Faabeli 1/12 - Synapsi ry
Faabeli 1/12 Sisällysluettelo Pääkirjoitus s. 3 Puheenjohtajan palsta s. 4 Hallitusesittely s. 5 Kolumni s. 15 Faabeli 1/12 Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä. Mielenkiintoinen luento s. 16 Osoite: Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto Ahvenanmaan linturalli s. 20 Sähköposti: synapsi@lists.utu.fi Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto s. 23 Web: http://synapsi.utu.fi Biologitapaaminen 2012 s. 26 Päätoimittajat: Elisa Paakkonen, elkapaa@utu.fi Pihla Sillanpää, pmmsil@utu.fi Liikuntavastaavan palsta s. 28 Synapsilaisten harrastuksia esittelyssä s. 31 Yösähly 2012 s. 37 Luonnontieteiden akateemisten liitto s. 38 Biologian opiskelija vaihdossa s. 41 Maantieteen opiskelija vaihdossa s. 43 Karkaussitsit 2012 s. 46 Opetus takakansi Ulkoasu ja taitto: Elisa Paakkonen ja Pihla Sillanpää Toimitus ja avustajat: Riikka Armanto, Henna Henriksson, Milka Keihäs, Tanja Konstari, Merli Lahtinen, Ville Lehtonen, Tikli Loivaranta, Juho Loukonen, Noora Parre, Moona Rahikainen, Janne Sulku & Juho Yli-Rosti Valokuvat: Jani Aaltonen, Henna Henriksson, Oskari Härmä, Tanja Konstari, Elisa Paakkonen, Pihla Sillanpää & Maiju Tiiri Kannen kuva: Kahvikupit toimistolta by Elisa ja Pihla Levikki: 200 Paino: Uniprint Oy, Turku Pääkirjoitus Teksti: Faabelin päätoimittajat Elisa Paakkonen ja Pihla Sillanpää Faabeli sai takaisin tehotiimiin entisen päätoimittajan parin vuoden takaa ja tällä hetkellä toisena päätoimittajana häärää uusvanha tulokas. Näin Faabelin tekoon, ulkoasuun ja sisältöön saadaan jotain perinteistä ja myös uusia tuulia. Tässä numerossa keskitymme etenkin synapsilaisten vapaa-ajan harrastuksiin, joista myös sinä lukijana voit poimia ideoita ja vinkkejä! Tietysti lehdessä pystytään esittelemään vain pintaraapaisu jäsenistön harrasteista, mutta alku sekin. Perinteiseen tapaan kevään numerossa esitellään myös Synapsin vuoden 2012 hallitus ja toimihenkilöt. Osoituksena perinteisen juttusarjan muokkaamisesta uudenlaiseksi on mielenkiintoisen luennon toteutustapa, kun asetimme maantieteilijälle ja biologille haasteen mennä toistensa valitsemalle luennolle. Ihmismaantieteilijä tutustuu siis populaatiogenetiikan saloihin ja umpifygeläinen taas kriittisen maantieteen filosofointiin. Katso sivulta 16, miten tässä lopulta kävi. Antoisaa ja yllättävää vappua sekä lukunautintoa toivotellen Faabelin vuoden 2012 päätoimittajat Elisa ja Pihla! 3 Puheenjohtajan palsta Kevättä rinnassa ja muutto edessä Teksti: Henna Henriksson Kevät on jo kääntymässä kesään, kun vuoden ensimmäinen Faabeli ilmestyy painosta. Uudet tuulet puhaltavat Synapsin suunnalla ja tätä lukiessanne muuttourakka on jo alkamassa tai jopa jo päättynyt. LT2:n remontti vaikuttaa meihin kaikkiin jonkin verran. Synapsiin pääosin toimiston muuttamisen takia. Opiskelijoihin vaikuttaa tietenkin myös luentojen ja muiden kurssien siirtymiset ja aikataulutukset, joiden kehittymistä hallitus pitää silmällä. Synapsi on löytänyt evakkotilat Quantumin puolelta rakkaan Deltamme tiloista ja ihanaiset Pulterit liittyvät seuraamme. Toimistoperinteen tulevaisuus siis näyttää valoisalta. Saahan Synapsi muuton yhteydessä ikkunat ulkomaailmaan eikä vain betoniseinään kuten nykyisissä tiloissa. Synapsilaiset voivat siis hyvin mielin jatkaa toimistolaiskottelua. Turhat tekosyyt voi unohtaa ja toimistolla voi jatkossakin rauhassa rentoutua luentojen ja tenttien välissä. Siispä tervetuloa nauttimaan jatkossakin huonosta kahvista ja hyvästä seurasta (vai meniköhän se sittenkin toisin päin :D ). Uusien tilojen plussapuolia: • Helpompi löytää • Paljon lähempänä Proffaa! • Ikkunat • Erillinen varastohuone, jolloin oleskelutila keskittyy olennaiseen • Esteetön pääsy tiloihin • Ympärillä vain opiskelijatiloja • Lisää uusia ja vanhoja tuttavuuksia eli lisää vertaistukea opiskelun edistymistä ja yleistä saamattomuutta koskeviin ongelmiin. 4 Hallitusesittely 2012 Ketä sää oot? Teksti ja kaaviot: Elisa Paakkonen ja Pihla Sillanpää Synapsin hallitus ja toimihenkilöt ovat jälleen vaihtuneet, joten Faabelin on aika esitellä uudet (ja vanhat) toimijat. Päätoimittajat esittivät liudan tiukkoja kysymyksiä päästäkseen toimijoiden sielun maailmaan kiinni. Vastausten perusteella luotiin “Kuka hallituslainen/toimihenkilö olisit” -kaaviot. Niiden perusteella voit katsoa kenen kanssa ajatukset menevät yhteen ja seuraavalta aukeamalta löydät tarkemman selostuksen nimen takaa. Vai kummottos mist oot kotoisin. Kato kartalt! Simmottos sit vaa kartal hallituslaisten kui mun nysse tarttis sano ja toimihenkilöiren vai kummottos kotipaikkakunnat (suunnilles lätkittynä karttaan). 5 HALLITUS 2012 MAANTIEDE KADUTKO JOTAIN MENNYTTÄ EI TULEVAISUUDEN HAAVEESI KYLLÄ VOISIKO TURUSSA OLLA TULEVAISUUTESI REISSATA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ “KYLLÄ, MUTTA ONKO TURULLA TULEVAISUUTTA” “EN USKO, ETTÄ LÄNSISUOMELLA ON MIULLE HIRVEESTI ANNETTAVAA...” OTSO M. 6 ELISA P. HELMI S. PIHLA S. HALLITUS 2012 BIOLOGIA EKO FYGE OPETTAJALINJA KYLLÄ MILLAINEN LÄTÄKKÖ EI MERI JÄRVI MILLÄ ADJEKTIIVILLA KUVAILISIT ITSEÄSI MISTÄ SINUT LÖYTÄÄ VAPPUNA RAJATON PIRULLINEN XD TULEVAISUUDEN HAAVE OLLA INTIAANI JUHO Y. AATTONA KOTOA JA VAPPUPÄIVÄNÄ HIENOSTORAVINTOLASTA OLLA ONNELLINEN MAIJU T. RIIKKA A. HENNA H. NOORA P. JANI A. 7 Otso M. (Taloudenhoitaja) Helsingistä Turkuun saapunut maantieteilijä on kiinnostunut erityisesti maapallosta, ja kaikesta! Ekstrovertiksi itseään kuvaileva mies toteaa, että Turussa voisi olla hänen tulevaisuutensa, mutta pohtii samalla onko Turulla tulevaisuutta. Otso katuu turhaa ajankulutustaan toimistolla, kukapa ei. :) Otson mielestä sateenkaaret syntyvät, kun Nyancat juoksee taivasta pitkin. Vapusta tämä mies ei muista tai tunnusta mitään, joten olinpaikka on vielä arvoitus. Onneksi Otso tuntee olonsa kuitenkin lämpimäksi, herkäksi ja sokeriseksi eli eiköhän vappukin onnistu näillä fiiliksillä. Elisa P. (Faabelin päätoimittaja ½) Joutsenosta muutaman mutkan kautta Turkuun päätynyt Elisa haluaisi keskittyä ympäristökysymysten ratkomiseen. Elisa kuvailee itseään sählääväksi ja mojitoja rakastavaksi –voisiko nämä olla selityksenä katumusta aiheuttavaan topplessbiljardipäivään Lappeenrannassa? Unelmien lomakohde löytyy Tyynenmeren saarilta, kaukaa hektisestä ja suttuisesta kalenterista. Vappu on Elisalle vielä iso kysymysmerkki, sillä piinaava tenttisuma uhkaa pilata tämän opiskelijoiden juhlien aatelisen. Toivotaan kuitenkin, että Elisakin saisi vapun käyntiin ja pääsisi nauttimaan skumpasta ja serpentiinistä, tai edes Faabelin jakamisesta! ;) Helmi S. (Ekskursiovastaava) Kangasalalta maantiedettä opiskelemaan saapunut Helmi haluaisi päästä tutkimaan eksoottisia asioita, kuten tulivuoria ja sademetsiä. Unelmien lomakohde menee yksiin maantieteellisen kiinnostuksen kanssa, sillä tämä neiti kaipaa lämpöön mielellään palmujen alle seikkailemaan. Johtuisiko haave paeta kauas koto Suomesta kalenterista, jonka katselu aiheuttaa epilepsiakohtauksen. Helmi löytyy vappuna serpentiiniin kääriytyneenä sieltä, mistä kaikki muutkin löytyvät –nähtäväksi jää siis missä tämä paikka tarkemmin on. Pihla S. (Vpj, Faabelin päätoimittaja ½, YKL- ja Tuutorivastaava) Piikkiöstä huiman matkan turkulaiseksi reissannut maisemamaantieteilijä haluaa nauttia elämästä ja reissata vaikka kaupunkilomalle Prahaan. Baaritiskillä kummeksuntaa aiheuttaa tämän neidin lempidrinkki, Irma. Drinkin lisäksi Pihlan saa ilostumaan kukkasilla, wink wink. ;) Polvileikkauksesta toipumassa olevan neidin vappusuunnitelmat ovat vielä hyvinkin auki –kuhan ei sitä kotisohvalla tarvitsisi viettää. Pihlan mielestä vapun tekee haalarit, lakki, booli, skumppa, ihmisten hyvä mieli, kaverit, aurinko, perinteet ja mäeltä toiselle juokseminen, joista ainakin viimeinen taitaa jäädä tällä kertaa kavereiden onneksi välistä. Juho Y. (Sihteeri) Vihdin kuningaskunnasta Turun takamaille matkannut Juho pitää erityisesti drinkeistä, joissa on sateenvarjo –kuninkaalliseen makuunsa sopivasti. Kultaiseksi, kuten kuninkaallisille sopii, itseään kuvaileva Juho haluaisi tulevaisuudessa olla intiaani. Maanläheisyys siis on ilmeistä, vaikka biologian suhteen kiinnostus onkin meren puo- 8 lella. Maanläheisyyttä tavoitteleva Juho suunnittelee hakeutuvansa vappuna ojaan serpentiini kaulassa. Ehkä sihteerimme katuu ojassa pöytäkirjoissa tekemiensä virheiden määrää..? Maiju T. (Perinnevastaava) Metsästä eli Loimaalta kotoisin oleva