Merimieskirkko Sjömanskyrkan
3/2013 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 ää t l ä Sis ut! iv s ä s li AVA S T T TE O OPA R A R I L JUH Ä S KE Konsulaatit auttavat ulkomailla s.6 Freddy och maritima antikviteter s. 34 Tervetuloa kesäjuhlille Pirkkalaan s. 19 Merimieskirkolta! Perus-Reino on klassikko, joka lämmittää ja pitää varpaat turvassa. Laajuutta piisaa ja pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Reinojen perinteikäs kudottu ruutukuosipäällinen ja varressa oivallinen piilovenyke. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti. 45,- H Reino, ruskea koot: 39–46 1 kaikki parit. + toimituskulut. Kengissä Merimieskirkon logo! Niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä", käyvät reinojen kevennetyt avokas-mallit. Samat tutut Reino-kuosit ovat myös näissä paljon toivotussa jalkaan potkaistavassa avo-mallissa. Kudottu kangaspäällinen. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti Avo-Reino, ruskea koot: 39–46 2 Avo-Reino, musta koot: 34–43 3 elsingissä Suomenlinnan edustalla sijaitsevalla Harmajan majakkasaarella (kuva) toimii luotsiasema, ja saari on vartioitu alue. Alueella työskentelevät pitävät vapaaehtoisesti saarta myös luonnonsuojelualueena. Minulla oli onni päästä käymään Harmajalla vuosi sitten. Pienen saaren elämä on vaikuttava. Muutaman päivän päästä menen ensimmäistä kertaa käymään Suomen eteläisimmällä asutulla saarella Utössä. Saari kuuluu Paraisten kaupunkiin entisen Korppoon kunnan alueella. Utön ja sen lähiympäristön elämä on mielenkiintoinen: Utö tunnetaan suuresta majakasta, haaksirikoista, linnustostaan ja merisäätiedotuksista. Alan ymmärtää, miksi saaristo on monelle innostava ja tärkeä kohde. Luonto on nautinnon ja rauhan tyyssija ja se on tarkoitettu myös käyttöömme, mutta myös säilytettäväksi ja suojeltavaksi. Olen päättänyt vihdoin kesällä tutustua saaristolaiselämään vähän paremmin. Aloitan sen pienimuotoisesti toteuttamalla Turun saariston rengastiekierroksen. Polkupyörällä, totta kai. Marko Toljamo sisältö 2Toimittajalta 4 Pääkirjoitus/ ledare 5 Hartaus. Pilapiirros 8 Hampurin pääkonsulaatti suljetaan – kunniakonsu laatti merimieskirkolle 10 Saksan kirkkopäivät 12 Hallitusjäsen Seppo Simola 14 Kirkkolaiva 15 Meritaide. Sarjakuva 17 Merimiestaiteilija Risto Honkaharjulla maalaus intoa riittää 18 Rauman merimieskirkon vihkiäiset 19-22 Kesäjuhlaopas 23 Uutisia merimieskirkoilta 26Juhannustarina 28Kirjat 29Merikohtaloita 30 Christer Eklund nautti ajamisesta 31 Nuorten harrastusohjelma Avartti 32 I kyrkans skepp 33 Bårgokretsen fortsätter. Kolumn 34 Maritima antikviteter fyller Freddys butik 36Perhepiiri 39 Paluumuuttajat Brysselistä 40 Suuri merimatka 42 Vesijuoksu edistää terveyttä 43Yhteystiedot/ kontaktuppgifter 44 Elämän merellä Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 3/2013 Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi 131. vuosikerta / 131:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Tilauskuponki sivulla 34. 2 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. 6 Vuonna 2012 Suomesta tehtiin noin 10 miljoonaa ulkomaanmatkaa. Ulkoministeriön konsuliyksikkö auttaa vuosittain tuhansien ulkomailla pulaan joutuneiden suomalaisten elämäntilannetta. Vuonna 2009 avustettiin 40 000 suomalaisen asioita. Myös Merimieskirkolla on tärkeä rooli ulkomailla asuvien ja liikkuvien avustamisessa. (Kuvassa suomalaistyhmä Lontoon olympialaisissa. Henkilöt eivät liity artikkeliin.) Oletko kuullut laivameklarin työstä? Laivameklari on välittäjä, jonka tehtävänä on löytää lasteja vapaalle tonnistolle ja toisaalta vapaita laivoja rahdattaville tuotteille. Tällaista laivanselvittäjää voisi sanoa alusten asiamieheksi, jonka tehtävät vaihtelevat perustehtävistä milloin mihinkin hoidettavaan ja hankittavaan asiaan. 16 Marko Toljamo Sakari Lehmuskallio Reinot toimittajalta Pieni on kaunista Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio sakari.lehmuskallio@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri, taitto / Redaktionssekreterare, layout: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 36 Se på s. 36. Vuosikertahinta 6 numeroa / Prenumerationspris 6 tidskrifter: Suomessa/i Finland: 25 € EU-maihin/till EU länder: 30 € Muihin maihin/till andra länder: 35 € Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 4,50 € + pst. Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Navicar Leppävirran kesäjuhlissa 2012. Kuva: Sakari Lehmuskallio Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013: 4: 31.7., ilm. 23.8., 5: 23.9., ilm. 18.10., 6: 11.11., ilm. 9.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 3 pääkirjoitus / ledare hartaus Sakari Lehmuskallio pääsihteeri generalsekreterare Sinun iloosi Laivoilla työskentelee ihmisiä erimieskirkoilta vieraillaan laivoissa, mutta ei siksi, että nämä vierailijat olisivat kiinnostuneita laivoista tai lastina olevista tavaroista. Merimieslähetyksen ihmiset vierailevat laivoissa, koska he ovat kiinnostuneita ihmisistä. He ovat valmiina kuulemaan, mitä merenkulkijoille, ihmisille, kuuluu. Ihmisen kuuntelu on merimieslähetyksen työtä. Tärkeä lause on: ”Mitä Sinulle kuuluu?” Tähän panostaminen ei nouse pelkästään maallisesta filantropiasta, vaan itsensä Jeesuksen opetuksesta. ”Ei silmä voi sanoa kädelle: ’Minä en tarvitse sinua’, eikä liioin pää jaloille: ’Minä en tarvitse teitä.’ Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.” Eräs Hampurin merimiespapeista oli saanut lahjoituksen, jolla voitiin ostaa minibussi merenkulkijoiden kuljettamiseksi satamasta retkille, kaupunkiin ja merimieslähetykseen. Hän hankki tähän tarkoitukseen tunnettua kallista merkkiä olevan auton. Häneltä kysyttiin, miksi hän on ostanut näin hienon ja kalliin auton merenkulkijoita varten. Hän vastasi: ”Niin, sillä kuljetetaankin ihmisiä”. Merimieslähetyksen suuri tehtävä on paitsi olla yhden ihmisen tasolla hänestä ja hänen elämästään kiinnostunut, myös puhua hänen puolestaan. Saksan Merimieskirkko (Deutsche Seemansmission) on ottanut tämän asian jopa osaksi logoaan: Support Seafarer´s dignity. På båtarna arbetar människor F rån sjömanskyrkorna besöker man båtarna, men inte för att dessa besökare skulle vara intresserade av båtar eller av varorna i lasten. Sjömansmissionens människor besöker båtarna, för att de är intresserade av människor, De är beredda att höra hur det står till bland sjöfararna, människorna. Att lyssna på människor är sjömanskyrkans arbete. En viktig mening är ”Hur står det till med dig?” Sjömansmissionens stora uppdrag är att utom att vara på nivå med 4 en människa, och intresserad av hennes liv, att också vara hennes talesman. Tysklands sjömanskyrka (Deutsche Seemannsmission) har rentav tagit denna sak som en del av sin logo: Support Seafarer’s dignity. Att betona detta härrör sig inte enbart från världslig filantropi, utan också från Jesus själv och hans lära. ”Ögat kan inte säga till handen: ’Jag behöver dig inte’, eller huvudet till fötterna: ’Jag behöver er inte.’ Tvärtom, också de delar av kroppen som verkar svagast, är nödvändiga.” Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan En av sjömansprästerna i Hamburg hade fått en donation med vilken man kunde köpa en minibuss för att transportera sjöfarare från hamnen på utflykter, till staden och till sjömansmissionen. Han skaffade för detta ändamål en bil av ett välkänt dyrt märke. Man frågade varför han hade köpt en så fin och dyr bil för sjöfararna. Han svarade: ”Jo, för den transporterar människor.” Marko Toljamo M M iten suloisella äänellä kutsutkaan meitä, Herra. Hyvyydessäsi osoitat meille elämän tien. Anna meidän tänäänkin vyöttäytyä uskoon ja rakkauden tekojen harjoittamiseen, silloin saamme nähdä Sinut jokaisessa, jonka lahjoitat tiellemme tänään. Varjele meidät katkeruuden ja rakkaudettomuuden meihin istuttamasta pahasta innosta, joka erottaa meidät Sinusta. Varjele meidät Sinusta vuotavan hyvän innostuksen tekijöinä ja niin yhä lähemmäksi Sinua ja Sinuun kätketyn ikuisuuden todellisuutta kulkevina. Anna meidän kestää kärsivällisesti toinen toisemme luonteen ja ruumiin heikkouksia ja kilpailla toistemme kunnioittamisessa ja auttaa toinen toistamme Sinun iloosi. Aamen. Benedictus Nursialainen "Johan Skog. Ilmoitus teidän kuolemastanne riippuu nähtävästi erehdyksistä. Laivan omistaja luultavasti ei tietänyt teidän laivasta eroamisestanne, kun tieto sen haaksirikkoon joutumisesta saapui. Mainittu surullinen kuolema kohtasi merimies Alhbed'iä, joka teidän sijaanne tuli laivaan. Ilmoitus erehdyksestä on lähetetty kenraalikuvernöörivirastolle Helsingissä, josta hänen omaisensa voivat saada lähempiä tietoja hänen jälkeen jääneestä omaisuudestansa." Merimiehen Ystävä 7/1888. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 5 Ulkoministeriö suosittaa matkalle mukaan kolmea ämmää: matkustustiedote, matkustusilmoitus ja matkavakuutus. Suomen edustustoverkko maailmalla keväällä 2013. Ulkoministeriön konsuliyksikkö auttaa pulmatilanteissa Teksti Anne Valtonen Kuvat Ulkoasiainministeriö Ulkoministeriön konsuliyksikkö toimii oikeudellisen osaston alaisuudessa ja auttaa sekä edistää vuosittain tuhansien ulkomailla pulaan joutuneiden suomalaisten elämäntilannetta. 6 N ykyään ulkomailla matkustaminen, asuminen ja opiskelu ovat hyvin luonteva osa suomalaisen elämää. Vuonna 2012 Suomesta tehtiin noin 10 miljoonaa ulkomaanmatkaa, joista 77 prosenttia oli vapaa-ajanmatkoja ja 23 prosenttia liikematkoja. Teoretisoimalla voisi laskea, että viime vuonna jokainen suomalainen kävi ulkomailla noin kaksi kertaa. Kaikkiaan noin neljännesmiljoona suomalaista asuu pysyvästi Suomen ulkopuolella. Konsuliyksikön tietojen mukaan vuoden jokaisena päivänä viisi suomalaista joutuu ulkomailla rikoksen uhriksi, vuo- Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan den jokaisena päivänä yksi suomalainen sairastuu vakavasti ja joka päivä yksi suomalainen kuolee vierailla mailla. Autettavien määrä kasvaa koko ajan: vuonna 2004 avustettiin noin 20 000 suomalaisen asioita, kun taas vuonna 2009 määrä oli tuplaantunut jo 40 000:een. Kansalaispalveluja tiimitoimintana Konsuliyksikköä johtaa lähetystöneuvos Teemu Turunen, joka on koulutukseltaan juristi (OTM ja oikeussosiologian maisteri). Lisäksi hän on aikoinaan käy- nyt ministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssin ja työskennellyt diplomaattina ulkomailla. Konsuliyksikössä työskentelee yhteensä 16 henkilöä, joista oikeusoppineita on Turusen lisäksi kaksi. Konsuliyksikön tehtävänä on auttaa hankaluuksissa kaikkia niitä Suomen kansalaisia, jotka asuvat ulkomailla, asioivat tai toimivat ulkomaalaisten kanssa Suomen ulkopuolella. Konsulitoiminta perustuu konsulipalvelulakiin. Avustustiimi hoitaa nimensä mukaisesti hätään joutuneiden henkilöiden asioita sekä rikosoikeudellisia tehtäviä. Kriisitiimi huolehtii suuronnettomuuksista ja kriisitilanteista sekä tarvittaessa konsulikomennuskuntien lähettämisestä esimerkiksi maanjäristys- tai tulva-alueelle, jossa oletettavasti on mukana suomalaisia. Kolmas tärkeä sektori on perhe- ja virka-aputiimin alue eli perheoikeudelliset asiat. Viime vuosien ja vuosikymmenien aktiivisen globalisaation, ulkomaanmatkailun ja muuttoliikkeen seurauksena suomalaisilla on paljon avo- ja avioliittoja vierasmaalaisten kanssa. Lain ja pykälien toimivuutta koetellaan, kun kulttuurieroja ja kahden maan erilaisia oikeusjärjestyksiä yritetään sovittaa samaan pakettiin. Näissä liitoissa syntyneet lapset joutuvat hankalaan asemaan, jos ja kun parin sukset menevät ristiin ja rakkauteen tulee ryppyjä. Lastenhuoltokysymykset aiheuttavat paljon työtä ja voivat pahimmillaan johtaa lapsen kaappaukseen vieraaseen maahan. Tällaisia tapauksia on nytkin avoinna toistakymmentä. Konsuliyksikön johtaja, lähetystöneuvos Teemu Turunen on tullut suomalaisille tutuksi Jemenin kaappauksen tiedottajana. Vahinko ei tule kello kaulassa Konsulinkyytiä ei ole Kaikkein viisaimmin matkustaja tekee ennakoidessaan vaaran mahdollisuuden jo ennen matkan alkua hankkimalla itselleen riittävän laajan matkavakuutuksen, tekemällä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön ja perehtymällä ennen matkaa ministeriön sivuilla oleviin maatiedotteisiin, joissa on päivitetty tieto kunkin valtion turvallisuustilanteesta. Maailma ei todellakaan ole mukava lintukoto. Parasta on, kun ei anna tilaisuutta väärinkäytöksiin ja pohtii jo ennakkoon mahdollisia vaaranpaikkoja esimerkiksi lomamatkailussa: lomalla ei yleensä tarvitse arvokoruja, rahapussin voi piilottaa vetoketjun taakse eikä suuria seteleitä kannata pitää mukanaan, Visa-kortin suomalainen palvelunumero kannattaa asettaa valmiiksi puhelimeen, jos kortti katoaa tai varastetaan. Monissa kaukomaissa suomalainen turisti on takuuvarmasti varakkaampi kuin paikallinen asukas keskimäärin ja siten oivallinen ryöstökohde. Matkalaisten liiallisen alkoholinkäytön haittavaikutukset tunnistetaan myös ulkoministeriön konsuliyksikössä, huumeiden käytöstä puhumattakaan. Teemu Turusen mukaan sitkeässä elää huhu, että ”kyllä konsulinkyydillä pääsee aina kotiin”. – Konsulinkyytiä ei ole olemassakaan, vaan jokaisen on huolehdittava matkoistaan omin voimin. Mikäli onnettomuus tapahtuu, kattava matkavakuutus on ensiarvoisen tärkeää. Silti kolmasosa suomalaisista matkustaa edelleen ilman vakuutusta. Kun suomalainen tarvitsee esimerkiksi onnettomuuden jälkeen evakuointilennon ulkomailta kotiin, on helposti kyse kymmenien tuhansien eurojen arvoisesta reissaamisesta, ja ilman vakuutusta tilanne voi olla todella tukala. Ulkoministeriön ja paikallisen Suomen-lähetystön väki auttaa vaikeuksissa parhaansa mukaan: antaa asiantuntijaapua ja neuvoja ongelmatilanteissa, mutta ei voi muuttua rahaksi. Edustustot ja konsulaatit eivät voi maksaa hotelli-, sairaala- tai muita laskuja tai sakkoja. Ne voivat kuitenkin auttaa yhteyksien luomisessa omaisiin ja välittää varoja hädänalaisen avustamiseksi. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan >> 7 Pääkonsulaatin sulkeminen nostaa Hampurin merimieskirkon merkitystä Matkustusilmoitus on suositeltava Mahdollisuus tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriölle on ollut olemassa jo jonkin aikaa. Nyt palvelua on terävöitetty entisestään. Kuluvan vuoden alusta lähtien sille on ollut käytössä oma sivusto www.matkustusilmoitus.fi, jonka myötä Suomi on aivan EU:n etujoukoissa matkaturvallisuuden järjestelyissä. Sivusto on tarkoitettu kaikille, mutta käyttöpakkoa ei ole. Hankalan tilanteen sattuessa ilmoituksesta olisi hyötyä kotimaassa oleville. Koko viime vuoden aikana suomalaiset tekivät kaikkiaan 12 000 ilmoitusta. Kuluvana vuonna jo neljässä kuukaudessa on päästy samaan lukemaan, joten palvelu näyttäisi olevan todella tervetullut. Ministeriöllä on vuodesta 2012 ollut käytössä myös mobiilipalvelusivusto: m.formin.fi muiden EU-maiden tapaan. Ulkoministeriössä on niin ikään jatkuva (24/7) päivystys puhelinnumerossa +358 9 1605 5555. ja nyt organisatorisesti merimieskirkkoon kuuluva Lyypekin Suomi-koti on yli kymmenen vuoden ajan helpottanut pääkonsulaatin paineita konsulitehtävissä. Uudessa tilanteessa merimieskirkon merkitys korostuu entisestään, ja siitä on muodostumassa todellinen Hampurin ja Pohjois-Saksan Suomi-keskus. Konsulikomennuskunta kriisitilanteisiin Suurehkoja kriisitilanteita, joiksi lasketaan luonnononnettomuudet (järistykset, tulvat, tsunamit ym.), terrori-iskut ja kuljetusvälineonnettomuudet, tapahtuu vuosittain yli 200. Konsulikomennuskunta on 3–6 henkilön reservijoukko, joka lähetetään tarvittaessa kriisialueelle avustamaan suomalaisten evakuoinnissa. Toimintaa on kehitetty voimakkaasti viime vuosina Thaimaassa jouluna 2004 tapahtuneen tsunamin seurauksena. Suomesta kriisialueelle matkustavan konsulikomennuskunnan ohella Suomen paikallinen suurlähetystö avustaa tilanteessa mahdollisuuksien mukaan. Konsulikomennuskunnan työ on hyvin raskasta ja sitä tehdään yleensä vaikeissa olosuhteissa, joten tilanteen pitkittyessä on paikalle lähetettävä uusia henkilöitä ja alkuperäisten palattava kotiin lepäämään. Viime vuosina konsulikomennuskuntaa on käytetty muun muassa ns. arabikevään tapahtumissa, jolloin Kairosta kotiutettiin evakuointilennolla suomalaisia Helsinkiin. Myös Japanin Fukushimaan lähti konsulikomennuskunta vuonna 2011. Konsuleita ympäri maailmaa Suomella on suurlähetystöjä ja konsulaatteja ympäri maailmaa. Suurlähetystö sijaitsee aina maan pääkaupungissa, ja maan muissa tärkeissä kaupungeissa voi olla konsulaatteja, joissa palkattu henkilökunta hoitaa ulkoasiainhallinnon tehtäviä. Esimerkiksi Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö on Washington DC:ssä, ja konsulaatti löytyy niin New Yorkista kuin Los Angelesistakin. Suomalainen henkilö voi apua tarvitessaan kääntyä myös tietyssä maassa olevan toisen Pohjoismaan tai EU-maan lähetystön puoleen, mikäli kohdemaassa ei ole Suomen lähetystöä. Kunniakonsulit puolestaan ovat luottamushenkilöitä, jotka ovat Suomen ystäviä ja usein asemamaan varakkaita liikemiehiä. Kunniakonsulit ovat kotimaassaan hyvin verkostoituneita, kokeneita ja osaavia henkilöitä. He edistävät usein kauppasuhteita Suomen ja asemamaan välillä, mutta voivat osallistua myös auttamistehtäviin. Suomella on kunniakonsuleita yli 400 joka puolella maailmaa. ■ www.formin.fi 8 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Vetoomus tuotti tulosta Pääkonsuli Erja Tikka uskoo, että syksyllä 2013 alkava konsulipalvelujärjestely tuo iloa ja hyötyä myös Hampurin merimieskirkolle. Suomen ulkoministeriö joutuu säästösyistä lakkauttamaan edustustojaan ulkomailla. Kesän 2013 lopulla sulkee ovensa myös Hampurin pääkonsulaatti. Kun tieto pääkonsulaatin sulkemisesta saavutti Pohjois-Saksan suomalaisyhteisöt loppukesällä 2012, oli tyrmistys laajaa. Merimieskirkon piirissä ja suomalaisseurakunnissa toimivat aktiivit panivat toimeen nimien keräyksen ja vetosivat ulkoministeriöön edes kansalaispalvelujen säilyttämisen puolesta. Vetoomus tuottikin tulosta. Pääkonsulaatin sulkemisen jälkeen perustettavan kunniakonsulaatin yhteyteen tulee yhden virkailijan hoitama kansalaispalvelupiste, joka sijoittuu merimieskirkolle. Passin uusimista tai lapsen syntymän rekisteröintiä varten ei siis tarvitse tulevaisuudessakaan matkustaa Berliiniin, vaan nämä viranomaisasiat voi hoitaa edelleen Hampurissa. Tämä järjestely tuo uskoakseni iloa ja hyötyä myös Hampurin merimieskirkolle: uusia asiakkaita kahvilaan ja myymälään ja toivottavasti myös tuoreita vapaaehtoisvoimia toimintaan. Näin voidaan samalla vähän kompensoida merimieskirkon väistämättä lisääntyvää sosiaalityötä vaikeuksiin joutuneiden Suomen kansalaisten tukemisessa. Suurlähetystö ei joka Teksti pääkonsuli Erja Tikka, Hampuri Kuvat Hampurin pääkonsulaatti P H ampurin pääkonsulaatti on viime vuosikymmenet sijainnut kaupungin keskeisimmällä paikalla Finnlandhausissa. Rakennuksen ylimmän kerroksen kultaiset leijonat näkyvät kauas Aussen- ja Binnenalsterjärville ja rantakatu Jungfernstigille. Kun Frankfurtissa ja Münchenissä aiemmin sijainneet pääkonsulaatit on lakkautettu jo vuosia sitten, edustaa Suomen valtiota koko Saksassa ensi syksystä lähtien vain suurlähetystö Berliinissä. Suomella on ollut edustusto Hampurissa vuodesta 1918. Vuonna 1901 perustettu Hampurin merimieskirkko on vieläkin vanhempi Suomi-instituutio. Molempien historiat kietoutuvat tiiviisti yhteen. Vuosikymmenet on toimittu rinnakkain ja toinen toistaan tukien. Pääkonsulaattia työllistivät aikoinaan paljonkin Hampurin suureen satamaan ja merenkulkuun liittyvät tehtävät. Toisaalta merimieskirkko on antanut apuaan syystä tai toisesta ahdinkoon joutuneille suomalaisille silloin, kun pääkonsulaatin viranomaistehtävien rajat ovat tulleet vastaan. Raskaan liikenteen kuljettajien tarpeisiin panostettu, tilanteessa välttämättä pysty Berliinistä käsin tarjoamaan auttavaa kättään. Suomen Berliinin-suurlähetystö, Suomen Berliinin-instituutti ja Finpro, sekä muut yhteiseen Team Finland -verkostoon kuuluvat lupaavat jatkossa hoitaa suhteita ja ajaa Suomen etuja Pohjois-Saksassa niin aktiivisesti kuin voivat. Myös saksalaissuomalainen kauppakamari on entistä vahvemmin läsnä. Pääkonsulaatin jättämää aukkoa ne eivät pysty paikkaamaan, mutta on hienoa, että Team Finland -ydinryhmällä on Pohjois-Saksan alueella tukenaan Kauppakillan ja saksalaissuomalaisen seuran ohella Hampurin suomalainen merimieskirkko. Se onkin tässä mielessä mitä tärkein osa Team Finlandia. ■ Suomen 95. itsenäisyyspäivää vietettiin Hampurissa viime joulukuussa tavallista juhlallisemmin ja suuremmalla vierasjoukolla. Pääkonsulaatti oli nimittäin viimeistä kertaa sen järjestäjänä, sillä vuoden 2013 kesällä sen toiminta Hampurissa päättyy Suomen valtion säästösyistä. Pääkonsulaatti kutsui Hampurin merimieskirkon tiloihin Pohjois-Saksan osavaltioiden ja kaupunkien, talouselämän ja eri järjestöjen edustajia, sekä kulttuuriväkeä ja alueen suomalaisyhteisön avainhenkilöitä. Vieraita tilaisuudessa oli kolmisensataa. Juhlassa puhui mm. Hampurin taloussenaattori Frank Horch. erustehtäviensä ohella Hampurin merimieskirkko on alueensa suomalaisten tukikohta ja enenevässä määrin myös Suomen ystävien kohtaamispaikka. Sen piirissä toimiva kielikoulu ja lukuisat harrastuspiirit sekä monet Suomi-tapahtumat hoitavat tärkeää kulttuurinvälitystehtävää. Saunassa ja kahvilassa vierailee viikoittain paljon muitakin kuin suomalaisia. Ja ennen muuta pitkälle yli 20 000 asiakasta ympäri Pohjois-Saksan tavoittava joulubasaari on samalla myös Suomea ja suomalaisia tuotteita markkinoiva suurtapahtuma. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 9 Dirk Obermann Soviel du brauchst – Niin paljon kuin tarvitset Saksan Kirkkopäivien messussa saarnasi Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. Saksan kirkkopäivät kokoaa kirkkojen väkeä yli tunnustuskunta- ja valtiorajojen. Tapahtumassa väki kokoontuu yhteen hartauden ja keskustelujen ympärille. Samalla eri organisaatiot voivat esitellä toimintaansa ja ideologiaansa yleisölle. N ja heistä rekisteröityneitä ulkomaalaisia n 4 500. Kirkkopäivät järjestetään joka toinen vuosi eri puolilla Saksaa. Edelliset pidettiin Dresdenissä ja seuraavan kerran järjestäjänä on Stuttgart. vat suureen katutapahtumaan kaupungin keskustassa yhteisellä teltallaan, jossa tiedotettiin eri Merimieskirkkojen toiminnasta yleensä ja kirkkopäivien aikana erityisesti. Torstaipäivänä Hampurin merimieskirkolla oli hartaushetkien sarja aamusta Hartauksia ja esitelmiä iltaan; hartauksia oli kaikkiaan neljä erilaista. Hartaudet olivat joko kokonaan sakHampurin suomalainen merimieskirkko sankielisiä tai saksan- ja suomenkielisiä. oli tiiviisti mukana kirkkopäivillä osana Näiden lisäksi kirkolla oli kaksi esiHampurin merimieskirkkojen joukkoa. Jo telmää. Pohjois-Saksan suomalaispappi, avajaispäivänä merimieskirkot osallistui- teol.tri Päivi Vähäkangas luennoi kris- Jaakko Laasio iin paljon kuin tarvitset – ja vielä enemmänkin oli tarjolla Saksan evankelisilla kirkkopäivillä Hampurissa 1.–5.5.2013. Päivien ohjelma oli painettu ohuelle paperille, pari senttiä paksuun kirjaan: tarjonta oli erittäin monipuolinen. Teemoja oli lapsille suunnatuista ohjelmista aina huippupoliitikkojen esitelmiin ja keskusteluihin. Hartauksia alkoi kymmenittäin samalla kellonlyömällä eri puolilla kaupunkia. Mitään tuskin oli liikaa, sillä osallistujia oli arviolta 150 000 Teksti Jaakko Laasio tinuskon historiasta Suomessa, ja toisessa esitelmässä merimieskirkkomme johtaja Satu Oldendorff kertoi Pohjois-Saksan merimieskirkkotyöstä. Koko päivän ajan merimieskirkolla poikkesi ohi kulkevia kirkkopäivävieraita tutustumassa tiloihin ja toimintaan. Kahvilan ja kaupan tuotteet kävivät hyvin kaupaksi, ja vieraat viihtyivät niin sisäpöytien äärellä kuin aurinkoisella pihallakin. Pitkäaikainen vapaaehtoinen ja työpiiriläinen Kerttu Thieme jaksoi väsymättä kierrättää poikkeajia kertoen tiloista ja toiminnasta ja maanitellen Tseki-papukaijaa tervehtimään vieraita. Tätä jatkui torstaista lauantaihin aina aamusta pitkälle iltaan. Merenkulun teemapäivä Perjantai oli erityisesti merenkulun teemapäivä Fischmarktilla jokirannassa. Vanhassa Fischauktionshallessa (=kalahuutokauppahalli) oli aamusta alkaen paneelikeskusteluja ja esitelmiä merenkulun ja merenkulkijan nykytilanteesta. Halliin kerääntyi eri merimieskirkkojen työntekijöitä eri puolilta Eurooppaa tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kokemuksia. Sisällä hallissa oli hieno valokuvanäyttely nykymerimiehistä. Hallin pihapiirissä oli päivien ajan Saksan merimieskirkon messuosasto, jossa Uusia laivakortteja! toimintaa esitteli iso joukko kirkon työntekijöitään. Perjantain ja lauantain ajan hallilta järjestettiin jokilaivaristeilyjä Duckdalben-merimiesklubille ja takaisin. Perjantain ohjelma hallissa päättyi Seafares’ night -tapahtumaan, joka oli todella taitavasti toteutettu ohjelmallinen teemamessu. Ilta oli rakennettu merimatkaksi, joka alkoi satamasta lähdöllä ja päättyi määräsatamaan saapumiseen. Pieni ammattinäyttelijöiden joukko toi välähdyksiä merenkulkijan elämästä niin laivalla kuin satamassakin. Osallistujille oli jaettu puseroihin kiinnitettäväksi tarrat, joissa oli eri merimiesammatteja – kaikkiaan 10 erilaista. Kymmenen eri merimiehen ryhmästä muodostui yksi miehistö, joka esittäytyi toisilleen ja mm. vietti ehtoollista yhdessä naapurimiehistön kanssa. Ohjelmalehtisen takasivulle oli painettu jokaisen eri merimiehen tarina, ja itse kukin sai hypätä omaan rooliinsa illan ajaksi. Messussa saarnasi pääsihteeri Sakari Lehmuskallio, ja Satu Oldendorff toimi yhtenä esirukouksen kirjoittajana ja lukijana. Iltaan osallistui arvoilta 800 ihmistä, kun noin 500:aan oli varauduttu. Tunnelma vaihteli hartaasta riehakkaaseen ja päättyi yhdessä laulettuun karaoke-lauluun lähes puoli tuntia suunniteltua loppumisajankohtaa myöhemmin. ■ Merimieskirkon laivakorttisarja on täydentynyt jälleen 13 uudella kortilla. Vuoden 2013 korttisarjassa on kuva ja tiedot seuraavista laivoista: Alca, Barö, v. Döbeln, Legend, Pallas, Pikkala (96), Radisson Diamond, San Benito, Sirius, Teseus, Unden, Vega ja Wega. Kortteja voi ostaa Vuosaaren merimieskirkolta (Provianttikatu 4) tai tilata nettisivujemme kautta www.merimieskirkko.fi. Kortin hinta ä 0,80 € + toimituskulut. On meillä unelma H ampurin kirkkopäivillä oli paljon kansainvälistä ohjelmaa. Yksi näistä oli Harburgin Pyhän Marian kirkossa vietetty Jaakko Löytyn sanoittama ja säveltämä Wähäväkisten juhlaveisuut -messu. Jumalanpalveluksen valmisteluista vastasivat pohjoisen Saksan suomalaispappi Päivi Vähäkangas, itäisen Saksan pappi Päivi Lukkari, saksalais-suomalaiset nuoret, Hampurin merimieskirkon kuoro sekä paikalliset muusikot. Kirkkoon kokoontui 120 veisaajaa. Merimieskirkon kuoro selviytyi tehtävästään kunnialla. Suomenkieliset laulut taipuivat, vaikka moni kuorolainen ei puhu suomea äidinkielenään. Kuoron johtaja Eva-Christina Pietarinen oli tehnyt ison työn kuoron harjoittamisessa. Messun jälkeen kirkon pihalla oli iloinen puheensorina. Nuorten valmistama koskettava saarna ja Jaakko Löytyn musiikki saattelivat kirkkopäiväkansaa kohti viikonloppua. On meillä unelma -laulu soi monien mielessä. ■ Fischauktionshallessa pidettiin vaikuttava Seafarers’ night messu. 10 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Olli-Pekka Silfverhuth Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 11 Hampurin kirkkolaiva Alakuvassa merimiespastori Olli-Pekka Silfverhuth jakaa ehtoollista Hampurin merimieskirkossa, takanaan alttarilla merenkulkija Osmo "Osku" Savolainen (vas. kuva) lahjoittama kirkkolaiva. J ääksessä vuonna 1937 syntynyt Osmo ”Osku” Savolainen lähti jo nuorena rahtilaivoille. Hänet tunnettiin käsistään kätevänä. Siksi hän oli usein telakoitavilla laivoilla, niin myös Hampurissa uuden merimieskirkon valmistumisen aikoihin 1960-luvun loppupuolella. Vapaa-aikoinaan hän rakenteli kaikenlaista, nyt Kolumbuksen lippulaivan Santa Marian pienoismallia. Oskun hautajaisissa hänen leskensä kertoi, että laiva valmistui, mutta se oli niin suuri ja hankala kuljetettava, että Osku ei ollut voinut ottaa sitä mukaansa Suomeen. Laivatoverit olivat hyvin tietoisia, että Hampurin uudessa kirkossa ei ollut kirkkolaivaa, ja niin Osku teki lahjoituksen. Santa Maria on siitä asti purjehtinut, jo vuosikymmeniä, Hampurin kirkon alttarilla kohti ristiä. Osmo Savolainen osallistui vuosien mittaa useisiin Merimiespalvelutoimiston harrastusnäyttelyihin, joista hänellä oli kotinsa seinällä seitsemän diplomia vuosilta 1972–85. Moninaisten korjaustöiden luottomies jäi eläkkeelle 1995 ja kuoli 76-vuotiaana 6.3.2013. Sakari Lehmuskallio Sakari Lehmuskallio 12 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja Seppo Simola: Merimieskirkkoa tarvitaan kansainvälistyvässä maailmassa Seppo Simolan mukaan Merimieskirkko on onnistunut yhteyksien luomisessa sijaintimaissaan. – Ihmisten luonteva yhteys kirkkoon ulkomailla voi siivittää myös kotimaassa kirkon ja ihmisten yhteiseloa. Juttu on toteutettu sähköposti-haastatteluna. Kysymykset Marko Toljamo Kuva Helsingin seurakuntayhtymä Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola valittiin Merimieskirkon hallitukseen viime elokuussa. Hän kehottaa katsomaan rohkeasti huomiseen. ”Armon aurinko nousee joka aamu.” Millainen on perheesi ja ketä siihen kuuluu? Minulla on viisi lasta, joista kolme on jo aikuisia ja kaksi murrosikäistä. Lapsenlapsia on siunaantunut neljä ja viidettä odotellaan. Missä ja miten asut? Asun Helsingin Puistolassa tyypillisessä stadilaisessa rivitalonpätkässä. Mistä olet kotoisin ja millainen oli lapsuuden perheesi? Olen asunut koko ikäni Helsingissä. Lapsuuteni vietin ja kouluni kävin Maunulassa perusvirkamiesperheessä, johon kuului isä, äiti ja kaksi poikaa. Mikä ja missä on siviilityösi nyt? Olen ollut runsaat 20 vuotta Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtajana ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajana. Miten luonnehtisit työtäsi ja työpaikkaasi? Työ sopii minulle kuin nenä päähän. Se on luovaa työtä, jossa on kaikki virkamiehen edut. Käytämme Helsingin seurakunnista ja seurakuntayhtymästä nimeä Kirkko Helsingissä. Se on avarakatseinen kristittyjen yhteisö, jossa ennakkoluulottomasti katsotaan tulevaisuuteen. Missä olet työskennellyt aikaisemmin? Olin 12 vuotta seurakuntapappina Malmin seurakunnassa. Lyhyitä jaksoja muualla. Mitä harrastat ja miten rentoudut? Harrastan liikuntaa ja kulttuuria monipuolisesti. Ne myös rentouttavat, samoin tv:n katselu sohvaperunana. Intohimosi? Varsinainen intohimoni on ravustus, jonka aika kuitenkin on varsin rajattu. Pidän myös alkoholista ja naisista. Oliko sinulla kosketusta Merimieskirkkoon ennen hallitukseen tulemista? Aika usein olen työni puolesta vieraillut eri merimieskirkoilla. Myös monet hyvät työtoverini ovat työskennelleet merimiespappeina. Miksi ryhdyit aikoinaan Merimieskirkon hallitusehdokkaaksi? Ryhdyin, kun pyydettiin, ajatuksella, että on kiinnostavaa tutustua lähemmin tähän maailmaan, ja ehkä minulla viestintäkokemukseni perusteella voi olla jotakin annettavaa. Onko aiemmista töistä ja nykyisestä työstä hyötyä merimieskirkkotyöllesi? Edelliseen viitaten, ehkä voin jonkun viestinnällisen näkökulman tuoda. Olen myös suuren seurakuntayhtymän hallinnossa mukana, ehkä Merimieskirkon ja suurten seurakuntien yhteistyössä on myös jotakin kehitettävää. Millaisena olet kokenut hallitustyöskentelyn? Asiathan on hyvin valmisteltu hallituksen käsiteltäväksi. Se tekee työskentelystä mielekästä