Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4
Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4 Perinteistä arvot kiltatyöhön, s. 6 Il Primo Posto, s. 32 3/2010 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimituskunta: Tykkimiehet ry Kalevi Virtanen Kalevi Virtanen Toimituskunnan puheenjohtaja kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi Lauri Haavisto lauri.haavisto@tykistomuseo.fi Aki Kinnunen Petri Majuri Sotilasasiantuntija Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Sirkka Ojala Verkkovastaava sirkka.ojala@tulikomentoja.fi Jukka Sippola Sotamuseo 17.8.-31.12.2010 Avoinna ti-to klo 11-17, pe-su klo 11-16, ma suljettu Liisankatu 1, 00170 Helsinki, puh. 0299 530259 Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri kiltasivut@tulikomentoja.fi tilaajat@tulikomentoja.fi Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja maj-lis@maisanpaja.net Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy pertti.onniselka@happyback.fi Paino: Kehitys Oy, Pori TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS toimitus@tulikomentoja.fi puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948 ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI pertti.onniselka@happyback.fi puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA kiltasivut@tulikomentoja.fi puh. (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Perinnevaljakko vauhdissa, Ville Vettenranta Tausatalla: ”Tahdissa mars!”, Sirkka Ojala pääkirjoitus TULIKOMENTOJA 3/2010 Keskustelu jatkukoon! SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen . . . . . . . . 3 Karjalan Tykistökilta kävi Kannaksella Erkki Tuohisaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Perinteistä arvot kiltatyöhön Jaakko Rytty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Pyörävetoisia tankintappajia Jaakko Bergqvist . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. . . 9 Maassamme on parhaillaan käynnissä varsin vilkas turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu. Erilaisia kannanottoja mitä ilmeisimmin vauhdittaa tieto muutaman kuukauden päästä pidettävistä eduskuntavaaleista. Raikas ja avoin julkinen sanailu tuntuu mukavalta toivottavasti muidenkin kuin minun mielestäni. Oma ikäluokkani muistaa vallan hyvin sotien jälkeiset tympeät vaikenemisen vuosikymmenet neuvostovastainen -leimoineen. Yhdysvaltain luoteiskulman rannikkopuolustus Leo Johan Salo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Ylennys ja perinnemiekka samana aamuna Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Hajottaako? Albert Halonen ja Marko Särkilahti . . . . 13 Retki Alpo Marttisen tarinaan Pekka Lehtonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . 20 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Museoesineet kertovat Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Sopisiko miniläppäri reserviläisyhdistyksen käyttöön? Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Muistelmia heitinpatteristosta Jouni Ruohonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Historian tynnyristä, Jyri Paulaharju . 24 Martti Kuparinen in memoriam Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Rovajärvellä paukkui, Tero Mäenpää. 26 Sotahistoriallisten museoiden konferenssissa Dublinissa Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Tykistöprikaatin konsepti toimii hienosti Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Helsingin reserviläistykkimiehet voittoon Italiassa Arto Pulkki ja Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . 32 Suomalainen sankaritarina Martti Turtola. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 4/10 1/11 2/11 3/11 4/11 Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 15.10 15.1. 15.4. 15.8. 15.10. 47 8 21 38 47 Tulikomentoja 3/2010 Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ehdotti Reserviläinen-lehdessä 5/2010 vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistä kodinturvajoukkojen suuntaan siten, että niiden suhde puolustusvoimiin olisi nykyistä tiiviimpi. Kodinturvajoukkoja ja niistä käytettävää nimeä olisi hänen mukaansa syytä pohtia tulevalla vaalikaudella. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka riensi saman tien torjumaan Häkämiehen ehdotuksen mm. Kansan Uutisissa ja Helsingin Sanomissa julkaistulla kannanotollaan. Puhakan mukaan Suomessa ei tarvita uusia sotilaallisia organisaatioita. Kaikki sotilaallinen organisoituminen ja maanpuolustustehtävät on Puhakan mielestä pidettävä puolustusvoimissa. Häkämiehen ehdotuksen taustalla on puolustusvoimien edessä oleva rakennemuutos varusmiesikäluokkien ja sodan ajan vahvuuden pienentyessä tulevaisuudessa, mikä synnyttää tilausta vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Puhakan vastustus mitä todennäköisimmin puolestaan kumpuaa itsenäisen Suomen historiasta: suojeluskunta ja Lotta Svärd -järjestöistä, jotka Moskovan mahtikäskyllä lakkautettiin 1944. Kodinturvajoukot löytyvät jo mm. naapurimaista: Ruotsista, Norjasta Tanskasta ja Virosta. Niitä on perustettu tai perusteilla eri puolilla maailmaa. Ruotsissa kodinturvajoukot lähestyvät jo puolta maanpuolustuksen henkilömäärästä ja esimerkiksi Virossa suojeluskunnat ovat virallisesti osa puolustusvoimia. Häkämiehen mielestä Ruotsin malli sopisi myös Suomeen. Tällä vuosituhannella kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne yhdessä finanssialan kriisien kanssa vaativat myös aseellisten organisaatioiden tehostamista. Suomessa tämä tarkoittaa mm. varuskuntien merkittävää vähentämistä. Häkämies sanoo Reserviläisen haastattelussa, että kymmenen vuoden päästä varuskuntarakenne ei ole yhtä kattava kuin nykyisin, vaan vapaaehtoinen maanpuolustus täyttää aukot alueellisesti ja toiminnallisesti. Saksassa mietitään parhaillaan yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista. Täällä Suomessa Vihreät esittää asevelvollisuuden muuttamista yleisestä asevelvollisuudesta valikoivaksi. Puolue myös haluaa asevelvollisuuden miesten ja naisten kesken tasa-arvoiseksi ja tulevaisuudessa täysin vapaaehtoiseksi. Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen Pekka Haavisto (vihr.) perustelee puolueen näkemystä mm. moittimalla nykyistä järjestelmää tehottomuudesta. Vihreiden mukaan nykyisen 350 000 asevelvollisen reservin sijaan puolueelle riittäisi 75 000-150 000 asevelvollisen reservi. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk.) pitää vihreiden esitystä toteuttamiskelvottomana, koska se hänen mukaansa johtaisi tosiasiassa Suomessa palkka-armeijaan. Myöskään väitettä tehottomasta asevelvollisuudesta hän ei hyväksy. Korkeaoja puolustaa nykyreserviä arvioimalla, että pinta-alasyistäkin Suomessa tarvitaan suurempi reservi kuin mitä vihreät ehdottavat. Korkeaoja totesi syyskuussa Ylen haastattelussa, että Suomessa tarvitaan 337 000 miestä, jotta meillä on edes yksi per neliökilometri. Vihreitten ja Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittiset kannat näyttävät samankaltaisilta: Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki (vas.) nosti jo alkuvuodesta keskusteluun valmiusvelvollisuuden, joka yhdistäisi valinnanvapauden ja uskottavan puolustuksen. Hänen mukaansa rauhan aikana asepalvelukseen valikoituisi 20–30 prosenttia miesikäluokasta. Näistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluasetelmista Suomi siirtyy järjestyksessään 36. eduskuntavaaleihinsa. Huhtikuuhun on aikaa vain puolisen vuotta. Avoin keskustelu on merkki toimivasta demokratiasta. Keskustelu jatkukoon! Kalevi Virtanen 3 Karjalan Tykistökilta kävi Kannaksella VT-linjan Kanneljoen lohkon pallokorsun jäänteet. TEKSTI JA KUVAT: ERKKI TUOHISAARI Karjalan Tykistökilta suunnitteli koko alkuvuoden matkaa Kannakselle. Tarkoitus oli tutustua alueeseen, joka ulottui aina Kronstadtin saarelle saakka. Työnimenä retkellä oli Kannaksen linnoitteet ja Pietarin puolustus, ja sen mukaisesti kohteet olivatkin valitut. Matka ajoittui torstaista 20.5. - lauantaihin 22.5.2010 ja se onnistui mainiosti. Retki oli erinomainen ja järjestelyt hoidettu hyvin. Voi vain todeta, että vastuussa olevilla on kokemusta ja asiantuntemusta. Matkan varsinaisena puuhamiehenä toimi alusta lähtien ”killan matkavastaava” Olli Kröger ja hän myös toimi matkan johtajana varsin aktiivisesti ja menestyksellisesti. Asiantuntijaoppaana antoi retkelle hienon ja vankan panoksensa majuri Vesa Valtonen, jolta sanallisella sekä erinomaisella kartta- ja kuvamateriaalilla retkeläiset saivat matkan alusta loppuun valtaisan informaatiopaketin tutustumiskohteista ja muustakin. Kuljetuksesta vastasi Kymen Charter Linen omistajakuljettaja Petri Reunanen, joka turvallisen ja leppoisan ajon aika- 4 na tarjosi antoisan tietopaketin kulkemastamme reitistä ja alueista. Aikainen herätys Liikenteeseen lähdimme torstaina kello 06.30. Aikaisesta aamusta huolimatta sää oli erinomainen: poutainen, lämmin ja aurinkoinen. Alku lupasi hyvää ja matka kohti Lappeenrantaa alkoi. Oppaamme Vesa ei malttanut olla avaamatta sanaista arkkuaan, vaan Luumäellä paneuduttiin siellä oleviin Salpalinjan rakenteisiin, jotka eivät kuuluneet täysin tutustumiskohteisiimme, mutta olivat merkittävästi linnoitus- ja puolustustöiden ketjussa aikanaan mukana. Lappeenrannasta otettiin mukaan toinen puoli retkeläisistä ja näin oli joukkomme koossa valmiina ”valloittamaan Kannasta” kuten Vesa asian ilmaisi. Rajan ylitimme NuijamaaBrusnitshnoje asemilla. Mitään erityistä hämminkiä ei tapahtunut. Ajoimme Juustilan, Kärstilän ja Papulan kautta Viipuriin, joka otti meidät vastaan puolenpäivän kesähelteisessä loistossaan. Tarkoitus oli suorittaa vain rahanvaihto ja matkaeväitten täydennys, mutta Vesa ehti kuitenkin kaupungin läpi ajon aikana kertoilla Viipurin takaisinvaltaamisesta vuonna 1941. Suunnitelman mukaan jatkoimme Koiviston tielle, sillä tavoitteemme oli Uuras-Sommeella. Opas tarjosi meille mielenkiintoisen selvityksen Ylä-Sommeella tapahtuneesta motituksesta 1941. Siinä suomalaiset saivat kohtuullisen pienillä vahingoilla viholliselta valtavan määrän erilaista kuljetus ja sotakalustoa. Tämä Porlammin mottina tunnettu kahina on varsin tunnettu ja moniin kirjoituksiin aihetta antanut suomalaisvoitto. Matka jatkuu Jatkoimme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta. Ihailimme maisemia ja erityisesti Rokkalanjokea, jonka näimmekin useamman kerran päivän aikana. Ajoimme entisen Johanneksen, nykyisen Sovetskijin kautta tehdasalueen ohi ja Rokkalankosken yli Uuraaseen. Oppaamme Vesa oli varustautunut erinomaisesti kertomaan Uuraan linnoituksista, ja niille kiivettyämme Viipurinlahdella tapahtunut suomalaisten suorittama ylitys v. 1941. Ylitys oli melkoinen uhkayritys, koska kokemattomilla miehillä ja lähes olemattomalla kalustolla tehtävä ei etukäteen arvioiden antanut paljoa toivoa onnistumiselle. Tätä mieltä olivat ainakin eräät johtajista. Mutta joukossa oli intomielisiä, jopa yltiöpäisiä kavereita, jotka uskoivat kykyihinsä ja itseensä. Rohkeus ja kekseliäisyys yhdistettiin. Joukot siirrettiin rannalta toiselle ja lahden ylitys oli tosiasia. Summassa yksi retken kohokohdista Vesalla oli runsaasti aineistoa tästä suomalaisten urotyöstä, jota selventämäään hän näytti karttoja ja piirroksia. Tapahtumista ja IV AK:n hyökkäyksistä Viipurinlahdella sai selkeän kuvan. Jätimme Uuraan, jätimme Johanneksen ja siirryimme rannikolta aina Summan kylään saakka. Tarkoitus oli tutustua linnoittamiseen tällä merkittävällä ja kovia kokeneella alueella. Pysähdyimme bunkkerille Sk16, jonka luona opas kartoitti meille linnoituksien sijainnit. Yllättävän tiheästi nämä paikat olivat. Tämän jälkeen kokoonnuimme taisteluissa kaatuneitten muistomerkille ja edellisen käyntini jälkeen oli tapahtunut sellainen muutos, että patsaan takana metsikkö oli tuhoutunut metsäpalossa. Alue oli tyhjä puustosta. Se helpotti opasta sijoittamaan puolustuslinnoitukset maastoon. Tämä oli yksi retkemme kohokohtia, sillä niillä alueilla suomalaiset sotilaat antoivat maanpuolustukselle kaksi kertaa elämäs- Tulikomentoja 3/2010 sään maalleen suurimman uhrin. Toukokuinen helle Vietimme aikaa tällä alueella varsin pitkään, johon liittyi myös matkanjärjestäjien maittava kahvitarjoilu. Sää oli heti matkan ensimmäisenä päivänä tosi helteinen, sillä auton ulkopuolinen lämpömittari antoi lukeman +31 astetta. Matka suuntautui VT-asemalle ja Vammeljoelle. Ajelimme Uudenkirkon kunnan alueelle, jossa pysähdyimme kauniiseen puistoalueeseen, jossa kerrottiin olevan Marjuskan muistopatsas. Paikalla oli kirkon rauniot, puisto ja Rakkauden hauta -muistopatsas. Tämä pysähdyspaikka oli ensimmäinen, jossa venäläinen ”tiekauppias” noteerasi joukkomme ja alkoi tehdä kauppaa. Aika kului ja ilta vanheni, joten jatkoimme kohti Terijokea ja majapaikkaa. Tulimme Suomenlahden rantaan ja siellä kohtasi meitä yllättävä tilanne. Tie oli tukossa ja paikalla runsaasti poliiseja ja ambulanssihenkilöstöä. Kun saavuimme tapahtumapaikalle, totesimme, että kaarteessa oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa ainakin kaksi ihmistä oli kuollut tiellä maanneista ruumiista päätellen. Ohitimme paikan tyylikkäästi ja majoitumme paikalliseen hotelliin Geliosiin. Ensimmäinen retkipäivä oli ohjelmaltaan päättynyt. ”Roiston palatsi” Perjantaiaamu valkeni Terijoella eli Zelenogorskissa sään puolesta edellisten päivien tapaan aurinkoisena ja lupaili meille jälleen helteisiä aikoja. Retki jatkui Terijoen rantatietä kohti seuraavaa kohdettamme Kronstadtia eli Pietarin esikaupunkialuetta. Saimme ihailla tosin bussin ikkunan läpi hienoja vanhan suomalaisen kylpyläalueen maisemia, joissa katsottavaa kyllä riitti. Vielä löytyi vanhoja Suomen ajan rakennuksia, mutta olihan siellä runsaasti myös venäläisten öky- Matkalaiset Siestarjoella Slon eli Norsu-bunkkerilla. Summan bunkkeri 16:n räjäytetyt rauniot. rikkaitten taloja korkeine aitoineen. Hetkeksi pysähdyttiin ”roiston” eli Otto Ville Kuusisen lyhytaikaiseksi jääneen ”hallituspalatsin” kohdalle muistelemaan erästä talvisodan syttymistä edeltänyttä tapahtumaa. Hyviä ajatuksia kuultiin matkalla taiteilija Repinistä ja hänen eriskummallisesta rakennuksestaan. Ylitettiin Rajajoki, ohitettiin Siestarjoki ja valmistauduttiin ylittämään Suomenlahti vieläkin rakenteilla olevaa Kronstadtin siltaa. Silta oli mahtava ja vaatinut varmasti paljon ponnistuksia tekijöiltään, mutta saimme kuulla Vesalta ja Petriltä, ettei suunnitelma täysin onnistunut eikä tavoitetta saavutettu. Maayhteys saareen on kuitenkin olemassa. Ennen lounasta meillä oli aikaa tutustua Kronstadtiin, sen moninaisiin kasarmirakennuksiin, satama-alueeseen, siellä olevaan laivastoon ja kanaviin, joita pitkin alukset saapuvat telakalle huoltoon ja korjattavaksi. Mainilan laukaukset Oppaamme Vesa valisti meitä ansiokkaasti Kronstadtin puolustusmerkityksestä ja sen osallistumista molempiin sotiin. Ruokailu tapahtui vanhalla upseerikerholla, jonka jälkeen suunnistimme takaisin mantereelle uusiin taisteluihin. Tulimme Siestarjoelle, jossa tutustumiskohteena oli vihollisen Karjalan linnoitusalue Siestarjoen lohkolla. Vesa oli jälleen valmistautunut laajasti selostamaan lohkon puolustusasemia. Aluksi kokoonnuimme tielle, jolle venäläiset olivat keränneet puolustukseensa käyttämiään aseita. Varsinainen tutustumiskohteemme sijaitsi korkealla hiekkaharjulla, jonka rinteessä oli Slon eli Norsu-bunkkeri, jossa numero C 109. Vesa Jatkuu sivulle 7 >> 5 Perinteistä arvot kiltatyöhön JAAKKO RYTTY Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry vaalii yhteistyöjoukkonsa, Kainuun Tykistörykmentin perinteitä eli talvisodan Kainuun taistelujen ja jatkosodan Rukajärven suunnan 14. Divisioonan epäsuorantulen joukkojen kunniakkaita perinteitä. Kilta järjesti perinnepäivänään 17.6. arvokkaan seppeleidenlaskun perinnejoukkojen muistomerkeillä Nurmeksen Lokinkankaalla. Muistomerkit on pystytetty entisen varuskunnan alueelle kiltaveli Kauko Pippurin ja paikallisten reservi- ja veteraanijärjestöjen toimesta. Kutsuamme tilaisuuteen noudatti viisikymmentä henkeä mukaan lukien viisitoista kiltalaista. Kiltamme varapuheenjohtaja Kari Sutinen toivotti vieraat tervetulleiksi ja johti tilaisuuden järjestelyt. Avauspuheessaan puheenjohtaja Jaakko Rytty kertoi Kainuun Tykistörykmentin, killan ja Nurmeksen kaupungin yhteisestä perinteestä ja siitä, miksi seppeleiden laskuun oli tultu: Talvisodan Kainuun voitokkaiden taistelujen tykistöstä, I/KTR 9, muodostettiin Nurmeksessa jatkosodan 14. Divisioonan tykistön runko ja sen ensimmäinen patteristo I/KTR 18. Tämä Hirvan patteristo on Kainuun Tykistörykmentin kummipatteristo. Sotien jälkeen Turkuun ja Niinisaloon Rykmentin perinnepatteristo on Kainuun Suojeluskuntapiirin Nurmeksen Jokikylän koululla 17.6.1941 perustama II/KTR 18. Pääosa henkilöstöä oli nurmeslaisia reserviläisiä. Komentajana sodan aikana toimi majuri Onni Nousiainen. Patteriston muistomerkiksi on vuonna 2003 pystytetty yksi sen 76K02 tykeistä. Kainuun Tykistörykmentin Kranaatinheitinkomppanian perinneyksikkö on saman perustajan Jokikylässä 18.