Kuva: Ben Kaila www.vihdoinkotiin.fi Tutustu ihmisten tarinoihin. Samalla voit tehdä lahjoituksen verkossa. Lähettämällä tekstiviestin ASUNTO numeroon 16499 tuet toimintaamme 10 eurolla. ASUKKI-LEHTI 2/2014 ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA I987 Asunnottomuuden takana on aina kokonainen elämä. Jotta voimme auttaa, tarvitaan lisäpanos Vva:n asumisneuvontaan. Kävijämäärät kasvavat. Toimimme ilman ajanvarausta. Ja öisin asunnottomia auttava Yökiitäjä-tiimi tarvitsee kunnollisen auton. Jokaiselle vailla kotia olevalle tulee löytyä elämäntilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen sopiva asunto kohtuullisessa ajassa. Asunnottomuus voi kohdata ketä tahansa, eikä se välttämättä tarkoita kadulla asumista. Jos tilanne pitkittyy, riski ajautua kadulle kasvaa. Kadulle joutuneet eivät välttämättä löydä sopivaa suojaa, sillä hätämajoitusta ei ole riittävästi. Pitkittynyt asunnottomuus on niin traumatisoiva tilanne, että harva selviää siitä yksin. Mitä pitempään asunnottomuus jatkuu, sitä isompi ongelmavyyhti elämään syntyy. Ongelmien hoitaminen ja elämän uudelleen järjestely voivat viedä vuosia. Yhteiskunnalle olisi edullista järjestää asuminen ja tarvittava tuki ajoissa. Kohdattavana on ihminen, ei tapaus. ASUKKI Kiitos tuestasi! VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY 1 VAASANAUKIO Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 D 00500 Helsinki Puh. 044 7044310 www.vvary.fi toimisto@vvary.fi Vaasanaukion tapahtuma alkaa kello 17.00 Juontajana Miika Pettersson Esiintymässä: Imitaattori Tuomo 17.10 Kevyt Kuumotus feat. Jontti 17.40 Hirundon bändi 18.30 Asuntoministeri Piia Viitasen tervehdys kello 19.00 - Asunnottomien yön valot syttyvät Bändi Toothless 19.40 (Pelastusarmeijan Pitäjänmäen asukkaat ja työntekijät) Trubaduuri Tatu Mustonen 20.30 Irma Agiashvili 21.00 Hilma esiintyy 21.30 Puheenvuoroja asumisen haasteista ja niiden ratkaisemisesta: mitä nyt pitäisi tehdä? Torilla Miika Petterssonin kuumotettavana mm. KRIS Suomi, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöverkosto Kujato Sörnäisistä, Nuorisoasuntoliitto, EAPN Villasukkakeräys: A- Klinikkasäätiö esittäytyy Iso Numero -lehti julkaistaan Sällikodin makkarakoju & Kris Naisten Pop-Up -kahvila Stadin Asukastalot esittäytyy, tarjolla rokkaa ja kalsareita Helsingin Klubitalon ja Mars Finlandin mahdollistama ateria: kattaukset kello 18.00 alkaen Videoteltassa : Hilman musiikkivideon ensi-ilta Dokumentin ”Valtakunnan sovittelija” ennakko Pienperheyhdistys: Yksinkö hoituu? Hirundon lyhytelokuva Järjestöteltassa tavattavissa kansalaisliikkeen toimijoita Ruokaa ei aseita: ruokajako kello 17.00 alkaen Asunnottomien yön vaatejako / kirppis Kinaporinkatu 2, sisäpiha Tule hakemaan lämmintä vaatetta! Jatkot Vepassa/ Yökahvila Kalkkersissa. Ovet auki aamuun asti, Vaasankatu 5 *** Ihan tavallista - keskustelutilaisuus Kallion kirkossa pe 17.10 klo 16.3018 Pj Sanna Tiivola / esteen sattuessa Marjatta Vesterinen Osallistujat: Pyry Rekhard, Oranssi ry Jaakko Rissanen, HYY, toimeentulo ja asuminen Juha Kaakinen, Y-Säätiö, toimitusjohtaja Tiina Saarela, Kirkkohallitus, Kuka kuuntelee köyhää Kaarin Taipale, kaupunkitutkija, Vapaus valita toisin ry Piia Viitanen, asuntoministeri Keskustelun jälkeen Kirkolla Asunnottomien yön messu, jonka liturgina toimii Marjaana Toiviainen Sohvalla Stadiin -tapahtuman päätös. 