Vekaranjärvellä käymässä, s.4

Vekaranjärvellä käymässä, s.4
Sotilaille työkaluja, s. 10
Kenttätykistönäyttelyn sensuuri, s. 22
1/2011
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija:
Päätoimittaja:
Toimituskunta:
Suomen Tykistömuseo
Lauri Haavisto
Lauri Haavisto
Toimituskunnan puheenjohtaja
pt@tulikomentoja.fi
Aki Kinnunen
akiek@me.com
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
Sirkka Ojala
Verkkovastaava
sirkka.ojala@tulikomentoja.fi
Jukka Sippola
Tykistönäyttely Sotamuseolla sensuroitiin vuonna 1973. Mitä silloin tapahtui ja mitä esitteestä
sensuroitiin löytyy sivuilta 22-23.
Juhani Suni
Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri
kiltasivut@tulikomentoja.fi
tilaajat@tulikomentoja.fi
Kalevi Virtanen
kalevi.virtanen@tulikomentoja.fi
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
maj-lis@maisanpaja.info
Ilmoitusmyynti:
Pertti Onniselkä / Happyback Oy
pertti.onniselka@happyback.fi
Paino:
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Lauri Haavisto, Hitsaajankatu 13 C 66, 00810 Helsinki
toimitus@tulikomentoja.fi
040 70 44 185
ILMOITUSAINEISTO
Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI
pertti.onniselka@happyback.fi
puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
kiltasivut@tulikomentoja.fi
puh. (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
2
Kansi: Lumessa Vekaralla / Lauri Haavisto
Tausatalla: Talvitykit / Sirkka Ojala
pääkirjoitus
TULIKOMENTOJA
1/2011
Pääkirjoitus, Lauri Haavisto . .. .. .. .. . 3
Vekaranjärvellä käymässä,
Lauri Haavisto.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 4
Perinteen pohjalta
tulevaisuutta kohti
Karjalan Tykistörykmentin uusi
komentaja, Lauri Haavisto .. .. .. .. .. .. . 6
Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. .. . 9
Sotilaille työkaluja, Petri Majuri .. .. .. 10
Näin syntyi kenttätykistökilta
Länsi-Suomeen, Kalevi Virtanen.. .. .. 12
Sotaharjoituksissa Rovajärvellä,
Jarkko Ryynänen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 14
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni.. .. 16
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Mikko Kero. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 20
Kuka? Missä? Milloin? . .. .. .. .. .. .. .. 21
Kenttätykistö-näyttelyn sensuuri,
Lauri Haavisto.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 22
Kirjallisuutta: Tykistömuseon
vuosikymmenet, Jukka Sippola .. .. .. 25
FUEGO! Cartagenan Sotamuseo
Espanjassa, Lauri Haavisto . .. .. .. .. .. 26
Kirjallisuutta: Kannaksen suurhyökkäys
1944 venäläisin silmin,
Mikko Turunen . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 30
Valokuvaus, mukava harrastus,
Sirkka Ojala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 32
Rovajärven rakentajien
yhteistapaaminen Niinisalossa,
Raimo Toveri. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 33
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
2/11
3/11
4/11
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
15.4.
15.8.
15.10.
21
38
47
Tulikomentoja 1/2011
Tulikomentoja-lehdessä tapahtui hallittu rakennemuutos ja tämän vuoden alusta lähtien lehden päätoimittaminen on nyt minun
vastuullani. Joulukuussa 2010 kun vuoden
viimeinen lehti oli saatu painosta ulos ja
edeltäjäni Kalevi Virtasen kuuden vuoden
päätoimittajuus päättyi, jätin itse haikein
mielin Tykistömuseon ja siirryin töihin Helsinkiin Sotamuseolle suunnittelijaksi. Soittaessani Kaleville uutista oli langan päässä
hetken hiljaista, kunnes kerroin että jatkan
yhä lehden päätoimittajana eikä pesti palaa
hänelle Sotamuseolle siirtymisestäni huolimatta. Helpotuksen huokaus, joka puhelimesta kuului, kertoi minulle, että päätoimittajan työ on vastuullinen ja aikaa vievä
projekti. Haluan tässä yhteydessä kiittää Kalevia uuteen tehtävään opettamisesta ja neuvoista, joiden avulla olen haasteen ottanut
vastaa. Lisäksi lehden toimituskunta ja erityisesti Sirkka Ojala on tehnyt aktiivisesti
työtä lehden eteen. Päätoimittajan vaihdoksen lisäksi myös lehden ulkoasu on muuttunut sillä ensimmäistä kertaa se ilmestyy nyt
kokonaan väreissä. Nyt lukija näkee kaikki
kuvat sellaisina kuin ne on tarkoitettu.
Päätoimittajan vaihdos kuvaa hyvin sitä
samaa muutosta, joka on tapahtumassa yhteiskunnassa ja joka vaikuttaa myös puolustusvoimiin. Kalevi on vielä sitä sukupolvea
joiden isät joutuivat sotaan lähtemään ja
vaikka sotakokemuksista ei kotona yleensä
paljoa puhuttu on kuitenkin sotaveteraanien lapsilla voimakas yhteys sodan kokemukseen. Omat isoisäni olivat sodassa, josta selviytyivät, mutta valitettavasti minä en päässyt heitä koskaan tapaamaan. Työni puolesta
museoissa olen toki tavannut runsaasti sotaveteraaneja ja kuullut heidän tarinoitaan,
mutta omassa lähipiirissä ei tällaista tarinoijaa ole ikinä ollut. Tämä asia on jo todellisuutta sillä yhä harvemman veteraanin ollessa joukossamme, suora linkki menneisyyteen katoaa.
Yhteiskuntamme muuttuu myös muulla
tavoin. Yhä suurempi osa väestöstä on maahanmuuttajia taustaltaan, mikä luonnollisesti merkitsee sitä, ettei heillä ole samanlaista
kytköstä kuin kantaväestöllä menneisiin sukupolviin. Emme enää voi esimerkiksi olettaa että koululaisryhmä, joka tulee museoon
tietää sellaiset perustiedot jotka olivat aikoi-
naan kaikille selviä. Veteraanien perinnön välittäminen on yhä enemmän muistiorganisaatioiden vastuulla, jotka kertovat millaista
aikoinaan on ollut ja miksi ihmiset toimivat
tietyllä tavalla. Museoilla on tässä erityinen
vastuunsa, sillä niissä esitellään sitä alkuperäistä esineistöä menneisyydestä, joiden avulla voidaan luoda linkki eri aikoina eläneiden
ihmisten välillä.
Yhteiskunnan muutos näkyy myös puolustusvoimissa. Toisen maailmansodan taisteluista alkaa olla jo niin pitkä aika, että monelle varusmiehelle ja naiselle ne saattavat tuntua muuttuneen maailman myötä etäisiltä
ja kaukana menneessä olleena aikana. Vielä
1960-luvulla kouluttajina oli pääsääntöisesti sodan käyneitä miehiä, mutta nykyään ei
Puolustusvoimissa ole enää töissä henkilöstöä, jolle sota-ajasta olisi omakohtaisia muistoja. Puolustusvoimien onkin löydettävä perustelunsa nykymuotoisesta yhteiskunnasta ja
sen puolustamisen tärkeydestä. Perinteet ovat
se vankka kivijalka, jolle palvelus voidaan rakentaa, mutta yhtä tärkeää on usko tasapuoliseen ja vapaaseen yhteiskuntaan, jonka puolesta kannattaa taistella. Viimeisten sotiemme
veteraanien poistuessa vuosien kuluessa joukostamme, meidän on kaikkien huolehdittava, että maa jonka puolesta niin monet ovat
olleet valmiita antamaan henkensä, on maa,
joka yhä tänä päivänä on puolustamisen arvoinen.
Lopuksi vinkkinä lehden lukijoille: Tykistömuseolla järjestetään maaliskuun 5. päivä
Tykistöseminaarin, josta löytyy lehdestä lisää tietoa. Jokaiselle tykistöstä kiinnostuneen
kannattaa maaliskuussa siis suunnata Tykistömuseolle.
Lauri Haavisto
3
Niko Laaksonen on Helsingistä kotoisin oleva 19-vuotias
ammattikoulun käynyt alokas, joka palvelee 1 Kenttätykistöpatterissa.
Hänelle armeijan käyminen oli itsestään selvä velvollisuus,
joka on täytettävä, lisäksi motiivina oli nähdä millaista palvelus
oikein on. Todellisuus armeijassa on ollut vähemmän rankkaa,
kuin mitä kavereiden tarinat olivat antaneet siitä kuvaksi.
Tähän mennessä yksiköstä on kymmenen keskeyttänyt palveluksen, mutta omassa tuvassa ollut hyvä henki on auttanut
eteenpäin. Nikon tavoitteena on palvella täydet 12 kuukautta
ja häntä kiinnostaa palveluksen jälkeen mennä töihin logistiikka-alalle. Siten olisi luonnollista palvella armeijassa kuljettajana.
Nikon mielestä varuskunnassa on kaikki tarpeellinen ja lomakuljetukset toimivat hyvin Helsinkiin päin. Varusteet ja ruoka
ovat olleet kohdallaan, mutta jatkuvat lumentulo on ärsyttänyt
harjoituksissa. Niko odottaa eniten palvelusajalta loppusotaa
ja Rovajärven kevätleiriä.
4
Vekaranjärvellä käymässä
TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO
Vekaranjärven varuskunta ja siellä sijaitseva Karjalan Prikaati
olivat mielenkiintoinen tutustumiskohde keskellä lumisinta talvea.
Suuri varuskunta tuo mukanaan niin hyviä kuin huonojakin puolia.
Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Karjalan Prikaatissa
Vekaranjärven varuskunnassa
tekemässä lehteen haastattelua Karjalan Tykistörykmentin uudesta komentajasta Pasi Pasivirrasta. Haastattelun
ohessa minua kierrätettiin varuskunnassa ja esiteltiin siellä
olevien joukkojen toimintaa.
Itselleni suurimpana yllätyksenä tuli varuskunnan suuri koko ja sen rakennusten massiivisuus. Olin toki kuullut tarinoita alueesta, mutta vasta pai-
kan päällä käytyäni ymmärsin
miksi varuskunta oli jättänyt
moniin lähtemättömät muistot ainakin ulkoasunsa puolesta.
Vaikka rakennusten ulkonäkö ei silmiä hivellyt sijaitsi niissä kuitenkin kaikki
varusmiehen tarvitsema. Itsestään selvää on tietenkin sotilaskoti, mutta sen koko ja tarjonnan laajuus yllättivät. Sotilaskoti oli todella valtava ja
siellä oli varusmiehille kerätty myös runsaasti vapaa-ajan
Alokkaat Aku Valmu
ja Tuomas Siikaluoma 1 Kenttätykistöpatterista vastaavat
everstiluutnantti Pasi
Pasivirran kysymyksiin.
Pasi Pasivirran haastattelu sivulla 6.
käyttömahdollisuuksia, löytyi
täysin varusteltu kauppa jossa pystyi asioimaan, otto-automaatti, uimahalli, liikuntahalli ja punttisali. Varusmiestä haastatellessa kommentti
olikin, että kaikki tarpeellinen
löytyy varuskunnasta.
pumiserässä oli pysynyt viidessä prosentissa ensimmäisten
viikkojen aikana. Viime vuosina varsinaiseksi vitsaukseksi
noussut asia on toivottavasti
kääntymässä siten parempaan
suuntaan.
Kessi mukaan
Päivän yhteenvedoksi siitä mitä näin varuskunnassa oli positiivinen ja hyvällä hengellä
toimiva joukko-osasto, jossa
tarmokkaasti suoritettiin tehtävää sodan ajan joukkojen
kouluttamiseksi. Itseäni jäi
mietityttämään millaista olisi
ollut suorittaa palvelusta tällaisessa asutuskeskuksesta kauempana sijaitsevasta varuskunnasta, mutta valitettavasti tai
onneksi varusmiespalveluksen
pääsee suorittamaan vain kerran elämässään.
Pääsin seuraamaan myös 1.
kenttätykistöpatterin harjoituksia, jolloin työn alla oli
mm. kevyen kertasingon käyttö ja teltan pystyttäminen. Se
määrä uutta asiaa, jonka varusmies joutuu ensimmäisten palvelusviikkojensa aikana
opettelemaan on suuri, mutta
asenne oli kohdallaan varusmiesten syöksyessä poteroon
”vihollista” singolla tuhoamaan. Oli ilo kuulla, että keskeyttäneiden määrä tässä saa-
Summa summarum
Talvinen Vekara saattaa joskus painaa katseen maahan.
Tulikomentoja 1/2011
5
Karjalan
Tykistörykmentin
uusi komentaja
TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO
Karjalan Prikaatissa on tapahtunut vaihdoksia, kun everstiluutnantti Pasi Pasivirta aloitti Karjalan
Tykistörykmentin komentajana vuoden
2011 alusta. Tulikomentoja-lehti haastatteli uutta komentajaa.
Millainen joukko on Karjalan Prikaati ja Karjalan
Tykistörykmentti?
Karjalan Prikaati on ainutlaatuinen valmiusyhtymä, missä
on edustettuna joukkoyksikköinä kaikki maavoimien aselajit. Prikaati on edelläkävijä
yhteistoiminnassa eri yksiköiden välillä. Karjalan Prikaati
on toiseksi suurin varuskunta Suomessa ja siinä palvelee
yli 650 kantahenkilökuntaan
kuuluvaa ja siviiliä sekä noin
2500 varusmiestä ja –naista.
Tykistörykmentissä näistä palvelee yli 500 varusmiestä ja 62
kantahenkilökuntaan kuuluvaa kärkiosaajaa. Ainoa siviili
rykmentissä on esikunnan toimistosihteeri, joten kyseessä
on varsin perinteinen yksikkö.
Millainen palvelusura
teillä on ollut?
Aloitin Vartiokylän lukion
käytyäni varusmiespalveluk-
6
sen Kymen Jääkäripataljoonassa Haminassa. Kyseinen
joukkoyksikkö on itse asiassa
nykyään Vekaralla. Varusmiespalvelus tuntui mielekkäältä,
joten hakeuduin vuonna 1985
kadettikouluun ja sieltä tykistölinjalta Raaseporin patteristoon Dragsvikiin, jossa palvelin 4 vuotta. Ura jatkui kadettikoulussa tykistöopettajana
ja Sotakorkeakoulun jälkeen
työskentelin Materiaalilaitoksen esikunnassa aseosastolla
vuosina 1997–2000. Tämän
jälkeen urani on vienyt kansainvälisiin tehtäviin ja olin
ensin opiskelemassa vuoden
stipendillä asejärjestelmäsuunnittelua Cranfieldin yliopistossa Shrivenhamissa Englannissa.
Brittien tapa toimia tuli tutuksi ja opin samalla, että suurenkin maan armeija saattaa painia samojen ongelmien kanssa
kuin Suomen armeija. Koulu
oli todella kansainvälinen, sillä
siellä oli yli 50 eri maasta opiskelijoita.
Kiinnostavia
komennuksia
Englannin jälkeen työskentelin 2001–2004 Pääesikunnan
sotatalousosastolla ja sitten
kolme vuotta Brysselissä asiantuntijatehtävissä EU:n vasta
perustetussa Euroopan puolustusvirastossa. Pääseminen kyseiseen tehtävään oli vaikeaa,
sillä minut ja kymmenen muuta valittiin tehtäviimme 1200
eri maista olevan hakijan joukosta. Haastattelussa ilmoitin
negatiiviseksi puolekseni etten
osaa sanaakaan ranskaa, mutta
tehtävät eivät sitä onneksi edellyttäneet. Asiantuntijatehtävissä piti löytää konsensus 26 eri
maan edustajien kanssa, joka
vaati runsaasti töitä yhteisymmärryksen
saavuttamiseksi.
Maassa tulivat tutuiksi myös
Belgialainen elämäntapa, jossa esimerkiksi aikataulut olivat
usein ohjeellisia. Tässäkin tehtävässä tuli kuitenkin todettua,
että sotilaitten kanssa tulee aina toimeen riippumatta siitä,
mistä maasta he ovat kotoisin.
Sotilaitten koulutus ja tapa toimia on kuitenkin lähellä toisiaan maasta toiseen.
KARTR komentajaksi siirryin Pääesikunnasta suunnitteluosastolta, jossa tehtäviini
kuului suunnitella suorituskyvyn kehittämistä ja yhdessä
Naton ja Euroopan Unionin
kanssa. Työ oli pienen asiantuntevan ryhmän kanssa tehtävää tiimityöskentelyä ja siihen
kuului myös jo tutuksi tullees-
Prikaatissa on kaksi
Amos-vaunua, mutta
lisää on tarkoitus
saada lähivuosina.
sa Brysselissä asioimista. Tehtävässä pääsi työskentelemään
kansallisen puolustuksen kehittämisen ja siihen liittyvän päätöksenteon ytimessä, mikä teki
siitä erityisen mielenkiintoisen.
Miltä uudet tehtävät
ovat tuntuneet?
Komentajan tehtävät ovat
lähteneet hyvin käyntiin ja pidän tätä kaikkein mielenkiintoisimpana ja parhaana tehtävänä tähän mennessä urallani.
Paljon on tietysti aluksi opiskeltavaa sillä vähään aikaan
minulla ei ole ollut samantyyppistä tehtävää. Valmiusyhtymän kouluttaminen kriisinajan tehtäviin liittyy läheisesti siihen mitä olin itse aikaisemmin suunnittelemassa,
joten on hienoa päästä myös
käytännön toteuttamisen pariin. Tunnen aikaisempien
tehtävieni kautta järjestelmän
hyvin ja pystyn myös antamaan palautetta suunnittelupuolelle siitä, mitkä asiat toimivat käytännössä. Haasteena
koen varusmiesten palveluserien välisen lyhyen ajanjakson. Henkilökunnalla ei ole
kuin yksi viikonloppu saattaa
kaikki valmiiksi edellisen erän
kotiutumisen ja uuden saapumisen välillä, mutta tämän
tiukan aikataulun kanssa pystymme kuitenkin elämään.
Mitä perinteet
merkitsevät teille?
Karjalan Tykistörykmentillä
on erittäin kunniakkaat pe-
rinteet ja tykkimiehet kasvatetaan ymmärtämään ja kunnioittamaan niitä. Omassa
huoneessani on esimerkiksi
esillä tykistönkenraali Nenosen muotokuva, rykmentin ensimmäisen komentajan majuri G. af Forsellesin
muotokuva ja rykmentin lippu. 1950-luvun puolenvälin
jälkeen
puolustusvoimissa
pyrittiin perinteitä lujittaviin
tavoitteisiin. Tähän liittyen
Karjalan Tykistörykmentille
myönnettiin oikeus maakunnallista aihetta mukailevaan
lippuun 1957 ja se vihittiin
ja luovutettiin virallisesti rykmentille puolustusvoimain
lippujuhlan päivänä 1958.
Lipun värit sekä tunnukset
kertovat joukon historiasta
joka ulottuu Karjalan Armeijan tykistön perustamiseen.
Mitä vapaa-aikaanne
kuuluu?
Viikot asun Vekaranjärvellä ja
viikonlopuiksi palaan vaimon
ja 11-vuotiaan tyttäreni luokse Helsinkiin. Arkena harrastuksiini kuuluvat lenkkeily,
punttisali ja Israelilainen taistelulaji Krav Maga, jota tosin
pitäisi mennä harjoittelemaan
Uttiin, josta löytyy lähin kerho.
