VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/2011
sjömAnsseRVIcebyRån VAPAAVAHTI • FRIVAKT Klenodens gäng hittar alltid tid för sjömansidrott Alfons Håkans etablerade sig på Sveaborg M/s Rautaruukki telakalla Merimiehiä liikkeellä Kotkassa 3/2011 meRImIesPAlVeluToImIsTo VAPAAVAHTI 3/11 FRIVAKT 3/11 Pääkirjoitus: Kesämuistoja… ……………………… 3 Merimiehiä liikkeellä Kotkassa……………………… 4 Pienoismallien rakentaja Raimo Lappalainen suunnittelee uusia töitä … ………………………… 6 Suomalainen merimies on aina lähtövalmis… ……… 10 Klenodenin porukka löytää aina aikaa merimiesurheiluun… ……………………………… 14 Alfons Håkans asettui Suomenlinnaan……………… 18 ESL-Shipping panostaa sekä uudisrakennuksiin että nykyiseen tonnistoon… …… 22 Kolme vuosikymmentä Mepan elokuvia… ………… 26 Tiiskerin VHS -videoita 2000 –luvulla … ………… 28 Jäähyväiset kesälle … ……………………………… 32 MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä Veikko Engren ……………………………………… 34 MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä Pekka Savikko… …………………………………… 36 Kaikenlaisia skönäreitä……………………………… 38 Menneiden aikojen laivoja värikkäissä mainosjulisteissa………………………… 40 Reino Lehväslaihon meriromaanista uusintapainos… …………………… 42 Alkusyksyn kirjatapahtumia………………………… 43 Thure Malmberg ja Pär-Henrik Sjöström saivat kirjallisuuspalkinnon… ……………………… 46 Seaman sport in port of Kaskinen…………………… 47 Track & Field on weather deck……………………… 48 Merimiesten Trap –kisassa saatiin kaikkien aikojen ennätys.…………………………… 49 Merenkulkijoiden golfkisa pelattiin Evitskogissa 9.8.…………………………… 51 Shipstores Golf … ………………………………… 53 Amorella voitti laivajoukkueiden jalkapalloturnauksen Salossa … …………………… 54 Merenkulkijoita matkalla pohjoisessa… …………… 56 Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday Miinalaiva Pohjanmaalle… …………… 58 Meeting point… …………………………………… 60 MEPAn kurssit … ………………………………… 62 Ristikko… ………………………………………… 64 Tulevia kursseja… ………………………………… 67 Ledare: Sommarminnen… ………………………… Bland sjömän i Kotka… …………………………… Modellbyggaren Raimo Lappalainen planerar nya arbeten………………………………… En finländsk sjöman är alltid redo för avfärd… …… Klenodens gäng hittar alltid tid för sjömansidrott … Alfons Håkans etablerade sig på Sveaborg … ……… ESL Shipping investerar både i nybyggande och nuvarande tonnage… ………………………… Tre årtionden med SSB:s filmtjänst… ……………… VHS-filmer från Tiiskeri ännu under 2000-talet… … Farväl till sommaren … …………………………… Sjöfarare i SSB:s styrelse Veikko Engren……………………………………… Sjöfarare i SSB:s styrelse Pekka Savikko… …………………………………… Gångna tiders skepp i färgrika reklamaffischer… …… Thure Malmberg och Pär-Henrik Sjöström mottog litteraturpris………………………………… Historiskt rekord i Sjömännens Trap-tävling………… Sjöfararnas golftävling i Evitskog 9.8.… …………… Amorella vann fartyglagens fotbollsturnering i Salo……………………………… Sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday till minfartyget Pohjanmaa……………… Korsordet … ……………………………………… Aapo Hytti kommentoi Mepan videopalvelua, s.28 2 Vapaavahti Frivakt Kari Kuusisto antoi kaikkensa Ylläsretkellä, s.56 3 5 8 12 16 20 24 29 31 33 35 37 41 46 50 52 55 59 65 Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Sirpa Kittilä Pasi Kinnari antaa pallolle kyytiä; futisturnaus s. 54 3 / 2011 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Kesämuistoja Sommarminnen Viime pääkirjoituksessa pohdiskelin merenkulun ja merenkulkijan muuttunutta toimintaympäristöä sekä yhteisöllisyyden vähenemistä. Keskeisenä ajatuksena oli, että merenkulkija ei erotu enää muusta väestöstä ja heitä on yhä vaikeampi saada yhteisiin tapahtumiin. Tämä kaikki ”keikahti päälaelleen” Kotkassa, kun MEPA järjesti merenkulkijatapaamisen Meripäivien yhteydessä. Reilusti toistasataa merenkulkijaa täytti Kotkan merikoulun takilan ääriään myöten. Tunnelma oli korkealla kuten kattokin. Kotkalaiset merimieskokit olivat onnistuneet loihtimaan upean lohikeiton. Kaikki panivat ”lusikkansa soppaan” ja ”sattumissa” löytyi. Meriaiheista musiikkia oli kohtuullisesti, mutta vapaamuotoista puhetta sitäkin enemmän. Kun tavattiin vanhoja seilauskavereita vuosikymmenten takaa, niin tarinaa riitti. Sitä ehdittiin seilata ”tyynet ja myrskyiset veet”, sekä monet kuuluisat satamat. Ohjelmakin oli korkealuokkaista. Matti Pietikäinen esitteli Thomeston omistamista laivoista kirjoittamansa kirjan ”From High Arctic to Antarctic”. Mielenkiintoista tietoa saatiin myös laivojen ostoon ja myyntiin liittyvistä taustoista. Thomeston laivoissa oli varsin moni tilaisuuden osallistuja, allekirjoittanutkin, aikanaan seilannut. Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin M/S Arielista tehdyn elokuvan kooste ja yleisradion tekemä dokumentti Välimeren matkasta. Alun perin arveltiin, että tilaisuus kestää reilut pari tuntia, mutta siinä vierähti tuplasti enemmän ja jälkipeli jatkui vielä S/S Hyökyllä. Kävin elokuun loppupuolella kuuntelemassa upeita Shantylauluja Mepalassa ja tein samalla ”tupatarkastuksen”. Myös siellä näkyi yhteisöllisyys ja talkoohenki. Päärakennus oli ulkopuolelta maalattu, ikkunat laitettu ja sammaleet poistettu katolta. Ympäristöä oli siistitty hienoon kuntoon ja ranta oli kuin paraskin ”Riviera”, ainoastaan vähän lyhyempi. Mikä ihmeellisintä. niin jouduin oikein ”toppuuttelemaan” talkooväkeä, että jättävät jotain laitettavaa ensi kesäksikin. Nämä pari esimerkkiä osoittivat, että merimies on edelleen erimies ja yhteishengessä löytyy, kun toimeen tartutaan. I den senaste ledaren behandlade jag sjöfarten och hur sjöfararens verksamhetsmiljö förändrats och samhörigheten minskat. Den centrala tanken var att sjöfararna inte mera skiljer sig från den övriga befolkningen och att det blivit allt svårare att locka dem till gemensamma evenemang. Allt det här vändes upp och ned i Kotka då SSB ordnade en träff för sjöfarare i anslutning till Havsdagarna. Kotka sjöfartsskolas övningsutrymmen ”Takila” var fullsatt då långt över etthundra sjöfarare samlats. Stämningen stod lika högt som taket. Sjömanskockarna i Kotka hade lyckats trolla fram en läcker soppa på lax. Alla doppade skeden i soppan och hittade också läckerbitar. Musik med havet som tema spelades måttligt men desto mera språkade man fritt om det. Då man träffade gamla seglingskamrater som man inte sett på årtionden, fanns många historier att berätta. Man hann segla både i stiltje och storm, och besöka många berömda hamnar. Också programmet var högklassigt. Matti Pietikäinen presenterade sin bok ”From High Arctic to Antarctic”, som han skrivit om Thomestos fartyg. Man fick intressant information om bakgrunden till fartygens köp och försäljning. Många deltagare, bland dem undertecknad, hade i tiden seglat med Thomestos fartyg. Man fick också se ett kollage av en film om M/S Ariel och Rundradions dokumentär från en resa till Medelhavet. Ursprungligen hade man uppskattat att evenemanget skulle ta drygt ett par timmar, men tiden drog ut till det dubbla och efterspelet fortsatte ännu på S/S Hyöky. I slutet av augusti besökte jag Mepala för att lyssna till fina shantysånger och gjorde samtidigt en ”stuginspektion”. Också där kunde man se samhörigheten och talkoandan. Huvudbyggnaden var målad på utsidan, fönstren reparerade och mossan borta från taket. Omgivningen var uppsnyggad och stranden som den finaste Riviera, bara litet kortare. Och märkligast av allt, jag fick riktigt bromsa talkofolket, så att de skulle lämna några jobb också till nästa sommar. De här båda exemplen visade att sjömannen fortfarande är en annorlunda man och att gemenskapsandan finns då man sätter igång med någonting. Mukavia syksyn päiviä! Sköna höstdagar! Martti Karlsson 3 / 2011 Martti Karlsson Frivakt Vapaavahti 3 Merimiehiä liikkeellä Kotkassa Merimiesmuusikko Esa Honkanen viihdytti vieraita Moni merimies kohtasi tuttuja vuosikymmenten takaa, kun erilaisissa tapahtumissa vieraili pitkälti toistasataa merenkulkijaa. Meripäivien yhteydessä oli perjantaina runsaasti ohjelmaa myös suolaisten vesien miehille. Kotkalaisten kympin kahveja nautiskeltiin s/s Hyökyllä, jonka yläkansi oli täynnä ystäviä ja kylänmiehiä. Kokoontumisen järjestivät www.merimieskuvia.net -merimiehet Timo Haipuksen ja Timo Nenosen johdolla. Haitari soi ja juttu kulki. Merikeskus Vellamossa oli merikapteeni Carl-Gustav Walldénin erittäin mielenkiintoinen luento ”Tankkialus Palvan tarina 1964 - 1987”. Auditorio oli lähes täynnä entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita. Samalla moni pidemmältä tullut pääsi tutustumaan museoon. Iltapäivän lopuksi porukka siirtyi Merikoulun takilaan, jossa nautittiin aluksi Mepan tarjoama lohisoppa kyytipoikineen. Kotkan Merimiespalvelutoimiston asiamies Risto Nikula avasi tilaisuuden, ja toiminnanjohtaja Martti Karlsson toivotti vieraat tervetulleeksi. SLHY:n (Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys) terveiset toi Hannu Hillo. Tapahtuman järjestivät MEPA ja SLHY (Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys), myös Merimieseläkekassa MEK oli mukana. Kiitoksia muillekin yhteistyökumppaneille, Shipstores Nyman, Ravintola Aquila Rosa ja Kiinteistöpalvelu Mikko Pirinen. Takilan tapahtumassa vieraili alun toista- sataa henkilöä. Kotkalaisten iskuryhmä oli hoitanut cateringin ja järjestelyt huippuhienosti, Kiitoksia! teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen ja Mika Muhli Lauri Vuorinen seuraa, kun Timot Nenonen ja Haipus arpovat Takilassa oli tunnelmaa Ohjelmassa oli muun muassa Matti Pietikäisen esitelmä Thomeston Finnlines –laivoista. Sitten tarkasteltiin Effoan Ariel-alusta ja sen Välinmeren matkoilla kuvattuja filmejä. Lopuksi oli merimiekuvia.net -arvonta ja laivantunnistuskisa, jossa nopein ja tietoviisain oli Risto Liekari. Merimiesmuusikko Esa Honkanen viihdytti vieraita soitolla ja laululla. Päivän päätteeksi vedettiin yhteislauluna Kotkan poikii ilman siipii. 4 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 Bland sjömän i Kotka Matti Pietikäinen Många sjömän stötte på bekanta som de inte sett på tiotals år, då långt över etthundra sjöfarare besökte de olika evenemangen. I samband med Havsdagarna ordnades rikligt med program för salta gossar. På s/s Hyöky var övre däck fullt av vänner och bekanta då man kunde avnjuta kotkabornas ”tians kaffe” där. Jippot ordnades av www.merimieskuvia.net under ledning av sjömännen Timo Haipus och Timo Nenonen. Dragspelsmusiken ljöd och snacket löpte. På sjöfartscentret Vellamo kunde man lyssna till sjökaptenen Carl-Gustav Walldéns synnerligen intressanta föreläsning ”Tankkialus Palvan tarina 1964 – 1987”. Auditoriet var nästan fullt av både aktiva och tidigare sjöfarare. Under slutet av eftermiddagen förflyttade man sig till Sjömansskolans övningsfartyg Takila, där bjöd SSB på soppa på lax. Risto Nikula, ombud på SSB:s byrå i Kotka, öppnade evenemanget och VD Martti Karlsson hälsade gästerna välkomna. Hannu Hillo framförde en hälsning från Fartygshistoriska föreningen i Finland (SLHY). God stämning i Takila På programmet stod bland annat Matti Pietikäinens föredrag om Thomestos Finnlines-fartyg. Sedan fick man bekanta sig med Effoas fartyg Ariel och filmer från fartygets resor på Medelhavet. Till slut följde merikuvia.net:s lotteri och tävling i att känna igen fartyg. Snabbast och kunnigast var här Risto Liekari. Sjömansmusikern Esa Honkanen underhöll gästerna med spel och sång. Till slut blev det allsång med Kotkan poikii ilman siipii. Evenemanget arrangerades av SSB och Fartygshistoriska föreningen i Finland, också Sjömanspensionskassan var med. Ett varmt tack också till alla andra samarbetspartners, Shipstores Nyman, Restaurang Aquila Rosa och Fastighetsservice Mikko Pirinen. Mera än etthundra personer besökte evenemanget i Takila. En insatsgrupp från Kotka hade skött catering och andra arrangemang strålande. Tack för det! text: Pekka Karppanen bild: Pekka Karppanen och Mika Muhli Carl-Gustav Walldén 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 5 Pienoismallien rakentaja Raimo Lappalainen suunnittelee uusia töitä Kotitelakalta löytyy näyttävä tonnisto Vuonna 1969 Effoan Cereksellä seilaamaan lähtenyt Rami on menestynyt rakentamillaan laivoilla Mepan harrastekilpailuissa. Töitä on ollut esillä myös muissa näyttelyissä. – Monissa näyttelyissä oli myös telakoiden asiakasvarustamoilleen tekemiä pienoismalleja. Minun töitäni eivät osanneet arvostaa kunnolla kuin oikeat merimiehet, pursimiehenä ja kansikorjausmiehenä työskennellyt Rami kertoi. Lappalaisen kollegat, pienoismalleja rakentavat merimiehet, alkavat olla valitettavan harvassa. Vielä 1980 -luvulla Mepan näyttelyissä oli vuosittain ainakin puolen tusinaa pienoismalleja. Lomajärjestelmät, miehistön väheneminen ja nopeutunut työtahti veivät aikaa harrastuksilta. – Yksi tekijä oli myös videoiden tulo laivoille. Filmien katsominen oli helppoa ja siinä oli uutuuden viehätystä, Rami muistelee. Harrastus alkoi Aalborgista Seilatessaan m/s Finnmaidilla Raimo Lappalainen hankki Tanskasta maineikkaan purjealuksen, Cutty Sarkin rakennustarvikkeet. Projekti onnistui hyvin, ja Rami sai siitä kipinän uuteen harrastukseen. Turussa 1965 rakennettu Finnmaid puomi- ja vaijeriviidakkoineen oli sopiva haaste seuraavaksi työksi. Yhä valokuvausta harrastava Rami otti itsekin paljon kuvia Finnmaidista työskennellessään laivalla 1975 – 1976. Finnmaid oli tuolloin jo pidennetty ja seilasi Atlantic Gulf Servicen rahtauksessa, mistä johtuen Ramikin maalasi pienoismallin savupiippuun AGS:n skorsteenimerkit. Tämän myös seilauskaveri Hannu Timonen noteerasi valokuvasta, kun miehet kohtasivat Kotkan merimiestapaamisessa. Lappalainen teki havaintoja ja otti kuvia aluksen ollessa kuivatelakalla. Tästä oli paljon hyötyä kun sopiva pölkky löytyi ja Rami hakkasi kirveellä alkumuotoja. Puomilaivassa oli paljon vaijereita. Pienoismalliin sopivaa materiaalia hän sai muun muassa laivan sähkömieheltä. Pienempiin puurakenteisiin hän käytti palsaa ja tiikkiä. – Tein Finnmaidin pääosin laivan päällä. Toin mallin kotiin laivan ollessa Suomessa ja tein viimeistelyt, Rami kertoo. 6 Vapaavahti Frivakt Seuraava projekti löytyi Sevillasta Lappalainen työskenteli välillä maissa. Henry Nielsen -varustamolle valmistui paljon laivoja, ja aprillipäivänä 1977 Rami löysi itsensä upouuden m/s Patrician timpan sapista. – Laiva oli lähdössä Tarantoon lastaamaan putkia, kun joku löysi rojukasasta pölkynpätkän. Otin siitä pienoismallin aihion, Rami muistelee. Mies rakensi pienoismallia laivalla. Merimatkat olivat pitkiä, aikaa kului ankkurissakin. – Karachin redillä kuului maista ammuskelua. Pakistanissa oli menossa sotilasvallankaappaus ja pääministeri Zulfikar Ali Bhutto joutui tuomiolle. Suomalaiset pysyivät tyyninä, mutta espanjalaiset takuumestarit vähän hermoilivat, Lappalainen naureskeli. Patrician kansirakennelman Lappalainen teki männystä kerros kerrokselta liimaamalla. Pienoismalli valmistui työtörnin aikana. Hän teki vanerista kuljetuslaatikon ja sai mallin ehjänä kotiin, kun porukka lähti lomille Vancouverista jonne laiva oli saapunut Kiinasta. Superlinereissa oli 70 vinssiä ja ”jokunen metri vaijeria” Raimo Lappalainen oli seilannut 1970 -luvulla Finnsailorissa ja Finnbuilderissa, jotka edustivat tuon ajan laivatekniikan huippua. Automaattipuomit, hydrauliset luukut, sivuja peräportit sekä 20 solmun nopeus nostivat tehokkuuden uudelle tasolle. – Kaiken muun hyvän lisäksi laivojen miehistötilat olivat loistavat, Lappalainen kertoi. Finnbuilderissa oli tutustumiskäynnillä vieraillut jopa presidentti Urho Kekkonen. Rami otti suunnittelupöydälle m/s Finnsailorin. Hän oli laivalla ollessaan ottanut paljon kuvia, mutta seilauksesta oli jo aikaa. – Finnlinesin konttorissa suhtauduttiin hommaan suopeasti, kun kävin kyselemässä kuvia ja piirustuksia, Lappalainen kertoi. Finnsailorin rakennusvaihe kesti kolme ja puoli vuotta. Rami seilasi Nielsenillä ja kuljetti osia mukanaan. Rungon hän teki kotona. Vaijereita mies väsäsi kolmisäikeisestä rihmasta, josta hän purki yhden langan käyttöön. 3 / 2011 nesteen kiislasta maakravuksi lastin kevennystä st. lawrencen lahdella M/t Monsunissa Raimo työskenteli useita törnejä. Nielsenin Ruotsista ostetulla 17.900 dwt:n säiliölaivalla kevennettiin vuonna 1983 Kanadan Anticosti -saaren edustalla ankkurissa ollutta 300.000 tonnin supertankkeria. Nykyinen Suomen Satamaliiton toimitusjohtaja Markku Mylly toimi päällikkönä, kun Monsun kuljetti supertankkerin lastin kuorma kerrallaan Montrealiin. Rami oli 4-8 -vahdissa, ja vuorokausirytmi kääntyi päälaelleen. – Valvoin yöt ja nukuin päivän vapaavahdin, Rami ihmetteli vieläkin. Yöllä oli kuitenkin rauhallista keskittyä omiin harrastuksiin ja Rami alkoi rakentaa m/t Monsunin mallia. Vapaa-aika oli rikkonaista ja kansimiehen työt kovia. Pakkasta oli pahimmillaan 26 astetta. Supertankkerin ulkosivulle kiinnittyminen ei myöskään ollut yksikertaista. Monsun kuljetti laivan englantilaismiehistölle myös makeaa vettä ja provianttia. Nielsenin laivasto pieneni, ja Monsunin myyntivuoro tuli 1986. Rami siirtyi jälleen maihin, mutta veri veti vielä kerran merille. Uusi työnantaja oli Neste. – Seilasin Lunnissa, ja Kiislan mukana pyörimme talven Kanadan Suurilla Järvillä, Rami muisteli. Kiislalta löytyi myös puoliso, ja pariskunta pakkasi yhdessä merimieskirjat mappiin 1987. Työpaikat löydettiin maista ja ruokakunta on kasvanut parilla lapsella ja muutamalla pitkäkarvaisella colliella. Ramin vapaa-aika on kulunut kotihommissa koirien, ruusujen ja kameran parissa. – Viimeisessä muutossa pienoismallit kärsivät sen verran, että piti varustaa kotiin telakka ja korjata vauriot, Rami selvitti. Miehen sormet alkoivat selvästi syyhytä, kun rakennusvaiheita käytiin läpi ja merimiesjuttuja muisteltiin. Parin vuoden päässä häämöttää eläke ja lisääntyvä vapaa-aika. Päässä pyörivät jo seuraavat laivamallit. Työlistalla on myös merillä otettujen diakuvien digitointi. Jäämme odottelemaan suurella mielenkiinnolla. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen ja Raimo Lappalainen Pienoismalleja tilaustyönä Mallintekijät Suomessa ovat harvassa, mutta nyt on tilaisuus teettää malli haluamastaan aluksesta. Turussa aloitti kesällä Suomen Laivamalli Oy. Suomen Laivamalli on tällä hetkellä ainoa maahantuoja, joka myy korkealaatuisia laivojen pienoismalleja. Pienoismallin teettämiseen tarvitaan pääsääntöisesti piirustukset ja paljon kuvia. Mikäli kuvia on paljon ja mittoja aluksesta löytyy, niin piirustuksia ei välttämättä tarvita. Pienoismallin rakentamiseen menee noin kolme kuukautta. Tämän jälkeen tilaaja saa kuvat mallista ja on mahdollista tehdä korjauksia. – Mikäli on tarvetta, niin korjauksia tehdään niin kauan, että tilaaja on varmasti tyytyväinen, myyntipäällikkö Kimmo Kokkala toteaa. Minimipituus mallille on noin 60 cm, tästä pienempiä malleja on hankala valmistaa puunkaartuvuuden vuoksi. Suosituin koko on ollut 80 cm. Pienoismallin hinta on tapauskohtainen, mutta yksittäisen pienoismallin hinta liikkuu siinä 1800 – 2200 €. Lisätietoja löytyy maahantuojan verkkosivuilta: http://www.laivamalli.fi/ 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 7 Modellbyggaren Raimo Lappalainen planerar nya arbeten Ett imponerande tonnage på varvet hemma Rami gick till sjöss på FÅA:s Ceres år 1969 och han har haft framgång med sina modellbyggen på SSB:s hobbyutställningar. Hans arbeten har visats också på andra utställningar. – På många utställningar såg man också modeller som varven tillverkat för sina kunder. Bara riktiga sjömän kunde fullt uppskatta mina arbeten, berättade Raimo som jobbat som båtsman och däcksreparatör. Det börjar bli ont om sjömän som i likhet med Lappalainen bygger modeller. På SSB:s hobbyutställningar kunde man ännu på 1980-talet varje år se minst ett halvt dussin modellbyggen. Semestersystemen, minskade manskap och hetsigare arbetstakt lämnade mindre tid kvar för hobbyverksamhet. – En faktor var också att videofilmerna steg ombord. Att se på filmer var lätt och nyhetens behag lockade, minns Rami. Intresset väcktes i Aalborg Medan Raimo Lappalainen seglade på m/s Finnmaid skaffade han byggnadsmaterial för det legendariska segelfartyget Cutty Sark i Danmark. Projektet lyckades bra, och Rami fick då gnistan som ledde till en ny hobby. Finnmaid, byggd i Åbo år 1965, var med sin djungel av bommar och vajrar en lämplig utmaning som nästa arbete. Rami var ännu en flitig fotograf och tog själv många bilder av Finnmaid under seglingsåren 1975 – 1976. Finnmaid var då redan förlängd och seglade i Atlantic Gulf Services befraktning, därför målade Rami också AGS:s skorstensmärken på modellen. Det hade också seglingskamraten Hannu Timonen lagt märke till på fotot, visade det sig då männen möttes på sjömansträffen i Kotka. Då fartyget låg i torrdocka gjorde Lappalainen iakttagelser och tog bilder. Det visade sig var till stor nytta då den lämpliga stocken hittades och Rami yxade till de första formerna. Fartyget hade en mängd av vajrar. Han fick lämpligt material för modellen bl.a. av fartygets elektriker. För mindre träkonstruktioner använde han balsa och teak. – Modellen av Finnmaid gjorde jag huvudsakligen ombord. Då fartyget låg i Finland tog jag hem modellen och gjorde finslipningen, berättar Rami. 8 Vapaavahti Frivakt Följande projekt hittades i Sevilla Lappalainen jobbade en tid i land. Henry Nielsens rederi lät bygga många fartyg, och den första april 1977 fann Rami sig själv i timmermannens verkstad ombord på splitternya m/s Patricia. – Båten var på väg till Taranto för att lasta rör, då någon hittade en stump av en stock i en skräphög. Jag tog hand om den för att använda som material för ett modellbygge, minns Rami. Han byggde modellen ombord. Sjöresorna var långa, likaså tiderna då man låg för ankar. – Då vi låg på redden utanför Karachi hördes skottlossning från land. I Pakistan var en militärkupp på gång och statsministern Zulfikar Ali Bhutto ställdes inför rätta. Finländarna var lugna, men de spanska maskinmästarna var litet nervösa, sade Lappalainen skrattande. Lappalainen gjorde Patricias däckskonstruktion av furu, limmade lager efter lager. Modellen blev färdig under en arbetstörn. Han gjorde en transportlåda av faner och fick modellen oskadd hem , då manskapet åkte på ledighet från Vancouver, dit fartyget anlänt från Kina. I superfartygen fanns 70 vinschar och ”någon meter vajer” Raimo Lappalainen har på 1970-talet seglat med Finnsailor och Finnbuilder, som hade den tidens modernaste fartygsteknik. Automatiska bommar, hydrauliska luckor, sidooch akterportar och 20 knops hastighet lyfte effektiviteten till en ny nivå. – Utöver det var manskapets utrymmen förstklassiga, berättade Lappalainen. President Urho Kekkonen gjorde t.o.m. ett besök för att bekanta sig med Finnbuilder. Rami började planera modellen av m/s Finnsailor. Han hade tagit många foton ombord, men det var redan för länge sedan. – Få Finnlines kontor förhöll man sig välvilligt till projektet då jag kom för att be om bilder och ritningar, berättade Lappalainen. 3 / 2011 Det tog tre och ett halvt år att bygga modellen av Finnsailor. Rami seglade med Nielsen och transporterade med sig delar. Stommen gjorde han hemma. Vajrarna gjorde han av en tråd som han rispat upp av tretrådig fiber. Lossning av last på St. Lawrenceviken Raimo arbetade många törnar på m/t Monsun. Med hjälp av tankfartyget på 17900 dwt, som köpts av Nielsen i Sverige, lossade man år 1983 utanför kanadensiska ön Anticosti olja från en supertanker på 300 000 ton som låg för ankar där. Finlands Hamnförbunds nuvarande vd, Markku Mylly, var befälhavare då Monsun transporterade en last åt gången från supertankern till Montreal. Rami hade 4-8-vakten och dygnsrytmen vändes upp och ned – Jag vakade under nätterna och sov under frivakten, Rami är ännu litet förundrad. Nattetid var det ändå lagom lugnt för att koncentrera sig på den egna hobbyn och Rami började bygga modellen av m/t Monsun. Fritiden var splittrad och arbetet som däcksman hårt. Som mest var det 26 grader kallt. Att borda supertankern var inte heller så enkelt. Monsun försåg också den engelska besättningen med dricksvatten och proviant. Som landkrabba efter Nestes Kiisla Nielsens flotta krympte, och 1986 stod Monsun i tur att säljas. Rami gick iland igen, men havet kallade. Neste blev den nya arbetsgivaren. – Jag seglade på Lunni och under vintern trafikerade vi med Kiisla på de Stora sjöarna i Kanada, minns Rami. På Kiisla hittade han också sin hustru, och 1987 packade paret tillsammans sina sjömansbrev i en mapp. De hittade arbeten i land och matlaget har sedan dess vuxit med ett par barn och några långhåriga collier. Ramis fritid har gått i hemarbetenas tecken med hundar, rosor och fotografering. – I den senaste flyttningen skadades modellerna så mycket att jag måste bygga en docka hemma och reparera skadorna, förklarade Rami. Man såg att det började klia i hans fingrar, då vi gick igenom de olika skedena i byggandet och kom ihåg historier från livet på sjön. Efter ett par år hägrar pensionering och mera fritid. Tankarna på följande modeller börjar redan ta form. På arbetslistan står också digitaliseringen av foton som tagits till sjöss. Vi väntar på resultatet med stort intresse. Rami övar fingerfärdigheten med ett dockhus text: Pekka Karppanen bild: Pekka Karppanen och Raimo Lappalainen 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 9 Suomalainen merimies on aina lähtövalmis Vapaavahti tapasi Sixten Norrgrannin merimiesravintola Salvessa, jossa mies oli aikaisemmin käynyt vain pari kertaa. Finnlinesin eläkkeelle jäänyt merihenkilöstöjohtaja Sixten Norrgrann kiittelee vuosien varrella tutuiksi tulleita työntekijöitä. Merimiespalvelutoimiston pitkäaikainen yhteistyökumppani ja edustajiston jäsenenä toiminut Sixten Norrgrann on uransa aikana nähnyt merenkulun murroksen paitsi Finnlinesilla, myös koko elinkeinon parissa. Hän otti ensimmäisen jobinsa Linnankatu 3:ssa olleesta myllystä m/s Finnhansaan 1970 -luvulla. – Mepa tuli laivoilla tunnetuksi kirjasto10 Vapaavahti Frivakt palvelun kautta. Muu toiminta selvisi myöhemmin, Sixten muistelee. Hän työskenteli Finnlinesin aluksilla purserin toimistossa ja siirtyi gts Finnjetistä konttoriin vuonna 1980. Hän toimi meripuolen palkkalaskennan esimiehenä. Työ oli paljolti jälkilaskentaa varsinkin rahtilaivojen osalta, joissa työn tekivät radiosähköttäjät. – Vuoden 1980 merimieslakon jälkeen alkoi alamäki. Suomalaisalusten päiväkustannukset kasvoivat ja pian oli koko maailmassa pulaa rahdeista, Norrgrann kertoo. Hän muistelee, kuin toimitusjohtajaksi tullut Rolf ”Poppe” Sundström karsi varustamosta rönsyjä. Finnlinesilla ei tuolloin ollut omaa tonnistoa, vaan se hoiti asiakasvarustamoiden aluksia. Paineita tuli laivojen omistajilta, kun rahdit eivät tuottaneet. Finnmanagementilla oli parikymmentä ulosliputettua alusta Sixten Norrgrann siirtyi merihenkilöstöpäälliköksi vuonna 1986 Juhani Ahoniuksen lopetettua varustamossa. Finnlinesin konttori oli juuri muuttanut Korkeavuorenkadulta Lönnrotinkadulle. Myös laivasto koki suuria muutoksia. – Valtameriliikenteessä olevat alukset siirrettiin ensin Caymansaarten, sitten Bahaman lipun alle. Liittojen kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti saatiin silti työllistettyä melkoinen joukko suomalaismerenkulkijoita, Norrgrann kertoo. Suomalaismiehistöjen käytön teki mah3 / 2011 Hansa-luokan laivat olivat Finnlinesille edistysaskel 1990 -luvulla. Transeuropa ajaa yhä Suomeen. (kuva:Mika Muhli) dolliseksi kuuden kuukauden verosääntö. Merimies sai palkkansa verovapaana, mikä pienensi miehityksen kokonaiskustannuksia. Sixten Norrgrann teki ulosliputettuihin laivoihin myös eläke- ja merimiespalvelusopimukset. Verottaja oli tarkka säännöistä. Joskus laiva jäi ankkuriin, ettei kuuden päivän kuukausisääntö ylity. Ulosliputettuja laivoja oli parhaimmillaan yli 20, sillä myös Effoalta tuli yritysjärjestelyiden yhteydessä aluksia Finnmanagementin miehitykseen. Uran kohokohtia Ulosliputuksista huolimatta varsinkin ikääntyvä cross trade -tonnisto oli kannattamatonta ja se väheni 1990 -luvulle tultaessa. Samoihin aikoihin sattui Norrgrannin uran ikävin tapahtuma. – Joulukuussa 1990 puskuproomuyhdistelmä Finn-Baltic kaatui, ja useita pitkäaikaisia työntekijöitämme menehtyi, Sixten muistelee vakavana. Hänelle lankesi raskas tehtävä pitää yhteyttä ja toimittaa suruviestit hukkuneiden merimiesten omaisille. Onnettomuudessa hukkui seitsemän merenkulkijaa ja luotsi. Kaatuneen aluksen ilmataskusta pelastettiin konepäällikkö ja yliperämies. – Sitten m/s Finnpolaris upposi reilun puolen vuoden kuluttua. Oli suuri helpotus, 3 / 2011 kun siinä ei mennyt ihmishenkiä, Norrgrann huokaisee. Hyviä muistoja uran varrelta löytyy onneksi paljon enemmän. Sixten muistelee lämmöllä sitä ylpeyden tunnetta, kun gts Finnjet tuli liikenteeseen. – Finnjet oli aikakautensa huippu. Alus on edelleen käsite ja siitä puhutaan, Sixten toteaa. Hän pitää myös Hansa –luokan laivojen tuloa 1990 –luvun puolivälissä melkoisena edistysaskeleena. Matkustajia kuljettava rahtilaiva itsepalvelukonsepteineen sai kiitosta sekä matkustajilta että työntekijöiltä. Vain parikymmentä merenkulkijaa kuljetti laivaa lasteineen ja toistasataa matkustajaa. Järjestötyön jäljiltä ei jäänyt juttuja hampaankoloon Merihenkilöstöjohtajana Sixten Norrgrann asioi ammattiliittojen kanssa ja on kuulunut Varustamoyhdistyksen hallitukseen vuodesta 1993 lähtien. – Viimeiset vuodet olen tosin ollut varamiehenä, kun Suomen kolme varustamoyhdistystä yhdistyivät. Se oli hyvä asia, Norrgrann toteaa. Vuosien varrella oli kädenvääntöä Reijo Anttilasta lähtien monen henkilön kanssa. Välillä oltiin oikeudessakin, mutta henkilösuhteet säilyivät silti asiallisina. 2000 -luvun alussa neuvoteltiin sekamiehityssopimukset m/s Oihonnaan ja m/s Finnmerchantiin. – Järjestelystä syntyi tuolloin kovaa keskustelua ja puolalaiset poistuivat sopimuskauden päätyttyä. Liittojen kanssa on nyt päästy yhteisymmärrykseen monikansallisista miehistöistä, Norrgrann kertoo. Hän viittaa m/s Finnbreeze- ja Finnsea -aluksiin sekä myöhemmin valmistuviin sisarlaivoihin, joissa Suomen lipun alla työskentelee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia merenkulkijoita. Konsepti on toiminut muissa Euroopan maissa, ja on jo nyt lisännyt suomalaista tonnistoa ja nuorentanut laivojen keski-ikää. Sixten Norrgrann ja kaikki alan toimijat uskovat, että maamme merenkulku kehittyy ja myös suomalaisten osaaminen ja työpaikat turvataan. Hän tuli alalle suotuisten tuulten puhaltaessa ja jäi eläkkeelle 1.9. jolloin näkymät ovat pitkästä aikaa paremmat. Nyt jää aikaa penkkiurheilulle ja välillä voin käydä kotikulmilla Etelä-Pohjanmaalla, Sixten Norrgrann tuumasi lopuksi. Mepa kiittää yhteistyöstä ja toivottaa hyvää jatkoa! Frivakt Vapaavahti 11 En finländsk sjöman är alltid redo för avfärd Finnlines personaldirektör Sixten Norrgrann var under slutet av tiden på deltidspension och ansvarade då endast för sjöpersonalen. Sixten Norrgrann har gått i pension från sin post som sjöpersonaldirektör på Finnlines och tackar arbetstagare som han lärt känna under årens lopp Sixten Norrgrann, sedan länge Sjömansservicebyråns samarbetspartner och tidigare medlem i representantskapet, har under sin tid sett omvälvningarna inom sjöfarten förutom på Finnlines också inom hela näringen. Sitt första jobb till sjöss – på m/s Finnhansa – skaffade han på sjöarbetsförmedlingen på Slottsgatan 3 på 1970 -talet. – SSB blev bekant ombord via biblioteksservicen. Den övriga verksamheten klarnade senare, minns Sixten. Han arbetade på purserns byrå på Finnlines fartyg och flyttade år 1980 från gts Finn12 Vapaavahti Frivakt jet till kontoret. Han verkade som chef för löneräkningen för sjösidan. Arbetet gjordes till stor del i efterskott, i synnerhet för lastfartygens del, där arbetet sköttes av radiotelegrafisterna. – Nedgången började efter sjömansstrejken år 1980. Kostnaderna per dag ökade för de finländska fartygen och snart var det brist på frakter i hela världen, berättar Norrgrann. Han kommer i håg hur Rolf ”Poppe” Sundström, som blivit vd, gallrade bort rederiets onödiga utgifter. Finnlines hade på den tiden ingen egen flotta, man skötte kundrederiernas fartyg. Trycket kom från fartygens ägare, då frakterna inte gav överskott. Ett tjugotal utflaggade fartyg hos Finnmanagement Sixten Norrgrann började som sjöpersonalchef år 1986 då Juhani Ahonius slutat. Finnlines kontor hade just flyttat från Högbergsgatan till Lönnrotsgatan. Inom flottan skedde också stora förändringar. – Fartygen som gått i oceantrafik flaggade först ut till Caymanöarna och sedan till Bahamas. I enlighet med de överenskommelser vi ingått med fackförbunden lyckades 3 / 2011 Kryssningsfartyget Finnstar och gts Finnjet på Skatudden. Att Finnjet sattes i trafik var en av höjdpunkterna under Sixten Norrgranns yrkesbana. (bild: Finnlines) vi ändå sysselsätta en hel mängd finländska sjöfarare, berättar Norrgrann. Anställningen av finländsk besättning möjliggjordes av tillämpandet av sex månaders skatteregel. Sjömannen fick sin lön skattefritt, vilket minskade helhetskostnaderna för manskapet. Sixten Norrgrann ingick avtal om pension och sjömansservice också för de utflaggade fartygen. Skattemyndigheterna är noggranna då det gäller regler. Det hände att något fartyg blev liggande för ankar så att inte regeln gällande sex dagar i månaden överskreds. Som mest var mer än ett tjugotal fartyg utflaggade, då det i samband med företagens omorganisering också kom fartyg från Effoa i Finnmanagements bemanningsverksamhet. Höjdpunkter under åren Trots utflaggningarna var i synnerhet den åldrande flottan i trampfart olönsam och den krympte då 1990-talet började. Vid samma tid inträffade den tråkigaste händelsen under Norrgranns karriär. – I december 1990 välte kombinationsfartyget Finn-Baltic, och flera av våra mångåriga arbetstagare förolyckades, minns Sixten allvarlig. Han fick det tunga uppdraget att framföra sorgebuden till de drunknade sjömännens familjer. Vid olyckan drunknade sju sjöfarare och lotsen. I en luftficka i fartyget räddades maskinchefen och överstyrmannen. 3 / 2011 – Sedan sjönk m/s Finnpolaris efter drygt ett halvt år. Det var en stor lättnad att inga människoliv spilldes, suckar Norrgrann. Lyckligtvis finns det mycket mera goda minnen från åren som gått. Sixten minns med värme känslan av stolthet då gts Finnjet sjösatts. – Finnjet var ett toppmodernt fartyg på sin tid. Fartyget är ännu ett begrepp och man talar om det, konstaterar Sixten. Att fartygen i Hansa-klassen togs i bruk i medlet av 1990-talet var också ett betydligt framsteg, anser han. Lastfartyget som transporterade passagerare enligt självbetjäningskoncept uppskattades både av resenärer och anställda. Bara ett tjugotal sjöfarare behövdes för fartygets transport av frakt och över etthundra passagerare. Inga dåliga minnen av organisationsarbetet I egenskap av sjöpersonaldirektör skötte Sixten Norrgrann kontakter till fackförbunden och sedan år 1993 har han hört till Rederiföreningens styrelse. – Under de senaste åren har jag faktiskt varit suppleant, då de tre rederiföreningarna fusionerades. Det var en bra sak, konstaterar Norrgrann. Under årens lopp blev det nog armbrytning med Reijo Anttila och många andra personer. Ibland var vi i rätten, men person- relationerna förblev ändå sakliga. I början av 2000-talet underhandlade vi om avtal om blandbesättning på m/s Oihonna och m/s Finnmerchant. – Det uppstod då en hetsig debatt om arrangemangen och polackerna var borta då avtalet gick ut. Nu har vi uppnått samförstånd med förbunden gällande blandbesättning, berättar Norrgrann. Han syftar på m/s Finnbreeze och Finnsea och de systerfartyg som blir färdiga senare. Där arbetar både finländska och utländska sjöfarare under blåvit flagg. Konceptet har fungerat i andra europeiska länder, och det har nu både ökat det finländska tonnaget och medfört en föryngring av fartygens medelålder. Sixten Norrgrann och alla övriga aktörer inom branschen är övertygade om att sjöfarten i vårt land utvecklas och att det finländska kunnandet och arbetsplatserna kan tryggas. Han kom själv in i branschen då förliga vindar blåste och gick i pension den 1.9, då utsikterna är ljusare än på länge. – Nu blir det tid för bänkidrott och besök i mina hemtrakter i Syd-Österbotten, säger Sixten Norrgrann till slut. SSB tackar för gott samarbete och önskar god fortsättning! Frivakt Vapaavahti 13 klenodenin Porukka löYTää aina aikaa MeriMiesurheiluun Konttilaivan kireä aikataulu asettaa haasteita Boren vuonna 1991 rakennettu Klenoden mukavine miehistöineen on Mepassa hyvin tuttu ja aktiivinen palveluiden käyttäjä. Laivalle mennessään Mepamies kyllä muistaa, minkä takia on olemassa. Peruspalveluiden lisäksi Klenodenin porukka on hyvin kiinnostunut merimiesurheilusta. – Pienillä järjestelyillä ehditään kyllä urheilukentälle tekemään tuloksia, Jussi Hänninen kertoo. Laiva on tullut Vuosaaren satamaan Hampurista tasan puolenpäivän aikaan. Matka jatkuu kohti Mäntyluotoa iltaseitsemältä. Lastinkäsittelyn lisäksi piti vielä ottaa ME Groupilta provianttia. Auto tuli ajallaan eikä viivästyttänyt urheiluintoisia merimiehiä. Mepa jakoi laivakäynnin yhteydessä myös palkintoja. Kolme mitalia pokannut päällikkö Eero Matikainen on pitkän linjan urheilumies. – Tutustuin merimiesurheiluun jo 1970 -luvulla Antwerpenissa urheiluviikoilla. Rinteen Jussi oli kehissä ja innosti porukkaa kentälle. Ensin urheiltiin ja sitten mentiin iltarientoihin, Matikainen naureskelee. Hän oli pitkään päällikkönä Bona Fe´ ssa 14 Vapaavahti Frivakt ja muistelee, kuinka urheilu yhdisti merimiehiä. Matikaisen mielestä nykyinen lajivalikoima on hyvä. Esimerkiksi korkeushypyssä saattoi sattua vahinkoja, mihin nykyisillä miehistömäärillä ei ole varaa. urheilutoimintaa voi järjestää, jos on tahtoa Eero Matikainen kiittelee varustamoita siitä, että merimiesurheiluun on suhtauduttu suopeasti ja sitä on arvostettu. Klenoden kilpaili jo Engshipin aikoihin parhaan yleisurheilulaivan tittelistä. Viime kaudella laiva sai eniten mitalisijoja, mutta Swegard oli pisteissä niukasti parempi. Usein mitalit menevät matkustajalaivoille, mutta suuren miehistömäärän vuoksi vertailupisteet jäävät pieniksi. Matikaisen mukaan myös Hacklinin meklarit ansaitsevat kiitokset yhteistyöstä. – Tämä on ainoa Hacklinin rahtauksessa oleva suomalaisalus. Palvelu on ollut loistavaa ja meklarit ovat kuskanneet meitä urheilukentälle Mäntyluodossa, Eero Matikainen kiittelee. Toisella päälliköllä, niin ikään kolme mitalia saalistaneella, Leif Wickholmilla on kokemusta Hacklinin rahdeista jo 1980 -luvulta lähtien m/s Edenin ja m/s Skandenin ajoilta. Lefa oli nyt lomalla, ja saa mitalinsa myöhemmin. Klenodenin porukka on tyytyväinen Mäntyluodon hyvin hoidettuun kenttään. Århusissa he menivät taksilla suurelle stadionille, kuskilla riitti ihmeteltävää. Hampurin päässä ei oikein tahdo kenttiä löytyä. vuosaaren kentällä nähtiin tuttuja Perjantaiksi sattui hieno päivä, kun porukka siirtyi Mepan pikkubussilla satamasta kentälle. Saarenmaalta kotoisin oleva poosu Kristo Seema vastaanotti palkintonsa ja jäi laivalle töihin. Kuulantyönnön Pohjoismaiden mestari aikoo tehdä tuloksia muualla. Kentällä oli joukko koulupoikia urheilemassa, kun Mikko ”Sieppo” Sippola tunnisti entisen voimistelunopettajansa. Koulupojissa herätti kunnioitusta, kun salskeat ja urheilulliset merimiehet alkoivat pukata kuulaa. – Paremminhan nämä nuoret käyttäytyvät, kun meikäläiset aikoinaan, ”Sieppo” totesi hetken poikien touhuja seurattuaan. Laivan toinen Pohjoismaiden mestari, Tapio Kaikkonen, on vaihtanut työelementtiä ilmasta merelle. Ilmavoimien entisellä hävit3 / 2011 Tulokset kirjattiin ja palattiin laivalle Eero Matikainen ja Jussi Hänninen käyvät lastiplaania läpi ennen lähtöä urheilukentälle Hyvissä olosuhteissa porukka sai tehtyä myös hyviä tuloksia. Tosin 60 metrin juoksuun ei saatu kaivattua myötätuulta. Monet juoksivat matkan kahdesti tai kirittivät kavereita. Kuulassa ja pituudessa kukin teki kolme suoritusta, tai kunnes tulokset alkoivat huonontua. Kovan tuloksen vauhdittomassa pituudessa tehnyt Jussi Hänninen vastaili välillä kännykkään, kun laivalta kyseltiin ohjeita. Kokeneen merenkulkijan keskittyminen ei herpaantunut. Urheilu ja työnteko onnistuvat pienellä järjestelyllä ja tekniikan avulla vaikka samaan aikaan. Klenodenilla on todellista urheiluhenkeä; seitsemän tunnin satama-ajasta saatiin lohkaistua pari tuntia merimiesurheilulle. Porukan peruskunto on selvästi kohdallaan, mikä näkyi kentällä ja mikä varmasti näkyy myös työnteossa. Kristo Seema täjälentäjällä on kunto kohdallaan. Hän on myös vetänyt muulle laivaväelle liikuntaa. Turussa merenkulkua opiskelevan Tapen naisystävä Camilla oli käymässä laivalla ja lähti mukaan kannustamaan. Kentälle tulivat myös Tapen veli, Kristina Katarinan lomaileva päällikkö Aku Kaikkonen sekä luotsi Mika Mäkinen, joka on myös seilannut Kristina Cruisella kipparina. Klenodenin porukka yritti maanitella myös Akua kokeilemaan, kuinka pitkälle kuula lentää. Akulla riittäisi raameja, mutta tällä kerralla kuula pysyi maassa. – Taidan pysytellä kamerahommissa, tuumasi Kaikkonen, joka on menestyksellä osallistunut Mepan valokuvauskilpailuihin Suomessa ja Pohjoismaissa. 