KYSELY TAMPERELAISTEN NUORTEN
KYSELY TAMPERELAISTEN NUORTEN ASUNNOTTOMUUSILMIÖN KARTOITTAMISEKSI 2015 Yhteistyössä Tampereen kaupunki ja Nuorisoasuntoliitto ry Annastiina Jansén Nuorisoasuntoliitto ry Jenni Mäki Tampereen asuntotoimi SISÄLTÖ 1. Johdanto, s. 2 2. Kyselyn tausta, s. 4 2.1 Nuorten asunnottomuustilastot Tampereella ja muualla Suomessa, s. 4 2.2 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma ja Nuorisoasuntoliitto ry:n Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke (2012 - 2015), s. 5 3. Kyselyn toteutus, s. 7 4. Tulokset, s. 9 4.1 Vastaajat toimialueittain ja ammattinimikkeittäin, s. 9 4.2 Asumiseen liittyvien asioiden työssä huomioiminen ja asunnottomien asiakkaiden määrä, s. 11 4.3 Asunnottomien nuorten oleskelupaikat ja asunnottomuusjaksojen pituudet, s. 13 4.4 Asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä vaikeuttavat tekijät, s. 15 4.5 Asunnottomuuteen johtavat tekijät, s. 18 4.6 Asuntojen saantia vaikeuttavat tekijät, s. 19 4.7 Arviot asumisneuvonnan ja asumiseen liittyvän tiedon sekä palvelujen riittävyydestä, s. 20 4.8 Ehdotuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asumisen onnistumiseksi, s. 22 5. Yhteenveto ja johtopäätökset, s. 25 5.1 Kyselyn tulosten yhteenveto, s. 25 5.2 Johtopäätökset, s. 27 5.3 Ehdotuksia jatkotyöskentelylle, s. 28 Lähteet Liitteet 1 1. Johdanto Asumisen onnistuminen on olennainen perusta nuoren itsenäisen elämän tasapainoiselle rakentumiselle. Kun asumisasiat ovat kunnossa, on nuoren helpompi sitoutua esimerkiksi opiskeluihin tai työhön sekä ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin osallistua yhteiskuntaan. Useimmille nuorille omaan kotiin muutto ja omassa kodissa itsenäisesti asuminen sujuvat ongelmitta. Suomessa on kuitenkin tuhansia nuoria, jotka tarvitsisivat enemmän tukea asumiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi Suomessa on lukuisia asunnottomia nuoria. Jos tukea asumiseen tai muihin elämän ongelmiin ei ole tarjolla tai nuori ei sitä hae, asumisen ongelmat saattavat helposti alkaa kasautua. Pahimmillaan nuori menettää asuntonsa muutamassa kuukaudessa vuokrarästien tai asumishäiriöiden takia. Suomessa oli vuonna 2014 virallisten tilastojen mukaan 1607 alle 25 -vuotiasta asunnotonta nuorta (ARA 2015). Todellisuudessa asunnottomien nuorten määrä on huomattavasti suurempi. Nuorisoasuntoliitto ry arvioi, että asunnottomia nuoria voi olla kaksin- tai jopa kolmikertainen määrä tilastoihin verrattuna. Nuorten asunnottomuutta on vaikea tilastoida tarkkaan, koska nuoret asustelevat yleensä kavereiden tai tuttavien luona. Mikäli nuori ei hakeudu palveluiden piiriin tai ilmoita kunnan vuokrataloyhtiölle tekemässään asuntohakemuksessa olevansa asunnoton, asunnottomuus ei tilastoidu. Nuorten asunnottomuus on yleensä lyhytaikaista ja itsenäistymisvaiheeseen liittyvää, mutta monen kohdalla se myös pitkittyy jopa vuosien mittaiseksi (Viitanen 2012, s. 3). Pitkittynyt asunnottomuus on vakava uhka nuoren koko itsenäisen elämän rakentumiselle. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen onkin mitä suurimmassa määrin osa laajempaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyn teemaa. Tampereen asuntotoimi ja Nuorisoasuntoliitto NAL ry:n Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke (2012 -2015) toteuttivat yhteistyössä keväällä 2015 kyselyn tamperelaisten nuorten asunnottomuusilmiön kartoittamiseksi. Tavoitteena oli saada paikallista ja ajankohtaista tietoa nuorten asumisen haasteista ja asunnottomuustilanteesta kartoittamalla laajasti eri toimijoiden näkemyksiä asiasta. Tämän kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään Tampereella tehtävässä nuorten asunnottomuuden vähentämis- ja ennaltaehkäisytyössä. 2 Selvityksen aluksi kerrotaan tarkemmin kyselyn taustasta ja esitetään nuorten asunnottomuustilastoja Tampereelta ja valtakunnallisesti. Alussa esitellään lyhyesti myös valtakunnallinen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012- 2015 (PAAVO II) sekä Nuorisoasuntoliitto ry:n koordinoima Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke. Luvussa 3 esitellään kyselyn sisältö ja toteuttamisprosessi. Kyselyn tuloksia on analysoitu laadullisesti ja määrällisesti ja keskeiset tulokset esitetään luvussa 4. Luvussa 5. on luettavissa tutkimuksen yhteenveto, johtopäätökset sekä tutkimuksen tekijöiden ehdotukset jatkotyöskentelyä varten. Kyselyn tulosten analyysi, yhteenveto sekä johtopäätökset on tehty NAL ry:n aluekoordinaattorin ja Tampereen asuntotoimen koordinaattorin yhteistyönä. Tutkimusta koostaessa on lisäksi hyödynnetty molempien osalta työssä kertynyttä tietotaitoa, osaamista sekä nuoriso- ja asunnottomuusaihealueiden tuntemusta. 3 2. Kyselyn tausta Lahdessa toteutettiin vuonna 2014 Nuorten asumisen haasteet ja palveluiden kehittämistarpeet -kysely monialaisena yhteistyönä Lahden kaupungin ja järjestöjen kesken (Keskikylä, Mäkelä & Kaksonen 2014). Syksyllä 2014 NAL ry:n aluekoordinaattori ja Tampereen asuntotoimen koordinaattori saivat idean toteuttaa samanlaisen kyselyn myös Tampereella. Ajatus kyselyn toteuttamisesta esitettiin tilaajaryhmälle, josta saatiin tuki kyselyn teettämiselle. Tampereen kysely laadittiin pitkälti Lahden mallin pohjalta, muokaten kuitenkin sisältöä paikallisia tietotarpeita vastaavaksi. 2.1 Nuorten asunnottomuustilastot Suomessa ja Tampereella Suomessa oli vuonna 2014 yhteensä 1607 nuorta, alle 25 -vuotiasta asunnotonta. Heistä 343 oli pitkäaikaisasunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan yli vuoden tai toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana asunnottomana ollutta henkilöä. Valtakunnallisella tasolla lähes joka neljäs pitkäaikaisasunnoton on nuori. Vuodesta 2012 vuoteen 2014 mennessä nuorten asunnottomien määrä laski valtakunnallisella tasolla yhteensä 22 %. Toisaalta, asunnottomien määrä vuonna 2014 oli suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2002. Vuosi 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 1644 1558 1424 1368 1399 1328 1319 1498 1375 1409 2049 1862 1607 Alle 25 vuotiaita asunnottomia Suomessa TAULUKKO 1. Nuorten asunnottomuus Suomessa 2002 – 2014 (Selvitys 1/2015: Asunnottomat 2014, ARA) Yllä olevassa taulukossa 1. on nähtävillä alle 25 -vuotiaiden asunnottomien määrän kehitys Suomessa vuosien 2002 – 2014 ajalta. Taulukossa 2. on alle 25 -vuotiaiden asunnottomien määrä Tampereella vuosilta 2002 – 2014. 