Maavoimien mekanisoitu valmiusyhtymä
Karjalan Prikaati (KARPR) on mekanisoitu valmiusyhtymä, joka edustaa kaikkia maavoimien aselajeja. Prikaatin päätehtävänä on kouluttaa sotakelpoisia joukkoa Suomen
puolustamista varten.
Karjalan Prikaatissa koulutetaan vuosittain noin 3600 varusmiestä. Valmiusyhtymässä
työskentelee noin 600 palkattuun henkilöstöön kuuluvaa, joista lähes kolmasosa toimii
siviilitehtävissä.
Tavoitteena on olla vuonna 2015 mekanisoitu valmiusyhtymä, joka on tunnetaan suorituskykyisenä maavoimien joukko-osastona Kymenlaaksossa.
Yhteisenä arvona tunnustettu “Kaarti päälle” -henki muodostuu lujasta tahdosta, kehittyvästä ammattitaidosta sekä tuloksellisesta yhteisvaikutuksesta.
Prikaati on Kouvolan toiseksi suurin työllistäjä.
Vekaranjärven varuskunnan rakennuksia peruskorjataan parhaillaan rakennus kerrallaan.
Prikaatiin kuuluu 6 joukkoyksikköä: Kymen Jääkäripataljoona, Karjalan Tykistörykmentti, Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo, Kymen Pioneeripataljoona, Itä-Suomen
Viestipataljoona ja Karjalan Huoltopataljoona.
Karjalan Prikaatin komentajana on prikaatikenraali Jorma Ala-Sankila.
Ajoneuvotykit
Yhdysvaltain armeijan piti vastaanottaa 12. tammikuuta ensimmäiset modernisoidut 155 mm
M109A6 PIM –panssarihaupitsit.
Kalustoon kuuluu sekä panssarihaupitseja että ammusvaunuja
(FAASV). Prototyyppivaiheessa
toimitetaan yhteensä seitsemän
vaunua, joista 5 on haupitseja
ja 2 ammusvaunuja. Uusi vaunu
painaa noin 4 tonnia enemmän
kuin perusversio. Asejärjestelmää
on digitalisoitu aiempaa enemmän. Prototyyppien testit jatkuvat
vuoteen 2013, jolloin tehdään
tuotantopäätökset. (Jane´s Defence
Weekly, 5 January 2011)
Iso-Britannia on supistamassa
sotilasmenojaan. Tähän liittyen
155 mm AS90-panssarihaupitsien
määrää ollaan supistamassa 35%.
On kuitenkin epäselvää, onko poistettava määrä tarkoitus romuttaa
vai varastoida. (Jane´s Defence
Weekly, 27 October 2010)
Etelä-Korea aikoo lisätä tykistönsä
määrää. Tarkoituksena on hankkia
lisää 155 mm K9 Thunder –panssarihaupitseja. Hankinnat on tarkoitus
rahoittaa vuoden 2011 budjetista.
(International Defence Review,
January 2011)
Tykkien ampumatarvikkeet
Kiinalainen Norinco on aloittanut
kahden täsmäammuksen markkinoinnin. Ammukset ovat 120 mm
kranaatinheitinammus GP4 ja 155
mm tykistöammus GP1. Jälkimmäinen käyttää alkulennon aikana
inertiapaikannusta ja loppulähestymisen aikana puoliaktiivista laserohjautumista. Ammuksen pituus on
1302 mm ja paino 51 kg. Norincon
mukaan sen osumatodennäköisyys
on yli 90%. Yksi tulenjohtaja voi
ohjata 2-3 laukausta eri maaleihin
saman tulitehtävän aikana, mutta
tähän vaikuttaa usea eri tekijä.
Laser-maalinvalaisulaite painaa
23 kg ja sillä voi valaista maaleja
etäisyyksillä 500-5000 m. Ammus
on lähes identtinen venäläisen
Krasnopol-ammuksen kanssa.
(International Defence Review,
November 2010)
Israelilaisen IAI-yhtiön GPS-ohjautuvan 155 mm TOPGUN-sytyttimen
epätarkkuus on alle 20 m kaikilla
ampumaetäisyyksillä. Sytytin soveltuu 155 mm standardiammuksiin.
(Military Parade, 12/2010)
Lähde: www.mil.fi
Tulikomentoja 1/2011
7
Lauantaina 5.3.2011 klo 11-16 järjestetään
Tykistöseminaari
Suomen Tykistömuseolla, Hämeenlinnassa.
,
ivuinen
s
0
0
2
i
Yl
tinen ja
kovakan arustettu
illa v
värikuv lkaisu sisältyy
ariju
semina arimaksuun!
semina
Tykistön kehittyminen Suomessa kylmästä sodasta uudelle vuosituhannelle.
Miten Suomen kenttätykistö on kehittynyt jatkosodan ratkaisutaisteluista 2000-luvun moderniksi tykistöjärjestelmäksi? Vastauksen kysymykseen antavat henkilöt, jotka ovat olleet
pitkään mukana johtamassa ja kehittämässä Suomen kenttätykistöä. Tykistöalan asiantuntijat ja historioitsijat kertovat Suomen kenttätykistön kehittymisestä erillisten aselajien ja toimialojen toiminnasta osaksi tulenkäytön kokonaisjärjestelmää. Seminaari koostuu artikkeleista, joissa luodaan katsaus kenttätykistön tilanteeseen toisen maailmansodan päättyessä,
käsitellään kylmän sodan aikana ja sen jälkeen tapahtunut kehitys sekä arvioidaan 2000-luvun alun tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä.
Pekka Visuri
Puolustusvoimien ja kenttätykistön
asema kylmän sodan Suomessa
Pekka Majuri
Mittaustiedustelusta tiedustelujärjestelmäksi
Jouko Alasjärvi
Tykistön käyttöperiaatteet
Asko Sivula, Leo Ukkonen
Saksan kaupan vaikutus kenttätykistöön
Jouko Alasjärvi
Ammunnanhallinta
Olavi Jäppilä
kylmästä sodasta uudelle vuosituhannelle
Seminaarimaksu: 25€ joka maksetaan Kenttätykistökerho ry:n tilille:
Nordea 127130-83323. Maksu sisältää osallistumisen seminaarin, seminaariesityksistä
julkaistavan kirjan, kahvitarjoilun sekä mahdollisuuden tutustua Tykistömuseoon.
Tilaisuuteen ei ole kuljetusta.
Helsingistä ehtii hyvin paikalle ainakin seuraavilla kulkuneuvoilla:
Juna: klo 08.06 ja klo.09.06 lähtevillä junilla. Lisätiedot ja liput: www.vr.fi
Bussi: klo 08.10 ja klo.09.10. Lisätiedot ja liput: www.matkahuolto.fi
Omalla autolla voi toki myös saapua paikalle. Linnankasarmin yhteydessä on hyvin
paikoitustilaa.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset:
Jyri Vilamo,
jyri.vilamo@gmail.com
8
Kuvat: Puolustusvoimat,Tykistöprikaatin arkisto ja Mika Aarnio
Kari Halonen, Jukka Sippola
Tykistö kouluttaa
Vuosi on jälleen vaihtunut ja vuosi 2011 on kovaa
vauhtia menossa eteenpäin. Tykkimiehet ry:n
hallitus toivottaa kaikille jäsenilleen ja jäsenyhdistyksilleen menestyksekästä kuluvaa vuotta.
Tulikomentoja-lehti
Kädessänne oleva lehti on
uuden päätoimittajan, Lauri Haaviston ensimmäinen
”hengentuote”. Lauri on lehden ilmestyessä kylläkin vaihtanut työnantajaa ja siirtynyt
Suomen Tykistömuseosta Sotamuseon palkkalistoille suunnittelijaksi. Hän on onneksemme lupautunut sivutoimenaan hoitamaan lehden päätoimittajuutta.
Lehden painopaikka on vaihtunut ja lehti painetaan jatkossa
Kirjapaino Uusimaassa, Porvoossa. Maj-Lis Krouvi (Maisan paja) jatkaa entiseen tapaan
lehden ansiokkaana taittajana.
Yhdistyksen hallitus haluaa
tässä vaiheessa lausua edelliselle päätoimittajalle Kalevi Virtaselle parhaimmat kiitokset
kuuden vuoden urakasta päätoimittajana. Kiitokset Kaleville myös siitä, että hän jatkaa
edelleen lehden tekemistä toimituskunnan jäsenenä.
Dokumenttielokuvaprojekti etenee
Työryhmä Jouko Alasjärvi,
Kari Vilamo, Jorma Keino
ja Mikko Kero on jatkanut
”Sodasta rauhaan” -filmin valmisteluja. Projekti on aikataulussaan, vaikka sairastapaukset
ovat hieman hidastaneet valmisteluja. Jatkosotaa käsittelevä käsikirjoitus on hyvässä vaiheessa ja sodan jälkeisen ajan
käsikirjoituksen laatiminen on
aloitettu.
Filmin varainhankinta on
käynnistynyt hyvin. Kaksi säätiötä on jo myöntänyt apurahan elokuvaprojektille ja lopullisena tavoitteena on saada
kokoon projektiin budjetoitu
150 000€.
n kokoukset. Yhdistyksemme
kevätkokouksessa käsitellään
vuoden 2010 toiminta- ja talousasiat, sekä päätetään Viesti- ja Pioneerimuseoiden liittämisestä Suomen Tykistömuseon yhteyteen. Päivän ohjelma
huipentuu klo 19 alkavaan
Tykkimiesiltaan. Päivän ohjelmista on tässä lehdessä erillinen ilmoitus.
Toivotamme kaikki tykkimiehet runsaslukuisasti tervetulleiksi niin seppeleenlaskutilaisuuteen, yhdistyksen kevätkokoukseen kuin iltajuhlaankin.
Suomen Tykistön
päivä ja yhdistyksen
kevätkokous 6.3.2011
Kiltaretki Pietarin
Tykistömuseoon ja
Karjalan kannakselle
Sunnuntaina 6.3.2011 vietämme Suomen Tykistön päivää Helsingissä perinteisin
menoin. Päivän tilaisuudet
alkavat klo 12.00 seppeleenlaskutilaisuudella Hietaniemessä tykistönkenraali Nenosen haudalla. Muut päivän
tilaisuudet pidetään Ravintola
Tekniskassa ja ohjelmassa ovat
mm. Suomen Kenttätykistösäätiö ry:n ja Tykkimiehet ry:
Lehdessä 4/2010 oli jo alustava
ilmoitus kiltaretkestä Pietarin
Tykistömuseoon ja Karjalan
kannaksen taistelupaikoille 9.12.6.2011. Nyt matka on tarkentunut tamperelaisen matkatoimisto Lomalinja Oy:n
kanssa ja tässä lehdessä on erillisessä ilmoituksessa matkan
tarkemmat ohjeet. Ilmoittautuminen tapahtuu Lomalinjalle, mistä lähetetään ilmoittau-
tuneille maksulaskut ja kaikki
muut tarvittavat ohjeet. Lähtö
tapahtuu Tampereelta klo 06
ja muiden paikkakuntien aikataulut selviävät sen perusteella miten matkustajia tulee eri
paikoista. Tervetuloa runsaslukuisasti mukaan retkelle!
Tykkimiehet ry:n
henkilöjäsenet
Vuoden 2010 loppupuolella
tuli muutamia kertoja esille
virheellinen käsitys, että Tykkimiehet ry ei ottaisi henkilöjäseniä. Kyseessä on todellakin pelkkä ”huhu”, sillä yhdistyksen ovet ovat edelleen
avoinna kaikille tykkimiehille.
Yhdistyksessämme on jäseniä
tällä hetkellä runsaat 250 ja
uudet jäsenet ovat aina tervetulleita.
Jäseneksi ilmoittautuminen
tapahtuu lehdessämme olevalla ilmoittautumislomakkeella
tai vaikkapa ottamalla suoraan
yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Jouko Huhtala
uutisia
MST-järjestelmä lisää
ilmapuolustuksen suorituskykyä
Ilmavoimien Materiaalilaitos
hankkii puolustusministeriön valtuuttamana saksalaiselta EADS Deutschland -yhtiöltä Suomen ilmapuolustuksen suorituskykyä parantavan
Multi Sensor Tracking (MST)
-järjestelmän.
Tulikomentoja 1/2011
MST- eli monisensorifuusiojärjestelmäverkkoon voidaan syöttää useista eri lähteistä saatavaa tietoa, jonka
avulla muodostetaan tarkka
reaaliaikainen maalitilannekuva. Järjestelmä edesauttaa
alueellisen koskemattomuu-
den valvontaa ja turvaamista.
Tavoitteena on saada järjestelmä operatiiviseen käyttöön
vuonna 2016.
Nykyinen valvontajärjestelmä perustuu ensisijaisesti
tutkiin ja niiden havaintoihin. Uusi järjestelmä yhdiste-
lee monipuolisesti tutkien ja
kaikkien puolustushaarojen
sekä siviiliviranomaisten sensoreiden tietoja. Sillä on tärkeä osa kehitettäessä puolustushallinnon ja viranomaisten
yhteisiä verkkoja ja palveluja
eli ns. verkostopuolustusta.
9
Sotilaille työkaluja,
mutta mihin hintaan?
TEKSTI: PETRI MAJURI
Materiaalikustannusten noustessa on armeijassa tehtävä päätöksiä mitä hankitaan ja mille joukoille. Varusteita tarkasteltaessa on myös muistettava Suomen erilaiset olosuhteet, jotka
asettavat omat vaatimuksensa.
Puolustusmateriaalin
hinta
on ollut nousussa jo pitkään.
Useissa arvioissa on todettu
hintojen nousevan keskimäärin 7-10 prosenttia vuodessa.
Käytännössä tämä tarkoittaa
hankintahinnan
kaksinkertaistumista 5-7 vuoden välein.
On selvää, että tilanne muodostuu jossakin vaiheessa kestämättömäksi. Onneksi asiaan
on kiinnitetty huomiota myös
poliitikkojen
keskuudessa.
Tästä merkkinä on uusimpaan
turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kirjattu periaatepäätös 2 prosentin
vuosittaisesta puolustusbudjetin tasokorotuksesta.
Hankintahinta vain osa
kustannuksesta
Miksi hinnat nousevat? Syitä
on useita. Suomi ostaa suurimman osan materiaalistaan
länsimaista, joissa palkkataso
on huomattavasti muuta maailmaa korkeampi ja lisäksi raaka-aineiden maailmanmarkki-
10
nahinnat ovat osaltaan vaikuttamassa lopputulokseen. Ehkä
tärkein syy on kuitenkin tuotekehitys. Vaikka massatavara
on edelleen melko edullista,
uusi tekniikka on äärettömän
monimutkaista ja jalostunutta.
Hankintahinnan lisäksi ostopäätöstä tehtäessä on huomioitava myös muut kustannukset,
sillä usein hankintahinta on
vain noin 20 prosenttia järjestelmän elinkaarikustannuksista.
Kehitys etenee
Helpoin esimerkki tuotekehityksestä on maastopuku. Vanha ja tuttu M62 oli erittäin
yksinkertainen ja kestävä varuste. Se ei tosin ollut erityisen
käteväkäyttöinen, mutta koska parempaa ei osattu kaivata,
siihen oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Maastopuvun uusin
versio on M05 ja sen suunnittelussa on huomioitu aiemmista asuista saadut kokemukset.
Kuviointi on syntynyt maas-
ton ja kasvillisuuden huolellisen analysoinnin perusteella
ja kuviokoko vastaa ihmisen
silmän erottelukykyä todennäköiseltä havaintoetäisyydeltä. Uutena kangas vielä hylkii
hieman vettä ja pintakäsittelyllä on kyetty vaimentamaan
ympäristöön heijastuvaa lämpöherätettä. Kehitys on harpannut pitkän loikan eteenpäin, mutta ilmaista se ei ole
ollut. Haluaako silti kukaan
meistä mennä takaisin vanhaan? Sama periaate on nähtävissä monissa muissakin tapauksissa, esimerkiksi vanhoja
kenttäradioita ei edes kannata
verrata uusiin hyppivätaajuuksisiin laitteisiin.
Kaiken toimittava
ääriolosuhteissa
Suomi ei pienenä maana pysty koskaan kilpailemaan määrällä ja tämä totuus pätee lähes
kaikkeen. Siksi myöskään sotilaallisissa asioissa emme voi olla kuin muut ja erityisen vaa-
rallista on kopioida kritiikittä
minkään suurvallan välineitä
tai menetelmiä sellaisenaan.
Maailmalla ei ole juurikaan
esimerkkejä tilanteista, jossa
meidän kaltaisissamme olosuhteissa olisi ollut konflikti
tai jossa toinen osapuoli muistuttaisi kotoista armeijaamme.
Siksi kaikissa hankinnoissa on
huomioitava ostettavaksi aiotun materiaalin alkuperäinen käyttötarkoitus ja –tapa,
jos nämä soveltuvat suomalaiseen taktiikkaan ja ympäristöön, ollaan jo varsin pitkällä.
Usein joudutaan kuitenkin tekemään modifikaatioita, jotka
maksavat. Se kuitenkin kannattaa, sillä Suomen talvessa
esimerkiksi maastokuormaauto, jonka ajotietokone estää
moottorin käynnistämisen alle
-30 C asteen lämpötilassa, ei
ole sotilaalle sopiva työkalu.
Oikeaa laatua oikeaan
paikkaan
Joissakin tapauksissa keskinkertainen on riittävän hyvää.
Esimerkiksi rynnäkkökiväärin patruunan ei tarvitse olla
maailman paras, sen on oltava
vain ”riittävän hyvä”. Myös telamiinat, tykistön sirpalekranaatit tai vaikkapa taistelijan
varsikengät ovat tällä hetkellä
varsin hyvällä tasolla Suomen
armeijalla. Sen sijaan esimerkiksi maavoimien keihäänkärkien eli valmiusprikaatien
panssarintorjuntaohjukseksi ei
uutisia
Sirkka Ojalasta
Pirkan Viestin päätoimittaja
Lämpökamerat ovat osa
kehittyvää tekniikkaa.
VASEMMALLA: AMOS edustaa 2000-luvulla käyttöön
otettua materiaalia.
riitä laite, joka on ”ihan hyvä”.
Koska valmiusprikaateja käytetään ratkaisutaisteluissa, varustuksen on mahdollistettava
tämä päämäärä ja silloin tarvitaan erittäin hyvää tai jopa parasta. Jälleen kerran materiaali
on kallista, mutta rahalla saadaan sellaiset varusteet, jotka
luovat uskottavuutta.
Osaava henkilöstö
Koska emme ole suurvalta,
emme voi hankkia läheskään
kaikkea haluamaamme. Tässä
astuvat mukaan suorituskyvyn
muut tärkeät osatekijät: henkilöstö ja menetelmät. Paraskin
laite on hyödytön, jos sitä ei
osata käyttää tai jos sovellettu
taktiikka ei vastaa tarkoitusta.
Tämä voidaan kääntää myös
toisinpäin: yksinkertaisillakin
aseilla voidaan taistella tehokkaasti, jos henkilöstö on ammattitaitoista ja taktiikka järkevää. Suomessa korkea koulutustaso näkyy kaikkialla yhteiskunnassa ja yksi suuri hyötyjä on puolustusvoimat. Valitettavasti taloudellinen paine
on pakottanut vähentämään
myös kertausharjoituksia ja
siksi yhä suurempi osa reserviläisistä on oman aktiivisuutensa varassa koulutuksensa suhteen. Onneksi vapaaehtoinen
maanpuolustuskoulutus on
tehostunut viime vuosina, sillä
me tarvitsemme myös tulevaisuudessa aktiivisia ja osaavia
reserviläisiä.
