MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 112 • KESÄKUU 2015 HAASTATTELU Poliisineuvos ANTTI PELTTARI Tiedustelupäällikkö HARRI OHRA-AHO TEEMA INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Päätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00) sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai sähköposti: maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 € kokosivu 1 000 € ½ sivu 600 € ¼ sivu 300 € Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2015 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy syyskuussa 2015. Lehden ilmoitusten tulee olla toimituksen sihteerillä (maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com) lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti. 4041 0428 Pääkirjoitus Perusasiat kuntoon EU-maiden johtajien kokoontuessa kesäkuun Eurooppa-neuvostoon löytyy asialistalta myös puolustusulottuvuuden kehittäminen. Aihepiiriä käsitellään tilanteessa, jossa unionin turvallisuusympäristöä leimaavat useat vakavat kriisit Ukrainassa sekä Afrikan ja Lähi-idän alueilla. Kaikilla näillä on omat vaikutuksensa EU-maihin. Ukrainan tapahtumien myötä hybridisodankäynti on noussut näkyvästi esiin. Hybridisodankäynnissä pyritään laajaa keinovalikoimaa soveltamalla heikentämään vastapuolta ja hajaannuttamaan sen reagointia. Samalla tarkoituksena on kärjistää jo olemassa olevia ongelmia. Hybridisodankäyntiä ei julisteta alkaneeksi vaan päinvastoin sen olemukseen kuuluu kaiken kieltäminen. Toiminta alkaa vähitellen ja huomaamatta, ja voi paisua mittavammaksi konfliktiksi, jos ei ole keinoja vastata siihen. Hybridisodankäynnin esiinnousu ei tee nykyisestä puolustussuunnittelusta tai sotilaallisista uhkamalleista vanhentuneita, mutta se monimutkaistaa sodan kuvaa ja siihen varautumista. Sodan ja rauhan välisen rajan hämärtyminen vaikeuttaa ennakkovaroituksen saamista ja lyhentää puolustusvalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa. Tällaisissa olosuhteissa korostuu mahdollisimman reaaliaikaisen ja oikean tilannekuvan merkitys päätöksenteon tukena. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää myös strategiseen viestintään ja EU-maiden energiaturvallisuuteen. EU:lla ja Suomella on hyvät edellytykset varautua hybridisodankäynnin haasteisiin, mutta asian luonteen vuoksi täytyy sotilaallisten valmiuksien ohella tarkastella laajasti yhteiskunnallisia valmiuksia. Varautuminen edellyttää vahvaa kokonaisturvallisuusajattelua. Siinä painottuu koko yhteiskunnan kriisinsietokyky kohtaamaan normaalioloista poikkeavia tilanteita ja elämään pitkäänkin eräänlaisessa harmaassa vaiheessa. Viime kädessä kyse on perusasioista. Pohjan muodostavat vakaa julkinen talous sekä keskinäinen luottamus ja yhteishenki. Mitä vahvempi ja yhtenäisempi EU on turvallisuusyhteisönä ja Suomi yhteiskuntana, sitä vaikeampi kohde olemme hybridisodankäynnille. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 112 1 Kannen kuva: Riikka Haahti Sisältö 1 3 Pääkirjoitus Sisältö HAASTATTELU 4 Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho TEEMA: SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS 14 Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia? 20 Jouni Mölsä: Trollin kyydissä – miten informaatiovaikuttaminen näyttäytyy Suomessa? 26 Tero Palokangas: Puolustusvoimat ottaa informaatioympäristöä haltuun 31 Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen 36 Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia ARTIKKELIT 40 Tuomas Koskenniemi: EU totuttelee puolustusyhteistyöhön 43 Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana 47 Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta – Jemenin konfliktin alueellinen ulottuvuus 50 Tuula Honkanen-Buzalski: Ruuantuotannon turvaaminen on osa maanpuolustustusta KIRJA-ARVIOITA 53 Merisota MAANPUOLUSTUSKURSSIT 54 212. Maanpuolustuskurssin tarina 56 Puolustusvoimain komentajan tervehdys 213. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 58 Puolustusministerin puhe 213. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 60 Tuleva valtakunnallinen kurssitoiminta 61 213. Maanpuolustuskurssi 62 Juha Valtamo: Tutkimustuloksia MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 68 Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään 78 Tuleva toiminta 79 Harrastusjaostot 80 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 82 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 112 3 Haastattelu Poliisineuvos ANTTI PELTTARI & Tiedustelupäällikkö HARRI OHRA-AHO Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 13.–14.4.2015 Janne Kuusela K Kuinka arvioisitte Suomen turvallisuusympäristön muutosta johtamanne organisaation toiminnan näkökulmasta? Antti Pelttari: Suojelupoliisin perinteinen työtaakka on ennallaan, mutta sen lisäksi on viimeisten kahden vuoden aikana ilmaantunut uusia tekijöitä, liittyen ennen kaikkea Syyrian ja 4 Maanpuolustus 112 Joel Maisalmi Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho Ukrainan kriiseihin. Nämä ovat merkittävimpiä toimintaympäristön muutoksia kylmän sodan päättymisen jälkeen ja niillä tulee olemaan pitkäkestoisia vaikutuksia meidän työhömme. Syyrian osalta konkreettisin ilmiö ovat niin sanotut vierastaistelijat. Kyse on ensimmäisestä kerrasta kun Suomesta lähtee isompi joukko ihmisiä taistelemaan aseelliseen konfliktiin ter- Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö luovutettiin 14. tammikuuta Säätytalolla. Eturivissä mietinnön vastaanottanut Puolustusministeri Carl Haglund, työryhmän puheenjohtaja, puolustusministeriön lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström, Harri Ohra-Aho sekä Antti Pelttari. Maanpuolustus 112 5 Haastattelu ”Suojelupoliisia ei kiinnosta yksittäisten kansalaisten sähköpostit tai kirjoitukset sosiaalisessa mediassa.” Antti Pelttari roristijärjestön riveihin. Ukrainan tilanteella ei ole ollut merkittäviä välittömiä vaikutuksia Suojelupoliisin tehtäväalueella, mutta turvallisuusympäristön kokonaisuuden kannalta se on Syyriaa merkittävämpi tekijä. Harri Ohra-Aho: Sotilastiedustelun toimialan näkökulmasta turvallisuusympäristön viimeaikainen muutos on ollut kaksijakoista. Toimintaympäristön tarkkaileminen ja analysoiminen on nimenomaan ydintehtävämme, ja siinä mielessä muutos on näkynyt työmotivaation kannalta positiivisena läpi organisaation. Kääntöpuolena on tietenkin aika tavalla kasvanut työmäärä. Joudumme jatkuvasti tasapainottelemaan sen kanssa, millä valmiuden tehostetulla tasolla milloinkin toimimme muutoksen seurannassa. Lisäksi yhteistyömme Puolustusvoimien ulkopuolisten tahojen kanssa on tiivistynyt, joista ensimmäisinä täytyy mainita Suojelupoliisi ja ulkoministeriö. Tiedonhankintalakityöryhmän mietin nössä todetaan, ettei Suomessa ole tiedustelua koskevaa lainsäädäntöä. Työryhmä ehdottaa harkittavaksi, että hallitus käynnistäisi toimenpiteet säädösperustan luomiseksi. Miksi Puolustusvoimien ja Suojelupoliisin tulisi saada oikeus toimia tietoverkoissa? Eikö nykyinen lainsäädäntö riitä? Onko muiden maiden viranomaisilla tällaisia oikeuksia? Antti Pelttari: Suomi poikkeaa meihin vertailukelpoisista EU-maista sen osalta, että suomalaisilla viranomaisilla ei ole valtuuksia toimia tietoverkoissa. Suojelupoliisin toimialalla ne ovat välttämättömiä erityisesti terrorismin torjuntaan liittyen. Myös Suomeen kohdistuva jatkuvasti lisääntyvä laiton tiedustelu tietoverkkojen kautta on huolestuttava ilmiö, kuten ulkoministeriön tapaus osoitti. Myös ulkomaantiedustelun osalta Suomi muodostaa poikkeuksen. Ainoa toinen pohjoiseurooppalainen maa, jolla ei ole ulkomaansiviilitiedustelua, on Islanti. Jotta voimme varmistaa turvallisuuden ketjun kokonaisuutena, tarvitaan mukaan sekä siviili- että sotilastoimijat. Tänä 6 Maanpuolustus 112 Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho päivänä ketju on valitettavasti hyvin heikko tietoverkkojen ja ulkomaantiedustelun toimivaltuuksien osalta. Harri Ohra-Aho: Sotilastiedustelun osalta nojataan tällä hetkellä lakiin Puolustusvoimista ja erillinen tiedustelulainsäädäntö selkeyttäisi tilannetta. Tiedonhankintakeinojen monipuolistamisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että teemme työtämme ainoastaan asiakkaitamme varten, emme itsellemme. Valtakunnan poliittiset päättäjät sekä Puolustusvoimien strategisen ja operatiivisen tason päättäjät tarvitsevat mahdollisimman hyvää toimintaympäristöanalyysia päätöksenteon tueksi. Tämä edellyttää, että tiedonkeräys ja -hankinta ovat nykymaailman vaatimusten mukaisella tasolla. Teknologisen kehityksen myötä analogisista järjestelmistä on siirrytty digitaalisiin tietoverkkoihin. Jotta tuottamamme analyysi olisi laadukasta, on meidänkin kyettävä liikkumaan tietoverkoissa ja hankkimaan tietoja niiden kautta. Suomeen verrattavissa maissa lainsäädäntö on tältä osin kunnossa. Kuinka tietoliikennetiedustelua toteute taan teknisesti? Kuinka olennainen tieto saadaan esiin ja salaukset purettua? Antti Pelttari: Tässä rakennetaan suomalaista mallia meidän perusoikeusjärjestelmämme puitteissa. Lisäksi saamme hyödyllistä tietoa myös muista vertailukelpoisista maista. Tavoitteena on kustannustehokas järjestelmä, joka ottaa huomioon kansalaisten perusoikeudet. Harri Ohra-Aho: Emme joudu aloittamaan aivan tyhjästä, sillä olemme harjoittaneet signaalitiedustelua vuodesta 1927 ja tunnemme signaaliympäristön. Kun puhutaan ilmarajapinnoista, eli signaalitiedustelusta perinteisessä muodossa, on meillä kaikki tietämys olemassa sekä elektroniseen- että kuuntelutiedusteluun liittyen. Nyt kun siirtyminen digitaaliseen maailmaan on meneillään, olemme laboratorio-olosuhteissa jo useamman vuoden ajan luoneet uutta osaamista. Käytännön toimintaa sen osalta emme ole harjoittaneet, koska lainsäädäntöä ei ole olemassa. Jos tietoliikennetiedustelua harjoitettaisiin, niin käytännössä se tarkoittaisi menemistä kiinni maan rajat ylittävään kaapeliin tai valokuituun. Merkitsevää ei aina ole se, mitä niiden sisällä liikkuu, vaan etenkin kuka tai mikä organisaatio, missä ja milloin viestii kenen kanssa. Tässä on jo keskeistä tietosisältöä, jota voidaan hyödyntää analyysissa yhdessä muista tiedustelulähteistä kerätyn tiedon kanssa. Sisällön purkamisessa taas on kyse salausten murtamisesta ja sen kanssahan tiedustelu on paininut jo vähintään 2500 vuotta. Onko kansalaisilla aihetta olla huolissaan perusoikeuksista ja yksityisyyden suojasta? Luetaanko jatkossa kaikkien suomalaisten sähköpostit ja Facebookviestit ja kuunnellaanko kaikki puhelut? Antti Pelttari: Suojelupoliisia ei kiinnosta yksittäisten kansalaisten sähköpostit tai kirjoitukset sosiaalisessa mediassa. Työmme kohdistuu ainoastaan vakavien uhkien torjuntaan ja sen osalta työkalupakkimme on tällä hetkellä puutteellinen. Harri Ohra-Aho: Meidän tehtävämme ei ole seurata suomen kansalaisia. Kansalaisten yksityisviestit ja sosiaalinen media eivät sotilastiedustelua kiinnosta ja ovat itse asiassa rasite kohdennetulle tiedustelutoiminnallemme. Sotilastiedustelun huomion kohteena ovat ulkomaiset sotilasviranomaiset organisaatioineen, jotka eivät ole Suomen perustuslain suojan piirissä. Kriisinhallintaoperaatioissa tiedustelu toki ulottuu valtiollisten sotilastiedusteluorganisaatioiden ulkopuolelle, jotta turvallisuusympäristöä voidaan maksimaalisesti analysoida. Suomen tietoturvallisuuden tasoa pidetään kansainvälisesti korkeana. Olisiko tietoliikennetiedustelulla vaikutuksia yritystoimintaan? Kärsiikö Suomen kilpailukyky ja vaarantuvatko tänne suuntautuvat investoinnit, jos lainsäädäntöä muutetaan? Antti Pelttari: Olemme ennen kaikkea huolissamme siitä, että suomalaisiin yrityksiin kohdisMaanpuolustus 112 7 Haastattelu ANTTI PELTTARI Poliisineuvos Antti Pelttari on ollut Suojelupoliisin päällikkö vuodesta 2011. Aikaisemmin Pelttari on toiminut mm. sisäministeri Anne Holmlundin poliittisena valtiosihteerinä, sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikön ylijohtajana ja valiokuntaneuvoksena eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnissa. tuu yhä enemmän vakoilua, jossa on taustalla valtiollisiakin toimijoita. Tämä on ilmiönä valitettavasti jatkuvassa kasvusuuntauksessa. Havainnointi- ja torjuntakyky olisi välttämätöntä, mutta valitettavasti se puuttuu meiltä. Olemme ulkomaisten viranomaisten hyväntahtoisuuden varassa ja se on turvallisuusasioissa kestämätön tilanne. Harri Ohra-Aho: Lainsäädännön muuttaminen pikemminkin parantaisi investointiympäristöämme. Kun valtiolla on selkeä lainsäädäntö tietoverkkotiedusteluun liittyen, luo se ennustettavuutta investointimahdollisuuksien analysoimiseen. Teimme työryhmän puitteissa kansainvälisen vertailun konesali-investoinneista. Sen mukaan esimerkiksi Ruotsissa, jossa rajat ylittävän tietoliikennetiedustelun mahdollistava lainsäädäntö on ollut jo pitkään voimassa, ei ole havaittu negatiivisia poikkeamia näissä investoinneissa vaan pikemmin päinvastoin. Vuoden 2013 kyberturvallisuusstrategian vision mukaan ”Suomi on globaali edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa vuoteen 2016 mennessä”. Kuinka arvioisitte vision toteutumista? Kuinka strategiassa painotetut kokonaisvaltaisuus ja viranomaisyhteistyö näkyvät teidän toiminnassanne? Antti Pelttari: Suomella on ilman muuta hyvät lähtökohdat olla edelläkävijä ja meillä on hyvin toimiva viranomaisyhteistyö, jota täytyy vielä edelleen tiivistää. Mutta, kuten jo strategian valmisteluvaiheessa nostimme esiin, on myös valtion turvallisuus otettava huomioon. Ja tämä elementti lainsäädännöllisine puutteineen on nyt heikko kohta. Eli kyllä Suomella on varmasti mahdollisuuksia saavuttaa kyberstrategian visiossa kuvattu tavoite, mutta ilman turvallisuuden huomioon ottamista se ei tule kuntoon. Harri Ohra-Aho: Teknologian ja siihen liittyvän osaamisen pohjahan on Suomessa hyvä. Yritykset ja kotitaloudet kiinnittävät huomiota kyberturvallisuuteen, mutta valitettavasti lainsäädäntömme on puutteellinen sen suhteen, 8 Maanpuolustus 112 Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho kuinka viranomaiset voivat suojata valtiota ja sitä kautta yrityksiä ja muita organisaatioita. Mainitun vision saavuttaminen tavoiteajassa riippuu hyvin pitkälle siitä saammeko lainsäädännön ajoissa kuntoon. Viranomaisyhteistyöllä on Suomessa vahva perinne ja sitä tiivistetään edelleen. Mutta tässäkin on lainsäädännössä heikko kohta, joka pitää saattaa kuntoon. Olemme harjoituksissa törmänneet siihen, että meillä on tiettyjä lainsäädännöllisiä esteitä luovuttaa merkityksellistä tietoa sitä tarvitsevalle toiselle viranomaiselle. Tämä pitäisi korjata etenkin kun koko kyberturvallisuusstrategia perustuu verkostomaiseen toimintaan. Ukrainan konfliktin myötä on puhuttu paljon hybridisodankäynnistä ja -uhkista. Niihin varauduttaessa korostuvat kyky havaita ja analysoida irrallisia tapahtumia, hahmottaa niiden välisiä yhteyksiä ja tunnistaa kuka on niiden takana. Kuinka tämä näkyy sotilas- ja siviilitiedustelun toiminnassa ja kehittämisessä? Antti Pelttari: Tässä puhutaan nyt hieman uusilla termeillä sellaisista ilmiöistä, jotka ovat jo pitkään olleet meillä seurannassa. Eli valtiollisesta vaikuttamisesta mielipiteisiin ja kantoihin laittoman tiedustelun keinoin, minkä torjuminen on kuulunut Suojelupoliisin tehtäviin alusta alkaen. Myös tässä tarvitaan viranomaisten tiivistä yhteistyötä, jotta tilannekuva olisi mahdollisimman hyvä ja osataan tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa valtion turvallisuudelle haitalliset vaikuttamispyrkimykset. HARRI OHRA-AHO Prikaatikenraali Harri Ohra-Aho on ollut Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö vuodesta 2013. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäpäällikkönä, Tiedustelukeskuksen johtajana, Pohjois-Karjalan Prikaatin komentajana. Ohra-Aho on ollut urallaan useissa eri tehtävissä Pääesikunnassa ja maavoimien joukko-osastoissa. Harri Ohra-Aho: Meidän on harkittava mitkä hybridisodankäynnin elementeistä ovat relevantteja tiedonhankinnan kannalta. Keskeistä on tiedon varmentaminen eri lähteiden ja eri metodien kautta. Pelkästään yhteen lähteeseen tai yhteen tiedonkeräysmetodiin nojaava analyysi on aina vajaa. Näin ollen tilannekuvan muodostamiseksi yksi tärkeä elementti on saada näkymä tiedonhankintaan myös tietoverkoissa. Kaiken kaikkiaan hybridiuhkiin varautumisessa on tärkeää, että yhteiskunta on vahva sen eri Maanpuolustus 112 9 Haastattelu ”Pelkästään yhteen lähteeseen tai yhteen tiedonkeräysmetodiin nojaava analyysi on aina vajaa.” Harri Ohra-Aho tasoilla. Tämä korostuu hybridisodankäynnille ominaisen disinformaation erottamisessa oikeasta informaatiosta. Terrorismin suhteen on meneillään murrosvaihe, jossa uskonnollisesti radikalisoituneet henkilöt ja heidän kytköksensä maailmanlaajuiseen jihadiin ovat nousseet uhkakuvien keskiöön. Kuinka arvioitte terrorismin muotoutuvan jatkossa? Millaisena pidätte EU-alueen ja Pohjoismaiden uhkatasoa? Antti Pelttari: Euroopassa radikaalin islamismin muodostama terrorismiuhka on ollut nousujohteinen jo viitisentoista vuotta. Syyrian konflikti on tuonut mukanaan uutena ilmiönä eri puolille Eurooppaa kotimaihinsa palaavat taistelijat. Meilläkin tämä johti siihen, että viime vuoden kesäkuussa Suojelupoliisi ensimmäistä kertaa kohotti terrorismin uhka-arviota yksittäisten henkilöiden tai pienten ryhmittymien muodostaman uhkan osalta. Kyse on pitkävaikutteisesta ilmiöstä, jonka torjumiseen joudutaan Suomessakin aivan eri tavalla panostamaan kuin mihin meillä on aikaisemmin totuttu. Suomen uhkataso on matalampi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta suunta on väärä. Verrattuna muihin Pohjoismaihin ja useimpiin EUmaihin on Suomessa myös panostettu selkeästi vähemmän resursseja terrorismiuhkan torjuntaan. Harri Ohra-Aho: Jos lähdetään arvioimaan, että ketkä ovat terrorismiin taipuvaisia niin vastaus on ennen kaikkea tyytymättömät nuoret miehet, jotka etsivät elämässään suuntaa. Alusta, jossa terrorismia kytee, ovat niin sanotut hauraat valtiot ja niitä on valitettavasti ilmaantunut koko ajan lisää. Valtiollisten rakenteiden puuttuminen tai horjuminen mahdollistaa ääriliikkeiden syntymisen, varsinkin jos ne kykenevät tarjoamaan tyytymättömille nuorille miehille houkuttelevampaa näkymää. Tietysti Suomen kannalta on tärkeää kuinka nämä ilmiöt heijastuvat meille informaatioympäristön kautta. • 10 Maanpuolustus 112 SUOMALAISEN TIEDUSTELULAINSÄÄDÄNNÖN SUUNTAVIIVOJA torjuntaan. Kansallisesta turvallisuudesta vastaaville sotilas- ja siviiliviranomaisille tulisi harkita toimivaltuuksia rajat ylittävään tietoliikenteeseen kohdistettavaan tiedusteluun, jotta turvallisuusympäristön muutoksiin voitaisiin vastata. Tietoliikennetiedustelun tekninen suorittaminen olisi SuomalaiSen tieduStelulainSäädännön Suuntaviivoja RiktlinjeR föR en finSk undeRRättelSelagStiftning tarkoituksenmukaista keskittää yhdelle viranomaiselle. Puolustusvoimille ja Suojelupoliisille tulisi harkita toimivaltuuksia ulkomaan tiedusteluun, jossa hankittaisiin tietoja henkilöiltä ja tietojärjestelmistä. Koska ulkomaan tiedusteluun liittyy ulkopoliittisesti sensitiivisiä elementtejä, sitä koskevassa päätöksenteossa olisi otettava huomioon tiedonhankintalakityöryhmän mietintö Betänkande av arbetsgruppen för en informationsanskaffningslag valtion ylimmän johdon linjaukset. Ohjaus- ja vastuusuhteet tulisi arvioida mahdollisen jatkovalmis- Puolustusministeriö | 2015 telun yhteydessä. Tietoliikennetiedusteluun tulisi liittää riippumaton lupamenettely. Tietoliikennetiedustelua ja Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö ulkomaan tiedustelua varten tulisi luoda riippumaton valvontajärjestelmä. Tietoliikennetiedustelua koskevan lainsäädännön valmistelua harkittaessa on erityisesti otettava huomioon jokaiselle perus- ja ihmisoikeutena turvattu luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja. Tiedustelutarkoituksessa toteutettavasta tietoliikennetiedustelusta Mietinnössä arvioidaan tiedustelua koskevan lain- ei näyttäisi olevan mahdollista säätää perustuslakia säädännön kehittämistarpeita. muuttamatta, pelkästään vieraan valtion tietolii- Kansallisesta turvallisuudesta vastaavien viranomaisten tiedonhankinta tietoverkkoympäristöstä vakavien uhkien tunnistamiseksi on luonteeltaan kenteeseen kohdistuvaa tiedustelua ehkä lukuun ottamatta tiedustelua. Suomessa ei ole tiedustelua koskevaa TIEDONHANKINTALAKITYÖRYHMÄ lainsäädäntöä. Työryhmä ehdottaa harkittavaksi, Jäsenet että hallitus käynnistäisi tarvittavat toimenpiteet Hanna Nordström (puheenjohtaja) tiedustelua koskevan säädösperustan luomiseksi. Katriina Laitinen Tiedustelun tarkoituksena olisi hankkia kansalli- Mika Lundelin sen turvallisuuden kannalta välttämätöntä tietoa Jenni Herrala vakavista kansainvälisistä uhista. Uhat voisivat Jan Sjöblom olla sotilaallisia tai siviililuontoisia. Tiedustelulla Kosti Honkanen varmistettaisiin valtion ylimmän johdon päätök- Minnamaria Nurminen senteon perustuminen oikeaan, ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon sekä mahdollistettaisiin Mietintö löytyy sivulta www.defmin.fi/ajankoh- toimivaltaisten viranomaisten ryhtyminen uhkien taista/tiedotteet, päivätty 14.1.2015. Maanpuolustus 112 11 12 Maanpuolustus 112 TEEMA INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN Maanpuolustus 112 13 Teema: Informaatiovaikuttaminen KIRJOITTAJA Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia? Petri Korhonen Petri Korhonen on informaatiovaikuttamiseen perehtynyt Helsingin Sanomien toimituspäällikkö. Hänen vastuullaan ovat Helsingin Sanomien uutistoiminta verkossa sekä nettitelevisio HSTV. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Taloussanomissa sekä Yleisradiossa television uutis- ja ajankohtaistoimituksissa. Korhonen on palvellut myös rauhanturvatehtävissä Balkanilla. Twitter-osoite: @Petri2020 14 Maanpuolustus 112 Sosiaalisen median suodattamaton todellisuus vaikuttaa vääjäämättä ainakin joidenkin mielipiteisiin ja ajatteluun. Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia? K Kuinka paljon suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineiden kommenttipalstoilla parveilee erilaisia faktanhämärtäjiä? Paljon, mutta moni erilaisten nimimerkkien suojissa esiintyvä hahmo on oikeasti yksi ja sama kotimainen ihminen. Trollien sijaan pitäisi enemmänkin puhua verkkohäiriköistä tai -huutelijoista. Viime syksynä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelussa havahduttiin niin sanottuun trollaamiseen, provosoivan jyrkkien mielipiteiden tai tarkoituksellisesti faktoja vääristävien kannanottojen levittämiseen. Ilmiö näkyy kärjistyneimmin kaikessa Ukrainan sodan, Venäjä-suhteiden ja Nato-aiheiden nettikommentoinnissa. Sitä on pidetty merkkinä informaatiotai hybridisodankäynnistä, toisinaan taas pelkkänä Suomen median liian länsimielisen uutisoinnin aiheuttamana vastareaktiona. Merivoimien havaittua vedenalaista toimintaa Suomen aluevesillä lähti keskustelu välittömästi käyntiin eri verkkomedioissa. Tyypillisesti kansalaisten keskustelu rönsyilee, ja siinä käytetään voimakkaitakin ilmaisuja. Kuvakaappaukset Iltalehden verkkosivulta 29.4.2015. Maanpuolustus 112 15 Teema: Informaatiovaikuttaminen Yhtään niin kipeää verkkoväitettä ei lienekään, ettei siihen joku suomalainen uskoisi. 16 Maanpuolustus 112 Kun valtamediaan ilmestyy joku uutinen ulkopolitiikan aiheista, ensimmäiset verkkokeskustelut siitä käynnistyvät parhaimmillaan muutamassa minuutissa. Useimmissa tiedotusvälineissä lukija pystyy kommentoimaan jokaista juttua joko reaaliajassa tai kevyen moderoinnin jälkeen. Nopeimpia kommentoijia tuntuvat olevan ne, joiden mielestä kaiken sotilaallisen jännityksen nousun takana on lännen salaliitto Venäjän heikentämiseksi. Eikä ihme, sillä tällä joukolla on ollut jo runsas vuosi aikaa harjoitella viestinsä esiintuomista. Krimin valtaus helmikuussa 2014 opetti suomalaiset ennennäkemättömään kotija ulkomaisen verkkoinformaation tulvaan. Vaikka valtionhallinnossa alettiin vasta syksyllä puhua trollauksesta ilmiönä, turvallisuuspolitiikan uutisten kommenttiketjut ovat kevättalvesta 2014 asti noudattaneet samankaltaista kaavaa. Keskustelijoissa on vuorenvarmoja Natojäsenyyden autuuteen uskovia, joiden mielestä sotilasliitto on kaiken ratkaiseva suojelusenkeli. Näitä vastassa on hajanaisempi joukko, josta erottuu pari-kolme ryhmää. Osa keskustelijoista, yleensä miehet, puhuvat kansanomaisella kielellä Suomen herrojen sodanlietsonnasta ja Nato-kiimasta. Akateemisempia sanamuotoja viljelevät vetoavat Yhdysvaltain kiistattomiin sotarikoksiin ja lennokki-iskuihin. Jos kansainvälinen yhteisö pitää esimerkiksi Kosovon pakkolunastusta Serbialta oikeutettuna, miksi Venäjä ei saisi samalla tavalla liittää venäläismielistä Krimiä itseensä? Aktiivisimmat naiset tai sellaisina esiintyvät keskustelijat vetoavat sotimisen yleiseen kauhistuttavuuteen: lastemme ei pidä joutua EU:n vastuuttoman laajentumishalun maksajiksi. Tänä keväänä näiden keskustelijoiden pääviestinä on ollut, että Venäjä ei Krimistä enää luovu. Kaikki toimet maan painostamiseksi johtavat vain turhaan yhteenottoon, ja vahingoittavat muutenkin lamassa olevaa Suomen taloutta. Suomen pitäisi hakeutua konfliktien ulkopuolelle ja välttää kaikkea idän ja lännen kiistoihin osallistumista. Kun hallitus ei tätä tee, eli pysyy EU:n linjoilla, se ajaa väkisin Suomea konfliktiin järkähtämättömän rauhantahtoisen Venäjän kanssa. Tänä keväänä ennen eduskuntavaaleja Paasikivestä tuli muotisana: monissa Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia? keskusteluissa vedottiin Juho Kustin viisauteen ja geopoliittisen pienuutemme tunnustamiseen. SOSIAALISEN MEDIAN SUODATTAMATON TODELLISUUS Median kommenttipalstoille päätyvät jyrkätkin keskustelunavaukset ovat yleensä pysyneet suhteellisen järkevinä, kiitos moderoinnin. Sen sijaan perinteinen kylähulluus tai muuten vain originellit teoriat lännen ja Venäjän keskinäisestä maailmanjärjestyksestä näkyvät suodattamattomina sosiaalisen median sivustoilla. Pelottavin pimeys löytyy Twitteristä, Facebookryhmistä ja avoimilta blogipalstoilta, joille palavasieluisimmat nettiaktivistit ja suoranaiset hörhöt pystyvät kirjoittamaan ilman oikolukua, estoja ja käytöstapojen pidäkkeitä. Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet näiltä sivustoilta lukea muun muassa siitä, miten Ukrainassa alasammutun MH17-lennon matkustajien ruumiit olivat oikeasti ennakolta pakastettuja ja turmapaikalle tuotuja harhautusvainajia. Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha Moskovassa oli CIA:n salajuoni presidentti Vladimir Putinin mustamaalaamiseksi. Ukrainan nykyjohtajat ihannoivat natseja, ja pukeutuvat salaisissa orgioissaan SS-univormuihin. Useimmat huhuista ovat lähteneet alun perin liikkeelle Venäjän mediasta tai Venäjän nykyjohdon tavoitteita tukevilta kansainvälisiltä nettifoorumeilta. Kotimaisista huhuista suosituimpia on väite siitä, että Nato-isäntämaasopimus pakottaa Suomen perustamaan alueelleen amerikkalaisia ydinasetukikohtia. Ja että tänä keväänä Puolustusvoimien lähettämä reserviläiskirje tarkoittaa käytännössä Suomen armeijan liikekannallepanon valmistelua. Monet näiden kaunasivustojen väitteet päätyvät usein ”varmoina totuuksina” eteenpäin yleiseen verkkokeskusteluun. Samanmieliset ihmiset toistavat niitä muilla foorumeilla ja vetoavat esimerkinomaisesti toisiinsa vallanpitäjien vääryyksiä kauhistellessaan. Näiden aiheiden ympärille on myös syntynyt omaa liiketoimintaansa, kaupallisia tai ainakin kernaasti tukilahjoituksia kaipaavia verkkouutissivustoja. Viime vuoden keväällä tällaista tietoa levisi vain parilla Finnbayn tai Verkkomedian kaltaisella netin vaihtoehtoisella uutissivustolla, nyt jakelu on laajempaa. Mukana on uusnatsien antisemitistisiä verkkolehtiä sekä muun muassa rasististen maahanmuuttajahuhujen hehkuttamiseen erikoistunut MV-sivusto. Se, miksi nämä äärioikeistolaisiksi profiloituneet toimijat kierrättävät nyt sivuillaan niin paljon Venäjän valtiollista informaatiota, on yhä mysteeri. Vaikka useimmat salaliittohuhut kuulostaisivat kuinka sekopäisiltä, yhtään niin kipeää verkkoväitettä ei lienekään, ettei siihen joku suomalainen uskoisi. Ja tämä onkin runsaan vuoden ajan jatkuneen verkkohöyryämisen suurin yhteiskunnassa aiheuttama muutos. Ihmisten halu uskoa tai epäillä voittaa terveen järjen ja logiikan. Tällaisten tarinoiden levittäminen ei vaikuttane suoraan suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon, mutta äänestäjien käyttäytymiseen ja yhteiskunnan ilmapiiriin niillä varmasti on vaikutusta. Kaikki osapuolet valehtelevat – epäluulo on jo yleinen käsite. KETKÄ MEILLE PUHUVAT NIMIMERKKIEN TAKAA Lohduttavaa – tai surullista – on, että höyrypäisintä lännen tai idän disinformaatiota jakavien verkkoaktivistien joukko näyttäisi koostuvan supisuomalaisista huutelijoista eikä salaisista agenteista. Ulkomaisia tiedonlähteitä tarvitaan lähinnä huhujen liikkeellepanemiseen – levityksen hoitavat kotimaiset voimat. Omilla nimillään esiintyvissä keskustelijoissa on huomattavan paljon elämäänsä tai työhönsä katkeroituneita jankuttajia sekä aidosti viranomaisten ja median pahantahtoisuuteen uskovia ihmisiä. Monia yhdistänee epäluulo EU:ta, kasvotonta valtakoneistoa ja yleistä maailman muuttumista vastaan, sekä teksteistä välittyvä oma pahan olon tunne. Jotkut tuntuvat hakevan henkilökohtaista julkisuutta, joitain kiehtonee maine ”vallanpitäjien vastustajana”. Hyvin edustettuina ovat myös niin sanotut ammattivalittajat, jotka tehtailevat eri oikeusasteisiin valituksia viranomaisten päätöksistä. Aidosti Ukrainan tilanteesta ja ulkopolitiikan toteutuksesta huolestuneet ihmiset erottuvat verkkokeskustelijoiden joukosta nopeasti edukseen. Heidän argumenttinsakin perustuvat useimmiten johonkin muuhun kuin ”USA on paha” tai ”Putin on sekaisin” – mantroihin. Maanpuolustus 112 17 Teema: Informaatiovaikuttaminen 18 Maanpuolustus 112 Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia? Nimettömät puskistahuutelijat ovat motiiveiltaan vaikeammin tulkittava ryhmä, osittain siksi, että Suomessakin monen nimimerkkihahmon takaa löytyy yksiä ja samoja ihmisiä. Niissä tiedotusvälineissä, joissa juttujen kommentointi edellyttää rekisteröitymistä, on huomattu monen innokkaan keskustelijan rekisteröityneen hyvin samankaltaisilla sähköpostiosoitteilla. Ei ole tavatonta, että joku keskustelija ilmoittaa yhteystiedokseen vaikka xyz1234@ilmaisposti.com, ja toinen lähes samoja lauseita toisteleva hahmo taas sanoo osoitteekseen xyz5678@ilmaisposti.fi. Siinä vaiheessa, kun saman tunnuksen johdannaisia löytyy parikymmentä, sinisilmäisinkin kansalaiskeskustelun rehellisyyteen uskova alkaa epäillä näiden aitoutta. Varsinkin kun samantapaiset nimimerkit esiintyvät monella eri foorumilla, välillä toisiaan innostaen ja ilmeisesti jopa itsensä kanssa väitellen. Jokaisella ihmisellä on tietysti oikeus varjella yksityisyyttään, ja käyttää sananvapauttaan nimimerkkien ja useidenkin keksittyjen identiteettien suojassa, ajankulukseen ja huvikseen. Jos joku haluaa pilailla liian tosissaan itsensä ottavien turvallisuuspolitiikan nojatuolistrategien kanssa, siitä vaan. Tätä toimintaa arvioidessa tärkeää onkin erottaa trollaamisen ja trollin käsitteet. Moni yhteiskunnallisessa keskustelussa jaettu epämääräinen valetieto ja puolueellinen info on huvin vuoksi tai häiriköiden tehtyä trollausta. Silti esimerkiksi kaikki Krimin valtauksen puolustajat eivät missään nimessä ole palkkatrolleja, vaan mukana on aidosti mielipiteidensä takana seisovia ihmisiä. En ihmettelisi, jos median keskustelupalstoilla pyörisi myös maksettuja mielipidevaikuttajia, aatteiden ja näkemysten markkinoijia, jotka käyttävät meitä yhtenä suurvaltojen informaatiosodan tantereena. Trolli- tai trollaus -nimitys on tämän ammattikunnan toiminnasta kuitenkin väärä. Kuvaavampi olisi verkkovaikuttamisen keskeinen käsite astroturfing, joka tarkoittaa maksettua tai muuten lähettäjäänsä palkitsevaa, kansalaismielipiteeksi naamioitua kommentointia. Mutta ehkä ”Washingtonin/Brysselin/Kremlin turffaajista” puhuminen sekoittaisi määritelmiä liikaa – menihän meiltä trolli-ilmiönkin oppimiseen aivan liian pitkä aika. • SANASTOA INFORMAATIOSODANKÄYNTI Vihamielinen vaikuttaminen valitun kohteen päätöksentekoon, toimintakykyyn ja mielipiteisiin informaatioympäristön kautta sekä suojautuminen toisten vastaavilta vaikuttamisyrityksiltä. Informaatiosodankäyntiä voi tapahtua yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla. Informaatiosodankäynnin keskeiset vaikuttamis- ja suojautumiskeinot ovat tietoverkkosodankäynti, elektroninen sodankäynti, psykologinen sodankäynti, fyysinen vaikuttaminen tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmään, operaatioturvallisuus ja harhauttaminen. Informaatiosotaa voidaan käydä esimerkiksi valtioiden tai organisaatioiden välillä. Informaatiosodankäynti voi vaikuttaa varsinaisen suunnitellun kohteen ulkopuolellakin, kuten sivullisten henkilöiden tai organisaatioiden tietojenkäsittelyjärjestelmissä. Informaatiosodankäyntiin voi kuulua esimerkiksi informaatiooperaatioiden suorittaminen. INFORMAATIO-OPERAATIO Sarja toimintoja, joilla tuetaan ja koordinoidaan vaikuttamista informaatioon ja informaatiojärjestelmiin määritetyn tavoitteen saavuttamiseksi. Informaatio-operaation päämääränä on tuottaa hallittuja suoria tai epäsuoria vaikutuksia informaatioympäristöön. Informaatio-operaatioilla tuetaan puolustusvoimien operaatioita suojaamalla oman päätöksen teon edellytykset ja heikentämällä vastustajan tilannetietoisuutta ja tahtoa. Tarvittaessa vaikutetaan vastustajan suorituskykyihin, jotka tukevat päätöksentekoa. TROLLAAMINEN Provosoivan jyrkkien mielipiteiden tai tarkoituksellisesti faktoja vääristävien kannanottojen levittäminen. ASTROTURFING Maksettu tai muuten lähettäjäänsä palkitseva, kansalaismielipiteeksi naamioitu kommentti. Lähteet: Kokonaisturvallisuuden sanasto, Sanastokeskus TSK ry ja Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK, 2014 ja Petri Korhosen artikkeli. Maanpuolustus 112 19 Teema: Informaatiovaikuttaminen KIRJOITTAJA Trollin kyydissä Jouni Mölsä on ulkoasiainministeriön viestintäjohtaja. Aikaisemmin hän on toiminut ulkoministeriössä Suomen Lontoon suurlähetystön lehdistöneuvoksena, Helsingin Sanomien politiikan toimittajana ja mm. BBC World Servicessä radiotuottajana Lontoossa. Näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia. 20 Maanpuolustus 112 Miten informaatiovaikuttaminen näkyy Suomessa? Jouni Mölsä Informaatiolla voidaan vaikuttaa yksilöön, mutta se voi olla myös taloudellisten, sotilaallisten, poliittisten, diplomaattisten ja psykologisten painostuskeinojen yhdistelmä. Lehtikuva Jouni Mölsä: Trollin kyydissä P Propaganda ei enää tule lentolehtisenä pihalle vaan jokaiseen kotiin sosiaalisen median ja muun digitaalisen tietovirran kautta. Joka päivä. Nykyaikainen informaatiovaikuttaminen on teollisen mittakaavan toimintaa, jolla pyritään informaatiotilan hallintaan. Väärennetty uutinen voi levitä muutamassa tunnissa maailmanlaajuisesti tai saada avainhenkilön epäröimään tärkeällä hetkellä. Eikä maksa käytännössä mitään. Niin kutsuttu hybridisota, ja siihen osana kuuluva informaatiovaikuttaminen, eivät sinänsä ole uutta. Valheellisia väittämiä on esitetty, kauppasaartoja asetettu ja sivilisaatioita hävitetty kautta historian. Uutuus on laaja-alainen strateginen koordinointi. Kyse on muun Venäjän uutistoimisto Tass kertoi STT:n uutista lainaten, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei osallistu Moskovan voitonpäivän paraatiin Punaisella torilla 9. toukokuuta. Kuva on rajaus Tassin www-sivuilta löytyvästä kyseisestä uutisesta, tehty 25. maaliskuuta 2015. muassa taloudellisten, sotilaallisten, poliittisten, diplomaattisten ja psykologisten painostuskeinojen yhdistelmästä, jolla vastustaja pyritään masentamaan. Maanpuolustus 112 21 Teema: Informaatiovaikuttaminen TROLLIT EIVÄT OLE YDINKYSYMYS Suomessa on viimeksi kuluneen vuoden aikana erityisesti keskusteltu sosiaalisessa mediassa toimivista trollaajista. Trollaajille sananvapaus tarkoittaa mahdollisuutta pilkata, leimata, painostaa ja levittää muunneltua totuutta. Trollin tehtävä on vääristää yhteiskunnallista keskustelua tukahduttamalla heihin arvioivasti suhtautuvia ääniä ja ohjaamalla keskustelua epäolennaisuuksiin. Suomessa lähdetään useimmiten siitä, että jos joku jotain sanoo, on se totta. Päin naamaa valehtelemista paheksutaan. Informaatio-psykologisissa operaatioissa keksittyjä juttuja ei kaihdeta. Edes suoranaisesta valheesta kiinni jääminen ei haittaa, sillä informaatioammus on jo osunut. Haluttu tunnereaktio on syntynyt. Sotaretoriikka on trollaajille ja muille infosotureille tärkeää. Se on tapa luoda uhkakuvia ja painostavaa ilmapiiriä. Se on tärkeää myös heidän mielenrauhansa kannalta. Kun selittää itselleen olevansa infosotilas, voi liirumlaarumia levittää hyvällä omalla tunnolla. Sehän on sotaa ja sodassa tapahtuu kaikenlaista. Informaatiovaikuttamisen kokonaisuudessa he ovat kuin tuulen väre merellä. Meren voima ei kuitenkaan ole vihurissa vaan pinnan alla liikkuvassa aallossa. Trollaaminen näkyy, mutta olennainen itse asiassa on sen taustalla oleva rakenne. MIKÄ SITTEN ON VAKAVAA? Vakavampien kysymysten ääreen jouduttaisiin, jos Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus asetettaisiin kyseenalaiseksi. Suomen valtiollinen itsenäisyys täyttää pian 100 vuotta. Suomalaisuus toki on tätäkin vanhempaa perua. Suomalaiset ovat joukko – tai psykologikielellä lauma – ihmisiä, joita yhdistävät yhteiset kokemukset ja uskomukset. Juhana Torkki kirjoittaa teoksessaan Tarinan valta joukkosymboleista. Joukkosymboli on laumalle vastaava asia kuin yksilölle oma nimi. Kokemus minuudesta. Ilman sitä ei ole laumaa, vain yksilöitä, jotka hapuilevat epävarmuudessa yksin eteenpäin. Kansakunnalla voi olla useita tärkeitä symboleja. Niistä yksi nousee usein yli muiden. Torkin siteeraaman tutkija Elias Canettin mu22 Maanpuolustus 112 kaan ranskalaisille tällainen symboli on vallankumous. Yhdysvalloissa se on perustuslaki ja siihen liittyvä käsitys vapaudesta ja tasa-arvosta. Britanniassa meri. Tapa jolla kansakunta viettää kansallista juhlapäiväänsä liittyy usein tähän keskeiseen symboliin. Torkin analyysin mukaan Suomen joukkosymboli on sota. Olemme olleet uhreja. Tulkinta näyttää pitävän paikkansa, jos ajatellaan suomalaista itsenäisyyspäivää. Sota ja sen kautta itsenäisyydestä maksettu hinta ovat keskeisessä asemassa. Tutkimusten mukaan suomalaisille tärkeitä symboleja ovat juuri itsenäisyyden ja Talvisodan lisäksi muun muassa lippu, Maamme-laulu ja presidenttien kuvat. Sisäistä eripuraa, epäluottamusta ja turvattomuuden tunnetta on yksinkertaisinta luoda horjuttamalla näitä uskomuksia. Se mikä yhdistää täytyy rikkoa. Ajatus itsenäisyydestä tuntuu minusta usein kulkevan näin: Sodasta selviäminen ja itsenäisyydestä sodan uhreina maksettu hinta osoittaa Suomen ansainneen itsenäisyytensä. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu suomalaisella työllä, jolla on selvitty muistakin vaikeuksista. Ja koska Suomi on rakentanut menestyksensä itse, emme ole itsenäisyydestä velkaa kenellekään. Tässä valossa on ollut mielenkiintoista seurata Suomen johtavan totuusfoobikon Johan Bäckmanin blogia. Hänen mukaansa Suomi ei oikeastaan ole itsenäistynyt, koska Suomessa 1918 valtaa käytti vieraan vallan eli Saksan tuella toiminut hallitus, jolla ei ollut kansan mandaattia. Bäckmanin mielestä Suomi on itsenäisyyden velkaa Stalinille. Stalin tuki Suomen itsenäistymistä ja myöhemmin – toisen maailmansodan jälkeen – päätti, että Suomesta ei tehdä kansandemokratiaa vaan että siitä rakennetaan hyvinvointivaltio. MITÄ MERKITYSTÄ TÄLLÄ ON? Venäjä on liittänyt Krimin laittomasti itseensä. Tämän toimen puolustajat käyttävät argumenttina muun muassa sitä, että bolševikeilla – Neuvostoliitolla – ei ollut 1954 oikeutta luovuttaa Krimiä Ukrainalle, koska luovuttaminen oli Neuvostoliiton perustuslain vastaista. Suomen itsenäistymisjulistuksen vahvisti Neuvosto-Venäjä. Samat bolševikit, joilla ei siis ollut oikeutta luovuttaa Krimiä. Oliko heillä oi- Jussi Nukari/Lehtikuva Jouni Mölsä: Trollin kyydissä MYÖS MUUT OSAAVAT Suomalaisille tärkeä symboli on itsenäisen Suomen lippu, minkä taustalla on sota ja itsenäisyydestä maksettu hinta. Kuva on jääkiekon MM-kisoista Venäjä-Suomi ottelusta vuodelta 2009. keus luovuttaa Suomi pois Venäjän yhteydestä? Informaatio-operaatioilla voi onnistuessaan olla haitallisia vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Ne saattavat myös vaikuttaa valtion johtamiseen ja henkiseen kriisinsietokykyyn. Mitä tapahtuisi, jos Suomen itsenäisyyttä alettaisiin kyseenalaistaa samalla perusteella jota käytettiin Krimillä? Arvioni on, että suomalaisuuden perusytimeen kohdistuva hyökkäys aiheuttaisi kansalaisten piirissä voimakkaan reaktion. Ahdistus purkautuisi median kautta paineena, joka luultavasti vaikeuttaisi tilanteen hahmottamista ja heikentäisi päätösten laatua. Millaisia päätöksiä tällaisessa tilanteessa tehtäisiin? Muutkin kuin Venäjä käyttävät informaatiovaikuttamista. Esimerkiksi ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa syksyllä 1990 kansainväliseen levitykseen ilmestynyt uutinen, jossa kerrottiin irakilaisten sotilaiden repineen Kuwait Cityssä vauvat pois keskoskaapeista ja vieneen kaapit Bagdadiin. Näin ei tapahtunut. Kyse oli viestintätoimiston kehittämästä operaatiosta, jonka tarkoitus oli kääntää USA:n kansalaiset myötämielisemmäksi pian alkaneelle maahyökkäykselle Irakiin. Korealaisen matkustajalentokoneen alas ampuminen 1983 johti YK-käsittelyyn. Yhdysvallat esitti siellä nauhoituksen neuvostoliittolaisen hävittäjälentäjän ja häntä ohjanneen lennonjohdon keskustelusta. Nauhoituksesta oli poistettu viiden minuutin verran materiaalia, joka osoitti hävittäjälentäjän pyrkineen varoittamaan matkustajakonetta. Kylmän sodan aikana useat maat pyrkivät vaikuttamaan vastaleirin asukkaisiin tukemalla Maanpuolustus 112 23 Teema: Informaatiovaikuttaminen ulkomaankielisiä radiolähetyksiä. Suomen kannalta ajatellen vapauden, demokratian ja itsemääräämisoikeuden korostaminen ei olisi ongelma, vaikka tähän tähtääviä info-operaatioita kohdistettaisiin Suomeen. Jos Suomeen kohdistettaisiin esimerkiksi sen itsemääräämisoikeuteen tai kansallisen yhtenäisyyden rikkomiseen tarkoitettuja operaatioita, tämä olisi ongelma. KUINKA PILATA HYVÄN MAAN MAINE? Mielipidemittausten mukaan Venäjän kansalaiset eivät koe Suomea uhkaksi. Suomi on osoittanut olevansa rakentava naapuri niin itään kuin länteenkin päin. Ketä siis palvelee toiminta, jolla Suomesta keinotekoisten kiistojen avulla pyritään luomaan kuvaa Venäjän vihollisena? Olipa vastaus mikä tahansa, selvää on, että tämän työn seurauksena Suomesta on synnytetty venäjänkieliseen sosiaaliseen mediaan kielteinen digitaalinen jälki. Jälki syntyy helposti. Yksi tapa on ottaa käsittelyyn tavalliseen elämään kuuluva parisuhdekiista ja ryhtyä käyttämään sitä niin sanottuna todisteena venäläisvihasta. Suomalaisissa järjestelmissä on parantamisen varaa, mutta tämä on eri asia kuin järjestelmällinen vaino. Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaalaisia kohdellaan tasavertaisesti Suomen kansalaisten kanssa. Tätä ei trollijutuissa mainita. Sama tekniikka oli käytössä Itä-Helsingissä tapahtuneen henkirikoksen yhteydessä, jossa nuorehko suomalaismies surmasi venäläisiä juuria omaavan naapurinsa. Mies oli ollut aktiivinen nuorisopoliitikko. Vaikka kyse poliisitutkinnan mukaan oli naapurien kiistana alkaneesta, mutta traagisin seurauksin käsistä riistäytyneestä tapahtumaketjusta, tapauksen avulla on pyritty osoittamaan, että yksi Suomen suurimmista puolueista hyväksyy tai jopa kannustaa surmaamaan venäläisiä. Kyseisen kirjoituksen kuvituksessa surmaajan taustalla liehuu Suomen lippu. Tämän työn seurauksena Suomi näyttäytyy venäjänkielisissä hakukoneissa ja uutissivustoilla kielteisessä valossa. Tiedonhakija saa eteensä listan, jonka perusteella näyttää, että Suomen viranomaiset ovat vuosikausia varastaneet lapsia venäläisiltä äideiltä ja järjestelmällisesti sortaneet venäläisiä. 24 Maanpuolustus 112 MIKSI TÄSTÄ PITÄISI PIITATA? Kerran syntynyt tai synnytetty mielikuva pyrkii helpommin vahvistumaan kuin muuttumaan. Tunteisiin perustuvat käsitykset syntyvät nopeammin kuin tietoon perustuvat käsitykset. Tunteella ladatut asiat myös muistetaan paremmin kuin tietoon perustuvat. Asiasta voidaan jopa pitää tai inhota tunnistamatta miksi näin on. Tunnepohjalta muotoutuneita asenteita on helppo vahvistaa. Tästä syystä ei ole yhdentekevää mitä Suomesta esimerkiksi Venäjällä tai Euroopan unionin jäsenmaissa uutisoidaan. Suomesta vuosikausia venäläiseen mediatajuntaan saatetut kielteiset mielikuvat on helposti aktivoitavissa, jos tällainen tarve tulee. Kolikon toinen puoli on suomalainen yleisö. Miten meidän tulee suhtautua tiedotusvälineiden välittämiin tietoihin, joissa venäläiset luulevat suomalaisten vainoavan venäläisiä? Miksi nämä väärät tiedot toistuvat vuodesta toiseen? Mihin tällä toiminnalla pyritään? Jos tällä ei muuta saavuteta, niin ainakin totuusfoobikot pilaavat Venäjän mainetta Suomessa. Kenen etu se on? ONKO SYYTÄ HUOLESTUA? Tiedotusvälineiden asema informaatiovaikuttamisen myllytyksessä on vaikea. Toisaalta uutisoinnin on oltava nopeaa – suorastaan välitöntä – toisaalta ei saisi joutua hyväksikäytetyksi. Tilanteessa korostuvat journalismin perusarvot. Lukijoilla, katselijoilla ja kuuntelijoilla on oikeus mahdollisimman tarkkaan ja oikeelliseen tietoon. Journalistisen työn ydin on hankkia ja arvioida tietoa kansalaisten puolesta ja laittaa sitä mittakaavaan. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että uutisiin mahdollisesti liittyvät epävarmuudet kirjoitetaan auki. Näin taataan kansalaisille mahdollisuus muodostaa kantansa itse. Tavoite on siis täsmälleen päinvastainen kuin itsensä infosotureiksi korottaneilla toimijoilla. Pitemmällä aikavälillä voi tietysti pohtia, mitä hämäykseen ja keinotekoiseen todellisuuteen nojaavalla strategialla voi saavuttaa. Kaikkia voi hämätä jonkin aikaa, joitakuita koko ajan, mutta kaikkia ei voi hämätä koko ajan. Vapauksiin perustuvassa yhteiskunnassa vallanpitäjillä menee vähemmän voimavaroja järjestelmän ylläpitä- Jouni Mölsä: Trollin kyydissä miseen, kun yhteiskunnassa, jossa ajan mittaan yhä monimutkaisemmaksi käyvää ajatusrakennelmaa pitää pitää yllä yhä monimutkaisemmalla valvonnalla ja manipuloinnilla.. MITÄ TÄSSÄ VOI TEHDÄ? Erityisesti päättäjiltä vaaditaan malttia erottaa tosistaan tosiasiallisesti tiedetty ja asiaan liittyvä oma arviointi. Hyviä kysymyksiä ovat, miksi ajattelen jostakin uutisesta tai ilmiöstä niin kuin ajattelen? Mitä itse asiassa tiedän asiasta ja mistä sen tiedän? Mitkä itse asiassa ovat tosiasiat? Suomessa kansan mielipide vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Kuinka tämä ”kentän ääni” on muodostunut? Perustuuko keskustelu epämääräisiin mielikuviin? Mistä päättäjä itse asiassa tietää että ”asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat”? Onko nettikeskustelun 20 keskustelijaa riittävä pohja ryhtyä lausumaan jostain asiasta julkisuuteen? Mitä tämä tarkoittaa muiden 5,4 miljoonan suomalaisen kannalta? Mistä asia ylipäätään on noussut keskusteluun? Myös hybridisodan aikana olennaista on mitä tehdään, ei mitä ajatellaan. Tällä tiellä trolli kartanlukijana on väärä valinta. • HYVIÄ KYSYMYKSIÄ • Miksi ajattelen jostakin uutisesta tai ilmiöstä niin kuin ajattelen? • Mitä itse asiassa tiedän asiasta ja mistä sen tiedän? • Mitkä itse asiassa ovat tosiasiat? • Kuinka kansan mielipide, ”kentän ääni” on muodostunut? • Perustuuko keskustelu epämääräisiin mielikuviin? • Mistä päättäjä itse asiassa tietää että ”asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat”? • Onko nettikeskustelun 20 keskustelijaa riittävä pohja ryhtyä lausumaan jostain asiasta julkisuuteen? • Mitä tämä tarkoittaa muiden 5,4 miljoonan suomalaisen kannalta? • Mistä asia ylipäätään on noussut keskusteluun? Mielipiteisiin vaikuttaminen viestinnän keinoin ei ole uutta, ja sillä on ollut erilaisia muotoja. Vasemmalla sota-ajan venäläispropagandaa, oikealla Johan Bäckmanin Twitter-kirjoittelua. Maanpuolustus 112 25 Teema: Informaatiovaikuttaminen KIRJOITTAJA Informaatioympäristö haltuun Yleisesikuntamajuri Tero Palokangas palvelee Pääesikunnassa. Hän on peruskoulutukseltaan viestimies, joka on viime vuosina erikoistunut informaatiooperaatioihin. Palokangas koordinoi Puolustusvoimissa informaatio-operaatioihin liittyvän kokonaisuuden eri keinojen käytön osalta, mukaan lukien kyberpuolustus. Tero Palokangas Kriiseissä perinteisten fyysisten toimintaypäristöjen rinnalle on merkittäväksi ulottuvuudeksi noussut informaatioympäristö. H Hybridisodaksikin nimitetty kokonaisvaltainen lähestyminen sodankäyntiin ja operaatioihin haastaa myös Puolustusvoimat osana muuta yhteiskuntaa tarkastelemaan uudelleen omia toimintojaan ja suorituskykyjään. Nykyaikaisiin hybridiuhkiin vastaamisessa on informaatiooperoinnilla oma keskeinen roolinsa, jota ei voi mitenkään pelkästään muissa toimintaympäristöissä toimintaa tehostamalla kompensoida. 26 Maanpuolustus 112 Tero Palokangas: Informaatioympäristö haltuun Toiminnassa otetaan samalla huomioon muu yhteiskunnan toiminta ja valtionhallinnon strategisen viestinnän ohjaus. Informaatio-operaatioiden keinovalikoimaan voivat kuulua tapauskohtaisesti elektroninen sodankäynti, kyberoperaatiot, psykologiset operaatiot sekä harhauttaminen ja operaatioturvallisuus. Liittyviä keinoja ja siten yhteistoimintatahoja voivat olla viestintä, johtaminen ja fyysinen vaikuttaminen. Keskeistä informaatiooperoinnissa on kyetä koordinoimaan käytössä olevaa keinovalikoimaa siten, että varmistetaan tavoiteltavien informaatiovaikutusten saavuttaminen halutuissa kohdejärjestelmissä ja -ryhmissä. Samalla pyritään ehkäisemään vastustajan toimien vaikutukset omaan toimintaan sekä omien informaatio-operaatioiden ei-tavoiteltavat haittavaikutukset kokonaisoperaatioille. Tero Palokangas Informaatio-operaatiot onkin nähty Puolustusvoimissa tärkeänä osa-alueena, jonka kehittämiseen tullaan jatkossa keskittymään ja suuntaamaan lisää resursseja. Informaatioympäristö on Puolustusvoimissa nähty olevan rinnasteinen sotilaallinen toimintaympäristö perinteisille fyysisille toimintaympäristöille (maa-, meri- ja ilma). Informaatioympäristö muodostuu informaatiojärjestelmistä, informaatiosta ja niiden käyttäjistä, ja se on tapauskohtaisesti tarkasteltavissa niin paikallisesti (esimerkkinä pääkaupunkiseutu), alueellisesti (esimerkkinä Suomi) kuin maailmanlaajuisestikin. Informaatiosodankäynti on yhteiskuntaan ja päätöksentekoon vaikuttamista ja siltä suojautumista informaatioympäristössä. Puolustusvoimat toteuttaa suunnitelmallista informaatiosodankäyntiä omilla informaatio-operaatioillaan. INFORMAATIOYMPÄRISTÖN ERI ULOTTUVUUDET Maanpuolustus 112 27 Teema: Informaatiovaikuttaminen Paremmin informaatioympäristön ratkaisukohdat ja erityispiirteet huomioiva osapuoli on kiistatta etulyöntiasemassa. 