Leijonaviesti 2011 - Lions
Leijonav iesti Leijonav iesti LIONS-PIIRI 107-C:n TIEDOTUSLEHTI 1 • 2011 IP Sid L. Scruggs III vieraili C-piirissä, sivu 9 Leijonahengessä Lion Jukka Jalonen, sivu 20 Kummiluokka Orimattilassa, sivu 13 Lähes viiskymppinen LC Kerava, sivu 32 1 Leijonav iesti Rajattomat mahdollisuudet! V iime- ja tämän kauden aikana olen saanut vierailla jo yli 80:ssa piirimme 92:stä klubista. Jokainen klubi on erilainen ja niin ovat olleet vierailunikin. On ollut todella mielenkiintoista ja antoisaa kuulla ja nähdä jokaisen klubin omanlaisensa tapa toimia ja palvella. Toimintakautemme lähti vauhdikkaasti liikkeelle, kun saimme elokuun SuurPNAT- kokoukseen Lopelle vieraaksemme kansainvälisen presidentin Sid L Scruggs III:n puolisoineen. IP Scruggs korosti, että toimintamme ydin on palvelu. Hän on haastanut kaikki maailman lionit ja leot toimimaan toivon merkkitulina teemansa ”A Beacon of Hope” mukaisesti. Haaste on otettu piirimme klubeissa ilolla vastaan. Lionit ovat auttaneet kaikenikäisiä lapsista vanhuksiin sekä perinteisin että aivan uusin toimintatavoin etsien myös uusia kohderyhmiä ja raikkaita ideoita. Suomen Lions-liitto on osaltaan tarjonnut mahdollisuuksia palveluun mm. Koulukaveriprojektin, Nenäpäivän ja Nuorten bändiskaban myötä. Omalta osaltani olen halunnut kannustaa klubeja palvelemaan ja kohtaamaan lähimmäisiään. Klubini nimestä LC Järvenpää/Ainot sain idean klubivierailujeni lahjaksi. Otin yhteyttä Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n toimitusjohtajaan Arto Huhtiseen ja kysyin, haluaisiko yhtiö auttaa piirimme Lions-klubeja palvelutyössään. Toimitusjohtaja Huhtinen piti yhteistyömahdollisuutta erinomaisena ja oli heti valmis lahjoittamaan 92 paria Aino-tossuja annettaviksi jokaisen klubivierailun yhteydessä. Aina luovuttaessani tossuja pyysin klubia lahjoittamaan ne eteenpäin harkitsemalleen henkilölle ja kertomaan minulle kenelle tossut annettiin ja millä perusteella. Lupasin toimittaa nämä 92 tarinaa edelleen lahjoittajalle, joka on näin ollut piirimme klubien kanssa tekemässä hyvää. Aino-tossut ovat olleet yllättävä ja mieluinen 2 lahja jokaisella klubivierailulla. Klubit ovat löytäneet tossujen myötä uusia auttamisen kohteita ja ystäviä. Vielä kerran suuret kiitokseni Reino ja Aino Kotikenkä Oy:lle ja toimitusjohtajalle Arto Huhtiselle! Kansainvälisyys on Lions-toiminnan hieno ulottuvuus. Kaukana olevat lähimmäisemme ovat nykytekniikan avulla lähempänä kuin koskaan. Lionit muodostavat kansainvälisen verkoston, joka avulla niin Haitiin, Pakistaniin kuin Sri Lankaankin suuntaamamme apu menee varmasti perille. Rauhanjulistekilpailu tarjoaa 11 – 13-vuotiaille lapsille mahdollisuuden tuoda esille ajatuksensa rauhasta ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä. Piirissämme on aina toteutettu aktiivisesti Lions-nuorisovaihtoa. Moni klubi tarjoaa tälläkin kaudelle nuorelle mahdollisuuden tutustua muutaman viikon ajan vieraaseen kulttuuriin. Suurena haasteenamme on järjestää ensi heinäkuun lopulla kansainvälinen nuorisoleiri Camp Park Eerikkilän Urheiluopistolla. Tiedän, että leiristä tulee erittäin onnistunut; sen teemme me kaikki yhdessä. ”Helena seurassaan Sid ja Judy Scruggs. koko perheiden voimin. Suomalaisen Lions-toiminnan täyttäessä 60 vuotta järjestimme Ravintola Turengin Asemalla piirin tapahtuman, jonne kutsuttiin Lions-toiminnassa yli 25 vuotta toimineet jäsenet, heidän puolisonsa sekä piirimme aikaisemmat piirikuvernöörit. Tilaisuudessa nautittiin erinomainen päivällinen, kuultiin 1.VDG Pekka Sarvannon esitelmä hävittäjälentäjä-isästään Jorma Sarvannosta sekä muisteltiin menneitä. Viestintään on panostettu paljon tällä kaudella. Piirimme kotisivut ovat täysin uudistuneet ja kehittämistyö jatkuu. Myös klubeja on kannustettu huomaamaan sekä sisäisen viestinnän että kotisivujen kautta tapahtuvan, päivitetyn tiedottamisen merkitys. Tämän piirilehtemme ilme on myös osaltaan nuorentunut. Halusimme antaa nuorelle, Nurmijärven Keudan 3-vuotisella audiovisuaalisella linjalla opiskelevalle Tiia Koistiselle mahdollisuuden osallistua lopputyönään lehtemme valmistamiseen. Klubeja on jo vuosia kannustettu uudistamaan kokouksiaan keveämmiksi ja tulokset alkavat näkyä. Klubien hallituksille on annettu aiempaa enemmän vastuuta ja asiat tulevat paremmin valmisteltuina kuukausikokoontumisiin. Näin yhteisiin iltoihin jää aikaa mielenkiintoisille esitelmille, vierailuille, yhdessäololle ja virkistymiselle. On ollut hienoa huomata, että klubeissa on pohdittu toiminnan painopistealueita, asetettu tavoitteita ja laadittu strategioita noihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Klubeista ja niiden tulevaisuudesta välitetään aidosti ja tämän eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Klubeista on osallistuttu myös Move-muutosvalmennuskoulutukseen ja tämän osallistumisen sato näkyy varmasti tulevina kausina. Piirin klubit ovat selvästi huomanneet, että palvelun ja hallinnollisen toiminnan lisäksi tarvitaan myös yhteishenkeä vahvistavaa virkistystä ja yhdessäoloa, erilaisia retkiä, ulkomaan matkoja jne. Omien antoisien kokemusteni innoittamana olen haastanut klubeja vierailemaan toisissaan. Viime kaudelle aloitin ns. Liikkeellelähtö-arpajaiset. Jokaisen klubivierailuni yhteydessä on järjestetty arvonta, jonka ”arpajaisvoittona” on ollut klubivierailu johonkin piirin toiseen klubiin. Arvonta on todella aktivoinut klubeja vierailuille. Jokainen vierailu on varmasti antanut uusia ideoita ja ystäviä. Oma teemani tälle kaudelle on ”Rajaton mahdollisuus” ja sen avulla olen halunnut rohkaista klubeja palvelemaan, ajattelemaan toimintaansa hyvin avoimin mielin uudistuen, huomaamaan kansainvälisyyden ja yhteisöllisyyden annin ja kertomaan toiminnastaan muillekin. Piirimme on jäsen- ja klubimäärältään Suomen suurin. Meillä on 92 Lions-klubia, joista 69 on miesklubeja, 22 naisklubeja sekä yksi klubi, jossa on sekä miehiä että naisia. Klubeihin on alkukaudesta otettu erittäin paljon uusia jäseniä, mutta poistumaakin on ollut. Piirimme 22. naisklubi LC Loppi/ MaijaStiinat perustettiin elokuussa ja alkuvuodesta 2011 saamme seuraavan uuden naisklubin. Piirissämme on myös kaksi aktiivista nuorten leojen klubia, Leo Club Järvenpää ja Leo Club Hämeenlinna ja olen vakuuttunut, että uusia leoklubeja perustetaan vielä tällä kaudella. Palvelkaamme ja huolehtikaamme toimintamme jatkuvuudesta uudistuen ja perinteitä kunnioittaen. Meillä on Rajattomat mahdollisuudet kun vain rohkenemme ottaa ne käyttöön! Helena Rahko piirikuvernööri 2010-2011 Leijonav iesti Päätoimittajan tervehdys Sisällysluettelo Kotoinen ykkösaiheemme tänä keväänä on varmasti tulevat eduskuntavaalit, vaikka varhainen ja runsasluminen talvi sekä laman jälkioireissa kiemurteleva Eurooppa ovat myös olleet otsikoissa merkittävän usein. Vaaliennusteita ja galluptuloksia saadaan viikoittain useampiakin. Mikä puolue hyötyy muiden vastaäänillä ja protestina nykymenolle, millä puolueella on aika ajanut aatteen ohitse, eikä jaksa enää innostaa. Puolueet elävät muutospaineiden alla ja joutuvat miettimään olemassaolonsa perusteita sekä täsmentämään sanomaansa. Sama ilmiö koetaan yhdistystoiminnassakin. Rajattomat mahdollisuudet, piirikuvernööri Helena Rahko..................2 Pääkirjoitus, Esa Ojapalo..........................................................................3 Joka päivä ja joka ikinen työ, DG ehdokas Torsti Ruokoski....................4 Uskon 100% Lions-aatteeseen, 1. VDG ehdokas Jouko Inkeroinen........4 Leijonatyö lähtee sisältäpäin, 2. VDG ehdokas Esa Ojapalo...................5 Suomi johtoon – kampanjointi jatkuu, Esa Ojapalo, Aimo Niemi..........5 Lions-liiton puheenjohtajan terveiset, Lauri Vainio...............................6 Järjestön presidentti Sid L. Scruggs III C-piirissä, Esa Ojapalo...............7 There and back again, Emir Aksoy..........................................................8 Vaihtareita Suomessa, Kirsi Kylander.....................................................9 Hymyä ja joulumieltä, Jaana Karmala-Vanamo...................................10 Charter juhlintaa, Teija Halonen...........................................................10 Asiakkaat anteliaina Lahdessa, Raija Salo...........................................11 Aktivoimassa Leo-toimintaa, Sami Salonen.........................................11 Piirin rauhanjulistekilpailussa voittaja, Kati Perttilä..........................12 LEO-klubin perustamispaketti julkaistu, Ida Ståhle.............................12 Kummiluokkatoimintaa Orimattilassa, Jan Heinänen........................13 LC Janakkala/Idat kehitysvammaisten apuna, Laura Kääpä................14 Turvaliivit ekaluokkalaisille, Kurt Ratia...............................................15 Hämeenlinnan Leot lastenosastolla, Tarja Engblom.............................15 Liikennepäivämitalijahtia Lahdessa, Taina Räty..................................16 Lionit Nenäpäivä-keräyksessä mukana, Esa Ojapalo........................17 Aino-tossut Pauliinalle, Raimo Nieminen.............................................18 LC Tuusulakin toimitti Aino-tossut, Matti Kulmala...............................18 Aino-tossut 13 lapsen äidille, Markku Koponen...................................18 Hyvää mieltä jakamassa, Sanna Suni...................................................19 20 vuotta naisenergiaa Hämeestä, Outi Ruohela.................................19 Leijonahengessä Lion Jukka Jalonen, Esa Ojapalo................................20 Aktiivinen Leo-klubi Järvenpäässä, Ida Ståhle......................................23 Suomi-poika Hans Leuska 85 vuotta, Tapio Matila...............................24 Hehkuvuuniä Tallinnassa, Esa Ojapalo.................................................24 Forssan seudun Lions-klubeilta rahalahjoitus, Päivi Ruhanto.............25 Kokemuksia Eurooppa Forumista, Hilkka Ruusuvirta.........................26 Itsenäisyysjuhla Jokelassa, Kurt Ratia.................................................28 Joulujuhla vanhuksille, Sami Sillanpää.................................................28 Joululahja Lastensuojeluyksikköön, Jussi Ronkainen.........................29 Pikkujoulujuhla kehitysvammaisille, Asko Hakola.............................29 Veljesmaja kuntoon AR-tuella, Esa Ojapalo........................................30 LC Tuusulanjärvi aktiivisena, Risto H. Luukkanen................................31 LC Keravan kuulumisia, Matti Vornanen..............................................32 HELMI-messut huhtikuussa, Riitta Nieminen......................................34 Leo-toiminta alkuun Vihdissä, Erika Maksniemi.................................35 Lehden taitto oppilastyönä, Esa Ojapalo.............................................36 Kesä 2010 Havaijilla, Wenla Westerlund..............................................37 Keräyspyramidilla varainhankintaa, Esa Ojapalo...............................39 Lions-järjestön päätarkoituksena on palvella avuntarvitsijoita. Palvelutyö kohdistuu usein yksittäisiin autettaviin, joille sen merkitys on suuri. Haasteena voimme pitää sitä, kuinka pystymme säilyttämään kiinnostavuutemme ihmisten vapaa-ajan toimintana alati viihteellistyvän tarjonnan parissa säilyttääksemme palvelukykymme. Osaammeko muuttua ajan mukana niin, ettei aika aja aatteen ohitse säilyttäen silti periaatteemme? Unohdamme usein olevamme osa kansainvälistä järjestöä. Emme osaa käyttää sitä yksittäisenä klubeina hyödyksemme ja yritämme ajaa asiaamme kuin paikallinen painiseura: Apua ei tarvita, ei kysytä, eikä oteta. Kannatta silti pysähtyä miettimään, miksi toimimme Leijona-järjestössä. Varmaankin siksi, että laaja järjestö antaa tukea ja lisää kiinnostavuutta toimintaamme kohtaan. Se asettaa myös paikallisklubien maksamat tukimaksut oikeaan valoonsa. Ne ovat meidän markkinaponnistuksemme sen asian eteen, että saamme toimintamme tutuksi omaa paikkakuntaa laajemmin ja lisäämme kiinnostusta toimintaamme kohtaan. Olemme osa kansainvälistä järjestöä mutta toimimme paikallisesti järjestön tuki ja tunnettavuus takanamme. Käytämme hyödyksemme järjestön tunnusta ja sen imagoa. Se on tukimaksujemme peruste kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aivan varmaa on, että meidän tulee pystyä muuttumaan ympäröivän maailman mukana ja hyväksyttävä nykyinen monipuolistuva ja viihteellistyvä harrastekenttä. Silti on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni siitä perusperiaatteesta, josta toimintamme on lähtöisin. Me palvelemme ja meihin tulee voida luottaa niin järjestönä kuin yksittäisinä leijoninakin. Tämän ydinsanoman varaan meidän on helppo rakentaa toimintaamme ja säilyttää se uudistuvan leijonasukupolven parissa kannatettavana periaatteena. Sen perustana ovat auttamishalu, palvelutyö ja luottamus. Tuomme piirimme ja sen klubien sanomaa suuren yleisön tietoisuuteen tällä Leijonaviesti-lehdellä. Se tehdään yhteistyöllä ja kaikkien järjestömme 1,3 miljoonan jäsenen tuella. Toivottavasti se antaa virikkeitä tehdä Leijonatyötämme entistä ahkerammin ja jäsenistömme ulkopuoliselle antaa kiinnostuksen siemenen ottaa osaa toimintaamme ja liittyä siihen mukaan. Miellyttäviä lukuhetkiä. Esa Ojapalo, päätoimittaja Leijonav iesti Leijonaviesti • 30. vuosikerta • • • • • • Julkaisija: Suomen Lions liitto ry, piiri D107C Lehden ilmestymisaika: Tammikuu 2011 Päätoimittaja: Esa Ojapalo, 040 572 4764, esa.ojapalo@lions.fi Painos: 5000 kpl Ilmoitukset ja jakelu: Esa Ojapalo, 040 572 4764, leijonaviesti@gmail.com Jakelu: D107C-piirin leijonat, piirin alueen julkiset tilat, sidos- ja yhteistyöryhmät • Taitto- ja sivunvalmistus: Tiia Koistinen, KEUDA • Paino: Vammaspaino Oy, Sastamala Kannen kuvat myötäpäivään ylhäältä vasemmalta lukien: Piirkuvernööri Helena Rahko Lahdessa Vesijärven Kalamarkkinoilla. Kuva Terho Anttolainen, LC Lahti / Vesijärvi IP Sid L. Scruggs III ja Lopen kunnanjohtaja Karoliina Viitanen Lopen SuurPNAT:issa. Kuva Esa Ojapalo, LC Riihimäki / Kara Lion Jukka Jalonen ja Patastenmäen tiilikoulun 3. luokan oppilaita Riihimäen Peltosaaressa. Kuva Esa Ojapalo, LC Riihimäki / Kara Lion Matti Vornanen suojatiepäivystyksessä alakoulun oppilaiden oppaana Keravalla. Kuva Esa Kettunen / LC Kerava 3 Leijonav iesti Torsti Ruokoski piirikuvernööriehdokas Joka Päivä Ja Joka Ikinen Työ Joka päivä ja jokaikinen työ, niitä ajattelen... Joka päivä ja jokaikinen työ, niille sydämeni lyö... E ppu Normaalin kahdeksankymmentäluvun hitin sanoitusta tapaillen ja vapaasti muokaten, haluan kuvata niitä tunteita, joita lukuisat vierailut eri klubeissa ja klubien tapahtumissa ovat kuluvan ja edellisen toimintakautemme aikana minulle antaneet. Olen saanut tutustua kymmenien klubien toimintaan ja ennen kaikkea noiden klubien vapaaehtoistyötä tekeviin leijoniin - upeisiin aktiviteetteihin ja upeisiin henkilöihin, jotka pyyteettömästi ilman minkäänlaista rahallista korvausta tekevät uskomattoman hienoa työtä kotiseutunsa ja ympäristönsä hyväksi - leijona-periaatteiden mukaisesti - leijonasydämellä. Oli aktiviteetti sitten varojen keruuta ennalta määriteltyyn avustuskohteeseen tai palvelutyötä, lähimmäisen huomioimista, niin niitä yhdistää meidän kaikkien arvostama sloganimme: ”Me palvelemme”. Itse en kykene asettamaan mitään noista näkemistäni aktiviteeteista toisensa edelle - ne ovat kaikki ainutlaatuisia - vertaansa vailla. Jokainen klubi tekee sitä työtä, johon sen jäsenistö on sitoutunut - niillä voimavaroilla, joita klubeissa on. Teitä ajattelen, Teille sydämeni lyö! lessä varsin tukevasti. Ihminen tarvitsee kuitenkin vastapainoa. Tällaisen vastapainon antaminen on klubiemme tärkein tehtävä. Tehtävämme on tarjota kaikille halukkaille virikkeellinen yhteisö, jossa kukin voi toteuttaa haluaan palvella. Virikkeellisyys syntyy uusista ystävistä, yhteisistä kokemuksista, uuden oppimisesta, ilon hetkistä ja onnistumisten tunteista. Torsti ja puolisonsa Marjo kotiovella Rajamäellä. Miten parantaa sitä, mikä jo nyt tehdään hyvin? Mitä parempi tarkoittaa? Tarkoittaako se lisää tuloksia, lisää vapaaehtoistyötä. Ei - vaan pohjimmiltaan se tarkoittaa kasvavaa ylpeyttä siitä, mitä jo nyt teemme. Jokainen aktiviteetti - jokainen kokouksemme, jota kykenemme uudistamaan - kerta toisensa jälkeen, takaa meille jatkuvuuden ja olemassa olon oikeuden. Tällä kaudella Piirikuvernöörimme Helenan teemana on ollut ”Rajaton mahdollisuus”, joka erinomaisesti kuvaa kaikkea innovatiivisuutta, mitä klubeissamme toteutetaan ja innostaa sitä lisäämään. Jossain vaiheessa minulle ehdotettiin tulevan kauden teemaksi ”Rajaton rusketus”. Se oli tietysti sitä huumoria, jota toi- mintamme pitääkin sisältää. Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, niin tuossakin teemassa olisi se ydin, jota toivon pystyväni edistämään. Jokaisella klubilla on oma palveluajatuksensa, jokaisella klubilla on oma yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä edistävä tapansa toimia. Jokaisella meillä Leijonalla on oma, tämän työn tekemiseen voimaa antava innostuksen lähde. Nämä kaikki huomioiden ja niitä järjestelmällisesti tukien ja ajoittain arvioiden pystymme vieläkin parempaan. Rajattomasti. Ystävyys, lähimmäisen huomioiminen, iloinen yhdessä tekeminen. Niille Sydämeni Lyö! Joka Päivä Ja Joka Ikinen Yö. Torsti Ruokoski, LC Rajamäki TORSTI RUOKOSKI • s. 1958 Honkajoki LC Rajamäki Puoliso Marjo Jaspa, LC Nurmijärvi/ Kanerva • 1. Varapiirikuvernööri 10 – 11 • 2. Varapiirikuvernööri 09 – 10 • Piirin muutosvalmentaja 09 – • Alueen puheenjohtaja 08 – 09 • Lohkon Puheenjohtaja 07 – 08 • Presidentti 06 – 07 • Melvin Jones Fellow Työelämä on nykyäänkin varsin rankkaa – kännykkä ja sähköposti pitävät tarkasti huolen siitä, että normaali ansiotyö pysyy mie- Jouko Inkeroinen 1. varapiirikuvernööriehdokas Uskon 100 % Lions -aatteeseen N yt syksykaudella 2. varapiirikuvernöörinä käydessäni klubeissa vierailuilla on ollut ilo huomata sitä palvelu aatteen runsautta, jota on pursuillut piirimme klubeista. Jokainen klubi omalla paikkakunnallaan auttaa apua tarvitsevia, niin kuin palvelujärjestömme ideologiaan kuuluukin. Ja uudet hienot palveluprojektit, joita klubimme ovat 4 toteuttaneet alkukauden aikana, lämmittävät kyllä sydäntä, HYVÄ! Uskon 100 % Lions -aatteeseen Lions-toiminta on minulle antanut tärkeitä ihmissuhteita - hyviä kavereita, niin omassa klubissani kun piirissämme. Jokainen tarvitsee uusia ystävyys- ja kaveruussuh- teita. Näihin klubitoimintamme antaa erinomaisen mahdollisuuden. Hyvin paljolti riippuu meistä itsestämme, miten tätä tilaisuutta jalostamme. Klubissamme kaikki yhdessä tekeminen vahvistaa kaveruutta ja luo oikeaa Lionshenkeä. Vapaaehtoistyön pohjana ei voi olla yrityselämästä tai sotilaallisesta hierarkiasta otettu käskytysjärjestelmä, vaan sen pi- tää olla jokaisen leijonan ja klubin antamaan lupaukseen perustuva ja sydämistämme lähtevä halu auttaa avun tarpeessa olevia. Tulevaisuuttako, kyllä on Enää ei ole niin paljon avuntarvetta ja – tarvitsijoita kun sotien jälkeisinä vuosina. Talkoohenki, Leijonav iesti naapurien ja jopa läheisten auttaminen on aikaisempaa harvinaisempaa, ehkä syystäkin.”Kolmatta sektoria”, jota edustavat juuri palvelujärjestöt, tarvitaan kuitenkin kipeästi monien katvealueiden peittämiseen, mitkä jäävät yhteiskunnan palveluiden ulottumattomiin. Esimerkkinä se nuorison osa joka jää huonojen kotiolosuhteiden tai huumekokeilujen takia normaalin elämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Tässä on meille ”Leijonille” mitä tarpeellisin kohdealue. ”LUOVUTA ISÄNMAAMME onnellisempana nouseville sukupolville” Jouko Inkeroinen, LC Klaukkala Esa Ojapalo 2. varapiirikuvernööriehdokas Leijonatyö lähtee sisältäpäin O n ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni siitä perusperiaatteesta, josta toimintamme on lähtöisin; Me palvelemme. Teemme hyväntekeväisyystyötä vapaaehtoisperiaatteella, joten jokaisen meistä on löydettävä mukana olemiselleen itselleen sopivat perusteet. Itse pidän tärkeimpänä asiana sitä, että haluan ja viihdyn olla toiminnassa mukana. Haluan tutustua uusiin ihmisiin ja luoda sosiaalista verkostoa. Näitä ovat myös autettavamme. Me tuotamme iloa ja hyvää oloa heille, mutta ensisijaisesti toiminnastamme on jäätävä itsellemme hyvä mieli. Kun tämä perusyksikkö, Lion, on tyytyväinen, saadaan sama ilmiö leviämään itse toimintaan ja sitä kautta myös omaan klubiimme ja sitten koko järjestöön. Otetaan siis toiminta haltuun siten, että teemme sitä hymyssä suin ja kyräilemättä. Ei meidän tarvitse tehdä palvelutyötä otsa Suomi johtoon – kampanjointi jatkuu L ions-käytännön mukaisesti myös kansainvälisen järjestömme johtoon valitaan vuosittain uusia henkilöitä Lions-käytännön mukaisesti. Kansainväliset johtajavirat ovat kaksivuotisia ja kansainvälisen presidentin toimeen vie kaksivuotinen varapresidenttiputki. Tähän putkeen me suomalaiset Lionit olemme olleet tukemassa omaa ehdokastamme PID Harri Ala-Kuljua. Valintaa edeltää järjestön johdon tekemä seulonta ja tarjolla olevista ehdokkaista kansainvä- linen hallitus valitsee suosikkinsa, jolle se antaa tukensa. Vaikka muut ehdokkaat voivat hänet kyllä haastaa, niin käytännössä kukaan haastajista ei ole koskaan voittanut suositeltua ehdokasta. Seuraavaksi ehdokkaaksi järjestön hallitus päätti suositella australialaista Barry Palmeria ja samoilla perusteilla, joita Suomi oli omalle ehdokkaalleen esittänyt. Näin ollen Suomi ei tällä kertaa aseta ehdokasta järjestön presidenttiputkeen, vaan jatkamme kampanjointiamme edelleen. Näillä näkymin seuraava mah- Jouko Inkeroinen • s. 27.08.1963, Kuopio Puoliso Merja Lapset Jenny (15) ja Jonna (11) • LC -Klaukkala, jäseneksi v. 2003 • 2. vara pk. 2010 – 2011 • Alue pj. 2009 – 2010 • Lohkon pj. 2008 – 2009 • Presidentti 2006 – 2007 • 1. varapres. 2005 – 2006 • Suomen Lions-liiton vuosikokous. x 5 Eurooppa Forum x 1 rypyssä muita komennellen. Meitä on klubeissa eri-ikäisiä, eri elämänalan edustajia, joten ryhmänä olemme mitä monipuolisin joukko. Erilaisuutemme on rikkautemme ja sen vuoksi meidän tulee myös ottaa erilaiset näkökulmamme huomioon. Jokaiselle löytyy jotakin. Voit olla mukana itse palvelutyössä, mutta voit tukea toimintaa myös muilla tavoin. Vaikuttaminen ei vaadi sittenkään aina raakaa työtä, vaan voimme hoitaa Lions-aatetta avaamalla verkostomme ja ammattiosaamisemme muiden hyödyksi. Kannustan siis jokaisen löytämään toiminnalleen sisäisen merkityksen omista lähtökohdistaan. Kaikkia meitä tarvitaan. Esa Ojapalo, LC Riihimäki ESA OJAPALO • s. 8.5.1961, Riihimäki, Puoliso Lion Minna Lapset Mikko (30) ja Nelli (21) sekä Mikon tytär Minja (10) • LC Riihimäki/Kara, v.2006 • Presidentti 2008 – 2009 • Lohkon pj. 2009 – 2010 • PRC 2010 – 2011 • Suomen Lions-liiton vuosikokous. x 3 (L:ranta, Hamina, H:linna) Kv. Lions vuosikongressi x1 (Minneapolis 2009) dollisuus olisi vuonna 2013. Kampanjointi siis jatkuu, vaikka Suomi ottikin aikalisän. Lion, PID Harri Ala-Kulju on Suomen Lions-liiton vahva ehdokas kansainvälisen järjestömme presidenttiputkeen ja vaalityötä tehdään taustalla edelleenkin tavoitteena saada viimeinkin suomalainen Lion järjestömme viralliseksi ehdokkaaksi niin pian kuin suinkin. Sen vuoksi Lion Harri pidetään esillä eri Lions-foorumeilla ja hänen tunnettavuuttaan lisätään kansainvälisen lionsperheen keskuudessa. Meillä Suomessa Lions-työ on jatkunut nyt jo 60 vuotta ja Lionsliittokin on päässyt merkittävään 50 vuoden ikään. Meillä on edel- leen vahva osallistuminen takana ja viimeaikoina olemme pystyneet jälleen lisäämään jäsenmääräämme ja saamaan uusia jäseniä toimintaamme mukaan. Olemme osaava vaikuttaja myös kansainvälisellä tasolla, joten meidän keskuudestamme on ainesta kansainvälisen järjestön johtoon. Lion Harri Ala-Kulju toteaakin joulukuun Lion-lehdessä, että ”paras, mitä suomalaiset voivat nyt kampanjan hyväksi tehdä on pitää oma klubi elinvoimaisena ja Lions-palvelutyö näkyvänä omalla paikkakunnalla”. Teksti: Esa Ojapalo, C-piirin viestintä ja Aimo Niemi, PDG, piirikoordinaattori 5 Leijonav iesti Arvoisa piirilehden lukija! K ädessäsi on uusi kerran vuodessa ilmestyvä C-piirin tiedotuslehti - Leijonaviesti. Lukekaa sitä ajatuksella lävitse ja mahdollisesti ottaa vinkkejä siitä miten voisitte kehittää ja vireyttää oman klubinne toimintaa. Käyttäkää tätä lehteä myös avoimesti rekrytoinnissa hyväksenne. Juhlaa ja arkea Kuluva kausi on lionismin Suomeen tulon 60. juhlavuosi sekä Suomen Lions-liiton 50. juhlavuosi. Paljon on näinä vuosina tapahtunut. Kaikesta mitä on tapahtunut 50 vuoden aikana, voit saada tietoa lukemalla Leijonan jalanjäljillä- kirjasta, joka on julkaistu jo 10 vuotta sitten. Siinä vasta on oiva teos kertomaan historiamme alkuvaiheista ja vuosikymmenistä, joihin monet meistä eivät ole päässeet tutustumaan. Tiedot siinä kirjassa eivät ole vanhenneet. Juhlavuosi aloitettiin kakkukahvilla kesäkuussa Hämeenlinnan vuosikokouksen yhteydessä. Elokuun lopulla järjestettiin yhteistyökumppaneille juhlaseminaari, jossa puhujina olivat mm. järjestömme kansainvälinen presidentti Sid L. Scruggs III sekä tohtori Pentti Arajärvi. Tällä kaudella uutena aktiviteettimahdollisuutena klubeille tarjottiin mahdollisuus osallistua Ylen Hyvä-säätiön Nenä- päivään. Kampanjan avaus suoritettiin juhlavuoden tempauksessa Linnanmäellä elokuussa. Tilaisuuden yhtenä päähenkilönä oli kansainvälinen presidenttimme Sid L. Scruggs III. Tämän aktiviteetin tuloksena me saimme julkista näkyvyyttä että kuuluvuutta positiivisessa mielessä. Me, leijonat, näytimme mihin me pystymme nopealla aikataululla. Tulevalla kaudella tapahtuvaan Nenä-päivä-kampanjaan pystymme valmistautumaan paljon paremmin. Palvelu on voimavaramme Kuluvalla kaudella on keskitytty palvelun arvon nostamiseen sekä 6 klubien sisäisen toiminnan ylläpitoon. Haaste on otettu vastaan hyvin ja samalla klubien tunnettuus on yleisön silmissä kasvanut. Piirissämme on mitä moninaisimpia tapahtumia ympäriinsä, osallistukaa niihin. Niissä tapaatte tuttujanne sekä solmitte uusia kontakteja ja ystävyyssuhteita. Aina jokaisesta tilaisuudesta jää jotain käteen, jota sitten voi hyödyntää tulevaisuudessa omassa toiminnassa niin yksityispuolella kuin harrastustoiminnassakin. Tämän kauden loppupuoliskolla käynnistyy Invalidi-liiton kanssa palveluprojekti pilotein. Tässä aktiviteetissa ei käytetä rahaa lainkaan vaan ainoastaan uhrataan vain aikaa ja tekeviä käsipareja. Mielestäni tällöin palaamme juurillemme ”We Serve” hengessä. Palvelu on se perusta, johon kaikki toimintamme tulee pohjautua ja on pohjautunut koko järjestömme historian ajan. Tämä vain on jäänyt taka-alalle ja monen leijonan toiminnasta unohtunut. Toivottavasti leijonat suhtautuvat asiaan positiivisesti, jotta kykenemme näyttämään kykymme jälleen kerran, kun meitä apuun kutsutaan. kunnallaan, yhteistyössä muiden leijonien ja järjestöjen kanssa. Tulevaisuus Kausi on hurahtanut yli puolen välin, nyt pitää tarkkailla kuinka suunnitelmat ovat toteutuneet sekä tehdä toimenpiteitä loppukaudelle, mikäli niitä ei ole saavutettu. Samoin kohta on aika asettaa tulevan kauden virkailijat ehdolle, kyselkää henkilöiltä onko heillä mahdollisuus toimia aktiivisesti tulevassa toimessaan. Samoin tarkkailkaa jatkuvuutta, löytyykö tehtäviin vielä henkilöitä jotka eivät ole vielä olleet kyseisissä tehtävissä. Jos näin on niin hyvä, silloin olette huolehtineet jäsenhuollosta jatkuvasti. Jos taas henkilöt ovat jo useasti toimineet samassa tehtävässä, niin miettikää kuinka palvelevia käsipareja voitaisiin saada lisää toteuttamaan paikkakunnan palvelua myös tulevaisuudessa. Kauden alussa aloitettiin jäsenrekistereiden yhdistäminen. Yh- distäminen, alkukankeuksista huolimatta, on edennyt suunnitelmallisesti eteenpäin ja viimeinen vaihe on aktiviteettiraportin luominen kotimaiseen rekisteriin, joka valmistuu tammikuun loppupuolella. Kiitoksia teille kaikille kärsivällisyydestä! Nyt sihteerien työtaakkaa on kevennetty jonkin verran byrokratian vähentämisellä. Nyt toivoisin kaikkien käyvän vielä kerran tarkistamassa klubin jäsenten tiedot ja päivittämässä tiedot ajan tasalle. Kiitokset kaikille paikkakuntienne eteen tekemästänne palvelutyöstä. Jatketaan samalla tavalla ja pidetään lippu korkealla liehumassa. Välittäkää viestiä siitä, kuinka toimintaa Suomessa voisi kehittää. Antakaa ruusuja ja risuja, niiden avulla voimme kehittää lionstoimintaa kotimaassamme. Lauri Vainio puheenjohtaja 2010-2011 Suomen Lions-liitto r.y. Piirissämme tapahtuneet suuret klubien voimanponnistukset, Suomen Lions-liiton vuosikokous Hämeenlinnassa kesällä 2010 sekä NSR Hyvinkäällä tammikuussa 2011 unohtamatta Leojen vuosikokousta Hämeenlinnassa, ovat näyttäneet mihinkä C-piirissä pystytään, kun toimeen tartutaan. Kiitokset kaikille panostuksensa antaneille, että tapahtumat ovat onnistuneet. Hämeenlinnan vuosikokouksessa hyväksyttiin Suomen Lions-liiton toiminnalle arvot. Arvot ovat isänmaa ja maailma, luotettavuus, palveluhalu, talkootyö ja ihmisläheisyys. Nyt on aika klubien käydä keskustelua klubin omista arvoista, mitä ne ovat? Niiden avulla meidän on helpompi markkinoida jäsenyyttä jäsenkandidaateillemme. Niitä noudattaen on klubin helpompi toimia omalla paikka- Lauri Vainio joulupatavahtina Tervakoskella puolisonsa Kaisan kanssa. Leijonav iesti Sid L.Scruggs III ja PID Tapani Rahko sekä muu vierailudelegaatio suuntasivat Marskin Majalle illastamaan C-piirin SuurPNAT kokouksen jälkeen. L ions-klubien yli miljoonajäsenisen kansainvälisen järjestön presidentti Sid L. Scruggs III Pohjois-Carolinasta, USA:sta vieraili puolisonsa Judyn kanssa Suomen Lions-liiton C-piirin kauden aloitus¬kokouksessa Lopen koulukeskuksessa tiistaina 24.8. Tilaisuuteen osallistui yli kaksisataa edustajaa C-piirin 85 klubista, eli lähes kaikista. Lions-järjestön kansainvälinen presidentti vieraili C-piirissä Kokouksen organisoiva C-piirin piirikuvernööri Helena Rahko joukkoineen sai olla tyytyväinen siitä, että piirin klubit saivat näin kunnia-arvoisen aloituksen toimintakaudelleen. Tähän vuotuiseen piirikuvernöörin neuvoa-antavaan kokoukseen saavat kutsun kaikki piirin klubien presidentit, sihteerit ja rahaston- hoitajat, jotka tulevat saamaan opastusta sekä koulutusta kauden tehtävien evästykseksi. Näiden henkilöiden lisäksi kokoukseen ovat kaikki jäsenet tervetulleita kuulemaan ja vaihtamaan ajatuksia muiden leijonien kanssa. Lisäkiinnostusta kokoukseen toi tällä kertaa Suomessa harvoin nähty vieras, järjestön tämän kauden kansainvälinen presidentti Sid L. Scruggs III, jonka teemaa ”Toivon merkkituli” toteutetaan järjestön kauden avustusohjelmissa. Teksti ja kuvat: Esa Ojapalo, D107C Eturivissä kansainvälinen presidentti Sid L. Scruggs III puolisonsa Judyn sekä piirikuvernööriparin kanssa. 7 Leijonav iesti “There and back again…” T he summer of 2008 was a turning point in my life with all the experiences and friendships that I gained in Finland. I was already a Leo and I had some information about the LYE (Lions Youth Exchange) but none of those information would be better than a real experience. I chose the camp in Finland because I am a musician and the camp was the Camp Musica. It was my first experience abroad and probably the best one. When I landed in Helsinki Vantaa airport, I was really nervous with a luggage in one of my hand and my guitar at the other hand, and I was with Gül who is the other Turkish camper, and her host family come and took her some minutes before dear Susa. I prefer not to use host family term in the text because they are just like a real family for me. Susa the great took me to the car and started to drive through Vääksy where the family lives. First funny thing that I remembered is a conversation between us. Susa told me that “there is some traffic today” but in my eyesight there are at most 10 cars in the whole highway and she was driving nearly at 100 km/h. Then I told her that in the city where I live (İstanbul) when you have traffic, it means you stuck in the same place for hours. I know it was not a fair comparison, on the one hand there is just one city named İstanbul includes more than 15,000,000 people and a whole country named Finland includes less than 6,000,000. Than we came to the house and meet the family, Jussi the funniest father I’ve ever seen, Janni who is so friendly that one can break through all his/her prejudices about Scandinavian people and lastly Emil who is a really cool and intelligent guy and who plays guitar like a hell. That night Stefan also joined us. He is the Macedonian camper from Üsküp (Skopje). We lived there 10 days before camp and I feel myself like a real family member day by day actually I still feel the same. They showed us the upper hospitality that one can have and we went to many beautiful places and events 8 together such as Hollola (a medieval town with a great church) and Kisapuistorock (a rock fest in Lahti). Also the times that we spent in the house was really good, I felt really peaceful and happy in there. Meals, watching South Park with family, sitting on the balcony and talking, everything was just great. 