Kaivostoiminnan edellytysten kehittäminen
RAPORTTI KOKO 11.05.2011 TUNTURI-LAPIN KEHITYS RY KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYSTEN KEHITTÄMINEN 2 Copyright © Pöyry CM Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry CM Oy:n antamaa kirjallista lupaa Copyright © Pöyry CM Oy 3 Tiivistelmä Huhtikuu 2011 Kaivostoiminnan edellytysten kehittäminen Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kuudessa kunnassa on runsaasti toimeliaisuutta kaivannaisten etsinnässä ja hyödyntämisessä. Tämä selvitys tähtää toiminnan tehostamiseen ja sen taloudellisen merkityksen vahvistamiseen. Ensimmäisessä luvussa kuvataan alueen entiset ja nykyiset kaivokset (9), varaukset (11) ja valtaukset (515) sekä valtaushakemukset (488). Toisessa luvussa käydään läpi hyödyntämisen tekniikka, rahoitus ja hallinto, joista on myös laadittu liitteet 1 ja 2. Kolmas luku käsittelee malmien etsintää. Neljännessä luvussa tarkastellaan kaivosten jatko- ja sivutoimintoja ja merkitystä aluetaloudessa. Suosituksissa ehdotetaan erityisen alueen kaivosklusterin muodostamista ja sen kautta tapahtuvaa alan edistämistä ja osallistumista sen kehittämiseen. Liitteessä 3 esitellään selvitysprojektin vaiheet. Avainsanat: Tunturi-Lappi, Tornionlaakso, kaivokset, rikastus, aluetalous Lisätietoja Tunturi-Lapin Kehitys ry Markku Mäkitalo puh 0400 691 417 e-mail markku.makitalo@kittila.fi Liisa Mäenpää puh 040 568 95 88 e-mail liisa.maenpaa@tunturilappi.fi Pöyry CM Oy Pekka Rytilä puh 040 50 38 136 e-mail pekka.rytila@poyry.com Copyright © Pöyry CM Oy 4 Abstract April 2011 Mining Industry Premises Development Many activities around mining are found in the area of seven municipalities in North West Lapland. The aim of this study is to boost and coordinate these important activities. In the first chapter, former and existing mines (9), exploration licenses (11), concessions (515) and claims (488) are presented, deepened in two annexes nr 1 and 2. In the second chapter, the technology, financing and management of ores utilization are handled. In the third chapter, the exploration activities are presented. Chapter four handles the bi-activities and economic importance of mine cluster. In the conclusions, a special mine cluster launch in the area is proposed with a task to promote and represent the whole area in mining. In the annex 3, the teams and organisation of the study during the first half of year 2011 are presented. Key words: Finnish North West Lapland, Tornio valley, mining, ore beneficiation, regional economy Contacts Tunturi-Lapin Kehitys ry Markku Mäkitalo tel +358 400 691 417 e-mail markku.makitalo@kittila.fi Liisa Mäenpää tel +358 40 568 95 88 e-mail liisa.maenpaa@tunturilappi.fi Pöyry CM Oy Pekka Rytilä tel +358 40 50 38 136 e-mail pekka.rytila@poyry.com Copyright © Pöyry CM Oy 5 Pöyry CM Oy Huhtikuu 2011 Kaivosteollisuuden edellytysten kehittäminen Copyright © Pöyry CM Oy 6 1 KAIVOSTOIMINNAN NYKYTILA ................................................................................... 9 1.1 Kaivosalan yleisluonne ..................................................................................................... 9 1.2 Kohdealueen kuntakatsaus............................................................................................ 11 Enontekiö....................................................................................................................................... 11 Kittilä .......................................................................................................................................... 11 Kolari .......................................................................................................................................... 12 Muonio .......................................................................................................................................... 12 Ylitornio.......................................................................................................................................... 12 Pello .......................................................................................................................................... 12 1.3 Toiminnassa ja rakenteilla olevat kaivokset ................................................................. 13 Kittilän kultakaivos ........................................................................................................................ 13 Hannukainen, Kolari ..................................................................................................................... 14 Ruonaoja, Kolari ........................................................................................................................... 14 Sinermänpalo ................................................................................................................................ 14 Sodankylän kaivokset................................................................................................................... 14 1.4 Historialliset kaivokset .................................................................................................... 14 Rautuvaara ja Hannukainen ........................................................................................................ 14 Saattopora ja Pahtavuoma .......................................................................................................... 15 Kutuvuoma .................................................................................................................................... 15 Sirkka .......................................................................................................................................... 15 Kesänkitunturi ............................................................................................................................... 15 1.5 Valtaus- ja varaustilanne ................................................................................................ 15 Voimassa olevat valtausvaraukset.............................................................................................. 17 Voimassa olevat valtaukset ......................................................................................................... 17 Haetut valtaukset .......................................................................................................................... 18 1.6 Metallogeeniset alueet.................................................................................................... 19 2 HYÖDYNTÄMISEN MARKKINOINTI ........................................................................... 20 2.1 2.2 2.3 2.4 2.5 2.6 2.7 2.8 2.9 2.10 Kaivoskivennäiset ........................................................................................................... 20 Kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet ........................................................... 20 Kaivostoiminnan lopputuotteet....................................................................................... 21 Esiintymien markkinointi ja myynti................................................................................. 22 Esimerkkitapaus Agnico-Eagle ...................................................................................... 25 Valtion panos hyödyntämisessä .................................................................................... 26 Kaivostoiminnan rahoitukseen liittyvät haasteet .......................................................... 27 Uuden kaivoslain vaikutukset alan toimintaedellytyksiin ............................................. 28 Kaivoksien hyödyntäminen matkailussa ....................................................................... 29 Kullan jatkojalostus hankealueella................................................................................. 29 3 MALMIEN ETSINTÄ....................................................................................................... 31 3.1 3.2 3.3 3.4 Sattumalta löytyminen .................................................................................................... 31 Etsintäkilpailut ja kansannäytteet .................................................................................. 34 Systemaattinen etsintä ................................................................................................... 34 Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson malminetsintäyritykset ............................................. 35 Copyright © Pöyry CM Oy 7 Agnico-Eagle Finland Oy ............................................................................................................. 35 Northland Mines Oy...................................................................................................................... 35 Anglo American Exploration B.V ................................................................................................. 35 Mawson Energi AB ....................................................................................................................... 36 Polar Mining Oy ............................................................................................................................ 36 Endomines Oy............................................................................................................................... 36 Tailtiu Oy........................................................................................................................................ 36 Lappland Goldminers Oy ............................................................................................................. 36 Akkerman Exploration B.V........................................................................................................... 36 FQM Kevitsa Mining Oy ............................................................................................................... 36 Magnus Minerals Oy..................................................................................................................... 37 Pyhäsalmi Mine Oy....................................................................................................................... 37 Tertiary Minerals Plc..................................................................................................................... 37 Morenia Oy .................................................................................................................................... 37 Geologian tutkimuskeskus ........................................................................................................... 37 Yksityiset henkilöt ......................................................................................................................... 37 4 KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYKSET JA KERRANNAISVAIKUTUKSET .......... 38 4.1. Tekniikkaa ja aluetaloutta ..................................................................................................... 38 4.2. Liikenneolot............................................................................................................................ 40 4.3. Kaivostoiminnan vaikutukset sijaintikunnassa.................................................................... 42 4.4. Esimerkkitapauksia sivuaineiden hyödyntämisestä........................................................... 44 5 SUOSITUKSIA ................................................................................................................ 46 6 LÄHTEITÄ ....................................................................................................................... 47 LIITE 1 PIENI KAIVOSSANASTO JA TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET ....................................... 47 PIENI KAIVOSSANASTO ........................................................................................................... 48 TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET ........................................................................................................ 54 LIITE 2 SUOMEN KAIVOSHALLINTO JA LAINSÄÄDÄNTÖ ................................................ 61 LIITE 3 SELVITYKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA TOIMEENPANO ................................. 64 Copyright © Pöyry CM Oy 8 Copyright © Pöyry CM Oy 9 1 KAIVOSTOIMINNAN NYKYTILA Tässä luvussa esitetään aluksi yleistiedot Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kuudesta kunnasta Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello ja Ylitornio. Olemassa ja rakenteilla olevista ja suunnitelluista kaivoksista Kittilän Suurikuusikko, Pajalan Kaunisvaara, Kolarin Hannukainen ja Äkäsjokisuun Ruonaoja esitetään yhteenveto, samoin alueella olemassa ja vireillä olevista valtauksista, valtausvarauksista ja valtaushakemuksista. Alueella sijainneet historialliset kaivokset esitellään. Luku antaa kokonaisuutena tiedot alueen tämänhetkisestä ja potentiaalisesta aktiviteetista. Uudet eri tyyppien metallogeeniset alueet, jotka eivät ole vielä kenenkään hallussa, esitellään alustavasti. Tämän luvun ovat laatineet Pöyryn tiimin jäsenet Pekka Tuomela ja Taina Eloranta. 1.1 Kaivosalan yleisluonne Siihen aikaan, kun Suomessa oli vain kotimaisia kaivosyrityksiä (Myllykoski, Outokumpu, Rautaruukki) eli aina 1980-luvulle saakka, kaivosväki oli saman työnantajan palveluksessa käytyään kaksivuotisen kaivoskoulun. Ala oli kiinteä ja yhtenäinen, joten kaivosalaa ovat leimanneet yhteenkuuluvaisuuden ja toverihengen tunnelmat alusta pitäen. Suuri alasajo tehtiin 1980-1990 luvuilla. Toiminta loppui myös Kolarin Rautuvaarassa. Suomeen EU-jäsenyyden myötä alan toimijat ovat tulleet pääosin ulkomailta. Valtausvarauksia tehtiin lähes koko Suomen alueelle. Nykymuotoiselle kaivostoiminalle on tyypillistä alihankkijoiden ja vuokratyövoiman käyttö sekä työvoiman pendelöinti etäältä. Kaivoksien ympärille ei enää synny yhdyskuntia, kuten aikaisempina aikoina. Kaivostoiminta on teollisuudenala, jossa uuden toimivan kaivoksen syntyminen vaatii pitkäjänteistä tutkimustoimintaa sekä etenkin toiminnan alkuvaiheessa haastavien rahoituskuvioiden hallintaa. Toiminnan kannalta keskeistä on, että esiintymän geologia määrää kaivoksen sijaintipaikan ja menetelmät, joilla esiintymä voidaan hyödyntää: esim. louhintamenetelmä avolouhinta/maanalainen kaivos sekä käytettävät rikastusmenetelmät. Lainsäädäntö ja muut ympäröivän alueen reunaehdot (mm. muu maankäyttö) asettavat tietyt reunaehdot, jonka puitteissa kaivostoimintaa kehitetään geologiasta aiheutuvat seikat huomioiden. Yleensä malmin rikastukseen käytettävä rikastamo sijaitsee kaivoksen välittömässä läheisyydessä. Rikasteen jatkojalostuslaitokset, kuten metallisulatot ja terästehtaat sijaitsevat yleensä muualla, useimmiten satamien läheisyydessä (Kemi, Luleå). Kaivostoiminnan lopputuotteena saatavien rikasteiden maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat ajoittain voimakkaastikin, mistä johtuen kaivosala on tietyssä määrin suhdanneherkkää. Usein matalasuhdanteen aikana saatetaan kaivoksia sulkea ja taas avata uudelleen markkinatilanteen parantuessa. Tämä koskee etenkin matalan pitoisuuden ja/tai vaikeasti rikastettavien malmien hyödyntämistä ja pieniä toimijoita. Suuret kaivosyritykset eivät ole yhtä herkkiä suhdanteiden vaihtelulle ja niinpä niiden operoimat kaivokset toimivat pääsääntöisesti myös matalasuhdanteiden aikana. Suurissa kaivosyhtiöissä investointipäätökset perustetaan pitkäaikaisiin markkinahintojen keskiarvoihin, eikä suhdannevaihteluilla ole niiden kannalta kovin suurta merkitystä. Luonnollisesti matalasuhdanteen aikana toiminnan kate on alempi kuin korkeasuhdanteiden aikana, joita yleensä sattuu kaivoksen elinkaaren aikana ainakin muutamia. Tyypillisesti, kun kaivos kerran saadaan avattua ja toiminnan aikana jatketaan esiintymän ja lähialueen mahdollisten satelliittimalmien tutkimuksia, löydetään lisää malmia, mikä jatkaa kaivoksen elinkaarta ja/tai mahdollistaa suuremman tuotantovolyymin. Copyright © Pöyry CM Oy 10 Kaivos- ja rikastusala käyttää hyväkseen kulloisiakin tekniikan huippusaavutuksia. Koska rikkaimmat ja helpoimmin hyödynnettävissä olevat esiintymät on pääosin jo löydetty tai hyödynnetty, tulevaisuudessa malmien arvioidaan suhteellisesti köyhtyvän ja uusien löytöjen harventuvan. Tämä edellyttää rikastus- ja jalostustekniikoiden jatkuvaa kehittämistä. Myös koko ketju tiivistyy, ja puhutaankin jo mineraali- ja materiaklusterista. Kaivos- ja rikastustekniikassa Suomi on merkittävä globaali toimija useiden huippuyrityksien ansiosta. Kärkiryhmäksi mainitaan Metso, Normet, Outotec ja Sandvik (ks. luku 4.1). Varsinaista