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 15 Klenodens gäng hittar alltid tid för sjömansidrott Containerfartygets stränga tidtabell en utmaning Bores fartyg Klenoden byggdes år 1991, och den trevliga besättningen är välbekant på SSB som aktiv användare av sjömansservice. Då SSB:s ombud går ombord minns han varför han finns till. Klenodens gäng intresserar sig mycket för sjömansidrott, utöver grundservicen. – Med små arrangemang hinner vi nog till en idrottsplan för att göra resultat, berättar Jussi Hänninen. Fartyget har precis vid middagstid kommit in till hamnen i Nordsjö från Hamburg. Sjutiden på kvällen fortsätter man med kurs på Mäntyluoto. Utöver lasthanteringen skulle man också avhämta proviant från ME Group. Bilen kom i tid och de idrottshungriga sjömännen blev inte försenade. I samband med fartygsbesöket arrangerade SSB också prisutdelning. Eero Matikainen som vunnit tre medaljer har gått den långa vägen som idrottsman. – Jag blev bekant med sjömansidrotten under idrottsveckorna i Antwerpen redan på 1970-talet. Det var Jussi Rinne som då lockade gänget ut på planen. Först idrottade vi och sedan blev det kvällsprogram, skrattar Matikainen. Han var länge befälhavare på Bona Fe och minns hur idrotten förenade sjömännen. Matikainen tycker att det nuvarande utbudet av grenar är bra. Det kunde uppstå skador, t.ex. vid höjdhopp, och det har man inte råd med, med nutidens storlek på manskap. Om det bara finns vilja, kan man arrangera idrottsverksamhet Eero Matikainen tackar rederierna för att de förhållit sig välvilligt till sjömansidrotten och visat den uppskattning. Redan på Engships tid tävlade Klenoden om titeln som bästa idrottsfartyg. Under den senaste säsongen vann fartyget mest medaljer, men gällande poäng var Swegard snäppet bättre. Medaljerna går ofta till passagerarfartygen, men på grund av den stora besättningen blir jämförelsepoängen små. Matikainen tycker att också Hacklins mäklare förtjänar ett tack för samarbetet. – Det här är det enda finländska fartyget i Hacklins befraktning. Servicen har varit förstklassig och mäklarna har skjutsat oss 16 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 till idrottsplanen i Mäntyluoto, berättar Eero Matikainen. Den andra befälhavaren, Leif Wickholm, tog likaså hem tre medaljer. Han har erfarenhet av Hacklins frakter redan från 1980-talet på m/s Edens och m/s Skandens tid. Lefa var nu på ledighet och får sina medaljer senare. Klenodens mannar är nöjda med den välskötta planen i Mäntyluoto. I Århus åkte de taxi till den stora stadion, till taxichaufförens stora förvåning. I Hamburg är det svårt att hitta idrottsplaner. försökte locka Aku att pröva hur långt kulan flyger. Akus fysionomi skulle nog räcka till, men den här gången fick kulan ligga. – Jag tror att jag skall hålla mig till kameran, menade Kaikkonen, som framgångsrikt deltagit i SSB:s fototävlingar i Finland och i de nordiska länderna. I Nordsjö träffade man bekanta Under de gynnsamma yttre förhållandena gjorde man också goda resultat. Visserligen fick man inte den efterlängtade medvin- Fredagen var en fin dag, då gänget åkte med SSB:s minibuss till idrottsplanen från hamnen. Båtsmannen Kristo Seema, hemma från Ösel, tog emot sitt pris och började sin arbetstörn ombord. Resultaten tänker nordiska mästaren i kulstötning göra annanstans. En grupp skolpojkar idrottade på planen, då Mikko ”Sieppo” Sippola kände igen sin gamla gymnastiklärare. Skolpojkarna var imponerade då de såg de resliga och sportiga sjömännen börja stöta kula. – De här ungdomarna uppför sig nog bättre än vi gjorde i tiden, konstaterade ”Sieppo” då han en stund följt med pojkarnas bestyr. Fartygets andra nordiska mästare, Tapio Kaikkonen, har bytt element, från luften till havet. Den tidigare jaktflygaren är i god kondition. Han har också lett motionsverksamhet för de andra ombord. Tapes flickvän Camilla, som studerar sjöfart i Åbo, var just på besök ombord, och anslöt sig till hejarklacken. Till spelplanen kom också Tapes bror, Aku Kaikkonen, befälhavare på Kristina Katarina och nu på ledighet, och lotsen Mika Mäkinen. Han har också seglat som skeppare hos Kristina Cruises. Klenodens gäng Tapio Kaikkonen 3 / 2011 Resultaten skrevs upp och man åkte tillbaks till fartyget den då man löpte 60 meter. Många sprang sträckan två gånger eller hejade på kompisarna. I kula och längdhopp hade alla tre försök eller tills resultaten blev sämre. Jussi Hänninen hade gjort ett fint resultat i längdhopp utan ansats, och allt emellan svarade han i telefon då man ombord bad om instruktioner. Den erfarna sjöfararen tappade inte koncentrationsförmågan. Med hjälp av teknik och litet organisationsförmåga klarar man av att idrotta och jobba samtidigt. På Klenoden råder verklig idrottsanda; under sju timmar i hamn lyckades man vika två timmar för sjömansidrotten. Besättningens grundkondition är tydligt i skick, det ser man på idrottsplanen och det märks säkert också i arbetet. Frivakt Vapaavahti 17 Alfons Håkans asettui Suomenlinnaan Telakkatoiminta on lähtenyt hienosti käyntiin Varustamo aloitti yhteistyön Viaporin Telakka Ry:n kanssa toukokuussa. Kesän aikana on toteutettu kymmenkunta telakointia ja avajaisia vietettiin elokuun lopulla. Toimintaa vetää monipuolisen koulutuksen ja työkokemuksen hankkinut Tero Hänninen. – Kaikesta kokemuksesta on täällä hyötyä. On hallintohommia ja välillä ryömitään montun pohjalla, Tero toteaa. Hän työskenteli Alfons Håkansilla jo 1980 -luvulla, aloittaen kansi- ja konetehtävissä. Alikonemestarikurssin (1997) jälkeen hän opiskeli Turussa energiainsinööriksi ja edelleen Tampereella automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi. Håkansin lisäksi hän on seilannut muutamissa kotimaisissa varustamoissa kansimiehenä ja konemestarina. Ennen nykyistä telakkapestiä Hänninen työskenteli ABB:lla laivojen voimalaitosten käyttöönotto- ja koulutustehtävissä. – Minulla on myös laivurin paperit. Siitäkin on hyötyä, sillä hoidamme jonkun verran tavara- ja henkilökuljetuksia Lucky Luke -yhteysveneellämme, Tero lisää. Lucky Luke on Baltic Pilotin luotsivene, jonka kolme 300 –hevosvoimaista konetta antavat lähes 50 solmun nopeuden. Vanha ja perinteinen telakka Kuljetus- ja logistiikkakysymykset Suomenlinnassa herättivät alussa epäilyksiä, mutta Hännisen mukaan kaikki on sujunut hienosti. Alfons Håkans on yksi telakan vuokralaisista, käytössä on 120 metriä pitkä ulkoallas. Alueen omistaa valtio, jonka päävuokralai18 Vapaavahti Frivakt nen on Viaporin Telakka Ry. Yhdistys vaalii ja kunnostaa suomalaisia perinnealuksia ja vuokraa talvisäilytystilaa veneille. Suomenlinnan telakka rakennettiin 1750 -luvulla Ruotsi-Suomen aikana, ja toimi valtakunnan saaristolaivaston suojapaikkana. Alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mikä asettaa nykyiselle toiminnalle tiettyjä rajoituksia. – Hiekkapuhalluksen olemme korvanneet UHP -korkeapainepesurilla (Ultra High Pressure), joka tuottaa 2500 barin paineen, Tero Hänninen selostaa. Periaatteessa kaikki Alfons Håkansin hinaajat pystytään telakoimaan Suomenlinnassa, jopa varsin syvällä uiva Zeus. Seuraavaksi kesäksi onkin luvassa paljon töitä. yhteistyötä ja korostaa sitä, että kaikki tehdään ympäristöystävällisesti. – Olemme myös joustavia, ulkopuoliset asiakkaat voivat käyttää omia alihankkijoitaan, Tero lisää. Alfons Håkansin telakka tarjoaa palveluita myös muille varustamoille, asiakkaita on jo ollut. Telakoinnit yhteistyössä varustamon ja laivaväen kanssa Alfons Håkansilla on Pansiossa Ship Repair -yksikkö, joka lähettää tarvittaessa korjauspartion aluksille. Suuremmat huoltotyöt tehdään Suomenlinnassa. Tero Hänninen suunnittelee alusten telakoinnit etukäteen varustamon teknisen johdon ja alusten konepäälliköiden kanssa. – Tällä hetkellä meitä on täällä neljä henkilöä telakkahommissa. Välillä on vähemmän, välillä enemmän, Hänninen kertoo. Vapaavahdin vierailuajankohtana Poseidon oli juuri lähtenyt ja Turso oli otettu sisään altaaseen. Kaksikin hinaajaa voi hyvin ottaa isoon altaaseen samanaikaisesti. Tero Hänninen kehuu telakan toimijoiden Telakan avajaisjuhlat 3 / 2011 – Pukit asetellaan kölilinjaan. Tämä suunnitellaan ja mitoitetaan aluksen kaaviokuvan mukaan, Tero kuvailee. Altaan tyhjennys vie neljästä viiteen tuntia aikaa. Tero Hänninen on opetellut myös 200-300 tonnia painavan sulkuportin käyttöä. Meren ollessa jäässä toiminta hiljenee. Altaassa talviteloilla olevissa aluksissa voisi Teron mukaan kyllä tehdä projektikunnostuksia. Jos aikaa jää, aikoo hän etsiä myös asuntoa Suomenlinnasta. Nyt mies majailee Pukinmäessä. Asunto historiallisella alueella kiinnostaisi sekä miljöön, että lyhyemmän työmatkan vuoksi. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Alfons Håkans Suomenlinnassa toimii myös Alfons Håkansin ympäristöprojektin johtaja Kari Rinne Tero Hänninen Jäiden aikaan talvisäilytystä ja projektikunnostuksia Tero Hänninen kehuu varustamon työilmapiiriä. Håkansilla tehdään asioita mahdollisimman paljon itse. Myös merenkulkijat ovat päässeet vaikuttamaan asioihin ja heidän ideoitaan on kehitetty. Varustamolla on aina ollut innovaatioita. – Tällainen toiminta sopii hyvin meidän yrityskulttuuriimme. Hänninen toteaa. Telakointeja voidaan tehdä niin kauan, kuin meri ei ole jäässä. Perinnelaivat ajetaan myöhäissyksyllä talvehtimaan ison altaan kautta. Tapahtuma on varsin suuri savotta sukeltajineen ja talkooväkineen. Laivat sijoitellaan altaan pohjalla oleville pukeille, kuten tehdään myös huoltotelakointiin tuleville aluksille. Tero Hänninen esittelee korkeapainepesuria Varustamo kehittää uutta tekniikkaa poistaa öljyä meren pohjassa makaavista hylyistä. Kari Rinteelle projekti on sopiva haaste, miehellä on kokemusta muun muassa Park Victoryn ja Estonian hylkyjen öljyjen poistamisesta. Utön edustalle 1947 noin 40 metrin syvyyteen uponnut Park Victory on suosittu sukelluskohde, jonka tankeista poistettiin raskasta polttoöljyä vuosien ajan. Vuosituhannen vaihteessa kokeiltiin työhön robottia. – Rapistuva hylky on sukeltajalle vaarallinen. Kehitämme robotteja ja työmenetelmiä siten, että öljy saadaan turvallisesti imettyä pois ennen sen pääsyä mereen, Rinne kuvailee. Suomen öljyntorjuntavastuualueella makaa yli 100 hylkyä, joissa on öljyä tai muita vaarallisia aineita. Valtaosa vaarallisista hylyistä on hyvinkin lähellä asuttua rannikkoa sekä Suomessa että Virossa. – Jatkosodan loppuvaiheessa 1944 upposi Suomenlahteen 50 – 60 suurta kuljetus- ja sota-alusta pelkästään yhtenä elokuun päivänä, Kari Rinne kertoo. Useimmista hylyistä tunnetaan vain uppoamispaikka, lasteista tai öljymääristä ei ole tietoa. Hylyille pitäisi tehdä riskikartoitus ovat ympäristölle kuin aikapommeja. – Itämeren rantavaltiot pitäisi saada mukaan hylkyjen kartoittamiseen. Öljyvuoto ei piittaa valtakuntien merirajoista, Rinne muistuttaa. Kartoituksen perusteella voitaisiin määritellä, missä järjestyksessä, millä aikataululla ja kustannuksilla öljyvahinkoja voitaisiin ehkäistä. Yksi kiireellisimmistä lienee Nauvon vesillä 50 metrin syvyydessä makaava Hindenburg. Saksalaisalus ajoi miinaan 90 vuotta sitten ja katkesi kahtia, kun sitä hinattiin. Alfons Håkans -varustamo valmistelee projektia Teknologian kehittämiskeskuksen (TEKES) lainarahoituksella. Projekti on kaksivuotinen. Tarkoitus on myös kehittää analyysimenetelmä ja siihen liittyviä työkaluja, joita käytettäisiin hylyn ympäristöriskin arvioimisessa. Öljyntorjuntateknologian edistäminen on Kari Rinteelle mieluisa tehtävä. Alfons Håkans on innovatiivinen yritys. Organisaatiossa on hyvä ilmapiiri, vapautta ja tilaa tehdä työtä, Rinne tuumii tyytyväisenä. Varustamon tavoitteena on luoda pinnanalaisten öljyvahinkojen ehkäisyyn erikoistunut suomalainen osaamiskeskittymä, jota voidaan hyödyntää koko maailmassa. Kari Rinteen mukaan hylkyjen kunto heikkenee koko ajan. Ruostuvat tankit 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 19 Alfons Håkans etablerade sig på Sveaborg Dockans verksamhet har börjat bra Rederiet inledde sitt samarbete med Viaporin Telakka ry i maj. Under sommaren har man gjort ett tiotal dockningar och invigningen skedde i slutet av augusti. Verksamheten leds av Tero Hänninen som skaffat en gedigen erfarenhet genom mångsidig utbildning och praktiskt arbete. – Här har man nytta av all erfarenhet. Mellan administrativa uppgifter kryper man på bassängens botten, säger Tero. Han jobbade hos Alfons Håkans redan på 1980-talet, började som däcks- och maskinman. Efter en maskinmästarkurs 1997 avlade han i Åbo energiingenjörs examen och i Tammerfors blev han färdig som diplomingenjör i automationsteknik. Han har utöver hos Håkans seglat som däcksman och maskinmästare hos några inhemska rederier. Före det nuvarande jobbet på dockan arbetade Hänninen hos ABB med uppgifter i anslutning till ibruktagande av kraftverk och utbildningsverksamhet. – Jag har också skepparexamen. Också den har jag nytta av, då vi sköter en del godsoch persontransporter med vår förbindelsebåt Lucky Luke, tillägger Tero. Lucky Luke är Baltic Pilots lotsbåt, som med sina tre maskiner med 300 hästkrafter går nästan 50 knop. En gammal, traditionell docka är en av hyresgästerna på dockan, en 120 meter lång bassäng utomhus står till förfogande. Staten äger området och Viaporin Telakka ry är huvudhyresgäst. Föreningen tar hand om och renoverar finländska traditionsfartyg och hyr ut utrymme för vinterförvaring av båtar. Sveaborgs docka byggdes på 1750-talet under den svenska tiden och fungerade som skyddshamn för rikets skärgårdsflotta. Området är en del av UNESCO:s världsarv, vilket medför vissa begränsningar för den nuvarande verksamheten. – Vi har ersatt sandblästringen med UHP (Ultra High Pressure) vattenblästring med ett tryck på 2500 bar, förklarar Tero Hänninen. I princip kan alla Alfons Håkans bogserbåtar docka i Sveaborg, till och med Zeus som går mycket djupt. För nästa sommar väntar man stor ruljans. Dockning i samarbete med rederi och besättning I Pansio har Alfons Håkans en enhet för fartygsreparationer, varifrån man vid behov skickar reparationspatruller till fartygen. Större servicearbeten görs på Sveaborg. Tero Hänninen planerar på förhand fartygens dockningar i samarbete med rederiets tekniska ledning och fartygens maskinbefäl. – För närvarande är vi fyra personer som jobbar på dockan. Ibland flera, ibland färre, berättar Hänninen. Då Frivakt kommer på besök har Poseidon just gått ut och Turso har tagits in i bassängen. Två bogserbåtar ryms bra samtidigt i den stora bassängen. Tero Hänninen berömmer aktörernas samarbete på dockan och understryker att allting utförs miljövänligt. Invigningsfesten i dockans bassäng På Sveaborg väckte transport och logistikfrågorna i början misstänksamhet, men enligt Hänninen har allt löpt fint. Alfons Håkans 20 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 Också Kari Rinne som leder Alfons Håkans miljöprojekt, verkar på Sveaborg. Tero Hänninen – Vi är också flexibla, utomstående kunder kan använda egna underleverantörer, tillägger Tero. Alfons Håkans docka erbjuder tjänster åt också andra rederier och har redan haft flera kunder. Vinterförvaring och projektrenoveringar då isen lagt sig Tero Hänninen berömmer atmosfären inom rederiet. Hos Håkans gör man så mycket som möjligt själv. Också sjöfararna har kunnat påverka saker och deras idéer har utvecklats. På rederiet har man alltid utvecklat innovationer. Den här verksamheten lämpar sig väl för vår företagskultur, konstaterar Hänninen. Dockningar kan göras så länge havet är isfritt. Under senhösten körs traditionsfartygen in via den stora bassängen för vinterförvaring. Det är alltid ett stort jobb med dykare och frivillig arbetskraft. Fartygen placeras på bockar på bassängens botten, på samma sätt som fartyg som dockas för service. Bockarna placeras i linje med kölen. Det här planerar man och mäter med hjälp av en schablon av fartyget, förklarar Tero. Det tar mellan fyra och fem timmar att tömma bassängen. Tero Hänninen har också lärt sig manövrera slussporten som väger 200 – 300 ton. Då isen lagt sig minskar verksamheten. Enligt Tero kunde man nog göra projektrenoveringar på fartygen som är upplagda för vintern. Om han får tid över börjar han också söka en bostad på Sveaborg. Nu är han bosatt i Bocksbacka. Han lockas av både en kortare väg till arbetet, men också av miljön på det historiska området. text: Pekka Karppanen bild: Pekka Karppanen, Alfons Håkans 3 / 2011 Rederiet utvecklar ny teknik för att pumpa olja ur vrak som ligger på havets botten. Det är en lämplig utmaning för Kari Rinne. Han har erfarenhet av att tömma olja från bl.a. vraken av Park Victory och Estonia. Park Victory, som år 1947 sjönk till ca 40 meters djup utanför Utö, är ett populärt mål för dykning. Under flera år tömde man tung brännolja från tankarna. I millennieskiftet prövade man en robot för arbetet. – Ett söndervittrande vrak är farligt för dykare. Vi utvecklade robotar och arbetsmetoder så att man på ett säkert sätt suger ut oljan innan den kommer ut i vattnet, förklarar Rinne. Inom området för vars oljebekämpning Finland ansvarar ligger över 100 vrak med olja eller andra farliga ämnen. Största delen av de farliga vraken ligger mycket nära bebodda kustområden, både i Finland och i Estland. – I slutskedet av fortsättningskriget år 1944 sjönk under en enda dag i augusti 50-60 stora transport- och krigsfartyg på Finska viken, berättar Kari Rinne. För de flesta vraken känner vi till bara platsen där de sjönk, om lasten eller mängden olja vet vi ingenting. En kartläggning av riskerna för vraken efterlyses Enligt Kari Rinne försämras vraken hela tiden. Rostande tankar är som en tidsinställd bomb för omgivningen. – Staterna kring Östersjön borde involveras i kartläggningen av vrak. Ett oljeläckage stannar inte upp inför sjökortens gränser mellan stater, påminner Rinne. På basen av en kartläggning kunde man fastställa i vilken ordning, med vilken tidtabell och till vilka kostnader oljeskador kunde förhindras. Ett av de mest brådskande torde vara Hindenburg, som ligger på 50 meters djup utanför Nagu. Det tyska fartyget gick på en mina för 90 år sedan och brast i tu vid försök att bogsera det. Rederiet Alfons Håkans förbereder projektet med hjälp av ett lån från Utvecklingscentralen för teknologi och innovationer (TEKES) . Projektet är tvåårigt. Man avser också utveckla metoder för analys och redskap för att utvärdera vrakets miljörisker. För Kari Rinne känns det meningsfullt att främja oljebekämpningsteknologin. – Alfons Håkans är ett innovativt företag. En god atmosfär råder inom organisationen, man har frihet och utrymme att arbeta, säger Rinne nöjd. Rederiets målsättning är att skapa ett finländskt kunskapscenter