VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY ASUKKI-LEHTI 1/2014 HINTA 3 EUROA Kenelle Vartiosaari kaavoitetaan? MAISEMA MYYTÄVÄNÄ osallistu kilpailuun sivulla 4 MITÄ TAPAHTUU TODELLA ’sivu 12 Ääneti se astuu tähän huoneeseen epäröi kynnyksellä annan sille aikaa. Hitaasti se täyttää tämän kämpän: Koti. Tristan Selin ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA I987 ASUKKI FINNISH HOMELESS NEWS SINCE 1987 1 Huhtikuun aikana Vepassa, Vva:n vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskuksessa toteutettiin pienimuotoinen kysely, jolla selvitettiin keitä Vepan kävijät ovat, millaiseksi kävijät kokevat Vepan toiminnan ja mitä muutoksia he toivovat. Kyselyyn osallistuminen oli vapaaehtoista ja siihen pystyi osallistumaan täysin nimettömänä. Yhteensä kyselyyn osallistui 56 henkilöä, joista 50 oli miehiä ja 6 naisia. Vastaukset kertovat siitä, keitä Vepassa kävi yhden kevätkuukauden aikana ja mitä heille kuului. Saimme kuitenkin hyvät eväät miettiä suuntaviivoja yhdessä. Haluamme kiittää kaikkia kyselyyn osallistuneita hienosta palautteesta ja kehittämisehdotuksista. Kodittomuuden historiaa: HOBOT K odittomuuden historia on liittynyt Euroopassa maaseudun irtaimeen liikaväestöön, kulkureihin, kerjäläisiin ja pakolaisiin, joita sodat, sisäiset levottomuudet, luonnononnettomuudet, huonot satokaudet sekä kuolleisuuden ylittävä korkea syntyvyys ylläpitivät. Vaeltavien asunnottomien köyhäläislaumaan valikoituivat tietysti helpommin maata omistamattomat, yksinäiset, vanhukset, vammaiset, sairaat ja juopot. Yhdysvalloissa kodittomuutta synnyttävä pääjuonne oli aluksi samankaltainen. Myöhemmin kuvaan tulivat merimiehet, siirtolaiset ja sisällissodasta palaavat miehet. 1800-luvun puolivälin jälkeen siirtolaisuus voimistui, ja joukoittain yksinäisiä miehiä asettui köyhälistön slummeihin, rakensi hökkeleitä tai asusti ulkosalla. Irtolaispidätysten ja putkayöpymisten määrä kasvoi taloussuhdanteita heijastaen. Kuntien köyhäinviranomaisten tukemana ryhdyttiin torjuntatoimiin. Miesten asuinalueille kohosi lähetys- ja slummityön keskuksia, raittiuskoteja ja ennen kaikkea asuntoloita. Liikemiehet osallistuivat talkoisiin: yksinäisten asunnottomien vaatimattomille tuloille oli kysyntää. Tyhjentyneitä liike- ja asuintiloja muutettiin tuottoisiksi. Tilapäisyöpyminen oli yötä kohti halpaa, mutta neliövuokrina saatiin jopa 100%:n korko omaisuudelle. Vähitellen asuntoloita täydentämään perustettiin kapakoita, ruokaloita, viinakauppoja, panttilainaamoja, show-näyttämöitä, käytetyn tavaran kauppoja ja yksityisiä työnvälitystoimistoja. Vuosisadan vaihteeseen mennessä yksinäisten miesten asuinalueet kukoistivat. Niitä nimitettiin hobohemioiksi ja VEPA asukkaita hoboiksi. Hobot, amerikkalaiset jätkät, olivat maan vaurauden ja miljoonapäisen tilapäistyövoiman perusrunko. Työvoimamarkkinat toimivat kaupungeissa, pääasiassa juuri hoboalueilla. Kiertävien siirtotyöläisten lukumäärä oli parhaillaan noin miljoona miestä. Asuminen Kyselyyn osallistuneista henkilöistä 22 asuu itsenäisesti vuokralla, asumisyksikössä asuu 18 henkilöä ja 11 henkilöä on vailla asuntoa. Suurin osa vailla asuntoa olevia kävijöistä yöpyy hätämajoituksessa, ystävillä, kavereilla tai ulkona. Talvisin ja lamakausina palattiin kaupunkeihin, erityisesti rautatiekeskuksiin. Kulkuvälineenä käytettiin tavarajunia, joihin liftattiin. Jopa 7000 miehen arvioitiin loukkaantuneen tai kuolleen vuosittain rautatieonnettomuuksissa. Toimeentulo Suurin osa kyselyyn vastanneista oli Helsingissä kirjoilla. 16 kävijää kertoi saavansa eläkettä. 25 vastaajaa sai peruspäivärahaa tai toimeentulotukea ja 6 kertoi, ettei heillä ole mitään tulonlähdettä. Suurimmalla osalla tukia saaneista oli yhteys sosiaalityöntekijään. Nälkää kertoi satunnaisesti nähneensä 19 kyselyyn vastannutta ja 4 ihmistä vastasi nähneensä nälkää päivittäin. Hobot auttoivat toisiaan merkkikielellä Vaeltamisessa oli vaikeutensa varsinkin jos oli yksin liikkeellä eikä tuntenut maisemia tai paikallisia asukkaita. Hobot keksivät merkkikielen, jolla he viestittelivät keskenään matkan varrella. Merkit olivat pieniä piirroksia, joita jätettiin tien varteen seuraavia tulijoita varten. Merkeillä kerrottiin muille mm. tärkeistä paikoista kaupungeissa, paikallisten asenteista maankiertäjiä kohtaan ja parhaista kerjuupaikoista. Hobojen merkkikieli auttoi monia pärjäämään vaikeina aikoina. Merkit olivat monipuolisia. Niillä annettiin matkantekoon liittyviä vinkkejä kuten ”mene tätä tietä”, ”älä mene tuota tietä” tai ”lähde äkkiä”. Paikallisia koskevia vinkkejä ja varoituksia jaettiin: ”ilmainen lääkäri”, ”täällä asuu poliisi, ei maankiertäjien ystävä”, ”vaarallinen paikka”, ”voit nukkua ladossa”, ”hyvä naisihminen, kerro nyyhkyjuttu”. Asukki jatkaa merkkien tutkimista. (Ilkka Taipale: Asunnottomuus ja alkoholi, 1982; Hobo signs and symbols) Mikä voisi auttaa? Kyselyssä tiedusteltiin myös, mikä auttaisi kävijää sillä hetkellä ja mitä apua hän katsoi tarvitsevansa. Suurin osa kyselyyn osallistuneista jätti vastaamatta tähän kysymykseen tai vastasi, ettei tiedä. Kävijät, joilla ei ollut asuntoa, toivoivat saavansa omaa asuntoa tai apua sen hankkimisessa. Muita toiveita olivat taloudellinen tuki, ruoka, työpaikka, a-klinikka, sosiaalinen tuki kuten tavallinen juttuseura, korvaushoito, oikea lääkitys, parisuhdeasiat kuntoon. Vepasta saa ohjausta tarvittaessa Kävijöiltä tiedusteltiin, mihin heitä oli ohjattu Vepasta. 14 vastaajaa oli tarvinnut ohjausta eteenpäin ja myös saanut sitä. Vastaajista suurin osa oli ohjattu asumisohjaajalle ja toiseksi suurin ryhmä oli A-klinikalle ja päihdehoitoon ohjattuja. Muutamia kävijöitä ohjattiin hätäma- joituspaikkoihin, sosiaalipalveluihin, terveysasemalle, nuorisoasemalle. Vepa on tärkeä ja siellä käydään päivittäin Kyselyyn vastanneista 41 henkilöä kertoi pitävänsä Vepaa erittäin tärkeänä tai tärkeänä. 12 Kyselyyn vastannutta ei osannut sanoa, onko Vepan toiminta tärkeä. Päivittäin Vepassa käy 19 kyselyyn osallistunutta ja 17 henkilöä käy viikoittain. Kyselyyn vastasivat myös henkilöt, jotka käyvät Vepassa vain muutamia kertoja kuukaudessa. Hyviä asioita Kävijöitä pyydettiin kertomaan vapaamuotoisesti, mitkä asiat Vepassa he kokevat hyviksi. Vastaajat pitivät hyvinä asioina ruokailua, tilan lämpöä, henkilökuntaa, mahdollisuutta soittaa virkapuheluita ja käyttää internetyhteyttä. Myös mahdollisuus levätä, pestä pyykkiä sekä vaatejako olivat hyvien asioiden joukossa. ”Saa tulla ja olla” Keskusteluissa selvisi, että Vepaa pidetään matalankynnyksen paikkana, jossa on hyvä ilmapiiri ja enimmäkseen rauhallista. Kävijät pitivät tärkeänä, että asunnottomia tuetaan luottamuksellisesti ja puhutaan tavallisista asioista tarjoten myös hengellistä tukea. Vepan toiminta koettiin kattavaksi ja monipuoliseksi sekä yhdenmukaiseksi kaikille kävijöille. ”Se on aamusta auki ja kiva paikka. Ruokaakin kelpaa syödä kun joskus ei omaa ole.” Vepan aukioloista käytiin myös keskustelua. Toiset vastaajat olivat kiitollisia siitä, että paikka on aamusta auki, toiset taas toivoivat paikan aukeavan aikaisemmin ja olevan pitempään auki. Suurin osa vastaajista ei halunnut muuttaa Vepan toiminnassa mitään. Muutosehdotukset koskivat lähinnä pidempiä aukioloaikoja ja isompaa tilaa. Liikuntamahdollisuuksia ja jotain yhteistä ajanvietettä toivottiin. Henkilökunnalle ehdotettiin myös isompaa palkkaa sekä enemmän valtuuksia vaikuttaa ja puuttua Vepan kävijöiden käyttäytymiseen ja todellisiin riitatilanteisiin. Vepan toivottiin olevan myös enemmin esillä katumarkkinoinnin keinoin, sillä kävijät kertoivat tuttavapiirissä olevan paljon asunnottomia, jotka eivät tunne paikkaa ja tarvitsevat tukea. Vlada Petrovskaja 2 SAARI V artiosaaren kiinteistön löysivät Vva:n aktiivit, jotka olivat töissä saarella. Tuohon aikaan paikalla oli talonrämä. Se saatiin korjausvelvoittein vuokralle Helsingin kaupungilta v. 1989. Talo on peruskorjattu purkukunnosta talvilämpimäksi, ja sitä on huollettu yli 20 vuoden ajan. Tarina kertoo, että Vva: n perustajajäsen ja ensimmäinen toiminnanjohtaja Juhani Roiha haki miehiä Hakaniemen torin reunoilta saareen veneellä, heitti pullot pois ja laittoi vasaran käteen. Aivan alkajaisiksi takennettiin sauna pihaan. Vartiosaarta ei vuokrata yksityiskäyttöön, vaan se on kokonaan Vva:n kävijöiden, jäsenten ja yhteistyökumppaneiden käytössä sovitusti. Monet tulevat saareen katkaisuhoidosta odottamaan toista kuntoutuspaikkaa. Moni saa asunnon, kun on viettänyt raittiina saarella vaikka koko kesän ja pystyy hoitamaan asioitaan. Toiminta saaressa perustuu vapaaehtoisuuteen, yhteisöllisyyteen ja päihteettömyyteen. Homma toimii siten, että saaressa olija ehdottaa mitä voisi tehdä, korjata tai kunnostaa, sitten Vva hommaa tarvikkeet. Jo neljättä kesää Vartiosaaressa on koevapausvanki suorittamassa rikosseuraamustaan. Kokemukset ovat kaikin puolin hyviä ja koevapaudessa olijat ovat liittyneet yhteiseen porukkaan. Paikan toimintaa koordinoi Vva:n liikkuvan tuen työntekijä, mutta muutoin Vartiosaaren toiminnasta vastaa saarella kulloinkin oleva porukka. Saaressa yöpymisestä peritään nimellinen maksu, jonka usein maksaa sosiaalitoimisto. Saaressa on myös Vva:n taitojenvaihtoverstas, joka ensin siirrettiin Sörnäisistä Sällikotiin. Sinne ei saatu voimavirtaa, joten verstasta ei voitu käyttää. Yksi Sällikodin asukas suivaantui niin, että haki ja sai rakennusluvan ja pummasi arkkitehdiltä piirustukset. Kahtena kesänä vapaaehtoiset ja koevapausvanki rakensivat verstaan saareen. Työkoneet siirrettiin sinne lahjoitusvarojen turvin. KAAVA V artiosaaren kaavoitus on lähtenyt etenemään kovaa vauhtia. ”Osana Vartiosaaren kaavoitusta nimetään muun muassa saaren tulevat kadut ja puistot. Usein uudet nimet johdetaan alueen historiasta. Kesän aikana nimistön kerääjä, nimestäjä, liikkuu saaressa ja haastattelee asukkaita, maanomistajia ja saaressa kävijöitä.” Kadut ja puistot saavat kiireen kaupalla nimen. Ja taisi joku porata koeporauksia Ramsinniemen nurkilla jo kaksi vuotta sitten, ennen kuin rakentamisesta oli tietoakaan. Hyvissä ajoin ennen kuin tehtiin päätös siitä, minkä neljästä vaihtoehdosta Helsingin kaupunki valitsee kehitettäväksi. 17 miljoonan euron investointi ja parinkymmenen vuoden odotus? Valvottu koevapaus tarkoittaa sitä, että tuomittu voidaan päästää koeluonteisesti vapauteen valvonnan alaisena kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Koevapauden tarkoituksena on edistää tuomitun hallittua ja suunnitelmallista vapauttamista ja sijoittumista yhteiskuntaan. Koevapauteen sijoitettu on sitoutunut noudattamaan toimeenpanosuunnitelmaan sisältyviä velvollisuuksia ja määräyksiä sekä etukäteen sovittua viikkoaikataulua. Koevapauteen sijoitetun päiväohjelmaan kuuluu yksilöllisesti sovittu toiminta, jota kutsutaan toimintavelvollisuudeksi. Jotta saareen päästään, täytyy tarkoitusta varten ensin investoida vähintään 17 000 000 euroa helsinkiläisten varoja. Sittenkin saatetaan joutua odottamaan liikenneyhteyksien vakiintumista, niin että rakentamaan päästäisiin 2030-luvulla. Hurja on summa, ja hitaastipa tulevat helsinkiläisille luvatut asunnot. Siitäkään ei ole tietoa, jakautuvatko ne lopulta niin että joukossa on sosiaalista asuntotuotantoa. Kivinokan ja Vartiosaaren kaavoitus on asetettu keskenään vastakkain. Jompikumpi. Vartiosaaren rakentamisen perusteena on uusien asuntojen tarve: Helsingin asuntotuotanto laahaa tavoitteistaan. Kivinokan voi kaavoittaa ihan metron viereen ilman liikennekustannuksia ja sillan odottelua. Eikö Kivinokkaan saataisi huutavassa pulassa asunnot helsinkiläisille nopeammin, ekologisemmin ja vähintään 17 miljoonan säästöllä? Onko saaren kaavoituksen peruste se, että Kivinokassa on satoja lautamökkejä (kenen) ja Vartiosaaren keskellä pelkkää tyhjää tilaa? Miksi pitää valita jompikumpi? Saariluonnon muovautuminen nykyiseensä on tapahtunut ilman ihmiskäsiä ja se on jo arvo sinänsä. Muutama äänekäs siellä vain... Vartiosaari ei ole yhtä kuin muutama kesähuvilan haltija, jotka ”muodostavat äänekkään lobbyn saarensa säilyttämiseksi luonnonvaraisena”. Saarensa? ...nsa? Jossa käy muutama harva niillä huviloilla, kuten on kuultu? Päinvastoin. Esimerkiksi yhdistyksemme toimintapaikassa käy iso liuta verkostokumppaneita. Järjestöjä ja niiden ihmisiä, joilla ei ole muuta kesäpaikkaa. Nimenomaan virkistystarkoituksessa saari pitää avata ihmisille. Vesibusseja saa aika monta 17 miljoonalla eurolla. Kaikilla ei ole varaa mökkeillä oikean luonnon rauhallisessa helmassa. Tukehtumaan rakennettua tekoluontoa, rikottua metsää ja kalliota riittää runsaasti muuallakin nautittavaksi virkistystarkoituksiin, mikäli virkistysalue tässä käsitetään kaavoittajan tarkoittamalla tavalla. 3 Asukin myyjä saa pitää lehden 3 euron myyntihinnasta 2 euroa. Asukkia on voinut ottaa katumyyntiin vuodesta 1996. Katu-Asukki on siis täysi-ikäinen. PIdetään silti huolta. Asukin toimitus Reijo Pipinen (pääurkkija) Pekka Peltomäki (kunniapääurkkija) Tapio Pelttari Esa Uusi-Kerttula Johnny-Kai Forssell Vepa& Hanna Piirainen Raija Maunula (toimitussihteeeri) Vastaava pääurkkija: Sanna Tiivola Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomat, vapaaehtoistoimijat sekä Vva:n työntekijät. Painos 2000 kpl Painopaikka Lehtisepät Oy Pieksämäki ISSN 0783-6783 asukki@vvary.fi Päätoimittaja p. 044 737 1445 Toimitussihteeri p. 044 773 4700 Päätoimittaja Pekka Peltomäki pähkäili taannoin maailman menon pysyvyyttä ja pohti, onko asiaintila edistynyt siitä, kun hän viisi vuotta sitten kirjoitti köyhyydestä. ”Maailma on sikäli mennyt eteenpäin, että yhä useampi saa nyt mahdollisuuden ripustaa hampaansa naulaan. Asunnottomalle tämä merkitsee elämänlaadun paranemista, sillä huonosti istuvat tekohampaat eivät enää aiheuta jokapäiväistä harmia. Turha pureskelu jää pois, kun ei ole mitään syötävääkään.” KESÄ VVA:SSA Yökiitäjä palaa ajoon elokuun alussa. Kalkkers avataan syksyllä. Toimisto on avoinna kesällä. Soita suoriin numeroihin, jos toimiston numero ei vastaa. Myös toimisto on välillä saaressa. Vepa on kiinni heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa. Ikkunasta löydät Vepan tiedot. Vva ry Porin Suomi-areenalla 18.7. Osallistu Vartiosaarinimestäjyyskilpailuun! Millaisia nimiehdotuksia Vartiosaaren kaduille ja puistoille on tänä kesänä tulossa? (ks. s.3) Nimestäjä on tulossa saareen. Ehdota houkuttelevin nimestettyyn nimeen perustuva asunto-osakeyhtiön nimi! Pidetään kiirettä, että Vartiosaaren as.oy:t ehtivät myyntiin talven aikana. Nimet pitänee viedä kaupparekisteriin, sekin kestää. Mikä olisi sinulle mieluisin as.oy:n nimi? As.Oy Viikinkikallio? As.Oy Ramsinsalmi? Keksi ja kerro! Ehdotukset Vva:n toimipisteisiin tai osoitteeseen asukki@vvary.fi. Jos emme voita lotossa, palkintona ei ole omaa asunto-osakeyhtiötä, mutta jotakin järjestämme. Meno ja meininki Suomessa köyhät joutavat maan rakoon. Täällä pitää valtaa turvallisen keskiluokan konformistinen jätös tai pikemminkin uloste. Viime aikoina on uutisoitu mm. juoma- ja ruokatietoisten suomalaisten sivistyneemmäksi muuttuneesta ryyppäämisestä ravintoloissa. Lisäksi on kerrottu, että Suomea uhkaa yleislakko ja maa pannaan ylösalaisin, kun kansakunnan selkäranka ei pääse eläkkeelle silloin kun pitäisi, ja eläkevakuutussäästöt on väärin sijoitettu tai pelattu kokonaan pois pörssissä. Matkailu kuulemma jatkuu taantumasta huolimatta entisellään, ja ensi joulun kaukomatkat on kohta myyty. Köyhien puolesta ei lakkoilla eikä kansalaisten jakautuminen A- ja Bluokkaan ole enää uutinen vaan vain iankaikkinen konsensus. Eläkettään tarvitsevat kuluneet raatajat eivät saa sitä sen enempää, eivätkä he elä sen pitempään. Onneksi jokainen köyhäksi tarkoitettu pysyy köyhänä, niin että jotain sentään pysyy. Sen pituinen se. Kurvin alueen sosiaali-, terveys- ja vertaistoimijärjestöt haluavat tehdä järjestötoimintaa näkyväksi Kurvin alueella. Kujato-verkosto tekee yhdessä vaikuttamistyötä, järjestää talkoita ja tapahtumia, kouluttautuu ja virkistyy! Asukki-lehti nro 1 / 2014 Kodittomuuden historiaa: Hobot ......................... 