VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2015
SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI • FRIVAKT M/S PRIMA LADY FORMARE M/S MIRANDA NORDIC OPEN FLOORBALL 1/2015 MERIMIESPALVELUTOIMISTO VAPAAVAHTI 1/15 FRIVAKT 1/15 Pääkirjoitus................................................................. 3 Pohjoismainen valokuvauskilpailu............................... 4 ForMare 2015 alkoi.................................................. 10 Ruotsinlaivojen nostalgiaa......................................... 16 Prima Lady Suomen lipun alle.................................. 18 Martti Saukkonen – bittejä aalloilla........................... 26 Kofeiini jees, nikotiini nou........................................ 32 Vieraslajeja painolastissa............................................ 34 Merimieskapakka Maarianhaminassa........................ 38 Merimiesilta Salvessa................................................. 40 Sylvänne pakina........................................................ 42 Kirjastokatsaus.......................................................... 44 Liikuntaa ja merimiesurheilua................................... 50 Seafit -hanke............................................................. 60 Ristikot..................................................................... 62 Ajankohtaista............................................................ 64 Ledare......................................................................... 3 Kvinnorna tog hem nordiskt foto................................ 7 ForMare 2015........................................................... 13 Nostalgi från Sverigebåtarna...................................... 17 M/s Prima Lady under finsk flagg.............................. 23 Martti Saukkonen – med bitar på böljan................... 29 Koffein ja, nikotin nej............................................... 33 Trafis seminarium om barlastkonventionen............... 36 En sjömanskrog i Mariehamn.................................... 39 Sjömanskväll på restaurang Salve............................... 40 GE Ångare................................................................ 47 Sjömansidrott............................................................ 50 Miranda vann fartygslagens minuttävling.................. 57 Seafit......................................................................... 61 Korssord.................................................................... 63 Kannen kuva – Pärmbild: Sampsa Sihvola; M/s Prima Lady Takakansi – Baksida: Hlynur Ágústsson, Nordic Photo Contest, 3rd place Harri Hongisto Prima Ladyn messissä, s. 18 Meriturva piti suomalaiset mitalikannassa, s. 51 Lättmatros Heidi Salmelin mottog m/s Mirandas pris, s. 57 VAPAAVAHTI • FRIVAKT Arvoisat lukijat! On kunnia kirjoittaa pääkirjoitus Vapaavahtiin. Aloitin Mepan uutena toimitusjohtajana vuoden alusta. Uusi jobi on aina haaste ja ottaa oman aikansa, että oppii paikan tavoille. Onneksi minut otti vastaan vahvasti motivoitunut ja ammattitaitoinen Mepa-väki. Suomen lipun houkuttelevuus on ilahduttavasti lisääntynyt (yhteen uuteen porvoolaiseen leidiin tutustutaan tässä lehdessä). Tonnistovero ja sekamiehityssopimukset ovat parantaneet siniristilippumme kilpailukykyä varustamoiden silmissä. Jatkon turvaamiseksi tulee panostaa edelleen merihenkilöstön osaamiseen ja hyvinvointiin. Työhyvinvointiin panostaminen on myös taloudellisesti järkevää: siihen sijoitetun rahan arvioidaan palautuvan jopa kymmenenkertaisena takaisin! Vastuu omasta elämäntavasta, terveydestä ja kunnosta on kuitenkin viimekädessä meillä jokaisella itsellämme. Hyvin paljon on kiinni päivittäisistä pienistä valinnoista. Tässä on suureksi avuksi myös muiden antama opastus, rohkaisu ja kannustus. Tätä pyrimme edistämään mm. Formare-hankeella, josta lisää tässä lehdessä. Oman virkistyksen kannalta myös kaikenlaiset työn oheen ja vapaa-aikaan sopivat harrastukset ovat tärkeitä. Niihin haluamme Mepassa edelleen kannustaa. Esimerkiksi valokuvaaminen on mukava, laivalle hyvin sopiva harrastus. Mepa on vuosittain mukana järjestämässä pohjoismaista valokuvakilpailua (Reykjavikin loppukilpailusta