Maiju kärsii identiteettikriisistä, valitako vahvasti eko vai ope? Maiju pohtii ikuisen opiskelijan statusta, minkä puolesta ei puhu tenttikirjojen välttely. Toisaalta tämä neiti suunnittelee muumioituvansa Yo-kylään loppuiäkseen. Vappuna Maiju löytyy todennäköisesti laulamasta ympäri Turkua, ehkäpä lempijuoman eli lonkeron voimalla. Riikka A. (Ympäristövastaava) Paimiossa kasvanut Supereko-Riikka toteaa olevansa rajaton, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan. Meri kiehtoo tätä neitiä niimpal et hän haluis lähtee sitä tutkimaan Karibiansaarten lämpöön Piña Coladan voimin. Riikka epäilee päätyvänsä vappuna mäeltä humalaan ja kaarteluiden, sekä tanssiaskelien, jälkeen oman sängyn turvaan. ”Kaikki on mahollista ja vaikkei meillä ole kaikkea, ei meiltä mitään puutu”. Henna H. (Pj) Vaasasta tämä pirullinen neiti saapui Turkuun Proffan Kellariin kaatelemaan oluttuoppeja eläinfysiologian luentojen välissä. Henna toteaakin, että lasin on oltava täysi, sillä mitään puolikkaita ei harrasteta! Tulevaisuuden haaveena Hennalla on silittää leijonaa, mutta onneksi tämä hurja neiti osaa välillä myös relata oman mökin rauhassa. Vappuna Hennan varmasti näkee ja kuulee, mutta arvoituksena vielä on tarkempi horjumisreitti. Noora P. (LAL-vastaava) Helsingistä tämä pieni biologin alku saapui Turkuun erityiskiinnostuksenaan genetiikka ja evoluutiobiologia. Nyt Noora kuitenkin kaipaa, mihin tahansa stressivapaaseen paikkaan, sillä kalenterin sisältö näyttää epäilyttävän töhryiseltä. Nooran mielestä vapun tekee teekkarit, joten onkohan muilla asiaa tämän neidin kanssa hienostoravintolaan vappupäivänä? Jani A. (Yleismies) Nekalan kaduilta ponnistava biologi toteaa tarkemmasta kiinnostuksen kohteestaan: ” Hitostako minä vielä näistä mitään ymmärrän”. Toivottavasti biologian heprean kiemurat aukeavat oluttuopin ääressä. Toisaalta tämä ratkaisu saattaa ajaa katumaan yhä enemmän omaa tyhmyyttään, mutta senhän voi aina unohtaa samalla keinolla! Siitä mikä tekee vapun ei Jani tiedä mitään, mutta kuulemma yks Korhonen tekee pääsiäisen. Vappukin tulee todennäköisesti sujumaan hyvillä fiiliksellä, sillä onhan Jani onnellinen mies. xD 9 TOIMIHENKILÖT 2012 MAANTIEDE IKUINEN OPISKELIJA KYLLÄ EI MIKÄ TEKEE VAPUN UNELMIEN LOMAKOHDE MILLÄ ADJEKTIIVILLA KUVAILISIT ITSEÄSI KAIKEN MAAILMAN IHMEET PÄÄTTÄMÄTÖN MIKÄ DRINKKI AHKERA OPISKELU HYVÄ SEURA MONIMUTKAINEN BISSE SALO SEX ON THE BEACH ELISA M. NIKO K. IINA H. 10 NOORA M. VILLE L. JANNE S. MOONA R. TOIMIHENKILÖT 2012 BIOLOGIA FYGE EKO MILLÄ VUOSIKYMMENELLÄ OLET SYNTYNYT 90-LUKU 80-LUKU LEMIPIVÄRI LEMPIVÄRI VIHREÄ MISTÄ SINUT LÖYTÄÄ VAPPUNA SININEN VIHREÄN SÄVYT PINKKI MITÄ KADUT SOTKUBILEITÄ TULEVAISUUDEN HAAVE “JOIN LIIKAA KAHVIA, NYT OLLA TYYTYVÄINEN TÄRRÄÄ” ELOON YSTÄVIEN LUOTA “NO REGRETS, NO COMPROMISE” “YLIOPISTONMÄKI -> TAIDEMUSEONMÄKI -> VARTIOVUORENMÄKI -> YLÄMÄKI -> ALAMÄKI” KRISTIINA SUVI V. M. HIIHTÄÄ PYÖRÖOVISTA ELINA O. KAISA L. ILONA V. JANI S. FATIH K. MARIA H. 11 Niko K. (Kuljetus- ja hankintavastaava) Nokialta kotoisin oleva Niko harmittelee, kun ei ole biologi. Toisaalta biologian yksityiskohtaisuus voisi olla liikaa, sillä tämä mies toivoisi maailman näyttävän mustavalkoiselta. Guapaksi itseään kuvaileva Niko haaveilee tapaavansa Arnoldin yhdessä Jannen kanssa. Vappuna nämä herrat löytää myös yhdessä Synapsin toimistolta ja tavoitteena on ahkeran opiskelun lisäksi synnyttää sateenkaaria Nikon säihkysilmillä. Iina H. (Bilevastaava) Tämä arvaamaton neiti saapui Helsingistä geologian kautta maantieteen puolelle. Luontevasti kiinnostuksen kohteena onkin geomorfologia ja haaveena olisi lennellä helikopterilla vuorten välissä. Iina näkee itsensä ehdottomasti ikuisena opiskelijana, jonka lasi on aina täynnä punkkucolaa. Vappuna tämän tarkkailevan neidin tavoittaa Aurajoen varrelta ja yöllä Aurajoesta. Elisa M. (Maantieteen KoPo) Rauman Lapista päättämätön Elisa päätyi Turkuun ihmettelemään ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Tavoitteena onkin selvitä kunnialla elämästä päivä kerrallaan. Kalenterin perusteella tämän neidin tulevaisuus näyttää tyhjältä, mutta menneisyys sitäkin täydemmältä. Toivottavasti vapuksi saadaan auringonpaistetta, sillä Elisan mukaan vappu ei ala ilman sitä ja kivoja tyyppejä. Vappuna Elisan reitti kulkee Yliopistonmäeltä keskustaan ja Vartiovuorenmäelle, tai toisinpäin. Noora M. (Vappusumppumestari ½) Nurmijärveltä tämä monimutkainen neito saapui pitkästi mutkitellen Turkuun halvimpien drinkkien ääreen. Tästä huolimatta Noora ei kadu asioita joita on tehnyt, vaan niitä jotka on jättänyt tekemättä. Perheestä haaveileva neidin olo on toiveikas ja utelias, sillä kohta voi bongailla taas ilmapallonmyyjiä, jotka tekevät vapun! Vappuaaton Noora aikoo viettää, siellä missä kaveritkin, mutta kaverit tuskin seuraavat häntä yöllä töihin. Ville L. (Liikuntavastaava) Suomen Roomasta, kröhöm Raumalta kotoisin oleva Ville kuvailee itseään pupuksi, mitä tämä ikinä tarkoittaakaan?! Sex on the beach –drinkin lisäksi tämä herra haluaa tilata yhden kesän, huom vain yhden! Pessimistinä hän uskoo saavansa vain puolikkaan lasillisen ja näkee siksi maailman mustana. Villen olo on onneksi raukea, harmoni-nen, tyyni ja jokseenkin pullantuoksuinen, vaikka vappusuunnitelmista hän ei vielä tiedäkään mitään. Moona R. (Vuosijuhlavastaava ½) Tamperelainen Moona saapui Turkuun opiskelemaan biologiaa kiinnostuksenaan erityisesti molekulaarinen kasvipsykologia. Tällä neidillä on oiva vinkki, miten kalenterin saa äkkiä tyhjäksi –hukkaamalla sen kokonaan! Tulevaisuuden haaveisiin Moona ei usko ollenkaan, vaan toteaa tähän ”Carpe diem”. Vappuna tämän pienen neidon löytää todennäköisesti hyvästä seurasta eli boolikulhon ääreltä. 12 Janne S. (Biologian KoPo) Salo, oi Salo! Sieltä on kotoisin tämä itseään mulkuksi kuvaileva herra, joka pitää Saloa myös unelmien lomakohteenaan, kuinkas muutenkaan… Jannen haaveena on tavata Arnold yhdessä Nikon kanssa, mutta mahtaako tämä jäädäkin vain haaveeksi, sillä kalenterista tällaista merkintää ei löydy tai edes ymmärrystä siitä, mikä on kalenteri. Jannea riemastuttaa niin olla biologi, joten vappukin menee toimistolla ahkerasti opiskellen yhdessä Nikon kanssa. Kristiina M. (ATK- ja tiedotusvastaava) Etelä-Karjalan murretta haastava Kristiina katuu tekemättömiä kirjatenttejään, joihin kuulemma olisi ollut aikaa, muttei selkärankaa. Toivottavasti selkärankaa löytyy kesällä, jolloin kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja neiti aikoo nauttia kiireettömästä kesästä – näinköhän? Kristiinan vapun muodostaa hyvä seura, serpentiini, sima ja munkki, joten hänet löytääkin näissä merkeissä vappuna. Suvi V. (SoPo) Kaarinalainen Suvi pohtii, että Turussa voisi hyvinkin olla hänen tulevaisuutensa, sillä ei täältä kuulemma poiskaan pääse. Tänne neiti siis tulevaisuudessa saattaa perustaa eläintarhansa, jos ei päätä tyytyä lemmikkikissaan. Suvin vappu tulee selvästi olemaan mäkinen, ja oman suunnitelmansa mukaan se päättyy ylämäen kautta alamäkeen. Skumppapullon ja valkolakin kohtalo jää nähtäväksi tällä mäkisellä matkalla. Ilona V. (Vuosijuhlavastaava ½) Kangasalalta meren äärelle saapunut Ilona näkee tulevaisuutensakin hyvin merisenä ja Jacques-Yves Cousteamaisena. Arvaamaton neiti tunnustaa katuvansa useita Sotkubileitä, tai katuisi varmaankin, jos muistaisi niistä mitään. Vappuna kukkapuskan kanssa Ilonaa etsivän kannattaa seurata huutoa. Jani S. (Toimistovastaava) Tämä Espoosta oleva mies on mieltynyt niveljalkaisiin ja haluisinkin päästä tutkiskelemaan niitä Amazonin syövereihin. Sekavaksi itseään kuvaileva Jani ei ole varma haluaako olla tulevaisuudessa onnellinen. Pohdiskelija Janin mielestä ”kaikki ei ole täydellistä, mutta ei ole ikinä ollutkaan eikä varmaan tule olemaankaan”. ”Onneksi” vappusuunnitelmat ovat kuitenkin kunnossa eli tämän herran voi omien tietojensa mukaan paikantaa vappuna Synapsin toimiston kätköistä. Kaisa L. (Askarteluvastaava) Tohelo kaarinalainen Kaisa saapui Turun yliopistolle tutkiskelemaan karvaisia elukoita. Neidin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä sangen epävarmalta ja vappukin on vielä iso arvoitus. Yliaktiivisen Kaisan saa hyvälle mielelle tarjoamalla, mitäs muutakaan kuin, Ville Vallattoman. 