som är specialiserat på att förebygga oljeskador under vatten. Det kunde vara till nytta i hela världen. Frivakt Vapaavahti 21 esl-shiPPinG PanosTaa sekä uudisrakennuksiin eTTä nYkYiseen TonnisToon Uusi m/s Alppila on juuri luovutettu ja kaksi isoa irtolastialusta on hyvää vauhtia valmistumassa. Kesän aikana koko puskuproomukalusto kävi Helsingin Hietalahden telakalla läpi mittavia kunnostustöitä. Proomuihin tehtiin terästöitä ja puskijat Steel sekä Rautaruukki olivat luokitustelakoinnissa. Muun muassa alusten automatiikkaa ja viestintäyhteyksiä uusittiin. Vapaavahti kävi kylässä, kun jo aikaisemmin telakoitu Rautaruukki tuli hakemaan Kalla-proomua. Ensimmäinen tuttu mies tuli jo lankongilla vastaan. – Keikkaa pukkaa, totesi Patrik Qvarnström kun raahasi matkalaukkujaan laiturille. Patrick oli hoitanut kokkistuertin vikaeerauksen ja oli kotiin lähdössä. Ennen Rauta22 Vapaavahti Frivakt ruukin keikkaa tuurasi hän Turun Mepassa asiamies Juha Toivasen kesälomat. Kuulumisia vaihdettiin ja Qvarnström lähti kävelemään portille stuertin avaimet taskussaan. Lomalta tullut Peter Pfister onneksi huomasi asian ajoissa, eivätkä avaimet ehtineet kauaksi. Karjaalla syntynyt ja Naantalissa asuva Peter kävi koulun Maarianhaminassa ja lähti seilaamaan 1981. – Pasiseereissa viihdyin hyvin nuorena ja hauskaakin oli, Peter kuvaili. Mies on ollut ESL Shippingilla puolitoista vuotta seilattuaan sitä ennen muun muassa Birka Cargolla. Hän arvostaa hyvää varustamoa ja kolmen viikon lomavuorottelua. Liikenne on suhteellisen säännöllistä; Raahe, Luulaja, Oxelösund ja muut vakiosatamat. – Kesäaikaan lomavuorot pitävät hyvin. Talvella jäätilanne saattaa aiheuttaa viivästyksiä, Pfister totesi. al:n (suomi-eteläamerikka –linja) miehiä komentosillalla Rautaruukille oli suunnitteilla matka Paldiskiin. Brygalla Henrik Henkka Eklund ja Juha Koutila valmistelivat reittisuunnitelmaa karttapöydän äärellä. Rautaruukki käy harvoin pääkaupungissa, mutta Länsisataman tienoo on tuttu kummallekin valkokylkisten laivojen ajoilta. – Auroran kanssa tuosta vastapäätä lähdettiin Rioon ja Santokseen, Juha muisteli. Eklundilla on kokemuksia vieläkin vanhemmasta kalustosta. Hän seilasi jo puomilaiva Atalayassa Suomen ja Etelä-Amerikan linjaa. – Paljonhan sitä on sen jälkeen kierretty ja seilattu, Henkka mietti. Päällikkönä seilaava Eklund kävi koulut Turussa. ESL -Shippingille hän tuli laivakaupan myötä Finnlinesilta, jossa hän oli työskennellyt 1980 -luvulta lähtien. Nyt Eklund seilaa lyhyillä, joskin vaativilla linjoilla. Valtameritunnelmiin pääsee kuitenkin silloin tällöin, kun Rautaruukki käy keventämässä isoja panamax –bulkkereita vaikka Oxelösundissa. Puskuproomujärjestelmässä ei ole omia nostureita. Lastaukseen tarvitaan elevaattoria tai nostureita. – Useimmiten lasti puretaan proomun sivuporteista. Kauhakuormaajat ajavat proomuun ja lastaavat suuriin kuorma-autoihin, Eklund selosti. Tekniikkaa, meriturvallisuutta ja miehistön viihtyvyyttä STX Finland Oy:n Helsingin telakalla olisi ollut hiljainen kesä ilman ESL -Shippingin mittavaa urakkaa. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikään ehtineet puskijat ehostettiin kunnolla, niillä on nyt paljon hyviä työ3 / 2011 Matti Tanhua vuosia edessä. Proomujen kansia uudistettiin ja koko kalustolle tehtiin erilaisia huoltotöitä, kuten maalausta, hitsausta, putki-, kone- ja sähköasennuksia. Myös informaatiotekniikkaan tuli merkittäviä parannuksia. – Satelliittitelevisio ja – internet ovat ehdottomasti nykypäivää, vaikka ennen tultiin hyvin toimeen ilmankin, Eklund totesi. Miehistö on tyytyväinen viestinnän kehitykseen. Henrik Eklundin mukaan Vsat –internet on lähes yhtä nopea, kuin hänen laajakaistayhteytensä kotona. Meriturvallisuutta on parannettu teknisin keinoin, mutta miehistön viihtyvyyskin lisää sitä pitkällä aikavälillä. omasta hytistä internettiin Alakäytävällä Jan Leminen kiskoi suurta mattorullaa kohti messin ovea. – Olin välillä Godby Shippingillä ja muualla, mutta palasin tuttuun taloon, helsinkiläinen Leminen tuumasi Muun muassa Arkadiassa ja Hesperiassa aikaisemmin seilannut mies sai apua, kun Salosta kotoisin oleva Matti Tanhua tuli työntämään. Kävi ilmi, että mies oli ollut toimittajan kanssa samoihin aikoihin Rauman Merenkulkuopistossa. – Kippariluokat kävin sitten Turussa. Koulun jälkeen tuli seilattua ulosliputetuissa aluksissa, Tanhua muistelee Hän työskenteli aikoinaan myös Finnlinesin MegaMotti puskuproomuyhdistelmässä. Mega oli vanhasta Teuvo (myöhemmin Aatos) -satamahinaajasta modifioitu puskija. Alusmyyntien yhteydessä Matti Tanhua tuli ESL -Shippingille. Hän oli laivan päällä lähes koko telakoinnin ajan. Merellä hän ajaa 6-6 vahtia toisen perämiehen kanssa ja arvostaa uutta tekniikkaa. – Netissä käynti on nyt helppoa, kun voi käyttää läppäriä omassa hytissä, totesi Tanhua tyytyväisenä. Käytävillä on tukiasemat, ja langaton verkko kattaa asuintilat. Lähes kaikilla on kannettavat tietokoneet. Muutama verkkokaapelin päässä oleva kone on priorisoitu turvallisuus- ja hyötykäyttöön. Alus liikennöi suurimman osan aikaa matkapuhelinverkon peittoalueilla, joten yhteydenpito ei enää ole ongelma. Peter Pfister Henrik Eklund teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 23 esl shiPPinG invesTerar BÅde i nYBYGGande oCh nuvarande TonnaGe Nya m/s Alppila har just överlåtits och två stora bulkfartyg är snart färdiga. Under sommaren har hela skjutpråmsflottan genomgått omfattande reparationsarbeten på Sandvikens varv i Helsingfors. Ombord på pråmarna gjordes stålarbeten och skjutbogserbåtarna Steel och Rautaruukki genomgick klassningsdockning. Bland annat förnyades fartygens automatik och telekommunikationsutrustning. Frivakts utsände kom på besök då Rautaruukki, som redan tidigare dockat, kom för att avhämta pråmen Kalla. På landgången kom redan den första bekanta mannen emot. – Nog räcker jobben till, konstaterade Patrik Qvarnström, då han släpade sina resväskor till kajen. Patrik har vikarierat kockstuerten och är på väg hem. Före jobbet på Rautaruukki jobbade han som semestervikarie för ombudsmannen Juha Toivanen på SSB:s filialbyrå i Åbo. Vi utbytte senaste nytt och Qvarnström stegade iväg mot porten med stuertens nycklar i fickan. Peter Pfister som återvänt från sin ledighet märkte som tur var saken i tid, och nycklarna hann inte långt. Peter är född i Karis och bor nu i Nådendal. Han gick i skolan i Mariehamn och gick till sjöss 1981. – Som ung trivdes jag bra på passagerarfartygen, roligt var det också, säger Peter. Han har kommit till ESL Shipping för ett och ett halvt år sedan, före det har han 24 Vapaavahti Frivakt seglat bland annat hos Birka Cargo. Han sätter värde på ett bra rederi och avlösningssystemet på tre veckor. Trafiken är relativt regelbunden; Brahestad, Luleå, Oxelösund och andra bekanta hamnar. – Sommartid fungerar de lediga turerna bra. Om vintern kan isläget medföra fördröjningar, konstaterade Pfister. Med Finlandsydamerika-linjens män på kommandobryggan För Rautaruukki planerades en resa till Paldiski. Henrik ”Henkka” Eklund och Juha Koutila var sysselsatta med ruttplaneringen vid sjökortsbordet. Rautaruukki besöker sällan huvudstaden, men Västra hamnen var bekant för dem båda, från de vitmålade fartygens tid. – Med Aurora gick vi ut till Rio och Santos från kajen mitt emot, mindes Juha. Eklund har erfarenhet av ännu äldre fartyg. Han seglade redan med m/s Atalaya på linjen mellan Finland och Sydamerika. – Nog har jag rest och seglat mycket sedan dess, säger Henkka. Patrik Qvarnström 3 / 2011 Eklund som seglar som befälhavare gick skolan i Åbo. Till ESL Shipping kom han med ett fartygsköp från Finnlines, där han jobbat sedan 1980-talet. Nu seglar Eklund på korta men nog så krävande linjer. Ibland får man ändå en liten hälsning från oceanerna då Rautaruukki lossar last från stora bulkfartyg i Panamaxklassen, t.ex. i Oxelösund. Skjutpråmkombinationsfartygen saknar egna lyftkranar. Vid lastningen behövs hissar eller lyftkranar. – Vanligen lossas lasten genom pråmens sidoportar. Skoplastare kör ombord på pråmen och lastar av på stora lastbilar, förklarade Eklund. Teknik, sjösäkerhet och manskapets trivsel Utan ESL Shippings omfattande arbeten skulle det ha varit en ganska lugn sommar på STX Finlands varv. Skjutbogserbåtarna, tjugofem år gamla, reparerades grundligt och har nu många år framför sig. Däcken på pråmarna förnyades och man gjorde service på hela utrustningen; målning, svetsning, rör-, maskin- och el-installationer. Också telekommunikationstekniken förbättrades betydligt. – Satellittelevision och internet hör absolut nutiden till, också om man klarade sig bra utan dem förr, konstaterade Eklund. Besättningen är nöjd med utvecklingen av tekniken. Enligt Henrik Eklund är VSATinternet nästan lika snabb som hans bredbandförbindelse hemma. Sjösäkerheten har förbättrats med tekniska lösningar, men besättningens trivsel ökar den också på lång sikt. Peter Pfister dockningen. På sjön går han i 6 – 6 vakt med andre styrman och uppskattar den nya tekniken. – Nu är det lätt att använda internet med bärbar dator i den egna hytten, sade Tanhua nöjd. Basstationerna är belägna i korridorerna och det trådlösa nätet täcker hyttutrymmena. Nästan alla har bärbara datorer. För medelanden som gäller säkerhet och liknande nödvändig kommunikation har man reserverat datorer med anslutning till nätkabel. Fartyget trafikerar största delen av tiden inom områden som täcks av mobiltelefonnätet, så det är inte längre ett problem att hålla kontakt. text och bild: Pekka Karppanen internetförbindelse i den egna hytten I nedre korridoren släpade Jan Leminen en stor rullad matta mot mässens dörr. – Jag var emellan hos Godby Shipping och annanstans, men kom tillbaks till ett bekant hus, berättar Leminen som är hemma i Helsingfors Han har tidigare seglat på Arkadia och Hesperia. Salobon Matti Tanhua kom för att hjälpa honom med mattan. Det visade sig att han hade studerat vid sjöfartsinstitutet i Raumo vid samma tid som Frivakts redaktör. – Sjökaptensklasserna gick jag sedan i Åbo. Efter skolan kom jag att segla på utflaggade fartyg, minns Tanhua. Han jobbade i tiden också på Finnlines kombinationsfartyg Mega-Motti. Mega var en skjutbogserbåt ombyggd av gamla hamnbogserbåten Teuvo (senare Aatos). Matti Tanhua kom till ESL Shipping i samband med fartygsköpet. Han var ombord så gott som under hela 3 / 2011 Matti Tanhua och Jan Leminen Frivakt Vapaavahti 25 Kolme vuosikymmentä Mepan elokuvia m/s Patria oli aktiivinen videolaiva Loppuvuodesta 1981 Merimiespalvelutoimisto sai oikeudet välittää kolmea elokuvaa U-Matic ja Beta –kopioina aluksille. Yleisradion tuottamien televisio-ohjelmien välittäminen oli alkanut jo aikaisemmin. MTV:n kanssa sovittiin elokuvien ”Magnificent Matador”, ”Double Life” ja ” Letter from an Unkown Woman” kopionnnista ja tekstityksestä suomeksi. Kasettilaivoja ei vielä kovin paljon ollut. Aktiivisimpiin videopalveluiden käyttäjiin kuulivat laivat Bonny, Finnpine, Finntrader, Tammo, Palva, Patria, Patricia ja Parita. Ennen kasettiaikaa Mepalla ja sen edeltäjällä Kauppalaivaston Huoltoneuvostolla oli pienimuotoista elokuvatoimintaa 16 mm filmiprojektorilla. Projektoria ja Suomi-filmi Oy:ltä saatuja elokuvia lainattiin muun muassa matkustajalaivoille ja joillekin Nesteen tankkereille. Mepa käytti projektoria myös satamissa järjestettyihin elokuvailtoihin. 26 Vapaavahti Frivakt m/s Patrician videoiden palautusboxi Yhteistyötä YLE:n kanssa Kauppalaivaston Huoltoneuvosto teki jo 1962 sopimuksen Yleisradion kanssa ääninauhapalveluista. Toimittajien tekijänoikeuskysymyksistä neuvoteltiin moneen otteeseen vuosien varrella. Toiminta lähti kunnolla liikkeelle vasta c-kasettien tultua markkinoille. Vuonna 1978 saatiin sopimukset valmiiksi ja Mepan ääni- ja TV-kasettipalvelu käynnistyi. Videokaseteilla oli enimmäkseen asiaohjelmia ja urheilukilpailuiden nauhoituksia. 1980 –luvulla alkoi laivoilla olla kysyntää videoelokuvista ja Mepa kehitti palveluita. Kooltaan suuret U-Matic –nauhat jäivät hil- jalleen (1985) historiaan. Laivat hankkivat betamax –soittimia sekä myös uusinta VHS –tekniikkaa. Betamaxin ja VHS- järjestelmän välinen taistelu kesti joitakin vuosia. Vuokraelokuvia oli enemmän tarjolla VHS –muodossa, mikä lienee vaikuttanut Betamaxin häviöön 1980-luvun puolessavälissä. Mepa lainasi merenkulkijoille elokuvia kummassakin muodossa, mutta 1989 ei enää hankittu uusia Beta-nauhoja. Vuoden 1991 jälkeen tarjottiin pelkästään VHS –elokuvia, kun m/s Arkadian Betamax –nauhuri sanoi työsopimuksensa irti. Toiminta oli varsin kallista, ja Mepa rakensi ilmaisen videopalvelun rinnalle lisämak3 / 2011 m/s Lotilan päivähuone vuonna 1981. Etualalla Leif Wikström, Maippi Pekonen ja Jouko Nisula sullisen palvelun, joka oli 80-90 –lukujen vaihteessa varsin suosittu. Elokuvapalvelun kustannukset tulivat vähitellen alaspäin. Mepa pystyi parantamaan ilmaista videopalvelua ja maksullinen tarjonta jäi pois vuoden 1995 keväällä. videoiden vaihtovälit lyhenivät Aluksi VHS -elokuvat olivat vain suomeksi tekstitettyjä, mutta 1990 –luvulla saatiin tarjontaa myös toisella kotimaisella. Godby Shippingin m/s Julia ja m/s Jenolin liikennöivät Kanadan ja Etelä-Amerikan välillä 90 –luvun puolessavälissä. Miehistöt katselivat mielellään ruotsiksi tekstitettyjä elokuvia. Kasettien vaihdot sovittiin telexin välityksellä ja ne toimitettiin vaihtomiehistöjen mukana. Alussa elokuvien laina-aika oli kaksi kuukautta. Laivalinjat lyhenivät, samoin kävi työvuorojen pituudelle. Toisaalta videoelokuvien tarjonta lisääntyi, joten Mepa lyhensi laina-aikaa yhteen kuukauteen. Harvoilla kaukoliikenteen laivoilla aika oli käytännössä pidempi. Elokuvien katselu alkoi siirtyä messeistä ja päivähuoneista hytteihin. Varustamot ja vapaa-ajan kerhot hankkivat hyttikohtaisia videonauhureita. Suosittuja olivat myös tv– videoyhdistelmät. Formaatti vaihtuu Vuoden 1998 lopulla merenkulkijoille toimitettiin Mepasta ensimmäisen kerran filmejä DVD: nä. Uusi formaatti poisti kieliongelmat, oli kevyempi kuljettaa, laadukkaampi ja levyt kestivät kasettia paremmin. Kun soitti- met yleistyivät, kasvoi Mepan filmipalvelun suosio entisestään. Joitakin vuosia tarjottiin palvelua sekä vanhalla että uudella formaatilla. Uusien VHS –filmien hankkiminen lopetettiin vuonna 2004. Soittimien hinta painui nopeasti alas, ja DVD –levyjä voi katsoa myös kannettavalla tietokoneella. Vuosikymmenen lopulla tuli teräväpiirtotekniikka sekä kilpailevat formaatit HDDVD ja Blu Ray, joista jälkimmäinen vei voiton heti alussa. Etuna on DVD: tä suurempi tallennustila ja edelleen parantunut laatu. Tämä asettaa vaatimuksia myös toistolaitteistolle. Monessa laivassa on päivähuoneessa iso taulutelevisio ja kotiteatterijärjestelmä. Mepa lähti mukaan Blu Ray –kauteen heti alussa. uusia välitysmuotoja – onko niitä? Tekniikan nopea kehitys on pistänyt Mepankin miettimään, mikä on seuraava formaatti. Välillä kysellään sähköisen jakelun perään. Verkkoyhteydet, ja vieläkin monimutkaisemmat tekijänoikeuskysymykset asettavat omat rajoituksensa. Jos elokuva tulee laivalle tiedostona, on se helppo lähettää eteenpäin. Streaming –tyyppinen lähetys tuskin tulee kysymykseen, ellei sitten laivaa pysäytetä ja kaikki menevät päivähuoneeseen katsomaan elokuvaa. Tuntuu siltä, että nykymerimies katsoo Mepan lainaaman elokuvan hytissään läppärillä tai soittimella, ja tekee sen kahdessa tai useammassa osassa. Mepa kuitenkin seuraa kehitystä ja toimii tarpeen mukaan. Sähköistä filmipalvelua ei ehkä ihan heti tule, mutta uusia elokuvaelämyksiä saadaan laivoille vaikkapa 3D –filmeillä. 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 27 Tiiskerin VHS -videoita 2000 –luvulla Aapo Hytti tutkii Mepasta tulleita DVD -elokuvia M/s Finnsean poosu Aapo Hytti tutustui Mepan videopalveluun tullessaan Nesteelle 1984. Laivoissa oli juuri siirrytty VHS -videoihin ja esimerkiksi Lunnissa, Uikussa ja Palvassa kopioitiin Mepan kasetit ja muualta saadut elokuvat. – Laivoihin kertyi mahtavat videokirjastot. Myynnin yhteydessä kasetit kierrätettiin uudempiin aluksiin, Aapo muistelee. Joillakin 240 minuutin VHS -kasetilla saattoi olla kaksi elokuvaa ja suosituimmat olivat huonossa kunnossa runsaan katselun vuoksi. Aapo Hytin mukaan vanhoja legendoja Hyvät, pahat ja rumat -klassikosta lähtien seilasi laivojen mukana vielä pitkään 2000-luvulla. – Työskentelin uudessa Temperassa, ja hyllyistä löytyi vielä Tiiskeristä ja muista menneistä laivoista peräisin olevia VHS -nauhoja, Hytti naureskelee. Vuosituhannen vaihteessa laivoilla oli usein sekä VHS- että DVD -laitteita. Aapo muistelee, kuinka Mepan transistorit haettiin lentoasemalta ja niihin oli pakattu kumpiakin. – DVD -levyihin tutustuin Auliksessa, 28 Vapaavahti Frivakt kun palasin merimieshommiin muutaman maissa vietetyn vuoden jälkeen. Tekniikka oli mennyt eteenpäin, Aapo kehuu. M/s Finnsealla on monikansallinen miehitys. DVD -levyltä kukin voi helposti valita haluamansa tekstityksen. Suomalaiselokuvia Kanaalissa Jäänmurtaja Voimalla työskentelevä Teemu Alstela seilasi aikoinaan Norqueenilla, jonne tuli Mepan videokasetteja kolmen viikon välein. Vaihtomiehistö otti transistorit mukaan lentoasemalta. Nuorelle merenkulkijan alulle tuli Mepasta hyvä käsitys. – Elokuvapalvelu oli ja on edelleen loistava palvelu, Alstela kehuu. Arctia Shippingin aikana Teemu on katsellut pääosin Mepan DVD –tarjontaa, ja nyt jm Voimalle on hankittu jo Blu Ray soitinkin. Vanhoihin kasetteihin verrattuna uusi tekniikka tuo Teemun mukaan paljon parannuksia. – Levyt vievät vähemmän tilaa, kestävät paremmin ja niitä on helpompi kuljettaa, mies luettelee. Voimalla elokuvia säilytetään usein päivähuoneessa. Jokaisella on televisio omassa hytissä, mutta DVD- soittimia ei ole kaikilla. Jotkut katsovat elokuvia omalla kannettavalla tietokoneella. Joskus filmit jäävät hytteihin lojumaan, kun niitä ei muisteta palauttaa päivähuoneeseen. Teemu Alstelan mukaan jäänmurtajamiehiin uppoaa ”toiminta ja mätke”. Nuoret katsovat vähän erilaista kuin vanhemmat. – Kotimaiset sarjatkin ovat hyvin suosittuja. Usein katselu jää lomilla kesken ja laivalla on hyvä katsoa loput jaksot, Alstela tuumii. Teemu pohtii vielä mahdollista sähköistä jakelua, mutta tiedostaa samalla ison joukon kysymyksiä. Tekijäoikeudet, siirtonopeudet verkossa, hinta. Muutama vuosi voi vielä mennä vanhaan malliin. teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Mepan arkisto 3 / 2011 Tre årtionden med SSB:s filmtjänst Ombord på m/t Tebonia och m/t Tebostar såg man på VHS-filmer med Moviebox-utrustning utlånad av Esselte Under slutet av år 1981 fick Sjömansservicebyrån rättigheter att förmedla tre filmer som U-Matic- och Betamax-kopior till fartyg. Förmedlingen av TV-program som producerats av Rundradion hade startat redan tidigare. Med MTV gjordes en överenskommelse för att få kopiera filmerna ”Magnificent Matador”, ”Double Life” och ”Letter from an Unkown Woman” med finsk text . Det var inte många fartyg som på den tiden hade kassettspelare. Till de mesta aktiva användarna av filmtjänsten hörde Bonny, Finnpine, Finntrader, Tammo, Palva, Patria, Patricia och Parita. Före kassetternas tid hade SSB och dess föregångare Handelsflottans Välfärdsråd småskalig filmverksamhet med 16 mm:s filmprojektor. Projektorn och filmerna som man fått från Suomi-Filmi Oy lånades ut bland annat till passagerarfartygen och någ3 / 2011 ra av Nestes tankfartyg. SSB använde också projektorn på filmaftnar som arrangerades i hamnarna. Samarbete med Rundradion Handelsflottans Välfärdsråd gjorde redan år 1962 ett avtal om ljudbandsservice med Rundradion. Under årens lopp underhandlade man flera gånger om frågor gällande redaktörernas upphovsrätt. Först då c-kassetterna kommit ut på marknaden började verksamheten komma igång. År 1978 fick man avtalen färdiga och SSB:s ljud- och TVkassettjänst startade. Videokassetterna innehöll mest faktaprogram och bandningar från idrottstävlingar. På 1980-talet började man på