lisää tässä lehdessä). Nyt on taas kuluva vuosi aikaa ottaa kuvia seuraavaan kilpailuun. Oma pestini Mepan päällikkönä on alkanut vauhdikkaasti. Mepa on monessa mukana ja kehittää jatkuvasti toimintaansa. Toivon, että osallistutte aktiivisesti Mepan palveluiden parantamiseen ja ajanmukaistamiseen kommentoimalla sekä kertomalla omia ehdotuksianne. Nykäiskää hihasta, laittakaa viestiä postiin, sähköpostiin tai someen saa myös pirauttaa puhelimella. Me olemme Mepassa kuulolla! Sampsa Sihvola ekonomisk synvinkel: man räknar med att de investerade summorna fås tillbaks rentav tiofalt! Ansvaret för den egna livsstilen, hälsan och i vilket skick man är ligger ändå i sista hand på oss själva. Mycket beror på små dagliga val. Här har vi stor hjälp också av råd och uppmuntran som andra ger oss. Det här försöker vi främja bland annat med hjälp av projektet Formare, mera om det kan man läsa i detta nummer. För den egna rekreationen är det också viktigt att vid sidan av arbetet ägna sig åt olika fritidssysselsättningar. Dem vill vi på SSB fortsätta att uppmuntra. Fotografering är till exempel en trevlig hobby som lämpar sig ombord. Årligen är SSB med då den nordiska fototävlingen ordnas. (Mera om finalen i Reykjavik i detta nummer). Nu har man innevarande år tid på sig att ta bilder till nästa tävling. Början på mitt jobb som befälhavare på SSB har varit fartfylld. SSB är med i mycket och mångt och utvecklar ständigt sin verksamhet. Jag hoppas att ni deltar aktivt för att förbättra och modernisera SSB:s service genom att kommentera och göra egna förslag. Ryck oss i ärmen, skicka medelanden per post, i e-post eller some, man får också ringa. Vi på SSB lyssnar! Sampsa Sihvola Bästa läsare! Det är en ära att få skriva en ledare i Frivakt. Jag började som ny verkställande direktör på Sjömansbyrån i början av året. Ett nytt jobb är alltid en utmaning, och det tar sin tid att lära husets vanor. Lyckligtvis togs jag emot av en starkt motiverad och yrkeskunnig personal på SSB. Den finska flaggan har glädjande nog blivit mera lockande (en ny lady från Borgå lär vi känna i detta nummer). Tonnageskatten och avtalen om blandbesättning har förbättrat vår blåvita flaggas konkurrenskraft i rederiernas ögon. För att trygga fortsättningen måste vi fortsätta att satsa på sjöpersonalens kunnande och välbefinnande. Att satsa på arbetshälsan är klokt också ur 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 3 NAISET VEIVÄT PM FOTO 2014 Ensimmäinen merinainen PM-valokuvakilpailun voittajana. 27 :nnen kerran järjestetyn Pohjoismaisen valokuvauskilpailun voiton vei ruotsalainen matruusi Elin Johansson mainiolla kuvallaan ”Isbjörn mot stäv”. Kuvassa utelias jääkarhu haistelee M/S Stockholmin keulasteeviä Huippuvuorilla. Tuomaristo kiitteli erityisesti kuvasta välittyvää jääkarhun uteliaisuutta, kuvan vitsikkyyttä sekä visuaalista tasapainoa. Kuva on onnistunut otos harvinaisesta hetkestä, kuvaaja on turvallisesti lähellä jääkarhua. Myös tämä voittohetki oli historiallinen, tähän asti kilpailua ovat dominoineet miehet ja nyt voittaja on ehta merinainen. Näin kävi myös Mepan kansallisen kilpailussa: historiallisen voiton vei merinainen Marika West. Pohjoismainen loppukilpailu pidettiin merenkulun turvallisuuskoulutusaluksella - Sæbjörgilla Reykjavikissa aurinkoisena perjantaina 13. helmikuuta. Isäntänä oli koulutuskeskuksen johtaja kapteeni Hilmar Snorrason. Tuomareina toimivat freelance valokuvaaja Kristján Maack sekä lehtikuvaaja Arni Søberg. Kaikkiaan 75 loistavaa ja mielenkiintoista valokuvaa oli arvioitavana, 15 jokaisesta pohjoismaasta. Yhteensä kilpailuun osallistui 164 merenkulkijaa 944 valokuvalla. Suomessa oli 29 osallistujaa 183 kuvalla. Tuomarit arvostivat kuvissa hyvää asettelua, linjojen, suuntien, valon ja hetken hallintaa. Voittajakuvia tarkastellessa voi huomata kuinka virkistävällä tavalla erityyppisiä ne ovat: Johanssonin jääkarhu, Magnus Henryssonin voimakas ”action kamera”-laajakuva jossa majakka rauhoittaa ja kiinnittää muuten vahvassa liikkeessä olevan kuvan, Hlynur Ágústssonin klassinen 60-luvun postikorttihenkinen maisema tasapainoisella erittäin onnistuneella sommittelulla