28 Maanpuolustus 112 INFORMAATIOTAISTELUIDEN PERUSTEISTA Informaatioympäristössä toimittaessa keskeisessä roolissa on ajallisen ja paikallisen informaatioylivoiman hankkiminen, jolla varmistetaan onnistumisen edellytykset informaatiotaisteluille sekä kokonaisoperaation tukemiselle. Nykyaikana täydellisen informaatioylivoiman saavuttaminen edes rajatulla alueella on enemmänkin teoreettinen mahdollisuus muun muassa sosiaalisen median ennakoimattomuuden johdosta, mutta paremmin informaatioympäristön ratkaisukohdat ja erityispiirteet huomioiva osapuoli on kiistatta etulyöntiasemassa. Tämän ovat osoittaneet viimeaikaiset sodat ja konfliktit, joissa informaatio-, media- ja kyberoperaatioilla on saatu aikaiseksi merkittäviä, ja konfliktin lopputuloksen kannalta jopa ratkaisevia tuloksia. Informaatio-operoinnissa tulee perinteisten toimintaympäristöjen tapaan kiinnittää huomiota suojautumiseen kuin tiedusteluun ja vaikuttamiseenkin. Viimeistään Ukrainan kriisi opetti, että informaatiotyhjiöt täyttyvät, ja pelkästään reaktiivisilla informaatio-operaatioilla on vain hopeamitaleita jaossa, jos niitäkään. Krimin valtausta ennen ja sen aikana Venäjä kykeni suunnitelmallisilla ja proaktiivisilla informaatiooperaatioillaan muun muassa johdattelemaan yleistä keskustelua ja mielipiteitä suuntaan, mikä tuki täydellisesti kokonaisoperaatiota tavoitteineen ja loppuasetelmineen. Samoin erikoisjoukkojen asymmetrinen käyttö ilman fyysistä voimankäyttöä Krimin valtauksen yhteydessä oli ennen kaikkea informaatio-operaatioita tukevaa toimintaa, jolla saatiin niemimaan puolustajia vastaan luotua psykologisesti erittäin painostava tilanne. Krimin valtausoperaatiossa informaatioympäristö oli kiistatta taisteluiden pääulottuvuus, jota tuettiin kokonaistavoitteita parhaiten tukevilla toimenpiteillä muissa toimintaympäristöissä. Täysipainoisen informaatio-operoinnin keskeinen edellytys on toimintaympäristötietoisuus informaatioympäristöstä. Jos ei ole tietoa kuka, mitä, missä, milloin ja miksi informaatioympäristössä toimii ja vaikuttaa, ei edellytyksiä menestyksekkäille informaatio-operaatioille kyetä turvaamaan. Niin ennakkovaroituksen, uhka- Tero Palokangas: Informaatioympäristö haltuun arvion kuin myös maalittamisen tuen osalta on informaatioympäristössä kyettävä yhtä systemaattiseen ja perusteelliseen toimintaan, kuin perinteisissä toimintaympäristöissäkin. Nykyaikana ei yksinkertaisesti riitä, että kyetään seuraaman ja analysoimaan mahdollisen vastustajan toimia pelkästään maalla, merellä ja ilmassa. Toimintaympäristötietoisuuden kehittämisen ja näkökulman laajentamisen eteen tehdäänkin Puolustusvoimissa tällä hetkellä systemaattista kehitystyötä. OSAAMINEN RATKAISEE Operointi informaatioympäristössä on erittäin kustannustehokasta saavutettavissa oleviin hyötyihin ja mahdollisuuksiin nähden. Keskeinen pääoma on osaaminen, jota täytyy jatkossa löytyä sekä informaatio-operointiin erikoistuneelta, että operaatiokokonaisuuksia suunnittelevalta ja koordinoivalta henkilöstöltä. Tässä suhteessa keskiöön nousee palkatun henkilöstön perus-, jatko- ja täydennyskoulutus sekä asevelvollisten osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen ja harjoituttaminen. Ymmärrystä informaatioympäristöstä ja informaatio-operointia ollaankin parhaillaan nostamassa koulutus- ja harjoitustoiminnan keskiöön perinteisten painotusten rinnalle. Perusvaatimuksena on jatkossa riittävän osaamisen varmistaminen informaatio-operaatioiden suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin liittyen. Informaatioympäristö on erityislaatuinen ja monimuotoinen toimintaympäristö, jossa menestyksekästä toimintaa on turha kuvitella tekevänsä oman toimensa ohella asioita harrastelevalla henkilöstöllä. Osin Ukrainan kriisin oppien ja havaintojen johdosta informaatio-operaatioihin kohdistuu parhaillaan suuria odotuksia. Edellä kuvattujen osakokonaisuuksien kuntoon laittaminen on edellytys toiminnan kehittymiselle. Systemaattisesti tutkimuksen ja sen analysoinnin perusteella valikoituja osa-alueita kehittämällä on informaatioympäristössä jatkossa mahdollista entistä tehokkaammin toimia keskeisenä operaatioiden taistelukertoimena perinteisten maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden rinnalla. Kehittäminen on tehtävä kokonaisuus hahmottamalla ja osasuorituskykyjä tasapuolisesti kehittämällä. Esimerkiksi satsaamalla pelkästään viime aikoina paljon julkisuutta saaneeseen kyberpuolustukseen ei ole saavutettavissa samaa hyötyä kuin koko informaatio-operaatioiden keinovalikoimaa kehittämällä ja käyttämällä. Tämä on huomattu myös Puolustusvoimissa keskeisenä puolustusjärjestelmäkokonaisuuden kehittämistä ohjaavana tekijänä. Informaatio-operaatiot ovat olennainen osa nykyaikaista sotataitoa, jotka ovat kokonaisoperaatioiden vaikuttavuuden ja menestysmahdollisuuksien näkökulmasta hallittava. Yhdelläkään toimijalla ei ole varaa luovuttaa toimintavapautta vastustajalle yhä keskeisemmän informaatioympäristön ja siellä operoinnin osalta. Pääesikunta valmistelee parhaillaan informaatio-operaatioiden kokonaiskehittämisen suunnittelua. Keskeistä on etenkin yhteinen sitoutuminen asetettujen kokonaistavoitteiden saavuttamiseen. Lähivuosina tuleekin mitä todennäköisimmin jokainen operatiiviseen harjoitustoimintaan osallistuva henkilöstö törmäämään yhä enemmän informaatio-operaatioihin liittyviin asiakokonaisuuksiin. Tämä on keskeinen osa valittua kehityspolkua, jossa asioita yhdessä tekemällä ja kehittämällä saadaan samalla rakennettua Puolustusvoimiin tarvittava tulevaisuuden kokonaisnäkemys ja osaamispohja. KOKONAISMAANPUOLUSTUSTA TARVITAAN Informaatio-operaatioissa ja etenkin sen mahdollisen keinovalikoiman eri tehtävissä ei sotilasperuskoulutus välttämättä anna aina parhaita valmiuksia. Esimerkiksi psykologisten operaatioiden kokonaisuudessa korostuvat psykologisen ”silmän” lisäksi erilaiset media-, viestintä- ja markkinointitaidot. Varusmiesten ja reserviläisten osaamisella onkin palkatun henkilöstön lisäksi merkittävä osuutensa informaatiooperaatioiden kehittämisessä. Kriisiajan organisaatioihin ollaankin parhaillaan lisäämässä informaatioympäristön puolustamisesta vastaavia joukkoja ja johtoportaita. Tässä on samalla erinomainen tilaisuus kaikille asiakokonaisuudesta kiinnostuneille reservin ammattilaisille. Omalla aktiivisuudella on jatkossa mahdollista vaikuttaa siihen, että kykenemme yhdessä varmistamaan ainutlaatuisen osaamisen siirtymisen myös kokonaismaanpuolustuksen käyttöön. Maanpuolustus 112 29 Teema: Informaatiovaikuttaminen Informaatio-operaatioita käydään jatkuvasti osana päivittäistä toimintaa vaikka sitä emme aina tiedostakaan. Kyseisen näkökulman huomioiminen on keskeinen osa informaatioympäristön normaaliolojen valmistelua ja informaatio-operaatioiden toimintaedellytysten luontia. Tässä toiminnassa vastuu ja velvollisuus on kaikilla, koska informaatioympäristö ulottaa lonkeronsa kaikkialle jokapäiväisessä elämässämme. Niin valtionhallinnon, yksityissektorin kuin jokaisen kansalaisen tuleekin kantaa jo normaalioloissa kortensa kekoon informaatioympäristön käytettävyyden varmistamisessa. Konkreettisina toimina voitaneen mainita muun muassa terveen lähdekritiikin käyttö median seurannassa sekä osallistuminen aktiivisesti sosiaalisessa mediassa vellovaan keskusteluun kansamme selkeän enemmistön näkökulmien tukemiseksi sekä mahdolliseen disinformaatioon vastaamiseksi. Toimintavapauden turvaaminen informaatioympäristössä on jo normaalioloissa tapahtuvaa systemaattista yhteistoimintaa, jossa osavastuunsa on kaikilla yhteiskuntamme eri toimijoilla. • 30 Maanpuolustus 112 KIRJOITTAJA Katri Pynnöniemi toimii vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Hänen erityisalaansa on Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja aiemmissa tutkimuksissa on mm. tarkastellut kriittisen infrastruktuurin problematisointia Venäjällä. Kremlin.ru Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen Vladimir Putinin lähes kolme tuntia kestänyt massiivinen tiedotustilaisuus 18. joulukuuta 2014 Moskovassa. Puhe televisioitiin laajalti venäläismediassa ja myös länsimaiset tiedotusvälineet seurasivat tilaisuutta tiiviisti. Venäjän informaatiovaikuttaminen Katri Pynnöniemi V Keskeiset väitteet muistuttavat monin tavoin neuvostopropagandaa. Venäjän informaatiovaikuttamisen keinovalikoima ja keskeiset väitteet muistuttavat monin tavoin neuvostopropagandaa. Krimin valtauksen yhteydessä tavoitteena oli Venäjän aggression peittäminen ja siitä puhumisen tekeminen mahdottomaksi. Viime vuosina Venäjällä on julkaistu useita informaatiosodankäyntiä käsitteleviä teoksia. Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat pamfletit, joissa informaatiosodankäyntiä tarkastellaan yhtenä geopoliittisen valtataistelun ilmentymänä. Vahvasti popularisoiduissa teoksissa osoitetaan Neuvostoliiton hajoamisen olleen seurausta informaaMaanpuolustus 112 31 Michael Klimentyev/RIA Novosti/Lehtikuva Teema: Informaatiovaikuttaminen tiosodankäynnistä ja kuvaillaan miten eri tavoin länsi yrittää rikkoa yhteiskuntarauhan Venäjällä. Samaan kategoriaan voi lukea kuuluvaksi myös monet viime vuoden aikana julkaistut teokset, joissa kirjoitetaan Krimin ja Itä-Ukrainan historia uudelleen.1 Toisenlaisen joukon muodostavat informaatiosodankäynnin teoriaa käsittelevät teokset ja artikkelit. Ne lähestyvät aihetta korostetun tieteellisestä näkökulmasta, josta kuitenkin välittyy myös tämän problematiikan hyvin laajaalainen ymmärrys.2 Informaatiosodankäynnin teoriaa käsittelevistä kirjoista ja artikkeleista yksi kiinnostavimmista on informaatio-psykologisen sodan käsikirja. Vuonna 2005 julkaistu ”lyhyt ensyklopedia” jatkaa neuvostoaikaista käytäntöä, jonka mukaisesti yhteiskunnallisia ilmiöitä, tässä tapauksessa informaatiosotaa, tarkastellaan valmiiksi määriteltyjen käsitteiden kautta.3 Tämän artikkelin tarpeisiin kuitenkin riittää sanakirjasta löytyvä yksinkertaistus, 32 Maanpuolustus 112 Presidentti Putin vastaili kansalaisten kysymyksiin huhtikuun 16. päivänä järjestetyssä vuosittaisessa ”suora linja” –tilaisuudessa. Ohjelma lähetettiin radiossa ja televisiossa. Vasemalla Kirill Kleimenov, Channel One -kanavan uutispäällikkö ja oikealla Rossiya TV-kanavan toimittaja Maria Sittel. jonka mukaan informaatiosota jaetaan ”perinteiseen” ja ”strategiseen”. Perinteisellä informaatiosodankäynnillä tarkoitetaan toimia, joiden päämääränä on tehdä olemassa olevasta reaalimaailman objektista ikään kuin näkymätön. Esimerkiksi Krimin miehityksen ensimmäisinä päivinä Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat esiintyivät kaikkien nähtävillä, mutta olivat kuitenkin näkymättömiä. Käsikirjan ”strategiseksi” määrittelemä infor- Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen VENÄJÄN TAVOITTEISTA UKRAINASSA Yksi totalitarististen järjestelmien erityispiirteistä on niiden kyky luoda ”fiktiivisiä maailmoja” järjestelmällisen valehtelun keinoin.4 Vaikka nyky-Venäjää ei voi verrata Neuvostoliittoon, informaatiovaikuttamisen keinovalikoima ja keskeiset väitteet muistuttavat monin tavoin neuvostopropagandaa. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että Venäjän poliittinen järjestelmä on keinotekoisesti saatettu eräänlaiseen ”hätätilannetta” vastaavaan tilaan. Venäläinen sosiologi, Lev Gudkov on selittänyt tätä ilmiötä niin, että yhteiskunta on hyvin lyhyen ajan kuluessa viritetty taajuudelle, jossa se on erityisen herkkä Lehtikuva Interfax raportoi helmikuussa presidentti Sauli Niinistön kannanotoista Munchenin turvallisuuskokouksessa otsikolla: Suomen presidentti ehdotti Venäjän täydellistä eristämistä. Uutisesta jäi puuttumaan kieltosana “ei”, ja Niinistön puheen sanoma muuttui totaalisesti. Suomen Moskovan suurlähetystö vaati asiasta oikaisupyyntöä, ja myöhemmin Interfax muutti vaivihkaa sisällön oikeaksi. kuntarauhan. Ukrainan sodan yhteydessä esimerkiksi ”Donetskin kansantasavaltaa” voidaan teoreettisessa mielessä tarkastella eräänlaisena performanssina. ”Kansantasavalta” on samanaikaisesti keinotekoinen luomus ’keskuspankkeineen’, ’parlamentteineen’ ja ’asevoimineen’, ja hyvin konkreettinen väline kamppailussa Ukrainasta. maatiosota on tavoitteenasettelultaan edellistä laaja-alaisempaa. Venäjän propagandaa ja epäsuoria menetelmiä Ukrainan konfliktin aikana tutkineen Peter Pomerantsevin sanoin strategisessa mielessä informaatio-psykologisen vaikuttamisen tavoitteena on ”rationaalisen ajattelun rakenteiden kielellinen sabotaasi”. Kyse on eräänlaisesta performanssista, jossa täysin tai osittain keksittyjen ilmiöiden, tapahtumien ja toimijoiden avulla luotu keinotodellisuus ottaa ylivallan ihmisten mielissä, ja sitä kautta rikkoo, ehkä jo valmiiksi hauraan yhteis- Maanpuolustus 112 33 Teema: Informaatiovaikuttaminen Keskeinen tavoite on Venäjän aggression peittäminen ja siitä puhumisen tekeminen mahdottomaksi. 34 Maanpuolustus 112 vastaanottamaan alitajuntaan iskostuneita neuvostoajan symboleita ja myyttejä. Tärkein media tässä työssä on Venäjän televisio, joka on vuoroin nostanut esiin ilmiöitä ja tapahtumia, vuoroin taas häivyttänyt niitä näkyvistä. Toinen keskeinen toimija on Venäjän presidentinhallinto, jota voi verrata laboratorioon jonka tehtävänä on tuottaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja toimijoita sekä sitä kautta ohjata tilannetta haluttuun suuntaan.5 Tässä tapauksessa sen tärkein tehtävä on luoda ”Putinin enemmistö”, joka tukee Venäjän linjaa Ukrainassa. Jos tarkastellaan Venäjän Ukrainan konfliktin aikana esiin nostamia argumentteja ja väitteitä lähemmin, huomataan että keskeinen tavoite on Venäjän aggression peittäminen ja siitä puhumisen tekeminen mahdottomaksi. Ero neuvostoaikaiseen propagandaan on siinä, ettei Kremlin tarinalla ole ideologista sisältöä. Presidentti Vladimir Putinin lehdistösihteerin, Dmitri Peskovin mukaan oman viestin välittäminen ei edes ole tärkein tehtävä. Olennaisempaa on saada ihmiset (lännessä) epäilemään Ukrainan sodasta saamaansa informaatiota. Venäjän valtion televisiokanava RT:n ohjenuorana on läntiselle uutistenvälitykselle ”vaihtoehtoisen” informaation tuottaminen, kirjoittaa Peskovia haastatellut toimittaja Jill Dougherty.6 Tällä tavoin Venäjä pyrkii saavuttamaan minimitavoitteensa eli luomaan ”kaikukopan”, jossa valheet ja todelliset tapahtumat sekoittuvat. Näin heikennetään vastaanottajan kykyä muodostaa kokonaiskuva tilanteesta ja sitä kautta hidastetaan lännen reagointia tapahtumiin. Venäjä on myös johdonmukaisesti pyrkinyt kääntämään asetelman päälaelleen ja osoittamaan, että se on lännen aggression todellinen kohde. Venäjän tuottamalle propagandalle on ominaista monikerroksisuus ja esitettyjen väitteiden keskinäinen ristiriitaisuus. Tutkimusanalyyttisesti tätä kokonaisuutta voidaan lähestyä kahden limittäisen kehyksen kautta. Ensinnäkin, Venäjä on Ukrainan konfliktin aikana hyödyntänyt kylmän sodan ajalta peräisin olevia ja yleisesti tunnettuja väitteitä ja kliseitä Venäjän ja lännen välisistä suhteista. Nimitän tätä kehystä interaktiiviseksi, koska Venäjän argumentaatioon kuuluvat väitteet Naton laajentumisesta, laittoman vallankaappauksen Ukrainassa aiheuttamasta kaaoksesta ja lännen etupiiripolitiikasta, hyödyntävät sopimuksenvaraisia, ja siten siis periaatteessa kaikkien osapuolien ymmärrettävissä olevia tapoja puhua kylmän sodan jälkeisestä Euroopan turvallisuusjärjestelmästä. Näin Ukrainan konfliktin merkitys liitetään ensisijassa kylmän sodan päättymiseen ja Venäjän kokemukseen siitä, sen sijaan että puhuttaisiin Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan. Toinen viitekehys, jota voidaan kutsua performatiiviseksi, toimii keksityn ja reaalimaailman rajapinnassa. Informaatiovaikuttamisen keinoin todellisia tapahtumia häivytetään näkyvistä tai keksitään tyhjästä. Tältä osin keskeisin väite on, että Euromaidan muodostaa uhan Ukrainan venäjänkieliselle väestölle, ja jonka vuoksi Venäjä on oman politiikkansa mukaisesti oikeutettu puolustamaan tätä väestönosaa. Myös Ukrainan valtion suvereniteetin kyseenalaistaminen voidaan ymmärtää eräänlaisena performatiivina. Kyse on sekä retoriikasta että konkreettisista toimenpiteistä, jotka yhdessä vahvistavat käsitystä Ukrainasta Venäjän politiikan objektina, ei itsenäisenä kansainvälisen politiikan subjektina. • Viitteet: 1 Panarin, Igor (2010), Pervaja mirovaja informatsionnaja voina. [Ensimmäinen mailman informaatiosota] Moskva: Piter; Plehanov, S.N. (2014), Novorossija: Vosstavshaja iz pepla, Moskva: Knizhnyi mir. 2 Kattava läpileikkaus venäläisestä informaatiosodankäynnin teoriasta: Saarelainen, Jorma (1999), Näkemyksiä Venäjän informaatiosodankäynnistä. Taktiikan tutkimuksia, Julkaisusarja I, No.1. Maanpuolustuskorkeakoulu. 3 Manoilo, A.V. et. all. (2011), Operatsii informatsionno-psihologitseskoi voiny. Kratkii entsiklopeditseskii slovar-spravotsnik. [Informaatio-psykologisen sodan operaatiot. Lyhyt ensyklopedia sanakirja] 2. edition, Moskva: Gorjatsaja linija-Telekom. Ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 2005. 4 Arendt, Hanna (1962), The Origins of Totalitarianism. NY: Meridian Books. 5 Gudkov, Lev, ”The Technology of Negative Mobilization”, 10.1.2014, URL: http://www. eurozine.com/articles/2014-10-01-gudkov-en.html; Andrei Aškerov (2013), “Surkovskaja Propaganda” [Surkovin Propaganda], Moskva: Skimen. 6 Dougherty, Jill, ”How the Media Became One of Vladimir Putin’s most powerful Weapons”, April 21, 2015, The Atlantic. Varmista liiketoimintasi jatkuvuus Varmista yrityksesi tuotannon ja tulovirran katkeamaton jatkuminen. Parannamme valmiuttanne häiriöiden varalle ja luomme kriisijohtamisen ja kriisiviestinnän toimintamallit. Toteutamme valmiusharjoituksen yrityksellenne. Työhön voi sisältyä esimerkiksi nykytilan auditointi, kypsyysanalyysit sekä valmiustai jatkuvuussuunnitelma kehitystoimenpiteineen. Ole yhteydessä niin kerromme lisää! Jatkuvuuskonsultointi Oy Eteläranta 10, 00130 HELSINKI Petri Lonka, p. 045-155 5460 Sami Aarnio, p. 040-820 1544 etunimi.sukunimi@jatkuvuuskonsultointi.fi Maanpuolustus 112 35 Teema: Informaatiovaikuttaminen KIRJOITTAJA Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia Toimittaja Martti Kiuru on toiminut Kauppalehden kirjeenvaihtajana Pietarissa vuodesta 2008. Tätä ennen hän toimi Venäjällä STT:n kirjeenvaihtajana. Kiuru on asunut vakituisesti Pietarissa noin kymmenen vuotta. Työssään Kiuru on erikoistunut Venäjän talouskehitykseen, Suomen ja Venäjän välisiin kauppasuhteisiin ja suomalaisyritysten toimintaan itänaapurissa. 36 Maanpuolustus 112 Martti Kiuru Venäjällä toimivat tiedotusvälineet voidaan jakaa hallitukselle lojaaleihin, tasapainoilijoihin ja kriittiseen mediaan. Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia V Venäjällä toimivan laajan median hahmottaminen on asiantuntijoillekin hankalaa. Joukossa on myös osin riippumatonta mediaa, ja karkeasti ottaen Venäjällä toimivat tiedotusvälineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään; hallitukselle lojaaleihin, tasapainoilijoihin ja kriittiseen mediaan. tarkoituksena on rajoittaa mielipiteenvapautta ja kyseessä on vain uusi askel Venäjän omaksumassa eristäytymispolitiikassa. Ulkomaalaisista mediataloista Venäjällä ovat läsnä esimerkiksi suomalainen Sanoma, ruotsalaiset Bonnier ja Modern Times Group, yhdysvaltalaiset Conde Nast ja Hearst sekä saksalaiset Burda ja Axel Springer. Sanoma ehti ilmoittaa jo ennen uuden lain säätämistä luopuvansa vähitellen omistuksistaan Venäjällä. Myös monet muut ulkomaalaiset mediajätit ovat jo ryhtyneet omistustensa uudelleen järjestelyyn. Talouskriisin ja Internetin aiheuttamien haasteiden myötä venäläismedialla on kautta linjan suuria talousvaikeuksia, ja ulkomaalaisten poistuminen vie alalta runsaasti pääomia. Valtiorahoitteisen median asema siis korostunee lähivuosina, mikä lienee lainsäätäjien tavoitekin. INFORMAATIOSOTAA KÄYDÄÄN VAIHTELEVALLA MENESTYKSELLÄ SEKÄ KOTIMAASSA ETTÄ ULKOMAILLA Venäjän parlamentin alahuone eli duuma hyväksyi viime syksynä lain, jonka mukaan ulkomaalaisomistus maassa toimivissa mediayrityksissä saa jatkossa olla korkeintaan 20 prosenttia. Vuoden 2017 alkuun mennessä mediayritysten on järjesteltävä uudelleen omistuksensa tältä pohjalta. Laki ulkomaalaisomistuksen rajoittamisesta hyväksyttiin duumassa lähes yksimielisesti. Lainsäätäjien mukaan laki on välttämätön, koska ulkomaalaisen median laaja läsnäolo tekee siitä poliittisen vallankäyttäjän ja vääristää mediakenttää. Länsimedia nähdään siis ”ulkomaisena agenttina”, joka pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipideilmastoon Venäjällä. Lännessä duuman hyväksymää lakia on sen sijaan kritisoitu. Yleisesti on arvioitu, että lain VASTASSA LÄNNEN MEDIAVOIMA VENÄJÄN PROPAGANDAN VAIKUTTAVUUS UKRAINAN MAKROALUEILLA 19 28 29 Kerson & Mikolaivin alue 19 Kiova 12 18 Pohjois-Ukraina 10 - Länsi-Ukraina 20 - Keski-Ukraina 30 - Dnipropetrovski & Zapor 40 - Odessan alue 43 46 Donetsin allas 50 - 50 Harkovan alue 60 - Lähde: www.stopfake.org Ulkomaisen median savustaminen maasta voidaan nähdä osana informaatiosodankäyntiä, jota Venäjä on ryhtynyt tehostamaan Krimin miehityksen ja Ukrainan kriisin myötä. Ainakin omien kansalaistensa osalta virallinen Venäjä näyttäisi onnistuneen mielipiteenmuokkauksessa. Valtaosa venäläisistä on tukenut presi- Maanpuolustus 112 37 Teema: Informaatiovaikuttaminen Hallitukselle lojaalia mediaa edustaa Pravda. www.pravda.ru dentti Vladimir Putinin politiikkaa Krimillä ja Ukrainassa ja presidentin kansansuosio hipoo huippulukemia. Tietysti Venäjä pyrkii vaikuttamaan mielialoihin myös lännessä, mutta tässä suhteessa tulokset ovat olleet vaatimattomia. Lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen musertavan mediavoiman haastamiseen eivät Venäjän resurssit yksinkertaisesti riitä. Lännessäkin on kirjoitettu paljon Venäjällä toimivista trollitehtaista, mutta niiden merkitys on ainakin toistaiseksi jäänyt marginaaliseksi. Myös esimerkiksi valtiollisen TV-kanava Russia Todayn kykyyn vaikuttaa kansalaismielipiteisiin länsimaissa voi suhtautua epäillen. LOJAALIT, TASAPAINOILIJAT JA KRIITTISET Venäjällä toimivan laajan median hahmottaminen on asiantuntijoillekin hankalaa. Lännessä usein esitetty näkemys, ettei Venäjällä ole lainkaan riippumatonta lehdistöä, on kuitenkin ste38 Maanpuolustus 112 reotypia. Karkeasti ottaen Venäjällä toimivat tiedotusvälineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. Hallitukselle lojaalit. 2. Tasapainoilijat. 3. Kriittinen media. Hallituksen näkökantoja myötäilevä media tuottaa avoimen propagandistista aineistoa. Kyse ei ole journalismista, vaan enemmänkin mahtavasta tiedotusapparaatista. Tähän ryhmään kuuluvat television pääkanavat, johtavat uutistoimistot sekä osa valtakunnallisista sanomalehdistä ja Internetin uutisportaaleista. Propagandakoneiston toiminta ei ole kuitenkaan täysin aukotonta, vaan sekaan saattaa putkahtaa yllättävääkin materiaalia. Venäjällä kyse on usein myös rivien välistä lukemisesta ja joskus vaikuttaa siltä, etteivät lojaalia mediaa edustavat päätoimittajat jaksa aina pysyä propagandistin roolissaan. Tasapainoilijat-ryhmä sisältää osan pienemmistä TV-kanavista ja uutistoimistoista sekä laajan joukon printti- ja verkkomediaa. Toiminta on ainakin päällisin puolin läpinäkyvää, eikä hallituksen kannalta epämieluisankaan materiaalin esittämistä yleensä kaihdeta. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi sanomalehdet Nezavisimaja gazeta ja Kommersant sekä verkkolehdet Gazeta, Lenta ja Newsru. Tasapainoilija-median ongelmana on, että se käy varovaiseksi, jos aihepiiri koskettelee korkeimman poliittisen eliitin mahdollisia väärinkäytöksiä. Watergate-tyyliseen paljastusjuttuun kyseistä mediaryhmää edustava päätoimittaja tuskin uskaltaisi kajota. Kriittisen median piiriin kuuluvat monet ulkomaalaisomisteiset julkaisut, kuten talouslehti Vedomosti ja Sanoman vielä toistaiseksi omistama englanninkielinen Moscow Times. Kriittisten ryhmään kuuluu myös useita verkkolehtiä, kuten Novaja Gazeta, Meduza sekä TV-kanava Dozhd. Kyseiset kolme julkaisua ovat myös avoimen oppositiohenkisiä. Vaihtoehtomedian kärkevä uutisointi ei vallanpitäjiä luonnollisestikaan miellytä, ja nämä ovat ottaneet sen kannan, että kyseisten tiedotusvälineiden rahoitus tulee lähinnä läntisiltä tiedustelupalveluilta. TOIMINTAA ULKOMAILTA KÄSIN Venäläisyleisöstä valtaosa seuraa TV:n pääkanavia ja hallituksen näkökantoja myötäileviä laajalevikkisiä päivälehtiä, kuten Komsomolskaja Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia Pravdaa. Tässä suhteessa hallitus on siis onnistunut hyvin päätavoitteessaan, eli vaihtoehtoisen uutisoinnin lakaisemisessa maton alle. Toisaalta varsinkin valistunut ja hyvin koulutettu yleisö on kyllästynyt yksipuoliseen propagandarummutukseen ja etsii toisenlaista uutisointia. Kriittistä mediaa seuraavien kansalaisten lukumäärä lienee kasvussa, ja tilanne huolestuttaa poliittista eliittiä. Vaihtoehtomedian suurena ongelmana on rahoitus. Vaikka lukijoita riittäisikin, niin ilmoitustulot ovat vähäisiä. Mainostajat eivät halua leimautua opposition kannattajiksi, mikä voisi jatkossa johtaa ongelmiin viranomaisten kanssa. Internet välineenä on myös vaikeuttanut viranomaisten mahdollisuuksia kontrolloida tiedotusvälineitä. Ainakaan tässä vaiheessa Venäjän johto ei ole rohjennut puuttua vapaaseen tiedonkulkuun verkossa, vaikka huhuja sensuuritoimista on jatkuvasti liikkeellä. Timtšenko perusti verkkolehti Meduzan, jonka toimitus sijaitsee Latviassa. Verkkolehtin Lentan päätoimittaja Galina Timtšenko erotettiin syksyllä 2014. Kriittinen media on myös etsinyt ja löytänytkin uusia keinoja suojautua viranomaisilta. Esimerkiksi venäjäksi ja englanniksi julkaistavan Meduza-sivuston toimitus sijaitsee Latviassa. Meduzan tarina kertoo myös siitä minkälaiseen paineeseen päätoimittajat Venäjällä saattavat joutua. Kokenut ja arvostettu venäläisjournalisti Galina Timtšenko päätoimitti Venäjällä 10 vuoden ajan erittäin suosittua ja melko riippumatonta Lenta-verkkolehteä. Viime syksynä Lenta julkaisi artikkelin, jossa oli linkitys ukrainalaiselle nationalistisivustolle. Venäjän federaation valvontaviranomainen Roskomnadzor puuttui asiaan, minkä seurauksena Lentan omistaja, oligarkki Aleksandr Mamut erotti Timtšenkon. Timtšenko muutti Latviaan, palkkasi avukseen osan Lentan entisistä toimittajista ja perusti Meduza-verkkolehden. Timtšenko on ollut varsin vaitonainen Meduzan rahoittajatahoista, koska sanoo haluavansa suojella kyseisiä henkilöitä. Entinen oligarkki ja 10 vuotta vankilassa istunut Mihail Hodorkovski ei Timtšenkon mukaan kuitenkaan ole mukana Meduzan toiminnassa rahoittajana. • Maanpuolustus 112 39 Artikkelit KIRJOITTAJA EU totuttelee puolustusyhteistyöhön Tuomas Koskenniemi työskentelee erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä edustustossa Brysselissä. Hänen vastuullaan on EU:n yhteinen turvallisuusja puolustuspolitiikka. 40 Maanpuolustus 112 Tuomas Koskenniemi Sanktioihin ja energiaunioniin keskittynyt unioni tarkistanee pian turvallisuusstrategiaansa. Keskiöön on nousemassa kriisinhallinta, nopean toiminnan kyky ja puolustusyhteistyön kytkeminen unionin muuhun toimintaan. Ludovic Suttor-Sorel/www.grip.org Tuomas Koskenniemi: EU totuttelee puolustusyhteistyöhön D ” ”Defence matters.” Näin kuului Eurooppa-neuvoston päätelmien ensimmäinen lause joulukuussa 2013. EU-johtajien kynästä tämä on tärisyttävää tekstiä. Kriisinhallinnasta oli tosin tullut 2000-luvulla tärkeä osa unionin ulkoista toimintaa, mutta puolustuksesta ei ollut totuttu puhumaan. Eurooppa-neuvostolla oli painavat syyt käsitellä puolustuskysymyksiä ensimmäistä kertaa vuosiin. Etelässä kuohui. Iskut Libyaa vastaan vuonna 2011 olivat osoittaneet, että tiukan paikan tullen suuretkin EU-maat joutuvat turvautumaan Yhdysvaltoihin. Washingtonin tähytessä Aasiaan, apua ei olisi luvassa ikuisesti. Omien kykyjensä kehittämisen sijaan talousku- EU:n puolustusyhteistyössä piilee valtava potentiaali, jota talouskriisin ja muuttuneen turvallisuusympäristön vaikutuksia pohtivilla jäsenmailla ei ole varaa jättää lunastamatta. Brysselissä sijaitsevan Group for Research and Information on Peace and security -järjestön manipuloima kuva symboloi EU:n puolustusyhteistyön mahdollisuuksia. Maanpuolustus 112 41 Artikkelit rimuksessa kamppailevat EU-maat leikkasivat puolustusbudjettejaan koordinoimattomasti. Samalla kelkasta uhkasi pudota eurooppalainen puolustusteollisuus satoine tuhansine työpaikkoineen. Eurooppa-neuvosto linjasikin, että EU:n uskottavuus ja maailmanlaajuiset intressit vaativat vahvaa puolustusyhteistyötä. Työkalupakkia ryhdyttiin kehittämään kymmenillä tehtävänannoilla, ja päämiehet sopivat palaavansa asiaan kesäkuussa 2015. Tällä välin Venäjä ja ISIL ovat lietsoneet EU:n naapuruston liekkeihin. Puolustus on noussut uudella tavalla otsikoihin. Sanktioihin ja energiaunioniin keskittyneen unionin on kuitenkin ollut vaikea löytää ajankohtaisiin kriiseihin puolustuspoliittista tulokulmaa. EU-puolustusministerien kokoontuessa Milanoon syyskuussa 2014 Ukrainan tilanne nousi asialistalle vasta jäsenmaiden protestoitua: millaisen kuvan välittäisivät puolustusministerit, jotka luotien vielä lentäessä eivät edes keskustele viime vuosien suurimmasta turvallisuuspoliittisesta mullistuksesta? Milanossa asia ratkaistiin sekavahkolla ajatustenvaihdolla turvallisuusympäristön muutoksista. Sittemmin keskustelu on jalostunut. On palattu joulukuun 2013 päätökseen pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan ”kansainvälisessä ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia”. Vielä tuolloin vain muutama jäsenmaa kannatti kymmenen vuotta vanhan Euroopan turvallisuusstrategian päivittämistä, vaikka sen kuuluisa ensimmäinen virke julistaa, että ”Eurooppa ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä vauras, turvallinen ja vapaa”. Nyt kesäkuulta odotetaan toimeksiantoa uuden strategian laatimiseksi. Joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston päätökset ovat sittemmin hallinneet EU-puolustusministerien agendaa. Kyseessä on mullistus: enää puolustus ei EU:ssakaan ole vain ulkoista toimintaa, vaan kriisinhallinnan ohella kyse on sisämarkkinoista, teollisuudesta, työpaikoista, tutkimuksesta ja investoinneista. Puolustuksen näkökulmat tulee huomioida laajoissa EUhankkeissa, kuten yhtenäisen ilmatilan valmistelussa, minkä lisäksi esimerkiksi merellisellä turvallisuudella tai avaruuskysymyksillä on yhteydet puolustukseen. Lopulta Ukrainan kriisi ja 42 Maanpuolustus 112 eteläisen naapuruston levottomuudet ovat peruuttamattomasti muuttaneet puolustusyhteistyön kehyksen. Myös EU:n ja Naton suhde on valinkauhassa, vaikka molemmille riittää töitä. Tästä näkökulmasta kesäkuun huippukokouksen alla on yllättävän hiljaista. Vaikuttaa siltä, että jäsenmaat eivät ole vielä kyenneet sulattamaan aiempia päätöksiä ja jalostamaan niitä toiminnaksi. Ehkä nälkä ei ole ehtinyt kasvaa uusiin aloitteisiin. Tilastot kertovat karua kieltä siitä, että odotuksien vastaisesti talouskriisi on jopa vähentänyt yhteistyötä jäsenmaiden kääntyessä sisäänpäin. Suomen kaltaisen EU:n puolustusyhteistyön kehittäjän näkökulmasta tämä on huolestuttavaa. Tavoitteemme kesäkuun Eurooppa-neuvostoon ovatkin selvät: Turvallisuusstrategia on uusittava ja sen on ohjattava myös puolustusyhteistyötä. Suorituskykyjen kehittäminen on saatettava järjestelmälliselle pohjalle. Kriisinhallintaa ja erityisesti nopean toiminnan kykyä on yhä tehostettava. Ennen kaikkea puolustusyhteistyö tulee entistä paremmin kytkeä unionin muuhun toimintaan. Vaikka liike on hidasta, sen suunta on selvä. Kiinnostavaa keskustelua käydään esimerkiksi puolustuksen linkeistä EU:n kasvuagendaan. Komissio näkee puolustussektorilla mahdollisuuksia päällekkäisyyksien purkamiseen. Samalla ”hybridiuhat” ovat muuttaneet myös puolustuskeskustelun sävyä – esimerkiksi aiemmin lähinnä Nato-yhteistyötä korostaneet Baltian maat ja Puola liputtavat aiempaa vahvemmin EU:n sotilaallisten kykyjen kehittämisen puolesta. Brysselissä esiin on astunut uusi puolustusmyönteisten EU-päättäjien kaarti Mogherinista Junckeriin. Saattaakin olla, että EU-instituutiot ottavat yhä vahvempaa roolia yhteistyön moottorina. Jäsenmaiden on kuitenkin pysyttävä vauhdissa, sillä yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa päätöksiä tehdään yksimielisesti. EU:n puolustusyhteistyössä piilee valtava potentiaali, jota talouskriisin ja muuttuneen turvallisuusympäristön vaikutuksia pohtivilla jäsenmailla ei ole varaa jättää lunastamatta. Turvallisuusstrategian uudistaminen antaa osviittaa siitä, millä tavoin EU tälle tielle lähtee. • Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana KIRJOITTAJA Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana Yleisesikuntamajuri Tommi Lappalainen toimii Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella strategian ja turvallisuuspolitiikan pääopettajana. Kirjoittaja on työssään perehtynyt Venäjän ja Itä-Euroopan turvallisuuskysymyksiin. Tommi Lappalainen Ukrainassa avoin sotilaallinen konflikti näyttää jatkuvan. Konfliktin eskaloitumisen pidäkkeenä toimii lännen uhkaus antaa Ukrainalle aseapua, mikäli separatistit eivät sitoudu rauhanprosessiin. Maanpuolustus 112 43 Artikkelit vaiheita, joilla hyödynnetään lännen sovitteluhakuisuutta ja heikennetään vastareaktioita. MITEN LÄNSI REAGOI SEURAAVAKSI? L Laukaustenvaihto on ollut lähes päivittäistä, ja tulitauon asiakohtien täytäntöönpano on ontunut. Jatkuva epävakauden ylläpitäminen kuluttaa Ukrainan asevoimia ja syventää maan sisäisiä ongelmia. Konfliktin ratkaisu ja sotatoimien päättyminen näyttää olevan valitettavan kaukana. Yli vuoden kestäneen Ukrainan kriisin sotatoimet ovat kevään aikana ajoittain kiihtyneet, ja asutuskeskuksessa on käyty taisteluita myös raskain asein. Tulitaukosopimuksen asiakohtien täytäntöönpano on varovaisista toiveista huolimatta jäänyt varsin vaatimattomaksi. Tulitaukosopimuksen keskeinen asiakohta, Itä-Ukrainan erillishallinnollisen aseman määrittely, on edelleen kesken uudessa peruslakineuvostossa. Ukrainan tilanne jatkuu tulevina kuukausina epävakaana. Tilanteen eskaloitumisen pidäkkeenä toimii lännen uhkaus osoittaa Ukrainalle aseapua, mikäli Venäjän tukemien separatistien taistelutoimet uhkaavat kiihtyä. On todennäköistä, että taisteluiden ajoittaista kiihtymistä seuraa rauhallisempia tilannetta liennyttäviä 44 Maanpuolustus 112 Länsimaissa koetaan turhauttavana, että toistuvasti erittäin korkealla tasolla neuvotteluissa sovitut asiat eivät pidä. Tulitaukosopimuksen epäonnistuminen ja erityisesti taisteluiden mahdollinen kiihtyminen ja levittäytyminen uusille aluille kasvattaisi lännessä vaatimuksia uusista vastatoimista. Avoimen sotilaallisen konfliktin jatkuminen lisää vaatimuksia siitä, että asetettujen talouspakotteiden lisäksi vastatoimia on tehostettava osoittamalla Ukrainalle myös suoraa aseellista tukea. Lännen sotilaalliseen materiaalitukeen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Sen seurauksena konflikti saattaa alueellisesti laajentua ja pitkittyä. Konfliktin intensiteetti voi mahdollisesti kiihtyä Yhdysvaltojen ja Venäjän kummankin vahvistaessa asteittain sotilaallisesti tukemaansa osapuolta. Aseavun seurauksena länsi sitoutuisi Ukrainan kriisiin pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä läntisessä leirissä on hyvin erimielisiä näkemyksiä suoran sotilaallisen tuen hyödyistä ja seurauksista. Ei ole varmaankaan realistista olettaa, että Ukrainan asevoimien materiaalinen ja koulutuksellinen tuki voisi nopeasti kääntää tilanteen Ukrainan hyväksi, ja näin mahdollistaa sotilaallisen ratkaisun kautta pääsyn poliittiseen ratkaisuun. On vaikea kuvitella, että voimasuhteiden mahdollinen kääntyminen operatiivis-taktisella tasalla asevoimien hyväksi saisi Venäjän ja separatistit suostumaan sellaisiin ehtoihin, joita ne eivät ole tähänkään asti hyväksyneet. Aseapu voisi taktisella tasolla tasoittaa asetelmia, mutta se ei todennäköisesti poliittisella tasolla muuttaisi tai kääntäisi kriisin kokonaiskuvaa. Pakotepäätökset ja mahdollinen Ukrainan sotilaallinen tukeminen eivät ratkaise kriisiä. Sitä ei ratkaista taistelukentän tasolla, eikä lännen materiaalinen tuki takaa Ukrainalle voiton avaimia. Jos näin todellakin on, herää kysymys, mitä lännen mahdollisella sotilaallisella tuella tavoitellaan. Mikä on sen merkitys? Sotilaallisen tuen keskeinen tavoite on nostaa hintaa, jonka Venäjä joutuu Ukrainan epävakauttamisesta maksamaan. Lännen sotilaallinen apu Genya Savilov/AFP/Lehtikuva Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana kuluttaisi entisestään Venäjän voimavaroja. Venäjälle halutaan osoittaa, että läntinen yhteisö ei hyväksy sitä, että tämän päivän Euroopassa ulkopoliittisia tavoitteita edistetään voimapolitiikalla. Kuvainnollisesti Venäjä halutaan pysäyttää, ja sen valtapyrkimykset halutaan padota Ukrainaan. Ukrainan suora sotilaallinen tukeminen olisi myös päättäväisyyden ja jämäkkyyden demonstrointia sekä rajojen vetämistä. UKRAINAN TALOUSAHDINKO SYVENEE Venäjän strategisista tavoitteista esitetään varsin vaihtelevia arvioita. Joidenkin näkemysten mukaan Venäjä on parhaillaan palauttamassa entistä imperiumia ja sillä on Ukrainassa vielä merkittäviä sotilaallisia tavoitteita. Kuitenkin voidaan epäillä, riittävätkö Venäjän kokonaisvoimavarat ja kyky kestää sotatoimien laajentamisen aiheuttamia läntisiä vastareaktioita. Ehkä todennäköisempi vaihtoehto on se, että Venäjän keskeinen pyrkimys on olla jatkossakin vaikuttamassa Ukrainan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon ja valintoihin. Tälle luodaan Ukrainan ja Yhdysvaltojen sotilaat maiden välisen yhteisharjoituksen avajaisseremoniassa Yavorivn harjoitusalueella, Lvivin lähettyvillä 20.4.2015. Yhdysvaltalaiset laskuvarjosotilaat aloittivat Ukrainan hallituksen joukkojen kouluttamisen separatistien vastaisessa kamppailussa- edellytyksiä pitämällä Itä-Ukrainan tilanne epävakaana. Sotilaallisen konfliktin ylläpitäminen Itä-Ukrainan alueella on ikään kuin vipuvarsi, jolla voidaan puuttua Ukrainan sisäiseen tilanteeseen, vähentää maan ulkopoliittista liikkumatilaa ja entisestään syvennetään Ukrainan talousahdinkoa. Jatkuva sotilaallisen konfliktin ylläpitäminen ei pelkästään kuluta Ukrainan asevoimia, vaan se vaikeuttaa oleellisesti välttämättömien sisäisten uudistusten toimeenpanoa. Toistaiseksi presidentti Porošenkolla on vankka kannatus, mutta jatkuva epävarmuus vaikeuttaa pitkällä Maanpuolustus 112 45 Artikkelit aikavälillä hallinnon asemaa. Jo vallitsevassa tilanteessa Venäjällä on käytännössä merkittävästi vaikutusvaltaa Ukrainan sisäisiin asioihin. Venäjä on vähintäänkin varmistanut sen, että sitä ei voi sivuuttaa Ukrainan kehitystä ja asemaa arvioitaessa. KIRJOITTAJA RAKOILEEKO LÄNTINEN YHTENÄISYYS? Eräänä Venäjän tavoitteena on myös vähintäänkin pyrkimys heikentää yhteistä läntistä rintamaa. Venäjä pyrkii luomaan eripuraa Euroopan unionin jäsenmaiden välillä ja vaikeuttamaan Yhdysvaltojen ja Euroopan johtavien valtioiden yhteisen ymmärryksen löytymistä tarvittavista jatkotoimista. EU päättää talouspakotteiden jatkosta kesällä ja niiden uusimiseen tarvitaan kaikkien EU-maiden yksimielisyys. EU on jo tällä hetkellä tilanteessa, jossa unionin yhtenäisyys alkaa rakoilla, mikäli pakotelinjaa edelleen kiristetään. Joidenkin arvioiden mukaan erityisesti Unkari, Italia, Kreikka, Slovakia, Itävalta ja Tšekki kannattavat ”liennytyspolitiikkaa”, ja saattavat haluta lieventää pakotteita. Viime kuukausien aikana on ollut nähtävissä, että Venäjä pyrkii luomaan näihin maihin erityisiä suhteita, jolloin unionin on entistä vaikeampi muodostaa yhtenäistä kantaa pakotteista päätettäessä. Pakoterintaman hajoamisen myötä EU:n ulkopoliittinen uskottavuus saisi kovan kolauksen ja osoittaisi voimattomuutta vastata Venäjän Ukrainaa horjuttaviin sotatoimiin. RATKAISUVAIHTOEHDOT VÄHISSÄ Lienee perusteltua kysyä, voiko Venäjän jatkuvasti heikkenevä talous luoda rajat sotilaalliselle voimankäytölle. Ainakin toistaiseksi yleisesti kuitenkin arvioidaan, että talouden täydellistä romahdusta ennakoivat uhkakuvat ovat vahvasti liioiteltuja. Nopeaa ja kohtalokasta talouden romahdusta ei ole näköpiirissä, eikä taloustilanteesta näytä muodostuvan aggressiivista ulkopolitiikkaa rajoittavaa tekijää. On vaarana, että neuvotteluteitse ei saada aikaan haluttuja tuloksia ja Ukrainan avoin sotilaallinen konflikti edelleen jatkuu. Silloin länsivallat ovat helposti tilanteessa, että jotain pitää tehdä, ja pöydällä on vain huonoja vaihtoehtoja. • 46 Maanpuolustus 112 Kapteeni Olli Teirilä palvelee Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella strategian opettajana. Hän on erikoistunut alueellisen turvallisuuden kysymyksiin ja valmistelee strategian oppiaineen väitöskirjaa Irakin 2003 vuoden sotaan sekä Edward Snowdenin paljastuksiin liittyvistä julkisista diskursseista. Aiemmin Teirilä on palvellut Kaartin Jääkärirykmentissä, Maasotakoulussa sekä Porin Prikaatissa. Khaled Abdullah/Reuters/Lehtikuva Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta Houthi-ryhmän kannattajat osoittelevat aseillaan Jemenin presidentti Abd-Rabbu Mansour Haidin kuvaa Saudijohtoisen koalition vastaisessa mielenosoituksessa. Taustalla on vastustus ilmaiskuja kohtaan, jotka Saudi-Arabian lupauksesta huolimatta ovat jatkuneet. Sanaa 27.4.2015. Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta Olli Teirilä Jemenin konfliktin alueellinen ulottuvuus. J Jemen on taas noussut sekä tutkijoiden että median erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Sen ajautuminen sisällissotaa lähenevän kaaoksen tilaan on ollut yksi Lähi-idän merkittävimmistä tapahtumista kevään 2015 aikana. Presidentti pakeni maasta ja huthi-kapinalliset jatkoivat voitokasta etenemistään, kunnes naapurimaa Saudi-Arabia ryhtyi käyttämään sotilaallista voimaana tilanteen muuttamiseksi. Jemenin sisäiset tapahtumat ja ulkopuolisten puuttuminen niihin ovat kuitenkin vain ilmentymiä suuremmista alueellisista haasteista. Maanpuolustus 112 47 Artikkelit Alueen tapahtumia ja politiikkaa värittää kilpailu vaikutusvallasta. VASTAKKAINASETTELUITA JA KÄRJISTYVIÄ KRIISEJÄ Lähi-itä näyttäytyy meille uutisten välityksellä usein vastakohtien ja kärjistyvien kriisien alueena. Yritys rakentaa rauhaa Syyriaan ja neuvottelut Iranin ydinohjelmasta ovat säännöllisesti kilpistyneet ratkaisemattomien kysymysten edessä, vaikka välillä on nähty edistysaskeleitakin. Alueen tapahtumia ja politiikkaa värittää jatkuva valtioiden ja hallitsijoiden välinen kilpailu vaikutusvallasta sekä alueellisesta johtajuudesta. Viime vuosina tämä on näkynyt esimerkiksi Saudi-Arabian ja Qatarin asettumisena tukemaan Egyptin vallanvaihdosten eri osapuolia. Samoin se on näkynyt myös eri maiden kannanotoissa Syyrian sisällissotaan ja sen eri osapuoliin. Myös suhtautumisessa Irakin viimeaikaisiin tapahtumiin, Islamilaisen valtion nousu mukaan lukien, on ollut eroja. Kuluvan kevään aikana tämä on näkynyt yhä selvemmin myös Jemenissä. Saudi-Arabia koki huthi-kapinallisten etenemisen tilanteen omalta kannaltaan uhkaavaksi, muutenkin kuin naapurimaansa syvemmän epävakauden tilan takia. Sen tulkinnan mukaan huthien valtaan pääseminen vahvistaisi heitä tukevan Iranin jalansijaa alueella. Vaikka sektarianismi eli lahkojen väliset ristiriidat eivät olisikaan alkuperäisenä syynä Lähi-idän konflikteihin tai edes ilmentyisi konfliktien alkuaikoina, on edellä kuvatun mukainen vastakkainasettelu aiemminkin johtanut juuri sunni- ja shiiamuslimien välien kiristymiseen. Monet alueen konfliktit saavat pitkittyessään sektarianistisia piirteitä, kuten esimerkiksi Irakissa on käynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Tällä on usein kriisejä kärjistävä vaikutus, joka pahimmillaan on johtanut laajamittaisiin väkivallan aaltoihin kansanryhmien välillä. SOTILAALLINEN VASTAUS NOUSEVAAN UHKAAN Saudi-Arabia kokosi kymmenen maan koalition vahvistaakseen sotilaallisia iskujaan Jemenin puolelle. Huolimatta YK:n kehotuksista lopettaa iskut ja Iranin varoituksista niiden mahdollisista seuraamuksista, ne jatkuivat useiden viikkojen ajan ja vasta huhtikuun loppupuolella saudit 48 Maanpuolustus 112 Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta ilmoittivat iskujen saavuttaneen sotilaalliset tavoitteensa. Niiden lopettaminen ei kuitenkaan ensimmäisten päivien havaintojen perusteella ollut vielä varmaa. Sotilaallisten vastatoimien ollessa käynnissä nousi vanha idea arabimaiden yhteisistä joukoista jälleen esille. Aiheesta oli keskusteltu viimeksi vuoden 2014 syksyllä Arabiliiton etsiessä keinoja Islamilaisen valtion kukistamiseksi Irakin ja Syyrian alueella. Näyttää siltä, että jo 1960-luvulta alkunsa saaneen idean ja vuosikymmeniä kestäneen keskustelun jälkeen vasta pelko iranilaisvaikutuksen alaisesta vahvasta toimijasta Arabian niemimaalla sai aikaan päätöksiä. Luonnollisesti Saudi-Arabia ja Egypti ottivat vetovastuun idean eteenpäin viemisestä. Niiden vahvasta vaikutuksesta kertoo se, että toteutuessaan noin 40 000 sotilaan vahvuisia monikansallisia joukkoja johdettaisiin todennäköisesti jommankumman maan pääkaupungista, joko Riadista tai Kairosta. Maa-, meri- ja ilmakomponenteista koostuvat joukot ovat suunnitelmasta saatavan ensivaikutelman perusteella todennäköisesti sopivimpia taisteluun huthi-kapinallisia kuin Islamilaista valtiota vastaan. Ainakin lähtökohtaisen periaatteen mukaisesti joukkojen käyttö vaatisi oikeutuksekseen kohdemaan avunpyynnön. Kysymykseksi Jemenin suhteen jää, kuka kenenkin toimesta mielletään maan viralliseksi edustajaksi ja mahdolliseksi avunpyynnön oikeutetuksi esittäjäksi. telutiedoilla sekä myöhemmin lähettämällä laivastonsa aluksia Jemenin lähelle. Toisaalta Yhdysvallat on myös ilmaissut huolensa muiden toimijoiden, kuten Arabian niemimaan al-Qaidan mahdollisuuksista hyödyntää ilmaiskujen aikaansaamaa kaaosta omien etujensa ajamiseen. Jemenin naapurimaa Oman on pysynyt ilmaiskuja tehneen koalition ulkopuolella ja samalla pyrkinyt toimimaan rauhanvälittäjänä konfliktissa. HAASTEITA USEALLA ERI TASOLLA Kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta Jemenin konfliktin taltuttamisella pyritään estämään alueen käyttäminen terrorismin tukeutumisalueena sekä meriliikenteen vaarantuminen Adeninlahdella. Paikallisella tasolla on kyse pitkään jatkuneen epävakauden ja väkivallan kierteen katkaisemisesta. Mutta Jemenin tilanne näyttäytyy nyt yhä enemmän kamppailuna vaikutusvallasta sekä alueellisesta johtajuudesta. Arabimaat Saudi-Arabian ja Egyptin johtamina pyrkivät rajoittamaan Iranin vaikutusvallan sen nykyisiin liittolaisiin Lähi-idässä. Tällä vastakkainasettelulla on luonnollisesti vaikutuksensa myös alueen muiden konfliktien ratkaisemiseen. Neuvottelut ja ratkaisuesitykset kantavat painavaa poliittista riippakiveä, jonka poistamiseen ei oman vaikutusvallan vähenemisen pelossa ole eri osapuolilla nähtäviä haluja. • ULKOPUOLISTEN TOIMIJOIDEN VAIKUTUS Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, lämmenneet suhteet Iraniin ovat jo pidempään olleet saudien huolenaihe. Kansainvälisen yhteisön neuvotellessa Iranin kanssa sen ydinohjelmasta on Saudi-Arabia aktiivisesti esittänyt epäilynsä niin neuvotteluiden kuin niiden mahdollisten lopputulostenkin mielekkyydestä. Myös tämä on ollut yksi keino osoittaa alueellista johtajuutta. Iran tuskin kuitenkaan riskeeraa neuvottelutuloksia ja tämänhetkistä tilannetta reagoimalla ainakaan näkyvästi uusiin avauksiin tai tapahtumiin Jemenissä. Neuvotteluiden ollessa käynnissä Yhdysvallat on tukenut Saudi-Arabian ilmaiskuja tiedusMaanpuolustus 112 49 Artikkelit KIRJOITTAJA Ruuantuotannon turvaaminen on osa maanpuolustusta Eläinlääketieteen tohtori Tuula Honkanen-Buzalski konsultoi elintarviketurvallisuuskysymyksiä ja pyrkii edistämään kotimaisen elintarvikeketjun menestymistä. Aiemmin hän toimi Eläinlääke- ja elintarviketutkimuslaitos EELAn ylijohtajana. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran perustamisen jälkeen hän johti sen tutkimus-ja laboratorio-osastoa, joka vastasi eläin- ja kasvitautien sekä elintarviketurvallisuustutkimuksista sekä niihin liittyvistä riskinarvioinneista. Honkanen-Buzalski on eri kansainvälisissä työryhmissä vaikuttanut erityisesti liiallisen antibioottien käytön vähentämiseen eläintuotannossa. 