ja antaa jäsenille mahdollisuuden tuoda mahdollisesti omasta vinkkelistään jotain lisäarvoa päätöksentekoon ja suunnitteluun. Missä Merimieskirkko on onnistunut? Elävän yhteyden luomisessa sijaintimaissaan paikalliseen suomalaiseen väestöön, merenkulkijoihin ja rekkamiehiin. Miten haluaisit Merimieskirkkoa kehitettävän? Maailma kansainvälistyy yhä enemmän. Suomalaisia liikkuu maailmalla entistä enemmän eri rooleissa. Ihmisten luonteva yhteys kirkkoon ulkomailla voi olla siivittämässä myös kotimaassa kirkon ja ihmisten yhteiseloa. Millaisena näet Merimieskirkon tulevaisuuden? Kyllä sillä on paikkansa osana kirkon todellisuutta nimenomaan kansainvälistyvässä maailmassa. Mihinkään suuriin aluevaltauksiin tai avauksiin en oikein usko niukkenevien resurssien kirkossa. Terveisesi Merimieskirkkotyön tekijöille? Toivotan intoa, voimia ja iloa. Olkaa onnellisia, saatte tehdä työtä, jolla on merkitystä. Terveisesi lehden lukijoille? Jokainen meistä rakentaa omalla panoksellaan toimivaa yhteisöä. Jokainen meistä on laulun arvoinen. ■ Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 13 meritaide Uolevi Salonen kirkkolaiva Jules Noël: La Bretagne, 1958. Kansallisen Merimuseo, Greenwich, Lontoo, Iso-Britannia. Jeesuksen lupaus on rauha J ohanneksen evankeliumissa 16:23– 33 Jeesus puhuu opetuslapsilleen rukouksesta. Hän kuvaa läheisen ja mutkattoman yhteyden ihmisen ja Jumalan välillä. Tästä yhteydestä kumpuaa rauha, ja siinä ilon täyteys valtaa rukoilijan. Jeesus avaa opetuslapsille rukoukseen ja uskoon sellaisen näköalan, jota he eivät vielä olleet tunteneet. Samassa Jeesus kuitenkin tekee eron itse kuvaamansa yhteyden välillä siihen, minkälainen on opetuslasten oman rukouksen ja uskon luonne. Sen voima on ehtyvää. Opetuslasten kyky ymmärtää heitä ympäröivien tapahtumien luonnetta ja Jumalan tarkoitusperiä on kovin rajallinen. Näissä kahdessa todellisuudessa, yhteydessä, on laadullinen ja olemuksellinen ero. Evankeliumissa Jeesus kuvataan tietoisena siitä, että opetuslapset eivät tule kestämään aikanaan elämän heille heittämissä vaikeuksissa. Kuitenkin, inhimillisen ja jumalallisen kohtauspisteessä Jeesuksen lupaus hänen lähellään oleville on rauha. Kun Jeesuksen esiintuomaa ajattelee omien, rukoilemiseen liittyen kokemusten valossa, muistikuvat ovat varmasti 14 monet. Yhtäältä on ehkä kokemuksia ihmismielen ylittävästä ilosta ja rauhasta keskellä suuria elämänvaikeuksia, kuten yksinäisyyden, sairauden tai läheisestä luopumisen hetkellä, kun sitä vähiten olisi odottanut tai pystynyt itsestään esiin puristamaan. Toisaalta jokaiselta löytynee päinvastaisia, juuri opetuslasten todellisuuspiiriin kuuluvia kokemuksia. Eivät liene vieraita tilanteet tai ajat, jolloin rukoileminen on tuntunut vaikealta, sanoja ei ole löytynyt tai on tuntunut, ettei Jumalaa ole mailla halmeilla. Ehkä elämä on tuonut pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin hengellinen elämä on ollut kuivaa kuin halkeillut erämaa. Kaiken inhimillisen keskellä – tai juuri inhimillisyytemme vuoksi – olemme kutsuttuja kurottamaan Jeesuksen meille kuvaaman uskonyhteyden ja todellisuuden puoleen. Olemme kutsuttuja ojentautumaan evankeliumissa kuvattuun läheiseen rukousyhteyteen Jumalan kanssa ja näin olemaan ja lepäämään Pyhän läsnäolossa. Silloin on lupa ilmaista kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Rukous ei ole aina siistiä ja sivistynyttä ihmisen ja Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Pyhän välistä kohtaamista, se on myös tunteiden esiintuomista ja käsittelyä, niidenkin tunteiden, joista kokee, ettei haluaisi tai saisi tuoda niitä esiin. Rukouksessa saamme olla kohdakkain koko ihmisyytemme kanssa. Jumala ei hätkähdä eikä mene pois. Pyhä saa tilaa ja tekee uutta luovaa työtään mielen maailmassa, siinä miten ja mitä ajattelemme itsestämme, toisista ihmisistä ja koko elämästämme. Hän muokkaa ja pöyhii, perkaa pois sitä, mikä on tarpeetonta tai haitallista ja kutsuu esiin uutta. Saamme uskaltaa ja heittäytyä luottamuksen varaan silloin, kun elämässä on vaikeaa ottaa vastaan taikka ymmärtää siinä tapahtuvia asioita. Jumalalla on tarvittava tieto ja viisaus kaiken toteutuvan keskellä. Pyhän yhteydessä olemme kutsuttuja omistamaan Jeesuksen kuvaamat ja rukoukseen sisältyvät lupaukset ilosta ja rauhasta. Saamme olla Jumalan mahdollisuuksien ja voiman vaikutuspiirissä. II keisarikunnan loiston päiviltä H Maalaus ajoittuu Ranskan toiseen keialusin valita pikkutarinani aiheeksi loisteliaan laivastokuvan, sarikuntaan (1852–1870). Tätä kautta pidetään harvinaisen uudistushenkimaalarin värisyttävän kauniin senä. Sitä kesti sotaan Saksaa vastaan täysosuman. Sellaisen, jollaisia tehtiin 1870–71, keisarin vangitsemiseen ja ennen valokuvaustaitoa ja nykytekniiRanskan julistautumiseen tasavallaksi, koita. Löysin tunnetun ranskalaisen merimaalarin Jules Noëlin (1815–1881) kolmanneksi järjestysluvultaan. Kuvamme maalaus on Lontoossa lähes karnevalistisen kuvauksen keisari sijaitsevan Greenwichin Kansallisen Napoleon III:n laivaston saapumisesta ja vastaanotosta Cherbourgiin 5. päivä- Merimuseon aarre. Noëlin meriaiheisia maalauksia on monissa arvostetuissa nä elokuuta 1858. museoissa ja yksityiskokoelmissa. Niitä Maalauksen keskellä hallitsevin alus on edelleen myös myytävänä mm. on Bretagne, jonka ylistys on kyseessä. nettihuutokaupoissa. Noël ehti kuvata runsaasti autenttisia merikuvia, aluksia ja satamia. Usein aiheina olivat myrskyiset meret haaksirikkoineen sekä nostalgiset merelliset maisemat. Paitsi taiteellisesti korkeatasoisia aikalaisiaan hänen kuvansa ovat myös merenkulun tarkkaa ammattimaista tallennusta. Jules Noël syntyi Nancyssa ja kuoli Algerissa. Teksti Aira Heinänen Sirpa Tolppanen satamakuraattori, Rauman merimieskirkko Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 15 Laivameklari on välittäjä, jonka tehtävänä on löytää lasteja vapaalle tonnistolle ja toisaalta vapaita laivoja rahdattaville tuotteille. Teksti ja kuva Anne Valtonen Stefan Lombergilla on kokemusta merimieskirkostakin. Ollessaan kerran Tanskassa hän pyysi taksia ajamaan ”till ett roligt ställe…” Pirssi ajoi paikallisen merimieskirkon eteen, arvellen asiakkaan haluavan rauhoittumaan. (Tanskan kielellä rolig on rauhallinen, kun taas käännös ruotsista olisi iloinen.) Laivameklareita toimii joka satamassa L aivanselvityksessä suoritetaan ohjeiden mukainen laivan tulo- ja lähtöselvitys sekä siihen liittyvät toimenpiteet. Näitä ovat esimerkiksi luotsin ja satamapaikan hankkiminen ja tarvittavien maksujen suorittaminen. Laivanselvittäjä hoitaa myös yhteydenpidon laivan kapteenin, varustamon ja lastinantajien / lastin vastaanottajien välillä. Alusliikenteestä on myös annettava informaatiota eri tietojärjestelmiin ja yhteistyökumppaneille. Laivan miehistö mahdollisesti tarvitsee matkajärjestelyjä, ja erilaista dokumentaatiota on jaettava useille osapuolille. Laivanselvittäjää voisi sanoa alusten asiamieheksi, jonka tehtävät vaihtelevat. Aina ovat tietyt perustehtävät, mutta niiden lisäksi voi olla milloin mitäkin hoidettavaa ja hankittavaa. Laivanselvittäjä toimii myös varustamon ja aikarahtaajan edunvalvojana. Laivanselvittäjän pysyviä ja tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat varustamon ohella, rahtaajat, satamaorganisaatiot, tulli ja muut mahdolliset viranomaiset. Tarpeen 16 Koulutuksena Stefan Lombergillä on kauppaopisto, ja työstä on tullut vahva kokemustausta. Työssä tarvitaan sujuvaa englannin taitoa, ja myös ruotsin kielelle on käyttöä Suomen olosuhteissa. Nykyisin alalle voi kouluttautua merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksessa Turussa järjestettävässä laivanselvittäjän opintokokonaisuudessa. Meklarilla tulee menestyäkseen olla hyvät neuvottelu- ja yhteistyötaidot sekä kyky itsenäiseen työskentelyyn. Suomessa naisia on laivanselvittäjän ammatissa toistaiseksi vähän, mutta mitään esteitä naisten mukaantulolle ei tietenkään ole. Uudempana ilmiönä on alalla havaittu, että nykyään on työlästä löytää riittävän sitoutuvaa väkeä meklarin tehtäviin. Laivat kulkevat arkena, viikonloppuna ja myös juhlapyhinä – ja meklarin on oltava valmiina palvelemaan aluksia tilanteen ja tarpeen mukaan. Nykyisin laivameklarin asiakassuhteita hoidetaan pääasiassa sähköpostin kautta. Stefan Lombergin mukaan puhelinta käytetään, jos meklarille ja toimeksiantajalle on jo muodostunut luottosuhde pitkän ajan yhteistyöstä. Vielä 1970-luvulla viestit kulkivat pääasiassa telexillä. Seilausta matalasuhdanteessa Tiukentunut talous ja erilaiset yritysjärjestelyt vaikuttavat myös laivameklaritoimintaan. Merialalla väkeä vähennetään, alaa rationalisoidaan ja tehokkuutta tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä. Kaikesta huolimatta tavara liikkuu, vaikka ajat vaihtelevat ja kannattavuus voi olla heikko. Ainakaan Suomen kaltaisessa maassa merenkulku ei voi loppua, koska meritse tapahtuva tavaroiden vienti ja tuonti ovat Suomelle elinehto. Satamissa käyvistä laivoista nykyisin vain 20 %:lla on lippuvaltiona Suomi ja 80 % on rekisteröity ulkomaille. Kokemusta ja Laivameklarialalla toivotaan, että valsitoutuneisuutta tiovalta ottaa pian kantaa kansalliseen meHaastattelin laivameklaroinnista pitkän ristrategiaan muistaen, että vienti on kokokokemuksen hankkinutta Stefan Lom- naisuus. Minkäänlaisiin merielinkeinoon bergiä, joka toimii nykyisin Suomen Lai- kohdistuviin lisävelvoitteisiin ei Suomella vameklariliiton toimitusjohtajana. Hän on enää olisi varaa, kun EU:n rikkidirektiivi toiminut alalla noin 40 vuotta ja aloittanut toi jo oman suolaisen lisänsä vientihintoihin. alan työt 1970-luvulla. Suomen Laivameklariliitossa on tällä Aika usein laivanselvittäjän ammatti kulkee suvussa isältä pojalle, ja alan ih- hetkellä jäsenenä 80 alan yritystä, ja alalla miset ovat rannikolta kotoisin. Veri veti työskentelee 500–600 henkilöä. ■ Stefaniakin merenkulkualan töihin, kun shipbrokers.fi mkk.utu.fi isä oli merimies. mukaan pidetään yhteyksiä myös jäänmurtajiin, laivamuonittajiin, huolitsijoihin ja erilaisiin huoltopalveluihin. Laivanselvittäjän työn tarkoituksena on tuottaa alusten tarvitsemat palvelut siten, että satamakäynti hoituu joutuisasti ja sujuvasti. Aika on rahaa ja tarpeettomat matkaviivytykset tulevat varustamolle kalliiksi. Meklarin toimintatapa on selkeä: first come, first served – ensin tulleita palvellaan ensin. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Merimiestaiteilija maalaa yhä Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki Risto Honkaharju maalaamassa vaihteeksi rautatieaiheista työtä. –E n ole ikinä tituleerannut itseäni taiteilijaksi, ei se ole ollut ura vaan harrastus. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa, kuvailee erityisesti merikuvistaan tunnettu Risto Honkaharju, 72, suhdettaan taiteen tekoon. Aihepiiri eli meri on tullut hyvin tutuksi, sillä ennen eläkettä hän ehti seilata kuukautta vaille 49 vuotta. Meriura alkoi sisävesiltä 1957 merenmittausporukan messikallena, ja hän muistaa yhä hurjalta tuntuneen palkkansa: se oli 10 300 markkaa. Seuraavana kesänä hän siirtyi jo meren puolelle mittahommiin. Syksyllä 1959 alkoi Honkaharjun jäänmurtokausi. Hän sai jopin tuliterästä jäänmurtaja Murtajasta, ja talvesta tuli pitkä: marraskuun lopussa lähdettiin Kemiin ja takaisin tultiin kuudes kesäkuuta. Tuolloin eivät nykyiset vuorottelusysteemit pyörineet, vaan töissä oltiin yhteen putkeen, ja yli puolen vuoden työrupeaman jälkeen "porukka kävi jo kuumana". Kauppalaivapuolellakin Honkaharju ehti palvella, ja myös kauemmas suurille vesille oli työpaikka tiedossa. Se stoppasi kuitenkin siihen, että silloinen vaimo ilmoitti, että "jos nyt lähdet, ei ole takaisin tulemista". Ei tullut lähtöä, Atlantin linjat jäivät ajamatta, ja ura jatkui valtion hommissa murtajissa ja tarkastusaluksissa. Meriura päättyi kansikorjausmiehenä/puosuna tutkimusalus Arandassa. Risto Honkaharju aikoo jatkaa niin kauan kuin vain käsi heiluu. puksessa, jossa hän teki laivankuvan perämiehelle. Hän myös piirsi pilakuvan kapteenista: iso, lihava mies rötkötti telegrammin päällä. Kuva päätyi kipparin käsiin, ja taiteilija pelästyi, että nyt tulee potkut. Ei tullut lemppuja, vaan päällikkö halusi kuvan itselleen. – Piirtelin paljon pilakuvia. Ei se ollut bisnestä, sillä en hyötynyt muuta kuin että sain porukan nauramaan ja niitä oli mukava tehdä. Vaikka Honkaharju ei ole tehnyt kovin paljon ihmiskuvia vaan enemmänkin laivoja, merta ja satamia, niin silti hänestä on mukava kuvata ihmisiä: aihe on herkullinen, etenkin merimiehet. Pitkä ura näkyy myös hänen hahmoissaan: ihmisten suhteet ja tilanteet ovat sellaisia, että niitä pystyy tekemään vain alalla ollut. – Maallikolla ei ole käsitystä, mitä elämä merellä on. Pitkä merimiesura jättää jälkensä, ei tarvitse tehdä kehitelmiä, vaan kuvat syntyvät luonnostaan. Oppia Honkaharju on hakenut lähinnä taideleireiltä, joilla on maalattu, tehty grafiikkaa ja opeteltu kuvanveistoa. Eläkeläistaiteilija Risto Honkaharju työhuoneessaan. kauneutta. Reitin vanhat höyrylaivat olivat upeita aluksia, ja niissä oli paljon sellaisia yksityiskohtia, joita ei enää ole. Nykyiset laivat ovat vain kuljetuslaatikoita, joissa kauneus on uhrattu hyötynäkökohdille. Honkaharjun kauhu ovat tilaajat, jotka ottavat yhteyttä ja kertovat, että parin päivän päästä on läksiäiset, tee sille lähtiäislahjaksi taulu. Ja sitten taulussa pitää olla kaikki, hytin ikkunaa myöten tai se tuleva eläkeläinen työnsä ääressä. Tilaajat ovat joskus hyvin tarkkoja, pienetkin virheet pannaan tarkasti merkille, ja etenkin sen oman hytin ikkunan on oltava just eikä jetsulleen. Suurista matkustajalautoista Honkaharju sanoo laskeneensa jopa ikkunoiden määrän, ettei tulisi sanomista. – Työteliäitä ja tylsiä maalata, taitelija sanoo. – En kuitenkaan ole niitä pahimpia ripeltäjiä, alalla on vielä tarkempia, mutta pakko on ripeltää, sillä kyse on laivasta, ja kuvan on näytettävä juuri siltä laivalta. Merimaisemissa voi sitten jo käyttää enemmän vapautta, laivan ei tarvitse enää ”Väritettyjä piirustuksia” olla tunnistettavissa, vaan tärkeintä on tunHonkaharju on tunnettu vesiväritöistään, nelma ja maisema. Kuusi vuotta eläkettä ja 287 taulua, joisja hänen mielestään niissä näkyy piirustuksellisuus: "Ne on sellaisia väritettyjä ta lähes kaikki ovat menneet merimiehille. piirustuksia." Toisaalta hänen mielestään Näin kertoi haastatteluhetken kirjanpito. – Tää on pelastanut mut ihan oikeesse sopii hyvin laivakuviin, sillä monikaan Iso, lihava kippari ei halua kuvaan epämääräistä hahmoa, ti, maalaaminen on mielialalääke, ja mitä muuta mä tekisin, eläkeläistaiteilija tuumii. josta ei edes tiedä, onko se laiva. Hän uhkaa jatkaa niin kauan kuin vain Honkaharjun meritaiteilijan ura alkoi Eikä Honkaharju juuri arvosta näiden FÅA:n eli Suomen höyrylaivan Cano- modernien laivojen kuten ruotsinlauttojen käsi heiluu. ■ Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 17 Sakari Lehmuskallio Tervetuloa kesäjuhlille Pirkkalaan Pirkkalan seurakunta Rauman uuden merimieskirkon vihki Turun piispa Kaarlo Kalliala. Piispa vihki varikon Rauman merimieskirkoksi Sisään tulija näkee heti alttarin Teksti Paavo Tukkimäki S uunnilleen Jeesuksen opetuslapsijoukon verran väkeä oli huhtikuisena torstaina koolla, kun Turun piispa Kaarlo Kalliala vihki Rauman merimieskirkon uudet tilat. Puheensa kantavaksi teemaksi piispa oli valinnut kaksi sanaa; rakkaus ja rakennus, joiden kirjaimet ovat suomen kielessä lähes samat. Aristoteleen kohtuullisuusajattelun ja inkarnaation eli Kristuksen ihmiseksitulon kautta piispa johdatteli kuulijansa Rauman merimieskirkkoon, jonka alttari on käytävän päässä suoraan sisääntulijan edessä. Kallialaa ratkaisu miellytti, koska alttaria ei ole kätketty rakennuksen sisäosiin. Rakkaus ilmenee rakennuksessa; alttari on keskipiste, jossa rakkautta koetaan. Tosin hän myönsi, että merimieskirkoissa toinen keskeinen yhteyden ja rakkauden paikka on pöytä, jonka yli keskustelut kulkevat. Rakkaus taas on syvää kunnioittavaa asennetta, toisen käyttöön asettumista, ja tämä on kuulunut ja toivottavasti myös tulevaisuudessa kuuluu merimieskirkon työhön. 