operatiivista kaivostoimintaa hallitsee suhteellisen pieni määrä globaalisti toimivia yrityksiä. Tuotantotoimintaa edeltävää malminetsintää harjoittaa näiden major-yritysten lisäksi suuri määrä nk. Junior-yrityksiä, joita löytyy koko maailmasta noin 5000. Pieniä ja keskisuuria tuotantoyrityksiä on maailmanlaajuisesti tuhatkunta, mutta suuria vain noin 150, ja ne hallitsevat tuotannosta 85 %. Normaali 20/80 sääntö pätee siis hyvin. Kanada on merkittävin kaivosmaa, jonne on rekisteröity 60 % malminetsintäyrityksistä ja pörssilistauksia tehty noin 1500. Rahoituskierroksista toteutuu Kanadan pörssien kautta jopa 80 %. Suomesta puuttuvat aloittavien kaivosyhtiöiden rahoitusmarkkinat, joten uudet toimijat ovat tulleet ulkomailta. Talvivaara on ensimmäinen Helsingin pörssiin listautunut kaivosyhtiö. Kolmannella sektorilla on alan merkittävin toimija Toronton PDAC (Prospectors and Developers Association of Canada), jonka suurtilaisuudet maaliskuussa vetävät jopa lähes 30 000 osanottajaa (ks www.pdac.ca). Suomessa alan kehityksen kärjessä kulkee Vuorimiesyhdistys ja sen lehti Materia (4 numeroa vuodessa). Päätapahtuma on vuosittainen FinnMateria Jyväskylässä. Sen osanotto on painottunut alan kotimaisiin toimijoihin (kaivosyhtiöt), sekä kaivostoiminnan tukitoimintojen yrityksiin (louhinta- ja kunnossapitourakoitsijat sekä laitevalmistajat). Etenkin ulkomaisten toimijoiden sekä varsinaisten malminetsintäyritysten osalta merkittävin tapahtuma on joka toinen vuosi järjestettävä FEM-tapahtuma (Fennoscandian Exploration and Mining), joka marraskuussa 2011 järjestetään Kittilän Levillä (ks. http://fem.lappi.fi/en). Mainittava toimija on myös Suomen Kaivosyrittäjät ry SKY, jonka kesäseminaari pidetään 2011 Kolin kansallismaisemissa. Kaivoshankkeen elinkaari jakautuu ennen kaivoksen avaamista neljään päävaiheeseen (suluissa englanninkieliset nimitykset) 1. Malminetsintä (Exploration) 2. Malmiesiintymän löytyminen (Ore deposit discovery) 3. Alustavat tarkastelut (Conceptual studies) 4. Kannattavuusselvitykset (Pre-feasibility/Feasibility Studies). Löydöstä kaivoksen avaamiseen kuluu usein 15-20 vuotta, joten alkupään rahoitustarve on merkittävän suuri. Itse kaivostoiminta aloitetaan yleensä avolouhinnasta ja esiintymän geologian niin edellyttäessä jatketaan maanalaisena kaivoksena. Normaalisti pyritään usean vuosikymmenen kokonaistoiminta-aikaan (LOM, Life of Mine) ja moitteettomaan jälkihoitoon. Copyright © Pöyry CM Oy 11 Kuva 1. Kaivosprosessin eri vaiheet yksinkertaistettuina kaavioina huomioiden erityisesti kaivoslain ja muiden toimintaa säätelevien lakien mukaiset lupamenettelyt. Kaivostekniikassa pyritään täsmätoimintaan, eikä koneiden koon ja tehon odoteta enää kasvavan, koska isot laitteet haittaavat valikointia. Sille on ominaista malmien tarkka ennakkopaikannus ja selektiivinen louhinta tarkalla porauksella ja panostuksella. Sivukivi pyritään erottamaan malmista jo irrotettaessa. Puhtaampi malmi edistää myös rikastusprosessien tarkempaa säätömahdollisuutta. Toimiva kaivos on kehittynyt myös jatkuvaksi malminetsintä- ja analyysipaikaksi. ”Malmi löytyy sieltä, mistä sitä on ennenkin löytynyt”, alalla sanotaan. 1.2 Kohdealueen kuntakatsaus Enontekiö Enontekiö sijaitsee Käsivarressa Norjan ja Ruotsin rajalla. Enontekiön naapurikunnat Suomen puolella ovat Inari, Kittilä ja Muonio. Ruotsin puolella naapurikuntia ovat Kiiruna ja Pajala. Norjan puolella vastaavasti Kautokeino, Storfjord, Kåfjord ja Nordreisa. Enontekiö on pinta-alaltaan (8 391 km2) Suomen kolmanneksi suurin kunta. Pinta-alasta noin 5 % on vesistöjä. Kunnan alueella sijaitsee yli 60 % Suomen kaikista tuntureista ja kaikki yli 1000-metriset huiput. Tunnetuimmat niistä ovat Saana ja Halti. Enontekiö on tunnettu laajoista erämaa-alueista. Kunnassa asuu 1 879 henkeä. Enontekiön väestötiheys on vain 0,24 asukasta/km2, ja se on Suomen toiseksi harvimpaan asuttu kunta Savukosken jälkeen. Enontekiön kirkonkylä ja suurin taajama on nimeltään Hetta, noin 800 asukasta. Muita väestökeskittymiä ovat Kaaresuvanto ja Kilpisjärvi. Kittilä Kittilän naapurikunnat ovat Enontekiö, Inari, Kolari, Muonio, Rovaniemi ja Sodankylä. Kittilän pinta-ala on 8 262 km2, josta vesistöjä on noin 2 %. Copyright © Pöyry CM Oy 12 Kunnassa asuu 6 193 henkeä. Väestötiheys on 0,77 asukasta/km2. Kittilän kunta on ollut jo pitkään muuttovoittoinen ja taloudeltaan tasapainoinen kunta. Kittilän alueen suurimmat toimialat ovat matkailu ja kaivosteollisuus. Kittilässä sijaitsevat Suomen suosituin ympärivuotinen vapaaajankeskus Levi ja Euroopan suurimpiin kuuluva kultakaivos. Kolari Kolari sijaitsee Ruotsin rajalla, Tornionjoen ja Muonionjoen varrella. Kolarin naapurikunnat ovat Kittilä, Muonio, Pello ja Rovaniemi ja Ruotsissa Pajala. Kunnan pinta-ala on 2618 km2, josta noin 2 % on vesistöjä. Kunnan länsiosa on melko tasaista ja runsassoista maastoa, itäosissa on korkea vaarajakso, joka huipentuu kunnan koilliskulmassa Yllästunturiin (718 m). Kunnassa asuu 3 827 henkeä. Väestötiheys on 1,5 asukasta/km2. Kolari oli aiemmin tunnettu kaivoksistaan. Äkäsjokisuulla oli kalkkikivilouhos ja sementtitehdas, Rautuvaarassa rautakaivos sekä Hannukaisen satelliittikaivokset. Nämä molemmat suljettiin 1980-luvulla ja nyt kunnan tärkein elinkeino on matkailu. Kolarin kunnan alueella on kuitenkin edelleen suuria rautamalmiesiintymiä, joita Northland Mines Oy kehittää. Muonio Muonio rajoittuu pohjoisessa Enontekiöön, idässä Kittilään, etelässä Kolariin ja lännessä Ruotsin Pajalaan. Kunnan pinta-ala on 2038km2, josta noin 6,5 % on vesistöjä. Kunnan pinta-ala kasvoi noin 7,5 prosenttia, kun Kittilän kuntaan kuulunut Pallastunturin alue liitettiin Muonion kuntaan. Muonio on Luoteis-Lapin tunturimaata, jonka korkeimmat tunturit ovat Pallastunturin Taivaskero (807 m), Keimiötunturi (610 m) ja Ruototunturi (572 m). Kunnassa asuu 2399 ihmistä. Väestötiheys on 1,26 asukasta/km2. Matkailu on Muoniolle tärkeä elinkeino. Ylitornio Ylitornio sijaitsee Tornionjokilaaksossa. Naapurikuntia ovat Suomen puolella Pello, Rovaniemi, Tervola ja Tornio sekä Ruotsin puolella Övertorneå. Kunnan pinta-ala on 2213 km2, josta vesistöjä on 8,3 %. Ylitornio on kuuluisa kauniista maisemistaan. Noin 7 kilometriä kuntakeskuksesta pohjoiseen sijaitsee 242 metriä korkea vaara, Aavasaksa, joka on yksi Suomen 27 virallisesta kansallismaisemasta. Maisemaa hallitsevat Torniojoki ja jylhät vaaramaisemat. Kunnassa asuu 4722 henkeä. Väestötiheys on 2,33 asukasta/km2. Pello Pello sijaitsee Tornionjokilaaksossa. Naapurikuntia ovat Suomen puolella Kolari, Ylitornio ja Rovaniemi ja Ruotsin puolella Övertorneå ja Pajala. Kunnan pinta-ala on 1 864 km2, josta vesistöjä on 6,7 %. Kunnassa asuu 3974 henkeä. Väestötiheys on 2,29 asukasta/km2. Copyright © Pöyry CM Oy 13 1.3 Toiminnassa ja rakenteilla olevat kaivokset Kuva 2. Hankealueella nykyisin toimivat kaivokset (hakku ja vasara ylöspäin) ja historialliset kaivokset (hakku ja vasara alaspäin). Kuvassa on esitetty myös potentiaaliset alueet, joissa kaivostoimintaa suunnitellaan tai on menneisyydessä suunniteltu. Kittilän kultakaivos Agnico-Eagle Finland Oy louhii Kittilän kaivoksessa yhtä Euroopan suurimmista kultaesiintymistä. Kaivostoiminta aloitettiin vuonna 2008 ja ensimmäinen kultaharkko tuotettiin tammikuussa 2009. Louhintaa suoritetaan sekä avolouhoksesta että maan alta. Kaivoksen malmivarat ovat tällä hetkellä 26 Mt @ 4,8 g/t kultaa. Kaivoksen on arvioitu tuottavan kultaa vuonna 2011 150 000 unssia. Tämän jälkeen vuodesta 2012 eteenpäin arvioitu tuotanto on 173 000 unssia vuodessa. Kaivostoiminnan arvioidaan loppuvan nykyisillä malmivaroilla vuonna 2032. Kaivoksella on 2011 omia työtekijöitä 380 ja lisäksi alihankkijoilla yli 200 henkeä. Kittiläläisiä on työvoimasta 55-57 %, enempää ei ole saatu paikkakunnalta. Malmion koko on kasvanut uusien tutkimusten myötä. Tällä hetkellä on käynnissä selvitys tuotannon lisäämisestä. Malmia louhitaan 3000 tonnia päivässä. Laajennuksen jälkeen malmin louhinta nousisi vähintään 4500 tonniin päivässä. Tutkimuksia tehdään sopimuksilla maanomistajien kanssa, koska valtauksien ja kaivospiirien päätöksiä ei ole saatu TEM:sta (Seminaari 20.4.2011). Copyright © Pöyry CM Oy 14 Hannukainen, Kolari Northland Mines Oy valmistelee Hannukaisen vanhan rautakaivoksen avaamista tuotantoon 20142015. Tutkimustöissä on nykyisin noin 100 henkeä. Reikiä on porattu 485, yhteispituudeltaan 70 km. Suomen valtio on tullut osakkaaksi Teollisuussijoituksen kautta. Raudan lisäksi kaivoksesta saadaan myös kuparia ja kultaa. Malmi tullaan rikastamaan todennäköisesti Hannukaisessa ja rikaste kuljetetaan rautateitse johonkin Perämeren satamaan tai Norjaan Narvikin satamaan kuten Ruotsin puolelta Kaunisvaarasta. Rikasteen rautaprosentti tule olemaan 69, mikä nostaa hintaa (rajana 64 %). Kaivospiirejä on haettu muodostettavaksi kolme, Niesa, Rautuvaara ja Hannikainen. Myös Hannukaisen hyödyntäjäyhtiö valittaa Suomen kaivoshallinnon hitautta erityisesti kaivospiirien muodostamisessa Northlandilla on hankkeita myös Ruotsin puolella Pajalassa, joista pisimmälle edistynyt on Kaunisvaara-projekti (Tapulin ja Sahavaaran kaivokset). Tapulissa päätös kaivoksen avaamisesta on tehty, maarakennustyöt ovat käynnissä ja tuotannon on tarkoitus alkaa vuonna 2012. Sahavaaran kaivos käynnistyy myöhemmin. Ruonaoja, Kolari Äkäsjoensuussa Kolarissa sijaitsevat Partekin vanhat kalkkikivilouhokset: Äkäsjokisuu ja Ruonaoja. Vuosina 1968-1989 kokonaislouhinta alueelta oli 4,4 milj. tonnia kalkkikiveä. 2011 Nordkalk Oyj Abp on aloittamassa uudelleen kalkkikiven louhinnan Ruonaojan louhoksesta. Alueella on jo tehty koelouhintaa ja ympäristölupa louhinnan aloittamiselle annettu. Sinermänpalo Sinermänpalon louhos sijaitsee Kittilässä. Kyseessä ei ole malmikaivos, vaan alueelta louhitaan kromimarmorina tunnettua rakennuskiveä vähäisiä määriä. Louhintaa on suoritettu 70-luvun puolivälistä alkaen. SAXO Oy louhi marmoria vuosina 1983-1995 yhteensä 34 350 t, josta rakennuskiveksi kelpaavaa marmoria 3 093 t. Nykyään esiintymä on OK Graniitti Oy:n omistuksessa. Louhittava kromimarmori tunnetaan nimellä Lappia Green. Sodankylän kaivokset Selvitysalueen ulkopuolella Sodankylässä sijaitsevat toiminnassa oleva Pahtavaaran kultakaivos (Lappland Goldminers Oy) sekä rakenteilla oleva Kevitsan Nikkelikaivos (FQM Kevitsa Mining Oy). Lisäksi suuri kansainvälinen kaivosyhtiö Anglo American, tutkii Sodankylässä suurta nikkeliesiintymää. 1.4 Historialliset kaivokset Rautuvaara ja Hannukainen Viimeiset rautakaivokset Suomessa olivat Rautuvaara ja Hannukainen. Molemmat kaivokset sijaitsevat Kolarissa. Rautaruukki Oy lopetti malmin louhinnan näistä kaivoksista 1980-luvun lopulla. Rautuvaara tuotti toimintansa aikana 5,4 Mt rautaa ja 23 000 t kuparia. Hannukaisen kaivos (Laurinojan ja Kuervaaran louhokset) tuotti 1,96 Mt rautaa, 40 000 t kuparia ja 4 300 kg kultaa. Rautaruukin lopetettua kaivostoiminnan Outokumpu Oyj hyödynsi Rautuvaaran rikastamoa omien satelliittimalmiensa rikastamisessa (mm. Saattopora ja Pahtavuoma) vuosina 1988-1995. Sekä Rautavaara että Hannukainen ovat nykyään Northland Mines Oy:n hallussa. Copyright © Pöyry CM Oy 15 Saattopora ja Pahtavuoma Saattoporan ja Pahtavuoman vanhat kaivokset sijaitsevat Kittilässä. Molemmat esiintymät löydettiin Outokummun toimesta. Saattoporan kultamalmia alettiin louhia vuonna 1988 avolouhintana. Vuodesta 1992 eteenpäin malmi louhittiin maanalaisesta kaivoksesta, lukuun ottamatta vuonna 1994 tehtyä A-louhoksen länsipään laajennusta. Malmia louhittiin yhteensä 2,12 Mt. Malmi sisälsi kullan lisäksi myös kuparia. Malmi kuljetettiin Kolariin Rautuvaaran rikastamolle rikastettavaksi. Tuotanto Saattoporassa päättyi 1995. Kultaa tuotettiin toiminnan aikana yhteensä noin 6 900 kg ja kuparia noin 5 600 t. Pahtavuoman kuparimalmia louhittiin vähäisiä määriä vuosina 1973-1976 (13 000 t) ja 1993 (0,26 Mt) Malmia louhittiin sekä avolouhoksesta että maanalaisesta kaivoksesta. Malmi kuljetettiin Rautuvaaran rikastamolle. Kuparia tuotettiin yhteensä reilu 3 100 t sekä lisäksi hopeaa noin 5 300 kg. Esiintymä sisältää myös sinkkiä, lyijyä, kobolttia ja uraania. Saattoporan ja Pahtavuoman kaivospiirit ovat edelleen Outokumpu Mining Oy:n hallussa. Kutuvuoma Kutuvuoman kultakaivos sijaitsee Kittilässä. Kyseessä on pieni avolouhos, jossa on louhittu yhteensä 70 kg kultaa vuosina 1998-2000 Outokumpu Mining Oy:n toimesta. Kaivospiirin omistaa nykyään Polar Mining Oy. Sirkka Sirkan vanha kaivos sijaitsee Kittilässä. Vuoksenniska Oy louhi kaivoksesta maanalaisena louhintana malmia vuosina 1955-1956. Kaivos tuotti 3 kg kultaa. Sivutuotteena saatiin vähäisiä määriä nikkeliä, kuparia ja kobolttia. Sirkan kaivos on nykyään Magnus Minerals Oy:n varausalueella. Kesänkitunturi Vanha, rauennut Outokummun kaivospiiri, esiintymää ei ole koskaan louhittu. 1970-luvulla esiintymän tutkimiseksi suunniteltiin tutkimustunnelia. Alue sijaitsee suojelualueella. Malmivarojen on arvioitu olevan 950 t uraania. Kesänkitunturi ei ole minkään yhtiön hallussa. 1.5 Valtaus- ja varaustilanne Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää varaus- valtaus- ja kaivospiiritietokantaa, joka päivitetään noin kuukauden välein. Tähän katsaukseen on käytetty 18.2.2011 tilannetta. Copyright © Pöyry CM Oy 16 Kuva 3. Valtaus ja varaustilanne. Varaus-, valtaus- ja valtaushakemusalueet on väritetty samalla värillä haltijayhtiön mukaan. Copyright © Pöyry CM Oy 17 Voimassa olevat valtausvaraukset Yhtiöiden mukaan: Haltijanimi Mawson Energi AB Northland Mines Oy Polar Mining Oy Kevitsa Mining AB Magnus Minerals Oy Pyhäsalmi Mine Oy Yksityinen henkilö Tertiary Gold Limited Geologian tutkimuskeskus Kunta YLITORNIO KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ YLITORNIO KOLARI KITTILÄ KITTILÄ Pinta-ala km2 418.3 123.9 118.1 97.4 50.2 31.1 17.3 8.1 5.3 Kuntien mukaan: Kunta ENONTEKIÖ KITTILÄ KOLARI MUONIO PELLO YLITORNIO Yhteensä Määrä 0 7 1 0 0 3 11 Pinta-ala km2 0 402.9 17.3 0 0 449.3 1869,3 Varaus% kunnan pintaalasta 0% 4.9 % 0.7 % 0% 0% 20.3 % Voimassa olevat valtaukset Yhtiöiden mukaan: Haltijanimi Northland Mines Oy Agnico-Eagle Finland Oy Polar Mining Oy Anglo American Exploration B.V. Endomines Oy Geologian tutkimuskeskus Lappland Goldminers Oy Tailtiu Oy Tertiary Gold Limited Yksityinen henkilö Copyright © Pöyry CM Oy Kunta KOLARI, MUONIO KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ YLITORNIO Pinta-ala ha 12817 11793 10264 3667 1748 1280 924 909 93 45 18 Kuntien mukaan: Kunta ENONTEKIÖ KITTILÄ KOLARI MUONIO PELLO YLITORNIO Yhteensä Pinta-ala ha 0 30678 9446 3370 0 45 43539 Määrä 0 344 127 43 0 1 515 Valtaus% kunnan pinta-alasta 0% 3.71 % 3.61 % 1.65 % 0% 0.02 % Haetut valtaukset Kaivosrekisterin tiedoissa ei aina ilmene yhtiötä, joka on hakenut valtausta. Nämä on täydennetty tietokantaan varausalueiden, läheisten valtausten tai muiden tietojen mukaan. Yhtiöiden mukaan: Haltijanimi Agnico-Eagle Finland Oy Mawson Energi AB Northland Mines Oy Tailtiu Oy Polar Mining Oy Akkerman Exploration B.V. Lappland Goldminers Endomines Oy Geologian tutkimuskeskus Tertiary Minerals Plc Morenia Oy Yksityiset henkilöt Kunta KITTILÄ YLITORNIO KITTILÄ, KOLARI, MUONIO KITTILÄ ENONTEKIÖ, KITTILÄ KITTILÄ, KOLARI KITTILÄ KITTILÄ KITTILÄ KOLARI MUONIO KITTILÄ Kuntien mukaan: Kunta ENONTEKIÖ KITTILÄ KOLARI MUONIO PELLO YLITORNIO Yhteensä Määrä 8 279 48 18 0 135 488 Pinta-ala ha 795 23853 3939 1124 0 12450 42161 Copyright © Pöyry CM Oy Valtaus% kunnan pinta-alasta 0.09 % 2.89 % 1.50 % 0.55 % 0.00 % 5.63 % Pinta-ala ha 15117 12450 9051 1408 795 570 567 399 272 185 32 23 19 Valtaushakemusten osalta huomionarvoista on, että vanhimmat rekisterissä olevat hakemukset ovat peräisin vuodelta 2007. Useiden vuosien käsittelyaika ei ole valtaushakemusten kohdalla epätavallista. Tämä on viime vuosina alkanut jo vähentää Suomen kiinnostavuutta kansainvälisten malminetsintäyhtiöiden silmissä. Kaivannaistoimialan kannalta on siis selvää, että hakemuksia käsittelevän viranomaisen resursseja tulisi selvästi lisätä nykyisestä. Kaivoslainsäädännön perusteet, valtaus- ja kaivospiirihakemusten käsittely sekä toimivaltaiset viranomaiset on esitelty liitteessä 2. Voimassa olevia varauksia, valtauksia ja hakemuksia on kaikkiaan melko tarkkaan tuhat. Kun kaivoksen avaamiseen johtaa yleensä noin yksi promille hankkeista, niin määrä viittaa siihen, että ainakin yksi uusi kaivos syntyy alueelle. Suomen mineraalistrategia 2010 visioi sivulla 14, että se olisi Hannukainen vuoteen 2020 mennessä. 