Tampereen luonto02_2013.pdf
Tavara-asemaa puolustetaan s. 5 Kuntaliitoksille huutia s. 12 Suo, kuokka 2/2013 ja Kannon nokkaLuonto s. 191 Tampereen Tampereen LUONTO 2/2013 30.VUOSIKERTA TAMPEREEN YMPÄRISTÖNSUOJELUYHDISTYS TYSY.FI Viitavuorella vitsit vähissä REPORTAASI: Viitapohjassa ihmetellään kivilouhoksen ympäristöluvan perusteita. >> 8–11 Sienitietäjä + Tampereen Sieniseuran konkarin matkassa sieni- turisti kokee ahaa-hetkiä. >> 16–17 TULE MUKAAN TYSYN TOIMINTAAN SEURAA JÄLKIÄ SYYSKOKOUKSEEN 2 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 S I S ÄL LYS LUETTELO w Ta m per e e n LUONTO Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Maija Saari, maija@maijasofia.fi TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat ULKOASU Maija Saari, www.maijasofia.fi PAINOPAIKKA Pk-paino, Tampere Luonnonsuojeluliiton piiritervehdys 4 JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluTysyn toimintauutisia ja lausuntoja 5 ja 18 yhdistys ry, TYSY PAINOSMÄÄRÄ 1 700 Henkilökuva: puheenjohtaja Aarto Uurasjärvi6–7 YHTEYSTIEDOT Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Kuninkaankatu Viitavuoressa pohditaan 39, 33200 Tampere, louhoksen vaikutuksia luontoon 8–11 p. 03-213 1317 INTERNETISSÄ www.tysy.fi verkkolomake www.sll.fi/ lomakkeet/liity OSOITTEENMUUTOKSET www.sll.fi/lomakkeet/ Kun sienestää Tampereen Sieniosoitteenmuutos seuran Unto Söderholmin kanssa, Rekisterinhoitaja Irma Kaitosaari, syystalvinenkin metsä paljastuu p. 09-2280 8210 aarreaitaksi. JÄSENMAKSUT vuonna 2013 Sisaryhdistys-palsta: Kangasalan luonnon Varsinainen jäsen 32 euroa puheenjohtaja ruotii kehyskunta-ajatttelua12 Perheenjäsen 10 euroa Kannatusjäsen 50 euroa Tysyn tymäkät, eli herkulliset ekoreseptit13 ILMOITUSHINNAT Takakansi 170 € 1/1 sivu 127 € Tysyn hallituksen esittely 14 1/2 sivu 68 € 1/4 sivu 43 € Kannon nokassa – kolumni Juho Kytömäeltä19 Rivi-ilmoitus 1,5 €/rivi Irtomainos lehden väliin 85 € Kutsu syyskokoukseen20 * Ilmoitushinnat saattavat muuttua seuraavaa lehteä Kannen kuva: * Lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien Maija Saari tehtäessä. omia. Ne eivät välttämättä edusta Tysyn virallis- 16–17 ta kantaa. Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2013. Aineisto toimitetaan päätoimittajalle sähköpostitse: maija@maijasofia.fi. Tampereen Luonto 3 PÄ Ä K I RJ O I T US Puheenjohtajan terveiset T ysyn tapahtumarikas kesä on takana. Syyskokous on pian, ja siellä valitaan uusi hallitus ja vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä talousarvio ensi vuodeksi. Tutkimukset osoittavat virkistysalueiden ja hiljaisuuden korvaamattomuutta hektisessä ajassamme. Kuitenkin Tampereen kaupungin väestöennusteen perusteella voidaan sallia virkistysalueiden ja avainbiotooppien rakentamista. Yhdistyksemme hämmästyi kesällä, että WWF:n perintömetsää olisi leikattu Tesoman koulun kohdalla rakentamiseen. Onneksi mielipiteemme puri. Mielestäni on kummallista sallia rakentaminen esim liitooravan kulkureitin viereen. Surullista kaupungin kasvussa on juuri se, että luontopalvelujen ja hiljaisuuden merkitys jää usein laitapuolelle. Onneksi Tampereen kaupunki on sitoutumassa nyt meluntorjuntasuunnitelmaan, jossa on mukana monia eri tahoja, myös Tysy on ollut vaikuttamassa. SUOMI PYÖRÄILEE -yhteistyövaliokunta valitsi vuoden 2013 pyöräilykunnaksi Tampereen. Perusteena palkinnolle on voimakas pyöräilyolosuhteiden kehittäminen ja pyöräilyn edistäminen viimeisen parin vuoden aikana. Mutta haasteita yhä riittää. Useimmissa Euroopan maissa polkupyöräilijöillä on oma liikennevalonsa, esimerkiksi jopa Slovenian Ljubljanassa. teeseen tulisi saada mukaan myös uusia inventoituja kohteita. Iloinen uutinen on se, että Tysy on mukana palauttamassa luhtaorvokkia kasvilajeihimme! Tästä kukasta syyskokouksessa kertoo FT Pertti Ranta. Lämpimästi tervetuloa syyskokoukseen ja viestittelyihin sekä ensi vuoden toimintaan! TAMPEREELLA on surutta hävitetty van- Aarto Uurasjärvi haa rakentamista. Toivottavasti VR:n vanha tavara-asema säilyy, ja tästä Tysy jätti myös mielipiteensä. Myös Näsinlinna tulee palautettua alkuperäiseen loistoonsa, sillä vanhat rakennukset lisäävät historian jatkumona henkistä hyvinvointia! Tahtoisin kaupungin uuden luonnonsuojeluohjelman toteutuvan nopeammin, jotta esitettyjen alueiden luontoarvot säilyvät. Lisäksi kullekin suojelualueelle tulee saada opastaulu ja merkityt reitit, mikä vähentää alueiden kulumista ja parantaa alueiden saavutettavuutta. Varsinkin turistit hakevat luontoa! Jokavuotiseen suojelutavoit- Tysyn puheenjohtaja 2013 Uusille jäsenille Lämpimästi tervetuloa Tampereen ympäristön suojeluyhdistyksen jäseneksi! Tietoa yhdistyksestä löydät nettisivuiltamme: www.tysy.fi Teemme etupäässä palautteita, sekä mielipiteitä Pirkanmaan luonnonsuoje- lupiirin kanssa Tampereen alueen hankkeista. Laita Tysyn hallitukselle vinkkejä esimerkiksi kaavahankkeista asuinympäristössäsi, jotka huolestuttavat sinua. Jäsenetuina saat kaksi kertaa vuodessa lehtemme ja kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän Luonnonsuojelija-lehden. Tysyn tapahtumista, kuten esimerkiksi kesäretkistä, löydät tiedot nettisivuiltamme. Jos mielessäsi on tapahtuma ehdotus, kerro se hallitukselle tai tuo se mukanasi, kun osallistut toimintaan. Yhdessä voimme muuttaa Tamperetta! 4 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 S LL T ERV EH TII T Y S Y N TO I M I NTA A Aktiivi oikeudentunnosta E dellisessä Tampereen Luonto -lehdessä Tuire Laurinolli kirjoitti kuinka meillä on jokaisella oma tarinamme siitä, kuinka ja miksi meistä tuli luonnonsuojelijoita, aktiivisia luonnon hyväksi toimijoita. Aloin miettiä asiaa myös omalta kohdaltani. Itselläni, kuten varmasti myös monella muulla, aktiivisuus kumpuaa oikeudentunnosta: Täytyy puolustaa sellaisia jotka eivät voi itse puolustaa itseään. Luonto on lisäksi se elementti, josta olemassaolomme on eniten riippuvainen: mikäli luonto voi huonosti, se vaikuttaa myös ihmisten elämään. Koska syyt ovat syvällekäyvät, on selvää että nykyisessä maailmanmenossa tulee välillä epätoivoiseksi. Myös kyynisyys väijyy, ikään kuin tarjoten vastapainoa. Jokaisen meistä viherpiipertäjistä täytyy muistaa pitää huolta myös itsestä! Muistaa nauttia puron lurinasta, sadepisaroista kasvoilla, upottavasta sammalesta, suopursun tuoksusta, pakkaslumen narskunnasta, varpuspöllön vihellyksestä, kurkien huudoista. Sitten jälleen muistaa kuka on ja miksi tekee tätä työtä. Larissa Heinämäki Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja larissa.heinamaki@phpoint.fi Liity Tysyn jäseneksi! [osoitteessa >> tysy.fi] Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenenä saat paljon jäsenetuja. jeluteko. Tuet sillä vapaaehtoista luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä. aSaat 10 prosenttia alennusta Luontokaupan tuotteista. aKauppahallin aPääset retkille huokeaan jäsenhintaan. luomumyymälästä LuomuAnin ja Runsaudensarven tuotteista saat