Tulikomentoja 1/2011
Tulikomentoja-lehden toimituskunnan jäsen,
lehtemme verkkovastaava Sirkka Ojala on nimitetty Pirkanmaan Reservipiirien piirilehden
Pirkan Viestin päätoimittajaksi. Sirkka Ojala on
ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa vuodesta 1996 lähtien. Lisäksi Ojala
aloittaa 1. maaliskuuta Suomen Tykistömuseolla
toimistosihteerinä ja Tulikomentoja-lehden toimitussihteerinä.
Pirkanmaan
Reservipiirien
piirilehti Pirkan Viesti täytti
50 vuotta 2008. Lehden levikki on 7 500 ja se ilmestyy
kuudesti vuodessa kokonaan
värillisenä 20-24 -sivuisena julkaisuna. Lehti valittiin
vuoden piirilehdeksi vuonna
2010. Lehden julkaisija on
Pirkanmaan Maanpuolustuksen Tuki PMT ry.
Pirkan Viestin tuore päätoimittaja Sirkka Ojala on
ollut lehden tiedotustoimikunnan jäsenenä vuodesta
2006 alkaen. Päätoimittajaksi ja tiedotustoimikunnan puheenjohtajaksi hänet nimitettiin 11.1.2011. Ojala vastaa
edelleen myös lehden verkkosivustosta.
Tulikomentoja-lehden toimituskunnan jäsen Sirkka
Ojala on ollut vuodesta 2009.
Hän on myös lehtemme verkkovastaava.
Maanpuolustustyö
sydämellä
Ojala on lisäksi ollut Tykistöprikaatin Kilta ry:n verkkosivuvastaava vuodesta 2009.
Työstä on tullut myös tunnustusta: killan sivut palkittiin 2010 Maanpuolustuskiltojen liiton vuoden verkkosivustona.
Pirkanmaan
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tiedotustehtävissä Sirkka
Ojala toimi vuosina 20092010 sekä Pirkanmaan Maakuntakomppanian
kuvaajana useissa harjoituksissa.
Maanpuolustusnaisten Liiton
Pirkanmaan Piiri ry:n tiedottajana hän on ollut vuodesta
2006 alkaen.
Pirkan Viestin tuore päätoimitaja
Sirkka Ojala. Lehteen voi tutustua
osoitteessa www.pirkanviesti.fi.
Muista tehtävistä mainittakoon mm. Pirkanmaan Reservipiirien Henkisen maanpuolustuksen toimikunnan sihteeri ja tiedottaja 2005-2010, toimikunnan jäsen ja tiedottaja
vuodesta 2010.
Ojala oli lisäksi Suomen
Naisten Maanpuolustusjärjestö ry:n Pirkanmaan piirin
sihteeri 2000-2005 piirin toiminnan loppumiseen asti sekä
Suomen Naisten Maanpuolustusjärjestö ry:n tiedottaja
2003-2004 liiton toiminnan
loppumiseen asti.
uutisia
Tattoo-kiertue syyskuussa
Puolustusvoimien tattoo kiertää Suomea ensi syyskuussa.
Näyttävässä sotilasmusiikkishowssa esiintyy kuudella paikkakunnalla yli 200 sotilassoittajaa Kaartin Soittokunnasta,
Laivaston Soittokunnasta, Satakunnan Sotilassoittokunnasta, Karjalan Sotilassoittokunnasta, Rakuunasoittokunnasta
sekä Puolustusvoimien Varus-
miessoittokunnasta. Lisäksi
mukana on Grex Musicus kuoro sekä solistit.
Tattoo 2011 -kiertueella rakennetaan siltaa eri sukupolvien välille sekä ohjelmiston
suunnittelussa että solistivalinnoissa. Kiertueen lipunmyynti
on jo alkanut.
Kiertue starttaa Kouvolasta
6.9. ja päätyy Jyväskylän, Sei-
näjoen, Tampereen ja Turun
kautta Helsinkiin 16.9. Iltanäytöksien lisäksi järjestetään
Seinäjokea lukuun ottamatta
päivänäytökset koululaisille.
Esitysten yhteydessä puolustusvoimat esittelee toimintaansa ja kalustoaan.
Lisätietoa tapahtuman
omilta sivuilta www.tattoo.fi.
11
Peitsi raportoi 50 vuoden takaa:
Näin syntyi kenttätykistökilta
Länsi-Suomeen
KALEVI VIRTANEN
”Tasan kello 15 tuotiin Satakunnan Tykistörykmentin
kunniamarssin soidessa rykmentin lippu kokoushuoneeseen. Täten kokouksen osanottajat saivat miellyttävän tuntuman rykmenttiin, jonka ’lipun alle’
kiltakin oli ajateltu perustaa.”
Teksti löytyy Peitsi-lehden numerosta 12 vuodelta
1963. Peitsi ”kiltojen silta” -lehti ilmestyi vapaaehtoisen maanpuolustusaatteen kannattajana viime
sotien jälkeen ainakin vielä 1960-luvulle saakka.
Nykyään lehden voi löytää antikvariaatista – tai
omalta ullakolta.
Peitsi-lehteä voitaneen pitää
mm. Maanpuolustaja ja Reserviläinen -lehtien hyvänä
edeltäjänä. Vielä nykyäänkin
lehteen voi törmätä antikvariaatissa – tai netissä, johon
”divarit” paljolti ovat siirtyneet. Vanhoista Peitsi-lehdistä
pyydetään nykyään numerosta
riippuen muutamasta eurosta
muutamaan kymppiin kappaleelta.
Vuonna 1963 ilmestynyt
Peitsi-lehden numero 12 on
kiintoisa etenkin länsisuomalaisille tykkimiehille. Tulikomentoja-lehden toimitus sai
valokopion eräästä kyseisen
numeron jutusta Lasse Siivoselta, joka löysi lehden ullakoltaan. Siivonen on Porin
Seudun Tykistökillan hallituksen jäsen.
Sakari Karhun laatima ja
Jouko Yli-Paavolan kuvittama varsin seikkaperäinen juttu Satakunnan Kenttätykistökillan perustavasta kokouksesta käynee hyvin nykyisen Tykistöprikaatin Kilta ry:
n 50-vuotishistoriikin pohjaksi. Killan 50-vuotisjuhlaa
vietetään parin vuoden päästä Niinisalossa, silloiselta nimeltään Satakunnan Kenttätykistökillan perustamispaikassa.
12
Tuttuja nimiä
Noin sata veteraania – joukossa muutama nuorempikin
– kokoontui 27.10.1963 Niinisalon varuskunnan upseerikerholle perustamaan kenttätykkimiesten ensimmäistä
yhteistä kiltaa. Peitsi-lehden
jutussa painotetaan Satakuntaa ja satakuntalaisuutta, mutta se ilmeisesti johtui ”emovaruskunnan” sijaintipaikasta.
Perustavaan kokoukseen tuli
väkeä nimittäin laajalti LänsiSuomen alueelta.
Paikalle kokoontuneet miehet päättivät yksimielisesti perustaa ja rekisteröidä yhdistyksen nimeltä Satakunnan Kenttätykistökilta sekä hyväksyivät
sille säännöt. Perustetun killan
ensimmäisen johtokunnan,
hallituksen nimilista sisältää
monille tuttuja nimiä:
Puheenjohtajaksi valittiin
Aatos Leino Porista ja jäseniksi Leevi Laine, Aarne Haahtela ja Matti Lahtela Turusta,
Jorma Sarakorpi, Gösta Ratsula ja Pentti Rauhalammi
Porista, Juhani Honkavaara
ja Eino Saarivuori Raumalta,
Hugo Pihlajaniemi Kankaanpäästä, Alpo Seppä Vammalasta ja Satakunnan Tykistörykmentistä eversti A.E. Mattila. Lisäksi yksi hallituspaik-
ka jätettiin Ilmajoen ja kaksi
Tampereen tykkimiesten täytettäviksi.
Vasta valittu johtokunta järjestäytyi saman tien: varapuheenjohtajaksi valittiin
Gösta Ratsula sekä johtokunnan ulkopuolelta sihteeriksi
H. Raekivi ja rahastonhoitajaksi Eino Jakomaa. Listan
moni nimi on maanpuolustusväelle tuttu. Esimerkiksi porilaisten hyvin tunteman Muotitavaratalo Ratsulan nykyinen
toimitusjohtaja Matti Ratsula
on paitsi Gösta Ratsulan pojanpoika myös krh-mies ja reservin majuri.
Kilta-aatteen perusta
Satakunnan
Kenttätykistökillan perustava kokous teki
perusteellista työtä. Tuolloin
hyväksytyt säännöt joutuivat
nimittäin täysremonttiin vasta kymmenisen vuotta sitten
killan muuttuessa Tykistöprikaatin Killaksi, joka on neljän
alaosaston ja neljän itsenäisen
killan ”sateenvarjo” – tai ”pääkilta”, kuten länsisuomalaiset
tykkimiehet nykyistä kiltaansa
kutsuvat.
Perustava kokous keskusteli
vilkkaasti kaikista esityslistan
16 asiakohdasta, mutta etenkin sääntöjen viidennestä pykälästä.
”…johtokuntaan on kuuluttava sekä päällystön, alipäällystön että miehistön jäseniä”, vaati Aarne Haahtela.
”Tämä on sääntöluonnoksen tekijöiden nimenomainen tarkoitus ja onhan
se lisäksi koko kilta-aatteenkin perusta”, vastasi eversti
Mattila.
”Oli vietetty iltapäivä ja osa
iltaakin
tykkimieshengessä.
Oli saatu aikaan se, mitä lähtiessä oli aiottu: Oli perustettu
kenttätykistömiehiä, vanhoja
ja nuoria, päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä yhdistävä
rengas – Satakunnan Kenttätykistökilta”, Sakari Karhu
päättää raporttinsa.
uutisia
KOKOUSKUTSU
Maavoimien
esikuntapäällikkö
vaihtui
Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään
sunnuntaina 6. päivänä maaliskuuta 2011 klo 17.30.
Kokouspaikkana on Ravintola Tekniska,
Eerikinkatu 2, 00100 Helsinki
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:ssä
mainitut asiat (mm. vuosikertomus ja tilinpäätös)
Lisäksi kokouksen päätettäväksi tuodaan
Viesti- ja Pioneerimuseoiden yhdistäminen
Suomen Tykistömuseoon.
Tervetuloa!
Hallitus
KILTOJEN PERINNETYKKIEN
HUOLTOPÄIVÄ MUSEOLLA
Tervetuloa kiltalaiset Tykistömuseolle
lauantaina 14. toukokuuta kello 09.00 alkaen
huoltamaan tykkejä ja tutustumaan museon
uusiin näyttelyihin.
Päivän tarkempi ohjelma puheenjohtajille
lähetettävässä kutsussa.
Kevätterveisin
Museomestari Ilkka Vahtokari
uutisia
Teknologiaohjelmalla
suorituskykyä
Puolustusvoimien teknologiaohjelma 2010 (PVTO2010)
tukee vuoden 2015 jälkeen
alkavia armeijan materiaalihankintoja. Tavoitteena on
puolustusvoimien suorituskyvyn kehittämistä tukevan
tietopohjan ja osaamisen
luonti.
Teknologiaohjelma tuottaa
raportteja, selvityksiä ja määrittelyjä sekä ohjelmisto- ja
materiaalidemonstaattoreita
Tulikomentoja 1/2011
tutkittavilta alaohjelma-alueilta, joita ovat tilannetietoisuus,
taistelija, suoja- ja monikäyttöinen datalinkki.
Teknologiaohjelmaa
on
valmisteltu tiiviissä yhteistyössä puolustusvoimien, teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa
kesästä 2008 saakka. Ohjelma
on kolmevuotinen, ja sen kokonaisarvo on n. 21 miljoonaa
euroa. Seuraava teknologiaohjelma alkaa 2013.
Juha-Pekka Liikola
Maavoimien esikuntapäällikön vaihtotilaisuus
järjestettiin Mikkelin varuskunnassa 26.1.2011.
Kenraalimajuri Juha Kilpiä luovutti maavoimien
esikuntapäällikön tehtävät kenraalimajuri JuhaPekka Liikolalle, joka aloitti uudessa tehtävässä
1. helmikuuta alkaen.
Kenraalimajuri Juha Kilpiä
siirtyy Maavoimien Esikunnasta erityistehtäviin Pääesikuntaan 1.2. lukien. Kilpiä
(s.1953) on toiminut maavoimien esikuntapäällikkönä vuodesta 2009 lähtien.
Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa, apulaismaavoimapäällikkönä, osastoesiupseerina, toimistoesiupseerina ja toimistoupseerina Pääesikunnassa, Pohjoisen taisteluosaston komentajana EU:n
Althea operaatiossa Bosnia
Hertsegovinassa, Karjalan Prikaatin komentajana, johtajana
Puolustusvoimien Kansainvälisessä Keskuksessa, Suomen
kontingentin
komentajana
Suomalaisessa Rakentajapataljoonassa IFOR- ja SFORoperaatioissa, pääesikunnan
kansainvälisen osaston osastopäällikkönä ja Suomen so-
tilasedustajana EU:ssa ja Natossa. Kenraalimajuriksi hänet
ylennettiin vuonna 2006.
Maavoimien uusi esikuntapäällikkö kenraalimajuri Juha-Pekka Liikola (s. 1954)
on palvellut Etelä-Suomen sotilasläänin komentajana vuodesta 2008. Aikaisemmin hän
on toiminut muun muassa vararehtorina Maanpuolustuskorkeakoulussa, esikuntapäällikkönä Läntisen maanpuolustusalueen esikunnassa, Maasotakoulun johtajana, Kaartin
Jääkärirykmentin komentajana, Maanpuolustuskorkeakoulun perustutkinto-osaston
johtajana ja Hämeen rykmentin esikuntapäällikkönä.
Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Liikola suoritti vuonna 1987. Kenraalimajuriksi
Juha-Pekka Liikola on ylennetty 6.12.2010.
Tykki ja heitinmiehiä
ylennettiin Maavoimien
Esikunnassa:
Majuri Markku Puustinen ylennettiin everstiluutnantiksi.
Majuri Antti Tunkkari ylennettiin everstiluutnantiksi.
Kapteeni Tero Pynnänen ylennettiin majuriksi.
Kapteeni Ville Haapala ylennettiin majuriksi. (KRH).
13
Raketinheittimiä
asemissa
Rovajärvellä
tia. Reilun parinkymmenen
sekunnin ajan lapin taivasta
halkoi siis 240 rakettia.
Loppuammuntojen päätyttyä tarjoutui mahdollisuus
päästä katsomaan maalialuetta. Lähestyessämme sitä saimme aavistuksen aseen tehosta
jo kaukaa. Maalina toimineen
tunturin kyljessä oli joukko
mustia ympyröitä merkkinä
osumista. Päästyämme perille ei aseen tehosta ollut enää
mitään epäilyksiä. Joka puolella oli hiiltynyttä maata ja katkenneita oksia, siellä täällä oli
kuoppia, joiden pohjalla törrötti mutkalle vääntyneitä raketin jäännöksiä. Kuuleman
mukaan räjähdysaine polttaa
osuma-alueelta hapen pois ja
ilma on sakeanaan salmiakin
muotoisia sirpaleita. Raketinheittimen tulen kohteeksi joutuminen on varmasti hirvittävä kokemus siitä selvinneillekin.
Sotaharjoituksissa
Rovajärvellä
TEKSTI: JARKKO RYYNÄNEN
Kertausharjoituksissa Rovajärvellä oli mahdollisuus verestää muistoja vanhojen inttikaverien
kanssa ja tutustua raketinheittimien tehoon.
Vihdoin koitti kertausharjoituskäskyssä määrätty päivämäärä ja matka kohti Rovajärven Heinuvaaraa alkoi.
Rovaniemellä vastassa oli puolustusvoimien järjestämä kuljetus ja tapasin myös entisen
varusmies- ja tupakaverini ensimmäistä kertaa neljääntoista
vuoteen. Kuulumisia vaihdellessa ja kuljettajaa jututtaessa
matka sujui joutuisasti.
Ennen oli kypärät
terästä
Ensimmäisenä kertausharjoituspäivänä meille jaettiin varusteet. Ne olivat muuttuneet
melko tavalla varusmiesajoista: teräskypärä oli vaihtunut
komposiittiseen, eikä maastopukukaan ollut enää mallia
62. Henkilökohtainen ase sen
sijaan oli tuttu ja pian olimme
kohdistamassa rynnäkkökiväärejämme. Vaikka saadusta koulutuksesta oli kulunut vuosia,
14
alkoi jokaiseen tauluun ilmestyä reikiä oikeisiin paikkoihin
ja hämmästyttävän tiiviisiin
kasoihin. Kerran opittu ei näemmä ihan helpolla poistu lihasmuistista. Uutta ja erikoista oli kuorma-autojen lavoille
laitetut tivolin tuolit, joihin
sidottuna pysyy vahingoittumattomana vaikka auto ajaisi
ojaan tai menisi nurin. Takana
ovat siten ne ajat, jolloin lavalle pinottiin ukkoja ja tavaraa
lattiasta kattoon saakka.
monipuolisesti ja ainoastaan
tulenjohtopaikka jäi näkemättä. Kuuden päivän aikana ammuttiin yhteensä yli tuhat 122millistä rakettia ja yhtä historiallistakin tapahtumaa pääsin
taltioimaan. Raketinheittimen
latauslaitetta ei ollut aikaisemmin käytetty kokonaisen rakettipakan lataamiseen. Latauslaite toimi niin kuin pitikin
ja 40 rakettia solahti heittimien putkiin hetkessä.
”Sotakirjeenvaihtajana”
Vaik 240 rakettia iskee
tulta
Tämänkertainen kertausharjoitus oli laadittu sopivan tiiviiksi. Siihen osallistui sotilaita
niin Kainuun kuin Lapinkin
alueelta. Itselleni suurin osa
harjoitukseen
osallistuneista miehistä oli tuttuja, mutta
muutamia uusiakin oli joukossa. Päästyäni “sotaharjoituskirjeenvaihtajan” tehtävään
sain tutustua ammuntoihin
Raketinheitinpatterin
ammunnat kiinnostivat muitakin. Saimme vieraaksemme
muun muassa Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan jäseniä, jotka tutustuivat ensin
komentopaikkaan ja siirtyivät
sitten muun joukon mukana
seuraamaan loppuammuntoja, jossa kuusi raketinheitintä
ampui kukin täydet 40 raket-
Haikeissa tunnelmissa
kotiin
Viimeinen leiripäivä tuli nopeasti ja luovutimme varusteemme pois. Hieman haikeissa
tunnelmissa kuuntelimme loppupuheet, sillä tämä kertausharjoitus saattoi jäädä monelle
viimeiseksi, kun tuoreemmat
reserviläiset täydentävät raketinheitinpatterin rivejä muutaman vuoden kuluessa. Seuraavaksi alkoi kotimatka, minne
kullakin. Jutuissamme hylsyt
sinkoilivat pitkin junan ravintolavaunua ja taisipa olutkin
loppua sieltä kesken. Onneksi nykyään on monenlaisia tapoja jatkaa yhteyden pitämistä
kertausharjoituskavereihin ja
jakaa kokemuksia. Mikäli joku lukijoista haluaa tutustua
kertausharjoitukseemme, niin
se onnistuu joko Facebookissa
tai Kainuun Tykistö- ja Heittimistökillan nettisivuilla osoitteessa http://kaithkilta.vuodatus.net/
SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN
TILAISUUDET HELSINGISSÄ
6.3.2011
Seppeleenlasku
Klo 12.00 Seppeleenlasku
tykistönkenraali V.P.Nenosen haudalle.
