Hyvä sijoitus
Pesäpuun lehti 2/2015 Hyvä sijoitus Pesäpuun lehti 2/2015 3 .............. Puheenjohtajalta 4 .............. Vieraskynä 6 .............. Lapsen etu pohjoismaisesta näkökulmasta – hyviä käytäntöjä ja haasteita 8 .............. ”Lapset hyötyvät ja me muut ymmärretään lasta paremmin” 11 ............ Kadonneet lapset ja aikuiset 12 ............ Selviytyminen sijoitetun lapsen silmin – keinoja ja kokemuksia 14 ............ Kiitos Uusi projektityöntekijä Selviytyjiin 15 ............ Kehittämistyötä yhdessä 18 ............ ”Kun sydämessä asuu ilo ja ylpeys” 20 ............ ”Perusasiat kuntoon, jotta voi unelmoida!” Valoa Näkyvissä II -seminaarin tunnelmia 27 ............ Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri Julkaisija Päätoimittaja Pesäpuu ry Ilmarisenkatu 17 A, 40100 Jyväskylä puh. (014) 332 2500 toimisto@pesapuu.fi www.pesapuu.fi Raili Bäck-Kiianmaa, raili.back@pesapuu.fi Iso Roobertinkatu 1 A 5, 00120 Helsinki Taitto Piritta Schulz, piritta.schulz@pesapuu.fi Painopaikka Kariteam, Jyväskylä 2 Pesäpuun lehti • 1/2015 Hallitus lupaa uudistaa lastensuojelua J uha Sipilän hallitusohjelmassa luvataan, että lastensuojelua uudistetaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin keskittyväksi ja byrokratiaa vähennetään. Tässä on sopivasti ”kolme pointtii”. Hyvä uutinen on, että lastensuojelua uudistetaan. Juuri tähän Pesäpuulla on paljon annettavaa ja hyviä käytäntöjä kehiteltynä, jopa tutkimukseen perustuvia. Ennen kaikkea meillä on koottua ja analysoitua kokemustietoa niin lapsilta, nuorilta, läheisiltä kuin ammattilaisilta. Meillä on tietoa nykytilanteen kipukohdista ja siitä, mihin suuntaan lasten näkökulmasta olisi hyvä edetä. Uudistamista todella tarvitaan. Hyvä uutinen on myös, että uudistus naulataan paremmin asiakkaiden tarpeisiin keskittyväksi. Tämä on ollut kestävä Pesäpuun linja. Haluamme erityisesti korostaa lapsen oikeuksia sijaishuollossa ja sen jälkeen. Silloin kun julkinen valta puuttuu perheen elämään ja ottaa julkisen vanhemmuuden tehtävät, on kysymys erityisestä tilanteesta. Siinä pitää voida valjastaa kaikki resurssit, niin yleiset kuin erityiset, niin läheisverkoston kuin ammattilaisten juuri sen lapsen tarpeiden ja tilanteen mukaan – unohtamatta lapsen läheisiä ja heidän tarpeitaan. Turhan byrokratian vähentämistä tarvitaan. Turhaa byrokratiaa ei kuitenkaan ole se, joka on luotu turvaamaan lapsen oikeuksien toteutumista ja lasten tasavertaista kohtelua. Turhasta ja vahingollisesta byrokratiasta kuultiin esimerkkejä Valoa näkyvissä –foorumissa 10.9.2015. Kuullut käytännöt eivät olleet hyviä, mutta ne olivat tosia. Miten näihin kohdennetut byrokratiatalkoot saadaan käyntiin? Ei yksin, Puheenjohtajalta Tarja Heino vaan yhdessä viestit on vietävä näiden esimerkkikaupunkien päättäjille. Valoa näkyvissä -foorum toi esiin kokemustietoa päättäjille ja vaikuttajille 10.9.2015. Puhuttiin kohtaamisesta, leimoista, jälkihuollosta. Keskustelussa risteili lähestymistavat äärimuodoissaan: ihmisen tarve vai järjestelmän ehdot; yleinen vai erityinen; normi vai norminpurku, tavoitteet vai todellisuus; vastuunotto vai vastuunsiirto; kauaskatseisuus vai kvartaalimeno. Pesäpuu kantaa yhteiskunnallista vastuuta asioista, joiden uudistaminen on tarpeen sijaishuollossa olevien lasten näkökulmasta. Keskustelu jatkuu. Saimme foorumilla eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtajan lupauksen lukea nuorten hänelle toimittamat viestit aina ryhmän kokouksen alussa. Nuoret kokemusasiantuntijat saatetaan vielä nähdä eduskunnan käytävillä! Pesäpuun lehti • 1/2015 Teksti: Tarja Heino hallituksen puheenjohtaja Pesäpuu ry Kuva: Antero Aaltonen 3 Lapset tarvitsevat uskoa tulevaan L astensuojelun tehtävänä on vastata monenlaisiin lasten ja perheiden arkielämän ongelmiin. Joka päivä lastensuojelussa työtä tekevät kohtaavat apua, tukea, hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevia perheitä, lapsia ja nuoria. Tilastojen mukaan lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaiden kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Lastensuojelu nousee julkisen keskustelun kohteeksi silloin, kun jotain dramaattista tapahtuu. Tästä on viime kuukausilta esimerkkejä niin laitos- kuin perhehoidostakin. Lastensuojelun hyvistä vaikutuksesta puhutaan vähemmän. Suurin osa lastensuojelussa olevista lapsista saa apua ja tukea kuormittuneen lapsuutensa vastapainoksi, keinoja selviytyä ja käsitellä omaa historiaansa, uskoa tulevaisuuteen. Sijaishuollossa olevat lapset toivovat, että suhteet biologiseen perheeseen, ystäviin ja sukulaisiin säilyvät. He toivovat, että heidän kanssaan elettään tavallista arkea, ei vain rahan takia, vaan aidosti välittäen. He toivovat oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuuden uskon vahvistusta. Kovin tavallisilta toiveilta nämä kuulostavat. Luin artikkelin kahdesta sisaruksesta, jotka olivat elivät lapsuutensa toisistaan tietämättä ja kohtasivat aikuisina. Toinen oli elänyt adoptioperheessä, toinen sukulaisten luona. Molempien muistot lapsuudesta olivat positiivisia. Sijaishuollon muodolla ei ollut väliä, molemmistä