lehti 4/2010 - Tulikomentoja
Asevelvollisuustyöryhmä huolissaan puolustusmäärärahoista, s.4 Miksi upseerin uralle, s.13 Kranaatinheitinhenki voimissaan Panssariprikaatissa, s.22 4/2010 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimituskunta: Tykkimiehet ry Kalevi Virtanen Kalevi Virtanen Toimituskunnan puheenjohtaja kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi Lauri Haavisto lauri.haavisto@tykistomuseo.fi Aki Kinnunen akiek@me.com Inttislangia Suomessa on tutkittu sotilasslangia. Aiheesta löytyy kaksikin sanakirjaa ja joukko opinnäytteinä kerättyjä suppeampia sanastokokoelmia. Uusimmat sanat löytyvät verkosta. Simo Hämäläisen koostama kirja (1963), keskittyy pääosin sotaajan sanastoon. Antti Penttisen sanakirja (1984) puolestaan sisältää uudempaa sanastoa. Kari Nahkola (1988) on koonnut noiden sanakirjojen sekä Tampereen yliopistossa koottujen sanakokoelmien pohjalta yhteen havaintoja sotilasslangista. Sotilasslangin eräs osa on varusmiesslangi. Penttisen mukaan sotilasslangi on miesten ehdoilla syntynyttä kieltä, joka lisää ja vahvistaa sukupuolten kielieroja. Penttisen mukaan sotilasslangi on ”käyttäjä- ja taitajakuntansa puolesta suomen kielen laajimmin hallittu puhutun kielen erikoissanasto. Tässä muutamia esimerkkejä: Petri Majuri Sotilasasiantuntija Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Sirkka Ojala Verkkovastaava sirkka.ojala@tulikomentoja.fi Jukka Sippola Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri kiltasivut@tulikomentoja.fi tilaajat@tulikomentoja.fi Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja maj-lis@maisanpaja.info Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy pertti.onniselka@happyback.fi Paino: Kehitys Oy, Pori TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS toimitus@tulikomentoja.fi puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948 Akvaariokala: Jäätynyt kalakeitto. Talvisin leireillä esiintyvä ruoka. Amla: Ampuja/lataajakoulutuksen saanut tykistöpanssarivaunun miehistön jäsen. Arpoa: Henkilön, joka ei osaa päättää, mitä tekisi, sanotaan arpovan. Yleensä tilanteessa, jossa vaadittaisiin nopeita päätöksiä. Bumerangi: Hylätty ja takaisinpalannut loma-anomus tms. Myös erikoiskurssilta kesken perusyksikköön palautettu varusmies. Hösseli: HSL, henkilökohtainen syyloma. Jarru: Armeijan jälkiruoka. Nimitys juontaa juurensa vanhasta tornihuhusta, jonka mukaan jälkiruokaan sekoitetaan sukupuoliviettiä jarruttavaa ainetta. Kelaperse: Viestimies (kutsutaan myös kameliksi). KGB: KKP, kiertokaukoputki, osa tykin suuntauslaitteistoa. KSE: Koulutuksen Suoma Etu. Käytetään kuvaamaan hyötyjä, jota erikoiskoulutus tai korkeampi asema tuo tullessaan. Kölli: KL, kuntoisuusloma. Luha: Jokaisen varusmiehen perusvarusteisiin kuuluva lusikkahaarukka. Mateennahka: Panssarivaunumiesten vihreä vaunuhaalari. Mullibordelli: Alokkaiden ensimmäinen varsinainen leiri. Musti: Raskas sinko. ”Ulkoiluttaa Mustia” tarkoittaa harjoitella raskaalla singolla sen asemiin viemistä. Nakkisuoja: Paikka, josta työvoimaa tarvitsevat henkilöt eivät luultavasti osaa sitä etsiä. Peliliike: Ennakointia ja hyvää tilannetajua osoittava siirto eli temppu, jolla selviää tehtävästä helpolla. Peliliike päivässä pitää nakin loitolla. Runkkuvelvi: Viikonloppuvapaa, joka kestää vain yhden päivän. Sorsapoliisi: Rannikkojääkäri. Särmä: Täsmälleen oikein tehty. Taistelutomaatti: Tykistön koulutushaaramerkki. Ks. tuliomena. Tuliomena: Tykistön koulutushaaramerkki, jossa on kuvattuna liekehtivä punainen ammus. Turska: Upseerioppilas. Urho-Matti: Uusiksi meni. Tällä voidaan kuitata esim. alokkaiden tuvan siisteyden tarkistaminen. Velvi: VLV, viikonloppuvapaa. Vemppa: VMTL, eli vapautus marssi- taistelu- ja liikuntakoulutuksesta. Vinkkeli: Varusmiesaliupseerin arvomerkki, myös tunnetaan nimillä heraldiikka, kulmarauta ja nakkiaura. Lisää sanoja löytyy verkosta, mm. osoitteesta http://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi. ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI pertti.onniselka@happyback.fi puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA kiltasivut@tulikomentoja.fi puh. (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Uutta putkeen / Sirkka Ojala Tausatalla: Maali tuhottu / Sirkka Ojala TULIKOMENTOJA 4/2010 SISÄLLYSLUETTELO pääkirjoitus Asevelvollisuus ja armeijakaverit pysyvät Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen .. .. .. .. .. . 3 Asevelvollisuustyöryhmä huolissaan puolustusmäärärahoista Jukka Sippola .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 4 Tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään, Kalevi Virtanen .. .. .. .. . 6 Tarkastajan tervehdys, Aki Sihvonen 7 Lauri Haavistosta Tulikomentoja-lehden päätoimittaja, Kalevi Virtanen .. .. .. .. . 8 Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. .. . 9 Dragsvik träff, Björn Holmberg . .. .. .. 10 Päättäjän piirut, Jyri Häkämies . .. .. .. 11 Kirjoitin runsaat viisi vuotta sitten tähän lehteen jutun otsikolla ”Tiedustelu ja sotapelit ovat siirtyneet tietokoneaikaan”(Tulikomentoja 3/2005). Jutussa kerrottiin, miten teknologinen kehitys on tuonut maanpuolustuksen saralle aivan uudet uhkakuvat. Vielä toisessa maailmansodassa kaikki tiesivät, missä etulinja kulki. Nykyään rintamalinjoja saattaa olla vaikeampi osoittaa. Taistelua saatetaan käydä samanaikaisesti paitsi ns. perinteisin asein syvällä alueella myös tietoverkoissa tietokoneen näppäimistöllä. Mutta onneksi Suomessa – ainakin toistaiseksi – on jotain pysyvääkin: yleinen asevelvollisuus ja armeijakaverit. Tykkimies Majuri, Jaakko Bergqvist .. 12 Miksi upseerin uralle?, Petri Majuri .. 13 Munsterin putket, Leo Johan Salo.. .. 14 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni.. .. 16 Tykkimiehet juhlivat Niinisalossa Kalevi Virtanen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Mikko Kero. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 20 Kranaatinheitinhenki yhä voimissaan Panssariprikaatissa, Juhani Suni .. .. 22 Lukijan kommentti: Armeija täysremonttiin Seppo Rinta-Hoiska.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 23 Tykistökilta aktiivisena tykkien kunnostuksessa, Jouni Ruohonen . .. 23 Historian tynnyristä, Jyri Paulaharju . 24 Kiltaväki retkeili maailmansodan ratkaisupaikoilla, Sirkka Ojala .. .. .. .. 26 Rovajärvellä vuonna 1949 Jaakko Rytty . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 28 Karjalan luostarit ja linnat Jukka Sippola .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 30 Varusmiessoittajana Satakunnan Sotilassoittokunnassa Sirkka Ojala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 32 Tykkejä huollettiin Hämeenlinnassa 33 Upseerikokelaana Tykistöprikaatissa Leena Toivanen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 35 Kuntokortti . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 39 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 1/11 2/11 3/11 4/11 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 15.1. 15.4. 15.8. 15.10. 8 21 38 47 Tulikomentoja 4/2010 Joukkoja ja asejärjestelmiä voidaan nopeasti kuljettaa kaukanakin sijaitseville kriisialueille, mutta toisaalta vaikutukseen voidaan päästä sillä, kun ykköset ja nollat vilistävät langoilla ja avaruudessa. ”Ruutiaseiden” rinnalle on tullut ns. elektronisen sodankäynnin mahdollistama tiedustelu- ja asejärjestelmä. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) puheenjohtaja Harri Kainulainen kertoo lehdessämme Venäjän armeijan arvioista, miten tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään ja ovat suurin turvallisuusuhka tulevaisuudessa. Kainulaisen mukaan tämä on jopa kirjattu Venäjän sotilasdoktriineihin yhdeksi taistelumuodoksi. Me kaikki muistamme Virossa Pronssisotilas-patsaan siirron jälkeen hallintoa vastaan tehdyt tietotekniset hyökkäykset, joiden aiheuttaminen jäljitettiin itärajan taakse. USA:n Echeloniksi kutsuttu järjestelmä on yksi esimerkki elektronisesta tiedustelusta. Järjestelmä mahdollistaa mm. satelliittipuhelujen salakuuntelun. Määrärahojen supistamisesta huolimatta eri elektronisen tiedustelun toiminnalliset osat ovat EU:n tekemän tutkimuksen mukaan saaneet huomattavaa tunnustusta Yhdysvaltain hallinnolta. ”Tämän vuoksi on uskottavaa, että minkäänlaisesta oleellisesta toiminnan tason heikkenemisestä ei voida puhua”, EU:n asiaa tutkineen komitean loppuraportissa todettiin jo reilut viisi vuotta sitten. Miten pitkällä elektronisen sodankäynnin alalla mahdetaankaan olla tänään. Tavallisena kuluttajana tiedän, että eri automerkeistä tuotetaan uusi malli kerran vuodessa, mutta tietokoneista mallit uudistuvat suunnilleen neljännesvuosittain ja ohjelmistoja päivitetään vähintään kerran kuukaudessa. Kehittyneestä teknologiasta ja sen osaamisesta alan sodankäynnissäkin on kyse. Pahimpaan Internetin ruuhka-aikaan merkittävä osa Euroopan sisäisestä tietoliikenteestä reitittyy Yhdysvaltojen kautta. NSA:lla on luonnollisesti pääsy suurimpiin ulkomaanliikenteen solmuihin, joten osa tiedustelumateriaalista saadaan tavallaan ”puoli-ilmaiseksi”. Entä sitten Suomi? Puolustusvoimat on varmaan edelleen varsin ylpeä viime sotiemme erittäin menestyksekkäästi hoidetusta, tuloksellisesta elektronisesta tiedustelusta. Henkilökohtaisesti en usko, että puolustusministeri Jyri Häkämies aivan sattumalta olisi kutsunut F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaan asettamansa asevelvollisuustyöryhmän johtajaksi. * * * On tullut aika heittää hyvästit. Kun kuusi vuotta sitten otin lehtemme päätoimittajan tehtävän vastaan edeltäjältäni Jukka Sippolalta, lupasin hoitaa ”hommaa” pari-kolme vuotta, mutta niinhän se on, että mikään muu ei kulu niin nopeasti kuin aika. Saamani erittäin rohkaiseva lukijapalaute taisi lopulta saada minut istumaan tällä jakkaralla suunnittelemaani pitempään, ja toinen ”syyllinen” on lehtemme muu talkooporukka; toimituskunta ja vakituiset avustajat, joista on tullut minulle eräänlaisia ”armeijakavereita”. Vaikka omasta varusmiesajastani on ehtinyt kulua jo yli 40 vuotta, muistan melkoisen määrän asioita, sanoja ja sattumuksia noista kuukausista elämässäni. Erityisesti muistan tunnelman, tiukat fyysistä ja psyykkistäkin kuntoa vaatineet tilanteet, slangisanat ja tietysti armeijakaverit. Paremmat ovat edelleen harvassa. Kiitos näistä vuosista! Kalevi Virtanen 3 Neljän kuukauden varusmiespalvelus vain sivupolku: Asevelvollisuustyöryhmä huolissaan puolustusmäärärahoista Suomalainen tykistön tulenjohtaja omaksuu varusmiesaikana tehtävänsä vaatimat erikoistaidot, mikä muualla maailmassa onnistuu vain ammattiarmeijalle. TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SIPPOLA Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä ei näe vaihtoehtoa yleiselle asevelvollisuudelle Suomen maanpuolustuksen järjestämisessä. Koska monien toivomaa ehdotusta siirtymisestä vapaaehtoiseen tai valikoivaan asevelvollisuuteen ei tullut, media nosti päähuomioon mietinnön vaihtoehtoisen sivupolun eli neljän kuukauden varusmiespalveluksen. Säätytalolla oli 28. syyskuuta ruuhkaa. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen vuosi sitten asettama ja F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä jätti tuolloin mietintönsä, ja luovutustilaisuudesta muodostui puolustusministeriön ehkä kaikkien aikojen suosituin tilaisuus. Se osaltaan osoittaa miten tärkeänä yleistä asevelvollisuutta pidetään Suomessa. Tiedotusvälineiden edustajat olivat selvästi metsästämässä Isoa Uutista ja odottivat kieli pitkällä radikaaleja ehdotuksia asevelvollisuuden korvaamisesta. Kun sellaista ei 4 tullut, vaan yleinen asevelvollisuus todettiin edelleen järkevimmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi Suomelle, media teki ison uutisensa mietintöön sisältyvästä vaihtoehtoisesta esityksestä, siirtymisestä osin neljän kuukauden varusmiespalvelukseen. Toisin kuin tiedotusvälineistä sai kuvan, kyseinen ehdotus ei ollut työryhmän pääesitys vaan osoitus huonosta journalismista. Siilasmaan työryhmä oli huolissaan puolustuksemme rahoituksesta ja esitti useita toimenpiteitä sen korjaamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona, jos muut keinot eivät auta tai to- teudu, työryhmä pohdiskeli vaihtoehtoa, jossa lyhyin asevelvollisuusaika lyhennetään kuudesta kuukaudesta neljään – mutta sekin vain osalla miehistötehtäviin koulutettavista varusmiehistä. Risto Siilasmaa toivoi kuitenkin ensisijaisesti muita keinoja rahoitusvajeen hoitamiseksi. Mutta tiedotusvälineitä mikään ei pidellyt ja spekulatiivisesta sivujuonteesta tehtiin väkisin pääuutinen. Seuraavaa uutista ei tarvinnut kauan odottaa eli välittömästi perään alkoivat vaatimukset siviilipalveluksen lyhentämisestä aina puolustusvoimien ylipäällikköä, presidentti Halosta myöten… Vapaaehtoisuus ei toimi puolustuksessa Asevelvollisuustyöryhmä paneutui huolellisesti aiheeseensa. Se kävi mm. seuraamassa viime joulukuussa varusmiesten taisteluharjoitusta Niinisalossa. Huolellisen aiheeseen perehtymisen vuoksi ei ollut yllätys kenellekään maanpuolustusasioista perillä olevalle, että työryhmä vääjäämättä päätyi siihen, että ammattiarmeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei ole realistinen ratkaisu Suomelle. Nykyisen puolustusjärjestelmän kokonaiskustannukset kansantaloudelle ovat 4,8 miljardia euroa vuodessa, mutta esimerkiksi vain 60.000 sotilaan ammattiarmeija maksaisi yhteiskunnalle 8,6 miljardia euroa. Mahdollinen Nato-jäsenyys ei työryhmän mielestä muuttaisi tilannetta. ”Mailla, joiden armeijalla oman maan alueen puolustaminen on päätehtävä, on yleensä asevelvollisuus”, Risto Siilasmaa muistutti. Tällaisia maita ovat Suomen lisäksi mm. Sveitsi ja Itävalta. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva asevelvollisuus taas ei toimi, koska työryhmän tekemän selvityksen mukaan vapaaehtoisia ei saataisi riittävästi. Parikymppiset nuoret löytävät mielestään parempaakin tekemistä kuin varusmiespalvelu, sillä isänmaallisuus kasvaa yleensä vasta myöhemmällä iällä. Selvityksen mukaan vain 16 % ikäluokan miehistä olisi varmasti vapaaehtoisia. Työryhmän mielestä naisille ei tule säätää pakollista asevelvollisuutta, mutta naisten vapaaehtoista osallistumista asepalvelukseen on tuettava. Vapaaehtoisten naisten tulisi voida osallistua samaan kutsuntatilaisuuteen miesten kanssa, ja ennakkoterveystarkastuksen tulee olla myös naisille maksuton. Menot karkaavat käsistä Vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksen mukaan puolustusmenot kasvavat kahdella prosentilla vuosina 2011–2015, mutta se ei riitä, sillä ase- ja muut armeijan materiaalikulut kallistuvat vuosittain 4–8 % enemmän kuin yleinen hintakehitys. Lisäksi merkittävä osa erityisesti maavoimiemme materiaalista vanhenee tämän vuosikymmenen puolivälissä. Asevelvollisuustyöryhmä otti voimakkaasti kantaa puolustusmenojen riittävyyteen. Koska työryhmä ei uskonut realistisiin mahdollisuuksiin kasvattaa puolustusbudjettia ja se myös epäili poliitikkojen halua lakkauttaa lisää varuskuntia säästöjen saamiseksi, se päätyi esittämään, että suorituskykyisten sodan ajan jouk- kojen on vähennyttävä merkittävästi. Työryhmä esittää nykyisen 350.000 sotilaan reservin pienentämistä sadallatuhannella. 250.000 sotilaan reservi kuulostaa tutulta, sillä juuri sitä edellinen puolustusvoimain komentaja, amiraali Kaskeala ehdotti useaan otteeseen. Koska laajalla reservillä on kansan tuki takanaan, poliittisilla päättäjillä ei ollut halua vielä pienentää reserviä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2009 myötä ja siksi selonteko jätti puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden ennalleen. Sordiino päällä reservin koosta Uusi puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen piti kautensa aluksi sordiinon päällä reservin koosta, mutta 20.9. avatessaan 194. maanpuolustuskurssia hän otti kantaa reservin pienentämisen ja armeijan organisaation uudistamisen puolesta niin, että puolustusvoimat olisi uudessa asennossa vuoden 2016 alusta lukien. Myös puolustusministeri Häkämies kannatti julkisesti reservin pienentämistä 250.000 sotilaaseen päivää ennen asevelvollisuustyöryhmän mietinnön julkistamista. Kestämätöntä nykytilannetta Risto Siilasmaa kuvasi siten, että nykyisin maavoimat käyttää 90 % varustelumenoistaan 10 %:iin joukoista kun armeijan suorituskykyistä keihäänkärkeä varustetaan. Tämä näkyy käytännössä siten, että esimerkiksi kaikille heikommin varustetuille joukoille ei ole jakaa edes telttoja. Tällaisessa tilanteessa ei voi kuin toivoa, että sota ei ala ainakaan kylmänä aikana… Reservin tehtäviä hakuun Vaikka asevelvollisuustyöryhmässä oli Siilasmaan lisäksi muitakin tietotekniikka-alan asiantuntijoita, harvoja alaa sivuavia ehdotuksia oli ajatus uudesta Internet-pohjaisesta asevelvollisen tietojärjestelmästä. Sen avulla pyrittäisiin siihen, että asevelvollinen tuntee tulevansa käsitellyksi yksilönä eikä osana suurta massaa. Hän saisi järjestelmän kautta mm. vastauksia kysymyksiinsä. Asevelvollisen siviiliosaamista ehdotetaan hyödynnettäväksi nykyistä paremmin, ja varusmiespalveluksen on tulevaisuudessa nivellyttävä entistä paremmin työelämään ja opintoihin. Myös reserviläisille saisivat informaatiota puolustusvoimien ajankohtaisista asioista asevelvollisen tietojärjestelmän avulla ja päivitettäisiin reserviläisten tietoja ja heidän toiveitaan. Osa reservin tehtävistä on laitettava hakuun siten, että reserviläiset voivat hakea vapaita tehtäviä. Reserviläisiä tulisi työryhmän esityksen mukaan informoida aina sodan ajan sijoituksen purkautumisesta ja asevelvollisuuden päättymises- tä. Aktiivisen sijoitusajan päätyttyä reserviläisiä tulisi toimikunnan ajatuksen mukaan ohjata muiden viranomaisten, kuten kuntien poikkeusolojen organisaatioon, täydennyspoliisitehtäviin ja erilaiseen vapaaehtoistoimintaan. Palvelusaikoja lyhennettävä kahdella viikolla Jos neljän kuukauden varusmiespalvelus oli vain asevelvollisuustyöryhmän vaihtoehtoinen sivupolku, jota ehdotettiin selvitettäväksi, mikäli puolustuksessa ei muuten saada säästöjä, työryhmä esitti konkreettisenkin lyhentämisajatuksen: varusmiespalvelusta tulisi lyhentää kahdella viikolla eli 5,5 ja 11,5 kuukauteen. Lyhennys kahdella viikolla merkitsisi sitä, että varusmiehet voitaisiin kotiuttaa juhannukseksi ja jouluksi. Lyhentäminen vapauttaisi asevelvollisuusmenoista noin 10 miljoonaa euroa kohdennettavaksi muihin puolustusmenoihin. Se myös helpottaisi joukko-osastoja kun kouluttajille ja varastohenkilökunnalle jäisi miltei kolmen viikon hengähdystauko saapumiserien välille. Nyt tuo väli on alle viikko. Tässä ajatuksessa on järkeä ihan eri lailla kuin neljän kuukauden pikakoulutuksessa. Puheenjohtaja Risto Siilasmaa on juuri luovuttanut asevelvollisuustyöryhmän raportin puolustusministeri Jyri Häkämiehelle (oikealla). Raportti netissä Asevelvollisuustyöryhmä esittää raportissaan yhteensä 77 toimenpidesuositusta. Raportti on ladattavissa verkosta puolustusministeriön sivuilta www.defmin.fi ja samoilta sivuilta löytyy linkki verkkokeskusteluun raportista. Tulikomentoja 4/2010 5 Venäjän sotilasdoktriineihin taistelumuodoksi: KENTTÄTYKISTÖKERHO JA UUDENMAAN TYKISTÖKILTA TYKISTÖSEMINAARI 5.3.2011 TYKISTÖMUSEO Seminaarin tavoitteena on valottaa kylmän sodan aikaan ja sen päättymiseen liittyviä tapahtumia, joilla oli vaikutusta Suomen kenttätykistöön ja sen kehittämiseen osana puolustusvoimia. Kirjoituksista laaditaan kirja, jonka tarkoituksena on syventää tietämystä niistä tapahtumista ja toimenpiteistä, joiden kautta aselajien erilaisista järjestelmistä vuosien saatossa muodostui epäsuoran tulituen kokonaisuus, tykistöjärjestelmä. Tavoitteena on, että artikkeleissa löydetään jotain uutta jo aikaisemmin esitettyyn. Tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään TEKSTI JA KUVAT: KALEVI VIRTANEN ”Suomessa seuraa tarkasti länsimaista uhkakuvamäärittelyä, mutta meillä on lisäksi vahvasti kansallisessa turvallisuusajattelussa perinteinen Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimakäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuus.” Muun muassa näin totesi MPK:n puheenjohtaja Harri Kainulainen luennoidessaan Porin Seudun Tykistökillan syyskokousesitelmöitsijänä lokakuun lopulla. Satakuntalaiselle maanpuolustusväelle varsin tuttu vakuutusneuvos ja reservin majuri muistetaan myös ”jazzguruna”, Pori Jazzin takavuosien toimitusjohtajana. Kainulaisen luento vetikin Porin Suomalaisen Klubin alasalin lähes täyteen. siirron jälkeen Viron valtionhallintoa vastaan tehdyt tietotekniset hyökkäykset, joiden aiheuttaminen jäljitettiin itärajan taakse. Harri Kainulaisen mukaan Suomella ei ole tarvetta tai varaakaan muuttaa näkemyksiään. Sotilaallinen uhka on jatkossakin pidettävä uhkaskenaariossa. Aiheet 1. Puolustusvoimien ja kenttätykistön asema kylmän sodan Suomessa – Pekka Visuri 2. Tykistön käyttöperiaatteiden ja taktiikan kehitys tykistöjärjestelmäksi vuosina1950-1990 – Jouko Alasjärvi 3. Ammunnanhallinnan kehittyminen kylmän sodan aikana – Jouko Alasjärvi 4. Varusmies-, reserviläis- ja ammattisotilaskoulutus kylmän sodan aikana – alokkaasta reservin majuriksi – Jukka Sippola 5. Teknisen tiedustelun kehittyminen – Pekka Majuri 6. Saksan kaupan vaikutus tykistöön – Asko Sivula ja Leo Ukkonen 7. Kylmän sodan päättyminen ja sen vaikutus Suomen kenttätykistöön – Olavi Jäppilä Kirja Seminaarikirja painetaan kovakantisena ja sen koko on n.250 sivua (A5), sisältäen 50-100 valokuvaa. Kirja julkaistaan Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa. Aika ja paikka La 5.3.2011 klo.11-16 Tykistömuseo, Hämeenlinna Hinta Seminaari on maksullinen (hinta-arvio 25€), sisältäen seminaarin, seminaarikirjan, munkin ja kahvin, sekä mahdollisuuden tutustua Tykistömuseoon. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Jyri Vilamo, puh. 044-5110472, e-mail: jyri.vilamo@gmail. com Tilaisuudesta tiedotetaan Helsingin Reservinsanomissa ja verkossa osoitteessa: www.tykisto.fi Yhteydet: Juna: Helsingistä klo. 8.06-9.09 tai 9.06-10.09. Bussi: (Kamppi): Klo. 8.10-9.35 tai 9.10-10.25 Huom! Aikataulumuutokset mahdollisia. Tarkista ennen lähtöä. 6 Kodinturvajoukot? MPK:n puheenjohtaja Harri Kainulaisen kokousesitelmä veti Klubin alasalin lähes täyteen kiinnostuneita kuulijoita. Syyskokousesitelmöitsijäksi pyydetyn Harri Kainulaisen tunnettuutta entisellä kotiseudullaan kuvastanee sekin, että maakuntalehti Satakunnan Kansa julkaisi näyttävän jutun Kainulaisesta ja tämän esityksestä uutissivuillaan. Luennon kiinnostavuudesta todisti puolestaan yleisömäärä, runsaat kysymykset ja vilkas keskustelu esitelmän päätyttyä sekä ”järjestävälle seuralle” heti tuoreeltaan annettu kiitettävä palaute. Esitelmässään Kainulainen puuttui mm. informaatiosodankäyntiin kertomalla Venäjän armeijan arvioista siitä, miten tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään ja ovat suurin turvallisuusuhka tulevaisuudessa. - Tämä on jopa kirjattu Venäjän sotilasdoktriineihin yhdeksi taistelumuodoksi, Kainulainen totesi. - Mieleen tulee väistämättä Virossa Pronssisotilas-patsaan Kainulaisen mielestä ns. Kodinturvan jatkokäsittely edellyttää Suomessa poliittista keskustelua. - Tiedämme hyvin, mitä poliittisia arvolatauksia Kodinturvaan meillä historiallisesti liittyy. Asia pitää puhua yhteiskunnallisesti avoimesti auki, hän sanoi. - Vapaaehtoinen maanpuolustus voi hyvin täyttää esimerkiksi varuskuntarakenteeseen mahdollisesti syntyviä aukkoja alueellisesti ja toiminnallisesti. - Kaikissa pohjoismaissa ja Virossa Kodinturva on hyväksytty poliittisesti laidasta laitaan. Naapurimaissa kodinturvajoukot ovat itsenäisiä toimijoita ja Tanskaa lukuun ottamatta osana puolustusvoimia, Kainulainen muistutti. - Mikäli meille tulisi Kodinturva, niin maakuntajoukoilla, MPK:lla ja sen KOTU-yksiköillä voisi olla merkittävä rooli ainakin alkuvaiheessa. - Vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön eri muodoissaan osallistuu maassamme nykyisellään vuosittain yli 100 000 suomalaista, Harri Kainulainen summasi. Kouluttamisen tärkeyttä ei voi vähätellä Tykistökoulutus astuu askeleen eteenpäin kun uudet käsikirjat ovat valmistumassa ja vaikuttamisen konseptia ollaan viemässä eteenpäin. Samoin kantahenkilökunnan kunto-ottelussa oli osaaminen korkealla tasolla, mutta koulutukselle haasteena on yhteiskoulutuksen väheneminen, kun Rovajärven leiri järjestetään tulevaisuudessa vain kerran vuodessa. Syksy on ottanut vahvan otteen valmistellessaan luonnon siirtymistä talveen. Tätä kirjoitettaessa oli kotiseudullani maassa jo luminen vaippa. Avaan seuraavaksi hieman edellisen tervehdyksen jälkeisiä tapahtumia. Kantahenkilökunnan kunto-ottelu pidettiin syyskuun alussa Niinisalossa. Partioiden saavuttamien tuloksien valossa niin tykki- kuin heitinmiehet osaavat tehtävänsä. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että perustehtävien hallinta ei ole itsestäänselvyys. Mieleen palauttelua ja harjoittelua tarvitaan - positiivisessa hengessä. Kunto-otteluun valmistautuminen palvelee tätä hyvin! Kaiken kaikkiaan tulostaso antaa uskoa siihen, että kykenemme kouluttamaan ja ylläpitämään tykistöjärjestelmän, joka vastaa sille asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Tapahtumaan liittyen oli hieno nähdä reserviläispartioiden osaamista. Tämä osallistuminen on aselajitaitojen ylläpitoa parhaimmillaan. Mukaan mahtuu ja esitän kutsun ensi vuonna Haminan seudulla järjestettävään kilpailuun myös muille reserviläispartioille - tervetuloa haastamaan henkilökunta. Kevään Rovajärven harjoituksesta osoitan kiitokset Tykistöprikaatille! Tulikomentoja 4/2010 Vaikuttamisen konsepti Tulevia kehittämissuunnitelmia varten on jatkettu tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Vaikuttamisen konsepti ja uudet johtamisprosessit sekä tiedon hankinta erilaisista järjestelmistä ja ampumatarvikkeista on ollut viimeisten parin vuoden aikana keskeinen tehtävämme. Vaikuttamis-termin täydellinen avaaminen vaatisi enemmän palstatilaa, mutta lyhyesti selitettynä maavoimien vaikuttamisen keinoihin voidaan katsoa kuuluvan mm. tykistön ja kranaatinheittimistön tulenkäyttö sekä suluttaminen ja elektroninen häirintä. Toiminnan keskiössä on viimeisten kuukausien ajan ollut mm. raskaan raketinheittimen ammunnan hallinnan päivittämisen valmistelut. Seuraavien parin vuoden aikana on pitkän tähtäimen suunnittelun ja hankkeiden lisäksi kaksi merkittävää tehtävää. Näistä ensimmäinen on vaikuttamisen johtamisen käytännön luominen (organisaatiot, prosessit, työkalut, tuotteet), johon liittyy myös ammunnan hallinnan nostaminen uudelle, optimoinnin mahdollistavalle tasolle. Toinen tärkeä tehtävä on epäsuoran tulenkäytön perusteiden, eli ampumaopin tarkistaminen Tykistökoulun johdolla. Uudet oppaat yhtenäistävät koulutusta Koulutuksen saralla on nähtävissä valoa tunnelin päässä. Tykistön tulenjohto-, tuliasema- ja mittaustoiminnan käsikirjat ovat valmistumassa. Voisi sanoa, että vihdoin ja viimein, kun tähän saakka on jouduttu toimimaan luonnoksien tai käsikirjoitusten varassa. Näiden oppaiden merkitys on erityisen suuri koulutusta yhtenäistävänä ja selkiyttävänä tiedon lähteenä sekä samalla jo päänavaajana tulevaan toimintatapamalliin. ”Ohjesääntö on järjen korvike” sanonnassa on totta toinen puoli, mutta kansien väliin on koottu vuosien kokemus ja tietämys, tutkimusten ja testien tulokset sekä parhaiden asiantuntijoiden kokoamat parhaat käytännöt. Näitä oppeja noudattamalla saavutetaan varmuudella hyvä osaaminen ja siten joukolta vaadittava suorituskyky. Lisäksi ensi vuonna on tavoitteena käynnistää TUKSI -tulenjohtosimulaattorin uusiminen Maavoimien Esikunnan johdolla. Rova vain kerran vuodessa Edellisessä tervehdyksessä kerroin harjoitusjärjestelmää uhkaavista muutospaineista ja vuosittaisen yhden Rovajärven harjoituksen rytmistä. Tämä uhka näyttäisi toteutuvan. Me tykkimiehet Mikkelissä tulemme tekemään töitä koulutusedellytysten puolesta, koska tässäkin pätee vanha viisaus: ”Hiki säästää verta”. Mielekäs, vaativa koulutus on ammattitaidon edellytys. Ilman eri järjestelmien käytön, integroinnin, johtamisen ja toimintakyvyn ylläpidon osaamista operaatioita ei kyetä tukemaan halutuin vaikutuksin. Tämä ammattitaito saavutetaan vain järjestelmäharjoituksissa Rovajärvellä. Toivotan lukijoille miellyttäviä lukuhetkiä tykkimiesten lehden parissa ja samalla raikasta syksyä ja tulevaa talvea. Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa kuntoilla! Aki Sihvonen Kirjoittaja on eversti ja tykistön tarkastaja. 7 Lauri Haavistosta Tulikomentoja-lehden päätoimittaja TEKSTI: KALEVI VIRTANEN KUVA: SIRKKA OJALA Kuusi vuotta Tulikomentoja-lehdestä vastannut päätoimittaja Kalevi Virtanen jää eläkkeelle. Uudeksi päätoimittajaksi lehden kustantaja Tykkimiehet ry on valinnut FM Lauri Haaviston, joka ottaa lehden vastuulleen sen seuraavasta numerosta 1/2011 alkaen. Lauri aloitti Tykkimiehet ry:n palveluksessa 1.1.2009 Tykistömuseon tutkimusjohtajana, lehden päätoimittajuuden hän aikoo hoitaa tutkimustyönsä ohessa. Uusi päätoimittaja Lauri Haavisto ei suinkaan ole noviisi lehden tekemisessä. Hän on osallistunut Tulikomentojalehden toimittamiseen toimituskunnan jäsenenä suunnilleen vuoden ajan. Laurin mielestä työ on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa puuhaa. - Artikkelien kirjoittaminen ja työstäminen vievät aikaa, mutta lehden tullessa painosta on ollut ilo nähdä oma kättenjälki siinä. Yleensä omia artikkeleita lukee varsin kriittisessä sävyssä ja opittavaa lehden teosta on ollut paljon, mutta eteenpäin on menty koko ajan, Lauri sanoo. Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajan – kuten tutkijoiden yleensäkin – toimenkuvaan kuuluu julkaisutoiminta. Tässä mielessä synergiaedut ovat suoraan nähtävissä. Haaste innostaa - Otan haasteen innostuneena vastaan. Tulikomentoja-lehti on erittäin laadukas aselajilehti ja aion pitää sen samalla korkealla tasolla kun se tällä hetkellä on, Lauri Haavisto sanoo. - Työtä on edessä paljon ja lehden on tarjottava lukijoilleen mielenkiintoisia juttuja sekä ajankohtaista tietoa aselajin kehityksestä. Unohtaa ei voi myöskään lehden tärkeää merkitystä killoille tiedonvälityksessä jäsenistölleen. Entä riittääkö aika sekä tutkimukseen että lehdentekoon? 8 Miten työt sovitetaan yhteen? - Lehti tulee viemään paljon työaikaani, mutta onneksi päätoimittajuus on kirjattu työsopimukseeni, joten voin käyttää työaikaani sen tekemiseen, Lauri pohtii. - Avaamme Tykistömuseossa huhtikuussa uuden toiminnallisen näyttelyn, joten alkuvuosi on varsin tiukkatahtinen minulle. Tulevaisuudessa joudun varmasti jättämään osan mielenkiintoisista museotöistä vähemmälle huomiolle Tulikomentoja lehden viedessä aikaani, Haavisto arvio. Museon vastuulle Tulikomentoja-lehti siirtyy ensi vuoden alusta Tykkimiehet ry:n organisaatiossa Tykistömuseon vastuulle. Uusi päätoimittaja pitää muutosta varsin järkevänä. - Lehti on myös museon tiedotusväline lukijoille, ja on saatavissa synenergiahyötyjä siitä, että se on museon vastuulla ja yhteydessä. Lisäksi museot ovat yhä laaja-alaisempia toimijoita ja lehden tekeminen sopii hyvin laajan vaikuttamisen konseptiin, jossa museo on muutakin kuin sen näyttelyt, hän sanoo. - Tulikomentoja lehti ei missään nimessä muutu pelkästään Tykistömuseota käsitteleväksi julkaisuksi vaan museon tapahtumat ja uutiset pysyvät osana sen sisältöä, Haavisto lupaa. [FILE:] Lauri Haavisto - Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta yleisestä historiasta 2008. - Työskennellyt ennen Tykistömuseota Sotamuseossa - Varusmiespalvelus Jääkäritykistörykmentissä Tulenjohto- ja viestipatterissa. - Reserviin kersanttina. - Kotoisin Valkeakoskelta, nykyisin asuu Helsingin Meilahdessa avopuolisonsa kanssa. - Harrastuksina kirjallisuus, elokuvat, savate (potkunyrkkeily) ja matkustaminen. - Motto: Toiminnallisuus tuo museokävijälle menneisyyden lähelle. Mikä muuttuu? Kaikissa organisaatioissa ainoa varma asia on muutos. Mikä sitten muuttuu lehdessä – vai muuttuuko mikään? - Lehden laatu tulee olemaan varmasti muuttumaton asia, jos se vain päätoimittajasta on kiinni, Lauri hymyilee. - Suunnitelmissa on julkaista ensi vuonna yksi englanninkielinen erikoisnumero, jossa tarkasteltaisiin nykypäivän tykistöä ja sen historiaa Suomessa. Suomen tykistöstä on valitettavan vä- hän julkaistu englanniksi, joten tällainen julkaisu olisi hyvä päänavaus Suomen tykistön tunnettavuuden lisäämiseksi ulkomaille, Haavisto pohtii. - Lisäksi harkinnassa on lehden julkaiseminen kokonaan värillisenä, joka kuitenkin riippuu myös taloudesta. Lehden täytyy pystyä löytämään ajankohtaisia aiheita josta keskustellaan ja keinojen miettiminen esimerkiksi kiltojen aktivoimiseksi kirjoittamaan enemmän on mietinnän alla. - Tarkoituksena on hankkia lehteen artikkeleja myös laajemmin tykistöstä, esimerkiksi ottamalla tarkasteluun aina yhden valtion tykistötilanne kerrallaan. Tällaisilla pitkäaikaisilla artikkelisarjoilla pystytään tarjoamaan lukijoille jatkumoa, uusi päätoimittaja uskoo. Tulikomentoja 2015? Lauri Haavisto lupaa lehtemme journalistisen linjan pysyvän jokseenkin ennallaan. Hänen mielestään aina kannattaa muistaa, miten tähän päivään on päästy, mutta katse pitää silti olla tulevassa. - Menneisyys on hyvä pitää mielessä, mutta tarkoitus ei ole täyttää lehteä pelkällä sotahistorialla. Tulevaisuus- ja nykyisyys tulee säilymään lehden painopistealueena. - Lehden asema parhaana aselajilehtenä on tietenkin päätavoite, kun katsotaan vaikkapa vuoteen 2015. - Formaattina uskon lehden pysyvän lähellä nykyistä ja myös painotuksiltaan lähellä nykyistä, Lauri arvelee. Levikki ja talous? - Levikin lisäämiseen mahdollisuutena olisi kotiutuvien varusmiesten houkutteleminen tilaajaksi. Esimerkiksi muutaman lehden tarjoaminen aluksi ilmaiseksi kotiin toimitettuna voisi tuoda lehdelle potentiaalisia tilaajia, Haavisto miettii. - Lehden kuitenkin voi tilata vain liittymällä kiltaan, joten myös kiltojen jäsenhankinta on avainasemassa. Lehden painoksen ollessa nykyisellään n. 3 500, sen voidaan katsoa olevan kestävällä tasolla. - Ilmoitustulojen lisäämisessä toivon aktiivisuutta kiltojen osalta ja lisäksi keskitytään aiempaa enemmän Hämeenlinnan seutuun ja Tykistömuseon yhteistyökumppaneihin ilmoitustarjonnan lisäämiseksi, tuleva päätoimittaja Lauri Haavisto summaa. Tulikomentoja 4/2010 Syksy on kovaa vauhtia kääntymässä kohti talvea ja ensi vuotta. Tykkimiehet ry:n syyskokous pidettiin 16. lokakuuta Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa ja kokouksessa käsiteltiin niin Tykkimiesten kuin Tykistömuseon toimintaa. Ilmatorjuntamuseo esittäytyi Syyskokouksessa oli paikalla 20 henkilöjäsentä ja yhteisöjäsenistä oli edustettuna 7 yhdistystä. Kokousta johti kevätkokouksen tapaan Jyri Vilamo. Ennen kokousta eversti evp. Seppo Lehto kertoi Hyrylän varuskunnan historiasta ja Ilmatorjuntasäätiön toiminnasta. Kokouksen jälkeen saimme vielä tutustua tarkemmin museoon, museonjohtaja VTM Pentti Vuoren opastuksella. Toimintasuunnitelmat vuodelle 2011 Toimintasuunnitelmat vuodelle 2011 on esitetty tässä lehdessä omassa taulukossaan. Yhdistys tekee edelleen tiivistä yhteistyötä Suomen Kenttätykistön Säätiön kanssa perinteiden vaalimiseksi. Yhdistys pyrkii tulevana vuonna kehittämään yhteydenpitoa omaan jäsenistöönsä sekä jäsenyhdistyksiin neuvottelukunnan toimintaa kehittämällä sekä Tulikomentoja lehden välityksellä. Suurimmat haasteet tulevat olemaan varainhankinnassa sekä museon taloudellisten resurssien turvaamisessa. Samoin sotilasmuseokentässä edessä olevat muutokset vaativat paljon työtä niin yhdistyksessä kuin museossakin, jotta pystymme vastaamaan asetettuihin haasteisiin. Vuonna 2010 käynnistetty filmiprojekti vaatii työryhmältä isoja ponnistuksia niin rahoituksen hankkimisen osalta, kuin myös sen valmiiksi saamiseksi kevääseen 2012 mennessä. Jäsenyhdistysten tapaan yhdis- tykselle haasteen muodostaa jäsenhankinta. Tykistömuseon ensi vuoden suunnitelmista on kerrottu tarkemmin ”Tykistömuseossa tapahtuu” palstalla. Tulikomentoja-lehden hintaa korotettiin Talouden osalta kokouksessa päätettiin jäsenmaksuista seuraavaa. Henkilöjäsenten jäsenmaksu on ensi vuonna 20€ ja yhteisöjäsenten 50€. Ainaisjäsenten jäsenmaksu pidetään entisellään 240 eurossa ja yli 80-vuotiaille jäsenmaksu on entiseen tapaan vapaaehtoinen. Tulikomentoja -lehden tilausmaksuksi ensi vuonna päätettiin 8€. Tavoitteena tilaushinnan korotuksella viidestä eurosta on, että tilausmaksut ja ilmoitustuotot kattavat jatkossa hienon lehtemme kulut. Henkilövalintoja Neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Jukka Härmälä valittiin tehtävään uudelle toimintakaudelle vuosille 2011– 2012. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Matti Vuoria ja kiltojen edustajat tarkentuvat jäsenyhdistyksien pidettyä omat kokouksensa syksyn aikana. Erovuorossa ollut hallituksen varapuheenjohtaja Kari Vilamo valittiin uudelleen vuosille 2011–2012. Hallituksen jäsenistä Jorma Hämäläinen tuli uudelleenvalituiksi vuosille 2011–2013. Antero Rättö ja Pasi Pasivirta eivät enää asettuneet ehdolle hallituksen jäseniksi. Heidän tilalleen hallitukseen valittiin everstiluutnantti Jyrki Nurminen ja tavaratalojohtaja Kaarlo Purhonen. Entisinä jäseninä hallituksessa jatkavat Jouko Alasjärvi pj, Lars Collin, Harri Kainulainen, Aki Kinnunen, Pertti Kiviniemi, Rauno Salo ja Kalevi Virtanen. Yhdistyksen tilintarkastajiksi valittiin KHT Andre Kumlandet /BDO Oy ja HTM Rauno Meetteri /BDO Oy. Heidän varamiehiksi valittiin dipl.ekon. Björn Holmberg ja KTM, KHT Christel Antson. Yhdistykselle uusi kunniajäsen Syyskokouksessa kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi n:o 13 toimitusjohtaja Kari Niemistö. Perusteluissa todettiin Kari Niemistön yhdistyksen tarkoitusperien hyväksi suorittama uuttera ja ansiokas toiminta. Ensi vuoden kiltamatkoista Tähän lehteen saatiin ennakkotieto kahdesta ensi vuoden matkasta. Tykkimiehet ry ja Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät retken Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalan Kannaksen taistelupaikoille 9.