Ylpeästi lapsen puolella
Pesäpuun lehti 1/2015 Ylpeästi lapsen puolella Pesäpuun lehti 1/2015 3 .............. Toiminnanjohtajalta 4 .............. Vieraskynä 5 .............. Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon 8 .............. Ikävä on iso asia lastensuojelussa 11 ............ Luottamusta vai varautuneisuutta? 12 ............ Lähemmäs Lasta -koulutus: ihmissuhteet lasta suojelemassa 13 ............ Lapsi vankilassa 15 ............ Uudet PRIDE-kouluttajat 18 ............ ”Kuinka pääsisin sisälle siihen kun lapsen sieluun sattuu?” 20 ............ Uusi kehittäjäpsykologi aloitti 22 ............ ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA 23 ............ STOP! Pysäkki-mallista apua lastensuojelun arviointiin? 27 ............ Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri Julkaisija Päätoimittaja Pesäpuu ry Ilmarisenkatu 17 A, 40100 Jyväskylä puh. (014) 332 2500 toimisto@pesapuu.fi www.pesapuu.fi Raili Bäck-Kiianmaa, raili.back@pesapuu.fi Iso Roobertinkatu 1 A 5, 00120 Helsinki Taitto Piritta Schulz, piritta.schulz@pesapuu.fi Painopaikka Kariteam, Jyväskylä 2 Pesäpuun lehti • 1/2015 Ylpeästi lapsen puolella P esäpuun vuoden 2015 teema on Ylpeästi lapsen puolella. Hyvin tehty työ on ylpeydenaihe, se antaa työlle merkityksen ja auttaa jaksamaan. Liian harvoin annamme itsellemme luvan olla ylpeitä työstämme ja sen vaikutuksista. Saako lastensuojelun työntekijä edes olla julkisesti ylpeä työstään, eikö siinä aina loukata jonkun osapuolen oikeuksia ja asemaa? Pesäpuussa olemme ylpeitä siitä, että kahdenkymmenen vuoden ajan olemme päättäväisesti kääntäneet katseemme lapseen, kulkeneet lapsi olkapäillä muistuttamassa siitä, miksi me teemme tätä työtä. Katseen kääntäminen lapseen on edellyttänyt myös katseen kääntämistä itseemme, siihen lapseen, joka kerran olimme. Lapsen puolella oleminen edellyttää siis kohtaamisia sisäisen lapsemme kanssa. Jos olemme oman sisäisen lapsemme puolella, on meidän helpompi olla myös muiden lasten puolella. Vaikuttavuutena pidetään helposti vain rakenteellisia muutoksia, jotain mitattavaa, jotain näkyvää. Lastensuojelussa suurimmat ihmeet tapahtuvat kuitenkin arjen kohtaamisissa. Muutos voi olla pieni, vain uusi näkökulma asioihin, mutta riittävä muutosprosessin käynnistymiseksi. Muutostarinat ovat oman ja monen muunkin lastensuojelun ammattilaisen työuran helmiä. Aito kohtaaminen voimauttaa ja vapauttaa asiakkaamme voimavaroja. Vuosi 2015 on PRIDE-ohjelman 20-vuotisjuhlavuosi Suomessa. PRIDE-ohjelma lähtee syvästi lapsen tarpeista. Ohjelmalla on ollut tärkeä vaikutus myös Suomessa tehtävään lastensuojelutyöhön. Vanhempien kanssa työskentelystä on siirretty työskentelyyn lapsen kanssa, lapsen osallisuuteen ja lasten Pesäpuun lehti • 1/2015 Toiminnanjohtajalta Raili Bäck-Kiianmaa oikeuksien parempaan toteutumiseen. Uskon, että pieni on kaunista. PRIDE-ohjelman tuominen Suomeen aloitettiin ruohonjuurista, kasvatettiin taimia, tehtiin kokeiluja. Valittiin pilottijoukko sijaishuollon osaajia, jotka koulutettiin ja tutustutettiin ohjelmaan. He veivät ”sanomaa” eteenpäin. Pidettiin ensimmäiset valmennusryhmät, kerättiin palautetta, kehitettiin edelleen. RAY:n tuki tarjosi mahdollisuuden prosessiin, jossa opittiin, erehdyttiin, syvennettiin tietoa ja edettiin pienin askelin. Nyt PRIDE on oleellinen osa suomalaista perhehoitoa. Ei siksi, että niin määrättiin ylhäältä, vaan siksi, että kokemukset ovat osoittaneet ohjelman toimivuuden ja vaikuttavuuden. Olisiko nyt oikea aika luovuttaa PRIDE valtion hellään huomaan kaikkien saataville? Kevään valoa! Teksti: Raili Bäck-Kiianmaa Pesäpuu ry Kuva: Lahja Kallinen 3 Joku on osannut L asten suojelu muuttuu. Siihen vaikuttavat kriisiytyneet sijaishuollon kysymykset, kuntien talous ja orastavat, vahvistuvat uudet näkemykset. Kaikki myöntävät, että muutos on tarpeen. Jotkut asiat etenevät loogisesti omaa latuaan kuten ehkäisevän työn vahvistuminen, josta on jo hyviä esimerkkejä monissa, erityisesti pienemmissä kunnissa. Raja-aitoja kaatuu ja kirjastosta voi lainata ”apua” kirjojen lisäksi kuten Raisiossa. Perhehoito vahvistuu uuden lainsäädännön avulla ja myös siksi, että ilman toimivaa perhehoitoa Suomi ei selviä hoitovastuustaan lasten, vammaisten ja vanhusten kanssa. Hoidettavien alaikäisten määrää rajataan toimeksiantoperusteisissa yksiköissä ja perhehoidon ”räätälöinti” hoidettavan edun mukaisesti mahdollistuu, kun hoitoa voidaan antaa myös perhehoidossa olevan kotona. Inhimillisten syiden lisäksi euro on tässä kova konsultti. Tämä merkitsee sitä, että kehittämistyöhön tarvittavat varat on haettava järjestelmän sisältä. Laitospaikat eivät lisäänny eikä lisää rahaa lastensuojeluun löydy. Yli kuudensadan hoitoyksikön määrän katto on jo saavutettu ja nyt on käynnissä tiivistyminen ja osittain myös pudostuspeli. Kunnat ovat yhä vaativampia ostajia ja toisaalta hoitoyksiköt keskittyvät isompiin kokonaisuuksiin ja erityistä erityisosaamista vaaditaan. Eräs asia on uusi tässä muutoksessa. Lasten ja nuorten ääni kuuluu selkeämmin lastensuojelussa ja voi olettaa, että se näkyy merkittävänä tekijänä tässä ajassa, kun joskus asioita arvioidaan historian näkökulmasta. Tätä on yritetty aiemminkin, 4 Vieraskynä Seppo Sauro mutta vähäisin tuloksin. Kiinnostavat alut ovat kuihtuneet ja sammuneet. Kiitoksen ja kunnian tästä nykyisestä kehityksestä ottavat mielellään monet tahot, mutta Pesäpuun merkitystä ei voida sivuuttaa. Järjestelmällinen työskentely lapsilähtöisten menetelmien kehittämiseen ja lanseeraukseen sekä kokemusasiantuntijoiden työn organisointi kestäväksi jatkumoksi on hieno saavutus. Olisi tämäkin voinut epäonnistua, mutta kun on löydetty yhteinen sävel ja pidetty tiukasti kiinni itse kunkin työn ja näkökulman kunnioittamisesta on saatu hyvää aikaan. Lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä läsnäolo lastensuojelun kehittämistyössä on kirkastanut ja yksinkertaistanut sanomaa. Elämä koostuu pienistä asioista, jotka ovat olennaisia. Asiakkaat osaavat niistä kertoa, jos me osaamme kuunnella. Pesäpuu