sekä linjoilla, Bjarne Hovlandin vahva värien, linjojen ja henkilön hallinta sekä Jörgen Språngin dramaattinen valo. teksti: Sampsa Sihvola 1. Elin Johansson 4 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 Tulokset 1. Matruusi Elin Johansson, Ruotsi, M/S Stena Germanica • Valokuvaustarvikkeita 5.000 DKR, Den Danske Maritime Fond 2. Matruusi Magnus Henrysson, Ruotsi, M/S Peter Pan • Valokuvaustarvikkeita 5.000 NOK, Sjøfartsdirektoratet 3. Matruusi Hlynur Ágústsson, Islanti , F/V Brynjólfur ÁR3 • Valokuvaustarvikkeita 5.000 SKR, Sjöfartstidningen 4. Kapteeni Bjarne Hovland, Norja, AHTS KL Sandefjord • Valokuvaustarvikkeita 400 EUR, Eimskip Marika West 5. Kokki Jörgen Språng, Ruotsi, M/T Bit Okland Valokuvaustarvikkeita 300 EUR, Finnlines SUOMEN KILPAILUN PARHAAT: Kunniamaininnat: Jukka Lindell, M/V Ramona (Rajala Lahjakortti 150 EUR) Yliperämies Remigusz Piotrowski, Tanska, M/T Selandia Swan Aku Kaikkonen, M/S Kristiina Katarina (Rajala Lahjakortti 100 EUR) Perämies Jonatan Svensson, Norja, Eidesvik Offshore ASA, 2 kuvaa Marika West, M/S Wasa Express (Rajala Lahjakortti 200 EUR) Kunniamaininnat: Leena Numminen ja Laura Pyytövaara 2. Magnus Henrysson 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 5 VALOKUVAKILPAILUN HISTORIAA • aloitettiin tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa, jolloin arvosteltiin vuoden 1988 kuvia • mukana aluksi Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islanti tuli mukaan myöhemmin • Suomi voittanut vain yhden kerran, 1992 Heikki Nilanen, joka seilasi Silja Linella. Eläkkeellä ollessaan on toiminut Suomen esiraadissa. • muita palkintosijoja ja tunnustuspalkintoja on tullut Suomeen runsaasti. • Menestyneitä suomalaisia ovat olleet konepäällikkö Harri Manninen ja merikapteeni Aku Kaikkonen useilla palkintosijoillaan. Moninkertaisia finalisteja ovat olleet myös merikapteeni Jukka Lindell, matruusi Elisa Pihkala, kylmäkkö Juha Havutie ja monet muut. • Kautta aikojen menestynein kuvaaja on ruotsalainen tankkilaivamies Jörgen Språng. Hänen kuviaan on julkaistu paljon Pohjoismaisissa merenkulkulehdissä. KILPAILUN SÄÄNNÖT • Kilpailuun voi osallistua Pohjoismaiden lipun alla työskentelevä merenkulkija kansalaisuudesta riippumatta korkeintaan10 kuvalla. Vuodesta 2015 lähtien myös luotsit ja kutterihenkilökunta voivat osallistua. • Kuvien tulisi liittyä läheisesti merenkulkijan elämään, työhön tai vapaa-aikaan • Kuvan koon tulisi olla vähintään yksi megatavu. Kuvat eivät saa olla aikaisemmin julkaistuja, eivätkä muutamaa vuotta vanhempia. • Kussakin maassa esiraati valitsee 15 parasta kuvaa • Vuorollaan toimiva isäntämaa järjestää lopullisen finaalin, jossa yleensä kaksihenkinen tuomaristo valitsee voittajat 75 kuvasta. • Viisi parasta palkitaan 300 - 670 euron palkinnoin. Lisäksi 2–3 kunniamainintaa. • Kotimaan sarjassa palkitaan kolme parasta 200, 150 ja 100 euron lahjakortein Kristján Maack ja Árni Sæberg 6 Vapaavahti Frivakt Saagojen ja elokuvien Islanti POHJOISEN VALON ja henkeäsalpaavien maisemien Islanti on toiminut saagojen ohella monen elokuvan sekä televisiosarjan näyttämönä. Näissä maisemissa ovat kulkeneet mm. James Bond, Lara Croft, Jonatan Leijonamieli, Jon Snow, Judge Dredd ja Faust. Islanti on meille monelle jäänyt hieman kaukaiseksi muihin pohjoismaihin verrattuna, harvoinpa osuu suomalaiselle laivalle Islannin keikka kohdalle. Islantiin pääsee Suomesta suorilla lennoilla lomalle, mutta lyhyen visiitin voi yhdistää Pohjois-Amerikan lentojen yhteydessä. Iceland Air:in edullisten Yhdysvaltojen ja Kanadan lentojen yhteydessä markkinoima stopover Iceland mahdollistaa lentojen osalta muutaman päivän tutustumisen Islantiin. Jo koneenvaihdon yhteydessä ehtii käydä rentoutumassa läheisessä Blue Lagoon -ulkokylpylässä. Pidemmän vierailun yhteydessä suosittelen käymään Reykjavikin merimuseossa sekä hienosti museoidussa vartiolaiva Óðinn: issa tutustumassa kalastuksen ja turskasotien historiaan. Maisemia sekä luonnon ihmeitä pääsee tutkailemaan Kultaisella kierroksella (Golden Circle) joko bussilla tai vuokra-autolla. Kierroksen reiluun 200 kilometriin on hyvä varata aikaa vähintään kuusi tuntia. Jylhien maisemien