2 Vepa: kävijäkysely ................................................... 2 Saari ja kaava .......................................................... 4 Meno ja meininki ja hampaat naulaan ................. 4 Päämuotoilijan erheet............................................ 5 Poloisilla pohjan perillä ......................................... 5 Euroopan uudet asunnottomat? Eurodiaconia etsii ratkaisuja ................................. 6 Esa Uusi-Kerttula: Vapaaehtois- ja vertaisUnelmahöttö vai hyötysuhde ................................ 7 toiminnan keskus Vepa Yhdessä talossa Pasilassa - asukatalo yhdistää ...... 7 Vaasankatu 5, 00500 Helsinki Halvempaa ruokaa! ................................................ 8 puh. 050 443 1065 Kehysriihi, asuntojen hinnat ja lapsiköyhyys ........ 8 vepa@vvary.fi Asunnottomuus kasvoissani Asumisasiat Ulla Pyyvaara Kotiosoite Poste restante ........................................ 9 Puh. 050 443 0102 Asukki 1987: Muistelmia kuolleesta talosta .......... 9 Liikkuva tuki ja palveluohjaus Muistamme teitä lämmöllä ................................... 10 Juhani Haapamäki Roihan Jussi ............................................................ 10 Puh. 044 520 7870 TapsaP: Kokemusasiantuntijat ja rauhan kaava ... 11 Vepan parhaat......................................................... 11 Yökeskus Kalkkers Mitä tapahtuu todella ............................................ 12 Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki Tarinoita elämästä josta puuttuu koti: Sari,21... Antti,34...Mies,27...Nainen, 34....Raskas samettihame....Asumisyksikössä...Joni,22... Yökiitäjä-auto ja tiimi Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana Soile Forsman: Hän... ...Vastusta kiusausta pedon /Joni........................... 15 Pitkittynyt asunnottomuus tuottaa traumaa ........ 16 Sällikoti Kees van der Veer: Sweeping Streets for Beer........ 18 Helsinginkatu 50, D-talo Omat avaimet -hanke: keskustelua 00530 Helsinki kokemusasiantuntijuudesta ................................... 19 Puh. 050 443 1060 Mitä tapahtuu todella Luottotiedoton = ihmisoikeudeton .......................20 Tuija ja Pinja kyselivät asumisohjaaajan työstä ....20 Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola Puh. 050 407 9702 Järjestösihteeri Hanna Piirainen Puh. 050 443 1061 Aluetyöntekijä Carole Brady Puh. 050 443 1063 Kannen kuva: Aurinko nousee Vartiosaaressa Reijo Pipinen 4 O Asukki 1/2009 köyhyydestä otsikolla ”Yhdessä teemme enemmän” Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki Puh. 044 7044310 www.vvary.fi toimisto@vvary.fi Päämuotoilijan erheet Vva ry:n tilinumero: FI95 8000 1770 5353 01 Kujato on järjestänyt Suomen Palveluohjaus ry:n kanssa palveluohjausiltapäiviä ja suunnitteilla on ensi vuodelle lisää. Tulossa on myös vertaistukijoiden työnohjauksellista koulutusta. Järjestöt pyrkivät tuomaan kansalaisia yh- Kauden asuton teen vapaaehtoistyön merkeissä ja auttamaan apua tarvitsevia ajoissa.. Verkoston kautta löytyy tie eteenpäin hankalassakin tilanteessa. Vva:n yhteyshenkilö Kujatossa on liikkuvan tuen työntekijä Juhani Haapamäki. Ihanaa, pääsen Vartiosaareen tiskaamaan! lin ollut siinä uskossa, että Suomi on demokratia, joskus mennä vuosina. Nyt elämme aikaa, jolloin euro, jota käytämme, sanelee sen mitä voimme tehdä. Hyvinvointivaltiota puretaan apinan raivolla. Yksityistäminen on taikasana, jota kabineteissa lausutaan tiuhaan tahtiin. Liian tiuhaan. Kansallisomaisuutta myydään tiuhaan tahtiin. Myös kaupungit ja kunnat myyvät mitä voivat, sekä vähän sitäkin mitä eivät voisi. Kilpailutukset siirtävät asumisyksiköiden toimijoita kohti kansainvälisen pääomasijoittajien verkostoa. Asumisyksiköistä aiotaan siis tehdä rahasampoja sijoittajille, mutta kuinka käy asukkaiden? Onko tällainen kehitys tervettä? Kuinka käy laadun, kun voitto maksimoidaan? Vuokra-asuntojen saatavuus on huonontunut entisestään. Pieniä vuokra-asuntoja ei kerta kaikkiaan ole tarjolla. Asunnottomien suuri määrä ei näy vaikuttavan tehtävien päätösten nopeuteen. Asiaa pyöritellään hallitusta myöten pöydältä toiselle, virkamiehistä / naisista puhumattakaan. Asuntoministeri eduskunnan täysistunnossa maaliskuussa 2013 : ”Valtioneuvoston viime toukokuussa hyväksymä asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2013-2015 sisältää keskeiset linjaukset hallituksen asuntopolitiikalle. Se sisältää siis useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on turvata hallituksen asuntopoliittisten tavoitteiden toteutuminen. Hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa kohtuuhintaisten asuntotuotannon edellytyksiä niin, että kasvukeskuksiin ja erityisesti metropolialueelle saadaan lisää pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ulottuvilla olevia asuntoja.” Kohtuuhintaisia asuntoja ei ole ilmaantunut eikä muitakaan toimenpiteitä tilanteen ratkaisemiseen. Vuokra-asunnot, jotka vapautuvat ARA:n määräyksistä, eivät enää palaa kohtuuhintaisille asuntomarkkinoille. Euroopassa on 4 miljoonaa koditonta ja toisaalta 11 miljoonaa tyhjää asuntoa. Työttömiä on 26 miljoonaa. Köyhiä EU-maissa on noin 125 miljoonaa. Herää kysymys: mistä on kysymys? Onko markkinatalous järjestelmä, joka tuottaa työttömiä, asunnottomia sekä synnyttää köyhyyttä? Kalkkers on tältä kesäksi sulkenut ovensa. Ovet aukeavat syksyllä rahoitustilanteen mukaan. Viime talvi jätti ajoittain osan kävijöistä ovien ulkopuolelle. Kansallisuuksia oli lähinnä EU-maista. Vartiosaari on luonnonkaunis saari Laajasalon kyljessä. Se on kaupunkilaisten virkistysalueeksi merkitty alue. VVA ry:llä on kesäpaikka, jota käyttävät myös yhdistyksen järjestöverkosto kuten; KRITS, Kris-etelä-Suomi, Stoori, Aurinkoinen hymy, Lumme ry, Y-Säätiö, Seikkailutalo Nuorisoasiainkeskus – Vuosaari, Vinkki, Keravan, Sörnäisten, Suomenlinnan vankilat, Katuklinikka, PRO-tukipiste, Nummelan nuorisokoti, Tervalammen Kartano, Kris naiset ja nuoret, yksinhuoltajat sekä lukematon määrä muita järjestöjä ja yhdistyksiä. Kansainvälinen työleirikin on nähty. Vartiosaari on metsäinen alue, joka on paras säilyttää kaupunkilaisten virkistysalueena. Siellä on mm. kotkansiipisaniaislehto, hienot saaristonäkymät Viikinkikalliolta sekä hiidenkirnu, josta merinäköala. Saaren saavutettavuutta voidaan parantaa mm. lisäämällä vesibussivuoroja. Reijo Pipinen Euroopan kämpät Euroopassa on tyhjillään yhteensä yli 11 miljoonaa asuntoa. Yli kolme miljoonaa miljoonaa Espanjassa, reilut kaksi miljoonaa Ranskassa ja Italiassa, melkein kaksi Saksassa. Kodittomia taas on Euroopan unionin mukaan 4,1 miljoonaa. Tyhjillään olevista asunnoista riittäisi kodit kaikille Euroopan kodittomille. ”Hallitusten pitäisi nyt tehdä kaikkensa, jotta tyhjät asunnot saataisiin käyttöön. Asunnottomuusongelma pahenee koko EU:ssa. Paras tapa ratkaista se on saada tyhjät asunnot markkinoille”, toteaa asunnottomuuteen keskittyvien järjestöjen kattojärjestön FEANTSA:n johtaja Freek Spinnewijn. Iso osa tyhjistä asunnoista on seurausta viime vuosikymmenen rakennusbuumista, eikä niitä koskaan edes otettu käyttöön. Moni tyhjistä asunnoista kuuluu sijoittajille, jotka pyrkivät hyötymään hintojen noususta. Hintojen nousua on myös pyritty kiihdyttämään jättämällä kesken satoja tuhansia rakenteilla olevia koteja. Esimerkiksi Espanjassa kesken on jätetty puoli miljoonaa asuntoa. Valmiita asuntoja on tyhjillään 3,4 miljoonaa, eli 14 prosenttia kaikista maan kiinteistöistä. Espanjassa 2000-luvun puolivälin rakennusbuumissa asuntojen hinnat nousivat neljässä vuodessa 44 prosenttia, ja maahan rakennettiin jopa yli 800 000 uutta asuntoa vuodessa. Buumia ruokkivat pitkälti britit ja saksalaiset, jotka halusivat loma-asuntoja auringosta. Lähde:Taloussanomat/Guardian Poloisilla pohjan perillä M eillä täällä poloisilla pohjan perillä ei ole suuren maailman luonnonilmiövitsauksia. Ei ole heinäsirkkaparvia, jotka rouhaisevat sadon. Maanjäristyksiä ei nimeksikään. Tulvia sen verran, että rehvakkaat pohjalaiset saavat vähäksi aikaa muita hommia. Kuivuudesta ei voi puhuakaan. Muitakaan suuren luokan ongelmia ei juuri ole. Rutto ei raivoa. Eikä sotia käydä, omalla maaperällä taikka vieraissa. Voisiko tästä päätellä, että pääsemme helpommalla taikka halvemmalla? Pöytäkeskustelussa joku vetosi lumeen ja jäähän. Niin tai näin, niin eihän tuo mitään säästöjä tuo, noitten vitsausten puuttuminen. Jos toisi, niin toisi paljon. Vaikkapa rahaa asuntoihin asunnottomille. Jos yrittäisi asunnottomuuskeskusteluissa vedota noitten vitsausten puuttumiseen, sanoisi joku takapenkistä, että eiköhän rovasti lähde jo vanhustentalolle päin! Öitseminen kadulla ja taivasalla on maantieteellisesti hankalaa, vaarallista ja epätervettä meidän olosuhteissamme. Tämä on todettu, ja tähän se usein jääkin. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ovat äärilaidat huutaneet pää punaisena ja pupillit väärinpäin, että alkoholismi ei ole sairaus, se on itse hankittu ja se on vain huonoa itsekuria! Eikä pysähdytä miettimään, miten hoitamaton alkoholismi maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti verrattuna sen hoitamiseen asiallisesti. Tarkistin asian: Alkoholismilla on tautiluokitus, koodi ja numero. Silti on olemassa lääkäreitä, jotka eivät sitä myönnä. Nämä ovat vanhoja virsiä, mutta on syytä aina silloin tällöin myös muistutella missä mennään. Kun ei olla Kaliforniassa, missä voi uuvahtaa kuin Suuren Kirjan Jakob, pihalla, pää kivellä. Eikä tarvitse hörpätä unijuomaksi käsidesiä. ICD-10:F10:2 Matala kynnys Vva:ssa Kohtaamisia 2013 Asumisneuvonta: Apua 794 henkilölle, heistä 40% alle 30-vuotiaita (1 ohjaaja) Liikkuva tuki ja palveluohjaus: tukikontakteja 2261 (1 ohjaaja) Etsivän työn tiimi Yökiitäjä: 399 henkilöä tavoitettu ulkoa, osa vailla kaikkia palveluja (2 sairaanhoitajaa ) Matalankynnyksen toiminta: Välitön reagointi tilanteeseen ilman ajanvarausta Toiveet, tarpeet, kokonaisuus  Johnny-Kai Forssell 5 Pasilassa on toiminut vuodesta 2008 asukastalo, joka vastaa asuinalueen ihmisten toimintatilan ja vaikuttamisen tarpeisiin. Asukastalon perusti ja sitä ylläpitää Kalliolan setlementti. Alueen asukkaiden ja viranomaistahojen välisessä keskustelussa oli käynyt ilmi, että ihmiset halusivat vaikuttaa asuinalueensa asioihin ja tarvitsivat tietoa mahdollisuuksistaan kerättynä yhteen paikkaan. ? EUROOPAN UUDET ASUNNOTTOMAT Eurodiaconia pohtii liikkuvan väestön kohtaamista Ranskassa asenteet kiristyvät La Federation de l´Entraide Protestant (FEP) Ranskassa kirkot eivät saa tehdä sosiaalityötä, joten diakoniatyötä tehdään järjestöjen kautta. FEP keskittyy työssään romanivähemmistön auttamiseen. Ranskassa asuu 15 000-20 000 romania. Erilaisia asutuksia on 400, joista kaksi kolmannesta Pariisin alueella. Edellinen presidentti Nicolas Sarkozy aloitti näiden asumusten hävittämisen. Nykyinen presidentti Francois Hollande on luvannut lopettaa hävitykset ja tarjota asuntoja romaneille, mutta muutosta ei ole vielä käytännössä tapahtunut. 5000 ihmistä on karkotettu asumuksistaan viime kuukausina. Kriittiset asenteet romaneja kohtaan ovat nousussa ranskalaisten poliitikkojen keskuudessa. FEP lähetti Hollandelle vetoomuksen, jotta Ranskassa asuvien romaniperheiden häätäminen lopetettaisiin. FEP on myös järjestänyt mielenilmauksia kahdellasadalla paikkakunnalla ja julkaissut kirjan. Erillisten palvelujen ongelma Eurodiaconiassa on pohdittu, tarvitsevatko isäntämaan omat asunnottomat ja EU:n liikkuva väestö erilliset palvelut. Siirtolaisten joukossa myös eri kansallisuuksilla on erilaisia tarpeita. Riskinä on pidetty, että asunnottomien eri alaryhmät kääntyvät toisiaan vastaan tai että yksi ryhmä ”valtaa” olemassa olevat palvelut. Uusi asunnottomien ryhmä tuo haasteita toimijoille. Esimerkiksi Kööpenhaminassa päiväkeskuksen henkilökunta ei kyennyt kommunikoimaan kävijöiden kanssa, joten työntekijät istuivat keittiössä koko päivän. Työntekijöiksi tarvitaan ihmisiä, joilla on kulttuurista tietämystä palvelujen piiriin hakeutujista. Esimerkiksi romanikulttuurin erityisyys tulee huomioida eikä vähätellä sen merkitystä. Tällaisenkin toimintatavan kääntöpuolena on keskittyminen johonkin tiettyyn ryhmään vaikka siirtolaisuus on jatkuvassa muutoksessa. Kulttuurinen tietämys ja siirtolaisten eri ryhmien syrjimättömyys voivat ajautua konﬂiktiin. Eurooppalainen media ei ole kysymyksessä yksimielinen. Toisissa maissa media suhtautuu negatiivisesti EU-siirtolaisiin, mutta esimerkiksi Ruotsissa Kaupunkilähetys on tiedotusvälineiden avustuksella nostanut ihmisten tietoisuuteen vaikeuksia joita siirtolaiset kohtaavat. Monet romanit piilottavat identiteettinsä Ruotsissa. Romaneilla on taustallaan satojen vuosien vainon ja syrjinnän historia. Monet haluavat välttää stereotyyppi- 6 PASILASSA Kaikkein köyhimmät EU-kansalaiset etsivät parempaa elämää itselleen ja perheilleen vaeltamalla maasta toiseen. Liikkuvuuden seurauksena on syntynyt uudenlaista asunnottomuutta. Johtava diakoni Marko Ajanki kertoo työstä Eurodiaconiassa, jonka jäsenet toimivat aktiivisesti siirtolaisten asunnottomuuskysymyksessä ja pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. YHDESSÄ TALOSSA sen kohtelun. Tämän vuoksi kävijöiltä kysytään miksi he haluavat itseään kutsuttavan. se on auttanut monessa tilanteessa. Kriisimajoitusta talvisin Ruotsissa CrossRoads, Göteborgs Kyrkliga Stadsmission Göteborgin Kaupunkilähetyksessä on meneillään kolmivuotinen projekti CrossRoads. Keskuksessa työskennellään kymmenellä eri kielellä. CrossRoads tarjoaa pääosin informaatiota ja neuvontaa, mutta myös käytännön apua kuten vaatteita ja aamiaista sekä ruotsin kielen kursseja kolme kertaa viikossa. Projektissa työskentelee projektijohtajan ja kahdenkymmenen vapaaehtoisen lisäksi EU-lainsäädännön asiantuntija, kaksi sosiaalityöntekijää ja ihmisoikeustyöntekijä. Projektin kohderyhmänä ovat EUkansalaiset ja Euroopan ulkopuolelta tulevat paperittomat. Monet kävijöistä ovat hyvin koulutettuja. Paperittomien osuus on kasvussa, ja heistä 23 % on naisia. Suurin osa on asunnottomia ja Kaupunkilähetyksellä on vain neljä vuodepaikkaa. Yöpyjät ratkaistaan arvonnalla. Kaupunkilähetys perustelee käytäntöä sillä, että muuten paikat menisivät vain vahvimmille yksilöille. Monet nukkuvat autoissa tai teltoissa. Kriisimajoituksen puute johtaa autovelkaan EU-väestö ei pääse kaupungin ylläpitämiin kriisimajoituksiin, koska kaupunki on lainsäädännöllisesti vastuussa göteborgilaisista asunnottomista. Kriisimajoituksen puute johtaa monien velkaantumiseen. Ostetaan halpa auto, jossa nukutaan. Yllätyksenä tulee, että autosta pitää maksaa verot, vakuutukset ja rekisteröinti. Ruotsin lain mukaan työnhakijaksi voi rekisteröityä vietettyään Ruotsissa yhden vuoden. Sen jälkeen on oikeutettu sosiaalitukiin. Vuonna 2010 Ruotsin laki muuttui: rekisteröityminen tuli vaikeammaksi ja tämä lisäsi asunnottomuutta. Monet työskentelevät harmaan talouden piirissä, ja kun palkka jää maksamatta, ei ole mahdollisuutta valittaa. Keskukseen tullaan suihkuun, aamiaiselle ja ruotsin kielen tunneille sekä sosiaaliturvatunnuksen, terveydenhuollon ja työnhaun vuoksi. 