1. No category

Vastaanottaja
Kemiönsaaren kunta
Asiakirjatyyppi
Selvitysraportti
Päivämäärä
helmikuu 2013
Työnumero
1510002348
KEMIÖNSAAREN KUNTA
TUULIVOIMAHANKKEIDEN YHTEISVAIKUTUSSELVITYS
KEMIÖNSAAREN KUNTA
Päivämäärä
18.2.2013
Laatija
Dennis Söderholm, Hannu Tikkanen, Matti Häkkilä,
Heli Lehvola, Sonja Semeri, Janne Ristolainen, Arttu
Ruhanen, Veli-Pekka Alkula
Tarkastaja
Raino Kukkonen
Kuvaus
Kemiönsaaren kunnassa olevien tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusten arvio
Viite
1510002348
Ramboll
Niemenkatu 73
15140 LAHTI
P +358 20 755 611
F +358 20 755 7801
www.ramboll.fi
www.ramboll-analytics.fi
SISÄLTÖ
1.
Johdanto
1
2.
Arvioitavat hankkeet
2
2.1
Yleistä hankkeista
2
2.2
Högsåra
2
2.3
Nordanå–Lövböle
2
2.4
Gräsböle
2
2.5
Misskärr
2
2.6
Stusnäs
3
2.7
Kasnäs
3
2.8
Olofsgård
3
2.9
Påvalsby
3
3.
Linnustovaikutukset
5
3.1
Vaikutusmekanismit
5
3.2
Aineisto ja menetelmät
6
3.3
Lintumuuton kuvaus Kemiönsaarilla
6
3.4
Vaikutukset
12
3.4.1
Törmäykset
12
3.4.2
Muut mahdolliset vaikutukset (mm. muuttoreittien
siirtyminen, ruokailulentojen siirtyminen)
17
3.5
Lähteet
18
4.
vaikutukset lepakoihin
19
4.1
Vaikutusmekanismit
19
4.2
Menetelmät
19
4.3
Hankealueiden erillisselvityksissä havaitut lepakkolajit
20
4.4
Muut hankealueilla mahdollisesti esiintyvät lepakkolajit
21
4.5
Lähteet
21
5.
Maisemavaikutukset
22
5.1
Vaikutusmekanismit
22
5.2
Menetelmät
22
5.3
Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytila
23
5.3.1
Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet sekä kohteet
26
5.4
Vaikutusarvio
28
5.4.1
Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja
kulttuuriympäristöön
28
Toiminnan aikaiset vaikutukset lähimaisemaan, etäisyys
voimaloista alle 6 km
28
Toiminnan aikaiset vaikutukset kaukomaisemaan, etäisyys
voimaloista yli 6 km
40
Toiminnan aikaiset vaikutukset arvokkaisiin maisema- ja
kulttuuriympäristöalueisiin sekä -kohteisiin
42
5.5
Yhteisvaikutusten vähentäminen
44
5.6
Epävarmuustekijät
44
5.7
Lähteet
44
6.
Meluvaikutukset
46
6.1
Vaikutusmekanismit
46
6.2
Menetelmät
46
6.3
Ohjearvot
47
6.4
Epävarmuustekijät
48
6.5
Vaikutusarvio
49
6.5.1
Päiväaika
49
6.5.2
Yöaika
49
6.6
Yhteisvaikutusten vähentäminen
50
6.7
Lähteet
50
7.
Varjostusvaikutukset
51
7.1
Vaikutusmekanismit
51
7.2
Menetelmät
51
7.3
Suunnitteluohjearvot
52
7.4
Epävarmuustekijät
52
7.5
Vaikutusarvio
53
7.6
Yhteisvaikutusten vähentäminen
53
7.7
Lähteet
53
8.
Sähköverkon välityskapasiteetti
55
8.1
Tausta
55
8.2
Menetelmät
55
8.3
Kemiönsaaren sähköverkon nykytilanne ja kapasiteetti
55
5.4.2
5.4.3
5.4.1
8.3.1
Fingridin sähköasema
55
8.3.2
Fortumin suurjännitteinen jakeluverkko
55
8.3.3
Fingridin kantaverkko
56
8.4
Tuulivoimahankkeiden aiheuttamat investoinnit
sähköverkkoon
56
8.4.1
Sähköverkkoon liittyminen Kemiönsaarella
57
8.5
Hankekohtainen tarkastelu
57
8.5.1
Gräsböle
57
8.5.2
Nordanå–Lövböle
58
8.5.3
Olofsgård
58
8.5.4
Misskärr
58
8.5.5
Stusnäs
58
8.5.6
Påvalsby
58
8.5.7
Kasnäs
58
8.6
Lähteet
59
9.
Johtopäätökset
60
9.1
Linnustovaikutukset
60
9.2
Vaikutukset lepakoihin
61
9.3
Maisemavaikutukset
61
9.4
Melu- ja välkevaikutukset
61
9.5
Sähköverkon välityskapasiteetti
63
LIITTEET
Liite 1
Maisemavaikutusalueet tuulivoimaloiden lähialueilla
Liite 2
Maisemavaikutussektorit
Liite 3
Maisemavaikutustaulukko
Liite 4
Meluvaikutukset päivällä
Liite 5
Meluvaikutukset yöllä
Liite 6
Varjostusvaikutukset
KARTTAMATERIAALI
Maastotietokanta ja rasteritaustakartat © Maanmittauslaitos
1
1.
JOHDANTO
Kemiönsaaren kunnan tekninen lautakunta on päättänyt teettää yhteisvaikutusselvityksen kunnassa olevista tuulivoimahankkeista. Lautakunta päätti asiasta kokouksessaan 23.10.2012 ja kokouspöytäkirjan perusteluissa todetaan, että:
"Kemiönsaarella löytyy paljon kiinnostusta tuulivoimaa kohtaan. Kunnassa on tällä hetkellä aktiivisessa vaiheessa neljä tuulivoiman osayleiskaavaa sekä osa asemakaavaa, johon suunnitellaan
tuulivoimaa. Lisäksi julkisuudessa on ollut puhetta vielä kahdesta muusta tuulivoimapuistosta.
Jokaisessa kaavaprosessissa tutkitaan tuulivoiman vaikutuksia. Kaikkien kaavojen kohdalla tehdään ainakin seuraavat perusselvitykset: liito-oravaselvitys, muinaisjäännösinventointi, muuttolintuselvitys, selvitys pesivistä lintukannoista, kasvillisuusselvitys, lepakkoselvitys, maisemaselvitys ja havainnekuvat. Lisäksi kaavaselostuksessa selvitetään myös vaikutuksia moneen muuhun
asiaan, kuten meluun, välkkeeseen, eläimistöön, virkistykseen sekä ihmisten elinoloihin ja terveyteen. Kunkin kaavan kohdalla selvitykset antavat kuvan tuulivoiman vaikutuksista kaavaalueelle ja lähiympäristöön.
Koska käynnissä on näin monta tuulivoimakaavaa, ja lisää on mahdollisesti tulossa, tulee myös
ajankohtaiseksi selvittää tuulivoimapuistojen, ja täten eri kaavojen, yhteisvaikutukset. Vaikkakin
kunkin kaava-alueen tuulipuistojen vaikutukset on selvitetty perusteellisesti, eivät vaikutukset
laajemmassa perspektiivissä välttämättä kuitenkaan ole kaikenkattavat. Tilanteen varmistamiseksi näiden yhteisvaikutuksista täytyy tehdä selvitys."
Yhteisvaikutusselvitykseen on otettu mukaan kuusi osa-aluetta: vaikutukset linnustoon ja erityisesti muuttolinnustoon, vaikutukset lepakoihin, vaikutukset maisemaan, meluvaikutukset, välkevaikutukset ja vaikutukset sähkönsiirtokapasiteettiin. Nämä ovat sellaisia osa-alueita, joihin vaikuttaa useamman tuulivoimapuiston olemassaolo. Esimerkiksi vaikutukset kasvillisuuteen tai liito-oraviin ovat enemmän hankekohtaisia eikä näihin kohdistuvat vaikutukset ole yhteisiä muiden
hankkeiden kanssa. Myös melu- ja välkevaikutukset ovat melko paikallisia, mutta kun osa hankkeista sijaitsee lähellä toisiaan, yhteisvaikutukset näiden kesken on tarkasteltu myös melun ja
välkkeen osalta.
Tässä yhteisvaikutusselvityksessä on käytetty lähtöaineistona tuulivoimahankkeista laadittuja
erillisselvityksiä, maakuntaliiton selvityksiä sekä muilta toimijoilta saatua tietoa. Yhteisvaikutusselvityksen on toteuttanut Ramboll Finland Oy ja siihen ovat osallistuneet FM suunnittelumaantieteilijä Dennis Söderholm (projektipäällikkö, paikkatiedot), FM biologi Hannu Tikkanen ja FM biologi Matti Häkkilä (linnustovaikutukset), FM biologi Heli Lehvola (lepakkovaikutukset), maisemaarkkitehti Sonja Semeri (maisemavaikutukset), insinööri (amk) Arttu Ruhanen ja insinööri (amk)
Janne Ristolainen (melu- ja välkevaikutukset) sekä diplomi-insinööri Veli-Pekka Alkula (vaikutukset sähkönsiirron kapasiteettiin). Käännöksen ruotsiksi on tehnyt Marita Storsjö.
Yhteisvaikutusselvitys perustuu niihin tietoihin tuulivoimahankkeista, jotka olivat saatavilla tammikuun 2013 loppuun mennessä. Selvityksestä on järjestetty viranomaispalaveri 13.2.2013 Turussa. Tätä selvitystä on mahdollista päivittää, mikäli hankkeista ilmenee uutta tietoa tai uusia
hankkeita käynnistyy.
2
2.
ARVIOITAVAT HANKKEET
2.1
Yleistä hankkeista
Tuulivoimapuisto koostuu varsinaisten voimaloiden lisäksi sähköasemasta sekä sähkönsiirto- ja
huoltotieverkostoista. Yhtä tuulivoimalaa varten tarvittavan rakennuspaikan koko on noin 60 x 80
metriä. Voimalan perustus on kooltaan 10 x 10 tai 20 x 20 metriä perustustavasta riippuen.
Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan yleensä 20 kV maakaapeleilla. Maakaapelit kaivetaan noin 0,7 metrin syvyyteen ja sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan teiden yhteyteen. Kaapelikaivannon leveys on noin 0,4 metriä. Niiltä osin kun kaapeli kulkee ohuen maanpeiton alueella, kaapelit sijoitetaan betonikaukaloon.
Tuulivoimaloille johtavat tiet ovat leveydeltään 4–6 metriä. Tiet pohjustetaan murskeella ja päällystetään hiekalla ja soralla. Tiestössä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevat
metsäautotiet, joita parannetaan.
2.2
Högsåra
Kemiönsaaressa on 3 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa Högsårassa. Via Wind Oy omistaa saarella
kolme 2 MW:n tehoista tuulivoimalaa, jotka on otettu käyttöön vuonna 2007. Tuulivoimaloiden
tornin korkeus on 65 metriä ja roottorin halkaisija 72 metriä. Vuonna 2010 jokainen voimala
tuotti keskimäärin noin 3 500 MWh/a.
2.3
Nordanå–Lövböle
Nordanå–Lövbölessä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 31 tuulivoimalaa
käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Varsinais-Suomen Energia Oy. Voimaloiden
napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 135,4–141 metriä, roottorien halkaisija 101–
117 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä. Yhden tuulivoimalan
sähköteho on noin 2,3–4 MW.
Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan maakaapeleilla. Hankealueelle sijoitettavan sähköaseman sijainnille on kaksi vaihtoehtoa. Sähköasema liitetään alueelliseen sähköverkkoon uudella noin 4,5 kilometriä pitkällä 110 kV:n ilmajohdolla tai maakaapelilla. Ilmajohdolle on kaksi reittivaihtoehtoa.
Viimeisimmät vaiheet hankkeessa oli ympäristövaikutusten arviointi ja osayleiskaavaluonnos, jotka esiteltiin marraskuussa 2012.
2.4
Gräsböle
Gräsbölessä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 5 tuulivoimalaa käsittävä
tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Lounaisvoima Oy. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 135,4–141 metriä, roottorien halkaisija 101–117 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin
2,3–4 MW.
Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan 20 kV maakaapeleilla. Sähköasema
rakennetaan nykyisen 110 kV ilmajohdon viereen. Hankesuunnitelman mukaan rakennetaan 20
kV ilmajohto voimaloiden 1 ja 3 välillä, joko kokonaan tai osittain.
Viimeisin vaihe hankkeessa oli osayleiskaavaluonnoksen nähtävilläolo kesällä 2012. Hankkeen
selvityksiä on täydennetty talvella 2012/2013.
2.5
Misskärr
Misskärrissä vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 9 tuulivoimalaa käsittävä
tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Taaleritehtaan Tuulipuisto I Ky. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 120 metriä, roottorien halkaisija 117 metriä ja voi-
3
maloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on 2,4
MW.
Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan maakaapeleilla. Sähköasema rakennetaan nykyiselle Taalintehdas–Kemiö 110 kV -voimalinjan viereen noin 4 km hankealueesta.
Maakaapelireitille on eteläinen ja pohjoinen vaihtoehto.
Viimeisin vaihe hankkeessa oli osayleiskaavaluonnoksen nähtävilläolo marraskuussa 2012.
2.6
Stusnäs
Stusnäsissa vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 5 tuulivoimalaa käsittävä
tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Saba Wind Oy Ab. Voimaloiden napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan 94 tai korkeintaan 124 metriä, roottorien halkaisija korkeintaan 113
metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 2,3–3 MW.
Sähkönsiirto tuulivoimalaitoksilta sähköasemalle toteutetaan 20 kV maakaapeleilla. Sähköaseman
sijainnista ei ole vielä tarkempaa suunnitelmaa.
Hankkeesta on julkaistu osallistumis- ja arviointisuunnitelma, mutta kaavaluonnosta ei ole vielä
esitetty.
2.7
Kasnäs
Kasnäsissa vireillä olevan hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle 3 tuulivoimalaa käsittävä
tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Saba Wind Oy Ab. Voimaloiden napakorkeus ja roottorien halkaisija ei ole vielä tarkemmin suunniteltu. Tässä selvityksessä on oletettu, että voimaloiden napakorkeus in 120 metriä. Voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä.
Yhden tuulivoimalan sähkötehosta ei ole tarkempaa tietoa.
Sähkönsiirto on oletettu tapahtuvan uudella merikaapelilla Kasnäsista Taalintehtaalle, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty.
Hankkeesta on tehty kaavoituspäätös, mutta muuten hanke on alkuvaiheessa.
2.8
Olofsgård
Olofsgårdin hankkeen tavoitteena on toteuttaa alueelle noin 15 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto. Hankkeen vetäjänä toimii Föreningen Konstsamfundet r.f. Voimaloiden napakorkeus on
hankesuunnitelman mukaan noin 140 metriä, roottorien halkaisija 120 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 400–500 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 3 MW.
Hanke sijoittuu Taalintehdas–Kemiö-voimalinjan molemmin puolin, jonka viereen rakennetaan
uusi sähköasema.
Hankkeesta tehdään ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiohjelmaa on tarkoitus julkaista keväällä 2013. Kaavoituspäätöstä ei ole tehty.
2.9
Påvalsby
Påvalsbyhyn suunnitellaan osuuskuntamuotoinen tuulivoimaprojekti Ahvenanmaan esikuvien mukaisesti. Kemiönsaaren kunta toimii hankkeen koordinoijana. Hankkeen tavoitteena on toteuttaa
alueelle 15 tuulivoimalaa käsittävä tuulivoimapuisto kahdessa vaiheessa (6+9 kpl). Voimaloiden
napakorkeus on hankesuunnitelman mukaan noin 100–120 metriä ja voimaloiden välinen etäisyys toisistaan noin 500–700 metriä. Yhden tuulivoimalan sähköteho on noin 3–3,6 MW.
Hankkeesta ei ole vielä tehty kaavoituspäätöstä.
4
Kuva 2-1. Kartta Kemiönsaaren tuulivoimahankkeista.
5
3.
LINNUSTOVAIKUTUKSET
3.1
Vaikutusmekanismit
Tuulivoimahankkeilla on erilaisia vaikutuksia linnustoon. Näistä tärkeimpiä ovat törmäykset tuulivoimaloihin, elinympäristön muuttuminen rakentamistoimenpiteiden seurauksena ja muuttoreittien siirtyminen lintujen välttäessä tuulivoimapuistojen läheisyydessä lentämistä.
Lintujen muutto ohjautuu usein selville maastosta erottuville johtolinjoille. Monet lajit pyrkivät
välttämään suurten avoimien alueiden, kuten järven- ja merenselkien ylitystä. Petolinnut käyttävät muuttaessaan hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, joita ei vesistöjen ylle synny. Niinpä niiden
muuttoreitit seuraavat usein vesistöreittejä ja rannikoita. Kun vielä osa lajeista käyttää muutolla
suunnistaessaan selkeitä maamerkkejä, kuten jokia, järviä, harjujaksoja tai suuria peltoaukeita,
voi lintujen muuttoliikenne sopivilla paikoilla olla hyvinkin runsasta. Suomessa tärkeimmät lintujen muuton johtolinjat sijaitsevat yleensä rannikolla. Meren äärellä, jossa tuuli on yleensä sisämaata voimakkaampaa, ovat edellytykset tuulivoiman hyödyntämiselle parhaat. Niinpä rannikkoalueille rakennettavien tuulivoimalaitosten linnustovaikutuksia tulee arvioida huolellisesti.
Tuulivoiman eri lintulajeille aiheuttama haitta ja häiriö vaihtelee suuresti lajiryhmän mukaan.
Esimerkiksi kurkien on todettu muuttaessaan halukkaasti väistävän tuulipuistoalueita, ja ne saattavat kiertää kauaksi erottuvat tuulivoimala-alueet jopa kilometrien etäisyydeltä. Toisaalta monet
suuret petolinnut, kuten esimerkiksi merikotka, vaikuttaisivat olevan välinpitämättömiä tuulivoimalaitoksia kohtaan, ja mm. norjalaisissa tutkimuksissa tuulivoima-alueen läpi lentävän merikotkan riski törmätä tuulivoimalaitoksen roottoreihin on arvioitu korkeaksi (Bevanger ym. 2010).
Osaltaan riski voi johtua siitä, että petolinnut käyttävät lentäessään hyväksi nousevia ilmavirtauksia, ja ne eivät kaarrellessaan ole erityisen ketteriä lentäjiä, mutta myös petolintujen saalistustaktiikkaa on esitetty korkean riskin osasyyksi. Saalistaessaan kotkat kaartelevat korkealla ja
tarkkailevat alhaalla näkyvää liikettä. Tällöin edessä näkyvät tuulivoimalaitokset saattavat jäädä
linnuilta ajoissa huomaamatta.
Tuulivoimahankkeilla voi hankekohtaisten linnustovaikutusten ohella olla myös yhteisvaikutuksia,
mikäli useita tuulivoimapuistoja sijoitetaan lähelle toisiaan tai samojen lintujen käyttämien muuttoreittien läheisyyteen. Mahdollisia vaikutusmekanismeja muuttolintujen osalta ovat tuulivoimapuistojen aiheuttamat kumulatiiviset törmäysriskit sekä tuulivoimala-alueiden vaikutukset lintujen muuton ohjautumiseen ja muuttoreitteihin. Mikäli lintu joutuu lentämään usean tuulivoimaalueen läpi, kertautuu myös törmäysriski.
Suomessa lintujen pääasiallinen muuttosuunta on keväällä lounaasta koilliseen ja syksyllä päinvastoin. Tämän johdosta muutto pakkautuu etenkin syksyisin länsi- ja lounaisrannikolle ja siellä
erityisesti lounaaseen suuntautuviin niemenkärkiin. Keväisin mereltä saapuvien lintujen muuttoputki on leveämpi, mutta esimerkiksi merenlahdet toimivat tärkeinä sisämaahan suuntautuvina
johtolinjoina. Erityisesti varhain keväällä, jolloin maastossa on vielä lunta myös suuret peltoaukeat, joilta lumi yleensä sulaa ensimmäiseksi, houkuttelevat suuria lintumääriä ja ohjaavat myös
niitten muuttoa.
Muuttolintujen on esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa havaittu pyrkivän
sovittamaan lentoreittinsä siten, etteivät ne joudu turhaan lentämään tuulivoimaloiden lapojen
välittömässä läheisyydessä (Desholm & Kahlert 2005, Petersen ym. 2006). Tästä syystä tuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksena voidaan havaita lintujen muuttoreittien siirtymistä lintujen
väistäessä niiden lentoreitille osuvia tuulivoimalaitoksia. Muuttoreitti siirtyy luonnollisesti sitä
enemmän, mitä suurempaa tuulipuistoa linnut joutuvat väistämään. Mikäli useita tuulipuistoja sijaitsee lähekkäin, joutuvat niitä väistävät linnut entistä kauemmaksi muuttoreitiltään. Vaikutukset voivat tällöin olla merkittäviä. Linnun harhautuessa normaalireitiltään voi sillä olla tavanomaista vähemmän lepäily- ja ruokailualueita, mikä saattaa vaikuttaa linnun kuntoon ja selviytymiseen. Toisaalta esimerkiksi petolintujen joutuessa väistämään hyville kaartelupaikoille rakennettuja tuulivoimalaitoksia, ne saattavat joutua lentämään aktiivisesti uutta kaartelupaikkaa
etsien, mikä on linnuille normaalia kaarteluun ja liitoon perustuvaa muuttolentoa merkittävästi
6
rasittavampaa. Toisaalta väistöliikkeet pienentävät myös mahdollisten törmäysten todennäköisyyttä, minkä takia hankkeiden aiheuttama kumulatiivinenkin törmäyskuolleisuus voi jäädä ennakoitua pienemmäksi.
Myös sähkösiirtoverkolla voi olla linnustovaikutuksia. Sähkölinjojen raivaus muuttaa elinympäristöjä, ja etenkin ilmajohtojen osalta vaikutus on pitkäaikainen. Ilmajohdot muodostavat myös
merkittävän törmäysriskin linnuille. Etenkin kanalinnut ovat usein alttiimpia törmäämään ilmajohtoihin etenkin, jos ne sijaitsevat metsäisen ympäristön keskellä. Maajohtojen osalta vaikutukset
aiheutuvat pääosin linjan perustamisen aikaisiin häiriöihin ja elinympäristömuutoksiin.
3.2
Aineisto ja menetelmät
Tämän yhteisvaikutusarvion aineistona on käytetty sekä erillishankkeiden yhteydessä tehtyjä selvityksiä, että lintuharrastajien Kemiönsaarella vuosina 2008—2012 tekemiä havaintoja. Havainnot saatiin Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry:ltä, ja yhteyshenkilönä toimi yhdistyksen aluevastaava Kalle Rainio.
Kemiönsaari on tunnettu suurista lintumääristään varsinkin syysmuuton aikaan. Nykyisin kymmenet lintuharrastajat vierailevat alueella erityisesti petolintumuuttoa havainnoidakseen. Kemiönsaarella on havaittu myös lukuisia lintuharvinaisuuksia, mikä kertoo osaltaan alueen kautta
muuttavien lintujen määrästä ja erityisesti havainnointiaktiivisuudesta.
Alueen linnustollista arvoa arvioitaessa käytettiin myös Varsinais-Suomen Liiton teettämää yhteenvetoa: Varsinais-Suomen tärkeät lintualueet. Faunatica 2012.
Selvityksessä käytetyt erillishankkeiden yhteydessä tehdyt linnustoselvitykset:
Gräsböle ja Nordanå-Lövböle
Kemiönsaaren Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen tuulipuistohankkeiden ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011.
Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen Lintujen syysmuuton selvitys 2011. Suomen Luontotieto 2011.
