4/12 Väkivalta verissä? - Itä
I tä- S u o m e n Y l i o p is t o l e h t i Väkivalta verissä? 4/12 14 Bioöljyyn ladataan toiveita 22 Ilmastohistorioitsija keskiajan syövereissä 28Mennään metsään opiskelemaan! Kantoja bioenergiakeskustelussa sivu 16 Sisältö Pääkirjoitus AJASSA 2–7 Hiilinieluinventoinnit apuna ilmastonmuutoksen hidastamisessa 2 Metsävaraosaamiseen keskittyvä Arbonaut ja yliopisto tekevät tiivistä yhteystyötä metsien kaukokartoituksen tiimoilta. Haltijoita, sielunmaisemia ja vihreää kultaa 5 Suomalaisten suhde metsään on monella tapaa muuttunut, mutta perusteemat ovat säilyneet. Saima 4/12 Bioöljy – uusi musta kulta? 14 Bioöljy on yksi tulevaisuuden suuntauksia polttoainemarkkinoilla ja herättää kiinnostusta niin yritys- kuin tiedemaailmassa. Kantoja ja näkökantoja bioenergiakeskustelussa 16 Tutkijat selvittävät bioenergian hallintaan liittyviä kysymyksiä sekä bioenergiaan liittyviä ongelmia ja konflikteja. Onko sana miekkaa terävämpi? 18 Ilkeilyä tutkinut professori Pirkko MuikkuWerner haluaa uutuuskirjallaan vaikuttaa vallitsevaan viestintäkulttuuriin, jossa ilkeily on lisääntynyt. TIETEESSÄ 8–21 OPETUKSESSA 25–28 Kuopion hammaslääkärikoulutus satsaa vuorovaikutustaitoihin 25 Taitoja tarvitaan, sillä joka kolmas suomalainen pelkää hammaslääkärillä käyntiä. Mentorin opastuksella kohti työelämää Historia- ja maantieteiden laitoksen palkitussa hankkeessa kehitetään työelämäohjausta. 26 Mennään metsään! 28 Metsä on yksi suuri oppimisympäristö, jonne kaikki uudet opettajaopiskelijat viedään Savonlinnassa. Lyhyet 20 Väkivalta verissä 8 Väkivaltarikollisuuden taustalla olevien mahdollisten geenivirheiden merkitystä selvitetään laajassa tutkimuksessa. Pajun vuosilustoista tietoa ilmaston lämpenemisestä 11 Arktisen tundran metsittyminen kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Väitän, että… Beta-galaktosidaasin aminohapporyhmien muokkaaminen tuo laktoosittomien tuotteiden valmistajille uusia mahdollisuuksia, osoittaa MIrko Maksimaisen tutkimus. TYÖSSÄ 22–24 Uutta osaamista aivosairauksien tutkimukseen 12 UEF-Brain selvittää rappeuttavien aivosairauksien tautimekanismeja ja lääkehoidoille sopivia vaikutuskohteita. KAMPUKSILLA 30 Lyhyet 30 KOLUMNI 32 Tapio Määttä Oikeustieteellisen alan koulutus käynnistyy Säiden armoillako? 22 Keskiajan ilmastohistoriaa tutkiva Heli Huhtamaa havaitsi, ettei keskiajan ihminen ollut passiivinen uhri luonnon sääilmiöiden edessä. Tutkijatohtori toi menetelmän mukanaan 24 Oulusta Kuopioon siirtynyt Aleksanteri Petsalo kehittää menetelmää maksan CYP-entsyymien testaamiseen. Vaikka väkivaltaisuus liittyisi geeneihin, syyntakeisuuteen tiedon ei kuitenkaan pidä vaikuttaa.” Professori Jari TIihonen Sivut 8-10 Yhteystiedot PL 1627, 70211 Kuopio Puh. 0294 45 1111 saima@uef.fi | etunimi.sukunimi@uef.fi www.uef.fi Toimitus Päätoimittaja Sari Eskelinen p. 050 361 9280 Toimittajat Ulla Kaltiala Marianne Mustonen Nina Venhe Valokuvaajat Varpu Heiskanen Raija Törrönen TAITTO Janne Kuivalainen Kopijyvä Oy Paino Kopijyvä Oy Levikki 9000 kpl ISSN-L 1798-5005 ISSN 1798-5005 Saima ilmestyy 4 kertaa lukuvuodessa. Seuraava numero ilmestyy helmikuussa 2013. Pääkirjoitus Timo Tokola Metsätieteitä laajalla rintamalla I tä-Suomen yliopistossa metsäntutkimusta tehdään laajalla rintamalla. Metsätiede on soveltavaa tiedettä, jonka eri osa-alueilla luonnontieteiden, humanististen tieteiden, kauppatieteiden ja tekniikan merkitys vaihtelee paljonkin. Viime vuosina alan tieteellisiä menestystarinoita ItäSuomen yliopistossa ovat olleet ilmastonmuutosten vaikutuksiin keskittynyt tutkimus sekä metsien kaukokartoitus. Näillä tutkimusaloilla on tuotettu paljon tutkimusta, jota luetaan maailmalla. Tähän on vaikuttanut osaltaan se, että näiden aihepiirien tutkimusta on julkaistu paljon myös metsätieteen julkaisusarjojen ulkopuolella. Metsätieteen osastolla on useita kansainvälisiä tutkimusryhmittymiä, jotka kaikki tekevät huipputiedettä omalla osa-alueellaan. Suomen Akatemian ekologian ja evoluutiobiologian tutkimuksen arvioinnissa metsäekologian tutkimusryhmien toimintaa kuvailtiin termillä ”excellent”, ja useissa tilastoissa yksikkö keikkui kärkipaikoilla. Tällaisia kuvauksia luetaan harvoin Akatemian arvioinneista. Metsätiede on kuitenkin paljon muutakin kuin ekologiaa. Se on suurelta osin taloutta ja teknologiaa. Metsien talouteen liittyvä tutkimus on ollut vahvinta metsien monikäytön suunnittelun ja optimoinnin alalla. Erityisesti tutkimuksissa on huomioitu metsiköiden spatiaalisuutta ja hyödynnetty sen mahdollisuuksia. Soveltavalla ekonomialla on selkeästi perusekonomiasta poikkeavat ratkaisumallit, vaikka perusperiaatteet ovatkin samoja. Metsä- Metsäntutkijoiden asenne on aina ollut lähtökohdaltaan aidosti kansainvälisyyteen pyrkivä, koska paikallista metsätaloutta ei ole enää olemassa.” teknologian tutkimus on paljolti keskittynyt logistiikkaan, joka on tärkeä osaalue pitkien välimatkojen maassa. Jos bioenergiaa kuljetetaan liian kaukaa, se ei ole taloudellisesti eikä ilmastopoliittisesti järkevää. Korkean teknologian Suomessa alan tutkimus liittyy vahvasti teknologian kehittymiseen ja yhä kiivaampaan kustannusoptimointiin. Metsätiedettä tehdään myös laajasti yliopiston eri yksiköissä. Muun muassa bioenergiatutkijamme tekevät laajaa yhteistyötä eri tiedekuntien tutkijoiden kanssa ja metsäalaan liittyviä kysymyksiä tutkitaan syvällisesti muun muassa biologian ja ympäristötieteiden laitoksilla. Puuteknologiasta on kehittymässä oma koulutusohjelmansa, ja yhteistyötä sen tiimoilta tehdään laajasti yliopiston fysiikan, kemian ja ympäristötieteiden laitosten kanssa. Metsäpolitiikka taas on sidoksissa muuhun ympäristöpolitiikkaan, jota edistetään ja tutkitaan muun muassa yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Itä-Suomen yliopiston metsäntutkimuksen vahvuus liittyy paljolti eri oppialojen yhteistyöhön, jonka mahdollistaa kompakti Joensuun kampusrakenne ja oikea asenne. Metsäntutkijoiden asenne on aina ollut lähtökohdaltaan aidosti kansainvälisyyteen pyrkivä, koska paikallista metsätaloutta ei ole enää olemassa. Pienen maan pienen tutkimusalan on aina tehtävä yhteistyötä laajasti. Timo Tokola Metsätieteiden osaston johtaja Teksti Marianne Mustonen | Kuvat Varpu Heiskanen Hiilinieluinventoinnit apuna ilmastonmuutoksen hidastamisessa Itä-Suomen yliopisto ja joensuulainen Arbonaut tekevät vahvaa yhteistyötä metsäinventointitutkimuksen parissa. Yhteisten hankkeiden lisäksi Arbonaut työllistää yliopiston opiskelijoita opiskelun aikana ja sen jälkeenkin. A Yliopiston ja paikallisen toimijan yhteistyö on merkittävää.” 2 saima 4/12 rbonaut on vuonna 1994 perustettu joensuulainen yritys, joka keskittyy metsävaraosaamiseen. Yritys kehittää laserkeilausteknologiaan perustuvia paikkatietoratkaisuja metsien, luonnonvarojen ja maaston kartoitukseen. Arbonautin perustaja Tuomo Kauranne on itsekin Itä-Suomen yliopiston alumneja. Hän on työskennellyt aikoinaan Joensuun yliopistossa yliassistenttina. Nykyään hän toimii Arbonautin toimitusjohtajan pestin lisäksi matematiikan tutkijaopettajana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. – Joensuun yliopistosta saamani vahva alan osaamispohja antoi mahdollisuuden oman yrityksen perustamiseen, kertoo Kauranne. – Nykyäänkin teemme yhteistyötä erilaisten projektien ja hankkeiden parissa. Moni yliopiston opiskelija on ollut meillä töissä opiskeluaikana tai jäänyt meille töihin opintojen jälkeen. Itä-Suomen yliopistossa suunnittelijana työskentelevän Marjoriitta Möttösen mukaan Arbonautilla on erinomaiset kontaktit ympäri maailmaa – Siksi se kiinnostaa erityisesti kansainvälisissä ohjelmissa opiskelevia opiskelijoitamme. – Yliopiston ja paikallisen toimijan yhteistyö on merkittävää, mutta siinä toimitaan kuitenkin yliopiston ehdoilla. Olemme säilyttäneet itsenäisyytemme, lisää Itä-Suomen yliopiston professori Matti Maltamo. Hänen mukaansa harjoittelu yritysmaailmassa ei ole yliopiston kannalta katsoen pelkästään positiivinen asia, sillä kun työura houkuttelee, opiskeluajat pitenevät. – Toki on hienoa, jos opinnäytetyön voi tehdä harjoittelun ohessa yritykselle. Opiskelijalle on paljon mielekkäämpää tehdä oikeata työtä oikeasta aineistosta. Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Voimalinjojen vaarakasvi-inventoinnissa etsitään voimalinjojen lähellä kasvavia puita. Kun autot ja talot rajataan pois, saadaan selville tiedot pelkästä kasvillisuudesta voimalinjayhtiön hallinnoimalla alueella, kertoo projektipäällikkö Ville-Matti Rautio. Ihmisen ja koneen yhteistyötä Ihmisen toiminta, kuten esimerkiksi kivihiilen poltto, lisää kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, määrää ilmakehässä. Metaania taas pääsee karkaamaan ilmakehään vaikkapa turvepaloista. Maapallon metsät toimivat hiilinieluina eli sitovat hiiltä, ja siksi metsät pitäisi saada säilytettyä. Tämä on vaikeaa erityisesti kehitysmaissa, jossa päivittäinen elanto voidaan saada vaikkapa polttopuusta tai palmuöljyplantaaseilta. Maapallon vuotuinen metsäkato on tällä hetkellä 15 prosenttia, minkä vaikutus ilmastonmuutokseen on enemmän kuin maapallon koko liikenne yhteensä. Metsäkadon hidastaminen on halvempaa kuin liikennemuotojen muuttaminen. Arbonaut on onnistunut menestyksekkäästi tuotteistamaan metsäinventoinnin ja on osaltaan mukana il- www.uef.fi mastonmuutoksen hillitsemisessä. Se pyrkii toiminnallaan edesauttamaan kestävää kehitystä. – Arbonautilla on toiminnassaan myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Haluamme toimillamme mahdollistaa sen, että kehitysmaille voitaisiin maksaa niiden metsien säilyttämisestä. Näiden maiden elämä riippuu metsästä. Tavoitteemme on pystyä selvittämään metsiin sitoutuneen hiilen määrä hehtaarille ja siis kylätasolle saakka, tällöin maksut saadaan kohdistettua täsmälleen oikeille yhteisöille. Arbonaut työllistää ihmisiä myös paikallisesti, sillä toisin kun voisi luulla, metsien inventointia ei tehdä pelkästään satelliittien tai laserkeilauksen antamien tietojen pohjalta tietokoneella. – Olennaista inventoinnille on ihmisen ja koneen sujuva yhteistyö. Ei riitä että aluetta katsellaan tietokoneelta, En osannut pelätä oman yrityksen perustamista, sillä suvussamme ei juuri ole ollut muita yrittäjiä, hymyilee Tuomo Kauranne. 4/2012 3 Satelliittikuvien, lentokoneella tehtävän kaukokartoituksen ja ihmisten tekemien paikallisten mittausten tulokset ovat vaativia yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, kertovat Arbonautin työntekijät Basanta Gautam ja Katja Gunia. ”Talouslama ja Sandy ovat muuttaneet pelin täysin.” vaan metsään täytyy mennä käymään juuri sillä tietyllä alueella, jolle tietokone käskee. Koealalta lasketaan sitten kaikki puut ja lajit perinteisellä metsänmittaustavalla. Inhimillistä harkintaa käytettäessä vältetään tilastolliset harhat. Meillä on tällä hetkellä tavoitteena kerätä noin tuhat koealaa miljoonaa hehtaaria kohti silloin, kun inventoidaan laajojen metsäalueiden hiilinielua. Näiltä koealoilta rakennettu malli toimii harhattomasti, kuvailee Kauranne. 