Saima 3/12 - Itä-Suomen yliopisto
I tä- S u o m e n Y l i o p is t o l e h t i Huokoisuuden hinta 10 Miehetkö luontaisia johtajia? 12 Lihavuusleikkaukset ovat moninkertaistuneet 22Sukupuolta tutkimassa Voiko sukupuolen neutralisoida? sivu 2 3/12 Sisältö Saima 3/12 Matematiikan ja fysiikan luento-opetus kaipaa uudistamista 26 Vuorovaikutteisen opettamisen mallia tarvitaan jo yliopiston teoriaopetuksessa. Pääkirjoitus AJASSA 2–7 Sukupuoli – kasvatuksen kuuma peruna Onko mahdollista kasvattaa lapset sukupuolisensitiivisesti? ”Nyt on muutoksen aika” Opettajankouluttajia patistellaan kestävän kehityksen agenteiksi. 2 Valintojen aika Tulevaisuuden haasteet puhututtivat yliopiston avajaisissa kaikilla kolmella kampuksella. 4 Vahvan tiedekunnan ohjaksiin Hilkka Soininen on terveystieteiden tiedekunnan uusi dekaani. 6 Lyhyet 7 ”Ikäpolveni ihmisille sanottiin, että elämässä pärjää, kun vain käyt koulut ja teet kovasti työtä. Nyt nämä lupaukset ovat muuttumassa hauraiksi ja huokoisiksi.” Professori eeva jokinen TIETEESSÄ 8–21 Rautahäkistä ei enää puhu kukaan 8 Paskaduunien ja pätkätyön yhteiskunta ihmetyttää tutkijoitakin. Sukupuolella on väliä johtamisessa 10 Miehiä pidetään edelleen luontaisina johtajina. Lihavuusleikkausten määrä moninkertaistui 12 Leikkaus on monelle vaikeasti lihavalle viimeinen mahdollisuus. Palvelukseen halutaan: villejä ja reippaita poikia Koulun yrittäjyyskasvatuksen kilpailuhenkisyyttä korostava ihmisideaali arveluttaa tutkijoita. KAMPUKSILLA 29 Lyhyet 29 ALUMNI 31 ”Päätös lähteä opiskelemaan yliopistossa syntyi tutkimusideasta” Ratsastusterapeuttiyrittäjä Sanna MattilaRautiainen kiinnostui ratsastusterapian vaikutuksista ja lähti yliopistoon. Sivu 8 KOLUMNI 32 Pois piilosta Paljon pieniä matkailuyrityksiä jää virallisten tilastojen ulkopuolelle. 17 Lyhyet 18 Väitän, että… 19 Juha Laitila havaitsi, että koneellinen kaatokasaus on siirtelykaatotekniikkaa tuottavampi kokopuun metsäkuljetuksessa. 14 Metabolomiikka ei edellytä hypoteesejä, vaan luo niitä 16 Metabolomiikkakeskus on Suomen ainoa laaja-alaiseen, nestekromatografiaan ja massaspektrometriaan perustuvaan metabolomiikkaan keskittyvä yksikkö. 28 TYÖSSÄ 22 Sukupuolen saloja purkamassa 22 Sukupuolentutkimuksen professori Jaana Vuori kummastelee halua sukupuolen neutralisoimiseen. OPETUKSESSA 24–28 Kesä alkaa opiskelulla 24 Kansainvälinen kesäkoulu on tehnyt kolmannesta lukukaudesta jo osan arkea. Pirjo Pöllänen Tasa-arvoinen yliopisto? Yhteystiedot PL 1627, 70211 Kuopio Puh. 0294 45 1111 saima@uef.fi | etunimi.sukunimi@uef.fi www.uef.fi Toimitus Päätoimittaja Sari Eskelinen p. 050 361 9280 Toimittajat Ulla Kaltiala Marianne Mustonen Nina Venhe Valokuvaajat Varpu Heiskanen Raija Törrönen TAITTO Janne Kuivalainen Kopijyvä Oy Paino Kopijyvä Oy Levikki 9000 kpl ISSN-L 1798-5005 ISSN 1798-5005 Saima ilmestyy 4 kertaa lukuvuodessa. Seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2012. Pääkirjoitus Jukka Mönkkönen Rankingia ja benchmarkkausta S yksy on taas sitä aikaa, kun yliopistojen kansainväliset rankingit päivittyvät. Oma sijoituksemmekin on useimpien rankingien osalta tiedossa. Olemme aika lailla pitäneet aiemmat sijoituksemme, vaikkakin tieteenalakohtaisissa rankingeissa paransimme merkittävästi aiemmista vuosista. Yhtä kaikki, ItäSuomen yliopiston tavoite maailman 200 parhaan joukkoon nousemisesta vaikuttaa tuskallisen hitaalta. Rankinglistoja seurataan suurella mielenkiinnolla, mutta ainakaan omaan silmääni ei ole osunut analyysiä siitä, kuinka paljon listat itse asiassa elävät. Eli pystyvätkö yliopistot nostamaan merkittävästi sijoituksiaan, ja jos pystyvät, niin millä keinoin ja missä ajassa. Nopein tapa on varmaan fuusioitua toisen, itseään paremmin menestyvän yliopiston tai tutkimuslaitoksen kanssa. Toinen keino on rekrytoida suurella rahalla huippututkijoita ympäri maailmaa. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole kovin yleisesti käyttökelpoisia, eivät ainakaan suomalaisten yliopistojen kohdalla. Muut tavat ovat jo sitten varsin paljon hitaampia. Asia vaatii jatkossa tarkempaa analyysiä, jotta voimme arvioida oman tavoitteemme realistisuutta. Koska emme pääse rankingeja karkuun, kannattaa pohtia niiden käyttöä oman toiminnan kansallisessa ja kansainvälisessä asemoinnissa. Itä-Suomen yliopistolla on bench- Meidän tulee löytää oma toiminta-ajatuksemme ja luonteemme ja kehittää yliopistoa niiden pohjalta.” markkaushanke Etelä-Tanskan yliopiston (SDU) kanssa. Se on laillamme eri yliopistojen fuusion seurauksena syntynyt monikampuksinen yliopisto ja 14 vuoden kokemuksellaan monessa suhteessa meille oivallinen vertailuyliopisto. Vierailimme Odensessa alkusyksystä ja matka oli monella tapaa erittäin hyödyllinen ja opettavainen. Rankingeihin liittyen SDU:n rehtori Jens Oddershede totesi varsin osuvasti, että ItäSuomen yliopiston ja SDU:n kaltaisten yliopistojen ei pidä pyrkiä olemaan pieniä Harvardeja tai Stanfordeja, olosuhteet ja resurssit ovat niin erilaisia. Meidän tulee löytää oma toiminta-ajatuksemme ja luonteemme ja kehittää yliopistoa niiden pohjalta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tavoitteita ei pidä asettaa korkealle. Vertailukohtina tulee vain pitää sellaisia yliopistoja, jotka siihen tarkoitukseen sopivat. Kuuluminen vaikkapa 300 parhaan yliopiston joukkoon maailmassa saattaa äkkiseltään kuulostaa hieman vaatimattomalta suoritukselta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että maailmassa on vähintään 10 000 yliopistoa ja eri rankingeissakin mukana tuhansia yliopistoja. Siinä 300 parhaan joukkoon sijoittuminen on kelpo suoritus. Jukka Mönkkönen Akateeminen rehtori Itä-Suomen yliopisto Teksti Ulla Kaltiala ja Nina Venhe | Kuvat Nina Venhe ja Varpu Heiskanen Sukupuoli – kasvatuksen kuuma peruna Mediassa ja nettipalstoilla puhuttaa sukupuolineutraali tai -sensitiivinen kasvatus, jonka toivotaan edistävän tasa-arvoa. P ilottipäiväkodeissa ja -perheissä pyritään irti sukupuolirooleista. Jotkut hylkäävät tyttöja poika-sanatkin ja pukevat lapsensa niin, ettei sukupuolta arvaa. Toisaalta sukupuoli on asiantuntijoiden mukaan tärkeä osa persoonaa ja identiteettiä. Mitä kasvattajan pitäisi ajatella? Lastenpsykiatrian professori Kirsti Kumpulainen muistuttaa, ettei lasta voi kasvattaa muusta yhteiskunnasta erillään, vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät. – Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle oman kulttuurin tavat ja tukea lapsen pääsyä ympäröivän yhteisön jäseneksi. On asiallista kertoa pienelle pojalle, että meillä muuten ei miehillä ole tapana käyttää hameita. Leikeissä tällaisia rajoja ei kuitenkaan tarvita, vaan poika voi olla vaikka prinsessa. Kasvatustieteen professori Ulla Härkönen pitää sukupuoleen liittyviä kysymyksiä monitahoisena asiana. Hän on tutkinut pienten lasten työkasvatusta, ja sitä kautta tasa-arvokysymyksiä ja sukupuolta. – Sukupuoli on tärkeä persoonan ja persoonallisuuden ominaisuus ja yksi identiteetin muodostumisen olennaisista tekijöistä. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että sukupuoli-identiteetin tulisi rakentua vain kahden eri mahdollisuuden varaan. Kahteen jakava sukupuoli on maailmassa kuitenkin yksi voimakkaimmin ihmisiä erottava tekijä. Kyse ei siis ole mistä tahansa pienestä seikasta. – Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat paljon, mutta länsimainen kulttuuri on sisällöltään hyvin moninainen ja jatkuvasti muuttuva, muistuttaa Härkönen. Meitä määrittää myös sosiaalinen sukupuoli. 2 saima 3/12 Biologinen ja sosiaalinen sukupuoli Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Se muodostuu useimmiten lapsuudessa monen eri tekijän summana. Kumpulaisen mukaan sukupuoli on yksi tärkeistä sosiaalisten suhteiden rakennuspalikoista. Lapsi hahmottaa jo varhain oman sukupuolensa ja kiinnostuu erityisesti samaa sukupuolta olevien seurasta. – Ihminen on laumaeläin ja saa myös itseluottamusta joukkoon kuulumisesta. Härkönen taas korostaa, että on olemassa muitakin kuin kahdenlaisia, sukupuolijakoon perustuvia joukkoja. – Olen nähnyt lasten tutkivan sukupuolta ja kiinnittävän huomiota erityisesti toisten erilaisuuteen – varsinkin silloin, kun asia on heille uusi. ”Leimaavien” tyttö- ja poika-sanojen vältteleminen on Kumpulaisesta erikoinen ajatus. – Lapsille pitää olla rehellinen. Sukupuoli on biologinen tosiasia ja myös lapsen oikeus. Mikään rajoite sen ei tietenkään pidä olla, ja tämän voivat vanhemmat näyttää esimerkillään. Mallioppiminen on erityisesti pienelle lapselle tärkeä oppimisen tapa. Härkösen mielestä sukupuoli ei ole kiinni vain biologiasta. – Meitä määrittää myös sosiaalinen sukupuoli, johon vaikuttavat kulttuuri, yhteiskunta, sosiaaliset olosuhteet ja kasvatus. Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Härkösen mukaan ongelmana onkin, ettei lapsia aina kuunnella. – On vanhempia ja opettajia, jotka kieltävät eritoten poikia tekemästä niin sanottuja ”akkain hommia”. Härkönen toivoo, että tyttöjä ja poikia kannustettaisiin leikkimään enemmän yhdessä. Näin he oppisivat jo lapsena ymmärtämään toisiaan ja omaksumaan monenlaisia rooleja. Yksilölliset vahvuudet löytyvät sukupuolesta riippumatta. Sukupuolivapaita leikkejä? Lasten leikit ja toiminnot ovat yllättävän suoraan yhteydessä aikuismaailman ammatteihin niin, että leikeissä tytöt näyttävät valitsevan ”naisten työt” ja pojat ”miesten”. – Kasvatuksessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että kaikkien lasten pitäisi sallia leikkiä kaikenlaisia leikkejä riippumatta sukupuolesta, toteaa Härkönen. Myös kielenkäytöllä on merkitystä. – Emme saisi kielellisesti erotella tai sitoa esimerkiksi jotain tiettyä työtä toiseen sukupuoleen. Näin emme tekisi eroa ja hierarkiaa lasten välille, emmewww.uef.fi kä kasvattaisi toisia herruuteen ja toisia alamaisuuteen minkään tekijän, kuten sukupuolen, perusteella. Kumpulaisen kokemuksen mukaan vallitsevia sukupuolirooleja kaavamaisesti jäljittelevät leikit ovat useimmiten tärkeä, mutta ohimenevä vaihe kehityksessä, eikä hän näe niitä uhkana tasaarvolle. Tärkeämpiä ovat ne asenteet ja käytännöt, joita lapsi arjessa kohtaa. – Useimmat varmaan ajattelevatkin, että eläköön se pieni ero. Kun lasta kuunnellaan ja annetaan mahdollisuuksia monenlaiseen tekemiseen, yksilölliset vahvuudet löytyvät sukupuolesta riippumatta. Aikuiset antavat mallia Tasa-arvo etenee myös ikävissä asioissa. Aggressiivinen käytös on lisääntynyt sekä tytöillä että pojilla. – Lastenpsykiatrian osaston potilaista kaksi kolmasosaa on kuitenkin poikia. Lasten psyykkisten häiriöiden taustalla on usein vaikeus tunnistaa ja hallita omia tunteita. Tytöillä ja pojilla on samat tunteet. Miksi pojat yhä oppivat, että itkeä saa vain salaa, kysyy Kumpulainen. Tytöt ovat myös taitavampia hakemaan sosiaalista tukea. – Pitää muistaa pojaltakin kysyä, mitä hänelle kuuluu. Härkönen on työssään varhaiskasvatuksen parissa huomannut, että lapset pitävät itsekin yllä opittua ja nähtyä sukupuoleen liittyvää käyttäytymistä. He katsovat mallia aikuisista, yleensä vanhemmistaan ja opettajistaan. – Puhutaan, että lasten olisi hyvä saada lähiympäristöstään sekä naisen että miehen malli. Harvemmin kuitenkaan keskustellaan siitä, millainen tuon mallin pitäisi olla. Härkösen mukaan omaa asennettaan voi arvioida miettimällä, hyväksyisikö esimerkiksi päiväkodissa lapsen opettajaksi erittäin naisellisen mieshoitajan tai naisen, jolla on monimuotoinen sukupuolisuus. – Näitä asioita pohtiessa kävisi selville, pitävätkö vanhemmat ja opettajat kasvatuksessa yhä yllä perinteisiä sukupuolta erottelevia malleja vai ollaanko muutokseen valmiita. 3/2012 3 Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Varpu Heiskanen Valintojen aika Lukuvuoden avajaisissa pohdittiin tulevaisuuden haasteita. V altiontalouden rahaleikkuri on merkinnyt yliopistojen ja tieteen rahoituksen kaventumista. Samaan aikaan kansainvälinen kilpailu yliopistomaailmassa kovenee ja yhteiskunnassa on huutava tarve korkeatasoiselle tutkimukselle sekä opetukselle. – Valintoja on pakko tehdä, jos suomalaisen tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta halutaan vahvistaa, Suomen Akatemian uusi pääjohtaja Heikki Mannila painotti. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen avajaisissa puhuneen Mannilan mukaan yliopistoilta vaaditaan painoalojen valitsemista niin koulutusalojen ja oppiaineiden tasolla kuin jonkin tietyn tieteenalan sisällä. Fysiikan ala on Mannilan mielestä onnistunut esimerkki yliopistojen välisen työnjaon toteutumisesta. – Siinä useat suomalaiset yliopistot, mukaan lukien Itä-Suomen yliopisto, ovat onnistuneesti löytäneet oman vahvuusalueensa. Tutkimus näillä fysiikan laitoksilla on laadukasta ja kansainvälisesti arvostettua, Mannila kiitti. Hän kannusti yliopistoja myös erityyppisiin syvemmän yhteistyön muotoihin. – Voisi esimerkiksi harkita erilaisia vahvoja alliansseja, joissa tietyillä koulutusaloilla kahden yliopiston ero haipuu opiskelijalle ja tutkijalle lähes näkymättömiin. Kahden yliopiston välinen vahva allianssi voisi sisältää toimintatapoihin liittyvää erikoistumista, Mannila hahmotteli. 