VVA RY ON ASUNNOTTOMUUDEN ASIANTUNTIJAJÄRJESTÖ In memoriam SUORAAN RUOHONJUURELTA. VVA RY TYÖSKENTELEE MM. VALTAKUNNALLISISSA ASUNNOTTOMUUDENVÄHENTÄMISOHJELMISSA. ASUNNOTTOMUUS ON MURROKSESSA. EMME HALUA, ETTÄ SYNTYY UUTTA ASUNNOTTOMUUTTA. EI LYHYT- EIKÄ PITKÄAIKAISTA. TULE MUKAAN, ASUNNOTON TAI ASUNNOLLINEN. TERVEISIN VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY VÄLITÄMME ASUNNOTTOMUUDESTA 25 VUODEN KOKEMUKSELLA. TOIMINNAN ALOITTIVAT ASUNNOTTOMAT ITSE. Pekka Peltomäki, pääurkkija vastaava pääurkkija: Sanna Lehtonen Asukin toimitus Reijo Pipinen Jorma Korhonen Hartti Ahola Tapio Pelttari Esa Uusi-Kerttula Carole Brady Hanna Piirainen Raija Maunula, toimitussihteeri& lehden toteutus asukki@vvary.ﬁ Asukin toimittavat yhdessä entiset ja nykyiset asunnottomat sekä Vva:n työntekijät. VVA: N TOIMIPAIKAT KESÄLLÄ 2012 Vepa on avoinna koko kesän. Poikkeuksista ilmoitetaan ovessa. Toimisto on heinäkuussa satunnaisesti avoinna. Yökiitäjä on kesätauolla ja palaa uusille reiteille 8.8. Tarkempaa tietoa reiteistä myöhemmin. Kalkkers on suljettu 21.6.-2.8. Elokuussa taas avoinna klo 22-06 joka toinen viikko (parittomat viikot). Hyvää kesää kaikille! Pahoittelemme, ettei Asukki-lehteä ole pystytty saamaan aiemmin lukijoille ja tilaajille. Kaikkea Vva:n järjestöpuolen työtä on tehty poikkeusaikataulussa. Poikkeuksellinen talvi, pitkäaikaisen kirjanpitäjämme menettäminen, tilinpäätöstietojen puuttuminen ja tilitoimiston vaihto aiheuttivat sen, että työtehtäviä on ollut järjesteltävä uudelleen. Tilinpäätös saatiin ja tulos on positiivinen! Yhdistyksen vuosikokous pidettiin jatkettuna kokouksena 20.6. Tilinpäätöksen lisäksi hyväksyttiin osallisuusstrategia, joka tullaan arvioimaan aina vuosikokouksessa. Vailla vakinaista asuntoa ry Kinaporinkatu 2 A 8 00500 Helsinki Faksi 09 7310 4033 www.vvary.ﬁ toimisto@vvary.ﬁ Toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen Puh. 050 407 9702 Järjestösihteeri Hanna Piirainen Puh. 050 443 1061 Aluetyöntekijä Carole Brady Puh. 050 443 1063 Arvoisa Vailla vakinaista asuntoa ry:n jäsen! Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan keskus Vepa Vaasankatu 5, 00500 Helsinki puh. 050 443 1065 vepa@vvary.ﬁ Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50B, 00510 Helsinki Puh. 050 443 1068 Yökiitäjä-auto Puh. 050 528 2013 ajovuorojen aikana ........ Painos 1500 kpl Painopaikka Lehtiaepät Oy Pieksämäki ISSN 0783-6783 Perinteinen Asukin kakkossivun Kauden asuton -kuva julkaistaan nyt lehden etukannessa. Lisäksi pitkin lehden sivuja on nähtävissä äijää kuin pipoa. Kansikuvan keksineet Vva:n aktiivit toivovat, että ketään ei silti tuomita sukupuolten välisen tasa-arvon loukkaamisesta. Yhdistyksemme toiminta jatkuu aktiivisena. Osallisuus on tämän vuoden keskeisiä teemoja. Vailla vakinaista asuntoa ry on ottanut käyttöönsä osallisuusstrategian. Kokeneet asiantuntijamme ovat tehneet myös osallisuussuositukset esim. asumisyksiköissä käytettäväksi. Vva ry:n ruohonjuuritason asiantuntemusta sovelletaan RAY:n rahoittamassa Omat avaimet –hankkeessa. Toimimme myös PAAVO 2 -ohjelmassa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi. 17.10.2012 vietetään jälleen Asunnottomien yötä. Tämä vuoden teema on ”Asunnottomuus kuuluu kaikille”. Yhteiskunnan muuttuessa asunnottomuus muuttuu. Tapahtumaan haastetaan mukaan uusia toimijoita yhteiskunnan eri aloilta. Internet-sivuilta www.vvary.fi löydät lisätietoja ja Vailla vakinaista asuntoa ry:n kuulumisia. Kiitos tärkeästä tuestasi. Jäsenmaksutuotoilla varmistamme toimintamme jatkumisen myös tulevaisuudessa. Vuosikokouksen vahvistamat jäsenmaksut vuonna 2012 ovat 10e, sisältää Asukki-lehden vuosikerran ja 60e, kannatusjäsenmaksu, sisältää Asukin vuosikerran. Asukin vuositilaus ilman jäsenyyttä 25e. Jos olet jo maksanut jäsenmaksusi, kiitämme vielä kerran tuestasi. Mikäli et syystä tai toisesta halua jatkaa jäsenenä, ilmoitathan siitä meille puhelinnumeroon 050 4431061 (järjestösihteeri Hanna Piirainen) tai sähköpostilla osoitteeseen toimisto@vvary.fi . Iloista ja aurinkoista kesää toivottaa Vailla vakinaista asuntoa ry Vva ry:n tilinumero: FI95 8000 1770 5353 01 2 Vailla vakinaista asuntoa ry:n pitkäaikainen yhteistyökumppani, Laskentapaikka Oy:n pääkirjanpitäjä Anneli Sirkiä on poissa joukostamme. Hän menehtyi vaikeaan sairauteen, jonka kanssa hän oli elänyt arkeaan jo pitemmän aikaa. Muistamme Annelin vielä viime syksyltä iloisen värisessä huivissaan tuttuun tapaansa Vva:n toimistolla tilimappeihin syventyneenä. Yhteistyömme ehti jatkua 15 vuoden ajan. Anneli oli aina valmis vastaamaan kysymyksiin ja opastamaan kirjanpidon käytännöissä. Hän otti huomioon myös kävijäjoukkomme ja sen tarpeet olipa kyse kokouskahvipaketin ostokuitista tai palkkatuen anomisesta. Koko Vva ry kaipaa sekä Annelin korvaamatonta työpanosta että hänen myötäelävää suhtautumistaan kanssaihmisiin. Irti asunnottomuudesta on verkkokäsikirja, joka on tarkoitettu asunnottomuuden poistamiseksi tehtävään kehittämistyöhön. Osoite: www.asuntoensin.fi Verkkokäsikirjassa kuvataan Nimi ovessa hankkeeseen osallistuneiden kuntien ja järjestöjen asumispalveluja ja niissä tehtävää asumissosiaalista työtä. Asumissosiaalista työtä on mallinnettu neljän kohderyhmän (nuoret, vapautuvat vangit, päihdekäyttäjät ja mielenterveyskuntoutujat) lähtökohdista. Irti asunnottomuudesta -käsikirja on laajan verkostoprosessin tuote. Tiedon tuottamiseen on osallistunut noin 400 asumissosiaalisen työn ammattilaista. Tekstien taustalla on tehty kehittämistyö ja verkoston tapaamiset. Vva ry on ollut mukana työssä koko hankkeen ajan aluetyöntekijä Carole Bradyn ja kokeneiden asiantuntijoiden voimin. Asukki 1-2 / 2012 Sisällys Päätön kirjoitus ja muuta asiaa s.3 Pekka Peltomäki: Uusi suomalainen ylhäistö - isännöitsijät Sanna Lehtonen: Help me if ou can I’m feeling down Reijo Pipinen: Ahneuden aika, Hiljaa, hiiret on pissillä Omat avaimet - kokeneet konkarit uudessa hankkeessa s.4 Sällit asuvat vuokralla: Koti kuuluu kaikille!5 Osallisuus: asukkaan näkökulma asumisen onnistumisessa s.5 Tervalampi go-go s.6 Iso Numero -lehteä myymään s.6 Suomalainen äänettömyys s.7 Itseä koskeva tieto ja perusoikeudet s.7 Syväpuro-yhteisö: Arvokkain tieto rakentuu hitaasti yhdessä s.8 Katupojan Syväpuro s.9 Pohdintoja vapaaehtoistyöstä s.10 Anna Kontula: Perustulolla ulos byrokratiaviidakosta s.11 Johnny-Kai Forssell: Tulevan kesän olevat mietteet s.11 Laurean opiskelijat: Kahvit testissä, Kokki tuli Vepaan s.12 Arska häveyksissä s.13 Viiltoja s.14 &Lukijalta: Asumistukileikki - Liittoutuneet paheksujat - Arskan kenkää hiertää elämä Ikkuna maailmaan Vva.n puuhat s.17 Kalkkersin talvi - Kunnasta toiseen Swami Srila Prabhubadan - Mitä tehdä rikollisuuden kasvulle? s.18 Valintoja-lyhytelokuva s.19 Katsauksia asunnottoman Amsterdamiin s.20 Konteista koteja s.22 Vartiosaari s.24 Kalliit neliöt vai virkistyskäyttö? Ohjeita saareen tulijalle s.25 Rappukäytävän ratoksi s.26 Ajatollahin aamuruskon horoskooppi s.27 Esa Uusi-Kerttula: Suomi hiljaa! s.28 tussityö: Ilja Suomalainen äänettömyys S uomalaisessa todellisuudessa on hiljaista. Suomen laaksoissa ja vähän kukkuloillakin käyskentelee ihmisiä, jotka oikeammin vaeltavat murheen laaksossa köyhyyden keskellä. 900 000 köyhän armeija kulkee keskuudessamme äänettömänä, lannistettuna joukkona. Todellinen ihmisten muodostama kauhugalleria, varsinainen hall of fame. Vahakabinetissa on yleensä hiljaista ja jos joku vahanukeista puhkeaa puhumaan, kannattaa tutkituttaa nuppinsa. Varaton ihminen on hiljainen ja alistettu sosiaaliviranomaisille, joita ei pääse edes tapaamaan, vaan kaikki tapahtuu paperilla. Olemme ikään kuin halvaantuneet hiljaisiksi. Talouden syöksykierteessä kansalainen on äänetön yhtiömies. Kansalaisille on varattu keinottelijoiden ja poliitikkojen härskissä pelissä maksajan osa. Pankit ja muut pelurit korjaavat potin. Ehkä me pidämme hiljaisuudesta. Kun historiaamme seuraa tarpeeksi kauaksi taaksepäin, muistetaan tarina alajuoksun ihmisestä, joka huomasi yläjuoksulta tulleen lastun ja sai raivoisan kohtauksen, kun tunsi reviirinsä tulleen loukatuksi. Kuljen aamuisin bussissa ja harva paikka urbaanissa ympäristössä on niin hiljainen. Äänetöntä on. Tämä on yleisissä kulkuvälineissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kansanluonne on syrjään vetäytyvä ja enemmän rauhallinen kuin vilkas. Meillä on leipäjono Helsinginkadulla. Äänetöntä, suorastaan mykistävää. Elämä ei ole oikeudenmukaista ja kaikessa on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen sekä heikomman auttamiseen ja puolustamiseen. Edellinen lause ei ole omani, mutta en osaa sitä paremmin sanoa ja voin allekirjoittaa sen sydämestäni. Nykyihminen kaipaa haasteita. Niin kuin elämä ei niitä tarjoaisi. Eräs juoksi Kalaharin autiomaan halki 1000 kilometriä. Mieli tekisi sanoa, että haasteita on olla Suomessa asunnoton, työtön ja rahaton. Ei tarvitsisi hakea haastetta autiomaasta tai vuoren rinteiltä. Betoniviidakko tarjoaa niitä aivan ilmaiseksi ja hiilijalanjälkikin jää pieneksi, kun ei tarvitse lentää maailman ääriin. Äänetön hätähuuto huokuu öisiltä kaduiltamme, kun asunnottomat kulkevat katuja lämpimikseen. Ääretön väsymys seuranaan sekä nälkä, kylmä, vilu alituisina kumppaneinaan. Kurkkua kuristavat synkät ajatukset, ääntä ei saa ulos. Mies on hiljentynyt kyhjöttämään kylmissään kaupan kivirappusilla. Kauppa on auki klo 24:ään. Suttuinen olemus kielii kadulla asumisesta. Mies on laittanut polkupyörän nojaamaan kaupan seinää vasten. Rähjäiset muovipussit täyttävät ohjaustangon. Täpötäysinä, ryppyisinä, likaisina. Niissä on päivän saalis ja koko miehen omaisuus. Tarpeellisena hänelle, tarpeettomana muille. Mies elää vielä keräilytaloudessa tai oikeastaan dyykkaa roskiksia. Joskus niistä löytyy jotain myytäväksi kelpaavaa. Joku toinen hakee hakemalla hiljaisuutta ostamisen lomaan. Ihminen etsii äänetöntä tilaa jo ostoshelveteissäkin, joihin on rakennettu erikseen hiljentymiseen varattu paikka. Reijo Pipinen Ihmisen tulee saada ymmärtää itseään koskevan asiakirjan sisältö Itseä koskevan tiedon ulkopuolelle jääminen kaventaa perusoikeuksia Moni meistä kansalaisista on joutunut tilanteeseen, jossa itseä koskeva lausunto tai päätös on jäänyt epäselväksi. Lauseissa on vieraita termejä ja vain ammattilaisille avautuvia ilmaisuja. Kieli estää sisällön ymmärtämisen. Perusoikeuksiemme toteutumisen kannalta on tärkeää, että voimme mahdollisimman aukottomasti ymmärtää itseämme koskevan tiedon. J os ihmiseltä jää itseään koskevan lausunnon tai päätöksen sisältö