4 saima 4/12 – Näin pääsemme suurempaan paikalliseen tarkkuuteen kuin mitä vain satelliittien avulla päästäisiin. S a n d y - m yr s ky m u i s t u tt i luonnon ylivallasta Arbonautin toiminta kattaa kaikki muut mantereet paitsi Antarktiksen. Puolet yrityksen liikevaihdosta tulee tällä hetkellä Yhdysvaltojen voimalinjamarkkinoilta. Yhdysvalloissa koettu Sandy-myrsky toi lisätöitä yritykselle, sillä lukuis- ten voimalinjojen tila täytyy tarkistaa kaukokartoituksen avulla. Myrskyllä oli kuitenkin Kauranteen mukaan myös muutakin merkitystä alalle. – Talouslama ja Sandy ovat muuttaneet pelin täysin. Republikaanit ovat tähän mennessä olleet siellä keskeisenä jarruna toimille ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Nyt luonto pistää vastaan, ja nämä toimet nousevat väkisinkin agendalle. Yhdistyneiden kansakuntien REDD-hiilinieluinventointiohjelmasta ollaan kyllä jo yksimielisiä, mutta pakottavaa lainsäädäntöä ja sanktioita ei ole vielä olemassa. Taloudellinen ja poliittinen vastustus on vielä niin suurta, pohtii Kauranne. – Kioton sopimuksessa sovitaan vain päästörajoituksista. Toiveissa olisi, että myös hiilinielut otettaisiin mukaan sopimuksen piiriin, sanoo Kauranne. Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen Haltijoita, sielunmaisemia ja vihreää kultaa Ymmärtääkseen suomalaista on ymmärrettävä metsää. Mutta ymmärrämmekö me maailmaa sen ulkopuolella? S uomalaisten suhde metsään on monella tapaa muuttunut, mutta perusteemat ovat säilyneet. Katsomme metsää nykyään vain hieman eri näkövinkkeleistä kuin ennen, muotoilee maantieteen professori Ari Lehtinen. Metsän sanotaan olevan osa suomalaisuutta. Sen vihreä kulta on kauan ollut meille toimeentulon lähde ja tärkeä osa kulttuuriamme. Vaikka metsä toimii yhä elinkeinona, on sillä www.uef.fi nykyisin muitakin rooleja. Se voi olla virkistäytymiskohde, harrastuspaikka, hiljentymisen tila tai ravitsija. – Suomalaiset myös korostavat mielellään pärjäämistään luonnon oikukkaissakin olosuhteissa. Olemme ylpeitä siitä, ettemme niinkään välitä kaupunkien hömpötyksistä, naurahtaa perinteentutkimuksen yliopistonlehtori Kirsi Laurén. Suomalaisten metsäsuhde on kahtiajakautunut. Metsänomistajat näkevät metsän helposti taloudellisen hyödyn 4/2012 5 lähteenä, kun taas ne, joilla ei ole omistussuhdetta metsään, haluavat herkemmin suojella sen monimuotoisuutta. Tosin pirstaloitumista on näiden kahden ryhmän välilläkin, jopa enemmän kuin ennen. – Metsään suhtaudutaan usein tunnepitoisesti. Metsämaisema koetaan sielunmaisemana ja metsänomistajat tuntevat omistamansa maan olevan jopa osa omaa itseä, kertoo Laurén. Hiljaista kunnioitusta Metsä on myös pelon maisema. Se on ollut sitä tavallaan kautta aikain, ja siellä asuvia eläimiä on kunnioitettu ja jopa palvottu. – Nykyisin metsä on monelle myös inhon maisema. Siellähän on hyttysiä, hirvikärpäsiä ja punkkeja. Uskoakseni se on aika uusi suhtautumistapa, miettii Lehtinen. Uutta on myös se, että osalle nykysuomalaisista metsä on tuttu vain tiedotusvälineiden kautta. Niin esimerkiksi Borneon sademetsät saattavat tuntua tutummilta kuin suomalaiset lähimetsät. – Meistä on tullut ”sisäsuomalaisia”. Koteloidumme seinien sisään niin töissä, kotona kuin harrastuksissakin. Se on vähän pelottavaa, harmittelee Lehtinen. Toisaalta nyt on vallalla hyvin tunnepitoinen suhtautuminen luontoon ja luonnonsuojeluun. – Ennen Suomessa vallitsi vahva haltijausko. Metsällä oli omat haltijansa ja henkensä, eikä niitä sopinut suututtaa esimerkiksi metelöimällä metsäs- Kun pitäisi keskustella asioista eri kulttuurien edustajien kanssa eri kielillä, rupeamme törttöilemään.” sä. Vaikka usko haltijoihin on kadonnut, käyttäydymme silti metsässä yhä hiljaa ja kunnioittavasti, kertoo Laurén. Vanhat myytit elävät saduissamme esimerkiksi metsäneläinten hahmoissa, ja kertomuksia pidetään osana metsäsuhdettamme. Perinteet eivät siis ole kadonneet minnekään, ne ovat vain muuttaneet muotoaan. Kulttuurintutkijat apuun! Suomalaiset uskovat ja luottavat vahvasti metsään liittyvään osaamiseensa pitkien perinteiden takia. Viime vuosina on kuitenkin käynyt ilmi, että vaikka meillä on paljon tietoa metsistä, emme osaa käyttää sitä oikein. – Meillä on hyvin hallussa metsiin liittyvä insinööritaito. Taidoillamme voidaan perustaa vaikka maailman suurin sellutehdas! Mutta kun pitäisi keskustella asioista eri kulttuurien edustajien kanssa eri kielillä, rupeamme törttöilemään, lataa Lehtinen. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisen sellutehtaan perustaminen Fray Bentosiin Uruguayhin. Siellä suomalaiset käyttivät metsään liittyvää valtaa väärin, eikä alustavaa kulttuurista pohjatyötä tehty. Tehdas synnytti mittavia mielenosoituksia muun muassa Suomea vastaan ympäristövaikutusten takia. – Kyllä minuakin ihmetyttää, miksi metsäyhtiöt eivät hyödynnä kulttuurintutkijoita, jotka ovat tehneet vuosikausia työtä jossain vieraassa kulttuurissa. Pohjatyöllä saataisiin selvitettyä, mitä paikalliset ajattelevat, mitkä ovat heidän toimintatapansa ja perinteensä, ja miten he suhtautuvat ulkopuolisiin, kertoo Laurén. 6 saima 4/12 Itä-Suomen yliopistolehti Ajassa Vaikka siis olemme ylpeitä metsään liittyvistä taidoistamme, pitäisi meidän päästä pois tietynlaisesta metsäläisyydestämme. – Onneksi firmojen tutkimuspuolta kehitetään koko ajan. Kaipaan siihen silti lisää monimuotoisuutta. Pelkkä numerotieto ei aina näissä asioissa riitä, vaan on mentävä lähelle ihmistä, muistuttaa Laurén. Lehtinen on nähnyt suurten tehtaiden rahoittajien tilaamia ympäristövaikutusten arviointeja. Hänen mukaansa ne ovat hyvin kevyitä. – Yliopistoissa olevaa osaamista pitäisi hyödyntää monipuolisemmin teollisuudessa. Jos näitä arviointeja osattaisiin pyytää esimerkiksi kulttuuritietoiselta metsätutkijalta, saataisiin aivan erilaisia tuloksia – ja niillä olisi oikeasti merkitystä. Uskon, että niillä voitaisiin ennaltaehkäistä Fray Bentosin kaltaiset konfliktit. www.uef.fi Metsään suhtaudutaan usein tunnepitoisesti.” 4/2012 7 Teksti Ulla Kaltiala | Kuvat Raija Törrönen Väkivaltarikollisuuden taustalla arvellaan olevan geenivirheitä, joiden merkitystä selvitetään parhaillaan laajassa tutkimuksessa. M illaiset kortit saa geeniperimän myötä on kuitenkin eri asia kuin miten ne elämässä käyttää, professori Jari Tiihonen sanoo. Tiihonen toimii kliinisen psykiatrian professorina Karoliinisessa instituutissa ja osa-aikaisena oikeuspsykiatrian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Oikeuspsykiatriassa ajankohtaisiin kysymyksiin kuuluu väkivaltaisuuden geneettinen perusta. Väkivaltaisuuteen on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lähinnä kaksi geenimuunnosta. Ensimmäinen löytyi aivojen välittäjäaineita hajottavaa entsyymiä, monoamiinioksidaasi A:ta tuottavasta geenistä. Huonosti kohdelluista lapsista ne, joilla oli geenin tehottomampi muoto, tekivät myöhemmin väkivaltarikoksia todennäköisemmin kuin muut. Toinen on vain suomalaisilla havaittu serotoniinireseptorigeeni 2B:n mutaatio, jolla on yhteys impulsiiviseen humalaväkivaltaan. Tavalliset epäillyt aivoissa Entistä varmempaa tietoa väkivallalle altistavista geeneistä saadaan Tiihosen johtamasta tutkimuksesta, jossa on mukana 500 väkivaltarikoksen uusijaa, 200 ei-väkivaltaista rikollista ja kuusi tuhatta verrokkia. – Laaja aineisto voi vahvistaa tai kumota aikaisemmat havainnot. Koko genomin kartoitus ja sekvensointi mahdollistaa myös uusien riskigeenien löytämisen. – Toki katsomme myös tavalliset epäillyt, kymmenkunta aivojen toimintaan vaikuttavaa geeniä. Aivojen välittäjäaineiden toiminnan tiedetään vaikuttavan väkivaltaisuuteen. – Tapaväkivaltaisilla ihmisillä on alhaisia 8 saima 4/12 serotoniinitasoja. Toisen välittäjäaineen, dopamiinin, purskahdus aivoissa voi myös laukaista väkivaltaisen käytöksen. Sen saa nopeasti aikaan juomalla viinaa tai ottamalla amfetamiinia.Vuonna 2010 alkaneen tutkimuksen antia Tiihonen valaisee sen verran, että yksittäistä vahvasti väkivaltaisuudelle altistavaa geeniä ei näy löytyvän.– Alttius on monen geenin summa, kuten vaikka diabeteksessa tai skitsofreniassa. Jos osuu paljon huonoja geenejä kohdalle, ne voivat selittää yli puolet väkivaltakäyttäytymisestä, mutta myös ympäristötekijöillä on merkitystä. Laukaisevana tekijänä ovat tyypillisesti päihteet. – Suomessa valtaosa väkivaltarikoksista tehdään alkoholin tai amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Perimä voi altistaa myös alkoholismille ja jo nuorena alkavalle antisosiaaliselle käyttäytymiselle, jotka tulevat yleensä samassa paketissa väkivaltaisuuden kanssa. – Tutkimuksemme voi erottaa toisistaan näihin liittyvät geenit, koska mukana on väkivaltarikollisten lisäksi myös ei-väkivaltaisia päihderiippuvaisia rikollisia. Rikkana rokassa ovat geenien toiminnan muutokset, joita vaikkapa ruokavalio tai rankat kokemukset voivat saada aikaan. – Lapsuudet traumat voivat tällä tavalla vaikuttaa pitkään. Toisaalta jo pelkällä hivenainelisällä on saatu vähennettyä rettelöintiä vankiloissa. Väkivaltaisen verensokeri romahtelee Tiihosen ryhmässä on selvitetty aivojen ja väkivallan yhteyttä myös kuvantamalla ja todettu, että etenkin psykopaattisten väkivaltarikollisten aivot ovat rakenteeltaankin erilaiset kuin muilla. – Se liittyy ainakin osin aivojen erilaiseen kehityk- Tieteessä Väkivalta verissä www.uef.fi 4/2012 9 Sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleisiä toistuvasti väkivaltaisilla rikollisilla. seen.– Eroa on myös autonomisen hermoston toiminnassa. Psykopaatilla ei esimerkiksi ala sydän jyskyttää stressitilanteessa eikä valheenpaljastus toimi. Viime vuosina on havaittu, että sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat toistuvasti väkivaltaisilla rikollisilla yleisiä. 10 saima 4/12 Maksa muodostaa heillä heikommin varastosokeria ja insuliinitasot ovat korkeampia. – Niinpä veren sokeritaso laskee helposti liian alas, pinna kiristyy ja tulee jopa sekavuustiloja. Tiihosen mukaan maksan toimintakoe voisikin ennustaa uusintarikol- lisuutta ainakin yhtä hyvin kuin arviointiin nykyisin käytetty psykopatian piirrelista. Hoito edellyttää motivaatiota Rikollisuuteen kietoutuvan päihderiippuvuuden hoito kuuluu Tiihosen tutkimuskohteisiin. Hiljattain löytyi ensimmäinen huumeiden sekakäyttöön tehoava hoito, vatsan rasvakudokseen sijoitettu naltreksoni-implantti. – Heroiiniriippuvuuden hoito ei hyödytä, jos samalla voi jatkaa amfetamiinin käyttöä. Tämä tepsi molempiin. Alkoholista vieroitus ehkäisisi uusintarikoksia, ja siihen Antabus on yhä tehokkain hoito. Serotoniinilääkkeet voivat myös ehkäistä väkivallan puuskia. – Niistä on ollut apua perhettään hakanneille miehille. Mutta heillä on katumusta ja halu muuttua, jota monilla taparikollisilla ei ole.– Kun hoitoon ei voi pakottaa, voisi esimerkiksi ajatella yhdistelmätuomiota: lyhempi tuomio, jos sitoutuu valvottuun hoito-ohjelmaan.