2 Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola Puh. 050 407 9702 Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa Vaasankatu 5, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 vepa@vvary.fi Asumisasiat Puh. 050 443 0102 Liikkuva tuki ja palveluohjaus Puh. 044 520 7870 Yökeskus Kalkkers Vaasankatu 5, 00500 Helsinki *** Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ry (HSO ry) ja Kupla Harjutorin puistossa HSO sytyttää Asunnottomien yön valot kello 19.00 Kallioliikkeen Korttelikeittö tarjoilee ruokaa *** Valtimonteatterissa avoimet ovet, yllätysohjelmaa kello 19-21 *** Helsingin Elokolo avoinna klo 18-24 ohjelmassa mm. kainuulaisen taiteilija La Samoilin elokuva ja keskustelua, toteutus yhteistyössä Kallio Kunsthallen kanssa *** Helsingin Diakonissalaitos Päivätapahtuma kello 12.45-14.00 Livemusiikkia ja makkaranpaistoa Kansalaistoiminta-areena: Calamari Union (Aki Kaurismäki) ja muita elokuvia, kuppi kuumaa ja lämpimiä vaatteita jaossa kello 18.30 alkaen *** Vinkissä ilmaiskirppis kello 12-16, tarjolla pientä purtavaa *** Rediksessä avoimet ovet kahvia 1821.00 *** Vihreä Keidas ry:n kohtaamispaikka avoinna 08.00- 22.00 päiväruokailu kello 12.00 kahvia ja leipää tarjolla. Soppaa. *** Sininauhasäätiö Toimitila Spotti, Ruusulankatu 10 Spotti on avoinna 14-19 tarjolla kahvia ja korujen tekemistä kierrätysmateriaaleista. Siirtyminen Vaasan aukiolle asunnottomien yön tapahtumaan yhdessä ohjaajien kanssa klo 19. *** Narinkkatori Nuorisosäätiön ja Nuorisoasuntoliiton Konttikoti avoinna yleisölle pe 17.10 klo 10–18 ja la18.10 klo 10–14 *** Illusia, Mäkelänkatu 50 Illusia auki klo 7:30-20:30 illalla tarjolla teetä. Mahdollisuus siirtyä Vaasan aukiolle yhdessä ohjaajien kanssa. *** Snellussa Kallion kulkijoille tarjolla pientä iltapalaa Snellun nurkalla klo 17-20. Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön keskus, Toinen linja 8. *** Oranssi ry:n jatkot Suvilahdessa klo 22 alkaen *** Myllypuronkirkolla mahdollisuus yöpyä 15. ASUNNOTTOMIEN YÖ HELSINGIN OHJELMAA Yökiitäjä-auto ja tiimi Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana Sällikoti Helsinginkatu 50, D-talo 00530 Helsinki Puh. 050 443 1060 Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomat, vapaaehtoistoimijat sekä Vva:n työntekijät. Painos 1000 kpl Painopaikka Lehtisepät Oy Pieksämäki ISSN 0783-6783 asukki@vvary.fi Asunnottomien yön Helsingin toimijat vuonna 2014 Vihreä Keidas ry A-Klinikkasäätiö Kallion Seurakunta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY Helsingin Diakonissalaitos, Kansalaistoiminta-areena Stydi ry Helsingin yliopiston sosiaalityön opiskelijat Suomen pelastusarmeijan säätiö Helsingin kaupungin Asukastalot Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, HSO Helsingin Klubitalo Kriminaalihuollon tukisäätiö Vailla vakinaista asuntoa ry Oranssi ry KRIS EteläSuomi Omaiset huumetyöntukena Sininauhasäätiö EHYT ry Mars Finland Valtimonteatteri Ruokaa ei aseita City Lights Hirundo Suomen Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry / Iso Numero –katukulttuurilehti Emmaus Helsinki Nuorisoasuntoliitto, NAL Y-säätiö Snellu Pienperheyhdistys Kallioliike/Korttelikeittiö Big Plans Bakery Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Vihreät nuoret