Kemiönsaaren Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen tuulipuistojen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton selvitys 2012. Luomen Luontotieto 2012.
Misskärr
Misskärrin tuulipuiston pesimälinnustoselvitys. Ramboll Oy 2012.
Kemiönsaaren Misskärrin tuulipuistoalueen ympäristöselvitykset. Selvitys alueen merkityksestä
lintujen muuttoreittinä. Suomen Luontotieto 2012.
Kasnäs
Kasnäsin tuulivoimapuiston linnusto- ja kasvillisuusselvitys. Ramboll Oy 2012.
Stusnäs
Stusnäsin tuulivoimapuiston linnusto- ja kasvillisuusselvitys. Ramboll Oy 2012.
3.3
Lintumuuton kuvaus Kemiönsaarilla
Kemiönsaaren kautta kulkee merkittävä muuttoreitti, ja monien lajien määrät ovat vähintäänkin
alueellisesti merkittävällä tasolla (TLY kirjall.). Erityisesti kurkia nähdään syksyisin runsaasti ja
myös petolintujen muuttajamäärät ovat huomattavia. Merikotkia esiintyy alueella ympäri vuoden,
ja parhaina päivinä saattaa yhdeltä havaintopaikalta nähdä yli 20 yksilöä.
Kemiönsaaren merkitys lintujen muuttoreittinä perustuu useimpien lintujen taipumukseen välttää
meren ylitystä ja lentää viimeiseen asti maa-alueiden yllä. Siten niiden muuttovirta pakkautuu
niemenkärkiin ja vesistöreittien varrella. Tämä niin sanottu suppilovaikutus näkyy Kemiönsaarella
erityisesti syksyllä, jolloin lounaaseen muuttavat linnut pakkautuvat mantereen jatkeena sijaitsevalle Kemiönsaarelle jatkaakseen joko meren yli Viroon tai saaristoa seuraillen kohti Ahvenan-
7
maata ja Ruotsia. Keväällä lintujen saapuessa leveänä rintamana meren yli, ei suppilovaikutusta
ole niin selvästi havaittavissa, ja useimpien lajien muuttajamäärät ovat Kemiönsaarella selvästi
pienempiä. Kuitenkin pitkälle sisämaahan ulottuvat merenlahdet ohjaavat jonkin verran muuttoa,
ja esimerkiksi Varsinais-Suomen Liiton teettämän selvityksen mukaan (Faunatica 2012) Paimionja Halikonlahti ohjaavat ja keräävät muuttoa melko voimakkaasti.
Havainnointipaikat
Tiira-lintutietopalvelun havaintojen tallennusjärjestelmässä on runsaasti tietoja Kemiönsaarelta.
Suosituin havainnointipaikka on Björkbodan suurehko peltoaukea Kemiönsaaren länsiosassa,
Dragsfjärdin taajaman koillispuolella. Alueen keskellä on kukkula, josta on lähes esteetön näkyvyys joka suuntaan, joten paikka on muutontarkkailijoiden suosiossa. Björkbodassa on havainnoitu muuttoa kattavasti, etenkin syksyisin (vuosina 2008—2012 syyskuussa keskimäärin 21 havaintopäivää, TLY kirjall.), mutta myös keväisin ja jonkin verran kesäisin. Laajan näkyvyyden ansiosta Björkbodasta käsin saadaan melko hyvä kuva myös laajemman alueen muuttovirroista ja
muuton kulusta.
Björkbodan alue on todettu maakunnallisesti erittäin tärkeäksi muuttoalueeksi ja muuton solmukohdaksi erityisesti syksyisin (TLY kirjall.). Lintujen muuttovirta kulkee tarkkailukukkulan molemmin puolin ja myös päältä. Siten muuttajamäärien suuruusluokka ja lajisto ovat hyvin tiedossa, ja syksyn summat antavat melko hyvän käsityksen myös todellisesta alueen kautta kulkevasta muutosta etenkin isokokoisten lajien osalta. Syysmuuton pääväylä kulkee Björkbodasta kohti
Kasnäsin kärkeä, josta suuri osa linnuista jatkaa etelään tai kaakkoon kohti Viron rannikkoa. Toisaalta esimerkiksi suuri osa varpus- ja hiirihaukoista poistuvat Suomesta Ahvenanmaan kautta
Ruotsiin, ja niiden päävirta kulkee usein Björkbodan kohdalla lounaaseen tai jopa länteen.
Lövön kallio sijaitsee Kemiönsaaren eteläosassa, noin 6 kilometriä Kasnäsin pohjoispuolella. Alueelta on hyvä näkyvyys joka suuntaan, joten myös tämä paikka soveltuu muuton seurantaan.
Etenkin petolintumuuttoa on paikalla seurattu jonkin verran, mutta havaintopäiviä on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Björkbodassa. Alueen kautta kulkee kuitenkin merkittävä muuttoväylä,
sillä monien lajien muuttovirta sumppuuntuu Kasnäsin kärkeen. Kuitenkin mm. hiirihaukan muuttovirta suuntautuu Lövön kohdalla enimmäkseen länteen.
Seuraavassa on esitetty tarkemmin merkittävimpien lajien muuttoa Kemiönsaarella ja alueen
merkitystä niiden muuton kannalta.
8
Kuva 3-1. Havainnointipaikat joiden tietoihin linnustoselvitys pääosin perustuu.
Kurki
Kurki on runsastunut Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, ja myös kurjen muuttajamäärät
ovat selvässä kasvussa. Kun vielä 1990-luvulla suurimmat päiväsummat olivat enintään 5000 lintua, voi nykyisin sopivana muuttopäivänä nähdä selvästi yli 10 000 muuttavaa kurkea. Kurkimuuton painopiste on aina ollut läntisessä Suomessa, sillä tärkeimmät lepäilyalueet sijaitsevat
Pohjanmaalla, ja kurkien pääasiallinen muuttosuunta on suoraan etelään. Koska kurki suurikokoisena lajina käyttää hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, välttää se yleensä viimeiseen asti lentämistä meren yllä, jossa nousevia ilmavirtauksia ei juuri synny. Niinpä muutto, joka sisämaassa
saattaa kulkea laajalla rintamalla, keskittyy lounaisella rannikolla niemenkärkiin ja suurille saarille ennen pakollista meren ylitystä.
Kemiönsaarella kurkimuuttoa on seurattu enimmäkseen Björkbodan peltoaukealla. Kurkien syksyinen muuttoreitti vaihtelee jonkin verran vallitsevien tuuliolosuhteiden mukaan siten, että kovalla lännenpuoleisella tuulella linnut painuvat kauemmaksi itää kun taas itätuuli painaa linnut
länteen. Vuosittaiset muuttomäärät vaihtelevat siksi suuresti. Syksyjen 2006–2012 muuttosummat vaihtelevat 5.332 ja 16.336 kurjen välillä. Parhaina muuttopäivinä on yhdeltä paikalta nähty
tuhansia lintuja: 24.9.2012 7.776 yksilöä, 16.9.2011 4.660, 22.9.2010 5.570, 14.9.2009 8.890
ja 9.10.2006 7.745. Yli tuhannen linnun muuttopäiviä on ollut 13.
Kurjen kevätmuutto jakaantuu usein useammille muuttopäiville kuin syksyllä, joten päiväsummat
ovat yleensä syksyä pienempiä. Myös muuttoreitti on leveämpi, ja yleensä pääjoukot saapuvat
Suomeen Turun ja Helsingin välisellä rannikkokaistaleella, yleensä kuitenkin Hangon itäpuolelta.
Myös Kemiönsaaren kautta muuttaa joinain keväinä runsaasti kurkia. Björkbodassa kevätmuutto
ei ole yhtä näyttävää kuin syysmuutto, mutta muilla Kemiönsaaren suosituilla muutontarkkailupaikoilla, Lövössä ja Galtarbynlahdella on havaittu hyviä muuttopäiviä myös keväisin, parhaana
Lövön 1.099 muuttavaa 19.4.2012 ja Galtarbyn 630 muuttavaa 20.4.2012.
Kurjen osalta on huomattava, että laji on suurikokoinen ja erityisesti suuret parvet on sopivalta
havaintopaikalta mahdollista nähdä hyvin kaukaa. Siten kaikki havaitut linnut eivät ole välttämättä muuttaneet havaintopaikan yli. Muuton pääväylä kulkee kuitenkin syksyisin Björkbodan peltojen yli kohti Kasnäsiä, josta kurjet jatkavat etelään–kaakkoon kohti Viroa.
9
Merikotka
Merikotka on Kemiönsaaren alueella nykyisin suhteellisen tavallinen näky. Laji pesii erityisesti
pienillä, metsäisillä saarilla, mutta myös Kemiönsaaren pääsaarella on ainakin kaksi lajin reviiriä
(Varsinais-Suomen ELY-keskus). Kaikkiaan Kemiönsaaren ympäristöstä (20 km:n säteellä tuulivoima-alueista) tunnetaan 21 asuttua merikotkareviiriä.
Paikallisten, pesivien lintujen lisäksi alueella tavataan runsaasti kierteleviä, pesimättömiä lintuja,
jotka liikkuvat laajalti eri puolella saarta, myös saaren sisäosissa. Esimerkiksi Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen mukaan vuosina 2008–2012 alueella havaittiin huhti–lokakuun aikana yli 10 linnun päiväsummia 63 päivänä. Merikotkan runsautta alueella kuvaa se, että jopa yli 20 linnun
päiväsummia on laskettu useina päivinä saaren eri kolkissa. Suurimpia päiväsummia ovat esimerkiksi Björkbodassa 9.10.2011 nähty 28 lintua ja Lövössä 25.9.2011 laskettu 25 kiertelevää
merikotkaa. Lisäksi talviaikaan Saaristomerellä talvehtii merkittävä määrä pohjoisen Venäjän merikotkakannasta, mutta etenkin kovina jäätalvina linnut keskittyvät liikkumaan enimmäkseen
jäänreunan tuntumassa.
Kuva 3-2. Merikotkien pesät (siniset pallot) tuulivoima-alueiden (vihreät neliöt) läheisyydessä.
10
Maakotka
Maakotkan tärkein muuttoreitti Suomessa kulkee etelärannikkoa pitkin itään, Kaakkois-Suomen
kautta Venäjän puolelle ja edelleen kaakkoon. Toinen tärkeä reitti kulkee Turun saariston ja Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Kemiönsaarella, kuten usein muuallakin, merikotkamäärät ovat selvästi suurempia kuin maakotkan. Kuitenkin parhaina syksyinä esimerkiksi Björkbodassa on laskettu merkittäviä määriä maakotkia, josta esimerkkinä syksyn 2008 26 muuttavaa. Maakotkan
muuttajamäärät vaihtelevat kuitenkin vuosittain, ja esimerkiksi syksyllä 2012 havaittiin vain yksi
maakotka. Lövössä määrät ovat olleet hieman pienempiä, mikä saattaa osin johtua vähäisemmästä havainnoinnista, mutta silti parhaana syksynä on havaittu 19 maakotkaa. Esimerkiksi
vuonna 2012 todettiin Suomessa 245 asuttua maakotkareviiriä, joilta tavattiin 180 rengastusikäistä poikasta. Kun maakotkien vanhat linnut pysyttelevät ympäri vuoden reviirillään ja
muuttomatkalle lähtevät vain nuoret ja suuri osa esiaikuisista linnuista, voidaan todeta Kemiönsaaren kautta muuttavan merkittävän osan maamme maakotkista (poikastuotannosta).
Hiirihaukka
Hiirihaukan tärkeimmät muuttoreitit Suomessa ovat syksyisin etelärannikko, jossa päämuuttosuunta on itä, ja lounaissaaristo, josta hiirihaukat lentävät Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Keväisin muutto jakaantuu yleensä useammalle päivälle kuin syksyllä, ja päiväkohtaiset summat
ovat pienempiä. Lounaissaariston kautta muuttaa kuitenkin keväisinkin suuria määriä hiirihaukkoja.
Hiirihaukan syysmuutto on vilkasta Björkbodassa, josta linnut suuntaavat yleensä lounaaseen tai
länteen. Suurimmat määrät on havaittu syksyllä 2011, jolloin syksyn summa oli 911 hiirihaukkaa. Parhaina muuttopäivinä, 2.10.2011, nähtiin 198 hiirihaukkaa ja 9.10.2011 143 hiirihaukkaa.
Myös Lövön kallio on vilkkaan petoreitin varrella, ja paikalta laskettiin 9.10.2011 peräti 239 länteen muuttanutta hiirihaukkaa ja lisäksi 39 lajilleen määrittämätöntä Buteo-suvun haukkaa.
Sinisuohaukka
Muiden petolintujen tavoin myös sinisuohaukkoja nähdään Kemiönsaarella syksyisin selvästi kevättä enemmän. Viime vuosien parhaan syksyn, 2011, summa on Björkbodan osalta 188 muuttavaa sinisuohaukkaa, kun paras kevätsumma on Lövön 4 muuttavaa keväältä 2012. Parhaat
päiväsummat ovat edellä mainituilla alueilla samaa suuruusluokkaa, sillä Björkbodan paras muutto on 26.9.2012 laskettu 31 muuttavaa ja Lövön 26.9.2012 laskettu 23 muuttavaa sinisuohaukkaa.
Varpushaukka
Varpushaukka on petolinnuistamme yksi selvimmin lounaaseen muuttavista lajeista. Etelärannikolla varpushaukkoja nähdään yleensä eniten Hankoniemellä, mutta myös lounaissaariston kautta muuttaa merkittäviä määriä varpushaukkoja. Erityisesti syysmuutto on alueella ajoittain vilkasta. Yli sadan linnun muuttopäiviä on mm. Björkbodassa viimeisen viiden vuoden aikana laskettu 16. Parhaat Kemiönsaarella havaitut muutot ovat 4.9.2011 Björkbodan 308 muuttavaa ja
26.9.2010 Lövön 191 muuttavaa. Syksyn kokonaismäärät kohoavat usein yli tuhanteen varpushaukkaan, ja 2011 havaittiin kaikkiaan 1.700 muuttavaa lintua. Keväisin määrät ovat yleensä
pienempiä, ja esimerkiksi Björkbodan paras kevätsumma on vuoden 2010 48 muuttavaa. Viimeisen viiden kevään paras päiväsumma on Galtarbynlahden 25 muuttavaa 5.4.2010. Todennäköisesti varpushaukkoja kuitenkin muuttaa alueen kautta enemmän myös keväisin. Muutto on kuitenkin ajoittunut pidemmälle jaksolle, ja toisaalta havainnointi ei ole keväisin yhtä kattavaa kuin
syksyllä.
Joutsenet
Kemiönsaarella ei ole havaittu erityisen merkittäviä joutsenmuuttoja. Osaltaan syynä voi olla laulujoutsenen syysmuuttokauden kesto, sillä viime vuosina päämuutto on voinut tapahtua vasta
joulukuussa, joskus jopa tammikuun alussa. Toisaalta kevätmuutto voi alkaa jo maaliskuun alussa. Siten muuttokausi ajoittuu suurelta osin aikoihin, jolloin kattavaa muutonseurantaa ei alueella
11
yleensä ole. Suurin joutsenmuutto on havaittu Lövön kalliolta 6.11.2010, jolloin havaittiin 44
muuttavaa laulujoutsenta. Laulujoutsenia kuitenkin lepäilee Kemiönsaaren pelloilla kohtalaisen
suuria määriä. Saaristossa yleisesti pesivät kyhmyjoutsenet ovat yleensä sidoksissa mereen, eivätkä ne juuri liiku saaren sisäosissa. Myöskään sisämaassa niitä ei juuri pesi, joten havainnot
alueen kautta muuttavista joutsenista koskenevat kaikki laulujoutsenia. Havaintojen perusteella
Kemiönsaaren kautta ei muuta merkittäviä määriä laulujoutsenia.
Hanhet
Kemiönsaari ei sijoitu metsähanhien päämuuttoreitille, sillä keväisin suurin osa hanhista saapuu
Suomeen Selkämeren yli Satakuntaan ja Pohjanmaalle, minkä kautta muuttaa 10.000–20.000
hanhea. Syksyisin hanhien muuttoreitti kulkee selvästi leveämmällä rintamalla, ja myös Kemiönsaarella nähdään ajoittain kohtalaista metsähanhimuuttoa. Parhaana muuttopäivänä, 26.9.2010,
Björkbodassa nähtiin 604 muuttavaa metsähanhea ja samalta syksyltä on myös suurin syyssumma, 631 muuttavaa. Viime vuosien toiseksi paras muutto on selvästi pienempi, 235 muuttavaa 6.10.2012, eivätkä syyssummatkaan ole merkittäviä. Voidaankin todeta, että Kemiönsaari ei
ole metsähanhen päämuuttoreitillä.
Varsinaista merihanhimuuttoa ei useinkaan Suomessa nähdä, ja Kemiönsaaren merkitys merihanhille painottuu voimakkaasti merenlahdilla lepäilijöihin ja pelloilla ruokaileviin lintuihin. Koska
merihanhien liikehdintä yöpymis- ja lepäilypaikkojen ja ruokailupeltojen välillä on päivittäistä, ja
koska Sjölaxissa saattaa loppukesällä lepäillä tuhansia merihanhia, nähdään lajia yleisesti eri
puolilla saarta etenkin loppukesän ja syksyn aikana. Suurimmat peltokerääntymät on laskettu
Björkbodassa, jossa 18.9.2010 ruokaili 820 ja 22.9.2012 660 merihanhea. Muualla Kemiönsaarella kerääntymät ovat yleensä pienempiä, mutta niistä mainittakoon keväinen 32 kiertelevää lintua 5.5.2012 Galtarbynlahdella.
Valkoposkihanhen levinneisyys on kahtiajakautunut. Siperiassa pesivien, arktisten valkoposkihanhien lisäksi Itämeren piirissä pesii nykyisin runsastuva valkoposkihanhipopulaatio. Näitä Saaristomerellä pesiviä valkoposkihanhia nähdään Kemiönsaarellakin enenevässä määrin etenkin
syksyisin. Kuitenkin merkittävimmät muuttohavainnot Kemiönsaarella on tehty arktisten hanhien
syksyisen päämuuton aikana, joka joinain syksyinä yltää myös Varsinais-Suomeen. Björkbodan
paras muutto, 2.300 muuttavaa valkoposkihanhea, laskettiin 26.9.2010, ja ilmeisesti pääosin
samat linnut nähtiin myös Lövössä, sillä siellä summa oli 2.330 muuttavaa. Pelloilla arktiset hanhet lepäilevät suhteellisen harvoin, mutta syksyn 2012 aikana Suomessa havaittiin monin paikoin
ennätysrunsaita peltokerääntymiä, joista Kemiönsaarikin sai osansa. 29.9.2012 Björkbodassa lepäili 920 valkoposkihanhea ja vielä 7.10. paikalla oli 900 paikallista lintua. Kovin merkittävässä
roolissa Kemiönsaaren pellot eivät kuitenkaan valkoposkihanhen kannalta ole, ja päämuuttoreittikin kulkee yleensä selvästi idempänä. Valkoposkihanhien kevätmuutto on yleensä painottunut
syysmuuttoa selvemmin Suomenlahdelle, ja vaikka esimerkiksi Paimionlahdella nähdään joinain
loppukeväinä kohtalaista arktisten kuikkalintujen muuttoa, ei valkoposkihanhien massamuuttoa
yleensä Varsinais-Suomessa keväisin nähdä.
Kerääntymisalueet ja ruokailulennot
Kemiönsaarella on useita lintujen kerääntymäalueita. Sjölax on matala merenlahti saaren itäosissa. Se kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan (FI0200043) ja Natura tietolomakkeen mukaan
Sjölax on Suomen todennäköisesti merkittävin merihanhien kerääntymisalue, jolla saattaa loppukesästä lepäillä jopa yli 5.000 merihanhea, joskin viimeisen viiden vuoden suurin laskettu määrä
on 2.400 yksilöä vuodelta 2012 (TLY kirjall.). Hanhet tekevät päivittäin ruokailulentoja eri puolille
saarta, pääosin kuitenkin suurille peltoaukeille, joista tärkeimpänä nousee esiin Björkbodan peltoalue, jossa on enimmillään laskettu 820 merihanhea 18.9.2010. Myös Dalkarbyträsketillä ja
Trotbyssä on laskettu yli 500 linnun paikalliskerääntymiä. Merihanhia lentää siis suurin joukoin
eri puolilla Kemiönsaarta sopivia ruokailupaikkoja etsien.
Björkbodan pelloilla havaitaan myös merkittäviä määriä lepäileviä ja ruokailevia muuttolintuja.
Edellä mainittujen merihanhien lisäksi alueella on viime vuosina kerääntynyt kohtalaisia määriä
valkoposkihanhia, josta esimerkkinä 29.9.2012 havaitut 920 paikallista valkoposkihanhea. Myös
12
vähäisempiä määriä laulujoutsenia ruokailee pelloilla etenkin keväisin. Björkbodan pellot ovat
tärkeä ruokailu- ja levähdyspaikka myös monille varpuslinnuille, kuten peipoille, kiuruille ja kirvisille. joita nähdään keväin syksyin satapäisiä parvia.
Galtarbyviken on kapea merenlahti Kemiönsaaren lounaisosassa. Karurantaisen lahden pohjukka
on ruovikkorantainen ja reheväkasvuinen. Pesimälajistoa ei tunneta erityisen hyvin, mutta alueella pesii monipuolinen vesilintulajisto. Merihanhia nähdään alueella erityisesti syksyisin. Alueella
on harrastettu jonkin verran muutonseurantaa, mutta ei niin kattavasti kuin esimerkiksi Björkbodassa, ja ainakin osin tästä johtuen muuttajamäärät ovat selvästi pienempiä.
Kemiönsaaren merkitys lintujen muuttoreittinä, vertailu maakunnan muuhun tilanteeseen
Kemiönsaaren sijainti lähellä manteretta ja sen ulottuminen ikään kuin mantereen jatkeena pitkälle lounaaseen vaikuttavat merkittävästi sen merkitykseen muuttolintujen muuttoreittinä erityisesti syksyisin. Keväällä Kemiönsaaren suuret peltoaukeat ovat ensimmäinen huomionarvoinen
ruokailualue mereltä tuleville muuttolinnuille. Lisäksi kauas sisämaahan ulottuvat kapeat merenlahdet, Paimionlahti ja Halikonlahti, ohjaavat muuttoa erityisesti keväisin. Karttatarkastelussa
Kemiönsaari sijoittuu näiden kahden johtolinjan väliin, mutta ne sijaitsevat niin lähellä, että käytännössä myös Kemiönsaaren yli kulkee vilkas muuttoreitti, jossa muuttaa monipuolista lajistoa
painottuen kuitenkin erityisesti petolintuihin ja kurkiin sekä varpuslintuihin.
Björkboda on havaintojen perusteella keskeisimpiä alueita lintujen muuton kannalta erityisesti
syksyisin, sillä alueen kautta muuttavat sekä etelään ja lounaaseen suuntaava muuttovirta, että
länteen suuntaava muuttovirta. Lisäksi alueella ruokailee runsaasti lintuja. Suppilovaikutuksen
takia eteläisissä niemenkärjissä lintuja liikkuu muuttovirrassa nähden enemmän ja pienemmällä
alueella kuin pohjoisempana, jossa muutto on hajanaisempaa. Kemiönsaarella muuttovirta kasaantuu erityisesti Björkbodaan ja siitä etelään kohti Kasnäsiä ulottuvalle alueelle.
