Merimieskirkko Sjömanskyrkan
2/2013 Merimieskirkko Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 ää t l ä Sis vut! si ä s li Nostalgiträffarna s.29 Suomalaisena maailmalla s.10 Merikotkakanta elpyy s.6 Reinot Merimieskirkolta! Perus-Reino on klassikko, joka lämmittää ja pitää varpaat turvassa. Laajuutta piisaa ja pehmeä kumipohja tasoittaa tallausta. Reinojen perinteikäs kudottu ruutukuosipäällinen ja varressa oivallinen piilovenyke. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti. 45,- U Reino, ruskea koot: 39–46 1 kaikki parit. + toimituskulut. Kengissä Merimieskirkon logo! Niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä", käyvät reinojen kevennetyt avokas-mallit. Samat tutut Reino-kuosit ovat myös näissä paljon toivotussa jalkaan potkaistavassa avo-mallissa. Kudottu kangaspäällinen. Kumipohjassa on vaalea, pitävä kulutuspinta. Lesti on tuttu, tilava Reino-lesti Avo-Reino, ruskea koot: 39–46 2 Avo-Reino, musta koot: 34–43 Tilauskuponki sivulla 34. 2 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 3 seimmat hankkeet ovat monisäikeisempiä ja etukäteen ajateltua vivahteikkaampia. Muurautin talveksi asuntooni vanhanmallisen pönttöuunin. Olin kuullut, että muuraria pitää vanhan perinteen mukaan lahjoa pullolla kirkasta, jotta uunissa veto kävisi. Vanha muurarimestari nauroi työn valmistuttua halkojen palavan uunissa iloisesti, kunhan uuni saisi ensin kuivua muutaman viikon. Talvipakkasella pääsin sytyttämään pesän. Pian kirkui palohälytin ja keuhkotkin käskivät hakeutumaan ulko-ovelle. Savu tuli sisälle. Olikohan pullo väärää merkkiä? Säät vaihtelivat talvella yllättävän nopeasti lämpimästä kylmään, minkä vuoksi muurari arveli hormin tilapäisesti hyytyneen. Odottelin aikoja selvempiä. Pahimmat pakkaset menivät ilman uunin lämmitystä. Keväällä muurari teki savupiipun seinämään aukon. Hormista löytyi irrallinen tiili, joka poikittain makaavana oli tukkinut savun reitin. Eläkkeelle jääneen mestarin kanssa tiilen arvoitus jäi meille arvoitukseksi. Ei ollut vastaavaa koskaan hänellekään sattunut. Lasillinen kirkasta uuden testikäytön kunniaksi. Tulitikun raapaisu ja ah, mikä helpotus! Molemmille. Jos aiemmin paloivat vain päreet, niin nyt rauhoittaa tuleen tuijottaminen. Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi toimittajalta Tuli sisältö 2Toimittajalta 4 Pääkirjoitus/ ledare 5 Hartaus. Pilapiirros 6 Merikotkakanta on elpynyt Suomessa 8 Niklas Rönnberg Mepan toimitusjohtajaksi 10 Ulkosuomalaiset ovat monenkirjava joukko 13 Hallitusjäsen Tarja Larmasuo sähköpostihaastattelussa 14 Satamaliitto Suomen satamien etujärjestö 16 Kirkkolaiva 17 Meritaide. Sarjakuva 18 Raamatuntutkija Outi Lehtipuu 20 Pieniä hautajaisia 21 Uutisia meiltä ja muualta 24 Teatterileiri Lontoossa 25Merikohtaloita 26Kirjat 28 I kyrkans skepp 29 Minnena från FÅA och GE 30 Sjökapten Leif Wickholm 35 Antti Lemmetyiselle kirkollinen kunniamerkki 36 Muistojen FÅA ja GE / Merikapteeni Wickholm 38Perhepiiri 35Yhteystiedot/ kontaktuppgifter 36 Elämän merellä Pekka Karppanen 8 Merimiespalvelutoimiston uusi toimitusjohtaja Niklas Rönnberg kertoo, että Mepa ei ole yhdistys, ei yritys, ei laitos, vaan hyvinvointipalveluja tuottava järjestö, joka ajaa merenkulkijoiden etua ja jolla on lakisääteisiä tehtäviä. Satamaliitto Tulevaisuuden satamatoiminnassa korostuvat pätevä taloudenhoito ja osakeyhtiön kannattavuus. Suomessa satamien etuja valvoo 90 vuotta toiminut Satamaliitto. 19 Merimieskirkon kesäjuhlaa vietetään elokuun toisena viikonloppuna Pirkkalan seurakunnan isännöimänä. Ennakkotietoa juhlasta sivulla 19. Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 2/2013 131. vuosikerta / 131:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio sakari.lehmuskallio@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri, taitto / Redaktionssekreterare, layout: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Märta von Schantz 14 Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 € Katso s. 33 Se på s. 33. Vuosikertahinta 6 numeroa / Prenumerationspris 6 tidskrifter: Suomessa/i Finland: 25 € EU-maihin/till EU länder: 30 € Muihin maihin/till andra länder: 35 € Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 4,50 € + pst. Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Merikotka. Kuva WWF Suomi, Seppo Keränen Aineisto- ja ilmestymispäivät 2013: 3: 6.5., ilm. 31.5., 4: 31.7., ilm. 23.8., 5: 23.9., ilm. 18.10., 6: 11.11., ilm. 9.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 3 pääkirjoitus / ledare Hyvä työ tarvitsee tukea Merimieskirkkojen toimintakertomusten 2012 sisällöt kertovat monipuolisesta, elämänmakuisesta työstä, kuten eräät muutkin arviot. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Lontoossa 29.7.2012: pääsihteeri generalsekreterare desta ja kristillisyydestä. Jos jokin yhteisö saisi perusarvolleen (yhteisöllisyys) lukemat 80 % tärkeydestä, sille voisi povata menestystä.” Vastaajat kertovat kautta linjan tyytyväisyydestään henkilökohtaisiin tapaamisiin. Lomakkeessa oli myös mahdollisuus kommentoida vapaasti. Positiivissa kommenteissa korostuu Merimieskirkon asema suomalaisen yhteisön keskuksena, joulubasaarin, Suomi-kaupan ja saunan tärkeys. Negatiiviset kommentit koskevat lähinnä käytännön asioita. Viestinnässä netti- ja Facebook-sivujen painoarvo kasvaa koko ajan. Tutkimustulokset viestivät samaa kuin syyskuussa 2011 tehty koko Merimieskirkon asiakastyytyväisyystutkimus. Merimieskirkon käyttäjät ovat työhön ja toimintaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. Tilanteen jatkuminen tällaisena edellyttää kuitenkin jatkuvaa halua kehittyä ja uusiutua – ja sitä, että rahoitus tulee kuntoon. Siinä jokainen, pienikin apu on arvokas. Turvassa Marko Toljamo V iime vuonna Merimieskirkon ”Arvostan sitä, että Lontoon kirkolla toiminnassa tilastoitiin yli 275 toimitaan ihmisten tukena myös 000 kohtaamista, missä on silloin kun asiat eivät ole menneetnousua edellisestä vuodesta yli 8 %. kään elämässä suunnitellusti.” Tämä ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 2004. Kohtaamisista 66 % Lontoossa on juuri valmistunut tapahtui ulkomailla olevien parissa, imagotutkimus. Tutkija sanoo, että 12 % merenkulkijoiden ja 3 % rekka- ”Merimieskirkon kannattaa olla miesten parissa. Muut kohtaamiset ylpeä yhteisöllisyydestä, avoimuutapahtuivat kotimaassa tukijoiden ja kannattajien parissa. Joillain toimialoilla luvut ovat pienentyneet, toisilla kasvaneet. Kasvua tapahtui ulkomaan kirkkojen toiminnassa, kotimaan rekkamieskohtaamisissa, sielunhoito- ja diakoniatyössä sekä kotimaan tukitoiminnassa. Raskaan liikenteen kuljettajien määrät ulkomailla ja merenkulkijoiden osuus vähenivät. hartaus Sakari Lehmuskallio K eskellä on Jeesus. Keskellä tätä kaikkea elämää, vaelluksen huippuhetkissä ja syvimmissä notkahduksissa, hupaisissa keskusteluissa ja vakavissa tilanteissa. Välillä vaeltaja ei näe edes tähden tähteä, on vain pimeää. Mutta Jeesuksen läheisyyden tuntee, siinä on turvassa. Hän näkee Paimenen katseellaan ympärillään pyörivät ja hukassa olevat seuraajansa. Pahimmassa ja syvimmässä laaksossa hän kantaa. Siitä ei yleensä edes paljon itse muista. Jotenkin on vain matka edennyt. Kohta onkin jo vihreillä niityillä ja virvoittavien vesien lähteellä. Eikä matkan jatko enää pelota. evl.fi / Taina Manninen Kajaanin srk:n kappalainen ja Vuoden pappi 2012. Ett gott arbete behöver stöd F jolåret utgjorde i Sjömanskyrkans statistik drygt 275 000 möten, vilket är mer än 8 procent från föregående år. Detta slår rekordet från år 2004. Av mötena skedde 66 procent med dem som befann sig utomlands, 12 procent bland sjöfarare och 3 procent bland långtradarchauförer. Övriga möten ägde rum i hemlandet bland understödjare och bidragsgivare. På en del verksamhetsområden har siffrorna minskat, på andra områden ökat. Ökningen skedde i de utländska kyrkornas verksamhet, i hemlandet i möten med långtradarchaufförer, inom själavårds- och diakoniarbetet samt i hemlandets understödsverksamhet. Andelen chaufförer i tung trafik i utlandet och andelen sjöfarare har minskat. Innehållet i Sjömanskyrkornas verksamhetsberättelser från 2012 4 berättar om ett mångsidigt och livsbejakande arbete liksom om en del andra värderingar. Republikens president Sauli Niinistö sade i London 29.7.2012: ”Jag sätter värde på att man på kyrkan i London verkar för att ge människor stöd också då omständigheterna i livet inte har gått som planerat.” uttala sig fritt. I de positiva kommentarerna betonas Sjömanskyrkans status som centrum för den finländska kolonin, betydelsen av julbasaren, försäljningen av finska produkter och bastun. De negativa kommentarerna gällde närmast praktiska frågor. I fråga om kommunikationen växer betydelsen av nät och Facebook-sidornas betydelse. I London har nyligen en undersökning gällande imagen blivit Forskningsresultaten uppviar det färdig. Forskaren säger att ”Sjösamma som undersökningen år manskyrkan har orsak att vara stolt 2011 som gällde hela Sjömanskyröver sin sammanhållning, öppenkan. Sjömanskyrkans besökare var het och kristna karaktär. Om någon huvudsakligen nöjda med arbetet organisation för sin grundvärdering och verksamheten. Att situationen i (sammanhållning) fick värdet 80 framtiden blir bestående förutsätter procent för sin betydelse kan man emellertid en fortsatt vilja till utveckförutspå framgång för den.” Svaling och förnyelse, och att finansierarna berättar enstämmigt om sin ringen kan fås i ordning. För detta tillfredsställelse med personliga är också en liten hjälp värdefull. sammanträffanden. På formulären fanns det också en möjlighet att Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan "Merimiespapin toimi on suuri ja ylevä, mutta ei suinkaan helppo eikä hauska, jos hän sitä täydellä todella toimittaa. Totta kyllä että hänellä on helpotushetkensä ja ett'ei hän ole kehotuksen puutteessa, mutta ompa taas aikoja, jolloin hänen kärsivällisyyttään koetellaan. Hänen täytty useinkin tunkeutua synnin lymypaikkoihin, rikollisen rotkoihin ja kurjuuden koteihin etsimään kadonneita." Merimiehen Ystävä 3/1888. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 5 Maailman Luonnonsäätiö Suomessa W Merikotka munii huhtikuun alkupuolella yhdestä kolmeen munaa. Muna- ja pikkupoikasvaiheessa merikotka on arka ulkopuolisille häiriöille. Kuva Hannu Ekblom. Merikotkan lento jatkuu Merikotkan siipien kärkiväli voi olla jopa 2,5 metriä. Kuva Seppo Keränen. on Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Laji on vähitellen levittäytynyt myös sisämaahan, muun muassa Hämeeseen. Myös Lapissa, muun muassa Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden seudulla, on pesivä populaatio. Talveksi nuoret merikotkat muuttavat eteläisen Itämeren alueelle ja osa jopa Ruotsin sisämaan läpi Pohjanmeren rannikolle. Aikuiset yksilöt ovat yleensä pesimäreviirin tuntumassa läpi vuoden. Merikotka palaa pesimäpaikalle maalishuhtikuussa ja munii huhtikuun alkupuoTeksti Anne Valtonen Kuvat WWF Suomi lella yhdestä kolmeen munaa. Merikotka rakentaa pesänsä yleensä vahvaoksaiseen vanhaan puuhun, mutta asumus voi olla erikotka (Haliaeetus albi- ulkosaaristossa myös maassa tai jopa mecilla) on Suomen suurin rimerkissä, esimerkiksi linjataulussa. Kotkat voivat elää jopa 30–40-vuotilintu, kun perusteena on siipien kärkiväli. Merikot- aaksi, todistetusti on tavattu 25-vuotias kalla se voi olla jopa 2,5 metriä. Lintua ta- rengastettu yksilö. vataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja se on läheistä sukua Yhdysvaltain Uhkana ympäristömyrkyt vaakunalinnulle, valkopäämerikotkalle. Merikotka on rauhoitettu koko Suomessa. Haastattelin merikotkan vaiheista WWF:n Tämä Ahvenanmaan maakuntalintu pe- ohjelmapäällikköä Petteri Tolvasta, joka sii pitkin Suomen rannikkoa, tihein kanta biologina on ollut kiinnostunut merikot- Suomen suurin päiväpetolintu, merikotka, voi nykyisin hyvin. Uhanalainen kanta on noin kymmenkertaistunut 40 vuodessa. M 6 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan kasta ”aina”. Hän on mukana säätiön merikotkatyöryhmän toiminnassa ja kertoo käyvänsä usein Porkkalanniemellä kiikaroimassa merikotkia. Lähes joka kerta niitä nykyisin taivaalla näkyykin. Vapaaehtoisvoimin toimivan WWF:n eli Maailman luonnonsäätiön merikotkatyöryhmä aloitti työnsä Suomessa merikotkan suojelemiseksi neljäkymmentä vuotta sitten keväällä 1973. Pahimmillaan 1970-luvulla Suomen merikotkakanta oli vain 35 pesivää paria. Monet pariskunnat olivat lisääntymiskyvyttömiä, ja koko lajin tulevaisuus näytti olevan vakavassa vaarassa. Suurin syy merikotkan hankaluuksiin olivat ihmisen käyttämät ympäristömyrkyt (DDT ja PCB:t eli polyklooratut bifenyylit), joiden käyttö kiellettiin myöhemmin 1970-luvulla. kisivat. Tätä työtä jatkui lähes 30 vuoden ajan. Nykyisin linnut selviävät jo omillaan, eikä ruokintaa enää tarvitse jatkaa. Merikotkan pesimätulos on parantunut koko ajan, mutta vei lähes kokonaisen sukupolven ajan, että tulos oli jälleen normaali. Kuluneiden vuosikymmenien aikana merikotkatyöryhmä on muun muassa rakentanut linnulle tekopesiä ja vaikuttanut toiminnallaan uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Merikotkatilannetta tarkkaillaan inventointien ja rengastusten avulla. Uusimpana keinona saada tietoa kotkien elämästä on satelliittiseuranta, joka aloitettiin vuonna 2009. Tällä hetkellä merikotkan kanta Suomessa on 350 paria – kanta on noin kymmenkertaistunut 40 vuodessa. Tuloksekas merikotkatyö Uutena uhkana tuulimyllyt Merikotkien pelastustyö aloitettiin viemällä luodoille ja rannikkoalueille talviravinnoksi lihaa, jotta kotkien varsinaisesta ravinnosta (kalat, vesilinnut, jänikset ja pienriista) saamat myrkkypitoisuudet las- Merikotkiin kohdistui aikaisemmin pe- www.tuulivoimatieto.fi tovihaa, mutta tällä hetkellä sellaista ei juuri esiinny, vaan suojelun merkitys on ymmärretty laajalti. Nykyajan uhka merikotkille ovat Tolvasen mukaan tuu- limyllyt, joiden määrä lisääntyy koko ajan. Törmäyksiä on raportoitu ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Jostain syystä isot päiväpetolinnut eivät helposti aina havaitse pyörivien lapojen nopeutta ja saattavat törmätä myllyihin. Saalistaessaan kotkat etenevät liitämällä, jolloin katse on kohdistettu alaspäin, ei ylöspäin. Tällä hetkellä Suomessa suositellaan, että tuulivoimaloiden etäisyys merikotkan pesistä tulisi olla vähintään kaksi kilometriä. Merikotkien pesäsijainnit tunnetaan pääsääntöisesti merikotkatyöryhmän toiminnan tuloksena, ja ELY-keskus voi tarvittaessa neuvoa tuulivoiman rakentajaa sijoituskysymyksissä. Pesätiedot ovat salassa pidettävää asiaa, mutta linjauksia tuulivoiman rakentamiseen annetaan. ■ WF (World Wide Fund for Nature) eli Maailman luonnonsäätiö tuli Suomeen 40 vuotta sitten. Sen merikotkatyöryhmä oli järjestön ensimmäisiä lajityöryhmiä Suomessa. Järjestön pääkonttori on Sveitsissä ja sillä on luonnonsuojeluun tähtäävää toimintaa ympäri maailman. Kansalliset WWF-järjestöt, kuten WWF Suomi, hankkivat rahoituksen itse omalle toiminnalleen ja maksavat jäsenmaksua pääkonttoriin Sveitsiin. Suomessa on yli 70 000 tukijäsentä, ja noin 40 prosenttia järjestön tuloista saadaan yksityisiltä ihmisiltä. Suomessa WWF:n kotimainen luonnonsuojelutoiminta kohdistuu uhanalaisten lajien (esimerkiksi saimaannorppa) pelastamiseen, metsien ja Itämeren suojeluun sekä perinneympäristöjen ylläpitämiseen. ■ www.wwf.fi WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen käy usein kiikaroimassa merikotkia Porkkalanniemellä. Hän on mukana säätiön merikotkatyöryhmässä. Kuva Pauliina Heinänen. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 7 Silakanpyytäjästä tuli Mepan johtaja Teksti Paavo Tukkimäki Kuva Pekka Karppanen Niklas Rönnberg siirtyi Mepan johtoon Suomen varustamot ry:stä helmikuun 2013 alusta. Laivainssi Työhyvinvointia Niklas Rönnberg on valmistunut ensin kauppaopistosta yo-merkonomiksi, "mistä on ollut paljon hyötyä". Sitten hänestä tuli laivanrakennusinsinööri, "koska olen aina ollut kiinnostunut teknisistä asioista". Rönnberg on ollut suunnittelemassa terästroolareita, valvonut luokituslaitoksen tarkastajana vanhojen laivojen kuntoa ja uusien tekoa, rakentanut omalla pihalla troolivinssiä ja tehnyt sen kanssa elämänsä parhaat kaupat, järjestänyt laajaa meripelastusharjoitusta Airistolle, ollut konsultti ja yrittäjä, turvallisuusjohtaja ja huollon asiakaspäällikkö. Matkan varrella on takkiin tarttunut "vähän tekniikasta ja meriteollisuudesta ja ympäristöstä ja kaikesta muusta". Ennen Mepaa Rönnberg oli varustamoja edustavan Suomen varustamot ry:n asiamies, ja siinä ominaisuudessa hän oli vuodesta 2009 työnantajapuolen edustaja Mepan hallituksessa. Merimiespalvelun johtoon hän haki, koska "tämä on tärkeää toimintaa". Toimitusjohtaja uskoo, että tulevaisuuden Mepa panostaa ennen muuta työhyvinvointiin, mutta kyllä nykyisiä palveluja – lehtiä, kirjoja, elokuvia, urheilua ja kursseja – on vastedeskin tarjolla. Uutta sähköistä maailmaa on myös tarkoitus hyödyntää toiminnassa nykyistä tehokkaammin. Rönnbergin puheissa vilahteleva teema on, että suomalaista merenkulkijaa palvellaan jo vähän turhankin hyvin, ja satsauksia voisi suunnata uusiksi. – Mepan rooliin voisi myös kuulua, että jos joku näkee jonkin epäkohdan, se on otettava esiin ja vietävä tieto eteenpäin. Jonkinlainen omantunnon ääni meillä pitää olla. Yhteistyö Merimieskirkon kanssa on "äärimmäisen tärkeää". Kirkkojen työ on tunnettua, ja vaikka etenkin ulkomaisilta merenkulkijoilta tuppaavat menemään kirkot ja mepat sekaisin, se ei ole ongelma vaan haaste: Rönnberg haluaa nostaa Mepan profiilia. Insinöörismiestä kiinnostavat vanhat vehkeet. Hänellä on muun muassa puuvene hehkukuulamoottoreineen vuodelta 1947 ja vanha sitikka. Nuorisoseuratoiminnassa Rönnberg on yhä vähän mukana, ja Laivahistoriallisen yhdistyksen sekä ruotsalaisen kansanpuolueen Rkp:n jäsenmaksut on maksettu. Ja harrastuksesta käy myös 1950-luvun omakotitalo Helsingin Laajasalossa. ■ Mikä Mepa? Niklas Rönnbergin johdolla Merimiespalvelutoimisto satsaa entistä vahvemmin työhyvinvointiin. 8 A inakin tuhat tonnia kalaa, ehkä jopa tuhansia, olen omin käsin nostanut merestä, sanoo Merimiespalvelun (Mepa) tuore toimitusjohtaja Niklas Rönnberg, 44. Hän katsoo nuorempana olleensa ihan ammattimainen kalastaja, maksoihan hän alan eläkemaksujakin. Mepan johdossa Rönnberg aloitti helmikuun alusta. Silakan troolauksen ja Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan merimiespalvelun väliin on mahtunut monenlaista, ja lähes kaikessa on yhteisenä nimittäjänä ollut meri. Kalastus oli kodin perintöä; suvulla oli 1900-luvun alkuun saaristolaiskartano siinä, missä nyt on Upinniemen varuskunta. Isoisä ja isä olivat kalastajia, ja veli on troolarin päällikkö Kaskisissa. – Nyt en enää moneen vuoteen ole kalastanut, en ole edes verkkokalastaja. – Siinäpä kysymys, enkä pysty oikein vastaamaan, mikä Mepa on. Mepa ei ole yhdistys, ei yritys, ei laitos, vaan hyvinvointipalveluja tuottava järjestö, jolla on lakisääteisiä tehtäviä. Ehkä näistä syistä se on ristitty toimistoksi, arvelee Rönnberg. Toimitusjohtaja uskoo tuntevansa merenkulkua sen verran hyvin, että on selvillä siitä, miten kovaa peli alalla on. – Merenkulkijain etu ei ole etusijalla, ja siksi tarvitaan Mepan palvelukonseptia. Olen aina halunnut olla heikoimman puolella. Mepa M erenkulkijan ja maissa työskentelevän mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaelämään ja vapaa-ajantoimintaan ovat erilaiset, sillä merenkulkija on usein pitkiä aikoja poissa kotimaasta ja joutuu viettämään paljon vapaa-ajastaan laivalla, rajatussa ympäristössä. Vuonna 1973 perustetun Merimiespalvelutoimiston (Mepa) tehtävänä on huolehtia siitä, että myös merenkulkijat voisivat mahdollisimman tasavertaisina käyttää hyväkseen yhteiskunnallisia palveluja. Merimiespalvelutoimiston toiminta perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimukseen sekä suositukseen. Mepan lakisääteisenä tehtävänä on tukea merenkulkijoiden aikuisopiskelua ja harrastustoimintaa sekä tarjota heille opinto-, tiedotus- ja vapaa-ajan palveluja. Mepan toimintaa ohjaavat edustajisto ja hallitus ja sitä valvoo työja elinkeinoministeriö. Käytännön toiminnasta ja taloudesta vastaa hallitus, jossa ovat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriö, merenkulkualan työmarkkinajärjestöt ja Suomen Merimieskirkko. Mepan rahoitukseen osallistuvat merenkulkijat, varustamot ja valtio. Toimintaan saadaan lisäksi varoja lästimaksuista. mepa.fi Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 9 Suomalaisena maailmalla Laskentatavasta riippuen ulkosuomalaisia on miljoonasta puoleentoista. Jokaisella heistä on oma tarinansa. M uutin viime syksynä mieheni kanssa virallisesti Las Palmasiin, meille oli koittamassa täällä jo seitsemäs talvi ”muuttolintuna”. Kuulin, että saamme äänestää Suomen eduskuntavaaleissa, presidentinvaaleissa ja seurakunnan vaaleissa ja olemme edelleen Naantalin seurakunnan jäseniä poissaolevina jäseninä. Toisaalta saamme äänestää Las Palmasin kaupungin vaaleissa ja espanjalaisia ehdokkaita EU-vaaleissa. Vuokraisäntämme innostui, kun kuuli uudesta tilanteestamme. Hän antoi heti lyhyen oppitunnin, miten systeemi täällä toimii: äänestetään puoluetta, ei henkilöä. Saimme tietenkin myös tietoa siitä, mitä puoluetta ”kannattaa äänestää”. Vähän hämmentäväähän tämä on ollut, ja olemme oppineet uusia termejä. Nyt olemme ulkosuomalaisia, mutta olemmeko maahanmuuttajia eli ”mamuja”? Ainakaan mitään Suomesta ja muualtakin tuttua vihamielisyyttä meihin ei ole kohdistettu, mutta meitähän luullaankin turisteiksi, ja turismi on Kanariansaarten tärkein elinkeino: turistit tuovat tullessaan rahaa. Tästäkö lie kysymys? Ulkosuomalainen on Suomen ulkopuolella asuva suomalainen. Ulkosuomalaisia on noin miljoona. Suurin osa heistä asuu Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Ulkosuomalainen on voinut muuttaa ulkomaille työn, opiskelun tai perheen vuoksi. Alex ja mummi Liisa Varho Las Palmasissa. 10 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Meille ulkomaille muutto merkitsi helpotusta joissakin käytännön asioissa, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa. Kansainvälinen sairausvakuutuskortti on voimassa vieraassa maassa vain kolme Teksti Liisa Varho kuukautta, mutta me taas asumme tässä toisessa kotimaassa suurimman osan vuotta. Virastokierros täällä Las Palmasissa oli mielenkiintoinen, vai sanonko suoraan monimutkainen. Siinä missä Suomessa painetaan itselle numerolappu asioitten hoitamista varten, täällä piti ensin mennä virkailijan luo ja kertoa hänelle asiansa. Sen jälkeen virkailija sanoi, mille luukulle mennä jonottamaan. Asia selitettiin uudelleen siellä olevalle virkailijalle, jolta saatiin asioitten hoitamista varten aika – seuraavalle päivälle. Ja sitten taas jonotettiin. Mutta kun mukana olivat alkuperäiskappaleet ja pari kopiota kaikista mahdollisista papereista, asiat hoituvat. Suomessa teimme muuttoilmoituksen kotona netissä. Onneksi meille tulee Olé-lehti, ”Espanjan asiantuntija vuodesta 1985”. Siinä on selkeät ohjeet paikallisista tavoista suomen kielellä, espanjan kieli kun ei vielä virastoasioissa ihan toimi. Suomalainen hampurilainen Kaikkiaan ulkosuomalaisia on jopa puolitoista miljoonaa, jos mukaan lasketaan toisen ja kolmannen polven suomalaiset. Mutta mikään yhtenäinen joukko tämä porukka ei todellakaan ole! Tapasin Las Palmasissa lomaansa viettävän Satu Oldendorffin, joka asuu nyt Hampurissa ja toimii Pohjois-Saksan suomalaisen merimieskirkon johtajana. Hän on eri tilanteessa kuin vaikkapa me, sillä hän on ns. lähetetty työntekijä. – Minä olen aina suomalainen, Satu sanoo. Hän käyttää itsestään myös nimitystä ekspatriaatti tai etäsuomalainen, joka taas on Erkki Toivasen, Vuoden 2004 ulkosuomalaisen, lanseeraama nimitys. Ekspatriaatti eli expat on henkilö, joka tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa, jossa hän on kasvanut. Sadulla on jo ennestään ulkosuomalaiskokemusta. Hän asui jo aiemmin Saksassa 25 vuotta, jonka jälkeen hän tuli paluumuuttajana Suomeen vuonna 1997. – Oli vaikeampaa tulla takaisin Suomeen kuin aikoinaan lähteä Saksaan, Satu kertoo. Siksi hän perusti tuolloin Turun merimieskirkolle paluumuuttajien vertaistukiryhmän. Nyt tätä Sadun työtä jatkaa siellä ystävättärensä. – Kyllä asioista pitää itse tietää, sillä viranomaiset eivät aina ole asioista perillä, Satu puuskahtaa ja kertoo, ettei päässyt kunnallisvaaleissa äänestämään, vaikka hänellä oli siihen oikeus. – Kaksi kertaa ne repivät minun äänestyslippunikin. Sadun työsuhde Hampurissa kestää eläkeikään saakka. – Ehdin hyvin tehdä yhden työjakson niin kuin merimiespapit ennen, 5–7 vuotta. – Ulkomailla oma äidinkieli on tärkeä asia ja suomalaisuus korostuu. Kaikki suomalaiset perinteet itsenäisyyspäiväjuhlineen samoin kuin pääkonsulin juhla kirkolla ovat suomalaisille tärkeitä. ”Suomalaisilla on hyvä maine, on helppoa olla suomalainen ulkomailla.” Niin sanotaan. Siitä asiasta olemme Sadun kanssa täysin samaa mieltä. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 11 Hyvässä seurassa tärkeän asian puolesta Kirkkokahveilla messun jälkeen Olli Iivonen, Kai-Jussi Jankeri, Liisa Varho sekä espanjalaiset ystävät Felipe ja Clarita Mangas. Juttu on toteutettu sähköpostihaastatteluna. Kysymykset Marko Toljamo Kuva Joanna Lindén-Montes ”Alun perin ajatukseni ei ollut jäädä Saksaan. Minun piti vaan maalata tuttavani talo”, naurahtaa jo 13 vuotta Saksassa asunut Markku Nikkanen. Las Palmasissa hän lomaili siskonsa Satu Oldendorffin (keskellä) ja serkkunsa Pirkko Loimalahden kanssa. Kuva Inkeri Lienhoop. – Vertaistukea ulkomailla saa muilta suomalaisilta. Meillä merimieskirkolla ovat ovet kaikille auki ja jokainen otetaan sydämellisesti vastaan. Hampurin merimieskirkolla vietetään myös suomalaisia messuja TT Päivi Vähäkankaan johdolla. Hän on yksi viidestä Saksan maakirkon palkkaamista suomalaisista papeista. – Yhteistyömme on sujunut erinomaisesti, Satu hehkuttaa. Kotimaani ompi Suomi Erilaisia ovat tiet ulkosuomalaisuuteen. Sadun veli Markku Nikkanen kävi aikoinaan Hampurissa siskonsa luona viettäen siellä kesälomansa ja joulunsa. Kun hän sitten täytti 50 vuotta, hän lopetti työnsä ja päätti mennä vähäksi aikaa Hampuriin. Aluksi Markku asui ystävänsä luona ja maalasi vastapalvelukseksi tämän talon. Merimieskirkolla, joka oli tullut Markulle tutuksi, oli pappina Hannu Suihkonen. Kun myyjäiset lähestyivät, merimiespastori pyysi Markkua avuksi. 12 – Olinkin vapaaehtoisena kolme vuotta, Markku muistelee. – Sain asunnon ja vähän ruokaakin. – Ja kivoja elämyksiä. Yksikään päivä ei ollut tylsä: oli laivakäyntejä, kiinteistön hoitoa jne. Hän osasi puhua vain äidinkieltään, mutta kirkolla ja laivassa tarvittiinkin vain suomea. – Ystävystyin laivaporukoitten kanssa. Kun he tarvitsivat jotain, sain listan tarpeista. Olipa listalla sitten telkkari, jääkaappi, kiikarit, auton tai moottoripyörän osia, kaikki tuli hoidetuksi! Markku oli vapaaehtoistyöntekijänä myös Suomen konsulaatissa. Siitä seurauksena hänen nimensä on nyt merimieskirkon flyygelin koskettimessa. Jossain välissä Markku tapasi Saksassa tulevan vaimonsa. Inkeri Lienhoop on suomalaissyntyinen, joka on asunut Saksassa nyt jo 44 vuotta. – Inkku alkoi käydä kirkolla, kun hän halusi tavata muita suomalaisia. Kolmen vuoden jälkeen Markku ajatteli palata Suomeen, mutta ei voinut panna Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Suomen Lähetysseuran hallintojohtaja Tarja Larmasuo uskoo Merimieskirkon työn jatkuvuuteen. – Tukijoita ja työhön sitoutuneita kannattajia kuitenkin tarvitaan, jotta työ on mahdollista pitää nykyisellä tasolla. vastaan, kun kuuli Inkulta, että ”voit sä meillekin tulla.” Lastenlapsilta Suomesta kysyttiin lupa, ja ukki sai jäädä. Nyt Markku on asunut Saksassa 13 vuotta ja puhuu sujuvasti saksaakin. Hän voi äänestää paikallisvaaleissa ja kirkollisvaaleissa sekä Suomessa EU-vaaleissa, presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Vaimonsa kanssa Markku on yhä mukana järjestämässä suomalaisia joulumyyjäisiä ja Suomi-päiviä tehden näin Suomea tunnetuksi ja yhdistäen suomalaisyhteisöä. Hän osallistuu myös kerran kuussa kokoontuvaan Suomi-kerhoon, jonka ainoa mies Markku on. Kesän kolme kuukautta Markku asuu mökillään Suomessa. Osan talvesta hän viettää vaimonsa kanssa Aurinkorannikolla Fuengirolassa sekä matkustellen ympäri maailmaa. Markku on ollut perustamassa Fuengirolaan merimieskirkkopiiriä, joka on Euroopan eteläisin merimieskirkkopiiri. Siellä lämpimässä kudotaan sukkia merenkulkijoiden joulupaketteihin. Jatkuu sivulla 34. Millainen on oma perheesi ja ketä siihen kuuluu? Perheeseeni kuuluvat mies ja kaksi lasta. Missä ja miten asutte? Asumme Helsingissä pientaloalueella hyvien liikuntamahdollisuuksien äärellä. Mistä olet kotoisin ja millainen oli lapsuuden perheesi? Olen kotoisin Satakunnasta varuskuntapaikkakunnalta, ja tähän perheeseen kuuluvat kahden veljen lisäksi isä ja äiti. Mitä teet työksesi? Työskentelen hallintojohtajana Suomen Lähetysseurassa ja vastaan henkilöstön lisäksi Lähetysseuran hyväksi tehdyistä testamenteista. Miten luonnehtisit työtäsi ja työpaikkaasi? Teen työtäni hyvässä seurassa tärkeän asian puolesta. Missä olet työskennellyt aikaisemmin? Olen toiminut pankkilakimiehenä paikallisessa säästöpankissa sekä perintälakimiehenä. Mitä harrastat ja miten rentoudut? Käyn usein teatterissa ja rentoudun keväthangilla hiihdellen. Toimin myös Mannerheimin Lastensuojeluliitossa liittohallituksen jäsenenä, harrastan siis järjestötoimintaa. Milloin tulit valituksi Merimieskirkon hallitukseen? Tulin valituksi Merimieskirkon hallitukseen viime elokuussa. Miksi ryhdyit aikoinaan Merimieskirkon hallitusehdokkaaksi? Ryhdyin ehdokkaaksi hallituksen jäseneksi sitä minulta kysyttäessä. Koen järjestötoiminnan omakseni ja Merimieskirkon toimialan lähelle oman työnantajani toimintaa. Tosin Lähetysseuran työn kohde on ulkomainen paikallinen kirkko ja sen jäsenet. Oliko sinulla kosketusta Merimieskirkkoon ennen hallitukseen tulemista? Merimieskirkkoon on ollut kontaktia lähinnä testamenttiasioiden myötä. Järjestömme ovat saaneet muutaman yhteisen testamentin näiden vuosien aikana, kun olen ollut Lähetysseurassa. Onko työkokemuksestasi etua merimieskirkkotyölle? Toivon, että voin osaltani olla vaikuttamassa Merimieskirkon järjestökuvaan. Henkilöstöasiat ja koulutus ovat yhteisiä, ja niissä toivon voivani oppia ja myös antaa niihin osaamistani. Koulutukseltani olen lakimies. Lisäksi minut on nimetty Merimieskirkon taloustoimikuntaan, jonka työskentely käynnistyi maaliskuussa. Missä Merimieskirkko on onnistunut? Merimieskirkolla on vahva ”Olen kokenut työskentelyn Merimieskirkon hallituksessa innostavana, vaikuttavana ja haastavana”, sanoo Suomen Lähetysseuran hallintojohtaja Tarja Larmasuo. vapaaehtoistoimijoiden joukko. Millaisena näet Merimieskirkon tulevaisuuden? Työ on tärkeää ja sitä varmasti riittää. Tukijoita ja työhön sitoutuneita kannattajia tarvitaan, jotta työ on mahdollista siinä määrin kuin sitä nyt tehdään. Mitä terveisiä haluat sanoa merimieskirkkotyön tekijöille? Haluan kiittää työntekijöitä vastuullisesta toiminnasta ja toivon voivani toimia hallituksessa työntekijöitä tukien ja työn tekemisen mahdollistaen. Lisäksi haluan kiittää luottamuksesta ja olen iloinen saadessani mahdollisuuden toimia Merimieskirkossa. ■ Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 13 Satamaliitto 90 vuotta Satamien edunvalvoja Vuonna 1923 perustetun Satamaliiton tehtävänä on valvoa 31 jäsensatamansa etuja ja toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana kotimaassa ja Euroopan unionissa. S uomessa on 50 ulkomaankauppaa käyvää satamaa, joista Satamaliiton jäseniä on 31. Näiden kautta kulkee noin 98 prosenttia maan ulkomaankaupan taloudellisesta toiminnasta. Suomen satamissa on menossa omistusmuodon muutos. Satamien omistajia ovat olleet joko kunta, teollisuus tai yksityiset tahot, mutta tulevaisuudessa omistaja on kaupallisin periaattein toimiva osakeyhtiö. Muutos johtuu Euroopan unionin kilpailulainsäädännöstä ja kuntalain osauudistuksesta. EU:n kilpailuoikeus velvoittaa markkinoilla toimivat kunnalliset satamat muuttamaan omistuksensa taloudellisesti läpinäkyvään osakeyhtiömuotoon. Osakeyhtiömuotoinen omistaminen edistää lisäksi bisnesperiaatteiden noudattamista sekä asiakkaan näkökulman huomioonottamista. Muutamissa Suomen satamissa osakeyhtiöittäminen on jo tapahtunut. Esimerkiksi Kemin satama on nykyisin osakeyhtiö, jonka kaupunki omistaa sataprosenttisesti. Lisäksi Turku, Uusikaupunki ja Joensuu ovat jo uusineet sataman omistussuhteet, ja monissa muissa satamissa muutostyö on parhaillaan käynnissä. Merimieskirkko on Satamaliiton johtajalle Annaleena Mäkilälle