90 % on majoituksen tarpeessa. Projektissa toivotaan, että ruotsin kielen opetusta voitaisiin järjestää joka päivä, koska kielitaito on avain ruotsalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa. Eurodiaconian jäsenten toiminta on suurilta osin akuuttiin hätään vastaamista ihmisen perustarpeissa. Tällainen toiminta ei ratkaise ongelmia pitkässä juoksussa: vaarana on luoda uusi asunnottomien ryhmä. Poliitikot suunnittelevat vain yhden budjettivuoden kerrallaan, ja kaupunginvaltuustossakin toivotaan ratkaisujen nousevan tahoilta, jotka työskentelevät asunnottomien siirtolaisten parissa. Göteborgin kaupunki on valmis tarjoamaan kriisimajoitusta talvisin. Kyse on 108 päivän periodista, jossa yksi hen- A sukastalo perustettiin ajatukselle, että avataan ovet ja kysytään ihmisiltä itseltään mitä he haluavat”, asukastalon vastaava Veikko Väisänen kertoo. Osallistaminen ja osallisuuden tukeminen ovat päällimmäisiä periaatteita Pasilan asukastalon toiminnassa. Nykyään on saatavilla runsaasti myös yksilöohjausta liittyen työhön, asumiseen, opiskeluun tai ihan vain virastoasiointiin liittyvissä asioissa. Asukastalo auttaa saattamaan eri osapuolia yhteen ja toimii kysymysten ja vastausten välittäjänä. Hyvä esimerkki asukastalon toimimisesta välittäjänä on Itä-Pasilassa sijaitsevan asumisyksikön kanssa tehty työ. Alueen asukkaat suhtautuivat epäilyksellä ja kielteisesti yksikköön ja sen asukkaisiin. Joitain järjestyshäiriöitäkin ilmeni. Pasilan asukastalo ryhtyi tuomaan alueen ja yksikön asukkaiden edustajia yhteisen pöydän ääreen ja tutustumaan toisiinsa. Yhteistä toimintaa ja linkkejä ihmisten välille Kirjoittaja on 58-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä Oy VR Track –yhtiön palveluksessa. kilö voi majoittua kerrallaan korkeintaan viideksi yöksi. Neuvontapalveluita Tanskassa Kompasset, Kööpenhamina Kööpenhaminan asunnottomille EUsiirtolaisille on avattu uusi keskus, Kompasset, joka aloitti toimintansa vuoden alussa. Keskuksessa on kaksi palkattua työntekijää, loput ovat vapaaehtoisia. Henkilökunta ja vapaaehtoiset puhuvat kymmentä eri kieltä. Kööpenhaminassa on viisi päiväkeskusta, joissa asunnottomat siirtolaiset saavat peruspalveluita - ruokaa, hygienian ja vaatetuksen. Kompasset jakaa informaatiota, antaa varastotilaa tavaroille ja mahdollisuuden käyttää tietokoneita. Kompasset tarjoaa apua työn etsimisessä sekä neuvoo työnhakijaksi rekisteröitymisessä ja kontaktien saamisessa viranomaisiin. Muita esille nousseita kysymyksiä ovat olleet mm. pankkitilien avaaminen, konﬂiktit työnantajan kanssa, ongelmat poliisin kanssa ja kadonneet passit. Siirtolaiset ovat kertoneet joutuneensa poliisien väkivallan kohteeksi. Koiria on usutettu heidän kimppuunsa. Työvoimaviranomaiset kieltäytyvät palvelemasta siirtolaisia. Jos terveydenhuoltojärjestelmä ja työpalvelut eivät syrjisi siirtolaisia, Kompassetin toiminta olisi tarpeetonta. Heikoimmassa asemassa olevat eivät yllä palveluihin Työntekijät ovat huolissaan siitä, että heidän palvelunsa löytävät lähinnä ne, joilla on eniten energiaa ja resursseja. Kysymys on, kuinka tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat. Myös he tarvitsevat työvoimaviranomaisten palveluita. Työskenneltäessä täytyy pitää mielessä todellinen ongelma, joka pitää ratkaista ennen kuin voidaan toimia. Osalla siirtolaisista on samoja ongelmia kuin tanskalaisilla asunnottomilla, esim. päihde- ja mielenterveysongelmia. Nämä ihmiset tarvitsevat sosiaalityön apua työvoimaviranomaisten sijasta. Kompassetin työntekijät toteavat, että poliitikkojen on tehtävä jotakin tulevaisuudessa, jotta tiettyjä siirtolaisten ryhmiä ei marginalisoitaisi ja sitä kautta luotaisi uusia asunnottomia. Aiemmin oli poliittinen itsemurha puolustaa esim. romanisiirtolaisia, mutta viime aikoina monien silmät ovat auenneet. On ymmärretty, että jotakin on tehtävä. Diakonisten toimijoiden tulee näyttää ongelman olemassaolo ja tuoda se esille, ja yhteiskunnan tulee ratkaista kysymys. Kompassetin työntekijöiden näkemys on, että kaikkien tulisi saada taidoilleen sopivaa työtä. Koulutuserot ovat monesti niin suuret, että kilpailu työmarkkinoilla on vaikeaa. Toisaalta Tanska tarvitsee siirtolaisia pimeän työn markkinoilla. Sitten huomataan, että nämä ihmiset eivät tienaa tarpeeksi elääkseen, ja pohditaan, pitäisikö heidät lähettää takaisin kotiin. Marko Ajanki johtava diakoni Tampereen ev.lut. seurakunnat Päihde- ja kriminaalityö Päiväkeskus Musta Lammas Päiväkeskus Musta Lammas lopettaa toimintansa kesäkuun puolivälissä. Kiitämme Mustan Lampaan joukkoa arvokkaasta työstä ja toivomme yhteistyölle jatkoa. Asukki vierailee Tampereella tutustumassa tilanteeseen. Esa Uusi-Kerttula tilanne ei AHDISTA. Minulle ovat tuttuja työorientoituneiden ihmisten kommentit tyyppiä ”aika ei kulu, jos ei ole mitään tekemistä” tai ”ilman työtä minä vain ryyppäisin”. Mitäpä jos nyt lähtisimme etsimään mahdollisimman PUHDASTA työmotivaatiota tyyppiä ”käyn töissä, koska voin siten elättää perheeni” tai, vaikkapa, ”käyn töissä, koska voin siten palvella asiakkaita”. Nyt meitä varmaan onnistaa. Julkisuus on täynnä lausuntoja työnteon motiiveista, sellaisista, jotka eettisesti ovat toinen toistaan kilpailukykyisempiä. Epäilenpä vain, että ristikuulusteluissa nämä korttitalot romahtavat rytinällä. Savun hälvettyä paljastunee, että ihmiset ovat lähteneetkin ”soitellen sotaan” – työvaatteet on vedetty päälle vailla selvää päämäärätietoisuutta siitä, mihin kaikella toimeliaisuudella pyritään. Tämä toimeliaisuus on kuulemma ihmisen luontainen ominaisuus – paljastuneeko tämä vain kuulopuheeksi, jos löytyy riittävän edustava joukko toisinajattelijoita?! i ole mitään tosiasiasyytä, miksi ihmiselle pitäisi maksaa toimettomuudesta – tai siitä, että hän on joskus tehnyt yhteiskunnan tuottavaksi luokittelemaa työtä. Mistä tällainen idea, joka ainakin Suomessa näyttää saaneen laajojen kansalaispiirien tuen? Tehdäänpä ajatuskoe: maksetaan vain tuloksista. Muutetaan kaikki aika työajaksi ja valjastetaan tekniikka panos/tuotosjaottelun mukaisesti syytämään jokahetkistä reaalihyötysuhdedataa. Tämä ei ole vaikein osa prosessia – VAIKEINTA on analyysivaihe. Silloin ”istutaan alas” vetämään johtopäätöksiä päämääristä sinänsä – näiden palaverien ajaksi on hyötysuhdemittarit sammutettava, sillä ne eivät kykene tulkitsemaan tällaista dataa. Unelmahöttö vai hyötysuhdemittari –sinä valitset! K elan tutkimusjohtaja Olli Kangas kirjoittaa (Sosiaalivakuutus 1/2014): ”Miksi pienipalkkaisen siivoojan täytyy maksaa veroja, jotta terve parikymppinen voi viettää aikaansa kotona toimeentulotuella ja kieltäytyä paskaduuneista?” Varmaankin samasta syystä, jonka vuoksi terve 58-vuotias rautatieläinen voi hänkin kieltäytyä paskaduuneista elellessään kotona ansiosidonnaisella – mikähän se sellainen syy voisi olla?! Puhun nyt hyötysuhteesta. Ikiliikkuja on sellainen vempain, jonka hyötysuhde on yli 100 %. Tämä on mahdollista, jos laite tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa, eli siis mahdotonta. Kaiken työn, tuottavankin, hyötysuhde on siis väistämättä sataa alempi. Jos siis ihmisistä halutaan saada enemmän irti, edellyttää tämä hyötysuhteen nostoa. Silloin olemme sellaisella kaltevalla pohjalla, jolla ihmistyövoima vertautuu konevoimaan. Enpä luule, että mikään poliittinen liike uskaltaa tällaista rinnastusta tehdä, ainakaan avoimesti. Kysynkin nyt uteliaana, miten joku matalan hyötysuhteen henkilö tulee toimeen tällaisen oman ominaisuutensa kanssa. Se on mahdollista, jos sellainen E I hmisen tekee ihmiseksi se, että hän tavoittelee jotain sellaista, jota ei vielä ole. Se ”jokin” ei ole looginen seuraava askel, vaan siintää jossain kaukaisuudessa. Unelma on ja pysyy jäsentymättömänä. Sen voi kuorruttaa hötöllä vaikkapa popularisointia varten, mikä tietysti tekee siitä entistä haavoittuvamman. Paskaduuneista kieltäytyjien maailma ei kiinnosta minua suhteessa siihen, miten he vaikkapa määrittelevät ne duunit. Paljon kiinnostavampia ovat heidän unelmansa – uskonpa, että ne ovat tavallista vaikeaselkoisempia. Mutta eikö unelmilla olekin oikeus olla jäsentymättömiä? Työn tekemisen tai tekemättömyyden motiiveja on helppo kysellä tai kyseenalaistaa – unelmat ovat pumpulia niin kauan, kunnes törmäämme niiden kovaan ytimeen! Mitä nuorempi ihminen, sitä enemmän uskon hänen valitsevan unelmahötön oman tyytyväisyytensä vuoksi. Pienipalkkaiset siivooja ja rautatieläinen, varsinkin ikääntyessään, voivat aina peruuttaa kohti menneitä unelmiaan – olivatko ne sen arvoisia, että haluan oman verokertymäni muodossa olla rahoittamassa toisten oikeutta pysähtyä omien unelmiensa äärelle? Unelmahöttö vai hyötysuhdemittari… Sinä valitset – toistenkin puolesta! Kun Diakonissalaitoksesta tuli asumisyksikön ylläpitäjä, aloitettiin yhdessä asukastalon kanssa ympäristötyö. Syntyi hyviä tuloksia: esimerkiksi alueen asukkaita kutsuttiin tutustumaan yksikköön, ja alue rauhoittui. Ennakkoluuloisuus on vähentynyt ja toiminnallinen yhteistyö puolin ja toisin kasvanut. Ajatuksella ”konﬂiktista dialogiin” - ristiriidoista keskinäiseen vuorovaikutukseen - toteutettu yhteistyö on parantanut viihtyvyyttä koko alueella. Asumisyksikön asukkaisiin on sopeuduttu, ja heidät toivotetaan tervetulleiksi yhteisön erilaisiin toiminnan muotoihin. Asukastalo ja HDL ovat välittäneet tietoa ja toimineet ja linkkeinä ihmisten välillä. Näin on saavutettu tilanne, jossa ei leimata toista osapuolta, vaan kansalaiset keskustelevat asioista keskenään. Lopputulos palvelee koko aluetta. Asumisneuvontaa kriisimajoituspaikkoihin Puhetta on ollut myös asukastalon mahdollisuudesta tarjota kriisimajoituspaikkoihin asumisneuvontaa, joka auttaisi ihmisiä eteenpäin heikossa asumistilanteessa. Asumisen tukitoimintaa ja osallisuuden lisäämistä ajatellen toimintamuoto kuulostaa aivan ihanteelliselta. Kun kaikille annetaan yhtäläinen mahdollisuus tulla osaksi ryhmää, ryhmä muotoutuu kaikkia ilahduttavaksi yhteisöksi, jossa erimielisyydet ratkotaan tutustumalla keskenään paremmin. Voisikohan samaa kokeilla muuallakin, vai ovatko itäpasilalaiset kaupungin ainoita anti-nimbyilijöitä? Atte Pynnönen 7 Kehysriihi, asuntojen hinnat ja lapsiköyhyys Halvempaa ruokaa! Ruoan törkeän hinnan suhteen kipukynnys Suomessa on ylitetty jo kauan sitten. Tällä hetkellä vain joillakin työssäkäyvillä ihmisillä on varaa syödä terveellisesti ja hyvin, mutta toimeentulotuen varassa elävillä on juuri ja juuri varaa syödä ”jotain”. Ruoan jakelun voi kuiternkin organisoida niin, että sen hinta vastaa ostajan toimeentulotasoa. K oska valtiovalta ei ole valmis nostamaan toimeentulotukea tuntuvasti eikä toisaalta laskemaan ruoan hintaa, on ryhdyttävä vastatoimiin, ja niihin on ryhdyttävä vain ja ainoastaan eloonjäämistaistelun vuoksi. Tätä ongelmaa on väheksytty jo liian kauan, mutta se ei ole meille vähän, koska se on meidän elämämme! Me elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, menestyvien ihmisten Suomessa, jossa meille yhtä lailla suomalaisille mutta pienituloisille jaetaan tähteitä. Me olemme kyllästyneet näihin tähteisiin, näihin katteettomiin lupauksiin, näin EI voi jatkua! On tunnustettava se fakta, että meillä on kaksi yhteiskuntaa, Toinen puoli eli se menestyvä puoli tarjoaa meille tähteitä, jotta olisimme hiljaa ja pysyisimme nöyrinä siihen asti, että joku päättää avullamme tehdä rahaa tai laittaa meidän puolen yhteiskunnastamme tekemään likaisen työn edulliseen hintaan. Suomessa lähdetään kaikessa siitä, että ihminen on menestyvä, ja että koko elämä on sujunut mallikkaasti ja lopputulos on silloin tämä. Jos kuitenkaan kaikki ei suju tämän mallin mukaisesti, sinut työnnetään sivuun ja tarjotaan tähteitä, opetetaan olemaan nöyrä ja hiljaa. Mutta olemme kasvava kansanryhmä, eikä meitä enää lakaista pois katukuvasta. Tähän asti olemme yrittäneet neuvotella, olemme pyytäneet, jopa vaatineet, mutta mitä meille on vastattu? Vastaukset ovat olleet sen suuntaisia, että tätä toista puolta kansasta ei niinkään kiinnosta meidän kohtalomme, joten miksi pyytää mitään, miksi vaatia mitään? Miksi meidän yleensäkään pitäisi pyytää tai vaatia mitään, meilläkin on ylpeytemme, ehkä hieman kolhittu sellainen, mutta siltikin. 8 Monessa suhteessa meillä on sellaisia voimavaroja tai kokemusta, jota tällä toisella puolella ei ole. Nyt joku viisas toteaa etupulpetissa, että ”sinä jaat kansaa kahtia!” mutta se on jo jakautunut kahtia ja elämme järjestelmässä ikään kuin panttivankeina omassa maassamme. Vastatoimi nro1: ruoan jakelun uudelleen organisoiminen toimeentuloa vastaavalle tasolle Kuten jo mainitsin, tällä hetkellä elämme yhteiskunnassa, jossa koko ruoan jakelu on organisoitu ja mietitty hyvätuloisia silmälläpitäen. Toimeentulotukilaisille on olemassa joitakin ratkaisuja, joista voisi mainita esim. Hurstin kunniakkaan eturintaman leipäjonot. Mutta koska valtiovalta ei meitä auta eikä ole valmis edistämään tätä asiaa millään tavalla, meidän on keksittävä omia ratkaisujamme. On perustettava koko Suomen kattava ketju, joka myy ruokaa vain toimeentulotukilaisille ilman suurta katetta. Jokaisella kaupalla on lain suoma oikeus valita asiakkaansa. Tähän asti ruokakaupat ovat ottaneet voittonsa ruoan hinnasta. Mutta tässä meidän mallissamme voittoa ei oteta ruoan hinnasta, vaan ruoka myydään eteenpäin asiakkaalle siihen hintaan, jolla ketju sen ostaa + alv. Samaan aikaan tämä ketju tekee jatkuvasti voitollista tulosta. Toisin sanottuna toimintamalli olisi sen suuntainen kuin se on tällä hetkellä esim. kuntosaleilla: tulos kertyisi kaupan jäsenmääristä. Esimerkiksi Arjan ja Veikon kuukauden ruoka maksaisi 500 euroa, mutta tämän ketjun asiakkaana he saisivat samat ruoat 200 eurolla. Ruokamäärä olisi sama, mutta rahaa menisi vähemmän. Kaikki tämän ketjun tuotteet olisi hinnoiteltu siten, että ne myytäisiin eteenpäin hankintahintaan, ja asiakkaalle tämä etu maksaisi esim. 50 euroa/kk, jolloin asiakkaan voitto-osuus olisi em. mallin mukaisesti noin 50 %. Kaupat olisivat normaalin tyylisiä tai jopa hyvinkin siistejä ja somisteltuja. Asiakkaaksi pääsisi vain esittämällä voimassa olevan toimeentulotukipäätöksen tai työttömyysturvapäätöksen. Tällöin asiakkaalle jäisi käteen ruoan jälkeen vielä rahaa muuhunkin. Onhan aivan selvää, että ruoka ei ole ihmisen ainoa tarve, vaan ihmisyyteen ja suomalaisuuden ylläpitämiseen tarvitaan muutakin kuin vain hernekeittoa ja kovaa tahtoa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi maksaa ruoasta samaa hintaa kuin väestön, joka ansaitsee kuukaudessa kymmenkertaisesti meihin nähden? Lisäksi heillä toimii luotto, kun taas meillä se ei toimi. Eihän tämä ole mitään muuta kuin toimeentulotukilaisten totaalista kuppaamista. Kaikki otetaan pois viimeiseen penniin asti. Ja samalla, kun perustoimeentulosta tehdään täysin riittämätön, luodaan kansalle mielikuva, jonka mukaan työstä maksetaan Suomessa hyvin. Sekään ei pidä millään tavalla paikkaansa, vaan pienituloisten tulot riittävät nekin hädin tuskin elämiseen. Jos tipahdat perustoimeentulotuen varaan, voit olla varma, että asiasi ovat hyvin huonosti. Suomessa vallitseva ilmapiiri on pelon ilmapiiri, jolla hyvätuloinen osa kansasta hallitsee sitä osaa kansasta, joka tekee likaisen työn olemattomalla korvauksella. Missä ovat ne hyvinvointi-Suomen hyvinvoivat ihmiset? Missä he ovat? J. A. Asumiseen liittyvä hinnannousu, kuten pääoma-, sähkö- ja kiinteistöveron nousu näkyy suoraan vuokrassa. Hän, joka omistaa tuotantovälineitä, voi aina korottaa hintoja niin, että hänen omat tulonsa pysyvät samana tai jopa nousevat. Köyhät perheet, joiden vuokra nousee samalla