3.4
Vaikutukset
3.4.1
Törmäykset
Arvio voimala-alueiden läpi lentävien lintujen määristä
Eri voimala-alueiden läpi lentäneiden lintujen määrien arvioimiseksi laskettiin olemassa olevan
tiedon pohjalta linnustotiheydet (yks./km) havaintopaikoilta. Luku kertoo suuruusluokan siitä
kuinka paljon lintuja muuttaa keskimäärin kilometrin levyisen alueen läpi. Tarpeeksi kattavat aineistot tiheyden arvioimiseksi on saatavilla vain Nordanå–Lövbölen hankkeesta sekä lintuharrastajien tiedoista Björkbodan havainnointipaikalta. Molemmat alueet sijaitsevat Kemiönsaaren kuntakeskuksen länsipuolella, joten lintumäärät kuvastavat lähinnä saaren länsiosan muuttovirtojen
määriä.
Nordanå–Lövböle hankealueen tiheystieto on saatu jakamalla YVA-selostuksessa mainittu, alueen
kautta muuttavien lintujen määrä alueen leveydellä. Björkbodan tietolähteenä on Turun lintutieteellisen yhdistykseen havaintoaineistot viideltä viime vuodelta. Havaittu määrä -sarakkeeseen
on summattu lajeittain viiden viime vuoden aikana kirjatut kevään ja syksyn suurimmat kokonaismäärät. Linnustotiheydet on saatu arvioimalla lajikohtainen havaittavuus-% sekä havaittavuussäde. Havaittavuus-% kuvaa sitä kuinka suuri osa alueen ohi lentävistä linnuista on nähty
tehdyillä havainnointiotannoilla. Havaittavuus vaihtelee lajeittain riippuen lähinnä muuttoajan pituudesta. Merikotkalla ja laulujoutsenella havaittavuus-% on pieni johtuen siitä että lajit muuttavat hyvin pitkällä aikavälillä, runsaasti myös havainnointipäivien ulkopuolella. Kurjen muuttoaika
on vastaavasti lyhyt painottuen hyvin havainnoituihin ”massamuuttopäiviin”. Teoreettinen muuttomäärä havainnointipaikalla kuvaa sitä kuinka paljon lintuja olisi voinut nähdä, mikäli havainnointi olisi ollut aukotonta.
Havaittavuussäde kuvaa sen alueen laajuutta kuinka kaukaa laji voidaan havainnoida ja yksilömäärät on kirjattu ylös. Linnustotiheys on laskettu jakamalla teoreettinen muuttomäärä havaittavuussäteellä. Todellisuudessa hyvällä optiikalla lajit voidaan tunnistaa ja kirjata huomattavasti
13
kauempaankin, mikä nostaa tiheysarvoa. Toisaalta osa lähelläkin lentäneistä linnuista jää havaitsematta, mikä vastaavasti pienentää tiheysarvoa. Jäljempänä esitettävässä törmäysmallinnuksessa on käytetty em. eri aineistoista saatua, suurempaa tiheyslukua (lihavoituna taulukossa).
Taulukko 3-1. Muuttajien määrät ja linnustotiheys Björkbodassa sekä linnustotiheys Nordanån ja Lövbölen alueella.
Laji
laulujoutsen
metsähanhi
merihanhi
valkoposkihanhi
mehiläishaukka
merikotka
sinisuohaukka
varpushaukka
hiirihaukka
piekana
maakotka
kurki
Havaittu
määrä
224
684
2126
2656
204
216
190
1748
936
124
26
18852
Arvioitu
havaittavuus
%
30
50
50
75
30
10
30
30
30
50
50
75
Teoreettinen
muuttomäärä
havaintopaikalla
747
1368
4252
3541
680
2160
633
5827
3120
248
52
25136
HavaittavuusBjörkbodan
säde km
linnustotiheys/km
8
8
8
8
4
8
4
4
4
4
8
8
47
86
266
221
85
135
79
728
390
31
3
1571
Linnustotiheys
Nordanå ja
Lövböle YVA
125
63
500
?
5
548
8
8
5
?
?
250
Seuraavassa vaiheessa on linnustotiheyden perusteella arvioitu kaikkien tarkasteltujen tuulivoima-alueiden yli lentäneiden lintujen määrät käyttäen ”tutkimusikkunan” leveytenä eri alueiden
päämuuttosuuntaa vasten olevien leveyksien summaa (yht. 23 km) (Taulukko 3-2).
Arviointiin liittyy useita epätarkkuuksia ja virhelähteitä, mistä johtuen tuloksia voidaan pitää vain
suuntaa-antavina. Merkittävä epätarkkuus on mm. se, että alueiden läpi lentävien määrät on
laskettu samalla tiheysluvulla kaikilla alueilla. Todellisuudessa muuttomäärät saattavat vaihdella
lajista riippuen huomattavastikin eri puolella saarta. Tästä syystä törmäysmääräarvioita ei esitetä aluekohtaisesti. Kokonaisarviomenetelmän katsottiin sopivan, koska voimala-alueita sijoittuu
eri puolille saarta, mikä tasoittaa virheen määrää. Joillekin alueille luvut voivat olla liian matalia
ja joillekin vastaavasti liian suuria. Kolmannessa vaiheessa on laskettu em. matemaattisella mallilla lintujen törmäysmäärät (Taulukko 3-2).
Törmäysmallinnus
Yleistä
Törmäysvaikutusten arvioinnin tueksi on viime vuosien aikana lisäksi kehitetty useitakin erilaisia
matemaattisia malleja, jotka mahdollistavat karkealla tasolla eri tuulipuistoalueiden aiheuttaman
lintukuolleisuuden arvioinnin ja vertailun. Lintujen törmäysriskiä arvioitiin laskentamenetelmällä,
jonka teoreettinen mallinnus on peräisin Lucas ym. (2007) teoksesta Birds and windfarms kappaleessa 15 esitetyn teorian mukaan (Band ym. 2007a).
Arviointi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan maastohavaintojen
ja todennäköisyyslaskelmien perusteella todennäköisyys, jolla tutkittava lintulaji kohtaa pyörivän
tuulivoimalan. Laskelmassa huomioidaan tuulivoimala-alueen läpi riskikorkeudella lentävien lintujen määrät ja roottorien oletettu yhteispinta-ala.
Toisessa vaiheessa lasketaan tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys
osua lapoihin. Osumatodennäköisyyteen vaikuttavat linnun nopeus, linnun koko, lentotapa, roottorin pyörimisnopeus, roottorin lavan pituus ja leveys, lapakulma ja lapojen lukumäärä.
Törmäysmallinnusten väistökertoimena on yleisesti käytetty 0,95–0,97, mikä tarkoittaa että 95–
97 % linnuista väistää tielleen osuvat tuulivoimalat ja vain 3–5 % linnuista lentää tuulivoimapuistoalueen läpi. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että todellisuudessa jopa 98–99 %
linnuista väistää roottoreita (mm. Desholm & Kahlert 2006, Scottish Natural Heritage 2010).
14
Väistö perustuu suurimmilta osin siihen, että hyvissä sääolosuhteissa kookkaat tuulivoimalat näkyvät (mm. valkoinen väri ja lapojen vilkkuminen) varsin kauas ja linnuilla on siksi hyvät mahdollisuudet kiertää tuulivoimapuisto ja välttää törmäykset (Koistinen 2004, Scottish Naturel Heritage 2010).
Taulukossa 3-2 on esitetty arvio törmäysmääristä, mikäli suunnittelualueelle sijoittuisi hankesuunnitelmien mukainen määrä voimaloita (90 kpl). Arvio on tehty havainnoinnin perusteella riskialttiimmille lajeille, jotka kokonsa ja lentokorkeutensa perustella todennäköisimmin joutuisivat
kohtaamaan voimalat. Voimala-alueiden kautta lentävien määrän suuruusluokat laskettiin havaintoaineistoista arvioitujen keskimääräisten muuttolintutiheyksien avulla.
Oletuksena laskennoissa on ollut, että voimalat sijoittuvat 50 %:sti toistensa suojaan (eivät lisää
kohtaamispinta-alaa) ja voimalat toimivat 75 % käyttöasteella. Voimaloiden roottoreiden pituutena on käytetty 62,5 metriä.
Taulukko 3-2. Arviot kaikkien alueiden läpi lentävien yhteismäärästä sekä voimaloiden törmäävien lintujen määristä.
Laji
Laulujoutsen
Metsähanhi
Merihanhi
Merikotka
Varpushaukka
Hiirihaukka
Piekana
Kurki
Sinisuohaukka
Mehiläishaukka
Valkoposkihanhi
Alueiden läpi
lentävien määrä
Riskikorkeudella
lentäviä %
2875
1967
11500
12604
16752
8970
713
36133
1821
1955
5091
60
60
60
60
25
25
25
25
40
25
60
Kohtaamisia ilman
väistöä
Väistö %
39,62
21,33
144,7
162,88
55,13
36,32
2,89
188,1
7
7,92
20,68
97
97
97
95
95
95
95
97
95
95
97
Törmäyksiä
0,89
0,48
2,8
6,11
2,07
1,36
0,11
4,23
0,26
0,3
0,47
Populaatiovaikutuksista
Taulukossa 3-3 on tarkasteltu lintupopulaatioihin kohdistuvaa riskiä. Tieto on vaikutusarvioinnin
kannalta tärkeämpi kuin pelkkä kuolleisuusarvio. Tässä käytettiin Koistisen (2004) esittämää tapaa, jolla saadaan ennuste kuolleisuuden aiheuttamasta populaatiomuutoksesta.
Pk = P(1 - r)k
Missä
P = alkuperäinen populaatio
Pk = populaatio k vuoden jälkeen
k = aikajakson pituus vuosina
r = vuosittainen kuolleiden osuus populaatiosta
Populaatiokokona tässä on käytetty viimeisimmän lintuatlaksen arvioita koko Suomen pesivästä
parimäärästä. Populaatiokoko on saatu kertomalla parimäärän minimiarvio kolmella. Oletuksena
on siis että populaation yksilömäärä, mihin törmäyskuolleisuus kohdistuu muodostuu pesivistä
pariskunnista ja yhdestä poikasesta.
15
Populaatiotarkastelu on hyvin pelkistetty ja siihen liittyy merkittäviä oletuksia ja epävarmuuksia,
joten tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina.
Merkittävin huomio tässä tarkastelussa on se, että populaatiotasolla selvästi suurimmat riskit
näyttäisivät kohdistuvat merikotkaan, johtuen niiden runsaasta esiintymisestä seudulla ja Suomen kannan pienestä koosta. Laskelman mukaan tuulivoiman aiheuttama vuosittainen lisäkuolleisuus merikotkalle olisi noin 0,6 %, mikä pienentäisi lajin kantoja Suomessa noin 6 % kymmenessä vuodessa, mikäli kannan koko muutoin pysyisi ennallaan. Kaikilla muilla lajeilla vaikutus on
hyvin vähäinen ollen yli 30 kertaa pienempi.
Taulukko 3-3. Arviot törmäysten populaatiovaikutuksista.
Laji
Laulujoutsen
Metsähanhi
Merihanhi
Merikotka
Varpushaukka
Hiirihaukka
Piekana
Kurki
Sinisuohaukka
Mehiläishaukka
Valkoposkihanhi
Törmäyksiä
/v
Pareja
suomessa
Populaatiok
oko (yks.)
r (vuosittain
kuolleiden
osuus)
Populaatio
koko 10 v
kuluttua
P10 (Muutos
yks/10v)
P10 (Muutos
%/10v)
0,89
0,48
2,8
6,11
2,07
1,36
0,11
4,23
0,26
0,3
0,47
5000
1700
5000
320
6000
3500
500
30000
2500
2200
3000
15000
5100
15000
960
18000
10500
1500
90000
7500
6600
9000
0,000
0,000094
0,000187
0,006
0,0001
0,0001
0,0001
0,0000
0,0000
0,0000
0,0001
14991
5095
14972
901
17979
10486
1499
89958
7497
6597
8995
-9
-5
-28
-59
-21
-14
-1
-42
-3
-3
-5
-0,06
-0,09
-0,19
-6,19
-0,11
-0,13
-0,07
-0,05
-0,03
-0,05
-0,05
Merikotka on monissa tutkimuksissa (esim. Rydell ym. 2011) arvioitu yhdeksi tuulivoimavaikutuksille herkimmistä lajeista. Laji on suurikokoisena suhteellisen hidas lentäjä ja käyttää lentäessään hyväkseen nousevia ilmavirtauksia, ja on erityisesti kaarrellessaan altis törmäämään tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin. Ilmeisesti merikotka ei kykene erottamaan pyörivää roottoria tai
ei pidä sitä vaarallisena.
Merikotkaa ja sen käyttäytymistä tuulivoimapuistojen läheisyydessä on tutkittu erityisesti Norjassa, jossa Smølan saaren tuulipuiston ympäristössä pesiviä merikotkia on seurattu mm. satelliittilähettimien avulla vuosina 2007–2010 (Bevanger ym. 2010). Tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan
soveltaa Suomen merikotkiin, sillä todennäköisesti lintujen käyttäytyminen Suomen metsäisessä
sisäsaaristossa on erilaista kuin Norjan länsirannikolla. Norjassa lintujen tiheyskin on huomattavasti suurempi kuin Suomessa, sillä 217 km2:n Smølassa ja sen lähiympäristössä on 55–60 asuttua merikotkareviiriä, kun Kemiönsaarella, jonka maapinta-ala on noin 687 km2, ja sen lähiympäristössä tunnetaan 21 merikotkareviiriä. Lisäksi Smølan saarella on vain yksi suurehko, 68:n myllyn tuulivoimapuisto, kun taas tässä raportissa pyritään arvioimaan useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksia. Kuitenkin tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vähintään suuntaa antavina.
Norjassa tehdyn tutkimuksen päätulos oli, että merikotkat eivät muuttaneet käyttäytymistä tuulipuistojen alueella. Ne eivät siten osanneet myöskään väistää tuulimyllyjen pyörivää roottoria, ja
törmäyskuolemia todettiin neljän vuoden aikana kaikkiaan 39. Merikotkatörmäyksiä todettiin seurantajakson aikana 7,8 yks./vuosi, eli 0,11 yks/voimala/vuosi. Valtaosa törmäyksistä sattui vanhoille linnuille keväällä, eli aikana, jolloin ne lentävät aktiivisimmin kantaen pesässä oleville poikasille ruokaa. Siten tuulivoimapuiston vaikutukset olivat merkittäviä, ja vuosittainen kuolleisuus
lisääntyi peräti 10 %. Vanhojen, lisääntyvien lintujen kuolleisuus vaikuttaa populaatiotasolla
merkittävästi, etenkin kun niiden menehtyminen aiheuttaa välillisesti myös pesässä olevan poikasen kuoleman.
Merikotka käyttää lentäessään hyväksi nousevia ilmavirtauksia, joita muodostuu esimerkiksi
avoimien kallioiden yläpuolelle. Norjalaistutkimuksessa havaittiin kotkien käyttävän hyväksi myös
16
tuulivoimayksikön viereen muodostuvaa turbulenssia, jolloin ne kaartelivat hyvin usein aivan tuulimyllyn vieressä, mikä tietysti lisää törmäysriskiä.
Merikotkan reviiri on suuri, ja yleensä kahden asutun pesän välimatka on Suomessa vähintään
viisi kilometriä. Linnut voivat siis liikkua pesimäaikaankin hyvin laajalla alueella. Norjalaistutkimuksessa merikotkien todettiin satelliittipaikannuksiin perustuen lintujen liikkuvan keskimäärin
15 kertaa päivässä, ja on todennäköistä, että mikäli saalista on niukasti tarjolla, joutuvat linnut
etenkin pesimäaikana liikkumaan enemmän. On myös esitetty, että kotkat saalistaessaan kiinnittäisivät tarkkaavaisuutensa alas maahan, missä saalista on saatavilla, eivätkä erityisen aktiivisesti katselisi eteenpäin, ja siten ne voisivat ajautuessaan tuulivoimayksikön läheisyyteen huomaamattaan törmätä pyöriviin lapoihin.
Nuoret linnut puolestaan liikkuvat ensimmäisien elinkuukausiensa aikana pääosin pesän lähistöllä, mutta saattavat myöhemmin, muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana, kierrellä hyvinkin
laajalla alueella, jopa satojen kilometrien etäisyydellä. Siten hyvinkin laajan alueen tuulivoimapuistoilla voi olla yhteisvaikutuksia merikotkille.
Merikotka on muuttolintu, joskin yleensä ainoastaan nuoret linnut muuttavat etelämmäksi ja pesivä pari viihtyy reviirillään ympäri vuoden, joskin saattaa laajentaa saalistusaluettaan etenkin
kovina jäätalvina. Pohjois-Venäjällä, Vienanmeren ympäristössä pesivistä merikotkista myös
vanhat linnut muuttavat pääsääntöisesti etelämmäksi, ja näitä Venäjän pesimäkannan lintuja talvehtii esimerkiksi Saaristomerellä. Siten Kemiönsaaren tuulivoimapuistojen vaikutukset voivat
ulottua myös Suomen ulkopuolella pesiviin merikotkapopulaatioihin.
Todellisuudessa kantojen muutokset eivät ole näin yksioikoisia kuin taulukko 3-3 osoittaa. Populaation elinvoimaisuuteen ja kokoon vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Merikotkan pesimäkanta on
vahvistunut Itämerellä etenkin 1990-luvulta lähtien. Pesimäkannan kehitys noudattaa Itämeren
eri osissa hyvin samanlaista kaavaa (Herrman ym. 2011). Itämeren rantavaltioiden parimääräksi
arvioitiin noin 2.100 vuonna 2007, minkä jälkeen pesimäparien määrä on jatkanut kasvuaan.
Suomessa todettiin vuonna 2010 lähes 370 pesimäreviiriä, kun kolme vuotta aiemmin jäätiin alle
300 reviirin (Stjernberg ym. 2011). Tärkeimmät pesimäalueet sijoittuvat Suomen länsirannikolle,
sillä suurin osa reviireistä sijoittuu Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Merenkurkun alueelle.
Suomessa laji luetaan uhanalaisten lajien arvioinnissa edelleen vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym.
2010), kun kansainvälisessä arviossa merikotka on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Itämeren rantavaltioista eniten pesimäreviirejä on Puolassa (700–800, vuonna 2007) ja Ruotsissa (455) sekä
Saksassa (295). Suomi on merikotkalle kuitenkin varsin merkittävä pesimäalue, sillä Itämeren
rantavaltioiden pesimäreviireistä noin 13 prosenttia sijoittuu pääosin länsirannikolle (Nousiainen
ja Tikkanen 2013). Skandinavian ja tärkein pesimäalue sijoittuu kuitenkin Atlantin rannoille, sillä
Norjassa parimäärä on parintuhannen luokkaa.
Mikäli merikotkan kanta kasvaisi samaa tahtia kuin viime vuosikymmeninä kuuden yksilön vuotuinen lisäkuolleisuus vain hieman hidastaisi kannan kasvua (Taulukko 3-4). Merikotkakannan
voimakas runsastuminen tekee lajista populaatiotasolla kohtalaisen sietokykyisen lisäkuolleisuudelle. Suomen mittakaavassa kotkia pitäisi todennäköisesti menehtyä voimaloihin vuosittain useita kymmeniä ennen kuin kanta kääntyisi laskuun.
Taulukko 3-4. Vaikutukset merikotkakantaa
Laji
Merikotka
P
(Populaatio Populaation Populaatio 10 v
koko yks.)
kasvu %
kuluttua
Törmäyksiä/v
960
5,8
1679
6,11
Tuulivoimaloiden
aiheuttama
Kasvu %
kuolleisuus %
tuulivoimalla
0,6
5,1
Populaatio
koko 10 v
tuulivoimalla
P10 (Muutos
%/10v) VE-1
1581
10,2
Vaikka Suomen mittakaavassa Kemiönsaaren hankkeista ei tämän tarkastelun mukaan näyttäisi
aiheutuvan erityisen merkittäviä haittoja, niin paikalliset vaikutukset ovat mahdollisia. Todennäköistä on, että valtaosa alueella lentävistä kotkista on lähistöllä pesiviä lintuja. Nuoret linnut liikkuvat laajasti niin merellä kuin sisämaan vesistöillä (esim. Saurola ym. 2010, Luonnontieteellinen
17
keskusmuseo 2012). Sen sijaan pesivät parit pysyvät ravintotilanteen salliessa pesimäreviirin lähistöllä, muutaman kymmenen kilometrin säteellä ympäri vuoden. Kemiönsaarella tai sen läheisyydessä, alle 10 km:n läheisyydessä pesii noin 20 merikotkaa. Mikäli osa tapaturmista kohdistuisi toistuvasti tähän paikalliseen kantaan, tietäisi tämä todennäköisesti vähittäistä lähistön reviirien autioitumista.
Törmäykset sähkölinjoihin
Monien lintujen törmäysriskit kohdistuvat myös sähkönsiirtoverkkoihin. Etenkin metsäisessä ympäristössä ilmajohdot muodostavat merkittävän riskin varsinkin kanalinnuille. Kemiönsaaren
hankkeiden osalta yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan arvioida olevan, sillä yhtä hanketta lukuun ottamatta sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla.
3.4.2
Muut mahdolliset vaikutukset (mm. muuttoreittien siirtyminen, ruokailulentojen siirtyminen)
Törmäyskuolleisuuden ohella linnustovaikutuksia voi tuulivoimarakentamisesta aiheutua myös
lintujen yleisen häiriintymisen ja estevaikutusten kautta, jotka voivat osaltaan muuttaa lintujen
vakiintuneita käyttäytymismalleja hankealueella ja sen lähiympäristössä. Häiriöllä (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä, mikä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden
määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset, joista kahden viimeisen aiheuttamien vaikutusten voidaan ennakoida vakiintuvan
tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana.
Lintujen häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu voimakasta lajikohtaista vaihtelua sen
vaihdellessa karkeasti alle kymmenistä metreistä (mm. meriharakka, töyhtöhyyppä, sinisuohaukka, harmaalokki) korkeimmillaan 1 2 kilometriin (mm. kuikkalinnut, mustalintu). Suurimmaksi
tuulivoimaloista aiheutuva häiriintyminen on arvioitu lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta siirtymät ovat vastaavasti olleet usein pienempiä (Exo ym. 2003, Percival 2003). Monet muuttolintulajit käyttävät Kemiönsaaren peltoja ja merenlahtia ruokailuun ja lepäilyyn. Tärkeiden ruokailualueiden lähistölle rakennetuilla tuulivoimapuistoilla voi siten olla vaikutuksia linnustolle. Koska
tuulivoima-alueet eivät kuitenkaan sijaitse erityisen lähellä toisiaan, ovat yhteisvaikutukset todennäköisesti vähäisiä.
Törmäysriskin lisäksi tuulivoimapuistot voivat synnyttää myös ns. estevaikutuksia, joissa voimalat tai voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille vakiintuneita muutto- tai ruokailulentoreittejä. Tällöin linnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisesti
suurien tuulivoimapuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystä lintujen
vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisen elinkyvyn ja selviytymisen
kannalta. Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulivoimapuistoalueesta ja sen väistämisestä aiheutuvan matkanlisäyksen merkitys lintujen muutonaikaiseen energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi (Masden ym. 2009), ja esimerkiksi Petersen ym. (2006) arvioivat merilinnuilla tehdyssä tutkimuksessa, että haahkojen 1.400 km:n muuttomatka piteni Nystedin tuulipuiston kiertämisen takia 0,5—0,7 %. On kuitenkin huomattava, että estevaikutusten
suuruus voi korostua lintujen muuttoreitille osuvien tuulipuistoalueiden määrän kasvaessa ja estevaikutusten tätä kautta kumuloituessa. Kemiönsaaren kautta muuttaville linnuille estevaikutuksen merkitys on todennäköisesti vähäinen, mutta koska se ajoittuu muuttomatkalla joko ennen
(syksyllä) tai jälkeen (keväällä) energiaa vaativaa meren ylitystä, saattaa sillä joillekin yksilöille
olla merkitystä. Rydell ym. (2011) kuitenkin korostavat, että koska tuulivoimapuistojen kiertämisen ansiosta lintujen törmäysriski vähenee merkittävästi, ovat positiiviset vaikutukset siten suurempia kuin lisääntyneestä energiankulutuksesta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset.
