VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/20123/2012
SJÖMANSSERVICEBYRÅN 3/2012 MERIMIESPALVELUTOIMISTO VAPAAVAHTI • FRIVAKT Kotkan Meripäivät miehen ikään ”Porukka sen laivan tekee” M/s Auto Baltic i Frankrike Sjöfararnas fotbollsturnering 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 1 VAPAAVAHTI 3/12 FRIVAKT 3/12 Pääkirjoitus: Maailman ulkopuolellako? ………… 3 Johan Treuthardt vieraili m/s Auto Balticilla Ranskassa …………………… 4 Meripäivät miehen ikään ………………………… 8 Jobia tiedossa – merikaupunki Kotka kouluttaa ammattilaisia aluksille ………………… 12 ”Porukka sen laivan tekee” – Merimiestapaaminen Raumalla ………………… 16 Adolf Bockin merimaalauksia Salossa …………… 20 Tsingtaossa ……………………………………… 24 Purjelaivaruokaa Oulussa ………………………… 26 Ventspils oli Pasille kuin kotikylä ………………… 28 Laivakokkien pienpeliturnaus Lahdessa 24.-25.8. … 32 Merimiesten kesäpäivät Tallukassa 25.-26.8. ……… 34 Laivajoukkueiden jalkapalloturnaus 14.8.12 ……… 35 Tankkilaivamiehiä Göteborgin 24-h jalkapalloturnauksessa ………… 39 Merenkulkijoiden Trap –haulikkokisa Nastolan ampumaradalla 22.8.2012 – tulostaso pysyi korkeana ……………………… 40 Merenkulkijat pitivät Tawast Golfin tunnelmasta ja olosuhteista. (7.8.2012) ………… 42 Shipstores Golf Cup 2012 pelattiin elokuun alussa ………………………… 44 Sea Sunday –Meriturvallisuuspalkinto merenkulkuneuvos Paavo Wihurille ……………… 45 Hagelstam Nautica – huutokauppa oli menestys … 46 Kirjojen yö 23.8. ………………………………… 48 Näin on kirjat –illassa vilisi tuttuja kirjailijoita …… 49 Vanaveden tekijät ………………………………… 50 Ristikko ………………………………………… 51 Ylläsmatka ……………………………………… 54 Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 56 Merenkulkijoita kursseilla………………………… 58 Tulevia kursseja ………………………………… 59 Ledare: Utanför världen? ………………………… Johan Treuthardt besökte m/s Auto Baltic i Frakrike………………………… Kotka Havsdagar 50 år …………………………… Rekrytering i Kotka ……………………………… Sjömansträff i Raumo …………………………… Marinmålarutställning i Salo …………………… Två berättelser om Ventspils ……………………… Fotbollsturnering drog rekordantal spelare ……… Sjöfarare tävlade i hagelgevärsskytte ……………… Sjöfartsrådet Paavo Wihuri mottog priset Sea Sunday ………………………… Hagelstams auktion Nautica - en succé …………… Korsordet ………………………………………… Fotbollsturnering, s.37 3 6 10 14 18 22 30 37 41 45 47 52 Kari Nurmirinta ja Kai Korhonen kokkikisassa, s.32 Mika Muhli ja kumppanit Rauman merimiestapaamisessa, s.16 Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Sirpa kittilä 2 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Maailman ulkopuolellako? Utanför världen? Luin 2.9 sunnuntain Helsingin Sanomista reportaasin ”pitkät tunnit merellä”. Siinä kerrottiin M/S Estradenin matkasta Englantiin. Ingressin lukeminen sai minut jo vihaiseksi. Siinä todettiin yksikantaan, että ”ennen laivalla pääsi maailmalle, nyt joutuu maailman ulkopuolelle”. Artikkeli antoi merenkulkijan ammatista varsin synkän kuvan. Olen ollut merenkulussa mukana 45 vuotta. Vaikka kuinka muistellaan ”vanhoja hyviä aikoja”, niin kyllä kirjoittaisin toimittajan lausuman toisin päin. Ennen vuorottelujärjestelmä oli 11-1 ja yhteydenpito kotiin ja ystäviin oli lähes mahdotonta ja erittäin kallista. ”Kipinä” otti sähkötysuutisia, jotka laitettiin messin seinälle. Silloin vasta oltiin maailman ulkopuolelle. Muistan hyvin, kun olin vuonna 1977 kertomassa GTS Finnjetin henkilökunnalle heidän uudesta työehtosopimuksesta, jolla siirryttiin 1-1-järjestelmään. Hyvä, ettei minua ”lynkattu” siellä. Jos nyt menisin selvittämään paluuta ”vanhaan”, niin tuskin kävelisin ulos omin jaloin. Merenkulkijan työ on muuttunut paljon. Vuorottelujärjestelmän ansiosta merenkulkijat elävät aivan erilaista elämää. Perheellisten merenkulkijoiden määrä on lisääntynyt ja lomilla mahdollisuudet osallistua harrastuksiin ovat varsin hyvät. Myös Mepan tarjoamat monipuoliset kurssi- ja muut aktiviteetit ovat käytettävissä. Sähköisen tiedonvälityksen kehitys on mahdollistanut yhä useammalle merenkulkijalle käyttää laivalla internettiä ja matkapuhelinta. Televisio näkyy ja Mepasta tulee uusia kirjoja, elokuvia ja lehtiä säännöllisesti. Varustamot, merenkulun työmarkkinaosapuolet, Mepa, Mek ja Merimieskirkko ovat kaikki omalta osaltaan tehneet kovasti töitä edistääkseen merenkulkijoiden hyvinvointia ja merenkulkuammatin kiinnostavuutta nuorisonkin keskuudessa. Suomi tarvitsee suomalaista merenkulkua ja suomalaisia merenkulkijoita. Tällainen tiedottaminen ei sitä tue. Jag läste i Helsingin Sanomat söndagen den 2.9 reportaget om ”långa timmar till havs”. Där berättades om M/S Estradens resa till England. Jag blev arg bara av att läsa ingressen. I den konstaterade man helt enkelt att man förr då man gick till sjöss kom ut i världen, nu hamnar man utanför världen. Artikeln gav en synnerligen dyster bild av sjöfararens yrke. Jag har varit med i sjöfartsbranschen i 45 år. Hur man än minns ”den gamla goda tiden”, skulle jag nog formulera redaktörens utsaga helt tvärtom. Förr var avlösningsystemet 11-1 och att hålla kontakt med hem och vänner var nästan omöjligt och synnerligen dyrt. Telegrafisten tog emot telegramnyheter som sattes upp på väggen i mässen. Då var man verkligen utanför världen. Jag minns så väl, hur jag år 1977 kom ombord på GTS Finnjet för att för personalen berätta om deras nya kollektivavtal, som innebar övergång till avlösningssystemet 1-1. Bra att jag inte blev lynchad där. Om jag nu skulle gå och förespråka en återgång till det ”gamla”, skulle jag knappast promenera ut på egna ben. Sjöfararens arbete har förändrats mycket. Tack vare avlösningssystemet lever sjöfararna ett alldeles annorlunda liv. Antalet sjöfarare som bildat familj har ökat och under ledigheterna har man mycket goda möjligheter att ägna sig åt fritidssysselsättningar. Man kan också utnyttja SSB:s mångsidiga utbud av kurser och andra aktiviteter. Utvecklingen av den elektroniska kommunikationen har möjliggjort att allt flera sjöfarare kan använda internet och mobiltelefon ombord. Man ser TV-kanalerna och från SSB får man regelbundet nya böcker, filmer och tidningar. Rederierna, sjöfartens arbetsmarknadsparter, SSB, Sjömanspensionskassan och Sjömanskyrkan har alla för sin del jobbat hårt för att främja sjöfararnas välbefinnande och för att få också ungdomar intresserade av sjöfartsyrket. Finland behöver den finska sjöfarten och finländska sjöfarare. Den här sortens nyhetsförmedling gagnar inte den saken. Martti Karlsson Martti Karlsson ps. Mielenkiintoista artikkelissa on se, etteivät merenkulkijat halua vaihtaa ammattiaan, taikka jäädä ajallaan eläkkeelle. Ei voi olla kovin huono työpaikka. 3 / 2012 PS. Intressant nog framgår av artikeln att sjöfararna varken vill byta yrke eller sluta vid uppnådd pensionsålder. Det kan inte vara ett allt för dåligt jobb. Frivakt Vapaavahti 3 JOHAN TREUTHARDT VIERAILI M/S AUTO BALTICILLA RANSKASSA kuva: Jukka Koskimies Työmatka oli toteutus Boren ja Mepan ideasta missä liikuntavastaava kävisi laivojen päällä tutustumassa laivan asuintiloihin ja merimiehiin. Kuntosalitiloja pystyttäisiin kehittämään ja halukkaat saisivat liikunnanohjausta, kunto- ja ruokaohjelmia. Tämä edistäisi merimiesten viihtyvyyttä, terveyttä ja hyvinvointia. Treuthardt teki jo viime vuonna yhden matkan m/s Klenodenilla, ja varustamo hyvine urheilumenestyksineen on hänelle tuttu. Auto Baltic on liikennöinyt Biskajalla, ja oli vierailun aikana Nantesissa. Johan Treuthardt tapasi aluksella 16 borelaista. Hän sai merenkulkijoilta paljon mielipiteitä liikunnasta ja myös Mepan palveluista. Näin vuorovaikutuksen pitääkin toimia. Merimiespalvelutoimiston täksi vuodeksi lanseeraama kuntoliikunnan minuuttikisa on Auto Balticilla ja myös muissa laivoissa herättänyt kiinnostusta. Tulosten rekisteröinti siirtyy internet -sivuille, jonne rekisteröitymällä merenkulkija voi päivittää liikuntaminuuttejaan. Nähtäväksi jää, siirtyvätkö 4 Vapaavahti Frivakt yleisurheilua harrastavat merenkulkijat myös minuuttikisaajiksi. Urheilumiehiä ja merenkulkijoita Perämies Lasse Lappalaisella on ikäisekseen loistava kunto ja työkyky tietenkin huippuluokkaa. – Olen aina kuntoillut. Kun seilasin Lehdon Tapsan kanssa, osallistuttiin vuosittain Mepan yleisurheilukisoihin. Voitin kerran vauhdittoman pituuden mestaruudenkin, Lappalainen kertoo. Hän on yksi ahkerimpia Auto Balticin kuntosalin käyttäjiä. Maarianhaminassa merikoulut käynyt perämies kiittelee Borevarustamon asennetta merenkulkijoiden hyvinvointiin ja liikuntaan. Sähkömies Kauko Ojala kuuluu myös kuntosalin aktiivikäyttäjiin. Hänen mielestään salilla harjoittelu lisää työviihtyvyyttä sekä auttaa jaksamaan töissä. – Pysyn itse henkisessä ja fyysisessä kunnossa juuri salin ansiosta. Se voisi olla suurempikin, mutta yhtä pieniähän nämä ovat kaikissa rahtilaivoissa, Ojala tuumii. Auto Balticilla vuoden seilannut konemestari Tarmo Post on innokas liikunnan harrastaja. Bravadenilla hän oli mukana uudistamassa ja rakentamassa kuntosalia. Kova 3 / 2012 into olisi laajentaa ja rakentaa salia myös tässä laivassa. – Varaston ovesta kun saisi väliseinän pois, niin kuntosalista saisi erittäinkin hyvän. Siihen pari laitetta lisää niin johan löytyy hienot puitteet Auto Balticilla, Tarmo ideoi. Matruusi Antti Holappala on yksi Autobalticin merenkulkijoista, joka on viime aikoina innostunut kuntosali harjoittelusta. – Tunnen jo kahden viikon harjoittelun jälkeen miten jaksaa sekä henkisesti että fyysisesti töissä. Hermot kestävät paremmin ja enää ei tarvitse jokaisesta pikkuasiasta pultit ottaa, Antti naurahtaa. Antti on yhdessä Treuthardtin kanssa käynyt läpi tulevaa kuntosaliohjelmaansa ja odottaakin innolla sen käytäntöön ottamista. – On paljon helpompi käydä salilla kun tietää mitä tehdä minäkin päivänä ja miten. Jatkuvasta kuntosaliharjoittelusta kun on hieman aikaa, on hienoa että on henkilö joka antaa vinkkejä alkuun pääsemisessä jotta ei motivaatio lopahda heti alkumetreillä kun ei tiedä mistä aloittaa, Antti kiittelee. Kävelylenkkejä ja pallopelejä Kuten niin moni Auto Balticin väestä, myös pursimies Fredrik Björkroos ja yliperämies Christoffer Linden ovat käyneet merikoulut Maarianhaminassa. Östgardilla, Midgardilla, Bellgardilla, Seagardilla sekä Nedgardilla ennen seilannut Christoffer on myös harrastanut kuntosalia. – Yliperämiehen työ vaatii niin paljon aikaa, että salikäynnit ovat jääneet, Linden pohtii. Poosu Björkroos käyttää kuntosalia harvakseltaan, mutta on sitäkin kiinnostuneempi pallopeleistä. Hän on pelannut paljon ja olisi varmaan ollut hyvä vahvistus Boren salibandyjoukkueeseen, joka osallistui Maarianhaminassa keväällä järjestettyyn laivajoukkueiden turnaukseen. Aikoinaan Algotin tankeissa seilannut konemestari Robert Lunden on myös opiskellut Maarianhaminassa. Hän käyttää vapaaaikansa mieluiten kävelylenkkeihin maissa. Vuorovaikutusta laivan, varustamon ja Mepan välillä Päällikkö Mats Mattsson valittelee myös ajan puutetta. Kuntosaliharjoitteluun luo haasteita lisäksi merenkäynti, joten kipparia näkee salilla harvemmin. Johan Treuthardin mielestä vuonna 1968 merille lähtenyt Mattsson on silmin nähden hyvässä kunnossa. Mepassa muistetaan, että Mattsson oli Husellin aikoina hyvinkin aktiivinen merimiesurheilija. Johan Treuthardt kartoitti laivavierailullaan miehistön toiveita ja antoi opastusta. Monilla on kiinnostusta käydä kuntosalilla, mutta kaikki eivät tiedä mistä aloittaa ja miten. Siksi onkin tärkeää että joku saa heidät liikkeelle ohjelmilla ja vinkeillä. Tätä kautta tulee rutiini ja he oppivat itse. Auto Balticin väki antoi myös hyvää palautetta ja kehitysideoita Mepan muista palveluista, kuten kirjastosta ja elokuvapalvelusta. Kirjatoimitukset ulkona seilaaville aluksille ovat haaste. Kirjojen, ja jopa DVD -levyjen raahaaminen merimiehen matkatavaroiden mukana on huono ratkaisu. Työtörnillä tarvitaan paljon tavaraa ja perheelle pitää saada tuomisia. Tulevaisuudessa toimitukset voisi hoitaa ehkä sähköisesti. Kaiken kaikkiaan matka oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaikki eivät olleet liikun- Kokkistuertti Tom Nygård on seilannut Auto Balticilla pari vuotta nasta innokkaita, mutta oli hieno tunne saada parikin inaktiivista salille ja tehtyä heille ohjelmia millä päästä alkuun. Porukka kuunteli kiinnostuneena neuvoja, kysymyksiäkin sateli ravinnosta saliharjoitteluun. Ja kaikki halusivat enemmän tai vähemmän laihduttaa tai nostaa peruskuntotasoa, eivät lihasmassaa. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitoksia Bore -varustamolle ja m/s Auto Balticin miehistölle matkasta! Johan Treuthardt Merimiespalvelutoimisto M/s Auto Balticin päivähuoneista toinen oli savuton 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 5 JOHAN TREUTHARDT BESÖKTE M/S AUTO BALTIC I FRANKRIKE. Med arbetsresan förverkligades rederiet Bore och SSB:s idé; att SSB:s motionsansvarige skulle besöka fartygen för att bekanta sig med dess utrymmen och sjömän. Konditionsutrymmena kunde möjligen utvecklas och intresserade skulle få idrottsinstruktion, motions- och näringsråd. Detta skulle öka trivseln ombord, hälsan samt välmående. Treuthardt besökte förra året m/s Klenoden och rederiet. Sjömännens goda idrottsprestationer känner Treuthardt bra till. Auto Baltic har trafikerat på Biscaya, och låg under besökstiden i Nantes. Johan Treuthardt träffade 16 av Bores sjömän ombord. Han fick höra många åsikter och idéer om SSB:s arbetshälsa och övriga tjänster. På detta sätt fungerar växelverkan bäst. Sjömansservicebyråns motionsidrottstävling, minuttävlingen, har väckt intresse på flera fartyg liksom Auto Baltic. Resultatens registrering kommer att förflyttas till internet, var sjöfarare med hjälp av registrering kan uppdatera sina egna minuter. Återstår att se, om personerna som är aktiva inom friidrotten även blir aktiva minuttävlare. Idrottsmän och sjöfarare Styrman Lasse Lappalainen har för sin ålder en utmärkt kondition och arbetsförmågan är förstås av toppklass. – Jag har alltid motionerat. När jag seglade med Tapio Lehto deltog vi årligen i SSB:s friidrottstävlingar. Jag vann även en gång mästerskapet i längdhopp utan ansats, berättar Lappalainen. 6 Vapaavahti Frivakt Han är en av de mest aktiva användarna av Auto Baltics konditionssal. Styrmannen som fått sin sjömansutbildning i Mariehamn är tacksam för Bore-rederiets positiva attityd till arbetshälsa- och motion. – Elektriker Kauko Ojala hör även till de aktiva användarna av konditionssalen. Han anser att styrketräning ökar arbetstrivseln och hjälper att orka i arbetet. – Jag hålls både psyksikt och fysiskt i skick just tack vare styrketräningen. Konditionssalen kunde vara större, men sällan är de ju det på lastfartyg, konstaterar Ojala. Maskinmästaren Tarmo Post som seglat med Auto Baltic i ett år motionerar mycket ivrigt. På Bravaden var han med och förnyade och byggde konditionssalen. Han skulle även vara ivrig att expandera och bygga på gymmet på Auto Baltic. – Om man skulle avlägsna mellanväggen till förrådet, skulle konditionssalen vara av bra storlek. Sedan ännu några maskiner till, så kunde man vara stolt över Auto Baltics konditionssal, brainstormar Tarmo. Matros Antti Holappala är en av Auto Baltics sjöfarare, som på senaste tiden blivit intresserad av styrketräning på konditionssalen. 