– Vaikka väkivaltaisuus liittyisi geeneihin, syyntakeisuuteen tiedon ei kuitenkaan pidä vaikuttaa. Keskeistä on, ymmärtääkö tekonsa luonteen ja pystyykö säätelemään toimintaansa valintatilanteessa. Jos on tehnyt jo 17 puukotusta humalapäissään, tietää mihin ryhtyy, kun juo. Jopa 20 prosentilla henkirikoksen uusijoista on tosin skitsofrenia, joka on usein peruste syyntakeettomuudelle. Mitä enemmän väkivaltaisuuden taustoista tiedetään, sitä paremmin osataan suunnata myös ehkäisevää toimintaa. – On jo nähty, että vanhemmuuskoulutus ongelmalasten vanhemmille tuottaa tulosta ja voisi jopa maksaa itsensä takaisin ehkäisemällä antisosiaalisen käytöksen aiheuttamia kuluja. Itä-Suomen yliopistolehti Teksti Sari Eskelinen | Kuva Varpu Heiskanen Tieteessä Pajun vuosilustoista tietoa ilmaston lämpenemisestä Arktisen tundran kasvavat pajukot kiihdyttävät maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä. P ajupusikot ovat osissa arktista tundraa muuttuneet puiksi vain muutaman vuosikymmenen aikana, mikä osaltaan kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Tundraa peittävästä matalan pajukon ja lepikon alueista 10–20 prosenttia on kasvanut yli kaksimetriseksi puustoksi. Fennoskandiasta Länsi-Siperiaan ulottuvalla alueella kasvavien villapajujen vuosilustotutkimukset osoittavat, että pajujen kasvu on lisääntynyt merkittävästi. – Villipajun keskimääräinen kasvu on ollut noin 0,5 millimetriä vuodessa, mutta kun tullaan nykypäivään, mennään jo 0,75 millimetrin keskimääräisessä vuosikasvussa, erikoistutkija Pentti Zetterberg havainnollistaa. Vuosilustojen dendrokronologiseen tutkimukseen erikoistunut Zetterberg osallistui yhdessä dosentti Timo Kumpulan kanssa Lapin yliopiston Arktisen keskuksen vetämään ja tutkimusprofessorin Bruce C. Forbesin johtamaan kansainväliseen tutkimukseen, jonka tulokset julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä kesäkuussa 2012. Tutkijat yllättyivät havaitun muutoksen nopeudesta ja laajuudesta. Matalakasvuiset pajukot ovat arktisella tundralla keväisin yleensä auringonvaloa heijastavan lumipatjan peitossa. Useamman metrin korkuisiksi kasvavat pajukot puolestaan nousevat esiin lumipatjasta ja muodostavat tummempaa valoa imevää pintaa, mikä kiihdyttää osaltaan ilmaston lämpenemistä. – Tutkimusaineiston kerääminen lähti liikkeelle poromiesten havainnoista, että tietyissä paikoissa arktisel- www.uef.fi la tundralla pajukko oli kasvanut niin korkeaksi, ettei poroja paimennettaessa niitä enää havaita niin helposti pajukon keskeltä, Kumpula huomauttaa. Kerätyn aineiston analysoiminen oli haastavaa salapoliisin työtä, sillä 80-vuotiaaksi kasvaneen pajun rungonpaksuus saattoi olla vain viisi senttimetriä. – Luston paksuus liikkuu puolestaan millin sadasosissa. Lisäriesaa taas tuotti se, että näytteissä oli mukana paljon epätäydellisiä vuosilustoja. Oli siksi todella hienoa, että niinkin hankalasta aineistosta löytyi signaali siitä, että villapajut tallentavat ilmastonvaihteluja vuosilustojensa paksuuteen, Zetterberg iloitsee. Dendrokronologista tietoa yhdistettiin tutkimushankkeessa muun muassa kenttätutkimuksessa saatuihin havaintoihin sekä kaukokartoitusdataan. – Olen määritellyt satelliittikuvista esimerkiksi sitä, kuinka paljon pajukkoa tutkituilla alueilla on. Käytössämme on ollut tarkan resoluution satelliittikuvia, joilta pystyy hyvinkin tarkasti havaitsemaan missä pajukkoa on ja missä ei, Kumpula toteaa. Tutkimus koillisen Euroopan arktisilla alueilla jatkuu. Lapin yliopiston Arktisen keskuksen vetämässä RISESprojektissa syvennytään Fennoskandian ja Jamalin alueen sosio-ekologiseen järjestelmään sekä ympäristöhistorialliseen kehitykseen. – Siinä projektissa tavoitteena on saada myös vanhempaa aineistoa analysoitavaksi. Teemmekin yhteistyötä Salekhardin museon kanssa, että saisimme analysoitavaksemme maahan hautautunutta puuta Jamalin alueelta, Kumpula kertoo. Pentti Zetterbergin ja Timo Kumpulan tutkimusyhteistyö jatkuu. Viimekesänä Kumpula keräsi tutkijakollegoineen villapajunäytteitä Enontekiöltä Norjan ja Suomen rajalta. Näytteistä pystytään mahdollisesti analysoimaan porojen vaikutus pajujen kasvuun, sillä maiden välinen poroaita estää porojen vaelluksen Norjan puolelle. 4/2012 11 Teksti Ulla Kaltiala | Kuva Raija Törrönen Uutta osaamista aivosairauksien tutkimukseen UEF-Brain tuo uusia menetelmiä aivotutkijoiden ulottuville. T ämä jos mikä vaatii tarkkuutta. Tutkijatohtori Tiina Pirttimäki tapailee millimetrin tuhannesosan paksuisella lasikapillaarin kärjellä hiiren hermosolun solukalvoa mitatakseen solujen välisestä viestinnästä kertovaa hentoa sähkövirtaa. Kiinnostuksen kohteena on uusi Alzheimerin tautiin liittyvä geeni, jonka koodaaman proteiinin arvellaan osallistuvan hermosolujen välisen viestinnän säätelyyn. Pirttimäen tutkimat elävät aivoleikkeet ovat hiiriltä, joiden aivoissa kyseisen geenin ilmentyminen on paikoin estetty. – Näin selvitetään geenin merkitystä hermosoluviestinnälle. Aivoleikkeessä soluja voi tutkia luonnonmukaisessa tilanteessa, jossa niiden väliset yhteydet ovat tallella, Pirttimäki kuvailee. Hän mittaa solun biosähköisiä ja biokemiallisia muutoksia jännitelukitustekniikalla. Aivoleikkeistä ei näitä mittauksia Suomessa moni tee. ItäSuomen yliopistoon Pirttimäen tietotaito saatiin yliopiston vahvuusaloilleen suuntaamalla kärkihankerahoituksella. Lääkehoidoille kohteita UEF-Brain-kärkihanke on 17 tutkimusryhmän ja 200 tutkijan konsortio, joka 12 saima 4/12 selvittää rappeuttavien aivosairauksien tautimekanismeja ja lääkehoidoille sopivia vaikutuskohteita. Lisäksi etsitään uusia biomarkkereita tautiriskin, sairauden kulun ja hoitovasteen arvioimiseen. Tutkittavien sairauksien kirjo on laaja Alzheimerin ja Parkinsonin taudeista epilepsiaan, aivovaltimoaneurysmatautiin ja normaalipaineiseen hydrokefaliaan. Hankkeen johtaja, professori Asla Pitkänen kertoo, että ideana on panostaa erityisesti sellaisten tutkimusmenetelmien kehittämiseen, jotka palvelevat useita ryhmiä. Näitä ovat muun muassa tiedonlouhinta potilasaineistoista, epigenetiikka, magneettikuvien uudet signaalianalyysimenetelmät etenevien aivomuutosten seurantaan sekä tautimekanismien selvittäminen solu- ja eläinmalleilla. Samalla tuetaan väitelleiden tutkijoiden urakehitystä. UEF-Brainin neljään osahankkeeseen palkataan tutkijoita, jolla on menetelmäkehityksen vaatimaa erityisosaamista. Pirttimäki toimii professori Heikki Tanilan johtamassa hankkeessa, jossa selvitetään solu- ja eläinmalleilla mahdollisten riskigeenien toimintaa. – Potilasaineistoja seulomalla löyde- tään uusia geenialueita, jotka näyttävät liittyvän esimerkiksi Alzheimerin taudin riskiin. Yhdeltä tällaiselta geenialueelta on löytynyt nyt tutkimamme geenivirhe, jonka vaikutusta testaamme käytännössä. Viime kädessä tarkoitus on selvittää, liittyykö geeni sellaiseen tautimekanismiin, johon voitaisiin kehittää lääke, Tanila kertoo. Neurologisten sairauksien taustalla ei kuitenkaan yleensä ole vain yhtä geeniä, vaan useita. Geenimuokattujen hiirien avulla saadaan viitteitä geenien vaikutuksesta taudinkulkuun ihmiselimistössä. Hiirimalleilla voidaan tutkia myös eri sairauksien, kuten Alzheimerin taudin ja epilepsian yhteyksiä. Epigenetiikka vahvistuu – Alzheimerin taudin tärkeimmät, matalan riskivaikutuksen aiheuttavat riskigeenit on jo löydetty. Genetiikan tutkimus keskittyy riskigeenien etsimisen sijaan yhä enemmän niiden toiminnan ja epigeneettisen säätelyn selvittämiseen taudin synnyssä ja kehityksessä, tutkimusjohtaja Mikko Hiltunen toteaa. Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Näihin menetelmiin panostetaan funktionaaliseen neurogenetiikan hankkeessa, jota Hiltunen johtaa. Epigenetiikka tarkoittaa geenien toimintaa sääteleviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa sairastumisriskiin ja periytyä. Myös ulkoiset tekijät, kuten ruokavalio tai elinolot voivat muuttaa geenien ilmentymistä epigeneettisten mekanismien kautta. – Kun epigeneettiset muutokset tunnetaan paremmin, niitä voidaan käyttää myös taudin riskin ja ennusteen arvioimiseen, sanoo tutkijatohtori Jayashree Viswanathan, joka kokoaa yliopistolle epigenetiikan tutkimusalustaa. – Se täydentää ennestään vahvaa genetiikkaa ja geenien toiminnallista tutkimusta. Bioinformatiikan keinoja sovelletaan näissä kaikissa, Hiltunen lisää. Tiedonlouhintaa ja kehittyvää kuvantamista Kuopiolaisen aivosairauksien tutkimuksen kulmakivenä ovat laajat tutkimuskohortit ja näytepankit, jotka kansainvälisessä yhteistyössä yhdistetään vielä suurempiin aineistoihin. Pirttimäen hiirillä tutkima geeni on löytynyt näistä potilasaineistoista ja Hiltusen ryhmä on myös tutkinut sen toimintaa. Professori Hilkka Soininen johtaa hanketta, jossa kehitetään näiden tieto- massojen hallintaa ja tiedonlouhintaa. Siten saadaan tietoa esimerkiksi eri tekijöiden yhteisvaikutuksista neurologisten sairauksien synnyssä ja voidaan löytää uusia biomarkkereita diagnostiikan ja hoidon tueksi. – Hankkeessa myös validoidaan muun muassa PredictAD-työkalu, joka yhdistää eri lähteistä saadut tiedot muistipotilaan tilan arvioimiseksi. Lisäksi kärkihankkeessa kehitetään aivokuvien analytiikkaa yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimusprojekteihin. – Molemmissa on vahvaa kuvantamistutkimusta, mutta kuvantamisdatan käsittely vaatii matemaattisia ja signaalikäsittelyn valmiuksia, joita biolääketieteen tutkijoilla ei usein ole, sanoo professori Olli Gröhn. – Uusien työkalujen avulla saadaan arvokkaat tutkimuslaitteet ja -aineistot entistä paremmin palvelemaan aivotutkimusta. Myös ulkoiset tekijät, kuten ruokavalio tai elinolot voivat muuttaa geenien ilmentymistä epigeneettisten mekanismien kautta. Tiina Pirttimäki tutkii jännitelukitustekniikalla hermosoluviestintää elävässä aivoleikkeessä. www.uef.fi 4/2012 13 Teksti Marianne Mustonen Kuvat Varpu Heiskanen Raakaöljyvarannot hupenevat, talojen lämmittäminen ja auton tankkaaminen käyvät kukkarolle... Olisiko biomassasta tuotettavasta bioöljystä apua pahenevaan energiapulaan? F ossiiliset polttoaineet eivät ole loppumassa pian, vaikka monissa uhkakuvissa niin todetaankin. Ne vain ovat tulevaisuudessa vaikeammin saatavilla ja niiden laatu on heikompaa. Esimerkiksi raakaöljy on raskaampaa ja hankalammassa muodossa, jolloin sen jalostaminen maksaa enemmän. Vanhat keinot eivät ole enää niin hyviä, toteaa Itä-Suomen yliopiston kemian laitoksen professori Janne Jänis. – Siksi bioöljy on yksi tulevaisuuden suuntauksia polttoainemarkkinoilla, ja se herättääkin tällä hetkellä paljon kiinnostusta ja keskustelua niin yritys- kuin tiedemaailmassa. Kemian laitoksella on tutkittu öljyjä jo kymmenisen vuotta, mutta bioöljyjä vasta parin vuoden ajan. Syyskuussa alkaneessa laajassa Suomen Akatemian hankkeessa keskitytään biopetroleomiikkaan eli nestemäisten biopolttoaineiden kemialliseen analytiikkaan. Hanke on nelivuotinen ja työllistää muutamia tutkijoita. Biopolttoainetutkimusta tehdään yliopistolla useammalla laitoksella. Bioöljyjä tuotetaan laboratoriomittakaavassa kemian laitoksella ja itse pyrolyysiprosessia tutkitaan muun muassa Mekrijärven tutkimusasemalla Ilomantsissa sekä myös soveltavan fysiikan laitoksella Kuopiossa. Myös yritysyhteistyötä on tehty esimerkiksi Neste Oilin kanssa jo toistakymmentä vuotta. – Fortum puolestaan on parhaillaan rakentamassa bioöljyn tuotantoon keskittyvää laitosta Joensuuhun, ja tulevaisuudessa yliopistokin on mukana analysoimassa voimalaitokselta saatavia bioöljynäytteitä, kertoo Jänis. – Tutkimuksemme pääpaino on tulevaisuudessakin perustutkimuksessa, mutta sen lisäksi teemme myös palvelututkimusta yrityksille. Hakkuutähteet hyötykäyttöön Bioöljyä valmistetaan puubiomassasta, esimerkiksi metsähakkeesta tai sahanpurusta. Niitä on saatavilla helposti ja paikallisesti maakunnistakin, jolloin kuljetuskustannukset pysyvät matalina. Bioöljy – uusi musta kulta? 