lehti 1/2010 - Tulikomentoja
Niinisalossa filmattiin talvisotaa, s. 4 Aselaki muuttuu vaiheittain, s. 9 Rovajärvellä ”poikkitieteellinen” harjoitus, s. 22 1/2010 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimituskunta: Tykkimiehet ry Kalevi Virtanen Kalevi Virtanen Toimituskunnan puheenjohtaja toimitus@tulikomentoja.fi tulikomentoja.lehti@dnainternet.net Lauri Haavisto Aki Kinnunen Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Sirkka Ojala Verkkovastaava Marko Palokangas Sotilasasiantuntija Jukka Sippola Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri kiltasivut@tulikomentoja.fi tilaajat@tulikomentoja.fi SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN TILAISUUDET HELSINGISSÄ 6.3.2010 Klo 12.00 Seppeleenlasku tykistökenraali V.P.Nenosen haudalle Kokoontuminen Hietaniemen kappelin portilla klo 11.50 Tilaisuudet Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2 Klo 15.30 Suomen Kenttätykistön Säätiön valtuuskunnan kokous Klo 16.00 Tykkimiehet ry:n hallituksen kokous Klo 16.15 Suomen Kenttätykistön Säätiön hallituksen kokous Klo 17.30 Tykkimiehet ry:n kevätkokous Klo 19.00 Tykkimiesilta, johon kaikki tykkimiehet ja tykistön ystävät ovat tervetulleita - alkumalja - juhlapuhe - palkitsemiset - buffet ruokailu Tykkimies 2010 ja Tykkimiehen opas 2009 -kirjojen julkistaminen (kirjat ovat myynnissä tilaisuudessa) Ilmoittautuminen tykkimiesiltaan maanantaihin 1.3. mennessä maksamalla illalliskortin hinta 39 € KT-kerhon tilille Nordea 127130-83323. Viestikenttään maininta: 6.3. Nenonen. Tiedustelut: Jyri Vilamo, jyrppy@hotmail.com tai 044-5110472. Päivän tilaisuuksissa on asuna tumma puku ja kunniamerkit Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja maj-lis@maisanpaja.net Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy pertti.onniselka@happyback.fi Paino: Kehitys Oy, Pori TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS toimitus@tulikomentoja.fi tulikomentoja.lehti@dnainternet.net (kuvatiedostot) puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948 ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI pertti.onniselka@happyback.fi puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Seppäläntie 2 D 11, 13500 HÄMEENLINNA kiltasivut@tulikomentoja.fi puh. (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. 2 Kansi: Lumitykit / Sirkka Ojala Talven taikaa / Sirkka Ojala pääkirjoitus TULIKOMENTOJA 1/2010 SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus Kalevi Virtanen 3 Niinisalossa talvisodan tunnelmia Sirkka Ojala 4 Eteläpohjalaisilla oma Barbara Aki Kinnunen 6 Kenraali Puheloinen päivitti tykistötietonsa Sirkka Ojala 8 Päättäjän piirut Anne Holmlund 9 Vammala juhli tykistökiltansa syntymäpäivää Sirkka Ojala 10 Historian tynnyristä Jyri Paulaharju 12 RT:n iso kalusto tsaarin perintöä Jaakko Bergqvist 14 Kilta- ja kokoussivut Juhani Suni 16 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Mikko Kero 20 Sotamuseolle uusi johtaja Lauri Haavisto 22 Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue työllistää Juha Majala 23 Kirjallisuutta 24 Pöhisuund – Perussuunta 2009 kilpailu Virossa Jyri Vilamo 26 Kenttätykistökerho ja Uudenmaan Tykistökilta yhdistivät toimintojaan Jyri Vilamo 27 Tykistö kokoontui Rovajärvelle juhlavuoden toiseen harjoitukseen Tero Mäenpää 28 Museoesineet kertovat: Soitellen sotaan Lauri Haavisto 30 Raumalla juhlittiin Heikki M. Nurmi 31 Kolmen luostarin sotahistoriamatka Jukka Sippola 32 Tykistömuseoita maailmalta: Museu Militar De Lisboa Jyri Vilamo 34 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 2/10 3/10 4/10 Aineistopäivä Ilmestyy viikolla 15.4. 15.8. 15.10. 21 38 47 Tulikomentoja 1/2010 Historia kiinnostaa – ja opettaa Parisen viikkoa sitten ilmestyi painosta amerikkalaisen Gordon F. Sanderin lähes 600sivuinen kirja Taistelu Suomesta 1939-1940. Sander tuli Suomeen ensi kerran 1977, ja yksi asia häntä ihmetytti: me suomalaiset puhuimme talvisodasta kuin se olisi päättynyt eilen. Tietokirjailija, eversti Ahti Lappi sanoo Ilmatorjunta-lehdessä (3/2009) muun muassa, että suomalaisilla ei ollut vuonna 1939 mitään epäselvää, mistä suunnasta maata uhattiin – eikä taida olla vieläkään. Kansakunnan historiallinen muisti on pitkä – eikä maantieteellekään voi mitään. Maailmassa on monimiljoonaisia kansoja, joilla ei ole omaa valtiota. Noin 15-miljoonainen kurdikansa, esimerkiksi, elää suurin piirtein paimentolaisoloissa viiden valtion alueella. On suoranainen ihme, että suomalaiset, jotka vasta äsken lukumäärässä ylittivät viiden miljoonan rajan, ovat pian vuosisadan kyenneet pitämään määräysvallassaan Euroopan erään alueellisesti laajimmista valtioista. Lähihistoriamme tarkasteleminen tuo eläinkunnasta mieleen lähinnä liukkaan ankeriaan. Suomi näyttää merkillisesti onnistuneen luovimaan kaikkein pahimpien karikkojen ohi. Suuria tosin olivat 1900-luvun uhrauksemmekin: toistasataatuhatta parhaassa nuoruus- ja miehuusiässä ollutta miestä pelkästään kaatuneina, mutta uhrikaan ei olisi yksin riittänyt ilman, että kaikki muu loksahti paikalleen. Onko tässä kyse sattumasta, johdatuksesta, taitavista johtajista vai pelkästään hyvästä tuurista, riippuu pohtijasta ja tarkastelunäkökulmasta. Itse asiassa tuntuu merkilliseltä ajatella, että muutamasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneestä maasta vain Suomi on kaikki nämä vuodet säilyttänyt valtiollisen itsenäisyytensä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen toki muutama muukin on itsenäistynyt uudelleen – esimerkkinä vaikkapa Balti- an maat – ja muut nimellisesti itsenäisyytensä kylmän sodan läpi säilyttäneet vapautuivat niitä miehittäneistä vieraista joukoista. Kannattaa varmaan muistaa sekin, että toiseen maailmansotaan osallistuneista, hävinneiksi tuomistuista valtioista Suomea ei koskaan miehitetty. Toiseen maailmansotaan osallistuneiden tai joutuneiden Euroopan valtioiden pääkaupungeista vain Moskova, Lontoo ja Helsinki olivat niitä, joita ei sodan missään vaiheessa miehitetty. Onkohan niin, että kaikkein itsenäisin Suomi oli joskus 1920-30 -luvuilla ja ehkä vielä 1940-luvun alussakin. Sotien jälkeen meidän piti viitisenkymmentä vuotta kysyä ulkomaalaisilta, mitä meidän sopii tehdä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomella on ollut jonkin verran enemmän liikkumavaraa, mutta voiko näin vähälukuinen kansa, joka on asettautunut asumaan Euroopan tälle kolkalle, koskaan olla täysin itsenäinen? Talvisodan 70-vuotismuistovuonna tämänkin pohtiminen on edelleen tarpeen. Talvisodan historia tarjoaa hyvän esimerkin suurvaltojen toimintaperiaatteista. Sekä Saksan että Neuvostoliiton 1930-luvulla esittämät aatteelliset motiivit ja niiden keskinäiset vastakkainasettelut osoittautuivat valheeksi, jonka avulla peiteltiin suurvaltojen todelliset valtapyrkimykset. Neuvostoliiton tarkoituksena oli lyödä suomalaiset joukot nopeasti ja edetä Helsinkiin kahdessa viikossa sekä katkaista Suomi Oulun tasalta. Hyökkäyksessä kaikkia teiden suuntia käytettiin hyväksi. Suomalaisten sitkeään vastarintaan ei uskottu. Historia opettaa, että valtiolla on aina armeija – joko oma tai vieras sekä senkin, että Suomella tulee aina olemaan suurvalta naapurina, ellei se ole semmoisen osa. Kalevi Virtanen 3 Niinisalossa talvisodan tunnelmia TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Niinisalossa oli aistittavissa 25.- 26. tammikuuta aitoa talvisodan tunnelmaa kun dokumenttielokuvan Viimeiseen mieheen kuvaukset pyörähtivät käyntiin varuskunnan alueella. Kolmekymmentä kuusi Tykistöprikaatin varusmiestä sonnustautui lumipukuihin ja venäläisiin sotilasmantteleihin ja rymisti metsässä edestakaisin ohjaaja Tuomo Rystin huutaessa komentojaan megafoniin. Osa varusmiehistä laittoi myös sukset ensimmäisen kerran elämässään jalkaansa ja sauvoi pitkin Valkiajärven jäätä. Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta 13. maaliskuuta. Elokuva esitetään tuolloin YLE TV2-kanavalla. Kuvauspäivän loppupuolella näyteltiin vaikuttava kohtaus, jossa venäläiset sotilaat kaatuvat yksi kerrallaan järven jäälle, suomalaisten tulittaessa. Nuoret näyttelivät kohtauksen kuin ammattilaiset. Elokuva teemana ovat talvisodan mottitaistelut Laatokan Karjalassa, ja se keskittyy nimenomaan Pitkärannan saariston taisteluihin huipentuen lopuksi Petäjäsaaressa käytyihin taisteluihin. Elokuvassa kerrotaan todella ankarista mottitaisteluista, joissa kaatui paljon sekä suomalaisia että venäläisiä sotilaita. Sotaa käytiin tosissaan viimeiseen mieheen. Käsikirjoituksesta on vastannut tykkimiestyöryhmä, johon ovat kuuluneet Ilmari Hakala, Tauno Judin sekä elokuvan ohjaaja Tuomo Rysti. 4 Idea elokuvaan saatiin Impilahti-seura ry:ltä joka on myös kerännyt varat sen toteuttamiseksi. Tykkimiehet ry on ollut myös taustatukena projektissa ja elokuva nähdään TV kakkosella maaliskuun 13. päivä jolloin talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta. Oikea kuvaustalvi Elokuvaa kuvataan Niinisalon ja Pohjankankaan lisäksi myös Upinniemessä ja Parolassa. Niinisalon kahteen kuvauspäivään kuului myös yökuvauksia. Elokuvan tekoon osallistui muun muassa Kankaanpään Seudun Tykistökillan perinnejaos. Filmiin pääsivät tällä kertaa tykkihevoset Nysä, Ponsi ja Nuuru. Kuvausten kannalta onni on ollut eteläiseenkin Suomeen pitkästä aikaa saatu kunnollinen talvi. Vaikka pakkas- lukemissa ei aivan talvisodan aikana vallinneisiin päästykään, ainakin lumen määrä on hyvinkin vastannut 70 vuoden takaisia oloja. Tunnelma on elokuvassa tämän myötä oikea. Tuottaja-ohjaaja Tuomo Rysti on tehnyt yhteistyötä Tykkimiehet ry:n kanssa jo kymmenen vuotta, ja Niinisalossa hän on ollut aiemminkin kuvaamassa ja tulee sinne aina mielellään uudelleen. Elokuvan voi ostaa alkukesällä 2010 dvd-tallenteena ja se tulee myös Tykistömuseon ohjelmistoon. Elokuvan pituus on kaikkiaan 54 minuuttia. Viimeiseen mieheen -elokuvan käsikirjoituksesta julkaistiin kenraali Jouko Alasjärven artikkeli Tulikomentoja-lehden edellisessä numerossa. Elokuvasta kopiot kouluihin Dokumenttielokuvasta tehdään suomen- ja ruotsinkieliset versiot, joiden pituus on noin 53 minuuttia. Dokumenttielokuvan ensisijainen kohderyhmä ovat tämän ja tulevien sukupolvien koululaiset ja nuoret aikuiset. Elokuvien tarkoituksena on myös antaa tunnustusta ja arvostusta sen sukupolven miehille ja naisille, jotka omalla uhrillaan ja panoksellaan vaikuttivat Suomen itsenäisyyden ja kansallisten elinehtojemme ja tapojemme säilymiseen. Elokuva jaetaan veloituksetta Puolustusvoimien käyttöön sekä Opetushallituksen kautta kouluille historian opetuksen tukimateriaaliksi. Elokuvaa esitetään paitsi televisiossa myös Suomen Tykistömuseossa ja muissa aselajimuseoissa sopimuksen mukaisesti. Viimeiseen mieheen Viimeiseen mieheen -dokumenttielokuvan valmistamisesta vastaavan työryhmän kokoonpano: • puheenjohtaja Jouko Alasjärvi Pertti Hämäläinen • sihteeri Tauno Judin • käsikirjoitus Ilmari Hakala • käsikirjoitus Tuomo Rysti • ohjaaja Jorma Keino • jäsen Kari Vilamo • jäsen Tor Wikström • jäsen Impilahti - Seura ry on tuottaja. Elokuva tekee kunniaa Impilahti - Seura ry. ja Tykkimiehet ry päättivät valmistaa dokumenttielokuvan Talvisodan taisteluista Laatokan saaristossa vuosina 1939 – 1940. Elokuvassa käsitellään talvisodan ratkaisu- ja mottitaisteluja Laatokan Karjalassa ja Pitkärannan saaristoon ryhmittyneiden suomalaisten joukkojen ja yksittäisten sotilaiden sitkeää taistelua mottien huoltoteiden liikennettä ja läpimurtoa yrittävää puna-armeijaa vastaan ankarissa olosuhteissa. Taistelullaan he estivät ylivoimaisen vihollisen pääsyn Kannaksen joukkojen selustaan sekä etenemisen Keski-Suomeen, mikä oli myös hyökkääjän tavoite. Elokuva on kunnianosoitus niille miehille ja naisille, jotka täyttivät annetut tehtävät tinkimättä. Tulikomentoja 1/2010 Työaikataulu: • alustava käsikirjoitus valmistui 1.3.2009 mennessä • maasto- ja aluekuvaukset (paikkakuvaukset) tehtiin 3/2009 • arkistojen aineistotutkimukset 4-5/2009 • käsikirjoitus, kuvakäsikirjoitus sekä kuvaussuunnitelma 1.9.2009 mennessä • maasto- ja aluekuvaukset kesäoloissa 6-7/2009 • arkistojen aineistojen jatkotutkimus 6-7/2009 • tapahtumakuvausten valmistelu 8-10/2009 • tapahtumakuvaukset 10/2009-2/2010 • editointi ja äänimaailman käsittely 11/2009-2/2010 • dokumenttielokuva valmistuu 2/2010 siten, että ensiesitys on 14.3.2010 klo 22.05 Arkistotutkimukset tehtiin Kansallisarkistossa, Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa sekä Puolustusvoimien kuvakeskuksessa. Maasto- ja aluekuvaukset tehtiin Laatokan saarilla. Tapahtumakuvaukset toteutettiin Suomenlahden saaristossa, Hätilässä ja Niinisalossa tammi- helmikuun vaihteessa. Impilahti - Seura ry:n on Laatokan-Karjalan johtava pitäjäseura. Seura järjestää sääntöjensä mukaan vuotuisin monimuotoista toimintaa. Vuosien suururakkana seuralla oli Impilahden kirkkojen, kirkkomaitten ja tsasounien muistokivien pystyttäminen. Se on saatettu onnistuneesti loppuun ja 19 kohteeseen on asetettu massiivinen muistomerkki. (Vrt Impilahden hautausmaat ja kirkot Muistomerkkiprojekti.) Kesällä 2008 paljastettiin Nietjärven taistelujen muistomerkki. Impilahden pitäjän alueella käytiin koko Talvisodan ajan ankaraa puolustustaistelua. Yhteistyökumppanina toimiva Tykkimiehet ry on valtakunnallinen yhdistys, jonka yhteisöjäseninä on yhteensä 14 tykistökiltaa ja perinneyhdistystä sekä noin 300 henkilöjäsentä. Yhdistys on perustettu 26.5.1965 Helsingissä. Tykkimiehet ry vaalii tykistön perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää Suomen Tykistömuseota Hämeenlinnassa. Tykkimiehet ry:n merkittävimpiä saavutuksia ovat • Tykistömuseon perustaminen Niinisaloon v. 1977 • Tykistömuseon siirto ja avaaminen Hämeenlinnaan v.1997 • Dokumenttielokuvien tuottaminen (Ihantalan Ihme v. 2000, Korpisodan suurvoitto v. 2003, Taistelu Laatokan Karjalassa v. 2005, Talvisota – ensimmäinen torjuntavoitto v. 2007 sekä Suomen tie jatkosotaan v. 2009) • Valtakunnallisen lehden, Tulikomentoja julkaiseminen vuodesta 2001. Ohjaaja Tuomo Rysti ja ämyri. 5 Eteläpohjalaisilla oma Barbara TEKSTI JA KUVAT: AKI KINNUNEN Venäläisiltä tykkimiehiltä jäi 1918 muiden sotatarvikkeiden mukana patsas Ilmajoen valtauksen yhteydessä. Venäläisille tykkimiehille, jotka olivat hartaita ortodokseja, oli luonnollista ja välttämätöntä kuljettaa mukanaan aselajin suojeluspyhimyksen kuvaa suojelemassa suuren keisarikunnan reuna-alueilla uhkaavilta vaaroilta. Tykistön oman suojeluspyhimyksen löytyminen antoi sysäyksen aloittaa ”koko maailman tykkiväen” tapaan Barbara-juhla joulukuun 4. päivänä. Jo perinteiseksi muodostunut juhla pidetään luonnollisesti Ilmajoella. Ensimmäisen maailmansodan aikana oli Suomen suuriruhtinaskuntaan majoitettu Saksan hyökkäyksen pelossa suuri määrä Venäjän keisarikunnan sotaväkeä. Länsi-Suomeen oli sijoitettu Venäjän 42. armeijakunnan 106. divisioona, jonka jalkaväkirykmentti 423 oli hajautettu useille eteläpohjalaisille paikkakunnille. Divisioonan kenttätykistöprikaatin 5. patteri oli kasarmoitu Ilmajoelle lähelle kirkkoa. Patterin tykkikalustona oli kuusi kappaletta moderneja kolmen tuuman ns. pikakanuunoita, jotka opittiin itsenäisen Suomen tykistössä tuntemaan nimellä ”nollakakkonen” eli 76 K 02. Tykkipatterin vahvuus huolto-osineen oli yli 350 miestä. Sotatapahtumat 1918 Vapaussodan alussa hallituksen joukkojen ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn riisua aseista Etelä-Pohjanmaan venäläiset varuskunnat. Ilmajoen suojeluskunta sai 27.1.1918 käskyn yhdessä muiden joukkojen kanssa osallistua Ilmajoen venäläisen varuskunnan valtaukseen. Valtauksen päälliköksi oli määrätty eversti K.E. Berg. Vastarinnan odotettiin Ilmajoella olevan ankaraa venäläisen patterin muita paremman taistelukyvyn vuoksi. Joukot ryhmittyivät asemiin estäen venäläisten yritykset päästä Seinäjoelle. Eversti Berg viivytteli hyökkäystä käyden neuvotteluja antautumisesta joutuen kiivaaseen 6 riitaan Seinäjoelta saapuneen Matti Laurilan kanssa menettelytavasta. Suuttunut Laurila palasi miehineen Seinäjoelle. Aamulla 29.1.1918 suojeluskuntalaisten uhkaava liikehtiminen sai kuitenkin venäläiset antautumaan heille esitetyillä ehdoilla. Sotasaaliiksi jäi koko patterin kalusto tykkeineen, joihin oli 1 400 laukausta, kivääreitä, patruunoita ja paljon muuta sodassa hyvin tarpeellista sotilaallista ja hallinnollista kalustoa ja tarviketta. Kaksi Ilmajoella vallatuista tykeistä vietiin tukemaan Oulun valtausta. Toisella näistä tykeistä ampuivat laihialaiset suojeluskuntatykkimiehet everstiluutnantti Vilho Nenosen johdolla Suomen armeijan ensimmäiset tykinlaukaukset 3.2.1918 klo 9.20. Tulitus, jossa ammuttiin 21 kranaattia, johti Oulun valtaukseen. Barbara-patsas löytyy Kiltaveljet Antti Vainio ja Erkki Kiskola keskustelivat vuonna 1992 musiikkiharjoitusten tauolla ja puhe kääntyi Ilmajoen kirkkomuseossa oleviin pyhimyspatsaisiin, joista joku kuului olevan venäläisiltä peräisin. Välitön tarkempi tutkimus osoitti yhden patsaan olevan venäläiseltä tykkiväeltä sotasaaliiksi saatu puinen Pyhää Barbaraa esittävä noin 60 senttimetriä korkea patsas, joka oli jo hieman retkillään kolhiintunut. Myöhemmin museaaliset asiantuntijat vahvistivat asian Barbara-patsas Ilmajoen kirkkomuseossa; Pyhä Barbara, jonka vallassa oli taivaasta iskevä tuli, valittiin tykistön pyhimykseksi. Hän oli ensimmäinen, joka jyrinällä ja salamoinnilla särki esteet tuhoten vainoojansa. todenperäisyyden. Patsas oli jäänyt 5. patterilta Ilmajoen valtauksen yhteydessä muiden sotatarvikkeiden mukana. Venäläisille tykkimiehille, jotka olivat hartaita ortodokseja, oli luonnollista ja välttämätöntä kuljettaa mukanaan aselajin suojeluspyhimyksen kuvaa suojelemassa suuren keisarikunnan reuna-alueilla uhkaavilta vaaroilta. Barbara-juhlat Tykistön oman suojeluspyhimyksen löytyminen antoi sysäyksen Etelä-Pohjanmaan Kenttätykistökillan puheenjohtajalle Antti Vainiolle aloittaa ”koko maailman tykkiväen” tapaan Barbara-juhlan joulukuun 4. päivänä. Jo perinteiseksi muodostunut juhla pidetään luonnollisesti Ilmajoella, joka muu- Museomestari, kiltaveli Samuli ”Samppa” Niinistö nojailee Ilmajoen museomäellä isännän elkein Ilmajoelta vallatun malliseen nollakakkoseen. toinkin on jo