ohella pääsee näkemään mm. tulivuoren kraatterin, geysirin, Golfossin putoukset (mm. Veljeni Leijonamieli-elokuva) ja Thingvellir luonnonpuiston, jossa on muinaisten käräjien pitopaikka Amerikan ja Euroopan laatan erkanemisalueella (mm. Game of Thrones-tv sarja). Teksti ja kuvat: Sampsa Sihvola 1 / 2015 4. Bjarne Hovland KVINNORNA TOG HEM NORDISKT FOTO 2014 Första kvinnan att vinna den nordiska fototävlingen. I den 27:e nordiska fototävlingen tog den svenska matrosen Elin Johansson hem vinsten med sin härliga bild ”Isbjörn mot stäv”. På bilden nosar en nyfiken isbjörn på m/s Stockholms förstäv på Svalbard. Juryn berömde särskilt att bilden förmedlar björnens nyfikenhet samt att den är humoristisk och visuellt balanserad. Fotografen har lyckats fånga ett sällsynt ögonblick, nära björnen men ändå i säkerhet. Själva vinstögonblicket var också historiskt, eftersom männen hittills har dominerat tävlingen. Likadant gick det i SSB:s nationella tävling: den historiska vinsten togs hem av sjökvinnan Marika West. Den nordiska finalen hölls på säkerhetsutbildningsfartyget Sæbjörg i Reykjavik en solig fredag den 13 februari. Värden var direktören för utbildningscentret, kapten Hilmar Snorrason, och domarna bestod av frilansfotografen Kristján Maack och pressfotografen Arni Søberg. De hade 75 1 / 2015 fantastiska och intressanta foton att bedöma, 15 från varje nordiskt land. Totalt deltog 164 sjöfarare i tävlingen med 944 fotografier. Finland hade 29 deltagare med 183 foton. Domarna värdesatte bilder med en bra komposition: att fotografen behärskade linjer, riktningar och ljus och lyckades fånga ögonblicket. Om man studerar vinnarbilderna ser man hur olika de är: Johanssons isbjörn, Magnus Henryssons kraftfulla vidbild ”action kamera” där fyren har en lugnande effekt och befäster bilden som i övrigt är full av rörelse, Hlynur Ágústssons klassiska vykortslandskap i 60-talsanda med en balanserad, mycket lyckad komposition och fina linjer, Bjarne Hovlands stabila kontroll över färger, linjer och person samt Jörgen Språngs dramatiska ljus. Text: Sampsa Sihvola Frivakt Vapaavahti 7 5. Jörgen Språng HISTORIA RESULTAT Hedersomnämnanden: • Hölls för första gången i januari 1989 i Köpenhamn, då man bedömde fotografier från 1988. • Inledningsvis deltog Finland, Sverige, Danmark och Norge. Island gick med senare. • Finland har vunnit endast en gång, 1992, representerad av Heikki Nilanen, som seglade med Silja Line. Som pensionär har han varit med i Finlands förjury. • Finland har många andra- och tredjeplatser och hederspris. • Maskinchef Harri Manninen och sjökapten Aku Kaikkonen är två framgångsrika finländare som varit på prispallen ett flertal gånger. Sjökapten Jukka Lindell, matros Elisa Pihkala, kallskänka Juha Havutie är också några av dem som tagit sig till finalen flera gånger. • Den mest framgångsrike fotografen genom tävlingens historia är tankermannen Jörgen Språng från Sverige. Många av hans fotografier har publicerats i de nordiska sjöfartstidningarna. Överstyrman Remigusz Piotrowski, Danmark, m/t Selandia Swan TÄVLINGEN Styrman Jonatan Svensson, Norge, Eidesvik Offshore ASA, 2 foton • Alla sjöfarare, oavsett nationalitet, som arbetar under nordisk flagg kan delta i tävlingen med högst 10 fotografier. Sedan 2015 får även lotsar delta. • Motiven ska ha ett nära samband med sjöfararens liv, arbete eller fritid. • Bilden måste vara minst 1 MB stor. Fotografierna får inte vara publicerade tidigare och inte äldre än några år. • Förjuryn för respektive land väljer ut de 15 bästa fotografierna. • Värdlandet, som byts ut för varje år, arrangerar slutfinalen där vanligtvis en tvåmannajury utser vinnarna bland 75 fotografier. • De fem bästa bidragen får ett pris på 300–670 euro. Dessutom ges 2–3 hedersomnämnanden. • I den inhemska deltävlingen belönas de tre bästa bidragen med presentkort på 200, 150 respektive 100 euro. Matros Elin Johansson, Sverige, m/s Stena Germanica • Fototillbehör 5 000 DKR, Den Danske Maritime Fond Matros Magnus Henrysson, Sverige, m/s Peter Pan • Fototillbehör 5 000 NOK, Sjøfartsdirektoratet Matros Hlynur Ágústsson, Island, f/v Brynjólfur ÁR3 • Fototillbehör 5 000 