on osannut. Teksti: Seppo Sauro toiminnanjohtaja Lastensuojelun Keskusliitto Kuva: Martti Leppä Pesäpuun lehti • 1/2015 Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon Istahdin pienryhmään. Lippisten ja hiuspehkojen alta vilkuili äskettäin sijoitettuja 16–17–vuotiaita tyttöjä ja poikia. Ihmettelin ääneen, miten ihmeessä heidät oli sijoitettu perheisiin. Sain osakseni outoja katseita: ”Meiltä kysyttiin ja me haluttiin!” T utustuminen, muuttaminen uuteen sijaisperheeseen ja sopeutuminen ovat herkkää ja puhuttelevaa aikaa. Siikarannan Nuorten foorumissa mietittiin yhdessä 18 paikalla olleen 14–19-vuotiaan nuoren kanssa kuinka nuoren tuleminen perhehoitoon voidaan järjestää mahdollisimman onnistuneesti. Teemaa käsiteltiin nuorten suunnittelemien fiktiivisten hahmojen avulla. Keskeisimmäksi kysymykseksi nousi: kuinka tämä kaikki voidaan tehdä mahdollisimman helpoksi nuorelle? näkyviksi kysymällä millaisista oloista nuori tulee, mitä hän tarvitsee, jotta elämä voi tasapainottua sekä millaisin keinoin nuoren selviytyvyyttä voidaan parhaiten tukea. Nuorelle on tärkeää, että hänen on mahdollista kertoa omista ajatuksistaan paikkaan liittyen, vaikkei sijoitusta voitaisiinkaan toteuttaa hänen toivomallaan tavalla. Foorumissa puhuttiin myös sijoituspaikan fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta. Keskeisenä kiinnittymisen edellytyksenä on, että nuori kokee perheen aikuiset turvallisina. Tämä välittyy nuorelle esimerkiksi aikuisen hymyn, silmiin katsomisen ja vastaanottavaisuuden kautta. Riittävä ja kunnollinen tutustuminen Paikan ja perheen sopivuus nuorelle Nuoren tulemista perhehoitoon tulee valmistella nuorta kuunnellen. Paikka tulee valita nuoren tarpeiden mukaan, eikä arpoa paikkaa ja nuorta yhteen. Tarpeet tulevat Pesäpuun lehti • 1/2015 Tutustuminen uuteen perheeseen, kuten myös omaan sosiaalityöntekijään, tulee tehdä rauhassa ja huolella. Nuorelle tulee kertoa tulevasta sijoituksesta ajoissa ja hänen kysymyksiinsä on vastattava rehellisesti. Pelkkä uudesta asuinpaikasta kertominen ei riitä, vaan on järjestettävä useita tapaamisia uuden perheen kanssa. Myös tapa, jolla nuori kohdataan ennen sijoitusta, on hyvin merkityksellinen. Avoimuus sekä aito kiinnostus nuoren asioista ja mielenkiinnonkohteista synnyttävät luottamusta, joka rakentaa pohjaa kotiutumiselle. 5 Nuoret muistuttivat, että sijoitus vaikuttaa kaikkiin prosessissa mukana oleviin ihmisiin, siis myös sijaisperheessä jo oleviin lapsiin. Heitä ei tule prosessissa unohtaa! Sillä, kuinka perheen muut lapset huomioidaan sijoitusta valmisteltaessa, tutustumisvaiheessa sekä nuoren muuttaessa perheeseen, on vaikutusta siihen, kuinka he suhtautuvat uuteen tulijaan ja ottavat hänet vastaan. Hössötys pois! Sijoitushetkellä nuori ei kaipaa ympärilleen hyörimistä ja pyörimistä, asioiden ajattelua hänen puolestaan tai perheen arkirutiinien muuttamista hänen vuokseen. Nuoret toivovat rauhaa asettua ja normaalina jatkuvaa arkea. Nämä helpottavat sopeutumista uuteen asuinpaikkaan. Avain hössötyksen poistoon on: kysytään nuorelta miltä hänestä tuntuu ja millaisia toiveita hänellä on sekä kerrotaan hänelle totuudenmukaisesti mitä nyt ja seuraavaksi tapahtuu. Asioita ei tule peitellä, sillä nuori aistii helposti, mikäli hänelle ei kerrota kaikkea. Kotiutumisvaiheessa on tärkeää antaa nuorelle aikaa käsitellä tapahtunutta ja totutella rauhassa uuteen tilanteeseen. Suurin virhe, mitä voidaan tehdä, on painostaa nuorta puhumaan omista kokemuksistaan liian nopeasti. Nuori kyllä puhuu, kun on siihen valmis. 6 Nuori saa olla oma itsensä Nuori kaipaa tukea ja rohkaisua siinä, että hän osaa nähdä itsensä ainutlaatuisena yksilönä. Tässä esimerkiksi mahdollisuus valita omat vaatteet ja harrastukset tai sisustaa huone oman mielen mukaan lisäävät nuoren omanarvontuntoa. Lisäksi aikuisen antama tuki tunteiden käsittelyssä on tärkeää. Monet, ristiriitaisetkin tunteet hämmentävät nuoren mieltä sijoitushetkellä. Hän tarvitsee apua niiden tunnistamisessa, sanoittamisessa ja käsittelemisessä. Se, mitä nuori sijoituksen jälkeen toivoo, on päättäväiset vanhemmat, jotka eivät anna periksi vaan kestävät nuoren erilaiset reaktiot ja tunteet. Tällöin nuori kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Tasavertainen kohtelu Kokemus tasavertaisuudesta muodostuu ennen kaikkea aikuisten toiminnan kautta. Nuori toivoo tulevansa kohdatuksi ennen kaikkea tavallisena nuorena, jolla on ensisijaisesti samat perustarpeet kuin kenellä tahansa toisella nuorella. Kun nuori kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin hän on, myös vaikeammista asioista on helpompi keskustella. Tasavertaisuus kulkee käsi kädessä oikeudenmukaisuuden kanssa. Siihen kuuluu, että joku kertoo hänelle hänen oikeuksistaan ymmärrettävällä kielellä ja pitää huolen niiden toteutumisesta. Toi- Pesäpuun lehti • 1/2015 saalta nuoret korostivat, että sijoitetuilla on oltava samat velvollisuudet kuin perheen muillakin lapsilla. Ei rajoiteta eikä pakoteta nuorten yhteydenpitoa sukulaisiin ja läheisiin Nuoret kokevat merkittäväksi sen, että he saavat sijoituksen jälkeen itse päättää ketä ja milloin he haluavat tavata. Kaikille nuorille se ei ole isä tai äiti vaan tärkeä ihminen voi löytyä muista sukulaisista tai vaikka entisten harrastusten ohjaajista. Yhteydenpitoon ei myöskään saa painostaa, vaan nuoren toiveet tulee ottaa todesta. Sijoituksen alussa olisi hyvä kutsua nuorelle tärkeät ihmiset kylään sijaisperheeseen, jotta he saisivat tutustua toisiinsa. Nuorelle merkitsee paljon se, että hänelle tärkeät ihmiset tuntevat toisensa ja tulevat juttuun keskenään. Teksti: Pipsa Vario Pesäpuu ry Siikarannan Nuorten foorumin raportti luettavissa: http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/ nuoret/nf2014_siikarannan_raportti.pdf ”Siinä pitää haluta juuri tämä nuori, juuri tämä lapsi. Eikä niin, että mä haluun sitä semmoista pientä ja nyt tyydyn tähän vähän isompaan, vaan että mä haluun just tän. Mä haluun just tän 12-vuotiaan, mä haluun just tän 13-vuotiaan tai jopa 15-vuotiaan. Mä haluun just tän, täs on jotain sellaista, jonka mä haluun.”