vanhastaan vankka tykkimiespitäjä. Ainoana aselajeistamme kenttätykistö tuntee legendan omasta suojeluspyhimyksestään, Pyhästä Barbarasta ja säilyttää tätä perinnettä nykyistenkin tykkimiespolvien keskuudessa. Legenda Pyhästä Barbarasta Keskiajalla syntyneen katolisen suojeluspyhimyskulttuurin mukaisesti pyhimykset – alijumaluudet - erikoistuivat kuka alueellisten, kuka ammatillisten tai muiden suojelustarpeiden mukaisesti. Sotilaiden, jotka olivat alttiina taudeille ja julmalle äkkikuolemalle, tarve etsiä itselleen korkeampaa hengellistä suojaa oli varsin ilmeinen. Sen tekee hyvin ymmär- uutisia Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja vaihtui t Erkki kuva:kiltavelje Historiallinen tsevat ui m rie tti Vainio Kiskola ja An . än tä ös yd arvokkaasta lö rettäväksi äkkikuoleman pelko, sillä kirkon oppien mukaan kuoleman lähestyessä oli välttämätöntä nauttia ehtoollinen. Tykkimiesten suojeluspyhimyksen tarve oli vielä muita sotilaita suurempi, sillä tykit sijoitettiin taistelussa etulinjaan, missä ne olivat vihollisen ensimmäisen hyökkäyksen kohteita. Lisäksi tuon ajan tykit saattoivat räjähtää tai haljeta aiheuttaen tykin miehistölle enemmän vahinkoa kuin viholliselle. Tykkimiehillä hyvä maku Muiden keskiaikaisten aselajien suojeluspyhimykset olivat miehiä, mutta tykkimiehet osoittivat jo tuolloin hyvää makua ja ennakkoluulottomuutta valitsemalla suojelijakseen nuoren naisen, neitsyt Barbaran. Barbara oli kristinuskoon kääntynyt vähäaasialaisen kauppiaan tytär, joka kuoli marttyyrina joulukuun 4. päivänä vuonna 303 jKr. Vainoojiaan paetessaan hän sai rukouksen voimalla salaman murtamaan muureja ja halkaisemaan hirmuisella jyrinällä kallioita. Tämä hänen legendan mukainen kykynsä hallita salamaa ja ukkosta vaikutti hänen valintaansa tykistön suojeluspyhimykseksi. Samalla valinnassa on nähtävissä hengen voitto raa’asta voimasta: tykkimies järkensä avulla panee luonnonvoimat työskentelemään vihollistaan vastaan. Lähteet: ev Jyri Paulaharjun artikkeli Pohjalaisessa 1998 Ilmajoen valtauksesta, Tykkimies 1972 sekä Antti Vainion ja Samuli Niinistön haastattelut Tulikomentoja 1/2010 Lähes 18 vuotta Tykkimiehet ry:n eri tehtävissä työskennellyt eversti evp. Eero Lampikoski luopui yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävästä 1.2.2010. Tehtävän otti samalla päivämäärällä vastaan eversti evp. Jouko Huhtala. Eero Lampikoski toimi vuodesta 1992 muun muassa Tykkimiehet ry:n hallituksen sihteerinä. Tehtäviin kuuluivat myös maksuliikenne ja päivittäisten juoksevien asioiden järjestäminen. Lampikoski on peruskoulutukseltaan tykistöupseeri, ja hän palveli muun muassa Satakunnan Tykistörykmentissä. Eversti Lampikoski kävi tykistön kapteenikurssin ja suoritti Sotakorkeakoulun yleisesikuntaupseeritutkinnon, mutta siirtyi sittemmin huollon tehtäviin toimien muun muassa Savo-Karjalan sotilaslää- Jouko Huhtala Eero Lampikoski nin huoltopäällikkönä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1991 Pääesikunnan huolto-osaston päällikön tehtävästä. Huhtala toimi Lapin sotilasläänissä osastopäällikkönä ja esikuntapäällikkönä 1996– 99, viimeksi mainitusta tehtävästä hän jäi reserviin vuoden 2000 alussa. Eversti Huhtala on varsinaisen aktiivityönsä ohella ehtinyt myös osallistua tykistön järjestötehtäviin. Vuosina 1977–81 hän oli Tykistömuseon hoitokunnan jäsen, 1988–96 Tykkimiehet ry hallituksen jäsen, 1990–96 Tykistömuseon hoitokunnan jäsen ja 1992–96 Suomen Kenttätykistön Säätiö hallituksen jäsen. Uudella toiminnanjohtajalla vankka tykkimiestausta Vuonna 1945 syntynyt eversti Jouko Huhtala on toiminut tykistöupseerina muun muassa Niinisalossa patterin päällikkönä sekä opetusupseerina ja kurssinjohtajana Tykistökoulussa. JTR:n komentajana Huhtala toimi 1990–92. Vuonna 1997 everstiksi ylennetty Jouko Tykkimiehiä ylennettiin 6.12. Majuri Harri Uusitalo ylennettiin everstiluutnantiksi. Evl Uusitalo toimii Materiaaliosaston Tulivoima - ja räjähdesektorin johtajana. Hänen edellinen palveluspaikkansa oli Tykistöprikaati. Harri Uusitalo on tällä hetkellä myös Suomen kenttätykistön säätiön sihteeri. Kapteeni Tero Mäenpää ylennettiin majuriksi Maj Mäenpää toimii Materiaaliosaston Tulivoima- ja räjähdesektorin osastoesiupseerina. Hänen edellinen palveluspaikkansa oli Pääesikun- Harri Uusitalo Tero Mäenpää ta. Tero Mäenpää on tällä hetkellä myös Tulikomentoja -lehden sotilasasiantuntija . Lisäksi tykkimiehistä ylennettiin Olli Helanen majuriksi. 7 Kenraali Puheloinen päivitti tykistötietonsa TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen tarkastaa kaikki joukko-osastot ja muutkin puolustusvoimien laitokset ensimmäisen komentajavuotensa aikana. Kierros alkoi jo viime kesän lopulla ja se jatkuu ensi kesään. Aikataulu on tiukka, koska jokaiseen kohteeseen kuluu aikaa aina yksi päivä, ja kierrettäviä kohteita on yli 40. Tykistöprikaatin kenraali Ari Puheloinen tarkasti 14. tammikuuta. Hän totesi, että Tykistöprikaatissa asiat ovat hyvin ja koulutus on monipuolista. Lisäksi prikaati täyttää myös laatuvaatimukset, myönnettiinhän varuskunnalle syksyllä 2009 ISO 14 001 ympäristösertifikaatti. Tarkastuksessa ei ole tarkoitus antaa kohteelle arvosanoja, vaan lähinnä tutustua varuskuntiin, niiden toimintoihin ja henkilöstöön ja saada näin kuva siitä miten asiat kentällä ovat, totesi kenraali hyväntuulisesti. Päivän ohjelma oli tiivis Päivän aikana kenraali Puheloinen tutustui mm. Varus- kunnan infrastruktuuriin ja toimipisteisiin, raketinheittimen ja tykistön järjestelmähalliin, lentotiedustelujärjestelmään, Tykistökouluun ja Koeampumalaitokseen. Lisäksi komentaja tapasi prikaatin koko henkilöstön, median edustajia ja prikaatissa palvelevia varusmiehiä. Viikon alussa palveluksensa aloittaneiden alokkaiden tapaaminen oli myös merkittävä osa päivää ja kenraalille esiteltiin mm. varusmiesten liikuntakerhon toimintaa. Tarkastuksen isäntänä toimi prikaatin komentaja, eversti Markku Myllykangas. Kenraali Puheloinen vieraili Tykistöprikaatissa nyt ensimmäisen kerran Puolustusvoimain komentajan ominaisuudessa. Nii- nisalo on Puheloiselle muuten tuttu paikka ja Pohjankankaan maastokin on tullut tutuksi jo Panssariprikaatin ajoilta jolloin kenraali kertoi palelleensa siellä usein. Hän pitääkin Pohjankangasta erittäin merkittävänä harjoitusalueena. Puolustusvoimilla on myös kiinnostusta alueen laajentamiseen, mikäli paikalliset maanomistajat myisivät maitaan, hän kertoi. Puolustusvoimien ja varuskuntien tulevaisuus Puolustusvoimien ja varuskuntien tulevaisuudesta esitettyyn kysymykseen kenraali vastasi, että Puolustusvoimat kulkee valtioneuvoston vuonna 2009 antaman turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjausten mukaisesti ainakin vielä muutaman vuoden. Ensivuonna uusia linjauksia tosin jo mietitään. Siihen millaiset puolustusvoimat Suomessa on vuoden 2015 jälkeen, Puheloinen ei ottanut tarkemmin kantaa. Määrärahoihin on kuitenkin tulossa mahdollisesti kahden prosentin lisäys vuoden 2011 alusta. Tämä korotus käytetään lähinnä kattamaan puolustusalan kustannusten nousua. uutisia KT-säätiön palkitsemiset 2009 Hopeinen plaketti Kapteeni Pertti Ristijoki Pronssinen plaketti Kapteeni Erkki Paalu Yliluutnantti Hannu Kotilainen Luutnantti Jouni Salmela Pienoisplaketti Tykistöprikaati: vänr Riku Salminen kers Mikko Seppälä alik Tapio Pajamäki vänr Teemu Hieta-Koivisto alik Johanna Korkeakoski alik Heikki Rekola 8 vänr Kaleva Piha alik Timo Jokinen korpr Juha Lehtonen vänr Ville-Veikko Rantanen alik Jarkko Hoseus korpr Jukka Ylilammi Jääkäritykistörykmentti: vänr Jukka Uotila vänr Henri Hurme alik Tapio Penttilä kers Mikko Laaja Kainuun Tykistörykmentti: vänr Jani Räihä tkm Kalle Näykki alik Pauli Saarikettu tkm Veli-Matti Alatalo tkm Jarno Korkiala vänr Eetu Turunen korpr Jukka Roiko-Jokela Karjalan Tykistörykmentti: vänr Maiju Herrala alik Pekka Lehto vänr Ari Hartikainen vänr Olli Toivonen alik Marko Manninen korpr Ossi Nikki vänr Erkka Salo vänr Henri Keränen Reserviupseerikoulu: vänr Ahti Väätäinen vänr Jani Jönkkäri vänr Matti Kärki vänr Jaakko Pihlaja Ampuma-aselainsäädännön uudistaminen ja reserviläiset Julkisuudessa vilkkaana käydystä keskustelusta on ollut helppoa havaita aselainsäädännön uudistamisen olevan vireillä. Uudistus on herättänyt intohimoja niin puolesta kuin vastaan. Osa kansalaisista vaatii käsiaseiden täyskieltoa, osa aseharrastajista puolestaan vastustaa kaikkia rajoituksia. Muutama fanaatikko on innostunut keksimään jopa mitä mielikuvituksellisimpia salaliittoteorioita. Valtaosa ihmisistä kuitenkin ymmärtää muutosten tarpeellisuuden. Lainsäädännön uudistus on kompromissi, jossa on huomioitu muutostarpeet mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Harrastusmahdollisuudet, metsästys ja reserviläistoiminta turvataan myös jatkossa. Hanke toteutetaan kahdessa osassa. Ensimmäistä vaihetta koskeva yksimielinen hallituksen esitys annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2009. Sen keskeisimpiä kokonaisuuksia ovat hallituksen linjan mukaisesti käsiaseiden luvansaantia sekä luvanhakijan ja -haltijan henkilökohtaisen sopivuuden arviointia koskevat muutosehdotukset. Ensimmäisestä luvasta määräaikainen Mikäli eduskunta hyväksyy esityksen, on jatkossa käsiaseeseen lupaa hakevan oltava 20 vuotta täyttänyt ja yhdistyslain 4 §:n mukaisen luvan saaneen yhdistyksen jäsen. Tällaisia yhdistyksiä ovat esimerkiksi reserviläisyhdistykset ja ampuma- ja metsästysseurat. Luvanhakijan on jatkossa myös esitettävä yhdistyksen ampumaasekouluttajan antama todistus harrastuneisuudestaan. Muutoksia on tulossa myös ensimmäisen käsiaseen hallussapitoluvan kestoon, joka on tulevaisuudessa määräaikainen. Luvanhaltijalla on mahdollisuus myös toistaiseksi voi- Tulikomentoja 1/2010 massa olevaan hallussapitolupaan, mutta hänen on tästä huolimatta toimitettava lupaviranomaiselle todistus aktiivisesta harrastuksestaan viiden vuoden välein. Kun lupa myönnetään harrastuksen perusteella, sen jatkuminen on tarkoituksenmukaista sitoa harrastuksen jatkumiseen. Hakijan arviointia tehostetaan Lupaviranomaisen mahdollisuuksia saada luvanhakijaa ja -haltijaa koskevia tietoja terveydenhuollosta ja puolustusvoimista lisätään. Luvanhakija voidaan myös velvoittaa tekemään hänen sopivuutensa arviointia koskeva testi. Yllä esitetyt muutokset vaikuttavat reserviläisyhdistysten toimintaan ja reserviläisampujien harrastukseen käytännössä vain silloin kun SRAharrastus tapahtuu käsiaseella. Jos reserviläisyhdistyksellä ei ole yhdistyslain 4 §:n mukaista lupaa, sen on haettava tällainen lupa aluehallintovirastolta. Yhdistyksen on myös hankittava yhdelle tai useammalle sen jäsenelle tai palveluksessa olevalle henkilölle ampuma-asekouluttajahyväksyntä. Hyväksynnän saaminen edellyttää osallistumista korkeintaan yhden päivän mittaiselle Poliisihallituksen järjestämälle kurssille. Ampuma-asekouluttajan ei tarvitse olla aina itse läsnä, kun jäsenet harjoittelevat, mutta harjoittelu on voitava todistaa. Koska käsiaseluvan saamisen edellytyksenä on kahden vuoden aktiivinen harrastus, on yhdistysten mietittävä, miten harrastaminen käsiaseella tänä aikana järjestetään. Yksi vaihtoehto on, että seurat hankkivat omia aseita. Käsiaseharrastusta aloittava voisi osallistua itse hänen käyttöönsä tulevan aseen hankkimiseen ja mahdollisesti lunastaa sen luvan saatuaan itselleen. Samalla henkilö sitoutuisi seuran toimintaan. Harjoittelu voisi tapahtua myös jonkun toisen henkilön aseella. Asia vaatii hieman järjestelyjä, mutta ylitsepääsemätön ongelma se ei ole. Pitkillä aseilla tapahtuvaan SRA-harrastamiseen hallituksen esitys ei juurikaan tuo muutoksia. Vanhojen aselupien kohtaloa selvitellään Valtioneuvosto antoi kesällä lausuman, jonka mukaan vielä on muun muassa selvitettävä mahdollisuudet kieltää sellaisia isokaliiperisten revolverien ja itselataavien pistoolien malleja, jotka eivät sovellu ampumaurheiluun. Koska kyse olisi vain ampumaurheiluun soveltumattomista aseista, ei tällä toteutuessaankaan olisi vaikutusta SRA-ammuntaan. Kaikkien vanhojen aselupien uudelleentarkastelu olisi toteutuessaan varsin suuritöinen operaatio. Siksi sen toteutettavuutta ja hyötyjä parhaillaan selvitetään. Tärkeintä on varmistaa, että aseita ei ole sellaisten henkilöiden käsissä, jotka eivät terveydentilansa tai muun painavan syyn takia ole soveltuvia niiden hallussapitoon. Ensimmäistä vaihetta koskeva hallituksen esitys on eduskunnan käsittelyssä. Toista vaihetta koskeva esitys annetaan eduskunnalle syksyllä. Kaikkien muutosten lähtökohtana on parantaa aseturvallisuutta, mutta myös turvata vastuullisen ampumaurheilun tulevaisuus. Anne Holmlund Kirjoittaja on sisäasiainministeri ja kansanedustaja (kok.) Satakunnan vaalipiiristä. 9 Vammala Va mmala juhli tykistökiltansa ty kistökiltansa syntymäpäivää TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA Vammalan Seudun Tykistökilta juhlisti 45 vuoden merkkipaaluaan 13. marraskuuta 2009. Ravintola Patruunaan kokoontui runsas joukko killan jäseniä ja kutsuvieraita. Juhlassa saatiin nauttia myös musiikista Satakunnan Sotilassoittokunnan esiintyessä musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla. Matti Niemi luovuttaa tykit, kaupungin puolesta lahjoituksen vastaanotti apulaiskaupunginjohtaja Jaakko Erjo. Juhlapäivän ohjelma alkoi jo aamulla seppeleen ja kukkien laskulla sankaripatsaalle ja killan edesmenneitten puheenjohtajien haudoille. Päivän tärkeä kohokohta oli kiltalaisten talkootyönä kunnostamien veteraanien muistomerkkitykkien luovuttaminen kaupungille. Lahjoituksen vastaanotti Sastamalan apulaiskaupunginjohtaja Jaakko Erjo. Tykkien mukana kaupunki sai myös kiltalaisten laatimat hoito-ohjeet tykeille. Iltajuhlassa killan puheenjohtaja Matti Niemi piti aluksi tervehdyspuheen jossa hän kertoi killan perustamisesta ja toiminnan kehittymisestä. - Syksyllä 1965, kun sodan päättymisestä oli jo liki 20 vuotta, perustettiin Niinisalossa Satakunnan Kenttätykistökilta. Perustamiskokouksen osanottajat olivat pääosin tykistön veteraaneja. Saattoi jo- ku nuorempikin olla mukana, teollisuusneuvos Matti Niemi muisteli. - Jo seuraavana vuonna eli 1964 perustettiin alaosastot Turkuun, Poriin, Raumalle, Kankaanpäähän ja Vammalaan. Vammalan kiltaa olivat perustamassa ainakin kiltaveljet Kalervo Kari, Yrjö Lehtinen, Jukka Lehtisalo, Timo Rosila. Rauhan ajan tykkimiespolvea edusti kiikkalainen Kaarlo Koukku, ja Huittisista kokoukseen osallistui Alpo Seppä, Matti Niemi sanoi. Veteraaneille kiitos Matti Niemen mukaan killan toiminta rajoittui aluksi pelkästään pääkillan järjestämiin erilaisiin tilaisuuksiin. Näistä Niinisalossa pidetyt syyskokoukset ja kiltajuhlat olivat hyvin suosittuja. Tuolloin ja myöhemminkin saattoi kaksikin VASEMMALLA: Kilta sai lahjaksi kaksi res majuri Olavi Klemelän sitomaa tykkiryijyä, joista toinen kulkee killan puheenjohtajalta toiselle. Matti Niemi esittelee ryijyä. Vierellä puoliso Sirkka Niemi. ALLA: Maanpuolustuskiltojen liiton kiltaristit luovutettiin Arvo Riutalle, Erkki Niemiselle ja Kaarlo Koukulle. 10 bussilastillista kiltalaisia lähteä Vammalasta Niinisaloa kohti. Viime vuosina kilta on pyrkinyt järjestämään yhä enemmän omaehtoista toimintaa. Killan talous on kohentunut, mikä on myös parantanut toimintamahdollisuuksia. Killan eri tilaisuuksissa on aina ollut runsas osanotto niin kokouksissa, retkillä kun muissakin tapahtumissa. Matkoilla bussi on usein täynnä. Parasta on ollut yhdessäolo isänmaallisen maanpuolustusharrastuksen parissa. Matti Niemi kiitti puheessaan erityisesti tykkimiesveteraaneja heidän teoistaan talvi ja jatkosodan taisteluissa. Patteristoilla oli ratkaiseva merkitys puolustukselle mm. Siiranmäessä, Äyräpää-Vuosalmella, Tali-Ihantalassa, Viipurinlahdella, Nietjärvellä ja muillakin taistelupaikoilla. Oli myös hienoa että veteraanit sodan jälkeen perustivat aselajikiltoja ylläpitääkseen ja laajentaakseen maanpuolustusharrastusta kaikkiin kansalaispiireihin. Niemi myös muistutti naisten suuresta työpanoksesta sodan aikana niin rintamalla kuin kotiaskareissakin. Palkitut ja tervehdykset Killalta melkoisia voimanponnistuksia on vuoden aikana vaatinut museon päädyssä sijaitseva tykistömuistomerkin tykkien kunnostaminen. Lopputulosta voi ihailla ja erityiskiitoksen ansaitsevat ne yksitoista kiltaveljeä, jotka ammattiaidollaan ja ahkeruudellaan säästivät kaupungin varoja tuhansia euroja. Tykistömuistomerkin kolmesta tykistä kaksi oli lyyhistymässä maahan pyörien lahoamisen seurauksena. Matti Niemi olikin joskus todennut, että onpa polvi pojasta huonontunut. - Isämme taistelivat niillä menestyksellisesti jatkosodassa, ja me emme pysty pitämään heidän kolmea asettaan edes museokunnossa.” Juhlassa palkittiin Maanpuolustuskiltojen liiton kiltaristein kolme killan pitkäaikaista aktiivista toimijaa Arvo Riutta, Erkki Nieminen ja Kaarlo Koukku. Tervehdyksensä juhlaan toivat myös monet yhteistyötahot. Tykistöprikaatin kiltaa edusti vuoden 2009 killan puheenjohtaja Matti Soini. Juhlapuheen piti kenttärovasti Lauri Salminen. Ilta päättyi upeaan juhlaillalliseen ja yhdessä laulettuun Maamme -lauluun. Tykkiryijyt Kilta sain lahjaksi kaksi reservin majuri Olavi Klemelän sitomaa tykkiryijyä, joista toinen kulkee killan puheenjohtajalta aina seuraavalle. Olavi Klemelä, joka oli syntynyt 4.12.1912, siirtyi ajasta ikuisuuteen 25.11.2009. Klemelä toimi jatkosodan alkaessa Tyrvään patteriston 4. patterin päällikkönä kalustonaan 75 K 17 -tykit. Vammalan Seudun Tykistökilta menetti Olavin poistumisen myötä joukostaan erään merkittävistä tykkimiehistä. Juhlavuoden merkeissä Vammalan Seudun Tykistökilta haluaa vielä onnitella vuoden 2010 alussa syntymäpäiviään viettäneitä kiltaveljiä: Jukka Lehtisalo 20.1. 85 v ja Taisto Kuusinen 18.3. 75 v. Liity kiltaan! Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri Saat lehden. Perinnetykkien kunnostustalkoot Killat joilla on nimikkotykki museolla tervetuloa lauantaina 8.5 klo 10.00 Tykistömuseolle perinteisiin kevättalkoisiin. Tarkemmin asiasta puheenjohtajille lähetetyssä kutsussa. Kevätterveisin museomestari Tykkimiehet ry:n kevätkokous Lauantaina 6.3.2010 klo 17.30 Helsingissä Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 §:ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus ja tilinpäätös) Tervetuloa! Hallitus Tulikomentoja 1/2010 puolilta maata viettävät merkkipäiviään (tammi-maaliskuussa) huhti-kesäkuussa 2010. 