ymmärtämättä, seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Tämä tulisi ottaa huomioon erityisesti, kun ihmisen elämäntilanne on ennestään kuormittunut. Elämäntilanteen muutos voi lähteä alkuun vasta sitten, kun ihminen pystyy selkeästi käsittämään, mikä on tilanne nyt. Kun henkilön asioita käsitellään, asianosaisen pitää itse ymmärtää, mitä ilmaisuilla tarkoitetaan. Kaikissa tilanteissa arvion ja kirjallisen tai suullisen ilmaisun tulisi olla täysin sisäistettävissä. Henkilöt, joiden elämäntilanne on monin tavoin kuormittunut, kohtaavat tilanteensa vuoksi paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Ammattilainen kirjaa terveydentilan tiedot, määrää lähetteellä erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, antaa ohjeet lääkityksen käytöstä. Ammattilaisen lausuntojen pohjalta henkilön pitäisi sisäistää omaa terveyttään koskeva tilanne. Rikosseuraamuksellisiin selvityksiin liittyen tehdään asiatekijöihin, terveydentilaan ja persoonaan liittyviä arviointeja. Näillä arvioinneilla on usein merkittävä vaikutus rikosseuraamuksen kestoon, muotoon ja paikkaan, jossa se suoritetaan. Päätösten kielen kauaskantoiset vaikutukset Muutos edellyttää oman elämäntilanteen ymmärtämistä Jotta muutos toteutuu, siihen tarvitaan valmius. Muutosvalmius edellyttää selkeää käsitystä omaan elämään vaikuttavista tilanteista. Muutosvalmiuden yhtenä tekijänä on, että voi hetkeksi pysähtyä päivittämään mm. omaa terveyttä ja siihen vaikuttavaa sosiaalista elämäntilannetta. On saatava sisäistettyä se olemassa oleva tilanne, joka tarvitsisi muutoksia aiempiin toimintatapoihin verrattuna. Maallikon on usein vaikea saada selkoa myös sellaisista itseään koskevista kirjallisista dokumenteista, joihin sisältyy lakitekstiä. Tämä ongelma näkyy esimerkiksi vakuutusyhtiöiden sopimusteksteissä, tukihakemuksissa sosiaalitoimessa ja Kelan hakemusten vastausperusteissa; päätösten perusteluissa on runsaasti viittauksia lainkohtiin. Hakemuksiin saadut vastaukset - kirjalliset tai suulliset - ovat usein vaikeasti ymmärrettävissä lähes kenelle tahansa Jos ihminen on syrjäytymässä, sisällön jääminen ymmärtämättä voi olla kohtalokasta. Kaikkien ei ole mahdollista esimerkiksi turvautua internetiin ja etsiä sieltä selvennyksiä. Lähtökohtaisesti näin ei edes pitäisi olla. Erityisen oikeutettuja muutokseen ja selkeään informaatioon ovat ne kansalaisryhmät, joille kolmannella sektorilla perustetaan matalan kynnyksen toimintaa. Itsemääräämisoikeus tulee turvata Oman tilanteen todellinen ymmärtäminen luo edellytykset kritisoida tarvittaessa ja tilanteen niin edellyttäessä itseä koskevia päätöksiä. Kansalaisen oikeudet tulisi säilyttää sen suuntaisina, että heikoimmasakin asemassa olevan yksilön itsemääräämisoikeus voitaisiin huomioida hänen elämäänsä aidosti kunnioittavalla ja tukevalla tavalla. Autonomia on myös sitä, ettei ihmistä alisteta turvautumaan tulkkiin saadakseen asiastaan selvää. Tällä tarkoitan, että valitettavan moni joutuu turvautumaan täysin ulkopuoliseen ihmiseen itseään henkilökohtaisesti koskevan sisällön avaamisessa. Kyseessä voi esimerkiksi olla hyvin henkilökohtainen kirjallinen arvio terveydentilasta. Kadulla pitkään eläneet ovat saattaneet käytännössä joutua luopumaan oikeuksista, joiden tavoite on turvata jokaisen kansalaisen oikeus koskemattomuuteen sen monissa muodoissa. Arkea elettäessä monilla syrjäytetyiksi tulleilla on jatkuvasti uhkana altistua autonomiansa räikeillekin loukkauksille. Kun ihmisen tulee kävellyksi yli ja kohdelluksi väärin, hän muuttuu usein itseään ja oikeuksiaan vähätteleväksi. Hänelle jää käsitys, ettei hänelle kuulukaan oikeutettu yksilöllinen kohtaaminen omissa asioissaan. Tällainen ihminen voi ajautua epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin esimerkiksi julkisen palvelujärjestelmän rattaissa. Hänen tilanteensa perusteella arvioidaan hoidoista tai tutkimuksista olevan vähäinen hyöty elämäntapojen vahingollisuuden vuoksi. Tunne joutumisesta väärin kohdelluksi ja käsitys omien mahdollisuuksien ja keinojen vähäisyydestä vahvistuu. Päädytään ehkä pahoihinkin vastakkainasetteluihin ja mahdollisuus oman tilanteen sisäistämiseen kaventuu entisestään. Yksi keino katkaista huono kehitys on saattaa ihmistä itseään koskeva tieto ihmiselle itselleen ymmärrettäväksi - sekä kirjallisesti että suullisesti. Juhani Haapamäki Liikkuvan tuen / Palveluohjauksen työntekijä Vailla vakinaista asuntoa ry 7 Kuvat: Hartti Ahola Mietteet kirjasi muistiin Raija Maunula Päihdekuntoutuksen yhteisöjen loppuminen on huolena Syväpurossa. ”Arvokkain tieto rakentuu hitaasti yhdessä” Syväpuron yhteisö ja hoitokoti Liljendalissa joutui lakkautusuhan alaiseksi pari vuotta sitten, kun Helsingin kaupungin palvelujen ostoa alkoivat koskea uudet säännöt. Niiden mukaan hoitokodin vastuuhenkilöltä vaaditaan samaa muodollista pätevyyttä kuin kunnissa. Syväpuron muodollinen vastuu järjestettiin uudelleen ja taloon remontoitiin yhden hengen huoneita. Yhteisöä 30 vuotta johtanut Mauri Poikeljärvi oli muutoksen keskellä toiveikas: ”Syväpuroa tarvitaan. Makaan sen puolesta vaikka yksin lattialla kymmenen vuoden kuluttua.” S yväpuron kohtalosta ei ollut varmuutta lähes pariin vuoteen. Vuosi sitten tehtiin uudistukset. Nyt kustannukset ovat kasvaneet, kun talossa on ollut vajaakäyttöä. Maukka Poikeljärvi ihmettelee sitä, että Helsingistä ei löydy viittätoista henkilöä, jotka haluaisivat välillä olla selvin päin. ”Sen vuoksi perään arvoja ja keskustelua niistä.” Viimeksi kuluneen vuoden aikana Maukalle on ollut rankkaa huomata, että vuosikymmenten toiminnan tuottamaa arvoa ja merkitystä ei täysin ymmärretä. ”Suomalaisesta yhteiskunnasta häviää elämää eläen hankittu kokemus. Paljon perustietoa katoaa, jos yhteisö katoaa”, Poikeljärvi toteaa. ”Kuntien päättäjille tarjotaan jotain muodollisesti pätevää, mutta tietävätkö palvelujen ostajat, mitä hankkivat. Asuttaminen tietää ikuista känniä asukkaille, koska joidenkin käyttäytyminen ei muutu ikänä. Tämä huolettaa.” ”Kokonaista ihmistä ei voi mittareilla mitata. Syväpurossa on oltu ihmisiä karvoineen nahkoineen. Asiat ovat rakentuneet vuorovaikutuksessa. Siihen sisältyy kaikki ja se on hidasta” , Maukka toteaa. Tarinat ja taustat ovat olleet hyvin kipeitäkin. Hampaat irvessä on joku kiroillut raitistumisen kauheuksia ja pitänyt Syvistä työleirinä. Luottamus on saattanut syntyä 8 vasta puolen vuoden kuluttua Syväpuroon saapumisesta. Jokaisen oma painolasti on tullut mukana, vaikka tavarat olisivat tippuneet tullessa tiepuoleen. ” Olen saanut kulkea kappaleen matkaa ihmisen rinnalla. On suunnan muutos tullut sitten ÖÖ:stä tai AA:sta, olen ollut välikätenä ja ehkä patistanut elämänmuutokseen. Minusta ei ole ollut ketään raitistamaan, vaan olen voinut vain antaa mahdollisuuden Syväpuron kautta. Se mikä tekee Syväpuron, on kaikki asukkaat ja työntekijät yhteensä kissaa myöten.” Maukka Poikeljärveä tuntuu painavan se, että hänen käytössään olevat käsitteet eivät riitä kuvaamaan yhteisön merkitystä. Muodollisesti pätevä kilpailutuksen kieli on täysin erilaista kuin se kieli, joka on kasvanut elämänkokemuksesta ja arjen työstä juoppojen kanssa. ” Olen toivottanut kaikki tänne tutustumaan. Kahvipannu on ollut kuumana päivittäin kello 10.” ”Täällä ei eroteta elämää elämänmuutoksesta. Mitä se sellainen on, että kokoonnutaan johonkin kellariin kerran viikossa yhteisöä kokemaan.” ”Yhdessä eläminen ja tasavertaisina kohtaaminen tekevät yhteisön. Vain sellaisessa yhteisössä voi oppia tuntemaan itsensä.” Pelkkä asumisen järjestäminen ei tuota yhteisöllisyyttä. Maukka Poikeljärveä huolestuttaa, että siihen kuitenkin ollaan menossa. Lasketaan asutettujen määrää ja hintaa mekaanisesti ja tulosta syntyy. Elämäntilanteet eivät kuitenkaan edisty. ”Vertaistukea ei löydy kerhoista, joita tarjotaan asutetuille yhdessä elämisen tilalle. Syväpurossa ei näperrellä. Täällä on olleet viisi kuukautta raittiina nekin jotka eivät Helsingissä pärjänneet.” ”Jos laskea halutaan, yhden putkayön hinta on jo kova, siinä on poliisityötä, sairaanhoitajien ja vartijoiden työtä.” Asumista tuetaan uusissa asumisyksiköissä. Syväpurossa ollaan sitä mieltä, että ihminen jää silti yksin, jos tuki ei tule yhteisöstä. Kavereiden ryyppääminen ympärillä ei auta asiaa. ”Asumisneuvoja on sitten tullut ovelle häätöä estämään, kun asukkaan elämä on jo sekaisin.” ”Asumista ja päihdeasioita järjestävät päteviksi koulutetut ihmiset, jotka ovat kirjoista lukeneet ja lehdistä katsoneet, mitä sen pitäisi olla. Kun joku on ruvennut juomaan, ei ymmärretä mitä asiaan liittyy, ei ymmärretä juomista. Vaikka halutaan auttaa, ollaan neuvottomia. ” KUKA: Sosiaalineuvos Mauri Maukka Poikeljärvi Lapsuudenkoti oli turvallinen. Mauri oli vanhin kolmesta lapsesta. Isä kuoli Maurin ollessa 15-vuotias. Maurin otti ensimmäisen ryypyn Jallua 13-vuotiaana. Juoma oli Maurin oma ja Mauri juoman oma. Mauri teki töitä maalarina, joi vapaa-ajat ja joutui 17-vuotiaana nuorisovankilaan Keravalle, vankilajaksoja kesti maaliskuuhun 1977. Lopulta Mauri oli paleltua ulos pakkaseen Kyläsaaren koijansa kärvennyttyä ja sai hätäpedin Pelastusarmeijan Inarintien hoitokodista. Sieltä hän läksi Kriisipalvelutoimintaan Pertti ”Purtsi” Purhosen mukana. ”Kymmeniä kokouksia on erikseen innovoimassa satoja ideoita. Syväpurossa ei kokoonnuta innovoimaan vaan tehdään. Se on kokemuksen politiikkaa.” Maukkaa huolettaa, että kuntien suosimat lyhyet jaksot kuntoutuslaitoksissa eivät välttämättä auta, kun takana on vuosia kestänyt elämä kadulla. Kolme kuukautta on vähän, puoli vuottakaan ei riitä. Lakisääteisesti katsoen asia on hoidettu, mutta ihminen ei ehdi kiinnittyä mihinkään. ”Ihminen ja ihmissuhde eivät korjaannu niin kuin auto öljyä vaihtamalla”, Maukka sanoo. ”Asuttamisessa isot toimijat kilpailevat ja ovat tehokkaita. Pelkällä nopealla asuttamisella ihmisiä kuolee. Kasvoton vastuu siirtää ihmisen virkamieheltä toiselle. Siinä yksinkertaisista asioista tulee monimutkaisia. On jo kymmenen käskyn perusasioihin kuuluva kysymys, saako esimerkiksi toista vahingoittaa. Ei saisi.” ”Uudessa asuttamisessa ja hienoissa standardeissa pelätään arvoja, ettei vain loukata ihmisen itsenäisyyttä. Arvovalinta on silti sekin, että ihminen saa juoda itsensä kuoliaaksi. Ihmisen annetaan tuhoutua. Siitä ei tosin joudu Haagin tuomioistuimeen. Esimerkiksi kristilliset arvot on tutkimuksissa todettu tehokkaiksi päihdetyössä samalla tavalla kuin vertaistuki. ” ”Kenellä on vastuu esimerkiksi siitä, että asuttamisyksiköiden henkilökunta ei ole vaarassa eikä tarvitse pelätä kännissä örveltävää asukkia. Kenellä on vastuu siitä, että ei saada enää katkaistua juomista kun asunto on saatu. Perustuslaki takaa myös sen, että asiakkaalla on oikeus selväänkin päivään.” Pohdintoja vapaaehtoistyöstä Vapaaehtoistyö on voimakkaassa kasvussa yhteiskunnassamme. Vapaaehtoistyö on nimensä mukaisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaa; tätä se on niin kauan kuin työmuodosta ei tule tekijälleen velvoitetta, jolla ansaitaan oman olemassaolon oikeutus. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen antaa tervettä sisältöä arkeen, kun vapaaehtoistoimijan oma elämäntilanne on kaikilta osin kohtuullisessa kunnossa. Voisiko vapaaehtoistyöstä saada myös korvausta? T arvetta osallistua vapaaehtoistyöhön on myös sellaisilla henkilöillä, joilla on erityisen kuormittavia tekijöitä elämässään. Vapaaehtoistyön tarjoajien on hyvä pohtia osallisuuden monitahoisia vaikutuksia, jotta osallistuminen erityistilanteissa ei voimistaisi kuormittunutta elämäntilannetta. Vapaaehtoistyön kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan useimmiten huomioon taloudellinen tilanne ja terveydelliset näkökohdat. Myös henkilön oman sosiaalisen verkoston ylläpitoon tarvittavan ajan tulee olla tasapainossa vapaaehtoistyön ajankäytön kanssa. Yhteiskunnassamme on jo monilla ihmisläheisillä työaloilla pulaa työntekijöistä. Resurssivajeen voidaan jo sanoa nakertavan lakisääteisten peruspalveluiden toteutumista. Vapaaehtoistyöllä on tunnustettu tarve. Vapaaehtoistyö on arvokasta: se on kehittynyt kansalaisten halusta ymmärtää yhteiskunnassamme ilmenevää tarvetta ja vastata lähimmäisten hätään. Toteutuuko vapaaehtoistyö tältä pohjalta myös nykyisin, vai onko vapaaehtoistyö rakentunut ikään kuin vastavuoroiseksi palvelukseksi? Onko vaakakupissa vapaaehtoisten oman olemassaolon oikeutus - heidän, joiden omakin arki on syrjäytymisen ja huonoosaisuuden vuoksi haavoittunutta ja aliarvostettua yhteiskunnassamme? M eidän vapaaehtoistyötä tarjoavien tulisi olla vastuullisia toimijoita niissä tilanteissa, joissa vapaaehtoisten työpanos osallisuuden mahdollisuuteen vedoten voi itse asiassa palvella enemmän toimijatahon omia taloudellisia intressejä. Vapaaehtoistyön tulee olla raikasta ja läpinäkyvää. Vapaaehtoistyössä tulisi huomioida myös työnohjaus, joka valitettavan usein jää puuttumaan, vaikka sen olemassaolo vahvistaisi ja tukisi vapaaehtoisten jaksamista. Meidän tulisi myös miettiä, miksi vapaaehtoisten sitoutuvuus ja kiinnittyminen on usein lyhytaikaista työssä, johon he ovat lähteneet mukaan. Suunnittelemmeko vapaaehtoistyön rakenteet ja toimintamallit puutteellisesti? Ovatko päättäjät pohtineet, voisiko vapaaehtoistyöstä suorittaa myös taloudellista korvausta ilman, että vapaaehtoisuuden käsite olisi vaarannettu tai että työmuoto korvauksen myötä kyseenalaistettaisiin? Vapaaehtoistyöstä käytetään monenlaisia ilmaisuja ja sitä kuvaavat monenlaisten palveluntuottajien omat kriteerit. Nyt ne ovat viime kädessä vain sarja näkemyksiä, joita eri ihmiset eri instansseissa ilmaisevat eri tavoin. Vapaaehtoistyön käsite on tullut kuitenkin jäädäkseen ja vapaaehtoistyön muodot lisääntyvät. Olisi aika luoda selkeät raamit, 10 joilla lisätään vapaaehtoistyön motivaatiota. Selkeillä raameilla lisättäisiin vapaaehtoistyöhön mielekkyyttä heille, jotka ovat valmiit antamaan aikaansa ja täyttämään palvelujen tarpeen ja palvelujen saatavuuden välisen vajeen. Pieni taloudellinen korvaus ei saisi vähentää sitä arvostusta, joka kuuluu vapaaehtoisena työskentelevälle. Vapaaehtoistyöntekijä toimii arvokkaana puskurina kylmenevässä asenneilmapiirissä niiden hyväksi, jotka tarvitsevat lähimmäisestä välittävää ilmapiiriä vaikean elämäntilanteen tueksi. K un vapaaehtoisen taloudellinen ja sosiaalinen elämäntilanne on vakaa, hänen on luonnollisesti mahdollista kieltäytyä muodollisesta korvauksesta. Kieltäytymisen ei tulisi kuitenkaan johtaa arvostelevaan asenteeseen niitä kohtaan, joille muodollinenkin korvaus vapaaehtoistyöstä tarjoaa merkittävän lisän tiukkaan talouteen. Samalla vapaaehtoistyö vahvistaa heidän omanarvontunnettaan. Osallisuus luo olemassaololle merkityksellisyyttä. Valtiovalta voisi kartoittaa vapaaehtoistyön tuomia yhteiskunnallisia säästöjä. Suoran taloudellisen säästön lisäksi yhteiskunnallisesti merkittävää on myös vapaaehtoistyön inhimillistä kärsimystä vähentävä vaikutus. Mahdollisesti selvitystyötä on jo tehty. Asia ei kuitenkaan ole ollut näkyvästi esillä, mikäli vapaaehtoistyön merkittävyyttä on tiedotusvälineissä käsitelty. Näkökulma olisi tämä: vapaaehtoistyöntekijällä olisi perusteltu oikeutus saada selkeästi määritelty korvaus vapaaehtoistyöstään. Korvaus määriteltäisiin tasapuolisesti kaikkea vapaaehtoistyötä koskevaksi työn muodosta riippumatta ja aina samansuuruiseksi suhteessa käytettyyn aikaan. V arat vapaaehtoistyökorvauksiin rahoitusmallissa osoittaisi valtio ja ne olisivat haettavissa esimerkiksi neljännesvuoden välein. Hakemuksessa esitettäisiin selkeät faktat vapaaehtoistyöllä saavutetuista yleishyödyllisistä tavoitteista ja toteutuneista vapaaehtoistyömuodoista. Nämä taloudelliset lisäresurssit turvaisivat vapaaehtoistyöntekijöille muodollisen korvauksen äärettömän arvokkaasta työstä. Vapaaehtoistyötä varten eri toimijoille välillisesti osoitetut varat eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa leikkauksia toimijoiden perusrahoitukseen, johon vapaaehtoistyö ei sellaisenaan kaikilta osiltaan sisälly. Puoltaisivatko eettiset ja moraaliset tekijät tällaista vapaaehtoistyön arvostuksen vahvistamista? Olisiko työttömillä ja matalatuloisilla eläkeläisillä oltava ensisijainen oikeus vapaaehtoistyökorvauksiin? Keskustelua olisi hyvä jatkaa, jotta yhteiskunnalle merkittävä ja jopa välttämätön vapaaehtoistyö-ja vertaistyö saisi kaiken sille kuuluvan arvostuksen ja tuen. Työttömyyden lisääntyminen Eurooppaa koettelevan talouskriisin seurauksena on enemmän todennäköistä kuin mahdollista. Vapaaehtoistyön kehittäminen ja vahvistaminen liittämällä se osaksi työttömyyden vastaisia toimia kantaisi osaa väestöstämme talouskriisin yli. Näin myös ehkäistäisiin tehokkaasti ennalta moniongelmaisuutta synnyttäviä haittoja. Mm. nuoria voitaisiin suojella sivuun jäämisen ja toimettomuuden tunteelta Vapaaehtoistyön vahvistamisen hyödyttäisi yhtä lailla vapaaehtoisina työskenteleviä kuin heitä, joita vapaaehtoistyötä tekevät kohtaavat. Heitä, jotka ovat niin terveydellisesti kuin taloudellisesti heikoimpaan asemaan ajettuja tai ajautuneita kansalaisiamme. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysalan sekä rikosseuraamusalan tukiverkostoissa työskentelee vertaistukihenkilöitä, jotka pitävät yllä toivoa monille yhteiskunnan perusrakenteista pudonneille. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kohtaamiset mahdllistavat joillekin lähimmäisille paluun yhteiskunnan tasavertaisiksi kansalaisiksi. VETY, huumeiden käyttäjien vertaistyön yhteistyöverkosto, tekee merkittävää työtä eri toimijoiden kanssa ja kehittää yhteistyötä ammattilaisten ja vertaiskokemushenkilöiden välillä. Vapaaehtoiset/vertaiset lähestyvät oman elämänkokemuksen tuomalla ymmärryksellä ja rohkeudella niitä kohderyhmiä, joiden tavoittaminen julkisen palvelujärjestelmän keinoin ei aina riitä. Heidän mahdollisuutensa tavoittaa kovien huumeiden käyttäjiä ja eri alakulttuurien edustajia perustuu ainutlaatuiseen ”kentän” ja sen toimintamallien ymmärtämiseen. Helsingin Sörnäisiin on perustettu Kujato, verkostoyhteistyötä tekevien yhteenliittymä. Lyhenne tulee Kurvin alueen järjestötoimijoista ja tavoite on tuoda yhteen vertaisia,vapaaehtoisia sekä ammattilaisia sosiaali- ja terveydenhoidon alueilta. Tavoitteita siis riittää niin kansallisella tasolla kuin kuntatasollakin. Voimme yhdessä pohtia, kuinka moninkertaiseksi lopulta kasvaa yhden vapaaehtois- tai vertaistyöhön sijoitetun euron arvo suhteessa aikaansaatuihin hyötyihin. Inhimillinen kohtaaminen ei ole hyödyistä pienin. Juhani Haapamäki Liikkuva tuki / Palveluohjaus Vva ry Vailla vakinaista asuntoa ry:n hallituksen puheenjohtajana toimii Pirkko Vuorinen. Hänet tavoittaa numerosta 044 730 5657, jonka vastaajaan voi jättää viestin. Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen vvahallitus@vvary.ﬁ . Pitkäaikainen puheenjohtaja Kimmo Aaltonen kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Pirkon ja Kimmon mietteistä voi lukea lokakuussa ilmestyvän Asukin henkilöhaastatteluista. Vailla vakinaista asuntoa ry lähettää edustajia kansainvälisiin asunnottomuustapaamisiin. TULEVIA EDUSTUKSIA: Barcelona marraskuu 2012, Hopen seuraava yleiskokous ja Feantsan seminaari jonka aiheena on maahanmuutto. Tiedustelut toimistolta. FEANTSA, Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö perustettiin vuonna 1989 eurooppalaiseksi yhteistyöelimeksi. FEANTSA on ainoa merkittävä eurooppalainen verkosto, joka toimii pelkästään maanosan asunnottomien hyväksi. Asunnottomuus pyritään lopettamaan ja siihen puututaan eri tavoin EU:n sopimusten pohjalta. FEANTSAan kuuluu yli 100 jäsenjärjestöä 30 Euroopan maasta. Jäsenjärjestöistä osa tuottaa asunnottomille erityyppisiä palveluja kuten sosiaalihuollon tukipalveluita. FEANTSAn hallitus vieraili Suomessa vuodenvaihteessa 1998 ja tutustui Vva:han. Tällöin Vva:sta tuli Feantsan täysjäsen. Järjestön toimisto sijaitsee Brysselissä. FEANTSAn kansalliset jäsenjärjestöt toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, yleishyödyllisten vuokra-asuntojen omistajien ja muiden toimijoiden kanssa. Kirja KATU - tarinoita asunnottomasta elämästä ilmestyy syksyllä, kustantajana Into Kustannus! Vva:n kävijöiden kertomuksia ja valokuvia asunnottomuudesta! Karua ja kaunista! Ohjaaja Ulla Pyyvaara, valokuvaaja Arto Timonen ja työryhmä! Saatava mm. Akateemisesta ja Suomalaisesta kirjakaupasta! Tilattu jo kirjastoihin! Ole kuulolla! Otteita tarinoista julkaistu aiemmissa Asukeissa! Perustulolla ulos byrokratiaviidakosta P erustulolla tarkoitetaan yleensä rahaa, joka osoitetaan kaikille tietyn maantieteellisen alueen asukkaille, samansuuruisena ja vastikkeetta. Toisinaan perustuloon lasketaan myös julkiset palvelut. Niistä nimittäin pitkälti riippuu, kuinka paljon yksittäinen ihminen tarvitsee rahaa välttämättömiin menoihinsa. Suomalaiset työmarkkinat ovat viime vuosikymmeninä ajautuneet koko ajan kauemmaksi siitä pysyvien teollisuustyöpaikkojen visiosta, jolle hyvinvointivaltio aikanaan rakennettiin. Jo kolmannes suomalaisista tekee jonkinlaista silpputyötä. Lisäksi virallisten työelämätilastojen ulkopuolelle jää paljon toimintaa, jonka taloudellista arvoa ei voida kiistää, mutta