3 / 2012 – Jag känner redan efter endast två veckors träning hur jag orkar bättre psykiskt och fysiskt på arbetet. Nerverna håller bättre och man behöver inte längre bränna propparna på grund av småsaker, skrattar Antti. Han har tillsammans med Treuthardt gått igenom sitt nya konditionssalprogram och väntar med iver på att ta i bruk det på konditionssalen. – Det är betydligt lättare att träna då man vet vad man skall göra, när och hur. Då det är en tid sedan jag tränat regelbundet är det väldigt uppmuntrande att det finns en person som kan ge tips om hur man skall gå tillväga i början så att inte motivationen rasar genast i början, tackar Antti. böcker och dvd- filmer bland sjömännens bagage är en dålig lösning. På arbetsturen finns det alltid mycket saker att ta med sig och något smått skall alltid föras till familjen. I framtiden kunde man tänka sig sköta en del av försändelserna elektroniskt. Som en helhet var resan en fin upplevelse. Alla var inte lika ivriga att motionera, men det är alltid en fin känsla då ens några inaktiva vill besöka konditionssalen och då man kan hjälpa dem att komma igång med träningen. Personerna lyssnade ivrigt på råden, frågor kom det även mycket, allt från näringslära till styrketräningstips. Alla som var intresserade av styrketräning ville mer eller mindre gå ner i vikt eller öka på grundkonditionen, ökandet av muskelvolymen var inte det viktigaste. Härifrån är det bra att fortsätta. Ett stort tack till rederiet Bore samt m/s Auto Baltics manskap för resan. Promenader och bollspel Såsom många av Auto Baltics sjömän, har även båtsman Fredrik Björkroos och överstyrman Christoffer Linden fått sin sjömansutbildning i Mariehamn. Christoffer som seglat på Östgard, Midgard, Bellgard, Seagard och Nedgard brukade förr använda konditionssalen. – Överstyrmannens arbete kräver så mycket tid, att styrketräningen har fallit bort från schemat, säger Linden. Båsen Björkroos använder sällan konditionssalen, men är däremot intresserad av bollsporter. Han spelade tidigare mycket och skulle säkert vara en ypperlig förstärkning till Bores innebandylag, som tidigare på våren deltog i den Nordiska innebandyturnering för fartygslag som spelades i Mariehamn. Robert Lunden som i tiderna seglat på Algots tankfartyg har också fått sin sjömansutbildning i Mariehamn. Han använder helst sin fritid till promenader på land. Johan Treuthardt Sjömansservicebyrån 2. maskinmästare Tarmo Post trivs på konditionssalen Växelverkan mellan fartyget, rederiet och SSB Befälhavaren Mats Mattson klagar även över tidsbristen ombord. Dessutom är den svåra sjöfärden ett hinder för styrketräning, så man ser därför inte kaptenen så ofta på konditionssalen. Johan Treuthardt anser att kaptenen som börjat segla år 1968 är uppenbarligt i bra fysiskt skick. Hos SSB kommer man ihåg Mattson som en aktiv sjömansidrottare då han seglade för Husell. Johan Treuthardt kartlade under sitt besök manskapets önskemål och gav instruktioner och träningstips. Många var intresserade av styrketräning, men visste inte var de skulle börja och hur. Därför är det viktigt att det finns någon som kan hjälpa dem komma igång med program och tips. Via det får de rutin och lär sig själva hur man bör träna. Auto Baltics manskap gav viktig feedback och utvecklingsförslag om SSB:s övriga tjänster, såsom biblioteks- och boktjänsterna. Bokleveranserna är utmanande för de som seglar utomlands. Att släpa med sig 3 / 2012 Auto Baltics besättning på kaffepaus Konditionssalens utrustning Frivakt Vapaavahti 7 MERIPÄIVÄT MIEHEN IKÄÄN Kotkassa juhlittiin perinteisin menoin viisikymmentä vuotta täyttäneitä Meripäiviä Kotkan keskustan kadut olivat tupaten täynnä ihmisiä, jotka halusivat nähdä juhlaparaatin. Juhlavuonna paraatin parhaaksi ryhmäksi valittiin hienoissa valkoisissa asuissa esiintyneet Kotkan Naisvoimistelijoiden Paraatitytöt. Kauppatorille päättyneessä kulkueessa oli monia tuttuja ryhmiä vuosien varrelta, kuten Saunaseura Kipakka ja Patu Patasen poppoo. Meripäiväneuvoksen tittelin sai Kai Holmberg, joka tunnetaan hyvin merenkulkupiireissä. Meripäiväneuvoksettareksi valittiin viulunsoiton opettaja Airi Koivukoski. Kumpikin on osallistunut merkittävällä tavalla Meripäivien toimintaan ja kehittämiseen. Raimo Laakso oli ensimmäisenä liittymässä jäseneksi, kun Perinneyhdistys Merikarhu ry:n perustamiskokous pidettiin s/s Hyökyllä.Jorma Grönlund toimi puheenjohtajana, Timo Haipus sihteerinä. Meripäiväareenalla nähtiin Chisu, Popeda, Leningrad Cowboys ja paljon muita. Varttuneemmalla väelläkin oli paljon tapahtumia, mistä valita. Ulkomaisista vieraista nimekkäimpiä olivat Roxette ja Haddaway. Hyvästä musiikista ei juhlijoiden tarvinnut tinkiä. Yleisessä saunassa –konsertit ja Meripäiväjatsit ovat suosittuja vuodesta toiseen. Tamperelainen Alma Sipilä voitti Vuoden Merilaulu –kilpailun omalla kap- paleellaan Pilvet ovat valtameriä. Perinteisen Juha Vainio –palkinnon sai Samuli Putro. Ohjelmaa kaikille Nykyisin kantasataman alueelle keskittynyt Meripäiväjuhlinta on sopivassa paikassa. Monet tosin harmittelivat, että osa laiturista oli niin huonossa kunnossa, että vierailevia aluksia tai yleisöä ei voinut sinne päästää. Huippuartistit vetivät väkeä Neljän päivän aikana Kotkan keskustassa ja Meripäiväalueella vieraili parisataatuhatta ihmistä. Nuorimpia vieraita ihastutti etenkin Robin Packalen, joka on tullut tunnetuksi YouTube –hitin Frontside Ollie ansiosta. 8 Vapaavahti Frivakt Meripäiväparaati keräsi kadut täyteen katsojia 3 / 2012 Toisaalta kansaa saatiin ohjattua hyvin Merikeskus Vellamon luokse. Lähistöltä löytyivät museojäänmurtaja Tarmo, koululaiva Katarina, Hyöky-alus ja Itämerikylä. Itämerikylä -kansalaistoritapahtuman pääjärjestäjänä oli Merikotka-tutkimuskeskus. Merikotka järjesti Merikeskus Vellamossa avoimen yleisöseminaarin ”Itämeren liikenteen vastuulliset valinnat”. Maksuttomassa tapahtumassa tarjottiin näkökulmia merikuljetusten riskien pienentämiseksi. Päivien aikana yleisöllä oli mahdollisuus seurata ja osallistua monenlaisiin kilpailuihin katukoriksesta rullaluisteluun ja missikisoihin. Benji -hypyt ja Tivoli Seiterä olivat myös mukana. Kotkan Meripäivät on erityisesti panostanut lapsiin ja laatinut heille aina mukavaa ohjelmaa, jotta aika ei tule pitkäksi. Ravintoloissa ja katukahviloissa oli omia ohjelmia ja esiintyjiä. Eri puolilla kaupunkia oli tarjolla myös taidenäyttelyitä. Mepa esitteli Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaita töitä Seaventures -rekrytointitapahtumien yhteydessä koulualus Katarinalla ja museojäänmurtaja Tarmolla. Merimiesmeininkiä laivoilla ja laitureilla Ile Vainio toimi huutokaupan meklarina Sata vuotta täyttäneen majakkalaiva s/s Hyökyn eteen oli rakennettu suuri terassi ja esiintymislava. Torstai-illaksi monitoimikippari Patu Patanen oli organisoinut tapahtuman, jossa Veikko Lavia esittävä muotokuva luovutettiin Kotkan Meripäiville. – Nää on suuret juhlat, kato! Vepa täyttäis sata vuotta, Hyöky on sata, ja Meripäivät on viiskymmentä. Oolreit, Patu sanoi ja lähti ”spiikkaamaan” lavalle. Lavalla oli jo merimiestaiteilija Risto Honkaharju odottamassa vielä kääreissä olevan Lavin muotokuvan kanssa. Tuota pikaa tulivat lahjoituksen vastaanottajat Laura Päiviö-Häkämies ja Merimuseon johtaja Tiina Mertanen Hyökyn peräkansi ja laituriterassi olivat täynnä väkeä, kun hyvässä vauhdissa ollut Patanen juonsi luovutustilaisuutta. Lämmin ilta jatkui musiikin merkeissä. Aamukahvit ja huutokauppaa Lauantaiaamun ohjelmassa oli merenkulkijoiden kympin kahvit Hyökyllä. Tapahtumasta oli tiedotettu Facebookissa ja merimiesten nostalgiasivuilla. Porukkaa saapui, mutta moni väsynyt kulkija tuli kahville vähän myöhässä. Kiireisimmät olivat jo jatkaneet muihin meripäivien rientoihin. Kahvittelijoita oli tullut kaukaakin, kuten Timo Haipus Oulusta ja Jarmo Nordback Kaskisista. Kahvien jälkeen joukko merimiehiä piti Hyökyllä Perinneyhdistys Merikarhun perustamiskokouksen. Merikarhu on 3 / 2012 entinen Yhdysvaltojen armeijan Normandiaa varten tehty maihinnousualus. Suomessa se toimi DR-13 miinanraivaajana ja satamajäänmurtajana. Aluksen palvelu hinaajana loppui vuonna 1990, jolloin se siirrettiin Tervasaareen museolaivaksi. – Nyt keräämme jäseniä ja merimiestaitoista talkooväkeä yhdistykselle, puheenjohtajaksi valittu Jorma Grönlund sanoo. Perinneyhdistys Merikarhu saa pian omat verkkosivut. Tietoa löytyy myös merimieskuvia.net sivustolta. Lauantain iltapäivällä oli vuorossa hyväntekeväisyyshuutokauppa. Meklarina toimi Ile Vainio. Ensimmäisten joukossa huudettiin samppanjapullo, jonka KTP-ikoni Larry Pounds kävi itse tuomassa paikalle. Linda Lampeniuksen viulu meni kaupaksi 400 eurolla. Kotkalaisyleisö oli varsin avokätistä ja maksoi huutokauppaan lahjoitetuista tavaroista reilusti. Ilellä riitti huumoria, ja Patanen kävi välillä säestämässä. Puolen vuosisadan ikään ehtinyt Kotkan Meripäivät voi hyvin. Kotkalaiset ovat välittömiä ja iloisia ihmisiä. Vieraat otetaan hyvin vastaan, ikään kuin vanhoina tuttuina. On helppo ymmärtää, miksi uudetkin sukupolvet tulevat viettämään aikaa Kotkaan. Perinteisille kesäfestareille on helppo toivottaa pitkää ikää! teksti: Pekka Karppanen Meripäiväneuvos Kai Holmberg ja meripäiväneuvoksetar Airi Koivu. Kuva: Kotkan Meripäivät Frivakt Vapaavahti 9 HAVSDAGARNA UPPNÅDDE MANNAÅLDER Sjöfararna samlades på lördagsmorgonen på kajen vid s/s Hyöky för att dricka kaffe I Kotka firade man traditionsenligt att Havsdagarna fyllt femtio år Gatorna i centrum av Kotka var fulla av folk som ville se jubileumsparaden. Damgymnasterna Kotkan Naisvoimistelijoiden Paraatitytöt, iklädda fina vita dräkter, valdes till jubileumsårets bästa grupp i paraden. I paraden som gick till Salutorget kunde man se många grupper som blivit bekanta under de gångna åren. Kai Holmberg, väl känd i sjöfartskretsar, förlänades sjöfartsrådets titel. Läraren i violinspel Airi Koivukoski utsågs till sjöfartsrådinna. Båda har på ett betydande sätt medverkat till att utveckla Havsdagarnas verksamhet. Under fyra dagars tid besökte cirka tvåhundratusen människor Kotka centrum. De yngre gästerna var speciellt förtjusta i Robin Packalen. På Havsdagsarenan fick man se Chisu, Popeda, Leningrad Cowboys och 10 Vapaavahti Frivakt många andra. Besökare i mogen ålder hade också många evenemang att välja emellan. Av de utländska artisterna hörde Roxette och Haddaway till de mest kända. ”Yleisessä Saunassa” och ”Merimiesjatsit” är populära varje år. Alma Sipilä från Tammerfors segrade i tävlingen Vuoden Merilaulu med sin egen låt Pilvet ovat valtameriä. Samuli Putro fick motta det traditionella Juha Vainio-priset. Program för var och en Havsdagsfestligheterna har numera koncentrerats till huvudhamnen som är en lämplig plats. Visserligen förargar det många att en del av kajerna är i ett så dåligt skick att man inte kan öppna dem för publik eller gästande fartyg. Å andra sidan lyckades man dirigera folkströmmarna mot Maritimcentret Vellamo. I närheten kunde man se museiisbrytaren Tarmo, skolskeppet Katarina, fartyget Hyöky och Östersjöbyn. Huvudarrangör för medborgarevene- manget Östersjöbyn var forskningscentret Merikotka. Merikotka arrangerade på Maritimcentret Vellamo ett seminarium som var öppet för publiken, temat var ansvarsfulla val i trafiken på Östersjön. Vid evenemanget diskuterades åtgärder för att minska riskerna vid sjötransporter på Östersjön. Restauranger och gatucaféer bjöd på egna program och artister. På olika håll i staden ordnades också konstutställningar. SSB förevisade de bästa arbetena från den nordiska fototävlingen i samband med Seaventures rekryteringsevenemang på skolskeppet Katarina och museiisbrytaren Tarmo. Sjömansunderhållning på fartyg och kajer Framför etthundra år fyllda fyrskeppet s/s Hyöky hade man byggt en stor terrass och en scen. Mångsysslarskepparen Patu Patanen hade organiserat evenemanget vid vilket ett porträtt av Veikko Lavia överräcktes till 3 / 2012 Havsdagarnas parad fyllde gatorna med åskådare Kotka Havsdagar. Sjömanskonstnären Risto Honkaharju hade målat den fina tavlan. På lördagsmorgonens program stod sjöfararnas tians kaffe ombord på Hyöky. Informationen hade gått ut i Facebook och sjömännens nostalgihemsidor. Gänget mötte upp, men mången trött vandrare kom litet för sent till kaffet. De snabbaste hade redan fortsatt till andra havsdagsevenemang. Efter kaffet höll en grupp sjöfarare på Hyöky ett grundande möte för Traditionsföreningen Merikarhu. Merikarhu byggdes ursprungligen för USA:s arme för att tjäna som landstigningsfartyg i Normandie. I Finland användes det som DR-13-minröjningsfartyg och som hamnisbrytare. Fartygets användning som bogserbåt tog slut år 1990, då det flyttades till Tjärholmen som museifartyg. Traditionsföreningen Merikarhu får snart egna hemsidor. För mera information, se merimieskuvia.net. På lördagseftermiddagen stod en välgörenhetsauktion i turen. Som mäklare fungerade Ile Vainio. En flaska champagne, som KTP:s ikon Larry Pounds själv kom med, var ett av de första föremålen. Kotkapubliken var synnerligen frikostig och betalade rejält för de donerade föremålen. Kotka Havsdagar har uppnått åldern av ett halvt sekel och mår utmärkt. Kotkaborna är omedelbara och glada människor. Man tar väl emot gäster, som gamla bekanta. Det är lätt att förstå varför också nya generationer kommer för att spendera tid i Kotka. Det är också lätt att önska den traditionella sommarfestivalen ett långt liv! Ile Vainio fungerade som mäklare på auktionen Patu Patanen hade organiserat evenemanget, där porträttet av Veikko Lavia, målat av Risto Honkaharju, överräcktes till Kotka Havsdagar. Donationen mottogs av Laura Päiviö-Häkämies och Tiina Mertanen. text: Pekka Karppanen 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 11 JOBIA TIEDOSSA – MERIKAUPUNKI KOTKA KOULUTTAA AMMATTILAISIA ALUKSILLE Koulualus Katarinalla esiteltiin merenkulkualan koulutus- ja työmahdollisuuksia, sekä merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvanäyttelyn töitä. Meripäivien aikana paikkakunnalla on liikkeellä potentiaalisia tulevia merenkulkijoita. Seaventures – iskuryhmä jalkautui kantasatamaan ja jakoi tietoa merenkulun ammateista ja koulutusmahdollisuuksista. Ammattimerenkulkua esiteltiin museojäänmurtaja Tarmolla sekä koulualus Katarinalla. – Varsinkaan konepuolella työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät ole lainkaan tasapainossa, toiminnanjohtaja Leif Wikström Suomen Konepäällystöliitosta kertoo. Häntä on helppo uskoa, sillä esimerkiksi Mepan julkaisemissa sähköpostiuutisissa on eniten ilmoitettu juuri konepuolen työpaikkoja. Wikströmin mukaan konepäällystön opiskelupaikkoja pitäisi lisätä tuntuvasti. Merenkulkijoille avautuu jatkuvasti työpaikkoja maissa sekä koti- ja ulkomaisissa varustamoissa. Tonnistoverouudistuksen ansiosta näyttää siltä, että Suomen alusrekisteriin siirtyy tasaisella tahdilla sekä uudisrakennuksia, että käytettyinä ostettuja aluksia. Asiantuntija Jessica Troberg Suomen Varustamot ry:stä rohkaisee nuoria hakeutumaan alalle. – Kaikissa tonnistoveron käyttöön ottaneissa EU-maissa laivojen lukumäärä on kasvanut ja myös kansalliset työpaikat ovat lisääntyneet, Jessica Troberg toteaa. Sama ilmiö on tapahtumassa Suomessakin, kun järjestöt ja valtiovalta yhteistyössä ovat löytäneet oikean reitin. Monissa suo12 Vapaavahti Frivakt malaisaluksissa tullaan näkemään ulkomaista työvoimaa jo sen vuoksi, että kotimaiset merenkulkijat alkavat käydä vähiin. Tilanne on todella muuttunut melkoisesti huonoimmista ajoista. Kansainvälistä toimintaa Jessica Troberg tähdentää suomalaisen merenkulkukoulutuksen kulkevan maailman kärjessä. Työ laivoilla vaatii yhä enemmän, mutta opetussuunnitelmia on koko ajan kehitetty. Suomalaisalusten tärkeimmät liikennealueet ovat ahtaiden, vilkkaiden ja haastavien vesien varsilla. Erikoisosaamista löytyy, kuten Arctian offshore- ja arktiset operaatiot ja Nesteen Koillisväyläoperaatiot. Kotimaista meriklusteria kelpaa esitellä; Suomi kuuluu talvimerenkulun suurvaltojen joukkoon. Tekijöitä pitää vaan saada lisää. – Suomessa avautuu vuosittain 250 merenkulkualan opiskelupaikkaa. Viime aikoina on hakijoita ollut hyvin, mutta osa keskeyttää ja osa jää maihin töihin, koulutuspäällikkö Riku Anttila Kotka Maritime Centresta kertoo. Koulutus on vaativaa ja harjoitteluajat pit- kiä. Välillä on vaikeuksia löytää opiskelijoille harjoittelupaikkoja laivoilta. Pitkä valmistumisaika voi vähentää alan houkuttelevuutta. Syytä voi olla myös julkisuuskuvassa. Merimiehen imago ei ole huono, mutta merenkulusta on turhan usein kuultu pelkkiä huonoja uutisia. Onnettomuuksia, öljypäästöjä, ulosliputuksia, alusmyyntejä. 1980 -luvun merenkulun lama, kotimaisen tonniston ja työpaikkojen kutistuminen ja lukuisat työttömyystarinat karkottivat alasta kiinnostuneet nuoret. Kun merenkulkija sanoo ”No news is good news”, toteaa toimittaja ”Good news is no news”. Rekrytointia järjestöjen yhteistyönä Merenkulkualan oppilaitokset, järjestöt ja varustamot ovat jo vuosia houkutelleet uusia opiskelijoita eri tapahtumien yhteydessä. Rekrytointia varten on kehitetty oma internet -portaali: www.seaventures.fi. Rekrytointiryhmä vierailee koulutus- ja työelämämessuilla eri puolilla maata. Keväällä Seaventures –osasto nähtiin esimerkiksi Maarianha3 / 2012 minan Maritime Day –tapahtumassa, jossa vieraili paljon nuoria. – Kotkan Meripäivät ovat juuri oikea tapahtuma tähän toimintaan, koulutuspäällikkö Timo Alava Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta sanoo. Kotkassa voi kouluttautua kaikkiin merenkulun ammatteihin kahdessa oppilaitoksessa, Etelä-Kymenlaakson Ammattiopistossa ja Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa. Timo Alava kertoi kiinnostuneille nuorille merimiesammatin hyvistä puolista Tarmon kannella yhdessä Jessica Trobergin kanssa. – Pitkät lomat, nopea urakehitys, voi asua missä vain, kertaa Alava osastolle pysähtyneille nuorille. Ihmisiä tulee tasaisena virtana tutustumaan museojäänmurtajaan. Kaunis sää on saanut väen liikkeelle. Tarmon messissä on Mepan valokuvanäyttely, merenkulkualan lehtiä ja koulutusesitteitä. Esillä ovat Nordic Photo Contest 2011 -kilpailun parhaat kuvat. Mepa järjestää valokuvauskilpailun vuosittain muiden pohjoismaisten merimiespalvelujärjestöjen kanssa. Messissä ”stopparissa” oleva Leif Wikström pyyhkii hikeä otsalta. – Taitaa lämpötila olla kolmenkymmenen paremmalla puolella. Eihän tämä tosin vanhalle mestarille pitäisi olla ongelma, Wikström naurahtaa. Hän neuvoo kiinnostuneita vierailemaan myös koulualus Katarinalla, joka on laiturin päässä. K/l Katarinalla oli avoimet ovet ja laivan Koulutuspäällikkö Timo Alava Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta ja asiantuntija Jessica Troberg Suomen Varustamot ry:sta sekä koulujen henkilökuntaa esittelemässä alusta ja merenkulkualaa. Komentosilta kiinnostaa nuoria kävijöitä. Henkilökunta muistaa myös mainostaa merenkulkijoiden olosuhteiden parantuneen. Viestiyhteydet ovat kehittyneet. Useimmilla laivoilla televisio näkyy ja Facebook vetää satelliitin kautta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen K/l Katarinan komentosilta kiinnosti nuoria ja vanhoja 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 13 JOBB I SIKTE – SJÖSTADEN KOTKA UTBILDAR PROFFS FÖR FARTYGEN Under Havsdagarna rör sig potentiella blivande sjöfarare på orten. Seaventures insatstrupp slog till vid huvudhamnen och delade ut information om sjöfartens yrken och utbildningsmöjligheter. Leif Wikström informerade besökarna om sjöfartsbranschen i mässen på museiisbrytaren Tarmo. I samma utrymmen kunde man också se en del av SSB:s fotoutställning. Sjöfartsyrken presenterades ombord på museiisbrytaren Tarmo och skolskeppet Katarina. – Efterfrågan och utbud är inte alls i balans, i synnerhet på maskinsidan, berättar verksamhetsledare Leif Wikström från Finlands Maskinbefälsförbund. Man tror honom gärna, då man till exempel i de el-postnyheter SSB publicerar mest har annonserat om just arbetsplatser på maskinsidan. Enligt Wikström borde man rejält öka studieplatserna för maskinbefäl. För sjöfarare lediganslås arbetsplatser på land hela tiden, både av finländska och utländska rederier Tack vare förnyandet av lagstiftningen gällande tonnageskatt, ser det ut som om Finlands fartygsregister i jämn takt utökas med både nybyggen och använda fartyg som inköpts. Ombudsman Jessica Troberg från Rederierna i Finland rf uppmuntrar unga att söka sig till branschen. – I alla EU-länder som tagit i bruk tonnageskatten har antalet fartyg ökat och ock14 Vapaavahti Frivakt så antalet nationella arbetsplatser har ökat, konstaterar Jessica Troberg. Samma fenomen kan märkas i Finland, då organisationerna och statsmakten har funnit den rätta rutten i sitt samarbete. På många finska fartyg börjar man se mera utländsk ar- På skolskeppet Katarina presenterades sjöfartens utbildnings- och sysselsättningsmöjligheter, och bilder från sjöfararnas nordiska fototävling. 