oli pidetty huolta ja aikuiset olivat pysyviä, läsnä olevia. Oman lapsen syntymä herätti pohtimaan menneisyyttä ja käymään sitä läpi. Näin sisarukset löysivät toisensa. Tällaisia selviytymistarinoita me tarvitsemme. Lastensuojelu on osa yhteiskunnallista kokonaisuutta, sen arvoja ja resursseja ja osaamista. Hyvinvointia edistävässä työssä vannotaan Vieraskynä RItva Karinsalo nyt yhteistyöhön yli sektori- ja momenttirajojen, sekä ongelmien ehkäisyyn. Ei ole uutta lastensuojelussa! Samanaikaisesti emme saa jättää panostamatta niihin lapsiin ja nuoriin, joiden kasvuolosuhteet ovat vaarantaneet kehityksen, joiden käytöshäiriöt, psyykkinen oireilu, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat, oppimisvaikeudet, päihdeongelmat tai rikollinen käyttäytyminen yhdessä ja erikseen ovat tehneet heistä intensiivistä ja pitkäjänteistä hoitoa tarvitsevia. Kaikilla lapsilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen ja se on meidän kaikkien aikuisten vastuulla. Kilpailutukset ja halvat ratkaisut eivät näitä lapsia auta. Seuraamme nyt henkeä pidätellen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virtaa kohti Eurooppaa. Jokaisen lapsen katse isän tai äidin sylissä pysäyttää. Samalla näemme, että lapset keksivät leikkinsä ja touhunsa myös rautatieasemille ja pakolaisleireillä. Heillä on usko parempaan huomiseen. Millaisen lasten suojelun ja tulevaisuuden me voimme tarjota näille lapsille ja heidän perheilleen. Voivatko he tuntea itsensä tervetulleiksi? 4 Teksti: Ritva Karinsalo sosiaalineuvos Kuva: Nina Dodd Pesäpuun lehti • 1/2015 Pesäpuun lehti • 1/2015 5 Lapsen etu pohjoismaisesta näkökulmasta – hyviä käytäntöjä ja haasteita Pohjoismaisille lastensuojelupäiville Turun Logomoon 26.–28.8.2015 kokoontui yli 400 pohjoismaalaista lastensuojelun asiantuntijaa. Tapetilla olivat mm. lapsiköyhyyden ja osallisuuden kysymykset. Koulun tärkeä rooli sijaishuollossa Skolfam tiennäyttäjänä uostassa olevien lasten koulunkäynnin tukea pohdittiin yhteispohjoismaisessa alaseminaarissa, School and educational support for children in care . Esillä olivat ruotsalainen Skolfam-malli, tanskalainen LukOp-kokeilu sekä suomalainen SISUKAS-interventio. Psykologi, koordinaattori Rikard Tordön kertoi, että perhehoitoon sijoitetun lapsen tukea Skolfam-mallilla toteutetaan Ruotsissa alakouluissa jo 25 kunnassa. Interventio koskettaa 532 perhehoitoon sijoitettua lasta, joista 249 on käynyt läpi koko prosessin. Periaatteina mallissa ovat levitettävyys, monialainen yhteistyö, en- H Rikard Tordönin mukaan sijoitetun lapsen koulunkäynnin tukimalli Skolfam on levinnyt laajalle Ruotsiin. 6 Pesäpuun lehti • 1/2015 naltaehkäisy sekä vaikuttavuuden mitattavuus. Tulokset ovat erittäin lupaavia. Mukana olleista lapsista 80% on sijoittunut lukio-opintoihin. Yhteistyökunnissa 411 lasta odottaa mukaan pääsyä. Kuntien toimintaa koordinoi Almänna Barnhuset. Lisätietoja: www.skolfam.se Tanskan LukOp-kokeilu Tutkija Luna Kragh Andersenin mukaan Tanskassa meneillään olevassa kokeilussa 50 huostaanotetulle lapselle tarjotaan tukea kotona. Sijaisvanhemmat saavat samanaikaisesti Time2learn-koulutusta ja konsultaatiota. Esikuvana on kanadalainen The Kids in Care-projekti. Toinen lapsiryhmä (n=50) saa Skolfam-mallin mukaista LukOp-tukea koulussa. Kolmanteen, kontrolliryhmään on valittu 50 lasta, joille toteutetaan vain alku- ja loppumittaus. Vertailevan tutkimuksen tulokset julkaistaan 2016. SISUKAS-pilotin tuloksia Keski-Suomessa toteutetun SISUKASprojektin 2012–2016 päätulokset julkistettiin työpajassa. Sijoitetuille lapsille (n=20) toteutetun kaksivuotisen kouluun ja kotiin tarjotun tuen vaikuttavuus on todennettu strukturoiduin mittarein. Ryhmätasolla tarkasteltuna lapset ovat edistyneet erityisesti matematiikan, ja kirjoittamisen osa-alueilla, luetun ymmärtäminen oli myös vahvaa. Kognitiivisissa testeissä muutos ei näy yhtä selvästi. Opettaja-oppilassuhteet ovat pysyneet intervention aikana pääsääntöisesti läheisinä ja konflikteiltaan vähäisinä. Ilahduttavia muutoksia on myös nähtävissä lasten psykososiaalisessa hyvinvoinnissa vanhempien, opettajien ja lasten itsensä raportoimana. Sosiaaliset taidot ovat vahvistuneet osalla lapsista. Kaverisuhteisiin, käyttäytymiseen, tarkkaavuuteen sekä tunne-elämään liityvissä huolen aiheissa on nähtävissä vähenemistä. Lapsiryhmä erottuu kuitenkin edelleen vertaisistaan keskimääräisesti enemmän huolta herättävänä. Sijaisvanhempien raportoima huoli lasten psyykkisestä oireilusta kotona on tavallista suurempaa. Erityisesti huoli lasten sisäänpäin suuntautuneesta oireilusta (ahdistuneisuus, masennus, somaattiset oireet) on lisääntynyt ulospäin suuntautuneen oireilun (aggressiivisuus, uhmakkuus) rinnalla. Onkin perusteltua, että sijoitetut lapset saavat tarvitsemaansa yksilöllistä tukea peruskoulun loppuun saakka. Myös lähiaikuiset tarvitsevat tietoa ja tukea voidakseen tukea lapsia arjessa. Vaikka lasten tarinat ja kehityskulut ovat yksilöllisiä, laadulliset tulokset kertovat menestystarinaa. Opettajien, sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kokemukset sekä lasten muutostarinat ovat