13 Fatih K. (Retkeilyvastaava) Kangasreppu selässä Hämeenlinnasta Turkuun taivaltanut Fatih haluaisi viettää biologian opiskelunsa kumpparit jalassa kenttähommissa. Toisena tulevaisuuden haaveena on hiihtää pyöröovista. Onneksi näille haaveille on hyvin aikaa, sillä kalenteriin mahtuu vielä passeleita reissuja ja haasteita. Ikuiseksi opiskelijaksi tätä herraa ei saisi jäämään, sillä silloin jää paitsi työelämän riemuista. Vapun Fatih aikoo viettää toimistolla simaa lipitellen. Maria H. (Vappusumppumestari ½) Helsinkiläinen Maria on kiinnostunut aina sokkojuoksiaisista ekosysteemeihin asti. Tämä neiti voisi hyvinkin olla ikuinen opiskelija, kunhan joku siitä maksaisi. Marian kalenteri näyttää sotkulta, sutulta ja harakanvarpailta, mutta onneksi vappusuunnitelmat ovat selvät, sillä Vappusumppu tekee Marian vapun, vastuut on hoidettava! Elina O. (Kulttuurivastaava) Tuusulasta sekopäinen Elina päätyi Turkuun haaveenaan luonnonsuojeluteemat. Lisäksi tämä neiti haaveilee omakotitalosta landella kissojen ja koirien kanssa. Vappuna Elinan voi bongata takapihalta rillaamasta kaljapullo kädessä niin päivällä, illalla kuin yölläkin. Toimitus suosittelee: *Kietoutumaan serpentiiniin *Nukkumaan kunnon päiväunet (jos ei ehdi yöunia) *Hoitamaan rästihommat alta pois *Suklaata kaikissa sen muodoissa *Välttämään kofeiiniövereitä *Nauttimaan tulevasta kesästä, sillä syksyllä niitä voimia taas tarvitaan 14 Kolumni Vaputusta Teksti: Faabelin päätoimittajat Elisa Paakkonen ja Pihla Sillanpää Kevät on ihanaa aikaa, sillä luonto herää kukoistukseensa ja itsellekin tulee huomattavasti virkeämpi olo pitenevien päivien edetessä. Tosin pitkät päivät tarkoittavat myös yömyöhään venyviä deadlineja (kuten Faabeli), järkyttävää tenttisumaa ja muutenkin hommien kasaantumista viimeisille viikoille, päiville, tunneille ennen sitä kauan odotettua kirmaamista kesälaitumille. Kuka minnekin... Ensin on kuitenkin selvittävä opiskelijoiden juhlien aatelisesta eli vapusta! Vappuna Turku ja sen lukuisat mäet täyttyvät valkolakkisista juhlijoista, ja ah, piknikkorit notkuvat herkkuja ja skumppapullojen korkkien poksahtelu täyttää tienoon. Serpenttiini kietoutuu kauloihin ja aurinko paistaa (!!!) täydeltä terältä. Elämä maistuu makealta. Mitä todennäköisemmin luet tätä lehteä Synapsin periteisen vappuboolin yhteydessä, joten skool vaan! Opiskelijana Turussa on ihana olla, etenkin kun on aktiivinen ja kypsä 50-vuoden kunnioitettavan iän omaava ainejärjestö taustalla. Serpentiinirikasta vappua toivotellen Elisa ja Pihla! 15 Mielenkiintoinen luento maantieteilijä vierailee biologin valitsemalla luennolla. Vaihto-oppilaana biologian harkkatöissä: Populaatioiden genetiikka Teksti:Tikli Loivaranta En arvannut, että biologian harkkatöillä käynti voisi aiheuttaa suoranaista paniikkia maantieteilijässä, mutta näin kävi jo ennen kurssisaliin pääsemistäni. Tilallisten käytäntöjen hahmottaminen LT2:ssa osoittautui haastavaksi, ja huonetta ahtailta käytäviltä etsiessäni seikkailunhaluni johdatti minut jonkinlaiseen hämärään portaikkoon. Klik, se oli lukkoon menemisen ääni. Kaikki ovet olivat lukossa. Onneksi ovien maitolasimainen pinta muuttui hetkellisesti tummemmaksi, askelia kuului, hakkasin ovea paniikinomaisen affektin vallassa. Emma Yrjölä avasi oven, ja hänen hämmästyksensä ja minun helpotukseni purkautui nauruna käytäville. Selittelin, mitä ihmettä siellä teen. Emma oli menossa samaan saliin. Selitin myös kurssin pitäjälle Irmalle, että tarkoitukseni on istua hetki käsittämättömällä luennolla ja kirjoittaa siitä juttu Faabeliin. Irma otti minut lämpimästi vastaan, nämä ovat kyllä harkkatyöt mutta kyllä sä täällä käsittämättömyyksiä saat kuulla! “Seksuaalinen valinta. Aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Seksuaalin- Seksiä ja valintoja...” en valinta. Seksiä ja valintoja, näitä pohtiessa on vierähtänyt tässä elämässä jokunen tovi ennenkin. Seksuaalisessa valinnassa liittyy ilmeisen paljon johonkin ”keskifitnessiin”. Ei käy kieltäminen. Seksuaalista valintaa suoritettaessa pisteitä saattaa tulla kohtalaisesta keskifitnessistä. Myös Irman mukaan keskifitness on aina painotettu, siis ihan aina. Vaikka jotkin termit kuulostivat etäisesti tutulta lukion biologiantunneilta, en voinut jatkossakaan välttyä niiden personifioimiselta. Homotsygootista tuli mieleen lähinnä seksuaalista identiteettiään herkän runollisesti ilmentävä goottipoika. Letaalia… 16 Asian ymmärtämisestä ei siis näyttänyt tulevan yhtään mitään. Matemaattiset mallit hyvin pienistä tai hyvin suurista asioista eivät ole tosin koskaan saaneet sydäntäni riemusta läpättämään. Irma sanoi että matematiikka yksinkertaistaa elämää. Minulle riittää yksinkertaisesti sen toteaminen että elämä on kompleksista ja arvaamatonta, and that’s the way aha aha... “elämä on kompleksista Luulin, että kirjoittaisin tämän jutun ja arvaamatonta, and jotenkin tosi siistillä tavalla ottaen maan- that’s the way aha aha...” tieteellis-filosofisen näkökulman johonkin biologian asiaan, mutta se oli ihan mahdotonta, koska en tosiaankaan tajunnut yhtään mitään, paitsi sen että jotenkin oli kyse populaatioista ja genetiikasta. Se taisi tosiaan olla luennon otsikkokin. Päätin kohdistaa Sherlok-asenteeni muualle, suljin korvat ja aloin fiilistellä. Huomasin Foucault’n toimivan. Kehoni on hyvin kurinalainen, olen sisäistänyt erinomaisesti tunnollisen opiskelijan subjektiviteetin. Tuijotin slidejä kiinnostuneen oppilaan naamari päällä ja kirjoitin juttua varten muistiinpanoja, aina sopivin väliajoin slidelle vilkaisten, ihan kuin olisin ollut messissä. Aikani tätä leikittyäni aloin speissailla eli tuijottaa seiniä (joka on muuten erittäin tärkeä siirrettävä taito! Ilman sitä ei nouse hienoja INNOVAATIOITA.) Huomasin, että on ihan kiva että LT2 menee remonttiin. Huoneessa on ahdas ja tiivis tunnelma, ilma on painostava ja lämmin. Huoneen tunnelmaa on myös pyritty lämmittämään söpöillä sydämillä, joita on kiinnitetty seinille. Katossa roikkuva glitter-himmeli on jo melkein liian kuumaa kamaa. Kun luentoa on kulunut tunti, enkä vieläkään ymmärrä mistä on kyse, on aika luovia pakoreitti ahtaiden tuolirivien välistä ovelle ja takaisin LT 1:een. Kiitos biologia tästä yksinkertaisesti yli ymmärryksen menneestä, mutta tuijotteluntäyteisyydessään rentouttavasta kokemuksesta. 17 Mielenkiintoinen luento biologi vierailee maantieteilijän valitsemalla luennolla. Deep Behind Enemy Lines Teksti: Janne Sulku Pelon kylmä hiki peitti jokaisen neliösentin kehostani. Generaattoriin kiinnitettynä tärinäni olisi tuottanut sähköä puolelle Turkua. Tehtäväni olisi jäädyttänyt paatuneimmankin tappajasotilaan sydämen: soluttautua noiden verenhimoisten barbaarien, maantieteilijöiden, riveihin ja osallistua yhteen niiden propaganda-sessioista. Kuoleman vaara oli siis suuri. Kyseisen luennon aihe oli Kriittinen Maantiede. Aluksi ajattelinkin ottavani aiheen suoraan sydämeen ja olevani niin kriittinen, että jättäisin koko homman alkuasetelmiin, mutta mieleeni muistui Faabelin pääpeikon terävät hampaat ja äkkipikainen raivo. Ehkä siis olisi parasta, jos vain nielaisisin pelkoni ja toteuttaisin velvollisuuteni, ihan vain säilyttääkseni kaikki raajani. Astuin sisään pienen pieneen luentosaliin, jossa oli vain kourallinen mantsalaisia muistiinpanovälineet valmiina. Iskin takariviin kuin rasvattu gepardi yhtä rasvatun salaman selässä. Luennoitsijana oli jokin nuorehko äijä, mitä tuollaiset nuoret klopit muka tietää. Ensimmäisen dian otsikko oli ”epäilyn hermeneutiikka”. Epäilys iski heti minuunkin, heh heh. Samassa diassa oli myös Marx, samperin kommunistisiat. Luennoitsija jatkoi tunteettomalla äänellä selittäen mm. tuotannon uudelleenorganisoitumisesta ja taloudellisesta reduktionismista. Silmät kääntyivät väkisinkin pienen huoneen parhaimpaan ominaisuuteen, valtaviin ikkunoihin. Ulkona oli mieletön kevätilma; yksittäiset pilvenhattarat kylpivät lempeän auringon hyväilyssä. Heh, hegemonia. Hauska sana. Yllättävän normaalin näköisiä nämä mantsalaiset, muuten. Sehän tekeekin niistä niin vaarallisia. Ne voivat soluttautua helposti meidän normaalien ihmisten joukkoon ja iskeä yllättäen. Äh, nämä diat ovat kaikkia ihan täynnä tekstiä, ei näitä jaksa 18 lukea. Mutta hetkinen, mitä niissä oikein lukeekaan… Marx, Freud, kapitalismikritiikkiä. Missä on maantieto?! Huoneen seinällä on sentään Suomen kartta, kai se hyvittää jotakin. ”Järki määrittää ihmistä”, sanoi Marcuse. Ei siis ihme, että olen näin eläimellinen. Valkokankaalle nousi äärettömän kutkuttava kysymys: ”Sulkeeko praktisesta diskussista nouseva rationaalinen kysymyksen logiikka vain alleen valta-asetelmia ja – rakenteita?” Samaa mietin minäkin eilen myöhään illalla mutta ikävä kyllä vastausta ei tullut vieläkään. En uskalla vilkaista kelloa, kuitenkin vain vartti vierähtänyt. ”Metsätontun ja isäjumalan tilalla on laskennallinen tiede ja hyödyllinen raha.” Heh, näitä kontekstista irtiotettuja lauseita on kiva heittää tähän. Ei oikein ole muutakaan kerrottavaa, sillä luennon sisältö ei millään rekisteröidy aivoihin. Eikö mantsa olekaan pelkkää harjujen tiirailua kartoista, hä? Huomaan jälleen tuijottavani ikkunasta ulos. Quantumin katolla on hassun näköinen tuulimittari. Mutta onko tuo rakennus edes Quantum? Missäpäin olenkaan? Mitä minä teen täällä? Apuaaaaaaghsdg!! Päässä soiva Flipperin ja Lopakan rauhoittava tunnari poisti alkavan hulluuden ja kirkasti mieleni. Luennoitsijan diat ovat tähän asti olleet vieläkin pelkkää tekstiä, eihän ala-astelaisen tasolla toimivat aivoni voi pärjätä ilman hassuja kuvia. ”Autenttinen ihminen on avoin täälläololleen”. Ilmeisesti olen täysin feikki, sillä en todellakaan ole avoin tällä luennolla olemiselle. Luennoitsija siirtyy vaan äijästä äijään selittäen parilla lauseella mitä kyseinen hemmo oli mieltä kapitalismista tai valistuksen dialektiikasta. Jännää. NYT uskallan katsoa kelloa… OH LORD 15 minuuttia enää! Bonuksena luennoitsija heitti minulle vielä munauksen, jota pystyin hykertelemään loppuajan: Homo economicus –ihmis”lajin” suku oli kirjoitettu pienellä! Voi Luoja, ei näiden mantsalaisten pitäisi yrittää tunkeutua bilsan valtavaan oppimaailmaan, näin siinä vain käy. Ah, siinähän se luento olikin. Melkein jouduimme harrastamaan jotain parileikkiä, mutta onneksi aika loppui kesken. Kiistaton todiste jonkin hyväntahtoisen jumalolennon olemassaolosta. 19 Ahvenanmaan linturalli – Ahvis 30.3.-1.4.2012 Tyhjien pysähdysten taktiikalla Teksti: Milka Keihäs Kevään huomaamatta edetessä oli taas aika Symbioosin järjestämän vuotuisen Ahvenanmaan linturallin, Ahviksen. Kisa käytiin tänä vuonna lumettomissa mutta muutoin kaikkea muuta kuin keväisissä tunnelmissa. Synapsia edustamaan lähtivät allekirjoittaneen lisäksi rallikuski Oskari Härmä, Janina Rannikko ja Jani Sormunen. Tavoitteet olivat korkealla ja tunnelma katossa suunnatessamme Turun satamaan perjantaiaamuna. Laivamatkan aikana oli aikaa hioa toimintasuunnitelmaa ja haaveilla siitä, kuinka seuraavana päivänä kokkailisimme rantakalliolla auringonpaisteessa Trangialla lounasta. Selvisi myös, että samana viikonloppuna järjestettäisiin Bongariliiton ralli Ahvenanmaalla – paikallisten iloksi (?) lintuharrastajista ei siis olisi saarella pulaa. Maarianhaminassa oli ohjelmassa kaupassa käynti (juustoja!) ja majoittuminen Iderottscenteriin, jossa saimme paikat kodikkaasta 24 henkilön makuusalista. Sitten suuntasimme Ahvenanmaan koillisosiin Saltvikiin, jossa kävimme ennen rallin alkua katsastamassa hyvät hanhipellot (seitsemän hanhilajia, mukaan lukien eksoottinen eskimohanhi, josta ei lopulta saanut pinnaa). Jostain syystä päätimme aloittaa varsinaisen rallin hieman pohjoisemmasta keskeltä metsää. Varttia ennen rallin alkua havaitsemiamme Milka bongailemassa lintuja Ahviksessa 20 Kuvan lintu ei liity tähän tapaukseen hiirihaukkaa ja pikkukäpylintua ei enää rallin aikana näkynyt. No, kuulimme metsästä sentään kurjen. Päästyämme takaisin hanhipelloille määrät olivat huomattavasti vähentyneet, mutta saimme sentään hoidettua kaikki lajit jotka aiemminkin olivat paikalla, ml. tundra- ja lyhytnokkahanhen. Matka jatkui seuraavaksi pohjoiseen, jossa kiertelimme hämärän tuloon asti. Ajelimme sitten takaisin lähemmäs majapaikkaamme ajatuksena kuunnella pöllöjä. Kolmen tunnin yrittämä ja lukematon määrä pysähdyksiä tuottivat lehtokurpan ja räkättirastaan. Alkuillasta alkanut räntäsade hieman haittasi havainnointia, joten puolilta öin päätimme suosiolla käydä nukkumassa lähes kuuden tunnin yöunet ja jatkaa rallausta aamulla. Kasassa oli 42 lajia, paljon jäi siis vielä lauantaille... Tyhjien ja lähes tyjien pysähdysten taktiikka jatkui räntäsateessa ja pohjoistuulessa lauantaina, kun suuntasimme kohti Eckerötä. Myöhästyimme Styrsillä havaitusta kyhmyhaahkasta emmekä löytäneet etelästä merisirrejä, mutta pilkkasiipeä lukuun ottamatta merilajit tuli hoidettua, kuten myös paluumatkan varrelta kovat lajit pulu ja varpunen. 21 Maarianhaminaa lähestyessämme tuli vartti sitten ohittamaltamme Torpfjärdeniltä tiedotus etelään lähteneestä jalohaikarasta (!). Möckelön uimarannalta Jani paikallisti ruovikkoon piiloutuneen linnun. Onnistunut bongaus, siis! Jallun jälkeen kelpasi suunnata vielä Maarianhaminan eteläpuolelle ja Ahvenanmaan kaakkoisosiin. Nåtössä Oskari huomasi eräällä ruokinnalla lymyilleen nokkavarpusen. Rallin päätimme lopettaa Herröskatanille, jossa viime vuonna havaittuja pähkinänakkelia ja pyrstötiaista ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut. Matkan varrella havaittu puukiipijä jäi siis viimeiseksi lajiksemme. Minuuttia ennen rallin päättymistä räntäsade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä. Kokkailut jäivät hyisen sään vuoksi väliin – opiskelija on onneksi tottunut elämään millä tahansa, eikä päivä suklaan ja vanhentuneiden keksien voimalla tunnu missään. Tuloksemme jäi vaivaiseen 67 lajiin, mikä ei kovatasoisessa kisassa riittänyt edes kärkikymmenikköön. Mitään tavoitteita ei siis saavutettu, mutta onneksi hyvässä seurassa hauskaa oli silti. Ensi keväänä parempi tuuri matkassa, niin sitten näytetään! Turkulaiset ja helsinkiläiset bongarit 22 Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry Yhdessä olemme vahvoja! Teksti: Merli Lahtinen, Opiskelija-asiainhoitaja Oletko itsenäinen, innovatiivinen, joustava, luova ja menestyvä? Oletko lisäksi hankkinut itsellesi lisäarvoa verkostoitumalla sekä opettelemalla itsesi tuotteistamista ja markkinointia? Omaat valtavan määrän työkokemusta jo vastavalmistuneena ja silti valmistuit määräajassa. Olet siis juuri se työelämän tee-se-itse-pärjääjä, jota työnantajat sormet syyhyten odottavat! Hei haloo! Työelämässä ei oikeasti kenenkään tarvitse pärjätä yksin. Usein opiskelija kohtaa julman maailman astuttuaan työelämään, jossa mikään ei olekaan enää tuttua ja turvallista. Vaatimukset ovat huimat ja maalailevat kuvia superihmisistä, joita ei oikeasti ole olemassa. Miten siis opiskelija voikaan pärjätä työelämän kiemuroissa? Tässä välissä kuvioihin astuu ammattiliitto. No mikä se ammattiliitto siis oikein on? Isomahaisia keski-iän ylittäneitä äijiä? Palkankorotuksista kynsin ja hampain kiinnipitämistä? Ehkä osin näitäkin asioita, mutta ennen kaikkea ammattiliitot puolustavat ja parantavat työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja työmarkkinoilla. Synapsilaisten oma ammattiliitto voi olla Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL. YKL:oon kannattaa liittyä jo opiskeluaikana, koska opiskelijajäsenet saavat kaikki samat edut kuin varsinaisetkin jäsenet. Siis tukea ja turvaa työelämän sudenkuoppiin. Ja tietenkin kamalan kasan myös muita jäsenetuja, jos tajuat vain hyödyntää niitä. Meillä täällä Suomessa on totuttu voimakkaaseen AY-liikkeeseen. Täällä AY-liikkeen edustajia kuunnellaan ja palkkaneuvottelut käydään yhdessä työnantajapuolen liittojen kanssa. Suomessa on usein totuttu liian hyvään ja moni muu maa voikin olla kateudesta vihreä, että täällä saa kuulua ammattiliittoihin ja että ne oikeasti ajavat ihmisten etuja. 23 Muualla maailmassa tilanne näyttää kovin erilaiselta. Useissa muissa maissa järjestäytyminen on kiellettyä tai tehty hyvin hankalaksi. Esimerkiksi Obaman hallinto ehdottaa merkittävää parannusta yhdysvaltalaisten työntekijöiden oikeuksiin: nyt työnantaja voi antaa luvan järjestää äänestys ammattiosaston perustamisesta, mikäli 30% työntekijöistä allekirjoittaa hakemuksen – tulevaisuudessa työntekijät saisivat itse perustaa osaston 50% kannatuksella. Työnantajat vastustavat tätä uudistusta rajusti. Vielä karumpiin esimerkkeihin mennään jos lähdetään itään päin, jossa monissa maissa Ay-liikkeeseen kuuluminen on paljastuessaan jopa kuolemaan johtava rangaistava teko. Meillä on siis oikeus liittyä liittoon vapaasti, jopa jo opiskeluaikana. Jokaisen kannattaa miettiä, pärjääkö oikeasti työmarkkinoilla omin voimin, vai olisiko kaverista apua. Liiton jäsenenä et jää ikinä yksin ongelmiesi kanssa vaan saat aina apua, tukea ja neuvontaa. Vappu on perinteisesti ollut työväen ja opiskelijoiden juhla, mutta onko tällä hetkellä kummallakaan syytä juhlaan? Vaikka talouden taantuma koskettaakin korkeasti koulutettuja muuta työväestöä vähemmän, saattaa opiskelijoiden olla hankala löytää tulevina kesinä töitä. Mikäli olet onnistunut löytämään kesätyöpaikan, onnittelut siitä! Jos taas olet edelleen haku päällä, jaksa vaan tsempata – työpaikkoja ilmaantuu vielä kesäkuussakin! Harjoittelua tekevien kannattaa muistaa pitää kiinni oikeuksistaan tänäkin kesänä. Huolehdi, että saat riittävää palkkaa ja ohjausta harjoittelussasi. Ja jos työ- tai harjoittelupaikkaa ei hakemisesta huolimatta irtoa, on edessä opiskelu- tai lomailukesä. 