Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat vuosi 2013.pdf
Numero 11 JYVÄSKYLÄN PIHA– JA PUUTARHASANOMAT 8. 3. 2013 Jyväskylän Puutarhaseura ry. 117. toimintavuosi Atsaleat loistavat keväällä Ilo irti puutarhassa on vuoden 2013 valtakunnallinen puutarhateema. Valtaosa suomalaisista pitää puutarhanhoitoa joko tärkeimpänä tai ainakin hyvin tärkeänä harrastuksena. Puutarhassa koetaan jatkuva kehittymisen, kasvamisen, tuoksujen, kasvien ja niiden kukinnan väriloiston sekä sadonkorjuun tuoma ilo. Puutarhassa voi kokeilla omaa luovuuttaan ja kekseliäisyyttään ja sitä kautta saavuttaa onnistumisen ja oivaltamisen riemu. Puutarhassa voi lähietäisyydeltä tarkkailla luontoa, sillä puutarhassa viihtyvät perhoset ja lukuisat linnut. Valtakunnallisen teemapäivän tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea perjantaina 24.5.2013. Iloitkaa puutarhoissa! Tässä numerossa: Atsaleat loistavat keväällä 1 Suosittu Avoimet Puutarhat 2 Sarja ilmiöitä 3 Atsaleat ovat aurinkoisten paikkojen kasveja. Keväinen kukkaloisto on henkeäsalpaava näky. Monille lajikkeille on ominaista myös voimakas tuoksu. Atsaleat ovat kesävihantia pensaita ja pudottavat lehtensä syksyllä. Mustilan Arboretumissa Elimäellä voi kesäkuussa nauttia atsaleakukinnan ilotulituksesta. Kuva Marjatta Uosukainen. Tuoksua ja väriloistoa yllin kyllin Kaunista ja tuoksuvaa Atsaleaistutusten keväinen kukkaloisto on henkeäsalpaava näky. Atsaleat ovat sukua suopursuille ja alppiruusuille, mutta ne ovat kesävihantia ja pudottavat lehtensä syksyllä. Syksyllä talveen valmistuvat pensaat loistavat hetken upeissa syysväreissä. Atsaleat ovat erityisesti kimalaisille tärkeä alkukesän mesilähde puutarhassa. Hunajan tuotannossa niiden mesi ei kuitenkaan ole suositeltava raaka-aine. Atsaleat ovat aurinkoisten paikkojen kasveja. Ne viihtyvät nurmikenttien laitamilla, metsän reunamilla tai rakennuksia vasten. Näillä paikoilla myös niiden muoto kehittyy kauniin haarovaksi ja pensaat ovat tuuheita ja pyöreälatvuksisia. Alppiruusujen sukulaisina atsaleat vaativat hapanta kasvualustaa. Kasvualustan on oltava sekä läpäisevä että samalla hikevä. Joskus iloinen asia—toisinaan ei 4 Perennaryhmän perustaminen 5 Kahden puutarhan loukussa 6—7 Ei toivottuja vieraslajeja 8 Valitse kotimainen FinE 8 Latva-artisokan viljelyä 9 Herukat ja karviaiset 10-11 Puutarhaseura matkailee ja toimii: Ollaan olemassa — Muutarhurin vuosi 2012 12-13 Googlettamalla löytynyttä 13 Ilmoituksia 14-15 Jyväskylän Puutarhaseura 16 ry:n Toimintakalenteri 2013 Atsalealajikkeiden kukat voivat varsin monimuotoisia: Ylhäällä vasemmalla on kerrottukukkainen lajike Ruususen Uni, sen alla loistava Aamurusko, oikealla ylhäällä Kullannuppu ja alla Illusia. Teksti ja kuvat: puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Sivu 2 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Avoimet Puutarhat Pääkirjoitus ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Vuonna 2012 Pohjoismaissa kutsuttiin ihmisiä vierailuille avoimiin puutarhoihin. Tapahtuma järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Suomessa puutarhakohteita oli teemapäivänä auki yhteensä 300 kpl. Koko maassa puutarhavierailijoita oli liikkeellä uskomattomat noin 40 000 henkilöä. Eniten väkeä oli liikkeellä Uusimaalla, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. KeskiSuomessa eri kohteissa vieraili arviolta 1200 henkilöä. Keskimäärin koko maassa laskennallinen vierailijamäärä oli n. 152 henkilöä/kohde. Palaute kannustaa jatkamaan Saadun palautteen perusteella sekä puutarhansa avanneet että puutarhoissa vierailleet ovat olleet tyytyväisiä päivän antiin. Kouluarvosanoilla arvosteltuna tapahtuman yleisarvosana oli 8,9. EteläKarjalassa yleisarvosana oli täysi 10! Tiedotuksen arvosana oli hiukan heikompi. Tähän vaikutti varmasti tapahtuman verkkosivujen kaatuminen h-hetkellä. Sivujen käyttömäärät nousivat niin suuriksi, että tarpeeseen ei kerta kaikkiaan osattu varautua. Vaatimustaso kasvaa Keski-Suomessakin Avoimet Puutarhat houkutteli liikkeelle satoja henkilöitä. Kuva: Hannele Niemelä. Palautteessa annettiin lukuisia ehdotuksia tapahtuman kehittämiseksi. Kohteiden isänniltä toivottiin selvästi tunnistettavaa nimilappua, tietoa lähellä olevista muista avoimista puutarhoista sekä mikäli mahdollista, myös alueen kartta. Kuvamateriaali esiteltävästä kohteesta eri vuodenaikoina. Väenpaljous toi monissa paikoissa myös parkkipaikkaongelmia. Näihin ongelmiin toivotaankin jatkossa lisäneuvoja, sillä käytännössä kohteissa on varauduttava jopa 300 henkilön vierailijamäärään! Puutarhaesittelyt tasatunnein voisivat auttaa ryhmittämään päivää. Puutarhan tutustumisreitti kulkusuuntineen tulisi merkitä etukäteen ja rastit kasviluetteloineen sopivissa paikoissa puutarhassa toisivat järjestystä myös ilman opastusta puutarhaan tutustujien liikkumiseen. Mikäli isäntäväki tarjoilee kahvia vieraille, katsottiin kohtuulliseksi antaa vapaaehtoinen pieni maksu vaivannäöstä. Palautteen perusteella seuraava teemapäivä on 4.8.2013 klo 12-18 Ennen Avoimet Puutarhat tapahtumaa: IIoitkaamme itse kukin omasta puutarhastamme koko kesän. Puutarhoissa riitti ihasteltavaa sekä maanpinnalla että komeissa puuistutuksissa. Varmaan jokainen sai hyviä ideoita kotiin viemisiksi oman puutarhan kehittämiseen. Kuva: Hannele Niemelä. INFORMAATIOSIVUSTO Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta Numero 11 Sivu 3 Sarja ilmiöitä Teksti: Kirjailija Mari Mörö Arvaatteko, miten insinööri kuvailee puutarhaa? Puutarha on sarja orgaanisia, toinen toisiaan seuraavia ja/tai rinnakkaisia ilmiöitä. Kyllä asian voi tietysti kiteyttää noin, jos on pakko. Ihminen kertoo asioista tyylillään ja tavallaan. Koneautomaatioinsinööri ei kuvaile puutarhaa sillä samalla hartaudella ja innostuksella, millä hän paneutuu momenttisäätöisen moottorin takaisinkytkentään ja sen lähtöjännitteeseen. Me puutarhan sisältöpuolella häärivät intoilijat emme tyydy pitämään puutarhaa pelkästään sarjana orgaanisia ilmiöitä tai vielä pahempaa, emme edes osaisi vaikka kuinka yrittäisimme. Lakonisuus latistaisi kaiken. Ettäkö se vuosikausien suunnittelun tuloksena syntynyt ja alkukeväästä pakkaskeleihin ja siitä sitten talventörröttäjiksi muuntautuva sensaatiomainen, alati muuttuva ja jännittävä kokonaisuus olisi vain sarja ilmiöitä? Ehei, se on sensaatiomaisen ravisteleva ja kaikkia aisteja hellivä paratiisin eteinen, jonka valmistaminen juuri tälle tontille on vaatinut innostuksen lisäksi työtä, kärsivällisyyttä, epävarmuutta, härkäpäisyyttä ja kykyä sietää sekä pettymyksiä että riehaannuttavaa tuuria ja onnea. Jo pelkästään kukkien värien kuvailuun kuluisi mustetta useampi kasetillinen. Puutarhasta puhuminen vaikuttaa insinöörin suusta kuultuna kuitenkin vähemmän innostavalta ja kliiniseltä. On kuin puhuisi Bachin musiikista avaamalla asiaa vain fysiikan lakien kautta. Kaikesta ei voi tarvitse haltioitua, mutta ymmärtääkseen puutarhoja se on pakollista. Kun unohdamme elämyksellisyyden, niin silloin puuttuu mahdollisuus tulla puhutelluksi muuten kuin älyn kautta. Kas sielu hakee ja vaatii särvintä, eikä se ilman tunteiden opastusta onnistu. un toivomme, riehaannumme, riemuitsemme, odotamme, ja uskallamme iloita – siitäkin huolimatta ehkä petymme – ja aloitamme taas alusta, niin olemme todennäköisesti elossa. Nimittäin kaikki ihmiselon tunteet mahtuvat puutarhaan ja niitä on siellä lupa tasata, puolittaa, hyväksyä, sanoittaa, liioitella ja kunnioittaa. Se on kasvun näyttämö ja tyyssija jokaiselle, joka osaa avata mielensä ja katsoa ympärilleen. Siellä rehottaa luovuus. Puutarhaliiton tämän vuoden teema on Iloa puutarhasta. Jotta teema toteutuisi mahdollisimman laajasti, meitä puutarhoihin seonneita ja sieltä energiaa ammentavia tyyppejä tarvitaan pitämään kipinää yllä. Britteinsaarilla on meneillään laaja kampanja yksinäisten vanhusten virkistämiseksi esimerkiksi vierailujen ja retkien merkeissä. Ja mihin ikäihmiset haluavat päästä? Hyvin moni toivoo pääsevänsä juuri puutarhapiknikille. Valinnanvaraa heillä on siinä suhteessa hiukan enemmän kuin suomalaisilla vanhuksilla tai laitosasukeilla. Tästä saa hyvän aasinsillan elokuulle: rohkaisen kaikkia avaamaan oman puutarhansa portit. Antamaan tänne tultiin! Nyt kuulen napinaa. Joku kuulemma elpyy paremmin bingossa kuin puutarhassa. En pane hanttiin. Pääasia on, että jokaiselle löytyy sisältöä, mielekkyyttä ja merkitystä arkeensa. Parhaimmillaan luontoelämys tarjoaa kokemuksen jatkuvuudesta, voi- masta ja kauneudesta, ja ne jos mitkä elvyttävät. Näivettynyt sielu on kuin – iskelmää