Intti Jääkäreiden Varusteita
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Urheilukoulussa tullaan paremmiksi Sotilaskoulutus toteutetaan uusilla toimintatavoilla uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 5 (1160) 5.3.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: Alankomaiden puolustusministeriö Kalustoa kierrätetään Euroopan maiden muuttaessa asevoimiensa painopistettä puolustusvoimille on tarjoutunut mahdollisuus ostaa ylijäämäkalustoa omaan käyttöön. Esimerkiksi Alankomaiden puolustusministeriön keskittyessä kriisinhallintaan tuli myyntiin sata Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunua. Suomi voi tehdä huomattavia säästöjä ostamalla käytettyä materiaalia. Käytetyn kaluston hinta on usein vain kymmeneksen uuden hinnasta. uutiset, sivu 3 Intti Jääkäreiden Varusteita kaiken kokoisille ja mittaisille yksissä kansissa uutiset, sivu 4 kentällä, sivu 10 vapaalla, sivu 15 100-vuotisjuhlallisuudet Hohenlockstedtissa 2 ruotuväki 5/2015 pääkirjoitus nurkka 5.3.2015 Onko Suomi sotinut? Siistiä! Otsikko on nuoren tukholmalaisen postityöntekijän vastaus toimittaja Eric Björklundille, kun tämä oli kirjettä lähettäessään kertonut postin olevan menossa suomalaiselle sotaveteraanille. Suomen ja Ruotsin talvi- ja jatkosodan aikaisesta yhteistyöstä useita kirjoja kirjoittaneen Björklundin analyysi ruotsalaisten historiantuntemuksesta on varsin tylyä kuultavaa. Hänen mukaansa ruotsalaisten tietämys Suomen kamppailusta toisen maailmansodan aikana ei ole laskussa, sitä vain ei ole ikinä ollutkaan. Vähintään yhtä huonosti tunnetaan se, mikä oli Ruotsin oma panos Suomen puolesta. Suomessa tilanne ei tunnu olevan juuri parempi. Vaikka sotaan keskittyvät historiankirjoitukset myyvät paremmin kuin koskaan, Ruotsin rooli Suomen viimeisimmissä sodissa ei kiinnosta. Esimerkiksi Björklundin kirjois- ”Puolustusyhteistyön henkinen pohja on haettava historiasta.” ta vain yksi on käännetty suomeksi. Historian kertaamiselle olisi kuitenkin tilausta. Vallalla on edelleen käsitys siitä, että sotien aikana Ruotsi lähinnä kielsi avun päästämisen Suomeen. Sen sijaan harva muistaa, että pelkästään vuonna 1940 Ruotsi tuki Suomea nykyrahassa noin 12 miljardin kruunun (1,3 miljardin euron) arvosta tai että maiden välinen tiedustelutiedon vaihto oli Suomelle korvaamatonta. Suomen rintamilla myös taisteli sekä talviettä jatkosodassa tuhansia ruotsalaisia vapaaehtoisia, joista 117 kaatui. Yhden kaatuneen, Gustav Hultqvistin, tarinan kerromme tämän lehden keskiaukeamalla. * * * Toissa viikolla Tukholmassa esitelty raportti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä on vuosikymmeniin pisin askel kohti maiden välisen erityislaatuisen kumppanuuden tunnustamista. Pitkän hiljaiselon jälkeen on todettu, että myös lähialueiden turvallisuus vaatii panostuksia ja että panostukset on järkevää tehdä yhdessä. Poliittiset päätökset yhteistyön syvyydestä ovat vielä tekemättä, mutta maiden puolustusministerit ovat antaneet vahvan viestin siitä, että maat ovat valmiita tukemaan toisiaan tarvittaessa jopa kriisin aikana. Asian ympärillä käytävän julkisen keskustelun rivien väleistä on kuitenkin luettavissa hienoinen epäilys siitä, millaisena tuki mahtaisi kriisin sattuessa todella toteutua. * * * Vaikka Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä maalailevan raportin toimenpiteet liikkuvat aivan eri tasolla ja eri ajassa kuin sotien aikainen toiminta, on yhteistyön henkinen pohja haettava historiasta. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth totesi aikoinaan, että ”Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten”. Viisas lausahdus pätee myös Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön. Naapurimaan tukeen tiukassakin tilanteessa on huomattavasti helpompi luottaa, kun muistaa, että apua on saanut aikaisemminkin. tornitouhua > jyrkivainio@hotmail.com Salamyhkäistä sotaa Ukrainassa Ukrainan kriisi on ollut päällä jo yli vuoden. Helmikuussa sovitusta tulitauosta huolimatta olemme yhä nähneet uusia uutiskuvia kuolonuhreista sekä tuhotuista rakennuksista. Vaikka alueella on runsaasti toimittajia ja Naton satelliittitiedustelun herkeämätön huomio, tavallisen uutisten seuraajan mielessä on silti koko ajan ratkaisematon kysymys: mitä Ukrainassa oikein tapahtuu? Suurelle yleisölle ei selvästikään kerrota kaikkea, ehkä diplomaattisista syistä. *** Helsingin Sanomien Moskovankirjeenvaihtaja Pekka Hakala kuvasti osuvasti tilanteen epäselvyyttä vastatessaan kysymykseen, mikä on propagandaa: ”Jos määrittelee laajasti, niin kaikki on propagandaa. Kaikkea katsoessa pitää ottaa huomioon se, mikä väline on kyseessä, kuka henkilö on, ketä väline tai henkilö edustaa ja mitä se on aiemmin sanonut, mitkä sen kannat asiaan ovat.” On selvää, että Venäjä on monin tavoin – niin informaatiosodankäynnin kuin asetuen muodossa – sekaantunut naapurimaansa Ukrainan asioihin. Selvää on kuitenkin myös se, että Venäjä ei ole hyökännyt Ukrainaan täydellä sotilaallisella voimalla, ainakaan jos hyökkäyksellä tarkoitetaan sellaista sotilaallista operaatiota, jonka tavoitteena on ottaa haltuun maa-alueita. Kuten Suomen puolustusvoimien operaatiopäällikkö kenraaliluutnantti Mika Peltonen on todennut, Ukrainassa on sodittu varsin kevyellä kalustolla. Ohjusiskujen ja ilmapommitusten sijaan alueella on nähty enemmänkin sissi- sodan tyyppistä toimintaa. Sen sijaan, että Venäjä kaavailisi Euroopan valloitusta, niin kuin jotkut Nato-maiden edustajat ovat tilanteen halunneet nähdä, Venäjä pyrkii lähinnä horjuttamaan Ukrainan sekä EU-maiden poliittista yhtenäisyyttä. Se on suurvaltapolitiikkaa. Helmikuun lopulla ulkoministeri Sergei Lavrov syytti YK:ssa pitämässään puheessa länsimaita itsenäisten valtioiden, kuten Libyan ja Irakin, itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta. Samanlaisesta väärinteosta puolestaan EU ja Yhdysvallat ovat arvostelleet Venäjää. Sanasota on toki parempi vaihtoehto kuin oikea sota, enkä usko valtioiden väliseen suursotaan nykyisessä verkottuneessa ja keskinäisen riippuvuuden maailmassa. Inhimillisen kärsimyksen kannalta valitettavasta tilanteesta huolimatta Ukrainan kriisi ei näytä Suomen näkökulmasta erityisen uhkaavalta. Myöskään enemmistö suomalaisista (63 prosenttia) ei kyselytutkimusten perusteella pidä Venäjän uhkaa todennäköisenä – edes parin seuraavan vuosikymmenen aikana. *** Suomella ei ole tarvetta uhota eikä nöyristellä mihinkään suuntaan. Puolustusvoimien suorituskykyä ja valmiutta puolustaa tarvittaessa omaa maata on kuitenkin pidettävä yllä, ja sitä viestiä täytyy välittää myös ulkomaille. Juho Rahkonen Kirjoittaja on tutkimuspäällikkö Taloustutkimus Oy:ssä sekä yliluutnantti reservissä kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Pitäisikö Suomen ja Ruotsin sotilasliitosta tehdä selvitys? Kyllä sosiaalisesta mediasta 22.2. @Kangasniemi_M ”Seuraan vierestä inttipoikien kommunikointia. Sosiaalinen koodisto sisältää mm. Murinaa, älähdyksiä ja nyökkäilyä.” — Kokoomuksen opiskelijaliiton Tuhatkunnan pääsihteeri Maija Kangasniemi mietti junassa istuessaan varusmiesten tapaa keskustella. 24.2. @JarnoSillanpaa ”#pisararata kustannusarvio 1 mrd. Tuolla summalla voisi peruskorjata 50 #homekoulu a ja vielä ostaa 300 it-ohjusta #puolustusvoimat lle.” — Historiasta ja politiikasta kiinnostunut Jarno Sillanpää pohtii, onko Pisararadan rakentaminen taloudellisesti järkevää. 24.2. @TheTeemu42 ”Yli kaksi kuukautta intin loppumisesta ja edelleen pitää tehä melkein joka viikko hernekeittoa. #koukussa” — Joulukuussa tykkimiehenä kotiutunut Teemu Ryynänen kertoo kaipaavansa joka torstaista hernekeittoa myös reservissä. 25.2. @MarikaMyl ”Lapintie ehdottaa 4kk asevelvollisuusmallia. Etenkin tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tuo on kyllä outo heitto.” — MTS-seminaaria seuraamassa ollut Marika Myllykangas kommentoi vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintien ehdotusta lyhyemmästä asepalveluksesta. 72% Ei 28% Seuraava kysymys: Onko käytetyn sotamateriaalin ostaminen hyvä asia? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 19.3.2015 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 Fax. 0299 500 709 mikko.ilkko@mil.fi TUOTANTOSIHTEERI Helena Immonen Puh. 0299 500 717 Fax. 0299 500 709 helena.immonen@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Joel Kontiainen Puh. 0299 500 718 ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Alikersantti Jukka Isomaa Puh. 0299 500 739 Alikersantti Aappo Jutila Puh. 0299 500 704 Alikersantti Mika Niskanen Puh. 0299 500 714 Kaartinjääkäri Rasmus Arikka Puh. 0299 500 703 Kaartinjääkäri Pauli Loukola Puh. 0299 500 617 Kaartinjääkäri Juho Mäki-Lohiluoma Puh. 0299 500 616 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Eetu Lehmusvaara graafikko.ruotuvaki@mil.fi TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 Fax. 0299 500 709 juha.heikkinen@mil.fi VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Tommi Selander Kaartinjääkäri Aku Siukosaari Puh. 0299 500 735 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello 8.00–16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki 3 uutiset ruotuväki 5/2015 Suuri osa sotamateriaalista on käytettyä Puolustusvoimien suorituskykyä kehitetään muiden asevoimien vanhalla kalustolla. Puolustusvoimilla on käytössä muun muassa käytettynä ostettuja panssarivaunuja, lentokoneita ja telakuorma-autoja. Aappo Jutila Materiaalin hankkiminen on pitkä prosessi Puolustusvoimien logistiikkapäällikkö, kenraalimajuri Kyösti Halonen kertoo prosessista, joka edeltää kaluston hankkimista. – Silloin täytyy ottaa selvää kahdesta asiasta: Voidaanko jo olemassa oleva kalusto modernisoida tai peruskorjata? Vai onko kannattavampaa korvata kalusto joko käytetyllä tai aivan uudella? Tammikuussa 2014 Suomi päätti ostaa Alankomaista sata taistelupanssarivaunua. Aiemmin käy- Kuva: Combat Camera/Joonas Kekkonen Euroopassa on supistettu asevoimia ja niiden painopistettä on muutettu oman maan puolustuksesta yhä enemmän kansainvälisten tehtävien hoitamiseen ja kriisinhallintaan. Tämän seurauksena kansainvälisille markkinoille on tullut asevoimien käytöstä poistettua, mutta yhä käyttökelpoista sotamateriaalia edulliseen hintaan. Puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikkö, ylijohtaja Jukka Juustin mukaan suuri osa maavoimien sotamateriaalista on ostettu käytettynä. – Saksojen yhdistyttyä Suomi osti paljon Itä-Saksan kalustoa. Sitä ostettiin niin paljon, että jos se olisi laitettu yhteen junaan, olisi junan alkupää ollut Helsingissä ja loppupää Tampereella. Suuri osa tästä materiaalista on yhä puolustusvoimien käytössä, puolustusvoimien sotatalouspäällikkönäkin toiminut Juusti kertoo. Käytettyä taistelumateriaalia puolustusvoimissa ovat esimerkiksi Saksasta hankitut Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunut, jotka on nyt tarkoitus korvata niin ikään käytetyillä panssarivaunuilla. Vuonna 2007 Sveitsistä ostettiin 18 Hawk Mk66 -suihkuharjoituskonetta, ja 2012 solmittiin sopimus Hägglunds-merkkisten telakuorma-autojen ostamisesta Norjasta. Näiden lisäksi Suomi osti Alankomaista raskaita raketinheittimiä, joihin hankittiin myöhemmin järjestelmäpäivitys. – Materiaalihankinnan taustalla on aina tarve kehittää suorituskykyä. Tarkoituksena on ylläpitää riittävää suorituskykyä kustannustehokkaasti, Juusti toteaa. Vuonna 2012 maavoimat osti Norjasta Hägglunds-merkkisiä telakuorma-autoja. Näillä korvataan kaikki kotimaiset Sisu-merkkiset ajoneuvot. suhteen, että kansainväliset sopimukset eivät rajoita aseiden myyntiä Suomeen. Juustin mukaan asemateriaalin kaupassa on kyseessä ostajamarkkinat, eli mikään maa ei ole etusijalla. – Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Vii- tössä olevat panssarivaunut alkavat lähestyä käyttöikänsä loppua ja niiden modernisointi ei ollut kannattavaa. Jukka Juusti kertoo, että useimmiten käytettyä materiaalia vapautuu markkinoille, kun asevoimien rakennetta muutetaan. Suomi on hyvässä asemassa sen meisen muutaman kuukauden aikana eri maissa on arvioitu uudestaan materiaalitarvetta, Juusti kuvailee. – Esimerkiksi Saksa on ryhtynyt vetämään pois markkinoilta ja ostamaan takaisin materiaaleja, jotka olivat vielä vähän aikaa sitten myynnissä. Ostaja tarkastaa kaluston Suomi on tilaisuuden tullen valmis tekemään materiaalihankintoja nopeallakin aikataululla. Tärkeää on, että tuotteelle löytyy todellinen tarve. – Hyvä esimerkki nopeasta toiminnasta on vuonna 2007 tehty Käytetty materiaali tuo säästöjä Aappo Jutila Viron kanssa yhteisiä tutkahankintoja. Lisäksi Pohjoismaiden kesken on jo pitkään ollut käytäntönä, että hankintasopimuksiin lisätään optiopykälä, joka mahdollistaa muiden Pohjoismaiden osallistumisen hankintaan. Kun materiaalien hankintamäärät kasvavat, niiden hinta vastaavasti putoaa hieman. Tavallisesti halu myydä tai ostaa käytettyä materiaalia ilmenee maiden keskinäisissä keskusteluissa. Kun ostetaan muiden maiden asevoimien ylijäämää tai käytöstä poistamaa materiaalia, saadaan omaa sotilaallista suorituskykyä kehitettyä edullisesti. Puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikkö, ylijohtaja Jukka Juusti kertoo, että kalustoa voidaan hankkia edullisesti myös muilla tavoin. – Olemme tehneet esimerkiksi Ukrainan kriisistä johtuen Euroopan valtiot ovat varovaisia supistamaan asevoimiaan. – Kaluston saatavus vaihtelee edestakaisin. Tällä hetkellä kun Yhdysvallat vetäytyy Afganistanista on tarjolla kohtuullisesti heidän kalustoaan. Se on kuitenkin sellaista, ettei sitä kannata ostaa Suomeen. Suomen puolustusvoimat päätti viime vuonna ostaa Yhdysvalloista peruskorjattuja Stinger-olkapää- ohjuksia. Tarkoituksena oli ostaa uusia laitteita, mutta myyjä tarjosi ohjuksia, jotka oli peruskunnostettu vaihtamalla niihin elektroniikka. Aseet ovat käytännössä uuden veroisia. – Käytettyä materiaalia ostamalla voidaan hankkia riittäviä määriä tarvittavaa kalustoa edullisesti. Aika usein käytetty sotamateriaali maksaa kymmenesosan tai vähemmän uuden hinnasta, Juusti sanoo. suihkuharjoituskoneiden kauppa, joka solmittiin Sveitsin kanssa todella nopeasti, Juusti kertoo. Toisaalta järjestelmä saattaa ottaa myös aikansa, sillä viimeisintä suurta kauppaa, Leopard 2A6 panssarivaunujen ostamista Alankomaista hierottiin miltei kaksi vuotta. Logistiikkapäällikkö Halonen kertoo, että nykyaikaisen kaluston varastointi käyttämättömänä on kallista, sillä esimerkiksi sähkölaitteita täytyy siitä huolimatta ylläpitää. – Myyntiehdot ovat sellaiset, että ostaja saa tarkastaa tuotteet ja tehdä arviot. Materiaali kuitenkin myydään sellaisena kuin se on eikä valitusoikeutta enää myöhemmin ole, Halonen toteaa. Usein myös käytettynä hankitulle sotamateriaalille täytyy tehdä kunnostustoimenpiteitä, esimerkiksi radiot täytyy vaihtaa Suomen järjestelmään sopivaksi. Kenraali Lindberg: Materiaalirahoitus on välttämättömyys Mika M. Niskanen Kuva: Aku Siukosaari Kenraali Jarmo Lindbergin ja puolustusministeri Carl Haglundin puheiden lisäksi Maanpuolustuskurssin avajaisten ohjelmaan sisältyi muun muassa Kaartin soittokunnan musiikkiesityksiä sekä kahvitilaisuus. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg painotti maanpuolustuskurssin avajaisten tervehdyksessään materiaalirahoituksen välttämättömyyttä. Merkittävä osa maavoimien kaipaamasta sotamateriaalista joko vanhenee lopullisesti lähivuosina tai sitä ei ole lainkaan. – Nykyresursseilla maavoimien kyky kouluttaa ja toteuttaa uutta konseptiaan on rapautumassa, Lindberg sanoo viitaten maavoimien uuteen taistelutapaan. – Parlamentaarisen selvitysryhmän esittämälle materiaalirahoitukselle on välttämätön ja konkreettinen tarve, hän jatkaa. Lindberg korostaa, että uusi taistelutapa vaatii tiedustelun kehittämistä, toimintavarmoja viestiyhteyksiä, maastokelpoisia kulkuneuvoja ja tulivoimaa. – Tarvitaan paremman läpäisykyvyn panssarintorjunta-aseita, pidemmälle kantavia ampumatarvikkeita, raskaita raketinheittimiä ja kuorma-ammuksia tykistölle, Lindberg sanoo. Hän lisää, että käytössä olevien ampumatarvikkeiden ja muun sotavarustuksen määrän tulee mahdollistaa tehokas koulutus ja harjoittelu. Meri- ja ilmapuolustus luovat myös haasteita Puolustusministeri Carl Haglund oli tilaisuuden avajaispuheessaan samaa mieltä Lindbergin kanssa. Hän tarkensi, että puolustusvoimauudistuksen myötä Suomen puolustus on tällä hetkellä hyvässä kunnossa. – Jotta näin olisi jatkossakin, on meidän kuitenkin lähivuosina panostettava puolustusvoimien materiaaliseen kehittämiseen. Haglundin mukaan 2020-luvun puoliväliin mennessä meripuolustuksen ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskykyjen ylläpito muodostuu myös haasteeksi. – Seuraavan hallituksen ja eduskunnan tehtäviksi jää päättää merivoimien taistelualusten uusimisesta ja käynnistää valmistelut nykyisen Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiseksi, Haglund sanoo. 4 lyhyesti Tasokorotusten kannatus ei heilu Syksyllä raporttinsa jättäneen parlamentaarisen selvitystyöryhmän esitys puolustusmäärärahojen tasokorotuksista kerää edelleen laajaa kannatusta. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vaalipaneelissa puolueet olivat lähes yksimielisiä lisärahoituksen tarpeesta. Vasemmistoliitto ja vihreät suhtautuvat korotuksiin muita varauksellisemmin. – Varusmiespalveluksen kesto ja reservin suuruus ovat sellaisia, joista voisi säästää. Kuitenkin kaluston uusimiseen tarvittava rahamäärä on aivan eri luokkaa, kuin mitä voidaan puolustusvoimista enää säästää, vihreiden Pekka Haavisto sanoi. JMä-L, JIs Varusmiehillä huono kestävyyskunto Ei puolustusliittoa Suomen ja Ruotsin välille Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä käsittelevä raportti ei ehdota maiden välille puolustusliittoa. Puolustusministeri Carl Haglund (r.) korostaa samaa, mutta puolustaa tavoitetta yhteistyön tiivistämisestä. – Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että Suomi ja Ruotsi pyrkivät tiiviimpään yhteistyöhön, Haglund sanoi Tukholmassa raportin julkistamistilaisuudessa 17. helmikuuta. Raportissa ei esitetä maiden eri puolutushaarojen yhdistämistä, mutta esimerkiksi yhteistä merivoimien joukko-osastoa pidetään mahdollisena. RAr Veteraaneja arvostetaan yhä enemmän Urheilukoulussa taivutaan paremmiksi Urhea-akatemia-yhteistyö parantaa urheiluvalmennuksen laatua. Sotilaskoulutus toteutetaan uusilla toimintatavoilla emojoukko-osastoissa. Pauli Loukola Santahaminaan kesällä 2014, virallisesti 1.tammikuuta 2015 alkaen, siirtynyt puolustusvoimien Urheilukoulu on sopeutunut hyvin Kaartin jääkärirykmenttiin. Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Eero Svanberg sanoo, että Urheilukoulun yhteistoiminta Olympiakomitean, lajiliittojen ja seurojen välillä on parantunut selkeästi. Urheiluvalmennus on hänen mukaansa lähtenyt uudessa asennossa jopa ennakkoa paremmin käyntiin, eikä sotilaskoulutuksessakaan ole hävettävää. Valmennuspäällikkö Jari Karinkanta sanoo, että harjoitteluolosuhteet Santahaminassa ovat kohtuulliset. Osa urheilijoiden harjoittelusta järjestetään nyt yhteistyössä pääkaupunkiseudun urheiluakatemian, Urhean kanssa. Aina urheilijat eivät suinkaan harjoittele lajiliittojen tai akatemioiden toimesta. Esimerkiksi Korson Vedon lentopalloilija, aliupseerioppilas Antti Vallin treenaa iltaisin usein oman seuransa mukana, mutta aamutreenit hän vetää lajiliiton kovatasoisen ryhmän kanssa. Urheiluvalmennuspäivinä sotilaskoulutus pidetään yleensä iltapäivisin treenien välissä. Karinkanta sanoo, että fyysisestä rasituksesta palautumisen edistäminen on yksi Urheilukoulun vuoden 2015 päätavoitteista. – Loppukyselyihin vastanneista 70–80 prosenttia kokee, että voima-, kestävyys- ja nopeusominaisuudet joko pysyvät samana tai kehittyvät. Lopuilla on heikentynyt, ja yleensä syynä on silloin loukkaantuminen, Karinkanta kertoo. Sotilaskoulutuksen sisältö on normaali Lentopalloilija Vallin sanoo, että urheilijat ovat lukeneet kasarmilla sanomalehdistä artikkeleita, joissa urheilijoiden palvelusta pidetään muita helpompana. Aliupseerioppilas Tuomas Aho valmistautuu sotilaskoulutuksen ohella salibandyn pudotuspeleihin seuransa KooVeen kanssa. – Ollaanhan me täällä vähemmän paikalla kuin monet muut, mutta ei se helppoa ole urheilla huipulla ja käydä inttiä samaan aikaan, Vallin muistuttaa. Tänä vuonna Urheilukoulussa teemana on sotilaskoulutuksen kehittäminen ja toteuttaminen uusilla toimintatavoilla yhteistoiminnassa emojoukko-osastojen – etelässä Kaartin jääkärirykmentin ja pohjoisessa Kainuun prikaatin – kanssa. Svanberg kummastelee keskustelua urheilijoiden sotilaskoulutuksesta. – Miksi meidän osaltamme nostetaan aina esille dilemma, että jotain tehdään joko nopeammin tai jätetään pois? Toimimme niiden normien ja ohjeiden mukaan, mitä määrätään esimerkiksi tiedustelukoulutuksesta. Rytmitys on vain erilainen, koska mahdollistamme myös varusmiesten valmentautumisen huippu-urheilun vaatimalla tavalla. Sisältönä koulutus ei poik- kea merkittävästi, jos verrataan muiden toteuttamaan varusmieskoulutukseen. Urheilijoita kohtaan oli ennakkoluuloja Pauli Loukola Vuonna 1979 Lahteen perustettu puolustusvoimien Urheilukoulu muutti puolustusvoimauudistuksen seurauksena Helsinkiin. Suuri osa Urheilukoulun lumilajien yksilöurheilijoista palvelee Kainuun prikaatissa, koska siellä heille on tarjottu hyvät olosuhteet talviurheiluun. Huippu-urheilijoille on tarjottu laadukasta lajivalmennusta varusmiespalveluksen ohella jo vuodes- ta 1964 lähtien. Silloin Santahaminaan perustettiin urheilukomppania. Ensimmäisen saapumiserän varusmies, jalkapalloilija Matti Pitko muisteli syksyllä Ruotuväelle, miten urheilijoita kohtaan oli ennakkoluuloja ja heitä pidettiin laiskoina. Kuitenkin arvostus nousi, kun varusmiehet huomasivat urheilijoiden olevan hyviä sotilaita. Yksi yhdistävä tekijä puolustusvoimien urheilijoiden valmentamisessa historian aikana on ollut testaus- ja tutkimustoiminta. Pitko kertoo, että heidät punnittiin ja pulssit mitattiin joka aamu. – Kaikille pojille tehdään muun muassa lihastasapainokartoitus ensimmäisen kuukauden aikana. Fyssari antaa ohjeet ongelma-alueista ja aika aktiivisesti pojat haluavatkin tietoa, koska he haluavat huolehtia itsestään loukkaantumisten estämiseksi, Urheilukoulun valmennuspäällikkö Jari Karinkanta kertoo. Jääkärit puolustivat demokratiaa Mikko Ilkko Ensimmäisten suomalaisten vapaaehtoisten saapumisesta jääkärikoulutukseen tuli viime viikolla kuluneeksi sata vuotta. Juhlallisuuksia vietettiin Saksan Hohenlockstedtissä, jääkärien koulutuspaikassa. Suomesta juhliin osallistui noin 120 hengen osasto puolustusvoimista ja noin 180 reserviläistä ja jääkäreiden perinteistä kiinnostunutta henkilöä. Puolustusvoimat, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ja Hohenlockstedtin kunta järjestivät tapahtumia. Pienelle noin 6000 asukkaan kunnalle vuosittainen ”Finnentag” on suuri voimanosoitus, johon osallistuvat myös monet vapaaehtoiset. Pääjuhlassa puhunut eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että jääkärien vaikutus Suomen demokraattisen hallitusmuodon puolustamiseen on jäänyt heidän sotilaallisten meriittiensä varjoon. – Vuoden 1918 vapaussodassa laillisen hallituksen joukkojen voitto mahdollisti Suomen kansanvaltaisen valtiomuodon. Punaisten voitto olisi merkinnyt Suomen liittämistä Neuvostoliittoon, Niinistö selvitti Testamentti sopii nykynuorillekin Seppeleenlaskutilaisuus jääkäreiden muistomerkille oli arvokas tilaisuus. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg laski seppeleen yhdessä maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Seppo Toivosen kanssa. Lindberg kertoi puheessaan jääkärivääpeli Juho Mattilan tarinan tyypillisenä esimerkkinä jääkäristä ja muistutti jääkärien testamentista. 40 vuotta sitten tuolloin vielä hengissä olevat jääkärit halusivat jättää perinnökseen nuorisolle sen mitä pitävät arvoikkaimpana: luottamuk- Kuva: Mikko Hassinen/Combat Camera Taloustutkimuksen tutkimuksen mukaan 85 prosenttia suomalaisista sanoo arvostavansa erittäin paljon vuosien 1939–45 sodan kokeneita veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Melko paljon sotia kokenutta sukupolvea arvostaa 12 prosenttia. Ei kovin paljon -arvostavien määräksi jää kaksi prosenttia. Erittäin paljon arvostavien osa on kasvanut neljällä prosenttiyksiköllä viisi vuotta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. – Tuskin on toista asiaa kuin sotaveteraanit, mikä yhdistää kansaa samalla tavalla, Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä sanoo. PLo ruotuväki 5/2015 Kuva: Tommi Selander Pääesikunnan tuoreiden tilastojen mukaan viime vuonna palveluksensa aloittaneet varusmiehet juoksivat 12 minuutissa keskimäärin 2 433 metriä. Tätä heikommin on juostu vain vuonna 2004, jolloin Cooper-testin keskiarvo oli 2 430 metriä. – Huonojen juoksutulosten määrä on lisääntynyt. Mutta täytyy muistaa, että palveluksen aikana tulokset paranevat, puolustuvoimien liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jarmo Viskari kertoo. Hän arvioi, että varusmiesten kestävyyskunnon heikentyminen johtuu muun muassa hyötyliikunnan vähenemisestä. Yhä enemmän aikaa kuluu vaikkapa tietokoneen ääressä. AJu uutiset Muistojen marssissa suomalaisten varusmiesten esittämät ensimmäiset vapaaehtoiset ilmoittautuivat jääkärikoulutukseen siitä vastanneelle Maximilian Bayerille. sen Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana valtiona, horjumattoman uskon tämän asian oikeutukseen ja sen voittoon silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta ja tahdon ja uskalluksen taistella kaikissa tilanteissa näiden päämäärien puolesta. Muistojen marssissa elettiin uudelleen 19 ensimmäisen suomalaisen vapaaehtoisen saapuminen jääkärikoulutukseen. Jääkäreitä esittivät suomalaiset varusmiehet, jotka olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin sekalaisiin varusteisiin. Juhlavieraat marssivat heidän perässään kylän halki. Juhlatapahtumiin kuului myös suuri suomalais-saksalainen juhlaseminaari, jossa esitelmöi molempien maiden asiantuntijat. – Seminaarissa tuli hyvin esille saksalainen näkemys jääkärien roolista Suomen itsenäisyyskehityksessä, seminaarin järjestäjä, kenraalimajuri evp Jukka Pennanen sanoo. 5 uutiset ruotuväki 5/2015 Yleinen asevelvollisuus sai vahvan kannatuksen puolelleen tähtäimessä Jukka Isomaa Mika M. Niskanen Yleinen asevelvollisuus on kulmakivi Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki puolueet näkivät Puolustusvoimat noudattaa jätteiden lajittelussa puolustushallinnon ympäristöpäämäriä sekä jätelakia ja kunnallisia jätehuoltomääräyksiä. Perusyksiköissä jätteiden lajittelu on usein haastavaa. Puolustushallinnon rakennuslaitoksen jätehuoltoasiantuntija Nina Kokko vastaa, miten intissä tulee lajitella. Kuva: Jukka Isomaa Yleinen asevelvollisuus tulee jatkossakin säilymään keskeisenä ratkaisuna Suomen puolustuksen järjestämisessä. Näin linjasivat eri puolueiden edustajat puolustuspolitiikkaa käsittelevässä paneelikeskustelussa Kansallismuseolla. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan järjestämään keskustelutilaisuuteen oli kutsuttu edustajat kaikista hallituspuolueista. Puheenvuoroissaan panelistit ottivat kantaa helmikuun alussa valmistuneeseen ulkoministeriön selontekoon Suomen puolustuksen nykytilanteesta. Selonteon keskeiset kysymykset käsittelivät Suomen suhdetta Euroopan unioniin sekä Ruotsin kanssa tehtävää puolustusyhteistyötä. Kaikki puolueet olivat mietinnön kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen kuuluminen EU:hun on tuonut Suomen osaksi länttä, ja siihen EU:n lisäävän Suomen valtiollista turvallisuutta. Puolueet olivat myös yksimielisiä siitä, että Suomen puolustusratkaisun tulee jatkossakin perustua ajatukseen koko valtiollisen alueen – ei pelkästään tiiviiden asukaskeskittymien – puolustamisesta. Miten intissä kuuluu lajitella? Paneelissa vasemmalta oikealle: Carl Haglund (rkp), Annika Lapintie (vas), Jussi Niinistö (ps), Alexander Stubb (kok), Erkki Tuomioja (sd), Seppo Kääriäinen (kesk), Pekka Haavisto (vihr) sekä Sari Palm (kd). myös, että yleinen asevelvollisuus muodostaa Suomen puolustuksen keskeisen kulmakiven. Vasemmistoliiton Annika Lapintie oli valmis esittämään mahdollisuutta 165 vuorokauden asepalveluksen lyhentämisestä neljän kuukauden mittaiseksi. Lapintie perusteli lyhennetyn palveluksen etuja muun muassa säästöillä puolustuskuluissa. Ehdotus ei kuitenkaan saanut vastakaikua muilta puolueilta. Puolustusyhteistyökeskustelut Ruotsin kanssa nähtiin valtaosin positiivisena signaalina, joskin huomautettiin että eri yhteistyömuodoista sopiminen on edelleen varsin kesken. Tiedusteltaessa tulevaisuuden Suomen turvallisuusskenaariota kaikki puolueet pitivät Suomen joutumista sotilaallista konfliktin osapuoleksi hyvin epätodennäköisenä. Useat ehdokkaat nostivat kuitenkin esiin huolen yhteiskunnan epätasa-arvoistumisesta. Ulkoa päin tulevien uhkien lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös kansallisen yhtenäisyyden säilyttämiseen ja sosiaalisten epäkohtien torjumiseen. – On tärkeää, että meillä on toimiva ja tasa-arvoinen yhteiskunta ja että olemme yhteisöllisiä, ulkoministeri Erkki Tuomioja tiivisti. Santahamina-talo otettiin käyttöön Aappo Jutila Kuva: Aappo Jutila Pitkään suunniteltu Santahaminatalo avattiin Helsingissä maanantaina 23. helmikuuta. Rakennus on yksi suurimmista puolustusvoimauudistukseen liittyvistä rakennushankkeista. Sen kustannukset olivat noin 13,6 miljoonaa euroa. Santahamina-taloon siirtyvät Puolustusvoimien kansainvälinen keskus, Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitos sekä aiemmin Kruununhaassa toiminut sotatieteellinen kirjasto. Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kontra-amiraali Veijo Taipalus painotti avajaispuheenvuorossaan uuden rakennuksen merkitystä. Santahamina-talon myötä Maanpuolustuskorkeakoulun toiminta keskittyy fyysisesti Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg avasi Santahamina-talon maanantaina 23. helmikuuta. Rakennuksessa toimii muun muassa MPKK:n sotatekniikan laitos ja Puolustusvoimien kansainvälinen keskus. yhteen paikaan. Ainoastaan Sotamuseo ja maanpuolustuskurssit toimivat Santahaminan ulkopuolella. – Nyt saavutettava yhtenäinen kampus täällä Santahaminan saarella on ollut tavoitteena jo lähes neljännesvuosisadan ajan, Taipalus totesi puheessaan. Monitoimitalossa on toimistoja, luokkahuoneita sekä kokoustiloja. Arkkitehtuuriltaan modernin yksinkertaisesta rakennuksesta löytyy myös auditorio, kuntosali, sotilaskotikahvila Korvike sekä majoitustiloja esimerkiksi Kansainvälisen keskuksen kurssivieraille. Maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteellinen kirjasto on avoin sekä puolustusvoimien tutkijoille että siviileille, vaikka rakennus sijaitseekin sotilasalueella. Hallintojohtaja, eversti Harri Niskanen kertoo, että tarkoituksena on kehittää joustava tapa palvella myös siviilitutkijoita tietynlaisen lupaanomuksen kautta. Salibandykiertue supistui puolikkaaseen Mika M. Niskanen Salibandyliiton ja puolustusvoimien yhteisvoimin järjestämä varuskuntakiertue supistui tänä vuonna kahteen tapahtumaan viime vuoden neljästä. Kiertue järjestettiin Panssariprikaatissa Parolassa ja Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Puolustusvoimien pääesikunnan liikuntasuunnittelija Kai Pihlaisen mukaan yhtenä syynä supis- tumiselle on organisaatiouudistusten aiheuttamat kiireet, joiden takia joukko-osastot ovat suunnitelleet ohjelmansa hyvin etupainotteisesti, eikä kiertueelle ole löytynyt tilaa. – Kiertueesta aikaisemmin saatu palaute on ollut positiivista. Ikävä, ettei tapahtumia ole voitu järjestää useampaa, Pihlainen sanoo. Joukko-osastoja tiedotettiin mahdollisuudesta osallistua kiertueeseen jo vuosi sitten. Viime marraskuussa asiasta tiedotettiin vielä laajasti, mutta tuolloin joukko-osastojen ohjelmat oli jo lyöty lukkoon. Tarkkuutta ja kovuutta mitattiin Tämän vuoden kahteen kiertuepäivään lukeutui pelaamista ulkokentillä, tarkkuus- ja kovuuslyöntikilpailut sekä tietovisa. – Tarkoituksena on tuoda varusmiesten arkeen liikunnallista oh- jelmaa ja vaihtelua, sanoo Salibandyliiton Janne Bruun. Puolustusvoimien ja Salibandyliiton kahden vuoden sopimus päättyy tänä keväänä. Sopimuksessa on kuitenkin vuoden optio, jota Pihlaisen mukaan harkitaan maaliskuussa. – Olemme valmistelleet tilanteen siten, että sopimuksen jatkuessa on ensi vuonna paremmat mahdollisuudet järjestää suurempi kiertue, Pihlainen sanoo. Miten perusyksiköissä voi lajitella? – Nykyään kasarmeilla ja varuskunnissa on mahdollista lajitella kaikki ne jätejakeet, jotka jätehuoltomääräyksissä mainitaan. Yleensä varuskuntien kasarmilajittelu on keskittynyt kuitenkin muutamaan jätejakeeseen: sekajäte, energiajäte, keräyspaperi, pahvi, kartonki ja palautuspullot. Myös biojätettä on muutamalla kasarmilla mahdollista lajitella. Pitäisikö lajittelua tehdä leireillä? – Ilman muuta! Lajittelua tu- lee suorittaa mahdollisuuksien mukaan kaikissa olosuhteissa. Harjoituksissa lajittelun merkitys korostuu, sillä jatkohyödyntämisen kannalta jätteet tulee lajitella suoraan maastossa. Valtaosa harjoituksissa syntyvästä sekajätteestä olisi hyödynnettävissä materiaalina tai energiana. Maastossa jätteestä tulisi lajitella vähintään biojäte, pahvi ja pienmetalli erikseen. Onko lajittelua koskeviin ohjeisiin tekeillä muutoksia? – Varsinaisesti lajittelusääntöihin tai ohjeisiin ei ole tulossa erityisiä muutoksia. Tärkeintä on tehdä jätelajittelusta arkirutiini, joka johtaa oikein lajiteltuihin jätteisiin kuin itsestään. Sen sijaan muutoksia on tulossa siihen, miten pystytään lisäämään koulutusta lajittelusta varusmiehille. Toimiva jätehuolto ei ole ainoastaan vihreä teko ympäristölle; tehokas lajittelu tuo myös säästöjä jätehuollon kustannuksiin sekä parantaa sisäilman tasoa ja yleistä viihtyvyyttä kasarmeilla. uutisia muualta Venäläiset varusmiehet ovat kannelleet oloistaan Ihmisoikeusjärjestöt ovat saaneet viime viikkoina kymmeniä kanteluita venäläisiltä varusmiehiltä, kertoo Turun Sanomien siteeraama uutistoimisto AP. Varusmiehet ovat huolissaan siitä, että heitä on aseistettu raskaasti tai huijattu liittymään ammattisotilaiksi. Sen jälkeen varusmiehiä on viety sotaharjoituksiin eteläiselle Venäjälle Rostovin alueelle lähelle Ukrainan rajaa. Näissä harjoituksissa on raportoitu kuolleen kymmeniä sotilaita kesästä lähtien. Vain sopimussotilaat voivat lähteä taisteluihin Venäjän ulkopuolelle. Varusmiesten vanhemmat kuitenkin pelkäävät, että heidän lapsiaan saatetaan lähettää sotimaan Itä-Ukrainaan. Useat sotilaat väittävät, että näin jo tapahtunut. Venäjän puolustusministeriö ei vastannut AP:n haastattelupyyntöihin. Venäjä on toistuvasti kieltänyt lähettäneensä sotilaitaan separatistien tueksi Itä-Ukrainaan. Turun Sanomat 22.2. Patria voi lähteä mukaan miljardien panssarikisaan Taloussanomien mukaan puolustusvälineyhtiö Patria harkitsee lähtevänsä mukaan merkittävään tarjouskilpailuun Australian maavoimien uudistamisesta. Land 400 -hankkeeseen kuuluu muun muassa 225 panssaroitua pyöräajoneuvoa, millaisia Patria valmistaa. Tiedotusvälineissä on arvioitu, että koko uudistuksen arvo voisi nousta kymmeneen miljardiin Australian dollariin (noin 6,8 miljardiin euroon). Panssariajoneuvot olisivat osa hanketta. Australian puolustusvoimat julkisti viime viikon lopulla vaatimukset, joita tarjouksilta odotetaan. Patrian Land-liiketoiminnan myyntija markkinointijohtaja Markku Bollmann kertoo, että Patria tutustuu parhaillaan vaatimuksiin. – Aikomuksenamme on jatkaa. Alustavasti arvioiden meillä on paras tarjonta esitettyihin vaatimuksiin, Bollmann sanoo. Taloussanomat 24.2. Tekniikkaongelmat vaivaavat armeijaa Helsingin Sanomien mukaan puolustusvoimille on kasautunut poikkeuksellisen paljon teknisiä kalusto-ongelmia. Vaikeudet vaivaavat pahiten Rauma-luokan ohjusveneitä, Katanpää-luokan miinantorjunta-aluksia ja maavoimien NH90-helikoptereita. Niiden ostoihin ja korjauksiin Puolustusvoimat on sijoittanut viime vuosina yhteensä yli 670 miljoonaa euroa. Turun Sanomat kertoi aiemmin, että kaikki Rauma-luokan ohjusveneet on asetettu käyttökieltoon. Syynä ovat kolmen aluksen runkorakenteista löytyneet rasitusmurtumat. – Emme tiedä, mistä väsymismurtumissa on kyse. Sitä täytyy tutkia, kertoi Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Olavi Jantunen. Rauma-luokan veneiden käyttökielto jatkuu vähintään kuukausia. Helsingin Sanomat 19.2. Toimittanut Mika M. Niskanen 6 maailmalla lyhyesti ruotuväki 5/2015 Toimittajat sodankäynnin kohteina Yhdysvallat pelkää pommilennokkeja Yhdysvaltain puolustusministeriö pelkää, että terroristit alkavat käyttää harrastelijalennokkeja kantamaan pommeja. Kauko-ohjattavat kaupalliset harrastelijalennokit eli nelikopterit ovat helposti saatavilla. Iltalehden tietojen mukaan Pentagonissa on esitelty lentäviksi pommeiksi muutettuja lennokkeja. Tammikuun lopulla pieni kopteri putosi Valkoisen talon pihalle, Yhdysvalloissa. Tapaus ei kuitenkaan aiheuttanut vaaratilannetta. Lennokkeja on mahdollista varustaa pommien lisäksi myös tuliaseilla. Edullisia ja pieniä lennokkeja on haastava torjua. (Iltalehti 10.2.) AJu Paluu Keski-Afrikan tasavallasta RAr Sukellusvenekaupat lipuivat Saabin ulottumattomiin Sotilaat suojaavat nähtävyyksiä Isisiltä ”Mestattu toimittaja on viesti” Pitkän linjan ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen näkee, että sotien raaistuessa myös asenteet toimittajia kohtaan ovat muuttu- AFP:n toimittaja Sammy Ketz ja syyrialainen sotilas juoksee ohi tarkka-ampujan tulittaessa. neet kyynisemmiksi. – Ennen journalistit nähtiin hyödyllisinä sanansaattajina, joita jopa kunnioitettiin, jotta viesti saatiin eteenpäin. Nyt ollaan toisessa ääripäässä, jossa mestattu toimittaja on viesti, Virtanen arvioi. Virtasen mukaan käänteentekevä konflikti oli 1975–1990 raivonnut Libanonin sisällissota. Yli 200 000 kuolonuhria vaatinut sota tuli Tuomas Mustikaisen mukaan kaoottisista tilanteista selvitään hyvän tiimin ja ammattitaitoisen paikalliskontaktin tuella. tunnetuksi paitsi Israelin tuhoisista pommituksista ja Hizbollah-liikkeen synnystä, myös ulkomaisten toimittajien kaappaamisista. Bosnian sodassa tilanne paheni entisestään. Toimittajista tuli kasvavissa määrin maalitauluja. – Sotarikoksista suurimman vastuun kantaneet puolisotilaalliset serbijoukot havaitsivat pian, ettei kansainvälisestä mediasta ollut heille hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Kehitys on kulkenut synkkään suuntaan myös viime vuosien sodissa. Syyrian sisällissodassa on kuollut poikkeuksellisen paljon toimittajia. Juha Rekola kuitenkin huomauttaa, että Foleyn ja Sotloffin kaltaiset julkiset mestaukset ovat vielä erityistapauksia. – Suurin osa alueella tapetuista toimittajista on paikallisia, ja motiivina on useimmiten julkisuuden välttäminen eikä saavuttaminen. on raportoinut Lähi-idästä useita kertoja ja kirjoittanut palestiinalaisalueiden konfliktia käsittelevän kirjan Kielletty kansa. Viimeksi hän uutisoi Turun Sanomille ja sen yhteistyölehdille kesällä käydystä Gazan sodasta. Hänen mukaansa tärkeitä turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat alueen tuntemus ja paikallinen kontakti, eli fixeri. Fixeri toimii tulkkina, järjestää haastatteluja ja vastaa osaltaan turvallisuudesta. Hyvä fixeri mahdollisti myös Mustikaisen toiminnan Gazan vaarallisessa tilanteessa. – Kaikki toimi todella hyvin. Vaikka tilanne oli kaoottinen, kaikki oli niin hyvin järjestetty, että itselleni omaankin toimintaan tuli varma olo. Turvallisuutta ei kuitenkaan koskaan voi taata. – Kyse on riskien minimoimisesta. Koskaan ei voi sanoa, etteikö jotain kävisi. Paikallistuntemus on avainasemassa Vaikutukset näkyvät ulkomaanuutisoinnissa Toimittaja Tuomas Mustikainen Työnantajalla on vastuu siitä, että toimittajalla on valmiudet työskennellä vaativissa olosuhteissa. Osa lehtitaloista järjestää ulkomaille lähettämilleen toimittajille koulutusta kriisialueilla toimimisesta. Sotatoimialueille lähtevien journalistien kalliit vakuutuksetkin ovat työnantajan vastuulla. Ongelma on, että lehtitalojen leikatessa ulkomaantoimituksiaan yhä suurempi osa kriisialueiden toimittajista on freelancereita, joilla ei ole suoraa työsopimusta minkään yksittäisen lehden kanssa. Heillä ei pääsääntöisesti ole varaa myöskään kalliisiin koulutuksiin ja vakuutusmaksuihin. Tilanne on johtanut siihen, että uutisointi kriisialueilta on vähentynyt niin vakituisten toimittajien kuin freelancereidenkin osalta. Juha Rekola painottaakin, että toimittajien työn muuttuminen vaaralliseksi ei vahingoita pelkästään ammattikuntaa. – Mitä me tietäisimme Ukrainasta, jos toimittajien sijaan joutuisimme luottamaan Moskovan tai Kiovan näkemyksiin? Etelä-Sudanissa vapautettiin tuhansia lapsisotilaita Suuresta vapautusoperaatiosta huolimatta Unicef arvioi lapsisotilaiden lukumääräksi noin 250 000. Rasmus Arikka Lasten oikeuksia puolustava Unicef on neuvotellut vapaaksi noin 3 000 lapsisotilasta Etelä-Sudanissa. 