1.6 Metallogeeniset alueet Varaukset ja valtaukset seurailevat tunnettuja metallogeenisia vyöhykkeitä. Kartalta (kuva s. 5) käy ilmi metallogeenisten vyöhykkeiden sijoittuminen kunnittain. Malminmuodostukselle suotuisat vyöhykkeet eivät ole jakautuneet tasaisesti kallioperässä ja tämän vuoksi esim. Pellossa ei ole yhtään varausta tai valtausta. Enontekiö ei myöskään ole malminetsinnällisesti suotuisaa aluetta, metallogeenisia vyöhykkeitä on vähän ja kunnassa on paljon laajoja erämaa-alueita, jotka kuuluvat Natura 2000-verkostoon. Kittilän kunnan alue on hyvin malmikriittinen. Kunnan alueesta yli puolet kuuluu eri metallogeenisiin vyöhykkeisiin. Luonnollisesti tämän johdosta Kittilän alueella on eniten valtauksia ja varauksia. Kolarin pohjoisosa ja Muonion eteläosa kuuluvat vyöhykkeeseen, jossa esiintyy runsaasti rautamalmeja. Alue tunnetaan nimellä Pajala-Kolari- hiertovyöhyke, jonka Ruotsin puoleisessa osassa sijaitsevat em. Kaunisvaaran malmiesiintymät. Laajemmassa mittakaavassa vyöhyke ulottuu aina Malmbergetiin ja Kiirunaan saakka. Alueella sijaitseekin useita jo toimivia rautamalmikaivoksia. Ylitornion eteläosa kuuluu kuparikriittiseen metallogeeniseen vyöhykkeeseen. Mawson Energi AB suorittaa malminetsintää tunnetun vyöhykkeen pohjoispuolella ja on löytänyt erittäin lupaavia kultaja uraanipitoisuuksia alueelta. Tunnetut metallogeeniset vyöhykkeet edustavat siis alueita, joiden kallioperän tiedetään olleen suotuisa malminmuodostukselle ja alueelta on löydetty mineralisaatioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei mineralisaatioita/malmeja voi löytyä tunnettujen vyöhykkeiden ulkopuolelta. Copyright © Pöyry CM Oy 20 2 HYÖDYNTÄMISEN MARKKINOINTI Tässä luvussa käsitellään kaivoskivennäisten käsite ja mineraalien sekä metallien kauppanimikkeet. Kaivosten markkinointimallit ja toiminnan rahoitusmallit esitellään. Kaivoksien hyödyntäminen matkailukohteina käsitellään lyhyesti Tämän luvun laatimiseen ovat osallistuneet kaikki Pöyryn tiimin jäsenet. 2.1 Kaivoskivennäiset Etsintää, valtausta ja hyväksikäyttöä säätelee kaivoslaki (503/1965). Pitkään vireillä ollut uusi kaivoslaki hyväksyttiin eduskunnan täysistunnossa. 15.3.2011. Lain on määrä tulla voimaan presidentin esittelyn ja vahvistamisen jälkeen 1.1.2012. Kaivoslainsäädäntöä esitellään liitteessä 2. Kaivoslain (503/1965) 2 § määrittelee kaivoskivennäiset neljän kohdan luettelona, joista ensimmäisessä on 50 alkuainetta tai alkuaineryhmää ja toisessa 28 mineraalia tai mineraaliryhmää. Kolmannessa ovat jalokivet yksin ja neljännessä marmori ja vuolukivi. Rajoituksena on, että rautaa, alumiinia, kvartsia ja maasälpää voidaan etsiä, vallata ja hyväksikäyttää vain niiden esiintyessä kallioperässä. Uudessa kaivoslaissa kaivoskivennäiset on vastaavasti esitetty 2 § luettelona kolmessa kohdassa. Ensimmäinen kohta sisältää 59 alkuainetta tai alkuaineryhmää. Toinen kohta 32 mineraalia tai mineraaliryhmää sekä jalokivet. Kolmas kohta sisältää kivilajeista marmorin ja vuolukiven. 2.2 Kaivannaisteollisuuden tuottamat raaka-aineet Yleisesti käytetty kaivannaisteollisuuden tuottamien raaka-aineiden jaottelu on seuraava (Mining annual review 1999, Puustinen 1995): A. Metallit 1. Jalometallit (kulta, hopea, platinaryhmän metallit) 2. Perusmetallit (kupari, lyijy, sinkki, tina, alumiini) 3. Terästeollisuuden metallit (rauta, nikkeli, mangaani, kromi, koboltti, molybdeeni, volframi, titaani, vanadiini, niobi, tantaali) 4. Ydinteollisuuden metallit (uraani, torium) 5. Erikoismetallit (magnesium, cesium, rubidium beryllium, harvinaiset maametallit, zirkonium, hafnium, skandium, kadmium, gallium, germanium, indium, tallium, renium, seleeni, telluuri, elohopea) 6. Kemianteollisuuden metallit ja muut materiaalit (litium, rikki, antimoni, arseeni, vismutti) B. Teollisuusmineraalit 1. Rakennusteollisuuden mineraalit ja kivet (karbonaattikivet, sementti, kipsi) 2. Lannoiteteollisuuden mineraalit (fosfaatit, kali) 3. Täyte- ja päällystysaineiden mineraalit (kaoliini, talkki, kalsiitti, liitu, kalkki, titaanioksidi, kiille, liuske Copyright © Pöyry CM Oy 21 4. Tulenkestävät ja eristävät mineraalit (kyaniitti, magnesiitti, alumiinioksidi, kvartsi valuhiekkana, piimaa, vermikuliitti, grafiitti, oliviini, asbesti, savi, tulenkestävät tiilet) 5. Lasi- ja keraamisen teollisuuden mineraalit (kvartsi, maasälpä, kaoliini keraamiseen käyttöön, nefeliini, wollastoniitti, pyrofylliitti, fluoriitti, boraatit, natriumkarbonaatti) 6. Muut teollisuusmineraalit (bentoniitti, baryytti, granaatti, alumiinioksidi hiontaan, rautapigmentti, suola, timantit) C. Rakennuskivet 1. 2. 3. 4. 5. Kovat rakennuskivet (liuske, graniitti, dioriitti, gabro, diabaasi, kvartsiitti) Keskikovat rakennuskivet (marmori) Pehmeät rakennuskivet (vuolukivi) Muun tyyppiset rakennuskivet (vuorivillakivi) Pikkukivet (murske, sora) Kategoriassa C olevista raaka-aineista vain marmorin ja vuolukiven louhinta on kaivoslain mukaista toimintaa. 2.3 Kaivostoiminnan lopputuotteet Seuraavassa on esitelty muutamia tyypillisiä kaivostoiminnan lopputuotteita, joita tuotetaan tai voitaisiin tuottaa myös tämän selvityksen kohdealueella. Kullan osalta Kittilän kaivoksella tuotetaan ns. raakakultaharkkoja (doré bar), jotka jatkojalostetaan ulkomailla pankkien ja koruteollisuuden käyttämäksi puhtaaksi kullaksi (.9999 Au). Kyseiset jatkojalostuslaitokset keräävät raakakultaa useilta tuottajilta ympäri maailman. Tämäntyyppisiä jatkojalostuslaitoksia ei yleensä kannata perustaa varsinaisen kaivoksen läheisyyteen. Perusmetallien rikasteet ovat tyypillisesti erilaisia sulfidirikasteita, eli rikasteita, jotka saadaan ns. sulfidimalmin rikastuksen lopputuotteena. Rikasteeseen konsentroidaan malmin sisältämät sulfidit (= metallipitoiset rikkimineraalit). Rikasteen arvoaine riippuu malmin laadusta. Esim. Sodankylän Kevitsan tapauksessa tuotetaan kuparirikastetta (kuparisulfidi Cu 28 %) ja nikkelirikastetta (nikkelisulfidi Ni 12 %). Rikasteet toimitetaan edelleen sulatoille jatkojalostukseen. Muutamia metalleja tuotetaan myös ns. oksidimalmeista eli hapen ja metallin yhdisteistä. Esimerkkinä tällaisista ovat tyypilliset rautarikasteet ja Kemin kromirikaste. Myös titaania, mangaania, tinaa ja uraania tuotetaan oksidimalmeista. Rautamalmin rikaste voi yksinkertaisimmillaan olla ns. palamalmi, eli murskattu ja seulottu malmi sellaisenaan. Tämä edellyttää hyvin korkealaatuista rautamalmia, eikä ainakaan Suomen oloissa tule yleensä kyseeseen. Pidemmälle jalostettuja lopputuotteita ovat varsinaiset rautarikasteet eli esim. magnetiitti- tai hematiittirikaste (päämineraalin mukaan nimettynä). Rautarikasteita tuotettaisiin esim. Hannukaisen rautakaivoksesta. Rikastetta ei voida käyttää sellaisenaan teräksen tekoon vaan se joudutaan ensin agglomeroimaan. Tähän käytettyjä menetelmiä ovat sintraus ja pelletointi ja saatavat lopputuotteet vastaavasti sintteri ja pelletti. Pellettejä tuotetaan useita eri tyyppejä terästeollisuuden tarpeiden mukaisesti. Tämä jatkojalostus tehdään usein jossain muualla kuin varsinaisen kaivoksen vieressä, usein mm. energia- ja investointikustannusten takia. Kuitenkin LKAB:n Norrbottenin rautakaivoksilla Malmbergetissä ja Kiirunassa pelletointilaitokset ovat kaivoksen lähimaastossa. Pidemmälle jalostetuista tuotteista saatava hinta on luonnollisesti korkeampi kuin matalan jalostusasteen rautarikasteilla. Copyright © Pöyry CM Oy 22 Tavanomaisessa uraanikaivoksessa murskattu ja jauhettu malmi rikastetaan liuottamalla siitä uraani, useimmiten hapon avulla. Uraanista saadaan talteen useimmiten 75-90 %. Happoliuoksesta uraani rikastetaan uuttamalla erilaisilla liuottimilla, minkä jälkeen uraani saostetaan, sakka erotetaan, pestään ja kuivataan. Näin saatua tuotetta kutsutaan uraanirikasteeksi, mikä on keltaista, vihertävää tai harmaata uraanioksidipulveria (yellow cake), joka sellaisenaan ei vielä kelpaa ydinvoimalan polttoaineeksi. Rikaste pakataan ilmatiiviisiin teräsastioihin kuljetettavaksi kaivokselta jatkojalostukseen. Koska uraanirikaste on vain heikosti radioaktiivista, kuljetus vaatii vain vaarallisten aineiden kuljetutukseen soveltuvan kaluston. Mikäli Suomessa tulevaisuudessa toimisi uraanikaivos jatkojalostus tapahtuisi ulkomailla (TEM). Teollisuusmineraalit poikkeavat metallisista malmeista sikäli, että niiden jalostusaste on tyypillisesti alhaisempi ja mineraalia hyödynnetään usein sellaisenaan murskattuna tai jauhettuna. Esimerkkejä teollisuusmineraalituotteista ovat esim. kalkkikivi (=kalsiitti- ja dolomiittimurskeet ja jauheet) ja kiilteet. Toisinaan vaaditaan myös pidemmälle menevää prosessointia, esim. erilaisten talkkituotteiden ja apatiittirikasteen kohdalla. 2.4 Esiintymien markkinointi ja myynti Kaivosteollisuuden lopputuotteilla, kuten mineraaleilla ja metalleilla on hyvin toimivat globaalit markkinat ja vakiintuneet myyntikanavat. Hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaisesti ja ne noteerataan maailman suurilla raaka-ainepörsseillä. Näiden tuotteiden osalta ei liene tarvetta markkinointiverkostoja muuttaa taikka kehittää, ja olisi vaikeata vaikuttaa nykyisiin markkinamekanismeihin. Tuotteiden markkinointi etsintä-, tutkimus- ja jalostusvaiheiden aikana on haasteellisempaa. Kaivoslain hengen mukaisesti löydöt ovat etsintäluvan omaavan ja löytäjän hallinnassa, joten niiden oikeuksia myydään. Alan erikoispiirteet aiheuttavat sen, että normaalit markkinamekanismit tarjonnan ja kysynnän tasapainon muodossa toimivat vasta lopputuotteiden osalta. Kaivostoiminnan tutkimus- ja selvitysvaiheiden ”tuotteet” ovat vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia sekä määrän että laadun suhteen, koska kehitysprosessi sisältää mm. suuria aika- ja kustannusriskejä. Löytöjen ja esiintymien alkuvaiheen markkinointi kohdistuu siitä syystä hyvin suppealle kohderyhmälle, eli niille joilla on riittävää asiantuntemusta, riskinottokykyä sekä pääomaa löytöjen kaupalliseen hyödyntämiseen pitkällä tähtäimellä. Hinnan määrittely asettaa oman haasteensa, koska vain esiintymän määrälliset ja laadulliset odotusarvot sekä aktiivitoiminnan aikaiset markkinahintaoletukset muodostavat hinnoitteluperusteet. Työvoima- ja elinkeinoministeriö järjestää säännöllisesti avoimia tarjouskilpailuita (n.2-4 kpl/v.) sellaisista esiintymistä, joiden oikeudet ovat valtion omistuksessa (GTK). Tuoreina esimerkkeinä mainittakoon, että helmikuussa 2011 on pyydetty tarjouksia Kaustisten Leviäkankaan ja Syväjärven litiumesiintymien hyödyntämisestä. Potentiaalisille tarjoajille esitetään esiintymisten perustiedot (kairaustiedot, kiven analyysitulokset, geologiset ja geofyysiset lähtökohdat, kartat), ja pyynnöissä pyydetyt kaupalliset osiot ovat seuraavat: - Sitoumus vastaamaan esiintymien jatkotutkimusten ja selvitysten aiheuttamista kustannuksista Kertakorvaus esiintymien käyttöoikeuksista (lisensseistä) Vuotuiset korvaukset (royaltit per painoyksikkö), mikäli kaivostoimintaa voidaan kaupallisesti käynnistää Tarjoajilta edellytetään riittäviä taloudellisia resursseja sekä näyttöä ja referenssejä aikaisemmin toteutuneista kaivoshankkeista. Copyright © Pöyry CM Oy 23 Kaikki esiintymät eivät suinkaan käy läpi vastaavaa tarjouspyyntömenettelyä. Useimmissa tapauksissa malminetsintäyhtiöt varaavat/hakevat valtausoikeutta suoraan Työja elinkeinoministeriöltä perustuen käytettävissä olevaan geologiseen perustietoon (joka sekin on useimmiten pääosin GTK:n hankkimaa). Toisinaan valtaus-/kaivospiirioikeudet siirtyvät myös yritysten välisen kaupan seurauksena, toimijoiden yhdistyessä (vrt. Case Riddarhyttan/Agnico) tai puhtaan myyntiprosessin johdosta. Kaivosalan erikoispiirteet aiheuttavat sen, että normaalit markkinamekanismit tarjonnan ja kysynnän tasapainon muodossa toimivat vasta lopputuotteiden osalta. Kaivostoiminnan tutkimus- ja selvitysvaiheiden ”tuotteet” ovat vaikeasti määriteltäviä kokonaisuuksia sekä määrän että laadun suhteen, koska kehitysprosessi sisältää mm. suuria aika- ja kustannusriskejä. Löytöjen ja esiintymien alkuvaiheen markkinointi kohdistuu siitä syystä hyvin suppealle kohderyhmälle, eli niille joilla on riittävää asiantuntemusta, riskinottokykyä sekä pääomaa löytöjen kaupalliseen hyödyntämiseen pitkällä tähtäimellä. Hinnan määrittely asettaa oman haasteensa, koska vain esiintymän määrälliset ja laadulliset odotusarvot sekä aktiivitoiminnan aikaiset markkinahintaoletukset muodostavat hinnoitteluperusteet. Löytöjen ja esiintymien markkinointimekanismien toimimattomuus korostuu normaalien epävarmuustekijöiden takia lisäksi myös tilastollisista tosiasioista. Suomessa tehtyjen löytöjen tie jatkoselvitysten ja mahdollisten myyntiprosessien kautta lopulliseen periaatepäätökseen kaivostoiminnan kaupalliselle aloittamiselle kestää keskimäärin n. 12 vuotta. Työprosessi malminetsintävaiheesta varsinaiseen kaivosinvestointiin käsittää karkeasti seuraavat vaiheet: - Malmiesiintymän toteaminen Alustavat tarkastelut Kannattavuustarkastelut Tarkemmat kannattavuusselvitykset Kaikista ilmoitetuista löydöistä vain n. 1 promille päättyy investointivaiheeseen ja sen kautta kaupalliseen toimintaan. (Krister Söderholm, ent. TEM:n ylitarkastaja). Esiintymien ja löytöjen markkinointi ja myynti hoidetaan nykyään pääsääntöisesti seuraavin menetelmin: a) Kaivosalan sisällä suoraan yhteyksien ja omien kanavien kautta tapahtuva markkinointi. Koska alan toimijoita on vähän ja sen piirissä toimivien erikoisosaajien määrä on pieni, niin potentiaaliset kohderyhmät voidaan helposti kartoittaa ja saavuttaa. GTK:n keskeinen rooli sekä niiden laaja tutkimus- ja selvitystoiminta antaa orastaville projekteille konkreettista lisäarvoa sekä taustatietoa oikeuksien myyntiprosessiin. b) Kaivosalan omien esittely- ja myyntitapahtumien kautta tapahtuva markkinointi. Tyypillisiä ovat seminaarit ja messutilaisuudet, jotka keräävät sekä esiintymien ja löytöjen myyntitahoja että kehitys- ja jalostushankkeita hakevia ostotahoja. Esimerkkinä mainittakoon Suomessa FEM-tapahtumat joka toinen vuosi, ja jokavuotiset FinnMateria messut, joissa kaivosalan sekä sen intressipiiriin kuuluvien yhtiöiden ja tahojen edustajat tapaavat. Näissä kaivosalan erikoistapahtumissa esitellään lähinnä alan uusinta teknologiaa, uusia menetelmiä ja viimeisimpiä kone- ja laitemalleja (FinnMateria) sekä uusia ja meneillään olevia projekteja geologisesta näkökulmasta (FEM). Kannattanee harkita, voisiko näitä ja ulkomaisiakin suurtapahtumia paremmin hyödyntää markkinoinnissa. Globaalissa mittakaavassa Suomea kuitenkin Copyright © Pöyry CM Oy 24 tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena ja usein jopa osana Skandinaviaa. Yksittäisen osa-alueen kuten Tunturi-Lapin voi olla vaikeaa erottautua tällaisilla foorumeilla. Mieluiten esiintymisen tulisikin tapahtua osana laajempaa Suomi-standia. Ulkomailla, esim. Kanadassa junioriyhtiöt ovat ruvenneet esittämään löytöjään sekä etsintätuloksiaan eri sosiaalisilla foorumeilla, missä kiinnostuneet ostajatahot voivat tutustua niihin. Tällaiset työkalut helpottavat tietojen levittämistä samalla kun myyjä- ja ostajatahot helposti löytävät toisensa. Jo toimivien kaivosyhtiöiden välillä tapahtuu suhteellisen vähän oikeuksien siirtoja ja myyntiä. Toiminnan uudelleenjärjestelyjen tai tuotannon painopisteiden siirtojen takia voidaan luopua joistakin tuotteista tai tuoteryhmistä, mutta nämä sisäiset markkinat ovat muihin teollisuusaloihin nähden varsin stabiilit. Kuva 4. Kaivosteollisuuden arvoketju ja sen tyypilliset vaiheet. Huomaa, että eri vaiheiden ajallinen kesto ei ilmene kaaviosta. Projektikehitysvaihe kestää tyypillisesti huomattavan kauan verrattuna rakentamisvaiheeseen, jopa 10-20 vuotta. Copyright © Pöyry CM Oy 25 Kuva 5. Arvon kehittyminen kaivosprosessin eri vaiheissa. Projektin arvoon vaikuttavat voimakkaasti hyödykkeen maailmanmarkkinahinnat ja niiden kehittyminen sekä toisaalta mineraalivarannon suuruus, joka yleensä kasvaa kun tutkimustieto esiintymästä lisääntyy ajan kuluessa. 