-12.6.2011. Etelä-Pohjanmaalta tuli tieto EPARIN ja Seinäjoen Sotilaspiirin Killan retkestä Vienan Karjalaan 6.10.6.2011. Molemmista retkistä on tietoa tässä ja seuraavassa numerossa. Tykkimiehet ry:n hallitus toivottaa jäsenilleen sekä kaikille lehden lukijoille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011. Jouko Huhtala 9 Dragsvik träff TEXT: BJÖRN HOLMBERG Dragsvikartilleristerna sammankom till artilleriträff lördagen den 18 september i Dragsvik. Dagen inleddes med samling vis Stora Porten varifrån gruppen tog sig till Traditionskullen. Här inleddes besöket med att Risto Lindgren på gårdsplanen berättade om Kaptensboställets historia varefter gruppen steg in där den av Gillesartilleristerna serverade välkomstdrinken intogs. Sedan följde rundvandringen under Ristos ledning genom de olika rummen som var för sig berättade om olika skeden i Finlands historia. Vandringen fortsatte till överste Heinrichs kommandokorsu från senaste krig. Denna korsu är en exakt kopia av den ursprungliga. Följande punkt på programmet var visiten på pjäsparken, vilket för artilleristerna väckte gamla minnen. Som sista punkt vid Traditionskullen var helt naturligt vårt eget vapenslags museum, ett museum som flera av de närvarande besökte för första gången. Vår utmärkta guide Risto Lindgren, tidigare sektionskommendör och en i arbetsgruppen som skapat detta museum, berättade med inlevelse om de utställda artiklarna och svarade på frågorna. Sedan följde transport till officersmässen och följande programpunkter. Officersmässen var även för många av deltagarna en ny bekantskap. Även här informerade Risto Lindgren om de olika rummens innehåll inledande från stora salen med sina kristallkronor till Infanteristernas rum, matsalen med porträtt- ten av de tidigare brigadkommendörerna och sedan rummet med officerarnas namnrulle och den finska flaggan från Hangö. Rundvandringen avslutades som sig bör i Artillerirummet. I Artillerirummet avtäcktes nu den av gillebroder Börje Nikander målade och donerade tavlan med en avfyrande 122 H/63. Denna pjäs kom till sektionen vid Nylands Brigad i medlet av 1960 talet och användes vid skjutningarna mot rörligt mål. Dessa skjutningar skedde med fältartillerimetoder mot rörliga sjömål. Tavlan fick en hedersvärd plats bland porträtten i artilleristernas eget rum. Eftermiddagen förflöt snabbt vid fältlunchen, ärtsoppan, och utbytet av gamla minnen som sig bör när armékamrater träffas. YLLÄ: Kiltaveli Börje Nikander maalaamansa taulun vieressä. Taulussa 122H63. Kuva: Tony Axberg. ALLA: Oppaamme everstiluutnantti Risto Lindgren kertoo Dragsvikin tykistömuseon esineistä tykistöpäivän osallistujille. Kuva: Björn Holmberg. uutisia Kuljetuskonelegenda Hanssin Jukka kunnostetaan Eräs Ilmavoimien tunnetuimmista lentokoneyksilöistä, Douglas DC-2 nimeltään Hanssin Jukka entisöidään Tikkakoskella. Maineikas Hanssin Jukka oli Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone. Talvisodan sytyttyä kone ostettiin lahjoitusvaroin Ruotsin kautta Suomeen ja annettiin Ilmavoimien käyttöön. Vuosina 1940–55 ilmavoimiemme käytössä ollut kone ehti palvelusuransa ai- 10 kana osallistua useisiin historiallisesti merkittäviin lentooperaatioihin. Myöhemmin se tuli monille tutuksi toimiessaan Hämeenlinnassa kahvilana. Nyt vuosikymmeniä varastoituna kone palautetaan Ilmasotakoulun Killan entisöintiryhmän osaavissa käsissä sen aktiiviaikojen loistoon. Valmiin koneen lopulliseksi sijoituspaikaksi on kaavailtu Keski-Suomen Ilmailumuseota Tikkakoskella. Dragsvikiläisten tapaaminen BJÖRN HOLMBERG Ruotsinkielisten tykkimiesten syystapahtuman yhteydessä paljastettiin kiltaveli Börje Nikanderin maalaama ja lahjoittama taulu. Taulu esittää 122H/63- haupitsin laukaisua. Tapahtuma alkoi tutustumalla Uudenmaan Prikaatin perinnekukkulan museoihin ja kiertokäynti jatkui Kaptensbostället -nimiseen taloon. Talossa on eri huoneet omistettu Ruotsin vallan, tsaarin vallan sekä Suomen itsenäisyyden ajalle. Seuraava tutustumiskohde oli eversti Heinrichsin komentokorsu viime sodan ajalta. Tämän jälkeen vuorossa oli tykkimiehille tärkeä paikka, eli tykkipiha ja ruotsinkielisen tykistön museo. Aika riensi ja oli pakko siirtyä kenttälounaalle Upseerikerholle. Upseerikerhon kiertokävely päättyi tykkimiesten omaan huoneeseen. 6 000 piirun ja 6 400 piirun uskottavuus Ikäluokkien pieneneminen, puolustusvoimien materiaalin vanheneminen ja julkisen talouden budjettivaje aiheuttavat myös puolustusvoimissa suuria rakennemuutoksia. Vuoteen 2016 mennessä tehdään puolustusvoimissa suuria muutoksia ja kansainvälinen yhteistyön tehostaminen sekä paremmin varustellut, mutta pienemmät sodan ajan joukot ovat tulevaisuuden suuntana puolustusvoimille. Suomen puolustus perustuu kuitenkin jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Puolustuksemme on monenlaisen keskustelun kohteena juuri nyt. Yleisestä asevelvollisuudesta on tehty oma selvityksensä ja puolustusvoimien rakennemuutoksen tarve on tuotu voimakkaasti esille. Keskustelun vilkkaus ja tunteikkaat kannanotot osoittavat miten tärkeänä sotilaallista maanpuolustusta Suomessa pidetään. Kaikki ajatukset ja kannanotot ovat tärkeitä keskusteltaessa Suomen puolustuksen tulevaisuudesta. Puolustuksemme suorituskyky on juuri tällä hetkellä sotiemme jälkeisen historian parhaalla tasolla. On hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö, suhteellisen ajantasainen ja riittävä materiaali sekä vahva maanpuolustustahto. Puolustuksemme on uskottava täysympyrän verran, rajoittimia ei tarvita. Miten on asian laita tulevaisuudessa? Iso osa maavoimien materiaalista saavuttaa elinkaarensa pään 2010-luvun puolivälissä. Puolustusmateriaalin voimakas hinnan nousu tarkoittaa, että vastaavaa määrää korvaavaa materiaalia ei ole mahdollista hankkia. Samanaikaisesti miespuoliset ikäluokat pienenevät noin kolmella tuhannella vuosittain. Jo nämä kaksi muuttujaa pakottavat pohtimaan uusia ratkaisuja. Asiaa Tulikomentoja 4/2010 ei yhtään helpota talouskriisi seurannaisvaikutuksineen. Suomen julkisella taloudella on noin 12 miljardin euron ns. kestävyysvaje. Elämme velaksi, mutta asiantila ei voi olla tietenkään pysyvä. Velkakin on maksettava. 2016 puolustusvoimat uudessa asennossa Tavoitteenamme on uudistaa puolustusvoimat vuoteen 2016 mennessä. Kyse ei ole vaihtoehdosta vaan välttämättömyydestä. Puolustuksen uskottavuus voidaan taata vain uudistuksen kautta. Uudistus johtaa toisaalta kooltaan pienempiin sodan ajan puolustusvoimiin, mutta toisaalta paremmin varusteltuihin. Ei hyödytä ylläpitää varustamattomia joukkoja, ne eivät luo sisäistä uskottavuutta eivätkä ulkoista uskottavuutta. Ellei puolustuksen uskottavuus ole täysympyrä, tarvitaan rajoittimet. Minne ne laitettaisiin uskottavuuden sisäiselle vai ulkoiselle kehälle? Puolustuksemme nojaa jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Molemmat kehittyvät ja keinot muuttuvat. Liikkuvuuden ja tulivoiman kasvu sekä ulottuvuuden lisääntyminen mahdollistavat puolustuksen nykyistä vähemmillä joukoilla. Mies ja ase jokaisen sillan korvassa ei välttämättä edusta enää nykyaikaista alueellista puolustusta. Puolustuksen kansallisen elementin uudistuksen rinnalla on tehostettava kansainvälistä yhteistyötä. Pohjoismaiden, Euroopan Unionin ja Naton kanssa tehtävä yhteistyö lisää Suomen turvallisuutta. On pyrittävä keskinäisriippuvuuteen, jossa joku voi hoitaa jonkun osa-alueen toisen puolesta ja joku toinen taas toisen. Menettelyllä on saavutettavissa suorituskykyä lisää ja myös kustannussäästöjä. Kansainväliselle yhteistyölle on oltava avoin suhtautuminen. Vain muutaman piirun tähden Sisäänpäin käpertyminen ei hyödytä Suomen puolustuksen asiaa. Esimerkkinä voin ottaa niinkin pienen asian kuin otsikon mukaiset piirut. Perinteikäs 6 000 piirun järjestelmä on edelleen pääosin käytössämme käytännön syistä. Siirtyminen länsimaiseen 6 400 piirun järjestelmään uskoisin olevan ajan kysymys. Toimii- han uusi raskas raketinheitinkin länsimaisen piiruasteikon mukaisesti. Nato-koordinaatistoon olemme jo siirtyneet. Hyödyt yhteensopivuudesta ovat mitattavissa normaaliaikana kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mutta sotilaallisen kriisin tilanteessa myös kotimaan puolustuksessa. Yhteensopivuus pienestä asiasta suurempaan tukee vahvasti kansallista puolustustamme. Uudistuksen jälkeenkin on Suomessa vahvat kansalliset puolustuksen elementit sisältäen kaikki kolme puolustushaaraa ja maavoimien kaikki aselajit. Tykistöaselajin rooli jatkuu edelleen vahvana. Tulen ulottuvuuden ja tehon kasvu ovat keskeisessä roolissa kehitetyssä alueellisessa puolustuksessa. Pitäkäämme edelleen huolta täysympyrän – 6 000 tai 6 400 piirun uskottavasta puolustuksesta. Jyri Häkämies Kirjoittaja, reservin yliluutnantti, valtiotieteen maisteri Jyri Häkämies on kansanedustaja (kok.) ja puolustusministeri sekä ministeri valtioneuvoston kansliassa 11 Isä ja poika, eversti evp Pekka Majuri (oikealla) ja kapteeni Petri Majuri poseeraamassa Santahaminassa tukenaan Kadettikoulun ovitykki. Eversti evp. Pekka Majuri on nykyisin innokas kiltamies, jonka energiaa riittää mm. Tykistömuseon toiminnan kehittämiseen, Mittamieskillan Helsingin osaston vetämiseen sekä osallistumiseen Tiedotuskillan toimintaan. Lehtemme sotilasasiantuntija, kapteeni Petri Majuri jatkaa parhaillaan opintojaan yleisesikuntaupseerikurssilla Maanpuolustuskorkeakoulussa. Sotilaan urasta Petri totesi, että kapteeniksi asti jokainen pystyy tekemään kaiken itse, mutta sitten on opittava johtamaan ja jakamaan vastuuta. Tykkimies Majuri TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO BERGQVIST Ulkopuolisille armeija on usein vain äkseerausta ja paraatimarssia. Harvemmin sen sijaan tullaan ajatelleeksi miten monipuolisia uramahdollisuuksia puolustusvoimat tarjoaa kyvykkäille upseereilleen. Hyvä esimerkki hienosta urasta on monitaitoinen tykkimies, 61-vuotias eversti evp. Pekka Majuri, joka nykyisin eläkkeellä ollessaan keskittyy kiltatoimintaan. Tykistön perinteitä jatkaa hänen poikansa kapteeni Petri Majuri, 36, joka parhaillaan opiskelee yleisesikuntaupseerikurssilla Maanpuolustuskorkeakoulussa. Petri aloitti äskettäin Tulikomentoja lehden sotilasasiantuntijana ja hänestä on juttu viereisellä sivulla. Elektroniikkaa ja tietokilpailuita Palveluvuosinaan Pekka Majuri oli paljossa mukana. Asevelvollisuutensa hän suoritti Hämeen Jääkäripataljoonassa Hämeenlinnassa. Palvelusuransa hän aloitti Mittauspatteristossa Niinisalossa, jonne hän myöhemmin palasi komentajaksi. Sen jälkeen olikin vuorossa komennus Helsinkiin, missä hän palveli useilla osastoilla Pääesikunnassa. Jo Sotakorkeakoulussa Majuri oli suorittanut teknisen linjan, mikä johti hänet tiiviisti asetekniikan pariin, sillä puolustusvälineitten teknologia, eri- 12 Tykkimies voi päästä palvelusaikanaan mitä erilaisimpiin tehtäviin. Pekka Majuri ehti urallaan kulkea asetekniikan parista, tietovisailujen vetäjästä, rauhanturvaoperaatioiden valmisteluun sekä kommentoimaan 9/11 tapahtumia ja aina Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Kiltatoiminta on pitänyt Majurin aktiivisena myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. tyisesti elektroniikka, kehittyi huimaa vauhtia. Niinpä oli luonnollista, että hän työskenteli jakson myös Tampereella Puolustusvoimien materiaalilaitoksella elektroniikkatoimialan vastaavana, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä oli maavoimien elektroniikkamateriaalin hankinta ja ylläpito. Televisiosta tuttu Pääesikunnassa tärkeä vaihe oli myös työ tiedotusosastolla. Majurin kasvot tulivat kansalle tutuiksi erityisesti TV 2: n kanssa järjestetyssä, suositussa joukko-osastojen välisessä tietokilpailussa 1992–1993. Kontaktipiiri laajeni lisää tiedotusalan kertausharjoitusten Eversti evp Pekka Majuri (vasemmalla) ja Ruotuväen aiempi päätoimittaja Jussi Viljanen muistelemassa Ruotuväen 1997 kustantaman Majurin ’best sellerin’, Suomen sotavarustus -kirjan syntyä. myötä. Ruotuväen päätoimittajan Jussi Viljasen pyynnöstä Majuri kirjoitti lehteen esittelysarjan Suomen sotavarustuksesta. Myöhemmin esittelytekstit koottiin kirjaksi, josta tuli alansa bestseller, sillä 5 000 kappaleen painos loppui muutamassa kuukaudessa. Nyt uutta vastaavaa kirjaa kaivataan taas. Kolme vuotta Majurilta kului samassa pihapiirissä olevassa Puolustusministeriössä. Siellä hän vastasi rauhanturvaamistoiminnasta ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Päätyönä oli suomalaisten rauhanturvaamisoperaatioitten valmistelu, poliittinen ohjaus ja lainsäädännön valmistelu. Opettavaista oli havaita työn semanttiset rajoitukset, sillä kansainvälisessä yhteisössä tietyt käsitteet merkitsivät yhdelle yhtä ja toiselle toista, eivätkä loppupäätelmätkään aina olleet samansuuntaisia. Majuri palasi myös TVruutuun, sillä 2001 New Yorkin World Trade Centerin tuhon jälkeen hän analysoi ruudussa iskun sotilaallista merkitystä ja iskua seuranneita Yhdysvaltain hyökkäyksiä Irakiin ja Afganistaniin. MPK:n uudistaminen Mahdollisuus siirtyä muihin tehtäviin tarjoutui 2003, kun Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle etsittiin uutta toiminnanjohtajaa. Majuri valittiin tehtävään ja niin päättyi hänen 13-vuotinen kautensa Kaartinkorttelissa. Majurin kausi MPK:ssa oli paljolti pohjustavaa työtä, sillä laki vapaaehtoisesta maanpuolustuk- sesta tuli voimaan vasta 2008, jolloin järjestö muuttui rekisteröidystä yhdistyksestä julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, joka on verrattavissa Punaiseen Ristiin tai Liikenneturvaan. Uusi laki vahvisti MPK:n asemaa, sillä nyt sillä on takanaan parlamentaarinen ohjaus. Toiminnallinen ohjaus ja huomattava osa rahoituksesta tulevat suoraan puolustusministeriöltä. Naisten panoksen merkittävyys on niin ikään korostunut, sillä naisten aseman ja mahdollisuuksien kehittäminen otettiin vahvasti huomioon jo uuden lainsäädännön valmistelussa ja kirjattiin lakiin. Nyt MPK järjestää sotilaallisen koulutuksen lisäksi kaikille kansalaisille avointa turvallisuus-, varautumis-, johtamis- ja kouluttajakoulutusta. Pekka Majuri johti toimintaa tiiviisti kentällä vieraillen vuosittain kaikissa 21 piirissä. Jälkikäteen hän toteaa, että vapaaehtoisten kanssa oli mahtavaa työskennellä, sillä innostus oli suuri ja maanpuolustus ihmisille tärkeää. Majuri toteaa myös, että kiinnostus maanpuolustustyöhön on kasvanut, 2003–2008 koulutusmäärät kasvoivat 40 %. Kiinnostuksen määrää kuvaa myös se, että koulutukseen osallistuvat ovat olleet halukkaita myös henkilökohtaisesti maksamaan kurssimaksujaan. Kiltatoiminta tärkeää Myös toiminta maanpuolustuskilloissa on tärkeää, uskoo Majuri, joka on mukana mm. Tykkimiehet ry:ssä, Mittamies- ja Tiedustelukillassa sen Helsingin alaosaston puheenjohtajana sekä Tiedotuskillassa. Kiltatoiminnalle on tilausta, mutta on oltava realisti. Väki vanhenee ja jäsenhankinta vaikeutuu, kun ei kouluteta uutta reserviä, arvioi Majuri. Kiltoja tarvitaan ja ne ovat tärkeitä maanpuolustushengen vahvistajana. Mutta niillä pitää olla aktiivista toimintaa, johon kiireisimmätkin kyllä löytävät aikaa. Hyvä esimerkki toiminnan kohteesta on Tykistömuseo, missä monilla killoilla on omat huoltoprojektinsa. Tulikomentoja 4/2010 Lento lähdössä Hollantiin kesällä 2006. Kadettien joukkue osallistuu vuosittain Hollannissa järjestettävään Nijmegen-marssiin, jossa neljässä päivässä marssitaan yli 160 kilometrin matka. Suoritin marssin kadettina vuonna 1996 ja olin joukkueen varajohtajana vuonna 2006. Etualalla on kadetti Lepistö. Miksi upseerin uralle? TEKSTI JA KUVAT: PETRI MAJURI ”Eihän se välttämättä tarkoita, että se on paha.” Näin kommentoi eräs nainen kuullessaan ammattini. Hymyilin. Sotilasammattiin liittyy paljon erilaisia ennakkokuvitelmia, joita tämänkin henkilön spontaani kommentti kuvaa. Viime kädessä upseerin ammatti on kuitenkin yksi muiden joukossa. Sellaiselle, joka pitää reippaasta toiminnasta, on sotilasala ehdottomasti harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Kiinnostukseni upseerin ammattiin virisi jo varhain. Koska olen sotilaan poika, sotilasympäristö oli minulle tuttu jo varusmiespalvelukseen astuessani. Siksi kadettikoulu oli minulla mielessäni yhtenä vaihtoehtona jo lukiossa. Varusmiespalveluksen aikana ajatus voimistui ja RUK:n jälkeen päätin hakeutua Maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeisiin. Suurena syynä päätökseen olivat myönteiset kokemukseni varusmiespalveluksesta. Vaikka palvelus olikin ajoittain fyysisesti ja henkisesti raskasta, oli hienoa huomata selviävänsä vaikeista tilanteista. Lisäksi omalle kohdalleni sat- tunut loistava kaveriporukka antoi voimaa silloin, kun oma takki oli jo melko tyhjä. Hyvät kaverit, mielenkiintoinen koulutus sekä mahdollisuus testata ja venyttää omia rajojaan saivat minut hakeutumaan upseerinuralle. Kadettikoulu suuntana Omalla kohdallani kadettikoulu kesti neljä vuotta. Aika sisälsi akateemisten opintojen lisäksi myös paljon käytännön asioita. Ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta vietimme Santahaminassa. Teoriaopintoja katkoivat muutamat taktiikan kurssit sekä kesä- ja talvileirit. Kesäleireillä koulutuksen painopiste oli taisteluammun- Ihan kaikessa Stalinkaan ei ollut väärässä. Kuva on otettu opintomatkalla Englannissa vuonna 2010. tojen suunnittelussa ja johtamisessa. Leirit olivat raskaita, mutta samalla äärimmäisen opettavaisia. Talvileirien tarkoituksena oli Suomen karuissa oloissa tarvittavien yksilö- ja ryhmätaitojen oppiminen. Samalla oppi paljon myös itsestään ja muista. Kyseisillä leireillä huomasin, ettei henkistä sitkeyttä opi mitenkään muuten kuin joutumalla riittävän koville. Opin myös sen, että mistä tahansa selviää, kun käyttää päätään ja kieltäytyy antamasta periksi. Jälkikäteen olen ymmärtänyt myös, että harva hyödyllinen asia elämässä on helppoa tai mukavaa. Kaksivaiheinen tutkinto Nykyisin upseerikoulutus on kaksivaiheinen. Aiemmin ammattiin valmistuttiin neljävuotisten opintojen päätteeksi, mutta yhteiseurooppalaisen Bolognan sopimuksen myötä kaikkea korkea-asteen koulutusta ollaan uudistamassa. jatkuu sivulle 34 >> 13 Museoita maailmalla: Munsterin putket TEKSTI: LEO JOHAN SALO, KUVAT: ARMI SALO Matkailumainonnassa käsitteet kaupunkiloma ja museokierros kulkevat tavallisimmin käsi kädessä. Munsterissa, tunnetulla Lüneburgin nummialueella sijaitseva Saksan Panssarimuseo Deutsches Panzermuseum Munster sen sijaan on automatkailijalle sopiva 15 km:n poikkeama moottoritie 7:ltä Soltaun kohdalla Hampurin ja Hannoverin puolessa välissä. Tykkimiehelle museo tarjoaa paljon mielenkiintoista katsottavaa. Yksi näkökulma on jatkumo vedettävästä tykistä omalla konevoimalla liikkuvaan tykkiin. Tuohon haarukkaan mahtuukin jo melkoinen määrä putken ja konelavetin yhdistelmiä. Lisäksi museossa on laajat kokoelmat muuta aseistusta, univormuja ja kunniamerkkejä 1800luvun alusta lähtien. Tankkeja ja tykkejä Ensimmäisen maailmansodan aikaan tykistö möyhensi vastustajan rintamaa ja sen takamaastoa, mutta varsinaista taistelukenttää hallitsi konekivääri. Brittien Sommen rintamalla elokuussa 1916 esittelemä taisteluajoneuvo, ”tank” eli panssarivaunu oli vastine välittömän tulituen tarpeeseen. Brittien Mark 1:n Male-versiossa oli kaksi 57mm:n tykkiä ja neljä konekivääriä, Female-versiossa viisi konekivääriä. Kun saksalaiset saivat oman panssarivaununsa A7V:n rintamalle St Quentiniin 21.3.1918, sen pääaseena oli 57mm:n tykki ja lisänä kuusi konekivääriä. Saksalaisten 88mm:n ilmatorjuntakanuuna osoittautui myös erinomaiseksi panssarintorjunta-aseeksi, niinpä putki asetettiin tavalliselle lavetille ja syntyi pst-tykki 88mm 43/41 L/71 Pitkäputkisesta kanuunasta lähtee panssari-kranaatti 1000-1100 m/sek nopeudella maksimikantaman ollessa n. 15km. Monikäyttöinen 75mm:n putki on eri versioina vedettävästä pst-tykistä tankintuhoojiin, rynnäkkötykkeihin ja jopa pyörillä kulkevaan nopeaan tiedusteluvaunuun. Kehittely on sodan aikana ollut 14 1. kiivasta, mutta monen aseen kohdalla sarjat ovat jääneet pieniksi. Varsova liekeissä Esillä on myös ”kierrätettyä” kalustoa, esimerkkinä venäläinen 76mm:n divisioona-kanuuna, joka ilmeisen käyttökelpoisena aseena tuli aikanaan myös DDR:n kansanarmeijan käyttöön. Kierrätystuote on myös Sturmtiger/ Sturmpanzer VI, jonka 380mm:n mörssäri, alkuaan laivastotykki, on asennettu vaurioituneen ja korjatun Tiger I:n alustalle. Näitä valmistui vain 18 kappaletta. Mallina lienee ollut Sturmpanzer IV, 150mm: n lyhyellä putkella varustettu psjalkaväen tukiase, jota valmistui sentään 300 kpl. Molempia käytettiin myös asutuskeskustaisteluissa mm. Varsovan kansannousun nujertamisessa 1944. Jatkoaikaa sai myös jo vuonna 1932 tuotantoon tullut 37mm: n pst-tykki, kun sen a-tarvikkeisiin lisättiin putken suulle asetettava ontelokranaatti. 