4 saima 3/12 Suomen laaja-alasin yliopisto Itä-Suomen yliopisto on ensi vuoden alusta kolmellatoista koulutusalallaan Suomen laaja-alaisin yliopisto. Rehtori Perttu Vartiainen muistutti Joensuun kampuksen avajaisissa, että laaja-alaisuus koskee ennen muuta perustutkintokoulutusta. – Sen sijaan jo kansainvälinen maisterikoulutus ja jatkotutkintokoulutus ryhmittyvät pitkälti vahvimpien painoalojemme ympärille. Itä-Suomen yliopiston valitsemat vahvuusalat ovat kaikki luonteeltaan monitieteisiä. – Keskikokoisessa yliopistossa sekä profiilialojen että myös perustutkintojen on oltava väistämättä monitieteisiä, Heikki Mannilan mukaan yliopistojen valinnat konkretisoituvat henkilöstön ja opiskelijoiden valintaan. – Yliopistot tarvitsevat pitkäjänteistä tutkimusta tekeviä tutkijoita ja opettajia, joiden kiinnostuksen ja toiminnan kohteet kuitenkin muuttuvat ajan mukana. Valintoja on pakko tehdä, jos suomalaisen tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta halutaan vahvistaa.” mikä erottaa meidät esimerkiksi Helsingin yliopiston kaltaisista suurista laaja-alaisista metropoliyliopistoista. Vartiainen muistutti, että kaikki yliopiston strategiassa valitut vahvuusalat ja kehitettävät alat ovat luonteeltaan monitieteisiä. – Kun uusimman koulutusalamme, oikeustieteiden, tutkinnonanto-oikeudesta käytiin kriittistä keskustelua, jäi kriitikoilta huomaamatta, että oikeustieteillä on jo nyt vahva asema etenkin yhdellä kolmesta vahvuusalastamme, metsä- ja ympäristöosaamisessa. Integraation aikakausi on alkanut Akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen kuvaili Kuopion kampuksen avajaisissa yliopiston tulevaisuutta integraation aikakaudeksi. – Tästä eteenpäin meidän on keskityttävä kehittämään toimintaamme niin, että pystymme täysimääräisesti hyödyntämään suuren koon ja monialaisuuden tarjoamat edut. Mönkkösen mukaan muun muassa tieteellinen jatkokoulutus on erittäin suurten haasteiden edessä, kun rahoitusvastuu siirtyy yliopistoille. Tämä tar- Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Keskeinen tutkimuksen haaste on myös kansainvälistyminen. Erityisesti tutkimusrahoituksessa tulee Mönkkösen mukaan tähytä entistä vahvemmin kansainvälisille areenoille. – Rakennerahastojen sekä Suomen Akatemian ja Tekesin budjettien pienentyessä ainoa merkittävä kasvusuunta on kansainväliset rahoituslähteet, Mönkkönen painotti. Potkua avajaisjuhlaan. Mikko Puhakan ja Markku Filppulan potkupyörätempauksen tavoitteena oli herättää myönteistä huomiota kahden kampuksen mallia sekä opettajankoulutusta kohtaan. koittaa tutkijakoulutuksen tehokkuuden merkittävää lisäämistä. – Tutkijakoulutus tulee organisoida niin, että tohtoriksi on realistisesti mahdollista valmistua neljän vuoden tavoiteajassa. Mönkkönen muistutti, että itse tutkimustoiminnan mittareiden osalta Itä-Suomen yliopisto kulkee oikeaan suuntaan niin kansainvälisten rankingien kuin julkaisulukujen osalta. – Nykyisten vahvojen tutkimusalojen ja tutkijoiden rinnalle on koko ajan haettava uusia tuoreita ideoita ja tekijöitä. Tässä käännänkin katseeni tiedekuntiin ja laitoksiin, että siellä tehtäisiin tarvittavia toimia tutkimuksen uusiutumisen hyväksi. Nykyisten vahvojen tutkimusalojen ja tutkijoiden rinnalle on koko ajan haettava uusia tuoreita ideoita ja tekijöitä.” www.uef.fi Kiistaton vaikuttaja alueella Kuopion kampuksen avajaisissa puhunut kansanedustaja Riitta Myller kiinnitti huomiota koulutuksen alueellisen saatavuuden varmistamiseen. – Yliopiston vaikutus alueellaan on kiistaton. Voimme retorisesti kysyä, miten Itä-Suomi olisi kehittynyt, elleivät yliopistot olisi olleet monissa tapauksissa kehityksen moottori antamalla alueen nuorille mahdollisuuden kouluttautua. Yliopiston roolia aktiivisena alueellisena kehittäjänä ja toimijana ei Myllerin mukaan pidä väheksyä. Yliopistojen läheisyyteen syntyneissä osaamiskeskuksissa ja tiedepuistoissa luodaan uutta osaamista alueille yhteistyössä yliopistossa tehtävän perustutkimuksen kanssa. – Tulevaisuudessa yliopistojen rooli tulee tässä suhteessa vain korostumaan. Tieteellisen tutkimuksen pohjalta syntyvien innovaatioiden ja osaamisen soveltaminen käytäntöön on tieteellisten yhteisöjen vastuulla. Uutta intoa ja kehittämisuskoa Savonlinnan kampuksen lukuvuoden avajaisia vietettiin innostuneessa hengessä – Pari vuotta kestäneen epätietoisuuden jälkeen Savonlinnan kampuksella on aistittavissa uutta intoa ja kehittämisuskoa, totesi rehtori Vartiainen tervehdyksessään. Tätä uutta intoa symbolisoi filosofisen tiedekunnan dekaanin Markku Filppulan ja ylioppilaskunnan halli- Vuoden opettajiksi Minna Kaipainen ja Soili Lehto K äsityötieteiden lehtori Kaipainen sekä kliininen opettaja Soili Lehto on valittu Itä-Suomen yliopiston vuoden opettajiksi. Savonlinnan kampuksella työskentelevää Kaipaista luonnehdittiin valintaperusteluissa ammattitaitoiseksi, nykyaikaiseksi ja opiskelijaläheiseksi opettajaksi. Valinnastaan yllättynyt Kaipainen korosti Joensuun kampuksen lukuvuoden avajaisissa pitämässään puheessa käsillä tekemisen tärkeyttä. – Käsien avulla ihminen muokkaa maailmaa ja samalla muovautuu itse. Lääketieteen laitoksen psykiatrian oppiaineessa työskentelevää Lehtoa kuvattiin motivoivaksi opettajaksi, joka ohjaa innokkaasti ja taitavasti niin perus- kuin jatkoopiskelijoitakin. – Psykiatrian opetuksen tekee kiinnostavaksi ja antoisaksi kehittyvä ymmärrys mielenterveyshäiriöiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä, Lehto totesi Kuopion kampuksen avajaisissa. Minna tuksen puheenjohtajan Mikko Puhakan potkupyörätempaus. He saapuivat juhlapaikalle potkupyörällä Joensuusta. – Opetus- ja kulttuuriministeriön rahallinen tuki ja se tuki, joka on saatu Savonlinnan kaupungilta, Etelä-Savon maakunnalta ja muilta paikallisilta tahoilta, merkitsevät yhdessä sitä, että pääsemme nyt kehittämään kampuksen koulutusta ja tutkimusta uudella voimalla, iloitsi Filppula juhlapuheessaan. 3/2012 5 Teksti Ulla Kaltiala | Kuva Raija Törrönen Hilkka Soininen terveystieteiden tiedekunnan dekaaniksi Vahvan tiedekunnan ohjaksiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan uusi dekaani on professori Hilkka Soininen, joka aloitti tehtävässä elokuun alussa. Soinisen mukaan dekaanina on hyvä aloittaa tiedekunnassa, jolla on sekä vetovoimaiset koulutusalat että kansainvälisesti tunnustettua tutkimusta. – Terveystieteiden tiedekunta on uusi kokonaisuus, jota on nyt ylösajettu kaksi ja puoli vuotta. Rakenteet on saatu toimiviksi, ja tiedekunta on hyvässä iskussa, mutta haasteitakin riittää. – Yksi niistä on lääketieteen koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen, joka edellyttää lisäresursseja. Tiedekunnassa on myös uusina avauksina hammaslääketieteen koulutus ja terveyden biotieteiden koulutus, joiden hyvään liikkeellelähtöön täytyy yhä panostaa. Suosituksi osoittautuneessa hammaslääketieteessä ovat meneillään sekä opetusklinikan rakentaminen ja varustaminen että uudet henkilöstörekrytoinnit. Soininen toteaa, että tiedekunnan keskeinen vahvuus ovat koulutusalat, joilta työllistytään hyvin. – Toiminta on myös tuloksellista. Olemme saavuttaneet tutkintotavoitteet sekä perustutkintojen että tohtorintutkintojen osalta. Vahvuutena on myös tutkimuksen kansainvälinen näkyvyys. – Se on rahoituksenkin kannalta tärkeää, sillä rahoitusta on haettava entistä enemmän kotimaan ulkopuolelta. Rahoitusnäkymät ovat kaiken kaikkiaan iso haaste, mutta tavoitteenamme on pärjätä kilpailussa. Soininen on neurologian professori ja arvostettu Alzheimerin taudin tutkija. Hän johtaa Alzheimer-tutkimusohjelmaa, jossa tautia lähestytään laajasti epidemiologian, genetiikan, kuvantamisen ja lääkehoidon näkökulmista. Dekaanin määräaikainen tehtävä jatkuu vuoden 2013 loppuun. Soininen aloitti tehtävässä kesken toimikauden edellisen dekaanin, professori Jukka Mönkkösen siirryttyä yliopiston akateemiseksi rehtoriksi. Yliopiston hallitus päätti Soinisen valinnasta 6. kesäkuuta. Rakenteet on saatu toimiviksi ja tiedekunta on hyvässä iskussa.” 6 saima 3/12 Hilkka Soininen • Lääketieteen lisensiaatti 1975, Helsingin yliopisto • Lääketieteen ja kirurgian tohtori 1981, Kuopion yliopisto • Neurologian erikoislääkäri 1983, Kuopion yliopiston neurologian dosentti 1985 • Toiminut muun muassa Kuopion yliopistollisen sairaalan kliinisissä viroissa, Suomen Akatemian tutkijana sekä tutkijana, apulaisprofessorina ja vuodesta 1995 neurologian professorina Kuopion ja Itä-Suomen yliopistossa • Terveystieteiden tiedekunnan varadekaani vuodesta 2010 • Alzheimer-tutkimusohjelman johtaja. Johti lääketieteellistä tohtorikoulutusohjelmaa 1999–2006 ja kansainvälistä hermostoa rappeuttavien sairauksien tutkijakoulua 2005–2009. • Luottamustehtäviä muun muassa Euroopan neurologisten yhdistysten keskusjärjestössä ( EFNS) ja Maailman neurologiliitossa (WFN) • Palkintoja muun muassa Neurologiasäätiön Erkki Kivalo -palkinto 2011, Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto 2009, Alzheimer Association Award 2004 Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Neljällä tieteenalalla 200 parhaan yliopiston joukossa maailmassa Itä-Suom en y li o pisto sijoittuu neljällä tieteenalalla maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon heinäkuussa julkistetulla QS World University Rankings -listalla. Lääketieteessä yliopisto sijoittuu sadan parhaan yliopiston joukkoon maailmassa sekä englannin kielen ja kirjallisuuden alalla 150 joukkoon. Maantieteen sekä farmasian ja farmakologian aloilla yliopiston sijoitus on 200 joukossa. Yliopiston tavoitteena on päästä maailman 200 parhaan yliopiston joukkoon vuoteen 2015 mennessä. Neljällä tieteenalalla tämä tavoite on jo saavutettu. Akateemisen rehtorin Jukka Mönkkösen mukaan tulos osoittaa, että yliopiston strategiset linjaukset ja niiden toteuttamiseksi tehdyt toimenpiteet ovat olleet oikeaan osuneita. – Ennen kaikkea se kuitenkin osoittaa, että yliopiston tutkijat ja opettajat ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja tehneet erinomaista työtä. Menestyvien tieteenalojen lukumäärän lisääntyminen on erityisen ilahduttavaa ja antaa uskoa Itä-Suomen yliopiston menestymismahdollisuuksiin laajalla rintamalla. Kansainvälisen Quacquarelli Symonds -yrityksen vuosittain kokoamasta QS World University Rankings -listasta julkaistiin tieteenalakohtaisia versioita nyt jo toisen kerran. QS World University Rankings -yliopistovertailussa Itä-Suomen yliopisto ylsi sijalle 302 maailman parhaiden yliopistojen listalla. Viime ja edellisenä vuonna Itä-Suomen yliopiston sijoitukset olivat 305. ja 308. www.uef.fi Rajendra K. Pachauri osallistui syyskussa 2011 järjestettyyn Koli Forumiin, jossa sovittiin Terin toimiston sijoittamisesta Joensuuhun. Teri avaa lokakuussa Joensuu nousee ilmastomuutoksen hillinnän asiantuntijoukon kärkikaartiin, kun tutkimustietoa maapallon laajuisesti päättäjille tuottava Teriinstituutti avaa Pohjoismaiden toimistonsa Joensuussa lokakuun lopussa. – Terin Pohjoismaiden toimiston sijainti Joensuussa on sekä Terille että sen työlle erittäin merkittävä, vakuuttaa Terin pääjohtaja, Nobel-palkittu tohtori Rajendra K. Pachauri. R. K. Pachauri on yksi maailman tärkeimmistä ilmastovaikuttajista ja asiantuntijoista. Hän toimii Yhdistyneiden kansakuntien asettaman hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtajana. IPCC:n tehtävänä on tuottaa tietoa ja ehdotuksia maapallon ilmastomuutoksen hillintään. Professori Liisa Tahvanainen iloitsee siitä, että Joensuun metsäosaaminen on vakuuttanut muun muassa metsäosaajien kouluttajana Intiassa. – Itä-Suomen yliopisto on merkittävä instituutio, jolla on laaja osaaminen ja erityisesti uusia uria aukova aktiivinen ote bioraaka-aineisiin ja biomassaperustaisiin ratkaisuihin, perusteli Pachauri Terin toimiston perustamispäätöstä. – Myös muiden, alan tieteellistä tutkimusta harjoittavien, organisaatioiden läsnäolo on merkittävää Terille Joensuussa. Terin toimiston sijoittumisesta sovittiin Kolilla syyskuussa 2012 järjestetyn Koli Forumin yhteydessä. 3/2012 7 Teksti Sari Eskelinen | Kuva Raija Törrönen Vakaa hyvinvointivaltio on muuttunut huokoiseksi pätkätyöyhteiskunnaksi – vai onko? Rautahäkistä ei enää puhu kukaan P ätkätyö, paskaduuni – nuorison narinaako vai yhteiskunnallista todellisuutta? Jos tuijotetaan tilastoja, elää iso osa suomalaisista edelleen varsin normaalia arkea. Käy vakituisessa palkkatyössä ja saa verotulojensa vastineeksi hyvinvointiyhteiskunnan tuottamia palveluja. – Mutta ne viralliset tilastot eivät mittaa niitä asioita, joita yritämme tutkimuksissamme haarukoida, huokaa professori Eeva Jokinen. Jotain siis on muuttunut. – Oman ikäpolveni ihmisille sanottiin, että elämässä pärjää, kun vain käyt koulut ja teet kovasti työtä. Nyt nämä lupaukset ovat muuttumassa hauraiksi ja huokoisiksi. Työpaikat katoavat halpojen tuotantokustannusten maihin ja hyvinvointivaltion turvaverkkoa puretaan. Vielä 1980-luvulla Suomessakin saatettiin puhua rautahäkistä, joka hyvinvointiyhteiskunnassa holhoaa ihmistä liikaa. Nyt siitä ei enää puhu kukaan. Toisen maailmasodan jälkeen vallinnut hyvinvoinnin hyvä kehä alkoi murentua pohjoisen hyvinvointivaltioissa jo 1970-luvun puolivälistä, kun taloudellinen kasvu hidastui ja luonnonvarat alkoivat ehtyä, eikä eteläisen pallonpuoliskon kehitysmaitakaan voinut enää käyttää taloudellisen kasvun varastoina. – Erilaiset hyvinvointivaltioiden alasajot, kuten thatcherismi ja reaganismi, voidaan nähdä reaktioina tähän muutokseen. Suomalainen käännös Jokinen tutkimusryhmineen pureutuu ilmiöön nimeltä huokoinen yhteiskunta. Siinä riittääkin haastetta. Jopa tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko käänne huokoiseen yhteiskuntaan todella tapahtunut. Huokoinen yhteiskunta on tutkijoiden yritys kääntää kansainvälisessä keskustelussa pinnalla oleva prekarisoitumisen käsite suomeksi ja Suomeen. – Prekarisoituminen on sanana pahankuuloinen ja tutkijat kiistelevät keskenään siitä, mitä se tarkoittaa ja voiko sitä mitata. Se on kuitenkin käsitteenä hyödyllinen siinä, että se nostaa esiin ihmisten arjen ja tunteet sen lisäksi, että tunnistaa globaalin talouden ja hyvinvointivaltion merkityksen. Huokoinen työ tarttuu ilmiöihin, jotka ihmetyttävät tavallista kaduntallaajaa globalisoituvassa maailmassa. Kiina-ilmiö puhututtaa ja pääomien liikkeet heilauttelevat kokonaisia kansantalouksia. – Hyvinvointivaltioiden ja työmarkki- Ihmiset tekevät elämästään elettävää kaikenlaisissa oloissa, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. 