kun esim. lapsilisästä ollaan ottamassa 7 % pois, eivät voi tilanteelle mitään. On vain pakko yrittää tulla toimeen. Samaan aikaan pyritään vauhdittamaan asuntorakentamista ottamalla käyttöön määräaikaista käynnistysavustusta, 5000€ asuntoa kohden. Tämän on arveltu parhaimmillaan johtavan vuokrien maltillistumiseen. Itse en usko, että on kovinkaan suuri todennäköisyys, että niin käy. Luultavasti tämä menee suoraan omistajan taskuun lisävoittona. Miten sitten lapsilisät liittyvät tulonjakoon ja vuokrien nousuun? Sillä tavalla, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut johtuen osittain siitä, että lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen- ja ansiotuloista. Lapsiköyhyys, erityisesti alle kouluikäisten lasten köyhyys on huolestuttavan korkea jo nyt. Köyhyys on riski lapsen hyvinvoinnille, mielenterveydelle ja kasvulle, sekä saattaa tuottaa ulkopuolisuuden ja häpeän tunteen. Taloudellisten ongelmien kanssa kamppaileva vanhempi ei välttämättä jaksa keskittyä perhe-elämään niin paljon kuin vanhempi, jolla on taloudellisesti asiat hyvin. Köyhyys jatkuu myös usein aikuisuuteen. Tulonjakoa mietittäessä onkin haastavaa saada aikaan niitä muutoksia, jotka johtavat kaikessa heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten tilanteen parantumiseen. Samalla tämä on välttämätöntä, koska juuri he tarvitsevat avustusta kaikkein eniten. On älytöntä, että pääomaverojen noususta edes puhutaan, pääomavero pysyy samana (30 %) summien ollessa suhteellisen pieniä, mutta ennen yli 40 000 euron pääomatuloista maksettiin 32 % veroja, uudistuksen jälkeen yli 30 000 euron pääomatuloista maksetaan 33 % veroja. Samaan aikaan otetaan 7 % lapsilisistä, mikä on kaikessa heikoimmassa olevien perheiden hyvin tärkeä tulonlähde. Suomi eriarvoistuu yhä nopeammin. Jonna Köpilä Kuva näytelmän harjoituksista: Vilma Paasivaara ASUNNOTTOMUUS KASVOISSANI - KOTIOSOITE POSTE RESTANTE Helmikuussa 2014 Aleksis Kiven kadun Valtimonteatterin lavalle nousi mitä katuuskottavin näytelmä, jonka esitykset myytiin loppuun. Asunnottomuutta kokeneille nuorille naisille oli järjestetty vuoden kestävä teatterityöpaja, jonka tuloksena syntyi koskettava, lyhyt, mutta valtavan suuri neljän persoonan elämänkerta. Teatteriryhmä Naapurin tytöt nauraa syntyi Vva:n naisten teatteriprojektissa yhteistyössä teatteriammattilaisten kanssa. Ryhmä jatkaa työtään syksyllä 2014 uusien projektien parissa. 1987 K otiosoite Poste restante on rehellistä ja raakaakin avautumista neljältä asunnottomuutta kokeneelta nuorelta naiselta, jotka eivät peittele, kaunistele, valehtele. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastanneet teatteritaiteen maisterit Tarja Heinula ja Jaana Pesonen ovat onnistuneet tuomaan esiin hyvin henkilökohtaisia asunnottomuuden kokemuksia heijastamalla tavallisen ihmisen ääntä palvelujen jäykkyyteen. Näytelmä valottaa asunnottomuuden moninaisia ja mutkikkaita kasvoja, asunnotto- muutta olosuhteena ja leviävänä ilmiönä. Vaatimattomasti lavastettu näytelmä on kuva monelle asunnottomalle tutusta todellisuudesta, huojuva ja risainen pahvilaatikkoseinä on onnistunut asunnottoman ympäristön visualisointi, joka kuvaa helposti vaurioituvaa asunnottoman arkea, epävakautta ja pettymyksiä, vailla kaikkea ylimääräistä mutta myös vailla elämistä kannustavia ja helpottavia perusasioita. Valtimonteatterin lavalla seisoo teatteriryhmä Naapurin tytöt nauraa – neljä kaunista, erilaista, herkkää ja vahvaa naista; he ovat hiljaa, katsovat yleisöä, käyvät tuonpuoleisessa maailmassa. Kaikki neljä jakavat tositarinoita omasta elämästään, menneisyydestä ja haasteista, elävät nykyhetkessä ja kertovat unelmistaan. Läpi näytelmän neljässä nuoressa naisessa taistelevat elämäntahto ja hajottava epätoivo, vanhentuneet yhteiskunnalliset normit ja selviytymiskeinot, kovakuorinen ja ketään säälimätön palvelujärjestelmä linjauksineen ja leikkauksineen. Aika ajoin naiset muuttuvat sosiaalityöntekijöiksi, jotka tuskin tuntevat sanan empatia, tai lääkäreiksi, jotka kuulemisen sijaan kirjoittavat koukuttavia lääkereseptejä. Naiset ovat oma itsensä, he kokevat, häpeävät, taistelevat ja selviytyvät. Näytelmän päätyttyä katsoja on kiitollinen siitä, että sai olla läsnä ja tuntea; kiitollinen myös naisten täydestä omistautumisesta ja miltei ammattimaisesta näyttelijäntyöstä, aitoudesta ja luottamuksesta yleisöä kohtaan. Vlada Petrovskaja Asukki 1/1987. YK:n Asunnottomien vuosi, Vva:n ensimmäinen toimintavuosi ja Asukin ensimmäinen ilmestymisvuosi. Kaikki starttasivat yhtä aikaa. ”Olen myös vakaasti sitä mieltä, että Helsingin olisi lopetettava sellaisten yritysten tukeminen, jotka tekevät kylmää bisnestä ihmisten asunnottomuudella ja kurjuudella. Minusta on enemmän kuin paradoksaalista, että useat 20-vuotiaat nuoret helsinkiläiset valitsevat mieluummin vankilan kuin asuntolan...” 9 MUISTAMME LÄMMÖLLÄ Timo Seutu on kuollut, asunnottomuus jatkuu. Timo Seutu (1949-2014) siirtyi ajasta ikuisuuteen 14.3.2014. Tunsin Timon varsin hyvin 1980-90lukujen vaihteessa. Vuonna 1987 tutustuin järjestöön nimeltä Vailla Vakinaista Asuntoa (Vva). Satuin olemaan itsekin tilapäisesti asunnoton. Vva:n vaikuttajiin kuuluivat tuolloin kolme (tuntemaani) entistä asunnotonta ja raitistunutta alkoholistia: Timo Seutu, Juhani Roiha ja Matti Valtavirta. Jokainen heistä on jo tuonilmaisissa, käyttääkseni ortodoksista ilmaisua. Jokaisella heistä oli myös keskeinen osuutensa, kun Vva-niminen järjestö ja Asukki-lehti mursivat tiensä julkisuuteen. Tunsin nämä ja monet muut Vva-aktivistit hyvin, toimin itsekin järjestössä muutaman vuoden. Matti Valtavirta oli jopa työtoverini Suomen elokuva-arkistossa. Jokaisella meistä oli rooli myös Vva: n Asukki-lehden toimituksessa, joka toi esille Helsingin asunnottomien kohtalon, asumisolot, syrjinnän ja muut ongelmat. Helsingin sosiaalitoimi suhtautui lehteemme periaatteessa myönteisesti. Tutkija Jouko Karjalaiselle kuuluu erityiskiitos siitä, että Timo Seudun kaltaisten aktivistien ääni kuului ja esim. Asukkilehteä levitettiin ympäri cityä, erityisesti Helsingin asuntoloissa. Asunnottomasta tuli Asukki-lehdessä subjekti, ei vain sosiaalitoimen onneton objekti! Asukki, Vva ja Timo Seutu Päätoimitin Asukki-lehteä pari vuotta, 1988-90. Timo Seutu oli tuona aikana vahva selkänoja kun teimme juttuja asuntoloissa, haastattelimme kovan kohtalon kavereita, joiden yöpaikkoina olivat parhaimmillaan meluisat ja huonokuntoiset asuntolat/yhteishuoneet – ja pahimmil- laan porraskäytävät, roskalaatikot tai teltat. Timo tunsi kaikki metsien ja rantojen miehet ja naiset. Kaikki tunsivat Timon. Häneen luotettiin. Yllätyin, kun huomasin, että osa asunnottomista kävi töissä! Monen kohtalo, siis tie asunnottomuuteen oli yksinkertaisesti avioeroissa, häädöissä, jopa huijauksissa, joissa asunto & omaisuus hävisivät tuhkana tuuleen. Ja joku hyötyi… Timolla oli alkoholismista ja kodittomuudesta vankka kokemus. Hän oli vuonna 1988 jo päihteistä ja alkoholismista – ja sen aiheuttamasta aivoverenvuodosta – selvinnyt sankari, joka halusi auttaa muita. Reilut 25 vuotta Timo teki tätä auttamistyötä pyyteettä ja raittiina. Hän onnistui myös luomaan normaalit suhteet entiseen vaimoonsa ja lapsiinsa. Se on saavutus siltojen alta nousseelle miehelle! Vva:n jälkeen Timo työskenteli vuosikausia erilaisissa marginaalijärjestöissä, joissa työttömyyden, köyhyyden, asunnottomuuden ja alkoholismin aiheuttamia ongelmia puntaroitiin lukuisissa seminaareissa. Hän oli merkittävä taustahahmo ja organisaattori, joka ei koskaan tehnyt itsestään numeroa, mutta oli periaatteen mies ja lukenut keskustelija. Kun muutin Helsingistä itäiseen Suomeen vuonna 1993, sain Timolta säännöllisesti postia esim. sellaisilta järjestöiltä kuin Helsingin Vuokralaisyhdistys, Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ja Kunnon Elämä ry. Harvemmin vastasin näihin posteihin. Nyt en voi muuta kuin lähettää terveisiä sinne jonnekin, missä Timolla on toivottavasti hyvät oltavat ja taivaallinen katto pään päällä… Pentti Stranius Rainer Leinonen in memoriam Yhdistys kiittää Rainer Leinosta hänen tekemästään vapaaehtoistyöstä. Monipuolisena osaajana Rainer oli monessa mukana tekemässä pyyteettömästi työtä yhdistyksen eteen. Oulun pojan muistelmien sarja jatkuu mielissämme. Vailla vakinaista asuntoa ry muistaa lämmöllä edesmennyttä jäsentään. Rainer kuvassa oikealla Tapsan kanssa. 10 Roihan Jussi E n tarkalleen muista minkä ikäinen olin, kun Juhani Roihan eli Jussin ensimmäisen kerran näin. Kuitenkin hän oli tuttavamme aivan lapsuusvuosistani. Ensimmäisenä hänestä nousevat mieleen nauravat ja ystävälliset kasvot sekä rento olemus. Muistikuva hänestä kuvaa hyvin hänen luonteenpiirteitään. Nämä mielikuvat tukevat hyvin hänen arjen aherrustaan. Muistan, kuinka hän järjesteli Vailla vakinaista asuntoa ry:n asioita. Usein, kun olimme yhdessä liikkeellä keskustassa tai autolla, hänen puhelimensa soi useaan otteeseen. Jussilla oli laajat verkostot, ja asioiden järjestely luonnistui monella tapaan. Mieleeni nousevat vahvasti hänen kertomansa jutut Afrikan reissuista ynnä muista matkoista. Muistan elävästi miettineeni isoa kirahvia hänen lähettyvillään Afrikan reissulla, kun kuuntelin noita juttuja. Muistan, kun äitini työskenteli Vva: n järjestössä ja kävimme tutustumassa työpaikan tiloihin sekä verstaaseen, jossa miehet tekivät puutöitä. Ihastuin kovin punaiseen nukkekotiin, jossa oli valkoiset ikkunakarmit sekä katon reunukset. Teimme Jussin kanssa sopimuksen hinnasta, jota maksoin hiljalleen. Monia ihastuttavia asioita oli verstaalla. Jos oikein muistan, niin myymälästä ostin Jussilta salaa äidille joululahjankin. Muistan myös Jussin värikkäämmän kielenkäytön, johon saatoin tarttua kommentoimalla, ettei saa kiroilla. Hän pahoitteli sitä ja jossain vaiheessa ehdotti diiliä, josta molemmat hyötyisivät. Sopimukseen kuului, että kun kuulin hänen sanovan kirosanan, sain markan ja myöhemmin eurojen vaihtuessa 20 senttiä. Teimme useita retkiä veneellä Vartiosaareen, josta on paljon hyviä muistoja. Välillä punaisen päätalon piharakennuksessa asusteli joku ja yleisestikin Jussin tapoihin kuului pitää huolta huonompiosaisista ja ajaa heidän etujaan. Muistan, että miehet joita tapasimme, olivat ystävällisiä ja kiitollisia Jussin toiminnasta. Vartiosaaressa kävimme välillä isommallakin porukalla. Kavereitani pääsi mukaan ja saimme tutkia saarta ja seikkailla siellä. Muistan kotieläimiä ja meren päällä olleen puusta roikkuvan keinun. Saaressa saatiin järjestää myös hengellinen varhaisnuorten leiri, jonne meitä lapsia osallistui mukavasti. Nautimme siellä olosta ja ohjelmasta. Saimme tehdä muitakin reissuja Jussin kanssa sekä käydä syömässä yhdessä. Yhtään ikävää muistoa ei häneen liity. Jossain vaiheessa tapaamiset vähenivät ja Jussin terveydentila huononi. Muistan, kuinka äiti jutteli hänen kanssaan puhelimessa. Jussi oli kovin väsynyt ja myöhemmin sairaalaan jouduttuaan ei tahtonut tavata, koska oli niin huonossa kunnossa. Muistan tilanteen tuntuneen pahalta ja surreeni asiaa. Ikävöin Jussia kovasti ja äitini kanssa muistellessa tuli puheeksi työ, jonka olin tehnyt surutyönä. Jussin poismeno oli kova pala ja menetys. Mukavaa on kuitenkin, että hänen kanssaan vietetyistä ajoista on paljon hyviä muistoja. Elisa Hyry, 21 v. T utustuin Jussiin asuessani naisten asuntolassa -92 täällä Hesassa. Kiitos asiallisen sosiaalityöntekijän, pääsin asuntolaan nopeasti saatuani ulkopaikkakuntalaisena helsinkiläisyystodistuksen. Elämäni oli hajonnut kuin korttitalo, avioero tulossa, olin raskaana ja mieli täynnä pelkoja. Juuri tuolloin Jussi saapui kaverinsa kanssa kutsumaan meitä naisihmisiä tutustumaan Vartiosaaren keskeneräiseen puutaloon ja asunnottomien virkistyspaikaksi aloittamaansa projektiin. Jussin mukava ja leppoisa olemus sai meidät kiinnostumaan ja teimme naisvoimin Jussin moottoriveneellä retken paikan päälle. Seinät ja katto olivat paikoillaan, lattia puuttui. Turvallisuutta Jussin olemus toi ja lohtua meille vailla vakinaista asuntoa oleville naisparoille. Tästä alkoi yhteydenpito Jussin kanssa – tosin alkuun harvakseltaan. Vuodet kuluivat, Elisa kasvoi ja yhteydenpito jatkui. Jussi pyysi meitä saareen viettämään vapaa-aikaa ja mukaan bongasin muitakin yh-äitien lapsia. Jussi suhtautui tosi lämpimästi lapsiin, halusi tarjota meille retkieväät, lämmitti saunan ja kertoi tarinoita parin vakituisen saaren asukkaan kanssa. Saaren lemmikkikissa oli ehdottomasti kaikkien mieleen. Varhaisnuorten leiri saatiin pitää omakustannushintaan ja Jussi jäi omaan rakennukseensa valvomaan, että kaikki saadaan sujumaan. Lapsille leirikokemus oli upea juttu. Kierreltiin saarta, tutkittiin polkuja, hevosiakin oli haassa. Mahtavia huviloita ympäriinsä ja turvallinen isähahmo läsnä. Näin isättömät lapset asian taisivat kokea. Ruokaa tehtiin yhdessä, soutelemassa sai käydä ja verkotkin nostin tällä reissulla Jussille. Samalla jutusteltiin elämästä, miten ihmeellisiä rukousvastauksia olin saanut kovia kokenee- Vva ry:n perustajajäsen Juhani Roiha oli yhdistyksentoiminnanjohtaja kuolemaansa saakka 2006. Oleva 39 vuotta sitten synnyin tähän ulottuvuuteen tein teidät kaikki olevaksi sain kukat kukkimaan na ja lyttyyn lyötynä. Hengellisyydestä puhuttiin, johdatuksesta ja Jussin unelmasta asunnottomien olosuhteiden parantamisessa. Muistan miten Jussi tapasi sanoa, että ”kuule Päivi vain taivas on kattona unelmille – niitä kohti täytyy käydä”. Jussi ei syytellyt mistään vaan rohkaisi katselemaan uusia tuulia. Mieleeni nousee lämmin hymy, hirtehishuumori ja karhumainen halaus. Tällaisena Jussi jäi mieleeni – tärkeä ihminen vaikeiden vuosien aikana. Aluksi oli vaikeaa puhua Jussin kuolemasta – se piti ensin itse käsitellä ja vasta sitten siitä pystyi muillekin jakamaan. Elisa tosiaan teki A3kokoisen muistokuvauksen, jossa oli kirjoituksia siitä, miten tärkeä Jussi oli, sydämen kuva ja muuta lapsen mielestä noussutta rehellistä tunteiden käsittelyä. Kaikkea ei pysty sanoin kertomaan. Päivi Hyry ruohon kasvamaan sateen ropisemaan Jonain päivänä tämä kaikki päättyy ja lähden pois silloin teitä ei enää ole kukat eivät enää kuki ruoho ei kasva ei ole vettä joka ropisisi kattoon J.A. 11 Sari, 21 K un olin asunnoton, pelkäsin että opiskeluni hankaloituu, että en valmistu aikuislukiosta. Olen edelleenkin asunnoton eikä tilanne ole parantunut mihinkään suuntaan. Mietin, olenko ollut tarpeeksi kauan asunnottomana, onko minulla oikeus olla asunnoton ja saada apua. Koin että moni muu on pahemmassa asemassa kuin minä. Olen saanut paljon hyviä neuvoja ja asumisohjaaja on täyttänyt hakemuksia eri mestoihin, mutta se ei auta nyt. ”Myös kaverini ovat olleet asunnottomina, minun onnekseni, vaikka ei heidän. Heiltä sain vinkkejä hyvistä dyykkauspaikoista. Söin päivittäin leipää, sitä kun sai kauppojen roskiksista aina. Hedelmiä, koska haluan pysyä terveenä ja ne ovat suht halpoja. Sunnuntaisin herkuttelin tietyn Hakaniemen torin läheisyydessä olevan Alepan gurmeeruuilla ja arkisin muiden kauppojen roskislöydöillä kuten lihapiirakoilla, aurajuustolla ja sensemmosilla. Vietin aikaani bänditreeneissä, koulussa, puistoissa ja keikoilla, tapaturmariskeistä huolimatta. Joskus myös kotona, vaikka siellä vaani väkivaltainen ja varasteleva veljeni. Alkoi ahdistamaan, kun hän otti bassokitarani ja vei sen myyntiin. Kun jäin asunnottomaksi tajusin, että kyllä katu kotiolot voittaa kirjaimellisesti. Ymmärsin, että kyllä tästä vielä yli päästään. Mitä tapahtuu todella Ulla Pyyvaara & Arto Timonen Katu 12 Katu on valokuvakirja, joka vie lukijan kovalle tielle