50 Maanpuolustus 112 Tuula Honkanen-Buzalski Kotimaisen ruuan ja elintarvikkeiden kysynnän vahvistaminen ja houkuttelevuuden lisääminen varmistaa tuotannon riittävyyden ja pitää sen kilpailukykyisenä. Soili Jussila/Lehtikuva Tuula Honkanen-Buzalski: Ruuantuotannon turvaaminen on osa maanpuolustusta R Ruuantuotannosta puhutaan arkikeskusteluissa melko kevyesti ja usein vähättelevään sävyyn. Helposti keskustelu kiertyy maataloustukiin tai ruuan hintavertailuun kotimaisen ja ulkomaisen ruuan välillä. Näissä keskusteluissa ei huomioida huoltovarmuuden näkökulmaa, joka maanpuolustuksen kannalta on varsin keskeistä. Vanha sanonta ”armeija marssii vatsallaan” on edelleen totta. Kriisiaikoihin varautuminen on välttämätöntä myös ruuantuotannossa. Kriisit eivät todennäköisesti koskisi vain Suomea, mikä automaattisesti merkitsee tuontielintarvikkeiden kallistumista ja myös saatavuuden heikkenemistä. Islannin tuhkapilvi muutama vuosi sitten osoitti lentokuljetusten haavoittuvuuden. Samoin merikuljetusten häiritseminen Itäme- Ruuantuotanto on maataloutta, kasvinviljelyä ja kotieläintuotantoa. rellä aiheuttaisi vakavaa haittaa sekä tuonnille että viennille. Kotimaisen elintarviketuotannon keskeinen merkitys kriisitilanteessa tuntuu heti, ja erityisesti kriisien pitkittyessä. Ruuantuotanto on maataloutta, kasvinviljelyä ja kotieläintuotantoa. Karkeasti arvioiden peltomme riittävät koko peruselintarviketuotantoon. Elintarvikeketjuun kuuluu myös elintarviketeollisuus, kuljetus ja kauppa, ja siinä työskentelee noin 300 000 ihmistä. Suomen liityttyä Maanpuolustus 112 51 Artikkelit Euroopan unioniin ruuantuotannossa tapahtui suuria muutoksia. Muutokset jatkuvat edelleen, tilakoot suurenevat ja pienet yksiköt häviävät, mikä lisää tilojen tuottavuutta ja tehokkuutta. Elintarvikkeiden tuontimäärä ja valikoima on kasvanut valtavasti, mihin kuluttajat ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä. Tuontielintarvikkeet ovat yleensä vastaavia kotimaisia tuotteita halvempia, mikä on vaikuttanut selkeästi kuluttajan valintoihin. Elintarvikeviennin osuus on kokonaistuotannosta vain prosentteja ja elintarviketuonnin osuus on koko EU-ajan kasvanut tasaisesti viime vuoteen asti. Tuonnin pysähtymisenkin on arveltu olevan vain seurausta huonosta taloustilanteesta. Joka tapauksessa vaihtotase elintarvikkeissa on negatiivinen 2,7 miljardia euroa vuonna 2013. Kansantalouden näkökulmasta elintarvikkeiden vientiä pitää kasvattaa. Huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää turvata kotimainen elintarviketuotanto ja pystyä pitämään se kilpailukykyisenä. Elintarviketuotannon uhkakuva on, että kuluttaja muuttuu välinpitämättömäksi ruuan alkuperästä ja siirtyy ostamaan halvempia tuontielintarvikkeita niin paljon, että kotimainen tuotanto ei käy kaupaksi. Tämä on jo totta, kun tarkastellaan eri laitosruokien ja ravintolaruokien peruselintarvikkeiden alkuperää, puolustusvoimien ruokahuolto mukaan lukien. Samoin elintarviketeollisuus käyttää halpaa tuontiraakaainetta. Kotimaisuutta ei useinkaan pidetä ostoa ohjaavana kriteerinä. On kuitenkin kuntia, jotka ostavat paikallisia elintarvikkeita kun ne haluavat tukea paikallista ruuantuotantoa. Suurissa keskitetyissä hankinnoissa usein vedotaan hankintalain sitovuuteen ja vapaaseen kilpailuun, mistä vääjäämättä seuraa ulkomaalaisen halvan raaka-aineen osto. Tämän muuttamiseksi tulisikin pohtia koko hankintaprosessia ja siinä painotettavia seikkoja. Laki sinänsä ei edellytä hintaa ainoaksi määrääväksi tekijäksi. Kotimaisen kysynnän tyrehtymisestä seuraisi, että osa pelloista jätettäisiin viljelemättä. Koska Suomi on ns. metsävyöhykkeellä, jo muutamassa vuodessa pellot muuttuisivat pensaikoiksi tai niille istutettaisiin metsää. Silloin peltopinta-ala ei enää riittäisikään kriisiaikana tarvittavaan tuotantoon. Samalla osa maanvil52 Maanpuolustus 112 jelijöistä luopuisi viljelystä ja eläintuotannosta, mikä olisi erittäin haitallista kriisiaikojen varautumista ajatellen. Peltojen raivaaminen ja uudelleen käyttöönotto veisi vuosia. Viljellyt pellot ovat ruuantuotannon selkäranka. KOTIMAISTEN ELINTARVIKKEIDEN KYSYNNÄN KASVUSTA TULEE HUOLEHTIA, MUTTA MITEN? Kotimaisessa elintarviketuotannossa on vahvuuksia, joiden tunnistaminen tekee sen kilpailukykyiseksi ja houkuttelevaksi. Yksi selvä kilpailuetu on elintarvikkeiden turvallisuus, joka on maailman huippuluokkaa. Suomessa käytetään viljan viljelyssä kansainvälisesti vertaillen vähän kasvinsuojeluaineita. Samoin kotieläinten lääkinnässä antibioottien käytön tarve on EUmaista vähäisimpiä. Sellaisten ruokamyrkytyksiä aiheuttavien bakteerien kuten salmonellojen, esiintyminen lihassa on alle yhden prosentin luokkaa, kun useissa Etelä- ja Keski-Euroopan maissa vastaavat prosentit ovat korkeimmillaan yli 50. Suomalainen raakamaito on ollut EU-maiden parasta yli kymmenen vuotta. Kolmansista maista ei ole helposti saatavilla vertailukelpoisia lukuja ruuan turvallisuudesta, mutta laajat ruokaskandaalit puhuvat puolestaan. Ihmiset ovat kiinnostuneita ruuasta ja myös sen alkuperästä, ja tätä kiinnostusta täytyy hyödyntää. Edellä mainittu turvallisuus tulee brändätä kuvaamaan suomalaista elintarviketta ja erityisesti sen alkutuotannon korkeaa tasoa. Kotimainen teollisuus ja nyt kauppakin on ottanut turvallisuuden yhdeksi vahvuudekseen. Keskustelua kannattaa jatkaa, sillä saadaan kuluttaja valitsemaan myös muilla kuin hintakriteereillä. Monet kuluttajat haluavat lähiruokaa. Vaikka lähiruualle ei ole varsinaista määritelmää, sitä voi hyvin käyttää vauhdittamaan kotimaista kysyntää. Varmistamalla normaaliaikoina riittävä kotimainen ruuantuotanto ja kysyntä, ollaan samalla varautuneita myös kriisiaikoihin. • Kirja-arvio Merisodan koko kuva suomalaisen meriupseerin silmin Ville Vänskä: Merisota – historia, teoria ja nykypäivä. Docendo 2015. Yleisesikuntakomentajakapteeni Ville Vänskän tuoreen kirjan otsikointi lupaa paljon. Merisota, sen historia, teoria ja nykypäivä enteilevät laajaa ja perusteellista käsittelyä merisotaan. Suomessa on julkaistu paljon tarinoita merellisistä taisteluista, mutta edellisistä merisodan teoriaa käsittelevistä kotimaisista julkaisuista on kulunut jo lähes sata vuotta. Komentajakapteeni Kauko Ikonen julkaisi teoksen Merisotataito vuonna 1928, ja 1926 julkaistiin Suojeluskuntalaivaston Merisotataidon perusteet pääpiirteittäin esitettynä. Tässäkin valossa Vänskän kirjalle on tilausta. Vänskä käsittelee merisodankäynnin kehitystä aloittaen tuhansien vuosien takaa Egyptistä ja kuvaa monipuolisesti eri aikakausia, sisällyttäen teokseen luonnollisesti myös I ja II maailmansotien vaiheet. Varhaisempien esimerkkien lisäksi kirjassa tuodaan esiin mm. maihinnoususotatoimi Falklandilta, rannikkopuolustusta, ja nykyaikaista merisotaa Somalian rannikolta, kuitenkaan unohtamatta merellisen komponentin roolia nykyaikaisessa yhteisoperaatioissa. Kirjan lukeminen avaa myös hyvin suomalaisen merisota- taidon kehitystä eri vuosikymmenillä ja merisodankäynnin merkitystä meille tärkeällä Itämerellä. Syvyyttä antavat lukuisten merisodan teoreetikkojen (mm. Castex, Mahan, Corbett) esittelyt ja merisotateorian liittäminen nykyaikaisten sotateoreetikkojen James Boydin ja John Wardenin ajatuksiin. Kirjasta välittyy Vänskän perehtyneisyys aiheeseen. Taustalla on varmasti satoja luettuja kirjoja, teorioita ja tarinoita, joita omakohtaiset kokemukset eri tehtävistä merisodan parissa täydentävät. Tähän sisältyy riski liian laajasta käsittelystä, mutta kirja on onnistuttu pitämään tiiviinä ja informatiivisena. Kirjan jäsentely on luonteva, ja taitollisesti luettavuutta lisäävät ytimekkäät katsaukset käytyihin meritaisteluihin, niiden komentajiin sekä tekstiä täydentävä monipuolinen kuvitus. Kirjan avaaminen houkuttelee lukijaa uppoutumaan yhä syvemmälle merisodan kiehtoviin tarinoihin. Kirjan kuvitus on poikkeuksellisen upea. Joukossa on historiallisia maalauksia, henkilökuvia, mustavalkoisia sotakuvia ja Vänskän itsensä ottamaa kuvitusta mm. Normandiasta. Merisota on oiva teos kokeneellekin skönärille, mutta myös niille, joille merisota ei ole ennestään tuttua. Kirja kestää hyvin aikaa. Kokonaisvaltaisesta teoksesta jää kaipaamaan ainoastaan meristrategian laajempaa käsittelyä. Mielenkiintoisia alueita olisivat tykkivenediplomatia ja merivoimien merkitys suurvaltapolitiikassa. Sukellusvenesodasta Vänskällä olisi varmasti enemmänkin kerrottavaa, ja tulevaisuutta hän raottaa vajaan kymmenen sivun verran. Toivottavasti kirjalle on tulossa jatkoa. Kirjan tekstiä täydentävät käsitteet ja määritelmät -osio sekä laaja kirjallisuusluettelo. Jarkko Pirkkalainen Maanpuolustus 112 53 Maanpuolustuskurssit 212. MPK vierailulla Eduskunnassa. Kylmän sodan varjossa Hyytävä turvallisuuspoliittinen tilanne sytytti Kurssimme oli hitaammin lämpiävää sorttia, mutta vauhtiin päästyään 212 syttyi palavasti sekä maanpuolustuskurssin loistavasta sisällöstä että toistensa seurasta. Vaikka valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat aina vetäneet puoleensa huippuosallistujia ja -alustajia, ovat ne nyt ajankohtaisempia kuin vuosikymmeniin. Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen tilanne heijastui voimakkaasti myös meidän kurssimme tunnelmaan. Oltermanni Olli Lehtilä kiteytti asian osuvasti matrikkeliimme: ”Ukrainan kriisi on muuttanut koko maailman turvallisuuspoliittista ti- 54 Maanpuolustus 112 lannetta ja kuvaa Venäjästä tavalla, jota ei osattu kuvitellakaan. Syyrian sota jatkuu, terroristijärjestö ISIL:in vaikutus kasvaa ja Länsi-Afrikassa riehuu ebola-epidemia. Lisäksi Euroopan taloudellinen tilanne jatkuu yhä poikkeuksellisen heikkona ja Suomi elää pitkittynyttä taantumaa, jolle ei näy loppua. Konteksti on poikkeuksellinen.” 212 aloitti kurssinsa tilanteessa, jossa Ukrainan konflikti oli jälleen kärjistynyt ja tilanne eli päivittäin niin voimakkaasti, että aiheesta kurssilla alustanut virkamies käytti ainoastaan karttaa esitysaineistona todeten muun aineiston ”vanhene- Maanpuolustuskurssit van tunnissa”. Kurssimme päättäjäistilaisuudessa helmikuussa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva alleviivasi onnistumisen pakkoa Minskin-neuvotteluissa, jotka olivat alkamassa seuraavana päivänä 11. helmikuuta. Jännittynyt geopoliittinen tilanne, Suomen rapautuva talous ja lähestyvät eduskuntavaalit antoivat potkua soveltavaan harjoitukseemme. Kun kurssin ensimmäisen hallituksen luottamusta testattiin, oli 212 eläytymisessään lämmennyt jo huippusuorituksiin. Ominaista kurssillemme olivat myös vahvat valtiovarainministerit, joiden vakuuttava ja asiantunteva esiintyminen toi mieleen Iiro Viinasen ja Sauli Niinistön. Taloudelliset realiteetit osaltaan myötävaikuttivat siihen, että lisäbudjettia ja valmiuslain käyttöönottoa koskevista keskustelusta muodostui todellakin kaikki yhteiskunnan elintärkeät toiminnot huomioivaa. Tässä tuli konkretisoitua yksi merkittävä oppi: Talous on osa kokonaisturvallisuutta – jos talous on kuralla, myös puolustuspoliittinen liikkumatila kapenee. Internaattijaksomme Kainuun prikaatissa osui keskitalveen. Meille etelän talvettomille ihmisille Kainuu tarjosi upeat lumiset puitteet ja onneksemme pääsimme tästä nauttimaan myös ladulle. Kainuussa konkretisoitui toinen merkittävä oppi: nykyajan varusmiespalvelus. Mieleenpainuvinta oli se kypsyys ja varmuus, millä nuoret varusmiehet ja -naiset esittelivät kalustoa ja taitojaan. Illanvietot Kainuussa hitsasivat meidät entistä tiiviimmin yhteen ja tästä iso kiitos isännällemme Tatu Tuomiselle ja hupitoimikunnan puheenjohtajalle Timo Elolle, joista jälkimmäinen näytti mallisuorituksen karaoke-esiintymisestä. Elvis lives! Kurssistamme kertoo jotain kai sekin, että siteeraan tarinassamme Emännät kokoontuivat Maneesilla Maneesi sai hienoja vieraita 7. toukokuuta, kun 73 eri kurssien emäntää kokoontui päivittämään tietojaan ja tapaamaan toisiaan mukavassa ilmapiirissä. Edellisen kerran pelkät emännät kokoontuivat vuonna 2009. Tällä kertaa varhaisinta kurssia edusti emäntä kurssilta 44, puolustusvoimain komentajan ja puolustusministerin sijasta oltermanniamme, joka puki sanoiksi kurssin kaikkein tärkeimmän elementin: ”Eri puolilta Suomea, erilaisilla taustoilla, erilaisista vaativista tehtävistä olevat ihmiset kerätään yhteen kaikille tärkeän teeman, turvallisuuden ääreen opiskelemaan, keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia sekä verkottumaan. Kurssi antaa mitä parhaimman kuvan maamme kokonaisturvallisuudesta eri osaalueineen. Eri toimijoiden rooli täsmentyy ja poliittinen päätöksenteko konkretisoituu uudella tavalla. Tärkeintä kurssilla ovat kuitenkin ihmiset; kurssin järjestäjät, kouluttajat, luennoitsijat, alustajat eri vierailuilla ja tietenkin itse kurssilaiset. ja tuoreinta kurssilta 212. Maneesilla ohjelmassa oli ajankohtaiskatsaus Puolustusvoimista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilannekatsaus. Päivä huipentui mielenkiintoiseen vierailuun Yleisradiossa. Ohjelma oli tiivis, ja keskustelua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin. Me yhdessä luomme sen, mitä tulemme saamaan.” Tärkeintä kurssilla on ihmiset ja sen voimavaran maanpuolustuskurssin organisaatio eli johtaja, eversti Heikki Välivehmas joukkoineen on osannut upeasti hyödyntää luotsatessaan kurssilaisia turvallisuuskysymysten äärelle ryhmätöiden, kiitospuheiden ja illanviettojen muodossa. Kurssimme päätöstä juhlittiin ylevissä puitteissa kadettikoululla Santahaminassa kurssitoverimme kadettikoulun johtajan Pertti Postin isännöimänä. Ja luonnollisesti ilta huipentui karaokeen. Kuten jo vakiintunut sanonta MPK:sta kuuluu: On elämää ennen kurssia ja on elämää kurssin jälkeen. Veera Heinonen Maanpuolustus 112 55 Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssit 213. Maanpuolustuskurssin avajaistilaisuus Säätytalolla 2.3.2015 Puolustusvoimain komentajan tervehdyssanat Herra ministeri, Kurssin 213 osanottajat, Hyvät naiset ja herrat, Paljon esillä olleen puolustusvoimauudistuksen sisään ja oheen mahtuu todella merkittäviä muutoksia. Logistiikkauudistus on yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan näistä kenties näkyvin. Laajimmin sodan ajan puolustusvoimia koskettaa kuitenkin se operatiivis-taktinen muutos, josta käytämme nimitystä maavoimien uusi taistelutapa. Koko Suomen maa-alueen puolustamiseksi maavoimilla oli tarve kehittää taistelukonseptiaan kolmesta syystä. 56 Maanpuolustus 112 Ensimmäisenä tekijänä voidaan pitää taistelun kuvan muuttumista ja aseteknologian kehittymistä. Asejärjestelmien tulen teho ja tarkkuus on kasvanut voimakkaasti. Tiedustelun ja tulenkäytön johtamisen kyky on kehittynyt satelliittien, lentokoneiden, lennokkien ja elektronisen tiedustelun ansiosta. Integroivien tietojärjestelmien käytöllä taistelutilan kokonaisvaltainen hallinta ja tulenkäytön optimointi ovat arkipäivää kehittyneille järjestelmille. Erityisen hankalassa tilanteessa tätä suorituskykyä vastaan ovat paikalleen puolustukseen ryhmittyneet joukot. Lisäksi puolustukselliset ryhmitykset voidaan laajalla alueella Maanpuolustuskurssit kiertää tai ohittaa maahanlaskuin suoraan kohdealueelle. Toisena syynä maavoimien uuden taistelutavan käyttöönottoon on kehittyneen sotateknologian jatkuva kallistuminen. Maavoimien joukkojen määrä ja laatu on optimoitava suhteessa tehtäviin, käytettävissä olevaan sotamateriaaliin ja henkilöstön koulutustasoon. Omat vahvuudet on käytettävä maksimaalisesti hyödyksi. Nousevia materiaalisia kustannuksia on kaikin keinoin pyrittävä kompensoimaan johtamiseen ja henkilöstöön perustuvalla osaamisella. Kolmantena tekijänä maavoimien sodan ajan toiminta-ajatuksen uudistuksessa on ollut se tosiasia, että joukkorakenne pienenee. Samalla suorituskykyisimpien joukkojen valmiutta kehitetään. Maavoimien taistelu 2015 -konseptia on kehitetty laajan karttaharjoituksia, tietokoneavusteisia sotapelejä sekä kokeiluharjoituksia sisältäneen tutkimushankkeen ja kouluttajakuntaan kohdistuneen täydennyskoulutuksen avulla. Uutta aktiivista ja kaikkia taistelulajeja sisältävää konseptia koulutetaan tänään kaikissa maavoimien joukkoosastoissa, ja sen kehittämistä jatketaan edelleen. Konsepti on kokeiluharjoituksissa osoittautunut tehokkaaksi, kunhan joukolla on tehtäviensä edellyttämä johtamis-, liikkumis-, pimeätoiminta- ja tulenkäyttökyky. Lennokkijärjestelmät mahdollistavat hajautettujen joukkojemme tiedustelun ja tulenkäytön johtamisen suomalaisessa maastossa. Johtajat tarvitsevat toimintavarmat kenttäradiot. Maastokelpoiset ajoneuvot tuovat tarvittavat liikkuvuuden ja huoltokyvyn. Taistelijan varustuksen tulee mahdollistaa toiminta kaikissa sää- ja näkyvyysoloissa. Tulivoiman parantaminen on välttämätöntä. Tarvitaan paremman läpäisykyvyn omaavia panssarintorjunta-aseita, pidemmälle kan- tavia ampumatarvikkeita, raskaita raketinheittimiä ja kuorma-ammuksia tykistölle. Käytössä olevien ampumatarvikkeiden ja muun sotavarustuksen määrän on mahdollistettava tehokas koulutus ja harjoittelu. Tässä asetelmassa piileekin lähivuosien haaste Suomen puolustuksen järjestelyille. Puolustusvoimat on sopeuttanut toimintaansa resurssien mukaiseksi, ja kehittäviä muutoksia on samalla tehty aidon tehostamisen hengessä. Monessa asiassa on onnistuttu, ja kustannustehokkuus on parantunut. Nykyresursseilla maavoimien kyky kouluttaa ja toteuttaa uutta konseptiaan on kuitenkin rapautumassa. Merkittävä osa maavoimien tarvitsemasta sotamateriaalista joko vanhenee lopullisesti lähivuosina tai sitä ei ole lainkaan. Parlamentaarisen selvitysryhmän esittämälle materiaalirahoitukselle on välttämätön ja konkreettinen tarve, jotta Maavoimien taistelu 2015 voidaan laadukkaasti kouluttaa ja ottaa käyttöön sodan ajan maavoimien joukkojen taistelutavaksi. Ärade åhörare! För det här året satsade vi våra resurser för att återinföra verksamhetsnivån, vars synligaste del är att återställa utbildningen av reserven till den nivå som krävs. Av vår krigstida styrka består 95 % av reservister. Lyckligtvis är vi inte ensamma om det stora arbetet med utbildningen, utan Försvarsutbildningsföreningen samt andra reservist- och försvarsorganisationer stöder på ett betydande sätt vår utbildningsuppgift. Vi arbetar för en gemensam sak. Vår plan för att utveckla utbildningen av reserven är omfattande. De första åtgärderna har redan vidtagits. Jokainen asevelvollinen on meille tärkeä. Varusmieskoulutus perustuu joukkotuotantoon, ja ensimmäiset vuotensa koulutettu reserviläinen on sidottu omaan joukkoonsa ja sen tehtäviin. Jossakin vaiheessa tuoreempi joukko korvaa vanhemman, ja tällöin yksittäisen reserviläisen sodan ajan tehtävä muuttuu. Tästä vaiheesta alkaa tiiviimmän yhteydenpidon ja jopa yksilöllisen suunnittelun vaihe ja tarve. Reserviläisillä on paljon osaamista ja motivaatiota käyttää sitä. Sodan ajan joukoissa on suuri tarve monenlaiselle osaamiselle, jota reservistä löytyy. Tarvitaan järjestelmä, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat aiempaa paremmin. Vapaaehtoisia sitoumuksia valmistellaan käytettävän valmiudellisista syistä. Työnimenä tälle kehitettävälle järjestelmälle on ”reserviläisen tehtäväpolku”. Arvoisat kurssilaiset, Sota on taas Euroopassa, eikä kovin kaukana meistä. Erään viisaan sanonnan mukaan onni on sen puolella, joka on parhaiten varautunut. Älkäämme kääntäkö onnelle selkäämme, vaan varautukaamme. Samalla luomme vakautta omaan toimintaympäristöömme. Toivon teille erinomaisen kiinnostavaa ja antoisaa kurssiaikaa. Panoksenne on arvokas, ja sitä arvostetaan. Te ette tule unohtamaan tätä kokemusta, joka nyt on vielä edessänne. Siihen voitte itsekin kurssin aikana vaikuttaa, miten elämyksellinen tämä kokemus tulee olemaan. Ottakaa tästä mahdollisuudesta kaikki irti. Kiitos. Maanpuolustus 112 57 Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssit 213. Maanpuolustuskurssin avajaistilaisuus Säätytalolla 2.3.2015 Puolustusministeri Carl Haglundin puhe Arvoisat maanpuolustuskurssille osallistujat, kummikurssilaiset, herra Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat, bästa kursdeltagare, mina damer och herrar! Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet todistaa turvallisuusympäristömme muuttuvan entistä arvaamattomammaksi. Kylmän sodan päättymisen ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen moni jo uskoi pysyvän rauhan laskeutuneen Eurooppaan. Valitettavasti viimeaikainen kehitys ja Itä-Ukrainassa käytävä sota todistavat päinvastaista. Edes Minskissä viime kuussa solmittu tulitaukosopimus ei ole saanut aseita täysin vaikenemaan. Venäjän toimet Krimin niemimaalla, selkeä osallisuus Itä-Ukrai- 58 Maanpuolustus 112 nan taisteluihin ja lisääntynyt sotilaallinen uhmakkuus ovat lännessä johtaneet Venäjän vastaisiin pakotteisiin ja monien vuosien jälkeen palauttaneet Naton fokuksen puolustusliiton ydintehtävään – yhteiseen puolustukseen. On selvää, että kaikki tämä vaikuttaa myös meidän turvallisuuteemme. Olemmehan EU-jäsenenä osa länttä ja samalla myös Venäjän rajanaapuri. Det är klart att kriget i Ukraina och Rysslands åtgärder påverkar vår säkerhetsläge och försvarspolitik. En del av krigets verkningar kan ses redan nu, en del kanske först om flera år. Konfliktens effekter återspeglas även regionalt på olika håll i Europa, inklusive Östersjöområdet. Maanpuolustuskurssit Muuttuneessa tilanteessa on entistäkin tärkeämpää, että pidämme huolen omasta puolustuskyvystämme ja kehitämme sitä pitkäjänteisesti. Tavoitteena on, että puolustuskykymme kaikissa oloissa muodostaa sellaisen ennaltaehkäisevän kynnyksen, että hyökkäys Suomea vastaan on kannattamatonta. Tähän saakka olemme siinä onnistuneet. Ukraina sodan yhteydessä käytetyt menetelmät; laajamittainen propaganda, informaatiosodankäynti ja toisen valtion sisällä tapahtuva vaikuttaminen ”pienine vihreine miehineen”, ovat saaneet meidät Suomessakin tarkastelemaan monia asioita uudella tavalla. Esimerkkinä vaikkapa suhtautuminen ulkomaisiin kiinteistöomistuksiin, joihin liittyvät epäselvyydet ovat aika ajoin kiinnittäneet mediankin huomion. Asiaa pohdittuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että asialle on tehtävä jotakin. Ei voi olla niin, että valtiolla ei ole mahdollisuutta puuttua omistuksiin strategisesti merkittävien kohteiden ympäristössä. Hyvät kuulijat Puolustusvoimauudistuksen ja sodan ajan organisaation tarkistamisen myötä meidän puolustuksemme on tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Jotta näin olisi jatkossakin, on meidän kuitenkin lähivuosina panostettava puolustusvoimien materiaaliseen kehittämiseen. 2020-luvulle siirryttäessä merkittävä osa kaikkien puolustushaarojen keskeisestä materiaalista vanhenee ja ellei mitään tehdä rapautuu puolustusvoimiemme suorituskyky ja laskee alle tehtävien vaatiman tason. 2020-luvun puoliväliin mennessä myös meripuolustuksen ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskykyjen ylläpito muodostuvat erittäin merkittäväksi haasteeksi. Asettamani ja viime vuonna työnsä päättänyt parlamentaarinen selvitysryhmä onkin raportissaan todennut, että materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamiseen tulee osoittaa vähintään valtioneuvoston selonteossa esitetty lisärahoitus. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan tehtäviksi jää myös päättää merivoimien taistelualusten uusimisesta ja käynnistää valmistelut nykyisen Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiseksi. Hyvät kuulijat Sotilasliittoon kuulumattomana maana meidän on varauduttava sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja kansallisesti ylläpidettävä puolustusjärjestelmän kaikkia suorituskykyalueita. Tänä päivänä se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman kansainvälistä yhteistyötä. Verkottumista, kumppanuuksia ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, sillä kenelläkään ei ole kaikkia tarvittavia resursseja itsellään. Turvallisuus- ja puolustusyhteistyö – niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin – on edellytys Suomen puolustukselle. Miltä kansainvälinen yhteistyömme siis kaksi vuotta selonteon valmistumisen jälkeen näyttää? Lyhyesti sanottuna; paremmalta kuin koskaan. Euroopan Unionissa olemme toimineet aktiivisesti yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Olemme osallistuneet lukuisiin EU-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja olleet alusta saakka mukana EU:n taisteluosastojen kehittämisessä. Venäjän vastaisten pakotteiden valmistelussa olemme pysyneet yhteisessä EU-rintamassa ja samalla kuitenkin varmistaneet, ettei asetettavista pakotteista aiheudu meille kohtuuttomia taloudellisia seuraamuksia. Yksi EU:n vahvuuksista on sen laaja-alaisuus, mikä tarjoaa käyttöön suuren kirjon kokonaisturvallisuutta edistäviä työkaluja. Lissabonin sopimukseen kuuluva yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite vahvistavat omalta osaltaan unionin luonnetta turvallisuusyhteisönä. Puhtaasti sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa EU ei kuitenkaan ole mikään ”sateentekijä”. Suuri osa EU:n jäsenvaltioista on myös Naton jäseniä ja niiden tärkein sotilaallisen turvallisuuden tuottaja on Nato. Siksi Nato on tärkeä myös meille, vaikka emme jäseniä olekaan. Hyvät kuulijat Naton keskittyminen artikla 5:n mukaisiin toimiin ja ISAF-operaation päättyminen viime vuoden lopussa olivat haaste myös meille suomalaisille. Vuodesta 1994 jatkunut Nato-kumppanuus on ollut meille tärkeä yhteistyön väline. Kumppanuusohjelman puitteissa olemme voineet kehittää omaa kansallista puolustustamme niin henkilöstön osaamisen kuin materiaalisen valmiudenkin osalta. Riskinä oli, että syntyneessä uudessa tilanteessa kumppanuuksien merkitys vähenisi Naton silmissä. Syyskuinen Walesin huippukokous kuitenkin hälvensi tätä huolta. Walesissa Suomi kutsuttiin mukaan tärkeimmille ja edistyneimmille kumppanimaille tarkoitettuun ”Enhanced Opportunities” ohjelmaan, joka entisestään vahventaa Suomen ja Naton välistä suhdetta olematta kuitenkaan askel jäsenyyden suuntaan. Ohjelman myötä Suomella on edelleen käytössään kaikki ne kumppanuustyökalut, joita kansallisen puolustuskykymme kehittämiseen tarvitsemme. Ohjelma mahdollistaa myös entistä aikaisemman osallistumisen uusien kriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluun sekä poliittisen tason yhteydenpi- Maanpuolustus 112 59 Maanpuolustuskurssit TULEVA TOIMINTA VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT • 47. Erikoiskurssi 9.