SKR, Sjöfartstidningen Kapten Bjarne Hovland, Norge, AHTS KL Sandefjord • Fototillbehör 400 EUR, Eimskip Kock Jörgen Språng, Sverige – m/t Bit Okland • Fototillbehör 300 EUR, Finnlines 8 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 M/s Ramonas befälhavare Jukka Lindell har varit med i den nordiska finalen flera år. I år nådde tre av hans foton sluttävlingen i Reykjavik och den bästa av dem, ”Anywhere away from the ship”, belönades med en andra plats i den inhemska tävlingen och ett presentkort på 150 euro hos Rajala. Som ung fotograferade Jukka mycket med systemkameror till filmer och diabilder. Numera består hans utrustning av två högklassiga kompaktkameror. En av dem har han nästan alltid med sig. Jukka Lindell uppskattar vidvinkeln hos en kamera och att kameran har hög tolerans mot fukt och damm. Sagornas och filmernas Island Jukka Lindell DE BÄSTA I FINLANDS TÄVLING: Marika West, m/s Wasa Express (presentkort hos Rajala 200 EUR) Jukka Lindell, m/v Ramona (presentkort hos Rajala 150 EUR) Aku Kaikkonen, m/s Kristiina Katarina (presentkort hos Rajala 100 EUR) Hedersomnämnanden: Leena Numminen ja Laura Pyytövaara 1 / 2015 DET NORDISKA LJUSET och de hisnande landskapen på Island har inte bara utgjort skådeplatsen för sagorna utan också för många filmer och tv-serier. I dessa landskap har bland andra James Bond, Lara Croft, Jonatan Lejonhjärta, Jon Snow, Judge Dredd och Faust vandrat. För många av oss känns Island ganska avlägset jämfört med övriga Norden, och det är sällan ett finländskt fartyg får ett uppdrag i Island. Det går direktflyg till Island från Finland, men man kan också göra ett kortare besök där i samband med flygningar till Nordamerika. Icelandair erbjuder nämligen konceptet Stopover i kombination med sina förmånliga flyg till USA och Kanada. Stopover ger resenären möjlighet att stanna i Island några dagar och uppleva landet. Och även om du bara ska byta flyg hinner du besöka det närliggande utomhusbadet Blå Lagunen för en stunds avkoppling. Vid ett längre besök rekommenderar jag ett besök på Reykjaviks sjöfartsmuseum och bevakningsfartyget Óðinn, som gjorts om till ett museum. Där kan du lära dig om fiskets och torskkrigens historia. Om du vill beundra landskapen och naturens underverk ska du åka Gyllene cirkeln med buss eller hyrbil. Rundturen är drygt 200 kilometer och bör ägnas minst sex timmar. Turen går genom storslagna landskap och inkluderar bl.a. en vulkankrater, en gejser, vattenfallet Gullfoss (syns t.ex. i filmen Bröderna Lejonhjärta) och Thingvellir nationalpark, där Alltinget hölls på forntiden i förkastningszonen mellan den amerikanska och den europeiska plattan (förekommer t.ex. i tv-serien Game of Thrones). Text och bilder: Sampsa Sihvola Frivakt Vapaavahti 9 Marko Lindholm tuli Mariellalta MEPAn kuntosalille. FORMARE 2015 KÄYNNISTYI ENTISTÄ SUUREMPANA Onnistunut pilottiprojekti toi mukanaan positiivista mainetta ja kiinnostus ForMarea kohtaan oli suuri niin varustamoiden kuin merenkulkijoidenkin keskuudessa. E dellistä huomattavasti suuremman hankkeen suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä ja osallistujien kanssa projekti pyörähti käyntiin tammikuussa. MEPAn lisäksi projektissa ovat Merimieseläkekassa, vakuutusyhtiö Alandia, liikunta- ja hyvinvointiyritys R5 Athletics and Health sekä ammattikorkeakoulu Arcada. Syksyn hakuprosessin aikana vastaanotettiin kaikkiaan noin 200 hakemusta, joiden joukosta valittiin projektin tavoitteiden perusteella potentiaalisimmat osallistujat. Osallistujavalinnat tehtiin yhteistyössä varustamoiden terveydenhoitohenkilöstön kanssa ja lopulliseksi osallistujamääräksi tuli 96 merenkulkijaa. Vuoden 2015 ForMaressa mukana olevat varustamot ovat Tallink Silja, Viking Line, Eckerö Line sekä Godby Shipping. 