Jyväskylän Puutarhasanomat 2011
Numero 9 JYVÄSKYLÄN PUUTARHASANOMAT 10. 3. 2011 Jyväskylän Puutarhaseura ry. 115. toimintavuosi Monikäyttökasvit Bongaa puutarha Oman pihan suunnittelussa ja rakentamisessa tai uusimisessa, muiden puutarhojen ihastelu voi tuoda aivan uusia virikkeitä oman unelmapihan toteuttamiseen. Luova ihminen syntyy aina uudestaan. Uuden idean synty ja idean onnistunut toteuttaminen ovat todellinen ikuisen nuoruuden lähde. Yli puolet suomalaisista kokee tätä itsensä toteuttamisen tuomaa onnellisuuden tunnetta puutarhassaan vuodesta toiseen. Vertaistuki ja oman oivalluksen jakaminen ilahduttavat sekä antajaa että vastaanottavaa osapuolta. Onnistumisesta saa iloita myös julkisesti. Tänä vuonna haetaan onnistuneita pihoja. Kaikki siis joukolla silmät auki ja avoimin mielin toteuttamaan vuoden 2011 puutarhateemaa: Bongaa puutarha Tässä numerossa: Monikäyttökasvit 1 Bongaa Puutarha 2 Pihoja moneen makuun 3 Minun myllytupani 4-5 Minun puutarhani 6 Tuttu tuntematon pelargoni 7 Vinkkejä puutarhaan: Tuottavatko puut ongelmia? Ammattilaisen pihakiveysvinkkejä Oleskelupaikalle näkösuojaa Kurpitsasta kaikki talteen 8-9 Pastorin puutarha Energinen luonnonperenna 10 Parsan viljely 11 Puutarhaseura toimii 12 Olikko nääkin Oulusa? 13 Ilmoituksia Ilmoituksia 14 15 16 Toimintakalenteri 2011 Perinteisesti mansikat on istutettu pellolle riveihin ammattiviljelmien tapaan. Mansikka on kuitenkin komea perenna, joka kukkii kauniisti valkoisin kukin kesäkuussa ja lisäksi marjoo koristeellisesti heinäkuussa. Pisteenä i:n päällä marjat ovat lisäksi erinomaisen maukkaita ja terveellistä syötävää. Kasvusto on komealehtinen ja muodostaa tuuhean reunuksen. Jospa sijoitetaan mansikantaimet vastaisuudessa portaan pieleen kukkapenkkiin! Kuva: Marjatta Uosukainen Hyöty ja silmänilo yhdistyvät Rajanveto hyötykasvien ja koristekasvien välillä on viimevuosina hämärtynyt, kun koristekasveja on alettu käyttää salaattiaineksina, kuten, krasseja, kehäkukkia ja orvokkeja. Toisaalta monet hyötykasvit ovat varsin koristeellisia ja ne voidaankin sijoittaa puutarhassa hyvinkin näkyvälle paikalle. Pystykasvuisista herukkalajikkeista voidaan istuttaa pensasaita, pitkäikäiset omena– ja päärynäpuut ovat samalla pihan upeita koristepuita. Ahomansikat soveltuvat köyhiin kivikkoisiin hiekkapenkkoihin tai kuumille seinustoille maanpeittokasviksi. Luumu– ja kirsikkapuilla voi luoda puutarhaan japanilaista keväistä kukkaloistoa. Hyvinä vuosina runsas hedelmä– ja marjasato syyskesällä ja syksyllä kruunaavat herkkupöydät ja ovat erinomaista kotisäilykkeiden raakaainetta. Hasselpähkinät omasta pihasta Suomen luonnonvaraisista kasveista pähkinäpensas (Corylus avellana) on varsin monikäyttöinen. Se on komea leveälatvuksinen monihaarainen pensas, jolla on koko kesän erityisen kauniin vihreä lehdistö. Syysväritys on kauniin kullankeltainen. Hedelmäpuille pähkinäpensas on hyödyllinen, koska siinä asustavat petopunkit käyttävät ravinnokseen hedelmäpuissa loisivia punkkeja. Pähkinäpensasta viljellään etelämpänä Euroopassa varsin yleisesti. Pähkinät tunnetaan hasselpähkinöinä. Kotimainenkin pähkinäpensas tuottaa syksyisin pähkinöitä, jotka tosin ovat kooltaan viljeltyjä lajikkeita pienempiä. Pähkinät ovat toki syötäviä, ja ihan aidon makuisia. Ongelmana on vain, että oravat tunnistavat pähkinät suureksi herkuksi ja alkavat kantaa niitä kätköihinsä hyvissä ajoin ennen pähkinöiden lopullista kypsymistä. Pähkinäpensas on kookas, säännöllisenmuotoinen viherpensas. Talviasussa sen versot ovat väriltään kauniin pähkinänruskeat. Kuvat ja teksti: Marjatta Uosukainen Kotimaista kannattaa suosia näissäkin kasvivaloinnoissa Sivu 2 Jyväskylän Puutarhasanomat Bongaa puutarha Pääkirjoitus: Katarina Lassheikki Vuoden 2011 puutarhateema on Bongaa puutarha 27.5.2011 ja avaa porttisi 19.8.2012! Kukapa meistä kotipuutarhureista ei nauttisi löytöretkestä toisen harrastajan lumoavaan puutarhaan? Voit kasvotusten vaihtaa käytännön kokemuksia ja löytää uudenlaisia ratkaisuja ehkä johonkin pitkäänkin mieltäsi askarruttaneeseen ongelmaasi. Saatat saada kupposen kahvia vehreässä keitaassa kaltaistesi ihmisten iloisessa seurassa. Parhaassa tapauksessa matkaan tarttuu taimi tai pari sinulle uudesta kasvituttavuudesta. Tunnet kuinka jälleen kerran intohimosi ihanaan puutarhaharrastukseen kasvaa kasvamistaan. ” Kotipuutarharetkeilyllä on pitkät perinteet erityisesti Englannissa. Aivan viime vuosina sitä on ryhdytty harrastamaan suuressa mittakaavassa myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Myös meillä retkeillään ahkerasti siellä täällä, - mutta retkeilymahdollisuuksista kotipuutarhoihin ei toistaiseksi ole helposti saatavaa tietoa”. Vuoden 2012 avointen porttien tapahtumaan haluamme mukaan kaikenlaisia, tavallisia, erikoisia, pieniä ja suuria, suomalaisia pihoja ja puutarhoja niin maalta kuin kaupungistakin. Pihasi tai puutarhasi ei tarvitse olla mikään palkintopiha. Pääasia että sinä tunnet sen kokemisen arvoiseksi ja haluat jakaa puutarhaharrastuksesi muiden kaltaistesi kanssa. Ilmoita rohkeasti halukkuudestasi osallistua sähköpostitse osoitteella bongaa.puutarha@puutarhaliitto.fi, niin saat lisätietoja ja käytännönläheisiä ohjeita avointen porttien tapahtuman järjestämiseksi. Toimitamme lisätietoa ja ohjeita ilmoittautumiseen sekä tapahtumien järjestämiseksi kaikille Puutarhaliiton jäsenjärjestöille. Lisätietoa on myös imuroitavissa Puutarhaliiton verkkosivuilla www.puutarhaliitto.fi. Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan puolesta Katarina Lassheikki Muiden maiden hyvien kokemusten innostamana haastamme nyt suomalaiset puutarhat avaamaan porttinsa muiden koettavaksi tietyn päivän aikana, 19.8.2012. Samaan aikaan muissakin pohjoismaissa aukeavat tuhansien kotipuutarhojen ovet. Tähän yhteispohjoismaiseen teematapahtumaan ”10 000 puutarhaa Pohjolassa” haluamme mekin osallistua. Vuoden 2012 suurtapahtumaan valmistaudumme kuluvan vuoden aikana. Olemme valinneet vuoden 2011 puutarhapäivän teemaksi ”Bongaa puutarha!” Tarkoituksena on vuoden 2011 aikana löytää useita satoja pihoja ja kotipuutarhoja sekä kannustaa näiden omistajia mukaan avointen porttien tapahtumaan 2012. Toivomme että sinä, puutarhaseurasi, tai vaikkapa yrityksesi tai organisaatiosi, valjastatte tämän vuoden puutarhapäivätapahtumanne 27.5.2011 asiasta tiedottamiseen ja näiden pihojen ja puutarhojen löytämiseksi. Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan jäsenet bongailevat puutarhoja yhteisillä retkillään. Elokuun alussa 2010 toimikunnan jäsenet vierailivat Ahvenanmalla ihastelivat joukolla paikallisten puutarhojen ja puistojen rehevyyttä ja monimuotoisuutta. Kuva Katarina Lassheikki TUTKITUILLA KASVEILLA ONNISTUT FinE-tunnus auttaa sinua hankkimaan kestäviä, satoisia ja kauniita kasveja. FinE-kasvit on lisätty tarkkaan tutkituista ja tautitestatuista, ilmastonkestävistä emokasveista. Lisätietoa FinE-kasveista: www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat/fine.html ja www.mtt.fi/tutkimus/kasvit/fine.html INFORMAATIOSIVUSTO Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta Numero 9 Sivu 3 Pihoja moneen makuun Teksti ja kuva: Marko Toivakka, ProAgria Keski-Suomi Piha ja parveke – messut ovat osa Elämysviikonloppu 2011 – tapahtumakokonaisuutta ja samalla pääsylipulla on mahdollisuus vierailla myös muissa samaan aikaan Jyväskylän Paviljongissa järjestettävissä tapahtumissa, joita ovat Jyväskylän Kirjamessut, Viini tapahtuma, Vapaa-aika ja Hyvinvointi – messut ja Nordia 2011 pohjoismainen pääpostimerkkinäyttely. Suomessa on hyvät mahdollisuudet hyödyntää vesiaiheita puutarha– ja puistorakentamisessa. Luonnonvaraisia purojen, jokien ja järvien rannoille Pihan merkitys on vaihdellut vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana huomattavasti maailmantilanteesta riippuen. Barokkipuutarhat keskittyivät ulkonäköön, sen sijaan Suomessa sodan jälkeisenä niukkuuden aikana kaikilla oli hyötypuutarha. Piha ja puutarha on kuitenkin aina tarjonnut mahdollisuuden irrottautua arjen askareista ja luoda jotain uutta. Puutarhan uudet muodot Hyötypuutarha-ajatus on ollut vahva jo vuosia . Edelleenkin sanaan "puutarha" yhdistetään tuotteiden ammattimainen kasvatus. Jos ulkoalueelta ei löydy hyötykasveja, puhutaankin "pihasta". Mutta tarvitaanko näin jyrkkää erottelua? Nykyisin uudet omakotitontit ovat kooltaan todella pieniä jaiso osa kaupunki- laisista asuu kerrostaloissa. Silti halu muokata ympäristöä on meissä vahvana. Pihoihin käytetään paljon rahaa ja parvekkeilta voi löytyä jopa kasvihuoneita. Pöytäpuutarhat ovat suosittuja pienissä kaupunkiasunnoissa ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti. ke 2011-messut, keskittyy erityisesti kaupunkiasuntojen puutarhojen ja pihojen rakentamiseen - parvekkeita unohtamatta. Jyväskylän Paviljongissa on 2.