(Ulla)* Nuori tarvitsee valmennetun perheen, joka ymmärtää nuoruutta ja nuoruusikäistä! Pesäpuu ry järjestää täydennyskoulutusta PRIDE-kouluttajille teemalla NUORUUSIKÄISEN SIJAISVANHEMMAKSI. Seuraava koulutus on Helsingissä 14.–15.10.2015. Koulutuksessa perehdytään nuoren kokemusmaailmaan kolmen teeman kautta: liittyminen (kiintymys), elämäntarina ja selviytyminen. Michael Ungarin kolme eläinhahmoa luotsaavat osallistujat yhteiseen pohdintaan. Koulutus antaa valmiuksia sekä valmentaa uusia sijaisvanhempia nuorille että tarjota täydennyskoulutusta jo toimiville sijaisvanhemmille. *Lampinen, Satu (2014) Nuoren sijaisvanhemmuus sijaisvanhempien kertomuksissa. Opinnäytetyö (YAMK), Sosiaalialan koulutusohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Pesäpuun lehti • 1/2015 7 Ikävä on iso asia lastensuojelussa Salapoliisipäivässä tutkittiin tärkeitä teemoja yhdessä läheisten kanssa I lmassa oli jännitystä, kun salapoliisit ja heidän valitsemansa läheiset kokoontuivat tutkimaan ja kehittämään yhdessä lastensuojelua. Lapset olivat itse valinneet päivään mukaan heille ne tärkeimmät ihmiset, joiden oli mahdollista osallistua päivään. Mukana oli äitejä, sijaisvanhempia, isosisko ja laitosten omahoitajia. Päivä käynnistyi käsinukke Mäyrän pyytäessä lapsilta apua: ”kertokaa lapset minulle, mitä se sellainen lastensuojelu oikein on?” Lapset lähtivät innoissaan auttamaan Mäyrää ja kertomaan ajatuksiaan hänelle. Mäyrä pyysi lapsilta apua myös muihin päivän teemoihin. Päivä oli täynnä iloa, jännitystä, syliä ja hellyyttä. Lapset nauttivat yhteisestä ajasta läheistensä kanssa. Meille työnteki- Ensimmäinen lasten ja läheisten yhteinen foorumipäivä järjestettiin Halikossa yhteistyössä Varsinais-Suomen sijaishuoltoyksikön kanssa. Päivään osallistui 10 lasta ja 10 läheistä. Päivän aikana tutkittiin aiheita KOTI, LÄHEISET JA IKÄVÄ. Kiitos mukanaolleille! jöille päivä oli hyvin koskettava ja herätti laajan keskustelun ikävän merkityksestä lastensuojelussa. Lasten rohkeus puhua ikävästä avasi monen silmät asian tärkeydelle. Lapsella, joka asuu sijaiskodissa tai lastensuojelulaitoksessa on kaipuu ja ikävä etäällä olevia ihmisiä, paikkoja ja asioita kohtaan. Lapsi, jonka elämän varrella on ollut useita sijaishuoltopaikkoja, on yhä enemmän suhteita, joita hän ikävöi. Ikävä on iso tunne. Lapset rakensivat läheistensä kanssa auttamiskoneet. ”Koneesta kuulee hyviä asioita ja sen sisällä on puhelinnumeroita, jotta voi soittaa tärkeille ihmisille.” 8 Pesäpuun lehti • 1/2015 Pienryhmäkoti Apilassa asuvia lapsia ja heidän läheisiään osallistui Salapoliisifoorumiin. Näin he kommentoivat foorumipäivää... Ikävään auttaa myös oma rakas unikaveri. Meidän aikuisten ei ole helppo pysähtyä lapsen ikävän äärelle. Toisinaan lapsen ikävää voi olla vaikea hyväksyä tai sietää. Kuitenkin meillä jokaisella on oikeus ikävöidä ja ansaitsemme saada lohdutusta tähän tunteeseen. Foorumipäivässä lapset miettivät keinoja, miten ikävää voisi helpottaa. Lasten keinoja ikävän helpottamiseksi ”Ikävä helpottaisi, jos voisi tavata äitiä, iskää ja koiraa. Voisi soittaa, jos ei voi tavata tai voi laittaa tekstarin! ”Voi itkeä ja halia. Oma pehmolelu, unikaveri auttaa. Leikkiminen auttaa ja se ettei olisi mitään vaikeuksia. Omat kaveritkin vois auttaa.” ”Voi myös lähettää lentosuukkoja. Äiti voi sitten kertoa, että ne tuli perille. ” Ole rohkea aikuinen ja anna lapselle lupa ikävöidä Meidän aikuisten tehtävänä on pohtia miten mahdollistamme ikävästä puhumisen ja annamme lapsille luvan tuntea ikävää. On tärkeää olla turvallisesti läsnä ja ottaa puheeksi. Ikävästä ja tärkeistä ihmisistä voi jutella. Lapset tarvitsevat meidän apuamme turvallisten tapaamisten järjestämiseen ja yhteydenpitoon. Asiaa ei voi ohittaa. Pesäpuun lehti • 1/2015 Yhteistä aikaa läheisille ja lapselle, meillä kovin odotettu päivä. Tärkeintä meidän pojille oli äidin kanssa yhdessäolo, yhteiset elämykset, yhdessä tekeminen, ”olen tärkeä” -ajatus. Päivä herätti äiditkin ymmärtämään, miten paljon lapsi ikävöi. Pitkäjänteinen vaikuttavuus tosin vaatii asian työstämistä yhä uudelleen ja uudelleen. Teksti: Hanna Särkiö, Sari-Anne Paaso Pesäpuu ry Kuvat: Sari-Anne Paaso 9 Pienet lastensuojelun kokemusasiantuntijat eli Salapoliisit tutkivat ja kehittävät lastensuojelua. Lasten tutkimustuloksista on teetetty julisteita, joissa lasten ääni kuuluu autenttisena. Lapset ovat tutkineet mm. lastensuojelua, auttamista ja sosiaalityötä. Lisäksi lapset ovat halunneet tehdä aikuisille tärkeiden asioiden muistilistan ja muistuttaa huolenpidon tärkeydestä. Julisteiden kuvat ovat Salapoliisiryhmistä. Saatavilla kahdeksan erilaista A3-kokoista julistetta, 2 €/kpl. LA 10 KSIA U T A J A N ST E LA E LU S J O U S N ST E TA Pesäpuun lehti • 1/2015 Luottamusta vai varautuneisuutta? Nuorten kokemuksia yhteydenpidosta sijaishuollossa P irita Lähdeksen ja Mari Niemisen ylempi AMK-opinnäytetyössä tutkittiin nuorten kokemuksia läheisten osallisuudesta ja yhteydenpidosta sijaishuollon aikana. Opinnäytetyötä varten haastateltiin 12 huostaanotettua nuorta, jotka olivat 14–17-vuotiaita. Opinnäytetyö toteutettiin osana Lähemmäs-projektia. Tulosten mukaan nuorten läheis- ja perhesuhteet olivat hyvin moninaisia. Läheisiksi nimettiin pääsääntöisesti perheenjäseniä, muita sukulaisia ja ystäviä. Myös lastensuojeluyksikön muita nuoria ja työntekijöitä sekä muita viranomaisia nimettiin läheisiksi. Nuorten kerronnasta heijastui joko luottamusta tai varautuneisuutta. Ne eivät ole nuoressa automaattisesti, vaan syntyvät nuoren ja lastensuojelun työntekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta ja vaikuttavat nuoren osallisuuden kokemukseen. Luottavaiset nuoret kokivat, että he tulevat kuulluiksi, voivat vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja heidän läheisillään on yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet. Va- rautuneet nuoret kokivat, että heidän mielipiteensä pyritään kuulemaan, mutta sitä ei huomioida päätöksenteossa. He