Asukki 2 /2011 pdf - Vailla vakinaista asuntoa ry
ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987 Vailla vakinaista asuntoa ry 25 vuotta Tavoite 16.12.1986: yhteismajoitus historiaan Kuinkas sitten kävikään, kysyy Piilomaan Pikku Aasi VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY 2/2011 2€ 1 Vailla vakinaista asuntoa ry on kansalaisjärjestö, joka toimii asunnottomien arjen apuna sekä edunvalvojana. Edunvalvojana Vva vaikuttaa yksilötasolla kunkin asunnottoman tilanteeseen sekä yhteiskunnallisella tasolla lainsäädäntöön. Asunto on perusoikeus,eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa. VvaryperustettiinLauttasaarentukikodissavuonna1986YK:njulistamanAsunnottomien vuodentoimintaaajatellen.Perustajientoiveoli,ettäyhdistyksestätuleetarpeeton:jokainen tarvitseva tulee saamaan asunnon.Toisin on käynyt,mutta KOTI KUULUU KAIKILLE. Vva ry toimii asiantuntijajärjestönä mm. Suomen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Yhdistys tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa ja aluetyötä Suomen suurimpien asunnottomuuskaupunkien toimijoiden kanssa sekä kuuluu täysjäsenenä eurooppalaiseen asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestöön FEANTSAan. Vva ry:n toimintaa rahoitetaan pääosin Raha-automaattiyhdistyksen turvin; myös omaa varainkeräystä painotetaan toiminnoissa. Asukin toimitus Pekka Peltomäki, pääurkkija Sanna Lehtonen, vastaava pääurkkija Jorma Korhonen Reijo Pipinen Kirsti Kangas Pepe Järvinen Hanna Piirainen Carole Brady Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus Vailla vakinaista asuntoa ry täyttää joulukuussa 25 vuotta. Yhdistyksemme juhlii pitkin syksyä jatkamalla työtä, jota se on tehnyt jo neljännesvuosisadan. Tänään työmuodot yhdistyksessä ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet. Syksyn mittaan hiotaan Vva ry: n osallisuusstrategiaa (asiasta enemmän sivulla xx). Avaimet on - avaimeton? -kampanja tekee asunnottomuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä tunnetuksi; marraskuussa huutokaupataan kampanjan keräämistä ylimääräisistä avaimista taideteos asunnottomien oman toiminnan hyväksi. Seuraavassa Asukissa Vva ry:n toimintaa ja asunnottomuusnäkymiä punnitaan edelleen. Kirjoita tai kerro mielipiteesi! asukki@vvary.fi Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomuuden kokeneet sekä Vva:n työntekijät kanssakulkijoina. Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki puh. 010 5481900 (vaihde) Faksi 09 7310 4033 www.vvary.fi Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa Vaasankatu 5, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 vepa.vva@gmail.com Laguuni-bussi Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki Puh. 050 443 1068 Yökiitäjä-auto Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki Puh. 044 520 7870 liikkuvatuki.vva@gmail.com Asumisasiat Ohjaaja Ulla Pyyvaara Puh. 050 443 0102 asumisasiat.vva@gmail.com 2 Vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011 Syyskuussa juhlitaan vapaaehtoistoimintaa neljän päivän ajan. Vapaaehtoistoiminnan syysmarkkinat 14.-17.9.2011 Helsingissä on yksi Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoden päätapahtumista. 14.-16.9. syysmarkkinat täyttyvät mielenkiintoisista työpajoista, koulutuksista ja tietoiskuista. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja suunnattu ennen kaikkea vapaaehtoistoiminnan parissa toimiville ja työskenteleville. Tilaisuuksiin on ilmoittautuminen 7.9. mennessä. Osallistujamäärä on rajoitettu, eli paikka kannattaa varmistaa mahdollisimman pian. Ohjelma, ilmoittautumisohjeet sekä lisätietoja on osoitteessa www.tuntitili.fi/syysmarkkinat (www.tuntitili.fi/syysmarkkinat). Lauantaina 17.9. klo 12.00-16.00 esitellään vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia kaikille avoimessa toritapahtumassa. Luvassa on esityksiä, musiikkia, tietoiskuja sekä yli 60 järjestöä esittelemässä toimintaansa. Tarjolla on pieniä ja suuria tehtäviä vapaaehtoisena. Tapahtumapaikkana on Eurooppa-sali (Malminkatu 16) ja lauantaina myös Kampintori (Fredrikinkadun ja Malminkadun kulmassa). Kirjoita Asukkiin! Toimitus ottaa vastaan juttuja, runoja, kuvia, piirroksia ja ehdotuksia aiheiksi joista haluaisit lukea tai tietää. Tuo tai lähetä kirjoitus tai kuvitus tai piirros tai ehdotus Vva:n toimistolle, Vepaan, Kalkkersiin tai Asukin sähköpostiin asukki@vvary.fi. Osallistumisesi on tärkeää. Asukin neuvonantajina toimivat Knud S.Larsen,sos.psyk.professori Reidar Ommundsen,psyk.professori Kees van derWeer,sos.psyk.professori IlkkaTaipale,dosentti Mauri Poikeljärvi,sosiaalineuvos Lauri Hannikainen,kv-oik.professori ja Antti Arstila,lääk.tri ASUKKI 2/2011 Pekka Peltomäki: Vakiokysymykseen vakiovastaus - demokratia ............................3 Sanna Lehtonen: Vakinaista kumppania haetaan tositarkoituksella .......................3 Vva 25 vuotta - Koti kaikille.........................................................4 Hieman asuntopolitiikasta ..........................................................5 Osallisena voit vaikuttaa - strategia hioutuu ...............................6 Häätö? Kysymyksiä asumisneuvojalle .........................................7 Oikeus yhteiskuntaan, oikeus omiin kykyihin ..............................8 Kalkkers: siitä se lähti .................................................................9 Asunnottomuus on kohtuutonta sekä asunnottomalle että kaupungille ................................................10 Puolustus ....................................................................................11 Arska: Kadotettu satanen ............................................................12 Syväpuro uudistuu ......................................................................13 Asumisen sietämätön vaikeus .....................................................13 Graffitien teko tutustutti erilaisiin elämäntaiteilijoihin ......................................................14 Asunnottomuus asiantuntijatyönä..............................................16 Saksittua ja sulateltua .................................................................17 Johnny-Kai Forssell: Esikuvat kun kaatuvat..................................18 Iso Numero & Virhe ohjelmoinnissa ............................................18 Luostarin puutarha ja muita tarinoita Bergenistä .......................19 Romaniasiaa Hollannista: Näin syntyvät mielikuvat ...................20 Romanit Helsingissä ...................................................................21 Esa Uusi-Kerttula: Disco ...............................................................22 Lähdettiin yhdessä Vartiosaareen ...............................................23 Tutkittu juttu: tukiluukultakin syrjäydytään.......................................................24 Tervalampi go-go ........................................................................25 Pääkaupunkiseudun asunto-opas ...............................................26 Rappukäytävän ratoksi................................................................26 Ajatollahin horoskooppi ..............................................................27 Avoimet ovet Vinkissä .................................................................21 VVA-info......................................................................................28 Juhla-Kauden PÄÄtönKIRJOITUS ja muuta asiaa VAKIOKYSYMYKSEEN VAKIOVASTAUS – DEMOKRATIA Päätoimittaja Pekka Peltomäki Sananmukaisesti termi tarkoittaa kansanvaltaa. Sitä on käytetty väärin lukemattomissa yhteyksissä. Sanotaan, ettei parempaa järjestelmää voida keksiä. Kuitenkin demokratian autuus on tuottanut mahtavan byrokratian, joka pystyy hukuttamaan alleen kaiken elämänilon. Meidän on ponnella keskityttävä ajamaan takaa parempia haavekuvia tasa-arvosta, jotta menestyisimme Paratiisin porttien ulkopuolella. On sanottu, että herrat Hitler ja Stalin ovat antaneet maailmalle opetuksen, jonka vaikutukset tuntuvat vielä sukupolvien kuluttua. Nämä kaksi vain esimerkkinä, muita on viljalti, vaikka he ovatkin esikuviensa rinnalla näpertelijöitä. Paras väestönrajoittaja heidän perillisistään oli kuuluisan presidentti Saddam Husseinin ministerisukulainen, joka piti Paratiisin ovea raollaan yli miljoonalle kurdille. Eikä hän saanut tempuistaan enempää kuin normaalin eutanistisen tuomion. Tässäkin kohden on oltu demokraattisia ja menty pieleen. Sadistinen oikeustaju kertoo että kärsiäkin pitäisi. Demokratia on antanut raamit useille fasistisina pidetyille liikkeille. Elinvoimaa saivat esimerkiksi Suomessa 1920-luvulla Vientirauha ry (Pihkalan kaarti, lakonmurtajayritys), ”Kalkki-Petterit”, vuorineuvos Petter Forströmin joukot ja muutamat muut fasistisina pidetyt järjestöt. Suurin osa näistä järjestöistä käytti ponneaineenaan demokratian henkeä. Tasaarvo kelpasi heillekin. Demokratia on kuin lehmänpaska. Mihin sitä kääntää, sellainen siitä tulee. Esi- Lämmin kiitos J. V. Laineen muusikoille kesän soittokeikoilla kerätystä tuotosta! J.V.Laine: “Meillä on tapana soitella hyväntekeväisyyden nimissä erilaisissa tilaisuuksissa ja kesäisin myös katusoittajina. Emme tee tätä työksemme emmekä hankkiaksemme itselle varoja vaan soittamisen ilosta. Mahdolliset tuotot lahjoitamme edelleen valitsemiimme kohteisiin, esimerkiksi Itämeren suojeluun ( WWF, John Nurmisen säätiö), paikalliseen nuorisotyöhön, vanhusten palveluihin yms. Akseli Koskela ( ks. mikseri.net ) on myös mukana ja yksi kohteemme voisi olla Vva:n toiminnan tukeminen.” Edellä oleva oli katkelma siitä mitä maassamme on tapahtunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Jatko näyttää yhtä epävarmalta, mutta täällä me vannomme demokratian nimiin, emmekä anna epäilysten heilauttaa kantojamme. Asunnottomuuttakin voidaan tarkastella monista näkökulmista. Helsinki, 22.08.2011 Pekka Peltomäki VAKINAISTA KUMPPANIA HAETAAN TOSITARKOITUKSELLA asuton ”Ei sekään vuode ollut vielä kuolinvuode, vaikka jo ehdin ajatella kun sydän meni nyrkkiin” Pentti Saarikosken runosta It´s a hard day’s night KIITÄMME merkiksi perussuomalaisten marssi kansan tietoisuuteen on kyllästetty demokratian sulotuoksulla. Natsitkin pääsivät tästä osallisiksi. Liikkuva tuki/Palveluohjaus kiittää Kuninkaanmäessä Mittatiellä sijaitsevaa autokorjaamoa joustavuudesta tilanteissa, joissa Liikkuvan tuen auto on vaatinut nopeaa huolto/korjauspalvelua. Korjaamoyrittäjä on asenteellaan auttanut kävijöitämme ja koko yhdistystä, kun ajoneuvo on saatu pidettyä liikenteessä; ”Vanharouva” kun ajoittain tarvitsee nopeaa elvytystä iän mukana tulevien ongelmien hoidossa. Liikuvan tuen / Palveluohjauksen työntekijä Juhani Haapamäki Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50 Avoinna parittomat viikot klo 22-06 maanantai-illasta sunnuntaiaamuun Seuraavat aukiolot: vko 35 = ma 29.8. - su 4.9. (maanantaiaamuun) vko 37 = ma 12.9.- su 18.9. (maanantaiaamuun) jne. Ihmettelin vilkaistessani yhdistyksen perustamisasiakirjaa Vva:n juhlanumeroa varten, että yhdistyksen nimeksi oli valittu lukuisista kannatusta saaneista ehdotuksista Vailla vakituista asuntoa ry. Mehän olemme kirjoittaneet nimen koko ajan väärin! No hätä ei ollut tämän näköinen; rekisteriin se lähti kirjoitusvirheen vuoksi kuitenkin nimellä Vailla vakinaista asuntoa ry. Mitäs väliä sillä nyt on ollaanko vailla vakituista vai vakinaista, onko kumppani vakituinen vai vakinainen? Vakinainen kumppani kuulostaa pysyvämmältä kuin vakituinen. Vakituisesta tulee mieleen sellainen joka ei ole niin vakavaa. Mutta haluavatko kaikki vakinaisen kumppanin? Jotenkin sen vakinaisen kumppanin kanssa tulisi kyetä elämään. Oma itsenäisyys tulisi säilyttää, pitäisi olla omaa rahaa ja omaa aikaa. Entä jos toisen naama alkaa kyllästyttää parin vuoden päästä, jos se rajoittaa menoja? Jos sitä ei ole varaa ylläpitää? Entä jos ruoho on vihreämpää aidan takana? tähän että vain tahto ratkaisee. J.P. Sartre sanoisi että vain teot osoittavat mitä ihminen on tahtonut. Eli on kysymys siitä että ihmiset tahtovat. No miten ihmiset saadaan tahtomaan? Kokeillaan umpimähkään josko osuisi oikea kumppani kohdalle? Vai katsotaanko päivä kerrallaan josko se toinen alkaisi jossain vaiheessa kiinnostamaan oikein tosissaan? Vai purraanko hammasta yhteen kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa näköpiirissä? Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämis- ja poistamisohjelma vuosille 2009 - 2011 päättyy samana vuonna kuin yhdistys täyttää 25 vuotta. Asunnottomuusohjelman tavoitteena on ollut saada aikaiseksi pysyviä asumisratkaisuja pitkäaikaisasunnottomille sekä päästä eroon asuntola-asumisesta. Uuden ohjelman yhtenä suurena haasteena on kohtuuhintaisen itsenäisen asumisen mahdollistaminen sellaisille asunnottomille, jotka eivät tarvitse niin paljon tukea asumiseensa. Ohjelmasuhdetta voidaan jatkaa, mutta kotitöihin pitää osallistua edelleen ja tilipussistakin osa pitää kantaa kotiin. Sanna Lehtonen Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on löydettävä jokin vastaus, jos halutaan pysyviä suhteita ja jos halutaan, että ihmiset tahtovat itse pysyä vakinaisessa suhteessa. Yli 40 vuotta naimisissa ollut pariskunta sanoisi Vailla vakinaista asuntoa ry: n tarkoituksena on yhteismajoituksessa asuvien elinolojen parantaminen ja vaikuttaminen siihen että jokaiselle järjestyisi mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. 3 Vva ry täyttää 25 vuotta A.D. 2011. Perustamiskokous pidettiin joulukuussa 1986. Yhdistys juhlistaa olemassaoloaan syyskaudesta 2011 alkaen. Vartiosaari 1989 - virkistyspaikka rantasaunoineen KOTI KAIKILLE! Kohtaamispaikka 1995 - päiväkahvila ja neuvontapiste vuoteen 2011 Lauttasaaren laituri Yökahvila Kalkkers 1998 - paikka johon tulla kun muut ovet ovat kiinni Suvilahti v. 1998 > Hämeentie, Kurvi v. 1999 > Vaasankatu v. 2003 > Hämeentie 50B v. 2011 Toimisto 2003, Kinaporinkatu 2 Arskan pesula - suihku, pyykki ja puhtaat vaatteet 2003 vuoteen 2011 Soldis 2005 Yökiitäjä 2006 - neuvontaa ja yökahvila bussissa; etsivän sosiaalityön projekti, vuodesta 2009 vakinaista toimintaa Sällikoti 2007 - 25 miehen asuinyhteisö; kokeilevan asumisen projekti Valtakunnallinen aluetyö 2007 Vapaaehtoistyön hanke Laguuni-bussi: grillikahvila pyörillä Vertaistoiminnan keskus Vepa 2008 Vailla vakinaista arvostusta -kampanja 2008 Vva ry mukana hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa 2008 -2011 Kohtauspaikka sulautuu Vepaan; palveluohjaus, liikkuva tuki ja asumisasiat Vepan katon alle 2010-2011 Avaimet on? - Avaimeton? -kampanja 2011 Vva:n vapaaehtoistoiminta haki ensimmäisen vuoden uomiaan: tekijät olivat aikaisemmin pikemminkin olleet vastaavan toiminnan kohteina kuin itse toimimassa. Ihka ensimmäisiä yhteisprojekteja oli rakentaa Lauttasaaren tukikodin rantaan kauan kaivattu laituri. Rakentamista ei tapahtunut, vaikka kovasti odotettiin. Roiha päätti rakentaa laiturin vaikka yksin ja järjesti rakennustarpeet venesataman ylijäämistä kaupungin luvalla. Naapuruston asukkaat alkoivat marmattaa, mutta mitään laitonta ei ollut tekeillä, ja laituri sai päinvastoin vauhtia. Vähitellen yhteistoimintaan alettiin uskoa, vaikka käytäntöön pano välillä olikin monivivahteista. Lisäksi asuntoloissa elävät pelkäsivät alkuun, että aktiivinen yhdistystoiminta tuo harmeja vähäiseenkin asumiseen. Asukki syntyy Asukki-lehden tekemisestä tuli heti yksi tärkeimmistä yhdistyksen toiminnoista. Jäsenet hankkivat jutut, toimittivat ne, taittoivat lehden tuon ajan leikkaa-liimaatekniikalla ja järjestivät painatuksen. Ensimmäisiä lehtiä teki ja taittoi ja vei painoon jäsenten apuna ulkopuolelta kutsuttu toimitussihteeri. Lehti jaettiin jalkatyönä yhteismajoituspaikkoihin, sosiaalivirastoon, kaupungin ja valtion päättäjille sekä järjestöihin. Ensimmäisenä toimintavuonnaan Vva järjesti mm. Asukki-lehden arviointitilaisuuksia yömajojen ja muiden yhteismajoituspaikkojen asukeille ja kävi tutustumiskäynnillä mm. Asukasliitossa. Osallisuusstrategia 2011 Yhteiskunnassa ollaan Pitkäaikaisasunnottomuuden eri vaiheet läpikäyneet kokemustutkijat palkattuina Vva:ssa 2011 V ailla vakinaista asuntoa ry perustettiin 16.12.1986 vapaaehtoisten voimin. Järjestön perusti Helsingin Lauttasaaren tukikodissa joukko asunnottomia miehiä apunaan kaksi kaupungin sosiaalityöntekijää. Lauttasaaren miehet olivat puuhanneet jo vuoden päivät venettä ja laituria, joten ajatuksia oli tullut vaihdettua kaikesta muustakin. Oli tulossa YK:n asunnottomien vuosi 1987 - alas asunnottomuus ja ylös yhdistystoiminta. Asunnottomuuteen kiinnitettiin valtakunnallista huomiota YK:n julistamana kansainvälisenä asunnottomien vuonna 1987. Tuolloin asunnottomia arvioitiin Suomessa olevan noin 20 000. Holkerin hallituksen ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi asunnottomuuden poistaminen vuoteen 1991 mennessä. Eiköhän yhdistys pian tee itsensä tarpeettomaksi, leukailivat Lauttasaaren asunnottomat optimistit ja perustajajäsenet, mukana tuleva toiminnanjohtaja Juhani Roiha. 4 Vva järjesti yhdessä muiden tahojen kanssa erilaisia tilaisuuksia; kansanedustajat ja asunnottomien liikkeet tapasivat eduskunnan kahviossa, Helsingin Asuntojonon kanssa juhlittiin yhdistyksen 1-vuotissyntymäpäiviä teemalla ”Vuosi asuntojonossa – vuosi vailla vakinaista asuntoa!”. Vva teki yhteistyötä muiden kanssa aina kun tilaisuus palveli yhdistyksen sääntöjen mukaista tavoitetta: yhteismajoituksessa asuvien asioiden viemistä eteenpäin. Tyvestä puuhun Yhdistyksellä ei alkuaikoina ollut mitään varsinaista toimitilaa, vaan hallituksen kokoukset pidettiin A-killan kerhohuoneistossa ja Asukkilehden arviointitilaisuudet Kriminaalihuoltoyhdistyksen kerhotilassa. Nykyinen toiminnanjohtaja osallistui teinityttönä Vva ry:n pikkujouluihin, joista jäi mieleen pieni tupakansavua täynnä oleva tila ja Santtu Seutu soittamassa kitaraa. Taloudellisesti yhdistyksen toiminta lähti käyntiin sosiaalihallituksen myöntämällä starttirahalla eli 10 000 markan kerta-avustuksella. Avustus myönnettiin asunnottomien lehden kokeiluun. Yhdistys sai vapaaehtoistyön toimintatukea myös Helsingin kaupungilta ja Oy Alko Ab avusti yhdistystä. Juhani Roiha teki kaupungilla kierroksia ja solmi suhteita. Kun hän päätti ensimmäisen kerran mennä Stakesiin, sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskukseen, hän istahteli ympyrätalon odotustilojen tuoleilla ja tutki virkailijoiden nimikylttejä. Sen oven summeria hän soitti, jonka nimikyltti tuntui ystävällisimmältä. Vva ry rekisteröitiin vasta 1.2.1998. Vuonna 1989 yhdistyksen sääntöihin lisättiin mm. se, että yhdistys vaatii yhteiskunnalta toimenpiteitä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien asumisoikeuden turvaamiseksi. Vva ry järjesti asuntolakierroksia ja yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi. Vasaroita Vartiosaaressa Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta vuokrasi vuonna 1989 Vva ry:lle Vartiosaaresta ränsistyneen kesähuvilan pihapiireineen. Paikka kunnostettiin talkoovoimin päivätoimintakeskukseksi. Sauna oli tilanteessa tärkein, ja se valmistui ensimmäiseksi. Talkoovoimin tarkoitti sitä, että yhdistyksen edesmennyt toiminnanjohtaja Juhani Roiha kävi hakemassa miehiä Hakaniemen torilta, kuskasi heidät veneellä saareen, löi vasaran käteen ja sanoi että nyt loppui ryyppääminen. Saaressa viihdyttiin, mutta aina sieltä joku halusi asioilleen kaupungille, ja jos asiat kestivät pari vuorokautta ja tuoksuivat turhan voimakkaasti, Roiha toisti operaationsa. Tällä tavalla kiteytyi sekin Vva:n ajatus, ettei yhdestä mokasta tuomita. On saatava yrittää uudelleen. Vartiosaari korjattiin viimeisen päälle ja asiantuntevasti. Vuodesta 1995 Vartiosaaressa on järjestetty vankilassa rikostaan sovittavien perhetapaamisia ja perheleirejä. Urheiluseura Ht - Drys, jonka jäsenet koostuivat asunnottomista ja hoito- ja tukikodeissa asuvista henkilöistä, järjesti lento- ja jalkapallo-otteluita sekä kalastuskilpailuja Vartiosaaressa. Vuonna 1995 myös Vartiosaarta vastapäätä olevaa Soldista alettiin remontoida. Vva ry:n taitojenvaihtoverstas aloitti toimintansa Soldiksessa ja jatkoi Kriminaalihuoltoyhdistykseltä vuokratuissa kellaritiloissa Sörnäisissä. Siellä ryhdyttiin tekemään monenlaisia puu- ja metallitöitä Juhani Roiha: Asunnottomuus ja asuntopolitiikka, Asukki-lehti 1/1998 Roiha piti oheisen puheenvuoron Feantsan seminaarissa. Feantsa on eurooppalainen asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestö, johon Vva ry kuuluu täysjäsenenä. Roihan Jussi oli Vva ry:n toiminnanjohtaja kuolemaansa 2.2.2006 saakka. asianmukaisin laittein. Vauhdikkaasti Vaasankadulla Yhdistys vuokrasi kokoontumistilan vapaaehtoistoiminnalle Vaasankatu 5:stä 1995. Vuonna 1996 nykyinen toiminnanjohtaja palkattiin vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana Vva ry:n järjestösihteeriksi. Juhani Roiha oli palkattu muutamaa vuotta aiemmin Vva ry:n projektivastaavaksi. Työ oli hektistä, kuten vieläkin, ruokatuntia ei tainnut olla eikä palkkakaan ollut kaksinen. Töitä paiskittiin: samalla kun toimitettiin lehteä, hoidettiin ihmisten asumisasioita, välillä käytiin saaressa ompelemassa verhot ikkunoihin ja sieltä juostiin eduskuntaan haastattelemaan kansanedustajaa. Vva ry juhli 10-vuotissyntymäpäiviään tammikuussa 1997 Kriminaalihuoltoyhdistyksen tiloissa Kinaporinkadulla. Yökahvila ja Eurooppa Vuonna 1998 perustettiin Yökahvila Kalkkers. Sitä oli perustamassa mm. Jussi Lehtonen, joka nyt perustaa Sällikotia. Yksi ympyrä sulkeutuu. Asukki-lehden toimitussihteerinä toimii taas sama lehdenperustajaporukkaan kuulunut toimitussihteeri. Vva ry on koko olemassaolonsa ajan järjestänyt lukuisia erilaisia tilaisuuksia ja tempauksia sekä osallistunut asunnottomuutta käsittelevään politiikkaan. Ensimmäisen epävirallisen “asunnottomien yön” järjesti vuonna 1996 TOTU-ryhmä eli Toimeentulotukiryhmä, joka koostui sosiaalialan järjestöistä ja alalla työskentelevistä. Ryhmä leiriytyi eduskuntatalon eteen. Seuraavana vuonna Vva ry alkoi kehittää TOTU-ryhmän kanssa Asunnottomien yö -tapahtumaa. Vuonna 1998 Vva ry liittyi Eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen kattojärjestön Feantsan jäseneksi, jonka toimintaan se edelleenkin osallistuu aktiivisesti. Asiantuntijat kehiin Vva ry on toiminut asiantuntijajärjestönä hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. Näin myös jatkossa, mikäli rahoitus järjestyy ohjelmalle. Yhdistyksen päivittäiseen toimintaan osallistuu joukko asunnottomia ja asunnollisia vapaaehtoisia. Vuoden 2011 loppuun mennessä hiotaan valmiiksi Vva:n osallisuusstrategia. Elokuussa 2011 yhdistykseen palkattiin Valokuvataiteen museon huutokaupasta kertynein lahjoitusvaroin kaksi entistä asunnotonta, nykyistä kokemustutkijaa. Ilman Raha-automaattiyhdistyksen tukea Vva ry:n toiminta ei olisi mahdollista nykyisessä laajuudessaan, joten suurin kiitos kuuluu sinne. Alla Vailla vakinaista asuntoa ry:n perustamiskokouksen pöytäkirja Hieman asuntopolitiikasta A ravajärjestelmän avulla on rahoitettu 1949-2005 727 000 asunnon rakentaminen. Sodan jälkeen oli asutettava 400 000 ihmistä uudelleen. Asuntoja rakennettiin kuitenkin vain 50 000. Vielä vuosikymmenen vaihteessa (1949-1950) Helsingissä asui 15 000 ihmistä pommisuojissa. Koko 1950-luvun ajan rakennettiin asuntoja n. 30 000 vuodessa. Sen jälkeen volymi nousi 1960-luvun alun 30 000 asunnosta 50 000 asuntoon vuonna 1970. Huippu saavutettiin 1974, jolloin rakennettiin 73 300 asuntoa. 