24 Ympäristötieteet Luonnontieteet Vesistötieteet Biotieteet www.YKL.fi 25 Biologitapaaminen 2012 BiTa on evoluutionäkökulma Teksti: Riikka Armanto Biologien tapaaminen kerää joka vuosi joukon opiskelijoita kaikista viidestä biologien valtaamasta yliopistosta. Niin kuin joku ehkä saattaa muistaa, viime vuoden Bita järjestettiin täällä meillä, omassa rakkauden Turussamme varsin onnistunein juonenkääntein. Tänä keväänä (11.4. – 13.4.) päämääränä oli Jyväskylä, jonne Turustakin lähti kymmenen synapsilaista ja yksi denu. Minäkin pakkasin reppuni ja haalarini ja otin hurjan pyörähdyksen juna-asemalle vain nähdäkseni junan perän pilkallisen kaikkoamisen horisonttiin. Onneksi tämä niin sanottu epäonnistuminen ei vaikuttanut mihinkään, vaan pääsin matkalle ja lopulta olinkin tovereitteni ympäröimänä Majakosken luonnon rauhassa. Puitteet olivat loistavat ja kaikki järjestelyt hoidettu vallan mainiosti. Ruokinnasta ja kuljetuksista pidettiin huolta ja ohjelmaakin suunniteltu. Jyväskyläläisillä opiskelijoilla näyttäisi olevan aika hyvä meininki. Henkilökohtainen alkoholipitoisuuteni ei reissun aikana ollut missään vaiheessa järin korkealla, mutta matkakumppanini kyllä ottivat homman haltuunsa. Norkoilua BiTassa sekalaisella porukalla 26 Torstaisten luentojen teema Näkökulmia evoluutioon kuulosti mielenkiintoiselta, mutta tämän kuulostelun toteutus jäi meillä monilla heikoksi. Sen sijaan tutustuimme kaupungin keskustaan etsien optimaalista nyhjäysja röhnötyspaikkaa. Note to JKL: yleinen olohuone keskustaan! Perjantai ei sitten ollutkaan epäonnekas vaan ihan mukava. Vaiks tiettyki Turussa satos ku päästiin kotii… Reissussa rähjääntyneet synapsilaiset hengailemassa Pieniä huomioita -Puhetta murteista ja kotipaikoista saunassa. Ihmiset kyselee, että millast olla Turuust ku kaikki aina vittuilee. Siis ketä vittuilee? -Aamuyöstä megafonin ”oleeeoleoleolee” ei toimi eli refleksinomaisesti äänihuulet auki -Myös pianon soitto klo 6.30 voi olla kyseenalaista, vaikka olisi kuinka lahjakas -Tamperelaisista insinööreistä liukui kaikki ohi, ei tarttumapintaa. Joku voisi kysyä mitä ne siellä teki. Oravatyttö jäi muutamien mieleen -Paljuihin ei saanut mennä, koska ihmisistä tulee levää -Linja-auton ikkunan välissä olevan veden resonointi on mitä kauneinta katseltavaa -Antakaa Villelle omena 27 Liikuntavastaavan palsta Ainoastaan sikariklubilaisille? Teksti: Ville Lehtonen Suurelle yleisölle golf on ainoastaan aatelisten, yritysjohtajien sekä rahanahneiden sikarinpolttajien päivähuvia. Stereotypia onkin, että golfpelaajat ovat kaikkea muuta kuin normaaleja, esim. ”hifistelijävanhuksia” ruutupaitoineen ja lakkeineen. Ennen näin saattoikin olla. Suurin osa golfpelaajista nykyään on kuitenkin harrastelijoita, tavallisia ”peruspulliaisia”. Ja golfin pelaajia on Suomessa jo yli 115 000. Joten mistä golfissa oikeasti on kyse? Tosiasiassa on golf on nautiskelijoiden laji. Kuvitelkaa aurinkoinen kesäpäivä rauhallisessa, kirkkaan vihreässä ympäristössä, jossa metsää on ympärillä, lampia on riittämiin, ja jossa puro/joki solisee vieressä. Lintujen laulu täyttää ilman viehkeällä äänellään. Seisot hyvien ystäviesi kanssa valmiina avaamaan pelin. Onko mitään parempaa tapaa rauhoittua ja nauttia kesästä? Harmonisen golfolon tuhoaa yleensä huono lyönti. Tällöin golfkentällä saattaa kajahtaa useampikin kirosana. Golfin yksi viehätys onkin sen vaikeus. Täydellinen golflyönti on vain myytti, josta kaikki pelaajat ovat kuulleet ja voivat vain unelmoida siitä. Aloitteleva pelaaja saakin useampaan kertaan kierroksen aikana huomata pallon liitävän syvälle metsään tai vesiesteeseen. Esimerkiksi kun Spede Pasasen peli ei kulkenut, mies heitti bäginsä (kassi jossa mailat ja tavarat) kentän lampeen. Autolle kävellessään Spede tajusi heittäneensä mailojensa mukana myös autonavaimensa vesiesteeseen. Spede käveli takaisin lammelle, kahlasi tiensä mailakassinsa luo, otti autonavaimet ”Aivan sama miten pelaa, taskusta ja viskasi bägin vain syvemkunhan näyttää hyvältä.” mälle lampeen. Yksi golfin osa-alue ehdottomasti on pukeutuminen, ainakin osalle pelaajista. Golfpukeutumisen perusidea on siisti pukeutuminen. Paidan tulisikin sisältää kaulukset. Tähän osa lisää vielä väriä, esim. punaisilla 28 housuilla ja värikkäillä paidoilla. Erästä ystävääni lainatakseni ”Aivan sama miten pelaa, kunhan näyttää hyvältä.” Kilpagolfilla ei periaatteessa ole mitään tekemistä harrastelijagolfin kanssa. Ammattilaiset harjoittelevat käytännössä koko aikansa, koska golf on heille tapa tienata elantonsa. Useampi lahjakas golffari onkin lopettanut kilpagolfin sanoen, että tällöin lajista ei nauti enää samalla tavalla. Hampaat irvessä ”vääntäessä” monesta asiasta saattaa kadota sen sisältämä taika. Golfissa on tasoitusjärjestelmä, jonka avulla eritasoiset pelaajat voivat kilpailla keskenään. Mitä parempi pelaaja, sitä pienempi tasoitus hänellä on. Golfin kääntöpuolena on tietenkin sen ekologisuus. Metsiä raivataan golfkenttien tieltä ja käsittämätön määrä puhdasta vettä kulutetaan golfkenttien hoitamiseen. Pelkästään Kalifornian osavaltion käyttää noin 123 miljoonaa kuutiota pohjavettä vuosittain golfkenttien kasteluun. Golfkenttiä on maailmassa n. 25 000, joten Kaliforniassa käytettävä vesimäärä on vain pieni osa kokonaismäärästä. Golfkenttiä rakennetaan autiomaille hiekan keskelle, mm. Abu Dhabissa. Tyylinäyte aloitteleville golfaajille. Lähde: www.telegraph.co.uk 29 Turun seudulla golfia voi käydä pelailemassa kolmessa eri paikassa. Ruissalon fantastisissa oloissa sijaitsee Aura Golf, Naantalin auringossa Aurinko Golf ja Harjattulassa Harjattula Golf. Kaikkiin seuroihin tulee liittyä jäseneksi päästäkseen pelaaman, toki pelioikeuden jo omaavat vierasseuran jäsenet pääsevät pelaamaan maksaen tietyn rahasumman. Golfiin pääsee kuitenkin hakemaan tuntumaa rangelta eli harjoittelualueelta. Siellä maksua vastaan saa korillisen palloja, jonka jälkeen ne voi raivopäissään lyödä “Ensimmäisillä kerroilla kohdealueelle (ei koria). Range on jokaisen ei pidä antaa periksi ja kentän ohessa. Osoitteet näiden seurojen luovuttaa.” nettisivuille löydät kaiken löpinän lopusta. Mikäli kiinnostut golfista ensimmäinen ongelmasi on varusteiden hommaaminen. Varusteisiin kuuluu golfkengät, bägi, mailat, pallot sekä kaikki nippelisälä kuten tiit. Golfvarusteet voivat kuitenkin maksaa järkyttäviä summia, esimerkiksi parhaat pallot 12kpl = n.45e. Aloittaessa laji kuin laji, ei vielä kannata panostaa varusteisiin tähtitieteellisiä summia. Perusvarusteet, joilla pärjäät useamman vuoden, ei sen ihmeellisimpiä. Varusteita löytyy laajalti internetistä, usein myös huomattavasti halvemmalla. Käytetyt hyvät mailat saa jo melko halvalla. Aikaisemmin mainitsemani vaikeus, viehätys ja taikuus selviää lukijalle vasta kun pääsee itse pelaamaan. Ensimmäisillä kerroilla ei pidä antaa periksi ja luovuttaa. Kuten niin monissa lajeissa, jo pieni onnistumisen tunne tuo hymyn naamalle. Tietenkään golf ei ole kaikille mielekästä, mutta allekirjoittanut suosittelee tutustumaan lajiin. Tavataan viheriöillä! Turun seudun viheriöihin voit tutustua seuraavilla nettisivuilla 30 www.harjattulagolf.fi www.auragolf.fi www.aurinkogolf.fi Synapsilaisten harrastuksia esittelyssä - ota vinkit talteen Soutu Teksti: Juho Yli-Rosti Olen harrastanut soutamista olympialuokan veneillä noin vuoden verran. Soutajaporukkaan soluttautuminen oli helppoa jokakeväisen Turun Akateemisten Soutajien (TAS-ÅAR) järjestämän soudun alkeiskurssin kautta. Kurssi piti sisällään osia talvikauden treeneistä eli soutua soutulaitteella ja kuntopiireilyä. Onneksi kurssin jälkeen päästiin melkeinpä suoraan vesille testailemaan kaposia veneitä kevään aalloilla. Kyllä se eka kerta pelotti ihan helvetisti, kun näki vesirajan olevan 10 cm:n päässä veneen laidasta. Veneen keikkuminen oli samalla tietenkin maksimoitu minun ja seitsemän