Asukki-lehti 1/2013 - Vailla vakinaista asuntoa ry
ASUNNOTTOMAN YKSINELÄJÄN LEHTI VUODESTA 1987 VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY 3€ 1/2013 PÄÄKIRJOITUS 2 3 Vaihtoehtona kehon oma opiaatti K äytin vuosien ajan aineita monipuolisesti hakiessani jotain nautintoa, jota en koskaan saanut. Sain hetkellistä nautintoa, sitten laskuissa sain katua ja se oli sitä samaa soosia monta vuotta. Metsästin hyvää oloa, ajoin sitä takaa ja välillä sain sitä hihasta kiinni, kunnes taasen se heitti minut selälleni, se kuningas jokin. Vuonna 2011 marraskuussa erosin silloisesta aviovaimostani. Silloin minulla oli kaksi vaihtoehtoa: 1) mennä baariin tai hommata jotain muuta ja olla tosi sekaisin tai 2) mennä salille. Olin korviani myöten täynnä sekaisin olemista ja kun katsoin itseäni peilistä, tiesin, etten enää montaa vuotta eläisi tällä menolla. Joten päätin mennä salille ja kokeilla, josko sitä olisi jotain muutakin elämää. Että katsotaan nyt edes vuosi, annetaan elämälle mahdollisuus ja jos vuoden päästä ei ole mitään tapahtunut, niin voihan sitä sittenkin vetää pään täyteen jotain ja hypätä junan alle. Kyllä se juna aina sen verran odottaa. Nyt tuntuu aivan järjettömältä, miten huonossa kunnossa oli tuolloin marraskuussa 2011. Menin tutustumaan eräälle salille ja salin työntekijä ehdotti, että käytäisiin katsomassa paikkoja. Kun siinä mentiin ensin yhdet rappuset ja toiset heti perään, tuntui jo siltä, että nyt tulee sydäri. Lähtökohdat olivat jokseenkin surkeat. Ylipainoakin oli 25 kiloa. Siitä sitten ensin yksi treeni, sitten toinen, kolmas, neljäs, -1 kg, -2 kg, -10 kg, -15 kg… Ja sitten pikkuhiljaa kävely muuttui juoksuksi ja rauta alkoi nousta kevyemmin ja kevyemmin. Seuraavassa vaiheessa oltiinkin jo erään helsinkiläisen painonnostoseuran salilla tutustumassa toimintaan. Totta kai on mukavampaa olla hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Onhan se mukavaa, kun voi juosta tunnin kummemmin hengästymättä tai voi juosta 15 km pururadalla, jos vain haluaa. Voi nostaa penkistä sen mitä nostaa tai vetää 100 dippiä kymmenessä minuutissa. Nämähän ovat totta kai niitä kivoja juttuja, kun huonomminkin on ollut, mutta se tietty fiilis, jonka harjoittelutilanteesta saa, on todella palkitseva. Jos mikään muu ei motivoi, se motivoi aivan varmasti. Kaikki kääntyy hetkeksi päälaelleen. Yhtäkkiä kädessäni onkin hyvin mielenkiintoinen paketti kehon omia, eritasoisia huumausaineita, joita voin käyttää niin kuin haluan, niin usein kuin haluan, sellaisilla annoksilla kuin haluan. Kaikkein kummallisinta on se seikka, että mitä enemmän näitä aineita käytän, sitä paremmalta näytän, sitä paremmassa kunnossa olen, sitä paremmin minulla menee joka tavalla. Yhtä järjetöntä on se, että tämä ei maksa mitään. Kaiken järjen mukaanhan tämän pitäisi maksaa vaikka kuinka paljon! Voin sanoa hyvillä mielin, että olen tällä hetkellä hyvin vakavasti addiktoitunut liikkumiseen, enkä voi tai kykene elämään ilman endorfiiniryöppyä, jonka siitä saan. Mutta ei minun tarvitsekaan olla ilman tätä hyvää riippuvuutta. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka haluaisi sen minulta kieltää. Sanoisin, että entiselle päihderiippuvaiselle endorfiinit ovat oikein hyvä vaihtoehto. Omalla kohdallani tämä on toiminut todella hyvin. En periaatteessa tarvitse mitään muuta kuin säännöllisesti endorfiinia ja sitä saan esimerkiksi nostelemalla puntteja, juoksemalla, pyöräilemällä ja uimalla. Kun tätä tekee säännöllisesti ja tarpeeksi kauan, ilman ei voi enää olla - ja miksi ihmeessä edes pitäisi? Jos vaihtoehtona kemialliselle turruttamiselle on kehon oma opiaatti, niin miksipä ei? Endorfiini ”Endorfiinit ovat elimistön tuottamia hormoneja tai välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreita kuin opiaatit. Endorfiinit vähentävät kivuntunteita. Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana. Endorfiineja vapautuu myös pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen, seksin ja akupunktiohoidon yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.” (Wikipedia) Runner’s High Tästä asiasta on kauan kiistelty ja sitä on välillä jopa epäilty mielikuvituksen tuotteeksi, mutta uusimpien tutkimusten valossa on todettu, että ”Runner’s High” on todellinen, endorfiinien aiheuttama olotila. Endorfiinit vapautuvat pitkäkestoisen liikunnan ja parhaiten pitkäkestoisen juoksun aikana. Tästä syystä olotilaa kutsutaankin sanoilla Runner’s High eli juoksijan taivas. Jani Anttila Vasemmalla aivot kuvattuna paikoillaan istumisen jälkeen, oikealla 20 minuutin kävelyn jälkeen. (Tohtori Chuck Hillmanin tutkimuksista Illinoisin yliopistossa) Mitä asunnottomuus on? Asunnoton on henkilö, jolla ei ole asuntoa. Asunnottomuus on olosuhde, ei yksittäisen henkilön ominaisuus. Asunnottomuus eri asia kuin kodittomuus. Asunto ei välttämättä ole koti. Asunnottomuus muuttuu usein kodittomuudeksi, kun se on pitkäkestoista. Ihmisen omat valmiudet pitää yllä kotia rapautuvat useita vuosia kestäneen asunnottomuuden aikana ja asunnottomuustilanteen ulkopuoliset sosiaaliset verkostot katoavat. Asunnottomuus FEANTSAn määrittelemänä (FEANTSA on eurooppalaisten asunnottomuusjärjestöjen katto-organisaatio) Kadulla asuvat Ei paikkaa minne mennä Hätämajoituksessa yöpyvät Väliaikaisessa majoituksessa asuvat Asunnottomien asuntoloissa asuvat miehet/naiset Muut väliaikaisessa majoituksessa olevat Turvapaikanhakijat/vastaanottokeskuksissa asuvat Laitoksissa asuvat (hoitolaitokset, vankilat) Asunnottomille tarkoitetuissa tukiasunnoissa asuvat Epävarmoissa olosuhteissa elävät Asunnottomuusuhan/häätöuhan alla elävät Tuttavien tai sukulaisten luona asuvat Ilman vuokrasopimusta asunnossa asuvat Väkivaltaisessa suhteessa asuvat Asiattomissa asunnoissa asuvat Väliaikaisessa asumuksessa asuvat (esim. asuntovaunu, muu asumiskäyttöön soveltumaton asumus) vallattu talo tms. Ylikansoitetulla alueella asuvat (slummit, pakolaisleirit) Mikä tekee asunnosta kodin? ”Oma nimi ovessa ei riitä tekemään oven takana olevasta tilasta kotia, selleissäkin on nykyään nimet.” ”Ihmisen ei tarvitse sopeutua asunnon mukaan, vaan asunnon pitää sopia ihmisen tarpeisiin.” ”Koti pitää voida kalustaa itse. Nää valmiiksi kalustetut asumisyksiköt ei oikeen tunnu kodilta.” ”Pieni yksiö muistuttaa liikaa laitoksesta. Pieniä kaksioita pitäisi olla lisää, ihan järjetöntä rakentaa niin isoja asuntoja.” Pysyvyys on tärkeää. ”Jos asuminen on yhtään epävarmaa, ei kotiin uskalla kiintyä.” Turvallisuus: ”Jos ei tiedä mikä kotona odottaa, ei siellä pääse relaamaan.” ”Keskeinen on oma henkilökohtainen tila eikä olla osa jotain palveluyksikköä.” ”Kun sanon että se on koti, se tuntuu enemmän kodilta, palvelujärjestelmä ei ole koti.” ”Se että voi tietää että naapurissa on joku joka auttaa. Hyvät välit ja joku apua ja tuki.” ”Se että joku ees moikkaa rappukäytävässä, tulee tunne että kuuluu tänne.” ”Kissa. Tietää että joku on vastassa, tunne että saa olla A sukki-lehden toimitukseen otti yhteyttä 38-vuotias Mika, joka halusi kertoa elämästään asunnottomana. Tapasin Mikan hänen kotonaan Helsingin Oulunkylässä, jossa hän asustaa kissansa kanssa. Kadulla vietetyt vuodet ovat jättäneet mieheen syvät jäljet. Katkot, päihdehoitopaikat, sairaalat ja asuntolat on nähty ja koettu. Pysyvä koti löytyi vihdoin Oulunkylästä kuusi vuotta sitten. Nyt on aika raottaa menneisyyden verhoa ja kertoa yksi tarina kodittomuudesta. Teksti ja kuvat: Hanna Piirainen Minun tarinani K Elämää kadulla ymmenen vuotta meni kadulla. Joskus olin kavereiden nurkissa ja joskus Sahaajakadun ensisuojassa. Välillä sossu lupaili asuntoa, mutta mitään ei koskaan kuulunut. En edes pääsyt tapaamaan sossua, kun vahtimestarin heitti mut ulos jo ala-aulasta. Meinasin kuolla monta kertaa. Kerran menin Marian päivystykseen korkeassa kuumeessa, ne kysyi onko multa ripsi katkennut vai mitä. Silloin mulla oli paha yleistulehdus. En saanut mistään apua. Hangonkadun katkollakin olen ollut varmaan 20 kertaa, mut ei ne sielläkään osanneet auttaa. Se oli sellaista jatkuvaa pompottelua paikasta toiseen. Se Sahaajankatu oli ihan sairas paikka, ryöstöjä ja raiskauksia. Se haju oli mieletön. Tenua löytyi aina. Sieltä käsin koitin löytää töitä, mutta se vaati aikamoista sinnikkyyttä. Tervis, Ridasjärvi, Toukolakoti, Sillanpirtti, Solakallio, onhan noita tullut nähtyä. Syväpuro-yhteisössä olin myös, sekin oli aika kauhee paikka. Maukka ja Johnny Kai oli ihan ok, mutta sielläkin joutui pelkäämään. Vaasankadulla joku painoi aseen mun ohimolle ja sanoi että nyt lähtee henki jos toi lässytys ei lopu. Ihan varmaa on että jos tonne kadulle jää pyörimään, sotkeutuu hankaluuksiin jossain vaiheessa. Kyllä sitä saa itsensä aika sekaisin. Tuntui ettei ollut mitään. Se jatkuva yöpaikan metsästäminen on nöyryyttävää. Jos sulla on rahaa niin kelpaat, muutoin et ole mitään. Se turvattomuus mihin kadulla joutuu on ihan järjetöntä. Kun ei tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lapsuus 4 Kuusvuotiaana vedin ekat kännit, jotain mitä mutsilta oli jäänyt. Kakstoistavuotiaana sitten pilvee ja pameja. Kasvoin siihen päihde-elämään. Myin niille niitten omia viinoja että joisivat vähemmän. Faija oli väkivaltainen ollessaan humalassa. Kerran se kännipäissään kusi tiskialtaaseen ja kun kysyin että miksi se teki niin, se pamautti mun pään hellaan ja repi tukasta niin että tukka lähti. Muistan kun kerran makoilin sohvalla ja sain lahjaksi 50 pennin kamman, mitään muuta ei ollut. En tiennyt mistään muusta elämästä. Sisko oli mulle tärkee. Se vei mua välillä Tiimariin tilipäivänä. Kun sisko muutti kotoa pois, tilanne meni ihan mahdottomaksi. Pääsin Ogelin lastikseen, enkä olisi halunnut enää takaisin kotiin. Mummon kanssa oli myös läheiset välit. Se teki lihapullia ja hyvää kahvia, niin ja kalkkitabletteja se antoi. Kontulan metsiin tehtiin sieniretkiä. Koulussa mua kiinnosti puutyöt ja liikunta. Hyvät maikat kannusti ja kavereita oli paljon. Kouluruoka oli usein päivän ainut ateria. Sillai koulusta jäi ihan hyvät muistot. Järvenpään sosiaalisairaalassa oltiin mutsin kanssa ja kävin siellä koulua, se on ainut koulu missä mua on kiusattu. Päätä pönttöön ja niin edelleen. Yhden vuoden vietin Seijan luona, se oli hyvä vuosi. Keskiarvokin oli yli 8. Isyys Lasten kanssa olen koittanut olla aina hyvissä väleissä. Talvisin käytiin pulkkamäessä ja kerran oltiin koko perhe Särkänniemessä. Tyttöä vein tanssitunneille. Lapsia en voinut tavata kun ei ollut mitään paikkaa missä olisin voinut heitä nähdä. Lastensuojelu lupaili asuntoa, mutta ei sitä koskaan kuulunut. Ex-vaimon kanssa ei olla mitenkään lämpimissä väleissä nykyään, mutta lapset pitävät kyllä yhteyttä tiiviisti. Varsinkin pojan kanssa meillä on läheiset välit. Tytär on just muuttanut takaisin Suomeen Italiasta ja saanut oman asunnon. Olen huomenna menossa käymään kylässä tyttären luona. Väärät lääkkeet Mulla on ollut Leponex-myrkytys ja mutsin nitroista meinas lähtee henki, kun luulin niitä Tenoxeiksi. Jossain vaiheessa mulla oli lääkärin määräyksestä 80 mg diapamia päivässä. Mietin vaan että saako sellaista annosta edes määrätä. Siihen kun vetää pari bissee päälle, niin siitähän ei tuu mitään. Kenellä on vastuu? Katkolla mut pumpattiin aina ihan täyteen lääkkeitä, viikon jälkeen takaisin kadulle. Katkolle kuitenkin mennään siks että sais asiat järjestymään, miksi siellä on sossuja, jos ei kuitenkaan sieltä saa apua. Kettutien A-klinikalla mulle ehdotettiin Subutex-hoitoa, vaikka en oo koskaan ollut opiaattien käyttäjä. Siinähän se ois menny loppuelämä. Nykyhetki Nyt oon ollut kuus vuotta raittiina. Muutaman kerran oon ottanut bissee, mutta juurikaan en ole juonut. Enkä ole käyttänyt mitään aineita ja oon myös päässyt pameista eroon. Tää menneen elämän leima on ihan älytön. Kun menin ruusun takia terveyskeskukseen, ne kysy siellä että mitä oot vetäny. En meinaa saada edes buranaa. Välillä tuntuu että kaikki vihaa mua. Lapset on tosi tärkeitä ja oon tyytyväinen että välit ei oo menny poikki. Tää Oulunkylä on hyvä paikka. Välillä käyn kävelyllä, mutta hirveen pitkälle en tästä oo lähtenyt. En oikein uskalla lähteä ulos. Tuntuu että tarviisin vähän enemmän tukea. Noi hoitajat täällä on ihan kivoja, mutta ei ne oikein tee muuta kun jakaa mun lääkkeet. Joskus oon pyytäny että joku lähtis seuraks kävelylle, mut ei ne lähe. Kyllä toi asunnottomuus pitäis ratkaista heti eikä jättää ihmisiä tonne kadulle vuosiksi pyörimään. Tukea ja apua pitäis saada heti kun sitä lähtee hakemaan. Jos mulla ois ollut asunto, en olisi varmaankaan itse sairastunut. Mielenterveystoimiston työntekijäkin totesi että sain asunnon ihan liian myöhään. Välillä pyörii pirut mielessä kun öisin tuossa sohvalla mietin. Mikä tekee asunnosta kodin? Kissa. Tietää että joku on vastassa, tunne että saa olla suhtkoht rauhassa. Jouluaattona kun katsoo ikkunasta ulos ja aattelee että on oma kämppä. Ei sitä ees tajuu miten tärkeetä se on. Poliiseista Kytät on sikoja, Malmilla ne huus mulle et älä näytä naamaas täällä. Ne tunsi mut nimeltä ja sanoi että ei sun kannata edes yrittää enää. Yhden viikon vietin Kisahallin putkassa, en päässyt Rautatientoria pidemmälle yhtenäkään päivänä ja sitten taas yöksi putkaan. Mun tilanne oli kuitenkin kiinni siitä että mulla ei ollut asuntoa. Jos oisin saanut edes soluasunnon, niin se katusekoilu ei ois menny niin pahaksi. 