8 saima 3/12 noiden toimintalogiikka on muuttunut. Se taas vaikuttaa ihmisten tuntoon siitä, miten he voivat elämänsä järjestää. Elämisen arvoista elämää Ovatko ihmiset huokoisessa yhteiskunnassa sitten täysin virran vietävissä? Tutkimuksissaan Jokinen on havainnut, että ihmiset eivät vain reagoi – esimerkiksi syrjäydy – vaan ovat yleensä toimeliaita. He tekevät elämästään elettävää kaikenlaisissa oloissa, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Neljäs käänne -tutkimushankkeessa seurattiin kahta pohjoiskarjalaista keskusteluryhmää, joihin kuului pääasiassa 30–50-vuotiaita naisia. Naiset olivat hyvin koulutettuja, mutta heidän työuransa kostui erilaisista pätkätöistä, freelancer-yrittäjyydestä, vuokratyöstä sekä kouluttautumisista. – Ryhmissä keskusteltiin paljon muusta elämästä, kuten marjastamisesta, sienestämisestä sekä avantouinnista, yleensäkin ulkoilun ja ympäristön merkityksestä. Toki keskusteltiin myös työstä ja sen ylijyräävästä asemasta. Keskustelijat kritisoivat sitä, että elämässä kaiken pitäisi pyöriä sen ympärillä, onko ihmisellä työtä vai ei. – Ehkä ihmisiä ei kuitenkaan hiertänyt erityisesti työn huokoisuus, pikemminkin jatkuva nöyryytys siitä, että joutui käymään erilaisilla aktivointikursseilla. Ihmiset tunsivat kuitenkin painetta siitä, tulisiko työn perässä lähteä johonkin muualle. Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Hyvinvointivaltion lupaukset ovat käymässä huokoisiksi ja hauraiksi. – Ehkä osin turhaankin, sillä jos tullaan toimeen ja eletään, miksi pitäisi miettiä poislähtöä. Paikalleen jäämistä perusteltiin usein muilla asioilla, kuten lasten ystävillä ja halvemmilla asumiskustannuksilla. Hoivatyö huokoisuuden ytimessä Monet Neljäs käänne -tutkimukseen osallistuneista naisista olivat tehneet isoja elämänratkaisuja osittain siksi, että he halusivat hoitaa hoiva-asiat elämässään hyvin. Silti he kritisoivat ajatusta, että työttömien naisten pitäisi hakeutua hoiva-alan töihin, koska ala työllistää ja sen katsotaan soveltuvan naisille. Havainto antoi kimmokkeen uusille tutkimusavauksille, joissa tarkastellaan hoiva-alaa huokoisen yhteiskunnan näkökulmasta. – Hoiva-ala on iso työllistäjä, ja siinä kannustetaan myös yrittäjyyteen. Se on myös ala, jolla prekaarit työläiset työskentelevät. Monet heistä ovat myös mukana erilaisissa hoivaprojekteissa. Jokisen mukaan sosiaali- ja terveysalalle onkin tyypillistä, että lähes kaikki kehittämistoiminta tehdään erilaisissa projekteissa. – Jopa perustoimintaa hoidetaan nykyisin erilaisina projekteina, Jokinen huomauttaa. Yhteisöllisyys hukassa? Tietoyhteiskunnan tutkijat porautuvat huokoisuuden ytimeen muun muassa internetin tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tiedon valtatie on mahdollistanut tiedon avoimen levittämisen. – Huokoisessa yhteiskunnassa on enemmän reikiä, joiden kautta syntyy uusia yhteisiä tiloja ja toreja. Toisilleen tuntemattomat voivat tehdä yhdessä töitä internetin kautta, perustaa osuuskuntia tai kuluttajaboikotteja ja tehdä politiikkaa, Jokinen kuvaa. Kivenä kengässä hiertää yhteisöllisyyden puute. Tutkija Mikko Jakonen kirjoitti Kansan uutisten viikkolehdessä (28.1.2011) prekarisaation luomasta epäsolidaarisesta yksilöstä, joka on valmis polkemaan muut pysyäkseen elossa. Myös Jokinen on kiinnittänyt huomionsa yhteisöllisyyden puutteeseen nykyisessä yhteiskunnassa. – Teoriassa huokoisessa yhteiskunnassa on niitä reikiä, joiden kautta ihmiset voivat olla yhteydessä muihin. Sellaisia solidaarisuuden muotoja, jossa ihmiset yhdessä ryhtyisivät tappelemaan epäkohtia vastaan, on toistaiseksi vähän, mutta ne ovat mahdollisia. Uusia avauksia tarvitaan Juupas-eipäs-keskustelu yhteiskunnan muuttumisesta on Jokisen mukaan varsin hedelmätöntä. Jos tutkija törmää omassa arkisessa työssään epäkohtiin, se on viesti jonkinlaisesta muutoksesta. – Esimerkiksi opiskelijat saattavat kertoa vuokratyön ongelmista. Heidän kertomuksensa ovat arvokasta tietoa, vaikkeivät tutkimustuloksia olekaan. Jokinen kaipaisikin yhteiskuntatieteilijöiltä uudenlaista tutkimuksellista otetta siihen, miten tietoa ihmisten hyvin- ja pahoinvoinnista saadaan esiin. – Tarvitaan sellaisia lennokkaita ja hullujakin ava- uksia siihen, mitä on tapahtunut, sen sijaan, että tapellaan siitä, onko muutos tapahtunut vai ei. Samantyyppinen hedelmättömyys on vaivannut myös keskustelua huokoisen yhteiskunnan epäkohtien ratkaisemisesta. Kansainvälisessä keskustelussa vastauksiksi on tarjottu usein perustuloa sekä työajan lyhentämistä. Teoreettisesti ne vaikuttaisivat Jokisen mukaan toimivilta. – Keskustelu käy kuitenkin vaikeammaksi, kun kysytään, millä kaikki tämä maksettaisiin. Monet yhteiskunnalliset uudistukset, kuten vaikkapa naisten äänioikeus tai kahdeksan tunnin työaika, tuntuivat aikanaan mahdottomilta ajatuksilta. Jokisen mielestä esimerkiksi perustulosta käytävää keskustelua pitäisikin pystyä jatkamaan yli kipupisteen. – Euroopassa, ehkä erityisesti Suomessa, vallitsee tietynlainen negatiivinen ja pessimistinen keskustelukulttuuri. Kun joku yrittää sanoa jonkin unelman tai utopian, toinen muistuttaa, ettei siihen ole varaa. Ilman niitä unelmia hyvinvointivaltiokin olisi voinut jäädä utopiaksi. Eeva Jokisen mukaan voidaan puhua myös huokoisesta yhteiskuntapolitiikasta, koska hyvinvointivaltion erilaiset palvelujärjestelmät eivät aina kohtaa ihmisten elettävää elämää. www.uef.fi 3/2012 9 Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Raija Törrönen Y hdysvaltalaisessa mediassa isojen yhtiöiden naisjohtajia on usein riepoteltu kovasanaisemmin kuin heidän miespuolisia kollegoitaan. Yleensäkin kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että naisjohtajat joutuvat mediassa kovan arvioinnin ja arvostelun kohteeksi. Kun suomalaisia kauppatieteen opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan arviointitarinoita mies- ja naisjohtajista, näiden johtajaominaisuuksia kuitenkin tarkasteltiin yhtä myönteisesti. – Tarinoissa kerrottiin naisjohtajista, jotka olivat hyviä asiajohtajia, tiukkoja ja johdonmukaisia työssään. Arvioijien mukaan johtajuuden ihmissuhdepuoli ei kuitenkaan aina ollut naisjohtajilla hal- Tilanteen vaatiessa osaavat naisyrittäjät kyllä pomottaakin.” lussa, professori Päivi Eriksson kuvaa. Naisjohtajia siis kuvattiin jopa hyvin maskuliinisina. Yllättävää tutkimuksessa oli myös, että opiskelijat ymmärsivät miesjohtajien negatiivisia tunteenpurkauksia ja katsoivat, että he toimivat tilanteissa kovan paineen alaisina. Miehiä pidettiin myös luontaisina johtajina, jotka onnistuneesti yhdistyvät maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä työssään. – Kulttuurissamme vaikuttaisi edelleen elävän voimakkaana ajatus, että miehet ovat luontaisia johtajia. Uutta on, että miehet taitavat myös johtamisen feminiinisen puolen. Johtamiseen liittyvän tutkimuksen haaste onkin purkaa luutuneita käsityksiä auki. – Sukupuolittuminen on johtamisessa monella tavalla keskeinen ulottuvuus, mutta samalla moniulotteinen ja jopa ristiriitainen. On yksioikoista ajatella, että sukupuoli johtamisessa liittyisi pelkästään biologiseen sukupuoleen, Eriksson varoittaa. Sukupuolella on väliä johtamisessa Ajatus miehistä luontaisina johtajina elää kulttuurissamme voimakkaana, vaikka naisjohtajien osaamista arvostetaankin. 10 saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Tampereen yliopistoon 1990-luvulla perustettu naistutkimuksen yksikkö antoi potkua siellä työskennelleelle Päivi Erikssonille sukupuolen ja johtamisen tutkimiseen. – Olen aina ollut yleisemminkin kiinnostunut tasa-arvoasioista ja demokratiasta. Osaavat naisetkin pomottaa Tutkijana Eriksson joutuu usein miettimään, kuinka sukupuolta tutkimuksissa lähestytään. Varsin usein maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä tarkastellaan juuri biologiseen sukupuoleen kiinnittyvänä. – Silloin käy helposti niin, että vahvistetaan olemassa olevia stereotypioita. Tutkimusta tehtäessä tämä on hyvä tiedostaa. On mietittävä aina uudestaan ja uudestaan, miksi ja mitä tutkii sekä mitä seurauksia tällä kaikella on. Siihen ei ole olemassa helppoja vastauksia. Liian yksioikoinen lähtökohta johtaa helposti siihen, että naisilta johtajina odotetaan feminiinistä lähestymistapaa ja miehiltä vastaavasti maskuliinista. Käytännössä ihmiset yhdistävät maskuliinisia ja feminiinisiä toimintatapoja tilanteiden vaatimalla tavalla. – Eräässä tutkimuksessamme tarkastelimme naisyrittäjien toimintatapoja. Tutkimuksessa oli mukana neljä eri naisyrittäjää, ja he kaikki yhdistivät maskuliinisia ja feminiinisiä ulottuvuuksia eri tavalla. Tämä onkin Erikssonin mukaan järkevä toimintatapa silloin, kun työskennellään yritysmaailmassa. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden rakentamisessa tarvitaan joustavuutta ja tilanneherkkyyttä, jotka luokitellaan feminiinisiin ulottuvuuksiin. – Tilanteen vaatiessa osaavat naisyrittäjät kyllä pomottaakin. Miehet ja naiset toimivat Erikssonin mielestä johtajina loppujen lopuksi varsin samalla tavalla. Keskeisempää tutkimuksessa olisikin tarkastella sukupuolten sisäisiä eroja kuin keskittyä sukupuolten välisiin eroihin. On yksioikoista ajatella, että sukupuoli johtamisessa liittyisi pelkästään biologiseen sukupuoleen.” www.uef.fi Sukupuoli innovaatiotoiminnassa Eriksson on tarkastellut sukupuolta ja johtamista useissa eri tutkimuksissa. Uusimmassa tutkimushankkeessaan hän perehtyy työelämän innovaatioiden sukupuolittumiseen. Siinä tarkastellaan sukupuolta naisyrittäjien innovaatiotoiminnassa. – Innovaation käsite on jo lähtökohtaisesti hyvin maskuliininen. Perinteisen käsityksen mukaan innovaatio on radikaali teknologinen tuote. Alkuvuodesta käynnistyneessä INWORK-tutkimushankkeessa tarkastellaan palveluiden kehittämistä, jota pidetään naistyypillisenä innovaatiotoiminnan alueena. – Tämä on meillä ensimmäinen Tekesin rahoittama hanke, jossa sukupuoli on selkeästi mukana tutkimuksessa, Eriksson iloitsee. Epätasa-arvoon puututtava Vaikka johtamisen ja sukupuolen tutkimukseen liittyy haasteita, on sukupuoleen liittyviä kysymyksiä pidettävä esillä. Ainakin niin kauan, kun naisten euro on edelleen 80 senttiä, eikä yritysten ylimmässä johdossa ja niiden hallituksissa ole nykyistä enempää naisia. – Tosiasia on, että päteviä naisia noille paikoille olisi tarjolla, Eriksson toteaa tiukasti. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuskin osoitti, että isojen yritysten naistoimitusjohtajat saavat yrityksensä menestymään mieskollegoitaan paremmin. – Johtamisen tutkimuksessa sukupuolella on edelleen väliä niin kauan, kun epätasa-arvo liittyy sukupuoleen. Merkitystä sillä on myös kauppatieteilijöiden, siis tulevien johtajien koulutuksessa. Itä-Suomen yliopistossa sukupuoleen liittyvät asiat onkin koulutuksessa nostettu rohkeasti pulpetille. Sukupuolta käsitellään johtamisen kursseilla ja opiskelijat, myös miehet, ovat olleet aiheesta kiinnostuneita. – Meidän tehtävämme on kyseenalaistaa johtamiseen liittyviä stereotypioita. 3/2012 11 Teksti Ulla Kaltiala | Kuvat Raija Törrönen Lihavuusleikkausten määrä moninkertaistui Nyt kiistellään siitä, kenet leikataan. L ihavuusleikkaus on monelle vaikeasti lihavalle viimeinen mahdollisuus, kun muut konstit on kokeiltu saamatta pysyviä tuloksia. Leikkaushoito ei sovi kaikille, mutta laihduttaa tehokkaasti. – Diabeetikoilla lisäetuna on verensoke- ritason korjautuminen, Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen professori Jussi Pihlajamäki kertoo. Pihlajamäki toimii myös Kuopion yliopistollisen sairaalan kliinisen ravitsemuksen yksikön ja viime vuonna perustetun Lihavuuden hoitokeskuksen ylilääkärinä. – Keskuksen keskeinen tavoite on helpottaa vaikeasti lihavien hoitoon pääsyä. Euroopan lihavuustutkimusjärjestö EASO hyväksyi keväällä KYSin Lihavuuden hoitokeskuksen korkeatasoisten alan keskusten yhteistyöverkostoon. Mukanaolo edellyttää tarkkojen kriteerien täyttämistä muun muassa hoidon järjestämisessä ja tutkimustoiminnassa. Verkostossa ei ole muita suomalaisia jäseniä. Keskus yhdistää useiden erikoisalojen osaamisen. Lihavuuskirurgian ohella keskeistä on ravitsemusterapeuttien antama ryhmä- ja yksilöohjaus. Tiivistä yhteistyötä on muun muassa sisätautien, psykiatrian, naistentautien ja ortopedian kanssa. 