–20.6.1941 valtimolaisista miehistä perustama KRHK/JR 31 päällikkönään kapteeni Veikko Haapalainen. Myöhemmin komppania sai nimen 24. KRHK/14. Divisioo- 6 na. Muistomerkiksi pystytettiin vuonna 2009 raskas kranaatinheitin. Kiltamme varapuheenjohtaja Kari Sutinen toimi sen paljastajana. Sodan jälkeen divisioonan tykistön varusmiehistä ja vakinaisesta henkilöstöstä koottiin jälleen Nurmekseen I/KTR 18. Se siirrettiin pian Hyrylän varuskuntaan II/KTR 2 nimisenä. Vuonna 1952 patteristo nimettiin Turussa sijaitsevan 3. Prikaatin Patteristoksi. Prikaatin nimen muuttuessa patteristo siirrettiin Niinisaloon Porin Prikaatin Patteristoksi. Perinnekomppanian muistomerkille lasketaan seppelettä. Seppeleen lasku perinnepatteriston muistomerkille. Seppeleet muistomerkeille Kainuun Prikaatin saavuttua Kajaaniin siirrettiin patteristo sinne Kainuun Prikaatin Patteristoksi. Myöhemmin se sai nimen Kainuun Tykistörykmentti ja siihen liitettiin prikaatin kranaatinheitinkomppania. Nykyisin se on ainoa Pohjois-Suomen kenttätykistöjoukko. Näin talvisodan Kainuun taistelujen tykistöstä johtaa katkeamaton perinneketju Nurmeksen, Rukajärven ja Etelä-Suomen kautta nykyiseen Kainuun Tykistörykmenttiin. Hyvällä syyllä prikaatin nimikkokuntajärjestelmässä Nurmes on rykmentin esikunnan nimikkokunta. Nuori kiltamme halusi tulla kunniakäynnille perinnejoukkojen muistomerkeille tuoden tervehdyksen myös rykmentiltä, joka juhlii perinnepäiväänsä suuressa sotaharjoituksessa tiiviisti työn merkeissä. Osoitamme täällä arvostustamme niin veteraaneille kuin heidän työnsä jatkajille, nykypolven maanpuolustajille, varusmiehille ja reserviläisille. Olemme kiitollisia nurmeslaiselle maanpuolustusväelle muistomerkkien pystyttämisestä. Voimme yhdessä kunnioittaa veteraanejamme ja perinnejoukkojamme! Saammehan tehdä sen vapaina vapaassa maassa! Toivommekin tavan säilyvän yhteisenä perinteenämme! Puheen jälkeen laskivat kiltaveljet Tapani Piippo ja Seppo Möller seppeleen perinnepatteriston muistomerkille. Kiltaveli, KRHK/JR 31 päällikön poika Antti Haapalainen ja kiltaveli Timo Härkönen laskivat toisen seppeleen perinnekomppanian muistomerkille. Pikakoulutus uuteen tehtävään Antti Haapalainen piti muistopuheen, jossa hän kertoi kuulijoille uusinta tietoa tutkimuksistaan isänsä komppanian vaiheista jatkosodassa: - Keväällä 1941 tehtiin armeijassa huomattavia organisaatiomuutoksia. Jokaiseen rykmenttiin perustettiin uusi kranaatinheitinkomppania. Aseistuksena oli 3 kpl 81 mm: n ja 3 kpl 120 mm:n kranaatinheitintä. Vuonna 1942 kevyet vaihdettiin myös raskaisiin heittimiin. Raskas heitin oli uusi ase, minkä vuoksi tarvittiin kertausharjoituksia. Niistä yksi järjestettiin Nurmeksen Lipinlahdessa 5.-20.5.1941. - Perinnekomppaniamme perustamisvahvuus oli 154 miestä. Heistä 134 oli Valtimolta ja loput Nurmeksesta. Vanhin oli 46 ja nuorin 22 vuotias, suurin osa oli 32–37 -vuotiaita. Pääosa miehistöstä oli talvisodan jalkaväki- ja konekiväärimiehiä, nyt 10 vrk:n kranaatinheitinkertausharjoituksen käyneitä. Aliupseereista kaksi oli krh-miehiä, muut aseelle 15 vrk:n kertausharjoituksen saaneita. Kevyellä joukkueella oli täysin koulutettu sodassa toiminut johtaja. Raskaalla joukkueella oli koulutettu johtaja ilman sotakokemusta. - Komppanianpäällikkö oli sekä konekivääri- että kranaatinheitinkoulutuksen saanut. Talvisodassa hän johti konekiväärijoukkuetta, mutta raskaalle heittimelle hänellä oli vain tuo Lipinlahden kertausharjoitus. Miehet vaihtuvat Perustamisen jälkeen komppanian koulutusta jatkettiin aina 3.7. saakka, jolloin raja yli- tettiin Kuhmossa. Hyökkäystä tuettiin suunnassa Kolvasjärvi – Pläkkäjä – Omelia – Pajarinjärvi – Tsirkkakemijoki – Rukavaara. Raskaan heittimen kranaatteja saatiin vasta Pläkkäjässä 19.7. Uusi ase osoittautui tarkaksi ja tuhoavaksi, jota myös omat joukot kunnioittivat. Komppania oli hevosvetoinen, kuusi ratsu- ja 22 vetohevosta. Se takasi hyvän liikkuvuuden korpisodassa. Alistus vaihtuikin usein, oltiin vuoroin kaikissa JR 31:n pataljoonissa, JR 52:ssa sekä JR 10:ssä. Asemasotavaiheessa komppania oli Ontajoella ja Ontrosenvaarassa sekä liki 2 vuotta Rajajääkäripataljoona 6:lla Ontajärvellä. Kesällä 1942 kotiutettiin 40 miestä ja täydennystä tuli 87. Huhtikuussa 1944, vaihdettiin 96 miestä nuorempiin. Sen jälkeen noin 10 miestä oli enää kotoisin Nurmeksen tienoilta. Aselepo alkoi II-joukkueella ja toimitusjoukkueella Klyyssinvaaran ja I-joukkueella Ontrosenvaaran asemissa. Marssit rajalle, asemien teko sinne sekä kotiutus Valtimolla veivät vielä aikaa yli kaksi kuukautta. Perinnetyö jatkuu Koska sotaan osallistunut sukupolvi pian poistuu joukostamme, tulee meidän jatkaa perinteen vaalimista, tallentamista ja kertomista seuraaville sukupolville! Vapaan sanan aikana Nurmeksen kaupunginjohtaja Pertti Vainionpää kiitteli kainuulaisia hyvästä yhteistyöstä ja vakuutti sen kaupungin puolelta jatkuvan edelleenkin. Lopussa ITÄ110 -harjoituksen luterilainen ja ortodoksinen pappi pitivät arvokkaan ekumeenisen hartaustilaisuuden. Kiltalaiset vierailivat vielä Nurmeksen Reserviupseerit ry: n majalla puheenjohtaja Esko Sepän johdolla. Tutustuimme toistemme toimintaan ja suunnittelimme tulevaa yhteistyötä. Kerroimme myös elokuussa Rukajärvelle tehtävästä perinne- ja sotahistoriaretkestämme. Kiitokset kaikille arvokkaan, perinteitä kunnioittavan tilaisuuden onnistumiseen vaikuttaneille! Tulikomentoja 3/2010 Jatkoa sivulta 5 >> kertoi bunkkerin ja sen alueen rakentamisesta, käytöstä ja aseistuksesta asiantuntevasti ja vauhdikkaasti. Bunkkeri oli huonossa kunnossa, mutta kaksi yksityiskohtaa huomioitiin. Aukoissa olevat tykit olivat hyväkuntoisia, eivät viime sodassa käytettyjä, ja bunkkerin katolla liehui punalippu. Seuraava pysähdyskohta liittyi oleellisesti – tai ainakin näin on kerrottu – talvisodan alkamiseen marraskuun 30. päivänä 1939. Olimme Mainilassa eli jo ennen sotia Neuvostoliitolle kuuluneessa kylässä. Seisoimme vanhalla Kivennapa-Mainila –tiellä, paikalla, jossa Mainilan laukaukset ammuttiin. Kulkusuunnassamme tien oikealta puolelta ammukset tulivat ja putosivat tien vasemmalle puolelle peltoon, jonka näimme tieltä. Kotselkä ja Vammeljoki Oppaamme selvitti monelta kantilta ”tarinoita”, joita tähän historialliseen tapahtumaan liittyy. Satusetiä on ollut kautta aikojen, mutta joillakin näistä on kyky ja tarve satuilla vakavissaan. Kaikki tutkimukset ja molemmilta puolilta annetut lausunnot vuosien aikana vahvistavat sen tosiasian, että kyllä Mainilan laukaukset ammuttiin, mutta sitä eivät tehneet suomalaiset vaan ryssät. Monin miettein ja ajatuksin jätimme Mainilan peltoaukeat ja niihin laitetun haisevan lannoituksen, joka konkreettisesti kuvasi vielä aikojen jälkeen menneen ajan epämiellyttävyydestä. Riisuimme valkoiset lumipuvut ja lähdimme kohti uusia suomalaisen sotilaan puolustuspaikkoja, joista tärkeimmän kohteen ja kiinnostuksen sai Kotselässä oleva VT-puolustuslinjaan liittyvä Vammeljoen asema. Syöksyimme Vesan perään tutustumaan paikan päällä puolustuslinjaan ja erityisesti hyvin säilyneisiin imubetonikorsuihin. Vesan asiantuntemuksella saimme hyvän kuvan siitä, millaisissa oloissa sotilaamme sillä lohkolla tehtäväänsä hoitivat. Paikalla oli paljon nähtävää ja kokemus oli mahtava, varsinkin minulle, jolle tämä paikka oli henkilökohtaisesti merkittävä. Kesäkuu 1944 ei jättänyt meistä ketään kylmäksi. Hienon ja sisältörikkaan ”metsämarssin” jälkeen siirryimme Pietari-Viipuri - valtatietä majapaikkaamme Victoria-hotelliin, Salakkalahden rantaan. Viipurissa satoi Lauantaiaamu poikkesi melkoisesti edellisistä. Vaikka tutuksi on tullut sanonta ”Viipurissa paistaa aina aurinko”, väite ei nyt pitänyt paikkaansa. Vesisade ei ollut rankka, mutta mustalla pilvitaivaalla salamoi ja ukkosti riittävästi. Aamupäivä oli varattu ostoksien tekemiseen, mutta säätila ei juuri innostanut kaupungilla liikkumiseen. Ennen puolta päivää jätimme Victoria-hotellin ja bussi sai matkustajansa. Vesa otti joukot komentoonsa ja alkoi perehtyminen Viipurin viimeisen päivän eli 20.6.1944 -tapahtumiin. Suuntasimme matkan Patterinmäelle, jossa jalkauduimme ja kuuntelimme suomalaisten ryhmityksistä ja toiminnasta eli toimimattomuudesta suurhyökkäyksen alettua Viipurissa. Ryhmityksiin ja puolustustaisteluun valmistautumiseen oli joukoilla vähän aikaa. Jopa laiminlyöntejä tapahtui. Viholliselle avautui helppo tilanne vallata Viipuri. Jatkoimme kierrosta kaupungilla ja kuulimme Vesalta suomalaisten sijoittumisesta ja perääntymisreiteistä vihollisen hyökkäyksen edetessä. Pysähdyimme Kivisalmen sillan läheisyyteen, koska nykyisen sillan korjaustöiden vuoksi emme päässeet vesistön Tienristin puolelle. Saunalahden kapeikon vanhalle puusillalle kokoonnuimme kuuntelemaan Ollin selvitystä suomalaisten asettumisesta puolustukseen Tienristille, vesistön Suomen puoleisel- le rannalle sekä vihollisen yrityksistä ylittää vesistö. Hyökkäykset eivät onnistuneet ja niin vastustajan valtausaikeet loppuivat. Tutustumiskierroksen jälkeen menimme Pyöreään torniin lounaalle. Ruokailtuamme oli ohjelmassa lähtö Viipurista ja reitin suunnassa oli jo näkyvissä kotimatka. Kukkakimppu Vuokseen Paljon tuttuja paikkoja vilahteli ohi bussin kulkiessa Viipuri-Antrea -tiellä: Papula, Kärstilä, Portinhoikka, Tali, Ihantala, VKT-linja, Kavantsaari ja Kuukauppi. Ja ohjelman mukaan pysähdyimme Kuukaupin sillalle. Siltoja on sillä kohtaa kaksin kappalein, mutta meitä kiinnosti vain vanha puukantinen. Kävelimme sillan kaaren keskiosalle, jossa Vesa kertoi ensin tapahtumista sillalla suomalaisten vallattua sen jatkosodan alkuvaiheissa. Mielenkiintoisinta oli kuulla vihollisen asettamien räjähteitten purkamisesta, jossa suomalaisten sotilaitten rohkeudella ja Säkkijärven polkan soittamisella oli merkittävä osuus. Tämän jälkeen Olli muisteli sotilaiden urhoollisuutta tälläkin taistelupaikalla ja näin muistopuheessaan kiitti sodan veteraaneja isänmaalle ja koko kansalle osoitetusta maanpuolustushengestä. Laulettuamme moniäänisesti virren sai Vesa osalleen tämän herkän hetken päätteeksi heittää kukkakimpun Vuokseen kaatuneitten muistolle. Matka jatkui ja seuraavaksi pysähdyimme hetkeksi Antrean hautausmaalle ja kirkon raunioille. Antrean jälkeen tie muuttui varsin huonoksi, sillä pinta oli pahasti rikkoutunut ja tiessä oli runsaasti suuria kuoppia. Vaikeuksista huolimatta saavuimme lopulta Ensoon eli Svetogorskiin ja rajamuodollisuudet alkoivat. Enson puolella ne eivät sujuneet joustavasti, mutta niistäkin selvittiin. Imatralta matka päätyi Lappeenrannan kautta Kouvolaan. 7 Syynä on ennen kaikkea raha, sillä pyörävaunut ovat halvempia rakentaa ja huoltaa, kevyempinä niitä on helppo lentokuljettaa ja niiden siirto on nopeaa, eikä siirtoon ei tarvita kalliita syväkuormausvaunuja. Nykyään kaikki vähänkin itseään kunnioittavat valtiot hankkivat asevoimilleen 6x6- tai 8x8-pyöräpanssareita. Usein sama perusrunko taipuu lukuisiin eri versioihin tehtävän mukaan. Tällöin tärkeää on, että perushuollossa pystytään mahdollisimman pitkälle hyödyntämään samoja varaosia ja työkaluja. Ensimmäiset 1980-luvulla yleistyneet vaunut painoivat toistakymmentä tonnia, nyt raskaimmat lähentelevät 35 tonnia. Yleisesti ne kestävät 14.5 mm luodin, mutta moniin on saatavissa lisäpanssaria tarpeen mukaan. Mielenkiintoisen näköinen viritys on ns. bar armour, tankopanssari, joka on kuin häkki ajoneuvon ulkopuolella. Alkuaan monet vaunut oli varustettu pienikaliiberisella automaattitykillä. Ajan kanssa tykit suurenivat ja nykyisin panssaritorjuntaan tarkoitetuissa tankintappajissa on 90, 105 tai 120 mm kanuuna. Pyörävetoisia tankintappajia JAAKKO BERGQVIST Toisen maailmansodan aikana kuuluisaksi tuli telavetoinen saksalainen Sturm-rynnäkkötykki, panssarintorjuntavaunu, joka 75 mm kanuunallaan näppärästi listi mm. Sotkia. Paras panssarintuhoaja on toinen panssari, sanotaan. Se pitää pääsääntöisesti edelleenkin paikkansa, mutta vaunut ovat muuttuneet. Suuret taistelupanssarit ovat edelleen telavetoisia, mutta kevyemmässä kalustossa, kuten miehistön kuljetukseen tarkoitetuissa APC-vaunuissa, on siirrytty pyörävetoisuuteen. Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmgeschütz III Ausf. G -rynnäkkötykkejä Enson paraatissa 4.6.1944. Kuva: http://fi.wikipedia.org Tienvarsipommitkin suunnittelupohjana Yleisimpiä ovat 105 mm tykillä varustetut vaunut. Niitten moottorit ovat teholtaan keskimäärin 350 kW ja maantienopeus 100-110 km/t. Toimintamatka vaihtelee 500 km - 800 km. Miehistön määrä on valmistajasta riippuen 2-4 miestä ja jossakin vaunussa on vielä tilaa muutamalla suojamiehelle. Ajoneuvot on varustettu SISU XA-180 APC. Kuva: http://www.defenseimagery.mil modernein tietoliikenne- ja NBC-varustein. Elektroniikan osuus vaunujen taisteluvarustuksesta onkin koko ajan kasvanut mm. tulenjohtolaitteissa. Alkuaan lähtökohtana oli, että APC-vaunut uivat, mutta Stryker Infantry Carrier Vehicle (M1126). Kuva: http://www.sbct.army.mil 8 raskaampien vaunujen osalta siitä on luovuttu. Painon mittana oli C-130 -koneen kantokyky, nyt isoimmat vaunut eivät enää mahdu siihen. Tykkitornit liikkuvat konevoimalla ja vaunujen omasuojaa on lisätty. 0.5- tai 7.62 it-ko- Kiinalainen WZ551. Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki nekiväärit ovat etäohjattuja. Amerikkalaiset ovat myös varustaneet Stryker-vaunujaan uudella räjähtävällä aktiivipanssarilla. Tienvarsipommien, IED, varalta vaunujen pohjamuotoja on kehitetty. 105 mm ammukset seurailevat Naton luokituksia, kuten 105 mm alikaliiberinen nuoliammus. Useita valmistajia Lännessä vaunujen valmistus on keskittynyt muutamille suurvalmistajille, jotka sitten ovat myyneet lisenssejä paikalliseen valmistukseen. Merkittävä valmistaja on amerikkalainen General Dynamics, joka rakentaa US Armyn Strykerit. Se poikkeaa muista vaunuista rakenteeltaan, sillä sen etäohjattu, automaattinen tykki sijaitsee vaunun kannella ilman tornia. Tykki on kevennetty aiemmasta taistelupanssari Abramsissa käytetystä kanuunasta. Miehistönä on kolme miestä. General Dynamicsin itävaltalainen tytäryhtiö Steyr Daimler Puch puolestaan valmistaa 8x8 Panduria 105 mm tykillä ja 6x6 Panduria 90 mm tykillä, tykit miehitetyissä torneissa. GD:n tytäryhtiöt Mowag Sveitsissä ja Santa Barbara Sistemas Espanjassa valmistavat niin ikään APC-vaunuja. Tiettävästi GD onkin suurin pyöräpanssarien valmistaja maailmassa, sillä mm. sen Piranha-vaunua, johon saa myös 90 mm tykin, on valmistettu runsaat 9 000 kappaletta. Italialaisten 105 mm vaunu on 8x8 Centauro, jota valmistaa Iveco. Kiinalaisetkin ovat seuranneet kehitystä ja varustaneet oman tankintappajansa 6x6 WZ551-vaunun 105 mm tykillä. Tykillä on elektroninen Patria AMV Karlovacissa Kroatiassa. Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki tulenjohtojärjestelmä ja kiinalaiset sanovat, että heidän uusi laserohjattu ammuksensa on tehokas 5 000 metriin asti. Patria nousussa? Venäjä oli yksi ensimmäisistä 6x6- ja 8x8-pyöräpanssarien käyttäjistä. Sen vaunujen valmistusmääristä ei ole tarkkaa lukua, sillä niitä valmistettiin runsaasti myös muissa Varsovan liiton maissa. Monissa maissa pyöräpanssarien runkoja vahvistamalla niihin on pystytty asentamaan 120 mm sileäputkikanuunoita, jolloin vaunun tulivoima vastaa tavanomaista telavetoista taistelupanssaria. Uusi pyöräpanssarikonsepti on kehitetty Saksassa, missä Krauss-Maffei-Wegmann ja Rheinmetall valmistavat 8x8vaunua nimeltä Boxer. Sen erikoisuus on ajoneuvon takapäähän sijoitettu irrotettava tehtävämoduuli, joka voidaan vaihtaa tarpeen mukaan. Patrian kehittämällä AMVvaunulla on markkinoilla ollut menestystä. Yhtenä syynä mainitaan, että Patria pienenä valmistajana on joustavampi myyntiehdoissaan, sillä käytännössä aina suurin osa tilauksesta valmistetaan lisenssillä ostajamaassa. Asekaupoissa ovat mukana aina myös vastaostot, joihin liittyy tavallisesti poliittista suhmurointia. Median mukaan Patria on hyväksynyt suuria vastaostoprosentteja, mutta todellisten vastakauppojen todentaminen vuosien jälkeen muuttuneissa olosuhteissa on hankalaa, sillä asehankinnat ovat lähes aina monivuotisia hankkeita. Sama pätee kumpaankin suuntaan. Vastakaupoista Suomellakin on vanhaa kokemusta. Edellisen lehden ilmestymisestä on ehtinyt kulua jo neljä kuukautta. Tuona aikana yhdistyksen hallitus vietti, muun Suomen tapaan, ”lomaa” juhannuksen jälkeen. Saimme nauttia poikkeuksellisesta kauniista kesästä ja todellisesta hellesäästä, sillä kaikkien aikojen lämpöennätys rikkoutui. Elokuussa ”työt” kuitenkin kutsuivat – tulevan vuoden asioiden valmisteluilla. Tykkimiehet ry:n hallitus on hyväksynyt dokumenttielokuvan Sodasta – rauhaan, 1941 – 1947 käsikirjoituksen laatimisen 1.10.2010 mennessä. Käsikirjoituksen laatii työryhmä Jouko Alasjärvi, Jorma Keino, Kari Vilamo ja Tuomo Rysti. Dokumenttielokuva sisältää jatkosodan hyökkäys- ja asemasotavaiheet ml. Hankoniemen taistelut sekä torjuntataistelut. Lapin sota, asekätkentä ja sotasyyllisyysoikeudenkäynnit sisällytetään elokuvaan. Jatkotoimista päätetään käsikirjoituksen valmistuttua. suoraan lehden päätoimittajan puoleen. Lehtiasioita Syyskokouksen ajankohta muuttunut! Päätoimittaja Kalevi Virtanen on ilmoittanut siirtyvänsä ”lopullisesti” eläkkeelle. Hallitus on valinnut lehden uudeksi päätoimittajaksi 1.1.2011 lukien Tykistömuseon tutkimusjohtajan Lauri Haaviston. Lehden toimitus siirtyy samalla Tykistömuseon alaisuuteen. Lehden suurin haaste tällä hetkellä on saada lehti toimimaan taloudellisesti ”omillaan”. Tämä vaatii ilmoitushankinnan selkeätä tehostamista. Heitänkin nyt pallon myös killoille hankkia ilmoituksia aselajilehteemme. Samalla killat voivat hieman tasapainottaa omaa