–12.6.2015 • 97. Jatkokurssi 25.–26.8.2015 • 214. Maanpuolustuskurssi 21.9.–14.10.2015 • 215. Maanpuolustuskurssi 9.11.–2.12.2015 • 48. Erikoiskurssi 7.–9.12.2015 don, mikä aiemmin oli mahdollista vain ISAF-operaatioon osallistumisemme ansioista. EU:n ja Naton rinnalla myös Pohjoismaat ovat meille tärkeä viiteryhmä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä. Pohjoismaisen yhteistyön taustalla ovat yhteiset, samasta toimintaympäristöstä ja supistuvista määrärahoista johtuvat intressit. Pohjoismaisen yhteistyön avulla siihen osallistuvien maiden puolustusvoimia voidaan kehittää, ylläpitää ja käyttää tehokkaammin sekä taloudellisemmin. Det finns en fast beställning på nordiskt samarbete och alla de möjligheter detta medför har vi ännu inte upptäckt. Samarbetet idkas utgående från behovsprövning pragmatiskt och flexibelt och alla nordiska länder är inte tvungna att delta i alla gemensamma projekt. I en del frågor kan vi också framskrida bilateralt, vilket Finlands och Sveriges intensifierade samarbete är ett gott exempel på. I vissa frågor, som de andra nordiska länderna sköter inom ramen för Nato, är det naturligt att vi tillsammans med Sverige idkar ett djupare bilateralt samarbete. Arvoisat kurssilaiset Yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole 60 Maanpuolustus 112 uusi asia, vaan sitä on tehty jo useita vuosia. Kuluneen vuoden aikana olemme kuitenkin ottaneet siinä aimo harppauksen eteenpäin. Vuonna 2014 päätimme ruotsalaisen kollegani kanssa, että maittemme välistä puolustusyhteistyötä voidaan entisestään tiivistää. Niinpä laadimme työsuunnitelman, jonka pohjalta maittemme puolustusvoimat ovat kartoittaneet mahdollisia yhteistyöalueita, jotka hyödyttäisivät molempia osapuolia. Tavoitteena ei ole ollut saavuttaa kustannussäästöjä vaan ensisijaisesti parempaa tehokkuutta olemassa olevilla resursseilla. Tammikuun lopussa puolustusvoimat ja -ministeriöt raportoivat yhdessä laaditun selvityksen tuloksista ja raportin pääkohdat julkistettiin Tukholmassa järjestetyssä seminaarissa 17. päivänä helmikuuta. Voin ilokseni todeta, että selvitystyö on tehty perusteellisesti ja kunnianhimoisesti. Raportti sisältää useita sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä toteutettavissa olevia konkreettisia ehdotuksia, jotka toteutuessaan mahdollistavat yhteistyön ulottamisen rauhan ajan harjoitus- ja materiaaliyhteistyöstä myös operatiiviseen ja kriisiajan toimintaan. Ennen sitä meidän on kuitenkin raivat- tava joitain nykyisestä lainsäädännöstämme johtuvia esteitä ja rajoitteita. Tätä edellyttää myös Lissabonin sopimuksesta meille aiheutuvat velvoitteet. Kansainvälisen puolustusyhteistyön kehittyessä on tärkeää, että yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämiselle on olemassa riittävä lainsäädännöllinen perusta. Se, miten pitkälle selvityksessä esiin nostettuja mahdollisuuksia ollaan valmiita viemään, on poliittinen valinta, joka meidän on tehtävä. Nyt tarkastelussa olleet yhteistyömahdollisuudet kunnioittavat maittemme suvereniteettia eivätkä siis tähtää puolustusliittoon. Selvää kuitenkin on, että tulevaisuudessa syvenevä yhteistyö Ruotsin kanssa on entistä tärkeämpi osa Suomen puolustusyhteistyön kokonaisuutta. Se täydentää muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Naton kanssa tehtävää yhteistyötä. Bästa kursdeltagare Under kursens gång har ni en enastående möjlighet att diskutera de faktorer som påverkar vår säkerhet, inklusive internationell försvarssamarbete men också inhemsk samarbete myndigheterna sinsemellan. Utnyttja till fullo det tillfället ni har fått. Onnittelen teitä, arvoisat kurssilaiset siitä, että olette tulleet valituiksi tälle halutulle kurssille ja toivotan teille antoisia viikkoja kokonaisturvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvien kysymysten parissa. Jag önskar er en givande försvarskurs. Tack ska ni ha, kiitos tarkkaavaisuudesta! Maanpuolustuskurssit 2.–25.3.2015 Eturivi vasemmalta: Hallintoneuvos Eija Siitari Korkein hallinto-oikeus, divisioonajohtaja Päivi Minkkinen VR-Yhtymä Oy, yksikönjohtaja Tuija Pirttilä Nordea Pankki Suomi Oyj, suurlähettiläs Kirsti Narinen Ulkoasiainministeriö, sidosryhmäjohtaja Pirkko Harrela UPM-Kymmene Oyj, toimitusjohtaja Tuomas Timonen Kemijoki Oy, toimitusjohtaja Pekka Ojanpää Lassila & Tikanoja Oyj, tutkimusjohtaja Laura Höijer Ympäristöministeriö, pääsihteeri Terhi Suominen Suomen AtlanttiSeura, ICT-johtaja Anna-Maija Karjalainen Valtiovarainministeriö, rehtori Tuula Teeri Aalto-yliopisto. Keskirivi vasemmalta: Varapäätoimittaja Lena Skogberg Hufvudstadsbladet, johtaja Mikko Laavainen Raisio Oyj, poliisipäällikkö Ossi Lähdesmäki Kaakkois-Suomen poliisilaitos, toiminnanjohtaja Jukka Keronen Hiv-tukikeskus, toimitusjohtaja Petri Hepola Patria Aerostructures Oy, päätoimittaja Toni Viljanmaa I-Mediat Oy Pohjalainen, talousja rahoitusjohtaja Jyrki MäkiKala Neste Oil Oyj, eversti Pasi Jokinen Ilmavoimien esikunta, kansanedustaja Mika Raatikainen Eduskunta/PS, päätoimittaja Alberto Claramunt Anttila Nykypäivä, johtaja Antti Ollila, Rautakesko Oy, johtaja Marko Rauhala Accenture Oy, valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas Sosiaali- ja terveysministeriö, eversti Heikki Taavitsainen Kainuun Prikaati, tutkija Hanna Smith Aleksanteriinstituutti, puheenjohtaja Esa Kiiskinen Kesko Oyj, toimitusjohtaja Jarmo Kuisma OP-Henkivakuutus Oy. Takarivi vasemmalta: Logistiikkajohtaja Jari Voutilainen Metsä Group, johtaja Kimmo Kääriäinen Kirkkohallitus, johtaja Marko Nieminen Hätäkeskuslaitos, päällikkö Olli Sipilä Yleisradio Oy, 1. varapuheenjohtaja Kari Kinnunen Opetusalan Ammattijärjestö, ylijohtaja Pekka Henttu Liikenteen turvallisuusvirasto, varatoimitusjohtaja Topi Manner Nordea Pankki Suomi Oyj, toimituspäällikkö Jyrki Huotari MTV Oy, professori Hannu Kuusela Tampereen yliopisto, työmarkkinajohtaja Mika Lallo Elintarviteollisuusliitto ry, talousjohtaja Jari Mäntylä Skanska Oy, ulkoasianneuvos Mikko Kinnunen Ulkoasiainministeriö, osastopäällikkö Veli-Mikko Niemi Sosiaali- ja terveysministeriö, valmiuspäällikkö Ralf Sontag Huoltovarmuuskeskus ja eversti Timo Saarinen Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Esikunta. Kuvasta puuttuu professori Jarno Limnéll, Aalto Yliopisto. Luottamusjohto: Oltermanni; toimitusjohtaja Tuomas Timonen, Emäntä; sidosryhmäjohtaja Pirkko Harrela, Isäntä; toimitusjohtaja Pekka Ojanpää Maanpuolustus 112 61 Maanpuolustuskurssit KIRJOITTAJA Kurssille tullaan oikeassa vaiheessa Kyselytutkimus valtakunnallisen maanpuolustuskurssin suorittaneista Juha Valtamo toimi 2014 korkeakouluharjoittelijana Maanpuolustuskursseilla ja tämän jälkeen maaliskuuhun 2015 tutkimusavustajana. Kyselytutkimus toteutettiin alkuvuodesta 2015 ja kohderyhmänä olivat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ennen vuotta 2000 käyneet, yhteensä lähes 5000 henkilöä. Vastauksia saatiin noin 1300. Kiitos kaikille kyselytutkimukseen osallistuneille! 62 Maanpuolustus 112 Merkittävä osa maanpuolustuskurssien vaikuttavuudesta syntyy onnistuneesta osanottajavalinnasta – niin kurssiaikana kuin sen jälkeen. Maanpuolustuskurssit päätti selvittää, missä tehtävissä valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille osallistuneet ovat toimineet ja miten he arvioivat maanpuolustuskurssin olleen hyödyksi näissä tehtävissä. Kutsu sähköiseen kyselyyn lähetettiin kaikille Suomessa asuville valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ennen vuotta 2010 suorittaneille eli yhteensä 4861 maanpuolustuskurssilaiselle. Kyselyyn vastasi yhteensä 1310 henkilöä. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa mahdollisimman kattavasti ja tarkasti kurssilaisten työ- ja luottamustehtäviä sekä tehtäväkohtaisia arvioita maanpuolustuskursseista. Näin osanottajavalintaa voidaan tarkastella aiempaa laajemmin ja pe- rusteellisemmin, sekä pohtia valitaanko henkilöt kurssille tehtäväkehityksensä oikeassa vaiheessa. SUURIN HYÖTY KURSSIAIKAISESSA TEHTÄVÄSSÄ Vastaajia pyydettiin arvioimaan maanpuolustuskurssilla saatujen tietojen ja kontaktien käytettävyyttä sekä kurssin yleistä hyödyllisyyttä tehtäväkohtaisesti välillä ”ei lainkaan” – ”erittäin paljon”. Lisäksi kysyttiin, kuinka läheisesti kussakin työtehtävässä oltiin tekemisissä maanpuolustuskurssilla käsiteltyjen teemojen kanssa. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, olisiko maanpuolustuskurssista ollut hyötyä jo edellisessä tehtävässä ennen kurssin aloittamista. Saadut vastaukset (Kuvio 1) viittaavat siihen, että vastaajat ovat tulleet valituiksi kurssille sopivassa vaiheessa tehtäväkehitystään. Kurs- KUVIO 1. MAANPUOLUSTUSKURSSIN HYÖDYLLISYYDESTÄ ANNETTUJEN ARVIOIDEN KESKIARVOT TEHTÄVÄKOHTAISESTI (s = 0,89–1,11) Maanpuolustuskurssit TAULUKKO 1. VASTAAJIEN KÄSITYKSIÄ KURSSIN OIKEA-AIKAISUUDESTA silla syntyvien kontaktien hyödyllisyys ei vaikuta olevan yhtä tehtäväsidonnaista kuin kurssin yleinen hyöty tai tietojen käytettävyys. Silti kontakteistakin arvioitiin olleen suurin hyöty kurssiaikaisessa tehtävässä, ja toiseksi eniten tätä seuraavissa tehtävissä. Pääosa vastaajista arvioi tul- leensa kutsutuksi kurssille oikeassa vaiheessa tehtäväkehitystään. Vielä suurempi osa koki, että kurssille kutsutaan nykyisin keskimäärin sopivassa vaiheessa tehtäväkehitystä, mutta myös kannatusta kevyelle aikaistamiselle löytyi. Arviot maanpuolustuskurssin yleisestä hyödyllisyydestä (Kuvio 2) eri taustamuuttujien kautta tarkasteltuna osoittavat, että maanpuolustuskurssista on keskimäärin ollut hyötyä melko paljon, sillä keskiarvo nousee lähelle vastausvaihtoa 4, ”paljon”. Nais- ja miesvastaajien välillä arvioissa ei ollut eroa lainkaan, eikä myöskään asuinpaikalla ollut suurta vaikutusta. KUVIO 2. ARVIOITA MAANPUOLUSTUSKURSSIN HYÖDYLLISYYDESTÄ Maanpuolustus 112 63 Maanpuolustuskurssit Merkittävimmät vaihtelut löytyvät eri sektorien väliltä. Eduskunta ja puolueet sektorilta kurssille valitut antoivat parhaat arviot kurssin hyödyllisyydestä kurssiaikaisessa tehtävässä. Myöhempien tehtävien kannalta kurssin hyödyllisyys laskee kuitenkin samalle tasolle muiden sektoreiden kanssa. Tiede, korkeakoulut ja kulttuuri -sektorilta valitut arvioivat kurssin hyödyllisyyden tehtävissään selvästi pienemmäksi kuin muut. Kurssille keskimääräistä nuorempana valitut arvioivat kurssista saamansa hyödyn suuremmaksi kuin muut niin kurssiaikaisessa kuin myöhemmissäkin tehtävissä. Kurssiaikainen ikä selittää myös kurssin vuosina 1961–1970 suorittaneiden keskimääräistä parempia arvioita. Keskeinen tekijä arvioissa kurs- siaikaisen tehtävän osalta vaikuttaa olevan viive kurssin alun ja silloisen tehtävän alun välillä. Mitä nopeammin uuden työtehtävän jälkeen henkilö on valittu maanpuolustuskurssille, sitä enemmän kurssista on hyötyä työtehtävässä. Kurssin jälkeisten työtehtävien kannalta viiveellä on selvästi vähemmän merkitystä. PUOLET KURSSILLE ALLE KOLMEN VUODEN VIIVEELLÄ Koska kurssiviiveellä on vaikutusta arvioihin kurssin hyödyllisyydestä, on syytä tarkastella viivettä eri tekijöiden kautta (Kuvio 3). Jälleen mies- ja naisvastaajien välinen ero on olematon ja keskeisimmät erot liittyvät kurssiaikaiseen sektoriin ja ikään. Kurssiajankohdan osalta vaihtelut selittyvät jälleen pitkälti kurssiaikaisella iällä. Asuinpaikan KUVIO 3. VIIVE KURSSIAIKAISEN TYÖTEHTÄVÄN ALUN JA KURSSIN VÄLILLÄ 64 Maanpuolustus 112 osalta merkille pantavaa on, että Etelä-Suomessa asuvien kurssiviiveen keskiarvo on yli puoli vuotta pienempi kuin muualla Suomessa asuvien. Puolustushallinnon sekä eduskunta ja puolueet -sektorin viiveen keskiarvo on muita sektoreita lyhempi reilusti yli vuodella. Lyhyttä viivettä selittänee molempien osalta osallistujaehdokkaiden pienehkö määrä esimerkiksi verrattuna talouselämään. Lisäksi taustalla vaikuttanevat sektorikohtaiset erityispiirteet, kuten upseerien nopea tehtäväkierto ja eduskunnan vaalikauden pituus. Huomioitavaa on, että nämä kaksi lyhimmän viiveen sektoria antoivat muita paremmat arviot maanpuolustuskurssin hyödyllisyydestä. Vastaavasti tiede, korkeakoulut ja kulttuuri -sektori, jossa viiveen Maanpuolustuskurssit KUVIO 4. TYÖTEHTÄVÄN ALUN JA KURSSIN VÄLINEN VIIVE VUOSINA KUMULATIIVISESTI SEKTOREITTAIN keskiarvo on yli kuusi vuotta, antoi heikoimmat arviot. Tarkasteltaessa viivettä sektoreittain tarkemmin (Kuvio 4) selviää, että kaikista vastaajista puolet on aloittanut kurssin alle kolmen vuoden viiveellä. Puolustushallinto saavuttaa saman puolenvälin rajapyykin selvästi aiemmin, puolentoista vuoden kohdalla, eduskunta ja puolueet kahden vuoden kohdalla. Hallinto ja julkiset palvelut noudattelevat kaikkien sektoreiden kuvaajaa, mutta muilla sektoreilla viive on yli neljä vuotta noin puolelle vastaajista. Huomioitavaa myös on, että tiede, korkeakoulut ja kulttuuri -sektorin edustajista 20 prosenttia on valittu kurssille oltuaan kurssiaikaisessa tehtävässään yli 10 vuotta. UUSIA NÄKÖKULMIA OSANOTTAJAVALINNAN YLLÄPITOON JA KEHITTÄMISELLE Maanpuolustuskurssilaisten tässä ja aiemmissa tutkimuksissa antamien vastausten perusteella on selvää, että kurssilaiset arvostavat kurssilla syntyviä uusia kon- takteja eri yhteiskunnan sektoreilta. Tämän tutkimuksen mukaan nämä kontaktit vaikuttavat kestävän myös myöhemmissä tehtävissä. Kurssilla saatavat tiedot saattavat ajan kuluessa vanhentua, mutta kontaktien avulla ajantasainen tieto eri aloilta on saatavilla. Kurssille nuorena valitut kokevat kurssista olleen hieman enemmän hyötyä ja he ehtivät soveltaa kurssilla saatuja taitoja työtehtävissä vielä muita kauemmin. On kuitenkin selvää, että kurssilaisten joukosta löytyvä pitkäaikainen työkokemus yhteiskunnan eri sektoreilta on tärkeää niin yksittäisen kurssin kuin yleisemminkin maanpuolustuskurssien onnistumisen kannalta. Yhtälailla onnistumisen kannalta keskeistä on, että kurssin suorittaneet ehtivät hyötyä kurssin annista työelämässään riittävän kauan. Osanottajavalinta vaikuttaa onnistuneen verrattain hyvin (kuvio 5), sillä yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista oli täydennyskurssin aikana, 10 vuotta pääkurssin jälkeen, yhä mukana työelämässä tavalla tai toisella. Lisäksi kyselyssä kartoitetut luottamustoimet ovat monella jatkuneet pitkään eläkeiän ylittymisen jälkeen. Kyselyn vastaukset viittaavat siihen, että maanpuolustuskurssille kutsutaan keskimäärin sopivassa vaiheessa tehtäväkehitystä. Kyselyyn vastanneet olivat läheisimmin tekemisissä maanpuolustuskurssin teemojen kanssa ja pystyivät parhaiten hyödyntämään kurssin antia juuri kurssiaikaisessa tehtävässään. Suuri osa vastaajista koki kurssikutsun tulevan sekä omalla kohdalla että yleisesti sopivassa vaiheessa tehtäväkehitystä. Kyselyaineiston pohjalta on selvitettävissä, millaiset kurssilaiset olisivat toivoneet päässeensä kurssille aikaisemmassa vaiheessa, ja pitääkö osanottajavalintaa kehittää tältä pohjalta. Tätä hienosäätöä tärkeämpää sekä kurssilaisten että maanpuolustuskurssin vaikuttavuuden kannalta olisi etsiä keinoja viiveen pienentämiseen. Kurssille pääsemisen viiveen lyhentäminen olisi mahdollista erityisesti tiede, korkeakoulut ja kulttuuri sektorilla, mutta myös Maanpuolustus 112 65 Maanpuolustuskurssit talouselämän sekä tiedotuksen, järjestöjen ja hengellisen työn piirissä. Oikeiden valintojen lisäksi on siis kiinnitettävä huomiota valintojen oikea-aikaisuuteen kurssin myönteisten vaikutusten lisäämiseksi entisestään. Osanottajavalinnan laadun ylläpitämisen ja kehittämisen tueksi julkaistaan syksyllä tutkimus, jossa esitellään tarkemmin tässä artikkelissa käsiteltyä kyselytutkimusta yhdessä maanpuolustuskurssien kurssirekisteristä koottujen tilastotie- tojen kanssa. Samalla luodaan valmiudet kerätä jatko- ja täydennyskurssien yhteydessä seurantatietoja tämän kyselytutkimuksen teemoista. KUVIO 5. TYÖELÄMÄSSÄ OLEVIEN OSUUS TÄYDENNYSKURSSILLE KUTSUTTAESSA 66 Maanpuolustus 112 Maanpuolustuskurssit MÄNTÄSSÄ ASUU VIISAUS Se on nyt piilotettu vessapaperirullaan. Satunnaisiin rulliin on piilotettu viestejä. Jos löydät viestin, jaa se Serlan Facebookryhmässä ja saat palkinnon! www.serla.fi Maanpuolustus 112 67 Maanpuolustuskurssiyhdistys Maanpuolustukurssiyhdistyksen kevätkokous 25.3.2015 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään Kaikki Suomen historiaa harrastavat tuntevat Josef Stalinin Talvisodan kynnyksellä lausumat sanat: ”Maantieteelle emme voi mitään. Ettekä te voi mitään”. Usein kuvitellaan, että J.K.Paasikivi olisi näin sanonut, mutta ei – näin sanoi Stalin Paasikivelle 14. lokakuuta 1939. Maantieteellä Stalin tarkoitti Leningradin eli Pietarin läheisyyttä. Stalin selitti, että kaupunki on Suomesta 16 tuuman tykin kantaman 68 Maanpuolustus 112 päässä. Ilmeisesti tämä tykin kantama oli Stalinille tärkeä asia, koska hän vuonna 1944 halusi tukikohdan Porkkalaan, joka oli sekin tykin kantaman päässä – nyt Helsingistä. Pietarin Suuren vuonna 1703 perustama ja Pyhän Pietarin mukaan nimensä saanut kaupunki onkin ollut se, jonka olemassaolo on vaikuttanut Suomen geostrategiseen asemaan olennaisella tavalla. Vuonna 1942 näytti siltä, että Saksa valloit- taisi Pietarin ja hävittäisi sen. Asia näytti niin ilmeiseltä, että Yleisradio tilasi valtioneuvos J.K.Paasikiveltä radiopuheen pidettäväksi heti kaupungin valloituksen jälkeen. Puhe jäi pitämättä, mutta sen teksti on säilynyt mm. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjojen liitteenä. En mene siihen puheeseen sen syvemmälle. Totta tietysti on, että fyysiselle maantieteelle ei mitään voida, Juhani Kandell/Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssiyhdistys mutta on muutakin maantiedettä. On talousmaantiedettä, kulttuurimaantiedettä, sotilasmaantiedettä ja paljon muuta. Poliittista maantiedettä voidaan muuttaa – Suomi luovutti sodan päättyessä ne alueet, joilla Neuvostoliitto katsoi olevan sille olennaista sotilaallista merkitystä Leningradin turvallisuudelle. Tältä osin Stalinin tarkoittama maantiede muuttui. Eräs aikamme johtavista geopoliittisista ajattelijoista on tohtori Zbigniew Brzezinski, presidentti Jimmy Carterin ulkopoliittinen lähin avustaja. Hän toteaa, että geostrategista ajattelua ohjaa yhtäältä maantiede, toisaalta siihen vaikuttavat historialliset kokemukset. Ne eivät ole muuttumattomia merkityksel- tään. Teknologia muuttaa maantieteen merkitystä ja historialliset kokemukset haalistuvat ajan mittaan. Euroopan unioni on vastaus Euroopan sisäisten sotien kokemuksiin, on tri Brzezinski todennut. Myös uudet asejärjestelmät muuttavat sotilasmaantiedettä. Modernit ohjusaseet ovat lähes riippumattomia maantieteellisistä etäisyyksistä. Se mitä aikoinaan kutsuttiin ”tykkivenediplomatiaksi” voidaan tänään korvata ohjusdiplomatialla. Siitä lienee kysymys kun Venäjä harjoittelee demonstratiivisesti taktisten ydinaseiden käyttöä nimeltä mainittuja läntisiä maaleja kohtaan. Varsova oli sellaisen hyökkäysharjoituksen kohteena syksyllä 2009 ensimmäisessä Zapad, eli Länsi nimisessä harjoituksessa – siis paljon ennen Ukrainan kriisiä. Poliittinen maantiede muuttuu tavan takaa. Ukrainan kriisi on yksi esimerkki siitä miten poliittisen maantieteen muutokset saattava laukaista sodan. Ukrainan tapauksessa meneillään oli poliittinen muutosprosessi – Ukraina oli lähestymässä Euroopan Unionia ja ehkä Natoakin. Lähestymässä, ei liittymässä. Se ei ole Venäjälle sopinut, se kun toimii edelleen samoin periaattein kuin vuonna 1939 – se antaa maantieteelle suuren turvallisuuspoliittisen merkityksen. Venäjän politiikka sen naapureita kohtaan – sellaisia, joita kutsutaan ”lähiulkomaiksi” – on ollut viime vuosina vaihtelevaa. On niitä, joi- Maanpuolustus 112 69 Maanpuolustuskurssiyhdistys den olemassaolon oikeus kyseenalaistetaan. Ukraina kuuluu niihin. Presidentti Putin on itse todennut, että ei oikeastaan ole olemassakaan mitään erillistä Ukrainan kansakuntaa. Samoin hän on kyseenalaistanut Ukrainan maantieteellisen alueen koskemattomuuden liittämällä Krimin Venäjään. Se oli teko, jolla on paljon enemmän kuin vain alueellista merkitystä. Tällä teolla ja siihen liittyneillä julkisilla kannanotoilla on kyseenalaistettu se puolivirallinen järjestelmä, joka syntyi Eurooppaan ”kylmän sodan” päättyessä. Samalla on rikottu useita kansainvälisiä sopimuksia aina YK:n peruskirjasta ja ETYK:n päätösasiakirjasta Ukrainalle annettuihin sen alueen koskemattomuutta vakuuttaviin julkilausumiin saakka. Ukrainahan luopui vuonna 1994 sen alueelle jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista kun Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä vakuuttivat sille, että ne tulevat kunnioittamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta eivätkä käytä mitään pakkokeinoja sen suvereniteettia vastaan. Nyt monessa maassa kysytään onko valmistauduttava sellaiseen Eurooppaan, jossa se mitä rajoista on sovittu ja sopimuksin vahvistettu, ei enää pädekään. Ollaanko siirtymässä samankaltaiseen etupiiripolitiikkaan, joka vallitsi toisen maailmansodan jälkeisinä ”kylmän sodan” vuosina. Se mitä tapahtuu tällä yleisellä, enemmän tai vähemmän periaatteellisella tasolla Euroopassa vaikuttaa kaikkialla. Erityisen suuri syy tarkkaavaisuuteen on niissä maissa, jotka kuuluvat venäläisen määritelmän mukaan ”lähiulkomaihin.” Vaikka määritelmä ei ole kovinkaan tarkka, sillä on tarkoitettu niitä entisen Neuvostoliiton maita, jotka itsenäistyivät Neuvostoliiton purkautuessa. Suomi ei siis näin asian määritellen ole mikään ”lähiulkomaa.” Venäjän historia on ollut – ”kylmän sodan” vaiheeseen saakka – 70 Maanpuolustus 112 sarja uusia valloituksia. Usein on tapana sanoa, että Venäjällä ei ole sellaisia maantieteellisiä luonnollisia rajoja, jotka rajaisivat sen alueen pohjoista lukuun ottamatta. Se on aina ollut vailla edullisia rajoja puolustusta ajatellen. Tällöin Venäjällä viitataan Ruotsin valloitussotiin - valloittihan ruotsalainen Laiska Jaakko eli Jakob de la Gardie vuonna 1610 Moskovankin, samoin Napoleon kaksisataa vuottaa myöhemmin ja Saksakin pääsi sen porteille toisessa maailmansodassa. Ehkä sentään osassa itäistä Venäjää Tyynimeri kuuluu luonnollisiin rajoihin. Euroopassa sitä vastoin sellaista rajaa ei ole. Tosin maailmansodan aikana Neuvosto-Venäjä, kuten presidentti J.K. Paasikivi tuota maata nimitti, ei ainoastaan laajentanut aluettaan lännessä, vaan hankki vielä itselleen turvallisuusvyöhykkeen perustamalla Varsovan liiton. Kun ”kylmä sota” päättyi ja Varsovan liitto purkautui, Neuvostoliiton 15 valtiota saavuttivat kukin itsenäisyyden, eräät uudestaan, eräät ensi kertaa ja tilanne muuttui radikaalisti. Erityisen merkittävä oli muutos meille läheisellä ja tärkeällä Itämeren alueella kun Venäjän alue pieneni. Pietari Suuren päivistä saakka Venäjälle kuulunut Itämeren itäinen ranta on supistunut Suomenlahden pohjukaksi. Perinteisen ajattelun mukaan Pietarin suurkaupunki on jälleen kovin lähellä Venäjän länsirajaa, eli tuon ajattelutavan mukaan vaaroille alttiina. Vaikka Pietari kieltämättä on lähellä rajaa ja venäläisen ajattelutavan mukaan vieläpä Venäjälle vihamieliseen Natoon kuuluvan maan rajaa- eli Viron aluetta - tuskin kukaan lännessä ajattelee, että venäläisten turvallisuushuolet olisivat näiltä osin perusteltuja. Vuonna 1939 lännessä oli laajentumishaluinen sotilaallinen suurvalta, jolla oli halu ja – niin uskottiin – kyky vallata itselleen idästä uusia alueita, uutta ”elintilaa.” Nyt yksikään läntisen Eu- roopan maa ei sellaista tavoittele eikä siihen edes kykenisikään. Koko ajatus ”elintilasta” on tämän päivän Euroopassa historiallinen kummitus. Millään eurooppalaisella maalla ei ole sellaisia asevoimia, että ne riittäisivät mihinkään vastaavaan kuin mitä näimme Saksan tekevän toisen maailmansodan alkuvuosina. Miten hyvänsä Venäjän sotilaallisia voimia arvioidaankin ratkaisevana tosiasiana pysyy, että se on edelleen merkittävä ydinasevaltio. Toinen suuri, lähes odottamaton muutos, jolla on merkitystä Suomen geostrategiselle asemalle liittyy pohjoiseen. Ajatus meritiestä Pohjois-Atlantilta Tyynellemerelle ei ole uusi. Ensimmäisenä sen purjehti suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld jo vuosina 1878–79. Kesti 35 vuotta ennen kun sama purjehdus onnistui uudelleen, koska jäätön purjehduskausi on ollut lyhyt ja epävarma. Nyt – ilmaston muutoksen mukana – purjehduskausi on jonkin verran entistä pitempi ja varsinkin jäämurtajien avustamana jo riittävän pitkä, jotta reitillä on taloudellista merkitystä. Mikään vilkas reitti ei se vielä ole – vuosittain sen läpi purjehtii vain joitakin satoja aluksia. Toissa vuonna Venäjä antoi reitille 477 purjehduslupaa, mutta kaikkia ei liene käytetty. Reitti lyhentää nykyisessä käytössä olevaa matkaa Japanista läntiseen Eurooppaan olennaisesti – noin 21 000 kilometristä noin 12 800 kilometriin, joka merkitsee päivissä noin kahden viikon säästöä. Tämä luku on laskettu Tokion ja Hampurin välinä. On