50 000 voitaisiin leikata Lihavuuden hoito on samalla monien kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, uniapnean ja nivelrikon hoitoa tai ehkäisyä. – Suomessa on oikeastaan kaksi eri lihavuusongelmaa. On kaksi miljoonaa liikapainoista, joille kaikille ei voida tarjota yksilöllistä hoitoa. Tarvitaan terveyspoliittisia keinoja, kuten terveiden elämäntapojen tukemista, Pihlajamäki sanoo. – Lihavia on puoli miljoonaa, ja heidän pitäisi saada hoitoa ensisijaisesti 12 saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Erikoissairaanhoidossa hoidetaan vain vaikeaa lihavuutta. Lihavuusleikkaus voi tulla kysymykseen kymmenellä prosentilla lihavista – noin 50 000 suomalaisella. Lihavuusleikkauksessa kehosta ei poisteta rasvaa, vaan muovataan mahalaukkua. Tavallisin on mahalaukun ohitusleikkaus, jonka jälkeen ruoka kulkee ruokatorvesta pienen mahalaukun kautta suoraan ohutsuoleen. Leikkauksen jälkeen laihtuu, koska voi syödä enää vähän kerrallaan ja myös näläntunne vähenee useimmilla. Leikkauksia tehdään Käypä hoito -suosituksen mukaisesti sairaalloisen lihaville, joiden painoindeksi on yli 40. Jos potilaalla on lihavuuden liitännäissairauksia, painoindeksiraja on 35. Muut laihdutuskeinot täytyy olla jo kokeiltuna ja leikkauksen jälkeisiin elämäntapamuutoksiin on kyettävä sitoutumaan. – KYSissä tehdään 300 vaikean lihavuuden hoitoarviota vuodessa. Kolmasosalle leikkaus on oikea vaihtoehto, toiselle kolmasosalle se ei sovi ja lopuille leikkauspäätös ei ole vielä ajankohtainen. Kriteereistä monta mieltä KYSissä on tehty lihavuusleikkauksia 20 vuotta. Leikkauksia tehdään Suomessa kaikkiaan yhdeksässä keskuksessa, mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tahti on kui- Liikapainoinen vai lihava? Painoindeksi = paino (kg) / pituus2 (m) Painoindeksi 18,5–25 25–30 30–35 35–40 >40 www.uef.fi Normaalipaino Liikapaino Merkittävä lihavuus Vaikea lihavuus Sairaalloinen lihavuus Diabetes helpottuu tai paranee. Jussi Pihlajamäen mukaan lihavuusleikkausten kriteerien tiukentaminen voi johtaa siihen, että tarvitsevat eivät saa hoitoa. tenkin viime vuosina kiihtynyt. Vuonna 2007 lihavuusleikkauksia tehtiin 107, viime vuonna jo yli tuhat.Samalla on virinnyt keskustelu leikkaukseen pääsyn kriteereistä. Sosiaali- ja terveysministeriö päätti viime vuonna, että hoitotakuu koskee vain niitä, joiden painoindeksi on yli 45, ellei ole liitännäissairauksia. Sama painoindeksi on asetettu myös Kela-korvauksen rajaksi yksityisesti leikatuille. Käypä hoito -suositukseen kirjatut kriteerit ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä, eikä niistä poikkeaminen ole Pihlajamäen mukaan perusteltua.– Parempi tapa rajoittaa leikkausten määrää on panostaa lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Ruotsissa keskustellaan kriteerien kiristämisen sijaan jo leikkaukseen pääsyn painorajan alentamisesta diabeetikoilla. Diabetes voi parantua Lihavuuskirurgia on tehokasta. Leikattujen paino putoaa pysyvästi keskimäärin 25 prosenttia. Diabetes helpottuu tai paranee, koska suolistohormonien eri- tys lisääntyy kiihdyttäen insuliinin eritystä. Suolistohormonit myös lisäävät kylläisyyden tunnetta ja syömisen hallinta helpottuu. – Kuopiosta meillä on uusia tutkimustuloksia, joiden mukaan edullisia vaikutuksia on myös kolesteroliaineenvaihduntaan ja maksan rasvoittumiseen. – Leikkaus maksaa itsensä takaisin 4–7 vuodessa säästöinä hoito- ja lääkekustannuksissa. Diabetes- ja verenpainelääkkeiden tarve vähenee selvästi ja kolesterolilääkkeidenkin jonkin verran. – Jos potilailta kysyy, tärkein tulos on elämänlaadun paraneminen toimintaja liikuntakyvyn kohentuessa. Vajaaravitsemuskin on yleinen ongelma Lihavuuden riskit ja hoidon tarve on Pihlajamäen mukaan alettu ymmärtää, mutta hän toivoisi huomiota myös toiselle ongelmalle, josta ei juuri puhuta. – Vajaaravitsemus on sairaalapotilailla hälyttävän yleistä ja se huonontaa hoidon tuloksia. KYSissä peräti 58 prosenttia syöpäpotilaista ja 40 prosenttia muista potilaista on vajaaravittuja tai vajaaravitsemusvaarassa. – Tilanne voi parantua yksinkertaisilla ruokavaliomuutoksilla, kunhan vain panostetaan riskipotilaiden seulontaan ja ravitsemusosaamiseen. 3/2012 13 Teksti Nina Venhe | Kuva Raija Törrönen Koulun yrittäjyyskasvatus tuo sanana mieleen kasvatustavoitteen, jonka päämääränä on tehdä jokaisesta lapsesta tai nuoresta isona yrittäjä. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta pyrkimyksestä. Palvelukseen halutaan: villejä ja reippaita poikia L yhyesti sanottuna yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on muuntaa hyvinvointivaltion passiiviset kansalaiset yrittäjämäisiksi ihmisiksi, jotka ottavat vastuun omasta elämästään ja osoittavat aktiivisuutta, summaa psykologian professori Katri Komulainen. Yrittäjyyskasvatus on nykyisin sisällytetty opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksien mukaisesti koulujen opetussuunnitelmiin. Kouluissa ei kuitenkaan pyritä pelkästään lisäämään yrittäjän tietoja ja taitoja, vaan kasvatuksessa otetaan huomioon ja pyritään ylläpitämään lasten yrittäjämäisiä kykyjä, kuten luovuutta, innovatiivisuutta ja riskinottokykyä. Komulainen on tutkijaryhmänsä kanssa purkanut sitä ihmisideaalia, jonka yrittäjyyskasvatus meille tavoitteeksi asettaa. Tutkimuksen pohjalta syntyi muun muassa Maija Korhosen tuore väitöskirja, joka on ensimmäinen kriittinen tutkimus yrittäjyyskasvatuksesta peruskoulussa. Koulutusta vain työelämää varten? Yrittäjyyskasvatus kumpuaa työelämälähtöisyyden ideaalista, johon kaiken koulutuksen pitäisi nykylinjausten mukaan panostaa. Korhosen väitös käsitteli peruskoulun yrittäjyyskasvatusta, joka on osa laajaa yhteiskunnallista kokonaisuutta ja muutosta. – Yhteiskunnassamme ihannoidaan tällä hetkellä niin sanottuja yleisiä kykyjä, joita koulutuksen halutaan ruokkivan. Yleisiin kykyihin kuuluvat muun muassa innovatiivisuus ja aloitteellisuus eli samat kyvyt, joita yrittäjyyskasvatus korostaa, kertoo Korhonen. Yleisiä kykyjä pidetään työllistymisen ja työelämässä pärjäämisen kannalta olennaisempina kuin mitään erityisiä kykyjä. Ajatellaan, että ne ihmiset, joilla on yleisiä kykyjä, siirtyvät jouhevasti työtehtävästä toiseen työurallaan. – Tämäkin pohjaa siihen trendiin, että kaiken koulutuksen tulisi palvella työ- ja elinkeinoelämää. Näin työntekijällä tulisi olla sellaisia piirteitä ja kyky- jä, jotka takaavat organisaation kilpailukyvyn, tiivistää Komulainen. Tavoitteena kilpailuhenkinen yksilö? – Yrittäjyydessä ei ammattina ja työnä ole mitään vikaa – tulenhan itsekin yrittäjäperheestä – mutta siihen liittyvä ihmisideaali kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on syytä kyseenalaistaa, sanoo Komulainen. Arkitodellisuus kertoo nuorten syrjäytymisestä ja huonosta työllisyystilanteesta. – Kilpailuhenkisen yksilön kasvatus ja koulutus elinkeinoelämää varten tuskin vähentää nuorten pahoinvointia. Mielestäni onkin paikallaan kysyä, miksi näin silti tehdään, ihmettelee Komulainen. Kilpailuyhteiskuntaan ja yrittäjäkasvatukseen liittyvä ihmisideaali arvottaa eri tavoin erilaisia valintoja ja väheksyy sellaisia elämänpolkuja, joissa ei tavoitella menestystä. – Hyvinvointivaltion tehtävät valute- Naisiin ei yleensä liitetä niitä kykyjä, joita työelämä tänä päivänä arvostaa.” 14 saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on muuntaa hyvinvointivaltion passiiviset kansalaiset yrittäjämäisiksi ihmisiksi.” taan yksittäisille kansalaisille, ja yksilön vastuuta ja itsenäisyyttä glorifioidaan yrittäjyyden kautta. Esimerkkinä tästä ovat naisten perustamat hoiva-alan yritykset. Täytyy kuitenkin muistaa, että glorian taustalla on paljon riskejäkin, toteaa Komulainen. Yrittäjyyskasvatus painottaa yksilön Maija Korhonen ja Katri Komulainen muistuttavat, etteivät kaikki halua tavoitella kilpailuun perustuvaa menestystä. www.uef.fi vastuuta ja velvoitetta olla aktiivinen ja oma-aloitteinen. – Näin huomio kääntyy pois esimerkiksi yhteiskunnan rakenteellisesta epätasa-arvosta. Kaikilla ihmisillä ei ole samoja lähtökohtia toimia yrittäjämäisesti eivätkä kaikki myöskään tavoittele ihanteeksi asetettua menestystä, muistuttaa Korhonen. Syrjäytyvätkö kiltit tytöt? Tutkimusryhmä onkin pohtinut, mitä mahdollisuuksia eri ihmisillä on esimerkiksi sukupuolestaan riippuen olla yrittäjämäisiä. – On herännyt kysymys, miten naiset pärjäävät näiden vaatimusten kanssa. Naisiin ei yleensä liitetä niitä kykyjä, joita työelämä tänä päivänä arvostaa, huomauttaa Komulainen. Korhonen on huomannut saman asian koulutasolla. Yrittäjyyskasvatus näyttää muuntavan käsityksiä arvokkaista kyvyistä ja hyvästä oppilaasta. Se haastaa perinteisesti koulussa arvostetun akateemisen kyvykkyyden, joka yleensä on liitetty tyttöihin. – Yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta hyvinä opiskelijoina ei enää pidetäkään hyviä numeroita saavia ja säntillisiä oppilaita – eli koulun merkitysmaailmassa tyttöjä. Tällaisten oppilaiden nähdään olevan liian passiivisia ja turvallisuushakuisia: siksi yrittäjyyskasvatuksessa huomiota saavat reippaat ja vilkkaat, rohkeasti riskejä ottavat pojat. Komulaisen mukaan Suomessa elää tasa-arvomyytti, jonka takia sukupuoleen liittyviä kategorisointeja ei tunnisteta. Tasa-arvoasioiden ajatellaan meillä olevan niin hyvin, että tietyille ongelmille ollaan hieman sokeita. – Olisikin hyvä, jos yrittäjyyskasvatuksessa tunnistettaisiin paremmin niitä määreitä ja ominaisuuksia, joita yrittäjyyteen liitetään. Niin huomattaisiin kuinka maskuliinisia ne ovat, tiivistää Korhonen. Näyttää siis siltä, että työ tasa-arvoisemman kasvatuksen puolesta jatkuu yhä. 3/2012 15 Teksti Ulla Kaltiala | Kuva Raija Törrönen Metabolomiikka ei edellytä hypoteesejä, vaan luo niitä Tutkittaessa vaikk apa ravitsemus- tai lääkehoidon vaiKuopiossa on tarkasteltu kasvinjalostuksen vaikutuksia pensasmustikutuksia elimistöön tai jalostuksen vaikutusta kasviin ei kan antosyaanipitoisuuksiin. – Mustikan terveysvaikutukset on liitetaina ennalta tiedetä, millaisia muutoksia on odotettavissa. Kun ty juuri antosyaaneihin. Tutkimuksilla halutaan varmistaa, että hyvät sovelletaan metabolomiikan menetelmiä, ennakko-oletuksia ei ominaisuudet säilyvät ja ehkä jopa vahvistuvat jalostuksen myötä. tarvitakaan, sillä analyysi tuottaa kerralla tiedon tuhansista aiSamoin on vertailtu muun muassa rukiinjyvää ja teollista ruisneenvaihduntatuotteista, ja tulokset voivat antaa tutkijoille täysin tuotetta sekä eri puolilla maailmaa kasvaneiden goji-marjojen uusia näkökulmia. eroja. Vertailevien analyysien lisäksi menetelmää voidaan käyttää Itä-Suomen yliopistossa toimivan Biokeskus Kuopion Metabo- myös pelkkään näytteen koostumuksen kartoittamiseen. lomiikkakeskus on Suomen ainoa laaja-alaiseen, nestekromato– Kasvit tuottavat valtavia määriä aineenvaihduntatuotteita, grafiaan ja massaspektrometriaan perustuvaan metabolomiik- joista tunnetaan vasta murto-osa, joten löydettävää riittää, Hankaan keskittyvä yksikkö. Sen palvelut ovat myös muiden tutki- hineva toteaa. Hän on itse löytänyt mansikasta ja rukiista uusia muslaitosten ja yritysten käytettävissä. yhdisteitä, joilla voi olla myös terveysvaikutuksia. Mittauksissa käytettävät menetelmät ovat vanhoja, mutta metabolomiikka niiden sovellusalana on melko uutta. – Saman- Sairauksien ennakointia ja yksilöllistä hoitoa tyyppistä analytiikkaa on tehty kymmeniä vuosia pienemmissä Eri potilasryhmiin kohdistuvissa tutkimuksissa metabolomiikan paloissa. Mittaustekniikan ja erottelukyvyn paraneminen on keinoin voidaan löytää uusia merkkiaineita sairastumisriskin arvimahdollistanut analyysit, joissa biologisesta näytteestä voidaan ointiin ja diagnostiikkaan. Näin on maailmalla löydetty esimerkiksi tunnistaa kerralla satoja, jopa tuhansia eri yhdisteitä molekyylipai- eturauhasen syövän biomarkkeri, sarkosiini. Vastaavanlaisia tutkinon perusteella. Myös niiden alkuainekoostumus saadaan selville, muksia on meneillään paljon. massaspektrometrian professori Seppo Auriola kertoo. Suomessa metabolomiikkaa käyttää muun muassa VTT, jonka Metabolomiikassa tutkimuksen kohteetutkimus Itä-Suomen yliopiston neurologina ovat pienimolekyyliset aineenvaihduntaan tutkijoiden kanssa tuotti hiljattain uusia tuotteet, metaboliitit, joista kadunmieskin biomarkkereita Alzheimerin taudin riskin artietää esimerkiksi veren sokerit ja rasvat. Biologisesta näytteestä viointiin. Kuopion MetabolomiikkakeskukTutkijoita eivät yleensä kiinnosta kaikki sessa taas etsitään piakkoin merkkiaineita voidaan tunnistaa näytteestä löytyneet yhdisteet, vaan ne, alkoholisairauksien ennakointiin yhteistyöskerralla satoja, jopa joiden pitoisuudet ovat esimerkiksi hoidon sä Kuopion yliopistollisen sairaalan kanssa. tuhansia yhdisteitä. takia muuttuneet. – Menetelmän etuna on Metabolomiikka saa jalansijaa myös se, ettei tarvitse etukäteen päättää, mitä lääketutkimuksessa. – Lääkkeiden vaikuttaetsitään. vuutta selvitetään etsimällä merkkiaineita, Näin ollen kaikkia tulosten perusteella kiinnostavia yhdisteitä jotka kertovat, kenelle lääkkeestä on hyötyä ja kenelle ei, Auriola ei myöskään tunnisteta heti. Niiden tunnistuksessa käytetään apu- sanoo. Samaan tapaan voidaan löytää erilaisten ruokavalioiden sovelna koko ajan kasvavia tietokantoja ja usein myös lisäanalytiikkaa. tuvuudesta kertovia merkkiaineita, joita olisi mahdollista hyödyntää yksilöllisen ravitsemushoidon suunnittelussa. Ihmisistä kasveihin Tutkijatohtori Kati Hanhineva kertoo, että keskuksessa tutkitaan Auriola ja Hanhineva tähdentävät, ettei metabolomiikka ole paljon erilaisia ruokavalioita noudattaneiden henkilöiden veri- ja syrjäyttämässä perinteisiä tutkimusmenetelmiä, vaan täydentää virtsanäytteitä. – Niitä verrataan verrokeilta otettuihin näytteisiin, niillä saatavaa tietoa ja tuottaa lähtökohtia uusille hypoteeseille. jolloin nähdään, minkä metaboliittien pitoisuuksia ruokavalio Keskuksen toiminta on käynnistynyt Suomen Biokeskuksen rahoituksella, joka päättyy vuoden vaihteessa. Tutkijat toivovat, muuttaa. Näin voidaan lopulta saada tarkempaa tietoa mekanismeista, että Kuopion kampus kuitenkin pysyisi mukana metabolomiikkajoiden kautta ruoan terveysvaikutukset välittyvät elimistössä. – tutkimuksen nopeassa kehityksessä. Mallia voisi ottaa vaikka UppEläimillä vaikutuksia selvitetään myös kudosnäytteistä. salasta, missä Ruotsin maatalousyliopisto on turvannut vastaavan Menetelmä soveltuu hyvin myös kasvinäytteiden tutkimiseen. yksikön rahoituksen viideksi vuodeksi. 