kokivat, että läheiset tulevat paremmin kuulluiksi kuin he itse. Läheisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin luottavaisilla nuorilla. Luottamuksellinen omaohjaajasuhde edisti nuorten kuulluksi tulemisen kokemusta. Läheisillä sitä lisäsi aktiivinen perhetyö. Yksi väylä kuulluksi tulemiselle on lastensuojeluyksikössä pidettävät asiakassuunnitelmaneuvottelut. Luottavaiset nuoret olivat tyytyväisempiä yhteydenpitoon kuin varautuneet. He myös kokivat useammin, että yhteydenpitoa on autettu sosiaalityöntekijän ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden toimesta. Lähdes, Pirita & Nieminen, Mari (2014) Luottamusta vai varautuneisuutta? Nuorten kokemuksia osallisuudesta ja yhteydenpidosta sijaishuollon aikana. Opinnäytetyö (YAMK), Laurea ammattikorkeakoulu. Http://www.theseus.fi/handle/10024/82301 Toimintamalli asiakasperheiden läheisverkostojen selvittämiseen Minna Rissasen ylempi AMK-opinnäytetyössä kuvataan Viertolan vastaanottokodin käyttöön kehitettyä toimintamallia asiakasperheiden läheisverkostojen selvittämiseen. Strukturoidun toimintamallin käyttö selkeytti ja yhdenmukaisti läheisverkostojen selvittämistä vastaanottokodissa. Mallin avulla läheisverkostot saatiin mukaan tukemaan perheitä ja lisäämään perheiden hyvinvointia. Selkeä ja yhdenmukainen toimintamalli hyödytti opinnäytetyön tulosten mukaan sekä työntekijöitä että asiakasperheitä. Rissanen, Minna (2014) Toimintamalli perheiden läheisverkostojen selvittämiseen Viertolan vastaanottokodissa. Opinnäytetyö (YAMK), Laurea-ammattikorkeakoulu. Http://www.theseus.fi/ handle/10024/85793 Pesäpuun lehti • 1/2015 11 Lähemmäs Lasta -koulutus: ihmissuhteet lasta suojelemassa Kokemuksia Satakunnan koulutuksesta L ähemmäs Lasta -koulutus Porissa antoi uutta ja raikasta näkökulmaa. Arjen työssä ei ole aina aikaa miettiä ja on mahtavaa saada valmiiksi pureskeltua asiaa pohdittavaksi. Saimme satakuntalaiset lastensuojelun työntekijät mukaan keskusteluun. Koulutuksen jälkeen haluamme tutkia, ketä lapset asettavat heille tärkeiksi henkilöiksi. Läheiset eivät aina ole välttämättä ydinsukulaisia, vaan aihe on laajempi. Erityinen anti oli ikävästä puhuminen. Neuvotteluissa ja tapaamisissa ikävä on läsnä, mutta vältämmekö sanan käyttöä. Lapsen sydämessä on tilaa monelle ihmiselle. Hänellä saa ja on lupa ikävöidä läheisiään. Voimme tukea lasta ja nuorta puhumaan ikävästä. Aikuisina voimme olla myös esimerkkeinä. Ymmärrämme, että missä lapsi onkaan, hänellä voi olla ikävä toisaalle. Mutta kun asiasta saa puhua, niin ikävä ei ehkä tunnu niin pahalta. Päätimme ottaa tämän asian paremmin esille jatkossa sijaisvanhempien, ammattilaisten ja kaikkien lapsen läheisten kanssa työskennellessä. Lisäksi koulutuksessa saimme kokeilla erilaisia välineitä. Esimerkiksi ”Meidän perheen lähimetsä” tuntui menetelmältä, jonka voisi ottaa käyttöön. Koulutuksiin sisältyi sopiva määrä keskustelua, luentoa sekä toiminnallisuutta. Koulutukseen osallistui myös Satakunnan sovittelutoiminnan työntekijöitä ja lastensuojelun edunvalvojia. Ideoita läheistyöstä saatiin laajasti. Teksti: Johanna Santanen sosiaalityöntekijä Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö Lähemmäs Lasta -koulutus lastensuojelun ammattilaisille järjestetään avoimena koulutuksena Helsingissä 1.12.–2.12.2015. Ilmoittaudu mukaan www.pesapuu.fi ”Lapsen mielessä soi läheinen” - kokemuksia ja lauluja läheisyydestä Pesäpuun Lähemmäs-projekti on mukana SuomiAreenalla Porissa 14.7.2015 alkaen klo 10.30. Luvassa on kokemusasiantuntijoiden ajatuksia, asiantuntevia kommentteja ja paljon musiikkia. Esiintyjinä Yona & Anna Puu. Tule paikan päälle tai seuraa MTV:sta! 12 Pesäpuun lehti • 1/2015 Lapsi vankilassa L apsi ei pääse valitsemaan olosuhteita, Vauverosirkusta ja yhteisiä hetkiä joissa hän syntyy tai kasvaa. Joidenkin Monikaan lapsistamme ei voi toimia omana lasten kohdalla vanhempi on syyllistynyt äänenään, koska suurin osa ei vielä osaa rikokseen lapsen ollessa pieni tai ennen puhua. Tuomme lapsen ääntä esiin omislapsen syntymää. Perheosasto haluaa antaa sa puheissamme. Suunniteltaessa päivän myös tällaisille pienille lapsille sopivat toimintoja, kysymme usein sitä millainen olosuhteet turvalliseen kasvuun. päivästä tulee lapselle. Vankilan perheosastolla lapsi Osastomme arkitoiminta on lapsikohdataan vanhemman kautlähtöistä. Aikataulut ja toimintatavat ta. Perheosaston lapset ovat on rakennettu lapsiperheen arkeen alle 3-vuotiaita ja useat vielä niin sopiviksi kuin vankilan rutiisylivauvoja. Kun tuetaan neihin nähden on mahdollista. vanhempaa, saa lapsi Lapsille järjestetään ajoittain myös osakseen enemmyös erilaista toimintaa. Viimän hoivaa. Monesti me syksynä alkoi toimia vankilaan päätynyt vauvasirkuksesta kehiäiti on omassa elätetty versio, jota kutsummässään kaltoin me vauverosirkukseksi. kohdeltu, siviilieläIloiset yhteiset hetket lapsen män asiat mutkistuneita ja vanhemman kanssa auttavat ja vankilassa oleminen keskittymään lapseen. on stressaava kokemus. Tällaisessa tilanteessa vanhemman vuorovaiTeksti: Timo Jattu kutuksen ja elämänhallinVastaava perhetyön ohjaaja Hämeenlinnan/Vanajan vankila Kanta-Hämeen perhetyö ry. nan tukeminen on paras on ainoa vankila Suomessa, Vanajan/Hämeenlinnan jossa on myös lapsia. lahja lapselle. vankilan perheosasto Vuoden 2014 Nalletunnustus I dea pohjautuu transaktioanalyyttiseen ajatukseen. Tilanteen alkuasetelmassa on jokin tunne, jonka toinen osapuoli tunnistaa ja tulkitsee. Tämä herättää vastatunteen. Vastatunne herättää alkuperäisen tunneviestin ilmaisijassa uuden tunteen, joka taas saattaa herättää toisessa osapuolessa erilaisen tunteen. Pesäpuun lehti • 1/2015 Stressitilanteiden vuorovaikutuksen näkökulma nousee erityisen tärkeäksi asiakkaiden kohdalla, joista monen tiedetään kokeneen traumaattisia stressitilanteita ja voidaan nähdä jälkitraumaattisen stressin oireita. Lisäksi vankilaympäristö ja rikolliseen käyttäytymiseen johtanut elämäntapa ovat omiaan lisäämään stressitekijöitä. 