14 saima 4/12 Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Pyrolyysin aikana saadaan sivutuotteena hiiltä ja kaasua, jota voidaan käyttää laitoksen omaan toimintaan. – Hiili ja kaasu voidaan käyttää prosessin tarvitsemaksi energiaksi, jolloin se on lähes energiaomavarainen. Mutta miksi puusta ylipäätään pitäisi tehdä öljyä, miksi sitä ei vaan käytetä polttamalla? – Rekat tai lentokoneet eivät liiku, eikä teollisuutta pyöritetä puuta polttamalla. Bioöljyn energiasisältö on joka tapauksessa suurin piirtein sama kuin puun tai pelletin, sanoo Jänis. Bioöljyä tuotetaan joko hitaan tai nopean pyrolyysin avulla, jossa puu saadaan pyrolysoitumaan lämpötilaa nostamalla. Hitaassa pyrolyysissä lämpötilaa nostetaan minuuteissa tai jopa tunneissa 300–400 asteeseen saakka. Nopeassa pyrolyysissä tämä tapahtuu sekunneissa ja korkeammassa lämpötilassa. Hitaassa pyrolyysissä tuotettu öljy on tervamaisempaa, mutta energiaa molemmissa öljyissä on suurin piirtein saman verran. Pyrolyysiöljyn valmistaminen muistuttaa monien mielestä etäisesti entisaikojen tervanpolttoa, kun etenkin hitaan pyrolyysiöljyn tuottaminen tapahtuu hitaasti ja matalassa lämpötilassa. Vaikka prosessissa syntyy oheistuotteena paljon orgaanisia aineita, hiiltä ja tervaakin, se ei ole samaa ainetta kuin miiluterva. – Öljyn koostumukseen voidaan vaikuttaa hienosäätämällä itse pyrolyysiprosessia sekä raaka-ainevalinnalla, toteaa Jänis. Bioöljy ei sovi tankkiin sellaisenaan Bioöljyn eli oikeammin sanottuna pyrolyysiöljyn käyttäminen talojen lämmittämiseen tai autojen polttoaineeksi ei onnistu tuosta vain. Aineen kemiallinen koostumus tunnetaan Jäniksen mukaan vieläkin melko huonosti. – Pyrolyysiöljy on siitä erikoislaatuinen aine, että siitä noin neljäsosa on vettä. Lisäksi se on erittäin happirikasta ja hapanta, aineen pH-arvo on www.uef.fi Öljynäytteestä on joskus vaikeaa sanoa, kumpi osa faasierottuneesta aineesta on vettä ja kumpi öljyä. Siksi aineen tiheys täytyy määrittää erikseen, sanoo Jänis. noin 2,5. Tämä tarkoittaa sitä, että aine on hyvin korrodoivaa eli syövyttävää. Lämpökattilaa sekä öljynpoltinta olisi muokattava, että tällaista öljyä voisi käyttää vaikkapa pientalon lämmitykseen, sanoo Jänis. Öljy ei ole myöskään vielä kovin tasalaatuista. – Aineen kemiallinen laatu, sen viskositeetti eli juoksevuus muuttuu ajan myötä eli öljystä tulee jähmeämpää. Ongelmia tuottaa myös faasierottuminen, eli veden ja öljyn erottuminen toisistaan samalla lailla kuin vaikkapa öljypitoisessa salaattikastikkeessa. Siksi tällaisen öljyn varastoiminen on vaikeaa. Kun öljyä myöhemmin käytetään, sitä joutuu sekoittamaan ihan mekaanisesti. Pyrolyysiöljylle on myös tyypillistä alhainen leimahduspiste. – Se syttyy helposti palamaan, mutta ei ylläpidä palamista samalla tavoin kuin esimerkiksi raskas polttoöljy. Happamuutensa sekä korkean vesipitoisuutensa vuoksi se ei sovi myöskään auton tankkiin edes bensaan sekoitettuna, mutta isot lämpövoimalat voivat käyttää sitä sellaisenaan korvaamaan raskasta polttoöljyä. Viennin vauhdittaja? Voisiko bioöljystä tulevaisuudessa olla vientituotteeksi tai ehkä peräti jopa Suomen mustaksi kullaksi? – Jos raakaöljyn hinta kipuaisi kolminkertaiseksi, niin ehkä se sitten voisi olla jonkinlaista ”kultaa”, hymyilee Jänis. – Jos keksittäisiin hyvät keinot jatkojalostaa pyrolyysiöljyä, niin kyllä siitä sitten varmaan jollain volyymillä riittäisi vientiinkin. Suomessa on hyvät valmiudet ja pitkät perinteet öljynjalostukselle. Mutta ei pyrolyysiöljy välttämättä pelkkä energianlähde ole. – Esimerkiksi öljyn ligniinikomponentit voisivat mahdollisesti sopia erilaisten polymeerien raaka-aineeksi. Pyrolyysiöljyssä on muitakin mielenkiintoisia kemiallisia yhdisteitä, mutta niiden erottaminen kustannustehokkaasti on vaikeaa. Näiden menetelmien parantamiseen tarvitaan juuri meidänkin osaamistamme. 4/2012 15 Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Raija Törrönen, Varpu Heiskanen Kantoja ja näkökantoja bioenergiakeskustelussa Viimeisten kymmenen vuoden aikana uusiutuvat energianlähteet ovat nousseet eurooppalaisen politiikan keskiöön, ja muun muassa bioenergiaa ajetaan vauhdilla sisään. Konflikteiltakaan ei ole vältytty. E uroopan unioni on asettanut uusiutuvien energianlähteiden käyttöönotolle tiukat tavoitteet. Vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta tulisi tuottaa uusiutuvilla energianlähteillä. Suomessa kunnianhimoisena tavoitteena on nostaa bioenergian osuus 38 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta. – Euroopan unionissa uudistusta on lähdetty tekemään hyvin nopeassa aikataulussa, ja siinä vannotaan aikalailla yhden totuuden nimeen. Kaikki mikä on uusiutuvaa energiaa, nähdään ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta hyödyllisenä, eikä ole nähty, mitä ongelmia siitä voisi syntyä, kritisoi professori Jarmo Kortelainen. Kortelainen tutkimusryhmineen tarkastelee bioenergian hallintaan liittyviä kysymyksiä sekä bioenergiaan liittyviä ongelmia ja konflikteja Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa. Bioenergian hallintaverkostoja tarkastellaan Euroopan unionin lisäksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. – On kunnioitettavaa, että Euroopan unioni on ottanut johtava roolin bioenergian käytön lisäämisessä, ja pyrkii siihen tosissaan. Ehkä on silti hätiköity hieman liikaa. 16 saima 4/12 Jarmo Kortelainen muistuttaa, että bioenergian hallintaan osallistuu myös iso joukko muita toimijoita kuin Euroopan unionin ja kansallisen tason päättäjiä sekä virkamiehiä. Julkisen hallinnon toimijoiden lisäksi politiikan rakentamiseen vaikuttavat osaltaan muun muassa kansalaisyhteiskunnan toimijat ja yritykset. Uusia toimintamalleja etsimässä Yksi unionin uusiutuvan energian politiikan kulmakivi on tuottaa uusiutuvalle energialle markkinoita. Tuotantoa tuetaan muun muassa erilaisilla tukiaisilla sekä verohelpotuksilla, ja kysyntää pyritään suuntaamaan uusiutuvaan energiaan. Politiikan perimmäisenä tavoitteena on ilmastonmuutoksen hidastaminen. – Se taas on annettu markkinoiden tehtäväksi, mikä on tuonut ongelmia. Markkinat tuottavat aina myös ulkoisvaikutuksia, jotka eivät näy markkinoilla toimivien yritysten kustannushyötylaskelmissa. Ne taas jäävät jonkun muun kustannettavaksi. Tyypillinen esimerkki tästä on tehdas, joka saastuttaa. Yritykselle ympäristön saastuminen ei ole kustannus eikä hyöty. – Saastuttamisen seuraukset jäävät jonkun muun maksettavaksi, ellei sen hillitsemiseksi kehitetä jotakin poliittista keinoa. Bioenergian tiimoilta Suomessa on käyty julkisuudessa paljon keskustelua metsähakkuiden jäljiltä syntyvistä kannoista. Osa tutkijoista pitää niitä hiilinieluina. – Heidän mielestään kannot tulisi Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Konflikteista pitäisi oppia, ja saada eri toimijat mukaan siihen politiikkaprosessiin myös positiivisessa mielessä.” hakkuiden jälkeen jättää maahan, koska ne sitoisivat hiiltä ainakin sen ajan kuin kaikkein suurimmat hiilivähennykset ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tulisi tehdä. Osa tutkijoista taas haluaisi ottaa kannot hyötykäyttöön, koska sitä kautta saadaan lisää biomassaa energiantuotantoon, ja näin pystyttäisiin vähentämään kivihiilen ja öljyn käyttöä. – Tällaisia keskusteluja ja ongelmakohtia syntyy helposti. Yksi tutkimustemme lähtökohta on, että pystyisimme kehittämään erilaisia bioenergian hallinnan malleja tai tapoja, jolla politiikkaprosessiin saataisiin mukaan erilaisia näkökulmia. Kansainvälinen tietokanta Tutkimushankkeissa pyritään rakentamaan kokonaiskuvaa bioenergiaalan toimijakentästä kansainvälisestä toimintaympäristöstä aina paikalliselle tasolle saakka. Keskeinen tutkimuskohde on Euroopan unionin uusiutuvan energian politiikka, ja sen toteutuminen Euroopassa. Tutkimushankkeissa tarkastellaan neljää Euroopan maata Nor- www.uef.fi jaa, Saksaa, Suomea ja Viroa. – Kussakin maassa katsomme paikallisesti, millaisia bioenergiaan liittyviä hankkeita niissä on meneillään, miten bioenergiapolitiikkaa toteutetaan ja miten se toimii käytännössä siellä kentällä, Kortelainen kuvaa. Tietoa kerätään haastattelemalla niin bioenergiasta päättäviä poliitikkoja kuin yrityselämän ja ympäristöjärjestöjen lobbareita sekä bioenergia-alan alueellisia toimijoita. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan valittuja paikallisia bioenergia-alan hankkeita. – Emme tutki yksinomaan bioenergiapolitiikkaa, vaikka politiikka onkin tutkimuksessa keskeinen tekijä. Katsomme bioenergiaa laajemmin yhteiskunnallisena ilmiönä – miten sitä tuotetaan ja kontrolloidaan sekä millaisia konflikteja siihen liittyy. Tutkimushankkeessa ollaan kokoamassa myös tietokantaa, johon kerätään tietoa erilaisista bioenergiaan liittyvistä konflikteista eri puolilla maailmaa. Tietokanta tulee avoimeen käyttöön, ja siitä löytyy tietoa muun muassa konfliktien maantieteellisestä sijainnista ja niiden osapuolista. Tietoa löytyy myös sitä, minkä tyyppisiä konfliktit ovat olleet ja mistä niissä on ollut kyse. Konfliktit voimavarana Onko bioenergia-ala sitten jollakin tavalla konfliktiherkkää aluetta? – Ei varmasti sen konfliktiherkempää kuin mikään muukaan luonnonvaroihin perustuva tuotanto. Bioenergian tuotantoa on vain viime vuosina yritetty kasvattaa nopeasti, miettimättä seurauksia. Tavallaan ollaan sellaisessa vaiheessa, jolloin tulee odottamattomia seurauksia, näkökulmia ja vaikutuksia, joka sitten näkyvät erilaisina konflikteina, Kortelainen arvioi. Hänen mielestään konflikteja on hankala välttää, ja ne tulisikin nähdä voimavarana. – Konfliktit pitäisi ottaa voimavarana hallinnan kehittämisen käyttöön. Niistä pitäisi oppia, ja saada eri toimijat mukaan siihen politiikkaprosessiin myös positiivisessa mielessä. Nehän ovat aina läsnä jollakin tavalla ihmisten elämässä, eikä niitä pysty täysin estämään tai välttämään. Tutkijat toivovatkin, että he pystyisivät tuomaan politiikan tekemiseen uudenlaisia toimintatapoja ja -malleja, joilla erilaisia ääniä saisi mukaan politiikkaan. – Näin jatkossa ehkä vältettäisiin virheitä, joita nyt on ehkä tehty. 4/2012 17 Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen Onko sana miekkaa terävämpi? 1900-luvun lopulla Suomen yli pyyhkäisi ”nami-nami-aalto”, jonka myötä positiivisuuden kulttuurin ilosanomaa levitettiin televisiossa, lehdissä ja elämäntapaoppaissa. Oli trendikästä olla iloinen, positiivinen ja kohtelias muita kohtaan. 18 saima 4/12 S itten tapahtui jotakin. Positiivisuuden opit hävisivät jonnekin, ja kyynisyys sai enemmän palstatilaa. Televisio täyttyi ohjelmista, joissa annetaan kielteistä palautetta ja äänestetään kilpailijoita ulos ohjelmasta, talosta tai yhteisöstä. Ihmisten ilkeämmät puolet tulivat esille. – Jos yhtään seuraa ympäröivää yhteiskuntaa, niin huomaa, että ilkeily on lisääntynyt. Siinä oli yksi syy, miksi halusin kirjoittaa tämän kirjan, kertoo suomen kielen professori Pirkko Muikku-Werner. Muikku-Wernerin tänä syksynä ilmestyneeseen kirjaan Ilkeilyn kahdet kasvot on kerätty 172 ihmisen koke- muksia ilkeilystä ja kiusoittelusta sekä kaikesta siitä, mitä sijoittuu näiden ”kaksien kasvojen” väliin. – Käydessäni haastateltujen kokemuksia läpi itkin välillä vuolaasti. Miten ihminen voikaan kohdella toista niin kamalalla tavalla? Joidenkin vanhempien haastateltujen kohdalla tietyt ilkeydet olivat kaihertaneet mieltä jo yli 50 vuotta! Toisaalta ilkeilyn vastapainona kirjassa puhutaan myös kiusoittelusta, joka on parhaimmillaan jopa yhteishenkeä kasvattavaa huulenheittoa. – Kiusoittelu vaatii tietyn ympäristön ja yhteisen koodikielen. Yhdessä nauraminen hitsaa ihmisiä yhteen. Itä-Suomen yliopistolehti Sanottua sanaa ei saa takaisin Viestinnän maailmassa täytyy olla varovainen, sillä väärinymmärrykset ovat jokapäiväisiä. Muikku-Wernerin mukaan sana voi olla miekkaakin terävämpi. Etenkin silloin, jos kommunikaation osapuolten valtasuhteet ovat epätasapainossa. – Otan esimerkkinä tapauksen, jossa pomo sanoo hymyillen alaiselleen ”kyllä sinä kirjoittaa osaat”. Pomo tarkoittaa sen nimenomaan niin, mutta alainen täydentää lauseen mielessään loppuun: ”..mutta mitään muuta et sitten osaakaan.” Esimies-alaissuhteessa kehottaisinkin olemaan kiusoittelussa erittäin varovainen. Sanojaan kannattaisikin ennemmin miettiä