ARSKAN VUODENKIERTO Kesä... Onni onnettomuudessa Koijalla oli käynyt vieraita Arskan ollessa pois pelipaikalta. Sinne ehdittyään häntä kohtasi lohduton näky. Koija oli tuhottu eikä paljon ollut tehtävissä. Hyvät neuvot olivat nyt kalliit. Oli varhainen aamu, ja Arska palaili Kurvin kulmille. Vepa oli auki aamutuimaan, joten sinne miettimään tilannetta. Aamusirkusta seuratessaan Arska päätti irrottautua kuvioista joksikin aikaa. Hän katseli mahdollisuutta lähteä Vartiosaareen. Selvitettyään vielä sossun kanssa asiaa Vepan puhelimesta hän sai kahden viikon maksusitoumuksen saareen. Kuljetus järjestyi liikkuvan tuen autolla, ja vene vei saareen. Kalastus, saunominen naapurien saunassa, kun Vva:n oma sauna oli ”ikuisuusremontissa”, pelkkä oleilu sai Arskan nauttimaan kesästä täysin palkein. Mieli ja kroppa lepäsivät. Kaksi viikkoa kului kuin siivillä ja alkoi olla lähdön paikka. Kiitollisena Arska lähti mantereelle katsastamaan uuden koijan paikkaa. Syksy... Miksei oo tilaa? Kadulla tuulee. Kylmä on ja nälkä. Hietsuun ei taas päässyt, kun oli täynnä. Funtsasin melkein kateellisena niitä, jotka olivat ehtineet sisään. Ensisuoja on hätämajoitus, mut ku mulla on hätä. Miks ei oo tilaa? Funtsin sitä ja ajattelin, et ne jotka näistä asioista päättävät, eivät ole koskaan olleet tässä mun tilanteessa. Ei oo himaa minne mennä. Pitäiskö mun päästä kertoon niille kaupungin äideille ja isille sinne valtuustosaliin minkälaista gartsalla on. Tsennaisko ne sit? Meen aamulla Vepaan ja kysäsen vaik liikkuvan tuen kaiffarilta, et miten tän surkeuden pääsis bamlaan niille rahakirstun vartijoille. Että terveiset Arskalta vaan. Talvi... Ajatus itää Arskan yleiskunto ja pitkittynyt flunssa ajoivat hänet vastoin kaikkia oletuksia sisätiloihin Astu:n kautta. Sitoumus jonka hän joutui vastaanottamaan, tietäen ettei eläkkeestä jää kuin toimeentulotuen verran käyttörahaa, oli pakkoraossa tehtävä. Väliaikaiseksi ratkaisuksi ihan hyvä, sillä Arska oli heikohkossa kondiksessa. Hänet asutettiin 124 ihmisen lisäksi vastenmielisen näköiseen torniin Linnanmäkeä vastapäätä. Fyysinen kunto saneli tämän väliaikaisratkaisun, totesi hän mielessään. Ihmisvarasto oli tällaisena hetkenä tyhjää parempi, mutta pysyvä oleskelu moisessa sirkuksessa oli mahdoton ajatus. Kaksi ensimmäistä vuorokautta Arska nukkui pois uupumustaan. Kolmantena selvisi jo aamupuurolle. Voimaantuminen alkoi. Pian tässä jaloillaan ollaan ja pääsen noutamaan taikajuomaa sekä kirjastoon tutkimaan ekonomistien kikkailua hötörahalla. Tottuminen tähän kolhoosiin tietäisi Arskan mielestä sitä, että tästä syntyisi pysyvä ratkaisu, jota hän ei missään tapauksessa halunnut. Tätä asumismuotoa ei eläväinen, ajatteleva ihminen halunnut. Kuinka kukaan koskaan on kuvitellut, että tämä voisi olla ratkaisu asunnottomuuteen. Tällainen varastointi toi mieleen asuntolat. Tämä poikkesi niistä vain siten, että ”uloskirjoittaminen” vaikeutui. Hyvä niin, mutta ei voi olla pysyvä ratkaisu, jollaiseksi se varmasti osalle porukkaa muodostuu. ”Asunto ensin” -periaatteen rimaa hipoen täyttää, ei paljon muuta. Tällaisia ratkaisuja on nyt tehty, ajatteli Arska, mutta näistä on päästävä ehdottomasti eroon. Toipuminen voi alkaa vain ihan oikeassa kodissa, ihmisten joukossa, ei varastoituna torniin. Kesä... Reissussa Nainen kyyhötti junan tupakkakopin