2.5 Esimerkkitapaus Agnico-Eagle Kittilän kultakaivoksen operaattori Agnico-Eagle Mines on esitelty casena Invest in Finlandin kotisivuilla. Tässä esitetään lyhyt tiivistelmä tapauksen tähänastisesta kulusta. Agnico-Eagle Mines Limited on kanadalainen New Yorkin ja Toronton pörsseissä noteerattu yhtiö. Sen omistus jakautuu nykyisin siten, että USA:n sijoittajat omistavat yli 50, Kanadan 30 sekä Euroopan noin 20 %. Agnico-Eagle aloitti toimintansa Quebecin Laronden kaivoksessa 1980-luvun lopulla. Yhtiöllä on operaatioita myös Meksikossa ja USAssa. Suomeen Agnico-Eagle tuli 2005, koska maamme on hyvin Kanadan kaltainen. Tuolloin ostettiin 14 % osuus ruotsalaisesta junioryhtiö Riddarhyttan Resources AB:stä ja tarjouduttiin lunastamaan loputkin. Tämä toteutui 2005, ja 2006 valmistui esitutkimus, joka johti saman tien päätökseen kaivostoiminnan avaamisesta. Agnico-Eaglen taholta kiitellään Suomen geologisen tutkimuslaitoksen digitaalisia tietokantoja ja muuta palvelua, joka antaa junior-yhtiöille hyvät toimintamahdollisuudet. Ennen vuotta 1992, jolloin ala avautui kansainvälisille toimijoille, malmien hyödyntäminen oli enimmäkseen isojen valtionyhtiöiden kuten Outokummun ja Rautaruukin varassa. Copyright © Pöyry CM Oy 26 2.6 Valtion panos hyödyntämisessä Kotimaista kaivosrahoitusta pohtinut selvitysmies Tom Niemi esittää, että valtio perustaisi sijoitusyhtiön, joka sijoittaisi varoja sekä aikaisen vaiheen kaivosalan projekteihin että kypsiin yrityksiin. Toiminnan riittävyyden kannalta valtion olisi sijoitettava yhtiöön vähintään 100-200 miljoonaa euroa. Niemi toteaa raportissaan että, ”Euroopan raaka-ainehuolto on lähes täysin tuonnin varassa ja tehdyn raaka-aine aloitteen mukaan Euroopassa tarvitaan voimakkaita panostuksia monen erilaisen raaka-aineen tuottamiseen kestävällä tavalla Euroopan maissa. Käytännössä tänä päivänä Euroopan mineraalien ja metallienkaivannaistoiminnan sekä teknologinen osaaminen että tuotannollinen toiminta rajoittuu Pohjoismaihin (Suomi, Ruotsi ja Norja), Iberian niemimaalle sekä Balkanille”. Selvitysmies esittääkin, että Suomi ottaa johtavan aseman Euroopan Vuoriklusterissa mineraali- ja metalliteollisuuden edelläkävijänä sekä tieteellisesti, koulutuksellisesti, teknologian suhteen sekä tuotannollisen toiminnan suhteen. Lisäksi hän esittää seuraavia peruslinjoja - Suomi Euroopan Vuoriklusterin vetäjäksi Valtio kaivosyhtiön omistajana Valtio kaivosteollisuuden rahoittajana (sijoitusyhtiö ja kaivosrahasto) Geologian tutkimuskeskuksen kehittäminen Raaka-ainetukilakia muutettava Hyvä infrastruktuuri on kaivosteollisuuden elinehto Kaivannaissektorin koulutusta lisättävä välittömästi On kuitenkin huomattava, että selvitysmies esittää ensisijaisesti valtion sijoitus- ja rahoitusyhtiön perustamista, eikä siis varsinaisesti kaivostoimintaan aktiivisena operaattorina osallistuvaa uutta valtionyhtiötä, koska on ensisijaisesti luotettava siihen että markkinat toimivat. Niemen mukaan alkuvaiheen kaivosprojektit edellyttävät riskinottokykyä ja monipuolista innovatiivisuutta, mitä yleensä löytyy yrittäjävetoisista tahoista. Valtion omistama kaivosyhtiö voisi tulla kysymykseen silloin, kun jokin kaivoshanke olisi Suomen huoltovarmuuden kannalta elintärkeä, tai mikäli oikeuden omistava yhtiö ei merkittävää malmiesiintymää muutoin eri syistä pysty käynnistämään. Viime kädessä on poliittisista päätöksistä kiinni minkälaiseksi valtion rooli omistajana ja rahoittajana muodostuu, mutta markkinointimielessä tulee kysynnän pääpaino aina olemaan ei-valtiollisella puolella. Valtion rooli korostuu esiintymien aktivointi- ja markkinointivaiheessa sekä kaivosten käynnistysvaiheessa on lähinnä suotuisan infra-rakenteen sekä riskirahoitusmahdollisuuksien luojana. Teollisuussijoitus Oy on Suomen valtion vuonna 1995 perustettu pääomasijoitusyhtiö, jonka sijoitukset ovat 2001 yhteensä noin 662 miljoonaa euroa. Teollisuussijoitus tarjoaa osakepääomaa (enintään puolet omistuksesta) ja lainoja sekä hallitusosaamista, kontakteja ja medianäkyvyyttä. Teollisuussijoituksen kaivosrahoitusohjelmassa on vuodesta 2006 tehty kahdeksan sijoitusta, yhteensä 35 miljoonaa. Sillä on nykyisin viisi sijoituskohdetta: australialainen Altona Minig (Kylylahti, Polvijärvi) 1,4 M€, ruotsalainen Endomines (Pampalo, Ilomantsi) 3,6 M€, norjalainen Nordic Mining (Länttä, Ullava) 0,7 M€, luxemburgilainen Northland Resources (Pajala-Kolari) 7,5 M€ ja ruotsalainen Sotkamo Silver (Taivaljärvi, Sotkamo) 0.7 M€. Mainittakoon, että kaikki nämä yhtiöt ovat listattuina vain ulkomaisissa pörsseissä eikä Helsingissä. Tämä osoittaa lähinnä kaksi asiaa: - Suuret etabloituneet kaivosyhtiöt pystyvät kyllä varmistamaan rahoitustarpeitaan käyttämällä perinteisiä rahoituslähteitä ja kanavia, eli kuten muidenkin alojen suuryhtiöt. Kaivosyhtiön rahoitusmallit eivät siten poikkea muiden teollisuusyhtiöiden rahoitusjärjestelyistä, joten nämä Copyright © Pöyry CM Oy 27 ”going cencern”-yhtiöt eivät välttämättä ole uusista rahoitusmuodoista riippuvaisia (esim. selvitysmiehen esittämästä valtion omistamasta rahoitusyhtiöstä), ellei sen kautta voida luoda markkinaehtoisia järjestelyitä selvästi edullisempia ratkaisuja. - Suomen osakemarkkinat eivät vielä ole omaksuneet kaivostoimintaa mielenkiintoisena ja haluttuna sijoituskohteena. Kaivosala on perinteisesti pitkälle ollut valtion omistuksen piirissä, jolloin ei ole ollut tarvetta hakea rahoitusta pääomamarkkinoilta. Talvivaara Oyj on toiminut pioneerina ja toistaiseksi ainoana kaivosyrityksenä listautunut Helsingin pörssissä, mitä on pidettävä mielekkäänä päänavauksena. Piensijoittajien asenteet ovat mahdollisesti muuttumassa myönteisemmäksi, vaikka osakesijoittaminen varsinkin aloittavaan kaivosyritykseen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. On toivottavaa, että Talvivaaran tapaisia pörssilistautumisia tulee lisää. Teollisuussijoituksen tärkeimpänä antina markkinointimielessä on nimenomaan oikeiden kotimaisten ja kansainvälisten kontaktien ja yhteistyökumppanien kytkeminen mukaan kehityshankkeisiin. Oikean yhteistyötahon löytäminen on markkinointistrategian tärkeimpiä ratkaisuja. Kaivosklusteri kuuluu niihin aloihin, joista Suomen valtio on melko systemaattisesti irtautunut parin viime vuosikymmenen aikana. Tämä on saattanut olla lyhytnäköistä politiikkaa. Ainakaan TunturiLapin ja Tornionlaakson alueella ei ole paljon kotimaisia toimijoita, paitsi GTK malminetsinnässä sekä laitevalmistajat ja erikoisyritykset tuotantoprosessia tukemassa. 2.7 Kaivostoiminnan rahoitukseen liittyvät haasteet Kaivostoiminnan varsinaisen riskirahoituksen päävastuu tulee pitkälle kohdistumaan omistajiin, joiden täytyy panostaa uuteen toimintaan pääomasijoituksen ja/tai täydennysvakuuksien muodossa. Kaivostoiminnan erikoisluonteensa takia riskirahoituksen järjestäminen ja kokoaminen on erityisen haasteellista, mm seuraavista syistä: - Malmivarojen käyttäminen vakuusmielessä vaikeata (miten arvostetaan) Rikasteiden ja lopputuotteiden hintakehityksen arvioiminen hankalaa Ympäristöön ja infrastruktuurin rakentamiseen liittyvät riskit saattavat nostaa kustannuksia Aikatauluriskit tavallista suuremmat, koska positiivisen kassavirran luomiseen saattaa mennä montakin vuotta Valuuttariskit sekä normaalit kaupalliset riskit, myös poliittiset riskit, koska markkinat ovat yleensä maailmanlaajuiset Alkuvaiheen puuttuvaa vakuusmassaa joudutaan usein paikkaamaan taloudellisesti vahvemman emoyhtiön suoralla rahoituspanostuksella tai erilaisilla takaus- ja vakuusjärjestelyillä. Projektin varsinaisen alkukehitysvaiheen kustannuksia joudutaan usein kattamaan omalla riskirahoituksella, jotta saadaan konkreettisia näyttöjä sekä uskottavia perustietoja vieraan pääoman rahoittajille. Vieraan pääoman saatavuus riittävän ajoissa sekä kohtuullisin ehdoin edellyttää pankki- ja muiden rahoituslaitosten hyvää kaivosalan tuntemusta sekä kokemusta pitkäaikaisista projektiluontoisista rahoitusjärjestelyistä. Kaivostoiminnan rahoituspohjan varmistamiseen sekä taloudellisten edellytysten parantamiseen tarvittaisiin ainakin seuraavia toimenpiteitä: - Lisää yksityisiä sijoittajia sekä enemmän riskivalmiutta (esim. kuten Talvivaaran hankkeessa) Copyright © Pöyry CM Oy 28 - Lisää alan tuntemusta sekä ammattirahoittajatahojen että ”amatöörisijoittajien” joukossa Riittävää pitkäjänteisyyttä (vrt. kvartaalitalouden aiheuttamaan tuotto-odotusaikatauluun) Lisää kaivostoimintaan keskittyviä yhtiöitä pörssiin (saadaan isommat volyymit, eri projektien rytmitys helpottaa pääoman allokointia sekä riskien tasaamista) Kaivostoimintaan keskittyviä rahastoja sekä muita vastaavia rahoitusinstrumentteja Kaivostoimintaan erikoistuneita venture capital-yhtiöitä löytyy maailmalta lukumääräisesti suhteellisen paljon. Suurin osa toimii Yhdysvalloissa, ja monet ovat erikoistuneet tiettyihin osaalueisiin, kuten koneiden ja kaluston rahoittamiseen, tutkimustoimintaan tai uuden teknologian tukemiseen jne. PriceWaterhouseCoopersin tekemän selvityksen mukaan tarvittaisiin nimenomaan kaivosalaa rahoittavia venture capital yhtiöitä huomattavasti enemmän, koska silloin voitaisiin madaltaa alalle pyrkivien uusien junioryhtiöiden rahoituskynnystä ja samalla monipuolistaa alan omistuspohjia. Kansainvälisten venture capital-rahoitusmahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin huolellista valmistelua ja ammattimaista lähestymistä. Yhteyksien avaaminen onnistuu parhaiten oman liikepankin tai erikoisrahoituslaitoksen kautta (esim. Finnvera tai Teollisuussijoitus Oy) kautta, jotka samalla voivat toimia hakuprosessin neuvoa-antavana asiantuntijana. Olisi myös syytä harkita, voisiko kohdassa 2.4. b esitetyn markkinointi-tahon toimintaan myös liittää rahoitusneuvontaa ja asiantuntijapalveluita esim. rahoituskysymysten valmistelussa ja yhteyksien luomisessa. 2.8 Uuden kaivoslain vaikutukset alan toimintaedellytyksiin Suomen edellinen kaivoslaki säädettiin 1960-luvulla, joten sen määräykset ovat monelta osin vanhentuneet. Uutta kaivoslakia ruvettiin valmistelemaan 1990-luvun lopulla. 2008 saatiin ensimmäinen luonnos hallituksen esitykseksi. Lain poliittinen käsittely eteni Eduskuntaan vuoden 2011 alussa. Eduskunnan talousvaliokunta esitti vielä helmikuussa joitakin tarkennuksia ennen lain lopullista hyväksymistä maaliskuussa. Lain on määrä astua voimaan vuoden 2012 alusta. Uudella kaivoslailla pyritään paremmin varmistamaan maanomistajien oikeusturvaa sekä taloudellisia etuja. Yhtenä päätavoitteena on myös korostaa kaivostoiminnan ympäristövastuuta ottamalla huomioon ympäristösuojelullisia näkökohtia jo lupahankintavaiheesta aina kaupallisen toiminnan käynnistämiseen saakka. Paikallisviranomaisten eli kuntien päätösvaltaa lupakäsittelyprosessissa sekä toiminnan seurannassa ja valvonnassa kasvaa. Kaivostoiminnan toimintaedellytysten näkökulmasta uuden kaivoslain määräykset tulevat aiheuttamaan valmistelu- ja käsittelymielessä ajallisesti pitempiä sekä kalliimpia lupaprosesseja. On arvioitu, että lupakäsittely valmisteluineen saattaa venyä kahteen vuoteen hallinnollisista lisäresursseista huolimatta. Alan asiantuntijat pitävät tätä kohtuuttoman pitkänä aikana, verrattuna vastaaviin käsittelyaikoihin esim. Ruotsissa ja Norjassa. Pitkä etsintäluvan odottaminen saattaa jopa vähentää kansainvälisten toimijoiden kiinnostusta uusia kaivosprojekteja kohtaan. Samalla pelätään, että uudet korvausperiaatteet tulevat malminetsintäyhtiöille kalliiksi, koska kustannusten nousun mukaan vain suurimmat ja riskikantokykyiset yritykset voivat ryhtyä laajamittaiseen ja järjestelmälliseen etsintätoimintaan. Monessa tapauksessa tarvittavan malminetsintäluvan lunastaminen aiheuttaa vielä lisäkustannuksia. Kaivosalan edunvalvojana toimiva Kaivannaisteollisuus onkin esittänyt, että malminetsintätoiminnan edellytysten helpottamiseksi sekä sen kautta myös jatkojalostamisen sekä viime kädessä aktiivituotannon tehostamiseksi pitäisi alkuvaiheen etsintätyön kustannuksia karsia. Osa kustannuksista voitaisiin esim. Copyright © Pöyry CM Oy 29 siirtää kehitysprosessin seuraaviin vaiheisiin, kun varmempia tietoja on saatavilla löydön lopputuloksesta, koska yleensä suuremmat ja rahoituksellisesti vahvemmat yritykset tulevat mukaan kehitysprosessin tutkimus- ja jalostusvaiheessa sekä varsinkin tuotantovaiheessa. Kuntien roolia etsintälupien myöntämisessä pidetään ongelmallisena niissä tapauksissa joissa potentiaaliset löydöt sijaitsevat usean kunnan alueella, koska etsintäluvat on hankittava kuntakohtaisesti, vaikka luonnolliset etsintäalueet eivät seuraa kuntarajoja. 2.9 Kaivoksien hyödyntäminen matkailussa Erikoisesti kulta kiinnostaa suurta yleisöä, kuten käsite Lapin kulta eri yhteyksissä (laulut, tuotemerkit) osoittaa. Niinpä tätä kiinnostusta kannattaa käyttää aktiivisesti matkailun edistämisessä. Agnico-Eagle Finlandin toimitusjohtaja Ingmar Haga toteaa Materia-lehdessä 2/2009 (s.37), että ”Mäki näkyy meille ja Levin huipulta näkyy vastaavasti meidän alueemme. Matkailuyrityksetkin ovat olleet meihin rakentavassa mielessä yhteyksissä. Suurikuusikon läheltä kulkee kelkkasafarireittejä, ja meiltä on kysytty, voisiko kaivosalueelle poiketa. Työturvallisuussyistä emme kuitenkaan voi sitä sallia. Sen sijaan lähdemme mielellämme mukaan Kittilään suunnitteilla olevaan kaivosnäyttelyyn, jos hanke toteutuu”. Esimerkkinä mainittakoon, että Paraisilla on matkailijoille järjestettyihin kiertoajeluihin liitetty käynnit suuren avokalkkilouhoksen reunoille ja jopa sen pohjalle. Samalla on pienen kaivosmuseon avulla esitetty paikallisen kaivostoiminnan historiaa. Myös nykypäivän louhinta- ja kaivostoiminnasta kerrotaan, ja sillä tavalla jaetaan merkittävillekin kohderyhmille alaa valaisevaa tietoa jännittävän kaivoskäynnin yhteydessä. Avolouhos tarjoaa myös mahtavat puitteet joka kesä järjestettävien konserttien areenana. Myös Ruotsissa on useiden vanhojen ja toimivienkin kaivosten alueella (esim. Kiirunassa) merkittävää matkailuliiketoimintaa. Matkailun aihepiiri ei kuulu tähän selitykseen, mutta on epäilemättä jatkokehittelyn arvoinen. Kaivosnäyttelyn mallina voitaisiin pitää Kolarin Ylläksellä sijaitsevaa Kellokas Luontokeskusta, jossa on jo nyt kaivosaihepiirinkin aineistoa. 2.10 Kullan jatkojalostus hankealueella Kittilän kaivoksella tuotetaan ns. raakakultaharkkoja, joiden kultapitoisuus on noin 94 %. Raakakultaharkot toimitetaan ulkomaiseen jatkojalostuslaitokseen, joka edelleen rikastaa kullan puhtaammaksi pankkien, koruteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden vaatimalle tasolle. Tällaisia jalostuslaitoksia maailmalla sijaitsee useita. Kittilän puhdistettu kulta toimitetaan jatkojalostuslaitokselta edelleen loppuasiakkaalle, eli kansainvälisille pankeille. Pankit välittävät kullan edelleen markkinoille mutta Agnico-Eaglen osalta prosessi päättyy siihen, kun kulta toimitetaan pankkiin. Viime vuosina on kultamarkkinoilla virinnyt kiinnostus ns. vastuullisen kullan osalta. Tällä ymmärretään kultaa, jonka toimitusketju (chain-of-custody) on dokumentoitu ja voidaan näin ollen todentaa kullan alkuperä ja sen tuotannon ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Vastuullinen kuluttaja voisi näin ollen käyttää tätä yhtenä ostopäätöksen perusteena, esim. korua valitessaan. Kts. esim. www.responsiblegold.org. Luonnontieteellisessä mielessä kullan alkuperää ei voida analyysein jäljittää, kuten esimerkiksi timanttien osalta. Toimitusketjun hallinta perustuu siten asianmukaiseen sertifioitujen laatujärjestelmien mukaiseen dokumentointiin ja auditointeihin. Em. toimitusketjun mahdollisesta Copyright © Pöyry CM Oy 30 todentamisesta ja ”vastuullisen kullan tuotanto” käsitteestä on keskusteltu myös Kittilän kaivoksen kanssa (keskustelut I.Hagan ja H.Alaniskan kanssa 15.4.2011). Asia ei kuitenkaan ole yhtiölle tällä hetkellä ajankohtainen. Hankealueella ja laajemminkin Suomessa on aika ajoin ollut keskustelua Kittilän kaivoksen tuottaman kullan jatkojalostuksesta alueella, kuten Taigakoru Oy tekee Sodankylässä ja Rovaniemellä Lapin pienkaivajien tuottaman hippukullan osalta. Tämäntyyppinen jatkojalostustoiminta ei ole kaivosyhtiön ydinliiketoimintaa. Jatkojalostus vaatisi ulkopuolisen toimijan ja edellä mainitun tyyppiset toimitusketjudokumentoinnit. Copyright © Pöyry CM Oy 31 3 MALMIEN ETSINTÄ Tässä luvussa esitellään nykyaikaisen malminetsinnän pitkäjänteinen ja kustannuksiltaan kallis kokonaisuus. Käsitellään esimerkein sattumalta löytyminen ja kansannäytteet sekä GTK:n toimintatapa. Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella toimivat etsintäyritykset esitellään. Tämän luvun ovat laatineet Taina Eloranta, Pekka Tuomela ja Pekka Rytilä. 