lainatakseni – piha ilman sadettajaa. Sielun näivetystauti johtaa helposti synkkämielisyyteen, ja se on kovin yleinen vaiva myös nuoremmilla ihmisillä. Synkkä- mielisyyden ehkäisemisessä ja hoitamisessa voi jokainen olla mukana. Etsi kasvun ihmeitä ja iloja, opettele jakamaan ne. Jos joku haluaa niiden sijaan kuullakin ravivihjeitä, niin hän löytää ne hevosmiehiltä. MARI MÖRÖ Sivu 4 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Joskus iloinen asia — toisinaan ei Teksti ja kuvat: Esko Alm, puutarhaneuvos Puutarhaharrastus tuottaa enimmäkseen iloa, mutta joskus se kääntyy vähemmän iloiseksi asiaksi. Tätä tekstiä on voimakkaasti lyhennetty, johtuen Ritva-vaimoni vaatimuksesta jättää kaikki voimasanat ja ”yläkerran isäntää” kriittisesti arvostelevat lauseet pois. kärräsin sadan metrin päästä hiekkaa saviseen pintaan. Kasvihuonepaketista se alkoi veltaen. Ensin olisi näköjään pitänyt koota osista kattotuuletusluukku ja ovi. Niitä ei sitten perästä päin voinut siihen enää mitenkään ympätä. Osat jäivät myöhem- Aina kun menin viljelypalstalle, niin saatoin todeta tuulen veikeästi irrottaneen seinä- ja kattolevyjä. Samalla tuli automaattituuletus. Kuva Esko Alm pää käyttöä varten. na siinä oli parisataa kukkaa ja sai korNo, eipä tuota kattoluukkua välttämättä Konstit oli monet vata joulukuusen. Jouluksi mieli herkistyi tarvinnutkaan, koska ovikin puuttui. Ilma Otin muutaman kymmenen metriä pui- ja toin toisenkin täysin lehdettömän runkyllä vaihtui. Koska olin siirtänyt parvekeden sitomiseen tarkoitettua tervanauhaa koverenpisaran valoon, kaverin viereen. kasvatuksessa olleet maissit, tomaatit, ja vyötin koko laitoksen ristiin rastiin Nyt tätä kirjoittaessani sekin on uutta kurkut ja pavut jo paikalleen kasvamaan tukinaruilla. Kyllä satoakin tuli. Luomu- kasvua täynnä. tervettä ja yltäkylläistä satoa ruokakuntuotteita ja maukkaitakin, jos ei kaiken nalleni, niin ei viritystä voinut ajatella aikaa ajatellut syntynyttä maissin tai Kirvoja!! enää purkavansakaan. tomaatin tuottajahintaa. Pikkuriesa siinä ohessa on tosin tullut. Lehdissä on kirvoja. Tuli tilaisuus kokeilEi ole helppoa avomaallakaan la biologista torjuntamenetelmää, kun Avomaalla kasvoi myös maa-artisokkaa. Pauliina-tyttäremme bongasi keskellä Marraskuun alkupuolella kaivoin maasta talvea työhuoneestaan leppäkertun. runsain määrin muhkuraisia artisokan Ahaa, - ajattelin, leppäkertuthan tiettämukuloita. Kun emme satu omistamaan västi käyttävät ravintonaan mm. kirvoja. kellaria, niin laitoin artisokan mukulat ja osan porkkanoistakin kylmälaukkuihin Punainen ötökkä siirrettiin lämpökuljeparvekkeelle. Tietysti kävi niin, että olles- tuksena keskellä pakkasia meille tutussamme viikon lomareissulla, sattuivat tumaan sille varmaan täydelliseen paraensimmäiset kunnot monipäiväiset pak- tiisiinsa, runkoverenpisaraan. Eipä tuo kaset. Kansia raottaessa saattoi vain suostunut tulemaan kuljetusrasiastaan todeta kaiken olevan jäässä. Toistaiseksi edes ulos vaikka laitoin kaikenlaista houei ole ollut mitään hätää, kun ne pysyvät kutinta salaatista ja makkaraan. umpijäässä. Sieltä otetaan kerta-annos. Torjunta- ja viljelymenetelmien kehittämiPorkkanat raastetaan ja artisokan muku- nen jatkuvat. Ja taas kevät lähestyy uusilat keitetään. Ovat todella maukkaita. ne haasteineen. Pieni ajolähtötilanne tässä tietysti on, kun kaikki pitää saada syödyksi ennen parvekkeen lämpenemistä. Jos juureksemme sulavat, niin eipä niistä ole sen jälkeen kuin biojäteastian täytettä. Muutoinkin kerrostalon asukkaalle parveke on tärkeä ja hyödyllinen paikka, olohuoneen jatkeeksikin toiset sitä nimittävät. Meillä siellä ei mahdu olemaan. Toisesta paketista löytyi erikokoisia, muutaman millin vahvuisia kennomuovilevyjä. Ne olivat kaikki numeroitu. Toisessa pakkauksessa oli todella monipuolinen valikoima erilaisia ohuita metallilistoja, heloOlen periaatteessa aina ollut sitä mieltä, ja ja muttereita. Alkuunsa ei ohjeita tarettä minä tiedän ja osaan kaiken, mikä vinnut paljon lukea. liittyy puutarhaan ja oikeisiin viljelymene- Ei muuta, kuin runkoa pystyttämään. Tuin telmiin. Nyttemmin olen ollut huomaa- tätä tuulessa horjuvaa rakennelmaa tuvinani jonkinlaista pientä oppimisen sau- kinaruilla huoneen ulkopuolelta. Nimitmaa vielä olevan. täin, jos rakennelma vähänkin liikahti, Saviperäisellä pohjoiseen viettävällä ran- niin eikös vaan kaikki osat irronneet toitapalstalla on tullut jo vuosikausia viljel- sistaan (tekstin tätä kohtaa on erityisen tyä ruokapöytään ja pakastimeen yhtä ja voimakkaasti lyhennetty). toista suuhunpantavaa. Viljelykaudella Kolme päivää myöhemmin 2012 ajattelin sitten laittaa homman Kolmantena päivänä asennusohjeita nyt isolleen, ryhtyä avomaanviljelyn lisäksi useampaan kertaan luettuani totesin myös kasvihuoneviljelijäksi. tulkinneeni niitä luovaa osaamistani soOstin jo edeltäneenä talvena kasvihuonepaketin. Sain halvalla. Olivat kahdessa siistissä paketissa (muutama osa on vieläkin). Viime keväänä sitten ryhdyttiin innolla kasvihuoneen pystytykseen. Parintunnin urakka Mukana olleen asennusohjeen mukaan pystytyksessä menisi n. pari tuntia. Päivän verran tasoittelin viettävään maastoon sopivaa tasannetta. Leikkasin maata yläreunasta ja siirsin alareunaan ja Verenpisara ilahdutti joulukukinnalla Myöhään syksyllä ensimmäisten yökylmien lähestyessä pelastin pihasta kaksi rungollista verenpisaraa. Siis tuohon lasitetulle parvekkeelle. Aika kylmäksi ennätti yölämpötilat mennä, kun siirsin ne sisätiloihin. Toisen olohuoneen ikkunan eteen ja toisen pimeään väestösuojaan. Runsaan viikon aikana olohuoneen verenpisara tiputti ensin viimeiset kukkansa ja myös joka ikisen lehtensä. Lehdet ensin kuivuivat oksiin. Ei tuota raaskinut silti pois heittää. Vein senkin väestösuojaan toisen kaveriksi. Kaverilla oli kaikki lehdet tallessa joskin täydellisestä pimeydestä johtuen vähän kalvakkaammiksi muuttuneina. Viikkoa myöhemmin toin lehtensä säilyttäneen vuorostaan olohuoneeseen. Siinäkös tuo Verenpisara joulukukkana on epätavallinen, innostui työntämään kukkia. Jouluaatto- mutta varsin viehättävä. Kuva: Esko Alm. Numero 11 Sivu 5 Perennaryhmän perustaminen Teksti ja kuvat: Jari Särkkä perennat täytyy istuttaa lujasti maahan, tarvittaessa maata taimen tyven ympäriltä voi kevyesti polkaista. Keväällä kannattaa tarkistaa, ettei routa ole ”pullauttanut” taimia maasta pois. Taimia istutettaessa kannattaa huomioida, että taimivaiheessa vielä melko pienet taimet kasvavat kokoa. Pieniä kivikkokasveja voi istuttaa 15–20 cm:n välein, mutta kuunliljoilla istutusvälien tulee olla jopa 35–60 cm. Lajin lopullisesta koosta voi hieman päätellä istutusvälin suuruutta. Mitä pienempi kasvi on täysi-ikäisenä, sitä tiheämpään se istutetaan. Tiheällä istuttamisella saadaan nopeammin näyttävyyttä ja rikkaruohojen kitkentätarve myös vähenee. Kivikkoryhmän perustaminen Istutukseen voidaan sommitella eri kasviryhmiä. Reunuskiveksi sopii luonnonkivi. Ensimmäisenä päätetään perennaryhmän sijainti pihapiirissä. Sijaintia valittaessa on otettava huomioon valo- ja maavaatimukset. Kohdat, joihin kertyy syksyisin vettä, eivät ole oikeita paikkoja perennapenkeille. Ryhmän sijaintiin vaikuttaa se, kenelle ryhmän haluaa erityisesti näkyvän. On otettava huomioon rakennusten sijainnit, leikki- ja pelialueet sekä talviset lumensijoitusalueet. Perennaryhmä ei ole sovelias paikka lumikasoille, sillä monille perennoille liiallinen lumen tiivistyminen ja jään muodostuminen on tuhoisaa. Useimmiten parhaan tuloksen perennaryhmän rakentamisessa Suomen olosuhteissa saavuttaa, kun ryhmää nostetaan hieman ylemmäksi nurmikosta tai laatoituksesta. Jo noin 10 senttiä korkeampi reunus ryhmässä johdattaa liikavedet pois kasvualustasta. Samalla rikkaruohojen hallinta helpottuu. Mikäli ryhmä sijaitsee nurmikolla,ruohonleikkuu kannattaa tehdä riittävän usein, jotta nurmikon siemenrikkakasveja eivät pääse kylväytymään perennaryhmään. Syvää kasvualustaa (noin 30–40 cm) vaativat kasvit on parasta sijoittaa siten, että ryhmästä noin kolmasosa on maanpinnan tason yläpuolella ja kaksi kolmasosaa maanpinnan alapuolella. Tällöin liikavedet valuvat ryhmästä pois ja toisaalta kasvualustassa on myös kosteutta juuristoalueella. Ryhmät voi reunustaa luonnonkivillä, mikä useimmissa tapauksissa on kaikkein parhaimman näköinen vaihtoehto tai sitten käytetään erilaisia betonikiviä. Arkoja kasveja ei tule sijoittaa ryhmän ulkoreunalle niin että juuret ovat kiviä vasten, koska vähälumisina talvina on vaarana juurien paleltuminen. Toisaalta istutuksissa oleva kivet sitovat päivisin lämpöä ja luovuttavat