etukäteen kuin selitellä jälkikäteen. – On helpompi olla sanomatta jotain sukkeluuksia kuin huomata jälkikäteen loukanneensa jotakuta ja selittää sitten, ettei ollut tosissaan. Kukaan ei voi olettaa, että kaikilla on samanlainen käsitys huumorista. Kiusoittelu on kuitenkin suurimmassa osassa tilanteita tarkoitettu mukavaksi pieneksi herjaksi. – Minua ainakin ilahduttaa, jos joku osaa heittää hyvän herjan! Heitän niitä mielelläni itsekin. Herjan aikaansaama nauru on niin vilpitöntä. Tutkimuksensa myötä Muikku-Werner on kuitenkin ruvennut pohtimaan omia sanojaan enemmän ja samalla kuuntelemaan myös muiden kiusoittelua tarkemmalla korvalla. Jopa niin, että se saattaa pilata spontaanit vuorovaikutustilanteet. – Toisaalta kun olen tällainen kärkäs kommentoija, niin olen nyt oppinut hieman hillitsemään kieltäni. Ei minun aina tarvitse ”loistaa” omasta mielestäni hauskoilla repliikeilläni! Ilkeilijää halutaan ymmärtää Keräämäänsä aineistoa tutkiessaan Muikku-Werner yllättyi muun muassa siitä, miten paljon muistoista löytyi www.uef.fi Jos yhtään seuraa ympäröivää yhteiskuntaa, niin huomaa, että ilkeily on lisääntynyt.” opettajien ja hoitohenkilökunnan ilkeilyä. – Näiden ammattien edustajilta odotetaan empaattisuutta ja lämpöäkin. Siksi kai heidän ilkeilynsä on jäänyt monille vuosikausiksi mieleen. Yllättävän yleistä oli, että ilkeilyn kohteet pyrkivät melkein aina ymmärtämään ilkeilijöitä, ja varsinaista syyttelyä esiintyi hyvin vähän. – Muistelijoilla oli selvästi tarve päästä ikään kuin ilkeilijän yläpuolelle ymmärtämällä häntä. Ajateltiin, että ehkä ilkeilijällä on omia ongelmia tai hän on ollut väsynyt. Ehkä se on osaltaan auttanut asian käsittelyssä. Ilkeilijän ymmärtäminen mahdollistaakin sen, että yleensä voimme antaa ilkeilijälle anteeksi ja jatkaa ystävänä, tuttavana tai työtoverina. Vaikka sanoilla voi tehdä tuhoa ja loukata toista, myös sanomattomuus voi olla pahasta. – Tietäähän sen itsekin miltä tuntuu, jos on tehnyt mielestään jotain erityisen hienoa, eikä kukaan reagoi siihen mitenkään. Etenkin työelämässä se saattaa satuttaa. Intohimoinen suhde kieleen Muikku-Werner kertoo, että tutkija saa harvoin kiitosta kesken tutkimusprosessin. Tämän tutkimuksen kohdalla kävi kuitenkin toisin. – Haastatellut kiittelivät minua jo pelkästään siitä, että he saivat purkaa näitä tuntojaan jollekulle. Vaikka pelkäsin, että revin auki vanhoja haavoja, niin usealle tämä tuntui olevan terapeuttista. Muikku-Wernerin kirja on rakennettu niin, että kirja alkaa ilkeilystä ja päättyy tarinoihin kevyemmästä kiusoittelusta. Näin lukijalle ei jää niin synkkä olo. – Ehkä minulla oli tätä tutkimusta ja kirjaa tehdessäni idealistinen ajatus siitä, että voisin edes hieman vaikuttaa vallitsevaan viestintäkulttuuriin niin, että mietittäisiin vähän enemmän sitä, mitä sanotaan, miten sanotaan ja kenelle sanotaan. Vaikka Muikku-Werner vannoikin kirjan valmistuttua tämän olevan hänen viimeinen kirjansa, on uuden kirjan aihe taas muhimassa. – Minulla on niin intohimoinen suhde suomen kieleen. Mikä onkaan ihanampaa kuin lukea jonkun hyvällä suomella kirjoittamaa kirjaa? Kielestä pitää osata nauttia! 4/2012 19 Lyhyet Heikentynyt keuhkojen toiminta kertoo äkillisen sydänkuoleman vaarasta Keski - ik äisill ä miehill ä, joilla keuhkojen toiminta on heikentynyt, on suurempi sydänperäisen äkkikuoleman vaara kuin muilla, osoitti Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus. Tutkijalääkäri Sudhir Kurl esitteli tulokset Yhdysvaltain sydänliiton AHA:n tieteellisessä kokouksessa 4. marraskuuta. Tulosten perusteella tavallinen keuhkojen toimintakoe voi auttaa ennakoimaan äkillisen sydänkuoleman vaaraa oireettomillakin henkilöillä. Keuhkojen toimintaa arvioitiin uloshengityksen sekuntikapasiteetin perusteella. Uloshengityksen sekuntikapasiteetti kuvaa nopeutta, jolla tutkittava pystyy pakottamaan ilmaa ulos keuhkoistaan. Tutkimukseen osallistui 1 342 miestä, jotka olivat iältään 42 ja 60 vuoden välillä. 17 vuoden seurantaaikana heistä 95 koki sydänperäisen äkkikuoleman. Miehillä, joilla oli seurannan alussa huonoin uloshengityksen sekuntikapasiteetti, oli 3,5 kertaa suurempi äkillisen sydänkuoleman riski kuin parhaan mittaustuloksen saaneilla. Jokainen kymmenen prosentin kasvu uloshengityksen sekuntikapasiteetissa pienensi puolestaan äkkikuoleman riskiä 18 prosentin verran. Tutkimus oli ensimmäinen, jossa tarkasteltiin keuhkojen toiminnan yhteyttä sydänperäisen äkkikuoleman vaaraan. 20 saima 4/12 Metsäekologian tutkimukselle kiitosta kansainvälisessä arvioinnissa Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto menestyi viime keväänä tehdyssä suomalaisen ekologian ja evoluutiobiologian kansainvälisessä arvioinnissa. Arvioinnin teki Suomen Akatemian pyynnöstä kansainvälinen alan johtavien tutkijoiden ryhmittymä, ja siinä arvioitiin Suomen alan yksiköt. Metsätieteiden osastolla tehtävä ekologinen tutkimus sai erittäin hyvät arviot esimerkiksi julkaisutoiminnasta, kansainvälisessä näkyvyydestä ja kansainvälisestä vaikuttavuudesta. – Olemme siteeratuimpia yksiköitä senioritutkijoidemme osalta omalla alallamme, kertoo metsätieteiden osaston varajohtaja, metsäekologian professori Jari Kouki. Tutkimustoiminnassa kiiteltiin erityisesti tieteentekotapaa, jolle Koukin mukaan on erityisen leimallista menetelmällinen laajuus ja kokeelliset työt. Erityisen vakuuttavaa on koko valtakunnan kattava metsäinventointi ja -mallintaminen. – Arvioinnin mukaan myös jatkokoulutuksemme on harvinaisen hyvin toteutettu ja organisoitu. Olemme profiloituneet ja keskittyneet omalle alallemme ja tarkastelemme sitä monesta näkökulmasta, sanoo Kouki. – Monitieteisyys toteutuu siis meillä juuri sopivasti, emme ole liian hajanaisia. Kouki muistuttaa kuitenkin, että menestyksekäs tiede vaatii aina historiansa. Jotta kansainväliselle tasolle päästäisiin, täytyy taustalla olla aina sukupolvien kerrostuneisuutta. Menestykseen ei myöskään voi jäädä tuudittautumaan, vaan sen eteen on tehtävä töitä jatkossakin. Kansainvälisten verkostojen rakentamiseen kuluu aikaa kymmeniä vuosia. – Tulevaisuuden suuntamme on selvillä. Meillä on oltava vahva ote perustutkimukseen metsäekosysteemien puolella. Kestävää metsätaloutta ei voida rakentaa, ellei tunneta metsän ekosysteemejä riittävästi, toteaa Kouki. Elintapaohjaus siirsi diabetekseen sairastumista vuosilla Suomal aisen diabetek sen ehkäisytutkimuksen (DPS) tuoreet seurantatulokset osoittavat, että yksilöllisen, käytännönläheisen elintapaohjauksen vaikutukset terveyteen ja elintapoihin näkyvät vielä, kun tutkimuksen alusta on kulunut 13 vuotta. Ohjausta saaneiden ruokavaliossa oli vielä useita vuosia myöhemmin vähemmän kovaa rasvaa ja enemmän kuituja. Paino ja verensokeriarvot nousivat vähitellen ensimmäisen vuoden laskun jälkeen ohjausta saaneilla ja verrokeilla, mutta pieni ero ryhmien välillä säilyi. Ohjausta saaneilla on ohjausjakson jälkeenkin todettu kolmanneksen vähemmän diabetesta. Elintapaohjaus siirsi diabetesta kes- kimäärin viisi vuotta myöhemmäksi. Elintapaohjaukseen siis kannattaa panostaa, sillä vaikutus kantaa pitkään ja voi tuoda huomattavia säästöjä esimerkiksi lääkehoidon kustannuksiin. Jo aikaisemmat tulokset todistivat, että elintapaohjaus torjuu diabetesta. Ohjausjakson aikana diabetesvaara puolittui verrattuna henkilöihin, jotka saivat vain yleisluonteisen tietopaketin diabeteksen riskitekijöistä. Ohjausta saaneet olivat mukana ohjauksessa keskimäärin neljän vuoden ajan ja tapasivat ravitsemusterapeutin kolmen kuukauden välein. Tutkimukseen otettiin henkilöitä, joilla oli heikentynyt sokeritasapaino. Itä-Suomen yliopistolehti Tieteessä Väitän, että... Meijeriteollisuudelle uusia mahdollisuuksia B eta-galaktosidaasit ovat entsy ymejä, jotka hajottavat maitosokeria ihmisen elimistössä. Niiden puutos aiheuttaa laktoosi-intoleranssia, josta kärsii arvioiden mukaan noin 65–75 prosenttia maailman väestöstä. Meijeriteollisuus hyödyntääkin beta-galaktosidaaseja vähälaktoosisten ja laktoosittomien maitotuotteiden valmistamisessa. Nyt näiden maitosokerin hajoamista nopeuttavien entsyymien teolliselle käytölle on avautumassa uusia sovellusmahdollisuuksia, jotka pohjautuvat proteiininmuokkaukseen. Orgaanisesta kemiasta väitellyt Mirko Maksimainen havaitsi tutkimuksessaan, että beta-galaktosidaasien rakenteessa tapahtuu huomattavia muutoksia, kun maitosokeri sitoutuu entsyymiin. Eväitä proteiininmuokkaukseen Maksimainen selvitti tutkimuksessaan beta-galaktosidaasien atomitason rakenteita röntgenkristallografian avulla, joka mahdollistaa yksityiskohtaisten atomitason rakenteiden määrittämisen myös suurille luonnon makromolekyyleille, kuten proteiineille. – Entsyymin rakenteiden tunteminen luo pohjaa proteiinien aminohappojen muokkaamiseen. Tällaisten mutaatioiden avulla beta-galaktosidaasit voidaan saada toimimaan esimerkiksi nykyistä laajemmalla pH-alueella, Maksimainen kuvaa. Tähän saakka entsyymien hyödyntämistä onkin rajoittanut niiden toiminnallisuus kapealla pH-alueella. – On havaittu, että beta-galaktosi- www.uef.fi Mirko Maksimaisen tutkimus antaa virtaa uudenlaisten sovellusten kehittämiseen meijerituotannossa. daasit toimivat yleisesti kapealla pHalueella, esimerkiksi 6–7. Proteiininmuokkauksen avulla toiminta-aluetta on mahdollista muuttaa esimerkiksi 4–6:een. Muokkauksen edellytyksenä kuitenkin on, että proteiinin kolmiulotteinen rakenne tunnetaan. Kuuma tutkimusaihe Aasiassa Toinen merkittävä beta-galaktosidaasin sovellus perustuu entsyymin kykyyn nopeuttaa hajottamisen päinvastaista reaktiota eli transglykosylaatiota. Sen avulla voidaan valmistaa pitkiä, useita sokeriyksiköitä käsittäviä molekyylejä, jotka edistävät ihmisen elimistölle hyödyllisten bakteerien kasvua ja toimintaa. – Aasiassa aihetta on tutkittu paljon, ja siellä on katsottu, että tällaiset molekyylit olisivat elimistölle hyväksi. Meillä Euroopan unioni taas on todennut, ettei niillä ole terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Maitosokeria hajottavien entsyymien tutkimus on muutenkin Aasiassa varsin kuuma tutkimusaihe. Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Varpu Heiskanen Mutaatioiden avulla beta-galaktosidaasit voidaan saada toimimaan esimerkiksi nykyistä laajemmalla pH-alueella.” 