3 / 2012 Utbildningsdirektör Timo Alava från Kymmenedalens yrkeshögskola och Jessica Troberg från Rederierna i Finland rf. betskraft redan av den orsaken att det börjar vara ont om finländska sjöfarare. Situationen har verkligen förändrats betydligt jämfört med de sämsta tiderna. Internationell verksamhet Jessica Troberg framhåller att den finska sjöfartsutbildningen går i spetsen internationellt sett. Arbetet ombord kräver allt mer, men man utvecklar kontinuerligt utbildningsplanerna. De finska fartygens viktigaste rutter ligger i trånga, livligt trafikerade och utmanande farleder. Det finns också specialkunnande, liksom Arctias offshore- och arktiska operationer och Nestes operationer i Nordostpassagen. Det inhemska sjöfartsklustret duger att visa upp: Finland är en av stormakterna då det gäller vintersjöfart. Vi borde bara få flera arbetstagare. – I Finland lediganslås årligen 250 studieplatser för sjöfartsbranschen. Under de senaste tiderna har vi haft gott om sökande, men en del avbryter och en del stannar på land, berättar utbildningsdirektör Riku Anttila från Kotka Maritime Center. Utbildningen är krävande och praktiktiderna långa. Ibland är det svårt att hitta praktikplatser ombord för de studerande. Branschens attraktionskraft kan lida av att utbildningen tar lång tid. Dålig publicitet kan också vara en orsak. Sjömannens image är inte dålig, men onö3 / 2012 digt ofta hör man bara dåliga nyheter om sjöfarten. Olyckor, oljeutsläpp, utflaggningar, försäljningar av fartyg, sjöfartens lågkonjunktur på 1980-talet, minskning av finskt tonnage och arbetsplatser och otaliga berättelser om arbetslöshet skrämmer bort unga som är intresserade av branschen. Då sjöfararen säger “No news is good news”, säger journalisten ”Good news is no news”. Organisationer i samarbete för rekrytering Redan under många år har sjöfartens läroanstalter, organisationer och rederier lockat nya studerande i samband med olika evenemang. För rekryteringen har man utvecklat en egen internetportal: www.seaventures.fi. Rekryteringsgruppen besöker utbildnings- och arbetslivsmässor omkring i landet. Under våren kunde man till exempel se Seaventures avdelning i Mariehamn vid evenemanget Maritime Day, som besöktes av många unga. – Kotka Havsdagar är just rätt evenemang för den här verksamheten, säger Timo Alava, utbildningsdirektör på Kymmenedalens Yrkeshögskola. I Kotka kan man utbilda sig till alla yrken inom sjöfarten i två läroanstalter, i Södra Kymmenedalens Yrkesinstitut och i Kymmenedalens Yrkeshögskola. Timo Alava berättade på Tarmos däck tillsammans med Jessica Troberg för de intres- serade unga om sjömansyrkets goda sidor. – Långa ledigheter, snabb karriär, man kan vara bosatt var som helst, räknar Alava upp för de unga som stannat vid avdelningen. Människorna kommer i en jämn ström för att bekanta sig med museiisbrytaren. Det vackra vädret har fått folk att röra på sig. I mässen på Tarmo finner man SSB:s fotoutställning, sjöfartsbranschens tidningar och broschyrer om utbildning. De bästa bilderna från tävlingen Nordic Photo Contest 2011 är utställda. SSB ordnar varje år en fototävling tillsammans med de andra nordiska sjömansserviceorganisationerna. I mässen torkar Leif Wikström svetten från pannan. – Temperaturen är nog säkert över trettio grader. För en gammal mästare borde det här ju inte vara ett problem, skrattar Wikström. Han visar intresserade vägen också till skolskeppet Katarina, som ligger vid ändan av kajen. På skolskeppet Katarina hade man öppet hus och både fartygets och skolans personal presenterade fartyget och sjöfartsbranschen. Kommandobryggan intresserar unga besökare. Personalen kommer ihåg att också framhålla att sjöfararnas arbetsförhållanden har förbättrats. Kommunikationerna har utvecklats. På de flesta fartyg ser man television och Facebook fungerar via satellit. Text och bild: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 15 ”PORUKKA SEN LAIVAN TEKEE” - MERIMIESTAPAAMINEN RAUMALLA Internetissä olevien merenkulkijoiden muistelu- ja Facebook -sivustojen ansiosta on kiinnostus vanhaa merimieskulttuuria kohtaan lisääntynyt. Nostalgianälkää voi ruokkia verkossa, mutta mikään ei voita porukkatapaamista, jossa voi kohdata vanhoja seilauskavereita ja muistella menneitä aikalaisten kanssa. Mepa on suuremmalla tai pienemmällä panoksella ollut monessa tapaamisessa mukana. Viimeisen vuoden aikana on mäntiä haalattu ja ruostetta skrapattu Kotkassa, Helsingissä ja Maarianhaminassa. Kaikissa kohtaamisissa on ollut tupa täynnä. Lauantaina 4.8. sai Rauman Merimuseo vieraikseen koko joukon kokeneita merenkyntäjiä. Päivän mittaan vanhalla merikoululla vieraili viitisenkymmentä alan ammattilaista. Puoliltapäivin alkanut tapahtuma sai arvoisensa alun, kun vieraat saivat nauttia maittavan lapskoussi -lounaan Merimuseon purjelaivasalissa. Elokuun alun kesäpäivä alkoi lämmetä mukavasti, mutta se ei haitannut museon yläkertaan siirtynyttä nostalgiaväkeä – jääil16 Vapaavahti Frivakt ma pelasi ja porukka viihtyi. Museon johtajan Hannu Vartiaisen tervetuliaissanojen jälkeen merikapteeni Lauri Vuorinen kertoi seilausurastaan. Hän oli hankkinut kattavat taustatiedot ja runsaasti kuvia kaikista aluksistaan. Vuorinen seilasi pääosin Nesteellä, mutta ehti nuorempana koluta läpi kaikenlaisia ”kajakkeja”. Vartiainen oli suunnitellut ohjelman mukavan väljäksi. Jokaisen osuuden jälkeen oli jaloittelutauko, jolloin pääsi juttelemaan muiden merenkulkijoiden kanssa, tai vierailemaan vastapäisen ravintola Kalliohovin terassilla. Väkeä oli tullut monilta eri paikkakunnilta ja pienen silmiensiristelyiden jälkeen moni löysi entisiä seilauskavereitaan. Yleisö mukana keskusteluissa Ohjelma jatkui Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtajan, Timo Nenosen alustuksella. Hannu Vartiaisen ohjeistuksen mukaan kaikki esitykset olivat interaktiivisia – yleisö saattoi tulla mukaan keskusteluun heti, kun tuttuja laivoja tai merenkulkijoita tuli esille. Nenonen oli lähtenyt merille jo 50-luvulla, joten muisteluissa käytiin läpi useita ”stimmipaatteja”. Yleisön joukossa oli muutamia hänen seilauskavereitaan, jotka heittelivät kommentteja väliin. Tauon jälkeen Vartiainen esitteli museon haltuunsa saaman merimiehen päiväkir3 / 2012 jan muistiinpanoja. Matruusi Pasanen oli 1950-luvulla jenkeistä käsin seilannut eri lippujen alla ja viettänyt perinteistä ja melko rietastakin merimieselämää muun muassa Japanin satamissa. Pasasen jäämistöstä oli museon kokoelmiin saatu runsaasti valokuvia, dokumentteja, ravintoloiden kuitteja ja käyntikortteja. Hän oli myös pitänyt melko tarkkaa kirjanpitoa rahoistaan ja niiden käytöstä. Onneksi kuulijoiden joukossa ei ollut nihilistejä. Seuraavaksi oli vuorossa laivantunnistuskisa, jonka vetivät Pekka Karppanen Mepasta ja Mika Muhli SLHY:stä. Jokaisesta laivasta oli useampi kuva – tunnistus helpottui sitä mukaa, kun kuvia näytettiin. Eniten laivoja tunnisti Lauri Vuorinen, hyvän haasteen antoivat Hanski Timonen ja Roope Liekari. Hieman yllättäen kukaan ei tunnistanut EFFOAn Fenniaa. Vanha merikoulu on ihanteellisessa käytössä Kello tuli viisi, vedettiin henkeä - majoittujat kirjautuivat hotelleihinsa ja päiväkävijät tutkivat vastapäisen hotelliravintolan tarjoiluja. Kalliohovi on tullut monelle Raumalla merenkulkua opiskelleelle tutuksi illanviettopaikaksi. Sijainti on sopivasti Pläkkluat opiskelija-asuntolan naapurissa ja lähellä uuttakin merikoulua. Asuntolassa toimii kesäisin Kesähotelli Rauma, jonne myös monet merimiestapaamisen vieraat olivat majoittuneet. Iltatilaisuus alkoi merihenkisellä ruokailulla – yläkerta oli tauon aikana sisustettu tilausravintolaksi. Päivätilaisuus oli sujunut varsin juhlallisissa merkeissä – arvokkuus jatkui kattauksessa. Tarjolla oli loistava kokonaisuus kunnon kalapöydästä lähtien. Merimiesjutut jatkuivat ja tarinaa riitti iltamyöhään. Seuraavana päivänä kokoonnuttiin vielä museolle. Hannu Vartiainen veti opastetun kierroksen hienossa ja merimiesperinteitä kunnioittavassa museossa. Moni oli täällä käynyt perämies- tai kippariluokat ja ihasteli, kuinka vanha merikoulu oli päässyt arvoiseensa käyttöön. Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka suuri tilaus tällaisilla merimiestapaamisilla on. Rauman Merimuseo sopi tapaamispaikaksi erittäin hyvin. Toiminta ja dokumenttien tallennus tulivat tutuiksi osallistujille. Todennäköisesti museo saa lisää merimiesten muistoja ja kuvia – niitä on tulevien polvien mukava ihmetellä. Tosin ihan kaikilla ei tainnut merimieselämä olla yhtä värikästä kuin matruusi Pasasella. Saapa nähdä, missä on seuraava tapaaminen. Suuret kiitokset Rauman Merimuseolle järjestelyistä. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 3 / 2012 Iltatilaisuudessa tarjottiin maukas ja merihenkinen illallinen Merikapteeni Timo Nenonen Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksestä Hannu Vartiainen esitteli matruusi Patasen matkoja ja muistoja maailman meriltä Frivakt Vapaavahti 17 ”GÄNGET OMBORD GÖR BÅTEN” – SJÖMANSTRÄFF I RAUMO Sjöfartsmuseet i Raumo fick lördagen den 4 augusti besök av en hel hop erfarna sjöfarare. Under dagens lopp besöktes sjömansskolan av ett femtiotal proffs från branschen. Evenemanget, som började vid middagstid, fick en värdig inledning med en smaklig lunch på lapskojs i Sjöfartsmuseets segelfartygssal. Sommardagen i början av augusti började bli rätt varm, men nostalgigästerna som förflyttat sig till museets övre våning trivdes väl då ventilationen fungerade. Efter museidirektören Hannu Vartiainens välkomstord berättade sjökapten Lauri Vuorinen om sin seglingstid. Han hade skaffat omfattande bakgrundsfakta och ett stort antal bilder av alla sina fartyg. Vartiainen hade planerat ett lagom fritt program. Efter varje programpunkt hann Vid kvällsevenemanget serverades en smaklig måltid i maritim anda. 18 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 Lauri Vuorinen hade skaffat omfattande bakgrundsfakta och ett stort antal bilder av alla sina fartyg. Lördagskvällen förlöpte i avslappnat samspråk om gamla minnen man röra på benen, prata med andra sjöfarare eller besöka den närbelägna restaurangen Kalliohovis terrass. Man hade mött upp från många olika orter och då man litet sett sig omkring kunde mången återfinna gamla seglingskamrater. Publiken med i diskussionerna Programmet fortsatte med en föreläsning av Timo Nenonen, ordförande för Helsingfors Skeppsbefälsförening. Enligt Hannu Vartiainens anvisningar var alla inlägg interaktiva – publiken kunde komma med i diskussionen genast då man kände igen fartyg eller sjöfarare. Efter pausen presenterade Vartiainen en sjömans dagboksanteckningar som hamnat i museets ägo. Matrosen Pasanen hade på 1950-talet utgående från USA seglat på båtar under olika länders flagg och levt traditionellt sjömansliv i bland annat hamnar i Japan. Lyckligtvis fanns inga nihilister bland åhörarna. Därefter tävlade man om att känna igen fartyg, programpunkten leddes av Pekka Karppanen från SSB och Mika Muhli från SLHY. Lauri Vuorinen kände igen flest fartyg, gott motstånd bjöd Hanski Timonen och Roope Liekari på. Sedan hämtade man andan – de som skulle övernatta skrev in sig på hotell, och de andra kunde bekanta sig med Kalliohovis traktering. Kvällsevenemanget började med en fest3 / 2012 Hannu Vartiainen presenterade matros Patanens resor och minnen från de sju haven. lig middag i maritim anda – övre våningen var inredd som restaurang. Menyn var en högklassig helhet med början från ett rikligt fiskbord. Sjömanshistorierna fortsatte långt in på kvällen. Följande dag samlades man igen i museet. Hannu Vartiainen ledde en guidning i det traditionstrogna sjöfartmuseet. Mången hade här gått sina styrmans- eller kaptensklasser och kunde nu beundra hur den gamla sjöfartsskolan fått en värdig användning. Få se var nästa träff äger rum. Ett varmt tack till Raumo Sjöfartsmuseum för arrangemangen. Text och bild: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 19 ADOLF BOCKIN MERIMAALAUKSIA SALOSSA Vanha veturitalli toimi loistavana miljöönä arvokkaille teoksille Salon taidemuseon järjestämä näyttely Adolf Bock ja meritaiteen mestarit kiinnosti kesälomalla matkustelevia merenkulkijoita. Monet tulivat tutustumaan pitkänkin matkan takaa. Eivät suotta, sillä esillä oli yli sata harvoin nähtävää meritaulua. – Tämä sattui sopivasti Kotkasta katsottuna matkan varrelle, kun käymme Rauman Merimuseolla merimiesten kulttuuritapahtumassa, merikapteeni Markku Anttila kertoi. Paitsi tauluja, kotkalaiset ihastelivat myös vanhan veturitallin miljöötä. – Aivan mahtava paikka järjestää tällainen näyttely, ehdottomasti kannatti tulla, tuumasi puolestaan Risto Nikula. Mukana olleet Pekka Lappi ja Pekka Tuhkanen olivat myös erittäin kiinnostuneita meritaiteesta ja kertoivat käyvänsä mahdollisuuksien mukaan katsomassa näyttelyitä aina kun mahdollista. Suomalaiset merenkulkijat tuntevat Adolf Bockin (1890 – 1968) varsin hyvin. Hänestä on ollut kirjoituksia alan lehdissä. Moni on myös hankkinut John Nurmisen säätiön kirjoittaman kirjan Adolf Bock – Merimaalari. Merimiespalvelutoimiston harrastenäyttelyihin säännöllisesti osallistunut pullolaivarakentaja, merikapteeni Rolf Holmgren (1927 – 2003) kertoi mielellään tarinoita Adolf Bockista. 1950-luvun alussa Holmgren oli perämiehenä s/s Laila Nurmisen Välimeren matkalla, jolla kuuluisa merimaalari oli mukana. Bock oli ystävystynyt merenkulkuneuvos John Nurmisen perheen kanssa ja pääsi matkustelemaan yhtiön aluksilla. Holmgren kertoi Vapaavahdille Adolf Bockin myyneen hänelle taulun, mutta vastahakoisesti. – Hän kieltäytyi jämäkästi, mutta kaivoin taskustani ison setelinipun. Bock epäröi vieläkin, mutta selvästi käsi hamusi jo edessä olevia rahoja, joten kaupat syntyivät, Holmgren muisteli tapahtumaa vuonna 2002. Bock asui Suomessa useaan otteeseen ja maalasi tilaustöitä monille tahoille, kuten merenkulkuhallitukselle, varustamoille ja yksityishenkilöille. 20 Vapaavahti Frivakt Adolf Bock, Fregatti aamusumussa, 1953. John Nurmisen Säätiö. John Nurmisen säätiö mukana Näyttely oli Salon taidemuseon ja John Nurmisen Säätiön yhteistuotantoa. Säätiön kokoelmissa on puolen toistasataa merimaalausta, mutta harvemmin näkee julkisesti. Salon näyttelyssä oli yli sata teosta, joista valtaosa tuli John Nurmisen Säätiön välityksellä tai säätiön omista kokoelmista. John Nurminen Oy:n kuunarilaiva Uljas oli saanut arvoisensa roolin Salon Veturitallin näyttelyssä. Raumalla vuonna 1891 rakennettu Uljas oli John Nurmisen ensimmäinen oma alus. Se oli raumalaisen legendaarisimpia purjealuksia. Uljas tuli matkansa päähän vuonna 1950, kun se polttohaudattiin Rauman edustalla. Tapahtuma sai valtavasti huomiota ja siitä kuvattu uutisfilmi pyöri Salon Veturitallin yleisöpäätteissä. Adolf Bock maalasi poltto3 / 2012 Salon taidemuseo Veturitalli toimi loistavana miljöönä hienoille merimaalauksille hautauksesta taulun, joka oli yksi näyttelyn kiinnostavimmista töistä. Esillä oli myös Akseli Gallen-Kallelan maalaama taulu Uljaksesta talvehtimassa Rauman satamassa. Maalauksia muiltakin mestareilta Näyttelyyn oli saatu teoksia myös arvostetuilta meriaiheisiin erikoistuneilta maalareilta Oscar Kleinehilta (1846-1919) ja Berndt Lindholmilta (1841-1914). Yksittäisiä töitä oli useilta tunnetuilta suomalaistaiteilijalta kuten Albert Edelfeltiltä (1854 -1905) ja Hjalmar Munsterhjelmilta (1840-1905). Ulkomaisia mestareita edustivat mm. Ivan Aivazovski (1817-1900), Willem van de Velde (1633-1707) ja Julius von Klever (1850-1924). Merimaalarille laivatuntemus ja omakohtaiset elämykset merenkäynnistä, säästä ja taivaasta ovat oleellisia. Adolf Bockille oli suurta apua lukuisista merimatkoista, joita hän teki eri aluksilla. Yksi kovimmista kokemuksista lienee ollut sodan aikainen pelastuminen torpedoiden upottamasta Wilhelm Gustloff –aluksesta. Merellä vietetyt vuodet näkyvät teoksissa. Yleensä merimaalauksessa itse laiva on pääosassa. Bockin maalauksissa laivat oli tarkasti taltioitu, mutta hän hallitsi myös taivaan, meren ja sään. Varsinkin sumun hän on saanut vangittua taidokkaasti. Bock maalasi sekä pelkistettyjä laivojen muotokuvia sekä sijoitteli aluksia eri paikkoihin ja tilanteisiin. Laivoja, miehiä, merta ja taivasta Laivoja on kautta aikojen maalattu näyttävien paikkojen edustalla. Esimerkiksi Japa3 / 2012 nissa laiva kuvattiin viime vuosisadan alussa usein Fuji -tulivuorta vasten. Tapa on jatkunut valokuvauksen aikakaudella – laivoja nähdään vaikka Sydneyn oopperatalon tai San Fransiscon Golden Gate -sillan edustoilla. Näyttelyssä oli useampikin työ, jossa Bock oli maalannut laivan Helsingin Eteläsatamaan. Purjelaivat hän maalasi perinteisellä tavalla, purjeet tuulten pullistamina. Töissä nähdään laivojen, laivastojen, meritaisteluiden, rannikon ja laivanrakennusten kuvauksia. Suomalaiset merenkulkijat arvostavat nykypäivän merimaalareista eniten Håkan Sjöströmiä, Risto Honkaharjua ja Leo Patjasta (1912-2003). Pääosin öljyvärimaalauksia tehnyt Patjas ja akvarellimestari Honkaharju ovat ansiokkaasti kuvanneet myös merielämää suomalaisissa aluksissa. Kumpikin tutkiskeli tarkasti Bockin töitä aina niitä nähdessään. Laadukkaiden maalausten lisäksi Salon Veturitalli loi meritunnelmaa tuomalla näyttelyyn myös laivojen pienoismalleja. Kotkan merenkulkijat tunnistivat oitis murtaja Jääkarhun. – Tämähän