Eelimeili helmikuu 2015 - Kuopion helluntaiseurakunta
Kuvaaja: Noora Kulhomäki Helmikuu 2015 Tammikuun 18. päivänä saimme vieraiksi joukon soittajia ja laulajia Etelä-Suomesta Kaikki saa Herralle laulaa -tapahtumaan. Yhdessä vieraat, Seurakuntakuoro ja yleisö juhlimme laulun iloa. Ohjelmaan oli valittu useita tuttuja ikivihreitä. Lavalle nousi myös harvinainen solisti, lähetyssaarnaaja Lasse Heimonen yhdessä pastorimme Heimo Enbuskan kanssa. Kuoroa johti Piritta Poutala Helsingistä. PÄÄKIRJOITUS Hengellisen laulukirjan puolustus M usiikki on aina ollut keskeinen osa jumalanpalveluksiamme. Vanhemmalle seurakuntaväelle tuttu peruskaava: kaksi yhteislaulua Hengellisestä laulukirjasta, aloitus, alkurukous, yhteislaulu, saarna, kolehtilaulu, lopetus ja ehkä vielä yhteislaulu, on jo mennyttä. On joutanut mennäkin. Samalla on kuitenkin luovuttu hyvästä ja säilyttämisen arvoisesta. Hengellisen laulukirjan aarteet, yhteensä 642 laulua, ovat unohtumassa. Niiden siirtäminen nuoremmille polville ja seurakunnan uusille jäsenille olisi kuitenkin tärkeää. Laulukirjan käyttäminen on nyt tosi helppoa. Sitä ei tarvitse omistaa eikä kuljettaa mukana. Kaikki laulut löytyvät tykkitiimin tietokoneelta. Nyt lauletaan paljon ylistyslauluja, jotka tykkitiimi heittää salin etuosaan. Onko joitakin on laulettu jo kyllästymiseen asti? Kolehtilaulukin saattaa olla ylistyslaulu. Savonlinnan helluntaiseurakunnassa ylistyksestä vastaa laajemminkin tunnettu ylistyksenjohtaja Pekka Hautakangas. Savonlinnassa ylistyslaulut lauletaan Hengellisestä laulukirjasta. Sen aihejaossa ei ole ylistystä, kiitos kuitenkin on. Kiitos- ja rukouslauluja on yhteensä 68, unohdettuja useimmat. Ovatko ne huonompia kuin käännössäkeet, joita toistetaan? ”On riemu kun saan tulla, Sun Herra temppeliis, Sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis. Polvesta polveen täällä soi ylistyksesi, sieluihin vuotaa rauha ja siunauksesi.” Eikö tämä ole ylistystä, jonka seurakuntaväki voi kajauttaa täysin rinnoin? Tuttu laulu virittää veisaajat juhlamielelle. Vai onko laulu jo liiankin kulunut? Eikö yhteislaulun tulisi olla muutakin kuin ylistystä? Tarvitaan myös rukousta, lohdutusta, hiljentymistä. Entä kutsulaulut? ”Miksi viivyt sä poluill’ maailman, vaikka kuulla saat äänen kutsuvan?” Kaikki vanha ei ole säilyttämisen arvoista eikä kaikki uusi hyvää. Seurakuntalaulu seurakunnan tärkeimmässä tilaisuudessa, sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa, on muuttumassa aika yksinuottiseksi. Nuorille Hengellinen laulukirja lienee tuntematon ja sen vanha nimi Herramme tulee suorastaan huvittava. Nuoret tekevät omaa musiikkiaan omiin tilaisuuksiinsa. He omaksuvat vaikutteita maailmalta. Tarvitaan kaikenlaista musiikkia, uutta ja uudistavaa, mutta myös vanhaa. Muutama vuosi sitten julkaistiin Pitkä kirja –albumeita vanhoista Kitarakuorolaulujakirjan kappaleista uudelleen sovitettuina. Laulukirjaahan kutsuttiin pitkäksi kirjaksi sen pitkänomaisen muodon vuoksi. Levyt olivat suosittuja ja monet sovituksista onnistuneita, osa outoja ja huonosti laulun sanomaan sopivia. Olin