4/2012 21 Teksti Sari Eskelinen | Kuva Varpu Heiskanen Säiden armoillako? Keskiajan ilmastohistorian tutkija piirtää kuvaa ilmaston vaikutuksesta keskiajan ihmisen hyvinvointiin yhdistämällä luonnontieteellisiä ilmastomalleja ja historiallisia lähteitä. K eskiajan ihminen ei ollutkaan niin haavoittuvainen luonnon sääilmiöiden edessä kuin aikaisemmin on uskottu. – Kuva siitä, että ihminen olisi ollut keskiajalla vain passiivinen uhri, ei pidä paikkaansa. Ihmisellä oli jo silloin useita erilaisia toimintakeinoja, eikä yksi halla tai yksi kylmä kesä johtanut väistämättä nälänhätään, tutkija Heli Huhtamaa napauttaa. Tehokas nuori tutkija valmistelee parhaillaan väitöskirjaa keskiajan ilmastohistoriasta Koillis-Euroopassa. Jo historian ja maantieteen opinnäytetöissään hän tarkasteli aikakauden ilmastonvaihtelujen yhteyttä muun muassa nälänhätiin ja sotiin. Laudatureilla palkituissa tutkimuksissaan Huhtamaa havaitsi, että ilmastolla oli vaikutusta nälänhätien syntymiseen. – Kun esimerkiksi oli monta kylmää kesää peräkkäin tai muutos edeltävän vuoden keskilämpötilaan oli todella suuri, nälänhätien todennäköisyys kasvoi. Tämä ei kuitenkaan ollut lainalaisuus. Olosuhteet saattoivat jonakin toisena vuonna olla samanlaiset, eikä nälänhätää puhjennut. On siis ollut olemassa jokin muu tekijä, joka on osaltaan vaikuttanut nälänhädän syntymiseen. Nämä piiloon jäävät tekijät luonnollisesti kiinnostavat tutkijaa. Esimerkiksi nykypäivän nälänhätiin kohdistuneissa tutkimuksissa on havaittu, että yh- 22 saima 4/12 teiskunnan rakenteilla ja erilaisilla ruoanhankintatavoilla on merkitystä nälänhätien puhkeamiseen ja niiden voimakkuuteen. – Toivoisinkin löytäväni tutkimuksessa uusia todisteita keskiajan ihmisen ja ilmaston välisen suhteen monimuotoisuudesta. Alalla kansainvälistä nostetta Ilmastohistorioitsijana Huhtamaa yhdistää tutkimuksessaan luonnontieteellisiä aineistoja ja historiatieteellistä tutkimusta. Suomessa vastaava yhdistelmä on vielä varsin harvinainen, vaikka kansainvälisesti alalla on nostetta. – Kiinnostuksen lisääntymiseen on varmasti vaikuttanut ajankohtainen ilmastonmuutoskeskustelu. Sen myötä halutaan tutkia entistä enemmän myös sitä, miten ilmastonmuutos on menneisyydessä vaikuttanut ihmisen toimintaan. Huhtamaan kiinnostus ilmastohistoriaan heräsi, kun hän suoritti korkeakouluharjoitteluaan dendrokronologian laboratoriossa Joensuun yliopistossa. Kuva siitä, että ihminen olisi ollut keskiajalla vain passiivinen uhri, ei pidä paikkaansa.” Maantieteen opinnäytetyössään hän yhdisteli ilmastomallinnuksien tietoa ja historiallisia lähteitä. – Suomessa tehdään erinomaista paleoklimatologista tutkimusta. Alan tutkijoilla voi kuitenkin olla hieman hatara ja vanhanaikainenkin kuva keskiajasta, joten yksi väitöstutkimukseni keskeinen tavoite on tuoda uutta historiallista tietoa keskusteluun, jota käydään menneisyyden ilmasto-oloista ja niiden vaikutuksista. Huhtamaa käyttää tutkimuksessaan valmiita ilmastorekonstruktioita. – Historioitsijana en niitä pysty rakentamaan itse, mutta tutkijana minun on kuitenkin ymmärrettävä, miten ne on rakennettu. Ilmastomallinnuksia analysoitaessa on siis käytettävä samankaltaista historiallista lähdekritiikkiä kuin historian lähteiden analysoimisessakin. Jumalan vai pirun aikaansaama? Huhtamaa tutkii aikakautta joka ulottuu keskiajalta aina uuden ajan alkuun. Ilmastohistoriallisesti jakso on mielenkiintoinen, sillä siihen mahtuvat sekä niin sanottu keskiajan lämpökausi että pikku jääkausi. Itä-Suomen ja Laatokan alueen osalta keskeisimpiä historiallisia lähteitä tutkimuksessa ovat Novgorodin ensimmäinen kronikka sekä Matthias Akianderin kokoelma Utdrag ur ryska Itä-Suomen yliopistolehti Työssä annaler, johon on koottu Suomea käsitteleviä Venäjän keskiajan lähteitä. Historian tutkijalle keskiajan lähteet ovat varsin haastavia. Lähdemateriaalina käytetyt kronikat on koostettu sekä kopioitu jälkikäteen ja tekstejä on muokattu useaan otteeseen. – Uskonnollisuus ja poliittisuus ovat kronikoissa vahvasti läsnä, sillä ne ovat poliittisia manifesteja ja uskonnollisia tekstejä. Sinänsä nälänhätämainintoja voidaan Huhtamaan mukaan pitää kronikoissa melko neutraaleina ilmauksina. – Omaan arvoonsa voi jättää sen, syytettiinkö nälänhädästä Jumalaa vai pirua. Ilmastomaininnat ovat sen sijaan jo tulkinnanvaraisempi asia, koska on kirjoittajasta kiinni, mitä hän on nähnyt aiheelliseksi kirjoittaa ylös. Matka keskiaikaan on ollut Huhta- maalle eräänlainen tutkimusretki. Hän pitää itseään ennemminkin ilmastohistorioitsijana kuin keskiajan historioitsijana. – Kun aloitin tutkimustyön keskiajan historian parissa, olin aika lailla tabula rasa. Olen tutkimustyön aikana yllättynyt siitä, kuinka vanhanaikainen ja kliseinen käsitys suurella yleisöllä on keskiajasta. Uutta tutkimusta aikakaudesta tehdään jatkuvasti, mutta jostakin syystä siitä nouseva monimuotoinen käsitys keskiajasta jää hieman piiloon. Moninaiset selviytymiskeinot Keskiajan ihmisellä siis oli selviytymiskeinoja muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Toistaiseksi meillä on varsin vähän tietoa niistä. Esimerkiksi ruokatalouden monimuotoisuudesta ei juuri ole jäänyt jälkiä jälkipolvien tutkitta- vaksi. Myös ihmisten turvaverkkojen moninaisuus on osaltaan voinut vaikuttaa ihmisten selviytymiseen ilmastonvaihtelujen myllerryksissä. – Emme kuitenkaan tiedä, oliko esimerkiksi normaalia antaa naapureille siemenviljaa hädän uhatessa, että tämä sai kylvettyä. Huhtamaa arvioi, että monimuotoinen elannon saaminen on ollut koillisessa Euroopassa valttia. Suomessa maatalous perustui sekä pelto- että kaskiviljelyyn. Myös erilaisia viljakasveja viljeltiin varsin monipuolisesti, ja esimerkiksi Novgorodissa hirssi oli tärkeä viljakasvi. Myös kalastus toi leivän päälle särvintä sekä Novgorodin Laatokassa että Suomessa. – Tutkimuksessa on paljon avoimia kysymyksiä ja toivottavasti niihin löytyy työn edetessä vastauksia. Omaan arvoonsa voi jättää sen, syytettiinkö nälänhädästä Jumalaa vai pirua.” Lähdekritiikki on historiantutkijan keskeinen työkalu. Heli Huhtamaa tarvitsee taitoa niin historiallisten aineistojen kuin ilmastorekonstruktioden analysoimiseen. www.uef.fi 4/2012 23 Teksti Ulla Kaltiala | Kuva Raija Törrönen Tutkijatohtori toi menetelmän mukanaan Itä-Suomen yliopistosta voi vuosittain hakea tutkijatohtorin paikkaa miltä tahansa yliopiston tutkimusalalta. Hakijoiden joukosta valitaan kymmenen, jotka saavat kolmivuotisen tutkijatohtorin paikan ja palkan yliopiston strategisesta rahoituksesta. Näin halutaan tukea hiljattain väitelleiden lahjakkaiden tutkijoiden uraa ja samalla yliopiston tutkijakunnan uusiutumista. F ilosofian tohtori Aleksanteri Petsalo on yksi vuonna 2013 aloittavista uusista tutkijatohtoreista. Pesti on farmasian laitoksella, missä Petsalo parhaillaankin työskentelee vierailevana tutkijana – lainassa oululaisesta tutkimusryhmästä. – Hain tutkijatohtorin paikkaa täältä toista kertaa, ja nyt tärppäsi, Petsalo kertoo. Oulun yliopistossa vuonna 2011 väitellyt Petsalo kehitti kemian ja farmakologian välimaastoon sijoittuneessa väitöstutkimuksessaan nestekromatografiaan ja massaspektrometriaan perustuvia analyysimenetelmiä, joil- la voidaan tutkia erityisesti maksan sytokromi P450- eli CYP-entsyymien kanssa reagoivien lääkeaineiden vuorovaikutuksia. Vastaavasta analytiikasta kiinnostuttiin myös Itä-Suomen yliopistossa, ja nyt Petsalon tehtävänä on muokata menetelmä Kuopion kampuksen laitekantaan paremmin sopivaksi. – Tällä hetkellä menetelmän tärkein sovelluskohde on lihavuusleikkauksiin liittyvässä tutkimuksessa. Lihavuusleikkaus muuttaa elimistöä, ja myös maksan toiminta voi muuttua. Sitä tutkitaan antamalla potilaille lääkecocktail ja analysoimalla spesifiset aineenvaihduntatuotteet virtsasta ja seerumista. Aleksanteri Petsalon työvälineisiin kuuluu nestekromatografi-kolmoiskvadrupoli-massaspektrometri. 24 saima 4/12 Menetelmä soveltuu CYP-entsyymien testaamiseen paitsi potilailla, myös in vitro solumalleilla. Petsalon kehittämä menetelmä mahdollistaa CYP-entsyymien kanssa reagoivien lääkeaineiden tutkimisen entistä nopeammin ja antaa kerralla entistä laajemmat tiedot lääkkeen vaikutuksista koko CYP-entsyymiperheeseen. – Lääkekehityksessä lääkeaineiden aineenvaihdunnallisten ominaisuuksien ja vuorovaikutusten tutkiminen on tärkeää, joten analyyseille voisi olla kysyntää kaupallisena palveluna. Sitä ennen kuitenkin riittää tekemistä menetelmän muokkaamisessa erilaisessa laitekannassa toimivaksi ja mahdollisimman herkäksi. – Näytteenkäsittely on myös vaativaa. Muu työaika kuluu esimerkiksi tutkimuskirjallisuuden läpi kahlaamisessa, mittausten ja laboratoriotöiden suunnittelussa sekä opiskelijoiden ohjauksessa ja opetuksessa. Nuoreksi tutkijaksi Petsalo on ehtinyt olla monessa mukana, myös lääkeanalytiikka-alan yrityksessä, jossa hän sai väitöskirjansa alulle. Ennen väitöskirjan valmistumista hän ehti kokeilla myös täysin eri alaa: ortodoksisen teologian opintoja Joensuussa. – Se ei ollutkaan minun juttuni, olen enemmän luonnontieteilijä. Aloitin teologian puolella kuitenkin gradun bioetiikasta ja ehkä teen sen jossain vaiheessa valmiiksi. Itä-Suomen yliopistolehti Teksti Ulla Kaltiala | Kuva Raija Törrönen Työssä Kuopion hammaslääkärikoulutus satsaa vuorovaikutustaitoihin Riikka Yli-Eskola videokuvaa potilastilannetta, jossa opiskelija Jukka Tuononen tutkii potilasta näyttelevää Taina Rytkönen-Suontaustaa. Suomalaisista joka kolmas pelkää hammaslääkärissä käyntiä. Monella on myös kokemusta hammaslääkäristä, jolta ei heru ymmärrystä pelkäävälle potilaalle. A jat ovat kuitenkin muuttuneet, kertoo kliininen opettaja Jarno Savolainen Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen laitokselta. – Uuden ajan hammaslääkärit osaavat kuulostella potilaan tuntemuksia ja herättää luottamusta hankalissakin tilanteissa. Heitä valmistuu Kuopion hammaslääkärikoulutuksesta, jossa panostetaan paljon vuorovaikutustaitojen opetteluun. Tänä syksynä hammaslääketieteen yksikkö ja kielikeskus järjestävät opiskelijoiden toiveiden perusteella ainutlaatuisen uuden opintojakson, jossa potilaan kohtaamista ja haastattelemista harjoitellaan mahdollisimman todentuntuisessa tilanteessa. Kolmannen vuosikurssin opiskelijoille järjestettävissä harjoituksissa jokainen opiskelija ottaa opetusklinikan hoitohuoneessa yksin vastaan näyttelijäpotilaan, joka esittää tavalla tai toisella haastavaa tapausta. – Tilanteessa harjoitellaan sekä ammatillisten kysymysten ratkaisemista että vuorovaikutusta. Keskiössä on kuitenkin vuorovaikutus ja potilaan näkökulman hahmottaminen, puheviestinnän lehtori Marja-Leena Hyvärinen sanoo. – Kurssi auttaa opiskelijaa hahmottamaan omaa tapaansa kohdata erityyppisiä potilaita, Savolainen lisää. Potilastapaukset on poimittu elävästä elämästä: on hammaslääkäripelkoa tai pitää esimerkiksi perustella potilaalle esteettises- www.uef.fi ti merkitsevän hampaan poisto tai se, miksi kasvokipujen takia on saatu lähete hammaslääkäriin. – Moni ei tiedä, että hammaslääkäri on kasvojen ja pään alueen kipujen asiantuntija. Harjoituksessa opiskelija käy läpi vastaanoton rutiinit: haastattelee ja tutkii potilaan. Koska harjoitusta ei voi rakentaa näyttelijän hampaiston varaan, opiskelija saa kortin, jossa on kuva ja tietoa oletetusta löydöksestä, ja keskustelee potilaan kanssa sen pohjalta. Lopuksi potilasta esittänyt näyttelijä antaa palautetta tilanteesta. Harjoitus tallennetaan videolle. Opettajat ja opiskelukaverit näkevät tapaamisesta vain opiskelijan itse valitsemat videopätkät, joista keskustellaan pienryhmässä. – Tarkastellaan sekä onnistumisia että asioita, jotka jäivät askarruttamaan, Hyvärinen kertoo. Opiskelijat saavat kurssilta sopivasti eväitä tammikuulle, jolloin he aloittavat työskentelyn oikeiden potilaiden kanssa. – Se on jännittävä vaihe, jota varten harjoitellaan mielellään. – Vuorovaikutustaidot ovat hammaslääkärin työssä arvossaan myös, koska potilassuhteen luomiseen on niin vähän aikaa. Yksi kohtaaminen voi ratkaista, tuleeko potilas enää uudestaan ja jatkuuko hoito. Meneillään oleva vuorovaikutuskurssi onkin näille opiskelijoille jo toinen ja ensi vuodeksi heille räätälöidään uusi kurssi, jolla harjoitellaan työelämän yhteistyötaitoja. 