10 Vapaavahti Frivakt Osallistujien henkilökohtaisen valmennuksen koordinoinnista ja toteutuksesta vastaa pilottiprojektin tapaan liikunta- ja hyvinvointiyritys R5. Yrityksen työntekijät Mikael Paajanen ja Mari Lindström toimivat valmennuksen kenttävastaavina ja vastaavat yhdessä MEPAn Johan Treuthardtin kanssa Arcadan kolmannen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa osallistujien koulutuksesta. Tämän lisäksi R5 -tiimiin kuuluvat Jonas Koli ja Caroline Hietalahti, joiden erinomainen työpanos pilottiprojektissa opiskelijaohjaajina toi valmentajapaikan tämän vuoden projektissa. Tiimiä täydentää Jyväskylän yliopistossa jatko-opintoja valmennus- ja testausopissa suorittava Jacob Jungell. Jokainen projektin osallistuja saa henkilökohtaisen valmentajan ja harjoitusohjelman, joka on räätälöity hänen omien tavoitteidensa mukaisesti. Jotta harjoittelu tulisi kuulumaan osallistujien jokapäiväiseen elämään myös puolen vuoden aktiivijakson jälkeen, on ensiarvoisen tärkeää, että he oppivat harjoittelun perusteet ja pystyvät toteuttamaan niitä itsenäisesti. – Teimme paljon töitä R5 -yrityksen kanssa ennen uuden projektin käynnistymistä. Kävimme hankkeen tarkasti läpi myös Arcadan opettajien kanssa. Ohjaajina toimivat opiskelunsa loppuvaiheessa olevat opiskelijat. Pystyimme hyödyntämään pilottiprojektin kokemuksia, kun valmistelimme heitä tehtäviinsä. Pilottiryhmän ohjaajilta saatu palaute oli myös kullanarvoista, ForMaren projektipäällikkö Johan Treuthardt selvitti. ForMaressa laatu on kaikki – kaikessa. Yhteistyön R5 -valmentajien kanssa on oltava 1 / 2015 tiivistä, muuten homma ei toimi. Tärkeää on myös se, että MEPA toteuttaa tämän projektin, ulkoistaminen maksaisi maltaita ja asiantuntemus katoaisi, Treuthardt jatkoi. Merimiespalvelutoimistoon palkattiin ForMare -hanketta varten myös projektiassistentti, Kati Nyman. Pilottiprojektissa Kati toimi valmentajana ja näin ollen hanke on hänelle jo entuudestaan tuttu. Sorvin ääreen siirtymistä helpotti myös hänen viime syksynä suorittamansa työharjoittelu MEPAssa. Kati työskentelee MEPAssa kesäkuun loppuun asti. vat toisensa ensimmäisen kerran alkutestien yhteydessä ja tämän jälkeiset tapaamisensa he ovat sopineet itselleen parhaiten sopiville ajankohdille. Tapaamisia terveyden merkeissä Kaikki innolla mukaan projektiin Pilottiprojektista poiketen tämän vuoden ForMaressa hyödynnetään Helsingin lisäksi myös Kotkaa, Turkua ja Maarianhaminaa. Näin ollen projektin testi- ja luentotilaisuudet järjestetään näissä kaikissa kaupungeissa. Tammikuussa järjestetty alkutestikierros aloitettiin Helsingistä ja saman viikon aikana suoritettiin testit myös Kotkassa, Turussa ja Maarianhaminassa. Luonnollisestikaan kaikkia osallistujia ei voitu testata yhden päivän aikana, joten sama kaupunkikierros uusittiin seuraavalla viikolla. Tämän lisäksi muutamille osallistujille järjestettiin yksittäisiä rästitestitilaisuuksia. Näiden kahden testiviikon ajan testaajat ja testilaitteisto olivat siis liikkeellä lähes tauotta. Alkutestien yhteydessä pidettiin myös projektin ensimmäinen luento, jonka aiheena oli paljon kysymyksiä herättänyt ravinto. – Aloitustapahtumassa oli testien ja infon lisäksi luentoja sekä tapaaminen oman ohjaajan kanssa ja ruokailu. Ohjaajat ja oh- ForMaren infotilaisuus Arcadassa. jattavat saattoivat sopia yhteydenpidosta ja aikataulusta suoraan keskenään. Tekemistä on todella paljon, sillä muutoksia aikatauluihin tulee koko ajan, Johan Treuthardt kertoi. Projektin aktiivijakson aikana harjoittelu tapahtuu sekä yhdessä henkilökohtaisen valmentajan kanssa, että itsenäisesti. Valmentajan ja osallistujan tiivis vuorovaikutussuhde ylläpitää harjoittelumotivaatiota ja harjoittelun aikaansaama kehitys kasvattaa intoa entisestään. Pilottiprojektista kävi ilmi, että tiivis valmennussuhde myös vähentää keskeyttämisriskiä - jokainen pilottiprojektin 20 osallistujasta suoritti projektin loppuun asti. Valmentajat ja valmennettavat tapasi- Aktiivijakson aikana järjestetään kuukausittainen luento- ja infotilaisuus, jossa osallistujat pääsevät tapaamaan niin toisensa kuin myös valmennuksen kenttävastaavat. Faktatiedon lisäksi luennot tarjoavat loistavan ympäristön kokemusten jakamiseen sekä vertaistukeen. Luentojen osalta projekti jatkui helmikuun alussa järjestettävällä harjoitusmuotoja ja testituloksia käsittelevällä luennolla. Luentokierros aloitettiin Merimieseläkekassan tiloissa pidetyllä Helsingin luennolla, jonka jälkeen sama luento pidettiin myös Kotkassa MEPAn toimistossa, Turussa Hotel Seaportissa ja Maarianhaminassa