muun tunarin ansiosta. Muutaman kerran jälkeen alun paniikki oli historiaa ja nykyään soutu alkaa olla jo melkoisen leppoisaa. En tiedä minkä takia harrastan tätä; joko sen takia, että tämä on tehokas liikuntamuoto tai sitten se takia, että on suhteellisen hienoa lähteä lämpimässä aamuauringossa peilityynelle merelle mukavien ihmisten kanssa. Voin suositella sitä kaikille vähintään kerran koettavaksi. Itse olen tyytynyt enemmän ns. sunnuntaisouteluun, mutta TAS:lla on myös aktiivisia kilpajoukkueita kilpailuhenkisille. Mainittakoon esimerkiksi, että TAS:n naisjoukkue nappasi sprintin SM-kultaa viime kesänä. Päämajanamme toimii soutu- ja melontakeskus Uittamolla. Jos haluat lähteä messiin, ota yhteyttä meikään, visiteeraa Turun Akateemisten Soutajien sivuilla tai lähettele meiliä: venevaja@utu.fi. Soutunäyte Aurajoessa. Lähde:http://www.academicrowing.net/fin/ 31 Laskettelu Teksti: Juho Loukonen Varsinais-Suomessa ja Etelä-Suomessa ylipäätään laskettelumahdollisuudet ovat rajalliset. Turun oma laskettelukeskus Hirvensalo on kuitenkin ollut viime kaudet kiitettävästi auki, ja Salon seudulla sijaitseva MeriTeijo tarjoaa hieman laajemmat laskumahdollisuudet runsaan tunnin ajomatkan päässä. Molemmissa tarjotaan vuokrauspalveluja ja hintatasot ovat pohjoisen ja ulkomaiden keskuksiin verrattuna luonnollisesti kilpailukykyiset. Yliopistoliikunta järjestää keväisin matkan Meri-Teijoon, johon kuuluu hissiliput, matkat ja joskus myös välinevuokraukset. Matkan hinta on kolmenkympin luokkaa, joka on sen sisältöön suhteutettuna edullinen. Suurempiin keskuksiin hamuava lähtee esimerkiksi After Lecturen tai Hupelluksen kaltaisille järjestetyille matkoille tai järjestää itse kimpassa kavereiden kanssa, jolloin kustannukset pysyvät kohtuullisina. Laskettelun opettelukin sujuu mukavemmin porukassa, kun saa tukea muilta. Etelän keskuksissa pystyy hyvin harjoittelemaan ja hiomaan tekniikkansa sekä temppuilemaan itsensä rikki, pohjoisen keskuksista löytää jo pitempiä mäkiä ja isompia parkkeja kunnolla laskemiseen. Ulkomailla pääsee jo kunnolla myös laskemaan rinteiden ulkopuolella – omalla vastuulla tietysti. Potkunyrkkeily Teksti: Juho Loukonen Potkunyrkkeily on karaten ja nyrkkeilyn yhdistelmänä syntynyt laji, jossa nimensä mukaan käsi- ja jalkatekniikat ovat pääosassa. Harjoittelu aloitetaan peruskurssilta, joka sisältää suuren määrän ihan perinteiseksi jumpaksi luettavaa lihaskuntoliikuntaa sekä perustekniikoiden opettelun. Perustekniikoiden opettelu on yhtä haastavaa niin aloittelijalle kuin konkarillekin, eikä niitä vielä tuhannen toistonkaan jälkeen kukaan voi sanoa hallitsevansa. Vielä peruskurssin jälkeenkään ottelemaan ei ole pakko lähteä eikä iskuja ottaa vastaan, vaan voi keskittyä tekniikan ja omien taitojensa kohottamiseen. Kunnonkohotukseen potkis on oiva laji, sillä harjoituksissa tehdyt liikkeet kehittävät tasapuolisesti kaikki lihaksia aina pohkeista kaulaan ja niskaan. 32 Potkunyrkkeilyssä on käytössä vyöjärjestelmä, joka ei kuitenkaan ole samanlaisessa avainasemassa muihin lajeihin verrattuna: usein harjoitukset mennään läpi ilman vyötä eikä treenaajan vyöarvolla ole käytännön merkitystä. Potkunyrkkeilyä voi harrastaa Turussa muutamassakin eri paikassa, ja yliopistoliikunnan body combat lienee melko lähellä kuntopotkunyrkkeilyä, jossa toista ihmistä vastaan harjoittelua eli sparria ei ole. Kamppailuareena Halisissa tarjoaa potkunyrkkeily- sekä kuntopotkunyrkkeilykursseja (sekä muiden lajien kursseja) samalla harjoittelumaksulla, ja myös Turun Kontaktikarateseuran kurssivalikoimissa on potkunyrkkeilyä. Peruskurssille voi lähteä yksin (kuten kirjoittaja) tai haastaa kaverin mukaan! Tanssi Teksti: Riikka Armanto Tanssiminen ei ole erotettavissa elämästäni. Jos jokin päivä lakkaan käymästä tanssitunneilla, ei tanssi silti lopu. Lopetan tanssimisen siinä vaiheessa, kun fysiikkani on sitä mieltä, että jopa vessassa käynti on seikkailu. Ehkä jatkan tanssia silmilläni ja mielessäni. Ja ainakin käsilläni. Tanssimisesta kirjoittaminen arkipäiväisesti mehustelematta ei siis tule tapauksessani kysymykseen. Jos haluat tanssia, tanssi. Jos haluat tanssin opetusta, maksa ja ota siitä kaikki irti. Mikä tahansa liikkuminen auttaa tuntemaan oman kehon paremmin ja tanssiminen tuo erityistä tietoisuutta siitä, miten oma mikrokosmos toimii. Joskus voi erottaa omat ääriviivat oman itsen ja universumin välissä hyvin selkeästi, mutta kun kontrolli katoaa ja tanssi jatkuu, rajatkin häviävät. Ruumiini on temppelini ja tanssi lahja Ylhäältä. Tanssi on taidetta, baletti korkeakulttuuria. Tanssi on liikkeen hengittämistä ja tapa koordinoida tilassa. Tanssi on viihdettä, hikeä ja tulkintaa. Tanssilla voi saavuttaa mitä vain. Turun tanssiopetus on suurelta osin laadukasta ja tarjontaa on hyvin, Raija Lehmussaari aivan omaa luokkaansa. Yliopiston liikunnan tanssitunnit varmasti sopivia varsinkin, jos haluaa kokeilla erilaisia lajeja. Mutta ensimmäinen asia on tanssia aina koko ajan joka paikassa sielullaan ja nauttia siitä, kun oma vartalo taipuu endorfiinia vapauttavaan liikkeeseen. 33 Lisäksi Faabelin toimitus kävi haastattelemassa kolmea synapsilaista ja kyseli heidän harrastuksistaan taekwondosta, ultimatesta sekä siperialaisesta kurkkulaulusta. Teksti: Elisa Paakkonen Elina on harrastanut jo tovin taekwondoa ja on hurahtanut siihen täysin. Miten näin pääsi käymään? Tarina alkaa kahdeksannelta luokalta syksyn pimeyden ja harrastusvajeen keskiöstä. Kaikenlaisia harrastuksia läpi kahlatessa lopulta kuitenkin taekwondo, alunperin korealainen itsepuolustuslaji, vei neidin mennessään ja sai muut murheet unohtumaan. Turussa on hyvät mahdollisuudet harrastaa lajia, alkeita pääsee treenailemaan niin yliopistoliikunnan kuin yksityisten seurojen kautta. Elina itse treenaa Bodokwai ry:n tiloissa Saippuacenterissä, lyhyen kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Seura on ollut menestyksekäs, sieltä on ponnistettu aina olympialaisiin asti! Elinan mukaan lajia on helppo harrastaa Turussa, uudet harrastajat otetaan hyvin vastaan ja treenivuoroja piisaa joustavasti useita kertoja viikossa, ja jopa päivässä. Lajissa edetään omien kykyjen rajoissa ja seurataan henkilökohtaista kehitystä. Eli ei siis pelkoa, että ekalla tunnilla joutuisit rökittämään ketään, phuuh. Mitä tämä sitten kustantaa ja sopiiko se opiskelijabudjettiin? Kun mitään erikoisvarusteita ei tarvita, ei edes kenkiä ja pari ensimmäistä käyntikertaa ovat ilmaisia, niin mikä jottei! Jos sitten taekwondokärpänen puree, Budokwai ry tarjoaa opiskelijoille sopimuksia (20€/kk) ja jos halajat vuoroihin ja vyökokeisiin, niin tällöin sinulla tulee olla lisenssi kunnossa. Lajilisenssin hankkiminen on oikeastaan harrastajan oikeus sekä velvollisuus. Se tukee harrastusta Dareen Arifin näyte, kuvaaja Mauri Helle 34 Suomessa, pääset osallistumaan kilpailuihin ja saat myös muita etuja. Yliopistoliikunta tarjoaa myös kursseja pelkän perusmaksun hinnalla! Jos innostuit lajista niin katsasta ihmeessä Yliopistoliikunnan ja Bodokwai Turun nettisivut: http://www.utu.fi/opiskelu/hyvinvointi/liikunta/ http://www.budokwai.fi/taekwondo/ Samilla taas on omaperäinen harrastus, siperialainen kurkkulaulu. Miten Sami on löytänyt harrastuksensa? Kavereista se lähti Jyväskylässä -95 kun Samia pyydettiin mukaan tähän uuteen kiehtovaan, primitiivisen kuuloiseen, yksisointuiseen ja omaperäisiä soittimia tulvivaan musiikkiin. Koko kurkkulaulu ja se mitä se oikeastaan edes on, tuli Suomessa päivän valoon Haapavesi Folkissa samana vuonna Boris Salchakin esittelemänä. Suomen kurkkulaulajat ry perustettiin seuraavana vuonna. Salchakin pitämät laulukurssit synnyttivät Suomeen kurkkulaulajien pienen porukan, joka ammensi oppejaan etenkin tuvalaisesta kurkulaulusta, höömeistä. Sami ja hänen kaverinsa sekottivat mukaan annoksen kansantanssin perinteitä ja soittimia ja kohta oli bändikin kasassa, Cedip Tur (suom. hyvin menee) Itse kurkkulaulu on todella mielenkiintoista, ja jota voisi kuvailla möreänä ja rytmikkäänä parinkin äänen lauluna jonka ympärillä on runsas yläsävelien kirjo. Perusäänen saaminen kuntoon on a ja o ja tähän päästään äänihuulia kiristämällä ja saamalla taskuhuulet värisemään. Tekniikallaan laulaja saa herätettyä perusäänen harmoniat. Samille ja kavereille tämä uusi tuttavuus aiheutti hurahtamisen, reissaamisen aika ajoin Tuvaan sekä tuvan kielen opettelun, onpa Sami myös kunnostautunut perinteisiä soittimia käsityönä valmistamaan. Itse harrastus on aika pitkälti keskittynyt Helsinkiin koska suurin osa harrastajista pitää majaansa siellä mutta mikäli kiinnostuit niin voit ottaa s-postitse yhteyttä Samiin (sajuja@utu.fi) ja tietenkin Suomen kurkkulaulajat ry:hyn tarkistamalla www.kurkkulaulajat.fi- sivuston. Vinkkinä myös, että ensikesänä Haapavedellä järjestetään kurkkulaulukurssi itse laulun suomalaisen gurun Sauli Heikkilän vetämänä! 