tuttu. Hänen kummipoikansa sai aikoinaan henkistä ja fyysistä ensiapua Brysselin merimieskirkolla tultuaan ryöstetyksi. Vaikuttaminen Euroopassa Satamaliittoa johtaa tällä hetkellä varatuomari Annaleena Mäkilä, joka aloitti tehtävässä syyskuun 2012 alussa. Hänen edeltäjänsä Markku Mylly siirtyi Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA, European Maritime Safety Agency) pääjohtajaksi Lissaboniin. Euroopan unioni liittyy hyvin kiinteästi Satamaliiton toimintaan, sillä Satamaliittoa vastaavat kansalliset järjestöt kokoontuvat eurooppalaisen kattojär- 14 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Teksti Anne Valtonen Kuvat Satamaliitto jestönsä ESPOn (European SeaPorts Organisation) tapaamisissa Brysselissä kahden kuukauden välein. Hyvä verkottuminen on alalla välttämätöntä, koska merenkulun intressit ovat yhteisiä maasta ja valtiosta riippumatta. Suomea pidetään Euroopan unionissa pohjoismaiseen tapaan aika modernina maana merenkulkuasioissa. Eurooppalainen yhteistyö tähtää tarpeettoman byrokratian poistamiseen, tiedonkulun parantamiseen ja menettelytapojen yhdenmukaistamiseen, jotta taloudellinen toiminta olisi ennustettavaa ja hinnoittelu läpinäkyvää. EU:ssa on meneillään esimerkiksi hanke Euroopan lähivesillä tapahtuvan laivaliikenteen lukemisesta sisämarkkina-alueeksi. Euroopan unionin liikennekomissaari on virolainen Siim Kallas, jonka johdolla uudistuksia viedään eteenpäin. Komissaarit vaihtuvat EU-vaalien vuoksi toukokuussa 2014, joten nähtäväksi jää, ehtiikö komissaari Kallas saada esityksiään läpi ennen vaaleja. Suomen suurimpia satamia Tavaraliikenteen osalta Suomen suurin satama on öljysatama Kilpilahti (Sköldvik), joka on myös yksi Itämeren suurimpia satamia. Seuraavina tulevat HaminaKotkan, Helsingin ja Naantalin satamat. Tiedot ovat vuodelta 2010 ja koskevat sekä vientiä että tuontia mittayksikkönä tonnit. Suomen ulkomaanliikenteen matkustajasatamista ylivoimaisesti suurin on Helsinki lähes 11 miljoonan matkustajan vuositasolla. Seuraavina tulevat Turku ja Maarianhaminan länsisatama, kumpikin lähes 3 miljoonan matkustajan volyymilla vuosittain. Tiedot ovat vuodelta 2011. Tulevaisuuden satamatoiminnassa ko- rostuvat pätevä taloudenhoito ja osakeyhtiön kannattavuus. Sataman ominaisuuksista tärkeimmät ovat toimintavarmuus, ennustettavuus sekä hinta, tehokkuus ja nopeus. Suuret toimijat selvinnevät aina, koska isojen satamien toiminta on suuruuden ekonomiaa. Pienet satamat löytänevät paikkansa ketterinä, joustavina ja kapeamman kohderyhmän hyvinä palvelijoina. Haasteita satamille silti tulee – ja mahdollisesti myös päätöksiä hallinnollisista yhdistymisistä nähdään. Johtaja Mäkilä muistuttaa, että rakenneratkaisuja koskevat päätökset ovat omistajan päätösvallassa. Satama on kokonaisuus Satamien toimintaedellytyksiin vaikuttavia ajankohtaisia hankkeita on useita. Meriliikenteen kilpailukyvyn turvaaminen kansallisen meriliikennestrategian avulla on työn alla Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla. Satamissa on mietittävä, mistä saada lisäarvoa toimintaan, sillä keskinäinen kilpailu on kovaa. Esimerkiksi Suomenlahdella vallitsee jatkuva kansainvälinen kilpailu Helsingin, Tukholman, Tallinnan ja Pietarin kesken. Annaleena Mäkilän mukaan Suomen satamamarkkina on hyvin samanlainen kuin Iso-Britanniassa: paljon pieniä satamia pitkin rannikkoa. Selviytymiskeinoiksi voisi valita vaikkapa erikoistumista, erilaisten lisäpalvelujen järjestämistä tai uudentyyppisten teollisuuskylien luomista lähelle satamaa. Satamien on otettava huomioon toiminnassaan melukysymykset, ympäristöasiat ja asutuksen tulo lähelle satamaa. Yksi keskeinen teema on vuonna 2015 voimaantulevan rikkidirektiivin myötä vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntäminen Itämeren alueella. Tällöin esille nousee nesteytetyn luonnonkaasun (LNG, liquid natural gas) käyttö ja siihen tarvittavat investoinnit. Suomen rannikolle ollaan suunnittelemassa tällaisia tankkauspaikkoja. Näistä ei ole vielä päätöksiä, mutta asia on tärkeä tulevaisuutta ajatellen. EU:n mukaan tankkauspaikkojen pitäisi olla jo käytössä vuoteen 2020 mennessä. www.finnports.com Suomessa on huolehdittava kansallisen merenkulun kilpailukyvystä, minkä vuoksi parhaillaan laaditaan meriliikennestrategiaa, jossa yhtenä alaryhmänä ovat satamat. Vuonna 1923 perustettu Satamaliitto on satamien edunvalvoja Suomessa. Liitto vietti 90-vuotisjuhlia kuluvan vuoden tammikuussa. Kuvat Rauman satamasta. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 15 meritaide kirkkolaiva Förillä Turusta Åboon Teksti Aira Heinänen Föri vuonna 2012. Kuva on painettu Turun Postimerkkikerhon korttiin. Kuva Seppo Louhivuori. Elämän merillä K irkko- eli votiivilaivan juuret ulottuvat aina keskiajalle saakka. Votiivi-sana on peräisin latinan kielen sanasta votum, joka tarkoittaa lupausta. Noita taidokkaasti rakennettuja laivojen pienoismalleja löytyy Suomenkin kirkkojen katonrajoista. Yksityiset ihmiset, usein merenkulkijat, saattoivat lahjoittaa laivojensa pienoismalleja kirkoille merten vaaroista selvittyään. Votiivilaiva saatettiin lahjoittaa joko Jumalan vastattua lahjoittajan rukoukseen tai jo etukäteen haasteelliseksi tiedetyn merimatkan lähestyessä. Jumalalle osoitetut toiveet ja kiitokset niiden täyttymisestä konkretisoituivat pienessä, mutta taidokkaasti rakennetussa aluksessa. Jumala oli suojellut luotuaan elämän vaaroilta jälleen kerran. Myös Markuksen evankeliumiin on tallennettu eräs merimatka: ”Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Nyt lähdemme vastarannalle.’ Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ’Opettaja, etkö 16 näe, me hukumme!’ Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ’Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?’ Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ’Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.’” (Mark. 4:35–41) Mietteet oman aluksen kestävyydestä ja myrskyn pelko tarjoavat yhtymäpintoja myös niille, joiden jalat ovat tukevasti maan kamaralla. Oma elämämme on kuin pursi, johon olemme valinneet mitä erilaisimpia tykötarpeita elämää varten. Matkamme aikana tapaamme monenlaisia matkakumppaneita, joista osa jää seuraksemme pidemmäksi aikaa. Kenen kanssa sinä purjehdit eteenpäin? Millaisilla eväillä oman elämäsi alus on lastattu? Taipaleemme sääolosuhteet vaihtelevat myrskyisistä meristä niihin seesteisiin hetkiin, jolloin aurinko nousee kirkkaana taivaanrannan yläpuolelle. Välillä elämä kuitenkin riepottelee meitä niin perusteellisesti, että pelko, epätoivo ja epäusko saavat mielissämme rauhaa ja luottamusta suuremman jalansijan. Kuin huomaamatta alkaa ruumaamme kerääntyä kaikkea sinne kuulumatonta. Takerrumme kokemaamme pahaan, Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan ajamme itsekkäästi omaa etuamme lähimmäisemme kustannuksella ja luotamme vain omaan ainutlaatuisuuteemme. Unohdamme Jeesuksen nukkumaan purtemme perään. Vaikka unohtaisimme Jumalan, ei Jumala kuitenkaan unohda meitä, sillä Hän on mukana elämämme jokaisessa käänteessä. Voimme aina herättää Jeesuksen ja pyytä apua. Hän ei muista meitä pahalla unohduksestamme huolimatta, vaan avaa sylinsä aina kun sitä tarvitsemme. Hän on luvannut ohjata elämäämme, ja tämä lupaus pysyy voimassa silloinkin, kun itse sitä epäilemme. Laiva symboloi oman elämämme lisäksi myös koko kristillistä seurakuntaa. Olemme kaikki samassa veneessä. Jeesuksen paikka ei kuitenkaan ole veneen perässä vaan keulassa, vaikka Kristus auttaakin meitä varmasti myös unisena. Kun valitsemme laivamme kapteeniksi Kristuksen, voimme olla turvallisella mielellä: Hän ei salli meidän haaksirikkoutua, vaan ohjaa varmoilla otteillaan purtemme kerran ikuiseen satamaan. T ämänkertainen Meritaide-palsta poikkeaa hieman pääsäännöstämme. Kyseessä on jokinäkymä, tosin meren tuntumassa. Kuvassa on Turun merkittävä turistinähtävyys, 110-vuotias jokilautta Föri. Föri-sana on muunnelma lauttaa tarkoittavista ruotsalaisesta ”färjasta” ja englanninkielisestä ”ferrystä”. Aurajoen 80-metrinen ylitys tällä legendaarisella kulkuneuvolla tapahtuu puolessatoista minuutissa ja perinteisesti maksutta! Matkustajia lauttaan voidaan ottaa 75. Alus pysyy kurssissa vedenalaisen ketjun avulla. Föri ylittää joen päivittäin kymmeniä kertoja ilman täsmällistä aikataulua aamukuudesta iltayhdeksään. Turkulaisen taiteilijan Seppo Louhivuoren hauska piirros ”Föri Turusta Åboon”, 2012. Alkuaan Föri rakennettiin Barkerin tehtaiden työntekijöiden matkatarpeisiin. Silloin siinä oli höyrymoottori ja se kulki puulla. Vuonna 1955 vanha höyrykone savupiippuineen sai poistua dieselmoottorin tieltä. Kirjailija Jarkko Laine on Wikipedian mukaan todennut, että ”Föri on yhtä tärkeä turkulaisuuden symboli ku tuomiokirkko, tai linna tuol takana tai Käsityöläismuseo, ehkä tärkeämpi siin mielessä, että se ei ol museo, vaan toiminnassa jatkuvasti”. Oiva vetonaulahan tämä ”ilmiö” on Turun turismille. Jalankulkijat ja pyöräilijät ovat tyytyväisiä kaupungin tarjoamaan ilmaiseen nautintoon, näppärään joen ylitykseen. Talvikautena, jos jään paksuus on yli 30 cm, Förillä ei liikennöidä, vaan paikalle rakennetaan jääsilta. Muulloin Föri loiskuttelee Itäinen Rantakatu 58:sta ”tois puol jokkee” Kakolanmäen kohdalle. Jos joen ylitse tuolle kohdalle rakennettaisiin silta, estäisi se laivojen liikenteen ylemmäs Aurajokea. Palstan kuvituksena on turkulaisen taiteilijan Seppo Louhivuoren valokuva ja piirros Föristä. Louhivuoren tyylitellyistä, usein humoristisista kuvituksista on painettu nelisenkymmentä postikorttia, aiheinaan nimenomaan Turku ja merellisyys. Hän on aktiivinen toimija postimerkki- ja postikorttijärjestöissä. Mies kirjoittaa ja kuvittaa sekä keräilee mm. nimensä Seppo Ilmari Louhivuori mukaisesti Kalevala-aihetta. ■ Hyvää matkaa! Liinamaria Halén Vuosaaren merimieskirkon satamakuraattori Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 17 Tutkijakin tulkitsee Tutkija Outi Lehtipuu, mikä kirja se ristiriitaisuuksia ja tulkinnanvaraisuuksia sisältävä Raamattu oikein on? "Hampuriin lähdimme kolmeksi vuodeksi, mutta olimme siellä viisi vuotta. Lapset oppivat saksan kielen aikuisia paremmin ja pääsevät yhä korjaamaan minunkin puhettani", akatemiatutkija Outi Lehtipuu naurahtaa. Teksti ja kuva Marko Toljamo R aamatuntutkija, teologian tohtori Outi Lehtipuu, 45, ei Raamatun ristiriitaisuuksista hätkähdä, vaan pikemminkin lisää vettä myllyyn. – Jokainen tulkitsee tekstejä, niin myös Raamattua, omista lähtökohdistaan. Lehtipuu puhuu Raamatusta innostuneena, mutta kiihtymättä. Tutkija tietää, että Iso Kirja koostuu 66 eri kirjasta, joista jokainen on ihmisen kirjoittama ja syntynyt toisistaan erillään. – Osa on syntynyt Rooman imperiumin suurkaupungissa ja osa on kirjoitettu palestiinalaisella maaseudulla. Vaatimus siitä, että Raamattu sisältäisi vain yhden, yhtenäisen sanoman, on mahdoton. Ja jokainen erilainen näkemys luo tulkinnanvaraisuutta. Lehtipuu myöntää, että periaatteessa objektiivisilla tutkijoillakin on kiistoja tekstien tulkinnoista, minkä taustalla voi olla oma usko ja henkilökohtainen tulkinta. – Meidän ihmisten pitäisi voida hyväksyä toinen toisemme erilaisista tulkinnoista huolimatta. Arvot määrittelevät oikean ja väärän rajan. Auktoriteetit vaikuttavat Raamatulla ei tosiasiassa pääse lyömään toista päähän. – Kellään tutkijalla tai kirkonmiehelläkään ei ole valtaa ja oikeutta sanoa, että hänen tulkintansa on ainoa oikea. Lehtipuu heittää, että meillä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve auktoriteetteihin. Toisille on merkityksellisintä, mitä Paavali sanoi, toisille se, mitä Luther sanoi – tai se, mitä joku hengellinen auktoriteetti sanoo Paavalin tai Lutherin sanoneen. 18 Koska myös Raamatun kirjoitukset heijastavat omaa aikaansa, ne luovat haasteen lukea ja ymmärtää sitä jäämättä sen ajan vangiksi. Tulkinta-auktoriteetin tarpeesta voidaan yhtä hyvin arvottaa nyt sitä, mitä paavi tai arkkipiispa sanoo. Parhaillaan Lehtipuu tutkii Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen turvin Uuden testamentin varhaisia tulkintoja. Keskiössä ovat naisiin liittyvät Paavalin opetukset. – Sieltäkin löytyy oikeutus kaikille mielipiteille. "Nainen vaietkoon" ja "kaikki ovat samanarvoisia" löytyvät molemmat näistä teksteistä. Kulttuurimme perusta Raamatun tutkimisessa aiheesta riippuen myös muiden samanaikaisten tekstien tutkiminen on merkityksellistä. – Raamatun kirjoitukset ovat oman aikansa kulttuurin tuotteita ja heijastavat usein käsityksiä, joilla on vastineensa myös ei-kristillisissä teksteissä, Lehtipuu tähdentää. Tutkija asettaa Raamatun länsimaisen kulttuurin perusteokseksi. – Se on muokannut koko historiaamme ja määrittänyt meille elämisen arvot. Raamatun lukeminen avaa sitä, mitä me olemme. Länsimaista lienee sekin, että Lehtipuun kännykkä soi taajaan, mutta pitkään rupattelemaan hän ei ehdi. Toisaalta hän on niin tottunut tiukkaan aikatauluun, että siirtyykin tilanteesta toiseen mieluummin saman tien kuin luppoajan kautta. Vaikka täysipainoisen työn ja perheelämän yhteensovittaminen on haastavaa, Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Lehtipuu näkee niiden tuovan toisiinsa nähden pakollisia ja tuiki tarpeellisia hengähdystaukoja. Lehtipuun puoliso on Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth. Heillä on kolme lasta: Iida-Maija, 16, Janne, 14 ja Toivo, 9. Vapauttavia rooleja Pirkkalaan perhe muutti vuoden 2009 kesällä. Lähtösatamana oli Hampuri, missä Lehtipuu työskenteli tutkijana ja Silfverhuth suomalaisen merimieskirkon johtajana. – Minulle oli tavattoman tärkeää, että minulla oli oma tehtäväni ja työni, vaikka syy ulkomaille muuttoon oli puolisoni työ. Iso osa ihmisen identiteetistä tulee hänen työnsä kautta, Lehtipuu toteaa. Pohjois-Saksaan he menivät vuonna 2004, jolloin perheen kuopus oli vastikään syntynyt. Ensimmäinen puoli vuotta äidiltä meni hoitovapaalla. Yhteisössä oli "papin rouvalle" sosiaalinen tilaus, ja siihen rooliin korkeasti koulutettu uranainenkin tottui. Tiukan kaavamaisiin rooliodotuksiin Lehtipuu ei kuitenkaan törmännyt. Tämäkin rooli oli joustava, tapoja oli nähty monia. – Eräs Hampurissa asuva rouva sanoi, että olin hänen aikanaan jo talon kahdeksas "papin rouva". – Monelle pirkkalaiselle olen ihan tavallinen jalkapalloäiti muiden joukossa. Ei kirkkoherran rouva ole sellainen julkisuuden henkilö kuin joskus aikaisemmin. Tulkinnanvaraista sekin. ■ Koulutus ja ura • Akatemiatutkija, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti • Virkavapaalla toimestaan Helsingin ylipiston Uuden testamentin kreikan yliopistonlehtorina • Opettanut teologiaa myös Diakonia-ammattikorkeakoulussa, Avoimessa yliopistossa sekä toiminut uskonnonopettajana. • Tutkimusvierailuja ulkomailla: • Yalen yliopisto 2011 • Hampurin yliopisto 2007-–2009 • Center for Advanced Studies, Oslo 2006 • Lutheran School of Theology, Chicago 1995 Tervetuloa kesäjuhlille Pirkkalaan Suomen Merimieskirkon kesäjuhla järjestetään Pirkkalassa 10.–11.8.2013 teemalla "Aaltoliikkeessä". Ohjelmassa lauantaina mm.: klo 9.00 vapaaehtoinen lisämaksullinen (20 e/hlö) laivaretki Pyhäjärvellä. Hinta sis. pullakahvin. Kesto 3 tuntia. Ilmoittautumisesta tietoa sekä juhlan tarkka ohjelma esitellään toukokuun puolivälissä ilmestyvässä Merimieskirkkolehdessä ja sen jälkeen myös Merimieskirkon kotisivuilla ja tapahtuman Facebooksivuilla. Merimieskirkon ajankohtaiskatsaus alkaa srk-salissa klo 13, jota seuraa vaalikokous. Pirkkalan kirkossa klo 15 alkavassa pääjuhlassa kaupungin tervehdyksen esittää pormestari Helena Rissanen ja juhlapuheen pitää kansanedustaja Ilkka Kantola. Pääjuhlassa mukana mm. lausuja Liisa Tanni, Merja Haaviston johtama lasten tanssiesitys sekä laivakuraattorityön esittelyä. Taru Nyman ja Kaj Chydenius esittävät juhlassa pari musiikkikappaletta ja pitävät illalla klo 19 konsertin vanhassa kirkossa. Konsertin jälkeen juhla jatkuu vapaamuotoisella, mutta ohjelmallisella iltatilaisuudella pappilassa. Sunnuntain jumalanpalveluksessa klo 10 saarnaa piispa Matti Repo. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 19 Joni Skiftesvik N uorimmainen rientää huolestuneena luokseni. – Isä, Söpölle ei maistu ruoka. – Mitä sinä olet sille tarjonnut? kysyn. – Samaa kuin ennenkin, jyviä ja leipää ja salaattia. Se nuuskii vain, mutta ei syö. Menemme häkille. Nurkassa olevasta pesästä pilkottaa hamsterin hännän tupsu. Söpö on päiväunillaan. Nuorimmainen koskettelee lemmikkiään. – Nykyään se nukkuu aina. – Hamsterit nukkuvat päivällä ja valvovat yöllä, minä valistan. – Ei se sitä ole. Söpö on sairas, nuorimmaiseni sanoo ja ottaa hamsterin syliinsä. Pieni karvaturri kyyhöttää lapsen kämmenellä. – Terveenä ollessa se livahti aina minun hihaan, mutta ei enää, kuopus sanoo. – Kyllä se on terve, sanon. – Sille ei vain maistu ruoka. Niinhän se on meillä ihmisilläkin, että aina ruoat eivät ole maullaan. – Minulle maistuvat hyvät ruoat, vaikka joka päivä; sellaiset kuin makaronilaatikko, kirjolohen kiusaus, lasagne, kermaperunat, mustikkapiirakka, jäätelö… lapseni luettelee. Huomautan väliin, että luettelossa vilahtelee sellaisiakin, jotka jäävät toisinaan lautaselle. – Eilenkään et syönyt lohilaatikkoa, muistutan. – Arvaa, miksi? lapseni kysyy napakasti ja vastaa itse: – Siksi, että sinä olit perannut kalan huonosti! Siinä oli ruotoja. Koulussa sanottiin, ettei ruotoja saa syödä. Ne voivat jäädä kurkkuun. Jos ruoto on oikein suuri, voi vaikka tukehtua. Yksi Norjan kuningas on tukehtunut. Nuorimmainen puhuu minulle pitkään opettavaisella äänellä. Söpö-hamsterin ruokahaluttomuuden syyn hän perustelee mahdollisella piilevällä sairaudella niin painavasti, että lopulta minäkin myönnän lemmikin terveydentilassa mahdollisesti olevan jotakin outoa. Päätämme tarkkailla hamsteritytön vointia tehostetusti seuraavina päivinä. T ulevat päivät vahvistavat nuorimmaiseni tekemän diagnoosin oikeaksi: Söpö on sairas. Se ei jaksa juosta entiseen tapaansa iltalenkkiään häkkinsä pienessä juoksupyörässä. Jokusen kerran näemme sen yrittävän, mutta rattaan vauhti pysyy verkkaisena ja pian juoksu katkeaa kokonaan. Yritykset ovat voimattomia ja jotenkin toivottoman näköisiä. Ajattelen, että Söpö on kuin ikäihminen; se ei halua myöntää voimiensa huvenneen, vaan yrittää uudelleen ja uudelleen. Lopulta sen on tunnustettava, että nuoruuden päivät ovat menneet ja voimat niiden mukana. Ilmiselvästi eläin kärsii tilanteesta. Pettymys näkyy siitä. Se kallistelee päätään, katsoa tapittaa pienillä nappisilmillään vuoroin meitä, vuoroin liian raskaaksi käynyttä juoksupyörää. Lapseni väittää jopa näkevänsä kyyneleitä lemmikkinsä silmäkulmassa. Hän poimii Söpön syliinsä, silittelee, tyynnyttelee ja 20 uutisia Söpö Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan hellittelee. – Sinä paranet ja saat voimia, kun alat syömään oikein kovasti. Joohan? Seuraavana päivänä Söpö ei pääse enää omin voimin pesästään ulos. Se makaa liikkumattomana, etujalat voimattomina väristen. Silmät ovat puoliavoimet. Pieni sydän läpättää vielä rinnassa, mutta elämä on selvästi pakenemassa. Niiskuttaen kuopus vaihtaa häkkiin puhtaat, entistä pehmeämmät purut. Pesän hän sisustaa höyhenenkeveillä kutterinlastuilla ja laskee lemmikkinsä niiden päälle. – Siinä sinun on hyvä sairastaa ja tulla taas terveeksi. Viimeiset hetkensä Söpö elää rakastavan, hellivän ystävän läsnä ollessa. –I sä, minkälaiset ovat hamsterin hautajaiset? Olen jo osannut odottaa kysymystä ja jotenkuten valmistautua siihen. Sanon, ettei minulla ollut lapsena hamsteria, enkä tiedä, minkälaiset hamsterin hautajaiset ovat. Muiden eläinten hautajaisista minulla kyllä on kokemuksia. Lapsuudessani lasten lemmikkeinä oli koiran- ja kissanpentujen lisäksi linnunpoikasia, ja niille pidettiin joskus hautajaisia. Kerron Mikko-nimisestä harakastani, joka kesyyntyi niin, ettei pelännyt lopulta mitään. Pelottomuus ja luottavaisuus koituivatkin sen kohtaloksi. Naapurin Hattara-niminen kissa hyökkäsi syysiltana liiterin nurkalla väijyttyään pihalla tepastelevan Mikon kimppuun ja riisti sen hengen ennen kuin ehdin hätiin. – Hautasimme Mikon viinimarjapensaiden taakse ja laitoimme kummulle pienen kiven. Kun Mikko oli haudassa, minä luin sille runon. – Minkälaisen runon? Muistelen löytäneeni runon alakansakoulun lukukirjasta ja osaan sen vieläkin ulkoa. Riimittelen runon lapselleni. Pikku tipu iloinen, lennä luojan taivaaseen. Kiitos että muistit mua. Mun on ikäväni sua. S itä en kuopukselleni kerro, että naapurin Kake pilasi hautajaisten hartaan tunnelman töksäyttämällä, ettei Mikko ollut mikään pikku tipunen, vaan pullamössöllä ylipainoiseksi syötetty harakka, joka ei jaksanut edes lentää. Senkin jätän kertomatta lapselleni, että naapurin katala Hattara-kissa katosi salaperäisellä tavalla pian surmantekonsa jälkeen, eikä päässyt enää koskaan vaanimaan lintuja pihallemme. N yt Söpö-hamsteri nukkuu ikiuntaan lehtikuusen katveessa pihallamme. Hautakummulla on pienehkö muistokivi, johon on lapsen käsialalla ja valkoisella värillä kirjoitettu ”Söpö”. Vaikka hamsterin häkissä on jo uusi asukki ja juoksupyörä pyörii kiivaasti, oli Söpön kummulla koko kesän kauniita, tuoreita kedon kukkasia. Toisinaan olin kuulevinani, että haudalla lausuttiin myös runoja. ■ Vuosaaren merimieskirkon työntekijätiimi: työharjoittelija Christian Sierks, satamakuraattori Liinamaria Halén, johtava satamakuraattori Heikki Huttunen ja siviilipalvelusmies Matias Heikkilä. Uusin voimin Vuosaaressa V uosaaren merimieskirkon henkilökunta on vaihtunut. Johtavana satamakuraattorina työskennellyt Päivi Tuomi on aloittanut uudessa työpaikassa maaliskuun alussa, ja kirkon vetovastuu on siirtynyt SMK:n hankintapäällikölle Heikki Huttuselle, josta tuli muutoksen yhteydessä johtava satamakuraattori. Uutena satamakuraattorina Vuosaaressa on aloittanut teol. yo. Liinamaria Halén. Siviilipalvelusmiehenä kirkolla työskennellyt Johan Backman sai tj:nsä nol- S uomen merimuseo on ehdolla vuoden 2013 eurooppalaiseksi museoksi. European Museum of the Year Award 2013 -kilpailussa ehdolla on 28 museota ja kilpailun tulos julkistetaan 18.5.2013 Tongerenissa Belgiassa. Merikeskus Vellamossa Kotkassa toimiva Suomen merimuseo osallistuu kilpailuun ”Mereen menetetyt. Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina” -näyttelyhankkeella ja erityisesti vedenalaisen kulttuuriperinnön saavutettavuuden edistämisellä. Suomesta kilpailussa on mukana myös Pohjois-Karjalan maakuntamuseo Carelicum. www.europeanmuseumforum.org laan tammikuun lopussa ja siirtyi siten siviiliin. Uutena sivarina on helmikuun alussa joukkoon tullut Matias Heikkilä. Kirkon tiimiä täydentävät vapaaehtoiset ja työharjoittelijat. Kirkolla näyttää olevan uudistumisen meininki, ja ideoita työn kehittämiseksi on paljon. Tilojen viihtyvyyteen aiotaan satsata, catering-palvelu aloitetaan paikallisen Port Cateringin kanssa ja yhteistyöhön lähialueen seurakuntien kanssa panostetaan. Yhteinen linja ja työnjako on löytynyt S uomen merimuseo kehittää internetissä olevaa Suomen kauppalaivastotietokantaa. Työtä tehdään yhdessä Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen kanssa, ja siihen on saatu tukea Jenny ja Antti Wihurin rahastolta. Alkuvuonna 2013 tietokantaan on tehty sekä teknisiä että sisällöllisiä parannuksia ja korjauksia. Tietokantaan on lisätty mm. vuosien 1984–1987 rekisterikirjat. Työ jatkuu tänä vuonna erityisesti uuden kuvamateriaalin lisäämisellä. Tietokannassa on nyt noin 4500 eri alusta, jotka ovat esiintyneet Merenkulkulaitoksen vuosina 1921–1987 julkaisemissa Suomen kauppalaivasto -luetteloissa. http://kauppalaiva.nba.fi nopeasti ja vaivattomasti. Itsenäisessä tiimityössä jokaisen työ vaikuttaa toisten työhön, millä silläkin on vaikutusta motivaatioon. Liinamaria vihittäneen kesällä 2013 papiksi, jolloin kirkolta saadaan taas vaivattomasti myös merimiespastorin palveluja. Jatkuu sivulla 32. Teksti ja kuva Marko Toljamo A deninlahden ja luoteisen Intian valtameren laivaliikennettä terrorisoinut merirosvous on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMB varoittaa toisaalta, että Afrikan länsirannikosta on kehkeytymässä aluksille samanlainen vaaranpaikka kuin merialueet Somalian edustalla. Rosvot ovat laajentaneet hyökkäyksiään Afrikan suurimman öljyntuottajan Nigerian rannikolta naapurimaiden vesille. Arvioiden mukaan vuonna 2011 Somalian merirosvot nettosivat 120 miljoonaa euroa ja samalla aiheuttivat noin 5,2 miljardin euron tappiot maailmantaloudelle. http://www.icc-ccs.org Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 21 Kuljetus Eklöf lahjoitti uuden grillin Lyypekin merimieskirkolle uutisia Martat tukevat Merimieskirkkoa vuonna 2013 Loimaan seurakunta järjesti rippikoulun Ateenassa viikolla 8. Merimiespastori Ritva Szarek oli mukana. Tässä ryhmä Akropolis-kukkulalla ja Epidauruksen teatterissa. Kuvat: Mari Hilonen. Oik. Merelliset laulut täytti Turun merimieskirkon iloisista merilaulujen ja -virsien ystävistä 20. maaliskuuta. Tilaisuudessa esiintyivät mieskuoro Kainot Pojat sekä Aulis Kotaviita säestäjänään Lauri Laurikainen. Yhteislauluja ja Kainoja Poikia säesti Leena Litzén. Iltaa luotsasi pastori Timo Hanttu. Kuva: Katriina Kivenheimo. Leenaa sukkaurakassa kannustaa Rubi. Kuva: Sanna Jacobs. Suomi-kodin grilli-ilta vanhan grillin aikaan 4.8.2012. Kuvassa nykyisin Rotterdamin sosiaalikuraattorina työskentelevä Eeva-Maria Ranta ja lahjoitusidean isä Ile Halonen. Kuva: Noora Alimattila. H L ollannin TulppaaniMartat ovat lupautuneet mukaan vuoden 2013 sukkahaasteeseen. Tavoitteena on saada kasaan 30 Hollannissa neulottua sukkaparia merenkulkijoiden joulupaketteihin laitettavaksi ja jaettavaksi joulun alla Rotterdamin merimieskirkolta. Aiempina vuosina sukat on lähetetty merimieskirkolle Suomesta, missä niitä neulotaan ympäri vuoden eri merimieskirkkopiireissä. Tänä vuonna yritämme saada sukat kasaan omin voimin täällä Hollannissa. Haaste käynnistyi Marttojen kevään kokoontumisessa 6. maaliskuuta. Tällöin sosiaalikuraattori Eeva-Maria Ranta vieraili TulppaaniMarttojen luona Eindhovenissa toimittaen samalla perille ison kasan Novitan 7 Veljestä -lankaa. Ensimmäisessä kokoontumisessa sukat laitettiin alulle 11 martan voimin. yypekin merimieskirkon grillijuhlat kevään korvalta syksyn viileisiin iltoihin asti ovat odotettuja ja suosittuja tapahtumia. Viime kesän aikana grilli-iltoja vietettiin uusien ruokaideoiden parissa. Pyrimme tuomaan grilli-iltojen listalle perinteisten herkkujen, makkaran ja muurinpohjalettujen rinnalle aina jotakin uutta ja erilaista. Konsepti toimi hienosti, ja grilli-illoissa oli erityistä hyvän mielen ja ilon tunnelmaa! Merimieskirkon porukan lisäksi järjestämässä, ideoimassa ja kokkaaja-apuna oli Ile Halonen. Eräänä vuoden 2012 grillikauden viimeisistä illoista lähti häneltä myös idea pyytää uutta kokkauspistettä yhteiseksi iloksi seuraavan kesän iltoihin. Nyt tämä upea, uutuuttaan kiiltävä grilli on saapunut iloksemme. Olem- me varmoja, että tällä grillillä syntyvät ensi kesään mehukkaimmat pihvit, makoisimmat kalaherkut ja vaikka mitä muuta. Lyypekin merimieskirkon puolesta valtava kiitos! Tällaisista lahjoituksista on käytännön apua ja suurta iloa koko asiakaskunnalle. Grillillä on paljon suurempi merkitys ja vaikutus kuin vain herkkujen valmistaminen. Se kokoaa porukan yhteen ja antaa tilaisuuden ajatusten vaihtoon menneistä ja tulevista. Kiitos Eklöf, kiitos Ile! Avaamme uuden grillikauden ja kastamme uuden kärisyttäjämme ensi kertaa lauantaina 13.4.2013. Toivomme, että mahdollisimman moni pääsee kanssamme todistamaan tätä suomalaissielua sykähdyttävää tapahtumaa! Vas. alh. Kokkolan kaupunginkirjasto lahjoitti Kokkolan merimieskirkolle viisi isoa laatikollista englanninkielistä kirjallisuutta. Laatikoista löytyi kirjoja monenlaiseen makuun klassikoista jännityskirjoihin. Kirjoja lajittelemassa merimieskirkon vapaaehtoinen José Flores. Kuva: Anu-Marja Kangasvieri. Oik. alh. Mussalon satamassa Kotkassa toivotetaan Haminan merimieskirkon työntekijä tervetulleeksi laivalle. Edellisellä käynnillä laivan lankonki oli ollut korkealla jäisen meren päällä ja työntekijällä oli vaikeuksia päästä laivaan. Tällä kertaa laivan kansimies heti Merimieskirkon auton nähtyään, lähti jo tulemaan vastaan –valmiina auttamaan.’ Kuva: Jaana Rannikko. Noora Alimattila Eeva-Maria Ranta 22 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 23 Lontoon merimieskirkko täyttyi helmikuun toisena viikonloppuna teatterityöpajoista, naurusta ja suomenkielisistä jutuista. Oli valtakunnallisen lasten ja nuorten teatterileirin aika. Kolmikielisten Larin (11) ja Venlan (9) äiti kertoo, että innostus nousi myös oman perheen tarpeista. Lasten aloitettua koulun lasten Lontoossa asuvat ystävät alkoivat puhua vähemmän ja vähemmän suomea. Pian oli vaikea löytää kavereita, jotka halusivat käyttää suomea lasten keskinäisen ystävyyden kielenä. – Lasten oma halu tehdä jotain kivaa ja sosiaalista suomeksi on aivan keskeistä kielitaidon säilymisen kannalta, kertoo Pietikäinen. Niinpä leirin tarkoitus ei ollutkaan opettaa lapsille suomea, vaan tehdä jotain hauskaa ja luovaa – siis teatteria – suomeksi. Yhteistyössä on voimaa Yhteistyökumppaniksi löytyivät Lontoon merimieskirkko sekä Lontoon suomalainen teatteri. Merimieskirkko ryhtyi kumppaniksi tarjoamalla opetustilat, majoituk- sen, ateriat sekä kirkon lapsi- ja perhetyön ammattitaidon. Lontoon suomalainen teatteri tuli kumppaniksi hoitamaan opetuksen ja tapahtuman tuottamisen. – Merimieskirkko oli aivan loistava yhteistyökumppani. Kirkko näyttäytyi näille lapsille ja nuorille iloa täynnä olevana paikkana, jossa voi saada ystäviä ja rikkautta elämäänsä, kehuu itsekin Merimieskirkon toimintaan aktiivisesti osallistuva Pietikäinen. Myös Lontoon merimieskirkon sosiaalikuraattori Hanna Lindholm on tyytyväinen leirin antiin. – Leiritoimintaa on toivottu tosi paljon, joten oli hienoa voida vastata perheiden tarpeisiin. Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa etäisyydet ovat niin pitkiä, että säännöllisen nuorisotoiminnan järjestäminen on vaikeaa. Siksi olisi mahtavaa, että leiritoimintaan järjestyisi tulevaisuudessakin resursseja. Leirin iloiset osallistujat ryhmäkuvassa. Juttua varten haastateltu merimieskirkon sosiaalikuraattori Hanna Lindholm on keltatakkinen nainen ylärivissä. Oik. Leirin johtaja Soile Pietikäinen esittelee leirin sääntöjä. 