2. 3. Kierroksen loppu Sodissa koetellun kaluston lisäksi museossa on runsaasti myös uudempaa ”rautatavaraa” aina Leopard 2:een ja uusimpiin telatykkeihin. Tuttua kalustoa löytyy myös DDR:n osastolta. Kahvio ja pieni myymälä on käypä taukopaikka ja tarpeen, sillä alle kahden tunnin kierros on enemmänkin läpijuoksu. Sanotaan että, ase ei tapa, ihminen tappaa. Jos matka jatkuu kohti etelää, voi valita seuraavaksi kohteeksi ihmisen äärimmäisestä mielettömyydestä kertovan Bergen-Belsenin keskitysleirimonumentin. – Toisin päin tällainen kierros tuskin onnistuu. 1. Saksan keisarikunnassa epäröitiin panssarivaunun käyttöön ottoa. Näitä A7V vaunuja valmistui vuosina 1916–1918 vain 23 kpl, joista 20 ehti käyttöön. Aseina 57mm kanuuna ja 6 kpl 7.92mm kk:ta. Nimi Wotan on pohjoisten germaanien jumaltarustosta, tunnetaan myös nimellä Odin. Tämä A7V on ”retrotuotantoa”. 2. 37mm pst-tykin kehittely alkoi jo 1918 ja se oli tuotannossa vuosina 1934-1942. Ontelokranaatti 41 HL (180mm: 250m/ kulma 60) lienee antanut ”kierrätystavaralle” jatkoaikaa, kun ase korvattiin 50mm tykillä vasta vuodesta 1942 alkaen. 3. ”Brummbär” tai Sturmpanzer IV oli Psv-IV:n alustalle asennettu 150mm haupitsi - psjv-yhtymien tulitukiase ja erittäin sopiva myös asutuskeskustaisteluihin. Suunnittelu alkoi vuonna 1942 ja ensimmäiset ehtivät jo Kurskiin ja Anzioon. Psv-IV:n alusta ei kestänyt painavaa StuH 43 tykkiä, joten sitä kevennettiin n. 800 kg (StuH43/I) kolmannesta tuotantosarjasta alkaen. Merkkipäiviä Kiltamatka Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalankannakselle 9.-12.6.2011 Tykkimiehet ry ja Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät kaikille tykkimiehille ystävineen retken 9. – 12.6.2010 Pietarin Tykistömuseoon sekä eräille Karjalankannaksen taistelupaikoille. Alustava matkaohjelma: Torstai 9.6.2011 Ajoreitti Tampere (linja-autoasema) – Hämeenlinna – Riihimäki – Helsinki – tarpeelliset paikat ennen rajaa (tulijoista riippuen) – raja – Viipuri – Siestarjoki. Ruokailu ja majoittuminen hotelli Returissa. Perjantai 10.6.2011 Aamiainen. Lähtö Pietarin Tykistömuseoon. Paluumatkalla tutustuminen Kronstadtiin (tai Sormenkärkeen). Ruokailu ja yöpyminen hotelli Returissa. Lauantai 11.6.2011 Aamiainen. Lähtö Karjalankannakselle. Tutustuminen Sormenkärkeen – Valkeasaareen – Siiranmäkeen – Kuolemanlaaksoon. Ruokailu ja majoittuminen hotelli Losevskajassa. Sunnuntaina 12.6.2011 Aamiainen. Lähtö paluumatkalle. Tutustuminen Äyräpäähän – Summaan – Portinhoikkaan – Ihantalaan. Matka jatkuu Ihantalasta rajalle ja edelleen tuloreittiä takaisin kotiin. Matkanjohtaja: Matkanjohtajana toimii venäjän kieltä taitava evl evp Jorma Inkinen. Hän tuntee Kannasta Veteraanien retkien oppaana sekä kentälle jääneiden sankarivainajien etsintäryhmän vetäjänä. Matkan hinta on tämän hetkisin hintatiedoin noin 450€ Hinta sisältää matkan, majoituksen, viisumin ja puolihoidon. Hinta tarkentuu Venäjältä saatavien tarkennettujen hintojen sekä mm. viisumin uuden hinnan perusteella. Matkanjärjestäjänä toimii Lomalinja Oy. Tulikomentoja -lehti 1/2011: Lopullinen matkaohjelma, ilmoittautuminen, maksut sekä muut matkaan liittyvät ohjeet kerrotaan tarkemmin Tulikomentoja -lehdessä 1/2011. Alustavat tiedustelut: Tulikomentoja -lehden 1/2011 ilmestymiseen asti tiedusteluihin vastaa Tykkimiehet ry:n sihteeri Jouko Huhtala, puh 050564 7275 tai jokke.huhtala@elisanet.fi Tulikomentoja 4/2010 Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään (marras - joulukuussa 2010) tammi-maaliskuussa 2011. 14.11. 27.11. 29.11. 9.12. 15.12. 24.12. 24.12. 2.1. 4.1. 6.1. 6.1. 10.1. 12.1. 12.1. 14.1. 19.1. 20.1. 21.1. 21.1. 28.1. 30.1. 31.1. 31.1. 1.2. 4.2. 4.2. 7.2. 8.2. 8.2. 9.2. 10.2. 11.2. 11.2. 13.2. 16.2. 18.2. 20.2. 20.2. 24.2. 25.2. 27.2. 27.2. 28.2. 2.3. 2.3. 2.3. 2.3. 6.3. 7.3. 7.3. 7.3. 8.3. 12.3. 12.3. 13.3. 15.3. 18.3. 18.3. 20.3. 22.3. 24.3. 24.3. 24.3. 25.3. 25.3. 26.3. 28.3. Backman Heikki Laatio Pekka Heimo Liukkonen Lausmaa Lauri Sotaniemi Tuure Kiiskilä Olli Rosma Erkki Peltomäki Ilpo Lainevirta Ulla Hiillos Timo Närhi Ilkka Hamonen Arto Ahonen Aarne Tulonen Kalevi Ukkonen Risto Lusa Heikki Lehtisalo Jukka Lumiaho Ari Uski Paavo Erola Timo Leppänen Juha Aho-Mantila Heikki Kostiainen Keijo Hartikainen Toivo Härkönen Timo Lehto Anneli Kinnari Pentti Kumpulainen Merja Vettenranta Jaakko Metsojoki Matti Mäkeläinen Petri Saraluoto Hannu Levonoja Kalevi Mansikkamäki Altti Rautonen Martti Pajari Jarmo Hakkarainen Ilkka Osmala Pentti Hämäläinen Matti Pietarinen Kaarlo Jokiniitty Matti Ruokoski Torsti Laaksonen Aarne Jokinen Risto Kivelä Raimo Valtanen Jukka Ylätupa Pertti Haavisto Orvo Laakso Anssi Romo Kauko Salonen Kalervo Malinen Vilho Mäkelä Tauno Partti Eino Vilhu Raimo Suikkari Mauri Kuokkanen Risto Vuorela Ensio Möller Reino Raanto Heikki Hyväri Pentti Hämäläinen Erkki Ojala Niilo Saarinen Eino Yli-Houhala Pertti Koskelo Toivo Kekkonen Toivo Kenttätykistökerho 80 v Oulu 65 v Mäntyharju 60 v Uudenmaan Tykistökilta 85 v Oulu 65 v Kuopio 85 v Uudenmaan Tykistökilta 91 v Halikko 60 v Kajaani 60 v Pori 80 v Koria 50 v Mikkeli 50 v Hämeenlinna 80 v Jyväskylä 80 v Otava 50 v Kankaanpää 75 v Vammala 86 v Tirva 50 v Lappeenranta 70 v Vihti 70 v Kankaanpää 50 v Niinisalo 70 v Kankaanpää 50 v Kouvola 70 v Sotkamo 55 v Vammala 65 v Hausjärvi 60 v Kajaani 50 v Kuopio 75 v Ristiina 70 v Vahto 70 v Lahti 65 v Vammala 70 v Parkano 80 v Kenttätykistökerho 80 v Kajaani 55 v Tampere 80 v Routio 70 v Hattula 70 v Sunila 85 v Vammala 70 v Rajamäki 70 v Helsinki 100 v Tampere 70 v Jämijärvi 70 v Lavia 80 v Tampere 80 v (matkoilla) Turku 70 v Lappeenranta 70 v Uudenmaan Tykistökilta 60 v Pori 60 v Lappeenranta 70 v Vammala 70 v Harjumaa 85 v Hämeelinna 70 v (matkoilla) Lappeenranta 60 v Kouvola 70 v Mikkeli 70 v Kuusamo 80 v Helsinki 50 v Lappeenranta 70 v Hiirola 85 v Turku 95 v Hämeenlinna 70 v (matkoilla) Vammala 60 v Kajaani 70 v Harjumaa 90 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä. Korjataan edellisessä lehdessä (3-2010) ollut virheellinen merkkipäivätieto: Olavi Klemelä on poistunut keskuudestamme 97 vuoden iässä 25.9.2010. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.1.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä tai että lehden toimitus ei ole saanut merkkipäiväluetteloa killaltasi. 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229. Numeron 1/2011 aineistopäivä on 15.1.2011 ja ilmestymisviikko 6. Ilmoittautumislomake sivulla 18. Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 9/2010 pidetään 30.11.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa, Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI. Hallituksen kokous 10/2010 pidetään 14.12.2010 klo 11.00 Suomalaisella Klubilla, Kansakoulukuja 3, 00100 HELSINKI Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905, alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp 050 564 7275, jokke.huhtala(at)elisanet.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tulevaa ohjelmaa: Ampumatoiminta ja ratavuoro Töölöntorinkadun luolassa. Töölöntorinkadun pistooliharjoitusvuoro parillisina keskiviikkoina klo.16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen: jyrppy(at)hotmail.com edellisen viikon perjantaihin mennessä. 4.12. Pyhän Barbaran ilta. Tykkimiehet ry järjestää yhdessä Jääkäritykistön killan kanssa Pyhän Barbaran illan Hämeenlinnan Tykistömuseolla klo.16.00 alkaen. Helsingistä on järjestetty bussikuljetus. Lisätiedot saat tämän lehden erillisestä ilmoituksesta s. 29. 5.2.2011 Tykkimiehen toimintapäivä. Jo perinteeksi muodostunut Tykkimiehen toimintapäivä pidetään lauantaina 5.2.2011. Ohjelmassa on tykistöllisiä taitoja kehittävää koulutusta, pistooliammuntaa ja tietenkin saunomista. Tarjoamme purtavaa ja palan painikkeeksi juotavaa. Tilaisuus alkaa klo 10.00 ja virallinen osuus päättyy klo 17.00 mennessä. Ta- 16 pahtuma on tarkoitettu erityisesti alle 40 -vuotiaille, mutta ikääntyneemmätkin tykistön ystävät ovat tilaisuuteen tervetulleita. Ilmoittaudu heti! Paikka: Santahamina. Ilmoittautumiset: mpky:n tietojärjestelmä kautta tai Jussi Sorsa 050-465 6920, jussi.sorsa(at)kolumbus.fi. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka. vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Tulevaa toimintaa: Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään 29.11.2010 klo 18 Suomen tykistömuseolla. Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät syykokousasiat. Tervetuloa 4.12. Pyhän Barbaran ilta. Jääkäritykistön kilta ry järjestää yhdessä Uudenmaan tykistökilta ry:n ja Kenttätykistökerho ry:n kanssa Pyhän Barbaran illan Hämeenlinnan Tykistömuseolla klo.16.00 alkaen. Tarkemmat tiedot löytyvät tässä lehdessä olevasta erillisestä ilmoituksesta sivulta 29. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi, jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio. vaisanen(at)upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo. koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp 0500-840550, heikki.vuori(at)phnet.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari.sausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 0440 555 195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013) 2675 481, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Tulevia tapahtumia: 6.12.2010 klo 9.00 ITSENÄISYYSPÄIVÄN KUNNIALAUKAUKSET OULUN LINNANSAARESSA. Killan perinnetykkijaos ampuu Itsenäisyyspäivän kunnialaukaukset 6.12.2010 klo 9.00 Oulun Linnansaaressa. Kunnialaukausten jälkeen pidetään perinteinen Itsenäisyyspäiväkahvitilaisuus Aittakahvilassa. Tervetuloa ! KUNTOKORTTI 2010 Kuntokortti palautetaan sihteerille tammikuussa. KIESTINGIN MOTTI JA TORNIO 1944 -KIRJAT Kirjoja saatavissa sihteeriltä, hinta kiltalaisille 16,00 euroa/kpl, muille 20,00. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230 Oulu, pk (08) 338 836. Tulikomentoja 4/2010 Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha. vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong. fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle. salonen(at)pori.fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail.com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu. vettenranta(at)dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02) 5391 720, mp 044 2100 572, kalevi. virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax (02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti. onniselkä(at)happyback.fi Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto. tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi. Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri. net. Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli. niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.net/safar/ epkilta.htm 17 Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044 578 7045, mp. työ 044083 0158, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi. Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.net Mittamies- ja Tiedustelukilta ry Tulevaa toimintaa: Hyvät Kiltasisaret ja -veljet! Mittamiesja Tiedustelukilta ry:n 47. vuosikokous ja veljesillallinen pidetään lauantaina 29.1.2011 Turussa Meri-Karinassa (os. Seiskarinkatu 35). Ennen siirtymistä Meri-Karinaan vierailemme läheisessä Latokarin merivartiotukikohdassa (os. Pikisaarentie 3-5). Mahdollisuus tutustua Pyhän Henrikin ekumeeniseen taidekappeliin (MeriKarinan yhteydessä). Tervetuloa! Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero. ylakorpi(at)hel.fi Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www. tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240 Kämmenniemi, puh. 0400-666549. Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396 2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie 13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933, pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku: Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500 Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo (at)turunkonekeskus.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Osallistukaa myös Tykistöprikaatin Killan ja kiltapiirien järjestämiin tilaisuuksiin. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi. Liity kiltaan! Saat lehden. Jäseneksi ilmoittautuminen Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus 18 Tykistöprikaatin Killan perinteisen kiltajuhlan yhteydessä palkitut: Kultainen plaketti: - Matti Niemi - Hannu Vettenranta Hopeinen plaketti: - Markku Myllykangas - Heikki Aho-Mantila Pronssinen plaketti - Sirkka Ojala Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Juhla aloitettiin laskemalla havuseppele talvisodan muistomerkille. Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. Tykkimiehet juhlivat Niinisalossa TEKSTI: KALEVI VIRTANEN KUVAT: SIRKKA OJALA Tykistön kiltaväki Länsi-Suomesta kokoontui perinteiseen kiltajuhlaansa Niinisalon varuskuntakerholle lokakuun lopussa. Kiltajuhla ja Tykistöprikaatin Kilta ry:n syyskokous kerää syksyisin osallistujansa Etelä-Pohjanmaalta sekä Tampereen, Porin, Rauman, Turun ja Sastamalan seuduilta. Takavuosina väkeä saapui juhlaan bussilasteittain, mutta veteraanien rivien harventuessa osallistujamäärä on vähin erin pienentynyt. Se on harmi, sillä nytkin juhlaohjelma oli samalla sekä juhlava että kevyt. Juhlapuheen piti kansanedustaja Arto Satonen, jonka mielestä Venäjän sisäistä kehitystä on hyvin vaikea ennustaa. Poliittinen tilanne vaikuttaa juuri nyt vakaalta, vaikka metsäpalot, korruptio ja suuret tuloerot syövätkin valtaapitävien kannatusta. Oppositio on kuitenkin heikosti järjestäytynyt, eikä kykene tarjoamaan todellista vaihtoehtoa Putinin ja Medvedevin hallinnolle. - Raaka-ainejättinä Venäjällä on kuitenkin olemassa valtava taloudellinen potentiaali ja sen poliittinen tavoite on palata suurvallaksi. Venäjän kansainvälisen vaikutusvallan vahvistaminen on yksi tapa nykyjohdolle legitimoida omaa valtaansa Venäjän sisällä, Satonen sanoi. - Enemmistö venäläisistä mielipidetiedustelujen mukaan uskoo, että Venäjää kunnioitetaan silloin kun sitä pelätään. - Suomelle erityissuhde Neuvostoliittoon ja sen jatkoksi syntyneeseen Venäjään on ollut tärkeässä osassa ulkopolitiikassamme koko sodan jälkeisen historian ajan. Tätä erityissuhdetta kannattaa edelleen vaalia, Satonen muistutti. Kansanedustaja Arto Satosen puhe on kokonaisuudessaan luettavissa verkko-osoitteessa http://www.tykistoprikaatinkilta.fi. Juhlan musiikista vastasi Satakunnan sotilassoittokunta kapellimestarinaan mu- siikkimajuri Riku Huhtasalo ja solistina tykkimies Vili Viitaniemi Tampereelta. Vääpeli Urmas Wiljami Karjula eli Olli Mustaniemi hauskutti juhlaväkeä tarinoillaan. Erik Wallin (vasemmalla) Porista ja Orvo Haavisto Turusta ehtivät vaihtaa tärkeimmät kuulumiset. Kuva: Kalevi Virtanen Killan syyskokousfaktaa Kiltajuhlan jälkeen osa väestä livahti kotimatkalle ja syyskokoukseen osallistui viitisenkymmentä kiltalaista. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Vehkalahti Sastamalasta ja sihteeriksi killan sihteeri Sirkka Ojala. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Hannu Vettenranta ja Matti Lappalainen Kankaanpään Seudun Tykistökillasta. Hallituksen esittämä sääntömuutosehdotus liittyen stipendien myöntämiseen ja tilintarkastajien nimikkeen muuttamiseen toiminnan tarkastajiksi hyväksyttiin. Killan hallituksen jäsenmäärä päätettiin pitää ennallaan ja uudeksi jäseneksi Mittamies ja tiedustelukillasta valittiin Heikki Aho-Mantila joka valittiin Veikko Rantaniemen tilalle. Muut hallituksen jäsenet valittiin uudelleen. Kiltapiireihin killan edustajiksi valittiin Pirkanmaalta Yrjö Inkinen, Satakunnasta Kalevi Virtanen ja Varsinais-Suomen kiltapiiriin Orvo Haavisto ja Arto Tuominen. Heikki M Arto Satonen ruoti juhlapuheessaan mm. Suomen ja Venäjän suhteita sekä puolustusvoimiemme tulevaa rakennemuutosta. Nurmea päätettiin esittää killan edustajaksi MPKL:n liittovaltuustoon. Sirkka Ojalalle Luovutettiin Tykistöprikaatin Kilta ry:n stipendi valtakunnallisesti palkitun killan verkkosivuston suunnittelusta, toteuttamisesta ja ylläpidosta. Ampumakilpailun sarjan Y 50 v kiertopalkinto ojennettiin Matti Lappalaiselle. uutisia Puolustusvoimille uusi valvontalentokone Puolustusministeriö on valtuuttanut Ilmavoimien materiaalilaitoksen hankkimaan uuden valvontalentokoneen. Hankinnalla korvataan nykyinen 1980-luvun alussa hankittu Fokker F27 -valvontakonekalusto, joka poistuu käytöstä lentorungon ja järjestelmien vanhentumisen vuoksi. Uusi valvontakone on espanjalaisvalmisteinen Airbus Militaryn Casa C-295M -kuljetuskone, joka toimitetaan Suomeen vuonna 2013 ja sijoitetaan Tukilentolaivueeseen Tikkakoskelle. Hankinnan ko- Tulikomentoja 4/2010 konaisarvo järjestelmineen on n. 112 miljoonaa euroa. Ilmavoimilla on ollut käytössä kolme Fokker-kuljetuskonetta, joista viimeinen poistuu käytöstä vuoteen 2015 mennessä. Kaksi Casa-kuljetuskonetta otettiin Ilmavoimissa käyttöön vuosina 2007–2008. Casa C-295M on taktiseen käyttöön suunniteltu keskiraskas kuljetuskone, joka on käytössä yli kymmenessä maassa. Euroopassa sitä käyttävät Suomen lisäksi Espanjan, Portugalin, Puolan ja Tshekin ilmavoimat. KarTR:llä perinnepäivä Vekaranjärvellä Karjalan Prikaatissa sijaitseva Karjalan Tykistörykmentti vietti perinnepäiväänsä Kasarminmäellä 5.11.2010. Yleisöllä oli tarjolla rykmentin paraatikatselmus ja ohimarssi paraatikentällä. Ohimarssin otti vastaan Karjalan Tykistörykmentin komentaja, everstiluutnantti Jyrki Nurminen yhdessä Karjalan Prikaatin komentajan, prikaatikenraali Jorma Ala-Sankilan ja Kouvolan kaupungin edustajan kanssa. 