josta ei makseta palkkaa. Tähän ryhmään kuuluvat ainakin omaishoiva, vapaaehtoistyö sekä erilaisten innovaatioympäristöjen ylläpito. Tässä tilanteessa on outoa, että yhteisesti kasattua vaurautta edelleen jaetaan ensisijaisesti palkkatyön kautta. Jopa monet sosiaalietuudet on kytketty palkkaan, jolloin palkkaerot tuottavat myös eriarvoista sosiaaliturvaa. Vanhan sosiaaliturvajärjestelmän ja uusien työmarkkinoiden kohtaamattomuus synnyttää ihmisryhmiä, joille ei työssäkäynnistä huolimatta kerry eläkettä, lomia, työttömyysturvaa tai edes köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa. Työsuhteiden ja työn luonteen muuttumisen seurauksena yhä useampi ihminen kokee jatkuvaa taloudellista epävarmuutta. Perustulo on lupaus sosiaaliturvasta, joka vastaisi työn muuttuneeseen luonteeseen. Se purkaisi nykyisen jähmeän sosiaaliturvajärjestelmän ja helpottaisi elämänhallintaa. Riittävän suuruisena perustulo mahdollistaisi kohtuuttomista työehdoista kieltäytymisen. Suomessa esitetyissä malleissa yleensä oletetaan, että hyvätuloiset maksavat saamansa perustulon takaisin korkeampana veroprosenttina. Silti myös he hyötyisivät perusturvan yksinkertaistumisesta ja sen tuomasta yhteiskunnallisesta vakaudesta. Perustulon kaikkia vaikutuksia on mahdotonta ennakoida, mutta selvää on, että kyseessä on laajalti sosiaaliturvaan, työelämän pelisääntöihin ja ihmisten elämän yleisiin ehtoihin liittyvä uudistus. Hyvän arjen ehdot eivät lopulta ole kovin kummoisia. Useimmat ihmiset ovat elämäänsä tyytyväisiä, kun heillä on koti, mielekästä työtä, läheisiä ihmisiä, lähikirjasto ja mahdollisuus päästä kipeänä lääkäriin. Perustulo on mielestäni aikamme paras lupaus näiden asioiden turvaamiseksi meille kaikille. Anna Kontula Asunnoton hakee asuntoa. Mistä liikkeelle? Asumisasioiden ohjaaja: Mietittäväksi etukäteen Kotikunta? On hyvä, jos tiedossasi on jo sosiaalityöntekijäsi nimi. Jollei muuta postiosoitetta ole, maistraatista saa poste restante –osoitteen. (Helsinkiin asunnottomana asunnonhakijana: maistraatti, sosiaalityöntekijä ja ensisuojana Hietaniemen palvelukeskus tai Kalkkers) Tulevan kesän olevat mietteet Vailla vakinaista asuntoa ry Asumisasioiden neuvonta ja palveluohjaus Ohjaaja Ulla Pyyvaara Puh. 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi Vailla vakinaista asuntoa ry Liikkuva tuki /Palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki Puh. 044-5207870 liikkuvatuki@vvary.fi Liikkuvan tuen työntekijä lähtee tarvittaessa kävijän mukaan asioita hoitamaan. Vuokravelkaa? Sosiaalityöntekijä selvittää nykyisen tilanteesi helpoimmin. Vuokravelan maksamisesta erissä voi sopia. Selkeä maksuohjelma voi auttaa asunnon saamisessa, vaikka vuokravelkaa onkin. Työtilanne? VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY Opiskelija? Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vepa, Perhesuhteet? Vaasankatu 5, 00500 Helsinki Päihteiden käyttö? Vva ry toimisto, Kinaporinkatu 2 a 8, 00500 Helsinki Molemmat toimipisteet sijaitsevat samalla kulmalla Vaasanaukion ja Sörnäisten metroaseman lähettyvillä Osa I T erasseilla istuminen on siitä hienoa, että siellä ei koskaan ryypätä. Siellä ei tulla humalaan eikä käyttäydytä huonosti. Me suomalaiset jaksamme hyvin ja hillitsemme itsemme, jos kattona on taivas. Terassilla ei kiskota kaksin käsin, pupillit väärinpäin, vaan nautiskellaan kauniista päivästä ja hyvästä seurasta. Sisätiloissa ryypätään, kiskotaan naamat ja joskus jopa haastetaan riitaa. Ja jos terassilla jano iskee oikeasti, sitä on luotu hillitsemään hidas palvelu ja tarjoilu. Miehet istuvat vertailemassa vatsojensa kasvua, joka onkin helppoa sillä t-paita on poikkeuksetta liian lyhyt. Melko yleinen vaihtoehto on myös tulla terassille ilman paitaa, ainakin jos olettaa että omaa suurimman vatsakummun. Naisten on puolestaan pakko tulla terassille, koska onhan pakko esitellä juuri hankitut terassiasusteet. Ja, kuten todettu, siellä ei ryypätä. Otetaan vain sivistyneesti ja soitetaan puolen tunnin välein kotiin, että äiti tulee kohta. Piipahtaa vain terassilla. Jalkojen juuressa on ostoskassi, jossa aurinko lämmittää kevytmaidon ja jauhelihan. Grillaaminen kuuluu sivistykseen. Olemme oppineet sen amerikkalaisista elokuvista. Sillä poikkeuksella, että kun jenkit grillaavat kyljyksiä ja meheviä pihvejä, me tyydymme suomalaiseen perusvihannekseen, grillimakkaraan. Sitä on kaupoissa tuollaiset 80 eri sorttia. Rohkein puristaa puoli pulloa sytytysnestettä hiilille ja tuikkaa tulen sopivasti ennen aikojaan. Tässä on se erikoinen suomimaun tekijä, jota ei muualla tapaa. Jotkut luopiot tuikkaavat mukaan sipuleita, täytettyjä herkkusieniä ja muuta turhaa. Mutta ne onneksi palavat karrelle ja piloille, ettei kenenkään tarvitse uhrautua. Juhannuksen aikaan ovat jo käsillä ne hetket, että intialainen tulisilla hiilillä kävelijä voi kepeästi pomppia pitkin pallogrillejä Hangosta Utsjoelle. Ja takaisin. Alan miehet ovat grillanneet jo vuodesta kivi ja miekka. Mutta eivät huvikseen, vaan siksi että se on ollut ainoa tulisija. Heillä oli metsikössä se kuuluisa nuotiopiiri. Osa II Guggenheim ja Mannerheim M annerheim ratsastaa Kiasman edessä hienolla ratsullaan, Käthellä. Joku on väittänyt, että patsashevonen kylläkin askeltaa kuin kameli, mutta kun en ole ratsumiehiä, niin en ota kantaa. Guggenheim ratsastaa muitten rahoilla, sen tiedän ja tajuan. Museopeli on nyt raakaa. Herra Gallen-Kallela-Siren taitaa ratsastaa nimellään ja kuikuilla Guggenheimiin päin, pomomiehen paikan taivaanrannassa siintäessä. Tämä G-K-S sanoi, että me elämme vielä Gutenbergin galaksissa, olemme eläneet jo 500 vuotta. Hän tarkoittanee, että me omalla tavallamme istumme vielä puussa, syömme käpyjä ja olemme juuri vasta laskeneet persmäkeä Uralilta, jolloin häntämme on jäänyt pelkäksi häntäluuksi. Meitä on nyt lyöty brändillä päähän! G-K-S vain hymyili, kun hän kertoi että pytinki vaatii vaivaiset 140 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuritoimemme budjetti on seitsemän miljardia. Pelkän kulttuuritoimen osuus siitä Suomessamme on 448 miljoonaa. Helsingissä on tasokkaampia gallerioita yli 60, Gallen-Kallelan museo, Ateneum, kaksiosainen Helsingin Taidemuseo ja Kiasma. Paikka, johon paperilla (nyt jo kuluja kulunut 2 miljoonaa euroa) Guggenheim -kokkare on suunniteltu, on hienoa punatiilistä vanhaa aluetta. Oletettu kävijämäärä olisi 550 000 henkeä. Näistä omaa väkeä 300 000. Muualtakin Suomesta olisi hienoa lähteä sinne tilausbussilla. Tietysti Ideaparkin ja Ikean kautta. Jos jyvitän tuon Guggenheimin hinnan esimerkiksi tukiasuntoyksiöiksi, menisi tästä harmaasta päästä loppukin järki. Minne mennä? Jos olet kirjoilla Helsingissä: Kotikunnasta riippumatta: Asumisen tuki Toinen linja 4 H, 00530 Helsinki Puh. 09 3104 011 Asumisen tukeen riittää ensin soitto, mutta sen jälkeen käydään tapaamassa sosiaalityöntekijää. Aika sovitaan ensi kertaa soitettaessa. Tapaamisessa sovitaan mm. maksusitoumuksista. Asuntolapaikkojen välitys: puh. 09 3104 3588 kello 8.15-12 Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Helsinki, käynti sisäpihan puolelta Puh. 09 3104 011 Asumispäivystys avoinna joka päivä klo 17-08 Vva ry:n Yökahvila Kalkkers Mäkelänkatu 50 B, 00550 Helsinki Puh. 050 443 1068 Avoinna öisin joka toinen viikko (parittomat viikot) su-illasta ma-aamuun kello 22-06 Vva ry:n etsivän työn yksikkö Yökiitäjä tavoittaa ulkona oleilevia asunnottomia yöaikaan pääkaupunkiseudulla. Puh. 050 528 2013 Johnny-Kai Forssell johnnymoi@luukku.com Huom. mahdolliset poikkeukset kesän aukioloissa. 11 Kuvat: Hartti Ahola Kahvit testissä Vepassa järjestettiin kahvinmaistelutilaisuuteen, joka oli yksi teemapäivä Laurean opiskelijoiden hankekokonaisuudessa. Tarjolla oli neljää eri kahvilaatua, joista suurin osa kävijöistä maistoi kutakin. Jokainen osallistunut sai halutessaan pienen palkinnon, joita oli tarjolla kolmea sorttia. Kahvitarjoilun ohessa kerättiin suullista palautetta kahvilaaduista. Tarjolla oli perinteistä Juhlamokkaa, Brazil-kahvia, vihreää Arabicaa ja punaista Arabicaa. Kaikista kahveista tuli runsas palaute. Punainen Arabica on edullinen ja laadukas kahvi. Sitä kuvailtiin seuraavasti: ”Hieno, täyteläinen maku”, ”maistuu jo kahville” ja ”maistuu Juhlikselta [Juhlamokalta]”. Punainen Arabica keräsi toisaalta eniten negatiivista palautetta, jota annettiin kaiken kaikkiaan melko vähän. Mielipiteet punaisen Arabican mausta olivat hyvin eriäviä. Punainen Arabica sijoittui sijalle neljä. Juhlamokka, joka on hyvin perinteinen ja kaikille tuttu kahvi, sai osakseen lähinnä hyvin neutraaleja kommentteja, kuten ”ihan hyvää”, ”ihan perus” ja ”perus aamukahvi”. Muutama osallistuja piti Juhlamokkaa kaikista parhaimpana kahvina. Juhlamokka sijoittui lopulta kolmanneksi. Vihreä Arabica on edullinen ja laadukas kahvi. Vihreätä Arabicaa kuvailtiin seuraavasti: ” Hyvin pehmeä maku” ja ”ruusuinen” . Negatiivista palautetta annettiin hyvin vähän ja vihreä Arabica sijoittuikin toiselle sijalle kahvien vertailussa. Brazil - kahvi, joka on hieman perinteistä tummempi paahto, oli suuressa suosiossa. Sitä luonnehdittiin muun muassa seuraavasti: ”Brazil oli kyllä parasta, oikeesti!”, ”hyvää, sopii suklaan kanssa” ja ”tosi hyvää, kouluarvosana kahdeksan”. Brazil -kahvin makua kuvailtiin vahvaksi mutta pehmeäksi ja se erottui selväksi suosikkikahviksi. Tämän kahvin maistelun mahdollistivat useat lahjoittajat, joilta saatiin muun muassa kahvipaketteja, suodatinpusseja, pahvimukeja sekä palkintohattuja yms. Suuret kiitokset K-market Kamppi, K-Market Ruokapysäkki, Lidl Suomi Ky Sörnäinen, optikko@pihlajamäki ja S-Market Vaasanhalli, jotka lahjoittivat tarvikkeita kahvin maisteluun. 