18
3.5
Lähteet
Bevanger K, Berntsen F, Clausen S, Lie Dahl E, Flagstad Ø, Follestad A, Halley D, Hanssen F,
Johnsen L, Kvaløy P, Lund-Hoel P, May R, Nygård T, Pedersen HC, Reitan O, Røskaft E, Steinheim
Y, Stokke B & Vang R (2010) Pre- and post-construction studies of conflicts between birds and
wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on findings 2007–2010. - NINA Report 620.
152 s.
Desholm M & Kahlert J (2005) Avian collision risk at an offshore wind farm. Biology Letters 1,
296-298.
Exo K-M, Hüppop O & Garthe S (2003) Birds and offshore wind farms: a hot topic in marine ecology. Wader Study Group Bulletin 100: 50 53.
Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24366&lan=fi (viitattu
24.3.2010).
Masden EA, Haydon DT, Fox AD, Furness RW, Bullman R & Desholm M (2009) Barriers to movement: impacts of wind farms on migrating birds. ICES Journal of Marine Science 66: 746–753.
Ollila T (2012) Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien
merikotkien pesinnöistä vuonna 2012. Metsähallitus.
Percival SM (2005) Birds and wind farms – What are the real issues? British Birds 98: 194–204
Petersen IK, Christensen TK, Kahlert J, Desholm M & Fox AD (2006) Final results of bird studies
at the offshore wind farms at Nysted and Horns Rev. NERI report commissioned by DONG energy
och Vattenfall A/S.
Rydell J, Engström H, Hedenström A, Larsen JK, Pettersson J & Green M (2011) Vindkraftens påverkan på fåglar och fladdermöss – Syntesrapport. Naturvårdsverket 2011.
Scottish Natural Heritage 2010: Use of Avoidance Rates in the SNH Wind Farm Collision Risk
19
4.
VAIKUTUKSET LEPAKOIHIN
4.1
Vaikutusmekanismit
Varsinkin lepakoiden muutosta saatavilla olevat tiedot ovat pääosin hajanaisia ja perustuvat
usein pieneen aineistoon, jopa yksittäisiin havaintoihin. Lepakoiden muuttoa on jonkin verran
tutkittu erityisesti Keski-Euroopassa ja sieltä saatavat tiedot eivät välttämättä päde PohjoisEuroopassa, jossa esimerkiksi ilmasto-olot ovat erilaiset. Tiedot lepakoiden muutosta on saatu
lähes täysin rengastusaineistosta. Suomessa lepakoiden rengastus aloitettiin virallisesti vuonna
2004.
Lepakoiden on arveltu muuttavan melko lähellä maanpintaa aktiivisesti lentäen. Muuttaessaan
niiden on myös arveltu käyttävän lintujen tapaan selkeitä maastonmuotoja kuten vesistöjen rantoja, jokia ja harjuja. Lisäksi muuttavat lepakot voivat käyttää suunnistaessaan peräkkäisiä saaria ja saarirykelmiä sekä pitkiä niemiä muuttoa ohjaavina linjoina. Lepakot muuttavat nykytiedon
valossa todennäköisesti leveänä rintamana ja hajanaisemmin kuin linnut. Osalla lajeista koiraat
ja naaraat muuttavat eri aikoihin ja myös nuoret lepakot saattavat muuttaa eri aikaan kuin vanhat yksilöt.
Tuulivoimahankkeiden yhteydessä laaditut lepakkoselvitykset ovat käsitelleet pääasiallisesti paikallisesti alueella liikkuvaa, lisääntyvää ja levähtävää lajistoa sekä niille tärkeitä alueita. Paikalliset ja vähän liikkuvat lajit kuten alueellakin yleisesti tavatut pohjanlepakot ja viiksi- ja isoviiksisiipat heräävät talvihorroksestaan ja siirtyvät lajista riippuen tavallisesti joko muutamia tai
muutamia kymmeniä kilometrejä talvehtimispaikoistaan kesäalueilleen saalistamaan ja lisääntymään. Naaraat muodostavat yhdessä yhdyskunnan, jossa ne synnyttävät ja hoitavat poikasiaan.
Naaraille elintärkeitä ovat rehevät ja lähellä yhdyskuntaa sijaitsevat saalistusalueet, joilla lentää
runsaasti hyönteisiä. Koiraat puolestaan elävät ja liikkuvat kesän erillään naaraiden ja poikasten
yhdyskunnista. Päivisin lepakot piilottelevat puiden koloissa, rakennuksissa ja kallion halkeamissa
sekä onkaloissa. Syksyllä paikallisillakin lepakoilla voidaan havaita vaellusliikehdintää, kun ne
suuntaavat takaisin talvehtimisalueilleen. Horrostuspaikka voi olla luola, kellari, bunkkeri tai vastaava vedoton tila, jonka ilmankosteus ja lämpötila pysyvät tasaisina.
Tuulivoimahankkeiden vaikutuksista lepakoihin tiedetään varsin vähän. Tuulivoimapuistoista on
kuitenkin havaittu olevan haittaa lepakoiden muutolle ja jossain määrin myös alueella saalisteleville lepakoille. Tuulivoimapuistojen rakentaminen voi hävittää lepakoiden päiväpiiloja, siirtymäreittejä ja saalistusalueita. Lisäksi tuulivoimalat saattavat aiheuttaa roottoreiden korkeudella lentäville lepakoille suoran törmäyksen lisäksi barotrauman, jossa roottoreiden aiheuttama äkillinen
ilmanpaineen vaihtelu voi aiheuttaa lepakoille sisäelinvaurioita johtaen lepakon kuolemaan.
Paikallisten ja vähän muuttavien lepakkolajien päiväpiiloja saattaa tuhoutua voimaloiden rakentamisalueilla, väheneminen vaikeuttaa alueella selviytymistä. Myös muut elinympäristöjen muutokset kuten tärkeän siirtymäreitin katkeaminen saalistus- ja päiväpiilopaikkojen välillä ja saalistusalueiden ravinnon väheneminen luonnonolojen muuttumisen seurauksena voi johtaa lepakkoyhteisön pienenemiseen tai jopa häviämiseen alueelta. Usean tuulivoimapuiston sijaitessa lähellä
toisiaan saattaa se aiheuttaa useiden lepakoiden käyttämien yhteysreittien katkeamisen ja saalistusalueiden sekä päiväpiilojen vähenemisen suurelta alueelta. Saalistelevien lepakoiden törmäysriski tuulivoimaloihin on melko pieni, sillä saalistavat lepakot kaikuluotaavat ympäristöään useammin ja lentävät matalammalla kuin muuttavat lepakot.
4.2
Menetelmät
Yhteisvaikutusarvion aineistona on käytetty erillishankkeiden yhteydessä tehtyjä lepakkoselvityksiä. Selvitykset ovat pääasiassa keskittyneet paikalliseen, alueilla mahdollisesti lisääntyvään ja
levähtävään lajistoon ja niiden siirtymäreitteihin.
Kemiönsaaren Nordanå–Lövbölen ja Gräsbölen tuulipuistojen ympäristöselvitykset. Lepakkoselvitys 2011. Suomen luontotieto Oy.
20
Misskärrin tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Ramboll Oy 2012.
Utredning gällande förekomst av fladdermöss vid SABA Wind Ab:s planerade vindkraftspark i
Stusnäs, Kimitoön år 2012
4.3
Hankealueiden erillisselvityksissä havaitut lepakkolajit
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
Pohjanlepakkoa on pidetty paikallisena tai vähän liikkuvana lajina. Kesä- ja talviaikaiset lepopaikat ovat tavallisesti varsin lähellä toisiaan ja Keski-Euroopan rengastusaineiston perusteella lepakot liikkuvat tavallisesti 6-40 km välillä. Viitteitä on myös siitä, että pohjanlepakot kykenevät tekemään pitkiäkin lentomatkoja. Pisimmät dokumentoidut etäisyydet vaihtelevat 110–450 km välillä, jotka havaittiin Keski-Euroopassa. Kemiönsaaren tuulivoimahankealueiden erillisselvitysten
perusteella pohjanlepakko on Kemiönsaarella yleinen laji ja se on havaittu Stusnäsissä, Misskärrissä, Gräsböle ja Nordanå–Lövbölessä.
Viiksi- ja isoviiksisiippa (Myotis mystacinus/brandtii)
Viiksisiippaa on pidetty paikallisena lajina, mutta voi satunnaisesti myös muuttaa. Kuten isoviiksisiipankin, myös viiksisiipan muuttokäyttäytyminen on huonosti tunnettua eikä sitä voida rengastustulosten perusteella arvioida luotettavasti. Vähäiset havainnot kuitenkin näyttäisivät viittaavan paikalliseen lajiin, jonka kesä- ja talvialueet ovat lähellä toisiaan. Viiksisiipan muutontutkimusta hankaloittaa lajin sekoittaminen isoviiksisiippaan. Lajit on mahdollista erottaa vain tarkkojen anatomisten yksityiskohtien perusteella.
Isoviiksisiippa on satunnainen muuttaja ja sen muuttokäyttäytyminen on heikosti tunnettu johtuen osittain tunnistamisvaikeuksista viiksisiipan kanssa. Isoviiksisiippoja on rengastettu Euroopassa noin 7 000 yksilöä. Saadut tulokset osoittavat, että isoviiksisiipat liikkuvat noin 40 km tai vähemmän lyhyemmillä matkoillaan. Lisäksi on todettu joidenkin yksilöiden tehneen muutamia pitempiä matkoja.
Viiksi-/isoviiksisiipat ovat tuulivoimahankealueiden erillisselvitysten perusteella kohtuullisen yleisiä Kemiönsaarella. Lajiparia on havaittu ainakin Misskärrissä ja Stusnäsissä.
Vesisiippa (Myotis daubentonii)
Vesisiippaa pidetään vaihtelevana muuttajana. Kausittaisia liikkeitä kesä- ja talvialueiden välillä
on todettu Keski-Euroopassa ja niiden matkat vaihtelevat 100–150 km välillä. Rengastustiedot
osoittavat, että Euroopassa hieman pohjoisempana (Puola, Koillis-Saksa) matkat ovat hieman pidempiä ja vastaavasti etelämpänä ja lännempänä (Alankomaat, Sveitsi, Belgia, Tšekki, Tanska,
Unkari) matkat ovat jonkin verran lyhyempiä. Talvialueiden on myös havaittu sijaitsevan korkeammilla alueilla, joilla esiintyy luolia ja kaivoksia, kun taas kesäalueet sijaitsevat tavallisimmin
alavilla mailla, joilla on runsaasti vesialueita. Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat lajin voimakasta paikkauskollisuutta päiväpiilojen suhteen. Kesä- ja talvialueiden lepopaikkojen vaihdoksia on havaittu, mutta nämä tapahtuivat vain muutaman kilometrin säteellä. Voimakasta lepopaikkauskollisuutta on todettu tutkimuksissa myös Saksassa. Vesisiippoja on havaittu Kemiönsaaren tuulivoimahankkeiden erillisselvityksissä ja myös se on varsin tavallinen laji Kemiönsaarella. Laji on havaittu ainakin Nordanå–Lövbölessä ja Gräsbölessä.
Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii)
Pikkulepakko on pitkän matkan muuttaja. Tyypillisiä ovat pitkät ja säännölliset syksyiset siirtymät
koillisesta lounaaseen. Pisin tunnettu siirtymä on 1 900 km ja etäisyydet kesä- ja talvialueiden
välillä ovat usein yli 1 000 km. Suomessa pikkulepakoita on havaittu erityisesti rannikkoalueilla ja
se näyttäisi havaintojen perusteella olevan selvästi luultua yleisempi. Pikkulepakoita on havaittu
sekä Stusnäsin että Kasnäsin tuulivoimapuistojen hankealueilla. Stusnäsin hankealueella havaintoja oli parhaimmillaan hieman alle 10 yksilöä viikossa kun Kasnäsissä vastaava luku oli yli 20
yksilöä.
21
4.4
Muut hankealueilla mahdollisesti esiintyvät lepakkolajit
Suomesta havaituista lajeista selkeästi muuttavia lajeja pikkulepakon lisäksi ovat isolepakko,
vaivaislepakko ja kimolepakko. Myös Suomen lähialueilla esiintyvä kääpiölepakko on muuttava,
mutta lajista ei vielä ole havaintoja Suomesta. Lisäksi paikallisista tai vähän muuttavista lajeista
Kemiönsaarella saattaa mahdollisesti esiintyä korvayökköjä, ripsisiippoja sekä lampisiippaa.
4.5
Lähteet
Bergön tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. BatHouse 2010.
Hutterer R., Ivanova T., Meyer-Cords C. & Rodrigues L. 2005: Bat Migrations in Europe. A Review
of Banding Data and Literature. Federal Agency for Nature Conservation. Bonn. 162 s.
Kunz T. H. & Fenton M. B. 2003: Bat ecology. The University of Chicago Press. Chicago. 156-208
s.
Lappalainen M. 2003: Lepakot – salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Jyväskylä. 207 s.
22
5.
MAISEMAVAIKUTUKSET
5.1
Vaikutusmekanismit
Tuulivoimaloiden yhtenä laaja-alaisimmista ympäristövaikutuksista on pidetty visuaalisia, maisemaan kohdistuvia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähiettä kaukomaisemassa. Suurimmat tuulivoimalat voivat näkyä kirkkaalla säällä noin 30 kilometrin
päähän. Vaikutus lievenee etäisyyden kasvaessa. Häiritsevintä tuulivoimaloiden näkyminen on
silloin, kun ne hallitsevat maisemaa. Tuulivoimaloiden hallitsevuuteen vaikuttavat mm. ympäristön eri ominaisuudet ja tuulivoimaloiden etäisyys katselupisteestä. Säätilalla, vuoden- ja vuorokauden ajalla (valon suunta ja määrä, sade, pilvisyys, sumu, auer jne.) on merkittävä vaikutus
näkyvyyteen.
Alueen maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot ja luonne voivat muuttua tuulivoimaloiden rakentamisen seurauksena. Etäisyys ja ympäröivä maisema ovat merkittäviä tekijöitä maisemavaikutuksia arvioitaessa. Korkeille teknisille rakenteille, kuten voimajohdoille, tuulivoimaloille ja
mastoille on määritelty vaikutusalueita. Korkeiden rakenteiden vaikutusvyöhykkeet on määritelty
useissa pohjoismaisissa maisemaselvityksissä sen mukaan, miten rakenteet näkyvät ja miten
voimakkaasti ne hallitsevat maisemaa. Yleistäen voidaan todeta, että alle viiden kilometrin etäisyydellä, mikäli näkemäesteitä ei ole, tuulivoimala hallitsee merkittävästi maisemaa. Selkeällä
säällä tuulivoimaloista erottaa 5–10 kilometrin säteellä roottorin lavat, joiden näkyvyyttä pyörimisliike vielä korostaa. 15–20 kilometrin säteellä lapoja ei voi enää havaita paljaalla silmällä. Torni erottuu ihanteellisissa oloissa noin 20–30 kilometrin päähän. Voimalan koko vaikuttaa vaikutusvyöhykkeiden laajuuteen.
Suurimittakaavaisessa rakennetussa ympäristössä, kuten laajoilla teollisuusalueilla, tuulivoimalat
ja voimajohdot eivät poikkea merkittävästi jo olevasta ympäristöstä tai sen luonteesta kun taas
pienimittakaavaisessa luonnonympäristössä, kuten saaristomaisemassa, tuulivoimala tai voimajohto saattaa muuttaa maiseman hierarkiaa merkittävästi. Vaikutusten katsotaan olevan haitallisimmillaan pienipiirteisessä luonnonympäristössä, josta muodostuu laajoja näkymiä tuulivoimaloille. Rakennetussa tai metsäisessä ympäristössä tuulivoimaloiden ja voimajohdon vaikutus voi
olla hyvin paikallinen. Kun laajoja näkymiä tuulivoimaloille tai voimajohdoille ei pääse syntymään, visuaaliset vaikutukset saattavat jäädä vähäisiksi. Tällöin olennaista on, mistä näkymiä
tuulivoimaloille syntyy.
Voimaloiden ja olemassa olevien maisemaelementtien (mm. kirkontornit) välille saattaa syntyä
kilpailutilanne mittakaavallisesti sekä symbolisten merkitysten suhteen. Tästä syystä maiseman
mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit sekä maisemaelementit ovat keskeisiä tuulivoimaloiden
sijoituksia suunniteltaessa sekä niiden aiheuttamia maisemavaikutuksia arvioitaessa.
Maisemavaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli. Tuulivoimaloiden tornit voidaan rakentaa sekä ristikko- että pylväsrakenteisina. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen.
Suurimmat tuulivoimalat tulee varustaa sekä ympäri vuorokauden valaisevilla valoilla että pimeällä käytössä olevilla valoilla. Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana
yönä.
5.2
Menetelmät
Maisemayhteisvaikutusten arviointia varten tehtiin yleispiirteinen maisemaselvitys vaikutusalueen
nykytilasta. Selvityksen lähtötietoina on käytetty kartta-aineistoja, ilmakuva-aineistoa, muita
alueelle laadittuja suunnitelmia ja selvityksiä sekä viranomaisten rekisteritietoja. Maisemaanalyysissä on tarkasteltu kartta- ja ilmakuvatarkasteluna mm. tärkeitä näkymiä, avoimia ja sulkeutuneita maisematiloja sekä maiseman solmukohtia ja tärkeitä maamerkkejä. Kulttuuriympäristön valtakunnalliset ja maakunnalliset arvoalueet on merkitty rajauksina kartoille.
23
Yhteisvaikutuksia arvioitiin eri hankkeista tehtyjen maisemavaikutusten arviointien ja kuvasovitteiden sekä uusien kartta-analyysien perusteella. Visuaalisten muutosten arvioimisessa on käytetty apuna etäisyysvyöhykkeitä, joilla maisemavaikutukset ovat erilaiset.
Eri hankkeiden teoreettiset näkemäalueet mallinnettiin kartalle. Mallinnus on paikkatietopohjainen ja ottaa huomioon maaston muodon ja metsäalueilla puuston peittävän vaikutuksen. Muita
asioita, kuten pihapuustoa ja muuta harvaa puustoa, matalaa kasvillisuutta tai rakennuksia, mallinnus ei huomioi. Metsäpeite on mallinnettu Corine 2006 -satelliittiaineistosta ja metsän korkeudeksi on asetettu 15 m. Voimaloiden korkeudet määrättiin hankkeista saatavien tietojen perusteella ja laskelmassa huomioitiin koko voimalan korkeus, mukaan lukien roottorien lavat. Tämän
takia näkyvyys on hieman yliarvioitu. Mallinnus on teoreettinen yleistys ja sopii parhaiten laajojen näkyvyysalueiden tunnistamiseen, kuten merialueet, pellot ja järvet.
Näkemäaluemallinnuksen perusteella tutkittiin alueet, joille kohdistuu useamman kuin yhden tuulivoimahankkeen teoreettinen näkemäalue. Nämä alueet merkittiin kartoille tuulivoimaloiden lähialueille eli alueille, joilta on enintään 6 kilometrin etäisyys lähimmälle tuulivoimalle. Näille alueille
voidaan katsoa kohdistuvan tuulivoimaloiden merkittävimmät maisemavaikutukset, joita arvioitiin
karttatarkastelujen ja olemassa olevien sovitekuvien perusteella. Etäisyyden kasvaessa vaikutukset lievenevät. Kaukoalueille eli yli 6 kilometrin päähän suunnitelluista tuulivoimaloista yhteisvaikutusten arviointi tehtiin yleispiirteisemmin näkemäalueanalyysiin ja muuhun materiaaliin pohjautuen. Arvioinnin tekijä ei ole tehnyt maastokäyntiä arvioitaville alueille.
Seuraavista hankkeista on tehty maisemavaikutusten arviointi ja kuvasovitteita, jotka olivat käytettävissä selvitystä laadittaessa:
-
Gräsböle
Nordanå-Lövböle
Misskärr
Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön on arvioitu asiantuntija-arviona. Maisemaan ja
kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa ei ole käytössä täysin objektiivisia tai
kokonaisuuden kattavia laskennallisia menetelmiä.
Tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista ja sen vuoksi
mm. vaikutusten merkittävyyden ja vaikutustavan arvioiminen on haastavaa. Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen, aiheeseen liittyvä tietämys ja mielenkiinto sekä henkilökohtaiset perusteet kyseisen alueen arvostamiseen. Esimerkiksi lomaasunnolta avautuvaan maisemaan saattaa kohdistua erilaisia toiveita ja odotuksia kuin esimerkiksi yleiseltä uimarannalta avautuvaan maisemaan.
5.3
Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytila
Kemiönsaari kuuluu maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseen maamme lounaiseen saaristoon, tarkemmin sisäsaaristoon, jossa maata on merta enemmän ja merenlahdet ovat kapeita ja suojaisia. Kemiönsaari kuuluu maisemamaakuntajaossa (Ympäristöministeriön maisemaaluetyöryhmän mietintö, 1992) Lounaismaan maisemamaakunnan Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutuun. Silokallioita on täällä enemmän kuin missään muualla. Ulkomereltä rannikolle
tultaessa pienet saaret ja luodot suurenevat vähitellen ja niistä rakentuu erilaisia vyöhykkeitä ulkomereltä rannikolle. Seudun topografiaa luonnehtii laajojen kallioalueiden ja suoralinjaisten ruhjelaaksojen vuorottelu. Ruhjelaaksojen muodostamat lahdet jatkuvat kapeina syvälle sisämaahan. Korkeimmat alueet saarella nousevat 69 metriä merenpinnan yläpuolelle. Laaksot ovat melko tasaisia ja pitkänomaisia verkostoja muodostavia savitasankoja, jotka ovat viljelykäytössä.
Maiseman pääelementti on meri, jonka rakenne vaihtelee avomerestä sisäsaaristoon vaiheittain
mannerta lähestyessä.
Kemiönsaaren sisäosat ovat mannermaisia. Kemiönsaaren maisemarakenne on tyypillisen varsinaissuomalaista, vaihtelevaa ja pienipiirteistä. Saarella on muutamia viljeltyjä pitkänomaisia
murroslaaksoja, joita rajaavat metsäselänteet ja -saarekkeet. Kumpuilevassa maastossa on run-
24
saasti kalliopaljastumia. Maaston muodot eivät ole selkeästi suuntautuneita kallioperän voimakkaan ja epäsäännöllisen rakoilun vuoksi.
Metsäkuviot vaihtelevat paljon ja selänteillä karut männiköt ovat tyypillisiä. Kemiönsaaren ilmasto on edullista ja sekä kallio- että maaperässä on paikoin kalkkia, joten lehdot ja muut rehevät
kasvillisuustyypit ovat yleisiä karujen saaristomänniköiden ja paljaiden kallioalueiden ohella. Koko seutu kuuluu hemiboreaaliseen tammivyöhykkeeseen. Metsänkasvu on saarella hitaampaa
kuin mannermaalla ja puuston korkeus jää yleisesti alle 20 metrin. Reunavyöhykkeet ovat vaihtelevia ja ne luovat selkeät reunat peltoaukeille.
Tuulivoima-alueiden lähellä on Kemiönsaaren keskustan lisäksi useita kyliä. Asutus on perinteisesti keskittynyt reunavyöhykkeille ja metsäsaarekkeisiin, mutta loma-asutusta on runsaasti rannoilla. Saariston asutus on perinteisesti keskittynyt tiiviisti rakennettuihin, mahdollisimman suojaisissa painanteissa oleviin kyliin. Ranta-alueilla sijaitsee ryhminä vene- ja verkkovajoja. Lounaisrannikolle on tunnusomaista sekä perinteinen että uudempi huvila-asutus.