20.1. 21.2. 28.2. 2.3. 2.3. 5.3. 5.3. 17.3. 18.3. 27.3. 27.3. 2.4. 4.4. 4.4. 4.4. 5.4. 6.4. 8.4. 8.4. 8.4. 8.4. 12.4. 15.4. 19.4. 23.4. 23.4. 23.4. 25.4. 26.4. 29.4. 29.4. 29.4. 29.4. 29.4. 30.4. 30.4. 30.4. 2.5. 2.5. 3.5. 3.5. Lehtisalo Jukka Kallio Alpo Hakala Into Hankonen Erkki Lajunen Lauri Heikkinen Raimo Välimäki Pentti Kiuru Yrjö Kuusinen Taisto Hakala Juhani Lehto Olavi Rajala Olavi Honko Erkki Lahelma Ville Siitari Toivo Akholm Björn Valtonen Keijo Kakko Heimo Lauslahti Kalevi Nikander Pentti Palsi Paaso Kärki Rauno Poppius Timo Siivola Eero Aantaa Yrjö Mäkinen Markku Salminen Pekka Piirainen Mauri Lehtinen Reijo Hopeakoski Jorma Laaksonen Eero Nokelainen Matti Vehkalahti Mauno Ylinen Kalle Mantere Kauko Nurminen Seppo Salmela Veikko Hamonen Matti Vertanen Raimo Lokka Heikki Saha Onni Sastamala 85 v Oulu 75 v Lapinlahti 70 v Oulu 70 v Oulu 60 v Oulu 60 v Pori 75 v Riihimäki 60 v Sastamala 70 v Seinäjoki 60 v Kauhajoki 70 v Kankaanpää 60 v Honkajoki 90 v Helsinki 90 v Mikkeli 100 v Espoo 85 v Anttola 50 v Espoo 85 v Tampere 75 v Kankaanpää 60 v Helsinki 75 v Hyvinkää 80 v Helsinki 60 v Turenki 85 v Helsinki 90 v Pori 75 v Tortinmäki 60 v Kouvola 60 v Valkeakoski 70 v Helsinki 75 v Hämeenlinna 85 v Virenoja 50 v Sastamala 70 v Sastamala 60 v Hämeenlinna 80 v Niinisalo 60 v Mikkeli 80 v Mikkeli 80 v Kuusankoski 70 v Otava 75 v Sastamala 88 v 8.5. 11.1. 11.5. 12.5. 14.5. 16.5. 18.5. 19.5. 19.5. 21.5. 21.5. 21.5. 23.5. 25.5. 26.5. 30.5. 30.5. 1.6. 3.6. 3.6. 4.6. 5.6. 6.6. 8.6. 9.6. 15.6. 18.6. 19.6. 19.6. 19.6. 19.6. 25.6. 26.6. 27.6. 26.6. 28.6. 28.6. 30.6. 30.6. 30.6. Pukkila Hannu Kukkola Markku Simola Jukka Jorri Heikki Sokura Veli-Matti Haukkapaasi Erkki Lindberg Risto Muinonen Juhani Mäkelä Petteri Erähalme Rainer Hellman Vilho Marttinen Heikki Isokallio Juhani Lehtinen Taisto Suuronen Erkki Kallio Erkki Saha Onni Heikkilä Jukka Hedman Erkki Veikkola Hannu Rusama Eero Saarainen Teemu Jankkari Jorma Järvi Simo Laukkanen Kalervo Lindström Yrjö Kainulainen Juha Hintikka Pekka Järvenpää Erkki Kujanpää Arto Saarinen Helge Rantala Olavi Dufva Esa Rämä Matti Koivula Leo Kuparinen Martti Pyöriä Leo Laurila Juha Relander Lauri Särkkä Paavo Kouvola Kortesjärvi Lahti Mikkeli Niinisalo Nummela Lappeenranta Mikkeli Katinala Vantaa Loimaa Lappeenranta Riihimäki Lappeenranta Lappeenranta Espoo Vammala Hikiä Oulu Lohja Helsinki Muhniemi Kankaanpää Ilmajoki Tampere Järvenpää Vantaa Helsinki Sastamala Nummela Hämeenlinna Pori Mikkeli Kouvola Parola Sastamala Kouvola Tampere Helsinki Savonlinna 70 v 60 v 90 v 85 v 60 v 85 v 60 v 50 v 50 v 80 v 95 v 70 v 50 v 70 v 60 v 85 v 88 v 50 v 85 v 60 v 90 v 60 v 60 v 70 v 60 v 75 v 70 v 90 v 80 v 50 v 60 v 75 v 50 v 70 v 50 v 60 v 60 v 60 v 85 v 80 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.4.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Osa yllä olevista on viettänyt merkkipäiväänsä jo ennen tämän lehden ilmestymistä. Heidän tietojansa ei valitettavasti ollut lehden toimituksella ennen edellisen lehden koostamista. 11 Karimon tykin, 76 VK 04:n tarina JYRI PAULAHARJU Euroopassa kehiteltiin useissa maissa 1900-luvun alussa lukuisia vuorikanuunamalleja. Tavoiteltiin kevyitä ja helposti siirrettäviä kanuunoita, jotka rakenneratkaisultaan mahdollistaisivat tykin jaottamiseen osiin, joita voitaisiin sälyttää hevos-muuli- tai jopa ihmisten kantamuksiin. Samalla tavanomaiset kenttä- tai laivalavettirakenteet olivat ohjelmassa. Johtava vuoritykkien kehittäjä oli kiistatta Saksa, jossa vuosina 1900-1914 konstruoitiin kaikkiaan 57 vuorikanuunamallia. Ranskalaiset yltivät 27 vuorikanuunamalliin. Itävalta-Unkari pääsi 16 malliin. Keisarillinen Venäjä otti tietysti osaa kisaan mutta tuotti vain kolme vuorikanuunamallia. Tarina johdattaa lukijan aluksi kyseisen tykin syntyhistoriaan ja sen aseteknillisiin ominaisuuksiin. Samalla sivutaan Euroopassa 1900-luvun alussa vallinnutta vuoritykkien muotivillitystä. Näiden jaksojen jälkeen on sitten perusteet siirtyä vapaussotamme erääseen kiintoisaan vaiheeseen ja käsitteen ”Karimon tykki” syntyyn. Taiteilija Aarno Karimo nimitettiin vapaussodassa aliupseeriksi, myöhemmin hän yleni kapteeniksi. Obuhovin vastaus Keisarillisen Venäjän tykistö sai vuonna 1897 käskyn ryhtyä kehittelemään 76 mm: n vuorikanuunaa. Obuhovin tykkitehtaasta valmistuikin 1904 ensimmäinen joustolavettinen eli 76 mm:n vuorikanuuna vuosimallia 1904. Putki oli vaippaputki, jonka peräkappaleessa oli nelisektorinen kierrelukko. Rakenne mahdollisti matalan profiilin. Joustolaitemekanismi oli erikoinen. Putki liikkui ammuttaessa kehyksessä, joka yhdisti ylä- ja alapuolella olevat nestehidastinsylinterit. Palautin toimi siten, että putken peräosassa olleeseen koukkuun oli kytketty vaijeri, joka rekyylin aikana jännitti putken ympärillä olleen jousen. Liikkeen pysähdyttyä jännittynyt jousi palautti putken takaisin etuasentoon. Korotuskoneistona oli hammaskaari, ja sivusuuntauskoneisto siirsi putkea pitkin akselia. Suuntauslaite käsitti suuntalevyn, korotus annettiin kulmatasaimella tai suo- 12 76 VK 04. Karimon piirros. ra-ammunnassa käytettiin tähtäysputkea. Vuorikanuuna voitiin asentaa myös laivastolavetille. Kanuuna voitiin purkaa viiteen hevoskantamuserään. Patruunalaukaus oli sama kuin 76 K 02:ssa. Ensimmäisen kerran tykkejä käytettiin Venäjän—Japanin sodassa hevosvetoisina kenttäpattereina. Taistelukentillä osoittautui, että tykki ei kaikin osin täyttänyt siihen asetettuja toiveita. Joka tapauksessa sotaan toimitettiin 8tykkisiä pattereita kaikkiaan 24. Kenttämiehet eivät olleet tykkiin lainkaan tyytyväisiä ja tuotantomäärä jäi vähäiseksi, erään lähteen mukaan vajaaseen kolmeen sataan. ”Karimon tykki”legenda syntyy Vapaussodassa vallattiin venäläisiä vuorikanuunoita 78 VK 04:sia kaikkiaan 11. Osa oli ollut Suomen venäläisen sisävesilaivaston tykkeinä, jotka olivat laivastolavettisia. Rohkealla yllätysiskulla Karjalan Vuoksenniskalla vallattiin 26.1.1918 venäläisten asevarasto, jossa oli kuusi laivastolavettista vuorikanuunaa (76 VK/04). Varastossa oli myös kanuunoihin 5 000 laukausta, joista osa oli pilaantu- neita, ja vain noin puolet sytyttimistä toimi. Aseet pikakorjattiin Sortavalassa sekä asennettiin tukeviin rekiin, jotta niitä voitaisiin liikutella. Ensimmäinen kunnostetuista tykeistä luutnantti P. Inkisen johdolla ampui jo 8.2.1918 Kuopion valtauksessa. Antreaan vietiin toinen tykki taiteilija, aliupseeri Aarno Karimolle ja kolmas tykki siirtyi ylioppilas T. Svenssonin kanssa Joutsenoon. Neljäs kanuunoista asennettiin pikaisesti kyhättyyn panssarijunaan hirsikehikon päälle. Tämä juna oli maanviljelijä K. E. Svenssonin komennossa. Taiteilija Aarno Karimo, vapaussodassa aliupseeriksi nimitettynä ja myöhemmin kapteeni, muisteli vuonna 1923 Kannaksen tapahtumia Suomen Sotilaan numerossa 14/1923, kiintoisalla otsikolla ”Ensimmäinen tykinlaukaus Karjalan rintamalla” . Karimo taitavana kynän käyttäjänä kertoi eloisasti: ”….eräänä ankarana pakkasiltana, tarkemmin sanottuna helmikuun 9.p:nä saapui juoksujalkaa pikkarainen boyscout Karjalan armeijan tykkiväen kasarmiin Antreassa. Kasarmi oli ns. Lappalaisen huvila Vuoksen rannalla ja tykkiväkeä oli kokonaista viisi miestä, kaksi pitkänsolakkaa veliparia, viidentänä ja samalla päällysmiehenä tämän kirjoittaja….” Ei ollut todellakaan suuruudella pilattu Karjalan armeijan ensimmäinen tykistöyksikkö. Karimo oli ehtinyt tutustua aseeseen vain pintapuolisesti ja osasi matkakaaren avulla summittain määrittää ampumaetäisyysasetukset. Tykinjohtaja Karimo jatkaa: ”… Tykistön muodosti Sortavalasta tuotu kolmetuumainen laivatykki. ... ja olimme asettaneet tykin avonaiseen rautatievaunuun lähteäksemme katsomaan, miten punikit paikkailivat Viipuriin vievää rataa, ja samalla odottamattomana yllätyksenä viskataksemme tähän ahkeroivaan joukkoon muutamia pommeja. Olimme juuri ehtineet parhaaksi majoittua, keittää teetä ja istuimme tutkimassa tähtäyslaitteen monimutkaisia salaisuuksia, kun boyscout julisti ovelta: Tykkipäällikkö käsketään saapumaan heti esikuntaan. Esikunta majaili Antrean asemakonttorin takakamarissa. Siellä istui mahdottoman suuren pöydän ääressä jääkäriluutnantti Lindström kartta edessään ja pöydällä läjä Papereita. Ilmoittauduin. Puhuttelu ja käsky -Paljonko teillä on ammuksia?200 granaattia, 250 shrapnellia, herra luutnantti. -Kuinka pian olette valmis lähtemään? - Heti, kun saamme veturin eteen - Ei tarvita, lähdette hevosilla. Pataljoonasta saatte niin monta hevosta kuin tarvitsette. Milloinka joudutte? - Kello kahdeksan - (Kello oli tällöin neljännestä vailla seitsemän.) - Hyvä. Ilmoittautukaa ennen lähtöänne!. Arvelin jo aukaista suuni kysyäkseni, minne matka pitää, mutta muistin samalla, että sotamies on luotu tottelemaan eikä suutaan soittamaan. Luutnantti puolestaan unohti kysyä, osasimmeko ylipäänsä käyttää koko rakkinetta. Vai lienee arvellut, että kun osaavat kääntää piipun Viipuriin päin, avata lukon, pistää panoksen sisään, sulkea ja laukaista, niin tottapahan se jonnekin sinne punikkien puolelle tipahtaa, kun kerran omat miehet ovat selän takana. Täsmälleen klo 8 oli ”Iihamylly” — rakkailla lapsilla on aina hyväilynimiä — miesten, kankien ja sadatusten voimalla köryytetty alas vaunusta, nuoritettu vankkaan kivirekeen ja ammuskuormat lastattuina…” Karimo ilmoittautui sitten komentajalle, eversti Aminofille, joka antoi keskustelun päätteeksi tykistölleen käskyn aloittaa tulituksen vastustajan asemiin. Tuliasema sijoitettiin Kuukauppiin ja kohteena oli Tulikomentoja 1/2010 Oran kylässä oleva taloryhmä. Vastassa oli runsaat 300 hyvin aseistettua miestä, joista valtaosa oli venäläisiä. sotilaita. Ampumaetäisyys arvioitiin kartan perusteella runsaaksi neljäksi kilometriksi. Karimo jatkoi muisteluaan: ”…Tykki oli valmis, mutta suunnanmäärääminen?! Käytettävänä oli taloudellinen kartta, jossa matkat olivat epävarmoja, talot asetettu yhtä mielivaltaisesta kuin kärpänen pitää tapanaan tekaista pisteitään paperille kuumana kesäpäivänä ja korkeussuhteita ei ollenkaan. Oli sitten pieni pyöreä kellonperäkompassi ja muuta ei mitään, …Kääntelin karttaa ja tutkin kompassipahasta. Menköön syteen tai saveen — tuohon suuntaan se on!..”Tulta!” Karimo jatkoi: ”….Tullessamme Oralle näimme, että granaatit olivat tippuneet suoraan kylään. Erään talon ympärillä oli pommin kuoppia useampia — aivan rappujen edessä yksi. Kyläläiset kertoivat talossa majailleen punaisten esikunnan…” Oran valtauksen jälkeen Karimo siirrettiin tykkeineen Rautuun, jonne saatiin yksi tykki lisää ja ne yhdistettiin nyt kaksitykkiseksi patteriksi aliupseeri Karimon johtoon. Huhtikuun alussa aliupseeri Aarno Karimon patteri tunnettiin Karjalan 4. patterina, jota täydennettiin kuun lopussa kahdella 76 K 10-tykillä. Kellonperäkompassi ja muuta ei mitään Talvisodan alkaessa oli varikoissa käyttökuntoisia vuorikanuunoita yhdeksän. Neljä asennettiin panssarijuniin. Muut aseet olivat reservinä. Suomussalmen taisteluissa vallattiin neljä kenttälavettista 76 VK 04:ä tykkiä. Jatkosodan aikana vuoritykkejä käytettiin rannikkotykistössä. Laatokan Rannikkoprikaatilla oli kanuunoita useilla linnakkeilla. Kesällä 1944 viivytysvaiheen aikana prikaati menetti viisi asetta. Tykeillä ammuttiin jatkosodan asemasotavaiheen aikana 258 laukausta ja kesällä 1944 2 483 laukausta. Sodan päättyessä aselistoilla oli vain kolme vuorikanuunaa, jotka oli merkitty hylättäviksi. Tänään on jäljellä kaksi asetta museotykkeinä. Sinne se meni, ensimmäinen tykinlaukaus Karjalan rintamalla. Kaiku kiiriskeli pitkin lumisia, kimaltelevia rinteitä, painui laaksoon ja kohosi kukkuloille. …” Karimon kertoman mukaan ammuttiin kaikkiaan kaksitoista laukausta, kyseessä oli todella tyylipuhdas kartta-ammunta vailla minkäänlaista tähystystä. Parin päivän kuluttua mainittiin päämajan tiedotteessa: ”…T.k. 13 p:n aamulla joukkomme miehittäneet Oran ja Noskuan kylät Antreassa. Punaiset poistuivat edellisen päivän tykkitulemme vaikutuksesta. Punaisten rintama kulkee nyt Pullila-Kääntymä-Heinjoki.» Vuorikanuunan viimeiset taistelut Karjalan 4. patterin ja Karimon muisto elävät Puolustusvoimain 40-vuotisjuhlaparaatissa 1958 lähes kolmekymmentä joukko-osastoa sai oman lipun. Näiden joukossa oli myös Karjalan Tykistörykmentti, jonka silloinen komentaja eversti Tauno Rantala otti vastaan Tasavallan Presidentiltä Lappeenrannan sotilaskodin lahjoittaman lipun. Lipussa, jonka oli suunnitellut taiteilija Gustaf von Numers, on keskellä vaalean-helmenharmaassa kentässä vanha tykistön vertauskuva, kaksi mustaa tykin putkea ristikkäin ja niiden päällä molempien rykmenttien (KTR 2 ja KarTR) miehistön pääosan kotimaakunnan, Karjalan, vaakuna. Tämän keskikuvion alapuolella on Viipurin vaakunan W-kirjain himmeän harmaana kuin historiaan häipyvänä muistona Kenttätykistörykmentti 2:sta ja sen rajan taakse jääneestä varuskuntakaupungista. Lippua reunustavassa, leveähkössä, sinoberinpunaisessa kaistassa lipun molempiin päihin pystyriviin ryhmitettyinä on kuusi kentän kanssa samanväristä kenttätykistön tunnusta, vanhaa ammusta. Nämä liekehtivät pallokranaatit kuvaavat niitä kuutta vuorikanuunaa, jotka vallattiin 26.1.1918 Vuoksenniskalla ja jotka samalla loivat perustan Karjalan tykistölle. Karimon tykin tarina elää! OIKEALLA: KarTR:n lippu. ALLA: 76 VK 04 rautatievaunussa. 76 VK 04:n ominaisuudet Kaliiperi mm Putkipituus mm, kal 1014, 13,3 76,2 Lähtönopeus m/s 290 Kantama km 5,5 T-aspaino kg 327 ilman kilpeä 13 Pietari Suuren merilinnoitus: Pääosa rannikkotykistömme isosta kalustosta tsaarin perintöä JAAKKO BERGQVIST Suomen itsenäistyessä 1917 se peri tsaarin Venäjältä mittavan rannikkotykistökaluston, sillä Pietarin hallitus oli 1900-luvun alussa rakennuttanut vahvan linnoitusketjun Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoille sekä linnoittanut myös Ahvenanmaan. Tämä linnoitusjärjestelmä, Pietari Suuren merilinnoitus, oli seurausta Japanin sodassa vuosisadan alussa kärsitystä Tsushiman meritaistelun tappiosta, missä amiraali Togo tuhosi käytännössä koko Venäjän Itämeren laivaston. Itsenäisyyden alkuaikoina Suomen rannikkotykistössä olikin ratkaistavana monia ongelmia, jotka olivat ominaisia tietään etsivälle aselajille. Venäjä tunsi hävityn meritaistelun jälkeen itsensä uhatuksi Euroopassa, ja kun laivaston rakentaminen olisi vienyt liiaksi aikaa sekä käynyt kalliiksi, hallitus päätti linnoittaa rannikot. Ahvenanmaan demilitarisointi 20-luvun alussa kuitenkin edellytti Suomelta sikäläisten linnoitusten purkua ja kaluston varastointia. Toisaalta Suomelle syntyi uusi linnoitustarve Laatokalla, josta rauhansopimuksessa tuli rajavesi. Linnoitustyö tehtiin suuressa kiireessä ja Venäjä hankki raskasta ja järeää kalustoa kaikilta mahdollisilta tahoilta. Kaluston valmistajien nimet ovat suoraan tykkien historiasta: Bethlehem, Armstrong, Krupp, Vickers, Schneider, Canet, Durlacher ja tietysti Venäjän omat tunnetut valmistajat Obuhov ja Putilov. Pietari kehitti omaa tuotantoaan ostamalla lisenssejä lännestä, joten samaa kalustoa vähän eri nimellä on tullut sekä idästä että lännestä. Suomen oman tykkiteollisuuden osuus tuotannosta jäi melko vähäiseksi, mutta sillä oli suuri merkitys sovellutusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työssä olivat mukana Valtion Tykkitehdas, Tampella, Lokomo ja Chrichton-Vulcan. Innovaatioilla tykkien tehoa ja käyttökelpoisuutta lisättiin. Se koski itse tykkejä sekä ampumatarvikkeita. 14 Kalusto kirjavaa Rannikkotykistö, kuten muukin Suomen tykistö, on koostunut runsaasta merkkivalikoimasta, jota suomalaiset ovat eri vaiheissa modifioineet käyttöönsä pienten budjettien sallimissa rajoissa. Kaluston kirjavuudesta saa käsityksen tarkasteltaessa kaluston jakaumaa tärkeimpien tykkien osalta: Kevyet tykit, 37-100 mm, 28 erilaista, raskaat tykit, 102155 mm, myös 28 erilaista, järeät tykit , 203-305 mm, kuusi tyyppiä, rautatietykit, 130305 mm, kuusi tyyppiä ja sekalaisia, pääasiassa IT-tykkejä, kahdeksaa tyyppiä. Itsenäisyyden alkuaikoina rannikkotykistössäkin oli ratkaistavana monia ongelmia, jotka olivat ominaisia tietään etsivälle aselajille. Ampumamenetelmiä kehitti erityisesti Johan L. Rikama, Herman Paqvalen puolestaan osallistui tykkitornien kehittelyyn, kun tykkien suojaamiseen kiinnitettiin yhä enemmän huomiota, ja Antero A. Jokinen taas kehitteli tykkejä, kuten 57/55J-tykin. Heitä oli luonnollisesti monia muitakin, sillä aselajin kehittäminen oli monen sydämellä. Ampumamenetelmien kehittäminen oli keskeistä, sillä venäläiset järjestelmät eivät sopineet meille. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mittausverkkoon ja menetelmiin sekä viestiyhteyksiin. Vanhasta Rannikkotykki. Kuva: Sirkka Ojala. Reposaaren Canet. Kuva: Kalevi Virtanen. tykkien rypälesijoittamisesta luovuttiin ja tykkejä ryhdyttiin hajasijoittamaan vanhan, suoran tykkirintaman sijasta. Keskeiseksi nousivat tykkien suojaaminen, puhumattakaan ampumamenetelmistä. Kauaskantaville pattereille oli rakennettava tulenjohtotorneja, jotka pian tulivat tutuiksi rannikon asukkaille. Tykistön tueksi rakennettiin myös säähavaintoverkko, joka niminä on edelleen tuttu kaikille suomalaisille. Uudet menetelmät ja ampumataulukot Venäläiset ampumamenetelmät sopivat vain lyhyille etäisyyksille ja tiiviissä ryhmässä oleville tykeille. Johan Rikama kehitti uudet ampumamenetelmät 1927–29. Ne puoles- taan vaativat uusia ampumataulukoita. Myös ammus- ja ruutijärjestelyjä tehtiin, jotta yhdellä patterilla olisi mahdollisimman vähän erilaisia ammuksia ja panoksia. Tulenjohtoa kehitettiin niin, että tulta voitiin johtaa joko tykiltä, keskitetysti yhdestä paikasta tai hajautetusti. Talvisodan aikana laskenta keskitettiin ns. keskiöön, joka oli tavallisesti suojatussa paikassa. Myöhemmin, kun taktis-tekniset vaatimukset kasvoivat, kehitettiin tietokonepohjainen laskin, RADAL, joka 1968 asennettiin Kuivasaareen. Sen jälkeen 80-luvulla siitä kehitettiin RAVAL, joka pian otettiin operatiiviseen käyttöön rannikkotykistössä. 