selvää, että jos tai kun reitti saadaan tehokkaaseen käyttöön, se tulee syrjäyttämään Suezin kanavan reitin monessa tapauksessa. Tämä edellyttää kuitenkin ranta-alueelle rakennettua tukiverkostoa pelastusasemineen, jäänmurtajasatamineen ja tukiasemineen. Koska kaikki tämä tulisi käytännössä olemaan Venäjän valtion maa-alueella on itsestään selvää, Maanpuolustuskurssiyhdistys Iloniemi muistutti meitä: ”Usein kuvitellaan, että J.K.Paasikivi olisi näin sanonut, mutta ei – näin sanoi Stalin Paasikivelle 14. lokakuuta 1939.” että reitin kehittäminen ja käyttö tulee olemaan hyvin riippuvaista Venäjän politiikasta. Jo nyt voidaan nähdä se, että Venäjä valmistautuu myös sotilaallisesti aikaan, jolloin reitti saavuttaa olennaisen taloudellisen merkityksen. Se muuttaa tärkeällä tavalla Suomeakin lähellä olevien merialueiden geostrategista merkitystä. Toinen muutos, jolla silläkin on Suomen kannalta geostrategisia vaikutuksia on mannermaajalustalla ja syvemmälläkin olevien luonnonvarojen hyödyntämisellä. Pohjoisilla ja Suomesta katsoen koillisilla merialueilla on aivan olennaisia hiilivetylöytöjä, kaasua, öljyä ja hydraattimuodossa olevia hiilivetyjä. Myös erilaisia metalleja arvellaan voitavan hyödyntää tavalla, jolla on olennaista taloudellista merkitystä. Vuodesta 1920 eli Tarton rauhansopimuksesta aina vuoteen 1944 eli Moskovan rauhasopimukseen Suomeen on liitetty Petsamon alue. Sitä kautta Suomella oli pääsy Atlantille ja käytössään satama, joka oli avoin kesät talvet. Tällä oli suuri merkitys varsinkin silloin kun Itämeri oli toisen maailmansodan aikana aika ajoin hyvin vaarallinen väylä. Kaikki tämä on herättänyt suuria toiveita ja odotuksia. Olemassa olevien luonnonvarojen hyödyntäminen vaikeissa olosuhteissa on kuitenkin varsin kallista. Se edellyttäisi kaasun ja öljyn nykyistä selvästi korkeampaa hintatasoa ollakseen kannattavaa. Näin ollen monet hankkeet, joiden arveltiin jo lähiaikoina olevan taloudellisesti hyödynnettävissä on lykätty epämääräiseen tulevaisuuteen. Tutkimustointa ja koeporaukset ovat jatkuneet, mutta laajamittainen taloudellinen toiminta on vielä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kuolan niemimaan satamilla oli toisen maailmansodan aikana erittäin suuri merkitys Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen sekä Britannian väliselle huoltoliikenteelle. Murmanskin ja Arkangelin satamien kautta Neuvostoliitto sai olennaisen osan siitä materiaalituesta, jonka Yhdysvallat lähetti liittolaiselleen Neuvostoliitolle. Toinen reitti – eteläinen – kulki Persian, kuten nykyisin sanotaan Iranin – kautta Neuvostoliittoon. Toimitetut tavaramäärät jakautuivat lähes tasan näiden kahden reitin välillä. Niihin kuului mm. 11 700 lentokonetta, 3000 panssarivaunua yli 1000 rautatieveturia jne., yhteensä noin kahdeksan miljoonaa tonnia. Pohjoisen reitin kautta kuljetetusta rahdista noin 93 prosenttia läpäisi Saksan sukellusveneiden muodostaman saarron. Osa kaikesta tästä materiaalista päätyi käyttöön Suomen vastaiselle rintamalle. Maanpuolustus 112 71 Maanpuolustuskurssiyhdistys Tämä on syytä mainita siitä syystä, että tavaratoimitukset tapahtuivat rautateitse ja osa kuljetuksista tapahtui alueella, jonne saakka suomalaisten sissioperaatiot ulottuivat. Lapissa olleet saksalaisjoukot yrittivät estää tätä huoltoa katkaisemalla Murmanskin reitin, mutta eivät siinä onnistuneet. Arkangelin reitti oli etäämmällä, eikä siihen ollut helppo vaikuttaa Suomen valtion alueelta. Tänä päivänä Murmansk on Venäjän kannalta erittäin tärkeä tukikohtiensa vuoksi, samoin kuin monet muut Kuolan niemimaan tukikohdat. ”Kylmän sodan” aikana ja sen jälkeenkin näiden satamien tukikohdista ovat operoineet ja edelleen operoivat ydinsukellusveneet, joiden aseistuksena on mannertenvälisiä ydinkärkiohjuksia. Näin alueella on olennainen merkitys strategisen tasapainon kannalta. Samalla kun voidaan todeta, että Murmanskin reitillä ja radalla ei ole samanlaista merkitystä kuin toisen maailmansodan aikana, on sillä uusi merkityksensä sekä edellä mainittujen tukikohtien että pohjoisten merialueiden luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta. Kun en ole ammattisotilas, en yritäkään arvioida kaiken tämän sotilaallista merkitystä. Sen olen kuitenkin huomannut, että Suomessa käydyssä maallikkokeskustelussa viitataan aika ajoin siihen, että juuri edellä kuvatut rautatieyhteydet sekä kysymys Pietarin turvallisuudesta ovat olennaisia asioita. Ne ovat olennaisia siinä mielessä, että niillä Venäjä perustelee huoltaan Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista. Silloin palataan kysymykseen Suomen alueen ajateltavissa olevasta käytöstä näitä kohteita vastaan jos Suomi liittyisi Natoon ja jos syntyisi aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä. Kuten sanoin en ole ammattisotilas. Riskeeraan kuitenkin sen, että väitän mahdottomaksi – mielikuvi- 72 Maanpuolustus 112 tukseni ulkopuolelle jääväksi asiaksi – ajatusta, jonka mukaan Suomen valtioalueelta voisi Suomi tai sen potentiaaliset liittolaiset suunnata perinteisiä sotatoimia joko Muurmanskia tai sen liikenneyhteyksiä tai Pietaria vastaan. On olemassa paljon tehokkaampia muita tapoja sellaisiin sotatoimiin kuin marssi halki Karjalan korpien tai Kaakkois-Suomen ja Karjalan kannaksen, jos kohteena ovat joko Muurmanskin rata tai Pietari. Sellaisten voimien mobilisoiminen, jotka tähän kykenisivät ovat ymmärtääkseni sanalla sanoen mahdoton ajatus. Niille, jotka panevat paljon painoa kansainvälisille sopimuksille voi vielä lisätä, että Suomen ja Venäjän välinen ystävyyssopimus vuodelta 1992 on yhä voimassa. Se seurasi vanhentunutta YYA-sopimista. Useimmat meistä olemme jo unohtaneet koko sopimuksen. Tuossa sopimuksessa osapuolet ilmoittavat, että ne eivät hyökkää eivätkä salli alueeltaan hyökättävän toista osapuolta vastaan. Jotkut ovat tässä nähneet Suomen sitoumuksen olla liittymättä Natoon. Silloin ei ole annettu mitään arvoa sille, että Nato on omien sääntöjensä mukaan puolustusliitto, ei hyökkäykseen valmistautuva koalitio. Niihin käänteen tekeviin muutoksiin, joita on tapahtunut viime vuosina kuuluu Baltian maiden, Puolan ja Itäisen Saksan siirtyminen Naton puolustamaan alueeseen. Vuonna 2002 päätti Naton Prahassa pidetty huippukokous kutsua uusia maita neuvottelemaan jäsenyydestä. Neuvotteluprosessi johti vuonna 2004 myös Baltian maiden Nato-jäsenyyteen. Lähinaapurimme Viro on siis ollut 11 vuotta Nato-maa. Näiden maiden välisessä työnjaossa Viro on se maa, joka toimii Suomelle eräänlaisena poliittisena kummina pitäen meidät ajan tasalla silloin kun se nähdään tarpeelliseksi. Naton laajentuminen aina Hampurin tuntumasta Ivangorodin por- teille oli tietysti niille venäläisille todellinen shokki, jotka ajattelevat geopolitiikan näkökulmasta Euroopan karttaa. Heidän aiemmin kovin vahva asemansa Itämerellä – jota neuvostovallan aikana kutsuttiin rauhan mereksi – oli nyt menneisyyttä. Nyt Venäjä on muuttunut maaksi, joka on sangen riippuvainen Itämerestä päävientituotteensa eli öljyn kuljetuksien kannalta, mutta jonka meren sotilaallinen kontrolli on mennyttä aikaa. Nord Stream -kaasuputkikin on sangen haavoittuvainen eikä sen strateginen merkitys ole enää yhtä suuri kuin se oli silloin kun putken rakentamisesta päätettiin. Silloin voitiin Venäjällä laskea, että putken kautta länteen – ennen muuta Saksaan – toimitettu kaasu loi aidon keskinäisriippuvuuden. Eihän se nytkään kadonnut ole, mutta vähentynyt kyllä kun kaasun saatavuus muista lähteistä on parantunut. Ne huolet tai spekulaatiot, joita viime aikoina pohjoisessa Euroopassa ovat keskustelua hallinneet, ovat liittyneet Baltian maiden turvallisuuteen ja Kaliningradin asemaan. Sekä Virossa että Latviassa on huomattava venäjänkielinen vähemmistö, Virossa noin neljännes, Latviassa hieman enemmän. Suhdeluku on Latviassa ollut aikaisemmin hieman korkeampi, mutta maastamuuton mukana se on jossain määrin vähentynyt. Tämä väestönosa on kummassakin maassa ollut paljon spekulaation kohteena. Voisiko sillä olla samanlainen rooli kuin on ollut Krimin venäläisväestöllä, on usein esitetty kysymys. En käy tässä tätä spekuloimaan. Totean vain, että kummassakaan maassa niiden oma poliittinen johto ei näytä olevan tästä erityisen huolissaan. Vaikka sellaisia mielenilmaisuja aika ajoin onkin ollut, jotka ovat tukeneet joitain Venäjän poliittisia toimia, niillä ei ole tähän mennessä ollut ratkaisevaa merkitystä. Se seikka, että Venäjä on viime Maanpuolustuskurssiyhdistys päiviin saakka viivytellyt Viron kanssa jo allekirjoitetun rajasopimuksen ratifioimista, on eräs levottomuuden aihe. On myös ollut eräitä sangen huolestuttavia rajavälikohtauksia ja ilmatilan loukkauksia, tahallisia tai tahattomia. Kaikki tämä on nostanut huolta Baltian maissa. Meidän huomiomme kohdistuu luonnollisesti lähimpään ja meille läheisimpään eli Viroon. Kun Suomen ja Ruotsin välinen rauhanajan puolustusyhteistyö on viime aikoina saanut osakseen paljon kiinnostusta, jopa innostusta, arvelin että sen taustoja kannattaisi tässä yhteydessä hieman valottaa. Viime syksynä valmistui Ruotsissa maan edellisen hallituksen toimeksiannosta laadittu turvallisuuspoliittinen raportti, jossa pohdiskeltiin paljon muun ohessa Itämeren alueen muuttunutta geostrategista tilannetta. Raportin luvussa, jossa pohditaan turvallisuuspoliittisen tilanteen lähtökohtia sanotaan seuraavaa – tämä on sitaatti ja oma käännökseni ruotsinkielisestä alkutekstistä: ”Venäjän toiminta on heikentänyt olennaisesti Euroopan turvallisuusjärjestystä. Käymme kohti kylmempää kautta Venäjän ja LänsiEuroopan sekä Yhdysvaltojen suhteissa. ….Alueen maat kohtaavat samankaltaisia turvallisuuspoliittisia haasteita kuin Ruotsi ja niiden edut ovat yhteisiä. Ruotsilla on sekä mahdollisuus että velvollisuus vaikuttaa Itämeren alueen kehitykseen. Ruotsin tulee edistää lähempää poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä Saksan ja Puolan kanssa… Venäjän harjoittama politiikka on arvaamatonta ja aiheuttaa epätasapainoa. Ei ole kuviteltavissa, että jos alueella tapahtuu sotilaallinen konflikti, se koski vain yhtä maata. Erillinen aseellinen hyökkäys Ruotsia vastaan on edelleen epätodennäköistä. Tämä turvallisuuspoliittisesta raportista otettu sitaatti on itsekin sitaatti. Se on sitaatti Ruotsin hallituksen viime vuoden toukokuussa hyväksymästä turvallisuuspoliittisesta katsauksesta. Huomio kiinnittyy sanoin ” ei ole kuviteltavissa, että jos alueella tapahtuu sotilaallinen konflikti se koskisi vain yhtä maata.” Selkokielellä sanottuna: jos vaikkapa Viro joutuisi osapuoleksi sotilaalliseen konfliktiin, sen vaikutukset – välilliset ja ehkä myös välittömät – tuntuisivat myös meillä. Ruotsissa on pohdittu myös paljon sitä voisiko Ruotsi pysytellä sellaisen sotilaallisen konfliktin ulkopuolella, jossa joku Itämeren itärannikon maista – siis Baltian maista – joutuisi sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Silloin kysymys operaatiosta Itämerellä ja Itämeren ilmatilassa olisivat todennäköisiä. Huomio kiintyy tällöin Gotlannin lähes varustamattomaan saareen. ”Kylmän sodan” aikana saari oli vahvasti varusteltu, koska arveltiin, että jos se joutuisi Ruotsille vihamielisen maan haltuun, sieltä käsin voitaisiin iskeä Ruotsin ydinalueille. Saarella on myös suuri merkitys eteläisen Itämeren merioperaatioiden kannalta. Samat asiat ovat askarruttaneet poliittisen johtomme mieltä aiemminkin. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli ETYK:in aikainen työtoverini ja ystäväni Paavo Keisalo kiinnitti huomiota siihen, mitä presidentti J.K.Paasikivi ajatteli näistä asioista jokseenkin päivälleen kuusikymmentä vuotta sitten. Tässä seuraa pieni sitaatti Paasikiven päiväkirjasta 30.3.1955: ”Ruotsi tietää, että jos Ruotsi ei voi säilyttää neutraalia asemaansa, vaan Venäjä hyökkää sen päälle, niin länsi tulee Ruotsin apuun, sillä Ruotsi on länsiblokille yhtä tärkeä kuin Norja. Meidän täytyy tulla Venäjän kanssa toimeen omalla politiikallamme.” Niin siellä moni tänäkin päivänä taitaa ajatella sama pätee Suomeen. Se on kuitenkin enemmän olettamus kuin tietoa. Onhan Itämeren alueen geostrateginen asema nyt toinen eivätkä ruotsi tai Suomi ole enää Paasikiven tarkoittamassa mielessä neutraaleja. Toisin kuin meillä, Ruotsissa pohdiskellaan tällaisia asioita avoimesti hallitustasolla. Näin on ollut myös ”kylmän sodan” aikana. Eikä se mikään ihme ole. Ruotsissa on toisenlainen poliittinen kulttuuri tällaisissa asioissa ja onhan myös Ruotsin kaksisatavuotinen sangen menestyksellinen puolueettomuuspolitiikka antamassa maalle erityistä itseluottamusta. Jopa niin suurta, että Ruotsi on toteuttanut viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana melkoisen oma-aloitteisen aseriisunnan. Nyt tilannearviot ovat alkaneet muuttua, mutta ei mitenkään radikaalisti. Lokakuussa muodostettu Stefan Löfvenin hallitus ilmoittaa jatkavansa maan liittoutumatonta ulkopolitiikkaa ja toteaa, että se ei aio hakea jäsenyyttä Natossa. Maan uusi ulkoministeri Margot Wahlström on ilmoittanut, että hän haluaa Ruotsin toteuttavan ”feminististä ulkopolitiikkaa”, koska se hänen näkemyksensä mukaan on varmin tie kohti rauhaa. Toisin kuin edellä sanotusta saattaisi kuvitella, Ruotsissa on melkoinen valmius tiivistää turvallisuusja puolustuspoliittista rauhanajan yhteistyötä Suomen kanssa. Sana ”rauhanajan yhteistyö” on tarpeen, jotta ei syntyisi harhaista mielikuvaa mistään puolustusliitosta. Puolustusliitto sanan täydessä merkityksessä edellyttäisi yhteistä puolustussuunnittelua, yhteisiä johtamisjärjestelmiä ja yhteistä sotilaallisten resurssien käyttösuunnitelmaa. Tästä ei siis ole kysymys. Tähän voi kyllä lisätä, että jos rauhanajan yhteistyö on ollut laaja-alaista ja intensiivistä se saattaa helpottaa Maanpuolustus 112 73 Maanpuolustuskurssiyhdistys sotilaallista yhteistoimintaa myös todellisen sotilaallisen konfliktin oloissa. Tämä ei ole ennuste – vain arkijärjen johtopäätös. Äsken päättyneeseen Ruotsin kuninkaan valtiovierailuun osallistunut ulkoministeri Wallström on ainakin sanomalehtitietojen mukaan todennut myös seuraavaa: ”Viestimme Venäjälle on, että olemme valmistautuneet kaikenlaisiin mahdollisuuksiin yhdessä ja toimimme myös yhdessä”. Jos tämä on Ruotsin hallituksen aito poliittinen linjaus niin se on askel kohti entistä paljon läheisempää puolustuspoliittista yhteistyötä. Mitkä sitten mahtavat olla Venäjän poliittiset tavoitteet? Ollessaan Preussin Pietarin lähettiläs 1860-luvun alussa totesi Otto von Bismarck: Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se saattaa vaikuttaa, mutta ei liioin niin heikkokaan kuin joskus luullaan. Siis mitkä ovat Kremlin poliittiset tavoitteet? On ilmiselvää, että Venäjällä on laajoja kansalaispiirejä, jotka kaipaavat maansa suurvalta-aikaa ja soisivat sen palaavan. Aina kun Venäjä on ollut vahva se on ollut vahva juuri sotilaallisesti. Juuri vahvaa Venäjää venäläisten suuri enemmistö lämpimästi kannattaa. En panisi kovin Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden suurtapahtuma Järjestöt ja viranomaiset Kyberturvallisuus ja tulevaisuus Maanpuolustus ja taistelunäytökset Luonnonkatastrofit ja uhkakuvat Turvallisuusteknologiat STURVAL AI UUS LIS KOKON kuva: Jarno Riipinen Arjen turvallisuus 2015 Kokonaisturvallisuus 2015 -messut Kokonaisturvallisuus – Yhteiskunta yhdessä Arjen turvallisuudesta maanpuolustukseen 4.-6.9.2015 Tampereen Messuja Urheilukeskus www.kokonaisturvallisuus.fi 74 Maanpuolustus 112 paljon painoa sille, että yksittäiset kansanedustajat ovat Venäjän valtionduumassa vaatineet Venäjälle vuoden 1914 rajojen palauttamista tai Saksan yhdistymisen peruuttamista. Tällaiset – meidän mittapuullamme – edesvastuuttomat lausunnot – ovat venäläisessä retoriikassa enemmän tyylikeinoja kuin todellisia poliittisia tavoitteita. Viittasin edellä Suomen ja Ruotsin poliittisen kulttuurin eroihin sellaisena kuin se ilmenee virallisissa lausunnoissa. Kun Ruotsissa on pohdiskeltu aseellisen konfliktin vaikutuksia Ruotsiin Itämeren alueella ja päädytty synkkiin päätelmiin sen suhteen mitkä ovat Ruotsin mahdollisuudet pysytellä sellaisen konfliktin ulkopuolella, niin Suomessa suhtaudutaan muutoksiin sittenkin luottavaisin mielin. Ulkoasiainministeriön hallituksen toimeksiannosta laatiman viime vuoden lopulla valmistuneen tulevaisuuskatsauksen otsikkona on: Suomen asema, turvallisuus ja hyvinvointi monimutkaistuvassa maailmassa. Ei Suomen asemaa miksikään lintukodoksi luonnehdita kuten seuraavasta sitaatista käy ilmi: ”Venäjältä kahdenkymmenen vuoden ajan odoteltu lähentyminen kohti Eurooppaa on tullut vakavaan taitekohtaan, jonka merkitys Suomelle on suuri. Omassa naapurustossaan kasvavaa epävakautta aiheuttava Venäjä on paitsi vakavasti rikkonut kansainvälistä oikeutta, myös sanoutumassa irti eurooppalaisesta arvopohjasta. Vaikka Venäjän politiikan suunta on huolestuttava, on Suomella poliittisesti ja taloudellisesti välttämätöntä pitää yllä mahdollisimman toimivia suhteita Venäjään – sekä osana EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä että kahdenvälisesti. Tässä onnistuminen ilman Suomen kansainväliselle asemalle aiheutuvaa haittaa on ulkopolitiikkamme tärkeimpiä tehtäviä.” Tässä Suomen hallituksen kannanotossa huomio kohdistuu sii- Maanpuolustuskurssiyhdistys hen, että yhtäältä todetaan Venäjän toimien aiheuttavan naapuristossa ”kasvavaa epävakautta” sekä kansainvälisen oikeuden rikkomus, mutta samalla halutaan ylläpitää ”mahdollisimman toimivia suhteita Venäjään”. Teksti on kirjoitettu kieli keskellä suuta, kuten suomalaiseen ulkopolitiikan perinteeseen kuuluukin. Ymmärrän hyvin sen, että Venäjän toimien ankara moraalinen tuomitseminen on hyödytöntä. Se ei ukrainalaisia auttaisi. Olisi kuitenkin paikallaan, että tällainen katsaus sekä ne puolustuspoliittiset käytännön toimet, joihin nykytilanne on jo antanut aiheen, olisivat hieman lähempänä toisiaan. Suomen tilanne on todella aivan uudenlainen verrattuna koko toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. EU-jäsenyys on tuonut meille velvoittavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Suomi on ainoa EUmaa, joka ei ole Nato-maa mutta kylläkin Venäjän naapurimaa. Tästä huolimatta Suomi toteuttaa yhdessä muiden kanssa samaa sanktio- eli pakotepolitiikka Venäjää vastaan pyrkien näillä voimakeinoilla vaikuttamaan suuren naapurinsa Ukraina-politiikkaan. On selvää, että rajanaapurin – sotilaallisen suurvallan – pakottamisyrityksiin liittyy omat riskinsä. Ne Suomi on kuitenkin valmis kohtaamaan yksinkin luottaen siihen, että onnistumme ylläpitämään ”toimivat suhteet” Venäjään, kuten etumme edellyttävät. ”Kylmän sodan” jälkeisinä vuosina lakattiin puhumasta idästä ja lännestä poliittisina käsitteinä. Se oli suomalaistenkin kannalta mukavaa, kun ei enää tarvinnut ottaa kantaa siihen oltiinko lännessä vaiko jossain idän ja lännen välissä. Nyt käsite ”länsi” on taas arkikieltä. Nyt se tarkoittaa Pohjois-Amerikkaa ja läntistä Eurooppaa, Euroopassa varsinkin Euroopan Unionin jäseniä. Tuon unionin jäsenenä Suomenkin asema on selkiintynyt. Emme enää ole missään puolueettomassa välimaastossa – emme turvallisuuspoliittisesti ”ei kenenkään maalla” – vaan osa länttä, vieläpä osa läntistä poliittista liittoutumaa, Euroopan Unionia. Tästä johtuu se, että meillä on sekä vaikutusvaltaa unionissa että omalta osaltamme vastuu sen yhteisen politiikan toteuttamisessa. Hyötyineen ja haittoineen. Pohjoismaat muodostavat turvallisuuspoliittisessa mielessä yhtäältä kokonaisuuden, toisaalta kaksi erilaista aluetta. Ensimmäinen – eli Islanti, Norja ja Tanska – kuuluvat Natoon , toinen Suomi ja Ruotsi ei. Tästä huolimatta näiden maiden ja varsinkin Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä on paljon sotilaallista rauhanajan yhteistyötä. Oman lisänsä tällä alueella käytyyn turvallisuuspoliittiseen debattiin tuo Ruotsin valtiopäivien antama turvallisuuspoliittinen julkilausuma, joka annettiin 16.6.2009 – toisin sanoen olennaisesti erilaisessa tilanteessa kuin mikä tänään vallitsee. Ruotsissa – ja jossain määrin Suomessakin – on mietitty mikä on tuon julkilausuman merkitys. Siteeraan sitä tässä oman käännökseni pohjalta: ”Ruotsi ei tule jäämään passiiviseksi, jos johonkin muuhun (EU) jäsenmaahan tai pohjoismaahan kohdistuisi katastrofi tai hyökkäys. Odotamme, että nämä maat toimisivat samalla tavoin jos sama kohtaisi Ruotsia. Siksi Ruotsin tulee voida sekä antaa että vastaanottaa sotilaallista apua.” Kuten totesin tämä lausunto annettiin vuoden 2009 oloissa. Nyt se kuulostaa paljon ajankohtaisemmalta ja monen mielestä myös konkreettisemmalta. Ruotsin puolustusvoimien komentaja on täydentänyt edellä sanottua viime keväänä viittaamalla siihen, että Ruotsi voisi antaa apua Baltiaan vaikuttaen meri- ja ilmavoimin etäältä (”på avstånd”) . Mitä se tarkemmin merkitsee, sitä hän ei täsmentänyt. Edellä sanotusta käy ilmi, että ainakin julkisen debatin tasolla Ruotsi suhtautuu Baltian maiden puolustukseen asteen verran aktiivisemmin kuin Suomi. Molemmat maat ovat ennen Ukrainan kriisiä osallistuneet Baltian maiden – Suomi varsinkin Viron – maanpuolustuksen kehittämiseen. Se on kannanotto ja käytännön toimia, mutta ei sitä pitemmälle menevä sitoumus. Ruotsissa on keskusteltu paljon siitä, voisiko Ruotsi kieltää oman ilmatilansa tai merialueiden käytön jos Nato tarvitsisi niiden käyttöä puolustaakseen liittolaisiaan Baltiassa. Kun Ruotsi ei enää ole puolueeton – joskin liittoutumaton – sillä on tässä asiassa vapaa kansallinen päätöksenteko-oikeus mitään olemassa olevaa normia rikkomatta. Suomessa – varovaista perinnettämme seuraten – olemme välttäneet tällaista spekulaatiota. Asia ei kuitenkaan ole yhdentekevä. Lissabonin sopimus sisältää kyllä velvoituksen EU-maille auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, mutta miten, se jää kansalliseen harkintaan. Milloin apu olisi niin merkittävää, että hyökkäävä osapuoli katsoisi sen tekevän Suomesta sotilaallisen kriisin osapuolen, se on kokonaan tilannekohtaisen harkinnan varassa. Maaliskuun yhdeksäntenä esitti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ajatuksen, jonka mukaan Euroopalla tulisi olla omat yhteiset asevoimat. Ajatus ei hänen esittämänään ollut uusi. Tähän hän viittasi jo silloin kun hän selosti omaa linjaansa odottaessaan Euroopan parlamentin hyväksymistä hänen valinnalleen komission puheenjohtajaksi. Aloite, jota hän nyt on täsmentänyt ei merkitse sitä, että EU-maiden puolustusvoimat voitaisiin hänen mielestään muitta mutkitta yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi saman lipun alle. Kysymys on pikemminkin puolustuspolitiikan yhdistämisestä tukemaan yhteistä ulko- ja puolustuspolitiikkaa. Maanpuolustus 112 75 Maanpuolustuskurssiyhdistys Presidentti Junckerin edustaja on ilmoittanut, että resursseja yhdistämällä voisivat EU-maat saavuttaa hyvin huomattavia kustannussäästöjä samalla tehoa lisäten. Summa, johon komission virkamiehet ovat laskelmissaan päättyneet on 120 mrd euroa vuodessa. Saksasta ehdotus on saanut selvää vastakaikua, mutta Britanniassa nämä ajatukset on torjuttu selvin sanoin. Se ei yllätä. Britanniassa valmistaudutaan parlamenttivaaleihin ja silloin kaikki sellaiset ehdotukset, jotka voidaan tulkita federalistista kehitystä edistäviksi sopivat huonosti pääministeri Cameronin konservatiivien ohjelmiin. Vastustus ei ole pelkkää vaalitaktiikkaa. Britanniassa halutaan paljon suuremmassa määrin kuin Saksassa pitää Yhdysvallat tiiviisti mukana Euroopan puolustuksessa. Junckerin aloite on täysin sopusoinnussa Lissabonin sopimusten pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Hän näyttää ajattelevan, että tiiviimpi puolustuspoliittinen yhteistyö tiivistäisi myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Tässä on eräänlainen ”muna vai kana” -ongelma. Kumpi tulee ensin – poliittinen yhteistyö vai puolustusyhteistyö? Juncker sanoo suoraan, että hänen aloitteensa liittyy heikentyneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Ukrainan kriisin johdosta. Hän etsii EU-maiden yhteistä vastausta Venäjän toimille. EU:n rivien koossa pitäminen on hänen tehtävänsä – eikä se ole kovinkaan helppo tehtävä. Tärkeä ja merkittävä amerikkalainen strategian analyytikko tohtori Herman Khan julkaisi vuonna 1960 suurta huomiota herättäneen kirjan ydinasesodan vaikutuksista. Siinä hän totesi, että meidän tulee ”to think about the unthinkable.” Meidän on pohdittava sellaisiakin asioita, joita ei voi edes ajatella, eli täysimittaista ydinasesotaa. Silloin puhuttiin paljon lämpöydinaseista 76 Maanpuolustus 112 eli arkikielellä vetypommeista. Sota Itämeren alueella kuuluu meidän kannaltamme ja meidän ajassamme niihin, joita ei voi edes ajatella. Kuitenkin sitä on ajateltava. Sitten ”kylmän sodan” Itämeren alueella ja sen lähiympäristössä on pidetty entistä enemmän suuria sotilaallisia harjoituksia, joissa on jopa harjoiteltu taktisten ydinaseiden käyttöä. Ulkomaisia harjoitusmaalejakin on nimetty. Kuten jo aiemmin totesin vuoden 2009 syksyllä Varsova oli ydinohjuksen harjoitusmaaliksi nimetty kohde. Viime aikoina on joukkoja lisätty, uusia