24 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Hauska, mutta liian lyhyt Mutta mitä mieltä tapahtumasta ovat leirin päähenkilöt, siis teatterileirille osallistuneet lapset ja nuoret? – Aivan liian lyhyt leiri, valittelevat jätskiannosten ääreltä tavoitetut tytöt. Leirillä hauskaa on ollut kaikki: ohjelma, ihmiset ja järjestelyt. – Ja on ollut tosi kiva syödä suomalaista ruokaa, kertoo 10-vuotias Elli. Entä onko tuntunut hassulta puhua suomea kokonaisen viikonlopun ajan? – Ei se hassulta tunnu, kun kotona puhutaan aina suomea, toteaa 11-vuotias Elsa. – Oikeastaan on ollut tosi helppo puhua suomea, kun kaikki osaavat sitä täällä niin hyvin. Tyttöjen mielestä leirillä on ollut niin hauskaa, että myös ensi viikonlopulla voisi pitää teatterileirin. – Eiku ei pidetä sitä ensi viikonloppuna, pyytää 8-vuotias Venla. – Me ollaan silloin Suomessa. ■ Mies joka voi oikein tavalisen hyvin Kuvat Rauman merimuseo L ontoon merimieskirkon emännöimä teatterileiri kokosi yhteen peräti 22 iältään 7–14-vuotiasta suomea sujuvasti puhuvaa lasta ja nuorta ympäri IsoBritanniaa, Etelä-Englannista aina Edinburghiin asti. Idean äiti ja teatterileirin johtaja Soile Pietikäinen kertoo, että hän ehti haaveilla teatterileiristä peräti kolme vuotta, ennen kuin leiri vihdoin toteutui. Ajoitukseen vaikutti se, että oikeat ihmiset olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Päätös leirin järjestämisestä muotoutui Iso-Britannian Suomi-koulujen kehittämispäivillä Lontoon merimieskirkolla viime syksynä. – Kaikilla Suomi-kouluilla tuntuu olevan sama ongelma. Sujuvasti suomea puhuvia isompia lapsia ja teinejä ei ole yksittäisissä Suomi-kouluissa ryhmäksi asti. Siksi tarvitaan valtakunnallista toimintaa, toteaa työkseen kaksikielisyystutkimusta tekevä Pietikäinen. Leirin loppuessa kirkon kahvilassa vaihdettiin ahkerasti sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita. Pietikäinen arvioi, että leirin tavoitteessa aitojen ystävyyssuhteiden luomisesta onnistuttiin yli odotusten. – Leirin etenemistä oli upeaa seurata. Perjantaina leiriläiset eivät tunteneet toisiaan vielä ollenkaan, mutta jo sunnuntaina he valmistivat ryhmissä häkellyttävän laadukkaita esityksiä teatterin loppunäytökseen, Pietikäinen iloitsee. Myös Lindholm kertoo leiriläisten nauttineen yhdessäolosta täysin siemauksin: – Kun teini-ikäisen pojan suusta kuulee lauantai-iltana, että tämä on ollut vuoden paras päivä, tuntee kyllä onnistumisen iloa. merikohtaloita Liian lyhyt leiri Vuoden paras päivä Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Frans Impilä purjehti Norjasta Australiaan raumalaisella fregatilla Imperator Alexander II:lla. Vas. Raumalaisen fregatin Imperator Alexander II:n miehistöä. I mpilän perheen kirjeet 1900-luvun alusta luovat kuvaa siitä, kuinka kansainvälistä pikkupaikkakunnankin elämä saattoi jo tuolloin olla – maailma ei todellakaan ole auennut suomalaisille vasta Keihäsmatkojen myötä. Kirjeitä Rauman ja Uudenkaupungin takamaille satoi molemmista Amerikoista, Afrikasta, Australiasta ja eri puolilta Eurooppaa. Merimies Frans Feliks Impilä syntyi heinäkuussa 1883, ja Simo Impilän mukaan hän kuoli Amerikassa uudenvuodenpäivänä 1938. Feliksin seilausaika sattui Pohjanlahden purjelaivakauden viimeisiin vuosikymmeniin. Esimerkiksi Raumalla kausi päättyi 1923, kun kaupungin viimeinen valtameripurjehtija Sylfid meni romuksi. Otetaanpa näytteeksi Feliksi Impilän kaksi kirjettä veljelleen Australian "Nykastelista" (Newcastle) huhtikuulta 1902. Mikään kynämies ei Feliks ollut: oikeinkirjoitus oli hataraa kuin halkovaja, välimerkit puuttuivat ja kaikki oli yhtä pötköä – mutta yhteys sukuun säilyi ja viestit kulkivat. Useiden kirjeidensä alussa Impilä kuvaa oloaan samantyylisellä fraasilla, jota seuraavat muut kuulumiset: "…ja minä olen voinut oikein tavalisen hyvin ja kyllä see näyttä vielläkin tavalisen hyvin menevän ja nyt minä olen Enkelkan fulriki laivassa ja laiva lähte väst kustilla valparaisson ja nyt on 100 markka kuussa ". Miehistön karkaaminen oli monen laivan ongelma, ja Impiläkin vaihtoi alusta Australiassa kahdesti. Hän tuli Norjasta 87 vuorokautta "Imperattorin" (nopean purjehtijan maineessa ollut raumalainen fregatti Imperator Alexander II) mukana "tänne Australian Sitnen…" (Sidney) "… ja minä karasin Imperattorist ja menin sitte toissen kaupunkin ja meitä karasi 10 miestä". Seuraava laiva ei ollut kovin pitkäaikainen työpaikka: "ja minä olin yhressä fanskalaisessa parkissa 3 vorokautta ja karasin sitä kun sinä oli niin kovin vanhoja miehiä enke minä vitinyt siinä olla ". … ja sen laivan nimi on paris…" Karkaamisesta oli se haitta, että kotoa tullut posti jäi jonnekin välille: "ja en minä saanut viellä yhtän kirjettä kun karasin ennen ja saikos sinä sitä kirjettä kuin minä tältä kirjotin". Viestinsä lopuksi Impilä lähetti terveisiä kotiväelle ja pyysi kertomaan, mitä kotikulmilla oli hänen poissa ollessaan tapahtunut kun "en minä ole saanut suomesta mitän tietoa...". Molemmat kirjeet päättyvät samantapaiseen lopputoivomuksen: "… vaan jää hyvästi Haltuns Herran sitä toivo veljesi F Frans Impilä". Toisessa kirjeistä lähettäjä on muodossa F Frans Impinen. Ennen Imparatorin lähtöä Norjasta kohti Australiaa oli Feliks jo kuvaillut kirjeessään laivaa ja sen miehistöä: "ja kyllä see aika tällä tavalisen hyvin kulu kuin laiva on komias ja päälliköt näyttävät olevansa tavalisen hyvät ja näyttää olevansa tavalisen hyvin miehiä ". Komias alus ja tavalisen hyvät päälliköt eivät kuitenkaan estäneet miestä karkaamasta! Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 25 kirjat / böcker Ihmisyydestä virkailijoista, asuntolan johtajasta, toisista me- muhkean ja perusteellisen opuksen kieltolaisrimiehistä. ta ja sen synnyttämästä Itämeren pirtusodasta, Purjelaivoja tuntemattomalle, johon jouk- joka kosketti myös Suomen rantoja. Tekijät koon itse ehdottomasti kuulun, uljas men- eivät kaihda kertomasta nimiä ja trokausmääneiden aikojen matkustus- ja rahdinkuljetus- riä. Niitä kirja tulvii liiaksi asti. Ajoittain on muoto näyttäytyy Joseph Conradin kirjassa puuduttavaa lukea sivukaupalla, mistä löytyi kiehtovana, mutta samalla myös ihailua herät- niin ja niin monta kanisteria spriitä, kuka trotävän haasteellisena toimintaympäristönä. kari oli asialla, minkälaisella tuloksella, tuliko Myös tarinan henkilöt, joiden joukkoon rahaa vai linnaa. toki jokunen kelmiksi luettavakin mahtuu, on Pirtun salakuljetusta voi verrata tämän päikuvattu arvostusta herättävinä, korkeista ihan- vän huumekauppaan. Myyntimäärät olivat teista käsin toimivina merenkulun ammattilai- valtavia. Virolainen pirtulaiva Maris myi kersina, jotka asettavat palveluksensa laivalla kai- ran kolmessa vuorokaudessa 500 000 litraa ken muun edelle, jopa oman henkensä uhalla. pirtua. Hinta oli seitsemän markkaa litralta. Tätä taustaa, ja Conradin omia merimies- Maihin kuljetettuna hinta kymmenkertaistui. vuosia vasten ei ole yllättävää, että Varjolinja Salakuljetus oli hyvin organisoitua. Oli raalkaa kaikista niistä kokemuksista kumpuavil- hoittajia, laivureita, moottorimiehiä ja jakeliJoseph Conrad: Varjolinja. Basam books, la sanoilla, joita Conradille palvelusvuosiensa joita. Kaikki nettosivat. ”Virun vesi” oli tunklassikko 2010. aikana merimiestovereistaan kertyi ”Ikuisen tuvasti kalliimpaa kuin keskieurooppalainen sprii. Viskit, konjakit, viinit, liköörit ja glögit, arjolinja, joka julkaistiin alun perin eng- kunnioitukseni arvoisia”. joita suomalainen sivistyneistö käytti, eivät ollanninkielisenä vuonna 1917 nimellä Antti Pelkonen leet Virosta lähtöisin. Kaikki kelpasi, kunhan Shadow-Line, A Confession, on ilmestymissiinä oli alkoholia, ei hinnastakaan väliä. ajankohtansa perusteella Joseph Conradin Salakuljettajien venekalusto oli kieltolain (1857–1924) tuotannosta viimeinen, jonka alkuaikoina ylivertaista viranomaiskaluskriitikot ovat laskeneet kuuluvan hänen mestoon verrattuna. ”Kaikkien vaivojen lääkettä” tariteostensa joukkoon. rahdattiin jopa ylijäämävarastoista ostetuilla Conrad aloitti teoksen kirjoittamisen vuonsota-aluksilla ja lentokoneiden moottoreilla na 1914, paluumatkalla synnyinmaastaan Puovarustetuilla pikaveneillä. Perämerelle tielasta, mistä hänen onnistui vain vaivoin paeta detään saksalaisen laivurin tuoneen ainakin takaisin Englantiin, pois juuri puhjenneen soyhden 20 000 litran pirtulastin pintakulkuun dan jaloista. konstruoidulla sukellusveneellä. Vene havaitConrad omisti teoksensa Ensimmäisessä tiin Tornion edustalla. Ennen merivartioston maailmansodassa palvelevalle pojalleen Boperustamista vuonna 1930 viranomaiset operysille sekä kaikille niille, jotka hänen poikanroivat muutaman solmun vauhtia puksuttavilla sa lailla olivat varhaisessa nuoruudessaan ylitmoottoriveneillä, ja jopa purje- ja soutuveneitä täneet sukupolvensa varjolinjan, rajapyykin, käytettiin valvontatyössä. joka erotti nuoren ihmisen kypsän aikuisuuden Tiettävästi suurin Itämerellä liikkuneista pirvaatimuksista. tulaivoista oli Romanian lipun alla purjehtinut Kirjan tarinassa nuori mies, joka on palvelsuomalais-saksalaisen syndikaatin omistama lut viimeiset 18 kuukautta perämiehenä KauGomminista, entinen matkustajalaiva, joka koidän vesiä seilaavalla höyrylaivalla, jättää pystyi ottamaan 600 000 litran lastin. Laivassa yllättäen pestinsä, vaikka omien sanojensa Raimo ja Risto Pullat: Viinameri. Pirtusotaa ja sen kahdessa apualuksessa oli aseistuksena mukaan, mitä tehtäviin ja työyhteisöön tulee: Itämerellä 1920- ja 1930-luvulla. Tammi konekiväärejä ja pienikaliiperisia tykkejä. Kir”…en olisi voinut olla onnellisempi, vaikka oli- 2013. jan tekijät käyttävät muuten kaikista apumootsin tilannut itselleni elämän ja toverit joltain torilla varustetuista purjelaivoista, suuristakin, hyväntahtoiselta taikurilta”. ämän päivän ihminen nauraa kieltolaille Kaikesta huolimatta nuori mies on elämään(1919–1932) ja sen säätäjille. Eduskunnan erheellistä nimitystä moottoripursi. Tästä hoksä tyytymätön. Hän nostaa palkkansa ja heit- nuijan kopautuksella suomalaisista piti tehdä sautus kustannustoimittajalle. Myös tekstin täytyy tyhjän päälle. Päätöksen seurauksena raittiita ja kuopata viinanmörkö Suomesta iki- tiivistämistä toimittaja olisi voinut harrastaa. Itämeren rannikkovaltiot yrittivät kitkeä samies päätyy viettämään aikaa Kaukoidän sa- ajoiksi. Kansa oli toista mieltä kuin lainsäätätamakaupungissa, ilman suunnitelmaa tulevan jät. Kieltolain aikana viinan kulutus lisääntyi. lakuljetusta keskinäisellä sopimuksella, mutta varalle, kotiinpaluu ainoana ajatuksenaan. Samoin viinan aiheuttamat rikokset. Valtio salakuljettajat kiersivät kontrahtia siirtämällä Nuori mies tutustuu merimiesten asuntolas- menetti valtavasti verotulojaan rahavirtojen aluksiaan eksoottisten maiden, mm. Persian ja Chilen lippujen alle. sa iäkkääseen, hyväntahtoiseen kapteeniin, ja ohjautuessa trokareille. Viranomaiset seurasivat aluevesirajan tayhtäkkiä alkaa tapahtua. Mies löytää itsensä Pahinta oli kuitenkin lain kunnioituksen elämänsä suurimman haasteen edestä: hänen romahtaminen. Hölmöä lakia rikkoivat yhtä kana pysytelleiden alusten liikkeitä ja iskivät toiveidensa täyttymys, unelma, josta hän ei lailla köyhät ja rikkaat, patruunat ja kerjäläiset. trokareiden kimppuun sen kuin ehtivät ja pysvälttämättä ole edes kunnolla tietoinen, lepää Kaksinaismoraali kukoisti. Pappilan salissa tyivät. Vuonna 1928 Suomen tullin hallussa yllättäen hänen kätensä ulottuvilla, jos hän juotiin ”kovaa teetä” siinä kuin mökkiläisten oli 343 salakuljettajilta takavarikoitua moottorivenettä, 18 purjevenettä, 125 soutuvenettä vain osaa ja uskaltaa toimia reippaasti. pirteissä. Conrad kuvaa kirjassa elämää merellä ja Kieltolakeja säädettiin myös muissa maissa, ja 247 autoa. Ennätysvuonna 1930 Helsingin Idän satamakaupungissa mestarin vuosien saa- mutta yhtä täydellistä kieltolakia kuin Suo- tulli takavarikoi 468 000 litraa pirtua, josta olitossa harjaantunein siveltimenvedoin ja loihtii messa oli, ei Islantia lukuun ottamatta muualla si tehty 47 miljoonaa grogia. Kieltolaista huolimatta Suomen kansa joi lukijan sisäisten silmien eteen tarkasti piirret- ollut. yhä enemmän. Lainsäätäjät eivät ratkaisseet tyjä, herkullisia henkilökuvia satamatoimiston Raimo ja Risto Pullat ovat kirjoittaneet V Tehoton kieltolaki T 26 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan silakka on yksi EU:n vahvimpia kalakantoja. Suomalaisille se ei jostain syystä maistu, joten 70 % siitä menee rehuksi. – Ennen ruokittiin ihmisiä, nyt minkkejä, sanoo kalastaja. Sama prosenttimäärä tulee sitten ulkomailta tänne ruoaksi. Tuhlailevuus ja ylitehokkuus tulevat koitumaan kalojen ja ihmisten kohtaloksi. Numerotietojen valossa tätä väitettä ei epäile, vaan sen edessä tyrmistyy. Vuonna 1950 meristä nostettiin 16 700 miljoonaa kiloa kalaa, kun vuonna 1996 vastaava luku oli 87 700. Tutkijoiden mukaan meret ovat tyhjiä vuonna 2048 nykykalastuksen mittapuulla laskettuna. Kyseessä on ihmiskunnan suurimpiin kuuluvasta ympäristökatastrofista. Kalat eivät yksinkertaisesti ennätä lisääntyä ryöstösaalistamiselta. Maailman suurin troolari on norjalaisilla. Joni Skiftesvik Kuukaudessa se kalastaa yhtä paljon kuin 7 000 pienkalastajaa vuodessa. Suurin kurenuotta-alus on espanjalaisilla ja se nostaa merestä kerrallaan 150 000 kiloa tonnikalaa. Pitkäsiima-alukset virittävät 100 kilometrin matkalle siimojaan, joissa jokaisessa on tuhansia koukkuja. Tuhoisinta on pohjatroolaus. Suurimpien trooliverkkojen sisään mahtuisi 12 Jumbo Jet -matkustajakonetta. Suomen 73 kalalajista 12 on uhattuna ja kuusi lähestulkoon. Äärimmäisen uhanalainen on villimeritaimen. Emeritus kalastaja huomasi Kymijoen suistossa viime kesänä, että tehtaiden jätevesien puhdistus ynnä muut toimenpiteet alkavat sittenkin tehota. Vesi on oikeasti kirkkaampaa. Huolestunut viesti kotimaan päättäjille näyttää menneen perille. Luonnon kalakannat halutaan takaisin. Kalavale-kirja sopii rohkeille lukijoille, joita Emma Kari ja Kukka Ranta: Kalavale – Tyhtotuus ei pelota. Loppukaneetiksi Kari ja Ranta jenevä meri ja ihmiset sen rannalla. Into ovat laatineet tietoa vastaukseksi kysymykseen Kustannus 2012. ”mitä sinä voit tehdä”? Tämän kirjan jälkeen e kalastamme meriämme tyhjiksi”, kalaa mittailee ihan uusin silmin. kuuluu alkukaneetti Emma Karin ja Irmeli Tanttu Kukka Rannan tyrmäävää tietoa jakavassa kirjassa Kalavale – Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla (Into Kustannus 2012). Nämä moniosaajat, jotka hallitsevat ympäristöasiat nurin ja oikein, ovat koonneet melkoisen pläjäyksen kalastuskulttuurin lähestyvästä lopusta. Lopusta, jos nykymeno jatkuu. Kirjaa varten on kuljettu Kanariansaarilla ja Senegalin rannoilla. Mutta ensin on otettu selvää kotimaisen ammattikalastajan tunnoista. Suursaaresta lähtöisin oleva Voitto Kari, Emman vaari, asettui sodan jälkeen Munapirtin saarelle Kymijoen suistoon. Vuosikymmenien saatossa hän on kokenut, kuinka verkot limaantuvat ja saaliit kutistuvat. Voimayhtiöille ja metsäteollisuudelle kalastajat eivät ole voineet mitään. Kalojen viljely ei kuitenkaan ole kestävä vastaus luonnonkalakantojen hiipumiselle. Johanna Aartomaan ja Timo-Tapani KuntKalat laitostuvat kasvatusaltaissa, eivätkä sit- tu: Nautica Fennica 2011–2012. Laiva on ten enää pärjää merissä. Nykyään pääosa saa- lastattu tiedolla – Vanhat alukset historian liista on meillä silakkaa ja kilohailia. Itämeren lähteinä. Museovirasto 2012. Suomen alkoholiongelmaa, päinvastoin he pahensivat sitä. Kieltolain loppuvuosina suomalaiset kuluttivat 2,3 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Ennen kieltolakia vertausluku oli 0,7 litraa. Kieltolain aikaisten juopumuspidätysten määrä ylitettiin vasta 1970-luvulla. Pidätettyjä oli niin paljon, että putkatilat loppuivat. Tunnetuin suomalainen salakuljettaja oli Algoth Niska, jonka nimi on saanut legendaarista hohtoa. Perämerellä maineikkaimpia olivat oululaiset Gideon Rein ja Hugo Strömberg. Monista trokareista tuli myöhemmin kunniallisia liikemiehiä, vaikka alkupääoma oli hankittu salakuljetuksella. Eduskunta kumosi kieltolain neuvoa antavan kansanäänestyksen jälkeen, ja alkoholimyymälät avasivat ovensa 5.4.1932 kello 10. Hätähuuto kalakadosta "M Keulakuvien voimaa S uomen merimuseon tuoreessa vuosikirjassa Nautica Fennica 2011–2012, otsikkona Laiva on lastattu tiedolla – Vanhat alukset historian lähteinä (Museovirasto 2012), käsitellään laivatutkimusta paitsi museo- ja kulttuurikohteina niin kerrankin myös aikalaismerenkulun näkökulmasta. Matkustaja-autolautta Silja Serenade, kuivarahtialus Arkada ja risteilyalus Kristina Regina ovat päässet Anne AlaPölläsen syyniin. Painopisteenä tässä nykydokumentoinnissa on se, millä tavoin työt näillä aluksilla tehdään. Kirjan artikkeleiden joukossa kansalaisia kiinnostanevat niin ikään pienoismalliekspertti Ari Väärikkälän kätten työt ja Anu Norolan tutkimus laivojen keulakuvista. Niukasti huomioitu merihistoriallinen aihe on osoittautunut antoisaksi niin hänelle (väitös aiheesta on valmistumassa) kuin lukijoillekin. Keula- eli kaljuunakuva tarkoittaa aluksen kokassa sijaitsevaa kolmiulotteista veistosta, jolla on myös henkinen yhteys alukseen. Se kertoi myös laivanvarustajan asemasta. Ennen uskottiin, että keulakuva pelottaa vihollista tai suojaa siltä. Sana ”kaljuuna” (galeoni) juontuu 500 vuoden takaa purjelaivojen keularakenteesta. Se oli kätevä moneen tarpeeseen ja sivumennen sanottuna toimitti myös käymälän virkaa – tyynen puolelta. Keulakuvien aiheet vaihtelivat eläimistä ihmishahmoihin sekä heraldiikasta mytologioihin. Varhaisimmaksi varmistettu nähtävillä oleva keulan kaunistus on Vasa-laivan leijonaveistos kuuluisalta neitsythaveri-vuodelta 1628 Vasa-museossa Tukholmassa. Ahvenanmaalla Finströmin kirkon votiivilaivassa (1689) on hevoskeulakuva. Fregatti Sankt Nikolain ”antiikin” mukaan puettu naiskeulakoristus vuodelta 1790 on vanhin tiettyyn alukseen nimetty veistos Suomessa. Meillä säilyneistä noin 60 kaljuunakuvasta lähes puolet on naisen hahmoja. Vaikka mielikuvissa ja ainakin turkulaisen ravintolalaiva Cindyn keulassa he ovat aina paljasrintaisia, niin tutkittu tieto paljastaa muuta – ajan muotimekot. Kysehän oli kruununperillisistä, kuningattarista ja varustajan tyttäristä. Perinnetietoiset suurvarustajat Gustaf Erikson ja poikansa Edgar säilyttivät paitsi Pommern-aluksen myös kahdeksan keulaveistosta muista purjelaivoistaan. Keulakuvatraditiossa siirryttiin laivojen myötä puusta rautaan ja lasikuituun. Koristelun rikkain aika on ohi, mutta ilahduttavia löytöjä voi aina tehdä. Esimerkiksi jäänsärkijöittemme suomenvaakunat niiden järeissä keulissa jatkavat tapaa edelleen. Museoiden vuosikirjat yleensä, kuten käsillä oleva Johanna Aartomaan ja Timo-Tapani Kuntun toimittama opus, koostuvat tässäkin jännittävistä löydöistä niin jokamiehen kuin asiaan vihkiytyneiden makuun. Irmeli Tanttu Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 27 i kyrkans skepp Minnena från FÅA och GE lever upp i nostalgiträffar Under 1976 ändrade Finska Ångfartygs Aktiebolaget sitt bolagsnamn och sin rederiflagga. Den gamla skrivningen F.