alennusta kymmenen prosenttia ja Ruohonjuuren tuotteista viisi prosenttia. aSaat alennusta Suomen retkeilymajajärjes- aEkokampaamo aSaat Tampereen Luonto -lehden kaksi kertaa, Luonnonsuojelija-lehden kuusi kertaa vuodessa ja Suomen luonnon jäsenhintaan. tön kotimaan hostelleissa. Kansanliike puolustaa vanhaa tavara-asemaa Minna Santaoja HEIMO TUOMARLA Tulin mukaan luonnonsuojelutouhuihin vuonna 2006. Olin jo kauan ollut jäsenenä Suomen luonnonsuojeluliitossa, mutta sinä vuonna minusta kuoriutui aktiivi. Tuolloin Vapo haki ympäristölupia Virtain hienoille soille, ja minulle selvisivät myös ympäristöongelmat, joita turpeennostosta koituu. Siitä se lähti, ja samojen asioiden kanssa painitaan edelleen. Sittemmin mukaan on tullut kaava- ja kaivosasioita, ilmasto- ja vesistöaiheita. Oman osaamisen skaala on laajentunut, mutta samalla ovat lisääntyneet myös riittämättömyyden ja välillä epätoivon tunteet. aJäsenmaksun maksaminen on arvokas suo- Tampereen Luonto 5 Oranssi, Palomäentie 30: viiden prosentin alennus. TAMPEREEN keskustan kehittämisen yhtenä tavoitteena on vetää keskustaa halkova ”vetoketju” kiinni, eli minimoida ratapihan alueen kaupunkia jakava vaikutus. Alueen suunnittelu alkoi Ratapihankadun yleissuunnitelmalla, jonka osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä alustavat luonnokset olivat nähtävillä kesällä 2004. Ratapihankadusta on jo rakennettu osuus Viinikankadulta Tullin alueelle. Ratapihakadun pohjoisosan asemakaava tuli vireille vuonna 2009. Aiempien yleis- ja ideasuunnitelmien sekä selvitysten jälkeen oli päädytty tutkimaan linjausta, jossa Ratapihankatukatu väistää entisen tavara-aseman toimistorakennuksen ja kulkee osan matkaa nykyisen Peltokadun linjausta pitkin. ASEMAKAAVALUONNOKSET tulivat nähtäville alkuvuonna 2012. Esitellyt suunnitteluratkaisut perustuivat ratapihan reunaa noudattelevaan Ratapihankatuun, jossa ei ollut aiemmissa suunnitteluvaiheissa mukana ollutta mutkaa vanhan tavara-aseman kohdalla. Tavara-asema sai kaavassa siten purkutuomion. Kaavaluonnoksista jätettiin nähtävilläoloaikana 56 mielipidettä. Useassa kannanotossa toivottiin tarkasteluun takaisin vaihtoehtoa, jossa Ratapihankatu kulkee vanhan tavaraaseman ja Morkun välissä. Keväällä 2013 nähtäville asetetussa asemakaavaehdotuksessa suunnittelua oli kuitenkin päätetty jatkaa suoran katulinjauksen pohjalta, joka edellyttäisi vanhan tavara-aseman purkamista. Yhdyskuntalautakunnan kaavan hyväksyneestä päätöksestä jätettiin yli 140 muistutusta. Lopullisen päätöksen tavara-aseman kohtalosta tekee Tampereen kaupunginvaltuusto. Tavara-asemaa puolustavaan Facebook-ryhmään on marraskuun 2013 alkuun mennessä liittynyt pitkälti toista tuhatta jäsentä. Tavara-aseman säilyttämiseksi ryhdyttiin heinäkuussa kerää- mään nimiä adressiin niin internetissä kuin paperivetoomuksin monissa tapahtumissa. Tätä kirjoittaessa adressin on allekirjoittanut yli 8000 henkilöä, joukossa monia kulttuurivaikuttajia. Adressi luovutetaan kaupungin päättäjille vielä kuluvan vuoden puolella. ELOKUUSSA Tullikamarin Klubilla järjestettiin tukikeikka ja paneelikeskustelu tavara-aseman kohtalosta. Syyskuussa työväenmuseo Werstaalla oli nähtävänä Raini Merri Vallinharjun näyttely ”Tavara-aseman aika”. Valliharju on piirtänyt venäläisten kasarmien kautta Suomeen levinnyttä Harmio-kasvia ja dokumentoinut tavara-aseman tontin tunnelmia myös äänimaiseman, sotahistorian ja esineistön välityksellä. Syyskuussa myös Tampereen yliopiston Yliopisto-TV teki jutun tavara-aseman kohtalosta. Haastateltu apulaispormestari Olli-Poika Parviainen arvioi, että kaupunginvaltuuston Ratapihankadun linjausta koskevasta äänestyksestä tulee tiukka. Tavara-asemalla on kulttuurihistoriallista merkitystä. Arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema, vuonna 1907 valmistunut rakennus on toiminut VR:n tavara-asemana ja yhtenä kansalaissodan tapahtumapaikkana sekä Tampereen Oopperan henkilökunnan toimitilana. Rakennuksen säilyttämistä ajava kansanliikke on suunnitellut tavara-asemalle käyttöä. Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutin sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun opiskelijoiden harjoitustöinä tekemissä suunnitelmissa vanha tavara-asema saisi esimerkiksi uuden elämän kauppahallina. Myös Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on ottanut kantaa tavara-aseman puolesta. Kaupunkia ei tule suunnitella yksinomaan autoliikenteen ehdoilla. Tavara-asemalle perustettu blogi löytyy osoitteella http://vanhatavaraasema.blogspot. fi. Blogiin on koottu monenlaista tavaraasemaan liittyvää materiaalia. Tusina konkaria ketotalkoissa TYSYN perinteisille Teiskon ketotalkoille 3. elokuuta osallistui 12 talkookonkaria. Tänä vuonna isovanhempiensa seurassa oli talkoiden historian nuorin osallistuja, 4-vuotias. Viikkoa ennen talkoita kohteissa käytiin laskemassa huomionarvoiset kasvit. Asiantuntijana ja mentorina toimi Kaija Helle. Ennen varsinaisia töitä talkoissa tutustuttiin suojeltaviin kasveihin. Kasveja kitkettiin käsin sekä niittämällä. Niittojäte myös kuljetettiin hoitoalueelta pois. Talkoiden lomassa pidettiin kunnon evästauko. Talkoiden sivussa tutkailtiin sisiliskoja, rupisammakkoa ja perhosia. Lisäksi maanomistajalle merkittiin muutamia varjostavia puita kaatamista varten. Erityiskiitokset Juha Lehmusnotkolle, joka kuljetti autollaan talkoovälineet. Ari Nieminen Lepakkobongaukset houkuttelivat väkeä TAPAHTUMIEN yön lepakkobongauk- sesta on muodostunut suosittu traditio. Osallistujia oli kaikista ikäluokista, ja heitä oli noin 70. Ilta sujui innokkaasti detektorien ääniä odotellessa ja lepakkokysymyksiin sekä mietteisiin vastaillessa. Muun muassa pohjanlepakko havaittiin. Tapahtumien yön lepakkobongaus mitä todennäköisimmin toteutuu myös kesällä 2014. Tallipihassa, kierroksella Näsinkallion puistossa ja kosken varressa oli osallistujia 33 henkeä. Heille lepakkoasiantuntija Olli Haukkovaara kertoi aluksi lisää tietoa nahkasiipisistä. Kesän lepakkobongaukset järjestettiin Tapahtumien yönä 8. elokuuta Aleksanterin kirkkopuistossa ja Suomen Luonnon päivänä 31. elokuuta Tampereella Tallipihassa. 