12 Kokki tuli Vepaan L aurean sosiaalialan opiskelijat toteuttivat yhdessä Roihuvuoren ammattikoulun kokkiopiskelijoiden kanssa tapahtuman, joka oli osana laajempaa Laurean opiskelijoiden Vva ry:lle toteuttamaa hankekokonaisuutta. Kokki tuli Vepaan - tapahtuman tarkoituksena oli tuottaa kävijöille ravintolahenkinen lounas. Ravintolatunnelma luotiin pöytien kauniilla kattauksella, pöytään tarjoilulla ja menu-vihkosella. Lopputulos oli opiskelijoiden saaman suoran palautteen mukaan hyvä. Suunnittelun lähtökohtana oli tuottaa elämyksellinen tapahtuma, johon osallistuminen olisi helppoa ja mielekästä. Opiskelijat olivat onnekkaita saadessaan toteuttaa kokkitempauksen ja vielä siten, että kustannukset hoituivat Vva ry:n varoin. Tapahtuman hinta-laatu -suhde oli hyvä, sillä verraten pienellä summalla saatiin aikaiseksi elämys, joka jää kävijöiden ja Vva ry:n työntekijöiden mieleen positiivisena asiana vielä pidemmäksi aikaa. Startti kello kuusi aamulla Tapahtuman valmistelut alkoivat jo kukonlaulun aikaan, kun sosionomiopiske- lija Inka ja kokkiopiskelijat Panu ja Ilkku aloittivat ruoanlaiton ja muun valmistelun kuuden aikaan aamulla Vepassa. Vaikka keittiön tilat ovat kokonsa puolesta hieman haastavat, ruoanlaitto onnistui hyvin ja aikataulun mukaan. Menussa vaihtoehtoja jokaiselle Lounasta pääsi nauttimaan klo 11-13. Tarjolla oli alku- ja pääruoka sekä jälkiruoka, jonka kanssa sai halutessaan ottaa jälkiruokakahvin tai teen. Ja kuten kunnon menuun kuuluu, tarjolla oli myös eri vaihtoehtoja. Kerrallaan Vepaan mahtui kahdeksan ruokailijaa ja aina kun yksi poistui pöydästä, tuli ovesta heti seuraava nauttimaan lounasta. Sosionomiopiskelijat Jussi ja Mikko olivat tarjoilijoita Inkan toimiessa kokkien ja tarjoilijoitten välimaastossa muun muassa tilausten mukaisten ruoka-annosten tekijänä. Sohvalta syömään ilman jonoa Kulunvalvonnasta vastasi Vepan työntekijä AP, joka piti huolta siitä, että ovesta tuli kerralla sopiva määrä ihmisiä, niin että kaikki sisälle tulijat pääsivät suoraan pöytään. Pihalla odottaessa ei tarvinnut seisoskella, vaan pihalle oli tuotu sohva Vepan tiloista. Noin neljäkymmentä kävijää nautti lounasta päivän mittaan. Toteuttajan näkökulmasta oli hienoa huomata, kuinka hyvin kävijät lähtivät mukaan tapahtumaan. Yhteistyö kahden oppilaitoksen välillä toimi todella hyvin. Saimme tuotettua oikein mukavan ravintolatunnelman Vepaan. Kokit Panu ja Ilkku ovat ensimmäisen vuoden kokkiopiskelijoita ja ruoan laadusta päätellen he ovat päässeet jo todella pitkälle. Sosionomiopiskelijat toimivat puolestaan lähinnä tilojen ja tarjoilun parissa ja juttuseurana kävijöille, jotka olivat jo tulleet tutuiksi hankkeen aikaisempien tapahtumien yhteydessä. Suuret kiitokset kuuluvat Vva ry:lle joka tarjosi tilat ja pääoman, kokkiopiskelijoille, jotka tekivät loistavaa ruokaa, sosionomiopiskelijoille, jotka suunnittelivat ja olivat toteuttamassa tapahtumaa sekä ennen kaikkea kävijöille, jotka tekivät tapahtumasta järjestämisen arvoisen. Teksti: Sosionomiopiskelija Mikko Mukana tiimissä sosionomiopiskelijat Inka ja Jussi Laurea AMK:n opiskelijat järjestivät kevään aikana Vva ry:n vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön keskuksen Vepan kävijöille teemapäivätempauksia. Jokaiselle päivälle oli oma suunnitelmansa ja aiheensa: kahvin maistelu; ”Ystävän aamiainen”; ystäväpalvelu - irtautuminen arjesta; karaoke; ravintolapäivä Vepassa; lähtö elokuviin/teatteriin; liikuntapäivä; Vartiosaaren kevättalkoot. Tavoitteita opiskelijoiden hankkeessa olivat mm. elämykset, irtautuminen arjesta, osallisuus, aktiivisuus sekä kuulluksi tuleminen ja itsensä arvokkaaksi tunteminen. Lyhyesti sanottuna ihmisen kohtaaminen. ARSKA HÄVEYKSISSÄ R Opiskelijat pohtivat hankettaan Opiskelijat tekivät oppilaitokselleen hankekeväästään kirjallisen työn. Tässä mietteitä. ”Mielestämme jokaisella asunnottomalla tai asunnottomuutta kokeneella on oma elämäntarinansa, erityinen sellainen. Emme voi tietää kohtaamamme asunnottoman alkoholistin tarinaa, ellei hän kerro sitä. Kenenkään tarinaa ei saa kaventaa sisältämään vain päihdeongelman tai asunnottomuuden. Jokainen ihminen on muovautunut yhteisen perimän, historian ja tulevaisuuden perusteella. Jokainen ihminen on erityinen ja on kohdattava kokonaisena inhimillisenä ihmisenä, mihinkään erityispiirteeseen tai tarvetilaan liikaa katsomatta.” ”Pohdintojen yhteydessä olemme oppineet tiedostamaan omia ennakkoluulojamme ja niiden vaikutuksia. Ennakkoluulojen tiedostamisen vuoksi niitä on kyetty työstämään niin, etteivät ne vaikuta vahingollisesti toimintaan. Olemmekin oppineet, että kaikista tärkeintä tässä hankkeessa on ollut asenne, jolla olemme olleet mukana toteuttamassa toimintaa Vva ry:ssä. ” - -”Olemme saaneet hankkeesta paljon ja koemme voimaannuttaneemme ainakin muutamia ihmisiä hetkellisesti.” Vartiosaaren päivästä opiskelijat kirjoittavat: ”Ruokailun jälkeen kävijöiden aloitteesta ja johdolla kävimme Vartiosaaren huipulla geokätköllä. Tämä toi esiin kävijöiden toimimisen aktiivisena osapuolena meidän opiskelijoiden ollessa enemmän passiivisia ‘perässäkulkijoita’. He tiesivät paikan, osasivat sinne ja olivat ylpeitä siitä. ” eiska oli satunnaisesti vieraillut silloin tällöin Arskan koijalla. Kahteen viimeiseen kertaan ei Arskaa ollut näkynyt ja koijan suojapressun toinen reuna oli edelleen irti. Reiska kiinnitti sen ja ihmetteli samalla, miksei Arska ollut korjannut syntynyttä tuulen riepottelemaa pressunkulmaa. Mitä on tapahtunut koijan asukille? Reiska päätti suorittaa tiedusteluretken mestoissa, joissa Arska usein pyörii. Kukaan ei tuntunut nähneen kyselyn kohdetta kymmeneen päivään. Reiska oli nähnyt silloin Arskan ja vaihtanut muutaman sanankin hänen kanssaan. Kauppatorin kunkku kertoi Reiskalle, että kesäisin Arska joskus lähtee haistelemaan meri-ilmaa ja suuntaa päiväreissulle etelään eli Tallinnaan. Reiska muisteli parin vuoden takaista Arskan reissua, joka venähti päivän sijasta kolmeksi viikoksi. Nyt oli siis kulunut kymmenen päivää, mutta kun päivän reissu oli tuolla lailla venähtänyt, niin jotain hankaluuksia taisi olla kotiin paluussa. Reiskalla oli eläkepäivä lähellä, joten hän päätti perustaa yhden miehen etsintäpartion ja suunnata Tallinnaan. Hän päätti hakea VVA:n toimistolta viimeisimmän kuvan tai kuvat Arskasta ja esittää ne Suomen suurlähetystössä. Kahden päivän päästä hän oli Tallinnan satamassa ja katseli sillä silmällä kulkijoita, jos vaikka Arska olisi sattumoisin siellä. Ei ollut. Suunta siis lähetystöön. Kohtu-kadulle saapuessaan hän osui melkein heti oville, joissa mainittiin tässä olevan Suomen suurlähetystö. Komea rakennus, vasta saneerattu, ajatteli Reiska. Sisään päästyään hän esitti naisvirkailijalle asiansa ja Arskan viimeisimmät kuvat. Hetken keskustelun jälkeen virkailija pyysi anteeksi ja lähti toiseen kerrokseen kyselemään, josko yhteyttä olisi otettu Arskan asiassa. Palattuaan hän kertoi yhteydenoton tulleen heti rantaan tulon jälkeen virolaisesta puhelimesta, jota Arska oli saanut ilmeisesti lainaksi, mutta puhelu oli katkennut kesken kaiken. Arska oli siis tallessa ja ilmeisesti hengenpitimikseen etsi tyhjiä pulloja ja tonki roskiksia selviytyäkseen. Jotain oli sattunut laivamatkalla, kun Reiska ajatteli Arskan eläkkeen maksupäiviä, kun heillä ne olivat samat. Arskalla oli lähtiessään varmasti rahaa muuhunkin kuin laivalippuun. Piti olla. Hänet oli taatusti rullattu ja fyrkat ﬁnito, pankkikortti kateissa. Kaikki lähes normaalisti, mutta maa ja valuutta väärä. Reiskalla oli kolme tuntia aikaa etsiä. Tuuria on, jos nenäkkäin osutaan, hän ajatteli. Satamasta pörssistä hankittu taikajuoma oli vasta muutamaa huikkaa vajaa, joten hätäkö tässä. Suurlähetystöön oli jäänyt tiedot mihin ottaa yhteyttä, jos Arska löytyy. Laivalipunmaksajaksi oli lupautunut Vva ry. Arska oli toimittanut heille kaikenlaisia pikkujuttuja ja oli vakikävijä sekä auttoi kun tarvittiin. Tätä taustaa vasten ymmärsi heidän maksuhalukkuutensa. Hyvä niin, ajatteli Reiska. Kolme tuntia oli kulunut ja Reiskan oli painuttava laivarantaan. Ei osuttu nokakkain, mutta hän oli varma, että näin kesäaikaan Arska pärjää näissäkin oloissa ja palaa sisukkuudellaan kotimaahan, tavalla tai toisella. 13 MUSTA LAMMAS TÄSSÄ TÄMÄ MUSTA LAMMAS, LAMPAALLA SE VALKEE HAMMAS, HAMPAAN SITTEN LAMMAS JEMMAS, JEMMASSA MYÖS HUMMAS, MAMMAS. HERNEROKKA HYVÄILEVI, PAPUSOPPA MAISTUILEVI, VIHREE LIEMI KELPAILEVI. VATSALAUKUN TÄYTTELEVI. LAMMAS ON SE TOKI MUSTA, SILTÄ NÄYTTÄÄ MUSTA, SUSTA, MUSTAKIN ON VÄRI NASTA VIHDAN TEKI JOKU VASTA. TUPAKKIAAN POLTTELEVI, PIIPPUANSA RASSAILEVI, SIKARIAAN TUPRUTTAVI, KEUHKOJANSA PILAILEVI. MONI TÄÄLLÄ HERKUT SYÖ, KIRISTÄ EI NÄLKÄVYÖ, SITTEN MAISTUUKIN SE TYÖ, VIIMEIN SAAPUU TUMMA YÖ. SOHVAA JOKU HAAVEILEVI, TUOLIN TYNGÄST´TYKKÄILEVI, ISTUIMEEN NYT ISTAHTAVI, SIIHEN SITTEN NUKAHTAVI. YKSI HAKEE PIKKUTAKKII, TOINEN ETSII KUNNON FRAKKII, KOLMAS PIPOO TAIKKA LAKKII, VAAN SE NELJÄS RUOKAPAKKII. AAMULEHTEE LUKAISEVI, TORI-LEHTEE VILKAISEVI, AVIISEJA APRIKOIVI, RAAMATTUNKIN USKOILEVI. PYYKKINSÄKIN PESEE TOISET, ENSIN MIEHET, SITTEN NAISET, ETTET SANO: HIELLE HAISET, LÄHTEE POIS NE TÄIT JA LOISET. YKSI PORTAAT KIIPEILEVI, TOINEN RAPUT KONTTAILEVI, KOLMAS NIISSÄ LEVÄHTÄVI, NELJÄS TOKI KAPUILEVI. JOKU KYSYY TÄNÄÄN MIRKKUU, KAKISTELEE ENSIN KURKKUU, KÄNNYKÄLLÄ ETSII SERKKUU, SERKKU KYLLÄ VAIN SE TORKKUU. PIHASS´JOKU ASUSTAVI, ERÄS SIELLÄ TANSSAHTAVI, MUUAN TAAS SE UNELMOIVI, JOUKOLL´KAIKKI KUNTOILEVI. RIKKAILLA SE RAHAPANKKI, HYVÄ MYÖS SE VERIPANKKI, OUDOMPI TAAS SPERMAPANKKI, MEILLÄ TÄMÄ RUOKAPANKKI. SALME KYLLÄ KOMENTAVI, SANOJANSA TUHLAILEVI, OKSAT POIS HÄN RASSAILEVI, ESIMERKKII NÄYTTELEVI. MARKO ON SE AIKA POMO, HARRASTEENA PAINI, SUMO, NIIHIN TULEE KUMMA HIMO, TYÖHÖN TAAS SE OUTO LUMO. TANE TENUU RYYPPÄILEVI, PONUAKIN TIPUTTAVI, VIINII PALJON SIEMAILEVI, MAKSA SITTEN POKSAHTAVI. KARI KAARTAA KALEVASTA, TAINA TARPOO TAMMELASTA, PENA POLKEE PISPALASTA, AINUT AINO AMURISTA. HUUMEISSANSA HARHAILEVI, LÄÄKKEISSÄNSÄ PIEHTAROIVI, LIIMOJAKIN IMPPAILEVI, HENKI KYLLÄ ERKAANTUVI. ELÄMÄ SE TÄÄLLÄ PITKÄ, TOISILL´PITKÄ, TOISILL´PÄTKÄ, PÄTKÄ NIILLÄ, JOILLA SÄTKÄ, PITKÄ NIILLÄ, JOILLA PRÄTKÄ. LAMPAAN PUISTO MISS´LIENEVI, JOSSA KAIKKI TAPAILEVI, AATOKSIAAN VAIHTELEVI, MUISTOISSANSA HERKISTYVI. KOHTA KOITTAA VIIME HETKI, PÄÄTTYNYT ON PITKÄ RETKI, KUKAAN EI NYT KETÄÄN MATKI, EIKÄ LIIOIN ENÄÄ POTKI. Kirjoittanut Ilkka Erkkilä. LAPSUUS: SE ON KAUNIST´AIKAA, ON KUIN OIKEATA TAIKAA, LAULUTKIN NE HEILLÄ RAIKAA, ELÄMÄ NYT HEILLÄ ALKAA. Musta Lammas on Tampereella toimiva päiväkeskus ja tukipiste asunnottomille. Oulun pojan muistelmat osa 5 Eero Vogt in memoriam Eero, pitkän matkan katujen kulkija, menehtyi talvella yhtäkkiä ja yllättäen sairauskohtaukseen. Eero oli ilomielinen ja huumorintajuinen. Välillä huumori kokeili jonkun rajoja, mutta hersyvää ja lämmintä se oli. Eero pukeutui yhtä värikkäästi kuin eli, milloin mihinkin kuosiin. Sotilastakki ja niittivyö olivat hänelle tärkeitä, hän pyysi huolehtimaan niistä sillä aikaa kun istui lyhyen kakun Sörkan vankilassa. Välillä Eero oli vapaalla jalalla ja välillä ei, mutta ei siitä ollut huolta. Eero piti viinasta, laulusta ja naisista. Niinpä toivomme, että niitä riittää hänelle tätä nykyä pilven reunalla yllin kyllin. Kurkistele tännekin välillä, Eero. Terveisin Vva:n porukat Kuva: Hartti Ahola Aamulla heräsin Kalkkersin henkilökunnan hellään huomenen toivotukseen. Kävin WC:ssä aamupesulla ja kävelin raikkaaseen pakkasaamuun. Katsoin