talouttaan, sillä hankintapalkkio on 30 prosenttia. Kääntykää ilmoitusasioissa rohkeasti Jäsenmaksuasioita Henkilöjäsenillä ja jäsenyhdistyksillä on vielä hoitamattomia jäsenmaksuja. Samoin parilla killalla on hoitamatta tykkimiesmitalien lunastusmaksut. Nyt voi vielä kaivaa maksulomakkeet esiin ja suorittaa maksut yhdistyksen tilille, Nordea 212418-11053. Mikäli lomake ja viitenumero ovat kadonneet, maksun voi suorittaa laittamalla viestikenttään oman/killan nimen, jotta maksu varmasti kirjautuu oikein. Murphyn laki osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Kun jokin asia on mennäkseen pieleen, niin se menee. Näin kävi tämän palstan pitäjällekin. Edellisessä lehdessä kerroin jopa kahdessa eri kohdassa yhdistyksen syyskokouksen ajankohdaksi 23.10.2010 ja kehotin laittamaan päivämäärän ylös kalentereihin. Päällekkäisyyksien vuoksi Tykkimiehet ry:n syyskokous joudutaan pitämään jo viikkoa aikaisemmin eli lauantaina 16.10.2010 klo 14.00. Kokouspaikasta, kuljetuksista ja ilmoittautumisista on kerrottu tarkemmin kokouskutsuissa tämän lehden sivuilla. Toivomukseni on, että laitat- te nyt tämän uuden ajankohdan kalentereihinne ja tulette runsaslukuisasti päättämään yhdistyksemme asioista. Syyskokouksessa käsitellään sääntöjen 12§:ssä mainitut asiat, mm toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä henkilövalinnat vuodelle 2011. Hallituksessa erovuoroisia ovat varapuheenjohtaja Kari Vilamo sekä jäsenet Jorma Hämäläinen, Pasi Pasivirta ja Antero Rättö. Varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta ja jäsenien kolme vuotta. Neuvottelukunnassa erovuorossa on varapuheenjohtaja Jukka Härmälä. Toimikausi on kaksi vuotta. Palkitsemisien aika lähestyy Syksy on jo melkein käsillä. Killoissa ja kerhoissa on aika ryhtyä miettimään vuoden aikana ansioituneiden jäsenien palkitsemista. Tykkimiesmitaliesitykset tulee lähettää marraskuun loppuun mennessä yhdistyksen sihteerille osoitteella Jouko Huhtala, Humalniementie 18A8, 00840 Helsinki tai sähköpostitse jokke.huhtala@ elisanet.fi. Lomake mitalin esittämistä varten löytyy mm Tykistömuseon kotisivuilta tai tilaamalla sihteeriltä. Jouko Huhtala Kirjoittaja on Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja ja eversti evp. M1A1 Abrams. Kuva: www.army.mil Tulikomentoja 3/2010 9 Palanen historiaa: Yhdysvaltain luoteiskulman rannikkopuolustus TEKSTI JA KUVAT: LEO JOHAN SALO Sisällissodan vielä riehuessa kaukana idässä tuotiin ensimmäiset tykit Columbia-joen suulle, tulevan Fort Canbyn paikalle. Nyt siellä on suosittu valtionpuisto ja Yhdysvaltain Rannikkotykistö (1886-1950) vain merkintä aikakirjoissa. Nykyisen Washingtonin osavaltion sokkeloinen rannikko, Puget Sound, monine haaroineen kehittyi nopeasti vilkkaaksi puutavarakaupan ja kalastuksen keskukseksi. Seattleen syntyi myös laivanrakennustoimintaa ja salmen länsipuolelle Bremertoniin laivaston tukikohtakin. 1890-luvun lopulla oli aistittavissa tiettyä jännitystä kansainvälisissä suhteissa. Syntyi tarve suojata Puget Soundin alue ja se ratkaistiin sulkemalla Juan de Fucan salmen itäpuoliset kapeikot. Olympian niemimaan ja Kanadan puolella olevan Vancouverin saaren välisen Juan de Fucan salmen itäpäässä ovat poikittain Rosarion ja Whidbeyn saaret, muodostaen merellisen liikenteenjakajan. Tästä T-risteyksestä pohjoiseen kohti Georgian salmea on ahdas Gulf Islands saaristo Vancouverin saaren ja mantereen välissä. Etelään johtaa vain n. 8km leveä Admiralty Inlet Whidbey ja Marrowstone saarten välistä. Kuva: Washington State Parks. Tämä Tulikolmioksi kutsuttu alue suljettiin rakentamalla rannikkotykistön asemat: Fort Casey Whidbeyn saaren läntiseen kulmaan, Fort Worden Port Townsend -niemen itärannalle ja Fort Flagler Marrowtone-saaren pohjoiskärkeen. Puolustettava alue on niin ahdas, että suora-ammunta lienee ollut ensisijaiseksi ajateltu torjuntamenetelmä. Vain koelaukaukset ammuttiin – pelote riitti Kun Yhdysvallat vedettiin sotaan 7. joulukuuta 1941, rakennettiin Fort Caseyn pohjoispuolelle pikaisesti vielä kaksitykkinen Fort Ebeyn patteriasema, jonka kaksi 6 tuuman tykkiä pystyivät torjuntaan n. 25 km:n etäisyydelle suoraan Juan de Fucan salmeen. Patteri oli miehitettynä v 1943-46 ja 24 tunnin valmiudessa 1943-45. Rakennustyöt oli aloitettu Fort Caseystä v 1897 ja ensimmäiset koelaukaukset ammuttiin v. 1901. Valmis- tuttuaan nämä kolme linnaketta edustivat aikansa parasta suunnittelua ja varustusta. Niiden Buffington-Crozier laveteille asennetut 10 tuuman tykit eivät kuitenkaan koskaan ampuneet 280 kilon kranaattejaan kohti vihollista. Tarkoituksensa ne kuitenkin saavuttivat. Puget Sound säilyi kotirintaman turvallisena lahdenperukkana. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kiinteät linnakkeet menettivät merkitystään, joitain tykkejä asennettiin vedettäville laveteille ennakoiden niiden siirtoa Eurooppaan. Toisen maailmansodan päätyttyä valtaosa näiden linnakkeitten aseistuksesta myytiin romuksi. Linnakkeet virkistyskäyttöön Vähitellen, 1950-luvulta alkaen, Washingtonin osavaltion puistohallinto on hankkinut nämä linnakkeet yleiseen virkistyskäyttöön. Samalla on myös pyritty säilyttämään linnakkeitten historiallinen arvo, restauroimalla rakenteita ja hankkimalla tyhjiin asemiin maailman eri kolkilla säilyneitä yksittäisiä tykkejä. Rannikkotykistön veteraanien ja museoväen osuus on tässä merkittävä. Fort Caseyiin, johon on helppo löytää Whidbeyn saaren ainoalta läpikulkutieltä, hankittiin v 1968 Filippiineiltä kaksi 10 tuuman ja kolme 3 tuuman tykkiä, jotka nyt ovat siistittyinä asennettu ”alkuperäisille” paikoille. 10 tuuman tykit ovat m/1901 laveteilla ja peräisin Fort Wintistä, Yhdysvaltain laivaston Subic Bayn tukikohdasta. Niiden putkissa on runsaasti arpia japanilaisten tulituksesta. Aitoa tavaraa! Erikoiset lavetit Tykkien lavettiratkaisu on erikoinen. Laukaistaessa palauttajiin liitetyt vastapainot nousevat, tykin putki laskeutuu aseman suojareunuksen alapuolelle ja vastapainot lukittuvat automaattisesti. Miehistö pysyy suojassa eikä heidän tykkiä ladattaessa tarvitse nos- 10 taa raskasta kranaattia kovin korkealle. Ennen laukaisua vastapainot vapautetaan manuaalisesti ja tykin putki nousee aseman suojareunuksen yläpuolelle. ”Valmis”! ”Huomio - tulta”! ’Katoavan lavetin’ syntyhistoria alkoi Krimin sodan aikana, kun edinburghilainen insinööri ja reservin tykistökapteeni, myöhemmin Sir Alexander Moncrief alkoi pohtia lavettia, jolla tykin putki voitaisiin nostaa suojavallin reunan yläpuolelle juuri ennen laukaisua. Hänen oivalluksensa oli putken nosto vastapainojen avulla. 1880-luvulla amerikkalaiset Adelbert Buffington ja William Crozier kehittivät lavettia edelleen. Heidän m/1893 edusti jo aikansa huippua. Lavettia käytettiin jopa 16 tuuman tykeillä. Useimmat Yhdysvaltain rannikkotykistön käyttämät lavetit ovat vuodelta 1896. Lavettiratkaisun suurin heikkous oli sen sallima vähäinen, vain 20-asteen korotuskulma ja se vuoksi tykin rajoitettu kantama. Tulinopeus ei myöskään ollut huimaava, pienimmillä 6 tuuman tykeillä vain 1-2 laukausta minuutissa. Varsin epämukava seikka oli myös suuntaaminen, joka voi tapahtua vasta kun putki oli jo nostettu yläasentoon. Suuntaajan oli siis noustava aseman suojamuurin päälle suorittamaan tehtäväänsä. Monimutkainen lavettiratkaisu havaittiin paitsi hankalaksi ja kalliiksi, myös turhaksi, sillä laivatykistön osuma rannikkotykin aseman kaltaiseen pieneen pistemaaliin oli enemmänkin sattuman tulosta. Avoimet asemat olivat myös alttiita nopeasti kehittyvän lentoaseen iskuille. Riittävä suojaus katsottiin saavutettavan hyvällä naamioinnilla tai asemien betonikatteella. Special thanks are due to CPO Steven J Kobylk, USN (ret), Whidbey Island Field Representative of Coast Defense Study Group, for the massive info-package on these unique coastal guns. Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään loka - joulukuussa 2010 Patteripäällikön torni, taustalla rinteessä tj-asemat. Buffington-Crozier lavetti yläasennossa. Taustalla Admiralty Headin majakka. Buffington-Crozier lavetti ala-asennossa. Putkessa näkyvät sodan arvet. uutisia Reservissä voi opiskella aliupseeriksi Seuraava miehistöstä aliupseeriksi -koulutus alkaa 4.3.2011 ja päättyy 29.2.2012. Lähes vuoden kestävä koulutus on laajuudeltaan 15 opintoviikkoa. Koulutus sisältää aliupseerikurssin keskeiset opintosisällöt. Koulutukseen kuuluu noin 40 vuorokautta lähiopetusta ja harjoituksia. Koulutukseen valittavilla pitää olla suunniteltu tai voimassa oleva sodan ajan sijoitus aliupseerin tehtävään. Valituilta edellytetään myös 12 mi- nuutin Cooper-juoksutestissä vähintään 2300 m:n tulosta. Koulutuksen lähtökohtana on puolustusvoimien tarve saada erikoisosaajia tiettyihin sodan ajan upseerin ja aliupseerin tehtäviin. Koulutuksella ei tuoteta perusryhmänjohtajia vaan erikoisosaajia, jossa hyödynnetään siviilissä hankittua osaamista. Koulutukseen voi hakea vuosittain koko maan alueelta hakulomakkeella, joka toimitetaan sotilasläänin aluetoimistoon. Haku on jatkuva. 3.10. 4.10. 6.10. 11.10. 11.10. 11.10. 16.10. 17.10. 21.10. 22.10. 23.10. 24.10. 24.10. 25.10. 27.10. 30.10. 1.11. 1.11. 4.11. 5.11. 8.11. 12.11. 13.11. 14.11. 16.11. 16.11. 16.11. 22.11. 23.11. 26.11. 29.11. Ylikoski Mauri Peltonen Kauko Salminen Lauri Koskinen Asko Kumela Pekka Sandgren Seppo Sohlberg Kari Sten Robert Käyhkö Pekka Marttinen Erkki Metsäterä Ilkka Rantanen Matti Rautalahti Pentti Kinnunen Aki Sivula Jari Lindholm Timo Ericsson Riitta Hautala Simo Luoto Osmo Ahonen Kauko Pyöräniemi Timo Ikävalko Ermo Nikkola Niilo Bachman Heikki Mäkinen Eino Parkkola Aarno Väärämäki Anssi Laine Ensio Hirvelä Matti Ala-Tala Pertti Liukkonen Heimo 29.11. 30.11. 30.11. 1.12. 1.12. 3.12. 4.12. 8.12. 9.12. 9.12. 17.12. 19.12. 24.12. 24.12. 26.12. 30.12. 30.12. Rasimus Jouko Kuivalainen Pentti Niemi Matti Lares Antti Puhkala Eino Laihanen Martti Klemelä Olavi Tamminen Arto Korvala Seppo Lausmaa Lauri Piipponen Heikki Niemi Matti Kiiskilä Olli Nissinen Juha Täppinen Hannu Junnola Paavo Partanen Esko Sastamala Tampere Sastamala Tampere Riihimäki Kirkkonummi Espoo Jokela Tuusula Mikkeli Riihimäki Lahela Espoo Seinäjoki Hämeenlinna Hamina Riihimäki Hämeenlinna Hyvinkää Riihimäki Turku Helsinki Ilmajoki Helsinki Orimattila Lemi Seinäjoki Rusko Ilmajoki Sastamala 75 v 90 v 50 v 75 v (ei vastaanottoa) 70 v 65 v 70 v 85 v 60 v 75 v 70 v 50 v 85 v 60 v 50 v 60 v 85 v 50 v 95 v 75 v 85 v 50 v 65 v 80 v 85 v 80 v 50 v 70 v 65 v 70 v Mäntyharju Riihimäki Seinäjoki Helsinki Lappeenranta Kitee Lappeenranta Helsinki Espoo Niinisalo Helsinki Riihimäki Sastamala Kuopio Kajaani Riihimäki Kouvola Kajaani 60 v 75 v 60 v 90 v 70 v 80 v 80 v 98 v 70 v 60 v 85 v 60 v 75 v 85 v 60 v 75 v 60 v 60 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.10.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Tulikomentoja 3/2010 11 Ylennys ja perinnemiekka samana aamuna TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA Kauniina heinäkuun 9. päivän aamuna klo 7.45 komea rivi nuoria kokelaita järjestäytyi ylentämistä varten RUK:n muistomerkille Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Vänrikin arvomerkin kiinnitti pukuunsa 46 kokelasta, joukossa kolme naista. Mukana oli myös varusmiespappina palvellut Marko Särkilahti, jonka vuoden palvelus oli saanut kunniakkaan päätöksen. Ylentämistilaisuudessa Marko sai upseerimiekan, joka pidetään suvussa. Marko Särkilahden palvelus alkoi Satakunnan Tykistörykmentin kakkospatterista edellisen vuoden heinäkuussa. Tykistöön hän päätyi sattumalta sillä kutsunnoissa hänellä oli vain kaksi toivetta; päästä kesän saapumiserään ja kotikaupunkiaan Tamperetta lähellä olevaan varuskuntaan. Aselaji on tuntunut kuitenkin oikealta ja tykkimieshenki on nyt korkealla. - Aika RUK:ssa oli mieleenpainuva kokemus positiivisessa mielessä, vaikka talvi olikin kylmin ja lumisin pitkään aikaan, Marko muistelee. Pakkasen keskellä Marko sai pienen väläyksen siitä, mitä talvisodassa on koettu ja olihan hänen kurssinsa 235:n nimikin Raate eli kurssi Raate nro 235. RUK:ssa toiminta oli Markon mielestä järkevää ja johtajakoulutus tasokasta. Silloin sykittiin, kun se oli hyödyllistä eli esimerkiksi maastoharjoituksissa eikä vaikkapa ylipitkissä siivouspalveluksissa. Lisäksi annettiin niin vapauksia, kuin myös vastuuta joukon johtamisessa. Varusmiespappina Haminasta palattuaan Marko palveli varusmiespappina vajaat puoli vuotta toisen varusmiehen Albert Halosen kanssa. Varuskunnassa sotilas- 12 pastorin sijaisuutta hoitanut Olavi Sorva antoi heille vastuuta varusmiespapin tehtävien hoitamisessa ja toiminnan ideoimisessa. Varusmiespappina Marko joutui pohtimaan vakaviakin asioita ja myös sitä, jaksaako alokas tai tykkimies jatkaa palveluksensa loppuun. Usein siviilielämän ongelmat, esimerkiksi parisuhteessa näkyivät myös varusmiespalveluksessa. Parisuhdeongelmia on luonnollisesti vaikeampi myös varusmiehen selvittää palveluksessa. Valitettava tosiasia myös oli, että simputusta ja kiusaamista esiintyy yhä, vaikka Tykistöprikaatissa on niiden suhteen nollatoleranssi. Tapaukset ovat kuitenkin vähentyneet entisajoista ja jotkut varusmiehet saattavat myös väärin tulkita esimerkiksi raskaan koulutuksen simputukseksi. Marko piti kotiutuvan puheen SATTR:n kotiuttamisjuhlassa. Puheessaan hän kertoi kokemuksistaan Rovajärven tykistöharjoituksessa toukokuulla yhdessä muiden varusmiesten kanssa. Marko kertoi harjoituksen aikana kierrelleensä joukoissa ja ensihoitoasemalla keskustelemassa varusmiesten kanssa ja välillä hänet jätettiin päiväksi liikkumaan tulipatterin mu- Reservin majuri Pentti Mattila, vänrikki Marko Särkilahti ja sotilaspastori Olavi Sorva RUK:n muistomerkillä Niinisalossa. Markolla on kädessään miekka, jonka hänen sukulaisensa Pentti Mattila lahjoitti Markolle suvun ensimmäisenä upseerina sitten vuoden 1973, jolloin Mattila itse valmistui. Markon tarkoituksena on lahjoittaa miekka aikanaan eteenpäin seuraavalle upseerille suvussa. kana. Silloin varusmiespappi sai parasta tuntumaa joukon mielialoihin ja pääsi välillä vetämään tykin kahvasta ja heittämään pari painavaa laatikkoakin lavalle. Marko kertoi, että varsinkin silloin koki itsensä tarpeelliseksi, kun hämärässä teltassa, pelkän lyhdyn valossa, toinen varusmies halusi luottamuksella puhua papin kanssa. Varusmiesajan jälkeen? Varusmiesaika opetti Markon tulemaan toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja lisäksi antoi kuvan siitä, miten voi toimia pappina ja johtajana suuressa organisaatiossa. Moni on kertonut oppineensa kärsivällisyyttä ja myös rauhanajan arvostus on lisääntynyt. Marko sanoi itselleen olleen kuin lottovoitto, että sai toimia varusmiespappina, sillä se antoi hyvän kuvan käytännön papin työstä ennen teologian opintoja, jotka alkavat syksyllä Helsingissä. Eniten Marko jää kaipaamaan yhteisöllisyyttä, joka armeijassa vallitsi. Kun avasi tuvan oven, oli heti ympärillä patterillinen tuttuja. Valmistuttuaan Marko Särkilahti haluaisi työskennellä nuorten parissa, mutta jossakin vaiheessa työuraa hän toivoo että voi toimia myös sotilaspappina, ja mielellään sellaisessa varuskunnassa jossa on tykistön joukkoja. Isänmaa ja sen puolustaminen Markon mielestä yleinen asevelvollisuus on tällä hetkellä oikea tapa puolustaa maatamme. Se vahvistaa kansamme yhtenäisyyttä erilaisten suomalaisten kesken ja mahdollistaa tällä hetkellä parhaiten maanpuolustuksen uskottavuuden ja taloudellisuuden. Isänmaa merkitsee tuoreelle vänrikille paikkaa, jossa saa elää rauhassa ja tuntea olevansa kotonaan. Se merkitsee myös vapautta ja itsenäisyyttä, hyvinvointivaltiota sekä oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. - Veteraaneja ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajia on tästä mahdollisuudesta kiittäminen, Marko toteaa lopuksi. Sotilaspastori Olavi Sorva on tätä lukiessa jo ehtinyt lähettää apupappinsa Albert Halosen (kuvassa oikealla) ja Marko Särkilahden siviilipuuhiinsa. Vedettävät tykit Hajottaako? Eemelin lavalta purkautuu ulos hälisevä ja iloisesti puheleva varusmiesjoukko. He suuntaavat järven rannalla olevaa saunarakennusta kohti. Muutamien suupielessä savuaa tupakka. On alkamassa kirkollisen työn järjestämä leppoisa saunailta keskellä palvelusviikkoa. Luvassa on perustetsauksesta poikkeavaa ohjelmaa. Sisällä takkatuli räiskyy ja saunakin on jo lämmin. Munkin tuoksu leijuu ilmassa. Pöydät notkuvat muonituskeskuksen ja sotilaskodin antimista. Saunotaan, syödään ja joku uskaltautuu ehkä avantoon. Puhutaan kuluneista aamuista ja rentoudutaan. Täällä ei olla herroja eikä rouvia. Vain tyytyväisenä puliseva joukko, jota yhdistää yksi asia. Intti. Kun kaikki ovat rentoutuneet pitää sotilaspastori lyhyen hartauden, jonka jälkeen silminnähden levännyt osasto palaa takaisin kasarmille kohtaamaan palveluksen haasteita. Irti varusmiesarjesta Varusmiespappien ja kirkollisen työn tehtävä on tarjota varusmiehille normaalista palveluksesta poikkeavaa ohjelmaa. Kenttäehtoolliset, hartaudet, vapaa-ajan toiminta, keskustelut, oppitunnit, koulutukset, ja varusmiesten kohtaamiset ovat tilanteita, joissa me varusmiespapit lähestymme joka miestä ja naista. On ollut hieno tunne nähdä, kun miehet poistuvat hymyssä suin kenttäehtoollisen jälkeen, vaikka olisimme yrittäneet kirjaimellisesti savustaa heidät pois hiipuvilla nuotioillamme. Nyt