6 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 Tampereen Luonto 7 Filosofi, joka ei kaavoihin kangistu Tysyn uusi puheenjohtaja perustaa vakaumuksensa osittain perinteisiin kantoihin. Aarto Uurasjärvi ymmärtävää vastapuolen agendoja, mutta eivät poliitikot silti helpolla pääse. Maija Saari, teksti ja kuva KAUAKSI on Vihreä liitto loitontunut ” Olemme kadottaneet sellaisen pientilaajattelun ja maanläheisyyden.” Koijärvi--liikkeen ajoista. Esimerkiksi ydinvoimalan kaavailu Pyhäjoelle tuntuu etenevän harppauksin, ja vihreät vaikuttaa tilanteen edessä voimattomalta. ”Kyllä myös poliitikkojen tulisi katsoa edes 50 vuoden päähän”, Aarto Uurasjärvi toteaa. Istumme syyskuisena päivänä perinteitä huokuvassa tuvassa. Vihreän teen tuoksu appelsiiniaromilla huumaa. Kasvoiltaan nauravainen mies vakavoituu hetkessä, kun otamme aiheeksi vihreän liikkeen sijainnin poliittisella kentällä. Se on hukassa. Vihreät on siirtynyt sydänmailta kaupunkiin; se on oppinut pukumiesten tavoille. Aarto Uurasjärven matka on ollut oikeastaan päinvastainen. Keväästä Tysyä puheenjohtajana luotsanneen Uurasjärven (49) tarina on kiehtova. Helsinkiin syntynyt mies kokee nykyiseksi kodikseen vanhemmilta perimänsä mökin Tampereen liepeillä. Täällä, puiden huminassa, sielu lepää. UURASJÄRVI elelee mökillään aina kun voi. Upea pihamaa lukuisine kukkineen, vanhoine puineen ja viljelykasveineen osoittaa, että mies on varsin omavarainen. Uurasjärvi ryhtyi kuuntelemaan herkällä korvalla niksejä luonnon vaalimiseksi nuorella iällä. Hän muistelee yläasteen luontokerhon, Näsiän, toimintaa, jossa opettajien luonto-opit välittyivät. ”Järjestin Näsiän sieniretkelle tänne mökillekin. Olin vielä ihan pikkupoika. Tänne tuli lauma nuoria ja ne opettajat. Ja tietysti vanhempani olivat mukana huolehtien kestityksestä. Se oli hauska päivä.” PERHETAUSTA vaikutti haluun puolustaa luontoa. ”Isovanhemmat pyrkivät pientilallaan kestävään metsänhoitoon. Vaari sanoi, että metsään mahtuu kuolleet puutkin. Pitäähän tikalla olla laulupuita. Puutarhassa mummo puolestaan piti villiketoja.” Tämä oli ennen elämäntapa. ”Olemme kadottaneet sellaisen pientila -ajattelun ja maanläheisyyden. Esimerkiksi Itävallassa pistin merkille, että siellä pientila-ajattelu oli säilynyt”, Uurasjärvi pohtii. Myös Uurasjärven isä oli luontotekijä. Hän oli mökkijärven suojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ja yhdistys sai Pirkanmaan ympäristöpalkinnon 1980-luvulla. NÄKEMYKSEN metsänhoidosta Aarto myös peri. Avohakkuut ei ole mieleen. ”Nykyään se tapahtuu pitkälti metsänhoitoyhdistyksen kautta, millaisia hakkuita tehdään, mutta tapoja on erilaisia. Tampereen kaupungissa päätökset tehdään kaupungin metsänhoidon kautta, ja kaupungin hakkuut edustavat avo-, eli massahakkuita.” Uurasjärven kanta on se, että met- Stadin kundista luonnontuntijaksi Uurasjärvi syntyi 1964 Helsingissä. Kävi Tammerkosken kuvataidelukion. Opiskeli yliopistossa muun muassa saksaa, ruotsia, valtio-oppia ja ympäristö politiikkaa. Ollut Tysyn jäsen 90-luvulta. Oli vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana, mutta ei kuulu vihreisiin. sästä ei poisteta kuin välttämätön. ”Perinteisen avohakkuun jälkeen, jossa kannotkin poistetaan, metsä on järkyttävässä kunnossa ja altis eroosiolle.” TYSY reagoi aktiivisesti lausunnoin ja valituksin ympäristöongelmien polttopisteisiin. Tällaisiksi arveluttaviksi hankkeiksi Uurasjärvi luettelee Sulkavuoren keskuspuhdistamon, Viitavuoren louhoskaavailut sekä Teiskon alueen käyttösuunnitelmat. Uurasjärvi innostui Tysystä tutustuttuaan 90-luvulla luontovaikuttaja Eila Sihvoseen. Sihvonen on nyt edesmennyt Tysyn kunniajäsen. Uurasjärvi teki Sihvosen kanssa valituksia kaupungin kaavoista, kuten Hervannan lähimetsienkaatoja vastaan. ”Eila oli hyvä ystäväni, ja minä liityin Tysyyn ihan kaava-asioiden takia.” Tysyyn liityttyään Uurasjärvi tutustui Matti Kääntöseen, joka on Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Uurasjärvelle selvisi, että Kääntönen oli yksi Tammerkosken lukion opettajista, kun Aarto siellä opiskeli. ”Matti sanoi minulle, että olen sellainen filosofi, joka on hyvä saada tällaiseen toimintaan mukaan.” TYSY pyrkii vaikuttamaan varhaisessa vaiheessa kaavoihin, jotta esimerkiksi lähivirkistysalueet säilyisivät. Tysy on päässyt vaikuttamaan vahvasti muun muassa keskuspuhdistamohankkeessa. Uurasjärvi toivoo yhä, että hankkeesta luovuttaisiin. ”Tai että saataisiin puhdistamo Kokemäenjoen varteen, vaikka Nokialle, jotta purkuvesi ei kulkisi herkästi vaurioituviin järviin.” n 8 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 Vedenjakajalla Viitapohjan kylässä arvellaan, että louhos Viitavuorella saastuttaisi purot ja lähteet sekä järvet mukaan lukien. M Maija Saari, teksti ja kuvat atkalla takaisin Viitapohjasta Tampereen keskustaan sitä kertaa kaikkea kuulemaansa louhoshankkeesta, joka on saanut Viitapohjan asukkaat varpailleen. Kivimurskaamon arvellaan uhkaavan pohjavesiä ja myös valumavesien laatua. Louhoksen vaikutuksia lähellä sijaitseviin luonnonsuojelualueisiin myös aprikoidaan. Pelätään, että alueen moninaiselle eliöstölle käy kalpaten. Kylällä ennakoidaan, että läheisen kallioperän murskaamisesta vapautuisi ympäristöön myös raskasmetalleja. Viitapohjassa käy selväksi, että luonnon puhtauden takaamisen lisäksi tässä on kyse maankäytön tasapuolisista oikeuksista. Viitavuoren maisemiin tutustuttaa Viitapohjassa metsätilaa miehensä kanssa pitävä Anne Turtiainen. Louhoshanke on uhannut tulla vieressä kohoavalle, yli 180 metriä korkealle, Viitavuorelle jo kymmenen vuotta sitten. Monien maanomistajien sukutilat sijaitsevat noin noin puolen kilometrin päässä kaavaillusta louhoksesta. Kivimurskaamo otti jälleen askeleen tämän vuoden lokakuussa, kun Tampereen kaupungin ym- päristö- ja rakennusjaosto myönsi sille maa-aineksen ottamisluvan. Luontoväen vinkkelistä meneillään on nyt valituskierros. LUPA ottaa Viitavuoren maata lyttäsi Tampereen ympäristölautakunnan vuonna 2004 tekemän päätösesityksen, joka oli kokouksessa jätetty pöydälle hyväksymättä. Siinä paperissa louhoshanketta ajaville Luukon perikunnille ei olisi nyönnetty ympäristölupaa kallionlouhintaan. Samana vuonna 2004 Geologi-palvelu K. Uusikartanon konsultti oli tehnyt tiivistelmän Viitavuoresta. Sen mukaan ”Alue ei kuulu tärkeisiin pohjavesialueisiin […]”. Viitapohjassa Viitavuori nähdään merkittävänä pohjavesialueena. Alueel la ei ole vesiosuuskuntaa ja arseenikaivoja on lähistöllä ainakin neljä. Myös ympäristölautakunta kirjasi vuoden 2004 päätösesitykseen, että: ”Pirkanmaan ympäristökeskuksen vuonna 2001 julkaisemassa pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen (eli POSKI-projektin) loppuraportissa Viitavuoren alue luokiteltiin maa-ainestenottoon soveltumattomaksi.” TAMPEREEN ympäristölautakunta perusteli vuonna 2004 ympäristöluvan eväämistä louhokselta myös sillä, että kaavaillun ottoalueenläheisyydessä sijaitsee vuonna 1992 perustettu Palva–Koirajärvenluonnonsuojelualue. Vuonna 2008 Anne Turtiaisen veli, Mikko Savolainen, perusti Viitavuorelle Viitavuoren läheisyyteen, omistamaansa tilustietä johtavaan metsään, noin kolme hehtaaria laajan suojelualueen nimeltään Savolaisen suojelumetsä. Se on alle hehtaarin laajuisen Joutsijärven tavoin murskaamon välittömällä vaikutusalueella. Tältä vaikuttavalta havuholvimetsältä olisi murskaamoalueelle ainoastaan noin puolen kilometrin matka. LOUHOKSEN ympäristölupahakemuksesta selvisi, että kallionottoalueen käyttöiäksi on arveltu noin 10 vuotta. Sinä aikana kiven louhintaa ja murskausta harjoitettaisiin keväisin ja syksyisin arviolta kahdesta kuuteen kuukautta välisellä ajalla. Kalliota räjäytettäisiin yhdesti tai kahdesti viikossa, ja rekkaliikenne olisi melkoinen. Kaikkiaan Viitapohjan