kelloa, kohta Pääskylänrinne avautuu. Oven edessä kohtasin kaksi kohtalontoveri, Nikon ja Ekin. ”Missä ihmeessä olet ollut, olemme luulleet että olet kuollut”, kysyi Eki. ”Kävin etsimässä itseäni synnyinseudultani Pohjanmaalta”, vastasin. Kuinka kivaa oli tavata Ulla ja muu henkilökunta. Ihmiset eivät muutu, maailma muuttuu, sanoi tätini eläessään. Menimme Ullan kanssa tupakalle. Kerroin vakavasta sairaudestani, haimastani oli löydetty syöpäsoluja. Kipuni olivat kovat, mutta en valittanut. Ajattelin, että meillä kaikilla on omat kipumme. Sairaudestani avauduin hyvin harvoille. Yksi heistä oli Juhani Roihan seuraaja Sanna Lehtonen. Häneltä sain osakseni suurta myötätuntoa ja tukea silloin kun tuntui, että en enää jaksa. Siksi päätänkin tämän osion kiittäen VVA:ta, Sannaa, Jussia ja aina kaikkensa antavaa henkilökuntaa. Voimia teille ja armoa meille. Toivoo Rainer (Pastori) Vallilassa Maaliskuussa 2012 15 VVA:N PUUHAT Vailla vakinaista asuntoa ry raportoi toiminnastaan laatimalla yksityiskohtaisen osavuosikatsauksen neljännesvuosittain. Toiminnan halutaan olevan mahdollisimman avointa. Lue neitssä osoitteessa www.vvary.fi. Kalkkersin talvi Yllä: Kujato on yhteistyöverkosto, jonka Helsingin Kurvin alueen sosiaali- ja terveysjärjestöt kokosivat huhtikuussa. Ensimmäinen tempaus oli siivoustalkoot. Tarkoitus on yhdistää voimia ja saada yhteistä hyvää aikaan. Yhdessä tekemällä ennakkoluulotkin karievat. Seuraava verkostotapaaminen 8.8. Vihreän keitaan tiloissa. Vasemmalla: Dallape-puistossa pidettiin urheilupäivä. Kananmunankuljetus on vaativa laji: keskittymistä vaaditaan sekä mieleltä että kropalta. Järjestäjinä olivat Laurean opiskelijat. Kuvat: Hartti Ahola. Vva ry:n yökahvila Kalkkers oli talvella poikkeuksellisesti avoinna joka yö. Normaali aukioloaika on joka toinen viikko. Tammi- ja helmikuussa pääsy sisälle lämpimään oli mahdollinen yksityisten lahjoittajien turvin, maaliskuuksi saatiin myös Helsingin kaupungilta Kalkkersia varten rahoitusapua. Kaupungin ylimääräistä hätämajoitusta ei tarvinnut pitää pakkasilla avoinna lainkaan, kun Kalkkers huolehti ulos jäävistä, myös romaneista. Jokaöisellä aukiololla todistettiin se, että meillä on asunnottomia, jotka jäävät yöksi ulos. Kalkkersiin mahtuu 25 kävijää. Muutamana yönä ulos syntyi jono. HS:n uutinen kertoi 9.2., että Helsingin kaupunki on avannut 25-paikkaisen lisäsuojan. Tämä lisäsuoja kuitenkin ennätettiin sulkea juuri ennen pakkasia. Se oli viimeisen yön avoinna 29.-30.1. Kuva: Hartti Ahola Yhdistys pyysi, ettei Kalkkersia varten myönnetty 8000 euroa vaikuta muun toiminta-avustuksen määrään. Kuitenkin Helsingin kaupunki vähensi Kalkkersin avustuksen Vva ry:n toiminta-avustuksesta. Yhteenlaskun jälkeen käteen jää tosiasia, että kaupunki säästi omassa hätämajoituksessaan ja yhdistys käytti hyvässä uskossa etukäteen toimintarahaansa ylimääräiseen hätämajoitukseen. Asukin toimitus kummastelee. Vva ry on luvannut yhteistyössä Sininauhasäätiön kanssa täydentää kaupungin omaa asunnottomien palvelujärjestelmää sekä ottaa vastaan ne asunnottomat, jotka eivät syystä tai toisesta ohjaudu kaupungin omiin palveluihin, myös ne joilla on “porttikielto” Hietaniemenkadulle. Mutta tietysti raja ja resurssit tulevat järjestöissä jossain kohti vastaan. Viimesijaisen hätämajoituksen tarjoaminen olisi kuitenkin selkeästi kunnan lakisääteinen tehtävä. Talvella 2012-2013 Kalkkers pidetään avoinna vain joka toinen viikko. Lisäaukioloja ei ole tiedossa toistaiseksi. *** Ketä Kalkkersissa on käynyt? ”Pääosin kävijät ovat olleet asunnottomia henkilöitä pääkaupunkiseudulta. Satunnaisia vierailijoita on ollut esim. Ylivieskasta, Orivedeltä, Kuopiosta ja Iisalmesta. Kuluvan vuoden aikana yökahvilassa on käynyt myös ulkomaalaisia esim. Puolasta, Italiasta, Romaniasta ja Venäjältä. Aina ei ole yhteistä kieltä löytynyt, mutta onneksi sentään sävel.” (Mari ja Atte, Kalkkersin ohjaajat) Vertais- ja vapaaehtoistyön keskuksessa Vepassa ollaan päivittäin ruuan kanssa tekemisissä. Hygieniapassitenttiä innostuttiin suorittamaan Vepan tiloissa porukalla helmikuussa. Kaikkiaan seitsemän henkilöä suoritti tentin hyväksytysti. Kuva vasemmalla: Vapaaehtoiset vastaavat ruokatavaroiden kuljetuksesta Vartiosaareen. Kuva: Hartti Ahola Kunnasta toiseen Keilauksesta tuli erittäin suosittu Vepan toimintapäivän harrastus. Kuva: Hartti Ahola Vva ry:n asumisohjaaja kohtasi loppukeväästä keski-ikäisen naisen, joka oli joutunut lähtemään Helsingin asunnostaan väkivaltaisen miehen käytöksen takia. Nainen oli saanut toiselta paikkakunnalta asunnon, jonka vuokra oli 376,00 euroa. Siellä sosiaalitoimisto oli myöntänyt naiselle toimeentulotukea huhtikuulle 199,00 euroa. Lisäksi nainen oli huhtikuussa tehnyt hoitotyökeikan, josta oli saanut 200 euroa. Nainen kertoi olevansa rahaton, eikä toimeentulotuki riittänyt edes vuokranmaksuun. Asumisohjaaja selvitteli kunnan käytäntöä myöntää pienempää perustoimeentulotukea yksin asuvien talouksille. Nainen ihmetteli myös oikeuttaan asumiseen ja asiakkuuteen kunnassa: sosiaalityöntekijä oli ohjannut naisen toiseen kuntaan (ts. takaisin Helsinkiin) asumaan, koska hänellä ei ollut riittävästi sosiaalista verkostoa auttamaan häntä paikkakunnalla. Nainen halusi jäädä uudelle paikkakunnalle asumaan, mutta ilmoitti sitten irtisanovansa asuntonsa, koska rahat eivät riittäneet vuokraan. Ohjaaja otti yhteyttä naisen sosiaalityöntekijään ja pyysi miettimään tilannetta; nainen oli kertonut tekevänsä itselleen jotain, jos jää ilman apua. Hän oli jo luopunut kissastaan, joka oli hänelle tärkeä ystävä. Kissasta huomautettiin perusteella, että lemmikkieläimet eivät kuulu toimeentulotuen piiriin. Sosiaalityöntekijä lupasi auttaa naista ja ehdotti uutta vastaanottoaikaa. Sovittiin, että naisen työmarkkinatuki ja osa Kelan tuesta ohjataan suoraan vuokranantajalle. Nainen vastusti tätä. Ohjaaja perusteli kertomalla, että on mahdollisuus hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea, mikäli rahat eivät riitä perustarpeisiin. Nainen sai töitä Vantaalta, mutta olisi tarvinnut ensin matkalipun aloittaakseen työn toisesta kunnasta käsin. Edullisin matkalippuvaihtoehto tutkittiin valmiiksi ohjaajan kanssa. Kirjallinen vahvistus työpaikasta oli tulossa viranomaisille, mutta se ei ehtinyt ajoissa ja matkalippu jäi saamatta. Nainen ilmoitti toukokuun puolivälissä, ettei sosiaalityöntekijä ollut myöntänyt tukea kesäkuun vuokraan. Ohjaaja ehdotti uutta tapaamista ja mahdollista paikkakunnan vaihtoa, mikäli se oli naisen kannalta välttämätöntä. Apua ei sosiaalityöntekijältä kuitenkaan tilanteeseen saatu. Nyt nainen on Helsingissä ja asunnonhakuprosessi alkaa alusta. Asukin toimitus kummastelee. Selvittämättä jäänyt kokonaisuus aiheutti menetyksinä edullisen vuokra-asunnon, kissan ja työpaikan. Ts. normaalielämään paluu siirtyi, eikä tilanteen aiheuttamia kokonaiskustannuksia pystyttäne missään viranomaisissa laskemaan. Mikä on yksittäisen muodollisen toimenpiteen ja säästöratkaisun merkitys, jos loppusumma kuitenkin nousee suuremmaksi? Ilman että inhimillisyyttä edes otetaan huomioon. 17 Kuva vallatusta talosta FOKKE SIMONZ Fokke Simonz -koti on pienen järjestön ylläpitämä asumisyksikkö, joka aloitti toimintansa vuonna 1999. Se sijaitsee syrjäisessä lähiössä teollisuusalueella. Asukkaita on yhteensä 75, paikkaan jonottajia on n. 30. Asukkaista 80% on miehiä. Pariskuntapaikkoja ei ole. Asukkaina on psykiatrian kuntoutujia, jotka eivät selviydy yksin ja joilla voi olla päihdeongelma, sekä psykiatriseen hoitoon kielteisesti suhtautuvia päihdeongelmaisia. Pieni osa asukkaista on psyykkisesti sairastuneita ja persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat nk. vaikeahoitoisia. Taustalla on kahden vuoden pakkohoito, usein vankilassa. Asukkaat ovat iältään 24-75 vuotiaita. Fokke Simonzissa tuetaan päivittäistä selviytymistä ja mm. raha-asioiden ja päihdeongelman hoitoa. Työntekijöitä on parikymmentä. Asukkaita ei hoideta asumispalveluissa. Avohoitokontaktit hoidetaan asumisyksikön ulkopuolella, tarvittaessa hoitotaho tekee kotikäyntejä. Asukkailla on omat työntekijät, ns. caseworkerit, joiden kanssa käydään viikoittaiset keskustelut. Lisäksi asukkaita auttavat nk. kuntouttavat työntekijät käytännön asioiden hoidossa ja aktivoinnissa. Asukkailla on oma huone ja suihku. Alkoholin ja huumeiden ”ei-häiritsevä” käyttö on sallittua. Asukkaat osallistuvat talon töihin kuten siivoukseen ja ruoanlaittoon. He saavat tästä korvausta 10 € päivässä. Työkorvauksen rahoittaa kunta ja se maksetaan käteisenä. ASUNNOTTOMAN AMSTERDAM Vailla vakinaista asuntoa ry järjesti opinto- ja virkistysmatkan Amsterdamiin toukokuussa. Matkaan osallistui yli 30 henkilöä: Vva ry:n työntekijöitä ja vapaaehtoisia sekä Espoon ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöitä. Osa Vva:n ryhmästä yöpyi professori Kees van der Veerin luona vanhassa historiallisessa rakennuksessa. Hän on päätoimittaja Pekka Peltomäen tuttava jo vuosien takaa. Ystävyksiä yhdistää sosiologia ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Kees järjesteli matkaohjelmaa Vva:n aluetyöntekijä Carole Bradyn apuna. Carole hoiti matkaohjelman yksityiskohtineen paremmin kuin matkatoimisto. Katsaukset tutustumiskohteista ovat kirjoittaneet Vva:n ryhmä ja Helsingin asunnottomien palvelujen työntekijät. Toimeentulotuki Hollannissa on n. 800 /kk, josta on maksettava terveydenhoito- ja vakuutusmenot n. 100-200 /kk sekä vuokra. Amsterdamissa on n. 500 ensisuojassa majailevaa asunnotonta (+ n. 100 nuorta). Asunnottomien määrästä ei ole tarkkoja tietoja. Hollannissa on paljon laittomia maahanmuuttajia. Fokke Simonz -tyyppisiä paikkoja on kaikissa isoimmissa kaupungeissa. Amsterdamissa on 3 isompaa ja 2 pienempää asumisyksikköä asunnottomille. Tutustumiskohteet matkalla: Fokke Simonz -koti Asunto ensin -periaatteen asumisyksikkö Yökahvila Liikkuva terveysneuvonta Konttiasuminen: Domus 3 Z Krant -lehti Maliebaanin asumisyksikkö: olutta kotona järkevissä rajoissa Vapaaehtoisprojekti Kraaipan Oase: kotiin annettava tuki skitsofreniaan sairastuneille Stichting JES: oma koti, tuettua asumista. Palaamme aiheisiin seuraavassa Asukissa. Tässä yksikössä osallisuus toteutuu monella tapaa. Päätöksentekotapa on yksi tärkeä esimerkki; johtoryhmään kuuluu yksi henkilökunnan jäsen, yksi johdon jäsen sekä yksi asukas. Ryhmä tekee yksikköä koskevat päätökset. Fokke Simonz on kuitenkin asuntola, johon asukkaat valitsee kaupungin ja järjestöjen edustajista koottu ryhmä. Koska tämäkin paikka on kaukana keskustasta, monet asukkaat eivät käy keskustassa ja hoitavat asiansa lähiseudulla. Kodin esittelee yksi asukas, joka on väliaikaisesti evakossa omasta kodistaan. Fokke Simonz kodissa on mm. sellainen erikoisuus kuin vierashuoneet, joissa vieraat tai lyhytaikaiset asukkaat voivat yöpyä. Näissä kuvissa asunnollisen Amsterdam: asuntolaivoja kapungissa on noin 8000. Vanhat kauppiaiden varastorakennuksetovat nyt asuntoina. Aikoinaan ne varustettiin tukevilla ikkunaluukuilla. 