4 Vuosi 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 85 112 116 126 148 155 129 112 91 66 71 22 66 Alle 25 vuotiaita asunnottomia Tampereella TAULUKKO 2. Nuorten asunnottomuus Tampereella (Asunnottomat Tampereella 2000 – 2014, Kuntien asuntomarkkinaselvitykset/ARA) Tampereella alle 25-vuotiaiden asunnottomien määrä on vuosien 2002 - 2014 aikana vaihdellut, mutta viime vuosien aikana trendi on ollut selvästi laskeva. Vuonna 2014 alle 25 -vuotiaita asunnottomia oli yhteensä 66, eli 27 % kaikista asunnottomista, joita oli Tampereella kyselyajankohtana yhteensä 245 (ks. liite 1). (Asunnottomat Tampereella 2000 – 2014, Kuntien asuntomarkkinaselvitykset/ARA.) Vuoden 2013 osalta Tampereen asunnottomuustilastoa selittää tilastoa koostavien henkilöiden vaihtuminen, jonka seurauksena asunnottomien määrä laskettiin hieman eri tavalla kuin yleensä. 2.2 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma 2012 – 2015 ja Nuorisoasuntoliitto ry:n Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke 2012 2015 Tampere on mukana valtakunnallisessa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa 2012 - 2015 (PAAVO II). Yhtenä PAAVO II -kauden keskeisistä toimenpiteistä on Tampereellakin nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Käytännön toimenpiteiksi nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi suunniteltiin Tampereen PAAVO II -kaudelle asunnottomuusuhan alla olevien nuorten nostaminen kotiin vietävään asumisen tuen palveluun sekä nuorten asumistaitojen kurssi. Nuorten asumistaitojen kurssin kautta on vuosien 2013 – 2014 aikana menestyksekkäästi asutettu yhteensä 20 asunnon tarpeessa ollutta nuorta. Nuorisoasuntoliitto (NAL) ry:n koordinoima Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke (2012 - 2015) on osa PAAVO II-ohjelmaa. Valtakunnallista hanketta toteutetaan kymmenessä suurimmassa asunnottomuuskunnassa, Tampere mukaan 5 lukien. Hankkeen päämääränä on nuorten syrjäytymisen ja asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen. Tätä työtä tehdään yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa kokoamalla paikallisia nuorten asumisen verkostoja, kehittämällä uudenlaisia nuorten asunnottomuutta ennaltaehkäiseviä toimintamalleja, lisäämällä tietoa ja tuottamalla materiaalia nuorten asumisesta ja asunnottomuudesta sekä järjestämällä koulutuksia ja seminaareja. 6 3. Kyselyn toteutus Kyselyn malli on otettu Lahdesta ja kysymykset ovat pitkälti samoja, kuin siellä toteutetussa (ks. Keskikylä & al. 2014). Kysymysten ja vastausten asettelua kuitenkin pohdittiin suhteessa siihen, millaisia asioita esimerkiksi Nuorisoasuntoliitto ry:n ja Tampereen asuntotoimen yhteistyössä järjestämissä Nuorten asumisen toimijoiden verkostotapaamisissa on noussut esiin. Lahden kyselyn sisältöä on siis muokattu paremmin Tampereen tarpeita vastaavaksi. Kyselyn runko vastausvaihtoehtoineen on nähtävillä liitteessä 2. Kyselyllä haluttiin saada asumispalvelujärjestelmän kehittämisen kannalta relevanttia tietoa seuraavista asioista: Minkälaiset tekijät johtavat nuorten asunnottomuuteen Tampereella? Minkälaiset tekijät ylläpitävät nuorten asunnottomuutta Tampereella? Minkälaiset tekijät vaikeuttavat asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä? Onko nuorille Tampereella riittävästi tarjolla neuvontaa ja palveluja jotka auttavat ehkäisemään asunnottomaksi joutumista? Miten Tampereella voitaisiin ihannetilanteessa ehkäistä nuorten asunnottomuutta? ”Nuorten asumispalvelujärjestelmän” voidaan ajatella koostuvan useista erilaisista tahoista. Järjestelmään voivat kuulua esimerkiksi asumispalveluiden tuottajat, nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät, vuokranantaja, asumispalveluiden tilaaja ja niin edelleen. Kysely toteutettiin Tampereella webropol -kyselynä helmikuussa 2015 ja linkki toimitettiin sähköpostijakeluna noin 7 000 vastaanottajalle. Kyselyn kohderyhmänä olivat sosiaali-, nuoriso-, mielenterveys-, päihde- ja terveyspalvelut, tuetun asumisen palveluntuottajat, tilaajaryhmä, vuokranantajatahot, opiskelijahuolto sekä työllisyys- ja työkuntoutuspalvelut. Koska kysely toimitettiin sähköpostijakeluna erinäisten laajojen sähköpostilistojen kautta, se tavoitti osin sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät työskentele nuorten tai heidän asumisensa parissa. Nämä henkilöt jättivät pääasiassa vastaamatta kyselyyn ja vain parin vastauksen kohdalla korostuu aihealueeseen liittyvä ”kokemuksen puute”. 7 Vastaamiseen annettiin aikaa kaksi viikkoa. Vastauksia saatiin määräaikaan mennessä yhteensä 142 kappaletta. Avoimiin kohtiin tuli vastauksia kysymyksestä riippuen vajaasta kahdestakymmenestä vajaaseen yhdeksäänkymmeneen. Kyselyn tuloksista ei ole keskusteltu asunnottomien nuorten tai nuorten itsensä kanssa, mutta tämä voisi olla hyvä jatkotyöskentelyn muoto. 8 4. Tulokset Kyselyn tulokset on analysoitu ja esitetty sekä määrällisellä että laadullisella tavalla, ottaen aina huomioon kysymyksen luonteen. Erityisesti avoimissa kysymyksiä analysoitaessa tehtiin laadullista tulkintaa ja jaottelua, mutta jaottelu tai luokittelu tapahtui aina määrällisin perustein. Useimmiten jaottelut olivat tehtävissä aineistosta melko helposti, sillä tietyt teemat toistuivat useissa vastauksissa. Sellaiset yksittäiset vastaukset, jotka eivät sisällöllisesti kohdanneet muun aineiston kanssa, jätettiin kyselyn analyysissä esittämättä. Kyselyn tulosten analyysi, yhteenveto sekä johtopäätökset on tehty NAL ry:n aluekoordinaattorin ja Tampereen asuntotoimen koordinaattorin yhteistyönä. Tulokset on esitetty tässä luvussa lyhyesti. Luku 5. Johtopäätökset, sisältää kyselyn varsinaisen analyysiosion. 