vakuutusyhtiö Alandian tiloissa. Saadun palautteen mukaan hankkeen jakautuminen neljälle paikkakunnalle on helpottanut osallistujien mukana oloa ja siten edesauttanut sitoutumista oman terveyden hoitamiseen. Hankkeessa on nyt mukana myös joukko rahtilavamerenkulkijoita, joiden aikataulut saattavat muuttua. Tapaamiset ja yhteydenpito ovat kuitenkin toteutuneet suunnitelmien mukaan. Toki viestiliikennettä syntyy, mutta kaikki ymmärtävät, että nyt tehdään hyvää, ja jokainen hyötyy. Teksti: Pekka Karppanen & Johan Treuthardt Kuvat: Pekka Karppanen & Sampsa Sihvola ”On hienoa olla mukana yhdessä Suomen parhaista työhyvinvointihankkeista” Ohjaaja Mikael Paajanen YHTENÄ FORMAREN kenttävastaavista toimii Mikael Paajanen. Hän kuuluu MEPAn yhteistyökumppanin, R5 -yrityksen henkilökuntaan, ja oli mukana jo viime vuoden pilottiprojektissa. – Edellisen hankkeen kokemusten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä, kuten luentojen sovittamista enemmän merenkulkijoiden maailmaan. Toisaalta tämänvuotista hanketta voisi kokonsa puolesta kutsua myös pilottiprojektiksi. Hänellä ja neljällä muulla kenttävastaavalla on yhteensä 70 valmennettavaa merenkulkijaa. Arcada -oppilaitoksesta on mukana 27 opiskelijaa, joilla kullakin on yksi ohjattava. Mikaelin mukaan motivaatio sekä ohjaajilla että ohjattavilla on korkealla. Tuloksia 1 / 2015 on syntynyt ja porukka on hyvin sitoutunutta. Kukaan ei ole miettinyt keskeyttämistä, vaikka muutamia epäileviä ajatuksia oli aluksi havaittavissa. – Mukaan hankkeeseen tuli henkilöitä, jotka eivät koskaan olleet käyneet salilla, tai olleet liikunnanohjauksessa. Kun idea selvisi, olivat he jo toisella kerralla täysillä mukana. Mikael kertoo tavanneensa ja pitäneensä yhteyksiä pilottiprojektin merenkulkijoihin. Samaa hän suunnittelee jatkossa – panostetaan siihen, että porukka jatkaa samalla terveellisellä linjalla. – On hienoa olla mukana näin loistavassa hankkeessa. Tämä on taatusti yksi Suomen parhaita projekteja työhyvinvoinnin saralla. Frivakt Vapaavahti 11 M/s Mirandan ciiffi Jarmo Tasa ja konekakkonen Taito Tanttu. ForMare -mietteitä rahtilaivalta MIRANDA ON projektissa mukana olevan Godby Shippingin alus, joka liikennöi pelkästään Välimerellä. Miehistö tekee matkat kuuden, seitsemän viikon työvuoroille lentäen. ForMaren ensimmäisten hakijoiden jou- kossa oli Mirandan konemestari Jarmo Tasa. Luin ohjelmasta viime vuonna Vapaavahdista, ja kun Eva Mikkola- Karlström lähetti sähköpostia, että Godby osallistuu, niin ilmoittauduin saman tien, Tasa kertoi. Ohjelma on tähän saakka vastannut Tasan odotuksia. – Aloitin oman elämäntapamuutokseni jo ennen tämän vuoden ForMarea, mutta ohjelman avulla saan aivan uudenlaista tietoa omasta liikkumisesta, ja miten tulisi syödä oikein. Lihaskuntoa pitäisi lisätä, ja aerobiseen liikuntaan lisätä hieman peruskuntoharjoittelua, tahti kuntopyörällä on ollut kova, ja matalilla sykkeillä harjoittelu on jäänyt vähälle, Tasa pohti. Hän keräsi kovat pisteet Minuuttikisassa, mutta runsas liikkuminen ja oikein liikkuminen ei aina ole sama asia. – Henkilökohtainen valmennus on erinomainen asia, ja ohjeiden mukaan tulee aivan uusi ulottuvuus. Vaikka on liikkunut paljon, on todella tärkeää tehdä kaikki oikein, Tasa kertoi. 2 Konemestari Taito Tanttu kuuli ForMaresta juuri Tasan kautta. – Jarmo kehui ohjelmaa, ja kehotti hakemaan siihen. Onnekseni minut valittiin mukaan, ja sillä tiellä nyt ollaan, Tanttu kertoo. Sekä Tasa että Tanttu kuntoilevat projek- tin myötä enemmän ja seuraavat tarkasti saamaansa ohjelmaa. – Ruokailu on muuttunut huomattavasti varsinkin Taitolla, Jarmo kehui. Molemmat ovat iloisia, että ForMare toteutetaan myös rahtipuolella. Hankalien työjaksojen takia ForMaren alkujaksoa venytetään hieman rahtilaivan väelle. – Rahtilaivoilla seilaavilla on haastavaa ehtiä tapaamisiin aktiivisen jakson aikana, kertoi ForMaren projektipäällikkö Johan Treuthardt. – Siksi päätimme venyttää hieman rahtilaivojen alkujaksolle. Suurin kiitos tälle mahdollisuudelle kuuluu R5-trainereille jotka ymmärsivät haasteellisuuden ja suostuivat venyttämään omia aikataulujaan, Treuthardt jatkoi. Rahtilaivojen osallistujat eivät välttämättä