rohkaisevia ja myönteisiä. Tuella on ollut monen lapsen kohdalla ratkaiseva merkitys. Aikuisten tietoisuuden lisääntymisen myötä on tapahtunut muutosta myös asenteissa. Yhteinen ponnistelu perhehoitoon pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja osallisuuden toteutumiseksi pohjoismaissa vaatii vielä panostusta. Tässä kohtaa intervention päättyessä Keski-Suomessa on kuitenkin pienen juhlan paikka. Lasten selviytyvyyttä voidaan tutkitusti edistää ja riskien ennaltaehkäisy on mahdollista, kun yhteistä tahtotilaa löytyy. Lue lisää: www.sijoitettulapsikoulussa.fi Kuvat ja teksti: Christine Välivaara SISUKAS-projekti, Pesäpuu ry Pesäpuun lehti • 1/2015 7 ”Lapset hyötyvät ja me muut ymmärretään lasta paremmin” Olen saanut olla mukana kahden vuoden ajan SISUKAS-tiimin kanssa ja muiden tahojen kanssa yhteistyössä kehittämässä sijoitettujen lasten koulunkäyntiä. Miten paljon asioita onkaan tapahtunut, miten paljon tunteita herännyt ja miten paljon ymmärrys lisääntynyt itse kullakin! Kun katselen taaksepäin, päällimmäisenä itsellä on ilo, kiitollisuus ja oivaltaminen. Voin hankkeessa mukana olevien sosiaalityöntekijöiden tavoin todeta: ”nyt ymmärrän, kuinka tärkeä asia koulunkäynti lapselle on”. Sosiaalityöntekijän keskeinen rooli S ijoitetun lapsen koulunkäyntiin liittyvistä asioista vastaa viime kädessä aina lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, vaikka hän ei olekaan lapsen arjessa mukana. Sosiaalityöntekijä huolehtii siitä, että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja palvelut. Tätä varten hän tarvitsee avukseen ja ympärilleen muita toimijoita, jotka ovat eri tavoin mukana lapsen elämässä. SISUKAS-hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut lapsen elämässä mukana olevien aikuisten yhteistyön tiivistäminen. Sijaisvanhempien ja opettajien kertoman mukaan jo se, että sosiaalityöntekijä tulee rinnalle pohtimaan lapsen asioita helpottaa myös omaa tehtävää. Sosiaalityöntekijällä on tieto, miten lain mukaan tulee toimia esimerkiksi silloin, kun koulussa tehdään kauaskantoisia ratkaisuja lapsen elämää 8 Pesäpuun lehti • 1/2015 ajatellen. ”Verkostopalaverit ovat koulussa tärkeitä, myös oman työn kannalta. Kouluun on tullut ymmärrystä lapsen tilanteesta ja sijaisvanhemmat ovat saaneet ”vinkkejä”, millä helpottaa lapsen tilannetta.” Koulu tarvitsee opetuksen kannalta välttämättömät tiedot lapsesta Koulun ei tarvitse tietää esimerkiksi lapsen huostaanottoon ja sijoitukseen johtaneita syitä. Jotta opetus ja koulunkäynti pystytään järjestämään niin hyvin kuin mahdollista, on koululle kuitenkin annettava välttämättömät tiedot lapsesta itsestään ja hänen elämästään. Tieto huostaanotosta on koululle välttämätön, sillä sijoitettujen lasten koulunkäyntiin liittyy tiettyä lainsäädäntöä, joka tulee ottaa huomioon. Huoltajuus säilyy huostaanoton jälkeenkin lapsen biologisilla vanhemmilla. Heillä on oikeus saada tietoa lapsensa koulunkäynnistä sekä olla osallisena siinä mahdollisuuksiensa mukaan. Sosiaalityöntekijällä on lastensuojelulaissa säädetty yhteistyövelvoite huoltajiin päin. Näin vanhemmat saavat tarvittavat tiedot ja voivat olla lapsen tukena koulunkäynnissä. Sijaisvanhemmalla on erittäin keskeinen rooli lapsen koulunkäynnissä. Sijaisvanhempi vastaa lapsen arjen sujumisesta ja käytännössä huolehtii esimerkiksi kouluyhteistyöstä. Roolien selkiyttäminen lapsen verkostossa Osana SISUKAS-toimintamallia olemme hankkeessa mukana olevien sosiaalityöntekijöiden kanssa pohtineet ja jämäköittäneet erityisesti sitä nivelvaihetta, jossa sijoitettu lapsi aloittaa koulunkäynnin tai vaihtaa koulua. Tässä alkuvaiheessa sosiaalityön- tekijä on yhteydessä kouluun ja kutsuu tapaamiseen lapsen ja hänen verkostonsa. Tapaamisessa jokainen verkostoon kuuluva saa itse kertoa omasta roolistaan ja sovitaan vastuista ja tehtävänjaosta. Yksilöllisesti jokaisen lapsen kohdalla mietitään, mitä tutkimuksia lapselle on perusteltua tehdä, millä aikataululla ja miten lasta jatkossa seurataan. Erityisen tärkeää on tuoda esiin lapsen vahvuuksia ja kuulla lasta itseään. Lapsi saa itse kertoa siitä, missä hän kokee pärjäävänsä hyvin ja missä koulunkäyntiinsä liittyvissä asioissa hän mahdollisesti toivoisi saavansa apua. Kun lapsen koulunaloituksen tai koulunvaihdon alkuvaihe hoidetaan huolellisesti, helpottuu kaikkien toiminta jatkossa. ”Lapsi on saanut tarvitsemaansa apua ja tukea koulunkäyntiin, ”piilossa” olleet haasteet koulunkäynnissä ovat tulleet esille. Lapsen itsetunto on vahvistunut. Lapsi on saanut paljon myönteistä palautetta ja toisaalta korjaavia kokemuksia. Sisukkaan avulla lapsi on päässyt tutkimuksiin ja on löydetty diagnoosi, minkä avulla lapsi saa nyt oikeanlaisen tuen.” Lasten vahvuuksien esiin nostaminen tärkeää Sijoitetut lapset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan kaikki lapset ovat omanlaisiaan. Heillä on paljon vahvuuksia , ja suurimmalla osalla koulu sujuu hyvin ilman erityisempää tuen tarvetta. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että jotkut oppimisvaikeudet saattavat ilmetä vasta ylemmillä luokilla. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla isoja ongelmia, jotta voidaan yhdessä kokoontua. Vielä tärkeämpää on lapsen saada kuulla palautetta silloin, kun asiat sujuvat. Oli koskettavaa kuulla, kuinka erään oppilaan palaverissa kiireinen opettaja totesi: ”Minä etukäteen ajattelin, että Pesäpuun lehti • 1/2015 9 miten tästä tytöstä riittää puhuttavaa koko tunniksi. Tosi mukavaa on nyt ollut keskustella siitä, miten hyvin lapsella asiat sujuvat ja itse tajuta, kuinka on osaltaan saanut olla mukana vahvistamassa lasta.” Erään toisen lapsen oppimissuunnitelmapalaverissa yhdessä todettiin, että eikö ole mukava säännöllisesti kokoontua yhteen kehumaan lasta sekä jakamaan yhdessä lapsen kanssa positiivinen palaute. Yhteistyössä on voimaa S On ollut ihana nähdä, kuinka hankkeessa mukana olevien lasten hyvinvointi on lisääntynyt. Tämä tuskin olisi ollut mahdollista ilman yhdessä tekemistä. Kehittämistyötä ei voi tehdä yksin, ja olen sosiaalityöntekijänä saanut oppia valtavasti uusia asioita eri ihmisiltä ja eri tavoista tehdä työtä. Matkan varrella on ollut voimaannuttavaa nähdä, kuinka innokkaasti sosiaalityöntekijät, koulun väki ja sijais- vanhemmat ovat osaltaan olleet mukana kehittämistyössä. Tavoitteena jatkossa on, että kouluikäisen lapsen siirtyessä sijaishuoltoon sosiaalityöntekijä muistaisi heti alkuvaiheessa olla yhteydessä kouluun ja sopia yhteisestä tapaamisesta. Jokaisen tahon on myös tärkeää osaltaan huolehtia siitä, että lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on ajan tasalla lapsen tilanteesta. ”Sisukkaasta on hyötynyt sijaisvanhemmat, sos.tt, koulu… jne, mutta kaikista eniten hankkeesta on hyötynyt lapsi!! Todella tärkeää työtä ja toiveena, että malli saadaan sisään lastensuojelun/sijaishuollon rakenteisiin.” Teksti: Johanna Liukkonen Kuva: Christine Välivaara SISUKAS-projekti, Pesäpuu ry Kursivoidut sitaatit ovat hankkeessa mukana olleiden sosiaalityöntekijöiden kommentteja. naari i em Koulu turvapaikkana? - oppilaan psyykkistä hyvinvointia edistämässä To 5.11.2015 klo 9.30-16.00 JAMK, Dynamon auditorio, Piippukatu 2, Jyväskylä Ilmoittautuminen 5.10.2015 mennessä www.pesapuu.fi/ kouluturvapaikkana 10 Pesäpuun lehti • 1/2015 Kadonneet lapset ja aikuiset Puheenvuoro kansainvälisessä konferenssissa Bryssel 8.–10.7.2015 Sijoituspaikasta luvatta poistumiset tai palaamatta jäämiset luokitellaan kansainvälisesti yhdeksi kadonneiden lasten luokaksi. Suomessa viranomaisten ja muiden toimijoiden käytännöt ovat erilaisia. Tosiasiassa kukaan Suomessa ei tiedä luvatta poistumisten tai palaamatta jäämisten tosiasiallista määrää. T utkin nuorten luvatta poistumisia ja palaamatta jäämisiä sijaishuollossa omissa kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmissani ja jatkan aiheen syventämistä väitöskirjassani. Missing Children Europen, Portsmouthin yliopiston ja Brysselin Vrije -yliopiston Brysselissä 8.–10.7.2015 järjestämä toinen kansainvälinen kadonneiden lasten ja aikuisten konferenssi oli tilaisuus, jossa esittelin alustavia tutkimustuloksia vuosina 2013–2014 poliisille raportoiduista tapauksista. Tutkimusaineistoni käsittää 4725 poliisin kirjaamaa ilmoitusta lastensuojeluviranomaiselle antamasta virkaavusta. Periaatteessa luvatta poistumiset tai palaamatta jäämiset eivät kuulu Suomessa kenellekään viranomaiselle tai toimijalle. Alustavat havainnot Kahden vuoden aikana kirjatut ilmoitukset eivät tarkoita pelkästään luvatta poistumista tai palaamatta jäämistä, vaan osa niistä on myös muunlaisia virka-apupyyntöjä. Osa ilmoituksista koskettaa useaa samanaikaisesti poistunutta nuorta, osassa taas kirjataan poistuneeksi yhdestä nuoresta useita kertoja samaan ilmoitukseen. Joissakin ilmoituksessa on kerätty kaikki kaupungin virka-apupyynnöt samaan ilmoitukseen. Poliisin, lastensuojeluviranomaisten ja sijoituspaikkojen käytännöt ja aktiivisuus vaihtelevat lapsen tai nuoreen palauttamiseen liittyvissä toimissa, tiedonvaihdossa ja kirjaamiskäytännöissä. Eräs irlantilaistutkija kuvasikin Suomen tilannetta epätoivoiseksi. Tutkimukseni keskittyy myös kehittämiseen. Konferenssin muu anti Brysselin konferenssissa oli mukana tutkijoita, lainvalvontaviranomaisia ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Itse olin mukana Missing Children Europen tapahtumassa toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2013 ihmeteltiin, että Suomessa ei ole kadonneiden lasten auttamiseen ja löytämiseen valjastettua 116 000 -puhelinpalvelua. Edelleenkin Suomi on yhä ainoa Euroopan Unionin jäsenvaltio, jossa tuo numero ei ole käytössä. Alustavat tutkimustulokset ja Suomen haluttomuus 116 000 -puhelinpalvelun käyttöönotossa pitävät yllä motivaatiotani julkaista lopulliset tutkimustulokseni. Myös Missing Children Europe on ilmaissut halukkuutensa saapua Suomeen keskustelemaan kateissa olevien lasten kokonaistilanteesta. Pesäpuun lehti • 1/2015 Teksti: Sami Isoniemi Selviytyjät, Pesäpuu ry 11 Selviytyminen sijoitetun lapsen silmin – keinoja ja kokemuksia K eväällä 2015 valmistuneessa pro gradu -tutkimuksessa annetaan puheenvuoro seitsemälle perhehoitoon sijoitetulle 12–17-vuotiaalle lapselle, jotka kertovat omasta menneisyydestään, nykyisestä elämäntilanteestaan ja tulevaisuuden haaveistaan. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin niitä keinoja, jotka ovat auttaneet heitä eheytymään vuosien varrella. Tutkimus osoitti, kuinka valtavasti lapset omaavat sisäisiä voimavaroja ja potentiaalia selviytyä vaikeistakin kokemuksista. Haastatellut lapset kokivat sijoituksen vaikuttaneen pääasiassa positiivisesti esimerkiksi omiin taitoihin, saatuihin elämänkokemuksiin, itsevarmuuteen ja välitetyksi tulemisen tunteeseen. Oman menneisyyden käsitteleminen eri keinoilla, esimerkiksi puhumalla tuki lapsen ymmärrystä siitä, mitä omassa menneisyydessä oli tapahtunut ja miksi. Lapset ajattelivat itsestään suurimmaksi osaksi positiivisesti, pitivät itseään vahvoina ja monet kuvailivat itseään selviytyjiksi. Selviytyminen vastoin todennäköisyyksiä Resilienssin käsite kumpusi tutkimusaineistosta selvästi esiin. Resilienssillä tarkoitetaan todennäköisyyksien kumoa- Resilienssi on kuin supersankarin viitta lapsen suojana, mutta senkin vahvistuminen vaatii aikuisen sanoja ja tekoja. 12 Pesäpuun lehti • 1/2015 mista, pärjäämistä ja eheytymistä, ja se viittaa yksilön kykyihin selviytyä vaikeista olosuhteista. Aineistosta nousi teemoittelun myötä esiin seitsemän seikkaa, jotka tukevat lasten resilienssiä ja hyvinvointia: oman menneisyyden käsitteleminen, positiivinen asenne ja minäkuva, harrastukset ja vapaa-aika, tunnetaidot, yksi tai useampi läheinen ihminen, puhuminen ja tulevaisuusorientaatio. Jokaisella seitsemällä eri selviytymisen keinolla on tärkeä roolinsa lapsen elämän kokonaisuudessa, mutta osa-alueet painottuivat eri lapsilla eri tavoin. Jo muutamakin vahva selviytymistä tukeva seikka voi auttaa läpi vaikeiden aikojen. Joillain lapsilla tärkein kannatteleva seikka on ollut menneisyyden pahan olon selättäminen puhumalla, toisella oman lemmikin tuki ja turva, kolmannella vakaa usko hyvään tulevaisuuteen. Puhumisen merkitystä korostettiin erityisen tärkeänä selviytymisen kannalta. tarinoista luottamuksen tunteena elämään ja tulevaisuuteen, ajatuksena siitä, että asiat järjestyvät lopulta parhain päin. Positiivinen asenne auttaa jaksamaan hankalampiakin aikoja. Kuinka aikuinen voi tämän tutkimuksen perusteella ja tukea lasta parhaiten? Auttamalla häntä käsittelemään oman menneisyyden tapahtumia, varmistamalla että lapsella on ainakin yksi läheinen ihminen elämässään, puhumalla, olemalla läsnä, kuuntelemalla ja kysymällä lapsen tarpeista. Parhaimmillaan aikuisen läsnäolo, lämpö ja huomio kasvattavat lapsen tunnetaitoja ja auttavat häntä muodostamaan positiivisemman näkökulman omaa itseä kohtaan ja luottamaan valoisampaan tulevaisuuteen. Tutkimus tukee SISUKAS-projektissa tehtyjä havaintoja. Unelma vakaasta elämästä Lähde: Liinamaa, E. (2015) Outolinnusta selviytyjäksi – perhehoitoon sijoitettujen lasten kuvauksia omasta elämästä ja selviytymisen keinoista. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/45623 Lasten haaveita yhdisti unelma tulevaisuuden elämän vakaudesta ja pysyvyydestä. Myös optimismi kuulsi läpi lasten Teksti ja kuva: Elina Liinamaa Tiesitkö, Oletko yli 12-vuotias sijaisperheen nuori (sijoitettu tai biologinen)? Haluatko jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa? Tule mukaan PePPi-hankkeen järjestämään chattiin! Chat aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 18–20. Syksyllä 1.9, 6.10., 3.11. ja 1.12. Lue lisää ja tule mukaan! www.pelastakaalapset.fi/nuorisotoiminta/tule-mukaan-toimintaan/sijaisperhenuoret/ Pesäpuun lehti • 1/2015 13 Ylpeästi lapsen puolella PRIDE 20v juhlaseminaari ”Olipa kerran kaksi järjestöä (Perhehoitoliitto ja Pelastakaa lapset ry), joiden mielestä oli tärkeää, että kaikki lapset voisivat elää turvassa ja jokaisella lapsella olisi lähellään turvallinen aikuinen, joka hoitaisi häntä, ja johon lapsi voisi luottaa.” Näillä sanoilla alkoi PRIDE 20 vuotta juhlaseminaari Helsingissä Kilta-salissa 7.5.2015. J uhlaseminaari nosti esiin Pesäpuu ry:n juuret, joiden arvostaminen on tänäkin päivänä tärkeää. Pesäpuu sai alkunsa PRIDE-projektista 20 vuotta sitten. Raili Bäck-Kiianmaa ja Paula Männikkö aloittivat 20 vuotta sitten uraauurtavan työn, jolla on ollut suuri vaikutus suomalaisen perhehoidon kehittymiseen. Liikkeelle lähdettiin pienestä uskoen yhdessä tekemisen voimaan ja luottaen PRIDEn perusperiaatteisiin. Juhlassa oli hyvä pysähtyä katsomaan, mitä 20 vuoden aikana on saatu aikaan. Juhlaseminaarissa saimme kokea ylpeyttä siitä, että tänä päivänä sijaisperhe saa valmennuksen tehtäväänsä ja että perhehoitoa toteutetaan lapsen tarpeista lähtien. Päivässä näkyi ja kuului ylpeys ja myötäylpeys siitä, että on saanut olla mukana tässä työssä näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Teema Ylpeästi lapsen puolella herkisti itkuun ja nauruun. Tarinateatteri Silta teki näkyväksi osanottajien kokemuksia PRIDEsta. Alkuvaiheen huumassa saattoi syntyä kokemus PRIDE-heimosta, joka aiheutti työyhteisöissä myös ulkopuolisuuden tunnetta niissä, jotka eivät vielä olleet PRIDEen hurahtaneet. Tälle oli terapeuttista nauraa yhdessä näin jälkeenpäin. Lapsen