alkaa olla jo pitkä aika meidän oman alokasaikam- Tulikomentoja 3/2010 me ensimmäisestä päivästä. Aurinko paistoi, ehkä jännitti, toisaalta odotti pienoisella innolla kaikkea eteen tulevaa. Hyppääminen pois turvallisesta bussista oli samalla hyppäys aivan uuteen ja tuntemattomaan maailmaan. Pitkä matka on kuljettu siitä, kun oman tupamme alikersantti opetti että takin voi laittaa henkariin ja pienet alokkaat polvet tutisten ihmettelivät, että mitenköhän se tuonkin osaa. Hikeä ja kylmää Olemme saaneet toimia varusmiespalveluksen aikana monipuolisissa tehtävissä. Alokkaan, aliupseerioppilaan ja upseerioppilaan elämä on ollut täysin samanlaista kuin muillakin varusmiehillä. Leirejä, hikeä, kylmää ja kyyneleitä. Uusia asioita on opittu ja tehtävää on ilmoitettu sekä tykin taa rynnätty. On todistettu, että tykillä pystyy ampumaan, vaikka päällä olisi t-paita, poolo, nalle, villapaita, maastotakki, pakkastakki ja sirpaleliivi päällekkäin. Näiden lisäksi olemme saaneet koulutuksen varusmiespapin tehtäviin. Alokaskauden jälkeen käyty viikon tiivis, mutta rento, kurssi Haminassa antoi valmiuksia rauhan ajan tehtäviimme. Toinen viikon jakso oli E-kauden alussa Lappeenrannan Maasotakoululla. Siellä syvennyimme poikkeusolojen kirkolliseen työhön ja sodanajan tehtäviin. Sitä tietoa olemme sitten jakaneet esimerkiksi kaatuneiden huollosta erilaisina opetussessioina ympäri metsää ja kasarmia. Harvoin sitä muuten pääsisi käytännössä harjoittelemaan vaikkapa kenttähaudan kaivamista. Ainutlaatuinen kokemus Intissä olo on loppujen lopuksi aika ainutlaatuinen kokemus. Harvoin sitä tulee asuttua puolesta vuodesta vuoteen 24/7 samojen miesten kanssa samassa kämpässä. Muutaman vuoden päästä kaikki kauheimmatkin muistot muuttuvat hienoiksi, kun porukalla kokoonnutaan muistelemaan inttiaikaa. Sitä aikaa, josta riittää juttua viedä vanhainkodin tv-huoneessakin. Varusmiespappina on saanut olla sisällä sotilasyhteisössä toisten varusmiesten keskellä ja jakaa sen raskauden ja hauskat hetket. Mutta toisaalta olemme saaneet erityistilaisuuden kuunnella ja auttaa myös muita ja tarjota perustetsauksesta poikkeavaa ohjelmaa. Varsinkin sellaisella hetkellä kokee itsensä tarpeelliseksi, kun teltan hämärässä lyhdyn valossa toinen varusmies haluaa luottamuksella puhua papin kanssa. Tai joku kertoo nähneensä mainoksemme sloganin ”Hajottaako?” ja kertoo suoraan kynnyksellä, että nyt todella hajottaa. Ne ovat olleet mieleenpainuvia hetkiä ja ovat opettaneet meille paljon uutta elämästä ja ihmisistä. Alik Halonen ja kok Särkilahti Kirjoittajat palvelivat varusmiespappeina Niinisalossa Intia on aloittamassa kevyen 155 mm tykin ”varmentavat” testit M777-haupitsilla. Testien onnistuessa niitä seuraa 145 tykin hankinta Yhdysvalloista. Hankintasopimus uskotaan allekirjoitettavan maaliskuussa 2011, josta noin kahden vuoden kuluessa alkanevat toimitukset. (JDW 19 May 2010) Hankinnan valmistelut ovat alkaneet. (Military Technology, 8/2010) Ranskalainen Nexter oli aloittamassa 105 mm vedettävien LG1-haupitsien toimitukset Kolumbialle huhti-toukokuussa. Tykkien määrä tulee olemaan 20 kpl, ja kaikki tykit toimitetaan vuoden 2010 loppuun mennessä. (Jane´s Defence Weekly, 7 April 2010) Yleistä tykistöstä Yhdysvaltain Armeija suunnittelee hankkivansa ”kamikaze-lennokkeja” tuhotakseen pehmeitä kohteita. Tarkoituksena on ostaa ensi vaiheessa 10 lennokkia vuosina 2011-12. Aerovironment tarjoaa tarkoitukseen noin kilon painoista Switchblade-lennokkiaan. Mikäli hanke on menestyksellinen, hankitaan jopa 1000 samanlaista lennokkia myöhempinä vuosina. Kevään aikana Armeija on toteuttanut jo kaksi lentotestiä järjestelmällä. Lennokki käyttää kameraa maalin tähystämiseen. Operaattori näkee lennokin kameran kuvan ja voi ohjata lennokin haluttuun maalipisteeseen. (Jane´s Defence Weekly, 19 May 2010, International Defence Review, May 2010) Tykistöaseiden määrä on vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa noin 122 000: sta noin 96 000 aseeseen. Tänä on kohdistunut vedettäviin tykkeihin siten, että niiden määrä 95 000:sta 67 000:een, kun taas ajoneuvotykkien määrä on kasvanut 27 000:sta 29 000:een. Kaliipereittain vedettäviä tykkejä käytetään nyt niin, että 105 mm tykkejä on käytössä 83 maassa, 122 mm 69 maalla, 130 mm 39 maalla, 152 mm 36 maalla ja 155 mm 59 maalla. Tela-alustaisten tykkien osalta vastaava tarkastelu antaa tulokseksi 105 mm 7 maata, 122 mm 33 maata, 130 mm 2 maata, 152 mm 23 maata, 155 mm 46 maata. Ajoneuvotykkien osalta käyttäjiä on 152 mm 4 maata ja 155 mm 9 maata. (Military Technology 6/2010) 13 Tienhaarasta Leavenworthiin: Retki Alpo Marttisen tarinaan TEKSTI JA KUVAT: PEKKA LEHTONEN Alpo Marttinen, hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa on haudattu Fort Leavenworthin sotilashautausmaalle Kansasiin. Rykmentin komentaja, everstiluutnantti, Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttinen oli ensimmäinen Suomessa koulutettu upseeri, joka ylennettiin everstiksi. Marttinen oli tuolloin vasta 35vuotias. Kohtalo johti Alpo Marttisen loistavan sotauran jälkeen poliittisesti jahdattuna Yhdysvaltoihin, jossa hän loi uuden, menestyksekkään sotilasuran. Tämä on kertomus matkasta Leavenworthiin Kansasiin, minne Marttinen haudattiin 1975. everstiluutnantti Alpo Marttinen, joka kohta ylennettiin 35-vuotiaana everstiksi. ”Tienhaara är låset till vårt land – Finlands lås”, sanoi Marttinen miehilleen. Tienhaara on Suomen lukko. Minun haaveeni ”I have a dream”, sanovat amerikkalaiset. Niin oli minullakin. Kolmen vuosikymmenen ajan olen harrastuksekseni opastanut ryhmiä itärajan taakse, lähinnä Pietariin ja Viipuriin. Vähän ennen Viipuria, nykyisen Saimaan kanavan länsipuolella, on paik- ka nimeltä Tienhaara tai paremminkin Hietala. Kanava rakennettiin 1960-luvulla Kivisalmeen; siihen salmeen, johon suomalaiset pysäyttivät venäläisten suurhyökkäyksen kesällä 1944, heti Viipurin menetyksen jälkeen. Juhannuksen seutuun puolustukseen saapui Keski-Syväriltä JR 61, ”sekstiettan”. Se koostui etupäässä Pohjanmaan ruotsinkielisistä miehistä. Rykmentin komentajana oli Marttisen rykmentti, KTR 8 ynnä saksalainen, loistava lentoyksikkö, Lento-osasto Kuhlmey, vakiinnuttivat rintaman tähän. Kivisalmen (Tienhaaran) taistelu oli elintärkeä ja se aloitti jatkosodan lopun torjuntavoitot. Tätä kerron matkustajilleni Tienhaarassa, kun bussi pysähtyy Kasakkakiven viereen. Tuota Kasakkakiveä monet ovat erehtyneet luulemaan Marttisen komentopaikaksi. Näin ei ollut vaan se sijaitsi vajaan kilometrin Lappeenrannan suuntaan. Lopetin kertomukseni tavallisesti toteamukseen, että vielä tulee päivä, jolloin vien ruusun Alpo Mart- Muistokortti Marttisen haudalle. VASEMMALLA: Minnesotalaiset Liisa ja Reino Ojala mahdollistivat kirjoittajalle matkan Minnesotasta Kansasiin. 14 tisen haudalle USA:ssa Kansas Cityn lähellä olevalle sotilashautausmaalle – omasta ja matkustajieni puolesta. Se oli siis minun haaveeni. Marttinen kuoli vuonna 1975 elettyään monivaiheisen ja traagisenkin elämän ja tehtyään loistavan sotilasuran sodissamme ja sen jälkeen vielä Yhdysvaltain armeijassa. Marttisesta oli vuosien mittaan kasvanut mieleeni kiehtova, myyttinen hahmo. 800 mailia läpi Iowan preerian Tilaisuus haaveeni toteuttamiseen avautui toukokuussa 2009, jolloin vietin kuukauden USA:ssa perhesyistä. Samalle matkalle olin sopinut minnesotalaisten, suomalaistaustaisten ystävieni, Liisa ja Reino Ojalan kanssa matkustamisesta Marttisen haudalle Kansasiin. Matka toteutettiin Minnesotasta käsin Ojaloiden henkilöautolla. Ajoimme helteisenä päivänä lähes 400 mailia päättymättömiä moottoriteitä läpi Iowan preerioiden ja ohi tuulimyllypuistojen. Meillä oli aikaa muistella Marttisen henkilöhistoriaa ja sen nivoutumista kansamme kohtaloihin. Marttinenhan kunnostautui jo talvisodassa Hjalmar Siilasvuon oikeana kätenä mm. Suomussalmen suunnalla kolmekymppisenä nuorukaisena. Jatkosodan alussa Marttisen taisteluosasto eteni armeijakunnan kärkenä kohti Syväriä. Tienhaarassa Marttisen joukot estivät vihollisen Kivisalmen ylitysyritykset kesäkuun lopulla 1944 estäen rintaman murtumisen. Siihen päättyi Kannakselta perääntyminen ja alkoi jatkosodassa uudenlainen vaihe. Tienhaaran taistelun menetykset olivat muutamassa päivässä 820 miestä, joista 117 kaatunutta. Varuskuntakaupunki Muistelimme, kuinka sodan jälkeen Marttisesta, Mannerheim-ristin ritarista, tuli maasta lähteneiden asekätkentäveljien ”Marttisen miesten” johtohahmo. Asekätkennän paljastuttua osa avainhenkilöistä pakeni verkostojaan käyttäen Ruotsiin ja sieltä myöhemmin USA:han. Marttinen kohosi nopeasti USA:ssa everstiluutnantiksi ja myöhemmin everstiksi. Hän toimi monenlaisissa tehtävissä: opettajana, kouluttajana, talvisodankäyntiin tarkoitettujen välineiden kehittäjänä ja testaajana, divisioonan tiedustelu-upseerina, rykmentin komentajana. Hän työskenteli useissa maissa: mm Koreassa ja Saksassa sekä Vietnamissa ja Iranissa. Hän sai useita korkeita kunniamerkkejä. Marttinen siirtyi eläkkeelle 1965 ja kuoli lyhyen sairauden jälkeen 1975 67-vuotiaana. Hänet haudattiin kahden poikansa viereen Kansasin Leavenworthissa. Leavenworth on amerikkalaisittain pikkukaupunki. Se sijaitsee Kansasin pääkaupungin, Kansas Cityn, pohjoispuolella. Se syntyi v.1827, jolloin eversti Henry Leavenworth perusti Missouri-joen varteen linnakkeen. Idylliselle kaupungille on edelleen leimallista armeijan läsnäolo: varuskunta sekä tutkimus- ja koulutuslaitoksia ja museoita. Sotilasalueen sisäpuolella sijaitsee myös laaja sotilashautausmaa Fort Leavenworth Tulikomentoja 3/2010 National Cemetery. Se on presidentti Abraham Lincolnin perustama ja yksi Yhdysvaltain ensimmäisiä kansallisia sotilashautausmaita. Traagisia käänteitä Sotilasalueelle ajetaan kuin tulliin: on useita rinnakkaisia tarkastusportteja. Pääsimme läpi kuitenkin ilman erikoislupia: passi ja perustelut vierailulle riittivät. Fort Leavenworthin hautausmaa on valtava. Isossa maassa on oma mittakaavansa. Suuria sotilashautausmaita näkee monin paikoin. Tunnelma on yhtäläinen: Lehtipuita, istutuksia, nurmikkoa ja tuhansien hautakivien puhuttelevat rivistöt ja hyvin hoidettu ympäristö. Hautausmaa on jaettu ”kortteleihin”. Tiedossamme oli, että Marttisen haudan osoite on M 1011, siis M-korttelissa hauta 1011. Osoitteen voi löytää netistäkin, vaikkapa Googlen avulla. Ajoimme hautausmaan reunustaa arvellen joutuvamme kyselemään info-toimistosta. Osuimme kuitenkin K-korttelin kohdalle ja siitä oli helppo löytää perille. Sattuma oli ohjannut meidät alle 100 metrin päähän päämäärästä 400 mailin ajon jälkeen! Marttisen vaimo, Lea, muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, samoin heidän kolme poikaansa. Alpo Marttisen elämän tragediaan kuului myös kokea kahden oman poikansa ennenaikainen kuolema. Vanhempi pojista, Pekka, oli sotilas ja kuoli tapaturmaisesti palveluksessa Saksassa 1958 25vuotiaana. Nuorempi, Hannu Matti, kuoli v. 1959 21-vuotiaana. Marttisen puoliso Lea kuoli marraskuussa 2007 98vuotiaana. Kaikki mainitut henkilöt ovat haudatut Alpo Marttisen viereen. Keltainen ruusu ja kortti Olimme hankkineet keltaisen ruusun ja kirjoittaneet kortin, jossa selvitettiin, miksi ja kenen haudalle ruusu oli tuotu. Käyntimme osui kaksi päivää ennen amerikkalaisten sodissa kaatuneiden muistopäivää (Memorial Day). Muistopäivänä kaikille sotilashaudoille asetetaan pieni Yhdysvaltain lippu. Muisteltavaa amerikkalaisilla onkin useammista sodista kuin meillä. Pari päivää myöhemmin osallistuin Illinoisissa, pienessä Washburnin kaupungissa, muistopäivätilaisuuteen. Perinne oli vieläkin muodollisempi kuin meillä: iäkkäät veteraanit univormuissa ja kunnialaukauksia kivääreillä. Toivoimme, että ruusumme ja korttimme olisivat vielä muistopäivänä paikallaan, pienoislipun rinnalla, ja että joku hautausmaalla vierailijoista niihinkin tutustuisi. Tienhaarasta Leavenworthiin Paluumatkalla pohdimme, kuinka traagisiin elämänkäänteisiin velvollisuuden täyttäminen voi ihmisen johtaa, jokaisen erikseen ja koko sukupolven yhdessä. Aprikoimme, millaisin ajatuksin asekätkijöiden avainhenkilöt maasta lähtivät. Ehkä heistä tuntui Valpoa paetessaan, että se, minkä he olivat sodassa pystyneet torjumaan, nävertäisi tulevina vuosina maan sisältä käsin. Turhaako kaikki! Ennen USA:n matkaa olin Tienhaaran taistelumaastosta, entisen Hietalan kartanon mailta kuopaissut pussillisen multaa, jota ripottelimme Marttisen haudalle. Hietalan kartanon omisti eläkepäivinään Yrjö Maunu Sprengtporten, mies, jota pidettiin 200 vuotta maanpetturina, koska hän oli siirtynyt Ruotsista Venäjälle. Sprengtportenin merkitys on sittemmin tunnustettu. On historian ironiaa, että sen miehen omistaman kartanon raunioilla, joka ensimmäisenä visioi itsenäistä Suomea, JR 61:n miehet puolustivat tuota itsenäisyyttä. Alpo Marttisen legenda elää muistokirjoituksissa Alpo Marttisen legenda elää myös hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden kautta, esimerkiksi muistokirjoituksissa. Kun Alpo Marttisen puoliso Lea Marttinen kuoli 23.11.2007 Richmondissa, kirjoitti Ilta-Sanomat 6.12.07: ”Suomen sotahistoriaan merkittävästi vaikuttaneen eversti Alpo Marttisen (1908–1975) leski Lea Marttinen (o.s. Järvenpää) on kuollut 98 vuoden ikäisenä.” Tapahtumasta kerrottiin myös The Finnish American Reporter -lehdessä tammikuussa 2008. Muistokirjoituksessa kerrotaan Marttisten tarina kahden kansakunnan palveluksessa. Marttiset olivat lehden mukaan mm. aktiivisia Finlandia Foundationissa. Kun Suomen sotilasasiamies luovutti yhdelle Marttisen miehistä, Antero Aakkulalle Suomen puolustusvoimien kunniamerkin, otsikoi sama lehti, Finnish American Reporter, joulukuussa 2005, ”Marttinen’s men – Last surviving member honored by The Finnish Defence Forces.” Aakkula kuoli Colorado Springs’ssä vuonna 2006. Ruotsiin muuttanut kirjastoneuvos Harry Järv kuoli Tukholmassa 21.6.2009. Hänen muistokirjoituksensa julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa että Hufvudstadsbladetissa. Harry Järv kuului JR 61:een ja hän oli yksi päähenkilöistä Åke Lindmanin elokuvassa ”Framom främsta linjen”. Elokuva kertoo ”Sekstiettanista” jatkosodassa ja myös Tienhaaran taistelusta. Lainaus Hbl:n kirjoituksesta 7.12.2009: ”I augusti 1945 förde Järv sin förra chef överste Alpo Marttinen med båt över Kvarken i säkerhet till Sverige, undan ’röda’ statspolisen men blev själv efterlyst och hamnade i ofrivillig exil.” Järv auttoi entisen esimiehensä Marttisen punaisen Valpon tavoittamattomiin Merenkurkun yli Ruotsiin ja joutui samalla itse vapaaehtoiseen maanpakoon. Kirjallisuutta: Kairinen Paavo A.: Marttisen miehet – asekätkijäveljet, 1987 Koskimaa Matti: Veitsen terällä, 1992 Lukkari Matti: Asekätkentä 1992 Kirjoittaja, DI Pekka Lehtonen on reservin luutnantti, joka harrastaa matkailua ja sotahistoriaa. Westerlund Göran: Tienhaara – Finlands lås, 1995 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 alkuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 4/2010 aineistopäivä on 15.10.2010 ja ilmestymisviikko 47 Ilmoittautumislomake sivulla 19. Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 8/2010 pidetään 5.10.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa, Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI. Hallituksen kokous 9/2010 pidetään 30.11.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa, Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI. TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUS 2010 Syyskokous pidetään lauantaina 16.10.2010 klo 14.00 Ilmatorjuntamuseossa, Klaavolantie 2, 04300 TUUSULA. Linja-autokuljetus kokoukseen lähtee klo 13.00 Helsingistä, Mikonkadun turistipysäkiltä (Fennian edestä). Paluu tapahtuu samaan paikkaan kokouksen jälkeen. Ilmoittautuminen kokoukseen (kokoustarjoilut) ja kuljetukseen 12.10.2010 mennessä sihteerille. Katso myös erillinen ilmoitus lehden sivulla 27! NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n neuvottelukunnan kokous 3/2010 pidetään maanantaina 29.11.2010 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 Helsinki. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla neuvottelukunnan jäsenille. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905, alasjarvi(at)kolumbus.fi Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp 050 564 7275, jokke. huhtala(at)elisanet.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 16 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tulevaa ohjelmaa: Ampumatoiminta, ratavuoro Töölöntorinkadun luolassa Töölöntorinkadun pistooliharjoitusvuoro parillisina keskiviikkoina klo.16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen: jyrppy(at)hotmail.com edellisen viikon perjantaihin mennessä. Vuorot jatkuvat taas 8.9. alkaen. 24.9. Ampumailta nuorille Ampumailta perjantaina 24.9. klo.17-21. Mahdollisuus tutustua kerhon & killan ampuma- ja muuhun toimintaan ja kokeilla 9mm pistoolilla ampumista. Paikka: Töölöntorinkatu 2. Radan rajallisen kapasiteetin vuoksi tarkka kellonaika tarkentuu kun osallistujamäärä on tiedossa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset ma 20.9 mennessä jyrppy(at)hotmail.com. Osallistumismaksu 10€ (sis. aselainan ja patruunat, ampumataulut, sekä muut ammuntaan liittyvät suojavarusteet) 20.10. Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan pistoolimestaruuskilpailu (9mm) Kaikille Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan jäsenille avoin ampumatapahtuma keskiviikkona 20.10. Omaa asetta ei tarvitse, vaan paikanpäällä on mahdollisuus lainata kerhon asetta. Kilpasarjan (2x5 laukauksen kohdistus, 2x10 laukauksen kilpailutulos) voi tulla ampumaan Töölöntorikatu 2 ampumaradalle, klo.16.30-19.00 välisenä aikana. Kilpailumaksu 10€ (hintaan sisältyy aseen laina, maalitaulu ja patruunat). Lisätiedot ja ilmoittautumiset ampumatoimintaan liittyen: jyrppy(at)hotmail.com 27.10. esitelmätilaisuus Katajanokan kasinolla klo 18.00 Karjalan Tykistörykmentin komentaja, everstiluutnantti Jyrki Nurminen esitelmöi Katajanokan kasinolla keskiviikkona 27.10. aiheesta: ”Valmiusprikaatien tykistön tulenkäyttö”. Miten uusien yhtymien operatiivista tulta käytetään ja mitkä ovat sen mahdollisuudet? Tule kuulemaan ajankohtaista asiaa, kaikille avoin tilaisuus! Lisätietoja: pekka.vasara(at)luukku.com 5-7.11. Ampuma-arvojen laskentakurssi Ampuma-arvojen laskentakurssi järjestetään 5-7.11.2010 Niinisalossa. 10.11. Vierailu Pahkajärvelle seuraamaan KARTR:n ammuntoja Perinteinen vierailu epäsuoran tulen ampumaleirille. Vierailu alkaa kokoontumisella Vekaranjärven varuskunnan pysäköintialueella klo 10.00. Ohjelmassa tutustuminen tuliasematoimintaan, tulenjohtoon ja kalustoesittely. Kenttälounas paikan päällä. Mahdollisuus yhteiskuljetukseen selviää syyskuussa, muussa tapauksessa siirtyminen kimppakyydeillä. Ilmoittautumiset ja kyytien tiedustelu: pekka.vasara(at)luukku.com 3.11. mennessä. 17.11. Kenttätykistökerho ry:n ja Uudenmaan tykistökilta ry:n vuosikokoukset Yhdistysten vuosikokoukset pidetään 17.11. klo 18.00 Katajanokan kasinolla. Tilaisuuden alussa pitää kokousesitelmän diplomi-insinööri Jarkko Tikka aiheesta: ”Lentotiedustelun mahdollisuuksista vihamielisessä ilmatilassa”. Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen kokoukselle määräämät asiat. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri@ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry KOKOUSKUTSU Jääkäritykistön Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 29.11.2010 klo 18 Suomen Tykistömuseolla. Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa. Hallitus Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.com, jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio. vaisanen(at)upm-kymmene.com Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Karjalan Tykistökilta ry Kokouskutsu Syyskokous pidetään Kouvolan kaupungintalolla 5.11. klo 10.00. Kokouksessa esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen jälkeen lounas ja KarTR:n perinnepäivän ohjelma. Ilmoittautumiset 29.10. mennessä puh.0299431309. Tummapuku ja kunniamerkit Tervetuloa Hallitus Ammuntojen seuraaminen Pahkajärvellä Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvellä keskiviikkona 10.11. Kokoontuminen Varuskunnan pääportilla klo 10.00. Ilmoittautumiset 5.11. mennessä. Olli Kröger puh 040 5929804 tai sähköposti olli.kroger@elisanet.fi Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Tulikomentoja 3/2010 Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo. koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp 0500-840550, heikki.vuori(at)phnet.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari. sausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775 6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo. pirinen@surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013) 2675 481, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka. hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230 Oulu, pk (08) 338 836. Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha. vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong. fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www. gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry KOKOUSKUTSU Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltajuhla ja syyskokous pidetään lauantaina 30.10.2010 Niinisalon Varuskuntakerholla. OHJELMA 11.30 Seppeleenlasku Talvisotaan lähdön muistomerkillä 12.00 Lounas 13.00 Päiväjuhla Juhlapuhe Kansanedustaja Arto Satonen 15.00 Syyskokous jossa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat sekä sääntömuutos asia. TERVETULOA! Hallitus Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi 17 Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma. ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori. fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail. com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain ternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta KOKOUSKUTSU Porin Seudun Tykistökillan syyskokous pidetään tiistaina 26.10.2010 klo 17.30 Porin Suomalaisella Klubilla – Svenska Klubben. Hallitus kokoontuu klo 17. Kokousesitelmän pitää MPK:n puheenjohtaja, vakuutusneuvos Harri Kainulainen aiheenaan ”Maanpuolustus muutoksessa – miltä tulevaisuus näyttää?” Luento alkaa klo 18 ja se on yleisölle avoin. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02) 5391 720, mp 044 2100 572, kalevi. virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax (02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti. onniselkä(at)happyback.fi Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto. tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi. Vammalan Seudun Tykistökilta Kuva: Nina Kaverinen SYYSKOKOUSKUTSU Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 15.10.2010 alkaen klo 19.00 Rautajoen Kartanossa, Rautajoentie 65, Sastamala. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Hallitus Tervetuloa! Killan hallitus kokoontuu puoli tuntia aiemmin eli klo 18.30. Harri Kainulainen Killan toimintaa: - 13.10. klo 13.10 kukkalaitteen lasku perinnetykille ja vapaamuotoinen kahvitilaisuus - 26.10. klo 17.30 syyskokous - 30.10. klo 11.30-17 pääkillan syyskokous ja kiltajuhla Niinisalossa Merkitse ajat kalenteriisi nyt saman tien ja osallistu toimintaan – kuljetusvaraukset pj ja/tai siht. 18 Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti. niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki,kinnunen(at)marttilankortteeri. fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta. htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Tulevia tapahtumia: Perinteikäs syyspäiväntasaus Paavo Ruokosken tilalla Vihteljärven Vuorelassa perjantaina, 24.9. klo 18.00. Tarjolla mukavaa yhdessäoloa, herrasmieskilpailuja, ruokaa ym ym. Pikaiset ilm. Paavolle puh. 0400-693073 tai Hannulle puh. 044-5305943. Osallistumismaksu 12,00 euroa. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044 578 7045, mp. työ 044083 0158, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi. Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.net Mittamies- ja Tiedustelukilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti. pohjola(at)mobisan.fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero.ylakorpi(at)hel.fi. Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Helsinki:PekkaMajuri,Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396 2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta@dnainternet. net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie 13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933, pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku: Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500 Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo (at)turunkonekeskus.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240 Kämmenniemi, puh. 0400-666549. Uusimaalaisten ja hämäläisten yhteinen PYHÄN BARBARAN ILTA TYKISTÖMUSEOLLA Lauantaina 4. joulukuuta klo 16.00 alkaa perinteinen juhlaohjelma Tykistömuseolla hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Ilmoittautuminen ja tarkemmat tiedot yhteydenotolla Jääkäritykistön killan puheenjohtajaan Antero Rättöön. p. 040-502 1929, anra@armas.fi Tarkempi ohjelma ja tiedote ilmestyvät seuraavassa Tulikomentoja lehdessä. uutisia Väki vaihtui kasarmeilla Tv-sarja varuskuntaelämästä Varusmiespalveluksesta kotiutui 9.7.2010 yli 9 900 varusmiestä. Kotiutuvista 362 vuorokautta palvelleita varusmiehiä on noin 5.200 ja 180 vuorokautta palvelleita noin 4.800. 12. heinäkuuta. saapumiserässä 2/20 aloitti noin 14 000 uutta alokasta palveluksensa. Puolustusvoimiin saapui n. 13.600 alokasta, joista noin 250 on naisia. Lisäksi Rajavartiolaitoksen joukoissa palveluksen aloitti n. 300 alokasta. Suurimpia alokkaiden vastaanottajia ovat valmiusyhtymät Karjalan Prikaati (n. 1.850 uutta alokasta), Kainuun Prikaati (n. 1.800) ja Porin Prikaati (n. 1.300). Ruotsinkieliset aloittavat pääsääntöisesti palveluksensa Uudenmaan Prikaatissa (n. 750). Puolustusministeriö ja puolustusvoimat tukevat dokumentaarisen varusmiespalvelusta käsittelevän tv-sarjan tuotantoa. Kuvaukset sijoittuvat pääosin Karjalan Prikaatiin Kouvolan Vekaranjärvelle. Moniosaisessa sarjassa seurataan Karjalan Prikaatissa heinäkuussa 2010 palvelukseen astuneita varusmiehiä ja prikaatin palkatun henkilöstön työtä vuosina 2010–2011. Kuvauksiin osallistuminen on varusmiehille ja henkilöstölle vapaaehtoista. Tarkoituksena on välittää kannustava ja realistinen kuva suomalaisesta asevelvollisuusjärjestelmästä ja varusmiespalveluksesta. Sarja nähdään televisiosta vuoden 2011 aikana. Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 3/2010 Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu LAURI HAAVISTO Kesän aikana oli museolla kuitenkin useita tapahtumia, jotka houkuttelivat yleisöä paikalle runsain mitoin: Museolla järjestettiin kesäkuussa perinteiset leiripäivät, joissa ilmainen hernekeitto ja tykistön kalustoesittely toi museolle tuhat kävijää. Tykistö- ja Panssariprikaatin henkilökunta ja varusmiehet esittelivät Tykistömuseon pihalla vierailijoille tykistön käyttämää kalustoa ja kiinnostuneita kyselijöitä riitti koko viikonlopun ajaksi. Leiripäivän yhteydessä julkaistiin myös Tykistömuseon historiikki Koulukeskuksesta kasarmille - Suomen Tykistömuseon perustaminen ja toiminta vuosina 1977–2007 ja avattiin uudistettu Sotilaskotisisar näyttely. Tykistömuseon historiikki on eversti Jouko Kivimäen usean vuoden työn tulos ja se kertoo kattavasti Tykistömuseon perustamisen Niinisaloon ja siihen liittyneet haasteet sekä sen mittavan työn, joka tehtiin kun museo siirrettiin Hämeenlinnaan. Kirjassa on myös runsaasti valokuvia Tykistömuseon toiminnassa mukana olleista henkilöistä. Samassa yhteydessä avattu Sotilaskotisisarien uudistettu näyttely kertoo nyt tekstein ja Kesä on perinteisesti ollut vilkasta aikaa museoille ja tänäkin kesänä suuri osa museon vuosittaisista vierailijoista saapuu kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Tavattoman kuuma kesä ja mahdollisesti myös taloustaantuma on kuitenkin vaikuttanut myös museoihin ja monissa museoissa kävijämäärät ovat pudonneet jopa neljänneksellä edelliseen vuoteen verrattuna. Tykistömuseon kävijämäärä on kokenut 10 prosentin notkahduksen alaspäin, joten entistä enemmän on tehtävä kävijöiden houkuttelemiseksi museoon. kuvin sisarten toiminnasta aina vapaussodan ajoista alkaen. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Tykistömuseon ja Sotilaskotiperinneliiton kanssa. Keskiaikamarkkinat menestys Paksun Katariinan tykkisisarkunta esiintyi keskiaikamarkkinoiden yhteydessä Tykistömuseolla. Kaunis sää suosi markkinoita ja Tykistömuseolle pääsi samalla lipulla kuin keskiaikamarkkinoille. Tykistömuseolla oli esiintymässä Paksun Katariinan tykkisisarkunta, jolla oli kaksi esitystä päivän aikana museon Tykkipihalla. Tykkisisaret olivat asialleen omistautuneita ja esittelivät tykin toiminnan ja varusteet yleisölle. Esiintyminen huipentui tykillä ampumiseen, joka keräsi runsaat aplodit yleisöltä. Putkessa oli tietenkin vain mustaa ruutia eikä ammuksia yleisten turvallisuusmääräysten vuoksi, mutta sitä ei ainakaan äänestä huomannut. Yli tuhat vierasta kävi tutustumassa esityksiin ja museoon markkinoiden aikana. Uusi toiminnallinen näyttely museoon 2011 Toiminnallisen näyttelyn suunnittelua on jatkettu Tykistö- museolla ja syksyllä on tarkoitus alkaa näyttelyn rakentaminen. Toiminnallisuutta uudessa näyttelyssä on esimerkiksi eri aikakausien sotilaiden varusteiden kokeileminen. Esimerkiksi keskiajalla käytössä olleen lähes kaksimetrisen pitkäjousen replikan kokeileminen takaa varmasti kävijälle erilaisen museovierailun. Myös muiden aikakausien aseistusta ja univormuja sekä muuta sotaan liittyvää materiaalia tulee kävijän ulottuville. Lisäksi näyttelyssä käsitellään myös, miten sotiminen on muuttunut vuosien varrella ja mitä sotilaat ovat itse ajatelleet käymistään sodista. Samalla uudistetaan perusnäyttelystäkin tykistönkenraali Nenosesta kertovan huoneen näyttelytaulut. Sotilaskotinäyttelyn avajaiset. Nauhaa leikkaamassa Sotilaskotiperinneyhdistyksen puheenjohtja DI Pirkko Kinnunen. Häntä avustivat Sotilaskotiliiton hallituksen pj. Satu Mustalahti ja Tykistömuseon hoitokunnan pj. kenraaliluutnatti Ilkka Kylä-Harakka. Toimitusta seuraa vasemmalla ekonomi Marjatta Ristiluoma. Kuva: Ismo Pekkola. Tykistömuseon historiikin kirjoittaja eversti Jouko Kivimäki (keskellä) signeeraa uunituoretta historiikkia arkkitehti Jaakko Kontiolle. Toimistosihteeri Annina Halonen seuraa tilannetta. Kuva Ismo Pekkola. Paksu Katariina on puhunut! Kuva Ismo Pekkola. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 20 Museoesineet kertovat, osa 3 ”Kertoi vapauttaneensa monta ryssää” LAURI HAAVISTO YLLÄ: Tuleva Mannerheim-ristin ritari, alikersantti Paavo Paajanen 25-vuotis syntymäpäiväkuvassaan tammikuussa 1942. Paavo Paajasen sotapuukon kuva Ismo Pekkola. Tykistömuseolla on nyt omat fanisivut Facebookissa. Ne löytyvät www. facebook.com osoitteesta hakusanoilla Suomen Tykistömuseo tai Tykistömuseo. Tykistömuseon luentosarja alkaa 22. syyskuuta kello 18 Aliupseeriliiton puheenjohtajan Petteri Leinon luennolla ”Mannerheim-risti - Suomen merkittävin kunniamerkki”. Luento on ilmainen ja se pidetään Tykistömuseon Pohjolasalissa. Seuraava luento on Kapteeni Janne Pekkalan 13. lokakuuta ”Tykistömentorina Afganistanissa” -esitelmä. Muut syksyn luennot osoitteesta www.tykistomuseo.fi Pyhä Barbara-ilta Tykistömuseolla 4. joulukuuta kello 16 alkaen. Lisätiedot Antero Rätöltä puh. 040-502 1929, anra@armas.fi Hämeenlinnan Verkatehtaalla Ilmavoimien Big Band solisteineen esittää ainutlaatuisen konserttiproduktion ”On elon retki näin”. Konsertissa keskitytään säveltäjä Toivo Kärjen rintamalla säveltämään tuotantoon. Nähtävillä on myös Tykistömuseon tekemä Toivo Kärjestä kertova näyttely konsertin yhteydessä. Liput 25e. Lippuja myy Verkatehtaan Lipunmyynti 0600 16060 (0,50 €/min + pvm) Paasikiventie 2, Hämeenlinna. Tulikomentoja 3/2010 Suomen Tykistömuseossa on esillä Mannerheim-ristin ritarin numero 101, Paavo Paajasen (1917–1999) esineistöä ja valokuvia. Paajanen oli rohkea sotilas ja hänen toiminnastaan sodassa on museossa esimerkiksi esillä teksti, jossa kerrotaan että alikersantti Paajanen nimitettiin ritariksi marraskuussa 1942 hänen tuhottuaan suorasuuntaustykillä useita vihollispesäkkeitä. Tämä toteamus Paajasen urheudesta on kuitenkin hyvin tekninen. Tykistömuseon kokoelmien esineistöä esittelevän sarjan kolmannessa osiossa tutustutaan Paavo Paajasen tarinaan sotapuukostaan, joka tuo sodan todellisuuden kaunistelematta esille. Kun on käytössä termejä kuten vihollispesäke, sota jää kovin kaukaiseksi tavalliselle museovierailijalle. Paajanen kuitenkin lahjoitti Tykistömuseolle esineen, joka kertoo tarinan siitä mitä sodan todellisuus on. Paajasen sotapuukon tarina Tykistömuseon museomestari Ilkka Vahtokari tapasi Paavo Paajasen 1990-luvulla, jolloin hänen tehtäviinsä Jääkäritykistörykmentissä kuului myös rykmentin perinnehuoneesta vastaaminen. Paajanen lahjoitti tuolloin Mannerheim- ristinsä rykmentille ja samassa yhteydessä Paajanen kertoi Vahtokarille tarinan sotapuukostaan: Paajanen kertoi lahjoittaneensa Tykistömuseolle esineitä, joiden joukossa on hänen sotapuukkonsa. Sitä puukkoa hän kertoi käyttäneensä sodassa, eikä ollut kertomansa mukaan pessyt sitä sodan jälkeen. Puukolla hän kertoi vapauttaneensa monta ryssää, tarkoittaen heidän tappamistaan. Paajanen sanoi, että toimiessaan tulipatterin päällikön taistelulähettinä jouduttiin tykkien asemaa usein vaihtamaan ja siirtyminen uuteen asemaan tapahtui monesti yön pimeydessä. Mahorkka ja reppu Suomalaisten marssirivistöt joutuivat kuitenkin venäläisten hyökkäysten kohteiksi ja näistä säkkipimeässä käydyis- sä lähitaisteluista Paajanen kertoi, että hän oli sotapuukollaan viiltänyt useamman venäläisen sotilaan kurkun auki. Venäläisiksi hän oli tunnistanut sotilaat heidän voimakkaan tupakkansa mahorkan tuoksusta ja siitä, ettei venäläisillä sotilailla kuulunut taisteluvarustukseen reppua, mikä oli luonnollisesti suomalaisilla sotilailla selässä vaihdettaessa asemia. Sota tulee tällaisen esineen myötä myös vierailijalle kouriintuntuvan lähelle. Paajasen sotapuukko on esillä museon toisen kerroksen Mannerheim-ristin ritareista kertovan näyttelyn yhteydessä. Museolla vieraillessa kannattaa puukkoa katsoa tarkasti, koska siinä voi yhä nähdä kuivunutta verta lähes seitsemänkymmenen vuoden takaa, muistuttamassa mitä Paavo Paajanen joutui sodassa tekemään. Lukijan albumista Pohjois-Satakunnassa, Siikaisissa asuvalla Kalevi Joensuulla on valokuva-albumissaan alun toistakymmentä kuvaa ritareista. Joensuu ehti tavatakin muutaman vuosien saatossa ja muistoiksi tapaamisista on nippu valokuvia. Maanpuolustuskipinän Kalevi Joensuu sai kymmenvuotiaana poikasena kuunneltuaan isänsä kanssa radiosta selostusta marsalkka Mannerheimin hautajaisista. Joensuulla on suvussakin yksi ritari: Tykkiryhmän johtajana toiminut Eino Laisi nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 115 neljäs kesäkuuta 1943. Laisi (1908-1986) oli Joensuun äidin pikkuserkku. Kuvassa oikealla on Joensuun kanssa Mannerheimristin ritarin numero 101, Paavo Paajanen (19171999). Hänet Kalevi tapasi Paajasen kotona 1997. Vaasan patteristossa varusmiehenä 1960luvun alussa palvellut Kalevi Joensuu on Tykistöprikaatin Killan jäsen ja osallistuu Perinnevaljakon toimintaan. 