3.1 Sattumalta löytyminen Sattumalta löytymisellä ymmärretään tapahtumaa, jossa kaivoksen tai esiintymän löytymisen alkusysäys saadaan malminetsinnästä riippumattomalla tavalla. Usein esimerkiksi tietyömaiden tai muiden maanrakennukseen liittyvien työmaiden oheistuotteena löytyy mielenkiintoisia kivi- tai kalliolöydöksiä, jotka asiantuntevan arvion seurauksena saattavat johtaa alueen jatkotutkimuksiin ja toisinaan edelleen varsinaisen mineraaliesiintymän löytymiseen. Useat kaivostoimintaan johtaneet esiintymät on aikanaan löydetty tällä tavoin. Esimerkkeinä Outokummun ja Kittilän kaivokset: Outokummun tarina on tyypillinen esimerkki kaivoksen löytymisestä ja kehittymisestä. Se on sikäli tärkeä, että Outokumpu aloitti varsinaisen kaivosteollisuuden maassamme. Outokummun malmio löytyi sattuman ja tieteellisen geologian yhteistuloksena. Malmion etsintä käynnistyi kevättalvella 1908, kun Outokummusta 60 km kaakkoon, Rääkkylän Kivisalmessa laivareittiä syventäneen ruoppaajan kauha iskeytyi valtavaan, viiden kuutiometrin suuruiseen siirtolohkareeseen. Kanavanruoppaajat arvelivat ihmeellisen näköisen kiven palasia katsellessaan kiven olevan taivaalta tippuneen meteoriitin kappaleen. Ruoppaustyön päälliköt lähettivät kivestä näytteen geologiselle toimistolle Helsinkiin. Näyte jäi lojumaan toimiston nurkkaan kunnes Orijärveltä palanut vuori-insinööri Otto Trüstedt kiinnostui kivestä. Trüsdedt nimitettiin johtamaan siirtolohkareen emäkallion etsintätyötä. Apunaan hänellä oli Pohjois-Karjalasta kymmenen vuotta aiemmin laadittu geologinen kartoitusaineisto sekä tuoreet näkemykset viimeisimmän jääkauden aikaisista jään kulkusuunnista. Usean vuoden määrätietoisen tutkimustyön tuloksena malmi löydettiin silloisen Kuusjärven kunnan alueelta (nykyinen Outokummun kaupunki). (www.scda.com) Yhtiö perustettiin Hackmanin ja Suomen valtion kesken 1914, vuokrattiin norjalaiselle Hybinette yhtiölle 1917 ja ostettiin takaisin 1921. Valtio lunasti Hackmanin osuuden 1924 ja syntyi liikelaitos Outokummun kaivos, josta tuli osakeyhtiö 1932. Nykyinen Outokumpu käsittää Suomessa kromikaivoksen Kemissä ja Tornio Worksin jaloterästehtaan Torniossa. Laitekehittäjä Outokumpu Technology on nykyisin Outotec (ks Talouselämä 9/2011 s. 35). Copyright © Pöyry CM Oy 32 Kuva 6. Outokummun jäljille päästiin Rääkkylän Kivisalmen ruoppauksissa. Kuva vuodelta 1908 teoksesta Läpi harmaan kiven 1982 SKS. Kuva 7. Outokumpu luonnontilassa 1890-luvulla. Malmi löytyi 1910. Copyright © Pöyry CM Oy 33 Kuva 8. Outokumpu 1935 Suurikuusikon kultakaivos Kittilässä sai alkunsa tielinjan oikaisusta Kiistalan Vuomajärvellä 1986. GTK:n asiantuntijat löysivät tieleikkauksesta kvartsi-karbonaattijuonen, joka sisälsi näkyvää kultaa mm. arseenikiisun yhteydessä. Löydöstä alkaneet laajamittaiset jatkotutkimukset johtivat aikanaan suuren esiintymän löytymiseen. Kaivoksen rakentamispäätös tehtiin 2006 ja kultaharkkoja alkoi valmistua 2009. Kuva 9. Kiistalan tietyömaan leikkaus, josta tehty kultalöytö aikanaan johti Kittilän kaivoksen perustamiseen. Kuvassa GTK:n Jorma Valkama, Olavi Auranen, Ilkka Härkönen ja Veikko Keinänen. (Geologi-lehti 58, 2006) Copyright © Pöyry CM Oy 34 3.2 Etsintäkilpailut ja kansannäytteet Noin puolet metallikaivoksista on saanut alkunsa kansannäytteiden perusteella. Suomessa tyypillisiä ovat lohkarenäytteet, joita jääkausi on aikoinaan kuljettanut. Seuraamalla ns. lohkareviuhkaa voidaan suotuisassa tapauksessa päätellä lohkareen emäkallio (ja mahdollinen mineralisaatio). Lapissa tällaisista ovat esimerkkejä Kolarin Hannukainen ja Kemin kromikaivos. Kemin kaivoksen löysi sukeltaja voimalaitoksen jäähdytyskanavan rakennustöiden yhteydessä. Hän lähetti GTK:n kiinnostuksen herättäneet näytteet Tavallaan se oli kansannäyte. Tunturi-Lappi on viimeksi järjestänyt malmietsintäkilpailun Northland Resources 2010 keväästä syksyyn. Siihen liittyi kuusi etsintäkurssia Kolarissa ja Muoniossa. Vuoden 2010 kilpailu tuotti 118 näytettä 25:ssä eri lähetyksessä. Voittaja oli lähettänyt magnetiittinäytteen Kolarin Saarenputaalta. Toisen palkinnon sai niin ikään Saarenputaalta tullut porakaivonäyte, jossa oli magnetiitin lisäksi magneetti-, rikki- ja kuparikiisua. Järjestäjät perustelivat lyhyttä kilpailuaikaa väen aktivoinnilla ja toivottivat näytteet tervetulleiksi jatkossakin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) vuoden 2009 valtakunnallisessa kansannäytekilpailussa palkittiin lohkareet Kullaan kultapotentiaalisesta vyöhykkeestä ja Kittilän kulta-kuparirautalohkareesta, joka löytyi vesijohtoa kaivettaessa 2008. Kittilän lohkareen on todettu irronneen läheisestä kiintokalliosta ja se sisältää kultaa 8,5 g/t, kuparia 1,5 % ja rautaa 25,7 %. GTK on tehnyt varauksen mainitulle Kittilän alueelle ja tarkemmat tutkimukset ovat jo käynnissä. GTK sai 2009 kaikkiaan lähes 6700 näytettä, jotka tutkitaan Itä-Suomen yksikössä Kuopiossa. Kansannäytetoiminta on virkeätä. 3.3 Systemaattinen etsintä Jatkuvaa etsintää ja tutkimusta varten Suomessa toimii 125-vuotias Geologian tutkimuskeskus (GTK), jolla on pääkonttori Espoossa ja alueyksiköt Kuopiossa (Itä-Suomi), Kokkolassa (LänsiSuomi) ja Rovaniemellä (Pohjois-Suomi). GTK:n tehtävänä on tuottaa elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarvitsemaa geologista tietoa, jolla edistetään maankamaran ja sen luonnonvarojen hallittua ja kestävää käyttöä. GTK toimii kansallisena geotietokeskuksena ja aktiivisena osaajana kansainvälisessä tutkimus- ja projektitoiminnassa. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen asiantuntijaorganisaatio, joka on perustettu 1885. GTK:n Pohjois-Suomen yksikkö on profiloitunut kaivosteollisuutta palvelevaan toimintaan. GTK vastaa maa- ja kallioperän perustutkimuksesta Suomessa. Aiemmin kuvatun mukaisesti GTK raportoi parhaat löydöksensä TEM:ölle, joka järjestää potentiaalisimmista kohteista kansainvälisen huutokaupan. GTK:n perinteinen rooli operatiivisena malminetsijänä alkoi muuttua jo 1990-luvulla mutta tulevaisuudessakin GTK:n tehtävänä on tuottaa em. konkreettisia aiheita, joita yksityissektori kehittää edelleen. Tulevaisuuden GTK tarjoaa yrityksille erityisosaamista vaativia palveluja sekä etsintään että kohteiden jatkotutkimuksiin. GTK toimii myös kansallisena geotietokeskuksena, josta erilaiset geotietoaineistot ovat kansalaisten, julkisyhteisöjen ja yritystoimijoidenkin hyödynnettävissä. GTK:n hallinnoima geotietoaineisto on kansainvälisessäkin mitassa erittäin laadukasta ja monipuolista, mikä edistää merkittävässä määrin kansainvälisten malminetsintäyritysten mielenkiintoa Suomea kohtaan. GTK tuottaa ja tarjoaa käyttöön sen geologisen, geofysikaalisen ja geokemiallisen perustiedon, johon menestyksekäs malminetsintätoiminta Suomessa perustuu. Toisaalta GTK kokoaa yhteen ja jalostaa edelleen sitä tietoa, jota yksityisten toimijoiden tutkimukset tuottavat. (Ikuisesti nuori, GTK:n 125vuotishistoriikki) Copyright © Pöyry CM Oy 35 Tässä tyypillinen GTK:n uutinen kevättalvelta 2011. Kuva 10. Geologian tutkimuskeskus GTK tekee 2011 kallioperän rakenteen kartoitukseen liittyviä painovoimamittauksia Muoniossa. Mittaukset ovat osa alueellista painovoimakartoitusta, jota GTK on tehnyt vuodesta 1972 lähtien. GTK kehittää jatkuvasti menetelmiään tehokkaammiksi. Mainittakoon esimerkkeinä GTK-FrEM eli Reiska ja EMRE, joilla etsitään syvämalmioita (Tekniikka ja Talous 4.3.2011 s. 16-19). 3.4 Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson malminetsintäyritykset Agnico-Eagle Finland Oy Agnico-Eagle Finland Oy on kanadalaisen Agnico-Eagle Mines Ltd:n suomalainen tytäryhtiö. Emoyhtiöllä on Kittilän Suurikuusikon lisäksi 5 kaivosta Kanadassa ja Meksikossa. Agnico-Eagle Finland Oy louhii Kittilän Suurikuusikon kaivoksessa yhtä Euroopan suurimmista kultaesiintymistä. Yhtiö on panostanut malminetsintään kaivoksen lähiympäristössä; alueella on runsaasti valtauksia ja valtaushakemuksia. Northland Mines Oy Northland Mines Oy on luxemburgilaisen Northland Resources S.A.:n suomalainen tytäryhtiö. Northland Mines Oy on tutkinut usean vuoden ajan Kolarin ja Muonion alueen rauta–kupari–kultaesiintymiä, ns. IOCG-malmeja. Suomessa pisimmälle edennyt projekti on Hannukaisen rautakaivoshanke. Lukuisat valtaukset seurailevat malmikriittisiä jaksoja. Kaivospiirihakemus Hannukaisen rautakaivoshankkeesta on jätetty vuoden 2010 lopulla. Ruotsissa Pajalan alueella Northland Mines AB:n Tapulin kaivosta rakennetaan parhaillaan ja Sahavaaran kaivoksen ympäristölupaprosessi on vireillä. Northlandin uusin aluevaltaus on Kittilän alueen kultakohteet. Yhtiö on vallannut ja varannut laajoja alueita tiedossa olevien kultakriittisten alueiden kohdalta. Anglo American Exploration B.V Anglo American Exploration B.V. on suuri kansainvälinen kaivosyhtiö. Suomessa yhtiöllä on lukuisia valtauksia, suurimmat alueet yhtiö on vallannut Sodankylän kunnan alueella. Copyright © Pöyry CM Oy 36 Kittilässä Anglo American Explorationilla on valtauskeskittymä, josta yhtiö etsii nikkeliä ja kuparia. Valtaukset sijaitsevat Polar Mining Oy:n Kutuvuoman kaivospiirin tuntumassa. Valtausalueelle osuu tunnettu Tepsan kuparimineralisaatio. Alue on lisäksi tunnettu hyvin kulta-kuparikriittisenä vyöhykkeenä. Mawson Energi AB Mawson Energi AB on kanadalaisen Mawson Resources Ltd.:n tytäryhtiö. Yhtiöllä on malminetsintäprojekteja Suomen lisäksi Ruotsissa ja Perussa. Mawson Energi AB:n varausalueet ja valtaushakemukset keskittyvät Ylitornion kunnan alueelle. Yhtiö etsii Rompaksen alueelta uraania ja kultaa. Yhtiö on raportoinut lupaavia kulta- ja uraanipitoisuuksia kyseiseltä alueelta. Polar Mining Oy Polar Mining Oy on australialaisen Dragon Mining Ltd.:n suomalainen tytäryhtiö. Dragon Mining osti vuonna 2003 Outokumpu Mining Oy:n jalometallikohteet, kun Outokumpu päätti luopua malminetsinnästään. Polar Mining Oy:llä on kultakaivokset Orivedellä ja Jokisivulla. Lisäksi ruotsalaisella tytäryhtiöllä on Ruotsissa kultakaivos (Svartliden). Polar Mining Oy:llä on TunturiLapissa monta malminetsintäkohdetta. Hanhimaan kultakohde Kittilässä on näistä merkittävin. Kittilässä on lisäksi Tepaston molybdeeni-kuparikohde ja Suksettoman kulta-kuparikohde, sekä suuri varausalue Hanhimaan pohjoispuolella. Yhtiö on myös ainoa, jolla on malminetsintätoimia Enontekiön alueella. Enontekiöllä on muutama valtaushakemus nikkelin ja kuparin etsintää varten. Endomines Oy Endomines Oy on ruotsalaisen Endomines AB.n tytäryhtiö. Yhtiöllä on hallussaan Pampalon kultakaivos Ilomantsissa, jossa tuotantoa ollaan juuri aloittamassa. Lisäksi yhtiöllä on useita malminetsintäkohteita. Tunturi-Lapin alueelle osuu Porkosen kultakohde, joka sijaitsee Kittilässä. Tailtiu Oy Tailtiu Oy on kanadalaisen Taranis Resources Inc.:in tytäryhtiö. Yhtiö harjoittaa malminetsintää Kanadassa ja Suomessa. Suomessa olevat malminetsintäkohteet ovat Kittilän alueella (Kettukuusikko, Naakenavaara, Marskinkuusikko ja Riikonkoski). Yhtiö etsii lähinnä kultaa. Lappland Goldminers Oy Lappland Goldminers Oy on ruotsalaisen Lappland Goldminers AB:n tytäryhtiö. Yhtiö omistaa Suomessa Pahtavaaran kultakaivoksen. Lappland Goldminers Oy:llä on muutamia valtauksia Kittilän kultakriittisillä vyöhykkeillä. Akkerman Exploration B.V. Akkerman Exploration B.V. on alankomaalainen yhtiö, jolla on useita valtauksia Suomen alueella. Tunturi-Lapin alueella yhtiö hakee valtauksia Kolarin/Kittilän alueella sijaitsevalle vanadiini-rautatitaanikohteelle. FQM Kevitsa Mining Oy Copyright © Pöyry CM Oy 37 FQM Kevitsa Mining Oy on kanadalaisen First Quantum Minerals Ltd:n suomalainen tytäryhtiö, joka on tällä hetkellä rakentamassa Sodankylään Kevitsan nikkeli-kupari –kaivosta. Yhtiöllä on Kittilässä yksi varausalue. Magnus Minerals Oy Magnus Minerals Oy on suomalainen malminetsintäyhtiö. Yhtiöllä on Suomessa useita malminetsintäkohteita. Tunturi-Lapin alueella yhtiöllä on muutama varausalue. Varausalueilla sijaitsevat mm. Sirkan vanha kultakaivos ja Loukisen kulta–nikkeli-esiintymä. Pyhäsalmi Mine Oy Pyhäsalmi Mine Oy on kanadalaisen Inmet Mining Corporationin suomalainen tytäryhtiö. Yhtiö omistaa Pyhäsalmen kaivoksen. Yhtiö tutkii myös Peräpohjolan liuskevyöhykkeen malmipotentiaalia, Ylitornion kunnan alueella on yhtiön yksi varausalue. Tertiary Minerals Plc Tertiary Minerals Plc on isobritannialainen malminetsintäyhtiö. Yhtiöllä on projekteja pohjoismaissa ja Saudi-Arabiassa. Tunturi-Lapin alueella yhtiöllä on valtaukset Kolarissa Sivakkalehdon alueella (rautamalmi) ja Kittilässä Kiekerömaalla (kultamalmi). Morenia Oy Morenia Oy on Metsähallitus- konserniin kuuluva tytäryhtiö. Morenia Oy:n toimialana on jalostaa ja myydä maa- ja kallioperän aineksia ja niistä valmistettuja tuotteita. Yhtiöllä on Kolarissa yksi valtaushakemus kaoliinin etsintää varten. Geologian tutkimuskeskus Geologian tutkimuskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön alainen organisaatio, joka suorittaa malminetsintää, mutta ei kaivostoimintaa. Lupaavat kohteet myydään yhtiöille tarjouskilpailun perusteella. Yksityiset henkilöt Muutamilla yksityisillä henkilöillä on varauksia/valtauksia Tunturi-Lapin alueella. Näitä ei käsitellä tarkemmin tässä katsauksessa. Copyright © Pöyry CM Oy 38 4 KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTYKSET JA KERRANNAISVAIKUTUKSET Tässä luvussa esitellään kaivostoiminnan prosessivaiheita. Kaivostoimintaa käsitellään myös tarvittavien liikenne- ja yhdyskuntaedellytysten sekä aluetalouden kannalta. Luvussa hahmotetaan Tunturi-Lapin tulevan kaivosklusterin päärakennetta, koska alalle syntynee samanlainen tuotantoyhtiöiden ja alihankintayrityksien verkosto, joka tunnetaan monilla muilla aloilla. Tämän luvun laatimiseen ovat osallistuneet kaikki Pöyryn tiimin jäsenet. 4.1. Tekniikkaa ja aluetaloutta Rikastuksen monitahoinen prosessi- ja konekanta esitellään liitteessä 1 pienen kaivossanaston ohella. Niiden alalla toimii Suomessa useita merkittäviä yrityksiä, joista mainittakoon luettelon omaisesti Sandvik (porakalusto), Arctic Drilling (poraus), Normet (kuljetuskalusto), Paakkola (kuljettimet), Tamrock (porakoneet), Metso Minerals (prosessikoneet) ja Outotec, entinen Outokumpu Technology. Outotecista kertoo tarkemmin Talouselämä 9/2011 s. 35, että se on nopeasti kasvava, nykyisin liikevaihdoltaan miljardin euron luokkaa oleva yhtiö, jolla on asiakkaita kaikkialla maailmassa. Painopistemaita ovat Kiina, Chile, Brasilia ja Lähi-idän maat. Menestystekijöitä on kolme: - Koneet ovat energiatehokkaita (EU Best Practice ympäristöarvio) Referenssejä on kertynyt kaikkialta maailmasta (sulattoja, sintrauslaitoksia, pasuttoja, sakeuttimia, vaahdottimia) Outotec on sopivan neutraali toimija alalla, joita leimaavat nationalismi, korruptio ja eliitin hämärä voittojen kahminta. Outotecin tekniikkaa on vaikea kopioida, koska vain firman oma väki osaa virittää ja hienosäätää laitteistot paikallisiin olosuhteisiin. Yli 3100:n hengen työväestä on nykyisin kolmannes Suomessa. Liitteenä 1 on pieni kaivossanasto sekä kuvia koneista ja laitteista. Osa termeistä on satoja vuosia vanhoja. Esimerkiksi malmeihin liittyvät termit kiisu ja välke ovat olleet käytössä jo hyvin kauan, eikä niiden tarkkaa ikää tunnetakaan. Kun kaivosklusterin syntyä hankealueelle ajatellaan aluetaloudellisesta näkökulmasta, on selvää, että keskeinen huomio tulee kohdentaa malminetsintä- ja kaivostoiminnan tukipalveluiden toimintaedellytysten lisäämiseen. Näin on etenkin, kun huomioidaan ne seikat joihin potentiaalisesti voidaan vaikuttaa hankealueen taustatoimijoiden toimesta (kunnat, elinkeinoyhtiö). Kansainvälisiin malminetsinnän ja kaivostoiminnan rahoitusmekanismeihin on hankealueen taustatoimijoiden käytännössä mahdoton vaikuttaa. Sama koskee hieman rajatummassa määrin kansallisessa määräysvallassa olevia rahoitusmekanismeja kuten Teollisuussijoitusta. Herää kysymys, voisiko kunta osallistua Teollisuussijoituksen kautta jonkin hankkeen rahoitukseen vai onko esim. kaavoituksen tai malminetsinnän/kaivostoiminnan vaatiman infran tukeminen tai kehittäminen lähempänä kunnan toimialaa. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä uuden kaivoslain myötä kaavoituksen merkitys edelleen korostuu aiempaan verrattuna. Tässä kunnan kaavoitusasiantuntemuksen merkitys korostuu, koska malminetsintäyritysten osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat varsin vähäisiä. Tarvittavat kaavoitustoimenpiteet voidaan integroida esim. YVA-menettelyn yhteyteen, joka useimmissa kaivoshankkeissa joka tapauksessa tarvitaan. Alueen kiinnostavuus kansainvälisten toiminnanharjoittajien silmissä määräytyy hyvin pitkälle mm. (1) alueen mineraalipotentiaalin ja (2) saatavilla olevan geologisen perustiedon sekä (3) valtakunnan tason toimintaedellytysten kautta (esim. kaivoslain ja ympäristölainsäädännön mukaiset luvitusprosessit). Alueen mineraalipotentiaali on geologian määräämää mutta potentiaalin ”löytyminen” perustuu hyvin pitkälle riittävään tutkimustoimintaan ja helposti saatavilla olevaan geologiseen tietoon. Siten edellä mainittuun ensimmäiseen tekijään ei voida vaikuttaa muutoin kuin keskimmäisen tekijän avulla. GTK Copyright © Pöyry CM Oy 39 hoitaa käytössään olevat resurssit huomioiden varsin ansiokkaasti geologisen perustiedon hankintaa. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma vähentää myös GTK:n resursseja. Sama resurssivaje hankaloittaa myös mm. valtaus- ja kaivospiirihakemuksia käsittelevän viranomaisen työtä. Mainittuun resurssivajeen paikkaamiseen ei liene olemassa konkreettisia suunnitelmia. Ajatuksen tasolla voidaan esittää kysymys, voisivatko esim. hankealueen kunnat osallistua jollain tavalla rahoittamaan pätevän henkilöstön rekrytointia mainittuihin organisaatioihin (vrt. korkeakoulujen lahjaprofessuurit). Mikäli tämä olisi mahdollista ja siihen ryhdyttäisiin, voisivat nämä henkilöt kohdentaa työpanoksensa kyseisen alueen hankkeisiin. Tällä tavoin voitaisiin merkittävästi parantaa malminetsintä- ja kaivostoiminnan toimintaedellytyksiä kohtien 2 ja 3 osalta. Kohdan 2 osalta tietämystä voidaan tehokkaasti lisätä myös entistä paremmin toimivan kansannäytetoiminnan avulla. Kuten aiemmin on todettu, useat Suomen kaivokset ovat saaneet alkunsa kansannäytteestä aloitetun malminetsintätyön tuloksena. Lapin alueella kansannäytetoiminta on vireää mutta vastaavantyyppiset malminetsintäkilpailut mitä Northland Resources-yhtiö viime vuonna järjesti, mitä todennäköisimmin lisäisivät kiinnostusta edelleen. Harkittavaksi voitaisiin esimerkiksi ottaa hankealueen oma vuotuinen malminetsintäkilpailu. Mikäli järjestäjätahona toimisi esim. kunta tai alueellinen kehitysyhtiö näytteet voitaisiin edelleen toimittaa GTK:n kansannäytetoimintaohjelmaan. Alueen tunnettuutta voidaan ehkä jossain määrin nostaa erilaisin markkinointikeinoin (esim. kansainvälisten alan tapahtumien yhteydessä) mutta tällöinkin lienee syytä olettaa, että markkinoinnin pitäisi tapahtua osana isompaa kokonaisuutta, esim. Suomi-osaston yhteydessä. Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella tapahtuva malminetsintätoiminta on verrattain laajamittaista (luku 3), mutta varsinaista tuotannollista toimintaa harjoitetaan toistaiseksi vain Kittilän kaivoksella. Malminetsintävaiheessa ei harjoiteta tuottavaa liiketoimintaa vaan lähinnä kulutetaan erilaisia malminetsinnän ja hankekehityksen vaatimia palveluita. Näitä ovat mm: - Kairauspalvelut Mittauspalvelut mukaan lukien geofysikaaliset mittaukset Laboratoriopalvelut Geologiset ja ympäristökonsultointipalvelut Tekniset suunnittelupalvelut Lainopilliset palvelut Kun huomioidaan malminetsintävaiheen mittakaava ja ajallinen kesto, on luonnollista, että mikäli nämä tukipalvelut tuotetaan paikallisten yhtiöiden toimesta, on aluetaloudellinen hyöty huomattavasti suurempi kuin alueen ulkopuolisten yritysten tuottamana. Kaivoksen rakentaminen kestää 1-2 vuotta, minkä jälkeen tuotantotoiminta jatkuu usein jopa kymmeniä vuosia riippuen malmiesiintymän suuruudesta. Kaivoksen rakentamis- ja toimintavaiheessa edellä mainittujen tukipalveluiden tarve säilyy edelleen mutta lisäksi tarvitaan monenlaisia muita tukipalveluita, kuten maanrakennus- ja louhintapalveluita, rakentamisen palveluita jne. Näissäkin vaiheissa on alueen näkökulmasta paikallisten yritysten laaja osallistuminen mitä toivottavinta. Seuraavaan taulukkoon on koottu esimerkinomaisesti hankealueella toimivia (rekisteröidyn kotipaikan mukaan) alan yrityksiä. Tiedot on saatu Taloussanomien yrityshakupalvelusta ja yritysten kotisivuilta. Taulukon lukuja tarkasteltaessa on huomioitava, että yritysten pääasialliset toimipisteet ja henkilöstö voivat sijaita muualla kuin kotipaikassa (esim. Tapojärvi Oy). Kotipaikalla on kuitenkin merkitystä mm. yhteisöverotuksen kannalta. Copyright © Pöyry CM Oy 40 Esimerkiksi kairausyrityksiä ajatellen hankealuetta voidaan mm. logistiselta kannalta ajatellen pitää varsin keskeisenä toiminta-alueena Suomessa. Alan suurimpien Suomalaisten toimijoiden Drillcon SMOY:n ja Oy Kati Ab:n liikevaihto on luokkaa 10 milj. € vuodessa ja työntekijöitä yrityksissä 60130 henkeä. Jo pelkästään kairausalalla on siten aluetaloudellisesti merkittävää potentiaalia. Alueella on jo nykyisellään merkittäviä kaivannaisklusterin piiriin kuuluvia yrityksiä mutta mahdollisuuksia klusterin laajentamiseen varmasti löytyy, kun esim. yritysten toimintaedellytyksiin kiinnitetään riittävää huomiota. Toimiala Yritys Kotipaikka Kairauspalvelut Mittaus- ja konsultointi-palvelut Konsultointi- ja suunnittelupalvelut Maarakennuspalvelut Maarakennuspalvelut Styrud Boreal Oy Ylitornio Liikevaihto milj. € 5,0 (2010) Astrock Oy Sodankylä 0,6 (2009) < 10 Ahma-Insinöörit Oy Kittilä 5,2 (2009) > 50 Maansiirto Vainio Oy Maanrakennus Rousu Oy Maanrakennus Kantmark Oy Kittilä Kittilä 3,3 (2010) 1,6 (2010) > 20 < 10 Pello 2,7 (2010) > 20 Tapojärvi Oy Kolari 25,5 (2010) n. 200 43,9 > 300 Maarakennuspalvelut Urakointi- ja teollisuus-palvelut Yhteensä Henkilöstö n. 20 Yritysten toimintaedellytysten lisäksi keskeistä on kiinnittää huomiota myös niiden henkilökunnan asuinmahdollisuuksiin ja kotipaikkaan. Malminetsintä- ja kaivosalalle on tyypillistä, että suuri osa henkilöstöstä on ns. reissutyössä. Tällä on tietysti huomattavia vaikutuksia esim. kunnallisverotuksen kannalta. Asuintarpeisiin alueen kunnilla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa esim. kaavoituksen ja houkuttelevien kuntapalveluiden avulla. 4.2. Liikenneolot 1975-1988 toiminut Kolarin Rautuvaaran kaivos oli ensimmäinen Suomessa, jossa kunta tietoisesti pyrki pitämään yhdyskuntarakenteen koossa eikä alkanut kehittää uutta kaivoskylää. Kasvu ohjattiin Kolarin kirkonkylään, jonne mm kaivosyhtiö Rautaruukki rakensi asuntoja ja luovutti edullisesti omakotitontteja kaivosten työntekijöille. Kunnan pääkeskus siirtyi Sieppijärveltä kirkonkylään 1980luvun alussa, jolloin sinne valmistui uusi kunnanvirasto. Tämä perusmalli on sittemmin muodostunut itsestään selvyydeksi, koska suuren tuotantolaitoksen työntekijät tulevat paikalle vuoroilleen hyvinkin pitkien matkojen, jopa sadan kilometrien päästä vakinaisista asuinpaikoistaan. Se taas määräytyy koko perheen koulu- ja työpaikkojen ja lähipiirin mukaan. Merkittävä osa työntekijöistä on myös ns. keikkaväkeä, eli he asuvat viikot kaivospaikkakunnalla (esim. Kittilässä) mutta varsinainen koti sijaitsee toisaalla (Rovaniemi, Oulu jne.). Työpendelöinti asettaa vaatimuksia autoteiden laadulle, kuten myös kumipyörälogistiikka. Tiestön uusia kehittämisaskeleita ei voida enää mitoittaa pelkästään paikallisväestön, matkailun ja vapaa-ajan tarpeiden mukaan, josta Ylläksen maisematie on sinänsä erinomainen esimerkki. Lapin tieverkossa on perustavaa laatua olevia ongelmia sekä kaivosteollisuuden että matkailun kannalta. Kaivosalan emämaiden kuten Kanadan ja Australian oloihin verrattuna Lapin tiestö on kattava ja hyvä, kertovat yhtiöiden edustajat. Mutta tiet on mitoitettu raskaan liikenteen kannalta liian vaatimattomaksi, yleensä vain 6-8 metrin levyiseksi. Jopa kansanvälinen päätie E 8 on välillä Pello-Tornio edelleen 8 Copyright © Pöyry CM Oy 41 metrinen, vaikka se esiintyy jo vuoden 1965 tieverkkosuunnitelmassa kymmenmetrisenä (1,5 metrin pientareilla varustettuna) päätienä. Itse asiassa kuorma-autot tarvitsevat oikeastaan 5 metrin levyisiä kaistoja, joita yleisesti käytetäänkin suljetuilla tuotantoalueilla ja isoissa kiertoliittymissä. Tien käytännön minimileveys olisi siis 10 metriä. Leveydellä on suora vaikutus kantavuuteen ja murtumien syntymiseen. Tiegeometriakin voisi olla vähemmän kiharaista kuin Lapissa on tapana. Matkailu käyttää kaikenlaista pikkutiestöäkin. Sille on tärkeä laatu- ja turvallisuustekijä, että autot pysyvät jotenkin puhtaina. Kestopäällysteitä tullaan siis yhä enemmän edellyttämään myös pikkuteiltä. Sekä raskaan että kevyen autoliikenteen perusvaatimukset osoittavat, että Tunturi-Lapin tieverkko odottaa suurremonttia. Myös rautatieyhteyksien kehittämisote vaatii uutta ajattelua. Nykyisestä otettakoon kaksi esimerkkiä Liikenneviraston julkaisusta Tulevaisuuden näkymät 1/2011 (s.1). ”Ennusteen lähtökohtina ovat (kaivosteollisuuden osalta) seuraavat oletukset: - - Kolarin Hannukaisen kaivosta ei avata lainkaan tai mikäli kaivos avataan, kuljetetaan rikasteet Narvikin sataman kautta. Outokummun ferrokromituotannon laajennus kaksinkertaistaa Elijärven kaivoksen kuljetukset 1,2 miljoonaan tonniin. Nykyisin kaivoksen kuljetukset hoidetaan kuorma-autoilla. Ennusten mukaan kuljetukset siirtyisivät rautateille.” Kun vertaa tätä kannanottoa äskettäin valmistuneeseen Tunturi-Lapin Kehityksen esiselvitykseen Keski-Lapin poikittaisrata, huomaa nopeasti niiden olevan eri planeetoilta, kun vielä muistetaan paine jatkaa Lapin rataverkkoa Norjan Kirkenesiin ja Skiboteniin. Kaivosyhtiöiden taholta korostetaan, että jos logistiikan toiminnasta ei ole varmuutta, kaivos ei voi aloittaa. Esimerkiksi Hannukaisen rautakaivoksesta lähtisi jo muutaman vuoden kuluttua päivittäin kaksi 55:n vaunun rikastejunaa etelän tai lännen satamiin. Etusijalla ovat Suomen Perämerenkaaren satamat, joista valitaan kaivoksen kumppani jo 2011. Kuva 11. Neljän kiskon raide Torniosta Haaparantaan. Vaihde vasemmalle vie Tornion satamaan ja terästehtaaseen Copyright © Pöyry CM Oy 42 Keski-Lapin poikittaisrataselvityksen mukaan 2010 -luvun tärkein hanke on rautatieyhteyden aikaansaaminen Ruotsin Svappavaarasta Pajalan ja Kolarin kautta Kittilään. Paitsi että se yhdistäisi alueen kaivokset satamiin, se avaisi myös henkilöliikenneyhteyksiä matkailun tarpeita varten sekä Suomesta että Ruotsin kautta Euroopasta. Suomen puolella tämä rata olisi toteutettava nelikiskotekniikalla, jotta läntisen Euroopan kalusto voisi liikkua radalla. Aloitus voisi pitkäänkin toimia dieselvedolla, ja sähköistys voisi tulla myöhemmin, kuten myös yhteydet Jäämeren satamiin Norjassa. Dieselvedon osuus on raideliikenteessä kasvussa, etenkin rahtipuolella. ”Diesel pyörittää maailmaa”, sanotaan, ja saimme hyvää havainto-opetusta Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta 2011, kun dieselgeneraattorit valjastettiin pelastamaan tuhoutuneita hätäsysteemejä. Kuva 12. Aavahelukka on hyväkuntoinen kenttä kangasmaastossa, helppo kehittää. Lentoliikenneyhteyksien kehittämisote ei myöskään saa pysähtyä. Kittilän lentoaseman kehitys metsänlannoituskentästä kansainväliseksi keskukseksi on vakuuttava osoitus tämän alan merkityksestä, joka tulevaisuudessa kasvaa myös rahtipuolella etenkin kulutus- ja varaosien kiiretoimituksissa. Enontekiössä ja Pajalassa on Kittilän tasoiset lentoasemat, ja Pajala palvelee myös Kolaria, käyttäen jopa nimeä Pajala-Ylläs Airport. Kolarissa on Aavahelukan yleisilmailukenttä, johon ei ole reittiliikennettä. 4.3. Kaivostoiminnan vaikutukset sijaintikunnassa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti julkaisi 2009 Hannu Törmän ja Kaarina Reinin raportin Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Siinä olivat mukana myös Suurikuusikon ja Pajalan-Kolarin kaivokset. Näistä tapauksista on kertynyt myös käytännön kokemuksia muutamilta vuosilta (ks seminaariaineisto 20.4.2011 www.tunturilappi.fi) Copyright © Pöyry CM Oy 43 Kaivoksen rakentamisvaihe on kiihkeä, mutta suhteellisen lyhytaikainen, vain pari vuotta. Toimintavaihe on vakaa ja pitkäaikainen riippuen metallien maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Pajalan-Kolarin tapauksessa vaiheet ovat limittäisiä, mikä on aluetalouden kannalta parempi vaihtoehto. Rakentaminen ja tuotanto luovat työllisyyttä ja kulutusta yhtä aikaa, joten aluetaloudellinen vaikutus muodostuu suuremmaksi. Toimintavaiheen työtulot jäävät joka tapauksessa aina omalle alueelle. Kaivokset luovat huomattavan määrän uusia työmahdollisuuksia. Kittilän kultakaivoksen kokonaisvaikutus työpaikkojen määrän kasvuun arvioidaan vuoteen 2014 mennessä kaikkiaan 800:ksi (Törmä & Reini 2009) Tutkimus toteaa kaivostoiminnan vaikutuksista eri toimialoihin seuraavaa: - Palvelualoista vahvistuvat koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut. Suora ja suuri vaikutus mineraalien kaivuun. Erittäin merkittävä mutta väliaikainen vaikutus rakentamiseen. Tuotannon kasvua ei-metallisissa mineraalituotteissa, koneiden ja laitteiden valmistuksessa, kuljetuksissa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä. Tästä hahmottuu kaivosklusterin päärakenteeksi 1. Itse tuotantoyhtiö, jossa laajalta alueelta tuleva usean sadan hengen työväki, osaksi jatkuvassa monivuorotyössä. 2. Tuotantoa välittömästi palvelevat kuljetus- ja käsittelyalan yritykset sekä tuotannossa mukana olevat alihankkijat (louhinta, lastaus, sisäiset siirrot). 3. Tukipalvelut kuten ravintolatoimi, työturvallisuus ja työterveydenhuolto sekä henkilöstöhallinto. 4. Toiminnan tarvitsemien kulutustarvikkeiden ja osien valmistus ja hankinta. 5. Teollisuus ja liikekiinteistöjen hoito ja uusien tilojen rakentaminen. Paikallisten vaikutusten kannalta kaivostoimintaa liittyy joukko myönteisiä odotuksia. Näitä ovat muuttovoitto, työpaikat, palvelujen parantuminen ja talouden kohentuminen, sanalla sanoen elinvoima. Odotukset ovat toteutuneet esimerkiksi Sotkamossa ja Kittilässä. Kaivos tuo väestökasvua, elinkeinojen monipuolistumista, osaamispääomaa, kunnan verotulojen kasvua, näkyvyyttä ja myönteistä kiinnostusta. Toisaalta on joukko kielteisiä pelkoja ja odotuksia, kuten ympäristöongelmat liikenteen ja melun lisääntyessä ja maisemien muuttuessa. Lapissa myös porotalous kärsii. Kaivostoimintaa valmisteltaessa onkin toimitettava huolelliset ennakkoarvioinnit vaikutuksista sekä ympäristöön että yhteisöön. Viimemainittuja sosiaalisia vaikutuksia ovat muutokset elinoloissa, viihtyvyydessä, kulttuurissa ja jopa politiikassa. On merkillepantavaa, että kansainväliselle rahoittajille eivät riitä Suomen lainsäädännön mukaiset YVA-selvitykset vaan edellytetään huomattavasti perusteellisempia ns equator-prinsiipin mukaisia selvityksiä , ks www.equator-principles.com. Kokemuksen perusteella on alettu korostaa kaivoksen tuloa paikkakunnan ja alueen mahdollisuutena eikä minään pelastavana ihmelääkkeenä. Onnistuminen riippuu siitä, miten aktiivisen otteen kaivoskunta ja sen yrittäjät kykenevät pitämän uuteen vaiheeseen. Jos paikalliset yritykset, joita esimerkiksi Kittilässä on noin 600, eivät ole aktiivisia ja verkotu tehokkaasti, tulee kaivokseen helposti ulkopuolinen erikois-alihankkija. Mahdollisuuksien hyväksikäytöstä on klassisena Copyright © Pöyry CM Oy 44 esimerkkinä Kalifornian kultakuumeen vaikutukset muihin aloihin, esimerkiksi Levi Strauss farkkumerkin syntyminen San Franciscossa aluksi mainarien tarpeisiin. Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson alueella muodostavat matkailu ja kaivostoiminta kahden pääelinkeinon tärkeän yhdistelmän. Ne ovat paremmin yhteensopivia, kuin ensi alkuun voisi arvella. Perheet löytävät helpommin työtä molemmille puolisoille ja siirtymiset alalta toiselle ovat mahdollisia, koska sovellettavissa tekniikoissakin on samankaltaisuuksia, esimerkiksi lasketteluhissit ja kaivoslaitteet. Kolarista on kokemuksia, että Rautuvaaran kaivoksen ansiosta saatiin aikanaan rautatie, josta tuli myös merkittävä autojunien kulkulaitos, ja paikalliset tiet ja jalkakäytävät kohentuivat myös turistien iloksi. 