4/2012 25 Teksti Sari Eskelinen | Kuva Varpu Heiskanen Mentorin opastuksella kohti työelämää Yliopistotutkinto ei enää olekaan vakituisen työpaikan tae. Moni opiskelemaan tuleva nuori myös yllättyy, kun tutkinto ei valmennakaan tiettyyn ammattiin. Avuksi huhuillaan työelämässä kannuksensa jo hankkineita kummeja. M arraskuussa historia- ja maantieteiden laitoksen käytävillä näkyi tukuittain iloisia ilmeitä. Itä-Suomen yliopiston ensimmäinen ohjauksen laadun kehittämisraha oli kilahtanut laitoksen laariin, mikä antaa pontta työelämäohjauksen kehittämiseen ja toimivan mentorointikäytännön rakentamiseen. – Koko ajan meillä on ollut selkeä ajatus siitä, että opintojen ohjaus ja työelämäohjaus muodostaisivat yhtenäisen ohjauspolun, amanuenssi Jonna Kosonen toteaa. Kollega Riikka Myllys komppaa. Esimerkiksi historian puolella ohjausta on jo pitkään kehitetty opiskelijoiden työllistymisen näkövinkkelistä. Keskeisenä primus motorina kehittämistyössä on ollut Suomen historian professori Tapio Hämynen. – Olemme olleet mukana kehittämässä muun muassa opintojen loppuvaiheen ohjaukseen liittyvää graduttajaa sekä ammatillisia graduja ja arkistoalan opintoja, joilla alan opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia on pyritty kehittämään, Myllys kuvaa. Kosonen ja Myllys työskentelevät tiiviinä aisaparina vuonna 2010 toimintansa aloittaneella historia- ja maantieteiden laitoksella, jonka ohjauskäytännöt on yhtenäistetty eri oppiaineiden hyvistä käytänteistä. – Mentorointi on ollut mukana opetussuunnitelmissa, mutta sitä ei ole juurikaan hyödynnetty. Tarvitsemme tukea ja käytännön tietoa siitä, mitä mentorointi on parhaimmillaan ja siihen kan26 saima 4/12 nustinraha tarjoaa nyt mahdollisuuden, Myllys iloitsee. Työelämän toiveet esiin Paljon on kuitenkin jo tehty. Työelämäohjausta on johdonmukaisesti viety sisään opintojen eri vaiheisiin. Jo perusopintovaiheessa opiskelijoiden eteen marssitetaan joukko laitoksen alumneja kertomaan omista opinnoistaan ja työurastaan. – Haluamme, että opiskelijat saavat heti opiskelujensa alussa käsityksen siitä, mitä opintojen suunnittelussa kannattaisi pitää mielessä ja mitä työ- elämä valmistuvilta maistereilta haluaa, Myllys painottaa. Viidettä vuotta historiaa opiskeleva Timo Haapasalo kokee käytännön toimivaksi ja positiiviseksi, sillä se avaa fuksien silmiä työelämän realiteeteille. – Työelämään liittyvässä ohjauksessa parasta on ollut, ettei se ole keskittynyt opintojen alku- tai loppuvaiheeseen. Aiheeseen liittyvät kurssit ovat tulleet parin vuoden porrastuksella, joten työelämän todellisuus ei ole päässyt unohtumaan opintojen lomassa. Mentoroinnin avulla ovia työelämän suuntaan halutaan työntää jat- Jonna Kososelle, Riikka Myllykselle, Jarno Kinnuselle ja Timo Haapasalolle erilaiset ohjauskeskustelut ovat vuosien mittaan tulleet tutuiksi. Kahdenkeskisten ohjauskeskustelujen lisäksi tärkeitä ohjauksen välineitä ovat alumnien vierailut ja tulevaisuudessa myös mentorointi. Itä-Suomen yliopistolehti Opetuksessa kossa lisää auki. Mentori voisi toimia eräänlaisena työelämäkummina, joka auttaisi opiskelijaa esimerkiksi työelämän verkostojen rakentamisessa. – Toivomme, että mentorin ja mentoroitavan välille syntyisi side, joka kantaisi oikeasti hedelmää, Kosonen painottaa. Geoinformatiikkaa opiskeleva Jarno Kinnunen uskoo, että mentoroinnille on tarvetta. Hän itse on rakentanut työelämäverkostojaan jo opiskeluaikana työskennellessään paikkatietojärjestelmiin erikoistuneessa yrityksessä. – Työelämän suunnasta on tullut hyvin aktiivisesti esiin, mitä taitoja työntekijä tarvitsee. Sitä kautta olen pystynyt poimimaan opintoihini tarvittavia kursseja. Kaikilla tilanne ei ole yhtä hyvä, joten siksi mentorointia olisi hyvä olla. Mikä minusta tulee isona? Lääkäri, pappi, opettaja… Yliopistossa on vielä tukku aloja, joista valmistutaan johonkin tiettyyn ammattiin. Yhä useammat koulutusalat kuitenkin mainostavat kouluttavansa ammattilaisia erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Tilanne on haastava työelämäohjaukselle. www.uef.fi – Ohjauksen näkökulmasta yksi keskeinen ongelma on, ettei kaikille opiskelijoille ole avautunut, miksi täällä yliopistolla ollaan. Meidän pitäisi jollakin tavalla onnistua romuttamaan käsitys siitä, että yliopistossa opiskeltaisiin johonkin tiettyyn ammattiin. Keskeisempää on opiskeltava ala ja sieltä hankittava osaaminen, Kosonen painottaa. Tämän osaamisen rakentavissa tulevilla työelämän kummeilla on keskeinen rooli. Toisaalta myös muuttuvien työmarkkinoiden realiteetit tulisi ymmärtää. – Opiskelijoilla tulisi olla realistinen käsitys siitä, ettei ensimmäinen työpaikka välttämättä tärppää välittömästi ja ole vakituinen. Nykyisten työmarkkinoiden realiteetit olisikin hyvä ymmärtää, ettei niistä syntyisi liian ruusuinen kuva, Myllys korostaa. Kinnusen mielestä yksi valmistumassa olevien maistereiden keskeinen ammatillinen taito olisi, että he pystyisivät seuraamaan, mihin suuntaan työmarkkinat kehittyvät. – Meidän sukupolvemme pitäisi olla askel tai kaksi edellä sitä julkista keskustelua, jota esimerkiksi mediassa käydään tulevaisuuden työmarkkinoista. Mehän siellä elämme ja leipäkin pitäisi jostakin repiä. Kosonen muistuttaa, että toimiva opintojen ohjaus ja työelämäohjaus ovat yliopistojen kilpailuvaltti. – Kun ne toimivat, eivät opiskelijat valu muihin yliopistoihin, ja he saavat tarvittavat valmiudet työelämään. Kosonen ja Myllys toivovat, että historia- ja maantieteiden laitokselta valmistuvilla maistereilla olisi ohjauspolun läpikuljettuaan kristallisoitunut käsitys omasta substanssiosaamisestaan ja työelämävahvuuksistaan. Erityismaininta kolmelle Itä-Suom en y li o pisto n ens i m - ohjauksen laadun kannustamisrahahakuun tuli runsaasti erinomaisia hakemuksia. Kannustinrahan lisäksi palkintoraati päätti antaa kolme erityismainintaa. Farmasian laitos sai erityismaininnan proviisoriopintojen ohjauksen kehittämisestä, hoitotieteen laitos sosiaalisen median hyödyntämisestä perus- ja jatko-opiskelijoiden ohjauksessa sekä kauppatieteiden laitos alkuohjauksen, yrityskumppanuuksien ja tutkimusperustaisen opetuksen kehittämisestä. Palkinnot jaettiin ohjauksen teemapäivän yhteydessä 1. marraskuuta. Itä-Suomen yliopistossa kiinnitetään huomiota opiskelijoiden ohjaukseen ja opiskelujen sujuvuuteen osana laadukasta opetusta ja opetuksen suunnittelua. Ohjauksen laadun kannustinrahalla halutaan tukea ja edistää ohjauksen suunnitelmallisuutta, tavoitettavuutta ja hyviä käytäntöjä. Määräaikaan mennessä hakemuksia tuli kaikkiaan 13 kappaletta jokaisesta tiedekunnasta. m ä i s een 4/2012 27 Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen Mennään metsään! Metsä on yksi suuri oppimisympäristö. Sitä voi hyödyntää melkein missä tahansa oppimistilanteessa. Miksi siis jäädä luokkahuoneen seinien sisälle, kun voimme mennä metsään? Heikki Räihä ja Emilia Räsänen voivat mobiilisovelluksen avulla tutkia metsää sekä 1900-luvun alun maisemissa että nykyajassa. E i ole sattumaa, että metsä on mielletty oppimisympäristöksi juuri Savonlinnan kampuksella, Etelä-Savossa. Alueella on rikasta metsäluontoa, paljon metsäasiantuntijuutta sekä metsätaloutta. – Olemme halunneet rakentaa asian- 28 saima 4/12 tuntijayhteisön, jonka kautta olemme vuorovaikutuksessa yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa. Näin pääsemme kuin itsestään kiinni yhteiskunnallisiin asioihin ja tapahtumiin, kertoo Metsä oppimisympäristönä -hankkeen projektikoordinaattori Petteri Vanninen. Hanke on pyörinyt melkein kahden vuoden ajan soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla, ja sen kohderyhmänä ovat opettajaksi opiskelevat. Hankkeen myötä jokainen uusi opettajaopiskelija viedään metsään, ja metsäympäristöä käytetään muutenkin Itä-Suomen yliopistolehti Opetuksessa opettamisessa enenevässä määrin. – Toiminnassa ovat aktiivisesti mukana myös Metsäntutkimuslaitos, Metsämuseo Lusto, Metsähallitus sekä Metsäkeskus, kertoo itsekin metsäalalta väitellyt Vanninen. Asiantuntijuutta puolin ja toisin Maailma ja sen mukana toimintaympäristömme muuttuvat suunnatonta vauhtia. – Opetus on nykyaikana yhteisöllistä, eikä kukaan voi hallita kaikkea yksin. Hyvän lopputuloksen saamiseksi on työskenneltävä eri asiantuntijoiden kanssa, toteaa Vanninen. Maastossa opiskellessa opiskelijoiden mukana on muun muassa Metlan asiantuntijoita. – Heiltä saamme asiantuntemusta metsäasioihin, kun taas me tuomme heille opiskelijoittemme myötä uusia näkökulmia. Hanke on poikinut innostuneen ilmapiirin lisäksi julkaisuja ja ulkopuolista rahoitusta. Myös opetus itsessään on kehittynyt, ja mukana on jo jatko- Torppa on herännyt opiskelijoiden myötä henkiin.” opiskelijoitakin. – Uusi opetussuunnitelma kannustaa meitä siirtymään luokkahuoneesta ympäröivään yhteiskuntaan tutkimaan sen ilmiöitä. Annamme tässä siis opettajaksi opiskeleville mallin siitä, kertoo projektitutkija Anu Liljeström, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaansa. Omat vahvuudet esiin Liljeströmin mukaan opetuksen vieminen luokkahuoneen ulkopuolelle on monella tapaa hyvä asia. – Näin oppilaille ei tarjota valmiiksi pureskeltua tietoa vaan oppilaat pääsevät itse tuottamaan sitä ja tutkimaan asioita autenttisessa ympäristössä. Vannisen mukaan metsässä ollessa ei tarvitse miettiä mitä oppiainetta opetus juuri nyt tukee, vaan tarkoituksena on tarkastella ilmiöitä eri näkökulmista, kuten sosiaalisesta, taloudellisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta. Lisäksi metsässä ollessa luonnon ja kestävän kehityksen näkökulmat ovat aina läsnä. – Tarkoitus ei ole tehdä naiivia integraatiota niin, että viedään matematiikan laskuja oksanhaaraan. Metsässä voidaan vaikka laskea jonkun alueen pinta-ala niin, että oppiminen on osa ilmiötä, valaisee Liljeström. Opettaja ei ole enää ylin auktoriteetti tiedon suhteen, vaan oppilaat voivat tuoda oppimisprosessiin mukaan omia vahvuuksiaan ja aiempia tietojaan. – Opettajan onkin siedettävä tietynlaista epävarmuutta, koska lopputuloksesta ei aina ole varmuutta, huomauttaa Vanninen. Liljeström kertoo, että tutkimusten mukaan tällainen projektityöskentely vahvistaa oppilaiden omien teorioiden luomista ja tuottaa luonnostaan tieteellisiä toimintatapoja. – Oppilaat sitoutuvat tähän eri tavoin, koska he vievät oppimista itse eteenpäin ja päättävät miten lähtevät asioita työstämään. Historia herää eloon Kun historian lehtori Ismo Pellikka näki lehdessä artikkelin, joka kertoi mobiililaitteen käytöstä historian opetuksessa, innostui hän aiheesta niin, että halusi lähteä toteuttamaan vastaavaa omilla tunneillaan luokanopettajakoulutuksessa. Metsä oppimisympäristönä -hankkeen yksi osa on verkko-oppimisympäristö, johon on kerätty aineistoja opettajia ja opiskelijoita varten. Sieltä löytyy muun muassa metsäkulttuuria, projekteja ja oppilaiden tekemiä videoita. – Innostavinta omasta näkökulmastani ovat verkosta löytyvät Punkaharjun tutkimuspuiston kartat. Alue on poikkeuksellinen, koska sieltä löytyy jäänteitä esihistorialliselta ajalta lähtien. Lisäksi aluetta on kartoitettu ja dokumentoitu monen sadan vuoden ajan. Näitä olemme lähteneet nyt tutkimaan, kertoo Pellikka. Ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijat Heikki Räihä ja Emilia Räsänen ovat osallistuneet Pellikan vetämälle uudenlaiselle historian kurssille. – Olemme dokumentti- ja karttatietojen avulla esimerkiksi rakentaneet mielikuvia siitä, miten entisaikojen torpassa on www.uef.fi eletty – miltä siellä on näyttänyt sisällä, miltä pihapiirissä, mitä torpassa asuneet ovat syöneet ja miten ympäröivä metsä on muovautunut aikojen saatossa, kuvailee Räihä. Pellikan mukaan torppa on herännyt suorastaan henkiin opiskelijoiden myötä. – Historian opetusmenetelmät muuttuvat hirvittävän hitaasti, joten on hienoa olla tekemässä jotain aivan uutta. Tarkoitus on jatkaa tätä projektia ja kokeilla asiantuntijoiden avulla erilaisia asioita. Opiskelijat ovat kurssilla Pellikan mukaan motivoituneita ja yhteistyöhaluisia. Näkemyksiä löytyy laidasta laitaan. – Heti kun siirryimme luokasta luontoon ja kohteisiin, niin ajatukset lähtivät kulkemaan aivan eri tavalla. Lisäksi pienryhmissä ihmisten omat vahvuudet tulevat eri tavalla esiin, hehkuttaa Räsänen. Räihän mukaan on hienoa olla uudistamassa historian opetusta. – Ja kunhan taidot kehittyvät, niin voimme keksiä näitä sovelluksia lisää muihinkin aineisiin! 