16 saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Pois piilosta Paljon pieniä matkailuyrityksiä jää virallisten tilastojen ulkopuolelle. Matkailun alueelliset tietovarannot -hanke tekee alan yritystoimintaa näkyväksi valtakunnallisesti. Matkailu on edelleen varsin aliarvostettua liiketoimintaa, vaikka ala työllistää paljon.” www.uef.fi V arsin tyypillinen matkailuyrittäjä Suomessa on mökkejä vuokraava mökinomistaja. Hänen pyörittämänsä yritystoiminta jää kuitenkin usein virallisten tilastojen ulkopuolelle. – Matkailu on edelleen varsin aliarvostettua liiketoimintaa, vaikka ala työllistää paljon, johtaja Antti Honkanen Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksesta harmittelee. Nyt tätä tilastojen varjoihin jäävää liiketoimintaa nostetaan esiin. Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksen vetämässä Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa kerätään vuosittain valtakunnallisesti tietoa alan yritystoiminnasta. – Vuosittaisessa aineistonkeruussa on mukana paitsi majoitus- ja ravitsemispalveluja, myös aktiviteettipalveluja tarjoavia yrityksiä ja käyntikohteita, projektipäällikkö Noora Tahvanainen kuvaa. Matkailualan yrittäjille suunnatussa kyselyssä selvitetään taloudellisten tunnuslukujen lisäksi myös alan yrittäjien näkemyksiä tulevaisuudesta. Pilotointiaineistonkeruu toteutettiin vuodenvaihteessa. – Yrittäjät näkivät tulevaisuutensa suhteellisen positiivisena. Sekä liikevaihdon että asiakasmäärien kasvuun uskoi reilusti yli puolet kyselyyn vastanneista, Tahvanainen toteaa. Aineistonkeruussa oli mukana kaikkiaan 11 maakuntaa ja kyselyyn vastasi yli tuhat matkailualan yrittäjää. – Suomessa on varsin tyypillistä, että alan yritykset ovat pieniä, mutta lukumäärä suuri. Niiden kokonaiskapasiteetti on kuitenkin merkittävä. Ala on myös merkittävä työllistäjä, Honkanen muistuttaa. Puolella kyselyyn vastanneista yrityksistä yrityksen koko liikevaihto tuli matkailusta. Keskimäärin matkailuliiketoiminnan osuus oli 72 prosenttia liikevaihdosta. Aktiivista kehitystyötä Matkailun opetus- ja tutkimuslaitoksella on tehty aktiivista työtä matkailun sähköisten palvelujen tutkimuksessa ja kehittämisessä. Matkailun alueelliset tietovarannot on osa tätä tutkimuskokonaisuutta. Hankkeessa tuotetaan tietoa muun muassa matkailuyritysten liikevaihdosta, työllistävyydestä, asiakasmääristä, palvelutarjonnasta, kapasiteeteista, yöpymisvuorokausista ja käyttöasteesta. Tulevaisuudessa matkailualan yrittäjät voivat hyödyntää tietokantaa esimerkiksi oman yritystoimintansa seurannassa ja kehittämisessä. – Yritys saa palvelusta liiketoiminnalle keskeisiä tunnuslukuja ja voi verrata toimintaansa alueen muihin saman toimialan yrittäjiin, Honkanen kuvaa. Tuotetusta tiedosta on Honkasen mukaan hyötyä myös valtionhallinnolle ja aluehallinnolle. – Sen avulla saadaan käsitys esimerkiksi siitä, mikä on matkailualalle tyypillisen hanketoiminnan tuottama taloudellinen tulos. Samoin saadaan tietoa maaseutumatkailusta ja siitä, millaista kehitystä se on tuonut maatalouden rakennemuutoksen ravistelemille alueille. Hankkeen tutkimusalue laajenee, ja ensi vuonna mukaan ovat lähdössä muun muassa Pirkanmaa ja Kymenlaakso. Tavoitteena on, että kaikki maakunnat ovat mukana vuoden 2014 aineistonkeruussa. – Työtä on tehty yhdessä paikallisten ammattikorkeakoulujen kanssa, jotka ovat huolehtineet paikallisesta tietojen keräämisestä, Honkanen toteaa. 3/2012 17 Lyhyet Kaivosyhtiöt tiedottavat – usein englanniksi vastuuraportoinnissa on suuria eroja, ilmenee ItäSuomen yliopiston tutkimuksessa. Suomessa toimivat metallikaivosyhtiöt antavat ympäristö- ja yhteiskuntavastuuasioistaan hyvin erilaatuista tietoa julkisuuteen, ja usein vain englanniksi. Kaivosyhtiöiden raportoinnin taso vaihtelee olemattomasta suhteellisen laajaan. Kaivosyhtiöiden vastuuraportointia tutkineen Teijo Rytterin mukaan kaivosyhtiöiden vähäinen panostus suomen kieleen kertoo siitä, että tiedotus on suunnattu sijoittajille ja asiakkaille, ei niinkään paikallisille asukkaille. Yksi keskeinen syy siihen, ettei vastuuraportointiin ole panostettu vahvasti, löytyy suomalaisen yhteiskunnan ja lainsäädännön kaivosmyönteisyydestä. – Olisiko niin, että yhtiöillä ei ole ollut Suomessa paikallisyhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten taholta painetta osoittaa yhtiön vastuullista asennetta, Rytteri arvioi. Vähäiseen raportointiin ovat vaikuttaneet lisäksi yhtiöiden pieni koko ja kaivostoiminnan alkuvaihe. Laajimmin ja systemaattisimmin vastuuraportointiin ovat panostaneet suuret kanadalaiset kaivosyhtiöt. – Kanadassa pitkään jatkunut keskustelu on epäilemättä luonut korkeat odotukset kanadalaisten yhtiöiden raportoinnille. Lisäksi raportoinnista on tullut standardi maailman suurimmille kaivosyhtiöille. Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa toimivien kaikkien 11 metallikaivoksia omistavien yhtiöiden yhteiskunta- ja ympäristövastuuta koskevaa tiedotusta ja raportointia. Tulokset julkaistiin uudessa Alue ja Ympäristö -lehdessä (1/2012). Jyrääkö markkinakapitalismi kritiikin kirjallisuudessa? K aivosyhtiö iden 18 saima 3/12 Globaali markkinakilpailu ja tulosohjaus ovat päivän mantra myös kulttuurielämässä. Perinteisille kirjankustantajille tämä on merkinnyt muun muassa sitä, että yhtiöt joutuvat kilpailemaan yhä kiivaammin kuluttajien sieluista muiden medioiden ja vapaa-ajanviettotapojen kanssa. Onko kulttuuri sitten menettämässä yhteiskuntakriittisen tehtävänsä? – Ei ainakaan täysin, vastasi Joensuussa esitelmöinyt yhdysvaltalainen kirjallisuudenja kulttuurintutkija Frederic Jameson. Kapitalismin esittämisen ongelmaa pohtinut Jameson nosti yhdeksi esimerkik- si suomalaisen kirjallisuuden ja teatterin, jossa käsitellään paljon yhteiskunnallisia ongelmia kuten eriarvoisuutta sekä työelämän ongelmia. Osaltaan ilmiö voi heijastaa sitä, että Suomessa siirtyminen globaaliin markkinatalouteen oli 1990-luvulla rajumpi kuin useissa muissa länsimaissa. Jameson on Yhdysvaltojen johtava ja aikamme arvostetuin marxilainen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija. Hän vieraili kesän alussa Joensuussa konferenssissa, jossa pohdittiin kirjallisen kulttuurin asemaa nykyisessä markkinakapitalisimissa. – Aiheesta käytiin paljon hyvää ideoiden ja ajatusten vaihtoa, mutta vastauksia saimme vähemmän, huomautti professori Erkki Sevänen. Konferenssijärjestelyjen ja Jamesonin Suomen-vierailun takana oli Suomen Akatemian rahoittama ja Seväsen johtama tutkimusprojekti Miten taidemaailma on reagoinut markkinaperustaiseen käänteeseen kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikassa. Jameson on edellisen kerran vieraillut Suomessa 1980-luvun lopussa. Laihtuminen lievittää masennusoireita Diabetic Medicine- lehdessä hiljattain julkaistu Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti, että liikakilojen karistaminen lievittää masennusoireita. Tulokset saatiin suomalaisesta Diabeteksen ehkäisytutkimuksesta (DPS). Tutkimuksessa kannustettiin elämäntapamuutoksiin ja laihtumiseen liikapainoisia keski-ikäisiä, joilla oli kohonnut riski sairastua diabetekseen. Interventioryhmä sai tehostettua, yksilöllistä ruokavalioneuvontaa ja tukea liikuntaan. Vertailuryhmä sai yleisempää tietoa ruokavaliosta ja liikunnasta. Tutkimuksen 140 osallistujalle tehtiin tutkimuksen alussa ja kolme vuotta myöhemmin niin sanottuun Beckin asteikkoon perustuva masennuskysely. Tulosten perusteella jo tutkimuksessa mukana olo vähensi masennusoireita sekä interventio- että vertailuryhmässä. Tutkimuksen alussa kyselytulos viittasi vähintään lievään masennukseen yli 21 prosentilla ja lopussa alle 16 prosentilla. Masennusoireet lievittyivät ryhmästä riippumatta eniten erityisesti niillä, jotka onnistuivat pudottamaan painoaan. Tutkimus oli osa laajempaa Diabeteksen ehkäisytutkimusta, joka aloitettiin Helsingissä ja Kuopiossa vuonna 1993 ja laajeni myöhemmin Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 522 henkilöä, joilla oli lähtötilanteessa heikentynyt sokerinsieto. Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Väitän, että... Kertymä voi kasvaa myös karsimalla Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Juha Laitila tutki metsäteknologian alan väitöksessään menetelmää nuorten metsien energiapuun korjuumenetelmän valintaan. Väitöstutkimus oli yksi välietappi hänen tutkimusurallaan. L aitilan väitöstutkimuksen tavoitteena oli luoda tuottavuusja kustannustietoa nuorten metsien energiapuun korjuuketjuista sekä kehittää menetelmä nuorten metsien energiapuuvarojen kertymien ja korjuukustannusten laskentaan työmaa- ja aluetasolla. Päätöksenteon apuvälineeksi laadittiin myös päätöshierarkia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän energiapuun korjuumenetelmän valintaan vaikuttavista tekijöistä osajulkaisujen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen perusteella. Laitilan tutkimuksen aineisto koostui hänen aikaisemmista projekteistaan, eli Laitila aloitti aikoinaan tutkimuksen teon melko lailla tyhjästä. – Tutkimus tehtiin käsi kädessä käytännön elämän kanssa, ja siinä oli paljon yhteistyökumppaneita. Olen ollut kiinnostunut samasta energiapuuaiheesta jo opiskeluvuosistani saakka. Väitöskirjatyö oli ikään kuin kisällintyö, sillä teen jatkuvasti Metlalla tutkimusta. Tohtoroitumiseni ei oikeastaan siinä mielessä näy arjessani millään erityisemmällä tavalla, kertoo Metlalla varttuneena tutkijana työskentelevä Laitila. Laitilan tutkimuksessa ilmeni, että kokopuun metsäkuljetuksen tuottavuus oli koneellisen kaato-kasauksen jäljiltä selvästi parempi kuin siirtelykaatotekniikalla tehdyn metsurihakkuun jäljiltä. Koneellisessa kaato-kasauksessa kourakasat tehdään lähelle ajouraa, ja ne ovat suuria. Tämä tehostaa kuormaustyötä ja alentaa metsäkuljetuskustannuksia. www.uef.fi Väitöstutkimukseni oli kuin kisällintyö” Leimikkotason vertailulaskelmassa koneelliseen kaato-kasaukseen perustuvalla korjuuketjulla kokopuun korjuukustannukset tienvarteen toimitettuna olivat alimmat. Ero metsurityönä tai koneella tehdyn kaato-kasauksen kustannuksen välillä oli pieni. Kun huomioidaan metsäkuljetuksen tehostuminen koneellisen kaatokasauksen jäljiltä, oli koneellinen korjuu metsurityötä edullisempaa. Energiapuukorjurilla kokopuun korjuukustannukset tienvarsivarastolla olivat vertailun korkeimmat. Metsätraktorialustaisen korjurin tuottavuutta on mahdollista parantaa koneja työteknisillä muutoksilla. Puunkorjuussa hakkuulaitteiden monikäyttöisyys lisää peruskoneen käyttöastetta ja parantaa kustannustehokkuutta, kun samalla laitteella voidaan korjata niin teollisuuden ainespuuta kuin myös rankaa ja kokopuuta energiateollisuuden tarpeisiin. Rankana korjuussa on mahdollista lisätä metsähakkeen kertymää ja alentaa kustannuksia, kun latvusmassan karsinnalla energiapuun korjuu voidaan ulottaa myös niille kohteille, joilta kokopuukorjuuta on pyritty mahdollisten kasvuhäiriöiden ja -tappioiden vuoksi välttämään. Rankana korjuun muita etuja ovat muun muassa hakkeen hyvä laatu, kuljetus- ja terminaalilogistiset hyödyt sekä korkea haketustuottavuus. – Tutkimukseni tulokset ovat rohkaisevia, ja jo nyt arkipäivää. Vanhentuvia tietoja täytyy kuitenkin alkaa pikkuhiljaa täydentämään uudelleen, koska tutkimus ja konekehitys menevät jatkuvasti eteenpäin. – Metsäteknologian alan tutkimus on hyvin pitkäjänteistä ja aivan kuin palapelin rakentamista. Alan kehitystä on siksi seurattava jatkuvasti. Tulevaisuudessa suuntaudun todennäköisesti tutkimuksissani vaihtelun vuoksi myös hieman kauemmas metsäenergia-aiheista, miettii Laitila. Teksti: Marianne Mustonen Kuva: Varpu Heiskanen 3/2012 19 Lyhyet Alzheimerin tautiin testataan uusia hoitoja Kesäkuisen Kuopio Alzheimerin Symposiumin avainpuhujat kertoivat luottavansa, että Alzheimerin tautiin saadaan tehokkaampia hoitoja. Nykyisillä lääkkeillä voi hoitaa taudin oireita, mutta toistaiseksi markkinoilla ei ole lääkkeitä, jotka hidastaisivat taudin etenemistä aivoissa. Alzheimerin tautiin on jo kehitetty rokotteita, joita testataan parhaillaan useammassakin potilastutkimuksessa. – Tavoitteena on vähentää taudille tyypillistä beeta-amyloidin kertymistä aivoihin, kertoi professori Bengt Winblad Karoliinisesta instituutista. Winbladin tutkima rokote, joka saa elimistön muodostamaan vasta-aineita beeta-amyloidille, on osoittautunut ihmisille turvalliseksi, mutta tehoa on vielä selvitettävä. – Tuloksia odotetaan myös tutkimuksista, joissa beeta-amyloidin kimppuun käydään vasta-ainerokotteella. Tällainen rokote ei käynnistä elimistön vasta-ainetuotantoa, vaan teho edellyttää uuden rokotteen antamista aika ajoin. Professori Robert Vassar Chicagon Northwestern-yliopistosta tutkii BACE1entsyymiä, joka osallistuu beeta-amyloidikertymien muodostumiseen. BACE1:n toimintaa estävillä lääkkeillä olisi mahdollista estää beeta-amyloidin tuotantoa ja kertymistä aivokudoksessa. – Lääketehtaat ovat jo tuottaneet BACE1-entsyymin estäjiä, joiden hyötyä potilaille testataan pian, Vassar kertoi. Entsyymi