5 For Easy Housing F orenom on viime aikoina ollut kovasti otsikoissa. Yritys välivuokraa asuntoja yksityisiltä markkinoilta kohtuulliseen hintaan, laittaa hieman lisää hintaa väliin ja vuokraa asunnon huonoilla ehdoilla eteenpäin. Idea on sinänsä loistava! Harrastetaan majoitustoimintaa, hotelliin verrattavaa toimintaa, omistamatta kiinteistöjä. Samalla viedään normaali vuokra-asuminen sinne, missä yksikään toimija ei ole aikaisemmin ollut, ja riistetään vuokralaisia optimaalisesti. Ihmiskunnan historia on kuitenkin osoittanut faktan, että ilman riistoa ei voi olla todellista menestystä, koska ihmisten riistäminen on avain menestykseen. Tämä pitäisi liike-elämästä opettaa jo lastentarhassa. Se, joka riistää optimaalisimmin, on suurin menestyjä. Tosin todella kehittynyt ja suuri riistäjä saa ihmisen tuntemaan itsensä voittajaksi samalla, kun tili imuroidaan tyhjäksi ja kalusteet kannetaan ulos. Jossain vaiheessa tältä ihmiseltä on viety kaikki, mukaan lukien mielenterveys. Hän makaa ojan pohjalla viiden vuoden ryyppyputken jälkeen pissat housuissa ja miettii, että on tää nyt vähän tällaista kuoppaista menoa, mutta kyllä se on sanottava, että sen suuren riistofirman toimitusjohtaja oli tosi reilu mies, kun antoi minun lähteä omasta velkaisesta kodistani omat vaatteet päälläni ja sanoi vielä, että kyllä se siitä, oli se kyllä niin empaattinen kaveri, että… Myös Forenomin toimitusjohtaja oli reilu kaveri, kun hän syksyllä 2012 tarjosi allekirjoittaneelle töitä Forenomin palveluksessa. Otin yhteyttä Forenomiin ja ko. heppuun ja kävin neuvottelemassa tilanteestani, jossa heidän työntekijänsä hyppäävät asunnossani vastoin Suomen lakia ja rikkovat kotirauhaani. Toimintaa luvattiin muuttaa, mutta niin ei tehty. Samalla oli puhetta siitä, että josko minutkin saataisiin leivän syrjään kiinni. Sovittiin, että käyn ”näyttämässä mihin minusta on” ja palkaksi ko. työstä saisin toimitusjohtajan mukaan joko rahaa tai sitten liikuntaseteleitä. Eli toisin sanottuna: koska tälle ka- TERVETULOA VARTIOSAAREEN! verille on jotain kuitenkin tarjottava, jotta se pitää turpansa kiinni, ei valita ja kokee meidät hyviksi tyypeiksi, niin miksipä emme riistäisi kaveria vähän lisää? Sehän tämän bisneksen idea kuitenkin on. Mutta huumorimiehiä toimitusjohtaja on, täytyy sanoa! Hän totesi minulle tuolloin: ”Meillä kaikki lähtevät pohjalta. On helpompi korottaa palkkaa kuin laskea sitä.” En tiedä oliko tuo ideologia lainattu Tony Halmeelta: ”Pohjalta suunta on vain ylöspäin.” Sinänsä aivan totta ja osuvasti sanottu. Forenomin slogan – For Easy Housing – tarkoittaneekin loppujen lopuksi jotain muuta kuin sitä, että kyse olisi asiakkaalle helposta asumisesta. Ehkä tämän sloganin syvin ideologia kiteytyy siinä, että kyse on helposta diilistä sen tuottajalle, ei niinkään asiakkaalle. Ehkä Forenomille sopisi paremmin slogan For Easy Service tms.? Kertoisi edes sen, että kyseessä on hyvä bisnes ja lisäksi ”jokin” palvelu. Silti täytyy todeta, että Forenom tekee hyvää bisnestä ja tarpeellista sellaista tilanteessa, jossa mikään muu taho ei ole esittänyt minkäänlaisia ratkaisuja. Ainoa vika Forenomin kaltaisessa palvelussa on se, että laatu on heikkoa ja hinnat hipovat pilviä, mutta näemmä siihen meillä on varaa, joten aivan samahan se on, mikä firma sen voiton korjaa. Joskin täytyy kyllä hieman ihmetellä, että miksi kunnat eivät perusta omia yrityksiä, jotka välivuokraisivat Forenomin tapaan asuntoja, jolloin yhden asunnon hinnalla saataisiin 2-3 asuntoa. Onhan aivan selvä juttu, että kunnilla näemmä sitä irtorahaa on, kun asumisestakin ollaan valmiita maksamaan triplasummia muita vaihtoehtoja tutkimatta. Tai voi olla, että tämä kertoo enemmänkin siitä, että kuntien virkamiesten toiminta ei ole kovin professionaalista. Jani Anttila Vartiosaaren saunaremonttia. Vartiosaaressa on Vva ry:n Helsingin kaupungilta vuokraama virkistyspaikka. Yhdistys remontoi purkukuntoisen talon ja rakensi aivan ensimmäiseksi saunan. Saaressa on meneillään saunaremontti. KRITS lahjoitti Lasse Murron 70-vuotislahjaksi 1000 euroa remonttirahaa. Kuva: Arto Timonen Grillikota eli Makkarakirkko pitää miehet makkarassa. Kalastusvälineet ovat myös käytössä. Vartiosaaren virkistyspaikassa tarjoutuu mahdollisuus kesämökkielämään. Siellä voi olla toisten seurassa tai omassa rauhassa niin kuin itsestä tuntuu. Saaressa voi grillata, kalastaa, nikkaroida, lueskella tai nauttia ympäröivästä luonnosta. Kesällä voi mennä mustikkaan tai sieneen. Vailla vakinaista asuntoa ry:n virkistyspaikka on toiminut Vartiosaaressa vuodesta 1989. Päärakennus remontoitiin asunnottomien omin voimin ja ammattitaidolla. Aivan ensimmäiseksi paikkaan rakennettiin sauna. Myöhemmin ympärille rakennettiin pieniä majoitusaittoja. Kesällä 2012 valmistui huoltorakennus. Saaressa on myös grillikota. Kuljetuksesta saareen huolehditaan Vva ry:n omalla moottoriveneellä. Rantalaiturin lähistöllä on grillipaikka. Saaressa on kalastusvälineitä. Kalastuslupa on kahdelle verkolle, kahdelle katiskalle ja kahdelle virvelille. Laiturilta voi onkia ahvenia. Kesäisin sorsaemot poikueineen vierailevat rannassa. Saareen voi tulla koiran kanssa, kun siitä sopii etukäteen. Päärakennuksessa on keittiö ja suuri, yläkertaan asti avoin olohuone. Yläkerran muodostaa kaksi erillistä, tilavaa makuuparvea. Keittiöön tulee sekä kylmä että lämmin vesi. Keittiössä on kaikki tarvittavat välineet ruoanlaittoon ja ruokailuun, sähköliesi ja jääkaappi. WC on ulkona ja se on puusee. Saunan pesutiloissa on suihkut. Saunan yhteydessä on kuistikatos vilvoittelua varten. SAARESSA OLLAAN ILMAN PÄIHTEITÄ Kaikille saaressa oleskeleville halutaan taata yhtenevät oikeudet mahdollisimman rentouttavaan ja antoisaan saaressa oleskeluun. Vartiosaaressa vaaditaan ehdotonta päihteettömyyttä. Päihteiden tuominen alueelle on meillä kiellettyä, samoin rahapelit ja velkojen perintä. Korvaushoidossa olevilla on toistaiseksi mahdollisuus tulla Vartiosaareen ainoastaan päivävierailulle. ENTÄ KUSTANNUKSET, JOS TULEN PIDEMMÄKSI AIKAA? Vuorokausimaksu Vartiosaaressa on 15 euroa/vrk kaikilta maksusitoumuksen saaneilta kävijöiltä. Henkilöt, joilla ei ole mahdollista saada maksusitoumusta, voivat liittyä Vva ry:n jäseniksi. Jäsenmaksu on 10 euroa/vuosi. Jäsenelle on vuorokauden hinta saaressa 5 euroa ja käynnin voi itse maksaa käteisellä. Maksusitoumuksella myös jäsenen vrk-maksu on 15 euroa. OLESKELUN KESTO VARTIOSAARESSA Vartiosaaren yhteisössä on kerrallaan noin 10 henkilöä. Halukkaiden yhteisöön tulijoiden määrä on kuitenkin suuri. Yhtäjaksoinen oleskelu saaressa on rajattu kahteen viikkoon. Näin aikaa riittää lepoon ja virkistykseen useammille kävijöille. HUOMIOITAVAA SAAREEN TULOA SUUNNITELTAESSA Sovittaessa Vartiosaareen tulosta on tärkeää mainita ne erityiset asiat, jotka liittyvät terveydentilaan tai päihdehoitoon. Saareen ei ole ympärivuorokautista liikenneyhteyttä. Kulku hoidetaan Vva ry:n omalla veneellä. Sairaustapauksissa avun saaminen paikalle tai hoitoon kuljettaminen on hidasta. Korvaushoidossa olevilla on toistaiseksi mahdollisuus tulla Vartiosaareen ainoastaan päivävierailulle. SAAREN YHTEISÖN KÄYTÄNNÖT Toiminta Vartiosaaressa perustuu luottamukseen. Saaressa pidetään viikoittain yhteisökokous. Yhteisökokouksessa jokainen voi tuoda itselleen tärkeät asiat esiin. Työntekijän kanssa voi myös sopia kahdenkeskisestä luottamuksellisesta keskustelusta. Kukin yhteisön jäsen osallistuu omien voimavarojensa mukaisesti saaren toimintoihin, joita ovat keittiötyöt, piha-alueen kunnossapito, saunan lämmitys, polttopuiden teko sekä saunan- ja pyykinpesuvuorot. Vartiosaaren päärakennuksessa on puhelin, joka on tarkoitettu ensisijaisesti saaressa kävijää koskevien viranomais- ja asuntoasioiden hoitamiseen. Tiedustelut: Juhani Haapamäki, Liikkuva tuki ja palveluohjaus, puh. 044 5207870, liikkuvatuki@vvary.fi Myös: Jussi Lehtonen, puh. 050 373 0920, jussi.lehtonen@vvary.fi, Sällikodin vastaava Lohi-vene kuljetti ahkerana Vartiosaaren saunaremonttiin tarvittavaa puutavaraa, levyjä ja vesieristeitä. Lohen kapteenina Hra Tiilikainen. Nuorten asunnottomuus on kasvussa Joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n vuoden 2012 selvityksen mukaan asunnottomuus kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 3,7 %. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asunnottomien määrä on kasvanut noin 280 henkilöllä. Hälyttävää on, että alle 25-vuotiaiden asunnottomuus on kasvanut huomattavasti – erityisesti pääkaupunkiseudulla. Helsingin sosiaaliviraston tietojen mukaan asunnottomat nuoret ovat useimmiten miehiä, ja keskimääräinen ikä on 22 vuotta. Monilla on alhainen koulutus tai se puuttuu kokonaan. N uorten asunnottomuuden syyt ovat yhtä moninaiset ja hyvin samankaltaiset kuin muillakin ikäryhmillä. Usein syynä ovat vuokrarästit tai häätö edellisestä asunnosta. Myös rikkoontuneet parisuhteet tai niissä koettu väkivalta voivat johtaa kadulle joutumiseen. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS vuokraa opiskelijoille edullisia asuntoja. Kun opinnot päättyvät, nuoren täytyy muuttaa pois edullisesta asunnosta ja uuden asunnon löytäminen voi olla vaikeaa, koska etenkin pääkaupunkiseudun asuntojen vuokrat ovat korkealla. Lisääntyvä trendi on myös se, että vanhemmat häätävät täysi-ikäiseksi tulleen nuoren pois perheen kotoa. Asunnottomuus on osa ongelmavyyhtiä Pitkittyneen asunnottomuuden taustalla on usein monia epäonnistumisia aikaisemmissa asumisissa. Taustalta voi löytyä mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, vankilatuomioita ja väkivaltaisuutta. On syytä muistaa, että asunnottomuus ja edellä mainitut ongelmat ovat nivoutuneet toisiinsa. On hyvin vaikeaa nimetä varsinaista syytä ja seurausta. Esimerkiksi mielenterveysongelmat, kuten masennus, voivat olla seurausta lyhyestäkin asunnottomuudesta. Toisaalta masennus ja päihteiden raskas käyttö voi lopulta johtaa kadulle joutumiseen. Suurimmalla osalla pitkäaikaisasunnottomista nuorista onkin taustalla pitkä toimeentulotukiasiakkuus. Pitkäaikaisasunnottomien joukossa on tavallisesti paljon myös lastensuojelun jälkihuollosta asunnottomaksi jääneitä nuoria. Aina kuitenkaan kaikkien asunnottomien nuorten taustalla ei ole edellä mainittuja ongelmia. Heidän kohdalla asunnon saanti ja sen hoitaminen on ehkä helpompaa, mutta ongelmana on silti kohtuuhintaisten pienten asuntojen vähyys. Kuten muutkin asunnottomat, myös nuoret yöpyvät rappukäytävissä, hisseissä ja kavereiden luona. On todennäköistä, että pääkaupunkiseudulla, ja myös muualla suomessa, on suuri joukko niin sanottuja näkymättömästi asunnottomia nuoria, jotka majailevat kavereidensa nurkissa. Tilastojen valossa näyttää siltä, että asunnottomuuden vähentämiseksi tehdyt toimet eivät ole viime vuosina toimineet tehonneet nuorten asunnottomuuteen. Toisaalta kyse voi olla asunnottomuuden tilapäisyydestä; nuoret ovat lyhyitä aikoja asunnottomana, mutta tilalle tulee aina uusia asunnottomia nuoria. NAL-hanke asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseksi Nuorisoasuntoliitto ry aloitti vuonna 2012 nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen, joka pyrkii