on sama pienoismalli, jota olimme talkoilla nostamassa Vellamoon, kun se palautettiin sotakorvausnäyttelystä, Risto Nikula totesi. Suomen Merimuseosta lainassa ollut Jääkarhun pienoismalli esittää sotakorvauksena 1945 luovutettua jäänmurtajaa. Salon taidemuseo Veturitalli yhteistyökumppaninaan John Nurmisen Säätiö teki Adolf Bock, FÅA:n Juno telakalla Helsingissä, 1937. Yksityisomistus. todellisen kulttuurityön rakennettuaan näin hienon näyttelyn. Merenkulkijoilta on kuulunut kovasti kiitosta ja kehuja. Adolf Bock teki myös huomattavan määrän mainoksia, julisteita ja kuvituksia muun muassa Suomen Merenkulku -lehteen. Nekin ansaitsisivat oman näyttelyn. Teksti: Pekka Karppanen Kuvat: Pekka Karppanen, Salon Taidemuseo, John Nurmisen Säätiö Frivakt Vapaavahti 21 ADOLF BOCKS MARINMÅLNINGAR I SALO Adolf Bock, S/S Laila Nurminen, Omdurman i Turkiet, 1953. John Nurminens Stiftelse Konstmuseet Vanha Veturitalli – en strålande miljö för värdefulla målningar Utställningen Adolf Bock och marinkonstens mästare, som arrangerades av konstmuseet i Salo, intresserade sjöfarare på semesterresa. Mången hade rest en lång väg, men inte förgäves. Utställda var över etthundra marinmålningar som sällan visats. – Det här passade bra då vi är på väg från Kotka för att besöka sjömännens kulturevenemang på Sjöfartsmuseet i Raumo, berättade sjökapten Markku Anttila. Utöver målningarna beundrade kotkaborna också det gamla lokstallets miljö. – En alldeles strålande plats för en utställning av det här slaget, det lönade sig verkligen att komma hit, menade Risto Nikula för sin del. Pekka Lappi och Pekka Tuhkanen som var med var också mycket intresserade av marinmålningarna och berättade att de alltid när det är möjligt går på utställningar. De finländska sjöfararna känner mycket väl till 22 Vapaavahti Frivakt Adolf Bock (1890 – 1968). Det har skrivits om honom i branschens tidningar. Många har också skaffat sig John Nurminens Stiftelses bok Adolf Bock – Marinmålare. Sjökapten Rolf Holmgren (1927 – 2003), flaskskeppsbyggaren som regelbundet deltog i Sjömansservicebyråns hobbyutställningar, berättade gärna historier om Adolf Bock. I början av 1950-talet var Holmgen styrman på s/s Laila Nurminen på en resa till Medelhavet, där den berömde marinmålaren var med. Bock hade blivit vän med sjöfartsrådet John Nurminens familj och kunde resa med bolagets fartyg. Holmgren berättade för Frivakt att Adolf Bock hade sålt en tavla åt honom, men motvilligt. – Han vägrade bestämt, men jag grävde en stor bunt sedlar ur min ficka. Bock tvekade ännu, men handen trevade redan efter sedlarna, och köpet slogs fast, mindes Holmgren år 2002 episoden. Bock bodde i Finland i flera repriser och gjorde beställningsarbeten åt bland andra sjöfartsstyrelsen, rederier och privatpersoner. John Nurminens stiftelse medverkade Utställningen är Salo konstmuseums och John Nurminens Stiftelses samproduktion. I stiftelsens samlingar finns cirka etthundrafemtio marinmålningar, men de visas sällan för allmänheten. På utställningen i Salo kunde man se över etthundra verk, de flesta kom via John Nurminens Stiftelses förmedling eller ur stiftelsens egna samlingar. John Nurminen Oy:s skonarskepp Uljas hade fått en värdig roll på utställningen i Salos gamla lokstall. Uljas, som byggdes i Raumo år 1981, var John Nurminens första egna fartyg. Det var ett av raumobornas mest legendariska segelfartyg. Uljas gjorde sin sista seglats år 1950, då skeppet högtidligen brändes på redden utanför Raumo. Evenemanget fick mycket uppmärksamhet och en film från händelsen visades på i en skärm för publiken. Adolf Bock förevigade brandbegravningen på en tavla som var ett av utställningens mest intressanta arbeten. 3 / 2012 Adolf Bock, Rhea vid Skatuddens kaj, 1925. Privat samling. Adolf Bock, Fartyget Argo i Helsingfors, 1930. Österbottens museum/Vasa konstförening Andra mästares målningar Till utställningen hade man också fått verk av sådana ansedda konstnärer som specialiserat sig på marina motiv som Oscar Kleineh (1846 – 1919) och Berndt Lindholm (1841-1914). Enstaka arbeten av flera kända finländska konstnärer som Albert Edelfelt (1854 – 1905) och Hjalmar Munsterhjelm (1840 – 1905) var med. De utländska mästarna representerades av bl.a. Ivan Aivazovski (1817 – 1900), Willem van de Welde (1633 – 1707) och Julius von Klever (1850 – 1924). För en marinmålare är kunskapen om fartyg och egna upplevelser av sjögång, väder och himmel väsentliga. Adolf Bock hade stor hjälp av sina otaliga sjöresor som han gjorde med olika fartyg. Räddningen från Wilhelm Gustloff, som under kriget sänktes av torpeder, torde ha varit den hårdaste upplevelsen. Åren till havs har lämnat spår i målningarna. I allmänhet är själva fartyget i centrum på en marinmålning. På Bocks målningar är fartygen noggrant avbildade, men han behärskade också himlen, havet och vädret. Han lyckades fånga dimman synnerligen skick3 / 2012 ligt. Bock målade både förenklade porträtt av fartyg och placerade dem på olika platser och i olika situationer. Fartyg, män, hav och himmel Man har genom tiderna avbildat fartyg framför imponerande platser. I Japan avbildade man under början av senaste sekel ofta fartyg med vulkanen Fuji som bakgrund. Under fotograferingens tidevarv har man fortsatt traditionen – fartyg ligger framför operahuset i Sidney eller bron Golden Gate i San Francisco. På utställningen kunde man se flera målningar där Bock hade målat fartyget i Södra hamnen i Helsingfors. Segelfartygen målade han på traditionellt sätt, med vindfyllda segel. Arbetena visar scener med fartyg, flottor, sjöstrider, bilder av kuster och skeppsbyggen. Av nutidens marinmålare värdesätter de finländska sjöfararna främst Håkan Sjöström, Risto Honkaharju och Leo Patjas (1912 – 2003). Patjas, som huvudsakligen målade i olja, och akvarellmästaren Honka- harju har förtjänstfullt avbildat också livet till sjöss på finländska fartyg. Båda studerade noggrant Bocks målningar då tillfälle gavs. Utöver de högklassiga målningarna bidrog fartygsmodeller till den maritima stämningen i konsthallen i Salo. Sjöfararna från Kotka kände genast igen isbrytaren Jääkarhu. – Det här är ju samma fartygsmodell som vi som talkoarbete flyttade till Vellamo, då den returnerades från utställningen över krigsskadeståndet, konstaterade Nikula. Fartygsmodellen av Jääkarhu var utlånad av Finlands Sjöfartsmuseum. Jääkarhu överläts som en del av krigsskadeståndet år 1945. Salo konstmuseum Veturitalli och samarbetspartnern John Nurminens Stiftelse utförde en verklig kulturgärning då de satte upp en så högklassig utställning. Från sjöfararhåll har man hört mycket tack och beröm. Adolf Bock gjorde också en betydlig mängd reklambilder, affischer och illustrationer för tidningen Finlands Sjöfart. De skulle också vara värda en egen utställning. Text: Pekka Karppanen Bilder: Pekka Karppanen, Salo konstmuseum, John Nurminens Stiftelse Frivakt Vapaavahti 23 Timo Sylvänne seilasi m/s White Rosella Kiinaan TSINGTAOSSA Matkaa sellulastissa Ruotsista Kiinaan oli tehty pari kuukautta. Vaikka reissulla oli otettu bunkkeria, provianttia ja makeaa vettä kolmesti, oli vesi ollut ransuunilla ainakin puolet ajasta. Aluksi röörit pantiin kiinni yöajaksi. Myöhemmin hanoista lirisi vain vahtien vaihtuessa. Juomavesi vielä riitti, eikä tarvinnut alkaa tyhjentelemään pelastusveneiden kanistereita. Shanghaita lähestyttäessä varustamo heräsi huolehtimaan Kiinan kulttuurivallanku24 Vapaavahti Frivakt mouksen pyörteisiin joutuvista pojistaan. Sähkösanomalla varoitettiin kreikkalaisen merimiehen kohtalosta. Oli taputellut kiinalaista punakaartilaisnaista. Kohta vimmastuneet kansanjoukot ryntäsivät sitomaan köyden toisen pään kreikkalaisen kaulaan ja toisesta päästä narua hiivasivat taputtelijan roikkumaan puunoksaan. Shanghain redillä ankkurissa odoteltiin jokunen päivä laituripaikkaa. Satamassa sellua purettiin kolme päivää ja matka jatkui muu- tama vuorokausi pohjoiseen kohti Tsingtaoa. Sitten roikuttiin ankkurissa pari viikkoa ja laiturissa hikoiltiin sama aika. Tsingtao – tai kuten se nykyään meidän aakkosillamme translitteroidaan Qingdao – on Kiinan historiassa nuori miljoonakaupunki. Laivastotukikohtaa alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla ja kohta saksalaiset kaappasivat alueen oman laivastonsa käyttöön. Kiinassa, kuten kaikissa sosialistisissa maissa, oli joka satamassa merimiesklubi. Sisään pääsi merenkulkijoiden lisäksi muutkin ulkomaalaiset. Isäntämaan meriväkeä niissä ei näkynyt. Tsingtaon klubi oli suuri monikerroksinen kivirakennus, mistä löytyi erilaisia myymälöitä, ravintola, parturi, elokuvateatteri kirjasto. Kirjaston hyllyt olivat enimmäkseen täytetty Mao Tse Tungin erikielisillä kirjoilla. Niitä sai vapaasti keräillä mukaansa. Jokainen Kiinassa käynyt merenkulkija tuntee Tsingtaon ainakin olutmerkistä. Kohta kaupungin vallattuaan saksalaiset olivat perustaneet brittien kanssa oluttehtaan, jonka tuotteita pienissä vihreissä pulloissa saa meidänkin puodeistamme ostaa.Vaikka Kiinassa oli tarjolla lukemattomia olutmerkkejä, laivaan toimitettu ulosvienti oli aina Tsingtaoa. Keississä 12 kolmen vartin vihreää pulloa. Pahvikopan paino 14 kiloa. Laivoista oli aikanaan järjestetty kiertomatkoja oluttehtaalle. Tuotteet lienevät maistuneet siinä määrin tutustujille, että ainakin suomalaisten osalta oli olutmatkat lopetettu. Meitä vietiin ajelulle laajalle ja luonnonkauniille omenafarmille. Sielläkin osa porukasta onnistui herättämään hämminkiä. Kasseissa kilisi omat eväät, olutta vahvempaa. Niinpä päätettiin, että seuraavalle kiertomatkalle tehdään kaikille laakongin yläpäässä ruumiin- ja kassintarkastus. Kaupungilla ei ulkomaalaisia näkynyt. Pelkästään Mao-pukuisia kiinalaisia. Yksin kulkeminen kaduilla oli elämys: vähäinen autoliikenne pysähtyi ja silmänkantamattomiin uteliaita paikkakuntalaisia vaelsi ulkomaalaisen ympärillä ymmyrkäisinä tuijottaen. Kerran pakenin tungosta tyhjään kauppaan. Tiskillä näkyi olevan myynnissä riisipuikkoja ja niinpä halusin ostaa muutaman nipun. Kadulta virtasi sisälle ihmettelijöitä niin paljon, kuin ovesta mahtui. Ainoa rauhallinen oli nuori saparotukkainen naismyyjä. Aikansa tikkunippuja huolellisesti tähtäiltyään valitsi lopulta pari suorinta pakettia, kääri ne paperiin, laski hinnan helmitaululla, kirjoitti laskun, otti rahat, antoi jonkin ränkylän takaisin ja jäi sen jälkeen seisomaan levollisena tiskin taakse odottamaan seuraavaa asiakasta. Minä ja koko kiinalaistungos purkauduttiin takaisin kadulle. Elettiin kuumia elokuun päiviä, eikä sil3 / 2012 loin vielä jääilmaa laivoissa osattu kaivata. Laiturilla kolisteli tämän tästä höyryveturi hönkien sakeita, kuumia nokipilviä pieniin hytteihin selällään olevista venttiileistä ja ovista. Kun kaupungista löydettiin kävelymatkan päästä uimaranta, varustauduttiin joukolla piknikille. Uima-asusteet, pyyhkeet ja Tsingtao-pullot kasseihin ja matkaan. Hieno hiekkainen biitsi löytyikin. Paikallista väkeä makoili hietikolla ja osa pärski vedessä. Hengenpelastajan tornissa nojaili yksi tähystäjä ja jokunen pelastustuvene ajelehti uimareiden seassa. Meidät ulkomaalaiset arvovieraat havaittuaan hengenpelastajia ryntäsi puolenkymmentä lisää torniin. Monia soutuveneitä lykittiin vesille. Kun kävimme uimassa, jokaisen vieressä souteli pari hengenpelastusvenettä. Hyvä ettei tullut aironlavasta päähän, vaikka tarkoitus olikin päinvastainen. Ehkä heilläkin oli uskomus, ettei merenkulkijoiden tarvitse osata uida, kun laiva pysyy pinnalla. Paluumatkalla jossakin kadunkulmassa havaittiin kansanravintola. Merimiesklubin ravintolassa oli monenlaista kiinalaista einettä maistettu. Päällikön kanssa oltiin oltu laivaa ja varustamoa edustamassa rahtaajan juhlapäivällisillä, missä oli kai pöytään pantu parasta. Nyt haluttiin kokeilla kiinalaisten kiinalaista ruokaa. Sali oli iso, karu ja meluisa betonihalli ja levitti monenlaisia tuoksuja. Kaikki pöydät 3 / 2012 oli varattu, mutta seurueemme huomattuaan tarjoilijat hätistelivät joitakin ruokailijoita matkoihinsa ja raahasivat yhteen pöytiä sopivan määrän. Päälle levitettiin valkoiset liinat. Ruokalistat olivat kiinalaisin kirjoitusmerkein, eikä tarjoilijoilta sujunut englannin puhe. Vaan nou ongelma: Kohta ilmaantui kumartelemaan vanhus, kuin menneen ajan elokuvista: viikset ja pujoparta, kädet pistettynä hihoihin. Myöhemmin hän supatti palvelleensa Englannin suurlähetystön hovimestarina, mutta kulttuurivallankumous oli kuljettanut Tsingtaon kansanravintolaan tiskaajaksi. Toivoimme hovimestarin itse valitsevan ateriamme ja heti alkoi tapahtua. Kiinalaiseen tapaan syötiin monenlaista vähäisiä määriä. Tarjoilija toisensa jälkeen kantoi pientä kuppia pöytään ja vei tyhjiä pois. Taustalla valvoi hovimestari ja tiukkaan ääneen ohjasi henkilökuntaa, jolla ei liene ollut kokemusta ulkomaalaisten palvelusta. Salin paikalliset aterioijat unohtivat ruokansa ja keskittyivät harvinaisten vieraiden ihmettelyyn. Jos ei merimiesklubin ravintolan hinnat olleet kalliita, oli ateriamme lähes ilmainen. Monta ruttuista pikkusetelin riekaletta ei laskulautaselle tarvinnut kaivella. Lämpimästi kiittelimme hovimestaria huolehtivasta palvelusta ja kävelimme takaisin hikiseen laivaan. Suunnitelma virisi, että hovimestaria pitäisi jotenkin vielä muistaa. Konemestarilla oli hytissään pieni Lapintyttönukke. Olimme oppineet, etteivät kiinalaiset huoli ulkomaalaisilta mitään. Ei edes tarjottu tupakka kelvannut. Jopa ravintolapöytään jätetyt juomarahat juoksutettiin perässä takaisin. Arvelimme kuitenkin pienen nuken lahjoittamisen olevan sallittua. Jokunen päivä myöhemmin olimme uudelleen kansanravintolassa saman hovimestari palveltavina. Lahjanukke oli sievään pakettiin käärittynä. Lähtiessämme jälleen kiiteltiin kädestä pitäen ja konemestari ojensi juhlallisesti pienen lahjamme. Hovimestari jäykistyi ja kauhistui kuin dopingista kiinni jäänyt huippu-urheilija. Ei millään keinoin saatu lahjaa annetuksi. Sitkeästi tuumailtiin tilannetta ja arveltiin, että ehkäpä muiden tarjoilijoiden ja ruokailijoiden vahtimana hovimestari ei uskaltanut hyväksyä lahjaamme. Niinpä tehtiin vielä kolmaskin yritys: nyt pieni nukke oli konemestarin kourassa piilossa ja kätellessään hän yritti sen sujauttaa hovimestarille. Ei ollut menestystä vieläkään. Hovimestari hyppäsi kuin käärmeen pistämänä tuntiessaan käteensä jotain työnnetyn. Kiinassa oli vielä lastaussatamana Dairen, mistä matka jatkui kohti Singaporea. Etelään päin ajaessamme hoksattiin, etteipä ollut tullut mieleenkään ketään Maopukuista kulttuurivallankumouksellista taputella. Timo Sylvänne www.aanimeri.fi Frivakt Vapaavahti 25 PURJELAIVARUOKAA OULUSSA Oulussa järjestettiin elokuun lopussa perinneruokatapahtuma. Isäntänä toimi Oulun Merieläkeläiset. Tapahtumapaikkana oli yhdistyksen kesäpaikka Oulun Hietasaaressa. Ruuaksi oli valittu purjelaivakaudelta peräisin oleva suolaliha, rootmuusin ja pikkelsin kera, vain rommiryypyt oli jätetty pois. Tilaisuuteen osallistui liki neljäkymmentä vierasta Helsinkiä ja Ruotsia myöten. Tapahtuma järjestettiin elokuun 30. päivä Oulun merieläkeläisten majalla Oulun Hietasaaressa. Valmistelut oli aloitettu jo kesäkuun alussa. Tavoitteena oli tarjota suolalihaa ja rootmuusia semmoisena kuin monet vanhat merimiehet sen vielä muistavat. Se oli vaativa tehtävä kokkina toimineelle Aaro Nahkurille joka tunnettiin laivoissa Aaro Einarina. Kokemusta byssässä hänelle on kertynyt jo yli 25 vuoden ajalta. Aaron seilaukset alkoivat vuonna 1961. ”Suolaliha oli tuttu ruoka, varsinkin merimiesurani ensimmäisen vuosikymmenen aikana” kertoi Aaro. ”Purjelaivoissa ruoka 26 Vapaavahti Frivakt valmistettiin puhvelinlihasta. Puhvelinlihan loputtua se korvattiin Pampaksen härällä jota vielä 60-luvulla sai tynnyreihin suolattuna”, Aaro jatkoi. Hommat hoidossa, hyvää säätä toivottiin Pampaksen härkää, puhvelinlihasta puhumattakaan, ei ollut nyt saatavilla, joten puuhamiehet joutuivat turvautumaan oululaisen erikoisliikkeen apuun. Lihan täytyi olla riittävän paksusyistä ja marmoroitunutta, eikä se saanut olla liian mureaa. Lihaksi kelpuutettiin huolella valittu keski-ikäisen naudan lapa. Sitä saatiin vain erikoistilauksesta teurastamolta, jonka jälkeen se ruiskusuolattiin lihaliikkeessä ja pakattiin vakuumiin. Paketti muhi ja maustui kolme viikkoa kylmässä ennen valmistusta. Muu proviantti hankittiin myös huolella. ”Pikkelsiä käytiin ostamassa Ruotsista, sieltä löytyneistä vain kolme lajia hyväksyttiin tarjottavaksi. Etsimäämme Piccalilli-pikkelsiä emme löytäneet, kertoi toinen pikkelsipojista, Seppo Hannula. ”Loppu olikin jo helpompaa. Perunat, porkkanat ja lantut löytyivät Oulun torilta. Ylimääräisiksi lisukkeiksi salaatit ja patongit löytyi puolestaan paikallisesta CM:stä” kertoi vuorostaan Seppo Haipus. Muitakin valmisteluja oli paljon: -teltat, -pöydät, -tuolit, jne. Näiden askareiden lisäksi puuhaporukka rukoili vielä iltaisin hyvää säätä tapahtuman ajaksi. Tässä he onnistuivatkin, aurinko paistoi lämpöisesti koko 3 / 2012 Nahkurin Aaro valmistelee ruokaa MEPAn entinen Kemin asiamies Aino Pohjola tapasi monta tuttua juhlan ajan ja Suomen suvi oli kauneimmillaan maaseutumaisessa juhlaympäristössä. Tapahtumapäivänä ihmisiä saapui juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen klo 14. Pihaan saavuttiin Vaaskiventieltä suuren kotikuusen alta kulkevaa tunnelmallista pihatietä pitkin. Perinteinen merimiesmusiikki otti tulijat vastaan piha-alueella. Kaiuttimista kaikui vanhat tutut kappaleet: Zeeman, Die Gitarre und Das Meer, La Paloma, jne. alkuperäisten esittäjien esityksinä kuin konsanaan saksalaisessa satamakuppilassa kauan sitten. Pöydät koreina, vieraat iloisina Järjestäjät kättelivät tulijat ja opastivat heidät telttakatosten alle katettuihin pöytiin, joissa valkoiset satiinipintaiset pöytäliinat kimaltelivat auringon säteistä