viime kesänä sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa Helsingin Saalemissa. Eteisaulan infotiskillä monille kuopiolaisille tuttu Vehosmaan Jukka tervehti iloisesti ja toivotti tervetulleeksi. Seuraavaksi hän kysyi, haluatteko korvatulpat. Korvatulppia jaellen hän kuljeskeli sitten salissa tilaisuuden jo alettua. Ainakin yhdellä lapsella näin kuulosuojaimet. Esiintymässä oli brasilialaissuomalainen ylistysryhmä. Maallisessa kevyessä musiikissa volyymi voi olla suorastaan tyrmäävä. Tärykalvoja koettelevaa musiikkia kuullaan myös seurakuntien tilaisuuksissa. Miksi? Kaikki saa Herralle –laulaa tilaisuutemme tammikuussa osoitti, että vanhoissa, tutuissa lauluissa on edelleen voimaa, tunnetta, sisältöä, sanomaa. Milloin temppelissä on edellisen kerran laulettu: ”Tulta, tulta kaipaamme, tulta taivahan...”? Sadetta olemme kyllä kaivanneet, mutta tultakin tarvitaan. P irjo R onkainen 2 26. helmikuuta 2015 eelimeili Leo Ahosen elämänohje sopii jokaiselle: Kuvaaja: helena kantanen Seurakuntaseniori Leo Ahonen on ollut niin monessa mukana, että hänen elämästään syntyisi helposti kokonainen kirja. K Puoliso Pelastusarmeijasta Vuonna 1953 Leo Ahonen oli juuri päässyt sotaväestä. Oltiin vierailulla veljien luona Kajaanissa ja käymässä Pelastusarmeijan kokouksessa. Leo kutsuttiin yllättäen eteen laulamaan. Isä oli vihjannut, että poika osaa laulaa. Leo näki lavalla nuoren luutnantin kitaroineen ja kysyi, josko tämä säestäisi ja laulaisi melodian niin hän voisi laulaa bassoa. Nuori luutnantti oli Vuokko. Koko tien Hän kanssain kulkee sujui mainiosti ja katseita vaihdettiin. Kajaanin-veljet tulivat Leolle kovin rakkaiksi, kun piti käydä Vuokkoa katsomassa. Kaikkia ei orastava lempi miellyttänyt ja Vuokko lähetettiin Haminaan. Vaan ei hätää, Kotkassakin oli Leolla veli, jonka luona vierailla. – Meidät vihittiin 15.5.1955. Seuraavana päivänä me avasimme pienen lihakaupan Kuopion kauppahallissa, Leo kertoo. Yhteistä matkaa kesti 60 vuotta. Leo menetti Vuokon kesällä 2013. – Minä katselen aamuisin tuota punatulkkutaulua ja tuumin, että sinä olet siinä yksin ja minä tässä, Leo huokaisee – ja kertoo samoin tein, miten tärkeä on seurakunta: – Jos mulla ei olisi seurakuntaa, mulla ei olisi mitään! Pojista ja poikien perheistä on toki iloa ja apua. Seppo ja Kaisu 3 26. helmikuuta 2015 Unkarilainen yllätys Eläkää rauhassa kaikkien kanssa auniin keskustakodin oven avaa ryhdikäs herrasmies, jolla on poikamaisesti tuikkivat silmät. Leo Ahonen, 82, on tehnyt kaikkia mahdollisia seurakunnan töitä, menestynyt liike-elämässä, rakentanut taloja ja mökkejä, huolehtinut perheestään. Hän maalaa tauluja ja kirjoittaa pakinoita ja runoja. Miten ihmeessä hän on ehtinyt? eelimeili Työ sujui, markkinat aukesivat. Leon lähtiessä eläkkeelle Snellmanin johtaja kiitti, että ”Leo on tehnyt meille Kuopiossa sellaisen työn, että sitä ei oteta meiltä koskaan pois”. Eläkää rauhassa Leolta ovat hoituneet kaikki seurakunnan työt emännän hommista kuoronjohtoon. Vanhimmistoon ryhtymistä piti tovi puntaroida. Arvelutti, kelpaisiko niin pyhien miesten