koko kylän, erilaisine virkistys- ja luontoelinkeinoineen, pelätään jäävän melu- ja pölylaskeuman jalkoihin jo ihan sen vuoksi, että murskaamo sijaitsisi kallion korkeimmalla kohdalla. Jos kiviaineksen louhiminen >> Juomakelpoista. Anne Turtiainen juo usein vettä Silleekallion vanhasta lähteestä Viitavuoren kupeessa. Tampereen Luonto 9 10 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 Tampereen Luonto 11 Hyvää sienimaastoa. Viitavuorella on hyvät suppilovahveroapajat, ja siellä riittää myös pesimäpuita. Liki murskaamoa. Hehtaarin laajuinen Joutsijärvi on myös lähellä kaavailtua louhosta. Havuholviin. Savolaisen suojelumetsä on murskaamon välittömällä vaikutusalueella. aloitetaan, jouduttaisiin vaikeakulkuiselle kalliolle tekemään teollisuustie. Todennäköisesti se tehtäisiin naapurimaanomistajien maiden läpi kulkevaa tilustietä hyväksi käyttäen. KÄYMME Viitavuorelta maata omistavan Anne Turtiaisen kanssa ajamassa lähellä aluetta, jonne louhos saattaa tulla. Turtiainen on hyvin taitava kuljettaja. Turha kuvitellakaan, että tänne pyrkisi muulla kuin nelivetoisella maastoautolla. Jos rekat tahdotaan kulkemaan tänne, tuhoaisi uusi tie alleen paljon kaunista luontoa. Tie todennäköisesti koituisi esimerkiksi noin 30 metriä tiestä sijaitsevan Silleekallion vanhan lähteen kohtaloksi. Pulesjärventie, josta metsätielle noustaisiin, on myös hyvin kapea rekkaliikenteelle. Muun muassa Tysy kiinnitti, valituksessaan maanottolupaa vastaan, huomiota luonnonsuojelulakiin. Yhdistys esimerkiksi penää, voiko louhostien tieltä kaataa liito-oravan elinpiirin puustoa. Tysyn edustajat kirjoittivat, että louhokselle menevä tie vaatii tuntuvaa parannusta, joka samalla heikentäisi tummaverkkoperhosen ja liito-oravan elinpiiriä tuntuvasti. Louhoksen vedet myös laskisivat direktiivilajien viitasammakon ja lummenlampikorennon elinpiiriin, Kaakkolammiin. Tysy myös huomasi, että kaupungin esittämässä kartassa on virhe. Siinä tummaverkkoperhosen esiintymä ei ulotu niin pitkälle kuin sen tulisi. Oikeasti elinalue ylettyy louhokseen suunnitellun tienristeyksen yli Pulesjärventien toisella puolen olevalle niitylle. VAIKKA oikeudellisia kahnauksia on ympäri Suomen, on Viitavuoren tapauserityinen: Keskellä Viitavuorta sijaitsevaa maa-alaa, jota murskaamolle kaavaillaan, ympäröi kahdeksan louhoshankkeesta ulkopuolista maanomistajaa. Luukon perikunnan elinkeinon koetaan haittaavan muiden maanomistajien elinkeinoja, kuten muun muassa talousmetsän omistajia, läheisen luomutilan toimintaa ja hevostilallisia. Maanomistajia tyrmistyttää myös se, että murskaamohankkeen taho aikoo ajaa louhinnasta syntyvät vedet niin sanotulla louhesuoto-ojakanaalilla naapurimaiden metsänkuivatusojiin, eikä suunitelmissa silti puhuta maankäytöstä koituvista haitoista. ENITEN louhos arveluttaa kyläläisiä sik- si, että sen vaikutuksia alueen vesistöön ja muuhun ympäristöön ei ole selvitetty. Viitapohjan väki pitää esimerkiksi Viitavuoren valumavesien kontrollointia mahdottomana. Maalaisjärjelläkin ajateltuna 170 metrin korkeudella olevasta murskaamosta saasteet laskeutuisivat laajalle alueelle ja nopeasti. Kun lumet sulavat, Viitavuoren rinteet virtaavat silloin vuolaina. Viitavuoren valumavesistö kulkee pieninä puroina haastattelupäivänäkin, jolloin vettä ei juurikaan satanut. Esimerkiksi kiviaineksen räjäytyksistä saattaisi levitä vesiin jotakin sinne kuulumatonta. Mikään ei estäisi murskaamosta lähtevää vettä kulkeutumasta Palva- ja Koirajärveen, joiden välinen kannas on luonnonsuojelualue. Lisäksi valumavesiä ajautuisi ja Joutsijärveen sekä Pulesjärven Kalalahteen. Pulesjärvi on puolestaan yhteydessä Näsijärven Paarlahteen, jonne kulkeutuu jo vesiä Oriveden kultakaivoksesta. Näiden typpeä, sulfaattia ja kiintoaineita sisältävien vesien on arveltu aiheuttaneen kalakuolemia. Kultakaivoksen vedessä saattaa kulkeutua muutakin. Helsingin Sanomat uutisoi syyskuun 17. päivänä 2013, että Oriveden kultakaivoksen alla sijaitsevan puron sedimenteistä on löydetty runsaasti keskiarvoa enemmän uraania. Pirkanmaan ely-keskus kertoi, että 11. syyskuuta otetuissa Oriveden kultakaivoksen kahdessa näytteessä uraanipitoisuudet olivat 180 ja 64 milligrammaa per kilo puron pohjamutaa. Pitoisuudet ovat Pirkanmaalla yleensä kahdesta kuuteen milligrammaa per kilo. Elykeskus selvittää yhä uraanin alkuperää. Viitavuorelta Paarlahdelle on matkaa linnunteitse vain noin kaksi kilometriä. n Viitavuoren vaiheita Tampereen kaupungin ympäristölautakunnan päätösesityksen lopputulema vuonna 2004 oli, että louhosta kaavaileville perikunnille ei myönnetä ympäristölupaa. Vuoden 2013 huhtikuussa Tysy valitti louhoksen saamasta ympäristöluvasta Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeuspäätöksestä ei ole vielä tietoa. Tampereen kaupungin rakennus- ja ympäristöjaosto päätti lokakuussa 2013 myöntää maa-aineslain mukaiset kalliokiviainesten ottamisluvat murskaamolle. Tysy valitti tuoreeltaan vuoden 2013 lokakuussa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen maa-ainesten ottamisluvasta. Yrjan Hanna Hakko: louhoshanke ei ole toivottu TAMPEREEN ympäristö- ja rakennusjaoston (yrjan) jäsen Hanna Hakko (vihr.) kertoo henkilökohtaisena mielipiteenään, että Viitavuoren louhoshanke ei ole toivottava. ”Hankkeeseen liittyvät melu-, pöly-, maisema-, liikenne- ja muut vastaavat ongelmat eivät ole mahdollisten hyötyjen arvoisia. Jos luvista valitetaan ja oikeudessa löydetään luvanmyöntämisen esteitä, joilla hanke voidaan perua, olen siitä vain ja ainoastaan iloinen. Yrjassa emme niitä esteitä löytäneet, emmekä siksi voineet olla lupaa myöntämättä.” Kysymyksiä tämän artikkelin tiimoilta lähetettiin myös ympä- Viitavuori-artikkelin lähteet: ristö- ja rakennusjaoston puheenjohtajalle Matti Höyssälle (kok.) ja varapuheenjohtaja Jari Niemelälle (sd.). He eivät kuitenkaan ehtineet vastata ennen lehden menemistä painoon. Hakko kertoi, että Tampereen tarvetta lähellä murksatulle kiviaineelle kysyttiin ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä. ”Asiaan ei saatu kovin selvää vastausta. Neitseellistä kiviainestahan voi myös korvata talojen purkujätteellä, jos aines ei sisällä liikaa erilaisia haitta-aineita. Tämäkin on kuitenkin sellainen aihe, jota ei lain mukaan tule huomioida lupaharkinnassa.” Maija Saari Ympäristölupapäätös 26.3.2013 (Dno Tre: 9706/11.01.01/2011), Tampereen hyönteistutkijain seuran lausunto ja ehdotus tummaverkkoperhosten elinympäristöjen suojelusta (9.8.2013), Geologi-palvelu K. Uusikartanon Viitavuoren kallioalue – kallioainesten ottosuunnitelma (allekirjoitettu 23.1.2004) ja Viitapohjan kyläyhdistyksen tilaisuudessa läpi käyty tietoisku otsikolla: Yleisötilaisuus Viitavuoren murskaamohanke 9.2.2012 Palttala. 