sitä öisin. Tästä on hyötyä erityisesti syyskesällä. Mikäli halutaan perustaa ryhmä, jossa on kosteutta vaativia kasveja, ryhmä sijoitetaan nurmikon tasoon ja rajataan nurmikosta kivillä tai suodatinkankaalla. Tällaiseen ryhmiin sopivia kasveja ovat esimerkiksi rantatyräkki (Euphorbia palustris) ja purppurapunalatva (Eupatorium purpureum). Kasvualustan materiaali valitaan kasvilajien tarpeiden mukaan. Tärkeintä on se, että alusta on vapaata monivuotisista rikkakasveista. Useimmiten parasta kas- vualustaa olisi kompostimulta, mutta sitä ei useinkaan ole riittävästi. Tuoretta kasvualustaa vaativille kasveille tehdään sopivan tuntuinen seos peltomullasta, savesta ja kompostimullasta. Kivikkoryhmän voi perustaa aurinkoiselle tai varjoiselle paikalle. Nimensä mukaisesti kivikkoryhmässä voidaan ja kannattaa käyttää kiviä. Parhaimman lopputuloksen saa käyttämällä luonnonkiviä, jotka ovat mielellään ajan patinoimia eli niissä on jäkäliä ja sammalia. Korkeampia muureja kivikkoryhmään tehtäessä kantikkaat kivet ovat käyttökelpoisimpia. Kivikkoryhmä voidaan muotoilla pieneksi kumpa- reeksi siten, että ryhmä viettää pääasialliseen katsomissuuntaan. Kasvien kannalta ryhmän olisi vietettävä etelän suuntaan. Varjopuolen seinämän voi tehdä jyrkempänä, jolloin kivien rakoihin voi laittaa varjoisemmassakin menestyviä kivikkokasveja eli esim. sinirikkoa (Saxifraga oppositifolia). Kasvualustana käytetään hiekka-sorapitoista maaainesta. Turve ei kuulu kivikkoryhmään. Savea voidaan käyttää kivikon pohjalla tasaamaan kosteutta. Kivikkokasvien lajivalikoima on lähes rajaton, maksaruohoja ja mehitähtiä löytyy laaja valikoima. Maksaruohoja (Sedum) on matalista maanmyötäisesti kasvavista lähes puolimetrisiin. Mehitähdillä (Sempervivum) kivikkoryhmään saadaan värivaihtelua lehtiruusukkeilla. Alkukesää voivat värittää sammalleimut (Phlox subulata) ja patjarikot (Saxifraga Arendsii-ryhmä). Harvinaisempi kivikossa viihtyvä kasvi on isoprofeetankukka (Arnebia pulchra), jolla on pitkä kukintaaika. Syksyn viimeisin kukkija on syyskatkero (Gentiana sino-ornata). Vaativampia kivikkokasveja ovat erilaiset levisiat (Lewisia), jotka tarvitsevat hyvin läpäisevän, sorapitoisen ja happaman maan. Esimerkiksi päivänliljat pitävät kosteutta pidättävästä ja multavasta maasta. Päivänliljojen kasvualustassa voi olla savespitoista maata jopa kolmannes ja loppu turvetta, kompostimultaa ja karkeaa soraa. Päivänliljoista saa näyttävän ja pitkään kukkivan ryhmän, koska varhaisimmat päivänliljat aloittavat kukinnan jo hyvissä ajoin kesäkuussa ja myöhäisimmät kukkivat syyskuulla. Turpeen liiallista käyttöä on varottava. Taimikasvatuksessa turpeesta ei ole haittaa, koska taimet ovat ruukuissa, joista liikavesi pääsee helposti pois. Turve ei ole kaikille kasveille hyvä perennapenkin kasvualusta, koska se sitoo syksyllä vettä paljon ja vaikuttaa sitä kautta kasvien juuristoon haitallisesti. Esimerkiksi keijunkukat kärsivät turvepitoisessa maassa ja kuolevat sen seurauksena. Kasvien valinta Kasvit valitaan siten, että paikka on sovelias niiden vaatimuksille. Aurinkoiselle Kuunliljat vaativat paljon tilaa ja paahteiselle paikalle on melko turhaa laittaa jaloangervoja. Ne voivat menestyä muutamia vuosia hyvin, mutta kuumina kausina ne kärsivät ja mahdollisesti kuivan syksyn jälkeen myös talvehtiminen heikkenee. Kukinta-aika on myös tärkeä valintakriteeri. Valittaessa eri lajeja ja lajikkeita saadaan ryhmä kukkimaan keväästä syksyyn. Kukinta-aikoja ja kasvien korkeuksien lisäksi kukkien värejä on mietittävä etukäteen, jotta vältytään turhalta kasvien siirtelyltä. Värien suhteen on monenlaisia näkemyksiä. Toiselle tietyt väriyhdistelmät voivat olla kauniita ja toiselle taas ei. Kasvien kukinnan lisäksi on tärkeää ottaa huomioon kasvin käyttäytyminen kukinnan jälkeen. Mikäli lehdistö ränsistyy kukinnan jälkeen, sen paikka ei ole ryhmän etureunassa. Lehtimuodoilla ja lehtien väreillä on myös tärkeä merkitys. Taimien istuttaminen Avojuurisia ja jaettuja perennoja ei kannata kovin myöhään syksyllä istuttaa. Sitä vastoin astiataimina hankittuja perennoja voi istuttaa keväästä myöhäis- Aurinkoiselle paikalle valittavien perennojen tulee kestää paahdetta. Esimerkiksi syksyyn. Myöhään syksyllä istutettavat kookkaat maksaruohot ovat näyttäviä. Sivu 6 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Minun talvipuutarhani — Teksti ja kuvat: Johannes Verasdonck Silloin kun kesämökki ei ole samassa maakunnassa, ja ajomatkaa yhteen suuntaan venyy yli 4 tuntia, tulee väistämättäkin ratkaistavaksi, kumpaa niistä kahdesta puutarhasta hoidat ja milloin. Meidän kohdalla, kun puutarhojen tärkeysjärjestyksen määrää vuodenaika, päätettiin, että Sipoossa on meidän ns. ”puuhapuutarha” ja Laukaan puutarhan pitää olla helppohoitoinen. Molemmissa rinnetonteissa on tulisija, kiviveistoksia, kirsikkapuut, tamppausteline ja pyykkiteline, mutta siihen loppuvat yhtäläisyydet! Laukaassa tehdään lumitöitä pihassa ja pidetään talvellakin puutarhajuhlat, Sipoossa ei koskaan. valmistunut, itse suunniteltu kasvihuone. Ensimmäiset kaksi vuotta koko kasvimaan ja kasvihuoneen alue oli peitetty kesät ja talvet. Sitten rautakangella ja lapiolla kaivettiin maat 30 cm syvyydeltä juurineen pois. Maa-aines siivilöitiin ja siihen sekoitettiin kalkkia, turvetta ja multaa. Ennen käyttöä koko kasa oli taas yhden kesän ja talven peitettynä. Puutarhaseuran Ruotsinmatkan aikana kesällä 2011 olin tutustumassa, miten voisin toteuttaa kasvihuoneen, joka ei saa maksaa yli 400 euroa ja jonka koko olisi noin 3x3m. Paras ratkaisu näytti olevan sellainen, että kasvihuoneen pohjoispuoleinen seinä tulisi umpinaiseksi, etteivät kylmät tuulet vaikuta. Itä -, etelä- ja länsipuolen auringonvalo on paljon tärkeämpää! Talvipuutarha Tuulirinne Laukaan tontti oli rakennusvaiheessa vanhaa viljelypeltoa Saraveden rannalla, Veikko ja Aino Närhin maatalon lähellä, missä räystäspääskyt olivat pesätouhussa joka kesä. Nyt niitä ei enää tule, kun Närhin talo on purettu ajat sitten. Puutarhuripari Jaakko ja Pipsa Leppäkorpi suunnittelivat ja toteuttivat puutarhamme ”Tuulirinteen” vuonna 1987. Kivet on tuotu tontillemme heti alkuvaiheessa. Silloin naapurit katsoivat meitä päätä pudistellen: mitä nuo hollantilaiset voivat olla niin hulluja, että raahaavat kiviä tontille, kun taas suomalaiset vievät ne pois! Puutarhajuhlia voi viettää talvellakin pihagrillin ympärillä. Lämmintä päälle ja maukasta purtavaa vatsan täytteeksi. Kaikki pensaat ja puut ovat nyt komeita, täyskasvuisia, ja sulautuvat kauniisti laajempaan ympäristöön, kunnan puistoalueeseen, jossa on uimaranta ja venesatama. Oikeastaan hoidan nyt myös osaa kunnan puistoalueesta! Omalla tontilla leikataan ruohokenttä ja kunnan puolella ”luonnonpolkujen” varret niitän viikatteella. Syksyllä 2011 kaadoimme pihasta 25 vuotta vanhan jalavan, joka varjosti olohuoneen terassia. Hävitimme myös pohjoisrinteellä viihtyvät pihlaja-angervot, jotka ehtivät levitä liikaa 20 vuoden aikana. Pihan uudelleensuunnitteluun pyydettiin apua Päivi Kautolta (Päivin Puska & Pensas Valkolassa). Hän antoi ohjeita ja ehdotuksia, ja tämän kevään aikana haetaan uudet kasvit Päiviltä ja istutetaan suunnitelman mukaan. Uusia kasveja ovat mm. alppiruusut, joihin ihastuimme, kun Jyväskylän puutarhaseura järjesti vierailun Laukaassa toimivaan MTT:n kasvintuotannon tutkimusyksikköön. Tänä keväänä on siis vaihteeksi jonkun verran muutakin työtä Laukaan puutarhassa, kuin ruohonleikkausta! Kesäpuutarha Kuusirinne Aivan eri tarina on meidän Sipoon ”Kuusirinne”, kesämökki, jossa on iso puutarha. Vaimoni Liisan kummitäti Sylvi Hussi taisteli luonnon voimia vastaan 3000m2:n tontin alueella, josta puolet jää sähkölinjan alle. Hänen reviirinsä pieneni joka kesä, kunnes hän pyysi meiltä ”apua” myymällä kesämökkinsä meille. Syksyllä Laukaassa loistavat tuomipihlajat. Pakurikääpä löytyi kaadetun koivun rungosta. Jauhetusta käävästä saimme terveellisen juoman ainekset. Vuonna 2002 paikallinen puutarhuri antoi pihalle uuden perusilmeen, joka laukaisi sähkölinjan alla olevan alueen käyttöönoton. Siellä oli vanha pintakaivo, joka on erinomainen vesilähde kasvimaalle, mutta ensin oli saatava koko pusikkoalue hallintaan. Sähköyhtiö oli leikannut 5-7 vuoden välein kaikki puut ja pensaat alas. Sen johdosta juuristo oli niin voimakaskasvuista, että olisi tarvittu kaivinkone apuun, mutta sitä en halunnut. Käsivoimin rautakangella, valloitin joka kesä lisää aluetta takaisin omaan kontrolliin. Alussa oli ainoastaan polkuja, jotka nimettiin ”Do” Kaistaksi, Huoltotieksi, Kaivonaukioksi