tarpeiden 14 Pesäpuun lehti • 1/2015 nähdyksi tuleminen taas herkisti kyyneliin varsinkin seminaarin lopussa, kun PRIDEvalmennetuissa sijaisperheissä kasvaneet, nykyään Pesäpuun työntekijät, Helena ja Pipsa lukivat kirjeensä sijaisvanhemmille ja syntymättömälle lapselle. PRIDEn periaatteita, prosessinomaisuutta, toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja tasavertaista yhteistyötä on tärkeää vaalia edelleen. Emme kuitenkaan voi jäädä paikoillemme, vaan sijaisperheiden valmennusta ja tehtävässään saamaa tukea on kehitettävä koko ajan. PRIDEa ja sen sisältöä tulee kehittää ja arvioida jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassamme. Juhlan ulkomaisten vieraiden kautta kehittämistyötämme voitiin peilata myös PRIDEn kehittämistyöhön muualla. Rob van Pagèe kertoi, mitä PRIDElle ja perhehoidolle Euroopassa kuuluu ja samalla muisteli aikaa 20 vuotta sitten, jolloin hän oli kouluttamassa Suomen ensimmäisiä PRIDE-kouluttajia. Tone Nordby kertoi PRIDE-ohjelman kehittämisestä Norjassa ja siihen liittyvästä laajasta tutkimuksesta. Jokainen osallistuja sai viirin, johon pyydettiin kirjoittamaan mistä on ylpeä. Viirit olivat nauhana iltatilaisuudessa. Ylpeydenaiheita oli paljon. Teksti: Jaana Pynnönen, Sirpa Yli-Rekola Pesäpuu ry Kuvat: Ruut Kiiskilä Tone Nordby Tarinateatteri Silta Pesäpuun lehti • 1/2015 Rob van Pagèe 15 Kiitos J ään eläkkeelle 1.10.2015 alkaen kiitollisena siitä, että olen saanut tehdä sellaista työtä, jota olen toivonut ja halunnut tehdä. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille rakentavasta yhteistyöstä! Erityisesti haluan kiittää suurta PRIDE-kouluttajien joukkoa, on ollut hienoa jakaa kokemuksia, oppia yhdessä teidän kanssanne. Ja tietenkin, kiitos Pesäpuun upeat työtoverit, on ollut ilo tehdä työtä teidän kanssanne! Muistakaa ”lapsi olkapäällä”, kuten PRIDE-pilottikouluttajamme Rob van Pagée aikanaan sanoi. Voimia, iloa ja onnistumisen kokemuksia työhönne! Maaria Leinosen sanoin: Matka on laulu Lähtö on lahja Kiitos kirpoaa askelista. Paula Männikkö Teksti: Paula Männikkö Pesäpuu ry Uusi projektityöntekijä Selviytyjiin O len Helena Inkinen ja työskentelen Pesäpuussa Pipsa Varion äitiysloman sijaisena Selviytyjät-tiimissä. Olen entinen lastensuojelun asiakasnuori ja vuonna 2008 osallistuin ensimmäisten joukossa Selviytyjät-tiimin toimintaan ja sillä tiellä olen edelleen. Koen tärkeänä kerätä lastensuojelussa kasvaneiden nuorten ajatuksia ja viestejä, ja viedä niitä eteenpäin. Valmistuin keväällä ammattikorkeakoulusta restonomiksi, ja tein opinnäytetyöni tapahtumien järjestämisestä, joista minulla on paljon kokemusta sekä koulun että Selviytyjien kautta. Teksti: Helena Inkinen Selviytyjät, Pesäpuu ry 16 Pesäpuun lehti • 1/2015 Kehittämistyötä yhdessä Olen Hanna Piiroinen ja aloitin työni Pesäpuun Helsingin toimistossa 1.9.2015. Taustaltani olen sosiaalityöntekijä ja PRIDE-kouluttaja. Olen työskennellyt lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa eri tehtävissä jo lähes 20 vuoden ajan sekä kunnassa että järjestössä. PRIDE-valmennukset ovat olleet viime vuosina yksi kiinnostavimmista tehtävistä työssäni. Olen oppinut paljon viisaalta kouluttajapariltani ja valmennuksiin osallistuneilta perheiltä. Ennakkovalmennuksissa on yhä enemmän huomioitu myös valmennettavien perheiden lapset ja sisaruussuhteet perhehoidossa. Kehittämistyö on nyt osaltani alkanut Pesäpuussa näiden teemojen parissa. Perhehoidon monimuotoistuessa lasten, sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden osallisuus ja yhteistyö kehittämisessä kasvaa ja sitä toivon voivani edistää. Hanna Piiroinen Teksti: Hanna Piiroinen Pesäpuu ry Lapsi olkapäällä -aamukahvit Kaikille avoimet aamukahvit 11.12.2015 klo 9.00–10.30 Jyväskylän ja Helsingin toimistoilla. Aamukahvit jatkuvat myös ensi vuonna 5.2., 13.5., 9.9. ja 9.12.2016. Lämpimästi tervetuloa! Pesäpuun lehti • 1/2015 17 Kun sydämessä asuu ilo ja ylpeys Läheissijaisperheisiin sijoitetut nuoret ja läheissijaisvanhemmat lastensuojelua kehittämässä Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö kutsui keväällä 2015 läheissijoituksessa olevia nuoria ja heidän läheissijaisvanhempiaan pohtimaan, mitä sijoituksen alkuvaiheessa tapahtuu. S atakuntalainen lastensuojelun kehittäjäryhmä Satanuoret suunnitteli työpajat lastensuojelun kehittämisyksikön työntekijöiden kanssa. Työpajoihin osallistui viisi 11–17-vuotiasta nuorta ja seitsemän aikuista. Mukana oli kummitäti, isovanhempi, veli ja kaksi tätiä puolisoineen. ”Suosittelen sukulaissijoitusta!” Nuorten työpajassa nuoret työskentelivät toiminnallisten välineiden avulla ja hyödynsivät omia kuviaan. Nuorten tuomien kuvien kopiot liimattiin kartongille ja ympärille kirjoitettiin, mitä nuorten mielessä sijoitushetkellä tapahtui. Satanuoret rohkaisivat nuoria työskentelyyn. Kuval- linen ilmaisu helpotti asioiden käsittelyä. Nuorten kertoivat, että sijoitushetkellä tunteet vaihtelivat vihasta helpotukseen. He olivat tunteneet onnellisuutta, kun olivat päässeet tuttuun paikkaan. ”Ehjin nahoin selvisin” Huostaanotosta nuorille kertoi yleensä läheinen, tai he vaistosivat itse jotain olevan tapahtumassa. Päätöksen sijoituksesta läheisverkostoon kertoi useimmiten sosiaalityöntekijä. Myöhemmin myös läheissijaisvanhemmat olivat keskustelleet lapsen kanssa asiasta. Eräälle nuorelle asiasta oli kertonut äiti, joka oli samalla antanut luvan puhua muille. 