9–17-vuotiaista lapsista 280 on vapautettu tammikuussa ja iso osa helmikuussa. Unicefin tuella neuvotteluihin osallistuivat Etelä-Sudanin hallitus, asevoimat ja kapinallisosasto. Etelä-Sudanissa lapset oli värvännyt kapinallisryhmä Etelä-Sudanin demokratialiikkeen Kobranimellä tunnettu osasto. – Aseellisessa ryhmässä toimimisen seuraukset näkyvät lapsissa. Osa heistä on vetäytyneitä, osa käyttäytyy aggressiivisesti ja väki- valtaisesti, Unicefin Etelä-Sudanin toimiston johtaja Jonathan Veitch kertoo järjestön tiedotteessa. Yhdistyneiden kansakuntien määritelmän mukaan lapsisotilas on alle 18-vuotias, joka on liittynyt vapaaehtoisesti tai pakotettuna aseellisiin joukkoihin tai valtioiden virallisiin asevoimiin. Kaikki lapsisotilaat eivät kanna asetta, vaan heitä käytetään muun muuassa viestinviejinä ja huoltotehtävissä. flikteihin. Etelä-Sudania ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki maat ovat ratifioineet sopimuksen. – YK:n tavoite on, että lapsisotilaiden käyttö kansallisissa asevoimissa loppuisi vuonna 2016. Vaikka siihen ei päästä, pyrkimykset voimistuvat kun tehdään tiukkoja tavotteita, Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki arvioi. Unicefin mukaan lapsisotilaita on noin 250 000 yli 20 maassa. Tavoitteena on vapauttaa lapsisotilaat YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa aikuisia suojelemaan lapsia joutumasta aseellisiin kon- Viime vuonna Etelä-Sudanissa palveli arvioiden mukaan 12 000 lasta, joista suurin osa oli poikia. Kuva: UNICEF/NYHQ2015-0201/Rich Italia on määrännyt 4 800 sotilasta suojaamaan maan merkittävimpiä nähtävyyksiä Isisin terrori-iskujen varalta. Isis on uhannut iskeä muun muassa Vatikaaniin sekä Rooman Colosseumille. Italian puolustusministerin Roberta Pinottin mielestä uhka on todellinen. Isis on kasvattanut vaikutusvaltaansa Libyassa, joka sijaitee vain muutaman sadan kilometrin päässä Italialle kuuluvasta Lampedusan saaresta. Isis-taistelijoiden pelätään pystyvän soluttautumaan Lampedusalle lähes päivittäin saapuvien pakolaisten joukossa. (Yle 24.2.) MNi Kriisialueilta raportoivien toimittajien työ on 2000-luvulla vaarallisempaa kuin pitkiin aikoihin. Yhdysvaltalaisten James Foleyn ja Steven Sotloffin teloitukset terroristijärjestö Isisin toimesta ovat saaneet poikkeuksellisen paljon julkisuutta, mutta maailman kriisipesäkkeissä toimittajien murhaaminen on yhä yleisempää. CPJ:n (Committee to Protect Journalists) mukaan pelkästään vuonna 2014 toimittajia tapettiin tarkoituksellisesti 61. Erityisen vaarallisia maita ovat sotaisat kehitysmaat, kuten Syyria, Irak ja Afganistan. Journalistiliiton asiamies Juha Rekolan mukaan tilanne on pahentunut viimeisen 10–15 vuoden aikana. Karua kehitystä on edesauttanut se, että murhat jäävät pääsääntöisesti selvittämättä. Yli 80 prosenttia toimittajien tappajista ei koskaan päädy oikeuden eteen. – Toimittajia tapetaan, koska se on mahdollista. Rankaisemattomuuden kulttuuri on levinnyt laajalle, Rekola arvioi. Rankaisemattomuuden näkökulmasta synkimmät tilastot ovat Irakissa. Maassa kymmenen vuoden aikana tehdystä sadasta toimittajan murhasta ainuttakaan ei ole selvitetty. Kuva: Tuomas Mustikaisen albumi Australian laivasto etsii korvaajaa kuudelle Collins-luokan sukellusveneelleen. Ruotsalainen Saab Kockmus tarjosi kilpaan A26-malliaan, jota suunniteltiin myös Ruotsin uudeksi sukellusvenetyypiksi. Australiassa Saabin pudotti kilvasta pääministeri Tony Abbott, jonka mukaan ruotsalaisilla ei ole ajanmukaista kokemusta sukellusveneen rakentamisesta. Kilvassa noin 34 miljardin euron urakasta on mukana enää kaksi valmistajaa. Japanilaista Mitshubishin ja Kawasakin yhteenliittymää povataan tarjouskilpailun voittajaksi ohi saksalaisen ThyssenKrupp Marine Systemsin. (AFP 20.2.) JMä-L Hannes Mattila Kuva: Lehtikuva/AFP Suomalaiset rauhanturvaajat päättivät tehtävänsä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa helmikuussa. Joukot kotiutuvat pääosin viikoilla 10 ja 11. EUFOR RCA -operaation valtuutus lakkaa 15. maaliskuuta, jolloin myös suomalaisten osallistuminen virallisesti päättyy. Suomalaisia rauhanturvaajia on ollut Keski-Afrikan tasavallassa viime toukokuusta asti. He ovat toimineet linkkeinä paikallisten ihmisten tarpeiden, alueen viranomaisten ja avustusjärjestöjen välillä. Työ on ollut pääasiassa erilaisten projektien koordinointia ja siviilitoimijoiden suojaamista. (Yle Uutiset 18.2.) Toimittajat ja valokuvaajat joutuvat yhä useammin väkivallan kohteiksi maailman kriisialueilla. Suurin osa tapetuista journalisteista on paikallisia tutkivia toimittajia. 7 reportaasi ruotuväki 5/2015 Kuvat: Aku Siukosaari Ryhmän ensimmäinen pitää rynnäkkökivääriä ylävalmiudessa, kun sotilaspoliisit liikkuvat kohti metron ovea. Rynnäkkökiväärin kanssa toimiminen metron kaltaisissa ahtaissa tiloissa on haastavaa aseen pituuden takia. Sotilaspoliisit ottivat metron haltuun Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppania harjoitteli metrossa ja asematunnelissa. Koulutukset olivat osa nelipäiväistä taisteluharjoitusta. Mika M. Niskanen Liikahtamatta. Metro seisoo Helsingin autiolla päärautatieasemalla. Rauhallisesti. Ryhmänjohtaja, alikersantti Savelij Kemppi puristaa edessä seisovan olkapäätä. Päättäväisesti. Sotilaspoliisien muoto lähtee liikkeelle. Askelten kaiku rytmittää liikettä, ja kelmeä valo luo varjoja väsyneille kasvoille. Kemppi luottaa, että hänen miehensä tietävät miten toimia. Tehtävänä on ottaa metrossa kiinni vaarallisesti käyttäytyvä henkilö. Samaan aikaan alikersantti Antti Vuori istuu sisällä. Hän on levittänyt kätensä metron penkin selkänojille ja yrittää vaikuttaa vaarattomalta. Ympärillä on kymmeniä muitakin, mutta useimmat heistä pysyisivät rauhallisina. Ainoastaan Vuori ja muutama muu käyttäytyisivät agressiivisesti. Vuoren yllä on musta hupputakki ja kypärä. Käsissä nyrkkeilyhanskat. Hän on valmiina. Harjaantuminen haastavissa kohteissa Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppania harjoitteli helmikuun puolivälissä Helsingin päärautatieaseman metrossa ja asematunnelissa. Koulutukset olivat osa nelipäiväistä K1T:ä, joka on sotilaspoliisien J2-kauden taisteluharjoitus. Metrossa ja asematunnelissa varusmiesten tehtävänä oli vaarallisten henkilöiden ottaminen kiinni. Varusmiehet toimivat lisäksi toistensa maalimiehinä. Harjoitus järjestettiin keskellä yötä, jolloin päärautatieasema oli tyhjä ja eristetty. – Koulutusta oleellisempaa tässä on paikka. Metro on ahdas, ja siellä on paljon ihmisiä, sanoo harjoituksen johtaja, kapteeni Kari Salo. Rautatieaseman lisäksi nelipäiväisessä harjoituksessa liikuttiin Helsingin Ilmalassa ja Tuusulan Pirunkorvessa. Kaartin pataljoonan komentajan, everstiluutnantti Ari Lehmuslehden mukaan harjoituksen tavoitteena oli harjaantua kiinniottoja taistelutehtävissä pääkaupunkiseudun haastavissa kohteissa. – Pääkaupunkiseudun joukon kuuluu harjoitella seudun erityisoloissa, Lehmuslehti kuvailee. lennähtää päästä, ja hän irroittaa otteensa. Samalla kädet lukitaan sivuille. Kemppiä hengästyttää. Hän raahaa mustapaitaista miestä ulos ja käskyttää tätä menemään maahan. Mies ei tottele; he pakottavat tämän maahan mahalleen. – Poikki! kuuluu huuto läheltä. Kemppi irrottaa otteensa ja nousee ylös. Vuori käännähtää ympäri kasvot hymystä loistaen. Koulutus toteutetaan miehistön joukkokoulutuskaudella. Lehmuslehden mukaan harjoitus on järkevää toteuttaa vasta palveluksen lopulla, kun perusasiat on hiottu kuntoon Santahaminassa. ”Sotilaspoliisi, liikkumatta.” K1T-taisteluharjoitus mukaan luettuna sotilaspoliiseille järjestetään Santahaminan ulkopuolella vastaavia taisteluharjoituksia noin viisi kertaa. Salon mukaan vastaavia koulutuksia voisi olla enemmän, mutta määrä on kuitenkin riittävä. – Kysymys on, että antaisivatko useammat harjoitukset enää uutta oppia. Pitäisi olla esimerkiksi uusia elementtejä, jotta koulutus palvelisi tarkoitustaan, Salo sanoo. soo eteenpäin. Maisemat vilahtelevat sumeasti ikkunoissa molemmin puolin. Hän on ollut hereillä lähes vuorokauden. Kokemus oli kuitenkin valvomisen arvoinen. – Kun peruskoulutuskaudella saavuimme sotilaspoliisikomppaniaan, näimme seinällä kuvan metron valtaamisesta. Niistä päivistä lähtien olemme odottaneet tätä, Kemppi sanoo. Vuoren mukaan nelipäiväinen harjoitus ja etenkin koulutus metrossa olivat antoisia. Hän korostaa, että he pääsivät harjoittelemaan sodan-ajan tehtävilleen todenmukaisissa paikoissa. – Näitä pitäisi vaan olla enemmän, Vuori pohtii. Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppanian miehistö pääsee harjoittelemaan metrossa palveluksensa aikana vaihtelevasti yhden tai kaksi kertaa. Hän korostaa, että opittujen asioiden soveltaminen varuskunnan ulkopuolella antaa kokemusta toiminnasta mahdollisessa sodanajan ympäristössä. – Ehkä tämä on myös motivaatiotekijä – tämä on harjoitus, joka muistetaan reservissä monesta näkökulmasta, Lehmuslehti sanoo. Alikersantti Savelij Kemppi kertoo, että harjoitus metrossa sijoittuu palvelusajan kokemuksien top 3-listalle. Sotilaspoliiseille opetetaan varusmiespalveluksen aikana voimankäyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa valmiutta viedä vaarallinen henkilö maahan. Mieleenpainuva harjoitus Ulkona Jono puolustusvoimien autoja kiitää pimeydessä. Katulamppujen oranssi hehku valaisee tietä. Kemppi istuu etupenkillä ja kat- Sisällä – Sotilaspoliisi, liikkumatta! Laittakaa kädet näkyville! Kädet näkyville! kajahtaa huuto. Juuri metroon astunut Kemppi tarttuu siviiliä käsivarresta. Hän komentaa tätä siirtymään syrjään. Mies tottelee. Yhtäkkiä silmäkulmassa välähtää – kaksi sotilaspoliisia on jäämässä painissa alakynteen. Kemppi lähtee vaistomaisesti liikkeelle; hän ei jättäisi miehiään yksin. Vuori on napannut kaksi sotilaspoliisia karhumaiseen halaukseen. Hän nojaa taaksepäin miehet kainaloissaan horjuttaakseen heidän tasapainoaan. Kuin tyhjästä kimppuun käy kolmas sotilaspoliisi. Vuoren kypärä 8 TOISENLAINEN SANKARITARINA Gustav Hultqvistin valokuva hänen siskonsa kotona on yksi harvoista säilyneistä. TOISENLAINEN sankaritarina Sotamies Gustav Hultqvist oli yksi 9 300 ruotsalaisesta vapaaehtoisesta, jotka taistelivat Suomen rintamilla toisen maailmansodan aikana. Sodassa Hultqvist katosi, ja hänen kohtalonsa oli epäselvä 70 vuotta. Kaipaamaan jääneille sukulaisille tilanne ei ollut helppo, sillä varsinkin jatkosodassa taistelleita arvosteltiin myöhemmin Saksan ihannoinnista. TEKSTI JOEL KONTIAINEN TAITTO EETU LEHMUSVAARA VALOKUVAT AKU SIUKOSAARI K UN GUSTAV, tai Lennart, kuten häntä perhepiirissä kutsuttiin, siunattiin joulukuussa kotimatkalleen Helsingin Meilahdessa, puhuttiin muistotilaisuudessa Suomen vapaudesta ja Ruotsin kunniasta. Tukholman lähettyvillä asuva Britta Stenberg-Tyrefors, Lennartin sisko, hymähtää hieman niille puheille. – Suomen vapaudesta puhuminen on tullut nyt. En ollut kuullut kenenkään puhuvan mitään Suomen vapaudesta ennen kuin joulukuussa tapasin Suomen sotilasasiamiehen. Ei sitä ollut käsitteenä Gustav Hultqvist, kuvassa toisessa rivissa kolmas vasemmalta, yhdessä nuoruusaikaisen koululuokkansa ruotuväki 5/2015 siihen aikaan, hän sanoo. Britta oli talvisodan syttyessä 11-vuotias. Hän asui yhdessä äitinsä ja isänsä, Lennartin isäpuolen, kanssa. Lennart oli yhdeksän vuotta vanhempi, eikä siihen aikaan enää asunut kotona. Britta kertoo hänellä ja Lennartilla olleen lämpimät välit, sillä Lennart kantoi erityistä huolta Britan menestymisestä. Vaikka sodan syttyminen oli myös Ruotsissa suuri uutinen, suhtauduttiin Lennartin ja Brittan yhteisössä itänaapurin kohtaloon hyvin epädramaattisesti. Brittan mukaan heillä ei ollut sen kummempaa suhdetta Suomeen, eikä työläisperheessä juuri puhuttu politiikkaa. Siksi perheen on täytynyt yllättyä, kun Lennart pari päivää ennen vuoden 1943 jouluaattoa kertoi lähtevänsä vapaaehtoisena sotimaan jatkosotaan. – Äitini ei pystynyt sanomaan mitään. Jos 23-vuotias on päättänyt jotain, ei siihen pysty juurikaan vaikuttamaan. Tietysti olimme shokissa, se ei ole mikään miellyttävä joululahja, Britta kertoo. – Ymmärismme kyllä, mitä sota tarkoitti. Yksi vaihtoehto toki on, että sieltä ei tulla takaisin. Epäselväksi jäi, mitkä syyt saivat Lennartin lähtemään rintamalle. Hän ei juuri perustellut lähtöään. Tarkkoja syitä Britta ei osaa kertoa vieläkään, mutta arvelee osattomuuden tunteella olleen osuutta asiaan. ehtoisista ruotsalaisista kootun Jalkaväkiykmentti 13. erilliskomppaniaan kiväärimieheksi alkuvuodesta 1944. R UOTSALAISIA vapaaehtoisia on jäkeenpäin kehuttu rohkeiksi taistelijoiksi. Vapaaehtoisena rintamalle tulleiden miesten tiedetään todenneen, että he eivät tulleet Suomeen kaivamaan ojia, vaan he halusivat osallistua kiivaimpiin sotatoimiin. Varsinkin jatkosodan lopussa vapaaehtoiset taistelivat torjuntataisteluiden pahimmissa paikoissa, kuten Karjalan kannaksen Kaplainmäellä, jossa myös Lennart kaatui. Brittan mukaan myöskään Lennart ei pelännyt sotaa. Tai ainakaan se ei käy ilmi niistä kirjeistä, jotka Britta sodan aikana rintamalta sai. Tiedossa ei ole, että Lennart olisi ollut yhteydessä muihin perheenjäseniinsä tai tuttaviinsa. Lennart oli kirjeissään kertonut, kuinka maa näytti erilaiselta kuin ennen. Kaikkialla oli kuoppia ja hajalle ammuttua maastoa. Britan mukaan Lennart oli muun muassa huolissaan alueelle tulevista viljelijöistä, sillä maa sisälsi epämiellyttäviä yllätyksiä. Itse sotaan hän suhtautui viileästi. – Hän eli hetkessä. En usko, että hänellä juuri olisi ollut haaveita siitä, mitä sodan jälkeen tapahtuisi, Britta kertoo. Lennartin kuolemasta olisi helpompi puhua, jos veljeni olisi kuollut auto-onnettomuudessa. Lennartin elämässä oli riittänyt vastoinkäymisiä. Lennart oli esimerkiksi joutunut jo nuorena lähtemään pois kotoaan, sillä hän ei tullut toimeen alkoholismista kärsivän isäpuolensa kanssa. Sen jälkeen hän oli ollut jonkin aikaa töissä muun muassa maatilalla ja huonekalutehtaassa, mutta päätyi lopulta lähtemään merille 16-vuotiaana. Merillä ollessaan Lennart oli useita kertoja osallinen pahoihin onnettomuuksiin. Ainakin kerran laiva, jolla hän työskenteli, ajoi karille ja ainakin kerran se sai osuman torpedosta. Onnettomuuksissa kuoli joitakin Lennartin ystäviä. Loppuvuodesta 1943 yhdistyivät kaksi asiaa, jotka saattoivat olla viimeinen sysäys lähtöpäätökselle. Lennart oli komennettu Ruotsin armeijan kertausharjoituksiin. Osa hänen ystävistään alkoi suunnitella Suomeen lähtöä, sillä se oli ainut keino päästä pois kertausharjoituksista. Miesten kerrottiin kärsineen pohjattomasta tylsyydestä harjoituksen aikana, sillä se ei sisältänyt lainkaan ohjelmaa. Lisäksi Lennart erosi tyttöystävästään. – Hän otti tyttöystävästä eroamisen rankasti. Se oli todellinen kurimus. Hän ehkä näki, että elämä oli merkityksetöntä, Britta pohtii. Mahdollisesti näistä syistä johtuen Lennart liittyi vapaa- Kun Lennartin viimeinen kirje tuli huhtikuussa, oli kevät vielä myöhässä. Seuraavan kerran Britta ja tämän äiti kuulivat Lennartista ollessaan kesällä pyöräretkellä sukulaistensa luona. Sukulaisten taloon oli soitettu ja kerrottu, että Lennart on kirjattu taistelussa kadonneeksi. Tieto oli harhaanjohtava, sillä Brittan mukaan Lennartin tiedettiin alusta asti kaatuneen taistelussa. Tiedot kaatumistavasta kuitenkin vaihtelevat, sillä tilanne taistelukentällä on ollut kaoottinen. Paikalla olleet kertoivat, että Lennart jouduttin vetäytymisen yhteydessä jättämään kentälle. Koska ruumista ei myöhemmin löydetty, jäi kirjaus voimaan. – Häntä ei kirjattu kuolleeksi. Sen vuoksi mikään ei toiminut, sillä kuolleeksi julistaminen vie kymmenen vuotta. Se oli hiukan hankalaa, Britta kertoo. – Äitini alkoi miettiä, että mitä jos hän onkin selvinnyt. Sitä hän jatkoi lopun elämänsä. Että ehkä. Ehkä hänet oli otettu vangiksi. Itse en uskonut siihen. S UOMEEN SOTIMAAN lähteneisiin suhtauduttiin Ruotsissa kaksijakoisesti. Ruotsin Suomelle antamasta avusta useita kirjoja kirjoittanut toimittajakirjailija Eric Björklund kertoo, että varsinkin talvisotaan lähteneitä pidettiin suuressa arvossa, mutta jatkosotaan lähteneitä syytettiin myös TOISENLAINEN SANKARITARINA ruotuväki 5/2015 9 Britta Stenberg-Tyrefors oli tiettävästi ainoa henkilö, johon Gustav piti sodan aikana yhteyttä. Suomen aseveljenä taistelleen Saksan ihannoinnista. – Jälkeenpäin on keskusteltu siitä, mitä he sympatisoivat. Oliko se Suomen puolesta vai Saksan puolesta? Asiaa on tutkittu, ja kyllä motiivit