10 days passed in a very fast way. Then Susa took me and Stefan to the camp which is in Padasjoki. Every minutes that I spent in that camp was full of fun and great memories. The schedule was prepared to satisfy us in a maximum level and we travelled a lot, eat a lot, did many things that new for me a lot and of course played music and sang a lot. All people in the camp were preparing for the talent night; actually it was a final concert in the Padasjoki church. We all divided into three groups according to the music style that we played. I was in the pop-rock band as a singer and guitar player with Stefan from Macedonia, Gül from Turkey, Akito from Japan, Hadas from Israel, two great musician brothers Eero and Jyri from Finland (also their father was a great cello player that I remembered from the final concert performances) and also Heikki from Finland who can play any instrument I guess, accompanied us with piano in the final concert. We played 4 songs with the band which are Don’t Speak from No Doubt, Jailhouse Rock from Elvis Presley, Wicked Game covered by Him and Sevda Çiçeği from Mor ve Ötesi. I played acoustic and electric guitars in three of them and sang two of them. And at the end of the all performances, we had another song played and accompanied by everyone in the camp which was Still Loving You from Scorpions. I was the lead singer in that song with all instruments and vocals were backing me and also our Mexican friend Ethel dancing in front of the stage while we are playing and singing. It was one of the highlights of my life. I won’t forget that moments and after we finished the song, it was clapped too much that we have to repeat it once more. I still remember the melodies that Jan (Finnish cello player) played and the all musical harmony that we created with 30 people. The last night and the following morning was the hardest time because we have to say goodbye to everyone. It sounds weird but in such a short time like 10 days, you became best friends with all those people, it was really one of my saddest experiences in my life. Me, Gül and Stefan returned to our family in Vääksy for one last night in Finland, it was really interesting because I feel myself like I returned to my home after a vacation and I should say many thanks to Paavolas to create such a real and strong family feelings on me. Next morning it was really sad to depart from the house and Susa, Jussi, Janni and Emil but at least I know that I still have a family in Finland. We are still talking to each other by phone or on the internet. This entire story was from 2 years ago. Now I’m still living in İstanbul with more than 15,000,000 million people, I am in my last semester in the Boğaziçi University (Political Science and International Relations department), I am still playing music and singing in two different bands (Sakareller, Emir Bey) and in some Classical Turkish Music Choirs and I also became the maestro of the 118-Y Leo Orchestra. I am of course still a Leo of Beykoz Leo Club and I also attended the LYE Art & Culture Camp 2010 in İstanbul as a staff last summer. Actually, I still have another family in Vääksy, and a great country where every family has a little lake and a piece of forest, I still have great Finnish musician friends and many other friends that I gained in Finland from all over the globe and I still have the fresh and glorious memories of my Finland days. With my deepest Leo loves and respects, Emir Aksoy from Beykoz Leo Club Leijonav iesti Vuosien varrella vaihtaereita Suomessa K oko perheemme oli innoissaan, kun valitsimme vaihtoon tulevan opiskelijan kansallisuutta. Mihin maahan tai kenen kulttuuriperimään itse haluaisimme tutustua paremmin? Lopulta valitsimme Japanilaisen nuoren 17-vuotiaan tytön, eli Shokon. Niimpä kirjoitimme keväällä Shokolle tervetuliaiskirjeen, jossa kerroimme perheestämme, harrastuksistamme ja kiinnostuksen kohteista sekä arkisista askareistamme. Me puolestamme olimme kiinnostuneita Shokon kiinnostuksen kohteista sekä niistä asioista, joihin Shoko haluaisi tutustua täällä Suomessa. Lopulta liitimme kirjeeseen täydelliset yhteystietomme sekä valokuvia meistä ja jäimme odottamaan vastauskirjettä. Shoko Japanista Shoko kertoi kirjeessään odottavansa meidän tapaamista sekä halustaan tutustua suomalaiseen ruokaperinteeseen. Shoko oli opiskelemassa kokiksi ja odotti uteliaana suomalaisia makuelämyksiä, kuten karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, makaronilaatikkoa ja porkkanaraastetta puolukkasurvoksella, tietysti myös lasten leipomia korvapuusteja… Mieheni ja minä menimme sovitusti Shokoa vastaan HelsinkiVantaan lentokentälle. Täytyy tunnustaa, että vatsan pohjassa lenteli tusina perhosta. Tunnistaisimmeko Shokon heti ja kyllä tunnistimme, sillä japanilaiset nuoret olivat pukeutuneet koulupukuihin. Sitten vain soitto Shokon kotiväelle, että oikea nuori oli löytänyt oikean perheen. Annoimme Shokolle kotiavaimemme, jotta hänen olisi myös helpompi liikkua yksin. Shoko halusi olla kuin yksi perheenjäsenistämme, olla osana tavallista arkeamme. Shokolla ei ollut toiveita tai halua tutustua esim. joulupukkiin tai Lappiin (joka olisikin vaatinut vähän enemmän matkustamista Suomen rajojen sisällä). Pelkäsimme, että eksyykö hän yksin liikkuessaan, mutta pelko oli turha, sillä Shoko kuvasi matkanvarrelta kaikki maamerkit digikamerallaan ja teki eksymisen lähes mahdottomaksi. Shokon kanssa tuli vietettyä paljon erittäin hyviä hetkiä. Kaikki perheemme jäsenet harjoittelivat englantia ja etenkin lapset tutustuivat mm. origamien tekemiseen eli paperin taitteluun, josta muodostuivat niin joutsenet, skorpionit ja monet muut eläimet. Eräs huippuhetkistä näin äitinä voin todeta, että kesken työpäivän Shoko soitti töihin ja kehoitti tulemaan tasan neljältä kotiin, koska silloin meillä syötäisiin japanilaista ruokaa. Ja todellakin meillä syötiin erinomaista japanilaista ruokaa tuolloin. Kaiken tämän lisäksi Shoko tapasi vuosien takaa vanhan ystävän, joka oli ollut heillä vuosia sitten vaihdossa Suomesta. Uskon, että puolestaan Shoko vei mennessään laukullisen hyviä muistoja täältä Suomesta, sillä kotiinlähdön päivänä Shoko jätti meille seuraavan kirjeen: Bieke Belgiasta Viime keväänä valitsimme italialaisen tytön, mutta hän perui tulonsa Suomeen ja ajattelimme, että jos joku piiri tarvitsee apua, niin olimme valmiita majoittamaan yhden tytön. Belgialainen Bieke soitti minulle ja sovimme, että haen hänet Helsinki-Vantaan lentokentältä seuraavana päivänä. Hän osasikin erittäin hyvin englantia ja oli erittäin kiinnostunut kokonaisuudessaan Suomesta (myös joulupukista ja tontuista), Bieke suorastaan janosi tietoa. Bieke oli menossa myös Suomen vierailunsa aikana viikon mittaiselle leirille, jonka aikana hän tutustuisi Helsinkiin ja lähialueiden nähtävyyksiin. Päätimme siis pakata asuntoautomme ja lähteä Pohjois-Suomen ympäri -matkalle. Eli tiedossa oli hyvinkin erilainen vaihtari verrattuna edellisen vuoden vaihtariin. Opittua Tiivistäen voidaan todeta, että onnistuneeseen vaihtoon tarvitaan reipas nuori sekä perhe, joka on valmis panostamaan Suomen kulttuuriperinteen jakamiseen kuitenkin nuoren ehdoilla. Tärkeää on kuunnella nuoren toiveita ja kiinnostuksen kohteita. On hyvä muistaa, että kuitenkin kyseessä on nuori, joka tarvitsee aitoa välittämistä, luottamusta, ohjausta ja opastusta hänelle vieraassa kulttuurissa ja maassa. Nuori noudetaan lentokentältä sekä palautetaan lentokentälle ja kaikki tapahtumat siinä välissä tapahtuvat samalla intensiteetillä kuin haluaisi omalle tyttärelle tai pojalle tapahtuvan. Parhaimmillaan solmitaan uusia ystävyyssuhteita, jotka säilyvät läpi elämän. Ja ensi keväänä teemmekin vastavierailun Belgiaan Lierin kaupunkiin. Teksti: Kirsi Kylander, LC Järvenpää / Ainot “ Dear Kylander Family Ville, Kirsi, Anssi, Eetu, Juuso, Julia Iida <3 Hei ! ! ! Kolme vikko paljon kiitos, oikein kiittää. I really appreciate all yo’ve done for me. Suomi asua elämän tunnit. Se on onnellinen, hauska tuntia :) Muistella -> ostoksille, järvellä, Noux-metsään, mökille, kauppatori, sauna, kävely, uno etc. Aion opiskell suomeksi englantia sitten aion tulla Suomeen teidän koti uudestaa, Voitko odottaa? Mina koti ei ole sauna. Se on surullinen. Japanin sauna on kuumalähde :) Mutta eritote savusaunaa ikävöidä :( Mutta menen kuumalahde ja sitten muistella teidän perhe ja muistella hauskana. Nähädään taas ! ! ! ! ! ! Varmasti. Japaniin laskeutumine lähetän Sinulle kirjeen or sähköposti. Todelle kiitos <3 Pidän Kylander Family -stä <3 FROM Shoko p.s. Mukavaa syksyä” 9 Leijonav iesti Hymyä ja joulumieltä Uuden Lions klubin LC Loppi / MaijaStiinojen ensimmäinen aktiviteetti sytytti hymyn ja joulumielen kulkijoille keskellä joulukiireitä. Leijonasisaret Raija Holappa ja Päivi Valta vartioivat vuorollaan Joulupataa hyisen kylmänä joulukuun iltana Lopella Elokuun 8. päivänä 2010 perustamiskokouksensa pitänyt klubi päätyi Joulup a t a ke r äy k s e e n ensimmäisenä julkisena aktiviteettinaan. Suuremmilla paikkakunnilla Pelastusarnmeijan joulupadat ovat jo vuosikymmenet olleet tuttu näky katukuvassa joulun alla ja viimeaikoina myös Lionsklubien toimesta. Lopella tapah- tuma on kokonaan uusi, mutta jo ensimmäisenä iltana huomattiin että vastaanotto oli suotuisa. Monet roponsa tai setelinsä antaneet tiedustelivat mitä muuta pataan voisi tuoda. LC Loppi/MaijaStiinat ottaa toimintansa alkuaskeleita ja ensimmäinen konkreettinen tapahtuma joudutti naisleijonien tutustumista leijonaelämään ja myös toisiin leijonasisariin, jotka alkuun olivat jokseenkin vieraita toisilleen. Ensimmäisenä Presidenttinä aloitti Eine Kuisma-Saario, sihteerinä Jatta Kärkkäinen ja rahastonhoitajana Monica Lindfors. Alku-ujostelun hellitettyä saatiin tarvittava joukko määrätietoisia naisia laatimaan uuden naisklubin perustamisasiakirjat ja vähitellen on saatu uusia jäseniä esiteltäviksi. Ensimmäinen toimitavuovsi on kaikille uusille klubilaisille uuden opiskelua, tutustumista uusiin ihmisiin ja toisiin klubeihin, uusien aktiviteettimuotojen oivaltamista ja ennen kaikkea mukavia tapaamisia mukavien naisten kanssa. Tuleva vuosi tuo tullessaan MaijaStiinoillekin uusia haasteita, ensimmäisestä Charter-illasta konkreettiseen palvelemiseen. Teksti ja kuvat: Jaana Karmala-Vanamo, LC Loppi / MaijaStiinat tai juuri siksi LC Tuulos rohkeasti luovutti Liinujen presidentti Sirpa Malmbergille puheenjohtajan nuijan. Charter-juhla lokakuussa ”Tässä maailmassamme on niin paljon rumaa ja pimeää, että ajoittain sitä vaipuu synkkyyteen ja unohtaa jopa olevansa elossa, kunnes näkee pimeydessä neitoja, joiden sulous häikäisee ja kirkkaus korventaa jokaisen miehen mielen. Te Liinut olette se valaiseva liekki, kirkas valokeila pimeyden keskellä, joita ilman emme näkisi enää mitään. Te olette majakka, joka syttyy ja herättää merkkivalollaan ankarissakin olosuhteissa ympäristön eloon.” Näin hemmotteli Suomen Lionsliiton puheenjohtaja Lauri Vainio puheessaan uusia lioneita LC Hämeenlinna / Liinujen perustamisjuhlassa. Jos paikalla olleet puolisot nappasivat ja ottivat opikseen puheesta edes yhden 10 repliikin, voidaan uskoa onnellisten aikojen jatkuvan pitkäänkin juhlan jälkeen. LC Hämeenlinna / Liinut on saanut nimensä alueelle tyypilliseen perinnekasvin pellavan (lat. linum) mukaan. Klubi kokoontuuTuuloksen Kapakanmäellä joka kuukauden 4. tiistai ja ottaa mielellään vieraita vastaan - ilman yltiöylistäviä puheitakin. Klubi perustettiin 22.4.2010 ja perustamista juhlittiin 30.10.2010 hyvän ruoan, kauniin musiikin, loistavien puheiden ja hauskojen leikkien kera. Lauri Vainon lisäksi onnittelupuheita pitivät mm. piirikuvernööri Helena Rahko, joka Laurin puheeseen sopien toi Liinuille majakan, jonka sisällä toi- vottiin poltettavan kynttilää aina klubin kokoontuessa. Ystävyysklubi Vantaan Komeetat toivotti Liinut tervetulleeksi taivaalle ja PDG Vesa Rauttu puolisonsa Terttu Sihvola-Rautun kanssa toivat leikkikirjan myötä Liinuille rentoutta ja keveyttä toimintaan. Liinujen kummiklubin LC Tuuloksen Reijot Nieminen ja Saksa olivat nähneet paljon vaivaa Liinujen perustamismuodollisuuksissa ja heidän puheestaan kuulsi erityinen lämpö uutta klubia kohtaan. Kummiklubi LC Tuulosta voitaneen kutsua jopa sylikummiklubiksi, sen verran läheistä yhteistyötä on klubilaisten kesken tehty jo pitkään. Yli kolmannes Liinuista on ollut LC Tuuloksen puolisotoiminnassa mukana. Siitä huolimatta Illan esiintyjiksi oli kutsuttu koko kaarti lioneita, nimittäin kutsuvieraat pääsivät puheittensa ohella esiintymään kilpailun osanottajina. Joukkueet suunnittelivat kopiopaperista uusia lions-toimitalon pienoismalleja. Helena ja Tapani Rahkon yhteistyö oli alusta asti saumatonta ja määrätietoista. Yleisössä käytiin keskustelua rakennustekniikoista ja jännättiin, koska kilpailijat puhaltavat nurin toistensa rakennelmia. Mutta rehti leijonahenki elää myös kovassa kilpailussa ja kilpailijat kaatoivat vain korkeintaan omia rakennuksiaan. Lopulta Rahkojen talo nousi niin korkealle, että jouduttiin hakemaan tikkaat, jotta ylimmät kerrokset saatiin paikoilleen. Korkein talo ei kuitenkaan riittänyt tuomaan voittoa lopullisissa pisteissä, sillä Lauri ja Kaisa Vainio selviytyivät paikallistuntemusta vaativassa tietokilpailussa puhtain pistein. Rentoutta, keveyttä ja valoisaa mieltä koettiin perustamisjuhlassa ja samalla mielellä Liinut ovat ahkeroineet ja keränneet jo mukavia summia ensimmäisiä lahjoituksiaan varten. Teksti: Teija Halonen Kuva: Risto Juvonen Leijonav iesti Asiakkaat anteliaina joulukeräyskampanjassa Lahdessa K eräyskampanja toteutettiin lauantaina 18.1. Lahdessa Launeen Prismassa, josta oli saatu keräyslupa. Marketista saimme myös keräyslaatikot, joihin tavarat kerättiin. Kampanja toteutettiin siten, että kaupan kummankin sisääntulooven luona jaoimme asiakkaille liitteenä olevia lentolehtisiä ja samalla vielä suullisesti pyysimme ohikulkevia asiakkaita osallistumaan kampanjaan siten, että ostaisivat kuluvalla kauppareisulla kaupasta jonkin pienen tavaran, kahvipaketin, suklaalevyn, kynttilän tai jonkun muun ja jättäisivät sen oven sisäpuolella oven vieressä olevaan keräyslaatikkoon. Keräyslaatikot olivat merkitty leijonemerkillä ja kerääjillä oli leijonaliivit päällään. Asiakkaille jaettiin lentolehtisiä kahden tunnin ajan ja sen jälkeen vielä tunnin ajan otimme keräystavaroita vastaan. Asiakkaat ottivat kampanjan hyvin vastaan sillä saimme kerät- tyä kaikkiaan kuusi tiiviisti pakattua banaanilaatikollista ja yhden muovipussillisen kahvia, pipareita, puuroriisiä, näkkileipää, mandariineja, suklaarasioita ja -levyjä sekä kynttilöitä. Mukaan mahtui myös legoja ja tytölle sekä pojalle tarkoitetut peltilaukut karkeilla täytettyinä. Keräyskampanja oli meille kerääjillekin hyvää mieltä tuottava. Siinä lappusia jakaessa vastaan tuli henkilöitä, joilla todella itselläkin oli joulun aika tiukkaa ja sanoivat että ei ole itselläkään varaa ottaa osaa lahjoitukseen, mutta olivat kovasti mielissään kun taputimme heitä olalle ja toivotimme heille hyvää joulua. Tunsimme, että tämä pienikin ele tuotti heille hyvän mielen. Joku jäi juttisille, eikä meinannut malttaa jatkaa matkaa olenkaan, vaan näki että hänellä oli tarve vain puhua jonkun kanssa. Kerääjille tietenkin hyvää mieltä tuotti, että monet ottivan lapun ja toivat jonkun pienen tavaran keräykseemme. Keräyksen päätyttyä haki Lion, diakoniapappi Esa Kekki lahjoitetut tavarat ja hän toimitti ne Diakoniatyön vastaanottokeskukseen. Sieltä diakonityöntekijä Tarja Vilkman jakoi ne vähävaraisille lahtelaisille. Joulunalusviikon maanantaina jaettiin Launeen seurakunnan alueelle, tiistaina Keski-Lahden ja Joutjärven alueelle ja keskiviikkona Salpauseelän Leo-ajatuksia O len Sami Salonen, 15-vuotias Riihimäkeläinen. Olen tulossa mukaan Leo-toimintaan, kun se käynnistetään uudelleen täällä Riihimäellä vuoden 2011 alussa. Leo-toimintaa aktivoimassa oleva Sami Salonen ehti jouluna ottaa osaa joulupata-aktiviteettiin kotikaupunkinsa padalla. Pari kuukautta sitten isäni kertoi, että Riihimäellä ollaan herättämässä henkiin Leo-toimintaa ja kysyi, että haluanko mukaan. Tuumailin hetken asiaa ja totesin, että kyllä voisin lähteä mukaan. Ilmoittauduin Riihimäen Leo-vastaavalle ja nyt meitä on muutama muukin nuori tulossa mukaan, joten näyttää siltä, että saamme toiminnan käyntiin vuoden 2011 talvella. alueelle. Tarja Vilkman kertoi, että lahjoitusten vastaanottajat ovat olleet todella kiitollisia saamastaan lahjoituksesta. Tämä keräyskampanja tuotti meille vain vähän vaivaa ja kuitenkin se tuotti monelle hyvää mieltä, niin kerääjille, lahjoittajille kuin lahjan saajillekin. Teksti: Raija Salo LC Lahti / Vellamot Mitä sitten odotan Leo-toiminnalta? Toivon, että tapaan uusia mukavia ihmisiä, pääsen mukaan kiinnostavaan toimintaan ja voin auttaa paikallisia ihmisiä. Toivon myös että pääsen jossain vaiheessa mukaan kansainväliseen toimintaan. Leo-toiminta tuo mukavaa vastapainoa koulunkäyntiin, koska siinä pääsee tekemään erilaisia asioita toisten nuorten kanssa. Jos pääsen mukaan kansainväliseen toimintaan se kartuttaa kielitaitoani ja maailmankuvaa. Sen kautta pääsisin myös muiden maiden Leojen luokse, tutustumaan muihin Leojäseniin ja mahdollisesti erilaiseen kulttuuriin. Teksti: Sami Salonen Kuva: Esa Salonen, LC Riihimäki / Kara 11 Leijonav iesti Rauhanjulistekilpailun voittajakolmikko valittu! C -piirin rauhanjulistekilpailun voittajaksi valittiin tänä vuonna Joanna Pitkänen Jalkarannan koulun 5B luokalta Lahdesta. Voittajatyön valitsi kirjailija ja kuvittaja, Lion Kristiina Louhi. Työn hienot yksityiskohdat sekä aiheen onnistunut tulkinta ihastuttivat valitsijaa. Toiseksi kilpailussa tuli Salla Tanskanen Vääksyn koulun 6C-luokalta Asikkalasta, ja kolmanneksi Elmiina Santala Nummenkylän koulun 5-luokalta Rengosta. Tämän kauden Rauhanjulistekilpailun aiheena oli ”Näkemys rauhasta”. Kilpailuun työn lähetti kahdeksan klubia piirin alueelta. Nyt Joannan työ lähtee eteenpäin piirien väliseen valtakunnalliseen kilpailuun. Kiitos kaikille osallistujille! Teksti: Kati Perttilä, D107C Kuvat: Tapani Rahko, D107C Piirin rauhanjulistekilpailun piirivastaava Kati Perttilä, kuvataiteilija Kristiina Louhi ja piirikuvernööri Helena Rahko voittajatöiden parissa. Rauhanjulistekilpailun voittajakolmikko. Ylhäällä Joannan työ, alhaalla vasemmalla Sallan ja oikealla Elmiinan työt. Leoklubin perustamispaketti on julkaistu Suomen Leojen hallitus, leoneuvosto, on työskennellyt alkukauden ajan leoklubin perustamispaketin parissa. Tarkoituksena oli tehdä kattava ohjekirjanen leoklubin perustamiseen. Paketti on nyt valmis. Leoklubin perustamispaketti on tarkoitettu leoklubin perustamisesta kiinnostuneille leijonille sekä lionsklubeille. Perustamispaketti pyrkii kertomaan syitä leoklubin perustamiseen mahdollisimman syvällisesti. Samalla se ohjaa toimintaa käytännönläheisesti ja tarjoaa konkreettisia vinkkejä leoklubin perustamista harkitseville. Leijonat ja leot tarvitsevat molemmat uusia tekijöitä sekä innovatiivisuutta palvelutoiminnassa. Leoklubin perustaminen on lois- 12 aikatauluttamiseen ja hankkeen taloudelliseen puoleen. Paketista löytyy myös ohjeet vanhan leoklubin elvyttämiseen. Kyseessä on siis hyvin kattava ja kaikelle leijonakansalle sopiva paketti. tava tapa saada jäsenkehityksemme kasvuun. Leoklubin perustamispaketti on valmisteltu kansainvälisen päämajan aineistoa sekä omia kokemuksiaan käyttäen. Pakettiin on pyritty kokoamaan kaikki saatavilla oleva tieto leoklubin perustamisprosessista sekä tarvittavista virallisista ilmoituksista ja maksuista. Paketin tavoitteena on innostaa jokaista lionsklubia toteuttamaan omaa nuorisoaktiviteettiaan ja nauttimaan nuorten seurasta palvelutyössään. Asiaa uusille ja vanhoille klubeille Paketti alkaa selvityksellä siitä, mitä leot oikeastaan ovat. Täs- Pyydä paketti omalle klubillesi tä osuudesta on hyötyä kaikille leijonille. Ovathan leot osa leijonaperhettä. Selvityksen jälkeen kerrotaan lion-taustaklubin merkityksestä leoklubille. Taustaklubi on elintärkeässä roolissa leoklubia perustettaessa, eikä tämä merkitys vähene leoklubin vanhetessa. Paketissa annetaan vinkkejä leojäsenten löytämiseen, leoklubin perustamisprojektin Leoneuvosto jakaa tätä sähköisessä muodossa olevaa pakettia ilmaiseksi kaikille asiasta kiinnostuneille. Ota yhteyttä leoneuvoston varapresidenttiin Jukka Mäkitaloon (jukka.makitalo@ leo-clubs.fi) ja tilaa leoklubin perustamispaketti sinun klubillesi jo tänään! Teksti: Ida Ståhle, Leo Club Järvenpää Leijonav iesti ”Kummipojat” – kummiluokkatoimintaa Orimattilassa L C Orimattila-Viljamaan pääaktiviteetti vuosina 20092012 on ”Kummipojat” -kummiluokkatoiminta. 