ja Simonpoluksi. Neljän vuoden aikana Kaivonaukio on Simonpolun kohdalla muuttunut agrikultuurin käyttöön. Siellä on puutarhakompostin viimeisen vaiheen kypsymispino, jossa kasvavat kurpitsat, kohokasvimaa, jonka ympärillä on aurinkolämpöä sitovat harkot, ja viime kesänä Kasvatuskokemuksia 2012 Viime kesänä saatiin 8 vuoden urakan jälkeen ensimmäinen mahdollisuus kokeilla kasvihuonetta ja kasvimaata. Kasvihuoneeseen tuli tomaatteja, keittiön ikkunalaudalla talvehtineet edellisen vuoden paprikat, kynteli, chilipippuri ja munakoiso. Avomaalla kasvoivat palkopapu, härkäpapu ja retiisi. Tietenkin oli myös kompostissa viihtyvä kurpitsa, joka teki vain versoja elokuun alkuun asti, jonka johdosta kurpitsat olivat syyskuussa vain 20 cm pitkiä (edellisenä kesänä 50 cm!) Toki saunan takana on ollut jo monta vuotta oma pieni maustekasvimaa, jossa kasvaa lipstikka, oregano ja rosmariini. Sato 2012 oli olosuhteet huomioiden kuitenkin kohtuullinen, paitsi härkäpavun osalta. Tomaatit olivat ainakin kuukauden myöhässä ja päätin vetää vihreät tomaatit juurineen pois maasta ja ottaa ne mukaan Laukaaseen, jossa ne voivat kypsyä rauhassa. Pikkuhiljaa marraskuun puoliväliin asti olemme syöneet kaikenlaisia tomaattiruokia, mm. kylmää tomaattikeittoa. Monipuolinen kasvusto Sipoon Kuusirinne on ollut joskus 1800-luvulla metsäalue Savijärven rannalla. Järven pintaa laskettiin, jotta saatiin lisää viljelymaata. Puutarhasta löytyy tietenkin metsäperäiset marjat kuten metsämansikat, vadelmat, puolukat ja mustikat. Lisäksi on istutettu tyrni-, herukka- ja karviaispensaita sekä omena- ja kirsikkapuita. Myös hevoskastanja, saarni ja pyökki kasvavat iloisesti rinteellä. Liisan viherpeukalo Liisan osuus puutarhassa on omaleimainen viherpeukalointi. Hän on kokeillut kaikenlaisia taimia ja siemeniä, joita tuotiin Hollannista. Yksi tarina on erikoinen. Hollannin luonnonpuisto VELUWE:sta kotoisin olevia puunsiemeniä Liisa istutti sinne ja tänne tontilla jo 90- luvulta lähtien. Monet siemenet eivät koskaan lähteneet kasvamaan. Sitten vuonna 2004 Sivu 7 Numero 11 ja — minun kesäpuutarhani Teksti ja kuvat: Johannes Verasdonck huomasin yhden pienen ”pyökin” joka teki 3 lehteä, seuraavana vuonna taas kolme pikkulehteä, ja niin jatkui vuoteen 2008 asti, kunnes päätettiin siirtää 3 lehden pikkupuu kuivemmalle ja aurinkoisemmalle paikalle. Nyt 6 vuotta myöhemmin taimi on 3 metriä korkea puu, jossa on miehen kämmenen kokoisia piikkisiä tammenlehtia. Luulen sen olevan punatammen, mutta en ole varma! Tomaattikeitto 1 kg tomaattia, 500 g kurpitsaa Reilusti oreganoa Keitetään 15 minuuttia ja lopuksi lisätään maun mukaan suolaa ja ”sambal manis” eli makea thaimaalainen chilipasta Liisan kukkakokoelmat kukkivat joka kesä iloisesti monessa eri kukkapenkissä. Omenapuun alla raparperin vieressä kukkii 5 vuoden odotusten jälkeen vihdoin varjolilja. Löysimme sen Sipoossa ”Kuninkaantien” varrelta. Sipuli kaivettiin ylös ja istutimme sen omenapuun alle iltapäivä-aurinkoon. Villiintyneeltä alueelta sähkölinjan varrelta löysimme japaninruusukvittenin. Ostimme pari tainta kaveriksi ja nyt se tekee omenanmuotoisia hedelmiä! Kesän kruunaa oman pihan antimista koottu ateria. Chilit, paprikat, yrtit ja pavut ovat varmasti tuoreita. Värikästä tarjottavaa! Liisan kivimuurit Liisan raskain puutarhaprojekti oli kivimuuri kesämökin länsi- ja pohjoisrinnettä pitkin. Kaivoin sähkölinjan alueelta kiviä ja Liisa asetti ne taiteellisesti paikalle. Nyt 4 vuoden jälkeen kivimuuri on todella kaunis! Ja sitten se viinikäynnös! Viime kesänä, vaikka olikin niin ”pimeää”, kolmevuotias viiniköynnös tuotti ensimmäiset pienoisrypäleet, jotka kuivatin rusinoiksi! Sitten tehosekoittimella murskataan tasaiseksi ja annetaan jäähtyä. Ennen tarjoilua lisätään reilu lusikallinen kreikkalaista jugurttia lautasille! Sähkölinjalta kerätyt risut oli pinottuna tontin länsireunalla. Murskaavan silppurin avulla sain valtavan määrän hyvää katemateriaalia, joka estää rikkaruohon kasvun kohopenkin ja kasvihuoneen ympärillä. En ole laskenut kottikärrylastien määrää, mutta metrin korkea, 5 m leveä ja 10 m pitkä kasa risuja on siihen mennyt. Ja saman verran risuja ja oksia on vielä jäljellä odottamassa silputtavaksi. Hyvää ruokahalua! Johannes Verasdonck Ensimmäiset omat rusinat. Kesämökin rinteitä myötäilevät Liisan rakentamat kivimuurit. Pulpettimallinen puurunkoinen kasvihuone imee aurinkoa itä-, etelä– ja länsisuun- Rinnetontti inspiroi rakentamaan kivimuureja, joihin raaka-ainetta löytyi sähkölinnasta. Umpinainen pohjoisseinä suojaa kylmiltä viimoilta. Oppia haettiin Ruotsista jan alta. Luonnonkivien asettelu vaatii taiteellista silmää ja tarkkaa sovittelua. Kaiken kaikkiaan varsin raskas urakka. seuran retkellä vuonna 2011. Sivu 8 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Kasvien mukana leviävät vieraslajit Teksti Marjatta Uosukainen Kasvien mukana leviää sekalainen joukko kasvintuhoojia. Keski-Suomessakin yleisten etanoiden ja kotiloiden lisäksi ulkomailta tuotujen kasvien mukana leviävät myös kasvitaudit ja hyönteiset, joita ei aikaisemmin esiintynyt Suomessa. Eikä kasvin tarvitse enää olla edes elävä, vaan esimerkiksi puisen pakkausmateriaalin tai puutavaran mukana leviää meille tuhohyönteisiä jopa toiselta puolelta maapalloa. Vaaralliset kasvitaudit Suomen lainsäädännössä on määritelty joukko kasvitauteja ja tuholaisia, joiden torjunta on erikoisen vaikeaa tai mahdotonta. Nämä vaarallisiksi kasvitaudeiksi ja tuholaisiksi luokitellut kasvintuhoojat aiheuttavat merkittävää vahinkoa maatalous-, metsätalous– tai puutarhatuotannossa. Kun vaarallinen kasvintuhooja löydetään, määrää Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tai paikallinen ELYkeskus toimenpiteet, joilla esiintymä hävitetään ja tuhoojan leviäminen laajemmalle estetään. Ilmoitusvelvollisuus Epäiltäessä vaarallisen kasvintuhoojan esiintymistä, tapauksesta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. Yhteydenotto tehdään Eviran kasvinterveysyksikköön (kasvinterveys@evira.fi) Mansikan punamätä Eräs pelätyimmistä marjakasvien taudeista on mansikan punamätä. Sen kulkeutumista Suomeen on pelätty jo 1980luvulta lähtien. Suomen liityttyä EU:n riski taudin kulkeutumiselle moninkertaistui, sillä ammattimaisessa mansikanviljelyssä yleistyi ulkomaisten taimien käyttö. Suomi kuitenkin varjeltui varsin pitkään punamädältä, kunnes viimein vuonna 2012 tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran. Aluksi tapauksia oli 2, mutta kesän kuluessa Evira kasvintarkastusyksikön laboratorioon keräämien näytteiden perusteella taudin saastuttamia mansikkatiloja löydettiin peräti 55 kpl. Taudin yleisyydestä voitiinkin päätellä, että se oli levittäytynyt salakavalasti maahamme päärynäviljelmillä. Nyt tauti on löytynyt jo useiden vuosien ajan tuontitaimien väli- Virostakin, joten alkaa olla vain ajan kysymys, milloin tauti rantautuu Suomeen. tyksellä. Punamätä on mansikan juuristoa tuhoava kasvitauti. Punamädän seurauksena kasvin sivujuuret mustuvat kärjistään, kuolevat ja juuristo muuttuu kaljun näköiseksi. Juuret muuttuvat sisältä punaisiksi. Samalla kasvin vedenotto ja ravinteiden saanti häiriintyy. Kasvi alkaa kitua ja lopulta kuolee. Suomi on tulipoltteen suhteen EU:n alueella suoja-aluetta, jolla taudin leviäminen on estettävä ja esiintymät on torjuttava. Tämä merkitsee, että Suomeen ei saa tuoda tulipoltteen isäntäkasveja Euroopastakaan muualta kuin tulipoltteesta vapailta alueilta. Tällöin kasveilla täytyy olla alkuperän osoituksena ns. ZPkasvipassi. EU:n ulkopuolelta isäntäkasOireet ilmestyvät yleensä laikuittain pellolle. Tauti leviää tilalla märän maan kautta veja ei saa tuoda lainkaan. melko helposti mm. työvälineisiin ja ko- Tulipolte esiintyy erityisesti ruusukasvien neisiin tarttuneen mullan mukana sekä heimon lajeilla. Tuhoisin se on kuitenkin veden mukana. Viileät ja kosteat olosuh- päärynä- ja omenapuille. Kaiken kaikkiteet ovat taudin leviämiselle otolliset, eli aan sen isäntäkasvien määrä on varsin Suomen ilmasto on taudille varsin suotui- mittava: ruusukvittenit, aroniat, tuomipihlajat, tuhkapensaat, pihlajat, kvitteni, sa. japaninmispeli, tulimarjat ja pastorinTauti on erityisen hankala, koska se säilyy punamarja. Tulipolte leviää pitkiä matkomaassa jopa 15 vuotta mansikan viljelyn ja erityisesti saastuneen kasvimateriaapäättymisen jälkeenkin. Tästä syystä lin mukana. Tehokkain tapa välttää taumansikan viljelyn jälkeen on saastunut din kulkeutumista maahamme, on noukasvupaikka syytä pitää mieluiten kasvidattaa erityistä varovaisuutta