4.1 Vastaajat toimialueittain ja ammattinimikkeittäin Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan oma toimialueensa ja ammattinimikkeensä. Valmiiksi annetut vastausvaihtoehdot olivat sellaisia ilmeisiä toimialueita ja ammattinimikkeitä, joiden kanssa asumisongelmaiset nuoret ovat usein tekemisissä. TAULUKKO 3: Vastaajien toimialue (N=142) 9 Taulukossa 3. on ilmoitettu vastaajat toimialueittain määrällisesti. Taulukosta on nähtävissä, että suurin osa kyselyyn vastaajista työskenteli sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kyselyyn tuli vastauksia myös muilta toimialueilta, joita olivat esimerkiksi hallinto, muut terveydenhuollon palvelut sekä opetus- ja rikosseuraamustyö. Alla olevassa taulukossa 4. on esitetty vastaajat määrällisesti ammattinimikkeittäin. Kyselyn vastaajista suurin osa oli sosiaalityöntekijöitä (28 henkilöä), sairaan- tai terveydenhoitajia (yhteensä 23 henkilöä) tai ohjaajia tai sosiaaliohjaajia (yhteensä 27 henkilöä). Kohtaan Muu, mikä? vastanneet olivat pääasiassa terveydenhuollon työntekijöitä, kuten lääkäreitä tai lähihoitajia. Muita vastaajien ammattinimikkeitä olivat myös esimerkiksi kiinteistösihteeri, talous- ja velkaneuvoja sekä palveluohjaaja. TAULUKKO 4: Vastaajien ammattinimikkeet (N=142) 10 4.2 Asumiseen liittyvien asioiden työssä huomioiminen ja asunnottomien asiakkaiden määrä Vastaajilta kysyttiin sitä huomioivatko he asumiseen liittyvät asiat omassa työssään. Kyllä vastanneiden osalta pyydettiin myös kertomaan, kuinka asumiseen liittyviä asioita huomioitiin. TAULUKKO 5: Huomioitko asumiseen liittyvät asiat omassa työssäsi (N=142) Taulukossa 5. on esitetty asumiseen liittyvien asioiden omassa työssä huomioiminen määrällisesti. Suurin osa vastaajista, 84 %, ilmoitti huomioivansa asumiseen liittyvät asiat omassa työssään. Avoimissa vastauksissa oli nähtävissä vastaajien työnkuvien laaja kirjo ja asiaa kuvattiin omaan työnkuvaan liittyvien käytäntöjen kautta, kuten: ”potilastietojärjestelmän kautta” ”kysellään” ”kuuluu 9. luokan yhteiskuntaoppiin” ”kartoitan asumisen, asunnottomuuden, syyt, missä/kenen luona asuu, onko asunnon haku vireillä, aikuissosiaalityön tarve ym.” ”annan asumisen tukea yms.” ”asiakkaiden kokonaisvaltainen tilanne on aina tiedossani” ”Monin eri tavoin, tuetussa asumisessa ollaan mukana kaikissa nuoren elämään liittyvissä asioissa, asumisen etunenässä.” 11 Vastauksista kävi ilmi, että vastaajissa oli erilaisten kohderyhmien kuten lasten, nuorten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja vammaisten parissa työskenteleviä työntekijöitä. Asumiseen liittyvää työtä ja asumisen huomioimista, tehtiin myös hyvin eri tavoin työnkuvasta riippuen. Joidenkin vastaajien kohdalla asumiseen liittyvät asiat eivät olleet työn keskiössä ja toisten kohdalla ne olivat perustyön keskeinen osa. Vastaajia pyydettiin kertomaan tai arvioimaan sitä, oliko heillä kyselyn vastaushetkellä 18 – 30 -vuotiaita asunnottomia asiakkaita. Taulukossa 6. on esitetty määrällisesti kysymykseen tulleet vastaukset. TAULUKKO 6: Onko sinulla tällä hetkellä asiakkaana 18 - 30 -vuotiaita nuoria, jotka ovat asunnottomia (N=142) Vastaajista 37 % ilmoitti, että asiakunnassa oli kyselyyn vastaamisen hetkellä nuoria asunnottomia asiakkaita. 47 % vastaajista ilmoitti, ettei asiakkuudessa ollut vastausajankohtana asunnottomia nuoria. Yhdeksän prosenttia vastanneista ei osannut sanoa, oliko hänellä nuoria asunnottomia asiakkaita ja vastaajista seitsemän prosenttia ilmoitti, ettei tee asiakastyötä. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan asiakkuudessaan olevien asunnottomien nuorten lukumäärä yhteensä vuoden 2014 osalta. Taulukossa 7. on esitetty asunnottomien asiakkaiden lukumäärät vastaajien arvioiden mukaan. 12 TAULUKKO 7: Asunnottomien nuorten asiakkaiden määrä vuonna 2014 (N=142) Vastaajista 42 % ilmoitti asunnottomia nuoria asiakkaita olleen vuoden 2014 aikana 1 - 5 henkilöä. Läheskään kaikilla (23 %) ei ollut em. ajankohtana ollut yhtään asunnotonta nuorta asiakasta ja 6 % vastaajista ilmoitti, ettei tee asiakastyötä. Vajaalla viidenneksellä, 19 %:lla, vastaajista oli vuoden 2014 aikana ollut 10 - 20 tai yli 20 asunnotonta nuorta asiakasta. 4.3 Asunnottomien nuorten oleskelupaikat ja asunnottomuusjaksojen pituudet Vastaajia pyydettiin kertomaan näkemyksensä siitä, missä heidän arvionsa tai tietonsa mukaan asunnottomat nuoret majailivat. Kysymykseen oli annettu muutama vastausvaihtoehto, joista vastaajat saivat valita yhden tai useamman kohdan. Kohtaan Muualla, missä? sai kirjoittaa avoimen vastauksensa. TAULUKKO 8: Missä asunnottomat nuoret asuvat (N=142) 13 Suurin osa vastaajista arvioi tai tiesi asunnottomien nuorten majailevan joko kavereiden (84 %) tai vanhempien ja sukulaisten luona (67 %). Vain osan nähtiin majailevan asunnottomille tarkoitetussa palvelussa (20 %) tai kadulla/rappukäytävissä (18 %). Myös Viitasen (2012, s. 19) selvitysraportissa nousee esille nuorten kavereilla ja sukulaisilla majailu ja asumispalveluiden vähäinen käyttö. Tampereen asunnottomuuslaskentatietojen mukaan (ks. liite 1) vuonna 2014 tilastoidusta, yhteensä 245 asunnottomasta 154 majaili sukulaisten tai tuttavien luona. Sukulaisten ja tuttavien luona majailevista 53, eli yhteensä 35 % oli alle 25 -vuotiaita. Kaikki sukulaisten tai kavereiden luona asustelevat eivät välttämättä tilastoidu, koska he eivät ilmoita itseään asunnottomaksi ja/tai heillä voi olla osoite esimerkiksi kaverin luona. Avoimissa vastauksissa asunnottomien nuorten ilmoitettiin lisäksi majailevan: ”metsässä teltassa, autiotaloissa, autossa” ”turvakoti” ”nuorten talolla” Vastaajia pyydettiin kertomaan arvionsa siitä kuinka pitkiä nuorten asunnottomuusjaksot keskimäärin ovat. Kysymykseen annettiin vastaajille useampi vastausvaihtoehto. Annetuissa vastauksissa on jonkin verran hajontaa ja vastaukset riippuivat mitä todennäköisimmin siitä, millaisen asiakasryhmän kanssa vastaaja oli työssään tekemisissä. Esimerkiksi näkemys nuorten asunnottomuusjaksojen keskimääräisestä pituudesta voi olla asumispäivystyksen työntekijällä hyvin erilainen kuin vaikkapa suuhygienistillä. TAULUKKO 9: Nuorten asunnottomuusjaksojen keskimääräiset pituudet (N=142) 14 Taulukossa 9. on esitetty vastaajien arviot nuorten asunnottomuusjaksojen keskimääräisistä pituuksista. Yli puolet vastaajista (60 %) arvioi, että nuorten asunnottomuusjaksot olivat keskimääräisesti muutamien kuukausien pituuksia. Yhteensä 32 % vastaajista arveli asunnottomuusjaksojen kestävän vuoden, yli vuoden tai olevan toistuvaa nuoren elämässä. Kolmannes vastaajista (30 %) ei osannut arvioida asunnottomuusjaksojen keskimääräistä pituutta. Koska asunnon voidaan ajatella olevan merkittävä tekijä elämänhallinnan yleisen onnistumisen kannalta, nuoren riski yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen kasvaa merkittävästi asunnottomuusjaksojen pitkittyessä. Asunnottomalla nuorella on suuri riski ajautua esimerkiksi Nuorisotakuun ulottumattomiin (Fredriksson & Karppinen 2014) ja näin ollen syrjäytymisen mahdollisuus kasvaa entisestään. 