13 Konkreettisessa työskentelyssä, tunnetasolla kehittyvää tilannetta kuvannetaan nallekortein, jotta asiakkaalle tulisi näkyvämmäksi se, mitä tilanteessa tapahtuu. Tällaisen tarkastelun avulla voi oppia jotakin siitä, mitä itsessä tapahtuu ja miten itse toimii erilaisissa tilanteissa. Sekä mitä oma toiminta saa aikaan toisessa ja millainen tunne toisessa herää. 5. Katsellaan korttiriviä (tai paria). Viimeinen kysymys: ”mitä voimme oppia ymmärtämään tästä näkemästämme?” Teksti: Timo Jattu Vastaava perhetyön ohjaaja Kanta-Hämeen perhetyö ry. Vanajan/Hämeenlinnan vankilan perheosasto Tunneketjutyöskentely Nalle-korteilla 1. Otetaan lähtötilanne: lapsen tai aikuisen tunnetila, mielellään esimerkki kuluneesta päivästä. Pyydetään asiakasta valitsemaan tilanteen alussa vallitsevaa tunnetta kuvaava kortti. Jos asiakas ei osaa itse valita, voidaan auttaa tarjoamalla esim. lapsen hymy, lapsen kiukku, aikuisen hyvä mieli, aikuisen rauhallisuus jne. 2. Kysymys: ”millainen tilanne, mitä tunnetta kortti esittää? Jos kortti esittää lasta, kysytään miten lapsi ilmaisi tätä tunnetta? Jos aikuinen, niin miten aikuisesta lapselle näkyy tämä tunne? 3. Seuraava kortti. Mitä seuraavaksi heräsi vastapuolessa. Vastaavat kysymykset kuin edellisessä. 4. Jatketaan vuorottelua kunnes tullaan kysymykseen. ”Miten tilanne päättyi, miten toimit? Millainen tunne kummallekin osapuolelle jäi tilanteesta?” Vuoden 2014 Nalletunnustus annettiin Hämeenlinnan/Vanajan vankilan perheosastolla kehitetylle tunneketjutyöskentelylle. 14 Pesäpuun lehti • 1/2015 Uudet PRIDE-kouluttajat PRIDE-kouluttajat SOS-Lapsikylä 2014: Sari Carlsson, Mare Kangur, Riia Kujanpää, Tiina Laukkanen, Soili Leino, Tarja Merilehti, Elisa Muurinen, Erik Mäekivi, Suvi Seikkula, Anne Turpeinen, Päivi VahvaselkäValkonen, Sonja Vanhanen, Sanna Voutilainen, Margit Vuorma. Kouluttajat Jaana Pynnönen ja Anja Björkman. Tiesitkö, että vuosina 1995-2015 • Pesäpuu ry on järjestänyt yhteensä 25 PRIDE-kouluttajakoulutusta. • PRIDE-kouluttajakoulutuksissa on ollut 499 osallistujaa. • Pesäpuun kouluttamien ohjaajien PRIDE-valmennusryhmiä on pidetty yhteensä 687. • PRIDE-valmennusryhmiin on osallistunut 9009 henkilöä. • PRIDE-materiaalia on päivitetty kaksi kertaa, ja se on saatavissa nyt myös ruotsinkielisenä. • Keväällä 2015 valmistuivat ensimmäiset ruotsinkieliset PRIDE-kouluttajat. Pesäpuun lehti • 1/2015 15 PRIDE-kouluttajat kevät 2015: Oili Eiranto, Minna Flinkkilä, Salla Heiskanen, Stiina Hänninen, Mirva Illi-Lampio, Johanna Joutsenlahti, Juha Kaitala, Henna Kivelä, Maarit Kattilakoski, Tuija Kauppinen, Marjo Neppenström, Tiina Pihlajamäki ja Pihla Rautasalo. Kouluttajat Paula Männikkö ja Sirpa Yli-Rekola. PRIDE-handledarna vår 2015: Eva-Katarina Alhovuori, Eivor Back, Janina Björni, Katarina Dahl-Aldeborg, Mira Donner-Spitz, Elisabeth Grönroos, Camilla Helsing-Isaksson, Kristina Nyman, Maria Renman, Carita Saku, Carola Sjöberg, Mikael Spitz ja Theresa Vihlman. Utbildarna Bodil Grön ja Pirkko Teir. Utbildningen fortsätter på hösten. 16 Pesäpuun lehti • 1/2015 Ylpeästi lapsen puolella Ohjelma Juontamassa Pirkko Teir ja Thomas Karlsson 09.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvit 10.00 Avaussanat 10.15 Tarinoita matkan varrelta, Tarinateatteri Silta 11.25 The Needs Of Children Know No Borders – 25 years of PRIDE in Europe, Rob van Pagée (director of NGO ‘Op Kleine Schaal’, a Dutch training and resource organization in Family Foster Care) 12.15 Lounas 13.00 Valtiovallan tervehdys 13.10 PRIDE tutkimuksen valossa, Tone Nordby (Norwegian Directorate for Children, Youth and Family Affairs, Department of Child Welfare) Kommenttipuheenvuoro, Jaana Pynnönen (Kehittämispäällikkö, Pesäpuu ry) 14.30 Kahvi 15.00 Nuoren hyvä tuleminen perhehoitoon, Helena Inkinen ja Pipsa Vario (Selviytyjät) Kommenttipuheenvuoro, Tarja Pösö (YTT professori, Tampereen yliopisto) 15.45-16.00 Päättäminen, Raili Bäck-Kiianmaa ja Paula Männikkö (Pesäpuu ry) Hintaan 35 € sisältyy lounas ja kahvitukset. Lisätiedot: toimisto@pesapuu.fi Pesäpuun lehti • 1/2015 Ilmoittaudu mukaan 21.4. mennessä: www.pesapuu.fi 17 ”Kuinka pääsisin sisälle siihen kun lapsen sieluun sattuu?” – Lasten psyykkinen hyvinvointi huolestuttaa yhä enemmän. Mun sieluun sattuu - oppilaan psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen koulussa on valtakunnallinen koulutushanke Opetushallituksen opetustoimen valtiontuella 2014-2015. Koulutushanke toteutetaan neljän asiantuntijatahon yhteistyönä: Pesäpuu ry SISUKAS-projekti, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Valtakunnallinen oppimisen ja koulunkäynnin tuen Valteri-Verkosto sekä Vaativan erityisen tuen Veturi-hanke. Eväitä työarkeen ja vertaisfoorumeita M un sieluun sattuu hankkeen taustalla on Veturi-hankkeen tutkimustulokset, joissa opettajat vastasivat tärkeimmäksi täydennyskoulutustarpeekseen saada tietoa ja arjen ratkaisuja lasten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Mun sieluun sattuu -hankkeen koulutuksellinen ydin on tukea opetushenkilöstön sekä muiden lasten ja nuorten parissa töitä tekevien ammatillisia valmiuksia ja osaamista psyykkisestä oireilusta. Tavoitteena on myös luoda alueellisia vertaisjakamisen foorumeita lasten psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Monitoimijuus, dialogisuus ja voimavarakeskeisyys ovat hankkeen tienviitat. Koulutushanke on valtakunnallinen. Mukana on 10 perusopetuksen koulua/ kouluparia eri puolilta Suomea. Hankkeessa koulutuksellinen tuki toteutetaan seminaareina, työpajoina sekä työnohjauksina. Seminaarikiertueiden satoa Kaikille avoimet alueseminaarit toteutettiin 5 paikkakunnalla Oulussa, Jyväskylässä, 18 Mikkelissä, Helsingissä ja Kauhajoella. Seminaareissa on ollut yhteensä reilu 600 osallistujaa eri työyhteisöistä. Ilahduttavaa on ollut, että mukaan ovat päässeet opetushenkilöstöjen lisäksi myös muut koulujen yhteistyöverkostojen edustajat. Kaikilla osallistujilla on jaettavana keskenään ainakin yksi yhteinen asia: lasten psyykkinen hyvinvointi huolestuttaa yhä enemmän. Lisäksi työntekijät pohtivat yhä enemmän, kuinka voisin olla enemmän avuksi