hankittaespeitteisenä. Maa-ainesta ei saa kulkeutua sa taimia ulkomailta. Ennen taimihankinalueelta. Tämä rajoittaa siis viljeltävien tamatkoja ulkomaille kannattaa aina kasvilajien valikoimaa. tarkistaa Eviran verkkosivuilta vaarallisia Mikäli tautia epäillään kotipuutarhassa, kasvitauteja koskevat määräykset. Riskasvusto kannattaa tuhota. Kaikki työväli- kejä ei pidä ottaa. neet, jalkineet yms. pestään huolellisesti. Tulipolte tarttuu kasveihin kukkien, vesi-, Kasvijätettä ei pidä kompostoida, sillä ja ilmarakojen, korkkihuokosten tai mepunamätäsieni säilyy kompostissa elinvoikaanisten vioitusten kautta. Bakteerit maisena. Saastuneelle kohdalle on paras leviävät saastuneen kasvien putkiloissa kylvää nurmikko. Aluetta ei pidä ottaa tukkien ne ja estäen kasvin nestevirtaukuudelleen käyttöön ennen kuin 15 vuotta set. Kasvi alkaa oirehtia lakastuttamalla on kulunut. Punamätä ei rajoita marjojen ensin verson kärjet. Lehtiin alkaa ilmeselintarvikekäyttöä eikä leviä marjojen tyä kuolleita laikkuja, lehtiruoti tai lehvälityksellä. Paras torjuntakeino on ennaltisuoni mustuu. Oireet etenevät lakastuttaehkäisy ja terveiden taimien käyttö. taen ja tappaen versoja kärjestä alkaen. Tulipolte Kuolleet kasvinosat jäävät kiinni kuolleiToinen puutarhakasvien pelätty vaaralli- siin versoihin, jotka ovat taipuisia. Paknen kasvitauti on Erwinia amylovora- sumpiin runkoihin alkaa muodostua kuobakteerin aiheuttama tulipolte. Tulipolte liolaikkuja, joiden reunoilta erittyy vaaleilevisi alkujaan Pohjois-Amerikasta muual- na pisaroina bakteerilimaa etenkin lämle maailmaan. Se on laajasti levinnyt pimässä, kosteassa säässä. myös Euroopan maissa. Tämä vaarallinen Bakteeri talvehtii kasvinjätteissä ja kuibakteeritauti on toistaiseksi kiertänyt vassa maassa. Bakteerilimaa levittävät Suomen rannikoita. Muissa Pohjoismais- edelleen linnut, hyönteiset, ihmiset ja sa tauti on jo tehnyt tuhojaan omena– ja sadepisarat. Tehokkaita levittäjiä ovat kasveja pölyttävät hyönteiset. Taimiaineksen lisäksi tauti leviää pitkiä matkoja jopa tuulen mukana. Tulipoltetta epäiltäessä asiasta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. Terveiden taimien käyttö kannattaa Kotimainen taimituotanto on hyvin valvottua. Etenkin marjakasvien tervetaimituotanto on osoittautunut luotettavaksi tuotantojärjestelmäksi. Ulkomaisia taimia hankittaessa on aina riski, että niiden mukana leviää Suomeen uusia kasvitauteja ja tuholaisia. Ostohetkellä hyvänkin näköinen taimi saattaa kantaa piilevänä vaarallisia kasvitauteja. Käytäntö on osoittanut, että taimikauppiaan vakuutteluihin taimien terveydestä ei voi täysin luottaa. Torjunta -aineilla kasvit voidaan saada myyntihetkellä virheettömän näköisiksi. Ongelmat tulevat sitten päivänvaloon omalla pellolla, kun vahinko on jo tapahtunut. Kasvisuojeluviranomaisten varoituksiin on syytä suhtautua vakavasti. Myös puutarhaharrastajien on oltava terveesti harkitsevia, kun hankkivat itselleen kasveja ulkomaanmatkoilta. Ostohetkellä pitää malttaa syynätä kasvit tarkkaan. Tuholaisten tai tautien läsnäolon voi aika usein todeta lehtien kirjavuudesta, epänormaalista väristä ja joskus suorastaan hyönteisten aiheuttamista puremajäljistä. Pitää muistaa kurkistella myös lehtien alapinnoille, sillä pikkutuholaisten, kuten punkkien ja ripsiäisten olemassaoloa on päältäpäin vaikea todeta. Luuppi tai suurennuslasi kannattaa pitää takataskussa kasvimatkoilla. Kotona kasvi karanteeniin eikä suoraan puutarhaan. Lisätietoja ei-toivotuista kasvintuhoojista saa ottamalla yhteyttä kasvisuojeluviranomaisiin. Kasvinsuojeluviranomaiset www. evira.fi Evira kasvinterveysyksikkö ELY-keskusten tarkastajat Valitse FinE kasvit FinE on tavaramerkki, jonka tarkoituksena helpottaa kuluttajia valitsemaan puutarhaansa kasveja, joilla on hyvät perinnölliset ominaisuudet. Hyvä perinnöllinen laatu tarkoittaa talvenkestävyyttä, taudinkestävyyttä, satoisuutta ja koristeellisuutta. FinE– tavaramerkillä varustetut taimet on lisätty suomalaisissa taimistoissa terveistä, kasvintuhoojista puhdistetuista emokasveista. Suomalaista geeniperimää Suomeen on viimeisten 400-vuoden kuluessa esitelty puutarhanviljelyyn ja puistorakentamiseen soveliaita kasvilajeja. Monet kokeilut ovat osoittautuneet turhiksi, mutta vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen kuluessa meille on valikoitunut kasvilajeja ja niiden lajikkeita, jotka pystyvät sopeutumaan ilmastooloihimme. FinE-koristekasviehdokkaat on kerätty Suomen vanhoista istutuksistapuistoista, hautausmailta, pihoilta, taimitarhois- ta ja kasvitieteellisistä puutarhoista ja puulajipuistoista. Joukossa on myös luonnonkasviemme koristeellisia muotoja. Terve lisäysaineisto FinE-kasvikantojen menestyminen on tutkittu joko useilla paikkakunnilla tehtyjen kantavertailukokeissa tai ne on valittu niiden pitkän viljelykokemuksen perusteella. Kasvien emotaimet ylläpidetään Maa– ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Laukaassa, jossa niille tehdään tauti– ja tuholaistestaukset ja tarvittaessa puhdistukset. Terve emokasviaineisto varmistaa sen, että kasvien mukana ei leviä taimistoille ja puutarhoihin haitallisia kasvintuhoojia. FinE-tunnus nimilapuissa FinE-tuotevalikoima käsittää nykyisin noin 200 kasvikantaa. Niitä saa hyvin varustetuista myymälöistä ja taimitarhoilta. Taimet tunnistaa nimilapussa olevasta logosta tai sanasta FinE. FinE tulee sanoista Finnish Elite eli suomalainen valio. Onnittelut hyvästä valinnasta! Numero 11 Sivu 9 Latva-artisokan kasvatuskokeiluja Keski-Suomessa Teksti: Enni Mertanen ja Mauritz Vestberg Latva-artisokka (Cynara scolymus) on monivuotinen, asterikasvien heimoon (Asteraceae) kuuluva ohdakkeen sukulaiskasvi. Parhaimmillaan kasvit voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi. Kasvista syödään latvoihin muodostuvien mykeröiden kehtosuomujen tyvien mehevät osat ja kukkapohjus. läpäisevä, mielellään kohopenkki. Kovin monta kasvia ei sitten enää tarvitsisi. Kunhan tuon talvehtimisen saisi varmistettua, ellei noita eri lajikkeita sitten halua vielä pitää huvin vuoksi. Artisokan viljely 1-vuotisena Laji on alun perin kotoisin Sisiliasta tai Pohjois-Afrikasta. Pohjoismaihin se levisi 1700 – 1800-luvuilla. Välimeren maissa latva-artisokkaa viljellään talven yli, jolloin sen satoa korjataan toukokesäkuussa. Suomessa latva-artisokan viljely on haasteellista, erityisesti talvehdittaminen on hankalaa. Meillä kasvia suositellaankin viljeltäväksi yksivuotisena. Tällöin esikasvatus pitää aloittaa mahdollisimman aikaisin, jopa keskellä pimeintä talvea. Siemenet kylvetään helmikuussa ja taimia kasvatetaan sisällä, mieluiten viileässä ja valoisassa. Kaksivuotinen viljely Latva-artisokka on kookas kasvi, joka muistuttaa ohdakkeita. Kuva: Mauritz Vestberg. Aikaisesta kylvöstä huolimatta latvaartisokat eivät tahdo ehtiä tuottaa satoa yksivuotisena. Vaihtoehtona on kuitenkin artisokan viljely kaksivuotisena, samoin kuin Välimeren maissa. Siispä piti ruveta miettimään mitenkä latvaartisokat saisi talvehtimaan. kiusalla pois kasvien tyveltä. Ratkaisuja on varmaankin kahta lajia: joko pitäisi löytää sellainen lajike, joka on muita kestävämpi ja kestää ainakin lumen alla tai sitten pitää keksiä keino talvisuojaukseen. Leppävedellä ei paljoa mietitty kumpaa strategiaa kokeillaan – tietenkin molempia. Kun yhdessäkään siemenpussissa ei luvata talvenkestävyyttä, eikä varsinaisia maatiaiskantoja ole vielä löytynyt, on kokeiltu jokseenkin kaikkia vastaan tulleita lajikkeita useiden vuosien aikana. Siemeniä on ostettu matkoiltakin. Yksikään lajike ei ole näyttäytynyt muita kestävämpänä ilman suojausta. Valitettavasti lajikenimetkään eivät ihan aina tahdo pysyä syksyyn, saatikka seuraavaan kevääseen, asti taimen mukana. Jos nimilaput eivät vaihdu keskenään purkista toiseen, aurinko haalista tekstiä tai nimitikku kompostoidu itsekseen kesken kesää, niin ainakin varikset tai muut eläimet kantelevat tikkuja ihan Tapana on ollut laittaa pari siementä lajikettaan kasvamaan pikku purkkeihin keväällä. Helmikuu on liian aikainen ajankohta. Latva-artisokka on varsin kranttu uudelleen istutuksen suhteen. Se voi liian pienissä purkeissa ryhtyä juromaan, jos taimia ei ehdi ajoissa siirtää suurempaan ruukkuun. Toki tämä voi olla merkki kasvattajan osaamattomuudesta, mutta oikeaa aikataulutusta pitää vielä etsiä. teettänyt töitä, eikä penkki vieläkään ole siinä kunnossa kuin sen pitäisi. Latva-artisokan pitää päästä kasvattamaan juuristonsa isoksi ja syvälle, joten meillä on savikon päälle rakennettu syväpenkkiä. Ilmeisesti kasvualustan pitäisi olla