28 veljen voimin kuljemme vähintään kolmen vuoden ajan kymmenen pojan kanssa yhteistä polkua kohti nuoruuden myrskyjä. Mielekkään tekemisen, yhdessäolon ja kokemuksien kautta olemme läsnä kuukausittain poikien elämässä tarjoten hyviä kehittymisen hetkiä. Taustaa ja tavoitteita Halumme palvella tekemisen kautta nuorten tulevaisuuden hyväksi löysi nykyisen uomansa vuonna 2008 silloisen klubimme presidentin Heikki Liljan kaudella, jolloin perustettiin tulevaisuustoimikunta visioimaan klubin tulevaisuutta. Toimikunnan ja veljien ideoinnin ohella kutsuimme Orimattilan edellisen kaupunginjohtajan Martti Heinosen yhteiseen keskustelutilaisuuteen. Kaupunginjohtajan huoli kaupunkimme nuorison tulevaisuudesta nousi selkeästi esille. Näistä lähtökohdista käynnistyi kummiluokkatoimintamme Orimattilassa. Klubiimme perustettiin Nuorisotyötoimikunta, joka suunnittelee, valmistelee ja toteuttaa yhdessä veljien kanssa monipuolisia kummi-iltoja. Kummiluokkatoiminnan tavoitteena on mm. tuottaa pojille aktiivista ja keskustelevaa toimintaa, luoda mahdollisuuksia kehittymiseen yksin ja ryhmässä sekä olla mahdollistamassa tekemistä kummipojille. Kummi-iltojen kantavina teemoina ovat turvallisuus, toisen kunnioittaminen, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen erilaisin keinoin. Järjestömme perusperiaatteet ovat luontaisesti keskeisesti esillä ja käytännön toiminnassa mm. Lions Quest –materiaalit ovat oiva valmis työkalu eri teemojen käsittelyyn illoissa. Kummi-illat Kummi-iltoja, jotka ovat pojille maksuttomia, järjestämme kerran kuukaudessa lomakuukaudet pois lukien. Olemme tutustuneet yhdessä mm. seinäkiipeilyyn, keilailuun ja ilma-aseammuntaan. Pojat haastoivat veljet jalkapallootteluun, joka pelattiin keväällä sisäkentällä miellyttävissä puitteissa. Kuluva kausi aloitettiin klubin ympäristöaktiviteetin, Paavo Palokankaan suunnitteleman Liehuvan harjan, ympäristötalkoilla. Otimme pojat mukaan siistimään Helsinki-Lahti moottoritien varressa olevan maamerkin lähiympäristöä veljien opastamana. Makkaroita paistellessa pojat olivat aidosti huolissaan lähiympäristönsä roskaantumisesta ja Uudet paitojen omistajat valmiina kotijoukkueen kannustamiseen. Evästauko ympäristöaktiviteetin keskellä. ihmisten välinpitämättömyydestä. Hyvä teko ympäristön puolesta jäi mieliin. Marraskuussa lähdimme kannustamaan Lahden Pelicansia Kalpaa vastaan. Veli Matti Nummelan myötävaikutuksella Pelicans luovutti pojille nimikirjoituksin varustetut pelipaidat. Vaikka ottelun lopputulos oli vieraille 1-3, lähti hallilta kokemusta rikkaampana ja paidoistaan ylpeinä lauma nuoria miehenalkuja. Onnistumisia ja kohti tulevia haasteita Kummiluokkatoiminnan tulokset ovat olleet positiivisia. Tärkein palaute toiminnastamme on ollut se, että pojat ovat osallistuneet jokaiseen järjestämäämme vapaaehtoiseen iltaan ja odottavat innokkaina seuraavaa. Veljien keskuudessa illat ovat olleet suosittuja. Meillä aikuisilla on paljon annettavaa nuorille ja työmme roolimalleina on ensiarvoisen tärkeää. Veljien asiantuntemus ja elämänkokemus näkyvät iltojen aiheissa ja järjestelyissä antaen lisäarvoa tapahtumille, joita muuten ei olisi saatavilla. Olemme saaneet useita uusia yhteistyöpyyntöjä ja ehdotuksia, mutta jatkamme poikien kanssa ”omalla” porukalla – tämä on poikien ja meidän juttu. Paikallisten lasten ja nuorten kanssa toimivien ammattihenkilöiden palaute on ollut rohkaisevaa ja kannustavaa. Kotien antama välitön palaute on ollut ylitsevuotavan positiivista ja moniulotteista. Tämä kannustaa meitä jatkamaan eteenpäin valitsemallamme polulla ja kehittämään toimintaamme poikien kanssa. Tulevana keväänä on luvassa mm. melontaa ja kalliolaskeutumista monen muun teeman ohella. Lisäksi toimintamme ulkopuolella olevat eri-ikäiset nuoret ovat kiinnostuneet toiminnastamme. Viikoittain kerron toiminnastamme nuorille, jotka ovat lähestyneet erilaisia kysymyksiä esittäen. Joulun odotuksen merkeissä vietämme seuraavaksi pikkujouluja poikien kanssa keskellä talvista metsää laavulla yhdessäolon, makkaran ja joulutorttujen merkeissä. Uskon, että laavulle saapuu kymmenen poikaa ja 28 veljeä yhden tavoitteen äärelle – kasvaakseen ihmisinä toisiaan tukien. Teksti: Jan Heinänen, LC Orimattila / Viljamaa Pojat ja veljet Liehuvan harjan varjossa. 13 Leijonav iesti LC Janakkala Idojen yhteistyötä yli rajojen kehitysvammaisten hyväksi L C Janakkala / Idat ovat tehneet kaikkien toimintavuosien ajan yhteistyötä Janakkalan kehitysvammaisten tuki ry:n kanssa. Yhteistyö on muodostunut niin läheiseksi että kutsumme heitä tuttavalliseksi Nuoriksemme. Joulumielen meille tuo yhteinen joulujuhlan vietto jossa Idat ovat järjestelleet illan ohjelman lauluin ja leikityksin sekä unohtamatta tärkeää joulupukin vierailua tilaisuudessa. Palvelutyön lisäksi Idat ovat myös tukeneet yhdistyksen toimintaa mm. teatterimatkojen kustannuksissa. Syksyllä kuitenkin Idat vastasivat uuteen yhteistyöhaasteeseen ja 14 olivat mukana järjestämässä suurta hyväntekeväisyyskonserttia -sydämellä Nuorten juhlistaessa yhdistyksen 40-vuotista toimintaa 17.10. Hyväntekeväisyyskonsertti toteutettiin Tervakosken Seura-talolla yhteistyökumppaneiden, Tervakosken Naiskuoron ja Mieskuoron kanssa joka olikin osa kuorojen oman juhlavuoden ohjelmaa. Konsertin tervetulopuheessa Naiskuoron puheenjohtaja Laura Kääpä kertoi että kuorot ovat järjestäneet edellisen kerran hyväntekeväisyyskonsertin 60-70 luvun taitteessa tukiyhdistyksen hyväksi. Kuorojen lisäksi oman musiikillisen esityksen toi konserttiin Nuorten kuoro joita oli harjoittanut konserttia varten lion Laura Kääpä ja lion Kaisa Vainio sekä tukiyhdistyksestä Ritva Litja. Nuorten koskettava ohjelma herkisti monet konsertin kuulijat kyyneliin ja toivoivatkin jatkoa tapahtumalle sekä kuoron toiminnan jatkamista. Konsertin loppupuolella tukiyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Kokko kiitti kaikkia järjestelijätahoja tapahtuman järjestämisestä sekä toiminnan tukemisesta. Kokko ojensi ruusut kaikille esiintyjille vielä ennen viimeistä laulua ja kertoi samalla kuinka kiitos kumpuaa sydänten syvyydestä. Konsertin päätti sydäntango jossa kerrotaan kuinka sydämellä kuulee paremmin, sydämellä näkee selvemmin, sydämellä vain sen ymmärtää mitä silmin ei nää. Konsertin henkilömäärä asetettiin 250 kuulijaan ja tavoite ylitettiin hienosti. Konsertin toteutus oli upeaa toteuttaa hyvässä yhteishengessä yli yhdistysten rajojen. Konsertti kosketti kuulijoita ja moni kuulija tunsikin saaneensa voimia ja piristystä syksyn harmauteen. Hyväntekeväisyyskonsertin tuotot ojennettiin perinteisen joulujuhlan yhteydessä 2.12 tukiyhdistykselle. Teksti ja kuva: Laura Kääpä, LC Janakkala / Idat Leijonav iesti Turvaliivit ekaluokkalaisille Hämeenlinnan leot Lastenosastolla L Kolsan koululla vedettiin verhot ikkunan eteen ja katsottiin miten liivit heijastavat hämärässä. Eemeli esitteli liivien heijastavaa osaa. Salamavalo korosti nauhan ominaisuuksia. J okelan alueen ekaluokkalaiset ovat saaneet heijastinliivit turvamaan kulkemista syyshämärässä ja pimeässä. Lions Club Jokela on näet lahjoittanut Kolsan, Lepolan ja Pertun koulujen sekä Vanhankylän koulun ekaluokkalaisille heijastinliivit. Monella koulunsa aloittaneilla oli heijastinliivit jo kotona. He tiesivät hyvin, mikä merkitys liiveillä on liikenneturvallisuudelle hämärässä ja pimeässä kuljettaessa. -Tässä on kaksi kuvaa. Kuinka monta ihmistä näette oikean puoleisessa kuvassa ja montako vasemmalla olevassa kuvassa, Kari Kinnunen kysyi oppilailta ennen liivien luovuttamista. Kuvassa oli neljä ihmistä ilman heijastinliivejä ja samat henkilöt liivien kanssa. Liivien käyttäjät erottuivat hyvin auton valoissa jo kaukaa. Ilman lii- vejä olevia ei näkynyt lainkaan. Kari Kinnunen luovutti liivit yhdessä Kurt Ratian kanssa. Hän oli pukeutunut tummiin asusteisiin, kun sen sijaan Karilla oli heijastinliivi päällään. Oppilaiden arvio joka koulussa oli sama. Kari näkyisi liivien ansiosta paremmin jo kaukaa. eo Club Hämeenlinna keskusteli klubikokouksessaan tulevista aktiviteeteistaan. Klubi päätti tukea Hämeen keskussairaalan lastenosastoa lelulahjoituksella. Klubimme presidentti Pasi Leinonen keskusteli asiasta sairaalalla. Klubilaiset ja sairaalan väki päätyivät siihen lopputulokseen, että lelut tulisi ostaa uusina hygienia riskin takia. Alun perin olimme suunnitelleet keräävämme käytettyjä leluja. Tämä muutoksen takia Hämeenlinnan leot päättivät lahjoittaa kaksisataa euroa leluihin. Seuraavaksi piti vain lähteä leluostoksille. Avuksi ostoksille leot saivat sairaalan ”leikkitädin”, joka pitää seuraa lapsille sairaalassa ja on paikalla helpottamassa vaikeata ja pelottavaa tilannetta. Leikkitäti oli laatinut ostoslistan, jonka avulla koko joukko syöksyi kauppaan leluosastolle. Mukaamme tarttui Wii tanssilauta ja peli, sekä leluja askartelutarvikkeita ja paljon kirjoja. Parin tunnin ostosreissun jälkeen leot palasivat leikkitädin kanssa takaisin sairaalalle, jossa lelut luovutettiin. Leot kävivät myös kierroksella lastenosastolla ja pääsivät tutustumaan leikkitädin toimistoon, jossa eräs lapsi olikin leikin touhussa. Lähdettyämme sairaalalta mieli oli hyvä, joskin vielä tuli olo, että tämän asian hyväksi voisi tehdä vielä lisääkin ja ehkä pian suuntaamme katseemme takaisin lastenosaston suuntaan. Teksti: Karri Lehto Kuvat: Tarja Engblom Lions klubin edustajat korostivat lyhyen vierailunsa aikana myös varovaisuutta liikenteessä niin päivällä kuin illalla, vaikka tiellä liikkujalla olisi heijastinliivi. Vanhankylän koulun ohi kulkee vilkasliikenteinen tie, jonka varrella ei ole kevyen liikenteen väylää. Siksi pitää kaikkien tiellä kulkijoiden olla koulun kohdalla erittäin varovaisia. Teksti ja kuvat: Kurt Ratia, LC Jokela 15 Leijonav iesti Liikennepäivä mitalijahtia Lahdessa L C Lahti / Ankkurit järjesti jo kolmannen kerran Lasten Liikennepäivän sunnuntaina 29. elokuuta Launeen perhepuistossa. Raikkaassa syyssäässä ilmaista, koko perheen teemapäivää oli viettämässä yhteensä noin 1.400 henkilöä. Tänä vuonna tapahtuma tarjosi liikenneopastusta ja -valistusta teeman ”Näe ja näy liikenteessä” parissa erityisesti perheen esikoulu- ja alakouluikäisille. Tilaisuuden avaaman tullut kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta oli myös saapunut paikalle asianmukaisesti polkupyörällä. Kaikille tapahtumaan tulleille lapsille jaettiin porteilla Liikennepassi, johon he saivat kerätä leimoja eri tapahtumapisteistä. Palauttaessaan passin vähintään neljällä leimalla lapset saivat hienon Liikennepäivämitalin. Passi ja mitali olivatkin todella suosittuja, ja päivän aikana lähes 600 lasta 16 nouti oman kullanhohtoisen Liikennepäivämitalinsa. Polkupyöräpoliisi, linja-autokuski, sukeltaja myös Ronald McDonald Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijat auto- ja logistiikka -linjalta ovat olleet mukana joka vuosi, ja jälleen he valmistivat tarkkuutta vaativan taitoajoradan, jonka lapset suorittivat omalla polkupyörällään. Paikalle oli tuotu myös linja-auto, johon innokkaasti tutustuttiin ja opeteltiin turvallista autosta poistumista. Liikenneturva ja Aivovammaliitto pitivät tietoiskuja kypärän käytöstä. Fillarikoulu TWD ja muut pyöräilyseurat yhdessä Lahden Polkupyörähuollon kanssa järjestivät polkupyörien huoltoopastuspisteen ja päivän aikana oli myös mahdollisuus oman polkupyörän maksuttomaan turvamerkkaukseen. Sukellusseura Lahden Pingviinit oli tapahtumassa mukana esittelemässä toimintaansa ja antamassa tietoa turvallisesta liikkumisesta veden äärellä. Paikalla oli tietenkin polkupyöräpoliisi sekä Lahden poliisi ja Päijät-Hämeen pelastuslaitos, joiden kalustoautot olivat suosittuja tutustumisen kohteita. Ronald McDonaldin liikenneaiheinen show nähtiin pariin otteeseen ja se keräsikin yleisön mukavasti yhteen ja irrotteli siltä makeat naurut. Lapsille oli tarjolla paljon muutakin toimintaa mm. pomppulinna, kasvomaalausta ja onnenpyörä. Lasten vanhemmille tarjottiin tänä vuonna mahdollisuus ilmaiseen näkötestiin, jossa selvitettiin onko ajonäkökyky kunnossa. LC Lahti/Ankkurit on perustettu 1992 ja se on Lahden ensimmäinen naisleijonaklubi. Klubi järjestää toimintaa ja tukee vanhus-, nuoriso- ja lapsiperhetyötä eri muodoissaan. Liikennepäivä on klubin merkittävin lapsille ja perheille suunnattu aktiviteetti. Mukana tapahtumassa: Aivovammaliitto, Claudio Ky, Eirikuva, Koulutuskeskus Salpaus, Lahden kaupunki, Lahden Pingviinit, Lahden Polkupyörähuolto, Lahden Seudun Ympäristöpalvelut, Lasten Leikki ja Liikunta ry, Liikenneturva, McDonalds Lahti Laune, Optiminäkö Synsam, Osuuskauppa Hämeenmaa, Poliisi, Päijät-Hämeen Pelastuslaitos, Pyöräilyseura TWD ja muut lahtelaiset pyöräilyseurat, Ruokamiehet Oy, Sita Finland Oy, SPR, Tolvanen Oy Teksti ja kuvat: Taina Räty, LC Lahti / Ankkurit Leijonav iesti Taitoajorata suoritettu Ronald McDonald tekee taikojaan C-piirin klubit osallisina nenäpäivä-keräyksessä S uomen Lions-liitto ja Suomen Lions-klubit olivat mukana ensimmäistä kertaa Nenäpäivä-keräyksessä, joka huipentui Nenäpäivä-juhlashow’hun TV:ssä 5.11. Nyt neljättä kertaa järjestetty Nenäpäivä-tapahtuma kanavoi keräystuoton kehitysyhteistyöhön lasten oikeuksien, koulutuksen ja terveyden edistämiseen. C-piirin klubeista noin kolmasosa osallistui eri tavoin Nenäpäivä-keräykseen. Valtakunnallisesti klubien osallistuminen oli yhtä aktiivista. Osallistumisaktiviteettia lisäsi hyvä pohjatyö, valmiiksi suunnitellut toimintamuodot ja iloinen toiminta. Usealla paikkakunnalla osallistuminen on edistänyt ja syventänyt entisestään klubien välistä yhteistyötä. Lions-työtä tehdään yhteistuumin ja ulkopuolisten silmissähän olemme kaikki samaa joukkoa, niitä Leijonia. Suomen Lions-liiton kaikkien klubien keräystuotto ylitti 80’000€ ja C-piirissä keräystuottomme oli yli 11’000€. Piirimme nenäpäivävastaava Tapani Rahko oli tyytyväinen piirimme alueella saavutettuun tulokseen. Keräys polkaistiin käyntiin heti kauden alussa uusien klubivirkailijoiden avulla Lions-tyyliin nopealla aikataululla. Siitä huolimatta klubit ehtivät ottaa sen mukaan ohjelmaansa ja saimme reilusti näkyvyyttä yleisötapahtumissa sekä myös kuuluvuutta radioaalloilla YLE:n paikallisradioiden kautta. Haastekeräyksellä tavoitettiin paikallisradioiden kuulijakuntaa laajasti yli klubien toiminta-alueiden ja se toi runsaasti positiivista julkisuutta toimillemme. C-piirin alueella varoja kerättiin 50 Nenäpäivä-lippaan avulla. Tässäkin yksinkertainen toimintamuoto ja valmiiksi sovitut keräysluvat helpottavat merkittävästi toimintaa. Lipaspartio pääsee myös lähelle ihmisiä ja saavuttaa tulosta monella tasolla. Lipaskerääjä voi esitellä samalla Lions-toimintaa ja luoda kontakteja niin tuttuihin kuin myös uusiin tuttavuuksiinkin. Näin saamme näkyvyyttä toimintamme tueksi. Tästä on hyvä jatkaa ensi syksynä uudestaan. Keräystuottoja saimme etenkin lipaskeräyksen avulla mutta myös klubien suorina lahjoituksinakin. Teksti ja kuvat: Esa Ojapalo, D107C 17 Leijonav iesti Aino-tossut Pauliinalle LC Tuusulakin toimitti Aino-tossut perille Pehmeät ja lämpöiset tossut, jotka suojaavat auttavia jalkoja. Niinhän aika monasti noista Ainotossuista ajatellaan. Niin mekin LC Riihimäki / Karassa. Saimme piirikuvernööriltämme Helena Rahkolta viestikapulan, joka oli Aino-tossujen muodossa, edelleen toimitettavaksi sellaiselle riihimäkeläiselle taholle, joka mielestämme oli Ainojen arvoinen. Asiaa miettiessämme nousi mieleemme Riihimäki Mission Streetlight nuorisohanke, joka toimii riihimäkeläisten työttömien syrjäytymisuhanalaisten ja syrjäytyneiden nuorten hyväksi auttaen heitä takaisin yhteiskuntaan. Erityinen kiinnostuksen kohde Missiolla ovat ns. erityisnuoret, joilla on monenlaisia ongelmia. Streetlight nuorisohankkeen projektipäällikkö Pauliina Hildén profiloitui mielessämme heti näiden Ainojen oikeaksi osoitteeksi. Pauliina on ollut yhtenä avainhenkilönä työssä, joka auttaa nuoria palautumaan päihteiden ja huumeiden maailmasta, joihin oleellisesti kuuluvat myös rikokset, takaisin yhteiskuntaan. Heille on valtava palkkio se, kun he saavat nähdä, että tuollainen nuori saakin elämästä kiinni uskon tai muun tapahtuman kautta ja elämä alkaakin muuttua.Heidän missionsa kiteytyy Pauliinan sanoissa: ”Nämä yhteiskunnalle varsin kalliit nuoret ovat ensiarvoisen rakkaita meille rankkojen elämänkohtaloidensa kanssa. Siellä missä hätä on suuri, muutosvastarinta on yleensä pienempi... Asunnon tai työn löytyminen, vanhemmuus ja rinnalla kulkeminen ovat asioita, joita meistä jokainen kaipaa. Usein moniongelmaisia nuoria kuitenkin pelätään tai syrjitään viranomaisverkostoissa ja ymmärrän kyllä miksi. Käyttäytyminen ja ulkoinen olemus eivät ole aina aivan salonkikelpoisia. Tuloksia on tullut. Vuositasolla yli 60 % asiakkaista löytää hankkeen kautta töitä, koulupaikan tai jonkun muun rakentavan jatkosuunnan elämälleen (esim. kuntoutus tai muu työvoimapoliittinen toimenpide). On se vaan hienoa nähdä kun esim. ensi keväänä yksi meille huumemaailmasta tullut nuori valmistuu ammattiin. Tie eroon päihteistä, rikollisuudesta, paniikkihäiriöstä ym. oli pitkä, mutta onnistui uskon ja projektin avulla. ” Tässä olemme löytäneet jalat, jotka jaksaakseen ansaitsevat nuo tossut. Työ mitä Pauliina tekee joukkoineen, on ensiarvoisen tärkeää kokoyhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea noille nuorille. Teksti ja kuva: Matti Kulmala, LC Tuusula Aino-tossut 13 lapsen äidille Klubimme kannustaa Streetlight - nuorisohankettajatkamaan aloittamaansa työtä. Se on työtä, josta emme kyllin pysty kiittämään. Teksti: Raimo Nieminen, LC Riihimäki / Kara Valokuvassa Pauliina Hildén ja Jari Mikkonen Streetlight hallin laajennusremontin keskellä vastaanottamassa tossuja klubimme presidentiltä Jukka Kalevalta ja Raimo Niemiseltä. Kuva: Ilmo Luhtinen. 