nurkassa kyykkysillään. Arska ihmetteli outoa vaikean asennon valintaa, mutta pisti sätkän palamaan ikään kuin ei huomaisi koko juttua. Kesäinen maisema vaihtui vilkkaaseen tahtiin silmissä. Arska oli juuri katsonut näyttötaulusta junan nopeuden. Se oli ollut 158 km/t. Tällaisessa vauhdissa Arska ei ollut kuuna päivänä kulkenut. Hänen reissunsa tarkoitus oli kunnioittaa läsnäolollaan serkun poismenoa. Alan miehenä tämä oli herättänyt kauhua pienen kylän liepeillä erikoisella elämäntyylillään, johon miestä väkevämpi kuului olennaisena osana. Hänellä oli myös metsäpirtti, joka oli himpun verran parempi kuin Arskan koija. Se oli lähellä metsälampea, josta sai veden pontikan keittoon, ja pontikkaa serkku ahkerasti tiputteli. Savon sydämessä tämä ei ollut mitään tavatonta selkosilla, josta lähimpään viralliseen kauppaan oli 64 kilometriä matkaa. Juna kulki. Nainen kaivoi hihastaan taskumatin, jossa näytti olevan tilkka karkkikossua jäljellä. Jotenkin naisen olemuksesta huokui elämän koko kirjo. Selvästi parempiakin päiviä oli nähty, mutta ei silloinkaan välttämättä selvänä. Arska oli aistinut etukäteen tämän naisen olemuksesta kaiken tuon, kossuhuikka vahvisti oletuksen. Itse ei Arska tohtinut huikkaa ottaa, vaikka kassissa köllötte- li muutama Doris. Nainen otti tyynesti kossunsa viimeiseen tilkkaan ja jäi tuijottamaan mitään näkemättömin silmin ohi kiitäviä peltoaukeita. Arska poistui paikalta. Tuosta naisesta Arskan mieleen tuli äänetön hätähuuto. Se oli naisen silmissä. Sellaisen hän oli nähnyt monesti aikaisemminkin. Hänen mieleensä palautui eräs tapaaminen Tervalammen hoitolaitoksessa, jota kartanoksi kutsutaan. Arska muisti pitkähkön jakson, jonka hän oli viettänyt kartanossa. Siellä oli olemukseltaan samanlainen nainen kuin junassa matkustava leidi. Heillä oli sielujen kumppanuus ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Tervalampea ollaan ajamassa alas miettimättä sitä, mitä se ensinnäkin merkitsee hoidettaville alkoholisteille. Työllistävä vaikutus tulee kaduilla näkymään, sillä ”katuhoito” maksaa viranomaiskuluina. Ambulanssit, terveyskeskukset, sairaalat, poliisit, vartijat, koko yhteisö saa kärsiä nahoissaan seuraukset. Tämä vaikuttaa Arskasta alkoholistien heitteillejätölle. Raskain mielin Arska otti pitkän huikan Dorista unohtaakseen. Juna kulkee kulkuaan, niin myös karavaani. Sääli ihmisparkoja. Kesä jatkuu ... Minne vie miehen tie? Jotain oli tapahtunut jossakin, mutta kaikki muistutti mustaa aukkoa. Arskan viimeinen muistikuva oli konnari ja jonkinlainen pätkä asfalttia. Alkoholikoomasta toivuttuaan Arskan valtasi hämmästys ja kummastus. Ympärillä oli jotain tuttua, mutta oudossa paikassa. Arska huomasi tutun näköisen akvaarion ja kulki lasikopille, jossa istui henkilö. ”Missähän mahdan sijaita”, Arska kysyi kohteliaasti. Asia selvisi. Hän oli kuin olikin vieraassa kaupungissa, Lahden Nousurinteen ensisuojassa. Sinne hänet oli tuotu valtion kuljetusliikkeen toimesta poliisisaattueessa. Poliisi oli ollut ystävällinen. Arska oli siis joutunut harhateille Päijät-Hämeeseen. Hänet oli myös putsattu. Ei sentin senttiä ja vieras kaupunki. Ensisuoja oli kuitenkin tarjonnut apua häijyyn tilanteeseen. Sieltä luvattiin pari kolme yötä vieraspaikkakuntalaiselle, mutta sitten olisi oltava oman kunnan maksusitoumus. Arska sai apua