Kokoontuminen Hietaniemen kappelin portilla klo 11.50
Tilaisuudet Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2
Klo 15.30 Suomen Kenttätykistön Säätiön
valtuuskunnan kokous
Klo 16.00 Tykkimiehet ry:n hallituksen kokous
Klo 16.15 Suomen Kenttätykistön Säätiön
hallituksen kokous
Klo 17.30 Tykkimiehet ry:n kevätkokous
Klo 16.00-18.00 Kaikille avoin Kenttätykistökerhon
70 -vuotisvastaanotto (kahvitarjoilu)
Klo 19.00 Tykkimiesilta, johon kaikki tykkimiehet
ja tykistön ystävät ovat tervetulleita
- alkumalja
- juhlaesitelmä (tykistön tarkastaja/määräämänsä)
- palkitsemiset
- buffet ruokailu
Ilmoittautuminen tykkimiesiltaan torstaihin 24.2. mennessä maksamalla illalliskortin hinta 40€ tilille Nordea
127130-83323. Viestikenttään maininta: 6.3. Nenonen.
Tiedustelut:
Pekka Vasara, pekka.vasara@luukku.com, 0400 772 687,
Jouko Huhtala, jokke.huhtala@elisanet.fi, 050 564 7275
Päivän tilaisuuksissa on asuna paraatipuku tai
tumma puku ja kunniamerkit
Hakkap eliit t a 12-13/192 9
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet
ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään
(maalis-) huhti-kesäkuussa 2011.
6.3.
18.3.
22.3.
24.3.
1.4.
3.4.
4.4.
4.4.
9.4.
10.4.
14.4.
15.4.
15.4.
21.4.
22.4.
23.4.
24.4.
27.4.
29.4.
2.5.
3.5.
4.5.
4.5.
6.5.
8.5.
10.5.
10.5.
11.5.
11.5.
12.5.
13.5.
14.5.
14.5.
15.5.
15.5.
19.5.
24.5.
Kalli Juhani
Kivimäki Pentti
Järvinen Rauno
Ojala Niilo
Strengel Kauko
Leppänen Toivo
Majuri Lauri
Honko Erkki
Norokorpi Yrjö
Ojala Erkki
Lusa Pertti
Koskenniemi-Saarivirta Eija
Saariaho Heikki
Pajunoja Anssi
Rairama Pertti
Hyvärinen Risto
Seppälä Kalervo
Paattimäki Harri
Laakso Kari
Korhonen Jukka
Saha Onni
Tauru Pentti
Lahti Aulis
Wahlberg Per-Olof
Uusimaa Erkki
Markus Kauko
Vihakara Aaro
Sysi-aho Sampsa
Puuska Mauri
Ruuskanen Seppo
Olanterä Martti
Sotka Simo
Koivula Juhani
Syrjänen Jussi
Kosonen Heikki
Punkari Antti
Laakso Jukka
25.5.
25.5.
26.5.
27.5.
28.5.
29.5.
30.5.
1.6.
2.6.
2.6.
5.6.
12.6.
13.6.
15.6.
16.6.
16.6.
18.6.
20.6.
22.6.
25.6.
26.6.
27.6.
30.6.
30.6.
Saarinen Risto
Haapalahti Erkki
Pietiläinen Timo
Teeriaho Tapio
Löflund Tapio
Sipilä Kalle
Pekonen Lassi
Larimaa Pentti
Rantala Juha
Kiljunen Paavo
Vuolteenaho Ari
Rönkkönen Pertti
Seppänen Aarre
Lyytikäinen Juha
Tähkä Jorma
Yli-Kullas Antti
Laiho Kalevi
Markio Leif
Saarinen Paavo
Kananen Seppo
Laurila Leo
Halonen Pekka
Lappalainen Raimo
Salmi Eino
Loimaa
Ilmajoki
Turku
Turku
Mikkeli
Niinisalo
Puumala
Honkajoki
Rovaniemi
Riihimäki
Tampere
Pori
Hämeenlinna
Vammala
Hämeenlinna
Helsinki
Valkeala
Pori
Kouvola
Haapajärvi
Vammala
Janakkala
Niinisalo
Kiviranta
Tampere
Haukipudas
Vihteljärvi
Katinala
Vihteljärvi
Lapinlahti
Luoma
Forssa
Hämeenlinna
Valkeala
Mikkeli
Tampere
Uudenmaan
Tykistökilta
Hämeenlinna
Kausala
Mikkeli
Oulu
Hämeenlinna
Hämeenlinna
Savonlinna
Jämijärvi
Pori
Espoo
Oulu
Kuusankoski
Kerava
Majavesi
Lappeenranta
Kauhajoki
Harjunpää
Helsinki
Huttula
Kajaani
Valkeala
Kiviniemi
Puumala
Riihimäki
50 v
70 v
70 v
95 v
85 v
75 v
60 v
91 v
65 v
75 v
70 v
60 v
60 v
70 v
75 v
85 v
70 v
50 v
50 v
50 v
89 v
80 v
75 v
65 v
85 v
60 v
70 v
60 v
60 v
60 v
75 v
85 v
85 v
70 v
85 v
75 v
(ei vastaanottoa)
(matkoilla)
(matkoilla)
(ei vastaanottoa)
70 v
70 v
60 v
60 v
70 v
80 v
85 v
50 v
70 v
50 v
60 v
50
60 v
80 v
50 v
70 v
75 v
50 v
85 v
75 v
70 v
70 v
65 v
60 v
60 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä.
Korjataan edellisessä lehdessä (3-2010) ollut virheellinen merkkipäivätieto:
Olavi Klemelä on poistunut keskuudestamme 97 vuoden iässä 25.9.2010.
Tulikomentoja 1/2011
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita
asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.4.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi
puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu
kiltasi jäsenrekisteristä.
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229.
Numeron 2/2011 aineistopäivä on 15.4.2011 ja ilmestymisviikko 21.
Ilmoittautumislomake sivulla 28.
Tykkimiehet ry
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Hallituksen kokous 2/2011 pidetään 15.2.2011 klo 14.00 Reserviläis- ja
maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa,
Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI
Hallituksen kokous 3/2011 pidetään
6.3.2011 klo 16.00 Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2, 00100 HELSINKI
KOKOUSKUTSU
Neuvottelukunnan kokous 1/2011
pidetään maanantaina 21.3.2011 klo
16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman
toimitiloissa, Salmisaarenranta 11,
00180 Helsinki.
Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla
neuvottelukunnan jäsenille.
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään sunnuntaina 6.päivänä maaliskuuta 2011 klo 17.30 Helsingissä, Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§:
ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus
ja tilinpäätös).
Tervetuloa!
Hallitus
Suomen tykistön päivän tilaisuudet pidetään Helsingissä 6.3.2010. Katso erillinen
ilmoitus sivulla 15.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA,
pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905,
alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko
Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840
HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp
050 564 7275, jokke.huhtala(at)elisanet.fi.
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
16
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Tulevaa toimintaa:
Arvoisa tykistöyhdistyksen jäsen: 5.6.3.2011 on todellinen tykistön ”superviikonloppu”! Tarjoamme jäsenillemme
mahdollisuuden osallistua tykistöseminaariin, viettää Kenttätykistökerhon 70vuotisjuhlia sekä nauttia Suomen tykistön
päivän illallisesta.
TYKISTÖSEMINAARI 5.3.
Lauantaina 5.3.2011 klo 11-16 järjestetään Tykistöseminaari Tykistömuseolla,
Hämeenlinnassa. Seminaarin aiheet ja
puhujat ovat alansa huippua: mm. Pekka
Visuri, Pekka Majuri, Jouko Alasjärvi ja
Asko Sivula.
Seminaarimaksu on 25 € ja se sisältää
osallistumisen seminaarin, seminaariesityksistä julkaistavan kirjan, kahvitarjoilun
sekä mahdollisuuden tutustua Tykistömuseoon. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Jyri
Vilamo, puh. 044-5110472, e-mail: jyri.
vilamo(at)gmail.com. Ks. erillinen ilmoitus tästä lehdestä.
KENTTÄTYKISTÖKERHON 70VUOTISVASTAANOTTO 6.3.
Suomen tykistön päivänä sunnuntaina
6.3.2011 vietämme Kenttätykistökerhon 70-vuotisjuhlia ravintola Tekniskassa (osoite Eerikinkatu 2, 6 krs., Helsinki).
Tapahtumalla haluamme juhlia kerhon
pitkää taivalta maanpuolustuksen ja tykistön perinteiden vaalijana ja tulevaisuuden
tekijänä.
Juhlaa vietetään vapaamuotoisena vastaanottona (kahvitarjoilu) kello 16-18 välisenä
aikana. Asu vapaa. Muistamiset Kerhon tilille (Nordea 127130-83323). Viestikenttään maininta: Kerho 70 -vuotta. Kerho
tulee perustamaan lahjoitusvaroista tykistökadeteille suunnatun rahaston.
SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN ILTAJUHLA 6.3.
Sunnuntai-ilta 6.3. huipentuu kello 19.00
alkavaan perinteiseen tykkimiesiltaan ravintola Tekniskassa. Ohjelmassa on alkumalja, juhlaesitelmä ja buffet ruokailu. Il-
tatilaisuudessa asuna on paraatipuku tai
tumma puku ja kunniamerkit. (ks. erillinen ilmoitus tästä lehdestä muusta päivän
ohjelmasta).
Illalliselle ilmoittautuminen tapahtuu
maksamalla illalliskortin hinta 40 euroa
28.2.2011 mennessä Kerhon tilille (Nordea 127130-83323). Viestikenttään maininta ”Illalliskortti”.
Tiedustelut: Pekka Vasara, pekka.
vasara(at)luukku.com, 0400-772687, Jouko Huhtala, jokke.huhtala(at)elisanet.fi,
050-5647275.
MUUTA
TYKISTÖYHDISTYSTEN
TOIMINTAA KEVÄÄN 2011 AIKANA
18.-20.3.2011 Perussuunta 2011- kilpailu Paikka: Tapa, Viro
Epäsuorantulen vierailu- ja kilpailumatka Tapaan. Perussuunta 2011 tapahtuma
järjestetään seitsemättä kertaa. Ohjelma
pääpiirteissään: Pe 18.3. klo.17.30 lautalla siirtyminen Viroon. Lauantaina kilpailutehtävien harjoittelu. Sunnuntaina
itse kilpailu (suunnistusta, ammuntaa ja
epäsuorantulen tehtäviä NATO kalustolla) ja kotiin paluu illalla (klo.23.00). Matka toteutetaan omakustannusperiaatteella
(laiva) ja kimppakyydein autoilla. Matkan
hinta tarkentuu osallistujamäärän selvitessä (ennakkoarvio 90-100€/hlö).
Lisätiedot ja ilmoittautumiset 1.3.2011
mennessä Jyri Vilamo, puh. 044-5110472,
e-mail: jyri.vilamo(at)gmail.com
15.-17.4.2011 Hedberg koulutusviikonloppu Paikka: Niinisalo, Tykistökoulu
Tykistötaidollinen koulutusviikonloppu
yhdessä Viron reserviupseereiden ja aliupseerien kanssa. Hedberg-viikonloppu on
Kenttätykistökerhon merkittävimpiä toiminnallisia perinteitä. Jos vuoden aikana
pitää valita yksi viikonlopun mittainen tykistöllinen tapahtuma, johon osallistua, se
on ehdottomasti Hedberg-tapahtuma! Aiempien vuosien kertomuksia löydät nettisivuiltamme
Lisätiedot ja ilmoittautumiset 2.4.2011
mennessä: Riina Markkula, puh 0400
516 097 riina.markkula(at)gmail.com.
Kuljetukset kimppakyydein.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Markku
Mantere, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.
vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick
Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500
841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään
18.3.2011 klo 9.45 alkaen Hämeenlinnassa Linnankasarmin alueella sijaitsevan Suomen Tykistömuseon Pohjolasalissa. Kokouksessa käsitellään killan
sääntöjen 8.§:n määräämät asiat.
Hallitus.
Jääkäritykistörykmentin perinnepäivää
vietetään Hämeenlinnassa Linnankasarmilla perjantaina 18.3.2011. Katselmusja ohimarssi alkaa klo 11.00.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500
Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp
0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonki
lta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila,
Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp
(09) 279 8226, mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Tulevaa toimintaa:
1.1.-31.12. Nonstop Laser-ampumakilpailut pe su 16.30, Heikinhalli.
1.1.-31.12. Liikunta- ja uintipiiri pe su
17.00-18.30, Heikinhalli
Maaliskuu Esitelmä- ja tiedotustilaisuus,
kiltailta, Varuskuntakerho.
Maaliskuu Tutustuminen Kainuun Prikaatiin. MPK
19.3.klo15 Vuosikokous ja kiltailta, Varuskuntakerho
29.4. Ampumaleirivierailu, KAITR Vuosanka
2.-5.5. Museotykkien huolto, jäsentapaaminen, Hämeenlinna
17.-25.5. Tykistöharjoitus-vierailu, Rovajärvi MPK
Tulikomentoja 1/2011
Toukokuu Osallistuminen Raatteenmarssiin, Suomussalmi, MPK
Toukokuu Osallistuminen Vuosankaharjoitukseen, MPK-harjoitus
17.6.klo12 Perinnepäivä, Jatkosodan alkamisen 70-v muistopäivä Nurmeksessa
Heinäkuu Sotahistoriallinen retki. Rukajärven suunta.
Tiedotamme lähemmin sähköpostilla! Kysele lisätietoja!
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu
19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen,
Metsäpellontie 4 c 11, 87200 Kajaani, mp
0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi,
jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268,
seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja
Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10
73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.
vaisanen(at)upm-kymmene.com
Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Syyskokous 5.11.
Karjalan tykistökillan syyskokous pidettiin KarTR:n perinnepäivänä Kouvolan
kaupungintalolla 5.11.2010.
Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset
syyskokousasiat, muun muassa vuoden
2011 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen
20 euroa.
Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa
Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Leo Pyöriä, Erkki Rika ja
Juha Tuhkalainen valittiin edelleen hallitukseen. Ari Mikkolan tilalle valittiin
Maija Leskinen. Muut hallituksen jäsenet ovat Olli Kröger, Hilla Loisa, Sara
Manninen ja Juha Turkki
Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi. Everstiluutnantti Jyrki Nurmisen tilalle valtuuskunnan
uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin
Karjalan Tykistörykmentin komentajana
tammikuussa 2011 aloittava everstiluutnantti Pasi Pasivirta. Valtuuskunnassa on
14 jäsentä. Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Nokelainen ja Ensio Töttö.
Hallituksen järjestäytymiskokous 20.1.
Hallituksen järjestäytymiskokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin Juha Turkki.
Killan yleissihteerinä jatkaa Markus Vertanen, jäsensihteerinä Leo Pyöriä ja tiedotusvastaavana Sara Manninen. Arkistosih-
teeriksi valittiin Hilla Loisa ja apulaisjäsensihteeriksi Maija Leskinen.
Tulevaa toimintaa:
Tutustuminen Kymenlaakson aluetoimistoon ja Reserviupseerikouluun 8.3. klo
18.00. Bussikuljetus Kouvolan matkakeskukselta lähtö klo 17.00. Kyytimaksu 5
euroa kerätään bussissa. Ilmoittautumiset
4.3. mennessä puh. 0405478442 tai sähköpostilla pj@karjalantykistokilta.fi.
Jäsentiedote kevätkokouskutsuineen lähetetään maaliskuun aikana.
KOKOUSKUTSU
Karjalan Tykistökilta ry:n kevätkokous pidetään Lappeenrannassa 13.4. klo
18.00. Kahvitus klo 17.30 alkaen. Kokousesitelmän pitää evl Pasi Pasivirta,
aiheena Sotilaallisten suorituskykyjen
kehittäminen kansainvälisessä yhteistyössä.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus
Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL
5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15,
45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalant
ykistokilta.fi.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo.
koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki
Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp
0500-840550,
heikki.vuori(at)phnet.fi.
Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772,
pentti.korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari
Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17
17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari.
sausta(at)pp.inet.fi.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 0440
555 195, alpoe.leinonen(at)gmail.com.
Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131,
17
seppo.pirinen@surffi.fi
Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie
109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342,
haverinenantti(at)gmail.com.
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry:n
vuosikokous pidetään keskiviikkona
16.03.2011 klo 18.00 alkaen Paloaukean Museon tiloissa, Ylämyllyllä, osoite
Laavupolku 15. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu, lisätiedot ja
ajo-ohjeet puh 050 561 5681.
Tervetuloa. HALLITUS.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, mp. 050 5615
681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520
Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.
ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry:
n vuosikokous pidetään perjantaina 25.2.2011 klo 18.00 Peikko Groupin vieraana CCC:n tiloissa, Tietotie 2,
Oulunsalo (Lentokentäntien varressa;
Oulusta tullessa käännytään Proventia-talon kohdalta vasempaan ja seuraavasta risteyksestä oikealle). Käsitellään
sääntömääräiset vuosikokousasiat.
HUOM! Kokoontuminen pääovella
klo 17.55 mennessä.
Kahvitarjoilu. Tervetuloa.
KUNTOKORTTI MYÖS SÄHKÖISENÄ. Kuntokortin vuodelle 2011 saa halutessaan sähköisessä muodossa excel-taulukkona. Taulukko laskee pisteet yhteen
automaattisesti. Pyydä omasi sihteeriltä
sähköpostitse.
SÄHKÖPOSTIOSOITTEET
Muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesikin muutokset sihteerille.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551. Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)dnainternet.
net.
18
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
KOKOUSKUTSU
Riihimäen Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään ke 16.2.2011 klo
18 alkaen Riihimäen Sotilaskodin yläsalissa. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen klo
19 alkaen JTR:n komentajan evl VilleVeikko Vuorion esitelmä. Tilaisuudessa kahvitarjoilu.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www.gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Tykistöprikaatin Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään
2.4.2011 Sastamalassa.
Kokoustapahtuma alkaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa klo 12.00 jonne
kokoonnutaan Keikyän kappeliseurakunnan kappalaisen Olavi Sorvan pitämään hartauteen, tilaisuudessa esiintyy myös Satakunnan Sotilassoittokunta
johtajanaan kapellimestari musmaj Riku Huhtasalo. Tämän jälkeen siirrytään ruokailemaan Heinon leipomon
tiloihin osoitteeseen Sastamalankatu 70,
jossa kevätkokous alkaa noin klo 15.00.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset
kevätkokousasiat. Tervetuloa! Hallitus
Lisätietoja www.tykistoprikaatinkilta.fi
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Jorma
Ruuskanen,
Koisportaantie 46, 38210 Sastamala,
(03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma.
ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu
10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori.
fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen,
mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail.
com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp
044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain
ternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
KOKOUSKUTSU
Porin Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään ti 12.4. klo 17.30 alkaen Porin Suomalaisella Klubilla. Esillä
sääntömääräiset kevätkokousasiat. Esityslista sekä tieto kokousesitelmästä julkaistaan killan verkkosivulla www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm sekä kevään
jäsenkirjeessä.
Hallitus kokoontuu samassa paikassa ja
päivänä jo klo 17.
Syyskokouksen päätöksen mukaisesti kiltamme suunnittelee kevätretkeä Panssarimuseoon. Osallistujamäärän selvittämiseksi pyydämme ilmoittamaan halukkuudestasi osallistua retkelle mahdollisimman
pian. Alustavan suunnitelman mukaan
retki tehtäisiin huhti-/toukokuun tienoilla ja sen hinnaksi kuljetuksineen ja ruokailuineen tulisi arviolta plus-miinus 40
euroa.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100
572,
kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.
Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk
(02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.
onniselkä(at)happyback.fi
Killan verkkosivut
www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi@rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02)
821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri
Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto.
tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio,
Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779
3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi.
Vammalan Seudun Tykistökilta
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Vammalan Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään 15.4.2011 klo
19.00 Rautajoen kartanossa, Rautajoentie 65, SASTAMALA. Killan hallitus
kokoontuu klo 18.30.
Tervetuloa!
Hallitus
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt
(03) 5124600, mp 0500-631431, matti.
niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Seppo
Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki,
mp 044 021 0549, mpt 0405244373,
sepporh(at)gmail.com.
Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa ,Ruukintie, 60120
Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie
55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343,
aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi
Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437,
samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla:
http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta.
htm
Tulikomentoja 1/2011
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Kankaanpään Seudun Tykistökilta
ry:n kevätkokous pidetään tiistaina, 8
pnä maaliskuuta 2011 klo 18.00 Kankaanpään Kuntoutuskeskuksessa,
Kelankaari 4.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen kevätkokoukselle määräämät asiat.
Kokouksen alussa lääketieteen ja
kirurgian tohtori, professori Timo
Pitkäjärven esitelmä aiheesta: Josef
Mengelen tarina.
Hallitus
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta
(at)dnainternet.net,
Varapuheenjohtaja
Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720
Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk
044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.
fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp 050 550
9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4,
38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536,
jariant(at)gmail.com
Mittamies- ja
Tiedustelukilta ry
ja.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie
13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933,
pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku:
Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500
Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo
(at)turunkonekeskus.fi
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602
(toimisto/TiedPsto)
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400
211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net.
Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B
42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377,
jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240
Kämmenniemi, puh. 0400-666549.
Ilmoittautumislomake
sivulla 28
Liity kiltaan!
Saat lehden.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3
B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308,
antero.ylakorpi(at)hel.fi
Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla:
http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus.htm
Mittamies- ja Tiedustelukillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396
2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija
Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18
A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, ei-
19
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Aselajiyhteistyö toimii myös museokentällä
Tykistömuseo osallistui matkailumessuille Helsingissä ja tulevaisuudessa siintää yhä tiiviimpi yhteistyö Panssarimuseon kanssa. Samalla
Hämeenlinnan Linnanniemen alueen museoiden välisen yhteistyön
kehittämismahdollisuuksia tutkitaan.
Helsingin messukeskuksessa 20.–23. tammikuuta järjestetyt Matka
2011 messut käynnistävät uuden matkailukauden myös Tykistömuseon osalta. Museo
oli mukana nelipäiväisillä messuilla samalla
osastolla tärkeimpien
matkailualan yhteistyökumppaneidensa kanssa. Seitsemän kilometrin päässä Tykistömuseosta sijaitsevan Panssarimuseon kanssa markkinoimme
sotahistoriallista
kierrosta Hämeeseen ja Linnanniemen naapurimuseoiden
kanssa teimme Linnanniemeä
tunnetuksi. Joku lukijoista voi
ihmetellä, eivätkö Panssarimuseo ja Tykistömuseo enää
kilpailekaan keskenään? Ehkä
yhteistoimintakumppaneiden
suhteen, mutta matkailijoiden
osalta puhallamme yhteen hiileen. Totuus on, että molemmat museot ovat matkailualalla vielä pieniä toimijoita, vierailijoita on n. 20 000 vuodessa per museo.
”Ensin Tykistömuseoon
ja sitten meille!”
Panssarimuseon kanssa tehtävän matkailuyhteistyön vahvuus on myös siitä, että olemme näyttelytarjonnaltamme
hyvin erityyppisiä museoita.
Panssarimuseossa kävijään tekevät vaikutuksen oikeat esineet eli suuret ja jykevät panssarivaunut. Tykistömuseolla
on puolestaan tarjota vanha
kasarmimiljöö, laaja näyttelytarjonta ja elämyksiä multimedioiden muodossa. Väitänkin, että matkailijan kannalta
täydennämme toisiamme, eli
olemme yhdessä enemmän.
Matka 2011 -messujen tunnelmissa Panssarimuseon entinen johtaja
majuri Maunu Uoti, Tykistömuseon johtaja Mikko Kero ja Panssarimuseon tutkija FL Jouni Sillanmäki. (Kuva: Hannu Kostilainen)
Samaa näkemystä hehkutti
Matka 2011 messuilla myös
Panssarimuseon entinen johtaja Maunu Uoti, ”Ensin Tykistömuseoon ja sitten meille!”.
Panssarimuseon asiat avautuvat kuulemma paremmin, kun
on ensin Tykistömuseossa perehdytty taustoihin ja katsottu Tali-Ihantalan multimedia.
Tänä päivänä tällainen museoiden
yhteismarkkinointi
ja tuotteistaminen paketeiksi
ovat päivän trendejä.
Tuotteistamiselle
saavutettavissa pajon
Matkailupalveluiden
tuotteistamiseen on herätty myös
Linnanniemellä, jossa toimii
Tykistömuseon ohella Museoviraston alainen Hämeen linna ja Kaupungin hallinnoimat
Historiallinen museo ja Vankilamuseo. Niissä vieraillee vuosittain yhteensä n. 150 000
kävijää. Kaupungin taholta
tehtiin vuoden lopulla esitys
Linnanniemen yhteistoiminnan kehittämiseksi. Hämeen
Sanomien kautta levinnyt uu-
tinen antoi jopa liiankin lennokkaan kuvan suunnitelmista. Jutussa puhuttiin yhden
toimijan tulosta ylläpitämään
Linnanniemen museoita. Sittemmin hanke on konkretisoitunut ja kyse on Suomen
itsenäisyyden juhlarahaston
Sitran rahoittamasta pilottiprojektista, jossa on tarkoitus
selvittää Linnanniemen alueen
osalta, miten kunnan ja valtion organisaatiot sekä yksityinen yhdistys Tykkimiehet ry
voisivat kehittää yhteistoimintaa, esimerkiksi markkinointiyhtiön kautta. Kaupungin taholta odotukset ovat korkealla
ja he esittivät, että tuotteistamisella tavoiteltaisiin Linnanniemelle 100 000 uutta kävijää vuodessa.
”Sadat museot säilövät
samaa rukkia”
Tykistömuseon kuulumisia
raportoidessani en malta olla kommentoimatta Helsingin Sanomissa ilmestynyttä
museokenttää kuohuttanutta toimittaja Teemu Luu-
kan kolumnia ”Sadat
museot säilövät samaa
rukkia”(HS 11.1.2011).
Luukka vertaili museoiden rahoituksen ja
kävijämäärän suhdetta.
Hän kritisoi sitä, miksi
valtio tukee verovaroin
museoita, joissa kukaan
ei käy ja jotka tekevät
päällekkäistä kulttuuriperinnön tallennustyötä. Tulokset herättivät huomiota, mutta
monelta jäi kuitenkin
huomaamatta, että laskemat olivat varsin heppoisella perustalla. Jutussa esitetyt
luvut eivät perustuneet suomalaisten museoiden keskiarvoon, vaan Luukka oli valikoinut esimerkeikseen kävijämääriltään kaikkein suurimmat ja pienimmät museot.
Tutkin itsekin samaista museotilastoa ja totesin, että Luukan jutussa oli tiettyä tarkoitushakuisuutta. Hän osoitti,
että valitsemiensa ääripäitten
museoiden kohdalla valtio tukee toimintaa suurin piirtein
saman verran, eli 25-50 euroa
kävijää kohden. Huomiotta
jäi, että ääripäiden väliin jää
suuri joukko suomalaisia museoita, joiden kävijäkohtainen
kustannusrakenne poikkeaa
merkittävästi Luukan valitsemasta joukosta.
Museon tehtävät
Suomalaisissa keskivertomuseoissa ei tehdä Ateneumin
tapaan Picasso-näyttelyn kaltaisia miljoonaproduktioita
tai pidetä Kankaanpään kaupunginmuseon tapaan museota suljettuna 11 kuukautta
perusnäyttelyn uudistuksen
takia. Esimerkiksi Kankaanpään taustoja mainitsematta
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
20
Luukka laski, että valtio tuki
Kankaanpään kaupunginmuseossa jokaista ovennarahdusta 218 eurolla. Laskelmissa ei
kuitenkaan huomioida, että
yleisöpalvelu on vain yksi museotyön toimintamuoto. Näyttelypalveluiden ohella museoiden tehtävänä on myös säilyttää ja tutkia kulttuuriperintöä
ja se kaikki maksaa.
tuli vuosisadan kuumin kesä parhaaseen sesonkiaikaan.
Kävijämäärät notkahtivat niin
huvipuistoissa kuin museoissa. Tätä notkahdusta ei sitten
loppuvuonna pystytty kirimään, vaikka esimerkiksi Keskiaikamarkkinoilla kävijämäärä museolla kaksinkertaistui
toissavuodesta.
Kuuma kesä vei kävijät
Uusi vuosi tuo muutoksia
myös museon henkilökuntaan. Tykistömuseon tutkimusjohtajana toiminut Lauri
Haavisto siirtyi Tykistömuseosta Puolustusvoimien keskusmuseon Sotamuseon vahvuuteen, suunnittelijan virkaan.
Kokonaan hän ei kuitenkaan
pääse tykistöstä eroon, sillä
hänet nimettiin vuonna 2010
Tulikomentoja-lehden päätoimittajaksi. Tarkoitus oli alkuaan hoitaa tehtävää osana tutkimusjohtajan toimea, mutta
virkanimityksen myötä päätoimittajuudesta tuli Haavistolle sivutoiminen pesti. Laurin ohella henkilöstö vaihtuu
myös toimistossa ja Tykistömuseon uudeksi toimistosihteeriksi palkattiin 1.3.2011
alkaen kiltakentällä ja tämän
lehden toimituskunnassa ansioitunut Sirkka Ojala Ikaalisista.
Vertailun vuoksi kerrottakoon,
että Suomen Tykistömuseossa
ovennarahdus maksoi v. 2009
valtiolle vain alle 10 euroa.
Valtion avustuksissa on huomioitu Opetusministeriön ja
Puolustusministeriön antamat
tuet. Luukan esittämiin tietoihin verrattuna toimintamme
on siis verraten kustannustehokasta, mutta tästä huolimatta haasteita ja tekemistä riittää.
Museon kävijämäärä laski kuluneena vuonna toista vuotta
peräkkäin. Vuonna 2010 museossa tilastoitiin 17744 kävijää, kun vuonna 2009 vierailijoita oli 18550. Tulos oli
pettymys, sillä ainekset aivan
päinvastaiselle tulokselle olisivat olleet olemassa. Alkuvuosi oli hyvä. Keväällä museo
sai kolme uutta näyttelyä ja
museon elokuvateatterissa tuli esitykseen uusi multimedia
”Viimeiseen mieheen”. Kaikki näytti hyvältä, mutta sitten
Jouko Huhtala löytyy
myös lehden sivulta 9.
Uusiin tehtäviin
Mikko Kero, museonjohtaja
Kevään 2011 ohjelma
Luennot alkavat pääsääntöisesti kello 18.00.
Tarkista aikataulu osoitteesta www.tykistomuseo.fi.
24.2. Luento: Everstiluutnantti Raimo Koskela: Suomalaisten
siirtolaisuus Yhdysvaltoihin
5.3. Kylmän sodan tykistö – seminaari. Katso ilmoittautuminen sivulta ? tässä lehdessä.
6.3. Suomen Tykistön ja kenraali Nenosen päivä: Avoimet
ovet ja opastetut kierrokset klo 12 ja 15.
15.3. Luento: Suomen aluejohtaja Viron matkailunedistämiskeskuksesta Tomas Tärk: Tallinna vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki
18.3. Jääkäritykistörykmentti 95- vuotta: kalustoesittely ja
katselmus Linnankasarmin kentällä. Museossa avoimet ovet.
24.3 Luento: Tykistömuseon johtaja FM Mikko Kero: Hämeenlinnan varuskuntakaupunkina 1920-30 -luvulla
6.4. Luento: FL Juho Kotakallio: Välirauhan aikainen sotilaallinen tiedustelu
3.5. Toiminnallinen huone avautuu
12.5. Lotan päivän laulajaiset
17.6. Leiripäivä: Kalustoesittely Linnankasarmin kentällä ja
Sotainvalidit -erikoisnäyttelyn avajaiset
Tulikomentoja 1/2011
Kuka? Missä? Milloin?
Kuva:
Jaakko Packalen
Tulikomentoja-lehdessä
4/2010 oli oheinen kuva
ja lukijoilta kyseltiin ketkä tunnistaisivat kuvassa
olevan kouluttajan. Paras
vastaus luvattiin palkita,
mutta kilpailu oli niin tasaväkinen, että lehdessä
julkaistaan kaksi parasta
vastausta. Voittajille lähetetään Tykistömuseon
DVD-paketti sotahistoriallisia dokumentteja.
Tu l i k o m e n t o j a - l e h d e s s ä
4/2010 sivulla 21 julkaistu kuva esittää luutnatti, nykyisin
eversti evp Jouko Huhtalaa.
Kuva on Niinisalon RAUK/
SatTR kurssin 73 ajalta, ilmeisesti vuodenvaihde 19711972. Luutnantti Huhtala oli
tuliasemalinjan johtaja. Kuva
todennäköisesti esittää koulutusta tuliasemaan ajossa. Kuva
voisi kuitenkin liittyä Niinisalo-legendaan Jouko Huhtalan
komentoäänestä:
”Luutnantti Huhtala koulutti RAUK:n takapihalla, jonka ohi kaarsi tie varuskunnan
asuntoalueelle. Huhtala huomasi vaimonsa ajavan autollaan kohti asuntoaluetta ja
huusi: RIITTA!! Vaimon auto
pysähtyi välittömästi ja peruutti RAUK:n pihaan. Huhtalat
vaihtoivat pikaisesti muutaman
sanan kauppa-asioista tai muusta arjen huollosta. Vaimo jatkoi
matkaa ja koulutus jatkui. Tapahtuma osoitti miten tärkeää
kunnon komentoääni on, kun
ei ollut kännyköitä, ääni kuului liikkuvan auton sisään 100
metrin päähän.”
Hyvin Huhtalan linjan opit
johtivat Haminaan kun
oli, koulun johtajaa majuri
Paatista siteeratakseni, ”tiiot takataskussa”. Sittemmin
reservin tehtävät kenttätykistössä johtivat allekirjoittaneen tykistöryhmän
tuliasemaupseeriksi ja vielä
eläinlääkinnän tehtäviin,
kun ei enää tykillä osannut
ampua.
Ilmari Hiidenheimo
eläinlääkintämajuri res.
Tykkimies-isä ja tykkimiespoika tunnistivat kyseisen
jykevän hahmon tahoillaan
ja tavallaan. Muistot veivät
voimakkaasti 1970-luvun
alun Niinisaloon ja Satakunnan Tykistörykmenttiin.
Toinen muisteli yhteistä palvelusta RAUK:ssa ja toinen
vaan ”julmetun isoa, mutta hauskaa setää” kivitalon
porraskäytävässä.
Ote kurssijulkaisusta
RAUK/SatTR III 70:
Luutnantti Huhtala: tuntomerkit: pituus: noin 2 m,
ryhti: moitteeton, ääni: jumalaton, luonne: rauhallinen, ulkoilmalle allerginen.
Muun ohella myös lisämaininta kantavasta äänestä ”... joukkoa ei tarvinnut
tst-harjoituksissa ottaa niin
sanotusti kokoon, kaikki
kuului viidentienristeyksestä koululle.”
Joukoa ja lukijoita tervehtien
Aulis Koivisto, Niinisalo
Ari-Pekka Koivisto, Helsinki
21
Museoesineet kertovat, osa 4
Kun Neuvostoliitto näyttelyn näki…
Kenttätykistönäyttelyn sensuuri
TEKSTI: LAURI HAAVISTO
KUVAT: PUOLUSTUSVOIMIEN KUVAKESKUS
Tavallinen punakantinen näyttelyvihko vuodelta 1973 pitää sisällään yhden sivun, johon
on paksulla mustalla tussilla tehty yliviivauksia. Vihkosen tarina viekin aikaan, jolloin
historiallinen totuus oli valvonnan alla.
Markku Palokangas oli aloittanut nuorempana vahtimestarina 1.4.1973 Sotamuseossa työn, kun hänen kesäänsä
kuului yksi mielenkiintoisista
episodeista liittyen Neuvostoliiton tavoitteeseen kontrolloida historiankirjoitusta Suomessa. Sotatieteiden laitoksen,
jonka osa Sotamuseo oli, johtaja suositteli häntä hakemaan
Sotamuseosta työtä, sanoen
sen olevan Palokankaalle tulevaisuutta ajatellen viisas valinta. Tuoreelle Valtiotieteiden maisterille aukesi siten ura
Sotamuseossa, joka johti aina
museon johtajaksi asti.
Edesmennyt Vilho Tervasmäki oli toiminut myös Palokankaan Pro gradu työn ohjaajana ja hän teki merkittävän
uran sotahistoriallisella alalla.
Palokangas oli itse tekemässä
22
uutta näyttelyä Sotamuseolle
joka kulki nimellä Kenttätykistönäyttely. Näyttelyä tekemässä oli mukana aktiivisesti
Tykkimies ry:n edeltäjä Tykistön Perinneyhdistys ry ja sitä oli suunnittelemassa ja toteuttamassa mm. eversti Matti
Alajoki, Sotamuseon johtaja
Markku Melkko, yliluutnantti Pentti Kaarlonen, kenraaliluutnantti evp Uolevi Poppius, eversti Bernhard ”Perttu”
Heimolainen ja Erik Berner
muiden muassa.
Kruununhaan
parkkipaikat tykeille
Näyttely sai mittavat puitteet
Sotamuseon pihalle Kruununhakaan. Piha tyhjennettiin autoista ja paikalle tuotiin 50-60
tykkiä, jotka olivat pääosin toisen maailmansodan aikaista ka-
YLLÄ: Tykistö valtasi koko Sotamuseon pihan.
KESKELLÄ: Kenraaliluutnantti Uolevi Poppius tutkii julistetta.
ALLA: Tykistölaatikko sotilaiden tarkastelun alla.
lustoa. YE-kapteeni Pasi Raittila ja teknikkokapteeni Antti
Uimola olivat mukana sijoittelussa ja tykit tuotiin varikoilta
junilla ja siirrettiin paikoilleen
pihalla traktoreilla usein illalla
tai jopa yöllä. Näyttelyn teon
oli mahdollistanut Sotamuseon näyttelyn tuleva uusiminen,
joka toteutettiin kenttätykistönäyttelyn päättymisen jälkeen.