vieraiden istuutuessa penkeille. Tasan klo 14 yhdistyksen puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja julisti tapahtuman alkaneeksi. Ruoka kannettiin 3 / 2012 noutopöytään ja ruokailu alkoi. Pöydistä kuului pian veitsien ja haarukoiden kilinä, johon sekottui iloinen keskustelun sorina. Tilaisuuden kokki, Aaro Nahkuri, piti keittiössä ruokia lämpöisenä folion alla. Tarjoiluvatien tyhjentyessä messikallena häärinyt Seppo Haipus loihti noutopöytään hetkessä lisää lämmintä safkaa. Byssäapulaisen roolissa touhunnut Pentti Eskonniemi hoiteli puolestaan kahvitermoksia. Hetkessä saivat nekin uutta, vahvaa kahvia sisälleen entisen loputtua. Vierasjoukosta Timo Timppa Nenonen tapasi yllätyksekseen vanhoja seilaus- ja merikoulukavereitaan. Törmäsen Martti seilasi Timpan kanssa s/s Oinaksessa vuonna 1957. Pojat olivat viimeksi tavanneet pikaisesti joskus 70-luvulla. Komulan Veikko oli Merikoulussa Timpan kanssa samalla luokalla. Heidänkin viimeisestä tapaamisesta oli kulunut vuosia. Juttua ja muistelemista riitti vanhojen merenkyntäjien kesken. Niissä muisteltiin myös milloin oli viimeksi syöty suolalihaa. Paikalla oli myös Olavi Olli Salo. Vaasasta 50-luvulla merelle lähtenyt, nykyisin Ruotsissa asuva maailmankiertäjä. Hän oli saapunut juhlaan vaimonsa kanssa Ruotsista. Pariskunta oli tehnyt hiljattain Kiinan matkan. Olli esitteli hienoja matka- ja hääkuvia, sekä kertoi eksoottisesta matkastaan. Paikalle pyöräili myös Mepan entinen pohjoisen asiamies, Aino Aisku Pohjola. Hänkin tapasi vanhoja tuttujaan, joita löytyikin paljon. Näissäkin keskusteluissa kuultiin, ”milloin olet syönyt viimeksi suolalihaa?” sekä ”muistatko sitä?”, ”kuka se olikaan?” jne. Näin vietimme aurinkoisen päivän Oulun Hietasaaressa. Nautimme hartaina purjelaiva-aikakaudelta peräisin olevaa vanhaa merimiesruokaa, menneiden sukupolvien työtä ja tapoja kunnioittaen. teksti ja kuvat: Timo Haipus Frivakt Vapaavahti 27 VENTSPILS OLI PASILLE KUIN KOTIKYLÄ Ennen kuin vanha rouva Lancing pääsi lähtemään Maarianhaminasta kohti Ventspilsiä, tarvittiin 8 miestä nostamaan lankongi ja kaksi hinaajaa irrottamaan fööri rantakivistä. Tämän kirjoittaja on käynyt Ventspilsissä kaksi kertaa. Paavo ”Pasi” Rauhalalla käyntejä on noin 250. Tietysti meillä molemmilla on satamakaupungista omat tarinamme. Syksyllä 1974 astuin Maarianhaminassa mt Lancingiin. Vanha laiva makasi lastien puutteessa ”lepässä kiinni”. Korsteenista nousi pikimusta pilvi kuin tulivuoresta, kun alus yritti saada keulansa irti rantakivistä. Omin voimin se ei onnistunut, ja kauan se kesti kahdelta hinaajaltakin. Ohitettiin Pommern, Prinsessan ja valkoinen luotsimökki. Olin laivassa, koska olin Merimiespalvelutoimiston tiedotussihteerinä saanut kutsun Lundqvist-varustamon toimitusjohtajalta Stig Lundqvistilta tulla kertomaan Mepan tiedotus- ja opintotoiminnasta. Laivan määräsatamana oli Ventspils ja hyttinäni ties mikä vanhan hyvän ajan mahtava sviitti. tähtäilin venttiilistä kamerallani kiellettyjä kohteita eli sataman konekivääritorneja. Tapahtuma tuli elävästi mieleeni, kun viime kesänä osuin juttumatkallani Vents- Uimalla yli Venta-joen Ventspilsissä tietenkin laskeuduin lankongia laiturille – mutta siihen turistimatkani tyssäsi kuin seinään. Paremminkin sanoen se pysähtyi konepistoolin piippuun. En ollut laivan rullassa, joten minulla ei ollut asiaa edes kaijalle. Kiukustuin, ja kuin kostoksi 28 Vapaavahti Frivakt Tiedotussihteeri Karttusen visuaaliset nautinnot Ventspilsin satamassa vuonna 1974 rajoittuivat lähinnä sataman kiellettyihin kuvauskohteisiin, kuten mt Lancingin venttiilistä kuvattuun valvontatorniin. pilsiin. Onnekseni kaupungin matkailutoimisto antoi oppaakseni kaasu- ja kemikaalitankkerien lastausmestarin nimeltä Viktors Vainauskis, joka harrastuksekseen heittää opaskeikkaa ja pitää vanhassa kaupungissa pientä, kodikasta majataloa. Merimieselämäkin oli tullut hänelle tutuksi; mies seilasi 12 vuotta (1981 – 93) Karelian Fishing Companyn troolilaivoissa Jäämerellä kylmäkonemekaanikkona. Turistikohteiden lisäksi Viktors halusi näyttää minulle anniskeluravintolan nimeltä Baltica. Se oli ollut yksi perinteisistä merimieskapakoista. Nyt oli ovi kiinni, terassi ilman pöytiä ja tuoleja. Kun paikka illalla herää henkiin, on se kuulemma yhtä karaokea. Toisin oli ennen. Liekö sitten ollut kiire laivaan tai kysymyksessä vedonlyönti, niin joskus otettiin taksin sijaan pieni uintireissu Venta-joen yli. Paljon ei kuulemma enää Ventspilsissä käy suomalaisia laivoja. Mutta kuitenkin: – Pari viikkoa sitten olin lastaamassa Nesteen alukseen 23.000 tonnia ”solventtia”. Kiinnitin huomiota siihen, että tankkerissa oli pelkkiä suomalaisia. Muiden maiden laivoissa on paljon filippiinoja ynnä muita, joiden kanssa on aina kielivaikeuksia. Kiinnitin huomiota myös siihen, miten hienosti päällystö oli pukeutunut. Kun mukana oli 3 / 2012 paljon merikoululaisia, niin päällystö oli siinäkin suhteessa esikuvana nuorille. Ihailtava systeemi, Viktors kiitteli. Brygältä mustan Volgan rattiin Pasi Rauhalan huimat neljännestuhatta kertaa Ventspilsissä. Miten ne selittyvät? – Aloitin Ventspilsin käynnit 27-vuotiaana mt Tebonian päällikkönä. Sillä ja Tebostarilla ajoin säännöllisesti Ventspilsin ja Suomen öljysatamien väliä vuosina 1974 – 95. Kun isot pojat veivät Neuvostoliitossa uusjaon loppuun, päättyi Tebojen historia Suomen osalta. Laivojen myöhemmistä vaiheista olen kuullut vain huhun, jonka mukaan Tebostar olisi uponnut jossain Tyynellämerellä, Pasi kertoo. – 2000-luvulla kävin vielä kerran Ventspilsissä ms Bravadenilla.160 metriä pitkä alus olisi pitänyt viedä Venta-jokea ylemmäksi kahden hinaajan avulla, mutta minulla oli ennestään sopimus viranomaisten kanssa, että saan tuoda alukseni kaijaan ilman hinaajia. Tebot olin saanut tuoda ilman luotsiakin. Kun ilmoitin olevani tulossa, maista vaadittiin hinaajien ottamista. Kun kerroin, kuka olen, kuului iloinen tervetuliaistoivotus: ”Hello Rauhala! Long time not seen!” Käänsin Bravadenin joella ilman hinaajia; sekä fööriin että ahteriin jäi vain muutaman metrin pelivara. Satamaviranomaisten luottamus Pasiin oli legendaarinen. Kun oli niin kova myrsky, että luotsit eivät nousseet laivoihin, jäätiin redille lillumaan. Mutta Pasi sai ajaa Tebonsa öljykaijaan. Kun lasti oli otettu ja lähdettiin paluumatkalle, jököttivät muut laivat yhä redillä. Mihin näin luja luottamus perustui? – Tebonian ja Tebostarin merihenkilöstö olivat korkeinta mahdollista ammattitasoa, Pasi kiittelee. - Esimerkiksi kaikki kolme perämiestä olivat jo merikapteeneita. Laivat olivat ensimmäiset Suomessa, joissa siirryttiin 1:1 -vuorottelujärjestelmään. Työsuhteista tuli pitkäaikaisia ja porukka hitsautui yhteen. – Joka kerta kun tulimme satamaan, kohtelimme isäntiä mitä parhaiten. Aina katettiin salonkiin kahvipöytä. Oli pullat, voileivät ja jälkiruuat. Ajan myötä tultiin läheisiksi kavereiksi. Kerran minua tultiin hakemaan mustalla Volgalla grillijuhlaan meren rannalle. Isännät tulivat niin humalaan, että jouduin paluumatkan autokuskiksi. Kiireessä minun käskettiin ajaa Gorkin puiston läpi, jolloin miliisi tietysti pysäytti auton. Mutta kun tämä näki etupenkin arvohenkilön, niin ei muuta kuin kättä lippaan ja hyvää matkaa, Pasi muistelee. Niin Mepassa kuin merilläkin Pasi muistetaan kovana urheilumiehenä ja vuoden merimiesurheilija -tittelin voittajana. Tebonia ja Tebostar olivat jatkuvassa pyttysateessa, ja ammattitaidon lisäksi miehistöt olivat fyysisesti huippukunnossa. Ventspilsissä porukat pääsivät pelaamaan lentopalloa mm. Latvian naisten mestaruussarjajoukkueen kanssa. Kun Pasi pitkästä aikaa näki Ventspilsin, olivat maisemat muuttuneet. Rannat oli siistitty, Volgat ja Ladat kadonneet, mutta muistot säilyneet. Kuten Kosmos-baari, mistä pojille löytyi seuraa opiskelijatytöistä. Ja kaveriksi tullut kapakanpitäjä, joka Tebonian porukan ilmestyessä ovelle heitti asiakkaat ulos, sulki oven ja varasi paikan sinä iltana pelkästään suomalaisille kunniavieraille. Vanhaa sovjet-komentoa ei aina hyvällä muistella, mutta on turha väittää, että mikään ei toiminut. Kysy vaikka Pasilta. Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen 3 / 2012 Jos lähdet fiilistelemään Ventspilsiin, niin pyydä kaupungin matkailutoimistosta oppaaksesi lastausmestari Viktors Vainauskis. Hän esittelee vanhoja merenkulkijoiden perinnepaikkoja, vie kalastusmuseolle ja vaikkapa sotahistoriallisille kohteille. Kuvan ankkuri löydettiin Ventajoen pohjasta väylätöiden yhteydessä. Päällikkö Pasi Rauhala ja Teboilin väkeä Ventspilsin satama Ensimmäiset maininnat Latviassa Venta-joen suulla sijaitsevasta Ventspilsin satamasta ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1263. Siitä tuli keskiajalla yksi tärkeimmistä Hansa-liiton kauppapaikoista. Ventspilsin kukoistus koettiin 1600-luvulla, kun yksistään yhden hallitsijan, herttua Jacobin aikana telakalla valmistui 135 laivaa eurooppalaisille laivanvarustajille. Toinen nousukausi osui 1800-luvulle Latvian ollessa Venäjän alainen. Ventspils oli näet valtakunnan ensimmäinen satama, joka yhdistettiin rautatiellä Moskovaan. Neuvostoliitto rakensi öljyputket sisämaan kentiltä Ventspilsiin, jolloin siitä tuli kaikkien Baltian maiden eli Viron, Latvian ja Liettuan vilkkain satama. Öljysataman väylä on 17,5 metrin syvyinen, kuivarahtiväyläkin yltää 15,5 metriin. Ventspils komeilee koko Euroopan satamien Top 20 -listalla. Ei ihme, että kaupunki on Latvian rikkain. Frivakt Vapaavahti 29 FÖR PASI VAR VENTSPILS SOM ETT ANDRA HEM Vastapäätä Ventspilsin kaoliinikaijaa ja koko sataman kattava panoraamakuva. Baltian maiden vilkkain satama tietää arvonsa ja nostaa merenkulun ja -kulkijat jalustalle. På den motsatta sidan kaolinlastningskajen i Ventspils och en panoramabild av hela hamnen. Den livligaste baltiska hamnstaden känner sitt värde och lyfter sjöfarten och sjöfararna på en piedestal. Författaren till dessa rader har Simmande över besökt Ventspils två gånger. För floden Venta Paavo ”Pasi” Rauhala är besöI Ventspils gick jag naturligtvis sedan ned ken ungefär 250. Vi har natur- längs landgången på kajen – men där tog ligtvis båda våra egna berättelser sedan min turistresa slut som mot en vägg. Eller rättare sagt den tog slut framför en om hamnstaden. maskingevärspipa. Jag var inte upptecknad Hösten 1974 steg jag i Mariehamn ombord på mt Lancing. Den gamla båten låg upplagd i brist på frakter. Från skorstenen steg becksvart rök som från en vulkan, då man försökte få loss fören från strandstenarna. För egen maskin gick det inte, och också med två bogserbåtar tog det tid. Vi passerade Pommern, Prinsessan och en vit lotsstuga. Jag var ombord i egenskap av informationssekreterare på Sjömansservicebyrån, inbjuden av Rederiet Lundqvists vd Stig Lundqvist för att berätta om SSB:s informations- och studieverksamhet. Fartygets destinationshamn var Ventspils och min hytt var en svit från den gamla goda tiden. 30 Vapaavahti Frivakt i fartygets listor, så jag hade inte ens rätt att gå iland. Jag ilsknade till, och som hämnd riktade jag från hyttens ventil min kamera mot förbjudna objekt, d.v.s. mot maskingevärstornen i hamnen. Jag mindes händelsen som igår, då jag senaste sommar på en reportageresa råkade komma till Ventspils. Lyckligtvis hade stadens turistbyrå försett mig med guiden Viktors Vainauskis, lastningsmästare på gas- och kemikalietankfartyg. Han sysslar med guidning som hobby och har ett litet hemtrevligt värdshus i den gamla stadsdelen. Sjömanslivet var honom bekant, han seglade som kylmaskinmekaniker i 12 år (1981 – 93) på Karelian Fishing Companys trålare på Ishavet. Utöver turistsevärdheterna ville Viktors visa mig en liten utskänkningsrestaurang kallad Baltica. Den hade varit en traditionell sjömanskrog. Nu var dörren stängd, terrassen tömd på bord och stolar. Då platsen vaknar till liv på kvällen, lär det vara karaoke för hela slanten. Annat var det förr. Kanske hade man brått för att komma till båten, eller kanske var det fråga om vadslagning, då man istället för att ta taxi ibland valde att ta en liten simtur över floden Venta. Många finska båtar lär inte mera anlöpa Ventspils. Men ändå: – För ett par veckor sedan lastade jag ett av Nestes tankfartyg. Jag lade märke till att besättningen bestod av enbart finländare. På andra länders fartyg har man många filippiner och andra, som man hela tiden har språksvårigheter med. Jag lade också märke till hur fin befälets klädsel var. Då man har många elever från sjömansskolor ombord, är befälet också i det avseendet förebilder för ungdomen. Ett beundransvärt system, tyckte Viktors. 3 / 2012 Från kommandobryggan till en svart Volga Pasi Rauhalas hisnande antal besök i Ventspils. Hur förklaras de? – Jag började besöken i Ventspils som 27-årig befälhavare på Tebonia. Med den och Tebostar gick vi regelbundet mellan Ventspils och Finlands oljehamnar åren 1974 – 95. Då de stora pojkarna i Sovjetunionen slutförde omfördelningen, tog historien slut för båda fartygen under finsk flagg. Om deras senare skeden har jag bara hört ett rykte om att Tebostar skulle ha sjunkit någonstans på Stilla havet, berättar Pasi. – På 2000-talet var jag ännu en gång i Ventspils med M/S Bravaden. Det 160 meter långa fartyget borde ha bogserats längre in på floden Venta med hjälp av två bogserbåtar, men jag hade från förut en överenskommelse med myndigheterna om att få anlöpa kajen utan bogsering. Med Tebonia och Tebostar hade jag fått anlöpa också utan lots. Då jag meddelat att jag är på väg, krävde man på land användning av bogsering. Då jag presenterade mig, hörde jag en glad välkomsthälsning: ”Hello Rauhala! Long time not seen!” Jag vände Bravaden på floden utan bogserare, både vid fören och vid aktern var marginalen bara några meter. Hamnmyndigheternas förtroende för Pasi är legendariskt. Då det är så svår storm att lotsarna inte stiger ombord, blir man liggande på redden. Men Pasi fick köra sina fartyg till oljekajen. Då lastningen var färdig och vi började återfärden, låg de andra båtarna fortfarande på redden. Vad berodde ett så stort förtroende på? – Tebonias och Tebostars sjöpersonal representerade högsta möjliga yrkeskunnighet, förklarar Pasi. – Alla de tre styrmännen var till exempel redan sjökaptener. Fartygen var de första i Finland som övergick till avlösningssystemet 1:1. Arbetsförhållandena blev långvariga och arbetslaget svetsades samman. – Varje gång vi anlöpte hamnen behandlade vi värdarna så väl som möjligt. Vi dukade alltid kaffebordet i salongen. Vi bjöd på bullar, smörgåsar och efterrätt. Med tiden blev man nära bekanta. En gång kom man med en svart Volga för att avhämta mig till en grillfest på havsstranden. Värdarna blev så berusade att jag var tvungen att fungera som chaufför på returresan. I brådskan bad man mig köra genom Gorkijs park, och vi blev förstås stoppade av milisen. Då han såg den högt uppsatta personen i framsätet, gjorde han bara givakt och önskade trevlig resa, minns Pasi. Både på SSB och till sjöss minns man Pasi som en bra idrottsman och vinnare av titeln Årets sjömansidrottare. Pokalerna regnade ständigt över Tebonia och Tebostar, och mannarna var både yrkesskickliga och i fysiskt toppskick. I Ventspils hade man bl.a. 3 / 2012 Om du vill uppleva atmosfären i Ventspils, be då stadens turistbyrå att ge dig lastningsmästare Viktors Vainauskis som guide. Hen presenterar sjöfararnas gamla traditionella platser som t.ex. baren Baltica. Han är också specialiserad på krigshistoriska platser, och dem finns det gott om kring Ventspils. tillfälle att spela volleyboll mot damlaget i Lettlands mästerskapsserie. Då Pasi efter många år såg Ventspils på nytt, hade landskapet förändrats. Stränderna var uppsnyggade, Volga- och Ladabilarna hade försvunnit, men minnena fanns kvar. Som också Kosmos-baren, där pojkarna hittade sällskap av studerande flickor. Och då krogvärden såg gänget från Tebonia, kastade han ut gästerna, stängde dörren och reserverade för den kvällen platsen för sina finska hedersgäster. En kungsfågel som fripassagerare. Fågeln hade det bra på sin höstflyttning från Åland till Lettland. Det halvruttna solseglet på Lancing bjöd på smakliga larver. Hippiäinen jäniksenä. Linnulla oli hyvät oltavat syysmuuttomatkalla Ahvenanmaalta Latviaan: Lancingin puolimätä aurinkoseili tarjosi maukkaat toukkaateriat Man minns inte alltid det gamla sovjetkommandot med nöje, men man kan inte påstå att ingenting fungerade. Fråga bara av Pasi. Text och bild: Sakari Karttunen Hamnen i Ventspils Ventspils hamn som ligger i Lettland vid floden Ventas mynning nämndes redan år 1263. Under medeltiden kom hamnen att bli en av Hansans viktigaste handelsplatser. Ventspils blomstringstid upplevdes på 1600-talet, då man på varvet under enbart en härskares, hertig Jacobs tid, byggde 135 fartyg för europeiska skeppsredare. En annan högkonjunktur inföll på 1800-talet då Lettland lydde under Ryssland. Ventspils hamn var den första hamnen i riket som fick järnvägsförbindelse till Moskva. Sovjetunionen byggde oljeledningar från inlandets oljefält till Ventspils, och hamnen blev den livligast trafikerade av alla baltiska hamnar. Farleden till oljehamnen är 17,5 meter djup, farleden till torrlasthamnen 15,5 meter. Ventspils ståtar på Top 20-listan för hela Europa. Inget under att staden är den rikaste i Lettland. Frivakt Vapaavahti 31 LAIVAKOKKIEN PIENPELITURNAUS LAHDESSA 24.