sen hommaamiseen paikan henkilökunnalta. Lahden ensisuojassa oli vielä toistaiseksi ”sali” ja se toi Arskan mieleen Helsingin Nubiksen ja sen salit, kanahäkit sekä muun kurjuuden. Hän kuuli, että Lahdessa kuitenkin ti- Kuvassa eräs Vva:n öisin liikkuvan, etsivän työn tiimin kohtaamien henkilöiden asumuksista vuodelta 2014. Yökiitäjä-tiimiin kuuluu kaksi reipasotteista miespuolista sairaanhoitajaa. Työ on mielekästä, sillä se on monenlaisten ihmisten kohtaamista ja luottamuksen luomista. lanne selkiytyy ja runsaan vuoden kuluttua samalla paikalla Apilakadulla seisoo uusi ajanmukainen rakennus. Pikku hiljaa siis maakunnistakin vanhan stailin ”salit” poistuvat. ..Ja niin alkoivat puhaltaa uudet tuulet! Arska oli väleissä Ensisuojan henkilökunnan kanssa ja tutustui ympäristöön sekä toisiin kadunjätkiin. Hyvän subliikin omaavana hän tuli juttuun kaikkien kanssa. Eräänä aamuna hän sai oudon ehdotuksen henkilökunnalta, kun häneltä kysyttiin, haluaisiko hän vaikuttaa uuden ensisuojan sisätilaratkaisuihin – uusi ensisuoja kylläkin rakennettaisiin nimikkeellä hätämajoitus. Arska oli tässä vaiheessa ollut jo kymmenen päivää ilman taikajuomaa ja suostui heti. Niinpä hän eräänä päivänä istui arkkitehdin, LVI- ja sähköinsinöörien ja kaupungin edustajien kanssa pöydän ääreen kertomaan omaa näkemystään hätämajoitus- ja arviointiyksikkörakennuksesta. Asuntolakaan ei siis ole asuntola vaan arviointiyksikkö tässä tapauksessa. Arska ymmärsi sen paremmin kuultuaan, että tästä yksiköstä on tarkoitus ohjautua nopeasti eteenpäin. Hän huomasi heti, että ensisuojan huoneissa oli ongelma, joka liittyi huoneen puhtaanapitoon. Arska tiesi kokemuksistaan, että lattialle saattoi valahtaa ihmisestä eritteitä, joita nyt puistatti ajatella, mutta muinoin ne olivat arkipäivää. Niinpä hän ehdotti, että huoneisiin tulisi lattiakaivot siistijän työn helpottamiseksi. Rakennukseen oli siis hätämajoitukseen merkitty jokaiselle kävijälle oma huone, joka oli saliin verrattuna huima parannus. Huoneita oli 11, joista jokainen 25 neliötä ja jokaisessa oma WC. Arska ajatteli olosuhteita, joissa oli joutunut elämään, ja oli tyytyväinen lahtelaisten puolesta. Kolme viikkoa oli kulunut ja Arskalla alkoi olla koti-ikävä siinä mielessä, että kulmat olisivat tutut. Kotiahan Arskalla ei ollut. Eläkepäivänä hän suuntasi klyyvarin kohti Helsinkiä. Reijo Pipinen Omat avaimet -hanketyöntekijä Katto pään päälle! Mutta että nimi oveen? O maan kämppään, luukkuun, asuntoon ja heti! Mikäpäs siinä. Mutta. Kun lapsena asuin Helsingin Ruoholahdessa, Köydenpunojankadun ja Eerikinkadun kulmassa, suoraan ravintola Kannaksen yläpuolella, kuljin kouluun kuuluisien Villojen taloalueen läpi. Matkani Lapinlahden kansakouluun oli oikotie tuon hurjan, vähän pelottavankin asuinalueen läpi. Kerran luokkatoverini, joka Villoissa asui, kutsui minut kotiinsa. Kun ulkoovesta astuimme suoran hellahuoneeseen, huomasin että muita huoneita ei ollutkaan. Siis tuo luokkatoverini viisihenkinen perhe asui yhdessä hellahuoneessa? Kyllä. En ala nyt marinaa siitä, että jokaisella nuorella parilla kuulemma pitää olla nykyään heti kolme huonetta, keittiö, sauna ja iso parveke.Vaikka näin olen lukenut. Hyppään suoraan meihin, alan miehiin ja alkkiksiin. Minulla ovat nykyään lokoisat oltavat ja neliöt. Miten olen ne hankkinut? Työllä ja