18 Siistiä ja valoisaa Merimieskirkko on toiminut uusissa tiloissa viime helmikuusta. Rakennus oli aiemmin varikkona, ja Rauman satama luovutti sen ja kalusteet korvauksetta kirkon käyttöön. Jatkossa satama tukee kirkon työtä niin, ettei se peri tiloista vuokraa. Johtava satamakuraattori Eija Tuorila sanoo, että kirkon väki ja vieraat ovat olleet ”oikein tyytyväisiä siisteihin ja valoisiin tiloihin”. Tilat riittävät hyvin nykyisille kävijäjoukoille, neliöitä uudessa paikassa on saman verran kuin aiemminkin, huonejärjestys vain on toinen. Heti ovesta oikealle on oleskeluhuone telkkareineen, läppäreineen ja biljardeineen, keskellä on toimisto, ja perältä löytyy myymälä. Talon edessä voi istuskella terassilla. Vanhasta kirkosta ei sananmukaisesti jäänyt kiveä kiven päälle, sillä rakennus purettiin. Uusikin kirkko on yleisön kannalta sataman portin ”väärällä puolella”, sillä se on suljetulla satama-alueella. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Pirkkalan kirkko ja sen yhteydessä oleva seurakuntasali toimivat kesäjuhlien päänäyttämönä. Rauman vanha merimieskirkkorakennus purettiin 26.3.2013. Kuva Eija Tuorila. Suomen Merimieskirkon kesäjuhla järjestetään Pirkkalassa 10.–11.8.2013 teemalla Aaltoliikkeessä. L auantaiaamupäivän ohjelmassa mm.: laivaretki Pyhäjärvellä sekä Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus ja vaalikokous. Pirkkalan kirkossa pidettävässä pääjuhlassa kaupungin tervehdyksen esittää pormestari Helena Rissanen ja juhlapuheen pitää kansanedustaja Ilkka ma ja auke n! i k s e k aa Irrota lille muk h u ota j Kantola. Ohjelmassa mukana myös yhteislaulua, lausuja Liisa Tanni, Merja Haaviston johtama lasten tanssiesitys, laivakuraattorityön esittelyä sekä muusikot Taru Nyman ja Kaj Chydenius. Nyman ja Chydenius konsertoivat lisäksi illalla vanhassa kirkossa. Konsertin jäl- keen juhla jatkuu vapaamuotoisella, mutta ohjelmallisella iltatilaisuudella pappilassa. Sunnuntain jumalanpalveluksessa klo 10 saarnaa piispa Matti Repo. Tarkka juhlaohjelma seuraavalla aukeamalla. Lämpimästi tervetuloa! Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 19 Pirkkalan kaupunki Aaltoliikkeessä E T oivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi Pirkkalaan Merimieskirkon kesäjuhliin 10.–11.elokuuta. Merimieskirkon kesätapahtuman pääpaikka on valoisa Pirkkalan kirkko, joka valittiin valmistumisvuotenaan 1994 arkkitehtuuriltaan kauneimmaksi uudeksi rakennukseksi Suomessa. Vaikka kirkko sijaitsee kunnan keskustassa, sen naapurissa laiduntaa hevosia. Tämä kuvaa hyvin Pirkkalaa. Täällä yhdistyvät modernin kaupunkimaisen elämän ja luonnonläheisen maalaiskunnan parhaat puolet. Pirkkala on vanha emäpitäjä, jolla on arvokas kulttuurihistoria. Pirkkalasta on löydetty runsaasti muinaisjäännöksiä kivi- ja rautakaudelta, muun muassa Suomen ensimmäiset luiset nuolenkärjet. Tuorein löytö tältä keväältä on Suomen vanhin kiuas. Tänä päivänä Pirkkala on elinvoimainen ja voimakkaasti verkottunut kunta, joka kehittää aktiivisesti asukkaidensa hyvinvointia. Keskeinen sijainti ja hyvät liikenneyhteydet, kuten lentokenttä, takaavat vireän elinkeinoelämän. Pirkkala on yksi maan nopeimmin kasvavista kunnista ja tunnettu hyvistä palveluistaan. Meitä pirkkalalaisia on jo yli 18 000. Kodikas Pirkkala kesäisine järvimaisemineen tarjoaa mainiot puitteet Merimieskirkon juhlatapahtumalle. Tavataan elokuussa! Ohjelma Johanna Lumijärvi Tervetuloa Pirkkalaan Helena Rissanen Pirkkalan pormestari lämä on aaltoliikettä. Monenlaiset muutokset ja muuttuvat tilanteet ovat osa ihmisen arkea, ja kuitenkin kaiken keskellä haetaan myös pysyvää, johon ripustautua. Merimieskirkoille on tultu monenlaisten aaltojen siivittämänä. Merenkulkijoille satamat ovat olleet aiemmin paikkoja, joissa on saatu hetki levähtää ja tulla kirkolle. Nykyään satamassa oloajat ovat käyneet sen verran lyhyiksi, että merimieskirkkojen työntekijät tulevat laivoille. Yhä edelleen ollaan kuitenkin mukana elämän aalloissa merenkulkijoiden, raskaan liikenteen kuljettajien, ulkosuomalaisten ja monien muiden kanssa. Merimieskirkko on yksi turvapaikka. Merimieskirkot ovat myös kohtaamispaikkoja. Kohtaamisesta ja yhdessä olemisesta on kyse myös kesäjuhlilla, jotka tänä vuonna pidetään Pirkkalassa elokuun toisena viikonloppuna. Pirkkala on historian aikana nähnyt monenlaisia aaltoliikkeitä. Pyhäjärven rannalla on ollut kirkollista elämää jo 1200-luvulla, vaikka ensimmäisen kirkon rakentamisen tarkkaa aikaa ei osata sanoa. Nykyisen kunnan ja seurakunnan alue muotoutui 1920-luvun alussa, kun perustettiin Pohjois-Pirkkalan (nykyinen Nokia) ja Etelä-Pirkkalan (nykyinen Pirkkala) seurakunnat ja kunnat. Tänä päivänä Pirkkala on vetovoimainen kunta, ja se kasvaa nopeasti. Kuntaan muutetaan, mutta liikettä on myös toiseen suuntaan elämäntilanteiden muuttuessa. Elämän aaltoliikkeessä seurakunta on Pirkkalassakin kohtaamispaikka, yhteisö, joka elää hyvän Jumalan armon ja rakkauden varassa. Kirkko on kohtaamispaikka, jonne on helppo tulla. Seurakunnan monipuolinen toiminta tavoittaa eri-ikäisiä ihmisiä. Yhdessä jaetaan elämän arkea ja juhlaa, elämän aaltoliikettä. Pirkkala on hyvien liikenneyhteyksien päässä. Toivotan Pirkkalan seurakunnan puolesta Sinut lämpimästi tervetulleeksi Merimieskirkon kesäjuhlille kohtaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin, jakamaan elämää ja sen liikkeitä. Olli-Pekka Silfverhuth Pirkkalan kirkkoherra Lauantai 10.8.2013 Lauantai 10.8.2013 9.00 Vapaaehtoinen lisämaksullinen laivaretki Pyhäjärvellä. (Katso sivulta 22 ilmoittautumisohjeet.) 11.00 Vastaanotto kirkolla avataan. Jäsenyyden tarkastus ja äänestyslippujen jako. 11.00–12.30 Keittolounas kirkon srk-salissa. Hinta 7 euroa. 13.00 Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus ja vaalikokous srk-salissa. Kokouksen jälkeen kahvi srk-salissa. 13.00–16.30 Lapsille omaa ohjelmaa kirkon kerhohuoneissa 19.00–20.00 Konsertti vanhassa kirkossa. • Taru Nymanin ja Kaj Chydeniuksen konsertti vanhassa kirkossa. Vapaa pääsy. 15.00 Pääjuhla kirkkosalissa (sis. yhteislauluja. Juontajina Juhani Husa ja Outi Lehtipuu.) • Tervetulotoivotus, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth • Pirkkalan puhallinorkesteri • Pirkkalan pormestarin Helena Rissasen tervehdys • Juhlapuhe, kansanedustaja Ilkka Kantola • Merimieskirkon laivakuraattorityön esittely • Muusikot Taru Nyman ja Kaj Chydenius • Lausuja Liisa Tanni • Merja Haaviston johtama lasten tanssiesitys • Loppusanat 20 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Pirkkalan kirkko ja srk-sali Perkiöntie 40 Vanha kirkko ja pappila Anian rantatie 226 20.00–22.00 Iltatilaisuus ja iltapalaa pappilassa • Solmumestari Kalevi Törnblom • Illtatuli • Pirkkalalainen nuorten Nokkossoppa-yhtye • Nina Hannosen tanssiesitys • Jutustelua Väentuvassa • Yöhartaus Sunnuntai 11.8.2012 10.00 Juhlajumalanpalvelus kirkossa. Saarna piispa Matti Repo. Messun jälkeen kirkkokahvit ja viestikapulan vaihto. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 21 1 ☼ 2 ☼ 3 4 ☼ Len toa s e ma >> Helsinkiin >> PIRKKALA Pyhäjärven risteily Vaalikokouskutsu L S auantaiaamun 10.8.2013 Pyhäjärven-risteilyn liput ovat nyt myynnissä Pirkkalan seurakunnan toimistolla (Suupantie 10, 2. krs.). Toimisto on avoinna ma 9-12 ja 13-17, ti-pe 9-12 ja 13-15. Voit varata lipun myös sähköpostilla: eva-maria.bogdanoff@evl.fi. Suomen hopealinjan laiva lähtee Turrista klo 9. Matka kestää noin 3 tuntia. Aikuisten risteilylippu maksaa 20 €, alle 15-vuotiaat pääsevät risteilemään 10 €:lla. Hnnat sisältävät pullakahvit. uomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen vaalikokous pidetään Merimieskirkon kesäjuhlan yhteydessä Pirkkalan seurakuntasalissa (Perkiöntie 40, 33960 Pirkkala) 10.8.2013 klo 13.00 alkavan ajankohtauskatsauksen jälkeen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Tampereelle >> un rku Tu << 5 ☼ uutisia Pyhäjärvi 1: Pirkkalan kirkko ja seurakuntasali 2: Pirkkalan vanha kirkko ja pappila 3: Suupantori, Pirkkalan keskusta 4: S-market Pirkkala 5: Turri B enelux-maiden merimieskirkon uudeksi palveluvastaavaksi on valittu FM, kokki, Heidi Kvist, 40, Turusta. Hakijoita oli yhteensä 82. Kvist aloittaa työnsä Brysselissä 1.7.2013. Kvistillä on työkokemusta niin ravintola- ja keittiötöistä kuin myynti- ja asiakaspalvelusta. Lisäksi hän on työskennellyt klassisen musiikin tapahtumissa eri tehtävissä, mm. organisointikykyä vaativassa tuottajan toimessa. Autolla ajamisesta pitävä Kvist on toiminut au pairina Pariisissa vuonna 1990. M erimieskirkon uudeksi kirjanpitäjäksi on valittu helsinkiläinen merkonomi ja liiketalouden tradenomiksi opiskeleva Jouni Rihtniemi, 29. Hän aloittaa työnsä keskustoimistolla 1.6.2013 pääkirjanpitäjä Kati Broströmin jäädessä pitämään lomia ennen eläkkeelle siirtymistään. Rihtniemi tulee Merimieskirkolle Tilistarista, jossa hän on työskennellyt kirjanpitäjänä keväästä 2008 lähtien. Numismatiikkaa (rahojen keräily ja tutkiminen) harrastava rauhallinen ja hyväntuulinen mies sanoo odottavansa uutta työtä innolla. Majoitus L ähimmät hotellit löytyvät Tampereelta. Pirkkalasta on matkaa Tampereelle noin 10 kilometriä. Tampereen seutu tarjoaa yöpyjälle korkeatasoisia hotelleja, keskihintaista tai edullista majoitusta. Tarjolla on myös kesähotelleja, hostelleja, kalustettuja huoneistoja sekä bed & breakfast -majoitusta. Tampereen Härmälän leirintäalue ja seudun muut leirintäalueet ovat myös hyvä vaihtoehto. Tampereen seudun laajasta ja monipuolisesta mökkitarjonnasta lapsiperheetkin löytävät omansa. Katso itsellesi sopiva majoitusvaihtoehto nettisivuilta: visittampere.fi/majoitustampere Jos olet Merimieskirkon jäsen, voit yöpyä jäsenetuhintaan Restelin, ja Sryhmän hotelleissa Tampereella. merimieskirkko.fi/56-jasenedut 22 Tutustu merimieskirkkoauto Navicariin M erimieskirkkoauto Navicarin löydät Pirkkalan keskustasta Suupantorilta perjantaina 9.8.2013 klo 12.00–18.00 sekä lauantaina 10.8. S-marketin (Kenkätie 4) pihalta klo 09.00–13.00. Navicarista jaetaan tietoa merimieskirkkotyöstä sekä myydään Merimieskirkon kannatustuotteita. Myynnissä on mm. pirkkalalaisten vapaaehtoisten tekemiä seurapelejä. Tervetuloa tutustumaan liikkuvaan merimieskirkkoon. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Rotterdamin merimieskirkko menee peruskorjauksen vuoksi kiinni juhannuksen jälkeen. Syksystä lähtien remontin ajan käytössä on korvaavat tilat, joissa toiminta alkaa tupaantuliaisilla 1.9.2013. Vielä ennen remonttia juhannuspäivänä 22.6. Rotterdamissa järjestetään juhannusjuhla ja samalla pastori Jarmo Karjalaisen (kuvassa oik.) ja hänen perheensä lähtöjuhla. Jarmo aloittaa kesälomansa jälkeen työt keskustoimiston palveluksessa diakoniajohtajana. Joka toinen vuosi Suomessa järjestettävät kirkkopäivät pidettiin 17.–19.5.2013 Kuopiossa. Vahvasti kulttuuripainotteisessa kirkon suurtapahtumassa oli yhteensä 70 ohjelmanumeroa. Esiintyjälistalla oli kansainvälisiä huippunimiä sekä iso joukko suomalaisia eturivin ajattelijoita, vaikuttajia ja taideväkeä. Merimieskirkko oli mukana tapahtumassa. Kuvassa täytetään arvontalomaketta. Kuva Uolevi Salonen. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 23 T alomme Lyypekissä sijaitsee mukavasti hetken matkan päässä vanhasta keskustasta. Niin merenkulkijat, raskaan liikenteen kuljettajat kuin kesän majoittujatkin pääsisivät kätevästi etenemään kirkoltamme kauniiseen keskustaan pyörän selässä. Toivomme löytävämme lahjoituksena käyttökunnossa olevia, lukollisia peruspolkupyöriä, joiden avulla voisimme parantaa liikkuvaa palveluamme. Kaiken kokoiset, näköiset ja ikäiset pyörät ovat tervetulleita! Kyselyihin ja kuljetusjärjestelyihin vastaa mielellään Noora Alimattila, noora.alimattila@merimieskirkko.fi tai +49 451 709 8274/+49 171 621 0907. Kuva: Emilia Weissenburg. K ansainvälinen The Tall Ships Races Helsinki 2013 -purjehduskilpailu järjestetään Helsingissä 17.–20.7.2013. Siihen osallistuu noin 100 alusta ympäri maailmaa, mukanaan noin 2 500 nuorta purjehtijaa. Yleisötapahtumaan odotetaan puolta miljoonaa kävijää. Purjealukset kiinnittyvät Hietalahden ja Jätkäsaaren laitureihin. Hietalahdenrantaan tulee yli 200 myyntikojua ja ravintolapalveluja. Myös Merimieskirkko on mukana tapahtumassa omalla osastollaan, jonka toiminnasta vastaa Vuosaaren merimieskirkko. Se järjestää lisäksi hartauden Vanhassa kirkossa perjantaina. Tapahtuman pääohjelmalava on Hietalahden torilla. The Tall Ships Races -purjehduskilpailun taustalla on Sail Training International (STI), joka on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö. Tarkoitus on koota yhteen nuoria ystävällismielisen kilpailun ja koulupurjehduksen merkeissä, riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä, uskonnosta tai sosiaalisesta taustasta. Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään Itämerellä joka neljäs vuosi, ja Helsingin lisäksi kilpailua isännöivät tänä vuonna Aarhus Tanskassa, Riika Latviassa ja Szczecin Puolassa. Edellisen kerran Helsinki oli isäntäkaupunkina vuonna 2000. (Ylävas.) Porilaisilla partiolaisilla oli hauska ohjelma Turun vierailullaan keväällä: päivällinen Turun merimieskirkolla, iltanuotio, yöpyminen Piikkiössä, uiminen ja kylpeminen Caribiassa sekä partiomarssi, jota he harjoittelivat merimieskirkon pihalla. Kuva Arja Suvanto. (Vas.) Navicar tekemässä merimieskirkkotyötä tutuksi: vierailulla rovastikunnallisella nuortenleirillä Höyterin leirikeskuksessa Kotkassa. Leirin teemana oli meri. Navicarin jälkeen paikalle saapui Merivartiosto. Kuva Jaana Rannikko. 24 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Lontoon merimieskirkon vappujuhlat kokosivat kirkolle 140 vapun juhlijaa nauttimaan simasta, munkeista, ilmapalloinstallaatioista, lasten teatterityöpajoista, grillin antimista ja suomalaisesta tanssimusiikista. Yleisön kannat kattoon laittoivat Sawo Ensemble -kuoro Kuopiosta, Lontoon merimieskirkon Merenkurkut-kuoro sekä houseband, jonka solistina kuultiin illan mittaan myös monia yleisön edustajia. Olihan kekkerit, kiitos kaikille! Kuva Hanna Lindholm. Kokkolan merimieskirkko osallistui Kokkolan suomalaisen seurakunnan lähetyksen vappumyyjäisiin. Vapaaehtoiset olivat saaneet kerättyä monenlaista mukavaa voittoa arpapöytään. Kuva: José Flores. Kokkolan merimieskirkolla oli pihatalkoot toukokuun alussa. Lehtien haravointi ja risujen keruu sujui ripeästi ahkerilta talkoolaisilta. Työn jälkeen oli aika nauttia hyvässä seurassa hernekeittoa ja vohveleita. Kuvassa osa talkoolaisista muutaman ahkeroidessa vielä keittiön puolella. Kuva: José Flores. Ateenan merimieskirkolla vietettiin kiirastorstain messua ja keskustelutuntia 28.3.Messun toimitti turistipastori Pertti Hell. Kuva Terho Taipalinen. Merimieskirkkojen pääsisäismyyjäiset ovat taas ohi, mikä tarkoittaa valmistautumista seuraaviin joulumyyjäisiin. Ateenan merimieskirkolla basaaria basaari pidettiin 30.–31.3. Kuva Mari Hilonen. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 25 uutisia Kesäkelit ja asiakkaamme odottavat Suuret purjelaivat polkupyöriä Lyypekin merimieskirkolle! tulevat Helsinkiin Teksti Joni Skiftesvik P Juhannuskoivuja laivoihin K oponen heitti löylyä. Sähisevä, kuuma pilvi ampaisi lauteilla kyyristelevien niskaan. – Saunassa pitää olla niin lämmin, ettei palele varpaita, Koponen sanoi. – Mutta kun minulla palaa kalju, Ryynänen huolestui. Miehiä nauratti ja puheet karkasivat taas rintamalle. Sodittiin Kiestingin suunnalla, hyökättiin Kapustnaja-joella, muisteltiin surkeaa Turtolan mottia, ja kehuttiin tykistön tärkeyttä sodan käynnissä. – Vieläkin toisinaan jymisee korvissa, kun yritän illalla houkutella unta silmiin, Koponen sanoi. – Niin minullakin, Ryynänen sanoi. Pojat, Heikki ja Kake, olivat laskeutuneet ajat sitten keskilauteelle. Siinä he olivat kuulleet monet jutut ja tiesivät, mitä nytkin oli tulossa. Koponen sanoi pian: – Sirpaleet liikkuvat taas selässä. Ryynänen paineli vasenta kylkeään. – Täällä on minullakin rautaa. Sodasta miehet siirtyivät puimaan sataman asioita. Alkukesä oli ollut hyvää 26 aikaa ahtaajille. Laivoja oli käynyt paljon. Redillä lastasi nytkin kymmenkunta laivaa Santaholman ja Rauma-Repolan sahatavaraa. Ja isoa massalaivaa odotettiin. – Tästä tulee hyvä tienestikesä, Ryynänen sanoi. – Taidan päästä syksyllä mopedin ostoon. – Minkä merkkisen ostat? – Hopeasiipeä olen ajatellut. – Osta kerralla Tunturi. Miehet laskeutuivat höyryävinä lauteilta ja kompuroivat istumaan ulos seinustan penkille. Pojat ottivat paikat penkin päästä. Miehet tupruttelivat laivatupakkaa ja kehuivat kaunista iltaa. Linnut visersivät, tuuli kohahteli pihakoivuissa. Joelta kantautui Santaholman Ponteva-hinaajan tuttu puuskutus. Koivuja katsellen Koponen alkoi puhua jokavuotisesta liiketoimestaan. – Finkwarderin kapteeni Meyer ostaa varmasti taas juhannuskoivut laivaansa. Sen veli tappeli muuten Kiestingin suunnalla. Listerin Hedberg on tuttu mies monen vuoden takaa. Se ei kehtaa olla ostamatta. Hollantilaiset eivät älyä koivujen päälle, niille minä en niitä tarjoakaan. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Kirtondykeen voivat ostaa ja siihen eilen tulleeseen belgialaiseen. Ryynänen uteli, minkälaisia hintoja Koponen juhannuskoivuillaan piti. Silmää vilkuttaen mies ilmoitti, ettei hänen firmassaan ollut apteekin hintoja, mutta apteekkitavaraa otettiin kyllä maksuksi. – Ei ole napsunut meikäläisen suu kuivuuttaan juhannuksena koivukaupan aloittamisen jälkeen, eikä napsu nytkään, Koponen hekotteli. Miehet palasivat löylyyn. Heikki ja Kake jäivät ulos. Molempia harmittivat ruotsin ehdot. Sekin korpesi, kun ikää ei ollut tarpeeksi, jotta olisi päässyt kesätyöhön Repolaan. – Meidän pitää keksiä bisnes, Kake ehdotti, – muuten kesä menee hukkaan. Pojat paneutuivat miettimään liikeideaa ja olivat pian sitä mieltä, ettei juhannuskoivujen myynti laivoihin ollut Koposen yksinoikeus, vaikka tämä olikin sitä harrastanut monet kesät. – Minusta se on tienannut koivuilla jo ihan tarpeeksi, Kake sanoi. – Nyt on muiden vuoro, Heikki jatkoi. ojat kaatoivat rantapusikosta kasan kolmimetrisiä koivuja ja lastasivat ne veneeseen. Lastista tuli niin korkea, että soutaminen oli vaikeaa. Koposen saunassa mainitsema ruotsalainen Lister oli ankkurissa redin reunassa. Kerrankin Heikin vihaamasta ruotsin kielestä oli hyötyä, kun hän kyseli reelinkiin nojaavilta merimiehiltä: – Äär däär kapteen Heetperk? – Javisst, han kommer snart. Kapteeni ilmaantui kannelle utelemaan, mitä pojilla oli asiaa. – Tsööpär niin mitsommartree? kysyi nyt Kake. – Naturligtvis, kapteeni Hedberg ilmoitti ja käski poikien nostaa puut laivaan. Hinnasta ruotsalaislaivassa ei tingitty ja kapteeni pyysi pojat vielä salonkiin maistelemaan appelsiinimehua ja suklaata. Samalla heillä oli tilaisuus verrytellä ruotsin kieltään. Jungmannit kiinnittivät puita maston toppeihin, kun he lähtivät laivasta. Ystävällistä oli kohtelu myös Finkwarderissa, vanhassa hampurilaisessa takatuupparissa. Sielläkin he pääsivät kaupanteon jälkeen pureksimaan suklaata. Konemestari halusi esitellä pojille konehuoneen. Mies työnsi kiväärin patruunaa muistuttavan esineen koneen kylkeen ja väänsi jostakin vivusta. Paukahti terävästi ja kone alkoi jumpsuttaa. – Mihin tässä nyt mennään? Kake kyseli hätääntyneenä. Konemestari ymmärsi kysymyksen ja selitti nauraen, että ajetaan vaikka aluksi Hampuriin. Finkwarderin kannelle nostettiin poikien veneestä neljä koivua. Kapteeni Meyer kehui puita komeiksi ja maksoi mitä pojat pyysivät. Viimeiset kolme koivua menivät ruotsalaiseen Blekingeen. Sen kapteeni yritti tinkiä hinnasta. – Dyr, mies väitti. – Intte tyyr, Heikki sanoi. Kake lisäsi: – Braa tree. Kapteeni pudisteli päätään. Pojat tekivät jo myrtyneinä lähtöä, kun mies viimein ilmoitti maksavansa puista pyydetyn hinnan. Pojat soutivat redille vielä kaksi koivulastia. Ruotsalaisten ja saksalaisten laivojen lisäksi juhannuskoivuja ostettiin suo- malaiseen, tanskalaiseen, belgialaiseen ja englantilaiseen laivaan. Ulkoredillä oli ankkurissa kreikkalainen nokikeula. Sinne asti he eivät viitsineet soutaa. He arvelivat, ettei kreikkalaisilla ollut juhannuskoivuperinnettä ja että he saattaisivat jopa naureskella koivukauppiaille. Ennen puoltapäivää Martinniemen redin yhdeksästä laivasta seitsemän mastoissa pörhistelivät juhannuspuut. Ne näkyivät komeasti rantaan. T ilanteen kauheus paljastui Koposelle vasta, kun hän oli lähdössä soutamaan koivulastiaan rannasta redille. Valkamastaan redin suuntaan vilkaistessaan mies huomasi koivut laivojen mastoissa ja järkyttyi pahan kerran. Heikki ja Kake istuivat ongella tutuilla kivillään niemen nokassa. – Oletteko nähneet, kuka on käynyt myymässä laivoihin koivuja? kiukusta puhiseva mies tuli kyselemään pojilta. – Sinähän niitä sinne tavallisesti kuskaat, Kake vastasi. – Niin kuskaan, mutta nyt niitä on kuskannut sinne joku muu. – Meillä ei ole minkäänlaista havaintoa asiasta, Heikki vakuutti Koposta silmiin tapittaen. – Ei sitten pienintäkään, Kake vahvisti. Koponen päivitteli: – Mitä helkkaria minä tuolla koivukasalla nyt teen? Pojat katsoivat Koposen veneen valtaisaa koivuröykkiötä ja yrittivät lohduttaa melkein itkevää miestä sanoen, että tämä voisi koristella puilla mökkinsä ja pihansa. – Mutta kun lääkkeet jäävät nyt saamatta, mies tuskaili. – Mitkä lääkkeet? – Ette te pennut tajua mitään! Ärhennellen mies purki koivulastinsa. Hän aivan paiskoi puut pitkin rantaa. Pian hän palasi poikien luo. – Minusta on alkanut tuntua siltä, että merimiehet ovat voineet itse hakea koivuja maista, hän sanoi. – Niin mekin on tässä päätelty, Heikki sanoi. – Oikeastaan me taidettiin nähdäkin oksien törröttävän illalla merimiesten veneestä, kun ne soutivat laivaan, Kake sanoi. – Ettekä tulleet sanomaan minulle? Koponen päivitteli. – Ei sitä kaikkea heti hoksaa, pojat puolustautuivat. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 27 Merisoturi Kustaa III Raoul Johnsson: Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790. John Nurmisen Säätiö 2010. M erellisiin teemoihin monipuolisesti erikoistunut kustantaja John Nurmisen Säätiö laajensi jokunen vuosi sitten aihepiiriään sotahistoriaan, muttei sotimiseen maankamaralla vaan merisotiin. Tietokirjailija Raoul Johnssonin uusia lähdelöytöjä hyödyntänyt teos Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790 ilmestyi sopivasti Ruotsinsalmen taistelun 220-vuotismuistoksi. Kirjaa voi pitää myös kolmen sotavuoden kuvitettuna historiana, sillä parin sadan maalauksen ja piirroksen välityksellä Kustaan ”merenkäynnit” ovat kuin taistelutilanteiden havainnekuvia. Välillä ne ovat Kustaan tahdon muuntamia. Esimerkiksi Lippulaiva Gustaf III Suursaaren taistelun jälkeen 1788 on tositilanteen parantelua. L. J. Desprezin koko seinän täyttävä öljyvärimaalaus Rosersbergin linnassa Suursaari-salissa antaa ymmärtää, että voitto tuli kotiin. Miehistö heiluttelee hattujaan mastoissa ja yläprammiraakojen päällä. Kuitenkin taulun alakulmassa pudotetaan kaatuneiden ruumiita vaivihkaa veneeseen. Taistelu Venäjää vastaan oli tosiasiassa jäänyt ratkaisematta. Ruotsille vuosi 1788 oli kaiken kaikkiaan huolia täynnä, sillä Kustaan vallanhalu oli johtanut sotatoimiin Tanskan ja Venäjän kanssa. Kustaa halusi takaisin Itämeren ja Suomenlahden herruuden ja palauttaa suurvalta-aseman. Hän jopa havitteli serkkutyttönsä keisarinna Katariina II:n valtaistuinta ja hautoi sisimmässään Pietarin valloitusta. Upseerit kauhistuivat ja nousivat vastustamaan kuningasta. Syntyi Anjalan liitto, jota pidetään Suomen itsenäisyyspyrkimysten varhaisimpana versiona. Ensimmäinen taistelu Ruotsinsalmessa käytiin 24. elokuuta 1789. Venäjän soutu- 28 laivasto löi ruotsalaisten saaristolaivaston (soudettavat tykkiveneet), joten kreivi Augustin Ehrensvärd, sotamarsalkka ja operaation johtaja, menetti Kustaan luottamuksen. Seuraavana vuonna 9. ja 10. heinäkuuta samassa salmessa Kotkan edustalla taisteltiin jälleen. Ruotsin vei voittoon kuninkaan lippukapteeniksi vaihdettu Carl Olof Cronstedt, Kustaata miellyttävä everstiluutnantti. Tähän Pohjoismaiden suurimpaan meritaisteluun osallistui Ruotsilta 13 000 miestä ja 185 alusta Venäjän 20 000 miestä ja 273 alusta vastaan. Amiraali Juhani Kaskeala toteaa kirjan saatteeksi, että Itämeri on ollut aina kaikkea muuta kuin rauhan meri. Joka vuosisadalla on sodittu tuhannen vuoden ajan. Kustaakin taisteli merellä eri kohteissa kaikkiaan kymmenkunta kertaa. Niistä on Raoul Johnsson, myös sukeltaja ja saaristovalokuvaaja, laatinut eloisalla otteella perinpohjaisen tietokirjan, johon on helppo tarttua. Irmeli Tanttu Ihan meripihkassa! Matti Nuorteva: Meripihkan kiehtova maailma. Kirja Baltian meripihkasta. Maahenki 2012. S yyskuussa 1862 raivosi eteläisellä Itämerellä hirmumyrsky, ja hyökyaallot toivat rannoille valtavia määriä meripihkaa. Tuota merenkullaksikin kutsuttua fossiilista pihkaa kerättiin rannikoilta 2000 kiloa pelkällä käsipelillä ja haavilla. Itse asiassa pihkanpalaset olivat löytäjilleen terveiset muinaisista mäntymetsistä kymmenien miljoonien vuosien takaa Suomen ja Etelä-Fennoskandian alueelta. Tämän ja paljon muuta tuo esille metsähyönteistieteilijä Matti Nuorteva Meripihkasta kertovassa teoksessaan. Se on aihepiirin ensimmäinen suomenkielinen esitys, joka yleistajuisena on suunnattu suurelle yleisölle. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Muistamme myös Harri Metsälän, suomalaiseen puunkäytön perinteeseen vihkiytyneen arkkitehdin, Pihka-kirjan (Sarmala RAK 2001), joka myytiin oitis loppuun. Näin käy varmaan emeritusprofessori Nuortevankin Meripihka-kirjalle. Sille on tänä vuonna myönnetty Lauri Jäntin Säätiön kunniamaininta. Sana ”meripihka” tuli käyttöön 1900-luvun alussa. Sitä ennen puhuttiin keltaisesta ambrasta (mm. engl. amber) tai bärnsteinistä (mm. saksan Bernstein). Merenkullan runsaimmat esiintymät maapallon laajuisesti ovat Itämeren ympäristössä, ja sen mukaan puhutaan Baltian meripihkasta. Bärnsteini ei ole äärettömän vanhaa, huomauttaa Nuorteva, koska pihkaa tuottava puusto alkoi viihtyä täällä vasta 300 miljoonaa vuotta sitten. Tuolta ajalta ovat vanhimmat pihkapalaset, mutta pääasiassa meripihkamme on neljänkymmenen miljoonan vuoden takaa. Silloin kasvaneiden suomäntyjen tuottama pihka päätyi meripihkaksi vain, jos se joutui alkuvaiheessa nopeasti veteen tai muuten märkään. Soinen sammalikko on ollut hyvä suojapaikka ilman hapettavalta vaikutukselta ja auringolta, Nuorteva toteaa. Meripihka sisältää erilaisia hartseja ja pitkään kovettuessaan siitä ovat poistuneet haihtuvat ainesosat. Fossiilinen pihka tai lehtipuiden mahla on syntynyt halkeamiin puun sisälle ja vuotanut ulos pinnalle. Pihkaa erittämällä puu on yrittänyt estää hyönteisten tai sienitautien pääsyn sisuksiinsa. Niinpä pihka-ansaan on iloksemme juuttunut kasvinosia, ilmakuplia, vesipisaroita ja erilaisia ötököitä. Niiden välityksellä on saatu ainutlaatuista tietoa muinaisluonnosta. Nykyiseen verrattuna muutosta on yllättävän vähän. Meripihkan värivivahteita on satoja läpikuultavasta keltaiseen, punertavasta ruskeaan. Pihkapalasia on sormenpään kokoisista jättimöhkäleisiin. Itämeren kulta hullaannutti kruunupäät 1700-luvulla rakennuttamaan siitä kokonaisen huoneen, ”maailman kahdeksannen ihmeen”. Nykyään ollaan hillitympiä: korut, pikkuesineet, käsirasva ja koiran kirppupanta riittävät. Mutta sittenkin ollaan ihan meripihkassa tähän kultaiseen kiveen. Irmeli Tanttu merikohtaloita kirjat / böcker Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. Kipparista tuli veli Eerik Perämiestutkinnon Petter Ikä suoritti 1909 Raumalla. Kuvassa hän istuu keskellä. Oik. Suutarin poika Petter Ikä koulutti itsestään merikapteenin ja seilasi päällikkönä, kunnes ensimmäinen maailmasota muutti kaiken. Kuvassa Petter Ikä eli veli Eerik 60-vuotiaana. P etter August Ikäläinen oli syntynyt 1883 Karttulassa, ja äitinsä kuoltua hän muutti räätälinoppilaaksi Kuopioon. Hän siirtyi 18-vuotiaana Hämeenlinnan ja vuotta myöhemmin Turkuun, mistä alkoi hänen meriuransa. Sukunimi lyheni muotoon Ikä. Mies seilasi isojakin vesiä, kunnes vuonna 1907 suoritti aliperämiehen tutkinnon Rauman merikoulussa. Pari vuotta myöhemmin hänestä tuli perämies ja vuonna 1912 merikapteeni. Välissä hän ehti kokea haaksirikonkin, kun fregatti Mermerus ajautui sakeassa sumussa ja lumipyryssä karille matkalla Norjasta Australiaan. Ikä osti osuuden Eros-kuunarista ja lähti sen kippariksi 1912. Saman vuoden elokuussa alus joutui ankaraan myrskyyn, jossa se menetti yhden miehistönsä jäsenen, ja hinattiin rampana hätäsatamaan. Pari vuotta myöhemmin ensimmäinen maailmansota yllätti monet Venäjän lipun alla seilanneet suomalaisalukset Saksassa, joka oli vastapuolella. Laivat takavarikoitiin ja miehistöt joutuivat sotavankeuteen, ja näin kävi Eroksellekin. Ikä miehistöineen joutui saksalaisten sotavankeuteen 1914. Vankeudessa hän sairastui lavantautiin ja joutui Hampurissa katoliseen sairaalaan. Katolisten sisarten työ teki häneen niin suuren vai- kutuksen, että hän jäi joksikin aikaa auttamaan sairaalassa. Samalla hän kiinnostui katolisuudesta ja päätti omistautua kirkon palvelukseen. Sotavankeutensa jälkeen Ikä seilasi jonkin aikaa ja kävi myös Kuopiossa katsomassa sukuaan. Isä oli kuollut, ja tältä oli jäänyt uudesta avioliitostaan nuori leski. Kuopion-reissulla Ikästä tuli isä: hänen äitipuolensa synnytti tyttölapsen, joka oli siis Ikän tytär ja sisarpuoli. Ikä ei solminut liittoa äitipuolensa kanssa, mutta piti yhteyttä tyttäreensä ja tuki tämän kasvattivanhempia taloudellisesti. Ikä liittyi katoliseen kirkkoon ja tarjoutui monsignore Michael Buckxin palvelukseen. Tarinan mukaan Ikä jätti kaiken, ja Buckx oli ainoa, joka ei pitänyt miestä umpihulluna. Buckxista tuli myöhemmin Helsingin katolisen seurakunnan kirkkoherra ja hiippakunnan piispa. Ikä muutti Helsinkiin, toimi maallikkoveljenä ja hoiti monenlaista tointa: suntio, kokki, räätäli, suutari, papinkaapujen korjaaja ja vahtimestari. Seuraava työpaikka oli Viipurin seurakunta. Sieltä Ikä suuntasi Liesboschin luostariin Hollantiin, jossa hän antoi luostarilupauksensa 8. syyskuuta 1932. Luostariveli Eerik palasi Suomeen ja toimi Turussa, Viipurissa ja Helsingissä. Sotien aikana hän oli sekä evakuoimassa Petter Ikän antama luostarilupaus. Viipurin lastenkotia että kunnostamassa sotavankityövoiman avulla Pyhän Hyacinthuksen kirkkoa, joka oli kärsinyt taisteluista. Vanhan kipparin otteella Eerik piti vangit ojennuksessa. Kun Viipuri oli 1944 jätettävä, Eerik asettui Helsinkiin, jossa hän muun muassa hoiti piispantaloa. Vuonna 1953 hän lähti Hollannin Liesboschiin vanhuuden viettoon, ja siellä tanakka, lyhyt papparainen kuoli 1. marraskuuta 1962 pudottuaan luostarin portaissa. ■ Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 29 Mies, joka nautti ratissa istumisesta Parhaimmillaan kuljetusyrittäjä Eklundilla oli autoja 21. Firman viimeinen auto ja halli menivät myyntiin viime vuonna. Vuosien varrelle mahtuu loputtomasti tarinoita. Christer Eklund ajoi rekkaa Euroopassa, ja merimieskirkoista etenkin Hampuri tuli tutuksi. –O li se hienoa aikaa se, tuumii helsinkiläinen autonkuljettaja ja kuljetusyrittäjä Christer Eklund, 60, siitä vuosikymmenten