olivat ilman muuta Suomen auttamisessa. Mitään tukea sille tulkinnalle, että Suomeen lähti natseja, ei ole, Björklund toteaa. Myös Britta muistaa yhteisön suhtautuneen nuivasti tietoon Lennartin kaatumisesta. Lennartilla ei ollut sympatioita natsiSaksaa kohtaan, mutta työläisyhteisöstä ei siitä huolimatta herunut hyväntahtoisia tulkintoja. Hän valitsi kohtalonsa itse, sanottiin. Hän saa syyttää itseään. – On myös niitä, jotka sanovat, että hän ei edes halunnut selvitä hengissä. Siinä on se mahdollisuus myös. Mutta en minä tiedä, Britta sanoo viitaten Lennartin eroon ja hajanaiseen nuoruuteen. Britta kertoo, että varsinkin 80ja 90-luvuilla Ruotsissa alettiin puhua paljon Saksan kanssa tehdystä yhteistyöstä. Hänen mukaansa silloin asiaa arvosteltiin rankastikin. – Aiheesta olisi ollut helpompi puhua, jos veljeni olisi kuollut auto-onnettomuudessa. Heti kun sanoo sanan jatkosota, on vastaus, että “jahaa”. Niin ei ollut alusta asti, vaan kyseessä on myöhempi arvostelu. Se on lehdistön luoma tuote, Britta sanoo nyt. S VENSKA DAGBLADET uutisoi elokuun 19. päivänä viime vuonna, että vapaaehtoinen venäläinen etsintäryhmä on löytänyt Karjalan kannakselta Suomen joukoissa taistelleen ruotsalaissotilaan jäännökset. Britta vaivaantui lukiessaan lehteä. Hän oli ehtinyt tottua ajatukseen siitä, että veli ei tulisi takaisin. Hän kertoo kuitenkin olevansa tyytyväinen, että Lennart saatiin lopulta haudattua sukuhautaan Ruotsin Vetlandaan. Hautajaisissa arkkua kantoivat jäännökset löytäneen etsintäryhmän jäsenet. Kysymykseen siitä, voiko Lennartin osallistumisesta taisteluun Suomen puolesta olla ylpeä, Britta vastaa aavistuksen katkerasti. – Hän meni Suomeen ja kuoli siellä. Hän valitsi sen itse, enkä minä pystynyt vaikuttamaan siihen. Se, onko siitä ylpeä vai ei, se on ihan sama. Minusta on harmi, että hän lähti. Brittan mukaan julkinen keskustelu Ruotsin ponnisteluista sota-aikana on vaiennut ja maassa on tapahtumassa historia suhteen kokonaisvaltainen unohdus. Lennartin Vetlandassa siunannut pappi ei ollut ikinä kuullutkaan ruotsalaisista, jotka olisivat lähteneet Suomeen sotimaan. Mutta eivät puheet Suomen vapaudesta tunnu niin merkityksettömiltä, kuin Britta ensin antoi ymmärtää. – Mielestäni on hienoa ajatella, että Suomi arvostaa vapauttaan. Ruotsissa ei puhuta vapaudesta. Teillä on vapaus puolustettavana, ja se on hienoa. Silloin se saa jonkin sortin merkityksen. Siinä on tiettyä voimaa. Ruotsin tuki Suomelle Talvi- ja jatkosotaan osallistui noin 9 300 ruotsalaista vapaaehtoista sotilasta, joista 117 kuoli. Yli 2 000 maanviljelijää saapui Suomeen auttamaan maataloustöissä. Toiminta jatkui koko sodan ajan. Välirauhan aikana ruotsalainen pataljoona auttoi suomalaisia evakossa. Toimintaan osallistui noin 1 400 miestä. Ruotsi osallistui isoin panostuksin Salpalinjan rakentamiseen. Kansalaiset keräsivät Ruotsissa valtavan määrän apua Suomelle. Pelkästään vuonna 1940 avun arvo oli nykyrahassa 1,23 miljardia euroa. Suomesta muutti Ruotsiin noin 70 000 sotalasta. Osa heistä jäi pysyvästi Ruotsiin asumaan. Ruotsi teki Suomen kanssa tiedusteluyhteistyötä ja tuki Suomen rauhanneuvotteluita diplomatian keinoin. Vuonna 1940 tehdyssä kyselyssä ruotsalaisista 80 prosenttia kannatti aktiivista tukea Suomelle ja 50 prosenttia olisi halunnut tukea Suomea sotilaallisesti. Tieto Hultqvistin kohtalosta tuli omaisille vähitellen ja jätti avoimia kysymyksiä. Kuvassa omaisten ja Ruotsin Suomen sotilasasiamiehen kirjeenvaihtoa. 10 lyhyesti Koulutuspurjehdus seilataan miinalaiva Hämeenmaalla Merisotakoulun koulutuspurjehdus järjestetään tänä vuonna miinalaiva Hämeenmaalla. Purjehdus alkaa 3. toukokuuta ja päättyy 15. kesäkuuta. – Matkan tarkoitus on tarjota ympärivuorokautista koulutusta todellisissa olosuhteissa, Merisotakoulun tiedottaja Auli Aho sanoo. Miinalaivan matka suuntautuu Itämerelle, Pohjanmerelle, Atlantille ja Välimerelle. Purjehduksen lopuksi laiva osallistuu kansainväliseen harjoitukseen Itämerellä. Laivan miehistö koostuu muun muassa kadeteista, varusmiehistä sekä Merisotakoulun opettajista. MNi Erikoisjoukoille Natoyhteensopivia rynnäkkökivääreitä Puolustusvoimien erikoisjoukoille hankitaan uudet rynnäkkökiväärit. Belgialaisen asevalmistajan FN Scar -kivääreitä on tarkoitus ostaa 300–500 kappaletta. Kyseisiä rynnäkkökiväärejä on käytössä myös Yhdysvaltojen erikoisjoukoilla. Suuri muutos on se, että aseen kaliiperi on 5,56 x 45 millimetriä Nato. Nykyisten rynnäkkökiväärien kaliiperi on 7,62 x 39. Yhteensopivia aseita on tarkoitus käyttää erityisesti kriisinhallintatehtävissä, jolloin samaan kaliiperiin siirtyminen helpottaisi esimerkiksi ampumatarvikehuoltoa. AJu Ilmavoimien lentoreserviupseerikurssille oli hakijoita tänä vuonna 615, joka on kymmenen prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Heinäkuussa alkavalle kurssille valitaan 35 varusmiestä suorittamaan palvelustaan. Vaikka hakijamäärä on kasvanut viime vuodesta, se ei kuitenkaan ole ennätys. Esimerkiksi vuosina 2002 ja 2003 lentäjän tehtävistä unelmoivia oli yli 700. Tänä vuonna hakijoiden joukossa oli noin 20 naista. Ilmasotakoulun valintaupseerin, majuri Petri Kettusen mukaan luku ei poikkea aikaisemmista vuosista. RAr Jyrki Koskinen ylikapellimestariksi Musiikkimajuri Jyrki Koskinen on määrätty puolustusvoimien uudeksi ylikapellimestariksi. Hän siirtyy toimeen Kaartin soittokunnan päällikön tehtävästä. – On suuri kunnia päästä tähän tehtävään – kyseessä on oman pitkän sotilasurani huipentuma, Koskinen kertoo. Koskinen on työskennellyt puolustusvoimissa yli 30 vuotta, muun muassa Rakuunasoittokunnan ja Savon sotilassoittokunnan päällikkönä. Koskisen tilalle Kaartin soittokunnan päälliköksi määrätään Laivaston soittokunnan kapellimestari, musiikkikomentajakapteeni Pasi-Heikki Mikkola. MNi ruotuväki 5/2015 Varusteita kaiken mittaisille Sopivien varusteiden saaminen vaatii erikoismittaiselta varusmieheltä oma-aloitteisuutta. Puolustusvoimilla on velvollisuus vaatettaa kaikki palvelukseen astuvat varusmiehet. Jukka Isomaa Valtaosa varusmiehistä saa kaikki palveluksen aikana tarvitsemansa varusteet vieraillessaan ensimmäistä kertaa varusvarastolla. Kuitenkin joka vuosi muutama varusmies tarvitsee erikseen räätälöityjä varusteita palveluksensa ajaksi. Rovaniemen varuskunnassa palvelevalle 135-senttimetriselle tykkimies Joonas Rannalle varusteiden hankkiminen palveluksen ajaksi ei sujunut täysin mutkitta. Ranta osallistui kutsuntoihin viime marraskuussa ja aloitti varusmiespalveluksensa heti tammikuun saapumiserässä suurimmalle osalle kutsuntoihin osallistuvista, hänellä ei ollut käsitystä puolustusvoimien varustekäytännöistä. – Kutsunnoissa puolustusvoimien edustaja kyseli, minkä kokoisia vaatteita tarvitsisin. En siinä vaiheessa osannut sanoa tarkemmin kuin että mahdollisimman pieniä, Ranta kertoo. Varusteasia nousi seuraavan kerran esiin vasta Rannan astuessa palvelukseen. Varusvarastolla käydessä ei jaetuista tavaroista löytynyt tarpeeksi pieniä kokoja ja tällöin Rannasta otettiin tarvittavat mitat vaatteiden valmistusta varten. – Ensimmäisenä valmistuivat lomapakkastakki ja lomahousut, ja niitä käytin sekä kasarmilla että lomille lähtiessä, Ranta muistelee. Maihinnousukengistä sekä muista kengistä löytyi sopivat koot Rovaniemen varusvarastolta. Yhden vaateparin turvin Ranta pystyi osallistumaan yhteiseen koulutukseen. Muita oikean kokoisia vaatteita Ranta sai ripotellen pitkin peruskoulutuskauden ensimmäisiä viikkoja. – Palveluspakkastakin, lumiasun ja urheiluasun olen voinut käydä hakemassa varusvarastolta pyykinvaihdon yhteydessä, Ranta luettelee. Joitain ongelmia uusien varusteiden kanssa on ollut. Esimerkiksi ensimmäisenä valmistunut loma-asu oli heti alusta saakka liian iso, mutta Ranta joutui kuitenkin käyttämään sitä, kunnes tilalle tuleva palvelusasu valmistui. – Pienentämätön taisteluliivi on myös liian löysä, eikä istu kunnolla, Ranta lisää. jos kaikki kulkevat samanlaisissa varusteissa yhtä lukuun ottamatta, Havinen kertoo. Ongelmiin tulee puuttua Kuva: Jukka Isomaa LentoRuk-kurssille paljon hakijoita kentällä 135-senttinen tykkimies Joonas Ranta kertoo, että räätälöityjen varusteiden valmistuttua hän on voinut osallistua normaalisti yksikkönsä varustevaihtoon. Tavoitteena sama kohtelu kaikille Pieni- ja Isokenkäiset ry:n puheenjohtajana Maiju Havinen on vuosien varrella kuullut paljon erimittaisten varusmiesten palveluskokemuksia. – Ainakin ennen varsin yleinen ongelma oli, että pitkät saivat varastolta suurimpia mahdollisia vaatekokoja. Kuitenkaan mitta pi- tuussuunnassa ei useinkaan ollut riittävä. Lisäksi vaatteet olivat aivan liian leveitä eivätkä istuneet lainkaan, Havinen muistelee. Havinen myös muistuttaa kaikkia pitkiä varusmiehiä, että palveluksen ajaksi on mahdollista saada normaalia pidempi punkka, niin että myös pitkät voivat nukkua yönsä jalat suorina. Havisen mielestä tavoite tulisi olla, että varusteiden jako tapah- tuisi kaikille yhtä aikaa, niin että erityismittaisten alokkaat eivät varustepuutteidensa vuoksi joutuisi huomion kohteeksi. Puolustusvoimissa pukeutuminen on tarkkaan säädeltyä, ja kun kaikilta edellytetään yhtäläistä pukeutumista, pienetkin erot huomataan helposti. – Lyhyet ja pitkät varusmiehet erottautuvat massasta helposti jo pelkän pituutensa perusteella. Oma erityispiirre vain korostuu, kolumni Talousmateriaalisektoriin voi ottaa yhteyttä joko osoitteeseen kirjaamo.jarjk@ mil.fi tai soittamalla sektorille puolustusvoimien vaihteen kautta numeroon 0299 800. Juho Mäki-Lohiluoma > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi Osoite ja lapsen ikä Tupakaverini asuu Kajaanissa. Viime viikonloppuna, lentokoneessa matkalla kotiin, hän näki kauniin naisen. Vähän ehkä ihastui ja törmäsi tähän vielä lennolla takaisin Helsinkiin. Ei puhunut mitään, eikä kysynyt mitään. Se jäi harmittamaan. Kasarmille päästyään hän päätti etsiä naisen. Selasi Instagramista kuvia #Kajaani-aihetunnisteella ja löysi naisen käyttäjän lähes heti. Naisen kuvista kahdeksan oli otettu täsmälleen samassa kohdassa karttaa. Siinä, Helsingin Kannelmäessä, lienee naisen koti. Tässä vaiheessa koko tupa kiinnostui: Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen talousmateriaalisektorin johtajan, komentajakapteeni Jarkko Miettisen mukaan henkilön pituus ei saa muodostua esteeksi varusmiespalvelukselle. Rannan tilanne, että hän on joutunut odottamaan pitkään varusteiden valmistumista on valitettava. Ongelmana on ollut, ettei talousmateriaalisektorilla ole tiedetty ennakkoon Rannan palveluksen alkamisesta, jolloin tilanteeseen ei ole voitu reagoida. Tulevan erityismittaisen varusmiehen olisikin hyvä olla omatoimisesti yhteydessä materiaalisektoriin noin puoli vuotta ennen palveluksen alkamista. – Tällöin ehdittäisiin valmistaa kaikki tarvittavat varusteet. Varusmies ehtisi myös sovittaa kokoja, jolloin väärän kokoiset vaatteet voitaisiin vielä korjata. Varusteet ehdittäisiin myös hyvissä ajoin toimittaa alokkaan varuskuntaan ennen palvelusta, Miettinen kertoo. Rannan varustepuutteiden tultua ilmi, on asiassa Miettisen mukaan toimittu oikein. Ensisijaisesti alokkaalle sovitetaan omasta joukko-osastosta löytyviä varusteita. Mikäli sopivia kokoja ei löydy,varusteita voidaan Rannan esimerkin tapaan teetättää mittatilaustyönä talousmateriaalisektorilla. – Lisäksi Talousvarikolta löytyy tavallista varuskuntaa laajempi valikoima eri kokoisia varusteita. Jos vaan koko on meillä valmiina, se saadaan parissa päivässä toimitettua mihin vain varuskuntaan, Miettinen kertoo. Rannan tapaus olisi myös voitu välttää, mikäli asiasta olisi ohjeistettu riittävästi kutsuntojen yhteydessä. Peruskoulutuskauden lähestyessä loppuaan Joonas Ranta kertoo kuitenkin olevansa pääosin tyytyväinen palveluksensa alkuun ja suhtautuvansa asioihin rennosti. – Fiilikset on hyvät. Ei tällaiseen paikkaan voi ainakaan hajota, Ranta tiivistää. Nyt tiedämme hänestä lähes kaiken, ja aikaa se vei kymmenen minuuttia. kuinka pitkälle näin voi päästä? Instagram-kuvista löysimme naisen siskon, jota kautta löysimme naisen nimen. Naisen nimellä löysimme hänen Facebook-tilinsä, josta löysimme hänen perheenjäsentensä nimet. Saimme selville, että hänellä on pieni lapsi. Lapsen isä ja nainen ovat eronneet, mutta nyt hän on uudestaan parisuhteessa. Löysimme hänen työpaikkansa ja ikänsä, ja myös lapsen iän selvittäminen oli helppoa. Osoitteelle saimme vahvistuksen. Pian löytyivät myös naisen puhelinnumero ja sähköposti. Instagramissa hänen kuviaan kommentoivat tutut ja ystävät. Nyt tiedämme hänestä lähes kaiken, ja aikaa se vei kymmenen minuuttia. Tiedoilla emme tee mitään, ja anonymisoimme tarinan naisen yksityisyyttä suojellaksemme: Kaverini ei lentänyt Kajaaniin, eikä nainen asu Kannelmäessä. Muilta osin kertomus on kuitenkin totta. Se näyttää, kuinka paljon tietoa meistä kaikista verkosta löytyy. Yksityisyyden ala on yhä kapeampi, koska olemme sitä itse kaventaneet. Olemme täysin vapaaehtoisesti luovuttaneet verkon pullolleen itseämme koskevaa tietoa. Siinä ei ole mitään väärää. Nykyään yksinkertaisesti on tapana latoa työhistoria Linkediniin ja jokainen ajatus Twitteriin. Elämänsä verkkovierailijoille ja yksityisyytensä Googlelle avanneet somesopulit ovat kuitenkin viime aikoina löy- täneet tiensä yksityisyydensuojan suurimmiksi puolustajiksi. Valkoisia ratsuja on saanut väistellä oikein olan takaa. Puolustusministeriön työryhmä esittää tietoliikennetiedusteluoikeuksia turvallisuusviranomaisille. Työryhmän raportin mukaan tiedustelun tarkoituksena olisi muun muassa "hankkia kansallisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä tietoa kansainvälisistä uhista". Se on motiivina aika paljon tärkeämpi kuin tupakaverini ihastus. Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 5/2015 palveluksessa Varusmies korvasi virkamiehen VMTK-pääsihteerin virka on jatkossa palvelustehtävä. Varusmiestoimikunta-aloitteita voi tehdä jokainen varusmies. Juho Mäki-Lohiluoma NIMI JA SOTILASARVO Mikko Mars, alikersantti ASUINPAIKKA Helsinki ehdotukset joukko-osastojen komentajille. Puolustusvoimauudistus näkyy myös VMTK-toiminnassa Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä VMTK-pääsihteeriksi ei palkattu uutta virkamiestä määräaikaiseen työsuhteeseen, vaan aiemmin virkamiehen hoitamat tehtävät siirrettiin tehtävään määrätyn varusmiehen vastuulle. Käytäntö ei ole uusi, vaan jo aiemmin pääsihteerinä on toiminut varusmies. Seuraava pääsihteeri valitaan tammikuun saapumiserästä ennen Hätösen kotiutumista. Pääsihteerin työnkuvaan kuuluu muun muassa varusmiestoimikuntien työskentelyn tukeminen ja sihteeristön kokousten johtaminen. – Kyseessä on avoin erillishaku, johon kaikki vuoden miehet voivat osallistua. Hätönen kertoo vuodenvaihteessa yhdistyneiden joukko-osas- tojen toimikuntatyöskentelyn käynnistyneen hyvin, vaikka ongelmilta ei ole täysin vältytty. Ehdoton tavoite on, että kahdella paikkakunnalla toimivien joukkoosastojen varusmiestoimikunnilla on päätoimista henkilöstöä molemmissa varuskunnissa. Tällä hetkellä tavoite ei vielä kaikkien varuskuntien osalta toteudu. – Töitä ei voi tehdä kunnolla eikä varusmiesten etuja valvoa, jos ei ole läsnä siellä varuskunnassa, Hätönen sanoo. Koeprätkät tulivat suunniteltu sitä silmälläpitäen, että niillä ajetaan kaksi kolmasosaa maastossa ja vain yksi kolmannes maantiellä. Tämän saattaa hyvinkin kuvitella pyörien hieman krouvista ulkonäöstäkin. Virtaviivoisia linjoja ei ole pidetty tarpeellisina ja kiiltäviä osia on karsittu tarpeettomina. Rakenteessa on pyritty ennenkaikkea käyttövarmuuteen ja kestävyyteen. Kuitenkaan pyörä ei paina kuin 140 kg. Pyörässä on yksisylinterinen kaksitahtimoottori, jonka tilavuus on noin 350 kuutiosenttimetriä. Kuva: Ruotuväki nollinen johtaja Eino Hirva luovutti kolme Hägglundsia puolustusvoimien käyttöön. Vastaanottopuheessaan pääesikunnan kuljetusosaston päällikkö, eversti Wilhelm Leppälä sanoi, että pyörät on vuokrattu puoleksi vuodeksi kokeilukäyttöön. – Meillä itsellämme ei vielä voikaan olla niistä mitään kuvaa, mutta olemme lähteneet kokeiluun mm. Ruotsin puolustusvoimien saamien myönteisten vaikutelmien perusteella, jatkoi eversti Leppälä. Hägglunds-moottoripyörät on eteenpäin Työkenttänä tietoturvallisuus Jukka Isomaa Everstiluutnantti Jussi Tudeer nimitettiin 1. tammikuuta Pääesikunnan kansliaan puolustusvoimien tietoturvallisuuden kehittämiseen liittyvän projektin johtajaksi. turvallisuussektorin johtajana. Käytännön työkokemuksen ohella olen käynyt lukuisia turvallisuuteen liittyviä koulutusohjelmia ja kursseja. Näistä merkittävin on turvallisuusjohdon koulutusohjelma Dipolissa. Ulkomailla kriisinhallintatehtävissä olen ollut kolme kertaa, joista viimeisimpänä Kosovossa, jonne siirryin viime syksynä. Tällöin toimin Kosovossa KFOR:n esikunnassa Joint Effect Centerin apulaisosastopäällikkönä ja suomalaisen osaston vanhimpana. Eniten Kosovosta jäin kaipaamaan pienen ja tiiviisti yhdessä elävän suomalaisen joukon hyvää yhteishenkeä. Oli hienoa huomata, kuinka hyvät perusteet kotimaan koulutus ja palvelus olivat tehtävää varten antaneet. Siirryn seuraavaksi Pääesikunnan kansliaan johtamaan tietoturvallisuusprojektia. Yhtenä projektin tavoitteista on saattaa puolustusvoimat tietoturva-asetuksen mukaiselle korotetulle tasolle. Työ tulee olemaan haastavaa, sillä vastuu tietoturva-asioista on jakautunut puolustusvoimissa useille tahoille, joista jokainen vaatii hieman erilaista asiantuntemusta. Alkava työni tulee mahdollisesti olemaan viimeinen tehtäväni puolustusvoimissa. Tulevaisuuden haasteeni liittyvätkin toimintaani reservissä: ryhdynkö yrittäjäksi, jatkanko turvallisuusalalla vai teenkö jotakin muuta? KOULUTUS Ylioppilas JOTAIN MUUTA, MITÄ? Kiinnostunut sotilasurasta Karjalan Prikaati, Vekaranjärvi Lääkintäkoulutuksella sotilasuralle Juho Mäki-Lohiluoma Päättymätön alokasjono lipuu kohti Karjalan prikaatin varuskuntasairaalaa. Meneillään ovat talven saapumiserän alokastarkastukset, ja alikersantti Mikko Marsilla on kiire. Vieressä toinen alikersantti kysyy alokkaalta, kokeeko tämä pystyvänsä suorittamaan varusmiespalveluksen normaalisti. Hetken epäröinnin jälkeen alokas vastaa myöntävästi, ja alikersantti ohjaa tämän eteenpäin. Pian saman kysymyksen edessä seisoo jo uusi taistelija. Mikko Marsilla omat alokastarkastukset ovat jo kaukana takana: hän on paikalla varusmiesjohtajana roolissa. Lääkintäaliupseeriksi koulutettu Mars aloitti palveluksensa kesän 2014 saapumiserässä. Lopulta miehen tie vei tiedustelulinjalle Kymen jääkäripataljoonan 3. panssarijääkärikomppaniaan. Talven alokastarkastuksissa hänen roolinsa on vastuullinen, eikä virheitä saa syntyä. – Otetaan aloikkailta pituudet ja paino sekä mitataan näköarvot. Sen jälkeen lähetetään tuonne yläkertaan sairaanhoitajille ne, joiden kohdalla tarvitaan lisätutkimuksia, Mars kertoo. Sama ruljanssi on toistunut jo kahden viikon ajan. Marsilla on nyt meneillään varuskuntasairaalapäivistä viimeinen – ainakin toistaiseksi. Ei pelkkää painonmittausta Kuva: puolustusvoimat Valmistuin yleisesikuntaupseerikurssilta vuonna 1997, minkä jälkeen olen palvellut lähinnä operatiivisen alan tehtävissä. Suuri osa työtehtävistäni on liittynyt turvallisuuteen. Aiemmin olen palvellut muun muassa Itäisen maanpuolustusalueen turvallisuuspäällikkönä, Pääesikunnan turvallisuusosastolla sekä Pääesikunnan operatiivisen osaston PALVELUSPAIKKA VMTK-pääsihteeri Vili Hätönen kannustaa varusmiehiä aloitteiden tekemiseen. Mahdollisuus tunnetaan hänen mukaansa huonosti. ruotuväki 40 vuotta sitten Vanhaan hyvään aikaan pystyi moottoripyöristä merkin tietäen sanomaan, oliko kyseessä hyvä vai huono kulkupeli. Kaartin pataljoonan pihalla oli viime viikon tiistaina rivissä kolme moottoripyörää, jotka olivat sananmukaisesti armeijan harmaita. Polttoainetankissa eikä missään muuallakaan ollut merkkiä niin kuin tavallisesti. Kun kuuli, että pyörät ovat ruotsalaisen Hägglunds-tehtaan tuotteita, ei voinut vieläkään kuin puistella päätä. Eihän sellaista moottoripyörämerkkiä ole olemassakaan. Kuitenkin Scan-Auton hallin- IKÄ 20 TOIMENKUVA Lääkintäaliupseeri Kuva: Tommi Selander Varusmiestoimikuntien kautta kerättävien VMTK-aloitteiden tekeminen helpottuu, kun aloitteiden valmistelua siirretään valtakunnalliselta VMTK-sihteeristöltä varusmiestoimikunnille. Aiemmin varusmiehet ovat voineet tehdä aloitteita verkkolomakkeen avulla. Aloitetta tehdessään varusmiehen on täytynyt eritellä kaavakkeeseen muun muassa aloitteen tyyppi sekä palvelu, jota asia koskee. Uuden VMTK-pääsihteerin, upseerikokelas Vili Hätösen mukaan käytäntö on nostanut kynnystä aloitteiden tekemiseen. Nyt riittää, että varusmies käy kertomassa ideansa paikalliselle varusmiestoimikunnalle. Toimikunnan vastuulla on valmistella ideasta VMTKaloite. – Tavoite on siirtää aloitteiden tekemistä lähemmäksi varusmiehiä. Emme odota valmiita aloitteita, vaan ideoita ja huomioita kehitettävistä asioista. Haluamme saada varusmiesten äänet kuuluviin, hän sanoo. Aloitteet käsitellään vuosittain VMTK-päivillä, johon osallistuvat kaikkien toimikuntien edustajat. VMTK-päivillä hyväksytyt aloitteet toimitetaan eteenpäin niille tahoille, joita aloitteet koskettavat. Esimerkiksi vaatimukset kotiuttamisrahan palauttamisesta toimitetaan lausuntokierroksen jälkeen puolustusministeriöön, ja paikallisia palvelusolosuhteita koskevat Everstiluutnantti Jussi Tudeer nimitettiin puolustusvoimien tietoturvallisuuden kehittämiseen liittyvän projektin johtajaksi. Lääkintäaliupseerit koulutetaan yhdeksän viikkoa kestävällä alipseerikurssilla. Valinnat lääkintäaliupseeriksi tehdään usein aliupseerikurssin ensimmäisen vaiheen aikana. Useat lääkintäaliupseerit aloittavat aliupseerikurssin paikallisen jääkärilinjan mukana, ja paikat lääkintäalan koulutuksessa ovat haluttuja. Etusijalla valinnoissa ovat sairaanhoitajat, sai- raankuljettajat ja muut alaa opiskelevat tai sille hakeutuvat. Siviiliosaamista pyritään hyödyntämään jo varusmiespalveluksen aikana. – Sodan aikana lääkintäaliupseerin tehtävä on johtaa ryhmää, johon kuuluvat neljä lääkintämiestä ja kaksi lääkäriä. Ryhmään kuuluu lisäkseni toinen lääkintäaliupseeri, eli toinen meistä on ryhmän johtaja ja toinen ryhmän varajohtaja, Mars selostaa. Saamaansa koulutukseen Mars on ollut tyytyväinen, eikä linjalle hakeminen ole kaduttanut. – Välillä on ollut rankkaa, esimerkiksi evakuoinnit, mutta muuten on ollut mukavaa. Siviilissä laitesukeltaja Varusmiespalvelus on ollut Marsille monella tapaa mieluisa. Ylioppilaaksi keväällä kirjoittanut Mars suunnittelee sotilasuralle hakeutumista. Hän uskoo lääkintäaliupseerin koulutuksen hyödyttävän myös jatkossa. – Tästä varmasti saa apua myös sinne, hän pohtii. Siviilissä Mars harrastaa laitesukellusta. Hän on suorittanut PADI-sukellusjärjestön pelastussukeltajan koulutuksen. Pelastussukeltajan koulutuksessa keskitytään sukellusturvallisuuteen ja ensiapuun. Ongelmien ennaltaehkäisy ja ongelmanratkaisukyky ovat kurssin keskeistä sisältöä. Samoja taitoja on karttunut myös varusmiespalveluksessa. Pelastussukeltajatutkinnon lisäksi Marsin takataskusta löytyy ensihoitokortteja, joten miehen päätyminen lääkintäaliupseeriksi ei ole ihme. Kuten uran, myös sukellusharrastuksen osalta suunnitelmat ovat selvät. – Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata master-kurssille. Sen jälkeen voi opettaa muitakin, Mars kertoo. 12 kentällä ruotuväki 5/2015 BMP-2 rynnäköi tulevaisuuden taistelukentille Rynnäkköpanssarivaunujen suorituskyky paranee merkittävästi. Uusi liikkuvan kohteen maastouttamisjärjestelmä vaikeuttaa vaunun havaitsemista ilmasta ja maasta. Ruotuväki Puolustusvoimat uudistaa maavoimien BMP-2 rynnäkköpanssarivaunut. Elinjaksopäivityksen tavoitteena on varmistaa vaunujen toimintakyky vähintään 2030-luvulle asti. Hankkeessa on rakennettu yksi prototyyppi- ja kaksi esisarjavaunua. Hanke on nyt edennyt vaiheeseen, jossa elinjaksopäivityksen toimittaja on valittu. Jalkaväen tarkastajan, eversti Jukka Valkeajärven mukaan uudistetetut vaunut vastaavat tulevaisuuden taistelukentän vaatimuksiin. Elinjaksopäivityksillä parannetaan vaunun käytettävyyttä, johdettavuutta, liikkuvuutta, tulivoimaa ja suojaa. – Modernisoinnissa esimerkiksi vaunun pimeätoiminta uusitaan, kun ajajalle ja ampujalle asennetaan länsimaiset lämpötähtäimet. Myös vaunun häiveominaisuudet paranevat uuden naamiontijärjestelmän avulla, Valkeajärvi kiteyttää. Modernisoinnista vastaa kotimainen Conlog Oy, jonka kanssa allekirjoitetaan hankintasopimus maaliskuun alussa. BMP-2 rynnäkköpanssarivaunujen päivitykset toteutetaan vuosina 2015–2019. Conlogin kanssa solmitun hankintasopimuksen hinta on yli 35 miljoonaa euroa optioineen. Rynnäkköpanssarivaunut on ensisijaisesti tarkoitettu mekanisoidun jalkaväen iskuportaan kuljettamiseen ja taisteluun mekanisoitua vihollista vastaan. Vaunut on tyypillisesti varustettu vähintään 20 millimetrisellä automaattisella konetykillä. Niissä voi olla myös pans- BMP-2 MD (FIN) Mitat: • Massa: 13 500 kg • Pituus: 6,74 m • Leveys: 3,25 m • Korkeus: 2,45 m Aseistus: • 30 millin konetykki • 7,62 millin konekivääri • 81 millin suojasavuheittimet Kuva: puolustusvoimat Paljon uutta ja vähän vanhaa Paikat sisätiloissa: • Johtaja • Ampuja • Ajaja • Seitsemän miehistöpaikkaa Uuden maastouttamisjärjestelmän myötä BMP-2 rynnäkköpanssarivaunun havaittavuus maasta ja ilmasta vähenee. Kuvan panssarivaunua ei ole modernisoitu. huomio! sarintorjuntaohjusjärjestelmä. Nyt uudistettavasta vaunusta käytetään nimeä BMP-2 MD (FIN). MD takoittaa vaunun modernisointia ja digitalisointia. FINlyhenne puolestaan sitä, että vaunu on suorituskyvyltään uusi ja kotimainen. Modernisoinnin yhteydessä vaunuun asennetaan lämpökameratähtäin, jota käyttävät sekä ampuja että johtaja. Samalla vaunun infrapunapohjaiset pimeätoimintalaitteet uudistetaan valonvahvistimiksi. Vaunun johtamislaitteista uusitaan vaunun sisäinen puhelulaitejärjestelmä ja radiot. Samalla vaunuun luodaan liitynnät nykyaikaisille johtamisjärjestelmille. Rynnäkköpanssarivaunun ajajalle asennetaan normaalien ajoprismojen rinnalle lämpökamera. Ajajalla on pimeällä mahdollisuus käyttää myös valonvahvistinta. Vaunuun asennetaan peruutuskamera. Vaunun suoja paranee visuaalista ja lämpöherätettä vähentävän liikkuvan kohteen naamiointijärjestelmän avulla. Maastouttamisjärjestelmän myötä vaunun havaittavuus ilmasta ja maasta vähenee merkittävästi, myös lämpötähystimiä vastaan. Käytettävyys eri vuodenaikoina puolestaan kehittyy muun muassa vaunuun asennetun sisätilanlämmittimen ansiosta. Vaikka rynnäkköpanssarivaunun modernisoinnissa tapahtuu paljon muutoksia, Valkeajärvi mainitsee, että mm. vaunun aseistusta ei muuteta. Myös moottori ja voimansiirto säilyvät alkuperäisenä. Ulkoiset mitat muuttuvat hieman, koska vaunun leveys kasvaa alkuperäisestä kymmenen senttimetriä. verkossa Alikersantin tanssivideo kipuaa suursuosioon Pauli Loukola Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Rasmus Enstedt Kuva: Tommi Selander Alokas alikersantin kynsisssä. Piirros Voitto Vesanderin sotilasmuistiosta vuodelta 1959. Ruotuväki onnittelee aliupseerikurssin aloittaneita taistelijoita! Puolustusvoimat näyttää vihreää valoa varusmiesten vapaa-ajalla viestimiselle sosiaalisessa mediassa. Harva tupapäivitys saa kuitenkaan vastaavaa huomiota kuin Säkylän tukikomppanian alikersantti Ville Lehtosen tanssivideo. Omalle Facebook-seinälleen videon ladannut Lehtonen on saanut esitykselleen ensimmäisen kahden viikon aikana yli 360 000 katselukertaa ja videota on tykännyt yli 12 000 henkilöä. Puolustusvoimat ja #cuttingshapes nimetyllä videolla Lehtonen esittää palvelusasussaan 54 sekunnin pituisen klubitanssi-tyylisen performanssin, jonka hänen tupakaverinsa on kuvannut. Lehtosen mukaan esityksen taustalla ei ole ammattimaisia harjoitustunteja tai suunnitelmaa saada videolle suurta näkyvyyttä. Lehtonen on oppinut Australiasta rantautuneen Melbourne Shuffle -tanssityylin seuraamalla yökerhoissa taidon hyvin osaavien henkilöiden liikkeitä ja tanssimalla itse silloin kun siltä tuntuu. Alikersantti Ville Lehtonen on suorittanut sissiradistin koulutuksen. Vapaa-ajalla tanssiminen on hyvä tapa jakaa iloista fiilistä. – Laitoin videon Facebookin ihan huvin vuoksi kavereiden nähtäväksi, mutta sittenhän homma lähti käsistä. En ole harrastanut tanssia, vaikka isä on ollut kova diskotanssija ja opetti minullekin poikasena jotain, mikä ei silloin oikein kiinnostanut. Viimeisen parin vuoden aikana olen tanssinut vähän, mutta olen harrastanut painia koko elämäni. Se on kaukana Shuffle-tanssista, Lehtonen sanoo. Mieluummin tanssia kuin pullaa Puolustusvoimien viestintäjohtaja Mika Kalliomaa katsoi rennon tanssivideon hymyissä suin. Hän sanoo vastaavankaltaisten videoiden julkaisemisen olevan sallittua, jopa suositeltavaa. – Ne sidosryhmät, jotka muutenkin ovat hänen kanssaan tekemisissä, näkevät hänet nyt myös puolustusvoimissa. Näyttää siltä, että video on tuvassa ja vapaa-ajalla tehty, jolloin se on täysin sallittavaa. Jos vastaava olisi taisteluharjoituksessa taisteluvarustuksessa tapahtunut, niin heräisi kysymys, että olisiko se enää soveliasta. Lahjakas alikersantti ei aio hakea Talent Suomi -ohjelman kaltaisiin kilpailuihin, eikä taitojen ”kaupallistaminen” sovi hänen tapaansa. Hän on iloinen saamastaan positiivisesta palautteesta. Negatiivisille kommenteille Lehtosella on suora vastaus. – Olen sitä mieltä, että tuolla tyylillä tanssimisen jälkeen on normaalikuntoinen jätkä aivan puhki. Se vaatii oikeasti hyvää kuntoa, kropanhallintaa, rytmitajua. Jos jokainen varusmies pystyisi tälläiseen tanssiin, niin oltaisiin aika hyvällä mallilla. Jotkut kommentoivat, että näinkö jätkät kuluttavat päiviään, mutta ainahan varusmiehillä on ollut omaa aikaa ja mielestäni on parempi, että se käytetään liikuntaan, eikä sotilaskodissa istumiseen ja pullan syömiseen, palveluksessaan sissiradistilinjan käynyt Lehtonen sanoo. Linkki videoon Ruotuväen digilehdestä, osoitteesta www.ruotuvaki.fi 13 vapaalla ruotuväki 5/2015 Kuva: Toni Ollikainen Teemu Suninen siirtyi täksi kaudeksi Rallin SM-sarjan SM1-luokkaan. Moni sarjassa kisaava kuljettaja ajaa rallia ammatikseen. – Kyllä tästä ammatti on itselläkin tavoitteena, Suninen hymyilee. Urheilukoulun rallilupaus Rallissa tärkeitä ovat psyykkiset ominaisuudet ja ajotaito. Juho Mäki-Lohiluoma tupavisa 1. Kuka kuninkaallinen vieraili Jääkäriprikaatissa helmikuussa? 