18 Pesäpuun lehti • 1/2015 Nuorille oli tärkeää säilyttää yhteys biologiseen vanhempaansa. Suhde biologisiin vanhempiin oli jopa parantunut. Yksi nuori kertoi suhteen sisareen parantuneen. Suurella osalla koulu sujui sijoituksen jälkeen paremmin. Osalla säilyivät samat kaverit ja koulu. Koulunvaihdoksen nuoret kokivat vaikeana. Nuoret kertoivat läheisperheeseen kiinnittymisen olleen helppoa, vaikka kaikki oli ollutkin aika erilaista kuin ennen. He kertoivat hyvästä suhteesta läheiseen. Suhde oli alkanut jo ennen sijoitusta ja osa kertoi olleensa tärkeä läheiselleen aina. Nuoret olivat kertoneet muillekin sijoituksesta. Nykyhetkeen nuoret olivat tyytyväisiä. Eräs nuori kertoi olevansa rohkeampi ja itsenäisempi. ”…mukana reppu ja kaksi vaatekertaa sekä eripari sukat” Läheissijaisvanhemmat kertovat tunteneensa helpotusta, toiveikkuutta ja tyytyväisyyttä kuultuaan lapsen sijoituksesta. Useat olivat jo osanneet odottaa sitä. Läheisverkoston kartoitus tuntui raskaalta - kuin suurennuslasin alla olemiselta. Sijaisvanhemmat olisivat toivoneet toimistokäyntien sijaan enemmän kotikäyntejä. He toivoivat myös, että lapsi olisi sijoitettu heille aiemmin. Läheissijaisvanhemmat kysyivät, miksi lapsia ei kuulla; lapsi tietää totuuden sijoituksesta, koska hän oli elänyt siihen johtanutta elämää kotona. Muuton jälkeen lapsi vapautui ja lakkasi huolehtimasta. Läheissijaisvanhemmat määrittivät itseään isäksi ja äidiksi, normaaliksi lähiaikuiseksi ja korostivat luottamussuhteen merkitystä. Ylpeys lapsista oli kosketeltavissa. Kun vanhempi on ylpeä ja iloinen lapsesta, se tarttuu myös lapsen sydämeen. Työpajatyöskentely yhdessä Satanuorten kanssa oli hieno kokemus ja toimi sijoitusten tutkimisessa; osallistujat olivat läheissijoitusten ydinasiantuntijoita. Lapsen läheisverkostokartoituksen tekeminen ja läheisten mukaanottaminen kannattaa! Teksti: Johtava sosiaalityöntekijä Marketta Raivio Sosiaalityöntekijä Johanna Santanen Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö ”Mummo, missähän minä olisin jos sinä et olisi ottanut minua omaksi kun olin ihan vauva?” ”Kuka huolehtii minusta?” -kirjassa on 33 tunteita ravistelevaa pakinaa perhe-elämästä sukulaissijaisvanhemman silmin. Kirjan kirjoittaja, sukulaissijaisvanhempi ja mummo Riitta Karvonen on kirjoittanut pakinoita useisiin lehtiin. Kirja on tuotettu yhteistyössä sukulaissijaisvanhempien kanssa ja sitä voi tilata osoitteesta www.riitankirjat.wordpress.com Pesäpuun lehti • 1/2015 19 ”Perusasiat kuntoon, jotta voi unelmoida!” Valoa Näkyvissä II –seminaarin tunnelmia Yhdessä teimme 10.9.2015 historiaa, kun Säätytalolle saapui 40 lastensuojelun kokemusasiantuntijanuorta ympäri Suomen. Unelmat, kohtaaminen, leima ja jälkihuolto puhututtivat valtakunnallisessa foorumissa, jossa nuoret kohtasivat päättäjiä, tutkijoita, kehittäjiä ja virkamiehiä. Kaiken kaikkiaan tapahtumaan osallistui yli 100 henkeä. K oulukotien kokemusasiantuntijat aloittivat foorumin Unelmatarinoilla. Johanna Barkman kertoi kokemusasiantuntijuuden voimasta ja esitteli kehittäjäryhmät. Päättäjät joutuivat piinapenkkiin, kun nuoret esittävät heille kysymyksiä lastensuojelun leimaavuudesta, lastensuojelun valvonnan tehosta sekä jälkihuollon palveluista. Vastaajina toimivat lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, Eduskunnan Lapsen Puolesta -ryhmän puheenjohtaja Kristiina Salonen sekä hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila. Kristiina Salonen toivotti puheenvuorossaan nuoret tervetulleeksi vierailulle eduskuntaan ja lupasi lukea nuorten kirjeitä Lapsen puolesta -ryhmän kokouksissa. Lotta Hämeen-Anttila alleviivasi palveluiden laatua ja joustavuutta. ”Lastensuojelun maine paremmaksi, niin leima hälvenee!” Keskusteluissa peräänkuulutettiin aikuisten vastuuta lastensuojelun leiman purkamisessa. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila lupautui yhdessä Selviytyjätryhmän kanssa alkaa kerätä lastensuojelun positiivisia hetkiä ja tarinoita yksien kansien väliin. Foorumin yhteistyöskentelyn virittäytymiseksi ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sano puheessaan, että voima, joka kuulluksi tulemisesta ja kokemusten jakamisesta syntyy, on valtava. Mahdollistamalla nuorten osallisuus heidän omaan elämäänsä arjessa, antaa heille valmiuksia toimia elämässään myös lastensuojelun asiakkuuden päätyttyä. ”Ei tuijoteta ikärajoja!” Aulikki Kananoja: pienistä puroista kohti suurten koskien virtaa. Iltapäivän aikana pohdittiin yhdessä nuorten ja aikuisten kanssa aamupäivän teemoja. Näistä työskentelyistä nousi esiin se, kuinka tärkeää on rakentaa kestävää pohjaa kuulemiselle arjessa. Nuorten perusasioiden tulee olla kunnossa, 20 Pesäpuun lehti • 1/2015 jotta he voivat unelmoida. On tärkeää ottaa nuori todesta, ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana. Jälkihuoltoon