nuorten asunnottomuuden vähentämiseen. Hanketta hallinnoi ympäristöministeriö, koordinoi Nuorisoasuntoliitto ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja se on osa hallituksen asunnottomuuden vähentämisohjelmaa (PAAVO 2). Ennaltaehkäisyhanke toteutetaan suomen kymmenessä suurimmassa asunnottomuuskaupungissa. Tavoitteena on kasvattaa nuorille suunnattujen palveluiden volyymia ja rakentaa paikkakunnille 600 nuorisoasuntoa. Vailla vakinaista asuntoa ry on myös osaltaan mukana toteuttamassa hanketta. Asumisohjaaja Ulla Pyyvaara tekee yhteistyötä hankkeen aluetyöntekijä Sanna Jokisen kanssa. Huhtikuussa Vva, Vantaan kaupunki ja NAL järjestivät Vaikuta päättäjiin – tapahtuman, johon kutsuttiin Vantaan kaupunginvaltuusto. Tapahtumassa järjestettiin asunnottomuuspaneeli, jossa Vva:n kaksi asunnottomuutta kokenutta nuorta kävijää esittivät itse laatimiaan kysymyksiä päättäjille. Päättäjillä oli myös mahdollisuus kysyä heidän kokemuksiaan asunnottomuudesta. Lisäksi päättäjät haastettiin asettumaan asunnottoman nuoren saappaisiin. Jokaiselle jaettiin yksi vaikeuksissa olevan nuoren tyypillinen tarina ja päättäjien tuli ratkaista tämän ongelma. Tapahtuma pyrki myös saamaan päättäjiltä lupauksia siitä, kuinka he pyrkivät edistämään asunnottomien tai asunnottomuusuhan alla olevien nuorten asemaa. Näin harjoittelijan näkökulmasta on ollut antoisaa päästä toteuttamaan tällaista tempausta. Tapahtumaan tiivistyi olennaisia asioita, joita tulevalta työltäni haluan: ihmisten auttamista ja päätöksen tekoon vaikuttamista. Sitä, että heikompiosaiset ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Sanna Kauppinen, sosionomiopiskelija, harjoittelija Vva Ry:ssa Lähteet: Nuorisoasuntoliitto Ry Pääkaupunkiseudun osaamiskeskus Socca Asuntoensin.fi Kokonaisvaltaisen lähtökohtaisesti panostaen K ajuutta lyö setsuuria ja poiju tummuu joka kerran, kun kuulen otsikon tyyppistä höpölöpöä. Mitä se sanoi? Aina kun television, tuon nurkkajumalan, mainoksessa joku kysyy joltakin helkkarin Jormalta, että mikä tuo on? Ja vastaus on yhtä fiksu. Euron juusto. Onko nyt sitten esimerkiksi panostettu kokonaisvaltaisen lähtökohtaisesti edullisten vuokraasuntojen rakentamiseen? Paljon puhetta, vähän villoja. Yhtään sellaista vastausta en ole kuullut, taikka lukenut, että siitä kävisi kaksi perin tärkeää asiaa ilmi. Siis kyllä tai ei. Luonnollisesti huomioon on otettava se potentiaalinen tosiseikka, että olen tyhmä. Lausuntoautomaattikin tämän tietää, ja vie minua miten tahtoo. Minulla on kyllä koti, asunto. Työllä ja kieroutuneella mielikuvituksella hankittu. Raittiudella ja rajattoman hyvälaatuisella narsismilla. Ja sukulaisilta lainatulla rahalla, pankista en saa edes säästöpossua. Ystäväni Pekka von Jotakin sai keploteltua itsensä jopa Aatos Erkon puheille. Piti kerjätä rahaa jotakin kivaa hyväntekeväisyysprojektia varten. Erkko kysyi, että mikä mies? Pekka sanoi, että toipunut alkoholisti. Mikäs tuo toinen mies sitten on, kysyi moguli Erkko. Sekin on alkoholisti, sanoi Pekka. Ulos, sanoi Erkko, hyvin lyhyesti. No, Pekka on lentänyt elävänä tykinkuulanakin sirkuksessa, ettei se mitään uutta ollut. Mutta olemme kyllä Pekan kanssa yhteistuumin todenneet, että raittius on iloinen asia. Ihan totta. Vaikka tuo kuulostaa tylsän naiivilta, niin totta sen on! Tämä yhteiskunta on rakentunut sillä tavalla, että paloviinan ystävät jäävät miltei poikkeuksetta toiseksi. Eivätkä arktiset olosuhteemme suo mahdollisuutta öitseä kuin Raamatun Jakob. Pihalla, pää kivellä.Vaikka sitäkin on yritetty. Lukija voi nyt helposti vakuuttua siitä, että tietoni perustuvat niin sanotusti kuponkien alustavaan tarkastukseen. Nykyisessä kotikaupungissani, täällä länsirannikon salaattiosastolla, Porissa, tilanne on näissä asuntoasioissa mallillaan. Vai onko? Muualta muuttanut ei saa sossun luukkua alkupalaksi, jollei ole osoittaa työpaikkaansa. Juuri niin. Siis menet Mäntyluodon telakalle hitsaamaan reippaasti rappukäytävästä. Ja kun on työpaikka, niin haet asuntosi muilta markkinoilta. Siinähän on esimerkiksi uutta elämää alkavalle, toipuvalle holistille, iloista balettia! Kahden kuukauden vuokratakuun nyt löytää kadultakin. Johnny-kai Forssell johnnymoi@luukku.com Asukin kulmatoimitus uutisoi Vva ry osallistui hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämis- ja poistamisohjelman johdon hankintakilpailutukseen. Yhdistystä ei valittu palveluntuottajaksi. Johdon toteuttajaksi valittiin KeyCoop Avainväki ja ohjelmajohtajaksi Jari Karppinen. Olisihan se ollut hienoa, että Vva ry olisi päässyt johtamaan omaa ideaansa, mutta ympyrä ei sulkeutunut. Onnittelemme Jari Karppista ja toivotamme menestystä vaativalle työrupeamalle! Laura Räty ehdottaa kaupungin asuntoja vaihtoehdoksi Forenomin asunnoille luottotietonsa menettäjille. Hyvä Laura!! Alvi ry on täyttänyt 20 vuotta. Vva onnittelee! Vva ry:n työntekijöitä, luottamusmiehiä ja vapaaehtoisia kävi opintomatkalla Tallinnassa 2-4.5.2013. Pidämme yhteyttä Viroon ja koostamme matkan antia seuraavaan Asukkiin. Vva ry toteuttaa Tatsi ry:n kanssa leirin asunnottomille Muoniossa 9.-15.6.2013. Leiri on osallistujille maksuton! Varapaikoista voi ottaa yhteyttä Sanna Lehtoseen, p. 0504079702. Yökeskus Kalkkers on suljettiin kesäksi 30.4. Avataan taas syksyllä! Tarkemmasta avaamisajankohdasta tiedotetaan erikseen. Unkari on kriminalisoinut asunnottomuuden! Helsingin kaupunki on ylittänyt 4000 asunnottoman rajan. Asukki-lehti onnittelee Helsingin kaupunkia onnistuneesta asuntopolitiikasta. Vva ry järjestää yhteistyössä näyttelijä Jaana Pesosen, näyttelijä Tarja Heinulan, Hietaniemen palvelukeskuksen ja Sininauhasäätiön kanssa vuoden 2013 aikana asunnottomien naisten teatterityöpajan. Yhteydenotot Hanna Piiraiselle, p. 050 443 1061. 7 Meiltä ja maailmalta FEANTSA Euroopan asunnottomuusjärjestöjen ja asunnottomien palveluja tuottavien tahojen eurooppalainen kattojärjestö Jäsenjärjestöjä 120 Osallisuuden työryhmä FEANTSAlla on seitsemän erilaista työryhmää, joihin jäsenet valitaan jäsenjärjestöistä kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Työryhmien teemat: asuminen, tilastot, asumisen oikeudet, terveys, työllisyys, maahanmuutto ja osallisuus. Ensin raivataan pelto, sitten vasta kylvetään sato L ennot Helsingistä Arlandaan ja edelleen Dubliniin sujuivat ongelmitta. Turvatarkastus Helsingin päässä veivät yhden nestepullon, joka oli unohtunut olkalaukkuun. Viiden euron tappio. Ei muita ongelmia. Tukholmassa talvikenkämallini monine nauhojen läpivientiaukkojen monine metallirenkaineen aiheutti kenkien poisottamisen. Matka jatkui Dublinin lentoasemalta bussilla halki Irlannin Galwayn kaupunkiin. Tienvarsi kylineen ja vihreine peltoineen, joissa lampaat ja lehmät laidunsivat, tuottivat iloa, kun Helsingistä lähtiessä oli lumimyräkkä. Matkan varrella oli ainoastaan pientaloja, jotka näyttivät uudehkoilta. Tultuamme bussiasemalle törmäsimme ensimmäiseksi paikalliseen Arskaan. Outo sattuma. Heitä on kaupungissa 16, joka on pieni määrä, mutta ilmeisesti Asunto ensin -periaate puree pienehkössä kaupungissa. Perillä majoittuminen, jonka jälkeen menimme tutustumaan taksinkuljettajan neuvomaan ostoskatuun. Tarjolla oli monenmoista. Erilaiset tuotteet, joissa pääosassa olivat lampaat. Saint Patrickin päivän läheisyys näkyi myös ihmeellisine hattuineen ja T-paitoineen, hupparien kera. Pääväri oli Irlannin vihreä. Kaksi pitkää kokouspäivää sujuivat jouhevasti, mutta ensimmäinen pitkä päivä oli varmasti erityispitkä matkakumppanille, kun mukana oli kielitaidoton, jolle piti myös ajoittain tulkata mistä puhutaan. Participation Working Group toimi keskustelevasti puheenjohtajan ohjaillessa kokousta taidokkaasti analysoiden. Illalla oli vielä tutustuminen naisten projektiin, joka osoittautui pienehköksi taloksi hieman syrjässä keskustasta. Taloon oli asutettu neljä nuorta naista ja kissa. ”Asunto ensin” toimi talossa, jossa paikalla oli henkilökuntaa läpi vuorokauden. Myös vapaaehtoiset tukivat paikalla olollaan tätä toimintaa. Kaupunki oli miellyttävä ja aika kului siivillä. Kaksi yötä menivät kuin tyhjää vain. Kokoustaminen vaatii veronsa. Lähtöpäivän iltapäivällä oli sitten vuorossa HoPe-ryhmän kokous. Rekisteröinti nousi kokouksen aiheista tärkeimmäksi. Ryhmä koostuu asunnottomuuden kokeneista ihmisistä, joiden tarkoitus on ryhmän avulla saada informaatiota eri Euroopan maista ja jakaa tietoa eteenpäin. Suomen osalta otetaan yhteyttä ilmeisesti vihreiden europarlamentaarikkoon. Galway on miellyttävä kaupunki, johon olisi mukava vielä palata. Irlanti jätettiin haikein mielin. Reijo Pipinen 8 Osallisuusryhmän ja HoPe-verkoston terveiset Galwaystä FENTSAn osallisuusryhmän tapaaminen pidettiin maaliskuussa Irlannissa Galwayssä. Myös HoPe-verkosto (asunnottomien oma eurooppalainen vaikuttamisverkosto) kokoontui tapaamisen yhteydessä. Vva:sta tapaamiseen osallistuivat allekirjoittanut osallisuusryhmän jäsenenä sekä Reijo Pipinen HoPen hallituksen jäsenenä. Galway on 70 000 asukkaan kaupunki Länsi-Irlannissa, jossa oli viime vuonna tilastoitu olevan 16 asunnotonta. Meillä oli kunnia tavata kuusi heistä. Koko Irlannissa asunnottomia on tilastoitu olevan 3808. Heistä miehiä on 2539 ja naisia 1269. Galwayssa oli yksi asunnottomien hätämajoitusyksikkö, josta tulija sitten ohjattiin erilaisiin projekteihin sen mukaan, millaisesta paikasta henkilö hyötyisi parhaiten. Pääsimme tutustumaan yhteen asumisyhteisöön, joka oli suunnattu naisille. Kun ihmettelimme Reijon kanssa ääneen, miksei koko Galwayssä ollut yhtään kerrostaloa, työntekijä katsoi meitä hämmästyneenä ja totesi, ettei sellaiseen voi ketään laittaa asumaan: ”Siitähän seuraa vain ongelmia, kun niin pieneen tilaan laitetaan ihmisiä asumaan.” Kuitenkin Irlannissa on tavallista, että ventovieraat asuvat rivitalotyyppisissä asunnoissa keskenään siten, että asukkaat jakavat keittiön, pihan ja wc-tilat. Vuokra ilmoitetaan viikkohintoina. Tyypillinen vuokra on 40–80 euroa/viikko. Osallisuusryhmä FEANTSAssa Osallisuusryhmän tapaamisessa päätettiin, että HoPen (Homeless People) rekisteröinti ei kuulu osallisuusryhmän tehtäviin. HoPen hallitus kokoontui työryhmän jälkeen, jossa rekisteröintiin päätettiin saada vauhtia. Osallisuusryhmä suunnitteli tapaamisessa Euroopan parlamentissa lokakuussa pidettävää tilaisuutta, jonka tarkoituksena on kertoa Euroopan parlamentin edustajille asunnottomien osallistumisen hyödyistä päätöksentekoprosessissa. Brysselissä pidettiin v. 2010 konsensuskonferenssi, jossa sovittiin koko Euroopan asunnottomuusstrategian tekemisestä. Tällä hetkellä tulokset eivät etene, sillä Euroopan komissio ei ole halukas tekemään yhteistä eurooppalaista strategiaa (= toimintasuunnitelmaa), vaikka asiasta ihan selkeästi yhdessä sovittiin. Samoin asunnottomien osallisuutta päätöksentekoon peräänkuulutettiin. Asunnottomuus on rikos Unkarissa Tällä hetkellä jäsenmaat ovat asiassa kaukana toisistaan, koska Unkarissa asunnottomuus päätettiin kriminalisoida: Unkarissa joutuu vankilaan, jos tekee sellaisen rikoksen kuin asunnottomaksi jääminen. Myös monessa Euroopan maassa asuntolakulttuuri on voimissaan, vaikka asunto ensin -malli onkin herättänyt laajaa mielenkiintoa. Osallisuusryhmä pohti tapaamisessa myös tulevaisuuttaan. FEANTSAn hallitus on miettinyt ryhmän korvaamista seuraavin vaihtoehdoin: työryhmän työskentelyyn käytetyt varat suunnataan siten, että kattojärjestön jäsenjärjestöt voivat mahdollistaa useamman asunnottomuutta kokeneen osallistumisen FEANTSAn seminaareihin yms., tai jokaiseen työryhmään joka FEANTSAssa tällä hetkellä on, varataan paikka asunnottomuutta kokeneelle. Osallisuustyöryhmän yksimielinen kanta oli, ettei ryhmää kannata nyt lakkauttaa, kun puolet sen jäseniksi on vihdoin saatu asunnottomuutta kokeneista. Ryhmän työ toimii tien raivaamisena muille – ensin on luotava rakenteet ja polku, jota pitkin voi kulkea tai vaikka juosta niin halutessaan. Sanna Lehtonen HUOM. Osallistuminen kansainväliseen vaikuttamistyöhön Vva ry:n kautta on mahdollista JOKAISELLE, joka pystyy matkustamaan ja/tai mielellään ymmärtää jonkin verran englannin kieltä. Jos kiinnostuit, ota yhteys allekirjoittaneeseen. Osallisuus Vva ry:ssa Vva ry on ollut FEANTSAn täysjäsen vuodesta 1998 alkaen sekä