1990 tehtiin Nokian kanssa sopimus uudesta, hajautetusta RANTA- järjestelmästä, joka mahdollisti nykyaikaiselle tykille tarkan tulen ampumisen, vaikka sillä ei ollutkaan yhteyttä patterilaskimeen tai ulkopuoliseen tulenjohtoon. Mielenkiintoiset Canet-tykit Erityisen mielenkiintoisia ovat järjestelmän järeät tykit. Niitä ovat 203C (Canet) ja 203VC (Vickers/Canet), 234 Be (Bethlehem) ja 254D (Durlacher). Tykit olivat tyypillisiä rannikkotykkejä, jotka oli sijoitettu avoasemaan. Korkeintaan niillä oli pienehkö kilpi. Russarön Bethlehemissä oli myöhemmin vaatimaton panssarisuojaus. Mahtavimpia olivat kuitenkin Obuhovin 305 mm tykit. Aikanaan Inossa ne olivat avoasemassa, mutta mm. Mäkiluodossa ja Kuivasaaressa ne olivat maastoutetuissa tykkitorneissa. Nämä tykkitornit ovatkin varsin merkittäviä kokonaisuuksia, sillä itse tykin alla on vielä neljä kerrosta tornia. Suomalaiset olivat mestareita improvisoimaan Mäkiluodolla on tärkeä merkitys sota-aikana, sillä virolaisen Naissaaren patterin kanssa se pystyi sulkeman Suomenlahden. Suunnitelma oli tietenkin ’salainen’, mutta neuvostoliittolaiset tiesivät siitä kaiken suomalaisen vakoilijan ansiosta. Suomi olisi ennen sotaa ostanut lisää kalustoa, mutta olosuhteet eivät olleet suotuisia. Jotakin saatiin, jotakin saksalaiset pysäyttivät omiin tarkoituksiinsa. Suomalaiset olivat kuitenkin mestareita improvisoimaan ja eri osia yhdistelemällä mm. sotasaalistykkejä saatiin käyttökuntoon. Sodan jälkeen tilanne oli uusi. Osa linnakkeista menetettiin, osa jouduttiin väliaikaisesti purkamaan. Rajoituksiakin tuli. Porkkalasta itään Tulikomentoja 1/2010 linnakkeitten tykkien maksimikaliiberi sai olla vain 120 mm. Oli myös monenlaisia hätäratkaisuja. Niinpä 70-luvulla Upinniemessä väylävarmistuksissa käytettiin asemiin ajettuja Comet-taistelupanssareita. Tykistön Loordi Oman lukunsa muodostavat rautatietykit, jotka ryhmitetään yhteen rannikkotykkien kanssa. Rautatietykkinä käytettiin mm. 152 mm 45 cal Canet-laivatykkiä, mutta ”oikeita” rautatietykkejä olivat 180 mm venäläinen, alun perin laivatykiksi suunniteltu 180/57 NRaut ja rautatietykiksi suunniteltu 305/52 ORaut. Molempia tykkejä saatiin sotasaaliiksi Hangosta, missä niillä oli laaja tukikohta. Tykkejä oli pyritty tekemään käyttökelvottomiksi, mutta suomalaiset kunnostivat niitä. Tykkien taru Suomessa päättyi kun ne 1.1.1945 luovutettiin Neuvostoliittoon. Rannikkotykistöllä oli myös moottoroituja tykkiosastoja. Yksi vedettävistä oli 152 mm tykki, jota saatiin Englannista seitsemän kappaletta. Tykkiä kutsuttiin Suomessa Loordiksi. Se toimi vedettävänä, linnaketykkinä ja siitä tehtiin myös rautatiesovitus. Sodanjälkeisellä Suomella oli myös omia sovellutuksiaan rannikkotykeiksi. 100 56 TK ei sano vihkiytymättömälle mitään, mutta kun kerrotaan, että se oli T-55 -tankin torni tykkeineen, niin mielikuva kirkastuu. Tornia modifioitiin, se upotettiin kallioon ja niin meillä oli tehokas ja halpa rannikkotykki. Toinen suomalainen konstruktio oli Tampellan rakentama tornikanuuna 130 53 TK, joka otettiin käyttöön 1984. Välivaiheena jo 1950-luvulla Tampella oli valmistanut 152 mm Canet-merikaanuunan putkia, jolloin niistä syntyi sutjakasti maastoon istuva 152 50 T-tykki. Lähde: Ove Enqvist, Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998, Sotamuseo1999 uutisia Kriisinhallintatehtävät kiinnostavat Lähes 90 prosenttia Porin Prikaatin kansainvälisessä valmiusjoukkokoulutuksessa olevista varusmiehistä on halukkaita palvelemaan rauhanturvaajana pian varusmiespalveluksen jälkeen. Porin Prikaati selvitti varusmiesten kiinnostusta kriisinhallintatehtäviin kyselyllä vuodenvaihteessa. Porin Prikaatin kansainvälisessä valmiusjoukkokoulutuksessa annetaan kotimaan puolustukseen tarvittavien taitojen lisäksi erikoiskoulu- tusta vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Porin Prikaatin komentajan, eversti Eero Pyötsiän mukaan on positiivista, että nuorilta löytyy kiinnostusta palvelukseen ulkomailla, vaikka se ei juuri vähennä tarvetta reservistä rekrytoitaville rauhanturvaajille. Tähän asti varusmiesaikanaan valmiusjoukkokoulutuksen saaneet nuoret ovat osoittaneet osaamistaan jo muun muassa Afganistanissa, Tshadissa ja Kosovossa. Raketinheittimet Vedettävät tykit Australia tilaa 35 kpl 155 mm M777A2-haupitseja. Hankinta on osa jo useita vuosia käynnissä ollutta Australian tykistön modernisointiprojektia. (Military Technology 12/2009) Ajoneuvotykit Archer-ajoneuvotykin esisarjan toisen aseen odotetaan valmistuvan helmikuussa 2010, ensimmäisen valmistuttua kesäkuussa 2009. Ruotsin Armeija pyrkii saamaan ensimmäisen 4 aseen patterin käyttöön vuoden 2012 puolivälissä, yli vuoden aiemmin suunniteltua myöhemmin. Ruotsin ja Norjan uskotaan kummankin hankkivan oman ammunnanhallintajärjestelmänsä. (International Defence Review 12/2009) Tykkien ampumatarvikkeet Norja ja Ruotsi pyrkivät standardoimaan 155 mm panosjärjestelmänsä. Käyttöön jää Rheinmetallin kehittämä kaksimodulaarinen DM72/82 panosjärjestelmä. Järjestelmä on nyt käytössä Norjassa M109-panssarihaupitseilla ja sen käyttötestit Archer-ajoneuvotykillä on Norjassa aloitettu. (International Defence Review 12/2009) Raytheon on saanut Yhdysvaltain Armeijalta 73,3 MUSD tilauksen Excalibur 1a-2 –ammusten valmistamisesta. (Military Technology 11/2009) Israelin tiedustelulähteiden mukaan Hamas-järjestö on menestyksellisesti testannut rakettia, jonka kantama on 60 km. Israelilaisten tutkien mukaan 29.10. suoritetussa koeammunnassa ampumaetäisyys oli yli 50 km. Raketin paino lienee yli 500 kg, pituus yli 5 m ja sen oletetaan olevan iranilaista alkuperää. (Jane´s Defence Weekly 11.11.2009) Yhdysvalloissa ammuttiin marraskuussa 2009 testiammunnassa GMLRS Unitary –raketti 92 km etäisyydelle. (International Defence Review 1/2010) Yhdysvaltain Asevoimat on tilannut Lockheed Martin -yhtiöltä 46 HIMARS-raketinheitintä sekä muuta välineistöä. Kaupan arvo on 151,2 MUSD. (http://www. defenseindustrydaily.com/cat/ guns-arillery-mortars 29.12.2009) Paikannusvälineet Ensimmäinen uuden sukupolven GLONASS-K –paikannussatelliitti on tarkoitus laukaista vuonna 2010. Samana vuonna GLONASS-järjestelmä tulee käsittämään 24 satelliittia. (Military Parade 7-8.2009) Tykistötiedustelu Singapore on toimittanut kaksi Bv-206-telakuorma-autoon asennettua Arthur-paikannustutkaa Afganistaniin viime syyskuussa. Niitä käytetään kesäkuuhun 2010 asti. Tutkia käytetään Ripley-tukikohdan suojaamiseen erityisesti rakettitulitusta vastaan. (Jane´s Defence Weekly 4.11.2009) 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2010 loppuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 2/2010 aineistopäivä on 15.4.2010 ja ilmestymisviikko 21. Ilmoittautumislomake sivulla 21. Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään lauantaina 6. päivänä maaliskuuta 2010 klo 17.30 Helsingissä, Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§: ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus ja tilinpäätös). Tervetuloa. Hallitus Suomen tykistön päivän tilaisuudet pidetään Helsingissä 6.3.2010. Katso erillinen ilmoitus tässä lehdessä sivulla 2. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C32, 04310 Tuusula, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905, alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko Huhtala, Humalmiehentie 18 A 8, 00840 Helsinki, pk (09) 698 3863, mp 050 564 7275, jokke.huhtala(at)kolumbus.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tapahtunutta: Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry ovat yhdistäneet toimintojaan. Katso erillinen artikkeli aiheesta sivulla 27. Kerho ja kilta ilmoittavat jatkossa tapahtumistaan yhteisellä palstalla. Tulevia tapahtumia: 20.2. Vierailu Riihimäen Viestimuseoon Lohjan seudun patteri järjestää vierailun Riihimäen Viestimuseoon 20.2.2010 klo 13:00. Käyntiosoite: Varuskunta, Takakasarmi. Viestimuseontie rak. 64, Riihimäki Kokoontuminen museon ulko-ovella. Lisätietoja antaa Raine Mönkkönen puh. 0400-400 164 6.3 Suomen tykistön päivä Ohjelma: 12.00 Seppeleen lasku Kenraali Nenosen haudalla Hietaniemessä. 16 Iltajuhla klo.19.00 Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2. Illan ohjelma: Alkumalja, juhlapuhe, palkitsemiset, buffet ruokailu, Tykkimies 2010 ja Tykkimiehen opas 2009 kirjojen julkistus (kirjat myynnissä tilaisuudessa). Ilmoittautuminen: Maksu 40€ KT- kerhon tilille: Nordea 127130-83323. Viestikenttään: 6.3. Nenonen. Maksut ma 1.3 mennessä! Lisätiedot: Jyri Vilamo, jyrppy(at)hotmail. com tai 044-5110472 17.3. Esitelmätilaisuus Majuri, VTT Juha Mälkin esitelmä ” Sotataitoa ihmisten johtajille” kaikille kiinnostuneille. Paikka: Maanpuolustusjärjestöjen auditorio, osoitteessa Döbelninkatu 2. Lisätietoja Pekka Vasara, pekka.vasara(at) luukku.com. Perussuunta 2010 Aika: 19.-21.3.2010 Paikka: Tapa, Viro Epäsuorantulen vierailu- ja kilpailumatka Tapaan (Viro). Perussuunta 2010 tapahtuma järjestetään Tapassa kuudetta kertaa. Ohjelma pääpiirteissään: Pe klo.17.30 lautalla siirtyminen Viroon. Lauantaina kilpailutehtävien harjoittelu. Sunnuntaina itse kilpailu (suunnistusta, ammuntaa ja epäsuorantulen tehtäviä NATO kalustolla) ja kotiin paluu illalla (klo 23.00). Aiempien vuosien matkakertomuksia on luettavissa kerhon kotisivuilta. Matka toteutetaan omakustannusperiaatteella (laiva) ja kimppakyydein autoilla. Matkan hinta tarkentuu osallistujamäärän selvitessä (ennakkoarvio 90€/hlö). Lisätiedot ja ilmoittautumiset ma 1.3 mennessä: Jyri Vilamo, puh. 044-5110472 tai jyrppy(at)hotmail.com 23-25.4 Hedberg-kilpailu Tapahtuma järjestetään 23.-25.4. Niinisalossa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 9.4. mennessä: Riina Markkula, puh 0400 516 097, riina.markkula(at)gmail.com. Kuljetukset kimppakyydein. Parhaiten tietoa tulevista tapahtumista saat ilmoittamalla sihteerille sähköpostiosoitteesi! Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, markku.mantere(at)iki.fi. Sihteeri Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihtee- ri Aki Mäkirinta, aki.makirinta(at)sci.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, tero.merjomaa(at)nordea.fi. Killan verkkosivut: www.tykistö.fi ja www.tykistokilta.net. Jääkäritykistön Kilta ry Tulevia tapahtumia: 13.3. pidetään Talvisodan päättymisen muistotilaisuus Summan patsaalla Hämeenlinnassa. Killan lippu osallistuu tilaisuuteen. Tilaisuuden jälkeen tarjotaan muistokahvit Hämeenlinnan keskusseurakuntatalossa. KOKOUSKUTSU Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 19.3.2010 klo 10.30 alkaen Jääkäritykistörykmentin auditorioluokassa Parolannummella. Kokouksessa käsitellään killan sääntöjen 8. §:n määräämät asiat Hallitus Kokouksen jälkeen alkaa klo 11 Jääkäritykistörykmentin perinnepäivän vietto paraateineen, ohimarsseineen ja juhlalounaineen. 24.-26.5. järjestetään perinteinen Kiltamatka tykistön ampumaleirille Rovajärvelle. Ilmoittautumiset Antero Rätölle mp. 040 5021 929 10.5. mennessä. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonki lta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Tulevia tapahtumia: 5.3 kiltailta Kajaanissa. Maaliskuu Vuosikokous Varuskuntakerho. Maaliskuu Kuhmon talvisota elokuvan esitys, varuskunta. Toukokuun ensimmäisellä viikolla museotykkien huoltoretki Hämeenlinnaan. 29.6 - 3.7 Vienan matka. 4.7. Jyrkänkosken tukikohdan avajaiset. Heinäkuu, Rukajärven matka. Tulevista tapahtumista lisää tietoa killan kotisivuilta ja jäsentiedotteista. Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan sihteerille mahdollisimman nopeasti. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.vaisanen(at)upm-kymmene.com Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Syyskokous Vekaranjärvellä 30.10. Karjalan tykistökillan syyskokous pidettiin KarTR:n perinnepäivänä Vekaranjärvellä 30.10. Kokousväki osallistui perinnepäivän ohjelmaan, johon tällä kerralla kuului uuden lipun naulaus. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Seppo Nokelainen ja sihteeriksi killan sihteeri Markus Vertanen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset syyskokousasiat, muun muassa vuoden 2010 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 20 euroa. Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Olli Kröger, Hilla Loisa, Sara Manninen ja Juha Turkki valittiin edelleen hallitukseen. Muut hallituksen jäsenet ovat Ari Mikkola, Leo Pyöriä, Erkki Rika ja Juha Tuhkalainen. Valtuuskunnan puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Jyrki Nurminen. Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Nokelainen ja Ensio Töttö. Hallituksen järjestäytymiskokous pidettiin 19.1. Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Juha Turkki ja tiedotusvastaavaksi Sara Manninen, jäsensihteerinä jatkaa Leo Pyöriä ja yleissihteerinä Markus Vertanen. Tulikomentoja 1/2010 Tulevia tapahtumia: KOKOUSKUTSU Kevätkokous pidetään Lappeenrannan Keskussotilaskodissa 14.4. klo 18.00. Sääntömääräiset kevätkokousasiat. Kahvitus klo 17.30 alkaen. Tervetuloa. Maaliskuun aikana lähetetään jäsentiedote. 6.3. retki Ilmatorjunta- sekä Lotta-museoon. Bussi reittiä Lappeenranta – Kouvola – Hyrylä. Lähtö Lappeenrannasta Peltolan koulun pysäkiltä klo 8.00, Kouvolan matkakeskukselta klo 9.15.Retken hinta 45 euroa, sisältää bussikuljetuksen, pääsyliput sekä lounaan, kerätään bussissa. Ilmoittautumiset 26.2. mennessä. 27. – 28.3. vapaaehtoinen tykistöllinen harjoitus Harjoitus järjestetään yhteistyössä MPK ry:n ja Karjalan Tykistörykmentin kanssa. Harjoitus on killan jäsenille maksuton. Ilmoittautumiset ja tiedustelut MPK ry:n kotisivuilla tai juha.turkki@pp.inet.fi 10.4. vietetään kiltapäivää Utissa. 14.4. pidetään kevätkokous Lappeenrannassa. Toukokuussa pidetään museotykkien kunnostustalkoot Tykistömuseolla, tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin. 20. – 22.5. Kannaksen retki Aiheena Kannaksen linnoitteet ja Pietarin puolustus. Kohteina mm. Kannaksen linnoittaminen ennen talvisotaa ja sotien aikana (Summa, VT-asema, pääasema), Uuras, Pietarin suojaksi rakennettu linnoitusvyöhyke, Kronstadtin linnakesaari, Viipuri, Kuukauppi. Asiantuntijaoppaana majuri Vesa Valtonen. Lähtö 20.5. Kouvolan matkakeskuksesta klo 6.30, Lappeenrannasta Peltolan koulun pysäkiltä klo 7.40. Retken hinta 312 euroa/hlö (oma viisumi -40 e) sisältää kuljetuksen, majoituksen 2hh, ruokailut ja opaspalvelut. Ilmoittautumiset 19.3. mennessä. Maksu killan tilille 31.3. mennessä, viestimerkintä KANNAS. 7.8. Pienoisristeily Kotkan saaristossa. Risteilemme m/s Kajava II:lla reittiä Kotka – Tammio - Ulko-Tammio – Kotka. Lähtö Kotkasta klo 9.00 paluu klo 16.00. Matkalla lounas ja kahvit. Bussi: Lappeenranta Peltolan koulun pysäkki klo 7.00, Kouvola matkakeskus klo 8.10. Retken hinta 65 euroa, sisältää bussi- ja merikuljetuksen, opastuksen, ruokailun ja kahvit, kerätään bussissa. Voit ottaa perheenjäsenet mukaan. Ilmoittautumiset 30.7. mennessä. 5.11. pidetään syyskokous ja KarTR:n perinnepäivä Vekaranjärvellä. Marraskuussa vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvelle. Retket ja tapahtumat Ilmoittautumiset ja tiedustelut Olli Kröger puh 040 5929804 tai sähköposti olli.kroger(at)elisanet.fi Killan tili KSOP 575080-44933 Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja – lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Kilta tuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta, puh. (05) 4516799 Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset: Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431321, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalanty kistokilta.fi. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo. koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp 0500-840550, heikki.vuori(at)phnet.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari. sausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775 6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo. pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. 17 Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry KOKOUSKUTSU Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry:n VUOSIKOKOUS pidetään torstaina 25.3.2010 klo 18.00 alkaen Ylämyllyllä, Paloaukean Ajoneuvoja asemuseon tiloissa. Laavupolku 15. Ajo-ohje: Ylämyllyntie, viitta Jyrinkylä, Patteristontie n. 400 m vasemmalle viitta museo, Laavupolku. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Vuosikokouksen jälkeen on mahdollisuus tutustua museoon (Talvisotanäyttely). Kahvia ja iltapalaa on tarjolla. Tervetuloa, myös uudet jäsenet, HALLITUS AJANKOHTAISTA /KUULUMISIA Niin kuin viime vuosikokouksessa ja myöhemmin jäsentiedotteessa kerroin, perinnetilojen tulevaisuus Kontiorannassa oli ajankohtaisin asia koko vuoden 2009. Perinnetilatoimikunta teki 3.11.2009 päätöksen, että killan tilat otetaan muuhun ”hyötykäyttöön” Pohjois-Karjalan Prikaatissa. Niinpä killan hallitus alkoi neuvotella uudesta tilaratkaisusta (16.11.2009) ja päädyttiin ainoaan tarjolle tulleeseen, sijoittaa ne Ylämyllylle, Paloaukean Ajoneuvo- ja asemuseon yhteyteen. Esitetään kiitos Mika Nupposelle, tilojen omistajalle. Asiassa on edetty niin, että entiset tilat on purettu materiaalin osalta jo 27.11.2009 talkoilla niin, että kevyempi materiaali on pakattu varastoon Kontiorantaan ja raskaampi materiaali kuljetettu 30.11.2009 Ylämyllylle. Vuoden 2010 alkupuolella suunnitellaan lopullinen tilaratkaisu ja tehdään mahdolliset muutostyöt, joita ovat taustat ja mahdolliset kohdevalot. Sen jälkeen aloitetaan esineistön siirto niin, että se mahdollisimman yhtenäisenä ja alkuperäisenä voitaisiin sijoittaa uusiin tiloihin. Materiaalista vain PohjoisKarjalan Patteriston ja Liperin suojeluskunnan ratsuosaston naulaamaton lippu jäävät prikaatiin tämän hetken tietojen mukaan, mutta nekin voidaan tarvittaessa tuoda esille omissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Pitkällä aikavälillä ajatellen perinnetilojen muuttoa takaisin Paloaukealle ei voi nähdä kuin positiivisesti ja uusia mahdollisuuksia mukanaan tuovana ratkaisuna. Tästä kaikesta enemmän vuosikokouksessa, Pekka T. Hyttinen / puheenjohtaja. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013) 2675 481, mp. 050 5615 681, pekka- 18 tapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka. hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry KILLAN VUOSIKOKOUS Killan vuosikokous pidetään perjantaina 19.3.2010 klo 18.00 DNA:n tiloissa, Arkistokatu 4, Oulu (entinen Oulun Puhelin). Käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. HUOM! Kokoontuminen pääovella klo 17.55 mennessä. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Ilmoittautuminen ehdottomasti ennakkoon puheenjohtajalle puh. 0400-233 447 tai sihteerille 0447123656 12.3.2009 mennessä. KUNTOKORTTI MYÖS SÄHKÖISENÄ Kuntokortin vuodelle 2010 saa halutessaan sähköisessä muodossa excel-taulukkona. Taulukko laskee pisteet yhteen automaattisesti. Pyydä omasi sihteeriltä sähköpostitse. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET Muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesikin muutokset sihteerille Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230 Oulu, pk (08) 338 836. Riihimäen seudun Tykistökilta ry KOKOUSKUTSU Killan kevätkokous 17.2. klo 18:00 Riihimäen sotilaskodin yläsalissa jonka jälkeen klo 19 alkaen Jari Lehtoväreen esitelmä Riihimäen varuskunnan 100 vuotisesta historiasta. Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry KOKOUSKUTSU Tykistöprikaatin kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään Ravintola Patruunassa Sastamalassa lauantaina 27.3.2010. Vammaksentie 1, Sastamala Ohjelma: Klo 12.00 ruokailu Klo 13.00 -15.00 luento ja kiertokäynti Patrian Vammaksen tehtaalla Klo 15.00 kevätkokous, kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. TERVETULOA! Hallitus Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja taloudenhoito Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 040 719 1377, sirkka.ojala(at)gmail.com. Talousasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, puh. 044 5305943 hannu. vettenranta@dnainternet.net. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi. Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha. vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong. fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi KOKOUSKUTSU Porin Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään keskiviikkona 31.3.2010 klo 17.15 alkaen Ravintola Liisanpuiston auditoriossa, Liisankatu 20, Pori. Esillä sääntömääräiset asiat. Kokousesitelmän ajankohtaisesta aiheesta pitää poliisipäällikkö Timo Vuola Satakunnan poliisilaitokselta. Asiasta myös: www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm sekä kevään jäsenkirjeessä. KEVÄTRETKI Sastamalaan ja tutustumiskäynti Patrian tehtaaseen Vammalassa. Retken ohjelma: Klo 12.00 ruokailu, klo 13.00 -15.00 luento ja kiertokäynti Patrian Vammaksen tehtaalla, klo 15.00 pääkillan kevätkokous. Merkitse kevätkokous ja -retki kalenteriisi jo nyt; lisätietoja saat kevätkirjeestä ja em. verkkosivuiltamme. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02) 5391 720, mp 044 2100 572, kalevi. virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax (02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti. onniselkä(at)happyback.fi Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, pk (02) 822 0903, pt (02) 83787722, mp 0400-78 0696, heikki.nurmi(at)raumanyp.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto. tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi. Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri. net Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperä, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Tulikomentoja 1/2010 Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry VUOSIKOKOUSKUTSU Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry: n VUOSIKOKOUS pidetään la 17.4.2010 klo 14.00 Seinäjoella ravintola Marttilan tallissa, Puskantie 38. Kokouksessa valitaan mm. killan puheenjohtaja sekä täydennetään johtokuntaa erovuoroisten osalta sekä päätetään tulevan toiminnan suunnasta ja käsitellään tilinpäätös. Vuoden kiltaveli-nimitys julkaistaan. Lopuksi kuullaan mielenkiintoinen tykistöaiheinen esitelmä. Kaikki killan jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita. Väliajalla tarjotaan kahvia ja pullaa. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri. fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet. net/safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044 578 7045, mp. työ 044083 0158, pauli.huhtamaa(at)psai.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi. Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet. net. Mittamies- ja Tiedustelukilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Sihteeri-rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396 2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie 13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933, pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku: Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500 Piikkiö, puh. 040 757 6306 Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Tampereen Seudun Tykistökilta ry Tulevia tapahtumia: Elokuvaesitys ”Suomen tie jatkosotaan”. Tykkimiehet ry:n elokuva tuo esiin selkeästi ne faktat, miksi Suomi joutui hakemaan sotilaallista turvaa Saksalta talvisodan jälkeen hyökkääjävaltio Neuvostoliittoa vastaan, joka uhkasi miehittää Suomen lopullisesti. 30.7 - 1.8.2010 bussimatka (3 päivää) Karjalan Kannakselle taistelupaikoille. Tykistöpainotteinen ohjelma. Matkanjohtajana everstiluutnantti (evp) Jorma Inkinen. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä (Yrjö Inkiselle tai Jukka Piirrolle). Kevään muut tapahtumat ja mielenkiintoiset esitelmät tiedotetaan jäsenkirjeiden ja sähköpostin lisäksi internet - sivuilla www.tampereentykistokilta.fi. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240 Kämmenniemi, puh. 0400-666549. 19 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu MIKKO KERO Tykistömuseon pitkänaikavälin suunnittelua on parin viime vuoden aikana hämmentänyt epätietoisuus tulevaisuudesta. Puolustusministeriön ja Senaattikiinteistöjen solmima vuokrasopimus Tykistömuseon kiinteistöistä umpeutuu vuoden 2012 lopussa. Näyttelyiden ohella museon tämän kevään ohjelmaan kuuluu myös vakiintuneita vuotuistapahtumia. Tykistökenraali V.P. Nenosen päivä 6.3., Lotan päivän laulajaiset 12.5. ja Leiripäivä 18.-19.6. Lisäksi museon talvisota-aiheinen luentosarja jatkuu. Tykistömuseossa vieraili vuonna 2009 yhteensä 18550 museovierasta. Määrä on 3 500 asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna, joka oli museon historian toiseksi paras. Viime vuoden tappio syntyi lähinnä alkuvuoden aikana, jolloin taloustaantuma kävi syvimmillään. Kevään mittaan taantuma taittui varovaiseksi optimismiksi ja kesäkausi meni jopa sitten aikaisempaa tahtiin. Kuutena kuukautena museo pystyi maksavien kävijöiden osalta tekemään vertailukautta paremman tuloksen. Pudotuksesta huolimatta vuoden 2009 tulosta on kuitenkin pidettävä kohtuullisena. Varsinkin, kun se tehtiin tässä taloustilanteessa, aikaisempaa puolet pienemmällä markkinointibudjetilla ja 60 prosenttia uudistuneella henkilökunnalla. Viestimuseo Tykistömuseon yhteyteen? Tykistömuseon pitkänaikavälin suunnittelua on parin viime vuoden aikana hämmentänyt epätietoisuus tulevaisuudesta. Puolustusministeriön ja Senaattikiinteistöjen solmima vuokrasopimus Tykistömuseon kiinteistöistä umpeutuu vuoden 2012 lopussa. Samaan aikaan Pääesikunnassa on suunniteltu aselajimuseokentän tiivistämisestä ja museoiden yhdistymisistä. Tykistömuseon kohdalla on väläytetty mahdollisina tulijoina Linnankasarmille useampaankin vaihtoehtoa. Vuoden 2009 päätteeksi pitkään jatkunee- seen epätietoisuuteen saatiin ratkaisu, kun Pääesikunnan suunnitteluosasto esitti everstiluutnantti Jyrki Heinosen johdolla suunnitelman sotilasmuseotoiminnan kehittämisestä. Puolustusvoimien tahtotilana on jatkossakin tukea ja kehittää Sotamuseon ja sen ohjauksessa olevien sotahistoriallisten erikoismuseoiden toimintaa. Tiettyjä muutoksia on kuitenkin tulossa. Heinosen työryhmän esityksen mukaan museokenttää tulisi karsia museoita yhdistämällä ja olemassa olevien näyttelyiden kerrontaa tiivistämällä. Tavoitteena olisi kuitenkin se, että jäljelle jäävät museot olisivat vetovoimaisempia ja kehittyviä sotahistoriallisia erikoismuseoita. Heinosen työryhmä esitti, että maavoimien museotoiminta keskitettäisiin kahteen keskukseen Hämeenlinnan ympäristöön ja Mikkeliin. Mikkelissä toimivan Jalkaväkimuseon yhteyteen liitettäisiin Miehikkälässä toiminut Pioneerimuseo. Lisäksi puolustusvoimien kansainvälisen toiminnan museohanketta esitettiin kehitettäväksi päämajakaupungissa. Riihimäellä toimivaa Viestimuseota toimikunta esitti liitettäväksi Tykistömuseoon. Viestimuseon kokoelmien voikin nähdä tukevan Tykistömuseon olemassaolevaa perusnäyttelyä. Molempien aselajien toiminnassa ja historiassa on runsaasti yhtymäkohtia, joten liitoksella on varmasti mahdollisuus saavuttaa toimikunnan tavoittelemaan synenergiaa. Päivi Kannisto Elina Antola YLLÄ VASEMMALLA: Tykistömuseon joulujuhlaa vietettiin 17.12.2009 hoitokunnan ja henkilökunnan yhteisten joulukahvien merkeissä. Tilaisuudessa muistettiin Tykistömuseon palveluksesssa 20 vuotta työskennellyttä nykyistä asiakaspalvelusihteeri Päivi Kannistoa museon standaarilla nro 56. Hänen ohellaan standaari luovutettiin Sotamuseon edustajana hoitokunnassa toimineelle FM Anssi Saarelle, Panssarimuseon eläkkelle jääneelle museonjohtaja majuri Maunu Uotille, 65-vuotta täyttäneelle Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja prikaatikenraali Jouko Alasjärvelle ja reserviin vuoden vaihteessa siirtyneelle LänsiSuomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Kari Siikille. YLLÄ OIKEALLA: Jääkäritykistönkilta ja pääkaupunkiseudun tykistökillat viettivät yhteistä Barbara -iltaa museon Tykkihallissa 4.12. Kuvassa vuoden Barabaraksi valittu Jääkäritykistörykmentin Kranaatiheitinkomppanian alikersantti Elina Antola. Kaikkia pelikortteja Heinosen työryhmä ei vielä jakanut. Lahdessa toimivan Sotilaslääketieteen museon tulevaisuuden se jätti vielä avoimeksi. Sitä tosin kaavailtiin liitettäväksi jompaankumpaan uusista museokeskittymistä. Samoin ns. Kuivasaaren kysymys eli rannikkotykistön museohankkeen kohtalo jätettiin avoimeksi. Kevään 2010 ohjelmasta Kevättalven mittaan Tykistömuseo uusii perusnäyttelyään kahden osaston osalta. Perusnäyttelyssä avataan maaliskuun alussa uusitut Talvisota ja Tykistötiedustelu osastot. Myös uusi multimediaesitys Talvisodan Laatokan saarten taiseluista ”Viimeiseen mieheen” alkaa pyöriä maaliskuun puolivälin jälkeen. Keväällä Tykkipihan erikoisnäyttelyrakennukseen avautuu tykistöaiheiset leikkikalut näyttely. Se esittelee tykistöpainotteisesti Helsingin yliopiston valtio-opin professori Markku Temmeksen kokoelmiin kuuluvia 1920-1950 lukujen sota-aiheisia peltileluja. Temmes on jatkanut isältään perimänsä harrastusta ja leikkikalukokoelman kartuttamista. Harvinainen harrastus ei ole onnistunut aivan kotimaan antiikkiliikkeitä kiertelemällä, vaan hankinnat on tehty eripuolilta Eurooppaa. Tykistömuseon näyttelyssä on esillä vain osa Temmeksen kokoelmaa, noin 300 leikkikalua. Lisäksi näyttely esittele ajan eurooppalaista leikkikaluteollisuutta ja sen muutosta 2. maailmansodan jälkeen. Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, toimisto@tykistomuseo.fi, www.tykistomuseo.fi, Aukioloajat: 1.4.-23.8. klo 10-18, 24.8.-31.3. klo 11-17 20 Näyttelyssä voidaan leikitellä ajatuksella, että näillä tykeillä 1920- ja 30 –luvuilla leikkineet lapset ja nuoret tarttuivat 1940-luvulla oikeisiin aseisiin. Näyttelyiden ohella kevään ohjelmaan kuuluu myös vakiintuneita vuotuistapahtumia. Tykistökenraali V.P. Nenosen päivä 6.3., Lotan päivän laulajaiset 12.5. ja Leiripäivä 18.-19.6. Lisäksi museon talvisota-aiheinen luentosarja jatkuu: 25.2. Anssi Saari luennoi Raatteentien ja Suomussalmen taisteluista, 18.3. Henrik Talan esitelmä käsittelee Talvisotaa ulkovaltojen näkökulmasta ja luentosarjan päättää allekirjoittaneen luento 22.4. Talvisodan tapahtumista Hämeenlinnassa. Tapahtumiin ja tilaisuuksiin on yleisöllä vapaa pääsy. Tervetuloa! Talvisotaluentosarja Suomen Tykistömuseolla 2010 To 25.2. Raatteen tien ja Suomussalmen taistelut, FM Anssi Saari To 18.3. ”Apua, lämmintä sympatiaa ja kylmää politiikkaa – talvisota ulkomaailman silmin”, FM Henrik Tala To 22.4. Talvisota Hämeenlinnassa, FM Mikko Kero Pohjolasali kello 18.00 Vapaa pääsy, tervetuloa! Kiltaveli Voitto Markkanen 75 vuotta Kiltaveli Voitto Markkanen täytti 28.10.2009 kunnioitettavat 75 vuotta. Hän on jäsenjoukkomme veteraaneja. Mauno Niemisen kanssa he ovat Niinisalossa Porin Prikaatin Patteristossa palvelleista ainoat, jotka ovat jääneet Kajaaniin ja Kainuuseen asumaan. Voitto on syntynyt Leppävirralla. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Kenttätykistörykmentti 3 Lappeenrannassa. Toimittuaan parisen vuotta isänsä kuljetusfirmassa hän pestautui rajavartijaksi Lapin Rajavartiostoon. Reilut kolme vuotta rajoja vartioituaan hän aloitti palveluksensa kanta-aliupseerina Karjalan Tykistörykmentissä 1.5.1960. Siellä palvellessaan hän suoritti myös reserviupseerikurssin 115. Voitto siirtyi perheineen Niinisaloon kesällä 1966 ehtien juuri sopivasti Patteriston muuttokuormien mukana Kajaaniin. Lähes välittömästi hän aloitti työskentelyn Kainuun Prikaatin Patteriston Esikunnassa toimistoupseerina. Näissä tehtävissä hän toimi kymmenkunta vuotta. Luutnant- tikurssin esikuntalinjan käytyään hänet ylennettiin Kainuun Prikaatissa ensimmäisenä toimiupseerina kapteeniksi. Ennen eläkkeelle siirtymistään 1.11.1980 hän toimi prikaatin esikunnan komentotoimiston päällikkönä neljä vuotta. Voitto Markkasen ura oli ansiokas ja nousujohtoinen. Erityisesti muistamme hänet taitavana ja rehtinä tykkimiehenä, toimistoupseerina ja komentotoimiston päällikkönä. Me vanhemmat tykkimiehet tunnemme hänet hyvin Ro- Jäseneksi ilmoittautuminen Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 1/2010 Jaakko Rytty Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... vajärveltä pitkäaikaisena tykistön kesäleirien leiriesikunnan toimistoupseerina ja komendanttina. Kiltamme onnitteli Voittoa merkkipäivän johdosta tykistökenraali Nenosen uudella elämänkertakirjalla. Onnittelijoina olivat Jaakko Rytty ja Toivo Rönkkö, joka kuvassa ojentaa onnittelulahjaa. Näihin onnitteluihin uskomme kaikkien hänet tunteneiden tykkimiesten yhtyvän! Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 21 Ennen uraa Sotamuseossa Harri Huusko toimi pitkään arkistoalalla ja siirtyi museoon Sota-arkistosta, ja Sotamuseon kokoelmapäälliköksi Huusko siirtyi vuonna 2005. Tykkimiehiä ilahduttanee tieto, että hän on palvellut varusmiehenä Hangon Rannikkopatteristossa ja reserviläisenä Suomenlinnan Rannikkorykmentissä. Hän on nykyään sotilasarvoltaan reservin ylivääpeli. Suurimmaksi eroksi arkistoalan ja museoiden välillä Huusko mainitsee arkistoalan tiukemman sääntelyn arkistolain tarjoaman evästyksen perusteella. Arkistonmuodostussuunnitelmissa on varsin yksityiskohtaisesti määritelty mitä dokumentteja ja miten kauan niitä tallennetaan, kun museoiden kokoelmastrategioissa voidaan käyttää enemmän harkintaa. Yhteistä on että sotilasalan historian tuntemus on arkistossa ja museossa tärkeä osa työtä. Laajan kokoelman haasteet Kokoelmapäällikön työssään Huusko kertoo oppineensa tuntemaan hyvin Sotamuseolla olevan materiaalin jälkipolville säilyttämisen haasteet. - Meidän on huomioitava, että museolla on kokoelmissaan yli 200 000 esinettä sisältäen yli 10 000 käsiasetta, 1000 tykkiä, tuhansia univormuja ja esimerkiksi kaksi sotalaivaa. Sotamuseon tärkeimpänä tehtävänä onkin tämän pääasiallisesti Puolustusvoimien käytössä olleen materiaalin tallentaminen tuleville sukupolville, Huusko sanoo. - Kokoelmien osalta olemme aloittaneet niiden luettelotietojen sähköiseen järjestelmään tallentamisen, joka tulee jatkumaan vielä useiden vuosien ajan. On myös hyvä huomioida, että ilman aselajimuseoita kokoelmien tuominen esiin suurelle yleisölle laajassa mittakaavassa olisi mahdotonta. Helsinkiin ei voisi sijoittaa sitä määrää tankkeja, tykkejä, panssarivaunuja, lentokoneita ja muuta materiaa- 22 ovat akuutin peruskorjauksen tarpeessa. Sotamuseo tarvitsisi rakennuksen jossa kokoelma, näyttely- ja työskentelytilat olisivat kunnossa. Harri Huusko ja lentopommi. Veteraanien perintö Sotamuseolle uusi johtaja LAURI HAAVISTO Sotamuseon johtaja Markku Palokangas jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa tehtyään pitkän uran Sotamuseossa eri tehtävissä. Hänen seuraajanaan aloitti tämän vuoden alusta filosofian maisteri Harri Huusko, joka on vuodesta 2005 lähtien toiminut Sotamuseon kokoelmapäällikkönä. Tulikomentoja haastatteli Sotamuseon uutta johtajaa. lia, joka on aselajimuseoissa esillä. - Aselajimuseoiden työ on meille todella tärkeää ja niiden hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö ja aselajimuseoiden oman alan asiantuntemus on todella arvokasta, Huusko kiittää. Kokoelmatyö myös jatkuu koko ajan. Esimerkiksi Puolustusvoimien rakennemuutoksessa lakkautettujen joukko-osastojen materiaalia on tullut Sotamuseoon tallennettavaksi. Se voi jatkossakin tarkoittaa Sotamuseolle jopa tuhansia uusia esineitä säilytettäväksi. Kiinteistöt pohdituttavat Päätöksiä on tehtävä sen suhteen mikä on olennaista joukko-osaston menneisyydestä kertovaa esineistöä mikä tallennetaan museon kokoelmiin. Kriteereinä ovat esimerkiksi mitkä esineet ovat esimerkkeinä aikakauden tuotteista ja mitkä liittyvät kiinteästi joukon historiaan. Esineistöä jota museolla on kokoelmissa, harkitaan otetaanko enää lisää. Huusko nostaa esiin kokoelmien ainutlaatuisuuden ottamalla esimerkiksi tykit, Tykistömuseoon on deponoitu Sotamuseon tykkejä joita ei ole enää jäljellä missään muualla maailmassa. Ainutlaatuisista ja laajoista kokoelmista Huusko jakaa kiitoksia pitkän uran myös kokoelmapäällikkönä työnsä tehneelle juuri eläkkeelle jääneelle museonjohtaja Markku Palokankaalle. Kokoelmapuolen haasteiden lisäksi Huusko pitää Sotamuseon kannalta tärkeänä toimivien kiinteistöratkaisujen saaminen. Tällä hetkellä museo sijaitsee Helsingin Kruununhaassa tiloissa, jotka Muita haasteita ovat aselajimuseotoiminnan tulevat muutokset, mihin liittyen Pääesikunnan laatima esitys odottaa Puolustusministeriön vastausta. Esityksessä aselajimuseoiden rahoitusta kohdennetaan tulevaisuudessa uudella tavalla, mikä voi johtaa joidenkin museoiden uudelleenjärjestelyyn. Sotamuseolle Huusko pitää tärkeänä että kaikki aselajit ovat esillä museoissa. Rahoitusmallin ehdotettu muutos tarjoaa myös mahdollisuuden kohdistaa sitä paremmin alan kehityshankkeisiin. Tavoitteekseen Sotamuseon johtajana Huusko linjaa kokoelmien sähköisen tallentamisen ja kattavien kokoelmasuunnitelmien laatimisen ohella Sotamuseon tunnettavuuden ja kävijämäärän lisäämisen. - Panostamme tulevaisuudessa museon saavutettavuuteen verkon kautta, laadukkaiden näyttelyiden tekemiseen ja luentosarjojen laajentamiseen myös näyttelyiden teemojen ulkopuolelle, Huusko lupaa. Esimerkiksi Suomenlinnassa käy vuosittain 700 000 vierasta, Sotamuseo ja aselajimuseot houkuttelevat yhteensä noin 250 000 kävijää vuodessa. Tämä luku on hyvä verrattuna kustannuksiin. Sotamuseon tulevaisuuden suhteen Huusko on luottavainen ja on iloinen, että museon esimiestahot ylintä johtoa myöten ovat suhtautuneet myönteisesti museoon ja sen toimintaan. - Me teemme työtä osana Puolustusvoimia ja sen hyväksi. Sotamuseon sekä aselajimuseoiden näkyvyydellä on suuri merkitys maanpuolustustahdolle ja tallentamalla esineistöä teemme myös oman osamme veteraanien perinnön välittämiseksi tuleville sukupolville, Huusko summaa. Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue työllistää Sotamuseo JUHA MAJALA • Perustettu 25.11.1929 • Kuuluu puolustusvoimissa Maanpuolustuskorkeakouluun • 18 vakinaista työntekijää, joista 2 työskentelee varikoilla Helsingin ulkopuolella • Budjetti n. 2 000 000 euroa, josta aselajimuseoiden osuus n. 800 000 euroa • Kruunuhaassa toimisto ja ympäri vuoden auki olevat näyttelytilat. Tällä hetkellä erikoisnäyttelynä Talvisota – 70 vuotta kunniamme päivistä. • Suomenlinnassa kesäisin avoinna Maneesi ja sukellusvene Vesikko • Isoja varastoja Helsingin ulkopuolella Sotaväki ei enää harjoituksissaan tee kaikkea alusta alkaen itse, vaan työllistää siviiliorganisaatioita erilaisia palveluja ja tuotteita hankkimalla. Rovajärvellä kiinteistöhuolto ja tiestön ylläpito työllistää kymmeniä ihmisiä paikallisesti. Rovajärven kiinteistöjen ylläpitoa varten on Puolustushallinnon Rakennuslaitoksella palkattu kaksi henkilöä. Tämän lisäksi käytetään yli kymmentä paikallista urakoitsijaa mm. tietöihin, lumitöihin, jätehuoltoon ja katto- ja lukkohuoltoihin yms. Rovajärven ampumaja harjoitusalueella on noin 130 rakennusta, eivätkä laajan alueen kiinteistöt ja tiestö pysy itsestään kunnossa. Puolustusvoimien suurimpana ampuma- ja harjoitusalueena Rovajärvi onkin monen vakituinen työnantaja. Tehtäviin kuuluu: • Tallentaa, tutkia ja hoitaa Suomen puolustusvoimiin sekä sota- ja asehistoriaan liittyvää esineistöä ja muuta perinnettä • Tuottaa näyttelyitä ja harjoittaa opetustoimintaa • Tuottaa sotahistoriaa esitteleviä julkaisuja • Toimia asiantuntijana ja lausunnonantajana puolustusvoimien perinneasioissa, heraldiikassa ja museoesineiden maastavientilupa-asioissa sekä muissa alan viranomaistehtävissä • Ohjata ja valvoa aselajimuseoiden ja joukko-osastojen perinnehuoneiden toimintaa 2000-luvulla aluetta on kehitetty Lähde: http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/tehtavat/ Risteilyt Volga-Don 16.-23.9. Pietari –Nizhny NovgorodKazan- Samara-SaratonVolgograd- Donin Rostov. Asiantuntijoina evl Ilmari Hakala, Leena Hakala, Jyrki Härkönen... Mahdollisuus lisäviikkoon Mustallamerellä! Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija: Mitä Taipaleessa tapahtui? 22.-25.4. Asiantuntijaoppaat FT, kirjailija Panu Rajala, elv Ilmari Hakala ja Leena Hakala. 525 E Raatteentie – alk. 998 E Rukajärventie 5.-9.7. Suomussalmi, Vienan KarjaLaatokan ja Äänisen la, Rukajärvi ja Raatteentie risteily 18. -23.7. -matka talvisodan ja jatko- Valamo, Syväri, Kizhi, sodan tapahtumapaikoille. Petroskoi. Asiantuntijoina evl Ilmari Hakala, Leena Ha- Asiantuntijaopas evl Teuvo 558 kala. Kirkkokonsertti Petros- Saharinen. koin kirkossa PASI KAUNISTO ja VESA TUOMI. alk. 598 E Sotahistoriaa ja kulttuuria Karjalan kannaksella 4.-6.6. Tsaarien vesitie 12.–19.7. Jokiristeily Moskovasta Pietariin. Asiantuntijoina arkkipiispa Leo, evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala alk. 898 Antrea, Ihantala, Muolaa, Äyräpää, Siiranmäki, Kuuterselkä, Raivola, Terijoki, Perkjärvi, Summa, Viipuri. Asiantuntijaopas evl Arto Kotro. Kirjoittaja, majuri Juha Majala Tykistöprikaatista toimi TAH109harjoituksen huoltopäällikkönä. E 319 E Sotahistoriaa Normandia maihinnousu 11.-15.10. E 2000-luvulla on Rovajärvelle tehty investointeja noin kolmellatoista miljoonalla eurolla. Yksistään kuluvana vuotena on rakennusten omistajana toimiva Senaattikiinteistöt panostanut alueelle noin 830 000 euroa erilaisiin peruskorjauksiin, kunnossapitoon ja investointeihin. Rahoituksella on mm. korjattu tulipalossa osin vahingoittunut Sarriojärven ruokala ja parannettu kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti rakennusten lämpötehokkuutta sekä tehty Heinuvaaraan uusi saunarakennus. Sauna hankittiin Kuusamosta ja urakoitsijana toimi rakennuslaitoksen henkilöstön lisäksi Posiolainen yritys. Uusi sauna sai nimekseen Osuma ja otettiin käyttöön harjoituksen ensimmäisenä päivänä. Hankinnat polttopuista kopiokonepalveluihin Harjoitusjoukot käyttävät ja tarvitsevat paikallisia yrittäjiä ja kauppoja moneen asiaan aina auton vararenkaista kopiokoneja majoituspalveluihin. Pelkästään valtakunnallisella ampuma- ja harjoitusalueella kuluu vuodessa polttopuita noin 4 000 kuutiota. Nämä hankkii Rovajärven ampuma-aluetoimisto paikallisesti. Kahdesti vuodessa pidettävän Tykistön ampumaharjoitusjoukon vahvuus ylittää suurimmillaan kerralla 3 000 henkilöä. Kaikkiaan alueella harjoitellaan vuodessa 200 päivää. Kiinteistönhoitoon, siivoukseen ja kunnossapitoon tarvitaan vuodessa merkittävä summa. Yksistään energiapalveluihin (lämpö, sähkö ja vesi) Rovajärvellä kuluu tänä vuonna noin 320 000 euroa ja kunnossapitoon yli 90 000 euroa. Siivouksiakaan ei ole jätetty yksistään varusmiesten tehtäväksi siivouspalveluihin on resursoitu noin 0,3 henkilötyövuotta per vuosi. Paikallisen poroelinkeinon tarpeet on huomioitu ja mm. kesällä ja syksyllä pidetään ampumatoiminnassa tauot poroerotuksen ja rykimän aikaan. e! jan esit omalin aa ja lähes L a a il k T eri mat aa! Yli 100 ri asiantuntij e 50 Pariisi, Calais, Caen, SaintLö. Matkanjohtajat ja asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala. 1278 E Puh. 010 289 8100 www.lomalinja.fi Tulikomentoja 1/2010 Tähystäjä. Kuva: Puolustusvoimat. 23 KIRJALLISUUTTA Kirjoja Tykistömuseolta Esko Saraluoto – Hannu Saraluoto: Tykki ravissa 200 sivua, 25 euroa Kanta-Hämeen jääkärit 107 sivua, ovh 25 euroa Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa ilmestyi jo toissa vuonna kaksi kirjaa, joita ei ole arvioitu Tulikomennoissa. Joten nyt lienee korkea aika. Toinen kirjoista (julkaisusarjan numero 5) on matrikkeli Kanta-Hämeen jääkäreistä ja julkaisu nro 6 on tykistöveteraanin muistelma jatkosodan ajalta Rukajärven suunnan korpitaisteluista. Molemmat kirjat ovat ulkoisilta mitoiltaan varsin kookkaita – samaa kokoa kuin Tykistömuseon vuonna 2005 julkaisema Veli Kaurasen kirja maamme linnoista ja linnoituksista. Myös paperi on samaa paksua laatua, mikä tekee kirjoista turhankin jämäkkiä. Mutta toisaalta paperi on saatu ainakin jääkärikirjaan lahjoituksena Tervakoski Oy: ltä, mikä tuo tietysti hintaetua kirjan ostavalle. Rukajärven tien tulenjohtaja Tykki ravissa on Esko ja Hannu Saraluodon – isän ja pojan – kirja, isä-Eskon sotakokemuksista tulenjohtajana Raskas Patteristo 29:n 3. Patterissa. Vuonna 1992 kuollut Esko Saraluoto (kevääseen 1944 Salin) saneli 80-luvin lopulla äänitenauhoille kokemuksiaan rintamalta. Poika Hannu toimitti ne kirjaksi Tykistömuseon julkaisusarjaan. Raskas Patteristo 29 kuului jatkosodan 14. Divisioonaan, joka kävi erämaasotaa Rukajärven suunnalla eversti, sittemmin kenraalimajuri E.J. Raappanan johdolla. Tykki ravissa -kirjassa liikutaan siis samalla suunnalla, jonne Tulikomentoja-lehden kesän 2008 lukijamatka suuntautui. Esko Saraluodon tykistöura alkoi jo koulupoikana Helsingin Tykistösuojeluskunnan poikaosastossa 1930-luvun lopussa. Ehtipä hän kesällä -39 linnoitustöihinkin Karjalan kannakselle. Talvisodan aikana Saraluoto oli ensin vartiopalvelussa Pasilan Konepajalla, kunnes 18 vuotta täytettyään lähti vapaaehtoisena asevelvollisuutta suorittamaan. Jatkosodan alkaessa Saraluoto oli Niinisalossa Reserviupseerikoulussa opettelemassa hevosvetoisen tykistön saloja. Sieltä parikymppinen helsinkiläinen upseerikokelas komennettiin Raskas Patteristo 29:n 3. Patteriin, jonka muu henkilöstö oli pohjoissavolaisia. Seurauksena oli jopa kieliongelmia: Esimerkiksi sana ”ravi” tarkoittaa yleiskielessä hevosen nopeaa käyntilajia, mutta savonmurteella myös ojaa. Kirjan nimi tarkoittaa monimerkityksellisesti myös tykin joutumista ojaan. Esko Saraluoto toimi liikkuvassa tulenjohdossa jatkosodan hyökkäysvaiheessa ja peräydyttäessä 1944, asemasotavaiheessa hän oli kaukotähystyksessä leikkaamassa vihollisen tuliasemia. Taisteluja ei ole kirjassa erityisemmin korostettu, ja ne kuvataan ilman suurta dramatiikkaa. Tykki ravissa kuvaa paljon rintamaelämää taistelujen ulkopuolella, myös käyntejä kotirintamalla. Kirjassa on kiitettävän runsas valokuvakuvitus ja henkilöhakemisto. Selkeämpiä karttoja sotatoimialueista olisin kuitenkin kaivannut kuin kirjan lopussa olevat, sillä harvalle lukijalle Vienan Karjala on tuttu. Teos on koottu melko sellaisenaan ääninauhoilta. Kirjaa lukiessa kuulee suorastaan sotaveteraanin äänen, mutta silti olisin hieman enemmän editoinut kertomusta. Ja korjattakoon sivun 83 väite, että Marskin maja sijaitsee Uudellamaalla, se on Lopella EteläHämeessä. Jonkin verran kirjaan on jäänyt myös kirjoitusja kielioppivirheitä. Kiltamatka Karjalan Kannakselle 30.7.-1.8.2010 Lähtö pe 30.7 klo 06 Tampereen linja-autoasema Kyytiin pääsee myös matkan varrelta (esim. Lahdesta ja Kouvolasta). Salpalinja, Tienhaara, Äyräpää, Vuosalmi, Kelja, Taipale, Siiranmäki, Terijoki, Viipuri, Tali-Ihantala ja kohteita alueella. kistökilta ry:n tilille 800023-5802067. Merkitse nimesi tiedoksi. Loppumaksu 195 euroa on suoritettava killan tilille 31.5 mennessä. Ilmoittautuneille postitetaan viisumihakemus, joka on palautettava matkatoimistolle viimeistään 23.6. Tykistöpainotteinen ohjelma. Joihinkin kohteisiin tutustutaan hieman patikoiden. Mukaan kannattaa varata kesäkelin mukaiset varusteet. Yöpymiset Sakkolan Kiviniemessä paikallisessa hotellissa. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisesi on voimassa, kun ennakkomaksu on killan tilillä ja olet ilmoittanut nimesi ja yhteystietosi Tampereen killan yhteyshenkilölle. Paluu Tampereelle susunnuntai-iltana 1.8. Matkan hinta on 295 euroa, johon sisältyy: bussimatkat, majoitukset, aamiaiset, ryhmäviisumi, pakollinen matkustajavakuutus (vain hoitokulut) ja matkanjohtajan palvelut. Yhteyshenkilöt: Yrjö Inkinen 0400-211997 yrjo.inkinen@dnainternet.net Jukka Piirto 040-719 1377 jukka.piirto@pp.inet.fi Matkanjohtajana toimii Venäjän kieltä ja kulttuuria hyvin tunteva evl evp Jorma Inkinen, jonka laaja sotahistoriatuntemus yhdistettynä elävään kielenkäyttöön takaa viihtyisän matkan. Ennakkomaksu 100 euroa 30.4 mennessä Tampereen Seudun Ty- 24 Järjestäjät: Tampereen Seudun Tykistökilta ry, www.tampereentykistokilta.fi Lomalinja Oy , Aleksanterinkatu 32, 33100 Tampere, puh 010 289 8118, www.lomalinja.com KIRJALLISUUTTA Kirjan yksipalstainen, harvarivinen taitto tuo ikävästi mieleen monisteen, vaikka veteraanilukija saattaakin arvostaa harvaa tekstiä. Tykki ravissa on suorasukainen yhden tulenjohtajaveteraanin muistelma kokemuksista erämaasodassa. Jääkärimatrikkeli KantaHämeestä Suomen Tykistömuseon julkaisusarja ei rajoitu vain kenttätykistöstä kertovaan kirjallisuuteen, mistä kertoo aiemmin mainittu Veli Kaurasen linnoista ja linnoituksista kertova teos tai nyt esiteltävä Kanta-Hämeen jääkärit -teos. Toki osa esiteltävistä jääkäreistä oli tykkimiehiä, mutta pääosa ei. Kanta-Hämeen jääkärit on nimensä mukaisesti elämänkertamatrikkeli kaikista niistä jääkäreistä, joilla oli yhteys Kanta-Hämeeseen. Teos on tehty Tykistömuseon ja Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen Kanta-Hämeen osaston yhteistyönä. Teoksen toimituskunnan ovat muodostaneet Pekka Kantakoski, Teuvo Mahrberg, Ari Parkkola ja Jyri Paulaharju. Tarkempi työnjako jää hieman epäselväksi, mutta ilmeisesti merkittävin rooli kirjoitustyössä on ollut kokeneella tykistöhistorioitsijalla, eversti Paulaharjulla. Everstiluutnantti Kantakoski on teosta varten kartoittanut jääkärien hautapaikkoja, everstiluutnantti Parkkola on Perinneyhdistyksen KantaHämeen osaston puheenjohtaja ja Mahrberg toimi Tykistömuseon johtajana. Jääkärit on jaoteltu kirjaan hautapaikkakuntiensa mukaan. Teoksessa on myös tiivis jääkäriliikkeen historia sekä välipaloina oletettavasti Paulaharjun kirjoittamia pieniä katsauksia erilaisiin jääkäreihin liittyviin aiheisiin, esim. ”Aunuksen retken tiimoilta” tai ”Tykistö Tampereen valtauksessa 1918”. Teos sopii kaikille jääkäreistä kiinnostuneille, erityisesti etelähämäläisistä jääkäreistä. Jotta kirja palvelisi jääkärien sukulaisia, sen loppuun on jätetty tyhjiä sivuja omia muistiinpanoja tai kuvia varten. Yksi huomautus kuitenkin: vaikka kuinka kunnioittaisi jääkäreitä, on äidinkielemme vastaista kirjoittaa sana jääkäri isolla, kuten puheenjohtaja Parkkola tekee esipuheessa. Jukka Sippola Tykkimiehen opas 2009 painosta Tykkimiehen opas 2009 on julkaistu. Taskukokoiseen, 232 sivuiseen oppaaseen on koottu selkeässä, tiivistetyssä muodossa olennainen ja ajantasainen tieto tykistön käyttöperiaatteista ja tykistöllisestä tulenjohto-, tuliasema-, viesti-, mittaus- ja huoltotoiminnasta kranaatinheittimistöä unohtamatta. Oppaaseen on pyritty kokoamaan se tieto, minkä tykkimies tarvitsee toimiessaan kursseilla ja harjoituksissa tai muutoin itseopis- kelussa oman osaamisensa ylläpitämiseksi. Opas sisältää myös keskeisimmät käskyrungot, määritelmät ja uudistetut taktiset merkit. Uuden oppaan laadinnassa on pyritty noudattamaan käytännönläheistä esitystapaa, ilman turhaa kapulakieltä ja siinä on runsaasti selventävää kuvitusta. Tykkimiehen opas 2009 on laadittu Tykkimiehet ry:n, Uudenmaan Tykistökilta ry:n ja Kenttätykistökerho ry: n jäsenten yhteistyönä. Tykistökoulu ja RUK:n patterit ovat antaneet arvokasta asiantuntija-apua oppaan laatimisessa. Opas on myynnissä Tykistömuseossa Hämeenlinnassa edulliseen 10 euron kappalehintaan, varusmiehille oppaan hinta on 5 euroa. Isompien erien toimitusta voi tiedustella Tykistömuseolta. Talvisodan ihme ja suomalaiset Gordon F. Sander Taistelu Suomesta 1939-1940, WSOY 2010 suom. Arto Häilä 598 s., kuvaliite, ovh 38 euroa Tykkimies 2010 ilmestyy 6.3. Tykkimies 2010 -kirja julkaistaan 6.3.2010. Kirjan päätoimittajana on eversti evp. Jouko Huhtala ja toimitussihteerinä everstiluutnantti Mika Tauru. Kirjan teemana on tykistön kehittäminen. Kirja sisältää mm. katsauksia aselajin ajankohtaisiin asioihin kuten tykistön kehittämisen suuntaviivoihin niin Suomessa kuin maailmalla, artikkeleita tykistöön liittyvistä tutkimuksista ja meihin kaikkiin vaikuttavaan henkilöstö- ja koulutusjärjestelmän muutokseen. Historiallisessa tarkastelussa syvennytään Rovajärven 60- Tulikomentoja 1/2010 vuotiseen historiaan. Mukana ovat myös perinteiset tykistöjoukkojen ja kiltojen kuulumiset kuluneelta kahdelta vuodelta. Jokaisen tykkimiehen kirjastoon kuuluvaa teosta myydään hintaan 12 euroa (+ postikulut). Kirjoja on saatavissa Suomen Tykistömuseosta, killoista ja Maavoimien Esikunnasta. Tilaukset Maavoimien Esikuntaan voi osoittaa everstiluutnantti Harri Uusitalolle mieluiten sähköpostilla harri. uusitalo@mil.fi tai puhelimitse 0299 410 470. Päivitä tietosi, tilaa omasi! Gordon F. Sander on amerikkalainen journalisti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut Suomesta ja suomalaisista yli 30 vuoden ajan yhdysvaltalaisiin ja brittiläisiin laatulehtiin. Hän tuli Suomeen ensi kerran 1977 - ja yksi asia häntä ihmetytti, me suomalaiset puhuimme talvisodasta kuin se olisi päättynyt eilen. Stalin oli asettanut marraskuun lopussa 1939 alkaneelle talvisodalle päämäärän, johon uskoi myös länsimainen lehdistö. Neuvostoliitto aikoi valloittaa Suomen muutamassa päivässä. Pienet ja heikos- ti varustetut suomalaisjoukot aloittivat puolustustaistelun monin verroin vahvempaa puna-armeijaa vastaan. Kun Suomesta taisteltiin vielä Stalinin 60-vuotispäivänä joulukuussa, maailmalla herännyt myötätunto ja ihailu pohjoisen kansan saavutuksia kohtaan kasvoi entisestään. Mikä oli menestyksekkään puolustustaistelun salaisuus - ja keitä olivat peräänantamattomat suomalaiset? Kuinka syntyi talvisodan ihme? Kirjailija on käynyt kaikissa niissä paikoissa, joita kirjassa käsitellään, ja kirjaa varten on haastateltu 30 ihmistä. Kirja tuo esille myös venäläisten näkökulman, tekijä haluaa tehdä oikeutta myös venäläsille sotilaille. 25 Pöhisuund – Perussuunta 2009 kilpailu Virossa 122H63 lukko pura ja kokoa. Kristian Hacklin näyttää mallia. TEKSTI JA KUVAT: JYRI VILAMO Viron Tapassa käytiin jo viidettä kertaa epäsuorantulen reserviläisten välinen sotilastaitokilpailu 18.