Tuulivoima-alueet sijoittuvat erillisille metsäselänteille. Lähimpänä Kemiönsaaren sisäosia on Påvalsbyn tuulivoima-alue, muut suunnitellut alueet sijoittuvat lähemmäs rannikkoa.
Saariston maisemakuva on hyvin vaihteleva ja siihen vaikuttavat mm. saaristovyöhyke, saarten
koko ja kasvillisuus, vuodenaika ja luonnontilaisuus. Saariston maisemakuva on yleisesti ottaen
herkkä ja sen sietokyky muutoksille ja maisemahäiriöille on heikko. Manner- ja sisäsaaristossa
sietokyky on kuitenkin tavallisesti parempi kuin väli- ja ulkosaaristossa. Maisemakuvassa tapahtuvat muutokset saattavat vaikuttaa hyvinkin laajalle alueelle ja vaihtelevasta maastosta johtuen
tuulivoimaloiden näkyminen eri maastokohdissa vaihtelee paljon. Laaksoja pitkin ja selänteiden
lakialueilta saattaa paikoin avautua pitkiä näkymiä.
Maiseman hierarkkisia kohtia ovat maamerkit, jotka erottuvat maisemakuvassa ja kiinnittävät
katseen huomion, esimerkkeinä mm. Kemiön kirkko ja Dragsfjärdin kirkko. Lisäksi tarkastelualueella on useita olemassa olevia telemastoja, joista osa sijaitsee hyvinkin näkyvillä paikoilla.
25
Kuva 5-1. Maisema-analyysi tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusalueelle.
26
5.3.1
Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet sekä -kohteet
Saaristomeri, johon Kemiönsaarikin kuuluu, on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Kansallismaisemat ilmentävät maamme eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä. Kansallismaisemalla on voimakas symboliarvo, ja niillä on yleisesti tunnustettu merkitys kansallisessa kulttuurissa, historiassa tai luontokuvassa. Hallinnollista merkitystä kansallismaisemilla ei ole.
Kemiönsaari sijaitsee Lounais-Suomen kulttuurihistoriallisesti rikkaalla alueella, jossa on useita
arvokkaaksi luokiteltuja maisema- ja kulttuuriympäristöalueita. Arvokkaat alueet ja kohteet on
esitetty kartalla (Kuva 5-2).
Kemiönsaaren alueella toteutetaan kolmivuotinen kulttuuriympäristöprojekti (2011–2013), jossa
inventoidaan alueen vanhaa rakennuskantaa ja muinaisjäännöksiä. Inventoidut rakennukset, joilla on merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja, on luokiteltu valtakunnallisesti, seudullisesti, paikallisesti, maisemallisesti tai historiallisesti arvokkaiksi. Arvoluokat maisemallinen ja historiallinen
kertovat, että kohteella on jonkin verran kulttuurihistoriallisia arvoja, mutta se ei kuitenkaan ole
ainakaan yksistään yltänyt paikalliseen luokkaan. Inventoinnissa luokitellut rakennukset on esitetty kartalla (Kuva 5-2). (Varsinais-Suomen maakuntamuseon inventointiportaali, MIP.)
Kemiönsaarella tunnettuja muinaisjäännöksiä ei ole esitetty kartoilla, sillä fyysiset vaikutukset
kiinteisiin muinaisjäännöksiin on pyritty hankealueilla välttämään voimaloiden sijoittelua suunniteltaessa ja näin ollen yhteisvaikutuksia niiden suhteen ei ole tarpeen tutkia. Maisemallisista vaikutuksia yksittäisiin muinaisjäännöskohteisiin tai -alueille ei tutkittu tämän selvityksen yleispiirteisyyden vuoksi.
27
Kuva 5-2. Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet sekä -kohteet tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutusalueella.
28
5.4
Vaikutusarvio
5.4.1
Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön
Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan erittäin suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat
pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Rakentamisen visuaaliset vaikutukset ulottuvat
pääasiassa lähimaisemaan. Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. Rakennus- ja asennustöiden aikana työmaan käytössä olevien reittien sekä hankealueen lähiympäristön
kasvillisuus saattaa vaurioitua, mikäli sitä ei ole suojattu mahdollisilta vaurioilta tarvittavilta kohdin. Hankkeiden rakentamisen aikaisia yhteysvaikutuksia maisemaan ei ole
arvioitu, sillä hankkeiden toteuttamisaikataulut eivät ole tiedossa. Rakentamisenaikaisia
yhteisvaikutuksia syntyy vain jos hankkeita rakennetaan samaan aikaan.
5.4.2
Toiminnan aikaiset vaikutukset lähimaisemaan, etäisyys voimaloista alle 6 km
Näkemäalueista tehdyn karttatarkastelun (Liite 1) mukaan yhteisvaikutuksia maisemaan tuulivoimaloiden lähialueilla voi esiintyä seuraavien hankkeiden välillä:
Stusnäs ja Påvalsby
Stusnäs ja Olofsgård
Misskärr ja Påvalsby
Olofsgård ja Misskärr
Stusnäs ja Misskärr
Nordanå–Lövböle ja Olofsgård
Nordanå–Lövböle ja Misskärr
Nordanå–Lövböle ja Gräsböle
Nordanå–Lövböle ja Stusnäs
Nordanå–Lövböle ja Påvalsby
Gräsböle ja Påvalsby
Olofsgård ja Påvalsby
Kasnäs ja Högsåra
Alueet, joille kohdistuu tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutuksia maisemaan, on esitetty hankepareittain liitteenä olevassa taulukossa (Liite 3).
Yhteisvaikutusalueet näkemäalueanalyysin perusteella on esitetty osa-aluekartoilla, sanallisesti
kuvattuna ja käytettävissä olevilla kuvasovitteilla maantieteellisesti neljään eri osa-alueeseen jaoteltuna (Kuva 5-3).
29
Kuva 5-3 Osa-aluejako lähimaisemavaikutusten arvioinnissa.
Kemiönsaaren pohjoisosa
Kemiönsaaren pohjoisosan maisemaan vaikuttavat lähietäisyydeltä Gräsbölen, Nordanå–Lövbölen
ja Påvalsbyn tuulivoimahankkeet (Kuva 5-4).
30
Kuva 5-4. Maisemavaikutusalueet Kemiönsaaren pohjoisosassa.
Norrlångvikenin ja Nordvikfjärdenin merenlahdille ja Gräsbölen ja Norrlångvikin peltoaukeille näkyy sekä Nordanå–Lövbölen että Gräsbölen ja Påvalsbyn tuulivoimaloita osittain samoille alueille.
Päänäkymät suuntautuvat merenlahtien ja peltoaukeiden suuntaisesti, jolloin vain Gräsbölen
voimalat näkyvät päänäkymän suunnassa mereltä katsottaessa. Nordanå–Lövbölen ja Påvalsbyn
voimalat jäävät merenlahtien toiselle puolelle, päänäkymien sivuun. Esteettömiltä tarkastelupaikoilta tuulivoimalat erottuvat selvästi maisemassa puuston latvuston yläpuolella. Näillä alueilla sijaitseville asuin- ja lomarakennuksille maisemanmuutos on merkittävä varsinkin niissä kohteissa,
joissa tuulivoimalat ovat havaittavissa pihapiiristä selkeästi. Pihapiirin ja ympäröivän maaston
puusto voi kuitenkin peittää näkyvyyden ainakin osittain myös lyhyiltä etäisyyksiltä tarkasteltuna.
31
Kuva 5-5. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen tuulivoimaloista näkymässä Nordvikistä peltoaukean ja Nordvikfjärdenin yli (Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Etäisyys lähimmälle voimalalle on noin 2,5 km. Gräsbölen voimalat sijoittuisivat kuvaajan takavasemmalle. Panoramakuvan leveys on 75,20°.
Kemiön kirkon (RKY 2009) ja Sagalundin kotiseutumuseon (RKY 2009) lähelle sijoittuville peltoaukeille näkyy lähialueelta sekä Gräsbölen että Påvalsbyn tuulivoimaloita. Etäisyys hankealueiden
välillä on yli 6 km, jolloin ne eivät muodosta yhtenäistä aluetta näkymässä. Kemiön kirkolta päänäkymä suuntautuu kohti Påvalsbyn voimaloita, joilla on suurempi vaikutus alueen maisemakuvaan. Kauempana näkyy myös Nordanå–Lövbölen voimaloita, joille on etäisyyttä Kemiön kirkolta
vähimmillään noin 8,5 km.
Kuva 5-6. Gräsbölen tuulivoimalat kuvasovitteessa Kemiön kirkon kanssa (Egentliga Finlands Energi Ab
/ Varsinais-Suomen Energia Oy). Påvalsbyn tuulivoimalat saattavat näkyä samasta paikasta katseltuna
kuvatun alueen vasemmalla puolella ja Nordanå–Lövbölen voimalat Gräsbölen ja Påvalsbyn alueiden välissä. Etäisyys suunnitelluilta tuulivoimaloilta katselupisteeseen on yli 5 km, jolloin ne eivät enää ole
maisemaa hallitsevia elementtejä.
Dragsfjärdintien varren peltoaukeille Påvalsbyssä ja Påvalsbyn länsipuolelle näkyy lähietäisyydeltä Nordanå–Lövbölen, Påvalsbyn ja Gräsbölen tuulivoimaloita. Gräsböle sijoittuu kauimmas eikä
näy kovin usein Dragsfjärdintieltä katsottaessa. Påvalsbyn voimalat sijoittuvat lähimmäs tietä ja
32
Påvalsbyn kyläaluetta ja voivatkin hallita maisemakuvaa yhdessä hieman kauemmas sijoittuvien
Nordanå–Lövbölen voimaloiden kanssa. Dragsfjärdintien ja peltoaukeiden suuntautuneisuus ohjaa päänäkymät Nordanå–Lövbölen voimaloiden suuntaan, mutta paikoin myös Påvalsbyn voimaloiden suuntaan. Påvalsbyn kylältä katsottaessa lännen ja etelän suuntaan sijoittuvat tuulivoimalat laajalle alueelle horisonttiin metsän reunan yläpuolelle.
Kuva 5-7. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen tuulivoimaloista Påvalsbyn kylältä katsottaessa
(Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Gräsbölen voimalat sijoittuisivat kuvaalueen oikealle puolelle ja Påvalsbyn hankkeen voimalat vasemmalle puolelle. Panoraamakuvan leveys
on noin 90°.
Kemiönsaaren keskiosa
Kemiönsaaren keskiosan maisemaan vaikuttavat lähietäisyydeltä Stusnäsin, Nordanå–Lövbölen,
Påvalsbyn, Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimahankkeet (Kuva 5-9).
Nordanå–Lövbölen ja Stusnäsin tuulivoimalat näkyvät lähimmille merialueille lännessä, Sunnanåvikenille ja Bergholmsfjärdenille. Olofsgårdin voimalat näkyvät näille alueille Stusnäsin takana, mutta mentäessä etelään päin Norrfjärdenille voimistuu Olofsgårdin voimaloiden vaikutus lähimaisemassa. Kaikki kolme hanketta voivat näkyä paikoin Norrfjärdenin länsirannan asuin- ja
lomarakennuksille. Etäisyys Stusnäsin ja Olofsgårdin hankealueiden välillä on noin 4,5 km, jolloin
niiden väliin jää lännen suunnasta katseltaessa paljon tuulivoimavapaata aluetta.
33
Kuva 5-8. Kuvasovite Nordanå–Lövbölen ja Stusnäsin tuulivoimaloista näkymässä Uddiksen rannasta
Bergholmsfjärdenin yli (Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Etäisyys lähimmälle voimalalle on reilu 3 km (Stusnäsin voimala). Olofsgårdin voimalat sijoittuvat yli kuuden kilometrin päähän kuvauspaikasta Stusnäsin voimala-alueen taakse ja oikealle puolelle.
34
Kuva 5-9. Maisemavaikutusalueet Kemiönsaaren keskiosassa.
Laajoja näkemäalueita Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin ja Olofsgårdin tuulivoimaloille muodostuu
Dragsfjärdintien ympäröiville peltoaukeille Genbölessä, Nordanåssa, Sunnanåssa, Rosendalissa ja
Högmossa. Påvalsbyn voimaloiden lähivaikutusalue ulottuu lännessä Rosendalin paikkeille. Alue
on Kemiönsaaren laajin yhtenäinen peltolaakso. Laaksoa rajaa useissa kohdissa selkeät pitkät
reunamuodostumat. Useiden tuulivoimahankkeiden visuaalisia yhteisvaikutuksia kohdistuu etenkin laakson viljelysmaisemaan, josta avautuu pitkiä ja laajoja näkymiä kohti Stusnäsin, Nordanå–
Lövbölen ja Påvalsbyn hankealueita. Vaikutuksia voi pitää merkittävinä, sillä voimalat on havaittavissa selvästi peltoaukioiden takana puiden latvuston yläpuolella ja melko lähellä. Maaston pieni topografinen vaihtelu ja metsäsaarekkeet saattavat rajata näkymäakseleiden muodostumista
jonkin verran. Lähialueen kyliin ja taajamiin tuulivoimalat näkyvät hyvin, joskin rakennukset ja
rakenteet sekä kasvillisuus luovat pieniä katvealueita. Olofsgårdin hankealue sijoittuu kauemmas
viljelylaaksosta kuin muut hankealueet eikä se sijoitu päänäkymien päätteeksi. Nordanå–
Lövbölen hankealue levittäytyy laajalle alueelle viljelylaakson pohjoispuolelle, jolloin se hallitsee
35
alueen maisemakuvaa merkittävästi. Stusnäsin ja Påvalsbyn tuulivoimahankealueet voimistavat
maisemavaikutusta laaksotilan eri päädyissä.
Kuva 5-10. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen ja Gräsbölen tuulivoimaloista näkymässä Sunnanån peltoaukealta, Skinnarvikintien ja Dragsfjärdintien risteyksestä pohjoiseen (Egentliga Finlands
Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Etäisyys lähimmille Nordanå–Lövbölen voimaloille on vajaa 3
km. Gräsbölen voimaloista näkyy vain yksi tieopasteiden välisellä alueella. Lähin Gräsbölen voimala on
vajaan 10 km päässä katselupaikasta. Stusnäsin voimalat sijoittuisivat Nordanå–Lövbölen tuulivoimaloiden vasemmalle puolelle ja Påvalsbyn voimalat oikealle puolelle. Panoraamakuvan leveys on noin 96°.
Kuva 5-11. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen, Gräsbölen ja Påvalsbyn tuulivoimaloiden rautalankamalleista näkymässä Sunnanån peltoaukealta, Skinnarvikintien ja Dragsfjärdintien risteyksestä
koilliseen (Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Siniset roottorin halkaisijaa
kuvaavat renkaat ovat Nordanå–Lövbölen voimaloita, punaiset renkaat Gräsbölen voimaloita ja violetit
renkaat kuvan oikeassa laidassa Påvalsbyn voimaloita. Tässä näkymässä Påvalsbyn voimalat jäävät täysin näkymää rajaavan metsän taakse. Panoraamakuvan leveys on noin 85°.
Kuva 5-12. Kuvasovite (panoraama) Misskärrin ja Olofsgårdin tuulivoimaloista näkymässä Sunnanån
peltoaukealta, Skinnarvikintien ja Dragsfjärdintien risteyksestä kaakkoon-etelään (Egentliga Finlands
Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy). Misskärrin voimalat ovat kuvassa keskikohdan vasemmalla
puolella, Etäisyys lähimpään voimalaan on noin 6,5 km. Olofsgårdin voimalat ovat kuvassa keskikohdan
36
oikealla puolella, Etäisyys lähimpään voimalaan on hieman alle 4 km.. Metsänhaakkuut voivat avata paikallisia näkymiä tuulivoimaloille, kuten tässä kohti Olfsgårdin voimaloita. Panoraamakuvan leveys on
noin 85°.
Kuva 5-13. Kuvasovite Stusnäsin tuulivoimaloista näkymässä Sunnanån peltoaukealta, Skinnarvikintien
ja Dragsfjärdintien risteyksestä länteen (Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy).
Etäisyys lähimpään voimalaan on noin 2 km.
Västanfjärdintielle ja sen varrella oleville peltoaukeille Nordanå–Lövbölen ja Påvalsbyn hankealueiden välissä kohdistuu maisemavaikutuksia edellä mainituilta tuulivoimahankealueilta. Tiellä liikkujalle näkymät maisemassa muuttuvat nopeasti ja vain pienillä osuuksilla voimaloita voi näkyä
tien molemmin puolin. Asuinrakennukset sijoittuvat pääosin paikkoihin, joista ei aukene näkymiä
molempien hankealueiden suuntaan.
Björkboda träsk on järvi Kemiönsaaren eteläosan keskiosassa ja useat tuulivoimahankealueet sijoittuvat lähietäisyydelle siitä. Järvelle kohdistuu tuulivoimaloiden näkemäalueita seuraavilta lähialueen tuulivoimahankealuilta: Stusnäs, Påvalsby, Olofsgård, Misskärr ja Nordanå–Lövböle. Hankealueet sijoittuvat melko tasaisesti järven joka puolelle ja paras näkyvyys kaikille alueille on
järven selän keskiosista. Järven rannoille ei muutamaa poikkeusta ja pohjoispäätyä lukuun ottamatta sijoitu asuin- tai lomarakennuksia. Björkboda träskin pohjoispohjukassa on Björkbodan
ruukkialue, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009). Ruukin pohjoispuolella oleva metsäselänne ja rakennettu ympäristö häivyttävät tehokkaasti näkymiä
pohjoispuolella olevien hankealueiden suuntaan. Björkbodan ruukki tukeutuu ensisijaisesti rantamaisemaan, jolloin merkittävimpiä vaikutuksia alueen maisemakuvaan muodostuu järven eteläpuolella sijaitsevista Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimaloista. Näistä hankealueista Olofsgårdin
hankealueelle suunnitellut voimalat sijaitsevat selvästi lähempänä ruukkialuetta (n. 2,5 km lähimpään voimalaan) kuin Misskärrin voimalat (yli 5 km lähimpään voimalaan). Misskärrin maisemaselvityksessä todetaan, että näkyvyysanalyysin mukaan ruukinalueelta ei ole juurikaan näköyhteyttä suunnitelluille tuulivoimalaitoksille. Hyvin kapealta sektorilta saattaa näkyä osittain
voimalaitos tai kaksi. Alueen maisemakuvaan kohdistuva haittavaikutus jää näin ollen melko vä-
37
häiseksi (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). Näkyvyys ruukin alueelta Olofsgårdin alueelle on melko samankaltainen kuin näkyvyys Misskärrin alueelle.
Kemiönsaaren kaakkois- ja eteläosat
Kemiönsaaren kaakkois- ja eteläosan maisemaan vaikuttavat lähietäisyydeltä Stusnäsin, Nordanå–Lövbölen, Påvalsbyn, Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimahankkeet (Kuva 5-14).
Kuva 5-14. Maisemavaikutusalueet Kemiönsaaren kaakkois- ja eteläosassa.
38
Västanfjärdintien varrelle Tappon ja Östanån kylä- ja viljelymaisemien alueelle kohdistuu useimpien voimalahankkeiden visuaalisia maisemavaikutuksia. Tappoon ja sen ympäristöön näkyvät
lähialueilta Påvalsbyn, Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin, Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimalat.
Merkittävimmin Tappon kyläalueen maisemakuvaan vaikuttaa lähellä sijaitsevat Påvalsbyn voimalat, joiden suuntaan avautuu pitkiä näkymiä Västanfjärdintieltä peltojen yli. Misskärrin voimalat voivat myös paikoin näkyä suoraan tieltä avautuvan päänäkymän suunnassa.
Östanåbäckenin jokilaakson suuntaisesti avautuu pitkiä näkymiä Västanfjärdintieltä koilliseen
kohti Påvalsbyn hankealuetta ja lounaaseen kohti Olofsgårdin hankealuetta. Myös muiden lähialueen hankealueiden tuulivoimalat näkyvät paikoin jokilaakson viljelysaukeille, mutta ne sijoittuvat päänäkymien sivuun. Östanån kyläalueelle voi näkyä joitakin tuulivoimaloita eri hankealueilta, mutta rakennukset ja kasvillisuus peittää näkymiä usein rakennetuilla alueilla. Östanån itäpuolelle, Östanåntien ympärille levittäytyviltä peltoaukeilta näkyy myös useita eri hankealueiden
tuulivoimaloita. Voimakkain maisemavaikutus on lähimpänä sijaitsevilla Påvalsbyn tuulivoimaloilla, joiden suuntaan aukeaa pitkiä näkymäsektoreita. Muut hankealueet sijaitsevat kauempana,
mutta muodostavat laajan tuulivoimalahorisontin peltoaukeiden lounais- sekä luodepohjoispuolille.
Galtarbystä ja Galtarbyntielle sekä Östanåbäckenin jokilaakson eteläpuolella jatkuvalle Galtarbyvikenille kohdistuu useiden lähialueiden tuulivoimahankkeiden maisemavaikutuksia. Päänäkymät
kohdistuvat alueelta Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimaloiden suuntaan ja nämä myös sijaitsevat lähinnä aluetta. Misskärrin maisemaselvityksessä todetaan, että merkittävimmät maisemakuvalliset haittavaikutukset kohdistuvat hankealueen luoteispuoliselle laajalle viljelyaukealla (Galtarbyn viljelymaisemakokonaisuus), joka on maisemakuvallisesti erityisen hieno ja tärkeä. Alueen
kautta kulkee viehättävä tieosuus ja siihen liittyy maisemakuvallisesti tärkeitä rakennuksia / rakennusryhmiä. Alueeseen liittyy myös perinnemaisemakohde (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy).
Olofsgårdiin suunnitellut tuulivoimalat voimistavat voimaloiden aiheuttamaa maisemavaikutusta
laajentamalla maisemassa näkyvää tuulivoimaloiden aluetta katselusuunnassa etelään–
lounaaseen.
Kuva 5-15. Kuvasovite (panoraama) Misskärin voimaloista nähtynä Galtarbyn viljelymaisemakokonaisuuden pohjoislaidalta Galtarbyntieltä. Lähin voimala sijaitsee hieman alle 2 km päässä katselupaikasta.
Alueen maisemakuva on pienipiirteinen ja viehättävä. Kuvan keskivaiheilla kumpareen päällä on vanha
rakennusryhmä. Tuulivoimaloista neljä näkyy kuvassa. Kontrasti valtavankokoisten voimalaitosten ja
pienipiirteisen kulttuurimaiseman välillä on suuri. Viljelymaiseman harmoninen ja herkkä luonne muuttuu voimalaitosten myötä merkittävästi. Maisemaan kohdistuva haittavaikutus on merkittävä (FCG
Suunnittelu ja tekniikka Oy). Olofsgårdin tuulivoimalat sijoittuisivat näkyvän maiseman oikeaan laitaan
/ oikealle puolelle lähimmillään noin 2,5 päähän katselupaikasta.
Västanfjärdsvikenille näkyy erityisesti sen länsirannalla sijaitsevan Misskärrin hankealueen tuulivoimalat, mutta myös kauempana sijaitsevat Olofsgårdin ja Påvalsbyn tuulivoimalat. Lammalan
kyläalueelle voivat näkyä Misskärrin lisäksi Olofsgårdin voimaloita, mutta rakennetulla alueella
näkymät katkeavat usein rakennusten ja kasvillisuuden vuoksi. Yhteisvaikutukset Misskärrin
39
hankkeen kanssa eivät ole kovin voimakkaita, sillä Olofsgårdin hankealue sijaitsee täysin Misskärrin voimaloiden takana ja Påvalsbyn voimalat sijaitsevat kauempana sekä näkyvät pohjoisen
suunnasta vain kapealla alueella.