4.4 Asunnottomien nuorten kanssa työskentelyä vaikeuttavat tekijät Vastaajia pyydettiin kertomaan kokemuksistaan siitä, millaiset tekijät vaikeuttavat asunnottomien nuorten kanssa tehtävää työtä. Avoimeen kysymykseen saatiin yhteensä 88 vastausta. Vastaukset jaoteltiin sisällöllisesti kolmen eri luokan alle. Luokat ovat: nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät omaan käytännön työhön liittyvät tekijät ja palveluihin ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät tekijät Nuoriin liittyviä yksilöllisiä tekijöitä lueteltiin paljon. Eniten mainintoja saivat nuorten päihdeongelmat ja päihteidenkäyttö, nuorten taloudellinen taitamattomuus, nuorten sitoutumattomuus sekä nuorten mielenterveysongelmat. Edellä mainittujen tekijöiden nähtiin hallitsevan joidenkin asunnottomien nuorten elämää siinä määrin, että se vaikeutti käytännön työn hoitamista heidän kanssaan. Yhtenä tekijänä vastauksissa mainittiin useaan otteeseen myös nuoren elämänhallinnalliset ongelmat ja nuoruuteen ikävaiheena liittyvät ongelmat, kuten ”kypsymättömyys”. ”Nuorilla asunnottomilla on usein paljon muutakin ongelmia asunnottomuuden lisäksi, päihdeja mielenterveysongelmia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia ja keskittymisvaikeuksia, mikä ilmenee usein niin että mieli muuttuu kovin nopeasti.” 15 ”He ovat tavallistakin enemmän näköalattomia ja toivonsa menettäneitä. Heillä ei ole useinkaan tukipistettä josta heitä tavoittaa, puhelin voi olla pois käytöstä tai he eivät ole pystyneet sitä lataamaan.” ”Asiakas on yleensä tavallista väsyneempi/rasittuneempi, kun/jos vaihtaa usein yösijaa tai ei millään onnistu saamaan asuntoa. Lisäksi asiakas ei ole kovinkaan motivoitunut suunnittelemaan tulevaisuutta, jos perusasiat ovat sekaisin.” ”…asunnottomuus luo stressiä, joka estää esim. opiskelun tai opiskeluun hakeutumisen.” Omaan käytännön työhön liittyvät tekijät olivat pääasiassa sellaisia tilanteita, joissa työntekijöiden oman työnkuvan rajat tulivat vastaan tavalla tai toisella, tai oman työn tekeminen oli syystä tai toisesta mahdotonta. Eniten haasteita aiheutti vaikeus tavoittaa asunnottomia nuoria, koska tiedossa ei ollut ajantasaisia yhteystietoja, tai asiakasta ei vain onnistuttu saamaan kiinni yrityksistä huolimatta. Ajelehtivaa elämää viettävien nuorten heikko sitoutuminen tavoitteelliseen työhön koettiin ongelmana. Syyn sitoutumattomuuteen ei kuitenkaan aina katsottu olevan nuoressa: osa työntekijöistä näki asunnottomuuden olevan nuorelle niin stressaavaa, että jaksamista asioiden tavoitteelliseen hoitamiseen ei ole. Lisäksi omaa työtä saattoivat hankaloittaa muut käytännön tekijät, kuten oman työnkuvan rajat ja resursointi. ”He eivät saa posteja. Paperit ovat hukassa, kun eivät enää muista kenen luo jääneet ja osa on jo hävitetty kun ei ole paikkaa missä säilyttää. Heidän into hoitaa asioitaan on huono kun oma koti puuttuu.” ”Yhteystietojen puuttuminen ja tiheä vaihtuminen.” ”Korvaushoidossa olevalla asiakkaalla tulee olla osoite. Mikäli ei ole osoitetta, kotilääkkeitä ei voida antaa mukaan.” ”…ei välttämättä tulla aina sovitulle tapaamisajoille, se etten itse työssäni tee ttt-päätöksiä.” ”Omassa työssäni ei ole mahdollista jalkautua kaupungille, ja asunnottomia nuoria on vaikea tavoittaa varatuille ajoille toimistolle. Postit jäävät noutamatta, puhelinnumerot vaihtuvat, oleskelupaikat muuttuvat tiuhaan ja niin edelleen.” 16 Palvelu- ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät tekijät olivat erilaisia rakenteellisia tekijöitä, joiden nähtiin vaikuttavan asunnottoman nuoren tilanteeseen ja vaikeuttavan heidän kanssaan tehtävää työtä, ajoittain tekevän siitä jopa mahdotonta. Tällaisina tekijöinä nähtiin esimerkiksi asuntoa hakevan nuoren taustatiedot, pula pienistä ja kohtuuhintaisista asunnoista sekä erilaisten soveltuvien palveluiden puute. Nuoren luottotiedottomuuden ja/tai menneisyyden asumishäiriöiden nähtiin hankaloittavan asunnon saantia merkittävästi. Asuntojonot edullisiin ja pieniin vuokra-asuntoihin koettiin ongelmaksi, toisin sanoen asuntoja nähdään olevan aivan liian vähän. Soveltuvien palveluiden osalta puutetta nähtiin päihteet sallivien ja toisaalta myös käytännön elämäntaitojen harjoittelua sisältävien, ns. ensiasunnot, asumisyksiköiden osalta. Puutetta koettiin myös matalan kynnyksen ja yhden luukun periaatteella toimivista palveluista. Haasteena nähtiin myös asioiden hoitamisessa tarvittavien työntekijöiden vastaanotolle pääseminen sekä vastuutyöntekijöiden ja kokonaisvaltaisen työotteen puuttuminen. ”Sosiaalityöntekijöille ja ohjaajille ei saa aikoja, jolloin kukaan ei tee kokonaisvaltaista tilanteen selvittelyä ja ongelmat kasautuvat. Taloudellinen tuki myönnetään pääsääntöisesti tapaamatta asiakasta, jolloin tilanne ei ole selvillä ja tuki voidaan evätä, kun ei ole esitetty perusteita.” ”Kun nuori on kerran tyrinyt asumisensa, niin hänen on vaikea myöhemminkään saada asuntoa.” ”Palveluihin/toimintoihin ohjaaminen/saaminen on hankalaa, koska heillä ei ole pysyvää oleskelupaikkaa.” ”Tampereella on vähän kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joissa nuori voisi taloudellisesti selvitä. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja vaikka vakuudessa voisikin auttaa, ylikalliiseen vuokraan ei voida myöntää toimeentulotukea koko vuokran määrälle, jolloin käytännössä seuraa taloudellisia vaikeuksia.” ”Pilkotut palvelut. Asiakkuudet ovat lyhytaikaisia, kuului sitten mihin palveluun tahansa. Kaikissa palveluissa pyritään säästöihin ja asiakkuuksia päätetään liian aikaisin. Ymmärrystä siihen, että moni nuori tarvitsisi pidempiaikaista ja tiiviimpää tukea siihen että jatkossa pärjäisi itsenäisesti, ei ole. Pätkityt palvelut johtavat siihen, että asiakas palaa aina uudestaan asiakkaaksi entistä vaikeammassa tilanteessa. Nuoret, kuten muutkin asiakkaat asioivat usean eri tahon kanssa, joista kukin hoitaa vain pientä osa-aluetta eikä kokonaisuus hahmotu kellekään ja vähiten nuorelle itselleen.” 