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KERO ”Puolustusvoima uudistus” ja museot Tykistömuseon tulevaisuuden suhteen edettiin jälleen askel eteenpäin, kun Maanpuolustuskorkeakoulu ja Sotamuseo järjestivät 24. syyskuuta Pääesikunnassa sotahistoriallisten erikoismuseoiden edustajille tiedotustilaisuuden sotilasmuseotoiminnan kehittämisestä. Tilaisuudessa tuotiin esiin Puolustusvoimien 2010-luvun strategia ns. ”puolustusvoima uudistus”, jonka mukaan puolustusvoimat ei tingi ydintoiminnoistaan, varusmiesten kouluttamisesta ja suorituskyvystään. Ne halutaan turvata, mutta ydintoimintojen kannalta välttämättömien kuluja, kuten kiinteistö- ja puolustusvoimien siviilihenkilöstön kuluja halutaan karsia. Tämä strategialinjaus koskettaa myös museokenttää, sillä puolustusvoimat on tukenut museoita kiinteistötuella. Museoiden kiinteistöihin suunnattava rahoitus ei tulevaisuudessa tule ainakaan kasvamaan, vaikka samaan aikaan museoitavan materiaalin määrä kasvaa. Tämän yhtälön edessä sotahistorialliset museot ovat valintojen edessä. Museoiden on muututtava, koska rakenteet niin määräävät. On mietittävä entistä tarkemmin, mitä on mahdollista museoida ja mitä museoidaan ainoastaan piirroksin, kuvin ja 3D–mallinnuksin. tu, että Puolustusvoimat tarvitsee jatkossa vain keskeiset aselajit kattavan museokentän. Se merkitsisi museoiden yhdistämisiä ja kentän tiivistämistä. Museoita on vaikuttavuuden perusteella jaettu kehitettäviin, ylläpidettäviin ja yhdistettäviin museoihin. Tässä jaossa Tykistömuseo luokiteltiin parhaaseen kehitettävien ryhmään. Kenraali Nenosen huoneen näyttelyä uusittiin museolla syksyn aikana. Takaa valaistut ja lasille tulostetut näyttelytaulut luovat huoneeseen tunnelmaa. Viimeistelty huone vihitään virallisesti käyttöön 5.3.2011 järjestettävän Kylmän sodan tykistö seminaarin yhteydessä. Aselajimuseokenttä on muutoksen kourissa, kun Puolustusvoimat toteuttaa kyseisiä museoita koskevan rakenneuudistuksen. Myös Tykistömuseolla on tapahtumassa uudistuksen myötä suuria muutoksia ja mahdollisesti nykyisiä aselajimuseoita on siirtymässä Hämeenlinnaan Tykistömuseon yhteyteen. Vaikuttavuus kriteerinä Tiedotustilaisuudessa Pääesikunnan Logistiikkaosastolta majuri Kauko Niemelä kertoi, että museotoiminnan osalta joudutaan puolustusvoimien taholta tekemään merkittäviä muutoksia kommentoimalla, että ”nykyjärjestelmä ei jatku” ja ”juustohöylän aika on ohi”. Niemelän mukaan leikkausten sijaan olisi panostettava sinne, missä vaikuttavuus on suurinta. Hän siteerasi Pääesikunnan päällikön ajatuksia toteamalla, että ”sotilasmuseotoiminnan arvioinnissa ’musta tuntuu’ asteikon sijaan on siirryttävä as- teikkoon, jossa vaikuttavuutta on pystyttävä mittamaan”. Totta onkin, että sotilasmuseokentällä on erilaisia toimijoita, joiden vaikuttavuus on eritasoista. Osa aselajimuseoista on valtionosuuden ulkopuolella ja niiden kävijämäärät ovat jäänet pieniksi. Vaikuttavuutta pohdittaessa on todet- Tykistömuseon mahdollisuudet Sotamuseo esitti Pääesikunnan tiedotustilaisuudessa Tykistömuseon yhteyteen liitettäväksi Viestimuseon Riihimäeltä ja Pioneerimuseon Miehikkälästä. Samalla se esitti, että puolustusvoimat ei osta palveluita Viesti- tai Pioneerimuseoilta, mikäli ne jatkavat toimintaansa Riihimäellä tai Miehikkälässä. Viestimuseon osalta siirtoesitys oli odotettu, sillä asia oli ollut esillä jo vuonna 2009 Pääesikunnan suunnitteluosaston kehittämisesityksessä. Tältä pohjalta museoiden taustayhteisöt olivat jo valmistelleet asiaa yhteistyöhengessä. Sen sijaan Pioneerimuseon osalta Hämeenlinnan vaihtoehto tuli yllätyksenä. Vielä edellisellä neuvottelukierroksella sitä oli ALLA: Syksyn odotetuin luento oli euroedustaja Sirpa Pietikäisen ”Miten tulevat sodat soditaan?”. OIKEALLA: MEP Sirpa Pietikäinen ja FM Lauri Haavisto. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 20 kaavailtu liitettäväksi Jalkaväkimuseon yhteyteen Mikkeliin. Pioneerien muuttovalmiutta testattiin Mikkelin vaihtoehdolla, joten aivan salaman iskuna siirtoesitys ei heillekään tullut. Lisäksi Pioneerimuseon taustayhdistys Pioneeriaselajin Liitto ry oli oma-aloitteisesti tutkinut uutta sijoituspaikkaa. Motivaatiota pioneereilta siis löytyy ja tämä kävi selville jo museoiden ja niiden taustaorganisaatioiden edustajien tapaamisissa. Tykistömuseon osalta yhdistymiseen liittyy mahdollisuuksia. Viestija Pioneerimuseoiden kautta Tykistömuseosta voidaan kehittää entistä vetovoimaisempi vierailukohde. Laskemalla yhteen Tykistö-, Viesti- ja Pioneerimuseoiden vuotuisia kävijämääriä, voidaan ajatella, että Tykistömuseossa voisi nykyisen 20 000 kävijän sijaan vierailla yli 25 000 kävijää vuosittain. Lisäksi porkkanana on Puolustusvoimien muuttovaiheen kustannuksiin antama tuki. Sotamuseon johtajan Harri Huuskon mukaan se pitäisi sisällään muuttokulujen lisäksi myös näyttelyrakentamiseen liittyvät kulut. Mikäli suunnitelmat Sotamuseon esittämässä laajuudessa konkretisoituisivat, uudistunut Suomen Tykistömuseo, jonka sateenkaaren alla Viestija Pioneerimuseo toimisivat, avaisi ovensa vajaan kolmen vuoden kuluttua. Kuka? Missä? Milloin? Tulenjohtovälineet Useat varusmiesikäluokat muistanevat kuvan nuoren luutnantin, mutta muistuuko mieleen hänen nimensä? Vihjeeksi kerrottakoon, että kyseisen henkilön kuva löytyy myös toisaalta tästä lehdestä. Jos muistat tai uskot muistavasi kuka kuvassa on, lähetä vastauksesi 15.1.2011 mennessä sähköpostitse osoitteeseen toimitus@tulikomentoja.fi. Paras kuvaan liittyvä tarina julkaistaan. Tykkimiehen kuvamuisto Luentosarja Museon luentosarja pyörähti käyntiin syksyn myötä. Sarjan aloitti 22.9. Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino luennoimalla aiheesta ”Mannerheim -risti Suomen merkittävin kunniamerkki”. Seuraavaksi oli 13.10. kapteeni Janne Pekkalan luento ”Tykistömenttorina Afganistanissa”. Syksyn odotetuin luento oli 3.11. euroedustaja Sirpa Pietikäisen ”Miten tulevat sodat soditaan?”. Tämän vuoden osalta luentosarjan päättää 15.12. projektipäällikkö Kimmo Antila ”Miten sisällissota museoidaan? Esimerkkinä Tampere 1918 Vapriikissa. Tulikomentoja 4/2010 Tuleva reservin vänrikki Karjalan Tykistörykmentistä , 22-vuotias Ilkka Tapio Seppinen toimi lukkomiehenä Rovajärven leirillä vuonna 1966. Myöhemmin ura vei valtiotieteen tohtoriksi ja poliittisen historian dosentiksi Helsingin yliopistossa. Seppinen on kirjoittanut useita tilaushistorioita, mm. Ilmatieteen laitoksen, Liikenneministeriön, Suomi-Seuran, Suomen avaruustutkimuksen ja Oikeuskanslerin historiat. Lisäksi hän on toiminut Suomen Sotahistorian Komission varapuheenjohtajana vuodesta 2006 ja ollut komissiossa mukana vuodesta 1984. Seppinen on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä. Jos olet tykkimies ja haluat kuvasi julkaistavaksi Tulikomentoja lehdessä, lähetä vanha ja uusi kuvasi ja lyhyt kertomus itsestäsi osoitteeseen toimitus@tulikomentoja.fi Toimitus pidättää oikeuden – palstatilan puitteissa – olla julkaisematta kuvia. Saksan Thales on esitellyt uuden kompaktin, kevyen Ku-kaistalla toimivan pulssi-doppler –maastovalvontatutkan. Tutkajärjestelmän nimi on Lynx, ja se voidaan kuljettaa yhden henkilön kuormana. Se painaa noin 25 kg sisältäen sensoripään, kolmijalan, kaapelit, akut 6 tunnin toimintaa varten sekä kannettavan tietokonenäytön. Sillä kyetään sekä etsimään maaleja, mutta myös seuraamaan liikkuvaa kohdetta, lisäksi sitä voidaan käyttää tulenjohtoon. Se voi seurata 40 kohdetta ja samalla etsiä uusia maaleja. Lisäksi se kykenee kohteiden luokitteluun. 90 % todennäköisyydellä se havaitsee liikkuvan henkilön yli 6 km etäisyydeltä, kevyen ajoneuvon yli 8 km, helikopterin 11 km. Maalin nopeus saa vaihdella 1,5 ja 400 km/h välillä. (International Defence Review September 2010) Israelilainen Elbit esitteli kaksi uutta kevyttä tähystysjärjestelmää. vuoden 2010 Eurosatory –messuilla. Toinen oli kevennetty versio Coral CR lämpötähystimestä, nimeltään Micro Coral. Sen paino on 1,5 kg virtalähteineen. Se toimii 3-5 mikrometrin alueella, ja sillä on mahdollista havaita kohteet 8 km etäisyydeltä öisin. Siinä on 7-kertainen jatkuva zoomi ja CCIR-videoulostulo. Siinä ei ole laser-osoitinta. Toinen järjestelmä on kevyt pistoolimainen Rattler-lasermaalinosoitin. Se on tarkoitettu maalien osoittamiseksi muille asejärjestelmille, esimerkiksi taisteluhelikoptereille, jopa yli 3 km etäisyydeltä. Osoitin painaa hieman yli 400 g virtalähteineen, mitkä mahdollistavat 30 min jatkuvan valaisun. (International Defence Review August 2010) Tykistötiedustelu ja sensorit Kanadan hallitus on halukas ostamaan 10 kpl AN/TPQ-36 (EQ-36) Firefinder -tykistötutkia tai niiden sijasta yhtä monta AN/MPQ-64F1 Sentinel –tutkaa hankinnan arvioitu kokonaiskustannus on 377 MUSD. (Military Technology 9/2010) Pienoislennokit Espanjalainen Indra on esitellyt Mantis-pienoislennokin. Se on sähkömoottorilla varustettu, 5,2 kg painava lennokki, jolla on 60-75 min lentoaika ja 10 km kantama. Se lähetetään heittämällä ja se laskeutuu sakkaamalla paikalleen. Espanjan merijalkaväki testaa lennokkia. (Armada International 4/2010) 21 Ainoastaan yksi haastateltu tiesi tullessaan, että tulisi palvelemaan kranaatinheitinkomppaniaan, muille lopullinen sijoitus tuli niin sanotusti puun takaa. Neljästä kolme oli hakenut sotilaspoliisikoulutukseen ja pettymys oli suuri kun sinne ei päästy. Kranaatinheitinkomppania on kuitenkin osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi, varsinkin kun lomat pyörivät paremmin viikonloppuisin kuin sotilaspoliiseilla. Kranaatinheitinhenki yhä voimissaan Panssariprikaatissa TEKSTI JA KUVA: JUHANI SUNI Tulikomentoja-lehti vieraili Panssariprikaatissa ja tapasi Jääkäritykistörykmentin Kranaatinheitinkomppanian aliupseerilinjan oppilaita, jotka astuivat palvelukseen Panssariprikaatiin 12.7.2010. Paikkana oli aliupseerilinjan tupa, rykmentin kasarmin toisessa kerroksessa. Keskusteluun osallistuivat oppilaat Eero Vesterberg Riihimäeltä, Maria Jokinen Lahdesta, Teemu Seppänen Hämeenlinnasta ja Sampsa Uimonen Kellokoskelta juuri alkaneelta aliupseerikurssilta. Palvelusaika sopiva Oppilaat totesivat, että yleisesti ei heidän joukossaan ole keskusteltu palvelusajan pituudesta, vaikka julkisuudessa aihe on ollut esillä. Yleisten tiedotusvälineiden seuranta jää pakostakin vähäiseksi palvelusaikana. Kannattaja lyhyemmälle palvelusajalle kuitenkin löytyi, sillä yhdeksän kuukauden palvelusajalla ja kotiutumalla keväällä olisi saanut lukuaikaa yliopiston pääsykokeisiin. Kaikki ovat kuitenkin hyväksyneet vuoden palvelusajan, eikä sitä koeta kohtuuttomaksi. Alokasaika tiukkaa Kranaatinheitinkomppaniaan astui palvelukseen 95, joista palveluksensa keskeytti eri syistä kymmenkunta alokasta, pääosin fyysisten syiden ja vammojen vuoksi. Alokasaika koettiin tiukaksi ja ohjesääntöjä noudatettiin tarkasti. Koulutus oli kuitenkin kaikkien mielestä asiallista, eikä mitään ylilyöntejä esiintynyt. Alokasaikana ei käsitelty joukon raskaita aseita, vaan keskityttiin yleissotilaalliseen koulutukseen. Kranaatinheitinkomppanian alokkaat oli Jääkäritykistörykmentin kranaatinheitinkomppanian aliupseerikurssin oppilaista Eero Vesterberg, Maria Jokinen, Sampsa Uimonen ja Teemu Seppänen aseaulassa. Taustalla heidän raskaat aseensa huoltoasennossa. jaettu kolmeen joukkueeseen ottaen huomioon lähtökunnon. Ykkösjoukkueessa olivat keskikuntoiset, kakkosessa hyväkuntoiset ja kolmosessa kunnoltaan heikoimmat. Tämä järjestely toimi hyvin, kun koulutus voitiin mitoittaa kunnon mukaan. Kevyillä heittimillä mennään Nykyisessä koulutusvaiheessa oppilaat pitävät toisilleen sulkeisia ja erilaisia käytännön harjoituksia. Käytössä on jokaisella henkilökohtainen työ- ja seurantavihkonen, jota täytetään tosin harvakseltaan. Oppituntien pitoa harjoitel- Oman yksikön väki tuttua Kanssakäyminen rykmentin muiden yksiköiden varusmiesten ja -naisten kanssa on vähäistä, sillä heitä näkee vain satunnaisesti esimerkiksi sotilaskodissa. Pääsääntöisesti siis ollaan oman yksikön väen kesken. Aamuisin tosin ikkunasta näkee, kun panssarihallin ovia auotaan ja panssarihaupitsimiehet lähtevät ajoharjoitteluun, mutta sen suurempaa kontaktia heihin ei ole. Palveluksen ulkopuolella ovat matkapuhelimet ja kannettavat tietokoneet nettiyhteyksineen sallittuja ja sotilaskodissa on käytössä monien muiden palvelujen ohessa ilmainen langaton Internet-yhteys, joten yhteydenpito kavereihin ja kotiin on vaivatonta. Pohdittaessa mahdollisia parannuksia oloihin jäi ainoaksi toiveeksi hiukan myöhäisempi herätys, mutta tämäkin kuitattiin hersyvällä naurulla. Heitinhenki korkealla laan joulukuussa vähän ennen kurssin loppua. Oppilailla on selvä kuva jatkosta läpivientisuunnitelman ansiosta. Kalustona heillä ovat kevyet - ja raskaat kranaatinheittimet, joista kevyet heittimet kulkevat kuljetuspanssarivaunujen sisällä tai vaihtoehtoisesti katolla. Tältä kurssilta valmistuvien ryhmänjohtajien koulutettavana ovat tammikuussa palvelukseen astuvat alokkaat. Heistä koulutetaan miehistöjä raskaille kranaatinheittimille. Nykyiset heitinmiehet saavat pääkoulutuksen kevyille heittimille, joten pääkoulutuskalusto vuorottelee saapumiserittäin. Yksikössä on muodostunut hyvä kranaatinheitinhenki ja palveluspaikka koetaan hyväksi, muutenkin kuin vain sijainnin ja hyvien yhteyksien ansiosta. Henkilökunta koetaan hyvin kannustavaksi ja sopivan rennoksi. He antavat auliisti hyviä ja asiallisia neuvoja ja ovat tukena jos tulee tunne, että on hukassa. Tosin löytyy joukosta joku tiukempikin kouluttaja. Jääkäritykistörykmentti on kaikkien haastateltujen mielestä ihan kelpo palveluspaikka, johon kannattaa tulevienkin alokkaiden hakeutua. Edelleen kaikuu Nummella tuttu huuto ”Kkkrrrhhh” ja henki on voimissaan. janmaa-lehden sotahistoriallinen matka vie kiinnostuneita Vienan-karjalaan 6. 10.6.2011. Matkalla nähdään Kis-kis-kukkulat, Uhtua, Vienan Kemi, Solovetskin luostari- ja vankileirisaaret, Rukajärvi teineen, Kuhmo sekä monta muuta mielenkiintoista kohdetta. Aallon Patteristo tekee Suomenlahden kierroksen ja tutustuu vanhaan Venäjään 29.9. 3.10.2011. Reitti kulkee Kannaksen, Novgorodin, Pihkovan ja Narvan kautta Tallinnaan, josta laivalla Suomeen. Tarkemmat tiedot matkoista kerrotaan seuraavassa numerossa. uutisia Etelä-Pohjanmaalla vilkasta toimintaa Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta viettää perinteistä Barbara-juhlaa lauantaina 4. joulukuuta 2010 klo 18.30 alkaen perinteisin menoin Ilmajoen krouvissa. Kaikki tykistön jäsenet ja oikeanlaisella tykkimieshen- 22 gellä siunatut kutsutaan mukaan. Etelä-Pohjanmaalta tehdään ainakin kaksi sotahistorianmatkaa itärajan taakse kesäkelin aikaan vuonna 2011. Perinteinen Seinäjoen Sotilaspiirin killan ja Etelä-Poh- Armeija täysremonttiin – opiksi otettavaa myös reserviläisjärjestöille? Risto Siilasmaan työryhmän ehdotus neljän kuukauden varusmiespalvelusta vaikuttaa äkkiseltään heppoiselta. PV: n komentaja Ari Puheloinen lupasi selvittää ehdotuksen tarkemmin, mutta kysyy, mitä tehdään tositilanteessa, kun upseerit ovat johtamistehtävissä eikä ole kouluttajia puolivalmiille joukoille. Tykistön alokkaat koulutetaan tykkimiehiksi kuuden kuukauden peruskoulutusjaksolla. Mahtaako tuokaan aika riittää näin teknisessä ja joukon saumatonta yhteistoimintaa vaativassa aselajissa? Voihan peruskoulutuksesta puristaa löysät pois ja sitä edeltävänä toimenpiteenä tiu- kentaa tulevien tykkimiesten kelpoisuusvaatimuksia jo kutsuntavaiheessa. Neljän kuukauden peruskoulutusjaksoon lisätään myöhemmin pitkiä miehistön kertausharjoituksia, joissa harjoitellaan toimintaa joukkona. Osa ennalta valikoiduista varuskunnista muutetaan kertausharjoituskeskuksiksi, joilla on kyky hallita eri ikävaiheessa olevien reserviläisten suunnitelmallista jatkokoulutusta. Asiansa osaavia kouluttajia kantaväestä kyllä löytyy niin rauhan aikana kuin kriisitilanteissakin. Kenttätykistön SA -kokoonpanojen ylläpito ilman, että säännöllisin välein harjoitellaan saatuja oppeja, ei välttämättä ylläpidä riittävää toimintavalmiutta, vaikka pohjalla olisi kuuden kuukauden tai pidempikin varusmiespalvelu. Kannatan siis sitä, että neljän kuukauden vaihtoehto tutkitaan pohjia myöten, ei pelkästään euron kuvat ja säästöt silmien edessä. Jos kertausharjoituksia ei viimeisten vuosien kuluessa ole järjestetty riittävästi, on nykytilannetta syytä analysoida erityisellä huolella tältäkin osin. Etelä-Pohjanmaan tykistökilta on jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien järjestänyt jäsenilleen vapaaehtoista koulutusta. Killan koulutustilaisuuksiin on vuosien varrella osallistunut satamäärin tykkimiehiä. Tämä ei olisi onnistunut ilman Puolustusvoimien tukea. Yhtä tärkeätä on ollut kiltalaisten panos eri koulutus- ja tukitehtävissä. Teimme muutama vuosi sitten omasta toiminnastamme arvion, modernisti nk. SWOT -analyysin. Yksi vahvuus ja mahdollisuus toiminnassamme myös jatkossa voi olla omaehtoisten aselajikurssien järjestäminen. Lisämahdollisuutena on se, että hakeudumme tiiviiseen yhteistyöhön muiden aselajikiltojen kanssa. Kenttätykistö on tukiaselaji, jonka toimintakyky on vahvasti sidoksissa jalkaväkeen, pioneereihin, ilmavoi- miin ja ilmatorjuntaan, viestiaselajiin jne. Siksi kannatan mallia, jossa eri aselajikiltojen voimat joiltakin osin yhdistetään ja mietitään, mihin asioihin yhdessä panostamme. Länsisuomalaisten tykistökiltojen yhdyslenkkinä toimii Tykistöprikaatin Kilta ry. Killan jäsenmäärä on yhteensä 850 miestä ja naista koostuen eri alaosastoista ja itsenäisistä yhdistyksistä VarsinaisSuomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Käykääpä katsomassa netistä www.tykistoprikaatinkilta.fi. Tulette hämmästymään Suomen tämän vuoden parhaiksi valituista kiltasivuista. Tykistöprikaatin killan kiltajuhla ja syyskokous pidettiin Niinisalon varuskuntakerholla lauantaina 30.10.2010 klo 11.30 alkaen. Veteraanit lähtivät menneinä vuosina suurella joukolla yhteisiin kiltatilaisuuksiin, toimikaamme me samalla tavoin. Seppo Rinta-Hoiska Kirjoittaja on reservin majuri ja Etelä-Pohjanmaan tykistökilta ry:n puheenjohtaja Talkooväkeä vasemmalta: Reijo Lindberg, Esa Tiitinen, Heikki Niemi, Pentti Kekäläinen, Kari Jyrkinen, Ilkka Vatsia ja Roope Sutinen Tykistökilta aktiivisena tykkien kunnostuksessa TEKSTI JA KUVA: SAMI SAARINEN Riihimäen seudun Tykistökilta on tänä kesänä kunnostanut talkoovoimin paikalli- Tulikomentoja 4/2010 sen kirjaston eteen pystytettyä muistomerkkitykkiä 120K78. Muistomerkki oli aikoinaan killan ensimmäinen iso projekti. Se pystytettiin 4.6.1968 Riihimäen kenttätykistöperinteiden 1914-1959 muistoksi ja sitä on kunnostettu pariin otteeseen. Tällä erää tykin pyörät kaipasivat huolenpitoa, koska ne olivat viimekertaisen maa- lauksen yhteydessä hiekkapuhallettu ja jääneet siten turhan huokoisiksi. Pyörät eivät olisi ehkä kantaneet enää kovin kauaa, mutta tämän projektin aiemmassa vaiheessa tykki sai pukit alleen. Kuvassa näkyy kunnostetut pyörät perjantaina 3.9.2010. Kiltaveli Kari Jyrkinen on ollut hankkeen vetäjänä ja eräänlaisena tykkimestarina. Pyöriä kunnostettaessa toisesta niistä löytyi kranaatin sirpale. 