on mukana myös muissa, aivoille tarpeellisissa toiminnoissa, joten lääke ei saisi estää sen toimintaa kokonaan. Jos uudet lääkkeet osoittautuvat toimiviksi, Vassar toivoo, että ne tulisivat käyttöön ennaltaehkäisevästi. – Beetaamyloidin kertyminen alkaa jo vuosia ennen oireiden ilmaantumista. Seulomalla siitä kertovia biomarkkereita löydettäisiin sairastumisriskissä olevat, joille voitaisiin aloittaa lääkitys. Kansainväliseen symposiumiin osallistui 250 asiantuntijaa tutkimuksen ja potilastyön parista. Laaja tutkimus selvittää odotusajan vaikutuksia lapsen terveyteen Kuopiossa alk a a l a a ja – Tutkimme, mitä kohdussa tapahraskauteen liittyvä tertuu, mitä odotusaikana tapahtuu ja veystutkimus. Kuopio Birth Comiten se näkyy lapsen myöhemmässä hort- eli KuBiCo-tutkimukseen elämässä, professori, ylilääkäri Seppo kutsutaan viiden vuoden aiHeinonen tiivistää. kana 10 000 äiti-lapsi-paria. Viime vuosina on selvinnyt monia Yhtä laajaa tutkimusta äiraskauteen ja synnytykseen liittyviä tekidin ja lapsen terveydestä jöitä, joilla on merkitystä raskauskompliei ole Suomessa aiemmin kaatioiden kehittymisessä ja vaikutuksia tehty. lapsen myöhempään sairastumisriskiin. Kuopion yliopistollisen Ne voivat vaikuttaa esimerkiksi kasvuhäiriöiden, lihavuuden, astman, allergioiden sairaalan, Itä-Suomen ylija diabeteksen syntyyn. opiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutTutkimuksen pilottivaihe alkoi heikimus selvittää raskaudennäkuussa ja päätutkimus käynnistyy vuoden 2013 alussa. – Tutkimus on ajan altisteiden ja perimän vaikutuksia syntyvän lapsen herättänyt odottajissa positiivista ja äidin terveyteen. Tutkijoita kiinnostusta, tutkimushoitaja kiinnostavat äidin elämäntavat, Päivi Heiskanen kertoo. raskaudenajan ravinto, lääkkeiden Tutkimukseen voikäyttö ja ympäristötekijät. vat osallistua kaikki 20 saima 3/12 KYSissä synnyttävät. KYSissä syntyy vuosittain noin 2 500 vauvaa. Äideille kerrotaan tutkimuksesta neuvolassa, seulontaultraäänitutkimuksessa ja äitiyspoliklinikalla. Tutkimuksessa käytetään olemassa olevia rekisteri- ja lomaketietoja. Lisäksi kerätään äitien seerumi- ja dna-näytteet, kotipölyä, istukka- ja napaverinäytteitä sekä mikrobinäyte vauvan suusta. Tutkimukseen kuuluu myös kyselyjä. Lapsikohtaisia kyselyjä tehdään ajoittain, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä S U O M E N K U L T T U U R I R A H A S T O VUODEN 2013 A P U R A H AT Suomen Kulttuurirahaston apurahat myönnetään yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille suomalaisen kulttuurin edistämiseen. Apurahat on tarkoitettu jatko-opintoihin ja tutkimustyöhön kaikilla tieteen aloilla sekä taiteelliseen työskentelyyn, myös koko vuodeksi. Henkilökohtaista, kokovuotista apurahaa on mahdollista hakea myös kolmeksi vuodeksi. Suurempina erityisapurahoina myönnetään 1-2 apurahaa kaksivuotisiin Tieteen työpajoihin sekä 1-2 taiteen Katapultti-apurahaa. Lisäksi jaetaan yksi tai useampi Eminentia-apuraha. Kulttuurirahasto tukee myös kulttuuripoliittisesti merkittäviä hankkeita, jotka edellyttävät tavanomaista suurempaa rahoitusta. Apurahan hakeminen Kulttuurirahaston keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.-31.10.2012. Haku tapahtuu verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/apurahanhakija Käsiteltäväksi otetaan hakemukset, jotka on toimitettu ajoissa Kulttuurirahastoon sekä verkkopalvelussa että allekirjoitettuna paperitulosteena. Tietosisältöjen tulee olla yhdenmukaiset. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Ulkomailta tulevien hakemusten tulee olla Rahastossa viimeiseen hakupäivään mennessä. Hakemuksen voi myös toimittaa Kulttuurirahaston toimistoon, Bulevardi 5 A 13, 00120 Helsinki, viimeistään keskiviikkona 31.10. Käsiteltäväksi ei oteta faksilla tai sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia. Apurahahakemusta tukevat lausunnot annetaan ensisijaisesti verkossa osoitteessa: www.skr.fi/lausunnonantaja Myönnetystä apurahasta ilmoitetaan saajalle helmikuun alussa. Apurahat julkistetaan vuosijuhlassa 27.2.2013, minkä jälkeen ne ovat nähtävissä Rahaston kotivuilla. Kulttuurirahasto ei perustele apurahapäätöksiä. Post doc -tutkimukseen ulkomailla haetaan apurahoja säätiöiden yhteisen apurahapoolin kautta. Lisätiedot: www.postdocpooli.fi www.skr.fi/apurahat www.uef.fi 3/2012 21 Teksti Nina Venhe | Kuva Varpu Heiskanen Sukupuolentutkimus on tärkeää. Uusi sukupuolentutkimuksen professori Jaana Vuori kertoo miksi. Jaana Vuoren mukaan hänen tehtävänsä sukupuolentutkimuksen professorina on välittää ymmärrys siitä, että tämän alan tutkimus on tärkeää ja kiinnostavaa. Sukupuolen saloja purkamassa 22 saima 3/12 ” Tyttö vai poika?” on yleensä ensimmäinen kysymys, joka esitetään uuden ihmisen syntyessä. Vastauksesta riippuen liitämme uuteen yksilöön tiettyjä ominaisuuksia ja asennoidumme häneen tietyllä tapaa, halusimme sitä tai emme. Sukupuolentutkimuksen avulla voimme päästä tutkimaan näitä syväänkin juurtuneita asenteitamme. Samalla voimme päästä tuulettamaan käsityksiämme ja löytää itsestämme jotain uutta. Itä-Suomen yliopistolehti Työssä Ne asiat imetään äidin maidossa, eikä niitä voi muuttaa hetkessä vaikka niin haluttaisiinkin.” – Ajatusmallien purkaminen ei ole välttämättä helppoa, sillä sukupuoli on kaikkialla, tiivistää Jaana Vuori oman alansa ytimen. Sukupuolentutkimuksen tavoitteena on tutkia, kuinka sukupuoli ja sukupuolten väliset suhteet vaikuttavat erilaisiin ilmiöihin. Tutkimus ei kuitenkaan keskity pelkästään sukupuoleen vaan muihinkin sosiaalisiin eroihin, jotka löytyvät meistä jokaisesta. Kukaan ei ole esimerkiksi vain nainen tai mies, vaan sen lisäksi voimme olla vaikka äitiä tai isiä, aviovaimoja tai aviomiehiä, isoäitiä tai isoisiä. – Meillä jokaisella on myös jokin etninen, kielellinen, uskonnollinen tai maailmankatsomuksellinen tausta, joka vaikuttaa siihen, kuinka hahmotamme asioita, valaisee Vuori. Kaikki sosiaaliset erot ovat yhteenkietoutuneita, mutta sukupuolentutkimuksessa oleellinen ajatus on, että sukupuoli on keskeinen inhimillinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ero. Ajatuksien herättäjä Sukupuoli ei siis ole pelkästään se tuntemamme anatominen ero, vaan myös kulttuurinen seikka, joka on melkein jokaisen muun ilmiön sisällä. Se liittyy yksilöön mutta myös yhteiskuntaan. Se on sisällä instituutioissa, työmarkkinoilla, rakenteissa ja koulutuksessa. Miten siitä voi sitten pyristellä irti? – Tämän päivän trendi näyttää olevan, että sukupuoli halutaan neutralisoida. Ei sukupuolirooli ole mikään takki, jonka voi tietoisesti laittaa päälle tai riisua. Eikä niin tarvitsekaan tehdä. Vuori muistuttaa, etteivät sukupuoleen liittyvät asiat ole useinkaan tietoisen ajattelun tasolla, vaan ne ovat syvästi kulttuurisia ja symbolisia asioita. www.uef.fi Ne liittyvät myös vahvasti jokaisen ihmisen elämänkokemuksiin, joista ne on vaikeaa osata erotella. – Ihmisen sisällä ajatusmallit muodostuvat eletyistä asioista ja kuuluvat persoonaamme. Sukupuolentutkijalla riittää siis työsarkaa. – Vaikka tietyistä rooleista ei tarvitsekaan päästä irti, on niitä hyvä purkaa auki. Koenkin olevani tutkijana erityisesti kulttuuristen jakojen ja ymmärrysten purkaja. Sukupuolentutkimuksen johdantokurssilla keskitytäänkin näkökulmia avaaviin prosesseihin. Koska kyseessä on monitieteinen oppiaine, osallistuu sukupuolentutkimuksen kursseille opiskelijoita monelta eri alalta. – Johdantokurssin tarkoitus on eräällä tapaa herätellä opiskelijoita ja antaa uusia näkökulmia myös heidän omaan pääaineeseensa. Pitkät perinteet taustalla Vuori ottaa esimerkiksi yhden sukupuoleen liittyvän keskustelunaiheen. – Joka ikinen syksy luemme lehdistä yliopisto-opiskelijoiden naisenemmistöstä. Se näyttää määrittyvän mediassa helposti ongelmana. Toinen otsikoiden kestoaihe on vastaavasti teknisten alojen naisopiskelijoiden vähyys. – Siinä taas aihe määrittyy kysymykseksi siitä, miten naiset saataisiin muuttumaan niin, että he valitsisivat miesvaltaisia aloja. Vuoren mielestä on hyvä miettiä, miten tytöt ja pojat saataisiin valitsemaan muitakin kuin oletettuja aloja. Mutta on hyvä muistaa, että ajatus- ja käyttäytymismalliemme taustalla ovat pitkät perinteet siitä, millaisia asioita pidetään tärkeinä. – Ne asiat imetään ikään kuin äidin maidossa, eikä niitä voi muuttaa hetkessä vaikka niin haluttaisiinkin. Tietoa yli oppiainerajojen Sukupuolentutkimus on pieni oppiaine. Se on osana kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmaa, ja sitä voi opiskella pääaineena. – Aineen tärkeä tehtävä on kuitenkin myös sisällön tuottaminen muihin tutkintoihin. Lisäksi sukupuolta ja seksuaalisuutta koskeva asiantuntevuutemme on tarjolla mitä erilaisimmissa ammateissa ja asemissa toimiville ihmisille. Vaikka Vuori onkin ainoa opettaja, joka opettaa Itä-Suomen yliopistossa sukupuolentutkimusta päätoimisesti, niin tosiasiassa monet opettajat opettavat sitä omien aineidensa sisällä. – Monitieteisyys ilmenee myös niin. Eikä tämä toimisikaan, jos kaikki keskittyisi vain yhden ihmisen näkemyksiin! Mansesta itään Jaana Vuori aloitti sukupuolentutkimuksen professorina Itä-Suomen yliopistossa tänä syksynä. Henkilökohtaisesti se tarkoitti hänelle muuttoa Tampereen yliopistosta Joensuun kampukselle. – Perhe jäi Tampereelle, joten elämä on vahvasti yhä siellä. En siis suunnittelekaan pysyvästi muuttamista Joensuuhun, vaan vietän osan viikosta aina junassa meno- tai tulosuuntaan. Tampereella on kodin lisäksi rakas siirtolapuutarhamökki. – Se on aiheuttanut näin loppukesästä stressiä, kun sato kypsyy, ja minä joudun olemaan täällä! Mutta eiköhän kotiväki muista käydä sadonkorjuulla. 3/2012 23 Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen ja Sari Eskelinen Y liopistojen kolmas lukukausi nousee puheissa esiin muutamien vuosien välein. Yliopistolain uudistamisen yhteydessä aihe nousi taas ajankohtaiseksi, mutta hyvistä perusteluista huolimatta asia jäi toteutumatta. Itä-Suomen yliopiston humanistisella osastolla kolmatta lukukautta on tavallaan toteutettu jo vuosien ajan. Vieraiden kielten ja käännöstietei- den oppiaineryhmä järjesti Joensuu International Summer Schoolin tänä kesänä yhdennentoista kerran. Kahden viikon aikana kampuksella luennoi neljä Erasmus-vierailijaopettajaa, jotka antoivat syventävää opetusta erikoisalaltaan, kuten kirjallisuudesta, runoudesta ja populaarikulttuurista. – Kun muut eurooppalaiset yliopistot lopettelevat opetustaan kesän ajaksi, Joensuussa opetus jatkuu tehokkaasti vielä muutaman viikon ajan. Minusta se on upeaa, suitsuttaa neljättä kertaa kesäkoulussa luennoiva professori Zbigniew Bialas Silesian yliopistosta Puolasta. Oikeus opintotukeen Kesäkoulu järjestettiin alun perin nimenomaan opiskelijoiden tarpeisiin pohjautuen. Kokonaisuudessaan kursseista voi saada 16 opintopistettä, mutta Kesä alkaa opiskelulla 24 Zbigniew Bialas ja Roy Goldblatt kertovat, että moni vierailijaopettaja pitää Suomea eksoottisena maana. saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Opetuksessa jokainen neljän opintopisteen arvoinen kurssi oikeuttaa jo yksin opintotukeen. – Huonon taloustilanteen takia opiskelijoille ei tunnu riittävän kesätöitä. He ehtivät siis hyvin opiskelemaan ja saavat siihen samalla rahallista tukea, kertoo yliopistonlehtori Roy Goldblatt, joka on aikanaan käynnistänyt kesäkoulutoiminnan Joensuussa. Goldblatt matkustaa, tapaa ihmisiä ja luo yhteyksiä ympäri eurooppalaisia yliopistoja. Juuri henkilökohtaisten kontaktiensa ansiosta hän saanut monta innokasta vierailijaopettajaa luennoimaan Joensuuhun. Osa heistä palaa Suomeen Bialaksen tapaan yhä uudelleen. – Monen silmissä Suomi on eksoottinen maa, jota ei tunneta kovin hyvin. Mutta Royn ansiosta moni opettaja haluaa tulla tänne, Bialas kertoo. Haastavaa mutta motivoivaa Opiskelijoitakaan ei ole ollut koskaan vaikea saada kursseille mukaan. Heitä on parhaimmillaan ollut mukana yli 30, tänä vuonna heitä oli noin 15. Osa opiskelijoista palaa kursseille vuosi vuoden jälkeen. – Koska osa opiskelijoista on mukana ensimmäistä kertaa ja osa esimerkiksi kolmatta, on opettajakin haasteiden edessä. Mietin kursseilleni aina uusia avauksia ja aiheita ja yritän irtautua normaalista opetussuunnitelmasta. Nautin siitä suunnattomasti, vaikka se tuottaakin paljon lisätyötä, kertoo Bialas hymyillen. Kursseilla on todella mukava ja interaktiivinen tunnelma.” Goldblatt ei ymmärrä, miksei vastaavia kesäkouluja järjestetä enemmän. Yliopistot seisovat tyhjillään ympäri Eurooppaa koko kesän ajan. – Ainoa kustannus kesäkoulusta yliopistolle on tilavuokra. Kurssit nopeuttavat opiskelijoiden valmistumista, he oppivat monipuolisesti uusia asioita ja opintotuki helpottaa heidän kesäarkeaan. Mitä muuta voisi toivoa? Kesäkoulussa avautuu uusia näkökulmia Ensimmäisellä kerr alla osallistuin kesäkouluun uteliaisuuden ja opintopisteiden takia, kun ajattelin, että se vähentää opiskelun määrää talvella. Sitten huomasin, että nämä kurssit ovat sisällöltään todella mielenkiintoisia. Nyt olenkin täällä mukana jo kolmatta kertaa, vaikka en enää tässä vaiheessa tarvitsisikaan niitä pisteitä, nauraa Aleksandra Evtyukova. Evtyukova on pian valmistumassa englannin opettajaksi, mutta hän on jo ehtinyt miettiä, voisiko hän vielä valmistuttuaankin osallistua kesäkouluun. – Toivon todella, että lukukausi tulisi päättymään niin, että ehtisin osallistua näille kursseille tulevaisuudessakin! Nämä ovat niin hyvää ja täydentävää koulutusta. Rento tunnelma – Kesäkoulu on myös hyvää jatkoa teoreettisille kursseillemme. Kesäkurssit ovat soveltavia kursseja siitä, mitä teorialla voi tehdä ja miten esimerkiksi kirjallisuutta ja runoutta tutkitaan. Vaikka voisi olettaa, että kesäkou- www.uef.fi lussa asiat ja opetus otetaan rennommin, niin Evtyukova on iloinen siitä, että opettajat tuntuvat ottavan kurssit vakavasti ja todella paneutuvat asiaan. – Eivätkä opintopisteet tule yhtään sen helpommin kuin normaaleillakaan kursseilla. Tosin esseiden kirjoittamiseen on enemmän aikaa, jolloin asioita saa miettiä rauhassa. Tuntien tunnelma on kuitenkin rennompi kuin tavallisesti. Luennoinnin sijaan keskitytään keskusteluun. – Johtuuko se sitten kesäajasta vai siitä, ettei kenelläkään ole kiire muille tunneille, mutta kursseilla on todella mukava ja keskusteleva tunnelma. Eivätkä hiljaisina pidetyt suomalaisetkaan ole niin pidättyväisiä kuin uskotaan. Jopa espanjalainen opettaja on kehunut suomalaisten opiskelijoiden olevan aktiivisia. – On hienoa, kun opettajat tulevat muualta ja antavat uusia näkökulmia asioihin! Jos ei itse pääse ulkomaille opiskelemaan, niin ulkomaat tulevat tällä tavoin tänne. Alexandra Evtyukova osallistuisi mielellään vastaaviin kesäkouluihin muissakin aineissa – jos niitä vain olisi tarjolla. 