toivottiin joustavampaa ja yksilöllisempää otetta ja mahdollisuutta jäädä laitokseen 18 ikävuoden jälkeen! ”Kohtaamisen korjaussarja käyttöön!” Foorumikeskustelu kiteytyi Mikko Orasen laatimaan ja yhteisesti hyväksyttyyn Manifestiin: ”Kaikilla lastensuojelussa pitää olla mahdollisuus kokea kokemusten jakamisen voima!” Lasten ja aikuisten mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua valvontaan arkisissakin tilanteissa jäävät monesti kiireen varjoon. Pesäpuu ry:n Selviytyjät kiittävät yhteistyökumppaneitaan: Koulukotien kokemusasiantuntijat & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Stadin vahvat vaikuttajat (Helsinki), Mitä sulle kuuluu Tapahtumaan osallistui nuoria kokemusasiantuntijoita yli kymmenestä kehittäjäryhmästä ympäri Suomen. -nuoret kehittäjät (Helsinki), Oulun nuoret vaikuttajat, Osallisuuden aika ry, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun Keskusliitto, Nuorten Ystävät ry ja Familar. Teksti: Helena Inkinen Selviytyjät, Pesäpuu ry Kuvat: Maarit Kytöharju Nuoret ja aikuiset muodostavat valoa näkyvissä verkoston. Pesäpuun lehti • 1/2015 21 Elääkö perheessäsi sukulaislapsi? Muistatko, mitä ajattelit siinä hetkessä, kun päätit ryhtyä sukulaisesi lapsen sijaisvanhemmaksi? Luultavasti muistat, mutta harva sellainen, joka ei ole sukulaissijaisvanhemmuutta kokenut, tietää millaisten kysymysten ja ajatusten äärellä olit. Siksi pyydän, että jakaisit kanssani omat kokemuksesi. Opinnäytetyöni tavoite on tuottaa ajantasaista tietoa sukulaissijaisperheiden arjesta ja asemasta eri puolilla Suomea. Lisäksi olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten sukulaissijaisvanhemmat ovat kokeneet asemansa ja asioinnin erilaisissa palvelujärjestelmissä. Voit kertoa tarinasi osoitteessa https://www.webropolsurveys.com/ S/1C187243C618A600.par Kysely löytyy myös Perhehoitoliiton internetsivuilta www.perhehoitoliitto.fi/uutiset. Toivon vastauksia 1.11.2015 mennessä. Lisätietoja: Katariina Filppula, katariina.filppula@gmail.com, p. 040 592 5259. Kiitos avustasi! Läheinen on aarre -teemakahvila 9.11. klo 12.00–15.45 Pesäpuun Jyväskylän toimisto Kuka on lapsen läheinen? Miten kysyä lapselta tärkeistä ihmissuhteista ja työstää niitä? Koulutus on tarkoitettu kaikille lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä sijais- ja adoptiovanhemmille. Koulutuksen hinta on 60 € sisältäen kahvit. Ilmoittautumiset viimeistään viikkoa ennen: www. pesapuu.fi 22 Pesäpuun lehti • 1/2015 Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri 2015–2016 SYKSY 2015 KEVÄT 2016 Sijaissisaruus Kuka minusta huolehtii 29.10.2015, Helsinki. Koulutus antaa valmiuksia lasten ja nuorten valmennusryhmien ohjaamiseen ja sijaissisarten huomioimiseen. Hinta 180 euroa. 17.–18.2., 22.–23.3., 19.–20.5.2016, Jyväskylä. Koulutus huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen arviointiin. Hinta 650 euroa. Koulu turvapaikkana? 5.11.2015, Jyväskylä. Oppilaan psyykkistä hyvinvointia edistämässä. SISUKAS-projektin ja Mun sieluun sattuu -koulutushankkeen yhteisseminaari. Osallistujille maksuton. Läheinen on aarre -teemakahvila 9.11.2015, Jyväskylä. Koulutusiltapäivä lapsen läheissuhteiden kartoittamiseen ja vahvistamiseen. Kokeilemme toiminnallisia välineitä ja tarjoamme mahdollisuuden yhteiseen oivaltamiseen kahvin ja pienen tarjoilun kera. Hinta 60 euroa/iltapäivä. Voimaannuttava muutostyö 19.11.2015, Helsinki. Koulutuksen tavoitteena on kehittää tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää asiakastyötä sekä lisätä asiakastyön vaikuttavuutta. Hinta 160 euroa. Lähemmäs Lasta 1.-2.12.2015, Helsinki. Koulutus lapsen läheissuhteiden vahvistamiseen lastensuojelussa. Kouluksen hintaan sisältyy materiaalit, ideavihko ja Läheisopas. Hinta 280 euroa. Sukulaissijaisvanhemmuus 26.–27.1.2016, paikka avoin. Perhekohtainen työskentelymalli sijaisvanhemmaksi haluavien läheisten valmennukseen ja valintaan. Hinta 280 euroa. LAPSI OLKAPÄÄLLÄ -AAMUKAHVIT 11.12.2015 kaikille avoimet aamukahvit Jyväskylän ja Helsingin toimistoilla klo 9–10.30. Aamukahveja jatketaan myös vuonna 2016. Tulossa 2016, seuraa ilmoittelua Pesäpuun nettisivuilta: Nuoruusikäisen sijaisvanhemmaksi Voimaannuttava muutostyö Ihan iholla Sijaissisaruus Väline Cafét Lisätietoja/ilmoittautumiset: www.pesapuu.fi Kaikkien koulutusten (ALV 0 %, alvL 4 §) Pesäpuun lehti • 1/2015 23 Pesäpuun tuotteita verkkokauppa.pesapuu.fi Pieni opas sijaisvanhempien läheisille Opas on tarkoitettu keskustelun virittäjäksi sijaisvanhemmille tai sijaisvanhemmuutta miettiville ja heidän läheisilleen. Siinä on pyritty huomioimaan sijoitetun lapsen näkökulma. Opas on tarkoitettu Pieni opas sijoitetun lapsen jaettavaksi koulunkäynnin sijoitettujen lasten tueksi koulunkäynnistä kiinnostuneille: koulun ja oppilashuollon henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, sijaisvanhemmille ja läheisille. Pieni opas lasten ja nuorten läheisille pesapuu.fi Oppaassa kuvataan läheissuhteita lasten ja nuorten näkökulmasta ja tarjotaan esimerkkejä siitä, miten kuka tahansa turvallinen ihminen voi olla tukemassa ja suojelemassa läheistä lasta.
© Copyright 2024