fartygen fråga efter videofilmer och SSB utvecklade servicen. De stora U-Matic-banden gick så småningom till historien, omkring år 1985. Fartygen skaffade Betamax-spelare och också den nyaste VHS-tekniken. Kampen mellan Betamax- och VHS-formaten pågick några år. Det fanns mera hyrfilmer i VHS-format, vilket troligen ledde till att Betamax förlorade kampen i medlet av 1980-talet. SSB lånade ut filmer till sjöfararna i båda formaten, men år 1989 skaffade man inte mera nya Beta-band. Efter år 1991 erbjöds enbart VHS-filmer, då m/s Arkadias Betamax-spelare hade sagt upp kontraktet. Verksamheten var synnerligen kostsam, och SSB byggde vid sidan av den avgiftsfria videoservicen upp en service med tilläggsavgift, som var mycket populär kring skiftet mellan 80- och 90-talen. Kostnaderna för filmtjänsten sjönk småningom. SSB kunde öka den avgiftsfria videotjänsten och det avgiftsbelagda utbudet föll bort våren 1995. Filmbyten med kortare mellanrum I början hade VHS-filmerna text på finska, men i början av 1990-talet kom också det andra inhemska språket med i utbudet. Godby Shippings m/s Julia och m/s Jenolin trafikerade mellan Kanada och Sydamerika i medlet av 90-talet. Fartygens manskap såg gärna filmer med svensk text. Per telex kom man överens om byten av kassetter som levererades då manskapet byttes. Frivakt Vapaavahti 29 Sirpa Kittilä skötte SSB:s filmtjänst i början av 1980-talet I början var filmernas lånetid två månader. Fartygens linjer blev kortare, likaså arbetstörnarnas längd. Å andra sidan ökade utbudet på videofilmer, så SSB förkortade lånetiden till en månad. Ett fåtal fartyg i fjärrtrafik hade i praktiken längre tider. Man började se filmer i hytten, från att tidigare ha sett dem i mässen eller dagrummet. Rederierna och fritidsklubbarna skaffade videospelare till hytterna. Kombinationen TVvideo var också populär. Formaten förnyas I slutet av år 1998 levererade SSB de första DVD-filmerna till sjöfararna. Det nya formatet eliminerade språkproblemen, de var lättare att transportera, av bättre kvalitet och hållbarhet än kassetterna. Då spelarna blev allmännare ökades SSB:s filmtjänsts popularitet ytterligare. Under några år omfattade utbudet både det äldre och det nya formatet. År 2004 slutade man skaffa nya VHS-filmer. Spelarnas SSB:s ombud Rainer Kolehmainen lastar lådor med videofilmer i sin bil på 1970-talet pris sjönk snabbt, och man kunde se DVDfilmer också med en bärbar dator. Under slutet av det senaste årtiondet kom de sinsemellan konkurrerande formaten HD-DVD och Blu-ray, av vilka den senare genast i början tog ledningen. Fördelen är en större lagringskapacitet än DVD och en ytterligare förbättrad kvalitet. Det ställer större krav också på utrustningen. På många fartyg har man i dagrummet en stor plasmaskärm och hemteaterutrustning. SSB gick in för Blu-ray genast i början. Nya former av förmedling – finns de? Teknikens snabba utveckling ställer också SSB inför frågan om nästa format. Ibland frågar man efter elektronisk distribution. Nätförbindelserna och de ännu mera komplicerade frågorna som gäller upphovsrätt medför sina egna begränsningar. Om filmen levereras till fartyget i form av en fil, är det lätt att skicka den vidare. En leverans at typ streaming kommer knappast i fråga, om inte fartyget stannar och alla går till dagrummet för att se en film. Det verkar som om dagens sjöman ser på filmen lånad från SSB i sin egen hytt på bärbar dator eller spelare, och ser den i två avsnitt eller flera. SSB följer i alla fall med utvecklingen och agerar enligt behov. Elektronisk filmtjänst kanske inte kommer alldeles genast, men nya filmupplevelser levereras ombord i form av t.ex. 3D-filmer. 30 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 VHS-filmer från Tiiskeri ännu under 2000-talet M/S Finnseas båtsman Aapo Hytti blev bekant med SSB:s filmtjänst då han år 1984 kom till Neste. På fartygen hade man just övergått till VHS-filmer och t.ex. på Lunni, Uikku och Palva kopierade man filmer man fått från SSB och annat håll. – Man fick imponerande samlingar av videofilmer ombord. I samband med försäljningen gick kassetterna vidare till nyare fartyg, minns Aapo. På några 240 minuters kassetter kunde två filmer vara inspelade och de mest populära var i dåligt skick efter flitig spelning. Enligt Aapo Hytti seglade gamla legender, allt från klassiker som Den gode, den onde, den fule, ombord på fartygen ännu långt in på 2000-talet. – Jag jobbade ombord på nya Tempera, på hyllorna hittade man ännu VHS-kassetter från Tiiiskeri och andra fartyg från förr, skrattar Hytti. Vid millennieskiftet fanns det ofta både VHS- och DVD-utrustning ombord. Aapo minns hur man avhämtade transistorer med båda formaten från flygstationen. Ombord på Aulis blev jag bekant med DVD-skivorna, då jag gick till sjöss igen efter några år på land. Tekniken har gått framåt, berömmer Aapo. Ombord på M/S Finnsea har man en mångnationell besättning. Med DVD-skivor kan man lätt välja textning på det språk man vill ha. Finsk film i Kanalen Teemu Alstela som jobbar på isbrytaren Voima seglade i tiden på Norqueen, som fick videokassetter från SSB med tre veckors mellanrum. Avbytesmännen tog transistorerna med från flygstationen. Den unge sjöfararen fick en god bild av SSB. – Filmtjänsten var och är fortfarande en strålande form av service, berömmer Alstela. Under tiden hos Arctia Shipping har Teemu huvudsakligen utnyttjat SSB:s utbud av DVD-filmer, och nu har man redan skaffat en BluRay-spelare till ib Voima. Enligt Teemu har den nya tekniken fört med sig många fördelar jämfört med de gamla kassetterna. – Skivorna tar mindre utrymme, är mera hållbara och lättare att transportera, räknar han upp. På Voima förvarar man ofta filmerna i dagrummet. Alla har television i sin egen hytt, men alla har inte DVD-spelare. Några ser på filmer med sina egna bärbara datorer. Ibland blir filmerna liggande i hytten, då man inte kommer ihåg att returnera dem till dagrummet. Enligt Teemu Alstela vill isbrytarens mannar se filmer där saker händer och det går våldsamt till. Yngre ser på litet annorlunda filmer än äldre. – De inhemska serierna är också mycket populära. Ofta blir någon på hälft under ledigheten och man vill se resten av avsnitten ombord, menar Alstela. Teemu funderar på möjligheten till elektronisk distribution, men inser att det för med sig många stora frågor som gäller upphovsmannarätt, överföringens snabbhet i nätet, och kostnaderna. Nuvarande system kommer nog att vara i bruk ännu några år. Text: Pekka Karppanen, bilder: SSB:s bildarkiv 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 31 jäähYväiseT kesälle Sakari Lehmuskallio, Henry Möller ja Carl-Gustav Walldena Helsingin Laivanpäällikköyhdistys järjesti lämminhenkisen tapahtuman, johon osallistui myös Viron kapteeniklubin jäseniä Naapuriyhdistykset ovat vuosia tehneet yhteistyötä tapaamisten ja eri kohteisiin tutustumisten merkeissä. Elokuun loppupuolella oli vuorossa yhteinen viikonloppu, joka alkoi Ville Niemisen loihtimalla lohisopalla Vuosaaren Merimieskeskuksessa. – Viron puolella on käyty esimerkiksi Saarenmaan Meripäivillä ja Tallinnan Meriakatemiassa, kertoo Timo Nenonen ja tunnustaa tunteneensa lievää merisairautta koulun simulaattoria testattuaan. Nenonen toimii vuonna 1875 perustetun Helsingin Laivanpäällikköyhdistys ry:n (HLY) puheenjohtajana. Yhdistys oli aikoinaan taustavoimana 1900-luvun alussa, kun Helsinkiin rakennettiin Sailor´ s Home -me32 Vapaavahti Frivakt rimieskoti. Samaisella Linnankatu 3:n tontilla sijaitsee nyt Merimiespalvelutoimisto. Yhdistyksen toiminta on varsin aktiivista. Päämääränä on merenkulun turvallisuuden lisääminen ja laivan päällikön toimen tarkastelu sekä sen kehittäminen. Yhdistys tekee tutustumiskäyntejä merenkulkuelinkeinon toimijoihin ja kutsuu alan luennoitsijoita jäsentilaisuuksiinsa. Joukossa on sekä työelämässä olevia että eläkkeelle jääneitä merikapteeneita. viikonloppua vietettiin loistavassa säässä Vuosaaren merimieskeskuksessa Sakari Lehmuskallio ja Pekka Karppanen esittelivät Merimieskirkon ja Mepan toimintaa. Vuosaaren satamakeskuksen johtaja Kari Noroviita vei osallistujat tutustumiskäynnille Gate House -rakennuksen ylimmän kerroksen edustustiloihin. Toiminnan esittelyn jälkeen siirryttiin kattoterassille. – Todella hieno on näköala. Täällä saa hyvän käsityksen satamasta, hehkutti Viron kapteeniklubin puheenjohtaja Enn Kreem. Yleisö nautti hetken loppukesän lämpimistä tuulista ja siirtyi sitten takaisin Merimieskeskukseen juomaan kahvia ja nauttimaan Katariina Lindbohmin leipomaa herkullista kakkua. Puheenjohtaja Kreem esitteli Tallinnasta tulleet virkaveljensä, todella kokeneen ja ammattitaitoisen ryhmän. Osa väestä meni vielä Helsingin keskustaan tutustumaan Taiteiden yön tapahtumiin. Merikapteenitapahtuman virallinen ohjelma jatkui lauantaina, kun väki kerääntyi Kauppatorille lounasristeilyä varten. Ilma oli kauneimmillaan, kun m/s Natalien köydet irtosivat, ja vanhat merikarhut rouvineen pääsivät nauttimaan maisemista ja pöydän antimista. Jäähyväiset kesälle –tapahtumaan osallistui lähes neljäkymmentä yhdistysten jäsentä ja puolisoa. 3 / 2011 Farväl Till soMMaren Under lördagen kryssade man utanför Helsingfors och njöt av bordets gåvor ombord på m/s Natalie Timo Nenonen ja Enn Kreem Helsingfors Skeppsbefälhavareförening arrangerade en gemytlig träff med gäster från kaptensklubben i Estland Grannföreningarna har under åratal haft samarbete med träffar och besök på olika platser. I slutet av augusti stod ett gemensamt veckoslut i turen, det inleddes med laxsoppa som Ville Nieminen trollat fram på Sjömanscentret i Nordsjö. – På den estländska sidan har vi bland annat besökt Havsdagar på Ösel och Sjöakademin i Tallinn, berättar Timo Nenonen, som medger att han känt sig litet sjösjuk då han prövade skolans simulator. Nenonen fungerar som ordförande för Helsingfors Skeppsbefälhavareförening rf, 3 / 2011 som grundades år 1875. Föreningen agerade i tiden, vid början av 1900-talet, i bakgrunden då man byggde Sailors Home i Helsingfors. På samma tomt på Slottsgatan 3 verkar nu Sjömansservicebyrån. Föreningens verksamhet är synnerligen aktiv. Målsättningen är att förbättra sjösäkerheten och följa med på vilket sätt befälhavarens ställning utvecklas. Föreningen gör exkursioner för att bekanta sig med olika aktörer inom näringen och inbjuder föreläsare till sina medlemsmöten. Både ännu aktiva och redan pensionerade sjökaptener är med i verksamheten. ett veckoslut i strålande väder På sjömanscentret i Nordsjö presenterade Sakari Lehmuskallio och Pekka Karppanen Sjömanskyrkans respektive Sjömansservicebyråns verksamhet. Under ledning av Kari Norovirta, direktör för Nordsjö hamncentrum, bekantades sig deltagarna med representationsutrymmena i översta våningen i byggnaden Gate House. Efter en presentation av verksamheten förflyttade man sig ut på takterrassen. – En verkligt fin utsikt. Här får man en god överblick av hamnen, sade ordföranden för Estlands kaptensklubb Enn Kreem berömmande. Deltagarna njöt en stund av sensommarens ljumma vind och återvände sedan till Sjömanscentret för att dricka kaffe och avnjuta en läcker kaka som Katariina Lindbohm bakat. Ordförande Kreem presenterade kollegerna från Tallinn, en mycket erfaren och yrkeskunnig skara. En del av deltagarna fortsatte med att bekanta sig med olika evenemang i centrum av Helsingfors under Konstens natt. Sjökaptensträffens officiella program fortsatte på lördagen då man samlades på Salutorget för en kryssning med lunch. Vädret var det allra vackraste, då m/s Natalie kastade loss, och de gamla sjöbjörnarna med äkta hälfter fick njuta av vackra vyer och bordets gåvor. Närmare fyrtio föreningsmedlemmar med fruar deltog i evenemanget Farväl till sommaren. Frivakt Vapaavahti 33 MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä Veikko Engren: Mepan työ on arvokasta ja sitä pitää edelleen kehittää Monissa Silja Serenaden palkintojuhlissa mukana ollut merikapteeni Engren on toiminut aluksen päällikkönä jo 18 vuoden ajan. Mepa tuli tutuksi rahtilaivoissa, joissa hän seilasi nuorempana. Hangosta kotoisin oleva mies joutui menemään merimiesammattikouluun, koska ei päässyt merille 15 –vuotiaana. – Täytin Suomen Joutsenella ollessani kuusitoista vuotta vähän ennen kuin koulu loppui, Engren muistelee. Koulun rehtorina toimi tuolloin äskettäin edesmennyt Markus Sinisalo, joka työskenteli myöhemmin myös Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajana. Engren tuskin tiesi, että tulisi joskus toimimaan saman järjestön puheenjohtajana. Ensimmäinen jobinsa laivaan hän otti tammikuussa 1968 Haminassa. – Merille lähtö oli jo lapsuuden haave, Engren kertoo Laiva oli porvoolaisen Partrederi Rexin m/s Svanö, joka oli rahdattu Thombrokersille. Päällystökoulutusta Raumalla Veikko Engren aloitti perämiesluokan syksyllä 1970 Rauman Merenkulkuopiston uusissa tiloissa Suojantiellä. Hän opiskeli 34 Vapaavahti Frivakt sekä hankki praktiikkaa tiiviissä tahdissa ja valmistui merikapteeniksi keväällä 1975. Työkokemusta tuli monista laivoista ja varustamoista. – Seilasin muun muassa Gustaf Eriksonilla, Etelä-Suomen Laivalla ja Suomen Tankkilaiva Oy:llä, Engren luettelee. Hänellä oli tarjolla vakituinen jobi Hango Shipownersin m/s Mirrabookaan, kun tuli tehtyä merkittävä valinta. – Mönsträsin vuonna 1979 matkustajaalus Bore Starille, joka liikennöi Silja Linen lukuun, Engren kertoo. Silja Line oli tuolloin Effoan, Boren (Rettig) ja Johnson Linen yhteisyritys. Vuosien saatossa omistussuhteet ovat muuttuneet aina Sea Containersista Tallinkiin, mutta Veikon työpaikka on pysynyt valkeilla laivoilla. Mepan liikunta ja urheilu ovat lisänneet laivaväen sosiaalista kanssakäymistä Seilatessaan rahtialuksilla Engren osasi odottaa Mepan lähettämiä lukupaketteja. Videoja kirjapalvelu tuli tarkemmin tutuksi vasta matkustajalaivoissa. Tosin lyhyiden työjaksojen vuoksi lukeminen on jäänyt vähemmälle. – Kyllä Mepa näkyy laivalla koko ajan. Päivähuoneen pöydillä ja hyllyillä on Merimiespalvelutoimiston kirjoja, lehtiä ja DVD –levyjä, Engren toteaa. Silja Serenaden miehistö on hyvin aktiivisesti osallistunut Mepan kurssi- ja liikuntatoimintaan. Kotimaisissa ja kansainvälisissä merimiesurheilukilpailuissa loistavasti me- nestynyt henkilökunta on kiitellyt päällystöä, konttoria ja erityisesti myös kapteeni Engreniä kannustuksesta ja positiivisesta suhtautumisesta. – Laivahenkilökunnalla fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää, Engren tähdentää. Hänen mielestään kaikkea tähän tähtäävää toimintaa täytyy tukea. Järjestötoimintaa liitossa ja Merimiespalvelutoimistossa Veikko Engren on kuulunut Suomen Laivanpäällystöliiton hallitukseen jo vuodesta 1998 lähtien. Nyt on menossa neljäs hallituskausi. Kahden viimeisimmän kauden ajan hän on toiminut liiton puheenjohtajana. – Tässä ominaisuudessa tulin valituksi myös Merimiespalvelutoimiston hallitukseen, Engren kertoo. Hän on nyt toista kautta Mepan hallituksen jäsenenä. Käsitys työn tärkeydestä on vahvistunut, kun siihen on tutustunut sekä käytännössä että hallinnossa. – Perusajatus merimiespalvelutoiminnasta on todella hyvä. Mepan pitää löytää oikeat kanavat työn kehittämiseen ja sen pitää pysyä nykymerimiehen mukana, Engren pohtii. Mies on itse osallistunut Finlandia –hiihtoihin ja juossut useita maratoneja, joten liikunnan ja hyvinvoinnin merkitys ja hyödyt ovat hänellä tiedossa. Harrastuksiin kuuluu myös moottoripyöräily. Mepa ja henkilökunta kiittävät Veikko Engreniä hyvästä yhteistyöstä sekä kentillä että kabineteissa. 3 / 2011 Sjöfarare i SSB:s styrelse Veikko Engren: Sjömansservicebyråns arbete är värdefullt och bör utvecklas vidare Sjökapten Engren har varit närvarande vid många prisutdelningsceremonier på Silja Serenade och han har fungerat som fartygets befälhavare redan 18 år. Sjömansservicebyrån lärde han känna då som yngre seglade på lastfartygen. Han är hemma från Hangö och var tvungen att börja i sjömansskola då han inte kunde gå till sjöss som 15-åring. – Ombord på Suomen Joutsen fyllde jag sexton, litet innan skolan slutade, minns Engren. Som rektor för skolan verkade då nyligen framlidne Markus Sinisalo, som senare också kom att arbeta som verksamhetsledare på Finlands Skeppsbefälsförbund. Engren anade knappast, att han en dag skulle komma att verka som ordförande för samma organisation. Första gången mönstrade han på i Fredrikshamn i januari 1968. – Att gå till sjöss var drömmen redan i barndomen, berättar Engren. – Fartyget var m/s Svanö, som ägdes av Borgårederiet Partrederi Rex, och i Thombrokers befraktning. Befälsutbildning i Raumo Veikko Engren började hösten 1970 i styrmansklassen i sjöfartsinstitutet i Raumo som då flyttat till nya utrymmen. Han studerade och skaffade praktik i rask takt och utexaminerades som sjökapten våren 1975. Då hade 3 / 2011 han samlat arbetserfarenhet från många fartyg och rederier. – Jag seglade bland annat hos Gustaf Erikson, Etelä-Suomen Laiva och Finska Tankfartygs Ab, räknar Engren upp. Han hade blivit erbjuden ett fast jobb på Hangö Shipowners m/s Mirrabooka, då han kom att göra ett avgörande val. – År 1979 mönstrade jag på passagerarfartyget Bore Star som trafikerade för Silja Line, berättar Engren. Silja Line var då ett samföretag som ägdes av Effoa, Bore (Rettig) och Johnson Line. Under årens lopp har ägoförhållanden växlat allt från Sea Containers till Tallink, men Veikkos arbetsplats har förblivit på de vita båtarna. SSB:s motions- och idrottsverksamhet har ökat det sociala umgänget ombord Då Engren seglade på lastfartygen kunde han vänta på SSB:s bokpaket. Film- och bibliotekstjänsten blev mera bekant först på passagerarfartygen. Under de korta arbetstörnarna har visserligen läsandet minskat. – Nog syns SSB ombord hela tiden. I dagrummet ser man Sjömansservicebyråns böcker, tidningar och DVD-filmer på bord och i hyllor, konstaterar Engren. Besättningen på Silja Serenade har deltagit mycket aktivt i SSB:s kurs- och idrottsverksamhet. Personalen, som har haft strålande framgångar i inhemska och internationella sjömansidrottstävlingar, har tackat befälet, kontoret och särskilt kapten Engren för sporrande stöd och positiv inställning. – För personalen ombord är det fysiska och psykiska välbefinnandet en fråga av största vikt, understryker Engren. Han anser att all verksamhet som är inriktad på det är värd att stöda. Organisationsverksamhet inom förbundet och Sjömansservicebyrån Veikko Engren har hört till Finlands Skeppsbefälsförbunds styrelse redan sedan år 1998. Den fjärde perioden i styrelsen pågår som bäst. Under de två senaste perioderna har han verkat som förbundets ordförande. – I den egenskapen blev jag också vald till Sjömansservicebyråns styrelse, berättar Engren. Han sitter nu den andra perioden som medlem i SSB:s styrelse. Uppfattningen om arbetets betydelse har styrkts då han bekantat sig med det både i praktiken och i administrationen. – Grundtanken i sjömansservicen är verkligen bra. SSB bör hitta de rätta kanalerna för att utveckla arbetet och anpassa det till dagens sjömansliv, menar Engren. Själv har han deltagit i Finlandia-lopp och löpt flera maratontävlingar. Betydelsen och nyttan av motion och välbefinnande står klara för honom. Till fritidssysselsättningarna hör också motorcykelåkning. SSB och personalen tackar Veikko Engren för gott samarbete både på fältet och i kabinetten. Frivakt Vapaavahti 35 MEPAn hallituksen merenkulkijajäseniä Pari vuosikymmentä mukana päättämässä - Pekka Savikko Jäänmurtaja Voiman sähkömestarilla Pekka Savikolla on kokemusta mereltä ja järjestöelämästä. Hän on myös seurannut Merimiespalvelutoimistoa aitiopaikalta, sekä palveluiden käyttäjänä että hallituksen jäsenenä. – Olen ollut hallituksessa Suomen Konepäällystöliiton edustajana. Liitolla on pieni henkilökunta, ja joitakin tehtäviä on jaettu myös jäsenkunnan aktiiveille, Savikko kertoo Hän on ollut hallitustyössä mukana syksystä 1991 lähtien, kun Konepäällystöliiton edustaja