18 Joulukuun alussa LC Tuusulan Matti Kulmala vei piirikuvernööriltä lahjoitettavaksi saamansa Aino-tossut onnelliselle saajalle Vanhusten pikkujoulujuhlassa, johon oli saapunut parisensataa ikääntynyttä osanottajaa, vanhimmat yli 90-vuotiaita. Piirikuvernöörin toimittamat Aino-tossut lahjoitettiin joulun kunniaksi lahtelaiselle 13 lapsen äidille, 15 lapsen isoäidille, Seija Kiikoselle. Hän oli aidosti iloisen yllättynyt. Seija on itse aikaisemmin osallistunut vapaaehtoistoimintaan mm. viemällä sunnuntaisin ruokaa kodittomille ja vähäosaisille. Teksti ja kuvat: Markku Koponen, LC Lahti / Masto Leijonav iesti Hyvää mieltä joulukasseilla ja vaatejakelulla L C Hyvinkää / Höffingalla on jo viiden vuoden ajan ollut perinteenä kerätä ja lahjoittaa joulukasseja apua tarvitseville. Joulukassit voivat sisältää esimerkiksi hyvin säilyviä ruokaaineita, kahvipaketteja, kynttilöitä ja hygieniatuotteita. Joulukassiin voi laittaa myös lasten lelun, jolloin kassi löytää tiensä lapsiperheelle. Yhden kassin sisällön arvo on noin 15 euroa. vähävaraisille lapsi- ja yksinhuoltajaperheille. Vuonna 2006 joulukassit jaettiin sotaveteraaniperheille. Sen jälkeen joulukassit on jaettu avuntarvitsijoille Hyvinkään seurakunnan diakoniatyön kautta. Ensimmäisenä vuonna jakelussa keskityttiin talvitakkien jakeluun. Toisena vuonna valikoima laajennettiin kattamaan takkien lisäksi myös puseroita, farkkuja, sukkia, kaulaliinoja, pipoja, rukkasia, kenkiä ja lasten vaatteita. Viime vuonna valikoimaa laajennettiin entisestään kattamaan myös kesäisempiä vaatteita. Tänä vuonna keskitytään taas talvitakkien, lämpimien vaatteiden, asusteiden sekä kenkien jakeluun. Klubilaiset osallistuvat mielellään projektiin, sillä apu menee suoraan sitä tarvitseville. Jotkut klubilaiset ovat vieneet projektin myös työpaikoilleen, joissa kaikki halukkaat ovat voineet osallistua joulukassien täyttämiseen. Vuonna 2009 klubi lahjoitti yhteensä 38 kassia. Kassit jaettiin etupäässä Kun joulukassit on lahjoitettu, onkin ovella jo seuraava palveluaktiviteetti: vaatejakelu. Tämä on neljäs vuosi, kun LC Hyvinkää / Höffinga toteuttaa vaatejakelun. Edellisinä vuosina tammikuun lopussa toteutettu jakelu järjestetään tänä vuonna helmikuun toisella viikolla. Jaettavia vaatteita kertyy paljon jo klubilaisten varastoista, mutta niitä saadaan myös sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta. Viime vuoden jakelua varten vaatteita vastaanotettiin myös klubin järjestämän lastenkonsertin yhteydessä. Klubilaiset lajittelevat jaettavat vaatteet. Jaettavien vaatteiden tulee olla puhtaita ja ehjiä. Vaatteet jaetaan diakoniatoimiston päivystysvastaanoton yhteydessä, jossa klubilaiset huolehtivat niiden jaosta. Viime vuonna vaatejakelussa kävi yli 100 avuntarvitsijaa. Vaatteita jaettiin niin yksin asuville kuin perheellisille hyvinkääläisille. Jaettavien vaatteiden arvoksi arvioitiin kirpputorihinnoin n. 2 500 euroa. Loput vaatteet viedään Venäjän Karjalaan Idän työ -järjestön kautta. Teksti ja kuvat: Sanna Suni LC Hyvinkää / Höffinga 20 vuotta naisenergiaa Hämeestä L C Hämeenlinna / Aulanko vietti 20-vuotisjuhliaan Kylpylähotelli Rantasipi Aulangon puutarhassa helmikuussa 2010. Tämä virkeä naisklubi, joka perustettiin 25.10.1989, oli 3. naisklubi Suomessa silloin 20 vuotta sitten. Kummiklubimme on LC Hämeenlinna Wanaja. Hämeessä ei siis oltu hitaita, kun mahdollisuus naisklubien perustamiseen tuli. Lähdettiin nopeasti uranuurtajaksi naisleijonien monivaiheiselle polulle, josta perustajajäsen Varpu-Liisa Haahtela esitti juhlassa läpileikkauksen teemalla ”20 vuotta naisenergiaa”. vielä kerran kaikille. Oheisessa kuvassa virkeää naisenergiaa palmujen katveessa. Juhlassamme oli mukava tunnelma ja sopivasti vieraita ystävyysja yhteistyöklubeistamme. Kiitos Teksti ja kuva: Outi Rouhela, LC Hämeenlinna/Aulanko Eturivissä vasemmalta kuusi perustajajäsentä Päivi Vuorinen, Irma Lahervuori, Varpu-Liisa Haahtela, Riitta Aaltonen, MarjaLeena Mäki ja Kirsti Mantila. Oikealla viime vuoden presidentti Outi Ruohela. Muut leijonanaiset kuvassa: Tuulikki Uusitalo, Laura Olmedo-Kivistö, Marjatta Laine, Kirsi Liljeqvist, Marjatta Kesäläinen, Tuula Ruuska, Eila Mäensivu, Leena Rusko, Tuula Rantanen ja Maritta Korkia-Aho. 19 Leijonav iesti Lion Jukka Jalonen – Leijonahengessä niin valmentajana kuin vapaa-ajallakin Lion-veli Jukka nuorten jääkiekkoilija-alkujen ympäröimänä. M oni tuntee Jukka Jalosen Suomen Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana. Tuimailmeisenä pelin johtajana tunnettu Leijonamaajoukkueen luotsi on vapaa-ajallaan mukana myös Lions-toiminnassa, ja työn ulkopuolella ilmeeltään ja olemukseltaan rennompana. Vuodesta 2005 lähtien Lion-veli Jukka on ollut jäsenenä Lionsjärjestössä. Hänen kotiklubinsa on LC Riihimäki, joka on kaupungin ensimmäinen ja perinteikkäin sen neljästä klubista. Klubitoimintaan hänet sai mukaan poikien 20 jääkiekkoharrastuksesta tutuksi tullut Heikki Häti, joka sai Jukan vakuuttumaan Lions-aatteesta ja hyväntekeväisyystoiminnasta Lions-järjestössä. Toisena kummina suostuttelemassa oli Jukan nuoruusvuosilta tutuksi käynyt yleisurheiluvalmentaja Matti Sutinen. Kasvuympäristö urheilupaikkojen lähipiirissä Jukka on syntynyt, asunut ja käynyt peruskoulunsa Riihimäellä. Kaupungin pohjoispuolella lapsuutensa viettäneen Jukan liikun- taharrastukseen antoi kipinän läheinen urheilupuisto. Useat lähipiirin lapsista harrastivat alueen urheilukentillä kesäisin yleisurheilua ja talvisin samassa paikassa jääkiekkoa ulkojäällä. 60-luvun lopulla Urheilupuisto täydentyi urheilutalolla, joka päivisin toimi viereisen koulun sisäliikuntatilana ja iltaisin sekä viikonloppuisin seurojen harrastus- ja pelipaikkana. Jukan nuoruusvuosien suosituimmat lajit olivatkin siten yleisurheilu, jääkiekko ja käsipallo, jotka harrastuspaikkansa puolesta olivat sopivan lyhyen välimatkan päässä kotoa ja tulivat tutuiksi myös koulun liikuntatunneilla. Näistä lähtö- kohdista saivat alkunsa nykyisen jääkiekkomaajoukkuevalmentajan ammattilaisura ja innostus urheilun parissa. Kiekkoilusta perusopetukseen Lukion jälkeen Jukka lähti opiskelemaan Jyväskylän Yliopiston Liikuntatieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1982. Tuohon mennessä suosikkilajiksi oli vakiintunut jo jääkiekko. Jyväskylässä oli erinomaiset mahdollisuudet pelata jääkiekkoa ja opiskelujen ohella harrastus vei pelaajana aina SMliigatasolle saakka JypHT:ssä kau- Leijonav iesti della 1985-1986. Opiskelujensa loppuvaiheessa Jukka työskenteli Riihimäellä Haapahuhdan ala-asteella luokanopettajana ja valmistumisvuotenaan naapurikunnan Hausjärven yläasteen ja lukion liikunnan lehtorina. Urheiluvalmennuksen ammattilaiseksi Vuonna 1989 jääkiekkovalmentaminen alkoi Tampereen Ilveksen valmennuspäällikkönä ja siitä lähtien valmennus on pyörittänyt miestä lukuisissa joukkueissa SMliigassa, Mestiksessä sekä Italian ja Englannin pääsarjoissa nykytehtäviin maajoukkueen päävalmentajaksi saakka. Kaudella 2005-2006 Jukka saavutti pitkän uurastuksen jälkeen HPK:n valmentajana SMkultaa, joka oli seuran ensimmäinen. Jalosen aikana 2000-luvulla seura pääsi kuudesti välieriin ja saavutti viisi kertaa mitalisijan. Maajoukkuevalmentaja Vuodesta 2007 alkaen Jukka Jalonen on ollut Suomen jääkiekkomaajoukkueen palveluksessa toimien ensimmäisenä vuotena kakkosvalmentajana kanadalaisen Doug Sheddenin aisaparina. Tässä tehtävässä maajoukkue saavutti vuoden 2008 MM-kisoissa pronssimitalin, jonka jälkeen Jukka siirtyi joukkueen päävalmentajaksi. Hänen ensimmäisessä arvoturnauksessaan Sveitsin MM-kisoissa vuonna 2009 joukkueen tie päättyi puolivälieriin ja vuoden 2010 kisoissa Saksassa Suomi hävisi rangaistuslaukauskisan MM-tittelin voittaneelle Tsekille jääden jälleen harmillisesti puolivälieriin. Vuoden 2010 Vancouverin Olympialaisissa Jalosen joukkue ylsi pronssille. Marraskuussa 2010 Euro Hockey Touriin kuuluvassa Karjala-turnauksessa Suomen uudistettu joukkue vei voiton neljän kovan kiekkomaan; Suomi, Ruotsi, Venäjä ja Tsekki joukossa, mutta tasapaino säilyi, kun Moskovassa joulukuussa nuori joukkue joutui pahasti altavastaajaksi. Valmentajan arkipäivää Maajoukkue valitaan jokaiseen koitokseen aina erikseen. Euro Hockey Toureja on neljä kertaa kauden aikana, jonka lisäksi ovat MM-kisat loppukeväällä. Olympialaiset tulevat eteen joka neljäs vuosi. Näihin peleihin valmistaudutaan 4-5 viikkoa etukäteen ja joukkue pääsee yhdessä harjoittelemaan yleensä vasta siellä, missä itse turnauskin pidetään. Joukkueen kasaaminen vie myös aikaa. Tarvitaan pelaajia, joissa yhdistyy hyvä terveys, erinomainen pelitaito ja korkea motivaatio pelaamiseen. Jukan alkutalveen ajoittuu tutustuminen NHL-peleihin ja myös pelaajiin Pohjois-Amerikassa. Pelaajat harjaantuvat joukkueeksi osallistumalla erilaisiin turnauksiin. Tällä kiekkokaudella takana ovat jo Karjala turnaus marraskuussa ja Moskovan turnaus joulukuussa. Lisäksi maajoukkue osallistuu vielä Tukholman ja Tsekin turnauksiin ja useisiin maaotteluihin. Ennen MM-kisoja leireillään Vierumäellä ja Helsingissä. Kaikilla MM-rinkiin valituilla pelaajilla on halu pelata Leijona-paidassa ja tahto voittaa. Koska pelaajat ovat jo taidoiltaan huippuluokkaa, on valmentajan tärkeimpänä tehtävänä luoda joukkueeseen ilmapiiri, jossa jokainen saa käyttää vahvuuksiaan ja saada ne tuotua myös esille pelin tiimellyksessä. Onnellakin on peleissä ajoittain merkityksensä. Pelin kulkua ei voi aavistaa etukäteen, joten kaikkeen tulee varautua sen aikana. Työ vaatii joustoja Lion-veli Jukan työkiireet ja matkustaminen ovat lisääntyneet tasaiseen tahtiin uran edetessä. Vaikka Suomen jääkiekkoliiton toimisto sijaitsee Helsingissä, niin matkavuorokausia työtehtävä vaatii runsaasti ja se on kaukana tavanomaisesta toimistotyöstä. Haasteena ovat perhe-elämän, harrastusten ja työajan sovittaminen toisiinsa turnausten aikaisten ja iltoihin ajoittuvien poissaolojen lomassa. Omat pojat pelaavat jääkiekkoa junnujoukkueissa ja kyyditykset ovat perheen arkipäivää. Jukka osallistuu mielellään kotikaupunkinsa jääkiekkojunnujen innostamiseen vierailemalla heidän harjoituksissaan. Junnuvalmentajien kanssa on aina aikaa vaihtaa muutama sana valmennuksesta ja tarvittaessa häneltä saa myös valmennusvinkkejä kokeiltavaksi. Kotona Sari-vaimo saattaa aika-ajoin tuskastua perheen miesten asioiden pyöriessä jääkiekon ympärillä lähes koko vuoden. Kesällä toiminta on rauhallisempaa ja aikaa riittää paljon muuhunkin. Lions toiminnassa mukana Työkiireiden aikana Lions-työ jää vääjäämättömästikin vähemmälle, mutta aikaa on löytynyt klubin pitkäaikaisiin aktiviteetteihin ja klubikokouksiin. Monella työelämässä paljon matkustavalla on usein vaikeuksia sovittaa menojaan klubikokousten ja aktiviteettien lomaan. LC Riihimäen presidentti Jarmo Juurinen kertoo Jukan olevan kuitenkin ykkönen osallistumisaktiivisuudeltaan klubin työkiireisistä jäsenistä. Kiireisellä miehellä on aina ollut aikaa osallistua klubin toimintaan, vaikkakin työtehtävät asettavat rajoituksia. Joulunaikaan LC Riihimäki myy salaisella reseptillä valmistettua Lions-sinappia. Ennen joulua Jukka ehti myös myyntitoimiin mukaan, vaikka Moskovan turnaus kuun puolivälissä laittoi aikataulun tiukaksi. Lisäksi Jukka on osallistunut Riihimäen klubien yhteiseen Lasten Talvikarnevaalien järjestämiseen sekä järjestysmiestehtäviin klubin erilaisissa aktiviteeteissa. Urheiluvalmennus ja Lions-toiminta Riihimäen vanhimmassa Lionsklubissa jäsenistön ikähajonta on laaja ja ammattikirjo suuri. Kes- Jukka Jalonen Syntynyt Koulutus Ammatti Työura Saavutukset Perhe Kotikunta Lions Club Lions kummit Riihimäellä, 02.11.1962 Liikuntatieteiden maiste ri 1988 Valmentaja SM-liigapelaajana 1985 - 1986 (JypHT) Luokanopettaja1986 – 198 7 Liikunnan lehtori 1988-1 989 Jääkiekkovalmentaja 198 9Maajoukkuevalmentaja 2007 Maajoukkueen päävalme ntaja 2008 1 EM-kulta 1995 (alle 18v joukkue) 1 Englannin Superleague hopea 200 0 1 Benson & Hedges Cup hopea 200 0 5 SM-pronssia (Lukko, HP K) 1 Suomen mestaruus 200 5-2006 (HPK) 1 European Champions Cup hopea (HPK) 1 MM-pronssi, Halifax 200 8 1 Olympiapronssi, Vancou ver 2010 Vihitty 1992 Lopen kirkoss a Puoliso Sari Pojat Jesper (16) ja Jimi (14) Perheessä lisäksi Aksu-koi ra Riihimäki LC Riihimäki 2005 lähtie n Matti Sutinen ja Heikki Hä ti 21 Leijonav iesti kustelut klubikokouksissa ovat sen vuoksi mielenkiintoisia vaikkakin yksi kiinnostava aihe on yllättävästi urheilu, josta kaikilla on aina jokin mielipide ja Jukan ammattilaistiedoilla on siten kova kysyntä. Kun Jukka piti klubi-illassa esitelmän ammatistaan klubiveljilleen, riitti heillä esityksen jälkeen lisäkysymyksiä niin, että vartin kokonaisaika moninkertaistui. Silti kaikilla pysyi mielenkiinto yllä loppuun saakka, kertoo klubin presidentti Juurinen. Varttuneemmissa Lions-veljissä Jukka ihailee ja arvostaa heidän sitoutumistaan Lions-toimintaan ja pyrkii aikojen saatossa pääsevänsä itse samanlaiseen aktiivisuuteen. Leijonatyössä Jukka arvostaa nimenomaan ahkeruutta, sitoutumista, pyyteetöntä auttamishalua sekä kykyä ja halua yhteistyöhön. Se on samanlaista itsensä likoon laittamista, jota hän arvostaa valmentajana jääkiekkoleijonissakin. Nämä ainekset vievät joukkueen parhaimmillaan aina voittoon saakka. Ihmissuhdetyötä Jukan havaintojen mukaan suuri yleisö arvostaa suuresti Lionstoimintaa ja on valmis myös tukemaan sitä, mikäli vain olisivat tietoisia mahdollisuuksista. Sen vuoksi tiedottaminen Lions-toi- minnasta on tärkeää ja sitä tulisi lisätä. Jukka näkee Lions-toiminnassa samoja piirteitä kuin valmentamisessa. Molemmat ovat ihmissuhdetyötä, jossa kaikkien on sitouduttava ja pantava kortensa kekoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Lion-veli Jukan mielestä on hienoa kuulua ryhmään , joka viihtyy ja tekee töitä yhdessä muiden auttamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Epäitsekkyys on arvo, josta jääkiekkoiluunkin voidaan ottaa oppia Lions-toiminnan piiristä. Teksti ja kuvat: Esa Ojapalo,D107C Pienessä pakkasessa Patastenmäen tiilikoulun 3:nnen luokan oppilaita liikuntatuntinsa lomassa Riihimäen Peltosaaressa. Jukan ”lapa jäähän”-komennolla porukka pysyy hetken paikoillaan. LÖYDÄ MAHDOLLISUUTESI! OLLISU Hyvien kauppojen tekijöille www.kesko.fi/kauppiasura 22 Leijonav iesti Aktiivinen leoklubi Järvenpäässä T ämä kausi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti Järvenpäässä. Heti syyskuussa leot osallistuivat leijonien järjestämään vanhusten kirkkopyhään, keräsivät varoja Pakistanin tulvauhreille ja olivat mukana Riihimäen leijonien Voimala Rock – tapahtumassa. Marraskuun ensimmäinen päivä on leojen kansallinen Hyvänmielenpäivä. Päivän tarkoituksena on tehdä jotain, josta ympärillä oleville ihmisille tulee hyvä mieli. Järvenpään leot olivat perinteitä noudattaen Järvenpään hautausmaalla Pyhäinpäivänä jakamassa ilmaiseksi lämmintä mehua ja itse leipomiaan pipareita. Toinen marraskuun valopilkku oli Bingoiltapäivä paikallisessa vanhusten palvelutalossa. Palkintona oli itse leivottuja pipareita, joita jäi yli Hyvänmielenpäivästä. Nämä molemmat aktiviteetit olivat todella helppoja toteuttaa pienelläkin porukalla ja niistä sai valtavan hyvän mielen myös itselleen. Parasta toiminnassamme on nähdä iloiset ilmeet ihmisten kasvoilla. Jos sinun klubisi haluaa olla auttamassa, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Menestyksen salaisuuksia Kaikki Järvenpään leijonaklubit ovat leojen taustaklubeja. Järvenpään leijonat ja leot ovat aina toimineet läheisessä yhteistyössä keskenään. Taloudellinen tuki taustaklubeilta on tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on saada myös muunlaista apua ja tukea. Jär- Leo Club Järvenpää on C-piirin vanhin edelleen toimiva leoklubi. Järvenpään leot ovat auttaneet ja tuoneet iloa ympärilleen yli kymmenen vuoden ajan. Tekijät ovat vaihtuneet vuosien varrella, mutta klubin lämmin henki on säilynyt. venpään leot ovat aina voineen luottaa leijoniensa tukeen. Lämpimät välit taustaklubien kanssa on yksi merkittävä tekijä klubin menestyksekkäässä historiassa. Jäsenhankinta on toinen menestyksekkään klubin taustavoima. Järvenpään ja lähialueiden leijonilla on ollut jo vuosien ajan käytäntönä maksaa nuorisovaihtoon lähettämälleen nuorelle yksi vuosi Järvenpään leoklubissa. Tämä tapa on ollut oikea jäsenhankinnan kultakaivos. Suuri osa klubin jäsenistä on tullut mukaan nuorisovaihdon kautta ja jäänyt klubiin maksetun kauden jälkeen. Klubiin jäämiseen on vaikuttanut hyvä yhteishenki, joka klubissa vallitsee. Kaikki ovat tervetulleita ja kaikki ovat toistensa kavereita. Järvenpään leot ovat avoin ja sydämellinen leoklubi, johon on helppo tulla ja jäädä. Teksti: Ida Ståhle Kuva: Kirsti Komulainen Leo Club Järvenpää Kausi jatkuu yhtä toimeliaana kuin se on alkanutkin. Joulukuussa on suunnitteilla nyt kolmatta kertaa järjestettävä jouluinen askartelupaja alakoulun oppilaille ja heidän perheilleen. Pääsymaksut lahjoitetaan lyhentämättöminä koulun valitsemaan tarkoitukseen. Leot ovat tukeneet muun muassa koulun rumpurahastoa, olleet ostamassa lautapelejä koululaisten iloksi ja tänä vuonna tuotoilla ostetaan selkokielen kirjoja koulun kirjastoon. Keväälle on suunnitteilla monien aktiviteettien lisäksi Suomen Leojen vuosikokouksen järjestäminen. Leojen vuosikokous pidetään 27.