asunnottomien Helsinkiin. Mistä saa ruokaa, jos ei halua varastaa kaupasta? Mitä aineita kadulla vedetään? Miten kadulla selviää, kun sairastaa skitsofreniaa? Kirjassa 20 asunnotonta ihmistä kertoo elämänsä kovan tarinan. Kirjoittaja Ulla Pyyvaara ja valokuvaaja Arto Timonen selvittivät vuosien ajan asunnottomien elämää Helsingin Kalliossa. Katu sisältää suoraa puhetta ja korvaamatonta tietoa asunnottomuudesta 2000-luvun Suomessa. ISBN: 978-952-264-159-5 Kategoria: Into-tieto Ilmestyminen: 10/2012 Sivumäärä: 170 Sidosasu: nid. Saatavana Into Kustannuksesta hintaan 10 € Tulossa: Katu 2 Aukeamien tarinat ovat otteita materiaalista, jota Ulla Pyyvaara on koonnut seuraavaan katujen kirjaan. Kuvat Arto Timosen, kuvissa Sari ja Joni. ”Aikuislukiossa ateria maksaa 4,80e. Kuukaudessa minulla menisi ruokaan 76,80 e, ja sen takia teen usein eväät. Dyykkaamalla kauppojen roskiksia olen saanut monipuoliset eväät ilmaiseksi. Olen tavallisesti kasvissyöjä, mutta kun kaupat heittävät maukkaita liharuokia roskiin, voin syödä niitä vailla omatunnon tuskia. Kalliossa Franzeninkadun Siwan roskis on kätevästi esillä kaupan takana. Ruuat löytyvät painavista isoista jätesäkeistä, kannattaa rohkeasti käden kanssa tunnustella pohjalta. Muovipusseja on hyvä olla kantamista varten ja muovikäsineet, välillä jogurttipakkaukseen on tullut reikä ja sisältö on voinut levitä. ”Samoilta roskiksilta löytyy paljon myös asukkaiden entisiä vaatteita, kenkiä, mappeja ja mattoja. Löysin putipuhtaita tiskiharjojakin sieltä ja ystäväni löysi minulle sopivaa kokoa olevat lilat Converset. Kävelen usein kaupan ja roskiksen ohi, kerran päiväsaikaan katsoin sisään ja löysin kaksitoista Grandiosan perhepitsaa, paprika-naudanlihaa. Se on ylivoimaisesti paras löytöni. Kylmä-kuuma-ketju taisi rikkoutua, mutta ne maistui kuin kaupasta ostetuilta. Franzenin Siwasta löytyy yleensä lauantaisin yöllä paljon valinnanvaraa. Hakaniemen S-marketin pakatun biojätteen roskiksista löytyy leivän suhteen runsaasti vaihtoehtoja, jolla voi täyttää pakastimen. Paikan edessä on kaksi isoa lomittain menevää porttia, jotka on lukolla kiinni toisissaan. Niiden välistä voi tiivistää itsensä läpi. Ihan kaikki eivät mahdu ainakaan ilman apua. Taskulamppu on hyvä olla mukana jos Hakaniemen valintatalon roskiksessa asioi. Roskis on näkyvästi kaupan takana olevalla parkkipaikalla. Se on tosi iso, sisään täytyy mennä yläluukusta, ja ilman taskulamppua ei näy mitään varsinkaan talvella jos kello on lähellä kaupan kiinnioloaikaa. Viimeksi löytyi esimerkiksi lihapiirakoita, croissantteja, viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. Kaveriporukassa näytetään toisillemme hyviksi koettuja paikkoja, joista löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Kallista ruokaa menee vielä vähemmän hukkaan. Pyydämme ystäviä mukaan reissuille jos ollaan sen jälkeen menossa jonnekin tai halutaan saada motivaatiota lähtöön. Pari kertaa muita tuntemattomia dyykkaajia on ollut samaan aikaan samalla paikalla. Jos me löydetään jotain, mistä ei hirveesti pidetä, tarjotaan sitä heille. Olen harkinnut että jaan ruokaa yleisemminkin, siis muillekin kuin kavereille, leipäjonon kaltaisesti, jos jatkossakin syötäväksi valmistettua ruokaa heitetään tonneittain roskiin. Tanska on tässä asiassa Suomea edistyneempi, roskiksen sijaan ruoka annetaan sitä tarvitseville. Ruoka on rakkautta. Olisiko aika jo laittaa ihmisarvo rahan edelle? Raskas samettihame Antti, 34 A sunnottomaksi jääminen oli minulle hyvin traumaattinen kokemus. Olisin kaivannut vertaistukea, ammattiapua, välitöntä puuttumista ja terapiaa. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Minusta oli käsittämätöntä maksaa kaupungilta ostopalvelusopimuksella saamastani vuokra-asunnosta korkeita kuukausivuokria. Maksoin myös koirani asumisesta yli tonnin vuoden aikana. Pelkäsin painajaismaisessa olotilassani, että menetän eläimen ja avopuolisoni. Ravasin kaupungin asuntotoimistossa tuloksetta, täytin lukemattomia hakemuksia - miksi niiden täyttäminen on tehty niin monimutkaiseksi. Itsetuntoni oli koetuksella. Onneksi minulla oli vaikeina aikoina ystäviä, jotka tukivat. Olen ollut ahdistunut asioista, joiden parissa olen joutunut kamppailemaan pidemmällä aikavälillä.” Mies, 27 M inulla on mummo, värkit ja muutama poka, ADHD:n torjuntaan oma apoteekki ja vieläkin pelkotiloja aiheuttava käyttöhistoria. Siinä se kaappi seisoo ja siellä kaapissa on syvimmät painajaiseni, MPDV:n jättämä riippuvuus ja psykoosipelko ja daisysta aiheutunut kuolemanläheisyys, nuorena koettu korvaushoito ja metadonilitkut, joiden saattohoitoa muistuttava vaikutus on kiistaton. Mun ystäväpiiriin kuuluu niitä, joilla on ns. metahampaat, no ne on sellaiset pienet terävät piikkimäiset tyngät. Metadonistakin menee helposti psykoosiin. Kadulla väsyttää älyttömästi, on mahdotonta elää ellei asetu välillä levyksi ja rentoudu. Tiedätsinä, kuinka hirveää paleleminen ja noi synteettiset aineet on, niitä valmistetaan miljoonissa maailman kotilabroissa kymmenen tuotetta yhtä laitonta kohti, niistä ei koskaan tiedä, mitä ne sisältää ja niillä tahkotaan hirveät summat massia, riittää kun tiedät reseptit. Joskus pelkkä jauhon näkeminen saa mut sairaaksi, mutta yritän olla retkahtamatta, yritän olla ajattelematta tenoxjauhopussia, kokkelia, tööttejä – ihan kaikkea. Silloin kun olin radalla ja aineissa, maailmaani ei mahtunut yhtään ajatusta, joka olisi liittynyt tämän maailman velvollisuuksiin. Mulle tärkeintä oli kehittää ainetta, josta voisin valmistaa jatketta, jota voisin myydä pienellä katteella mun pokille ja tuntea rahoilla oloni vähän aikaa paremmaksi. Se elämäntapa koukutti: myydä kamaa ja saada siitä elantonsa. Mukanani kulkee mun koko omaisuus. En oo kattonut Kummelia, A-studiota enkä Putouksia, en lue päivän lehtiä enkä istu hammaslääkärin vastaanotolla. Mulla ei ole lapsia, ei armeijapassia, eikä vihkitodistusta, ei terapeuttia, lääkäriä eikä työkavereita. Olen asunnoton 27vuotias narkomaani joka pelkää viranomaisia, kokouksia ja kohtaamisia asumisyksikön päihdetyöntekijän kanssa, silläon aukottomasti todistetut pelimiestaidot ja kiiltävä julkisivu. Ja vartijoita, jotka haluavat valtaa ja nähdä mun kasvoillani pelon.” S uomalainen, keski-iän saavuttanut tumma nainen kertoo nukkuneensa autossaan. Osoitteekseen hän kertoo Poste restanten. Kolme vuotta on mennyt asunnottomana. Nainen on auttanut parikymppistä poikaansa, jolla on jo nuorena saatu päihderiippuvuus ja rikosrekisteri. ”Kyllä ne siellä Itiksessä tyttöjä ja poikia orjuuttavat omaan käyttöönsä, totta se on.” ”Mitä tarkoitat?” ”Piikittävät ja pyytävät vastapalvelusta, näin se menee. Olen niitä lapsiparkoja koittanut auttaa parhaan kykyni mukaan, mutta ei se helppoa ole ollut. Toisinaan en tunne omaa poikaani, niin koukussa poika on aineisiin.” Nainen toteaa käyneensä läpi vaikeita aikoja auttaessaan vapaaehtoisena narkomaaneja. Oman lapsen huumeriippuvuus on vahvin motivaatio. Poika on käyttänyt pääasiallisesti suonensisäisiä huumeita ja lääkkeitä. Nainen ei ole saanut häntä hoitoon, vaikka on ollut yhteydessä palvelujärjestelmän sisällä oleviin toimijoihin: sosiaalitoimeen, vankilapsykologiin, Kriminaalihuoltoyhdistykseen ja terveyskeskukseen. Naisella on luottohäiriömerkintöjä, mutta ei onneksi varsinaista vuokravelkaa. Lääkäri on suositellut naiselle rauhallista, stressitöntä elämää ja ympäristöä vakavan sydänsairauden vuoksi. Hän on lähettänyt toiveen naisen asuttamisesta Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen jaosta vastaavalle yksikölle, samoin naisen diagnoosin jonojohtajalle. Helsingin kaupungin vuokrajonossa on kohta kolmekymmentätuhatta hakijaa, joten yksittäiset kriisitapaukset ovat kooditettuja tapauksia muiden joukossa. Nainen sanoo olevansa väsynyt ja uskoo kuolevansa, ennen kuin asuntoasia selviää. Nainen, 34 E lämäni on aika surullista, lapseni eivät asu luonani ja lasten isä kuoli. Hän oli alkoholisti, asui palvelutalossa ja oli ollut pitkään asunnottomana. Poikani halasi äskettäin isänsä hautaa ja kertoi kivelle, kuinka ikävä hänellä oli. Tiedän mitä asunnottomuus on. Olen auttanut asunnottomia miehiä, olen ollut itsekin kadulla. Rappukäytävässä nukkuminen oli kamalaa, kun siinä selkä jäätyi ja sai olla koko ajan varuillaan. Pari vuotta sitten sairastin aivohalvauksen. Halvaus aiheutti sen, etten muistanut pankkitunnuksiani enkä kyennyt asioimaan virastoissa ilman apua. Asumisohjaaja oli tukena, kun kävin lastensuojelussa enkä muistanut omaa syntymäaikaani. Lapseni asuvat perhekodissa. Onneksi saan tavata lapsiani. Olen yrittänyt olla sekä lapsilleni että mun miehelle hyvä ihminen. Miesystäväni on alkoholisti. Muistan lapsuudestani, kuinka isäni oli ilkeä ja mun molemmat vanhemmat joivat joka päivä. Isä ei ollut aggressiivinen, kun olin kiltti tyttö ja autoin häntä. Myöhemmin isäni lopetti juomisen ja äitini tuli uskoon. Koko lapsuuteni siinä vilahti heidän sekoilujaan katsellessa. Olin viidentoista kun join ekat kännit. Muistan, miten viina ei noussut päähän ja siksi join sitä monta pulloa, seitsemän pulloa leijonaviinaa pienessä ajassa. Minusta asunnottoman osa Suomessa on surkea. Joka luukulla saa odotella, ja minua on kohdeltu ajoittain tosi huonosti. Joskus viranomainen on nauranut minulle päin naamaa ja kertonut viime hetkellä asiat eri tavalla kuin oli sovittu. Tämä suututtaa. Luulevatko, että olen idiootti ja typerys, kun minulle kävi huonosti. Turvaudun toisinaan rukoilemiseen ja eniten rukoilen, että lapsillani olisi parempi elämä, että lapseni saisivat paljon rakkautta. Tiedän, että välitän lapsistani tosi paljon ja haluan heille hyvää. Välillä surettaa, että en voi auttaa lapsiani koulutehtävissä ja muissa arkisissa asioissa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä haluaa, että käyn tarkistamassa kalenterista ajat, jolloin saan tavata lapsiani. Joskus käyn heitä katsomassa matkan takana. Oli ilon päivä, kun sain vuokra-asunnon. Tykkään näteistä tavaroista ja oli kivaa, kun tulevilla lapsillani oli koti. Aivohalvauksen jälkeen kävin Tikkurilassa Kelassa, sossulla ja tiistaisin kirkolla syömässä. Harmi, että se Linkin-kahvila lopetti toimintansa. Siellä sai hoitaa asioita asumisohjaajan kanssa. Käytiin yhdessä lataamassa kerran kuussa bussilippuni. 13 Joni, 22 P Asumisyksikössä N uori mies otti vastaan hänelle sosiaalitoimistosta tarjotun paikan päihteettömässä asumisyksikössä. ”On aika tavallista noissa asuntoloissa, että ovikellot soi läpi yön ja siellä öykkäröi ties kuka mitäkin lainaamassa tai perimässä, ja kun oot tällainen puolustuskyvytön kukkakeppi olet niiden armoilla. Parempi antaa mitä ne pyytää ja mitä sulta irtoo. Toivon saavani nopeasti uuden asunnon. Paska juttu miten vaikeaa päästä vuokra-asuntoon käsiksi, kun on noita maksuhäiriömerkintöjä.” ”Teen raksalla keikkaa, mut Takuusäätiön velkajärjestelyyn on puolen vuoden jonotus, onneks mulle palaa vihreä valo. Kaveri ei täyttänyt järjestelyyn vaadittavia kriteereitä, kun sillä ei ole mitään duunia ja velka on liian pieni, vain kaksikymmentä tuhatta.” ”En jaksa näitä avovankiloita enää päivääkään. Kaikki asuntolat on nykyään just tällasia, lyödään pilli suuhun vaikka olen menossa duuniin, mitä järkee siinä on et siel on joku virkaintoinen vapaaehtoinen lepattavien painihousujensa kanssa tärkeilemässä että tähän puhallus niin voit mennä. Mitä vittua, mä olen aikuinen työssäkäyvä tavallinen ihminen, joka on muutaman kerran retkahtanut ja heti välittömästi mut leimataan tarkkailuun, ihan kun joku fuckin rikollinen. Mun hyvä frendi siin samassa lääväs on öbaut viiskytvee ja ihan sama ihme meininki senkin kohdalla. Kyttäyskaava toistuu päivittäin, pitää vetää perusilme naamalle, et sopu säilyy ja vaksi pysyy frendinä. Kun asut tukikodissa kaikki on mahdollista.” ”Olin viime viikonlopun raudotettuna mun omassa huoneessa ja siinä ovella tönötti koko saatanan kolme päivää sellanen kaappi vahtimassa, että en päässyt edes yrittämään karkaamista. Tämä siksi että mä pöllin siltä yheltä muutaman kympin. Jengi köytti raudoilla kiinni. Arvaa oliko kivaa, oon korvaushoidossa enkä saanut subutexia kolmeen päivään. Onneks se vahti nukahti niin pääsin sieltä vittuun. En jumalauta mee sinne enää. Rikosilmoituksen tekeminen maksais todennäköisesti mun henkeni ennemmin tai myöhemmin. Sen vaan sanon, että missään et ole turvassa tässä ringissä, joka valvoo ja stressaa yötä päivää.” ”Kaikenlaiset asumisyksiköiden pikkupomot ja taloja läpi käyneet tyypit ajelee vain hienoilla autoillaan, eivät näe eivätkä kuule, jos jollain on oikea hätä. En vittu jaksa asua missään teeskentelymestassa enää päivääkään. Enkä uskalla olla viikkotolkulla maisemissa, on kasaantunut sen verran velkaa ja perijät eivät ole kilttejä. Vartijat kyttää mun menemisiäni ja ohjaajat kiristää itselleen hyötyä minkä ehtivät. Haen Tattarisuolta ja muualtakin peltiä ja ne on heti osingolla. On niille rahatkin kelvannut – on silleen ollu helpompi olla ja elää, tiedätsä joka puolella on korruptiota ja joka puolella vasikoita.” 14 ulpetin kannen alla tylppä likainen kynä ja kumi, kovettunut juustonkakkara, litistetty kaljatölkki, pieni pala budia ja valkoiset filtterit ryppyisessä sätkäpussissa. Siinä se pojannassikka suunnitteli, miten ottaa pienet iltapaukut ja ostaa tutulta pokalta hätävarapussin. Kuinka emme huomanneet hänen likaisia vaatteitaan, hänen mustelmiaan, emme kääntyneet kysymään koulun käytävällä, mikä hätänä? Poika ei katsonut taaksensa eikä kukaan kaivannut. Ei edes silloin, kun ensimmäistä kertaa sammuneen housuun tuli paska, kun juna ajoi ohi ja joukko ihmisiä päätti olla välittämättä. Putka oli raju kokemus 13-vuotiaalle: poliisit säälivät, kun äiti ei vastannut puhelimeen. Poika kertoi ymmärtävänsä rajoittavia perhekodin aikuisia, mutta oivalsi samalla, miten rajaton hän itse oli ollut, miten monimutkainen palapeli hänen oma lapsuutensa oli ollut ja miten hän itse oli kantanut vastuuta veljestään, laittanut sen pikku kädet yöpuvun hihoihin ja ajatellut omien huoliensa keskellä veljensä vointia ja jaksamista. Hän oli se aikuinen, joka lohdutti itkevää, kun niin sanotut vanhemmat toikkaroivat lähiökuppilassa. Hän piti pikkuisen kädestä kiinni ja puheli rauhoittavasti, kun veli ulvoi pelkäävänsä isää, että se löi ja vei hänen uuden soittimensa kaniin. Poika tunsi viisitoistavuotiaana pokat ja diilerit nimeltä ja tajusi, miten päättäjät ja kunnan virkamiehet hahmottivat koululaitosta ja sen oppilaiden tarpeita. Tyhjät käytävät kaikuivat kuuroille korville, kun murkkuikäinen poika tarvitsi peräänantamatonta, johdonmukaista, järkevää ja asioihin aidosti tarttuvaa aikuista, joka olisi jaksanut ymmärtää asiat niin kuin ne olivat. S ynnyin Vantaan Korsossa ja kuukausien ajan pesäni oli synnytyslaitokselta saatu äitiyspakkauslaatikko. Mulla ei ole ollut sellaista lapsuutta, josta lämmöllä puhutaan. Olin päihderiippuvuudesta huolimatta kahden sisareni kaitsija kun muut olivat poissa kartalta, mikäli en itse ollut kamoissa. Kun olin jotain viisi, pieni poika vielä, asunto oli taas kerran täynnä porukkaa ja bileet käynnissä ja huomion saaminen hankalaa. Kun mulla oli asiaa, nousin olkkarin pöydälle, kiinni juoppojen naamoihin huutamaan viestini. Faija snorklas pirit siinä levyltä. Tää juttu juuttui kirkkaana mun verkkokalvoille. Kävin Korsossa ala-asteen. Aloitin 7vuotiaana röökin polton, 8-vuotiaana join päivittäin ja 12-vuotiaana aloitin suonensisäiset. Huolehdin usein pikkubroidistani, koska mun vanhemmat oli juoppoja ja aika kädettömiä. Vaikka olin itse vielä ihan pieni, vein veljen turvaan juopoilta ja