Kuva 5-16. Kuvasovite Misskärin voimaloista Västanfjärdenin koillisosasta Lammalasta nähtynä. Tuulivoimalaitokset kohoavat puuston muodostaman siluetin yläpuolelle ja niiden lavat näkyvät kokonaisuudessaan. Kuvasovitteessa näkyy hyvin seitsemän voimalaitosta. Tuulivoimalat muuttavat rauhallisen ja
suhteellisen pysähtyneen maiseman luonnetta teknologisempaan suuntaan. Maisemakuvallinen haittavaikutus on vähintään kohtalainen (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). Olofsgårdin tuulivoimalat sijoittuisivat näkymässä täysin Misskärrin voimaloiden taakse. Etäisyys katselupaikoista Misskärrin voimaloille
on reilu 2 km ja Olofsgårdin lähimmille voimaloille reilu 5 km. Olofsgårdin voimalat eivät etäisyytensä
vuoksi hallitse maisemakuvaa, mutta voivat voimistaa tuulivoimateknologian muuttamaa maiseman
identiteettiä.
Olofsgårdin ja Misskärrin hankealueiden tuulivoimalat näkyvät lähietäisyydeltä laajalle alueelle
Bruksfjärdenillä. Mereltä Kemiönsaaren suuntaan katsottaessa näkyvät molemmat hankealueet
omina kokonaisuuksinaan, mutta toisaalta laajana tuulivoimahorisonttina. Varsinkin Olofsgårdin
voimalat peittävät melko laajan alueen mantereen horisontissa. Tuulivoimalat voidaan kokea
maisemassa uusina häiritsevinä elementteinä, mutta myös hyödyllisinä maamerkkeinä. Tuulivoimalat sijoittuvat selännealueille ja voimistavat näin maisemarakennetta.
Högsåra – Kasnäs
Kemiönsaaren saaristomaisemaan vaikuttavat lähietäisyydeltä Högsåran ja Kasnäsin tuulivoimahankkeet (Kuva 4-17).
Kemiönsaaren eteläpuolelle Högsåran saarelle sijoittuu kolme olemassa olevaa 2MW tuulivoimalaa, joiden kokonaiskorkeus on noin 100 m. Kasnäsin niemelle on suunniteltu kolmea 2–3 MW:n
tuulivoimalaa (napakorkeus mahdollisesti 100–125 m). Etäisyyttä hankkeiden voimaloilla on noin
4 km. Hankkeiden lähivaikutusalueille ei osu muita Kemiönsaaren tuulivoimahakkeita. Högsåran
nykyiset tuulivoimalat näkyvät hyvin ympäröiville merialueille ja lähisaarten rannoille.
40
Kasnäsin voimalat tulisivat näkymään Högsåran voimaloiden kanssa Västerfjärdenille sekä hankkeiden väliselle merialueelle Högsårafjärdenille. Ranta-alueilla yhteisvaikutuksia kohdistunee lähinnä alueiden pohjois- tai eteläpuolelle Högsårafjärdenin rannoilla. Kasnäsin tuulivoimalat sijoittuvat Högsåran itäpuolelle ja näin ollen näkyvät kauempaa lännen suunnan päänäkymäsuunnista
Högsåran takana. Kasnäsin voimalat toisivat uuden maamerkin merimaisemaan, mutta yhteisvaikutukset Högsåran voimaloiden kanssa eivät olisi erityisen merkittäviä pienestä hankekoosta johtuen.
Kuva 5-17. Maisemavaikutusalueet Högsåran ja Kasnäsin ympäristössä.
5.4.3
Toiminnan aikaiset vaikutukset kaukomaisemaan, etäisyys voimaloista yli 6 km
Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan näkyvyysalueilla lievenee, mitä kauemmas voimaloista
mennään. Yli 6 kilomerin etäisyydeltä tuulivoimalat voidaan vielä erottaa hyvin, mutta niiden kokoa on vaikea hahmottaa. Suuri tuulivoimaloiden lukumäärä voi tehdä voimala-alueista hyvin näkyviä. Maiseman muut elementit vähentävät voimaloiden dominanssia maisemakuvassa.
41
Kemiönsaaren tuulivoimahankkeiden vaikutukset hankealueiden kaukoalueella kohdistuvat pääosin merelle saaristomaisemaan sekä merenlahdille. Läntisille merialueille näkyvät parhaiten
Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin, Olofsgårdin, Kasnäsin ja Högsåran tuulivoima-alueet. Gullkrona
fjärdin laajalle merenlahdelle hankkeet näkyvät melko kompaktisti omina ryhminään eivätkä täytä kovin laajaa sektoria ympäröivässä maisemassa. Nordanå–Lövbölen ja Stusnäsin voimala sijoittuvat melko lähelle tosiaan ja voivat lounaan suunnasta katseltaessa näyttää yhdeltä laajalta
tuulivoima-alueelta.
Kuva 5-18. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin, Gräsbölen, Olofsgårdin ja Misskärrin
tuulivoimaloista Gullkrona fjärdiltä nähtynä. Etäisyys Nordanå–Lövbölen tuulivoimaloihin on kuvauspaikalta noin 12,6–20 km. Stusnäsin tuulivoimalat ovat kuvan keskellä ja hahmottuvat omana kokonaisuutenaan lännestä katsottuna. Etäisyys Stusnäsin voimaloille on noin 12,3–14 km. Gräsbölen voimalat näkyvät kuvan vasemmalla laidalla ja etäisyys niille on noin 21,8–23,2 km. Olofsgårdin ja Misskärrin voimalat sijoittuvat kuvan oikeaan laitaan. Etäisyydet Olofsgårdin voimaloihin on noin 15,2–18,4 km, Misskärrin voimaloille etäisyys on 21–21,6 km. Panoraamakuvan leveys on noin 74°.
Kuva 5-19. Kuvasovite (panoraama) Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin, Gräsbölen, Olofsgårdin ja Misskärrin
tuulivoimaloista Gullkrona fjärdiltä nähtynä. Kuva on sama kuin edellinen kuva, mutta voimalat on nimetty hankkeittain. GB = Gräsböle, A = Nordanå–Lövböle, PB = Påvalsby, OG = Olofsgård. Panoraamakuvan leveys on noin 74°.
42
Kuva 5-20. Kuvasovite Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin ja Misskärrin tuulivoimaloista Bockholmen-saaren
(noin 5,5 km edellisestä kuvauspaikasta koilliseen) edustalta nähtynä. Kuvassa vasemmalla olevat voimalat kuuluvat Nordanå–Lövbölen hankkeeseen (etäisyys noin 8–15 km). Kuvan keskiosan oikealla puolella näkyvät Stusnäsin voimalat (etäisyys noin 8,6–10,2 km). Aivan kuvan oikeassa laidassa näkyy hyvin
pieninä kaksi Misskärrin tuulivoimalaa, joille etäisyyttä on lähimmillään noin 18 km. Olofsgårdin voimaloita ei ole mallinnettu kuvaan, mutta ne sijoittuisivat Misskärrin voimaloiden eteen noin 13 km etäisyydelle kuvauspaikasta.
Kemiönsaaren kaakkoispuolen merialueille, kuten Bolaxfjärdenille näkyvät parhaiten Olofsgårdin,
Misskärrin ja Påvalsbyn tuulivoima-alueet. Melko pienipiirteisessä saaristomaisemassa on paljon
katvealueita, jonne tuulivoimalat eivät näy. Pidemmiltä näkymäsektoreilta hankealueiden suuntaan kaakosta–etelästä katsottaessa sijoittuvat hankealueet melko lähelle toisiaan ja ainakin
Olofsgårdin ja Misskärrin hankealueet hahmottuvat samana melko laajana alueena.
5.4.1
Toiminnan aikaiset vaikutukset arvokkaisiin maisema- ja kulttuuriympäristöalueisiin sekä -kohteisiin
Kemiönsaarella tuulivoimahankkeiden lähialueella sijaitsee useita maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä. Merkittävimmät hankkeiden arvokkaisiin maisema- ja kulttuuriympäristöalueisiin kohdistuvat yhteisvaikutukset osuvat Björkbodan ruukinalueelle (RKY
2009) ja erityisesti sen ranta-alueille. Ranta-alueelle voivat näkyä Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimalat.
Aiemmin tehtyjen selvitysten ja maisemavaikutusten arvioiden perusteella esimerkiksi Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen (2009) maisemaan ei kohdistu vaikutuksia Misskärrin tuulivoimahankkeesta. Olofsgårdin tuulivoimaloiden vaikutusta alueeseen ei ole vielä tutkittu, mutta
todennäköisesti tuulivoimalat eivät näy rakennetussa ympäristössä merkittävästi. Misskärrin maisemavaikutuksia on arvioitu myös Västanfjärdin vanhan ja uuden kirkon kulttuuriympäristössä
(RKY 2009). Paikoitellen kirkkomaan pihapuusto peittää näkymiä mutta avoimemmalla osuudella
lähellä kellotapulia ja sankarivainajien muistomerkkiä, voimalaitoksista aiheutuu vähintäänkin
kohtalaista haittaa alueen maisemakuvalle. Voimalaitokset muuttavat herkällä ja hiljentymiseen
tarkoitetulla kirkkomaalla vallitsevaa tunnelmaa maisemakuvan muuttumisen myötä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012). Olofsgårdin ja Påvalsbyn suunnitellut tuulivoimalat voinevat myös
43
näkyä paikoin RKY-alueelle, mutta eivät etäisyytensä vuoksi tule hallitsemaan maisemakuvaa yhtä vahvasti kuin Misskärrin tuulivoimalat.
Dragsfjärdin kirkon ympäristöön aiheutuvia maisemavaikutuksia on arvioitu Nordanå–Lövbölen
tuulivoimahankkeen YVA-menettelyssä. Maisema-arvion mukaan (Sito Oy 2012) hankkeen tuulivoimalat ovat havaittavissa kirkon ympäristöstä, joskin olemassa oleva puusto peittää näkymiä
melko tehokkaasti. Puiden hakkuu avaisi näkymät hankealueelle, jolloin historiallinen kirkkoympäristö muuttuisi merkittävästi. Stusnäsin voimalat sijaitsevat samassa suunnassa ja lähempänä
kuin Nordanå–Lövbölen, jolloin voisi olla vielä suurempi vaikutus alueen maisemaan, mikäli näkymiä estävä puusto poistuisi.
Kuva 5-21. Kuvasovite Nordanå–Lövbölen, Stusnäsin ja Gräsbölen tuulivoimaloista Dragsfjärdin kirkon
pihapiiristä nähtynä pohjoisen–koillisen suuntaan. Kuvaan on nimetty eri hankkeisiin kuuluvat voimalat.
Stusnäsin voimaloille on etäisyyttä noin 2,7–3,4 km ja ne sijoittuvat kuvassa Nordanå–Lövbölen voimaloiden eteen, joille on etäisyyttä lähimmillään vajaa 5 km. Gräsbölen voimalat näkyvät kuvassa hyvin
pieninä ja sijoittuvat lähimmillään vajaan 14 km päähän kuvauspaikasta. A = Nordanå–Lövböle, GB =
Gräsböle.
Kemiön kirkko ja pappila (RKY 2009) sekä Sagalundin kotiseutumuseo (RKY 2009) sijoittuvat
melko lähelle Gräsbölen ja Påvalsbyn hankealueita, Nordanå–Lövböle sijoittuu edellisten alueiden
väliin hieman kauemmas. Yhteisvaikutukset maisemaan eivät ole pitkien etäisyyksien vuoksi
merkittäviä, mutta horisontissa metsän reunan yläpuolella voi näkyä tuulivoima-alueita melko
laajalla alueella.
Högsåran nykyiset tuulivoimalat sijoittuvat valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Saaristomeren kulttuurimaisemat, Ympäristöministeriö 1992) ja valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön (Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutus, Högsåra, RKY 2009) välittömään läheisyyteen. Kasnäsin tuulivoimahankealue sijoittuu lähelle kulttuuriympäristön arvoalueita, mutta kauemmas ja Högsåran kylän eri puolelle kuin nykyiset voimalat. Kasnäsin voimaloiden myötä tuulivoimaloiden merkitys osana kulttuurimaisemaa kasvaa.
44
Muut tuulivoimahankkeiden teoreettisilla näkemäalueilla sijaitsevat arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet sijaitsevat niin kaukana hankealueista, etteivät tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksen ko. alueisiin ole merkittäviä tai alueille näkyy vain yhden hankkeen tuulivoimaloita.
5.5
Yhteisvaikutusten vähentäminen
Kasvillisuuden säilyttäminen näkymien häivyttämiseksi hankealueille on tärkeää kylissä ja taajamissa sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkailla alueilla, mikäli maiseman avoimuus ei ole maisemassa tärkeä arvotekijä. Visuaalisten vaikutusten merkittävyyteen vaikuttaa tuulivoimaloiden
määrä, joten voimaloiden määrää vähentämällä lievennetään usein maisemavaikutuksia. Voimalan koko vaikuttaa väritykseen ja valaistukseen. Lisäksi pienemmät voimalat eivät näy niin laajalle. Mikäli pienempien voimaloiden käyttäminen tarkoittaa useamman voimalan rakentamista,
saattaa tilanteesta riippuen olla suositeltavaa käyttää suurempia voimalaitoksia. Perinteistä umpinaista valkoista tornimallia tulisi käyttää ristikkorakenteisen tornin sijaan ainakin paikoissa,
joissa niitä päästään tarkastelemaan lähempää.
Nordanå–Lövbölellä on laajan hankealueensa, voimaloiden suuren määrän ja avoimen peltoalueen laidalla sijaintinsa vuoksi merkittävin vaikutus tutkitun alueen maisemakuvassa. Hankealueen tiivistämisellä ja pienentämisellä olisi vaikutusta myös yhteisvaikutuksien vähentämiseen.
5.6
Epävarmuustekijät
Maisemavaikutusten arviointia vaikeuttaa maiseman ja sitä kautta näkymien muuttuminen ajan
kuluessa ja eri vuodenaikoina. Puuston ja muun kasvillisuuden kasvaminen sekä esimerkiksi avohakkuut voivat muuttaa maiseman luonnetta ja näkymiä lyhyessäkin ajassa. Maisemavaikutukset
eivät ole mitattavia tai yksiselitteisiä. Vaikutusten arvioinnissa on huomioitu pahin mahdollinen tilanne vaikutuksen voimakkuuden suhteen ja sen todennäköisyys sekä lieventämismahdollisuudet. Tuulivoimaloiden koko ja ulkoasu vaikuttavat vaikutusten voimakkuuteen ja laatuun. Ulkonäköseikat ja koko selviävät vasta hankesuunnitelmien edetessä.
5.7
Lähteet
Arvokkaat maisema-alueet, maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 66/1992.
Egentliga Finlands Energi Ab / Varsinais-Suomen Energia Oy. Nordanå–Lövbölen tuulivoimahanke: kuvasovitteet.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Maisemaselvitys Misskärrin tuulivoimahankkeelle. Taalerintehdas Oy. 2012.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Misskärr tuulivoimahanke. Havainnekuvat. Taalerintehdas Oy.
2012.
Mikkonen, Anna (toim.). Lounais-Suomen ympäristökeskus. Näkökulmia kulttuuriympäristöön.
Ympäristön tila Lounais-Suomessa 2. Turku 2001.
Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali:
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx
Ramboll Oy. Kemiönsaaren kunta, Gräsbölen tuulivoimapuiston osayleiskaavan selostus. 2012.
Ramboll Oy. Kemiönsaaren kunta, Nordanå–Lövbölen tuulivoimapuiston osayleiskaavan selostus.
2012.
Sito Oy. Gräsbölen tuulivoimapuiston maisemaselvitys.
Sito Oy. Kemiönsaaren Nordanå–Lövbölen tuulivoimapuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Varsinais-Suomen Energia Oy. 2012.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Museovirasto 2009.
www.rky.fi
Varsinais-Suomen liitto. Varsinais-Suomen tuulivoimaselvitys 2010-2011.
45
Varsinais-Suomen maakuntakaavaehdotus. Varsinais-suomen liitto 13.12.2010.
Varsinais-Suomen maakuntamuseon inventointiportaali (MIP)
Voimaa kulttuuriympäristöstä. Varsinais-Suomen kulttuuriympäristöohjelma 2010–2015. Freija
Meurman-Ramstedt, Anna-Leena Seppälä (toim.). Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011.
Weckman E. 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen Ympäristö 5/2006. Ympäristöministeriö.
42 s.
www.hafmex.fi/hogsaran-tuulipuisto
46
6.
MELUVAIKUTUKSET
6.1
Vaikutusmekanismit
Tuulivoimalaitosten tuottama ääni koostuu lapojen liikkumisesta aiheutuvasta aerodynaamisesta
äänestä sekä sähköntuotantokoneiston käyntiäänistä. Aerodynaaminen melu on näistä hallitsevin. Voimaloista aiheutuva ääni on voimakkaimmillaan voimalaan nähden tuulen alapuolella ja
vaimeimmillaan tuulen yläpuolella. Usein liikennemelua häiritsevämmäksi tuulivoimalaitoksen aiheuttaman melun tekee sen jaksottaisuus (amplitudimoduloituneisuus). Vaikka tuulivoimalan
tuottama ääni on lähtökohtaisesti amplitudimoduloitunutta, se ei ole sitä välttämättä enää tietyssä kuuntelupisteessä.
Taustaäänet tai hiljaisuus vaikuttavat merkittävästi tuulivoimalaitoksen äänen havaitsemiseen.
Tietyissä olosuhteissa (erityinen pystysuuntainen tuuliprofiili, lehdettömät puut) taustamelu havaintopisteessä saattaa olla niin alhainen, että tuulivoimalaitoksen vaimeakin ääni voi olla havaittavissa. Toisenlaisissa olosuhteissa taas voimakaskin tuulivoimalaitoksen käyntiääni saattaa peittyä taustamelun (tuulen humina puissa, aallokon äänet, liikenne ym.) alle. Taustaäänten peittovaikutus riippuu paitsi äänitasosta, myös äänen taajuusjakaumasta. Tästä syystä tuulivoimalaitoksen melun havaittavuus riippuu voimakkaasti havaintopaikasta ja sen ympäristöstä.
Tuuliolosuhteet vaikuttavat taustaäänen lisäksi myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Äänitehon riippuvuus tuulennopeudesta vaihtelee jonkin verran eri voimalaitosmalleilla, mutta pääsääntöisesti voimalaitoksen melu lisääntyy tuulennopeuden kasvaessa. Meluntuotto ei kuitenkaan
kasva lineaarisesti tuulennopeuden mukana ja äänitehotason voimistuminen pysähtyy yleensä
noin 8-10 m/s tuulennopeudella. Vastaavasti hiljaisemmalla tuulennopeudella voimalaitoksen äänitehotaso saattaa olla merkittävästi maksimiarvoa pienempi.
6.2
Menetelmät
Yhteisvaikutuksia arvioitiin eri hankkeista tehtyjen melumallinnustulosten sekä suojaetäisyyksiin
perustuvien tarkastelujen (ns. bufferitarkastelujen) avulla. Seuraavista hankkeista on tehty melumallinnukset, joiden tulokset olivat käytettävissä selvitystä laadittaessa:
Gräsböle (mallinnuksen laatinut Varsinais-Suomen Energia)
Nordanå-Lövböle (mallinnuksen laatinut WSP)
Stusnäs (mallinnuksen laatinut Ramboll)
Misskärr (mallinnuksen laatinut FCG)
Osasta hankkeista ei ole tehty melumallinnuksia, joten näiden osalta käytettiin ns. bufferitarkastelua:
Olofsgård
Högsåra
Påvalsby
Kasnäs
Koska melutasoille on annettu erilaiset suunnitteluohjearvot päivä- ja yöajalle, tarkasteltiin yhteisvaikutuksiakin päivä- ja yöaikana erikseen.
Alla olevassa taulukossa on esitetty melumallinnusten oleellisimmat lähtötiedot. Tarkemmat tiedot löytyvät mallinnuksista tehdyistä raporteista. Kaikki mallinnukset on tehty tuulennopeuden
ollessa 8 m/s 10 m korkeudella. Kaikissa hankkeissa on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa tuulivoimaloiden melun tuottoa yöaikaan ja yhdessä hankkeessa myös päivällä.
Taulukko 6-1. Melumallinnusten oleelliset lähtötiedot
47
Hanke
Laskentamalli
Tornin
korkeus
Äänitehotasot,
LWA päivällä
Äänitehotasot,
LWA yöllä
Gräsböle
ISO 9613-2
135,4 m
106 dB
106 dB
(A02,A04,A05)
104 dB (A01,A03)
Nordanå-Lövböle
ISO 9613-2
135,4 m
106 dB
106 dB
105,6 dB (A06)
104 dB (A02,A26)
104 dB (A34)
102 dB
102 dB (A23,A27)
(A08,A12,A16,A34)
100 dB (A23)
99 dB
(A04,A05,A28,
99 dB (A03-A07,
A29,A31,A33)
A09-A11, A13, A15,
A17, A20, A21, A24,
A27-A31, A33)
Stusnäs
Nord2000
123,5 m
105,5 dB
100,5 dB
Misskärr
ISO 9613-2
120 m
105 dB
101 dB
Mallinnusten puuttuessa osalle hankkeista määriteltiin 35 dB, 40 dB ja 45 dB melubufferit. Vyöhykejako vastaa Ympäristöministeriön oppaassa suositeltuja suunnitteluohjearvoja. Bufferit perustuvat Nord2000 -laskentamallilla tehtyihin laskelmiin puolikovalla tasaisella pinnalla viiden
voimalaitoksen rivistöllä. Laskennassa äänitehotaso on ollut 109 dB, kun tuulennopeus on ollut 8
m/s 10 m korkeudella. Äänitehotaso valittiin skaalan yläpäästä, sillä 3 MW laitoksilla 8 m/s tuulennopeudella laitosvalmistajien ilmoittamat äänitehotasot ovat tyypillisesti välillä 104…109 dB.
Taulukko 6-2. Määritetyt melubufferit
Meluvyöhyke
Etäisyys voimalaitoksista
45 dB
700 m
40 dB
1250 m
35 dB
2050 m
Yhteisvaikutusten arvioimiseksi meluvaikutusalueet vietiin paikkatieto-ohjelmaan (ArcMap 10.1),
jossa tuotettiin yleiskartat päivä- ja yöaikaisista melualueista. Hankkeista, joiden välillä todettiin
olevan mahdollisia yhteisvaikutuksia, tehtiin tarkempi karttatarkastelu. Tarkemmissa kartoissa on
esitetty myös altistuvat asuin- ja lomarakennukset.
6.3
Ohjearvot
Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset ohjearvot
Valtioneuvosto on antanut melutason yleiset ohjearvot (Valtioneuvoston päätös 993/92).
Taulukko 6-3. Keskeisimmät VNp 993/1992 mukaiset yleiset melutason ohjearvot
Ulkona
LAeq päivällä
LAeq yöllä
(07–22)
(22–07)
48
Asumiseen käytettävät alueet ja loma-asuntoalueet taajamissa
55 dB
50 dB1)
Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet ja virkistysalu-
45 dB
40 dB
eet taajamien ulkopuolella sekä luonnonsuojelualueet
1)
Uusilla alueilla yöohjearvo 5 dB pienempi
Melun ollessa erityisen häiritsevää (impulssimaista tai kapeakaistaista) tulee mittaus/mallinnustuloksiin lisätä 5 dB ennen niiden vertaamista ohjearvoihin.
Ympäristöministeriön ohjeen "Tuulivoimarakentamisen suunnittelu" suunnitteluarvot
Ympäristöministeriön julkaiseman ”Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, 4/2012” oppaassa on
todettu, etteivät Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset melutason yleiset ohjearvot sovellu tuulivoimamelun haittojen arviointiin ja ohjeessa annetaan suunnitteluohjearvot tuulivoimamelulle.