joukkoon. Vastuu rukouspiiristä tuntui läheisemmältä. – Kotkasta lähtiessä minä sain näyn. Näin kokouksen, missä oli tupa täysi väkeä ja etupenkissä istui mustapukuisia miehiä kuin presidenttejä ja oli ylistyksen pauhu. Näin talon, missä asuttiin, ja siinä oli paksut kurkihirret katossa. Kokoustilanne oli juuri tuollainen, kun Eelimillä kysyttiin, otetaanko Leo vanhimmistoon. Ja Rönön taloon laitettiin paksut kurkihirret. Leo palveli vanhimmistossa yli kymmenen vuotta. Hänelle tärkeä jae kuuluu: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Room. Taiteilija-Leo ja hänen ensimmäinen öljyvärityönsä vuodelta 1977. Tauluja on syntynyt jo 250. Niillä on kerätty rahaa myös 12:18). Leo iloitsee siitä, että seurakuntemppelin rakentamiseen. nassa vallitsee rauha. Myös omanjotka pyysivät Eelimille. Niilo Heitunnon rauha on tärkeä. Leo lähti asuvat Porvoossa. Heillä on kolme monen oli Suonenjoelta puhumasNuorisojoukko harrasti Leon joh- Wahlroosilta, kun uuden omistajan lasta ja neljä lastenlasta. Kimmo ja sa. Minä takerruin siihen saarnaan, dolla jopa ampumahiihtoa. Kesällä myötä olisi pitänyt kestitä liikeSatu ovat Kuopiossa, samoin heidän Leo kuvaa. pelattiin jalkapalloa, talvella tossu- kumppaneita alkoholin kera. Siitä kaksi tytärtään. Leo seurasi isoveljiään seurakun- palloa. olisi mielenrauha mennyt. – Minulla on hyvä, uskova perhe. nan kuoroon. Erilaisissa kuoroissa Leo sanoo joutuneensa usein – Minusta oli hauskaa tehdä sitä vierähti 40 vuotta. työtä ja kun ne nuoret oli niin innok- kääntämään sen vaikean kiven. Kuopio, Kajaani, Kotka Kauppahallista Leon tie vei Liha- kaita! – Myö ei aina tahota ymmärtää Suvun juuret ovat Nilsiässä. Siellä kunnalle Kajaaniin ja sieltä elintarviPaluu Kuopioon vuonna 1981 oli niitä Jumalan teitä. Myö haluttais, Leokin, 11-lapsisen perheen kuo- ketehdas Wahlroosit Oy:n myynti- hankala. Perhe oli vielä Kotkassa, että kaikki päivät olisi ihania ja kirkpus, asui teini-ikäisenä, kunnes läh- päälliköksi Kotkaan. kun Leo ryhtyi avaamaan Snellma- kaita. Kun tulee heikkoja päiviä niin ti Kuopioon lihakaupan asiapojaksi Ahoset asuivat Kotkassa 20 nille markkinoita Kuopiossa. Hän ollaan valmiita napisemaan mutta 15.9.1948. vuotta. Ne olivat toimeliaita vuosia. asui aluksi tuttavan kesämökillä kun niistäkin pitäisi kiittää, muistut– Sille tielle minä jäin, vaikka veli Seurakunnassa Leo teki erityisesti Vuorelassa. taa Leo. olisi maksanut minun opettajaopin- nuorisotyötä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin – Tein kauppaa puhelimella sieltä. toni Kajaanissa. – Pidin nuorisokerhoa ison maa- Muistan ne ensimmäiset yöt, kun uskon säilyttäminen. Asiapoika tuli uskoon ensimmäi- laistalon tuvassa Pyhtäällä. Sinne minua pelotti. Minä heräsin yöllä ja – Pidä, mitä sinulla on, ettei kusen työpäivänsä iltana. tuli 15–20 nuorta joka viikko. Luettiin kuin enkeli olisi ollut minun vieressä, kaan ottaisi sinun kruunuasi, Leo lai– Illalla oli Väinölänniemellä Raamattua ja todistettiin. Kierrettiin joka sanoi: Älä pelkää, minä olen si- naa Ilmestyskirjaa. juoksukilpailut. Olin menossa sinne ympäri