todella paksu, ravinteikas ja hyvin vettä Vihtasillassa kokeiltiin latva-artisokan yksivuotista viljelyä sateisena kesänä 2012 aivan tyydyttävin tuloksin. Siemenet kylvettiin pieniin ruukkuihin helmikuun puolivälissä. Itäminen onnistuikin hyvin ja pian taimet piti koulia isompiin ruukkuihin ja siitä vielä isompiin ruukkuihin. Ruukuissa oli hiekkaista kylvömultaa, jota oli ”terästetty” hallitusti liukenevalla, pitkäaikaisella Osmocote-lannoitteella. Isot, vahvat taimet istutettiin ulos kohopenkkiin kesäkuun puolessavälissä. Penkissä oli runsaasti omatekoista puutarhakompostia, josta sateisena kesänä liukeni hyvin ravinteita kasvien käyttöön. Puolet istutetuista 10 kasvista muodosti syyslokakuussa kukkavanan ja tuotti 3-6 cm:n kokoisia kävyn muotoisia mykeröitä. Maku oli mahtava, joten kannatti odottaa koko kesän. Tänä vuonna artisokan koeviljelyä jatketaan Vihtasillassa. Nyt siemenet on kylvetty jo tammikuun puolivälissä. Tarkoitus on myös kokeilla viljelyä isoissa astioissa. Talvipalttoota tarvitaan Talvisuojauksen vaihtoehdoista on meillä puhuttu monta vuotta ja tähän mennessä on kokeiltu olkien puutteessa kuivaa heinää. Valitettavasti heinä maistui kovasti pikkujyrsijöille ja samalla ne söivät artisokkien kasvupisteetkin. Oljet ehkä toimisivat paremmin. Toistaiseksi paras tulos on saatu kasaamalla latva-artisokkien päälle varsin myöhään syksyllä kohtuullinen ruko vaahteran lehtiä. Lehtien alla on ainakin pari artisokkaa saatu talven yli menemään. Riemu oli suuri keväällä ja satoahan sai heti seuraavana kesänä melkein syötäväksi asti. Siellä ne taas ovat, lehtien alla odottamassa kevättä. Talvisuojauksen lisäksi maan kunnostami- Syötävät nuput kehittyvät kasvin keskeltä kohoaviin kukkavarsiin. Satoa voi korjata, kun nen latva-artisokalle sopivaksi on meillä alimmat kehtosuomut alkavat siirottaa ulospäin. Kuva: Mauritz Vestberg. Miten sitä syödään? Teksti ja kuva: Marjatta Uosukainen Latva-artisokan latvassa olevan mykerön mehevä turvonnut kukkapohjus ja kehtosuomujen turpeat alaosat ovat nuorina ja kehittymättöminä kasvin syötävät osat. Keittokirjassa Kotiruoka (10. painos), oli vuonna 1925 seuraava artisokan keittoohje: ”Latva-artisokat tasoitetaan alta ja terävät piikit leikataan pois. Artisokat huuhdotaan hyvin, pannaan vähään, hiukan suolattuun veteen ja keitetään noin tunti kannen alla, tahi kunnes lehdet irtaantuvat. Sitte ne nostetaan reikäkauhalla, jotta vesi valuu niistä pois ja tarjotaan lämpiminä, vaahdoksi hierotus voin kera.” Nykyisissä valmistusohjeissa neuvotaan keitinveteen lisäämään myös hiukan sitruunamehua, joka estää mehukkaiden osien tummumisen. Keitto–tai höyrytysaika riippuu mykerön koosta. Suuret, esimerkiksi Italiassa viljellyt artisokat vaativat noin 40 minuuttia kypsytysaikaa. Meillä viljellyt artisokat jäävät pienemmiksi, joten niille riittää keittoajaksi 30 minuuttia. Artisokat syödään sormin nyppien suomu kerrallaan. Suomusta syödään sen pehmeä tyviosa, joka voidaan kastaa kastikkeeseen. Varsinainen herkku on mykerön Latva-artisokka on vähäkalorinen ja lähes mehevä turvonnut kukkapohjus. Siitä tulee kuitenkin poistaa ensin pohjuksesrasvaton. Se sisältää kuitenkin rautaa, kalsiumia, fosforia sekä A- B– ja C vita- sa kiinni olevat karvaiset siemenaiheet. miineja. Latva-artisokan valmistelussa keittämistä varten tarvitaan sakset ja terävä veitsi. Italiassa tai Ranskassa viljellyt artisokat ovat varsin kookkaita, 10-12 cm halkaisijaltaan. Sivu 10 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Mustaherukat Teksti : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Mustaherukka on Suomessa alkuperäinen, luonnonvarainen kasvilaji. Se kasvaa sekä mereisillä rannikkoseuduilla että mantereisilla sisämaan alueilla peräpohjolassa asti. Mustaherukka tuli meillä viljelykasviksi 200-300 vuotta sitten. Aluksi se oli lääkekasvi ja vähitellen siitä alettiin valmistaa viinejä, mehuja ja hilloja. Herukoista on viimevuosina saatu viljelyyn uusia lajikkeita. Taudit ja tuholaiset Mustaherukan haitallisimmat kasvintuhoojat ovat herukan äkämäpunkki ja sen levittämä suonenkatoviroosi. Äkämäpunkki leviää tuulen mukana viljelmältä toiselle, mikäli niiden esiintymiä ei ajoissa hävitetä. Suonenkatoviroosi on sadontuottokyvyn romahduttava tauti, sillä se aiheuttaa kukkien pahan epämuotoisuuden, jonka seurauksena ne ovat steriilejä. Saastuneen pensaan lehdet muuttuvat kapeiksi, nokkosmaisiksi. Marski ’Marski’ on pystykasvuinen pensas. Se on lajikkeiden ’Hedda’ ja ’Mortti’ välinen risteytys. ’Marski’ on kotipuutarhoissa oivallinen lajike, sillä pystykasvuisen pensaan leikkaustarve on vähäinen. Lajike on myös terve ja talvenkestävä. Kasvutapansa vuoksi ’Marskia’ voidaan käyttää jopa aitapensaana. Satoisuus on hiukan alhaisempi kuin ammattiviljelylajikkeella ’Mortti’. Mikael. Kuva: Saila Karhu Mikael Lajike on Pohjois-Suomessa parhaiten talvehtinut lajike. Se on uusi, parannettu, pystykasvuinen versio ’Brödtorp’lajikkeesta. Marjat ovat makeahkot ja niiden mustaherukka-aromi on mieto. Täten ne soveltuvat tuorekäyttöön ja mehustukseen. Hedda. Kuva Marjatta Uosukainen Marski on pystykasvuinen, kotitarveviljelyyn soveltuva, terve lajike. Marjat maistuvat hyvin tuorekäytössä. Kuva Marjatta Uosukainen Hedda Norjalainen ’Hedda’ on syntynyt lajikkeiden ’Öjebyn’ ja ’Melalahti’ välisestä risteytyksestä. Se on pystykasvuinen, melko pienikokoinen pensas ja yhtä satoisa kuin ’Öjebyn’. ’Heddan’ marjat ovat makeat ja miellyttävän makuiset. Marjat ovat tiukasti kiinni tertuissa. Marjakoko on suurempi kuin emolajikkeella ’Öjebyn’. Lajike on talvenkestävä etenkin Suomen sisäosissa, joissa talvet ovat kylmiä. Suositellaan kotipuutarhoihin. Pakastettuna aromikas. Mortti. Kuva Marjatta Uosukainen Öjebyn. Kuva Marjatta Uosukainen Mortti Öjebyn ’Mortti’ on ammattiviljelyssä ollut tärkein suomalainen lajike etenkin EteläSuomessa. Se on ollut teollisuudelle hyvä lajike; satoisa, marjan laatu hyvä, helposti konepoimittava ja härmänkestävä. Sen heikkous on kuitenkin kukinnan aikaisuuden vuoksi hallanarkuus. Ruotsin Norrbottenista 1940-luvulla löydetty pensas, joka on pitkään pitänyt pintansa viljelylajikkeena. Pensas on voimakaskasvuinen ja helposti lamoava, kotipuutarhoissa hankala hoidettava. Marjat ovat suuret, hiukan himmeäpintaiset ja voimakasmakuiset. Lajiketta on viljelty sekä teollisuusmarjana että kotitarvevilje’Mortti’ on yksi ’Öjebyn’- lajikkeen lukuilyssä koko maassa. Vain Lapissa lajike ei sista risteytysjälkeläisistä. Sillä on kiinteät, paksukuoriset, teollisuuskäyttöön so- ole kestävä. veltuvat marjat. Tuoremarjana lajike koe- Hyvien laatuominaisuuksiensa ja talventaan helposti liian kirpakaksi ja voima- kestävyytensä vuoksi lajiketta on käytetty kasaromiseksi. Lajike on kuitenkin hyvin yleisesti uusien lajikkeiden jalostuksessa satoisa. Pensas on pystykasvuinen. toisena vanhempana. Ola. Kuva Marjatta Uosukainen Ola Lajike on melko vähän viljelty kotimainen lajike. Marjat ovat pehmeän makuiset, melko pienet. Hyvä tuore– ja pakastemarja. Viherherukat Teksti ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Viherherukka on uusin tulokas viljelykasvina. Se on syntynyt mutaation seurauksena mustaherukasta itsepälytyksen seurauksena. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka viljelee viherherukkaa. Ensimmäinen viherherukkalajike ’Vertti’ on väistynyt markkinoilta. Lajikkeen vilje- lyssä olivat ongelmina pensaiden lamoava kasvutapa ja mataluus sekä marjojen ennenaikainen variseminen. Viherherukasta on tullut kuitenkin suosittu viljelykasvi ja sen viljelypinta-ala on kasvanut tasaisesti. Vihreät, hienoaromiset marjat ovat osoittautuneet viininvalmistuksesa oivalliseksi raaka-aineeksi. Viherherukka on nykyisellään myös kotipuutarhoissa suosioitaan kasvattanut viljelykasvi, sillä se on tuoreena varsin hyvä käyttömarja. Se ei ole maultaan yhtä voimakasarominen kuin mustaherukka. Maku on miellyttävä ja yllättäen sen marjoissa on mustaherukkaa korkeampi C-vitamiinipitoisuus. Venny on hapokas viinin raaka-aine. Vihreästä väristä johtuen viherherukoissa ei ole antioksidantteina tunnettuja antosyaniineja lainkaan. Vertti-lajikkeen menestyksen innoittamana viherherukasta on jalostettu uusia, parempisatoisia lajikkeita. Uudet lajikkeet ovat ’Venny’ ja ’Vilma’. Ne ovat selvästi satoisampia kuin vanha lajike ’Vertti’. Merkittävä parannus on myös marjojen säilyminen pensaissa vielä kypsymisen jälkeenkin. Vilma ’Vilma’ on selvästi makea sekä maultaan että tuoksultaan. Lajikkeen satoisuus on hiukan heikompi kuin ’Venny’-lajikkeella. Kotitarveviljelyssä ero