23 Salaperäinen Joseph Veltjens – asekauppias ja Suomen ystävä JYRI PAULAHARJU Viime sotien historiankirjoissa mainitaan tuon tuostakin käsite Veltjensin sopimus. Harva aikamme lukija tietää mistä on kyse, vielä harvempi mainittujen sopimusten taustaa ja sisältöä. On paikallaan raottaa historian esirippua. Saksalainen Joseph Veltjens syntyi 2.6. 1894 ja kuoli II maailmansodan aikana lentoturmassa 6.10.1943. Hän osallistui I maailmansotaan taistelulentäjänä ollen todellinen hävittäjä-ässä 35 pudotuksellaan. Sodan päätyttyä kapteeniksi ylennyt Veltjens säilytti tietynlaisen tuntuman asevoimiin ryhtyen samalla asealan liikemieheksi. Saksa oli I maailmansodan jälkeen sekasortoisessa tilassa. Veltjens liittyi nyt radikaaliin Freikorps Gerstenbergiin, jonka tavoitteena oli saattaa maahan järjestys ja kommunismin tukahduttaminen. Hän haavoittui kolmasti tammikuussa 1919 kommunististen spartakistien kanssa käydyissä kahinoissa. Veltjens omisti kookkaan purjelaivan, jolla hän alkoi salakuljettaa Saksan laivastolle eräitä Versailles’n rauhansopimuksen kieltämiä tarvikkeita. Tämä johti hänet laajaan kansainväliseen asekauppaan aina Turkkia ja Kiinaa myöten. Joseph Veltjens – sotilas ja liikemies Veltjens liittyi monien muiden tavoin kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1929, mutta jouduttuaan henkilökohtaiseen yhteenottoon Hitlerin kanssa vuonna 1931, hän erosi puolueesta. Hänet pidätettiin nyt useaan kertaan, mutta maailmansodan lentäjätoveri Hermann Göring ryhtyi suojelemaan häntä. Veltjensin luomat asekauppayhteydet olivat lopulta Hitlerille siksi tärkeät, että Veltjens kykeni Göringin suojeluksessa vaikuttamaan asealan toimintaan. Suomen kanssa Joseph Veltjens oli tekemisissä jo varhain. Maamme kenttätykistön kalusto oli lähes kokonaisuudessaan vapaussodan perintöä. Joitakin kymmeniä tykkejä oli ostettu vuosina 1919–1924, 24 eniten vuonna 1919, jolloin saksalaisten valtaamaa venäläiskalustoa oli ollut kaupan. Yhden raskaan haupitsipatteriston aseet hankittiin 1920luvun lopulla ja kolmetoista käytettyä kevyttä kenttäkanuunaa saatiin 1930-luvulla kansainvälisen aseliikkeen Transbaltic Oy:n kanssa tehdyssä kaupassa. Mainitun liikeyrityksen emoyhtiö oli berliiniläinen Daugs & Cie und J.Veltjens. Erään lähteen mukaan Veltjens olisi käynyt maassamme 1920luvun alussa. ”Epävirallista aseapua” Myöhään syksyllä 1939 kun sodan uhka maamme rajoilla idästä oli tosiasia, Veltjensin puoleen käännyttiin toiveella, että hän voisi auttaa asehankinnoissa. Se ei kuitenkaan onnistunut Hitlerin vastustuksen vuoksi. Tässä tilanteessa, kesällä 1939, Veltjens yritti oma-aloitteisesti saada luvan sotatarvikkeiden toimitukselle Suomeen. Hän onnistuikin yrityksissään. Suomella olisi ollut elo-lokakuussa 1939 vielä viimeinen tilaisuus saada Saksasta todella ratkaisevasti merkitseviä sotatarvikkeiden hankintoja järjestetyksi. Asian hoitamiseksi oli meillä vallalla niin paljon virastokankeutta ja ”reviisorien pelkoa”, että vasta marraskuussa saatiin lopullisesti päätetyksi vain Gustlow-tehtaiden kanssa 20 mm ilmatorjuntatykkien ja ampumatarvikkeiden han- kinta. Veltjensin toimesta lähetettiin nyt ensimmäinen erä 30 tykkiä ja 100 000 patruunaa Ruotsin kautta, koska Saksa halusi toimituksen pidettäväksi salassa. Samoin Veltjens onnistui hankkimaan Saksan hallituksen suostumuksin ”epävirallisesti” sotatarvikkeiden kauttakuljetuksiin Unkarista ja Italiasta. Ruotsin sanomalehdistö sai kuitenkin tietoonsa kuljetukset heidän maansa kautta ja julkaisi artikkeleita, joissa ihmeteltiin Neuvostoliiton liittolaisen, Saksan, varustavan Suomea sotatarvikkeilla. Tämä julkitulo oli kohtalokas. Saksan hallitus katsoi nyt olevansa pakotettu kieltämään kaikki toimitukset ja myös kauttakuljetukset Saksan läpi Suomeen. Kiellosta huolimatta Veltjens yritti saada kuljetuksia käyntiin, tuloksetta. Kauppasuhteita välirauhan aikana Talvisodan päätyttyä Moskovan rauhaan 13.3.1940, kokonaistilanne Euroopassa oli muuttunut ja pohjoismaiden merkitys korostunut. Tämä johti Saksan toteuttamaan Tanskan ja Norjan miehityksen huhtikuussa 1940. Samalla Saksan Suomeen kohdistuvassa politiikassa kesällä 1940 tapahtui käänne, sillä Saksan kannalta tuli tarve etsiä keino- Veltjens I maailmansodan luutnanttina. ja, joiden avulla onnistuttaisiin ehkäisemään avoimen kriisin puhkeaminen Moskovan ja Suomen välillä ja sitä seuraava Suomen alueen menettäminen Neuvostoliitolle. Tämän haennan tuli tapahtua niin taitavasti, että Berliinin ja Moskovan välinen rinnakkaiselo jatkuisi ainakin muodollisesti ja näennäisesti järkkymättömänä, ”syvään molemminpuoliseen vilpittömyyteen perustuvana”. Saksan suhtautumisen muutos konkretisoitui Suomen asehankinnoissa. Nyt esiin astui everstiluutnantiksi kohonnut Joseph Veltjens, vanha Suomen ystävä. Ja hänen taustatekijäkseen tuli majuri Martti Terä, joka oli palvellut talvisodan aikana puolustusministeriön taisteluvälineosastolla. Häneen otettiin nyt yhteyttä Oy Dahlberg & Hilbert Ab -yhtiöstä ja pyydettiin siirtymään sen palvelukseen tehtävänään kauppasuhteiden luominen valtiollisten laitosten, ennen kaikkea armeijan kanssa. Terä tiesi Hilbertin olevan kiinteässä yhteistoiminnassa everstiluutnantti Veltjensin kanssa. Terä ilmoitti vastauksenaan Hilbertille olevansa tähän valmis edellyttäen, että saksalaiset kauppasuhteet saadaan todella käyntiin ja että ne varsinkin sotatarvikkeiden alalla voivat johtaa positiiviseen tulokseen. Eräiden vaiheiden jälkeen Terä siirtyi Hilbertin palvelukseen ja samalla alkoi Veltjensin kanssa tietynlainen yhteistyön seuranta. Suullisia ja kirjallisia sopimuksia Silloinen sotatalouspäällikkö kenraaliluutnantti Leonard Grandell oli aikaisempia suhteitaan hyväksikäyttäen käynyt esittämässä sotatarvikkeiden ostoa koskevan toivomuslistan Berliinissä kenraali Thomasille jo vuoden 1940 toukokuun jälkipuoliskolla saamatta kuitenkaan minkäänlaisia lupauksia. Saksalaisten esityksestä Saksan ja Suomen välillä solmittiin syyskuussa 1940 sotilassopimus ja sen vahvistanut diplomaattinen kirjeenvaihto, joiden mukaan saksalaisia joukkoja kulki Suomen läpi Pohjois-Norjaan ja takaisin syyskuusta 1940 alkaen. Sen varjolla saksalaiset rakensivat Suomen alueelle huoltotukikohtia ja sen avulla he jatkosodan edellä siirsivät Suomeen kokonaisia divisioonia hyökätäkseen Neuvostoliittoon. Kauttakulkua esitti marsalkka Mannerheimille 18.8. 1940 saksalainen liikemies, everstiluutnantti Joseph Veltjens. Samalla tämä ilmoitti, että Suomi voisi ostaa Saksalta tykistöä ja muita aseita, joista Suomella oli kova puute. Ehdotusta käsiteltiin pienessä sisäpiirissä salaisena, ja myöhemmin on kiistelty, oliko Mannerheimilla ensimmäisen, suullisen myöntymyksen antaessaan poliittisen johdon lupa. Monet seikat todistavat, että ainakin pääministeri Ryti siunasi jo illalla 18.8.1940 saksalaisten kauttakuljetukset ja osallistui lähipäivinä käytyihin neuvotteluihin. Sen sijaan ei ole täyttä varmuutta siitä, missä vaiheessa jo noihin aikoihin sairastellut presidentti Kallio antoi suostumuksensa. Veltjensin sopimukset Saksan lupaamien sotatarvikkeiden hankintojen käytännön valmistelujen ylin johto ja valvonta kuuluivat sotatalouspäällikölle, kenraaliluutnantti Grandellille. Teknillisenä asiantuntijana taisteluvälineosaston päällikkö, eversti T. Raatikainen sai tehtäväkseen ostettavan kaluston valinnan. Hankinnan kaupallinen puoli ja tarvikkeiden kuljetus Saksasta Suomeen tuli Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n (Terä) vastattavaksi tietenkin yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa. Hankintasopimukset laadittiin hyvin monimutkaiseen muotoon. Pääasiana oli se, ettei Suomi sen mukaan ostaisi näitä tarvikkeita Saksan valtiolta, vaan suomalaiselta toiminimeltä, Oy Dahlberg & Hilbert Ab:ltä, joka puolestaan allekirjoitti hankintaso- Saksasta ostetuista olivat tärkeimmät: 1940 (sopimus 1187) 76 K 02 kanuunoita. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 54 kpl 105 K 29 kanuunoita. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 54 kpl 120 K 78-31 kanuunoita . .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 24 kpl 105 H 15 haupitseja.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 20 kpl 150 H 40 haupitseja.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 48 kpl 155 H 17n haupitseja .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 20 kpl pimuksen. Ensimmäisen sopimuksen, Vertrag Nr 1187:n, myyjänä oli Hilbertin yhtymä ostajana puolustusministeriö. Sopimus sisälsi vain puhtaasti kaupalliset ehdot. Sopimuksia tehtiin kaikkiaan kolme, 1187, 1188 ja 1189. On paikallaan todeta, että sopimusten mukainen materiaali maksettiin tunnollisesti kauppasopimusten mukaisesti. Mitään ei annettu eikä pyydetty lahjana. Kaiken kaikkiaan Saksasta ostettiin vuosina 1940-1944 noin 119 500 tonnia erilaisia sotatarvikkeita, minkä lisäksi tulevat vielä nestemäiset poltto- ja voiteluaineet. Näiden lisäksi ostettiin huomattavia määriä erilaista kalustoa ja tarvikkeita ilma- ja merivoimillemme. Todettakoon, että vielä 24.8.1944 ja sen jälkeen syyskuussa saapui satamiimme yhdeksällä eri laivalla yli 6000 tonnia sotatarvikkeita, niiden joukossa panssarivaunuja, rynnäkkötykkipanssarivaunuja, tykkejä sekä lähes 4 000 tonnia ampumatarvikkeita. Veltjensin merkitys Yleisesikuntaeverstiluutnantti Martti Terä mainitsi kirjassaan Tienhaarassa muun muassa seuraavaa: - Todettakoon edelleen varauksetta, että ilman näitä Saksasta saatuja sotatarvikkeita armeijamme mahdollisuudet tehtävänsä suoritukseen – – sen jälkeen kun se oli sotaan joutunut – olisivat olleet ehkä hyvinkin kyseenalaiset. Erikoi- sesti voitaneen pitää varmana, että kesäkuussa 1944 tapahtuneen Kannaksen rintaman romahduksen jälkeen sotilaallisen tasapainon palauttaminen ilman Saksasta saatuja sotatarviketoimituksia, joihin kuului muuten esim. aivan uusia aseita, kuten rynnäkkötykkipanssarivaunut ja pst-erikoisaseet, ei todennäköisesti olisi ollut mahdollista. - Siitä, että presidentti Ryti tässä katastrofitilanteessa (kesä 1944) katsoi velvollisuudekseen allekirjoittaa Ribbentrop-sopimuksen yksityisesti, ainoana näkemänään keinona maansa pelastamiseksi, tuomitkoon hänet jokainen, joka voi varmuudella osoittaa jonkin muun pelastuskeinon, jolla tuolloin vallinnut kriisi olisi voitu selvittää…” Eversti Joseph Veltjens, Pour le Mérite -kunniamerkillä palkittu hävittäjälentäjä ensimmäisestä maailmansodasta sai lentäjän kuoleman. Lentokone, jossa hän oli mukana, törmäsi vuoreen Italiassa syksyllä 1943. Veltjens haudattiin ensin Italiaan, mutta hänen ruumiinsa siirrettiin myöhemmin kotiin Lyypekkiin Saksaan. On perusteltuja olettaa, että ilman Veltjensin oma-aloitteista ja tarmokasta toimintaa emme olisi saaneet avatuksi Suomelle elintärkeitä hankintakanavia Saksasta 1940– 1941. On paikallaan mainita, että jo syyskesällä 1940 kenttätykistömme sai ensimmäisen erän kipeästi kaipaamia uusia tykkejä. 150 H 40 suora-ammuntaasemassa siellä jossain 1941. Tykkejä tuli syyskesällä 48 Suomeen, I sopimuksen mukaan. 1941-1944 (sopimukset 1188-1189) 50 ja 75 mm:n pst.kanuunat . .. .. .. .. .. .. .. 283 kpl 75 mm:n rynnäkkötykki-panssarivaunut . .. . 59 kpl 105 ja 122 mm:n kenttähaupitsit .. .. .. .. .. 133 kpl 152 ja 155 mm:n raskaat kenttähaupitsit .. 227 kpl 20 ja 37 mm:n ilmatorjuntakanuunat .. .. .. . 60 kpl 76 ja 88 mm:n ilmatorjuntakanuunat .. .. .. 162 kpl 105 mm:n ilmatorjuntakanuunat . .. .. .. .. .. .. 6 kpl Tulikomentoja 4/2010 25 ”Normandian maihinnousu”: Kiltaväki retkeili maailmansodan ratkaisupaikoilla Arromanchesin kaupunki meren rannalla. Meressä on nähtävissä vielä osia liittoutuneiden rakentamasta ”sotasatamasta”. TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Tykistöprikaatin Kilta teki sotahistoriallisen matkan Normandiaan 30.8. – 4.9.2010. Matkan pääpaikkana toimi Caenin kaupunki, josta 45 retkeläistä suunnisti päivittäin eri puolille maihinnousurannikkoa eversti Sampo Ahton asiantuntevalla opastuksella ja matkanjohtajana toimineen Matti Soinin ohjauksessa. Toisen maailmansodan loppupuolella Normandian maakunnasta tuli tärkeä piste liittoutuneiden käynnistämälle Euroopan manneralueen takaisinvaltaukselle ja natsien hallinnon lopettamiselle. Normandian maihinnousu, josta käytettiin myös koodinimeä Operaatio Overlord, alkoi 6. kesäkuuta 1944. Kyse on sotahistorian suurimmasta maihinnousuoperaatiosta. St. Laurentin Amerikkalaisten sankarihautausmaan (YLLÄ) noin 9500 marmoriristiä ja saksalaisten hautausmaa La Cambessa ja sinne haudatut yli 21 000 kaatunutta, saivat raavaatkin miehet hiljentymään. 26 Matkalle osallistuivat myös sotaveteraanit kenraaliluutnantti, entinen Mikkelin tykistösuojeluskunnan jäsen ja myöhempi Rajavartiolaitoksen komentaja Yrjö Kärkkäinen, majuri Matti Niemi Helsingistä sekä yliluutnantti Heikki Laaksonen Tampereelta. Matkan aikana Sampo Ahto kertoili tuttuun ja mielenkiintoiseen tapaansa tarinaa ja faktaa alueen historiasta johdatellen matkalaiset huomaamatta syvälle Normandian historiaan. Pegasus-sillalla ihmeteltiin sen juurelle liitokoneilla tehtyä maahanlaskua, minkä jälkeen juotiin kahvit kauniis- sa kesäsäässä ensimmäisessä vapautetun Ranskan talossa sillan kupeessa. Collevillesur-Merissä tutustuttiin Widerstadnest 62:een ja sen ihmeelliseen taisteluun, missä 350 saksalaista pidätteli pitkään hyökkäävää jenkkien 1. divisioonaa. Arromanchesin 360 asteen teatterissa nähty maihinnoususta kertova dokumenttiesitys ei myöskään heti unohdu mielestä. Matkalaisten kunto testattiin retken puolivälissä kun joukko kapusi kalliosaarella sijaitsevan Mont-St-Michelin benediktiiniluostarin jyrkkiä portaita. Retkeen kuuluivat myös vaikuttavat käynnit amerikkalaisten hautausmaalle St. Laurentissa, saksalaisten hautausmaalle La Cambessa sekä Kanadalaisten sankarivainajien hautausmaalla Falaisessa. Normandian alue sijaitsee Englannin kanaalin (ransk. La Manche) rannalla ja on saanut nimensä viikingeistä (normanneista), jotka asettuivat alueelle 900-luvulla. Nykyisin lukuisat museot ja sotilashautausmaat muistuttavat Normandian maihinnoususta ja valloituksesta. Rannikolla on tuhansien valkoisten ristien lisäksi muistomerkkeinä myös lukuisia saksalaisten rakentamia betonisia bunkkereita. RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Normandian historiallinen pääkaupunki Rouen missä komean goottilaisen Notre-Damen katedraalin kauneus mykisti katsojat. - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. Tykkipatteri Pointe du Hocin pommitetulla niemellä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi Kiltalaiset tutkimassa DC 3:sta, vanhinta ja varminta kuljetuskonetta. Matkanjohtaja Matti Soini ja Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja Jorma Ruuskanen Pegasus-sillalla, taustalla liittoutuneiden ensimmäisenä vapauttama talo, joka toimii nykyisin kahvilana. Tulikomentoja 4/2010 Puh: 02 5789310 tai 040 5423789 pettu@dnainternet.net - www.pettueerikki.com Venestie 470, 38760 Venesjärvi 27 Rovajärvellä vuonna 1949 TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO RYTTY Viime vuonna tuli kuluneeksi 60 vuotta Rovajärven leirialueen perustamisesta. Siellä on kenttätykistömme ja kranaatinheittimistömme voinut sotien jälkeen harjoitella tarkkaa, nopeaa ja keskitettyä tulenkäyttöä. Mauno Nieminen oli vuonna 1949 ensimmäisellä leirillä mukana. Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry teki retken vuoden 2009 toukokuussa ”Rovajärvi 60 vuotta” juhlaleirille noin kahdenkymmenen jäsenen voimin. Vähintään saman verran oli jäseniämme harjoittelemassa leirijoukoissa. Myös muiden kiltojen jäseniä oli runsaasti juhlimassa leirialuetta. Juhlaleirin innoittamana halusimme haastatella jo ensimmäisellä Rovajärven leirillä mukana ollutta kiltaveteraaniamme Mauno Niemistä. Ensimmäisellä leirillä Mauno Nieminen palveli vuonna 1949 kersanttina Hyrylässä II/KTR 2:ssa eli Kenttätykistörykmentti 2:n II Patteristossa. Rovajärven leirillä Leiripatteristossa Harjoituspatteristo 2:ssa Mauno Niemisen tehtävänä oli toimia esikuntapatterin mittausryhmän mittausaliupseerina. Mittausupseerina toimi kapteeni Asumus ja komentajana eversti Paavo Palletvuori. Koko leirin johtajana toimi tykistön tarkastaja kenraalimajuri Uolevi Poppius. Tykkikalustona Hyrylän pattereilla oli hevosvetoinen 105 H 37. Drasgvikin patterilla oli amerikkalaisilla White-merkkisillä puolitela-autoilla vedetyt raskaat 152 H tykit. Leiri pidettiin elokuussa ja sinne mentiin junalla härkävaunuissa kolme vuorokautta. Junaan oli lastattu tykit, hevoset, ajoneuvot ja muu kalusto. Suuren osan lastista muodosti hevosten leiriajan heinät. Leirijunat purettiin Viassa tai Misissä ja asemalta ajettiin suoraan tuliasemaryhmitykseen Taka-Lautavaaraan, joka sijaitsee kolme kilometriä Vikajärvestä itään. Myöhemmin kävi ilmi, että harjoituspatteristo 28 oli ollut rauhoitetulla yksityisellä maalla ja alueen käyttö kiellettiin seuraavilla leireillä. Sodan läheisyys näkyi vielä, sillä Rovaniemi-Kemijärvi tien eteläpuolelle meno oli ehdottomasti kielletty. Porot ja hirvet räjähtivät siellä saksalaisten miinoihin ja aikaisemmin oli tapahtunut myös siviilivahinkoja. Ryhmitysalueilla linnoitettiin ja teltat sekä tykit kaivettiin maahan taisteluasemiin. Parakkeja ei silloin vielä ollut, sillä niitä alkoi tulla henkilökunnan majoituksiin vasta vuonna 1955. Tulenjohtue ryhmittyi Taka-Lautavaaran tuliasemista noin neljä kilometriä pohjoiseen Hietavaaraan. Ryhmittymisissä, valmisteluissa ja harjoittelussa meni muutama päivä. Ehkä jo kolmantena päivänä ammuttiin. Tuliasemia vaihdettiin harvoin eli paljon ammuttiin samoista asemista. Kartat ja mittaukset Epäsuorat ammunnat vaativat tietoa aseen ja maalin sijainnista samassa samansuuntaisessa koordinaatistossa ja siis tarkkoja mittauksia. Menetelmät ja välineet olivat nykyäänkin käytettäviä: suuntakehät, mittavaijerit, millimetritasot ja yleistasomittarit. Karttatilanne oli silloin heikko, sillä käytössä oli vain mustavalkoisia taloudellisia 1:100 000 karttoja, joista ei koordinaatteja voinut lukea. Se tiesi mittausryhmille töitä ja koordinaatit mitattiin tilapäiskoordinaatistoon tuliasemissa olevalta patteriston peruspaalulta. Suunta saatiin taivaankappaleesta mittaamalla tai pohjoisneulalla korjauksineen. Ensin mitattiin tulipatterit ja sitten runko tulenjohtopaikoille sekä eri tulenjohtopaikat. Tulenjohtajien mittausvälineisiin Haastateltavamme Mauno Nieminen 80-vuotiaana 27.3.2007 kotonaan Kajaanissa annettiin myös suunta. Viestiyhteydet rakennettiin kaapeleilla ja VRKGB-radioilla. Silloin tulikomennotkin voitiin viestittää sähkötyksellä, mutta heti toteutettavat tulikomennot sai viestittää puheella. Ammunnoista Ensimmäisellä leirillä ammuttiin aluksi patteristoittain omilla alueilla ja omalla kalustolla. Vasta vuosien kuluttua leireillä vaihdettiin niin sanottuihin leiritykkeihin. Eli ammuttiin monenkirjavalla tykkikalustolla vanhenevia ampumatarvikkeita. Koska näitä laukauksia ei tarvinnut säästellä, harjoittelusta