20 Kuvat yllä: väliaikainen asukas esitteli Fokke Simonz -kodin Vasemmalla ja alla yökahvilan tiloja ja sisäänkäynti Fokke Simonzin asukkailla ei ole vuokrasopimusta. Maksuun (560 €/kk) kuuluu täysylläpito. Asukkaat maksavat asumisestaan maksukykynsä mukaan. Asumisaikaa ei ole rajoitettu. Lyhytaikaisessa asumisessa asumisajan pitäisi olla muutama kuukausi, mutta käytännössä se saattaa venyä vuosien pituiseksi. Päätöksenteko yksikössä perustuu asiakasosallisuuteen. Asukkaille pidetään viikoittaiset kokoukset. Joka viides viikko pidetään henkilökunnan ja asukkaiden yhteinen kokous, jossa tehdään tärkeimmät päätökset. Johdon muodostaa ns. Triangeliryhmä, johon kuuluvat johtaja, 2 henkilökunnan ja 2 asukkaiden edustajaa. Vuokravelat ovat harvoin uloskirjauksen syynä. Yleensä uloskirjaukseen johtavat huumekauppa tai väkivaltainen käytös. Uloskirjauksesta päättää henkilökunta, asukkaita kuullaan asiassa. Yksiköstä poistetut menevät yömajoihin tai muihin asumisyksiköihin, asukkaita saatetaan myös vaihtaa yksiköstä toiseen. Fyysisesti tai psyykkisesti liian sairaat, esimerkiksi runsaasti lääkitystä vaativat asukkaat, siirtyvät yksiköstä muualle. Kaduilla asuvat voivat käydä yökahvilan tiloissa tekemässä kuvataidetta. Tarvikkeet ovat aina tarjolla. Yksiköllä on ollut ongelmia naapuruston kanssa, mutta ne ovat vähentyneet. Fokke Simonz -koti on järjestänyt ympäristön toimijoiden ja asukkaiden kanssa yhteisiä kokouksia, joita nykyisin pidetään puolivuosittain (aiemmin joka toinen kuukausi). STOELENPROJECT Asunnottomien yökahvila Amsterdamissa Muutaman ratikkapysäkin päässä Amsterdamin päärautatieasemalta, kahden kanavan välissä, seisoo iso, monikerroksinen parkkihalli. Hallin alakerrassa on valvontakopperon oloinen koppi, jossa näkyy valoa ja liikettä. Kopperoon johtaa ovi, jonka yläpuolella olevassa kyltissä lukee STOELENPROJECT (tuoliprojekti). Nimi juontaa juurensa ajalta, jolloin ihmiset nukkuivat tuoleilla istuen. Olemme löytäneet oikeaan osoitteeseen. Tänne ei eksy vahingossa, paikka täytyy tietää. Paikka on vastaava kuin Helsingissä, Mäkelänkadulla, asunnottomille tarkoitettu yökahvila Kalkkers. Tarjolla on kahvia, teetä, leipiä ja lahjoitusruoista tehtyä soppaa. Välillä ruokaa on tekemässä esim. päättäjä tai julkisuuden henkilö. Kenellä tahansa halukkaalla on mahdollisuus päästä mukaan toimintaan. Näin kuka tahansa toiminnasta kiinnostunut pääsee näkemään omin silmin ja omakohtaisesti, mitä paikassa tehdään, miksi se on olemassa ja mihin toiminnalla tähdätään. Henkilökunta koostuukin lukemattomista vapaaehtoisista, jotka pyö- rittävät paikkaa syksystä kevääseen. Heistä moni on itse entinen asunnoton. Kesäisin yöpymismahdollisuutta ei ole, mutta tilassa toimii päivisin ruokajakelu. Seinille on ripustettu asunnottomien tekemää taidetta. Nurkassa on isot pinot patjoja yöpyjiä varten. Kerralla sisälle mahtuu 50 yöpyjää, paikka on käytävä varaamassa etukäteen. Ovella tarkistetaan, kuka tulija on ja mikä on hänen elämäntilanteensa. Sisään pääsee vain, jos on asunnoton. Kuukauden aikana sama henkilö voi yöpyä 15 kertaa. Päihtynyt saa olla, sisällä ei saa päihteitä käyttää ja käytöksen tulee olla asiallista. Uhkailua ja väkivaltaa ei sallita. Suihkussa on mahdollisuus käydä, vaatteita pestä ja lahjoitusvaatteita saada. Stoelenproject ja Kalkkers tuntuivat olevan toiminnaltaan, säännöiltään ja arvoiltaan hyvin samankaltaisia paikkoja. Suurimpana erona on henkilökunta, joka Hollannissa koostuu vapaaehtoisista ja meillä taas paikkaa pyörittää palkattu henkilökunta. Hollannissa tarjotaan yöpaikka, meillä myös ohjausta ja neuvontaa, jolla pyritään saamaan kävijä pois kadulta. Kalkkersin ohjaajat Atte ja Mari 21 Konttiasumista tarjoava yksikkö Domus 3 - omat tärkeät tavarat asukkaan omassa huoneessa Konttiasumista tarjoava yksikö sijaitsee kaupungin laidalla eikä keskustassa palveluiden äärellä. Asukkaita ei juuri näy, koska he ovat töissä. Paikka on tehty päällekkäin rakennetuista konteista. Konttiasuntoja on 20-24. Kysyn, miksei samalla ole rakennettu kunnon rakennusta. Siihen ei ole vielä saatu lupaa, uusi rakennus on tulossa, muttei tiedetä milloin. Joka päivä asukkaat viedään bussilla töihin: siivoamaan kaupunkia, maatilalle tms.työhön. Konttihuoneissa on omat suihkut ja keittiöt. Asukkailta ei edellytetä muutoksia elämäntapoihin, monet ovat tulleet suoraan vankilasta tai kadulta. Väkivaltaa yksikössä on ollut työntekijän mukaan hyvin vähän, tämä perustuu työntekijöiden ja asukkaiden väliseen kontaktiin ja sen vaalimiseen. Yhteisissä tiloissa ei saa käyttää päihteitä mutta omissa huoneissa saa. (Kuva alla ja teksti:Sanna) lopullinen tavoitteemme on saada asiakkaamme takaisin yhteiskunnan jäseniksi. Mutta me toimimme eri tavalla: toisin kuin esimerkiksi kuntoutuspaikoissa ja muissa vastaavissa tehdään, täällä emme aloita hoitamalla addiktiota. Yritämme ensin tarjota vakautta elämään. Yhdessä asiakkaiden kanssa pyrimme kohti sellaista elämää, jossa he lopulta voivat toimia itsenäisesti ja jossa heillä on työpaikka, mikäli mahdollista. Päihderiippuvuudesta pääseminen joko täysin tai ainakin osittain on toivottavasti sitten viimeinen askel yhteiskuntaan integroitumisessa. Me siis aloitamme elämän saamisella järjestykseen ja yritämme asteittain voittaa addiktion.” Onnistutteko? ”Tie takaisin yhteiskuntaan on rankka ja matkanteko pysähtyy useimpien asiakkaidemme kohdalla siihen, että he asettuvat tänne asumaan, jos rehellisiä ollaan. Useimmille on mahdotonta palata täysin takaisin yhteiskuntaan ja toimia tavallisena itsenäisenä kansalaisena ilman huumeita. Hyvin luultavasti nämä ihmiset käyttäisivät kaiken saamansa toimeentulotuen huumeiden ostamiseen ja sitten pitäisi ruoan hankkimiseksi varastaa. Kokemuksemme on, että uusintarikollisuus lisääntyy valtavasti. Niinpä useimmat vain jäävät luoksemme ja jatkavat elämäänsä. Ja me olemme onnellisia kun huomaamme, että jonkun paino on noussut tai että toinen menee hammaslääkärille ehkä ensi kertaa elämässään. Askeleet ovat pieniä, mutta niiden ottamisella on suuri merkitys asiakkaillemme ja heidän omanarvontunteelleen. Mutta jotkut asiakkaistamme tosiaanonnistuvat, suurinpiirtein noin kaksi kymmenestä; heidän huumeiden käyttönsä vakiintuu tietylle tasolle, he ehkä jopa säästävät rahaa muihin asioihin ja pystyvät asteittain asumaan omillaan. Heidän kanssaan luomme seurantapolun. Teemme yhdessä päätöksen itsenäiseen asumiseen siirtymisestä. Tämän jälkeen asiakkaat asuvat ensimmäisen vuoden edelleen täällä samassa asuinyksikössä, lähellä henkilökuntaamme, mutta kuitenkin eläen itsenäisesti; he käyvät ostoksilla itsenäisesti, tekevät itse ruokansa ja osallistuvat päivittäisiin toimintoihin ilman että heitä tarvitsee enää patistaa. Harkinnan mukaan jotkut menevät täältä ensin johonkin toiseen tuettuun asumisyksikköön. Ja joidenkin kohdalla yhteiskuntaan paluu onnistuu täysin, kun he alkavat elää omillaan ja itsenäisesti. Tällä hetkellä yli 30 asiakasta osallistuu seurantapolkuun, jotkut heistä asuvat jo omillaan ja päihdekuntoutuskin on onnistunut! Henkilökuntamme käy heidän luonaan kahdesti viikossa, niin että tilanteessa pysytään ajan tasalla.” Mikä on positiivisin asukastyöstäsi saamasi kokemus? ”Päivittäisessä työssä saa paljon myönteisiä kokemuksia. Usein tuntuu siltä, että onnistumme pitämään ihmiset mukana pitämällä heistä huolta ja ottamalla heidät huomioon. Itse olen ollut henkilökohtainen valmentaja asiakkaalle, joka joi päivittäin 30 puolen litran olutta tänne tullessaan. Alkuaikoina hän oli viikkorahan saatuaan ensimmäiset kolme päivää viikossa umpikännissä. Lopun viikkoa pelkäsimme, että hän saa vieroitusoireina epileptisiä kouristuksia. Niiden kolmen vuoden mittaan, jotka hän on täällä viettänyt, olemme onnistuneet budjetoimaan hänelle vain 15 puolen litran olutta per päivä ja asteittain olemme nyt menossa kahdeksaan. Supermarketin kassalla on yksi ja toinen saattanut yllättyä huomatessaan Pelastusarmeijan upseerin ostamassa pari sikspäkkiä, mutta olemme realisteja ja tämä on meille käytännön asia, joka näyttää toimivan!” Mikä on negatiivisin kokemuksesi? ”On pettymys joutua huomaamaan, että vaikka olemme tehneet kaikkemme, emme ole onnistuneet joidenkin asiakkaiden kanssa, olemme hukanneet mahdollisuuksia, olisi pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja. Huonosti hallinnassa oleva käyttäytyminen ilmenee joskus väkivaltana toisia asiakkaita kohtaan tai henkilökunnan sanallisena loukkaamisena. Joskus saatamme lausua asiakkaille toivomuksen, että henkilökunta olisi vielä parempi kuin se joka meillä nyt on, eli lähes täydellinen, ja että henkilökunnalla olisi paksumpi nahka. Mutta joskus tulee raja vastaan, huonoa käytöstä ei jakseta yhtään enempää. Silloin joudumme valitettavasti tekemään sen johtopäätöksen, että käyttäytymisterapiamme on epäonnistunut. Tämän jälkeen jää sitten vain katu tai vankila. Tätä sattuu aina silloin tällöin.” Voisiko Domuksen tyyppistä toimintatapaa käyttää muualla ja millaisin edellytyksin? Toistaiseksi en ole kuullut vastaavasta käytännöstä muissa Euroopan maissa. Tällainen näkökulma asumiseen on mahdollinen vain tietyin ehdoin. Rahoituksen on oltava riittävä, koska hyvä ja koulutukseltaan pätevä henkilökunta on aivan välttämätön asia – meillä on keskimäärin kaksi työntekijää jokaista kymmentä asiakasta kohti 24 tuntia vuorokaudessa. Alankomaissa ei kyseenalaisteta rahoitusta, koska hankkeestamme on ennalta ehkäisevää hyötyä; häiriöt ja rikokset tulisivat jälkikäteen kalliimmaksi. Mutta tällaiseen käytäntöön si- sältyy lisäksi erilainen lähestymistapa alkoholi- ja huumeriippuvuuteen. Haastattelun jälkeen tajuan, että useimmissa Euroopan maissa ratkaisu huume- ja alkoholiongelmaan voidaan kiteyttää hyvin lyhyeen: nollatoleranssi - yhteiskuntaan paluun keinona pakkopäihteettömyys. Domuksen lähestymistapa vaikuttaa enemmän tai vähemmän vastakohdalta: yhteiskuntaan paluun keinona on vakiinnuttaminen, joustaminen, vähittäinen vähentäminen. Ennen lähtöäni Marco, yksi asiakkaista, joka on asunut Domus III:ssa jo kaksi vuotta, antaa minun käydä katsomassa konttiasuntoaan ja ottamassa kuvia. Itseään hän ei halua