–29.5.2011 todennäköisesti C-piirin alueella. Järvenpään leot yhdistivät Hyvänmielenpäivän ja Nenäpäiväkeräyksen. Kuvassa Clara Nilsson (vas.), Camilla Ekman, Ida Ståhle ja Prada-koira. 23 Leijonav iesti Vierailu 85-vuotisjuhlilla - Suomi-poika Hans Leuskan syntymäpäivät Viron Rakveressa H ans Leuska on ollut klubimme veteraanikummi vuodesta 1994 lähtien. Olemme muistaneet häntä aina puolivuosittain avustuksella, joka on vastannut kerralla samaa avustussummaa kuin mitä he saavat Suomen valtiolta ylimääräistä rintamalisää vuosittain. Sen lisäksi olemme kustantaneet yhdessä Aarne Ritari säätiön kanssa heidän asuntoonsa uudet ikkunat ja parvekeoven asennuksineen. Näin ollen he voivat asua nykyisessä asunnossaan pitkään. Kahtena viime vuonna olemme kustantaneet Hans Leuskan osallistumisen Suomen poikien Suomen kannatusyhdistyksen tekemään syys- retkeen Virossa. Tänä vuonna retki suuntautui Setumaalle Etelä Viroon. Mukana klubistamme oli lion Matti Kivistö ja Reijo Alen sekä Lc Asik- kala klubista lion Hannu Vilppula ladynsa Tean kanssa. Maije ja Hans Leuska Samalla matkalla luovutimme piirikuvernööri Helena Rahkon klubille lahjoittamat Aino-tossut Maije Leuskalle (81v.). Hän on liikuntavammainen, mutta pystyy liikkumaan sisällä ilman tukea. Nämä tossut menivät todella tarpeeseen. Mukana Hans Leuskan onnittelukäynnillä olivat lady Marja Rantanen ,lionit Rauno Rantanen, Matti Kivistö ja Reijo Alen LC Asikkala / Päijänne sekä Nils Granqvist Keski-Lahden Sotaveteraaneista. Teksti Tapio Matila Kuvat: Reijo Alen, LC Asikkala / Päijänne Suomi-pojat Suomi-pojat ovat Suomen talvi-ja jatkosodassa Suomen puolustusvoimissa palvelleita vapaaehtoisia. Moni piirimme klubi auttaa heitä Suomi-poika-aktiviteetissaan. Piirimme alueella olevasta Suomi-poika toiminnasta tietoja kerää ZC Kyösti Lintunen (kyosti.lintunen@lions.fi). Reijo Alen luovuttamassa Maije Leuskalle pk Helena Rahkon klubille lahjoittamat Aino tossut. Lion-hehkuviiniä Tallinnan raatihuoneenaukiolla - varainkeruuaktiviteetteja naapurissa Moni Tallinnassa joulun alla vieraillut on saanut lämmikettä LC Tallinn/Eesti I:n joulukojulla, jossa klubin sihteeri Peeter Saar puolisonsa Aivin kanssa ovat olleet myymässä erilaisia joulun ajan tuotteita. Lämmikkeeksi kelpasi esimerkiksi joulunmakuinen hehkuviini hintaan 35 kroonia (n.2,25€) mukilta. Tallinnan ensimmäinen klubi kerää ja lahjoit- 24 taa vuosittain noin 100 000 Viron kroonin verran keräystuottoja avuntarvitsijoille, joka Viron euroon siirtymisen jälkeen vastaa noin 6500 euroa. Merkittävä summa, joka saadaan vuoden aikana erilaisilla keräystempauksilla, joista joulukoju on yksi monista. Teksti ja kuva: Esa Ojapalo, D107C LC Tallinn/Eesti I:n sihteeri Peeter Saar tunnollisena myyntikojussaan raatihuoneen aukiolla joulukuussa. Leijonav iesti Forssan seudun lions-klubeilta rahalahjoitus Mielikki ry:lle F orssan seudun Leijonat aloittivat uuden hyväntekeväisyyskauden elokuussa poikkeuksellisesti yhteisellä tilaisuudella, tanssin ja rennon seurustelun merkeissä. Perinteisen klubikokouksen sijaan vietetyn mukavan illanvieton tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan Forssan Seudun Mielenterveysyhdistyksen eli Mielikki ry:n toiminnan tukemiseen. Lahjoituksen eli tarkalleen 766,15 euron shekin vastaanottaneet Mielikki ry:n pj Tom Jäderholm ja projektipäällikkö Kirsi Hipp totesivat summan olevan noin 120 jäsenen yhdistykselleen iso ja tarpeellinen. Lahjoitus tullaan käyttämään jäsenten yhteiseen virkistystoimintaan. Seudun lions-klubeista lahjoitusta olivat luovuttamassa LC Forssa / Wahrenin Ilpo Suvanto, LC Fossa / Floresin Liisa Metsämäki ja Päivi Ruhanto, LC Forssan Veikko Nieminen, LC Kuhan Esko Skants ja LC Ypäjän Mikko Malin. Klubit sopivat jo ennen elokuun tapahtumaa Mielikki ry:n lahjoituksen kohteeksi. Mielikki on Forssan talousalueella toimiva mielenterveyskuntoutujien, heidän omaistensa ja ystäviensä muodostama yhdistys. Se pyörittää omissa tiloissaan säännöllisesti erilaisia vertaistukiryhmiä, ns. ”olohuoneryhmiä”, jollaisia on olemassa omansa mm. miehille, naisille sekä uskonasioista ja käsitöistä kiinnostuneille. Mielikki pyrkii tarjoamaan tukea niin sairaalasta kotiutuville potilaille kuin jo kuntoutuville henkilöille. Apu voi olla konkreettista auttamista potilaan tarpeiden ja yhdistyksen resurssien mukaan. Tai henkistä tukea, välittämistä, yhdessä oloa, sosiaalisten taitojen opettelua ja uusien kontaktien luomista. Olohuoneryhmiä vetävät vapaaehtoiset vertaistukiohjaajat jotka voivat kouluttautua mm. kattojärjestö Mielenterveyden keskusliiton järjestämissä ohjaajakoulutuksissa. Mielikin toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja on voittoa tavoittelematonta. Forssan seudun lionsklubit ovat harjoittaneet hyväntekeväisyystyötä lähinnä omien ryhmien resurssien mukaisesti. Klubien yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja KUVASSA vasemmalta Mielikki ry:n Kirsi Hipp ja Tom Jäderholm sekä Leijonat: Ilpo Suvanto LC Forssa Wahren ja Liisa Metsämäki LC Forssa Flores. Kuva: Mikko Malin suunnitteilla onkin jo uusia tempauksia. Leijonien toiminta on kansainvälistä ja se perustuu vapaaehtoiseen työhön ja hyväntekeväisyyteen jonka kohteina ovat erityisesti nuoriso, vanhukset, vammaiset, sotaveteraanit ym. avuntarvitsijat. Forssan seudulla toimii tällä hetkellä yhteensä 8 klubia Forssassa, Jokioisilla, Tammelassa, Ypäjällä ja Humppilassa. Suomessa on yli 900 lionsklubia ja koko maailmassa yli 46.000. Lisätietoja Leijonatoiminnasta löytyy osoitteesta www.lions.fi. Teksti: Päivi Ruhanto Kuva: Mikko Malin, Forssan seudun Lions-klubit 25 Leijonav iesti Historiallista Bolognaa, punatiiliraunioita KOKEMUKSIA JA KOMMELLUKSIA EUROOPPA FORUMISSA T aas oli se aika vuodesta, että matka suuntautui Lionsien Eurooppa Forumiin. Se pidettiin tänä vuonna Italiassa, Bolognassa. Bologna on yksi Italian tärkeistä yliopistokaupungeista. Asukkaita siellä on 500 000 henkilöä ja sitä sanotaan Italian punaiseksi kaupungiksi. Ne punaiset asiat ovat historiassa olleet punainen savi eli punatiilitalot, sianliha sekä politiikka. Nykyisin tämä määritelmä ei enää pidä paikkaansa. Punatiilitalojen kohdalla toki, onhan Bolognassa kymmeniä kilometrejä katettuja tiilikäytäviä. Ostosten teko sujuu kastumatta ja ne antavat kaupungille sen persoonallisen leimansa. Forumin pitopaikka on messukeskuksen yhteydessä oleva kongressikeskussiipi. Bolognahan on Milanon lisäksi Pohjois-Italian suosituin messujen ja näyttelyiden pitopaikka. 26 Foorumin ohjelmaan olin jo kotona tutustunut www-sivujen kautta ja tehnyt merkintöjä mille luennoille osallistuisin Torstaina, kun ilmoittautumisen jälkeen meni itse luentojen pitoalueelle, ensimmäinen puolituntinen meni tuttujen kanssa kuulumisia ja halauksia vaihtaen. Mutta kuinka hauskaa se olikaan, kun kaikki oli niin helppoa, etkä tuntenut itseäni lainkaan ulkopuoliseksi, etkä yksinäiseksi. Sitten olikin jo kiire ensimmäiselle luennolle todeten, että tavataan tauolla. Luentojen aiheet olivat mielenkiintoisia ja se, että voit valita itseäsi lähinnä olevat asiat, tekee foorumista todella mielenkiintoisen. Minua kiinnosti tietysti GSM – asiat, olenhan saanut koulutuksen siihen. Nyt sen rinnalle on tullut GLS, josta olen henkilökohtaisesti kiinnostunut ja haluaisin myös saada lisää tietoa. Se poh- jautuu Leader Ship koulutukseen, joka minulla oli tilaisuus suorittaa ennen Tampereen Europa Forumia. Myös ”Woman and Society Seminar” oli varsin mielenkiintoinen. Siinä jos missä erosivat eri maiden naisten mielipiteet mm nais- ja miespuolisten lionien suhtautumisesta toisiinsa. Myös Euroopan maiden erilaisuus auttamisen kohteista oli hyvin kirjavaa. Myös mielipiteet siitä, miten naisten tulisi omaa arvostustaan nostaa lionien joukossa, olivat hyvin kirjavat. Se oli todella mielenkiintoinen puolitoistatuntinen. Italialaisista sanotaan aina, että he hoitavat asioita ”vähän sinne päin” mentaliteetilla. Täytyy kyllä suurena Italian fanina tunnustaa, että kyllä jotkut asiat tuntuivat niin olevankin. Suurin pulma osallistujille oli varmasti tiukka aika- taulu ja liian pienet luentosalit. Myös kaikille jaettujen kahvikuponkien käyttö tuotti ongelmaa, kun monta sataa ihmistä yrittää saada kahvia kymmenessä minuutissa ja palveluhenkilökuntaa on vain yhden käden sormilla laskettuna. Kokonaisuutena Forum mielestäni oli hyvin onnistunut. Ilmoittautuminen, opastus luentosaleihin ja salien nimet ulkopuolella olivat hyvin hoidetut. Tänä vuonna luentokielenä oli tietysti italian kieli, järjestäjämaan mukaan. Mutta sitä ei pidä pelätä, vaikka ei jonkun maan kieltä ymmärtäisikään, kun kaikki luennot tulkataan monelle muulle kielelle, tosin ei Suomeksi. Tulkkauksen kuulemista varten saat lainata kuuntelulaitetta, jonka voit maksutta hakea käyttöösi aina päiväksi kerrallaan. Kuuntelulaitteista saankin hyvän Leijonav iesti Kuulustelun suorittanut poliisi Forumin sisääntulo ”aasinsillan” niihin kommelluksiin tai paremminkin siihen kommellukseen. Foorumissa piti näet antaa jokin todiste henkilöllisyydestä, että sai kuuntelulaitteen. Niinpä minäkin luovutin tytöille ajokorttini torstaina kun tulin paikalle ja oli menossa ensimmäiselle luennolle. Koko päivän tietysti pidin sitä, koska italiankielen taitoni ei välttämättä riitä nopean puheen ymmärtämiseen vaikeista aiheista. Illalla sitten menin laitetta palauttamaan ja hämmästys oli molemmin puoleinen niin minulla kuin laitteen luovuttaneella tytölläkin. Eipä ollutkaan ajokortti siinä paikalla, jossa se olisi pitänyt olla. No siitä sitten alkoi sen illan ja perjantai-iltapäivän kestänyt show. Ensin ajokorttia etsittiin kontaten pöydän alta ja laatikoiden alta jne. , mutta tuloksetta. Sitten paikalle kutsuttiin vahtimestari, josko hänelle olisi joku kortin palauttanut – ei ollut. Seuraavaksi minulta kysyttiin hyvin huolestuneena, ”oliko se sellainen dokumentti, jota tarvitsette päästäksenne maasta?” Kun vastasin kieltävästi, kuulin helpotuksen huokauksia useampiakin. Seuraavaksi sain ohjeet tulla aamulla kysymään ajokorttia, josko olisi yön aikana löytynyt. Tiesin jo silloin, että ei se löydy, koska kyllä se olisi jo torstaina löytynyt. Niinpä perjantaina saavuttuani paikalle, kävelin infotiskille kyselemään ja sain taas vastauksen- ei ole löydetty. Sain myös pyynnön josko tulisin klo 14.00 takaisin, niin he vielä lounastunnilla katsoisivat viimeisetkin tutkimattomat paikat. Ja minä lupasin, tietysti. Palatessani klo 14.00 sain taas jo etukäteen tietämäni vastauksen – ”ei löydetty”. Niinpä olimme uuden edessä, mitä nyt. Tarina jatkui sillä, että menimme poliisilaitokselle tekemään ajokortinkatoamisilmoituksen ja sitten takaisin kongressikeskukseen allekirjoittamaan korvaus, jonka maksoivat. (Kuva 64) Vaikka aikaa meni ja perjantai-iltapäivän loistavat luennot, joille olin aikonut osallistua – on aina haettava jokaisesta asiasta jotain positiivista. Tässä tapauksessa se on se, että saan uuden luottokortin kokoisen ajokortin vanhan ison tilalle. Women and Society Seminar Matkoilla sattuu ja tapahtuu, mutta saapahan mitä keinutuolissa muistella. Näin haastankin teidät jokaisen osallistumaan seuraavaan foorumiin, joka on Hollannissa, Maastricht´ssa lokakuussa 2011. Teksti ja kuvat: Hilkka Ruusuvirta LC Nurmijärvi/Kanerva Maastricht´in osasto 27 Leijonav iesti Leijonat järjestivät Itsenäisyysjuhlan Jokelassa T uusulan Jokelassa vietettiin itsenäisyyspäivää Lions Club Jokelan ja Lions Ladyjen järjestämässä juhlassa. Päivä alkoi lipunnostolla Jokelan kirkolla ja seppeleen laskulla uurnahautausmaan ristille. LC Jokelan seppeleen lisäksi laskettiin Tuusulan seurakunnan ja kunnan yhteinen seppele. Ristillä puhunut presidentti Sami Heinonen korosti yhteisöllisyyden merkitystä niin sotavuosina kuin jälleenrakentamisen aikana ja nykyajassa. Jokelan aluepappi, pastori Timo Huuhtanen puhui seurakunnan edustajana. Päivän juhlapuhujana oli tuusulalainen kenraaliluutnantti (res) Antti Simola. Hän muistutti, että vaikka itsenäisyytemme on noin neljän sukupolven mittainen ajanjakso, elää keskuudessamme vielä henkilöitä jotka ovat vanhempia kuin itsenäinen Suomi.. Simola oli tavannut ilmatorjunnan vuosipäivän tilaisuudessa reservin majuri Uljas Marttisen, joka on 102 -vuotias. Hän on molempien sotien veteraani. Tarkastellessaan puolustusvoiminen tulevaisuuden haasteita nosti Simola ajatuksen kodinturvajoukkojen tarpeellisuudesta esimerkiksi osana puolustusvoimiamme. Kodinturvajoukot muodostettaisiin reserviin siirtyneistä joukoista. Nämä joukot olisivat jatkuvasti valmiita tukemaan yhteiskuntaamme erilaisissa onnettomuustai muissa kriisitilanteissa. Simola korosti suomalaisen asevelvollisuuden tehokkuutta ja edullisuutta maan puolustuksessa. – Toiminta kriisinhallintatehtävissä erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa kuten myös kokemukset yhteistoimintaharjoituksista NATO - joukkojen kanssa ovat osoittaneet, että yleisen asevelvollisuusjärjestelmämme sotilaat, suomalaisen yhteiskunta- ja koulutusjärjestelmän miehet ja naiset ovat ensiluokkaisia tehtävissään. Heistä voimme ja meidän kannattaa olla ylpeitä, Simola totesi. Lions Club Jokelan puolesta juhlaväen toivotti tervetulleeksi presidentti Sami Heinonen. Hän totesi, että nykyinen hyvinvointimme ei ole tullut ilmaiseksi. Sen edestä on pitänyt sotia, luovuttaa yli 1/10 maa-alueestamme, maksaa raskaat sotakorvaukset ja jälleen rakentaa maa. Heinonen korosti puheessaan myös Lotta Svärd – järjestön ja muiden naisten työn merkitystä sotaponnistelujen aikana. So- dissamme suomalaisten naisten uskomattomat uroteot ovat ainutlaatuisia koko maailmassa. Juhlan kahvituksesta huolehtivat Lions Ladyt. Ohjelmaa esittivät paikalliset kulttuurin harrastajat, joista useat toimivat Jokelan kansalaisopistossa. Teksti ja kuva: Kurt Ratia, LC Jokela Kenraaliluutnantti Antti Simola sekä LC Jokelan viime vuoden presidentti Martti Väyrynen sekä nykyinen presidentti Sami Heinonen. LC Lahti Jalkaranta järjesti joulujuhlan vanhuksille L C Lahti Jalkarannan leijonat tarjosivat Jalkarannan sairaalan kahdellesadalleviidellekymmenelle asukkaalle ja sadalle hoitajalle joulujuhlan kahvituksineen lauantaina 11.12.2010. Leijonat auttoivat henkilökuntaa potilaiden siirrossa esiintymispaikalle ja takaisin. Joulujuhlassa esiintyivät Lahtelaisen Sylvia -kodin erityiskoulun kahdeksannen luokan oppilaat ja Lahden Rudolf Steiner -koulun oppilaat. Lasten esittämät joululaulut ja yhteislaulut toivat iloa ja mukavia muistoja laitoksessa asuville ikäihmisille. Juhlassa esiintyi mm. Lahden Rudolf Steiner -koulun kahdeksannen luokan oppilaita 28 Jalkarannan sairaala tarjoaa vanhuksille laitoshoidon palvelut kodikkaassa ympäristössä. Sairaalan tilat ovat valoisat ja avarat. Kun asukkaiden huonokuntoisuuden takia ulos ei enää pääse, on luonnosta mahdollista nauttia suurista ikkunoista. Monelle asiakkaalle sairaala onkin viimeinen koti, sillä talon sisällä on mahdollista tehdä siirtoja eri osastoille, jos hoidon tarve muuttuu. Asiakasta ei tarvitse enää siirtää toiseen laitokseen. Juhlassa esiintyneet erityiskoulun oppilaat olivat iloisia saamastaan esiintymismahdollisuudesta. Luokanopettajan mukaan oikea ”keikka” erityiskoulun ulkopuolelle motivoi kaikkia luokan oppilaita harjoittelemaan, kun joku arvostaa heidän esiintymistään niin, että antaa siitä rahaakin. Juhlassa mukana olleena voin todeta, että esiintyjinä oppilaat olivat erityisen hyviä. Juhla toi siis joulumieltä kaikille mukana olleille vanhuksille, esiintyjille, leijonille ja mukana auttamassa olleille Jalkaranta-seuran jäsenille. Teksti ja kuva: Sami Sillanpää LC Lahti / Jalkaranta Leijonav iesti Joululahja Kehitysvammaisten lastensuojelu- pikkujoulujuhla J yksikköön N ikinharjun lastensuojeluyksikkö (virallisesti Nikinharjun kuntayhtymä ja lastenkoti) sai LC Nurmijärven ja LC Rajamäen joululahjan 15.12. Tällä kertaa lahjana oli 550€ sekä korillinen makeisia, laatikollinen omenoita ja mandariineja. Nikinharjun kuntayhtymän ja lastenkodin johtaja Eija Hilden vastaanotti LC klubien presidenttien Heikki Valteen ja Jussi Ronkaisen ojentaman