Å.A. ersattes med en ny, där bolagets svenska namnförkortning utformades på ett modernare sätt. På livets hav K yrkan och votivskeppet har rötter ända till medeltiden. Ordet votiv kommer från det latinska ordet ”votum” som betyder ”löfte”. De där skickligt byggda miniatyrmodellerna av skepp finns i Finlands kyrkor upphängda i taket. Privatpersoner, ofta sjöfarare, kunde donera miniatyrmodellerna av sina fartyg till kyrkorna, då de hade klarat sig från havens faror. Votivskeppen kunde skänkas antingen då Gud hade svarat på givarens böner eller redan på förhand inför en som man visste farofylld sjöresa. De uppfyllda förhoppningarna och tacksägelserna till Gud konkretiserades i det lilla men skickligt byggda fartyget. Gud hade åter en gång bevarat sin skapade varelse i livets faror. Också i Markus evangelium berättas det om en sjöresa: ”På kvällen samma dag sade han till lärjungarna: ’Låt oss fara över till andra sidan.’ De lämnade folket och tog honom med sig i båten som han satt i, och andra båtar följde med. Då kom en häftig stormby och vågorna slog in i båten, så att den var nära att fyllas. Själv låg han och sov i aktern med huvudet på dynan. De väckte honom och sade: ’Mästare, bryr 28 du dig inte om att vi går under!’ Han vaknade och hutade åt vinden och sade till sjön: ’Tig! Håll tyst!’ Vinden lade sig och det blev alldeles lugnt. Och han sade till dem: ’Varför är ni rädda? Har ni ännu ingen tro?’ Då greps de av stor fruktan och sade till varandra: ’Vem är han? Till och med vinden och sjön lyder honom.’” (Mark. 4:35–41) Funderingarna på fartygets hållbarhet och stormen ger beröringspunkter också åt dem som har båda fötterna på jorden. Vårt eget liv är som en segelbåt, till vilken vi har valt de mest olika tillbehör för livet. Under vår resa möter vi många slag av reskamrater, av vilka en del följer med oss under en längre tid. Med vem seglar du framöver? Med hurudan vägkost är ditt livs farkost lastad? Väderleken på vår rese växlar från stormiga hav till de lugna stunder, då solen klar går upp över horisonten. Ibland far livet emellertid hårt fram med oss så grundligt, att rädsla, förtvivlan och otro tar större plats i våra sinnen än frid och förtröstan. Liksom omärkligt börjar det i vårt lastrum samlas allt möjligt som inte hör dit. Vi håller fast vid lidna oförrätter, söker själviskt vår Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan egen fördel på bekostnad av vår nästa, litar bara på vår egen personlighet. Vi glömmer Jesus som sover i aktern på vår båt. Även om vi skulle glömma Gud, glömmer Gud ändå inte oss, ty Han är med oss i alla vårt livs skiften. Vi kan alltid väcka Jesus och be om hjälp. Han bär inte agg mot oss trots vår glömska, utan öppnar sin famn mot oss alltid då vi behöver den. Han har lovat leda vårt liv, och det löftet förblir i kraft också då vi själva tvivlar på det. Båten symboliserar utom vårt liv också hela den kristna församlingen. Vi är alla i samma båt. Jesus har plats i båten, inte i aktern utan i fören. Kristus hjälper oss säkert också när han är sömnig. Då vi väljer Jesus till kapten på vår båt kan vi vara trygga. Han låter oss inte lida skeppsbrott, utan styr med säkra tag en gång vår båt till den eviga hamnen. Lycklig resa! Liinamaria Halén Hamnkurator i Nordsjö sjömanskyrka Gustaf Eriksons mösskokard ur sjökapten Rolf Sandells samling. Kokarden med bolagsflaggan gjordes av Sporrong i två versioner. Denna var den vanligaste på kylfartygen. Minnena av de största, men döda rederierna lever hos gamla bolagskamrater. E n gång var Finska Ångfartygs Aktiebolaget Finlands största rederi med maskindrivna fartyg. På samma sätt var åländska Rederi Ab Gustaf Erikson störst i Finland under segel. Sedan länge är båda dessa rederier döda, åtminstone i traditionell mening. Men minnena lever hos gamla bolagskamrater. I år samlas tidigare anställda till nostalgiträffar med många minnen. Den 23 april 2013 blir det 130 år sedan Finska Ångfartygs Aktiebolaget (F.Å.A., senare Effoa) grundades i Helsingfors. Och den 3 augusti firar man i Mariehamn 100-årsminnet av Rederi Ab Gustaf Eriksons tillkomst. Två herrar håller i trådarna: Rainer Merus hos Effoas pensionärsklubb och Krister A. Martell för Erikson-seglarnas del. En liten skillnad finns: det är främst kontorspersonal som hör till Effoas pen- Text och foto Thure Malmberg sionärsklubb medan GE-träffen huvudsakligen samlat sjöfolk. I båda fallen är det minnena av en för länge sedan försvunnen arbetsmiljö samt gemensamma vänner och upplevelser man firar. Trots att Effoas pensionärsklubb bara har ca 100 medlemmar hade över 180 personer i mars visat intresse för träffen som ordnas på Börshuset i Helsingfors 23 april. Det blir middag med festtal av NilsGustaf Palmgren och dans. Intresserade kan höra sig för om eventuellt lediga platser hos ordförande Merus. Gustaf Eriksons sjöfolk kommer från hela Finland med tonvikt på kusterna, och arrangörerna av årets träff tjuvstartade redan i fjol med en samling på långt över 100 personer i Mariehamn. Nu räknar man med 350 deltagare, tal av Gun Erikson-Hjerling i GE-stiftelsen samt lagtingets talman Britt Lundberg och bl.a. teater, "Segelkungen – Gustaf Erikson" på Alandica. Därpå följer festmiddag i Mariepark. Dessutom har sjöfartsmuseet i år tre olika utställningar med GE som tema. I sommar markeras dessutom GE:s 100-årsjubileum med en bok på svenska om rederiets kylfartyg, byggda vid bolagets eget varv i Nystad. Utgivare är den stiftelse som förvaltar GE:s traditioner. Thure Malmberg och Erik Hag har gjort text och fartygskatalog medan Peter Wikström svarar för layout. ■ Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 29 Större delen av livet på kyl- och lastfartyg Bara 14 år var Leif Wickholm i Kalkstrand när han första gången gick till sjöss med en släktings lastskuta. I snart 30 år har han nu varit befälhavare i vår handelsflotta. F rån Pamiut på Grönland skickade Leif ”Leffo” Wickholm ett vykort hem till mamma Margit i Kalkstrand, Sibbo. Sitt smeknamn hade han fått redan i byskolan. Överraskande nog dök det samtidigt upp hela sex pojkar med samma förnamn, så det gällde att hitta på nya namn. Hamnen i Pamiut var liten med bara en träkaj och ett magasin, men agenten ordnade med kort och frimärken. Texten i hälsningen var också typisk för sjöfolket på Gustaf Eriksons kylfartyg, som ännu i början av 1980-talet fanns utspridda över hela jordklotet. Rederikontoret i Mariehamn var det centrum allt kretsade kring: här gjordes befraktningarna upp och härifrån dirigerades kylbåtarna: potatis från Kanada till Jamaika, blåbär från Finland till England och norsk fisk till små samhällen långt uppe vid afrikanska floder. – Jag var bara 16 år när jag första gången gick till sjöss, säger sjökapten Leif Wickholm i Kalkstrand. Det var på en liten röd fraktskuta från Sibbo, Gisela, byggd 1934 i Newcastle-on-Tyne. Mönstrade som nykonfirmerad – Det var i oktober 1966, och jag fick väl jobba som något slags kockbiträde. Nästa 30 år hade jag klarat av skriftskolan, och då blev jag officiellt mönstrad som jungman ombord. Vi gick på Östersjön, och till vintern blev det vanligen uppläggning i 3–4 månaders tid i Sibbo. – När militären också var avklarad 1972 började mitt sjöliv på allvar, och sedan dess har jag i princip hela tiden varit till sjöss. På den tiden fanns det bara två arbetsplatser att välja mellan i Kalkstrand: antingen jobb i kalkgruvan eller till sjöss. – Den 1 april går jag i pension, och då har jag arbetat nära 500 månader till sjöss, drygt 41,5 år, säger Leif Wickholm. – Efter flera mindre fartyg kom jag 1975 till Rederi Ab Gustaf Eriksons ms Kallsö, ett kylfartyg. Fem år senare blev jag sjökapten i Mariehamn, och under studietiden arbetade jag på GE:s kylfartyg. 1984 fick jag mitt första skepparjobb som befälhavare på ms Herrö. – Efter Kallsö blev det i olika repriser ms Lindö, Borgö, Tingö, Evocrystal, Styrsö, Hamnö och Herrö. Jag fick uppleva att Lindö flaggades ut till Cypern och bytte namn till Igloo Lion och jag såg hur kylfartygen sakta försvann från Finland. Lindö var den båt jag arbetade längst på, och från Lindö flög jag i januari 1979 för att överta befälet på Rederi Ab Engships ms Eden. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Sjökapten Leif Wickholm går i pension den 1 april, när han har arbetat drygt 41,5 år till sjöss. Har nu kommit till den sista platsen på Grönland, seglar i kväll mot Gloucester (USA). Sedan lastar vi på Kuba för Östeuropa. Kommer väl hem från Kielkanalen (?) i mitten på december om ej USA! Här är det full vinter på gång, allting fryser fast ombord och många isberg. Så det är jäktigt som vanligt. (Leffo) Inte färjetrafik på order för att sedan lasta till Nigeria. Fiske, bastureparation – På Lagos redd kunde det bli fruktansvärt lång väntetid för att få komma till kaj. – Fast jag redan varit ledig hemma någon Upp till 500 båtar kunde ligga på redden månad har jag inte kunnat ställa om min kroppsklocka än. Fortfarande vaknar jag samtidigt. varje morgon 3:45, lagom till 4-vakten. – Nu gäller det att ställa om sig till att Alltid Sjömanskyrkan vara hemmapappa för två döttrar, som inte – På den tiden fartygen låg längre i hamn sett så värst mycket av mig. Jag hugger besökte vi alltid Sjömanskyrkan. Första också gärna ved och åker skidor. I somgången jag gick till Sjömanskyrkan var mar blir det aktuellt med att börja reparera 1966 när vi låg med Gisela i Fredrikshamn. bastun som är byggd på 1950-talet. Jag är Jag tyckte om att man kunde läsa tidning- ingen finsnickare, men om någon visar ar där. mig hur jag borde jobba klarar jag det nog, – När vi 2004–2005 gick med Smarag- säger sjökapten Wickholm. ■ den på linjen Gdansk–Hamburg–Bremerhaven–Hull var Sjömanskyrkans Kari Bonsdorff alltid en mycket viktig kontakt. Honom hade jag lärt känna redan när han arbetade på kyrkan i Rotterdam, och också nu hjälpte han oss mycket. På motsvarande sätt transporterade vi saker Sjömanskyrkan behövde som exempelvis varor till den klassiska julbasaren i Hamburg. – I dag hinner man vanligen inte besöka sjömanskyrkorna. Då gör fartygskuratorerna i stället ett fint arbete. De följer med fartygen och ger sig tid att samtala privat med alla ombord. Det är viktigt, säger Leif Wickholm. – I Rederi Ab Gustaf Erikson hade jag arbetat i 11 år, och sedan blev det 19 år i Engships tjänst. När Bore tog över det rederiet 2006 fortsatte jag där, och har varit befälhavare på ms Eden, Najaden, Smaragden och nu senast Klenoden. – Under hela mitt liv till sjöss har jag bara en gång arbetat på ett passagerarfartyg. Det var vintern 1978–1979 på Viking Lines ms Aurella. Jag behövde praktik och Viking behövde folk, men fast jag hade fått fortsätta där ville jag tillbaka till lastbåtarna. Kanske det var friheten som lockade; jag kände inte för trafik enligt turlista. – Jag gillade den familjära vi-andan hos Engship, som var ett fint litet rederi. Här blev det reguljär europeisk linjefart, medan tiden på kylbåtarna inneburit ständigt nya linjer och destinationer över nästan hela jordklotet. – Så här efteråt har t.ex. Mindelo – förr den klassiska bunkerhamnen på Sydamerikarutten – på Kap Verde-öarna stannat i minnet. Vi låg där med ms Borgö 1976, och jag slogs av fattigdomen. På tre år hade det inte heller regnat, och markerna var kruttorra. – I Las Palmas låg vi ofta på 1970-talet, bunkrade, bytte besättning eller väntade Text Thure Malmberg Bilder ur Leif Wickholms arkiv Leif Wickholm vid Smaragden en kall vinterdag i Vasklot. Här lastades spannmål för Santander vid Biscayabukten. Pratstund ombord i Smaragden 1999: Ralf Karlsson från Hangö (t.v.) samtalar med styrman Kjell Jonasson. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 31 Jatkoa sivulta 21. Satamakuraattori Liinamaria Halénille Merimieskirkko tuli tietoon, kun hänen ystävänsä toimi Lontoon merimieskirkolla vapaaehtoisena noin 10 vuotta sitten. Uusin voimin Vuosaaressa Sivvilipalvelusmies Matias Heikkilä tekee mielellään laivakäyntejä. Mielekäs laivatyö – Matias on oma-aloitteinen, toimelias ja innovatiivinen, kehuu Liinamaria Vuosaaren merimieskirkon uutta siviilipalvelusvelvollista. Matiakselle tärkeää on käytännön työ. Mies itse sanoo pitävänsä ennen kaikkea laivoilla käymisestä. Tavallisesti niitä kertyy noin kymmenen viikon aikana, mutta silloin, kun tuurataan Merimiespalvelutoimistoa, joka palvelee niin ikään merenkulkijoita monipuolisesti, käyntejä voi olla nelisenkymmentäkin. Eri maista tulevat merenkulkijat ovat Matiakselle mieluisia juttelukumppaneita senkin takia, että hän pystyy käymään keskusteluja paitsi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi myös tarvittaessa rankaksi ja espanjaksi. Saksankieliselle miehistölle mieluisa yllätys on puolestaan Christian, jonka isä on saksalainen ja äiti suomalainen. Parhaillaan Christian Sierks, 38, pitää välivuotta peruskoulun opettajaksi opis- 32 kelemisesta Saksassa. Vuosaaressa hän pääsee tekemään kaikkea mahdollista satamakuraattorin työtä. Kanttiinityötäkään miehet eivät kavahda. Matias on ollut perustamassa tyttöystävänsä kanssa kesäkahvilaakin. Matias Heikkilä, 19, on helsinkiläinen, joka tosin asui pitkään perheensä kanssa Turun seudulla ennen paluumuuttoaan tämän työn perässä. Sivariksi Matias tuli Vuosaaren merimieskirkolle 1.2.2013, ja palvelusaika kestää jouluun saakka. Idean merimieskirkosta palveluspaikkana hän sai ystävältään, eikä valinta ole ainakaan vielä kaduttanut. Päinvastoin, Matias näkee tuttavissaan, jotka eivät Merimieskirkosta ole kuulleet, potentiaalisen asiakaskunnan. – Päivät ovat monipuolisia, ja tässä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä, hän kehuu työtään. Liinamaria kertoo, että yhteisiä intressejä Matiaksen kanssa löytyi heti esimerkiksi musiikista. Lisäksi arvomaailmassa Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan ei ole ristiriitoja, jolloin valintojen tekemisessä voi luottaa toiseen. Poikaporukassa kasvaneelle naiselle miehinen työympäristökään ei ole outo saatikka ongelmallinen. Samassa veneessä Toimipaikan uusi satamakuraattori Liinamaria Halén sanoo työn olevan tiimityötä, jossa jokaisen panos vaikuttaa paitsi kokonaisuuteen myös muiden työhön. – Vaikka työ on käytännönläheistä, olemme Huttusen Heikin kanssa joutuneet lähestymään asioita myös hallinnon kannalta. Moni asia hakee varmasti vielä jonkin aikaa uomaansa, sillä harvoin missään työpaikassa koko henkilökunta vaihtuu kerralla. Visioita on paljon, rutiineja ei vielä ollenkaan. – Heikillä on alusta saakka ollut paljon hyviä ideoita. Tämä on hyvä lähtökohta, kun haluamme kaikki löytää kehittämi- sen kohteita. Tällaiseen työympäristöön "ei kuulu minulle" -ajattelu ei sovi, vaan jokainen toimii monialaisesti. Yhdessä veneessä ollaan. Töitä Vuosaaren merimieskeskuksen nostaminen yleisesti tunnetuksi paikaksi vaatii paljon, eikä tilatkaan ihan haasteettomia ole. Henki ainakin näyttää olevan kohdallaan. pelinhoitajana, automaattien huoltajana ja asiakaspalvelusssa sekä lopulta pelisalin vastaavana. Pelisaleissa Liinamaria sanoo nähneensä mm. sen, mitä sosiaalisuuden puute ihmisessä aiheuttaa. Alkoholismi sai kasvot. Pienestä hän ei enää hätkähdä. Rulettipöydän ääressä häntä on niin kosittu kuin uhattu tappaakin. Tuolloisten työkaverien joukosta löytyi myös nykyinen mies. Hän on nykyisin Merimiespastoriksi lautapeliyrittäjä. Liinamaria, 29, on kotoisin Pohjanmaalta – Olen itsekin lauta- ja konsolipelihullu! Nurmosta. Hänen miehensä puolestaan Tykkään erilaisista strategfiapeleistä, Liion suomenruotsalainen Porvoosta, mutta namaria innostuu. pariskunta asuu Vantaalla. Pelaaminen on hänen mielestään yksi Aikaisemmin Liinamaria on työsken- tapa tuoda ihmisiä yhteen. Erilaisia peljä nellyt mm. Raha-automaattiyhdistyksessä on tarjolla merimieskirkoillakin. Kesällä Liinamaria saa teologian opintonsa päätökseen ja hänet vihittäneen papiksi. – Arkea lähellä oleva kristillinen työ on lähellä sydäntäni. Elämänmakuisuudella on oma arvonsa. Halusin juuri sellaiseen teologiseen työhön, Liinamaria kertoo syistä hakeutua Merimieskirkolle töihin. Teologian lisäksi hän sanoo intohimokseen käsillä tekemisen. Keittiönsäkin hän remontoi itse. Ja sitten vielä on Kafka, Virosta pelastettu katukoira. ■ Jäsenmaksuksi 50 euroa Merimieskirkon jäsenmaksu 2013 on asetettu vastaamaan vuosittaisia jäsenkuluja. S uomen Merimieskirkon jäsenmaksu vuonna 2013 on 50 euroa per jäsen ja perhejäseniltä 20 euroa. Esityksen jäsenmaksun uudesta summasta vuosikokouksessa 10.4.2013 teki yksi jäsenistä, jonka kokous hyväksyi. Korotus hyyväksyttiin, sillä aiempi jäsenmaksu ei riittänyt kattamaan jatkuvasti kasvaneita jäsenkustannuksia, kuten postimaksuja, postitettavia materiaaleja, jäsenlehden painokuluja jne. Yleisten kustannusten noususta huolimatta jäsenmaksua ei ollut nostettu moneen vuoteen. Jäsenmaksun tarkoitus on olla tuki Merimieskirkon työhön. Yleishyödyllisenä yhdistyksenä Merimieskirkko ei kuitenkaan tavoittele toiminnallaan voittoa, vaan pyrkii ainoastaan tasapainottamaan menonsa ja tulonsa. Toimintamme rahoituksesta noin puolet tulee yksityisiltä tukijoilta. Olemme äärettömän kiitollisia kaikesta avusta: niin rahallisesta tuesta kuin vapaaehtoistyöstä jne. Kaikki tukimuodot ovat Merimieskirkolle yhtä merkityksellisiä. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 33 Jatkoa sivulta 12. Espanjaan kuuluvat Kanariansaaret sijaitsevat Atlantin valtameressä Afrikan luoteisosassa. Matkaa Afrikan mantereelle on saarten itäisimmästä reunasta noin 100 km. Tuliperäiset Kanariansaaret muodostuvat seitsemästä suuresta ja kuudesta pienestä saaresta. Tarjan tyttäret Salla ja Milla Kurronen, säestäjänä Kai-Jussi Jankeri, avustivat messussa Las Palmasin turistikirkossa. S uomen suurin hiippakunta on ulkomailla, sanotaan Merimieskirkon nettisivuilla. Joka paikkaan ei merimieskirkkokaan ulotu, ja meistä, joilla ei ole merimieskirkkoa lähellä, huolehtii Suomen kirkon ulkosuomalaistyö, joka meitä ns. kausimuuttajia varten lähettää turistipapin ja -kanttorin työhön seurakuntiin puoleksi vuodeksi kerrallaan. Kirkon ulkosuomalaistyö ja ulkosuomalaisseurakunnat: • tukevat jäsentymistä paikalliseen kirkkoon ja kotoutumista uuteen ympäristöön. • tukevat ulkosuomalaisten mahdollisuuksia päästä äidinkielisten, hengellisten perustoimintojen piiriin (jumalanpalvelukset, kirkon pyhät toimitukset ja sielunhoito) • ylläpitävät ulkosuomalaisten yhteyksiä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja sen toimintaan sekä suomalaiseen kristillisyyteen • tukevat Suomeen palaavia ulkosuomalaisia asettautumisessa ja löytämään yhteyden uuteen kotiseurakuntaansa yhdessä paikallisseurakunnan kanssa. Pappi seurakuntansa keskellä myös vapaa-ajalla: Tarja Korpela ja miehensä Erkki Katainen täydenkuun juhlissa Playa de Las Canterasilla. Vantaalla Tarjan työhön kuuluu vapaaehtoistyön ja aikuistyön kehittäminen yhteistyössä seurakuntien työntekijöiden kanssa, hiljaisuuden retriittien ohjaaminen ja työnohjaus. Tarja kokee, että nykyisessä työssä erilaisten prosessien kehittäminen ja hallinnointi vievät paljon aikaa, ihmisen kohtaaminen jäi vähäisemmäksi. Niin syntyi kaipaus tulla ihmisten lähelle. Toinen motiivi vakituisesta työstä irottautumiseen ja turistityöhön hakeutumiseen oli se, että Tarja rakastaa matkustamista, uusia ympäristöjä ja siksi halusi tehdä pätkän työstään ulkomailla. Tähän asti se on ollut vain haave, mutta nyt lapset ovat siinä vaiheessa, että ”äitiä tarvitaan, kun on rahapula”. Mutta kun silloin tällöin skypessä keskustellaan, Tarja huomaa, että äitiä tarvitaan muuhunkin. Monipuolista toimintaa Turistipapin työn keskeinen tehtävä on toimittaa messu kerran viikossa. Ja ainakin Las Palmasissa on torstaisin kirkko täynnä. Jopa toistasataa eri puolilta Suomea tullutta talviasukasta tai viikkoturistia tulee kuulemaan Tarja syvällisiä saarnoja ja kanttori Kai-Jussi Jankerin komeaa laulua. Puolen vuoden pappi Niin, ja tietenkin kokemaan sitä yhteiTarja Korpela, Vuoden pappi 2006, on söllisyyttä, mikä seurakuntalaisten kesnyt ”puolen vuoden pappi” Las Palmasis- ken ulkomailla parhaimmillaan kehittyy. sa. Tarja on toiminut jo yli 20 vuotta seu- Kirkkokahveilla on helppo lähestyä paprakuntatyössä. Hänen perusorientaationsa pia, voidaan sopia tapaaminen sielunhoidollista keskustelua varten. Toisinaan on: kirkko ja pappi ovat ihmistä varten. 34 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan juuri kaukana kotimaasta on suurempi tarve jakaa elämän tosiasioita, kipeitäkin asioita. Tarvitaan rauhallinen tila ja kuuntelija, jolla ei ole kiirettä minnekään. Tarja kertoo nyt myös tehneensä sairaalakäyntejä, kriisikäyntejä ja diakoniatyötä. Papin työhön on kuulunut useitakin avioliittoon vihkimisiä sekä yksi kodinsiunaaminen – sen meidän uuden talvikodin! Viikottain on kokoontunut Tarjan ohjaama hengellisen matkakumppanuuden pienryhmä, ja koska hiljaisuuden viljely on Tarjan sydäntä lähellä, vielä on tulossa hiljaisuuden retriitti Santa Brigidan vuoristossa, nunnien ylläpitämässä vierastalossa. Kauneimmat joululaulut on laulettu niin Gran Canarialla kuin Lanzarotellakin, itsenäisyyspäivää vietettiin yhteisöllisessä hengessä, ohjelmallinen ystävänpäivän juhlalounas nautittiin perinteisesti Suomi-Kerholla. Kaikessa on seurakunta sekä pappi ja kanttori mukana. Tarja kertoo, että puolen vuoden työrupeaman aikana perustoiveet ovat toteutuneet. Hän on sekä saanut kaipaamansa tauon omasta työstään, että uutta näkökulmaa siihen erityisesti vapaaehtoistyön ja yhteisöllisyyden vahvistamisen osalta. – Oli yllättävän helppo sopeutua tänne, päästä osalliseksi yhteisöön. Ollaan tutustuttu jopa oman kylän asukkaisiin täällä. He tulivat kirkkoon ja kas kummaa, huomasimme olevamme Suomessa melkein naapureita. Nyt on kiva palata kotiin ja muistella Las Palmasia. – Täällä suomalaiset muuttuvat sosiaalisemmiksi, he kommunikoivat enemmän, ja se näyttää tekevän useimmille hyvää! Pappina täällä ulkomailla kokee pääsevänsä helpommin lähemmäksi ihmistä. On luontevaa tavatessa jutella papin kanssa. Notkea ja joustava elämäntapa ulottuu jopa kirkkoon.Viikottaisessa messussa yhdistyy hengellinen ja sosiaalinen näkökulma. Messu on monille tervetullut ja kaivattu yhteisön viikottainen tapahtuma. Ei tarvi selitellä, miksi tulee kirkkoon! Mikael Agricolan risti Kohtaamiset parasta Maaliskuulla oli Espanjan suomalaisten seurakuntien työntekijöitten kokoontuminen Teneriffalla. Sen jälkeen rovasti Leena Märsylä tuli Gran Canarialle tapaamaan seurakuntaneuvostoa ja osallistumaan messuihin Las Palmasissa ja Playa del Inglésissä, joissa kummassakin hän myös saarnasi. Matka oli Leenan viimeinen työmatka, sillä viikkoa myöhemmin hän jäi lomalle ja sitten eläkkeelle. – Vuoden prosessi, ahdistusta ja iloa, nyt jo iloa, Leena hymyilee. – Toistakymmentä vuotta olen lähettänyt työntekijöitä ulkomaan kohteisiin. Tämä on ollut työtä ihmisten parissa, parasta ovat olleet erilaiset kohtaamiset. Seurakuntaneuvoston tilanne ulkosuomalaistyössä on erilainen kuin Suomessa, täällä neuvostolla on enemmän vastuuta. Leena näkee positiivisena sen, että sellaisetkin ihmiset, joilla ei ole Suomesta kokemusta seurakunnasta, voivat olla mukana. – Pitäkää seurakunnasta huolta, se koostuu ihmisistä. Ja Pyhä Henki on mukana. ■ Toiveet toteutuivat Syksyllä Tarja haki recidensia-korttia, oleskelulupaa, mutta ei se niin vaan onnistunut. Aikaisemmin kortti myönnettiin kaikille, piti vaan täyttää anomus, viedä passikuva ja kopio passista, maksaa pieni summa ja antaa sormenjäljet. Nyt vaadittiin espanjankielinen vakuutustodistus ja todistus siitä, että saa palkkaa ja paljonko sitä saa. No, ei hätää. Lähettäjä, Suomen kirkko, hoitaa vakuutukset, kaikki oikeudet säilyvät ilman korttiakin. Antti Lemmetyiselle Sosiaalineuvos, rovasti Antti Lemmetyinen sai arkkipiispalta Mikael Agricolan ristin 23.4.2013. Kuva: Sakari Lehmuskallio – Kirkollisen kunniamerkin saaminen tuntuu hyvältä pitkän työuran jälkeen. Näen huomionosoituksen ennen kaikkea osoituksena kirkon diakoniatyön sekä järjestötöiden arvostamisena, sosiaalineuvos Antti Lemmetyinen kommentoi palkitsemistaan. Lemmetyinen on diakonian asiantuntija ja kehittäjä. Hän on ansioitunut etenkin kokeilevan diakonian työssä ja merkittävästi edistänyt kirkon toimintaperiaatteiden toteutumista. Hän toimi Helsingin Diakonissalaitoksen johtajana vuosina 2002‒2012. Ennen sitä hän työskenteli Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniajohtajana. Suomen Merimieskirkon palveluksessa hän on työskennellyt ensin Hampurissa ja sen jälkeen keskustoimistolla. Merimieskirkon kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 2008 toimittuaan sitä ennen Merimieskirkon hallituksen jäsenenä vuodesta 1987 ja sittemmin pitkäaikaisena puheenjohtajana. Mikael Agricolan risti myönnetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotimaan toiminnan ja suomalaisen kulttuurin edistämisestä. Gran Canarian suomalaisen ev.-lut. seurakunnan kiitokset rovasti Leena Märsylälle. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 35 Muistot FÅA:sta ja GE:stä elävät nostalgiatapaamisissa Muistot suurimmasta mutta kuolleesta varustamosta elävät vanhojen varustamokavereitten keskuudessa. A ikoinaan Finska Ångfartygs Aktiebolaget / Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö oli Suomen suurin konekäyttöisten alusten varustamo. Samoin ahvenanmaalainen Rederi Ab Gustaf Erikson oli Suomen suurin purjelaivavarustamo. Nämä molemmat varustamot ovat jo kauan sitten kuolleet, ainakin perinteisessä mielessä. Mutta muistot elävät varustamokavereitten keskuudessa. Tänä vuonna kokoontuvat entiset työntekijät monien muistojen nostalgiatapaamisiin. Huhtikuun 23. päivänä 2013 tulee kuluneeksi 130 vuotta siitä, kun Finska Ångfartygs Aktiebolaget (F.Å.A., myöhemmin Effoa) perustettiin Helsingissä. Ja kolmantena elokuuta juhlitaan Maarianhaminassa Rederi Ab Gustaf Eriksonin synnyn 100-vuotismuistoa. Kaksi herra pitelee naruja: Rainer Merus Effoan eläkeläisklubissa ja Krister A. Martell Erikson-purjehtijoitten. Pieni ero kuitenkin on: Effoan eläkeläisklubiin kuuluu pääasiassa konttorihenkilökuntaa kun taas GE-kokoontumiset ovat koonneet pääasiassa merenkulkijoita. Kummassakin tapauksessa vaalitaan muistoja kauan sitten kadonneesta työympäristöstä sekä yhteisistä ystävistä ja P aamiutista Grönlannista Leif ”Leffo” Wickholm lähetti maisemakortin kotiin Sipoon Kalkkirantaan äidilleen Margitille. Lempinimensä Leffo oli saanut jo kyläkoulussa. Yllättävää kyllä, samanaikaisesti ilmaantui peräti kuusi samannimistä poikaa, joten piti keksiä uudet nimet. Paamiutin satama oli pieni, vain yksi puulaituri ja makasiini, mutta agentti järjesti kortteja ja postimerkkejä. Terveh- elämyksistä. Vaikka Effoan eläkeläisklubissa on vain n. 100 jäsentä, oli yli 180 henkilöä maaliskuussa osoittanut kiinnostusta Helsingissä Pörssitalolla 23. huhtikuuta järjestettävää kokoontumista kohtaan. Ohjelmassa on päivällinen, Nils-Gustaf Palmgrenin pitämä juhlapuhe sekä tanssia. Gustaf Eriksonin merenkulkijoita tulee koko Suomesta, pääasiassa rannikolta, ja tämän vuoden tapaamisen järjestäjät ottivat varaslähdön jo viime vuonna, jolloin pitkälti yli 100 henkeä kokoontui Maarianhaminassa. Nyt odotetaan 350 osanottajaa, Gun Erikson-Hjerling GE-säätiöstä pitää puheen, samoin maakäräjien puhemies Britt Lundberg, on mm. teatteriesitys ”Segelkungen – Gustaf Erikson” / ”Purjeiden kuningas – Gustaf Erikson” Alandicassa. Sen jälkeen on juhlapäivällinen Marieparkissa. Sen lisäksi merenkulkumuseossa on kolme eri näyttelyä, joiden teemana on GE. Tänä kesänä GE:n 100-vuotisjuhla huomioidaan lisäksi ruotsinkielisellä kirjalla varustamon kylmäkuljetusaluksista, jotka oli rakennettu varustamon omalla telakalla Uudessakaupungissa. Julkaisija on säätiö, joka ylläpitää GE:n perinteitä. Thu- dyksen teksti oli myös tyypillinen Gustaf Eriksonin kylmäkuljetusalusten merenkulkijoille, joita aluksia vielä 1980-luvun alussa oli joka puolella maapalloa. Varustamon konttori Maarianhaminassa oli keskus, jonka ympärillä kaikki pyöri: täällä tehtiin rahtaussopimukset ja täältä johdettiin kylmäkuljetusaluksia: perunaa Kanadasta Jamaikalle, mustikoita Suomesta Englantiin ja norjalaista kalaa pieniin Afrikan jokien yhdyskuntiin. Gustaf Eriksonin lakkikokardi merikapteeni Rolf Sandellin kokoelmasta. Kokardista, jossa on varustamon lippu, Sporrongs teki kaksi versiota. Tämä oli tavallisempi kylmäkuljetusaluksilla. Vuonna 1976 Finska Ångfartygs Aktiebolaget muutti yhtiönsä nimen ja varustamolippunsa. Vanha kirjoitus F.Å.A. korvattiin uudella, missä yhtiön ruotsinkielinen nimen lyhenne muotoiltiin modernimmalla tavalla. re Malmberg ja Erik Hag ovat luoneet tekstin ja alusluettelon, Peter Wikström vastaa layoutista. ■ Thure Malmberg Suomennos Liisa Varho – Olin vain 16-vuotias, kun ensi kertaa lähdin merille, merikapteeni kalkstrandilainen Leif Wickholm sanoo. Alus oli pieni punainen sipoolainen rahtikuunari Gisela, joka oli rakennettu 1934 Newcastle-on-Tynessä. Mönstraus konfirmoituna –Oli lokakuu 1966, ja sain työskennellä jonkinlaisena kokin apulaisena. Kun seu- Merikapteeni Leif Wickholm jää eläkkeelle 1. huhtikuuta työskenneltyään merellä reilut 41,5 vuotta. raavana vuonna olin käynyt rippikoulun, minut mönstrattiin virallisesti jungmanniksi. Liikuimme Itämerellä, ja talvella oli tavallisesti 3–4 kuukauden seisontaaika Sipoossa. – Kun armeija oli suoritettu 1972, alkoi merielämäni toden teolla, ja siitä lähtien olen ollut merillä periaatteessa koko ajan. Siihen aikaan Kalkkirannassa oli vain kaksi työpaikkaa, joiden välillä valita: joko työhön kalkkikaivokseen tai merille. – Huhtikuun ensimmäisenä jään eläkkeelle, ja silloin olen työskennellyt merillä lähes 500 kuukautta, reilut 41,5 vuotta, Leif Wickholm sanoo. – Useamman pikkualuksen jälkeen tulin 1975 Rederi Ab Gustaf Eriksonin ms Kallsölle, kylmäkuljetusalukselle. Viisi vuotta myöhemmin valmistuin merikapteeniksi Maarianhaminassa, ja opiskeluaikana työskentelin GE:n kylmäkuljetusaluksilla. 