-3.4.2011 kuluttajien muuttuneet tarpeet via näytteilleasettajia. Tapahtuman keskipisteeIhmisten ajankäytön vuoksi myös ulkonä on neljän paikallisen yrityksen välinen alueiden käyttötapa on muuttumassa. kilpailu siitä, kuka saa aikaan parhaan Vaikka puutarhan hoito ja nurmikon leik- pihan tai parvekkeen. Voittajan äänestäkaaminen ovatkin hyvä tapa rentoutua ja vät kävijät. nollata ajatuksia, kaikkien aika ja halu Neuvojat lähellä eivät siihen riitä. Siksi monet haluavatkin panostaa puutarhaan kerralla enem- Paikalliset piha- ja puutarhasuunnittelijat ovat paikalla hyvin edustettuna, kuten män ja myöhemmin nauttia olemisesta myös puutarhan perustamiseen tarvittavähän hoitoa tarvitsevassa pihassa. via tuotteita myyvät liikkeet. Näyttelyn Messuilta ideoita aikana asiantuntijoilta saa kysyä neuvoa On kannatettavaa, että ihminen haluaa ja ohjelma takaa sen, että tietoa löytyy päästä keskelle kasvua. Siksi Jyväskylän joka tarpeeseen. Jyväskylän Puutarhaomat puutarhamessut eli Piha ja parveseuran osastolla on useita ammattilaisia paikalla. Messujen pääesiintyjänä toimii TV:stäkin tuttu pihasuunnittelija Eva Wuite. Kesäkeittiöt Ruoan laitto kuuluu olennaisena osana kesäiseen oleskeluun pihamaalla. Grilli tuntuu vapauttavan monessa suomalaisessa miehessä sisäisen mestarikokin. Mikä voisikaan olla parempi syy nauttia kauniista ympäristöstä kuin syöminen. Messuilla tämäkin osa-alue on otettu huomioon ulkona viihtymisestä. Grillit ovat osa esillä olevaa tuotevalikoimaa ja pieni osa messuhallista on varattu hyvän ruoan torille. Piha ja parveke -messujen 12 euron päivälipulla riittää siis nähtävää ja koettavaa niin kaupunkilaiselle kuin niillekin, joilla puutarhaan mahtuu vaikka mitä. Sivu 4 Jyväskylän Puutarhasanomat Leena Rapo: Minun myllytupani Teksti ja kuvat : Leena Rapo Leena Rapo: ”Intohimo. Sitä se on. Minun pihani. Palavaa halua rakentaa viihtyisää ympäristöä, kaipuuta estetiikkaan. Paljon raakaa työtä, mutta palkitsevaa käden jälkeä käyttää ja katsella.” Minun periferiaani ei ajettavaa leikkuria isommat koneet pääse. Perheen miesväen yleisenä vitsinä aina kevään koittaessa onkin lausahdus ”ota kottikärrysi ja käy”. Kottikärryt, lapio ja naisenergia tuottavatkin yllättävän paljon kesän mittaan. Äänekoskella sijaitsevassa pihapiirissä on alkuperäisestä 1970- luvun lopusta jäljellä oikeastaan enää isoiksi kasvaneet puut ja joitakin pensaita. Kaikki muu on tehty neliö kerrallaan uudestaan - lapiolla. Kuluneen kuuden vuoden aikana olen jäsennellyt piha- Myllytuvan pihapiirin rajaa Salakkajoen koskikohta, joka tuo alueelle luontaisesti kauniin vesielementin. Veden läsnäolo vaikuttaa pihan ilmeeseen ja korostaa vuodenaikojen vaihtelua. alueen mieleisikseni tilojen sarjaksi. Tontti rajautuu puoleen väliin Salakkajoen koskikohtaa ja joenranta onkin itseoikeutetusti luonnonmukaista rantaniittyä. Muita luonnonmukaisia tiloja ovat tontin reuna-alue ojineen seuraavalle tontille päin sekä kuivaksi niityksi pikkuhiljaa muunnettava tontin tielle päin antava alue. Lapio, kissa ja koira toivottavat portilla tulijat tervetulleiksi Myllytupaan. Liekö lapio vinkkinä tulijalle, että rakennustyö on menossa ja talkooapukin voisi olla tervetullutta? Sisääntulo itse talon ja piharakennuksen eli Pirtin välissä sekä pihan keskeisin alue ovat rakennetumpaa ympäristöä. Kyseisellä alueella on selkeää isoa nurmipintaa erilaisine istutusryhmineen. Olen pehmeiden muotojen ystävä, joten suoria linjoja ei pihalta löydy muualta kuin kasvimaalta sekä seinänvierikiveyksistä. Arboretumin perustaminen TOTAL ottaa 1/4 sivun. Ottaa yhteyttä. Pirtin takana on eräänlainen arboretum, joka täydentyy ja rakentuu pikkuhiljaa. Alue oli tullessamme rehevöitynyttä niittyä. Yhdestä pitkään kantoon jätetystä koivunkannosta se lähti: kannosta syntyi ”maaemon kammi” ja se alkoi saada ympärilleen vähän erikoisempia kasveja sekä kenttäkiveyspolun maastonmuotoja myötäillen. tuullisella hoitotyöllä kunnossa. Tilakokonaisuudet on pyritty pitämään selkeinä ja omiin alueisiin ”rajattuina”. Leikattavan nurmen alueet isoina, helposti ajettavina, niityt niittyinä jne. Kestävä peruskasvillisuus Pihan peruskasvillisuudeksi olen valinnut hyvin tällä vyöhykekorkeudella viihtyvän lajiston. Käytän lähes kaikkea massaistutuksena. Tästä johtuen myös harrastan itse kasvien lisäämistä. Varsinkin perennojen taimia tulee kasvatettua satoja vuosittain. Useat lajeistani ovat voimakkaasti leviäviä, käytännössä siis mieluummin harvennan kasvustoja kuin kitken. Edellisten lisänä on joukko erikoisempia lajeja pienempinä yksityiskohtina, mutta mitään ei toistaiseksi ole talvisuojattu. Vanha klisee ”oikea kasvi oikealle paikalle” on myös yksi ehdoton perusedellytys. Kylmässä, tiiviissä savimaassa kaikki kasvit eivät vaan viihdy. Yleensä valitsen lajit maaperän mukaan, joskus myös perusparannusta tehden. Luonnonmukaista kerroksellisuutta Joitakin periaatteita noudattamalla pystyn arkityöni ohella pitämään piha-alueen koh- Kaikki kasvillisuus on istutettu kerroksellisesti luonnon tapaa mukaillen: heinät, varvut, pensaat ja puut. Pensaiden alla on maanpeitekasveja, jolloin rikkaruohot eivät pääse Pitkät nurmikkoalueet syntyvät kaarevista linjoista, joita myöten kulkiessa siirrytään piha-alueella tilasta toiseen. Kulman takaa paljastuu aina uusi näkymä, eivätkä pihan salat paljastu kertavilkaisulla. Kaikkia luonnon tarjoamia elementtejä on hyödynnetty myllytuvan pihapiirissä. Emännän luovuus paljastuu tämän koivunkannon käsittelyssä: Hän näki kannossa ”maaemon kammin” ja loihti sen muillekin näkyväksi. Numero 9 Sivu 5 Minun myllytupani tunkemaan läpi ja jos pääsevät, ne eivät juuri pistä silmään. Tarvittaessa käytän myös katteita. Annan myös luonnon tehdä valintaansa ja hyväksyn jotkin kasvit koristekasveiksi, vaikka ne eivät sitä yleisen käsityksen mukaan olisikaan. Yksinkertainen on kaunista Käytän pihallani perinteisiä suunnittelun peruselementtejä, kuten esimerkiksi toistoa. Samaa kasvia on toisaalla pihalla ja yhtä aikaa kukkiessaan ne antavat vaikutelman, että koko piha kukkii. Pelkkä saman värin toistaminen saa myös saman vaikutelman aikaiseksi. Myös vastakohdat ja kontrastit toimivat ja antavat usein syvyyttä. Vanha hyvä perussääntö on myös se, että yksinkertainen on kaunista ja perusmuotojen hallinta helpompaa. Leena Rapo: Tasapainoisuus tavoitteena Pihan pitää mielestäni olla tasapainossa. Tontin laidoilla on korkeampaa kasvillisuutta; rajaamassa ja kehystämässä. Haluttuja näkymiä ei tietenkään sovi unohtaa. Maisemansuunnittelun opetuksesta on jäänyt mieleen opettajamme lausahdus; maisema on kuin hienostunut