osallistunut jäsenenä osallisuuden työryhmään vuodesta 2008 alkaen. Seuraavia asioita on tehty osallisuuden edistämiseksi järjestön sisällä ja Suomessa: * Yhdistys on kirjannut osallisuusstrategian (= pitkän aikavälin toimenpiteet) osallisuuden lisäämiseksi * Osallisuustyöryhmän tapaamiseen osallistuu varsinaisen jäsenen lisäksi asunnottomuutta kokenut * Yhdistyksen 20 palkatusta työntekijästä viidellä on kokemus pitkäaikaisesta asunnottomuudesta tai asunnottomien palveluiden käyttämisestä * Asunnottomuutta kokenut on saatu hallituksen asunnottomuusohjelman ohjausryhmän jäseneksi * Yhdistys on osallistunut asumisyksikön suunnittelukilpailuun siten, että asunnottomuutta kokeneet suunnittelivat asumisyksikön toiminnan ja rakennuksen yhteistyössä Y-säätiön kanssa (kilpailuehdotus tuli 2. sijalle, eikä sitä ole vielä päästy toteuttamaan) * Yhdistys vastasi valtakunnallisessa kaksivuotisessa Nimi ovessa -hankkeessa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta palveluiden suunnittelussa * Kokemusasiantuntijoiden ryhmä eli asunnottomien asiantuntijoiden ryhmä teki asunnottomien palveluiden tuottajille suositukset osallisuudesta, jotka on kirjattu verkkokäsikirjaan (luettavissa osoitteessa www.asuntoensin.fi) * Yhdistys sai rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä Omat avaimet -hankkeelle vuosiksi 2012-2015: palveluiden käyttäjät osallistuvat palveluiden suunnittelutyöhön alusta saakka neljässä kaupungissa Suomessa. Hankkeesta lisää tietoja Reijo Pipiseltä, Juhani Tiilikaiselta, Carole Bradyltä tai Raija Maunulalta. * Yhdistys osallistuu RAY:n rahoittamaan 3-vuotiseen projektiin Verkostokehittäjät, jossa yhdistys vastaa kokemusasiantuntijoiden osallisuudesta prosessiin kaikissa PAAVO-kunnissa. (PAAVO= Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämis- ja poistamisohjelma) Sanna Lehtonen Osallisuusryhmän kokoonpano 2012–2014 Puheenjohtaja Ian Tilling, Romania House of Joan Mauro Striano, Italia, FENTSAn työntekijä, sihteeri Biggy Hartung, Bauenwohnenarbeiten,Saksa Marta Olaria, Arrels Fundagio, Espanja Edo Paardekooper Overman, Hollanti Sanna Lehtonen, Vva ry, Suomi Leif Jensen, Tanska Mickel Mackey, Irlanti Margaret Ann-Brunjes, Skotlanti Meiltä ja maailmalta Yhteistyössä on voimaa - Espoon miehet maailmalla! ”Suomessa on vihdoin tajuttu, että ihmisarvo se pitää olla juopollakin. Sama pitäis olla maahanmuuttajillakin.” Jari Virtaranta Jari Virtaranta ja Kaijus Varjonen osallistuivat marraskuussa 2012 Barcelonassa järjestettyyn FEANTSAn vuosikonferenssiin, jonka aiheena oli maahanmuuttajien asunnottomuus Euroopassa. Lisäksi Jari osallistui konferenssin yhteydessä pidettyyn HoPe:n vuosikokoukseen, jossa muodostettiin HoPe:n uusi hallitus. Kaijus ja Jari tutustumassa espanjalaiseen asuntolaan Barcelonassa Jari: No tulihan tavan jätkän käytyä ekaa kertaa jossain tärkeässä seminaarissa ja tapaamisessa, vieläpä ulkomailla Barcelonassa 15.–18.11.2012, FEANTSA-seminaarin tapaamisissa 15.11. ja 16.11. ja HoPe-tapaamisessa 17.11., jossa valittiin eurooppalaisen kodittomien järjestön Homeless people EU:n uusi hallitus. Edellä mainittu itselle tärkeä. HoPe, Homeless People EU, on siitä hieno, että entiset ja nykyiset kodittomat ylläpitävät järjestöä. Hyvä. Konferenssi FC Barcelonan pelistä jäi mieleen 78000 katsojaa ja Messin 2 maalia Jari Virtaranta asuu Olarinluoman tukiasunnoissa ja hänellä on kokemusta pitkäaikaisesta asunnottomuudesta. Jari oli vuosina 2010–2012 Nimi ovessa -hankkeessa Espoon ohjausryhmän jäsenenä. Lisäksi Jari oli mukana Vailla vakinaista asuntoa ry:n osallisuustyöryhmässä laatimassa kansallisia suosituksia asunnottomien osallisuuteen asumispalveluissa. Jari osallistui Vva:ssa työstetyn, viime syksynä julkaistun kirjan ”Katu – asunnottomat kertovat” tekemiseen antamalla oman tarinansa kirjaan. Kaijus Varjonen työskentelee Espoon aikuissosiaalityössä ryhmätoimintojen koordinaattorina. Hänen työssään tärkeitä ovat mm. asunnottomuutta ennaltaehkäisevät ja vähentävät matalankynnyksen ryhmät sekä asiakkaiden kanssa yhdessä tekeminen. Jari: FEANTSAn vuosiseminaari käsitteli maahanmuuttoasioita, päällimmäisenä jäi mieleen että EU:ssa pitäisi olla yhtenäinen maahanmuuttopolitiikka, liikaa on eroa maiden välillä miten maahanmuuttajia kohdellaan. Käsittääkseni EU:n ulkopuolelta tulevat alkavat liikkua EU:n eri maiden välillä etsien parempaa elämää, suurimmalla osalla tarkoitus varmasti löytää parempi elämä kuin kotimaassa. Kun parempi elämä muuttuukin pettymykseksi, on se varmasti kova pala. Epäonnistuneilla on myös usein kova kynnys palata vanhaan kotimaahansa, koska eivät kehtaa kertoa, etteivät pärjänneetkään. Kaijus: Seminaarissa tuli paljon faktatietoa maahanmuuttajien tilanteesta. Maahanmuuttajien on vaikeampi saada töitä ja sosiaaliturvasta löytyy Euroopan tasolta aukkoja. Maahanmuuttajat eivät myöskään usein saa tai osaa hakea palveluja, vaan he koettavat itse selviytyä uudessa maassaan. Vallalla on edelleen iso myytti, jonka mukaan ihmiset tulevat meidän maahamme vain hyötymään etuisuuksista. Uutisointi on maahanmuuttaja-asioissa usein negatiivista ja joissakin tapauksissa myös sosiaalialan instituutiot ruokkivat maahanmuuttovastaista asennetta. Esimerkiksi Italiassa uutisointi on hyvin maahanmuuttovastaista ja uutisista valtaosa käsittelee maahanmuuttajien tekemiä rikoksia. Tällä hetkellä Euroopan taloudellinen tilanne on suuri haaste, mutta vaikka taloustilanne kohenisikin, ei se vielä poista syrjintää tai eriarvoisuutta. Kokemusasiantuntijoiden paneelikeskustelu Bulgarialainen mies joutui työttömäksi 2009, asui kadulla joitakin kuukausia. Hänellä oli ollut hyvä työ ja hyvä palkka, mutta hän oli peliriippuvainen ja lopulta peliriippuvuus ajoi hänet kadulle. Hänet pelasti se, että hän sai toisilta kadulla asuvilta ihmisiltä vinkkejä miten päästä palveluiden piiriin. Nyt hän oli saanut oman asunnon ja ollut kaksi vuotta kuntoutuksessa peliriippuvuuden vuoksi. Ukrainalainen nainen oli perheenäiti, jolla oli neljä lasta. Hän oli asunnottomana hakeutunut sosiaalityöntekijän puheille, joka oli sanonut, että jos et pärjää täällä lasten kanssa voit palata takaisin omaan maahasi. ”Meillä Espanjassa ei ole rahaa teitä auttaa.” Naisen lapset ovat syntyneet Espanjassa ja heidän kotimaansa on Espanja. Nuori marokkolainen mies oli asunut yhdeksän kuukautta kadulla. Kadulla ollessaan hän olisi halunnut jutella ihmisten kanssa, mutta ei osannut espanjaa. Hän oli ihan yksin, kävi suihkussa rannalla jne. Hän pääsi ystävän kautta järjestön avun piiriin. Sen jälkeen kun hän alkoi saada apua, on aika ollut parasta hänen elämässään. Kokemusasiantuntijoiden kommentteja ”Jos olet kadulla, ihmiset pelkäävät sinua, vaikka et tekisi mitään. Ihmiset suhtautuvat sinuun varkaana ja väärintekijänä. Poliisi kysyy henkkareita ja pidättää sinut jos ei ole.” Uteliaana olen jo vuosikaudet seurannut tienvarsimainoksia, jotka ainakin keväisin pyrkivät kiinnittämään huomiomme ominaisuuksiin, jotka säätelevät ihmisten lisääntymiskäyttäytymistä. Tässä tapauksessa nuo ominaisuudet on pyritty valjastamaan puhtaasti viihdekäyttöön. Ja viihdettähän seksi on, ainakin seksimessuilla! Rohkeasti vain ovesta sisään – mitähän tarjottavaa messuilla olisi tällaiselle henkilölle, jonka sukupuolielämää jo lähtökohtaisesti säätelevät varsin toisenlaiset käytännöt?! ”Kadulla ei ole merkitystä mistä olet. Ollaan vain yksi ryhmä. Tarvitsemme toisiamme. En ole tuntenut itseäni erilaiseksi, paitsi poliisin silmissä. Poliisit yhä pysäyttävät minut kadulla jopa useita kertoja päivässä.” ”En voi palata omaan maahan, koska minua pidetään epäonnistujana. On ihmisiä, jotka ei halua pummata eivätkä halua olla taakaksi kenellekään.” ”En pidä sanoista palvelunkäyttäjä tai asiakas. Minulle järjestö, jonka asunnossa asun, on kuin perhe, nyt minulla on asunto, kuulun Caritaksen projektiin, jolla autetaan muita. Tiedän nyt kuka olen. Voin vain puhua espanjalaisesta esimerkistä.” Jari: Kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroista jäi mieleen, että en voi ymmärtää miten voidaan jättää huomiotta kahden lapsen äiti, jonka lapset syntyvät maassa. Äiti ei saa kansalaisuutta, vaan hänelle sanotaan että muuta sinne mistä tulitkin. Aivan järjetöntä, ei voi laittaa enää taloustilanteen syyksi, välinpitämätöntä käytöstä. Tutustumiskäyntejä asuntoloissa Jari: Käytiin parissa asuntolatyyppisessä paikassa tutustumassa, käsittääkseni ne toimivat pitkälle järjestöpohjalta, saivat jonkun verran tukea yhteiskunnalta. Katalonia on rikas maakunta, mutta sielläkin on syrjäytyneitä. Hienoa oli, että jokaiselle pyrittiin järjestämään oma huone ja tärkeää että naisetkin on otettu huomioon. Yhdessä paikassa taisi olla oma kerros naisille. Urheilua & kulttuuria Jari: Tuli samalla reissulla urheilua ja kulttuuriakin. Tuli käytyä katsomassa jalkapallo-ottelu Barcelona vastaan Real Zaragoza. Jalkapallomiehelle järisyttävä kokemus ja tietysti tuli katottuu Sagrada Familia, Gaudin suunnittelema kirkko. Meni Espoon ukko hiljaseks, joutu pureen hammasta ku pääs kattomaan. Yhteistyöllä juonesta kiinni HoPe tulee sanoista Homeless People of EU ja se on asuttomien tai asunnottomuutta kokeneiden ihmisten itse perustama yhdistys, jonka tavoitteena on tuoda asunnottomien omaa ääntä esiin ja parantaa asunnottomien asemaa Euroopan tasolla. 10 Seksiä pastorille Sagrada Familia veti hiljaseksi Jari: Kaikin puolin hieno reissu. Jatkossa jos on tällasia matkoja jossa kokemusasiantuntija on mukana, on myös hyvä olla ammattilainen tukemassa. Tällä reissulla suurkiitos Kaijus Varjoselle, en ois mitenkään ilman selvinny, ois kai jääny aika hyödyttömäks reissuks. Kiitos myös Vva:lle joka otti mukaan reissulle, ja Espoon kaupungille, joka tuki rahallisesti sekä erityisesti Marja-Leena Remes perhe- ja sosiaalipalveluista, Espoon Tuomiokirkkoseurakunta Jyrki Myllärniemi ja Olarin seurakunnasta diakoni Karoliina Siven ja diakoni Maria Helin, jotka avustivat passin hankinnassa. Matkan kuvat sponsoroi Olarinluoman vastaanottokodin mahtavan upea johtaja Erkki Tapanainen joka lahjoitti digikameran käyttöön. Erityiskiitos matkalla olijoille, nimiä Atte, Reijo, Sanna, Carole, Kaijus sekä hyvä jätkä en muista nimee. Oli opettavaista, kiitos kärsivällisyydestä. EI TUU REISSU IHAN HETI UNOHTUU!!!! Kaijus Oli aikamoinen reissu. Olen tuntenut Jarin työni kautta jo useamman vuoden. Silti matka, jossa olemme neljä päivää yhdessä ja käymme läpi seminaarit, vierailukohteita, asunnottomuusjärjestön perustamiskokouksen (jossa olin tulkkina), oli itselleni ainutlaatuinen. Päällimmäisenä jää mieleen yhteistyö Jarin kanssa. Seminaareissa käytettiin kielenä englantia ja sitä oli meidän molempien haasteellista kuunnella. Kun keskustelimme Jarin kanssa, mitä kuulimme ja ymmärsimme, huomasin että olemme hyvin tasavertaisessa asemassa ja että vaikka kumpikaan ei ymmärtänyt kaikkea, saimme yhdessä pidettyä hyvin ”juonesta kiinni”. Sama ehkä koski matkaa kaikkinensa. Kun ollaan vieraassa maassa ja kaukana kotoa, ei voida olla liikkeellä vain asiakkaana ja työntekijänä, vaan enemmänkin Kaijus ja Jari ja koitetaan hoitaa homma yhdessä. Kyllä mää uskon että opin tällä matkalla ns. asiakkaiden kanssa yhdessä tekemisestä, asiakasosallisuudesta. Kun Jari neuvoi minulle suuntia Barcelonan metrossa, on vaikea olla oppimatta, että molempia tarvitaan. Toisaalta oli hyvä huomata, että olin hyödyksi esim. HoPe:n hallituksen kokouksessa, jossa tulkkasin ja tuin Jaria uudenlaisessa tilanteessa. Asiakas vai palvelunkäyttäjä - ei kumpikaan Eurooppalaiset asunnottomuutta kokeneet kertoivat, kuinka he eivät pidä siitä että heitä kutsutaan asiakkaiksi tai palvelunkäyttäjiksi, vaan että heistä puhutaan ihan heidän omalla nimellään. Kun tästä asiasta keskusteltiin, koputti Jari minua olkapäähän ja kertoi suomalaisen esimerkin: ”Mää oon Jari Virtaranta, enkä mikään asiakas, vittu!” Ei puhettakaan, että täällä näkisi mitään iltalehtien lööpeiksi kelvollista – tarjonta näyttää olevan räätälöity aivan tavallisille ihmisille. No mikä sitten on tavallista – hieman sivummalle siirryttyäni löysin tilan, jonka aivan hyvin olisi voinut kokea painostavana – ellei sitten sattuisi pitämään piiskaamisesta! Mutta paikalla olijat olivat selvästi sinut tämän