17 4.5 Asunnottomuuteen johtavat tekijät Kyselyn avulla haluttiin saada tietoa siitä, minkälaiset tekijät johtavat nuorten asunnottomuuteen Tampereella. Vastausvaihtoehtoja annettiin useita, joista vastaajat saivat valita kaikki oikeaksi katsomansa vaihtoehdot. Vastaajille annettiin myös mahdollisuus kertoa avoimessa vastauksessa tekijöistä, jotka heidän mielestään johtivat asunnottomuuteen vastaamalla kysymyksiin Tarpeenmukaisten asumispalveluiden puute, millaisten? ja/tai Jokin muu, mikä?. TAULUKKO 10: Nuorten asunnottomuuteen johtavat tekijät Tampereella (N=142) 18 Taulukossa 10. on esitetty nuorten asunnottomuuteen Tampereella johtavat tekijät vastaajien määrällisten arvioiden mukaan. Yleisimmät asunnottomuuden taustalla nähtiin olevan: • päihdeongelmat (vastaajista 83 % arvioi päihdeongelmien olevan asunnottomuuteen johtava tekijä) • puutteelliset asumistaidot (vastaajista 71 % arvioi puutteellisten asumistaitojen olevan asunnottomuuteen johtava tekijä) • mielenterveysongelmat (vastaajista 64 % arvioi mielenterveysongelmien olevan asunnottomuuteen johtava tekijä) ja • taloudellinen taitamattomuus (vastaajista 59 % arvioi taloudellisen taitamattomuuden olevan asunnottomuuteen johtava tekijä). Myös opiskelu- tai työelämän ulkopuolelle ajautumisen, haastavien kotiolosuhteiden sekä eron tai riitatilanteen aikaisemmassa asumisessa nähtiin melko usein olevan nuoren asunnottomuuden taustalla. Vastauksia voi tulkita niin, että nuorten asunnottomaksi ajautumisen suhteen on olemassa monenlaisia riskitekijöitä. Siihen, johtavatko riskitekijät asunnottomuuteen nuoren kohdalla, vaikuttaa nuoren kyky selvitä erilaisista elämän karikoista ja toisaalta varmasti myös se, saako hän ongelmaansa tarvitessaan apua. Avoimia vastauksia kysymykseen tuli yhteensä 41 kappaletta ja niissä esitettiin useimmiten näkemyksiä erilaisten tarpeenmukaisten asumispalveluiden puutteesta (27 vastausta). Puutteina nähtiin esimerkiksi päihteidenkäytön sallivat asumisyksiköt sekä ns. ensi- ja starttiasunnot, jotka soveltuisivat nuoren itsenäistymisen harjoitteluun. Lisäksi asumisen tukea toivottiin olevan tarjolla joustavasti ja monen tasoisena. 4.6 Asuntojen saantia vaikeuttavat tekijät Kyselyn avulla haluttiin saada myös paikallisen tason tietoa siitä, minkälaiset tekijät vaikeuttavat nuorten asuntojen saantia ja täten osaltaan myös ylläpitävät nuorten asunnottomuutta. 19 TAULUKKO11: Vaikeuttavatko jotkut tekijät nuorten asunnon saamista Tampereella (N=142) Vastaajista 56 % oli sitä mieltä, että on olemassa tekijöitä, jotka vaikeuttavat nuorten asunnon saantia. Avoimia vastauksia tuli yhteensä 79. Vastausten perusteella eniten ongelmia asuntojen saamisessa aiheuttavat menneisyyden asumishäiriöt, vuokravelat ja luottotiedottomuus. Myös olemassa olevien asuntojen kalliit vuokrat sekä pula pienistä asunnoista nousivat vastauksissa esiin. 4.7 Arviot asumisneuvonnan ja asumiseen liittyvän tiedon sekä palvelujen riittävyydestä Vastaajia pyydettiin esittämään näkemyksensä siitä onko nuorille Tampereella riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa. TAULUKKO 12: Onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa (N=142) Taulukossa 12 on esitetty vastausten jakautuminen määrällisesti. Vastaajista vain 18 % oli sitä mieltä, että nuorille on olemassa riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa. Vastaajista 28 % näki, ettei tietoa ole riittävästi, mutta sille olisi tarvetta. Merkittävä osa vastaajista, 54 %, ei osannut sanoa, onko tietoa ja neuvontaa saatavilla tarpeeksi. Avoimia vastauksia tuli 28 kappaletta ja niissä otettiin kantaa puuttuviksi koettuihin palveluihin. Tarpeenmukaisina, puuttuvina palveluina nähtiin esimerkiksi helposti saatavilla olevat, matalan kynnyksen palvelut sekä nopeasti saatavilla olevat 20 erilaiset neuvonnan ja tuen palvelut. Jonkin verran kaivattiin konkreettista työotetta, kädestä pitäen yhdessä tekemistä ja nuoren aitoa kohtaamista. Useammassakin vastauksessa kiitosta sai nuorille suunnattu asumistaitojen kurssi. ”Tuettu asuminen on hyvä malli, nuorille voisi olla myös jonkinlainen oma asumisneuvoja tmv. Sosiaalitoimen järjestämä asumiskurssi on hyvä, sitä lisää.” ”Kaupungin omia, asumisen ohjaajia tarvittaisiin.” ”nopean ohjauksen ja neuvonnan palvelu, jossa osataan neuvoa myös sosiaalipalveluiden/ sosiaaliturva-asioissa - ei vain ohjata toiseen palveluun vaan myös varmistetaan nuoren kulku toiseen palveluun.” ”…jalkautumiseen, aitoon kohtaamiseen.” Vastaajia pyydettiin esittämään näkemyksensä siitä, onko Tampereella riittävästi palveluja nuorille, jotka tarvitsevat tukea välttääkseen asunnottomuuden. Vastausten määrällinen jakautuminen on esitetty alla olevassa taulukossa 13. TAULUKKO 13: Onko Tampereella riittävästi palveluja nuorille, jotka tarvitsevat tukea asumiseensa välttääkseen asunnottomuuden (N=142) Vastaajista vain 15 % oli sitä mieltä, että Tampereella on riittävästi palveluja asunnottomuusuhan alla oleville nuorille. Vajaa kolmannes, 30 %, ei nähnyt palveluiden riittävän ja yli puolet (55 %) ei tiennyt onko palveluita riittävästi. Avoimia vastauksia tuli yhteensä 33 kappaletta ja niissä korostui tarve nopeasti saatavilla olevaan käytännön tason asumisen tukemiseen, sekä tarve tiiviiseen asumisen ja itsenäistymisen tukeen. ”Tukevia, pieniä asumisenharjoitteluyhteisöjä.” 21 ”nopeampaa puuttumista asumisongelmiin ennen häätöä” ”nopeasti saatavaa lähiohjausta tarvitaan” ”asumisharjoitteluun soveltuvista palveluista on pulaa” ”Kokonaisvaltaista asumisen tukea, nopeasti saatavaa, helposti palvelun pariin päästävää myös yli 25-vuotiaille. Riittävän tiivis tuki, omaan kotiin.” 4.8 Ehdotuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja asumisen onnistumiseksi Kyselyssä esitettiin myös kysymys siitä, ”Miten Tampereella ihannetilanteessa ennaltaehkäistäisiin nuorten asunnottomuutta ja tuettaisiin asunnottomuusuhan alla olevia nuoria”. Avoimeen kysymykseen vastasi yhteensä 71 henkilöä. Vastaukset luokiteltiin analyysivaiheessa neljään luokkaan, jotka ovat: 1) varhainen tuki ja nopea puuttuminen 2) matalankynnyksen palvelut 3) oppilaitosyhteistyö 4) pienet ja kohtuuhintaiset asunnot Eniten vastauksissa nousivat esiin varhaisen tuen ja nopean puuttumisen merkitys asunnottomuuden ennaltaehkäisytyössä. Vastaajat kokivat, että nuorille tulisi tarjota tietoa ja tukea asumisesta ja taloudenhallinnasta jo ennen omaan kotiin muuttoa. Asumiseen liittyviin ongelmatilanteisiin, kuten maksamattomaan vuokraan tulisi voida puuttua heti ongelman ilmaantuessa. Näissä vastauksissa nousi selvästi esiin myös riittämättömäksi koetut resurssit ja palveluiden byrokraattinen kankeus. Erityisesti toivottiin lisää sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä, joilla olisi aikaa nuoren tilanteen perusteelliseen selvittämiseen. ”Nuoret tarvitsevat valmennusta itsenäistymiseen jo ennen ensimmäiseen omaan asuntoon muuttamista, ihannetilanteessa nuoret saisivat harjoitella näitä taitoja, ko. palveluun erikoistuneiden toimijoiden avulla.” 