striptease, kaikkea ei saa paljastaa kerralla. Tuotakin sääntöä olen pyrkinyt noudattamaan, mitä paljastuukaan kulman takaa? Salakkajoen rannalla sijaitsee luonnonmukaista rantaniittyä. Aivan vesirajassa viihtyvät keväällä rentukat ja keskikesällä rantaa komistavat keltakurjenmiekat. Luovuuden palkinnot Kaikkein tärkeintä sekä paras palkinto pihan laittamisessa minulle ehkä loppujen lopuksi kuitenkin on se, että saan luotua ja edesautettua monimuotoisuutta. Pyrin mm. tietoisesti valitsemaan perhosten suosimia kasveja, pidän perhosbaareja, teen koteloitumiskoloja. Voi miten hienon läikähdyksen se saakaan aikaan, kun parvi amiraaliperhosia ruokailee syyskukkijoissa, jaksaakseen pitkän muuttolentonsa, tai kun mustansiniset neitokorennot lentelevät kosken päällä. ”Minun periferiaani ei ajettavaa leikkuria isommat koneet pääse. Perheen miesväen yleisenä vitsinä aina kevään koittaessa onkin lausahdus ”ota kottikärrysi ja käy”. Kottikärryt, lapio ja naisenergia tuottavatkin yllättävän paljon kesän mittaan.” Yhdistelemällä istutuksiin kerroksellisesti heiniä, varpuja, pensaita puita ja yhdistellen kesä– ja ainavihantia kasvejaa luodaan ylenpalttisen rehevä yleisvaikutelma. Tällaisessa ympäristössä viihtyvät ihmisten ohella myös luonnon kansa. Pihalla kohtaavat hyvässä sovussa erilaiset eläimet. Talon koirallakin on lokoisat oltavat. Pukit mittelevät voimiaan tuvan seinustalla. Luonnonkiviä on hyödynnetty istutuksien perustuksissa sekä pihan käytävillä. Lena Rapo työskentelee Jyväskylän Kaupunkirakennepalveluiden Yhdyskuntatekniikan rakennuttajahortonomina. Kettukin on asettunut vahtiin pihamaalle. Pihan vaateliaimpia kasveja ovat mm. maaemon kammin eteen istutetut jumaltenkukat. Sivu 6 Jyväskylän Puutarhasanomat Tuula ja Reijo Nieminen: Minun puutarhani Teksti ja kuvat: Mira Luomansivu Pihamme sijaitsee Laukaassa ja on ollut meillä noin 28 vuotta. Piha on kolmessa tasossa, joten erilaisia huoneita syntyy luonnostaan. Tärkeä piirre pihassa ovat myös pitkät näkymät. Kullakin ilmansuunnalla oma ilme Pohjoispuolella talonkorkuisen kuusiaidan suojassa on ikivihreä alue. Taponlehtipedillä lepää yli kaksikymmentä rodoa, atsaleoja, tuijia, kuunliljoja, kartiovalkokuusia, sormiangervoja ja yli nelimetrinen japanin marjakuusi. Länsipuolella tonttia kasvavat omena- ja luumupuut. Itäpuolella tien varsi on katettu vuorenkilvillä, joiden yläpuolella kohoavat sateenvarjojalavat, punalehtinen riippaomenapuu, erilaisia hortensioita, näsiöitä ja jättipoimulehteä. Suikertavien havujen seassa on timanttituija –aidanne. Eteläpuolella kasvillisuus on monipuolisempi: kärhöt, päivänliljat, pionit, kurjenmiekat, ruusut, kuunliljat, kymmenmetriset punalehtiset omenapuut, rusokirsikka, kultasade ja purppuratuomi värittävät aluetta. Kukinnan hurmaa keväästä syksyyn Kymmeniä vuosia sitten ostin pussilliset skilloja ja posliinihyasintteja, nyt ne ovat levinneet pihan täydeltä ja kukinnallaan aloittavat mielettömän huuman joka kestää myöhään syksyyn. Valmista syntyy pikkuhiljaa Kasvien lisäystä aloitin pääasiassa siemenistä ja jakamalla. Ostan ehkä yhden kalliimman perennan, odotan pari vuotta, ja jaan sen. En haluaisikaan pihaa joka olisi heti valmis. Mitä sitten tekisin? Kärhöt ovat suosikkeja Tietysti kärhöt, jotka ovat lempikasvejani, pitää ostaa, mutta nekin ostan pieninä ja katson mitä niistä isoina tulee. Usein tuleekin jokin muu laji kuin mitä lapussa luki. Kärhöillä saa puutarhaan korkeuseroja puiden ja pensaiden lisäksi. Ensimmäinen isokukkainen kärhö minulla oli yli 30 vuotta sitten. Puutarhan eteläpuolelle on sijoitettu monipuolinen kokoelma kasveja. Siellä kasvavat myös puutarhan omistajan suosikit, kärhöt . Suojaisella pihamaalla menestyvät myös suurikukkaiset kärhöt, joita kalkitaan, lannoitetaan ja kastellaan huolella. Kuva: Mira Luomansivu Luonnonmukaista puutarhanhoitoa Maanparannukseen ja ötököiden häätöön en käytä keinolannotteita enkä myrkkyjä. Käytän lannoitukseen hevosenlantaa turpeessa ja kanankakkaa. Mikään ei kasva lannoittamatta. Olen tehnyt myös ”kiinalaisia” syväpenkkejä, Kärhöjen leikkauksesta ei Keski-Suomessa joissa kastemadot viihtyvät. tarvitse olla huolissaan, sillä sen tekee talvi Puutarhanhoito on minulle pelkästään positiivisuurikukkaisille kärhöille. Kärhöjen hoidossa nen asia. En harmittele rikkaruohoja, joita ei tärkeää on lannoitus, kalkitus ja kastelu. Jos oikeastaan olekaan, sillä tiheät kasvustot estäkärhö istutetaan syvälle, se ei kokonaan kuo- vät niiden kasvua. En harrasta kasvien talle. Lannoituksen puutteessa se voi kyllä hiipua. Puutarhan itäpuolella kasvavat hortensiat, kuunliljat, isopoimulehti ja alppiruusut. visuojausta, tökin ainoastaan tuomenoksia jäniksille mieluisien kasvien juureen. Kasvit pääosassa Puutarhan pitää miestäni olla esteettinen ja kasvien olla pääroolissa. En pidä kaatopaikkaestetiikasta, jolloin puutarhasta löytyisi kaikki hylkytavarat ja rojut. Jopa kukkien tuet pyrin saamaan sulautumaan ympäristöön, mahdollisimman näkymättömiksi ja esineitä on pihassani muutenkin hyvin harkitusti. Osa pihasta on hyvin pelkistetty; isoja saman lajin kasvustoja rauhoittamassa kokonaisuut- ta. On olemassa monta tapaa koota kasviryhmiä. Värit ja kukinta-aika määräävät mitkä kasvit ovat vierekkäin. Jos esimerkiksi haluan rauhallisen vaikutelman, käytän lähivärejä tai värien välillä voi olla pieni disharmonia, jossa värit riitelevät tietyssä dynaamisessa suhteessa. Harvinaisuuksia vain harkiten Yleisesti ottaen en harrasta harvinaisuuksien keräilyä. Kärhöt ovat hieman asia erikseen: niistä olen kiinnostunut hankkimaan harvinaisia lajikkeita. Ruusutarha on sijoitettu pihan lämpimimmälle puolelle. Kuvat: Mira Luomansivu Sivu 7 Numero 9 Tuttu tuntematon pelargoni Teksti ja kuvat: Hannele Niemelä Pelargoni on kaikille tuttu, mutta harva siitä paljoakaan tietää. Kasviharrastajillekin pelargoni on yleensä se tavallinen puna-, valkea- tai vaaleanpunakukkainen parvekelaatikon, ruukkuistutuksen tai mummon ikkunan kasvi, joka ei herätä sen kummempia intohimoja. Niitä on myynnissä melkein kaikkialla, mutta vain muutamaa peruslajiketta. Kuitenkin maailmalla riittää mielenkiintoisia lajikkeita sadoittain, jopa tuhansittain. Kulttuurihistoriaa kukkaruukussa Pelargonit ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta. Ensimmäiset kasvit tulivat Eurooppaan jo 1600-luvulla, ensin Ranskaan ja Englantiin ja pian myös muualle Eurooppaan. Suomeen pelargonit tulivat 1700-luvun puolivälissä, ensimmäiset Turun Akatemian kasvihuoneisiin. 1800-luvulla niitä kasvatettiin säätyläiskodeissa, mistä ne vähitellen levisivät myös rahvaan ikkunoille. Ensimmäiset pelargonit olivat luonnonlajeja, mutta varsin nopeasti niistä ryhdyttiin jalostamaan lajikkeita. Jalostuksen kulta-aikaa oli 1800-luku, ja noilta ajoilta säilyneitä lajikkeita on viljelyssä vieläkin. Harmi kyllä, niitä ei saa juuri muualta kuin erikoistuneilta viljelijöiltä ja harrastajilta. Monimuotoinen pelargoni Pelargonit jaetaan muutamaan pääryhmään, joista suurin ja tavallisin on kotipelargonit eli vyöhykepelargonit (Zonale-ryhmä). Niillä on tavanomaiset pyöreähköt lehdet ja yksinkertaiset, puolikerrannaiset tai kerrannaiset kukat. Lehdissä näkyy enemmän tai vähemmän selkeänä tummempi vyöhyke. Suurin osa yleisesti myynnissä olevista pelargoneista kuuluu tähän ryhmään. Siihen kuuluu myös harvemmin myynnissä nähtyjä erikoispelargoneja, kuten esimerkiksi koristelehtiset pelargonit sekä ruusunnuppu-, tähti-, sormi, tulppaani- ja kaktuspelargonit. Toinen yleisesti myynnissä oleva ryhmä on riippapelargonit. Ne ovat nimensä mukaisesti kasvutavaltaan riippuvia ja täten amppelikasveiksi soveltuvia. Tuoksupelargonit ovat kolmas suuri ryhmä. Niiden kukinta on yleensä