asian kanssa – ruoska viuhui, mutta varsin lempeästi! Seksillä on paikkansa – me kirkon ihmiset korostamme sen yhteyttä sitoutumiseen ja rakkauteen. Raadollisimmillaan seksi on väkivaltaa, vallankäyttöä ja rahastusta – tai sitten vain putipuhdasta hupia! Huumori kuuluu varmasti seksiin – näin seksimessuillakin. Vai mitä ajattelette tarjouksesta, joka lupaa ”tissien vilautuksen” viidellä eurolla?! Niin utelias en ollut, että olisin tähän tarttunut! Seksi voi olla myös vaarallista – tämän voi päätellä järjestysmiesten määrästä paikan päällä. Varmasti nämä messut olivat oiva paikka saattaa tunneelämä epäjärjestykseen. Kohtuullista korvausta vastaan asiakkaalla tuntuisi olevan vapaa pääsy ihmisruumiin joka paikkaan, vailla rasittavaa sosiaalista marssijärjestystä. Ajatus ”vapaasta” seksistä on kuitenkin mahdoton - ympäristö määrittelee sen rajat, eikä aina lempeästi, vaan joskus myös kovin ottein. Ei ollut helppo havaita, mitä tarjottavaa seksimessuilla olisi vanheneville ihmisille. Asiassa kuin asiassa vanhat ihmiset voivat toki aina iloita siitä, mitä nuoret tekevät – miten on asia seksin suhteen? Huomaavainen seksi tarkoittaa aina sitä, että kumppani ymmärretään persoonaksi, joka ansaitsee arvostuksemme, kaikissa tapauksissa. Tämä perspektiivi voi jäädä nuorille vieraaksi – vanhoille ihmisille se voi olla elintärkeää. Silloin ei riitä, että seksi ikään kuin tarjoaa heille tirkistelyikkunan – senkin maksua vastaaan. Seksi voi olla myös vastuuntuntoista – tästä on osoituksena se, että lastensuojelujärjestölle sillekin oli osoitettu oma tilansa. Sekä järjestäjät että järjestö ovat asiasta yhtä mieltä – ei ole olemassa lapsiseksiä, sillä seksi on aikuisten asia. Varmasti on niin, että tämän, kuten monen muunkin asian suhteen me aikuiset osaamme olla sekä vastuullisia että vastuuttomia. Harras toiveeni on, että jokainen meistä osaisi aina valita sen rakentavimman vaihtoehdon. Tarjonta on nähty, kävelen ovesta ulos – millä mielellä? Taitavia esiintyjiä, sirkusmeininkiä – ihmisen perustarpeita, joiden edestä on vedetty salailun ja häpeän esirippu. Silloin pyhä ja paha paljastuvat. Meillä ihmisillä ei ole pääsyä näiden kummankaan syvimpään olemukseen. Meitä voidaan neuvoa pyrkimään kohti pyhää ja välttämään pahaa. Väistämättä elämä aina asettaa meille rinnakkain nämä vaihtoehdot, mutta harvoin niin haastavasti kuin seksimessut tekivät. Niiden anti voi jäädä sitä kapeammaksi, mitä enemmän haluaa löytää moitittavaa tapahtuman toteutuksesta. On taakka tai lahja, että viime kädessä vain me vastaamme omista valinnoistamme. Eivät seksimessut, eikä kukaan tai mikään muukaan. Olkoon Jumala kanssamme, kun itse kukin näitä valintoja teemme! Esa Uusi-Kerttula Kirjoittaja on 57-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR Track Oy –yhtiön palveluksessa. esa.uusi-kerttula@helsinki.fi 11 A J O T L II V On kevät O n varhainen aamu, nousen vuoteestani kuin haamu. Vaatteeni päälle kerään, tiedän, että vasta ulkona herään. Kuulen kuinka kauniisti mustarastas laulaa. Kas pikkulinnutkin ovat jo tulleet, kai nekin ovat huomanneet kevään tulleen. Krookukset nousevat maasta, kohta lehmätkin ovat haassa. Aurinko nousee kauniina ja kultaa taivaan sekä maan. Kiitän sinua luojani, minun elämän suojani, kaiken hyvän tuojani. Siunausta kaikille asunnottomille ja heidän auttajilleen. Rainer Huumoria Suomalaisten Waterloo T odellisuus on paennut tasavallan hallitukselta ja Eduskunnalta. Kansan hätä toimeentulosta, terveydestä, selviytymisestä ei näy, ei kuulu Arkadianmäen linnakkeeseen. Hintojen, maksujen, vuokrien korotukset ahdistavat suomalaiset toimeentulokurimukseen, jossa valoa ei tunnelin päässä ole näkyvissä. Miten täydellisesti kansa onkaan sivuutettu ja hukutettu näennäisdemokratiaan. Hallitus on antamassa niille joilla jo on ja ottamassa niiltä, joilla ei mitään ole. Kädestä suuhun eletään miten kuten. Verot ja maksut kaatuvat niiden ihmisten niskaan, jotka tätä yhteistä venettä soutavat. Verotuksen kiristäminen tupakan, alkoholin ja makeisten kohdalla ei ainakaan helpota toimeentuloa. Pääkaupunkiseudun kurjaakin kurjempi vuokra-asuntojen saatavuus on kiven alla. Kohtuuhintaisia ei juuri ole tarjolla. Helsingin vuokrat nousivat 4.7 %. Huippukalliit vuokrat yksityispuolella jatkoivat nousuaan. Helsingin kaupunki on pysytellyt vielä kohtuudessa, mutta asuntoja tarvitsevia eri syistä on jonossa 27 000. Nähtäväksi jää pystyykö valtion omistama Kruunuasunnot helpottamaan pääkaupungin vuokra-asuntojen saatavuutta kohtuuhintaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vuokrasäännöstely olisi otettava keinovalikoimaan, kun mikään muu toimenpide ei tunnu auttavan. Välinpitämättömyys ihmisten hädästä on silmiinpistävää. Mihin on hävinnyt yhteisö, inhimillisyys, solidaarisuus, empatia? On kuin ihmisistä olisi tullut yltiönarsisteja. Joka ikisestä. Missä on yhteiskunta, joka välitti jäsenistään. Mistä ilmaantuivat ahneet saalistajat keskuuteemme. Mihin hävisivät ahkerat, muillekin tilaa antavat, toisistakin välittävät suomalaiset? Reiska Oulun pojan kertomaa V Sydämellisin terveisin teidän kaikkien Rainer (Pastori) Nilsiän sheikiltä oli kysytty, että miksi juuri teidän bensiini on niin kallista. Siihen oli sheikki vastannut pyyhe päässä, niin kuin sheikin asuun kuuluu, että kun asiakas esim. tiputtaa pari pisaraa propelliin, niin propelli lähtee ihan itsestään liikenteeseen ja kulkee ainakin viisi kilometriä, sillä se on niin tehokas aine. Punkkari oli bussipysäkillä ja odotti bussia. Kun bussi tuli, hän hyppäsi kyytiin ja kysyi bussikuskilta, että paljonko maksaa yksi kertalippu. Siihen kuski vastasi, että sinulta se tekee 2.50 euroa, ja tolta papukaijalta se tekee tasan 5 euroa. Liikemies oli hotellissa ja meni hotellin vastaanottoon. Sanoi virkailijalle, että yksi huone kylvyllä! Siihen uhkea neiti-ihminen vastasi, että huone löytyy, mutta kylpeä saatte kyllä itse! Sosiaalivirastossa oli Riekkinen asiakkaana keskustelemassa sosiaalivirkailijan kanssa. Kun hän joutui työttömäksi, eikä raha oikein riittänyt sillä hetkellä hänellä, piti kysyä ihan toimeentulotukea, että saisiko hän siinä tilanteessa. Sosiaalivirkailija katseli hänen papereitansa ja lopuksi kysyi häneltä, että ”onko tässä teidän tulonne vai onko teillä jotain omaisuutta vielä jossakin”. Yksinkertainen ruohonjuuritasoinen Riekkinen mietti hetkisen, kunnes välähti: ”Niin, jo vain, kyllä maata löytyy kynsien alta, ja pitkät Nokian haisaappaat, ne on nytkin jalassa.” -Jorkki Osa VI epassa tutustuin Kapoon. Hänellä oli eläkepäivä ja paljon asioita piti hoitaa. Pyysi minua kaveriksi. Henkkarit, pankki, lompakko ja tietenkin viinaa. Menimme sitten asuntooni Haagaan nauttimaan juomista. Kapo jäi luokseni yöpymään. Aamulla herättyäni huomasin, että kahvi oli loppunut. Lähdin lähikauppaan sitä ostamaan. Vieraani jäi vielä nukkumaan. Minulla oli aika krapula ja kävin kapakassa tuopilla, mutta seuraihmisenä jäin suustani kiinni ja unohdin vieraani. Kun vihdoin saavuin kotiovelleni, oli ovessa lappunen: ota heti yhteys asuntotoimistoon (Esto). Minulla ei siihen aikaan ollut puhelinta, joten jouduin menemään Haagan asemalle soittamaan. Asunnossanne on tapahtunut vesivahinko, vesi on valunut alakertaan asti. Lattia on heti kuivattava ja teidän on muutettava huomenna. Oli itsenäisyyspäivä jolloin minun oli pakattava. Kaikki oli oltava aamulla kahdeksalta valmiina. Oli oltava valmis lähtemään uuteen osoitteeseen. Osoitteesta ei minulla ollut mitään tietoa, mutta avaimet tuotaisiin aamulla. Muuttomiehet saapuivat. Avaimet tuotiin ja minut laitettiin pakettiautoon jossa ei ollut takana edes ikkunoita. En tiennyt mihin minua viedään, mutta Vallilaan päädyin ja olen täällä elänyt jo kuusi vuotta. Jatkan taas kun jaksan. L aihialainen meni ravintolaillan päätteeksi nakkikioskille. Jahkattuaan tilaustaan jonossa hän pääsi tiskille: ”Mmulla on nakit shilmillä, shaanko pelkät ranshkalaiset kiitosh.” Vepassa kuultua PUUHASTELUA? ”Arska” ja ”Ansku” ovat kansalaisia, jotka ovat nähneet katuja ja kovia elämänolosuhteita. Eräänä kevään pakkasaamuna he kertoilivat, miltä asioiden tärkeysjärjestys tästä näkökulmasta näyttää. Aukeaman kuvat: Hartti Ahola Puuhastelua ja päivittelyä tuntuu riittävän enemmän kuin omasta takaa, totesivat keskustelukumppanit. Tuntuu siltä, että on löydetty oman aidan takaa vielä kovempia elämänkohtaloita kokeneita ja heitä oikein etsimällä etsitään, ettei vain tulisi hoidettua edes omia keskeneräisiä asioita jollakin tavoin järkevälle tolalle. On oikein korkeita akateemisia oppiarvoja ja tutkijataustaisia ideologeja saatu mobilisoitua. Vaan kyllä keskeneräisiä asioita vanhustenhuollon, eläkekertymien, lastensuojelun, rajavalvonnan ynnä muun kohdalla jää jälkeen ja hoitamatta. Aivan kuin sokeus olisi iskenyt ja mentäisiin globaalissa hurmoksessa ja joka askeleella ahmittaisiin asioita reppuun. Kaikki kritisointi perusturva-asioiden säilyttämisen ja kehittämisen puolesta saa leiman puuhastelijoiden leimasimesta. Leimassa on sitten kuvallinen tai sanallinen viesti: itsekkyys, omahyväisyys, suvaitsemattomuus, ymmärtämättömyys, vihapuhe jne. Leimasinviesti on ensimmäisenä esillä, kun ”rajoja” asettavat haluavat kertoa näkemyksiään. Jos joku on nukahtanut kaasupolkimen päälle tai hurmokseen, joka on tuotettu miten milloinkin, eikö sitten olisi jarrun painaminen niiden tehtävä, jotka vielä kulkuneuvossa ovat hereillä? Hallitun tilanteen vastakohtana ”Arska” ja ”Ansku” näkevät kaaoksen - ja kyllä kaaoskin tarvitsee polttoainetta, nimittäin sellaista, jota ”Arska” muistelee häkäpöntöissäkin aikoinaan käytetyn. Pitää kaataa metsää, jotta karavaani kulkee. Kaadetaanko sitten ympäriltä koko metsä, se metsä, joka nyt suojaa? Laitetaanko yhteiskunnan ”häkäpönttöön” kaikki mahdollinen ja sitten vain kaasu pohjaan? Tätä pohtivat ”Arska” ja Ansku”. Levätkää rauhassa In memoriam Leif Mäkelä Vanha asuttamisen ammattilaisveturi on poissa. Ei ole tietoa kenelläkään päiviensä määristä. Parisen viikkoa aikaisemmin Lefan kanssa käytiin keskustelua asumisen tuen päivillä. Monia ajatuksia oli veteraanilla asumisen alueen ammattilaisena jaettavana. Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa vaihdettiin joskus ajatuksia lennosta. Muistoksi jää vuosien yhteistyöstä ”Sahurin” ajoilta lähtien mies, jolla oli jämäkkyyttä ja selkeä näky siitä, ettei asuntoa kannata järjestää ilman tukea. Erityisen tärkeää oli myös, että asunnon saavalla kansalaisella oli muutosprosessi edennyt tiedostamisen ja muutosvaiheen risteykseen. Lefa tunsi aikoinaan perin juurin metsien miehet ja kävi jalkapatikalla tutustumassa koijien asukkaisiin. Hänellä ei ollut tarvetta paapoa ihmisiä eikä kaunistella tilanteita. Asunnottomuus muuttui, mutta tapa kohdata asunnottomia pysyi. Ihminen oli etusijalla ennen systeemejä. Jää tyhjä paikka Lefan poistuttua, paikka jota ei voi paikata. Asukin toimitus In memoriam Riku Pirhonen In memoriam Hannu Torro Muistiin kirjasi Juhani 12 PS kirjaajalta: Lyhyestä keskustelusta jäi päällimmäisenä mieleeni, ettei tarvita oppiarvoja eikä matkustelua, jotta asiat olisi mahdollista hahmottaa. Sanonta ”ei näe metsää puilta” ei aina pidä paikkaansa, vaan joskus on hyvä sitä omaa metsää vielä säästää. Usein riittää vähempikin ja vähempi voi olla enempi. R.I.P. Vepalaiset Vva ry muistaa kiittäen Hannu Torroa pitkäaikaisesta työstä yhdistyksen hallituksessa. 