4/2012 29 Lyhyet ”Suomessa on enemmän ja järeämpää puuta kuin koskaan aikaisemmin” Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto vietti 30-vuotisjuhliaan Joensuun kampuksella syyskuun alussa. Päivän seminaareissa kuultiin muun muassa emeritusprofessoreita. Professori Matti Kärkkäinen tarkasteli puheenvuorossaan Suomen metsien muuttumista metsäteollisuuden kannalta. – Olemme nyt päässeet metsämaan pinta-alassa samaan kuin mitä meillä oli ennen alueluovutuksia. Suomi on kasvattanut uutta metsäalaa ojittamalla soita ja ottamalla käyttöön joutomaita sekä kitumaita, sanoi Kärkkäinen. Hänen mukaansa metsäkeskustelu pyörii usein sienten, marjojen ja riistan ympärillä ja mielikuvissamme ne saattavat olla hyvinkin arvokkaita. – Käytännössä muualta tulevat turistit keräävät nykyään marjamme, mistä valtio ei saa lainkaan verotuloja. Toimintaan liittyy myös eettisesti arveluttavia piirteitä. Todellisuudessa se, millä kaikki elävät, on teollisuuden ainespuu, muistutti Kärkkäinen. Kärkkäisen mukaan suurin osa metsis- 30 saima 4/12 tämme on yksityisessä omistuksessa, ja jos yksityinen ei halua myydä, ei valtiokaan pysty auttamaan. Mutta riittääkö puuta myös tulevaisuudessa? – Tällä hetkellä Suomessa on enemmän ja järeämpää puuta kuin koskaan aikaisemmin. Metsän kasvu on suurempaa kuin milloinkaan, totesi Kärkkäinen. – Vaikka ehkä toisin luullaan, metsät Etelä-Suomessa ovat vanhentuneet ja rungot paksuuntuneet. Yksityiset metsäomistajat myyvät nyt puuta kaksinkertaisen määrän verrattuna siihen, mitä heidän isänsä aikoinaan myivät 50-luvulla. Raha liikkuu tukissa ja metsänomistajat ymmärtävät sen. Kärkkäinen visioi, että tulevaisuudessa paperikoneita tullaan edelleen sulkemaan. Kuitupuun kysyntä pysyttelee sen sijaan turvallisella tasolla ja sahateollisuus pystynee ehkä hieman kasvamaan. Sen sijaan sahateollisuuden jatkojalostus on Kärkkäisen mielestä tuhoon tuomittua. - Älkää haaveilko huonekaluteollisuudesta! Olemme edelleen tulevaisuudessa aika yksinkertaisen raaka-aineen tuottajia. 130 hehtaaria metsää yliopistolle testamenttilahjoituksella Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto on saanut yli sadan hehtaarin testamenttilahjoituksen metsää Liisa ja Inkeri Hiltusen säätiöltä. – Asianosaisten toive oli, että metsä lahjoitettaisiin juuri meidän yksiköllemme, kertoo metsätieteiden osaston johtaja Timo Tokola. Metsäalueen lahjoittajat ovat entisen Kontiolahden Osuuskaupan kauppiaan tyttäriä, joilla ei ollut muita perillisiä. Lahjoitettu alue on talousmetsää, ja sitä tullaan jatkossa hyödyntämään opetus- harjoittelu- ja tutkimustoiminnassa. Itä-Suomen yliopistolehti Kampuksilla Lyhyet Wood Material Science -maisteriohjelma aloittaa ensi vuonna Itä-Suomen yliopiston uusi kaksivuotinen Wood Material Science -maisteriohjelma kouluttaa osaajia vihreän kasvun ja biotalouden vetureiksi. Ensimmäiset opiskelijat valitaan koulutusohjelmaan ensi keväänä. Koulutusohjelma pohjautuu puu- ja biomassakemiaan sekä puupohjaisiin biomateriaaleihin. Ohjelmassa yhdistyy puuosaaminen, uudet tuotteet sekä puun ominaisuuksien mittaus- ja puuanalyysiosaaminen. – Monialaisen, englanninkielisen koulutusohjelman vahvuutena on siis yliopistossamme olevan materiaalitutkimuksen ja puutieteen yhdistäminen uudeksi osaamiskokonaisuudeksi, kertoo professori Ari Pappinen. Missään muualla Suomessa ei ole juuri tällaista koulutusohjelmaa. – Koulutus pohjautuu todelliseen tarpeeseen, sillä meneillään on pakon edessä alan liiketoiminnan muutos ja vihreä kasvun megatrendi. – Samasta lähtömateriaalista täytyisi saada kehitettyä useita eri tuotteita. Siksi innovaatiotoiminnan on oltava myös vahvasti osa koulutusohjelmamme opintoja. Jatkossa tavoitteena on aloittaa myös puumateriaalitieteen tohtorikoulutusohjelma, Pappinen kuvaa. Wood Material Science -koulutusohjelma pitää sisällään kaikille yhteiset perusopinnot muun muassa puukemian ja soveltavan fysiikan sekä biomassantuotannon aloilta. Sen jälkeen opiskelija voi erikoistua mittaus- ja analyysi- tai materiaalipuolelle. – Koulutusohjelman yhtenä tavoitteena on myös saada opiskelijat oppimaan toisiltaan. Olipa sitten biologian, fysiikan tai insinööritieteiden kandidaatti – kaikilla on varmasti oman alansa osaamista annettavanaan muille opiskelijoille, sanoo projektikoordinaattori Suvi Kuittinen. – Näin uusi tarvittava osaaminen rakentuu entisen osaamisen päälle. Koulutusohjelmaan valitaan 20 opiskelijaa, joista puolen odotetaan tulevan ohjelmaan ulkomailta muun muassa stipendiohjelman kautta. Minna Kovasesta vuoden tekstiiliopettaja Tek stiiliopetta jaliitto TOL ry valitsi Vuoden 2012 Tekstiiliopettajaksi Savonlinnan normaalikoulun tekstiilityön lehtorin Minna Kovasen. Perusteluissa sanotaan, että Kovanen on innostava opettaja, joka kehittää opetustaan ajanmukaiseksi ja osaa antaa positiivista palautetta. Kovanen toimii myös opetusharjoittelun ohjaajana. Hän on kirjoittanut Pirkko Valkosen kanssa oppikirjan Käsityön taito, ja hän pitää aktiivisesti oppilaidensa kanssa yllä käsityöaiheista blogia. – Kirjoitan blogia, koska haluan avata näyteikkunan kässäluokasta ulospäin. www.uef.fi Opetuksen tulee tietysti olla opetussuunnitelman mukaista ja osin perinteistäkin, mutta haluan opetuksessani myös kuunnella oppilaiden ideoita ja kannustaa heitä tekemään omannäköisiä töitään. Kovanen muistuttaa, että käsien käytöllä on tutkitusti vaikutusta aivotoimintaan ja kaikenlainen harjoitus on tärkeää. – Opettelemme yhä neulomaan, virkkaamaan ja ompelemaan, mutta käytämme hyväksemme myös uutta tekniikkaa. Tänä syksynä olemme muun muassa käyttäneet iPadeja suunnitteluun, tiedonhankintaan ja itsearviointiin. Seppo Knuuttila emeritusprofessoriksi Kiinnostavinta on oman alan näkökulmasta ollut kulttuurintutkimuksen kehitys oppiaineita yhdistäväksi alaksi. Sillä rintamalla Joensuu on ollut jo vuosia muulle Suomelle antava osapuoli, totesi perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttila pitäessään viimeistä luentoaan ennen emeritusprofessoriksi siirtymistään. Knuuttila on tunnettu ja pidetty kommentoija tiedotusvälineissä. Hän kommentoi mielellään perinteentutkimuksen eri alueita, kuten huumoria, ITE-taidetta, mytologiaa, pohjoiskarjalaista identiteettiä ja kulttuurintutkimuksen teoriaa. – Tällaista kommentointia jotkut nimittelevät joka paikan höyläämiseksi ja päivystävän dosentin oireyhtymäksi. Itse olen vain pyrkinyt vastaamaan siitä, mihin minut on koulutettu, mistä olen kiinnostunut ja mitä pidän tärkeänä, kertoo Knuuttila. Luennollaan Knuuttila kiitteli erityisesti sitä, ettei Joensuun perinteentutkimuksen piirissä ole käännytty sisäänpäin ja torjuttu kaikki sellainen, mitä ei pidetä alaan kuuluvana tai folkloristiikkana. – En halua tällä kannanotolla kääntyä erikoistumista vastaan vaan ylistää uusia näkökulmia, tutkimuskohteita ja tulkintoja. 4/2012 31 Kolumni Tapio Määttä Oikeustieteellisen alan koulutus käynnistyy I tä-Suomen yliopisto käynnistää syksyllä 2013 oikeusnotaarien (ON), oikeustieteen maisterien (OTM) ja oikeustieteen tohtoreiden (OTT) koulutuksen. Perustutkintoja suorittamaan otetaan valintakokeiden kautta 40 opiskelijaa. Oikeustieteitä on voinut opiskella pääaineena Joensuussa jo vuodesta 1997 asti. Kuluneiden 15 vuoden aikana Itä-Suomen yliopistosta on muodostunut johtava erikoistuneiden juridiikan asiantuntijoiden kouluttaja Suomessa nykyisellä yli 200 perusopiskelijan vuosittaisella sisäänotolla. Hallintotieteiden kandidaatin (HTK) ja maisterin (HTM) tutkintoihin johtava julkisoikeuden koulutus on laajentunut seitsemän pääainetta kattavaksi monipuoliseksi erikoisjuristikoulutukseksi. Julkisoikeuden koulutusta jatketaan siten, että opiskelijavalintojen painopiste on tulevaisuudessa erillisvalinnoissa, erityisesti avoimen väylällä. Itä-Suomen yliopiston uudet ON- ja OTM-tutkinnot tulevat olemaan samanlaisia aitoja, laaja-alaisia yleistutkintoja kuin vastaavat nykyisten oikeustieteellisten tiedekuntien tutkinnotkin ovat. Oikeustieteellisen alan tutkinnot tuottavat kelpoisuuden tuomarin tehtäviin ja vastaaviin muihin yleisjuristitutkintoa edellyttäviin ammatteihin, kuten syyttäjä ja asianajaja. Uusien oikeustieteellisten tutkintojen rakentamisen lähtökohdaksi on otettu työmarkkinoiden tulevaisuuden Kansainvälinen profiilimme vahvistuu olennaisesti, kun voimme jatkossa käyttää UEF Law School -brändiä.” tarpeet. Oikeustieteiden laitos selvittää parhaillaan asiantuntijalähtöistä tulevaisuuden ennakointimenetelmää (delfoi) käyttäen työmarkkinoiden tarpeita uusien tutkintojen rakenteita ja sisältöjä koskevan päätöksenteon perustaksi. Tutkimuksessa selvitetään, millaiseksi oikeustieteellisen alan koulutus ja vastavalmistuneiden osaaminen koetaan työmarkkinoilla tällä hetkellä ja mitä kehitystarpeita työelämän toimijat näkevät oikeustieteellisen alan koulutuksessa. Oikeustieteellisen alan koulutuksen käynnistäminen vahvistaa Itä-Suomen yliopiston asemaa sekä kansainvälisessä alan tutkimusyhteistyössä että kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Oikeustiede on erittäin potentiaalinen kansainvälisen koulutusviennin ala ja houkutteleva ala ulkomaisille opiskelijoille. Kansainvälinen profiilimme vahvistuu olennaisesti, kun voimme jatkossa käyttää UEF Law School -brändiä. Oikeustieteiden laitos on asettanut tavoitteekseen, että laitokselle tulisi vuosittain jatkossa noin 50 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa. Tänä syksynä käynnistynyt monitieteinen maisteriohjelma ”Environment, Natural Resources & Climate Change” ja ensi vuoden alussa käynnistyvä vuoden mittainen ”LL.M Diploma Programme in International and European Energy Law” osoittautuivat jo ensimmäisellä hakukierroksella vetovoimaisiksi. Oikeustieteellisen alan maisteriohjelma, jossa suoritetaan kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto on suunniteltu käynnistyväksi syksyllä 2014. Tapio Määttä Kirjoittaja on oikeustieteiden laitoksen johtaja Kampuksilla Kalenteri Kuopio Joensuu 4.–5.3. Energy transitions: regulation of energy markets at national, European and international levels • Kansainvälisessä energiaoikeuden konferenssissa keskitytään energiamarkkinoiden sääntelyyn ja hallintaan. 10.–13.4. SciFest2013 • Lasten ja nuorten tiedetapahtumassa pysähdytään tällä kertaa veden äärelle. 22.–31.5. Joensuu Forestry Networking Week 2013 • Tapahtumassa pohditaan keinoja metsäbiomassan käytön lisäämiseksi Euroopassa. 12.–14.6. The 4th Conference of the Scandinavian Association for Language and Cognition (SALC IV) • Neljättä kertaa järjestettävässä pohjoismaisessa konferenssissa tarkastellaan kielitieteen kaikkia alueita kognitiivisesta näkökulmasta. 6.2. Sallittua vai kiellettyä – terveysja ravitsemusväitteet muutoksessa -seminaari • Elintarvike- ja ravintolisätoimijoille, valvontaviranomaisille ja oppilaitosten opettajille suunnattu seminaari järjestetään samanaikaisesti Kuopiossa ja Tampereella (videoneuvotteluyhteys). Lue lisää verkkosivujen tapahtumakalenterista www.uef.fi/ajassa Saima-lehden toimitus toivottaa lukijoilleen rauhallista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2013. VEDEN ÄÄRELLÄ - JOENSUUSSA 10.-13.4.2013 www.scifest.fi/tule-mukaan Joensuun Tiedeseura ry
© Copyright 2024