Sotamuseohan oli otettu melkein kokonaan kenttätykistön
haltuun näyttelyn yhteydessä.
Osana näyttelyä oli myös painettu näyttelyvihkonen, johon
oli kerätty tietoa kenttätykistöstä ja näyttelyssä olevista esineistä.
Tätä ei ole koskaan
tapahtunut
Näyttely oli suosittu ja avajaiset olivat suuret. Hanke oli ollut valtava tykkien siirtoineen
ja uusien näyttelyiden tekemisineen. Avajaisissa oli tosin
tapahtunut pieni lapsus, sillä
kuohuviiniä tilattaessa oli tarkoitettu tavallisia pulloja, mutta Alkon toimituksen tullessa
havaittiinkin että kyseessä oli
lasti magnum pulloja. Juhlaväki kiitti ja kumarsi kauniisti ja avajaiset jatkuivatkin varsin railakkaissa tunnelmissa.
Näyttelyyn tutustui luonnollisesti suuri kutsuvierasjoukko ja tietenkin kaikki näyttelyä mukana tekemässä olleet.
Puolustusvoimain komentaja Kaarlo Leinonen tutustui
myös näyttelyyn, mutta vasta
seuraavana päivänä. Näyttelyssä tapahtui kuitenkin niin,
että Neuvostoliiton sotilasasiamies kommodori Vladislav A
Andruskevits oli sanonut ”että Neuvostoliitto ei koskaan
menettänyt sodassa mitään”.
Tämä kommentti ei tulisi jäämään yksittäiseksi heitoksi ilman seuraamuksia.
Kynä käteen ota –
yliviivaa väärä tieto
Viikonloppuna Palokangas
oli töissä museolla ja huomasi kävijävirrassa pari erilaista vierailijaa. Kaksi siviilipukuista miestä, jotka haisivat
venäläiselle partavedelle, tutustuivat tarkasti näyttelyn
tarjontaan. Heti maanantaina
putosikin sitten varsinainen
pommi. Ylemmiltä tahoilta
otettiin yhteyttä Sotamuseon
johtaja Melkkoon ja ilmoitettiin, että Neuvostoliitto
oli vaatinut poistamaan osan
näyttelyssä olevasta esineistöstä ja yliviivaamaan tietyt
kohdat näyttelyesitteistä. Sotasaalissana oli poistettava ja
sotasaalistaulut otettava pois
näyttelystä. Palokangas vietti
maanantain yhdessä kenraali
Poppiuksen kanssa Sotamuseon kahvihuoneessa yliviivaten
esitteiden tekstejä. Kaikkia
esitteitä ei yliviivattu, vaan
ne hävitettiin ja viikon kuluttua saatiin uusittu esite, josta
Neuvostoliiton vaatimat kohdat oli poistettu. Poistettaviin
esineisiin kuuluivat metri x
metri oleva Venäläisen tykistörykmentin tie.
Varovaisuus paras
Seuraavassa
Sotamuseon
näyttelyssä kävi ennen näyttelyn avajaisia Pääesikunnan
päällikkö Paavo Junttila yhdessä sotahistorian laitoksen
johtajan kanssa tutustumassa
Tulikomentoja 1/2011
tarkasti näyttelyyn, ettei siinä
olisi mitään Neuvostoliiton
mahdollisesti kritisoimaa materiaalia. Kenttätykistön näyttelyn sensuroinnin seurauksena Palokangas kertoo, ettei
esimerkiksi 1979 järjestetty
talvisotaan liittyvää näyttelyä
Sotamuseolla. Vuoden 1989
talvisotanäyttely pidettiin Jalkaväkimuseolla Mikkelissä,
koska katsottiin Jalkaväkisäätiön olevan yksityisenä toimijana paremmin sensuurin
ulottumattomissa.
Varovaisuutta noudatettiin
myös kun suomalaiset Waffen-SS joukoissa palvelleet veteraanit olisivat halunneet Sotamuseoon näyttelyn suomalaisista SS-miehistä. Silloinen
museon kakkosmies Palokangas toi neuvotteluissa ilmi, että
Sotamuseolla ei ollut muistakaan joukko-osastoista pysyviä
näyttelyitä. Lisäksi oli pelko
että Neuvostoliitto jälleen kerran puuttuisi asiaan. Jalkaväkimuseo sen säätiötaustan takia
koettiin paremmaksi paikaksi SS-miesten materiaalille ja
se yhdistettiin rauhanturvaajateemaan siten, että näyttely
tehtiin teemalla suomalaiset
sotilaat ulkomailla.
Mitä sitten sensuroitiin?
Esitteessä musteen alle joutui
seuraavat lauseet:
”Muutamia ennen julkaisemattomia valokuvia Puna-armeijan kenttätykistön toiminnasta
Talvisodassa”
”Valokuvia suomalaisten ja
neuvostoliittolaisten toisiltaan
valtaamista tykkikalustoista”
”…..sekä sotasaaliina saatua
venäläistä välineistöä”
”Neuvostoliittolaisen JP 462:
n 76 mm patterin kunniataulu osallistumisestaan Talvisotaan Laatokan pohjoispuolella.
Tauluun liittyy venäjänkielinen
selvitys tapahtumista. Se on suomennettu taulun vieressä. Taulu
on löydetty Sortavalasta jatkosodan aikana.”
Sensuroidusta
tekstistä
voi päätellä, että sanalla sotasaalis oli pahaenteinen kaiku Neuvostoliiton edustajien
mielestä. Esitteitä säilytetään
Tykistö- ja Sotamuseon arkistoissa.
uutisia
Maakuntajoukot –
osa puolustusvoimia
Maakuntajoukot ovat puolustusvoimien kokoonpanoon kuuluvia alueellisia joukkoja. Maakuntajoukot
muodostetaan reserviin kuuluvista vapaaehtoisista
asevelvollisista ja muista vapaaehtoisista, jotka ovat
antaneet vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta
annetussa laissa tarkoitetun sitoumuksen puolustusvoimille. Maakuntajoukkoja voidaan käyttää
puolustusvoimien virka-aputehtävissä. (Laki puolustusvoimista 3 luku 28 §)
Kuva:
Puolustusvoimat
Sotilaallista maanpuolustusta
tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus tarjoaa toimintamahdollisuuksia kansalaisille,
jotka haluavat vapaaehtoisesti
valmistautua maamme puolustukseen tai sen tukemiseen.
Puolustusvoimien sodan
ajan joukkoihin kuuluvien
maakuntajoukkojen organisoinnissa ja koulutuksessa sovitetaan yhteen puolustusvoimien, muiden viranomaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja
vapaaehtoisten reserviläisten
sekä muiden vapaaehtoisten
kansalaisten tarpeita ja odotuksia. Tavoitteena on, että
viranomaisten organisoimaa
turvallisuuskoulutusta voidaan
täydentää mahdollisimman tehokkaasti vapaaehtoisen koulutus- ja toimintajärjestelmän
tuottamalla kansalaisten osaamisella.
Reservin suorituskyvyn perusta luodaan kutsunnoissa ja
varusmiespalveluksen aikana.
Sotilaallisia valmiuksia ylläpidetään ja kehitetään kertausharjoituksissa. Vapaaehtoisella
maanpuolustuksella tuetaan
puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitoa. Reservin koulutuksen tavoitteena on taata
kaikkien sodan ajan joukkojen
tarvitseman, tehtävänsä osaavan henkilöstön riittävyys sekä
yhteyden säilyttäminen koulutetun reservin pääosaan osana
maanpuolustustahdon edistämistä.
Maakuntajoukoissa
puolustetaan omaa
kotiseutua
Maakuntajoukkoihin rekrytoidaan oman kotiseutunsa puolustamiseen sitoutuneita vapaaehtoisia reserviläisiä. Henkilösijoituksissa hyödynnetään
reserviläisten paikallistuntemusta ja monialaista osaamista. Sotilasläänin komentaja vastaa maakuntajoukkojen
henkilöstön
sijoittamisesta,
koulutuksesta ja toimeenpanosta. Joukon oma sodan ajan
päällystö kouluttaa joukkoaan
hyödyntäen Maanpuolustuskoulutus ry:n koulutustarjontaa ja kouluttajia.
Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot
ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Ammattilais- ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteisellä tahtotilalla ja ohjelmilla saavutetaan
todellinen hyöty ja kustannustehokkuus. Järjestelmä tarvitsee tuekseen parlamentaarisen
ohjauksen, toimintakeskukset,
kehittyvän järjestö- ja viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön kehittämisen.
Vapaaehtoisuuden kulmakivi on vahva maanpuolustustahto. Sen ylläpidossa ja vahvistamisessa maakuntajoukkomme, siihen sisältyvä koulutus,
viranomais- ja järjestöyhteistyö sekä yhteiset toimintakeskukset luovat uusia mahdollisuuksia. Maakuntajoukoissa
kohtaavat puolustusvoimien
tarve ja reservin tahto. Toimintavalmiit maakuntajoukot
vahvistavat alueellista puolustusjärjestelmäämme.
23
Sotahistoriallinen lukijamatka 30.6.-3.7.2011:
Heimosoturien jäljillä Virossa
ja Sinimäkien taistelu 1944
Tulikomentojen ensi kesän lukijamatka seuraa Viron
vapaussotaan 1919 osallistuneiden suomalaisten heimosoturien jalanjälkiä Virossa. Tutustumme myös mm.
Sinimäkien rajuihin taisteluihin 1944. Matkan asiantuntevana oppaana toimii kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki.
Tulikomentoja-lehden mielenkiintoinen sotahistoriallinen
lukijamatka toteutetaan ensi
kesänä 30.6.-3.7.2011. Matkalla kuljetaan suomalaisten
heimosoturien jalanjäljissä ItäVirossa ja hieman myös Latviassa. Oppaallamme, kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäellä on vahva kokemus Baltian
maista, sillä hän on toiminut
sotilasneuvonantajana Virossa.
Ja mikä mukavinta, rahaakaan
ei tarvitse vaihtaa tätä matkaa
varten, sillä Virossa käytetään
nyt euroja.
Suomalaisia
vapaaehtoisia lähti heimoveljiä puolustamaan Viron vapaussotaan
vuonna 1919 kaksi joukkoa.
Majuri Martin Ekströmin
johtama I Suomalainen Vapaajoukko hyökkäsi venäläisiä
vastaan idässä vallaten Narvan.
Everstiluutnantti Hans Kalmin johtama legendaarisen
maineen saanut Pohjan Pojat
-rykmentti eteni taistellen Viron etelärajalle ja aina Latvian
puolelle.
Helmikuusta loppukesään
1944 käydyt Narvan-Sinimäkien taistelut olivat mittasuhteitaan suuremmat kuin TaliIhantalan taistelut, ja ne osaltaan pelastivat myös Suomen.
Silti taistelut tunnetaan edel-
24
leen erittäin huonosti maassamme, sillä Neuvosto-Viron
aikana niistä vaiettiin. Nyt on
tilaisuus korjata tilanne ja tutustua erääseen II maailmansodan merkittävimpään taisteluun.
Lukijamatkaan
kuuluu
myös mielenkiintoinen tutustuminen virolaiseen nykyvaruskuntaan sekä kulttuurikohteita, kuten keskiaikaisia linnoja, Pühtitsan nunnaluostari ja
Põltsamaan viinin maistajaiset.
Vastuullisena matkanjärjestäjänä toimii Vihdin Liikenne Oy
– VL-Matkat, ja matka toteutetaan vakiintuneesti yhteistyössä
Uudenmaan reservipiirien Oltermanni-lehden kanssa.
Lukijamatkan ohjelma
Käynti Sillamäen kaupungissa, joka oli neuvostoaikana
virolaisilta kielletty ydinfyysikkojen salainen kaupunki.
Sillamäe on hyvä esimerkki
neuvostoarkkitehtuurista parhaimmillaan.
Saapuminen historialliseen
Narvaan ja tutustuminen kaupunkiin. Ajo Narvajoen vartta Schengen-rajaa seuraten ja
tutustuminen rajajärjestelyihin, joen varressa oleviin historiallisiin kohteisiin ja muistomerkkeihin. Uintimahdollisuus Suomenlahdessa Narva-Jõesuun kuuluilla hiekkarannoilla. Paluu Narvaan, majoittuminen ja illallinen hotelli
Ingerissä (***). Päivän ajomatka 230 km.
Torstai 30.6.2011
Perjantai 1.7.2011
Tapaaminen Helsingin Länsisatamassa klo 7, josta Eckerö
Linen M/S Nordlandia lähtee
Tallinnaan. Buffet-aamiainen
laivassa ja saapuminen Tallinnaan klo 11.
Lähtö bussilla kohti Narvaa ja pysähtyminen Muuksissa, jossa on kolme Suomen ja
Viron historiaan liittyvää puolustusyhteistyön muistokiveä.
Käynti Rakveren keskiaikaisen
ritarilinnan raunioilla ja tutustuminen Tarvas-patsaaseen.
Aamiaisen jälkeen tutustumista Narvan kaupunkiin ja
1200-luvulta peräisin olevaan
Hermannin linnan alueeseen.
Ajo Sinimäkien alueelle sekä
tutustuminen vuoden 1944
taisteluihin Sinimäillä. Siellä
saksalais-virolaiset joukot estivät Puna-armeijan läpimurron
Viroon ja näin auttoivat Suomea torjuntavoittoon Kannaksella. Käynti Sinimäkien
taisteluiden museossa Vaivarassa.
Narva-joella kohtaavat itä ja länsi.
Vasemmalla Virolle kuuluva Hermanninlinna ja oikealla venäläisten
Iivananlinna. Molemmat linnat ovat
keskiajalta. (Kuva Jukka Sippola)
Ajo Kuremäelle ja tutustuminen Pühtitsan ortodoksiseen nunnaluostariin. Matkalla eväslounas.
Ajo Peipsijärven rantatietä
Mustveen ja Kallasten kautta
Tarttoon. Käynti Neuvostoliiton aikaisella strategisten pommikoneiden lentokentällä.
Saapuminen Tarttoon. Kiertoajelu ja kävelykierros Toomemäellä. Omaa aikaa kaupungilla.
Ajo Vöruun. Majoittuminen ja illallinen hotelli Kubijaan (***). Päivän ajomatka
290 km.
Lauantai 2.7.2011
Lähtö aamiaisen jälkeen hotellista ja ajo Viron Taistelukoulun alueen kautta Kuperjanovin pataljoonaan. Lounas varuskunnassa.
Ajo Valgaan. Matkalla käydään Pajun taistelupaikalla,
jossa suomalaisten vapaaehtoisten Pohjan Poikien rykmentti yhdessä virolaisten
kanssa saavutti merkittävän
voiton Viron vapaussodassa
1919.
Ajo Aluksnen (Marienburg) kaupunkiin Latvian
puolelle. Pohjan Pojat valtasivat kaupungin talvella 1919.
Käynti Bejassa, joka on n.10
km Aluksnesta. Kukkien lasku
KIRJALLISUUTTA
siellä kaatuneiden suomalaisten hautamuistomerkille.
Ajo Tarttoon Suur Munamäen kautta, joka on Baltian
korkein kohta (318 m). Saapuminen Tarttoon. Majoittuminen Tartossa hotelli Dorpatiin (****). Omaa aikaa ja illallinen hotellissa. Päivän ajomatka 320 km.
Tykistömuseon
vuosikymmenet
Jouko Kivimäki:
Koulutuskeskuksesta
kasarmille
Suomen Tykistömuseon
perustaminen ja toiminta
vuosina 1977-2007
Sunnuntai 3.7.2011
Aamiaisen jälkeen kävelykierros Tarton vanhassa kaupungissa sekä ostosaikaa.
Matkalla Tallinnaan pysähtyminen Põltsamaalla, joka oli
aikanaan Liivinmaan merkittävimpiä kaupunkeja. Kaupungissa on Saksalaisen ritarikunnan alun perin 1200-luvulla rakentama linna. Käymme
myös maistamassa Põltsamaan
viiniä tehtaanmyymälässä.
Saapuminen Tallinnan satamaan. Päivän ajomatka 190
km. Ostosaikaa satamassa.
Eckerö Linen M/S Nordlandia lähtee klo 16.00 ja saapuu Helsinkiin klo 19:30.
Matkan hinta
Matkan hinta on 390 €, 1
henkilö 2-hengen huoneessa.
1-hengen huoneen lisämaksu
71 €.
Hintaan sisältyvät laivamatkat kansipaikoin ja laiva-aamiainen 30.6., täyshoito alkaen
illallisesta hotellissa 1. matkapäivänä ja päättyen aamiaiseen
4. matkapäivänä sekä sisäänpääsymaksut Vaivaran sotamuseoon ja Narvan linnaan.
Kuljetukset Vihdin Liikenne
Oy:n bussilla.
Hintaan ei sisälly alkoholijuomia aterioilla, laskutuslisää
5 €/lasku eikä matkavakuutusta. Suosittelemme sellaisen
matkavakuutuksen hankkimista, joka sisältää peruutusturvan sairauden sattuessa.
Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen lukijamatkalle osoitteella: Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu 22-24
A 2, 00120 Helsinki, puhelimella (09) 444 774 tai sähköpostilla: tuulikki.lehtimaki@
vihdinliikenne.fi. Älä mieti liian pitkään, sillä tämän matkan
paikat täyttyvät vauhdilla!
Tulikomentoja 1/2011
Suomen Tykistömuseon
julkaisu n:o 11
324 sivua, 12 €
Eversti evp. Jouko Kivimäki
on ahkeroinut Tykkimiehet ry:
n 40-vuotishistorian jälkeen
(kts. Tulikomentoja 3/2009)
uuden historiikin Suomen Tykistömuseon kolmesta vuosikymmenestä. Koulutuskeskuksesta kasarmille -teos on äskettäin ilmestynyt museon julkaisusarjassa.
Tykistömuseon aikaansaaminen ja ylläpitäminen on
Tykkimiehet ry:n tärkein saavutus. Toimivan ja ehkä jopa
maailman monipuolisimman
tykistömuseon aikaan saaminen on kuitenkin vaatinut valtavan määrän talkootyötä ja
myös rahaa: pelkästään Tykistömuseon siirto Niinisalosta
Hämeenlinnaan maksoi Kivimäen kirjan mukaan 1,3 miljoonaa euroa eli noin 8 miljoonaa silloista markkaa.
Pitkä matka
tykistönäyttelystä
Hämeenlinnaan
Tykistömuseo sai alkusysäyksen silloisen Tykistön Perinneyhdistyksen (vuodesta 1976
Tykkimiehet ry) Sotamuseolla vuonna 1973 järjestämästä
laajasta kenttätykistönäyttelystä. Aikojen huima muuttuminen 1970-luvusta konkretisoituu siinä, että Neuvostoliiton
sotilasasiamies koki eräät näyttelyn valokuvat ja kuvatekstit
provokaationa, koska niissä
todettiin Neuvostoliiton menettäneen II maailmansodassa tykistökalustoa suomalai-
sille. Ja suomettuneena aikana
vuonna 1973 näyttelynjärjestäjät joutuivat ”Idän karhun”
painostuksesta vetämään yli
”provokatiiviset” kuvatekstinsä. Lisää aiheesta museoesineet
kertovat artikkelissa.