vaatimaton, joten viehätys perustuu lehtien muotoihin ja tuoksuihin. Tuoksupelargoneista on yleisimmin kasvatettu ’Graveolens’ lajiketta. Kaupallisesti sen viljely on ollut vähäistä, ja kasvit ovat kulkeutuneet talosta toiseen pistokkaina. Paljon muitakin tuoksupelargonilajikkeita on jalostettu, ja satunnaisesti niitä näkee myös myynnissä. Suurikukkaisia jalopelargoneja eli ”englanninpelargoneja” sitä vastoin on myynnissä varsin runsaasti. Ne ovat yleensä kauniita kausikukkia, joiden jatkohoito ei välttämättä onnistu. Edellisten lisäksi viljelyssä on vielä muutamia pienempiä ryhmiä, kuten enkeli- ja uniikkipelargonit. Enkelipelargoni on viime aikoina ollut varsin suosittu ja sitä on ollut melko yleisesti myynnissä. Myös luonnonlajeja on saatavissa erikoisliikkeistä. Hankintapaikkoja Tavallisia lajikkeita voi ostaa jopa marketeista ja huoltoasemilta, erikoisia lajikkeita sen sijaan joutuu hankkimaan pelargoneihin erikoistuneilta viljelijöiltä. Suomessa Pukin Puutarha on keskittynyt vanhojen ja erikoisten pelargonien viljelyyn. Satunnaisesti erikoisla- Pelargonit ovat monimuotoisia. Kirjoittajan Rockland puutarhalta hankkimat pistokastaimet ovat jikkeita on ollut myynnissä muuallakin. Ulkotästä hyvä esimerkki ryhmäkuvassaan. maisilta viljelijöiltä voi tilata pistokkaita. Jyväskylän Puutarhaseuran Ruotsin matkalla kesällä 2011 todennäköisesti vierailemme sikäläisessä pelargoni- ja verenpisarataivaassa eli Rockdalassa. Siemenlisäys Pelargoneja on helppo kasvattaa myös siemenestä. Siemen itää hyvin ja nopeasti, mutta kasvu on sen verran hidasta, että kasvatus on syytä aloittaa viimeistään helmikuussa. Siemenet voi toki kylvää myöhemminkin ja talvettaa nuoret kasvit, jolloin kukinnasta pääsee nauttimaan seuraavana kesänä. Lisätietoa: Christa Holm, 1998. Kiehtovat pelargonit. WSOY . Lena Ljungquist, Eva Tingström ja Ann Lindberg, 2010. Intohimona pelargonit. Tammi. Susanna Rosén, 2010. Suuri pelargonikirja. Karisto. ’L’Elégante’ on vanha riippapelargoni 1800-luvulta. Sen valkoiset lehdenreunat muuttuvat auringossa vaaleanpunaisiksi. Kukat ovat valkoiset punaisin juovin. Koristelehtiset ’Mrs Pollock’, ja ’Mrs Quilter’ ovat näyttäviä ilman kukkiakin. ’Lotusland’ on tähtipelargoni, jolla kaksiväriset lehdet ja herkän lohenpunaiset kukat. ’Charity ’on tuoksupelargoni. Sen lehdet ovat komeat, mutta kukat ovat vaatimattomat. Pelargonium zonale on yksi kotipelargonien kantalajeista. Hehkuvanpunakukkainen ’Crystal Palace Gem’ on vanha lajike vuodelta 1869. Pelargoneissa esiintyy myös lajikkeita, joilla on lehtien värityksessä syntynyt värimuuntelua. Komeana esimerkkinä on matalakasvuinen ’Frank Headley’. Sivu 8 Jyväskylän Puutarhasanomat Vinkkejä puutarhaan Tuottavatko puut ongelmia pihalla? Teksti: Marjatta Uosukainen. Kuvat Maija Jussila-Savo Pienenä istutettu puun taimi onkin venähtänyt varsin kookkaaksi, eikä se mahdukaan enää alkuperäiselle paikalle. Varsin kookkaankin puun voi siirtää. Siirto tehdään puun ollessa lepotilassa myöhään syksyllä tai varhain keväällä. Ammattiväki hoitaa asian myös talvella. Iso juuripaakku, vankka tuki ja kunnon kastelu istutuksen jälkeisenä kasvukautena. Vanhoissa pihoissa puut tulevat myös elinkaarensa päähän. Kiinteistön omistajan tästä syystä aihetta tarkkailla pihapuiden kuntoa, ennen kuin myrskytuuli paljastaa ongelmat ja aiheuttaa joskus pahojakin vahinkoja. Koivun saavuttaessa keski-iän eli 50 vuotta, voi sen kunto romahtaa varsin nopeasti. Lahovikoja ei aina näe päälle päin, mutta oksiston harveneminen ja kuivien oksien runsastuminen latvustossa antavat aiheen epäillä, että jotain on vialla. Iso puun poistaminen rakennusten ja sähkölinjojen lähellä on riskialtista ja viisainta on aina turvautua puun kaadon ammattilaisten apuun. Asemakaavoitetuilla alueilla puun kaatoon vaaditaan myös kuntaviranomaisen lupa. Lupaa hakiessaan voi samalla tiedustella, ketä kunnan asiantuntijat suosittelevat puun poistajaksi. Kunnasta riippuen puita poistavat hankalista paikoista puun leikkuun ammattilaiset eli arboristit, sähköyhtiöille puita kaatava yrittäjät ja esimerkiksi vapaapalokunnat harjoitustöinä. Koska sisältä lahot puut voivat kaatua yllättävään suuntaan, ne poistetaan usein palasina keventäen ensin latvusta. Älä kokeile tätä itse! Ammattilaisen pihakiveysvinkkejä Teksti: Jarkko Koivusilta, Viherkivi Oy. Onnistuneen pihan edellytyksenä on hyvä suunnittelu. Kiveysten suunnittelussa suositaan nykyisin eriväristen betoni- ja luonnonkivien, erilaisten ladontamallien ja eri kivirakenteiden, kuten muurien, yhdistelyä. Rakentaminen saattaa olla materiaalivalinnoista riippuen kallista ja hidasta, mutta hienot yksityiskohdat elävöittävät laajoja pintoja. toteuttaa. Maan routiminen voi pahimmassa tapauksessa tehdä kiveyksen käyttökelvottomaksi. Pohjamaan laatu ratkaiseva Pohjamaan laatu vaikuttaa kiveyksen perustamissyvyyteen. Lisäksi pohjatyöt tulisi mitoittaa kiveyksen pinta-alasta vähintään 50 cm kiveyksen reunan ulkopuolelle. Kiveys saaSuunnittele työ etukäteen daan kuormitusta kestäväksi tiivistetyllä kalOnnistuneen pihakiveyksen edellytyksenä on liomurskekerroksella, josta vesi on johdetoikea käyttötarkoitus, routimattomuus sekä tu pois salaojituksella, maaston muotoilulla maan riittävä kantavuus. Jo talon perustus- tai muulla kuivatusjärjestelmällä. ten rakentamisen aikana kannattaa ennakoida maansiirtotöissä pihan perustamistyöt, Kivettävän alueen käyttötarkoitus vaikuttaa kuten pinnoitettavien käytävien routaeristä- siihen, kuinka paksuja kivimateriaaleja on käytettävä. Materiaalivalintoja tehdessä kanminen ja tarvittava salaojitus. nattaa tutustua valmistajan antamiin suosiVanhoille pihoille tehtävät rakenteiden perus- tuksiin. tamistyöt ovat aina uutta pihaa vaikeammat Asenna kivet huolella Kiveys vaatii hoitoa Kiveyksen alle tuleva 3-5 cm asennushiekkakerros pitää levittää mahdollisimman tasaisesti ennen kivien ladontaa. Asentamisen aloituskohta määräytyy saumalinjojen sijoittumisen sekä ladontakuvion aloitusten ja lopetusten mukaan. Olipa aloituskohta liittymä, rakennuksen seinä tai jokin muu, niin kiveyksen tulee olla suorassa kulmassa rakennukseen nähden. Kiveykset tarvitsevat myös hoitoa ja huoltoa, jolloin saadaan pidennettyä rakenteen käyttöikää. Kivitöiden yhteydessä kannattaa ottaa talteen muutamia vaihtokiviä. Niistä voi vaihtaa uusiin rikkoontuneet ja likaantuneet kivet. Säännöllinen pesu, saumojen puhdistus ja saumahiekan lisääminen uudistavat kivipintojen ulkonäköä. Kivien latominen tapahtuu aina valmiin kiveyksen päältä. Ladontatyön jälkeen hyvä lopputulos saadaan viimeistelyllä: muistetaan siis kiveyksen oikominen, reunojen siisti leikkaaminen, reunojen tukeminen, saumahiekan harjaaminen pintaan ja lopuksi riittävä tiivistäminen tärylevyllä. Pihan istutusaltaiden ja vallien asentaminen kannattaa yleensä tehdä ennen kiveyksen ladontatyötä. Ammattilaiset apuun Jos pihakiveyksen teko kesälomalla tuntuu liian raskaalta, voi vaihtoehtoisesti ottaa yhteyttä kivirakentamista suorittaviin yrityksiin, joiden ammattitaidolla tehdään kestäviä pintoja pihaan. Pihakiveyksen työkustannuksiin on mahdollista saada kotitalousvähennystä. Sivu 9 Numero 9 Vinkkejä puutarhaan Oleskelupaikalle näkösuojaa Teksti ja piirros: Esko Alm Pienten puutarhakalusteiden nikkarointi on varsin luovaa työskentelyä. Omat kalusteet voi suunnitella itse alusta alkaen. Vinkkejä voi myös hakea käsikirjoista tai kokeneempien nikkarien luomuksista. Ellei viitseliäisyys aivan näin pitkälle riitä, voi toki työn teettää ammattilaisella tai hankkia vaikka valmiin, tarkoitukseen sopivan kalusteen. Ohessa on vinkkejä säleiköllisen kukkalaatikon nikkarointiin. Kukkia monessa tasossa Oleellisin yksityiskohta näissä laatikoissa