-20.9.2009. Tällä kertaa lajivalikoima painottui vahvasti tuliasemapuolen taitoihin. Isäntämme olivat taas miettineet uusia tehtäviä kilpailuun. Kotoisen 122H63 tykin lukon purku ja kasaus, etäisyyden mittaus suuntakehällä, sekä tasotyö olivat uutuuksina. Pistooliammunnassa suoritukset tehtiin pystystä ja polvelta. Lisäksi suunnistus oli viety uuteen maastoon. Toki osa uusista lajeista oli meille suomalaisille tuttuja kotoisista kilpailuistamme. Viikonvaihteen ohjelma oli aiemmilta vuosilta tuttu. Perjantai-iltana oli saapuminen ja majoittuminen Tapan varuskuntaan. Lauantain aikana harjoiteltiin kilpailulajit ja suoritettiin pistooliammunta. Kauniissa syysillassa vietimme veljesjuhlaa uunituoreen sotilaskodin pihalla grilliherkuista nauttien. Illan viiletessä siirryimme sotilaskodin sisätiloihin seurustelemaan. Illan aikana käytiin biljardipöydällä epävirallinen maaottelu, jossa ”voitto” tuli kotosuomeen. Sunnuntai-aamuna oli sitten 26 siirtyminen kilpailukeskukseen ajoneuvoilla. Isännät tylyinä Rata oli rakennettu Läsnan kylän lähettyville, virolaisten ampumakenttäalueen koilliskulmaan. Vasta kolme vuotta sitten valmistunut leirialueen keskus hohti vielä uutuuttaan ja virolaisilla oli sangen toimivat puitteet paikanpäällä. Maasto poikkesi tyystin aiempina vuosina kokemistamme. Virolaista metsästä puhuttaessa olimme tottuneet liki läpipääsemättömään ryteikköön. Kilpailualue olikin kaunista kangasmetsää, jossa polveili pieniä harjuja. Suotakin olisi löytynyt mutta tällä kertaa kilpailureitti oli rakennettu helpohkoksi ja metsäpolkujen, sekä tiestön käyttö mahdollisti ripeän etenemisen. Kilpailussa mukana oli kaikkiaan 15 henkeä, joista 9 Suomesta. Määrällisestä ylivoimasta huolimatta edellisvuoden kärkikaksikko Virosta piti pin- tansa ja voitto meni isännille. Suomalaisista parhaiten menestyi Riina Markkula, ylil res. sijoittuen kolmanneksi. Taistelu kolmannesta sijasta oli tiukkaa suomalaisten kesken, sillä neljänneksi sijoittunut Kristian Hacklin, vänr res hävisi vaivaisella pisteellä Markkulalle ja viidenneksi tullut Janne Hänninen, ltn res kaksi. Palkintojen jaon jälkeen pieni joukko suomalaisia käytti mahdollisuutta ajaa itse motorisoidulla 155FH70 tykillä ja vetoautona toimineella MAN kuorma-autolla. Kotimaisiin varomääräyksiin ja ohjeisiin tottuneille virolaisten joustavuus oli positiivista ihmetystä herättävää. Muutaman minuutin pikakoulutuksella tykin ja auton rattiin päästiin suoraan. Tosin, näinhän se menisi sotatilanteessakin tarvittaessa. Tämän vuoden ”maaottelu” Tämän vuoden kilpailu tullaan käymään poikkeuksellisen aikaisin maaliskuun lopussa, sillä virolaiset aikovat hyödyntää kotoisen Hedberg-tapahtuman mallin mukaisesti kadetteja kilpailun järjestämisessä. ”Maaottelun ” toinen osa käydäänkin sitten heti perään Suomessa, sillä Hedberg-kilpailu on toukokuun tienoilla. Kyseiset tapahtumat ovat oiva tapa ylläpitää ja harjoituttaa epäsuorantulen taitoja. Ensikertalaisille - joita aina mahtuu mukaan - lisättäneen, että kilpailulajit läpikäydään ja koulutetaan aina edellisenä päivänä. Näin ollen omien taitojen riittävyyttä ei kannata pelätä. Viikonvaihde Virossa tarjoaa taatusti elämyksiä, joita ei kotisuomessa pääse kokemaan. Kommentit tämän vuoden ensikertalaisilta olivat: ”Tosi hyvä reissu, harmi kun en ole ennen päässyt/ymmärtänyt tulla mukaan”. Kilpailulajit: Pistooliammunta (9mm USP, pysty ja polvi 2x15 laukausta), suunnistus, FH70 tykin suuntaus, etäisyyden mittaus suuntakehällä, haupitsin lukon purku ja kasaus, oman paikan määritys, käsisuuntakehämittaus tasotyötyönä, ampuma-arvojen määritys tasolla ja oikean tykistöammuksen valmistelu. Tulokset 1. Hannes Möllits 34, 2. Egon Leemets 37 ja Riina Markkula 42 pistettä. Kenttätykistökerho ja Uudenmaan Tykistökilta yhdistivät toimintojaan JYRI VILAMO Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan Tykistökilta ry ovat tehneet tiivistä yhteistyötä usean vuoden ajan. Muutama vuosi takaperin herättiin siihen, että kahden Jyri Vilamo Pekka Vasara erillisen hallinnon pyörittäminen syö turhaan voimavaroja varsinaisen toiminnan järjestämiseltä, joka oli kuitenkin pääosin yhteistä. Yhdistysten hallitukset päättivät ryhtyä toteuttamaan projektia yhden yhteisen hallituksen aikaansaamiseksi. Nyt se on totta. Pääasiallisena tavoitteena oli tarjota sotilasarvosta riippumatonta, yhteistä toimintaa kaikille jäsenille. Tästä innoittavana esimerkkinä mainittakoon Sissit. Samalla haluttiin myös yhtenäistää jäsenistölle tarjottavat etuudet mahdollisimman lähelle toisiaan. Tähän prosessiin kuului mm. sääntömuutoksia ja merkittävimpänä toimenpiteenä Uudenmaan Tykistökillan liittyminen Reserviläisliittoon. Yhtenä tärkeänä osatekijänä oli molempien yhdistysten jäsenistölle annettava informaatio hankkeen erivaiheissa. Järjestimme useita infotilaisuuksia, sekä lähetimme kirjeitä ja sähköpostia asian tiimoilta. Saadun palautteen perusteella teimme valintoja. Ajatuksia ja mielipiteitä oli monenlaisia, kuten suurissa muutoksissa yleensä on. Suuri enemmistö jäsenkunnista oli kuitenkin hallitusten yhteisen esityksen takana. myös puheenjohtaja on molemmissa sama henkilö. Nyt rakennetulla toimintamallilla tiedonkulku on aukotonta ja kaksinkertainen kokousten pito jää pois. Toiminnan suunnittelu ja yhdistysten talouden ylläpitäminen tapahtuvat aidosti yhtenäisesti. Samalla hallitus pystyy ottamaan huomioon entistä paremmin esimerkiksi eri sotilasarvoista johtuvat koulutustarpeet huomioon. KT-kerhohan on reserviupseereista koostuva yhdistys ja Uudenmaan Tykistökillassa jäsenyys ei ole sotilasarvosta riippuvainen. Näin on jatkossakin mutta sotilasarvo ei rajoita toimintaan osallistumista tai kuulumista hallitukseen. Molemmat yhdistykset ovat vuosien ajan tehneet aktiivista jäsenhankintaa pitämällä varusmiesinfoja KARTR:ssä ja JTR: ssä. Nyt ”kilpailusta” uusista jäsenistä päästään eroon ja kaikki toimivat saman katon alla. Erilaiset mutta samanlaiset Hallinnon yhdistämisen yhteydessä tehtiin myös henkilömuutoksia. KT-kerhon puheenjohtajana toiminut Jyri Vilamo ja Uudenmaan Tykistökillan puheenjohtaja Pekka Vasara saivat uuden seuraajan. KT-kerhon varapuheenjohtajana toiminut Markku Mantere valittiin vuosikokouksissa esityksen mukaisesti molempien yhdistysten uudeksi puheenjohtajaksi 2010 alkaen. Pekka Vasara toimii varapuheenjohtajana ja Jyri Vilamo yhtenä Yhdistykset järjestivät vuosikokoukset 18.11.2009, jossa valittiin toimintavuodelle 2010 yksi yhteinen hallitus. Juridisesti molemmat yhdistykset ovat edelleen erillisiä ja toimivat itsenäisesti. KT-kerho on Hrup:n/RUL:n jäsenyhdistys ja Uudenmaan Tykistökilta Helresp/RES-liiton. Molempien yhdistysten hallitukset kuitenkin koostuvat yksi yhteen samoista henkilöistä, Tulikomentoja 1/2010 Johtopaikat uusjakoon hallituksen jäsenenä. Hallituksessa on kaikkiaan 11 jäsentä. Tätä kirjoitettaessa hallitus on kokoontunut ensimmäisen kerran ja useita eri tapahtumia on suunnitteilla. Tavoitteenamme on tarjota vajaalle 500 jäsenellemme yhä parempia ja monipuolisempia toimintamahdollisuuksia iästä riippumatta. Ensimmäinen yhteinen toimintavuosi asettaa hallinnolle omat haasteensa mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tavoitteena on aktiivisesti toimia HRUP:n ja Helresp toimielimissä reserviläistoi- Markku Mantere minnan hyväksi. Tahtotilana on olla yhdessä johtavina reserviläisyhdistyksinä kaikille epäsuorantulen reserviläisille sotilasarvosta riippumatta. Talvisodan uutuuksia ja muita matkoja runsaasta valikoimastamme Anssi Vuorenmaa: Talvisodan Raatteentie 21.-23.5. 272 € Eeva Tammi: Talvisodan kohtalon paikkoja - Laatokan Karjalassa 21.-23.5. 410 € - Karjalan Kannaksella 24.-26.7. 320 € Göran Lindgren: Mannerheim-linja talvisodassa 29.-31.5. 325 € Ässä-rykmentin sotatie 12.-13.6. 230 € Juhani Vakkuri: Itä-Karjala Vienan Karjala 12.-16.8. 475 € 20.-23.8. 396 € Paavo Friman: Mannerheimin Pietari 25.-27.5. 350 € Sampo Ahto: Jääkäreiden jäljillä Normandia Muurmansk-Petsamo 8.-11.4. 356 € 17.-22.4. 1295 € 17.-20.6. 420 € Pentti Lehtimäki Vanhan Venäjän kierros 28.7.-1.8. 465 € Itä-Viro 13.-15.7. 269 € Laivaristeily Volgalla: Kazan Volgograd-Kazan 2.-12.9. alk. 1795 € Junamatkat m/p Helsinki-Moskova ja Moskova-Kazan I lk:n yöhytit. 2 päivää Moskovassa. Risteily jokilaivalla Fjodor Panfjorov. Täysihoito. Katso lisää www.vihdinliikenne.fi tai pyydä esite puh.09-444774, e-mail vihdin.liikenne@clarinet.fi 27 Tykistö kokoontui Rovajärvelle juhlavuoden toiseen harjoitukseen TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVA: PUOLUSTUSVOIMAT Tykistö- ja kranaatinheitinjoukot kokoontuivat perinteisesti Lappiin Rovajärven harjoitusalueelle valtakunnalliseen tykistön ampumaharjoitukseen 17.-27.11.2009. Viime vuosihan oli Rovajärven juhlavuosi, 60 vuotta tykistön ampumaharjoituksia vuodesta 1949 lähtien. Harjoitukseen osallistui yhteensä noin 3000 varusmiestä, reserviläistä ja palkattuun henkilökuntaan kuuluvaa sekä 550 ajoneuvoa ja noin 50 raskasta asetta. Harjoitukseen osallistui joukkoja sekä henkilöstöä Tykistöprikaatista, Panssariprikaatista, Karjalan Prikaatista, Kainuun Prikaatista, PohjoisKarjalan Prikaatista, Jääkäriprikaatista, Maasotakoulusta, Porin Prikaatista, Viestirykmentistä, Maavoimien Esikunnasta, Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnasta sekä Lapin ja Pohjois-Karjalan rajavartiostoista. Valtakunnallisen harjoituksen johti Tykistöprikaatin komentaja eversti Markku Myllykangas. Harjoitukseen liittyvän järjestelmäharjoituksen johti Satakunnan Tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Heikki Roitto. Myllykankaan mukaan harjoitus on erinomainen osoitus puolustusjärjestelmämme toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta. Ampumaharjoituksessa ammutaan pääosin sodan ajan joukoilta poistetulla kalustolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kalusto olisi epäkuranttia tai vaarallista käytettäväksi. 28 - Asevelvollisuutemme hienous esittäytyy Rovajärvellä jälleen kerran myös siinä, että harjoituksessa on mukana runsaasti myös reserviläisiä monissa vastuullisissa tehtävissä, eversti Myllykangas summasi. ”Poikkitieteellinen” harjoitus Harjoituksen nimestä - tykistön ampumaharjoitus - huolimatta Rovajärvellä on runsaasti myös muiden aselajien ja puolustushaarojen henkilökuntaa sekä varusmiehiä. Tykistöjärjestelmän toimintaa ei kokonaan kyetä simuloimaan, eikä sitä voi pelkästään luokkaolosuhteissa harjoitella. Kokonaisuuden harjoittelu vaatii riittävän laajan ampumakenttäalueen ja sellainen on Suomessa vain Rovajärvellä. - Vastaamme myös ympäristön säilymisestä tuleville sukupolville. Harjoitusjoukoille on laadittu selkeät ohjeet jätehuollosta, olemme hankkineet parempia keräysastioi- ta, muokanneet ohjeita sekä vakioineet harjoitusalueita. Näiden kaikkien toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää toimintamme vaikutuksia ympäristöön, Myllykangas sanoi. - Korostan kaikessa toiminnassa palvelusturvallisuuden kohottamista tilanteenmukaisuuden edelle. Koulutustason mittaus kärsi vaikeista sääoloista Tykistökoulun johtamana mitattiin harjoituksissa toimivien taisteluosastojen koulutustaso (entinen Nenosen tulenavauskilpailu) varsin vaihtelevissa sääoloissa. Mittauksessa joukot ryhmittyvät mahdollisimman nopeasti ja toteuttavat ammunnat patteristolla sekä kranaatinheitinkomppanialla. Lapin sää ei kuitenkaan tällä kertaa suosinut mittauksen toteutusta. Lumisateen takia mm. tähystäminen tulenjohtopaikalla vaikeutui, ja toisella kerralla tehtävien toteuttamista hait- tasi sankka sumu, joka esti lähes täysin tähystyksen maalialueella. Ensimmäisen taisteluosaston osalta ammunta jäi toteuttamatta kokonaan ja toisenkin osalta vain kranaatinheitinkomppania pystyi ampumaan. Koska olosuhteet olivat joukoille erilaiset, eivätkä kaikki tuliyksiköt pystyneet ampumaan tähystetysti, päätettiin normaalisti jaettavat kiertopalkinnot jättää jakamatta. Nenosen tykki, kranaatinheitinkomppanian kiertopalkinto sekä taisteluosastojen kiertopalkinto jäivät edelleen ne keväällä haltuunsa saaneiden joukkojen haltuun. Koulutustarkastusammunta päätti perinteisesti ampumaharjoituksen Tykistön harjoitus päättyi ammuntojen osalta torstaina 26.11. puolilta päivin koulutustarkastusammuntoihin Joortiloselässä. Koulutustarkastusammunnassa todettiin Varotoiminta ampuma-alueella varoupseerin johdolla Rovajärven ampuma- ja harjoitusalue työllistää. s. 23 122 RAKH tykistöjärjestelmän suorituskyky tukea jalkaväen hyökkäystä. Jalkaväen johtaja antoi tykistölle vaatimuksen vihollisen lamauttamiseksi, jonka jälkeen tulenjohtaja paikansi maalit ja käski tuliyksiköille niiden ampumajärjestyksen. Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja Kenraalimajuri Kari Siiki osoitti tulenjohtopartiolle tulivalmistelun päätyttyä harjoituksen viimeisen maalin ja ajan milloin tulen pitää vaikuttaa maalissa. Ammunta toteutui kenraalimajuri Siikin antamien perusteiden mukaisesti ja näin voitiin todeta jälleen kerran tykistöjärjestelmän toimineen sille asetettujen vaatimusten mukaisesti. Harjoituksessa pidettiin jälleen netissä sivustoa, joka on edelleen luettavissa puolustusvoimien verkkosivuilla osoitteessa: http://www.mil. fi/ajankohtaista/erikoissivustot/sotaharjoitukset.dsp. Tykistö kokoontuu jälleen Rovajärvelle toukokuussa TAH110 -harjoitukseen. Tulikomentoja 1/2010 Ampumaharjoituksen varoupseerilla on langat käsissä harjoitusalueen ammuntojen ja liikkumisen suhteen. Hän tietää milloin on turvallista mennä haluttuun osoitteeseen ja vain hänen luvallaan sinne pääsee. Varoupseerin on oltava niin lähellä reaaliaikaista tilannekuvaa kuin mahdollista ja siinä häntä auttavat yhteydenpidollaan ammuntojen johtajat, ambulanssihenkilöstö ja vartiopaikkojen vartiomiehet. Oleelliset tiedot kirjataan alueen kartalle Normaalivuorokauden aikana ampumaharjoituksen varoupseerina toiminut majuri Jouni Huhtinen sai keskimäärin 250–300 yhteydenottoa eri viestivälineillä. Liikennettä kontrolloidaan miehitetyillä puomeilla, joilla tulijalta kysytään mihin hän on menossa ja varmistetaan kyseisen alueen turvallisuus ennen lupaa jatkaa matkaa. Harjoituksista tiedotetaan väestöä median ja Internetsivujen kautta sekä lähistöllä jaettavilla paperitiedotteilla. Lentotoiminta puolestaan estetään harjoitusalueella tiedottamalla lennonjohtoa ennen harjoituksen alkua. Maavoimien komentaja tarkasti harjoituksen Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Ilkka Aspara tarkasti tykistön ampumaharjoituksen 25. - 26.11.2009 Rovajärvellä. Aspara tutustui vierailullaan sotilasalueen esikunnan toimintaan ja vieraili ampuma-alueella Karjalan Prikaatin ja Kainuun Prikaatin tykistöryhmän komentopaikalla ja patteristossa, Panssariprikaatin mekanisoidun taisteluosaston tulenjohtopaikalla sekä Porin Jääkäriprikaatin esikunnassa. Päätöspäivänä hän seurasi reserviläisistä muodostetun raketinheitinpatterin ammuntaa tuliasemista sekä koulutarkas- tusammuntaa tulenjohtopaikalta. Kenraaliluutnantti Aspara keskusteli aina tilaisuuden tullen myös varusmiesten kanssa, joita hän muistutti mm. tulenjohtopaikalla Hautavaarassa, että vaikka mediassa viime aikoina on nostettu esille palvelusten keskeyttämiset, suurin osa, noin 80 prosenttia suomalaisista asevelvollisista suorittaa palveluksensa hyvin. Kirkollista työtä myös ampumaharjoituksessa Rovajärvellä kirkolliset tilaisuudet tarjoavat harjoitusjoukoille mahdollisuuden hiljentymiseen ja hengellisen elämän hoitamiseen. TAH209 -harjoituksessa harjoituksen pappina toimi sotilaspastori Juhana Saari Tykistöprikaatista. Harjoituksen pappi on tavoitettavissa puhelimitse ympäri vuorokauden. Harjoitukseen osallistuvat henkilöt voivat ottaa pappiin yhteyttä ja pyytää keskusteluapua elämän vaikeissa ja kipeissä asioissa. Hyvissä ajoin ennen harjoituksen alkua harjoituksen pappi lähestyy harjoitukseen osallistuvia joukkoja ja pyytää joukkojen johtajia ottamaan päiväohjelmien suunnittelussa huomioon kenttähartauden tai kenttäehtoollisen järjestämisen. Ehtoollisella kävi tämän talviampumaharjoituksen aikana noin 1 000 sotilasta. Puolustusvoimien kirkollisen työn tehtävä on tukea hengellisesti ja henkisesti kaikkia palveluksessa olevia. Tämän vuoden kirkollisen työn teema on Hengellisen elämän hoitaminen. Harjoituksessa varauduttiin sikainfluenssaan Harjoitusalueella oli täysi terveydenhuollon valmius, jossa jokainen potilas tutkittiin yksilöllisesti samoin periaattein kuin kotivaruskunnissakin. Harjoitusalueella on noin 40 potilaspaikkaa. Määrä kyetään laajentamaan nopeasti noin seitsemäänkymmeneen. Lisäksi oli etukäteen sovittu lähialueella olevan Lapin Ilmatorjuntarykmentin kanssa, että sen tiloihin voidaan tarvittaessa perustaa varasairaala. Tarvittaessa erikoissairaanhoidon palveluissa harjoitusten aikana tukeudutaan lähialueen siviilisairaaloihin. Harjoituksen päällikkölääkärinä toimi lääkintäkapteeni Tuomo Myllymäki Niinisalon varuskunnasta. Liikkuvat sairaanhoitoyksiköt reaaliseurannassa Ensimmäistä kertaa tykistöharjoituksessa Rovajärvellä koekäytettiin siviilipuolelta tuttua lääkinnällisen pelastustoiminnan järjestelmää. Se on eräänlainen paikantamissovellus, jossa harjoituksen sairaanhoitoyksiköitä seurataan reaaliaikaisesti päätteeltä. Järjestelmää testattiin Rovajärven olosuhteissa lääkinnällisessä ja mahdollisesti pelastustoimen johtamisessa. Järjestelmä ei ole konesidonnainen, vaan esimerkiksi lääkintäjohtaja voi olla koko ajan johtamisvalmiudessa jopa liikkuessaan ajoneuvolla. Näyttöpäätteeltä pystytään seuraamaan muun muassa yksiköiden liikkumista harjoitusalueella. Tietoa välitetään molempiin suuntiin yksiköissä olevien viranomaispuhelimien (VIRVE) avulla. Päätteellä voidaan seurata tilannetta harjoitusalueella ja tarvittaessa tukea varoupseerin käskystä muilla yksiköillä onnettomuus- tai sairastilanteessa, oli kyseessä sitten harjoitusjoukossa tapahtunut tapaturma tai esimerkiksi Rovaniemen ja Kemijärven välisellä kantatiellä sattunut siviilien auto-onnettomuus. 29 Museoesineet kertovat, osa 1 Soitellen sotaan LAURI HAAVISTO Nyt alkavassa sarjassa esitellään Tykistömuseon kokoelmien mielenkiintoisimpia esineitä. Esine voi kertoa paljon menneisyydestä ja Tykistömuseolla kokoelmissa oleva Zimmermanntuuba, ei ole pelkästään soitin, vaan esine jolla on pitkä historia takanaan. Se kertoo siitä miten suurvallan armeijan tavoitteet ja todellisuus eivät kohdanneet 70 vuotta sitten kapealla tiellä Pohjois-Suomen metsissä. Neuvostoliiton suunnitelmana oli talvisodan syttyessä marssia kahdessa viikossa Helsinkiin. Tätä tavoitetta silmälläpitäen oli joukoilla mukana soittokunnat ja tarvittavat soittimet paraatimarssien järjestämiseen Helsingissä ja muualla Suomessa. Yksi näistä Puna-armeijan käyttämistä soittimista oli Zimmermann merkkinen tuuba, joka oli 44. divisioonan mukana Raatteen tien taisteluissa. Kyseisessä taistelussa 1.