lahjan. Rakennusten peruskorjausta sekä toiminnan jatkumispäätöstä odottava yksikkö käyttää lahjavarat lasten ja nuorten virkistystoimintaan esim. elokuva- ja uimahallikäytien sekä eri ikäisten leikkikaluhankintoihin. Kun kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät tai sosiaalipäivystyksen työntekijät virka-ajan ulkopuolella tarvitsevat lapselle tai nuorelle kiireellistä kodin ulkopuolista ”kotia” käännytään Nikinharjun kuntayhtymän puoleen. Nikinharjun Lastensuojeluyksikön tehtävänä on toimia kuntayhtymän alueella 0-17 vuotiaiden lasten- ja nuorten vastaanottoyk- sikkönä, Lastenkodissa on päättyvänä vuonna 2010 hoidettu 13.12. mennessä 64 eri lasta. Vuosittainen ja hetkittäinen hoitotarve vaihtelee kovasti. Nuorten tuetun asumisen yksikkö toimii samassa kuntayhtymässä. Se avustaa ammattilaisten tuella 16-19 vuotiaiden nuorten itsenäistymistä turvallisessa ympäristössä ammattilaisten tuella. Vaikeuksissa olevien perheiden arviointiin ja kuntoutukseen erikoistunut tiimi työskentelee yksikössä kokonaisten perheiden kanssa. Tarkoituksena on tukea perheitä eheytymään, kun heillä on vaikeuksia elämänhallinassa ja vanhemmuudessa. o kolmenkymmenen vuoden ajan LC Kerava/Kiven leijonat ovat kokoontuneet viettämään pikkujoulujuhlaa kehitysvammaisten ja heidän omaisten kanssa. Vanhat tuttavat tapaavat toisiaan ja uusia henkilöitä ilmaantuu aina joukkoon mukaan. Osanottajamäärä on kasvanut vuosien saatossa niin suureksi, että tapahtuma on siirretty nyt suurempaan seurakuntasaliin. Juhlassa tarjoillaan perinteiset jouluglögit, riisipuurot, kahvit ja tietenkin tortut. Tarjoilusta vastaavat leijona-veljet. Herkkujen nauttimisen ohessa laulamme tuttuja joululauluja. Mukana on ollut myös vierailevia esiintyjiä ja rohkeimmat juhlavieraat voivat myös esiintyä itse. Perinteiset arpajaiset, joissa jokainen arpa voittaa, saa jokaisen arvan ostajan hyvälle mielelle. Illan kohokohta on tietenkin vanha tuttu, pitkäpartainen ja punanuttuinen joulupukki. Hän jakaa kaikille vieraille pienen ”pussukan ” ja halukkaat voivat myös kuvauttaa itsensä vanhan joulupukin kanssa. Kuvausten jälkeen laulamme hetken aikaa, jonka aikana valokuvat valmistuvat. Jokainen saa valokuvansa mukaansa ennen kotiin lähtöä. Lopuksi kiitämme vieraita hyvästä illasta ja toivomme, että tapaamme ensi jouluna uudestaan. Teksti ja kuvat: Hakola/Aarnio, LC Kerava / Kivi Kuntayhtymän johtaja Eija Hilden on kiitollinen kaikesta yksikön saamasta taloudellisesta tuesta sekä tavaralahjoituksita. Teksti: Jussi Ronkainen Kuva: Tommi Kinnunen, LC Rajamäki Kehitysvammaisten pikkujoulujuhla on kasvanut jo suureksi tapahtumaksi iloisen ohjelman johdosta. 29 Leijonav iesti Arne Ritari-säätiön tuella Veljesmaja kuntoon Riihimäellä R iihimäen alueen Lions klubit saivat Arne Ritarisäätiöltä 2000 euron apurahan Riihimäen sotainvalidien veljesmajan kunnostukseen, minkä lisäksi klubit sijoittivat omista aktiviteetti varoistaan lisää toisen mokoman ja ylikin, kunnes elokuun lopussa juhlittiin ansaitusti majan valmistumista ja vietettiin samalla kesäkauden päättäjäisiä jäsenten, tukipiirin sekä talkoolaisten voimin. Sotainvalidien Veljesliitosta paikalla oli Veljesliiton Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist, joka kertoi toiminnasta, että Sotainvalidien Veljesliitto täytti juuri 70 vuotta ja koostuu Suomessa 18 piiristä. Ruotsissa toimii yksi piiri. Uudenmaan piiritoiminnan elinkaari on ajateltu kestävän vuoteen 2016 saakka ja valtakunnallisesti vielä vuoteen 2020 saakka. Näin pitkään siis ennakoidaan sotiemme veteraanien ja sotatoimissa vammautuneiden vielä liikkuvan keskuudessamme. Arne-Ritari-säätiön plakaattia majalla olivat kiinnittämässä Riihimäki/Uramo-klubista presidentti Harri Kylmälä, Riihimäki/ Kara-klubista projektin vetäjä Markku Tarkkonen sekä Sotainvalidien Riihimäen paikallisyhdistyksen tukijäsen Kari Jyrkinen. Jyrkinen naurahti, että hänkin juuri 80 vuotta täyttäneenä toimii yhdistyksen nuorisojäsenenä ja on sitä ikäpolvea, jonka ei tarvinnut enää osallistua sotatoimiin. Tämä kertoo jotakin sotainvalidien korkeasta iästä. Keski-ikä heillä on jo kunnioitettavat 88 vuotta. Järjestössä on valtakunnallisesti jäseniä vielä noin 9000, Uudenmaan piirissä 600 ja Riihimäen osastossa 30, minkä lisäksi mukaan lasketaan vielä heidän puolisonsa sekä leskeksi jääneet. Paikallisosaston naisjaoston toiminta on jatkunut jo 50 vuotta ja puolisot ovat päässeet yhdistyksen jäseniksi jo vuodesta 2005 lähtien. Naisjaoston toimintaa on vetänyt Hilkka Lehtonen. Jäsenistö vietti kesän viimeistä torstaitapaamistaan elokuun lämpöisessä ja aurinkoisessa säässä rakennusten valmistumista juhlistaen ja haitarimusiikista nauttien. Musiikista vastasi LC Riihimäki/Uramon soittoniekka Lion Timo Oittinen. Myös kunnostusprojektille lähtöidean antanut Uramon Past-presidentti Reino Simonen sekä lukuisat talkooleijonat olivat paikalla juhlistamassa tilaisuutta. Noin vuoden kestänyt ajatuksesta-valmiiksiprojekti sai pelkästään tyytyväisiä kommentteja juhlaväeltä. Torstaitapaamiset jatkuvat taas ensi kesänä samaan tahtiin. Viime kesänä remontin ja kunnostustöiden keskellä niitä ehdittiin pitää 15 kertaa. Teksti ja kuvat: Esa Ojapalo, LC Riihimäki / Kara Toiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist , paikallisosaston nuorisojäsen Kari Jyrkinen sekä Lions-talkoolaiset Seppo Viilomaa ja Juhani Saarinen katsastamassa työn lopputulosta. Juhlakahvitilaisuus sisällä. Lion-hanuristi Timo Oittinen ja etualalla projektille alkukipinän antanut LC Riihimäki / Uramon Past-presidentti Reino Simonen. 30 Talkoolaisia, sotainvalideja ja tukijäseniä majan ulkopuolella yhteiskuvassa. Leijonav iesti LC Tuusulanjärvi juhli ja toimii aktiivisesti kaudella 2010-2011 L ions Club Tuusula/ Lahelanrinne perustettiin vuonna 1976 Suomen ensimmäiselle asuntomessualueelle Tuusulan Lahelanrinteessä, joka toimi messujen pitopaikkana kesällä 1970. Klubia perustettaessa lähes tulkoon kaikki veljistä asuivat alueella, mutta vuosien mittaan erilaiset elämäntilanteet johtivat veljet yksi toisensa jälkeen alueelta poispäin .Tällä hetkellä ainoastaan yksi veli asuu vielä Lahelanrinteellä. Vuonna 2008 klubin vuosikokouksessa päätettiinkin nimenmuutoksesta. Uudeksi nimeksi tuli LC Tuusulanjärvi. Tämän kauden 2010 - 2011 presidenttinä toimii Sauli Stolt. Hänen johdollaan kausi alkoi perinteisellä Keski-Uudenmaan näkövammaisten syysretkellä. Tämän kertaisena retkikohteena oli Mustion Linna ja Fiskarsin ruukkikylä. Retkellä klubin veljet ja ladyt toimivat näkövammaisten oppaina. Näkövammaisten auttaminen jatkui marraskuun lopulla Näkövammaisten syyskokouksessa, johon osallistuimme jälleen avustajina. Marraskuun 6. päivänä klubi vietti 35-vuotisjuhliaan Hirvihaaran kartanon upeissa tiloissa. Juhlassa klubi sai ensimmäiset Leijonaritarinsa kun Lions piiri 107C:n 2.Varapiirikuvernööri Jouko Inkeroinen löi juhlallisesti miekaniskuilla klubiveljet Kalevi Korpelan ja Risto H. Luukkasen ritareiksi heidän pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan klubin aktiviteeteissa. Risto H. Luukkanen sai myös arvokkaan ja harvoin ansaitun 35-vuotis 100% :n merkin. Heijastinkampanjassa klubin veljet jakoivat yli 1000 heijastinta niin päivä- ja lastenkoteihin kuin aikuisillekin pimeillä kävelyteillä ja ostoskeskuksissa. Tästä kampanjasta on tullut klubille jokasyksyinen palveluaktiviteetti. Klubin ensimmäiset leijonaritarit puolisoineen kunniakirjoja vastaanottamassa. Joulukuussa klubi järjesti perinteisen Joulu Tulee Tuusulaan -kirkkokonsertin Tuusulan kirkossa. Esiintyjänä oli jo toista vuotta peräkkäin Juha Tapio. Tämä Tuusulan oma poika veti kirkon jälleen ääriään myöten täyteen. Jouluna klubi muisti Tuusulan vähäosaisia. Lahjoitimme avun tarpeessa olleelle perheelle noin 1000 euron arvoisen joulupaketin. Veimme myös kummi-lastenkodillemme Kotorantaan heidän toiveittensa mukaisia lahjoja. Näkövammaisten syysretkellä Fiskarsin VPK:n talon edustalla. Kevätkaudella Klubin pääaktiviteetti on toukokuussa järjestettävä perinteinen koko perheen Kesä Tulee Tuusulaan - juhla, jonka tuotosta suuri osa jaetaan tuusulalaisille nuorille mm. koulustipendeinä. Teksti ja kuvat: Risto H. Luukkanen, LC Tuusulanjärvi Tuusulalainen Juha Tapio Joulu Tulee Tuusulaan –kirkkokonsertissa. Heijastinkampanjassa jaettiin 1000 heijastinta turvaamaan jalankulkijoiden liikkumista pimeässä. Klubin 35-vuotisjuhlassa presidentti toivottaa varapiirikuvernöörin tervetulleeksi juhlaan. 31 Leijonav iesti LC Keravan kuulumisia L C Kerava on eräs C-piirin vanhimpia klubeja ja kooltaankin merkittävä. Klubimme perustettiin 4.12.1961 ja Charter Night oli 24.3.1962. Kovasti odottamamme 50-vuotisjuhla on siis kohta tosiasia. Klubitoimintamme on vireää ja kehittyy jatkuvasti. Osana tätä kulttuuria olemme päättäneet alkaa tehostaa myös ulkoista viestintäämme. Käytännön osoituksena siitä olkoon mm. tämä Leijonaviestin artikkeli jolla yritämme saada C-piirin leijonille klubimme nykyisiä tekemisiä tutummaksi. Lähestymme aihetta kuvaamalla tyypillistä toimintakauttamme; tässä tapauksessa siis viimeistä noin vuoden mittaista jaksoa. Pääpaino kuvauksessa on aktiviteeteissamme (”Tipuretkeä” lukuun ottamatta), vaikka klubimme sisäinenkin toiminta pikkujouluineen, talvi- ja kevätkarkeloineen, veljesiltaesityksineen jne. on varsin aktiivista. Viihtyvyytemme (mukaan lukien ladyt ja perheet) on empiiristen vertailujen pohjalta erinomaisella tasolla. 32 Toiminnan peruskivi on meidänkin klubissamme kuukausikokous. Sekä Lions-aatteen toteuttamisen että myös viihtyvyyden ja veljeshengen kannalta kokousten merkitys on tunnistettu klubitoimintamme tärkeimmäksi motivaattoriksi. Pidämme kokouskulttuurin toivotun mukaisena - tämän varmistamme mm. mittaamalla veljestyytyväisyyttä erilaisin kyselyin tarvittavin ajoin. Klubimme jäsenmäärä on tällä hetkellä 34. Uusia jäseniä on 2000-luvulla hyväksytty klubiin parin veljen vuosivauhdilla ja poistuman ollessa tätä pienempi on jäsenmäärämme pienessä kasvussa jatkuvasti. Tämän kokoisella aktiivisesti toimintaa kehittävällä porukalla voi sitoutua merkittäviin aktiviteetteihin ja luoda monenlaisia keinoja toteuttaa Lions-toiminnan palveluajatusta. Joulukuusen myynti Tärkein ja taloudellisesti palkitsevin aktiviteettimme on joulukuusen myynti. Se toteutetaan perinteisesti joulun alla nyky- ään kahden eri vähittäiskaupan pysäköintitiloissa. Perinne on Keravalla jo pitkä ja moni paikkakuntalainen osaakin tulla hakemaan kuusensa meiltä suoraan ”sukassa” aikaisempaan laatuun luottaen. Vauhditamme iloista joulunalustunnelmaa kuusimyynnin yhteydessä mm. ”Laulavien joulukuusenmyyjien” joululauluesityksellä ”Auta auttamaan”konsertti Joulukonsertti Pyysimme yhteistyökumppaniksemme Suomen Punaisen Ristin ja järjestimme konsertin uhrien tueksi hämmästyttävän lyhyellä aikataululla. Siitä tässäkin yhteydessä vielä suuri kiitos kaikille klubimme veljille. Toinenkin merkittävä säännöllisesti toistuva aktiviteettimme, LC Keravan joulukonsertti, ajoittuu aiheensa mukaisesti joulukuulle. Keravan kirkkoon saapuu tällöin n. 500 joulun rauhaa ja tunnelmaa hakevaa kuulijaa. Esiintyjinä ovat Laulu-miehet-kuoro sekä Keravan Musiikkiopiston kuoro ja orkesteri. Joulumyyjäiset Edelleen joulukuussa järjestävät ladymme joulumyyjäisensä, jossa on kaupan itse valmistettuja herkullisia leivonnaisia sekä käsin tehtyjä koristeita, ompeleita jne. Vuoden 2010 järkyttävimpiä uutisia maailmalta oli Haitin järistystragedia. Meille syntyi vahva tunne siitä että tätä maantieteellisesti kaukaista kohdetta on edes jollain lailla pystyttävä auttamaan vaikka vähäisestikin. Vaikka konsertin aihe oli traaginen emme epäröineet luoda sille viihdearvoa. Esiintyjänä oli JasoBigBand ja tyylinä swing. Konsertin saama palaute oli positiivisuudessaan kaikki ennakko-odotukset ylittävä. Tästä motivoituneina päätimme järjestää viihteelliseltä anniltaan vastaavanlaisen konsertin keväällä 2011. Tällä kertaa ohjaamme tuen omaan kaupunkiimme, lähellä meitä oleviin kohteisiin Leijonav iesti Tipuretki Vastuullisen ja vakavahenkisen toiminnan vastapainona tarvitaan myös vähemmän muodollista yhdessä oloa. Johdantotekstin lupauksen pohjalta tuomme esiin erikseen vain yhden eli ”Tipuretken” Maatsaluun, eteläisten heimoveljiemme maille. LC Keravan veljet ovat ehtineet vakiinnuttaa tämän reissun jo osaksi jokaisen kevätkauden ja välillä jo syyskaudenkin ohjelmaa. Paikka on otollinen tosiasiassa myös muuttolintujen tarkasteluun... Leijona-kiven paljastus Toukokuussa kautemme päättäjäisten yhteydessä paljastimme Keravan Aurinkomäellä ns. Leijonakiven. Lions-kilvellä varustettu kivi on tapamme muistaa kaikkia niitä veljiä, jotka ovat olleet LC Keravan jäseninä tällä jo kohta 50-vuotta kestäneellä taipaleellamme Suojatiepäivystys Otimme ”varaslähdön” seuraavaan kauteen jo elokuussa. Tällöin suuri osa veljistämme oli vielä kesälaitumilla, mutta paikalla olevien kesken osallistuimme ensimmäistä kertaa klubitasolla Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämään suojatiepäivystykseen. Tässähän ideana on olla turvaamassa erityisesti koulunsa aloittavien lasten koulumatkaa päivystämällä vaarallisten suojatieylitysten kohdalla. Kampanja on valtakunnallinen mutta MLL pyysi siihen apua paikallisesti. rantamassa lasten omaa liikennekäyttäytymistä. Siinä koimme olevan paljonkin parantamisen varaa. Tahtotilamme on tehdä suojatiepäivystyksestä vuosittainen palveluaktiviteettimme. Arki ja juhla jatkuvat Tämän julkaisun ilmestyessä on ehtinyt LC Keravan arjessa ja juhlassakin tapahtua jo paljon. On juhlittu pikkujoulut, pidetty myyjäiset, myyty kuusia ja pidetty joulukonsertti. Vuosikin on ehtinyt vaihtua ja toiminta jatkuu suunnitellulla, pitkälti yllä kuvaamallani aikaisemmista vuosista tutulla tavalla. LAULU-MIEHET (johtajanaan Matti Hyökki) on yksi maamme arvostetuimpia mieskuoroja Periaatteemme on että kun tehdään niin tehdään kunnolla vaikka aktiviteettien vuosittainen lukumäärä jäisi vähäisemmäksikin. Tätä on noudatettu jo pitkään ja sen on osoittautunut sitoutumisen ja yhteishengen kannalta erittäin onnistuneeksi. Se on johtanut myös siihen että taloudelliset resurssimme auttamistyöhön ovat vähintäänkin tyydyttävällä tasolla. Haluamme toivottaa kaikille suomalaisille leijonille ikään, sukupuoleen ja säätyyn katsomatta voimia aktiiviseen toimintaan, yhdessäoloon ja niiden palvelemiseen jotka apua tarvitsevat. Teksti: Matti Vornanen Kuvat: LC Kerava arkisto Konsertin jälkeen esiintyjät kukitettiin ja LC Kerava lahjoitti konsertin tuoton Suomen Punaisen Ristin edustajalle. Kuvassa vasemmalta: Antti Sarpila, Sonja Lumme, Arto Alaspää (JASO), kapellimestari Raimo Henriksson (JASO), Olli Keto-Tokoi (LC Kerava presidentti), viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho (SPR) Lion Matti Vornanen MLL:n suojatiepäivystyksessä elokuussa turvaamassa lasten koulumatkaa vaarallisen suojatien ylityksessä. Presidentti ja past-presidentti havainnoivat Maatsalun ruovikoita Kokemus oli kerta kaikkiaan palkitseva. Lapset kerääntyivät aamuisin kouluun kuin muurahaiset kohti kekoaan keskenään peuhaten, mutta hyväntuulisesti myös meitä tervehtien. Erään merkittävän havainnon me teimme. Autoilijoiden asenteessa ei näyttänyt olevan mitään vikaa - voihan tosin olla että huomioliiviä käyttävä keskellä tietä seisova opas näkyy jo pitkälle. Jäimmekin miettimään omaa rooliamme ja mahdollisuuksiamme olla pa- 33 Leijonav iesti Helmi-messut jälleen huhtikuussa 2011 L C Nastola/Helmet on järjestänyt keväisiä messujaan jo vuodesta 2004 alkaen. Vuonna 2011 messut järjestetään Mikael Agricolan päivänä 9.4., ja aiheena on tällä kertaa kirjallisuus. Ohjelmassa on tavanomaisen messutarjonnan lisäksi kirjallisuuteen liittyviä esitelmiä ja tuotteita. Mutta mistä Helmien suositut messut ovat oikeastaan saanut alkunsa? Muotinäytöksistä se alkoi Nastolan Helmet on kerännyt vuosittaisilla keväisillä messuillaan lahjoitusvaroja. Messut saivat alkunsa vuosien 2004 ja 2005 muotinäytöksistä, jotka keräsivät paikallisen taidekeskus Taarastin kauniin salin täyteen muodista kiinnostuneita naisia. Taisipa muutama mieskin uskaltautua joukkoon. Muotinäytöksien asut on saatu muotitalosta Lahdesta. Mannekiinit löytyivät Helmien omasta joukosta, samoin mannekiinien kampaaja. Sisäänpääsylipun hintaan kuului kuo- 34 esittelivät Lions-toimintaa omassa pisteessään. Luennoitsijoiksi messuille saatiin lääkäri, seksuaaliterapeutti, paikallisen poliisi ja liikennekoulun opettaja. Viihtyisyydestä vastasivat paikallinen nuoriso-orkesteri ja liikuntayritys liikuntanäytöksineen. Mainoksia jaettiin ja paikallista lehteä informoitiin etukäteen tapahtumasta. Messut onnistuivat, ja messujen tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan Päijät-Hämeen Keskussairaalan Naistentautien osastolle, kuten olimme etukäteen messumainoksessa ilmoittaneet. Helmien presidentti Krista Mäkelä sekä klubin jäsenet Tarja Kaplas ja Erja Arvola kävivät luovuttamassa lahjashekin. Kevään 2007, 2008 ja 2009 Naisten Messuilla päätettiin luopua esitelmistä ja tietoiskuista. Niiden sijaan keskityttiin ainoastaan myyntipaikkojen myymiseen, mannekiiniesitykseen, Helmien kahvilaan sekä arpajaisiin. Kulloinenkin aktiviteettitoimikunta ideoi vuosittaisen messuohjelman sekä hankki näytteilleasettajia ja omia Helmiä messuja toteuttamaan. Messut onnistuivat ja rahaa kertyi lahjoitettavaksi eteenpäin. huviinitarjoilu naposteltavineen. Paikallisista lehtikirjoituksista päätellen yleisö on ollut tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa, ja konkreettista tuottoakin on syntynyt yhteisen mukavan tekemisen lisäksi. Naisten Messuilla jatkettiin Edellisistä vuosista rohkaistuneena päätettiin vuonna 2006 tehdä keväisestä tapahtumasta hiukan monipuolisempi - mannekiiniesitystä unohtamatta. Päätimme järjestää keväiset Naisten Messut. Aktiviteettitoimikunnan tehtäväksi annettiin messujen suunnittelu, ja tarvittavat puuhanaiset nimettiin kutakin tehtävää hoitamaan – kukin oman mieltymyksensä mukaan. Messupaikaksi saatiin paikallinen Nastopoli-lukio. Kartoitimme lähiseudun pienet yrittäjät, käsityöläiset, järjestöt jne. ja tarjosimme heille mahdollisuuden esitellä tuotteitansa ja toimintaansa ostamalla myyntitilaa messualueelta. Helmet keräsivät arpajaispalkintoja omia arpajaisiaan varten, ja messukahvio tarjottavineen oli niin ikään Helmien hoidossa. Nastolan ”miesleijonat” Helmet 2010 Messut Kevään 2010 messut sai nimekseen Helmet 2010 Messut. Messujen teemana oli ympäristönsuojelu. Mukaan kutsuttiin myös paikkakunnan partiolaiset messupaikan edustalle telttoineen ja nuotioineen houkuttelemaan yleisöä. Helmet vastasivat makkaranpaistosta pihalla, tavanomaisista arpajaisista ja kahviosta. Myyntipaikat sisällä saivat väriä uusista yrittäjistä ja järjestöistä. Messujen tuotto lahjoitettiin Nastolan terveyskeskuksen vuodeosastolle Leijonav iesti nostolaitteen hankkimista varten. Presidentti Ulla Saloniemi ja aktiviteettitoimikunnan jäsen Anni Ratilainen kävivät myöhemmin kesällä terveyskeskuksessa aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kun- toutusyksikön mediatilaisuudessa luovuttamassa lahjashekin. Teksti ja kuvat: Riitta Nieminen, LC Nastola / Helmet Leo-toiminta alkuun Vihdissä P ääsin Lions Clubin kautta kesävaihtoon kesällä 2005 Pohjois-Kreikkaan ollessani 16-vuotias. Ennen matkaani kävin Hyvinkäällä vaihtoon lähtevien nuorten koulutustilaisuudessa, missä eräs Leo-jäsen oli kertomassa Leo-toiminnasta. Tavatessani tänä syksynä Ida Ståhlen Järvenpään leoista, tajusinkin että tämä ”eräs” Leo olikin juuri Ida. Klubimme perustamisessa olemmekin saaneet paljon apua Idalta sekä LeoD Antti Forsellilta. Kun kiinnostuin Leo-toiminnasta aikanaan Hyvinkäällä, harmittelin, kun omalla paikkakunnallani ei tällaista mahdollisuutta sillä hetkellä ollut. Lion-äitini kautta olen saanut nähdä läheltä kuinka LC Vihti/ Nummela on auttanut ja tukenut vihtiläisiä nuoria ja lapsia ja olen pitänyt tätä asiaa erittäin tärkeänä ja halunnut myös itse mukaan auttamaan. Nyt olenkin erittäin iloinen, että olemme perustamassa Leo-klubia myös Vihtiin. Klubin perustaminen lähti liikkeelle piirikuvernööri Helena Rahkon toivomuksesta. Kuultuani asiasta halusin itse ehdottomasti lähteä mukaan perustamaan klubia. Marraskuun lopulla tätä juttua kirjoittaessani olemme mm. paikallisten Lions-klubien avulla löytäneet jo yhdeksän innokasta jäsentä tulevalle klubillemme ja toivottavasti vielä useampi lähtee mukaan. Tällä porukalla suunnittelemme klubin perustamiskokousta, jonka päivämäärä on 18.1.2011. Marraskuussa klubimme oli tarjoamassa pipareita ja suklaata heti aamusta Nummelan lukiolla ja jakamassa hyvää mieltä väsyneille lukiolaisille. Tarkoituksena oli myös saada leoille näkyvyyttä Vihdin alueella. LC Vihti/Hiidenveden järjestämillä Naistenmessuilla olimme apuna narikassa. Kävimme myös siskoni Marien kanssa Järvenpäässä leojen koulutustilaisuudessa tutustumassa muihin C-piirin leoihin. Joulukuussa olemme sopineet lähtevämme porukalla pulkkamäkeen ja mukaan kutsumme myös minun sekä toisen Lions-perheen luokse tulevat Lions-vaihto-oppilaat sekä pari muutakin Vihdissä olevaa vaihto-oppilasta Kanadasta ja Floridasta. Samalla, kun olemme porukalla kokoontuneet ja suunnitelleet klubimme aktiviteetteja, olemme pitäneet hauskaa yhdessä. Hienoa mielestäni on juuri se, että olemme hyvällä asialla, mutta emme liian vakavamielisesti. Jos me porukalla pidämme hauskaa niin varmasti se myös välittyy muille ja sitä kautta saamme luoda hyvää mieltä muillekin. Ja olen varma, että Vihdin alueelta löytyy vielä useampiakin nuoria, jotka ovat valmiita pienellä panostuksella auttamaan kunnassamme. Hyvillä mielin olen jo tässä vaiheessa huomannut, kuinka paljon apua ja kannustusta olemme klubillemme saaneet niin Vihtiläisiltä Lions Klubeilta kuin myös muilta C-piirimme kokeneimmilta Leoilta. Lisätietoja klubimme toiminnasta: erika_maksniemi@hotmail.com. Teksti: Erika Maksniemi, Vihdin tulevat leot Kuva: Suvi Sivuranta LC Vihti /Nummela Vihdin tulevia leoja: Ville Solja, Riikka Lehervo, Petra Forsius, Marie Maksniemi, Erika Maksniemi, Anna Pohjonen sekä Leo-D Antti Forsell LC Helsinki / Finlandiasta ja Ida Ståhle Leo Club Järvenpäästä. 35 Leijonav iesti Kuinkas sattuikin? – Leijonaviestin taitto oppilastyönä O suipa viime kesänä Lion, 2.Varapiirikuvernööri Jouko Inkeroisen käteen Nurmijärven kunnan tiedotuslehti selailtavaksi. Noihin aikoihin piirihallintomme käsitteli tulevan kauden printtijulkaisun, Leijonaviesti, tekemistä ja oltiin valitsemassa tarjouspyyntöjen perusteella niin painotaloa, kuin myös lehden taittotyölle tekijää. Lukiessaan tiedotuslehteä Lion Jouko keksi tarkistaa missä lehti oli painettu ja missä taittotyö oli tehty. Hän yhdisti välittömästi kaksi asiaa toisiinsa ja lamppu syttyi jossain aivolohkojen hermoratojen välissä. Lehden taittotyö oli tehty KEUDAssa Nurmijärvellä oppilaitoksen audiovisuaalisella linjalla oppilaiden toimesta. Jouko etsi netistä yhteystiedot, otti puhelimen käteen ja soitti KEUDAn kulttuurialan osastonjohtajalle, lehtori Kimmo Lukkarille. Onnistuisiko lehden taitto oppilastyönä? Ja kyllä se vain onnistuisi. Siitä saataisiin mediatekniikan opiskelijalle erinomainen lopputyö, jos päätetään se näin tehdä. Jouko esitteli asian piirin johtoryhmälle ja pohdiskelujen jälkeen päätimme kokeilla lehden tekoa uudella tavalla ja samalla tuemme nuoren opiskelijan ammattiin valmistumista tarjoamalla hänelle konkreettisen lopputyöaiheen. Karkkilassa peruskoulunsa käynyt, mutta Nurmijärvellä syntynyt ja siellä Klaukkalan taajamassa nykyisin asusteleva parikymppinen Tiia Koistinen opiskelee kotipaikkakunnallaan Keski-Uudenmaan Ammattiopistossa, eli KEUDAssa mediatekniikkaa ja on valmistumassa media-assistentiksi 3-vuotisen koulutuksen päätteeksi. Tiia valitsi alan oman mielenkiintonsa johdattelemana ja halusi ammattiin, joka antaa valmiudet laajasti eri media-alan töihin ja 36 jossa tarvitaan luovuutta. Tiia pitää eniten graafisesta suunnittelusta, kuten mm. taittotöistä, mutta hän on laatinut myös kotisivut yritykselle, jossa hän työskentelee koulun ohessa. Tiian opettajana toimiva Kimmo Lukkari kertoi, että Lions-piirijärjestön kausijulkaisun tekemiseen olisi tarjolla lehden taitto lopputyönä. Tutussa mainostoimistossa kannustettiin näin vaativan tehtävän ottamiseen, joten Tiia otti työn vastaan. Lehden tekemisen aloituspalaveri pidettiin Klaukkalassa marraskuun alussa, jossa käytiin läpi lehden teon aikataulua, hahmoteltiin lehden graafista ulkonäköä ja sisältöä yhdessä päätoimittaja Esa Ojapalon kanssa. Näin lopputyön tekemisessä päästiin alkuun. Aikataulullisesti lehden taitto on haastava, sillä sen tulisi olla painovalmiina tammikuun 7. päivänä, jolloin koulun kaksiviikkoinen joululoma juuri päättyy. Tuo kahden viikon tauko on juuri pahimmillaan silloin, kuin itse lehden työstäminen vaatisi eniten aikaa. Lehden teon aikataulu oli lyöty lukkoon jo kesällä ja se oli ajateltu pystyttävän tekemään täysipainoisesti vuodenvaihteen molemmin puolin. Sen vuoksi lehti pyrittiin saamaan pääosin valmiiksi ennen joululoman alkua. Vuoden vaihteen jälkeen ainoastaan määrämittaiset ja kokoiset palat voidaan vielä lisätä lehteen, mutta uudelleen sijoittelulle ja suunnittelulle ei ole enää mahdollisuutta, sillä aikaa oli vain muutama päivä. Kun nyt luet tätä juttua, niin kaikki on saatu valmiiksi ja tulos on arvioitavissa. Lehden taitto tehdään oppilaitoksen työasemalla ja ohjelmina käytetään InDesign CS4 sekä Photoshop CS3, jotka ovat esitteiden ja painotuotteiden tekemisessä käytettäviä Adobe Systemsin kehittämiä julkaisu- ja kuvankäsitte- lyohjelmia. Ohjelmien avulla lehti saadaan sähköiseen muotoon painovalmiiksi, mutta luovuutta ja graafista silmää vaativat juttujen, kuvien ja mainosten sovittaminen lehden sivuille sekä myös käytettävien fonttien, tehosteiden ja värien valinta. Siinä onkin monia työvaiheita ja sivujen valmistuminen ottaa sen vuoksi aikaa eri tavoin. Samanlaisia sivuja ei ole, joten juttujen järjestys ja sopivien aiheiden valinta yhtenäisen ilmeen luomiseksi vaatii graafista silmää. Haasteensa tuo sekin, että juttuja kirjoittavat piirin Lions-klubit, jolloin niitä saapuu mitä erinäisimmissä muodoissa, vaikka tosin kaikki jo sähköisesti. Toimittajat eivät ole mitään ammattilaisia, joten jo siinä täytyy ensin filtteröidä jutut teknisesti samalle tasolle, tarkistaa kieliasu ja vasta sen jälkeen ne saadaan ladottua lehteen. Toinen haaste oli se, että ladottavan aineiston määräpäivän jälkeen saapui suuri osa jutuista. Kuvat saapuivat liian pieniresoluutioisina tai tekstin sekaan liitettyinä, jolloin lisäkyselyt pidensivät lopullisen koostamisen aikataulua. Selvittyään näistä pienistä haasteista Tiia voi huokaista helpotuksesta, kun lehti on saatu painoon. Piirihallituksen jäsenet voivat olla tyytyväisiä työn tulokseen ja siihen, että lehden teko auttoi osaltaan opiskelijan valmistumista ammattiinsa. Hyödyt olivat molemminpuoleiset. Teksti ja kuva: Esa Ojapalo, D107C Leijonav iesti Kesä 2010 Havaijilla K ahden viikon matka Havaijille oli unohtumaton kokemus. Tutustuin alueen kauniiseen luontoon ja kulttuuriin. Tapasin paikallisia Lions Clubilaisia ja Leoja. Leirimme aikana vallitsi mahtava yhteishenki. Sen kautta sainkin useita uusia ystäviä eri maista. Heidän kanssaan pidän viikoittain yhteyttä. Aina illallisillamme ja muilla tapaamisillamme esittäydyimme ja kerroimme itsestämme ja kotimaastamme ja lähes aina esitimme ryhmän vetäjän meille leirin alussa opettaman paikallisen Hula-tanssimme. Havaijilla tapaamani ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia. He olivat todella avoimia ja vieraanvaraisia. Matkan pituus oli lopulta vain kaksi viikkoa, vaikka se oli aikaisempina vuosina ollut kolme viikkoa. Kuitenkin ne kaksi viikkoa olivat hyvin tapahtumarikkaita. Tapasin matkan varrella paljon uusia ihmisiä ja sain elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa. Lensin Havaijille Helsinki-Vantaalta äänekoskelaisen Saaran kanssa. Lentomatka kesti yli vuorokauden, koska lensimme Frankfurtin ja San Fransiscon kautta. Majoituimme aluksi suomalaisen pariskunnan luokse. Maarit ja Juha olivat erittäin mukavia ja vieraanvaraisia. He toimivat oppainamme paikalliseen elämään ja tutustuimme kuvankauniisiin rantoihin. Leiriläisiä oli yhdeksäntoista, joista seitsemän oli tyttöjä. Leiriläisiä tuli monesta eri maasta: Mongolia, Saksa, Kroatia, Italia, Slovakia, Turkki, Norja, Englanti, Tanska, Puola, Itävalta ja Israel. Vaikka emme ehtineet tuntea toisiamme pitkään meillä oli mahtava yhteishenki. Meidän ryhmän vetäjät Poloni, Lima, Dwayne, Mulan, James ja Darlene olivat ihania, sekä mieleemme jäi myös nukahteleva kuskimme Jason. 6.7. menimme aamulla paikalliselle lentokentälle, jossa tapasin ensimmäistä kertaa muut leiriläiset. Lensimme Isolle - Saarelle (Big Island) Perille saavuttuamme majoituimme Kilauea Military Campiin. Myöhemmin kävimme Rainbow Fallssissa (kuva) ja ihastelemassa Hilon rannikkokaupunkia. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja suuntasimme Mauna Loa Macadamia -pähkinätehtaalle. Meille näytettiin kuinka macadamia -pähkinöistä tehdään suklaakonvehteja ja ostimme sieltä paljon tuliaisia. Lounaamme tarjosi Akaka Falls Lions Club. Sen jälkeen menimme Imiloa Astronomy Centeriin. Palattuamme majoitus paikkaamme palasimme leiriarkeen ja söimme siellä leiriruoan. jonka vesi oli lämmitetty alla virtaavan laavan avulla. Olimme illallisella Hilo&Waiakea Lions Clubin kanssa ja tutustuimme paikallisiin Leoihin. Illallisella esitimme myös meidän harjoittelemiamme tansseja. Illan päätteeksi pääsimme osallistumaan Bon – tansseihin Buddhalaisessa temppelissä. Kymmenentenä päivänä heinäkuuta lähdimme Isolta - Saarelta ja lensimme takaisin Oahuun. Siellä majoituimme paikalliseen opiskelija-asuntolaan, jonka oppilaat olivat kesälomalla. Illalla Mike Lee piti meille mielenkiintoisen oppitunnin Havaijilaisista arvoista. ”E Ola Pono – Live the Proper Way” Seuraavana päivänä pääsimme kiipeämään Diamond Headin huipulle, josta oli komeat näköalat Honolulun kaupunkiin. Päivällä menimme snorklaamaan Hanauma Bayhyn. Illallinen tarjottiin Manawalea ratsastuskeskuksessa, jossa pääsimme myös ratsastamaan. Vaikka minulla ei ollut juurikaan aikaisempaa ratsastuskokemusta, vaadin päästä ratsastamaan edistyneempien ryhmässä. Hevoseni laukkasikin muiden innoittamana hurjaa vauhtia. 12. päivänä saimme kunnian tavata Havaijin Governor of Hawaiin ja hän vastaili ryhmämme kysymyk- Seuraavana aamuna kävimme katsomassa Konan aluetta. Kävimme National Energy Laboratory Of Hawaiissa. Toiseksi viimeisen päivän Isolla Saarella vietimme Havajin tulivuorien kansallispuistossa. Pääsimme vaeltamaan Kilauea Ikissa, jonka jälkeen Puna Lions Club tarjosi meille päivällisen, sekä saimme mahdollisuuden uida altaassa 37 Leijonav iesti siin asiantuntevasti. Sen jälkeen me menimme Waikiki-Beachille surffamaan. Iltapäivällä vierailimme Havaijin Lions Clubin silmäpankissa, missä meille kerrottiin silmäpankin avustustehtävistä. Illalla meillä oli ruokailu East Manoa/Manoa Waioli Lions Clubin kanssa. Siellä tutustuimme Lionslaisiin, söimme hyvää ruokaa ja esittäydyimme (niin kuin aina tavatessamme muita Lions Clubeja) sekä lauloimme karaokea. tuurikeskukseen piipahdimme Waipahu Plantation Villagessa. Illallisen tarjosi meille Wahiawa Lions Club. Seuraavana aamuna pääsimme tutustumaan historialliseen Pearl Harborin laivastotukikohtaan, jonne japanilaiset hyökkäsivät toisen maailmansodan alkupuolella. Oppaan johdolla kävimme lautalla katsomassa alueen muistomerkkiä. Osallistuimme alueella Lionsien tempaukseen ja pesimme useita kymmeniä Pearl Harborin uhrien muistomerkkiä. Kun olimme siivonneet, pääsimme shoppailemaan Waikele Outlet Centteriin. Päivällisen söimme St.Louis Alumni Clubhousessa. Matkalla Polyneesialaiseen kult- Aamulla viimeisenä päivänä ta- 15. päivänä vaelsimme ihastelemaan Manoan vesiputoksia. Päivällisen söimme Japanin kulttuurikeskuksessa, jossa meillä oli myös opastettu kierros. Kävimme myös paikallisella torilla shoppailemassa matkamuistoja. Waikikin Lions Club tarjosi meille illallisen. Ammattilaisen kiinteistöjohtamista www.kiinteistojohto.fi 38 pasimme kaupunginjohtajan Mufi Hannemannin. Hawajilla oli mieleenpainuvaa huomata, että paikalliset asukkaat olivat suhteellisen lyhyitä, mutta virkamiehet vast. tavallista pidempiä. Lounaan meille tarjosi Metro Lions Club. Shoppailimme koko aamupäivän ja valmistauduimme viimeiselle yhteiselle aterialle, jolle oli kutsuttu isäntäperheet ja kaikki Lions Clubilaiset. Siellä viimeisessä juhlassamme tutustuimme toistemme isäntäperheisiin, söimme hyvää ruokaa ja esitimme tanssi numeroitamme. Aamuyöllä 17. päivä lähti useita tunteja kestävä lentomme kohti Suomea. Matka oli mieleenpainuva kokemus, joka tulee säilymään mielessäni aina. Parasta oli mahtava yhteishenki ja hyvin sujuneet järjestelyt. Me leiriläiset olemme pitäneet keskenämme yhteyttä matkan jälkeenkin. Tarkoituksenamme onkin tavata muut leiriläiset ensi kesänä Espanjassa. Voin suositella osallistumista Lions Clubin järjestämille nuorisomatkoille. Itse olen aikaisemmin käynyt muiden tahojen järjestämillä kielimatkoilla ja nuorisovaihdoissa mm. Saksassa, Englannissa, Puolassa ja Kiinassa. Kiittäen Wenla Westerlund Teksti ja kuvat: Wenla Westerlund Leijonav iesti L C Sotkamo on tehnyt varainkeräystään varten itselleen jo neljä keräyspyramidia, jotka on sijoitettu kauppakeskusten pullonpalautusautomaattien viereen sekä mm. Vuokatin Katinkulta-hotellin ja Vuokatin Urheiluopiston aulatiloihin. Keräyspyramidi tuottaa jo ensimmäisenä vuotenaan hankintakulunsa takaisin ja sen jälkeen kaikki on puhdasta tuottoa. Keräystä varten tarvitaan asianmukaiset luvat. LC Sotkamo valmistaa keräyspyramideja myös myyntiin. Lähellä Sinua L Keräyspyramidilla varainhankintaa HAUTAUSPALVELU KILPIÄINEN Sinun Kanssasi LA 11.6.2011 • KLO 17.00-24.00 HYVINKÄÄN WANHAN WILLATEHTAAN SISÄPIHALLA ULKOILMAKONSERTTI JO 9. KERTAA PERÄKKÄIN Aluelipun hinta vain 15 € Kysy ryhmä- ja ruokailutarjouksia tai tutustu sivuillamme: .fi www.woodstock Lämminhenkistä laatupalvelua Hämeessä Hämeenkatu 12, Riihimäki, 019 725 855 Jokiniementie 2, Loppi, 019 440 089 gsm 0400 480 247 www.hautauspalvelueerokilpiainen.fi Järjestäjä Lions Club Hyvinkää/Puolimatka Tilaisuuden tuotto käytetään lyhentämättömänä kaupungin nuorten kulttuurin edistämiseen. Lisätietoja: sotkamo@lions.fi. Bonusta jopa 5% Muista myös maksutapaetu 0,5% Asiakasomistajuus kannattaa! 39 Mahdollistamme tulevaisuutta Raha-asiat hallinnassa? Me autamme sinua kaikissa raha-asioissa. Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma-pe 8-20, niin varaamme sinulle tapaamisajan palveluneuvojamme kanssa. Se kannattaa! Teemme sen mahdolliseksi Torikatu 4 Forssa 0200 3000 nordea.fi LC Forssa, LC Forssa/Flores, LC Forssa/Kuha, LC Forssa/Wahren, LC Jokioinen, LC Tammela 40 Nordea Pankki Suomi Oyj Leijonav iesti
© Copyright 2024