1980-luvulla rakennettiin vuosittain runsaat 40 000 asuntoa. 1990 aloitettiin 69 000 asunnon rakentaminen. 1996 rakennettiin enää 19 000 asuntoa. Tämän jälkeen on rakennettu vuoteen 2006 30 000 asunnon vauhtia. Asuntoja on rakennettu, mutta rakenteellinen muutos on teettänyt sen, että asunnot on eri paikassa kuin ihmiset. Suomen teollisuuden alasajo ja ammattien muuttuminen yhä enemmän palveluammateiksi on ajanut ihmiset kasvukeskuksiin, joissa sitten syntyy pulaa asunnoista. Kerrostaloa on paha siirtää Kainuun korvista kasvukeskuksiin. On siis yhtä aikaa tyhjiä kerrostaloja ja asunnoista pula. Esimerkiksi Espoon, Vantaan ja Helsingin talousalueella on todellinen pula asunnoista. Asunnottomia on rekisteröity 3550 toinen mokoma rekisteröimättä. Suomen asunnottomien määrä on 8500 Reijo Pipinen Kokemustutkija Reijo Pipinen tutustumismatkalla Bergenissä 2011 5 Osallisena voit vaikuttaa Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminta on rakentunut alusta asti asunnottomien ja asunnottomuutta kokeneiden omalle aktiivisuudelle. Asunnottomat ovat useimmiten heikommassa yhteiskunnallisessa kuin henkilöt, joilla on asunto. Asunnottomuus muuttuu usein kodittomuudeksi, kun se on pitkäkestoista. Ihmisen omat valmiudet pitää yllä kotia rapautuvat useita vuosia kestäneen asunnottomuuden aikana ja asunnottomuustilanteen ulkopuoliset sosiaaliset verkostot katoavat. Jotta yhdistyksessä toteutettu osallisuus saadaan näkyväksi yhdistyksen jäsenille, kävijöille, työntekijöille, yhteistyökumppaneille ja rahoittajille, strategia kirjataan ja se ohjaa päätöksentekoa yhdistyksessä tehtävässä työssä. Osallisuus on kuulunut Vva ry:n toimintaan jo kauan ennen kuin osallisuudesta on alettu puhua uutena käsitteenä ja käytännön oikeutena yhteiskunnassa. Nyt yhdistyksen toimintatavat kirjataan yhdessä osallisuusstrategiaksi. Samalla selkeytyvät entisestään tekemisen mahdollisuudet, vastuut ja pelisäännöt. Tätä varten Vva ry:ssä toteutetaan osallisuusprojekti, jonka työnimi on ”Osallisena voit vaikuttaa”. V ailla vakinaista asuntoa ry: n perustivat asunnottomat ja asunnottomuutta kokeneet 25 vuotta sitten; he ovat osallistuneet yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen ensimmäiset kymmenen vuotta. Kokonaan vapaaehtoisvoimin yhdistys toimi vuosina 1986-1993, seuraavien 15 vuoden ajan toimittiin palkattujen työntekijöiden kanssa yhdessä. Kun järjestön palkattujen työntekijöiden lukumäärä kasvoi 90-luvun lopussa ja 2000-luvulla (enimmillään palkattuja työntekijöitä oli 21), Vva:n kävijöiden osallisuus oli hetkellisesti pienempää. Yhdistyksen toiminnanjohtajana oli kuitenkin vuoteen 2005 asti itse asunnottomuutta kokenut. Vuoden 2006 alussa jäsenet ja kävijät osallistuivat tapahtumiin ja yhdistyksen vaikuttamistoimintaan useimmiten päihtyneinä. Tähän haluttiin muutos; kävijöitä alettiin pyytää järjestelmällisesti mukaan yhdistystoiminnan toteuttamiseen ja mukaan erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Pikkuhiljaa kävijät alkoivat osallistua toimintoihin selvin päin, vaikka sitä ei heiltä erikseen pyydetty tai edellytetty. Esimerkiksi yhdistyksen kaksipäiväisen seminaarin toteuttamiseen Wäiskilaivalle osallistui vuonna 2007 yli kymmenen järjestön kävijää selvin päin. Vuosina 2007-2009 yhdistyksessä luovuttiin asiakas-sanan käytöstä asianosaisuuden ja osallisuuden lisäämiseksi. Henkilökunta sitoutettiin käytäntöön: kaikissa kirjallisissa tuotoksissa käytetään sanaa kävijä sanan asiakas asemesta. Osallisuus järjestön tehtävissä Järjestön työntekijät alkoivat pyytää Vartiosaaressa jää viimeistään unholaan puhe veneen alla asujista. Veneen alla ollaan vain huoltotöissä. Ja tänä kesänä hankittiin uusi vene loppuun asti huolletun tilalle. Kuvat: Juhani Haapamäki 6 kävijöitä järjestelmällisesti mukaan tekemään järjestössä olevia työtehtäviä. Kävijöitä on pyydetty hallituksen jäseniksi, mukaan ulkomaille, työryhmiin ja seminaareihin, tilaisuuksiin, organisaation kirjallisten tuotosten tekoon, yhdistyksen esittelemiseen jne. Osallisuusstrategiasta on pidetty palavereja, koko henkilöstöä on informoitu ja osallisuus on kirjattu toimintasuunnitelmaan. Vva ry vastaa asunnottomien palveluiden kehittämishankkeessa Nimi Ovessa -hankkeessa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta. Valtakunnallisen vaikuttajaverkoston perustaminen on aloitettu. Helsingin kaupunginmuseon valokuvahuutokaupasta kertynein lahjoitusvaroin yhdistykseen on palkattu kaksi kokemusasiantuntijaa elokuussa 2011. Vva:n kävijät ovat osallistuneet mm. Helsingin kaupungin asumisyksikkökonseptikilpailuun. Kokemusasiantuntija on osallistunut pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämis- ja poistamisohjelman suppean ohjausryhmän työhön. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on ollut vuodesta 2007 eurooppalaisen asunnottomien kattojärjestön Feantsan osallisuusryhmän jäsen ja vienyt yhdistyksen toimintamalleja ryhmän käyttöön ja päinvastoin. Vartiosaaren osallisuus Vartiosaari on ollut ensimmäinen yhdistyksen oma osallisuuden näytön paikka. Asunnottomat miehet löysivät purkukunnossa olevan Berguddin tilan Vartiosaaresta ja keksivät kunnostaa ja vuokrata sen. Työtä johti edesmennyt toiminnanjohtaja Juhani Roiha. Kukaan ei uskonut hankkeen onnistumiseen, mutta nyt huvila on loistokunnossa ja yhdistyksen jäsenten ja kävijöiden käytössä. Var tiosaaren toiminta perustuu vapaaehtoiseen päihteettömään osallistumiseen. Vartiosaaressa ei ole omaa henkilökuntaa; yhdistyksen puolelta on nimetty vastuutyöntekijä joka koordinoi vapaaehtoistoimintaa ja saaren osallisuustoimintaa. Vastuu saaren toiminnasta on jaettu kävijöiden kesken. Yhteisökokoukset pidetään joka viikko saaressa. Vartiosaaren osalta pidettiin palaveri kesäkuussa 2011, johon osallistuivat Vartiosaaressa olijat ja yhdistyksen kokemusasiantuntijat. Soldis on mantereen puolella oleva virkistyspaikka, jonka toiminnasta vastaa päihteetön yhteisö. Yhteisö toimii vapaaehtoistyön pohjalta ja järjestää vertaistukiryhmiä, talkoita ja muuta virkistystoimintaa. Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa/Kohtaamispaikka Kohtaamispaikan toiminta sulautettiin alkuvuodesta 2011 Vepan toimintaan enemmän vertaispainoitteiseksi. Ohjaajan ammattiapu on saatavilla. Kävijät sisustivat paikan omien mieltymystensä mukaan. Vepassa pidetään kerran viikossa kävijäkokous, jossa päätetään ja tiedotetaan yhteisesti asioista. Vepa tarjoaa työharjoittelu- ja työelämävalmennuspaikan. Laguuni-projekti lähti vapaaehtoisen ideasta ja se toteutettiin vuoden 2010 aikana. Yökiitäjä Osallisuus on toteutunut lumipallomenetelmänä ja kadulla oleskelevilta saatujen tietojen vaihtona. Yhdistyksen kävijöitä käynyt myös Yökiitäjän matkassa osallistumassa etsivään työhön. Yökahvila Kalkkers Kalkkersin työ on monilta osin henkilöstövetoista monilta: kävijät ovat enemmän avunsaajina. Toiminnan alussa yökahvila remontoitiin kävijävoimin sekä siivottiiin aamuisin kävijävoimin ns. toimintarahalla. Yökahvilan ylläpitoa osin vapaaehtois- ja vertaistyön avulla on ehdotettu. Sällikoti Sällikodin toiminta on kehitetty asukkaiden osallisuuden ympärille, jota tukevat mm. viikottaiset yhteisökokoukset. Täysipainoisen osallistumisen esteenä on välillä ollut liian vahva päihtymistila. Asukkaat ovat osallistuneet aktiivisemmin yhdistyksen muuhun toimintaan kuten konseptikilpailuun, Vartiosaaren toimintaan ja Vepan toimintaan. Henkilökunnan määrää on vähennetty ja asukkaiden vastuuta lisätty. Osallisuusprojektin tavoitteena on kirjata yhdistyksen toimintaa ohjaavat osallisuuden pelisäännöt ja pitkän aikavälin suunnitelmat: tämä muodostaa osallisuustrategian. Kirjataan yhdistyksen tavat toimia osallisuuden edistämiseksi, ns. yhteiset pelisäännöt, jotta kaikilla yhdistyksen toimintaan osallistuvilla tai siitä kiinnostuneilla on mahdollisuus saada selkeä käsitys siitä, mitä osallisuus Vva ry:ssä tarkoittaa ja miten sitä käytännössä toteutetaan; miten osallistua päätöksentekoon, vaikuttamiseen, tiedonsaantiin. Välillisenä tavoitteena on yhteiskunnallisen osallisuuden lisääntyminen, toimeentulon parantuminen ja elämän mielekkyyden kokemuksen lisääntyminen. Osallisuustavoitteiden kirjaaminen osallisuusstrategiaksi selkeyttää kävijöille ja jäsenille miten ja millä ehdoin he voivat osallistua yhdistyksen toimintaan, mitkä ovat ns. ”pelisäännöt”, mahdollisuudet, esteet jne. Henkilöstön osalta osallisuusstrategian tavoite on vahvistaa organisaatiossa toteutettavaa osallisuuden toimintakulttuuria kaikissa toimipisteissä sekä siirtää yhdistyksen työtapa organisaation osaamiseksi. Luottamusjohdolle osallisuusstrategia tuottaa tietoa päätösten tueksi. Yhteistyökumppaneille sen avulla voidaan kertoa ja tehdä näkyväksi yhdistyksessä tehtävä työ; rahoittajille voidaan kertoa toiminnan tuloksista ja vaikutuksista. Osallisuusprojektin lopputuloksena on selkeä toimintamalli osallisuuden toteuttamisesta yhdistyksessä. Heikossa asemassa olevien kansalaisten osallistumisen mahdollistuu. Kun strategia on kirjattu, se otetaan huomioon kaikissa yhdistyksen toimipisteissä tehtävässä työssä sekä kaikissa toimintaan liittyvissä päätöksissä. Yhdistyksen toiminnassa mukana oleville henkilöille tai mukaan tuleville on näin helpompi kertoa miten yhdistyksessä toimitaan. Yhdistyksen on helpompi kertoa tuloksistaan ja toiminnan vaikutuksista ulkopuolisille ja sidosryhmille. Sidosryhmät ja yhteistyökumppanit voivat soveltaa mallia omissa organisaatioissaan. Projekti Organisointi ja vastuut: Yhdistyksen toiminnanjohtaja organisoi osallisuustrategian etenemisen ja johtaa sen toteutuksen. Hallitus hyväksyy strategian. Aluetyöntekijä ja kokemusasiantuntijat, henkilöstö ja jäsenet osallistuvat omien työtehtäviensä/ toimipisteidensä palavereihin ja kirjaamiseen. Aluetyöntekijä toimii Nimi ovessa hankkeen koordinaattorina ja toimittaa tiedon strategiasta hankkeen käyttöön. Työvaiheet: Nykytilanteen kuvaaminen, palaverit toimipisteittäin ja strategian kirjaaminen ja hyväksyntä. Arviointikriteerien valinta ja seuranta. Aikataulu: Palaverit toimipisteittäin kevään, kesän ja syksyn 2011 aikana. Strategia valmis joulukuussa 2011 ja se hyväksytään yhdistyksen kevätvuosikokouksessa 2012. Seuranta: Strategian kirjaamisen yhteydessä kehitetään arviointimalli ja kriteerit. Myös muita arviointimalleja voidaan toteuttaa. Caf 2006-itsearviointimallin hyödyntämistä tutkitaan. Seuranta kuukausittaisissa henkilöstön kokouksissa ja osavuosikatsauksissa sekä vuosikertomuksessa. Yhdistyksen tuloksia ja toiminnan vaikuttavuutta voidaan myös peilata sen kautta: - Yhdistyksen toiminnanjohtaja kuuluu eurooppalaisen asunnottomien järjestöjen kattojärjestöjen Feantsan osallisuuden työryhmään ja esittelee strategian työryhmälle. - Vva ry on mukana Tekesin rahoittamassa Nimi Ovessa -hankkeessa, jossa Vva ry vastaa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta asunnottomien palveluiden suunnittelemisessa. Osallisuusstrategiaa voi käyttää esimerkkinä asunnottomien palveluissa ja niiden suunnittelemisessa. - Vva ry on hakenut rahoitusta innovatiiviseen 3-vuotiseen projektiin, jossa asunnottomuutta kokeneet osallistuvat uuden asunnottomuusohjelman hankkeisiin kolmessa eri kaupungissa. Strategian etenemisestä informoidaan kuukausittaisissa henkilöstön kokouksissa, hallituksen kokouksissa, yhdistyksen syysvuosikokouksessa jäsenille, yhdistyksen internetsivuilla, Asukki-lehdessä sekä vuosiraportissa. Sanna Lehtonen HÄÄTÖ? Asukin toimitus kysyy: 1) Mitä neuvoja voit antaa, kun häätö uhkaa? 2) Onko häätöuhka yleisin yhteydenoton syy? 3) Onko mitään lakia, millä häätöuhan alaista ihmistä voi auttaa? 4) Sujuuko yhteistyö isännöitsijän kanssa joustavasti ja oletko onnistunut estämään häätöjä? Asumisneuvoja vastaa: 1) Pääasialliset häädön syyt ovat vuokravelka tai asumishäiriöt. Asiakkaat, joilla on vuokravelkaa ja joiden asian kiinteistöyhtiö on lähettämässä Helsingin käräjäoikeuteen, ovat suurempi asiakasryhmä kuin asumishäiriöistä käräjäoikeuteen lähetetyt. Molemmissa ongelmissa pyritään puuttumaan asiaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vuosaaren Kiinteistöt Oy:n asunnoissa asuu noin 7500 asukasta ja huoneistoja on 3192. Kyseessä on Helsingin kaupungin suurin kiinteistöyhtiö, joten kaikkia vuokravelkaisia asukkaita en pysty automaattisesti tapaamaan. Vuokravalvonnassa on ammattitaitoa seuloa ne asukkaat, jotka tarvitsevat sosiaalialan ammattilaisen tapaamista. Esimerkkeinä pienituloiset lapsiperheet, osa maahanmuuttajista, nuoret, päihteiden käyttäjät sekä erilaisissa elämän kriiseissä olevat asukkaat. Lisäksi jokainen, joka itse varaa luokseni ajan, pääsee selvittelemään vuokravelkatilannettaan. Ennen kuin vuokravelka- asia lähetetään käräjäoikeuteen, teen asiakkaani kanssa tarkan maksusuunnitelman. Tapaamisessa käydään läpi asiakkaan tulot ja menot sekä oikeudet esim. asumistukeen tai toimeentulotukeen. Myös talous- ja velkaneuvonnan tarve kartoitetaan tarvittaessa. Olen koulutukseltani sosionomi ja sosiaaliviraston palveluksessa. Teen tiivistä yhteistyötä Itäisen sosiaaliaseman Vuosaaren toimipisteen kanssa. Asiakas voidaan siis tavata yhdessä sosiaaliaseman sosiaaliohjaajan kanssa. ASUMISNEUVOJA AUTTAA Asumisneuvojan työssä estetään häätöjä ennakolta Pidämme myös säännöllisesti yhteistyökokouksia sosiaaliaseman aikuissosiaalityön, kiinteistöyhtiön edustajan, lastensuojelun, varhaisen tuen ja kotihoidon kanssa. Mikäli asiakkaan maksusuunnitelma pettää ja asia lähetetään käräjäoikeuteen vuokrasopimuksen purkamista varten, on velka mahdollista hoitaa vielä tuomiota odoteltaessa. Tällaisessa tilanteessa asumisen tulee muilta osin sujua moitteettomasti eli asumishäiriöitä tai huoneiston huonoa hoitoa ei sallita. Asumishäiriöihin puutun kirjeitse tai tapaamalla asukasta. Keskustelemme siitä, kuinka kerrostalossa asutaan toiset huomioon ottaen. Erityisen tärkeäksi koen nuorten ja nuorten aikuisten kanssa työskentelyn. Nuoret ovat usein ajattelemattomia ja nuoruuteen kuuluukin ajan viettäminen porukassa. Usein asiat korjaantuvat juttelemalla yhdessä. Mikäli häiriöt jatkuvat, nuorelle asetetaan tarkat aikarajat: määritellään, mikä on se viimeinen piste, jolloin kiinteistöyhtiö ryhtyy oikeustoimiin vuokrasuhteen purkamiseksi. Eli mitä sitten kun jäät ilman asuntoa, KOTIA? Kun asumishäiriöt johtuvat jatkuvasta ja pitkäaikaisesta päihteiden käytöstä, on suunnan muutos hankalampaa, toki mahdollista. 2) Häätöuhka ei ole yleisin yhteydenoton syy. Tässä kiinteistöyhtiössä tehdään todella paljon sen eteen, että vuokravelkatilanteissa häädöiltä vältyttäisiin. Häätötilanteisiin toki joudutaan, mutta tätä on velkatilanteissa voinut edeltää pitkäkin työskentely. Vuokravelat, asumishäiriöt, naapuririidat, päihteiden käytöstä syntyvät ongelmat ja lieveilmiöt, huoneistojen huono hoito sekä erilaiset kulttuurikonfliktit työllistävät asumisneuvojaa. dellinen häätöuhka, ohjataan sosiaaliasemalle sosiaalityöntekijän ajanvaraukselle. Lapsiperheen ollessa kyseessä lastensuojelulaki velvoittaa tekemään ilmoituksen häätöuhasta lastensuojeluun. 4)Yhteistyö Vuosaaren Kiinteistöt Oy:n isännöitsijöiden kanssa on muotoutunut reilussa viidessä vuodessa erittäin sujuvaksi, samoin vuokravalvonnan kanssa. Käräjäoikeusasioita hoitavan työntekijän kanssa teemme myös erittäin tiivistä yhteistyötä lähes päivittäin. Häätöjä estetään yhdessä asukkaan kanssa aina kun sille on edellytykset. Vuonna 2009 pantiin vireille 160 huoneenvuokra- asiaa vuokravelan vuoksi. Täytäntöönpantuja häätöjä oli 9. Maksusopimukset tuottavat hyvää tulosta. Yksi työskentelytapa on tehdä oikeudessa purettujen vuokrasopimusten tilalle määräaikaisia vuokrasopimuksia. Määräaikana asumisen tulee sujua sopimuksen mukaisesti: vuokrat on maksettava sovittuina aikoina ja asumisen on oltava häiriötöntä. Tämä vaatii asukkaalta erittäin suurta sitoutumista asunnon säilyttämiseen. Asukas saa määräaikana tukea ja ohjausta asumiseensa. Mikäli määräaika sujuu hyvin, palautetaan vuokrasopimus toistaiseksi voimassa olevaksi. Määräaikaisena vuokrasopimus pidetään yleensä vähintään vuoden ajan riippuen siitä miten asuminen sujuu. Asumishäiriöissä määräaikaisuutta ei käytetä. Kun asia päätetään asumishäiriön vuoksi lähettää oikeuteen vuokrasopimuksen purkamista varten, on tilannetta edeltänyt sen kaltainen työskentely, ettei asumiselle katsota olevan enää edellytyksiä. Oikeusprosessi asumishäiriöasioissa on paljon raskaampi kuin vuokravelka-asioissa. Maria Nordman 3) Ajattelen, että sosiaalihuoltolaki ja erityislait antavat asiakkaalle tietyn turvan asunnottomuuden uhatessa. Onkin erityisen tärkeää, että henkilö, jolla on to- 7 Oikeus yhteiskuntaan Oikeus omiin kykyihin Jokaisella tulee olla oikeus osallisuuteen omien kykyjen mukaan itsensä näköisenä ihmisenä. Osallisuus ei aina ole mutkatonta. Järjestössä ei tarvitse sulkea todellisuuden ristiriitoja toiminnan ulkopuolelle. O sallisuuden toteutumisen tarve on todellinen, kuunnellaanpa kävijöidemme tahtoa tai katsotaanpa asiaa inhimillisen oikeutuksen näkökulmasta. Osallisuusmahdollisuuksien työstäminen yhdessä kävijöidemme kanssa ei silti aina ole saumatonta. Järjestö, jossa työskentelen, pyrkii löytämään erilaisia vaihtoehtoja osallisuuden toteuttamiseksi: jotkut kävijöidemme ehdotukset projektien käynnistämiseksi ovat olleet hyviä ja lähes uskomattomia oivalluksia. Osasta kävijöiden ehdotuksia on tehty jatkoselvityksiä järjestön työntekijöiden kanssa ja osa niistä on myös johtanut käytännön toteutukseen. On kuitenkin myös tilanteita, joissa suunnitelmien eteenpäinvieminen ja kehit- tely hankaloituu tai estyy kävijöiltämme. Esteeksi nousevat arkielämän päihteiden käytön haitat. Osallistumishankkeita torpedoivasta päihteiden käytöstä puhuminen on aina luonnollisesti vaikea ja haastava aihe. Kukapa meistä olisi järin tyytyväinen, kun jostakin meitä itseämmekin vaivaavasta tai kuormittavasta asiasta alettaisiin puhumaan saati sitten kirjoittamaan lehteen. Kumppanuutta ja kipuja Tämän artikkelin tavoite on herättää pohdiskeluun myös niitä, jotka tarkastelevat asioita sivusta ja etäämmältäkin. Osallisuuden oikeutusta on pidettävä esillä silloinkin, kun sen järjestäminen päihtyneille voi vaikuttaa järjettömältä tai taloudellisten resurssien haaskaukselta: elettäessä arkea yhteiskunnan muutosten äärellä. Mahdollisten syyllisten pohtimisesta ei siis nyt ole kyse vaan yksiselitteisestä kannanotosta osallisuuden puolesta. Myös silloin, kun kävijöidemme mahdollisuudet ajoittain hiipuvat päihteiden vuoksi niin monissa heidän itsensä hahmottelemissaan osallisuusprosesseissa. Epäonnistumisissa on kyse vain osasta kävijätyön tavoitteita ja toimintakokonaisuutta vuoden aikana, mutta tätäkin pohdintaa on aiheellista nostaa ajoittain esille osallisuuskäsitteen yhteydessä. Siis sitä, miltä kenestäkin kävijästämme itsestään mahtaa tuntua, kun paljon keskustelua, suunnittelua ja pohjustavaa työtä pyritään siirtämään käytäntöön ja kävijöiden oman osallisuuden olemassaoloa tarvittaisiin nimenomaisesti heidän omien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Näissä käänteissä olemme usein juuri siinä kohti osallisuusprosessia, jossa päihteiden osuus vaikuttaa kokonaisuuteen ennalta arvaamattomalla tavalla ja mitätöi jo aikaansaatua työtä. Inhimillisen osallisuuden oikeutusta yhteiskunnassamme ei voida vetää pois kuitenkaan sitä mukaa kuin ihmisiä syrjäytyy ja jää oletetun normitoimintamallin ulkopuolelle. Olisi varmasti syytä saada yhdessä aikaan osallisuudelle raamit: ne voivat syntyä kävijöiden itsensä ehdottamien toimintatavoitteiden avulla yhteistyössä järjestön työntekijöiden kanssa.Tällöin voitaisiin vähentää niitä seurauksia, joiden kokemuksia ovat turhautuminen, mielekkyyden väheneminen omassa työssä ja jossakin määrin näköalattomumuuden työntymi- Uudet harrastukset (Kuvat: Esa Palenius) 8 nen aiempien odotusten