13 Luottotiedot pois ja leima otsaan Viestejä Govindasta Toim. Tapsa Pelttari (Kirjoittaja tekee myös ohjelmasarjaa ”Vapaat Aallot” Helsingin Lähiradiossa 100,3MHz) L uottotietojen menetyksellä on usein aivan muita seurauksia kuin se, että ihminen pinnistelee asiansa kuntoon. Joustavammalla menettelyllä tulisi parempaa tulosta. Kun laskut jäävät maksamatta, jossain vaiheessa seuraus on merkintä luottotietoihin, ja kun kerran on merkinnän saanut, siitä onkin työ ja tuska päästä eroon. Monesti käy myös niin, että merkinnän jälkeen ihminen ei niinkään viisastu tai ala elämään kunniallisesti, vaan pikemminkin käy päinvastoin eli välinpitämättömyys omien asioiden hoitamista kohtaan lisääntyy. Ihmiselle saattaa tulla hälläväliä-meininki, joka voi pahimmillaan johtaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja sitä kautta vaikka mihin muuhun. Tämä on tiedossa, ja mikä on yhteiskunnan lääke siihen? Yhteiskunnan lääke on rankaiseminen, leimaaminen, itsetunnon vieminen, nitistäminen, nujertaminen ja niin edelleen. Eli ikään kuin tällaista noitavainojen aikaista systeemiä. Mitä tahoja tällainen asenne palvelee? Ehkä hieman poliisia, ehkä hieman vartijoita, ehkä hieman sosiaalityöntekijöitä siinä suhteessa, että onpa ainakin enemmän hommia. Mutta mitä tämä on muuta kuin syrjäytyneiden ihmisten tehtailua, järjestelmällistä ihmisten tehtailua syrjäytyneiden asemaan. Miksi rangaista ihmisiä näin äärettömän julmasti? Miksi ihmeessä viedä ihmiseltä toivo elämään jo aikui- suuden alkuvaiheessa? Eikö aikuisuuden alkuvaiheen kuuluisi olla juuri sitä aikaa, jolloin rakennetaan pohja menestyvälle elämälle? Miksi sitä aikaa ei tueta tällä saralla? Luottotietojen osittainen palauttaminen kannustuskeinoksi Yhteiskunnan ja päättäjien tulisi ehdottomasti tarttua tähän epäkohtaan ja taata ihmisille parempi elämä lopettamalla ihmisten taloudellinen vainoaminen vain yhden virheen vuoksi! Suomessa pitäisi aivan ehdottomasti ottaa käyttöön systeemi, jossa luottotietonsa menettäneellä ihmisellä säilyisi edes jonkinlainen luotto, jolloin hän voisi edes osaksi elää edelleenkin luotolla. Mielestäni tämä olisi oikein toteutettuna ja mietittynä täysin mahdollinen vaihtoehto ja tulisi pitkällä juoksulla maksamaan yhteiskunnalle vain murto-osan siitä, mitä maksaa nykyinen systeemi. Oma ajatukseni tästä asiasta on, että kun ihminen päättäisi hoitaa asiansa kuntoon, luotto palautuisi hänelle jonkin järjestelmän piirissä edes osittain. Tilanne olisi tämä kunnes asiat olisi hoidettu kuntoon, jolloin luotto palautuisi kokonaan. Sellainen järjestelmä kannustaisi ihmisiä, kun nykyinen järjestelmä ainoastaan nujertaa ja luo varoittavaa esi- merkkiä muille. Asetelma on jokseenkin järjetön, jos miettii, että normaalitkin ihmiset, joiden luottotiedot ovat kunnossa, elävät pääosin velaksi ja luotolla. En oikein käsitä, kuinka veloissa oleva ihminen pystyisi elämään yhteiskunnan normeja kunnioittaen kunniallista elämää hoitamalla kaiken käteisellä. Tämähän on täysin nurinkurinen asetelma jo pelkästään ajatuksenakin. Miten ihmeessä korviansa myöten veloissa oleva ihminen, jonka palkasta kolmasosa menee ulosottoon, voisi selviytyä kaikesta ilman luottoa? Jos tämä olisi mahdollista, tässä olisi mahdollisuuksia esimerkiksi täysin velattomaan maailmaan, jossa kaikki maksettaisiin käteisellä. Mutta sepä se ei taidakaan olla mahdollista. Jani Anttila Hallituksen puheenjohtaja Pirkko Vuorinen tentissä K erro jotain itsestäsi. Olen pitkän linjan sosiaalityön ammattilainen. Olen työskennellyt kunnallisella sektorilla erityisnuorisotyöntekijänä, sosiaalityöntekijänä ja päihdetyöntekijänä ja sittemmin järjestökentällä silloisessa Aids-tukikeskuksessa. Viimeksi toimin hiv-huumetyön projektipäällikkönä. Virallisesti olen eläkkeellä, mutta teen silloin tällöin keikkaa mm. A-klinikkasäätiön sosiaali- ja terveysneuvontapiste Vinkissä. Järjestötoiminta on minulle erittäin tuttua koko pitkä ikäni varrelta. Olen toiminut lukuisissa tehtävissä erilaissa järjestöissä, joukossa kansalaisjärjestöt, poliittiset järjestöt, kulttuurijärjestöt ja ties vaikka mitä. Miksi halusit mukaan Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimintaan? Tai miksi se oli sinusta mielenkiintoista? Jäätyäni eläkkeelle kaipasin jotain mielekästä toimintaa. Vailla vakinaista asuntoa ry teki (ja tekee) erittäin arvokasta työtä, toimii ruohonjuuritasolla, juuri siellä missä toimintaa tarvitaan, toimii tasapuolisesti ja jokaista ihmistä arvostaen. Olin järjestön toimintaa seuraillut sivusta, ilmaissut siihen kiinnostukseni ja sitten olinkin jo ehdolla hallitukseen ja tulin valituksi. Hallituksen jäsenenä olin muutaman vuoden - tarkkaa aikaa en muista, kun vuodet kuluvat nykyisin niin nopeasti. Nyt olen toista vuotta yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. (Pirkko Vuorinen valittiin Vva ry:n hallituksen jäseneksi 2007) Mitä erityisiä havaintoja olet tänä aikana tehnyt asunnottomuudesta tai yhdistyksen toiminnasta? Onko asunnottomuuden kuva muuttunut, jos on niin miten? Tässä muutamassa vuodessa mielestäni asunnottomuuden kuva on muuttunut paljon. ”Perinteisille” pitkäaikaisasunnottomille on jonkin verran pystytty tarjoamaan ”omia ovia”, mutta työtä on siinäkin edelleen paljon. Varsinkin pääkaupunkiseudun surkea asuntotilanne ja huippukalliit vuokrat tuottavat jatkuvasti uusia pulassa ja ilman vakinaista asuntoa olevia ihmisiä, vanhoja, nuoria, naisia miehiä, jopa lapsiperheitä. Vapaa liikkuvuus Euroopassa näkyy myös asunnottomuustilastoissa ja ennen kaikkea Kalkkerssin kävijämäärissä. Mikä yhdistyksessä on parasta ja missä olisi vielä kehitettävää? Yhdistyksen haasteena on pysyä ajassa mukana ja seurata asunnottomuuden kuvan muuttumista ja kehittymistä jatkuvasti. Me emme pienenä kansalaisjärjestönä pysty tilannetta korjaamaan, mutta voimme ainakin tehdä sen näkyväksi ja vaatia toimenpiteitä asian parantamiseksi. Yhdistyksen toiminta on mielestäni kehittynyt hyvään suuntaan, kun mukaan on tullut entistä enemmän kokemusasiantuntijoita. Yhdistyksen asiantuntijuus ei silloin ole pelkkää tilastoista ja muiden tarinoista opittua, vaan itse asunnottomuutta kokeneiden ääni tulee kuuluviin. Miten näet Helsingin asuntotilanteen viiden vuoden kuluttua? Terveisesi jäsenistölle? Ensimmäisessä yhdistyksen kevätkokouksessa, jossa olin läsnä, oli hallituksen lisäksi kaksi jäsentä paikalla. Nyt viimeksi pidetyssä oli tupa täynnä. Toivoisin että näin olisi jatkossakin. Toivoisin myös, että jäsenet olisivat aktiivisia myös hallituksen suuntaan. Kaikki aloitteet yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi otetaan kiitollisuudella vastaan. Kaikkea emme voi toteuttaa, koska yhdistyksen resurssit ovat rajalliset, mutta aina voi asioita tehdä toisin ja mahdollisesti kehittää jotain ihan uutta. SL J okseenkin 25 vuotta sitten parikymppinen nuori mies etsi vastauksia moniin mieltä askarruttaviin ja vaivaaviinkin kysymyksiin. Intialainen filosofia ja uskontotiede ja kulttuuri yleisemmin ovat minusta sekä mielikuvitusta kiehtovia että arkitiedon aarreaitta. Varmaankaan Intian rikkaan kulttuurin syvempi sisäistäminen ja ymmärtäminen eivät ole parin kuukauden asia. Tuossa vaiheessa olin jo ehtinyt tutustua Intian hindulaiseen uskontoon ja veda-filosofiaan kirjastoissa. Lisäksi luin pariinkin kertaan suomenkielisiä julkaisuja, etenkin Bhagavad-Gitaa ja myös Srimad Bhagavatamia, Kultakukan Salaisuutta ja joitain teosofisia teoksia. Intian Pyhän Kirjan Bhagavad Gitan perusteemana on bhakti-jooga eli antaumuksellinen Jumalan palvominen – ihmisen mahdollisimman suurta antautumista Korkeimman, Vishnu Jumalan, palvelemiseen. Bhaktin harjoittajaa kutsutaan bhaktaksi. Itse olin varmaan kaukana puhtaan bhaktin harjoittamisesta, mutta seurasin suurinta osaa säännöstelevistä periaatteista. Kuitenkin olin huomaavinani jo henkisiä harjoituksia aika säännöllisesti tekevänä, että kun vain jatkaa Korkeimman Jumalan palvelemista, bhaktia, oivallukset tulevat aikanaan kuin itsestään. Olin valmis itsekin seuraamaan, ainakin jonkin matkaa, joitakin henkisiä harjoituksia. No rehellisesti: ainakin valmis ja innokas näkemään, miten tätä kaikkea voisi viime kädessä hyödyntää oman henkisen elämän kannalta. Jumalan olemusta pohtimassa Helsingin tulevaisuuden asuntotilanteeseen suhtaudun aika pessimistisesti. Kaupunki rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja hyvin hitaasti eikä moninaisista syistä johtuen pysty edes omia suunnitelmiaan täysimääräisesti toteuttamaan. Entiset, niin kutsutut, yhteiskunnalliset asuntoyhtiöt rakentavat kyllä jonkin verran, mutta asuntojen hinnat ovat niin huikeita, etteivät tavallisen palkansaajan tai eläkeläisen tulot niihin yllä. Entä jos saisit päättää yksinvaltiaana: mitä tekisit asuntopolitiikalle? Jospa olisin diktaattori, niin laittaisin koko asuntopolitiikan uudelle uralle. Rakentaisin viihtyisiä asuma-alueita, joissa olisi sekaisin omistus- ja vuokra-asuntoja. Olisi isoja ja pieniä asuntoja, kullekin tarpeen mukaan. Ja ennen kaikkea, tavalla tai toisella, loisin järjestelmän joka mahdollistaisi kaikille tarvitseville oikeuden omaan oveen. Omistettu Timo Kuivaselle, Suomen puolustusvoimien kapteenille, josta tuli munkki (bhakta) ja myöhemmin Govinda-temppelipäällikkö. Vva ry:n hallitus 2013 Pirkko Vuorinen (puheenjohtaja) Kimmo Aaltonen (varapuheenjohtaja – kunniapuheenjohtaja) Kasper Stenberg Matti Malkki Anja Nysten Varajäsenet: Hartti Ahola, Pekka Peltomäki, Mauno Virtanen Mitä tulee totuuden tutkimiseen, minulla ei totisesti ollut kovin selvää kuvaa siitä, kuka ylimmän pilven päällä mahtoi lopulta istuskella. Ja oliko Hänen nimensä todella Allah, Buddha vai Govinda? Tai ehkä Jehova, kenties Krishna? Oliko Hän vanha ja parrakas vaiko nuori ja sininen. Lähettikö Hän välillä rangaistuksena salamoita meidän syntisten päälle tai oliko Hän loppujen lopuksi edes Persoona? Mutta olin täysin varma ja vakuuttunut, että jokin tai Joku, isolla J:llä, varmasti järjesteli näiden lukemattomien maailmankaikkeuksien asioita. Olisi meikäläiselle taatusti täysin mahdoton homma jo tämän monimutkaisen maapallomme puolikkaankin ohjaileminen. Mutta Hän onkin Jumala, Kaikkivaltias, ja minä vain pieni ihminen! Hyvä kun Jumala järjesteli maailmankaikkeudet ja aurinkojen radat. Olisi meikämieheltä mennyt siinä touhussa piankin sormi suuhun. Kosmiset organisoinnit edellyttävät melkoista teräväälyisyyttä. Jos joku on niin älykäs, että hoitelee maailmankaikkeuksien asioita noin näppärästi, niin Hän aivan varmaankin tietää myös kuinka kertoa itsestään meille, vähemmän älykkäille, ajan, paikan ja olosuhteiden mukaisesti. Intialaisessa, muinaisessa, pyhässä kirjassa Srimad Bhagavatamissa sanotaan: ”Henkilö, joka näkee Ylisielun olevan tasapuolisesti läsnä kaikkialla, jokaisessa elävässä olennossa, ei alenna itseään mielensä takia. Siten hän etenee vähitellen kohti Korkeimman saavuttamista.” Ylisielu on Jumala, joka asuu ihmisen sydämessä, Paramatman. Kristillisessä traditiossa lähin vertaus olisi omatunto, joka aiheuttaa ihmisessä synnintunnon. Yhteisö Mietitäänpä sitten ihmisten asumista. Keskusteltaessa yhteisöstä ja yhteisöasumisesta, tulisi mielestäni miettiä; kuinka moni todella lopulta kykenisi seisoskelemaan ja asumaan kaduilla? Ensiksi kuitenkin pidän parempana luoda laaja taloudellinen kannatuspohja asu- misyhteisölle. Jos ”luostarin kaltaisessa” yhteisössä (siis noudatetaan yhdessä etukäteen sovittuja pelisääntöjä sanotaan vaikkapa päihteettömyydestä, yövieraista ja yhteisistä kasvisaterioista) asuisi vaikka parisen kymmentä ihmistä, se olisi ajan myötä pitkä penni. Välillä ihmiset tarvitsevat myös uusia vaatteita tai he saattavat sairastua. Ehkä toiset avioituvat ja saavat lapsia. Sekin vaatii huomiota yhteisöltä ja maksaa euroja. Ja kun sitten joku lopulta tulee tarpeeksi vanhaksi, hänen ylläpitonsa tuo ehkä odottamattomiakin kuluja. Kenties hän haluaa hieman parempaa eläkettä. Mistä tähän kaikkeen saadaan varoja? Toisaalta, eikö tämänkaltainen tilanne ole juuri otollinen mahdollisuus harjoittaa käytännössä sitä monien uskontojen painottamaa riippuvuutta Herra Jumalasta? Eli jätetään kaikki lopulta Herran haltuun. Miksei Hän antaisi palvelijoilleen sitä maallista, mitä nämä tarvitsevat? Miksi silloin huolehtia liikaa eläkemaksuista? Tuo kuulostaa tietysti hyvältä. Itse asiassa Krishna vakuuttaa eräässä Bhagavad Gitan säkeessä, kuinka Hän toimittaa palvelijoilleen sen, mikä heiltä puuttuu ja säilyttää kaiken, minkä he tarvitsevat. Käytännössä tämä kuitenkin saattaa tarkoittaa sitä, että Korkein Herra suo palvelijoilleen tarvittavan älykkyyden, jota käyttämällä he kykenevät hoitamaan asiansa kuntoon. Yleensä älykkäät ihmiset tekevät hyvin käytännöllisiä ratkaisuja. ihmisiä, jotka mielellään jakaisivat palveluksiaan ja auttaisivat aidosti toisiaan? Oikeasti, kyllähän me kaikki apua joskus (ja sangen useinkin, toim. huom.) tarvitsemme! Krishnalaisuus Kuten sanottua, olin siis tehnyt alustavaa tutkimustyötä kirjastoissa hindulaisuudesta ja erityisesti Krishna-jumalan palvojista. Krishnalaisuus opettaa Jumalan laskeutuvan säännöllisin väliajoin