35 Ultimate, mitä se on? Jenna taas harrastaa Ultimatea, ja ei, kyseessä ei ole mikään tappelu- tai äärimmäistä kanttia vaativa laji, vaikka niin aluksi voisi luulla. Kyseessä on frisbeellä pelattava joukkuelaji ja pelin tavoitteena on tehdä ennalta määrätty määrä maaleja nopeammin kuin vastapuolen joukkue. Kyseessä ei ole järin tunnettu laji ja Jenna itse tutustui lajiin lukiossa kun hänen kaverinsa harrasti sitä. Suureksi motivaattoriksi myös paljastuu se, että koska kisojen lähestyessä saatiin joukkue kasaan, niin samalla myös napsahti parin päivän luvallinen poissaolo koulusta! Hauskaa lajin parissa riitti, joten se jäikin pysyväksi harrastukseksi. Omaleimaiseksi lajin tekee se, että pelataan monesti sekajoukkueissa, pääsääntöisesti ilman kontaktia ja tuomarittomana sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Eli pelaajat siis vastaavat tuomaroinnista. Tämä vaatii kypsyyttä ja etenkin ”spirit of the game” eli pelin hengen ylläpitämistä. Lisäksi tietenkin tarkkuus, nopeus ja kestävyys ovat tärkeitä, kenttä kun on jalkapallokentän kokoinen ja juoksentelua kertyy ottelun aikana aika lailla. Laji on normaalia yhteisöllisempi ja voiton lisäksi myös spiritti on tavoiteltavaa. Samalla myös tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja yhteisbileitäkin järjestetään! Harrastus ei kustanna paljoa koska varusteita ei juuri ole, kunnon frisbee tietty kuuluu harrastajan perusvälineisiin. Turussa Turku Terror:in järjestämät alkeiskurssit ovat ilmaisia niin kuin seuran ensimmäisen vuoden jäsenyys, tämän jälkeen jäsenyys maksaa 40€/vuosi ja kilpaillakseen tarvitsee lisäksi liiton lisenssin. Kuvaaja Matti Kajaste 36 Tutustu lisää paikallisen Ultimate seuran saloihin: www.terror.fi Yösähly 2012 Onnistumisia, pettymyksiä ja kiivasta kamppailua = rento meininki Teksti: Pihla Sillanpää ”Vähän kuin idolsissa - ei jatkoon!” toteaa pettynyt kilpailija. Kyseessä ei ole Synapsin laulukilpailu, vaan jo perinteeksikin muodostunut yösähly. Keskiviikkona 28.3.2012 klo 21 intoa täynnä olevat joukkueet kerääntyvät Iskeriin ottamaan mittaa toisistaan. Maarianhamina GangBand ‘12 Perinteiseen tapaan asu on vapaa ja kiivaiden pelien lisäksi yleisöä viihdyttävät myös joukkueiden erikoiset asuvalinnat. Vain yksi naisjoukkue on uskaltautunut hikisten miesraavaiden joukkoon. Pelien edetessä pelaajien askel alkaa painaa ja osa haaveileekin jo alakertaan eli Proffaan siirtymisestä, mutta pelit on ensin pelattava! Urheilujuoman voimin pelejä jatketaan aina keskiyön ylikin. Häviäjäjoukkueet siirtyvät vaivihkaa pois Iskerin tiloista, kun taas semifinaaleihin ja lopulta finaaleihin selvinneet joukkueet kamppailevat yösählyn voitosta. Synapsi ry:n järjestämän yösählyn voittajaksi selvisi lopulta vierasjoukkue, Statistiikka. Onnea heille! Ja ensi kerralla synapsilaiset skarppaavat, vaikkei yösählyssä toki olekaan kyse pelkästä voitosta, vaan mukavasta yhteishengestä ja ajanvietosta liikunnan parissa. Haastan erityisesti Synapsin naiset keräämään ensikerralla edes yhden joukkueen mukaan hauskanpitoon, ettei yösählystä tule vain miestenkeskinen Tyyli ennen kaikkea! kamppailu! 37 Luonnontieteiden akateemisten liitto LAL LIMMATTIAATTO! Teksti: Noora Parre, LAO Turun sihteeri Ai joku ammattiliitto vai? Mut mähän oon opiskelija, ei mun tartte tollasesta välittää. Näin ainakin itse ajattelin kun ensimmäisen kerran kuulin LAL:sta (taisi olla pikkujouluristeilyllä). Seuraavan kerran tulin tekemisiin liiton kanssa kun piti saada halpa matkavakuutus, ja kaveri vinkkasi että se kuuluu ilmaisena jäsenetuihin. (18e/vuosi vakuutuksesta? Hell yeah!) Nyt tiedän, että LAL ei ole ainoastaan yksi Luonnontieteilijöiden pikkujouluristeilyn järjestäjistä, vaan toimintaa kuuluu paljon, paljon muutakin. Myönnän, minuakin hieman ärsytti ajatus, että jo opiskeluaikana pitää olla messissä kaikissa työelämä-jutuissa vaikka tuntuu siltä etteivät ne vielä kosketa omaa arkipäivää. Mutta kuinkas moni meistä onkaan toivonut seminaaria, jossa eri firmojen edustajat ja oman alan työntekijät tulisivat kertomaan työstään ja työmahdollisuuksista? Juuri tälläinen on vuosittain järjestettävä työelämäpäivä, joka on LAL:n organisoima. Miksi LAL on niin kiinnostunut opiskelijoista? Ammattiliitto on alansa työntekijöiden muodostama järjestö, jonka tarkoitus on puolustaa ja parantaa työntekijöiden työehtoja (vähän niinkuin ainejärjestötkin ajavat jäseniensä etuja). Siksi LAL on puuttunut aktiivisesti opiskelijoitakin koskeviin asioihin, sillä liitossa toimivat ovat itse myös olleet meidän saappaissamme. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin pari LAL:n edustajaa kirjoittivat tiukan vasteen eräälle mielipidekirjoitukselle, joka ehdotti opiskelijoiden ja harjoittelijoiden palkan alentamista. Periaatteessa LAL on siis opiskelijoille rikas sugar daddy, joka pitää meistä huolta. LAL:n tavoitteena ei ole opiskelijoiden kiusaaminen (vaikka joillakin opiskelijoilla tälläinen käsitys tuntuu jostain syystä olevan), vaan opiskeli38 joiden tulevaisuuden urien parantaminen. Kun opiskelijoiden tietoutta heidän omista eduistaan ja edunvalvonnasta lisätään, ovat he vahvoilla työelämässä. LAL pyrkii myös lisäämään opiskelijoiden tietoutta työllisyystilanteesta. Itse sain työharjoittelupaikan osittain LAL:n ansiosta, sillä lähetin CV:ni ja hakemukseni korjattavaksi LAL:lle. Opiskelijajaostojen (meillä LAO Turku) tehtävä ei ole ainoastaan rekrytoida opiskelijajäseniä, vaan pääpointti on luoda opiskelijoille tiedonhakukanava ja järjestää hauskaa toimintaa jäsenistölle. (LAO järjestää pseudourheilua, eli esim. hohtominigolffausta, keilausta ja megazonea.) Seuraavaksi hieman täsmätietoa: INFOPISTE = Monet ovat tuttuja LAL:n kanssa luultavasti kaverin kautta tai infopisteiden ansiosta. Ainakin ständin tarjottavat tuntuvat maittavan. Infopiste on LAO Turun järjestämä, eli siellä seisoskelee ihan meitä tavallisia opiskelijoita. LAL= Akavaan kuuluva ammattiliitto, tulee sanoista Luonnontieteiden akateemisten liitto. LAO Turku = tuttavallisemmin pelkkä LAO, aikaisemmin paremmin tunnettu TYLY:nä. Kyseessä on LAL:n opiskelijajaosto, jonka hallitus koostuu paikkakunnan opiskelijoista. Jokaisella paikkakunnalla, jossa koulutetaan luonnontieteilijöitä, on oma opiskelijajaostonsa. Tulee sanoista Luonnontieteiden akateemisten opiskelijat. JÄSENPALVELUT = Näihin kuuluu mm. lakipalvelut sekä työasioissa että muuhun elämään liittyvissä asioissa, työelämäneuvontaa työpaikan ongelmatilanteissa, CV- ja hakemuspalvelu sekä erilaisia koulutuksia ja kursseja. Jäsenetuja on niin runsaasti, että niitä kaikkia ei ole edes järkevää tähän listata. Mutta jäsenpalveluiden lisäksi liitto tarjoaa muutakin, kuten verkostoitumista, josta on apua työelämässä. Toivon, että tekin otatte ilon irti ammattiliitostamme! Se on kuitenkin meitä varten. 39 40 Biologian opiskelija vaihdossa Mi progreso académico, eli opintorekisteriote Espanjasta Teksti: Moona Rahikainen Jo nimikin kertoo, että vaihto-opiskelijan oletetaan opiskelevan, tai ainakin oppivan uusia asioita vaihdon aikana. Onneksi ulkomailla opittavista asioista ei tule pulaa, ja paljon ehtii väkisinkin oppia ilman itsetarkoituksellista opiskeluakin, kunhan antaa itsensä vajota tarpeeksi syvälle paikalliseen kulttuuriin. Vietin viime syksynä ja talvena viisi kuukautta vaihto-opiskelijana Salamancassa, Espanjassa, ja niinpä esittelenkin nyt sattumanvaraisessa järjestyksessä muutamia asioita, joita olen oppinut. 1. Espanjassa oppii espanjaa! Vieläpä melko nopeasti, kun yliopisto, kämppikset, kaupantädit, ja siinä sivussa käytännössä koko yhteiskunta kommunikoi ja toimii yksinomaan espanjaksi. Lisäksi tämä asetelma kannustaa spontaaniin käsien heilutteluun puhutun kielen kangerrellessa, mikä tietysti tuo tilanteeseen kuin tilanteeseen mukavan eteläeuroop palaisen tunnelman. 0 ECTS, mutta paljon iloa ja 330 miljoonaa ihmistä, joiden kanssa jutella. 