tilalle. Vaihtoehtonahan voisi kuitenkin olla jo aiemmin lähtökohtana ollut osallisuuden ja onnistumisen kokemus. Osallisuus kuuluu inhimillisyyteen Osallisuuden esteenä ei saisi olla lievä päihdetila, joka on monelle se ainoa keino sietää tai kestää omia tuntemuksiaan. Tuntemusten taustalla eivät suinkaan ole omat suunnitelmalliset tavoitteet tuhota tai vaarantaa omaa terveyttä vaan monet traumaattiset kokemukset elämänhistoriassa. Tuntuuko lukijasta, että tuon esiin asiasisältöjä ja painotan sellaisten ongelmien olemassaoloa, jotka ennemminkin edustavat täysin ratkaisemattoman yhtälön osatekijöitä? Taivummeko yhteiskuntamme oletuksiin moniongelmaisuuden ratkaisemattomuudesta vai päädymmekö edelleen jatkamaan työtämme uskoen löytävämme yhteisen tavoiteohjelman matkallamme kohti osallisuuden oikeutusta? Toteutammeko kansakuntana osallisuutta mahdollistavien tekijöiden taloudellista tukemista myös kansantalouden turvin? Viimeksimainitusta seikasta on tässä artikkelissa pitkälti kyse. Inhimillisyys ja sen välittömään läheisyyteen kytkeytyvät tavoitteet ja arvomaailma eivät ole yksinomaan ideologiaa vaan ihmisyyden luontaisinta olemassaolon ilmenemistä. Siihen osallisuus kuuluu olennaisena osana. Elämän kuormittuminen Hyvinvointivaltiossa osallisuuden tulisi olla jo lähtökohtaisesti kansalaisoikeus, eikä mikään ihmisen elämäntilannetta kuormittava tekijä tai inhimillinen tekijä tai niiden seuraus saisi sulkea ihmistä yhteisöllisyyden ja muun sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Globaalisti tulisi osallisuutta ja sen oikeutusta kunnioittaa riippumatta siitä, arvioidaanko jokin valtio hyvinvointivaltioksi vai ei. Osallisuuden rajapintoja määritellään omassa yhteiskunnassamme lainsäädännön ja laintulkinnan ohjauksessa. Hyvinvointivaltion lakeihin ei kuitenkaan sisälly tavoitetta yksilön asettamisesta pysyvästi osallisuuden ulkopuolelle, vaan myös rikosseuraamuksellisesti tai terveydentilan heikettyä tavoitteena on aina saattaa yksilö jossakin vaiheessa osalliseksi jostakin laillisesta yhteisöstä ja sen yhteisöllisyydestä. Ulkopuolelle jääminen tai sen uhka aiheuttaa äärimmäisen kuormittavaa mitätöitymisen tunnetta oman ihmisyyden kokemuksessa. Ulkopuolisuuden tunne ja käsitys yhteiskunnassa ”eristetyksi” tulemisesta kumoaa tehokkaasti osallisuuteen pyrkimisen motivaation. Päihteet toimivat negaationa prosesseissa, joita suunnittelevat ja käynnistävät juuri ne ihmiset, jotka taistelevat ulkopuolisiksi jäämistä vastaan. Näillä ihmisillä on käytössään hiljaista tietoa, jota voitaisiin siirtää yhteiskuntamme voimavaraksi useammin- kin, jos erilaiset riippuvuudet eivät tarpeettoman usein torpedoisi erittäin merkittäviä hankemahdollisuuksia. Tarkasteltaessa osallisuuden erilaisia toteutumismuotoja ja yhdistyksen alkuperäisiä tavoitteita emme näin ollen voi hyväksyä ajatusta osallisuusmahdollisuudesta ainoastaan täysin päihteettömänä. Yhdistyksessämme painopiste on kuitenkin päihteettömyyttä tukevissa ja päihteettömyyden mahdollisuutta lisäävissä toimintamuodoissa. Työskentelen kansalaisjärjestössä, jonka tavoite ja pyrkimys on avata mahdollisuuksia myös niille kansalaisille joiden elämäntilanne ei ole muutettavissa minkään ”lyhyen kaavan” kautta. Mahdollisuus muuttaa omia toimintamalleja voi olla heille inhimillisesti liian raskas ja monimuotoinen prosessi. Aika on se tekijä, joka osoittaa moniongelmaisuuden ja ongelmien taakoittaman ihmisen muutosmahdollisuuden. Tutkimuksen tai kokemuksen varassa tehty arviointi ja mahdollisten myönteisten muutosten kyseenalaistaminen ei tue yksilön kunnioittamista yksilönä. Kykyjä ja kokemuksia Olen nähnyt kävijöidemme arjessa kykyä syvään inhimillisen oivaltamiseen. Osallisuuden toteuttamisen kehityskenttä on laaja: yhdistyksessämme on kävijöitä, jotka tuovat mukanaan vahvaa ja syvältä luotaavaa ymmärrystä, ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka omaavat tietoa ja näkemystä jota ei ole vielä edes oppikirjallisuuteen painettu. Näiden ihmisten ymmärrys ja näkemykset ovat pysyvässä suhteessa muuttuvaan maailmaan; siksi aiemmin esiin noussutta ymmärrystä ja viisautta kirjoitetaankin päivittäin jatkuvasti uudeksi kokemusasiantuntijuudeksi. Yhteiskuntatieteistä on suomalaisessa yhteiskunnassa kirjoitettu paljon, meillä on väitelleitä tutkijoita, joilla on myös laajaa kansainvälistä arvostusta. Elämään kuuluvat kuitenkin muutokset, joihin henkilökohtaiset kokemukset menneisyydestä ja nykyisyydestä sekä käsitykset tulevasta tuovat aivan oman erityisosaamisen alueen ja asiantuntijuuden. Tuo erityisosaaminen on kasvanut yhteiskunnassamme, joka on kulttuurihistoriallisesti meille suomalaisille itsemme näköinen. Nimenomaan itsemme näköinen se tulee olemaan myös eri kansallisuuksien tultua osaksi yhteistä Suomeamme. Ilmaisutapojen kuunteleminen Avointa yhteiskuntaa voidaan ravita asennoitumalla ottamaan jokainen yksilö mukaan. Kansallinen hyvinvointi kehittyy pyrittäessä yhdenvertaisuuteen heikoimman ja vahvimman yksilön välillä. Osallisuuskäsitteen ymmärtäminen edellyttää yksilön olemassaolon kunnioittamista ja valmiutta turvata hänen mahdollisuuksiaan osallisuuteen. Kehittäkäämme kuuntelevaa foorumia niiden ihmisten ilmaisulle, joilla on kokemus osallisuuden ulkopuolelle jätetyksi tulemisesta yhteiskunnassamme. Jos tahtotilamme on edellämainitun mukainen, päihdetilan merkitystä yhtenä osallisuuden esteenä täytyy pohtia edelleen. Meidän on pyrittävä yhteisesti määrittelemään jokin yhteisesti hyväksytty päihdetilan taso sekä ne osallisuushankkeet, joissa tuo taso on mahdollista yksilölle sallia. Juhani Haapamäki Vva ry, Liikkuva tuki / Palveluohjaus Kuva: Hartti Ahola Kalkkers: siitä se lähti E lettiin hiukan alle vuosilukua 2000. Olin jo eronnut ja ollut siellä sun täällä eli ollut yötä erilaisissa paikoissa, ennen kuin sitten päädyin yöksi silloiseen Kalkkersiin, joka sijaitsi Kurvissa. Yöllä oli tosi kylmä, pakkasta noin 15 astetta, eikä olo ollut paras mahdollinen mutta parani kyllä huomattavasti, kun sinne sisälle pääsi. Porukkaa oli paljon, vain istumapaikoille pääsi sitten sisään. Olin ihan ensimmäistä kertaa paikan päällä. Porukka etupäässä nukkui istuallaan, pää oli pöytää vasten. Jotkut pelasivat huutopussia, johon tarvitaan neljä pelaajaa. Sen huomasin, että jossain sivu pöydällä oli iso mehupönikkä, josta sai mehua juodakseen. Joku oli kysynyt, että onko tossa viiniä juotavaksi, joten heti aluksi kerrottiin, että se on vain mehua ja että ei yökahvilassa saa kuin kahvia, teetä, mehua ja vettä. Siinä sitten minäkin istuin ja olin hiljakseen. Katsoin vähän aikaa ympärille eli mikä oli pelin henki? Samalla siinä eräs mies tuli vähän kyselemään, kun ei ollut aikaisemmin nähnyt minua. Hän oli Jussi Roiha. Kerroin, että olin asunnoton ja asunut siellä sun täällä eli kavereiden luona. Roiha kertoi päällisin puolin, että Kalkkers on yökahvila, jossa etupäässä monet asunnottomat oleilivat yön yli. ”Mutta mulla on toimisto, ja päivä paikka ihan nurkan takana, missä voi toimittaa henkilökohtaisia asioita, vaikka soittaa Kelaan ja sosiaalitoimistoon. Voit tulla sinne huomenna ja katsotaan sitten siitä eteenpäin.” No joo, mulla oli kyllä aikamoinen väsymys päällä ja rupesin nukkumaan. Menin sinne päiväpaikkaan vasta muutaman päivän kuluttua. Siellä oli porukkaa kahvilla ja tupakalla, sillä siihen aikaan sai tupakoida sisällä. Maisa Kuikka tuli esittelemään itsensä ja kertoi samalla päiväpaikan toiminnasta. Koko juttu oli mulle ihan uutta, mutta tuntui jotenkin kotoisalta, että ihan ruohonjuuritasolla olevia ihmisiä autetaan kaikin tavoin, miten vain pystytään. Apua sai vuokra-asunnon hakemisessa eli Helsingin kaupungille paperit vetämään, mutta ennen kaikkea siksi aikaa hankittiin jostain yöpaikka eli asuntolasta paikka. Siinä samalla Maisa sanoi: ”Meillä on Asukkilehti, johon voi kirjoitella asunnottomuudesta tai kirjoittaa runoja ja piirtää piirustuksia. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, joka menee päättäjille luettavaksi, ja se on valtakunnallinen lehti. No luin lehteä, ja mielestäni se oli hyvä lehti. Ensimmäinen juttuni oli vuonna 2000 Veikko Hurstin joulujuhlasta kisahallissa, jossa oli paljon väkeä, etenkin asunnottomia sekä työttömiä ja juuri ja juuri toimeentulevia. S iitä se alkoi sillä jutulla, ja pikkuhiljaa alkoi syntyä Asukki-lehteen asunnottomuuden näkökulmia ja toisten asunnottomien haastatteluja ruohonjuuritasolla. Tietenkin lisäksi oli vielä vapaaehtoistyö, joka näkyi kokonaisuudessaan Asunnottomien yön tapahtumassa. Siellä on mukana aina paljon vapaaehtoisia. Mutta tarvitaan niitä vapaaehtoisia ympäri vuoden erilaisissa tapahtumissa. Vva ry on ollut minulle tukena etenkin asunnon pitämisessä antamalla pelivihjeitä, olen saanut neuvoja kuinka toimia. Ja olen saanut soittaa puhelimella virastoihin, samoin kuulla paikan päällä muiden juttuja, kuulla miten heillä menee, juoda kahvia sekä osallistua erilaisiin tapahtumiin. Olen sanonut, että silloin, kun ihmisellä ei ole sitä asuntoa, hän on paikan päällä, mutta sitten, kun hän saa sen asunnon, silloin unohtuu tämä Vva ry. Kun minä sain sen vuokra-asunnon ja sain töitä, mulla tämä juttu meni Asukki-lehden välityksellä eli aina ei päässyt paikan päälle, mutta tein juttuja lehteen. Etenkin vapaaehtoistyötapahtumat ovat kaikkein tärkein asia. Pystyy auttamaan muita ihmisiä, kun on saanut apua. Osaa arvostaa sitä. Tässähän tämä aika on mennyt, ja me ajan mukana, mutta eteenpäin sitä on mentävä, kummiskin hyvällä ajatuksella. Vepa on se ruohonjuuritason paikka, joka on päivisin auki, ja siellä työntekijöitä ja vapaaehtoisporukkaa, joiden kanssa voi jutella päivän asioista. Vva r y :n toiminnan puitteissa olen saanut kavereita. Samoin muutkin vapaaehtoistyöntekijät, jotka ovat tulleet Vva: n toiminnan piiriin. Jorma Korhonen Kuva: Esa Palenius 9 rakentaminen. Kuva: Mimmu Tuovinen Katupoika Linnassa huumetuomiosta istunut kaveri: ”Totta vitussa kadulla täytyy olla tarkkana – lähtökohtaisesti kehenkään ei voi luottaa.” Puolustus PETE (nimi muutettu) MIELUUMMIN KADULLA KUIN ORJUUDESSA YMPÄRISTÖ- ministeriössä V Asunnottomuus on kohtuutonta sekä asunnottomalle että kaupungille V iime vuoden elokuusta lukien olen ollut tekemisissä 14 asunnottoman henkilön kanssa. Asunnottomana pitää itseään yhtä hyvin henkilö, joka asuu tilapäisesti tuttunsa luona, mutta myös rappukäytävissä yöpyvä tai päihdeongelmaisten palvelutalossa asumisen mahdottomaksi kokeva henkilö. Asunnottomuuden kesto ja mahdollisuudet saada asunto ns. vapailta vuokramarkkinoilta tai kaupungilta vaihtelevat henkilöstä toiseen. Huonoimmassa asemassa ovat luottohäiriömerkinnän saaneet henkilöt ja toimeentulotuen varassa elävät maahanmuuttajat. Kaikki yhteyttä ottaneet ovat toivoneet omaa, tavallista kotia mistä tahansa Helsingistä. Lähes kaikilla on asuntohakemus vireillä ainakin kaupungin asuntoihin. Yhteyttä ottavat odottavat apua asunnon hankkimisessa, mutta sosiaalitoimen keinoin ei asialle juurikaan ole paljon tehtävissä. Tietyin edellytyksin Kela maksaa asumismenoihin asumistukea ja sosiaalivirasto myöntää toimeentulotukea vuokraan ja vuokravakuuteen. Mutta pääsääntöisesti jokaisen tulee kuitenkin hankkia asunto itse. Helsinki on vetovoimainen kaupunki ja monet tulevat tänne, vaikka asuntoa ei olekaan tiedossa. Aluksi he majoittuvat sukulaisten tai ystävien luo ajatuksenaan lyhytaikainen järjestely. Kun asuntoa ei sitten löydykään, on asunnottomuus uhkana, koska vain harvalla on ylimääräistä tilaa niin, että voisi majoittaa perheen ulkopuolisia pitkäaikaisesti. Sosiaalivirastosta apua hakeva asunnoton ohjataan Hietaniemen palvelukeskukseen, jossa voi asua tilapäisesti, ruokailla ja peseytyä sekä keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ja saada terveydenhoitoa. Palvelukeskuksen tavoitteena on, että sinne hakeutunut asunnoton voisi mahdollisimman pian löytää sopivan asunnon. Jotkut siellä yöpyneistä ovat kertoneet minulle, että he mieluummin nukkuvat rappukäytävässä kuin menevät Hietaniemeen. Maahanmuuttajat epäilevät, että on tapahtu- 10 nut jokin erehdys, kun heille on osoitettu paikka alkoholisteille tarkoitetusta paikasta. Joillekin asunnottomaksi jääneille, lähinnä perheellisille asiakkaille sosiaalivirasto voi myöntää maksusitoumuksia päivä- ja viikkovuokraa periviin majoitusliikkeisiin. Sosiaalitoimi selvittää laiminlyönnit Asunnottomaksi jääminen on vuokrien maksamatta jättämisen johdonmukainen seuraus. Mikäli henkilön toimeentulotukilaissa määritellyt tulot ja varat eivät riitä, on hänellä oikeus saada sosiaalivirastosta toimeentulotukea kohtuuhintaisen vuokran maksamiseen. Jos taas tulot ja varat olisivat riittäneet, mutta henkilö onkin käyttänyt ne johonkin muuhun tarkoitukseen, voidaan toimeentulotukihakemus hylätä ja seurauksena on asunnottomaksi joutuminen. Kyseisenlaisissa tilanteissa sosiaalitoimen keinoina on selvitellä, mistä vuokrien maksamisen laiminlyönti johtuu ja voidaanko ehkäisevää toimeentulotukea myöntämällä pelastaa asunto ja välttää asunnottomuuden aiheuttama ahdistus ja väliaikaismajoituksen moninkertaiset kustannukset. Sosiaalitoimi voi varmistaa vuokranmaksua perustamalla asiakkaalle välitystilin. Uudehko ammattiryhmä, asumisneuvojat pyrkivät myös tukemaan asunnon säilyttämistä muun ohella neuvottelemalla vuokranantajan kanssa ongelmatilanteissa. Toimintakyvyttömyyteen saa apua Aina vuokrarästejä maksamallakaan ei voi saada häätöä peruutetuksi. Asunnottomuuden ehkäisy olisi kaikkien etu, mutta usein asunnottomaksi jäänyt on jo pitkään ollut syystä tai toisesta niin toimintakyvytön, että hakee apua vasta, kun on saanut haasteen käräjäoikeudesta ja vuokranantaja ei suostu enää neuvottelemaan. Asunnottomuuden alettua voimavarat usein vähenevät entisestään ja esimerkiksi velkaneuvontaan hakeutuminen voi tuntua ylivoimaiselta. Sosiaalihuoltolain 23 §: mukaan asumispalveluja annetaan henkilölle, joka tarvitsee erityisestä syystä apua tai tukea asumisensa järjestämisessä. Helsingissä sosiaaliviraston asumisen tuki-yksikkö käsittelee yksinäisten täysi-ikäisten päihde- tai mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden asuntohakemuksia. Asiakkaan toimintakyvyn ja käytettävissä olevien paikkojen mukaan henkilö voi saada asunnon tukikodista, soluasunnosta tai yksiön. Päätös myöntää tällaista asumispalvelua perustuu aina ns. SAS (sijoita-arvioi-seuraa) -ryhmän arvioon asiakkaan tuen tarpeesta. Asumisen tuki -yksikön päätöksellä asumaan Helsingin kaupunki on myös sitoutunut valtakunnalliseen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan muun muassa järjestämällä asumisyksikköjä, joista voi saada asunnon asumisen tuki-yksikön päätöksellä. Tällainen yksikkö on esimerkiksi joulukuussa valmistunut 125-paikkainen Aurora-talo, josta pitkäaikaisesti asunnoton voi saada yksiön. Lähes poikkeuksetta asunnottomien kanssa keskustellessa ilmenee, että häätöön johtaneen vuokramaksun laiminlyönnin tai häiritsevän elämäntavan taustalla on hoitamatonta masennusta tai neurologisia häiriöitä, joihin voi liittyä liiallista päihteiden käyttöä. Usein tilanne on myös se, että omaiset ja ystävät ovat niin väsyneitä tilanteeseen, että asunnoton jää yksin monin tavoin kohtuuttomaan tilanteeseen. Toivoa asunnon saamisesta ei kannata kuitenkaan koskaan menettää. Esimerkiksi verkko-osoitteissa (oikotie.fi, etuovi.com) on tarjolla yksityisten vuokranantajien kohtuuhintaisia asuntoja. Kaikki yksityiset vuokranantajat eivät tarkista luottotietoja tai vaikka tarkistaisivatkin, voivat kuitenkin henkilökohtaisen tapaamisen perusteella luottaa siihen, että vuokrat tulevat maksetuksi ja että asuminen muuten sujuu. Pienituloiselle ja varattomalle henkilölle sosiaalivirasto myöntää maksusitoumuksen vuokravakuuteen, minkä myös monet yksityiset vuokranantajat ovat hyväksyneet. Helsngin kaupungin vs. sosiaaliasiamies Suvi Lepoluoto astaanottajat on tuttuja paljon kaduilla kulkeneelle – ehkä kuitenkin fiksuimmasta päästä, mutta tärkeitä henkilöitä, omasta mielestään tietenkin ja arvonsa tuntevia. Kavereille voi kertoa olevansa ministeriössä työssä. Palkkiota siitä työstä ei kannata kertoa, nauraisivat ryökäleet. Kun on opastettu mistä kulmasta oikeaan tai portaista alas, ehkä hissillä ylös. niin vielä lukittujen ovien pitää löytää vallan virkamieskammarit, joita isompia kutsutaan kokoushuoneiksi tai peräti kabiniteiksi. Kyllä oli katupojan huuli pyöreänä ja vähän vierastinkin tilannetta. Ei ehtinyt edes istua, kun jo oli kiidätetty ravintolatasoa olevat voileivät. En sitten tiedä onko vallasväki tottunut moiseen serveeraukseen, mutta hiipi epäilys, että on hyvinkin tottunut. Hävetti oma aamuevästys kotona – ranskanleipää ja halvinta edamia- mutta eivät nämä ihmiset sitä tienneet, enkä kertonut. Kevyen jutustelun jälkeen aloitettiin kokous, joka oli hyvin valmisteltu virkamiestyönä. Kokouksen osanottajat oli myös hyvin valikoitu, lukuun -ottamatta katupoikaa, joka oli ikään kuin livahtunut takaoven kautta toiminnanjohtajan völjyssä. Asiaa siellä puhuttiin asiantuntevasti, mutta välillä terminologialla josta katupoika ei aina kaikkea ymmärtänyt, ammattisanastoa tai virkakieltä, josta ei tolkkua saa välillä itse Erkkikään. Katupojalta ei tietenkään kysytty mitään yhdessäkään kokouksessa, mutta kai he tiesivät mistä ja keistä puhuivat. Eihän katupojalla ollut kuin kokemus kadun kovuudesta, asuntoloista, ensisuojasta, asunnottomuuden musertavasta arjesta sekä osattomuudesta. Kokenut on – asiantuntija omassa asiassaan , mutta kukaan ei kysynyt, mitä sitä tyrkyttämään älykkäille ihmisille. Reijo Pipinen ALKUSANAT P uolustus valottaa esteitä ja puutteita, joihin asunnoton ja asunnottomuutta kokenut ihminen voi arjessaan törmätä. Kirja kertoo siitä, miten ja miksi perustarpeiden puuttuminen - lämmin suihku, ravinto, terveys, oma koti ja sivistys - vaikuttavat ihmisen minäkuvaan sekä käsitykseen itsestä. Puolustus on viesti siitä, kuinka asuntolaasuminen voi syödä ihmistä, kuinka vanhakantainen läpinäkymätön, autoritaarinen hallintotapa ja diktaattorimainen rajattu hiljainen tieto alistavat ja uuvuttavat, kuinka kontrollikulttuuri, joskus viranomaisten automaattisesti negatiivinen asenne ja jäykät vuosisadan alusta voimassa olevat käytännöt asunnottomien ”auttamiseksi” leviävät kansan mielipiteisiin ja saattavat ilmetä velttoutena asunnottomien auttamista koskevassa poliittisessa päätöksenteossa. Valhe, pitkä putki, itsensä pelistä pois jättäminen ja pako arjesta voivat auttaa ajoittain kestämään tuskaa irrallisuudesta, mutta koskaan et voi tietää, milloin ja kenen mitta on täysi: rakenteet sortuvat, stressaantunut keho vaatii ainetta ja nuppi turpoaa kuuroksi paskantärkeälle lähikulttuurille, yhteiskunnan vaatimuksille ja usein liian objektiivisille ja kliinisille keinoille tuottaa lisää jonotuslippuja, harkinnanvaraista tukea, väliaikaisia asumisratkaisuja ja peliaikaa. Hän joka pyrkii takaisin yhteiskuntaan saattaa olla kuka tahansa meistä. Usein kaduille itsensä luovuttanut ihminen ruoskii itseään säälimättömästi ja käy kohtaamisissa läpi elämänsä katkeria käänteitä, vaiheita ja asioita, joita on vaikea perustella ja sivullisen ymmärtää. Kuunteleminen, eläytyminen, rinnalla kulkeminen ja heikkoihin signaaleihin tarttuminen voivat helpottaa vaikeassa tilanteessa olevaa ihmistä ja auttaa pienen matkan eteenpäin. Puolustus keskittyy kuuntelemaan asunnottomien kokemuksia ja Vva ry:n kävijöiden mielipiteitä siitä, kuinka asunnoton ihminen elää ja ajattelee. Asunnoton on usein kriittinen ja tarkkanäköinen, impulsiivinen mutta voimakastahtoinen ja hyvin herkkä reagoimaan epäoikeudenmukaisuuteen, eriarvoisuuteen, ihmisten itsekkyyteen ja tavaroita ja materiaa ihannoivaan asennekulttuuriin. Usein asunnottoman ihmisen tarinoiden taustalla on epävarmuutta omasta pärjäämisestä, vanhemmuuden puuttumista tai liikaa kipeitä asioita lapsuushistoriasta, kasapäin epäonnistumisia sekä rankkoja kokemuksia viranomaisten toiminnasta ja erilaisista yhteisöistä jo koulumaailmasta lähtien. Kodittomien ja kodittomuutta kokeneiden näkökulmaa avataan elävästä todellisuudesta, samoin ammattilaisen kokemuksina Helsingin Kalliosta: kirjoittaja kohtaa liian nuoria asunnottomia ihmisiä, työttömyyttä, juurettomuutta, yksinäisyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia, sairauksia ja köyhyyttä ilman ajanvarauskirjaa. Tyypillisimmillään asunnoton on keski-ikäinen, eronnut, päihde- ja mielenterveysongelmainen mies, joka on jättänyt menneisyytensä taakseen. Naisista noin kolme kymmenestä käy matalan kynnyksen kohtaamispaikassa, nuoria heistä on saman verran. Kirjan syntyyn vaikuttaneen työryhmän jäsenet ovat asunnottomuudesta selvinneitä kokemustutkijoita, muutoin asunnottomuuden kokeneita tai työn kautta vähävaraisten ja asunnottomien ihmisten kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Kirja kertoo riistosta ja rikollisuudesta, kurjuudesta ja siitä, kuinka ihminen alistuu ja lopulta luovuttaa. Kirja on myös monen asunnottoman puheenvuoro tai tai selviytymistarina, joka tuo esiin palvelujärjestelmän asenteellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia kuten talkoohenkeä ja innovatiivisuutta, edistyksellisyyttä, tahtoa sekä sosiaalityön tuloksia sosiaalista tukea ja asuntoja tarvitsevien ihmisten auttamiseksi. Kadulla vallitsevat säännöt ja kontrolli, roolit ja nokkimisjärjestys. Kirja toimii viestinä opiskelijoille, viranomaisille ja asiantuntijoille siitä, miksi epäkohtiin on puututaan ja kuinka ympyrä sulkeutuu. ASEMISSA Varmuudeksi asemissa, joku voi yllättää edestä tai takaa. Ajoitus baariin, ajoitus vessaan, kadulle - ajoitus asunnottomien sosiaalipalvelujen piiriin. Ennen estoon ja assoon, tänään