12 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 S I S ARYH DISTYS ESI TTÄYTYY T Y S Y N E RI KO I S ET – E KO RE S E PT I T KOLUMNI: Kangasalan luonnon puheenjohtaja painottaa paikallisen päätöksenteon tärkeyttä. L ehtien yleisönosastoissa kirjoitetaan usein, että Tampereen naapurikunnat kuppaavat keskuskaupunkia. Sieltä käydään töissä Tampereella ja maksetaan verot kehyskuntiin. Ympäristönäkökulmasta asetelma kääntyy päälaelleen. Tampere hyödyntää kehyskuntien luontoa, työntää sinne ympäristöhaitat ja saa taloudellisen hyödyn. Valtioneuvoston verkkosivulla kerrotaan, että ”Jyrki Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista.” PERUSKUNNAN ”luonnollisten” rajojen katsotaan siis muodostuvan työssäkäyntialueista. Ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana en voi olla ihmettelemättä miten työssäkäyntialueet voivat olla ”luonnollisia”? Miten ihmisten työssäkäynnillä ylipäätänsä voi olla jotain tekemistä luonnon kanssa? Työssä olles- saan ihminen on poissa luonnosta, tai kuten Karl Marx sanoi, hän tuottaa silloin toista luontoa, ihmisen muokkaamaa luontoa. Hallituksen muotoilua lukiessa kummastuttaa eikö luonnolla, siis sillä alkuperäisellä ensimmäisellä luonnolla pitäisi olla jotain tekemistä kuntarajojen kanssa? Luulisi tämän kiinnostavan ainakin ekologiasta kiinnostuneita puolueita, kuten vihreitä ja vasemmistoliittoa? KANGASALAN luonnonsuojeluyhdistyksellä on yli 30 vuoden kokemus Tampereen pyrkimyksistä hyödyntää Kangasalan luontoa. Suurin osa Tampereen vedestä tulee Kangasalan Roineesta. Tampereen itäiset kaupunginosat on rakennettu Kangasalan harjuista revitystä sorasta. Rakentamisen tuomat työpaikat ovat valuneet Tampereelle, kun Kangasalle ovat jääneet ympäristövahingot. Muilla kehyskunnilla on samanlaisia kokemuksia. Härmälän lentokenttä siirrettiin Pirkkalaan. Ohitustie vedettiin Pirkkalan läpi ja MINNA SANTAOJA Kuntaliitokset ja ympäristö JUURESSIPSIT Juureksia ja niiden määrä maun mukaan esimerkiksi porkkanaa, punajuurta, lanttua, selleriä, perunaa, maa-artisokkaa ja kyssäkaalia Tee näin: 1. Kuori juurekset Jorma Mäntylä pohtii kriittisesti kehyskuntien ja Tampereen symbioosia. oikorata halutaan samoin Pirkkalan läpi. Naistenlahden voimalassa poltetaan turvetta. Tampere saa energian ympäristöhaittojen jäädessä Parkanon seudulle. KUN väitetään, että kehyskunnat ”vapaamatkustavat” Tampereen kupeessa, tervetuloa katsomaan millaista tuhoa soranotto on aiheuttanut Vehoniemellä. Tampereen kaupungin sorakuoppa on kaivettu tyhjiin peruskalliota myöten, ja se on vain yksi lukuisista ottoalueista. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin jatkuvaa työsarkaa ovat Vapon turpeennoston haitat Pohjois-Pirkanmaalla. Viime vuosina Tampereen naapurikunnat ovat kieltäytyneet uusista ympäristöhaitoista. Keskuspuhdistamo ei kelvannut Nokialle. Valkeakoski, Kangasala ja Akaa haluavat irti Tavasen tekopohjavesihankkeesta. Pälkäne ei siihen koskaan liittynytkään. Tavase Oy saisi sadan vuoden monopolin Pirkanmaan vesihuoltoon ympäristöhaittojen jäädessä Kangasalle ja Pälkäneelle. Onko tässä todellinen syy haluun pakkoliittää naapurikunnat? Keskuskunnassa on sosiaalisia ja ympäristöongelmia, jotka halutaan työntää kauemmaksi, mutta kehyskunnat haraavat vastaan. Itsenäiset kehyskunnat sentään päättävät luvista, joilla niiden luontoa käytetään hyväksi. Jos Kangasala olisi osa SuurTamperetta, lupia ei tarvitsisi enää kysellä. TILANNETTA on kärjistänyt kehyskuntien kaavoitus ja maankäyttö, jolla on houkuteltu hyvätuloisia veronmaksajia. Kermankuorinta on ollut ekologisesti ja sosiaa lisesti lyhytnäköistä. Keskuskunnan ongelmien kasvaessa se lisää liitospaineita, kun valtiovalta vielä leikkaa kuntien valtionapuja. Ympäristöarvojen kun nioittaminen edellyttää päätöksenteon pitämistä paikallisena. On vaikea kuvitella, että Tampereen keskustorilla tiedettäisiin Kuhmalahden tai Laipanmaan asioista. Kangasalan valtuustossa ja lautakunnissa se on mahdollista. Jorma Mäntylä Puheenjohtaja, Kangasalan luonto ry. 2.Pilko tai höylää ohuiksi siivuiksi. 3.Laita uunipellille leivinpaperin päälle. 4.Pirskottele päälle öljyä tai voitele pullasudilla. 5.Lisää suolaa ja halutessasi muita mausteita, kuten valkosipulijauhetta. 6. Paista uunissa 125 asteessa noin tunti. Käännä lastut paiston puolivälissä. 7. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja viilenemään. Ja nauti! KURPITSAKEITTO 500g keltaista pyöreää kurpitsaa 2 jauhoista keskikoista perunaa 2 rkl öljyä 2 sipulia 1 l vettä 1 dl kaurakermaa tai soijamaitoa ¼ tl jauhettua mustapippuria 1 tl suolaa tai esimerkiksi yksi kasvisliemikuutio Valmista näin: Kuori tuoreet kasvikset ja paloittele ne. Lämmitä öljy kattilassa, älä ylikuumenna. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää loput kasvikset. Sekoita yhteen. Lisää vesi ja keitä kannen alla miedolla lämmöllä 30 min. Soseuta kypsät kasvikset sauvasekoittimella. Lisää kasvisliemikuutio tai suolaa maun mukaan ja kaurakerma tai soijamaito sekä pippuri. Kiehauta. Toisaalla sanottua Yhtiön päänsärkynä ovat nimenomaan vesiasiat. ”Siellä on kuusi miljoonaa kuutiota vettä varastoituna ulkoaltaisiin. Olemme pyytäneet Kainuun ely-keskukselta riskinarviot siitä, pitääkö vielä syksyn aikana tehdä varotoimia mahdollisten kevättulvan varalta”, Pokka kertoo. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka Talvivaarasta toimittaja Heli Saavalaisen jutussa Helsingin Sanomissa 8. marraskuuta 2013. ”En ole kuullut siitä [Talvivaarasta]. Chilessäkin on ollut ympäristöongelmia. Niiden ansiosta ympäristötietoisuus on lisääntynyt, ihmiset ovat valveutuneempia. On päivänselvää, että yritysten pitää nykyään pyytää ensin rakennuslupa paikallisilta asukkailta.” Näin kertoi Suomessa vieraillut chileläinen toimittaja Karina Jiménez toimittaja Johanna Pohjolan artikkelissa, joka julkaistiin 7. marraskuuta 2013 Journalistissa. ”Suunnitelmissa ei otettu riittävästi huomioon normaalin sää-vaihtelun, kuten tavallista runsaampien sateiden, vaikutusta tuotantoon ja vesien hallintaan.” Ote toimittajien Anni Lassilan ja Juha Salosen Talvivaara-aiheisesta artikkelista, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 13. marraskuuta 2013. ”Rakennusten energiakulutusta voitaisiin laskea yksinkertaisilla säästötoimenpiteillä noin 20 prosenttia” Näin arvioi VTT:n tutkimusprofessori Miimu Airaksinen Kauppalehdessä, Kyösti Jurvelinin kirjoittamassa jutussa 8. lokakuuta 2013. PUNAJUURILAATIKKO Laatikko vain paranee tekeytyessään, paista vaikka tarjoilua edeltävänä päivänä. Kansi laatikon päällä nopeuttaa kypsymistä ja suojaa laatikon kuivumiselta. n 4 punajuurta (n. 500g) 1 dl tattari- tai rikottuja ohra suurimoita 0,5 tl jauhettua inkivääriä 0,5 tl jauhettua mustapippuria 2 tl kuivattua basilikaa 0,5 tl kuivattua rakuunaa 1 tl suolaa ripaus muskottia 1 rkl hunajaa 2 dl kaurakermaa tai soijamaitoa 4 dl vettä 2 rkl korppujauhoja ” Tampereen Luonto 13 Kokkaa näin: 1.Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Huuhtele tattarisuurimot ensin kuumalla sitten kylmällä vedellä. Ohrasuurimoita ei tarvitse huuhtoa. Kuori punajuuret ja raasta hienoksi. 