on keskelle sijoitettu köynnössäleikkö. Laatikkoon istutetaan kesäkukkia omien mieltymysten mukaan. Reunoille voi istuttaa matalaa ja riippuvaakin kasvia. Kukkien sijasta laatikon reunoille voi tietysti kylvää tai istuttaa pikkuerät keittiövihanneksia ja mausteyrttejä, kuten salaattia, tilliä, basilikaa yms. Keskellä olevan säleikön viereen istutetaan tai kylvetään kesäköynnöksiä. Kesäkukkaköynnöksissäkin on valikoimaa runsaasti. Yksi parhaista on nopeasti ja tuuheaksi kasvava ruusupapu. Oma apu — paras apu Usein tulee tilanteita, jolloin tarvitaan pientä näkösuojaa esimerkiksi oleskelupaikalle , sisäänkäynnin lähelle tai vaikka sekalaisten pihatarvikkeiden säilytyspaikan peittämiseksi. Köynnöslaatikko on ratkaisu tähän pulmaan. Köynnöslaatikko itse tehden Piirroksesta käy kutakuinkin ilmi, miten laatikko tehdään. Vesitiivistä siitä ei pidä tehdä. Laatikon sopivat sisämitat ovat: pituus 100 cm, leveys 40 cm ja korkeus 35 cm. Säleikön korkeus laatikon yläpinnasta lukien tulisi olla noin 120 cm, jotta sillä saavutettaisiin toivottu näkösuoja. Isompien rakenteiden tekeminen edellyttää usein rakennusvalvontaviranomaisen luvan tai varsinkin asuntoyhtiöissä yhtiökokouksen luvan. Irrallisia piirroksen mukaisia kukkalaatikoita voi kuitenkin askarrella ja asetella edellä mainittuihin tarkoituksiin. Yhdelläkin köynnöslaatikolla saa harkiten sijoitettuna hyvän suojan. Kolmella laatikolla syntyy jo mukava tuuliltakin suojattu kulmaus. ”Pensasaitaa” naapurin tai tontin rajalle ei niistäkään saa tehdä. Puisen kukkalaatikon varustaminen säleiköllä monipuolistaa laatikon ja istutuksen käyttökelpoisuutta huomattavasti. Laatikon rakennusmateriaaleja valitessa on syytä kuitenkin muistaa, että painekyllästetty puu ei sovi rakennusmateriaaliksi. Onneksi nykyisin on saatavissa varsin kestävää lämpökäsiteltyä puutavaraa, joka ei ole kasveille myrkyllistä. Siitä ei myöskään kulkeudu haitallisia aineita viljeltyihin kasviksiin tai marjoihin. Kurpitsasta kaikki talteen Teksti ja kuvat: Marjatta Uosukainen Öljypitoisia kurpitsan siemeniä myydään nykyisin ihmisravinnoksi. Myös kotipihalla viljeltyjen kurpitsojen siemeniä voi itsekin syödä, mutta monien kurpitsojen siemenkuoret tuntuvat varsin kovilta ja tikkuisilta. Tämä ei kuitenkaan haittaa lintuja, joilla on työkalut kuorien avaamiseen omasta takaa. Ruokintapaikan linnut tiaisista pähkinähakkiin syövät himokkaasti kurpitsansiemeniä. Mitä suurempi kurpitsa, sitä enemmän säilönnän ja käytön yhteydessä syntyy siemenjätettä. Kurpitsoistahan syntyy aina ylijäämää, koska hyvinä vuosina niitä syntyy enemmän kuin niitä jaksaa ravinnokseen käyttää. Mikäli kaikkia kurpitsoja ei syö itse, voi jostakin ylijäämäkurpitsasta tehdä kupin siementen tarjolle asettamiseen ruokintapaikalle. Kurpitsan voi laittaa tarjolle yksinkertaisesti halkaisemalla hedelmä ja asettamalla se tarjolle sopivaan ruokintapaikkaan. Linnut puhdistavat varsin nopeasti ja näppärästi siemenet puolikkaan sisuksista ja sitten ekokupin voi kompostoida. Mikäli kuppi nuhjaantuu käytössä sen voi kompostoida ja tehdä uuden kupin. Kuluvana talvena kurpitsakuppi houkutteli Laukaan Vihtasillassa ruokintapaikalle myös talvisen vaeltajan, pähkinähakin. Osa uusista kesäkurpitsalajikkeista ei juuri tuota siemeniä. Parhaita siementuottajia ovat talvikurpitsat. Kuvassa Tom Fox. Kun laatikossa on riittävästi multatilaa, niin se säilyttää paremmin tasaisen kosteuden ja suotuisat kasvuolosuhteet kasveille. Laatikkoon voi myös sijoittaa pohjalle ns. altakasteluvesisäiliön. Vesisäiliö antaa mahdollisuuden lähteä hyvällä omallatunnolla vaikka useamman päivän reissulle. Sivu 10 Jyväskylän Puutarhasanomat Pastorin puutarha Teksti: Muutarhuri Antero Liimatainen, Sysmä Useat kasvimme ovat saaneet raamatullisen tai raamattuun liittyvän nimen aikojen kuluessa. Niissä on nähty kristillisiä symboleja kuten esimerkiksi kärsimyskukassa. Siksipä tällä kertaa onkin esittelyssä kirkonmiehen kuvitteellinen raamattuaiheinen "pastorin" puutarha. Pastori juo usein aamukahvinsa pöydässä, joka sijaitsee pienellä patiolla paratiisiomenapuun alla. Joskus pöydässä on kahvin kanssa pappilan hätävaraa. Pation vierellä kasvaa muutamia saaroninliljoja, maariankelloja, maariankämmekkää ja mooseksenpalavaapensasta. Niitä pastorilla on sekä valkoisena että punaisena. Johanneksenleipäpuun alla on pietaryrttiä, piispanhattua, profeetankukkaa, munkinhuppua, seppelvarpua ja jaakopinliljaa sekä niin monille lauluille aiheen antanutta upeaa palavarakkautta. Kevään koittaessa sulavasta maasta työntyvät ensimmäisten kasvien joukossa kuolleenkourat sekä kalmojuuret. Ruttojuurikin muistuttaa nimellään kamalasta ajanjaksosta raamatussa. Viimeisinä, mutta aina yhtä varmasti kasvunsa aloittavat pirunkepit ja pirunyrkit. Kasveja löytyy myös pihan lähialueilta, koska ahkerat kaarneet kantavat lennellessään siemeniä sinne tänne! Viljelykasvina pastorilla on etupäässä papinkauraa, toki myös viiniköynnösta ja viinimarjaa löytyy. Isoja puitakin on, mm. juudaksen- ja jumaltenpuita. Ilman muuta myös öljypuita löytyy puutarhasta. Maarianohdaketta ja or- jantappuraa on joskus haitaksi asti. Köynnöstäviä kasveja ovat mm. jo mainitut kärsimyskukat. Upeimpia puutarhan kasveja ovat enkelintrumpetit. Ne kasvavat melko korkeiksi, paljon korkeammiksi kuin esim. taivasalpi tai maarianverijuuret. Matalimpia kasveja pihassa edustavat puolestaan ristikit, aasinkorvat, paavalinkukat ja pikarililjat. Aaroninparrat ovat riippuvia, toisinkuin aaroninmiekat, jotka kasvavat perinteisesti. Liljoja ovat jo mainittujen lisäksi mm. paratiisililjat. Paastopensas edustaa pensaita ja heinäkasveista löytyy mm. jobinkyynelheinää, papyrusta ja maarianheinää. Kaukaisilta mailta tuotuja kasveja ovat lähetyssaarnaajankukat, jotka kasvavat sovussa jumaltenkukkien sekä apostolinmiekkojen kanssa. Juudaksen hopearahaakin löytyy ja hieman kalkkisemmalla kasvupaikalla ovat orkideat Adam ja Eva. Jerikonruusu ei juuri vettä kaipaa ja se haluaakin kasvaa yleensä yksittäiskasvina. Muistan äitini tilanneen 50-luvulla kyseistä kasvia P. Bakkerilta Hollannista ja säilyttäneen sitä kaapin laatikossa! Kaikista pitkäikäisimmiksi perennoiksi ovat osoittautuneet iäisyydenkukat. Ruotsalaiset ovat lisänneet tähän luetteloon päivänkakkarankin, jota he kutsuvat papinkaulukseksi. Kaikki nämä kasvit liittyvät jollakin tavoin isoon kirjaan, paitsi tuo pappilan hätävara - se muuten löytyy kirjasta "Maija keittää"! Sanoiksi ajatellut Muutarhuriliimatainen, Sysmä 2010. Paratiisipaikkaa tavoittelee pastorikin. Paratiisililja on kaunis kesäyön perenna ja menestyy hyvin myös Keski-Suomessa, eikä vaadi kasvupaikaltaan suuria. Kuva: Marjatta Uosukainen Energinen luonnonperenna Teksti ja kuvat: Marita Kuikka Paahteinen keskikesän päivä, linnut ovat hiljaa eikä tuulenhenki puhalla. Kuitenkin pihan perällä on runsaasti elämää kun perhoset ja muut pikkuötökät kilpailevat ravinnosta. Isot, lilaan vivahtavat kukat ovat sepposen selällään antaen mettä pölyttäjille. Kaunis kukkija Kukat kuuluvat meillä luonnonvaraisena esiintyvälle ahdekaunokille (Centaurea jacea), jota on pidetty lähinnä kuiville niityille ja pellonreunamille levinneenä monivuotisena kukkakasvina. Satunnaisesti sitä on istutettu myös puutarhoihin perennaksi. Kaupallisesti ahdekaunokkia on alettu käyttää etenkin kookaskasvuisten keto– ja niittykukkien seoksissa. Mahtavan kasvupotentiaalinsa vuoksi kasvi on alkanut kiinnostaa tutkijoita nykyisin myös energiakasvina. Levinneisyys Ahdekaunokin levinneisyys ulottuu Ahvenanmaalta Satakuntaan, Hämeeseen ja Kymenlaaksoon. Muualla se on satunnainen ja helposti taantuva, varsinkin jos puusto pääsee sitä varjostamaan. Meillä se on vanha tulokas ja Pohjanmaan