narkeilta kerrostalon ylätasanteelle. Ryyppäsin läpi ala-asteen, eikä kukaan voinut mitään. Huostaanotto tapahtui kun olin 12. Perhekodissa tajusin, että rajat on tehty rikottavaksi ja että olin itse ottanut muista vastuuta ja auttanut mun broidia ja nyt ne ihmiset yrittivät tehdä minusta kunnon kansalaisen, toisaalta rajat oli monessa hyvä juttu. Lähdin perhekodista 18-vuotiaana ja ajauduin asunnottomaksi. Kuljetin patjaa ja pressua kainalossa. Nukuin rapuissa alhaalla syvennyksessä johon ei näkynyt. Oon nukkunut myös metsässä ja kavereiden luona. Muistan, että kun mun yks frendi jätti sähkölaskut maksamatta, vir- taa saatiin ja akut ladattiin rappukäytävässä. Alhaalla pyykkituvassa peseydyttiin ja siellä onnistui kahvinkeitto. Lämmintä vettä haettiin vedenkeittimen kanssa kuivaushuoneesta. Pyysin päästä katkolle kun meno alkoi tuntua liian raskaalta. Kesällä oli helpompaa, kun sai uida ja grillata. Mulla on nyt huone ja keittokomero asumisyksikössä Pähkinärinteessä. Saan koota elämäni palasia kaikessa rauhassa. Rakastan ruokaa ja musiikkia. Haluan vallankumousta rahanvallalle. Taide merkitsee mulle elämyksiä ja pikkuasioiden arvostamista, musiikki tunteiden kieltä ja vapaus oikeutta tehdä omia päätöksiä. Onni on hyvien asioiden arvostamista: olla lähellä elämän tärkeimpiä asioita. Toteutan itseäni luomalla omaa. Tunnen itseni vangiksi, kun multa kielletään jotain harmitonta. Vihaan pakkoa ja pakottamista. Asioista tulisi sopia osapuolten kesken. Tämä yhteiskunta ei tule yhtään vastaan silloin, kun luottotiedot ja asunto menee alta: on pakko oppia varastamaan ja ryöstämään. HÄN Vailla isää, vailla äitiä, vailla välittävää läheistä. Vailla kuuntelijaa, vailla ymmärtäjää, vailla opastajaa. Pelkkä asunto ei riitä, mutta se on kuitenkin alku jollekin paremmalle, hyvälle, eheytymiselle, ihmisarvolle, elämälle. Vantaan Pähkinärinteen asumispalveluyksikkö on osa pitkäaikaisasunnottomuusohjelmaa, ja sen 33 vuokra-asuntoa on suunnattu pitkäaikaisasunnottomille, jotka tarvitsevat asumisessaan ja arjessaan monentasoista tukea ja apua mielenterveys- ja / tai päihdeongelmasta johtuen. Asuminen asumisyksikössä on tarkoitettu pitkäaikaiseksi tai pysyväksi, ja asukkaiden kuntoutumiselle annetaan siellä aikaa. Asukkaiden kuntoutuminen etenee pienin askelin, ja usein ne askeleet vievät ajoittain taaksepäin, jolloin tarvitaan pysähtymistä, ja pysäyttäjää, jotta suunta saadaan taas kohdalleen. Lisäksi tarvitaan monen toimijan yhteistyötä ja verkostoitumista asukkaiden asioissa, koska niin monet asiat ovat olleet asukkaiden elämässä sekaisin ja kauan. Työntekijät joutuvat kokemaan työssään riittämättömyyttä, koska se kaikki mistä asiakkaat ovat jääneet elämässään paitsi tulee näkyväksi, kuulluksi asumisyhteisössä ja usein ikävällä tavalla. Tarvitaankin paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, kun tehdään asumissosiaalista työtä asunnottomien parissa. Tieto siitä, että pelkkä asunto ei riitä, mutta se on kuitenkin alku jollekin paremmalle, hyvälle, eheytymiselle, ihmisarvolle ja elämälle, antaa uskoa ja voimaa jaksaa tässä tärkeässä työssä. Soile Forsman, vastaava ohjaaja Pähkinärinteen asumispalveluyksikkö VASTUSTA KIUSAUSTA PEDON verse 1 Vastusta kiusausta pedon, jos menetät ottees täst elämäst vedät sun viimisen hengenvedon Pahuus on tarttuvaa varo sitä taikaa, se mitä luulit taivaaks siel helvetin hornat raikaa Mä mietin kai se snaijjaa, peto yrittää varastaa vaatteet sit hengelliset periaatteet Faija kuolettavaan kiroukseensa kahlittuna jättää lähiön lappu varpaaseen sidottuna Muhun sattuu koska lapset maksaa hinnan, ei mahdollisuut normielämää käydä ulkona skrinnaa Sit syytetään huumeita ja viinaa, Vittu mitä paskaa valtio sitä huslaa! Pidetää ne sekasin ettei nää toista tietä, saattohoidos 8 millii, peto korjaa sut pois tien päält Sun pitää olla vahva kai sä haluut selvii elossa, se poika on nyt nisti ja otti yhet vedot vaa verse 2 Heität noppaa sun sielust paholaisen kaa, eikä nappaa ollenkaa ennenku oot menettänyt kaiken rakkaan Kaikki kattoo ja tuijottaa, sil ei oo merkityst ku ei nää ketään kuvan takaa Mä nään sun silmät muuttuu itkuisiksi, varastit sun vanhemmilta etkä edes tiedä miksi luulit varmaan, että ne ymmärtää, onks tää paskaa karmaa? Myit sielus huumeille yksinään eikä oo enää kääntymist takas, itse asias sä elät ja kuolet täl radal Ei sul oo frendei kun sä kusetit niit kaikkii, Tuntuu yksinäiselt paskalta metskates uutta haippii Kukaan ei ollu siellä ku mä valitsin väärää tietä, eikä ketään kiinnosta vielkää vaik mä tappaisin itseni tän tien päällä Onks tää mun kohtalo? Kerro herralle et oot helvetis kurkottaen kohti valoo mä oon valmis kuolemaan, yks luoti päähän, anna anteeks mun synnit täs maas Ei ollu tarkotus olla häiriöks tääl huono lapsi, mies, saati sitte isäkää Toivoisin et voisin palata takasi ajas, Jos voisin katsoisin miks vedin ne ekat kamat Vaikee pitää mieltä kirkkaana ghetos Vastusta kiusausta pedon verse 3 Teit itsarin sun vaimo ja lapsi tulee himaan, verta pitki seinii ja lattiaa Vaimo ottaa aseen kätee ei syytä elää ilman sua, ja on päättänyt itsensä ampua Ja nyt lapsi on ainoa, kantaa hartioillaan maailmankaikkeuden painoa Koulukodist toiseen kerran vuodes vaihtaa pitäjää, pitää tunteet sisällään ku jäi maailmaan yksinään Hänelle mikään ei oo hauskaa, ainoo millo välii - paljo pätää on taskussa Koska mä jäin ilman toivoa, hengailin kadul tehden voittoa slängäämällä douppia Nyt oon diileri täl hoodilla, eikä mun rahat tuu loppuu ennenku nää lopettaa kuosinsa jo vuosii mukana täs vuoristoradas, ylhäältä alas kai mä sit oon psykoottinen matafaka! Jos mul olis parempi elämä, eläisin sen täysillä tehden oikeita päätöksiä Vaikee vastustaa kiusausta pedon, kun elää keskellä harmaan betonigheton Ne siat sai mut ansaan uudestaan, Nyt vaihtoehtoja on kaksi antautuu tai ampua Jumala auta, mä jäin vangiks pelon Vastusta kiusausta pedon. Sävel ja sanat Joni 15 hminen voi traumatisoitua kovin monenlaisten tilanteiden vuoksi elämässään. Siksi trauman syntymiselle ei ole olemassa täysin yksiselitteistä syytä, vaan se on kovin yksilöllistä riippuen ihmiseen vaikuttavista useista eri tekijöistä. Varsinaista eroa ei ole sillä, altistuuko traumaattisille tilanteille viranomainen työtehtävässään vai tavallinen kansalainen arjessaan psyykkisesti kuormittavien ja traumatisoivien elämäntilanteiden vuoksi. Viranomaisia ja ammattilaisia suojaavat hyvin järjestetty työterveydenhuolto ja työnohjaus. Kansalaisilla on mahdollisuus saada kriisiapua järjestöjen ja seurakuntien kautta esimerkiksi ampumavälikohtausten, luonnonkatastroﬁen tai muiden yhteiskuntarauhaan kohdistuneiden kriisitilanteiden jälkeen, jotka horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta. Tämänkaltaisten turvaverkot eivät ole itsestäänselvyys asunnottomaksi jääneelle tai jatkuvassa asunnottomaksi jäämisen uhassa elävälle kansalaiselle. Pikemminkin voidaan pitää merkittävänä erioikeutena, jos hänet on ohjattu saamaan keskusteluapua tilanteessaan tai hän on itse kyennyt hakeutumaan avun piiriin. Todennäköisintä on, että ihminen kantaa suurimmaksi osaksi itse psyykkisen kuormansa elämäntilanteessa, jossa asunnottomuus tai asumisen epävarmuus on akuuttia. Se, ettei ihmisessä Asunnottomuustilanne on usein hyvin pitkäkestoinen, näy trauman oireita, ja asunnon saamisen proei sulje pois trauman aiheuttamaa psyykkistä sessiin liittyy myös valitetja kehoon varautunutta tavasti nöyryyttäviä ja ihmisarvoa alentavia kokemuksia. kuormaa. Esimerkiksi Väliaikaiset yöpymisen ja myöhemmässä vaiheessa jokin arjen tilanne voi asumisen ratkaisut saattavaikuttavat stressaavien tuoda trauman pintaan: vat olla hyvin pelottavia ja tilanteiden sietämiseen. vanha muisto saattaa ahdistavia ihmiselle, jonImpulssikontrollin puute aiheuttaa trauman ka menneisyyteen sisältyy voi olla myös seurausta uudelleen kokemisen. päihde-, mielenterveys- ja voimakkaasti traumaTrauma voidaan myös väkivaltatilanteiden kautta tisoivasta elämäntilannähdä ihmisen yksilöl- syntynyttä traumaa. teesta. lisestä tilanteesta käTrauma voi kosketsin siten, että ihmisen taa yksilöä itseään suoraan tai välillisesti mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeperheen, suvun, yhteisön tai yhteiskunseensa estyy. Jokin uhka ylittää ihmisen nan kautta. Trauma voi palautua mieleen mahdollisuudet ja kyvyt käsitellä erittäin elämäntilanteessa, jossa on identtisiä tai vaikeaa asiaa. hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin Ihminen traumatisoituu, jos hänen ensimmäisessä tai aiemmissa traumaattiturvallisuudentunnettaan uhataan ja sissa kokemuksissa. normaali puolustuskäyttäytyminen estyy. Trauman kokenut ihminen voi ahdisIhminen ei voi esimerkiksi poistua uhkaatua uudelleen. Kehon ja mielen reaktiot ja vasta tilanteesta, puolustaa itseään, pitää oireilu voivat olla hänelle todellisia kokeolemassa olevista oikeuksistaan kiinni tai muksia, vaikka hän itse ei myöhemmässä suojautua uhkaavassa tilanteessa. elämäntilanteessa olisi asunnottomuuden Asunnottomuustilanteessa ihminen tuomien uhkien keskiössä, vaan vastaavat joutuu usein tilanteisiin, joissa hänen vaiuhat ja aiemmasta elämäntilanteesta tutut kutusmahdollisuutensa ovat hyvin vähäisisällöt rajoittuisivat hänen lähiympärisset tai lähes olemattomat. Hänellä ei ole töönsä. mahdollisuutta muuttaa stressaavaa tai läTraumasta muistuttavia asioita voivat hes katastroﬁn kaltaista tilannetta elämäsolla esimerkiksi asumiseen ja asunnon sään. Traumakokemukseen sisältyy usein menettämiseen liittyvät asiat. juuri tuhoutumisen tunteen uhkaa. Triggereitä voivat aktivoida riitelyn Traumatisoitumiseen vaikuttaa se, äänet, painostava puhe, elämään liittyvä kuinka usein henkilö altistuu tilanteelle. uhkailu, uhka asunnosta pois häätämiselMyös henkilön persoonalla, iällä ja kehilä, väkivallan näkeminen jne. Trauman tysvaiheella sekä tukiverkostolla - ystävät, triggerin voi aktivoida moni sellainen sukulaiset, perhe, työyhteisö jne. - on asia, jota perusturvallisuutta tunteva merkitystä. Tukiverkosto voi toimia pusihminen ei välttämättä kykene liittämään kurina, mutta toisaalta juuri ihmissuhteilmillään tavoin asunnottomuustilanteela voi olla kielteisiä vaikutuksia traumaatseen tai asunnottomuusuhkaan ja niiden tisen elämäntilanteen syntymisessä. kautta olemassa olevaan traumaan. Tämän vuoksi ihmisen kokonaisvalTriggeri voi olla voimakkaampi, jos taisella elämätilanteella on selkeä merkisen laukaisee uhka sellaista ihmistä kohtys traumatisoitumiselle. Ihmissuhteet ja taan, jolla on tärkeä merkitys jo aiemmin sosiaaliset tilanteet vaikuttavat voimaktraumatisoituneen henkilön elämässä. kaasti myös pitkälle henkilön tulevaisuuTämän vuoksi asunnottomuuden yleiteen, siihen, kuinka traumatisoiva tilanne nen uhkatilanne yhteiskunnassa tai muut, jättää jälkensä ihmiseen ja siihen, kuinka ns. lähelle tulevat asunnottomuusuhan syväksi ja kokonaisvaltaiseksi trauma voi tilanteet voivat myöhemminkin laukaista edetä. traumatilan jo kerran asunnottomuuden Traumaattinen elämänvaihe voi inkokeneessa henkilössä. Tämän vuoksi revalidisoida ja aiheuttaa per16 aktiot voivat olla ylimitoitetun tuntuisia, soonaan muutoksia, jotka I jäytävät itsetuntoa ja minäkuvaa toistuvasti, kun asunnoton ihminen joutuu jatkuvan ulkopuolisen arvioinnin kohteeksi. Arvioijien edustamille instansseille on merkityksellistä se, onko asioivalla henkilöllä asunto vai ei ja missä mahdollinen väliaikainen asunto tai yöpymispaikka sitten kenties sijaitsee. Ne menetykset, jotka usein johtavat asunnottomaksi joutumiseen ja jotka viimeistään asunnottomaksi jäätyä aiheuttavat traumatisoivia kokemuksia, eivät valitettavasti useinkaan jää viimeisiksi. Elämä ”vailla vakinaista asuntoa” -statuksen alla tuo usein lisää traumatisoivia tilanteita arkeen. Asunnottomuusvaiheen jälkeen voi kulua vuosia siihen, että ihminen kykenee huomaamaan traumatisoitumisen omalla kohdallaan. Asunnottomuustrauman läpikäyminen ja tapahtumien tiedostaminen voi vaatia kuukausien tai useiden vuosien työn, jotta haavoittunut minäkuva voisi korjaantua ja se ehjä persoona palautua, joka ihmisellä oli ennen traumaattista kokemusta. Vasta tällöin ihminen voi kyetä paremmin suojautumaan niitä mahdollisia riskejä ja haittoja vastaan, joille trauma on hänet altistanut. Asunnottomuuden pitkittyessä asunnoton altistuu lisääntyvästi uusille traumoille. Näitä ovat esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhka, joka on naisilla suurempi kuin miehillä, toistuvasti pahoinpidellyksi tulemisen riski ja taloudellisen hyväksikäytön riski. Usein asunkun niitä arvioidaan traumatisoituneen nottomalta anastetaan rahat ja rahaksi henkilön ja häntä lähellä olevien ihmisten muutettavat tavarat, kun hän ajautuu kesken. sellaisten henkilöiden seuraan, jotka ovat kykenemättömiä huomioimaan toisen ihmisen oikeuksia tai ihmisarvoa. rauman kokenut henkilö ei aina Varhaisen puuttumisen suojaavaa kykene säätelemään traumaattimerkitystä traumaattisten haittojen väsen muiston aiheuttamia reaktioihentävänä tekijänä asunnottomuustilantaan: keho reagoi samoin jossakin teessa voidaan verrata palovamman nouudessa mutta sellaisessa samankaltaisespeaan jäähdyttämiseen, jolla ehkäistään sa tilanteessa, joka muistuttaa alun perin vamman eteneminen ihon syvempiin trauman synnyttänyttä elämäntilannetta. kerroksiin. Muistot tai kokemukset voivat aktivoitua Asunnottomaksi jäänyttä ihmistä voipitkänkin ajan kuluttua ensimmäisestä daan käyttää hyväksi myös harmittomilta traumaattisesta kokemuksesta. vaikuttavissa tilanteissa kuten median Traumatisoituminen on voimakkaammyynninedistämisessä, jossa tarkoitukpaa usein silloin, kun trauman ns. aiheseksi annetaan ymmärtää eettisesti ja mouttava osapuoli on hyvin läheinen, esiraalisesti kestävät tavoitteet ja arvot. Tomerkiksi oma puoliso. Läheisen ihmisen dellisuudessa taustalla voivat olla ajoittain syyksi koettu teko, josta seurauksena on hyvin epäeettiset kaupalliset ja vaikeasti aiheutunut lopulta asunnottomuustilanhavaittavat motiivit. Tämä ei edesauta ne, voi saada aikaan voimakkaita tunteita. jutun kohteen selviytymistä ja toipumista Niitä voivat olla asunnottomaksi jätetty, traumaattisesta elämäntilanteesta, vaan hylätty, petetty, häväistyksi tulemisen seurauksena voi olla lisää mahdollisesti kokemus, arvottomuuden kokemus, riitjopa hyvinkin korjaamatonta vahinkoa. tämättömyyden kokemus, kokemus ettei Trauman tule kuulluksi, itsensä tunTyöstämätön trauma vaikuttaa, oli- kokeneelle ihteminen huonoksi isäksi tai huonoksi äidiksi tai huonok- pa sen aiheuttanut onnettomuus miselle tämä voi si työntekijäksi. Kokemukset tai muu turvallisuutta uhkaava avautua aivan voivat olla siis kovin monisi- tilanne tai joutuminen kielteisen eri tavoin, sillä tunnekokemuksen alle ilman, että traumatisoitusältöisiä tunnesisällöltään ja siihen itse voi vaikuttaa: häväisnut ihminen yksilöllisiä kunkin ihmisen tyksi, sivuutetuksi, vähätellyksi, seuraa usein asunnottomuustilanteen eristetyksi, alistetuksi, nimitellykkohdalla. si, arvottomaksi, toisarvoiseksi, myös ympäMitä vähemmän asunkelpaamattomaksi joutuminen ai- ristöään ja sen sisältöjä huonottomaksi jäänyt ihminen heuttavat häpeää. mattavasti hervoi vaikuttaa hänelle itselleen kemmin kuin elämässä tärkeinä pitämiinsä perusturvalliasioihin, sitä traumatisoisuutta tunteva ihminen. Vaikutus voi olla vampi on tilanne. hyvin traumatisoiva, koska asunnottoman Mitä enemmän muuttuneen tilanteen elämänvaikeuksilla tunnutaan ajoittain vuoksi tapahtuu tärkeiden asioiden mekäytävän kauppaa, ja tämänkaltaiset konetyksiä asunnottomuustilanteessa, sitä kemukset lisäävät arvottomuuden tunsuurempi riski trauman syvenemiselle on netta asunnottoman itsensä voimatta aina asunnottomuustilanteeseen joutuneella. niihin millään tavoin vaikuttaa. Joidenkin asunnottomien oma ilmaisu median sunnoton menettää monia häkirjoittelusta on ollut ”parempi vähäinen nelle aiemmin kansalaisena ja huonompikin huomio yhteiskunnassa kuuluneita mahdollisuuksia. kuin ei huomiota lainkaan”. Kokemukset Luoton saanti vaikeutuu, vaovat tietysti yksilöllisiä ja asunnottomaksi kuutusten saanti vaikeutuu, samoin asijääneiden kokonaisvaltaisista tilanteista ointi ylipäätään yhteyksissä, joissa olisi riippuvaisia. esitettävä pysyvä katuosoite. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne PITKITTYNYT ASUNNOTTOMUUS tuottaa TRAUMAA T A Traumaan liittyy aina syviä tunnekokemuksia selviytymisen ja tuhoutumisen alueella. Joillakin ne voivat hahmottua kehon ja mielen alueella elämän ja kuoleman kysymyksinä. Tämän vuoksi voimakkaat kokonaisvaltaiset reaktiotkin ovat ymmärrettävissä luonnollisina reaktioina, joihin liittyy suuria tunteita - niin lämpimiä emotionaalisia myötäelämisen ja suojelemisen kokemuksia kuin aggressiivisia ja ajoittain hyvin voimakkaita väkivaltaisia reaktioita. Ihminen puolustautuu niitä uhkakuvia vastaan, joita nousee hänelle traumaattisista elämäntilanteista, joita hän on joutunut käymään läpi joissakin elämänvaiheissaan. A sunnottomuutta edeltäneet traumaattiset elämäntilanteet vaikuttavat riskiin traumatisoitua asunnottomuusuhan tai asunnottomuustilanteen tullessa eteen elämässä. Ihminen ei voi aina vaikuttaa täysipainoisesti tilanteeseen, johon hän on ajautunut, jos henkiset voimavarat eivät ole koskaan palautuneet aiempien traumaattisten kokemusten jälkeen. Voimavarat ovat vajaat, jos traumoja ei ole työstetty ammatti-ihmisen kanssa tai niitä ei ole millään tavoin avattu ja käyty keskustellen läpi. Aiemmin pitkäaikaisasunnottoman statuksen tai leiman saaneella on todennäköisesti usein kertynyt paljon kuormittavia ja haavoittavia kokemuksia ja hän pääsääntöisesti kantaa jonkintasoisen trauman kokemusta asunnottomuuden lisäksi. Hänen oma elämänsä on useimmiten ollut seurausta hänen elämänhistoriansa alkuvaiheiden ajan kokemuksista, siis niiden kielteisten vaiheiden ajalta, joihin hänellä itsellään ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Nämä ihmiset siis ovat usein edelleen pitkien tapahtumasarjojen uhreja. Aiemmat elämäntilanteet, joihin heillä itsellään ei ole ollut mahdollisuuksia vaikuttaa, aiheuttavat heille tämän päivän arjessa tilanteita, joissa he tulevat hyväksikäytetyksi ja joissa he tekevät valintoja omasta terveydestään välittämättä. Näihin aiemmin traumatisoitumista aiheuttaneisiin elämäntilanteisiin tulisi kiinnittää nykyään enemmän huomiota, kun asunnottomaksi jääneen tilanteita selvitetään viranomaistyössä. Niukat taloudelliset resurssit ymmärrettävästi säätelevät terveydenhuollonpalveluiden tarjontaa, mutta pitkällä aikavälillä syntyisi varmasti moninkertaisia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä sekä kuntien että valtion tasolla. ja toivottomuus. Riskiä lisää tukiverkon puuttuminen: näille henkilöille ei ole läsnä luotettavia ihmisiä, joiden kanssa he voisivat käydä ahdistusta aiheuttavia asioita läpi ja miettiä ratkaisumalleja tilanteeseensa. P itkittynyt, muutaman viikon ajan jatkunut traumalle altistava tilanne edellyttäisi hakeutumista ammattiavun piiriin esimerkiksi terveyskeskuksen kautta. Katkeamaton stressitila alentaa monin tavoin elämänlaatua ja lisää mielenterveydelle haitallista kuormittumista, jonka seurauksena voivat olla vakavammat häiriöt tai vakavampi psyykkisesti sairastuminen. Lisääntyvien haittojen ja riskien uhat sairastumiselle ovat kuitenkin yksilöllisiä ja ihmisen yksilöllisestä elämänhistoriasta, turvallisuudentunteen kokemuksista ja persoonasta riippuvia. Ei ole olemassa tarkkaa aikaväliä, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin ihmisiin, kun pohditaan sitä koska ja missä vaiheessa tulisi ottaa puheeksi mahdollinen hoitoon ja ammattiavun piiriin ohjaus. Herkällä korvalla ja inhimillisellä suhtautumisella voidaan kyetä tekemään myös oikeita valintoja ammattiavun piiriin ohjauksesrauman tai traumojen monitahoisa, vaikka aina ei olisi käden ulottuvilla set seurausvaikutukset ovat läsnä ammatillista koulutusta ohjauksen oikean asunnottomuutta kokeneiden ajankohdan arvioinnissa. arjessa eri tavoin usein läpi koko Ammattiavun piiriin ohjaamisen elämänkaaren. Traumaattisista kokemukottaminen puheeksi tulisi pyrkiä toteutsista voi kuitenkin toipua oikea avun ja tuen saamisen myötä, joskin riski trautamaan yhdessä henkilön kanssa, joka man uudelleen kokemiselle on on kuormittavassa ja edelleen mahdollinen, mikäli Varhaisen puuttumisen ja uhkaavassa elämäntituen malli sekä mahdolli- lanteessa, häntä kuunelämäntilanteet muuttuvat simman paljon realistista nellen, katkaisematta uudelleen hyvin vaikeiksi ja niihin sisältyy triggereitä akti- toivoa ylläpitävät kontaktit keskusteluyhteyden arjessa lisäävät asunnotto- mahdollisuutta ja tarvoivia tapahtumia. Asunnottomaksi jääneiden muustilanteesta selviämis- vittavan ajanjakson tä niin vähäisillä vaurioilla kohdalla riski traumatisoitua tukea esimerkiksi verkuin ylipäätään voidaan nousee, jos ahdistuneisuus ja ajatella selvittävän siinä kostotyön kautta. voimakas stressaava elämänHaittoja vähentävät elämäntilanteessa, jossa tilanne on jatkunut jo pitem- ihminen joutuu asunnot- työskentelymallit ovat pään ja hallitseva elämänerittäin tärkeitä asuntomaksi. tilanne on näköalattomuus nottomuuden tullessa T henkilölle todelliseksi. Siksi järjestöjen, seurakuntien, eri yhteisöjen tai julkisen palvelujärjestelmän piiriin pääseminen mahdollisimman nopeasti asunnottomuusuhan tai asunnottomuustilanteen alussa vähentää riskejä ja tätä kautta traumatisoitumista, joka voi johtaa lumipalloefektiin: pahimmillaan uusien traumaattisten kokemusten riski kasvaa johtaen joskus hyvinkin suuriin inhimillisiin tragedioihin. T raumatisoitunut ja voimakkaan trauman kokenut on usein täysin voimaton uhan tunteen edessä ja kyvytön säätelemään niitä tai sulkemaan pois mieleensä ja kehoonsa palaavia kokemusperäisiä reaktioita niissä tilanteissa, joissa jokin laukaisee triggerin. Asunnottomuustrauma ja sen käsitteleminen esim. terapiassa olisi yhtä tärkeää asunnottomuuden kokeneelle kuin minkä muun trauman tahansa kokeneelle ihmiselle. Järjestökentällä on yhteiskunnassamme monia matalankynnyksen päivätoimintapaikkoja, joihin ohjautuu kansalaisia, joiden elämää rasittavat monenkaltaiset kuormat ja haavoittuneisuus. Koetut traumaattiset elämäntilanteet eivät ole niistä merkityksettömimpiä. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää painottaa toiminnan sisällössä toteutuvan ilmapiirin merkitystä, kun koulutetaan päivätoimintapaikkojen ja eri toimintamalleja toteuttavien toimijoiden henkilökuntaa sekä vertais- ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tärkeää olisi esim. uhatuksi tai kiristetyksi tulemisen tai vastaavien kielteisten ilmapiirisisältöjen poissulkeminen ja turvallisuuden tunnetta voimistavan ilmapiirin turvaaminen. Tällaiset hengähdystauon mahdollistavat hetket olisivat arjessa hyvin hoitavia asunnottomuuden kokeneille tai ihmisille, joilla on muita traumatisoivia elämänkokemuksia. Yhteiskunnassamme olisi nyt varmasti oikea aika käsitellä laajemmin asunnottomuuden ja asunnottomuusuhan aiheuttamaa traumatisoitumista. Traumat eivät ole vain johonkin väestönosaan tai kansakunnan osaan kohdistuvia, vaan traumatisoituminen voi osua kenen tahansa kohdalle. Jokainen ihminen, joka jää oikea-aikaisen avun ja tuen ulkopuolelle, on vaarassa jäädä sivuun sosiaalisesti. Tasavertaisena kansalaisena sivuun jääminen altistaa traumatisoitumisen riskeille. Siksi ei voida jättää täysin huomiotta niinkään voimakkaita ja ikäviä asioita kuin erakoituminen ja itsemurhariski eikä myöskään marginaaleihin ajautumisen käsitteitä asunnottomuuden asiayhteyksissä. Tämän vuoksi jokaisella kansalaisella tulisi olla rohkeutta ottaa asia puheeksi, jos naapuristossa tai ystäväpiirissä tai muutoin kohtaa vastikään asunnottomaksi jääneen ihmisen. Jos koet puheeksi ottamisen vaikeaksi, ota yhteyttä tahoon, joka voisi lähestyä asunnottomaksi jäänyttä henkilöä. Juhani Haapamäki Vva ry:n liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijä 17 Imagine getting a job that is partly paid in beer and tobacco. Isn’t that the dream of every alcoholic? Sometimes for some people dreams come true, and that seems to be the case for some addicts in Netherlands. A t nine o’clock in the morning in a garden shed behind a house in the Eastern part of Amsterdam, a handful of alcoholics are assembling to clean the surrounding streets, beer and cigarette in hand. For one day’s work, the men receive 10 Euros, a warm lunch, a half-packet of rolling tobacco and, most importantly, ﬁve cans of beer: two to start the day, two at lunch break and one for after work. ”This group of around twenty chronic alcoholics was causing a nuisance in Amsterdam’s Oosterpark: ﬁghts, noise, disagreeable comments to women,” said Gerrie Holterman in an interview with the Daily Mail in November 2013. Gerry heads the Rainbow Foundation project, ﬁnanced by the Dutch state, The European Union, and donations. ”The aim is to keep them occupied, to get them doing something so they no longer cause trouble at the park,” she told in the same interview. During a long time these alcoholics have been hanging around in the park, scaring people, pick pocketing, bothering, even molesting young women and also elderly people, in short causing a nuisance for people in the neighborhood. For the purposes of the job, street sweeping, the alcoholics are split into two groups of around 10 people, with each group working three days a week. The project has gained much, mostly negative, attention in news media in several countries, like in the Daily Mail, The Hufﬁngton Post, Der Spiegel, Russia Today and Le monde, but hardly in Netherlands itself. According to The Hufﬁngton Post that published an article about this project under de heading ‘Weird News’ the imaginative approach to the problem of anti-social behavior “demonstrates typical Dutch pragmatism which could be found shocking in other countries, but apparently not in Netherlands”. The day begins at around 9:00 am, with the workers drinking two beers and some coffee, if desired, before going to clean the streets. Each person’s beer consumption is carefully noted by the project manager, but there is an atmosphere of trust: if the project manager gets called away, the alcoholics themselves record how much they have drunk. ”I think I can speak for the group and say that if they didn’t give us beers then we wouldn’t come,” said Frank, wearing a ﬂuorescent street cleaner’s bib and carrying a bin bag and litter-grabber. ”We need alcohol to function, that’s the disadvantage of chronic alcoholism,” said the 45-year-old, somewhat fatalistically. Frank says he has been jailed for violence, has never worked for anyone and has no ﬁxed abode. “This gives our lives structure”. For lunch, the team returns to the shed where they get two beers and a warm meal, before heading off again for the afternoon shift. The working day ends with a ﬁnal beer at around 3:30 pm. 18 Amsterdam Kadunlakaisua kaljapalkalla Amsterdamissa on jonkun unelma käynyt toteen: palkka tulee kaljassa ja tupakassa, ainakin osittain. Parinkymmenen alkoholistin joukko oli häiriköinyt Oosterparkissa, tapellut, melunnut ja huudellut naisille. Niinpä porukoille keksittiin perustaa projekti, jolla henkilöt pysyvät poissa puistosta ja tekevät päivän töitä. Projektiin on saatu rahoitus Hollannin valtiolta, EU:lta ja lahjoittajilta. Tavoitteena on täyttää päivä tekemisellä, niin ettei puistossa ei ehditä aiheuttaa ongelmia. Joukko on jaettu kahteen ryhmään. Ihmisten pelottelun sijaan roskat saavat kyytiä, kun kumpikin ryhmä työskentelee kolme päivää viikossa. Ennen päivän töihin ryhtymistä jokainen saa kaksi kaljaa Sweeping streets for beer stead of hanging out in the park,” said a woman standing on her doorstep, declining to give her name. According to the project manager Jasperine Schuppe, everyone beneﬁts because they are no longer hanging around in the park, they drink less, they eat better and they have something to keep them busy during the day. “Heroin addicts can go to shooting galleries, so why shouldn’t we also give people beer?” says Jasperine. Project participants also seem to be happy to be there, all taking part voluntarily. ”It gives our lives some structure,” said one alcoholic who asked not to be named. ”Lots of us haven’t had any structure in our lives for years, we just don’t know what it is, and so this is good for us,” says Frank. People living in the neighborhood also seem happy, greeting the cleaners as they work. ”They’re doing something useful in- In 2009 the Oosterpark looked like a large outdoor cafe with eighty drunks who caused a lot of trouble. There came a total ban on alcohol in the park, and there were regular checks but the trouble remained, and the neighbors were complaining. The current district administration then searched for alternative solutions. ”Repressive action does not always work,” says Fatima Elatik, district mayor of Amsterdam East. ”We want these people to return to meaningful daily activities, so they can feel useful. Repression and punishment don’t work. Therefore, we not only work together with the police, but also with addiction experts. We are proud of the positive results.” So far so good, everybody, participants, project leaders, neighbors, police, seems to be happy. In other parts of Amsterdam similar initiatives are going to ja kahvia. Projektivastaava tarkkailee oluen kulutusta, mutta tekee sen luottamuksen ilmapiirissä. Jos hän poistuu paikalta, alkoholistit kirjaavat itse juomansa määrät. ”Jos meille ei olisi annettu olutta, olisi jätetty tulematta”, sanoo Frank. ”Toimintakykyä ei ole ilman alkoholia, se on kroonisen alkoholismin haittoja.” Frankilla on takanaan väkivaltatuomioita, hän ei ole koskaan tehnyt töitä eikä hänellä ole asuntoa. ”Tämä antaa elämään järjestystä.” Päivän työstä miehet saavat 10 euroa, lämpimän ruuan, puoli pakettia sätkätupakkaa ja tietysti tärkeimpänä asiana viisi tölkkiä olutta. Kaksi aamulla, kaksi ruokatauolla ja yhden töiden jälkeen. Kaiken kukkuraksi on havaittu, että miehet juovat aiempaa vähemmän ja syövät paremmin. take place. However, opinions differ about how much the work affects the group’s drinking habits. ”When I get home, I’ve already had a busy day and I don’t necessarily want to drink,” said Vincent, 48, a former baker. ”We also feel satisﬁed, a job well done, contributing to society despite the fact that we drink,” he said. ”What’s also good is that the beer they give us is light, 5 percent, not 11 percent or 12 percent like I used to drink,” he said. Frank is more skeptical. ”Of course we drink in a more structured way, but I don’t think that we drink less,” he said. ”When we leave here, we go to the supermarket and transform the 10 Euros we earned into beers....” And, according to Frank, when the group isn’t working, the old habits return. ”When the supermarket opens at 8:00 am, we’re the ﬁrst there so we can get some drinks,” he said. That brings us to the following question: given the number of alcoholics in every country, can we and should we organize and implement projects like street