astuun. Ajoitus takaisin baarin takimmaiseen pöytään – ei koskaan selin avonaisen oviaukon läheisyydessä. Aina naama kohti valoa, ihmisiä, hereillä ja pää kylmänä. Ei koskaan pimeässä ilman pako- tai varasuunnitelmaa. Aina esillä vaihtoehdot syyttömyyden vakuutteluun, vaikka koko homman kanssa ei olisi mitään tekemistä. Nöyrässä kumarassa katseilta piilossa ja yllättäen hereillä. Aseman suojissa talvipakkasella yksi ympärivuorokautinen lämmin sisätila, jossa vartijat antavat olla rauhassa. Vaihtoehdot ovat vähissä. En provosoidu. En. Mutta täytyyhän minun nähdä ja kohdata ihmiset selkä seinää vasten. Silti pääperiaatteena luottamuksen 38-vuotiaan kävijän lapsuus purkautuu Kohtaamispaikan ikkunapaikalla ohjaajan kuultavaksi: äiti auktoriteettina on ampunut monta mustaa, kavalaa sanallista ja sanatonta luotia - simpauttaen pienen pojan nurkkaan häpeämään. Joskus nuoruudestaan muistaa tunteen isosta ja pelottavasta, täyttämättömästä tilasta tulevaisuuden uhkana ja muistaa elävänsä mielessään täynnä ikuista suurta surua ja katkeruutta, kun kukaan ei arvostanut eikä kukaan välittänyt – äiti valehteli, halveksi ja kidutti ja onnistui lopulta katkomaan niitä työkaluja, joiden avulla Matti Meikäläiset halkovat maisemia. Tämä mies ei liiku, kun ei uskalla – mutta tietoinen valinnan vapaus on ääneen kerrottu ja yhdessä on todettu oma tieto ja tunne, josta mies ei luovu mistään hinnasta: ”Mielummin kadulla kuin orjuudessa.” MIELI MUSTANA Lapsena kuulin vain, kuinka hienot rouvat syö, ite oottelin lnurkassa kunnes juhlat olivat ohi, ihan vaan siksi, et mun mutsin ei tarvitsisi hävetä mua. ”Jos ei nurkassa ollut joku, joka valitti, niin mutsi repes repes siitä, jos mulla meni hetken vähän paremmin”. Kysyn, näetkö äitiäsi enää. ”Tosi harvoin, mut ne muijat ja niiden syyttävät sormet eivät jätä mua koskaan rauhaan, ne seuraa mua mun uniin ja joka koloon – näin yks yö unta sellaisist mustatukkaisista naisista, jotka vääntelivät naamojansa ja kaikki ne nauroivat mulle.” NÄLKÄ ”Eräs aamu oli huutava nälkä ja jano, mä mietin, miten mä saan tonnikalaa 75 sentillä, kun tonnikalapurkki maksaa Kkaupassa 80 senttiä. Vettä saa yleisest veskist halvimmillaan 50 sentillä tai jos joku poistuu veskistä ni voin mennä sinne samal ovenavauksel, se maksais nolla euroo, päätin sit pummata joltain viis senttiä – et usko Ulla miten vaikeeta oli saada se saatanan viissenttinen. Aattele saatana, kun seutulippukin maksaa yli 80 euroa ja mun pitäis käydä kattomassa mun faijaa, kun se makaa Hyvinkään sairaalan vuodeosastolla aivoinfarktin jälkeisellä kuntoutusjaksolla.” Tiedän, että tämä ihminen sai sosiaalityön tekijältä harkinnan varaista matka/kahvirahaa ensivisiitille sairaalaan, mutta jatko olikin sitten oman taloustilanteen varassa. Vähäisiksi jäivät tämänkin kävijän retket isänsä tykö. ”Ai niin ja kiitos taas suihkusta, leivästä ja muustakin”, lausahti laihakasvoinen pieneksi jäänyt mies, joka ei ollut saanut paljoakaan kotilämpöä lähtiessään 16-vuotiaana maailmalle. Nyt neljäviisi mittarissa eikä mitään suuntaa elämälle, kuin elävä muistutus nimellä Vaellus eestaas. Hän jaksaa lähtiessään hymyillä silmiin sanoin ”kiitos, että jaksoit jakaa vitustani”. JÄTTILÄISMÄINEN ÖÖGA Kukaan ei jalostu köyhyydessä, turha kärsimys näivettää ja tekee apaattiseksi. Kukaan ei ole syntynyt kadulle eikä kukaan toivonut 11 ”Tänään voin hyvin.” Jorman kuvasi Arto Timonen. itselleen huonoa kohtelua eikä välinpitämättömyyttä viestiviä kammoyhteisöjä, tiukkoja hirmuhallitsijaisiä ja -äitejä. ”Äitini hymyili sadistista hymyään ja pakotti mut ja mun pikkubroidin syömään meidän lemmikkikanin, jonka hän oli meille varta vasten keittänyt.” Toivottavasti epäonnistut elämässäsi, etkä ikinä pärjää missään, oli äidin toivotus. Mikä hulluinta, myös naapurin tädit säestivät tätä kylällä arvostettua voimanaista. ”Sulkiessani kotioven viimeisen kerran olin vain 16-vuotias.” Tämän äidin aikuisiksi varttuneet pojat ovat nykyään molemmat kadulla ja elävät kädestä suuhun hyvin vaatimatonta elämää lääkkeet ja alkoholi tuttipullonaan. Toisella on voimakkaita pelkotiloja, pahoja unia menneisyydestä ja paniikkihäiriö ja toisesta en tiedä kuin sen, että elossa on. Syväpuron hoitokoti Liljendalissa jatkaa toimintaansa. ”Tämän pienen kesäloman jälkeen Syvis jatkaa 15-17 paikkaisena yksikkönä”, kertoo toiminnanjohtaja Mauri Poikeljärvi. Arska Kadotettu satanen Arska kyseli Onskalta aamulla, että onko nähnyt satasta. Mitä satasta? No sitä mistä hallitus rummuttaa ja ihmiset kovasti puhuvat. Onskan otsa rypistyy. Ai sitä satasta. Mä kuule luulen, et sitä ei oo vielä edes painettu. Arska miettii. Mun on kysyttävä asiaa edunvalvojalta. Kai se tietää. Onska toteaa asian olevan selvä kuin pläkki, kyl se tietää. Arska lähtee asiaa kysymään ja tulee kahden päivän päästä lehtilaatikoille ja Onska siinä kyselemään kadonneen satasen arvoitusta. Arska kertoo, että asia ei koske meitä, ku ollaan toimeentuloasiakkaita. Onska toteaa siihen: ”Sinne katos sekin satanen, viikon fyrkka.” ELÄMÄN KEVÄÄT RUBIKIN KUUTIOSSA Sain eka kerta täyden lasillisin täystuoremehua vasta kun olin aikuinen. Tuoremehu oli kova juttu joskus 70-luvulla. Äitini tykkäs kiduttaa, se joi itse ja antoi meille lapsille pohjat ja silloinkin oli syyllinen olo, jos satuin juomaan pisarankin liikaa, niin mutsi sai kauheen raivarin. Tiiäksä, mä keksin just miten ton vois tiivistää: ”Kun sä laitat kaks muurahaista samaan kuppiin, niin lopulta ne syövät toisensa.” Jotenkin mulla oli sellainen olo, että tein kaiken väärin. Kerran meil oli koulukuvaus ja toin äidille kuvani näytettäväks. Mulle tuli just sama fiilis kun jouduin näyttämään huonon arvosanan, pelkoni oli todellinen, sillä heti siel eteisessä mutsi sai kauheen raivarin: ” Miten tollaista naamaa voi kukaan katsoa, miten sä kehtaat tuoda mulle noita kamalan näkösiä kuvia mun maksettavaksi!” Aattele, mun mutsi oli kylällä pidetty perhepäivähoitaja. JORMA, 50 v ”Taakseni jätin hääkuvan, vihkiraamatun ja kotiavaimet.” Olen Riistaveden poikia. Vietin lapsuuteni posket punaisina ja iloisena veikkosena, jonka silmät loistivat kuin tähdet. Olen pelannut lapsesta saakka jalkapalloa, olin kiltti poika ja tykkäsin kirkkiksestä, rovesta ja pollarista, hyppelin narua, koska se sattui olemaan in. Tykkäsin muutenkin kaikista kivoista yhteisöllisistä leikeistä ja urheilusta. Tarkkaa oli, kun äiti vaati ruokailemaan ja joskus harmitti. Olen ollut hieman vilkas, mutta elämänasenteeni on pohdiskeleva ja olen mielestäni löytänyt oman paikkani. Identiteettini on ollut koetuksella, mutta kaikesta olen selvinnyt. Nuoruudesta on jäljellä ylioppilastutkinto ja ravintolakoulua. Kun yksinäinen poikamies jäi lomille töistä, tulikin ongelmia: välillä alkoholi verotti muutamia päiviä, myöhemmin poissaoloja kertyi liikaa. Eteenpäin piti päästä. Työpaikka meni ja vastoinkäymiset tulivat tilalle. Ihmissuhteet olivat hatarat, vaikka porukkaa oli aina ympärillä. Mitään vakavaa suhdetta ei siihen aikaan ollut kunnes sitten tapasin naisen, josta tuli vaimoni. Suhteemme oli diplomaattisesti rakkauspohjalla. Avioliiton aikana yhteiselo oli työntekoa ja raittiutta, en ottanut mitään puoleen vuoteen, mutta sitten viina alkoi taas silloin tällöin maistumaan. Näin löysin itseni jälleen vapaana miehenä ja iso kassi olallani. Syväpuro uudistuu Arska tiukan paikan edessä Kiitokseni teille! Pitkän sisäisen itkun ja masennuksen jälkeen aloittelin uutta sivua elämässäni. Ratkaiseva avain selviytymiseeni on ollut ympäristön tuki ja hyvät suhteeni lähiomaisiini kuten äitiini, isääni, siskooni sekä kaukaiseen serkkuuni. Minun selviytymistäni ovat auttaneet AA-kerhot, naisystäväni, perhesiteet, Sillanpirtin hoitojakso ja Tervalammen kuntoutuskeskus, jossa ympäristö oli rauhallinen. Tervalampi vietti kartanon 75-vuotis syntymäpäivää 12.08.2011, jolloin suomenlippu hulmusi salossa ja tunnelma oli katossa. Olin kiitollinen tutulle henkilökunnalle kuten Veikko Mikkoselle, joka on ollut minulle erittäin arvokas vertaistuki silloin, kun minulla oli vaikeuksia, sekä muille tutuille henkilöille, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi. Liikutuin nähdessäni heidät tutussa ympäristössä. Kokemusasiantuntijakoulutus on auttanut todella paljon. Silloin kun ihminen on asunnoton, on vaarana, että kynttilää tulee poltettua molemmista päistä. Tukihenkilö olisi ollut tarpeen. Minun tapauksessani rakkaus naiseen auttoi lopulta uuteen päivään. Seitsemän vuotta meni kärvistellessä. Kiitokseni myös Vailla vakinaista asuntoa ry:n henkilökunnalle. Mielessäni säilyy aina edesmennyt Juhani Roiha, tärkeä perustajajäsen ja oman kokemuksensa kautta ohjausta, apua ja tukea asunnottomille antanut ihminen. Muistan lämmöllä järjestösihteeri Maisa Kuikkaa, jonka sukunimi viittaa omiin juuriini; kuikka on lintu ja sukujuuret usein Karjalasta. Arvostan myös nykyisiä järjestön ihmisiä, kuten Sanna ja Jussi Lehtosta, aluetyöntekijä Carole Bradya sekä monia muita lähellä olevia. Kolikko Kolikosta löytyi toinen puoli, samanlainen se olikin, en minä kummiskaan sitä huoli, vaikka sitä tyrkytät väkisin. Jos se olisikin onnenlantti, heti minä kyllä sen ottaisin, en tiedä kestäisikö mulla kantti, kun toivomuskaivoon sen heittäisin. En tiedä, mitä siitä mahtais tulla, kun lantin kaivoon heitinkin, yksinkertainen toivomus mulla, kun uskalsin sen heittää sinne viimeinkin. Tuskan hiki ja pelko oli mulla, kun viimein unestani heräsin, ihmisten ilmoille uskalsin jo tulla, kun tuttua kolikkoa taskussani tunnustelin. Pullojen ja tölkkien kerääminen on hidasliikkeiselle miehelle hankalaa, kun vikkeläliikkeiset romanitytöt ehättävät ensin apajille. Vievät lähes kaiken nenän edestä, kun on hitaanpuoleinen, eikä fyysinen kunto-kaan ole oikein tikissä. Arska oli kuullut Isosta Numerosta ja lähti metsästämään niitä. Vikkelät romanialaiset olivat jälleen Arskan edellä. Ei ollut hänelle asti tätäkään keinoa käytettävissään. Leipäjonoakaan ei Hesarilla ole ainakaan toistaiseksi. Mikä nyt neuvoksi? Aivoissa piirtyy kuva Vaasankadusta ja VVA:n Vepasta. Eiku sinne. Hyvässä lykyssä saat- taisi lyötyä sätkäkin huuleen. Ruokaakin on lähes aina tarjolla. Pummaaminen on mennyt vaikeaksi eikä onnistu entiseen tapaan, kun joku on joka kulmassa kupin kanssa. Ihmiset tympääntyvät, kun lisäksi kadulla on myös feissarit. Kasvoista kasvoihin Arskakin ennen muinoin on kerjännyt saadakseen taudin kuvaan kuuluvan pullon ja lenkin pätkän. Tupakat väsättiin tumpeista. Uusi laki helpotti tupakkitilannetta, kun määräsi, että niiden on sammuttava itsestään. Muutama Arskan kaverikin on taatusti pelastunut tästä syystä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. --Kesä 2011 Helsingissä, asunnottomana ja rahattomana: ”Eipä tässä kummempia. Pelkästään pelastusarmeijan leipäjono oli koko kesän auki sekä tuo Myllypuron paikka. Leirintäalueet oli ihan täynnä, varsinkin Rastilan leirintäalue. Hietaniemen palvelukeskuksessakin oli täyttä. Ilmat oli hyvät niin että jaksoi kävellä.” Toimintaa lopeteltiin kesäkuussa ja asukkaat kuljetettiin Helsinkiin palvelutaloon. Vastuuhenkilön koulutus ehti muodostua Syväpuron kynnyskysymykseksi. Helsingin kaupungin uudet säännöt olisivat edellyttäneet toiminnanjohtaja Mauri Poikeljärveltä muodollista pätevyyttä palvelujen ostamiseksi. ”Nyt voin jatkaa toiminnanjohtajana, kun vastuuhenkilöksi saatiin muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä lääkäri”, sanoo Maukka Poikeljärvi. Jatkossa Syväpuron vastuuhenkilönä toimii yleislääketieteen erikoislääkäri, lääk. lis. Bernhard Edgren. Hän on jo pitemmän aikaa toiminut Syväpuron lääkärinä ja ollut paikalla noin kerran kuukaudessa. Edgren uskoo että Syväpuron tyyppisille hoitokodeille on tarvetta jatkossakin. Syväpuro tarjoaa raitista kuntoutusta ja valmennusta itselliseen asumiseen. Kaikki huoneet on remontoitu yhden hengen huoneiksi. Kaikki on uusittu kalusteita ja petivaatteita myöten. Keittiöstä vastaa ravintolakoulun käynyt ammattilainen. Syväpuro on toiminut jo yli 30 vuotta, ensin Siuntiossa ja 1980-luvun alkupuolelta lähtien Liljendalissa. Hoitovuorokausia on kertynyt yli 300 000. Suurimmillaan Syväpuron asukasmäärä oli 1980-90 –luvun vaihteessa, kun asukkaita oli yli 40. -RM Asumisen sietämätön vaikeus S yväpuron pihatalon remontti on valmis. Uutuuttaan hohtavat WC ja suihku sekä keittiön kalusteet häikäisevät entisen virallisen asujan silmät. Uudet kalusteet, spoileri ja lattian eristys hoidettu asianmukaisella tavalla. Huoneet maalattu ja muutettu yhden hengen huoneiksi. Entinen 16 hengen yksikkö on muutettu 8 hengen yksiköksi, minkä tyydytyksellä panen merkille. Jokaiselle oma huone. Yhteiset tilat siistejä ja viihtyisiä. Yksikkö on valmis vastaanottamaan asukkaansa. Päätaloon on valmistumassa naisille neljä paikkaa, mikä yhteisössä on uutta. Hajanaisia paikkoja on ollut aikaisemmin, mutta ei paikkaa, jossa naiset voivat olla keskenään silloin kun siltä tuntuu. Remontti on hyvällä alulla, mutta ei vielä valmis. Tallirakennuksessa valmistuu parhaillaan 2-3 paikkaa sekä tallin päätyyn ”surffi”, jossa myös 2-3 paikkaa. Upea maalaismiljöö on entisensä. Ulkoisesti rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja piha kukkineen kaunis. Reijo Pipinen Syväpuroon valmistuu myös naisten puoli. Kaikki huoneet on remontoitu. V ailla vakinaista asuntoa ry on vuosien saatossa seurannut asunnottomien arkea, välittänyt viestiä epäkohdista, kannustanut ihmisiä yrittämään. Osallistanut ja osallistunut. Edellisen hallituksen asettaman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman tavoitteet ovat pitkälti samoja, joista VVA on pitänyt ääntä jo 25 vuoden ajan. ”Asuminen on perusoikeus eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään tilanteessa.” Entä nyt, kun valtio rahoittaa erityisasumista ja viimeisetkin rantojen miehet saavat oman oven? Päihteettömyys ei enää ole asumisen ehto ja ”jokaiselle asuntoa vailla olevalle pyritään tarjoamaan kohtuulliset kriteerit täyttävä asunto kohtuullisessa ajassa”.Katuasunnottomien määrä on vähentynyt ja tilastot kertovat ohjelman tuottaneen hedelmää. Pitkäaikaisasunnottomuus vähenee. Virkamiehet taputtavat toisiaan selkään. Rakennuttajille ja palveluntuottajille virtaa rahaa. Erityisasumisen palvelumaksut ovat korkeita ja asukkaille on epäselvää, mistä he todellisuudessa maksavat. Monet saavat asumistukea ja sossu maksaa loput välitystilin kautta, joten asukkaan ei tarvitse itse huolehtia vuokranmaksusta. Silti korkeat hinnat herättävät asukkaiden keskuudessa ihmettelyä. Vaikeasti asutettavien asuminen vaatii vahvan tuen ja työntekijät ovat tunnetusti Suomessa kalliita. Vartiointipalvelut, siivous ja muu ylläpito vievät rahaa; näin ollen neliöhinta ei juurikaan eroa perinteisestä asuntola-asumisesta. Monet asukkaat kokevat valvonnan edelleen ongelmaksi. Mikä siis muuttui ohjelman myötä ? Asuinyksiköitä on rakennettu lisää; jokaiselle tarjotaan omaa ovea, ei enää yhteismajoitusta. Tässä on menty parempaan suuntaan. Tuki on ammatillisempaa, asuinyksiköiden työntekijät ovat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä. Myös asukkaita pyritään kuulemaan entistä enemmän ja ohjelman työryhmissä on kuultu myös asunnottomuuden kokeneita kokemusasiantuntijoita. Viime aikoina Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn on tullut useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat jäämässä ilman asuntoa. Heillä ei ole päihdeongelmaa eikä muitakaan arjen hallinnan ongelmia. Asunnottomuuteen johtavat syyt ovat moninaiset ja jokainen tarina on aina omansa. On vaikeaa vastata kysymykseen, mistä voi saada asunnon, kun asuntoja ei ole riittävästi tarjolla. Pieniä ja kohtuuhintaisia asuntoja ei ole juurikaan rakennettu viime vuosina. Kaupungit houkuttelevat mieluummin asukkaikseen niitä, joilla on varaa asua vähän väljemmin ja kalliisti. Elinkustannusten nousu vaikuttaa suoraan vuokrien hintoihin ja ne onnekkaat, joilla on vuokra-asunto, joutuvat miettimään kuinka moneen vuokrankorotukseen heillä on varaa. Tilanne käy sietämättömäksi. Asunnottomuuden uhka on vahva ja lisää eriarvoistumista yhteiskunnassa. Kaikki eivät tarvitse erityis- tai palveluasumista. Kaikki asuntoa vailla olevat eivät ole päihdeongelmaisia, elämänhallintansa menettäneitä pitkäaikaisasunnottomia. Missä he asuvat, tavalliset työssä käyvät ihmiset. Vaikka olisi varaa maksaa vuokraa, se ei silti takaa asunnon saamista, varsinkaan yhden henkilön talouksissa. Kovin outoa on, että tähän kasvavaan kaupunkilaisten yksineläjien tarpeeseen ei vastata millään tavalla. Myös maahanmuuttajien asuntotilanne on käsittämättömän huono. Väite siitä, että ”tänne ne tulevat ja vievät asunnot, naiset ja työt”, ei pidä paikkaansa minkään mittapuun mukaan. Kielitaidottomana, yhteiskuntaa ja palvelujärjestelmää tuntemattomana on hyvin vaikeaa saada asuntoa. Myöskään suomalaisten ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan eivät helpota asunnon saamista yksityisiltä vuokranantajilta. Maahanmuuttajien ja ulkomaalaistaustaisten yhteydenotot Vva:han ovat myös lisääntyneet viime aikoina. Nuoret ja vankilasta vapautuneet ovat myös hankalassa asemassa asunnon saamisen suhteen eivätkä he kuulu varsinaisesti erityisasumisen piiriin. Asunnottomuutta ja asumisen epäkohtia on edelleen, vaikka pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman tavoitteet toteutuvaisitkin. Asunnottomuuden poistamiseen tarvitaan vahva rakenteellinen muutos ja poliittiista tahtoa oivaltaa, miten tärkeää on, että ihmisellä on KOTI. Jää nähtäväksi, miten nykyinen hallitus aikoo ongelmaan paneutua. Pitkäaikaisasunnottomuus voi jäädä historiaan, mutta asunnottomuus ja asumisen epäkohdat eivät vielä sillä ratkea. Niinpä Vailla vakinaista asuntoa jatkaa ansioitunutta työtää asunnottomien äänitorvena tuoden esiin uusia ongelmia, jotta ne voidaan tulevaisuudessa ratkaista. Onnea Vailla vakinaista asuntoa ry:lle! H.P. 12 13 Graffitien teko tutustutti erilaisiin elämäntaiteilijoihin Helena Laine kukin sen näkevä ihminen kokee. Tietysti toivon viisarin heilahtavan empatian puolelle. Samalla kuitenkin tiedän, että joissakin sama kuva aiheuttaa, jossei täysin päinvastaisen niin ainakin voimakkaan torjuvan reaktion. ”Kun esitän osana teoskokonaisuuttani kuvan kadulla makaavasta kodittomasta miehestä, en voi määrätä mitä tunteita kukin sen näkevä ihminen kokee. Tietysti toivon viisarin heilahtavan empatian puolelle. Samalla kuitenkin tiedän, että joissakin sama kuva voi aiheuttaa voimakkaan torjuvan reaktion.” M ies makaa betonilla. Valtava graffiti kirkuu seinällä. Toisessa kuvassa on vanerin- ja pahvinpalasista kyhäilty nukkumapaikka. Sami Pennanen, 38-vuotias paljasjalkainen helsinkiläinen taiteilija, käsittelee töissään marginaalissa eläviä ihmisiä, kaduilta ja roskiksista yösijaansa etsiviä. Graffitikulttuurista alkuun – Kiinnostuin taiteesta 1980-luvulla, kun graffiti-kulttuuri saapui Suomeen. Olin mukana siinä ensimmäisessä teini-ikäisten aallossa, joka alkoi aktiivisesti toimia hiphop -kulttuurin elementtien – breakdance, graffiti, rapmusiikki - pohjalta luoden omaa ilmaisuaan niiden parissa. Nähdäkseen tai tehdäkseen graffiteja täytyi liikkua tietynlaisissa paikoissa. Maalaamisen laittomuus ja toisaalta maalauspohjiksi haluttujen junien tai juniin näkyvien betoniseinien sijainti sai nuoret maalarit tutkimaan tarkkaan kaikenlaisia sillanalusia ja radanvarren rakenteita. – Myös autiotalot, rakennustyömaiden liepeet ja joutomaat olivat kiintoisia alueita ja antoivat mahdollisuuksia maalata ’semilaillisesti’. Näillä alueilla liikuttaessa näki sen osan kaupungista, jota suurin osa ihmisistä ei päivittäisessä elämässään näe. Siellä myös kohtasi usein elämän marginaaliin yhteiskunnasta irronnutta väkeä, asunnottomia, alkoholisteja, elämäntaiteilijoita kaikissa muodoissaan. Metsien miehet opettivat – Nämä kohtaamiset opettivat nuorelle ummikolle aika nopeasti sen, ettei näitä ihmisiä tarvinnut pelätä. Itseasiassa muistan useampia tapauksia, joissa ns. ”metsien miehet” suoranaisesti auttoivat reviirilleen eksyneitä hoppareita. Omalta kohdaltaan Sami Pennanen muistaa esimerkiksi tilanteen, jossa hän oli kuvaamassa edellisenä viikonloppuna maalattuja teoksia Kulosaaren sillan alla. – Siinä paikkeilla majaillut herrasmies aloitti kanssani keskustelun taiteesta ”kun näyttää nuo maalaukset kiinnostavan”. Värien keskinäisestä käyttäytymisestä ja muista maalaamisen sisäisistä asioista tuli itse asiassa niin asiantuntevaa kommenttia, että huomasin asiassa olevan itselleni vielä paljon opeteltavaa. Vaikka hän itse lopetti laittoman maalaamisen jo 1990-luvun alkuun mennessä, hän on jatkanut kyseisen maailman sivusta seuraamista ja dokumentointia. – Samalla, kun on tullut todistettua tietyn taidemuodon matkaa useamman 14 vuosikymmenen ajalta, on saanut todeta tuon elämän marginaalin pysyvyyden. Mitä pidempään olen seurannut tätä yhteiskunnan haluttomuutta oikeasti toimia esimerkiksi asunnottomien hyväksi, sitä enemmän oman taiteellisen toimintani sisältö on liikkunut vaikuttamishaluisempaan (kenties poliittiseen) suuntaan. Monenlaista vastaanottoa taan kovin paljon tässä asiassa. Ainakin jos lasketaan varsinaiset poliittiset ja talouselämän päättäjät ja median välillistä valtaa omaavat joukosta pois. Kansalaisjärjestö-/vapaaehtoistoiminnan kautta voi jokainen vaikuttaa suoraan, äänestämällä ja kulutusvalinnoillaan välillisesti ja taiteellaan tai muuten ilmaistuilla mielipiteillään/ tunteillaan yksilötasolla. Voiko taiteilija vaikuttaa asunto- ja sosiaalipolitiikkaan? – Eivät kai ihmiset ammattiensa puolesta eroa vaikutusmahdollisuuksil- – Kun minä esimerkiksi esitän osana teoskokonaisuuttani kuvan