3/2012 25 Teksti Marianne Mustonen | Kuva Raija Törrönen Matematiikan ja fysiikan luento-opetus kaipaa uudistamista 26 saima 3/12 Itä-Suomen yliopistolehti Opetuksessa Hyvän matematiikan- tai fysiikanopettajan täytyy hallita nykypäivänä monenlaisia opiskelijoita aktivoivia opetusmetodeja. P erinteisesti on ajateltu, että mitä enemmän matematiikan tai fysiikan yliopistokursseja on käytynä, sitä paremmin osaa myös opettaa. Käytännössä se ei kuitenkaan ole näin, toteaa tutkijatohtori Mervi Asikainen Itä-Suomen yliopiston fysiikan ja matematiikan laitokselta. Asikainen työskentelee fysiikan ja matematiikan opetuksen tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan muun muassa, miten fysiikkaa ja matematiikkaa voitaisiin opettaa paremmin yliopistotasolla sekä kuinka erityisesti fysiikan, matematiikan ja kemian opettajakoulutusta pitäisi kokonaisuudessaan kehittää. Ryhmän työn tulokset eivät palvele vain oman laitoksen opetuksen kehittämistä, sillä ne julkaistaan kansainvälisesti korkeatasoisissa luonnontieteen opetuksen alan lehdissä. – Fysiikassa tutkimukseen pohjautuvaa opettajankoulutuksen kehittämistyötä on tehty jo 90-luvun puolivälistä lähtien. Tutkimustyön tuloksena tarjoamme fysiikanopettajaopiskelijoille omat syventävät opinnot, jotka antavat erinomaiset valmiudet opettajan työhön. Asikainen on kehittänyt väitöstutkimuksessaan kvanttifysiikan kurssin opettajille. – Koulussa opetettavaa kvanttifysiikkaa ei aikaisemmin huomioitu riittävästi fysiikanopettajan opinnoissa. Koulussa tarkastellaan kvanttifysiikan ilmiöitä, mutta yliopiston kursseilla ilmiöt sivuutettiin nopeasti ja siirryttiin suoraan matemaattisen esitystapaan. – Tässä aiheessa suurin vaikeus on ilmiöiden ja olioiden havainnollistaminen, sillä kvanttifysiikalla ei ole arkielämän havaintojen kanssa kovin www.uef.fi Perinteinen yksisuuntainen opetus ei ole tehokas tapa oppia eikä välttämättä johda asioiden syvälliseen ymmärtämiseen.” paljon tekemistä. Onneksi nykyään netistä löytyy paljon hyviä apletteja ja simulaatioita, joilla myös kvanttifysiikan havainnollistaminen onnistuu. Tällä hetkellä molemmilla Asikaisen luennoimilla fysiikan peruskursseilla tehdään fysiikan yliopistoopetuksen uudistamiseen liittyvää väitöskirjatutkimusta. – Tänä syksynä käynnistyvässä matematiikan, fysiikan ja kemian opettajankoulutuksen kehittämishankkeessa pyrimme laajentamaan tätä kehitystyötä myös matematiikkaan ja kemiaan. Tarkoituksena on muun muassa selvittää kymmenen viime vuoden aikana meiltä valmistuneiden opettajien kokemuksia ja näkemyksiä saamastaan koulutuksesta. Tämä tutkimustieto antaa meille erään lähtökohdan koulutuksen muokkaamiseen opettajan työtä paremmin tukevaksi. Suuntana osallistuminen ja vuorovaikutus Asikaista huolestuttaa näiden oppiaineiden teoriakurssien luentomuotoinen opetus, sillä tutkimuksissa on todettu, että opettajaksi valmistuva opettaa niin kuin häntä itseään on opetettu. – Tutkimuksissa on myös havaittu, että perinteinen yksisuuntainen opetus ei ole tehokas tapa oppia eikä välttämättä johda asioiden syvälliseen ymmärtämiseen. Asikainen haluaisikin, että opetuksessa käytettäisiin enemmän pari- ja ryhmätyöskentelyä sekä keskustelua. Samalla opettajaopiskelijat omaksuisivat nämä opetusmenetelmät luontaisiksi matematiikan ja fysiikan opetustavoiksi ja hyödyntäisivät niitä myöhemmin opettajana toimiessaan. – Samalla opiskelijoiden vuorovaikutus- ja keskustelutaidot kehittyisivät. Nämä taidot ovat varmasti hyödyllisiä myös fysiikan ja matematiikan tutkijoille sekä kemisteille. Asikaisen mukaan tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että myös ainelaitosten opetus pohjautuu tutkimukseen. – Näin voidaan kehittää opetusta laadultaan paremmaksi ja oppiminen syvenee sekä tehostuu. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää tarkasti, kuinka erilaiset opetusmenetelmät toimivat, visioi Asikainen. Asikaisen mukaan tulevaisuuden opetuksessa korostuvat erityisesti osallistuminen ja vuorovaikutus, kysymykset ja kommentointi. – Jos opiskelijat ehtivät tottua passiiviseen ja pinnalliseen oppimiseen, ennakkoasenteet uutta tapaa kohden voivat olla vahvoja. Siksi opintojen uudistaminen pitää aloittaa perusopinnoista. – Opiskelijat ovat erilaisia oppijoita, joten kaikki opetusmetoditkaan eivät sovi kaikille, summaa Asikainen. Siksi opetuksessa pitää olla monipuolisuutta: jokaiselle jotakin. – Myös ainelaitosten opintojen on pystyttävä tarjoamaan erilaisia opetusmetodeja, jotta metodit tulisivat luontevaksi osaksi valmistuvien opettajien omaa opetustapaa. 3/2012 27 Teksti Sari Eskelinen | Kuva Raija Törrönen ”Nyt on muutoksen aika” Opettajankouluttajat ovat avainroolissa kestävän kehityksen periaatteiden levittämisessä. K estävä kehitys on haaste koko ihmiskunnalle, mutta sitä se on myös maailman opettajankouluttajille. Maailmassa on 60 miljoonaa opettajaa, joihin vaikuttamalla on mahdollisuus viedä kestävän kehityksen periaatteita yhteiskunnan kaikille tasoille. – Emme kuitenkaan voi työskennellä suoraan heidän kaikkien kanssaan. Siksi Yhdistyneet Kansakunnat yrittää tehdä yhteistyötä opettajia kouluttavien tahojen kanssa, UNESCOn Kestävän kehityksen kasvatuksen puheenjohtaja, professori Charles Hopkins totesi. Kanadassa Yorkin yliopistossa työskentelevä Hopkins osallistui Savonlinnassa toukokuussa järjestettyyn kansainväliseen konferenssiin, jossa pohdittiin opettajankoulutuksen kehittämistä kestävän kehityksen näkökulmasta. – Nyt on muutoksen aika. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvitaan myös käyttäytymistieteiden näkökulmaa, sillä ilmastonmuutos on paljon muutakin kuin teknologiaa ja luonnontieteitä. Hopkins muistutti, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo vuodesta 1992 saakka. Silloin Riossa pidettiin kansainvälinen konferenssi, jossa hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoskonventti (UNFCCC). – Rion jälkeen kymmeneen vuoteen ei tapahtunut juuri mitään. Suomalainen malli on esikuva Vuonna 2005 käynnistyi lopulta YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen, jonka myötä asiat ovat Hopkinsin mukaan muuttuneet. 28 saima 3/12 Roland Tormey ja Charles Hopkins kiittelivät kilvan suomalaista koulutusjärjestelmää, jossa kestävän kehityksen haasteisiin on tartuttu koulutuksen kaikilla tasoilla. – Opetuksesta vastaavat viranomaiset on sitoutettu mukaan toimintaan kestävän kehityksen puolesta ja tavoitteena on kestävän kehityksen mukainen koulutus. Hopkins vetää kansainvälistä verkostoa, jonka tavoitteena on sitouttaa eri maiden opettajankoulutuksesta vastaavia instituutioita yhteistyöhön kestävän kehityksen puolesta. – Nyt meillä on verkostoja 70 maassa. Niillä kaikilla on omat kestävään kehitykseen liittyvät tarpeensa ja vahvuutensa. Suomessa kestävän kehityksen näkökulmat ovat Lausannessa sijaitsevan EPFL:n pedagogisen neuvonantajan Roland Tormeyn mukaan lyöneet hy- vin läpi koulutuksen eri tasoilla. – Suomi on maailmalla eräänlainen esikuva ja monet seuraavat suomalaista opettajankoulutusta hyvin tarkkaan, koska sen malli näyttää menestyvältä. Kymmenettä kertaa pidetyn alueellisen BBCC-verkoston (Baltic & Black Sea Circle Consortium in Educational Research) konferenssin järjestelyistä vastasi Itä-Suomen yliopisto. Teemaa käsiteltiin kolmipäiväisessä konferenssissa eri alojen opettajankoulutusten, eri oppiaineiden ja eri tieteenalojen näkökulmista. Konferenssiin osallistui 147 henkeä 23 maasta, ja sen aikana pidettiin parisensataa tieteellistä esitelmää. Suomi on maailmalla eräänlainen esikuva ja monet seuraavat suomalaista opettajankoulutusta hyvin tarkkaan.” Itä-Suomen yliopistolehti Kampuksilla Lyhyet Väärennetyn valuutan jäljillä? Kuk a haluaa väärennettyjä rahoja, ohikipittävä nuori mies hihkaisee hämärän huoneen ovella. Ultraviolettivalot loistavat työpöytien päällä ja joukko innokkaita koululaisia tutkii käsissään olevia seteleitä. Väärennettyä valuuttaa paksuihin valuuttanippuihin ei sentään mahtunut, mutta joidenkin seteleiden turvamerkinnöissä olisi ollut toivomisen varaa. – Suurimman osan turvamerkinnöistä erotti selvästi, mutta mahtui joukkoon sellaisiakin, joista niitä ei löytynyt ja yksi vanha seteli näytti UV-valossa ihan madonsyömältä, Waltter Savolainen selvitti asiantuntevasti. Fysiikan työpajassa työskennellyt Waltter osallistui 18 muun koululaisen tavoin Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella loppukesästä järjestetylle koululaisten tiedeleirille, jolla perehdyttiin fysiikan, kemian, matematiikan ja robotiikan saloihin. – Tämän kesän leiri täyttyi nopeasti, emmekä olisi pystyneet Lasten yliopistoon osallistunut Aino pääsi kemian tunneille tekemään muun muassa elefantin hammastahnaa. Jännittävin kokemus oli erityisesti mustassa aukossa matkustaminen planetaariossa. – Se oli niin pelottavaa, etten ihan uskaltanut katsoa, hymyili Aino. ottamaan mukaan enempää lapsia. Tyttöjen määrän lisääntyminen aiemmista leirikesistä oli ilahduttavaa, leiri- ja kerhokoordinaattori Oili Kohonen Joensuun Tiedeseurasta iloitsi. Jotta kasvavaan kiinnostukseen pystyttäisiin vastaamaan, on ensi kesäksi pohdittu kahden tiedeleirin järjestämistä Joensuussa. – Toiselle leirille olisi selvästi tarvetta. Tämän kesän leiri täyttyi nopeasti, vaikkemme markkinoineet sitä aktiivisesti, Joensuun Tiedeseuran toiminnanjohtaja Ilkka Jormanainen totesi. Hän arvioi, että osaltaan tiedeleirin ja myös talvella pyörivien tiedekerhojen suosiota selittää tiivis kytkös yliopisto-opetukseen ja -tutkimukseen. – Tiedeleireillä pääsee esimerkiksi tekemään sellaisia juttuja, joihin ei koulumaailmassa ole mahdollisuutta. Sokerisateenkaaria ja elefantin hammastahnaa Lapsia innostettiin tieteen maailmaan myös Kuopion kampuksella, jossa Lasten yliopisto keräsi tieteen ihmeiden äärelle 250 lasta kuudella eri paikkakunnalla kesän alussa. – Olemme pyrkineet järjestämään tekemistä sellaisille lapsille, jotka ovat kiinnostuneet muustakin kuin taiteista tai liikunnasta. Lasten yliopiston toiminta on turvallinen tapa tutustua tieteeseen. Leirimme ovat olleet todella suosittuja ja olemmekin lisänneet tänä vuonna tarjontaamme, kertoi Lasten yliopiston koordinaattori Tanja Lintu. Lasten yliopiston ohjelmassa oli tänä vuonna muun muassa tekniikkaa, sanataidetta, lyhytelokuvaa, sarjakuvaa ja radiotoimittamista. Lasten luonnontiedeleiri johdatti lapset fysiikan, tähtitieteen, geologian, kemian ja mikrobiologian pariin. – Kemian oppitunneilla olemme tehneet muun muassa sokerisateenkaaria, pomppupalloja, muovia maidosta, kultarahoja, pullon henkiä ja elefantin hammastahnaa, kertoi leirin ohjaaja, kemisti ja yliopiston jatko-opiskelija Kalle Malmioja. Valta kasvatuksessa K asvatustieteen professori Pirjo Nuutinen pohti jäähyväisluennollaan uraansa kasvatustieteilijänä sekä vallan ja kasvatuksen suhteen tutkijana. Luennossaan Nuutinen käsitteli kasvatussuhdetta valtasuhteena ja toisaalta valtasuhdetta kasvatussuhteena. Hän paneutui erityisesti sisäiseen ja ulkoiseen valtaan, valtasuhteisiin ja valtaan www.uef.fi kasvamiseen. Lisäksi hän pohti opettajien ja kasvatettavien roolia vallanverkostossa. Pirjo Nuutisen jäähyväisluento ja -seminaari pidettiin syyskuussa Savonlinnan kampuksella. Seminaarissa keskityttiin valtaan ja vastuuseen sekä kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen kasvatuksen näkökulmasta. 3/2012 29 Lyhyet Sovelletun fysiikan laitos juhli 40-vuotista taivaltaan Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan laitos vietti 40-vuotisjuhliaan 17. elokuuta Kuopiossa. Vuonna 1972 perustetun laitoksen juhlaseminaarissa muisteltiin menneitä ja suunnattiin tulevaisuuteen. – Sovelletun fysiikan laitoksella aloitettiin opetuksen antaminen vuonna 1972 apulaisprofessorin ja kahden assistentin voimin, muisteli laitoksen johtaja, professori Pasi Karjalainen. – Ensimmäinen professorimme oli Lauri Patomäki ja ensimmäinen väitös saatiin jo vuonna 1974. Laitoksen voimakkaat kasvun vuodet puolestaan olivat vuosituhannen vaihteessa. Karjalaisen mukaan laitos ei ole koskaan ollut mikään massakoulutuksen antaja. Laitoksella on kuluneina vuosina suoritettu 290 ylempää korkeakoulututkintoa ja 122 tieteellistä jatkotutkintoa. Referoituja tieteellisiä artikkeleita on noin tuhat. – 40 vuotta ei ole niin kovin pitkä aika, ei siihen mahdu vielä monta ihmisikää, totesi Karjalainen, joka itse tuli laitokselle töihin vuonna 1983. Tällä hetkellä laitoksella työskentelee 11 professoria ja kaksi tutkimusjohtajaa laskennallisen fysiikan, lääketieteellisen fysiikan ja ympäristöfysiikan aloilla. Laitoksella toimii myös kaksi Akatemian huippuyksikköä. 