taipaleesta, jonka hän istui rekan ratissa. Hänen mielestään koko homman juju on siinä, että on vain jaksettava istua. Hän sanoo aina mitanneensa kuljettajaa sillä, kuinka kauan tämä jaksaa istua ohjaimissa. Eklund väittää itse ajaneensa yhteen putkeen lautalta Saksan Travemündestä La Junqueraan Pyreneitten kainaloon Espanjaan. Matka kertyy 1 700–1 800 kilometriä. – Mä olin vähän kaheli, myönnän sen, mutta oli se hienoa, kun sai ajaa. Auto ei kulje, jollet sä aja sitä, ja sitä nautiskelee, kun auto menee ja menee. Jokainen pysähdys syö aikaa, jarruja, renkaita, kiihdyttäminen polttoainetta ja rahaa. Eklundin auto meni, sillä hän kertoo ajotaktiikkanaan olleen, että ajettiin yh- 30 teen putkeen rajalta rajalle, jossa oli pakko pysähtyä tulliin. Sen vuoksi hän myös liikkui yksin, eikä saattueissa eli konvoissa muiden kanssa, sillä joukosta oli aina jonkun pysähdyttävä tankkaamaan, soittamaan, vessaan tai jostakin muusta syystä… Lakien ja asetusten mukaan tällainen pitkä puskeminen on tien päällä ollut kiellettyä jo iät ja ajat. – Nykyisten digitaalisten ajopiirturien aikaan tätä syntiä on paljon vaikeampi tehdä kuin silloin, kun ajoajat tallentuivat paperikiekoille, Eklund myöntää. Teksti ja kuva Paavo Tukkimäki Vaan nyt aika tien päällä on jäänyt taakse, sillä Eklund sairastui ja joutui jättämään rekkahommat. Sairaus oli myös viimeinen sysäys yhtiön toiminnan lopettamiseen. Ulkomaanliikenne oli loppunut jo 2006, ja firman viimeinen auto ja halli menivät myyntiin viime vuonna. Parhaimmillaan autoja oli ollut 21, niistä seitsemän ulkomaanliikenteessä. Valkovihreissä väreissä ajanut, elintarvikekuljetuksiin erikoistunut helsinkiläisyhtiö siirtyi historiaan. Ei tosin täysin, sillä luvat ovat jäljellä ja firmakin uinuu pöytälaatikossa. – Ei tullut burn out (loppuun palamiEnemmän kuski kuin johtaja nen) vaan täydellinen turn out (lopetus), Eklund kuvaa. Viime talvi oli hänelle ensimmäinen Eklund sanoo, ettei ole yrittäjänä vaatinut palkkalaisiltaan pitkiä päiviä, vaikka itse toimeton talvi, ja se tuntui pitkältä. Saiajoi omalla tyylillään. Enemmänkin olisi rauden vaatima kävelykin alkoi maistua voinut uran varrella ajaa, ja hitusen kaduttaa: puulta. Tulevaisuus tuntuu olevan vähän – Inhotti olla yhtiön konttorilla, sillä valinkauhassa, lähtisikö Floridaan vai olen enempi kuljettaja kuin toimitusjohta- mitä? Kesällä työllistää mökki. ja. Olisi pitänyt vain pysyä tiellä. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Isä teki itse ensimmäisen auton Christer Eklundille kuljetusyrittäminen on kodin perintöä, autot ovat olleet aina mielessä ja vetäneet pikkupojasta asti. Isä rakenteli sotien jälkeen kahdesta ylijäämäkuorma-autosta omin käsin ja vähän mummon avustuksella avolavakuormurin, joka oli lähes yötä päivää menossa. – Olen erittäin ylpeä isästäni, vaikkei me parhaita kavereita oltukaan – välillä lensivät lekat ja rautakanget, kun otettiin yhteen. Isä osasi itse laittaa ja oli aina töissä. Ensimmäinen raskas yhdistelmä tuli taloon 1971, ja samalla Christer Eklund alkoi ajaa vakituisesti. Ulkomaanliikenteeseen hän siirtyi 1977, ja Eurooppa tuli tutuksi entistä itäblokkia myöten. Juustoja meni Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan, voita Natolle Saksaan… ja tähän kaikkeen tuntuu Eklundilta löytyvän loputtomasti tarinoita. Mieli tekisi saada ne kirjaksi asti. Taivaltaan yrittäjänä ja kuljettajana Eklund kuvaa juitsarinsa eli kuljetusjärjestelijänsä Kari Tontin sanoin: "On tehty, teetetty ja nähty tehtävän!" – Asiakassuhteet ovat usein olleet pitkiä, esimerkiksi Valio vuodesta 1956 vuoteen 2012, Alko, Altia, Milka, TLK Trading, Paulig, Tuko Spar, Kesko, Veikko Laine…, Eklund luettelee. Kiitos ja kunnia merimieskirkoille Merimieskirkkoihin Eklund tutustui ensi kertaa juustokeikoilla Kreikan Pireukseen, jossa oli Skandinaavinen kirkko. Myöhemmin etenkin Hampurin merimieskirkko tuli erityisen tutuksi. Paluulastiksi otettiin banaaneja Hampurista, ja siinä samalla jäi aikaa poiketa kirkolla saunomassa, kahvilla, lehtiä lukemassa ja juttelemassa. Muutaman kerran on tie vienyt myös Belgiaan Antwerpenin kirkolle. – Kunnia ja kiitos merimieskirkolle, Eklund hehkuttaa. ■ Mikä ihmeen avartti? Nuorten kansainvälinen harrastusohjelma opettaa tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä. A vartti on harrastusohjelma, joka on tarkoitettu 14–25-vuotiaille nuorille. Maailmalla se tunnetaan nimellä ”The International Award for Young People”. Vuosittain ohjelmaan osallistuu miljoona nuorta yli 130 maassa. Ohjelma aloitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 1956, Suomeen se rantautui vuonna 1999. Suomalaiset nuoret voivat osallistua ohjelmaan ulkomailla – ja päinvastoin. Avartin aloittamiseen ei tarvita mitään erityistietoja tai -taitoja. Aloittamiseen riittää 14–25 vuoden ikä ja innostus aloittaa jokin harrastus. Mukaan voi tulla ottamalla yhteyttä lähimpään paikalliseen Avartti-toimijaan, jonka yhteystiedot löytyvät ohjelman nettisivuilta. Avartti korostaa tavoitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä, vapaaehtoisuutta ja kansainvälisyyttä. Osallistuja aloittaa ohjelman pronssitasolta ja etenee hopeatason kautta kultatasolle. Nämä tasot saavutetaan tekemällä viikoittain tiettyjä etukäteen mietittyjä harrasteita ja toimintoja. Aluksi osallistuja täyttää ohjaajansa kanssa osallistumislomakkeen, johon hän kirjaa suunnitelmansa. Kun tavoitteet on saavutettu, ne merkitään kansainväliseen Saavutusten kirjaan, ja osallistuja saa tunnustuksena pronssisen, hopeisen tai kultaisen merkin sekä todistuksen osallistumisestaan. Ohjelmassa voi hyödyntää vanhoja harrastuksia tai aloittaa uusia. Avartissa osallistuja kehittää ja testaa taitojaan sekä asettaa itse tavoitteensa ja kilpailee vain itsensä kanssa. Teksti Piia Lännenpää-De La Cruz lajia tai kokeilla jotain uutta. Harrastus voi olla yksilö-, pari- tai joukkuelaji. Palvelutehtävissä opitaan kokemuksen kautta ja osallistutaan yksittäisen ihmisen tai yhteisön auttamiseen. Brysselissä jotkut Avartti-nuoret suorittavat palvelutehtävää merimieskirkolla. Tehtävä voi olla mm. kahvilassa tai lastenkerhossa auttamista. Nuorisotyöohjelma Avartti ei ole järjestö, vaan se on tapa tehdä nuorisotyötä. Paikallista toimintaa voivat järjestää esimerkiksi koulut, kuntien ja seurakuntien nuorisotoimet, urheiluseurat ja nuorisojärjestöt. Ennen toiminnan aloittamista paikallinen toimija osallistuu Avartti-ohjaajakoulutukseen. Ohjaajan tehtävänä on toimia mahdollistajana ja tukijana. Benelux-maiden johtava sosiaalikuraattori Piia Lännenpää-De La Cruz on suorittanut ohjaajakoulutuksen. Avartti on Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä valtakunnallinen palvelu- ja kehittämiskeskus. Avartti-ohjelman hallinnoinnista vastaa itsenäinen Avartti-säätiö. ■ avartti.fi Avartin neljä toimintoa Seikkailu on elämyksellinen retki, jonka voi tehdä maalla, merellä ja mahdollisesti ilmassakin. Seikkailussa tarvitaan omatoimisuutta, vastuun ottamista ryhmän toiminnasta ja selviytymistaitoja. Taidossa opetellaan uusia taitoja ja niiden hyödyntämistä käytännössä. Taito voi olla ruoanlaitto, pianonsoitto tms. Liikunnassa voi harrastaa tuttua urheilu- Avartti-toiminta käynnistettiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas Brysselissäkin. Brysselin Avartti-nuoret keväällä 2012: Ziggy Simola, Piia Lännepää-De La Cruz (ohjaaja), Riikka Juutinen, Erik Välilä, Marko Välilä ja Santeri Paajanen. Kuvasta puuttuvat Lucia Hakala, Fanny Tallgren, Amira Alasghar ja Fanny Kytölä. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 31 Modersmålet är Guds språk kolumn Uolevi Salonen i kyrkans skepp Borgåkretsen fortsätter trots allt I Jesu löfte är frid I Johannes evangelium 16:23–33 talar Jesus till sina lärjungar om bönen. Han beskriver den nära och okomplicerade gemenskapen mellan människan och Gud. Ur denna gemenskap strömmar friden, och i den överväldigas bedjaren av glädjens fullhet. Jesus öppnar för lärjungarna en sådan utsikt, som de ännu inte hade känt till. Samtidigt skiljer Jesus likväl mellan den gemenskap som han själv beskriver och det som är kännetecknet för lärjungarnas egen bön och arten av deras tro. Den kraften tar slut. Lärjungarnas förmåga att fatta betydelsen av det som skedde i deras närhet och Guds mening är ytterst begränsad. Mellan dessa två verkligheter finns det i gemenskapen en kvalitativ och väsentlig skillnad. I evangeliet framställs Jesus som medveten om, att lärjungarna inte kommer att klara av de svårigheter som livet i sinom tid kastar in dem i. Det oaktat, i en mänsklig och gudomlig brännpunkt finns Jesu löfte, att de som finns i hans närhet har frid. Då Jesus i sin framställning i ljuset av sina egna erfarenheter tänker på sammanhanget med att bedja, är minnes- 32 bilderna säkert många.. Å ena sidan är det kanske erfarenheter av glädje och frid som fyller sinnet mitt under stora svårigheter i livet, som ensamhet, sjukdom eller en stund av avsked från en närstående, då man allra minst hade väntat det eller förmått pressa fram det ur sig själv. Å andra sidan torde det tvärtom hos var och en finnas erfarenheter som hänför sig till lärjungarnas verklighetskrets. Det torde inte ha varit främmande situationer eller tider, då det har känts svårt att be, det fanns inga ord, eller det har känts som om Gud inte alls hade funnits. Kanske livet har haft med sig rentav långa perioder, då livet har varit torrt som en öken med marken full av sprickor. Mitt i allt det mänskliga – eller just på grund av vår mänsklighet – är vi kallade att sträcka oss efter den trosgemenskap och verklighet som Jesus beskriver för oss. Vi är kallade att sträcka oss efter den nära bönegemenskap med Gud som skildras i evangeliet och på så sätt finnas till och vila i den Heliges närvaro. Då har vi lov att uttrycka alla slags tankar och känslor. Bönen är inte alltid Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Kärntruppen i Borgå sjömansmissionskrets samlad på Café Ankaret: fr.v. Solveig Mansner, Helena Kristén, Börje Salenius, Olof Åkerberg samt kretsens ordförande Göta Ekberg och kassör Tora Jensen. ett prydligt och kultiverat möte mellan människan och den Helige, det är också att uttrycka känslor och ge rum för dem, också de känslor som man inte skulle vilja eller inte tillåta dem att uppvisas. I bönen får vi vara ansikte mot ansikte med hela vår mänsklighet. Gud hajar inte till och går inte sin väg. Den Helige får rum och gör sitt skapande arbete i sinnets värld, i hur och vad vi tänker om oss själva, om andra människor och om hela vårt liv. Han röjer och luckrar upp, rensar bort det som är överflödigt och skadligt och kal�lar fram nytt. Vi får våga och hänge oss åt förtröstan, då det är svårt att i livet ta emot eller förstå saker som händer. Gud har den kunskap som behövs och vishet mitt i allt som sker. I helig gemenskap är vi kallade att äga det som Jesus har beskrivit och de löften om glädje och frid som bönen innehåller. Vi får leva i det kraftfält som är Guds möjligheter och allmakt. Sirpa Tolppanen hamnkurator, sjömanskyrkan i Raumo Borgå sjömansmissionskrets tänkte lägga ned, men lyckligtvis beslutade den fortsätta under hösten. Text och foto Thure Malmberg U nder vintern ryktades det att Borgå sjömansmissionskrets skulle lägga ned verksamheten efter våren. Nu har man ändå beslutat fortsätta under hösten med en första samling den 16 september på Café Ankaret i Borgå. Som tidigare möts man två gånger i månaden, på måndagar kl. 13, och missionens julfest den 4 december i svenska församlingshemmet i Borgå blir samtidigt höstens avslutning. Mer synlighet har kretsen under våren fått genom att Domkyrkoförsamlingen i predikolistan som publiceras i Borgåbladet nu också tagit med kretsens måndagsmöten. Kretsen, som tidigare bl.a. traditionellt samlat in julgåvor till sjöfolk, ordnade under våren ett improviserat lotteri till förmån för Sjömanskyrkan. Vid mötet den 22 april beslöt kretsen att överlämna 500 euro till Sjömanskyrkan, som man fortsättningsvis vill stödja, även om det visat sig svårt att få med nya, yngre medlemmar i kretsen. Ett visst samarbete har man med gruppen Männens samtal med rötter i gamla KFUM i Borgå. Gemensamma sommarutfärder har bl.a. ordnats. ■ internationella kyrkan i Algarve, där vi med åren blivit allt mer hemmastadda, avslutas varje gudstjänst med att alla tar bänkgrannen i handen och bildar en lång obruten kedja genom hela kyrkan. Sedan läser man gemensamt Fader vår, var och en på sitt språk. Eftersom britter dominerar menigheten är det engelska som hörs, någon gång blandat med tyska eller holländska. Att som exotisk finländare i detta Babels torn läsa Fader vår högt på svenska har blivit en utmaning. Vanligen kommer jag av mig redan i början, medan min fru klarar sig lite längre. Visst kan jag Fader vår utantill, men hur stänger man öronen för omvärlden? Jag frågade nyligen en präst här hemma om han någonsin upplevt samma sak. O ja, sade han, det finns t.ex. rytmskillnader mellan svenska och finska som kan bli förvirrande i tvåspråkiga sammanhang. – Men modersmålet är Guds språk, sade han tröstande. Det är naturligtvis svenska jag talar med Gud, och vi har inga språkliga kommunikationsproblem. Första gången jag bad var jag troligen sex år. Min mamma höll en liten morgonandakt innan jag skulle gå till folkskolan. Både där och i läroverket blev det mer allmänna böner – det var så det var på den tiden i skolan – men de viktigaste för mig var mina egna tysta böner i dialogen med Gud. Gud som haver barnen kär blev min egen kvällsbön, som jag fortfarande läser. Den läste jag också med mina pojkar men kanske framför allt med dottern. Behöver flickor mer böner än pojkar, eller är pappor speciellt beskyddande när det gäller döttrarna? Bönen är viktig och bönens grundform skall kanske vara den vi lärde oss som barn. Att Fader vår numera också finns i en moderniserad form utan pluralisändelser är säkert motiverat. Men för mig kommer orden som de alltid kommit: Förlåt oss våra synder, såsom ock vi förlåta dem oss skyldiga äro. Britterna i Algarve har sitt eget ålderdomliga sätt att tilltala Gud. Inga problem, Han förstår alla, med eller utan pluralisändelser, med eller utan högtidliga arkaismer. Men stäng gärna öronen för omvärlden när du ber. Thure Malmberg Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 33 Minns någon ännu s/s Kastelholm? Text och foto Thure Malmberg Maritima antikviteter fyller Freddys butik V id Österlånggatan i Stockholm ligger Fartygsmagasinet, ett eldorado för alla som gillar marina antikviteter. I fyrtio år har Manfred ”Freddy” Braun från Schweiz sålt fartygsdetaljer i Stockholm. Tidigare hade han egna butiker också i bl.a. Oslo, London och Basel för att under senaste tid bara koncentrera sig på Stockholm. – Marknaden är inte längre vad den var en gång, säger han. – I tiden köpte jag hela inredningen från både passagerar- och lastfartyg när de skrotades. I La Spezia skrotades eleganta stora italienska lastfartyg med inredning också för passagerare. – Hos Persöner i Ystad, som i tiden kanske var det största svenska skrotvarvet, köpte jag inredningarna både från stora svenska tågfärjan Drottning Victoria och från Ångfartygs Ab Bores lilla Östersjöångare Kastelholm, skrotad 1975. – När ett fartyg såldes till skrot gav jag anbud på inredningen till skrotvarvet, som vanligtvis bara var intresserat av skrov och maskineri, metall som kunde återanvändas. I många fall var inredningen bara till besvär, och brändes ofta upp. Drottning Victorias salong – En stor salong från Drottning Victoria har jag haft magasinerad i Sverige i tiotals år. Min tanke är att Sjöhistoriska museet i Stockholm skall få den lagom tills kronprinsessan Victoria blir regent, säger Freddy Braun. Hans butik vid Österlånggatan 19 i Gamla stan ligger i en lokal som ursprungligen användes av en skeppshandlare. Under åren har lokalen förstorats, och den är fullproppad med detaljer från fartyg och maritim utrustning. I en annan butik säljer han porslin, glas och silver med rederimärkning. Ett ord som ”fullproppad” gör egentligen inte rättvisa åt den närmast otroliga trängseln i butiken. I taket hänger rederiflaggor och i en dörröppning trängs några kaptensuniformer. Varje ledig yta är fylld med travar av böcker. Ett gammalt nedfällbart däcksfönster av en typ som användes för att vid kallt väder glasa in de öppna sidogångarna på passagerarfartyg får fungera som takhylla. Där har Freddy placerat mässingsbeslag Slutet på en epok. Lilla Kastelholm, då registrerad i Panama, inväntar hösten 1975 skrotning i Ystad tillsammans med en estnisk trålare. Inredningen köptes av Freddy! Kastelholm avgångsklar från Visby 1971 under en kryssning. Nu lever minnena av fartyget bara i Freddys butik och bland samlare. 