21 Taustaa testille Yhä useamman koti- tai työkoneena on kannettava tietokone. Laitteet on havaittu suorituskykyisiksi ja monikäyttöisiksi niin kotona, töissä kuin harrastustoiminnassa. Välillä hankaluuksia tuottaa kuitenkin se, että käyttäjä ei esimerkiksi tietoturvasyistä halua käyttää samaa konetta kotona ja työssä. Etenkin työkoneen käyttämiselle omaan harrastetoimintaan on syystäkin korkea kynnys. Olisiko siinä järkeä, että ongelma ratkaistaisiin hankkimalla yhdistykselle oma kone ja suoriutuisiko muutaman viimevuoden ajan markkinoilla olleet miniläppärit tästä tehtävästä kunnialla? Miniläppäreitä on saatavilla yli kymmeneltä eri valmistajalta ja erilaisia malleja on sitäkin enemmän tarjolla. Paperilla laitteet ovat usein hyvinkin toistensa kaltaisia, mutta miten on käytännössä? Alan testeihin tutustuttua ja eri laitteita myymälöissä kokeiltua, artikkelin kirjoittajan testiin valikoitui HP 5102 sarjan mini pc. Myös muita hyviä miniläppäreitä on saatavilla, joten artikkelissa on käsitelty myös niiden ominaisuuksia. Koko vs. suorituskyky Tietokonealan lehdistä luetut artikkelit laitteiden suorituskyvyn riittävyydestä saivat epäilemään suoriutuuko laite tulevista tehtävistä. Potkua riittikin yllättäen vallan mainiosti ja tavallisimmat toimisto-ohjelmat ja kevyt kuvien käsittely, sekä netissä surffaaminen sujui kuin isommalla koneella. Liikkuvan kuvan editoimisessa tulevat rajat vastaan, mutta se oli odotettua. Valtaosa ”isoistakin” kannettavista hyytyvät videoeditoinnissa. Laitteen näppärä koko 10´1 näyttö ja painoa alle puolitoistakiloa, oli suuri etu verrattuna tavallisen läppärin 15´4 näyttö ja painoa 3 kg mittoihin. Paperilla ero voi tuntua pieneltä mutta käytössä se on todella selvä. Miniläppäri sujahtaa helposti reppuun tai laukkuun ja sen mukana kuljettaminen ei tunnu raahaamiselta. Miniläppä- 22 Sopisiko miniläppäri reserviläisyhdistyksen käyttöön? TEKSTI JA KUVA: JYRI VILAMO Reserviläistoiminta asettaa kannettavalla tietokoneelle vaatimuksen toimivuudesta niin yleiskäytössä, kokouksissa, kuin kentälläkin. Jyri Vilamo testasi miten miniläppäri sopisi reserviläisyhdistyksen käyttöön ja testasi HP 5102 sarjan mini pc:n. Myös muiden valmistajien miniläppäreitä ja niiden ominaisuuksia käsitellään etsittäessä yhdistyksille sopivaa konetta. koisuus oli siinä, että se toimi niin sanotussa pilvi verkossa. Näin koneen resursseja ei turhaan tuhlata vaan virustorjunta tapahtuu Internetin yli palvelimelta. Toimisto-ohjelmaksi otettiin MS Office yhteensopiva Open Office 3.1, jonka avulla syntyvät niin pöytäkirjat, tilinpäätökset, kilpailujen tulosseuranta, kuin esitykset varusmiesinfoihin ja muualle. Kokouksissa ja kentällä Hewlett Packard Mini 5102 reiden yksi suuri etu tavallisiin kannettaviin verrattuna on pitkä akkukesto. Merkistä, akkukennojen lukumäärästä ja laitteella tehtävän työn laadusta riippuen ovat 6-8 tunnin käyttöajat realistisia. Tyypillisellä peruskannettavalla työaika jää 2-3 tunnin tasolle. Kentällä, verkkovirran ulkopuolella toimittaessa on akun kestokyky merkittävä tekijä. Miniläppärin näppäimistö oli testilaitteessa vain 5 % normaalikokoisen läppärin näppäimistöä pienempi. Vaikka ero lukujen perusteella ei ole suuri, niin sen huomaa. Kirjoittaminen oli kohtuullisen sujuvaa, mutta näppäilyvirheitä tuli alkuvaiheessa tavallista enemmän. Hiiritason tuntumassa on myös eri laitteiden välillä suuria eroja ja itselleen paras vaihtoehto löytyy vain kokeilemalla. Käyttöjärjestelmä ja ohjelmat Testatussa laitteessa käyttöjärjestelmänä oli Windows 7 Professional. Tyypillinen käyttöjärjestelmä on hieman riisutumpi Win 7 Starter. Laitteiden virittelystä kiinnostuneet asentavat Linux pohjaisen käyttöjärjestelmän, mutta tavalliselle käyttäjälle Windows tarjoaa niin hyvässä kuin pahassa tutun ja tunnetun käyttöjärjestelmän. Jos laitetta käyttää useampi henkilö, on Windows helpommin lähestyttävä vaihtoehto. Paraskaan tietokone ei ole mitään ilman kunnollisia ohjelmia. Lähtökohdaksi testissä otettiin, että yhdistysten rahavarat ovat rajalliset ja itse laitteen hankkimisen jälkeen ei ohjelmiin ole käytössä suuria summia. Olisiko ilmaisohjelmista korvaamaan kaupalliset sovellukset? Virustorjuntaan ja palomuuriksi löytyivät ilmaisohjelmistot Comodo Firewall ja Panda Cloud Antivirus. Neljän kuukauden testikäytön aikana ne toimivat moitteetta ja tietoturva säilyi. Virustorjuntaohjelmiston eri- Mikäli yhdistyksen säännöt sallivat, niin Skype ohjelmiston avulla kokouksiin voi osallistua vaikka etänä. Näytön yläreunaan sijoitetun nettikameran avulla kuvayhteys toimii valaistussa huoneessa mukavasti. Pieni viive äänessä on syytä ottaa huomioon, kun osallistujat keskustelevat keskenään. Teamviewer ohjelmisto tarjoaa ei-kaupallisessa käytössä ilmaiseksi kätevän keinon järjestää tiedostojen jaon ja ryhmä työskentelyn. Myös tekninen tuki etänä toimii ohjelman avulla erittäin näppärästi, kun toisen käyttäjän voi verkon yli päästää operoimaan omalle koneelle. Esitelmätilaisuuksissa ja varusmiesinfoissa on erityisen mukavaa, kun mukana kulkeva laite on kevyt ja pienikokoinen. Pitkä akkukesto on myös plussaa miniläppäreille. Laitteella pyörittää myös helposti tuloslaskentaa, oli sitten kyseessä jotos tai ampumakilpailu. Sisäänrakennettu 3Gmoduuli toi lisämukavuutta erilliseen mokkulaan verrattuna. Laitteen sivusta esiin työntyvä palikka on aina rikkoutumisherkempi kuin integroitu ratkaisu. Ainakin HP:lla ja Nokialla on laitteet, joissa on myös sisäänrakennettu GPS-moduuli. Muihin Testatun laitteen ominaisuudet: Hewlett Packard Mini 5102 Suoritin: Intel Atom N450 (1,66GHz) Muisti: 2 Gt 800 MHz DDR2 SDRAM Kovalevy: 250Gt (7200rpm) Näyttö: 10’1 Led taustavalaistu. 1366x768 pixelin resoluutio Paino: 1,3kg Muuta: 3xUsb 2,0, Muistikortinlukija, 2Mp Web-kamera, Vga-liitäntö, Bluetooth, Broadcom 802.11a/b/g/n Wi-Fi, integroitu 3G sim-korttipaikka. sen saa tarvittaessa erillisenä palikkana. Testilaitteen näyttö oli erottelukyvyltään hyvä 1366x768 pix ja katselukulmat käyttäjälle toimivat. Ulkona, kirkkaassa auringonvalossa kuvankirkkautta olisi voinut olla enemmänkin, mutta näkymästä sai vielä selvää. Monessa menossa mukana olevan miniläppärin mekaaninen laatu on erittäin tärkeä asia. HP:n runko on magnesiumvalettu ja kansi on alumiinia. Laite antoikin tukevan ja jämäkän vaikutelman itsestään. Moni kilpaileva vaihtoehto on huomattavasti muovisempi. Näppäimistön roiskesuojaus olisi kruunannut kokonaisuuden ja markkinoilla on ainakin Samsungilla ja muutamalla muulla valmistajalla roisketiiviitä malleja. Kenelle? Rahavaroista riippuen ei ajatus yhdistyksen omasta miniläppäristä ole huono. Näin yhdistyksen toimintaan liittyvät tiedostot säilyisivät kootusti yhdessä paikassa. Laitteeseen voi asentaa erilaisia käyttäjäprofiileja, joiden avulla valtuuksia eri tiedostoihin voidaan rajoittaa käyttäjän mukaan. Näin lainakäyttö eri ihmisten välillä ei muodostu ongelmaksi ainakaan tietoturvallisuuden kustannuksella. Koneen hinnan 250-500€ ohella investoisin sopivaan kantolaukkuun, 20-40€ ja erilliseen Usb-kiintolevyyn 50-80€ varmuuskopiointia varten. Mikäli tarvetta on erilliselle CD/DVD asemalle, saa mukana kulkevan, Usb johdolla liitettävän laitteen alle 50€:lla. Erot eri valmistajien laitteiden välillä muodostuvat käytettävyydestä eli näppäimistö, näyttö, hiiritaso kolmikosta, rakenteesta eli muovi vai metalli, akkukestosta ja hinnasta. Miniläppäreiden suorituskyvyssä ei alan lehtien perusteella ole suuria eroja. Jos haluaa, tai tarvitsee enemmän suorituskykyä, jää vaihtoehdoksi tavallisen läppärin hankkiminen. Testikäytön perusteella miniläppärilläkin pärjää oikein hyvin. Tulikomentoja 3/2010 Muistelmia heitinpatteristosta Tulikomentoja 2/2010 -lehdessä oli Jyri Paulaharjun kirjoitus Heitinpatteristosta Rovajärven kesäleirillä 1954. Kirjoitus herätti omia muistojani Heitinpatteristosta niin Niinisalossa kuin sitten kesäleirillä 1959. Olin varusmiehenä Satakunnan Tykistörykmentin II patteriston 4.patterissa 15.6.1958– 10.05.1959. Patterin päällikkönä oli kapteeni Kullervo Paattinen ja vääpelinä sotilasmestari Topi Kokkonen. Patterissa koulutettiin tulenjohtajia ja viestimiehiä. Kouluttajina ovat muistoihini jääneet luutnantti Vesa Leppämäki, yliluutnantti Veikko Schönberg, ylivääpeli Kalervo Mäkinen ja ns. kesävänrikki Masa Törnqvist. Heitinpatteriston tuliporras koulutettiin 5.patterissa. Varusmiespalvelus eteni normaaliin tapaan. Hyvin palvelleena sain jopa kuntoisuusloman alokasajan päätyttyä. Pääsin myös ensimmäisten joukossa ensimmäiselle iltalomalle Kankaanpään keskustaan tutustumaan. Tosin oli rukouslauantai eikä mitään erikoista ollut meneillään. Kävelin alokaskaverini Jori Kirjavaisen kanssa Kankaanpään keskustassa kohti kirkkoa kun alikersantti Viholainen pyöräili ohitsemme. Lienevät kädet olleet meillä taskuissa kun seuraavana päivänä meitä odotti ryhmänjohtajien tuvan vesipesu pienen kyykkyhyppelyn jälkeen. Eikä tuo pesu tapahtunut normaalissa työpuvussa vaan talviasusteissa karvalakki korvilla. Sen suoritettuamme kuului tuomio ”Ei tänään”. Ei siitä simputuksesta kanneltu eikä puhuttu sen enempää. Neulaluvun korjaus Varusmiespalveluksen lopussa jätin anomuksen vakinaiseen palvelukseen ns. kesä- vänrikiksi. Palvelukseni alkoi toukokuun lopulla samassa patterissa. Elokuussa sitten tuli lähtö tykistön kesäleirille Rovajärvelle. Vakanssini oli mittausupseeri. Toisena mittausupseerina oli ylivääpeli K Mäkinen. Heitinpatteriston komentajana oli kapteeni K Paattinen. Muita johtajia en enää muistakaan nimeltä. Patteristoomme saapui leirin alkupäivinä suruviesti. Yhden tulipatterin päällikkönä toimineen Martti Olanterän veli oli pudonnut purjelentokoneellaan maahan ja saanut surmansa. Martti kävi sitten leiriaikana hautaamassa veljensä. Leirin harjoitukset sujuivat pääosin normaaliin tapaan. Ensimmäinen kovapanosammunta sen sijaan ei sujunut. Harjoituksen aiheena oli tulen aloittaminen nopeilla menetelmillä, ts. suuntakehämittauksia ei olisi ehditty suorittaa. Tehtäväni oli tuliportaan mittauksien tarkistus. Olin tarkistanut kahden patterin suunnat ja koordinaatit kun hakuammunta alkoi tarkistamattomalla patterilla. Sen tuli korjattiin maaliin ja ammuttiin kertaväliajoin patteriston tulen koossaolon tarkistamiseksi. Samalla mittausupseerina totesin hakuampuneen patterin suunnassa noin 180 piirun virheen. Kertaväliajoin -ammunnassa hakuampuneen patterin tuli osui tietty maalialueelle, mutta kahden muun tuli ei ollut lähimaillakaan. Ammunnat keskeytettiin, patteriston henkilökunta koottiin Keskivaaran tienvarteen rykmentin komentajan eversti Aimo Mattilan puhutteluun. Ainoa mikä vänrikin mieleen on ikuisesti jäänyt oli everstin jyrisevät sanat: ” Lentorata on hallittava”. Seurasi ankara tutkiminen miksi tuli levisi. Lopuksi paljastui, että hakuampuneen patterin tuliasemasuuntakehällä oli neulaluvun kokonaiskorjaus otettu väärään suuntaan. Kunto-ottelu jäi mieleen Toinen pikku muisto tuosta leiristä oli kantahenkilökunnan kunto-ottelu. Se oli siihen aikaan henkilökohtainen kisa kaikkine tehtävineen. Harjoituspatteristo 2 oli toinen Satakunnan Tykistörykmentin perustama joukko. Sen mittausupseerina oli vastikään kadettikoulusta tullut luutnantti Väiski Saarikko. Jossakin yhteydessä Väiski sanoi minulle reservin vänrikille, että on se häpeä jos mittausupseeri tekee virheen aurinkomittauslaskussa. Kisassa en tietenkään menestynyt mitenkään. Väiskin mainitseman häpeän kuitenkin vältin saamalla aurinkomittauslaskun oikein. Väiskillä se ei sitten onnistunutkaan. Tulenaloituskilpailuun ei sitten reservin vänrikkiä hyväksyttykään. Kokenut ylivääpeli K Mäkinen sai johtaa mittausjaosta siinä. Voittoa ei muistaakseni saavutettu, hyvä tulos kuitenkin. Syksyllä -59 sitten oli aika jättää heitinpatteristo ja aloittaa Kadettikoulu. Kommelluksia ja mokia sattui sitten vakinaisessakin palveluksessa suurempia ja pienempiä. Niitä voi muistella joskus toiste. Jouni Ruohonen Kirjoittaja on tykkimies, evl evp. 23 Putkiräjähdys – tykkimiehen painajainen TEKSTI JA KUVAT: JYRI PAULAHARJU Tuliaseiden tulon myötä ilmaantuivat kiusallisina sivutekijöinä ruudin aiheuttamat asevauriot ja usein myös ampujien menehtymiset. Aikakirjojen teksteissä esiintyy jo varhain varoituksia liiallisista ruutipanoksista, putkien tai piippujen tukoksista ja myös metallin väsymisestä. Suustaladattavien tuliaseiden kaudella erityisesti liikalataus eli panoksen liiallinen suuruus aiheutti kiistatta eniten turmia, putkien tuhoutumisia, halkeamia ja purkautuvien ruutikaasujen synnyttämiä palovammoja, hengen menetyksiä. Jopa sankkireiästä purkautuva voimakas ruutikaasusuihku vahingoitti joskus laukaisijaa eli lunttumiestä. Kirjattiin tilanteita, joissa suustaladattavan tykin putkeen on jäänyt edellisen ruutipanoksen jäljeltä kytevää ruutipussin jätettä, joka sitten uudelleen latauksessa sytytti uuden panoksen kohtalokkain seurauksin. Tutkittaessa vanhoja, museoituja suustaladattavia tykkejä, on myös löytynyt tykkejä, joiden putkimetallissa on hiushalkeamia. Ne ovat aiheutuneet metallin väsymisestä tai jopa laukausilmiön synnyttämästä resonanssista. Rautavalanteisissa putkissa niitä esiintyy pronssimetallia harvemmin. Erikoislaatuinen vaurio saattoi syntyä myös kun kiivaassa ammunnassa putken suupaksunnos joutui lähes sulaan tilaan ja muutti muotoa. Ilmiö on yllättävä mutta johdonmukainen. Sytyttimistä uusi riski Aivan uuteen aseteknillisen tilanteeseen jouduttiin kun keksittiin aikasytytin pallokranaattiin. Väärään kohtaan pyälletty lovi puisessa sytytinputkessa saattoi helposti aiheuttaa putkiräjähdyksen. Pallokranaatti kun poksahti kesken putkimatkallaan rikkoen putkea. Asevauriot lisääntyivät ja muuttuivat kohtalokkaiksi kun 1800-luvulla siirryttiin takaalataukseen ja kranaattien iskusytyttimiin. Pelkästään putken suunsuojuksen unohtaminen paikoilleen aiheutti 24 todella katastrofin, kranaattien täyteaineen voima kun oli kymmenkertainen mustaruutia vahvempaa, ja jälki sen näköistä. Erityisen suureksi riskitekijäksi muodostuivat sytyttimet. Vaikka niihin konstruoitiin erityiset putkivarmistimet, niin massatuotannossa syntyi usein viallisia yksilöitä. Eräässä meilläkin talvisodan aikana käytetyssä sytyttimessä oli nesteputki estämässä varhaisräjähdyksiä, mutta talvisodan ankarat pakkaset jäädyttivät nesteputken ja katastrofi oli usein valmis. Jatkosodan aikana Päämajan ase-esikunnan pitämän tilaston mukaan putkiräjähdykset vähenivät sodan kuluessa. Syynä olivat sytyttimien laadullinen paraneminen sekä tuliasematoiminnan valvonnan kiristyminen. Kaksoislataus heitinmiehen painajainen Laukauselementin osista, myös hylsy, tuotti yllättävää kylläkin pienoisen yllätyksen. Talvella 1944 kokeiltiin Niinisalossa myös pahvista tehtyjä hylsyjä. Koeammunnoissa osoittautui, että hylsyt repeilivät ja hajosivat ammuttaessa jättäen samalla putkeen vaarallisia pahvisuikaleita. Paperihylsyjen jatkokehittelystä luovuttiin. Kranaatinheitinmiehen painajainen oli tietenkin Putkiräjähdys Vuotsossa 1945 päätti sodan. Suuosassa tapahtunut putkiräjähdys. rullisia hetkiä kaksoislatauksen seurauksena. Meille vanhoille tykkimiehille on tuttua kun tuliasemassa patteriupseerin eteen oli lyöty neljä paalua, joihin tykkien suunsuojukset tuotiin. Aseella toimittiin vasta kun kaikki suojukset olivat nököttämässä paalun päässä. Kaiketi nykyäänkin vahditaan tarkoin putken suunsuojuksia tai vastaavia. kaksoislataus. Kiivaan tulitoiminnan aikana saattoi ammusmies vahingossa pudottaa uuden kranaatin putkeen edellisen seuraksi ja räjähdys oli väistämättä seurauksena useimmiten henkilöstötappioin. Raskaalla heittimellä, missä laukaisu tapahtuu toisella tavalla, kaksoislataus on helpommin vältettävissä. Pari vuotta sitten elettiin Rovajärvellä suAika 1.7.41-30.6.42 1.7.42-30.6.43 1.7.43-30.6.44 1.7.44-19.9.44 Yhteensä Putkiräjähdyksen syy Sytytinviasta aih. sytytin 137 15 5 x) 2 xx) suunsuojus 12 17 6 -- muu syy 43 -12 25 169 35 80 putkiräj./ls-määrä 1/ 19 000 1/ 40 000 1/ 193 000 1/ 200 000 x) yksi oletettu sytytinvika xx) keskeisin syy ammuksen hajoaminen putkessa, toinen pahvinkappaleita putkessa. Martti Kuparinen 1970-2010 In memoriam Totaallinen tuho. Kenttätykistökerho ry:n pitkäaikainen aktiivi ja entinen sihteeri, diplomi-insinööri, reservin luutnantti Martti Kuparinen menehtyi 27.6.2010 auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Työuransa hän teki Ericssonyhtymän palveluksessa Suomessa ja Ruotsissa. M Putken suu sulannut? ara, kuten ystävät hänet tunsivat, oli luonteeltaan iloinen ja ystävällinen. Hän toimi aktiivisesti Kenttätykistökerhon toiminnassa useiden vuosien ajan ja loi esimerkiksi jo vuonna 1995 kerholle sen ensimmäiset verkkosivut. Allekirjoittaneella oli ilo tuntea hänet reilun viidentoista vuoden ajan ja monet kerrat saimme viettää yhdessä mukavia hetkiä niin Karteschen kuin Hedberg -tapahtumissa, joihin Mara osallistui aktiivisesti. Ruotsissa vietettyjen työvuosien ansiosta myös yhteydenpito ruotsalaisten tykkimiesten kanssa Karteschen toiminnan merkeissä sujui Maralta luonnostaan. Opin tuntemaan Maran myös taitavana tykkimiehenä, sillä useana vuonna hän oli Hedberg kilpailun kärkikolmikossa. Eräänä hauskana anekdoottina muistuu mieleen, kun voiton avaimet kisaan löytyivät eräänä vuonna Kankaanpään yöstä, kadettien kanssa suoritetutusta pitkästä ja hartaasta ”nestetankkauksesta”. Seuraavana vuonna tämä ”tankkaus” jäi väliin ja tuloksena oli keskeyttäminen nilkan nyrjähdykseen. Maran työtoverit kertoivat että hän oli diplomi-insinööriksi hyvin käytännönläheinen mies, joka tunsi tekniikan ja teoriat, mutta suhtautui asioihin käytännöllisesti. Työyhteisössä hänet tunnettiin innokkaana juhlien järjestänä. Ei ollut niin pientä syytä, ettei sitä olisi voinut kakulla juhlistaa! Maran maanpuolustustoiminta oli myös tuttua työtovereiden keskuudessa ja hän innokkaasti kertoi erilaisista tapahtumista, joissa oli ollut mukana. Mara oli saanut työskennellä pääosin samojen henkilöiden kanssa kymmenkunta vuotta ja työkaveruus oli syventynyt tiiviiksi ystävyydeksi. Maralle tärkeitä harrastuksia oli jo lapsuudesta asti veneily ja retkeily luonnossa. Perheen yhteisellä retkellä Mara oli myös juhannuspäivän aamuna 26. kesäkuuta, kun hänestä riippumaton liikenneonnettomuus tapahtui. Puoliso Heidin, 4-vuotiaan Niilo pojan, sukulaisten, ystävien ja työtovereiden lisäksi hänen iloista, sekä valoisaa persoonaansa jäi kaipaamaan lukuisa joukko tykkimiehiä, joilla oli ilo hänet tuntea. Jyri Vilamo Hiushalkeama, onkohan resonanssilla osuutta? Tulikomentoja 3/2010 25 Tärkeä yhteistoimintaharjoitus: Rovajärvellä paukkui TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVAT: LAURI PAJU/PV Tykistöjoukot harjoittelivat Lapissa Rovajärven ampuma-alueella 18.