30 saima 3/12 Metsätieteitä kahdella vuosituhannella Joensuun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston pitkäaikaisin professori Seppo Kellomäki loi jäähyväisluennossaan katsauksen metsätieteisiin kahdella vuosituhannella. 31 vuotta alalla toiminut professori jatkaa tutkimustyötään edelleen yliopistossa emerituksena. Vuonna 1984 nykyisen professuurinsa haltijaksi tullut Kellomäki peräänkuuluttaa nykyiseen metsänhoitoon pitkäjänteisyyttä. – Nykyään metsäalan tilannetta ajatellaan vain parin vuoden perspektiivillä, vaikka tärkeää olisi luoda ymmärrystä, että kaikki ei tapahdu nyt. – Metsätieteet toimii myös monen tieteen rajapinnalla, ja siksi onkin tärkeää katsoa asioita useasta eri näkökulmasta. On muistettava, että metsätieteellistä osaamista tarvitaan edelleenkin ja että metsäntutkimuksen innovaatioita voidaan oikeasti viedä käytäntöön, sanoi Kellomäki. Viimeisen 20 vuoden aikana erityisesti metsän ympäristökysymykset ovat nousseet tutkimuksessa vahvasti esiin. – On syytä muistaa, että Suomen pinta-alasta on edelleen 80 prosenttia metsän peitossa. Teitpä siis metsässä mitä tahansa, sillä on aina vaikutuksia metsänsuojeluun. Huumorintutkijat koolla Savonlinnassa Savonlinnan k ampuk sell a heinäkuussa järjestetyssä kansainvälisessä huumorin- ja nauruntutkimuksen kesäkoulussa (The 12th International Summer School and Symposium on Humour and Laughter) huumoria lähestyttiin monesta eri näkökulmasta. Kesäkoulun aikana kuullut luennot keskittyivät esimerkiksi huumorin etnisiin sidonnaisuuksiin, huumoriterapiaan, historiantuntemuksen merkitykseen huumorin ymmärtämisessä ja huumoriin varhaislapsuudessa. Kahdettatoista kertaa järjestetyn kesäkoulun tarkoituksena oli tuoda huumorintutkimuksen noviiseja ja jo kokeneempia, paikkansa vakiinnuttaneita tutkijoita saman katon alle. Viikon mittaisen kesäkoulun antia ovat usein niin pitkäkestoiset ystävyyssuhteet kuin hedelmälliset yhteistyökuviot huumorintutkimuksen alalla. Kesäkoulun osallistujakaarti koostui noin 40 opiskelijasta, jatko-opiskelijasta, tutkijasta ja huumorintutkimuksen kärkinimestä ympäri maailman, esimerkiksi Yhdysvalloista, Malesiasta, Australiasta ja Sveitsistä. Itä-Suomen yliopistolehti Teksti Marianne Mustonen | Kuva Heta Rautiainen ALUMNIT ”Päätös lähteä opiskelemaan yliopistossa syntyi tutkimusideasta” Vuonna 2001 Itä-Suomen yliopistosta, silloisesta Kuopion yliopistosta, terveystieteiden maisteriksi valmistunut Sanna Mattila-Rautiainen toimii ratsastusterapeuttiyrittäjänä Kainuussa. Mattila-Rautiaisen opinnoissa suuntautumisvaihtoehtona oli aikoinaan liikuntalääketiede ja sivuaineina kasvatustiede, fysioterapia ja ergonomia. Kerro hieman taustastasi? Valmistuin fysioterapeutiksi vuonna 1987 Kajaanista. Opiskelujen aikana suoritin myös avoimen korkeakoulun kautta liikuntalääketieteen approbaturin. Muutin Lahteen ja tein töitä ensin Päijät- Hämeen keskussairaalassa tutustuen koko fysioterapian kirjoon ja Lahden selkäkeskuksessa erikoistuen kipupotilaisiin. Ratsastusterapiaan tutustuin vuonna 1988 Kanadassa alan maailmankongressissa. Samana vuonna myös Suomessa alkoi ratsastusterapeuttien koulutus. Siitä valmistuttuani olen ollut ratsastusterapiakoulutuksessa opettajana. Parikymmentä vuotta olen ollut itsenäisenä ammatinharjoittajana joko koko- tai osapäiväisesti. Pääasiallisesti olen kuntouttanut vaikeavammaisia ratsastusterapian avulla. Päätös lähteä opiskelemaan yliopistossa syntyi tutkimusideasta. Ymmärrettiin, että ratsastusterapia vaikuttaa asiakkaaseen, mutta siitä ei ollut tieteellistä näyttöä. Edelleen alan tutkimuksia on vähän. Ammatinharjoittajana toimiminen mahdollisti yliopisto-opinnot oman työn ohessa. Mitä teet nykyään ja mikä on parasta sekä haastavinta työssäsi? Toimin kokopäiväisenä ratsastusterapeuttina Kainuun alueella, opetan tulevia ratsastusterapeutteja Ypäjän Hevosopistolla ja järjestöpuolella olen Suomen ratsastusterapeuttien puheenjohtajana. Työni on ulkotyötä, joten raitista ilmaa tulee riittämiin. Asiakkaiden kanssa pyrin käymään metsässä, joten luontoyhteys tulee aivan itsestään. Työergonomia on varmaan suurin haaste, sillä työasennot ovat usein yksipuolisia. Mitä yliopistoajoista jäi mieleen? Pääasiassa opiskelin etänä ja viikonloppuluennoilla Kuopiossa, joten kovin tiivistä kaveriporukkaa ei ehtinyt syntymään. Muutamia kurssikavereita olen tavannut liikuntalääketieteen päivillä tai muissa alan koulutuksissa. Kannattiko kouluttautua valitsemallesi alalle? Opiskeluista on ollut hyötyä vaikeavammaisten kokonaiskuntoutuksessa ja opiskelijoiden opettamisessa. Opinnoista on ollut myös hyötyä kun vuosi sitten toimitin ratsastusterapia-kirjan, joka valittiin viikon tietokirjaksi. Onko työelämä vastannut odotuksiasi? Työni on muuttunut koulutuksen jälkeen ja olin jo ollut pitkään työelämässä ennen yliopisto-opintoja. Opintojeni myötä ymmärrys tieteellisyyttä kohtaan lisääntyi. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Suunnittelen jatko-opintoja kunhan tutkimuksen aihe kirkastuu. Terveisesi alan opiskelijoille? Mitä korkeammat esteet eteesi tulevat sitä korkeammalle sinun täytyy jalkasi nostaa! Opintojeni myötä ymmärrys tieteellisyyttä kohtaan lisääntyi.” www.uef.fi 3/2012 31 Kolumni Pirjo Pöllänen Tasa-arvoinen yliopisto? S Jokainen voi ryhtyä kannustamaan vieressä istuvaa pätevää naista ryhtymyksessä ”vastuunkantajaksi”.” anotaan, että Suomi on naisystävällinen Pohjoismaa. Miksi minusta yliopiston tutkijana ei tunnu siltä? Työpaikkanahan yliopiston pitäisi toteuttaa tasa-arvon ideaa ja ideaalia jopa paremmin kuin yhteiskunnassa keskimäärin. Joensuun ja myöhemmin Itä-Suomen yliopisto on ollut työpaikkani toistakymmentä vuotta. Sen ajan olen tarkkaillut niin ympäröivää yhteiskuntaa kuin akateemista maailmaa sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Enkä voi välttyä kysymästä, miksi naisten asema yliopistotyöpaikassa on edelleen huterampi kuin miesten. Ovatko esimerkiksi miehet naisia uraorientoituneempia? Eikö naisilla riitä aika ja motivaatio akateemiseen uraan panostamiseen? On varmasti naisia, jotka eivät halua ”vastuunkantajiksi” ja päätöksentekijöiksi henkilökohtaisista syistä. Osa naisista viettää mieluummin illat perheensä kanssa kuin johtokuntien ja johtoryhmien kokouksissa. Sama pätee varmasti myös osaan mieskollegoistani. Mielestäni sukupuolten välisen tasaarvon toteutumattomuutta yliopistoissa ei voi selittää yksinomaan yksilöllisillä eroilla. Olisi liian helppoa kuitata yliopiston tasa-arvon toteutumattomuus ”naiset arvostavat kotia enemmän kuin miehet” -asenteella. Kysymys on siis jostakin muusta. Yksi selitys löytyy yleisemmistä yhteiskunnan rakenteista. Edelleen naiset nähdään ensisijaisina hoivaajina ja kodin sekä perheen uu- sintaminen katsotaan heidän vastuualueekseen. Tämä yhteiskunnallisten rakenteiden ajattelumalli heijastuu myös akateemiseen maailmaan. Tasa-arvoinen työn ja perheen yhteensovittaminen lähtee liikkeelle perhevapaiden järjestämisestä. Suomessa vallitseva perhevapaamalli ei tue tarpeeksi molempien vanhempien tasaarvoista työn ja perheen yhteensovittamista. Käytännössä äidit edelleenkin hoitavat pienet lapset kotona samaan aikaan kun isät osallistuvat työelämään. Tällaiset katkokset työelämässä katsotaan rasitteiksi esimerkiksi tilanteessa, kun nainen osallistuu työpaikkansa hallinnollisiin johtotehtäviin. Yhtenäisen työuran tehneiden miesten ajatellaan olevan sopivampia näihin tehtäviin. Ketään ei voi painostaa tai pakottaa laitoksen tai tiedekunnan johtoon. On kuitenkin peiliin katsomisen paikka, jos ajatellaan, että nykyisessä yliopistomaailmassa tuetaan ja kannustetaan naisia tarpeeksi hakeutumaan johtotehtäviin. Naisystävällisessä Suomessa yliopistotyöpaikan tulisi olla suunnannäyttäjä sukupuoltenvälisen tasa-arvon sekä tasa-arvoisen työ- ja perheelämän yhteensovittamisessa. Arjen pienenä konstina jokainen voi ryhtyä kannustamaan vieressä istuvaa pätevää naista ryhtymyksessä ”vastuunkantajaksi”. Pirjo Pöllänen Kirjoittaja työskentelee tutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella. Kampuksilla Kalenteri Joensuun kampuksella Kuopion kampuksella 9.–12.10. IPFE Symposium: Innovations in Forestry Education 10.–12.10. 6th International ERISConference • Yliopistollisen metsäopetuksen maailmanjärjestön symposiumissa keskustellaan metsäopetuksen innovaatioista. • Konferenssissa tarkastellaan eurooppalaisen sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalityön rakentamista erilaisten perinteiden, politiikkojen ja käytäntöjen viitekehyksessä. 12.10. Professori Seppo Knuuttilan jäähyväisluento • Perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttilan jäähyväisluento ’Perinteentutkimuksen paikka’ kello 14.15 salissa AT100 (Agora-rakennus, Yliopistokatu 4). 10.10. Yleisöluento: Disasters and Response for their victims • Suomen punaisen ristin johtaja Kalle Lööv esitelmöi aiheesta kello 9.15–12 salissa 1037, Tietoteknia (Savilahdentie 6B, 1. kerros). 26.10. Yleisöluento: Water and sanitation in extreme conditions • Professori Tuula Tuhkanen Tampereen yliopistosta esitelmöi aiheesta kello 12.15– 15 salissa 1037, Tietoteknia (Savilahdentie 6B, 1. kerros). 28.–30.11. XXXI Hallinnon Tutkimuksen Päivät • Päivillä tarkastellaan hallintotieteellisen tutkimuksen käyttöä ja asemaa sillanrakentajana työelämän ja opetuksen välillä. 18.–20.10. FINSSE-6 (2012) “English in the East” Conference • Konferenssissa yliopistojen englannin kielen tutkijat ja opettajat keskustelevat alan ajankohtaisista kuulumisista. 8.-9.11. iLO – valtakunnalliset iPad lukio-opetuksessa päivät • iLO-päivät on kaikkien iPadia käyttävien ja käyttöönottoa harkitsevien opettajien ja koulujen kohtauspaikka Joensuun normaalikoulun lukiolla. 21.–22.11. Saimaannorppasymposiumi • Ensimmäistä kertaa järjestettävässä symposiumissa esitellään uusinta tutkimustietoa saimaannorpasta ja sen suojelusta sekä käydään läpi tutkimuksen historiaa yli 40 vuoden ajalta. Seminaarin avoin yleisötilaisuus on 22.11. kello 18–20 Carelicumin auditoriossa (Torikatu 21 C). 12.–14.6.2013 SALC IV – The 4th Conference of the Scandinavian Association for Language and Cognition • Neljättä kertaa järjestettävässä pohjoismaisessa konferenssissa tarkastellaan kielitieteen kaikkia alueita kognitiivisesta näkökulmasta. Lue lisää verkkosivujen tapahtumakalenterista www.uef.fi/ajassa Apuraha haettavana Apuraha haettavana V V uonna 1941 perustettu Säätiö Gustaf B. Thordénin uonna 1941 perustettu Säätiö Gustaf B.Karjalan Thor- lahjarahasto tukee Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen opiskelijoidénin Karjalan lahjarahasto tukee Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen opiskelijoita myön- apuraha ta myöntämällä vuosittain 1–2 apurahaa. Vuosittainen päätettävä tämällä 12 vuosittain 1–2 apurahaa. Vuosittainen pääon suuruudeltaan 000 euroa. tettävä apuraha on suuruudeltaan 12 000 euroa. Itä-Suomen yliopisto julistaa haettavaksi vuoden ajaksi PohjoisItä-Suomen yliopisto julistaa apurahan haettavaksi apurahan kotoisin tekemistä oleval- tai tohKarjalasta vuoden kotoisin ajaksi olevallePohjois-Karjalasta opiskelijalle tutkimustyön le opiskelijalle tutkimustyön tekemistä tai tohtorin torin tutkinnon suorittamista varten. Tutkimusaiheena tai suoritettavana tutkinnon suorittamista varten. Tutkimusaiheena tutkintonatai kysymykseen tulevat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kamsuoritettavana tutkintona kysymykseen tulevat puksen kaikki tieteenalat. Apurahaa voivat hakea Itä-Suomen Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen kaik-yliopiston ki tieteenalat. Apurahaa voivat hakeaApurahan Itä-Suomen Joensuun kampuksella jatko-opintoja suorittavat. saajan edelyliopiston Joensuun kampuksella jatko-opintoja lytetään ainakin osittain tekevän tutkimusta päätoimisesti. suorittavat. Apurahan saajan edellytetään ainakin osittain tekevän tutkimusta päätoimisesti. Vapaamuotoiset hakemukset työ- ja tutkimussuunnitelmineen sekä mahVapaamuotoiset hakemukset työ- ja tutkimussuundollisine lausuntoineen pyydetään toimittamaan 16.11.2012 mennessä nitelmineen mahdollisine lausuntoineen pyyItä-Suomen yliopiston sekä Joensuun kampuksen kirjaamoon. Ehdotuksen detään toimittamaan 16.11.2012 mennessä Itä-Suoapurahan saajista tekee Itä-Suomen yliopisto ja stipendinsaajista men yliopiston Joensuun kampuksen kirjaamoon. päättää Säätiö Gustaf B. Thordénin Karjalan lahjarahaston hallitus. Ehdotuksen apurahan saajista tekee Itä-Suomen yliopisto ja stipendinsaajista päättää Säätiö Gustaf B. Thordénin Karjalan Mahdollisiin tiedusteluihin vastaalahjarahaston rehtori Perttuhallitus. Vartiaisen sihteeri Tarja Ryhänen, puh. 029 tiedusteluihin 445 8308, tarja.ryhanen@uef.fi Mahdollisiin vastaa rehtori Perttu Vartiaisen sihteeri Tarja Ryhänen, puh. 029 445 8308, tarja.ryhanen@uef.fi. Itä-Suomen yliopisto Joensuun kampus, kirjaamo, PL111, 80101 Joensuu Itä-Suomen yliopisto Joensuun kampus, kirjaamo, PL111, 80101 Joensuu VEDEN ÄÄRELLÄ - JOENSUUSSA 10.-13.4.2013 www.scifest.fi/tule-mukaan Joensuun Tiedeseura ry
© Copyright 2024