34 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan I Stockholm ligger Manfred Brauns utmärkta Fartygsmagasinet. Varje pryl, varje målning i Freddys butik och lager har sin historia, och den berättar han gärna för en intresserad besökare. av olika slag. Äggkoppar trängs med fickkompasser i träetui, sjökort finns i rullar och varje ledig väggyta är täckt av tavlor, anslag eller affischer. – Mer finns i mitt lager på Värmdö, skrattar Freddy. Det är så han kallas också internationellt, efternamnet behövs inte. Prylar överallt, på väggar, golv och i taket. Fartygsmagasinet i Stockholm har skapats av Manfred Braun, bland vänner och samlare känd bara som Freddy. Väskor av tyg från Kastelholm byggd 1929 i Göteborg för Svenska Ame- turus (1898) i Södra hamnen med ett frus– Och i ytterligare ett annat lager har jag salongen från ss Kastelholm, som lyftes ur när hon höggs upp i Ystad. Det var på 1970-talet, och jag tog hand om allt från tvättkommoder till soffkuddar och röksalongen. Den lilla salongen intill hann jag emellertid inte få i land innan skärbrännarna slog till, och den blev skrot. – Men soffkuddar och madrasser var prydda med Svenska Amerika Liniens vapen i form av de svenska tre kronorna. Tyget var vackert och välskött, och jag beslöt att göra något av det. Men först skulle madrasserna sprättas upp. Vilket arbete det var! – De som hade gjort madrasserna när Kastelholm byggdes 1929 var hantverkare som gjorde ett gediget arbete. Varje spiral var ordentligt inlagd i ett tygfack, som ordentligt sytts fast. Stoppningen bestod av tagel. – Men vi fick loss tyget, och sedan lät jag en läderfirma tillverka en serie eleganta handväskor av tyget. De såldes slut, och kvar har jag bara en koffert med krondekor, säger han. S/S Kastelholm var en liten ångare, rika Linien som matarfartyg från Östersjöhamnar. Ännu i slutet av 1920-talet var emigrationen bl.a. från de baltiska länderna betydande, och då användes små ångare som Kastelholm och besläktade Marieholm och Drotten för att transportera emigranter till Göteborg. Där kunde de sedan stiga ombord på SAL:s stora Amerikabåtar. Kastelholms historia kunde fylla en bok. I juni 1945 transporterade hon fångar från koncentrationslägret Bergen-Belsen till Sverige. Kastelholm hörde till de första finländska kryssningspionjärerna och kryssade i maj 1954 från Åbo till Visby, Rönne och Köpenhamn. I augusti 1968 deltog Kastelholm i återinvigningen av Saima kanal och 1973 skulle hon bli logement i Köpenhamn för en kristen rörelse, men slutade i stället två år senare sina dagar på skrotvarvet i Ystad. Sjöslag på lager tande ånglok på kajen intill trängs med ett tryck av Hans Bohrdt från Falklandsslaget 1914, där flera enheter ur den tyska flottan sänktes. En tysk matros på en vrakspillra viftar trotsigt med örlogsflaggan medan havet sköljer över honom. En stor tavla av Adolf Bock visar Stella Polaris (b. 1927), av många betecknad som världens vackraste fartyg. Men liksom Kastelholm finns hon i dag bara i minnenas värld. Stella Polaris sjönk under bogsering till varv 2006 och vilar nu på bottnen utanför Japans kust. Varje pryl, varje målning i Freddys butik och lager har sin historia, och den berättar han gärna för en intresserad besökare. Men också nu håller allt detta på att bli historia. På sin höjd vill han en dag se kronprinsessan Victoria som nybliven drottning inviga föregångarens salong på Sjöhistoriska museet i Stockholm. – Men sen får det vara nog. Jag har tänkt pensionera mig. Kanske det finns någon intresserad i Finland som vill ta över? Välkommen då, säger Manfred Braun. ■ Ett snabbt besök i Freddys lager på Värmdö visar väggar fulla med maritim konst. Th. Norlings målning av FÅA:s ss Arc- Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 35 Pappilan ikkunasta... Kuollut Janne Viinikainen perhepiiri Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. 85 vuotta Urpo Kokkonen, 8.7. 60 vuotta Satu Oldendorff, 7.6. 50 vuotta Vesa Vepsä, 20.7. Jäsenmaksu 50 euroa Rento, mutta ihan oikea kirkko M erimieskirkkoja pidetään monesti tavallista rennompina kirkkoina. Merimieskirkoilla pelataan pesistä, pidetään vaalivalvojaisia ja lätkäkatsomoita sekä humpataan tanssiorkesterin säestyksellä. Tästä syystä moni ihailee merimieskirkkoa. Merimieskirkolle on kuulemma helppo tulla. Elämä merimieskirkolla on hauskaa ja elämänmakuista. Miksi suomalaiset seurakunnat eivät voisi ottaa oppia merimieskirkoista? Joskus huvitoimintamme herättää myös pahennusta. Epäilijät pohtivat, onko Jumalalla ja kristillisellä uskolla mitään sijaa merimieskirkon elämässä. Onko merimieskirkko vain papin palveluja tarjoava bile- ja myyjäisorganisaatio? Huvitoiminta ja kristillinen elämä ovat molemmat osa merimieskirkkoelämää. Ne kohtaavat konkreettisella tavalla vaikka silloin, kun kirkkosalia laitetaan vappujuhlien jälkeen kuntoon sunnuntaiaamun messua varten. Kaksitoista tuntia Dingon Autiotalon hoilaamisesta samassa paikassa veisataan Totuuden henkeä. Samassa paikassa kohtaavat rokki ja rukous. Ja mikseivät kohtaisi, kun ne kuitenkin kohtaavat myös rokkaavien ja 36 rukoilevien ihmisten elämässä. Tässä on merimieskirkkoelämän vahvuus: aidot yhteisöt, joissa jaetaan monenlaisia elämän asioita. Merimieskirkoille ominainen elämän koko kirjon jakaminen ei ole kuitenkaan vain työntekijöiden tai organisaation ansiota. Kysymys on myös ulkosuomalaisyhteisön olemuksesta. Ulkomailla kirkko tekee paljon sellaistakin, mikä Suomessa kuuluu urheilu-, kulttuuri- tai nuorisoseurojen toimenkuvaan. Myös yhteiselo eri tavalla kristillisyyteen tai uskontoihin suhtautuvien välillä on ulkomailla helpompaa. Suomalaisuus yhdistää enemmän kuin erilaiset näkemykset erottavat. Juhlien järjestämiseen epäillen suhtautuville voisi sanoa, että onneksi kristillisyys ei tarkoita tylsyyttä, synkkyyttä ja elämänkielteisyyttä. Pikemminkin se tarkoittaa itkevien kanssa itkemistä, iloitsevien kanssa iloitsemista ja Jumalaan turvautumista kaikissa elämän vaiheissa. Näissä kaikissa asioissa me merimieskirkolla olemme aivan tosissamme. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Anna Hälli Pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta Merimieskirkon jäsenmaksu on asetettu vastaamaan vuosittaisia jäsenkuluja. S uomen Merimieskirkon jäsenmaksu vuonna 2013 on 50 euroa per jäsen ja perhejäseniltä 20 euroa. Esityksen jäsenmaksun uudesta summasta vuosikokouksessa 10.4.2013 teki yksi jäsenistä. Kokous hyväksyi korotusesityksen, sillä aiempi jäsenmaksu ei riittänyt kattamaan jatkuvasti kasvaneita jäsenkustannuksia, kuten postimaksuja, postitettavia materiaaleja, jäsenhankinnan ja jäsenlehden kuluja, jäsenrekisterimenoja jne. Yleisten kustannusten noususta huolimatta jäsenmaksua ei ollut nostettu moneen vuoteen. Jäsenmaksun tarkoitus on kattaa kaikki jäsenkulut ja olla siten tuki Merimieskirkon työhön. Yleishyödyllisenä yhdistyksenä Merimieskirkko ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan pyrkii ainoastaan tasapainottamaan menonsa ja tulonsa. Toimintamme rahoituksesta noin puolet tulee yksityisiltä tukijoilta eri muodoissa. Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta tuesta ja avusta: kaikki tukimuodot tapaan tai summaan katsomatta ovat Merimieskirkolle yhtä merkityksellisiä. 1 950-luvun puolessavälissä Lontoon suomalaisen merimieskirkon ensimmäisenä sosiaalikuraattorina toiminut Patty Auterinen, os. Schauman on kuollut. Patty sairasteli pitkin talvea, oli yhä väsyneempi ja hiipui hiljalleen, mutta lähdön hetki oli sittenkin yllätys. Vielä keskiviikkona 3. päivä huhtikuuta juttelin hänelle puhelimessa, mutta torstaina häntä ei enää saatu hereille ja ennen vuorokauden vaihtumista hän sai jo lähteä. Kaunista. Lempeä kuolema. Rakas äitini Patty Wilhelmina Susanna Victoria, 89, lähti enkelten matkaan levollisesti Kyläkallion kodissaan. Minä istuin hänen kanssaan vain muutaman tunnin ennen kuolemaansa, tuntia hänen kanssaan ja jätin hyvästit omalla tavallani. Tuntui kuin hän olisi vielä ollut hereillä, ja hänen kasvoillaan oli tietyssä valaistuksessa hänelle ominainen hymynkare, jollaista en ollut nähnyt pitkään aikaan. Nyt olen yksin, mutta mieleni on levollinen ja kiitollinen. Pattyn hautajaiset pidettiin 27.4. ruotsinkielisen metodistiseurakunnan kirkossa Helsingin Töölössä: Pattyn siunasi perheystävä, piispa Irja Askola. Patty 6-vuotiaana. pidin kädestä ja silitin poskeaan ja juttelin hänelle, vaikkei hän varmaan enää minua kuullutkaan. Yöllä olin vielä pari Lassi Auterinen Kirjoittaja on edesmenneiden Patty ja Olli Auterisen poika. Olli oli Hampurin merimieskirkon ensimmäinen asemanhoitaja. Merimieskirkko palvelee internetissä M erimieskirkon internet-sivusto on uudistunut. Käy katsomassa ja kommentoimassa. Sivuston Merimieskirkolle on tehnyt Kotimaa Oy:n Sujuu.fi -palvelu. Merimieskirkon Facebook kertoo tuoreimmat uutiset ja tapahtumat. Käy Merimieskirkon jäsenedut: • Matkapalvelut Suomen Matkatoimistosta, p. 010 826 2310 • Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines, Eckerö Line) • Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän (Sokos Hotellit, Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa. • Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista • Ilmainen alkuneuvottelu (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n alennus asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy:n hinnaston mukaisesta veloituksesta • Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista, p. 02 259 0222 (Turku) ja 02 488 6529 (Lieto) • Alennus Maaseutuhotelli Eevantalossa (Syväniemi), yöpyminen -10 %, p. 017 384 1470 • Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana • Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa • Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kirkoillamme. tykkäämässä, niin pysyt ajan hermoilla: facebook.com/merimieskirkko. Oletko jo löytänyt Merimieskirkon blogin, kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista lukea säännöllisesti: http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/. Merimiespappi netissä palvelee kaikkia ulkosuomalaisia osoitteessa merimieskirkko. fi/nettipappi. Saat tilattua Viikon sanan suoraan sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi -sivuston etusivulta. Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Lähiosoite____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. Suomen Merimieskirkko ry UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Finlands Sjömanskyrka rf. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 37 TUE JA LAHJOITA MERIMIESKIRKKOTYÖLLE AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Perhe Honkala-Hannula palaa Suomeen Teksti ja kuva Heli Huttunen Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) Hyvää kesää! Ha en trevlig sommar! Käy Merimieskirkon Facebook-sivuilla ja "tykkää" meistä, niin saat ajankohtaista tietoa toiminnastamme sekä kilpailuistamme. www.facebook.com/Merimieskirkko Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki Tuotenro Tuotteen nimi Väri Koko Kpl € kpl € yht. tai 10E TUKI (10 e) numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Olen jäsen En ole jäsen Merimieskirkko 3/2013 Yht.: Sukunimi__________________________________________________________________________ Etunimi____________________________________________________________________________ Lähiosoite_________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________ Puhelin____________________________________________________________________________ Sähköposti_________________________________________________________________________ Allekirjoitus________________________________________________________________________ 38 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan (Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo @merimieskirkko.fi – Merimieskirkko ollut meidän perheen kannalta reilu työnantaja ja Bryssel ystävällinen työskentelykaupunki. K atja Honkala ja Jussi Hannula muuttivat Brysseliin kolme vuotta sitten keväällä. Katja aloitti työt merimieskirkon palveluvastaavana ja Jussilla oli tehtävä Katjan ja edellisessä joulukuussa syntyneen Rikun huoltojoukoissa. Kun toinen lapsi, Riina, syntyi vuosi sitten helmikuussa, osat vaihtuivat: Jussi löysi itsensä palveluvastaavan tehtävistä, ja Katja jäi kotiin hoitamaan lapsia. Syksyllä palattiin taas alkuperäiseen järjestykseen. Nyt perhe Honkala-Hannula on palannut Suomeen. Lähdön kynnyksellä Katja ja Jussi kertoivat kokemuksistaan Belgiassa. – Meillä oli ollut jo jonkin aikaa haave lähteä yhdessä ulkomaille jommankumman työn vuoksi. Sitten Katja huomasi Hesarista ilmoituksen, jossa etsittiin palveluvastaavaa Brysselin merimieskirkolle, Jussi kertoo heidän hakeutumisesta merimieskirkolle. Merimieskirkko oli pariskunnalle jo tuttu käsite. He olivat nähneet jossain naistenlehdessä mielenkiintoisen artikkelin Mari Suomalaisesta, joka oli toiminut merimieskirkon emäntänä Lontoossa ja Antwerpenissa. Siinä vaiheessa Katja ja Jussi olivat lähdössä kahdestaan, raskaudesta ei ollut vielä tietoa. Katja ojensi Hesarin Jussille ja pyysi lukemaan ilmoituksen: – Tässä voisi nyt olla sopiva tilaisuus. – Belgia maana miellytti jo alun alkaen, olimme käyneet täällä, ja Antwerpenissa asui tuttu pariskunta. Odotukset uudessa maassa toteutuivat hyvin. – Halusimme kokeilla elämistä ulkomailla, ja se haave on toteutunut. Meillä ei ole ollut sopeutumisvaikeuksia, em- Katja Honkala ja Jussi Hannula sanovat selvinneensä Belgiassa ilman sopeutumisvaikeuksia, mihin vaikutti myös kahden lapsen syntymä. Perheen kasvettua ajan jakajia tulee varmaankin olemaan Suomessa enemmän kuin Brysselissä. tytti ensin kovasti, mutta loppujen lopuksi merimieskirkkotyö oli hyvin positiivinen kokemus. Kumpikin pääsi tekemään töitä ja olemaan kotona. Samalla heille tuli odotettua enemmän yhteisiä kokemuksia tästä ajasta. – Suurin muutos Belgian ajasta liittyy varmasti lapsiin ja siihen, että meistä on tullut vanhempia. Tulimme ulkomaille kahdestaan ja palaamme Suomeen neljän hengen perheenä, Katja sanoo. – Lasten tulo muuttaa ihmistä valtavasti. Yllättäviä muutoksia Kaikki kunnia puolisolle ja niille kym– Parasta työssä on ollut se ajatus, minkä menelle hyvälle vuodelle, joita vietettiin vuoksi täällä ollaan: tarjoamassa Suomi- kahdestaan, mutta silti tuntuu siltä, että fiilistä ja turvaa ihmisille. Itsekin on vasta nyt ymmärtää mitä on rakkaus. Eläpäässyt kokemaan, millaista on, kun tu- män ymmärrys on laajentunut. tut ihmiset ovat kaukana ja vastassa on kielimuuri. Ihmisten kohtaaminen täällä Suomi hyvässä ja pahassa merimieskirkolla on hienoa, Katja ja Jussi – Olisimme odottaneet, että Euroopan pohtivat. – Upeaa on myös se, että kirkolla tuok- pääkaupungissa asiat