-7. tammikuuta 1940 tuhottiin tämä Neuvostodivisioona kokonaan. Suomalaiset sotilaat ottivat taistelun jälkeen sotamuistoiksi erilaisia esineitä taistelukentältä ja ylikersantti Lauri Sundelinin palatessa sodasta oli hänelle muistona venäläisten tuuba taistelusta. Vuonna 2003 Sundelinin poika Ismo lahjoitti kyseisen tuuban Tykistömuseolle. Ilmeisesti itse Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli tätä suositellut ja tuuba otettiin kiitollisuudella osaksi museon kokoelmia. Esineenä se kertoo siitä miten suuret suunnitelmat Neuvostoliitolla sodassa oli ja mikä vastaavasti oli Raatteen tien todellisuus. Huonosti sotaan varuste- tut neuvostosotilaat olisivat tarvinneet varmasti jotakin muuta kuin orkesterin välineistöä taistelussa. Palkittu soitinmalli Tuuban tarina selvitettiin ja saatiin seuraavaa selville. Tuuba on Helikon-tyyppinen ess-tuuba, jonka valmistaja on saksalaisen Julius Heinrich Zimmermannin tehdas. Zimmermannilla (1851– 1922) oli kaksi soitintehdasta; vuonna 1875 Pietariin perustettu ja 1886 Leipzigiin valmistunut tehdas. Tä- mä helikon on valmistenumeronsa (6860) perusteella valmistettu Pietarissa, todennäköisesti vuonna 1900. Vallankumouksen tohinassa tehtaan arkistot tuhottiin, joten jäljitys perustuu Lepzigista saatuhin tietoihin ja oletuksiin. 1880-luvulla kehitetty soitinmalli palkittiin kunniamaininnalla tai kultamitalilla eri puolilla maailmaa olleissa näyttelyissä: Chicago 1893, Antwerpen 1894, Novgorod 1896, St. Petersburg (Pietari) 1898. Esineen päätyminen museon kokoelmiin kuvastaa hyvin museoiden tehtävää esineellisen historian säilyttäjänä. Lahjoittaja ei halua myydä esinettä eteenpäin ja museossa hän varmistaa esineen säilyvyyden ja sen pysymisen suuren yleisön ulottuville. Osana museon kokoelmia tuuba pääsee esille näyttelyissä ja se tulee pysymään Suomessa osana maamme menneisyyden tallentamista. Museolle paljon vapaaehtoistyötä tehnyt edesmennyt Kalevi Sarjanto selvitti tuuban tarinan museolle viisi vuotta sitten. uutisia Passi puoleen hintaan sotaveteraaneille Sotilaana tai Lotta Svärd -järjestön jäsenenä Suomen armeijan palveluksessa talvi-, jatko- tai Lapin sotaan osallistuneet saavat passinsa vuoden 2010 alusta lähtien 24 eurolla. Veteraanialennus koskee myös hengenvaarallisiin miinanraivaustehtäviin sotien jälkeen osallistuneita. Sisäasiainministeri Anne Holmlund allekirjoitti 16.12. sisäasiainministeriön asetuksen poliisin suoritteiden maksullisuudesta vuosina 2010 ja 2011. Sotaveteraanien passin hinta on puolet halvempi kuin normaalisti viideksi vuodeksi myönnetyn 30 passin hinta. Pika- ja expresspassien hinnat ovat sotaveteraaneille samat kuin muillekin. Sotaveteraaneja, jotka ovat oikeutettuja saamaan passinsa puoleen hintaan, on arviolta elossa noin 66.000. Valitettavan harva heistä enää kykenee matkustamaan ulkomaille. - On arvioitu, että korkeintaan 20 % veteraaneista käyttää alennusta hyväkseen. Kyseessä onkin ennen kaikkea tärkeä ele Suomea sodissa puolustaneita kohtaan. Suomen passi on Suomen itsenäisyyden tunnusmerkki, ministeri Holmlund toteaa. Korotus sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutuksen hintaan Sotainvalidien puolisoiden, leskien ja sotaleskien avokuntoutuksen enimmäishintaa korotetaan yleisen kustannustason nousun takia 14 eurolla aiemmasta 652 eurosta 666 euroon kuntoutettavaa kohti. Kotikuntoutuksena annettavan avokuntoutuksen enimmäishintaa esitetään korotettavaksi 21 eurolla 978 eurosta 999 euroon kuntoutettavaa kohti. Kuntoutettavien määräksi on arvioitu vuonna 2010 noin 1600 henkilöä, joista sotaleskien osuus on noin 100 henkilöä. Laitoskuntoutuksen pituus on enintään kaksi viikkoa ja päiväkuntoutusjakson pituus enintään 15 päivää. Valtiokonttori valitsee kuntoutettavat hakemusten perusteella. Valtioneuvosto antoi 22.12.2009 uuden asetuksen kuntoutustoiminnasta, ja se on voimassa 1.1.-31.12.2010. Raumalla 45 vuotta aktiivista kiltatoimintaa TEKSTI: HEIKKI M. NURMI, KUVAT: ILKKA TUPALA Nuotio, Markku Vainio, Kalervo Piira sekä Heikki M. Nurmi. 19. lokakuuta 1964 kokoontui Raumanlinnaan 18 tykkimiestä. He päättivät yksimielisesti perustaa silloisen Satakunnan Kenttätykistökillan (nykyisin Tykistöprikaatin Kilta) paikallisosaston Raumalle. Näin sai alkunsa nykyinen Rauman Seudun Tykistökilta, joka siis alun perin oli Satakunnan Kenttätykistökillan Rauman paikallisosasto. 45-vuotisjuhlan kunniaksi kilta järjesti yhteistyössä Satakunnan sotilassoittokunnan kanssa kaikille avoimen Kahvikonsertin Kulttuuritalo Posellissa Raumalla 6. marraskuuta 2009. Konsertin solistina oli Jori Lilja ja soittokuntaa johti musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Rauman Seudun Tykistökilta on toiminut 45 vuoden ajan yhdyssiteenä Tykistöprikaatin ja reserviin siirtyneiden välillä vaalien tykkimieshenkeä erityisesti Rauman seudulla. Paikallisosasto sai ”perusmiehitystä” jatkosodan aikaisen Rauman patteriston eli II/KTR 5: n miehistä, joiden toiminnalla oli erityistä merkitystä varsinkin paikallisosaston alkutaipaleella. Henkilöjäsenten määrä vuoden 2008 lopussa oli 43. Toiminta Rauman Seudun Tykistökillassa on ollut tyypillistä kiltatoimintaa ja vuosittain on pidetty ainakin kaksi omaa kokousta. Lisäksi tutustumiskäynnit, esitelmätilaisuudet, keskustelupiiri, yhteiset matkat ja retket ovat tuoneet oman lisänsä toimintaan. Aktiivista kiltatoimintaa Pääkillan eli Tykistöprikaatin Killan vetovastuu oli Raumalla viimeksi vuosina 2000-2001. Raumalaisten vetovastuun aikana ja Heikki M. Nurmen toimiessa pääkillan puheenjohtajana Tykistöprikaatin Killasta muodostui kaikkia Tykistöprikaatia lähellä olevia kiltoja ja kiltojen paikallisosastoja yhdistävä sateenvarjokilta, jonka jäsenmäärä oli tuolloin lähes 1300. Raumalaiset ovat muutenkin osallistuneet pääkillan toimintaan aktiivisesti sekä hallitustyöskentelyn että eri toimikuntien myötä. Osaston puheenjohtaja Heikki M. Nurmi on toiminut vuodesta 2001 MPKL:n liittohallituksen jäsenenä ja vuodesta 2005 liiton 2. varapuheenjohtajana. Viime vuosina osasto on edustanut pääkiltaa Satakunnan Kiltapiirissä. Rauman Seudun Tykistökillan puheenjohtajina ovat toimineet Uuno Nurmi, Juhani Honkavaara, Tauno YLHÄÄLLÄ: Kiltatoiminnassa ansioituneita huomioitiin. Palkitut vasemmalta Kalervo Piira, Jukka Kolsio, Teijo Jalonen, Markku Koskimäki, Ravo Sarmet ja Veikko Ranne. Oikealla pj Heikki M. Nurmi. VASEMMALLA: Konsertti veti Kultturitalo Posellin lähes viimeistä paikkaa myöden täyteen. Tulikomentoja 1/2010 Kilta huolehtii myös perinnetykeistä Paikallisosasto on huolehtinut vanhan merikoulun, nykyisen Merimuseon, pihalle sijoitetusta Rauman patteriston muistotykistä, joka paljastettiin elokuussa 1988. Tämän lisäksi osasto on kunnostanut Tykistömuseolla Hämeenlinnassa olevaa kummitykkiä yhteistyössä turkulaisten kiltaveljien kanssa. Tykkimieshengessä kohti tulevaisuutta Perinteinen kiltatoiminta jatkuu myös tulevaisuudessa. Toiminnan yleinen tavoite on edelleen tykistöllisten perinteiden ja tykkimieshengen vaaliminen Rauman seudulla. Monet paikallisosaston jäsenet ovat vuosien varrella osallistuneet vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, kuten kiltapatteritoimintaan. Perinnetyön rinnalla on voitu tarjota mahdollisuutta osallistua maanpuolustustietoja ja -taitoja kehittävään toimintaan. Aktiviteetit tuovat kiltaan uusia jäseniä. Vuosien varrella on tehty yhteistyötä muiden paikallisosastojen sekä raumalaisten maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Viime aikoina on yhteistyötä pyritty kehittämään erityisesti Rauman patteriston eli II/KTR 5:n aseveljien kanssa. Rauman Seudun Tykistökillan perinnepäivää on vietetty vuodesta 2003 alkaen. 31 Kolmen luostarin sotahistoriamatka 29.7.-1.8.2010 TEKSTI JA KUVA: JUKKA SIPPOLA Taatusti mielenkiintoisen sotahistoriallisen lukijamatkan asiantuntijaoppaana toimii jälleen tuusulalainen sotahistorioitsija, FM Juhani Vakkuri. Vastuullisena järjestäjänä on Vihdin Liikenne Oy VLMatkat. Matka toteutetaan vakiintuneen käytännön mukaisesti yhteistyössä Uudenmaan reserviläispiirien Oltermannilehden kanssa. 29.7.2010 torstai Lähtö bussilla Helsingistä ja ajo Kouvolan, Lappeenrannan ja Kiteen kautta Värtsilään, jossa rajanylitys. Ajo marmorilouhoksistaan kuulun Ruskealan ja Pälkjärven kautta Sortavalaan, jossa kiertoajelu ja tutustuminen kaupunkiin. Majoittuminen ja illallinen hotelli Sortavalassa. 30.7.2010 perjantai Sortavalan satamasta lähdemme kantosiipialuksella Laatokalle Valamoon, jossa tutustumme paikallisen oppaan johdolla luostariin. Paluu Sortavalaan, jossa eväslounas. Bussilla Lahdenpohjan, Kurkijoen ja Hiitolan kautta Käkisalmeen. Tutustumis- Tulikomentojen perinteinen lukijamatka suuntautuu ensi kesänä Laatokalle ja Karjalan kannakselle. Käymme kaikissa kolmessa vanhan Suomen luostarissa (Valamo, Konevitsa ja Lintula), talvisodan taistelupaikoilla Taipaleessa ja Summassa sekä jatkosodan Siiranmäessä, VT-asemassa ja Kuuterselässä. Lisäksi vierailemme mm. Viipurin linnassa. ta kaupunkiin ja Käkisalmen linnaan. Majoittuminen Vuohensalossa (Motornoje) Kapteeni Morgan -hotelliin (2 km Käkisalmesta Laatokan rannalla) ja illallinen hotellin ravintolassa. 31.7.2010 lauantai Aamiaisen jälkeen ajo Sortanlahteen, josta lähtö laivalla Konevitsan luostariin ja tutustuminen siihen paikallisoppaan johdolla. Paluu Sortanlahteen, jossa eväslounas. Tutustumme Taipaleenjoella talvisodan 1939–1940 kuuluisiin taistelupaikkoihin Terenttilässä. Taipaleella syntyi myös Yrjö Jylhän talvisotaa kuvaava legendaarinen runoteos Kiirastuli. Vuoksen ylitys Kiviniemessä ja ajo Siiranmäen vuoden 1944 taistelupaikalle, jossa puolustuksesta vastasi everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtama JR 7. Kivennavalla tutustumme Lintulan naisluostarin raunioihin sekä Joutselän vuoden 1555 taisteluun. Taistelussa 500 suomalaista suksimiesten avulla löi Juho Maununpojan johdolla noin kymmenen kertaa suuremman venäläisjoukon. Joutselän taistelun alkuperäinen kivimuistomerkki vuodelta 1931 on hävitetty, mutta sen kopiot löytyvät Santahaminasta ja Sodankylän varuskunnasta. Majoittuminen on Suomenlahden rannalla Kuokkalassa hotelli Repinskajassa. tä käymään myös Inon linnakkeella. Ajo Kuuterselkään, missä tutustutaan kesän 1944 taistelumaastoon. Kuuterselkää puolustivat kenraalimajuri Aaro Pajarin 3.Divisioonan joukot sekä Taisteluosasto Puroma eversti Albert Puroman johdolla. Siirtyminen Kanneljärven ja Uudenkirkon kautta ohi legendaarisen Kaukjärven (Perkjärven) tykistöleirialueen Summaan, missä tutustutaan talvisodan taistelumaastoon, bunkkereihin ja Mannerheimlinjaan. Ajo Viipuriin, jossa käynti Viipurin linnassa, tutustumista kaupunkiin sekä Viipurin takaisinvaltaukseen 1941 ja katkeraan menetykseen v. 1944. Lisäksi mahdollisuus omiin ostoksiin Viipurissa. Rajan ylitys Vaalimaalla ja saapuminen Helsinkiin myöhään illalla. 1.8.2010 sunnuntai Ajo Terijoen kautta Vammelsuuhun, missä tutustumme VT-asemaan. Koetamme pääs- Matkan hinta on 495 euroa/hlö 2-hengen huoneessa edellyttäen, että osallistujia on vähintään 35. 1-hengen huoneen lisämaksu on 70 euroa Hintaan sisältyvät puolihoito (aamiainen ja illallinen), mainitut eväslounaat ja viisumi hankintakuluineen. Matkan hinta on laskettu v. 2009 hinnastojen ja valuuttakurssien mukaan. Mikäli niissä tapahtuu muutoksia, matkatoimisto pidättää oikeuden vastaaviin muutoksiin. Ilmoittautuminen lukijamatkalle osoitteella Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu 22-24 A 2, 00120 Helsinki, puhelimella (09) 444 774 tai sähköpostilla: vihdin.liikenne@clarinet.fi. Valamon luostari 32 uutisia Timo Hesso tykkien parista Pirkanmaan aluetoimistoon TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA Syyskuun alussa Länsi-Suomen Sotilasläänin Pirkanmaan aluetoimisto sai uuden vahvistuksen joukkoonsa kun kapteeni Timo Hesso siirtyi Niinisalosta Tykistökoululta aluetoimiston palvelukseen. Timo toimii toimistolla koulutusupseerina. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. reserviläisasioiden käsittely ja yhteyshenkilönä toimiminen vapaaehtoisen maanpuolustussektorilla. Timo Hesso on syntynyt vuonna 1972, hän on kotoisin Laviasta. Timolle oli itsestään selvää että hän suoritti aikanaan varusmiespalveluksensa Tykistöprikaatissa. Timo aloitti kadettikoulun 1993 ja valmistui sieltä kenttätykistölinjalta1997. Esiupseerikurssin n:o 60 hän suoritti noin puolitoista vuotta ennen aluetoi- mistolle siirtymistään. Timo Hesso onkin palvellut suurimman osan sotilasurastaan Niinisalossa Tykistöprikaatissa lukuun ottamatta Bosnian rauhanturvatehtäviä 2002 - 2003. Tehtävänä Bosniassa oli cimic eli sotilas ja siviiliyhteistyö. Niinisalossa kapteeni Timo Hesso toimi mm. kolme vuotta linjanjohtajana aliup- LAATUA AMMATTILAISILLE seerikoulussa sekä saman ajan yksikön päällikön tehtävissä. Aluetoimistolle kapteeni Hesso siirtyi Tykistökoulun toimistopäällikön ja apulaisjohtajan tehtävästä, jota hän hoiti kahdeksan kuukautta. Tykistökoulussakin riitti kansainvälisiä tehtäviä, joihin Timo pääsi osallistumaan, tästä esimerkkinä Afganistanin OMLT-toimintaan kuuluva brittitykkimiesten koulutus. Uusi koti rakenteilla Timo kokee uuden tehtävänsä aluetoimistolla haastavaksi mutta antoisaksi. Joka päivä oppii uusia asioita ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Työtehtävä aluetoimistolla poikkeaakin paljon edellisistä tehtävistä. Myös Pirkanmaan alueen todella aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yllättänyt Timon positiivisesti. Syksy aluetoimistolla on kulunut kutsuntojen parissa. Timo osallistui myös Pirkanmaan maakuntakomppanian harjoitukseen Niinisalossa lokakuulla ja komppanian Säkylän maaliskuun harjoituksen valmistelu on jo käynnissä. Aika on kulunut myös asevelvollisten saapumiserämuutoshakemusten käsittelyssä, ja joulukuussa Timo kävi lyömässä oman naulansa Ikaalisten Reserviläiset ry:n uudistettuun yhdistyslippuun. Timo Hesso asuu perheineen Tampereella. Perheeseen kuuluu avovaimo Tiinan lisäksi kolme ja puolivuotias tytär Anni-Maija. Tällä hetkellä Timon lähes kaikki vapaa-aika menee uuden kodin rakentamiseen Tampereen Hyhkyyn, mutta mikäli rakennushommilta jää aikaa, se kuluu lentopallon, metsästyksen ja penkkiurheilun parissa. RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: ravintola@kerhoravintolaseiska.fi Tulikomentoja 1/2010 33 Tykistömuseoita maailmalta: Museu Militar De Lisboa TEKSTI JA KUVAT: JYRI VILAMO Maailmalla matkustellessa on aina silloin tällöin mahdollista tutustua myös meitä tykkimiehiä kiinnostaviin museoihin. Yksi tällainen löytyy Lissabonista. Paikallinen sotamuseo on itse asiassa kaupungin vanhin museo. Alkunsa se on saanut jo vuonna 1842, jolloin Paroni Monte Pedral alkoi organisoida hanketta, tarkoituksena säilyttää ja ylläpitää malleja erilaisista harvinaisista sekä ”merkillisistä” laitteista. Valmista tuli sitten 10.12.1851, jolloin museo avattiin Tykistömuseo -nimellä. Tämän nimen se säilytti aina vuoteen 1926, jolloin nimi vaihtui nykyiseen. Rakennus on alun perin rakennettu sotamateriaalin ja ruudin varastoimiseen, sekä tykkien kunnostamiseen. Museoon tehtiin mittavia sota-aiheisia maalauksia 1800ja 1900-luvun vaihteessa tukemaan museon näyttelyä. Tänä päivänä nämä portugalilaisten mestarimaalareiden teokset edustavat yhtä museon hienointa ja arvokkainta osaa. Miekkoja ja pronssikanuunoita Tykistöllisesti museon merkittävin anti on 1400–1800 luvuilta olevien pronssikanuunojen kokoelma, jonka kehutaan olevan niin laadullisesti kuin määrällisesti maailman mittavin. Laiva- ja maakäyt- 34 töön tarkoitettuja kanuunoja on kieltämättä vaikuttava lukumäärä esillä sekä ulko- että sisätiloissa. Tykkien lisäksi museossa on toki muutakin nähtävää. Portugalilaista sotahistoriaa esitellään pääasiassa 1500- luvulta alkaen, aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Miekkoja, käsiaseita, univormuja ja haarniskoja on esillä lukuisia. Löytöretkeilijä Vasco da Gaman käyttämä miekka on yksi näyttelyn helmistä. Lisäksi sota-aiheiset maalaukset ja itse rakennus ovat varsin näyttäviä. Moitteita allekirjoittaneen täytyy antaa kahdesta seikasta. Valtaosassa näyttelyesineitä esittelytekstit ovat vain portugaliksi. Onneksi juuri tykkien osalta löytyy myös englantia. Toinen asia mikä jäi itseäni harmittamaan, oli valokuvauskielto. Kohtuullinen sisäänpääsymaksu Museo sijaitsee Lissabonin vanhakaupungin eteläreunassa, merenrannan vieressä (katuosoite: Largo do Museu da Artilharia 1100-366 Lisboa). Paikalle pääsee niin bussilla kuin metrollakin, joten erityistä vaivaa ei tarvitse nähdä paikkaa löytääkseen. Sisäänpääsymaksu oli erittäin kohtuullinen 2,50 euroa/hlö (Lokakuu 2009). Internetistä löytyy lisätietoa englanniksi osoitteesta www.exercito.pt Jos matkasi suuntautuu Lissabonin tulevaisuudessa, kannatta paikanpäällä poiketa. Aikaa vierailuun kuluu minimissään tunti, mutta toisenkin tunnin aihepiiristä kiinnostuneet saavat helposti vierähtämään. uutisia Talvisota-näyttely Sotamuseossa Helsingissä Liisankatu 1:ssä sijaitseva Sotamuseo täytti viime vuonna 80 vuotta, ja sen kunniaksi museossa avautui juhlanäyttely Talvisota – 70 vuotta kunniamme päivistä. Se kertoo 30.11.1939 syttyneen talvisodan tapahtumista ja taustoista seurauksiin. Näyttely on avoinna syyskuun loppuun. Juhlanäyttely perustuu sodanaikaiseen esineistöön, jonka antamaa tietoa on täydennetty valokuva-, kartta-, piirustus- ja arkistomateriaalin avulla. Laaja näyttely sisältää materiaalia, jota ei aikaisemmin ole ollut esillä. Aineistoa on lainattu myös yksityisiltä keräilijöiltä ja muilta museoilta. Nähtävillä on sodan osapuolten käytössä ol- lutta perusaseistusta, sekä mieskohtaisia aseita että raskaampaa kalustoa. Esillä on myös suomalaisten ja neuvostosotilaiden käyttämiä univormuja sekä muuta varustusta. Talvisodan merkittävimpiin taisteluihin voi tutustua kuvien ja karttapiirrosten avulla. Lisäksi näyttelyssä on mottipienoismalli ja Raatteen tietä esittävä huoneen kokoinen dioraama. Rintamatapahtumien ohella huomiota on kiinnitetty myös kotirintaman tilanteeseen. Talvisodan kuvaa täydentää multimediaesitys, jota voi katsella useammasta eri puolille näyttelyä sijoitetusta katselupisteestä. Ajankuvaa luovat talvisodan uutiskatsaukset. Tulikomentoja 1/2010 35 Sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. w w w. v a r m a . f i Hyvää työtä.
© Copyright 2024