henkisestä maailmassa tähän aineelliseen maailmaan. Herra laskeutuu myös meidän maapallollemme eri inkarnaatioissaan kuten kuningas Rama, kääpiö Vamana, ihmis-leijona Narasimha, herra Buddha tai Hän laskeutuu Itse alkuperäisessä, kaksikätisessä Krishna-muodossaan. Krishna tarkoittaa Jumalan muotoa, joka on kaikkein puoleensavetävin henkilö. Pyhän kirjan, Bhagavad-Gita – kuten se on, kannessa on värikuva taisteluvaunuista, joita Krishna ohjaa. Vieressä seisoo jousisoturi, Arjuna – Krishnan rakas ystävä. Juuri ennen suurta taistelua Arjuna sai henkisiä elämänohjeita Krishnalta. Nämä ohjeet muodostavat Bhagavad-Gitan, eikä vain jokin jumalainen käsite tai epämääräinen tavattoman kirkas valo, jolla ei kuitenkaan olisi tunteita, toiveita tai persoonallisuutta, identiteettiä. Tai jos tarkastellaan asiaa toisinpäin: kun meistä ihmisistä jokainen on henkilö, miksei siis loogisesti Jumala olisi myös henkilö? Vielä käytännön krishnalaisuudesta. Krishnan palvojilla on pyhät kuvansa ja rukousnauhansa (japa-helmet) kuten ortodoksikristityillä on ikoninsa ja rukousnauhansa. Ortodoksit laskevat helmillään ja vastaavalla tavalla erityisesti myös krishnalaiset harjoittavat helminauhamietiskelyä. Intialaisessa perinteessä mietiskellään Jumalan pyhiä nimiä, joita saattaa olla kymmeniä jopa satoja. Yleensä pyhä mantra on lyhyehkö ja silti voimallinen. Mantra voi olla salainen tai kaikkien saatavilla. Hyvänä esimerkkinä pyhä tavu Om tai Aum. Vielä lyhyesti käytännön mietiskelystä. Joogi-mietiskelijä ottaa jonkun päivittäisen tai juuri tuolloin tärkeän, ajankohtaisen ja ratkaisua vaativan tavoitteen, toiveen tai tehtävän ja joogi käyttää mietiskelynsä ja rukoustensa avuksi ja voimaannuttamiseksi helminauhaa. Kysymys jokapäiväisestä leivästä Kysytäänpä hieman haastavasti, että jos nyt tämä mies, radiotoimittaja, päättäisi sitten vain istua lukemaan ja mietiskelemään Jumalaa. Ja että innostuisin niin valtavasti, ettei minulla olisi enää juuri aikaa huolehtia edes lähimmäisistäni saati oman ruumiini kaikista tarpeista. Miksei Jumala silti järjestäisi minulle jokapäiväistä leipääni? Saahan Hän pidetyksi auringot ja planeetatkin kiertoradoillaan! Uskon, että jos joku olisi todella noin hulluna Jumalaan, että unohtaisi syödä ja nukkua ja melkein kaiken muunkin ruumiillisen, mukaan lukien ystävät ja sukulaiset, silloin varmaan Jumala, Krishna, huomaisi, millä tasolla tuo henkilö on. Intiassa (1500-luvulla) alkaneessa bhakti-joogan menetelmässä (Korkeimman Persoonallisen Jumalan antaumuksellinen palveleminen) korostetaan Jumalan ja Hänen nimiensä ylistämisen lisäksi työn tekoa Vishna Jumalan ilahduttamiseksi. Ts. harjoittamalla karma-joogaa, jossa työn tulokset uhrataan Jumalalle. Korkeimmalle antautunut sielu saattaa silloin löytää leipänsä mitä hienoimmalla ja helpoimmalla tavalla. Yhtä kaikki, ihminen aina tekee jotain työtä jo ylläpitääkseen ruumistaan ja myös palvellakseen jotakin tai jotakuta ja työhön liittyvät velvollisuudet on täytettävä. Kuten Bhagavad Gitassa kerrotaan, että Krishna voimakkaasti kehottaen, suorastaan vaati ystäväänsä Arjunaa täyttämään omat, soturin, velvollisuutensa ja siten ilahduttaa Korkeinta Herraa. Mystikot ja todellisuus Vaishnava-perinne (intialaisen Vishnujumalan palvojat) tuntee monta esimerkkiä myös mystikoista, joille ympärillä oleva aineellinen, materialistinen maailma on jo käytännöllisesti katsoen lakannut olemasta. Heidän tietoisuutensa on niin täysin henkisissä asioissa. Jos olisi sitten olemassa suuri, yhteisöasutukseen soveltuva talo, mielellään näkisi taloon muuttavan myös muutamia tuollaisia suuria sieluja. Mutta entäpä jos sitten jonkin ajan päästä huomataankin, että nämä meidän suuret mystikkomme ovat enimmäkseen laiskajaakkoja ja heidän mietiskelynsä suureksi osaksi kuorsausta? Miksi ihmeessä Jumala, Krishna, silloin toimittaisi ”heidän jokapäiväisen leipänsä”? Jumala on muutakin kuin koko universumin suurin leipuri! No hyvä on, oletetaan nyt kuitenkin, ettei talo täyttyisi vain laiskajaakoilla. Ovathan monet ihan tavalliset ihmiset sangen uutteria, vaikkeivät kykenisikään jumalaiseen meditaatioon kellon ympäri. Harvapa meistä täällä on todellinen joogi. Miksei siis silti lähteä oletuksesta, että löytyy sopivia joka on ”hengellinen osa” laajempaa historiallista Mahabharata-eeposta. Krishnalaisuuden Jumalhahmot on Radha ja Krishna tai Radha-Govinda. Radha-Krishna -jumalhahmot näkyvät myös monissa intialaisissa kodeissa perhealttarilla. Mutta kuka on tuo tyttö Krishnan rinnalla? Neito on Sri Radharani; Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden iloenergia, Hari. Paimentyttö Radha on myös Krishnan ikuinen mielitietty, rakastettu henkisessä taivaassa Krishnalokalla. Hengen olemuksen esittäminen Intian pyhät kirjoitukset, Vedat, ohjaavat ihmisiä mietiskelemään Korkeinta Herraa. Koska Jumalalla kuitenkin on henkinen olemus, emme nykyisillä aineellisilla aisteillamme voi nähdä Häntä tai ymmärtää Hänen henkisyyttään. Voimme kuitenkin havaita sen, mikä on tehty metallista, puusta, kivestä, savesta, paperista tai nykyisin myös muovista. Näin Jumalan muoto voidaan valmistaa pyhien kirjoitusten ikivanhojen ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen mietiskelijä pyytää nöyrästi Herralta, että Tämä ilmentäisi Itsensä kyseisessä muodossa. Tällöin Jumala voidaan nähdä aineellisilla aisteilla ja Hän voi ottaa vastaan ihmisten palvelusta. Monet intialaiset vaatettavat ja kylvettävät Jumalhahmojaan sekä uhraavat suitsukkeita, lamppuja, puhdistettua voita, kukkia, lehtiä, vettä ja hedelmiä. Näitä toimia sanotaan pyhissä kirjoituksissa antaumuksen harjoittamiseksi. Kaiken tämän tarkoituksena on oivaltaa, että Absoluuttinen Totuus on perimmältään henkinen henkilö MUSTA SALI Aurinko valuu ikkunasta sisään. Löytää verhotun huoneen tummat nurkat. Synti hahmottuu - se makaa sängynpäässä hajareisin. Päästä aurinko sisääs’ kirkuu katuva pää! Pyydät ottamaan myrkyn kanssasi. Sä sanot: ”Ei niiku mä tahon vaan niiku sä, rakkaani.” Selität ja uskot ihan tosissaan et teet sen vuokseni. Mut sä tiedät, mä en nouse junasta kesken matkan. Ei voi paeta itseään. RUNOKOKOELMASTA ”Jäljelle jääneet” Tapsa Pelttari 15 16 17 Nälkäisen opas Horoskooppi A jatollahin kähähdys varhaiskevään lievän vihertäviin tapahtumiin 2013 AD (Tarkoittaa Herran vuotta etelässä, idässä lasketaan tarkemmin Allahin nimissä) Niin totta kuin tittelini ja nimeni ovat Ajatollah al Ahmed Pascalla, minä vedän kaikki mahdolliset ja mahdottomat linjaukset Euroopassa. Suomessa meitä avustaa Irsto Onanias – keksitty nimi – oikeastaan häntä kutsutaan Toivo Tuulispääksi. Esimerkiksi tanskassa ja norjassa juttu kulkee Leif Eriksonin nimissä. ”Pikku-Erkki”, Rasmuksen poika ”Iisaksonni”, löysi ”Viinimaan” jostain Pohjois-Amerikan kolkasta ja niille teille jäi. Taisi viini voittaa siman aikuisten viikinkien iltajuomana. Mutta siirrytäänpäs itse asiaan! Näin Ajatollah tällä kertaa ajattelee: Oinut Te olette fyysisen taivaan tökköjä ja kääpiösarjan värisyttäjiä tarpeen vaatiessa. Stereotyyppisissä oppaissa sanotaan, että Oinut ovat synnynnäisiä johtajia. Ei pidä paikkaansa. Ei pidä paikkaansa! Fuckenstaniassa yliopiston clitorian tiedekunnan opintoteologisen suunnan tekemän tutkimussuunnitelman mukaan ainakin 85 % nuorista oinasnaisista halajaa paluuta roolin, jossa oli vain yksi paikka. Kuin kaikessa hiljaisuudessa arvoittelemme mikä putki se on. Tiesittekö vielä, että nyt ovat kyseessä punaisen planeetin, Marsin, eväät joita ihmissilmät eivät koskaan ole nähneet. Ajatollahinkin mädäntyneet näköelimet ovat muljahtaneet kahdesti ympäri. Nyt vain ihmetellään, mitä tekevät kalat avaruudessa. Jo vain, methän opetamma kalakeitulle. Se on parempi tehdä avaruudessa kuin maassa. Oinuilla voi olla rajujakin oksennuskohtauksia, mutta ohi ne menee. Nyt vaan tuubit uudelleen auki ja entistä ammattia harjoittamaan. Ei tämä ennustaminen niin kaksista hommaa ole. Senkun lasket yhteen paljonko tekee 1+1. Vastaus kertoo kaiken ja ennustekin on valmis. Oinuuthan ovat alttiita toimimaan ja nyt he päätyvät siihen äksiisin (toiminnan) kautta. Härjät Mäkilahna kutee vasta juhannuksena, joten aikaa on. Voit lämmittää mätisi pohjamudassa, sillä se lienee normaali rysä. Voihan vonkale, aurinkoisen tuikkimassa kuukauden myöhässä aikataulustaan. Oi, sinä lahna. Sinä saat aikataulusi pysymään ajassa. Siinä mielessä muistutat edesmennyttä kuuluisaa italialaista kansakoulun opettajaa, että saat komitean pysymään virkatodistuksessaan. Kaksoisolio Teille piisaa ulkoinen kauneus. Sosiaaliin ja Hurstin jonoon pääsette pelkkää silmää vilkauttamalla. Älkää silti tulko vetovoimastanne (entinen sex appeal) ylpeäksi. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, väittää suomalainen sananlasku. Tähdetkin näyttävät niin. Kai se sitten sananlaskukin on oikeassa. Jokiäyriäinen Peruuta! Siinä kaikki mitä osaat. Hejsan – Allan pitää sinun rajoittaneisuudestasi, muttei juuri muuta. Saat kernaasti siirtyä Kiirunan avaruuskeskukseen. Siellä Allan ampuu sinut tähtitaivaalle kiiltämään. Eikä päinvastoin. Jellona Jalot peurat juovat Jallua ja tulevat humalaan. Olet kirjoittanut Ajatollahille, mutta Jellonat vastaavat. Asiasi arkaluontoisuuden huomioon ottaen voit sinä ja muut tosi fundamentalistit tulla luokseni koettelemaan, oliko koskemasi tulitanko rustoa, lihasta tai luuta. Paras vaihtoehto palkitaan. Voisi olla vaikka yö Allanin seurassa. Vastaus: of course, my horse, me Jellonat olemme katsomossa ja matkalla kalajalostamoon. Innolla katselemme epämääräistä tulevaisuuttamme. Meidän huoltemme tausta on se, että meille kelpaa vain ensimmäinen palkinto. Impi Ajatollahin mielestä olet vähän niin kuin diletantti asumisasioissa. Vaikka ei omistaisi kotinasi nyt pitämääsi huoneistoa. Päivittäisen jodlauksesi voit aivan mainiosti vaihtaa yölliseksi. Ehkä ei sinulle muuta kuin närää lisää, mutta ystävällismielinen sairaanhoitaja /poliisi/tuomari voi määrätä sinut öitsemään jossain suljetussa tilassa, jossa voit huutaa ja melskata vapaasti. Kukaan ei sinua kuule, ei näe eikä koe. Impressaaria tai muuta tirehtööriä tarvitsemme. Toinen voi innostaa, toinen taas lannistaa. Skorppari Aiemmin menneisyydessä teikäläisiä sanottiin kriittisiksi. Nykyään vittumainen riittää. Te varmistatte itsellenne hyvin kolkkoa tulevaisuutta. Te vaaditte enemmän kuin köyhä kansa pystyy toteuttamaan. Janitsaari Janitsaarit olivat turkkilaisia sotilaita ottomaanien aikoina. Sitten tuli Mustafa Kemal (Atatürk – turkin isä) joka loi eurooppalaisen tilanteen. Vaan eiväthän jotkut asiat olleet paljonkaan toisin kun Ajatollah maassa kävi. Ankarassa lennetään amerikkalaisilla koneilla, koska Turkki on NATO:n jäsen. Sarvihyppääjä Sinä, sarvihyppääjä kannatat tasapainoilua – sen sinä osaat, kun rakennat sillan asunnottomien ja sosiaaliviranomaisten välille. Valitettavaa vain on, että silta sortuu liikakuormituksesta ja vuolas virta vie sen syövereihinsä, niin kuin Nokia Suomen. Ollaan sitä sitten puhtaan kaulan kanssa niin tasaisia, niin niin tasaisia, että… Kansa on kuullut antibioottikuureistasi, jotka ovat jakaneet ihmiset kahteen joukkoon. Niiltä otetaan, joilla on. Voi kun sinä olet komea! Ja komeammaksi muutut. Varhaiskevät tuo muassaan vihertäviä ruohoja. Muuta salaatillista syötävää. Sen kun painut lähimpään pöheikköön ison pääsi kera ja haukkaat mehevää juuristoa. Siinä sinulle murkinaa, johon et voi kyllästyä. Jumala tautia lisätköön, kun sairas näyttää kestävän. Ei muuta… Lahna Lahna, sinä makaat härskisti pohjassa. Ajatollah ei voi päätyä kuin toteamukseen, että sinä olet mätä. Turusta tulee kaksi hiukkasfyysikkoa, jotka todistavat tuoreutesi. Ajatollahista tuntuu, että herrat ovat muutenkin oikeassa ja vahventavat siten Ajatollahin hypoteesia, että kaikki on sattumaa. Ajatelkaapa tätä. Vva ry www.vvary.fi Kiitos tuestasi! Asunnottomuuden voi lopettaa. Koti kuuluu kaikille. POSTIMERKKI Tilaan Asukki-lehden 25€ /vuosi, 4 nroa Osoite Kuva: Arto Timonen HeTy - Helsingin työttömät Nokiantie 2-4, 3. krs, 00510 Helsinki Aamupuuroa arkisin klo 8.30-10.00 Kutosen aamupala Jakomäentie 6 F talon kerhohuone (Klitsu) Ark. klo 8–11.00 puuroa, kahvia ja leipää tarjolla, ilmainen, tarkoitettu kaikille asuinpaikasta riippumatta Järjestää Jakomäentie 6 talotoimikunta Vanha kirkko Seurakuntasali, Annankatu 14, 00100 Hki Perjantaisin klo 9–10.00 aamupuuro Myllypuron kirkolla ti myllypuuro klo 9 Edullinen aamiainen: Erityisdiakonia, Hämeentie 73 ma, ti, to 9.00 – 12.00 2 kuppia kahvia & tuplaleipä 0,50 € Puuro ja maito 0,20 € Pullakirkko su klo 10, ilmainen Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6 Pe aamupuuro klo 9-10 Ostarin Onni Pihlajamäen kirkolla, Liusketie 1 ti klo 9-11 aamukahvi, leipä, puuro ja mehu 0,30 € Symppis, Kontulan ostoskeskus Keinulaudankuja 4, 00940 Helsinki, Joka päivä klo 9-12 puuroaamiainen (sis. 2 leipää, puuro, mehu, kahvi/ tee) hinta 1€ (hinta 0,20€ klubilaiselle >päihdeongelmainen/asunnoton) Aurinkoinen hymy, Turunlinnantie 14, Itäkeskus Aamiainen ma-to klo 8.30-15 ja pe klo 8.30-13.30 (kahvi/tee, voileipä, puuro) 0,20€ Lounas pe klo 11-12 (leipä, maito, keitto) 0,50€ Elokolo, Toinen Linja 31 Kohtaamispaikka avoinna joka päivä klo 9-15.00: kahvia 0,50€, teetä/mehua 0,20€, voileipää 0,70€ ja pulla/ kakkupala 0,30€ Päiväkeskus Stoori & Salli, Puotinharjun ostoskeskus Kastelholmantie 2, 00900 Hki Aamupala edullisesti Vapaakirkko, Annankatu 1 to klo 11-12 soppakirkko Liityn kannatusjäseneksi 60€ /vuosi (sis. lehden) Maksuton aamiainen: Maksuton ruokailu: Liityn jäseneksi 10€ /vuosi (sis. lehden) Nimi HELSINKI Elokolo, Toinen Linja 31 Joka päivä puuro klo 9.30 – 12.30 Puntari Hikimies Edullista ruokailua pääkaupunkiseudulla Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 a 8 00500 HELSINKI Vinkki,Toinen Linja 15 Mehu- ja kahvitarjoilu, to 12.00 – 15.30 voileipiä Päivittäin mahdollisuus keittää puuroa mikrossa Vihreä Keidas, Vilhovuorenk. 