rannikolla se tunnetaan myös purjelaivojen painolastipaikoilla tulokkaana. Vanha rohdoskasvi Kasvia on joskus muinoin käytetty myös rohtona kurkkukipuihin, kuten Lönnrot kirjoittaa v. 1860: ”Lehti-tee kurkun huuhtovetenä avullinen”. Kotipuutarhassa ahdekaunokki on kiitollinen kukkija vuodesta toiseen. Tosin se siementaimien välityksellä hieman vaeltaa, mutta pihan reuna-alueilla siitä ei ole haittaa. Ahdekaunokki on helppo kasvattaa, se tyytyy vähään. Perhosten suosikki Ahdekaunokin kukinta-aika on pitkä ja se tuottaa silmille iloksi hyvin runsaan kukin- Neitoperhosta viehättävät punavioletit kukat. Kuvat: Marita Kuikka nan. Myös välillisesti ahdekaunokki antaa runsaasti silmän ruokaa: paljon perhosia. Minun puutarhassani ahdekaunokista pitävät erityisesti neito-perhoset sekä nokkosperhoset ja pienet sinisiivet. Anna siis myös luonnonkasvien kukkia puutarhassasi. Ne houkuttelevat perhosten ohella paikalle lukuisia muitakin pölyttäjiä, ja ilman pölyttäjiä – onko meillä mitään? Ahdekaunokki muodostaa heinäkuussa komeasti kukkivia ketoja. Kuva: Asko Kukkonen Numero 9 Sivu 11 Puutarhan keväinen herkku– Parsa Teksti: Riitta Peräinen. Kuvat: Ari Penttinen Parsa (Asparagus officinalis L. ) on mielenkiintoinen puutarhakasvi, jonka viljely oli välillä lähes täysin unohduksissa maassamme. Tuoreen, vihreän tuontiparsan myötä innostus tämän maukkaan ja ravinteikkaan kasvin viljelyyn on lisääntynyt sekä ammattiettä kotipuutarhaviljelyssä. Parsa tuottaa meillä satoa touko-kesäkuussa, joten se on mukava lisä pidentämään kotipuutarhan satokautta. Parsan kasvatus vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä satoa pääsee keräämään vasta 3-4 vuoden kuluttua istutuksesta. Parsa rakastaa aurinkoa Parsa on monivuotinen kasvi, joka hyvin viihtyessään voi kasvaa useita vuosia, jopa vuosikymmeniä samalla paikalla. Sille kannattaakin varata paikka, jossa se saa kasvaa rauhassa ja jossa sadonkorjuu on helppoa. Parsa pitää aurinkoisesta, lämpimästä paikasta. Suojaisa paikka on eduksi, sillä nuoret versot Parsan sadonkorjuu alkaa keväällä, kun ensimmäiset versot ovat 20 cm mittaisia. ovat hyvin hallanarkoja ja halla saattaakin vioittaa versoja keväällä moneen otteeseen, joja. Parsan varsia voi käyttää leikkovihreänä miinakin, mutta ne voi kasvattaa myös itse. jolloin satoa ei juuri tule. kukkakimpuissa, ja koristeellinen kasvi sopiikin sekä kukkatarhaan että kasvimaalle. Suoraan avomaalle kylvettynä parsan taimetParsa kasvaa lähes kaikenlaisilla mailla, kunSyksyllä parsan maanpäälliset osat kuolevat tuminen kestää kauan, 4-5 viikkoa, joten han maan ojitus on kunnossa. Seisovaa vettä pakkasten tultua. Juurakko ja paksut juuret taimi ei useinkaan ehdi riittävän isoksi sykparsa ei siedä. Viljelyyn soveltuu kuitenkin talvehtivat hyvin, kunhan ne ovat tarpeeksi syyn mennessä. Varmempi konsti on kylvää parhaiten syvään muokattu, multava, kuohsiemenet aikaisin keväällä ruukkuihin ja kassyvällä maassa. kea hietamaa. Parsamaalle on hyvä levittää vattaa taimia ensin sisätiloissa ja kesällä kompostia tai hyvin palanutta karjanlantaa jo Lajikkeet kasvihuoneessa tai lämpimällä paikalla pihaledellisenä syksynä, sillä kasvi hyötyy eloperäila. Mahdollinen koulinta täytyy tehdä riittävän sen aineksen humuksesta ja hitaasti liukene- Vanhat, kauan viljelyssä olleet lajikkeet ovat ajoissa, jotta nopeasti pituutta kasvavat juuvista ravinteista. Tiivistä maata voi lisäksi kaksikotisia. Hedeyksilöt ovat emiyksilöitä ret eivät vahingoitu. pitkäikäisempiä ja satoisampia. Mary Waparantaa hiekalla. shington on vanha, tunnettu lajike, ja se so- Syksyllä taimissa olisi oltava vähintään 4 Parsa kasvaa parhaiten, kun maan pH on veltuu hyvin vihreän parsan viljelyyn. Sen voimakasta uusiutumissilmua ja 8 varastokorkea, 6.5 -7.5. Kasvualustan kalkitus onkin siemeniä on tarjolla yleisesti puutarhamyymä- juurta, joiden pituus on vähintään 10 senttiä. usein tarpeen. Kalkki pitäisi muokata maa- löissä. Parsan juurakko haarautuu sympodiaalisesti. han huolella niin syvään kuin mahdollista. Siemenestä kehittyvään taimeen kasvaa Rikkakasvit kannattaa hävittää tarkoin jo Uudet hybridilajikkeet ovat yksikotisia. Ne aluksi yksi verso ja juuret. Verson tyvessä etukäteen esimerkiksi kesannoimalla, jotta ovat paksumpiversoisia ja satoisampia van- olevan alalehden silmusta kehittyy toinen pienet taimet eivät tukahdu heti alkutaipa- hoihin lajikkeisiin verrattuna. Gijnlim F1 on verso, joka kasvattaa toisen paalujuuren. nopea kasvultaan. Sen versot ovat suuriko- Toisen verson silmusta kehittyy kolmas verso leella. koisia ja paksuja ja se onkin erittäin hyvä ja ja paalujuuri jne. Kasvukauden lopulla alkaa Ensimmäisinä kasvuvuosina parsan juurakko suositeltava lajike vihreän parsan tuotantoon. muodostua voimakkaita uusiutumissilmuja, voimistuu ja hakeutuu suotuisaan kas- Franklim F1 on yleisin lajike Euroopassa. Se jotka puhkeavat versoiksi seuraavana keväävusyvyyteen. Vanhetessaan juurakko taas tuottaa laadultaan hyviä versoja. Backlim F1 nä. kasvaa lähemmäksi maan pintaa. Ravintova- on suhteellisen myöhäinen lajike, jolla voirastona toimivat paalujuuret voivat kasvaa daan pidentää korjuukautta parilla viikolla. Istutus jopa parin metrin syvyyteen. Kasvultaan se on muita lyhyempi, noin 100120 cm mittainen. Hybridilajikkeiden sie- Parsan taimet istutetaan kasvupaikalleen Komea perenna meniä ei meillä ole juurikaan myynnissä, kasvatusta seuraavana keväänä maan lämmettyä. Kylmään maahan taimia ei kannata Parsan ilmaverso on 1-2 metrin korkuinen. mutta niitä voi ostaa ulkomaisista siemenliikistuttaa, sillä ne lähtevät kasvuun vasta Lehdet ovat surkastuneet suomumaisiksi, keistä. maan lämmettyä. Taimiväli on vihreän paryhteyttäjinä toimivat neulamaiset laakaverTaimet san viljelyssä 30-40 cm ja riviväli 100-120 sot. Parsa kukkii kesä-heinäkuussa pienin cm. Istutusta varten kaivetaan 15 cm syvä kellertävin kukin, ja emikasveihin kehittyy Parsan taimikasvatus kestää yhden vuoden. vako. Vaon pohjalle voi laittaa hiukan fosforikoristeellisia, mutta myrkyllisiä punaisia mar- Taimia saa toisinaan ostettua kaupasta val- Satoa korjatessa parsan versot leikataan aivan maanpinnan yläpuolelta. Versot korjataan juuri ennen nuppujen puhkeamista, kun ne ovat vielä rapeita ja hyvänmakuisia. Parsat kannattaa lajitella keittovaiheessa koon mukaan, sillä ohuet versot kypsyvät nopeammin kuin sormenvahvuiset, tanakat versot. lannoitetta (superfosfaattia) ennen istutusta. Fosforilisä on hyödyksi juurtumisvaiheessa ja auttaa kasvin hyvään alkukasvuun. Yleislannoitetta ei sen sijaan ole hyvä laittaa suoraan kosketukseen taimien kanssa, koska siinä oleva typpi ja kalium voivat polttaa herkät juuret pilalle. Taimien juuret asetellaan kuopan pohjalle rivin suuntaan. Vakoon lisätään kivetöntä multaa 5-10 cm niin, että versot jäävät osittain näkyviin. Multaa lisätään vielä kesän mittaan toisen kerran ja vako luodaan kokonaan umpeen syksyllä, kun versot ovat jo kuolleet. Ensimmäisen kesän aikana on huolehdittava riittävästä kastelusta, jotta taimet eivät pääse kuivahtamaan. Myöhempinä vuosina kasvustoa ei tarvitse kastella. Versoston kasvu Parsan istutusvuosi ja sitä seuraavat pari vuotta ovat kasvuston rehevöitymisaikaa, jolloin satoa ei kerätä. Parsan versosto tuottaa energiaa juurakkoon varastoitavaksi seuraavaa kasvukautta varten. Kaikki toimet, joilla kasvuston saa pidettyä terveenä ja vihreänä kasvukauden loppuun asti lisäävät seuraavan kevään satoa ja parantavat sen laatua. Kasvustoa lannoitetaan ja kalkitaan tarpeen mukaan vuosittain. Kilpailevat rikkaruohot tulee poistaa ajoissa. Etenkin juolavehnä ja ohdakkeet juurtuvat nopeasti viljelysten juurelle, koska kasvi ei peitä koko kasvualustaansa. Parsan