kadulla makaavasta kodittomasta miehestä, en voi määrätä mitä tunteita Juuri tämä monimerkityksisyys on Pennasen mielestä taiteessa vahvuus. Sama teos voi antaa yhdelle samaistumisen kohteen, toiselle motivaatiota toimia asioiden edistämiseksi, ja kolmannelle se voi toimia muistutuspiikkinä lihassa asiasta, joka ei jätä rauhaan. Osaa ihmisistä sen tuoma epävarmuus pelottaa. – Kun pitäisi itse päättää mitä jokin merkitsee, piilotellaan ”taiteesta minä en mitään ymmärrä” -lauseen kaltaisten defenssien eli ’minän’ puolustuskeinojen takana. Vaikka oikeastihan meistä jokainen on taiteen täysmittainen asiantuntija. Sen kun katsot ja päätät, toimiiko vai ei, pidätkö vai etkö. Miten tahansa, osut aina oikeaan omalta kohdaltasi ja se riittää, mihin tahansa. Tunnetko itse joitakuita asunnottomia ihmisiä? – Tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat jossakin elämänvaiheessa olleet asunnottomina. Pääosin kyseessä on kyllä ollut ennemmin väliaikainen tilanne, jossa kavereiden sohva- tai lattiamajoitusta on joku käyttänyt hieman totuttua pidempään. Parista vakavammasta tapauksesta olen kuullut vasta niiden löydettyä surullisen päätöspisteensä. Maalarien metsästystä Pennanen kertoo olevansa itse keskiluokkaisen perheen kasvatti, joka on saanut lähipiiristä aina ymmärrystä ja tukea kaikkien elämänvalintojensa kanssa. Siis myös taloudellista tukea, joten epäkaupallisenkin taiteen tekeminen päätoimisesti on ollut mahdollista. – Oma aktiiviaika laittomien graffitienkin parissa sijoittui myös onnekseni ilmiön alkuvaiheisiin, jolloin yhteiskunnallinen suhtautuminen aiheeseen oli aivan erilaista kuin nykyään. Ymmärrystä ja median myötäsukaista mielenkiintoa riitti, suuriakin laillisia maalausprojekteja toteutettiin julkisella rahalla ja jos minkäänlaiseen sovitteluratkaisuun ei päästy, olivat laittomista maalauksista langetetut korvaukset lähes nimellisiä. – Sittemmin seurasi oikea kylmänsodan aikakausi, jolloin ainakin pääkaupunkiseudulla graffitimaalareita metsästettiin oikein urakalla (ja vartioliikkeiden sisäisten bonuspalkkiojärjestelmien motivoimana). Samaan aikaan otettiin käyttöön linja, jossa pienimmästäkin rikkeestä haettiin vaihtoehdoitta suurinta mahdollista tuomiota, korvaussummien noustessa samalla eksponentiaalisexponentiaalisesti. – Olen esimerkiksi kuullut, miten sama henkilö oli saanut ensin noin 1?000 markan korvaukset maksettavikseen ja vuosikymmen myöhemmin lähes identtisen teon hinnaksi lyötiin yli 20?000 euroa. Siis kymmenessä vuodessa teon korvaushin- Sami Pennanen käsittelee töissään marginaalissa eläviä ihmisiä, kaduilta ja roskiksista yösijaansa etsiviä. ta oli 120-kertaistunut. Tässä henkisessä ilmastonmuutoksessa onkin sitten usealta varsinkin junia maalanneelta mennyt elämä niin sanotusti raiteiltaan. – Siinä missä itse 80-luvulla sain turvallisesti kurkistaa jännittävän maalausharrasteen parissa myös oikeasti syrjäytyneiden ihmisten elämään, yritettiin seuraavan sukupolven maalareita systemaattisesti syrjäyttää yhteiskunnasta. Pennanen toteaa, että nämä toimet kohdistuivat pääosin juuri aikuistumisen kynnyksellä oleviin suojattomiin nuoriin. –Hurjia voittoja selkeällä ylihinnoittelulla ja virkamiestasolta tehtyjen hyvävelisopimusten avulla takovien suojelu- ja puhdistusfirmojen kylmäverisyys hipoo jo sosiopatiaa. Kuvataide tekee näkyväksi Millaisia asioita voi käsitellä kuvataiteessa? – Välillä tuntuu siltä, että taiteessa puuhastellaan liikaa oikeasta elämästä vieraantuneiden asioiden kanssa. Mutta ”oikea elämä” on melko subjektiivinen käsite. Käsitel- köön siis jokainen taiteessaan niitä asioita, joista heillä on eniten tärkeää sanottavaa. Silloin sanomisen tasonkin luulisi pysyvän korkealla. Kuvataide tekee asioita näkyviksi, ja voi osoittaa asioissa uusia katsontatapoja ja sisältöjä. Se voi tehdä myös jonkin välillisesti näkymättömän näkyväksi. – Itse yritän toteuttaa tätä ajatusta niin, että kuvaan teoksissani asioita jotka ovat osa todellisuutta, mutta joita kaikki eivät näe, joita useimmat eivät pysähdy ajatuksella tarkastelemaan ja joita jotkut eivät haluasi nähdä. Asunnottomuus on muiden sosiaalisten ongelmien tapaan juuri tämän kaltainen ilmiö. Sen syyt ovat niin moninaiset, että niiden lopullinen poistaminen lienee mahdotonta. – Sen sijaan oireiden hoitamiseen olisi huomattavasti paremmin mahdollisuuksia, kuin mitä nykytilanne antaa ymmärtää. Median ja taiteen yhtenä tehtävänä on pitää kaikkia niitä kissoja pöydillä, joiden oikeuksien valvominen varsinaisilta päättäjiltä tuntuu unohtuvan aina talouden suhdanteiden ja henkilökohtaisen suosion tavoittelun niin vaatiessa. Sami Pennasen seuraava näyttely on Helsingissä MUU Galleriassa 2.9. – 25.9.2011, osoite Lönnrotinkatu 33, 00180 Helsinki, avoinna ti-pe 12-17, la-su 12-16. 15 SAKSITTUA & SULATELTUA... Kokemusasiantuntijoilla on takanaan itse eletty asunnottomuus ja useimmilla kokemustutkijakoulutus: vertaistyön, haastattelutekniikan ja elämänkertakirjoittamisen opiskelua. Reijo oli asunnottomana kolme vuotta. “Takana oli toinen ero liitosta jota olin ajatellut loppuelämäksi. Meni perhe ja asunto. Kaverin kämpässä olin kaksi kuukautta, sitten yritin käydä töissä yökahvila Kalkkersista. Työkin meni.” Kanahäkki ja karrelle keitetyt perunat ”Välillä asuin Nubiksessa kanahäkissä kaverina venäläinen, joten juttua ei juuri syntynyt kielimuurin takia.” Nubiksessa, vanhassa Pursimiehenkadun asuntolassa Helsingissä, oli ikkunattomien koppien yläreunassa verkko, josta kajasti etäinen päivänvalo. Verkon reunasta jotkut työntyivät varastamaan sen vähän mitä kopeista löytyi. Vielä töissä ollessaan Reijo oli jo hakenut kaupungilta asuntoa ja sai jonotettua yksiön uudesta talosta. ”Duuni meni ja alkoholia meni kaksin käsin kiskoen. Kaikki meni mikä tuli. Juomisesta huolimatta olin kuosissa ja pidin asunnon kaksi ja puoli vuotta. Sitten keitin perunat kaksi kertaa pohjaan kun olin viettänyt päivän ostarilla. Join keskikaljaa ja nukahdin telkkarin eteen. Vahinkoa ei tullut, mutta tuli varoitukset. Ei siitä että olisin häiriköinyt tai särkenyt paikkoja. Minähän siivosinkin. Mutta köyhät eivät aina ole toisilleen solidaarisia vaan keräävät nimilistoja.” Vuokralla asuessaan Reijo ehti auttaa naapurioven perhettä. Hän soitti Helsingin sosiaaliasiamiehelle ja onnistui estämään perheen häädön. Häädön hän sai sitten itse, vaikka sosiaalityöntekijä yritti puhua hänen puolestaan isännöitsijälle. ”Asunnottomuusohjelman myötä on LUKIJALTA Palveluohjaustoiminnalle laatukriteerit Asunnottomuus asiantuntijatyönä ”Olen ensisuojasta noussut ja moni tuntuu vieläkin ajattelevan, että ei tuo mitään ymmärrä,”, sanoo Reijo Pipinen. Isompi ongelma hänelle kuitenkin juuri nyt on löytää kunnolliset housut. Ministeriöön ei ole tullut aiempina vuosina asiaa, suoria prässihousuja ei ole tarvittu. Reijo on nykyisin yksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusasiantuntijoista. Hän osallistuu mm. hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelmaan ja verkostotapaamisiin. ...TAPAHTUNUTTA & TARKKAILTUA saatu asumisneuvojia. Jos heitä olisi ollut silloin, häätöä ei olisi minulle tullut. Hyvä että heitä on nyt, vaikkakin vielä liian vähän.” ”Laskin että häätöni tuli lopulta maksamaan kaupungille yli 40 000 euroa. Häätöjen ennaltaehkäisy on sekä tärkeää että kannattavaa toimintaa.” Häädön jälkeen seurasi katkaisuhoito ja Tervalammen huoltola, sitten repsahdus ja vienti päihtyneiden ensisuojaan. Ensisuoja on Reijolle yhtä kuin katuoja. Tätä seurasi sijoittuminen Syväpuron hoitokotiin yli kahdeksi vuodeksi. Syväpurosta Reijo pääsi Helsingin kaupungin tukiasuntoon soluhuoneeseen. Raittiin uudelleenrakennustyö ”Tukiasunto oli hankalin paikka. Siellä oli todella yksin. Takana oli kaksi vuotta täysraittiutta, entisiin porukoihin ei ollut menemistä. Kävin kaupassa ja katsoin sitä 30 euron telkkaria joka minulla on vieläkin. Välillä kävin äitiä tapaamassa, mutta eihän semmoinen ihmissuhteita korvaa.” Tukiasunnon toisen huoneen asukas oli kurjassa jamassa. Toisen kurjuus kääntyi Reijon onneksi. ”Se oli sellainen solukaveri, peikko joka veti viinat ja pillerit sekaisin, että se herätti jo kaupungin huomion. Tukiasunnon valvojat alkoivat järjestää minulle omaa asuntoa.” Uusi elämä ei asunnottomana olleelle ja itseään alkoholilla lääkinneelle ole raitistumisen jälkeen itsestäänselvästi iloa ja auvoa. Reijolla on kaupungin yksiö osaketalossa, mutta kaikki entiset seurapiirit jäivät matkasta: juopporemmit siinä kuin suku ja läheisetkin. “Vielä viime pitkäperjantai oli tosi pitkä. Aamukuudesta puoleen päivään ajelin Helsingin julkisilla kulkuneuvoilla. Metrolla, ratikalla, bussilla. Kuusi tuntia. Sitten menin nukkumaan.” Keväästä Reijo oli Vva ry:ssä työelämävalmennuksessa, nyt hän on toinen yhdistykseen palkatuista kokemusasiantuntijoista. “Vuosia kuljin työkkärissä. Tuli kolme työtarjousta, soitin paikkoihin heti, ne oli aina jo täytetty. Lopulta ainoa tarjous oli ryömiä autojen alla kuusikymppisenä yhdeksän euron orjana tai pudota koko touhusta. Siinä vaiheessa työelämävalmennus tarjottiin Vva ry:stä. Sain aloittaa mielekkään työn. Pikkuhiljaa on samalla rakentunut koko sosiaalinen verkostoni uusiksi.” Teksti: Raija Maunula Kuva: Juhani Haapamäki Pullovero - mätäkuun juttu? Asunnottomuusuutisia Euroopasta Uskottava on, että köyhän kurittaminen jatkuu, olkoonkin, että tuo pullonkeräysjuttu on toivoton tapaus ja idoottien julkisuuteen laittama. Luulen, ettei siihen kukaan reagoi ja vielä luultavammin moinen askartelu vain jatkuu, että saadaan huomio pois todella pahoista veronperintään liittyvistä ongelmista. Jumalàuta, ettei pikkuvirka-miehillä ole muuta puuhasteltavaa! Tanska Kauppatorin ahkerat puurtajat ovat torin yölliset kunkut. Ulkona nukkuminenkaan ei heitä nujerra, vaan asialliset hommat, kuten torikärryjen yöllä tapahtuva paikalleen työntö sujuu ammattitaidolla. Veijareiden apua arvostetaan. Kauppatori on veijareiden, ei niin kuin Hagis, joka on virolaisten hallussa. RP Kööpenhaminan kaduilla elää 400 muualta tullutta asunnotonta, etupäässä romanialaisia ja puolalaisia. Kolme suurinta tanskalaista asunnottomuustoimijaa on ottanut yhteyttä Euroopan parlamentin edustajiin selvittääkseen, onko tilanteen helpottamiseksi mahdollista saada EU:n tukea. Ajatuksena on solmia Tanskan, Romanian ja Puolan välinen kumppanuussopimus, johon sisältyy vastaanotto- ja terveyskeskuksen perustaminen Kööpenhaminan itäeurooppalaisille asunnottomille. Puola Pullopanttiverotuksesta käytiin useilla foorumeilla keskustelua: ”Pullonkerääjälle antamani tai roskiksen viereen jättämäni tyhjät pullot ovat lahjoja mahdolliselle kerääjälle. Lahjat ovat verovapaita 4000 euroon saakka. Miksi verottaja verottaa antamaani lahjaa ansiotulona?” ”Seuraavaksi verottaja olisi varmaankin lätkäisemässä roskisdyykkareille veroja dyykkaamistaan tuotteista. Hekin saavat dyykatessaan taloudellista etua, mikä on rinnastettavissa ansioihin! Kääk! Äkkiä puuttumaan tähän harmaan talouden ilmiöön!” Puolassa toteutetaan lakimuutos, jonka mukaan asuntonsa omistavat eivät enää saa asumistukea. Omassa asunnossa asuvia ei pidetä enää vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevina, koska heillä on realisoitavaa omaisuutta. Lakiuudistuksen pyrkimyksenä on suunnata raha varsinaisesti köyhälle väestönosalle. Uuden lain tultua voimaan asumistuki lakkautetaan asteittain kahden vuoden aikana. Tällä hetkellä 40% asumistuen saajista omistaa asuntonsa mutta elää kuitenkin taloudellisessa epävarmuudessa. Paikallisviranomaiset pelkäävät asunnottomien määrän kasvavan, kun väliinputoajat eivät enää pysty maksamaan asuntojensa ylläpitokustannuksia. Nykyinen asumistuki on keskimäärin 162 Puolan zlotya eli 40€ kuukaudessa. Kansanedustajat puhuvat itselleen Sveitsi Professori Kyösti Pekonen on tutkinut tapaa, jolla kansanedustajat puhuvat eduskunnassa. Kirjassaan Puhe eduskunnassa hän selvittää, mikä on puheen merkitys eduskunnassa, ketä kansanedustajat edustavat ja miten he voivat puheillaan vaikuttaa. Teos valaisee edustuksellisen demokratian ongelmia mm. tunnettujen eduskuntavaikuttajien haastattelujen näkökulmasta. Kansanedustajien haastattelut paljastavat mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, missä, kenelle ja miten poliitikon kannattaa puhua. Pekonen löytää haastatteluista tukea käsitykselle, jonka mukaan lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan välisessä valtatasapainossa vaaka on kallistunut vahvasti hallituksen puolelle. Eduskunnan enemmistön on pikemminkin nautittava hallituksen luottamusta kuin päinvastoin. Lisäksi 70-luvulla valta oli tasavallan presidentillä, Kekkosella. Pekosen mukaan haastattelujen perusteella näyttää siltä, että eduskunnan täysistunto on yksinpuhumisen, monologin paikka. Puheet eivät ole keskustelevia eikä niillä pyritä vaikuttamaan edustajien mielipiteisiin. Mielipiteet on lyöty lukkoon hallituksen ja opposition rajalinjaa pitkin. Eduskunnan ja kansanedustajien aseman paras mittari on se, pidetäänkö kansakunnan kannalta tärkeimmät poliittiset puheet eduskunnassa vai jossakin muualla. Sveitsissä hätämajoitukseen hakeutuvien nuorten määrä on lisääntynyt. Asunnottomien nuorten hätämajoituskeskus Nemosta todetaan, että nuorten asunnottomuusluvut ovat jatkuvasti suuria ja hätämajoituksen vuodepaikat täynnä. Esimerkiksi Bernissä 13 prosenttia kaduilla elävistä on iältään 18-25 –vuotiaita. Köyhyyden koko kuva Wisconsinin yliopiston tutkijat julkaisivat hiljattain hätkähdyttävän tutkimuksen: aivojen hippokampuksen tilavuutta vertailtiin lapsilla, joiden perheet olivat taloudellisesti erilaisessa asemassa. Siinä havaittiin, että jos vanhempien taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema oli huono, lasten hippokampuskin oli pienempi. Köyhyys oli kutistanut lasten aivoja. Köyhien aivoja syö pääasiassa stressi. Tutkimuksissa köyhiltä lapsilta on mitattu johdonmukaisesti korkeita stressihormonin tasoja. Pysyvästi korkealla oleva stressihormoni on myrkkyä aivoille. Se katkoo hermoyhteyksiä, tappaa hermosoluja ja estää korvaavien hermosolujen kasvua. Tähän ei vaadita elämänmittaista altistusta stressitekijöille. Jos kantavaa apinaa stressataan soittamalla sille autontorvea päivittäin 10 minuutin ajan, äidin stressi näkyy poikasen aivoissa. Sillä on vähemmän hermosoluja syntyessään. Tutkijat ovat havainneet, että aseman mukaan portaittain alaspäin mentäessä jokainen luokka kadehtii ylempänä olevaa. Alapuolella oleva on aina köyhempi ja sairaampi. Köyhän stressi ei tule pelkästään taloudellisesta ahdingosta, vaan siitä, että köyhä on pohjimmaisena. Tutkijat puhuvat statusahdistuksesta. Ahdistus syntyy siitä, että jollain menee paremmin kuin itsellä. Se koskettaa kaikkia, joiden yläpuolella on joku, mutta pahiten se iskee köyhiin, joiden alapuolella ei ole ketään. Primus motor, joka tätä statusahdistusta pitää yllä, on eriarvoisuus. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että ihmisten terveys on parempi tasa-arvoisissa kuin eriarvoisissa yhteisöissä. (Jani Kaaron artikkeli, HS 20.6.2011) . Reijo Pipinen: ”En kyllä usko että köyhälle aiheuttaa stressiä, että joku Björn Wahlroos on niin sikarikas. Statusahdistus tuntuu enemmänkin luksusahdistukselta ihmiselle, joka rämpii jokapäiväisissä toimeentuloongelmissaan. Ei siinä tilassa jaksa kadehtia. Kansa on jo niin kahtia jakautunut, että ei sitä naapurin ferraria enää jakseta ajatella. Jaksetaan ajatella, mistä saa seuraavan ranskanleivän. Parempiosaiset ovat liian kaukana, että voisi edes kadehtia.” ”Jos joku saa kaksi ranskanleipää tai kaksi lakanaa ja kaverilla on pussilakana tai ulkona parempi puska jossa yöpyä tai peräti teltta – kauhistuksen kanahäkki!” Mister X: ”Pitkään ulkona yöpyneet asunnottomat ovat tasa-arvoisesti sairaita.” Palveluohjaustoiminta on ajanmukaistumassa: sille luodaan työskentelyä selkiyttäviä tavoitteiden määrityksiä. Uudistus on uskoakseni tervetullut sekä tätä työtä tekevien että niiden tahojen näkökulmasta, joiden kohdalla palveluohjausta toteutetaan. Yksittäisen asiakkaan ja työntekijän välisen palveluohjaustyön arvioimiseen sopivat laatukriteerit julkaistaan myöhemmin. Suomen palveluohjausyhdistys (Personligt ombud i Finland) perustettiin 17.05.2011. Liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijänä sain tiedon palveluohjausyhdistyksestä Huuko-mielipäivillä keväällä 2011. Onnittelut nuorelle, mutta tärkeälle yhdistystulokkaalle. Juhani Haapamäki Liikkuvan tuen ja palveluohjauksen työntekijä mietelmä Teidän on ymmärrettävä, että yksikään ihminen ei ole laiton. Se on käsitteellinen ristiriita. Ihmiset voivat olla kauniita tai vielä kauniimpia. He voivat olla oikeudenmukaisia tai epäoikeudenmukaisia. Mutta laittomia? Miten ihminen voi olla laiton? -Eliel Wiesel- Alennuskortti köyhille! Minusta köyhille voisi alkaa puuhata opiskelijakortin kaltaista alennuskorttia. Se myönnettäisiin sosiaalitoimiston toimeentulotuen säännöllisille asiakkaille. VVA voisi neuvotella Matkahuollon kanssa alennuksia matkalipuista tällä kortilla, jotta köyhilläkin olisi varaa matkustaa. Samaten voisi tehdä sopimuksia tiettyjen lounasravintoloiden (esim. Unicafe) kanssa, että tällä kortilla saisi halpahintaista lounasta ruuhka-aikojen ulkopuolella. HSL:n kanssa voitaisiin yrittää neuvotella halvempia arvolippuja päiväsaikaan vähävaraisille työttömille. Kristian Kemppainen Asunnottomalle vinkkejä? Minut lempattiin pois kotoa ihan syystäkin kun olin 19-vuotias. Siitä lähtien olen asunut valtion tilapäismajoituksessa sen kaksi vuotta. Nyt olen tilanteessa jossa olen lentämässä pihalle, koska en suostu valtion tarjoamaan tukiasuntosekoiluun jossa joku suojatyöpaikan saanut ääliö pannaan opastamaan kymmentä 20-vuotiasta VUODEN pituisella aikajaksolla. Siksi olenkin kysymässä, että mihin kaikkeen asunnottoman pitäisi varautua. Asun pääkaupunkiseudulla. Olen suunnitellut ostavani teltan ja majoittuvani lähelle bussipysäkkiä josta menee suora linja asutuskeskukseen, mutta metsäalueen pitäisi olla suht. autiota eikä nukkumispaikalta saisi näkyä tielle talvisinkaan. Ja siitä sitten kolmen vuoden sisällä aukeaisi toivon mukaan asunto jostain niistä lukuisista paikoista johon olen laittanut hakemuksen Iso-Britannia Iso-Britannian asuntoministeri julkisti heinäkuun alussa katuasunnottomuusohjelman. Iso-Britannian hallitus on lupautunut paikallishallinnon ja vapaaehtoissektorin kanssa yhteistyöhön, jolla varmistetaan ettei kenenkään tarvitse enää yöpyä kaduilla. Iso-Britannian hallitus on arvioinut uudelleen suunnitelmiaan kieltää talonvaltaus: kielto voisi lisätä ulkona elävien asunnottomien määrää ja kriminalisoisi asunnottomuutta. Oikeusministeriö katsoo, että kielto osuisi ihmisiin joiden elämä jo nykyisellään on kriisiytynyt esim. mielenterveysongelmien ja riippuvuuksien vuoksi. Poliisin ja paikallisten viranomaisten tulisi löytää häädetyille muu majoitusvaihtoehto. -RM Tervetuloa VEPAan, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön keskukseen. Vepassa pidetään viikoittain kokous, jossa jokaisen kävijän näkemys pääsee esille ja otetaan huomioon. Vepassa syödään joka päivä. Laitamme itse lämpimän ruuan. Jos jonain päivänä ei ole lämmintä ruokaa, on tarjolla aina jotain purtavaa. Temme kaiken lahjoitetuista ruokatavaroista. Vatsa tulee täyteen. Samalla voi jutella kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Liikkuva tuen ohjaaja Juhani lähtee mukaan virastoihin ja vaikka sairaalaan jos on tarvis, asioita ei tarvitse yrittää pähkäillä yksin vaikka olisivat solmussa. Ohjaaja Ulla auttaa asuntohakemusten täyttämisessä ja papereiden selvittelyssä ja neuvoo muutenkin. Kyösti Pekonen: Puhe eduskunnassa, Vastapaino 2011 16 17 JOHNNY-KAI FORSSELL Esikuvat kun kaatuvat Norjalainen seinä Kuva:Hanna Piirainen Luostarin puutarha ja muita tarinoita Bergenistä M ISO NUMERO Asukin viime numerosta on aikaa kulunut ja Vantaasta vettä virrannut tällä välin. Iso numero sai valtavan suosion hyvän julkaisutiedotuksen ansiosta. Valtakunnan media huomasi, että jotain uutta ja mielenkiintoista tapahtuu julkaisurintamalla. Isoveli Big Issue oli valistuneitten kansalaisten tiedossa ulkomaanmatkoilta. Moni siihen viittasikin ja oli odottanut koska Suomessa saadaan jotain vastaavaa aikaiseksi. Monet ostajat myös toivoivat jatkoa Isolle numerolle. Tätä toivon minäkin ja Vva:n väki. Oma lukunsa on sitten lehden jako myyjille ja myyminen. Nyt kyllä kävi hieman nolosti hitaammille, kun Romanian romanit ehtivät tyhjentämään lähes kaikkien jakelupaikkojen lehdet, ennen kuin me härmän hitaat ehdimme kissaa sanoa. Tässä on selvästi parantamisen varaa seuraavaa lehteä ajatellen. Myös paikat joista lehtiä on saatavilla, on harkittava uudestaan. Tämä rakentavana kritiikkinä. Lehteä oli mukava myydä kun se sai niin hyvän vastaanoton ostajilta. Jäämme odottamaan seuraavaa Isoa numeroa. O le t ko ilm a n o s o i te t t a ? Ti l a a A s ukki! Pääotsikot iltapäivälehdissä 25.8.2011 klo 8.00 Hauska ja koskettava Spede-lehti ilmestyi! Kilpailu: Onko sinulla suloisin leikkimökki? Katso, miltä näyttää Grace Kelly barbina Moottoripyöräilijä kuoli törmättyään henkiöautoon Ruuskasen passi oli tehdä tepposet TS: Kiinteistöverotuksen kiristyminen kirpaisee pienituloisia Onneksi meillä on tämä revolverisanomalehdistö, joka pystyy reagoimaan todella nopeasti samana päivänä esiin tulleisiin aiheisiin. Asukki puolestaan täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä ilmestymällä neljä kertaa vuodessa. TILAA ASUKKI! Jos sinulla ei ole omaa osoitetta, jossa olet kirjoilla ja johon posti voi toimittaa lehden, me toimitamme Asukki-lehden sinulle. Kerro kuka olet ja mistä sinut parhaiten tavoittaa. Se riittää. Kaikki osoitteettomat voivat tilata Asukin ilmaiseksi. Reijo Pipinen O nko Sin u l l a o s o i te ? Ti l a a A s u k ki! KYLLÄ, LIITYN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY:N JÄSENEKSI Jäsenmaksu 10 € vuodessa. Jäsenenä saan Asukki-lehden neljä vuosittaista numeroa postitettuna osoitteeseeni. Tilaan Asukin neljä seuraavaa numeroa hintaan 25€, tällä kertaa en liity jäseneksi Nimi Osoite (jos on) POSTIMERKKI Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 HELSINKI Lehden tilaus, jäseneksi liittyminen ja muutokset sähköpostitse: toimisto@vvary.fi Virhe ohjelmoinnissa Elämän häiriötilanne: ero, työttömyys, asunnottomuus, alkoholismi, mielenterveysongelma ym. suistaa ihmispolon sellaiseen syöksykierteeseen, että paremmasta ei väliä. Tilanne voi muodostua niin vaikeaksi, että tilanteesta muodostuu pysyvä. Tämä on täysin mahdollista yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Vitsit käyvät vähiin, jos näin käy. Vaatii lujaa tahtoa ja yritystä selviytyä mahdottomasta tilanteesta. Ponnistelemalla voi kuitenkin päästä selville vesille. Luovuttamalla menettää itsekunnioituksensa, mahdollisesti ainokaisensa, henkensä. Asioilla on tapana järjestyä. Jos eivät järjesty, niin asioiden on tapana mutkistua. Mutkistuessaan pitkittyvät. Suomen hallitus muodostui, mutta pitkistyessään asia mutkistui. Vaikea alku, lopputulos jää sitten nähtäväksi. Helppoa ei ollut eikä tule olemaan sillä kokoonpanolla, joka on kasassa. Aika näyttää mikä on lopputulos, jos neljä vuotta istuvat. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, että kykenevät pitkään yhteistyöhön. Reijo Pipinen inulla oli työhuoneeni nurkassa matkalaukku, jossa olivat kaikki Jorma Ojaharjun kirjoittamat taikka toimittamat kirjat. Laukku odotti siinä kaksi vuotta Helsinkiin lähtöä. Tarkoitukseni oli hakea niihin kirjailijalta omistuskirjoitukset. Tokihan kävin usein Helsingissä, mutta aina laukku unohtui nurkkaan. Taikka ajattelin, että otan sen siitä toisella kerralla. Tiesin, että Jompan tapasi talvella Itäkeskuksessa sijatsevasta kahvilasta ja kesällä hän piti hoviaan Hakaniemen torin kahvikioskissa. Pari kesää sitten sain vieraakseni tukijani ja opettajani Erkki Wessmanin. Jostakin syystä Erkin tapaaminen jännitti kovin. Kirjoittajamestarin askel oli hidastunut, mutta sanan säilä säikehti. Erkki Wessmanilla oli edelleen se vankka teesi, jota ei enää nykyisin kirjoittajapiireissä tapaa: Kirjoitin minkä kirjoitin! Vuosien varella, kun olin epävarma teksteistäni, soitin Erkki Wessmanille. Vastaus oli aina sama: Anna mennä vain. Toipumassa olevana päihdeongelmaisena itsetuntoni ei ollut kovin korkealla. Erkki nosti sitä huimasti. Arvo Salo oli idolini jo 1960-luvulta saakka. Kun Love Recordsin ensimmäinen LP ilmestyi, muutti se myös maailmankuvaani. Loiri ja Holmberg sekä Kaisa Korhonen lauloivat Arvo Salon tekstejä. Jokainen sana, rivi ja riimi pamahtivat takaraivooni asumaan. Kun Arvo kärräytti itsensä Merikarvialla Ouraoopperan katsomoon, nousin vaistomaisesti seisomaan. Aappo I. Piippo jäi sanoittajana Vainion ja Weksin varjoon, mutta ei yhtään huonompana. Merimiehenä maailmaa nähnyt Aappo osasi sukeltaa suurten tuntojen mereen ja hän teki myös hienoja käännöstöitä. Jos itse yrittelin riimitellä jotakin lauluntapaista, soitin Aappo I Piipolle. Vastaukset ja neuvot tulivat lankoja pitkin niin etten ollut perässä pysyä. Nämä miehet ovat lähteneet tummien varjojen maahan. Pekka Nurmi,Kekin Arska, Salosen Erkki ovat lähteneet. Minun on vain muistettava, että oma kansaneläkeikäni on jo niin ovella, ettei ole ulos päästä. Johnny-Kai Forssell johnnymoi@luukku.com L uostarin Puutarha, mikä ihana nimi hotellille! Hotelli on perustettu vanhaan luostariin kauniiseen Bergeniin. Hotellin logossa on kuvattu lehti, joka luo mielikuvaa puhtaudesta ja rauhasta. Valoisat aulatilat on sisustettu selkeälinjaiseen skandinaaviseen tyyliin. Huoneiden tekstiilit ovat paikallista käsityötä. Hotelli on yleisilmeeltään erittäin siisti ja viihtyisä. Mottona kuuluukin ”tyytyväiset vieraat- tyytyväiset työntekijät” . Täällä pidetäänkin huolta myös työntekijöistä. Hotellin henkilökunta koostuu yhdestä palkatusta projektin vetäjästä ja useista työttömiksi jääneistä prostituoiduista. Norja kielsi seksin myynnin vuonna 2008. Tällöin alettiin miettiä näille naisille mahdollisuuksia sopeutua takaisin työelämään. Projekti-idea entisten prostituoitujen pyörittämäksi hotelliksi sai alkunsa. Samanlaisella ajatuksella toimii Kööpenhaminassa hotelli, jossa työskentelee huumeiden käyttäjiä. Rahoitus järjestyi ja projekti saatiin käyntiin. Tilaksi löytyi tämä vanha luostarirakennus, jonka remontoiminen hotellikäyttöön aloitettiin. Rakennuksen valmistuttua ja hotellin avattua ovensa alkoi hurja mediamylläkkä ja hotellia uutisoitiinkin huorahotellina. Mistään bordellista ei todellakaan ole kysymys vaan tasokkaasta hotellista, joka on ylpeydenaihe ja osoitus onnistumisesta sen työntekijöille. Hotelli tarjoaa puitteet turvalliselle työharjoittelulle, jossa jokainen osallistuja saa tarvitsemansa koulutuksen. Osallistujien asioita hoidetaan kokonaisvaltaisesti siten, että harjoittelun jälkeen osalllistujilla olisi mahdollisuus palata takaisin työelämään; mm. naisten terveyteen liittyvät asiat kuten hammashuolto hoidetaan harjoittelun aikana. Lisäksi pyritään miettimään syitä vaikean elämäntilanteen ja mahdollisen päihdeongelman taustalla. Taustalla toimiva organisaatio ALF järjestää työtoimintaa syrjäytyneille. Työtoiminta kattaa hotellin pesulan ja kaikki teksitiilit tulevat käsityöpajasta. Lisäksi ALF järjestää matalankynnyksen palveluohjausta ja ryhmätoimintaa. Päivittäin on myös tarjolla lämmin ateria työtoimintaan osallistuville. Norjan korkea elintaso näkyy katukuvassa selkeästi. Rakennettu ympäristö on siisti. Virallisen tilaston mukaan Norjassa ei ole asunnottomia. Kaikille järjestyy asuntolapaikka. Ongelma piileekin siinä, että asuntolat ovat usein huonotasoisia ja levottomia. Ihmiset eivät halua niissä asua. Monet jäävät kadulle tai leirintäalueille, vaikka heille olisikin osoitettu paikka asuntolasta. Alkoholi on Norjassa kallista ja alkoholimyymälöitä on vähän. Niinpä huumeongelma on katukuvassa näkyvämpää. Bergenin keskustan tuntumassa on vanha puistoalue, jonne narkomaanit kokoontuvat pitämään avoimia markkinoita. Siellä tavara vaihtaa omistajaa ja kaikkea on tarjolla. Myös narkomaaneille tarkoitettut palvelut kuten neulojen ja ruiskujen vaihtopiste sijaitsee lähellä puistoa. ALFin työntekijät tekevät lähityötä puistossa kahtena päivänä viikossa ja kannustavat käyttäjiä osallistumaan puiston siivoukseen. Silti käyttövälineitä näkyy olevan puistossa siellä täällä. Poliisi ei juurikaan puutu puiston toimintaan; käyttäjät ovatkin saaneet olla siellä melko rauhassa. Osa kaupunkilaisista haluaisi silti ”siivota” puiston ja siirtää käyttäjät syrjemälle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Puisto onkin kuin suuri musta aukko. Ongelmat eivät kuitenkaan poistu vaikka ne piilotetaan. Toisaalta puiston huono maine ei varmaankaan houkuttele perheitä eväsretkelle. Rakenteeltaan Norjan sosiaalipalvelujärjestelmä on onnistunut esimerkki pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Heikommassa asemassa olevia autetaan tarjoamalla mahdollisuuksia rakentaa elämä yhteiskunnan normeja vastaavaksi. Ja heitä, jotka eivät tähän pysty tai tätä halua, autetaan pärjäämään. Kansakuntana norjalaisista huokuu ikiaikainen viisaus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Vanha kulttuuri ja kaunis luonto synnyttävät ainutlaatuisen miljöön, josta jokainen norjalainen voi syystä olla ylpeä. Vielä ennen lähtöämme kuulimme tykinlaukaukset prinssin synttäreiden kunniaksi. Vanhat sadut muinaisista prinsseistä, prinsessoita,kuninkaista ja kuningattarista heräsivät hetkeksi eloon. Vuonoilla saattaa myös asustaa lohikäärmeitä! Hanna Piirainen 18 Vva ry:n vapaaehtoisia ja työntekijöitä kävi Bergenissä tutustumassa pohjoimaiseen hotellimalliin. 19 Kees van der Veer Hollannin rnomadiväestö on kulttuurieroavuuksistaan huolimatta niputettu yhden romaninimilapun alle. Monitahoisista yhteiskunnallisista ongelmista pelkistetty puoluepoliittinen kiistakysymys. K un Hollannissa puhutaan romaneista, tarkoitetaan yleensä ihmisiä jotka vapaaehtoisesti asuvat asuntovaunuissa, enimmäkseen kuntien osoittamilla erityisillä leiripaikoilla. Nämä nomadit, useimmiten kulkureiksi tai mustalaisiksi, ovat taustaltaan eri sosiaali- ja kansallisuusryhmiin kuuluvia. Omina kansanryhminään voidaan pitää mm. romaneja, sintiläisiä, kaldarascheja ja ursaneita, mutta usein kaikkia ryhmiä nimitetään virheellisesti pelkästään romaneiksi. Ryhmistä suurimmilla, sintiläisillä ja romaneilla, on oma kielensä (romanian eri muunnokset) ja heidän esivanhempansa olivat syntyisin muista maista, enimmäkseen Itä-Euroopasta. On kuitenkin ihmisiä, joiden esivanhemmat ovat asuneet Alankomaissa vuosisatojen ajan ja joiden nomadielämäntapa on verrattavissa sintiläisiin ja romaneihin. Näillä eri sosiaaliryhmillä on yhteistä myös ongelmallinen suhde viranomaisiin ja Hollannin yhteiskuntaan sinänsä. Kuten ei useimmissa Euroopan maissa, ei myöskään Hollannissa ole etnistä henkilörekisteriä, joten on vaikeaa tai täysin mahdotonta tietää kuka nomadeista kuuluu mihinkin sosiaaliseen ryhmittymään. Ts. virallisia lukuja ryhmittymiin kuuluvista ei ole olemassa. Hollannin tilastokeskus (CBS) ja muut lähteet arvioivat Hollannissa vuonna 2011 olevan noin 4000 sintiläistä ja 2000 romania. Lähes kaikilla on Hollannin passi, vain muutama on vailla kansalaisuutta tai heillä on jonkin toisen Euroopan maan passi, esimerkiksi Bulgarian tai Romanian. St i gm a Mielikuva nomadeista alkoi muodostua Länsi-Euroopassa jo 1400-luvulla. Nomadeja pidettiin ja heitä kohdeltiin rikollisina, vakoojina tai kerjäläisinä. Lyhyesti sanoen luusereina jotka murentavat yhteiskuntaa. 20 Näin syntyvät mielikuvat Sintit ja romanit eivät voineet asiaintilalle mitään, sillä heidän yhteiskunnallinen asemansa oli marginaalinen. Hollantilaisjulkaisut 1800luvulta sisältävät stereotypioita, joissa on sekä romanttisväritteisiä positiivisia että negatiivisia elementtejä. Jälkimmäiset ovat hallitsevia. Esimerkiksi: “He tanssivat ja musisoivat sievästi, mutta viime kädessä heitä ei voida lukea ihmisten joukkoon; he pysyvät sivistymättöminä, loisivina barbaareina, jotka varastelevat ja pakottavat lapsensa samaan.” Dirk van Ooijen kuvaa vallinnutta kohtelua hyvin kirjassaan Nyt teidän on mentävä, tänne on tulossa ihmisiä asumaan: romani- ja kulkuripolitiikka Alankomaissa 1890-1990 (Haag, SDU-kustannus, 1993). Toisen maailmansodan aikana monia romaneja ja sintejä murhattiin natsien keskitysleireillä. Sodan jälkeen Hollannin politiikka on keskittynyt näiden vähemmistöryhmien integroimiseen Hollannin yhteiskuntaan, koulunkäynnin lisäämiseen ja parempaan asemaan työmarkkinoilla. Toimenpiteet ovat olleet onnistuneita. Nykyisin lähes kaikki romani- ja sintilapset käyvät koulua 18 vuoden ikään saakka. Jotkut jatkavat opiskeluaan yliopistoissa tai teknisissä korkeakouluissa, tosin määrä on vielä vähäinen verrattuna muihin hollantilaisnuoriin. Tämä kehitys on oletettavasti vaikuttanut perinteisten stereotypioiden murenemiseen, vaikkakaan ne eivät ole täydelleen hävinneet. Ja - kuten yleisestikin etnisten stereotypioiden kyseessä ollen - tuskin kukaan osaa erottaa jonkin etnisen ryhmän edustajaa syntyperäisestä hollantilaisesta. Poliit t ine n ohje lma Lokakuussa 2010 presidentti Sarkozy aloitti romanien ja muiden kulkureiden karkottamisen Ranskasta: he aiheuttivat sekä kunnan että valtion viranomaisten mukaan kaikenlaista harmia. Samaan aikaan Hollannissa Vapauspuolue (PVV) muodosti koalitiohallituksen. Vapauspuolue on maahanmuuttovastainen puolue, joka haluaa pysäyttää muslimien maahanmuuton sekä karkottaa laittomat rikolliset maahanmuuttajat, samoin rikoksiin syyllistyneet joilla on kaksoiskansalaisuus. Hollannin kansalaisuuden lisäksi heillä on useimmiten Marokon tai Turkin kansalaisuus. Neuvottelujen aikaan keskihollantilaisen Nieuwegeinin pikkukaupungin pormestari halusi romanien etnisen taustan merkittäväksi henkilörekisteriin, koska jotkut paikallisella asuntovaunuleirillä oleskelevat oli yhdistetty rikoksiin. Muutamaa viikkoa myöhemmin Kristillisdemokraattisen puoleen parlamenttiedustaja Miriam Sterk kertoi Hollannin radiouutisten haastattelussa (Radio 1), että myös Hollannin tulisi ryhtyä karkottamaan rikollisia romaneja. Perusteluna oli, että ”he tekevät rikoksia ja pakottavat 12-vuotiaat tyttärensä naimisiin”. Kun toimittaja tiedusteli rikollisuustilastoa, vastaus oli, että tilastoituja lukuja ei juuri nyt ollut saatavilla, mutta ”me emme yksinkertaisesti voi sietää tällaista käytöstä”. Mainitut Miriam Sterkin toteamukset antoivat jo sinänsä aihetta käydä haastattelemassa häntä parlamentissa Haagissa. Lisäksi hänen lausuntonsa aiheuttivat levottomuuksia, samoin runsaasti negatiivista palautetta Radio 1:n päätoimittajalle internetin foorumeilla. Ihmiset olivat sitä mieltä että lausunnot olivat hatusta revittyjä, selkeä perustelu puuttui. Median s yytökset Kun kysyn Miriam Sterkiltä romanien asemasta Alankomaissa, hän toteaa välittömästi poliitikoille tyypilliseen tapaan, että media on tulkinnut hänen sanomisiaan täysin väärin. Siispä jatkan: Kuinka paljon romaneja on nykyisin Hollannissa ja kuinka moni heistä on maassa laittomasti – siis kuinka moni jää Hollantiin turistiviisumin voimassaolon lakattua tai on täällä ilman laillisia papereita? S: Luotettavia lukuja ei ole olemassa, mutta oman arvioni mukaan muutamia satoja kuuluu tähän kategoriaan.Suurin osa heistä on Bulgarian tai Romanian kansalaisia tai vailla mitään kansalaisuutta. Millaista harmia he aiheuttavat ja millaisiin rikoksiin he syyllistyvät? S: Enimmäkseen he tekevät autovarkauksia, syyllistyvät kotiväkivaltaan ja järjestävät avioliittoja noin 12-vuotiaille tyttärilleen. Avioliittoon pakottaminen on yksi rikoksista, jotka mainitsit romanien karkotusperusteeksi radiohaastattelussa. Kuinka laaja tämä ongelma on ja kuinka monesta tämänikäisestä tytöstä nyt on kysymys? S: “No, kun emme rekisteröi perheitä etnisin perustein, ei lukuja tällä hetkellä ole saatavilla.” Nuorten tyttöjen karkotus ei varmaankaan paranna heidän mahdollisuuksiaan elämässä eikä luultavasti estä aikuisia nappaamasta heitä avioliittoon senkään jälkeen? Kuinka romanialaiskysymys on huomioitu poliittisissa esityksissä? Joitakin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta radio, tv ja muu media ei juuri ole kiinnittänyt tähän ryhmään minkäänlaista huomiota viimeisten kymmenen vuoden aikana. S: ”Tuo ei täysin pidä paikkaansa. Asiasta on keskusteltu parlamentissa jo aiemmin, esimerkiksi 12 vuotta täyttäneistä lapsista (tässä iässä peruskoulu päättyy Alankomaissa, KvdV) jotka eivät tule kouluun. Jos he jatkavat koulunkäyntiä ylemmille asteille, he syrjäytyvät koulunkäynnin seuraamusten vuoksi. työmahdollisuudet ovat rajoitettuja ja työttömyysluvut ovat heidän joukossaan korkeammat. Se mitä viranomaiset sitten voivat tehdä on esimerkiksi ottaa heidät huostaan laitoksiin tai sijaiskoteihin, jotta koulunkäyntiä olisi mahdollista jatkaa. Eli mitä ongelmia aiheuttaville romaneille halutaan tehdä? Radiohaastattelussa kerroitte, että haluatte karkottaa heidät enemmän tai vähemmän samalla tavoin kuin Sarkozy Ranskassa. S: Tämä on väärinkäsitys. Emme karkota ihmisiä etnisin perustein kuten Ranska tekee, vaan vain ne jotka ovat rikoksiin syyllistyneitä laittomia maahanmuuttajia. Politiikkamme on ollut jo monta vuotta lähettää heidät takaisin tulomaahansa lukuunottamatta tietysti henkiöitä joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Ja tämä on jo käytäntö kaikkialla Euroopassa riippumatta siitä mistä laittomat rikolliset maahanmuuttajat tulevat ja mihin etniseen ryhmään he kuuluvat. Kuinka Euroopan tulisi ratkaista laittomien rikollisten romanien asia? S: Sekä EU-maiden hallitusten että Euroopan parlamentin tulisi olla paremmin selvillä romanien keskeisistä verkostoista ja romanien etujen puolustajista. Romanikulttuuri on hyvin määräävä, siitä tulisi koota lisää tietoa, samoin luoda vähintään nuoria romaneja koskeva kouluspolitiikka. Haluatteko te kansallisuuden merkittäväksi henkilörekisteriin Alankomaissa jotta pystymme paremmin jäljittämään etnisten ryhmien tekemiä rikoksia, kuten Wilders (rasistisen Vapauspuolueen puheenjohtaja, KdvD) haluaa? S: Emme, se ei ainoastaan ole mahdotonta toteuttaa vaan myös periaatteidemme vastaista. näkemästä. Entä nyt? Kuinka romanien asiaa seurataan? S: Alkuvuodesta 2011 parlamentissa tullaan käymään keskustelu rikoksiin syyllistyneistä laittomista maahanmuuttajista yleensä ja siitä kuinka asiassa tulisi menetellä. Junassa paluumatkalla Haagista alkaa tuntua siltä, että ovela poliitikko on johdatellut minut alkuperäisestä poikkevalle polulle. Hänen kaavansa yhteiskunnallisessa keskustelussa näyttää toimivan näin: Poliitikko, joka luultavimmin on edistämässä uraansa, aloittaa muutamalla radiolle antamallaan vankalla lausunnolla. Näin hän osoittaa, että myös kristillisdemokraatit ovat tarpeeksi pystyviä ja päättäväisiä karkottamaan tietyn ihmisryhmän samoin kuin Vapauspuolue haluaa karkottaa muslimit. Uuden hallituskoalition tultua valtaan alkuperäisiä lausuntoja sitten pehmennetään eriasteisia vivahteita käyttäen. Entäpä nyt? Mitä tapahtui luvatulle parlamenttikeskustelulle? Tätä kirjoitettaessa on huhtikuu 2011 eikä kukaan ole kuullut keskustelusta tai raportoinut siitä. Romanien asia on kadonnut poliittisesta päiväjärjestyksestä lähes yhtä nopeasti kuin se sinne ilmestyi. Joidenkin kristillisdemokraateiksi kutsuttujen kovan linjan poliitikkojen uudelleen luoma kielteinen kuva romaneista ei sen sijaan ole kadonnut mihinkään. Vaikka asiaa ei voida todistaa, on täysin selvää, että Alankomaiden poliittinen tilanne sai kristillisdemokraatit ottamaan romaniasian esille: he alkoivat flirttailla rasistisen Vapauspuolueen kanssa saadakseen enemmän valtaa. Mutta moni hollantilainen on huolissaan tällaisesta kehityksestä. Nyt on alettu ihmetellä, kenestä tulee seuraava syntipukki tarpeen vaatiessa. Kees van der Veer Suomentanut RM 4 KO MMENT TI Romanit Helsingissä H elsingin kaupunginhallitus teki keväällä 2011 päätöksen kaikkien olemassa olevien ja tulevien romanileirien purkamisesta. Kaupunginhallitus linjasi päätöksensä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen asettaman kerjäläistyöryhmän loppuraportin mukaan. Vuoden ajan toiminnassa olleen sosiaaliviraston johtavan asiantuntijan Jarmo Räihän johtaman työryhmän ratkaisut Helsingin kaupungin ”kerjäläisongelmaan” ovat leirien purku ja suositus kerjäläisten EU:n tuella auttamisesta heidän omassa kotimaassaan. Leirien perustamista ei pidetä vaihtoehtona, sillä sen ei koeta ratkaisevan ongelmaa. Työryhmän mukaan muista maista saadut esimerkit osoittavat, että leirien perustaminen on syventänyt ja vaikeuttanut asian ratkaisemista. Osa työryhmän jäsenistä matkustikin Romaniaan selvittämään romanikerjäläisten asemaa. Matkasta uutisoitiin laajalti. Voitaneen kyseenalaistaa Romanian opintomatkan hyödyllisyys Helsingin tilanteen selvittämiseksi jo vähintään siitä syystä, että Romanian kyvyttömyys tarjota vaihtoehtoja kroonisesti köyhälle romaniväestölleen on siirtolaisten lähdön syy. Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen mukaan Romaniassa 72 %:ssa romanien asunnoista ei ole viemäröintiä, 73 % on ilman juoksevaa vettä, 12 % ilman sähköä ja 14 % käyttää kotinsa lämmittämiseen jätettä tai ei lainkaan lämmitä kotejaan. (FRA 2009C, 67). Opintomatkan kerjäläistyöryhmä olisi voinut tehdä Hollantiin. Kuten Kees Van Der Veerin Asukissa julkaistusta artikkelista ilmenee, osa maan ”omasta” nomadiväestöstä asuu leireissä ja on romanialaisia paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa. Nantesin kaupungissa Ranskassa perustettiin kolme karavaanileiriä järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöllä. Asuntovaunut, perusfasiliteetit sekä tulkin ja vastaanotosta huolehtivan asiamiehen palkat maksettiin kaupungin, maakunnan ja säätiöiden yhdessä rahoittaman projektin varoista. Aluehallinto tukee taloudellisesti myös kansalaisjärjestöjen työtä asiassa. (Romeurope 2008, 16–17) Madridin kaupunki on tukenut vuosikymmenen ajan vähemmistöjen integraatioprojektia, jonka kohteena ovat pääasiassa Itä-Euroopan romanit – se on kuitenkin avoin myös muille ryhmille. Kansalaisjärjestön järjestämä projekti tarjoaa väliaikaisia suojia juuri saapuneille. Perheille tarjotaan myös koulutusta ja hoitoa sekä apua viranomaisten kanssa asioimisessa, kielenopetusta, tukea työnhaussa jne. Perheitä autetaan oman vuokra-asunnon hankkimisessa. (FRA 2009A, 161) Kerjäläistyöryhmä pelkää myös, että majoitusmahdollisuuden tarjoaminen lisäisi Suomeen saapuvien siirtolaisten määrää. Kuhunkin yllämainitusta kolmesta maasta - Hollantiin, Ranskaan ja Espanjaan - on enemmän halukkaita tulijoita, sillä niissä siirtolaisilla on täkäläisiä paremmat toimeentulomahdollisuudet. Ihmiset liikkuvat toimeentulonsa, eivät majoituspaikkojen perässä. Suomeen lähtöä hankaloittaa siirtolaisen taustasta riippumatta Suomen maantieteellinen sijainti, työmarkkinoiden sulkeutuneisuus sekä pieneen kieliryhmään kuuluva kieli. Sosiaalikeskus Sataman pihalla jo kahden vuoden ajan ollut leiri häädetään lopullisesti lähipäivien tai viikkojen aikana. Viranomaiset eivät ole ilmoittaneet tarkkaa ajankohtaa leirin asukkaille. Leiri on ollut ainoa Helsingin kaupungin alueella sijaitseva leiri, jossa on edes osa perusfasiliteeteista. Kaupunki tarjoaa leiriläisille majoitusvaihtoehdoksi Rastilan leirintäaluetta, vaikka sen tiedetään olevan varattomalle liian kallis. Neljän aikuisen majoittuminen yhteen telttaan maksaa Rastilassa 990e/kk. Muita mahdollisia ratkaisuja kieltäydytään Helsingin alueelle perustettava matalan kynnyksen leirintäalue tai majoitustila, johon kaupungin palveluiden piiriin kuulumattomat varattomat voisivat hakeutua, ei rajaisi käyttäjäkuntaa etnisin perustein, vaan tarjoaisi taustasta riippumatta mahdollisuuden asettua aloilleen väliaikaisia asumuksia inhimillisempiin oloihin. Järjestetty asuminen minimoisi myös mahdollisten rikollisten osuuden. Mitä marginaalisempiin oloihin köyhät ajetaan, sitä enemmän heidän ahdingostaan hyötyä hakevat saavat mahdollisuuksia käyttää köyhiä hyväkseen. Tosiasia on, että kroonisesti köyhät ihmiset etnisestä taustastaan riippumatta toimivat vaikeassa tilanteessa ja vaihtoehtojen puuttuessa parhaaksi katsomallaan tavalla oman ja lastensa tulevaisuuden vuoksi. Vaikka se veisi ojasta allikkoon. Romanisiirtolaisista käytävässä keskustelussa on unohdettu erään osapuolen näkökulma kokonaan: leireissä asuvien siirtolaisten. Lisäksi keskustelua ei käydä lainkaan siitä, etteivät kaikki leireissä majoittautuvat henkilöt edes ole etniseltä taustaltaan romaneita. Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa hyväksi koettu käytäntö on painottaa vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta tehtäessä ratkaisuja asunnottomien palveluista. Käytäntö tulisi ulottaa kaikkiin asunnottomiin. Euroopan sisällä liikkuvia köyhiä siirtolaisia tarkastellaan vain ulkopuolisena haittana. Heillä ei ole mitään sanottavaa itseään koskevissa asioissa. Usein unohdetaan, että ihmiset liikkuvat, jotta heidän asemansa paranisi. Olennaista onkin kysyä leirien asukeilta, kuinka he kokevat hankalan asumistilanteensa ja köyhyyskierteensä. Ratkaisuja tulee hakea leiriläisten, oman tilanteensa asiantuntijoiden kanssa. Keiju Oksanen Kirjoittaja on toiminut sosiaalikeskus Sataman pihalla olevan leirin parissa aktiivisesti koko leirin olemassaolon ajan ja käynyt lukemattomia keskusteluja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ja eri leireissä asuvien siirtolaisten, muiden aktiivien sekä jutussa mainitsemattomien virkamiesten kanssa. Kirjoittaja toivoo näkevänsä enemmän itseorganisoituja, osallisten omilla ehdoilla toimivia tiloja, yhteisöjä ja projekteja. 21 ESA UUSI-KERTTULA DISCO 1970-luvun loppupuoli, discon ja Boney M:n kulta-aika Suomessa. Seisoskelen liian pieneksi käymässä olevassa ylioppilaspuvussani tunnetun nuorisoravintolan edustalla. Paikallisen koululaisherätyksen ajat alkavat olla takanapäin, seurakunnan nuortenillat ovat vaihtumassa ravintolaelämään. Huomaan tutun hahmon; entinen opettajani kävelee jonon sivuitse. Hän tunnistaa minut ja, taustani tietäen, katsoo silmiin ja tokaisee: ”Eti kuule parempia paikkoja!” Y li 30 vuotta myöhemmin muistan vielä hyvin nuo sanat. Tuon ajan ilmapiiri muistuu mieleen, vastakkainasettelu ”hengellisen” ja ”maailmallisen” välillä. Nuorta kristittyä uhkasivat monet vaarat: popmusiikki, meikkaaminen, alkoholi, tanssi ja avioliiton ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuudesta puhumattakaan. Oli selvää, että juuri ravintolaelämä moninkertaistaisi edellä mainitut riskit. Jotteivät ne toteutuisi, ei kompromisseja sallittaisi. Ainoa tie olisi parannus synneistä, paluu puhdassydämisenä Kristuksen syliin. Jokaiselle katuvalle olisi armo tarjolla, mutta keinottelijat; heitä uhkasi hirmuinen tuomion kiivaus. Millä hetkellä tahansa Jumalan kärsivällisyys saattaisi loppua; syntielämää hän oli sietänyt jo liiankin kauan. Valinta oli tehtävä NYT; jo ensi yönä kello saattaisi lyödä, juuri minulle. Edelleen, yli 30 vuotta myöhemmin, tuo ilmapiiri tekee vaikutuksen aitoudellaan. Samalla kuitenkin asioiden taustat asettuvat uuteen valoon. Minusta tuntuu, että monille nuorille ylivoimaisten vaatimusten takana eivät suinkaan olleet Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan – aikuisten yhteiskunta. Se halusi muokata nuorten tulevaisuutta mieleisekseen, vaikka sitten hengellisten uhkakuvien avulla. Kukaan ei ollut nuorille kertomassa aikuisen elämän pahimmista uhkakuvista, niiiden joukossa – tarkoituksettomuudesta. Nuoruuteen väistämättä On paikka nimeltä Vartiosaari, takana loistavana näkyy kaunis sateenkaari, juuri on ollut kova ukonilma, sätkä suussa sen sanoi ystävämme Hilma. Kaunis paikka on todella tää, jossa voi viettää rauhallista elämää, ei mitään kiirettä, vaan rennosti vaan, välillä voi jotain tehdä, sitten tuonnempana huilataan. Porukka koossa ja henki päällä, sen tietää ne, jotka ovat käyneet täällä, jokainen tekee sen, minkä vain pystyy, ja keittiössä hiljalleen lihapata uunissa kypsyy. Nytten pyydän kaikkia olemaan hiljaa siis, elokuussa Vva ry täyttää vuodet kakskyt viis. Piirros: Marja kuuluva etsintä ei ollut suotavaa, sillä olihan valmiita vastauksia riittävästi! Niistä piti valita, niihin tuli tarttua, onttoudesta ja sisällyksettömyydestä huolimatta. Tarkoitusten kysyminen oli turhanaikaista – olihan tehtävää niin paljon! Vallankäytöstä kirkossa puhutaan paljon. Se voi olla murskaavaa ja kohdistua yhteisön heikoimpiin. Jos se puetaan Kristuksen vaatteisiin, sitä vastaan on miltei mahdoton taistella. Se voi puhua Kristuksen äänellä: ”Ystävä hyvä, tämä on iankaikkiseksi parhaaksesi!” Kovuus Jumalan kaavussa on huono seuralainen – se ei siedä etsintää, kyselyä, tarkoitusten vaihtamista parempiin tarkoituksiin. Niin tulisi olla, siltä varalta, että elämämme nykyinen tarkoitus sattuisi vaatimaan päivittämistä! M utta nyt takaisin discoon ja ravintoloihin! Elämässäni olen koettanut ”ettiä parempia paikkoja” - hyvällä menestyksellä. Discoa pidän kuitenkin edelleen hyvin mielenkiintoisena paikkana. En kuitenkaan suosittele sitä kenellekään, joka etsii sieltä jotain ”aitoa” tai ”todellista”. Disco yksinkertaistaa, ja siihen asiat ovat aivan liian monimutkaisia. Jos joku sanoo lähtevänsä sinne toivioretkelle, minua pelottaa – sillä on myös kova ja julma puolensa. ”Olet yhtä kiinnostava kuin viimeinen tanssisi.” Seinäkukkasia discoissakin kyllä riittää - ja heitä, joille ympäristö on aivan liian vaativa ilman alkoholia. Sen sijaan – laadukas disco tarjoaa mainion läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Se on myös eräänlainen seurakunta – kuuluvathan monet kävijöistä kirkkoon. Kuulun siihen sukupolveen, jonka ei enää vanhetessaan tarvitse ostaa mopoa tai keinutuolia. Voin elää hyvinkin samantyyppistä elämää kuin kaksi- tai kolmikymppisenä – toivottavasti pahimmat sudenkuopat välttäen. Olen varmasti erilainen kristitty kuin tuolloin – onneksi. Aidosti surullinen olen kuitenkin sen suhteen, minkä jo nuoren miehen mieleni näki: suomalainen yhteiskunta on osoittautumassa juuri niin jähmeäksi kuin silloin pelkäsin. Sellaisessa yhteiskunnassa riskinotto on turhaa – kynttilät puhalletaan sammuksiin, kukinnot riivitään, serpentiinien aika on vain kerran vuodessa. Raamattu kysyy meiltä: ”Kuka pitää halpana pienten alkujen päivää?” - me kaikkiko?! Tarkoituksen etsimiseen ja löytämiseen tarvitaan rohkeutta ja riskinottoa, valtavirrasta poikkeamisen uhallakin . Se ei ole nuorten yksinoikeus – kenen tahansa elämäntilanne voi muuttua nopeastikin. Nykyinen yhteiskunta sietää huonosti neuvottomuutta – uudet asiat vyöryvät yli, jos entisiin ei saada riittävän ajoissa selvyyttä. Kenen käteen tarttua tilanteessa, joka oikeastaan ylittää edellytykseni? Uskon rohkeasti, että sellaisessa tilanteessa itse Jumala tarjoaa auttavan kätensä. Ja vielä enemmän: hän pitää kynttiläni palamassa, hoitaa kukintojani ja vakuuttaa: serpentiinien aika on NYT! Tällaista iloa ja tarkoitusta Jumalassa toivon Sinullekin, hyvä lukijani! Jorkki ”Vartiosaari on hieno paikka. Saaren rauhassa hermo lepää. Syntyy ajatuksia tulevaisuutta varten.” ”Helsingin kovasta menosta on parempi välillä lähteä vähän sivuun, ikuinen pyöriminen katkeaa ja järkevässä kunnossa ihminen löytää tärkeitä asioita.” ”Saaressa on vertaistukea, siellä saa rauhassa jutella keskenään. Saa viettää tavallista mökkielämää. Tärkeintä on porukan henki, se syntyy kaikista läsnäolijoista.” Kirjoittaja on 55-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR Track -yhtiön palveluksessa. esa.uusi-kerttula@helsinki.fi Asunnottomuus on hävettävää - asunnottoman ei pidä hävetä Maassamme ja kaupungissamme asunnottomuus on sosiaalinen ongelma, joka koskee hyvin konkreettisesti ja kipeästi liian monia kansalaisia. Vuosien sisällä ei ole saatu aikaan mitään todella huomattavaa asian parantamiseksi. Asunnottomuus ei ole tuntuvasti vähentynyt, vaikka on ollut erinäisiä ohjemia sen suhteen, esim. asunnottomuuden puolittamisohjelma. Nuorten kohdalla tilanne on pahentunut hälyttävästi ja oppilasasuntoihinkin on pitkät jonot. Etenkin yksinäisille sopivasta kohtuuhintaisista yksiöistä on huutava pula, toisaalta isompia asuntoja on vapaana ja ne ovat sikakalliita. Tuettu asuminen auttaa tietysti tietyssä elämänvaiheessa, mutta tilanteet muuttuvat. Jatkossa moni kykenisi asumaan itsenäisesti, mutta onkin jo eri asia, löytyykö sitä kotia. Epäsosiaalista on myös omistusasumisen painottaminen. Asuntotuotanto on jätetty liikaa markkinoiden armoille ja kun ne heilahtelevat, niin siinä menossa asunnoton kansalainen unohdetaan totaalisesti. Asuntopolitiikkaa ei saa hoitaa pelkästään pankkien ja maanomistajia palvellen! Suomessa tarvitaan vuokrasäätely, jotta vuokralaiset eivat ole markkinoiden armoilla ja vuokrat saadaan kuriin. Olisi syytä palata aravajärjestelmään joka on markkinaehtoista parempi. Kaupungin ei pidä myydä tonttimaata asuntokeinottelijoille, vaan sen olisi perustettava omaa vuokra-asuntotuotantoa. Asuntolainojen korkovähennysoikeudelle tulee asettaa katto, joka ei koske tavanomaista omassa asunnossa asumista, mutta rajaa vähennyoikeutta SIJOITUS- ja ÖKYASUMISESSA. Keinoja kyllä löytyy jos vain on todellista poliittista tahtoa. Asunnottomuus on häpeäpilkku joka on poistettava ja ihmisen ainutkertaista elämää on kunnioitettava! Kirsti Kangas, Helsinki 22 Lähdettiin yhdessä Vartiosaareen K esäkuun lopulla olimme Vartiosaaressa käymässä: Reijo, Carole, Sanna ja minä. Kesäpäivä oli pilvetön ja aurinkoinen. Olin muistaakseni viimeksi käymässä saaressa noin viisi vuotta sitten. Paikka oli kyllä muuttunut paljon siitä, kun viimeksi olin siellä käynyt. Rantaan meitä vastaan tuli Jorma meitä veneellä hakemaan ja hän otti kyytiin ainoastaan pari kerralla, jotta ei tapahtuisi mitään vahinkoa, eli varman päälle. Eihän meillä ollut kiirettä minnekään. Paikan päällä juotiin kahvit ja asetuttiin taloksi. Katselimme vähän ympärille, sillä metsäinen ympäristö ja etenkin meren sinertävä läheisyys olivat todella kaunis näky. Hetken päästä oli pienimuotoinen Vartiosaaren palaveri, jossa käsiteltiin saaren sisäisiä asioita. Kyseltiin miten on mennyt saarella ja oliko mitään kysymyksiä, joista ei ollut helposti ulospääsykeinoa. Kun palaveri oli päättynyt, alkoi sitten ”vapaa” aika, ja siihen kuuluivat esim. saunominen, makkaran paisto ja metsätikanheitto, muuten sitten auringonottaminen, kalastaminen rannasta sekä maton peseminen laiturilla. Saaressa on niille, jotka haluavat tulla yöksi, iso talo ja vähän syrjemmällä muutama pienempi aitta. Ainahan on tulijoita kesäiseen aikaan, joten pitää kummiskin kysyä, mahtuuko yöpymään ja vähäksi aikaa oleilemaan. Asiasta tietävät Vva:n henkilökunnasta Juhani Haapamäki sekä Sällikodin vastaava Jussi Lehtonen. Saunan viereen oli tehty iso pino valmiiksi hakattuja puita, joita sitten käytettiin saunan lämmittämiseen, ja muutenkin oli ympäristöä siistitty sekä laitettu parempaan kuntoon. Uusi paikan päälle rakennettu grillikota oli näyttävän näköinen ja sopi todella hyvin metsäiseen ympäristöön. Nyt oli parhaillaan tekeillä varasto- ja huoltorakennus, joka sitten valmistuisi jonkin ajan päästä. Ulkovessa sijaitsi aivan päärakennuksen vieressä. Vielä olisi tekemistä, vaikka mitä, vaikkapa risujen keräämistä, niitähän aina löytyy, kun kova tuuli pudottaa niitä puista. Sitten oli salaattia ja makkaraa tarjolla meren rannalla ja sinne kokoonnuttiin. Kova liikenne oli meneillään aivan rannan vieressä, oli purjeveneitä, moottoriveneitä, kanootteja. Tietenkin lintuja oli jokunen yksilö, lokkeja, tiiroja sekä sorsia. Ja silloinhan niitä lensi, kun aloimme syömään, sillä pöydän grillimakkaran tuoksu teki tehtävänsä. Siinähän aika meni mukavasti ja aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta. Pitemmän päälle se alkoi tuntua, rusketusta alkoi kehittyä ihon pinnalle. Tulihan sitä metsätikkaa heitettyä Nikon kanssa, 38 oli paras tulokseni, joka tietenkin ilahdutti minua, kun siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen heittänyt tikkaa. Seuraavana päivänä oli heittokäsi vähän kipeä kyynärvarren kohdalta. Sehän oli selvää, että taloon sisään mentäessä jätettiin kengät ulos, ja tietenkin tupakoitiin ulkona. Talolla on omat järjestyssäännöt, ja talonpojan järkeä saa käyttää tilanteen mukaan. No päivä vierähti nopeasti, kun oli sitä pientä toimintaa ja sai katsoa ympärillensä kaunista luontoa, ja sitä merellistä maisemaa, ja taivaalla lentäviä lintuja kirkkaassa auringonpaisteessa. Jorma sitten lopuksi saattoi perämoottori veneellä meidät vastarannalle, josta matkamme jatkui omia kotejamme kohti. Jorma Korhonen Kuvat: Juhani Haapamäki 23 Tutkittu juttu: tukiluukultakin syrjäydytään TERVALAMPI GO-GO Byrokratia karkottaa apua tarvitsevat köyhät A sukki tarkasteli tuoretta tamperelaista tutkimusta miesten osalta. Tutkimuksen mukaan miehet ovat yksilöitä, joiden menestys tai epäonnistuminen on pitkälti omissa käsissä. Epäonnistuminen merkitsee syvää henkilökohtaista tappiota, josta joutuu elämässään maksamaan kovan hinnan, syvän häpeän. Häpeä on mahtava kulttuurinen voima. Miehinen itsetunto perustuu päivästä toiseen itselle ja toisille annettuihin miehisyyden näyttöihin. Epäonnistumisen pelosta seuraa jatkuva itse-epäily ja riittämättömyyden tunne. S uomalaisella miehellä on perinteisesti ollut ja näyttää olevan edelleenkin kaksi päätapaa vastata elämänsä pettymyksiin ja kriisitilanteisiin, sitoa ahdistustaan, ns. vitutustaan. Ensimmäinen on toiminta, mielellään pako työhön, mutta kaikki toiminta on tärkeää. Toinen, ensimmäistä täydentävä ja joskus myös sitä korvaava, on viina, juopottelu. Ammattiauttajiin suomalainen mies ei häpeä- ja nöyryyttämiskokemusten vuoksi oikein tahdo luottaa. Hän haluaa kulkea omia polkujaan taistellen koko ajan riippumattomuutensa puolesta. Itse asiassa erilaiset auttamot koetaan vähän samalla tavoin kuin Aleksis Kiven seitsemän veljestä kokivat lukkarin ”punaisen puustellin, liekehtivän perkelten pesän” opetellessaan tämän kovassa komennossa lukemaan. Tukkapöllyä ja nurkkakomennuksia tulee tiuhaan. Miehet asettuvatkin usein vastahankaan joutuessaan asioimaan näissä auttamoissa: ”unohtavat” sääntöjä, tekeytyvät tietämättömiksi ja ”tyhmiksi”, eivät ymmärrä sitä, mistä puhutaan, ylipäätään aloittavat hiljaisen vastarinnan, eräänlaisen ”pirunkurin” kuten Tuntemattoman sotilaan rintamamiehet – Honkajoki, Rokka ja kumppanit – saadessaan järjettömiä käskyjä vaikkapa luutnantti Lammiolta. Tämä kansanomaisen kulttuurin peruspiirre on miehillä periytynyt sukupolvelta toiselta, ukilta isälle ja isältä pojalle. Miesten kokemukset erilaisista yhteiskuntaan sosiaalistavista ja samalla kontrolloivista auttamoista ovat monilta osin kielteisiä. Heti kun palveluissa on kysymys kontrollista, kun niissä astutaan ylhäältäpäin miesten omalle reviirille, kokevat kaikkien sukupolvien työläismiehet monet ammattiauttajat ja heidän ”kirjoista opetellut” ammattikäytäntönsä koulumaisiksi kasvatusinstituutioiksi, joiden auttamiskyky perustuu pääosin kirjoista opittuun, päntättyyn ja samalla miesten todelliselle arkielämälle vieraaseen tietoon ja toimintakäytäntöön, joka ei palvele heidän etujaan. ”Sosiaalitoimistossa ne kyselee, mutta eihän ne ole lainkaan samalla aaltopituudella, ne ajattelee täysin eri tavalla.” Miehet kritikoivat avoimesti palvelujen sellaisia ammattikäytäntöjä, joissa sovelletaan liian yksisilmäisesti sosiaalitieteellistä tietoa normaaliudesta, poikkeavuuden syistä ja poikkeavuuden käsittelyn menetelmis- 24 S osiaalityöntekijöiden kiire sekä järjestelmän monimutkaisuus ja sirpaleisuus vaikeuttavat köyhien ihmisten turvautumista yhteiskunnan apuun. Asiointi sosiaalitoimistossa koetaan turhauttavaksi ja vastenmieliseksi tiukkojen toimeentulotukinormien ja toimiston byrokraattisten käytäntöjen vuoksi. Tiedot käyvät ilmi Tampereen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta ”Köyhä byrokratian rattaissa”. Köyhimmät kansalaiset syrjäytyvät jopa sosiaalitoimen tukiluukuilta, vaikka he tarvitsevat apua kipeimmin. Työn alla on tutkimus, joka pureutuu köyhimpien kansalaisten arkikokemuksiin ja kunnallisen palvelujärjestelmän kykyyn auttaa heitä. tä. Miehet ajattelevat, että kaikkia miehiä ei tulisi pakottaa tiettyihin samoihin normaaliuden malleihin. ”Sapluunaa” ja katsetta ympäröivään maailmaan tulisi laajentaa. Niin sanotun asiantuntijan kirjajärkeä on, mutta miten sen soveltaminen käytäntöön toimii? Kysymys on liiallisen asiantuntijavallan kritiikistä ja toisaalta halusta nostaa esille aikaisempaa enemmän asiakaslähtöisyyttä, asiakkaan ja työntekijän vuoropuhelua. Kirsi Juhila puhuu tältä osin kumppanuudesta, huolenpidosta ja vuorovaikutuksesta. Tällaisessa asetelmassa miesten elämälle vieraalla puheella ei ole auktoriteettia, jota he saattaisivat ymmärtää ja kuunnella. Siksi vastarinta, kiistämisen kulttuuri leimaa ammattiauttajien ja miesten tapaamisia. Tästä on kovin pitkä matka aitoon vuoropuheluun. ”Kaikki oikeastaan liittyy siihen, ettei tule kuulluksi omassa asiassaan. Kaikkein tärkein asia olisi, että tulisi kuulluksi.” Kasvattaminen ja kouluttaminen saavat miehet kavahtamaan. Tämä on aivan perusasioita suomalaisessa kansanomaisessa kulttuurissa. Erityisesti tällainen asenne korostuu silloin, kun palvelutyöntekijä varsinkin sosiaalityössä ottaa vahvan moraalinvartijan roolin ja yrittää määritellä miesasiakkaille heidän hyväksyttävän tapansa elää ja olla eli ylhäältäpäin yrittää kasvattaa heitä olemaan niin sanotusti kunnolla. Vastarinta tiivistyy silloin, kun miehiä kontrolloidaan ja normalisoidaan yhteiskunnan asettamiin tiukkoihin sosiaalisiin rooleihin ja hallitseviin normeihin ja odotuksiin. Ja sosiaalityössähän erityisesti viimekätinen tavoite on useimmiten juuri kasvattaminen: tottelevainen, sääntöjä ja määräyksiä noudattava kiltti ja kuuliainen kansalainen. Tutkimushankkeessa on tarkasteltu köyhyyttä kolmen ihmisryhmän - yksinäiset miehet, yksinhuoltajanaiset ja vanhukset - ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Sosiaalityöntekijät ovat sitä mieltä, että selvitäkseen tukiviidakossa asiakkailla pitäisi olla henkilökohtainen koordinaattori, jonka luokse voisi mennä katsomaan, mitä apua tarvitaan ja mitä tukia voisi hakea. Yksinäiset miehet ehdottavat syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi mahdollisuutta kouluttautua uuteen ammattiin sekä ammatillista ja yksilöllisesti räätälöityä kuntoutusja tukipalvelujen ketjua. Miehet esittävät myös yhden luukun periaatetta vaihtoehtona nykyiselle, huonosti toimivalle Bermudan kolmiolle: työmarkkinatuki – asumistuki – toimeentulotuki. E lotreffien lähtö tapahtui Isolta talolta Toiselta linjalta. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja tosiaan linja-autossa oli hyvä tunnelma. Jännitys alkoi hiipiä puseroon, kun edellinen reissu Tervalammelle oli ollut luonteeltaan täysin toinen. Takana oli silloin pitkä juomaputki, joka oli kestoltaan kolme ja puoli vuotta. Ei sentään yötä päivää , mutta kaikki juotiin mitä irti saatiin. Tämä tapahtui syksyllä 2004. Paluu ”normaaliin elämään” kesti lähes yhtä kauan kuin juominen. Tervalampi on puitteiltaan upea paikka, onhan se vanha historiallinen kartano. Kaikesta näkee, että siitä myös huolehditaan kuin omasta ja pidetään moitteettomassa kunnossa. Ohjelma paikan päällä oli erittäin monipuolinen, musisoinnilla höystettynä. Kuultiin muun muassa Terva-lampi rock ja omaa bändiä. Ruokahuolto pelasi niin kuin aina, joten nälkä ei päässyt tulemaan kenellekään. Toveripiiri kantoi myös kortensa kekoon, kun ulkona oli teltta, josta sai makkaraa, kahvia,munkkia ja virvoitusjuomia. Lisäksi punatiilirakennuksen kahvila palveli treffiläisiä. Vanha kartanorakennus oli saanut uutuuttaan hohtavan maalin. Siellä myös esitettiin pieni näytelmä kartanon historiasta. Yleisö kulki huoneesta toiseen ja lopulta ulos, seuraten paloja historiasta. Oli haikeaa lähteä takaisin Stadiin ja kartano taas vuodeksi, mutta ensi vuonna nähdään Tervis! Reijo Näin asui muuan miesTöölössä muutama vuosi sitten. Kuva: Mimmu Tuovinen ”Jos mua pakotetaan johonkin, niin silloin mää en tee mitään. Vaikka tekisin sen homman muuten ihan mielellään. Mut jos mulle sanotaan, et sun on pakko tehdä… ” Äärimmillään köyhän miehen elämä on potutusta, jossa ”joko tai -napsahdus” vaanii koko ajan. Napsahdus tarkoittaa sitä, että tekee joko itselleen jotakin tai sitten ympäristölle. Eräs haastelluista miehistä ryösti keskellä päivää viisi ruokakauppaa Tampereen keskustassa selvin päin, ilman naamiota. Koska kukaan ei kuunnellut, kukaan ei auttanut, kukaan ei ottanut tosissaan. Ryöstöjen jälkeen yhteiskunta kyllä reagoi, mutta tuskin välitti. Kyseinen mies kuitenkin selvisi koettelemuksistaan ja pärjäilee nykyisin mukavasti. Apua löytyi Pelastusarmeijan hoitokodista, sosiaalitoimistosta ja lopulta tehostetun tuen asumisen yksiköstä. ”Että tällä hetkellä, sanotaan näin, että tällä hetkellä on asiat niin hyvin kuin ne voi ikinä köyhällä ihmisellä olla. Ettei tunne olevansa edes köyhä. ” Pohjalla mies on silloin, kun edes tupakkaan ei ole rahaa. ”Että kyllä tässä on nähty kaikki köyhyyden muodot. Siinä vaiheessa rupee pikkuhiljaa ittelläkin menee naama norsunvitulle, kun kattelee jossakin Pelastusarmeijan hoitokodissa, paskaisessa tupakkahuoneessa saatana, kun äijä kaivaa piippuunsa röökin puruja tupakkahuoneen lattialta. Että saa piippuunsa röökiä. Niin kyllä siinä rupee näyttää jo aika kurjalta.” Kooste artikkelista Otteet tutkimuksesta Irene Roivainen - Jari Heinonen - Satu Ylinen: Köyhä byrokratian rattaissa Kunnallisalan kehittämissäätiö 2011 Reijo, Pekka ja Keiju Perjantaipäivänä 12.8.2011 vietettiin Tervalammen elotreffejä sekä kartanon 75-vuotissyntymäpäiviä. Kuvat: Jorma Korhonen V aikka vettä tuntui tulevan taivaalta välillä kuuroina, oli porukkaa tullut arviolta nelisensataa henkeä viettämään kartanon 75-vuotissyntymäpäiviä. Tuttuja tervehtiessä meni varmaan joiltakin ihmisiltä aikaa, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet toisiansa. Mikäs sen parempi paikka olisi tavata kuin kaunis, rauhallinen Tervalammen kartano. Kartanonaukion pisteet olivat toiminnassa klo 12-18: oli Info/Myyntipiste, toverikunnan myyntipiste, luontoryhmä sekä vertaistoimijoiden esittelypisteet, johon meidän Vva:n esittelypisteemme kuului. Kartanonaukion laidasta oli hyvä näköyhteys päivän tapahtumiin ja elotreffien kävijät huomasivat helposti vertaistoimijoiden esittelypisteet. Vva:n pisteessä meillä oli näytillä tietenkin Asukkilehtiä, kalentereita ja vuosikertomuksia. Pitkin päivää siinä kävi asiakkaita kyselemässä kaikenlaista Vva:sta ja me parhaamme mukaan vastailimme kysymyksiin. Lehdet, jotka olivat pöydällä, olivat tietenkin ilmaisia. Esiintymislavalla avajaistervehdykset esittivät Tervalampi-Tervis Go!