Kymenlaaksoa pitämässä nun kanssasi. Enkä minä sitten enää H elena K antanen mutta tapasin kaksi nuorta uskovaa, kokouksia. pelännyt. – HelenaK– Läsnä Kuvaaja: Unkarin Romanilähetys Yllätyksen koki johtava pastori Heimo Enbuska, joka vieraili tammikuussa Pirjo-Riitta ja Aarne Törmäsen tulevalla työalueella. ”Tule yli ja auta meitä!” K uulemme lähes päivittäin uutisia Itä-Euroopan romanivähemmistön ahdingosta. Matka Kaakkois-Unkariin oli uutisia seuranneelle silmiä avaava kokemus. Vapaaehtoispohjalla alkanut Unkarin Romanimission työ tunnustetaan jo maan päättäjienkin keskuudessa. Tammikuussa mission johtaja, helluntaipastori Albert Durko sai Raul Wallenberg –säätiön palkinnon romanien parissa tekemästään työstä. Unelma kypsyi missioksi Albert Durko oli kymmenvuotias utelias poikaviikari, kun hän livahti alueen romanikortteliin leikkimään siellä asuvien poikien kanssa. Uskovaisen kodin poika löysi siellä elämäntehtävänsä, lähetyskentän, joka olikin yllättävän lähellä. – Pidin pyhäkoulua ja kerroin parhaani mukaan Jeesuksesta, muistelee pastori Durko. – Olin yksi noista pyhäkoululaisista, huomauttaa romanimies Lazlo Surman, jonka vastuulla nykyään on seurakuntien istuttaminen mission työalueella. Durko perusti Romanimission vuonna 1996. Työ koki kuitenkin lopullisen läpimurron vasta muutama vuosi sitten. – Lakimuutoksen myötä alueem- Albert Durko (oik.) palkittiin 19.1.2015 Budapestissa arvostetulla Raul Wallenberg-palkinnolla. Tunnustus myönnettiin Unkarin romanivähemmistön hyväksi tehdystä työstä. me valtaväestö oli siirtänyt lapsensa pois koulusta, jossa heidän mielestään oli liikaa romanilapsia. Jäljelle jäivät opettajat ja 250 lasta, joista noin 90 prosenttia on romaneja. – Viranomaiset pyysivät meitä ottamaan vastuun tuosta koulusta. Opettajien palkat ja kiinteistökulut maksaa edelleen valtio, mutta varat kulkevat meidän missiomme kautta. Viranomaiset luovuttivat samalla periaatteella missiolle myös paikallisen päiväkodin, ja lopulta myös alueen vanhuksista huolehtivan kodinhoitopalvelun. – Meistä tuli hetkessä työnanta- ja yli 1000 työntekijälle! Työtämme ohjaa hengellinen, Jumalalta saatu näky. – Uskomme, että Unkarissa tulee uskoon yli 300 000 romania. Olemme siis vasta alussa. Meidän täytyy valmistaa tie tuolle herätykselle. Tulevaisuutta ja toivoa Unkarissa on noin miljoona romanivähemmistään kuuluvaa. Romanit ovat Itä-Euroopan voimakkaimmin kasvava kansanryhmä, tuolle kasvulle on selkeä syynsä. – Romanityttö voi tulla äidiksi jo 14-vuotiaana. Lapsesta saatava Seikkailua Jumalan reppuselässä Lähettiemme Eveliina ja Juha Huttusen perhe siirtyi viime vuonna Bangladeshista Intiaan. Kirjeessään he kertovat uudesta työstään ja kokemuksistaan. jäi hyvät muistot ja olen todella ylpeä paikallisesta porukasta, joka jatkaa nyt työtä ilman suomalaisia apuvoimia. Intiassa on mukava työskennellä kun toimimme täällä Fida-tiiminä. Siinä on tällä hetkellä viisi suomalaista lähettiä. On ollut todella arvokasta ja helpottavaa tulla työkuvioihin niin, että paikalla on kokeneita konkareita jotka ovat auttaneet perehtymisessä. Fida