2. Kuinka monta lapsisotilasta maailmassa on Unicefin arvion mukaan? 3. Missä joukko-osastossa presidentinlinnaa vartioivat varusmiehet palvelevat? 4. Montako sotilasrikosta puolustusvoimissa tehtiin vuonna 2014? 5. Mihin maahan Suomi teki arviointikäynnin helmikuussa? 6. Mitä tarkoittaa devalvaatio? 7. Missä sijaitsee Manner-Euroopan pohjoisin paikka? 8. Minä vuonna Suomessa järjestettiin olympialaiset? vastaukset 9. Missä sijaitsee Siviilipalveluskeskus? 10. Kuka on kuvassa? viikon mittainen kisa, Suninen sanoo. Askel eteenpäin Kuva: Juho Mäki-Lohiluoma Kaartinjääkäri Teemu Suninen, 21, on yksi Suomen lupaavimmista nuorista rallikuskeista. Miehen kehitys on ollut nopeaa, sillä kuusivuotiaana Karting-auton ratissa aloittanut Suninen on ajanut rallia vasta kahden vuoden ajan. Tätä ennen hän ajoi lisäksi vuoden rallicrossia. Hyppäys kartingista rallicrossiin oli Sunisen mukaan suuri, mutta perusasiat ovat samat. Suninen kertoo, että kartingkuskien siirtyminen rallicrossiin, ralliin ja formuloihin on noussut jopa pieneksi muoti-ilmiöksi. Laji antaa hyvän pohjan moottoriurheiluuralle. Rallin pariin Suninen päätyi ak- tiiviharrastajille tarkoitetun F-cupin kautta. Kaudelle 2014 matka jatkui kaksivetoisilla autoilla ajettavaan Rallin SM-sarjan SM3luokkaan. Samana vuonna hänet valittiin sarjapromoottori AKK Sports Oy:n nuoreksi rallilupaukseksi. Se takasi Suniselle paikan Jyväskylän MM-ralliin kaksivetoisella, mutta astetta SM-autoja tehokkaammalla Citroënilla. Suninen käytti tilaisuuden hyväkseen ja voitti oman WRC3-luokkansa. Kokonaistuloksissa hän oli 17. Suoritus oli nuorelle kuskille erinomainen. – Sieltä tuli todella hyvä tuki auttamaan, että kuinka valmistaudutaan MM-ralliin. SM-ralleissa tapahtuma kestää noin kaksi päivää, kun taas MM-ralli on noin Tälle vuodelle Suninen siirtyi kotimaisten sarjojen kuninkuusluokkaan, kun SM3:n kaksivetoiset vaihtuvat SM1-luokan nelivetoihin. Muutos on suuri, mutta harppauksia Suninen on ottanut ennenkin. – Tehoja tulee noin 100 hevosvoimaa lisää ja myös ajotekniikka Varusmiespalvelus on sujunut Teemu Suniselta mallikkaasti, ja Urheilukoulu on mahdollistanut ralliuraan panostamisen. muuttuu. Hitaat ja keskinopeat mutkat voi ajaa paljon kovempaa läpi. Etuvetoiset perustuvat myös vähän enemmän vakioautoihin, kun taas SM1-luokan autot on täysin rakennettu kilpa-autoksi, Suninen luettelee. Tulostavoitteita alkaneelle kaudelle on Sunisen mukaan vaikea vielä asettaa. Tärkeintä on kerätä takataskuun kaikki tarjolla olevat kilometrit ja kehittyä kuljettajana. Nuoren miehen puheesta paistaa kuitenkin läpi, että sarjan kokeneita ammattikuljettajia lähdetään haastamaan tosissaan. Ensimmäisessä osakilpailussa Suninen sijoittui komeasti pronssille. Viimeiselle erikoiskokeelle hän latoi vielä pohja-ajan. Siitä jos jostain on hyvä jatkaa. Sunisen mukaan rallikuskille tärkeitä ovat hyvät psyykkiset ominaisuudet ja ajotaito. Myös fyysisen kunnon pitää olla kohdallaan, mutta avain menestykseen löytyy pään sisästä. – Moni on sanonut, että maailman kärjessä erot syntyvät mentaalipuolella. Varusmiespalvelustaan Suninen suorittaa Urheilukoulussa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Kotiutuminen on tiedustelijaksi koulutetulla Sunisella jo ovella, eikä palvelus ole haitannut urheilu-uraa. – Tuli todella hyvään kohtaan uraa tämä palvelus. Urheilujoukot ovat hyvin mahdollistaneet rallin ja palveluksen yhdistämisen, Suninen kehuu. 1. Iso-Britannian prinssi Edward, 2. Noin 250 000, 3. Kaartin jääkärirykmentissä, 4. 3 448, 5. Azerbaidzaniin, 6. Kotimaan valuutan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin, 7. Nordkappissa, Norjassa., 8. Vuonna 1952, 9. Lapinjärvellä, 10. Rouva Jenni Haukio 14 vapaalla kirjat ruotuväki 5/2015 kirja Nato ja Suomi Kirjoittaja Jyrki Karvinen ja Juha-Antero Puistola Kustantaja Auditorium Julkaisuvuosi 2015 jassa. Karvinen on ollut itse paikalla seuraamassa monia Natokokouksia, ja oletettavasti hänen tietämyksensä perustuu luotettaviin lähteisiin. Puistola taas työskentelee Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa strategisen analyysin tutkimusalajohtajana ja tuo kirjassa esille Nato-kysymyksen sotilaallisen puolen. Kirja ei lähde spekuloimaan, pitäisikö Suomen hakea Nato-jäsenyyttä vai ei, vaan tarkastelee eri vaihtoehtoja monipuolisesti. Se kertoo myös, mitä jäsenyys käytännössä tarkoittaisi. Karvisen ja Puistolan teos on ehyt kokonaisuus.Ainoa asia, josta löytyy parannettavaa, on teoksen kieliasu. Hassut kirjoitusvirheet ja kankeat sanavalinnat antavat valitettavan viimeistelemättömän kuvan. Rasmus Arikka Taneli Kulon mukaan sotakuvat ovat otollisia värityksen kannalta, koska arvailujen varaan jää vähän. – Asepuvut ovat asepukuja ja niiden värit on helposti selvitettävissä, Kulo toteaa. Jatkosota väreissä Suomen turvallisuus Kirjoittaja Jukka Valtasaari Kustantaja Docendo Julkaisuvuosi 2015 Suomalaisen diplomatian jättiläinen Jukka Valtasaari maalaa näkemyksellisessä uutukaisessaan Suomen turvallisuus kuvaa yhteiskuntamme turvallisuuspolitiikasta. Teos on runsaan 30 esseen kokoelma, jossa tavaillaan historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Yksi Valtasaaren viesteistä on Suomen politiikan halu hakea mieluummin pysyvyyttä kuin muutosta. Tällä perusteella maassamme pääsee pitkälle sanomalla ”ei” muun muassa Euroopan yhteisöille ja Natolle. Kirja on jaettu selkeästi eri aihepiirien alle kappaleisiin ja kirjoitettu ymmärrettävästi. Valtasaari ei kompastele abstraktien, sofistikoituneiden tai edes intresanttien sivistyssanojen käyttöön. Mutkaton ja mukaansatempaava tyyli on yksi kirjan ansioista. Yksi teoksen ansioita on myös kyky heijastaa taitavasti olennaisia asioita Suomen ja maailman historiasta nykypäivään. Kirjan sivuilta huokuukin asiantuntemus. Kuva: Tommi Selander Miten Nato vaikuttaa Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan? Kysymys on aina yhtä kiinnostava, mutta nyt kenties ajankohtaisempi kuin koskaan. Jyrki Karvinen ja Juha-Antero Puistola kirjoittavat uudessa teoksessaan selkeästi ja kattavasti perusasiat puolustusliitto Naton historiasta sekä sen vaikutuksista Suomeen. Kirja antaa asiaan perehtymättömälle lukijalle tuhdin tietopaketin. Sitä voikin luonnehtia jokamiehen Nato-oppaaksi. Julkisessa keskustelussa, etenkin vaalien lähestyessä, Nato on aiheena yksi kestosuosikeista. Tavallisen kaduntallaajan on vaikea osallistua korkealentoiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, mutta Nato ja Suomi -kirjan luettua ainakin aihetta käsittelevän uutisoinnin seuraaminen onnistuu helpommin. Etenkin varusmiehille tämä tietokirja on yleissivistävää luettavaa. Karvinen on tehnyt pitkän uran ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa toimittajana, ja hänen asiantuntemuksensa näkyy kir- Valtasaari on työskennellyt Suomen ulkoasiainministeriössä 1960-luvulta eläköitymiseensä asti. Yli kymmenen vuoden ajan mies toimi Suomen suurlähettiläänä Washingtonissa. Tiedonlevityksen lisäksi yksi kirjan päämääriä on varmasti herätellä julkisuudessa keskustelua kansakuntamme turvallisuus- ja ulkopolitiikasta. Tässä Valtasaari epäilemättä myös onnistuu – kirja herättää ajatuksia, jotka siirtyvät helposti kahvipöytäkeskusteluun. Suomen turvallisuus on asiantunteva, monipuolinen ja vakuuttava näkemys yhteiskuntamme turvallisuuspolitiikasta. Valtasaarella on jykevää sanottavaa, ja hän osaa kertoa asiansa riittävän helposti ja selkeästi. Mika M. Niskanen Värit herättävät kuvat henkiin. Tämän todistaa Taneli Kulo kirjassa Sodan värit, johon on koottu sata tiedotuskomppanioiden TKkuvaajien ottamaa valokuvaa jatkosodasta. Alkuperäiset mustavalkokuvat on väritetty nykyaikaisella digitekniikalla. Graafikko Kulo on tehnyt valtavan työn käydessään läpi tuhansia sodanaikaisia kuvia Puolustusvoimien kuvakeskuksen SAkuva-arkistosta ja valitessaan kaikkein parhaimmat väritettäväksi. – Muistan, että noin puolitoista vuotta sitten näin erittäin laadukkaasti väritettyjä mustavalkokuvia netissä. Innostuin siitä, kun huomasin kuvien saavan paljon suosiota sosiaalisessa mediassa ja päätin kokeilla itsekin, Kulo kertoo. Aluksi Kulo käsitteli vain muutamia harrastukseksi ja jakoi niitä Facebookissa. Kuvista tuli suosittuja, ja tietokirjailija Juri Nummelin huomasi niissä paljon potentiaalia. Hän ehdotti vanhalle ystävälleen kirjan tekemistä, ja yllättäen harrastus muuttui vuoden pituiseksi työp- rojektiksi. Kulo huolehti kuvista, ja Nummelinin vastuulle jäi tarinan kerronta. Kulo uurasti ensimmäisten kuvien parissa jopa kokonaisia päiviä, ja Nummelin käytti tiedon hankintaan ja kirjoittamiseen lukuisia työtunteja. Vaivannäkö kannatti, sillä jälki on hämmästyttävää. Digitekniikalla käsitellyt kuvat ovat ensiluokkaisia ja niitä täydentävät asiantuntevat tekstit. Nummelin on löytänyt kirjaan paljon sellaisia yksityiskohtia, joita esimerkiksi SA-kuva-arkistosta ei löydy. On vaikea uskoa, että aihe oli hänelle aiemmin melko vieras. kaunokirjallisuudesta, esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas romaanista. Kuvat ja tekstit kertovat kattavasti jatkosodan tapahtumista kronologisessa järjestyksessä. Ne pitävät lukijan tiukasti otteessaan, sillä tietokirjamaisuus on häivytetty taitavasti. Teos kertoo tarinaa, ei vain puuduttavaa sotahistoriaa. Monelle lukijalle, joille historian opiskelu on tuntunut pelkästään vuosilukujen ja sotapäälliköiden nimien pänttäämiseltä, Kulon ja Nummelinin kirja on kultakimpale. ”Teos kertoo tarinaa, ei vain puuduttavaa sotahistoriaa.” Ainoa laatuaan – Ennen tätä projektia en ole ollut erityisen kiinnostunut sotahistoriasta. Aika paljon luettavaa oli, Nummelin sanoo. Sodan värit -kirjassa on runsaan tietopaketin lisäksi otteita myös Vaikka tietokoneohjelmilla väritetyt mustavalkokuvat ovat maailmalla kasvava trendi, Sodan värit on tiettävästi ainoa tällä tekniikalla tehty kokonainen kirja. Kulo kertoo, että pyrki valitsemaan kirjaan sellaisia SA-kuvia, jotka sommittelultaan vastaavat nykypäivän valokuvia. Esimerkiksi kirjan kannessa kuvattu sotilas, kranaatit ja varis ovat niin aidon tuntuisia, että valokuvaa ei edes usko yli 70 vuotta vanhaksi. – Esimerkiksi TK-kuvaaja Kim Borgin valokuvat ovat hämmästyttävän nykyaikaisia, eivätkä sellaisia kuin monet muut sotakuvat, joista monet ovat lavastetun oloisia, Kulo kiteyttää. Kulo huomauttaa, että vaikka sota-ajan kuvat ovat mustavalkoisia, niin kuvaajat ovat nähneet kohteensa kameran okulaarin läpi värillisinä. Värit ovat siis varmasti vaikuttaneet TK-kuvaajien kohde- ja kuvakulmavalintoihin. Sa-kuvat ovat itsessään hienoja, eivätkä väritetyt kuvat yritä kilpailla alkuperäisteosten kanssa. Kuitenkin Sodan värit antaa mielenkiintoisen tavan lähestyä jatkosodan tapahtumia. Vaikuttavat värilliset kuvat muistuttavat lukijaa sodan armottomuudesta. Kuva tuntemattomattomasta, partasuisesta sotilaasta, hänen kärsineistä kasvoistaan ja väsyneistä silmistään tiivistää koko kirjan sanoman. Rasmus Arikka levyt Purity Ring: Another Eternity 4AD Purity Ring on kanadalainen electropop- ja indie-musiikkia soittava duo. Megan James ja Corin Roddick julkaisivat ensimmäisen albuminsa vuonna 2012 ja heidät huomoitiin laajasti kansainvälisissä musiikkijulkaisuissa. Maaliskuussa ilmestyvä albumi, Another Eternity, on yhtyeen toinen studiojulkaisu. Taitavien ihmisten käsissä syntyy monipuolista musiikkia. Albumi ei ole yksitoikkoinen, vaikka kappaleista löytyy yhteneväisyyksiä: esimerkiksi toisto on paljon käytetty tehokeino levyllä. Another Eternity -albumin kap- paleissa on samanlaisia piirteitä kuin rentoutumiseen tarkoitetulla musiikilla. Se on rauhoittavan melodista ja tuo mieleen lämpimänä aaltoilevan meren, vaikka lyriikat käsittelevätkin esimerkiksi särkynyttä rakkautta. Toiston avulla kappaleista saadaan rauhoittavia, sillä esimerkiksi sanat tulevat jo alussa tutuksi kuuntelijalle. Tunnelma on välillä niin harmoninen ja jopa rauhoittavan primitiivinen, että musiikki tuntuu jatkuvan ikuisesti ja vaivuttavan transsiin. Muutama poikkeus levyllä on. Esimerkiksi Stranges Than Earth -kappaleessa luulin jo puolessa välissä, että kappale vaihtui, sillä musiikki vaimeni hetkeksi ja jatkui aivan erilaisena. Yllättävää kyllä levyllä ei ole kappaletta, joka kantaisi albumin Lapko: Freedom Sony Music nimeä. Ehkä kyseessä onkin kokonaisuus, jossa kaikki kappaleet tiivistyvät levyn nimeen: Another Eternity, jonka voisi vapaasti suomentaa Toinen ikuisuus tai Vielä ikuisuus. Kokonaisuutena albumin kymmenen kappaletta noudattavat levyn kannen lupailemaa pehmeää pastellinsävyistä linjaa. Kappaleet ovat kuin Lady Gagaa, mutta paljon rauhoittavampaa. Aappo Jutila Freedom on uudistuneen Lapkokokoonpanon