tukikohtia rakennettu, uusia asejärjestelmiä sijoitettu. On vain luonnollista, että kaikki tämä herättää levottomuutta ja jopa sodan pelkoa. Tämä ilmenee erityisen selvästi Saksassa. Mielipidetiedustelut osoittavat, että noin joka toinen saksalainen pelkää avointa konfliktia Venäjän kanssa. Siksi hyvin monet saksalaiset vaativat hallitukseltaan sovittelevia toimia avoimen kriisin välttämiseksi. Tämä lienee sen taustalla, että kansleri Angela Merkel on viime aikoina toiminut sangen tarmokkaasti Ukrainan kriisin purkamiseksi. Asian ymmärtää kun muistaa myös sen, että Saksa on supistanut asevoimiaan ehkä enemmän kuin mikään muu suuri EU-maa. Juuri kansleri Angela Merkel on se länsieurooppalainen poliittinen johtaja, jolla on parhaat edellytykset ymmärtää nykyistä Venäjän voimapolitiikkaa. Itä-Saksassa varttuneena ja opiskelleena sekä venäjänkielen taitoisena hän on varmaankin saanut suorimman mahdollisin kontaktin Venäjän johtoon. The New York Times kertoi vuosi sitten, että kansleri Merkel kommentoi avustajilleen presidentti Putinin kanssa käymäänsä pitkää puhelinkeskustelua sanoen: ”Hän elää aivan muissa maailmoissa.” Tämä ei ole vain turhautuneen kanslerin huudahdus vaan myös ajattelemisen arvoinen havainto. Saattaa todella olla niin, että Venäjän johtajalla ja hyvin monella venäläiselläkin on aivan toisenlainen mielikuva kuin meillä siitä mitkä ovat oman aikamme poliittiset tosiasiat ja mihin eri maat pyrkivät. Ei näinollen ole ihme jos ”muissa maailmoissa” vallitsevat toisenlaiset arvot, toisenlainen käsitys totuudesta ja oma tulkintansa siitä, mitä viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Elleivät nämä maailmat olennaisesti lähene toisiaan ei liioin voida saavuttaa järkevää ja oikeudenmukaista ratkaisua meneillään olevalle kriisille. Eräs edellytys sille on se, että vuoropuhelu ei katkea vaan jatkuu eri muodoissaan vaikeinakin aikoina. Tutun sanonnan mukaan diplomaattiset suhteet katkaistaan yleensä silloin kun niitä eniten tarvitaan. Niin pitkällä ei vielä olla eikä toivottavasti sellaiseen tilanteeseen päädytäkään. Tarkoitukseni ei ole tässä lietsoa sodanpelkoa – yritän vain tuoda esille ”hankalan totuuden”, kuten Yhdysvaltojen varapresidentti Al Gore sanoi puhuessaan ilmaston muutoksesta. Hankalien totuuksien kertojille ei yleensä kiitosta liikene, mutta totuuksien vältteleminen on vaarallisempaa kuin niiden vakava pohdinta. Vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa luonnehdittiin tapahtuneita muutoksia syvällisiksi ja pysyviksi. Samanlaisia arvioita esitettiin ympäri Eurooppaa. Tässä ilmapiirissä monet maat luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta ja organisoivat puolustusvoimansa lähinnä kriisien hallintaan pikemminkin kuin maanpuolustuksen tarpeisiin. Suomi ei tehnyt tuosta toiverikkaasta lausumasta huolimatta kovin radikaaleja muutoksia puolustusvoimiensa tehtäviin tai puolustuskyvyn tasoon. Perustehtävä, maanpuolustus, säilyi ennallaan. Monet ihmettelivät suo- Maanpuolustuskurssiyhdistys malaisten haluttomuutta tunnustaa uusia tosiasioita. Suomalaiset osoittivat olevansa juuri sellaisia jääräpäitä, joiksi ulkoministeri Molotov meitä luonnehti todetessaan ettei sodan jälkeen Suomea kannattanut miehittää. Suomen geopoliittinen asema on muuttunut melko lyhyessä ajassa, ehkä noin runsaassa vuosikymmenessä sekä pohjoisessa että etelässä, niin Jäämeren tuntumassa kuin Itämerenkin alueella. Muuttumattomia tekijöitä ovat geopoliittisen asemamme kannalta naapuruussuhteemme. Tiivis yhteistyömme Ruotsin kanssa eri elämänaloilla jatkuu ja se on kansan suuren enemmistön mielestä myös poliittisesti hyväksyttävää. Tiiviit, luottamukselliset ja ajan mittaan aitoon ystävyyssuhteisiin johtavat kontaktit toteutuvat luontevim- min jos suomalaiset tulevaisuudessakin hoitavat suhteensa Ruotsiin samalla kielellä kun menneet 700 vuotta eli sillä toisella kotimaisella. Sillä on suuri merkitys yhteenkuuluvuuden rakentamisessa. Vielä tässä vaiheessa on mahdotonta esittää hyvin perusteltua arviota siitä, mitä seurauksia edellä kuvatuilla poliittisilla muutoksilla ajan mittaan on. 2000-luvun alun iloinen optimismi on kokonaan kadonnut. Silloinhan – kylmän sodan päätyttyä – suotuisat muutokset todettiin syvällisiksi ja kestäviksi. Eräs perinteinen ero, joka ohjaa sotilaallista ja poliittista ajattelua eri suuntiin on siinä, että sotilailla on tapana tehdä johtopäätöksiä eri lähtökohdista. Sotilaat arvioivat tulevaisuutta sen perusteella mihin muut pystyvät, mihin niiden voimat riittävät. Poliitikot taas arvioivat tulevaisuutta sen perusteella mitä muut aikovat, millaisia todennäköisiä suunnitelmia niillä on. Olennaista on, että puolustuskyky rakentuu hitaasti, poliittiset tavoitteet voivat muuttua nopeastikin. Onneksi voimme sanoa ilman turhaa omakehua, että Suomessa – toisin kuin monessa muussa läntisessä demokratiassa – maanpuolustuksen kestävä merkitys on ymmärretty – eikä vain korkean poliittisen johdon piirissä vaan myös kansalaisten keskuudessa. Ellei näin olisi, ei meillä liioin olisi yleistä asevelvollisuutta. Nyt on, ja kansa on selkeästi osoittanut, että näin se on myös valmis jatkamaan. Ei mikään muu ole yhtä vakuuttava osoitus maanpuolustustahdon aitoudesta kuin sen koetellun perinteen jatkaminen, joka on ollut turvanamme koko itsenäisyyden ajan. Maanpuolustus 112 77 Maanpuolustuskurssiyhdistys MPKY:N TULEVA TOIMINTA MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYS.FI • 4.8. Turvallisuuspolitiikan ilta (varaus) • 15.–16.9. Turvallisuuspolitiikan matka, Bryssel • 24.9. Maanpuolustus-lehti numero 113 ilmestyy • 28.10. Syyskokous ja esitelmätilaisuus, Helsingin yliopisto • 3.12. Maanpuolustus-lehti numero 114 ilmestyy Pyydämme jäseniä esittämään kutsukirjeensä esitelmätilaisuuksiin saavuttaessa. Jatkossa liitämme kutsuihin viivakoodin. MPKY verkossa Yhdistyksen internetsivusto (www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi) palvelee jäsenistöään entistä paremmin. Löydät sivuilta mielenkiintoisia katsauksia Maanpuolustus-lehden arkistosta menneiltä vuosikymmeniltä. Viimeisimmät artikkelit ovat: • Keijo Korhonen: Näkymiä kansainvälispoliittisesta tilanteesta (Nro 23, joulukuu 1977) • Kommodori Sakari Visa: Itämeri – sotilaallisia heijastumia Suomen puolustukselle (Nro 42, kesäkuu 1987) Sivuilla julkaistaan myös Juha Valtamon toteuttaman kyselytutkimuksen (sivu 62) laajempi aineisto. JÄSENILLE Tyyliä daameille Voit täydentää asuasi ja osoittaa kuuluvasi Maanpuolustuskurssi yhdistykseen käyttämällä arvokkaita, vain jäsenille tarkoitettuja tunnuksia. Riipus on valmistettu hopeasta (Ag925) ja tämän jälkeen kullattu 78 Maanpuolustus 112 hienokullalla. Merkin sininen pohja on emaloitu aidolla emalilla. Ketju on hopeaa. Kaulakorun hinta on 60 €, ja on saatavissa ottamalla yhteyttä yhdistyksen assistenttiin tai noutamalla Maneesilta. Maanpuolustuskurssiyhdistys MP-METSÄSTÄJÄT METSÄSTYSKAUSI 2015–2016 ALOITETAAN 18.8.2015 SANTAHAMINAN PERINNETALOSSA Tilaisuus alkaa klo 15.00, ja ohjelmassa on mm. tietoa jahtikauden tapahtumista, aseiden kohdistus, ampumakoe ja väline-esittelyitä. Ilmoittautumiset maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com, yhteyshenkilönä on Vesa Virtanen, vesa.virtanen@turvallisuuskomitea.fi. MAANPUOLUSTUSMETSÄSTÄJÄT KÄVIVÄT PERINTEISESSÄ RIEKKOJAHDISSA Maanpuolustusmetsästäjät ovat vaivihkaa tehneet maaliskuisesta riekkojahdista perinteen: tänä vuonna erällä oltiin jo kolmatta kertaa. Paikkakin oli tuttu, metsähallituksen Hammastunturin alueen länsilaita. Mukana oli 11 metsästäjää, joita tukivat, huolisivat, opastivat ja kannustivat jahtivouti Anssi Saarikoski sekä toimelias joukko Ilmavoimien Lapinmajasäätiön puuhanaisia ja -miehiä. ”Sithetki oli sukshin laitettu valahmiksi ko tulthin”, kehui kiitospuheen pitänyt Hannu Aikio. Tukikohtana oli säätiön maja Lemmenjoen rannalla. ”Ruuat syöthin majalla, ei voi pelkästhän moittia.” Varsinaiset jahtipäivät olivat maaliskuun viimeinen perjantai ja lauantai, mutta osa kävi kairassa jo torstaina ja muutamat jatkoivat vielä sunnuntaina. Torstaina oli retken paras sää, aurinko paistoi ja tuuli oli etelässä. Perjantaina tuuli yltyi kovaksi ja lauantaina jo pyrytti. Koiria oli mukana kolme, kaikki lyhytkarvaisia saksanseisojanarttuja ja vieläpä sa- maa sukua. Eeva-Liisa Inkeroisen Raita ja Teuvo Arolaisen Lara ovat sisaruksia ja Eeva-Liisan vanhempi koira Ruska näiden täti. Hanki kantoi koiria melko hyvin. Tilanteita ja riekkojakin saatiin, vaikka lintuja oli odotuksia vähemmän. Hannun sanoin ”riekkoja ohi ammuthin, ne jokka ampu. Toivotimme hyvää matkaa”. Saaliiksi tuli kuitenkin yhteensä kuusi lintua. Ruskan ja Raidan ansioksi voi laskea neljä, niistä kolme sunnuntaina hyvistä seisonnoista. Lara oli ensi kertaa talvisessa riekkojahdissa ja keräsi hyvää kokemusta. Seisontoja tuli sillekin, mutta perjantaina ja lauantaina linnut olivat todella arkoja. Muut kaksi lintua pudotettiin jälkiä seuraamalla ja pompusta ampumalla. Illat menivät rattoisasti, ja oli seassa asiaakin: Eeva-Liisa piti Teknologiateollisuuden, Jorma Ala-Sankila puolustusvoimien ja Kii Korhonen metsähallituksen asioista pienen ajankohtaiskatsauksen. Kaikille taputettiin. Muuten ”saunothin ja parannethin maailmaa. Seki on parempi ko alakuviikosta”. Teuvo Arolainen MP-JUOKSIJAT MP-juoksijoilla on jo monta yhteislenkkiä takana. Kesän omatoimisen harjoittelun ohessa tapahtumat jatkuvat: 9.6. Finavia 20.8. SRV 9.9. Veikkaus 29.9. Rannikkoprikaati, Upinniemi Tarkemmat tiedot tulevat sähköpostilla mukaan liittyneille. Mukaan voi ilmoittautua juoksuklubin yhteyshenkilöille: Jyrki Heinonen: jyrki.heinonen@mil.fi Timo Anttila: timo.anttila@posti.com Hyviä lenkkejä kaikille yhdistyksen jäsenille! Maanpuolustus 112 79 Kurssien kokoontumisia KURSSIEN KOKOONTUMISIA Talvi- ja kevätkauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja -kokoukset, jotka on pidetty 23.4.2.2015 mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta. • Kertomus tulee lähettää osoitteeseen maanpuolustuskurssiyhdistys@ gmail.com. • Tekstin enimmäispituus 1500 merkkiä, max. 1 kuva/juttu, kuvakoko: leveys vähintään 1600 pikseliä. • Toimitus pidättää oikeuden muokata tekstiä tarvittaessa. • Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 113 aineiston pitää olla toimituksella 13.8.2015 mennessä. ”100 kurssin traditio”: 113. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 213. Maanpuolustuskurssin avajaisiin 2.3.2015 Säätytalossa. ”50 kurssin traditio”: 163. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat ”kummikurssina” 213. Maanpuolustuskurssin opetusta 24.3.2015 Kruununhaan Maneesissa. Maanpuolustuksen Eliittikurssi 122 kokoontui perinteisesti Runebergin päivänä, tällä kertaa 14 hengen voimin. Patsaalta siirryimme eduskuntaan kansanedustaja, eliittiveli Markku Rossin vieraaksi. Erityisteemana oli eduskuntatalon taide, jota esitteli intendentti Liisa Lindgren. Kurssikahveilla keskustelimme lennokkaasti, kyselytunnilla yritimme olla hiljaa. Kurssiviestinnässä päätimme siirtyä suoriin sähköpostiyhteyksiin, joten puuttuvat (14) tai muuttuneet sähköpostiosoitteet pyydetään ilmoittamaan pääsihteerille. Tapaamme ensi vuonna taas patsaalla klo 12. ”Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa! (Adolf Ehrnrooth) Pääsihteeri Matti Mäkinen 132. MPK juhlistamassa 20-vuotista taivaltaan Lampan talossa Maanpuolustuskurssi 132 kokoontui Kruununhaan Maneesille 122. MPK Runebergin patsaalla 16.10.2014 oltermanninsa Hannu Vornamon johdolla juhlistamaan 20-vuotista taivaltaan. Jälleennäkemisen riemun lomassa kuulimme eversti Sakari Wallinmaan erinomaisen esityksen Ukrainan kriisistä. Ilta jatkui historiallisessa Lampan talossa kurssiveli Henrik Hartwallin isännyydessä. Ainutlaatuisen hienosti restauroitu miljöö tarjosi meille loistavat puitteet verestää 20-vuoden takaisia muistoja kurssiltamme, kuin myös sattumuksia kurssimme vuosien varrella tekemiltä matkoilta. Illan kruunasi juhlapäivällinen Lampan talossa toimi- 132. MPK juhlistamassa 20-vuotista taivaltaan Lampan talossa 80 Maanpuolustus 112 Kurssien kokoontumisia 150. MPK matkalla Virossa vassa Olo-ravintolassa. Ilta oli meille jälleen kerran vahva osoitus maanpuolustuskurssijärjestelmän vahvuudesta. Meitä oli mukana kaikkiaan 18 kurssilaista. Runsas osanotto ja tilaisuudessa läsnä ollut vahva kurssihenki antavat meillä hyvät perusteet jatkaa seuraavat 20 vuotta uusia maanpuolustustahtoa vahvistavia kokoontumisiamme. Hyvästä yhteistyöstä tässäkin asiassa kiittäen! Pääsihteeri Timo Junttila 150. Maanpuolustuskurssin matka suuntautui Tallinnaan 23.– 24.5.2015. Matkalla saatiin erinomaiset katsaukset sekä Viron puolustusministeriössä että Suomen suurlähetystössä. Erityiskiitokset komentaja Jussi Voutilaiselle sekä Pauli Järvenpäälle. Ravintola Ö sekä Lennusadama museo olivat myös tutustumisen arvoisia ja mielenkiintoisia kohteita. Pääsihteeri Sakari Honkamaa viestintäjohtaja Marjo Timosen (kuvassa 4. oikealta) vieraana. Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen (kuvassa keskellä) kertoi eduskunnan toiminnasta ja esitteli puhemiehen edustustilassa olevia entisten puhemiesten muotokuvia. Kurssilaiset järjestäytyivät kuvattavaksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön kuvan edessä. Niinistö toimi puhemiehenä vuosina 2007– 2011. Muotokuvan on maalannut sysmäläistaiteilija Marjatta Tapiola. MPK 170 sopi, että kurssi pyrkii järjestämään seuraavan tapaamisen mahdollisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Teksti ja kuva: Olli Kemppainen 176. Maanpuolustuskurssi kokoontui sankoin joukoin kurssin luottamusjohdon johdolla 14.4.2014 Valtioneuvoston kansliassa. Tapaamistamme isännöi kurssiveljemme, valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila. Illan teemat olivat erinomaisen ajankohtaisia. Saimme viestintäjohtajan ”hands on” -alustuksen informaatio-operaatioista ja kriisiviestinnästä. Ajankohta oli myös varsin otollinen vaalitulos- ja hallituspohjaspekuloinnille, joka olikin varsin aktiivista. Sovittiin alustavasti, että seuraava kurssitapaaminen järjestetään alkusyksystä ulkoasiainministeriössä. Pääsihteeri Sami Nurmi Maanpuolustuskurssi 210 teki 14 rohkean osallistujan voimin erinomaisen vierailun Turkuun 22.3.2015 tutustuen Merivoimiin, erityisesti Rannikkolaivastoon Pansiossa ja tavaten Turun kaupunginjohtajan saaden tietoa talousalueen tilanteesta. Kuitenkin matkan kohokohtana oli live-kokemus, miten Logomolla ”Voice Of Finland”-konsepti toteutetaan käytännössä. Pääsihteeri Pertti Kuokkanen 159. Maanpuolustuskurssi kokoontui 4.3.2015 kurssitoveri peruspalveluministeri Susanna Huovisen kutsumana sosiaali- ja terveysministeriössä. 170. Maanpuolustuskurssi vieraili tiistaina 24.2. Eduskunnassa kurssin emännän, eduskunnan tieto- ja 170. MPK vierailulla Eduskunnassa Maanpuolustus 112 81 Alueelliset yhdistykset Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Professori Kari Liuhto vieraili ”painopistesuunnassa” Professori Kari Liuhto ja puheenjohtaja Kari Soininen Haminassa RUK:n Maneesissa valmistautuvat esitelmään. Etelä-Suomen 94. alueellinen maanpuolustuskurssi järjestettiin Haminassa 23.–27.3.2015. Päätöspäivän ohjelmaan kuului RUK:n Maneesissa muun muassa Turun Kauppakorkeakoulun professori Kari Liuhton esitelmä aiheesta ”Venäjän nykytila, arvailua tulevaisuudesta”. Esitelmää olivat kuuntelemassa sekä kurssilaiset [57], kurssin johto [7] että Kymen läänin Maanpuolustusyhdistyksen jäseniä [7]. Esitelmän jälkeen yhdistys piti vuosikokouksensa. Professori Kari Liuhto mainitsi, että Ukrainan kriisi on nostanut esiin iankaikkisen taistelun valheen ja totuuden välillä. Professori Kari Liuhton huomioita Venäjän nykytilasta: - väkiluvun kehitys 1991: 149 – nyt 144 miljoonaa - väestönlasku pysähtynyt; väkiluku on jopa hieman kasvanut vuodesta 2005 - Krimin vaikutus +2,5 milj. – tilastoharha tulevissa tilastoissa - väestörakenteen vanheneminen (YK: 2067 – 111 milj.) - muslimiväestö (nyt 6 %. Osuus kasvaa – ei kuitenkaan dramaattista) - vain noin viidennes Venäjän väestöstä asuu Uralin länsipuolella - kansa ei välitä politiikasta eikä edes korruptiosta niin kauan kuin oma talous kasvaa - ihmisten maastamuutto (venäläinen keskiluokka aloitti maastamuuton – nyt lähtevät myös Keski-Aasian työntekijät) - työttömyys alhainen (alle 5 %) – tulee lisääntymään – alueelliset erot suuria - 74 Venäjän 83 alueesta ei pysty kattamaan omilla tuloillaan menojaan - 2015: reaalipalkat -10 % ja inflaatio yli 15 % (vodkan vähimmäishinta -16 %) - Nemtsovin murha (ammattimainen – Ukraina – tutkimukset?) - murhattu myös toimittajia, jotka ovat tutkineet armeijan touhuja liian tehokkaasti - tutkimustulokset 15 vuoden ajalta osoittavat, että taloudellisen hyvinvoinnin kehitys heijastuu johtajan poliittiseen kannatukseen pienellä viiveellä - Putinin kannatus ennätyskorkea 55–88 % (riippuen mitä kysytään) - Putinin terveysongelmana on selkä, ei pää (neuvonantajat geopolitiikan pelaajia – ei talousihmisiä) - nationalismia ja länsivastaisuutta nostetaan tietoisesti - kannattaa seurata lähialueita (Karjala, Murmansk), Kaliningrad, 82 Maanpuolustus 112 Kaukasus ja Kaukoitä - Putinin hallinto ei kestä luontaisesti yhtenäisenä, jos öljyn hinta pysyy nykytasolla kevääseen 2018 (silloin pitäisi järjestää seuraavat presidentinvaalit) - Venäjä muodostaa 2–3 % maailmantaloudesta, sillä ei yksinkertaisesti ole resursseja nousta suurvallaksi - puolustusbudjetti 4 % BKT:sta. n. 40–50 mrd (Suomi 1,3 % – 2,5 mrd eur) - ydinaseilla halutaan pelotella länttä neuvottelupöytään - Venäjä on kolmanneksi tärkein Suomen vientimaa Saksan ja Ruotsin jälkeen - ylivoimaisesti tärkein turismitulojen lähde (40 % venäläisistä: 1,5 mrd eur; vienti Venäjälle 4,5 mrd eur) - 10 % Suomen viennistä on öljytuotteita (jalostamme venäläistä öljyä) - venäläisellä keskiluokalla tulee olemaan vaikeuksia pitää kiinteistö-/maaomistuksensa Suomessa, jos hankittu velkarahalla – jo nyt vastikkeita rästissä - Venäjällä menee tänään huonommin kuin eilen, mutta huomattavasti paremmin kuin huomenna Vuosikokouksessa Kymen läänin Maanpuolustusyhdistyksen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi edelleen lääkintöneuvos Kari Soininen (Kouvola), varapuheenjohtajaksi Paavo Aho (Koria), sihteeri/ taloudenhoitajaksi Paavo Mikkonen (Myllykoski) ja muut hallitukseen kuuluvat Esa Hyytiäinen (uusi; Kouvola), Kaarlo Luotola (Lappeenranta), Jaakko Permi (uusi; Vehkataipale), Pekka Reponen (Anjala) ja Pekka Tynkkynen (Kouvola). Toiminnantarkastajana jatkaa tohtori Pertti Hartikainen (Kouvola), jonka varahenkilöksi valittiin talousneuvos Vesa Valtonen (uusi; Kouvola). Teksti ja kuva Paavo Mikkonen Alueelliset yhdistykset Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry Yhdistys juhli näyttävästi Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf juhli 18.4.2015 Vaasan kaupungintalossa 50-vuotista taivaltaan. Juhla aloitettiin seppeleenlaskulla Suomen Vapaudenpatsaalle Vaasan kauppatorilla. Juhlapuheen piti Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Petri Kosonen. Kouluneuvos Jussi Hietikko tulkitsi Yrjö Jylhän Kiirastuli-runokokoelmaa. Juhlan musiikista vastasi Laivaston vaskisekstetti Turusta. Maanpuolustusyhdistys on alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden tärkeä yhdyslenkki. Aluehallintovirasto järjestää ylijohtajan johdolla ja puolustusvoimien tuella alueellisia viikon kestäviä maanpuolustuskursseja. Alueellisen maanpuolustuskurssin tavoitteena on antaa yleiskuva Suomen turvallisuuspolitiikan perusteista, maanpuolustuksen järjestelyistä ja eri alojen varautumisesta sekä kehittää maanpuolustuksen ja muun yhteiskunnan eri alojen yhteistoimintaa ja valmiutta. Maanpuolustusyhdistys levittää kokonaisvaltaista tietoa maanpuolustuksesta ja ylläpitää sekä kehittää maanpuolustushenkeä. Kursseille kutsutaan alueellisesti keskeisiä valtion, kuntien ja muun julkishallinnon sekä talouselämän, tiedotusvälineiden ja eri yhteisöjen edustajia. Vaasan lääniin perustettiin toisena lääninä Suomessa 14.10.1965 oma maanpuolustusyhdistys. Myöhemmin ensimmäisen ruotsinkielisen kurssin innoittamina muutettiin yhdistyksen sääntöjä ja nimeen liitettiin Vasa läns Försvarsförening rf. Yhdistyksen alkuperäinen nimi on haluttu säilyttää tänä päivänäkin. Yhdistyksen toimialue käsittää kaikki kolme Pohjanmaan maakuntaa. Yhdistyksessä on tällä hetkellä 284 jäsentä. Vaasan läänin alueella järjestetyillä maanpuolustuskursseilla on koulutettu yli 3 000 naista ja miestä. Yhdistys järjestää vuosittain eri puolilla aluettaan kokouksia ja tutustumismatkoja. Kaksikielisyyttä korostaneen juhlan puheenvuoroissa sivuttiin Suo- men turvallisuustilannetta, joka maassamme on hyvä moneen muuhun Euroopan valtioon verrattuna. Kuitenkin turvallisuusympäristössämme tapahtuu jatkuvasti. Siksi maanpuolustustoiminnalla on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet: kaupunkineuvos Tor Erik Teir, kouluneuvos Martti Ulkuniemi, diplomi-insinööri Paavo Karttunen, kansliapäällikkö Henrik Palomäki, toimitusjohtaja Heikki Niemiaho, toimitusjohtaja Jouko Perttunen, toimitusjohtaja Rauno Hakkila, toimitusjohtaja Kalle Suominen, toimitusjohtaja Martti Ehrnrooth ja insinööri Alpo Koivuniemi. Nykyinen puheenjohtaja on yritystutkija Mauri Volama. Juhlan lopuksi muistettiin yhdistyksen toiminnassa eri tavoin mukana olleita henkilöitä luovuttamalla heille yhdistyksen standaari. Vuosipäivää muistivat monet puolustusvoimissa ja maanpuolustustyössä mukana olleet organisaatiot ja henkilöt. Yhdistys lausuu vastaanottamistaan onnitteluista ja muistamisista lämpimät kiitokset. Teksti Marja-Liisa Tenhunen Kuva Raimo Latvala Maanpuolustus 112 83 Alueelliset yhdistykset Alueellisten yhdistysten sihteerit Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Anneli Niskanen Purolantie 3 50350 NOROLA +358 (0)40 519 0881 anneli.niskanen@surffi.fi Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry www.khmpy.net Sihteeri Ilpo Heporauta Halmekatu 3 B 13130 HÄMEENLINNA +358 (0)500 367 150 ilpo.heporauta@gmail.com Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry www.kshmpl.fi Sihteeri Sirkku Laurila Kolikkotie 5 A 10 40320 JYVÄSKYLÄ +358 (0)50 68 186 sihteeri@kshmpl.fi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU +358 (0)400 159 789 tom.tallberg@avi.fi Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Eero Heikkinen Hiihtäjäntie 15 B 19 70200 KUOPIO +358 (0)50 490 5711 psavmpy@gmail.com Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Tuija Nummela Suojalantie 21 12130 MOMMILA +358 (0)50 544 8682 tuija.nummela@phnet.fi Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Paavo Mikkonen Keskikoskentie 4 A 3 46800 MYLLYKOSKI +358 (0)44 550 9375 paavo.mikkonen@pp.inet.fi Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Hannu Aho Peltopyyntie 22 28200 PORI +358 (0)44 788 3100 hannu.aho@satakunnanaluetaksi.fi Lapin Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, johtaja Jari Aalto Lapin aluehallintovirasto PL 8002 96101 ROVANIEMI +358 (0)295 017 356 jari.aalto@avi.fi Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry www.umpy.fi Sihteeri Kaarina Kuisma Kuismakuja 1 J 9 00720 Helsinki +358 (0)40 199 0755 kaarina.kuisma@umpy.fi Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Kristina Alho Arkkitehdinkatu 18 A 10 33720 TAMPERE +358 (0)40 833 8490 kisse.alho@elisanet.fi Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen Ajurintie 6 67100 KOKKOLA +358 (0)40 7544 113 marja-liisa.tenhunen@anvianet.fi Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen Pohjois-Karjalan aluetoimisto PL 28 80101 JOENSUU +358 (0)299 434 161 pkarmpy@gmail.com 84 Maanpuolustus 112 Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry www.vsmpy.com Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen Lounais-Suomen aluehallintovirasto PL 22 20801 TURKU +358 (0)40 539 1024 pirjo.tuominen@avi.fi Oikotie yhteiskunnan huipulle MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 111 • MAALISKUU 2015 NUMERO 111 JOULUKUU 2015 HAASTATTELU Kansanedustaja PEKKA HAAVISTO TEEMA NELJÄ VUOTTA ARABIKEVÄÄSTÄ Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000 kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu, joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966. AIKATAULU 2015 Numero 111 ilmestyy 19.3. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2. Numero 112 ilmestyy 3.6. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4. 1/1 Numero 113 ilmestyy 24.9. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8. Numero 114 ilmestyy 3.12. Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10. TEEMAT Neljä vuotta arabikeväästä Informaatiovaikuttaminen Energiaturvallisuus Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne Kyberturvallisuus 1/2 pysty 1/2 vaaka ILMOITUSKOOT JA HINNAT 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1/1 sivu 170 x 250 mm 1/2 sivu vaaka 170 x 125 mm 1/2 sivu pysty 85 x 250 mm 1/4 sivu 85 x 125 mm 1 200 € 1 000 € 600 € 600 € 300 € Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen puh. 040 149 3649 maanpuolustuskurssiyhdistys@gmail.com 1/4
© Copyright 2024