juurelle voikin laittaa kuoriketta tai haketta estämään rikkaruohojen kasvua. Kuivuneen versoston voi hävittää myöhään syksyllä tai keväällä ennen uutta satokautta. Samat hoitotyöt jatkuvat satovuosinakin. Paras lannoitusaika on silloin heti sadonkorjuun jälkeen. Sadonkorjuu Parsan sadonkorjuu aloitetaan kolmantena tai neljäntenä vuonna istutuksesta lukien. Sadonkorjuuseen ryhdytään, kun versot ovat kasvaneet noin 20 sentin mittaisiksi. Vihreä parsa korjataan juuri ennen nuppujen aukeamista, jolloin maku on parhaimmillaan. Parsa leikataan veitsellä läheltä maan pintaa. Parsan katkaiseminen käsin on myös kätevää, sillä verso napsahtaa helposti poikki puutuneen osan yläpuolelta. Satoa korjataan lämpimällä säällä joka toinen tai kolmas päivä, sillä versot kasvavat nopeasti ja muuttuvat vanhetessaan puumaisiksi. Pitkäksi kasvaneet versot myös ehkäisevät muiden silmujen kasvuun puhkeamista. Ensimmäisenä satovuonna parsaa korjataan vain 1-2 viikon ajan, etteivät taimet rasittuisi liikaa. Seuraavana vuonna satoa kerätään 34 viikon ajan. Myöhempinä vuosina satoa kerätään heinäkuulle asti. Satoa korjatessa tulisi kerätä kaikki, myös ohuet, puumaisemmat versot. Parsa nahistuu helposti, joten nopea jäähdytys sadonkorjuun jälkeen ja säilytys tiiviissä paketissa esimerkiksi muovipussissa pidentää sen käyttöaikaa. Maukkaimmillaan versot ovat tuoreina, mutta niitä voi säilyttää jääkaapissa noin viikon. Parsaa voi syödä sellaisenaan höyrytettynä ja voilla höystettynä tai monin tavoin ruoaksi laitettuna, vaikkapa sosekeittona tai gratiineissa. Raakana parsaa ei kannata syödä, sillä se saattaa aiheuttaa allergisia oireita. Parsa sisältää paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua, mutta vain vähän energiaa. Parsan maku on mieto, vihreässä parsassa on hiukan nuoren herneenpalon aromia. Sivu 12 Jyväskylän Puutarhasanomat Sisäsivun jutun otsikko Puutarhaseura toimii Teksti: Marjatta Uosukainen. Kuvat: Puutarhaseuran arkisto Seuran tarkoituksena on herättää ja pitää vireillä innostusta puutarha-alaan ja ympäristön hoitoon sekä edistää ja kehittää puutarhaviljelyä ja puutarhatuotteiden käyttöä. Seura toimii siemeniä ja taimia vaihtaen, tekee pihakävelyjä, järjestää luentotilaisuuksia, retkeilee, matkailee ja juhlii sekä julkaisee tätä lehteä. Taimivaihdot Pihakävelyt Pihakävelyt ovat todella suosittuja. Niihin osallistutaan innolla ja enimmillään osallistuvia jäseniä on ollut jopa 20 % seuran jäsenistöstä. Perenna-aktivisti Hannu Liimatainen selostaa pihansa aarteita vierailleen. Olipa mukana myös muutarhuriliimatainenkin. Taimivaihtoja on ainakin kerran kesässä. Joukolla kokoonnutaan nyyttikesteihin tapahtumaa isännöivälle pihalle sitten vaihtokauppa toimii. Aina löytyy aarteita ja kokemukset vaihtuvat. Taimistovierailut Vuonna 2010 vierailtiin erityisen runsaasti taimistoissa. Taimistovierailujen tuloksena Jyväskylän seudun puutarhakasvillisuuden monimuotoisuus kasvoi merkittävästi. Särkän Perennataimiston valikoimat ovat mahtavat ja aina löytyy jotain uutta hankittavaa. Ahosen taimistossa Karstulassa nähtiin sekä muovihuonetuotantoa että kylvöpenkkejä. Taimistojen ohella tutustutaan kasvitieteellisiin puutarhoihin. Tässä ollaan Oulussa. Numero 9 Sivu 13 Olikko nääkin Oulusa 10.-11.7.2010? Sisäsivun jutun otsikko Teksti : Muutarhuri Antero Liimatainen, Sysmä. Kuvat Hannele Niemelä Jälleen oli se suuri hetki, Minimanin vastapäiselle Taimipihan parkkipaikalle alkoi kerääntyä alan ihmisiä. Oli siihen tullut näköjään Viitasaarelta kotoisin oleva linjuriautokin. Kuljettaja availi luukkuja, koska lähtijöillä näytti olevan jos jonkinlaista matkatavaraa - jopa tyhjiä laatikoita. Lähtöaika alkoi olla käsillä, listaa jo käytiin läpi kun viimeinen auto kaarsi pihaan. Se oli täydellinen ajoitus. Siinäpä alkoivat maisemat vaihtumaan, etelälle käännettiin peräpää ja suunnattiin kärsä kohti "pohojoosta". Kaikki olimme kyydissä ihan nimilistojen mukaan, kuten olemme tottuneet. Silloin emme vielä tienneet, että yksi ylimääräinen matkalainenkin oli kutsumatta matkaamme lykkäytynyt - nimittäin herra Murphy! Hän oli piiloutunut jonnekin auton etupäähän, siitä sitten myöhemmin... Kävi siinä melkoinen rupattelu, kun multasormiset ihmiset alkoivat käydä läpi sitä, mitä puutarhoissa on sitten viime näkemän tapahtunut. Joku alaan vihkiytymätön olisi varmaan ihmetellyt kuunnellessaan juttujamme. Ei puhuttu autoista, ei tehty ruokaa tai siivottu, ei! Puutarha oli sen sijaan aiheena mitä monimuotoisimmissa keskusteluissa. Onko sinulla sitä tai onko sinulla tätä ja milläs lannoitat, puhumallako? että tiedämme kasvin olevan alppiruusu, vaan haluamme tietää mikä lajike on kyseessä, vaikka kamtsatkanalppiruusu, ja olisiko siinä kyltisssä vielä jotakin muuta tärkeää. Matka jatkui kaikesta huolimatta. Raahen ABC:llä löytyi ruokaa kiireisille kulkijoille ja matkaa jatkettiin heti, kun jonot vessan ovilla antoivat myötä. Särkän Perennataimistolla meitä oltiin sattuneesta syystä jo odoteltukin. Jari Särkkä oli joukkoineen valmiina antaen informaatiota mihin saa mennä ja missä taimet ovat "rauhoitettuja". Väki hajosi kuin se kuuluisa pieru siellä Saharassa. Kaikilla näyttäisi olevan oma tieteenhaaransa, yksi jäljittää kuunliljoja, joku toinen kurjenpolvia, ruusuja tai vaikka heterokalluksia ja taisi joku mennä kahvillekin. Särkältä kyllä löytyy monenlaista kotiin vietävää. Ei siinä tule mieleenkään, että mistähän niille taimille sitä siunattua maata löytyisi. Todennäköisesti pistetään taas muutama uusi perennapenkki johonkin pihan sopukkaan... Matkaa jatkettiin kohti Jyväshyvää, poikkesimme kuitenkin vielä Putaalla Helmisimpukassa kahvilla. Kuuluisaa Pihtiputaan mummoa emme sattuneet näkemään. Mummo on kuulemma Pyhäsalmella Kuljun Puutarhalla ihasteltiin taimiston siisteyttä ja runsasta kasvivalikoimaa. hyvin tekniikkatietoinen ja nyt kun Nokia on keksinyt kaikenlaista langatonta, pistää mummo kampoihin suunnittelemalla "langatonta" villakahvikupposen verran tilaa. ABC Tupos sai hapessa. Kasveja oli kuten aiemmillakin paitaa! vieraita, puu- ja muutarhureita! Oltiin maail- kerroilla, mutta yleisilmeeltään hoitoon oli man parhailla perunankasvatusseuduilla. ehkä kuuma kesä jollakin tavoin vaikuttanut. Vapaaherrantie Jyväskylässä ja takana yli 800 Muutarhurin mielestä täällä kasvanut Lapin Eihän muutamassa tunnissa ehdi kunnolla iloista kilomeeteriä. Se oli kolmen K:oon reissu: Löytöretkeilijät Puikula on parasta mitä voi voin kanssa ne- edes pintaraapaisuun, koska nähtävää on kasvien, kommellusten ja kokemuksien matka! nänsä alle lappaa. No, kyllähän se läski vielä todella paljon. Jokaista lippua ja lappua pitää Tämäkin matka elää pihoissamme antaen iloa Ensimmäinen pysähdys oli Muikunlahden tarkastella "nenäkiinni"-periaatteella. Ei riitä, kenties vuosikymmeniksi. Hyvä Me! kartanossa Viitasaaren pohjoispuolella. Ra- sitäkin vähän parantaisi! kennus on valmistunut 1927 ja se on toimiVastoinkäymisten tiellä nut mm. vanhainkotina, eli vaivaistalona. Vaivaisuudesta ei nyt ollut tietoakaan, vaan Taimikuja 10 ja Oulujoen Taimisto. Takana saimme oikein makoisat kahvit, eikä kastami- vähän vajaa 300 km. Kas kummaa, taas oli sessakaan ollut valittamista. Monet ehtivät vastassa niin Kuljun näköinen mies. Paljon kiertämään pihapiiriä, sieltä ei kyllä kovin mukaan otettavaa löytyi täältäkin. Jos löysi kummoisia kasveja löytynyt. mallipuutarhasta mielenkiintoisen kasvin, niin kyllä se taimikin jostain vain löytyi. MieluiMinä yks, kaks, kolme ja kaikki matkassa, sia kasveja olivat mm. päivänlilja "Hyperion", Raunikin. Matkaan vaan, mikäpäs oli ajellesteresanruusu ym. sa, kun bussikin näytti niin uudelta. Kuljettaja taisi kehaista, että on mukavaa matkata, kun Kahvitkin