2. Keitä ohra- tai tattarisuurimot kypsiksi mausteiden kanssa vähässä vedessä, jossa n ½ tl suolaa 3. Sekoita 1,5 l uunivuoassa kaikki aineet paitsi korppujauhot. Ripottele ne massan pinnalle 4. Kypsennä uunin alatasolla n 1 h peitettynä ja jatka kypsentämistä 30 min jälkilämmössä ilman kantta. ”Brittiläinen valtameritutkija Toby Tyrell väittää kuitenkin tuoreessa kirjassaan On Gaia: A critical investigation of the realtionship between life and Earth, että 40 vuoden aikana kasaantunut tieto elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutuksesta antaa yksiselitteisen vastauksen: Gaia-hypoteesi on kumottu.” Toimittaja Marko Hamilo artikkelissaan Gaia-hypoteesi kumoutui, joka julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 45. ”Aloin pohtia eri tapoja, miten ihminen suhtautuu ympäristöön ja miten olemme kirjoittaneet luonnontieteellistä historiaa. On kiehtovaa, miten sukulaislajeihimme ja toiseuteen suhtauduttiin siirtomaa-aikana.” Valokuvaaja Perttu Saksa muun muassa valokuvanäytelystään Tampereen TR1-taidehallissa. Haastatelu julkaistiin VR:n Matkaan-lehdessä numerossa 11. 14 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 T Y S Y N L A US UNTO J A T Y S YN H AL LI TUS ESITTÄYTYY Tysyn toiminnan yleisinä tavoitteina on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ympäristönäkökulman esillä pitäminen kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa sekä viihtyisän elinympäristön vaaliminen. Yhdistys seuraa maankäytön suunnittelua, suuria ympäristöön vaikuttavia hankkeita, antaa mielipiteitä ja lausuntoja sekä osallistuu neuvotteluihin ja työpajoihin viranomaistahojen kanssa. Kuluneena vuonna olemme lausuneet muun muassa seuraavaksi mainituista hankkeista. Kaukaniemen rakennushanke Johanna Vehkanen Olen toista kautta Tysyn hallituksessa ja nyt menneen vuoden olen toiminut sihteerinä. Sillä tavalla tuntuu, että voin olla hyödyksi vaikka kummoista luonto- tai ympäristötuntemusta en omaakaan. Tämän kautta haluan rohkaista muitakin tulemaan mukaan toimintaan vaikka tuntuisikin siltä ettei ole asiantuntija. Tysyn toiminnassa on aina tilaa kaikenlaisille ihmiselle ja mukavaa puuhaa riittää hyvien tyyppien kanssa. Minna Santaoja Lehden ilmestyessä minua voinee jo tituleerata tohtoriksi. Luontoharrastusta koskeva väitöskirjani tarkastettiin lokakuussa. Väitöskirjan viimeistely on vienyt energiaa siinä määrin, etten ole ollut Tysyssä kovin aktiivinen. Tysylle kuuluu iso kiitos työn valmistumisesta, sillä olen löytänyt aiheeni yhdistystoiminnan kautta. Pohdin paljon ympäristökansalaisuutta: mitkä ovat yksittäisen ihmiset vastuut ja oikeudet toimia ympäristön hyväksi? Haluan rohkaista jokaista kamppailemaan itselle tärkeiden paikkojen puolesta. Tampereen Luonto 15 Ari Nieminen Olen 43-vuotias tietoliikenne-insinööri, jolle luonto on pikkupojasta asti tarjonnut elämyksiä. Mummoni vei minua ja serkkujani retkeilemään ja mukana oli aina maistuvat eväät. Nykyisin luontoasiat ja mökillä puuhailu toimivat vastapainona työn kiireelle. Liityin Suomen luonnonsuojeluliittoon ja siten Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykseennoin 10 vuotta sitten. Tysyn hallituksessa olen ollut muutaman vuoden. Talkoot luonnon hyväksi ovat juttuni. Seuraan aktiivisesti kaavoitus- ja katuhankkeita luontoarvoja silmälläpitäen. Aarto Uurasjärvi Mervi Myyrä Sanna Junttanen Olen Tysyn kevätkokouksessa valittu puheenjohtaja. Tysyssä olen ollut mukana vuosia, ja on kivaa nyt kokeilla siipiään yhdistyksen puheenjohdossa. Toivon, että Tampere toteuttaa luonnonsuojeluohjelmansa ja että melun torjunta etenee ja virkistysalueet tulevat säilymään. Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoon ja toimintaan! Olen kolmatta vuotta hallituksessa, tällä hetkellä hieman passiivisena varajäsenenä. Kesällä saimme perheeseemme pienen pojan, joten keskityn nyt lähinnä mini-ihmisen ihmettelyyn. Tysyn toimintaan lähdin aikoinaan mukaan saatuani postin mukana jäsenlehden. Osallistuin ensin ketotalkoisiin ja sitten kokouksiin ja muuhun toimintaan. Olen vaikuttanut Tysyssä mm. lepakkoretkillä. Tunnelmallista syksyä ja talvea kaikille! Tervetuloa mukaan Tysyn rientoihin! Olen koulutukseltani biologi ja olen ollut mukana Tysyn hallituksessa kuusi vuotta. Olen vuosien saatossa saanut tavata hienoja ihmisiä ja saanut kokea sitä tunteen paloa, jonka voimin he jaksavat puolusta luontoa. Monista heistä on myös tullut ystäviäni. Toivon, että hallitukseen löytyy edelleen uusia ja luontoa rakastavia ihmisiä, joiden avulla yhdistyksen toiminta saa jatkaa. Tule mukaan harrastamaan ja tekemään merkityksellistä työtä yhdistystoiminnan parissa! TAMPEREEN ympäristönsuojeluyhdistys osallistui Kaukaniemen asemakaavan nro 8455 osallistumis- ja arviontisuunnitelman yleisötilaisuuteen keväällä 2013. Tysy jätti myös mielipiteen osallistumis ja arviointisuunnitelmasta. Mielipiteessä esitämme, että rakennettavaksi osoitetusta alueesta luovutaan täysin ja muodostetaan koko Kaukaniemestä houkutteleva luontoja ulkoilukohde. Mikäli kuitenkin rakentamiseen päädytään, tulee se rajata pienelle alueelle aivan Kangasalan tien varteen. Kooltaan 12 hehtaarin Kaukaniemi on pääosin rakentamaton, asemakaavaton ja kaupungin omistuksessa. Pohjoisosan rakennettu liiketontti ja luoteisosan rakennettu tila ovat yksityisomistuksessa. Kaukajärven kartano sijaitsi aikanaan Kaukaniemessä. Kartanon kokonaisuus puutarhoineen sijoittui lähelle niemen kärkeä ja suuri osa niemestä oli avointa peltoaukeata. Kaukajärven kartano eli kukoistuskauttaan 1900–1939. Kartanon toiminta hiipui 1940-luvulla ja se siirtyi kaupungin omistukseen 1950-luvulla. Huonoon kuntoon päässyt Torkel Nordmanin suunnittelema ja Vivi Lönnin laajennus -suunnittelema kartanon päärakennus purettiin 1975 ja muu rakennuskanta 1975– 1983. Kartanon puutarhan kasvillisuus villiintyi ja pellot alkoivat kasvaa umpeen. Nykyisin Kaukaniemi on vehreä luonnon valloittama alue. Kartanon rakennuksien kivisokkeleiden sekä puutarhan tukimuurien ja portaikkojen jäänteitä on kuiten- kin yhä maastossa jäljellä. Luonnon monimuotoisuus on nykyisin alueen keskeisin piirre. Alue on arvokas sekä kasvistoltaan että eliöstöltään. Luontaisen kasvillisuuden lisäksi alueella on runsaasti vieraslajistoon kuuluvaa kasvillisuutta. Vanhimmat jalopuut ovat peräisin kartanopuiston ajoilta, mutta suurin osa vieraslajeista on kuitenkin Saarioisten taimiston aikaan tuotuja. Alueen linnusto on monipuolinen. Virkistyskäytön kannalta Kaukaniemellä on tärkeä rooli. Se on kaupunginosan ainoa viheralue, jossa voi ulkoilla luonnonläheisessä ympäristössä. Kesäisin hiekkapohjaisia rantoja hyödynnetään epävirallisina uimapaikkoina. Talvisin rantarinteillä lasketaan mäkeä ja polkuverkosto laajentuu järven jäälle, mikä tarjoaa yhteydet muille Kaukajärven rantojen viheralueille sekä mahdollisuuden hiihtämiseen, pilkkimiseen ja yhteisöllisiin tapahtumiin. Lähiympäristöä kauempaa alueelle tullaan etsimään geokätköjä, tarkkailemaan lintuja ja sukeltamaan