ensimmäinen levy. Harjavaltalaisen rock-yhtyeen pitkäaikainen rumpali Janne Heikkonen on siirtynyt kitaraan, ja patoja paukuttamaan on noussut Jussi Matikainen. Uusi kokoonpano toimii hyvin. Soittajien ammattitaidosta ei voikaan valittaa, mutta kappaleet ovat pettymys. Lapkon vanhempi tuotanto on uusinta albumia raskaampaa, rosoisempaa ja miehekkäämpää. Yhtyeen tavoitteena on varmasti ollut pieni uudistuminen.Valitettavasti lopputulos ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Jos Lapko on uusi tuttavuus, tuore julkaisu ei luultavasti herätä suuria tunteita. Musiikki kuulostaa kaupalliselta ja liian puhtaalta ollakseen uskottavaa rokkia Satakunnasta. Kaikessa puhtaudessaan ja teknisessä hienoudessaan Freedom ei paini samassa sarjassa elektronisen nykymusiikin kanssa, mutta on myös liian steriiliä perinteiseen rock-genreen. Tuntuu kuin levyltä puuttuisi tekemisen riemu ja rehellinen intohimo. Se on aiemmin ollut Lapkon vahvuus. Ehkä osa syynä on se, että uusimman albumin tuotannosta on vastannut kanadalainen David Bottrill, joka on tuottanut levyjä myös monille maailmanluokan megabändeille, kuten Muselle. Täydellinen huti albumi ei kuitenkaan ole. Kappaleet Money For Nothing ja Black Corridor ovat onnistuneita rock-lohkaisuja. Musiikki ja laulu lyriikoineen kolahtavat. Ne muistuttavat, miksi yhteyttä jaksetaan kuunnella. Vaikka ei ostaisikaan uusinta studioalbumia, niin keikalle kannattaa mennä. Hyvä kaveriporukka ja Lapkon keikka lauantai-iltana paikallisklubilla on sellainen yhdistelmä, josta ei voi olla pitämättä. Lapko on ehdottomasti live-bändi. Rasmus Arikka 15 VAPAALLA ruotuväki 5/2015 INTTI YKSISSÄ KANSISSA TEKSTI Rasmus Arikka TAITTO Eetu Lehmusvaara Voitto Vesanderin komeimmassa piirroksessa sataset paukkuvat. – Kun satanen hajosi, oltiin vanhoja. Se oli hieno hetki, Vesander Kuva: Tommi Selander Minä olen jo siirtynyt pois kaikesta tästä, aamuherätyksistä, kasarmin tuoksusta, kivääristä ja kenttäharmaasta. Mika Waltari, Siellä missä miehiä tehdään V oitto Vesander aloitti varusmiespalveluksensa vuonna 1959 Uudenmaan jääkäripataljoonassa Helsingin Santahaminassa. Kotiutumisesta on aikaa jo yli puoli vuosisataa, mutta muistot elävät yhä. Vesander esittelee ylpeänä sotilaskodista ostettua Sotilasmuistiota, johon piirrettiin ja kirjoitettiin intin aikana. Muistio ei ollut vain päiväkirja, vaan se oli tapa viihdyttää itseään ja muita. Siihen kerättiin myös palvelustovereiden yhteystietoja. joita hän raapusti myös kavereidensa Sotilasmuistioihin. – Sain piiroksesta aina tupakka-askin verran rahaa. Välillä otin kavereiden yöpäivystysvuoron ja sain siitäkin rahaa. Lähdin lomille kolikot taskussa, Vesander naurahtaa. Sotilasmuistiossa osa sivuista oli valmiiksi painettuja. Niistä löytyi arvomerkkien ja sotilasvalan lisäksi muun muassa ajan filmitähtiä, kuten Elizabeth Taylor. Vesander kertoo, että omat merkinnätkään eivät aina liittyneet varusmiespalvelukseen. – Kirjassa on novelleista ja aikana perinteistä päiväkirjaa. Hän piti myös inttiaiheista blogia, jonka aloitti jo ennen palvelukseen astumista. – Halusin laittaa ylös inttimuistoja. Blogistani myös muut voivat saada erilaista tietoa kuin esimerkiksi puolustusvoimien verkkosivuilta, Minkkinen kertoo. Minkkinen kirjoitti blogia itselleen, mutta se oli asiasisällöltään suunnattu ennen kaikkea varusmiespalvelukseen haluaville naisille. Hänen päivityksensä ovat melko pitkiä, sillä hän halusi saada niihin paljon sellaista informaatiota, jota oli kaivannut ennen palvelukseen astumista. Minkkinen kirjoitti blogiinsa fiiliksiä, kuvauksia palvelusarjestaan ja omasta aselajistaan. Nuori moottorialiupseeri suoritti palveluksensa pääosin ilmavoi- kun sen leirin taistelin reippaasti. (Ote Mari Minkkisen blogista) Voitto Vesanderin tavoin Minkkinen halusi itselleen kä- Minkkisen M kkis mukaan kirjoittaminen on terapeuttista. missa Tikkakoskella, mutta aliupseerikurssin hän kävi Hämeen rykmentissä Lahdessa. Leirin aikana oli useita hetkiä kun epäilin mielenterveyttäni kun vapaaehtoisesti moiseen olen lähtenyt. Nyt jälkeenpäin on kuitenkin ihan mahtava fiilis Kuva: Mikko Minkkinen sinkosketeltavan muiston intistä. Tästä syystä hän kirjoitti perinteistä päivääkirjaa aktiivisesti. – Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen ihan intin ensimmäisinä päivinä. Varsinkin silloin tein tosi pitkiä merkintöjä, mutta ihan palvelukseen loppuun asti Kuva: Tommi Selander M stio ei ollut vain päiväkirja, vaan se Muistio olii tapa t viihdyttää itseään ja muita. – Minulla on kuusi vanhempaa veljeä ja he suorittivat armeijan ennen minua. Tottakai halusin heti Sotilasmuistion, koska veljillänikin oli ollut. Kun olin oppinut arvomerkit ja pääsin sotkuun niin ostin muistion, 74-vuotias Vesander sanoo. Sotilasmuistiot olivat myynnissä sotilaskodeissa ympäri maata ainakin 1950-luvulla. Vesander täytti ahkerasti muistiotaan koko varusmiespalveluksen ajan. Lahjakkaanan piirtäjänä Vesander pystyi jopa tienaamaan hauskoilla töillään, rakkausrunoista lähtien kaikenlaista, eikä niillä ollut armeijan kanssa mitään tekemistä. Se oli hauskaa ja kuului siihen aikaan. Oli kiva hassutella, hän hymyilee. Päiväkirja verkossa Salolaiselle Vesanderille oli helppo tapa purkaa ajatuksiaan kuvina, mutta joillekin pelkkä kirjoittaminen ajaa saman asian. Viime joulukuussa kotiutunut, reservin alikersantti Mari Minkkinen kirjoitti varusmiespalveluksensa Mari Minkkiselle inttimuistot ovat hyvin tärkeitä. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko palveluksen ajan. Vesanderin Sotilasmuistio on matka 50-luvulle ja varusmiesten arkeen. minulla oli jokaiselta päivältä jotain, Minkkinen sanoo. Minkkinen kirjoitti päiväkirjaan blogia yksityiskohtaisemmin kasarmin tapahtumista, tunteistaan ja palvelustovereistaan. Hän haluaa muistaa tapahtumat sellaisina kuin ne oikeasti olivat. – Tykkään siitä, että voin realistisesti muistella asioita, enkä vain kultareunaisia muistoja. Nyt muistan oikeasti, miltä tuntui leirin jälkeen ja miten ihana olikaan oma punkka teltassa yöpymisen jälkeen. Iloa itselle ja muille Asiat muistaa varmasti paremmin, jos ne kirjoittaa ylös. Minkkinen kuitenkin kertoo olleensa kavereistaan ainoa, joka piti päiväkirjaa koko palveluksen ajan. Päiväkirjan kirjoittaminen vaatii tiettyä pitkäjänteisyyttä, mistä Vesanderillakin on kokemuksia. Monet hänen palvelustovereistaan ostivat kyllä Sotilasmuistion, mutta se jäi usein täyttämättä. Vesander ei osaa sanoa, kannaattako kaikkien kirjoittaa palvelusmuistojaan ylös, mutta hänelle se oli mieluista. – Inttimuistio on henkilökohtainen asia. Minulle armeija oli hauska kokemus, ja on kiva näyttää mitä silloin tehtiin. Minkkinen puolestaan suosittelee inttipäiväkirjan tai -blogin pitämistä. Hänen mukaansa kirjoittaminen on terapeuttista. Palveluksen aikana hän ei aina halunnut kuormittaa läheisiään, ja ajatukset sai purettua hyvin paperille. Inttimuistiot ja päiväkirjat ovat itselleen arvokkaita, mutta niistä on iloa myös muille. Minkkinen on saanut blogistaan positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa, ja Vesanderin lapsenlapset ovat aina ihailleet isoisänsä Sotilasmuistiota. 16 takakansi ruotuväki 5/2015 potretti Helsinkiläinen Amerikassa Mika M. Niskanen Valtasaari syntyi 1. elokuuta vuonna 1940 Kuopiossa. Talvisota oli juuri loppunut ja jatkosota vasta alkamassa. Vanhemmat olivat hänet saadessaan nuoria, mutta myöhemmin äidistä tuli kemian professori ja isästä Paasikivi-seuran puheenjohtaja. Valtasaari kertoo, ettei jatkosota jäänyt hänen mieleensä. Kuopio oli suojassa taisteluilta ja vakavilta pommituksilta. – Muistan vain sen, että oli hälytyksiä, muttei tapahtunut mitään. Menimme kellariin turvaan ja ihmiset olivat vähän hassun nä- Kuva: Jukka Valtasaaren arkisto Sisällä aaltoilee meri Kuva: Mika M. Niskanen Jukka Valtasaaren kädenpuristus on vankka ja itsevarma. Sama käsi on kätellyt lukemattomia merkittäviä yhdysvaltalaisia – muun muassa presidentti Ronald Reagania ja George W. Bushia. Valtasaari on toiminut yli kaksikymmentä vuotta Yhdysvalloissa ulkoasianministeriön alaisena. Tie on vienyt kaksi kertaa Suomen suurlähettilääksi Washingtoniin. Molemmilla kerroilla hän astui toimeen maailmanpolitiikan murroksessa: kylmän sodan päätöshetkellä vuonna 1988 ja toistamiseen syyskuun 11. iskujen jälkeen vuonna 2001. – Washington on diplomaatille ykköspaikka ja myös uran parasta aikaa, Valtasaari kuvailee. Paluu suurlähettilääksi oli poikkeuksellinen, mutta syy yksinkertainen: kukaan suomalainen ei tuntenut presidentti George W. Bushin hallintoa yhtä hyvin kuin Valtasaari. Uudella mantereella Valtasaari kertoo oppineensa kuinka globaali politiikka toimii; kaikki on yhteydessä kaikkeen. – Oppi siellä toki myös toimimaan yhdysvaltalaisten kanssa. He ovat hyvin toisenlaisia kuin suomalaiset, hän sanoo. – Suomalaisten suosima ”hiljaa hyvä tulee” ei ole se metodi, jolla Yhdysvalloissa onnistuu. Jukka Valtasaari kertoo olevansa helsinkiläinen. Hän muutti isovanhempiensa luota Kuopiosta Helsinkiin nelivuotiaana, kun sota oli päättynyt. Jukka Valtasaari kertoo, että perheen ja etenkin puolison osa on keskeinen suurlähettilään työssä. Kuvassa Valtasaaren tytär Natalia kättelee Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagania. köisiä, Valtasaari kuvailee. Varusmiespalveluksensa Valtasaari kävi merivoimissa, jossa hän suoritti Merisotakoulun. Reservin arvoltaan mies on kapteeniluutnantti. – Kaiken kaikkiaan varusmiespalvelus oli hyvin mukava kokemus. Ihmisiä koottiin eri puolelta maata samaan alokastupaan. Siellä tutustui suomalaisiin ja se oli minusta hienoa. Valtasaaren vereen jäi sen verran merimiestä, että muutama vuosi sitten hän osti Yhdysvalloissa 36 jalan veneen. nä se oli helpompaa, Valtasaari sanoo. – Jokaisella lapsellamme on arvot kunnossa toisin kuin diplomaattien lapsista joskus puhutaan. Valtasaari lisää, että perhe on hänelle kaikkein tärkein – syy, jonka takia hän antaa aina kaikkensa. Perheen lisäksi tärkeimpiin arvoihin lukeutuu luotettavuus ja johdonmukaisuus. – Mielestäni elämän tarkoitus on jättää kunnollinen jälki ja toimia sillä tavalla, että muut ihmiset otetaan huomioon. Perhe on tärkein Jo ennen varusmiespalvelusta Valtasaari oli valmistunut valtio- tieteiden maisteriksi 21-vuotiaana Helsingin yliopistosta. Opintojen myötä tie vei ulkoasiainministeriöön ja 80-luvun lopulla Washingtoniin. Tänä aikana mies oli avioitunut Etel Valtasaaren kanssa ja saanut kolme lasta. ”Kukaan suomalainen ei tuntenut presidentti George W. Bushin hallintoa yhtä hyvin kuin Valtasaari.” – Kun toimin ulkoasiainministeriön alaisena YK:ssa, työn ja perheen yhteensovittaminen oli haastavaa, mutta suurlähettilää- Suomen tulee innovoida Valtasaarelta julkaistiin helmikuun puolivälissä teos Suomen turvallisuus, jossa käsitellään nimen mukaisesti yhteiskuntamme turvallisuuspoliittisia aiheita. Valtasaari kertoo olevansa huolissaan maailman poliittisesta tilanteesta. Tyhjiö, on sana, jota hän korostaa. Tällä hän tarkoittaa johtajuuden puuttumista – suuret valtiot eivät kykene tai halua ottaa johtavaa asemaa erinäisistä syistä. – Yhdysvallat vetäytyisi mielellään suojaan merten taakse, jos se nykymaailmassa kävisi päinsä, Kiinalla on suuria sisäisiä vaikeuksia, eikä EU:lla ole pakka kasassa, Valtasaari toteaa. – Valtatyhjiöillä on kuitenkin taipumus täyttyä aina jonkun toimesta, hän jatkaa. Suomen olisi Valtasaaren mu- poiminta kalenteri Talvisodan päättymistä muistetaan Iltamusiikkia Lemillä 13.3.2015 Mika M. Niskanen Kuva: SA-kuva Kajaanissa järjestetään 13. maaliskuuta talvisodan päättymispäivän muistotilaisuus. Juhlallisuudet alkavat seppeleenlaskulla Kajaanin sankaripatsaalla kello 18 ja jatkuvat muistotilaisuudella Kajaanin kirkossa. Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 75 vuotta. Kapteeni Ari Tamminen Kainuun prikaatista kertoo, että kyseessä on Kajaanin merkittävimpiä kansalaistapahtumia. Viime vuonna muistotilaisuuteen osallistui 500 henkilöä. – Tilaisuus on muistutus kaikista niistä uhrauksista, joita veteraanisukupolvi meidän eteemme teki, Tamminen sanoo. Seppeleenlaskutilaisuuteen sisältyy muun muassa kenttärovasti Jouni Parviaisen pitämä kenttähartaus ja prikaatikenraali Jukka Soinisen juhlapuhe. Kajaanin kirkossa pidettävässä muistotilaisuudessa kuullaan muun muassa Keskuskoulun musiikkiluokkien kuoron laulama Finlandia hymni sekä Kajaanin kaupungin edustajan ja Kainuun rajavartioston tervehdykset. Kajaanin lisäksi Uukuniemen kirkossa (kello 12) ja Joensuun kirkossa (kello 18) järjestetään talvisodan päättymisen muistokonsertit. Sankarivainajien muistopäivän tapahtuma Joensuussa 19.5.1940. Kenraalimajuri Johan Woldemar Hägglund laskee seppeleen. Talvisodan päättymisen muistotilaisuus Kajaanissa sankaripatsaalla ja kirkossa kello 18.00 alkaen > www.puolustusvoimat.fi kaan tärkeä jatkaa luottamista valtteihinsa – innovaatioon ja tekniseen osaamiseen. – Niillä olemme pärjänneet ennenkin, hän toteaa. Jukka Valtasaari Rakuunasoittokunta esiintyy yhdessä Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokan kanssa Lemillä 5.3. Konsertissa kuulija kuljetetaan klassisen puhallinmusiikin maailmaan. Tapahtuma alkaa kello 19.00 Lemin kirkossa. Taideyliopisto Sibelius-Akatemia antaa musiikin alan ylintä koulutusta Suomessa. > www.puolustusvoimat.fi Merivoimien kirkkokonsertit Turussa ja Seinäjoella Merivoimien edustussoittokunta konsertoi peräkkäisinä päivinä Turun Mikaelinkirkossa 5.3 ja Seinäjoen Lakeuden ristillä 6.3. Molemmat konsertit alkavat kello 19.00 ja kestävät noin tun- • Ikä: 74 vuotta • Asuinpaikka: Helsinki • Ammatti: Suurlähettiläs • Koulutus: Valtiotieteiden lisensiaatti • Sotilasarvo: Kapteeniluutnantti reservissä • ”Viestistäni tuli pitkä, kun aika ei riittänyt lyhyen kirjoittamiseen.” nin. Konserteissa kuullaan Otar Gardelin Huilukonsertto Johanna Lenanderin tulkitsemana. > www.puolustusvoimat.fi Hiihdon sotilasmestaruus jaossa Kajaanissa Kainuun prikaatissa Kajaanissa järjestetään hiihdon sotilas-SMkilpailut 17–20. maaliskuuta. Maasto- ja ampumahiihto järjestetään Vimpelinvaaran ampumahiihtokeskuksessa. Rynnäkkökivääriampumahiihtoja partiohiihtokilpailut pidetään sen sijaan Hoikanportin ampumarata-alueella. Kilpailun yhteydessä järjestetään myös Päällystöliiton ja Aliupseeriliiton hiihtomestaruuskilpailut. > www.puolustusvoimat.fi
© Copyright 2024