ovat kunnossa. On ollut yllättävää, miten hankalaa ja hidasta suu pulla. Jussille työsuhde merimieskirkon kans- monien asioiden hoitaminen, esimerkiksi sa tuli vähän yllätyksenä. Ensin ajatus läh- asukkaaksi rekisteröityminen, täällä on. ti liikkeelle ikään kuin vitsinä. Se mieti- Ja että yleisillä paikoilla on niin likaista. mekä missään vaiheessa ajatelleet, että lähtisimme takaisin kesken 3-vuotisen sopimuksen, he kertovat. – Merimieskirkko ollut meidän perheen kannalta hyvä työnantaja. Toki työajat ovat sellaiset kuin ovat, ja töitä on välillä tosi paljon, mutta silti perheenä on oltu yhdessä enemmän kuin oltaisiin ehkä oltu Suomessa. Työssä ei ollut yllätyksiä, sillä kuva siitä oli alun perin aika realistinen. >> Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 39 Ei tämä nyt mikään hyvin hoidettu Euroopan näyteikkuna ole. Siitä huolimatta pariskunta on kokenut, että Bryssel on kansainvälinen kaupunki, jossa ilmapiiri on suvaitsevainen ja erilaisuutta kestetään hyvin. Sitä ei voi sanoa Suomesta. – Jokapäiväinen, spontaani auttaminen puuttuu Suomesta. Sen huomaa, kun liikkuu esimerkiksi lastenvaunujen kanssa. Belgiassa ollaan ehkä vähän muodollisia, mutta myös hyvin mukavalla tavalla kohteliaita ja ystävällisiä. – Kun on tehnyt paljon asiakastyötä Suomessa, tietää, että joskus palvelee tosi haastavia asiakkaita. Brysselissä sellaisia ei ole ollut ollenkaan, mukavia vain! Katja ja Jussi kiittävät kolmen vuoden aikana tapaamiaan asiakkaita ja työtovereita. Suomeen palattuaan heitä odottavat Jussin firma ja isovanhemmat sekä työn etsiminen Katjalle. Nyt etsitään asuntoa, edessä on asettuminen Lahteen. – Toivottavasti meitä odottaa myös lämmin kesä! Belgian ruokakulttuuria pariskunta tulee Suomessa kaipaamaan. – Kun Lahdessa mietitään ulos syömään lähtemistä ja valittavana on noin kolme ravintolaa, tulee Brysselin ruokakulttuuria ikävä. Haikeudella voi muistella myös Belgian ruokakauppoja, juusto- ja lihapuoteja, kahviloita jne. Sitä, että Belgiasta on niin helppoa ja edullista matkustaa eri puolille Eurooppaa, tulee varmasti muisteltua, kun matkaa varataan jonnekin ulkomaille. Näinä vuosina perhe on nähnyt paljon muutakin kuin Brysselin ja Belgiaa. – Ehkä tulemme kaipaamaan myös lumetonta talvea. Ihan hyvin on kestetty ilman hiihtämistä, he nauravat. ■ 40 Suuri merimatka Teksti ja kuvat Esko Partanen, Raahen merimieskirkon vapaaehtoinen Lähtö Raahesta. En ole eläissäni matkustanut rahtilaivalla. Olen niissä kyllä käynyt vierailulla, palvellut, kuljettanut kaupungille ja kauppoihin. Mieli teki lähteä seilaamaan. "Ruorimies" Esko Partanen. N äin meklarin lähettämästä listasta hollantilaisen Varnedieplaivan tulevan Antwerpenista Raahen satamaan ja ottavan sieltä lastiksi rautaa. Samasta listasta näin sen ottavan lisälastia Lappohjan Ruukin tehtaalta matkalla määräsatamaan Italian Ravennaan. Hetkessä syntyi ajatus, että tuohon laivaan! Meri oli jäässä, ei siis ollut odotettavissa merisairautta. Laiva tuli satamaan, ja siinä siunaamassa olin komentosillalla kysymässä kapteenilta kyytiä Lappohjaan. Keskusteltuaan perämiehen kanssa hän totesi, että laivassa on yksi tyhjä hytti ja pelastusveneestäkin löytyy matkustajalle oma paikka. Passin ja matkavakuutuksen kapu skannasi ja lähetti laivayhtiöön, ja minun piti allekirjoittaa paperi, jonka mukaan yhtiö ei ota minusta mitään vastuuta ja oikeustapauksen sattuessa se ratkaistaisiin Norjan tuomioistuimessa. Vaikka Norjaan käräjille, mutta kyytiin! Varnediepin miehistöön kuului 10 henkilöä, viittä eri kansallisuutta, minä savo- Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Kortti satavuotiaalta laisena kuudes. Aikamoista päläpätystä oli kommunikointi messissä, välillä kuin viittomakieliset uutiset, but no problem! Hylkeitä ja tähtiä Laiva lähti merelle Raahen satamasta jäämurtaja Frej:n avustamana Kalajoen korkeudelle, josta murtaja kääntyi avustamaan Artic sky -alusta Rahjan satamaan. Sen jälkeen aluksemme ajoi omin voimin kohti Ruotsin rannikkoa, jossa GPS:n mukaan oli ohuemmat jäät. Kyllä laiva välillä jumittuikin; kaksi laivanmittaa takaisin ja uusi yritys eteen. Olin yöllä sillalla näyttämässä valoa, joka näytti noin kilometrin. Mistä löytys ohempaa jäätä? Olin myös ruorimiehenä tunnin verran. Pyörittelin pientä pyörylää ohjauspaneelissa kapteenin ohjeiden mukaan. Jäissä kulkiessaan laiva ei tietenkään kallistellut, mutta ravisteli sivusuunnassa. Päivällä koetin kiikaroida hylkeitä. Eipä näkynyt ennen kuin Hangon eteläpuolella. Laivan ahteriin oli rakennettu hieno paneloitu sauna. Olipa saunomiskokemus. Hyvät löylyt, mutta koko sauna tutisi! Ruokapuoli toimi hienosti! Aamupala klo 7.00, kymmenkahvi, lounas klo 12.00 alkukeittoineen, pää- ja jälkiruokineen, klo 15.00 iltapäiväkahvit ja klo 18.00 päivällinen. Jos tämän jälkeen oli vielä nälkä, sai messin jääkaapista käydä ronkkimassa yöpalaa. Yöllä ehdin kannella katsoa maaliskuista taivasta. Yllä koko pohjoinen tähtitaivas, ei ollut valosaastetta. Yöllä ohitettiin Märketin majakka etelänpuolelta ja aamulla kaukaa paapuurista saatiin näkyviin Bengtskärin majakka. Sitten mukaan tuli luotsi Hangosta, ja luovimme Lappohjaan. Meklari perillä Lappohjassa kysyi, mihin olen menossa? No, Keravallehan minä. Mies kävi laiturilla, palasi ja osoitti, että tuossa on just lähdössä rekka Vuosaareen. Heivasin repun rekan hyttiin ja hurautin kumirattailla Helsinkiin. Laivamatkan aikana puhuttelin jokaista miestä ja otin valokuvia. Kyselin perhesuhteita: onko vaimoa, lapsia, minkä ikäisiä, käyvätkö koulua, elävätkö vanhemmat? Onko kenties lemmikkieläintä, koiraa, kissaa? Filippiiniläinen 55-vuotias kokki kertoi omistavansa koiran ja seitsemän kanaa. Merenkulku talvella, etenkin maaliskuussa Perämerellä on tosi kovaa. Jäin ihmettelemään Kaukoidän maista kotoisin olevien merimiesten sinnikkyyttä kaukana kotoa kylmässä ja jäisessä Pohjolassa. Merimiehiä he ovat kertakaikkiaan! Niin on muukin laivan väki. Laivan kokki Dennis, 60, kertoi sukunsa olevan pitkäikäinen ja äitinsä täyttäneen sata vuotta. Pyysin miestä lähettämään minulle postikortin, kun hän itse täyttää sata vuotta! Olenkohan ite sitä vastaanottamassa, vähän eppäilyttää. Vaan mistäpä sen tietää? Tulipahan kuljettua hetki heidän rinnallaan. Olipa kokemus, joka ei unehdu. ■ Kapteeni Jaroslaw. Iloinen kokki Dennis. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 41 Vesijuoksua kansan terveydeksi Teksti Irmeli Tanttu Lehtikuva / Pekka Sakki Lehtikuva / Raisa Kaarto Vesijuoksukouluttaja Eevaliisa Anttila voimavesijuoksuvarusteissa Hietaniemen rannassa Helsingissä heinäkuussa 2005. I dea vesijuoksusta sai alkunsa vuosikymmeniä sitten hevosten kuntoharjoittelusta. Ravihevoset varustettiin kellukkeilla ja pantiin treenaamaan vedessä. Kun tuloksia alkoi syntyä, niin vastaavaa valmennustapaa ryhdyttiin soveltamaan ihmisille. Ensin kellukkeina olivat pelastusliivit ja vesihiihtovyöt, kunnes syntyi varsinainen vesijuoksuvyö. Ensimmäisen sellaisen, Wet Vestin, loi amerikkalainen Vietnamin sodassa loukkaantunut veteraani Glenn McWaters kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ja Glenn kuntoutui. Wet Vest oli lähinnä pelastusliivin muunnelma, jota seurasi huokeampi ja käytännöllisempi Aquajogger vuonna 1987. Suomalainen versio Suvivyö syntyi muutama vuosi myöhemmin. Vesijuoksulla mitalikuntoon Valmentajat ja fysiologit kiinnostuivat vesijuoksun mahdollisuuksista. Niihin uskoivat myös lääkäri Ilkka Tulikoura ja fysioterapeutti Jukka Viitasaari. He auttoivat vesijuoksuohjelmilla aituri Arto Bryggaren kuntoutumaan leikkaushoidosta vuoden 1984 olympialaisiin Los Angelesissa. Ja tulihan sieltä pronssia 110 metrin aidoissa! 42 Vesijuoksun kannattajiin lukeutui myös fysioterapeutti Iiris Vanhanen, joka oli tutustunut lajiin Göteborgissa vuonna 1990. Yhtälailla oltiin ennakkoluulottomia Kokkolan uimahallissa muista vesijuoksijoista tietämättä. Toisin sanoen vesijuoksu verrattomana liikuntalajina löydettiin monella taholla yhtaikaa. Meikäläisen vesijuoksun varsinaisena äitinä voidaan kuitenkin pitää Eevaliisa Anttilaa, Suomalaisen Vesiliikuntainstituutin toimitusjohtajaa. Hänen perusteellisen opuksensa Vesijuoksun käsikirja (Edita 2005) ansiosta monen on ollut pakko päästä vesijuoksemaan, jotta on saanut itse kokea kaiken sen hyvän ja kauniin, mistä Anttila kertoo. Vesi vanhin voitehista Vesijuoksussa edetään pystyasennossa kehoa kantavan vesivyön varassa. Näin vesi vastustaa ihmistä koko vartalon pintaalalla. Suoritus tehdään siis päinvastoin kuin uidessa, jolloin pyritään virtaviivaiseen asentoon ja mahdollisimman pieneen veden vastukseen. Vesijuoksussa vastuksen maksimointi nostaa sydämen sykkeen nopeasti, sillä lihakset ovat kokonaisvaltaisesti käytössä. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Vesijuoksutarvikkeita rannalla. Juokseminen vedessä on uimista hitaampaa, sillä vesi on vastuksena tuhat kertaa ilmaa tiheämpää. Liikuntana lajia harrastavat löysivät vesijuoksun kymmenisen vuotta sitten. Suomeen laji oli kotiutunut kuitenkin jo 1980-luvulla etenkin kuntoutuksen ja terapian tarpeisiin. Pinnan alla on täysi touhu: jaloilla harpotaan ja käsillä kauhotaan. Koska laji on hidasvauhtinen, siinä ei tarvitse hermoilla kilpailua eikä kompurointia kenenkään kanssa. Kirjassaan Anttila muistuttaa myös, että vesi on iholle miellyttävän tuntuista, sillä se mikrohieroo kehon pintakudoksia. Fysioterapiassa vesijuoksusta on monelle paljon hyötyä: paino putoaa, kuntoilu ei tee kipeää, eikä unta tarvitse illalla odotella. Lihakset voimistuvat nopeasti ja toimintakyky kohoaa. Vedessä olo tuntuu aina keveältä, kilot eivät paina. Tarkasti ottaen silloin kun veden pinta on seitsemännen kaulanikaman kohdalla, ihminen painaa syvässä vedessä noin 8 prosenttia normaalipainostaan eli päänsä verran. Matalassa painovaikutus vastaavasti vähenee. Suomea pidetään tunnetusta syystä vesiliikkujan paratiisina. Olipa laji vesillä mikä tahansa, niin vettä riittää. Meillä on 187 888 järveä, 3 900 km merenrantaa ja 42 000 km jokivartta. Uinti ja vesiliikunta ovat koko kansan suosiossa kävelyn, pyöräilyn ja hiihdon ohella. Nyt juuri vesijuoksua pidetään lupaavana mahdollisuutena kaikkien kansalaisten terveydenhuollossa. ■ Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Jarmo Karjalainen p. (BE) +32 475 728 680, (NL) +31 653 883 641 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina hamina@merimieskirkko.fi puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles brysseI@merimieskirkko.fi puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist (1.7. alk.) Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen antwerpen@merimieskirkko.fi puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Heidi Kvist (1.7. alk.) Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk ‘s-GravendijkwaI 64 NL-3014 EG Rotterdam rotterdam@merimieskirkko.fi puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen mp Taru Savelius-Latvus Luxemburg luxemburg@merimieskirkko.fi mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ Iontoo@merimieskirkko.fi puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Annukka Kuusiniemi Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen ateena@merimieskirkko.fi puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg hampuri@merimieskirkko.fi puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck lyypekki@merimieskirkko.fi puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Noora Alimattila MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland varsova@merimieskirkko.fi mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien heikki.rantanen@merimieskirkko.fi mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089 Liikkuva merimieskirkko NAVICAR navicar@merimieskirkko.fi puh. 0400 445 444 Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki vuosaari@merimieskirkko.fi puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi kemi@merimieskirkko.fi fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola kokkoIa@merimieskirkko.fi puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu ouIu@merimieskirkko.fi puh. 040 746 1383 jsku Antti Härö, p. 0400 371 574 sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto raahe@merimieskirkko.fi puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma rauma@merimieskirkko.fi puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku turku@merimieskirkko.fi puh. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 info@merimieskirkko.fi henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi www.merimieskirkko.fi Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534, 040 715 4089 Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524, 040 417 4862 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator Jaana Rannikko, p. 040 5398 142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare Kati Broström, p. (09) 6962 4526 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526 040 700 3366 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan 43 43 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter Ennen uima-altaissa vain uitiin, nyt myös juostaan. Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. Sakari Lehmuskallio elämän merellä 44 Kohtaamissääntö M erellä liikkumista varten on omat sääntönsä ja lakinsa. Ne on osattava. Meriteiden säännöt laki- ja asetuskirja on katsastusvarustus huviveneessäkin. Merellä kaikkein tärkein sääntö on ”väistämissääntö”. On tiedettävä joka tilanteessa, kuka väistää ja kuinka väistetään. Kulkuoikeusjärjestys on tunnettava jokaisessa aluksessa, olipa sitten kyse matkustaja- tai rahtilaivasta, moottoritai purjeveneestä, olipa päivä tai yö. Muuten aluksilla on vaara törmätä toisiinsa. Purjeveneellä kapeilla saaristoväylillämme luovittaessa väistämissääntö on pidettävä joka hetki kirkkaana mielessä. Minulla on tapana selvittää väistämissääntö myös jokaiselle veneessä olevalle. On hyvä, että kaikki tietävät merellä voimassa olevat liikennesäännöt ja sen, mistä me olemme vastuussa. Ja toisaalta on uskallettava luottaa myös muiden alusten noudattavan väistämissääntöjä. Elämän merellä on omat sääntönsä. Tärkein on ”elämän kultainen sääntö”. Vuorisaarnassa se on muodossa: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Samoin tuttuja ovat ”kymmenen käskyä” sekä käsky lähimmäisen rakastamisesta: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!” Elämän meren säännöt tulevat hyvin henkilökohtaiselle tasolle: minä – sinä ja sinä – minä. On kysymys minusta ja sinusta. Merimieskirkko 3/2013 Sjömanskyrkan Lähimmäistä ei kuitenkaan väistetä, vaan hänet kohdataan. Hänet huomioidaan, hänet otetaan todesta, hänen asiaansa paneudutaan ja eläydytään, hänestä ollaan kiinnostuneita, hänestä välitetään. Elämän meren käytännöt perustuvat ennen kaikkea luottamukseen. Jos kanssakäymisemme perustuisi vain sääntöihin, lakiin ja pakkoon, olisi elämämme väkinäistä ja kolkkoa. Mitä parempi perusluottamus meillä on keskenämme, sitä paremmalta elämä maistuu. Se on lähtökohta hyvälle elämälle. Minä voin luottaa ja minuun voidaan luottaa. Lähimmäistä on rakastettava niin kuin lasta rakastetaan. ”Joka minun nimessäni ottaa luokseni yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut”, opetti Jeesus asettaessaan lapsen opetuslasten keskelle. Hän jatkoi, että luottamuksen rikkovalle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Rikottua luottamusta on vaikeaa korjata. Hyvä elämä rakentuu siis luottamuksen varaan. Kohtaamissääntö ei ole luonteeltaan vain kaksiulotteinen. Syvimmässä mielessä ei ole kyse vain kahden lähimmäisen kohtaamisesta, vaan siinä on mukana kolmas ulottuvuus. Lähimmäisen rakastaminen on merkillistä kohtalonyhteyttä itse Kristukseen. Tähän elämän meren säännöt meitä opastavat.
© Copyright 2024