raittiudella. Nytpä en aloitakaan valitusvirttä siitä, että menkää töihin. Niin tollo en ole. Milläs töihin menet jos et kykene, jaksa, osaa, tai että töitä ei ole. Se siitä. Mutta raittiudella saa kämpän. Ensin vaatimattomamman. Sitten, ajan saatossa, jos kantti kestää, paremman. Ei millään pahalla, ei viekkaudella tai vääryydellä, mutta 24h/vrk hönössä olevan on hieman vaikeampi saada nimensä oman asunnon oveen. Ja vaikka saisikin, lähtee nimi ovesta ennen kuin on saatu viimeinenkin nojatuoli sisään. Jätän tässä kohdassa väliin 20 tenttimääni kirjaa alkoholismista. Dokuksi tulemiseen tarvitaan vain seuraava lähtö- Huuto Kodille kohta: hyvä terveys ja heikko luonne. Jos sinulle tippuu, kuin taivaan lahjana, pieni yksiö. Tippukoon mistä tahansa, niin sinun velvollisuutesi on pitää se niitten säännösten ja velvoitteiden puitteissa, joita mm. yhteiskunta, taloyhtiö ja kämpän omistajakin ovat asettaneet. Kornia, eikö totta? Sinun ja minun tuparit ovat eri luokkaa kuin niin kutsutun paremman väen. Näillä tupareilla on paha tapa jatkua, kunnes tulee ensimmäinen varoitus. Ja vähän sen jälkeenkin. Kun omat ja muutkin rahat on dokattu, kelpaavat kodin vieraiksi vähän tuntemattomammatkin. Kaikki ne, joilla on viinaa tähän hätään. Rähinä toteutuu 99 %:n varmuudella. Toisin sanoen: kämpän saa helposti, mutta sen pitäminen vaatii jonkinmoisia ponnistuksia. Eikä edes vuokranmaksu ole niistä ykkösenä. Älä kutsu vääriä vieraita, älä hukkaa avaintasi kerran viikossa, älä soita soitinta liian lujaa väärin aikoihin, älä vittuile naapureille, tuuleta kämppä edes joskus, älä yritä pontikankeittoa tai edes kiljuntekoa kodissasi, älä ryhdy ruuanlaittoon yöllä, koska se ei onnistu kuitenkaan. Jos noita neuvoja pystyt noudattamaan, on kaikki osaltasi hyvin. Minä en pystynyt. Aikoinani. Johnny-Kai Forssell Oma koti kullan kallis, joko päättäjät sen sallis, huutamatta emme lakkaa, olemmeko todella kansan pohjasakkaa? Evakkona täällä vielä kulkien, yhteen huutoon korvat sulkien, sitä todellista asunto pulaa vielä myöntää, toisten asioiden tieltä sivuun työntää. Ihmisiä mekin todella olemme, vaikka kassien kanssa tiellä kuljemme, eteenpäin tässä todella pyrkien, joskus tuntuen meikäläistä syrjien. Kaikki asiat etenkin asunto, ja Pelastusarmeijan leivän anto, löytyykö paikkaa päällä maan, johon kulkuri saa repun asettaa, vähän aikaa siihen torkahtaa, ja painavat asunto asiat unohtaa. Mutta paistaa se päivä meillekin, sinulle, minulle ja muillekin, oma ovi, johon avaimensa laittaa, ja naapurin kanssa, muutaman sanan vaihtaa. Koti on oikeus meidän jokaisen, johon kiva on aina mennä tavallisen ihmisen, sinä päivänä, kun meikäläinen asunnon saa, kyllä päänsä taivasta kohti kohottaa. Kätensä ristiin hiljakseen laittaen, kyynel kanavan virran poskipäätä hiljaa valuen, Tunne sisällä on niin mahtava, Nyt mul on oma koti, niin vallan ihana. Teksti:Jorma Korhonen Helsinki 12.9.2014 TILAA ASUKKI. ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA I987. Yhteiskunnan Tuki On Liikaa! M oni henkilökohtaiseen kriisiin joutunut ihminen saa yhteiskunnalta tukea esim. sosiaalitoimen palvelujen muodossa, ja näin sain minäkin. Minut kasvatettiin elämään almuilla, olen suomalaisen toimeentulotukijärjestelmän kasvatti, miltei ihminen, mutta sataprosenttisesti vähäosainen. Vuodet kuluivat, hyvin verkkaiseen tahtiin, mutta kuluivat silti. Opin elämän, jossa vähä on kaikki mitä sinulla on. Vähän rahaa, vähän ruokaa, vähän itsetuntoa, vähän kaikkea, mutta paljon päihteitä, jotta pystyin tappamaan ajatuksiani ja tunteitani mahdollisimman tehokkaasti. Kunnes eräänä päivänä päätin, että ei enää, nyt riittää! Ja aloin vaatimaan sitä mikä minulle kuuluu. Lopetin päihteet, joiden avulla olin sumentanut mieltäni vuosikymmeniä. Aloin urheilemaan tavoitteellisesti, tein kaiken mitä voi tehdä, laitoin paketin vitamiineja myöten kuntoon, ja jo parin vuoden työn jälkeen olin enemmän yhteiskuntakelpoinen, enemmän työkun- toinen. Tutustuin kivaan naiseen, kunnolliseen sellaiseen, aloin nähdä elämäni erilaisena, aloin nähdä mahdollisuuksia, aloin ajattelemaan, että voisin vielä saavuttaa normaalin elämän. Mitä yhteiskunta tällöin minulle vastasi? Antoiko se kaiken tukensa, jotta minä kuntoutunut ihminen pääsisin eteenpäin? Mitä yhteiskunta pyrkimyksiini vastasi? Otin yhteyttä sosiaalitoimeen ja selvitin asiaani. Kerroin heille, miten olin kalliissa Forenomin välivuokratussa asunnossa loukussa. Kerroin heille, miten olin oma-aloitteisesti tehnyt velkaselvityksen ja että minulle oli luvattu velkajärjestely - mutta niin kauan kuin asumiseni olisi mainitun järjestelyn mukainen, minulla ei ollut pääsyä velkajärjestelyyn, koska turvaosuuttani ei voitu laskea oikein. En myöskään voinut mennä töihin, koska minulle vastattiin sosiaalitoimesta, että jos menen töihin, joudun maksamaan koko 1400 euron kuukausivuokran itse. Tämä siis tarkoittaisi, että minulle ei jäisi palkasta käteen mitään. Ehdotukseni tilanteessa oli seuraava: menen töihin ja sosiaalitoimi maksaa asumistani tässä ko. systeemissä kunnes saan kerättyä sen verran rahaa, että saan oman vuokra-asunnon yksityisiltä markkinoilta. Mikä oli heidän vastauksensa? Vastaus oli seuraava: ”Ei ole mahdollista, koska sosiaalitoimi haluaa tarjota kaikille asiakkailleen samanlaista palvelua eli erioikeuksia ei voida sallia, eikä tällaisia sopimuksia voida tehdä. Jos ansaitset rahaa, sinun tulee maksaa koko asumisesi itse eli tämä 1400 euroa kuukaudessa.” Eli toisin sanottuna yhteiskunta haluaa tukea minun kuulumistani sosiaalituen piiriin ja vastustaa voimakkaasti sitä, että pääsisin siitä irti. Mieluummin maksetaan hulppeita summia siitä, että kuulun toimeentulotuen piiriin, kuin tuetaan edes hieman sitä, että pääsisin siitä eroon. Mielestäni on erittäin perusteltua sanoa, että yhteiskunnan tuki on liikaa minulle. Päästäkää minut helvetti soikoon irti! - J.A. - YÖKESKUS KALKKERS AVAA OVENSA OSOITE: VAASANKATU 5, 00500 HELSINKI. Asunnottomien yönä pe 17.10. avoimet ovet: turistaan, lämmitellään ja syödään. Tule! Tutustu! Vapaaehtoistoimijat paikalla. Lauantaista 18.10. alkaen Kalkkers on avoinna joka yö kello 22-06. Ohjaajat paikalla. Juhlapyhien aukioloon meillä ei toistaiseksi ikävä kyllä ole varaa. Kalkkersin avautumista on kyselty joka ilta jo viikon ajan. Vva:ssa mietitään, kuinka kansalaisten kriisimajoitus tulevana talvena järjestyy. Vaasankadun Kalkkersin lattialle ei mahdu nukkumaan - jatkuvaa yöpymispaikkaa eli majoitustoimintaa ei aiemminkaan ole ollut tarjolla, mutta lattialla on nukuttu. Nyt halutaan auttaa ja ohjata ihmiset eteenpäin ja löytää heille juuri se apu ja tuki ja palvelu, jota he tarvitsevat.