tekee ja tukee Intiassa lähetystyötä laajalla rintamalla. Tuemme muun muassa kahta raamattukoulua. Työstä Bangladeshissa kietoutuu omaani kuin liaani. Hän käy lämpimäksi ja painavaksi ja on ihan hiljaa. Maanantaijumpan päätös nosti yllättäen palan kurkkuun. Oli tarkoitus hieroa lapsen jalkoja ja käsiä, silitellä ja rentouttaa. Jumppakumppanini näki, että vieressä pieni poika oli kiivennyt äitinsä syliin ja päätti, että hän myös, syliin. Huomasin nieleskeleväni itkua. Mikä siinä niin kosketti, sanattomassa läsnäolossa ja läheisyydessä? Sekö, että pieni ihminen sai hetkeksi unohtaa isänkaipuunsa, puheterapiansa ja heiluvan hampaansa ja levätä mummin sylissä? Hänen hento vartalonsa Omaa kaipuutaniko nieleskelin – milloin viimeksi lepäsin lähellä, turvallisesti ja huolettomana? Sitäkö surin, että ne vuodet jo menivät, kun omat pojat minuun kietoutuivat? Oliko silloin liian vähän ehjiä rauhan hetkiä, kun arki kaikkinensa tunki sylittelijöiden väliin? Isän ikäväkö iski? Vaikea on tässä topakan suorittamisen maailmassa pysähtyä Isän syliin ja vain olla. Lastenpsykiatrin mukaan syli suojaa aivoja. Viriketulvassa elävien pienten ihmisten pitää päästä syliin ja lempeään kosketukseen rauhoittamaan aivojaan. Entäs me isot? Tulkaa kaikki työtätekevät ja ras- kautetut, Hän sanoo. Tulkaa te, jotka huudatte toisillenne, vaikka ette tahtoisi. Tulkaa valvottujen öiden uuvuttamat. Tulkaa aamupakkasissa palelevat ja työstä tai työttömyydestä nääntyneinä kotiin palaavat. Tulkaa kaikki kaipaavat, kaipaatte sitten häntä, jota ei enää ole, tai häntä, joka on lähellä mutta ei läsnä. Tulkaa oman tai toisten kovuuden raskauttamat. Tulkaa silloin, kun ympärillä on liikaa ääntä ja silloin, kun sitä on liian vähän. Tulkaa te, joitten elämä on liian kiireinen ja kevyt – ja te, jotka podette synkkää tyhjyyttä kuilun reunalla. Hän antaa teille levon. Sinkoili- jalle rauhan. Uupuneelle uuden voiman. Mustissa vesissä kahlaavalle valon. Taivaan Isän syli on avoin, läsnä ja lämmin. Siihen saa vain mennä – heittäytyä, taipua tai luuhistua. Hänellä ei ole kiire pois rakkaan lapsensa luota. Taivaan Isän sylissä jokainen saa levätä. H elena K antanen helenakantanen @ hotmail . com Rukousta tarvitaan Enimmäkseen olemme olleet mukana seurakuntien tekemässä slumminuorisotyössä Mumbaissa sekä alueella 17 kyläntaloa, joissa kylien asukkaat voivat käydä peseytymässä, pesemässä pyykkiä ja laittamassa tarvittaessa ruokaa. – Jokaisessa tällaisessa pisteessä on sosiaalityöntekijä, joka auttaa monesti lukutaidottomia ihmisiä. Eveliina ja Juha Huttunen poikiensä Kevinin ja Alexin kanssa rikshan kyydissä. kahdeksan maaseutukylän kehitystyössä. Fidan kummilapsia on Intiassa yli 1100. Toimimme neuvonantajan roolissa, mikä käytännössä tarkoittaa, että annamme seurakunnille koulutusta ja opastusta sosiaaliseen työhön ja hallintoon liittyvissä käytännön asioissa kuten taloushallinnossa. On mahtava työskennellä seurakuntien kanssa joilla on näky ja halu oppia uusia keinoja evankeliumin eteenpäin viemiseksi! Yhdessä rakennamme siltaa ihmisten luo, jotta Hänen valtakuntansa