satotasossa ei ole merkitsevä, sillä ’Vilma’ on maultaan erinomainen naposteltava tuoremarja. Venny ’Venny’ on happoisempi kuin muut viherherukkalajikkeet. Sen C-vitamiinipitoisuus on säännöllisesti korkeampi kuin millään muulla herukalla. Pitoisuus 240 mg/100 g vastaa jo tyrnien vitamiinipitoisuutta. ’Venny’ on kasvutavaltaan ’Öjebyn’lajikkeen kaltainen ja soveltuu siten myös konepoimintaan ammattiviljelyssä. Kohtuukokoinen pensas sopii myös kotipuutarhoihin. Vilma on makea tuoremarja. Sivu 11 Numero 11 Punaherukat Teksti : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Punaherukka on viljelykasvina varsin monimuotoinen. Suomessa kasvava luonnonvarainen pohjanpunaherukka on yleinen laji koko maassa. Vanhimmat lajikkeet, kuten ’Punainen Hollantilainen’ tunnetaan jo 1665 julkaistussa kirjallisuudessa. Lajikkeet ’Katri’ ja ’Punahilkka’ ovat uudempia suomalaisia viljelylajikkeita. Katri Hillittykasvuinen suomalainen muunnos lajikkeesta ’Rotes Wunder’. Marjat kauniin punaiset, suuret ja makean happoiset. ’Katri’ on hyvin satoisa ja menestyy KeskiSuomen korkeudella hyvin. Mainio pakaste-, tuore- ja mehumarja. Punahilkka Punaherukka Katri on Suomesta löytynyt ’Rotes Wunder’ lajikkeen muunnos tai siementaimi. Pensas on ’Punaiseen Hollantilaiseen verrattuna pienehkö ja erittäin satoisa. Kuva: Marjatta Uosukainen. Uusi, vasta markkinoille tulossa oleva lajike. Pensas on pystykasvuinen ja sillä on vaaleanpunaiset kukat. Marjat ovat pitkissä tertuissa, ja pisaranmuotoiset. Maultaan ne ovat vähähappoiset, makeahkot Punahilkka on aivan uusi suomalainen ja mehukkaat soveltuen erinomaisesti lajike, joka on vasta tulossa markkinoiltuorekäyttöön. Höyrymehu on voimakkaan le. Tertut ovat kookkaat ja marjat makepunaista ja poikkeaa täten totutusta. at. Kuva: Tarja Hietaranta. Valkoherukat Teksti: Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Valko– ja punaherukat ovat soveliaita myös aitapensaiksi. Kuva Marjatta Uosukainen Puna ja valkoherukat periytyvät samoista luonnonvaraisista lajeista ja ovat kasveina varsin samankaltaiset. Valkoherukka on muunnos päälajistaan eli punaherukasta. Valkoinen Suomalainen Siitä puuttuu värin lisäksi myös punaheru- Lajike on Suomesta löytynyt valkoherukkan kirpeä happamuus. ka, joka on todennäköisesti jonkun viljelyValkoherukasta on tulossa markkinoille lajikkeen siementaimi. Maku makea. kaksi uutuuslajiketta. Kuva: Marjatta Uosukainen Piikkiön Helmi Lepaan Valkea Erinomainen uusi lajike tuorekäyttöön. Marjat suuret, makean hapokkaat ja Marjat ovat makeita ja kauniita kuin raikkaat. Uutuuslajike on pystykasvuinen helmet. Melko pystykasvuinen. ja pienempi kuin ’Valkea Hollantilainen’ Kuva: Tarja Hietaranta Kuva: Tarja Hietaranta Karviaiset Teksti ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Suomalaisia karviaislajikkeita ’Lepaan Punainen´ ja ’Hinnonmäen Keltainen’ viljellään myös Ruotsissa. Näiden lajikkeiden hyvä puoli talvenkestävyyden lisäksi on niiden härmänkestävyys, joka on säilynyt jo vuosikymmenien ajan. Yleensä karviaiset saavat helposti sekä lehtiinsä että pahimmillaan myös marjojen pinnoille harmaan sienikasvuston. Härmän saastuttamat marjat saavat myös makuvirheen ja marjat ovat syöntikelvottomia. Lepaan punainen Hinnonmäen Keltainen Tämä suurimarjainen punainen karviainen on erinomainen mehumarja. Mehusta tehty hyytelö on upean värinen ja aivan verrattoman herkullista. Hyytelö on kaunis jäätelön lisukkeena. Marjasoseesta syntyy myös hyvää hilloa jogurttien ja ruokien ohelle. Punaisella karviaisella maustettu omatekoinen jäätelö on myös kokeilemisen arvoinen makuelämys. Säilöntämarjana tämä kaunis ja kookas marja on sellaisenaan hiukan väritön ja vähämakuinen. Se on kuitenkin suosittu marjaviinien raaka-aine ja soveltuu toki sekamehuihin ja hilloihin. Parhaimmillaan ’Hinnonmäen Keltainen’ on kuitenkin suoraan pensaasta poimittuna napostelumarjana. Sivu 12 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Puutarhaseura matkailee ja toimii Ollaan olemassa — Muutarhurin vuosi 2012 Teksti ja kuvat muutarhuri Antero Liimatainen Menneen kesän muistoissa kummittelee muutamia asioita ylitse muiden. Alkukesä oli kuivaa kuin kamelinkakka Atacaman autiomaassa. Loppukesää kohti mentiin taas toiseen äärimmäisyyteen, satoi 24/7 eli 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa! Monta "mielipahahäiriötä" mahtui kesään kaksitoista. Koska kaikesta huolimatta vuosi on siirtymässä muistojen multaiseen kirjaan, on hyvä miettiä mitä jäi käteen? No, känsiä jäi käteen, patteja polviin ja vaimolla kädet venyivät kymmenkunta senttiä pelkästä vesiperän vetämisestä! Vaikka syksyllä satoi, kasvit tarvitsivat kastelua koko kesän. Onneksi syksy ja talvi hoitavat muistia niin, etteivät menneen kesän harmit siirry Puutarha Tahvosilla vierailua isännöi toimitusjohtaja Tomi Tahvonen lapsineen. Tuhannet kukkivat alppiruusut ja uudelle keväälle. ’Aamurusko’ atsaleat taimikentillä ja esittelymaalla saivat matkalaiset haukkomaan henkeä ihastuksesta. Kuvat yllä ja alla. Matkailu avartaa Tuliaiskasvien vuosikertoja Matkat ovat aina olleet kesän kohokohtia, ja niin tänäkin kesänä. "Etelänmatka" oli mieleenpainuva kokemus. Järvenpään Pihapalvelu oli mielenkiintoinen paikka, puhumattakaan Pohjankurun Puutarha Tahvosista, jossa kukkia kasvaa lähes sadalla hehtaarilla. Vaikea kuvata sanoin miltä tuntuu katsella esimerkiksi tuhansia alppiruusuja parhaassa kukassaan — eivätkä ne olleet ainoat kukat! Huh, huh! Magnolia, keltalehtinen kultahondonvaahtera ja alppiruusu muun muassa lähtivät mukaamme Sysmään. Vuoden 2011 kesällä Ruotsista tuodut kasvit ovat pääosin elossa. Zetakselta tuodut kirsikkasorvarinpensas, kellokuusama ja maakkiakin selvisivät talvesta. Kaksi ensin mainittua jopa kukkivat. Rolls Royce-mieheltä ostettu Aralia jacobina kasvoi nimensä mukaisesti "pirullisen" hyvin. "Ohrapetteriltä" (Peter Korn) tuodut kasvit ovat myös hengissä istutettuina Peterin ohjeiden mukaan - hiekkaan. Bambu mm. on ollut oikein tyytyväinen ja se 5 cm korkea alppiruusu oli todella upea Majapaikassamme, Kaisankodissa, oli kukkiessaan. Pieni on kaunista. Kasveisniin pitkät käytävät, että tuli uudestaan sa. nälkä huoneelle kävellessä. Kävimme myös Helsingin Kumpulassa ja muutamat Tuna Trädgårdilta tuomani merihalikka ehtivät käymään Viikin Gardeniassakin. kasvoi pelkässä hiekassa neliömetrin Tammisaaren seudulla Fiskarsin ja Billnä- kokoon! Levisi kuin Elanto aikoinaan. sin puutarhat olivat myös ohjelmassam- Rhodokselta lahkeeseen tarttuneet Hotme. Kirveskylässä söimme erinomaisen tentottiviikuna, lohikäärmekalla ja Bulbinella totuttelivat vähemmän välimerelliaterian. seen ilmastoon ja toivon mukaan sulosTaimistoretki pohjoiseen tuttavat vielä ensi kesääkin. Aika näyttää. Toinen retki tehtiin Raahen Arkkukariin Ihmeellisin todiste kasvuvoimasta ja Särkän Perennataimistolle. Särkällä oli- luonnon tuhlaavaisuudesta oli se, että vat sääolot haitanneet kasvien talvehti- vaimoni auton ikkunoitten sivulasien tiimista ja myöhästyttäneet sesonkia. Tal- visteitten välistä alkoi syksyllä kasvaa vet eivät ole aina siskoja keskenään... jotakin. Luultavasti koivun taimia. YleenKaikesta huolimatta bussille käveli kan- sähän autot kukkivat keväällä, mutta saa täydet kasvikassit molemmissa kä- Korean Kia kukkii näköjään syksylläkin. sissään. Puutarhainnostus tarttuu Kävimme myös Särkän lähistöllä harrastajapuutarhuri Tita Haapajoen pihassa. Avoimet puutarhat-tapahtuma keräsi piPaljon oli upeita kasveja, mutta itikoita oli hoihin runsaasti väkeä, jopa Sysmään vieläkin enemmän. Missään en ole näh- maaseudulle. Ajankohta oli mielestäni nyt niin paljon itikoita kuin siellä! Siellä myöhäinen, mutta ensi kesänähän tapahtuma järjestetään aiemmin. Moni etsi piti muutarhurikin suunsa kiinni. avoimia pihoja turhaan kaatuneilta netOmatoimimatkailuakin on harrastettu tisivuilta. Tapahtumana avoimien ovien Monia lyhyitä ja vähän pidempiäkin oma- päivä oli oikein mukava juttu. Puutarhatoimisia matkoja kesään mahtui. Niitä kävelyihin ja muihin tapahtumiin olemme vain ei voi olla tekemättä. Messut ja mm. osallistuneet mahdollisuuksien mukaan. "Tyrisevän” kukkamarkkinat Virossa ovat Etäisyydet ovat kuitenkin rajoittava tekijä. niitä tapahtumia, joista sitä vaan vuosi Uusia jäseniä Jyväskylän puutarhaseutoisensa jälkeen itsensä (ja tuttuja) löy- raan on täältä etelän suunnaltakin tullut ja ehkä voimme osallistua tulevaisuudestää. sa piha-, ym. tapahtumiin kimppakyytejä Etelä-Pohjanmaan taimisto, autolasimie- hyväksi käyttäen. hen Vakkataimi, Eelis ja Helinä Kauppila, Myllykoski, Inkeroinen