sweeping for more or even all addicts? The answer to this question is complicated since alcoholism is a hard drug problem and the road to solve the problem is long. It seems a good and wise policy to start with projects like this to help addicts to realize what it is like to lead a more meaningful structured life and to be useful for society. That ﬁrst step should be followed by a next one in which addicts learn how to control their addiction. It should prevent them from falling back into the old pattern of addiction and related social misbehavior. Research and practices have shown that, although it is nearly impossible to fully kick an addiction, it is possible to cope with and to controlling it. If the ultimate aim of this street sweeping and similar projects is to help the addicts in eventually controlling the addiction as the ﬁnal step, then the project is to be considered a positive initiative worth following elsewhere. Kees van der Veer Keskustelua kokemusasiantuntijuudesta OMAT AVAIMET -HANKE Omat avaimet -hanke tapasi Vartiosaaressa yhteistyökumppaneita Lahdesta. Kyse oli pikemminkin kokemusasiantuntijoista, mutta tapaamisen yhdeksi keskusteluaiheeksi nousi kokemusasiantuntija-termin merkitys ja käyttäminen. todistamaan kuulleensa ihmisiä, joita palvelut koskevat? Mikä rooli kokemusasiantuntija-termillä on? On itsestään selvää, että asunnottomuutta kokenut ihminen on erittäin tärkeä ammattilaistiimissä, mutta onko välttämätöntä ottaa kokemusasiantuntijatitteli käyttöön? Mitä kokemusasiantuntijuus tarkoittaa? Milloin kokemuksia on tarpeeksi ja minkälaisia niiden pitäisi olla? Riittääkö, että on omien kokemustensa asiantuntija ja voiko ylipäätänsä olla mahdollista, että elämäkokemusten omaaminen tekee asiantuntijaksi? Kokemukset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Olkoon kyseessä hyvät tai huonot kokemukset, niitä joka tapauksessa kertyy tietoisesti ja tiedostamatta. Kokemusta kertyy läpi elämän hyvin erilaisista asioista, se on osa elämää ja tulos ihmisen vuorovaikutuksesta ympäröivän maailman kanssa. Voidaanko sitten ylipäätään sanoa, että joku on omien kokemustensa asiantuntija ja joku toinen ei ole oikeutettu kokemusten asiantuntijuuteen? Ketä varten kokemusasiantuntijatermi on? Termi vaatii selvää määrittelyä, jotta sitä osattaisiin ymmärtää ja käyttää tai olla käyttämättä. Monesta kokemusasiantuntijasta termi on tuntunut vieraalta ja jollain tavalla ”osoittelevalta”. Kokemusasiantuntijat eivät koe voivansa mennä ihmisten eteen kertomaan olevansa kokemusasiantuntijoita ikään kuin nostaen näin itseänsä muita korkeammalle. Kuinka paljon kokemusta on kerryttävä, jotta olisi kokemuksellinen asiantuntija? Voidaanko ihmisiä, joita on otettu ammattilaistiimiin suunnittelemaan yhdessä palveluita asunnottomille, kutsua asunnottomuuden kokemusasiantuntijoiksi pelkästään sen vuoksi, että he ovat kokeneet asunnottomuuden? Onko termin takana pikemminkin ajatus, että kokemusasiantuntijaksi nimetyllä henkilöllä on valmiutta jakaa kokemuksia tästä aiheesta ja kenties kykyä heijastaa omia kokemuksiansa laajempaan joukkoon? Onko termi sitten olemassa ainoastaan viranomaisia ja ammattilaistyöyhteisöä varten, jotta he pystyvät näennäisesti Miten kokemusasiantuntijaan suhtaudutaan: odotukset ja rooli? Kun ammattilaistiimi ottaa niin sanotun kokemusasiantuntijan tiimiinsä, miten häneen suhtaudutaan ja mitkä ovat odotukset? Itse kokemusasiantuntija saattaa kokea, että häntä ”osoitellaan sormella” ikään kuin hän olisi jokin erikoinen esittelemisen arvoinen esine tai työyhteisön ”bonus”, joka tuo enemmän ”katu-uskottavuutta” ammattityöyhteisölle. Samalla häntä nostetaan muiden asunnottomuutta kokeneiden ihmisten yläpuolelle. Tällä tarkoitan, että kokemusasiantuntija kokee itsensä korostetusti erilaiseksi eikä ole tasavertainen tiimiläisten eikä toisaalta asunnottomuutta kokeneiden kanssa. On totta, että hänen kokemuksensa saattavat erota muiden tiimiläisten kokemuksista, ja se on arvokasta - mutta tarvitseeko tämän olla jatkuvasti esillä? Tiimin tarkoituksena on lyödä yhteen kaikki osaaminen: voi hyvin olla, että tiimissä on arkkitehteja ja suunnittelijoita, sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia, joita kutsutaan ammattinimikkeillä korostaen näin tiimin monipuolista osaamista. Kokemusasiantuntijan kohdalla tilanne on hieman erilainen. Ei ole kokemusta harjoittavaa koulutusta, jonka käytyä ihminen on asiantuntija. Onko sitten kokemusasiantuntijanimikkeen käyttäminen pikemminkin osoitteleva ja leimaavaa samalla tavoin kuin esim. ”Meillä on työryhmässä asunnottomuustaustainen / maahanmuuttajataustainen / kriminaalitaustainen.” Jos ja kun tiimiin saadaan kokemusasiantuntija, kuinka hänen tuottamansa tieto otetaan vastaan ja käsitellään? Ajatellaanko, että kokemusasiantuntijan antama tieto on jatkuvaa palautetta vai asiantuntevaa tietämistä? Mikäli tieto vastaanotetaan palautteena, tiimiläisten ja kokemusasiantuntijan suhde on verrattavissa asiantuntija-asiakas -suhteeseen, jolloin palautteen antaja ei ole asiantuntijan roolissa kyseisessä tilanteessa. Jos tieto vastaanotetaan tietämisenä, kokemusasiantuntija ei enää anna palautetta, vaan hän on samassa asemassa tiimiläisten kanssa ja toimii asiantuntijana. Voidaan miettiä, tarvitaanko kummassakaan vaihtoehdoista käyttää nimikettä kokemusasiantuntija, sillä ensimmäisessä asianomainen toimii palautteen antajana ja toisessa asiantuntijana. Kokemusasiantuntijan työn korvaus Kokemusasiantuntijan rooli ja asema tiimissä vaikuttaa myös palkkaukseen ja vastuuseen. Jos kokemusasiantuntijaan suhtaudutaan palautteen antajana, palkkaus on kyseenalaista. Sama tapahtuu myös, jos hän on asiantuntijan roolissa. Voidaanko kokemusasiantuntijalle maksaa asiantuntijan palkka? Jos puhutaan kokemuksien jakamisesta ja palautteen antamisesta, kokemusasiantuntijan vastuu ja velvollisuudet ovat pienemmät. Silloin voidaan ajatella, että korvaus kokemusasiantuntijan työstä voi olla työmatkakorvaus, palkkioraha tai vaikkapa lahjakortti. Jos kokemusasiantuntijalta odotetaan täysipäiväistä ja täysipanosta osallistumista ja asiantuntijuutta, kokemusasiantuntijan on saatava oman tiedon ja osaamisen jakamisesta myös työpanoksen mukainen korvaus. Näin kokemusasiantuntijan palkka on täysin riippuvainen suhtautumisesta kokemusasiantuntijan asemaan ja hänelle asetetuista velvollisuuksista. Tärkeätä on, että kokemusasiantuntijan työstä maksetaan asianmukainen korvaus. Vartiosaaressa syntynyt keskustelu on selvä viesti siitä, että kokemusasiantuntija-termi vaatii avaamista. On myös pohdittava kuinka termiä voidaan käyttää ja miten sen käyttäminen vaikuttaa itse kokemusasiantuntijoihin. Keskustelua kirjasi Vlada Petrovskaja Omat Avaimet -hanketyöntekijä Kuva Kuopion Likolahdesta, hanketyöntekijä Jenni Perovuo Omat avaimet -hanke (RAY 2012-2015) Asunnottomuutta kokeneet osallistuvat neljällä PAAVOpaikkakunnalla asunnottomien palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Hanketyöntekijät osallistuvat paikallisten kokemus-asiantuntijoiden kanssa hankekaupungeissa toiminnallisen sisällön ja/tai rakennusten toimivuuden suunnitteluun. Hankkeessa on esitelty uudenlaista tapaa toimia: kokemusasiantuntijat ovat olleet suoraan yhteydessä rakentajiin, arkkitehteihin ja LVI-asiantuntijoihin. Rakentamisvaiheessa on tehty muutosehdotuksia, joilla on vaikutusta kohteen myöhemmälle palvelujen käytölle ja palveluihin sitoutumiselle. Hanke on tuottanut luottamukseen perustuvan vuoropuhelun kaupunkien, järjestöjen, palveluntuotta-jien ja kokemusasiantunti-joiden välillä. Vva ry:n hanketyöntekijät ovat ryhmäyttäneet paikallisia kokemusasiantuntijoita, esim. Lahdessa kuuden henkilön kokemusasiantuntijaydinryhmä, joka sitoutunut pitkäkestoiseen työskentelyyn. Kokemusasiantuntijoiden kautta on saatu kuuluviin aiemmin täysin tavoittamattomissa olleiden asunnottomien mielipiteitä. Hanketyöskentely on lisäksi synnyttänyt kokonaan uusia, hankkeen ulkopuolisia yhteistyökuvioita, jotka johtavat asumista turvaavaan sosiaaliseen verkostoon. Kokemusasiantuntijat ovat myös aktivoituneet omassa elämässään ja toteavat tulleensa kuulluksi. ”Asunnottomuuskokemuksista voi olla jotain hyötyä?” ”Kun suunnittelussa on mukana kokemuksen omaava, on huomattu asioita, joita ei olisi muuten osattu ottaa huomioon.” ”Hankkeeseen palkatun kokemusasiantuntijan ottaminen huomioon tasavertaisena työntekijänä ei ole itsestään selvää.” ”Pitäisi nimetä joka kokemukselle oma kokemusasiantuntija. Hetkinen, tässä meillä on silmäkaihikokemusasiantuntija...” ”Kokemusasiantuntija ei saa olla maskotti joka otetaan hyllyltä käyttöön kun tarvitaan.” …Makkara on väline. Makkaran paistaminen kuuluu kokemusasiantuntijan syntyprosessiin. Luonteva oleminen ja tekeminen. …Ihmisen minä on usein ollut kauan hukassa. Kohteesta toimijaksi muuttuminen ei tapahdu muutamaan suunnittelukokoukseen tulemalla. …Kun tyhjä elämä yhtäkkiä täyttyy, voi tulla burnout. On rankkaa huomata, että onkin elossa. 19 Vva:n asumisohjaajalta kyseltiin Kulttuurimme kuvasto Asunnottomaksi joutumisesta on kauan syytetty asunnotonta itseään.Itse aiheutettu tilanne näyttää nyt Keski-Euroopassa oikeuttavan sen, että ulkona oleilevat kodittomat eliminoidaan katukuvasta. Lontoossa jalkakäytäville asennetaan piikkejä, jotka estävät kodittomien yöpymisen suojaisissa syvennyksissä. Pariisissa puistonpenkit raudoitetaan niin, ettei niille mahdu nukkumaan.Unkarissa asunnottomien oleskelusta säädetyn lain nojalla vailla vakinaista asuntoa olevilla ei ole oikeutta oleskella Budapestin keskustan alueella. Yhteiskunnan keinot ovat poistaminen, pidättäminen ja rankaisu. Kodittomat karsitaan kaduilta tavalla, jonka kuvasto rinnastuu keskiaikaisiin kidutusmenetelmiin. Erikoisista käytännöistä tulee osa normaalia katunäkymää. Viime syksynä sivistynyt Eurooppa kauhisteli Romanian kulkukoirien säälimätöntä teurastusta. Huolissaan olivat paitsi eläinsuojelijat myös yhteiskuntatieteilijät. Viranomaistaho antoi ymmärtää, että sillä on virallisesti valta ja voima tuhota vastustuskyvytöntä elämää. Lapset näkivät kaiken ja ymmärsivät: heikoille käy huonosti. Vähäväkinen kansa pysyi hiljaa. Nyt sama sivistynyt Eurooppa pystyttää metallipiikkejä seivästämään symbolisesti kodittomat, joilla ei ole tarpeeksi paksua patjaa kadulla suojakseen. Lontoossa ollaan hieman rahvaanomaisempia kuin Pariisissa, jossa estetiikan perinne on muokannut ulkona yöpymisen estosta tyylikästä ympäristötaidetta. Euroopan itäreunalla valta assosioituu tappamiseen, vakaammissa yhteiskunnissa vain kiduttamiseen. Vaikeaa sanoa, onko näillä kovin oikeutetun vallankäytön ilmenemien eroilla kovin suurta väliä arkiseksi juurtuvan mielteen tasolla. Me tässä näin ja muut, ne toiset, muualla. MargaRiini Mistä asunnoton saa apua pääkaupunkiseudulla? - Asunnoton voi saada apua mm. sosiaalityöntekijältä, kirjautumalla kuntaan maistraatissa, turvatalosta, Kampin kompassista, Hakaniemen Neråsta, Hietaniemen palvelukeskuksesta, Toinen linja 4H:sta, Vva ry: n asumisohjaajalta, Vva:n yökeskus Kalkkersista, seurakunnan diakoniatyöstä, matalan kynnyksen paikoista, Vantaan turvatalosta, Koisorannan palvelukeskuksesta, Vantaan A-killasta ja Olarinluoman vastaanottokodista. Kohdellaanko kaikkia asunnottomia samanarvoisesti? - Ei valitettavasti aina kohdella, mutta ammattilainen kohtelee asunnottomia yleensä hyvin. Mitkä ovat yleisimmät syyt asunnottomuuteen? - Yleisimmät syyt ovat elämänhallinnantaitojen puuttuminen ja maksuhäiriömerkinnät sekä liian kalliit vuokrat, avioerot, mielenterveysongelmat, köyhyys, vippivelat, ihmissuhdeongelmat, työttömyys ja ruuhkautuminen. Minkä ikäisiä asunnottomat yleensä ovat? - Asunnottomia on kaiken ikäisiä. Neljäsosa on alle 25-vuotiaita. Tyypillisin asunnoton on 30-40 -vuotias suomalainen mies. Miksi asunnottomia miehiä on enemmän kuin naisia? - Miehiä on enemmän, koska miehet ovat luottavaisempia, tämä on oma mielipiteeni. Miehet saattavat jättää asuntonsa helpommin esimerkiksi siksi, että lapset voivat jäädä sinne asumaan. Jos esimerkiksi tulee ero, mies yleensä jättää asuntonsa naista helpommin. Minkälainen koulutus asumisohjaajan työhön vaaditaan? - Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus on tärkeä. Millaista työ on verrattuna sosiaalityöntekijän työhön? - Myös sosiaalityöntekijät ohjaavat lääkäreille, A-klinikalle jne. Vva:n kävijöiden mukaan moni kyllä kuuntelee ja ymmärtää, mutta haasteena on aikapula ja rahaliikenne eli maksatus ja asioiden valmistelu sinne. Siksi asumisneuvojan on tärkeää kuunnella näitä ihmisiä, pöydälläni on nenäliinoja, kun ne tunteet apua tarvitsevalla ottavat usein vallan. Luon kiireettömän tunnelman. En tunkeile enkä ahdista nurkkaan, rohkaisen miettimään haaveita ja aikaisempia onnistumisen kokemuksia. Asuntoasiat ovat numero ykkönen, mutta pelkkä mekaaninen ja asiakeskeinen auttaminen eivät johda mihinkään. Pitää olla tietoinen kävijän herkistä signaaleista, joita hän jollakin tavalla viestittää. Joskus kävijä saattaa olla ujo ja silloinkin kävijää pitää rohkaista olemaan sellainen kuin hän on. Missä kaupungissa on eniten kodittomia sieluja? - Helsingissä on eniten, noin 4100 koditonta sielua. Vantaalla ja Espoossa molemmissa noin 550 koditonta. Luvut ovat ARA:n tilastosta. onkiretkiä jne. Retkillä on yleensä oltava selvin päin. Sosiaalityöntekijältä voi anoa edullisia lomia, ja niitä saa sosiaalisin perustein. Ovatko asunnottomat yksinäisiä? - Asunnottomuus ja sen leima voi erottaa ihmisen ystävistään ja perheestään. Kumpi saa helpommin asunnon, nuori vai vanha? - Vanha saa nykyisin helpommin asunnon. Yli 65-vuotiaiden asunnottomuus on lisääntymässä. Haastattelijat: Tuija, 18 ja Pinja, 16 Järjestetäänkö kodittomille huvittelumahdollisuuksia? - Asunnottomille järjestetään huvittelumahdollisuuksia, on ollut esimerkiksi Mitä tapahtuu todella Otsikoissa 11.6.2014 Maailmanpankki laski kasvuennustettaan Valtava merihirviö tappoi ja söi kolmimetrisen valkohain Jättikokoinen Jeesus leijui taivaalla Australiassa Moottoripyöräilijä yritti uida poliisia karkuun EU ei anna syytä sosiaaliturvan pikaremonttiin 20 Jaaha. Mätäkuun juttuja kautta vuoden... onkohan ilmastonmuutos vaikuttanut jo tähänkin? Luottotiedoton = ihmisoikeudeton Olen ollut 3 vuotta määräaikaisella vuokrasopimuksella, vuoden kesto per sopimus, asumassa 14 neliön kopissa vuokraltaan 670 e. Mitään ongelmia ei asumisessa ole ollut, mutta nyt vuokranantajani haluaa asunnon itselleen/perheenjäsenelleen käyttöön, määräaikainen sopimukseni siis loppuu eikä sitä jatketa. Vuokranantajani suosittelee minua mielellään asukkaaksi jos löydän kodin, hän tekisi myös jälleenvuokraussopimuksen minulle jos joku vuokraisi hänelle asunnon jonka vuokraisi sitten minulle. Ongelmaksi muodostuu että nykyinen vuokranantajani haluaisi jälleenvuokrauksessa itselleen 100e/kk välistä rahaa, olen työtön joten en pystyisi tuollaisia summia vuokran päälle vielä asumisestani maksamaan. Myöskin ongelmaksi on muodostumassa kotivakuutus, lähes jokainen asunto jota olen nyt hakenut vaatii kotivakuutusta vastuuosineen. Olen nyt käynyt If- ja Turvayhtiöissä ja molemmissa on sanottu että luottotiedot näyttää punaista niin ei toivoakaan vakuutuksen saamiselle. Kuitenkin vuokranantajat vaativat kotivakuutusta ennen kuin suostuvat kotivakuutusta solmimaan. Miten tällänen luottotiedoton orpo ilman sukulaisten turvaverkkoa onnistuu enää asunnon saamaan kun ei kotivakuutusta edes myönnetä? Yhtäkään häätöä tai varoitusta tai rästivuokria ei ole historiassa eikä takuuvuokriakaan ole koskaan pidätetty eurollakaan.