lapsen psyykkisessä hädässä. ”Tällä hetkellä minulla on useita oppilaita, jotka eivät käy koulussa, enkä tiedä miksi he ovat poissa,” kertoo eräs osallistuja. Paluu vuorovaikutuksen ytimeen Seminaariteemana psykologi Christine Välivaara Pesäpuusta toi esille näkökulmia kiintymyssuhteen merkityksestä lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Kuulijana mieleen jäi myös kannustus, että selviytyvyyttä voidaan tietoisesti kehittää. Seminaaripenkin osallistujilla kirkastuu muistutus paluusta lähtötilanteeseen: jokaisen yksilön psyykkinen hyvinvointi pohjautuu Pesäpuun lehti • 1/2015 huomatuksi ja kuulluksi tulemiseen. Olla jotain tärkeää jollekin. Saada olla juuri minä sellaisena kuin olen. Kun kaksi kohtaa, jotain alkaa Seminaaripäivien evästykset jatkuivat teemalla dialoginen kohtaaminen ja yhteistyö. Perheterapeutti ja työnohjaajien kouluttaja Lassi Pruuki Dialogic Oy:sta toi näkökulmia kohtaamisesta ”Ihminen voi olla toiselle avuksi, vaikka tietäisi yhtään, mistä on kysymys”. Opimme, että dialogisuudessa toisen sanoja tulee toistaa. ”Hei, kerro lisää..”. Kun muistaisimme puhua siten, että se rohkaisee toista jatkamaan keskustelua omilla ajatuksillaan. Että tuotettu puhe uskaltaisi olla myös epävarmaa, mukaankutsuvaa ja ihmettelevää. Monitoimijuuden sateenkaari olisi, miten luoda erilaisista näkemyksistä voimavara. Ruutuvihon reunaan kirjoitan Lassen sanoista: ”Se mikä on vuorovaikutuksessa häiriintynyt, voi vuorovaikutuksessa korjaantua”. Seminaariovia emme sulje, ennen kuin jokainen on miettinyt: mitä viet mukanasi päivän annista sinulle itsellesi omaan työhösi. Ja jatkeena, mitä viet päivän annista omaan työyhteisöösi. Toiminnalliset työpajat hankekouluilla Mun sieluun sattuu -hankkeen teemaa työstetään myös Pesäpuun ja Valteri-verkoston asiantuntijoiden vetämissä toiminnallisissa työpajoissa. Hankkeen aikana työpajoja järjestetään yhteensä 20 ja ne pidetään kullakin hankekoululla. Pesäpuun Voimavara Caféissa on ollut kaikkiaan 189 osallistujaa. Osallisena Vihdin työpajassa arvostan, että osallistujia haastetaan lapsen ja nuoren saappaisiin: millainen minä oppilaana olen sinun (työntekijän) silmissäsi? Mitä me aikuiset oikein näemme lapsista ja nuorista? Näemmekö hänen kehitystasonsa puutteet ja käytöksessä aina samat toistuvat viat? Vai näemmekö – tai ainakin yritämmekö nähdä – sen lapsen ja nuoren syvimmän tunteen ja sielun, joka haparoiden etsii turvallista ja luotettavaa aikuista? Työnohjauksellinen tuki Hankekouluille tarjotaan mahdollisuus myös työnohjaukseen. Niissä jatketaan pureutumista lasten ja nuorten psyykkisen oireilun haasteisiin. Kokemuksia ja palautetta kerätään kaikkiaan 10:stä työnohjausprosessista. Vetäjinä toimivat Valterin työnohjaajat. Erityisen kiinnostuneena odotan osallistujien palautetta Mikkelin seminaarilaiset asettuivat ilmapallon kautta kokemukseen lasten ja nuorten tunteiden panttaamisesta ja vapauttamisesta. Pesäpuun lehti • 1/2015 19 työnohjauksen toimivuudesta menetelmällisenä työkaluna psyykkisten haasteiden tukemisessa. säpuun SISUKAS-projektin väliseminaari. Seminaari-ilmoittautuminen avautuu elokuussa http://www.helsinki.fi/palmenia/. Matka jatkuu Korjaavan kokemuksen antaja voit olla sinä Hanke on jo tähän mennessä osoittanut, että kouluilla ja lasten ja nuorten parissa töitä tekevillä työyhteisöillä on suuri tarve saada eri tavoin toteutettua interventiota haastavaan työarkeen lasten ja nuorten psyykkisessä oireilussa. Yksilöiden, yhteisöjen ja verkostojen osaamisen ja kokemuksen jakamisen foorumeita ei ole koskaan liikaa. Mun sieluun sattuu -hankkeen kaikille avoin päätösseminaari pidetään Jyväskylässä 5.11.2015 teemalla ”Koulu turvapaikkana”. Mitä se tarkoittaa kenellekin, mikä toimii mikä ei? Kuinka voisimme olla yhdessä avuksi lapsille ja nuorille? Seminaari on samalla myös Pe- Kukaan ei kiistä, etteikö lapset ja nuoret tarvitse huoltapitäviä aikuisia. Mutta muistammeko aikuisina panostaa riittävästi jokaiseen – vaikkakin ohikiitävään – kohtaamiseen lasten ja nuorten kanssa. Koulun seinään kirjoittaisin: ”Jokainen kohtaaminen antaa aina uuden mahdollisuuden”. Jokainen kohtaaminen voi antaa uuden, jopa eheyttävän vuorovaikutuskokemuksen. Jokainen kohtaaminen antaa avaimen päästä siihen, kun lapsen sieluun sattuu. Teksti ja kuva: Mirva Alakoskela erikoissuunnittelija Helsingin yliopisto Uusi kehittäjäpsykologi aloitti O len Elisa Oraluoma ja aloitin SISUKAS-projektissa uutena kehittäjäpsykologina Emmi Latvalan jäätyä tammikuun lopussa äitiyslomalle. Olen aiemmin työskennellyt kuntoutuspuolella aikuisten kanssa sekä tehnyt Niilo Mäki Instituutissa tutkimus- ja kehittämistyötä lasten lukemisvaikeuksien parissa. SISUKAS-hankkeessa minua innostaa lapsen vahvuuksien hyödyntäminen tuen suunnittelussa sekä lapsen asettaminen monitoimijaisen tiimin ympäröimäksi ja aikuisten tukemaksi. Toivon, että voin vielä nyt hankkeen loppuvaiheessa hetken kulkea näiden SISUKAS-lasten mukana sekä tuoda panokseni mallin kehittämis- ja juurruttamistyöhön. 20 Teksti: Elisa Oraluoma SISUKAS-projekti, Pesäpuu ry Pesäpuun lehti • 1/2015 Hyvinvoiva koulu pysähtyy lapsen ja hänen asioidensa äärelle Pesäpuun Voimavara Caféissa vahvistettiin välittämisen kulttuuria oppilaiden ja opettajien välillä. Pesäpuu toi kouluille lastensuojelun näkökulman sekä välitti kokemusasiantuntijoiden viestejä. Opettajat korostivat seuraavia teemoja: Tarvitaan tuplaten turvallisuutta, mistä seuraa levollinen ja toiveikas olo. Voi olla oma itsensä. Pystyy arvostamaan itseään, kykenee yhteistyöhön ja avun vastaanottamiseen. Tämä koskee kaikkia. Koulu on turvapaikka! Se on yksi niistä harvoista paikoista, jossa saa olla lapsi/ nuori ilman vääränlaista vastuuta. Koulu voi toimia ”aukkojen paikkaajana”, jos koti on turvaton. Vahvista välittämisen kulttuuria: Kysy: ”Mitä kuuluu?” Lopeta päivä: ”Huomiseen!” Lopuksi kiitä. Nuorten poissaolot, jotka tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Nuori tulee kouluun asti (kavereidenko takia?). Syystä tai toisesta istuu käytävillä. Ei tule luokkaan