/ Rele Kosunen sekä johtaja Pia Pulkkinen, sen jälkeen tuli sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen puheenvuoro ja sokerina pohjalla Terviksen Hyvää Syntymäpäivää Sig-yhtyeen versiosta lainattuna. Jokaiselle kävijälle annettiin ohjelmaesite, josta sitten sai tarkkailla ohjelman etenemistä aikataulun mukaan. Tapahtumia alueella oli paljon. Infopisteessä sai arvata kurkun painon, lastenohjelmaa oli Punaisessa tuvassa, kartanon museo oli avoinna, saapasta heitettiin jalkapallokentällä, oli poniajelua, teatteriesitys kartanorakennuksessa, kirpputori ja loppu päivästä Tervalammen kartanon legendaarinen lentopallo-ottelu, jossa aina on aitoa ottelutunnelmaa. Monenlaista nähtävää oli tarjolla, kunhan vain jaksoi kävellä katsomassa paikasta toiseen, sillä Tervalammen kartanon alue on laaja. Sää suosi Elotreffejä, sillä koko aikana ei satanut yhtään vettä, vaan oli pilvipoutaista. Välillä se ”aarinko” paistoi pilvien lomasta. Ohjelman välissä oli järjestetty kävijöille ilmainen ruokailu. Kävijöitä oli runsaasti, mutta koko homma meni mukavasti, sillä kellään ei ollut mitään kiirettä. Kartanon 75 vuotissyntymäpäivien kunniaksi keittiöpäällikkö Maija oli organisoinut vieraille seisovan kalapöydän, jossa oli tarjolla mm. silakkarullia, tomaatti- ja sinappisilliä sekä niiden kanssa keitetyt perunat. Jälkiruokana tarjottiin synttärikakkukahvit. Salin estradille oli laitettu hienosti vuosimäärä 75 isoilla numeroilla ruokailijoitten nähtäväksi. Suomen lippu oli koko juhlapäivän ajan salossa, näkymä oli todella vaikuttava. Mutta kaikkihan loppuu aikanaan, niin nytkin, ja tuli kotiinlähdön aika. Kiitän koko Tervalammen henkilökuntaa sekä Tervalammen yhdistystä: järjestitte tosi hienon kartanon syntymäpäiväjuhlan. Kiitos myös Tervalammen asiakkaille ja niille vapaaehtoisille, jotka olivat hengessä mukana. Jorma Korhonen ASUNTO-OPAS F undamentalistisia horoskooppeja tarvitaan! ”Mädätköön kuolematon ruumiini jos vähänkin voin asioitanne edistää. Olen delegoinut suomalaissyntyiselle (erikoistuva) shamaaninäkijälle Irsto Onanias Korven-Kontiolle kaiken astrologisen tietoni, jota voin antaa.” ”Sain juuri äsken Allahilta erikoistehtävän, jonka tarkoituksena on lopettaa elämä kaikkialta. Vain kasvottomat taivaankappaleet ja kivimurskat kiertävät autioilla radoillaan, eivätkä aiheuta yhtään epäjärjestystä jumalallisiin tähtikuvioihin. Elämä aiheuttaisi ja silloin olisi kaikki paskana.” Näin toteaa Ajatollah El Pascalla. Vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulla Helsingin kaupungin vuokra-asunnot Asuntopalvelupiste vuokra-asunnon hakijoille: Itämerenkatu 3 Avoinna ma klo 9–17, ti–pe klo 9–15 (kesäaikana 15.6.–15.8. ma klo 9–15) Netissä: www.stadinasunnot.fi/ Puhelinpalvelu ma–pe klo 9–15 Vuokra-asuntoasiat: (09) 310 13030 VVO-kotikeskus Mannerheimintie 168a 00300 Helsinki puh. 020 508 3400 Avoinna ma-pe 9-16 SATO www.sato.fi Asiakaspalvelu Puh. 0201 344 344 asiakaspalvelu@sato.fi Avoinna ma-to klo 8-18 pe klo 8-16 Nuorisoasuntoliitto alle 29-v. työssäkäyville nuorille aikuisille Takaniitynkuja 11 00780 Helsinki Puh. (09) 774 0280 www.nal.fi Nuorisotiedotuskeskus Kompassi www.kompassi.info/ Sähköposti: kompassi(at)hel.fi Facebook: Nuorisotiedotuskeskus Kompassi Nuorisosäätiö Hiihtäjäntie 5 00810 Helsinki Puh. 755 24 700 www.nuorisosaatio.fi Oranssi Asunnot Oy Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki Oranssin asuntoja voivat hakea alle 25 vuotiaat nuoret ja nuoret perheet. www.oranssi.net oranssiasunnot (ät) oranssi.net HOAS opiskelijan koti Pohjoinen Rautatiekatu 29 00100 Helsinki Asiakaspalvelu puh. 549 900 www.hoas.fi Sininauhasäätiö Keskustoimisto Hämeentie 62 C 39, 00500 Helsinki Puh. 040 7580 105 (asunnonhakuun liittyvä neuvonta) www.sininauhaliitto.fi Asuntotuki Alku ry Käyntiosoite Puistolanraitti 5 A, 00760 HELSINKI Puhelin 041-5107511 Kevyt lenkki täyttää vatsan Asuntosäätiö Kalevalantie 6 02100 Espoo (Tapiola) Puh. (09) 809 3210 Tarveasunnot Oy Sinikalliontie 14 02630 Espoo (09) 5491 911 Puh. (09) 5491 911, (09) 5491 9420 www.tarveasunnot.fi Asukasliitto Ry Vuorikatu 22 A 11 00100 Helsinki Puh. (09) 2533 0500 www.asukasliitto.fi sähköposti: asukasliitto@asukasliitto.fi Helsingin kaupungin ASUMISEN TUKI -YKSIKKÖ Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki Puhelinvaihde 310 4011 SOSIAALIPÄIVYSTYS puh. 0206 96006 Reppu-Reiska ja Kassi-Alma olivat telttailemassa kesäisessä metsä-Suomessa. Seuraava tarina on niin sanotusti vitsillinen tarina eli fiktiota: ruoka, jota ei tarvitse maksaa. Asunnoton pariskunta heräsi teltasta makuupusseistansa ja nälkä oli kova. Pari päätti lähteä ruokalenkille. - Haluatko kävellä puolikkaan vaiko koko lenkin? mies kysyi. - Koko lenkin tietysti, tuleehan ainakin vatsa täyteen, nainen tokaisi. Siinä käveltiin muutama satakunta metriä, miehen entinen heila tuli vastaan, ja samassa meni iho aivan kananlihalle. Vaihdetaan siis puolta, niin että on turvallista kävellä, samalla mies laittaa lippalakkiaan syvemmälle silmien pääl- Vantaan seurakunnat Unikkotie 5 b 01300 Vantaa Puh. (09) 83 061 Mitkä kaksi lintulajia eivät viihdy samalla reviirillä? Viskisieppo ja selvä pyy. Espoon kaupunki Puh.vaihde (09) 81621 tai (09) 816 5011 Tarpoila Kahdeksanpaikkainen päihteetön yhteisö Puh. (09) 234435 Kuntien Eläkevakuutus Puh. 020 614 2542 Käyntios. Unioninkatu 43 Helsinki www.keva.fi Apteekkien eläkekassa Kalevankatu 13 00100 Helsinki Puh. (09) 612 6270 www.aekassa.fi Kaksi vanhaa asunnotonta jätkää, istuu puiston penkillä ilman sätkää, mistähän sitä tupakkaa saisi, äsken, joku polttava henkilö ohi kulkea taisi, mutta nyt minä muistin juuri, oli hyvä, kun kävi tuuri, taskussa mulla on löytö aski, jossa tupakkaa on kaikkiaan kaksi, nyt tupakaksi vaan, istutaan penkille, ja helteisestä päivästä nautitaan. S-Asunnot Oy Läntinen Brahenkatu 2, 3.krs, 00510 Helsinki Puh. 010 837 5300 vaihde info@s-asunnot.fi Piilikuja 1-3, 00700 Helsinki, Malmin Ässäkodit Eliel Saarisen tie 15, 00400 Helsinki, Pohjois-Haagan Ässäkodit Apteekkarinkatu 10, 00790 Helsinki, Viikin Ässäkodit Muuralanportti 3, 02770 Espoo, Muuralan Ässäkodit Itäviitta 5-7, 02330 Espoo, Saunalahden Ässäkodit Hietaniemenkadun palvelukeskus: Hietaniemenk. 5 B, 00100 Helsinki, käynti sisäpihan puolelta. Puh. 09 3104 011, vaihde Kiinteistö-Fennia Oy Palvelunumero 010 389 6000 (arkisin klo 9-15) vuokra-asunnot www.newsec.fi Päivätoiminta avoinna joka päivä klo 7.15-19. Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 18-8. Asumispalvelujen osalta neuvontaa ja ohjausta antaa Asunnottomien sosiaalipalvelujen neuvonta, puh. 09 3107 4065. 26 Vuokralaisten keskusliitto ry Velkuanpolku 1 E 00300 Helsinki Päivystys arkisin klo 9-11 puh. (09) 4770 3607 Puh. 0600 915 15 (1.67e/min + pvm) neuvoo kaikissa vuokrasuhteisiin liittyvissä asioissa Kun aiot ryypätä, tee se kunnolla. Yksi pullo kirkasta ei ole lainkaan pahitteeksi. Tämä ohje on suoraan Ajatollahilta. Ei hänenkään suunsa ole tuohesta tehty. Irsto ja Allan ovat samaa mieltä. Härä Etkö perkele saa mulkosilmiäsi kiinni vai täytyykö ne muurata umpeen sokaisevan suomalaisella sisulla. Ei äijä sitä tarkoittanut, että näet pelkkiä rumia asioita. Pakko nähdä kauniita, mikäli aiomme märehtiä yhdessä. Kaksikko Allan-upseeri: kaksin aina kaunihimpi. Käymme Ruotsissa aina rinnakkain ihan niin kuin iskelmässä sanotaan. Tähdistä ei puhuta mitään. Lopputuloksena on uupunut onni. Siihen on meidän tyytyminen. Asukin gurmee-osasto Lähiruokaa kesäkeittiössä Tupakan tuska YH-Suomi Retkeilijänkatu 11 00980 Helsinki Puh. 020 177 4500 www.yhsuomi.fi Oinut Jorkki Vantaan kaupunki Puh.vaihde (09) 83 911 Jorkki Hatusta vedettyä Kaveri oli ollut yli yön poissa kotoa eikä oikein uskaltanut ihan heti mennä kotiin. Niinpä hän kysyi neuvoa hyvältä ystävältään. Ystävä sanoi: ”Kun sinulla on hattu päässä, niin mene kotiovelle, avaa ovi ja heitä se hattu sisälle. Jos hattu jää sisälle, se tarkoittaa, että siellä ei olla täysin vihaisia, kulku on vapaa. Mutta jos hattu tulee välittömästi ulos, niin siellä ei olla ihan hyvällä tuulella.” Kaveri oli vähän viinaan menevä ja hänellä oli ongelmana meno ravinteliin, kun se sattui kohdalle. Miten hän siitä pystyisi ohi kulkemaan? No, kaveri antoi hänelle hyvän neuvon: ”Osta kuule tosi kallis hattu ja kun olet sen ravintelin kohdalla, niin heitä se hattusi tosi pitkälle. Kun menet hakemaan hattusi takaisin, niin heitä vielä kerran hattusi eteenpäin. Ja kas kummaa, olet ohittanut sen ravintelin, sen kuin jatkat matkaa eteenpäin. Näin tästä ongelmasta selviää. Muista aina heittää ravintelin kohdalla hattusi eteenpäin. ” Jorkki Horoskooppikirjoitus A.D. 2011 Irsto Onaniaan kommentti: ”Äijäraukka tuntuu ihan selvästi uskovan omiin sanoihinsa ja näyttää myös liikuttuvan niistä. Antaa ukon olla tyytyväinen itseensä, paremmin hän pysyy hyvällä tuulella. En minä aio hänen toiveitaan toteuttaa, aionpahan vain kiinnittää lukijoiden huomiota tavallisiin konstellaatioihin ja siihen tarvitsen avukseni ruotsalaisen kollegan Hejsan-Allanupseerin, joka kertoo tarinoita Kiirunan avaruuskeskuksen tulenhehkuisan taivaan alta ja Härjedalin ihanista öistä.” Mennään asiaan: le. Kuin kissa kuumaa puuroa kiertäen tilanne menee nopeasti ohi. Tämä koko lenkin syöminen on todellakin vaikeaa kuivin suin. Mutta jostakin tuli selvästi kahvin tuoksu - juotiinpas ripeästi ”kahvit” siinä samalla. Ketunleipiä näkyi olevan maantien varrella runsain määrin, muutama otettiin tietenkin mukaan. Lenkki alkoi olla jo loppusuoralla, vatsa oli täyttynyt yllättävän nopeasti. Hikipisarat tippuivat pitkin kasvoja, ja pitihän lopuksi kasvot ja kädet pestä, sillä puhtaus on jo puoli ruokaa. Niin sitten lopuksi kävi, että kävelylenkin päätteeksi pariskunta hivuttautui teltan perukoille ja alkoi lepäillä kesäisessä metsän siimeksessä. Ajatollahin haukahdus kuulaaseen syysilmaan Kesäaikaan asunnottoman elintila laajenee rappukäytävistä kaduille ja puistoihin. Viime aikoina niin kutsuttu elämäntavan leppoistaminen on ollut tapetilla. Asunnoton ei tee tapetilla mitään, mutta leppoistaminen sopii hyvin kesään. On mukavaa taas päästä puuhailemaan ulkokeittiössä. Nyt on trendikästä vetäytyä omaan rauhaan vilpoisten ja suojaavien puskien katveeseen nauttimaan lähiruokaa: villivihanneksia ja luomulihaa. Kallion kuumissa leipäjonoissa seisoskelu ei kannata. Tungos herättää helposti levottomuutta kanssaihmisissä. Hiljaisuus kohottaa mieltä, kun vatsan kurinaa säestää vain kypsyvän aterian tuoksu. Kätevän kesäkeittiön voi rakentaa tynnyristä. Jotta kokkaaminen sujuu, poltettavaa materiaalia voi keräillä pitkin kaupunkia lojuvista roskalavoista. Täytetään siis tynnyri palavalla materiaalilla. Päälle asennetaan ritilä. Tynnyri kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei se sulata reikää asfalttiin. Valmistettavat ruokatarvikkeet kannattaa dyykata lähimarketin roskiksesta. Jos haluaa varmistaa että liha on tuoretta, vapaana loikkivat citykanit ovat erinomaista lähiruokaa. Myös varpusia löytyy kaupunkiluonnosta helposti. Varpuset ovat suurta herkkua useissa Euroopan keittiöissä, ja tätä gourmet-herkkua meillä on tarjolla runsaasti. Maukkaan villivihannessalaatin ainekset poimii tuossa tuokiossa jostain syrjäisestä pusikosta, jota liikenne ei ole saastuttanut. Maitohorsmaa, vuohenputkia, hietasavikkaa ja tähtimöä. Poimi kyseiset kasvit ja syö. Jos haluat valmistaa lämpimän aterian, hauduta hetki sopivassa astiassa ja syö vasta sitten. Sopii erinomaisesti varpuspaistin lisukkeeksi. Jokiäyriäinen Teet pyrstölläsi rakkausliikkeen ja pienet munasi rupeavat värisemään häntäsi alla. Ajatollah pelkää biologiaa. Hän ei millään muotoa haluaisi lisääntyä. Tämä haaremeista huolimatta. Irsto puhuu mielellään elimellisestä lisääntymisestä. Hän tasapainottaa tilannetta, on bioskoopin ystävä. Jellona Tämä tulee suoraan Ajatollah Pascalin suulla. Sinulta menee viha hampaiden ohitse, mikäli jatkat turhaa purukumikauttasi. Ja sitten et kelpaa yhtään mihinkään. Vain jalo sydämesi sykkii omaa tahtiaan. Impi Tasaisena luonteena tiedät kyllä miten vastakkaista sukupuolta kohdellaan. Lisäksi avuihisi kuuluu, että kohtelet heitä diskreetillä tavalla. Mitä Allankin sanoo jos sinivalkoinen osapuoli kehuu yhden merkin ominaisuuksia lähes islamilaisin ottein. Täytyy löytää negatiivisiakin piirteitä. Enempää ei Irsto osaa sanoa, hän vasta erikoistuu. Puntari Ajatollah: tasaista rataa yli maailmankaikkeuden. Baanaa riittää kyllä. Irsto ja Allan ovat skandinaavista viileää näkökulmaa käyttäen päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun. Äijä on heidän silmissään käymässä jumalattoman seniiliksi ja nyt olisi aika kiristää tahtia, raottaa paratiisin ovia. Skorppari Olet intohimojesi ruoska, sillä räimit itseltäsi tajun helvettiin. Olet kokenut tämän lapsuudessasi ja nyt koet taas. Kokemus on erilainen kuin koet naapurin rysää: tämä kihelmöi iholla, jonka on syytä olla kauniisti erilaisten kuvien peittämä. Jousiampuja Tähtää suoraan kohti, osuminen on varmempaa. Ajatollah näkee taivaankuvioista, että kätesi vapisevat toden tullen. Eikä se ole suinkaan hyväksyttävää maallisessa armeijassa jossa vainolaiselta pitäisi viedä henki yhdellä kutilla. Sarvihyppääjä Nyt älä hanki herkimpiin elimiisi minkäänlaista tulehdusta, sillä antibioottikuuria et saa. Parantajat ovat päätyneet siihen, että olet saanut kylliksesi. Keskity vain hyppyihin viereisille raiteille. Onni saattaa sinut valtaansa tälläkin konstilla. Näin arvelevat kaikki kolme ennustajaa. Hikipää Niskaasi syyhyttää, raavi vapaasti jos sinulle on siitä apua. Vähän pelkäämme, että joudut kortisonikuurille, joka voi ohentaa niskasi punertavaa ihoa. Jäät historiaan jäykkänä harjastukkana etkä ohuena niskaihona. Toivottavasti se riittää sinulle. Lahna Me kolme taivaanmiestä ja avaruuden prinssiä olemme päättäneet antaa sinulle jäykän kalan maineen. Kun kudet, et liikuta pyrstöäsi tai siivilöi evilläsi happitasapainoa. Sinä yksinkertaisesti olet ja tällä lailla saavutat suurimman onnen. Sinä olet kuin jäykkä kala. Hymyä huuleen Entisessä Pääskylänrinteen päiväkeskuksessa oli lounas meneillään. Eräs miesasiakas meni myymälän kassalle ja kysyi: ”Mitä lounasta teillä mahtaa olla?” Kassaneiti vastasi siihen: ”Meillä on hyvää ja erittäin hyvää.” Kuopiossa eräs naisihminen meni kauppahalliin ostamaan tuoretta kalaa. Hän meni suoraan kalaosastolle ja kysyi myyjältä: ”Onko teillä tuoretta kalaa, haluaisin ostaa kalan?” Siihen miesmyyjä tokaisi: ”Hyvä rouva, näittehän juuri, että kala iski teille silmää, kyllä se on takuulla tuoretta.” Kaveri oli kysellyt toiselta, että oletko nähnyt niitä citykaneja viime aikoina. Toinen vastasi:” En ole muuten, mutta minusta tuntuu, että ne ovat siirtyneet joukolla kanikonttoriin.” Jorkki. 27 VVA INFO www.vvary.fi Tulossa: Steissi Vva:n kävijöiden ja jäsenten itse ideoima vertaistyömuoto tavoittaa asunnottomia Helsingin rautatieaseman liepeiltä ja ydinkeskustasta. Kohderyhmänä ovat muualta tulleet asunnottomat - ns. junan tuomat - sekä välittömän asunnottomuusuhan alla olevat henkilöt. Hanke edistää Vva ry:n tavoitetta lisätä kävijöidemme ja syrjäytyneiden kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnassa. Samalla se lisää kokemuksellista tietoa siinä asunnottomuuden, syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisessa työssä, jota vertaistyöntekijät tekevät. Steissi-hankkeessa nimenomaan vertaistyöntekijät kohtaavat asunnottoman, eivät ammattilaiset. Vertaisilla on hiljaista tietoa, jota ei ole mahdollista löytää kirjoista. Tämä antaa mahdollisuuden madaltaa ihmisen kohtaamisen kynnystä. Vertaistyötä tehdään päihteettömänä. Taustaorganisaatio tuodaan selkeästi esiin. Vertaistyöntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Vertaistyöntekijän ja ammattilaisen välinen ero tuodaan selkeästi esiin. Keskeinen toimintatapa on ohjata kohdattavia asunnottomia ammattilaisten luokse. Tavoitteena ei ole ohjata muualta tulleita vaihtamaan kotikuntaa vaan löytämään ongelmien ratkaisemiseksi asianmukainen paikka.Yhteistyöstä tiedotetaan ajantasaisesti. Toiminnasta mm. käydään kertomassa paikoissa, joihin kohdattavia ohjataan. Kohdattaville jaetaan taskuun mahtuva yhteystieto- ja infomateriaali. Ohjaaja Juhani Haapamäki Omasta avaimesta on kysymys Vailla vakinaista asuntoa ry:n “AVAIMET ON? – AVAIMETON?” -kampanja kestää toukokuusta 2011 vuoden loppuun. Kampanjan aikana yksityisiltä ja yrityksiltä kerätään lahjoituksina turhia, ylimääräisiä, oudoksikin jääneitä avaimia. Näistä avaimista kampanjaan mukaan ilmoittautuneet taiteilijat luovat taideteoksen, joka huutokaupataan muun lahjoitetun taiteen ohella marraskuussa Savoy-teatterissa. Illan aikana kertynyt summa ohjataan lyhentämättömänä asunnottomien oman toiminnan hyväksi. Kampanja tukee Vva ry:n toimintaa lisäämällä tietoa asunnottomuudesta ja vähentämällä asunnottomuuteen ja köyhyyteen liittyviä ennakkoluuloja. Mahdollisuus kampanjan toteuttamiseen tarjoutui helsinkiläisen mainostoimiston uuden Facebook-markkinointiyhteistyön kautta. Mainostoimisto lahjoittaa kampanjan suunnittelun ja visuaalisen toteutuksen. Mukaan saatiin myös helsinkiläinen tapahtumajärjestäjä GreenEvent. 28 Toimisto avoinna klo 8.30 - 16.00 Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki Puh. 010 548 1900 vaihde Faksi 09 7310 4033 Yhdistyksen sähköposti: toimisto(at)vvary.fi Asukki-lehti asukki@vvary.fi toimitussihteeri 0404170734 VEPA, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus avoinna ark. klo 7 alkaen Vaasankatu 5 Puh. 050 443 1065 Sähköposti: vepa.vva(at)gmail.com Myös suihku ja puhtaat vaatteet Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50, 00510 Helsinki Avoinna klo 22-06 parittomat viikot Puh. 050 443 1068 Sähköposti: kalkkers (at)vvary.fi Seuraavat aukiolot: vko 15 ma 11.4. - su 17.4. (maanantaiaamuun) vko 17 ma 25.4. - su 1.5. (maanantaiaamuun) vko 19 jne. Kuva: Hanna Piirainen, Bergen Yökiitäjä liikkuu myös Espoossa Vva ry teki toukokuussa 2011 sopimuksen etsivästä työstä Espoon kaupungin kanssa. Yökiitäjä-auto liikkuu edelleen Helsingin reiteillä sekä joinakin öinä Espoon alueella etsimässä asunnottomia henkilöitä, kaikkiaan noin 5 - 6 kertaa kuukaudessa. Yökiitäjä on liikkunut Espoon keskuksen, Suvelan, Olarinluoman, Tapiolan ja Leppävaaran alueilla. Kuvissa on ”Penan” koti Espoon luonnosssa. Pena on ollut jo vuosikymmeniä asunnottomana Espoon alueella ja hän tietää miten hakeutua palveluiden piiriin. Kuitenkin Pena on oman tiensä kulkija ja on tyytyväinen olotilaansa. Tosin kylmä talvi jos tulee niin voi mieli muuttua - ainakin talven ajaksi. Pena on mielestämme todellinen selviytyjä, joka ei pienistä vastoinkäymisistä välitä. Antaa mennä vaan. Yökiitäjä jatkaa radalla ja tässä hiljattain juhlisti 700:n toimintayön rajapyykin ylittämistä juomalla pullakahveet Eläintarhan Nesteellä. Yökiitäjät Matalan kynnyksen toiminta Palveluohjaus / Asumisasiat Puh. 050 443 0102 Sähköposti: asumisasiat.vva(at)gmail.com Liikkuva tuki / Palveluohjaus Puh. 044 520 7870 Sähköposti: liikkuvatuki.vva(at)gmail.com Vartiosaari: Tietoja Vva ry:n toimistolta Sällikoti Helsinginkatu 50, D-talo 00530 Helsinki Puh. 050 443 1064 Sähköposti: sallikoti(at)vvary.fi Puh. toimisto/henkilökunta 050 443 1060 Kokemusasiantuntijat, tukihenkilö Jorma Korhonen p. 050 407 9701 arkisin klo 8-16 Reijo Pipinen p. 044 767 1445 YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä ja Asunnottomien yö 17.10.2011 www.asunnottomienyo.fi Yökiitäjä on tavannut ulkosalla eläviä asunnottomia vuodesta 2006. Luottamus on ansaittu. Yökiitäjä ottaa mielellään vastaan vihjeitä mahdollisista asunnottomista henkilöistä. Puh 050 528 2013 (ajovuorojen aikana), sähköposti: yokiitaja@vvary.fi. Ks. aikataulu ja reitti www.vvary.fi
© Copyright 2024