Otto Glader äkillisesti menehtyi. Pääasiallisesti Savikko on toiminut varsinaisena jäsenenä, yksi nelivuotiskausi meni varajäsenenä. Hän on osallistunut aktiivisesti järjestöelämään toimimalla varapääluottamusmiehenä ja pääluottamusmiehenä Arctia Shippingilla. Hän kuuluu myös Konepäällystöliiton liittohallitukseen. Opiskeluajan työt ohjasivat meriammattiin Humppilasta kotoisin oleva Pekka Savikko opiskeli Vaasan teknillisessä koulussa sähköteknikoksi. Koulutus ei tähdännyt meriammattiin, mutta alaan tutustuminen tapahtui kesätyöpaikassa. – Olin Uudenkaupungin telakalla töissä. Siellä oli korjattavana laivoja, ja mielenkiinto 36 Vapaavahti Frivakt heräsi, Pekka muistelee. Savikko pestautui vuonna 1972 jäänmurtaja Apuun. Hän on siitä lähtien toiminut murtajissa sähkömestarina. J/m Voima on hänen ”kotilaivansa”, välillä tulee tuurauskeikkoja muihinkin aluksiin. Monitoimimurtajien mukana hän on seilannut Pohjanmerellä ja Välimerellä. – Voima on jäänmurtajalaivastomme vanhin alus. Se laskettiin vesille jo vuonna 1952, Savikko kertoo. Viime talvena jäätilanne oli paha, ja Voima lähti Suomenlahdelle jo ennen joulua. Merimiespalvelu tuli tutuksi jo alkuaikoina Pekka Savikko tutustui jo uransa alussa Mepan kirjastopalveluun. Vuosien saatossa hän on myös perehtynyt filmeihin ja muuhun tarjontaan. Hän on ollut useita kertoja Mepan Ylläsmajoilla. – Elokuvilla on oma kannattajakuntansa. Itse pidän lukemista jotenkin enemmän henkisesti ravitsevana, Savikko pohtii. Hän myöntää, että elokuvat on yksi kysytyimpiä Mepan palveluita. Varsinkin väkivalta tuntuu uppoavan. – Ennen filmejä katseltiin yhdessä messissä tai päivähuoneessa. Nykyisin monella on laitteet hytissä, joten yhdessäolo on vähentynyt, Savikko miettii. Jäänmurtajaporukka on myös ollut varsin aktiivista liikkumaan ja urheilemaan. Aikaa on seurattava ja palveluita kehitettävä Savikko pitää oikeana suuntauksena sitä, että Mepa on suuntautunut kunto- ja terveysliikunnan pariin. Kilpaurheilussa sattui välillä vahinkoja ja sitä myötä sairauspoissaoloja. – Telakka-aikana Voiman porukka otti futismatsin toista laivajoukkuetta vastaa. Naapuri ”pelasi vähän sikaa”, ja vahinkoja sattui, Savikko muistelee. Hän on itsekin ollut suunnittelemassa liikuntapäiviä jäänmurtajien henkilökunnalle yhdessä Mepan ja Merimiesunionin pääluottamusmiehen Rauno Mutkan kanssa. Hallitustyöskentely on Savikon mukaan sujunut ongelmitta. Mepassa on talousasiat hoidettu hyvin. Tulot ovat pudonneet merenkulkijoiden vähenemisen myötä, mutta hyviä palveluita on saatu ylläpidettyä. – Mepan hallituksessa on ollut hyvä henki. Asiat ovat selvinneet keskustelemalla, Pekka kehuu. Hän pitää tärkeänä, että Mepa seuraa aikaansa ja kehitystä niin palveluiden kuin tekniikankin osalta. Nythän on tarjolla jo Blu Ray –elokuvia ja e-kirjoja. Savikon mukaan Mepan perustoiminnalle ja palveluille tulee aina olemaan tilaus. – Toivottavasti Mepan hallituksessa näkyy aktiivimerenkulkijoita minun ja Veikko Engrenin jälkeenkin, Savikko pohtii. Hänen hallituskautensa päättyy vuodenvaihteessa. Eläkkeelle mies siirtynee vuoden 2013 keväällä. Mepa ja henkilökunta kiittävät Pekka Savikkoa yhteisistä vuosista. 3 / 2011 Sjöfarare i SSB:s styrelse Pekka Savikko, elmästare på isbrytaren Voima, har erfarenhet av både hav och organisationsliv. Han har kunnat följa med Sjömansservicebyrån från första parkett, både som användare av tjänsterna och som styrelsemedlem. – I styrelsen har jag suttit som representant för Finlands Maskinbefälsförbund. Förbundet har en liten personal och en del uppgifter har fördelats också på aktiva inom medlemskåren, berättar Savikko. Han har deltagit i styrelsens arbete sedan hösten 1991, då Maskinbefälsförbundets representant Otto Glader plötsligt avled. Huvudsakligen har han verkat som ordinarie medlem, med undantag för en fyraårs period som suppleant. Han har deltagit aktivt i organisationslivet som vice huvudförtroendeman och huvudförtroendeman hos Arctia Shipping. Han hör också till Maskinbefälsförbundets förbundsstyrelse. Studietidens arbeten visade vägen till sjöfararyrket Pekka Savikko, som är hemma i Humppila, studerade till eltekniker i tekniska skolan i Vasa. Utbildningen var inte inriktad på sjöfararyrket, men under ett sommarjobb blev han bekant med branschen. – Jag jobbade på varvet i Nystad. Där reparerade man fartyg och intresset väcktes, minns Pekka. År 1972 tog Savikko hyra på isbrytaren Apu. Allt sedan dess har han jobbat som el3 / 2011 Pekka Savikko - tjugo år med i beslutsfattandet mästare på isbrytare. Hans ”hembåt” är ib Voima, ibland vikarierar han på andra fartyg. Han har också seglat med kombiisbrytarna på Nordsjön och Medelhavet. – Voima är äldst i vår isbrytarflotta. Den sjösattes redan år 1952, berättar Savikko. Senaste vinter var isläget svårt, Voima gick ut på Finska viken redan före jul. Sjömansservicen bekant redan tidigt Redan i början av sjömansbanan blev Pekka Savikko bekant med Sjömansservicebyråns bibliotek. Under årens lopp har han också bekantat sig med filmutbudet och övrig service. På stugorna i Ylläs har han varit flera gånger. – Filmerna har sina egna vänner. Själv tycker jag att läsning ger mera andlig spis, funderar Savikko. Han medger att filmerna hör till de mest efterfrågade av SSB:s service. I synnerhet tycks man sluka våld. – Förr brukade man se på filmer tillsammans i mässen eller dagrummet. Nu har många sin egen utrustning i hytten och samvaron har minskat, funderar Savikko. Isbrytarbesättningarna har också varit mycket aktiva då det gällt motion och idrott. Man måste följa med sin tid och utveckla tjänsterna Savikko tycker att det är ett steg i rätt riktning att SSB har fokuserat på konditionsoch hälsomotion. Vid idrottstävlingarna skedde ibland olyckor med sjukfrånvaro som följd. – Under en dockning spelade Voimas lag en fotbollsmatch mot ett annat fartygslag. Grannarna spelade fult spel, och vi fick nog en del skador, minns Savikko. Han har också själv varit med om att planera motionsdagar för isbrytarnas personal i samarbete med SSB och Sjömans-Unionens huvudförtroendeman Rauno Mutka. Savikko tycker att styrelsens arbete löpt problemfritt. Hos SSB har ekonomin skötts väl. Intäkterna har minskat i takt med sjöfararna, men man har kunnat upprätthålla högklassig service. – Atmosfären i SSB:s styrelse har varit god. Man har löst frågorna genom att diskutera, berömmer Pekka. Han tycker att det är viktigt att SSB följer med sin tid och med utvecklingen både då det gäller serviceutbud och teknik. Nu finns det ju blu-rayfilmer och e-böcker. Enligt Savikko kommer det alltid att finnas ett behov av SSB:s grundläggande verksamhet och service. – Förhoppningsvis får man också efter mig och Veikko Engren se aktiva sjöfarare i SSB:s styrelse, säger Savikko. Hans period som styrelsemedlem löper ut vid årsskiftet. I pension går han sannolikt våren 2013. SSB och personalen tackar Pekka Savikko för de gemensamma åren. Frivakt Vapaavahti 37 Kaikenlaisia skönäreitä Menneinäkin vuosina sanomalehdet julkaisivat pikku-uutisia raastuvanoikeuden tuomioista. Tuomittujen nimiä ei mainittu, mutta ammatin kertominen oli toimittajille tärkeää - toisin kuin nyt, jolloin uskonto on tärkein tieto. Usein rötöstelijät olivat sekatyömiehiä tai muita pienituloisia. Joskus oli titteliksi räntätty entinen merimies. Pitkillä ja hitailla merimatkoilla ajankuluksi pohdittiin, millainen pätevyys vaaditaan entisen merimiehen arvoon tai ammattiin. Riittääkö, että on joskus yrittänyt ostaa pimeää pulloa laivasta? Tai ollut ruotsinlaivan kyydissä? Vai onko joskus pitänyt olla ihan nimi rullassa ja tehdä töitä laivassa? Merenkulkijan ammatti lienee pitkään ollut nuorten poikien suosiossa. Kun ei koulu sujunut, haikailtiin lähtöä merille. Monet suunnittelivat, jotkut lähtivät ja jokunen karkasi. Eräs hienoimpia kuvauksia näistä on Juha Vainion laulu Albatrossi:”Niin jäi koulu kesken sulla, piti mun myös mukaan tulla, mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin”. Istuimme seilauskaverin kanssa iltaa eräässä kuppilassa Raumalla. Viereiseen pöytään oli kokoontunut samoissa merkeissä kovaäänisiä nuoria miehiä. Heidän jutuissaan 38 Vapaavahti Frivakt vilahteli erimaalaisten laivojen nimiä tämän tästä. Suurkaupunkien satamista puhuttiin kuin kotirannoista ja toki baarien nimiäkin osattiin mainita. Ihmettelin pöytäseuralleni, että ovatpa nuoret pojat jo paljon ehtineet nähdä maailmaa. Hän tiesi paremmin:”Ovat merimiesammattikoulun oppilaita”. Mutta nuorilla porukoillahan maailmoja kierreltiin. Veimme sellua Ruotsista Kiinaan ja Afrikkaa kiertäen matka kesti yli kaksi kuukautta. Miehistöluettelosta ajankulukseni laskeskelin, että laivaväen keski-ikä oli 22 vuotta. Joukossa oli sentään jokunen yli 50-vuotiaskin, joten suurin osa meistä oli parikymppisiä ja nuorempia poikia. Joskus kotikaupungin baarista saattoi löytää oikeitakin merenkulkijoita. Eräässä paikassa kuulin naapuripöydässä ison partaisen miehen puhuvan California nimisen laivan konehuoneesta. Niihin aikoihin ruotsalaisella Johnsonlinellä oli sen niminen 9000 dwt:n pikamenijä, mikä kävi myös Suomessa. Kysäisin naapurilta tarkemmin laivajobeista ja selvisi, että koneessa oli seilattu. Californiassa oli Suomen satamassa käyty jossakin remonttihommassa. Olimme olleet samoissa laivoissakin, vaikkakin eri aikoina ja eri hommissa. Konemies oli jonkinlaisella nokittajakurssilla ja oppilaitoksen asuntolan kämppäkaverin kanssa oltiin tultu järjestämään aamuksi vähän happivajetta. Merenkulkijoilla maissa ei yleensä ole jutunaiheista pulaa, ja niin ilta vierähti laivahommia tehden ja maailmaa kiertäen. Valomerkin jälkeen kämppäkaveri ihmetteli, että kolme kuukautta ovat samoissa tiloissa majailleet, muttei tämmöisiä merimiesjuttuja ole vielä aiemmin kertaakaan päässyt kuulemaan. Vaan eivätpä kaikki maista löytyvät merimiehet olleet merimiehiä tai merikoululaisiakaan. Koulukaverini kertoi, että samaisessa sisämaan ravintolassa käy joku skönäri, joka muistelee ehtymättömästi merimiesjuttuja. Naisia kovasti kiinnostavat eksoottiset tarinat ja siinä sivussa kertojakin. Sattuipa eräänä iltana tämä maailmanmatkaaja saapumaan yhtä aikaa tiskin ääreen. Kyselin, minkä varustamon laivoissa on seilattu. Monia niitä oli, muttei muistunut mieleen yhdenkään varustamon nimi. Vähän samaa vikaa oli laivojenkin kanssa: niidenkin nimet olivat hakusessa. Arvelin, olisiko uraa luotu joissakin ulkomaalaisissa pikkupaateissa, kun ei olleet nimet jääneet mieleen. Lopulta sitten selvisi, ettei jutut olleetkaan kertojalta, vaan kertojan isältä. Isäukko oli ennen sotia 3 / 2011 ollut kansimiehenä joissakin sisävesihinaajissa. ”Eiköpä niistä yksi ainakin ollut joku kakkonen” selvisi illan kuluessa. Todellakin. Aikanaan sisävesiä kynti hinaaja nimeltään JOKU II. ”Merimies on erimies” tiesi jo vanha sananlaskukin. Merimiesuraa aloitellessani vierähti vuosi, pari, ennenkuin opin sujuvasti kuuntelemaan konemiesten haalauksia tai täkkäreiden töijäyksiä ja fläkkäyksiä. Villinlinjan laivoissa oli omanlaisensa slangi ja käytössä oli laivakohtaisia sanontojakin. Eipä kumma, että maamiehille merimieskieli on käsittämätöntä ja se vähä mitä ymmärretään, ymmärretään väärin. Edelleenkin lehtimiehet hakevat tekstilleen tuoretta ilmaisua käyttämällä vanhaa sanontaa ”reivata kurssia”. Monikohan heistä väittäisi lukijoilleen, että auton suuntaa muutetaan kaasupoljinta hölläämällä. Laivojen nopeuden mitaksi väitetään solmua tunnissa. Laivaonnettomuuksista voidaan raportoida, että 300 000 tonnin tankkilaivan 300 tonnin öljylastin pelätään saastuttavan merta. Joka alalle on media levittänyt sanaa torpata eli siivota. Kuin kiveen hakattuna on muistiini jäänyt ensimmäinen aamu merellä jungmannina. Poosu oli käynyt förstin juttusilla ja tökkäytyi miehistön messissä täkkärien pöydän päähän. Matruusit ja puolikkaat saivat hommansa ja viimeisenä oli uuden junkin vuoro:”Poika ottaa levangin ja pytsin ja torppaa alakongilla skotit ja turkin”. Urheiluselostaja Höyry Häyrinen torpatasanan lanseerasi jääkiekkopeleihin. Höyry oli ollut laivatöissä ja osasi slangisanaa käyttää oikein, mutta maalla asujat eivät. Nykyisin lehtitietojen mukaan suuret herrat maan hallitusta myöten torppaavat tämän tästä, vaikkei yhdelläkään rouva tai herra ministerillä ole koskaan näkynyt levankia tai pytsiä. Vaikkei sanasto olisikaan hallussa, osataan maissa joskus olla viisaita, vaikkei merellä olisi vahinkoa tapahtunutkaan. Eduskunta sääti merenkulun verohuojennuslain vuonna 1970. Tämä laki innosti varustamoiden lisäksi maafirmoja investoimaan laivatilauksiin ja Suomen suurimmaksi varustamoksi kasvoi Henry Nielsen: liikenteeseen tuli 20 uutta alusta. Omistajina mm. Kaukomarkkinat, Paulig, Salora, Starckjohann ja Ulkokaupat. Muillekin varustamoille tilattiin uusia kulkupelejä: Finnlines 10, Neste ja Suomen Tankkilaiva kolme paattia. Tämän lisäksi oli valmistumassa uusia pasiseereja ja jäänmurtajia. Kukahan osaisi virittää uudelleen vastaavan kehitysbuumin? Lainlaatijoiden lisäksi on kiittäen muistettava merikouluja ja varustamoiden merihenkilöstöosastoja: muutamassa vuodessa piti löytää tuhansia uusia ja päteviä merenkulkijoita huolehtimaan suurten investointikohteiden käytöstä ja kunnossapidosta. ”Ei kannettu vesi kaivossa pysy” ja niin kävi maafirmojen laivabisneksillekin. Vuosikymmenen lopulla oli ensimmäiset alukset myyty ja loputkin kaupattiin pois 1980-lu3 / 2011 vun puoliväliin mennessä. Ehkei uusille omistajille uusien laivojen ”funktio” ollut aina täysin kirkastunut. Laivaporukka saattoi ihmetellä, kun johonkin satamaan pelmahti lentokonelastillinen omistajan edustajia vieraineen: korkeita virkamiehiä ja tunnettuja poliitikkoja seuranaan nuoria lentoemäntiä. Merenkulkijoiden ryyppyjuhlista on totuttu kuulemaan hurjia tarinoita. Kuitenkin laivaporukka totesi olevansa vasta-alkajia näihin merten raikkaisiin tuuliin kirmanneisiin silmäätekeviin, jotka riemuitsivat meritunnelmista, vaikka laiva laituriin olikin sidottu. Eduskunnassa on joskus yritetty olla vähemmänkin suopeita merenkulkijoille. Hong Kongissa odotti laiva kipinää ja konekakkosta tammikuun lopulla 1976. Silloin oli vireillä merialan neljän ammattijärjestön yhteinen lakko. Eduskunnassa haluttiin panna verolle laivaväen matkat laivalle ja laivalta lomalle, koska ”ne ovat huvimatkoja”. Laskeskelin, että parin päivän reilun satasen kuukausipalkkaan lisättynä neljän tuhannen markan lentolippu olisi verojen maksuun mennyt melkein seuraavankin kuukauden tienestit. Onneksi lakkoa ei tullut, kun verollepano hiipui. ”Ei mitään uutta auringon alla.” Kirjassaan ”Villi linja” kertoo Erkki Savolainen eduskunnan terveisiä vuodelta 1952:”... on muuan suomalainen naiskansanedustaja kuulema julkisesti hämmästellyt sitä, että merimiehet saavat ”ilmaiseksi nähdä vielä maailmaakin”. Tämä nerokas lause kiertää muuten kauppalaivastossamme siivekkäänä sanana... ” Timo Sylvänne www.aanimeri.fi Frivakt Vapaavahti 39 menneIden AIKojen lAIVojA VäRIKKäIssä mAInosjulIsTeIssA – Adolf Bock (1890–1968) Julisteet ovat värikkäät tallenteet, jotka ovat jääneet meille muistoksi menneiden aikojen matkustamisesta. Varustamot palkkasivat julisteita suunnitelemaan eteviä merimaalareita ja graafikoita. Heidän tekemänsä työt ovat taidokkaasti toteutettuja ja ne sisältävät mainonnallisia oivalluksia, jotka toimivat vielä nykypäivänäkin. Eräs näistä taiteilijoista oli Adolf Bock. Adolf Bock syntyi Berliinissä. Hän opiskeli vuosina 1907–09 synnyinkaupunginsa Königliche Kunstgewerbeschulessa. Vuonna 1910 hän pääsi merimaalari Hans Bohrdtin yksityisoppilaaksi ja myöhemmin samana vuonna hän astui laivaston palvelukseen. Bockin ollessa keisarillisella Hohenzoller jahdilla ylimatruusina keisari Wilhelm II näki hänen maalauksiaan ja palkitsi hänet opiskelustipendillä Berliinin taideakatemiaan. Vuonna 1918 Bock saapui amiraali Meuerin Itämeren-divisioonan mukana Helsinkiin. Adolf Bock palasi takaisin Helsinkiin, missä hän vuonna 1921 avioitui. Suomen vuosinaan hän teki monia pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten purjehtiessaan parkki Carradalella Australiaan vuosina 1921–22. Hän vieraili monissa Euroopan satamakaupungeissa, Lähi-idässä ja jopa Loviisan Kalastus Oy:n sillinkastusaluksen, s/s Britan, mukana Islannissa. Vuosina 1930–31 ”Illustreret Familie-Journal” kustansi Adolf Bockille maailmanympärimatkan, jonka matkakuvaus aikanaan julkaistiin mm. Allers -lehdessä. Bock maalasi tilaustöitä monille tahoille, kuten merenkulkuhallitukselle, varustamoille ja yksityishenkilöille. Hän teki kuvituksia kirjoihin ja aikakausilehtiin. Bock asui Suomessa vuoteen 1939 saakka, jolloin hänet kutsuttiin Saksan merivoimien palvelukseen merimaalariksi aluksi sukellusvenetukikohtaan Ranskaan. Vuonna 1942 Adolf Bock muutti Gotenhafeniin (nyk. Gdynia), missä hän asettui asumaan matkustajalaiva Wilhelm Gustloffille, joka toimi satamassa asuntolaivana. Vuonna 1944 Verein Berliner Künstler-jäsenenä Adolf Bockille myönnettiin professorin arvo. 30. tammikuuta 1945 Aldolf Bock oli edelleen Wilhelm Gunstloffilla, kun laiva oli poistumassa saarroksissa olleesta Gotenhafenista evakuoidakseen yli 6000 ihmistä turvaan länteen. Neuvostoliittolainen sukellusvene S13 torpedoi Wilhelm Gunstloffia Danzigin lahdella, joka upposi. Iskussa menehtyi arviolta 5200 ihmistä, mutta Adolf Bock pelastui 800 henkilön joukossa. Vuosien 1945–50 aikana Bock muutti Glücksburgin ja Flensburgin kautta lopulta Hälsingborgiin Ruotsiin. Uudessa kotimaassaan Bock maalasi useita teoksia mm. Ruotsin merivoimille. Myös Suomesta tuli hänelle edelleen tilauksia, mm. John Nurmiselta ja muilta laivanvarustamoilta. Professori Adolf Bock kuoli syöpään 79-vuotiaana kotonaan Hälsingborgissa. Adolf Bockin taidokkaat julisteet ja maalaukset on helppo tunnistaa, niissä on paljon samankaltaisuutta saksalaisten Hans Bohrdtin, Willy Stöwerin ja Robert Schmidt-Hamburgin töiden kanssa. Adolf Bockin suunnitelmista julisteista tunnetuimpia ovat hänen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiölle tekemänsä työt, mutta hänen tiedetään suunnitelleen niitä myös muille suomalaisvarustamoille ja saksalaisille laivayhtiöille. Hänen parhaimpia maalaustöitään on näytteillä mm. Berliinin National-Galleriessa ja Rotterdam Marinemuseum Prinz Hendrikissä. Suurin osa hänen laajasta tuotannostaan on yksityisomistuksessa. 40 Vapaavahti Frivakt näYTTävä raudsePP –julkaisu Vuoden 2012 upeata seinäkalenteria saa Mepasta. Jokaisen kuukauden kuvana on vedos menneen ajan laivajulisteesta. Kalenteria on painettu rajoitettu määrä laadukkaalle paperille joten se on arvokas myös keräilijälle. Kalenteria saa Mepasta 30 euron hinnalla. 