Kaukajärven kirkkaisiin vesiin. Itäosassa on matonpesupaikka ja viljelypalstoja. Kasvillisuudeltaan ja kulttuurihistorialtaan monipuolisesta alueesta on tarkoitus osoittaa pääosa virkistysalueeksi sekä maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi. Kaukajärven kartanon jäljellä olevat rakenteet, kartanopuutarhan paikka sekä alueenvakiintuneet kulkureitit otetaan huomioon puiston osana. Kaavan laadinnan yhteydessä laaditaan viheralueiden tulevaa käyttöä ja hoitotapaa kuvaavat selvitykset. Tesoman yleissuunnitelman loppuraportti TESOMAN yleissuunnitelman loppuraportista Tysy jätti mielipiteensä 25.9. Edellytämme avainbiotooppien ja luontoselvityksen ja esittämiämme kohteiden säilyttämistä. Odotamme viheryhteyksien ja virkistysalueiden säilyttämistä. Yhtenäinen viheryhteys, joka palvelee liito-oravaa ja virkistyskäyttöä, tulee säilyttää Tohlopilta Myllypurolle ja toisaalta Tesomajärveltä pohjoiseen Haukiluoman alueelle. Tesoman koulun aluetta ensin esitettiin leikkautuvan suoraan Rasonhakaan, WWF:n perintömetsään. Käsittääksemme perintömetsät ovat kaavassa vahvistettavia yleishyödyllisiä kohteita; niitä käytetään mm usein luonto-opetukseen. Tysy jätti Tesoman koulun alueesta mielipiteensä kesällä 2013. Onneksi nyt yleissuunnitelmassa Rasonhaka säilyy kokonaisuudessaan. Myllypuron vesitaseeseen ei sovi tulla muutoksia, sillä alue on Natura-luonnonsuojelualue, ja vaikuttaa Vihnusjärveen, joka on Nokian keskeinen vedenhankintavaranto. Uhanalaisuusluokituksen mukaisia luontotyyppejä alueella ovat Tesomajärven ympärillä olevat metsäluhdat ja korvet. Viitavuorilouhoshanke OLEMME hämmästyneitä, että ympäristölupa ja myös maa-aineslupa myönnettiin. Hanke on ollut vireillä vuodesta 2004, jolloin asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Käsittelyä on viivytetty hakijan toimesta, kunnes se otettiin uudelleen käsittelyyn 2011. Ympäristö- ja meluselvityksiä on täydennetty. Hankkeelle ei ole ympäristönsuojelulain vaatimusten mukaista sijoituspaikkaa. Tampereen kaupungin ympäristö- ja rakennusjaosto väittää, että hanke ei vaaranna luonnonsuojelulakia. Kuitenkin hankkeen vaikutusalueella esiintyy erittäin uhanalainen tummaverkkoperhonen. Myös liitooravasta on viimeisin havainto hankkeen tielinjauksen vaikutusalueella vuonna 2003 ja pintavesien vaikutusalueella tihkupintaisessa haapakorvessa 2012. 16 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 Tampereen Luonto 17 Erilainen sienestäjä Pitkäaikaista sieniseura-aktiivia, Unto Söderholmia, sykähdyttävät ”sienet, joista ei ole mitään hyötyä”. S Maija Saari, teksti ja kuvat aatat ajatella, että lukuisat ja keräilyvimmaiset tuokiot sienikorin kanssa metsässä tekevät intohimoisen sienestäjän. Totta tämäkin, mutta hartaisiin harrastajiin lukeutuu myös muita kuin ruokasienirohmuja. Unto Söderholm muuttaa käsityksiä sienestyksestä. Tampereen Sieniseuran puheenjohtajaa eivät yleisimmät ruokasienet jaksa kiinnostaa. Veri vetää sellaiseen maastoon, jossa pahkat ja pakurit puhkovat runkoja sekä lahottajat itiöityvät. Ekonomistin töistä jo eläkkeelle siirtynyttä Söderholmia kiehtoo sienien taksonomia. Halu löytää harvinaisia ja itselle uusia lajeja on vahva. Etenkin pienet kotelosienet houkuttelevat metsään. ”Yhteinen nimittäjä itseä kiinnostaville lajeille voisi olla ”sienet joista ei ole mitään hyötyä”, Söderholm hymyilee. Mutta ei se ihan niinkään ole. Esimerkiksi lahottajasienien tuntemisesta on hyötyä, ja kuka tietää, mitä lääkkeitä sairauksiin sienet sisältävätkään. Nykyään Unto Söderholm kerää ja tunnistaa sienilajeja nen nystyhytykkä (exidia glandulosa). MARRASKUINEN lauantaiaamu on kyl- mänharmaa. Luonnontilainen rantakoivikko vaikuttaa jo talvehtivan, mutta havaintohetki Söderholmin kanssa avaa silmät. Yhtäkkiä pienestäkin pläntistä löytyy monenmoisia sienilajeja, joista yksi on ruokasienenä etenkin japanilaisten mieleen: lämpimän syystalven ansiosta talvijuurekkaan sato vaikuttaa lupaavalta. Peltolammilta Iidesjärven rantaan pyöräilleen 68-vuotiaan Söderholmin kaulassa killuu luuppi. Lasin läpi tarkasteltavia lajeja löytyy lahopuiden kosteilta ja varjoisilta puolilta. maltillisesti. Kotiin viedään näytteitä rajoitetusti, sillä yhdenkin lajin tunnistamiseen saattaa vierähtää varkain viikonloppu. Tässä oksassa elää mustanpahkutai- Joku on hakannut pakurikäävän irti koivunrangasta. Tällaista Söderholm ei sulata. Pakurin olisi parempi rungossa, sillä käävän terveysvaikutuksiin mies suhtautuu skeptisesti. Läheisessä rungossa komeilee ehjä arinakääpä. Jos Söderholm saisi päättää mikä sieni olisi, se olisi tämä. Arinakääpä on vankka hyötysieni, joka elää-porskuttaa kymmeniä vuosia samassa paikassa. Nimensä mukaisesti sitä on käytetty tulen säilyttämiseen uunissa. SÖDERHOLM lyö leikiten haasteen siitä, löytyykö tähän vuodenaikaan sieniä. Ja vaikka lumentulo tyrehdyttää jossakin vaiheessa sienien etsinnän, Sieniseuran toiminta ei hyydy. ”Talvisin olemme järjestäneet sellaista opintorengasta lähemmäs jo varmaan 30 vuoden ajan. Siellä käydään läpi sienikuvia. Niihin tuodaan myös omia otoksia sienistä.” Noin 140 Sieniseuran jäsenestä opintorenkaassa käy aktiivisesti noin 20. SIENISEURAN edustajat, kuten Söderholm, saavat sienikaudella puheluita sienien tunnistamiseksi ja mahdollisen myrkyllisyyden todentamiseksi. Sö- derholm viestittää, että puhelun välityksellä tai kännykkäkuvaa katsomalla ei voi antaa varmaa tunnistusta. Sienet kannattaa tuoda tunnistettavaksi. Unto Söderholmia sieniharrastuksen pariin innosti vuonna 1970 Tampereen Sieniseuran perustaneet Reijo Linkoaho ja Maija Rantala. Näiden voimahahmojen järjestämän sieninäyttelyn jälkeen Söderholm oli vakuuttunut. Sienistä pitäisi tietää enemmän. Hän liitttyi Sieniseuraan vuonna 1971. Alkuvuosina myös Walter Jakowlev sekä >> 18 Tampereen Luonto 2/2013 2/2013 K IR JA-AR V IO Rachel Carson: Äänetön kevät Klassikko osuu edelleen Luupin läpi. Unto Söderholmia kiehtoo arinakäävän kestävyys. ” Vanhat metsät, joissa on runsaasti lahoavaa puuta ovat sienilajiston monipuolisuudelle hyvin tärkeitä.” myöhemmin Lasse Kosonen vaikuttivat vahvasti harrastuksen syvenemiseen. Nuori mies hankki muun muassa mikroskoopin sieniä tutkiakseen. Söderholm kertoo, että voisi mielellään antaa puheenjohtaja-paikan esimerkiksi ruokasieniharrastajalle, jos tehtävään innokkaita olisi. ”Toivon, että Sieniseura on jatkossakin kiinnostunut kohteestaan tieteellisessä mielessä poissulkematta sitä, etteikö seura olisi myös sientensyöjien ja esimerkiksi värjäykseen sieniä keräävien yhteisö. Mukaan kaivattaisiin myös nuoria jäseniä.” SUOMEN Sieniseuran nettisaitilla Söderholmin mainitsemaa kotelosienien ryhmää kuvataan monimuotoisiksi ja mikroskooppisen pieniksi: ”Yhteistä niille on se, että niiden itiöemät tuottavat itiökoteloissa kypsyviä itiöitä. Näistä tunnetuimpia ovat korvasienet, huhtasienet, piispanhiipat ja mörskyt.” Sienet ovat kiehtovia. Niiden maanalaiset osat elävät läpi vuo- den. Ne ovat