ja Mikkelin suunta. Ja kevättä on taas ilmassa! Kaikissa noissakin paikoissa tuli käytyä - Siemenluetteloita on alkanut tipahdella ja aina mukaan lähti tuliaisia! Onneksi postiluukusta ja sehän on niitä ensimpihaa on vielä jäljellä, mutta penkkipun- mäisiä kevään merkkejä. Hangen alla on nerrusta kyllä riittää... liki 500 purkkia taimia ja siemeniäkin on Puutarha Tahvoset on erikoistunut alppiruusujen taimituotantoon ja tuotantotekniikka onkin viilattu viimeisen päälle. Kuva Antero Liimatainen. Suomalainen lakka Nyby on tulossa markkinoille Pohjankurusta. Vierailumme aikana taimissa kypsyivät jo ensimmäiset marjat. Kuvat Antero Liimatainen. Numero 11 Sivu 13 Puutarhaseura matkailee ja toimii jemmattu jokunen kenno. Odotellaan nyt vaan sitä kiireistä kevättä. Keväthän on se onnellinen ohimenevä hetki kun penkeistään löytää jotain uutta lähes päivittäin, eivätkä rikkakasvit ole vielä saaneet ylivaltaa. Se ilo on kuitenkin lyhyt - joka kevät! Kevään vaihtuessa kesäksi, alkaa mielensä pahoittajakin elää. On messuja ja tapahtumia. Talvella tilatut siemenpussukaiset ovat iloisesti sekoittuneet ja penkeistä ovat taas nimilaput kummasti hävinneet. Jos laput ovat tallella, niistä tuskin yksikään ehtii kasvaa A-neloseksi, ei edes Koiraspuutarhurilla. Olemme etuoikeutettuja, koska meillä on neljä vuodenaikaa, siis syksy, talvi, kevättalvi ja takatalvi! Notkeana kaiken ikää Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille multasormille, jotka polvistelevat miettimättä sen kummemmin, millä suunnalla se Mekka sitten lieneekään. Yritetään pysyä terveenä tulevaa kesää silmälläpitäen. Lunssa on jo sairastett, pyrstöyskä on vielä kokematta. Muuten, puutarhurin kesään kuuluu vain kaksi vapaapäivää: Eilinen ja huominen! Ollaan olemassa, toivoo muutarhuri. Tuijan Kasvit Tuijas Växter Teksti: Muutarhuri Antero Liimatainen Googlaaminen tuottaa joskus mielenkiintoisia löytöjä. Kerran kasveja etsiessäni tuli vastaani puutarha nimeltään Tuijas Växter. Nimi kuulosti kovin suomalaiselta. Niin se myös oli. Nimen takaa löytyi v. 1970 viisivuotiaana vanhempiensa mukana Olofströmiin muuttanut Tuija Finnilä. Vuonna 2004 hän perusti Kyrkhultiin, eteläiseen Ruotsiin oman taimitarhan. Tarha sai alkunsa siten, että hän etsi omaan näytepuutarhaansa kasveja. Sopivia kasveja ei aina löytynyt, joten hän päätti hankkia ja kasvattaa niitä itse. Nykyisin Tuijan puutarhalta löytyy kasveja mummonkasveista erikoisuuksiin, joita on usein muualta vaikeaa löytää. Alkuaan kolmensadan neliön tarha on vuosien kuluessa kasvanut nykyisiin, noin neljäntuhannen neliön mittoihin. Useimmista taimistolta löytyvistä kasveista on tiedot Tuijan nettisivuilla www.tuijasvaxter.com). Melkein kaikista kasveista on myös kuvat. Aivan kaikkia kasvejaan Tuija ei nettisivuille laita esim. niiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Kannattaa kysäistä kuitenkin, jos jotain erikoista on etsimässä. Tuijan sivuilla on mukava piipahtaa vaikkapa vain mielenkiinnosta kauniita kuvia kohtaan. Seuramme varainhoitaja Katariina Pouta säteili Pohjankurussa kilpaa Puutarha Tahvosilta hankittujen aarteiden kanssa. Kuva Antero Liimatainen. Tuijan kasvit kulkevat kätevästi postin kautta pitkin Eurooppaa, myös Suomeen. Hän lähettää nimilapulliset kasvit ilman multaa ja postittaa ne maanantaisin, jolloin ne eivät seiso postissa viikonlopun yli. Omat tilaukseni ovat tulleet perille keskiviikkona tai viimeistään torstaina. Saamani kasvit ovat olleet "sopivan" kokoisia postitettavaksi, joten postimaksut ovat todella kohtuulliset. Tuija puhuu suomea! Muutarhuri suosittelee! Tuijas Växter Mielenkiintoisia kasveja www.tuijasvaxter.com Puh. +46 454 77 04 51 Sivu 14 Suosi ammattitaitoa! KIITÄMME LEHDESSÄMME ILMOITTANEITA Lue lisää Jyväskylän Puutarhaseuran verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi Perennoja TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN ! Hyviä taimia on ilo istuttaa – oikeita neuvoja helppo noudattaa ! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 PENSASMUSTIKOITA Myös itsepoimintana 040‐831 3240 Rauli Vepsäläinen Kiurunkuja 6, 41350 Laukaa as. Mullan valmistus, myynti ja kuljetus: - kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa - nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät Kuorikkeet ja hakkeet Murskeet Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi, p. 0500-635 217 Kysy osaajilta! Numero 11 Sivu 15 Jyväskylän Puutarhaseura ry. myy messuosastollaan mm. hienoa lahjakirjaa Pikkukaupungin Pihoja– ja Puistoja AMMATTILAINEN AVUKSI PIHAHOMMIIN ! PIHA- JA PUUTARHAPALVELU MIKA KUMPULAINEN 040-754 8121, mika.kumpulainen@elisanet.fi HELPMAN KY Vihertyöt viimeisen päälle Viheralueiden perusta- Hankamäentie 279 Uurainen, Kotaperä, 040-733 6631 mis– ja hoitotyöt - Kesäkukat - Äitienpäiväkukat - Amppelit Luonnonkivityöt Avoinna touko-kesäkuu Pienkuormaajapalvelu - nostot, siirrot, maaainesten levitys Pihaneuvonta Kauko Lehtonen 040-746 2530 Eeva Kortepuro helpman@helpman.fi www.helpman.fi - pihasuunnittelua -pihaneuvontaa Piipanniementie 20 41450 Leppälahti 040 8211530 eeva.kortepuro@pihaneuvonta.net www.pihaneuvonta.net Pihasuunnitelmat Neuvontakäynnit Nurmikkomullat, maisemointikivet, murskeet ja kaivinkonetyöt Hannu ja Seppo Anttonen Ky, Äänekoivisto Puh. 0400-345 937, 040-539 4462 VIHERAHONEN Puh. 0400-344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi Puutarhaoppaat ja viimeisin lehtemme ovat saatavilla Juho Jussilan myymälässä Toimitamme autokuormittain Viljavuuspalvelu Oy:n tutkimaa HYVÄÄ MULTAA Tilaukset: 0400 - 642 896 Juha Holm Puh. 0400-679 377 Maansiirto Veljekset Holm Oy Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 117. toimintavuosi Jyväskylän Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Pauliina Alm, Maija Jussila-Savo, Enni Mertanen, Hannele Niemelä ja Riitta Peräinen Ilmoitukset: Pauliina Alm, Jouko Hyytiäinen, Maija Jussila-Savo, Hannu Liimatainen, Enni Mertanen ja Marjatta Uosukainen Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki painosmäärä 6500 kpl Jyväskylän Puutarhaseura ry. retkeilee vuosittain kotimaisissa taimistoissa. Taimistovierailuilla jäsenet tutustuvat henkilökohtaisesti taimistojen omistajiin ja heidän tuotteisiinsa. Keski-Suomen alueella suosittu vierailukohde on ollut Ahosen Taimisto Karstulassa. Kesällä 2012 Ahosen taimiston tuotteisiin oli tutustuttu jo ennalta hinnastojen avulla. Paikan päällä voitiin rauhassa valita esillä olevista tuotteista ne yksilöt, jotka täyttivät kunkin henkilökohtaiset vaatimukset. Päätellen bussin tavaratilaan kertyvistä lukuisista taimipakkauksista, valikoimasta löytyi myös muutakin kuin suunniteltuja hankintoja. Kuva: Hannele Niemelä. Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2013 Kesäkauden ulkopuolella kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00 yleensä Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan, kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä. Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme. Su 24.03. klo 13.00 Sääntömääräinen kevätkokous. Lounasravintola Mirka. La 27.07. Retki Seinäjoelle ja Töysään Su 24.03. klo 14.30 Kasvien mukana leviävät taudit, Lounasravintola Mirka. Marjatta Uosukainen/MTT Ti 30.07. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Lievestuoreella Su 04.08 Valtakunnallinen Avoimet puutarhat tapahtuma La 10.08. Retki Leivonmäelle, Tommolan tila ym. Ti 20.08. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Vehniällä La 20.04. Retki Pihapiiri-puutarhamessuille Lahteen Su 28.04. klo 16.00 Suomen perinnekasvit Jouko Rikkinen/Helsingin Yliopisto Su 12.05. klo 16.00 Puutarhan uutuuskasvit Pirjo Uuttana/Viherlandia La 24.08. Retki Puutarhaliiton paikallisyhdistysten kesäpäivään Tampereelle Ti 28.05. klo 18.00 Pihakävely ja taimien vaihto yksityispihassa Kuohulla Ti 03.09. klo 18.00 Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa Ti 11.06. klo 18.00 Pihakävely Jyväskylän alppiruusupuistossa Marjatta Uosukainen/MTT Su 22.09. klo 16.00 Minun puutarhani Katarina Lassheikki/Puutarhaliitto To-su, 13.-16.06. Retki Viroon, Latviaan ja Liettuaan Su 20.10. klo 14.30 Keski-Suomen uhanalaiset kasvit, paikka avoin. Lehtori Veli Saari Ti 09.07. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Säynätsalossa La 09.11. klo 13.00 Satokauden päättäjäiset, paikka avoin La 13.07. Kurssi Piharakenteita Betonista. Oy Juho Jussilan piha. Su 24.11. klo 16.00 Ruusuaiheinen luento Suomen Ruususeuran pj. Lauri Korpijaakko Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi
© Copyright 2025