4.4. Esimerkkitapauksia sivuaineiden hyödyntämisestä Sivukiveä ja prosessijätettä kertyy kaivostuotannossa usein jopa 70 % louhinnasta rautakaivoksissa ja lähes 100 % kultakaivoksissa. Tässä esitellään malliksi Kuersoran ja Morenian hyödyntämistoimintaa. Kuva 12. Kuersora murskaa ja toimittaa käyttöön Hannukaisen sivukivivarastoa Kolarissa. Vaikka se on aikanaan läjitetty ilman merkittävää lajittelua, kasasta löytyy tasalaatuista ainesta. Kiveä murskataan mobiililaitteilla ja toimitetaan maarakennukseen. Kaikkiin käyttöihin se ei sovi, koska kiven rikki rapauttaa esim. teräsbetonia. Osittain kiviaineksen laatu asettaa rajoituksia hyödyntämiselle. Mikäli Hannukaisen kaivos avautuu uudelleen, tultaneen sivukiven selektiiviseen läjittämiseen kiinnittämään huomiota, mikä mahdollistaisi sivukiven mahdollisimman laajamittaisen hyödyntämisen mm. Ylläksen alueen tarpeisiin. Copyright © Pöyry CM Oy 45 Kemi-Tornion teräksen valmistuksen ohessa tuotettavia Morenian OKTO kiviaineksia (ferrokromikuona) käytetään teiden ja rakennusten pohjien eristyskerroksena ja asfaltin runkoaineena sekä uunien valmistuksessa. Roudan haittavaikutuksia torjuttaessa OKTO-rakennustuotteiden menekki on vähäisempää, sillä niiden eristävyys on hiekkaa ja soraa parempi. Pienet liukenemisominaisuudet varmistetaan tuotannon ohjaamisella niin, että sulan kemiallinen koostumus edistää spinellin muodostusta (kiderakenne). Morenia on tehnyt yhteistyötä Outokumpu Tornio Worksin kanssa vuodesta 2006. Mittavan tuotekehitystyön ja Tornion tehtaiden laajennusinvestointien myötä OKTO-tuotteiden saatavuus paranee niin, että tuotteita voidaan jatkossa tarjota laajemmille markkinoille, Suomen, Ruotsin ja Baltian rakentamisen tarpeisiin. Tyypillisesti nämä ovat ulkoistettuja toimintoja, sillä ala ei ole teräsbisneksen ydinosaamista. Morenia Oy on maan kattava maa-ainestoimittaja. Kokonaispalveluun kuuluvat kaikki hiekan, soran, murskeen ja teollisuusmineraalien tuotanto ja toimitus. Morenia Oy on Metsähallitus-konsernin tytäryhtiö kotipaikkanaan Oulu. http://www.morenia.fi Kuvatun kaltaista kuonanjalostusta ei hankealueella toimivilla tai suunnitteilla olevilla kaivoksilla tulla tekemään, mikäli alueelle ei synny jatkojalostustoimintaa malmin rikastuksen lisäksi. Esimerkki kuitenkin osoittaa, miten merkittävää liiketoimintaa voi syntyä varsinaisen jatkojalostuksen sivutuotteena. Luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta on varsin kannatettavaa, että kaivosten sivutuotteita mm. sivukiveä hyödynnettäisiin mahdollisimman laajamittaisesti kaivoksen lähialueella. Sivukiven tekninen laatu ja ympäristökelpoisuus voivat osaltaan rajoittaa hyödyntämismahdollisuuksia, logistiikan ohella. Etäisyys rakennuskohteisiin hankaloittaa teknistaloudellista hyödyntämistä. Uusien ja toimivienkin kaivosten osalta tulisi sivutuotteiden hyötykäyttöön kiinnittää riittävästi huomiota ja tarkastella potentiaalisia hyödyntämismahdollisuuksia. Osaltaan kaivosalueen ulkopuolista hyötykäyttöä ovat voineet rajoittaa tietyt ristiriidat maa-aineslain ja kaivoslain välillä. Uusi kaivoslaki kuitenkin selkeyttänee myös tätä tilannetta. Copyright © Pöyry CM Oy 46 5 SUOSITUKSIA Selvityksen pohjalta nousee seuraavia suosituksia jatkotoimista: 1. Kaivosklusteri tiedon ylläpitoon ja alan edunvalvontaan Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kannattaisi perustaa oma erityinen kaivosklusteri* (ehkä yhdistysmuotoisena) hieman samaan tapaan kuin Pohjois-Karjalassa toimiva ProKaivos (http://www.prokaivos.fi/). Alan tietojen ajan tasalla pito ja julkaiseminen luo vähitellen yleistä tietoisuutta ja tiedostamista. Pysyvän kaivosnäyttelyn ja siellä säännöllisesti pidettävien tapahtumien aikaansaaminen yhteistyössä esim. Metsähallituksen ja paikallisten alan yritysten kanssa tehostaisi tuntuvasti taustatoimintaa. Tähän liittyen voitaisiin harkita yleisen jokavuotisen malminetsintäkilpailun järjestämistä toiminta-alueella. Tämäntyyppiset kilpailut ovat omiaan lisäämään yleisön kiinnostusta aihepiiriin ja saattavat johtaa merkittävienkin uusien esiintymien löytymiseen. Kaivosklusterin erityiseksi tehtäväksi tulisi uusien toimijoiden vetäminen alueelle sekä alueen edustautuminen alan tapahtumissa. Edunvalvonta valtiovallan suuntaan on myös välttämätöntä. Nyt alan yleistä kehitystä hidastaa erikoisesti valtaushakemusten käsittely ja kaivospiirien muodostaminen. Tämän osalta voitaisiin tarkemmin selvittää kohdassa 4.1 mainittujen toimien toteutuskelpoisuutta. Kaivosklusteri ja alan paikalliset yritykset voisivat sijoittua näkyvästi esim. lentoasema-alueelle tai muuhun keskeiseen paikkaan Airport City- periaatteella. Parhaimman sijaintipaikan määrittäminen vaatisi jatkoselvittelyjä asiasta. Kuten edellä on useaan otteeseen mainittu, aluetalouden kannalta erityisen merkittävää on malminetsinnän ja kaivostoiminnan tukipalveluiden liiketoimintaedellytysten parantaminen. Alueella toimii jo useita kaivosklusteriin luettavissa olevia yrityksiä mutta potentiaalia uusille yrityksille tai nykyisten yritysten toiminnan laajentamiseen on olemassa runsaasti. *Klusteri on yritysten ja yhteisöjen muodostama toimialan maantieteellinen keskittymä. 2. Liikennejärjestelmän kehittäminen Liikenneviraston ja ELY-keskuksen syvällinen informointi alueen todellisista tie- ja ratatarpeista voisi synnyttää erikoisohjelman liikennejärjestelmän kehittämiseksi. Ensisijaisena kohteena voisi olla rata Svappavaara-Pajala-Kolari-Kittilä sekä kaivosten että matkailun tarpeisiin, Suomen puolella nelikiskoisena. Tieverkossa on puutteita sekä kokonaisrakenteessa että linkkien teknisessä standardissa. Nopeasti kehittyvä lentoliikenne vaatii kokonaisselvitystä. Suunnittelu ja hankkeiden valmistelu edellyttää yhteistyötä Ruotsin kanssa. Infran kehittäminen vaatinee myös uusia rahoituslähteitä. 3. Osallistuminen etsintään ja infran tai toiminnan rahoitukseen Monien edellä esitettyjen tarpeiden vuoksi Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kunnat voisivat harkita erityisen rahoitusinstrumentin perustamista. Myös muu pääoma toivotettaisiin tervetulleeksi, mieluummin kuitenkin esimerkiksi osuuskunta- tai säätiömallilla kuin pörssiyhtiönä. Lienee kuitenkin selvää, että uusien hankkeiden ja varsinaisen malminetsinnän rahoitus on ensisijaisesti muiden toimijoiden vastuulla. Alueen kuntien ja elinkeinoyhtiöiden pääasialliset vaikutusmahdollisuudet liittyvät kohdassa 1 mainittuihin tekijöihin. Tarpeen mukaan voitaisiin kuitenkin harkita esim. junioriyhtiöiden tukemista jossain muodossa vaikkapa mainitun rahoitusinstrumentin välityksellä. Eräs tällainen alkuvaiheen tukimuoto voisi olla esim. ensivaiheen toimitilojen tarjoaminen toiminnanharjoittajalle. Tämäntyyppistä toimintaa tehtiin Sotkamossa Copyright © Pöyry CM Oy 47 Talvivaara-hankkeen aloitellessa toimintaansa. Toiminnan alkuvaiheessa, kun rahoitus on tiukkaa, pienetkin tukimuodot voivat olla yllättävän merkityksellisiä. Tällaiset yrityshautomo-tyyppiset toimitilat voisivat sijaita esim. edellä mainitun kaivosklusterin yhteydessä. 6 LÄHTEITÄ 1. Geologian tutkimuskeskuksen tietoaineistot www.gtk.fi 2. Kaivos- ja louhintatekniikka 2011. 2. painos Toimittaneet Antero Hakapää ja Pekka Lappalainen 3. Kaivossanasto ks http://tekno.teknologiateollisuus.fi/minisites/Sanasto/index.htm 4. Kauranne, Kalevi 2011. Ikuisesti nuori. GTK:n 125-vuotishistoriikki. 5. Keski-Lapin poikittaisrata. Esiselvitys huhtikuu 2011. Tendon Oy. 6. Kolarin ja Soklin kaivoshankkeiden liikennehankkeiden arviointi 2009. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 29/2009 7. Lapin läänin päätieverkko 1965. Lapin seutusuunnittelun kuntainlitto. 8. Läpi harmaan kiven 1982. Kaivosperinnettä –kuvia ja kuvauksia. SKS 9. Materia. Vuorimiesyhdistyksen ammattilehti, 4 numeroa vuodessa. 10. Puustinen, K. 2003. Suomen kaivosteollisuus ja mineraalisten raaka-aineiden tuotanto vuosina 1530-2001. Geologian tutkimuskeskus M 10. 11. Suomen mineraalistrategia 2010. TEM/GTK ym. 12. Törmä, Hannu & Reini, Kaarina 2009. Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Ruralia-instituutti Seinäjoki. Raportteja 37 11. Viertola, Kimmo 2011. Oman pääoman ehtoinen rahoitus. Esitelmä 15.2.2011. Teollisuussijoitus Oy 12. Ylläs Saagan iltapäiväseminaari 20.4.2011 Kivi- ja kaivostoiminta Tunturi-Lapin ja Tornionlaakson kivijalkana.http://www.tunturilappi.fi/index.php?content=blog/new_blogs LIITE 1 PIENI KAIVOSSANASTO JA TEKNIIKAN PÄÄPIIRTEET Tässä liitteessä esitellään kaivos- ja rikastustoiminnan termejä ja yksikköprosesseja. Päälähteinä ovat Kaivannaisteollisuus ry:n Kaivossanasto 2002 sekä Teknologiateollisuus ry:n julkaisu Malmien louhinta ja rikastus. Copyright © Pöyry CM Oy 48 Kaivoksen yleiskuva Malmikivi irrotetaan yleensä aluksi avolouhoksesta ja toiminnan kehittyessä maanalaisena välitasolouhintana. Maan alla louhittu malmi siirretään vaakatunnelissa kuormaajilla ja kippivaunuilla kaatokuiluihin ja edelleen karkeamurskaimiin ja nostetaan malmihissillä maan pinnalle rikastamoon. Pieni kaivossanasto Kaivos- ja rikastustermejä englanninkielisen vastinein suomeksi selitettyinä. Lähde: Kaivannaisteollisuus Kaivossanasto 2001. Agglomeraatio, Agglomeration Tapahtuma, jossa rikaste muuttuu kappalemuotoon. Menetelmiä ovat sintraus ja pelletointi. Copyright © Pöyry CM Oy 49 Ajaa kuilua, Sink a shaft Kuilun ajamisella tarkoitetaan pystyn tai miltei pystyn kuilun syventämistä louhimalla kalliota ja nostamalla louhe maanpinnalle sekä tukemalla tarpeen mukaan kuilun seinämät. Suomessa käytetään ilmaisua kuilun syventäminen, kun jo käytössä olevaa kuilua ryhdytään jatkamaan. Ampu, Blast, shot Porareikään sijoitetun panoksen sytyttämisestä aiheutuva räjähdys, jolla porareiän ympärillä oleva kivi rikotaan sopivan kokoisiksi kappaleiksi lastausta varten. ANO, ANFO, A.N./Fuel oil explosive Räjähdysaine, joka on valmistettu rakeistetusta (prillatusta) ammoniumnitraatista imeyttämällä siihen esimerkiksi kaasuöljyä. Avolouhos, Open cut mine, open pit, quarry Maan pintaan kaivettu kuoppa, josta louhitaan malmia. Näin voidaan louhia esiintymiä, jotka puhkeavat kallion pintaan ja joiden pinta-ala ja volyymi on riittävän suuri. Bioliuotus, Bio-leaching Metallin erotus sulfidisesta malmista bakteereja käyttäen. Bioliuotuksella saadaan talteen kultaa. kuparia. sinkkiä ja nikkeliä. Ympäristöystävällinen menetelmä, koska lämpötila on normaalisti 22-39 astetta, tosin happamuusarvo pH 1,5-2,5. Jalometalli, Noble metal, precision metal Kaikki metallit, jotka ovat metallien jännitesarjassa vedyn jälkeen. Liukenevat esimerkiksi typpihappoon. Jälkihoito, After-care, reclamation, rehabilitation Ympäristöluvassa määrätyt toimet sulkemisen jälkeisestä maisemoinnista ja päästöjen hallinnasta. Kaatokuilu, Shoot, ore pabs Kuilu, johon malmia kaadetaan eli pudotetaan, ja jonka kautta malmi saadaan alemmalle tasolle. Kaivospiiri, Patented claim, mining concession Kaivostoiminnan aluetarpeita varten muodostettu alue, jonka muodostamistoimitusta haetaan työ- ja elinkeinoministeriöltä. Kaivospiiriä haettaessa hakijalla tulee olla aluetta koskeva voimassaoleva valtaus tai kaivospiiriä haetaan samanaikaisesti valtaushakemuksen kanssa. Mikäli kaivospiirihakemus täyttää laissa säädetyt edellytykset, työ- ja elinkeinoministeriön on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä. Päätös toimitetaan asianomaiselle maanmittaustoimistolle, jonka Copyright © Pöyry CM Oy 50 on viipymättä annettava toimitusmääräys kaivospiiritoimituksen kaivoslaissa käsitteestä käytetään nimeä kaivoslupa ja kaivostoimitus. suorittamiseksi. Uudessa Kannattavuusselvitys, Feasibility study, bankable feasibility study Valmisteluvaihe, jossa hanke suunnitellaan teknisesti riittävällä tarkkuustasolla toteuttamismahdollisuuden ja kustannusten määrittämiseksi, arvioidaan saatavat hyödyt ja verrataan kustannuksia hyötyihin (cost/benefit –analyysi) sekä tehdään johtopäätökset hankkeen kannattavuudesta ja rahoituskelpoisuudesta. Positiivisen kannattavuusselvityksen myötä ja hankkeen rahoituksen varmistuessa voidaan tehdä ns. investointipäätös ja käynnistää hankkeen toteutus. Kestävä kehitys, Sustainable development Toimintatapa, jossa nykyiset tarpeet tyydytetään ilman että jälkipolvilta viedään mahdollisuuksia tyydyttää omiaan. Kierrätys, Recycling Jätteiden ohjaaminen hyötykäyttöön. Kitamurskain, Single toggle crusher Karkeamurskain, jota käytetään yleisesti kaivoksissa ja louhoksissa primaarimurskaimena, koska se pystyy ottamaan kitaansa suuria lohkareita kitansa täyteen eikä tukehdu. Komujen karistus, rusnaus, Scaling Louhostilan kattoon tai seinämiin ammunnan jälkeen ilmaantuvien melko löysästi kiinni pysyvien kivien pudottaminen erityistä komukankea apuna käyttäen. Kuona, Slag, cinder Jäte tai sivutuote, joka syntyy malmien ja metallien käsittelyn (sulatus, rikastus) yhteydessä, mutta myös koksin ja kivihiilin palamisjätteenä. Jähmeänä lasimainen tai huokoinen, sisältää pääasiassa oksideja ja silikaatteja. Kuonalla voidaan mm poistaa epäpuhtauksia ja suojella hapettumiselta ja sitä voidaan käyttää lämpöeristeenä. Voi olla emäksistä tai hapanta. Liete, soija, Mud, sludge Vesi tai neste, jossa pieniä kiinteitä ainehiukkasia. Hiukkaset eivät vajoa pohjaan, eivätkä nouse pintaan nopeasti, mikä aiheuttaa lietteen sameuden. Louhinta, Stoping Käsittää kaikki malmin irrottamiseen tarvittavat toiminnat. Mineraalin tai metallin kaivaminen. Louhiminen voidaan suorittaa maan päällä kuopassa (avolouhos) tai kaivoksessa maanalaisissa tunneleissa. Murske, joka louhinnassa saadaan, rikastetaan useimmiten ennen jatkokäyttöä. Copyright © Pöyry CM Oy 51 Maanalainen louhinta, Underground mining Maanalaisessa louhinnassa on tarkkaan huomioitava malmin ja sivukiven omaisuudet louhostiloja mitoitettaessa. Kallion lujuus- ym ominaisuuksien mukaan voidaan käyttää joko louhintamenetelmää ilman täyttöä, täyttölouhintaa tai sorroslouhintaa. Magnetiitti, Magnetite Rautamineraali Fe3O4, joka sisältää 72 % puhdasta rautaa. Voimakkaasti magneettinen Malmiesiintymä, Ore deposit, orebody Kallioperässä esiintyvä mineralisaatio, josta on mahdollista teknisesti ja taloudellisesti louhia ja rikastaa kaivoskivennäisiä. Malmiesiintymä on muuttuva käsite ja riippuu mm. raaka-aineiden hintakehityksestä sekä mm. teknisistä seikoista aiheutuvista tuotantokustannuksista ja niiden mahdollisista muutoksista. Malmikuilu, Ore shift Louhitun malmimurskan kuljettamiseen käytetty kuilu, esimerkiksi kuilu, jonka kautta yksinomaan nostetaan malmia. Vrt kaatokuilu. Malmivarat, Ore reserves Malmivarat käsittävät luotettavasti tunnetut malmiesiintymän osat, jotka on taloudellisin perustein arvioitu kannattavasti hyödynnettäviksi. Malmivarat muodostavat mineraalivarannon sen osan, joka voidaan hyödyntää vallitsevissa suhdanteissa ja olemassa olevalla teknologialla. Malmivarojen arviointiin on käytössä erilaisia standardeja niiden johdonmukaiseksi arvioinniksi. Esimerkiksi Canadian Securities Administrators (CSA) mukainen NI 43-101 arviointijärjestelmä. Masuuni, Blast furnace 20.30 metriä korkea tornimainen tiilellä vuorattu uuni. Siihen panostetaan rautamalmia/sintteriä, koksia ja joskus myös kalkkikiveä. Pelkistysreaktioiden kautta saadaan raakarautaa. Murskaus, Crushing Vaiheittainen prosessi, jossa lohkareista saadaan seulottua mursketta jatkojalostusta varten. Usein jaetaan karkea- ja hienomurskaukseen. Nallitus, Crimping Nallin tai muun sytytyspatruunan sijoittaminen räjähteeseen. Palamalmi, Pebble Kaivoksesta suoraan sulatukseen ilman rikastusta ja sintrausta ja/tai pelletointia ohjattava malmi. Copyright © Pöyry CM Oy 52 Panostaminen, Charging Räjähdysaineen sijoittaminen ja tiivistäminen porareikään. PDAC, Prospectors and Developers Association of Canada Kanadalainen malminetsintä- ja kaivosalan järjestö, joka järjestää vuosittain kaivosalan maailmanlaajuisesti suurimmat messut Torontossa (PDAC-tapahtuma). Esimerkiksi vuoden 2011 tapahtumaan osallistui lähes 28 000 vierasta yli 120 maasta. Pelletointi, Pelletizing Menetelmä, jolla rikaste saatetaan kappalemuotoon (agglomerointi). Rikaste sekoitetaan veden ja sideaineiden kanssa, rullataan, kuivataan ja kuumennetaan, jolloin se sintraantuu sekä lopuksi jäähdytetään. Poraus, Drilling Reikien teko kallioon käsin tai koneellisesti ohjatuilla laitteilla. Porauskaavio määrittelee reikien määrän, aseman, syvyyden ja suunnan. Porausvaunut kulkevat kiskoilla, kumipyörillä tai telaketjuilla, ja niissä on yksi tai useampi puomilaite syöttö- ja porakoneineen. Porausjumbo, Drilling jumbo Kiskoilla, kumipyörillä tai telaketjuilla liikkuva vaunu, johon on asennettu esim. yksi tai useampi puomilaite syöttölaitteineen ja porakoneineen. Porausvaunu, porausjumbo Raakku, Gangue, waste rock, dead rock Raakku eli sivukivi Arvoaineita sisältämätön kivi, jota kaivoksessa käsitellään valmistelun ja louhinnan yhteydessä. Raakku yleensä läjitetään sivukiven läjitysalueelle (avolouhinta) tai hyödynnetään kaivostäytöissä (maanalainen louhinta). Syntyvä sivukiven määrä riippuu malmin geologiasta ja louhintamenetelmästä. Rakennuskivi, Building stone Rakennukivien päälajeja ovat kovat (graniitti, gabro), keskikovat (marmori) ja pehmeät (vuolukivi). Rautasulfidi, Iron sulphide Rikkiyhdisteitä ja rautaa ja/tai muita metalleja sisältävä mineraali. Esimerkiksi rikkikiisu eli pyriitti (FeS2). Rikastus, Ore dressing, beneficiation Arvomineraalien erottaminen sivukivestä tai toisistaan muuttamatta varsinaista mineraalien rakennetta. Käsittää yleensä ainakin murskauksen ja jauhatuksen, usein myös vaahdotuksen sekä muita prosessivaiheita. Copyright © Pöyry CM Oy 53 Räjäytys, Blasting Räjäytyksen päävaiheet ovat valmistelu, panostus, kenttien peittäminen, sytyttäminen, räjähtämättömien panosten vaarattomaksi tekeminen sekä tarvikkeiden kuljetus ja käsittely. Sintraus, Sintering Menetelmä, jolla esim. Fe-rikaste saatetaan kappalemuotoon (agglomerointi). Rikasteeseen lisätään vettä, koksi/hiilimursketta, kalkkia ja lisäaineita. Sintteriseos levitetään arinalle, sytytetään ja sen läpi imetään ilmavirtaa. Hiilen palaessa seos sulaa osittain ja sintraantuu kiinteäksi. Sivukivi, Country rock, surrounding rock, waste rock Kts. raakku Sivutuote, By-product Tuote, joka syntyy päätuotteen valmistusprosessin ohessa, esim. kuonagranulit raakaraudan valmistuksessa. Sula, Cast, melt Kuumentamalla sulaan tilaan saatu aine. Atomit tai molekyylit erkanevat toisistaan voimistuvan lämpöliikkeen seurauksena, jolloin aine muuttuu nestemäiseksi. Tarkkuuslouhinta, Prcesion stoping, cautious blasting Kalliotilan louhinta esirakoammunta. tietyn toleranssin tarkkuudella. Menetelmiä mm. siloammunta ja Teollisuusmineraali, Industrial mineral Mineraaliaines tai muu luonnossa mineraalien tapaan esiintyvä aines, jolla on teollista käyttöä sellaisenaan. Esimerkiksi talkki, jota käytetään mm. paperiteollisuudessa. Vaahdotus, Flotation Rikastusmenetelmä, jossa jauhettu malmi sekoitetaan veteen lisäaineiden kanssa. Kullekin malmille on oma lisäaineensa, johon se tarttuu, kun alhaalta puhalletaan