-25.8. Silja Serenaden kokkien vuotuinen kisa ja kokoontuminen ovat ehtineet jo kymmenenteen tapaamiseen. Suosio on säilynyt ja nuorempaakin keittiöväkeä on saatu mukaan. Pienpeliturnaus sai alkunsa laivan urheiluporukan ajatuksesta. Kollegojen mielestä alkuperäisidean keksi Petri Vuorimies, jonka omakotitalolla kymmenvuotisjuhlaturnaus järjestettiin. – Serenadella on aina ollut aktiivista merimiesurheiluhenkeä. Aikoinaan mietimme, että olisi hyvä kokoontua joskus yhdessä viettämään aikaa ja tekemään vähän erilaisia urheilusuorituksia, Pete Vuorimies kertoo. Tästä saatiin myös tapahtuman nimi, pienpeliturnaus. Ensimmäisen kerran kisattiin Tampereen Kalkussa, paikalla oli reilut viisitoista Silja Serenaden kokkia. Useimmiten on kokoonnuttu Etelä-Suomessa. – Kauimmaiset turnaukset ovat olleet Pohjois-Karjalassa ja Vaasassa, Vuorimies muistelee. Vuorossa olevat isännät järjestävät paikat ja majoituksen sekä suunnittelevat ohjelman. Merimiesunionin mökeillä on kokoonnuttu pari kertaa. 32 Vapaavahti Frivakt Neljä osakilpailua ja kokonaiskilpailu Vuosien varrella ohjelmassa on ollut kaikenlaisia mittelöitä. Lajit ja kilpailu ovat olleet enemmän leikkimielisiä. On lähdetty siitä, että turvallisuus säilyy. Joissain tapauksissa on mukana ollut erikseen tapahtumanjärjestäjä. Serenaden laivakokit ovat otelleet muun muassa kirveenheitossa, karaokessa, korikiipeilyssä ja jousiammunnassa. Kunakin vuonna järjestetään neljä osakilpailua. Suorituksista saa pisteitä tietyn asteikon mukaan. Eniten pisteitä kerännyt voittaa kiertopalkinnon, myös osakilpailuvoittajat saavat pokaalin. Kokonaiskilpailun ovat kaksi kertaa voittaneet Kai Korhonen ja Jukka Heiskala, muina vuosina on aina saatu uusi voittaja. Loppukesän aurinkoa Lahdessa Pienpeliturnaus pidetään yleensä kesä lopulla, kun perheiden lomat on pidetty ja laivatyöt palanneet rutiineihin kesäsesongin jälkeen. Pete Vuorimiehellä ja vaimollaan Tainalla on riittänyt askareita järjestelyjen tiimoilta. – Melkoisen monta puhelua on saanut soittaa. Työtä haittasi vielä se, kun uusi kän- nykkä kaikkine yhteystietoineen pimeni, Pete harmitteli. Hän oli silti tyytyväinen, kun tuli vain pari kolme viime hetken poisjääntiä. Pete ja Tanja ovat edellisvuonna hankkineet Lahdesta hyvän kokoisen omakotitalon, jossa on iso puutarhatontti. Paikka sopii loistavasti tapahtumaan. Sisällä on tilaa majoittua ja suurella pihalla voidaan käydä kisat. Perjantaiksi saatiin onneksi vielä kunnon hellepäivä, joten aika kului ulkosalla. 3 / 2012 Ruokailua, saunomista ja jutustelua Kun kyseessä on laivakokkien kisa, on ruokailun merkitys tärkeää. Syötävää ja juotavaa hankitaan talkoilla ja ruoka valmistetaan porukalla. Kai Korhonen ja Kari Nurmirinta alkoivat tehdä salaatteja. Niko Wirman ja Vesa Forss valmistelivat grilliin lihaa ja vihanneksia. Mepamies, vaikkakin kulinaristin näköinen, ei viitsinyt puuttua ruuan valmistukseen parinkymmenen huippukokin häiriöksi, vaan tyytyi pitämään yllä tulta savustuspöntön alla. – Tämä kaikki on osa työhyvinvointia. Meillä on keittiöosastolla hyvä yhteishenki, joka tällaisista mittelöistä sen kun paranee, Kari Nurmirinta hehkutti. Kaikki mukana olevat yhtyivät Nurmirinnan mietteisiin. Lomavuorossa olevat kokit jaksavat vuodesta toiseen tulla tapaamisiin. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole päässyt osallistumaan kaikkiin kymmeneen kisaan. Mukana on ollut myös viinureita. Kisailun ja ruokailun lisäksi yleensä saunotaan, ja vietetään paikalla yksi yö. Pöytäbiljardia ja frisbeegolfia Salaattivalmistelujen jälkeen Korhonen aloittaa ensimmäisen lajin, tikkakisan valmistelut apunaan Juha-Matti Sainio. Edellisvuoden kokonaiskilpailun voittanut ”Juhis” toimii kirjurina. Tikanheitto kuuluukin merimiesten perinteisiin ajanviettolajeihin. Tämänvuotisina lajeina ovat lisäksi korona, frisbeegolf ja pöytäbiljardi. Kilpailu on rehtiä, mutta pientä kaverihenkistä kiusoittelua välillä esiintyy. Toisten keskittymistä kilpailusuoritukseen yritetään häiritä uskomattomilla tempuilla. Jos ei itse temppu, niin sitä seurannut naurunröhähdys viimeistään saa vuorossa olevan kilpailijan otteen herpaantumaan. Kukaan ei kuitenkaan hermostu häirin- 3 / 2012 nästä, se kuuluu asiaan ja tapahtuman luonteeseen. Voitto ei ole tärkeintä, vaan yhteishengen kohotus. Merimiesunionin järjestämille kesäpäiville. Osa kokeista joutui jo lähtemään, mutta Vääksyyn löysi tiensä vielä kymmenkunta kisailuun osallistunutta laivakokkia. Kokonaiskilpailun voitto Kotkaan Tikkakisassa hyvin menestynyt kotkalainen Kai Hannunen piti kovaa tasoa yllä muissakin lajeissa ja kuittasi itselleen kokonaiskilpailun voiton. Takavuosina loistavia merimiesurheilutuloksia tehnyt Hannunen ei antanut muiden yllättää. Myös isäntä Pete Vuosimies pärjäsi hyvin, varsinkin koronassa ja frisbeegolfissa. – Vähän kaverit syyttelivät salaa harjoittelusta ja kotikenttäedusta, kun tuo frisbeegolfkori sijaitsee omalla pihalla, Pete naureskeli. Ilta sujui hienosti kisailun, ruokailun, saunomisen ja yhdessäolon merkeissä. Seuraavana päivänä oli vuorossa osallistuminen Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen PIENPELITURNAUKSEN VOITTAJAT 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Jukka Heiskala Vesa Forss Kai Korhonen Kai Korhonen Jukka Heiskala Jake Heinonen Jukka Heiskala Petri Willman Juha-Matti Sainio Kai Hannunen Frivakt Vapaavahti 33 MERIMIESTEN KESÄPÄIVÄT TALLUKASSA 25.-26.8. Merimiesunionin tämänkesäinen jäsentapaaminen sujui aurinkoisissa merkeissä Vääksyssä Päijänteen ja Vesijärven maisemissa. Hyvinvointi- ja kokoushotelli Tallukka on toiminut sekä MEPAn että Merimiesunionin kurssipaikkana 1970- ja 1980 –luvuilla. Ohjelmassa oli monenmoista mukavaa merenkulkijoille ja heidän perheilleen. Kisoja, joukkuepelejä ja rentoutusta. Aika kului tuttuja tavatessa ja kuulumisia vaihtaessa hyvästä ruuasta ja The Lunatersien soittamasta rautalankamusiikista nauttien. MUISTA MINUUTTIKISA! www.mepa.fi 34 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 LAIVAJOUKKUEIDEN JALKAPALLOTURNAUS 14.8.12 Joukkuepelien suosio on edelleen kasvussa. Tästä nähtiin merkkejä jo kevään salibandy- ja jääkiekkoturnauksissa. Helsinkiin saapui peräti 160 pelaajaa ottelemaan Suomen Palloliiton lahjoittamasta kiertopalkinnosta. Mepa-turnaus pelattiin hienossa kesäsäässä Sonera Stadiumilla Helsingissä, jonka olosuhteita kaikki kiittelivät. Pukuhuoneet, saunat, ruokailut ja muut tarvittavat olivat lähellä ja hienossa kunnossa. Samoin Stadiumin ja Bolliksen tekonurmet. Turnausta alettiin valmistella jo alkukeväästä. Alkoi näyttää siltä, että monena vuonna näyttämönä toiminut Salon Liikuntapuisto voi jäädä pieneksi. Sopiva päivä löytyi hyvissä ajoin. Alkusarjan pelit oli suunniteltava siten, että samanaikaisesti voidaan pelata neljää ottelua. Isoja joukkueita Varsinkin matkustajalaivat saapuivat paikalle suurilla kokoonpanoilla. Helposti olisi voinut pelata 11-miehisin joukkuein, mutta silloin olisi pitänyt suunnitella koko turnaus uusiksi. Tapana on ollut jo kauan, että rahti- ja matkustajalaivat pelaavat samassa sarjassa 7 -miehisin joukkuein. Ottelut kirjattiin lisäksi Nordic Open Football -sarjan tuloksiin. 3 / 2012 Pukukoppien viereiseen aulaan perustettiin turnaustoimisto. Tuloksia päivitettiin nettiin ja heijastettiin videotykillä seinälle. Aulassa toimi myös välipalapiste, josta sai sämpylöitä, kahvia, teetä ja juomia. Maukkaat eväät tarjosi ja jakeli ME Group. Pelaajia alkoi saapua jo puoli yhdeksän aikoihin. Moni kyseli ajo- ja pysäköintiohjeita – kaikki löysivät perille. Turun bussista tuli sijaintiraportteja säännöllisesti. Sitä odotettiin hartaudella, useimpiin ryhmiin oli tulossa vahvistuksia. Turnaukseen osallistui myös ”sekamiehistöllä” pelannut K18 -joukkue. Uusi paikka, uudet kujeet Joukkueiden vetäjien kanssa käytiin läpi ohjelmaa, sääntöjä ja paikkoja. Mepan kannalta laivajoukkueen vetäjän tehtävä on erittäin tärkeä. Yhteydenpito, järjestelyt, pelaajarekrytointi ja muut puuhat ovat arvokasta työtä. Erityiskiitos heille! Aloituspotku nähtiin puoli kymmeneltä, kun Nesteen ja Viking XPRS:n joukkueet ottivat yhteen. Vanhaan tapaan olivat voimassa Palloliiton harraste- ja työpaikkasarjan säännöt. Peliaika oli kaksi kertaa 15 minuuttia. Tuomarit turnaukseen järjesti EteläHaagan Pallo Ry:n Ahti Wilenius. Lukemattomia merimiespelejä viheltänyt ”Ade” ei päässyt itse paikalle. Kiireinen oli myös Silja Serenaden entinen futisguru, nykyinen ravintoloitsija Jari Kaunisto. Olisi ollut mukava nähdä vanhojen legendojen kohtaaminen. – Paljon on Päijänteessä pitänyt vettä vir- rata, ettei meikäläinen ehtinyt paikalle – kun vielä Sere on mukana, harmitteli Kaunisto jälkeenpäin. Ruotsin Merimiespalvelusta oli vieraana Ferit Us, joka vihelsi muutaman matsin, ja kuvasi tapahtumia videokameralla. Pari videoleikettä löytyy Mepan verkkosivuilta. Mepan entinen urheilusihteeri Juhani Rinne pyörähti paikalla Harley-Davidsonilla. – Muutaman tutun vielä löysin Amorellan ja Finnstarin joukkueista, Jussi totesi. Turnauksen vanhimmat pelaajat olivat kuudenkympin nurkilla. Nuorimmat olivat parikymppisiä. Huutosakit mukana Paikalla kävi päivän mittaan lähes 300 merenkulkijaa; pelaajia, kannustajia, katsojia, ystäviä. Monet näkivät vanhoja seilauskavereita vuosien jälkeen. Tämä taisi ollakin kautta aikojen suurin merimiestapaaminen. Moni ihmetteli jo Stadiumin porukan määrää eikä edes hoksannut, että Bolliksen puolella on käynnissä samanlainen show. Ottelut pelattiin hyvässä hengessä – voittoa tietenkin tavoiteltiin. Helle tuntui hieman häiritsevän joitakin pelaajia epävakaisen kesän jälkeen. Toisaalta hyvää vaihtelua, sillä kolme edellistä Salossa pelattua turnausta olivat ”sadekisoja”. Aikataulu oli laadittu väljäksi, joten pienet myöhästymiset eivät venyttäneet ohjelmaa. Kovin pahoja onnettomuuksia ei onneksi sattunut. Muutama pelaaja joutui jättämään kentän ja siirtymään katsomon puolelle. Amorellan Ilkka Heinonen kävi Frivakt Vapaavahti 35 Mehiläisessä ompeluttamassa kolme tikkiä korvalehteen. – Täytyy turnauksen loppu hoitaa tuota manageripuolta, Ilkka totesi. Kun 160 merenkulkijaa pelaa, on selvää että muutamia iskuja tulee. Jääpusseja jouduttiinkin hakemaan lisää läheisestä apteekista. Hyvätasoisia pelejä Ennakkosuosikkeihin kuulunut Amorella selvitti alkusarjan puhtaalla pelillä ja pääsi jatkoon myös puolivälieristä. Hieman yskähtelevästi aloittanut Gabriella paransi peliään ja eteni Viking XPRS: n pudotettuaan välieriin, jossa oli päivän toinen kohtaaminen Silja Serenaden kanssa. Tämäkin ottelu päättyi varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Gabi voitti lopulta rangaistuslaukauksilla. Viime vuosien mestarit Amorella ja Gabriella kohtasivat loppuottelussa. Vauhdikkaassa ja hyvätasoisessa finaalissa Gabriella vei mestaruuden luvuin 3-1. Silja Serenade voitti pronssiottelussa ilman vaihtomiehiä sinnitelleen Langhin. Parhaaksi pelaajaksi valittiin Langh Ship -varustamossa työskentelevä puolimatruusi ja merenkulun opiskelija Juuso Karjalainen. Paras maalivahti oli Gabriellan monivuotinen luottoveska Jani Pesonen. Fair Play -joukkueeksi valittiin Kristina Katarina. Palkintojenjaon jälkeen oli vuorossa sauna ja ruokailu. Pukukopeista poistumiselle oli vähällä tulla kiire, kun HJK:n liigapelaajat ja juniorit tulivat harjoituksiin. Yläkerran ravintolassa saatiin pientä jälkipelitunnelmaakin aikaiseksi, mutta turkulaiset halusivat aiottua aikaisemmin kotiin. Bussista ahteriin jääneet menivät junalla perästä. Kiitokset kaikille pelaajille, kannustajille, tuomareille ja sponsorille ME Groupille. Matches Rosella Mariella 0-3 Neste Viking XPRS 1-1 Silja Serenade K18 Team 0-2 Amorella Finnstar 1-0 Isabella Viking XPRS 0-6 Mariella Langh 3-4 Gabriella Silja Serenade 1-2 Langh Rosella 3-0 Kristina Katarina Amorella 0-11 Neste Isabella 5-2 K18 Team Gabriella 4-2 Finnstar Kristina Katarina 7-1 Rosella Kristina Katarina 0-3 Isabella K18 Team 1-6 Isabella Rosella 3-0 Kristina Katarina K18 Team 6-11 Mariella Finnstar 5-1 Kristina Katarina Isabella 5-11 Langh Finnstar 5-1 Amorella Mariella 5-1 Viking XPRS Gabriella 0-4 Silja Serenade Neste 4-1 Langh Amorella 1-2 Gabriella Silja Serenade 1-0 Langh 5-2 Amorella 3-1 SEMIFINALS BRONZE Silja Serenade FINAL Gabriella Kristina Katarina valittiin Fair Play -joukkueeksi Silja Serenaden joukkueen mitaliputki jatkui 36 Vapaavahti Frivakt Gabriellan porukka oli vakuuttavassa kunnossa 3 / 2012 SJÖFARARNAS FOTBOLLSTURNERING 14.8.2012 Lagsporternas popularitet fortsätter att växa. Detta fanns det redan tecken på vid vårens innebandy- och ishockeyturneringar. Till Helsingfors anlände till och med 160 spelare för att kämpa om vandringspriset som donerats av Finlands Bollförbund. SSB:s turnering spelades i fantastiskt sommarväder på Sonera Stadium i Helsingfors. Faciliteterna fick beröm från alla håll. Planerna på Sonera Stadium samt Bollis 6:an var i ypperligt skick, omklädningsrum, bastur samt restaurang, fanns alla i stadiumens utrymmen vilket var väldigt behändigt och ökade deltagarnas trivsel. Turneringens förberedelser påbörjades redan tidigt på våren. Det visade sig att Salos idrottspark som fungerat som hemmaplan för turneringen i flera år skulle bli för liten för evenemanget. Grundseriens matcher måste planeras så att fyra matcher kunde spelas samtidigt vilket inte var möjligt i Salo. Sonera Stadiums mångsidiga faciliteter med bastu, restaurang och de nästan gränslösa expanderingsmöjligheterna i form av planmängderna utgjorde en klar styrka för valet av plats. Datumet för turneringen fastslogs även i god tid, vilket var tur eftersom Sonera Stadiums händelsekalender var fullbokad redan i maj. Stora lag I synnerhet passagerarfartygen deltog med stora trupper, och lagen kunde lätt ha spelat 11-mannafotboll, men då skulle man ha varit tvungna att planera om hela turneringen. Det har även länge varit en tradition, att last- och passagerarfartygen spelar 7-manna fotboll. Spelarnas antal varierar dessutom väldigt mycket för fartygslagen i varje turnering på grund av oförutsägbara förändringar i sjöfararnas arbetsturer. Turneringens matcher registrerades även i Nordic Open Footballseriens resultat. Turneringskansliet lades upp vid aulan utanför omklädningstummen. Resultaten uppdaterades till nätet vilket möjliggjorde Finnlinesilta löytyy jälleen merimiesurheiluperinteiden vaalijia Amorellan joukkue kuuluu aina kärkikastiin 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 37 att spelarna samt publiken kunde följa med turneringshändelserna i realtid. Deltagarna kunde även följa med turneringens utveckling genom videoprojektorn som visade liveresultat på väggen bredvid kansliet. I aulan fanns även mellanmålspunkten, var deltagarna fick njuta av kaffe, te, drycker och tilltugg. Me-Group bjöd på mellanmålspunktens delikatesser. Spelare började anlända till Stadium området redan halv nio tiden. Många frågade efter kör- och parkeringsanvisningar –alla hittade fram. I år hade SSB även gjort en karta över området var parkeringsplatserna, planerna samt andra viktiga landmärken var utsatta för att underlätta navigeringen för sjöfararna. Lagen väntade med spänning på bussen som skulle anlända från Åbo, lägesrapporteringar gavs med jämna mellanrum och telefonlinjerna gick heta då flera lag väntade på sina förstärkningar från egentliga Finland. I turneringen deltog även laget K-18 med ”blandbesättning”. Ny plats, nya upptåg N Fa Fartygslagens lagledare tog emot en sista snabb briefing om turneringshändelserna, platsen och reglerna före matcherna startade. För SSB är fartygslagens fö lagledare väldigt viktiga. Kontakt, arrangemang, la spelarrekrytering och övriga uppgifter är inte möjsp ligt att utföra utan lagledarnas stora insatser år efter lig år. Därför vill vi rikta ett stort tack till fartygslagens år alla funktionärer! al Avsparken skedde halv tio, när Neste mötte Viking XPRS. Enligt gammal kutym var det Finska BollX förbundets hobby- och korpserie regler som gällde. fö Speltiden var två gånger 15 minuter. Sp Domarna till turneringen fixades av Etelä Haagan Pallo Rf:s Ahti Wilenius. ”Ade” som dömt otaliga mängder sjömansmatcher kunde tyvärr inte själv närvara. Bråttom hade även Silja Serenades före detta fotbollsguru, Jari Kaunisto, numera krögare. Det skulle ha varit fint att se återseendet av de forna legenderna. – Jag skulle inte ha kunnat tro att jag kunde skippa ett sådant här evenemang –särskilt då Sere deltar, säger en besviken Kaunisto efteråt. Ferit Us var på besök från Sveriges sjömansservice. Han dömde ett par matcher, och filmade händelserna. Vissa av Ferits videosnuttar kan ses på SSB:s hemsidor. SSB:s forna idrottssekreterare Juhani Rinne dök upp körande på sin Harley Davidson. – Några få bekanta fann jag ännu från Amorellas och Finnstars lag, konstaterade Jussi. Turneringens äldsta spelare var omkring sextio år gamla, medan de yngsta omkring tjugo. Hejarklackarna med Under dagens lopp besökte närmare 300 sjöfarare evenemanget; spelare, hejarklackar, åskådare, vänner. Många träffade på gamla seglingskamrater gångna år. Detta var troligen alla tiders största sjömansträff. Jani Pesonen/Gabriella 38 Vapaavahti Frivakt Juuso Karjalainen/Langh 3 / 2012 Många undrade redan över mängden människor som fanns på stadion, och hade ingen aning om att en lika stor show var i full gång på den andra planen Bollis. Matcherna spelades i god anda, alla strävade naturligtvis efter seger med glimten i ögat. Hettan verkade störa vissas spel efter en annars väldigt ostadig sommar. Å andra sidan var det trevligt med omväxling, då de tre senaste turneringarna i Salo drabbats av regnväder. Tidtabellen för matcherna var flexibel så att inga små förseningar skulle inverka på programmet. Sjöfarare brukar även under turneringarna vara väldigt flexibla och förstående för förseningar och lagen ställer ofta upp då matcher måste spelas tidigare på grund av diverse orsaker. I år behövdes dock inte så mycket justering då alla matcher spelades på utsatt tid. Endast brons- och finalmatchen spelades tidigare än beräknat, då bägge matchernas spelare skulle fortsätta sin arbetstur samma dag. Inga större olyckor skedde som tur, men i stora evenemang som detta kan man inte undgå några småskador. Några spelare måste lämna planen och flytta sig till publiken på grund av skador. Amorellas erfarne Ilkka Heinonen fick ta en snabbtur till Mehiläinen för att sy tre stygn i öronsnibben. – Får väl fortsätta som manager resten av turneringen, konstaterade Ilkka som återvände till turneringen efter snabbvisiten hos läkaren. När 160 sjöfarare spelar är det klart att olyckor kan ske. Kylpåsarnas efterfrågan var så pass stor att en extra sats måste avhämtas från närapoteket under turneringen. Matcher på bra nivå Amorellas lag, som hörde till förhandsfavoriterna tog sig vidare med fulla poäng från grundserien, och fortsatte i samma takt i kvartsfinalerna. Gabriellas lag, som var lite ringrostig i början, fick motorn igång ju längre turneringen framskred, och tog sig till semifinal efter att besegrat Viking XPRS. I semifinalen var det dags för favorit i repris från grundserien då Gabriella åter mötte Silja Serenade. Då den första matchen avgjorts med straffar som Silja vann var det natur- ligt att även denna match skulle avgöras på samma sätt. Denna gång var det Gabriellas tur att segra i strafftävlingen. Därmed var det de tidigare årens mästare Gabriella och Amorella som möttes i finalen. I en fartfylld och spännande match som höll en bra nivå var det Gabriella som till slut kammade hem guldet med en 3-1 seger. Silja Serenade vann brons med seger över Langh som kämpat turneringen igenom utan bytesspelare. Till turneringens bästa spelare valdes Langh Ships lättmatros och sjöfartsstuderande Juuso Karjalainen. Turneringens bästa målvakt blev mästerskapslagets mångåriga och alltid lika pålitliga Jani Pesonen. Till turneringens fairplaylag valdes Kristina Katarina som höjde turneringens stämning med positiv attityd på plan och en otrolig hejarklack som tappert hejade på laget genom hela den långa turneringen. Efter prisutdelningarna var det dags för bastu och middag. Evenemanget var väldigt lyckat och för detta vill vi tacka alla spelare, hejarklackar, domare, åskådare samt turneringens huvudsponsor ME Group. TANKKILAIVAMIEHIÄ GÖTEBORGIN 24-H JALKAPALLOTURNAUKSESSA Nesteen merenkulkijat osallistuivat ensimmäistä kertaa Göteborgissa 31.8.