22 ”Harvalla nuorella on tietoa mitä tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet, kotivakuutus. Kylpyhuoneen lattiakaivon puhdistus kuuluu vuokralaisen siivota jne. Esim. vuokravelan pois maksaminen ei montaa auta, jos uutta velkaa tulee taas kohta. Asiakasta pitäisi vastuuttaa itseään tekemään mm. maksusuunnitelma velan pois maksamiseksi ja palkinnoksi siitä saa jäädä asuntoon. Se opettaa vastuunkantamiseen ja siitä on myös konkreettista hyötyä asiakkaalle. Jos aina vaan maksetaan velat pois ilman että pitää itse jotain asian suhteen tehdä, niin silloin joku muu kantaa vastuun asiasta. Asiakas ulkoistetaan omasta asiasta.” ”Siirtymä aikuisuuteen tulee osalle nuoria liian aikaisin, ei ole mallia hoitaa asioita ja elää arkea. Tarvitaan valmennusta itsenäiseen elämään ja aikuisuuteen. Asumisvalmennusta, jossa voi oppia ja erehtyä valvotussa ympäristössä ennen omaan asuntoon siirtymistä…” ”Jos sosiaalitoimistossa, esimerkiksi uusia toimeentulotuen asiakkaita tavatessa, huomataan nuoren asunnottomuus, silloin olisi olemassa työntekijä, jolle asunnottoman nuoren voisi ilmoittaa. Tämä työntekijä pystyisi sitten nopealla aikataululla (parin viikon sisällä) tapaamaan nuoren ja auttamaan nuorta löytämään oman asunnon tai tuetun asumisen palvelun. Tällä hetkellä tuettuun asumiseen tarvitaan aikuissosiaalityöntekijän päätös, ja aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijälle on yleensä kuukauden jono. Se on pitkä aika asunnottomalle.” ”Riittävän tiivis vuokranmaksun seuranta, heti ensimmäiseen maksamattomaan vuokraan puuttuminen.” Matalankynnyksen palveluihin liittyvissä vastauksissa vastaajat toivoivat nuorille yhden luukun periaatteella toimivaa paikkaa, johon nuoren olisi helppo mennä ja josta nuori saisi kaikki tarvitsemansa palvelut. ”Yhden katon alta saatavat matalan kynnyksen palvelut, joihin on helppo tulla.” ”Sosiaaliohjaajia enemmän avustamaan ns. elämän hallinnassa/ matalan kynnyksen paikka, mistä apua saa kaikenlaisissa mm. asumiseen liittyvissä asioissa. Ei tarvitse varata aikaa sos.toimistosta.” ”Nuoret tarvitsevat tuttuja työntekijöitä, joiden kanssa luottamus rakentuu. Heidän luoksensa pitää mennä ja asioiden tulee edetä heidän ehdoillaan. Nuoret tarvitsevat myös konkreettista ohjausta ja neuvontaa ja mielellään paikkaa, jossa on keskitetty kaikki palvelut ja tieto.” 23 Oppilaitosyhteistyöhön liittyvissä vastauksissa korostettiin käytännön asumis- ja taloudenhallinnan taitojen opetuksen lisäämistä kouluihin ja oppilaitoksiin. ”Asumisneuvonta ja elämänhallintataitojen opettaminen varhaisessa vaiheessa esim koulussa. Esim. kuinka paljon kuukausittain ansaittavasta rahamäärästä menee pakollisiin menoihin, mitä tarkoittaa maksuhäiriömerkintä, osamaksulla ostaminen, pikavipit yms. Myös se miten vuokralla tulee asua, ettei asunto mene alta sen takia ettei noudata taloyhtiön järjestyssääntöjä tai asunto menee huonoon kuntoon” ”Ehdottomasti talouskasvatuksen lisääminen viimeistään yläasteikäisille” ”Toisen asteen koululaitoksissa voisi olla infopäiviä asumisasioista ja kouluilla helposti saatavilla apua asumiseen liittyviin asioihin.” Monet vastaajat nostivat esiin pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden lisäämisen keinoksi ennaltaehkäistä nuorten asunnottomuutta. Joissakin näistä vastauksista nousi esiin myös kimppa-asumisen (poissulkevat) vaikutukset Kelan asumistuen saamiseen. ”Nuorille pitäisi olla edullisia vuokra-asuntoja (myös niille, jotka eivät opiskele ja pääse opiskelija-asumisen piiriin).” ”Nuorille suunnattuja pieniä asuntoja tulisi olla enemmän joihin kuuluu neuvonta, ohjaus sekä nopea ongelmiin puuttuminen. Tärkeää olisi myös helpottaa "kimppakämpän" ottajia kun nyt heidät kelassa katsotaan aina pariskuntana. Tämä vaikuttaa saataviin tukiin.” Muissa vastauksissa korostettiin muun muassa yhteistyön merkitystä eri toimijoiden välillä sekä eriasteisia nuorten yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityjä tuetun asumisen muotoja. 24 5. Yhteenveto ja johtopäätökset Nuorten asunnottomuutta käsittelevän kyselyn teettäminen Tampereella koettiin tärkeänä. Sen avulla saatiin ajankohtaista tietoa ja kuultiin monialaisesti kentän työntekijöiden näkemyksiä nuorten asumisen haasteista ja asunnottomuudesta yhdessä Suomen suurimmista asunnottomuuskunnista. Kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa Tampereella tehtävässä nuorten asunnottomuuden vähentämis- ja ennaltaehkäisytyössä. Tässä luvussa on koottuna luvussa 4 esitettyjen tulosten yhteenveto, jonka jälkeen esitetään kyselyn tuloksista johdettavissa olevat johtopäätökset. Kyselyyn saadut vastaukset herättivät osittain lisää kysymyksiä tai jatkotyöskentelyyn liittyviä ideoita. Tämän luvun lopussa on esitetty joitain ehdotuksia tamperelaisten nuorten asunnottomuusilmiöön liittyvään jatkotyöskentelyyn. 5.1. Kyselyn tulosten yhteenveto Kyselyyn vastasi yhteensä 142 henkilöä. Suurin osa vastaajista työskenteli sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta vastauksia tuli myös muilta toimialueilta, kuten hallinto, muut terveydenhuollon palvelut, sekä opetus- ja rikosseuraamustyö. Suurin osa vastaajista (20 %) oli sosiaalityöntekijöitä. Sairaan- tai terveydenhoitajia oli vastaajista 16 % ja ohjaajia 13 %. Muita ammattinimikkeitä edusti vastaajista 32 %. Näitä olivat esimerkiksi lääkärit, lähihoitajat, kiinteistösihteeri, talous- ja velkaneuvoja sekä palveluohjaaja. Kyselyllä onnistuttiin tavoittamaan monialaisesti työntekijöitä, jotka jollain tapaa tuntevat nuorten asunnottomuusilmiötä ja suurin osa vastaajista (84 %) huomioi asumiseen liittyvät asiat jollain tapaa työssään. Vastaamisen hetkellä reilulla kolmanneksella (37 %:lla) oli 18 – 30 vuotiaita asunnottomia asiakkuudessaan. Vajaalla kolmanneksella vastaajista (yhteensä 29 %:lla) ei ollut vuoden 2014 aikana asunnottomia nuoria asiakkaana tai he eivät tehneet asiakastyötä. Kyselyn mukaan nuorten asunnottomuuteen useimmiten johtavia tekijöitä ovat päihde- ja mielenterveysongelmat, puutteelliset asumistaidot ja taloudellinen taitamattomuus. Myös opiskelu- tai työelämän ulkopuolelle ajautumisen, haastavien kotiolosuhteiden ja eron tai riitatilanteen aikaisemmassa asumisessa nähtiin olevan asunnottomuuden taustatekijöitä. Nuoret asunnottomat asustelevat useimmiten kavereiden tai vanhempien ja sukulaisten luona. Yleisimmin asunnottomuusjakson pituus on muutama kuukausi, mutta huolestuttavan usein asunnottomuuden arvioitiin kestävän vuoden, yli vuoden tai olevan nuoren kohdalla toistuvaa. Asunnon saantia Tampereella vaikeuttavat erityisesti nuoren 25 aikaisempi asumishistoria, vuokravelat, luottotiedottomuus sekä pula pienistä ja