tulisi heitäkin lähelle! Työ on vasta aluillaan ja paljon on tehtävää, joten rukouksia tarvitaan! Leikit parkkihallissa Meiltä kysytään usein, viihdymmekö Mumbaissa. Vastauksemme on, korvaus on usein perheen ja ainakin tytön ainoa tulonlähde. Rahat tosin päätyvät usein muille, kuin tuolle nuorelle äidille. Békésin peruskouluun on perustettu terveyden- ja sosiaalihuoltoon perehdyttävä luokka nuorille, jotka haluavat opiskella sosiaali- tai terveydenhuoltoalan ammattiin. – Tarjoamme tytöille koulutusta, työtä ja tulevaisuutta. Aiemmin olemme pitäneet kokouksia ja kampanjoita, mutta olemme oppineet, että seurakunnan täytyy olla enemmän kuin pelkkää kokoustoimintaa. – Romanimissio on kunnostanut että pääasiassa kyllä, varsinkin jos meidän aikuisten eloa pelkästään ajatellaan. Olemme saaneet ystäviä ja hullaantuneet intialaisesta ruuasta. Pienten lasten kanssa täällä asuminen ja arki on välillä todella haastavaa. Lasten ulkoilumahdollisuudet ovat heikot, leikkipuistot ovat päivisin kiinni ja sielläkin saa olla ihmisten ihmetysten ja kuvausten kohteena. Olemmekohan koskaan olleet puistossa ilman, että joku ei olisi tullut ottamaan kuvaa. Meidän päivittäiseksi ulkoilupaikaksemme on muodostunut parkkihalli, joka on pääasiassa katettu, mutta ulkotilaa. Siellä on vain muutama auto, joten tilaa juoksemiseen, pyöräilyyn, sählyn ja tenniksen pelailuun on sopivasti. Parvekkeen kukkalaatikot on otettu hiekkalaatikkokäyttöön, kun vihannekset eivät ottaneet kasvaakseen. Tunteiden vuoristoa Eläminen vieraissa kulttuureissa on melkoista tunteiden vuoristorataa. Mitä useammassa paikassa asuu, sitä enemmän ajatukset jakautuvat ja jokaiseen paikkaan jää pala sydäntä. Usein etenkin luopumisen tunne on voimakas. Toisaalta tilalle saa mielenkiintoisen ja yllätyksellisen Albert Durko ei ole pyytämässä rahaa. He tarvitsevat kumppanuutta. Mission unelmana on kehittää Békésin romanikoulusta esimerkkikoulu, jonka mallia he voisivat viedä Itä-Euroopan muihin maihin. Tähän he pyytävät suomalaisia kristittyjä mukaan. – Olenko minä se mies, joka tulee uneesi pyytämään: Tule yli ja auta meitä? Albert Durko esittää kysymyksensä suomalaisille suu hymyssä, mutta hänen silmänsä ovat vakavat. – Teemme työtä lasten parissa, joiden kodeissa on toisenlainen kulttuuri ja arvot, kuin mitä me koulussa opetamme. Kuinka rakennamme sillan kahden erilaisen maailman välille? Kysymykset jäävät ilmaan vastausta vaille, mutta näyn valtaama mies jakaa sydämensä kipua vieraidensa kanssa. – Tarvitsemme teidän suomalaisten osaamista uudistaessamme kouluamme, nostaessamme yhtä Euroopan nopeimmin kasvavaa kansanryhmää siitä alennustilasta, johon he ovat ajautuneet. ”Olenko minä se mies, joka pyytää teiltä: Tule yli ja auta meitä?” Tämän kysymyksen lupasimme viedä tuliaisina Kuopion helluntaiseurakunnalle. H eimo E nbuska seikkailun Jumalan reppuselässä. Viiden vuoden sisällä neljä muuttoa ja neljä eri maata on omiaan kasvattamaan luonnetta. Kolmevuotias esikoisemme Kevin on asunut suurimman osan elämästään ulkomailla. Vielä pitkään Intiaan muuton jälkeen poika puhui