3 / 2011 gångnA TIdeRs sKePP I FäRgRIKA ReKlAmAFFIscHeR – Adolf Bock (1890–1968) Affischerna finns kvar som ett spännande minne för eftervärlden. Vanligen engagerade rederierna framstående marinmålare och grafiker för affischerna. Därmed förenades konstnärens yrkesskicklighet mede rederiets reklambudskap till en vision, som fortrarande fungerar i dag. En av dessa konstnärer var Oscar Furuhjelm. Adolf Bock föddes i Berlin där han studerade 1907–09 vid Königliche Kunstgewerbeschule. År 1910 blev han privatelev hos marinmålaren Hans Bohrdt och senare samma år tog han värvning i flottan. När han som korpral kommenderats till tyska kejsarjakten Hohenzoller fäste sig Wilhelm II vid hans målningar och beönade honom med ett stipendium för studier vid konstakadenmin i Berlin. Adolf Bock var med ombord när amiral Meuers Östersjödivision i april 1918 ångade in i Helsingfors. Året därpå återvände han till Helsingfors, där han gifte sig år 1921. Under sin tid i Finland gjorde han många utlandsresor med båt, bl.a. med fyrmastade barken Carradale till Australien 1921–22 och med Lovisa Fiskeris s/s Brita till vattnen kring Island 1933. Han målade i flera kontinenthamnar men också i Fjärran östern. Åren 1930–31 fick han göra en resa jorden runt finansierad av ”Illustreret Familie-Journal” och skildringarna från denna färd kunde man läsa i Allers. Han målade för olika uppdragsgivare som sjöfartsstyrelsen, olika rederier och privatpersoner. Han illustrerade också böcker och tidskrifter. Adolf Bock stannade i Finland fram till 1939, då han kallades i tysk tjänst som marinmålare vid tyska flottbaser i Frankrike. År 1942 förflyttades han till Gotenhafen, dagens Gdynia, där han an visades en hytt på passagerarfartyget Wilhelm Gustloff, som användes som logementsfartyg i hamnen. Under den tyska utrymningen av Gotenhafen tog Wilhelm Gustloff över 6000 flyktingar, ombord den 30 januari 1945 i ett försök att föra dem i säkerhet västerut. Samma kväll torpederades fartyget av ryska ubåten S 13. De flesta av de ombordsvarande – man räknar med cirka 5200 – dödades. Bock fick plats i en överfylld livbåt. Efter en timme i hög sjögång påträffades den av en tysk torpedbåt, som förde de överlevande till Rügen. Hans hem i Berlin hade gått förlorad under kriget, och nu flyttade han via Glücksburg och Flensburg till Hälsingborg. I sitt nya hemland Sverige målade han bl.a. flera tavlor för svenska flottan, och i Finland hade man inte heller glömt honom: John Nurminen och andra redare var tronga kunder. Professor Adolf Bock – titeln hade han fått 1944 som medlem av Verein Berliner Künstler - dog som 79-årig i cancer i sitt hem i Hälsingborg. Adolf Bocks stil är lätt att känna igen och företer likheter med andra tyska konstnärer som Hans Bohrdt, Willy Stöwer och Robert Schmidt-Hamburg. Av Adolf Bocks affischer är kanske de han gjorde för Finska Ångfartygs Aktiebolag de bäst kända, men han målade även affischer for andra finländska redare och tyska bolag. En del av hans bästa arbeten finns utstälda in National-Galerie i Berlin och Maritiem Museum Prins Hendrik i Rotterdam. 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 41 Reino Lehväslaihon meriromaanista uusintapainos Reino Lehväslaiho teki neljä Etelä-Amerikan matkaa s/s Navigatorilla (ex Bompata) S/s Bombatan mukana Etelä-Amerikkaan Lehväslaiho tunnetaan laivoissakin lukuisista sotaromaaneistaan. Harva tietää, että mies on hankkinut leipänsäkin merimiehenä. – Niin se vain on, että kauppalaivaston matruusi pääsi puhumaan Linnan keltaisessa salissa Suomen 90 -vuotisjuhlissa presidentille ja muulle juhlaväelle, Reino Lehväslaiho kertoo puhelimitse mökiltään. Kirjailija ja sotakamreeri Lehväslaiho liittyi Merimiesunioniin vuonna 1939, kun palveli Aura -laivassa jungmannina. Sota keskeytti merimiesuran, ja vasta 17-vuotias nuorukainen meni jo mukaan talvisotaan. Hän osallistui myös jatko- ja Lapin sotaan haavoittuen kolmesti. Lehväslaiho palveli panssarijoukoissa. Todistettavasti hän on pysäyttänyt seitsemän vihollisen panssarivaunua, kymmeniä kuorma-autoja ja muutaman torjuntatykin. Lehväslaihon sotilasarvo on reservin vääpeli ja hänellä on 30 sotilaan kunniamerkkiä. Sodan jälkeen Tampereen kautta Suomen – EteläAmerikan linjalle Reino Lehväslaiho työskenteli Tampereella myyntipäällikkönä ja kauppasi maanviljeli42 Vapaavahti Frivakt jöille koneita. Hyvin alkaneen merimiesuran ja sotimisen jälkeen työ ei kiehtonut varsinkin, kun pomon kanssa tuppasivat menemään sukset ristiin. – Marssin Niilo Wällärin puheille. Hän sanoi, että kun hoidetaan rästiin jääneet jäsenmaksut, voi merimiesura jatkua. Sotavuosilta ei tietenkään tarvinnut maksaa, Lehväslaiho muistelee. Seuraava jobi oli Henry Nielsenin ”Romukotka”, joka hienommalla nimellään tunnetaan Iso –Kotkana. S/s Bombata – meriromaanin ainekset löytyvät kuitenkin AL:n laivasta. – Seilasin neljä matkaa Etelä-Amerikkaan s/s Navigatorilla. Romaani on kooste näiltä reissuilta, Reino Lehväslaiho selvittää. Hän muistelee merimieselämää hyvänä aikana. Hyviä ystäviä ja värikkäitä persoonia on jäänyt mieleen. Kuuluisin lienee legendaarinen ”Whisky –Eklund”, joka oli tunnettu monessa satamassa. Mies kipparoi laivaa vielä yli 70 –vuotiaana. Navigator oli rakennettu v.1921 Belfas- tissa. Sen ensimmäinen nimi oli Bompata, minkä nimen vähän muutettuna Lehväslaiho antoi kirjalleen. S/s Bombata on kirjailijan toinen teos. Kaikki muut kirjat kertovat sodista. – Olen sataprosenttinen sotainvalidi ja 90 vuotta täyttänyt. Nyt on kirjat kirjoitettu, Lehväslaiho toteaa. Reino Lehväslaiho on kirjoittanut yli 40 kirjaa, joita kaikkia merenkulkijat ovat mielenkiinnolla lukeneet. S7S Bombatan ensimmäinen painos oli loppuunmyyty, ja siitä pyydettiin divareissa kovaa hintaa. Nyt romaanista on ilmestynyt WSOY:n kustantama uusintapainos, joka kuuluu Mepan lainattaviin kirjoihin. Pekka Karppanen 3 / 2011 MEPAn kirjasto suosittelee: Alkusyksyn kirjatapahtumia Kirjojen Yö ja Näin on kirjat Milja Nitovuori Kirjojen Yötä vietettiin 23:nnen kerran Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa 26.8. Idea syntyi 1989 silloisen johtajan Jorma Kaimion aloitteesta. Toimenpiteisiin ryhdyttiin nopeasti ja ensimmäinen tapahtuma sai valtavan suosion. Seuraavana vuonna toteutettiin tapahtuma myös Turussa ja Tampereella. Vuosien varrella tapahtuma on muuttanut muotoaan, mutta pääperiaate on pysynyt samana. Lukijat, kirjailijat ja kaikenlaisen kirjallisuuden ja musiikin ystävät kokoontuvat Kirjojen Yöhön. Tunnelma on joka vuosi yhtä ainutlaatuinen ja intensiivinen. Kakkoskerroksessa uudesta Musiikkitalosta tulivat keskustelemaan talon arkkitehti Marko Kivistö LPR-Arkkitehdeista, Helsingin Sanomien musiikki kriitikko Vesa Siren, kirjan kirjoittaja Paula Holmila, joka on arkkitehtuuriin, kuvataiteisiin ja musiikkiin erikoistunut toimittaja ja kriitikko, kapellimestari Hannu Lintu sekä musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta. Musiikkitalo- kirjan on kuvittanut upeasti ja kattavasti valokuvaaja, arkkitehti Arno de la Chapelle. Musiikkitalosta vuosien mittaan käydyssä keskustelussa on talon akustiikka ja kustannukset olleet etusijalla. Vesa Siren huomautti, että taustalla ovat epäonni nimenomaan Helsingissä, muualla maassa on akustisesti erinomaisia saleja, esimerkiksi Kuopiossa. Paula Holmila huomautti, että verrattuna Hampurin uuteen konserttitaloon, jonka kustannukset nousevat kolminkertaisiksi sekä myös Oslon uuteen oopperaan ja Tanskan radion konserttitaloon, Musiikkitalo tehtiin käsittämättömän alhaisin kustannuksin. Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta ja arkkitehti Marko Kivistö kertoivat talon olevan avoinna myös muille, kuin konserttiyleisölle. Talossa voi tutustua hyvin toteutettuun arkkitehtuuriin ja myös nauttia lounasta. Claes Andersson Outi Paakkanen Helmi Kekkonen 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 43 Kolmannessa kerroksessa esiteltiin käsityökirjoja. Marimekon työpajalla askarreltiin hiuspantoja ja Kajsa Wikman kertoi kirjastaan Kajsan iloiset tilkut sekä näytti kuinka työ tehdään. Kajsan ohjeiden avulla opit ompelemaan koristeita, peittoja ja tyynyjä. Kirjan värikäs kuvitus houkuttaa kokeilemaan käsityötaitoja. Mia Vänskän piinaavasta uhasta kertova kirja Saattaja vie lukijan kauhutunnelmiin. Saattaja on vangitseva kertomus kohtalon väistämättömyydestä, johon ei voi vaikuttaa. Kjell Westö Mia Vänskän kirja vie lukijan kauhutunnelmiin Johan Bargum Helsinkiläinen Helmi Kekkonen on siirtynyt novelleista pienoisproosaan ja kirjan nimi on Valinta. Teos rakentuu kolmen naisen, äidin ja kahden tyttären näkökulmiin. Surusta isän kuoleman jälkeen alkaa perheen naisten syventyminen mielikuviin ja muistoihin. Kirjoitettu kieli on kaunista ja seesteistä sekä lohdullista. William N. Päiväkirja jatkaa Kristina Carlssonin kahden edellisen romaanin tihe44 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 ätunnelmaista kerrontaa. Tämä tarina kertoo omalaatuisesta suomalaisesta tiedemiehestä 1890-luvun Pariisissa. Erakoitunut William N. on jäkäläntutkija ja yrittää kirjoittaa tieteellistä suurteosta, vaikka terveys reistailee. Kristina Carlsson on käyttänyt William Nylanderin elämän käännekohtia, mutta kertomukset ovat täysin fiktiivisiä. Haastattelijan kysyessä miksi kirja juuri jäkäläntutkijasta, niin Carlsson kertoi, että häntä ei kiinnostanut luonnontiede, mutta William Nylanderin elämä oli pakko päästä kirjankansiin. ”Kirjailijalle jäi vapaus juoneen, koska Nylander ei pysty enää kommentoimaan kirjaa”, naurahti Carlsson. Hopeaniemi matkaamaan autolla Lapista Pasilan TV-studiolle. Kirja on romaani yhdestä päivästä ja ironinen ajankuva rahasta. Hotakainen onnistuu taas sivaltamaan vakuuttavasti sanansäilällä ja kerronta on iskevää ja täsmällistä. Itku ja nauru kurkistelevat tässä kirjassa. Terttu Lensu on huolissaan alkuperäismummojen katoavasta lajista kirjassaan Mummo vastaan muu maailma. Toimittajan ammatista eläkkeelle jäätyään hän alkoi kehitellä ajatuksia mummoviisauksista. Syntyi hauska, satiirinen lukuelämys. Maailmassa on enemmistönä kolme mummolajia, eli sankari-, ura-, ja radikaalimummot. Lensu haluaisi, että mummot tarttuisivat vallankahvaan. Näin Suomesta tulisi parempi paikka elää. Kun mummot päättäisivät kurinpitotoimista, niin rangaistukset olisivat tietysti yhteiskuntapalvelua. Törkeistä rikkomuksista saisi neljä tuntia mummujen kuvien katselua ja nuoruuden muisteluiden kuuntelua. Tämä tepsisi varmasti paatuneeseenkin rikolliseen, ajattelee kirjailija. Kirjasta saa oivia vinkkejä mihin tarvitaan kävelysauvaa tai piikkistä koiranpantaa ja selkeät ohjeet vanhuusajan hoidon järjestämiseen. Terttu Lensu vieraili ”Näin on kirjat” -tapahtumassa Kielellä leikkivä Kari Hotakainen pureutuu nykyaikaan kirjallaan Jumalan sana. Irlantilaisen tulivuoren purkauksen estettyä lentoliikenteen joutuu liikemies Jukka Otava osti Suomalaisen kirjakaupan Sanoma-konsernilta ja Suuren Suomalaisen kirjakerhon myymälä siirtyi Otavan vanhaan upeaan taloon Uudenmaankadulle. Kirjojen Yön päivänä Laila Hirvisaari tuli avaamaan kirjakaupan yleisölle. Suursuosikki Hirvisaari kertoi tilaisuudessa lapsuutensa ensimmäisestä kirjakaupassa käynnistään äitinsä kanssa. Tämä ensimmäinen kirjaostos oli niin suuri tapahtuma lapselle, että kirja on säilynyt kunniapaikalla hyllyssä edelleen. 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 45 Thure Malmberg Thure Malmberg och Pär-Henrik ja Pär-Henrik Sjöström Sjöström saivat mottog kirjallisuuspallitteraturpris kinnon Pär-Henrik Sjöström kuva: Torbjörn Dalnäs Thure Malmberg Stiftelsen Sveriges Sjömanshus´n myöntämä palkinto jaettiin Göteborgin kirjamessuilla Stiftelsen Sveriges Sjömanshus pris utdelades på bokmässan i Göteborg Malmberg ja Sjöström kuuluvat Suomen ja Pohjoismaiden johtaviin merenkulkualan toimittajiin ja kirjoittajiin. He ovat yhdessä julkaisseet kirjan ”Bore 1897 – 1997: Ett sekel finländsk sjöfart”. Thure Malmberg on tullut tunnetuksi Hufvudstadsbladetin toimittajana. Hän on myös julkaissut lukuisia merenkulkuaiheisia kirjoituksia ja kirjoja, kuten Silja Linen historiikkeja. Thure Malmberg on kerännyt mittavan meriaiheisen arkiston, jota esiteltiin Vapaavahdissa 1/2008 (www.mepa.fi/vv12008.pdf ). Pär-Henrik Sjöström työskentelee Turusta käsin Sjöfartstidningenille. Hän on myös sisarlehden Shipgazin päätoimittaja. Kumpaakin lehteä luetaan myös Suomessa laajalti, ja Sjöströmin työ on edistänyt suomalaisen merenkulun mainetta. Hän on myös kirjoittanut Viking Linen 50-vuotishistoriikin ”Vägen över havet” yhdessä Krzysztof Brzozan kanssa. Stiftelsen Sveriges Sjömanshus –säätiö katsoo, että Sjöström ja Malmberg ovat palkinnon arvoisesti tuoneet esiin Ruotsin ja Suomen välisen laivaliikenteen merkityksen. Kirjallisuuspalkinnon arvo on 20.000 Ruotsin kruunua. Journalisterna och författarna Malmberg och Sjöström hör till de ledande inom det maritima området i Finland och de nordiska länderna . Tillsammans har de gett ut jubileumsverket ”Bore 1897 – 1997: Ett sekel finländsk sjöfart”. Thure Malmberg har blivit känd som redaktör på Hufvudstadsbladet. Han har också publicerat ett stort antal maritima skrifter och böcker, däribland Silja Lines jubileumsböcker. Thure Malmberg har byggt upp ett omfattande maritimt arkiv, som presenterades i Frivakt 1/2008 (www.mepa.fi/ vv12008.pdf ). Pär-Henrik Sjöström är stationerad i Åbo och medarbetare i Sjöfartstidningen. Han är också chefredaktör för systertidningen Shipgaz. Båda tidningarna har en vid läsekrets i Finland, och Sjöström har med sitt arbete befrämjat den finländska sjöfartens anseende. Han har också, tillsammans med Krzysztof Brzoza, skrivit Viking Lines 50-årshistorik ”Vägen över havet”. Stiftelsen Sveriges Sjömanshus anser att Sjöström och Malmberg har förtjänat priset för sin presentation av betydelsen av sjöfarten mellan Sverige och Finland. Litteraturprisets summa är 20 000 Skr. Mepa onnittelee! SSB gratulerar! 46 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 Seaman sport in port of Kaskinen Most of Westgard and Swegard crew after doing the sports. Westgard and Swegard in the background. Some cargo stapled in front of vessels. Last summer we had the luxury of meeting two Bore vessels together in port of Kaskinen. Due to the fact that loading operations are done only at daytime there, we had a perfect opportunity to introduce seaman sport to our colleagues sailing under Dutch flag. After the challenge was introduced, the captain of Westgard rapidly gathered he’s crew and, after some confusion about what was going on, of we went. We started with shot put. After that we moved on to running 60m and finally we jumped the long jump. Based on all the laughing heard I dear to say all enjoyed our time together. It is a great way of breaking loose from the daily routines, and gives a good opportunity of spending some time together in other meanings than our jobs. Hardly any equipment is needed, only 1 stopwatch, shot and a measuring tape. And off course some good spirit. The time is usually the problem, but you only need approximately 1 hour for all. So, when there is interest, it can usually be arranged. As a field, any quayside will do, but it is good to find a soft spot (grass) for the long jump. 3 / 2011 If anyone got interested do not hesitate to contact Finnish Seaman’s Service at urheilu@mepa.fi. They will help you getting started. Thord Vænerberg Captain of Swegard Swegard is departing from Kaskinen harbor (foto: Jarmo Nordback) Frivakt Vapaavahti 47 Track & Field on weather deck The crew of M/s Finnbreeze had a good time doing athletics in the port of Turku. The event took place on the weather deck and weather was also nice and sunny. Sporty master Jyrki Stenman was performing the best result in shotput 11,80 m. G: Juha Toivanen Finnish Seamen`s Service Turku Capt. Stenman concentrates… Whose turn is it next? 48 Vapaavahti Frivakt Here we go better keep enough distance! 3 / 2011 Merimiesten Trap –kisassa saatiin kaikkien aikojen ennätys. TULOKSIA Kämäräinen Seppo 28 Savioja Pasi 26 Bäcklund Leif 24 Saarela Sami 22 Penttilä Marjo 22 Laurila Kari 21 Tukia Jari 20 Kaikkiaan seitsemän kilpailijaa sai yli 20 kiekkoa rikki hyvätasoisessa kisassa Mepan yhdistetty haulikkokurssi – ja kisa käytiin 22.-23.8. Haulikkoammunta on kuulunut Merimiespalvelutoimiston lajivalikoimaan vuodesta 1994 lähtien. Kursseja on ollut parhaimmillaan kolme vuodessa. Kurssit ja kisa on käyty aina Nastolan Metsästysampujat Ry: n radalla. Yhtenä vuonna pidettiin kurssi myös Ahvenanmaalla. Silloinkin vetäjänä toimi Kari Kopra, jolla on vankka kokemus lajista. Hän on myös järjestänyt haulikot lainaksi kurssilaisille, mikä sekään ei ole tänä päivänä ihan yksinkertaista. Ammuntaa hyvän sään aikana Tapahtuma alkoi lounaalla liikuntakeskus Pajulahdessa, josta suunnistettiin metsään. Nastolan ampumaradalla oli ihanteelliset olosuhteet. Liekö sopiva lämpötila ja pilvipouta vaikuttaneet siihen, että monilla oli sihti kohdallaan. Kisatuloksen ampui viisitoista kilpailijaa, joista peräti seitsemän sai rikki yli 20 kiekkoa 30:stä. M/t Purhan Seppo Kämäräinen missasi vain kaksi osumaa. Tulos, 28, on paras Mepan haulikkokisojen historiassa. Hyvätasoisessa ammunnassa toinen oli Pasi Savioja ja kolmas vanha konkari Leif Bäcklund. Joukkuekisan vei Silja Europa (Bäcklund-Savioja, 50), toisena Saaristo (Laurila-Tukia, 41) ja pronssimitalit ripustettiin Mariellan miesten (Wainio-Lehtinen, 24) kaulaan. Kristina Katarinan joukkue (Maavuori-Laurell, 22) oli neljäs. Kilpailun johtajana ja kurssin vetäjänä toimi perinteisesti Kari Kopra. Kiitoksia kaikille! 3 / 2011 Ville Wainio vaihtoi golfmailan haulikkoon Frivakt Vapaavahti 49 Historiskt rekord i Sjömännens Trap-tävling RESULTAT Kämäräinen Seppo 28 Savioja Pasi 26 Bäcklund Leif 24 Saarela Sami 22 Penttilä Marjo 22 Laurila Kari 21 Tukia Jari 20 I en högklassig tävling träffade till och med sju tävlare minst 20 lerduvor. SSB:s traditionella hagelgevärskurs - och tävling hölls den 22.-23.8. Hagelgevärsskytte har varit en av Sjömansservicebyråns grenar från år 1994. Som bäst har det ordnats tre kurser om året. Kurserna och tävlingarna har alltid anordnats vid Nastolas Jaktskytteförenings bana (NMY). En gång har kursen även ordnats på Åland. Där det ordnas SSB:s hagelgevärsskytteevenemang finns oftast även Kari Kopra med. Han fungerar som ledare på kurserna och tävlingarna. Med Kopras erfarenhet och professionalitet har kurserna alltid varit en stor succé. Optimalt väder för rekordresultat Evenemanget började med lunch vid Pajulahti idrottscentrum, varefter deltagarna orienterade sig genom Nastolas skogsmiljö till skyttebanan. Den idylliska skogsmiljön visade sina bästa sidor då deltagarna fick njuta av ett optimalt skytteväder – molnigt, men regnfritt och varmt. Kanske vädret bidrog till de otroliga resultaten i detta års tävling. Tävlingsresultat sköts av femton skyttar, varav sju hade 20 av 30 möjliga träffar. M/t Purhas Seppo Kämäräinen var rentav fenomenal då han endast missade två lerduvor. Hans resultat med 28 träffar skrivs nu in i historieböckerna för SSB:s hagelgevärstävling, som nytt rekord. I den jämna och högklassiga tävlingen knep Pasi Savioja silver och bronsmedaljen gick till den erfarne Leif Bäcklund. I lagtävlingen tog Silja Europa duon Bäcklund-Savioja (50) guld, Saaristoduon Lauria-Tukia (41) silver och Mariellamännen WainioLehtinen (24) knep bronsmedaljen knappt före Kristina Katarinas duo Maavuori-Laurell (22), som lämnades på en fjärde plats. Som så många gånger tidigare, fungerade Kari Kopra som tävlingsoch kursledare. SSB:s nya idrottsansvarige Johan Treuthardt fick även chansen att testa på skytte. – Det positiva var att alla lerduvor kom ner, konstaterade Treuthardt efter sin första upplevelse inom grenen. Som hela eller söndriga nämnde han dock inte. Ett stort tack till alla deltagande! 50 Vapaavahti Frivakt Pasi Savioja, Seppo Kämäräinen, Leif Bäcklund 3 / 2011 Merenkulkijoiden GolFkisa PelaTTiin eviTskoGissa 9.8. Sadekuuro kasteli ja ukkonen säikäytti pelaajia. Sääennuste lupasi koko päiväksi sadetta ja ukkoskuuroja. Muutama pelaaja peruikin tulonsa, mutta kilpailu saatiin käyntiin pilvipoudan vallitessa. Useampi ryhmä sai ensimmäiset yhdeksän reikää pelattua hyvän sään aikana, mutta sitten tuli kunnon kuuro ja ukkosta. Parikymmentä minuuttia kestänyt kaatosade hidasti useimpia. Klubirakennukselle tuli muutamia ryhmiä läheisimmiltä väyliltä katsomaan sääennusteita. Ukkonen jyrisi ja salamat välkkyivät, mutta pikkuhiljaa ropina vaimeni. Säästä huolimatta nopeimmat kiersivät kentän neljään tuntiin. Ensimmäisessä ryhmässä pelannut Esa Tammi putsasi palkintopöydän. Hän voitti sekä pistebogeyn(42) että scratchin(76) ja sai taas nimensä Trast -kiertopalkintoon. Pb -kisassa kakkonen oli Kai Ounamo(36), kolmanneksi löi Timo Nakari (34). Scratchin toinen oli Jussi Vahtera (85), kolmonen Aapo Hytti (89) ja nelonen Max Holm (89) Lähimmäksi lippua osui Sakari Korpela (4,75) ja pisimmän draivin löi Santtu Tuhkanen. ME Group Special Prizen sai Jokke Tiensuu. Esa Tammi Ukkoskuuro kasteli kilpailijat Kiitoksia kaikille! 