Taulukko 6-4. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot
Asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käy-
LAeq Päiväajalle
LAeq Yöajalle
(07–22)
(22–07)
45 dB
40 dB
40 dB
35 dB
ei sovelleta
ei sovelleta
tettävillä alueilla taajamissa, virkistysalueilla
Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla, luonnonsuojelualueilla*
Muilla alueilla (esim. teollisuusalueilla)
* yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä
Suunnitteluohjearvot ovat annettu koko päivä- ja yöajan keskiäänitasoina eli kyse ei ole hetkellisistä enimmäisäänitasoista.
Mikäli tuulivoimalan ääni on laadultaan erityisen häiritsevää eli ääni on tarkastelupisteessä soivaa
(tonaalista), kapeakaistaista tai impulssimaista tai se on selvästi sykkivää (amplitudimoduloitua
eli äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti), lisätään laskenta- tai mittaustulokseen 5 desibeliä
ennen suunnitteluohjearvoon vertaamista.
Asuntojen sisätiloihin kantautuvan pienitaajuisen melun suunnitteluohjearvoina on suositeltu käytettävän Terveydensuojelulain (763/94) sisältövaatimuksiin pohjautuen asumisterveysohjeen
mukaisia taajuuspainottamattomia tunnin keskiäänitasoja Leq,1h.
Oppaassa mainituista häiritsevyyskorjauksista on todettava, että niitä ei lisätä automaattisesti
tuulivoimalaitosten meluun, sillä melutason alhaisemmat suunnitteluohjearvot huomioivat jo tuulivoimalaitosten melun muuta melua häiritsevämmän luonteen. Lisäys tehdään ainoastaan siinä
tapauksessa, että melu voidaan todeta erityisen häiritseväksi tarkastelupisteessä (esim. asutuksen tai loma-asuntojen kohdalla).
6.4
Epävarmuustekijät
Vaikutuksia on tarkasteltu käytössä olevien suunnittelutietojen perusteella ja yhteisvaikutukset
voivat muuttua, jos tuulivoimalaitostyypit (tornin korkeus ja äänitehotaso) muuttuvat tai niiden
sijoittelu muuttuu. Kohteista joissa ei ole ollut käytettävissä melumallinnustuloksia, antaa bufferitarkastelu suuntaa-antavan arvion ympäristöön leviävästä melusta. Myös melumallinnuksessa on
aina tietty epävarmuustaso.
Nord200 –laskentamallin epävarmuudeksi on määritelty noin ±2 dB, kun melulähteen ja laskentapisteen välinen etäisyys on maksimissaan 1500 metriä. Nord2000 laskentamallin käyttäminen
tuulivoimalamelun laskennassa on validoitu vuonna 2009 (PSO-07 F&U project no. 7389, Noise
and energy optimization on wind farms, Validation of the Nord2000 propagation model for use on
wind turbine noise, Final report, 8 October 2009).
49
ISO 9613-2 laskentamallin epävarmuudeksi on esitetty ±3 dB.
6.5
Vaikutusarvio
Melun vaikutusalueista laadittiin päivä- ja yöaikaiset yleiskartat sekä kohdekartat, joissa näkyvät
kunkin hankkeen meluvyöhykkeet. Päivä- ja yötilanteen kartat löytyvät raportin liitteinä (Liite 4
ja Liite 5). Selvitysten ja arviointien mukaan seuraavilla hankkeilla voi olla melun yhteisvaikutuksia:
Nordanå-Lövböle ja Påvalsby
Nordanå-Lövböle ja Stusnäs
Olofsgård ja Misskärr
Högsåra ja Kasnäs
6.5.1
Päiväaika
Nordanå-Lövböle ja Stusnäs
Stusnäsin pohjoispuolen loma-asutuksella (Nyborg) melutaso nousee noin 2–3 dB ja Skinnarvikintien ja Sunnanåntien varrella olevalla vakituisella ja loma-asutuksella melutaso nousee noin 1
dB yksittäisen hankkeen melutasoon verrattuna, kun Nordanå-Lövbölen ja Stusnäsin tuulivoimalaitoksilta on melun kannalta otolliset leviämisolosuhteet altistuvien kohteiden suuntaan. Tällainen tilanne on käytännössä vain itä- ja länsituulella hyvin kapealla sektorilla, sillä tuulen kääntyessä sektorista ohi vähenee myös yhteisvaikutus. Pienimmillään yhteisvaikutus on pohjois- tai
etelätuulella.
Olofsgård ja Misskärr
Misskärrin ja Olofsgårdin hankkeiden 35 dB:n meluvyöhykkeet ulottuvat Misskärrin länsipuolella
sijaitsevien loma-asuntojen kohdalle. Tarkastelupisteestä riippuen melutaso nousee 1-2 dB. Yhteisvaikutuksen myötä yhteismelutasot jäävät kuitenkin arvion mukaan alle 40 dB. Kyseisten
loma-asutusten kohdalla melun yhteisvaikutuksen todennäköisyys on hyvin pieni johtuen hankkeiden tuulivoimalaitosten sijoittelusta.
6.5.2
Yöaika
Nordanå-Lövböle ja Påvalsby
Nordanå-Lövbölen ja Påvalsbyn hankealueiden välissä on vakituista asutusta, jonka kohdalla melun yhteisvaikutus voi tulla kyseeseen. Kummankaan hankkeen 35 dB meluvyöhykkeet eivät ulotu toistensa päälle, joten yhteismelutasot ovat korkeintaan 1–2 dB suurempia kuin yksittäisestä
hankkeesta aiheutuvat melutasot. Tuulivoimaloiden sijoitteluista johtuen yhteisvaikutusten esiintyminen hankkeiden välisellä alueella on epätodennäköistä.
Nordanå-Lövböle ja Stusnäs
Stusnäsin pohjoispuolen loma-asutuksella (Nyborg) melutaso nousee noin 2–3 dB ja Skinnarvikintien ja Sunnanåntien varrella olevalla vakituisella ja loma-asutuksella melutaso nousee noin 1
dB yksittäisen hankkeen melutasoon verrattu. Voimakkaimmillaan yhteismelutasot lomaasutuksilla voivat olla 35 dB yli. Tämä kuitenkin vaatii, että kummankin hankkeen tuulivoimalaitoksilta on melun leviämisen kannalta otolliset olosuhteet loma-asutuksen suuntaan.
Olofsgård ja Misskärr
Misskärrin ja Olofsgårdin hankkeiden välisen yhteisvaikutusten arvioinnissa tulee erityisesti huomioida, että Olofsgårdin meluvaikutukset on arvioitu bufferitarkastelun avulla. Pahimmassa tilanteessa hankkeiden yhteisvaikutuksesta Misskärrin länsipuolen loma-asunnoilla voidaan ylittää 35
dB. Vakituisen asutuksen kohdalla melutason nousu on luokkaa 2–3 dB, jolloin yhteismelu jää alle 40 dB. Misskärrin länsipuolen loma-asutuksella hankkeiden yhteisvaikutuksen todennäköisyys
on hyvin pieni.
50
Högsåra ja Kasnäs
Molempien hankkeiden melun vaikutusalueet on arvioitu buffereina, joita tulkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota epävarmuuksiin. Högsåran ja Kasnäsin yhteisvaikutusarvio pätee myös
päiväaikana, koska päivä- ja yöajalla käytetään samanlaisia buffereita. Kasnäsin hankealueen lähistön loma-asutuksella ei ilmene yhteisvaikutuksia. Högsåran itäpuoleisten loma-asuntojen kohdalla yhteisvaikutukset ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä. Kasnäsin tuulivoimalaitokset
voivat nostaa jonkin verran (1–2 dB) melutasoa nykytilanteeseen verrattuna.
6.6
Yhteisvaikutusten vähentäminen
Yhteisvaikutuksia voidaan tarvittaessa vähentää tuulivoimalaitosten sijoittelulla tai rajoittamalla
laitosten melun tuottoa (kaikissa mallinnuskohteissa ainakin yöaikaista melua on esitetty rajoitettavaksi erilaisilla melumoodeilla). Myös laitosvalinnoilla voidaan vaikuttaa ympäristöön leviävään
meluun valitsemalla hiljaisempi laitostyyppi.
6.7
Lähteet
Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992)
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Gräsbölen tuulivoimapuiston osayleiskaava. 2012.
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Nordana-Lövbölen tuulivoimapuiston osayleiskaava.
2012.
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Misskärrin tuulivoimapuiston osayleiskaava. 2012.
Sito Oy. Kemiönsaaren Nordana-Lövbölen tuulivoimapuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Varsinais-Suomen Energia Oy. 2012.
Ramboll Finland Oy. Saba Wind Oy Ab, Stusnäsin tuulivoimapuiston melumallinnus, luonnos
24.1.2013
51
7.
VARJOSTUSVAIKUTUKSET
7.1
Vaikutusmekanismit
Tuulivoimalat voivat aiheuttaa välkevaikutusta lähiympäristöönsä, kun auringon säteet suuntautuvat tuulivoimalan roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen. Toiminnassa oleva tuulivoimala aiheuttaa tällöin ns. vilkkuvaa välkeilmiötä. Nykyaikaisten voimaloiden välketaajuus on
noin 1 Hz, eli noin yksi vilkkuminen sekunnissa.
Välkeilmiö on säästä riippuvainen ja sitä ei esiinny kun aurinko on pilvessä tai kun tuulivoimala ei
ole käynnissä. Pisimmälle varjo ulottuu, kun aurinko on matalalla (aamulla ja illalla). Kun aurinko
laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei enää muodostu. Tämä johtuu siitä, että valonsäteet joutuvat kulkemaan pitemmän matkan ilmakehän läpi, jolloin säteily hajaantuu.
Välkevaikutusten todellinen tilanne (Real Case) vaihtelee vuosittain. Välkkeen esiintyminen tietyssä katselupisteessä tietyllä hetkellä edellyttää, että aurinko paistaa roottorin takaa katselupisteeseen, tuulivoimala pyörii ja tuulen suunnan vaikutuksesta tuulivoimala on ”oikeassa” asennossa sekä ilman kirkkaus mahdollistaa välkeilmiön esiintymisen.
7.2
Menetelmät
Välkevaikutuksia arvioitiin tehtyjen mallinnusten pohjalta sekä osassa hankealueista bufferitarkastelulla. Mallinnuksia on laadittu seuraavista hankkeista:
Gräsböle (mallinnuksen laatinut Varsinais-Suomen Energia)
Nordanå-Lövböle (mallinnuksen laatinut Varsinais-Suomen Energia)
Stusnäs (mallinnuksen laatinut Ramboll)
Misskärr (mallinnuksen laatinut FCG)
Mallinnetut välkevaikutusalueet ovat ns. Real Case -laskennan tuloksia, jossa otetaan huomioon
alueen tuulisuus- ja auringonpaisteisuustiedot. Real Case -tulos saadaan, kun teoreettisesta
(Worst Case) vilkkuvan varjostuksen tuloksesta tehdään vähennykset auringonpaiste- ja käyttötuntitietoihin perustuen. Mallinnuksella tuotettujen välkevyöhykkeiden jaot vaihtelevat eri selvitysten laatijoiden tulostustavoista johtuen.
Stusnäsin ja Nordanå-Lövböle hankkeiden mallinnusperusteet käyvät ainakin osittain ilmi kyseisten mallinnusten raporteista. Gräsbölestä ja Misskärristä oli käytettävissä tätä selvitystä tehdessä
vain välkevyöhykkeet.
Neljälle hankkeelle määritettiin välkebufferit mallinnusten puuttuessa:
Olofsgård, bufferin etäisyys voimalaitoksista 1200 m
Högsåra, bufferin etäisyys voimalaitoksista 710 m
Påvalsby, bufferin etäisyys voimalaitoksista 2000 m
Kasnäs, bufferin etäisyys voimalaitoksista 2000 m
Koska Olofsgårdista oli tiedossa suunniteltujen tuulivoimalaitosten roottorin halkaisija ja Högsåran olemassa olevista tuulivoimalaitoksista myös tiedettiin roottorin halkaisija, käytettiin näissä
kohteissa bufferina 10 kertaa roottorin halkaisijaa. Påvalsbyn ja Kasnäsin hankkeiden bufferina
käytettiin 2 km, koska suunniteltujen tuulivoimalaitosten roottoreiden halkaisijoita ei ollut tiedossa. Kyseisten etäisyyksien ulkopuolella välkevaikutusten ei arvioida olevan enää merkittäviä.
Etäisyysmääritelmät perustuvat WindPro -mallinnusohjelman tietoihin sekä eri selvityksissä esitettyihin arvioihin (mm. Wind Turbine Health Impact Study: Report of Independent Expert Panel,
January 2012).
Eri hankkeiden välkealueina käytettiin suunnitelmissa (Högsårassa olemassa olevat voimalat) esitetyillä suurimmilla dimensioilla laskettuja/arvioituja alueita.
52
Taulukko 7-1. Tuulivoimalaitosten dimensiot, joita on käytetty välkevaikutusten arvioinnissa
Hanke
Tornin korkeus, m
Roottorin halkaisija, m
Gräsböle
141
117
Nordanå-Lövböle
141
117
Stusnäs
123,5
113
Misskärr
120
117
Olofsgård
140
120
Högsåra
65
71
Påvalsby
120
-*
Kasnäs
-*
-*
*ei tietoa
Yhteisvaikutusten arvioimiseksi välkevaikutusalueet vietiin paikkatieto-ohjelmaan (ArcMap 10.1),
jossa tuotettiin yleiskartta välkealueista. Hankkeiden, joiden välillä todettiin olevan mahdollisia
yhteisvaikutuksia, tehtiin tarkemmat kartat päällekkäin menevien välkealueiden kohdilta. Kohdekartoissa on esitetty myös altistuvat asuin- ja lomarakennukset.
7.3
Suunnitteluohjearvot
Tuulivoimaloista aiheutuvalle vilkkuvalle varjostukselle ei ole määritelty Suomessa raja- tai ohjearvoja. Ympäristöministeriö julkisti 6.7.2012 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu (Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012) oppaan, jossa suositellaan käyttämään apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta.
Taulukko 7-2. Esimerkkejä muiden maiden suosituksista ja raja-arvoista välkkeen esiintymisen osalta
Maa
Real Case
Worst Case
Saksa
8 tuntia/vuosi
30 tuntia/vuosi
30 min/päivä
Ruotsi
8 tuntia/vuosi
-
30 min/päivä
Tanska
10 tuntia/vuosi
-
Välkkeen yhteisvaikutuksia arvioidessa tulee huomioida myös alle 8 tuntia vuodessa esiintyvät
välkemäärät, koska hankkeiden ja tarkastelupisteiden sijainneista riippuen eri hankkeista voi aiheutua välkettä eri ajankohtana ja täten nostaa vuotuista yhteisvälkemäärää tarkastelupisteessä.
7.4
Epävarmuustekijät
Epävarmuutta yhteisvaikutusten arviointiin aiheuttaa mm. eri lähteistä saatujen mallinnustulosten läpinäkyvyyden puute. Osasta mallinnuksista ei ollut käytössä lähtötietoja, (esim. auringonpaisteisuustietoja, eri tuulensuuntien mukaisia toimintatunteja) jotka vaikuttavat saatuihin Real
Case -tuloksiin. Bufferitarkastelut ovat suuntaa-antavia ja välkkeen maksimietäisyydet toteutuvat
53
vain osassa ilmansuunnista, ei esim. laitosten eteläpuolella. Yhteisvaikutuksia on tarkasteltu eri
hankkeiden suurimmilla tuulivoimaloilla, joten jos tuulivoimalaitosten tornin korkeudet ja roottorin halkaisijat toteutuvat pienempinä, voi arvioidut vaikutukset olla erilaiset. Tuulivoimalaitosten
tornin korkeudella, lavan pituudella ja muodolla on siis vaikutusta välkealueiden kokoon.
Mallinnus ei huomioi puuston aiheuttamaa peitevaikutusta. Jos tuulivoimaloiden ja katselupisteen
välillä on välkkeen esiintymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi tiheää metsää tai korkeita
rakennelmia, ei todelliset välkevaikutukset ole välttämättä niin suuret kuin mallinnustulokset.
Myös tuulen suunnalla on vaikutusta välkkeen esiintymiseen. Auringon aseman mahdollistaessa
välkkeen esiintymisen, tulee tuulen suunnan olla sellainen että auringon säteet pääsevät suuntautumaan roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen.
7.5
Vaikutusarvio
Välkealueista tehtyjen karttatarkastelujen (Liite 6) mukaan yhteisvaikutuksia voi esiintyä seuraavien hankkeiden välillä:
Nordanå-Lövböle ja Stusnäs
Nordanå-Lövböle ja Påvalsby
Olofsgård ja Misskärr
Nordanå-Lövböle ja Stusnäs
Nordanå-Lövbölen ja Stusnäsin välisellä alueella neljän loma-asunnon ja neljän vakituisen asuintalon kohdalla voi aiheutua välkkeen yhteisvaikutuksia. Eri hankkeiden tuulivoimaloista mahdollisesti aiheutuva välkeilmiö esiintyy eri ajankohtana, koska altistuviin kohteisiin nähden hankkeet
sijaitsevat eri ilmansuunnissa. Koska talot sijaitsevat jommankumman hankkeen 0-rajan lähellä,
ei välkkeen yhteismäärä todennäköisesti kasva paljoakaan merkittävämmän hankkeen välkemäärästä.
Nordanå-Lövböle ja Påvalsby
Nordanå-Lövböle ja Påvalsbyn yhteisvaikutusarviossa tulee huomioida, että Påvalsbyn välkevaikutusalue on bufferitarkastelun tulos. Hankkeiden välisellä alueella kummankin hankkeen välkevaikutusalueelle jää kolme asuinrakennusta ja muutama asuinrakennus on välkevaikutusalueiden
rajoilla. Koska toinen Nordanå-Lövbölen hanke sijaitsee taloihin nähden länsipuolella ja Påvalsbyn
hanke itäpuolella, ei välkettä esiinny yhtäaikaisesti.
Olofsgård ja Misskärr
Olofsgårdin hankkeen välkevaikutus on arvioitu bufferitarkasteluna. Olofsgårdin ja Misskärrin välisellä alueella voi ilmetä välkkeen yhteisvaikutuksia, koska välkkeen esiintymisrajat ovat lähellä
toisiaan. Molemmista hankkeista ei voi esiintyä välkettä samanaikaisesti, joten yhteisvälkemäärä
tietyssä katselupisteessä voi hieman nousta yhden hankkeen välkemäärään nähden.
7.6
Yhteisvaikutusten vähentäminen
Vuotuista välkevaikutusta on mahdollista seurata ja rajoittaa mm. tuulivoimalaitoksiin asennettavien välkkeen tunnistusjärjestelmien avulla. Tällöin tietty tuulivoimala voidaan pysäyttää tarvittaessa ajankohtana, kun välkettä esiintyy häiriintyvässä kohteessa. Koska todellisessa tilanteessa
vuotuiseksi välkkeen tuntimääräksi suositellaan YM:n oppaassa 8–10 tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä, ei tuulivoimalaa tarvitse pysäyttää aina kun välkettä esiintyy.
Välkevaikutuksen vähentämiseen on esitetty myös puustovyöhykkeiden säilyttämistä/kasvattamista. Puuston on oltava riittävän tiheää ja korkeaa, jotta se estää auringon säteiden
pääsyn kasvuston läpi ja siten välkettä ei esiinny.
7.7
Lähteet
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012
54
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Gräsbölen tuulivoimapuiston osayleiskaava. 2012.
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Nordana-Lövbölen tuulivoimapuiston osayleiskaava.
2012.
Ramboll Finland Oy. Kemiönsaaren kunta, Misskärrin tuulivoimapuiston osayleiskaava. 2012.
Sito Oy. Kemiönsaaren Nordana-Lövbölen tuulivoimapuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Varsinais-Suomen Energia Oy. 2012.
Ramboll Finland Oy. Saba Wind Oy Ab, Stusnäsin tuulivoimapuiston välkemallinnus, luonnos
28.1.2013
Wind Turbine Health Impact Study: Report of Independent Expert Panel, January 2012
55
8.
SÄHKÖVERKON VÄLITYSKAPASITEETTI
8.1
Tausta
Tuulipuistojen liitettävyys sähköverkkoon vaikuttaa merkittävästi niiden toteutettavuuteen. Suurjännitelinjaan rakennettavien fyysisten yhteyksien lisäksi on myös huomioitava sähköverkon välityskapasiteetti. Tarvittavat uudet sähkönsiirtoyhteydet, olemassa olevien sähkönsiirtoyhteyksien
vahvistaminen sekä sähköasemien rakentaminen vaikuttavat myös alueen maankäyttöön.
8.2
Menetelmät
Sähköverkon osalta selvitettiin Kemiönsaaren sähköverkon kapasiteetti palvella suunnitteilla olevia tuulivoimapuistoja. Lisäksi määriteltiin mahdollisuudet tarvittaessa lisätä sähköverkon kapasiteettia. Selvitys tehtiin olemassa olevaan tietoon perustuen sekä keskustelemalla alueellisen verkonhaltijan Fortumin sekä kantaverkkoyhtiö Fingridin kanssa. Työssä on huomioitu erilaiset skenaariot eli hankkeiden määrän ja koon muutosten aiheuttamat vaikutukset.
Nykyinen ja suunniteltu sekä tuulivoimahankkeiden myötä tarvittava vielä suunnittelematon sähköverkko on kuvattu karttapohjalle. Karttaan on määritelty nykyiset ja uudet liityntäpisteet olemassa olevaan sähköverkkoon. Selvitys sisältää joiltain osin myös vaihtoehtoisia liityntäpisteitä
ja johtoyhteyksien linjauksia.
On huomattava, että tämä selvitys perustuu nykytietoon tuulipuistohankkeista ja niihin liittyvistä
suunnitelmista. Suunnitelmien yksityiskohdat voivat hankekehityksen edetessä muuttua esimerkiksi sen osalta, missä pisteessä tuulipuisto liittyy sähköverkkoon. Liittymispisteen määrittää käytännössä viimekädessä alueellinen sähköverkkotoimija eli Fortum.
8.3
Kemiönsaaren sähköverkon nykytilanne ja kapasiteetti
8.3.1
Fingridin sähköasema
Kemiönsaaren keskellä kirkonkylästä lounaaseen sijaitsee Fingridin kytkinasema (110 kV). Fortumin suurjännitteinen jakeluverkko liittyy siellä Fingridin kantaverkkoon. Fingridin verkossa olevat kytkinlaitokset ovat aina sen itse omistamia. Kemiönsaaren asemalla on paljon tilaa ja sinne
on mahdollista lisätä uusia johtoyhteyksiä. Sähköasemalla on tällä hetkellä viisi katkaisijalähtöä
eli käytännössä johtoyhteyttä.
Kaksi Taalintehtaalle (Fortum)
Paraisille (Fortum)
Saloon (Fingrid)
Karjaalle (Fingrid)
8.3.2
Fortumin suurjännitteinen jakeluverkko
Alueen jakeluverkon omistaa Fortum. Fingridin Kemiön sähköasemalta Taalintehtaalle kulkevaan
Fortumin 110 kV yhteyteen voidaan liittää ilman lisäinvestointeja noin 200 MW tehoa. Yhteys
muodostuu kahdesta rinnakkain kulkevasta johdosta, jotka on Taalintehtaan sähköasemalla kytketty renkaaksi. Johtoyhteyden välityskyvyn noston kustannukset olisivat karkeasti noin
120.000–150.000 €/km. Välityskyvyn nostolle ei ole kuitenkaan nykysuunnitelmien valossa tarvetta. Tämän Fingridin kytkinasemalta etelään lähtevän Fortumin 110 kV johdon nykykapasiteetti
riittää kaikille hankkeille, jotka siihen tullaan tämän arvion mukaan liittämään. Näitä hankkeita
ovat Stusnäs, Olofsgård, Misskärr ja Kasnäs.