Bangladeshista. Ei meillä Suomea ole ikävöity, vaan kotia, jossa luotiin ensimmäiset kaverisuhteet ja muistot. Isovanhempia kyllä ikävöidään ja usein leikitään, että lennetään Suomeen tekemään lumiukkoja. Rakastavien helmassa Seurakunta jossa käymme, on ollut keskeisessä asemassa kotiutumisessamme. Ihmiset ja heidän välittämisensä ja keskinäinen rakkautensa ovat tehneet meihin suuren vaikutuksen. Sen hedelmä on ollut meille siunauksena monta kertaa. Kun omat läheiset ovat kaukana, saamme olla hyvin kiitollisia, että poikamme saavat kasvaa niin monen rakastavan varatädin ja –sedän helmassa. Se on ollut konkreettinen kokemus Jumalan huolenpidosta. Kun jostakin luopuu, saa jotakin tilalle. Kyllä Jumala hölömöistään huolen pittää! E veliina ja J uha H uttunen 4 eelimeili 26. helmikuuta 2015 Varkkitilaan siivoojia, NYT! Temppelin siivous on vapaaehtois- ten vastuulla kuten se on ollut aina. Siivousta koordinoi Paula Hämäläinen (puh. 044 334 0426). Vaikka uusia vapaaehtoisia tuli viime vuonna mukaan, 2-3 tilaa on edelleen ilman siivoojaa ja kaikissa ryhmissä olisi tilaa uusille voimille. -Mitä enemmän on tekijöitä, sitä vähemmän se rasittaa yhtä siivoojaa, Paula huomauttaa. Kiireellisin vailla siivoojia oleva paikka on ns. varkkitila tai teetupa, monella nimellä tuttu tila alasalin vieressä. Siellä on niin paljon huonekaluja ja muuta tavaraa, että siivoaminen yksin on voimia ja aikaa vievää. Työparille riittäisi tunti. Paulan toiveissa olisi muutamia nuorten tiimejä, jotka vuorotellen huolehtisivat oman tilansa siivouksesta. Koska tilaa käytetään paljon, tarvitaan sekä imurointia että kostealla pyyhkimistä. Siivoaminen ei ole ydinfysiikkaa eikä rakettitiedettä. Jokainen osaa, siivouskomeroissa on ohjeet ja Paula opastaa tarvittaessa. Eikä siivoaminen on pelkästään naisille sälytetty kuorma. Miehetkin osaavat ja miehiä tarvitaan. Siivouksessa on kysymys suurista summissa. Seurakunta olisi heti konkurssissa, jos siivous teetettäisiin ulkopuolisilla. PR Suursiivous on lauantaina 11.4.2015 klo 9.00 alkaen. Silloin tarvitaan paljon tekijöitä! Helvi Halmeen kuulumisia Perhepiiristä Kauan odotettu ja rukoiltu taivaan lahja Aaro syntyi 29.marraskuuta 2014 Elina ja Joni Tuukkasen perheeseen. Vuosi 2014 toi monia muutoksia seurakuntamme iäkkäälle lähetysveteraanille Helvi Halmeelle. Hän on arvostanut itsenäistä asumista omassa kodissaan vaikka terveysongelmia alkoikin ilmetä yhä enemmän. Viime keväänä Helvi koki suuren menetyksen, kun hänen läheinen ystävänsä ja työtoverinsa Orvokki Virta nukkui pois. Todennäköisesti menetys heikensi Helvin jaksamista entisestään ja kotona pärjääminen vaikeutui vähitellen. Useiden sairaalajaksojen jälkeen hän sai paikan Roinilan hoitokodista Kortejoelta marraskuusta lähtien. Hän on kotiutunut sinne hyvin ja toteaa tyytyväisenä, että ”täällä on hyvä olla ja vointikin on aika hyvä. Vieraat ovat tervetulleita”. Roinilan hoitokodin osoite on Vehmersalmentie 735, rak. 1 71130 Kuopio, puh. 017 3621249 Kuvaaja: noora kulhomäki Hallituksessa ovat Timo Kauppinen, pj., (edessä vas.), Pirjo Ronkainen, Erja Nousiainen, Harri