saatiin tehokasta ja suhteellisen halpaakin. Taka-Lautavaaran ammunnoissa tarkastettiin aluksi tulen koossa oloa vuoroilla, harjoiteltiin patterikerroittain ampumista, suoritettiin tarkistusammuntoja ja ammuttiin patteristolla vaikutusta. Riittä- vän tarkkojen karttojen ja mittausten aluksi puuttuessa harjoiteltiin myös tulenjohtopaikan määrittämistä ampumalla. Eli ammuttiin turvallisen etäisyyden päähän patteriston iskemäpiste ja siitä määritettiin tulenjohtopaikka. Tulta siirrettiin iskemistä sen lähialueille. Erityistä oli tuolloin, että ammuttiin paljon pistemaaleja. Loppuleiristä harjoiteltiin tykistöryhmän ammuntoja Enijärventien varressa. Silloin kaikki patteristot ampuivat samalle alueelle ja samaan maaliinkin. Näitä niin sanottuja loppuammuntoja olivat sotilasasiamiehet jo ensimmäisilläkin leireillä seuraamassa. Varomääräykset eivät tuolloin olleet yhtä tiukat kuin nykyään. Koska sivuteitä oli vähän, keskittyivät ryhmäammunnoissa patteristot lähelle Enijärventietä. Välillä jouduttiin ampumaan omien joukkojen ylikin. Kiltalaisia Rovajärvi 60 vuotta juhlaleirin tulenjohtopaikalla. Pian ryhdyttiin rakentamaan harjoitusalueen sisään teitä, jolloin joukot saatiin hajautettua paremmin. Hevosista traktoreihin Alkuaikojen leireillä, kun parakkeja alettiin rakentaa, puolustusvoimat osti metsähallitukselta pöllitavaraa. Koska harjoitusalueella oli teitä vähän ja vaikeat maastot, ei metsähallitus ollut saanut ajettua suurta kuitupuuerää vaaranrinteestä pois. Maksuksi ostamistaan puista piti leirijoukkojen kantaa olalla 2,5 kilometrin matka melkoiset pinot puuta. Mauno itse oli tätä urakkaa johtamassa. Henkilökunnalle maksetut leirirahat leiriolosuhteissa tehdyistä pitkistä päivistä eivät olleet kehuttavia. Poikamiehen leiriraha ei riittänyt puolustusvoimien tarjoaman leiriruoan maksuun. Tuli tappiota siinä määrin, että oli maksettava 5 silloista markkaa joka päivä valtiolle päin. Kalastus oli varsinkin alkuaikojen leireillä suosittua ja sitä ei ollut juurikaan rajoitettu. Myöhemmin se kiellettiin joistakin vesistä ja ainakin isoimmilla pyydyksillä. Hevoset kuuluivat leirijoukoille aina vuoteen 1966 saakka. Silloin Porin Prikaatin Patteriston nimisenä Niinisalossa toiminut patteristomme muutti jälleen, nyt Kajaaniin Kainuun Prikaatin Patteristoksi. Täällä saatiin tykin vetäjiksi maataloustraktorit ja myöhemmin niin sanotut proto-Sisut. Mauno Nieminen toimi lähes koko palvelusaikansa kenttäkouluttajana myös ampumaleireillä. Hänestä kehittyi hyvin ammattitaitoinen ja kunnioitettu tulenjohto- ja mittauskouluttaja. Huumorimiehenä hän Rovajärven leireillä usein otti maata kouraansa ja hetken hypisteltyään luki siitä paikan tarkat koordinaatit. Palvelustoverit epäilivät koordinaattien oikeellisuutta, koska teiden rakentamisen vuoksi maa saattoi olla muualta tuotua. Koordinaattien tarkkuus perustui pitkään kokemukseen ja salaa sinikantisesta vihkosta katsottuun tietoon. Tulikomentoja 4/2010 uutisia Aselain muutokset voimaan Eduskunta hyväksyi aselain muutoksen lopullisesti 27.10.2010. Äänestystulos oli selkeä 158 puolesta ja 17 vastaan. Voimassa olevat aseluvat säilyvät eikä niiden haltijoilta vaadita käsiaseidenkaan osalta todistusta aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Lain hyväksymisen jälkeen eduskunta äänesti vielä lausumasta, jolla olisi haluttu varmistaa, ettei rinnakkaisluvan turvin metsästystä harrastaneelta nuorelta peritä kaksikertaisia lupamaksuja, kun hän täysi-ikäiseksi tultuaan hankkii saman aseen omakseen. Tämä lausumaehdotus kaatui äänin 110–65. Aselain muutoksen jälkeen käsiaseen hankkimisen ikäraja nousee 20 vuoteen. Hakijalta vaaditaan soveltuvuustesti ja ampumaseuran asekouluttajan antama todistus harrastuneisuudesta. Lisäksi poliisi voi hakijan osalta pyytää tarvittaessa suoraan lääkäriltä hänen terveystietojaan. Käsiaselupa myönnetään aluksi viideksi vuodeksi, mutta tämän jälkeen hakija voi saada toistaiseksi voimassa olevan luvan. Käsiaseilla tarkoitetaan pistoolia, pienoispistoolia, revolveria ja pienoisrevolveria. 20 vuoden ikärajasta voidaan myöntää poikkeus esimerkiksi kilpa-ammunnan maajoukkue- ja valmennusryhmiin kuuluvien osalta, jotka voivat saada käsiaseeseen rinnakkaisluvan jo 18vuotiaina. Uusimaalaisten, hämäläisten ja pirkanmaalaisten yhteinen PYHÄN BARBARAN ILTA TYKISTÖMUSEOLLA lauantaina 4.12.2010 klo 16-21.30 Ohjelmassa mm: Alkumalja, tervetuloa, puhe/esitelmä, vuoden ”Leidi Barbaran” nimitys ja esittely, muistelua, seurustelua, Barbaraillallinen (buffet+viini), tykkimies-boolia ja maljojen kohottelua hyville syille ehdotusten mukaan, kafe normal, musiikkia, yhteislaulua ym. Ilmoittautuminen maanantaina 29.11.2010 mennessä maksamalla illalliskortin hinta á 35€ Jääkäritykistön kilta ry:n tilille NORDEA 103230-511405 (niille jotka eivät osallistu yhteiskuljetuksiin). Lisätietoja killan puheenjohtajalta Antero Rätöltä, p. 040-502 1929 tai anra@armas.fi Asu: Tumma puku tai paraatipuku, kunniamerkit. Pääkaupunkiseudun Tykkimiehet, Ilmoittautuminen: Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla 45€ Tykkimiehet ry:n tilille NORDEA 212418-11053 maanantaina 29.11.2010 mennessä. Bussikuljetus Helsingistä, Mikonkadun turistibussilaiturista (Fennian edestä) lähtee klo 14.30 ja paluu Hämeenlinnasta lähtee klo 22.00 mennessä. Hinta sisältää buffet ruokailun ja juomatarjoilun lisäksi yhteiskuljetusmaksun. Lisätietoja: Jouko Huhtala 050-564 7275 tai jokke.huhtala@elisanet.fi TERVETULOA! Vedettävät tykit BAE Systems on saanut tilauksen 93 vedettävästä 155 mm kevyestä M777-haupitsista. Näistä 58 asetta menee USAn armeijalle ja merijalkaväelle sekä 35 kpl Australialle. Australiasta tulee näiden tykkien kolmas käyttäjä USAn ja Kanadan jälkeen. Yhteensä M777-tykkejä on tilattu 955 kpl. (Military Technology 9/2010) BAE Systems ja Singapore Technologies Engineering ovat tarkentaneet tarjouksiaan vastaamaan Intian armeijan vaatimuksia 155 mm 52-kaliiperisen vedettävän tykin osalta. Intia lähetti tarkennetut tietopyynnöt heinäkuussa 2010. Jälleen viivästyneen hankinnan tavoitteena on ostaa yli 1000 tykkiä, joista pääosa valmistettaisiin Intiassa. (Jane´s Defence Weekly 8 September 2010) Kiinalainen Norinco on esitellyt uuden kevyen 155 mm AH4tykin. Tykissä on huomattavia samankaltaisuuksia BAE Systemsin M777-tykin kanssa. AH4 tykin putken pituus on 39 kaliiperia ja aseen kokonaispaino alle 4 tonnia. Käyttäjänä on normaalisti 7 hengen miehistö ja sen käyttökuntoon laitto kestää 3 min ja ajokuntoon laitto 2 min. Sivusuuntaussektori on 22,5 astetta kumpaankin suuntaan ja korotus -3 - +72 astetta. Molemmat arvot ovat samat kuin M777:lla. Onteloperäisellä pitkän kantaman ammuksella suurin ampumaetäisyys on 25 km ja perävirtausyksiköllä varustettuna 30 km. Tulinopeuden väitetään olevan 4-5 ls/min. (International Defence Review October 2010) Ajoneuvotykit Ranskalainen Nexter tarjoaa 155 mm 52 kaliiperista Caesarajoneuvotykkiä Puolan Armeijalle. Puola on käynnistämässä Kryl-ajoneuvotykkihanketta, joka on yksi 14:sta avainhankkeesta vuosien 2010-2018 modernisointiohjelmassa. Nexter ja sen puolalaiset kumppanit (aseyhtiö HSW ja ajoneuvovalmistaja Jelcz) ehdottavat aseen sijoittamista Jelczin valmistaman kuorma-auton alustalle. samalla esitetään aseen integroimista Puolan kansalliseen ammunnanhallintajärjestelmään. (International Defence Review October 2010) 29 Lukijamatkan aiheena Karjalan luostarit ja linnat JUKKA SIPPOLA Tulikomentoja-lehden tämänvuotiselle sotahistorialliselle lukijamatkalle osallistuneet reilut neljäkymmentä osallistujaa pääsivät tutustumaan talvi- ja jatkosodan taistelupaikkojen lisäksi Laatokan luostareihin ja Kannaksen linnoihin. Matka toteutettiin 29.7.-1.8. Lehtemme lukijamatkalla sotahistorian oppaana toimi FM Juhani Vakkuri. Hän on ollut aiemminkin lukijamatkamme oppaana, edellisen kerran kesällä 2008 Vienan Karjalan reissulla. Vakkuri tunnetaan myös Pietarsaaren tykistökoulun historian kirjoittajana (kts. Tulikomentoja 2/2008). Tällä kertaa mukana oli myös muutamia yllätyksiä matkalaisille, osa tarkoituksella ja osa yllätyksenä kaikille. Ensimmäinen etukäteisohjelmaan kirjoittamaton yllätys oli vierailu Ruskealan marmorilouhoksilla, josta on kehittynyt melkoinen virkistyskeidas venäläisille. Kun matkan ensimmäisenä päivänä oli parhaimmillaan 36 asteen helle, olisi moni matkalainenkin mielellään pulahtanut louhos- 30 ten viileään veteen jos aikataulu sen olisi sallinut. Asta-myrsky koetteli Kannasta Seuraavan yllätyksen järjestikin luonto. Ollessamme yötä Sortavalassa, yli kulki Asta-myrsky, jonka aiheuttamat vahingot Karjalassa, erityisesti Käkisalmen seudulla, olivat todennäköisesti Suomea hurjemmat. Bussimme sai jatkuvasti väistellä tielle kaatuneita puita tai sähköpylväitä, ja Laatokalla myrsky oli tuonut kuolonuhrejakin. Meidän matkamme kantosiipialuksella Sortavalasta Euroopan suurinta järveä Laatokkaa pitkin Valamon luostariin sujui kuitenkin vauhdikkaasti ja melko vähäisin aalloin. Valamo on laaja ja todella nä- kemisen arvoinen paikka. Jos haluaisi kiertää pääluostarin ohella kaikki saaret ja niiden skiitat eli sivuluostarit, pitäisi Valamolle varata aikaa vähintään viikko. Kauniisti neuvostoajan rappiosta kunnostetun pääluostarin ehti kuitenkin nähdä lyhyemmälläkin pistäytymisellä. Matkalaisten mieleen jäi myös munkkikuoron esitys, josta erityisesti vaikutuksen teki Valamossa yhtä aikaa meidän kanssamme vieraillut mahtava bassolaulaja, munkki Vladimir Miller. Matkaa bussilla jatkettuamme totesimme, että Kannaksen metsät olivat paikoitellen kuin tykistökeskityksen jäljiltä, mutta syyllinen oli ukkosen aiheuttama syöksyvirtaus. Lukijamatkalaiset saivat paikan päällä asiantuntevan selostuksen ukkosmyrskyn mekaniikasta, sillä mukana matkalla oli professori emeritus Jorma Riissanen, joka ilmatieteilijänä osasi tuoreeltaan avata meille sittemmin lehdistä tutuksi tulleen syöksyvirtauskäsitteen. Myrskyn kaatamia puita oli runsaasti myös Käkisalmen linnan puistikossa. Alun perin karjalaisten 1200-luvulla perustama Käkisalmen linna oli ensimmäinen Karjalan kahdesta linnasta, jossa vierailimme. Linna on vuosisatojen kuluessa vaihtanut isäntää monta kertaa. Vaikka sähköt olivat Kannaksella monin paikoin poikki, toisessa yöpymispaikassamme Kapteeni Morganissa Käkisalmen lähellä se ei haitannut hotellin oman aggregaatin ansiosta. Muutenkin hotelli oli erinomainen, ja mahdollisuutta uida Laatokan lempeissä laineissa käytti moni hyväkseen. Kuuterselästä Summaan Seuraava yllätys tuli kun kamme Taipaleenjoelle renttilään pysähtyi tien nokuntoisuuden takia. matTehuoJou- duimme kääntymään takaisin ja tyytymään Juhani Vakkurin asiantuntevaan selostukseen talvisodan taisteluista Taipaleenjoella. Myös Lintulan naisluostarin alkuperäinen paikka jouduttiin aikataulusyistä jättämään väliin, mutta vahinko ei ollut suuri, sillä luostarista ei ole jäljellä kuin vähän raunioita. Konevitsan luostarissa kuitenkin käytiin. Konevitsan kunnostus ei ole vielä yhtä pitkällä kuin Valamon, mutta rakennusten korjaaminen neuvostoajan tuhojen jäljiltä on sielläkin aloitettu. Laiva vei meidät tutustumaan luostarisaareen, jossa teimme myös kävelykierroksen metsässä. Kuuterselässä tutustuimme kesän 1944 taistelumaastoon. Kuuterselkää puolustivat kenraalimajuri Aaro Pajarin 3.Divisioonan joukot sekä Taisteluosasto Puroma eversti Albert Puroman johdolla. Elämys oli käynti Summan kenttähautausmaalla ja talvisodan taistelumaastossa Summankylän lohkolla. Venäläiset tekivät vuosina 2008 ja 2009 alueella avohakkuita laajan metsäpalon jälkeen, mikä paljasti taistelumaaston hienosti. Maasto oli samalla lailla avoin venäläisten tykistökeskitysten jälkeen talvella 1940. Muistan isoisäni kertoneen, että venäläisten suurhyökkäyksen aikaan lähimaastossa oli pystyssä enää yksi silpoutunut puu, jossa oli jäljellä yksi ainoa oksa. Oksa osoitti suoraan Viipuriin päin. Venäläisten suurhyökkäys panssarivaunuin ja jalkaväellä Summassa alkoi 1.2.1940. Summan puolustajat olivat kestäneet jo yli kaksi kuukautta äärimmäisiä olosuhteita, ja vielä kymmenen päivän ajan suomalaisten onnistui torjua suurhyökkäys. Lopulta puolustajien voimat ehtyivät, ja Mannerheim-linja murtui ylivoimaisen vihollisen edessä 11.2.1940. 50.000 venäläissotilasta oli liikaa, vaikka ase- ja ammuspulasta kärsineet suomalaiset tuhosivat 72 vihollisen hyökkäysvaunua. Kunnia Summan sankareille, josta kaikkia kaatuneita ei saatu korjattua kotimaan multiin! Sellanen ol’ Viipuri… Historialliseen Viipurin linnaan tutustuminen kuului myös ohjelmaan, ja moni käytti tilaisuutta kiivetäkseen linnan torniin. Viipurin linnan rakentaminen aloitettiin perimätiedon mukaan vuonna 1293 marski Tyrgils (Torkkeli) Knuutinpojan johtamana ruotsalaisten kolmannen, Kar- jalaan suuntautuneen ristiretken aikana. Linnaa on uudistettu ja täydennetty perinpohjaisesti vuosisatojen aikana. Nyt tuntui, että tornitila on venäläisillä vajaakäytössä, sillä siitä saisi oivan näyttelytilan. Näimme myös kaupungin kauniita jugend-tyylin suomalaisarkkitehtuuria, ja monia rakennuksia on ilahduttavasti alettu kunnostamaan. Juhani Vakkuri selosti Viipurin dramaattisia sotatapahtumia talvisodan jälkeisestä luovutuksesta – rauhanehtojen mukaan suomalaiset joutuivat luovuttamaan Viipurin neuvostojoukoille 1940 vaikka nämä eivät talvisodassa kyenneet valtaamaan kaupunkia – kaupungin takaisinvaltauksesta jatkosodassa 1941 ja päättyen Viipurin katkeraan menetykseen kesällä 1944. Tulikomentojen lukijamatka järjestettiin jälleen yhteistyössä Uudenmaan reservipiirien Oltermanni-lehden kanssa, kuten on tehty vuodesta 1993 lähtien. Pekka Lenkkerin aikoinaan kehittämällä yhteistyömallilla on varmistettu se, että lukijamatkalle ilmoittautuu tarpeeksi lähtijöitä, jotta se voidaan toteuttaa. Kertaakaan matkaa ei ole tarvinnut peruuttaa osallistujien puutteessa, sen sijaan aina eivät kaikki halukkaat ole mahtuneet mukaan. Ja mikäs on matkaillessa hyvän matkaseuran kanssa, jossa useimmat osallistujat eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa mukana, vaan moni nimenomaan haluaa mukaan juuri tähän porukkaan. PÄÄKUVASSA: Käkisalmen linnanpihaa. ALLA: Kaunista Viipuria linnan tornista kuvattuna. Kaupungin komeita jugend-taloja laitetaan nykyisin kuntoon muutenkin kuin suomalaisella rahalla. OIKEALLA YLLÄ: Konevitsan luostarissa riittää vielä runsaasti restauroimista neuvostoajan alennustilan jälkeen. Työt on kuitenkin aloitettu ja paljon on jo saatu aikaankin. OIKEALLA ALLA: Valamon luostarin kunnostustyöt ovat edenneet hyvin ja mm. Putin on ”henkilökohtaisilla varoillaan” tukenut kunnostustöitä. Luostarialue on jälleen komeaa katsottavaa, sillä monin paikoin rakennuksiin on palautettu Suomen ajan loisto. Tulikomentoja 4/2010 31 Nuorten miesten aika soittokunnan mukana oli heille ikimuistoinen. Mahdollisuus työskennellä musiikin parissa kaiken aikaa ja harjoittaa taitojaan kapellimestari, musiikkimajuri Riku Huhtasalon ohjauksessa olivat parasta palveluksessa. Soittokunnan ammattisoittajilta sai myös arvokasta tukea aloitteleville muusikoille. Paavo Rinkkala, Markus Snellman ja Santeri Hautanen osallistuivat täysipainoisesti soittokunnan toimintaan. He olivat mukana esiintymismatkoilla ja esiintyivät myös rumpuryhmänä kolmistaan joissakin tilaisuuksissa. Varusmiessoittajilla tärkeä rooli soittokunnassa Soittokunnan toiminnassa on paljon sellaista mitä ei tavallisesti tule ajatelleeksi. Ennen keikkaa nuottitelineet on pystytettävä ja painavat soittimet rahdattava linja-autosta esiintymispaikalle ja purettava taas keikan jälkeen. Pojat osallistuvat myös lippujen ja äänitteiden myyntiin ja ohjelmalehtisten jakamiseen yleisölle. Varuskunnasta sai keikkamatkoille aina ruskean eväspussin mukaan, joten nälkä ei päässyt yllättämään. Myös Esikuntapatteristossa poikkeuksellisiin esiintymisistä johtuviin ”kotiintuloaikoihin” suhtauduttiin myönteisesti, tosin punkkaa haparoitiin usein yön pimeydessä, jotta muut tuvassa nukkuvat eivät olisi heränneet. Tulevaisuudensuunnitelmat selvillä Paavolle, Markukselle ja Santerille musiikki on ollut aina tär- Varusmiessoittajana Satakunnan Sotilassoittokunnassa TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA Santeri Hautanen, Markus Snellman ja Paavo Rinkkala Varusmiespalveluksen voi suorittaa myös Sotilassoittokunnan riveissä. Palvelusaika on tuolloin 270 vuorokautta, mutta Paavo Rinkkalalta, Santeri Hautaselta ja Markus Snellmanilta aika sotilassoittokunnassa kului nopeasti. Heidän päätymisensä suorittamaan palvelustaan sotilassoittokuntaan oli myös hieman erilainen kuin yleensä, sillä peruskoulutuskauden lopulla patteristossa ilmoitettiin, että soittokuntaan on mahdollisuus mennä suorittamaan soittokoe. Yleensä soittokuntiin pyritään jo ennen palvelukseen astumista ja pääsykokeissa käydään Sotilasmusiikkikoulussa Lahdessa. keä juttu. Pirkkalassa asuvan 20-vuotiaan Santeri Hautasen musiikkiharrastus on alkanut jo kuusivuotiaana, pääaineena hänellä on ollut pianonsoitto ja laulu. Santeri tähtää ammattimuusikon uralle ja musiikkiopintoihin Helsingissä. Soittokunnan esiintyessä Santeri pääsi välillä myös hurmaamaan yleisön laulullaan. Peruskoulutuskautensa Santeri suoritti SATTR:n 1.patterissa. Raumalta kotoisin olevan Markus Snellman on soittanut rumpuja 14-vuotiaasta lähtien ja soittokunnan esiintyessä Markus nähtiinkin yleensä patarumpujen takana. Markuksen musiikkiopinnot jatkuvat Eurajoen kristillisessä opistos- uutisia RU-kurssi 237 alkoi Haminassa 22.10.2010 alkoi maavoimien reserviupseerikurssi 237 Haminassa. Kurssin aloittaa noin 750 upseerioppilasta. Samalla alkoi aliupseerista upseeriksi täydennyskurssi, TK 7/238. Täydennyskurssi päättyy seuraavan RU-kurssin 238 kanssa heinäkuussa 2011. Täydennyskurssille on 32 hyväksytty 30 opiskelijaa. Kurssijuhlia juhlitaan vielä kerran, varsinaisen juhlatilan eli Maneesin ollessa remontissa, suuressa 1 500 hengen lämmitettävässä teltassa 18.–19.12.2010. Kurssin päätöstilaisuus pidetään uusitussa Maneesissa torstaina 27.1.2011. sa musiikin peruskurssilla ja keväällä on tarkoitus hakeutua musiikin jatko-opintoihin. Markus suoritti peruskoulutusjaksonsa sääjaoksessa. 