kohtuuhintaisista asunnoista. Nuorten asunnottomien kanssa tehtävää työtä vaikeuttavat kyselyn mukaan monenlaiset tekijät, jotka jaettiin analyysissa kolmeen ryhmään: 1) nuoreen liittyvät yksilölliset tekijät, kuten päihteiden ongelmakäyttö, puutteet taloudenhallinnan taidoissa, sitoutumattomuus palveluihin, mielenterveysongelmat 2) työntekijöiden omaan työhön liittyvät tekijät, kuten työnkuvan rajat ja resurssit, nuorten tavoittamattomuus 3) erilaiset rakenteelliset tekijät eli palveluihin ja asumispalvelujärjestelmään liittyvät tekijät, kuten pula pienistä ja kohtuuhintaisista asunnoista sekä matalalla kynnyksellä ja nopeasti saatavilla olevien, tarpeenmukaisten palveluiden puute Kyselyssä selvitettiin onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa. Suurin osa vastanneista ei osannut arvioida, onko neuvontaa riittävästi saatavilla. Avoimien vastausten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että nuorille toivotaan helposti ja nopeasti saatavilla olevaa tietoa asumisesta ja matalankynnyksen palveluita. Kyselyssä kartoitettiin myös asumiseen liittyvien palveluiden riittävyyttä nuorille. Suurin osa ei osannut sanoa, onko näitä palveluita riittävästi tarjolla. Avoimissa vastauksissa toivottiin nopeasti saatavilla olevaa tukea ja tiivistä asumisen tukea nuorille. Kyselyn kautta saatiin vastaajilta paljon ehdotuksia nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisytyöhön. Ehdotusten joukosta nousivat esiin erityisesti varhainen asumisen ohjaus ja tuki, asumiseen liittyvien perusasioiden opetteleminen yhdessä nuoren kanssa, nopea puuttuminen asumisen ongelmatilanteissa, matalankynnyksen toimipisteiden kehittäminen, oppilaitosyhteistyön kehittäminen sekä pienten, kohtuuhintaisten asuntojen lisääminen Tampereelle. 26 5.2. Johtopäätökset Asunnottomuuteen voivat johtaa monenlaiset eri tekijät. Usein asunnottomuus on seurausta ongelmien kasautumisesta. Nuorella voi olla taustalla haastavat kotiolot eikä hän ehkä jaksa käydä koulussa, koska on masentunut. Masennustaan nuori alkaa hoitaa päihteiden käytöllä. Laskut jäävät maksamatta. Kotiin tulevia kirjeitä ei jakseta avata. Kirjeiden joukossa on myös muistutus maksamatta jääneestä vuokrasta. Parin kuukauden kuluttua nuoren ovella on vuokranantajan edustaja ulosottomiehen kanssa. Asuminen päättyy häätöön. Koska nuori on vellonut omassa pahassa olossaan niin syvällä, on hän unohtanut hoitaa kaikenlaiset velvollisuutensa, myös asumisen suhteen. Tämä tarina on vain yksi esimerkki siitä, kuinka koti voi lähteä alta. Mikä olisi pelastanut tarinan nuoren asunnottomuudelta? Kenties joku, joka olisi tullut oven taakse kysymään, onko kaikki ok? Tampereella käynnistetään 1.5.2015 alkaen kaupungin oma asumisneuvonnan hanke, jossa aikuissosiaalityön alaisuuteen sijoittuva työpari sosiaalityöntekijä ja sosionomi toimivat yhteistyössä kaupunkitaustaisten vuokrataloyhtiöiden Tampereen Vuokra-asunnot Oy:n (TVA) ja Tampereen Vuokratalosäätiön (VTS) kanssa estääkseen yllä olevan kaltaisten tarinoiden toteutumisen. Tampereen kaupungilla, kuten myös Suomessa valtakunnallisella tasolla, on havahduttu siihen, että asumisen ongelmiin pitää puuttua ajoissa. Valtakunnallisten pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmia seuraava AUNE -ohjelma painottaa erityisesti asunnottomuutta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden lisäämistä (Fredriksson & Karppinen 2014). Sama näkemys nousee vahvasti esiin tämän kyselyn tuloksissa. Osa nuorista ei välttämättä tiedä erilaisista velvollisuuksista, mitä asumiseen liittyy. Tähän ongelmaan on Tampereella vastattu nuorille suunnatulla asumistaitojen kurssilla, joka järjestetään puolivuosittain yhteistyössä TVA Oy:n, VTS:n, etsivän työn ja aikuissosiaalityön välillä. Kurssi sai kyselyn kautta paljon hyvää palautetta ja vastaavaa työmuotoa toivottiin lisää. Samoin toivottiin enemmän kurssin tyyppistä ”kädestä pitäen” opettamista: että joku olisi valmis kulkemaan nuoren rinnalla elämän karikoissa ja asumisen ongelmissa ja kertoisi, mitä kulloinkin pitää tehdä ja kuinka asioita voidaan hoitaa. Tällaisten palvelujen toivottiin olevan helposti ja nopeasti saatavilla. Interventiotyön nähtiin kyselyn vastauksissa sijoittuvan palvelun laadun ja nopeuden varmistamiseksi kunnan alaisuuteen. Voisiko tällaisen palvelun ajatella sijoittuvan Tampereella toimivan matalan kynnyksen toimipaikan, Nuorten talon yhteyteen? 27 Erilaista asumiseen liittyvien taitojen opettamista olisi hyvä lisätä myös nuorisotiloilla, oppilaitoksissa tai ylipäänsä siellä, missä nuoret ovat. Tällaisessa työssä tulisi opettaa perusasioita, kuten asumiseen liittyviä velvollisuuksia ja tiedottaa nuoria myös siitä, mitä tapahtuu, jos näitä velvollisuuksia ei hoideta. Työssä voisi hyvin käyttää myös asunnottomuuden kokemusasiantuntijoita. Kyselyn kautta nousi hyvin selvästi esiin erilainen tiedon puute. Niin nuorille, kuin nuorten parissa työskentelevillekin kaivattiin helposti saatavilla olevaa tietoa siitä, kuinka palveluja saadaan, mitä palveluja on olemassa sekä tietoa yhteyshenkilöistä, jotka asioista vastaavat. Monia hyviä palveluja on olemassa, mutta tieto niistä ei kulje. Tiedottamisen lisäämiseen olisi hyvä panostaa jatkossa enemmän. Yksi keskeinen nuorten asunnottomuutta ylläpitävä tekijä on pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puute. Kohtuuhintaiseen pienien asuntojen tuotantoon tulisi panostaa lisää Tampereella. Toisaalta, pelkät asunnotkaan eivät ratkaise kysymystä siitä, kuinka luottotiedottomat, vuokravelkaiset ja/tai menneisyydessään asumishäiriöitä aiheuttaneet nuoret pääsevät niihin asumaan. Jollain tasolla on siis ratkaistava myös kysymys siitä, kuinka vuokravelkaisia ja luottotiedottomia nuoria asutetaan: kuka heitä asuttaa ja millä ehdoin. 