24.2.2015 Vivelattaret järjestivät Urpolle 24.2. syntymäpäiväjuhlan merkeissä Paltalla! Tunnelma oli lämmin ja aloitimme laulamalla, tarjoilu erittäin maistuvaista ja jäähyväisiksi lauloimme Kabalewskin Iltalaulun, joka haikeudessaan sopi hyvin tunnelmaan. 14 Kuoronjohtaja, musiikinopettaja, dir.cant. Urpo Rantalankila jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Kuvat kaupungin järjestämästä kahvitilaisuudesta, jossa kuoromme puolesta kiitoksen antoivat ”entiset” puheenjohtajat Kristina Karlsson ja Riitta Rantanen. Noin vuosikymmen sitten soi Virtasen Ritvan puhelin….! Ai, että kenen Ritvan? No, Paimion kansalaisopiston rehtorin tietenkin, nyt jo ansioituneesti eläkkeelle siirtyneen. Hän vastaili avoinna olevaa opiston musiikin opettajanvirkaa koskeviin kysymyksiini. Saatuaan vihdoin kyselytulvani laantumaan Ritva loihe ilmoittamaan, mikä on oleva ensimmäinen tehtävä virassani:" Perustetaan naiskuoro!" Näin oli tavallaan Naiskuoro Vivelan perustamissanat lausuttu. Paimion seudun aktiivisen naislauluharrastuksen alkusanoja ei kuitenkaan kyseisessä tilanteessa lausuttu; on muistettava se suuriarvoinen pedagoginen panos, jonka musiikkiopiston perustaja ja ensimmäinen johtaja Heimo Heimola on antanut paimiolaiselle laulukulttuurille, toisaalta omalla esimerkillään ja toisaalta laulu- ja musiikki-kulttuurin kehitystä edesauttaen. Myös kansalaisopistossa toimi useita vuosia naisten lauluryhmä, jossa oli mukana entisiä ja nykyisiä vivelalaisia. Miksi sitten juuri naiskuoro, eikä sekakuoro? Ehkä osansa naiskuoron synnyssä oli "rakkaalla vihollisella", mieskuoro Paimion Mieslaulajilla, jonka vastapainoksi haluttiin näyttää, että kyllä naiset osaavat ja saavat aikaiseksi siinä kuin miehetkin. Naiskuoro Vivela syntyi onnellisten tähtien vallitessa, sai siivet ja ilmaa siipien alle. Ja - huiiiiii - on lennellyt jo yhden vuosikymmenen (2000) haasteiden, kokemusten, jos kohta koettelemustenkin läpi. On ollut onni, että on löydetty ne sopivan kokoiset haasteet, sopivat henkilöt toimimaan ja organisoimaan tehtäviä. Kaikenlaisia tehtäviä löytyy kyllä yllin kyllin kuoro-organisaatiossakin. Kauaa ei kuorolaisen tarvitse ääneen ihmetellä, kun jo alkaa löytyä erilaisia asioita, joita saa hoitaakseen. Laulajien rivistössä on tapahtunut siirtymiä, mutta kaiken kaikkiaan Vivelan vahvuutena on ollut tasainen jatkuvuus. Jos laulajia on lähtenyt, on onneksi uusia motivoituneita laulajia saatu tilalle. Vivelalla on ollut onni saada tehdä yhteistyötä Paimion Mieslaulajien kanssa. Varsinkin vuosittaisesta Lucia-konsertista on tullut paikkakunnalla hartaasti odotettu tapahtuma, jossa kuorot kilpailevat sisarellisesti musiikillisesta osaamisesta. Mikä on maailman ensimmäinen inhimillinen ääni? Itku - tai nauru - ehkä. Sen jälkeen: laulu! Entä mitä on musiikki? Laulua! Entä runous? Suuta suurempaa lainatakseni: runoiloja P.Mustapää eli professori Martti Haavio on todennut, että runous parhaimmillaan on - laulua. Mitä on laulu? Ajatuksia, tunteita, tuntemuksia. Niitä pystyy harvoin hahmottamaan aikaan ja paikkaan. Ne voivat olla ääniä ikimenneisyydestä tai paikoista, joissa koskaan ei olla käyty. Jostain todella syvältä, kaukaa, mutta, ah, kuitenkin niin läheltä. Suoraan sydämestä. 10-vuotisjuhlakonsertin kynnyksellä v. 2000 Urpo Rantalankila ylpeänä vivelalainen