MEDIALLE 12.10.2015 Asunnottomien yö kansalaisliike Kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon – omaan kotiin. Asunnottomuus tarkoittaa inhimillistä kärsimystä, jonka kitkemiseksi tarvitaan yhteistyötä ja ymmärrystä. Asunto on perusoikeus, joka ei ole päämäärä vaan ensimmäinen askel ja perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Espoon Asunnottomien yö la 17.10. klo 16 Tapahtuman järjestävät useat mielenterveys- ja päihdealan järjestöt, seurakunnat, säätiöt sekä Espoon kaupunki. Tapahtumissa keskustellaan asunnottomuuden poistamisesta ja tuodaan esiin kokemustietoa asunnottomuudesta, tarjotaan maksutonta evästä ja viihdettä. Tapahtumasta voi tulla hakemaan tukea ja apua omaan tilanteeseen. Kokoamme nettiin ja tapahtumissa jaettavaksi esitteet espoolaisista ruokajakopaikoista ja sosiaalipalveluista. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä järjestettävä Asunnottomien yö osuu tänä vuonna lauantaille. Espoon tapahtumat käynnistyvät klo 16 Espoon keskuksessa (Siltakatu), Leppävaarassa (Läkkitori), Matinkylässä (vanha ostari) ja Espoonlahdessa (Lippulaivan edusta). Toivotamme tervetulleiksi mukaan asunnottomia ja hankalassa elämäntilanteessa olevia, tavallisia kansalaisia, päättäjiä, toimittajia - asunnottomuuden poistaminen on yhteinen asia! Asunnottomuus Espoossa      Espoossa on heti Helsingin jälkeen eniten asunnottomia Suomen kunnista. Espoossa oli 2014 lopulla 633 asunnotonta, joista 303 oli pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomia perheitä vuoden 2014 lopulla oli Espoossa 43 ja lapsia näissä perheissä oli 37. Asunnottomuustilastot kootaan vuoden lopulla ja julkaistaan http://www.ara.fi/fi-FI/ARAtietopankki/ARAn_selvitykset/Asunnottomat_2014%2832596%29 Espoossa uusille rakennushankkeille on vaikea löytää tontteja ja monet hankkeet viivästyvät ympäristön vastustuksen vuoksi. Lisäkis häätöjen määrä on Espoossa kasvanut lisääntyneestä asumisneuvoja-resurssista huolimatta Asunnotonta autetaan parhaiten, kun tarjotaan asunnon lisäksi myös tukea. Lisätietoja Asunnottomien yö tapahtumista Espoossa:  Toiminnanohjaaja Tiina Pajula, EMY ry p. 0503107987, etunimi.sukunimi@emy.fi  Diakoni Jyrki Myllärniemi, tuokiokirkkoseurakunta p. 0405471861 etunimi.sukunimi@evl.fi Perheväkivaltaa, päihteitä ja pärjäämistä Tyttö syntyi espoolaiseen perheeseen ensimmäisenä lapsena 1982. Jonkin ajan kuluttua isä lähti ja äiti löysi uuden miehen. Pikkusisko syntyi Mian ollessa neljä. Tytöt olivat äidin kanssa kotona ja isäpuoli kävi töissä. Kotona ollessaan isäpuoli joi viinaa ja pahoinpiteli. Milloin löi, milloin piiskasi remmillä tai töni. Elämä oli jatkuvan pelon sävyttämää. Öisin äiti ja isäpuoli viettivät aikaansa baarissa ja Mia hoiti pikkusiskoaan. Äiti oli päivisin kotona ja kaikki näytti päällepäin olevan kunnossa. Kerran Mia oli mustelmien vuoksi viikon pois koulusta, sairasti kotona kunnes ruhjeet paranivat. Kukaan ei puuttunut. Nuoruusiässä Mia löysi päihteet. Ensin kuvaan tuli alkoholi. Sitten hän tutustui uusiin ihmisiin ja sitä kautta uusiin aineisiin. Heroiini oli lopulta rakkaus. Se oli täydellinen olotila, rentous ilman pelkoa. Kaverin nurkissa asusteleva ja raskaasti päihteitä käyttävä nuori nainen tuli yllättäen raskaaksi. Hän päätti pitää lapsen, vaikka väkivaltainen ja päihteitä runsaasti käyttävä isä ei sitä halunnutkaan. Ensikodista sai apua alkuun, mutta metadonvieroituksessa pahoinvoiva äiti ei jaksanut. Mia heräsi todellisuuteen oksentaessaan vessassa lapsen silittäessä hänen päätään. Silloin hän soitti apua. Apua myös tuli. Neuvottelujen kautta lapsi avosijoitettiin lapsen isän äidille ja Mia sai mahdollisuuden hoitaa itsensä kuntoon. Hän halusi lapselleen parasta, sen hän tiesi. Nyt Mia elää asunto ensin -periaatteella toimivassa asumisyksikössä, omassa turvallisessa kodissaan. Päihteitä hän ei ole kokonaan saanut pois elämästään, mutta tilanne on parempi kuin ennen. Hän käy osa-aikaisesti töissä ja seurustelee. Väkivalta ja kovat huumeet eivät enää ole osan hänen elämäänsä ja asumisyksikön työntekijöiltä saa tukea tarvittaessa. Tulevaisuuden haaveena on elää tavallista turvallista elämää. Toiveena on viettää aikaa koulunsa jo aloittaneen lapsen kanssa, vaikkei Mia hänen huoltajaksi ehkä koskaan pystyisikään. Anteeksiantaminen ja menneen hyväksyminen on auttanut selviytymisessä. Suurin haave Mialla on, ettei lapsi koskaan päätyisi riippuvaiseksi päihteistä.