7 C ti, ke, pe ruokailu klo 12, to klo 12-16 Samaria ry:n leipäkirkko, kahvi & voileipä Edullinen ruokailu: Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B (sisäpihalta) Asunnottomille helsinkiläisille ilmainen aamupala ma-la klo 7.309.30, su klo 8.00 päivittäin lounas klo 11-13.00 hinta 1€ päivällinen klo 16.30-17.30 hinta 1 € Akuutissa tilanteessa yksi ilmainen ruoka päivässä Aurinkoinen hymy, Turunlinnantie 14, Itäkeskus Aamiainen ma-to klo 8.30-15 ja pe klo 8.30-13.30 Lounas pe klo 11-12 Päiväkeskus Stoori & Salli, Puotinharjun ostoskeskus Kastelholmantie 2, 00900 Hki Ma-pe 11.45-13.00 lounas 1 € HeTy - Helsingin Työttömät Nokiantie 2-4, 3. krs, 00510 Helsinki Lounas klo 11.00 - 12.30 arkisin, 4 € (jäsenille 1 kpl 3 €, 5 kpl 12 €, 10 kpl 23 €) Meri-Vuosaaren työttömät ry Arkisin (ei torstaisin) klo 11.30-13.00 ruokailu jäsenille 1€ Vuosaaren kirkolla. Jäseneksi voi liittyä toimistossa os. Mustalahdentie 4 (2.krs), 00960 Hki, p. 09 3416291, jäsenmaksu 3,5€ /v. Kumppanuustalo Hanna, Sturenkatu 12, 00510 Helsinki Asukaspuffetti avoinna asukastoimintojen aikana omakustannusperiaatteella Kahvia, teetä, pientä suolaista ja makeaa Torstairuokailu 2,50e/maha klo 11-14 Malmin toimintakeskus, Kirkonkyläntie 2, 00700 Helsinki Ti, ke, to klo 11–13.00 ruokailu 4€ (salaatti, ruoka, jälkiruoka, juoma), tarkoitettu kaikille Edullinen diakoniaruokailu Erityisdiakonia, Hämeentie 73 diakoniaruokailu ke ja pe klo 12 – 13, hinta 1€ Kallion seurakunta: Alppilan kirkon ala-aula, Kotkankatu 2, tiistaiolohuone: ruokailu klo 11.30–12.30, hinta 2€ Lauttasaaren srk: Myllykallionrinne 1 B, kirkkokahvila avoinna ma - pe klo 10–18; lounas klo 12–14, hinta 6,50€ Meilahden srk, Jalavatie 6B: ateriapalvelulounas ke klo 11.30–13.00, hinta 2 € Tuomiokirkkosrk: Annankulman avoin olohuonekahvila ti-to klo 11–15 ja pe 9-11 - kahvilatuotteita edullisesti, perjantaisin aamupuuro klo 9, hinta 0,50 €, Annankatu 14 D (25.6. saakka) Töölön srk: diakoniaruokailut eläkeläisille ja työttömille seurakuntakodissa, Runebergink. 39A, ti ja pe klo 12–13, hinta 3,50€ Herttoniemen kirkolla, Hiihtomäentie 23, Tankki täyteen –ruokailu torstaisin klo 12 alkaen, hinta 2 €, aluksi hartaus Myllypuron kirkolla, Neulapadontie 12, monipuolinen ateria pienituloisille to klo 12–13, hinta 2 €, Aluksi hartaus. Roihuvuoren kirkko, Tulisuontie 2: maksuton soppakirkko ke 29.5. klo 13, aluksi lyhyt viikkomessu; puurokahvila kirkon aulassa maanantaisin klo 10–11, tarjolla puuroa, kahvia ja voileipää, vapaaehtoinen maksu 0,20 € Myllypuron elintarvikejakelu, Myllypurontie 1, Liikuntamyllyn pääty Kauppiaiden lahjoittamien elintarvikkeiden jakelu ma, ke ja pe. Paikalla on oltava viimeistään klo 9.30. Malmin seurakunta: lahjoitusleivän jako Malmin kirkolla, Kunnantie 1, pe klo 9 Jakomäen kirkolla, Jakomäenpolku 7, ke klo 11 Pihlajamäen kirkolla, Liusketie 1, ti klo 9 Tapulin seurakuntakoti, Maatullinkuja 4, ma klo 11 12.30-13.00, muille 13.00-13.30. Koivukylässä Tuulikontissa (Konttitie 4 C) edullinen lounas torstaisin klo 12.00-13.00 Asolan seurakuntatalo (Asolantie 6) Asolan-Ankkuri aamukahvila klo 8.30-10.30, ilmainen aamupuuro, kahvi 0,50€ Hakunilan kirkon kahviossa puuroaamiainen 2,50€ Porttikahvila ja kirpputori : Pukinmäessä, Säterinportti 1 A, Ma ja ke klo 12–15, kahvi ja voileipä 1 € Maksuton puuro- tai keittotarjoilu & laulu- ja hartaushetki kerran kuussa. Kädentaidon päiviä, korukurssi, kirpputori ym. - seuraa lehti-ilmoituksia Muut Koivukylässä Kafnetissä (Rautkallionkatu 3) tarjolla lounas hintaan 4€ klo 11.30-13.30 Tikkurilan Olotilassa (Vehkapolku 5B) edullista kahvia ja pientä purtavaa, avoinna klo 9.30–15 Myyrmäessä Cafe Popolossa (Kauppakeskus Iso-Myyri, 3krs, Liesitori 1) edullinen lounaskahvila Edullinen lounas klo 11-14 (Alvi ry) Itä-Hakkila: Pelastusarmeija, Itäinen Valkoisenlähteentie 15 puh. 09- 877 02740 Havukoski: Tuulikontti, Konttitie 4 C, p. 8392 0018, ma-to klo 9.00-15.00 ja pe 9.00-14.00, myös leipien jakoa tilanteen mukaan Vantaan A-kilta ry, Villa Grönberg (Römperi), Jokiniementie 58 Tikkurila, avoinna vuoden jokaisena päivänä klo 9.00 – 20.00 (myös juhlapyhinä); ruokailu arkisin klo 11.00 – 12.00, hinta jäsenille 3,50€ ja muille 5€ Ev. lut. seurakuntien diakoniatoimistot: osoitteet, puhelinnumerot ja päivystysajat esim. Vantaan Lauri -lehdessä ja internetissä Vantaan seurakunnat Matalan kynnyksen kahvila Ostarin Onni Pihlajamäen kirkolla, Liusketie 1 ti klo 9-11, aamupala 0,30 € RUOKA-APUA VANTAALLA Maanantai Hakunilan kirkolla (Hakunilantie 48) Matalan kynnyksen maanantai, tarjolla voileivät ja kahvit klo 11.00– 12.00 Korsossa Helluntaiseurakunta (Myyrätie 6) jakaa elintarvikkeita klo 12.00-12.30 Rekolan kirkolla (Kustaantie 22) Yläovi auki aikuisille; hartaus, saunomista ja iltapalaa klo 18.00-20.30, leipää yms. kotiin vietäväksi Korson työttömät ry (Kotkansiipi 7): ruokailu klo 11.00-12.00 hintaan 3,50€ Tiistai Havukosken Tuulikontissa (Konttitie 4 C) ilmainen aamupala työttömille ja vähävaraisille klo 8.00-9.00 Tikkurilan kirkon neuvotteluhuoneessa (Asematie 12) maksuton Linkkikahvila klo 9.00-11.00 Tikkurilan kirkon nuorisotila Walkersissa (Unikkotie 5) maksuton ruokailu klo 12.00, tilaisuus alkaa kirkossa hartaudella (Asematie 12) ja vuoronumeroiden jaolla Koivukylässä (Hakopolku 4) RuokaApu-yhdistyksen ruoanjako lapsiperheille ja liikuntaesteisille klo 11.00 Korson työttömät ry (Kotkansiipi 7): ruokailu klo 11.00-12.00 hintaan 3,50€ Keskiviikko Hakunilan kirkon kahviossa puuroaamiainen 2,50€ Korson ev.lut. kirkolla (Merikotkantie 4) Katulähetyksen maksuton ruokailu klo 11.00 - lounas, kahvi ja hartaus Torstai Korsossa Helluntaiseurakunnan ruokapalvelu (Myyrätie 6) ruokatarjoilu klo 12.00 hintaan 2€, jonka jälkeen elintarvikkeiden jako ruokailijoille klo Perjantai Koivukylässä (Hakopolku 4) RuokaApu yhdistyksen ruoanjako klo 11. Länsimäen kirkolla (Kerokuja 9) ilmainen puuro- ja kahvitarjoilu klo 11. Korson työttömät ry (Kotkansiipi 7) ruokailu klo 11-12 hintaan 3,50€ Korson työttömät ry (Kotkansiipi 7) jakaa tiloissaan leipää. Kerran kuukaudessa EU-ruokakassi. Tarkemmat tiedot tästä > Myyrmäessä Länsi-Vantaan työttömien yhdistys ry (Kauppakeskus IsoMyyri, 3krs, Liesitori 1), jakaa leipää klo 9-10 RUOKA-APUA ESPOOSSA Hyvä Arki ry:n aamiainen ma-pe klo 07.30-08.30, hinta 0,50€, asunnottomille ilmainen (Pappilantie 9, Espoon keskus) Hyvä Arki ry jakaa kauppojen lahjoittamia elintarvikkeita ma, ke ja pe klo 11.30 alkaen siihen asti kuin tavaraa riittää. EU-kuivatuotekasseja jaetaan tiistaisin ja torstaisin klo 08-13 (Pappilantie 9, Espoon keskus). Manna-apu ry:n ruokajako ti, to ja pe klo 10-12 (Terveyskuja 8, E-talo 8, Espoon keskus) DIAKONIARUOKAILUT Espoonlahden kirkko, Kipparinkatu 8, ma ja to klo 12; aikuiset 2,50 €, lapset 3-14 v 1€, lipunmyynti klo 11.30–12.30 Soukan kappeli, Soukankuja 3 tiistaisin klo 11, aikuiset 2,50 €, lapset 3-14 v 1 €, lipunmyynti klo 10.30–11.30 19 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ASUNTO-OPAS Vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulla Helsingin kaupungin vuokra-asunnot Asuntopalvelupiste vuokra-asunnon hakijoille: Itämerenkatu 3 Avoinna ma klo 9–17, ti–pe klo 9–15 (kesäaikana 15.6.–15.8. ma klo 9–15) Netissä: www.stadinasunnot.fi Puhelinpalvelu ma–pe klo 9–15 Vuokra-asuntoasiat: (09) 310 13030 Asiakaspalvelu avoinna ma 9-17, ti-pe 9-15 VVO-kotikeskus Mannerheimintie 168a, 00300 Helsinki puh. 020 508 3400 Avoinna ma-pe 9-16 helsinki@vvo.fi SATO Asiakaspalvelu puh. 0201 344 344 asiakaspalvelu(at)sato.fi Avoinna ma-pe klo 8-20 ja la klo 10-16 www.sato.fi Nuorisoasuntoliitto Ry alle 29-v. työssäkäyville nuorille aikuisille Takaniitynkuja 11 00780 Helsinki Puh. (09) 774 0280 www.nal.fi Kompassi, nuorten tieto- ja neuvontapalvelut Helsingin kaupunki nuorisoasiainkeskus Puhelin: (09) 310 80080 Sähköposti: kompassi(at)hel.fi www.kompassi.info/ Poliitikot päättävät Vartiosaaren kohtalosta syksyllä. Nähtäväksi jää, riittävätkö vastustajien voimat estämään kaavoittamisen. Nuorisosäätiö Hiihtäjäntie 5 00810 Helsinki Puh. 755 24 700 www.nuorisosaatio.fi Oranssi Asunnot Oy Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki Oranssin asuntoja voivat hakea alle 25 -vuotiaat nuoret ja nuoret perheet. www.oranssi.net oranssiasunnot (at) oranssi.net HOAS opiskelijan koti Pohjoinen Rautatiekatu 2 00100 Helsinki Puh. 549 900 www.hoas.fi S-Asunnot Oy Läntinen Brahenkatu 2, 3.krs, 00510 Helsinki Puh. 010 837 5300 vaihde Piilikuja 1-3, 00700 Helsinki, Malmin Ässäkodit Eliel Saarisen tie 15, 00400 Helsinki, Pohjois-Haagan Ässäkodit Apteekkarinkatu 10, 00790 Helsinki, Viikin Ässäkodit Muuralanportti 3, 02770 Espoo, Muuralan Ässäkodit Itäviitta 5-7, 02330 Espoo, Saunalahden Ässäkodit info@s-asunnot.fi Liikkuvan työn tekijä Juhani Haapamäki ja hallituksen jäsen Matti Malkki esittelemässä Vva Ry: n toimintaa vankilapäivässä Kiinteistö-Fennia Oy Palvelunumero 010 389 6000 (arkisin klo 9-15) vuokra-asunnot www.newsec.fi Sininauha-Asunnot, asumispalvelusäätiö Krämertintie 2 00620 Helsinki Asuntotuki Alku ry Yhdyskunnantie 34, 00680 HELSINKI puh. 041 510 7511 Asuntosäätiö Tuulikuja 2 02100 Espoo (Tapiola) Puh. 09 809 3210 Sinikalliontie 14 02630 Espoo (09) 5491 911 www.tarveasunnot.fi Asukasliitto Meripellontie 11 C 00910 Helsinki puh. toimisto 045 132 8404 asukasliitto (at) asukasliitto.fi Helsingin kaupungin ASUMISEN TUKI -YKSIKKÖ Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki Puhelinvaihde 310 4011 SOSIAALIPÄIVYSTYS puh. 0206 96006 Vantaan kaupunki Puh.vaihde (09) 83 911 Vantaan seurakunnat Unikkotie 5 b 01300 Vantaa Puh. (09) 83 061 Espoon kaupunki Puh.vaihde (09) 81621 tai (09) 816 5011 Tarpoila Kahdeksanpaikkainen päihteetön yhteisö 050-5229970 Kuntien Eläkevakuutus 020 614 2542, joka päivä klo 8.00 20.00 Käyntios. Unioninkatu 43 Helsinki sähköposti asunnot@keva.fi www.keva.fi Apteekkien eläkekassa Kalevankatu 13 00100 Helsinki Puhelin: (09) 6126 270 www.aekassa.fi Vuokralaisten keskusliitto ry Velkuanpolku 1 E 00300 Helsinki Olemme avoinna 9.30 - 13.00 (sekä ma iltaisin 16.00 - 18.00) Neuvontanumero: 0600-9-1515 (1,69 EUR/min + pvm) Puh. 0600 915 15 (1.67e/min + pvm) neuvoo kaikissa vuokrasuhteisiin liittyvissä asioissa Myös lehdet on hyvä lukea läpi. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto maksaa varattomalle kahden kuukauden takuun sekä ensimmäisen vuokran. Sosiaalivirasto ei maksa välityspalkkioita. Useimmille välitysfirmoille ei kelpaa sosiaaliviraston maksama takuu, vaikka hakija voisikin itse maksaa välityspalkkion.
© Copyright 2024