-27. toukokuuta. Harjoitukseen osallistui myös joukkoja maavoimien muista aselajeista. Ampumaharjoitukseen osallistui noin 3 500 varusmiestä, reserviläistä ja palkattuun henkilökuntaan kuuluvaa sekä vajaat 800 ajoneuvoa ja 51 raskasta asetta. Ampumaharjoituksen johti Tykistöprikaatin komentaja eversti Markku Myllykangas. Tiistai 18.5. oli ensimmäinen varsinainen harjoituspäivä. Harjoitukseen liittyvän järjestelmäharjoituksen johti Tykistökoulun johtaja, everstiluutnantti Mikko Soikkeli. Harjoitukseen osallistui joukkoja Tykistöprikaatista, Panssariprikaatista, Karjalan Prikaatista, Porin Prikaatista, Kainuun Prikaatista, Pohjois-Karjalan Prikaatista, Viestirykmentistä, Jääkäriprikaatista sekä Hämeen Rykmentistä. Harjoituksen ensimmäisellä viikolla harjoitusjoukot suorittivat valmistavat kovapanosammunnat ja harjoittelivat toimintaa taisteluosaston tasolla osana ylemmän johtoportaan toimintaa. Tämän harjoitusvaiheen jälkeen joukkojen on osattava pataljoonan tulenkäyttö, pataljoonan komentopaikan toiminta sekä kranaatinheitinkomppanian ja patteriston tilanteenmukainen toiminta. Aselajien yhteistoimintaharjoitus Harjoituksen toisella viikolla harjoiteltiin tykistöjärjestelmän toiminta osana prikaatin taistelua, jota tuetaan ylemmän johtoportaan toimenpi- Rovajärvellä panostetaan liikenneturvallisuuteen LAURI PAJU Tykistön ampumaharjoitukseen osallistui tänä keväänä noin 3 500 henkilöä ja heidän mukanaan lähes 800 ajoneuvoa. Suuri määrä ajoneuvoja ja joukkoja liikenteessä ovat liikenneturvallisuudelle haaste. Harjoituksessa liikenneturvallisuuteen on kuitenkin panostettu. Harjoitusjoukot sekä ajoneuvot siirtyivät Rovajärven harjoitusalueelle rautatiekuljetuksin ja moottorimarssein. Lisäksi henkilöstön siirtämiseen käytettiin linja-autokuljetuksia. Junakuljetukset ovat hinnakkaita, mutta ne ovat liikenneturvallisuuden kannalta turvallisempia. 26 Liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan myös maanteillä ajoneuvokalustoa kehittämällä. Tänä keväänä voimaan astunut lainsäädäntö Puolustusvoimissa tapahtuvissa henkilökuljetuksissa säätää, että 1.4.2010 alkaen on kuorma-auton kuormatilassa kuljetettavilla oltava asetuksen mukainen istuin. Koulutustason mittauksen parhaan taisteluosaston ja patteriston johtajat. tein. Samalla se oli aselajien yhteistoimintaharjoitus viestija huoltotoiminnan osalta. Harjoitusvaiheen lopussa harjoitusjoukkojen on osattava useamman tuliyksikön tulenkäyttö niin tulenjohtotoiminnassa kuin ammunnanhallinnassa, liittyminen yhtymän viestiverkkoon ja johtoportai- den johtamistoiminta eri komentopaikoilla. Harjoitusjakso päättyi koulutustarkastusammuntaan. Koulutustarkastusammuntaa tarkasti ja seurasi tällä kertaa mm. Pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Markku Koli sekä Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara. Poliisin läsnäolo vaikuttaa Rovajärven harjoitusalueella liikenneturvallisuudessa kiinnitetään erityisesti huomiota ajonopeuteen. Tienpitäjän luvalla on kantatie 82:lla ajonopeuksia laskettu paikoittain harjoitusjoukkojen tukeutumisalueiden risteyskohdissa. Ennen harjoitusta liikenneturvallisuutta varten on tehty joukko erilaisia valmisteluita. Liikenteen valvonnasta alueella on laadittu voimassa olevan normin perusteella ohje, sekä jokaiseen joukkoon on nimetty liikenneturvallisuusupseeri. Harjoitusalueen tiestöä myös kehitetään ja parannetaan resurssien salliessa. Tykistön ampumaharjoitukseen oli tänä vuonna saatu ensimmäistä kertaa poliisipartio valvomaan liikennettä Puolustusvoimien virka-apupyynnön perusteella. Poliisin läsnäolo helpottaa harjoituksen valvontaa, sillä poliisilla on suuremmat toimintavaltuudet. Harjoituksen aikana valvottiin kaikkia tiellä liikkuvia tasapuolisesti, ei pelkästään Puolustusvoimien ajoneuvoja. Poliisin läsnäolosta tiedotettiin kaikille harjoitusjoukoille ja se selvästi myös vaikutti ajonopeuksiin alueella. uutisia Ensimmäinen nainen insinöörimajuriksi Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnassa palvelevasta Anu Ojalasta tuli 4.6.2010 ensimmäinen insinöörimajuriksi ylennetty nainen puolustusvoimissa. Ojala työskentelee toimialaupseerina Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan järjestelmäosaston liikkuvuus- ja suojatoimialalla. Anu Ojala on suoritta- nut maisterin tutkinnon Glamorganin yliopistossa Walesissa ja biotekniikan insinööriksi hän on valmistunut Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulusta. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Ojala suoritti Ilmavoimien Viestikoulussa ja ilmavoimien reserviupseerikurssilla 64 vuonna 1997. KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n syyskokous pidetään lauantaina 16.10.2010 klo 14.00. Kokouspaikkana on Ilmatorjuntamuseo, osoitteessa Klaavolantie 2, 04300 TUUSULA Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12§:ssä mainitut asiat (mm toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2011 sekä henkilövalinnat). TERVETULOA! RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi Hallitus Ennen kokousta kahvitarjoilu Kokousasioiden jälkeen Ilmatorjuntamuseon esittely Linja-autokuljetus Tuusulaan lähtee klo 13.00 Helsingistä, Mikonkadun turistipysäkiltä (Fennian edestä) ja paluu samaan paikkaan kokouksen jälkeen Ilmoittautuminen kokoukseen (kokoustarjoilut) sekä osallistuminen bussikuljetukseen sihteerille viimeistään 12.10. mennessä puh 050-564 7275 tai sähköpostilla jokke.huhtala@elisanet.fi Koulutustason mittaus Tänä vuonna perinteikkään kilpailun kiertopalkinnon, tykistökenraali Nenosen tykin, sai haltuunsa Kainuun Tykistörykmentti sen patteriston voittaessa. Taisteluosasto 31 voitti taisteluosastojen välisen kilpailun, jonka johdosta taisteluosastojen kiertopalkinto luovutettiin Kainuun Prikaatille sekä Jääkäriprikaatille. Kranaatinheitinkomppanioiden kiertopalkintoa ei tänä vuonna jaettu. Patteristot: 1. PSTO/TSTOS31 (KAIPR) 659 pistettä 2. PSTO/TSTOS32 (TYKPR) 592 pistettä 3. PSTO/TSTOS33 (KARPR) 497 pistettä 4. PSHPSTO/2MEKTSTOS (PSPR) 415 pistettä Taisteluosastot: 1. TSTOS31 (KAIPR+JPR) 2. TSTOS32 (TYKPR) 3. TSTOS33 (KARPR+PKARPR) 4. 2MEKTSTOS (PSPR) Tulikomentoja 3/2010 1109 pistettä 1027 pistettä 887 pistettä 725 pistettä 27 Sotahistoriallisten museoiden konferenssissa Dublinissa TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO Sotahistoriallisten museoiden edustajat kokoontuivat Dubliniin, Irlantiin kertomaan projekteistaan ja vaihtamaan ajatuksiaan eri toimintatavoista. Mukaan mahtui myös vierailuja muinaisilla taistelukentillä ja Irlannin värikkääseen lähihistoriaan tutustumista. ICOMAM eli International Committee of Museums and Collections of Arms and Military History on sotahistoriallisten museoiden järjestö, joka muun muassa järjestää kerran vuodessa konferenssin. Tänä vuonna kokous järjestettiin Dublinissa National Museum of Irelandin isännöimänä teemalla ”Armeijoiden koulutus ja opetus museoissa”. Museoista parhaiten paikalla edustettuina olivat Britannian museot. Tämä luonnollisesti selittyy lyhyellä välimatkalla ja monet Briteistä tulleet matkustivatkin konferenssiin lautalla. Edustusta löytyi isäntämaan lisäksi myös Ranskasta, Ruotsista, Hollannista, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Belgiasta, Saksasta, Itävallasta, Latviasta ja Tanskasta. Allekirjoittanut 28 oli ainoa osanottaja Suomesta ja samoin ainoa Tykistöhistoriallisen museon edustaja paikalla. Konferenssi oli laadultaan hyvä ja sisälsi useita todella antoisia luentoja. Monet niistä käsittelivät erilaisia näyttelyitä, joita museoissa on tällä hetkellä esillä ja myös tulevaisuuden suunnitelmia. Taru Sormusten Herrasta ja Road to Kabul Lähes kolmestakymmenestä esitelmästä jäi erityisesti mieleen Tukholmassa sijaitsevan Armémuseumin suunnitelma kerätä yhä enemmän varusmiespalveluksessa olleiden muistoja ja kokemuksia palveluksestaan. Ruotsissa asevelvollisuusarmeijan lakkaut- Tutustumassa Boynen taistelupaikkaan. Kierrokseen kuului myös hevosen selästä taistelevan ratsumiehen näytös. taminen on merkinnyt myös museoille uusia velvoitteita museoitavan materiaalin nyt karttuessa lakkautettavista varuskunnista entistä nopeampaan tahtiin. Kiehtova oli myös Robert Woosnam-Savagen esitelmä siitä miten Leedsin Royal Armouries museossa oli näyttely Arms & Armour from the Movies jossa oli esillä aseita, haarniskoita ja muita esineistä Taru Sormusten Herra ja muista fantasiaelokuvista. Tämä näyttely oli ollut heillä äärimmäisen suosittu ja laajensi käsitettä siitä millaisista aiheista voi museoissa näyttelyitä olla. Todella mielenkiintoinen esitys oli myös National Army Museumin Andrew Smithillä, jossa puhuttiin heidän näyttelystään Road to Kabul. Näyttelyyn käyvät tutustumassa myös brittisotilaat, jotka ovat Afganistaniin lähdössä ja heille kerrotaan Britannian pitkästä ja sotaisasta menneisyydestä Afganistanissa. Seuraava tarina kertoo mi- tä hyötyä saattaa olla historian tuntemisesta. Brittiupseeri oli 2000-luvulla mennyt Afganistanissa neuvotteluun ja hänelle oli neuvottelujen aikana vihaisesti sanottu; kirotut britit, kun poltitte täällä suuren basaarimme (kauppapaikka). Upseeri oli miettinyt hetken ja ajatellut, että mitä olivat laskuvarjojääkärit taas menneet tekemään. Neuvottelujen jälkeen ja tukikohtaan tullessaan hän oli kysellyt basaarista, mutta kenelläkään ei ollut asiasta tietoa. Lopulta hänelle selvisi, että britit olivat polttaneet kyseisen basaarin vuonna 1842. Tarina osoittaa, että historian merkitystä ei pitäisi koskaan aliarvioida ja että museoilla on tärkeä rooli tuon tietouden välittämisessä eteenpäin. Dublin vierailijan silmin Konferenssin yhteydessä esittelivät isännät myös kaunista Dublinia konferenssivieraille. Yhtenä tutustumiskohteena oli historiallinen Kilhanhaim Gallows niminen vankila, jonka sisäpihalla oli teloitettu muun muassa Pääsiäiskapinan johtajat vuonna 1916. Tapahtuma vaikutti suuresti Irlannin itsenäisyystaistelun kiihtymiseen tiedon levitessä ympäri Irlantia. Osasyynä ihmisten raivostumiseen teloituksista oli erään kuolettavasti haavoittuneen kapinajohtajan tuominen sairaalasängystä ammuttavaksi, hänet nimittäin piti teloituksen ajaksi sitoa pylvääseen kiinni jotta mies pysyi pystyssä. Samassa vankilassa oli kuvattu myös useita tunnettuja elokuvia ja oli kiehtovaa olla samassa paikassa, jossa elokuvat kuten Isän nimeen ja Italian Job oli osittain kuvattu. Hevonenkin kasvanut Yhtenä käyntikohteena oli myös Boynen vuoden 1691 taistelun paikalle tehty taistelupaikkamuseo tunnin ajomatkan päässä Dublinista. Kyseinen taistelu käytiin protestanttien ja katolilaisten välillä ja taistelun vuosipäivänä Pohjois-Irlannin protestantit yhä marssivat voiton kunniaksi. Erityistä vierailussa oli näytös, jossa ammuttiin musketilla ja ratsastaja esiintyi aikakauden taisteluvarustuksessa. Historiaa tuntevankin yllätti täydellisesti miten pieniä taistelussa käytetyt hevoset olivat 1600luvun lopulla, nykystandardien mukaan ne olisivat poneja, mutta kyseisen aikakauden taisteluihin juuri tarpeeksi suuria. Mielenkiintoinen oli myös isäntämme National Museum of Irelandin Soldiers and Chiefs näyttely, joka oli todella upea läpileikkaus Irlannin sotahistoriasta aina 1500-luvulta asti. Näyttelyssä olleista esineistä oli mieleenpainuvin Pääsiäiskapinan aikana rakennuksen katolla liehunut Irlannin lippu, joka oli säilynyt hämmästyttävän hyvin. järjestetystä talvisodan toiminnallisista päivistä, jolloin 450 koululaista tutustui talvisotaan erilaisilla rasteilla, joissa toiminnallisuus oli pääosassa. Edellisessä Tulikomentoja lehdessä oli kattava artikkeli kyseisestä tapahtumasta. Esitelmässä käsiteltiin niin päivien rakennetta ja ideaa, kuin niiden saamaa palautetta ja keskustelua, jota niistä käytiin lehtien palstoilla. Suomen Rauhaliiton Laura Lodenius ja Rauhankasvatusinstituutin Johanna Laaja kritisoivat tuolloin voimakkaasti kyseistä projektia sodan romantisoinnista. Esitelmän jälkeen kuitenkin useampikin konferenssiin osallistunut sanoi, ettei projektissa ollut mitään sotaan kasvattavaa ja että vastaavia projekteja tulisi museossa tehdä myös tulevaisuudessa. Myönteinen palaute muilta museoilta kannustaa tulevaisuudessakin tekemään uudenlaisia ratkaisuja esimerkiksi koululaisten tavoittamisessa museokävijöiksi. Selvää on että, tällaisen konferenssin anti ei ole pelkästään esitelmissä tai paikallisissa museoissa ja nähtävyyksissä kiertämisessä, vaan ennen kaikkea mahdollisuudessa puhua kollegoiden kanssa museomaailman haasteista ja mahdollisuuksista. Verkostoituminen on tärkeää, jotta museot pystyvät paremmin välittämään tietoutta keskenään ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Toiveena on tulevaisuudessa, että yhä useammasta Suomalaisesta sotahistoriallisesta museosta olisi edustus paikan päällä. Tähän kon- ferenssiin osallistumisen mahdollisti osaltani EU:n tukeman CIMO eli Centre for International Mobilityn Grundtvik ohjelmasta saatu rahoitus. Konferenssi järjestetään ensi vuonna Itävallassa, joka sotahistorian kannalta omistaa joitakin vaikuttavimpia museoita Euroopassa. YLLÄ: Tällä pihalla teloitettiin Pääsiäiskapinan johtajat vuonna 1916. Museokierroksen vaikuttavimpia paikkoja. ALLA: Konferenssiesitysvuorossa Belgian sotamuseo. Esitelmä Tykistömuseon Talvisotaprojektista Itse pidin esitelmäni Tykistömuseolla joulukuussa 2009 Tulikomentoja 3/2010 29 ”Teit isäin astumaan”, ilma-asekoulutus meneillään. Kuva: Aki Kinnumen. Yhdistetty omaisten- ja kiltapäivä: Tykistöprikaatin konsepti toimii hienosti TEKSTI: KALEVI VIRTANEN, KUVAT: SIRKKA OJALA Niinisalossa oli heinäkuussa edellisvuosien tapaan puomi ylhäällä tykkimiesten kokoontuessa viettämään perinteistä kiltapäivää lauantaina 24.7. Yleisöä paikalla oli yli 3 000, heistä suurin osa varusmiesten omaisia. Tykistöprikaatin ja sen nimikkokillan kehittämä konsepti toimii hienosti: maanpuolustusasia tulee lähelle kansalaisia ja sotaväki tulee samalla osoittaneeksi, että veroeurot käytetään oikein ja kustannustehokkaasti. Tykistöprikaatia voikin onnitella erinomaisesta yhteiskuntasuhteiden hoitamisesta. Olisiko tässä uuden sertifikaatin paikka – edellinen tuli ympäristöasioiden tehokkaasta hoitamisesta! Tykistöprikaatin Kilta ry:n ja Tykistöprikaatin yhdessä järjestämän kilta- ja omaistenpäivän ohjelma vietiin läpi tehokkaasti tykistölle ominaisella tarkkuudella. Tasan kello 12 ammuttiin aloituslaukaus kenttätykillä, minkä jälkeen Tykistöprikaatin komentaja, eversti Markku Myllykangas avasi päivän. Puheenvuoron sai myös Tykistöprikaatin Kilta ry:n puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, joka esitteli yli 3 000 hengen yleisölle päivän ohjelman. Päivän runsaas- 30 ta musiikkitarjonnasta vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Tykistöprikaatin koulutuskalustoa esiteltiin lippukentän ympäristössä, esillä oli mm. tykkejä, raskas raketinheitin, käsiaseita, tiedustelulennokki, ajoneuvoja jne. Myös taitorata ja elokuvaesitykset ”Kino Kaviossa” kiinnostivat. Suurimman yleisön keräsi kuitenkin Perinnevaljakon asemaanajo ja tulitehtävä urheilukentällä ja sen jälkeen moottoroidun kent- tätykin asemaanajo sekä sotakoira- ja sotilaspoliisinäytös urheilukentällä. Yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua perusyksiköihin eli isät, äidit ja morsiamet pääsivät tekemään tupatarkastuksen varusmiestensä kasarmitiloihin. Lisäksi taitoradan suorituspaikat olivat avoinna Kuninkaanlähteen tien ja Valkiajärven välisellä alueella. Tykistöprikaatin, Tykkimiestoimikunnan, Tykistöprikaatin Kilta ry:n, muiden aluekohtaisten tykistökiltojen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sekä Maanpuolustuskiltojen liiton toimintaa esiteltiin lippukentälle perustetussa infopisteessä. Teltta toimii samalla vieraiden infopisteenä, löytötavaratoimistona ja kadonneiden kokoontumispaikkana. Tykistöprikaatin Kilta myi tilaisuudessa hernekeittoa ja makkaraa, Niinisalon soti- laskotiyhdistys mm. kahvia, mehua ja munkkeja. Ilmankos kaikki sujui hienosti. Talvisodan vänrikki kesäpusakassa? Pekka Peltola sonnustautui kiltapäivän kunniaksi retroasusteisiin. Saappaat tosin taitavat olla ”sotasaalista”. Musiikista vastasi Satakunnan Sotilassoittokunta kapellimestarinsa Riku Huhtasalon johtamana. MPK:n Ilmapuolustuspiirin omaisten- ja kiltapäivän VEH- harjoitus sekä Tykistöprikaatin kiltalaisten välinen rk-ammuntakilpailu järjestettiin Tykistöprikaatissa 23. heinäkuuta. VEH-kurssinjohtajana toimi MPK:n Ilmapuolustuspiirin aluepäällikkö Matti Soini. Kurssivääpelinä oli killan puolelta Hannu Vettenranta ja Tykistöprikaatista ltn Jani Mäkinen. Majoitus oli järjestetty Camp Presidentin mukavissa sviiteissä edellisen vuoden tapaan. Ampujia kilpailussa oli yhteensä 30. Miesten Y sarjan voitti vänr Yrjö Inkinen tuloksella 172, naisten sarjaan osallistunut alik Heli Ketola sai tuloksen 157 ja miesten sarjan Y 50 voitti kapt Matti Lappalainen tuloksella 177. SARJA Y Viestirastilla yleisöä kiinnosti Sanlan eli sanomalaitteen näppäily. 