Koulutuskeskuksesta kasarmille käy kronologisesti läpi
Tykistömuseon perustamisen
monipolviset vaiheet paikan
etsinnästä 2.7.1977 vietettyihin museon avajaisiin Niinisalossa ja edelleen siirtoon Hämeenlinnan Linnankasarmille
1990-luvun loppupuoliskolla. Yleishavaintona voi todeta, että rahasta on aina tehnyt
aidosti tiukkaa, vaikka muut
aselajimuseot usein katsovatkin kadehtien Tykistömuseon
saavutuksia.
Museon kiinnostavuuden
nostossa merkittävä rooli on
ollut Tykkimiehet ry:n teettämillä sotahistoriallisilla elokuvilla. Filmit ovat kuvanneet
sotiemme ratkaisutaisteluita ja
niitä on esitetty museolle Hämeenlinnaan varta vasten rakennetussa multimediasalissa.
Historiikin
päälähteenä
ovat
pöytäkirjamerkinnät,
vaikka onneksi myös henkilöhaastatteluja on tehty siltä osin
kun museovaikuttajia on hengissä. Olisin kuitenkin kaivannut vielä enemmän museon
toimintaan liittyviä tarinoita,
sillä ne inhimillistäisivät pöytäkirjamerkistöjen
pohjalta
tapahtunutta historiankirjoitusta.
Itse muistan kuinka oikein
hävetti kun puolustusvoimain
silloinen komentaja Gustav Hägglund antoi Tykistömuseon toisissa avajaisissa
12.5.1997 puheensa päätteeksi tulikomennon, mutta kului monta pitkää sekuntia ennen kuin Vanajaveden rantaan
ryhmitetty 122 H 63 -patteri
sai yhteislaukauksen aikaiseksi.
Onneksi tapaus ei ennakoinut
sen paremmin Tykistömuseon
kuin koko kenttätykistönkään
tulevaisuutta.
Tykistömuseo täytti 30
vuotta 2007. Koulutuskeskuksesta kasarmille -historiikki ei
kuitenkaan täysin lopu vuoteen 2007, sillä kirjan loppuun on koottu lyhyt katsaus
museon kolmesta viimeisestä
vuodesta.
Parannettavaakin on
Historiikissa kuvat ovat tärkeä osa tarinan elävöittämistä. Enemmänkin olisin suonut Kivimäen löytävän kuvia
kirjaansa. Niitä olisi voinut
peräänkuuluttaa vaikka tämän Tulikomentoja-lehden
kautta. Itseltänikin olisi löytynyt runsaasti valokuvia Tykistömuseon tilaisuuksista aina Hämeenlinnan avajaisista
lähtien.
Hienoa, että Jouko Kivimäki on koonnut tähänkin
kirjaansa henkilöhakemiston,
kuten hän teki myös Tykkimiehet ry:n historiikkiin. Tykistömuseokirja olisi kuitenkin kaivannut kieliopillisen
oikoluvun vielä ennen painamista, jotta eräistä yhdyssanaja muista virheistä olisi päästy. Esimerkiksi ministeriöt,
kuten puolustusministeriö,
kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Mutta lukekaapa historiikki, niin osaatte antaa arvon
sille valtavalle määrälle vapaaehtoistyötä, jota Tykistömuseo
on vaatinut.
Jukka Sippola
25
FUEGO!
Cartagenan Sotamuseo Espanjassa
Espanja tarjoaa matkaajalle paljon erilaisia mahdollisuuksia nauttia auringosta, ruoasta ja nähtävyyksistä. Yhtenä keskeisenä kulttuuriantina maassa
ovat tietenkin museot ja lomamatka aurinkorannikolle tarjosi mahdollisuuden tutustua Cartagenassa
sijaitsevaan Sotamuseoon.
TEKSTI JA KUVAT: LAURI HAAVISTO
Lähdimme tukikohdastamme
Torreviejasta rooman ajan rakennuksista kuuluisaan Cartagenan kaupunkiin n. 100
kilometriä etelään Torreviejasta. Cartagenaan tutustuminen alkoi kävelyllä ja paikallisia leivoksia maistellen, kunnes
kioskilta ostetun turistikartan
tutkiskelu muutti tilanteen.
Tarkoituksena oli suunnata vanhaan kaupunkiin ja yllätys oli
suuri, kun kartassa lukikin yhden museon kohdalla Museo
Histórico Militar eli suomennettuna Sotamuseo. Hetkeäkään ei
ollut hukattavana, sillä museon
sulkeutumiseen oli enää alle 40
minuuttia ja matka apostolinkyydillä museolle veisi 10 minuuttia. Tilannetta vaikeutti
osastomme koostumus, itseni ja vanhempani voitiin vielä
ruoskia pikamarssiin, mutta todellisen haasteen muodostivat
neljä 11-15-vuotiasta veljen- ja
siskontyttöä, jotka oli motivoitava ”mikään ei ole tylsempää
kuin museo” kommenteista
huolimatta liikkeelle. Oma ta-
26
voitteeni nähdä vähintään kaksi museota per lomapäivä ei
näyttävästi sovi kaikille. Yllätyksekseni tytöt liikkuivat parasta mahdollista vauhtia ja ehdimme museolle puoli tuntia
ennen sulkemisaikaa.
Aikaa puoli tuntia, saa
suorittaa!
Museo sijaitsi jo ulkopuolelta
vaikuttavan näköisessä vanhassa kasarmirakennuksessa
ja sisäpihalle tultuamme selvisi, että näyttelyt olivat kolmessa eri kerroksessa. Oman
kamerani olin luonnollisesti
jättänyt Torreviejaan, mutta
tilanteen pelasti vanhemmilta
lainattu ja sain otettua tässäkin jutussa olevat kuvat. Museotutustuminen tosin jäi läpijuoksun tasolle, niin ettei
teksteihin pahemmin ehtinyt
syventyä. Museo oli kuitenkin
vaikuttavan kokoinen ja myös
ilmainen kävijöille. Tekstejäkin näytti löytyvän useammalle eri kielelle ja henkilökunta
oli ystävällistä.
Taskuparkkeeraamista
Sturmilla
Museokäynnin kohokohta oli museon takapihalla ollut Sturm rynnäkkötykki, joka oli
näppärästi parkkeerattu Renaultin viereen vai
olikohan kyseessä toisinpäin
oleva tilanne? Univormuja
myös piisasi varsin runsain
mitoin ja tykkihallissakin kalusto oli näyttävästi esillä. Yritin jopa selittää vahtimestarille 1990-luvun lopun vaihtovuotena opitulla espanjalla,
että olen itse myös töissä Tykistömuseossa. Ilmeestä päätellen viestini olisi voinut olla selkeämpikin, mutta luotan
että kohtelias hymyily tarkoittaa, että puheeni ymmärrettiin. Seuraavalla kerralla kun
alueella liikun, aion ehdottomasti hankkia opastuksen
museon näyttelyihin ja käyttää runsaammin aikaa siihen
tutustumiseen.
YLINNÄ: Tykkihalliin oli koottu
näyttävä kokoelma kenttätykkejä.
YLLÄ: Elsa Haavisto M1999 ilmatorjuntatykkien ympäröimänä.
ALLA: Vanha kasarmi on nykyään museona.
Kiltamatka
Pietarin Tykistömuseoon
ja Karjalankannakselle
9.-12.6.2011
Tykkimiehet ry ja Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät kaikille tykkimiehille ystävineen retken 9. – 12.6.2011 Pietarin Tykistömuseoon sekä eräille
Karjalan kannaksen taistelupaikoille. Matkanjohtajana toimii everstiluutnantti
evp Jorma Inkinen, joka tuntee Karjalan kannasta Veteraanien retkien oppaana
ja kentälle jääneiden sankarivainajien etsintäryhmän johtajana.
Matkan ohjelma:
Torstai 09. kesäkuuta
Klo 06.00 lähtö Tampereelta (linja-autoasema).
Ajoreitti Tampere – Hämeenlinna – Riihimäki – Helsinki (Kiasma) – tarpeelliset
paikat ennen rajaa (tulijoista riippuen) – Vaalimaa – Viipuri – Siestarjoki.
Ajoreitti voi olla tarvittaessa Helsingin jälkeen: Lahti – Lappeenranta – Nuijamaa – Viipuri.
Majoittuminen ja illallinen motelli Returissa, Siestarjoki. Motellin sijainti on
29 km Pietarista Suomeen päin Suomenlahden rannalla. Huoneissa suihku,
wc, tv ja puhelin.
Tarkempi aikataulu ja ohjeet lähetetään ilmoittautuneille Lomalinjan kirjeessä.
Perjantai 10.kesäkuuta
Aamiainen. Lähtö Pietarin Tykistömuseoon.
Paluumatkalla tutustuminen Kronstadtiin (tai Sormenkärkeen).
Illallinen ja yöpyminen motelli Returissa.
Lauantai 11.kesäkuuta
Aamiainen. Lähtö Karjalan kannakselle. Tutustuminen Sormenkärkeen – Valkeasaareen – Siiranmäkeen – Kuolemanlaaksoon.
Majoittuminen ja illallinen hotelli Losevskajassa, Kiviniemi. Hotelli sijaitsee
Vuoksen rannalla. Kaikissa huoneissa suihku/kylpy, wc, jääkaappi ja televisio.
Sunnuntaina 12.06.
Aamiainen. Lähtö paluumatkalle. Tutustuminen Äyräpäähän – Summaan (Perkjärvi) – Portinhoikkaan – Ihantalaan.
Matka jatkuu Ihantalasta rajalle ja edelleen tuloreittiä takaisin kotiin.
Matkan hinta on 488€/hlö, edellyttäen min. 35 hengen ryhmää. Hinta perustuu
tällä hetkellä voimassa oleviin hintoihin ja valuuttakursseihin ja se annetaan
sitoumuksetta.
Hinta sisältää bussikuljetukset Länsilinjojen tilausajobussilla, majoitukset 2hh,
aamiaiset ja illalliset majoituspaikoissa, opastetun tutustumisen Pietarin Tykistömuseoon, matkanjohtajan palvelut sekä ryhmäviisumin ja pakollisen matkustajavakuutuksen (vain hoitokulut).
Ilmoittautuminen tapahtuu 31.3.2011 mennessä
Lomalinja Oy/Maija Siren puh. 010 289 8118.
Matkatoimisto lähettää ilmoittautumisen jälkeen laskun mukana kaikki muut
tarvittavat ohjeet.
MUISTUTUS: Passin on oltava voimassa 6kk matkan päättymisen jälkeen.
Tiedustelut:
Matkan sisältöön liittyviin tiedusteluihin vastaa Jorma Inkinen, puh. 0400 871 795
Tulikomentoja 1/2011
Vedettävät tykit
Intian M777-haupitsihankinta
etenee. Erämaa- ja vuoristotestit oli
suunniteltu päättymään lokakuussa
2010. Tarkoituksena oli toteuttaa
testit intialaisvalmisteisilla 155
mm ampumatarvikkeilla 2700 m
korkeudessa. 145 tykin hankintasopimus on tarkoitus allekirjoittaa
maaliskuussa 2011. Toimitusten
pitäisi alkaa 18-24 kk sopimuksen
allekirjoittamisen jälkeen. (Jane´s
Defence Weekly, 20 October 2010)
Venäjä on luvannut sotilasmateriaaliapua Libanonille. Siihen kuuluu
mm 36 kpl 130 mm kenttätykkejä
sekä ampumatarvikekita. (Jane´s
Defence Weekly, 24 November
2010)
Ohjukset
Ensimmäinen Iskander-ohjuksilla varustettu yksikkö on saatu
palvelukseen Venäjän Läntisessä
Sotilaspiirissä. Iskander-ohjukset
ovat prioriteettiasemassa Venäjän
Armeijan varustamisessa. Ohjusten
kantamaksi sanotaan 500 km.
(Jane´s Defence Weekly, 5 January
2011) Kukin ohjusajoneuvo varustetaan kahdella 9M723K1-ohjuksella,
joilla on 400 km kantama. Ohjuksia on tarkoitus toimittaa kaikille
neljälle sotilaspiirille. Yhteensä 5
ohjusprikaatia on tarkoitus varustaa
Iskander-M –ohjusjärjestelmillä
vuoden 2016 loppuun mennessä.
(RIA Novosti, October 14 2010)
Brahmos-ohjuksen Block 2+
-versio on tarkoitus esitellä vuoden
2011 alussa. Ohjus laukaistaan
pystysuoraan raskaan Tatra-ajoneuvon alustalta. (Armada International, 6/2010)
Pienoislennokit
AeroVironment toimittaa Ravenlennokkeja Norjan Puolustusvoimien Materiaalihallinnolle. Hankinnan
arvo on yli 8,4 MUSD ja se sisältää
lennokkeja, varaosia, koulutusjärjestelmän sekä logistisen tuen.
Tyypillinen Raven-järjestelmä
sisältää kolme lennokkia ja kaksi
maa-asemaa. (International Defence Review, January 2011)
Puolan Erikoisjoukkojen Esikunta
on vahvistanut, että ScanEagle
Block D –minilennokkien operatiivinen käyttö alkaa helmikuussa 2011.
(Jane´s Defence Weekly20 October
2010)
27
uutisia
uutisia
Kolmen maan
sotilaille tykistön
erikoiskoulutusta
Puheloinen:
Hyvä viranomaisyhteistyö
ylläpitää kriisivalmiuttamme
Maavoimat antoi tammikuussa tykistön erikoiskoulutusta 39 ulkomaalaiselle sotilaalle
Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Koulutukseen
osallistui Iso-Britannian, Saksan ja Espanjan
sotilaita, jotka koulutuksensa jälkeen lähtivät
tukemaan Afganistanin kansallisarmeijan (ANA)
koulutusta.
Laajan yhteistyön tarpeet puolustusvoimien ja
muun yhteiskunnan välillä syntyvät konkreettisista eduista, sanoi puolustusvoimain komentaja,
kenraali Ari Puheloinen tervehdyksessään tammikuussa 196. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
Säätytalolla.
Koulutus perustui suomalaisten erityisosaamiseen neuvostovalmisteisen 122 H63 -tykistökaluston käsittelyssä ja
ammunnassa.
Sotilaiden kouluttaminen
on osa kriisinhallintaoperaatio ISAF:n OMLT -ohjelmaa
(Operational Mentoring and
Liaison Team), jonka tavoitteena on Afganistanin turvallisuusrakenteiden pysyvä kehittyminen maan vakauden
parantamiseksi. Afganistanin
oman armeijan koulutuksella pyritään yhtenäistämään
ANA:n toimintatapoja vastaamaan ISAF- operaatioon osallistuvien maiden joukkojen
- Kriisivalmiuksien ylläpidon kannalta on tärkeätä,
että puolustusvoimien organisaatioita on hallinnon eri
tasoilla. Hyvä esimerkki tästä on muun muassa valmiusharjoitukset joihin osallistuu puolustusvoimien lisäksi
monta eri viranomaista. Tämä on suomalainen vahvuus
ja merkittävä osoitus eri tahojen aktiivisuudesta huolehtia yhteiskunnan kriisivalmiudesta, jota monesta
maasta ei löydy, Puheloinen
sanoi.
- Myös viime vuonna valmistunut asevelvollisuuden
yhteiskunnallisia vaikutuksia
ja sotilaiden toimintatapoja.
Koulutustapahtumat vahvistavat osallistuvien maiden välistä yhteistoimintaa erityisesti
kriisinhallinnan alalla.
OMLT- koulutus aloitettiin Suomessa elokuussa 2008
ja toteutetaan nyt kuudetta
kertaa. Tähän mennessä Suomi on kouluttanut Tykistöprikaatissa OMLT- tehtäviin Afganistaniin yhteensä 125 sotilasta kuudesta eri maasta.
Tammikuun harjoitukseen
osallistui koulutettavien sotilaiden lisäksi neljä tarkkailijaa Yhdysvaltojen monikansallisesta
yhteistyö ja valmiuskeskuksesta
Hohenfeldistä Saksasta.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
28
selvittäneen työryhmän työ
on hyvä esimerkki vuorovaikutuksesta yhteiskunnan eri
tahojen välillä, ja työ tuotti
erinomaiset tulokset.
Puolustusvoimain komentajan mukaan ei pitäisi enää
puhua asetelmasta ”puolustusvoimat ja muu yhteiskunta”.
- Elämme verkottuneessa
yhteiskunnassa, jossa eri tahot ovat monialaisesti verkottuneet keskenään. Tarpeet ja
mahdollisuudet ovat kasvussa. Näihin kysymyksiin paneudutaan huollella tulevan
puolustusvoimauudistuksen
suunnittelussa.
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
PROTECT YOUR CAPABILITIES
SAAB DEVELOPS AND PRODUCES
ARTHUR Weapon Locating System. The
combat proven radar is designed for Force
Protection and Counter Battery Operations in full scale as well as in asymmetric
scenarios.
Force Protection in current operations
is heavily dependent on sophisticated
sensors. ARTHUR is The state-of-the-art
Weapon Locating System that makes a
difference.
www.saabgroup.com
Tulikomentoja 1/2011
29
KIRJALLISUUTTA
Ilja Mostsanski:
Kannaksen
suurhyökkäys
1944 venäläisin
silmin.
(Suomalainen esipuhe
Carl-Fredrik Geust)
Joulun alla kauppoihin ilmestyi venäläisen historioitsijan teos Kannaksen suurhyökkäyksestä.
Vaikka aihetta on suomalaisessa tutkimuksessa
tarkasteltu kattavasti, teos antaa monella tavalla kiinnostavan näkökulman kesän 1944 tapahtumiin. Sinällään tapahtumat eivät ole uusia,
mutta näkökulma ja tulkinta ovat.
Teos käsittelee suurhyökkäyksen valmistautumisvaiheen, itse offensiivin ja hieman myöhempiä asioita. Etenkin valmisteluvaiheen toimet osoittavat puna-armeijan systemaattisuuden, joskin samalla myös
kalustoylivoimaan perustuvan
optimismin.
Tekstin oheen on liitetty
selventäviä karttoja ja kuvamateriaalia. Mukana on taulukoita taistelujaotuksista sekä
neuvostojoukkojen vahvuuksista. Samoin suunnitellut etenemisnuolet, tykistön maalialueet ja joukkojen porrastukset ovat kiintoisia taktiikkaa
harrastaville.
Vaikka itse teksti jättää
paikoin toivomisen varaa
30
epätarkkuuden ja avoimen
tarkoitushakuisuuden vuoksi,
oheisinformaatio on vankkaa.
Käännösvaiheessa kirjaan on
lisätty suomalaista kuvamateriaalia ja sellaisia tietoja, joita
venäläislähteissä ei ole ollut.
Erikoista on, että suomalaislähteitä ei ole juuri käytetty Helge Seppälän teoksen
Taistelu Leningradista ja Suomi (1969) lisäksi. Suomalaisten sotahistorioitsijoiden asiatarkistusryhmä on korjannut
asiavirheitä loppuviitteissä, joten itse teksti on alkuperäisessä asussa. Hieman ihmetyttää,
ettei tutkija Mostsanski ole
oman maansa tietoja tarkastanut, kun suomalaiset editoijat
joutuvat korjaamaan virheitä
venäläisten arkistolähteiden
perusteella.
Propagandaa aina vaan
Ylipäätään Mostsanskin käsitys tapahtumista on erilainen
kuin suomalaisessa historiantutkimuksessa. Teosta painaa
uutuudestaan huolimatta selvästi neuvostoajan perinne.