korvaamattomia uuden elämän luojia. Ne herättävät meissä atavistisen keräilyvietin. Ja kaiken lisäksi: sieni voi asua sienessä. Yksi Unto Söderholmin haaveista on löytää liuskapielus. Se elää pajukossa majailevan ruskovuotikan päällä. Nytkin Söderholm löytää helposti ruskovuotikan, mutta se harvinainen pielus antaa yhä odottaa. ”Pari mun tuttua sieniharrastajaa on löytänyt sitä Pirkanmaalta, mutta minä en ole ikinä onnistunut. Se muodostaa sellaista ruskeaa laattaa ruskovuotikoiden päälle kasvaen sormimaisiksi muodostelmiksi.” MONIMUOTOINEN sienimaasto ei synny hetkessä. Luontokonkari peräänkuuluttaa eri ikäisten metsien tärkeyttä. ”Itse pidän tärkeänä, että alkuperäistä luontoa suojellaan myös Pirkanmaalla. Vanhat metsät, joissa on runsaasti lahoavaa puuta ovat sienilajiston monipuolisuudelle hyvin tärkeitä.” n Rachel Carsonin kirjan Äänetön kevät julkaisemisesta on kulunut 50 vuotta. Carsonin kirjaa pidetään alkusysäyksenä ympäristöliikkeen syntymiselle; se on kirja joka muutti maailmaa. Kirja kuvaa torjuntaaineiden, erityisesti DDT:n, ennakoimattomia tuhovaikutuksia, ja sen nimi viittaa lintukuolemiin. Carson vyöryttää lukijan eteen yhä uusia todistajanlausuntoja torjunta-aineiden tuhovoimasta. Hävityksen mittakaava alkaa valjeta. Hän ei kirjoita tieteellisen etäisesti, vaan kuvaa esimerkiksi punarinnan kuolinkouristuksia tavalla, joka saa lukijan näkemään linnun kärsimyksen silmiensä edessä. Carson luotti, että hallinnolla torjunta-aineiden haittavaikutuksia voitaisiin rajoittaa. Nyt Carsonin usko vaikuttaa naiivilta. Hallinnolla ei ole resursseja testata uusia kemikaaleja, eikä niiden yhteisvaikutuksista ole tietoa. Hiljaista kevättä ei silti tullut. Lintukannat ovat taantuneet, mutta suojelutoimien vaikutuksesta myös elpyneet. Myrkkyjen haittavaikutuksista keskusteltiin Suomessa erityisesti liittyen merikotkaan. Suojelutoimien vaikutuksesta kanta on vahvistunut alimmillaan noin 35 merikotkaparista noin 1500 yksilöön. Carson osoitti rohkeutta asettuessaan kemikaaliteollisuutta vastaan, sillä torjunta-aineisiin liitettiin paljon lupauksia. Hän osoitti, etteivät myrkyt valikoi kohteitaan, vaan tappavat ravintoketjussa rikastuessaan kaiken elollisen. Rachel Carsonin elämäntarina kietoutui kirjaan traagisella tavalla. Äänetöntä kevättä kirjoittaessaan Carson sai hoitoa rintasyöpään ja kuoli pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, vasta 56-vuotiaana. Rintasyövän ja torjuntaaineiden välillä on sittemmin todettu yhteys. Rachel Carson muistutti, että kaiken minkä teemme luonnolle, teemme lopulta itsellemme. Tämä viesti on 50 vuoden jälkeen entistä ajankohtaisempi. Minna Santaoja Tampereen Luonto 19 K A NNO N NO K A S S A Menneet ja ajankohtaiset suot P arisenkymmentä vuotta sitten päättyi suuri kansallinen projekti, joka jätti mittavat jäljet suomalaiseen luontoon ja jota 1960-luvulla rahoitettiin jopa Maailmanpankin myöntämällä lainalla. Mistä siis on kyse? No, tietenkin soiden ojittamisesta metsätalouden tarpeisiin eli niin sanotusta metsäojituksesta. Eikä ojittaminen toki mihinkään ole loppunut, mutta nykyisin tehdään lähinnä aiemmin ojitettujen soiden kunnostusojituksia. Likimain 80 prosenttia Pirkanmaan soista on ojitettu – Ikaalisten, Parkanon ja Kihniön suunnalla yli 85 %. Metsäojitusten lisäksi soilta kaivetaan turvetta poltettavaksi ja kasvuturpeeksi. Soita on aikojen kuluessa raivattu myös pelloiksi. Sinänsä omituista, mutta viimeksi mainittukin jatkuu yhä, on kokenut jopa eräänlaisen renessanssin, kun esimerkiksi suursikaloissa syntyvä lietelanta täytyy hävittää jotenkin. Ilmeisesti on näppärämpää ja halvempaa raivata luonnontilaisen kaltainen suo lannanlevitysalueeksi kuin rakentaa lannasta energiaa tuottava kaasutuslaitos. Luulen, että tilanne korjautuisi pelkillä porkkanoilla, ilman keppiä, jos valtio vain ottaisi ongelman vakavasti. Suoluontotyyppien uhanalaisuutta vuonna 2008 arvioineen asiantuntijaryhmän esittämät luvut ovat tylyjä: Lapin ja Koillismaan eteläpuolella 96 % suotyypeistä on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä (lähes uhanalaisia). Luku on pysäyttävä, mutta edellä kerrotun myötä sen ymmärtää helposti. Mutta synkistely riittäköön jo. Pirkanmaalla ja muualla Etelä-Suomessa on runsaasti hienoa suoluontoa nykyisten suojelualueiden ulkopuolellakin! Luontojärjestöt ovat pitäneet teemaa esillä pitkään, ja nyt asia todistettu myös hallinnon virallisissa selvityksissä, joilla on pohjustettu soidensuojelun täydennysohjelmaa. Ympäristöministeriö tiedotti aiheesta hiljattain ja hehkutti, että maastokartoituksissa löytyi ”suoluonnon helmiä”. Selvitykset aloitettiin menneenä kesänä ja niitä jatketaan ensi vuonna, minkä jälkeen ehdotus suojeluohjelmaksi valmistuu vuodenvaihteessa 2014–2015. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ilmoitti lukuisia arvokkaiksi tiedettyjä tai oletettuja soita maastokartoituksiin. Kelpo osa kartoitetuista kohteista onkin piirin ”löytämiä”. Nyt toivotaan, että hienot kohteet päätyvät lopulta suojeluun. Ja toki toimitaan sen puolesta niin hyvin kuin osataan. Soiden ennallistaminen on mainio asia, jota tässä tekstissä pitäisi myös käsitellä. Tilan puute pakottaa kuitenkin lainaamaan Kari Peitsamoa: ”Rivit tuli täyteen, mutta riimit ei.” Juho Kytömäki Aluesihteeri (vs.) Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri 20 Tampereen Luonto 2/2013 Tysyn syyskokous pidetään 27. marraskuuta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen syyskokous pidetään keskiviikkona 27. marraskuuta 2013 kello 18 alkaen ympäristötietokeskus Moreeniassa (Patosilta, Satakunnankatu, Tre). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: 1) Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa. 2) Valitaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuodelle 2014. 3) Valitaan hallituksen jäsenet sekä varajäsenet vuodelle 2014. 4) Määrätään jäsenmaksujen suuruus seuraavalle toimintavuodelle. 5) Valitaan toiminnantarkastajat ja varatoiminnantarkastajat. 6) Vahvistetaan toimintasuunnitelma seuraavalle toimintavuodelle. 7) Vahvistetaan tulo- ja menoarvio seuraavalle toimintavuodelle. 8) Päätetään lehdistä, joissa kokouskutsu julkaistaan ja tavasta, jolla kokouksiin kutsutaan. 9) Käsitellään muut hallituksen tai jäsenten ehdottamat asiat. Syyskokous on mainio paikka tulla tutustumaan oman luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaan ja toimijoihin. Yhdistyksen hallitukseen on vapautumassa paikkoja ensi vuodelle, uudet innokkaat tekijät ovat lämpimästi tervetulleita. Kokouksen jälkeen pidetään yleisöluento luhtaorvokin palautuksesta Tampereelle. FT Pertti Ranta esitelmöi aiheesta ”Kuinka käy luhtaorvokin - eurooppalainen ja tamperelainen näkökulma”. Alustus liittyy hankkeeseen, jossa Tampereelta kadonnut luhtaorvokki palautetaan alkuperäisille kasvupaikoilleen. Aihe liittyy myös EU:n lajistodirektiivin 20-vuotisjuhlavuoteen. Kokouksessa on kahvitarjoilu. Tervetuloa!
© Copyright 2025