Fingridin sähköasemalta pohjoiseen lähtee Fortumin 110 kV yhteys Paraisille. Yhteyden lähettyville on Kemiönsaaren ulkopuolella suunnitteilla tuulivoimahankkeita Sauvoon sekä Paraisille.
Nämä hankkeet saattavat mahdollisesti kuormittaa Kemiönsaaren sähköverkkoa. Sauvon hankkeet (10–20 MW) syötettäisiin ehkä jatkossakin Kemiönsaarelle. Paraisten alueen hankkeet (20–
56
40 MW) syötettäisiin kuitenkin luultavasti jakorajan muutoksella Liedossa sijaitsevalle Fingridin
sähköasemalle.
Taalintehtaan lakkautettu terästehdas ei lisää kapasiteettia Kemiönsaaren sähköverkossa. Nyt,
kun alueella on vähemmän sähkönkulutusta, tuotetun sähkön siirtotarve on aikaisempaa suurempi. Joka tapauksessa sähköverkko on mitoitettava tilanteeseen, jossa kulutus alueella on pienimillään ja tuulivoimalat tuottavat suurimmalla mahdollisella teholla.
8.3.3
Fingridin kantaverkko
Fingridin sähköasemalta Fingridillä on välityskyvyltään noin 120 MW yhteys Karjaalle ja 250 MW
yhteys Saloon. Kyseessä on rengasverkko, jonka maksimikapasiteetin määrittelee heikompi eli
120 MW yhteys.
Karjaalle suuntautuvan 110 kV yhteyden lähettyville on suunnitteilla kaksi tuulivoimahanketta.
Näsenkartano, Tuuliwatti, 12 kpl suurimmillaan 3 MW tuulivoimaloita
Gumböleberget, Ilmatar, 4 kpl suurimmillaan 3 MW tuulivoimaloita
Jos Fingridin linja Saloon on poikki huollon tai vian vuoksi Kemiönsaarelta syötettävä teho rajoittuu noin 100 MW:iin.
8.4
Tuulivoimahankkeiden aiheuttamat investoinnit sähköverkkoon
Fingridin kytkinasemaan liitettävän tuotantotehon ylittäessä 100 MW verkkoa vahvennetaan rakentamalla uusi voimajohto Kemiöstä Saloon. Tämän jälkeen Kemiönsaarelta on mahdollista
syöttää tehoa 200–300 MW. Verkkoa vahvistetaan nimenomaan Salon suuntaan, koska Fingridillä
on siellä 400 kV muuntoasema.
Fingridin sähköverkon välityskyvyn vahvistaminen Salon suuntaan vaatii johtokäytävän leventämisen. Nykyinen johtokäytävä on leveydeltään 26 m. Johtokäytävän kummallakin puolella on 10
m turvavyöhyke, jossa puiden korkeus on rajoitettu ja johon ei voi rakentaa. Uuden johdon rakentaminen leventää johtokäytävää 26 m. Fingridin investoinnin arvo tulee olemaan yli 5 miljoonaa euroa. Kustannuksia eivät kuitenkaan maksa verkkoon liittyvät sähköntuottajat, vaan ne katetaan kantaverkon siirtomaksuilla. Mikäli esimerkiksi olemassa olevien rakennusten vuoksi uusi
johtoyhteys ei mahdu jossain kohdin omaan pylvääseensä, käytetään harustamatonta yhteispylväsrakennetta.
57
Kuva 8-1. Johtokäytävän poikkileikkaus. Lähde: Fingrid
Ennen investointipäätöksen tekemistä Fingrid tarvitsee sitovat sopimukset tehon liittämisestä
verkkoon. Investointipäätökseen tarvitaan siis selkeä tieto siitä, että huolto- tai vikatilanteessa
sähköverkon siirtokyky ei tule riittämään. Johtoyhteyden rakentaminen kestää investointipäätöksen jälkeen arviolta kolme vuotta. Kemiönsaaren ja Salon välinen johtoyhteys kulkee arvokkaiden luontoalueiden läpi, mikä tekee luvitusprosessista raskaan. Julkiset nähtävilläoloajat, mahdollinen tarve lunastusmenettelyille sekä mahdollisesti tehtävät valitukset vaikuttavat rakentamishankkeen viemään aikaan.
8.4.1
Sähköverkkoon liittyminen Kemiönsaarella
Ainoastaan Nordanå–Lövbölen hankkeen kohdalla on mahdollista, että liityntä sähköverkkoon toteutetaan rakentamalla uusi 110 kV ilmajohto. Muiden hankkeiden osalta käytetään maakaapeleita, jotka pyritään rakentamaan mahdollisuuksien mukaan teiden yhteyteen. Tällöin niiden vaikutukset jäävät vähäiseksi. Sähkönsiirtoyhteydet tuulivoimapuistoista sähköverkkoon jäävät tuulivoimayhtiöiden toteutettavaksi.
Kaikkien nyt suunniteltujen tuulipuistojen toteutuminen edellyttäisi kolmen täysin uuden sähköaseman rakentamista ja laajennuksia nykyisille sähköasemille. Sähköasemat rakennuttaa suurjännitteisen jakeluverkon omistaja eli Fortum. Sähköasemien tarkka sijainti onkin sovittava Fortumin kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hanketta. Rakennettavien sähköasemien toteutuskustannukset veloitetaan liittymismaksuina ilman ylimääräistä katetta.
8.5
Hankekohtainen tarkastelu
8.5.1
Gräsböle
Tuulivoimapuisto liitetään Fortumin suurjännitteiseen jakeluverkkoon Paraisten suuntaan kulkevan 110 kV johdon viereen rakennettavan sähköaseman kautta. Kaavaluonnoksessa on määritelty sähköaseman alustava sijainti. Tuulivoimalat liitetään sähköasemalle 20 kV maakaapeleilla.
Paraisten ja Sauvon mahdolliset tuulivoimahankkeet varaavat toteutuessaan Kemiönsaari–
Parainen-johdon kapasiteetin Paraisten suuntaan. Tästä syystä Gräsbölen hankkeen syöttösuunta
lienee joka tapauksessa Kemiönsaarella sijaitseva Fingridin kytkinasema.
58
8.5.2
Nordanå–Lövböle
Tuulipuisto liitetään 110 kV yhteydellä Fingridin kytkinasemalle. Tila Kemiönsaaren kytkinasemalla riittää tähän ja muihin mahdollisiin laajennuksiin. Liityntävaihtoehtoja on kolme. Pohjoinen ja
eteläinen vaihtoehto ovat ilmajohtoja. Keskimmäinen vaihtoehto on maakaapeli, jonka rakentamiskustannus on suuri. Maakaapeli on kuitenkin vähintäänkin tasavertainen vaihtoehto nopeamman rakennusaikataulunsa vuoksi.
Liittymällä suoraan Fingridin kytkinasemalle ei kuluteta Fortumin sähköverkon kapasiteettia. On
kuitenkin huomattava, että hankkeen suunnitellut n. 30 tuulivoimalaa käyttävät kuitenkin jo yksinään koko Fingridin nykyisen kapasiteetin. Tämän jälkeen tarvitaan kappaleessa 7.3.3 kuvatut
investoinnit Fingridin kantaverkkoon.
8.5.3
Olofsgård
Tuulipuisto liitetään Fortumin 110 kV linjaan tuulipuiston pohjoispuolelle rakennettavalta sähköasemalta, joka käytännössä tulisi Bofallintien ja 110 kV johdon risteyksen läheisyyteen. Sähköaseman paikka huomioidaan tehtävässä kaavassa. Samaa sähköasemaa tai vähintään samaa liityntäpistettä Fortumin verkkoon käyttäisivät myös Stusnäsin ja Misskärrin hankkeet.
Liittymissopimukseen laadittaisiin käytännössä jälkiliittyjälauseke. Lausekkeen perusteella ensimmäinen liittyjä maksaa kaikki kustannukset, mutta saa hyvitystä, kun liittymispisteelle tulee
muita käyttäjiä.
8.5.4
Misskärr
Tuulipuiston liittyminen Fortumin 110 kV linjaan tapahtuu Olofsgårdin pohjoispuolelle rakennettavalta sähköasemalta. Yhteys sähköasemalle toteutetaan 20 kV maakaapelilla.
8.5.5
Stusnäs
Todennäköinen liittymäsuunta sähköverkkoon on etelässä, jolloin johtoyhteyden pituudeksi tulee
noin 4,5 km. Liityntä Fortumin 110 kV linjaan tapahtuu Olofsgårdin pohjoispuolella samassa pisteessä kuin Olofsgårdin ja Misskärrin hankkeissa.
Yhteys sähköasemalle toteutetaan todennäköisesti 20 kV maakaapelilla. Puiston alueelle rakennettava oma sähköasema ja 110 kV liittymisjohto on myös periaatteessa mahdollinen mutta erittäin epätodennäköinen vaihtoehto. Hankekehittäjän suunnitelmat sähköverkkoyhteyden toteuttamiseksi eivät ole tiedossa.
8.5.6
Påvalsby
Tämänhetkisen käsityksen mukaan tuulipuiston ensimmäinen vaihe voidaan liittää 20 kV maakaapeleilla lähettyvillä sijaitsevalle Fortumin sähköasemalle. Fortumin sähköasemalta on kapasiteetiltaan melko pieni 0,5 km pitkä yhteys Fingridin kytkinasemalle. Kapasiteetin nosto on kuitenkin mahdollinen verrattain pienin kustannuksin.
Tuulipuiston jälkimmäinen vaihe voi vaatia uuden 110/20 kV sähköaseman rakentamisen ja 110
kV liittymisjohdon. Tämä selviää vasta suunnittelun edetessä ja tuulipuiston lopullisen koon varmistuessa.
Tuulipuisto on mahdollista liittää myös suoraan Fingridin kytkinasemaan, jonne liittymisjohto toteutettaisiin Fingridin tai Fortumin johtokäytävää pitkin.
8.5.7
Kasnäs
Hanke on kooltaan pieni käsittäen vain kolme tuulivoimalaa, eikä sillä arvioida olevan mainittavia
vaikutuksia Kemiönsaaren sähköverkkoon. Tuulipuisto liitettäisiin Fortumin suurjänniteverkkoon
luultavasti Taalintehtaalle rakennettavalla 20 kV merikaapelilla. Hankekehittäjän suunnitelmat
sähköverkkoyhteyden toteuttamiseksi eivät ole tiedossa.
59
Kuva 8-2. Kemiönsaaren tuulivoimahankkeet ja niiden mahdolliset sähkönsiirtoyhteydet.
8.6
Lähteet
www.fingrid.fi
Neuvottelu 18.1.2013 – Fortum: Sami Kanerva, Sinikka Jussila, Tuomo Vornanen
Puhelinneuvottelu 23.1.2013 – Fingrid: Petri Parviainen
60
9.
JOHTOPÄÄTÖKSET
9.1
Linnustovaikutukset
Tehdyn kokonaistarkastelun mukaan merkittävimmät riskit voimaloista kohdistuvat merikotkaan
ja merihanheen. Alueiden kautta muuttaa runsaasti myös muita lajeja kuten kurkia ja päiväpetolintuja, mutta niiden törmäysriski näyttäisi olevan selvästi vähäisempi. Sekä merikotkan että merihanhen riskiä lisäävät paikallisten ja kiertelevien lintujen runsaus seudulla, mikä moninkertaistaa näiden lajien lentojen määrät verrattuna suoraviivaisesti alueen yli lentäviin lintuihin. Alueen
kautta runsaana muuttavien kurkien törmäysriskiä pienentää merkittävästi niiden suuri lentokorkeus.
Merikotkalla ja merihanhellakin populaatiovaikutukset näyttäisivät jäävän paikalliselle tasolle.
Käytetty yleistävä arviointimenetelmä sopii kuitenkin melko huonosti juuri näiden lajien vaikutusten arviointiin. Pääosin Björkbodan alueen havainnoista lasketut tiheysarvot eivät välttämättä sovellu muille alueille. Merihanhella lentomäärät muodostuvat lähistön lahdille kerääntyvistä ja eri
puolilla Kemiönsaarta sijaitsevilla pelloilla ruokailevista yksilöistä, joten paikalliset erot lentotiheyksissä ovat suuret. Myös merikotkamäärissä on todennäköisesti suuria eroja eri alueiden välillä.
Pesivien merikotkien lentomäärät ovat mahdollisesti suurimmat Kasnäsissä, missä voimalaalueen läheisyyteen, alle 10 km:n etäisyydelle sijoittuu kymmenen merikotkareviiriä.
Tutkimusten perusteella suurin osa tuulivoimaloista ei tapa lintuja juuri lainkaan, mutta pieni osa
niistä tappaa useita yksilöitä vuodessa (mm. Koistinen 2004, Rydell ym. 2011). Tulevissa yksityiskohtaisissa suunnitelmissa onkin suositeltavaa kiinnittää huomiota lentotiheyksien paikallisiin
vaihteluihin. Tämä on tärkeää Kemiönsaaren tapaisella merkittävällä muuton johtolinjalla. Merikotkamäärien selvittämiseksi tärkeätä ovat myös riittävän pitkät tarkkailujaksot kaikkina vuodenaikoina.
Huomattava on myös se, että tuulivoimapuistoja on suunnitteilla lukuisia Suomen rannikolle merikotkan esiintymisalueille, mistä johtuen kokonaisvaikutustarkastelu olisi suositeltavaa laajentaa
käsittämään huomattavasti laajempaa aluetta. Mikäli tällainen tarkastelu osoittaisi merikotkalle
aiheutuvan tuulivoimasta merkittäviä riskejä Suomessa, tulisi rakentamista ohjata etenkin tärkeimpien kotkien esiintymisalueiden ulkopuolelle. Kotkien liikkumisista ei valitettavasti ole tällä
hetkellä riittävästi tietoa, jotta pystyttäisiin suorien havaintojen perusteella osoittamaan pesimispaikkojen lisäksi muut riskialttiimmat kohteet rannikolla. Mahdollista on että osia Kemiönsaaresta
lukeutuu näihin alueisiin, mihin viittaa mm. Nordanå–Lövbölen YVA:n yhteydessä tehdyt havainnot ja arviot kotkien suurista, vuosittaisista lentomääristä.
Merikotkien lisäksi Kemiönsaarella pesii huomattavia määriä myös kalasääksiä. Tätä kirjoittaessa
sääksen pesäpaikkatietoja ei ole käytettävissä kuin saaren eteläosasta. Toisin kuin merikotkia,
alueella ei tavata talvehtivia tai kierteleviä sääksiä ja havainnot koskevat muuttavia tai pesiviä
lintuja. Muutontarkkailupaikoilla niiden määrät ovatkin olleet vähäisiä verrattuna merikotkahavaintoihin tai moniin muihin petolintumääriin. Sääksien esiintyminen on tärkeää huomata etenkin
Olofsgårdissa ja Nordanå–Lövbölessä, joissa molemmissa kalasääksen pesä sijoittuu tuulivoimaalueelle.
Törmäysriskiin vaikuttaa myös tuulivoimaloiden sijoittelu. Riski on pienempi, mikäli voimaloiden
sijoittelussa huomioidaan seuraavia periaatteita:
voimalat sijoitetaan lintujen päämuuton suuntaisesti pohjois–etelä-suuntaan
voimaloita ei sijoiteta ”suppilomaisesti”, mikä johdattaisi lintuja kohtaamaan
voimalat
voimaloita ei sijoiteta laajojen peltoalueiden reunoille tai niiden välisille alueille,
jotka toimivat pelloilla ruokailevien lintujen oikoreitteinä.
voimaloita ei sijoiteta sääksien ja kotkien pesien tai ruokailu-alueina toimivien
lahtien, salmien tai järvien välittömään läheisyyteen.
61
eri voimala-alueiden väliin jää riittävästi lentotilaa, etteivät voimaloita kiertävät
linnut törmää seuraavaan voimalamuodostelmaan.
9.2
Vaikutukset lepakoihin
Suurimmat lepakoihin kohdistuvat vaikutukset ovat elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen. Luonnonolojen muuttuessa lepakoiden tärkeät siirtymäreitit päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä saattavat hävitä, samoin saalistusalueet sekä päiväpiilot. Kemiönsaarella on havaittu
erillisselvitysten perusteella eri siippa-lajeja (Myotis), pohjanlepakoita ja pikkulepakoita. Näistä
pikkulepakot ovat muuttavia ja niihin kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat mahdollisesti muuttoreitillä sijaitsevista tuulivoimaloista. Muuttavat lepakot lentävät tavallisesti hieman korkeammalla
ja päästävät kaikuluotausääniä harvemmin kuin saalistaessaan ja siksi niillä on suurempi riski
törmätä voimaloihin. Lisäksi lapojen lähellä lentäessään lepakot saattavat menehtyä ilmanpaineen vaihtelun aiheuttamaan sisäelinvaurioon. Useampien tuulivoimapuistojen sijaitessa lähellä
toisiaan riski törmätä voimalaan saattaa kasvaa.
9.3
Maisemavaikutukset
Kemiönsaaren pienipiirteiseen maisemaan tuulivoimahankkeilla voi olla paikoin voimakkaitakin
maisemavaikutuksia. Saaren päätiestön varrelta aukeaa vaihtelevia näkymiä hankealueiden
suuntaan monin paikoin. Näin ollen saaren maisemakuva muuttuu osin melko voimakkaasti tuulivoimatuotannon maisemaksi, kun hankealueita sijoittuu eri puolille saarta. Myös kauempaa mereltä Kemiönsaaren suuntaan katseltaessa kaikkien hankkeiden muodostama tuulivoimaloiden
hallitsema horisontti on vahva uusi elementti saaristomaisemassa.
Kemiönsaarelle suunnitellut tuulivoima-alueet eivät aiheuta kovin merkittäviä yhteisvaikutuksia
arvokkaille maisema- tai kulttuuriympäristöalueille. Kohtalaisia tuulivoimaloiden maisemayhteisvaikutuksia kohdistuu Kemiön kirkon ja pappilan sekä Sagalundin kotiseutumuseon läheisyydessä
oleville peltoaukeille (RKY 2009), mutta arvokkaan kulttuuriympäristön arvot eivät tämän vuoksi
heikkene.
Kemiönsaaren tuulivoimahankkeiden merkittävimmät maisemalliset yhteisvaikutukset kohdistuvat voimaloiden lähialueilla saaren sisäosien laajimmille avoimille peltoaukeille sekä rannikon merenlahdille. Voimakkaimmat yhteisvaikutukset aiheutuvat Kemiön keskustan ja Genbölen välisille
peltoaukeille Dragsfjärdintien varrella. Nordanå–Lövbölen tuulivoimahankkeella on merkittävin
vaikutus alueen maisemakuvan muutokseen, mutta myös Påvalsbyn ja Stusnäsin hankkeiden
tuulivoimalat voivat olla maisemakuvassa hallitsevia elementtejä katselupaikasta ja suunnasta
riippuen. Galtarbyn ja Tappon välisille peltoaukeille maisemallisia vaikutuksia aiheuttavat Påvalsbyn, Misskärrin ja Olofsgårdin tuulivoimahankkeet ja vaikutukset voivat paikoin olla merkittäviä
pienipiirteisessä maalaismaisemassa.
Voimakkaimmat maisemavaikutukset merialueille kohdistuvat Kemiönsaaren eteläpuolelle, jonne
näkyy lähialueelta Olofsgårdin ja Misskärrin tuulivoimaloita. Lännen suunnasta tuulivoimahankkeita lähellä oleville merialueille vaikuttaa voimakkaimmin Nordanå–Lövbölen tuulivoimalat, joiden vaikutusaluetta laajentaa Stusnäsin hankealueen voimalat.
Tuulivoimaloihin vaadittavat lentoestevalot voivat tietyissä sääolosuhteissa, kuten pilvisenä ja
pimeänä aikana, aiheuttaa merkittäviä muutoksia aiemmin totuttuun valaisemattomaan ympäristöön
Tuulivoimaloiden merkittävimmät maisemavaikutukset on esitetty liitteessä 2, jossa on kuvattu
kuinka suuressa osassa tietyn katselupisteen näkymässä näkyy tuulivoimaloita.
9.4
Melu- ja välkevaikutukset
Suurimmillaan kahden hankkeen melutaso voi olla 3 dB voimakkaampaa kuin merkittävämmän
hankkeen melu. Suuruusluokkaa 2–3 dB melutason nousu voi olla myös kuultavissa. Pahimman
mahdollisen tilanteen toteutuminen, jossa kahdesta hankkeesta melun leviäminen on otollista, altistuvissa kohteissa on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Eri hankkeiden väliset melun yhteisvaikutukset eivät ole kovinkaan merkittäviä.
62
Taulukko 9-1. Yhteenvetotaulukko melun yhteisvaikutuksista.
NordanåLövböle
NordanåLövböle
Gräsböle
Ei
Misskärr
Ei
Vähäinen
Stusnäs (päivisin ja
öisin)
Gräsböle
Misskärr
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Stusnäs
Vähäinen
(päivisin ja
öisin)
Kasnäs
Olofsgård
Påvalsby
Ei
Ei
Vähäinen
(öisin)
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Vähäinen
(päivisin ja
öisin)
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Kasnäs
Ei
Ei
Ei
Ei
Olofsgård
Ei
Ei
Vähäinen
(päivisin ja
öisin)
Ei
Ei
Påvalsby
Vähäinen
(öisin)
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Eri aikaan esiintyvä välke nostaa vuotuista yhteismäärää. Koska yhteisvaikutuksia mahdollisesti
kokevien altistuvien kohteiden kohdalla joko molempien tai toisen hankkeen välkkeen esiintyminen on hyvin vähäistä, ei välkkeen yhteisvaikutukset ole merkittäviä.
63
Taulukko 9-2. Yhteenvetotaulukko välkkeen yhteisvaikutuksista.
NordanåLövböle
NordanåLövböle
Gräsböle
Misskärr
Stusnäs
Kasnäs
Olofsgård
Påvalsby
Ei
Ei
Vähäinen
Ei
Ei
Vähäinen
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Vähäinen
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Gräsböle
Ei
Misskärr
Ei
Ei
Stusnäs
Vähäinen
Ei
Ei
Kasnäs
Ei
Ei
Ei
Ei
Olofsgård
Ei
Ei
Vähäinen
Ei
Ei
Påvalsby
Vähäinen
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Ei
Yleisen käytännön mukaisesti viimeksi alueelle tulevan hankkeen suunnittelussa on huomioitava
myös välkkeen ja melun mahdolliset yhteisvaikutukset.
9.5
Sähköverkon välityskapasiteetti
Fortumin suurjänniteverkko Kemiönsaarella on jo nykyisellään tai korkeintaan pienin muutoksin
valmis vastaanottamaan kaikkien siihen liitettäväksi suunniteltujen tuulipuistojen sähkötehon.
Tuulipuistojen tuottama sähköteho välitettäisiin kantaverkkoyhtiö Fingridin verkkoon Kemiönsaaren keskiosassa sijaitsevalla kytkinasemalla.
Fingridilla on kytkinasemaltaan johtoyhteydet Saloon ja Karjaalle. Ne kuitenkin rajoittavat siirrettävän sähkötehon noin 100 MW:iin. Tuulipuistohankkeiden edetessä Fingrid voi vahvistaa sähkönsiirtoyhteyttään Saloon. Yhteyden rakentaminen vie luvitusprosesseineen kuitenkin useamman vuoden.
Kaikkien nyt suunniteltujen tuulipuistojen toteutuminen edellyttäisi kolmen täysin uuden sähköaseman rakentamista ja laajennuksia nykyisille sähköasemille. Ainoastaan Nordanå–Lövbölen
hankkeen kohdalla on mahdollista, että liityntä sähköverkkoon toteutetaan rakentamalla uusi 110
kV ilmajohto. Muutoin uusille ilmajohdoille ja siten johtokäytäville ei ole tarvetta.