syystä jos toisesta. Mitä asialle voi tehdä? Mitä keinoja on käytettävissä? Kuka kantaa viime kädessä vastuun, jos nuori ei tule kouluun? Eihän opettaja voi yksittäistä nuorta metsästää. Aikuisten puuttuminen on todellisuutta. Minne on hävinnyt koko kylä kasvattaa -ajatus? Lapset ja nuoret ovat olleet hyvillään, kun aikuinen on puuttunut heidän tekemisiinsä. Se kertoo, että joku välittää. Yksikin luotettava aikuinen riittää. Oletko se sinä? Kotiolot vaikuttavat kaikkeen: tunteisiin, toimintaan koulussa ja kotona. Ongelmat perheissä heijastuvat vahvasti lapsen arkeen koulussa. Turvallinen ja tasapainoinen koti tukee lapsen hyvinvointia. Avaimena kodin ja koulun yhteistyölle on keskusteluyhteyden säilyttäminen, vaikkei asioista oltaisi samaa mieltä. Teksti: Johanna Barkman, Johanna Liukkonen & Pipsa Vario. Maalaus: Janika & Siru 2012, Vihti Pesäpuun lehti • 1/2015 21 ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA -mitali nuorten kokemusasiantuntijuudelle Vastaanotimme SOS-Lapsikylä ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA –mitalin viime joulukuussa. Mitali on arvonanto kokemusasiantuntijuudelle: voiko mikään olla sen rohkeampaa kuin antaa kasvonsa, ajatuksensa, tunteensa ja tarinansa yhteiseen hyvään, toiveeseen, että tulevaisuudessa lapset voisivat paremmin? S elviytyjät-tiimi on toiminut seitsemän vuotta ja se on avattu neljä kertaa uusille jäsenille. Tiimi on tavannut satoja nuoria ja vienyt heidän viestejään eteenpäin. Vuosien työ Selviytyjissä on raamittanut reunaehtoja: kiitosta on tullut, kritiikki on kirkastanut toimintaa ja virheistä on opittu. Pioneerit kohtaavat oppimisen paikkoja ja siksi jaamme kokemuksiamme uusille ryhmille. Paikallisten ryhmien kautta useat nuoret ovat päässeet kehittämään lastensuojelua! Olemme iloisia siitä, että osa syntyneistä ryhmistä nivoutuu osaksi perustajatahon perustehtävää, mikä mahdollistaa ryhmien jatkuvuuden. Kokemusasiantuntijatoiminta kysyy rohkeutta. Ryhmien aikuisilta vaaditaan rohkeutta heittäytyä tasa-arvoiseen keskusteluun nuorten kanssa ja lähteä tekemään elämäntarinoista nousevaa kehittämistyötä. Ryhmä vie yhdessä tekemiseen ja moniäänisyyteen, jossa kokemustieto ja teoreettinen tieto kohtaavat. Lastensuojelutyön peruslähtökohdat nousevat ytimeen. Selviytyjät korostavat, että nuoret tarvitsevat turvallisen ryhmän, jotta voivat kuulla, mitä muut kertovat ja kohdata sen todellisuuden, mikä ei ole oman kokemuspiirin sisällä. Rohkeutta on välit22 tää vaikeista asioista, joista toiset ehkä haluaisivat pestä kätensä. Rohkeutta on seistä sen takana, mihin uskoo – välillä jopa monen sadan ihmisen edessä. Eniten rohkeutta kuitenkin tarvitaan, kun ”käsittelee omaa historiaa ja ”tunnustaa” muille menneisyyttä. Kun paljastaa toisille näkökulmia.” Aloittaessamme toimintamme nuorten puheenvuorot itkettivät kuulijoitaan. Nyt, kun niihin on jo totuttu, kuulijakunta edellyttää nuorilta aiempaa huolellisempaa valmistautumista. Nuori voi saada myös asiatonta kritiikkiä: on liian itsevarma, vanha, hauras tai hyökkäävä. Eettiset näkökulmat ovatkin vuosi vuodelta vahvistuneet. Tiimiläiset auttavat toisiaan puheenvuorojen valmistelemisessa, niiden pitämisessä ja käyvät jälkeenpäin tilanteen läpi puheenvuoronpitäjän kanssa. Osa tiimin jäsenistä on kasvanut asiakkaista asiantuntijoiksi, pitkäaikaisiksi työntekijöiksi, jotka omaava monipuolisia valmiuksia vaativiin tehtäviin. Kiitämme SOS-lapsikylää tunnustuksesta, kauniista ja arvokkaasta mitalista. Se on omistettu kaikille nuorille kokemusasiantuntijoille! Teksti: Johanna Barkman Pesäpuu ry Kuva: Piritta Schulz Pesäpuun lehti • 1/2015 STOP! Pysäkki-mallista apua lastensuojelun arviointiin? Mitä on lastensuojelun sosiaalityön arviointi? Miten se eroaa muiden ammattilaisten arvioinneista? Miksi lastensuojelun arvioinneissa on joskus niin vaikea jäsentää ja perustella, miten ja miksi olemme päätyneet ratkaisuihin? A rviointiin liittyy monenlaisia mielikuvia, myös negatiivisia. Arvioinnin kohteena oleminen voi tuntua epämiellyttävältä. Arviointi ja arvostelu liittyvät usein mielikuvissamme johonkin sellaiseen, jossa henkilökohtaisia ominaisuuksiamme arvioidaan. Kokemusasiantuntijavanhemmat muistuttavat, että vanhemmuus on asia, jossa me kaikki kyseenalaistamme itsemme ja tunnemme riittämättömyyttä. Kun riittämättömyyttä arvioidaan, on vaikea välttyä menemästä puolustuskannalle. Lastensuojelun tekemissä arvioissa jollakin on jo käsitys tai huoli siitä, että vanhemmuus ei ole riittävän hyvää. Tämä pelottaa asiakasta, vaikka olisikin itse samaa mieltä arvioinnin tai lastensuojelutoimien tarpeesta. Lastensuojelussa arviointiin liittyy lisäksi paljon elämän Pesäpuun lehti • 1/2015 kriisitilanteista nousevia tunteita, jotka tekevät työskentelystä haastavia. Lastensuojelun arvioinnin tekee vaikeaksi se, jos asiakas ei tiedä, mitä asioita arvioidaan, miksi ja mitä arvioinnin jälkeen tapahtuu. Lastensuojelua on syytetty usein ”salamyhkäisyydestä”. Osin tämä voi johtua siitä, että työntekijöiden on vaikea osoittaa tai pukea sanoiksi se, mitä ja miten he aikovat arvioida. Arviointi on siis vahva, tunteita herättävä interventio lapsen ja vanhempien elämään, mutta hyvin toteutettu arviointiprosessi voi kantaa pitkälle lapsen ja perheen elämässä1. Lastensuojelulaki velvoittaa työntekijöitä lapsen tarpeista lähtevään, suunnitelmalliseen yhteistyöhön, jossa lastensuojeluasiakkuudella on selkeä alku sekä tavoitteet työskentelylle ja asiakkuuden päättämiseen. Lapsen tarpeiden ja vanhemmuuden valmiuksien arviointi on lastensuojelun ydintehtävää: arvioimme sekä vanhempien mahdollisuuksia suojella lapsiaan että muuttaa omia toimintatapojaan, jotta lapsen yksilölliset kehitystarpeet tulevat täytetyiksi ja lapsi voisi jatkaa asumistaan kotona tai lapsi voidaan palauttaa kotiin. Arviointi ei ole koskaan tekninen toimenpide, vaan eettinen, vahvaa ammatillista osaamista ja asiakkaiden osallistamista vaativa prosessi. Olipa kyse millaisesta lastensuojelun arvioinnista tahansa, lähtö23 kohtana ovat lapsi tarpeineen sekä