Ulmanen (keskellä vas.), Reetta Liukkonen, Kari Hyttinen, Jarkko Soininen (takana vas.) ja Seppo Heikkinen, varapj. Kuvasta puuttuu Jani Makkonen. KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTA Vuorikatu 29, 70100 KUOPIO Puhelin: 050 373 3543 Sähköposti: toimisto@eelim.net Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13 Johtava pastori Heimo Enbuska 050 433 0964 heimo.enbuska@eelim.net Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 jyrki.liukkonen@eelim.net Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava Hannele Voutilainen 044 349 7116 hannele.voutilainen@eelim.net Toimisto Marjaana Enbuska 050 553 0817 marjaana.enbuska@eelim.net Lähimmäistyö Raija Räsänen 050 372 7119 rasaset@dnainternet.net Talonmies Markku Hämäläinen 044 334 0425 markku.esa.hamalainen@gmail. com Emäntä Maarit Vuorenniemi 044 971 9912 maarit.vuorenniemi@eelim.net Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea FI 13 1078 3000 2508 51 Viitenumerot: Seurakunta 3010 Lähetystyö 4200 Kiinteistöt 5500 RV-lehden maksut 6350 Diakonia 6431 Muista käyttää viitenumeroita! RENGASPARI OY Itkonniemenkatu 25 70500 Kuopio Puh. (017) 261 4203, 263 2755 Renkaat ja vanteet henkilö ja pakettiautoihin, myös matkailuautoihin ja vaunuihin. Tutustu kaupungin laajimpaan valikoimaan. ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA! rengaspari.fi NISSAN – SUBARU Autoja Väänäseltä jo 50 vuoden ajan! Hallitus jakaantui tiimeihin Rukoushuoneyhdistys Elim ry:n on aloittanut työnsä osittain uusin voimin. Uutta on myös hallituksen jäsenten työskentely kolmessa tiimissä asioiden hoidon tehostamiseksi ja sujuvoittamiseksi. Taloustiimiin kuuluvat Reetta Liukkonen, Seppo Heikkinen ja Kari Hyttinen. Kiinteistötiimissä ovat Harri Ulmanen, Jarkko Soininen ja Jani Makkonen. Keittiö/siivoustiimissä ko. alueen pulmia pohtivat Erja Nousiainen ja hallitus allekirjoittanut. Rahastonhoitajana jatkaa Heli Väätäinen, joka jäi pois hallituksesta viime vuoden lopussa. Viime vuosi oli monien uusien avausten vuosi ja taloudellinen tilannekin oli pääosin kohtalainen. Minkäänlaiseen huolettomuuteen ei ole kuitenkaan varaa vaan tuttuun tapaan edelleen on elettävä tarkan euron taloutta ja kaikki hankinnat mietittävä huolellisesti. Temppelin vihkiäisistä on vuoden kuluttua tammikuussa pyöreät 30 vuotta. Tänä vuonna kiinteistön huoltoon kiinnitetään erityistä huomiota ja listataan tarvittavat korjaustoimenpiteet. PR Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta! Rukoushuoneyhdistys Elim ry:n kevätkokous sunnuntaina maaliskuun 29. päivänä 2015 klo 12.15. Yhdistyksen jäsenet voivat tehdä hallitukselle esityksiä asioista, joita haluavat kokouksessa käsiteltäviksi. Ne on toimitettava hallitukselle kuukautta ennen kokouspäivää. Muistathan RV:n tilausmaksun! Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00 Eelimeilin työryhmä: Seuraava Eelimeili ilmestyy 29.4.2015. Helena Kantanen 050 534 5014 Aineistot 6.4.2015 mennessä pirjo.ronkainen @gmail.com Noora Kulhomäki 050 522 7946 Pirjo Ronkainen 044 083 2358 Anu Ruusunen 040 7085221
© Copyright 2024