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 51 sjöFararnas GolFTävlinG i eviTskoG 9.8. Regnskur med åska blötte ner och skrämde spelare. Väderleksprognosen utlovade regn och åskskurar för hela dagen. Några spelare annullerade sitt deltagande men tävlingen kunde ändå starta i uppehållsväder. Flera grupper hann spela de första nio hålen, sedan kom en rejäl regnskur med åska. Ett tjugo minuters ösregn bromsade de flesta. Från de närmaste banorna kom några grupper till klubblokalen för att se på väderleksprognosen. Åskan mullrade och blixtarna ljungade, men så småningom mattades regnet av. Vädret till trots klarade de snabbaste av banan på fyra timmar. Esa Tammi tävlade i den första gruppen och sopade rent på prisbordet. Han vann både poängbogey (42) och scratch (76) och fick igen sitt namn på Trasts vandringspokal. Tvåa i pb-tävlingen var Kai Ounamo (36), trea Timo Nakari (34). Tvåa i scratch var Jussi Vahtera (856), trea Aapo Hytti (89) och fyra Max Holm (89). Närmast flaggan slog Sakari Korpela (4,75) och längsta drive Santtu Tuhkanen. Jokke Tiensuu tog hem ME Group Special Prize. Ville Wainio Ett varmt tack till alla! 52 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 TULOKSIA, SCRATCH Esa Tammi m/s Silja Serenade 76 Jussi Vahtera m/s Gabriella 85 Aapo Hytti m/s Finnsea 89 Max Holm m/s Gabriella 89 Timo Nakari m/s Mariella 91 Tapani Saarinen m/s Finnkraft 97 Pekka Mikkola m/s Rautaruukki 98 Pauli Ojanen m/s Pasila 101 Max Holm Shipstores Golf Jukka Noopila ja Esa Penjala lähdössä kierrokselle Laivakauppiaiden yhdistyksen golfkisa pelattiin elokuun alussa Perinteinen kilpailu kokoaa yhteen paljon samoja kilpailijoita, kuin Mepan kisatkin. Tänä vuonna porukka kokoontui 3.8. Kultaranta Resort -golfkentälle Naantaliin. Kentän kiersi peräti 81 kilpailijaa. Kisan voitti ja lähimmäs lippua löi Jouko Laitinen. Pisimmän draivin palkinnon pokkasi Mepankin kisoissa menestynyt Roland Helle. Hyvätunnelmaisen tapahtuman päätteeksi oli ruokailu ja runsaiden palkintojen jako 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 53 Amorella voitti laivajoukkueiden jalkapalloturnauksen Salossa Birka Paradise kaatui finaalissa, Gabriella sai pronssia Turnaus pelattiin 14.syyskuuta vaihtelevassa säässä. Atlantilla raivonneen Katia –myrskyn rippeet toivat tuulta ja sadetta. Turnaukseen osallistui n. 120 merenkulkijaa. Osa jäi pois tai myöhästyi, kun tuuli aiheutti ongelmia laivoille. Kaikki matkustajalaivat eivät poikenneet Ahvenanmaalle, myös idästä tullut Finnbreeze kärsi tuulesta. Turnaus pelattiin kolmessa alkulohkossa, joista jatkopeleihin etenivät voittajat ja paras kakkonen. Semifinaalissa ykköskentällä Amorella pudotti viime hetken 2-1 voittomaalilla viime vuoden mestarin Gabriellan pronssiotteluun. Kakkoskentällä alkusarjassa huimat 16 maalia tehtaillut Birka Paradise oli niukasti 3-2 parempi Viking XPRS:aa. 54 Vapaavahti Frivakt Finaali oli alkuvaiheessa varsin tasainen. Amorella alkoi hiljalleen päästä niskan päälle Birka Paradisen porukasta ja voitti loppujen lopuksi melko selvästi kullan numeroin 5-1. Pronssiottelu oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Rangaistuslaukauskilpailu ratkaisi pronssin Gabriellalle, joka pysyi näin mitalikannassa. Viking XPRS:n oli tyytyminen nelossijaan. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Marko Jalonen Amorellalta. Kiitos kaikille osallistujille ja Salon kaupungille ja erotuomarikerholle! Kiitos myös turnausta tukeneelle ME Groupille! SALO, 14.9. OTTELUT AMORELLA FINNSTAR 6-0 GABRIELLA EUROPA 3-1 NESTE PARADISE 0-5 FINNSTAR VIKING XPRS 0-5 ISABELLA NESTE 1-5 PARADISE SERENADE 4-0 MARIELLA FINNSTAR 4-3 NESTE SERENADE 0-2 ISABELLA PARADISE 1-7 SERENADE ISABELLA 2-0 MARIELLA VIKING XPRS 1-3 SAILORS ROSELLA 0-3 AMORELLA MARIELLA 2-1 ROSELLA EUROPA 1-1 SAILORS GABRIELLA 0-3 VIKING XPRS AMORELLA 1-2 EUROPA SAILORS 3-0 GABRIELLA ROSELLA 1-1 AMORELLA GABRIELLA 2-1 PARADISE VIKING XPRS 3-2 pronssi GABRIELLA VIKING XPRS 2-1 RP finaali AMORELLA PARADISE 5-1 3 / 2011 Amorella vann fartyglagens fotbollsturnering i Salo Johan Treuthardt gratulerar Marko Jalonen Finnstars lag fick spela i en tuff grundserie Birka Paradise besegrades i finalen Palkittuja AMORELLA GABRIELLA VIKING XPRS MARIELLA SERENADE ROSELLA ISABELLA NESTE FINNSTAR 3 / 2011 Ilkka Heinonen Topi Kevin Husell Conny Mikko Manka Tony Erikson Mike Jussi Seima Hessu Turneringen spelades den 14 september i omväxlande väder. Resterna av orkanen Katia som härjat på Atlanten hämtade med sig vind och regn under turneringen. I turneringen deltog cirka 120 sjöfarare. En del blev borta eller försenade sig då vinden ställde till problem för fartygen. Alla passagerarfartyg anlöpte inte Mariehamn, och även Finnbreeze som anlände från öst led av vinden. Turneringen inleddes med gruppspel i tre grupper varifrån gruppernas vinnare samt den bästa tvåan gick vidare till semifinal. På plan ett fällde Amorella Gabriella till bronsmatchen med 2-1 genom ett mål på sista sekunderna. På plan två var Birka Paradise som smällt in otroliga 16 mål i grundserien snäppet bättre än Viking XPRS då de vann den andra semifinalmatchen med 3-2. Finalen mellan Amorella och Birka Paradise började jämnt, men desto längre matchen framgick tog Amorella allt starkare grepp om spelet. Amorella kammade till slut hem guldet med ganska klara slutsiffror 5-1. Bronsmatchen var däremot jämnare. Då matchen slutade jämnt 1-1, måste avgörandet ske med straffar. Där var Gabriella en aning vassare och fortsatte med bronset sin medaljsvit samtidigt som Viking XPRS fick nöja sig med en fjärdeplats. Till turneringens bästa spelare valdes Marko Jalonen från Amorella. Ett stort tack till alla deltagare, Salo stad och domarklubb! Vi vill även rikta ett tack till ME Group för stödet till turneringen. Frivakt Vapaavahti 55 MerenkulkijoiTa MaTkalla Pohjoisessa Suositulla Ylläsretkellä ennätysmäärä osallistujia. Matka tehtiin tänä vuonna 8. – 15.9. Säätila oli vaihteleva, mutta tunnelma sitäkin parempi. Viikon tiiviistä yhteiselosta jäi varmaan jokaiselle paljon muistoja. Matkalaiset ihailevat Suomen suurinta vapaana virtaava koskea, Kukkolankoskea Tauko paikalla Kahvikeitaan ja Latvamajan välillä Kahvihetki Aakenuksen porokämpällä 56 Vapaavahti Frivakt 3 / 2011 Anu Ryökkynen, Gunilla Granroth ja Sirkka Niskanen huikopalalla Pannukahvi maistui ja huuli lensi laavulla Kotimatkalla huulenheitto oli jo hiljaisempaa Kiitoksia kaikille! t: kameran takana ollut Mara 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 57 Liikenneministeri Merja Kyllönen ja komentajakapteeni Mika Raunu Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday Miinalaiva Pohjanmaalle Ml Pohjanmaa osallistui keväällä Euroopan Unionin merelliseen kriisinhallintaoperaatioon Atalantaan. Laiva ja sen miehistö suoriutuivat kolme kuukautta kestäneestä hankkeesta hyvin. Merenkulun viranomaisten, varustamoiden sekä ammatti- ja vapaa-ajan järjestöjen perustama palkinto jaettiin 23.9. ml Pohjanmaan peräkannella. Tilaisuudessa puhuivat puheenjohtaja Thomas Franck Suomen Varustamot Ry:sta sekä liikenneministeri Merja Kyllönen. Palkinnon vastaanotti miinalaiva Pohjanmaan päällikkö, komentajakapteeni Mika Raunu. Myös merivoimien komentaja kontra-amiraali Veli-Jukka Pennala oli läsnä. Ml Pohjanmaan komennus sai hyvin huomiota suomalaisessa mediassa. Merirosvouksen todelliset kasvot pääsivät esille seikkailuelokuvien takaa. Suomalaislaivoja harvemmin enää liikkuu Somalian vesillä ja Adeninlahdella. Ml Pohjanmaa saattoi jonkun matkaa neitsytmatkalla ollutta m/s Finnbreezea. Enin aika kului avustuskuljetusten suojaamisessa. 58 Vapaavahti Frivakt Pohjanmaan miehistö otti kiinni 18 epäiltyä merirosvoa Arabianmerellä. Julkisuutta sai myös eteläkorealaisessa omistuksessa olleen kaapatun kalastusaluksen avustaminen. Tästä Korean tasavalta lähetti kiitokset presidentti Tarja Halosen kautta ml Pohjanmaalle. Merirosvojen uhka nostaa kustannuksia Ministeri Merja Kyllönen oli erityisen tyytyväinen siitä, että operaatiossa oli mukana myös naisia. Hän muistutti vapaan merenkulun merkityksestä ja toisaalta merirosvouksen aiheuttamista kärsimyksistä laivojen miehistöille. Syyskuun puolessavälissä oli kaapattuna 16 alusta, joissa oli panttivankeina 345 merimiestä. Thomas Franckin mukaan kaapatut laivat ja merimiehet jäävät vähälle huomiolle. Jos rosvojen hallussa olisi sama määrä lentokoneita, olisi median suhtautuminen toista. Hän oli tyytyväinen Suomen merivoimien panoksesta. Valvottava alue on suuri, eri maiden yhteistyötä tarvitaan. Merirosvous aiheuttaa merenkululle vuosittain 7 – 12 miljardin Yhdysvaltain dollarin lisäkustannukset vuodessa. Hyökkäyksiin on varauduttava, kierrettävä pidempiä reittejä ja pidettävä yllä suurempia nopeuksia, mikä kuluttaa polttoainetta. Alueella liikennöivien laivojen ja lastien vakuutusmaksut ovat nousseet. Pohjanmaan päällikkö Mika Raunu totesi aluksen soveltuneen hienosti Atalanta –operaatioon, jossa EU:n sotilaallinen ulottuvuus konkretisoitui. Suomi ja sen merivoimat lunastivat paikkansa vapaan merenkulun turvaajana. Raunun mielestä merivoimien alus ja miehistö voisivat toimia kustannustehokkaasti myös rauhanturvatehtävissä. Kasarmit, huolto ja kalusto kulkisivat laivan mukana. 3 / 2011 Sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday till minfartyget Pohjanmaa Rederierna i Finland rf:s styrelseordförande Thomas Franck presenterade prismottagaren Minfartyget Pohjanmaa deltog under våren i Europeiska Unionens marina krishanteringsoperation Atalanta. Fartyget och dess besättning klarade väl av uppdraget som pågick under tre månader. Priset, som grundats av sjöfartens myndigheter tillsammans med branschens arbetsmarknads- och fritidsorganisationer, överräcktes den 23 september på akterdäck ombord på minfartyget Pohjanmaa. Vid evenemanget talade Thomas Franck, ordförande för Rederierna i Finland och kommunikationsminister Merja Kyllönen. Priset togs emot av befälhavaren för minfartyget Pohjanmaa, kommendörkapten Mika Raunu. Också kommendören för sjöstridskrafterna, kontraamiral Veli-Jukka Pennala var närvarande. Minfartyget Pohjanmaas kommendering fick stor publicitet i finländska medier. Sjöröveriets verkliga väsen blev synligt, bakom den bild som äventyrsfilmerna skapat. Finländska fartyg går allt mera sällan i trafik på havet utanför Somalia och på Adenviken. Minfartyget Pohjanmaa eskorterade m/s Finnbreeze på en etapp under fartygets jungfruresa. Mesta delen av tiden skyddade man fartyg med hjälpförsändelser. Manskapet på Pohjanmaa tog fast 18 misstänkta pirater på Arabiska havet. Att man 3 / 2011 undsatt ett kapat fiskefartyg i sydkoreansk ägo, fick också publicitet. Republiken Korea framförde via president Tarja Halonen sitt tack för det till minfartyget Pohjanmaa. Hotet från sjörövarna ökar kostnaderna Minister Merja Kyllönen var särskilt nöjd med att också kvinnor deltog i operationen. Hon påminde om betydelsen av en fri sjöfart och å andra sidan de lidanden sjörövarna utsätter fartygens manskap för. I medlet av september var 16 fartyg kapade, och som gisslan ombord 345 sjömän. Thomas Franck ansåg att de kapade fartygen och sjömännen får ringa uppmärksamhet. Om rövarna skulle ha kapat samma antal flygplan, skulle medierna förhålla sig annorlunda. Han var nöjd med Finlands sjöstridskrafters insats. Området som skall övervakas är stort och samarbete mellan olika länder behövs. Sjöröveriet förorsakar sjöfarten tilläggs- kostnader om 7 – 12 miljarder USA dollar per år. Man måste förbereda sig för attacker, gå längre rutter och upprätthålla större hastighet, vilket ökar bränsleåtgången. Försäkringspremierna har stigit för fartyg och last som trafikerar området. Mika Raunu, befälhavare för Pohjanmaa, konstaterade att fartyget lämpat sig väl för operation Atalanta, som konkretiserat EU:s militära dimension. Finland har med sina sjöstridskrafter inlöst sin plats som försvarare av en fri sjöfart. Enligt Raunu kunde fartyget och dess besättning agera kostnadseffektivt också i fredsbevarande uppdrag. Fartyget skulle vara kasern och transportera både underhåll och utrustning. Frivakt Vapaavahti 59 MeeTinG PoinT people and places Chief engineer Lars-Erik Eriksson hosts a small maritime museum at his home in Aaland and welcomed Vapaavahti magazine to write an article next spring. The brand new Bore Song visited Turku, Finland before entering P&O charter. Provision and library + film packages of Finnish Seamen´s Service were delivered, too. Tony Eriksson of m/v Rosella was surprised when elected as a player of the match. 60 Vapaavahti Frivakt Patrik Qvarnström/Finnish Seamen´s Service parked his car in front of the office as a sign for tug Triton. The tug crewmembers wanted to change DVD: s and library, but were busy. Some vessels needed tug assistance, and the crew did not know exactly, where FSS office is situated. Anyway, Triton found Patrik´ s car on the side of Aura rive,r and a very short “harbor call” could be made. 3 / 2011 Shanty Singers in Ruissalo, Turku. Old songs from windjammers were performed by Jaakko Markkula (with accordion), Rainer Furu, Sten-Olof Hansen, Lennart Hagelstam, Edo Kelter, Kaj-Erik Lassenius, Henrik Lindholm, Guy Lindroos, Rauli Salmi and Håkan Myréen Pumpman Hans Tiippana of m/t Jurmo celebrated NHL Stanley Cup together with Finnish goalie Tuukka Rask. The friendly fellows of m/v Nassauborg visited Helsinki, and wanted to buy telephone cards 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 61 MEPAn kurssit Pajulahden liikuntakurssilaiset oppitunnilla Merenkulkijoita perhekursseilla Pajulahdessa. Ilmat suosivat kurssilaisia ja touhua riitti Elokuussa melottiin Vanajan 62 Vapaavahti Frivakt vesistössä 3 / 2011 Perhekurssilaisia valmiina salibandyyn harrasTeTYöT MePaan helmikuussa 2012 hoBBYarBeTena Till ssB inom februari 2012 Vielä on aikaa osallistua MEPAn vuosittain järjestämään merenkulkijoiden harrastetyökatselmukseen. Du hinner ännu delta i SSB:s årliga mönstring av sjöfolkets hobbyarbeten. Sätt fart på penseln eller låt diktarådran flöda! Toimita työsi MEPAan viimeistään 28.2.2012 mennessä! Harrastetöistä kootaan näyttely Helsingin Katajanokan merimiesklubille. Lämna in dina alster till SSB senast den 28.2.2012! Utställningen som sammanställs av arbetena är öppen i mars på Sjömansklubben i Helsingfors, Slottsgatan 3. harrasTekaTselMuksen sarjaT ovaT: hoBBYMönsTrinGens serier: KUVATAiDE -öljy- tai vesivärityöt, piirrokset, veistokset BiLDKONST arbeten i olja, akvarell, teckningar, skulpturer KÄTEVYYSTYÖT -pienoismallit ja pullolaivat, köysityöt, puutyöt, kaikenlaiset käsityöt HÄNDiGHETSARBETEN miniatyrmodeller och flaskskepp, rep- och träarbeten samt alla slags handarbeten KiRJOiTUSTYÖT -novellit, runot, pakinat, kertomukset VALOKUVAUS - digitaalikuvat sekä mustavalko-, dia ja värikuvat on lähetettävä 11.01.2012 mennessä Pohjoismaisen valokuvauskilpailun vuoksi Katselmukseen voi osallistua yhdellä tai useammalla työllä ja halutessaan vaikka kaikkiin sarjoihin, mutta samalla työllä vain kerran. Harrastetöitä ei aseteta paremmuusjärjestykseen, mutta tekijät saavat arvion töistään ja parhaille jaetaan tunnustuspalkintoja. Harrastetöihin on selvästi merkittävä lähettäjän nimi/nimimerkki ja mukaan liitettävä selvitys, josta ilmenee osanottajan nimi, ammatti, laiva sekä tarkka kotiosoite ja puhelinnumero. Harrastetyöt toimitetaan osoitteeseen: MEPA, Linnankatu 3, IV kerros, 00160 Helsinki tai MEPAn sivutoimistoihin. Lähemmät tiedustelut puh (09) 6689 0016/ Sirpa Kittilä e-mail: kulttuuri@mepa.fi 3 / 2011 LiTTERÄRA ALSTER noveller, dikter, kåserier, berättelser FOTOGRAFERiNG - svartvita-, färg-, dia- och digitala bilder bör insändas senast den 11.1.2012, med tanke på den nordiska fototävlingen! Man kan delta i mönstringen med ett eller flera arbeten och om man vill i rentav alla serier, men bara en gång med samma arbete. Hobbyarbetena sätts inte i rangordning, men man får ett utlåtande om sina alster och de bästa tilldelas hedersomnämnanden. Hobbyarbetena bör märkas tydligt med avsändarens namn/pseudonym. Bifoga uppgifter om deltagarens namn, yrke, fartyg och noggrann hemadress och telefonnummer. Hobbyarbetena skickas eller levereras senast den 28.2.2012 på adressen: Slottsgatan 3. IV vån., 00160 Helsingfors eller till SSB:s filialbyråer. Närmare information tel. (09) 668 90016/Sirpa Kittilä, e-mail; kulttuuri@mepa.fi Frivakt Vapaavahti 63 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: 64 Vapaavahti Vapaavahti 64 Frivakt Frivakt 2011 33/ /2010 Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 65 RiSTiKOiDEN RATKAiSUT Vapaavahdin 2/2011 ristikon oikein ratkaisseista palkintoarpa osui Pekka Niemimäen kohdalle. Konditionshall på Åland SALSATUNNIT JATKUVAT! Mepa järjestää yksilösalsatunteja, jotka sisältävät lisäksi chachachaata, sambaa, jive, bachataa ja zumbaa. Paikka: Katajanokan Liikuntahalli, Merikasarminkatu 1 Katajanokka Ohjaaja: Bettina Karppinen Ti 11.10. Ma 17.10. Ti 25.10. Ma 31.10. Ti 8.11. Ma 14.11. Ti 22.11. Ma 28.11. 66 Vapaavahti Frivakt klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 klo 12-13 Nu har sjöfararna på Åland möjlighet att använda Idrottsgårdens konditionshall för endast 2 euro per besök. Idrottsgårdens konditionshall ligger på Neptunigatan 23. Vid frågor, kontakta Johan Treuthardt (urheilu@mepa.fi, 0400 709 491) 3 / 2011 TULEVIA KURSSEJA Lokakuu ATK -kotisivut ja blogit, Helsinki ATK -peruskurssi, Helsinki ATK -kuvankäsittely, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Köysikurssi, Kotka ATK -ylläpidon perusteet, Helsinki Tutustu keilailuun, Helsinki Huovutuskurssi, Helsinki Köysityökurssi, Turku Puikot heilumaan, Helsinki ATK -peruskurssi, Turku 03.10. – 05.10. 06.10. – 07.10. 10.10. – 12.10. 10.10. – 12.10. 10.10. - 12.10. 13.10. – 14.10. 14.10. 20.10. – 21.10. 24.10. – 26.10. 27.10. – 28.10. 31.10. – 01.11. 09.11. – 11.11. 10.11. – 11.11. 10.11. – 11.11. 14.11. – 16.11. 16.11. – 18.11. 17. – 18.11. 21.11. – 22.11. 22.11. 23.11. – 25.11. 24. – 25.11. 28.11. – 29.11. Joulukuu Jouluaskartelu I, Turku Jouluaskartelu II, Turku Marraskuu Tutustu Dartsiin, Helsinki ATK -internetin tehokäyttö, Turku ATK -kotisivut ja blogit, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti Keramiikkakurssi, Helsinki ATK -ylläpidon perusteet, Turku Venäjän alkeiskurssi, Helsinki ATK -excel, Turku Mosaiikkikurssi, Helsinki ATK -internetin tehokäyttö, Turku Tutustu Dartsiin, Helsinki ATK -kuvankäsittely, Turku Hopeaketjukurssi, Helsinki Jouluaskartelu, Helsinki 01.12. – 02.12. 08.12. – 09.12. 01.11. 02.11. – 04.11. 07.11. – 09.11. POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2011 NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2011 LAIVAJOUKKUEIDEN SALIBANDYTURNAUS FARTYGSLAGENS INNEBANDYTURNERING Töitä voi lähettää 11.1.2012 saakka. Tävlingsbidragen bör insändas före 11.1.2012 MEPA Box 170, 00161 Helsinki. (09) 6689 0016 / Sirpa Kittilä e-post: kulttuuri@mepa.fi Kaarina Kilosport 24.1.2012 Mukaan otetaan 8 laivajoukkuetta S:t Karins Kilosport 24.1.2012 8 lag kan delta i turneringen Lisätiedot, ytterligare information: Johan Treuthardt 0400 709 491 urheilu@mepa.fi 3 / 2011 Frivakt Vapaavahti 67 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi Kirjastosihteeri Bibliotekssekreterare Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi Liikunta-asiat/ Idrottsärenden Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233 68 Vapaavahti Frivakt VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597 MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Yhdysmies/kontaktperson Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p./tel. 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Yhdysmies/kontaktperson Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Yhdysmies/kontaktperson Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 KASKINEN/KASKÖ Yhdysmies/kontaktperson Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi Översättningar till svenska Gerd Grabber Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout MarkoVuorio VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e ISSN 0789-8231 M - Itella Oyj 3 / 2011
© Copyright 2024