1. 2. 3. 3. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. vänr Yrjö Inkinen .................85 + 87 = 172 vääp Tapio Myllymäki .........84 + 84 = 168 ylil Jouni Vuorio ..................83 + 80 = 163 vääp Jari Kallonen ..............83 + 80 = 163 tkm Kari Kontiainen ............83 + 80 = 163 alik Juha Nieminen .............85 + 77 = 162 ylik Janne Kuusinen ...........74 + 81 = 155 korpr Pasi Löppönen ..........72 + 82 = 154 vänr Toivo Stormi ................73 + 76 = 149 ylik Jukka Mäki-Jaskari.......46 + 83 = 129 alik Tuomas Rantala ...........38 + 13 = 51 SARJA NAISET 1. alik Heli Ketola ...................81 + 76 = 157 SARJA Y 50 v Perinnevaljakon tulitehtävä viedään aina läpi näyttävän sähäkästi. 1. 2. 3. 4. 5. 5. 6. 7. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 13. 14. 15. kapt Matti Lappalainen .......83 + 94 = 177 alik Pekka Harjula ...............79 + 85 = 164 korpr Urpo Algren................73 + 88 = 160 alik Eero Haveri ...................82 + 78 = 173 sotmest Raimo Ristilä .........77 + 77 = 154 kers Matti Kullas .................79 + 75 = 154 ltn Jukka Piirto ....................68 + 75 = 143 ylik Pauli Pitkäkoski ............70 + 72 = 142 ylik Kari Ketola ....................74 + 68 = 142 sotmest Kaarlo Karvinen ....73 + 68 = 141 sotmest Raimo Ojala ...........63 + 76 = 139 alik Juho Latva-Hoppala.....65 + 70 = 135 alik Niilo Nikkola .................66 + 64 = 130 ylik Juhani Hakala ...............59 + 65 = 124 ylik Matti Peurala .................42 + 79 = 121 maj Seppo Rinta-Hoiska.....77 + 44 = 121 alik Tuomo Lemivaara ........56 + 49 = 105 vääp Samuli Niinistö...........48 + 32 = 80 Varusmiehet näyttävät osaamistaan: kohta lähtee. Kuva: Vesa Niemenmaa. Tulikomentoja 3/2010 31 Tulenjohtovälineet Jordanian Armeijan kehittämä ajoneuvoalustainen Panthervalvontajärjestelmä on esitelty SOFEX-messuilla Jordaniassa. Järjestelmään kuuluu teleskooppinen masto, joka kantaa 50 kg:n kuorman. Tämä sisältää tyypillisesti maastovalvontatutkan, optisen tähystysjärjestelmän video- ja lämpökameralla sekä laser-etäisyysmittarin. (International Defence Review, July 2010) Saksan Thales on esitellyt uuden kompaktin, kevyen pulssidoppler-periaatteella toimivan Lynxmaastovalvontatutkan. Tutkakokonaisuus painaa 25 kg sisältäen sensoripään, jalustan, kaapelit, 6 tunnin akut sekä laptop-näytön. (Jane’s News Briefs thisweek@ janes.com, 27.7.2010) Paikannusvälineet Israelilainen IAI on valmistanut ADNAV-hybridipaikantamislaitteen Israelin puolustusvoimia (IDF) varten. Kokonaisuus painaa 2,2 kg ja se hyödyntää sekä GPS-paikannusta että inertiapaikannusta, jota varten siinä on valokuituhyrrät ja inertia- sekä kiihtyvyysanturit. Järjestelmän kappalehinta on 20 000 USD. Nykyisten hankintasuunnitelmien mukaan IDF ostaa satoja laitteita asennettaviksi joukkuetasan ajoneuvoihin. Operatiivinen käyttöönotto on suunniteltu vuoden 2011 puoliväliin. (International Defence Review, August 2011) Tykistötiedustelu ja sensorit Israelilainen IAI suunnittelee toimittavansa Israelin Puolustusvoimille EL/I6001 –maasensorijärjestelmän vuoden 2010 lopulla. Järjestelmä perustuu seismisiin ilmaisimiin, GPS-paikantimiin ja datavälitykseen. Seismisen ilmaisimen sijasta on mahdollista käyttää magneettista ilmaisinta, infrapunakameraa tai mikrofoneja. Järjestelmä saadaan toimimaan lisävirtalähteellä jopa 90 vuorokautta. Kehitystyö on ollut käynnissä 5 vuotta ja nyt on menossa kolmas sensorisukupolvi. Suurin kehitystyö kohdistuu nyt laskentaalgoritmeihin, joilla virhehälytysten määrää pyritään alentamaan. Järjestelmän toimittamisen jälkeen toteutettavien testien menestyksestä riippuen operatiivinen käyttö saattaisi alkaa vuoden 2011 alkupuolella. (International Defence Review, August 2010) 32 Il Primo Posto Helsingin reserviläistykkimiehet voittoon Italiassa TEKSTI: ARTO PULKKI JA JYRI VILAMO KUVA: JYRI VILAMO Helsingin Reserviupseeripiirin nelihenkinen partio voitti reserviläisten sarjan haastavassa Italian Raid Commando sotilastaitokilpailussa tullen kuudenneksi kaikkien joukkueiden kesken. PohjoisItalian Alpeilla 21.–22. toukokuuta järjestettyyn kilpailuun osallistui nelisenkymmentä joukkuetta kymmenestä eri Euroopan maasta. Italian Raid Commando on ammattisotilaille, reserviläisille ja sotilasopetuslaitoksille vuosittain järjestettävä kilpailu, johon osallistuu myös rajavartiolaitosten ja poliisien valmiusyksiköiden partioita. Kilpailun järjestäjänä toimii Italian Reserviupseeriliitto Unione Nazionale Ufficiali in Congedo d’Italia. Kilpailua voi suositella kaikille, joita kiinnostaa oppia sotilastaitoja yli aselajirajojen ja samalla on myös erinomainen mahdollisuus tavata ja tutustua kansainväliseen sotilastoimintaympäristöön. Tapahtuman suolana on vuosittain vaihtuva kehystarina, jonka ympärille kilpailutehtävät on rakennettu. Tämä tekee osallistumisen haastavaksi myös kokeneillekin kävijöille ja mahdollistaa samalla vähemmän kokeneiden partioiden pärjäämisen. Kyseessä oli toinen kerta, kun suomalaisista tykkimiehistä koottu joukkue osallistui tähän Pohjois-Italian Alpeilla järjestettävään kansainväliseen sotilaspartiotaitokilpailuun. Viime vuoden tapaan lähes sama, pääosin Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan Tykistökillan aktiiveista koottu joukkue oli reserviläisten sarjan voittaja. Kuin Afganistanissa olisi… Tänä vuonna vajaan vuorokauden mittaisen kilpailun reitillä oli pituutta noin 25 kilometriä ja nousua vuoristossa kertyi yli 1 500 metriä. Taisteluvarustuksessa suoritetun marssin aikana noustiin kolmen noin 1100-1300 metrin korkuisen vuoren huipulle. Kilpailun kehyskertomuksena oli Nato-operaatioon kuuluvan Civil Military Cooperation (CIMIC) -partion toiminta Afganistanin eteläosia vastaavassa ympäristössä Italiassa. Kilpailutehtäviin kuului yösuunnistusta, pai- Helsingin Reserviupseeripiirin partiossa kilpailivat reservin yliluutnantit Jorma Kainulainen, Arto Pulkki, Jyri Vilamo ja Aki Mäkirinta. kantamistehtäviä vuoristossa, pommien purkamista, kalustontunnistusta, ampumatoimintaa pistoolilla, haulikolla ja kiväärillä, taistelukentän hätäensiapua, etsintä-, heitinja taistelutoimintaa ja erilaisia CIMIC-tehtäviä. Epäsuorantulen taidoista oli apua kahdella eri rastilla, joilla pääsi hyödyntämään niin tulenjohtajan kuin tuliaseman taitoja. Suomalaisen partion valtteja olivat tälläkin kertaa nopea eteneminen ja hyvä suoriutuminen eri rastitehtävissä. Kilpailun korkeasta tasosta kertoo se, että siihen osallistui useita maahanlasku-, laskuvarjo- ja tiedustelujoukkojen partioita Saksasta, Englannista, Sveitsistä ja Italiasta. Suomalaisten tykkimiesten kuudes sija kokonaiskilpailussa ja reserviläissarjan voitto on tässä seurassa loistosuoritus. Kilpailun kotisivut löytyvät osoitteesta: www.italianraidcommando.it uutisia Suomelta ilmakuljetustukea Pakistaniin Tulvat ovat aiheuttaneet katastrofin miljoonille pakistanilaisille. EU on pyytänyt jäsenmailtaan avustusmateriaalia sekä tukea materiaalin ilmakuljetuksiin Euroopasta Pakistaniin. Puolustusministeriö teki päätöksen antaa tukea avustuslennolla, joka toteutetaan C-17 Globemaster III -kuljetuskoneella Kööpenhaminasta Karachiin. Suomi on mukana 12 maan ryhmässä, joka on hankkinut kolme C-17 -sotilaskuljetuskonetta yhteiskäyttöön. Maat ovat pääosin NATO-jäseniä, Suomen lisäksi NATO:n rauhankumppanuusohjelman jäsenistä mukana on Ruotsi. Koneet on sijoitettu Pápan lentotukikohtaan LänsiUnkarissa. Suomen osuus hankkeessa on 100 vuosittaista lentotuntia, joista tässä avustuslennossa käytetään noin viidesosa. Avustuslento lähti 5.9.2010 ja sen rahtina oli tanskalaisten toimittama kenttäsairaala. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomi käyttää järjestelyä humanitaarisiin tehtäviin. Suomi oli ainoa EU-maa, joka 24 tunnissa reagoi EU: n avunpyyntöön ja tarjosi sotilaskalustoa avustuskuljetusten toteuttamiseen. Liity kiltaan! Saat lehden. uutisia Terrorismi loppuu usein sisäisiin kiistoihin Filosofian maisteri Leena Malkki tarkasteli kesäkuussa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöksessään kahden 1970-luvulla toimineen vasemmistolaisen terrorikampanjan kehittymistä Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Malkin mukaan terrorikampanjat loppuvat yksinkertaisesti kannatuksen puutteeseen. Kannatuksen väheneminen johtui osaltaan protestiliikkeen ja uuden vasemmiston heikkenemisestä ylipäänsä 1970-luvun puoliväliä kohti, mutta myös ryhmien omista arviointivirheistä. Toimintaa halvaannutti merkittävästi se, että mukana olijat ajautuivat kiistoihin keskenään. Malkin tutkimus ei tue väitettä, että terrori saatai- siin loppumaan voimankäytöllä. Terrorikampanjoihin osallistuneet odottivat viranomaisten vastaavan kovilla otteilla ja toivoivat, että vastatoimet saisivat yhä useammat ihmiset kääntymään heidän puolelleen. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että maltilliset vastatoimet saattavat parhaiten lannistaa terrorikampanjaan osallistuvia. Terroritoiminnan hiipumiseen vaikuttaa myös se, kuinka helppoa toiminnasta on irtautua. Mitä suuremman elämänmuutoksen terrorikampanjasta lähteminen vaatii ja mitä suurempia riskejä siihen sisältyy, sitä todennäköisemmin osallistumista saatetaan jatkaa, vaikka motivaatio olisi jo heikko. ilmoittautumislomake sivulla 19. Tulikomentoja 3/2010 33 Talvisota 1939–1940. Ensimmäinen torjuntavoitto. Veteraanit kertovat. Suomen tie jatkosotaan 1940–1941. Taistelu Laatokan Karjalassa. Syväriltä Nietjärvelle kesällä 1944. Ihantalan ihme. Korpisodan suurvoitto. Veteraanit kertovat. Ilomantsin mottitaistelut elokuu 1944. Esitysten painopiste on määrällisestikin vuoden 1944 torjuntavoittojen kuvaamisessa. Näitä levyjä on kolme ja ne käsittelevät ennen muuta Nietjärven taistelua, Ihantalan suurtaistelua ja sodan viimeistä voittoa Ilomantsissa. Kaikissa näissä kerrotaan myös tapahtumien taustaa. Viidestä levystä kaartuu kokonaisuus sodan ankarista vuosista. Traaginen talvisota Talvisota on alaotsikoltaan ”Ensimmäinen torjuntavoitto”. Tässä ehkä käsikirjoittajat Tuomo Rysti, Max Jakobson ja Ilmari Hakala tekevät hieman väkivaltaa historian todellisuudelle, mutta toisaalta: tältähän asiat näyttävät nyt jälkeenpäin katsottuna. Epäsuorasti otsikko sisältää ajatuksen, että jatkosota oli kuin ennalta määrätty kohtalo Suomelle ja ettei muita vaihtoehtoja ollut. Näin tietysti olemme tottuneet ajattelemaan. Talvisodan taustasta kerrottaessa korostetaan kuitenkin ehkä liikaa valtiovallan haluttomuutta myöntää määrärahoja varustautumiseen. Tosiasia kuitenkin oli, että koko 1930luvun määrärahoja joka vuosi korotettiin ja lopulta saatiin jopa aikaan Suomen historiassa lähes ainutlaatuinen perushankintalaki. On muistettava, että myös muissa pikkuvaltioissa ja isommissakin varustelut olivat täysin kesken – jopa pahemmin kuin Suomessa. 34 Suomalainen sankaritarina Tykkimiehet ry on suorittanut suuren urakan muutaman viime vuoden aikana laadituttamalla viiden dvd-levyn verran dokumentaarisia tai puolidokumentaarisia kuvauksia Suomen sodanajan historiasta ja eräiden merkittävimpien taistelujen historiasta. Materiaali kattaa melko hyvin talvisodan ja sen taustan sekä Suomen tien jatkosotaan. Tällöin esillä on myös paljon poliittiseen historiaan liittyvää kuvamateriaalia. Viimeiseen mieheen -elokuvan arvostelu julkaistaan seuraavassa numerossa. hyyttä ja täydellistä uskoa Saksan aseiden voittoon Suomen toiminnan perustana olisi ehkä kannattanut vielä enemmän korostaa. Muutama virhekin on eksynyt mukaan: Waldenin nimeen ei kuulu heittomerkkiä, kuten tekstissä muutamaan kertaan esiintyy, Petsamoa ei sanottu vain Euroopan, vaan jopa maailman rikkaimmaksi nikkeliesiintymäksi, Rytiä ei valinnut presidentiksi eduskunta, vaan vuoden 1937 valitsijamiehet. Tuntematon Nietjärvi Nietjärven taistelu on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomammaksi kuin moni muu kesän 1944 taistelu. Sen vuoksi onkin hienoa, että levysarjassa tämä merkittävä ja osin ratkaiseva taistelu on nostettu sille kuuluvaan arvoon. Itse asiassa taistelun tausta ja vetäytyminen Syvärin tasalta saa esityksessä perusteellisen kuvauksen. Tässä esityksessä onkin eniten uutta tietoa tavalliselle sotahistorian harrastajalle. Käsikirjoittajina ovat Tuomo Rysti ja Matti Koskimaa. Talvisodasta jatkosotaan Ihantalan ihme Samat asiantuntijat kuin talvisota-osassa ovat kirjoittaneet myös tämän osan käsikirjoituksen. Sinänsä kerronta ei tuo uutta totuttuun tarinaan Suomen valintojen mahdottomuudesta. Sodan arvioitua ly- Ihantalan ihme – esitys on keskeisin kaikista tärkeytensä vuoksi. Sen käsikirjoittaja on Tuomo Rysti. Itse asiassa esityksessä kaartuu esiin koko Kannaksen suurtaistelu pääpuolustuslinjalta Ihantalaan. Esitys on selkeä ja havainnollinen. Silmään pistivät perustelut VT-linjan keskeneräisyydestä. Se ei suinkaan johtunut varojen ja miesvoiman puutteesta, vaan ylijohdon eli Mannerheimin väärästä tilanteenarviosta! Hieman epätarkka on myös selvitys Ryti – Ribbentrop -sopimuksen tuloksista: panssarinyrkkejä ja – kauhuja oli tuotu Suomeen jo varhain keväällä ja niin saksalaiset panssarijoukot kuin lento-osastokin tulivat jo ennen sopimusta. Sopimus luonnollisesti takasi toimitusten jatkuvuuden. Viimeinen voitto Ilomantsin mottitaisteluissa käsikirjoittajana on edelleen Tuomo Rysti, mutta asiantuntijoina Antti Juutilainen ja Matti Koskimaa, kokeneet sotahistorioitsijat. Talvisota-levyyn verrattuna tässä on huomattavasti paremmat haastateltavat – yksin jo nuoremman ikänsäkin takia. Jos talvisota-levyllä haastattelut jäävät enemmän kuriositeeteiksi, niin tällä levyllä haastatteluilla on antaa todellista sisältöä. 53-minuuttinen esitys on kuitenkin hieman liian pitkä. Yhteenvetoa Sarja on kiistämätön suursaavutus, mutta se herättää myös joitain kysymyksiä. Ensinnäkin esitykset ovat hieman liian pitkiä, varsinkin jos ajatellaan niitä esitettävän vaikkapa koululaisille – jota toivoisi. Olisi kannattanut pitää 30 minuuttia ehdottomana maksimina ja jättää jälkeenpäin ”ennallistettua” paukuttelua Suomi-konepistooleilla sekä Emma-pikakivääreillä vähemmälle. Puhuttu selostus oli sinänsä hyvä – Lars Svedberg on erinomainen. Mutta tuskin on tarpeen niin kovasti alleviivata ja korostaa joukkojen saavutuksia tai Suomen oikeita motiiveja. Kyllä ne asiatekstistäkin ilmenevät. Nyt vaikutelmaksi toisinaan jää jonkinlainen ”propagandailmaisu”. Minun on tässä iässä vaikea arvioida, miten esimerkiksi nykyinen koululaissukupolvi tähän sävyyn reagoi. Kolmas ja vakavin huomautus koskee dokumentointia. Ammattitutkijana olen ehdottomasti sitä mieltä, että autenttinen arkistokuva ja jälkeenpäin ennallistetut taistelukohtaukset pitäisi selkeästi erottaa toisistaan esimerkiksi TV-ruudun alaosassa olevalla merkinnällä ”Arkistokuvaa”. Taistelukohtausten ennallistukset on sinänsä tehty suurella huolella ja autenttisesti. Se on kerta kaikkiaan erinomaista työtä. Mutta siitä huolimatta – totuuden nimessä – ne pitäisi erottaa arkistokuvasta. Eihän voitaisi ajatella tehtävän sodista kuvateosta, jossa olisi erottelematta autenttisia arkistokuvia ja sitten lavastettuja kuvia! Sehän olisi ihan mahdoton ratkaisu. Näin myös elävässä kuvassa. Tästä kritiikistä huolimatta toivoisin näiden dvd-levyjen olevan koulujen historianopetuksessa käytössä. Martti Turtola Kirjoittaja on sotahistorian professori Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitoksella Tulikomentoja 3/2010 35 Sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. w w w. v a r m a . f i Hyvää työtä.
© Copyright 2024