lapsen, huoltajien, vanhempien tai muiden lapsen kasvatuksesta vastaavien, läheisten sekä lapsen ja perheen asioita hoitavien viranomaisten ja työntekijöiden yhteinen prosessi – ei yhden työntekijän subjektiivinen näkemys. Huostaanoton tai sijaishuollon tarpeen arviointia ei saa tehdä yksin, vaan se tulee toteuttaa parityönä, mieluiten monialaisena yhteistyönä. Aina tähän ei ole riittävästi resursseja; aikaa, työparia, esimiehen tai tiimin tukea, rahaa. Lainsäädäntökin asettaa omat reunaehtonsa erityisesti aikatauluihin. Lastensuojelussa ei ole mahdollista laatia kaikkeen arviointiin soveltuvaa, yksityiskohtaista mallia, jossa ennalta määriteltyjen kriteerien avulla pystyttäisiin paikantamaan täsmällisesti huostaanoton ja sijaishuollon tarve2. Pesäpuun uusi Pysäkki-malli on syntynyt helpottamaan lastensuojelun sosiaalityön vaativimpia arvioinnin kohtia. Malli on systemaattinen työskentelyprosessi huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen arviointiin, ja se etenee teemallisten ”pysäkkien” kautta yhteiseen päätökseen. Mallin keskeisiä elementtejä ovat lapsen tarpeiden ja vanhemmuuden valmiuksien peilaaminen, yhteinen, systemaattinen arviointiprosessi lapsen, vanhempien ja muiden lapsen ja perheen ympärillä olevien läheisten ja työntekijöiden kanssa sekä avoin, läpinäkyvä dokumentointi. Mallia ovat olleet pilotoimassa useat lastensuojeluammattilaiset eri puolilta maata. Myös vanhemmat, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta ja sen arvioinneista, ovat olleet kommentoimassa 24 ja kehittämässä Pysäkki-mallia. Mallia käsitellään ja kokeillaan Pesäpuun Kuka minusta huolehtii? -koulutuksessa. Samalla harjoitellaan arviointia varten kehitettyjen uusien välineiden käyttöä. Seuraavan kerran pysähdymme lastensuojelun arviointimallin äärelle vuoden 2016 alussa toteutettavassa koulutuksessa. Lisätietoa: http://www.pesapuu.fi/koulutukset/ Teksti: Pia Lahtinen, Jaana Pynnönen Pesäpuu ry White, Angela (2005) Assesment of parenting. Literature review. Centre for Parenting & Research. Ashfield: NSW Department of Community Services. 1 2 Lastensuojelun käsikirja https://www.thl.fi/fi/web/ lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/ huostaanotto/huostaanottotarpeenarviointi Pesäpuun lehti • 1/2015 © Pesäpuun lehti • 1/2015 25 Ylp a ell i lapsen puo t s l eä Pesäpuun avoimet aamukahvit 2015 PR 11.3. ”Jos huolehtii lapsesta, niin lapsi näkee hyviä unia” (lainaus: Salapoliisit) ID E 20 v ta u ot ! Jyväskylän toimisto: Ilmarisenkatu 17 A 40100 Jyväskylä 22.5. Näe mut ainutkertaisena ja ihanana! Helsingin toimisto: Iso Roobertinkatu 1 A 5 00120 Helsinki 4.9. Entä jos lapsella on ikävä? www.pesapuu.fi 11.12 Lapsi olkapäällä! Kaikki aamukahvit kello 09.00-10.30 samanaikaisesti sekä Jyväskylän että Helsingin toimistoissamme. Tervetuloa! Ilmoittautumiset: toimisto@pesapuu.fi 26 Pesäpuun lehti • 1/2015 Pesäpuu ry:n koulutuskalenteri 2015 Ylpeästi lapsen puolella - vaikuttavaa kumppanuutta rakentamassa 28.–29.4.2015, Helsinki. Koulutus on tarkoitettu perhehoidon työntekijöille ja sijaisvanhemmille. Koulutus avaa PRIDE-ohjelman sisältöä ja vahvistaa lapsen sijoituksen onnistumista. Kou-lutuksessa tutkitaan yhteistyössä näyttäytyviä rooleja ja omaa tapaamme kohdata toinen ihminen. Hinta 280 euroa. Aarteenetsintää lapsen tarpeiden äärellä -teemakahvila Aarteita lapsen kohtaamisessa 27.5.2015, Helsinki, Lapsi on aarre 17.9.2015, Helsinki, Läheinen on aarre 9.11.2015, Jyväskylä. Koulutusiltapäivän aikana käytämme luovia ja toiminnallisia menetelmiä sekä tarjoamme mahdollisuuden yhteiseen oivaltamiseen maistuvan kahvin ja leivonnaisten kera. Hinta 60 euroa/iltapäivä. Hyväksyvä katse ja välittäviä ihmisiä 8.–9.9.2015, Jyväskylä. Koulutus antaa keinoja sijoitetun lapsen vahvistavaan kohtaamiseen, tarjoaa välineitä sijoitetun lapsen kanssa työskentelyyn. Hinta 280 euroa. Muista merkitä kalenteriin myös: Avoimet Pesäpuun aamukahvit toimistoissa: 22.5. Näe mut ainutkertaisena ja ihanana, 4.9. Entä jos lapsella on ikävä?, 11.12. Lapsi olkapäällä. PRIDE 20 vuotta Suomessa -juhlaseminaari, 7.5. Helsinki. Sisukas-väliseminaari, 5.11. Jyväskylä. Pesäpuun lehti • 1/2015 Nuoruusikäisen sijaisvanhemmaksi 14.–15.10.2015, Helsinki. Koulutus PRIDEkouluttajille. Koulutus antaa valmiuksia valmentaa sijaisvanhempia nuoruusikäisille sekä järjestää täydennyskoulutusta jo toimiville sijaisvanhemmille. Hinta 300 euroa. Sijaissisaruus 29.10.2015, Helsinki. Koulutus antaa valmiuksia lasten ja nuorten valmennusryhmien ohjaamiseen ja sijaissisarten huomioimiseen. Hinta 180 euroa. Voimaannuttava muutostyö 19.11.2015, Helsinki. Koulutuksen tavoitteena on kehittää tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää asiakastyötä sekä lisätä asiakastyön vaikuttavuutta. Hinta 160 euroa. PRIDE-valmennuksen kouluttajakoulutus 27.–30.10.2015 ja 24.–27.11.2015 sekä työnohjaukselliset päivät keväällä 2016. Paikka tarkentuu myöhemmin. Perehdyttää osallistujat PRIDE-valmennuksen sisältöön ja rakenteeseen ja antaa riittävät valmiudet ohjata PRIDE-valmennusryhmiä. Hinta 2100 euroa + majoitus- ja ruokailukulut. Lähemmäs Lasta 1.–2.12.2015, Helsinki. Koulutus lapsen läheissuhteiden vahvistamiseen lastensuojelussa. Hinta 280 euroa. Lisätietoja/ilmoittautumiset: www.pesapuu.fi Kaikkien koulutusten (ALV 0 %, alvL 4 §) 27 Pesäpuun tuotteita verkkokauppa.pesapuu.fi Lasten ajatuksia lasten suojelusta -julisteet Pienet lastensuojelun kokemusasiantuntijat eli Salapoliisit ovat tutkineet ja kehittäneet lastensuojelua. Tutkimustuloksista on teetetty useita julisteita, joissa lasten ääni kuuluu autenttisena. Myönteinen palaute ns Positiv respo Tarvekortit Kortit auttavat pohtimaan lapsen tarpeita ja sitä, miten ne tulisivat parhaiten tyydytetyiksi. Lupa oll a lapsi Rätt att vara ba rn Luottamus e Förtroend Pieni opas lasten ja nuorten läheisille Läheisten oppaassa kuvataan läheissuhteita lasten ja nuorten näkökulmasta ja tarjotaan esimerkkejä siitä, miten kuka tahansa meistä voi olla tukemassa ja suojelemassa läheistä lasta. pesapuu.fi
© Copyright 2024