5.3. Ehdotuksia jatkotyöskentelylle Kyselyn kautta saatiin lukuisia erilaisia ja useita hyviä käytännön ehdotuksia siitä, kuinka asioita tulisi viedä eteenpäin nuorten asunnottomuuden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Yksi ehdotus oli Kansaneläkelaitoksen asumistuen muuttaminen sellaiseksi, että nuorten kimppa-asuminen helpottuisi niin, ettei kahdestaan asuvia automaattisesti oletettaisi pariskunnaksi. Esimerkiksi kuntataustaisilla vuokrayhteisöillä on perheasuntoja tyhjillään samalla, kun pieniin asuntoihin on pitkät jonot. Perheasuntojen käyttöön ottaminen nuorten kimppa-asumisen lisäämiseksi olisi yksi keino vähentää nuorten asunnottomuutta. Mikäli asumisen turvaaminen halutaan ottaa osaksi nuorisotakuuta, olisi hyvä perustaa nuorille oma asumisneuvonnan palvelu kuntaan. Keväällä 2015 Tampereella pilotoitava asumisneuvonnan hanke palvelee toistaiseksi vain VTS:n ja TVA Oy:n asukkaita. Tarvetta palveluun olisi varmaan muillakin vuokrayhteisöillä. Moni nuori asuu myös yksityisellä 28 vuokranantajalla. Helsingin asumisneuvonnan mallissa työntekijät palvelevat kaikkia asumisen kanssa ongelmissa olevia, asumismuodosta tai vuokranantajasta riippumatta. Nuorille suunnatun asumisneuvontatoiminnan aloittaminen edellyttäisi kunnalta taloudellista panostusta. ARA tukee asumisneuvontatoimintaa avustamalla uusia asumisneuvontahankkeita 35 % rahoitusosuudella kolmen vuoden ajan. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn taloudellisesti panostaminen maksaisi itsensä suurella todennäköisyydellä takaisin. Helsingin asumisneuvonnasta on tehty kustannusvaikuttavuusanalyysia ja sen on todettu olevan taloudellisesti kannattavaa toimintaa (Kinni 2013). Paljon puhutaan nykyään siitä, mitä nuorten yhteiskunnasta syrjäytyminen maksaa. Todennäköisesti paljon enemmän, kuin asumisneuvojan palkkaaminen. Oppilaitosyhteistyötä asumisasioissa tulee lisätä ja rakenteistaa. Monialaisen yhteistyön ja nuorten asumisen asioista kouluttaminen tulisi olla säännöllistä. Yhteistyömuodot ovat lukuisat eikä niiden kehittämiseen tarvita välttämättä erillisiä resursseja, vaan työtä voidaan tehdä olemassa olevien tahojen välillä. Kyselyn tulokset olisi hyvä käydä läpi nuorten kanssa. Heiltä voisi kysyä, mitä he kyselyn tuloksista ajattelevat ja minkälaisia kehittämisideoita heiltä tulisi nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. ”Jokainen asunnottomaksi joutunut nuori otettaisiin erityistyön kohteeksi ja asunnottomuudesta pyrittäisiin tekemään mahdollisimman lyhyt. Uhkaavaa pitkäaikaisasunnottomuutta yritettäisiin ehkäistä tehokkaasti, eikä syyllistettäisi nuoria asunnottomia, vaikkakin ainakin osalla asunnottomista on aika heikot arkiselviytymisen taidot. Tosin nuoret eivät välttämättä koe asunnottomuutta suuren kärsimyksenä, vanhemmille pääsee usein, kaverit majoittavat, eikä kadulla tarvitse ainakaan kovin usein yöpyä. Nuoret harvoin sitoutuvat alle kolmikymppisinä täyteen päihteettömyyteen, ainakaan alkoholin suhteen, nuorisokulttuuri suosii niin voimakkaasi päihteiden käyttöä, mikä voi aiheuttaa ongelmia asumisen kanssa ja myös vaikeuttaa päihdehoidon onnistumista. Yksilöllisiä ratkaisuja nuorten asunnottomien kanssa, omia henkilökohtaisia asumisneuvojia, jotka myös toimivat niin, että nuorta myös vastuutetaan, ja ehkäistään samalla hoidettavan ja huollettavan rooliin ajautumista. Pelkkä asunto ei aina riitä, tukea yksilön tarpeen mukaan.” 29 Lähteet: ARA (2015) Selvitys 1/2015: Asunnottomat 2014. Fredriksson Peter & Karppinen Jari (2014) ”AUNE” 2016 – 2019. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy – asunto ensin näkökulma. Pohjapaperi. 8.8.2014. Keskikylä Sanna, Mäkelä Tanja & Kaksonen Niina (2014) Nuorten asumisen haasteet ja palveluiden kehittämistarpeet Lahdessa. Nuorten kanssa toimiville työntekijöille suunnatun kyselyn ja nuorille toteutettujen osallistavien työpajojen tulokset. Kinni Anne (2013) Asumisneuvonnan vuosiraportti 2012 – 2013. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto. Viitanen Veera (2012) Selvitysraportti: Nuorten asunnottomuus Turussa. Sosiaalitieteiden laitos, Turun Yliopisto. Liitteet: Liite 1. Asunnottomat Tampereella 2000 – 2014 Liite 2. Kysely 30 Liite 1. Asunnottomat Tampereella 2000 - 2014 31 Liite 2. Kysely 1. Toimialue (vastausvaihtoehdot alla) Sosiaalipalvelut Nuorisopalvelut Vuokranantajatahot Tuetun asumisen palveluntuottajat Tilaajaryhmä Opiskelijahuolto Työllisyyspalvelut/työkuntoutus Mielenterveyspalvelut Päihdepalvelut Terveyspalvelut Muu, mikä? 2. Ammattinimike (vastausvaihtoehdot alla) Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Nuorisotyöntekijä Erityisnuorisotyöntekijä Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Tilaajaryhmän edustaja Asumispalvelun tuottaja Vuokranantajan edustaja Kuraattori Psykologi Työtoiminnan ohjaaja Ohjaaja Muu, mikä? 3. Huomioitko asumiseen liittyvät asiat työssäsi? (Vastausvaihtoehdot alla) Kyllä, miten? En En osaa sanoa 32 4. Onko sinulla tällä hetkellä asiakkaana 18 – 30 -vuotiaita nuoria, jotka ovat asunnottomia? (Vastausvaihtoehdot alla) Kyllä Ei En osaa sanoa Ei, en tee asiakastyötä 5. Montako 18 – 30 -vuotiasta asunnotonta asiakasta sinulla oli vuoden 2014 aikana? Jos et tiedä tarkkaa lukumäärää, arvioi määrä. (Vastausvaihtoehdot alla) Ei yhtään 1-5 6 – 10 10 – 20 20 tai yli En osaa sanoa Ei, en tee asiakastyötä 6. Missä asunnottomat nuoret majailevat? Voit valita useamman kuin yhden vaihtoehdon. (Vastausvaihtoehdot alla) Kavereiden luona Vanhempien/sukulaisten luona Asunnottomien asumispäivystyksessä tai muussa tilapäisessä asumispalvelussa Kadulla/rappukäytävissä Muualla, missä? En tiedä 7. Kuinka pitkiä asunnottomuusjaksot keskimäärin ovat? Voit valita useamman kuin yhden vaihtoehdon. (Vastausvaihtoehdot alla) Joitakin päiviä tai viikkoja Joitakin kuukausia Vuoden Yli vuoden tai toistuvasti asunnottomana En tiedä 8. Millaiset tekijät vaikeuttavat asunnottomien nuorten kanssa tehtävää työtä? 33 9. Mitkä tekijät mielestäsi johtavat nuorten asunnottomuuteen Tampereella? Voit valita useamman vaihtoehdon. (Vastausvaihtoehdot alla) Päihdeongelmat Mielenterveysongelmat Peliriippuvuus Ero tai riitatilanne aikaisemmassa asumisessa Haastavat kotiolosuhteet Puutteelliset asumistaidot (asumishäiriöt, vuokravelkaantuminen, asunnon kunnon laiminlyönti) Vankilasta asunnottomana vapautuminen Opiskelu- ja/tai työelämän ulkopuolelle ajautuminen Taloudellinen taitamattomuus Tarpeenmukaisten asumispalveluiden puute, millaisten? Jokin muu, mikä? 10. Vaikeuttavatko jotkut tekijät nuorten asunnon saamista Tampereella? (Vastausvaihtoehdot alla) Kyllä, mitkä? Ei En osaa sanoa 11. Onko nuorille riittävästi tarjolla asumisneuvontaa tai asumiseen liittyvää tietoa? (Vastausvaihtoehdot alla) Kyllä Ei, on tarvetta, millaista? En osaa sanoa 12. Onko Tampereella riittävästi palveluja nuorille, jotka tarvitsevat tukea asumiseen välttääkseen asunnottomuuden? (Vastausvaihtoehdot alla) Kyllä Ei, millaisia palveluja pitäisi olla? En osaa sanoa 13. Miten Tampereella ihannetilanteessa ennaltaehkäistäisiin nuorten asunnottomuutta ja tuettaisiin asunnottomuusuhan alla olevia nuoria? 34
© Copyright 2024