2. Espanjalaisessa kodissa oppii kokkaamaan espanjalaista ruokaa; omassa tapauksessani lähinnä tortillaa, eli perunamunakasta. Tässä kulttuurin kulmakivessä yhdistyvät jokaisen keittiön vakiovarusteet: peruna, sipuli ja kananmuna. Kokkaus alkaa välimerellisesti kuumentamalla puoli litraa oliiviöljyä ja päättyy useimmiten niin ikään kulttuurille ominaisesti järkyttävään sotkuun. 0 ECTS, mutta täysi maha ja hyvä mieli. 41 3. Espanjalaisessa yliopistossa opetus lähestyy aihettaan espanjalaisesta näkökulmasta. Niinpä botaniikan menetelmissä opetellaan muun muassa, kuinka kaktuksia prässätään. Lisäksi minun toivotaan nyt tunnistavan mediterraaniset bioklimaattiset kerrokset edelleen täysin vieraan lajiston perusteella ja tuntevan Iberian niemimaan eri kastanjapopulaatioiden alkuperä. Métodos y técnicas de estudio en botánica 4,5 ECTS sekä paljon kauniita maisemia ja hauskaa nippelitietoa. Todellinen hyöty ilmenee varmasti vasta tulevaisuudessa. 4. Espanjassa aika lentää siivillä. Tämän lisäksi aika osataan varsin monipuolisesti jakaa työnteon ja laiskottelun välillä. Siesta romuttaa väistämättä tehokkaastikin alkaneen päivän, mutta toisaalta hommia voi aivan hyvin jatkaa vaikkapa keskellä yötä. Vielä kun kaikki katoliset pyhäpäivät yhdistetään viikonloppuihin siirtämällä välipäivien luennot johonkin myöhemmin unohdettavaan ajankohtaan, saadaan mukavia pikku lomia järjestettyä tasaisesti pitkin vuotta. 0 ECTS, mutta uusia näkökulmia ja lisää mielikuvitusta ajanhallintaan. Jos mielenkiintonne nyt heräsi, niin lisää aiheesta löydätte Espanjasta. Hyvää matkaa tai vaikkapa loppuelämää! 42 Maantieteen opiskelija vaihdossa Wienin vietävänä Teksti: Tanja Konstari Korkeakulttuuria, wiener schnitzeliä ja sacher-kakkua, luentoja palatsimaisissa saleissa, hienostunutta kahvin- tai viininsiemailua ja arkkitehtuurin loistoa. Alkuperäiset mielikuvani vaihdosta Wienin yliopistossa eivät menneet täysin metsään, mutta kaiken tämän lisäksi paljon muutakin kuului mahtavaan syyslukukauteeni ItävalOktoberfesteillä Münchenissä. lan pääkaupungissa, Euroopan sydämessä. Keski-Euroopan vaihtelevissa maisemissa opiskelijavaihto sujui kuin hujauksessa, ja parempaa ympäristöä en olisi voinut vaihdolle kuvitellakaan. Kaupunkimaantieteestä innostuneelle Wien on vaihtopaikkana loistovalinta, sillä kaupungin vanha, erilaisia tyylisuuntia yhdistelevä arkkitehtuuri on upeaa. Kannattaa tosin muistaa, että vanhan kaupungin sokkeloisilla kaduilla saattaa maantieteilijäkin eksyä. Itsekin myöhästyin useammasta tapaamisesta harhailtuani keskiaikaisten katujen syövereissä. Wienissä riitti jatkuvasti tekemistä, ja varsinkin lukukauden alussa vaihtareille ohjelmaa järjestävä ESN piti huolen siitä, ettei kotopuolessa tarvinnut paljon naamaansa näyttää. Yhteisen tekemisen kautta tutustui helposti muihin vaihtareihin ja tuutoreihin, Wienin ja Itävallan tarjoamiin lukuisiin mahdollisuuksiin sekä myös naapurimaiden seutuihin. Itse pääsin ESN:n kautta tutustumaan niin paikalliseen olutpanimoon ja viinitiloihin kuin Münchenin Oktoberfestiin sekä Alppien laskettelumahdollisuuksiinkin. Stephansdom, Wienin tärkeimpiä tunnusmerkkejä. Kuva: Sabine Sartou Christensenin 43 Hevosvaunut ja taustalla raatihuone. Wienin kulttuuritarjonnassa oli mistä valita, ja sainkin perehtyä vaihdossa niin oopperan, baletin ja konserttien kuin mitä upeampien museoiden ja palatsien saloihin. Kaupunki ei ole kuitenkaan vain pelkkää rakennusten ja ihmisten monimuotoisuutta, vaan myös puistoja ja bulevardeja löytyy luontoa kaipaaville. Keskustan ulkopuolella myös vaellusmahdollisuudet olivat hyviä, ja tähän viinitilojen seuduille sijoittuvaan urheilusuoritukseen saattoi yhdistää myös syksyn wieniläisen erikoisuuden, Sturmin (hiukan simalta maistuva, keskentekoinen viini), maistelun vaelluksen lomassa. Wien sijaitsee mitä parhaimmalla paikalla keskellä Eurooppaa. Vaihtariaikana oli helppo käydä päiväreissuilla ja pidemmilläkin visiiteillä Itävallan naapurimaissa. Vaihdon aikana ei tosin kannata keskittyä pelkästään Euroopan valloitukseen, sillä Itävalta on itsessään ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Esimerkiksi Salzburg, Innsbruck ja Graz ovat mitä sympaattisimpia itävaltalaiskaupunkeja ja helposti junalla saavutettavissa. Niin, ja olihan sitä opiskeluakin kaiken muun tekemisen sivussa. Opiskelin Wienissä sekä englannin että saksan kielillä, ja täytyykin mainita, että englanninkielisiä maantieteen kursseja ei ollut tarjolla montaakaan. 44 Ainakaan maantieteilijöille hyvä saksan kielitaito ei siis ole pahitteeksi, jos haluaa vaihdon aikana tienata kokemusten lisäksi opintopisteitä. Kielitaidon parantaminen jo ennen Wieniin menoa olisi ehkä ollut suotavaa tällekin maantieteilijälle. Luennoilla kun ei aina tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun wieniläisellä aksentilla puhuvan luennoitsijan tarinoista ei tuntunut saavan mitään tolkkua. Onneksi Wienissä oli vaikea välttyä saksan oppimiselta, joten ajan myötä luennoillakin alkoi ymmärtää koko ajan enemmän. Suomalaiseen kuluttajaystävällisyyteen tottunutta vaihtaria hämmensivät ehdottomasti eniten itävaltalaisten ruokakauppojen lyhyet aukioloajat. Kyllähän kaikkien länsimaalaisten tulisi tietää, että kauppojen kuuluu olla auki iltamyöhään ja myös sunnuntaisin! Toinen haastava ongelma oli runsaudenpula kaupungin tarjoamissa mahdollisuuksissa. Wienissä on niin paljon tekemistä ja näkemistä, että puoli vuotta ei tuntunut itselläni riittävän mihinkään. Pakko on siis vielä palata tuonne Keski-Euroopan sydämeen – mikä kylläkään ei ole ongelma eikä mikään! Loppujen lopuksi parastahan koko vaihdossa olivat – ehkä kliseisesti, mutta niin todenmukaisesti – uudet tuttavuudet ympäri maailman. Olisin niin monta mieletöntä kokemusta, keskustelua ja hetkeä köyhempi ilman vaihtoa Wienissä. Pakkohan minun on siis lopuksi suositella vaihtoa ylipäänsä kaikille, jotka vähänkään haaveilevat uusista, kansainvälisistä kokemuksista. Ette tule katumaan! Belvederen palatsin edustaa joulun aikaan. 45 Karkaussitsit 2012 Karkailevat sitsit Teksti: Maiju Tiiri, Synapsin Perinnevastaava Koko päivä oli ollut rauhaton ja ilmassa häilyi levottomuuden tuntu. Mikä oli tämä hämmentävä tunne, joka kuin muistona menneisyydestä aiheutti epävarman olon ja pakotti alituiseen tarkistamaan kalenteria? Jotakin erityistä oli tapahtumassa: olihan karkauspäivä 29. helmikuuta, joka vain kerran neljässä vuodessa lisää kuukausien katkeamattomaan ketjuun yhden ylimääräisen päivän ja antaa mahdollisuuden järjestää erityislaatuiset sitsit. Oli pakko päästä… karkaamaan! Sattuipa siis tuona iltana, että Sotkun matalan katon suojissa kohtasivat Synapsi ja sisarainejärjestönsä Dendriticum vid Åbo Akademi karkausteemaisten yhteissitsien merkeissä. Vaikka kanssaopiskelijamme kommunikoivatkin ensisijaisesti rakkaalla toisella kotimaisella eli ruotsin kielellä, se ei juhlintaa päässyt haittaamaan. Kuten jo sitsien järjestelyvaiheessa saimme huomata, useimmat dendriticumilaiset kykenivät muodostamaan äänentuottoelimillään oikein mukavasti myös selkeitä suomen kielen sanoja. Kaiken varalta kuin myös tasapuolisuuden nimissä oli sitsien pääpöytään päätetty istuttaa yhdistetyt seremoniamestari-laulunjohtajat kummastakin ainejärjestöstä pitämään kuria ja järjestystä yllä molemmilla kotimaisilla. Tiukkaa teki, kuten ilmeestä huomaa 46 Sitsit sujuivat hilpeissä ja loppuillasta suorastaan riehakkaissa tunnelmissa, kun ilmoille kajahtelivat pöytiin erillisille vihkosille kootut suomen- ja ruotsinkieliset sitsilaulut. Synapsilaisia hämmästyttivät toisinaan spontaanisti jopa pöydille laulujen vaatimana seisomaan pomppaavat dendriticumilaiset, mutta sitsien edetessä uudet tavat omaksuttiin Synapsinkin sitsaajien keskuudessa erinomaisen hyvin. Ilahduttavan moni noin seitsemästäkymmenestä osallistujasta oli pukeutunut teeman mukaisesti: joukosta löytyi karkureita mm. niin vanhainkodista, sirkuksesta, kotoa kuin armeijastakin. Karkureita oli sekalainen seurakunta paikalla Dendriticumilaisten sitsiperinne osoittautui varsinkin sitsien loppuosalta varsin riehakkaaksi, kun sitsikansan hiljentäminen ei onnistunut enää jälkiruuan aikoihin kahden laulunjohtajan yhtäaikaisen kiljumisen ja paistinpannun paukutuksen tuottaman mölysaasteen voimallakaan. Urheasti Synapsin miehet silti vielä virittivät äänihuulensa herkille taajuuksille sitsien päätteeksi ja kajauttivat ilmoille laulukirjan ikisuosikin: Romanssin. 47 Tämän Faabelin opetus oli: “Nauti opiskelijaelämästä, sen iloista ja suruista, sillä koet sen vain kerran.”
© Copyright 2024