kuvattavan. Vaihdamme pari sanaa, hän tarjoaa kahvia ja kysyn, tunteeko hän olevansa täällä kotona. Vastaukseksi Marco osoittaa ylpeänä keittiötään ja kaikkea omaa, jota on laitellut asuntoonsa. ”Täällä tunnen oloni vapaaksi, tunnen oloni turvalliseksi, tunnen että minua kunnioitetaan, tämä on minun kotini!” Asukin kirjeenvaihtaja Kees van der Veer, Amsterdam (Englannin kielestä suomentanut Raija Maunula) 23 SEURAPIIRIT Ravintolapäivän jälkiruoka ja kattaus Vepassa, Laurean opiskelijoiden tyylinäyte. (Kuvat Hartti Ahola) GOURMET Mitä sitten syötäisiin? Juhani Tiilikaisen elokuvan Valintoja ensi-illasta wäiskissä Asukin kesäkeittiötiimi suosittelee. Kun rahat on loppu ja ruokajonot kesälomalla, voi laadukasta luomuruokaa kerätä myös kaupunkiluonnosta. Villivihannekset ja citykanit testattiin viime kesänä. Tänä kesänä otetaan hyötykäyttöön nilviäisproteiini. Pihoilla ja puutarhoissa viljelyksiä mussuttavat lehtokotilot on aika pistää ruotuun. Ei vetele moinen mussutus. Syödään ne! Laurea amk:n opiskelijat valmistivat ystävänpäivän aamuna Vepaan hotelliaamiaisen. Matiaksen 60-vuotispäivää juhlittiin Vepassa toukokuussa. Hopen hallitus ja Feantsan osallisuusryhmä kokoontuivat Glasgowissa helmikuussa 2012. Lehtokotiloiden pyydystys & valmistus: Lehtokotilot eivät ole erityisen viekkaita eläimiä, ne on hitaita ja limaisia, toisin kuin citykanit. Lehtokotiloiden metsästys ei vaadi erityisvälineitä tai taitoja. Yksinkertaisempikin jamppa pystyy kotiloita poimimaan. Olutta on käytetty näiden nilviäisten ansaan saattamiseksi, mutta suositeltavaa on heittää bisset kohti omaa napaa ennen etanajahtiin käymistä, koska kukaan ei jaksa katsella kännisiä nilviäisiä. Jos et pidä mullan mausta, kannattaa kotiloille syöttää valkoista jauhoa ennen käyttöä elintarvikkeena. (Suositeltavaa on käyttää pussillinen puhtaita jauhoja. Jauhopussia ei kannata hankkia pimeiltä markkinoilta.) Kun kotilot ovat onnensa kukkuloilla mässytettyään jauhoja, on aika päättää niiden laiskanpulskea elämä keittämällä ne runsaassa vedessä. Lisää joukkoon valkosipulia, vuoheputken lehtiä tai jotain muuta heinää. Kaada vesi pois ja rouskuva nilviäsherkku on valmis! Mukavaa ruokahalua! Ravintolassa - Tarjoilija, keitossani on kärpänen! - Joojoo, vanha vitsi, ei tule alennusta. - Tarjoilija, keitossani on etana... - Jumalauta, sielläkö se portsari taas lintsaa! Special - Marinoidut etanat Uita tusinaa etanaa puolisen tuntia öljyssä (esim. tonnikalapurkista), johon olet sörssännyt kourallisen vihreää yrteiksi. Sekaan mustapippuria (korjaa talteen kauppakeskusten kahviloiden pöytiin jääneet pussimausteet ja suolat). Paista nokareessa voita (hylätyt kertapakkaukset kannattaa kerätä). Heitä päälle suolaa. Vinkkejä Kesätoreilta saa hyviä tuoreita jämiä kun on paikalla oikeaan aikaan. Esim. pelkät sipulinvarret ovat hyviä moneen käyttöön. Jos autat torikauppiaita, saatat saada jotain jo aamulla. Dyykkaa mielellään oikea kattila, älä keittele ruokiasi säilykepurkeissa. Horta Kreikan vaalien kunniaksi esittelemme sikäläisen perinteisen reseptin. Kerää Suomen luonnosta vihreää (esim. sileälaitaisia voikukan lehtiä, vuohenputkea, poimulehteä). Keitä, valuta vesi, mausta suolalla. Sekaan kreikkalaiset laittavat öljyä ja sitruunaa. Tämä on usein pääruokaa kalan kera. Jos siis on purkki tonnikalaa öljyssä, sekoita purkki mukaan. Sitruunaa voi kysellä torilta. Jos sitä ei ole eikä tule eikä tonnikalapurkkiakaan näy, suola riittää. Vva ry:n uusi vene kuljettaa kävijät Vartiosaaren huvilalle (oikealla). Huumorin kukkia Euroopan unionin köyhyyttä kokeneiden 11. tapaaminen järjestettiintoukokuussa Brysselissä. Egmont Palacen juhlavissa tiloissa käytiin vuoropuhelua köyhyydessä elävien ja päätöksentekijöiden välillä. Tapaamisen erityistavoitteena oli asunnottomuus meneillään olevan talouskriisin keskellä. Matias Brysselissä Vva ry:n edustajana Brysselin köyhyystapaamisessa oli mukana 150 köyhyyttä kokenutta kaikista jäsenmaista, kutsuvieraita ministeriöistäja kansalaisjärjestöistä, merkittäviä poliitikkoja EU:n toimielimistä, toimittajiaja Euroopan parlamentin jäseniä. Tapaamisten järjestäjinä olivat Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN ja EU:n kevään puheenjohtajamaa Tanska. Tapaamista tuki Euroopan komissio. Asukki palaa aiheeseen. Oik. Vva-aktiivi Niko ja Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelija Marianne kattamassa pöytää Vartiosaaren kevättalkoissa. Kuva: Hartti Ahola 26 Ystävänpäivänä annat kortin mielitietylle. Karkauspäivänä sitten kositaan, niin kuin on tapana. Ja aprillipäivänä ovat sitten ne HÄÄT..? Jorkki Asunnoton kaveri voi rauhassa katsoa elokuvaa Mies vailla menneisyyttä. Mutta kun hän katsoo legendaarista nuorisosarjaa Pertsa ja Kilu ja homma alkaa mennä vähän jännemmäksi ja Kilu sanoo, että mennään kotiin, silloin alkaa tökkiä tätä asunnotonta kaveria ja niin hän jättää tämän sarjan katsomatta... Jorkki Tervetuloa Vartiosaareen virkistäytymään! Ota yhteys Vva: n yhteyshenkilöihin kesällä, Juhaniin, Hannaan, tai Jussiin, kun saarijalkaa vipattaa! Ks. tarkemmin s. 25 VEPA Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus YHTEYSTIEDOT Vaasankatu 5 F, 00500 Helsinki Puh. 050 443 1068 Sähköposti: vepa@vvary.fi AVOINNA KOKO KESÄN Joskus voidaan olla kalassa! Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä on jo lähes kymmenen vuoden ajan ollut käytäntö, että Asukki-lehden myyjä saa pitää myyntituotosta puolet. Asukin hinta on nyt 3 euroa ja myyjä saa jokaisesta myymästään lehdestä 2 euroa itselleen. SUOMI HILJAA!!! Tuliko selväksi?! Jos ei, siirrytäänpä ajassa annos taaksepäin. On lama-Suomi 1996, mutta Pasilan ratapiha Helsingissä toimii kuin mitään ei olisi tapahtunut; sen ns. laskumäkeä pitkin vaunut kulkevat ylös ja alas. Istun laskumäkikopissa ja katselen eteenpäin, juoksevaa miestä. Hän näyttää ikään kuin suojautuvan. Vielä hetki, ja pölypilvi nousee ilmoille. Mies hymyilee, ja nyt minäkin ymmärrän: Hjallis Harkimo ja Hartwall-areenan aloituspaukku! Tarvitaanko pamaus, jotta suomalainen hiljaisuus rikkoutuisi? Rohkeita aloitteentekijöitä tarvitaan silti aina. Hyvästä esimerkistä käy tuon ajan lama-Suomi. Harva uskoi Hjalliksen ideaan areenasta, joka kannattaisi itse itsensä. Suomalaisten taloudellinen itsetunto oli jo pitkään ollut koetuksella; kykenisikö joku murtamaan negatiivisen kierteen, jota kansakunta poti? Onneksi sellaiseen tarvitaan vain yksi henkilö, mieluiten näkyvällä paikalla. Sellaiseen rooliin oli Harkimo valmis. Mistä on pienet pojat ja tytöt tehty? Näin kysyy loru, ja me yritämme vastata. Kansallinen projekti on, että suomalaisista halutaan kasvattaa päättäväisesti vastuuntuntoisia. Se romuttuu, jos liian moni tinkii tästä tavoitteesta. Harmi vain, ettei tällä projektilla ole takarajaa, tai se on horisontti, joka etääntyy sitä mukaa kun kuljemme sitä kohti. Tulevaisuuden jalkauttaminen tavalla tai toisella on välttämätöntä; voisimmeko tehdä sen yhdessä, jollakin toisella tavalla? Keilaus on Vva ry:n Vepan vertaistoimijoiden ykkösharrastuksia. Kuvat: Hartti Ahola 28 Suomalainen yhteiskunta eli pitkään todellisuutta, jonka mukaisesti sanat olivat vain sanoja. Toiset puhuvat, mutta toiset tekevät – näin varmaan ajateltiin. Ei sentään tarvittu pamausta, vaikka meitä odottikin yllätys: sanat olivatkin yht’äkkiä muuttuneet teoiksi, nekin. Enää ei käynyt päinsä sanoa mitä tahansa huumorin tai sananvapauden nimissä. Joka ei tätä uskonut, oli pakotettu siirtymään lehtien tekstiviestipalstoille tai verkkoon, nimettömyyden suojassa. Hinta piti kuitenkin maksaa, ja se oli uskottavuuden menettäminen. ”Juna hiljaista miestä kuljettaa” - näin lauletaan siirtotyöläisistä kertovassa laulusta. Sellaiset miehet rakensivat Helsingin Ilmalan rautatievarikonkin. Monta sellaista miestä olen oppinut tuntemaan VRtyöurani aikana. He, jos ketkä, olivat uskottavia, ilman mitään mahdollisuutta saada todellista sanottavaansa julkisuuteen. Mutta – he elivätkin todeksi sitä Suomea, jossa sanat olivat sanoja, teot tekoja. Teoistaan he eivät tinkineet, silläkään hinnalla, että sanat takertuisivat kurkkuun. Sellainen Suomi, joka silloin oli ja eli, on paljolti muuttunut – mutta ei yhdessä suhteessa. Pitäisikö perustuslakiin kirjata jokaisen suomalaisen oikeus saada viettää yönsä kotonaan?! 24/7 – yhteiskunnalle tämä on vaikea pala nieltäväksi. Työvoiman vapaan liikkuvuuden periaate lyö modernia siirtotyöläistä lujasti kasvoihin. Sellainen työläinen ei enää rakenna teitä tai tee risusavottaa. Kulkuvälineenä voi junan sijasta olla suihkukone ja työnä erilaiset projektit. Tyytyväisimpiä tällaiseen järjestelyyn ovat ehkä he, joille asiasta on selkeää taloudellista hyötyä. Hintana on vaikeus muodostaa pysyviä tai kestäviä KALKKERS Matalan kynnyksen periaatteella toimiva yökahvila • Akuutti kriisiapu yöaikaan • Neuvonta ja ohjaus • Mahdollisuus levätä • Ammattiapu ja vertaistuki • Yhteistyö viranomaisten kanssa • Sosiaalinen tukipiste yksinäisille asunnon saaneille YHTEYSTIEDOT Mäkelänkatu 50 B, 00510 Helsinki Puh. 050 443 1068 Sähköposti:kalkkers@vvary.fi KESÄLLÄ SULJETTU 21.6.-2.8. AVOINNA JÄLLEEN 3.8. ALKAEN. AUKIOLO KLO 22-06. Y Ö K I I T Ä J Ä ajossa jälleen elokuussa! ihmissuhteita ja elämänrytmin säännöllisyyden menettäminen. Me ajattelemme, puhumme, kirjoitamme ja toimimme – mutta emme koskaan yhdenmukaisesti. Mitä ”mieltä” me silloin olemme mistä tahansa asiasta? Tässä todellisuudessa on asioiden yksinkertaistamista vaatia puhumaan vaikkapa ”totta”. Suomi on ollut ajoittain hätää kärsimässä sen suhteen, mitkä ovat niitä asioita, joita yhteiskunta voi aidosti kaikilta jäseniltään vaatia. Lääkkeeksi on tarjottu vaikkapa ”keskustelua”, ”suvaitsevaisuutta” tai ”politiikkaa”, muutamia mainitaksemme. Mikään näistä ei kuitenkaan takaa yksilön oikeuksista ehkä suurinta: tulla kuulluksi omassa asiassaan. Olenko minä tänään edesauttanut tätä lähimmäiseni ehdotonta oikeutta, vai olenko ollut painamassa häntä tahdottomaan hiljaisuuteen? Ehkä hän on halunnut puhua minulle vain olemuksellaan, jota olen ollut työntämässä syrjään. Silloin hiljaisuus onkin minussa, ei hänessä! Se on todellisuus, josta en pääse eroon ajattelemalla, puhumalla tai kirjoittamalla – vain toimimalla. Kohtuuton vaatimus, jonka voin käytännön elämässä ottaa esille vain harjoitusmielessä. Näihin harjoituksiin haluan kuitenkin kutsua myös Sinut, hyvä lukijani. Siunattua kevättä Sinulle, tässäkin suhteessa! Kirjoittaja on 56-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee kunnossapitotyöntekijänä VR Track Oy -yhtiön palveluksessa. esa. uusi-kerttula@helsinki.fi