nautittiin ja juuri kun olisimme olon räväkkä auto alla - myöhemmin hän kyllä leet valmiina lähtöön, herra Myrphy tuli esitkatui sanojaan. Matka jatkui eteenpäin ja täytymään! Uudenkarhea bussimme kehtasi poikkesimme Pyhäsalmella Kuljun Puutarhal- pissiä ohjaustehostimen öljynsä taimiston le, jossa meitä jo odoteltiinkin. Puutarha oli pihaan! Ratinvääntöön ei enää yhden miehen yhtä siisti kuin ennenkin ja taimia oli runsaas- voimat riittäneet. Se on siinä, sanoisi Antero ti tarjolla. Linja-auton tavaratilaan alkoi ke- Mertaranta. Kortteeri pitäisi löytää ja se oli rääntyä nyssäköitä, suuria ja pieniä. Löysin Oulusa, Vellamontiellä Nallikarissa. perennataimien lisäksi pitkään etsimäni vanhan venäläisen omenapuun, "PunaTanelin". Niin sitä oltiin sitten jumissa Oulujoen taimisAika näyttää millaisia hedelmiä se täällä län- ton pihassa pidempi tovi. Onneksi kuitenkin simaistuneessa Suomessa sitten tuottaa. taimitarhan pihassa eikä esim. moottoritien Monia muitakin hienoja lajeja löytyi, mm. varrella. Auton eturauhasta yritettiin tutkia, syysleimuja. Vuosia sitten olin ostanut juuri mutta viimein tultiin siihen lopputulokseen, tältä tarhalta yhden mielikasveistani, maito- että Suorsan Liikenteen hieman kärsineem- Kuljulta Kuljulle! Tällä kertaa Oulunjoen taimistolla. Täällä liittyi matkaseuraksi Mr. Murphy. kellon. Nyt ei ollut uusia taimia saatavana. män näköinen bussi tuli siirtämään meitä Talvi oli vienyt pitkään kukkineen emokasvin. sinne Hotelli Kortteeriin. Hotellia kiiteltiin riittävän lämpimäksi, olihan hellekesä. Ruokaa ja kellonsoittoa Aamulla saimme kuulla, että alkuperäisen Nälkäisenä joukkona kaarsimme Ravintola bussimme prostatavaivoja ei ollut saatu korVaskikellon pihaan, missä piti olla ruuan val- jattua. Pahinta asiassa oli, ettei edes kuljettamiina odottamassa, vaan kuinkas se olikaan? jalla ollut asioista tietoa - siellä ne meidän Omistaja tuli luoksemme tallustellen paljain kasvit ovat jossain Iivontiirassa bussia korjaavarpain ja sanoi, että perunat kyllä ovat kie- van firman pihassa! humassa, mutta muuten homma on vielä pikkasen kesken. Matkanjohtaja Liimatainen Lähdettiin sitten hakemaan niitä ostamiamtaisi mietiskellä siinä jo uutta ruokapaikkaa, me kasveja sieltä auton mahasta. Kävi siinä mutta paljaat varpaat panivat töpinäksi ja mielessä, eikö niitä olisi voinut hakea jo valapuvoimat pistivät juoksuksi, niin eikös vain miiksi Ouluun? Ei olisi matkaohjelma vesittykohta ruoka ollutkin riihessä syötävissä. Olipa nyt, niin kuin nyt vähän kävi. Elämme tietoyhtodella hyvää ruokaa: siikliperunat, hyvää teiskunnassa, vai elämmekö sittenkään! Ei leipää ja kylmää maitoa. Kasvisruokakin voi ainakaan minusta tuntunut mukavalta, kun näköjään olla hyvää, vaikka mielestäni paras jouduttiin kauas reitiltä, vaikka matkaohjelma kasvis onkin ollut tähän asti se sininen lenk- oli järkevästi rakennettu. Se siitä Murphystä. ki. Lopuksi saimme vielä esitelmän ympäri Bussivanhus vei puutarhalaisia kuitenkin maailmaa tuoduista kelloista, joiden sointia- kunnialla eteenpäin, kunhan ensin reitit löykin saimme ennen lähtöämme kuulla. Kellon- dettiin. Olen kuullut että GPS-laitekin olisi soitto näyttää olevan taitolaji, eivät ne tahto- keksitty! neet kaikille niin vain soida. Seikkailuhenkeä pikakelauksella Niin matkasimme kohti Oulua, ohi turpakukkulankin, jota pedantimmat Kärsämäeksikin Oulusa oltiin, suunnaksi otettiin yksi matkan nimittelevät. Sen verran auto keikutti, että pääkohteista: Oulun yliopiston kasvitieteelliLimingan seutuvilla alkoi olla vatsassa jo nen puutarha. Olen käynyt siellä ennenkin ja Käynti Oulussa täydensi monen puutarhan kasvivalikoimaa. Tällä matkalla oppi linja-autokin silloin puutarha oli mielestäni paremmassa kukkimaan! Sivu 14 Jyväskylän Puutarhasanomat PENSASMUSTIKOITA myös itsepoimintana 040-831 3240 Rauli Vepsäläinen, 41350 Laukaa as. Kivi-Kuitunen Oy p.0400-640829 TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN ! Hyviä taimia on ilo istuttaa – oikeita neuvoja helppo noudattaa ! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 Viherrakentamiseen maa-aineksia ja koneita Seulottua multaa Kalliomurskeita Punaista mursketta Maarakennustyöt Louhintatyöt Tiivistys jyrillä Tärinämittaus Numero 9 Sivu 15 KAIKKI ALAN TYÖT Pihasuunnitelmat Neuvontakäynnit Jyväskylän Puutarhaseura ry. kiittää lehdessä ilmoittavia yrityksiä! PIHAKIVEYKSET Käy verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarseura.fi VIHERKIVI OY VIHERAHONEN Puh. 0400-344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi JARKKO 050 590 2626 TOMMI 040 510 6124 VIHERKIVI.FI Pihaneuvonta Eeva Kortepuro - pihasuunnittelua -pihaneuvontaa Piipanniementie 20 41450 Leppälahti 0408211530 eekopu@elisanet.fi www.pihaneuvonta.net Mullan valmistus ja myynti: - kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa - nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät Kuorikkeet ja hakkeet Murskeet Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi, p. 0500-635 217 Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 115. toimintavuosi Jyväskylän Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Sirpa Haakana, Maija Jussila-Savo, Hannele Niemelä, Riitta Peräinen ja Pauliina Raivio, Ilmoitukset: Sirpa Haakana, Jouko Hyytiäinen, Maija Jussila-Savo, Hannu Liimatainen, Pauliina Raivio ja Marjatta Uosukainen Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki Puutarhaseuran retkeilee ja tutustuu puutarhakohteisiin eri puolilla Suomea. Eräs suosituimpia kohteita on viime vuosina ollut Särkän Perennataimisto Raahesta. Perennataimiston osaava ja ystävällinen isäntä Jari Särkkä opastaa asiakkaitaan paitsi taimistolla, myös vierailemalla luennoitsijana Jyväskylän Puutarhaseuran Sunnuntaitapaamisissa. Parasta antia seuran toiminnassa ovat hyvä seura ja kokemusten vaihto muiden jäsenten kanssa ja tietysti pihan kasvivalikoiman karttuminen. Uutuuksia on aina kiva kokeilla. Kuva: Hannele Niemelä. Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2011 Talviaikaan kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00 usein Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan, kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä. La 18.06 Taimistoretki (Hirvensalmen taimisto ja Tommolan tila) Ti 28.06 klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme. La 02.07 Taimistoretki II (Hirvensalmen taimisto ja Tommolan tila) Su 13.02 klo 15.00 Kuinka käytän kärhöjä puutarhassa ja parvekkeella Timo Löfgren, (Viherlandia) Ti 19.07 klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Ti 02.08 klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Puutarhavalaistus Ari Peltola, Edec Oy (Viherlandia) Ma 15.08 klo 18.00 Pihakävely / MTT, Laukaa La 20.08 Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunnan retki Espooseen Marketanpuistoon Ti 06.09 klo 18.00 Minun puutarhani Liisa Pöntinen, Pöntisen Perennapuutarha, (Viherlandia) Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa Su 02.10 klo 16.00 Minun puutarhani, Reijo Kujala, (Viherlandia) Su 15.05 klo 16.00 Puutarhan uutuuskasvit Pirjo Uuttana, Viherlandia Su 30.10 klo 16.00 Kompostointi, Riitta Peräinen, (Viherlandia) Ti 24.05 klo 18.00 Taimien vaihtopäivä, Taimipihan P-alue, Jyväskylä La 12.11 klo 13.00 Satokauden päättäjäiset 8.-12.6 Puutarhamatka Ruotsiin mm. Tukholma, Göteborg Su 27.11 klo 16.00 Ti 14.06 klo 18.00 Pihakävely Jyväskylän alppiruusupuistossa, Esko Alm Upeat Ranskanruusut, Pirjo Rautio, Suomen Ruususeura ry. Yhteistapaami nen Suomen ruususeuran jäsenistön kanssa. (Viherlandia) Su 20.03 klo 15.00 La 09.04 Su 17.04 klo 16.00 Retki Kevätpuutarha 2011-messuille Helsinkiin Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi
© Copyright 2024