ilmaa. Malmi nousee pintaan, josta se voidaan kuoria erilleen. Valtaus, Mining claim, concession Suomessa kaivoslakiin perustuva oikeudellinen menettely. jonka avulla valtaaja voi valtausalueella suorittaa tutkimus- ja koerikastustoimintaa (yleensä vaatii vielä erillisen koelouhintaluvan). Uudessa kaivoslaissa valtauksesta käytetään nimeä malminetsintälupa. Copyright © Pöyry CM Oy 54 Varaus, Exploration license Suomessa kaivoslakiin perustuva oikeudellinen menettely, jossa varauksen tekijä varaa itselleen etuoikeuden vallata toisen alueelta tai omaltaan esiintymän, joka sisältää laissa määriteltyjä kaivoskivennäisiä. Uudessa kaivoslaissa tunnetaan vastaava käsite. Välitasolouhinta, Sub-level stoping, sub-level benching Menetelmä, jossa tasoperien väliin ajetaan ns. välitasoperät, joista käsin suoritetaan louhintaporaus. Pitkiä louhintareikiä käyttäen välitasoperien väli saadaan suureksi. Ympäristöauditointi, Environmental audit Toiminta, jolla todennetaan onko organisaation ympäristöön kohdistuva toiminta asetettujen kriteerien mukaista. Ympäristölupa, Environmental permit Ympäristöviranomaisen (Aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen) myöntämä lupa, joka sisältää määräyksiä mm pölypäästöistä, melusta, jätteiden käsittelystä, läjityksestä, jälkihoidosta ja tarkkailusta. Tekniikan pääpiirteet Avolouhos, Kittilän Suurikuusikko. Copyright © Pöyry CM Oy 55 Avolouhos. Kemi Murskausta jatketaan niin pitkälle, että malmikivi ja sivukivi rakeet ovat erillisiä.. Sivukivi pyritään ohjaamaan hyötykäyttöön, malmimineraali rikastukseen. Copyright © Pöyry CM Oy 56 Kolmipuominen tunnelinporauslaitteisto Kuormaaja työssä Murskausasema, siirrettävä malli Copyright © Pöyry CM Oy 57 Tankomylly Ennen rikastusta malmimineraali vielä jauhetaan tanko- tai kuulamyllyssä kuivana tai märkänä jatkomenetelmästä riippuen. Metallin erottaminen malmista tapahtuu magneettisuuteen, tiheyteen, sähköisiin ominaisuuksiin, liuotukseen tai vaahdotukseen perustuen. Näistä vaiheista kertyy edelleen myös sivukiveä, lietettä tai kuonaa. Painovoimamenetelmät perustuvat mineraalien välisiin tiheyseroihin. Klassinen esimerkki painovoimamenetelmistä on käsikäyttöinen vaskooli. Raskasta väliainetta voidaan käyttää myös painovoimarikastukseen: kevyempi sivukivi nousee kellumaan väliaineen (esimerkiksi kvartsihiekkaCopyright © Pöyry CM Oy 58 vesiliete) pinnalle, kun painavammat malminkappaleet painuvat väliaineen pohjalle. Painovoimamenetelmiä käytetään esimerkiksi metallisen kullan ja kromimalmin rikastukseen. Spiraalimenetelmä Vaahdotus perustuu mineraalien fysikaalisiin ominaisuuksiin ja pinta-aktiivisuuteen. Tietyillä mineraaleilla on taipumus hylkiä vettä ja sitoutua öljyihin, toiset taas viihtyvät paremmin veden seurassa. Vaahdotuksessa tätä hyödynnetään siten, että rikastettavan aineen ja veden seokseen puhalletaan ilmakuplia, joihin rikastettavat mineraalit tarttuvat, ja kuplien noustessa pintaan kehkeytyy vaahdotusastian pintaan mineraalipitoinen vaahto, joka kuoritaan talteen ja kuivataan. Käänteisessä vaahdotuksessa talteen otetaan vaahdotusastian pohjalle kertyvä sakka. Vaahdottumisen tehostamiseksi voidaan käyttää erilaisia vaahdotuskemikaaleja. Vaahdotus on suosittu Copyright © Pöyry CM Oy 59 rikastusmenetelmä muun muassa sulfidimalmeille. Käänteistä vaahdotusta käytetään esimerkiksi kalkkikiven rikastuksessa. Rautamalmeja voidaan rikastaa magneeteilla. Pigmenttimineraalien tuotannossa magneettiset harmemineraalit taas voidaan poistaa magneetin avulla tuotteesta. Liuotusmenetelmässä malmi liuotetaan happoon. Liuotusmenetelmiin kuuluu myös bakteeriliuotus, jossa metallit irrotetaan kallioperässä luonnostaan esiintyvien rikillä elävien bakteerien avulla liuokseen, josta ne sittemmin erotetaan. Esimerkiksi Talvivaara käyttää biokasaliuotusta, jossa malmin viipymäaika on noin 1,5 vuotta. Sotkamon Talvivaaran kaivoksen prosessikokonaisuus Copyright © Pöyry CM Oy 60 Kittilän kultakaivoksen prosessi Kittilän valvomo toimii samalla Outotecin referenssinä Copyright © Pöyry CM Oy 61 LIITE 2 SUOMEN KAIVOSHALLINTO JA LAINSÄÄDÄNTÖ Kaivoslaki nro 503/179.1965 Laissa on 79 pykälää. Lakia on vuosien varrella muutettu useampaan otteeseen. Kaivoslain kokonaisuudistus on vireillä (ks. kohta: Esitys uudeksi kaivoslaiksi). Esiintymän etsintä, valtaus ja hyväksikäyttöoikeus on luonnollisilla henkilöillä, yhteisöillä ja säätiöillä, jolla on asuin- tai kotipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. TEM voi myöntää oikeuden muillekin. Valtauksen vahvistaa TEM. Laissa on rajoituksia valtauksen koosta ja sijainnista suhteessa muihin toimintoihin. Valtaus ja kaivosoikeus ovat siirtokelpoisia. Viranomaistehtävä Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) toimii kaivoslain mukaisena lupa- ja valvontaviranomaisena. Ministeriössä tehtäviä hoitaa mineraalipolitiikan ryhmä. TEM ratkaisee kaivoslain mukaisia oikeuksia koskevat hakemukset sekä ylläpitää kaivosrekisteriä. Ministeriö valvoo toimintaa kaivoslain mukaisen raportoinnin kautta, tietokyselyillä, valvontakäynneillä sekä eri osapuolten tekemien aloitteiden perusteella. Kaivoslainsäädännön lisäksi noudatettavaksi tulee muu voimassa oleva lainsäädäntö, mm. hallintolaki ja luonnonsuojelulaki. Muita valvontaviranomaisia ovat TUKES (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä työsuojelupiirit. Politiikkatehtävä Työ- ja elinkeinoministeriö edistää mineraalisten luonnonvarojen hyödyntämistä turvaamalla mineraalien etsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset. Luonnonvarojen hyödyntämisessä tulee ottaa huomioon kansalaisten asema, kuntien maankäytölliset tehtävät ja hyväksytyt ympäristön- ja luonnonsuojelun periaatteet. Ministeriö toteuttaa politiikkatehtäväänsä kehittämällä eri toimijoiden yhteistyötä, luomalla edellytyksiä yritystoiminnan kehittymiselle sekä kehittämällä hallinnonalansa laitosten ja viranomaisten toimintaa. Lainsäädäntötehtävä Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kaivoslainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä. Kaivoslain kokonaisuudistus on vireillä. Uudistuksen tavoitteena on korvata vanhentunut kaivoslainsäädäntö ajanmukaisella lainsäädännöllä, jossa on toisaalta otettu huomioon ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien vaikuttamismahdollisuudet sekä toisaalta varmistettu malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset. Esitys uudeksi kaivoslaiksi Valtioneuvosto antoi 22.12.2009 eduskunnalle hallituksen esityksen (HE273/2009) kaivoslaiksi, joka korvaisi vuonna 1965 säädetyn kaivoslain. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen täysistunnossaan 15.3.2011. Laki tulee voimaan presidentin vahvistettua sen. Uudessa laissa otetaan huomioon sekä malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytysten varmistaminen että Copyright © Pöyry CM Oy 62 ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien vaikuttamismahdollisuudet. Lisäksi sovitetaan yhteen erilaiset yleiset ja yksityiset edut niin, että laki kokonaisuudessaan turvaisi mahdollisimman hyvin kilpailevien etujen samanaikaisen toteutumisen. Kaivoslaissa säädetään malminetsintää, kaivostoimintaa ja kullanhuuhdontaa harjoittavien oikeuksista ja velvollisuuksista toiminnan aikana sekä toiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteistä. Oikeus malminetsintään, kaivostoimintaan ja kullanhuuhdontaan Malminetsintää on mahdollista tehdä etsintätyönä, joka muistuttaa jokamiehenoikeuksia. Malminetsintä edellyttää malminetsintälupaa (vanhan kaivoslain mukainen valtausoikeus), jos toiminnasta voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojelu-arvojen heikentymistä. Uraanin etsintään vaaditaan aina malminetsintälupa. Malminetsintälupaan on mahdollista varata etuoikeus nykyistä vastaavalla tavalla. Malminetsintäluvalla saa etuoikeuden kaivoslupaan (vanhan kaivoslain mukainen kaivoskirja ja siihen liittyvä kaivospiiri), johon perustuu esiintymän hyödyntämisoikeus. Maaperässä esiintyvän kullan hyödyntäminen huuhtomalla valtion omistamalla alueella edellyttää kullanhuuhdontalupaa. Lupaharkinta perustuu kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Huomioon otetaan toisaalta malminetsinnän ja kaivostoiminnan tarpeet ja toisaalta muun muassa kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden asema, toiminnan vaikutukset ympäristöön, maisemaan, maankäyttöön ja turvallisuuteen, luonnonvarojen säästävä käyttö ja luonnonsuojelu, säteilyturvallisuus sekä erilaisten alueiden käyttötarpeiden yhteensovittaminen. Luvassa annettavilla määräyksillä voidaan vähentää ja rajoittaa toiminnasta aiheutuvia haittoja yleiselle ja yksityiselle edulle. Lupaan perustuvaa toimintaa ei saa aloittaa, ennen kuin lupa on lainvoimainen ja vaadittu vakuus asetettu. Malminetsintälupa ja kullanhuuhdontalupa ovat määräaikaisia. Määräajoin uudistettava malminetsintälupa voi olla voimassa nykyistä huomattavasti kauemmin, jopa 15 vuotta. Määräajoin uudistettavan kullanhuuhdontaluvan enimmäisvoimassaoloa ei enää rajoiteta. Kaivoslupa on pääsääntöisesti voimassa toistaiseksi. Luvat ovat siirrettävissä ja malminetsintälupaan sekä kaivoslupaan perustuva oikeudet on mahdollista pantata. Valtioneuvosto voi myöntää luvan käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kaivostoimintaa varten, jos kaivoshanke on yleisen tarpeen vaatima. Kaivostoimituksessa lunastetaan kaivosluvan haltijalle tulevat käyttö- ja muut oikeudet alueisiin, määrätään korvaukset ja tehdään tarvittavat kiinteistötekniset toimenpiteet. Korvaukset maanomistajalle Malminetsintäluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan haltija on nykyiseen tapaan velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot ja haitat täysimääräisesti. Lisäksi luvanhaltija maksaa edelleen malminetsintäalueeseen, kaivosalueeseen ja kullanhuuhdonta-alueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille vuotuisen korvauksen, jonka tasoa tarkistettaisiin. Copyright © Pöyry CM Oy 63 Malminetsintäkorvaus on ensimmäiseltä neljältä vuodelta 20 euroa hehtaarilta vuodessa, ja se nousee neljännen vuoden jälkeen porrastetusti. Kullanhuuhdontakorvaus on 50 euroa hehtaarilta vuodessa. Valtiolle maksetusta valtausmaksusta (6,75 euroa/ha) luovuttaisiin. Kaivosluvan haltijan on maksettava kiinteistön omistajalle vuosittainen louhintakorvaus, joka olisi 50 euroa hehtaarilta. Lisäksi louhintakorvauksena maksetaan 0,15 % vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn kaivosmineraalien arvosta. Turvatekniikan keskuksesta kaivosviranomainen ja lupakäsittelijä Turvatekniikan keskus (Tukes) toimii kaivosviranomaisena, joka ratkaisee lupa-asiat ja valvoo lain noudattamista. Viranomaisella on käytössään valvontaan tarvittavat valtuudet ja hallintopakot. Kaivosasioista vastaava Tukes-osasto alueellistetaan Rovaniemelle vuoden 2011 aikana. Keväällä 2011 valittiin uuden osaston johtajaksi (kaivosyli-insinööri) DI Terho Liikamaa, joka aloittaa virassaan 1.6.2011. Esityksessä on otettu huomioon malminetsintään ja kaivostoimintaan sovellettava muu keskeinen lainsäädäntö, kuten ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki, erämaalaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, työturvallisuuslaki sekä saamelaisten kotiseutualuetta, koltta-aluetta ja poronhoitoaluetta koskeva lainsäädäntö. Kaivoslaki on pyritty sovittamaan yhteen muun lainsäädännön kanssa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi ydinenergialain muuttamisesta sekä lähinnä teknisinä pidettäviä muutoksia eräisiin muihin lakeihin. Ydinenergialain ja kaivoslain mukainen uraanikaivosta koskeva lupahakemus käsiteltäisiin yhdessä ja ratkaistaisiin samalla päätöksellä valtioneuvostossa. Luvan myöntäminen edellyttäisi muun muassa, että kaivoshanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, asianomainen kunta on antanut suostumuksensa ja turvallisuusvaatimukset on täytetty. Aiemmin kullanhuuhdontaan myönnetyt kaivosoikeudet lakkaavat siirtymäajan jälkeen. Oikeuksien haltijoilla on etuoikeus hakea uuden lain mukaista kullanhuuhdontalupaa vastaavalle alueelle. Siirtymäkauden jälkeen Lemmenjoen kansallispuistossa kullanhuuhdontaa olisi mahdollista harjoittaa perinteisin menetelmin. www.tem.fi/kaivoslakiuudistus. Copyright © Pöyry CM Oy 64 LIITE 3 SELVITYKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA TOIMEENPANO Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO KOKO on alueiden omaehtoisen kehittämisen ohjelma. Sillä tuetaan paikallistason strategista kehittämistyötä ja parannetaan alueen kehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. KOKO on alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009) 24 § mukainen erityisohjelma. Valtioneuvosto hyväksyi 19.11.2009 KOKO:n ohjelma-asiakirjan, ohjelma-alueet ja verkostot. Ohjelma käynnistyi vuoden 2010 alussa ja se jatkuu vuoden 2013 loppuun. KOKO rahoitetaan maakunnan kehittämisrahalla, osana ohjelmiin sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa. Maakunnan kehittämisrahan osuus on yleisesti 50 %. Kunnat vastaavat lopusta rahoituksesta. KOKO:n vuosittainen budjetti on noin 20 miljoonaa euroa. KOKO:n tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn parantaminen. Painotus on elinkeino- ja innovaatiopolitiikan valintojen lisäksi laaja-alaisessa asuinympäristön ja yritysten toimintaympäristön kehittämisessä. Ohjelmalla parannetaan alueiden kehitysedellytyksiä ja käynnistetään strategisesti merkittäviä hankkeita. KOKO:lla kehitetään alueellisen kehittämistyön toimintatapoja, tiivistetään alueiden välistä yhteistyötä, verkotetaan alueita sekä vauhditetaan tiedon ja kokemusten vaihtoa. KOKO on osa maakunnallista suunnittelu- ja aluekehittämisjärjestelmää. Kansallisella tasolla kehitetään eri ministeriöiden välisen yhteistyön toimintatapoja. KOKO:lla rakennetaan jokaiselle ohjelmassa mukana olevalle alueelle sen omiin lähtökohtiin ja mahdollisuuksiin perustuva alueellisen kehittämisen ohjelma, jolla koordinoidaan paikallista elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa. Ohjelmalla kehitetään ensisijaisesti yhteistyön toimintatapoja sekä koordinoidaan kehittämistyötä ja käynnistetään prosesseja esimerkiksi esiselvitysten ja pilottiprojektien avulla. Ohjelmaan kuuluu yli 200 toimenpidekokonaisuutta. Tunturi-Lapin & Tornionlaakson KOKO Tunturi-Lapin alue on seudun voimakkaimmin kehittyvä matkailualue. Alueen toinen merkittävä toimiala on kaivostoiminta. KOKO on seutukuntien strategisen kehittämisen ja yhteistyön johtamisen työkalu ja sateenvarjo. Periaatteena on tarttua ajan haasteisiin, uudistaa toimintatapoja ja kannustaa kummankin seutukunnan alueen kehittämistä niiden vahvuuksien pohjalta. Kaivostoiminnassa ovat tärkeimpiä tavoitteita alihankintaverkostojen luominen ja ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen. Painopiste on kaivannaisteollisuuden toimintaedellytysten kehittämisessä alueella. Lisäksi kiinnitetään huomiota alihankintatoiminnan tarpeiden ja edellytysten selvittämiseen ja toimintaa palvelevan yritystoimintaverkoston luomiseen alueelle. Tunturi-Lapin Kehitys ry on neljän kunnan seutukuntaorganisaatio. Siihen kuuluvat Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnat. Tunturi-Lapin kuntien maa-ala on 20.548 km², mikä on runsas viidennes Lapin läänistä. Asukkaita Tunturi-Lapissa on runsas 14 000 eli alle 1 asukasta neliökilometriä kohti. Väkiluku on lievässä kasvussa. Maantieteellisesti Tunturi-Lappi sijaitsee Pohjoiskalotin keskipisteessä. Pohjoisessa alue rajoittuu EU:n ulkopuolella olevaan Norjaan ja lännessä Ruotsiin. Tunturi-Lapin alue tunnetaan erittäin malmikriittisenä alueena. Alueella on jo käynnistynyt Agnico Eaglen Kittilän kaivos, joka on Euroopan suurin kultakaivos. Copyright © Pöyry CM Oy 65 Selvityksen organisaatio Valvoja Tunturi-Lapin Kehitys ry. Kivi ja kaivannaistyöryhmä Jäsenet Katariina Kinnunen, elinkeinojohtaja, Kittilän kunta, puheenjohtaja Timo Sirkkala, toimitusjohtaja, Tornionlaakson Yrityspalvelu Oy Maija Uusisuo, kaivos- ja kivialan toimialapäällikkö, Lapin Liitto Risto Pietilä, aluejohtaja, Geologian tutkimuskeskus Jukka Jokela, maajohtaja Northland Resources Oy Heino Alaniska, erityisasiantuntija Agnico Eagle Oy Heino Vasara, johtaja TE-toimisto Tunturi-Lappi Markku Norrena, yritysneuvoja, Ylitornion kunta Tapio Niittyranta, elinkeinoasiamies, Kolarin kunta Petri Muje, Tunturi-Lapin kehitys ry/ Ruralpolis Markku Mäkitalo, Tunturi-Lapin Kehitys ry Liisa Mäenpää, Tunturi-Lapin Kehitys ry/KOKO, sihteeri Laatija Pöyry CM OY Tiimin jäsenet Pekka Rytilä, TkL erityisasiantuntija projektipäällikkö Göran Eriksson KTM, ins. Pekka Tuomela FM geologi Taina Eloranta FM, geologi Laatimisaika Helmi-huhtikuu 2011 Copyright © Pöyry CM Oy
© Copyright 2024