-1.9.2012 järjestettyyn 24-timmars jalkapalloturnaukseen. Suomalaisten lisäksi turnaukseen osallistui laiva- ja varustamojoukkueita myös Norjasta sekä Ruotsista. Turnaus järjestettiin kolmannenkymmenennen kerran. Ensimmäinen peli oli ruotsalaista Scandlinesin M/S Trelleborgia vastaan. Trelleborg meni heti ottelun alussa 1-0 johtoon, mutta Nesteen joukkue onnistui tasoittamaan jo ennen puoliaikaa. Toisella puoliajalla Neste otti pelin hallintaansa ja kahdella lisäosumalla lopputulokseksi tuli 3-1 voitto (M/S Trelleborg voitti lopulta koko turnauksen). Seuraavaksi vastaan tuli paikallinen Rosenhill, joka vei ottelun ansaitusti 3-0. Illan viimeisessä ottelussa auringon jo laskettua, vastaan asettui merenkulkuopiskelijoista koottu Kalmar/Lamnda. Peli oli erittäin tasainen ja pisteet jaettiin lopputuloksella 1-1. Ensimmäisessä jatko-ottelussa tuli seuraavana päivänä vastaan saksalaisen TTLvarustamon m/s Peter Pan. Peli oli koko ajan täysin Nesteen hallinnassa, joten pelaaminen oli leppoisaa potkiskelua fair play -hengessä ja lopputulos oli 4-1 voitto Nesteelle. Melkein mitalipeleihin Neljännesvälierissä tuli vastaan opiskelijoista koostuva Öckerögymnasiet. Peli oli tasainen ja hyviä tilanteita syntyi molemmille joukkueille. Neste meni ensimmäisellä 3 / 2012 puoliajalla 1-0 johtoon, mutta joutui pian vaihtamaan sormensa taittaneen maalivahtinsa. Nesteen joukkue kesti vastustajien kovan painostuksen ja lopputulokseksi jäi 1-0 voitto Nesteelle. Puolivälierissä vastaan asettui ruotsalainen El Dragador. Joukkueemme lähti otteluun siipirikkoisena, sillä kaksi pelaajaa oli sivussa loukkaantumisien vuoksi. Jouduimme pelaamaan ottelun vain yhdellä vaihtomiehellä. El Dragador onnistui tasaisen pelin loppupuolella tekemään maalin, joka jäi ottelun ratkaisumaaliksi. Näin ollen El Dragador pudotti 1-0 voitollaan Nesteen pois mitalipeleistä. Nesteen joukkue voitti rahtilaivasarjan sekä oli paras suomalainen joukkue turnauksessa, jättäen taakseen muun muassa moninkertaisen risteilyalusten maailmanmestarin Silja Serenaden. Joukkueemme kiittää sponsoroinnista Neste Oilia sekä laivamuonitusliikettä Nyman & Co, jotka mahdollistivat osallistumisemme tapahtumaan. Pasi Kinnari/Neste Shipping Frivakt Vapaavahti 39 MERENKULKIJOIDEN TRAP –HAULIKKOKISA NASTOLAN AMPUMARADALLA 22.8.2012 – TULOSTASO PYSYI KORKEANA Kilpailu järjestettiin jälleen haulikkokurssin yhteydessä. Porukka kokoontui ja lounasti Liikuntakeskus Pajulahdessa, josta jatkettiin Nastolan Metsästysampujat Ry:n radalle. Kari Kopra toimi tuttuun tapaan kilpailun johtajana. Harjoittelujen jälkeen kilpailijat ampuivat kaksi kertaa 15 kiekon sarjan. Sää oli sopiva, lämmintä pilvipoutaa ja vain heikkoa tuulta. Muutamista edellisvuosista poiketen ammuttiin nyt kakkosradalla. Taso oli hyvä, kukaan ei jäänyt alle 10 pisteen. Viime vuoden mestari ja MEPAn kaikkien aikojen parhaan tuloksen(28) saavuttanut Seppo Kämäräinen pudotti lupaavasti ensimmäisen kierroksen kaikki 15 kiekkoa. Toisen kierroksen puolivälissä tuli kaksi peräkkäistä hutia, mikä varmaan vaikutti keskittymiseen. Kymmenen kiekkoa putosi, ja yhteistulos 25 riitti tänä vuonna mestaruuteen. Pasi Savoja jäi myös kolme pistettä vuoden 2011 tuloksestaan; 23 rikottua kiekkoa toi hopean. Kolmanneksi ampui vuoden 2010 mestari, Kari Laurila, 22 pistettä. Joukkuekisan voitti Neste Shipping (Seppo Kämäräinen, Hannu Sarkola, 43p), niukasti ennen Silja Teamia (Jarmo Luomaranta, Pasi Savioja, 42p). Kolmanneksi tuli Meritaito (Kari Laurila, Jari Tukia, 34p). Kiitokset kaikille! Kilpailuun osallistui merenkulkijoita Nesteeltä, Viking Linelta, Borelta, Eckerö Linelta, Finnlinesilta, Siljalta, Borelta, ESL-Shippingilta ja Meritaidolta Seppo Kämäräinen Pasi Savioja Kari Laurila Rainer Tikka Jussi Vepsäläinen Reijo Lappalainen Jarmo Luomaranta Hannu Sarkola Väinö Lehtinen Ismo Jalonen Eero Teikko Jari Tukia 40 Vapaavahti Frivakt 25 23 22 20 20 19 19 18 18 13 12 12 Mepa Haulikkokilpailu TRAP Voittajat 1994 – 2010: 1994 Kari Nivala 1995 Jouko Ventelä 1996 Ismo Inkinen 1997 Ismo Inkinen 1998 Leif Bäcklund 1999 Ismo Inkinen 2000 Viljo Halli 2001 Leif Bäcklund 2002 John Blumberg 2003 Marjo Penttilä 2004 Leif Bäcklund 2005 Leif Bäcklund 2006 Marjo Penttilä 2007 Marjo Penttilä 2008 Kari Laurila 2009 Leif Bäcklund 2010 Kari Laurila 2011 Seppo Kämäräinen 2012 Seppo Kämäräinen Silja Festival Rosella Silja Serenade Silja Serenade Silja Europa Silja Serenade Otso Silja Europa Silja Europa Silja Serenade Silja Europa Silja Europa Silja Serenade Silja Serenade Saaristo Silja Europa Saaristo Purha Purha 24p 27p 24p 27p 27p 27p 24p 26p 26p 21p 27p 24p 22p 26p 22p 23p 23p 28p 25p Seppo Kämäräinen uusi mestaruutensa 3 / 2012 SJÖFARARNAS HAGELGEVÄRSTÄVLING VID NASTOLAS SKYTTEBANA 22.8.2012 – RESULTATEN FORTSATTE PÅ HÖG NIVÅ Kari Kopra antaa viime hetken neuvoja Pasi Saviojalle Tävlingen arrangerades även i år i samband med hagelgevärskursen. Deltagarna samlades vid lunch i Idrottscentrum Pajulahti, varefter färden fortsatte mot Nastolas Jaktskytteföreningsbana Rf:s bana. Som vanligt fungerade Kari Kopra som tävlingsledare. Efter övningsskott sköt varje deltagare två gånger en serie om 15 duvor. Vädret var lämpligt, varm och mulet uppehållsväder, med svag vind. Till skillnad från tidigare år hölls tävlingen på bana två. Nivån var bra, ingen blev under 10 poäng. Seppo Kämäräinen som innehade förra årets och SSB:s rekord (28 träffar) började lovande med att träffa 15 duvor på första rundan. Under den andra rundans halva sköt han två missar i rad vilket säkert bidrog till koncentrationssvårigheter. Tillsammans föll tio duvor på den andra rundan, men resultatet 25 räckte i år till ett förnyat mästerkap. Pasi Savioja blev även tre poäng från sitt förra års resultat, 23 träffar gav ändå silver. Bronset tog Kari Laurila, mästare från år 2010. Lagtävlingen vann Neste Shipping (Seppo Kämäräinen, Hannu Sarkola, 43p), före Silja Team (Jarmo Luomaranta, Pasi Savioja, 42p). Bronsmedaljerna gick i år till Meritaito (Kari Laurila, Jari Tukia, 34p). Ett stort tack till alla! 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 41 MERENKULKIJAT PITIVÄT TAWAST GOLFIN TUNNELMASTA JA OLOSUHTEISTA. (7.8.2012) Esa Tammi vei scratchin, Matti Kokkala voitti pistebogeyn Hieno klubirakennus ja hyvä kenttä olivat näyttämönä Mepan elokuun golfkisalle. Säätila oli suotuisa, joskin pilvinen ja hieman nihkeä. Sadetta saatiin vasta, kun viimeinen ryhmä tuli väylän 18 lipulle. Varsin hyvätasoisessa kisassa 14 pelaajaa selvitti 18-reikäisen kentän alle sadalla lyönnillä. Lähimmäs lippua osui Christer Rehnberg (väylä 11, 2,88m). Pisimmästä lyönnistä palkittiin toisen polven merimiesgolffari Santtu Tuhkanen (väylä 5, 238m). Pistebogeyn voitti Matti Kokkala (41), toiseksi tuli Mikko Aro (34) ja kolmanneksi Esa Tammi (34). Naisten sarjassa paras oli Sari Tanskanen (34), toisen palkinnon sai Päivi Pohjola (33) ja kolmannen Nina Okko (31). Parhaasta scratch –tuloksesta vastasi ties monennenko kerran Esa Tammi (84), toisena Mikko Aro (87) kolmantena Kari Salonen (89). ME Group special prize meni Esa Penjalalle, Tawast Golfin lahjoittamat Greenfee –liput luovutettiin Tytti Saarelalle ja Birgitta Germanoville. Kiitokset kaikille ! 42 Vapaavahti Frivakt TULOKSET Pistebogey Scratch 1 Kokkala Matti 2 Aro Mikko 3 Tammi Esa 4 Tanskanen Sari 5 Pohjola Päivi 6 Passi Jorma 7 Rehnberg Christer 8 Salonen Kari 9 Kiihamäki Pertti 10 Kokkala Antti 41 36 34 34 33 33 33 32 32 32 1 Tammi Esa 2 Aro Mikko 3 Salonen Kari 4 Kokkala Matti 5 Hytti Aapo 6 Kangasmäki Lauri 7 Holm Max 8 Anttonen Erik 9 Kiihamäki Pertti 10 Lehto Kimmo 84 87 89 90 90 91 91 93 95 96 Kaikki tulokset: www.mepa.fi 3 / 2012 Sjöfararna tävlade på Tawast Golf En fin klubbyggnad och en bra bana var arenan för SSB:s golftävling i augusti. Nivån på tävlingen var hög; 14 spelare klarade av 18-hålsbanan med mindre än etthundra slag. Närmast flaggan slog Christer Rehnberg. För längsta drive belönades Santtu Tuhkanen, andra generationens sjömansgolfare. Pisteybogeyn vann Matti Kokkala, andra blev Mikko Aro och tredje Esa Tammi. Sari Tanskanen var bäst i damernas serie, andra pris tog Päivi Pohjola och tredje Nina Okko. För bästa resultat i scratch stod igen Esa Tammi (för hur mångte gången?) – tvåa blev Mikko Aro och trea Kari Salonen. ME Groups special prize gick till Esa Penjala. Tytti Saarela och Birgitta Germanov fick motta Greenfee-biljetter donerade av Tawast Golf. Kihis, E.T. Mikko ja Ville Ett varmt tack till alla! Jocke, Pekka, Kimmo ja E.A. Sami ja Max 3 / 2012 Johan Treuthardt ja toisen polven merimiesgolffari Santtu Tuhkanen Aapo&Amorella Angels Frivakt Vapaavahti 43 SHIPSTORES GOLF CUP 2012 PELATTIIN ELOKUUN ALUSSA Monia merenkulkijoita ja merenkulkuihmisiä nähtiin Paraisilla, jossa tänä vuonna järjestettiin Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen golfkilpailu. Suosittu Archipelagia Golf Club tarjosi peräti kahdeksallekymmenelle pelaajalle kauniin sään ja hyvän ilmapiirin. Aamu alkoi maittavalla brunssilla ja Laivakauppiaitten Yhdistyksen puheenjohtajan, Matti Kokkalan info- ja tervetuliaistilaisuudella. Vanhan tavan mukaan kilpailuun startattiin yhteislähdöllä tasan kymmeneltä. Osallistujat kiersivät koko kentän 18 reikää. Pelimuotona oli pistebogey tasoituksilla. Kierroksen jälkeen saunottiin, ruokailtiin ja pidettiin palkintojenjako. Voiton vei Juhani Salo tuloksella 35. Lähelle pääsivät myös Anja Levo, Aapo Hytti ja Max Holm. Lähimmäksi lippua löi Anitta Järvinen ja pisimmän draivin tempaisi Pasi Siltala. 44 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 SEA SUNDAY –MERITURVALLISUUSPALKINTO MERENKULKUNEUVOS PAAVO WIHURILLE Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti palkinnon 7.9.2012 Helsingin Eteläsatamassa pidetyssä tilaisuudessa, jonka järjestivät Suomen Merimieskirkko ry ja Suomen Meripelastusseura ry. Palkintoesine on Emil Cedercreutzin tekemä pronssiin valettu veistos Ruorimies. Merenkulkuneuvos Paavo Wihuri on tehnyt pitkäjänteistä työtä meripelastuksen ja -turvallisuuden alalla. Hän on toiminut merikapteenitutkinnon jälkeen paitsi kauppaaluksilla, myös merenkulkupiirin päällikkönä, Meripelastusseuran toiminnanjohtajana ja puheenjohtajana, sekä Merenkulkulaitoksen meriturvallisuusjohtajana. Merenkulkuneuvos Wihurin johdolla on kehitetty menestyksekkäästi merenkulun turvallisuusviestintää, alusliikennepalveluja sekä merenkulun tarkastustoimintaa. Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday on viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna 1996 perustama huomionosoitus. Palkinnon taustalla on tiettävästi kattavin suomalaisen merenkulkualan ja vesillä liikkumisen kokoonpano. Palkintotoimikunnan puheenjohtajana toimii Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio. velutoimisto, Merivoimat, Rajavartiolaitos, Suomen Ammattikalastajaliitto- Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry., Suomen Laivanpäällystöliitto r.y., Suomen Merimieskirkko r.y., Suomen Merimies-Unioni r.y., Suomen Meripelastusseura r.y., Suomen Partiolaiset r.y. - Suomen Tietoliikennetekniset r.y., Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto r.y., Suomen Varustamot ry., Suomen Purjehdus ja Veneily, Satamaoperaattorit ry, Suomen Matkustajalaivayhdistys Palkinnon taustaorganisaatiot: Helsingin Laivapäällikköyhdistys, Finnpilot Pilotage Oy, Luotsiliitto r.y., Liikenteen turvallisuusvirasto, Meriliitto, Merimiespal- SJÖFARTENS SÄKERHETSPRIS SEA SUNDAY TILL SJÖFARTSRÅDET PAAVO WIHURI Trafikminister Merja Kyllönen överlämnade den 7.9.2012 priset vid en ceremoni arrangerad av Finlands Sjömanskyrka rf och Finlands Sjöräddningssällskap rf i Södra hamnen. Priset är Emil Cedercreutz staty i brons Mannen vid ratten. Sjöfartsrådet Paavo Wihuri har utfört ett långsiktigt arbete inom sjöräddningens och sjösäkerhetens område. Efter sjökaptensexamen har han verkat både på handelsfartyg och som chef på sjöfartsdistrikt, som Sjöräddningssällskapets verksamhetsledare och ordförande samt som sjösäkerhetsdirektör på Sjöfartsverket. Under sjöfartsrådet Wihuris ledning har man framgångsrikt utvecklat sjöfartens säkerhetskommunikation, fartygstrafikservicen och sjöfartens inspektionsverksamhet. Sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday är en utmärkelse som stiftats år 1996 av myndigheterna och yrkes- och fritidsorganisationerna inom sjöfarten. Bakom priset står veterligen den bredaste samlingen organisationer i 3 / 2012 anslutning till sjöfart och vattentrafik. Som én ordförande för prisutdelningskommittén everkar Sakari Lehmuskallio, generalsekreterare för Finlands Sjömanskyrka. Prisets bakgrundsorganisationer: Helsingfors Skeppsbefälhavareförening,, Finnpilot Pilotage Oy, Lotsförbundet rf, Trafiksäkerhetsverket, Sjöfartsförbundet, Sjömansservicebyrån, Sjöstridskrafterna, Gränsbevakningsväsendet, Finlands Yrkesfiskarförbund, Finlands Maskinbefälsförbund, Finlands Fritidsfiskares Centralförbund rf, Finlands Skeppsbefälsförbund rf, Finlands Sjömanskyrka rf, Finlands Sjömans-Union rf, Finlands Sjöräddningssällskap rf, Finlands Scoutförbund rf, Finlands Telekommunikationstekniska rf, Finska Försäkringsbolagens Centralförbund rf, Rederierna i Finland rf, Segling och båtsport i Finland, Hamnoperatörerna rf, Passagerarfartygsföreningen i Finland rf. Frivakt Vapaavahti 45 HAGELSTAM NAUTICA – HUUTOKAUPPA OLI MENESTYS – Huutokauppa oli hyvin mielenkiintoiSyyskuun alussa järjestetty nen tilaisuus. Meritauluja ja pienoismalleja erikoishuutokauppa onnistui olisi voinut olla enemmänkin, Kallio kertoi. Hänellä on kokoelmissaan lukuisia merihienosti. Lajinsa ensimmäisen, tauluja, sekä pienoismalleja muun muassa Nautica -nimellä kulkeneen White Rosesta ja Otto Hacklinista, jotka ovat huutokaupan teemana oli meri Jaakko Pielan verstaalta. ja matkustus. Myytävänä oli tauluja, pienoismalleja, kartto- Huutokauppoja kannattaa ja, meriantiikkia ja meriaiheisia järjestää jatkossakin esineitä kaikkiaan parisen sataa MEPAn Kotkan isännöitsijänä toiminut Jaakko Piela oli maamme tunnetuimpia kohdetta. rahtilaivapienoismallien rakentajia. Hän teTupa oli täynnä, vieraat tekivät koko ajan kohteista tarjouksia ja myös korottivat niitä. – Monet paikalla olijoista olivat ihan uusia huutokauppakävijöitä, taidehistorioitsija Tuija Peltomaa Hagelstamilta totesi. Peltomaan mukaan huutokaupan tavoite saavutettiin. Kohteet menivät kaupaksi ja hintataso oli tyydyttävä, paikoitellen loistava. Korkeimman hinnan saavutti suomalaisen taidemaalarin Oscar Kleinehin (1846 – 1919) tekemä öljyvärityö Merellä, jonka vasarahinnaksi muodostui 14.000 euroa. Myös Adolf Bockin (1890 – 1968) ja Pekka Halosen (1865 – 1933) taulut nousivat hyviin hintoihin. Pienoismalleista kiinnostivat eniten höyrylaivojen Sumbawa, Tornator ja Pohjola lasivitriineissä olevat mallit. Sumbava oli tanskalaisen East Asian Shipping Ltd:n vuonna 1954 rakennettu jäähdytysalus. Suomalaiset tuntevat paremmin sisävesialus Pohjolan ja höyrylaiva Tornatorin. Juha Tähtisen tekemä pienoismalli Pohjolasta huudettiin 6.000:lla eurolla. Vuosaaren sataman johtaja Jukka Kallio oli käynyt tutustumassa huutokauppakohteisiin jo etukäteen. 