Esimerkiksi käy kritiikitön
suhde omaan toimintaan ilmeisissä epäonnistumissakin,
sekä hieman huvittava suuren
isänmaallisen sodan retoriikka
tyyliin ”punalipun kunniamerkillä palkitut urheat kaartin divisioonan pelottomat joukot”.
Torjuntataistelut on sivuutettu näkymättömiin, ja syntyykin vaikutelma, että raju
alkuhyökkäys liukuu suoraan
aselevon ehtoihin. Taistelujen analyysin sijaan kuvataan
etenemisen vauhtia. Neuvostojoukkojen ylivoimaisuutta
perustellaan useilla taulukoilla, kalustoa pursuavilla kuvilla
ja nopeilla etenemistavoitteilla. Pettymys onkin suuri, kun
teos ei kuvaa hyökkäyksen
pysähtymistä: juuri tästä olisi
kiinnostavaa kuulla venäläisten analyysia.
Erikoisia ilmiöitä
Ainakin itselleni uusi tieto oli,
miten Kannaksen suomalaiset
paikannimet korvattiin venäläisillä. Vuosina 1948–1949
Kreml päätti hävittää kaikki
viitteet suomalaisuuteen Kannakselta, ja tämän vuoksi myös
nimistö steriloitiin. Nimenantoperusteena oli useimmiten
paikalla kaatunut puna-armei-
jan sotilas. Niinpä esimerkiksi
Sakkola nimettiin Gromovoksi
siellä kaatuneen sotamies S. A.
Gromovin muistoksi. Nimeämisessä oli siis sekä ideologien
että symbolin ulottuvuus: alueen lisäksi myös nimistö vallattiin. Teoksen lopussa on laaja liite, josta nimien taustat voi
tarkistaa.
Enemmänkin olisi voinut
katsella puna-armeijan kuvamateriaalia. Sen sijaan moneen
kertaan nähdyt suomalaiset arkistokuvat sturmeista ym. olisi
voinut jättää lisäämättä käännösvaiheessa. Omalla tavallaan
on puhuttelevaa nähdä kuvia
suomalaisista taloista ja seinien
suomenkielisistä teksteistä. Pelottava entä jos -asetelma hiipii
mieleen, kun kadulla parveilee
neuvostojoukkoja ja taustalla
on tuttuja suomalaisia liikkeiden nimiä (Starckjohan, apteekki ym.). Toisaalta brittivalmisteisten Churchill-vaunujen
liikehdintä Viipurin keskustassa näyttää erikoiselta – yleensähän tätä vaunua on tottunut
näkemään aivan muualla.
Mostsanskin kirjan suurin
arvo liittyy kattavaan oheisinformaatioon ja liitteiden
uusiin näkökulmiin. Jos ideologisen retoriikan suodattaa
pois, etenkin hyökkäykseen
valmistautuminen antaa kiinnostavaa tietoa operaatioiden
suunnittelutavoista. Toistaiseksi kovin korkean hinnan takia teosta kannattaa tavoitella
kirjastosta.
Mikko Turunen
Filosofian tohtori
LAATUA
AMMATTILAISILLE
www.forcit.fi
0207 440 400
Insta DefSec Oy:n erityisosaamista
ovat verkkokeskeiset johtamis-, tietoliikenne ja koulutusjärjestelmät, vahvat
tietoturvaratkaisut sekä puolustusjärjestelmien integrointi- ja ylläpitopalvelut.
Asiakkaitamme ovat niin kotimaiset kuin
kansainväliset toimijat.
Teknologiaratkaisumme mahdollistavat asiakkaillemme uusien toimintamallien hyödyntämisen, tehokkaan viranomaisyhteistyön, kansainvälisen yhteensopivuuden sekä entistä paremman tilannetietoisuuden ja korkean tietoturvallisuuden.
Olemme ammattitaitoinen ja luotettava kumppani.
VVVHnstak
Tulikomentoja 1/2011
31
monesta eri tasosta. Polvistu,
nosta kameraa, nouse tuolin
päälle, korkealle paikalle tai ota
kuva makuuasennosta, aina kuvakulma on uusi ja erilainen.
Mene myös tarpeeksi lähelle
kohdetta, jos luulit olevasi lähellä, mene vielä askeleen lähemmäs.
Valokuvaus,
mukava harrastus
Mitä me suomalaiset
kuvaamme?
Digiaika on helpottanut kuvaamista huomattavasti ja useissa maanpuolustuslehdissä on runsaasti
amatöörien nappaamia otoksia. Hyvän kuvan ottaminen vaatii kuitenkin kuvaajalta paljon, joten
Tulikomentoja-lehden Sirkka Ojala kertoo miten
saadaan otettua painokelpoinen kuva.
TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVA: VESA NIEMENMAA
Vuoden alussa olin arviomassa Ikaalisissa ilmestyvän paikallislehti Pohjois-Satakunnan
luontokuvakilpailun runsasta
satoa. Kilpailuun oli lähetetty lähes 150 erilaista otosta.
Valokuvaaminen on lisääntynyt viime vuosina digitekniikan ansiosta huikeasti ja se on
nykyisin kaikkien ulottuvilla.
Kohtuullisen kameran voi ostaa jo muutamalla sadalla eurolla ja kuten usein totean,
vuoden luontokuvan voi ottaa
vaikka pokkarikameralla, jos
on tuuria ja taitoa. Pokkarikameralla pääsee siis hyvin kuvaamisen alkuun, mutta ajan
kuluessa voi oma vaatimustaso kasvaa ja pitää hankkia
parempi kamera, johon voi
myös liittää erilaisia objektiiveja ja lisälaitteita. Alan yritykset lanseeraavat aina vain
tiheämpään tahtiin toinen
toistaan hienompia kameramalleja kuluttajien houkutukseksi. Omaa kameraa valitessa
kannattaa kuitenkin miettiä
tarkkaan, mihin kuvia käyttää sekä mitä ja missä kuvaa.
32
Digikameroilla kuvia tulee
otettua paljon enemmän kun
ennen. Onko kuvien laatu sitten entisensä, siitä voitaisiin
väitellä pitkään. Myönnän että
entisaikojen valkokuvaajat olivat alansa huippuja ja ihailen
mm. urheiden rintamavalokuvaajien vaikeissa ja hengenvaarallisissa olosuhteissa ottamia
hienoja SA -kuvia. Suomalaisen valokuvauksen suuren
mestarin I.K. Inhan aikaan
painavia lasilevyjä jaksoi kuljettaa mukanaan vain muutamia kerrallaan, joten kuvakulmia ja kohteitakin mietittiin
pitkään ja hartaasti.
Miten hyvä kuva
otetaan?
Hyvän kuvan nappaamiseen
tarvitaan muutakin kun hieno
kamera. Kuvaajalla tulee olla
luovuutta, ideoita, tuuria ja
notkeat polvet. Oman kameran säädöt kannattaa opetella
ensimmäiseksi, jotta osaa ottaa
salamatoiminnon pois päältä
ja päiväyksen, joka voi pilata
koko kuvan, jos kuvaa aikoo
käyttää myöhemmin vaikka
kilpailutarkoituksessa tai painotuotteessa.
Jos mahdollista, käytä jalustaa sisätiloissa ja ulkona hämärässä kuvatessasi salaman
sijaan. Säädä myös kamerasi
isoimmalle kuvakoolle, sillä
kuvasta saa aina pienemmän,
mutta suurennettua sitä ei saa.
Mukana kannattaa kuljettaa
myös kameran vara-akkua tai
pattereita sekä ylimääräistä
muistikorttia.
Kilpailukuvista ainakin puolet oli erilaisia auringonlaskuja, aamun- ja illan sarastuksia,
mutta myös meille rakasta
metsää ja kansallislintuamme
joutsenta olivat monet kuvanneet, joukossa myös muutamia upeita agraarikuvia.
Sanotaan että hyvä kuva sanoo enemmän kun tuhat sanaa. Hyvästä kuvasta välittyy
tunnelma tai kuvattavan persoona ja kuva voi kertoa jopa
pienen tarinan. Joskus epätarkkakin kuva voi olla taideteos. Kuvan arviointi riippuu
katsojasta, mutta myös kuvan
käyttötarkoituksesta.
Pitää
myös muistaa, että kuvia kannattaa aina rajata ja säätää jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla, näin huonommastakin
otoksesta voi saada vielä käyttökelpoisen.
Kuvien säilyttäminen
Vielä yksi
askel
lähemmäksi
Tärkeimmät
tapahtumat
kannattaa kuvata ainakin kahdelle muistikortille, jotta edes
osa kuvista säilyy, sillä myös
korttiin voi tulla yllättäen vika.
Liian isoa muistikorttia ei kannata ostaa, ainakaan siinä tarkoituksessa, että säilöö kaikki otoksensa ainoastaan sille vuosikausiksi. Osta mieluummin vaikka
useampi 2 tai 4 GB muistikortti
ja tyhjennä sekä alusta, että kortit säännöllisesti.
Tarkkaile kuvauskohdettasi
ja opettele ottamaan myös pystykuvia. Kuvia voi ottaa myös
Muista myös säilyttää vuosien
kuluessa karttunut kuvasaaliisi oikein, ainakin kolmeen eri
paikkaan tallennettuna. Tietokoneen muistin lisäksi polta
kuviasi cd- ja dvd-levyille sekä
hanki lisäksi ulkoisia kovalevyjä. Edelleen hyvä ja säilyvin
keino on teettää parhaista kuvistaan paperikuvia tai tehdä
valokuvakirjoja, joita on nykyään helppo työstää ja ne ovat
myös edullisia. Kirjoihin painettujen kuvien luvataan säilyvän ainakin sata vuotta, joten
jotakin jää myös jälkipolville,
jos JPG kuva ei jonakin päivänä enää aukeaisikaan.
Kuvaaminen on siis luovaa puuhaa ja mukava harrastus, joka jättää jälkeensä
pysyvän muistijäljen. Kuvaamaan oppii lopulta vain
kuvaamalla, sen olen itse
huomannut.
Rakentajatiimi lähdössä
veljesillalliselle kerholle. Martti
Heinäaho, Jarmo Inkinen,
Heikki Aho-Mantila, Seppo
Nurminen, Olli Kröger, Raimo
Toveri, Onni Valkonen, Seppo
Kauppinen, Markku Kauppinen,
Risto Öhman, Kari Valkama ja
Lauri Hulkkonen. Timo Röpetti ja
Unto Nevalainen eivät kiireiltään
ehtineet kuvaan.
Rovajärven rakentajien
yhteistapaaminen Niinisalossa
TEKSTI JA KUVAT: RAIMO TOVERI
Vuonna 1949 kenraalimajuri
Uolevi Poppiuksen johdolla
alkaneen Rovajärven ampumakenttäalueen rakentamisen
mahdollisti vain suomalaisen
tykkimiehen kätevyys ja ahkeruus, koska varoja rakennusmateriaalin hankintaan ja rakennustyöhön ei ollut käytettävissä. Tämän mekin 1950- ja
1960-luvuilla näihin tehtä-
viin ”kasteemme” saaneet kokemustemme perusteella uskomme.
Katsomme olevamme toisen polven Rovajärven ampumakenttäalueen rakentajia,
vaikka säästyimme vuotuisilta
kaato-, ajo-, sahaus- ja rakennusleireiltä, joita 1950-luvun
alkuaikoina järjestettiin. Me
Rovajärven rakentajat olem-
me myös ”katoava voimavara”, koska uusia ei enää tule ja
joukkomme harvenee elämän
kierron myötä.
Nämä edellä kerrotut tykkimiesten avut, perinteet ja
ammattiylpeys ovat muokanneet meistä yhtenäisen rakentajatiimin, joka haluaa muistella yhteistyömme voimalla
vauhditettuja työsuorituksia,
rattoisia leirinuotiohetkiä ja
muita kokemuksia. Niinisalon
yhteistapaamisen 2.- 5.9.2010
junailivat Heikki Aho-Mantila ja Seppo Nurminen. Ohjelmaan sisältyi ruokailua niin
Mukessa kuin maastossa, nukkuminen sotilasmajoituksessa,
veljesillallinen kerholla ja tietenkin menneitten muistelua.
Tulevaisuuden
haasteena
tiimimme 25 rakentajalla on
järjestää seuraava yhteistapaamisemme joko Rova- tai Sarriojärvellä, jos majoittumislupa
saadaan. Järjestäjiä ja Niinisalon Varuskuntaa kiittäen!
w w w. h o l l m i n g w o r k s . c o m
Tulikomentoja 1/2011
33
uutisia
uutisia
Kuvat: Puolustusvoimat
Maavoimat rakentaa
uutta suorituskykyä
Maavoimat hankkii raskaan raketinheittimen
ammunnanhallinnan järjestelmäpäivityksen.
Hankinnan myötä parannetaan maavoimien
käytössä olevien raskaiden raketinheittimien kantamaa sekä tarkkuutta. Maavoimien
Materiaalilaitos allekirjoitti sopimuksen järjestelmäpäivityksien hankinnasta 31.1.2011 puolustusministeriön valtuuttamana.
Hankinta kattaa yhteensä 22
raketinheittimen ammunnanhallintajärjestelmän päivittämisen ja maksaa noin 40 miljoonaa euroa vuosien 2011 2013 aikana.
Ammunnanhallintajärjestelmän päivittäminen mahdollistaa sekä järjestelmän
elinjakson jatkamisen että uuden tyyppisten ampumatarvikkeiden ampumisen. Uusilla
ampumatarvikkeilla mahdollistetaan pidemmän kantaman
lisäksi entistä tarkempi ja var-
34
mempi vaikuttaminen halutussa kohteessa.
Järjestelmäpäivityksen valmistaja Lockheed Martin kouluttaa suomalaisen Millog Oy:
n henkilöstön päivittämällä
kaksi ensimmäistä raketinheitintä. Valtaosa heittimistä päivitetään Millog Oy:n toimenpitein. Kaikki järjestelmäpäivitykset tehdään Suomessa.
Hankinnan työllistämisvaikutus on noin 8500 työtuntia.
Hankinta perustuu valtion
vuoden 2011 talousarviossa myönnettyyn tilausvaltuuteen, jonka tarkoituksena on
puolustusvoimien materiaalinen kehittäminen.
Hanketta on toteutettu pitkäjänteisen suunnitelman mukaisesti, ja päivitettyjen raketinheittimien
käyttöönotto
aloitetaan maavoimissa vuonna 2014.
Raskas raketinheitin MLRS
M270 on tela-ajoneuvo, jonka pääosat ovat alusta, aseosa
ja ammunnanhallintajärjestelmä. Heitin on varustettu 500
hevosvoiman vesijäähdytteisellä dieselmoottorilla. Maksiminopeus tiellä on 64 km/h ja
maastossa 35 km/h. Raketinheitin painaa lataamattomana
noin 20 tonnia ja ladattuna
noin 25 tonnia.
Väki vaihtui kasarmeilla
Varusmiespalveluksesta kotiutui 7.1.2011 lähes 9 000 varusmiestä. Kotiutuvista 362
vuorokautta palvelleita varusmiehiä oli n. 4 500 ja 180
vuorokautta palvelleita n. 4
400.
Maanantaina 10.1.2011
saapumiserässä 1/11 aloitti
palveluksensa puolustusvoimissa vajaa 14 000 uutta alokasta, joista parisataa on nai-
sia. Lisäksi Rajavartiolaitoksen
joukoissa palveluksen aloitti n.
200 alokasta.
Suurimpia alokkaiden vastaanottajia ovat valmiusyhtymät Karjalan Prikaati (n. 1550
uutta alokasta), Kainuun Prikaati (n. 1800) ja Porin Prikaati (n. 1050). Ruotsinkieliset aloittavat pääsääntöisesti palveluksensa Uudenmaan
Prikaatissa (n. 750) alokasta.
MPKK:lla alkaa
maisterikoulutus
siviileille
Siviiliopiskelijoiden on mahdollista hakeutua maisteritutkinto-opiskelijoiksi
Maanpuolustuskorkeakoululle kevään 2011 erillishaussa. Siviileille suunnattuun
maisterikoulutukseen
haetaan erillishaussa, jossa on
eri hakuaika kuin yliopistohaussa. Erillishaun hakuaika
alkaa 15.2.2011 ja päättyy
1.4.2011 klo 16.15.
Siviiliopiskelijat ovat voineet aiemminkin opiskella
Maanpuolustuskorkeakoululla perustutkintojen opintoja
ns. JOO-opiskelijoina (jous-
tava opinto-oikeus). Yliopistojen välinen JOO-sopimus
antaa perus- ja jatkotutkintoopiskelijoille mahdollisuuden
sisällyttää tutkintoonsa opintoja muista suomalaisista yliopistoista. JOO-opiskelu on
opiskelijalle maksutonta.
Keväällä 2011 on mahdollisuus hakeutua myös 120
opintopisteen laajuisiin siviileille suunnattuihin sotatieteiden maisteriopintoihin. Siviilien maisteriopinnoissa on
kaksi suuntautumisvaihtoehtoa: kansallinen turvallisuus ja
kansainvälinen turvallisuus.
Puolustusvoimat purki
varsikenkien käyttörajoituksen
Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunta purki puolustusvoimien varsikenkien käyttörajoituksen tämän vuoden
alusta. Käyttörajoituksen purkaminen perustui markkinaoikeuden varsikenkähankintoja koskeviin päätöksiin, jotka
ratkaistiin puolustusvoimien
eduksi. Nyt varsikenkähankinta voidaan toteuttaa aiemmin suunnitellulla tavalla tarjouskilpailun voittaneen Sievin Jalkine Oy:n kanssa.
Maavoimien Materiaalilaitos hylkäsi vuoden 2010 varsikenkien tarjouskilpailutuksessaan toisen kenkävalmistajan
tarjouksen, koska tarjouspyynnössä tarjoajalta edellytetty jalkineen nahkanäyte ei täyttänyt
vaatimuksia veden pitävyydestä. Hylätty kenkävalmistaja
valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.
Oikeusjutun takia Maavoimien Materiaalilaitos joutui
viime kesänä asettamaan varsikenkien käytölle väliaikaisen
käyttörajoituksen, jotta kengät eivät päässeet loppumaan.
Varusmiehille jaettiin kahden
varsikenkäparin sijaan yhdet
varsikengät ja kertausharjoituksissa reserviläisille ei jaettu
ollenkaan varsikenkiä.
Tulikomentoja 1/2011
35
KOE SOTILAAN
ELÄMÄÄ ERI AIKOINA
Tule tutustumaan toiminnalliseen näyttelyyn Suomen Tykistömuseoon. Nyt kävijällä
on mahdollisuus päästä itse kokeilemaan
esineitä sotimisen historiasta. Oppaan
johdolla tutustutaan aina roomalaisten
ajasta ja varusteista tämän päivän sotilaan
elämään. Matkalla menneisyyden halki
kävijä pääsee kokeilemaan millainen oli roomalaisen sotilaan haarniska, miten raskas
pitkäjousi oli virittää, miten tykkimiehistö
toimi Napoleonin aikana, miten haavoittuneiden haavat sidottiin ja millainen punkka
ja pinkka nykyään vaaditaan varusmieheltä
armeijassa.
Näyttely aukeaa toukokuussa 2011.
Varaa opastuskierros näyttelyyn
puhelimitse (03) 682 4600 tai
sähköpostitse toimisto@tykistomuseo.fi
toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17