19-vuotias Paavo Rinkkala on kotoisin Tampereelta ja on soittanut pianoa ja ottanut laulutunteja. Paavo jatkaa varusmiespalvelukseen jälkeen opintojaan Tampereen Teknillisessä Yliopistossa ja valmistuu aikanaan insinööriksi, mutta musiikki pysyy ainakin rakkaana harrastuksena. Reserviin mars! Paavo, Markus ja Santeri pitivät hienoimpina soittokuntakokemuksinaan Satakunnan ja Pohjanmaan Sotilassoittokun- tien yhteisiä viihdekonsertteja sekä Haminan Tattooseen osallistumista. Keväällä soittokunnan tekemä päiväkotivierailu Kankaanpäähän jäi myös mukavimpien muistojen joukkoon. Pojat kotiutuivat reserviin iloisissa tunnelmissa 7. lokakuuta yhdessä 75 muun erikoiskoulutetun kanssa ja jäivät odottelemaan kertausharjoituskutsua soittokuntaan. Nyt soittokunnassa palvelevat jo uudet varusmiehet ja ensi vuonna heitä saadaan soittokunnan riveihin lisää Lahden kautta. Näin ollen nyt palveluksessa olevien nuorten soittajien haave oman bändin perustamisesta soittokuntaan saattaakin toteutua ensi vuonna. Tykkejä huollettiin Hämeenlinnassa Tykistömuseolla järjestettiin tykkien huoltopäivä kiltalaisille 8. toukokuuta. Huoltopäivään osallistui 22 kiltalaista viidestä eri killasta. Edustettuina olivat: Kankaanpään Seudun Tykistökilta, Vammalan Seudun Tykistökilta, Tampereen Seudun Tykistökilta, Riihimäen Seudun Tykistökilta sekä Karjalan Tykistökilta. Museomestari Ilkka Vahtokari kertoi päivän aikana museon tulevista tapahtumista. Kiltalaiset saivat katsoa uuden multimediaesityksen ”Viimeiseen mieheen” sekä tutustua uudistettuihin näyttelyihin tykistötiedustelu ja talvisota sekä Erikoisnäyttelyrakennuksessa avattuun laajaan peltilelunäyttelyyn. Museomestari oli luvannut palkinnon killalle joka osallistuu päivään suurimmalla talkooporukalla. Talvisota dvd levyt päätettiin jakaa Vammalan Seudun Tykistökiltalaisille, jonka tulivat talkoopäivään ensimmäistä kertaa isommalla joukolla. PROTECT YOUR CAPABILITIES SAAB DEVELOPS AND PRODUCES ARTHUR Weapon Locating System. The combat proven radar is designed for Force Protection and Counter Battery Operations in full scale as well as in asymmetric scenarios. Force Protection in current operations is heavily dependent on sophisticated sensors. ARTHUR is The state-of-the-art Weapon Locating System that makes a difference. www.saabgroup.com Tulikomentoja 4/2010 33 >> jatkoa sivulta 13 Suomessa muutos tehtiin ensimmäisenä juuri upseerin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa. Ensimmäisessä vaiheessa kadetit suorittavat sotatieteiden kandidaatin tutkinnon. Opinnot sisältävät muun muassa taktiikkaa, strategiaa, sotahistoriaa, sotilaspedagogiikkaa ja johtamista. Valmistuessaan kadetit ylennetään luutnantin sotilasarvoon ja heidät nimitetään upseerin virkaan. Noin 2-3 vuoden työskentelyn jälkeen alkaa opintojen toinen jakso, jonka aikana kahdessa vuodessa nuorista upseereista koulutetaan sotatieteiden maistereita. Valmistumista seuraa jälleen ylennys ja tuoreet maisterit palaavat joukko-osastoihinsa yliluutnantteina. Sanomattakin on selvää, että maisterivaiheessa, kuten muissa myöhemmissä opinnoissa, opiskellaan normaalilla palkalla. 12 vuotta, kolme palveluspaikkaa Kadettikoulun jälkeen olen työskennellyt 12 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut kolme palveluspaikkaa, joihin kaikkiin olen siirtynyt omasta halustani. Ensimmäinen vuosi valmistumisen jälkeen kului Panssariprikaatissa. Pian olin kuitenkin vaikean valinnan edessä, sillä sain mahdollisuuden siirtyä Reserviupseerikouluun Haminaan. Päätin lähteä ja vaihdoin vauhdikkaan panssarijoukkojen toiminnan erilaiseen mutta vähintään yhtä mielenkiintoi- seen ympäristöön. Viiden Haminan vuoden jälkeen siirryin kadettien taktiikan opettajaksi Maanpuolustuskorkeakouluun. Tämäkin palvelusurani vaihe erosi suuresti aiemmista, mutta oli silti erittäin antoisa. Viimeiset kaksi vuotta olen opiskellut ja tällä erää viimeinen opiskeluvuosi on meneillään. Vuoden päästä on edessä siirto uuteen tehtävään ja uuden vuoden jälkeen saamme tiedon seuraavista palveluspaikoista. Odotan uteliaana, mitä tulevaisuudella on tarjottavanaan. Kolikossa kaksi puolta Sotilaan ammatti on ainakin omalla kohdallani ollut hyvin antoisaa. Toki ammatissa on omat varjopuolensa, mutta toisaalta maailmassa harva asia on täydellistä. Muutamia sotilasammatteihin liittyviä stereotypioita lienee kuitenkin syytä oikaista. Ensimmäinen varsin yleinen käsitys liittyy pakkosiirtoihin. On totta, että upseerin on tarvittaessa siirryttävä työnantajan niin velvoittaessa, mutta käytännössä näin tapahtuu kuitenkin melko harvoin. Omalla kohdallani halu pyrkiä urallani mahdollisimman pitkälle tarkoitti samalla sitä, että palveluspaikat kohdallani vaihtuvat melko tiheään. Olisin voinut valita myös uralleni puolustusvoimissa reitin, joka ei johda yhtä korkealle ja olisin pystynyt suunnittelemaan elämääni paremmin. Kolikolla on aina kaksi puolta ja jokaisen on itse päätettävä tavoitteensa. Siviilielämässä tilanne on usein sama, ja varsinkin suurissa yrityksissä työntekijöillä on velvoite siirtyä aivan samalla tavalla kuten puolustusvoimissa. Eli tässä suhteessa ero sotilas- ja siviilielämän välillä on vain hiuksenhieno. On hienoa nähdä patteriston tulen osuvan suoraan maaliin. Vielä kun ymmärtää, miten moni ihminen on tehnyt tarkkaa työtä päämäärän saavuttamiseksi, on pakko kunnioittaa kaikkien ammattitaitoa ja vastuuntuntoa. Varmat tulot sotilaan ammatissa Toinen varsin yleinen harhaluulo liittyy palkkaan. Vanha sanonta valtion pitkästä ja kapeasta leivästä ei enää pidä paikkaansa. Summista on tässä yhteydessä turha puhua, mutta pienipalkkaisena en itseäni osaa pitää. Valtion palkassa on tosin yksi erinomainen puoli: se tulee aina. Viime vuosien talousmyllerrystä on voinut katsella tietäen, että asuntolainansa pystyy maksamaan. Samaa ilmiötä sivuaa myös erään kadetin kertomus hänen omasta asuntolainaneuvottelustaan pankissa. Hän kertoi, miten mukava oli pankissa sanoa valmistuvansa valtion vakinaiseen virkaan. Tieto oli helpottanut 24-vuotiaan kadetin lainapäätöksen saamista melkoisesti. Ammatissani on paljon hyviä puolia: Saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, työ on vaihtelevaa, ura kehittyy nousujohteisesti, työnantaja uhraa paljon resursseja henkilöstön koulutukseen, on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä sekä mahdollisuus nähdä työnsä tulokset. Jos joku lukija pohtii sotilasuralle lähtemistä, kannattaa olla rehellinen itselleen. Jos elämä armeijan harmaissa ei tunnu mielekkäältä, on ainoa oikea vaihtoehto hakeutua johonkin muuhun itseä kiinnostavaan ammattiin. Viime kädessä yhteiskunta toimii parhaiten, kun jokaiselle löytyy omia kykyjä ja taipumuksia vastaava tehtävä. Jos taas sotilaselämä tuntuu oikealta ja itselle sopivalta, kannattaa hakeutua alalle. Sinänsä en nosta omaa ammattiani muiden yläpuolelle; se on tärkeä siinä missä mikä tahansa muukin. Olen kerran katunut ammatinvalintaani – kymmenen sekunnin ajan. Tuon hetken koin kadettina eräässä hyökkäysharjoituksessa. Väsyneenä, nälissäni ja läpimärkänä mietin, olisiko elämä yliopistolla ollut tällaista. Ajatus kuitenkin kuoli, kun vilkaisin taistelijapariani. Katsoimme hiljaa toisiamme silmiin ja virnistimme. Molemmat muistivat samaan aikaan vanhan sanonnan: ”Ainoa asia, joka voittaa reippaan sotilaselämän, on vieläkin reippaampi sotilaselämä.” palvelus, varoitus, kurinpitosakko ja aresti). Sotilaskurinpitolakiin ehdotetaan lisättäväksi muutoksenhakuoikeus kaikkiin kurinpitorangaistuksiin. Joukkoosaston komentajaa alempien kurinpitoesimiesten tekemistä päätöksistä tehtäisiin ensin ratkaisupyyntö joukko-osaston komentajalle. Joukko-osaston komentajan ratkaisupyynnön perusteella tekemään päätökseen voisi hakea muutosta tuo- mioistuimelta. Joukko-osaston komentajan ja häntä ylempien esimiesten päätöksistä voisi valittaa suoraan tuomioistuimeen. Varusmiespalveluksen kannalta merkityksellistä on, ettei enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoa saisi täytäntöönpanna poistumiskieltoon määrätyn viikko-ohjelman mukaisen viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana. Sotilaselämä on valintakysymys uutisia Sotilasoikeudenhoitoa uudistetaan Hallitus esittää sotilasoikeudenhoitoon kuuluvia sääntelyjä ajanmukaistettavaksi. Tarkoituksena on säätää uusi sotilaskurinpitolaki ja laki rikostorjunnasta puolustusvoimissa vielä tämän hallituskauden aikana. Sotilaskurinpitolakiesitys on laadittu voimassa olevan sotilaskurinpitolain pohjalle. 34 Uudistuksessa luovuttaisiin erottelusta kurinpito-ojennuksiin ja kurinpitorangaistuksiin siten, että kaikkia seuraamuksia kutsuttaisiin kurinpitorangaistuksiksi. Poistumiskielto ja poistumisrangaistus yhdistettäisiin poistumiskielloksi. Muut seuraamuslajit säilyisivät entisenlaisina (muistutus, ylimääräinen Tykkimiesmitalit 2010 Vuonna 2010 on myönnetty seuraavat 51 tykkimiesmitalia: Tykkimiesmitali kultaisen soljen kera (TMksk) Ei myönnetty Tykkimiesmitali hopeisen soljen kera (TMhsk) Rehtori Evl Evl Toimitusjohtaja Lajunen Lauri Heikki Juhani Oksanen Janne Sarpoma Janne Vuoria Matti Tykkimiesmitali soljen kera (TMsk) Kapt Ylil Ylil Ylil res. Toimistosihteeri Toimiups evp. Ylil res. Insmaj Ylil Ylil Ylil Ylil Ylik res. Ylil Evl evp. Maj Evl Kapt Insevl Aseseppä Kapt res. Kapt Ylil Ylil Professori Maj evp Kapt Haapala Ville Jäntti Jorma Järvinen Sami Kainulainen Jorma Kannisto Päivi Korpela Eero Korpimies Pentti Kurikka Pertti Kellander Juha Laine Marko Marjamäki Kari Pehkonen Marko Peltonen Jorma Emil Perna Urpo Pussinen Seppo Väinö Kullervo Pääsinniemi Jari Raittila Tapio Rautiainen Riku Renko Kari Räätäri Timo Saarinen Paavo Sandberg Petri Soranko Juhani Sorsa Janne Sucksdorff Christian Uoti Maunu Vähätalo Janne Tykkimiesmitali (TM) Kapt res. Ylil res. Ltn evp. Paikallispäällikkö Varastonhoitaja Tkm res. Ylil res. Ylik res. Kapt res. Varastomestari Toimitusjohtaja Toimittaja Tkm res. Valokuvaaja Alik res. Alik res. Rakennuttajapäällikkö Ltn evp. Kapt res. Ahtela Anssi Markku Juhani Haverinen Antti Olavi Honkala Hilkka Kaarina Häkämies Ari Jokisalo Kari Jämiäluoma Pirkko Kuusinen Taisto Mikael Latvala Matti Lindqvist Jorma Merjomaa Tero Veijo Mäki Markku Mäkynen Heikki Nenonen Säde Pajunoja Anssi Pekkola Ismo Rantala Mika Tapani Rinta-Rahko Jaakko Sabel Erkki Uosukainen Markku Väisänen Kalle Tauno Tapio Tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelun 2010 tulokset TERO MÄENPÄÄ Tämänvuotinen tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu oli Tykistökoulun järjestämä ja se kilpailtiin 17.9.2010 Niinisalossa Pohjankankaalla. Kilpailun tulostaso vastasi kokonaispisteiden valossa aikaisempien vuosien tasoa. Suunnistus osoittautui tämän vuoden kilpailussa poikkeuksellisen haasteelliseksi hankalan maaston ja suunnistusreitin pituuden johdosta. Kilpailussa käytettiin ensimmäistä kertaa partiokohtaista GPS -seurantaa samalla periaatteella kuin esimerkiksi Jukolan viestissä. Seuraajat pystyivät katsomaan kilpailun etenemistä reaaliajassa ja partiot voivat analysoida jälkikäteen omaa suunnistustaan. Kilpailun suunnistusreitti ja partioiden eteneminen on Internetissä katsottavissa osoitteessa www.gpsseuranta.net. Tulokset: Kenttätykistö: SATTR2 753 pist (ylil T Mäkinen, ylil J Narmio, ylil J-P Pirhonen) KARTR2 653 pist (maj T Martikainen, ylil J Immonen, ylil T Zerni) SATTR1 604 pist (kapt R Alatörmä, ltn L Hämeen-Anttila, ltn M Kuismin) Kenttätykistön joukkuekilpailu: SATTR 637 KARTR 590 KAITR 483 Kranaatinheittimistö: KARTR2 640 pist (ylil M Kostiainen, ltn T Löppönen, ltn L Mattila) KARTR1 619 pist (ylil J Koskinen, ylil P Hirvonen, ylil H Hyttinen) KAITR 570 pist (kapt T Juopperi, ylil I Kasila, ltn M Paatsola) Reserviläiset: KT-kerho1 530 pist (ylil A Mäkirinta, kapt J Korhonen, ylil J Tikka) Pirkanmaa1 466 pist (ltn O Lammi, ltn M Helin, ylil J Uusitalo) KT-kerho2 455 pist (kapt J Vilamo, ylil O Matilainen, ltn J Hänninen) KT-kerho 3 Pirkanmaa 2 Kuva: Sirkka Ojala Tulikomentoja 4/2010 35 uutisia maisen itsenäisesti ohjatuvan ohjuksen. (International Defence Review 2010) Ohjukset Raketinheittimet Lockheed Martin on saanut 469 MUSD arvoisen sopimuksen räjähdysvaikutteisten GMLRS Unitary-rakettien tuotannosta. Sopimus sisältää 4770 Unitary-rakettia ja 530 lyhennetyn kantaman rakettikasettia. Unitary-kasetit jakaantuvat USArmylle (535 kpl), Merijalkaväelle (98), Saksalle (20), IsoBritannialle (72), Ranskalle (43) sekä Jordanialle (24). Lyhennetyn kantaman kasetit jakautuvat USArmylle (344), USAn merijalkaväelle (120), Yhdistyneille Arabiemiraateille (30) sekä Jordanialle (36). (Military Technology 9/2010) (On mahdollista, että lyhennetyn kantaman podeilla tarkoitetaan raketteja, ei podeja, käänt. huom) Brasilialainen Avibras ryhtyy kehittämään parannettua versiota ASTROS II – raketinheitinjärjestelmästään. Uusi ASTROS 2020 – konfiguraatio sisältää digitalisoidun johtamisjärjestelmän, uudet paikannus- ja viestijärjestelmät ja kyvyn ampua 300 km kanta- Intialais-venäläisessä BrahMos-ohjuksessa on käytetty menestyksellisesti GLONASSsatelliittipaikannusjärjestelmää meritorjuntaristeilyohjuksen suuntaamisen ja maalin paikannuksen tarkkuuden parantamiseksi. Aiemmin BrahMos tukeutui vain GPS-järjestelmään, mutta nyttemmin se käyttää molempia järjestelmiä. (Jane´s Defence Weekly 8 September 2010) Iso-Britannian Armeijan edustajien mukaan Fire Shadow –ohjusjärjestelmän alustava operatiivinen käyttöönotto on alkamassa ja ohjus on tulossa tuotantovaiheeseen. Fire Shadow on yksittäin omalta alustaltaan ammuttava maasta-maahan räjähdelentolaite. Sen kantama on 100 km, ja sillä on 3 tunnin lentoaika. Sitä on tarkoitus käyttää erityisesti liikkuvia kohteita vastaan. Se on varustettu sekä päivä- että yötähystyslaitteilla ja sillä on jatkuva datasiirtoyhteys maa-asemalle. Yhden ”ohjuksen” hinnaksi arvioidaan tulevan noin 100 000 USD. (International Defence Review October 2010) Arto Räty puolustusministeriön kansliapäälliköksi Valtioneuvosto päätti 9.9.2010 esittää tasavallan presidentille, että kenraaliluutnantti Arto Räty nimitetään puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan määräajaksi 1.1.201131.12.2015. Viran nykyinen haltija, kenraaliluutnantti Kari Rimpi on jäämässä eläkkeelle. Kenraaliluutnantti Arto Räty (s. 1955) on palvellut elokuusta 2009 puolustusvoimien operaatiopäällikkönä Pääesikunnassa. Ennen hänen hakemistaan siviilivirkaan kansliapäälliköksi Rätyä pidettiin vahvana ehdokkaana seuraavaksi puolustusvoimain komentajaksi kenraali Ari Puheloisen jälkeen. Arto Räty ylennettiin kenraaliluutnantiksi 4.6.2010. Puolustusvoimien vaatetushuoltoa kehitetään Puolustusvoimien vaatetushuollon toimintaa kehitetään yhdistämällä Säkylän ja Mikkelin vaatetuskorjaamot Puolustusvoimien Vaatetuskorjaamoksi. Uusi organisaatio aloittaa toimintansa vuoden 2011 alussa. Vaatetuskorjaamon johto sijoitetaan Säkylään, jossa pesutoiminnan lisäksi kehitetään vaativaa sotavarusteiden huol- to- ja korjaustoimintaa. Mikkelissä toimintaa jatkaa Puolustusvoimien Vaatetuskorjaamon toimipiste. Vaatetuskorjaamon huoltoon ja valmistukseen liittyvistä tehtävistä osa siirretään paikallisille ja alueellisille palveluntuottajille. Järjestelyillä pyritään henkilöstön eläköitymisen kautta vähentämään n. 30 tehtävää. Hanki nyt vuosimaksuton kansainvälinen TUOHI MasterCard Yksi kortti, monta mahdollisuutta TUOHI MasterCard on kansainvälinen maksuaika- ja luottokortti. TUOHELLA voit maksaa ostoksesi ja nostaa käteistä automaateista niin koti- kuin ulkomailla sekä siirtää rahaa pankkitilillesi ja maksaa laskuja. TUOHESTA vetoa, että hinta on paras! TUOHI MasterCard -korttiin liittyvä Hintaturvavakuutus varmistaa, että ostat tuotteen markkinoiden edullisimpaan hintaan. Tutustu vakuutusehtoihin www.tuohi.fi. Vakuutuksen myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A. (sivuliike), Kasarmikatu 44, 00130 Helsinki, puh. 020 366 900. Aina jotain ekstraa - TUOHI palkitsee käyttäjänsä! Unohda pisteiden ja seteleiden kerääminen. TUOHI MasterCard tarjoaa käyttäjilleen kuukausittain vaihtuvia tarjouksia ja etuja. Hae TUOHTA netistä pankkitunnuksilla Saat tiedon luottopäätöksestä jopa muutamassa minutissa. Kun hakemuksesi on hyväksytty, saat TUOHI MasterCard -kortin suoraan kotiisi noin kahden viikon kuluttua. www.tuohi.fi kaikki tieto TUOHESTA TUOHI MasterCard -tililuoton korko on 3 kuukauden euriborkorko + marginaali 12%. Todellinen vuosikorko on 14,81 % (09/2010). Se on laskettu 2 000 euron käytössä olevalle luotolle ja laskelmassa on huomioitu 4 euron kuukausittainen tilinhoitomaksu. TUOHI MasterCard -tililuoton myöntää Nordea Rahoitus Suomi Oy normaalein luotonsaantiehdoin. 36 Upseerikokelaana Tykistöprikaatissa LEENA TOIVANEN Olin juuri tekemässä arviota vihollisen toiminnasta Tykistökoulun ampumaharjoituksessa, kun minua pyydettiin kirjoittamaan palvelusajastani juttu Tulikomentoja-lehteen. Otin tietysti tehtävän innokkaasti vastaan kuten jokaisen haasteen, jonka puolustusvoimat on minulle tarjonnut. Aloitin palvelukseni tammikuussa 2010 Tykistöprikaatissa Satakunnassa yhdessä noin 800 muun alokkaan kanssa, joista parisenkymmentä oli naisia. Peruskoulutuskauteni vietin 3. patterissa, jossa opin kaikki sotilaan tarvitsemat perustaistelutaidot. Sotilasvalani annoin lumisena helmikuun päivänä Kankaanpäässä. aselajistamme kuin johtamisestakin. Välillä viikko meni luokassa istuen ja välillä saatoimme viettää viikon maastossa tulenjohtomontussa tekemässä äksiisiämme. Seitsemän intensiivisen viikon jälkeen osa meistä aliupseerioppilaista, minut mukaan lukien, jatkoi vielä reserviupseerikouluun. Tulenjohtomontusta koulutus alkaa… …ja luokkahuoneessa se jatkuu En ehtinyt nauttia pitkään tykkimiehen nimityksestä, kun jo jatkoin aliupseerikoulun tulenjohtolinjalle. Aliupseerikoulun 1. kaudella opimme kaikki perusasiat niin omasta Hamina ja RUK tarjosivat ”kerran elämässä” -tilaisuuden ja otin siitä kaiken irti. Teorian määrä, joka meidän piti sisäistää, oli valtava. Tuolloin luokkahuone Vimpeli tuli liiankin tutuksi päntätessämme tulenjohto-oppia, taktiikkaa sekä johtamista. Vaihtelua onneksi tarjosivat tulenjohtopatterin omat maastoharjoitukset sekä yhteistoimintaharjoitukset jääkärien ja pioneerien kanssa. Elokuun saapuessa oli meidän kuitenkin heitettävä hyvästit Haminalle ja palattava Niinisaloon. Tykistöprikaatissa meitä odottivat omat alokkaamme, jotka elokuun lopussa nimitettiin tykkimiehiksi. Näistä osa jatkoi toisiin aselajeihin ja osa jäi 3. patterin tulenjohtojaokseen. Heistä muodostimme tulenjohtoryhmät, joiden kanssa toimisimme jos sota syttyisi. Myöhemmin minulle tarjoutui vielä tilaisuus muutaman muun kanssa kouluttautua tiedustelu-upseeriksi ja saada siten lisää uusia ja haastavia tehtäviä. Tulenjohtotaso vaihtui karttaan ja kalvoihin, mutta se ei vauhtia hidastanut. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30, FIN-33100 TAMPERE Vaihde: 020 469 7000, fax: 020 469 7001 info@millog.fi w w w . m i l l o g . f i Tulikomentoja 4/2010 37 38 Tulikomentoja 4/2010 39 Lajit Joulu Marras Loka Syys Elo Heinä Kesä Touko Huhti Maalis Helmi Tammi Vuosi: Kilta: Nimi: Osoite: Ikä: 5 6 7 8 150 pistettä vuodessa (väh 100 suoritusta) 5 vuotena I lk:n vaatimus 15 vuotena I lk:n vaatimus M lk SM lk Pisteytys Merkintä esim: 1 piste 2 pistettä 3 pistettä (max / pvä) K10 = 10 km kävely U1/2 = 1/2 tunnin uinti 1/2 tunnin suoritus 1 1/2 tunnin suoritus Yli 3 tunnin suoritus Yht 100 pistettä vuodessa I lk 50 pistettä vuodessa II lk III lk LUOKKAVAATIMUKSET 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 R = polku- tai laturetki Y = yleisurheilu 4 P = pyöräily A = ammunta S = suunnistus M = jokin muu SM = soutu ja melonta V = voimistelu U = uinti 3 J = juoksu K = kävely L = luistelu LE = lentopallo PP = muut pallopelit 2 H = hiihto Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji Pist Laji 1 Maanpuolustuskiltojen liitto ry KUNTOKORTTI Sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. w w w. v a r m a . f i Hyvää työtä.
© Copyright 2024