46 Vapaavahti Frivakt ki s/s Tornatorista useampia pienoismalleja, joista yksi huudettiin Hagelstamilta 3.800 euron vasarahinnalla. Meriviennin omistama Tornator ajoi Finnlinesin liikenteessä 19471954, jolloin alus romutettiin Belgiassa. Jukka Kallio oli kiinnostunut nimenomaan s/s Tornatorin pienoismallista. Hän laskeskeli hinnan nousevan melko korkeaksi, kun päälle tulevat verot ja välityspalkkiot. – Uskon, että tällaiselle huutokaupalle on tarvetta. Ei tiedä, vaikka itsekin innostuisin tuomaan tavaroita myyntiin, Jukka Kallio tuumi. Meklarina toiminut Tuija Peltomaa oli erittäin tyytyväinen, että sai olla kokoamassa Nautica -huutokauppaa. – Olen aina ollut kiinnostunut merestä ja meritaiteesta ja myös kirjoittanut niistä eri julkaisuihin. Nyt ala avautui aivan uudella tavalla, Peltomaa kertoi. Meri ja merenkulun historia ansaitsisivat jatkossakin tulla esille myös huutokauppamaailmassa. Kun s/s Tornator siirtyi Finnlinesin hoitoon Lauritzenilta, oli se aluksi rungoltaan harmaa. Jaakko Piela rakensi pienoismallit sekä vanhalla, että uudella värityksellä. Teksti: Pekka Karppanen Kuvat: Pekka Karppanen, Tatu Korhonen 3 / 2012 HAGELSTAMS AUKTION NAUTICA VAR EN SUCCÉ Specialauktionen som arrangerades i början av september lyckades över förväntningarna. Temat för auktionen, som kallats Nautica, var hav och resande. Tavlor, fartygsmodeller, kartor, antika och andra marina föremål, sammanlagt ett par hundra föremål, var till salu. Huset var fullt, besökarna gav hela tiden anbud på föremålen och höjde anbuden. – Många av dem som var på plats var helt nya auktionsbesökare, konstaterade konsthistoriker Tuija Peltomaa på Hagelstam. Enligt Peltomaa uppnådde man målsättningen för auktionen. Föremålen hade god åtgång och prisnivån var tillfredsställande, ställvis lysande. Det högsta budet gavs för den finländske konstmålaren Oscar Kleinehs (1846 – 1919) oljemålning Till havs som gick under klubban för 14 000 euro. Också Adolf Bocks (1890 – 1968) och Pekka Halonens (1865 – 1933) tavlor såldes till goda pris. Av fartygsmodellerna som var utställda i glasvitriner rönte ångfartygen Sumbawa, Tornator och Pohjola mest intresse. Sumbawa var ett kylfartyg som år 1954 hade byggts för danska East Asian Shipping Ltd. I Finland känner man bättre insjöfartyget Pohjolas systerfartyg, ångfartyget Tornator. Juha Tähtinens fartygsmodell av Pohjola såldes för 6000 euro. Jukka Kallio, direktör för Nordsjö hamn, hade bekantat sig med auktionsföremålen redan på förhand. – Auktionen var ett mycket intressant evenemang. Tavlorna med marina motiv och fartygsmodellerna kunde ha varit flera. Han har i sin ägo otaliga tavlor med marina motiv, och fartygsmodeller av bl.a. White Rose och Otto Hacklin, båda från Jaakko Pielas verkstad. 3 / 2012 Det skulle löna sig att ordna auktioner också i fortsättningen SSB:s disponent i Kotka, Jaakko Piela, var en av de mest kända byggarna av modeller av lastfartyg i vårt land. Han byggde flera modeller av s/s Tornator, av vilka en såldes hos Hagelstam för 3800 euro. Tornator som ägdes av Merivienti trafikerade för Finnlines åren 1947 – 1954, och höggs sedan upp i Belgien. Jukka Kallio var uttryckligen intresserad av fartygsmodeller av s/s Tornator. Han kalkylerade att priset stiger ganska mycket, då skatter och provision läggs till. – Jag tror att det finns ett behov av en sådan här auktion. Kanske jag rentav själv skulle bli intresserad av att lämna in någonting för försäljning. Tuija Peltomaa, som fungerade som mäklare, var mycket nöjd över att få samla föremålen för auktionen Nautica. – Jag har alltid varit intresserad av havet och marin konst och har också skrivit om ämnet i olika publikationer. Nu vidgade sig området på ett alldeles nytt sätt, berättade Peltomaa. Havet och den marina konstens historia skulle förtjäna att också i fortsättningen bli uppmärksammad i auktionsvärlden. Text: Pekka Karppanen Bilder: Pekka Karppanen, Hagelstam Auktioner Frivakt Vapaavahti 47 KIRJOJEN YÖ HELSINGISSÄ 23.8. Milja Nitovuori sit olla vähissä, mutta majoituksen löydyttyä kaikki näytti taas paremmalta. Yhteismajoituksissa pyhiinvaelluksen henki tuntui vahvana. Matkalla tavattu munkki alkoi kerran tenttaamaan heiltä evankelisia asioita, mutta ”onneksi” espanjan kieli rajoitti puhumista, kertoi Vekkeli. Emme olleet ainoita tätejä matkalla, miehiä oli enemmistö, mutta myös perheitä lapsineen.Tiessä oli heidän mukaan jotain maagista ja se imaisi mukaansa. Tunne, että ihmiset ovat jo vuosituhansia vaeltaneet enne heitä, toi matkalle tarkoituksen. Pirkko Vekkeli ja Liisa Jäppinen ovat kirjoittaneet matkakertomuksen Tätinä taipaleella. Kirja on kuvaus erilaisesta vaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kirjojen yöhön he tulivat kertomaan omanlaisestaan tavasta vaeltaa. Naiset olivat tavanneet sattumalta ja jo 5 minuutin keskustelun jälkeen he päättivät lähteä yhdessä matkaan. Kumpikaan ei ollut harrastanut kuntoilua, vaan kertoivat olevansa tavallisia koiranulkoiluttajia. Katolinen kirkko aloitti jo tuhat vuotta sitten buumin vaellusreitistä ja tämä elvytettiin 70-luvulla tradition vuoksi. Tämän pyhiinvaelluksen tehneet saivat syntinsä anteeksi. Nämä tädit eivät tehneet matkaa katolisena tekona, vaan sen kulttuurisen merkityksen takia. Syksyllä he alkoivat suunnitella harjoitteluun ryhtymistä ja ensimmäinen harjoitus sujui hyvin eväitä syödessä. He pitivät tärkeänä, että vaellus ei saisi olla paahtamista kymmeniä kilometrejä päivässä jalat rakoilla. Kulkemalla rauhassa voi ihailla maisemia ja ihmetellä luonnon sekä historian kohtaamista. Ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen saa todistuksen ja voi tämän jälkeen käyttää yhteismajoituksia. Kirja on samalla opaskirja vaellusta suunnitteleville. Haastattelijan kysyessä tuliko heille koskaan riitaa matkan aikana, he kertoivat, että joskus mudassa tarpomisen jälkeen alkoi vit- 48 Vapaavahti Frivakt Lavalle nousi Kalle Isokallio kertomaan uutuuskirjastaan Venttiili-Ville. Kirja on hänen viidestoista romaaninsa. Haastattelija kysyi mistä Isokallion kipinä veijariromaaneihin syttyi ja hän vastasi, että se johtuu luonneviasta. Kun koko ajan naurattaa ja jo sanomalehden avattua alkaa taas naurattaa, hän kertoi. Aiheita ja tilanteita ei ole vaikea löytää, mutta varovainen pitää olla ja ennakoida tulevaisuutta. Tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, että joskus täytyy kirjoittaminen aloittaa alusta. Isokallio on vuodesta 1996 ollut vapaa kirjailija ja voi näin toteuttaa vapauttaan kirjoittamalla yhteiskuntaan sijoittuvia romaaneja. Sankarit kirjoissa ovat yleensä maalaisjärkeä käyttäviä tavallisia ihmisiä. Venttiili-Villessä leskeksi jäänyt Ville Laine ei tiedä kenen kanssa aatoksistaan puhuisi, kun ennen oli hyvä testata ajatuksia vaimolla. Villen isä oli antanut kaikkensa yritykselle, joka valmistaa kromattuja venttiileitä. Ville kyllä tuntee työn omakseen, mutta tuumii myös tulevaa. Kun tulee kutsu viimeiselle portille, hän aikoo kuitenkin tarjota firmaa viikatemiehelle, jos vaikka se ensin. Otavan uudessa kirjakaupassa Uudenmaankadulla julkaistiin kirja Koiransa näköinen. Kansainvälisesti tunnettu karikatyyritaiteilija Tommi Vuorinen ja tietokirjailija Sanna Karppinen kertoivat mitkä seikat vaikuttavat ihmisillä koiran valitsemiseen. Kansikuvassa Sauli Niinistö Bostoninterrierin ja Riitta Väisänen Leonbergin takana kertovat heti mistä kirjassa on kyse. Tommi Vuorinen on hyödyntänyt fysionomiaa kasvonpiirteiden tulkinnassa. Kirja osoittaa, että samat lainalaisuudet pätevät hyvin myös meidän nelijalkaisiin ystäviin. Kirjassa valotetaan tuttujen koirarotujen ominaisuuksia hauskalla tavalla ja näin voi vertailla koiran ja omistajan luonteenpiirteitä. Tarinointi oli hauskaa - ainakin siihen asti, kun piirtäjä alkoi tulkita meitä kuulijoita. En kuitenkaan kerro mihin katekoriaan itse kuuluin. Sanna Vuorinen on ollut koiraharrastaja nuoresta lähtien ja tutkinut paljon koirarotujen ominaisuuksia. Seuraavaksi he suunnittelevat kirjaa ulkomaalaisista julkkiksista ja heidän lemmikeistään. 3 / 2012 NÄIN ON KIRJAT –ILLASSA VILISI TUTTUJA KIRJAILIJOITA Kirjavälityksen järjestämä vuotuinen tapahtuma keräsi alan ihmisiä Hotelli Presidenttiin. Useilla paikkakunnilla kiertävä tapahtuma on suunnattu kirjakauppa- ja kirjastoväelle. Kustantajat esittelivät syksyn kirjasatoa ja kirjailijahaastatteluissa valotettiin uusimpien teosten taustoja. Helsingin tapahtumassa vieraili kuusitoista kirjailijaa. Toimittaja ja kirjailija Santtu Luoto on kirjoittanut rockmuusikko Ile Kalliosta, joka oli itse saapunut haastateltavaksi. Kolmeen otteeseen legendaarisessa Hurriganes -yhtyeessä soittanut Kallio tekee nykyisin uraa puolisonsa Kaija Kärkisen kanssa. Hänen mielestään musiikkibisnes on mennyt raadollisempaan suuntaan. Alalla 13-vuotiaasta lähtien toiminut Kallio totesi, että nykyrokkarit hoitavat talousasiat hyvin. He vaativat palkkansa eivätkä velkaannu verottajalle. Toinen tasavallan ”Formula-Erkeistä” Erkki Vanhanen on työstänyt komean autourheilua käsittelevät kirjan Racing -Radalla. Miehellä on arkistoissaan yli 13.000 valokuvaa ja muistissaan toinen mokoma meheviä juttuja. Eki pitää edelleen yhteyksiä Matti Kyllöseen ja Keke Rosbergiin, joka haluaa jo vetäytyä yksityishenkilöksi mutta suostui vielä antamaan kommentteja kirjaan. Lasse Lehtinen on kirjoittanut loppuun Nätti-Jussin tarinan, mihin Arto Paasilinna oli aloittanut materiaalin keräämisen. Pohjoisen tukkikämpillä kuullut Nätti-Jussin kertomat jutut saattoivat olla roisimpia kuin mehevimmät merimiesjutut konsanaan. Lehtisen mallikkaasti esitetyt esimerkkimaistiaiset saivat miehet hekottamaan ja naiset punastumaan. Illan päätteeksi haastattelija Tarmo Poussun isännöimälle lavalle astui aina tyylikäs Pirkko Arstila. Tunnettu televisiotoimittaja on kirjoittanut koko ikänsä pakinoita, kolumneja ja lyhyitä tarinoita. Arstila on tehnyt jo neljä kirjaa jäätyään pois työelämästä. Virallisesti hän ei aio jäädä koskaan eläkkeelle. Uusimmassa kirjassaan Naisen silmin kokenut toimittaja käsittelee koko elämän kirjoa. Kustannusyhtiö Karisto ja Alfamer Oy kuuluvat nykyisin samaan konserniin Pirkko Arstilan terävät huomiot pitivät yleisön hereillä Komisario Sandberg seikkailee jo seitsemännen kerran Timo Sandbergin uutuuskirjassa Vainooja. Lasse Lehtinen oli hyvin innostunut työstäessään Nätti-Jussia Erkki Vanhasella oli paljon hyviä tarinoita autourheilumaailmasta teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 49 VANAVEDEN TEKIJÄT Merimies Asko Viholaisen kirjoittama teos saa lukijan hyvälle tuulelle Uutuuskirja on kokoelma tarinoita merenkulkijoista ja merenkulkua lähellä olevista ihmisistä. Viholainen kertoo hauskan jutun myös laivakoirista. Erään nelijalkaisen ystävän merimiehet olivat laittaneet yksin menemään taksilla laivalle, kun muuan ravintoloitsija ei ollut koiria kapakassaan hyväksynyt. Reelinkiin nojanneella kipparilla riitti ihmeteltävää, kun laivakoira pomppasi taksin takapenkiltä lankongille. Tarinat ajoittuvat 1960-1980-luvuille, jolloin merillä seilasi vielä värikästä väkeä ja kolitramppeja. Kovan työn ohella saattoi ulapoilta ja satamista löytyä vielä ripaus romantiikkaa, jos sitä sanaa voi välillä roisiksi yltyneestä merimiesten menosta käyttää. Asko Viholainen käy tarinoissaan läpi kaik- ki jobit ahterikallesta kipinään ja kippariin. Henkilöt ovat olleet olemassa, nimet on muutettu. Merimiespappi-, kapakka ja laivatyttö ovat saaneet omat kertomuksensa. Itsekin seilannut Viholainen käyttää tarinoissa todella lennokasta ja mukaansatempaavaa kynää. Kertomuksia voi lukea vaikka yhden kerrallaan, mutta itseltäni se meni ääneen naureskellen yhdeltä istumalta läpi. Tätä voi todella suositella merimiesjuttujen ystäville. Asko Viholainen: Vanaveden tekijät ISBN 978-952-5964-39-4 Kustannus HD, kovakantinen, 164 sivua, lopussa merimiesslangisanasto Perinteinen vanhojen laivajulisteiden Raudsepp -kalenteri on nyt myynnissä Mepassa. Joka kuukaudelle on oma näyttävä laivajuliste menneiltä merivuosilta. Kalenteria on painettu rajoitettu määrä laadukkaalle paperille - viime vuonna ne loppuivat kesken. Hinta on 32 euroa. Tiedustelut: vapaavahti@mepa.fi 50 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 51 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 52 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 RISTIKON RATKAISIJA Ristikon Vapaavahdissa 2/2012 oikein ratkaisseiden joukosta palkitaan Iiro Liimatainen Raumalta NORDIC PHOTO CONTEST 2013 All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers. • no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb • life at sea, work and leisure onboard. •The photos must have been shot recently • good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670 Please e-mail your entries to kulttuuri@mepa.fi no later than Jan 10, 2013 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 53 MERENKULKIJOITA Suosittu Ylläsretki tehtiin 6.9.- 13.9. Matka sujui hienosti ja tunnelma oli hyvä. Kuvia mieleenpainuvilta vaelluksilta ottivat Martti Karlsson ja Gunilla Granroth. 54 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 YLLÄKSELLÄ 3 / 2012 Frivakt Vapaavahti 55 Laitureilla ja lankongeilla Korsisaaren kuljettaja Esa Reinikkala on MEPAn Ylläsretkeläisten luottomies jo vuosien kokemuksella Kirjastonvaihtoa dilla. Elli ja SuomFinnmaitulivat katsomaan, isen Juha luettavaa Milja N millaista itovuorella oli mukana. Kotkan Lehmänsaarella musisoitiin heinäkuussa Esa Honkasen ja Iiro Lempisen tahtiin. Aurinkoinen ilta veti paikalle paljon merimiehiä. 56 Vapaavahti Frivakt 3 / 2012 en. Matnnon ja Matti Pietikäin Laivakuvaajat Mike Le vansa Helsingin Olympiakisoti kuvasi ensimmäiset lai pian 50 vuotta laivakuvaamisjen aikaan. Mikellä tulee ta täyteen. Mepassa vuodesta 1988 nellyt toimistosihteeri Pa työskenul nen pääsi aikuisen naise a Suhon ikään. Onnea! Jari Piirainen on Meripelastusseuran uusi toimitusjohtaja 3 / 2012 Ruissalon Mepalaan rakennettiin varastoliiteri. Mukana talkoissa Rauli, Paul, Rauski ja Jari Frivakt Vapaavahti 57 MERENKULKIJOITA KURSSEILLA Melontaa ja valokuvausta FLOORBALL TOURNAMENT MARIEHAMN 26.1.2013 contact: Johan Treuthardt, 0400 709 491, urheilu@mepa.fi www.mepa.fi 58 Vapaavahti Frivakt Salsatunnit jatkuvat Mepa järjestää yksilö -salsatunteja, jotka sisältävät lisäksi chachachaata, sambaa, jive, bachataa ja zumbaa. Paikka: Katajanokan Liikuntahalli, Merikasarminkatu 1 Katajanokka Ohjaaja: Bettina Karppinen Ma 8.10. klo 12–13.00 Ti 9.10. klo 12–13.00 Ma 15.10. klo 12–13.00 Ti 16.10. klo 12-13.00 Ma 22.10. klo 12–13.00 Ti 23.10. klo 12–13.00 Ma 29.10. klo 12–13.00 Ti 30.10. klo 12–13.00 3 / 2012 TULEVIA KURSSEJA Lokakuu Atk-publishing, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Facebook perusteet, Helsinki Atk-hyöty ja viihde, Helsinki Köysityökurssi, Turku Kuntonyrkkeily, Helsinki Kahvakuula, Helsinki Mosaiikkikurssi, Helsinki Kahvakuula, Turku Venäjän alkeet, Helsinki Huovutus, Helsinki Uintitekniikka, Turku Uintitekniikka, Helsinki Atk-perusteet, Turku Atk-internetin tehokäyttö, Turku Puikot heilumaan, Helsinki Bodycombat, Helsinki Atk-Kuvankäsittelyn jatkokurssi, Turku Marraskuu 08.10. – 10.10. 08.10. – 10.10. 11.10. – 12.10. 15.10. – 17.10. 15.10. – 17.10. 17.10. 18.10. 18.10. – 19.10. 19.10. 22.10. – 24.10. 25.10. – 26.10. 25.10. 26.10. 25.10. – 26.10. 29.10. – 30.10. 29.10. – 31.10. 31.10. 31.10. – 02.11. Yoga, Helsinki Tyylikurssi, Helsinki Yoga, Turku Atk-kotisivut ja blogit, Turku Keramiikkakurssi, Vantaa Facebook perusteet, Turku Bodycombat, Helsinki Atk-excel, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti Beachvolley, Helsinki Atk-word, Turku Hopeaketjukurssi, Helsinki Polkupyörä ergometritesti, Hki Polkupyörä ergometritesti, Tku Jouluaskartelu, Helsinki 01.11. 01.11. – 02.11. 05.11. 05.11. – 07.11. 07.11. – 09.11. 08.11. – 09.11. 09.11. 12.11. – 14.11. 12.11. – 14.11. 15.11. 15.11. – 16.11. 15.11. – 16.11. 21.11. 22.11. 26.11. – 27.11. Joulukuu Jouluaskartelu, Turku Jouluaskartelu, Turku 10.12. – 11.12. 13.12. – 14.12. MEPAlla on mielenkiintoisia ATK-kursseja! Tietokonetta voi käyttää muuhunkin kuin nettisurffailuun! Helsingissä Turussa 8.10. – 10.10. Atk-publishing (Julkaisut) Laivalehti, kerhotiedote tai vaikkapa juliste. Publisher ohjelmalla opetellaan perusteet lehden tekoon. Kurssille ei tarvita mitään erikoistaitoja vaan perusosaaminen riittää. Voit itse valita tarpeittesi mukaan mitä haluat oppia ohjelmalla tekemään. Kolmessa päivässä ehtii paljon! 31.10 – 2.11. Kuvankäsittellyn jatkokurssi ”Yleisön pyynnöstä” Syventävä kurssi kuvankäsittelyyn PhotoShop Elements ohjelmalla. Opetusta valmiiden tehtävien pohjalta. Voit lähettää omia toivomuksiasi opetusaiheista ennen kurssia opettajalle matti@kulloo.com Tule mukaan vaikka et vielä T expertti olisikaan, tärkeintä on uuden oppiminen ja soveltaminen omiin tarpeisiin. 11.10. – 12.10. Facebook perusteet Sosiaalinen media on tätä päivää. Facebook, Twitter, Pinterest, Netlog ja moni muu ohjelma antavat mahdollisuuksia pitää yhteyttä ystäviin ja tuttuihin. Julkaise omia ajatuksiasi, kuviasi tai videoitasi helposti ystäviesi nähtäväksi. Voit vaikka perustaa oman ryhmäsi Facebookiin. 15.10. – 17.10. Atk-hyöty ja viihde Hyvin vapaamuotoinen kurssi, jossa teemana ”mitä kaikkea tietokoneella haluat tehdä.” Musikkia vinyyliltä kovalevylle. Vanhoilta videonauhoilta DVD:lle. Scannataan vanhoja valokuvia tai tehdään CD-levylle valokuva show musiikin säestyksellä. Jopa oman tietokoneen rakentaminen on mahdollista. 3 / 2012 5.10. – 7.11. Kotisivut ja blogit Tee omat, yrityksen tai yhdistyksen kotisivut nettiin. Kirjoittamista harrastavalle oma blogi netissä antaa paljon mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Kurssi antaa perustaidot kummankin osalta. Työohjelmana käytetään helpohkoa FrontPage ohjelmaa. Lisäksi PhotoShop Elements ohjelmalla käsitellään kuvia. lisätiedot: Sirpa Kittilä; kulttuuri@mepa.fi Frivakt Vapaavahti 59 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi Kirjastosihteeri Bibliotekssekreterare Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 60 Vapaavahti Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p./tel. 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi Översättningar till svenska Gerd Grabber, Johan Treuthardt Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout MarkoVuorio VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 € ISSN 0789-8231 M - Itella Oyj 3 / 2012
© Copyright 2024