1984 sain ensimmäisen kipparintyöni ms Herrön päällikkönä. – Kallsön jälkeen tulivat uudelleen: ms Lindö, Borgö, Tingö, Evocrystal, Styrsö, Hamnö ja Herrö. Sain kokea sen, että Lindö siirrettiin Kyproksen lipun alle ja sen nimi vaihdettiin nimeksi Igloo Lion ja näin kuinka kylmäkuljetusalukset pikkuhiljaa hävisivät Suomesta. Lindö oli se laiva, jolla työskentelin pisimpään, ja Lindöltä lensin tammikuussa 1979 Rederi Ab Engshipin ms Edenin päälliköksi. halusin takaisin rahtilaivoille. Ehkä vapaus houkutteli; en pitänyt aikatauluun sidotusta liikenteestä. – Minä pidin kodikkaasta me-hengestä Engshipillä, joka oli hieno pieni varustamo. Siellä oli säännöllistä Euroopan linjaliikennettä, kun taas kylmäkuljetuslaivoilla oli jatkuvasti uusia linjoja ja kohteita melkein joka puolella maapalloa. – Näin jälkeenpäin on esim. Mindelo – aikaisemmin perinteinen bunkraussatama Etelä-Amerikan reitillä – Kap Verden saarilla jäänyt mieleen. Olimme siellä ms Borgöllä 1976, ja köyhyys hämmästytti minua. Kolmeen vuoteen ei myöskään ollut satanut, ja maat olivat rutikuivia. – Las Palmasissa olimme usein 1970-luvulla, bunkrasimme, vaihdoimme miehistöä tai odotimme määräystä ja sitten saimme lastia Nigeriaan. – Lagosin redillä voi tulla hirveän pitEi lauttaliikennettä kä odotus päästäkseen laituriin. Jopa 500 – Rederi Ab Gustaf Erikson -varustamos- laivaa saattoi samanaikaisesti olla redillä. sa olin työskennellyt 11 vuotta, ja sitten tuli 19 vuotta Engshipin palveluksessa. Aina Merimieskirkko Kun Bore otti haltuunsa sen varustamon 2006, jatkoin siellä, ja olen ollut päällik- – Sinä aikana kun alukset olivat pitemkönä ms Edenillä, Najadenilla, Smarag- pään satamassa ja me kävimme aina medenilla ja nyt viimeksi Klenodenilla. rimieskirkolla. Ensi kertaa menin Meri– Koko sinä aikana, kun olen ollut me- mieskirkkoon 1966 kun olimme Giselalla rillä, olen vain kerran ollut töissä matkus- Haminassa. Ja tykkäsin siitä, että siellä taja-aluksella. Se oli talvella 1978–1979 voi lukea sanomalehtiä. Viking Linen ms Aurellalla. Minä tarvit– Kun me 2004–2005 kuljimme Smasin praktiikkaa ja Viking tarvitsi väkeä, ragdenilla linjaa Gdansk–Hampuri–Bremutta vaikka olisin saanut jatkaa siellä, merhaven–Hull oli Merimieskirkon Kari Bonsdorff aina hyvin tärkeä kontakti. Hänet olin oppinut tuntemaan jo kun hän työskenteli Rotterdamin kirkolla, ja myös nyt hän auttoi meitä paljon. Vastaavasti me kuljetimme tavaroita, joita Merimiekirkko tarvitsi kuten esimerkiksi tuotteita klassisiin Hampurin joulumyyjäisiin. – Nykyään ei tavallisesti ehdi käydä merimieskirkoilla. Laivakuraattorit sensijaan tekevät hienoa työtä. He seilaavat laivan mukana ja heillä on aikaa keskustella henkilökohtaisesti kaikkien laivalla olevien kanssa. Se on tärkeää, Leif Wickholm sanoo. Kalastusta, saunaremonttia – Vaikka olen ollut vapaalla kotona jo joitakin kuukausia, en ole osannut kääntää sisäistä kelloani. Edelleen herään joka aamu 3:45, sopivasti neljäksi vahtiin. – Nyt pitää muuntautua kahden tyttären koti-isäksi, tyttäret eivät minua pahemmin ole nähneet. Minä myös mielelläni hakkaan halkoja ja hiihdän. Tänä kesänä tulee ajankohtaiseksi alkaa remontoida saunaa, joka on rakennettu 1950-luvulla. En ole mikään kirvesmies, mutta jos joku näyttää minulle miten minun pitäisi työskennellä, selviydyn kyllä siitä, merikapteeni Wickholm sanoo. Teksti Thure Malmberg Käännös Liisa Varho Suurimman osan elämästä kylmäkuljetus- ja rahtialuksilla 36 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 37 38 ”Jeesus, askeleesi meidät kastetaan, / sinun maailmaasi aina suostumaan./ Ihmiskunnan tähden, niin myös luonnon muun, / kutsut kärsimykseen, liität taisteluun./ Niin me ylistämme, / niin voi elämämme / tarkoitustaan täyttää.” (VK 417:3, Pekka Kivekäs) Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Anna Hälli Pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta Marko Toljamo L rimmäinen syy ei ole omien etujen maksimoimisessa tai henkilökohtaisessa hyödyssä – paitsi ehkä siinä merkityksessä, että toisten auttaminen ja yhteisöön kuuluminen tekee hyvää myös omalle sielulle. Sen sijaan Merimieskirkko on yhteisö, jossa voi kokea tekevänsä jotain merkityksellistä apua tarvitsevien lähimmäistensä hyväksi. Se on kuin vaihtopöytä, jossa ne, joilla on tarpeeksi, jakavat omastaan niille, joilla on vähemmän. Tässä elämän jakamisessa ainoa valuutta ei ole raha, vaikka sekin on välttämätöntä. Kirkon vaihtopöydälle voi tuoda lauluäänensä, kädentaitonsa tai rohkaisevat sanansa yhtä lailla kuin yksinäisyytensä, väsymyksensä ja levottomuutensakin. Eikä kukaan ole tässä yhteisössä aina antajan tai aina saajan asemassa. Elämä pitää huolen siitä, että jokainen meistä joutuu turvautumaan joskus toisten apuun. Kuka tahansa voi menettää terveytensä, elämänhalunsa tai toimeentulonsa. En usko Merimieskirkon tulevaisuuden riippuvan siitä, onnistummeko luomaan kilpailukykyisen ja kannustavan jäsenohjelman. Sen sijaan kohtalon kysymys on, osaammeko olla sellainen yhteisö, jota tukiessaan kokee tekevänsä jotain oikeasti merkityksellistä ja hyvää. Näin taisi ajatella ainakin se Lontoon merimieskirkon jäsen, joka totesi kassalla ostoksia maksaessaan: ”Ei tarvitse antaa jäsenalennusta. Eikö tukijoiden kannattaisi maksaa mieluummin jäsenkorotusta?” Maija Hellberg Syvärauman piiristä täyttää tänä keväänä 96 vuotta. Aila Fagerlund juhli syksyllä 70-vuotissyntymäpäiviään. Sydämelliset onnittelut! Marko Toljamo Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. Antaessaan saa ontoon merimieskirkko on ollut tänä vuonna mukana Robesprojektissa. Projekti on EteläLontoon kirkkojen yhteinen ponnistus, jossa asunnottomia majoitetaan kirkkojen hoivissa kylmän ajan yli marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Kirkot tarjoavat asunnottomille illallisen, yösijan, peseytymismahdollisuuden ja aamiaisen – kukin kerran viikossa kuuden viikon ajan. Tämä tapahtuu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Robes-projekti hoitaa majapaikkojen koordinoimisen, vapaaehtoisten kouluttamisen ja asunnottomien valitsemisen projektiin. Kun Lontoon merimieskirkko päätti osallistua projektiin, sosiaalikuraattorimme Hanna aloitti vapaaehtoisten rekrytoimisen muun muassa Facebookin kautta. Vapaaehtoisia ei ollut vaikea houkutella mukaan. Innostuneita ihmisiä löytyi kaikkiin tehtäviin: vieraiden vastaanottoon, yöpymiseen vieraidemme kanssa, ruuan valmistamiseen ja tiskaamiseen. Vapaaehtoisten rekrytointi yllätti kahdella tavalla. Ensinnäkin ihmisten halu auttaa toisia oli hämmästyttävän suurta. Toisekseen suurin osa vapaaehtoisiksi ilmoittautuneista ei ollut kirkon vakiokävijöitä. He olivat saattaneet käydä kirkolla myyjäisissä tai saunomassa, mutta vasta mahdollisuus tehdä jotain, mikä tuntui itsestä hyvältä ja oikealta, sai heidät osallistumaan aktiivisemmin merimieskirkon toimintaan. Eräs vapaaehtoinen puki erinomaisesti sanoiksi sen, mitä itsekin aavistelin, todetessaan: ”En tarvitse merimieskirkolta alennuksia tai jäsenetuja. Haluan vain tehdä jotain, millä on merkitystä.” Kirkon tai Merimieskirkon jäsenyyttä kuulee joskus verrattavan S-etukorttiin, jolla saa tiettyjä etuja tietyn ryhmän tai yhteisön palveluihin. Tämä vertaus ei sovi siihen kokemukseen, joka minulla itselläni on vapaaehtoisten halusta sitoutua Merimieskirkkoon. Merimieskirkon kannattamisen pe- Sanna Siivonen perhepiiri Pappilan ikkunasta... M erimieskirkon laivakuraattoriksi ja Rauman satamakuraattoriksi on valittu Sirpa Tolppanen (kuvassa). Hän on teologi ja aloitti työnsä 1.4.2013. Samalla päivämäärällä entinen satamakuraattori Sanna Siivonen siirtyi kokopäiväiseksi seilaajaksi (laivakuraattoriksi). Merimieskirkko palvelee internetissä M Märta von Schantz on Merimieskirkkolehden kääntäjä. 90 vuotta 9.4.2013 Märta von Schantz 85 vuotta 4.4. Anni Korhonen, Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri 80 vuotta 15.4. Marketta Levanto, Munkkivuoren merimieskirkkopiiri 75 vuotta 23.5. Irma Suuronen 25.5. Leena-Maija Laine 70 vuotta 13.5. Marja-Leena Salmela 60 vuotta 17.4. Pentti Miettinen 50 vuotta 28.4.2013 Hannele Kivikoski 8.5.2013 Jan Hirvilahti L ontoon merimieskirkon pitkäaikainen kanttori Sid Axham on kuollut 24.2.2013. Siunaustilaisuus toimitettiin Lontoon merimieskirkolla 26.3.2013. erimieskirkon internet-sivusto on uudistunut. Käy katsomassa ja kommentoimassa. Sivuston Merimieskirkolle on tehnyt Kotimaa Oy:n Sujuu.fi -palvelu. Merimieskirkon Facebook kertoo tuoreimmat uutiset ja tapahtumat. Käy Merimieskirkon jäsenedut: • Matkapalvelut Suomen Matkatoimistosta, p. 010 826 2310 • Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line, Finnlines, Eckerö Line) • Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki, Crowne Plaza Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän (Sokos Hotellit, Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa. • Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista • Ilmainen alkuneuvottelu (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n alennus asianajotoimisto Tuomanen ja Kreander Oy:n hinnaston mukaisesta veloituksesta • Alennus Härkätien hautaustoimiston palveluista, p. 02 259 0222 (Turku) ja 02 488 6529 (Lieto) • Alennus Maaseutuhotelli Eevantalossa (Syväniemi), yöpyminen -10 %, p. 017 384 1470 • Ilmainen toimituserä Terveet Hampaat Oy:n tuotteiden vuositilaajana • Merimieskirkko-lehti 6 kertaa vuodessa • Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kirkoillamme. tykkäämässä, niin pysyt ajan hermoilla: facebook.com/merimieskirkko. Oletko jo löytänyt Merimieskirkon blogin, kirjoituksia merimieskirkkotyöstä? Muista lukea säännöllisesti: http://merimieskirkkoblogi.blogspot.com/. Merimiespappi netissä palvelee kaikkia ulkosuomalaisia osoitteessa merimieskirkko. fi/nettipappi. Saat tilattua Viikon sanan suoraan sähköpostiisi tai voit lukea sen merimieskirkko.fi -sivuston etusivulta. Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Lähiosoite____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti___________________________________________________ Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________ Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. Suomen Merimieskirkko ry UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Finlands Sjömanskyrka rf. Sukunimi_____________________________________________________ Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B, Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B Postinumero ja -toimipaikka_________________________________ Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors Sähköposti___________________________________________________ Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________ Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 39 Vuosikokouskutsu w ww Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) tai 10E TUKI (10 e) numeroon TUE LAHJOITUKSELLASI 16588 MERIMIESKIRKKOTYÖTÄ ja olet mukana tukemassa! AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? Keräyslupa 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. Valamo-seuran matka Laatokan Valamoon 12.–16.7.2013 Lähde täysihoitomatkalle Vanhan valamon luostariin. Kuljetus bussilla Sortavalaan, josta jatketaan kantosiipialuksella Valamon saarelle. Majoitus ja ruokailut luostarin hotellissa. Paluu laivalla Käkisalmeen, josta bussilla Viipurin kautta takaisin. Hinta n. 600 euroa. Lisätietoa: Erkki Ukkonen, 0400 432 667. Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki Tuotenro Tuotteen nimi Väri Koko Kpl € kpl € yht. merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 € + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Olen jäsen En ole jäsen Merimieskirkko 2/2013 Yht.: Sukunimi__________________________________________________________________________ Etunimi____________________________________________________________________________ Lähiosoite_________________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________ Puhelin____________________________________________________________________________ Sähköposti_________________________________________________________________________ Allekirjoitus________________________________________________________________________ 40 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan (Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus) Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B 00150 HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo @merimieskirkko.fi Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Jarmo Karjalainen p. (BE) +32 475 728 680, (NL) +31 653 883 641 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina hamina@merimieskirkko.fi puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles brysseI@merimieskirkko.fi puh. +32 2 280 0498 pv Katja Honkala Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen antwerpen@merimieskirkko.fi puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Katja Honkala Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk ‘s-GravendijkwaI 64 NL-3014 EG Rotterdam rotterdam@merimieskirkko.fi puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen mp Taru Savelius-Latvus Luxemburg luxemburg@merimieskirkko.fi mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ Iontoo@merimieskirkko.fi puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Annukka Kuusiniemi Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen ateena@merimieskirkko.fi puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg hampuri@merimieskirkko.fi puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck lyypekki@merimieskirkko.fi puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Noora Alimattila MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland varsova@merimieskirkko.fi mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, +48 698058465 Kaakkois-Aasia / Sydostasien heikki.rantanen@merimieskirkko.fi mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089 Liikkuva merimieskirkko NAVICAR navicar@merimieskirkko.fi puh. 0400 445 444 Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki vuosaari@merimieskirkko.fi puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 sku Liinamaria Halén, p. 040 480 2733 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi kemi@merimieskirkko.fi fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola kokkoIa@merimieskirkko.fi puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu ouIu@merimieskirkko.fi puh. 040 746 1383 jsku Antti Härö, p. 0400 371 574 sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto raahe@merimieskirkko.fi puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma rauma@merimieskirkko.fi puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 sku Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku turku@merimieskirkko.fi puh. (02) 230 3940, fax. (02) 230 5940 jsku-em Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 info@merimieskirkko.fi henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi www.merimieskirkko.fi Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534, 040 715 4089 Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Varainhankintapäällikkö / Insamlingschef Sari Pirinen, p. (09) 6962 4524, 040 417 4862 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator Jaana Rannikko, p. 040 5398 142 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Pääkirjanpitäjä / Huvudbokförare Kati Broström, p. (09) 6962 4526 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2012/7945 Ahvenanmaan maakuntahallituksen päätös 3.10.2012. AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606 (puhelun hinta 10,26 € + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava em. = emäntä MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan 41 35 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter e kää" "tyk astamm a j a l n l i n imi -sivu ook ietoa to b e c t a aista on F ko kirk ankoht s e i skirk rim aat aj . e i e M rim Käy ä, niin s tamme /Me t s i s m i u o e l i m .c kilpa ook sekä .faceb Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Merimieskirkon keskustoimistolla (Albertinkatu 2, Helsinki) 10.4.2013 klo 18.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia. Sakari Lehmuskallio elämän merellä 42 Jäävaelluksella T erveisiä jäävaellukselta. Maaliskuun alun aurinkoinen päivä houkutteli hiihtämään kohti avovettä. Merisäätiedot olivat kertoneet, ettei kovin kauas tarvitse mennä. Saaret olivat jäämässä taakse kun edessä kimmelsi avovesi. Tutulle majakkasaarelle ei nyt pystyisikään hiihtämään. Istuskelin pienen luodon rannalla katsellen talvista merta. Kuuntelin jään hiljaisia ääniä. Oli aikaa ajatella ja muistella. Laulujoutsenet lensivät kohti mannerta, mutta palasivat takaisin. Varmaan havaitsivat, ettei pidemmälle voi vielä mennä. Minua jää kantoi, joutsenille kiintojää oli este jatkaa matkaa. Sulavesi oli minulle nyt este. Joutsenille se merkitsi selviytymistä seuraavan yön kovasta pakkasesta. Olen nuorukaisvuosistani asti nauttinut jäällä liikkumisesta ja tehnyt jäävaelluksia. Muistelin sitäkin kertaa kun olimme olleet kaukana avomerellä ja palatessamme omia jälkiämme takaisin, huomasimme, että meidän ja mantereen välissä oleva väylä oli sillä välin avattu. Siihen aikaan vielä radiossa varoitettiin ”avatusta uomasta”. Mutta emme olleet kuunnelleet varoituksia. Hiihdimme pitkään kunnes saavuimme väylälossille, joka oli asetettu jo paikoilleen. Kiitollisin mielin ajattelimme heitä, jotka olivat tehneet työnsä tunnollisesti. Säätiedotukset ja varoitukset merellä liikkuvan tulee ottaa Merimieskirkko 2/2013 Sjömanskyrkan huomioon. Sama koskee itse elämää. Elämä on meri. Talvinen meri luo omaa jäätävää vertauskuvallisuutta elämälle. Tämän talven lukuelämyksiini kuuluu Finlandia palkinnon voittaneen Ulla-Lena Lundbergin viisas romaani ”Jää”, kertomus saaristolaisseurakuntaan eli luodoille saapuvasta papista ja hänen perheestään. Teos on matka kirjaviisaudesta luonnon ja toimeentulon karuihin perusasioihin. Kirjan tarkasti ja oivaltaen kuvatut henkilöt saivat minussa myötäelämisen kyvyn vereslihalle. Onko sydämeni jäässä, vai elänkö sulaneella sydämellä? Luodoilla naapuriapu oli itsestään selvää, samoin vieraanvaraisuus. Me kuljemme kaikki helposti särkyvällä, arvaamattomalla jääkannella. Meri oli monen luotolaisen kohtalo kuten papinkin. Elämän ilon rinnalla oli luodoilla myös kuolema jylhällä tavalla läsnä. Siksipä luotolaisilla oli tapana veisata aina ennen kuin lähdettiin kokoontumisista kotiin mustien vetten tai jään yli. Hiihtäessäni takaisin mantereelle pohdiskelin lukemaani ”Jäätä” ja elämää yleensä. Päätin purjehtia ensi kesänä Kökariin, luodoille, ties monennenko kerran. Käyn Kökarin kirkossa ja katson alttarilla olevaa pientä hopeista krusifiksia, jossa ristin poikkipuulla näkyy pääsiäisaamun nouseva aurinko. Ja laulan virren 105.
© Copyright 2024