näe ohjaajiaan työjakson aikana. Mari Lindström ja Mikael Paajanen ovat itse ehdottaneet lähtevänsä mukaan rahtilavoille vaikka ”siftauksiin”. – Kaikki on kiinni osallistujan työkuvasta. Jos siirtomatkan aikana ehtii harjoitella, niin lähdemme ehdottomasti mukaan, sanoi Mikael Paajanen. – Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä tilat ja harjoitella rahtilaivan kuntosalilla, Mari Lindström jatkoi. ”Tästä hyötyvät sekä työntekijät että työnantajat” Tarja Sandström SILJA SERENADELLA baarimestarina työskentelevä Tarja Sandström innostui hankkeesta, kun oli kuuntelemassa Johan Treuthardtin ForMare -infoa laivalla. – Olin aikaisemmin Baltic Princessilla ja kuulin hankkeesta jo työkavereilta. Heidän käsityksensä ForMaresta oli hyvin positiivinen. Pilottiprojektissa mukana olleet kokivat hankkeen erittäin hyväksi. Tarja on harrastanut kuntoliikuntaa ennenkin, mutta motivaatio ja tsemppi lisääntyivät ForMaren myötä. Tammikuussa alkaneen toiminnan ansiosta hän on alkanut voida entistä paremmin. Nukkuminen ja työssä jaksaminen ovat myös kohentuneet. Tarja tapasi ForMare -ohjaajansa MEPAn salilla, kun Silja Serenade oli satamassa Helsingin päässä. – Pyrin hoitamaan kuntoani jokaisella päivävapaalla. Tukholman päässä kävin eilen kävelemässä, ja nyt tulin tänne salille. Serenadella on myös kuntosali, mutta ei tällä hetkellä näin hyvä. Sinne pitäisi saada myös naisille sopivia laitteita. Silja Serenaden messiruokaa, ja etenkin runsaita salaattivalikoimia hän pitää loistavina. Tarja on kiinnittänyt myös ruokailuun huomiota ForMaren ravintoluentojen myötä. – Kaiken kaikkiaan tämä on hieno ja järkevä projekti. Kaikki, sekä työntekijät, että työnantaja hyötyvät. ”Paino laskee ja motivaatio kasvaa” Marko Lindholm AIKOINAAN TELAKALLA työskennellyt Lindholm on ollut meripuolella nyt lähes pari vuosikymmentä. Hän siirtyi taannoin Viking XPRS:lta Mariellaan toiseksi konemestariksi. Mies asuu Turussa, mutta jatkaa merenkulun insinööriopiskeluja Kotkassa. ForMare -ohjaajatapaamiseen hän tuli Helsinkiin. – Luin hankkeesta Vapaavahdista sekä MEPAn nettisivuilta ja sain hyvin tietoa. Alkoi heti tuntua, että tähän pitää mennä. Onneksi pääsin mukaan.” Hän ei aivan ehtinyt aloitustapahtumaan, ja kävi alkutesteissä erikseen. ForMare -ohjelman kakkosinfoon hän pääsi osallistu12 Vapaavahti Frivakt maan Turussa. Marko Lindholmin mukaan hän on onnistunut etenemään hyvin, kun liikkeelle lähdettiin sopivalla tahdilla. – Motivaatio on kasvanut, kun painoa on lähtenyt ja olo on kaikin puolin virkeä. Tätä voi vilpittömästi suositella kaikille. Hän käy pari kertaa viikossa kuntosalilla ja harrastaa lisäksi peruskestävyysliikuntaa. Marko Lindholm pitää työkyvyn ylläpitoa erittäin tärkeänä. Ala on vaativa – laivalla pitää olla kunnossa ja lääkärintarkastukset on läpäistävä. Hän mietti myös, voisiko ForMarea sitoa pysyvästi merenkulkijoiden työterveyshuoltoon. 1 / 2015 ForMares första infotillfälle hölls i Arcadas utrymmen FORMARE 2015 ÄR IGÅNG NU I STÖRRE OMFATTNING Det lyckade pilotprojektet gav ForMare ett positivt rykte och intresset för projektet var stort bland såväl rederier som sjöfarare. P rojektet, som är betydligt större än tidigare, började planeras i god tid i höstas och drog igång med deltagarna nu i januari. Förutom SSB deltar Sjömanspensionskassan, försäkringsbolaget Alandia, motions- och hälsoföretaget R5 Athletics and Health och yrkeshögskolan Arcada. Under höstens ansökningsprocess kom det in ungefär 200 ansökningar och bland dessa valde man ut de deltagare som verkade bäst lämpade utifrån projektmålen. Urvalet gjordes i samarbete med rederiernas hälsovårdspersonal och det slutgiltiga deltagarantalet blev 96 sjöfarare. Rederierna som är med i ForMare 2015 är Tallink Silja, Viking Line, Eckerö Line och Godby Shipping. Precis som i pilotprojektet ansvarar motions- och hälsoföretaget R5 för att koordinera och genomföra deltagarnas per1 / 2015 sonliga träning. Mikael Paajanen och Mari Lindström från R5 är fältansvariga för träningen och tillsammans med SSB:s Johan Treuthardt ansvarar de för utbildningen som tredjeårsstudenterna på Arcadas idrottsinstruktörslinje har med deltagarna. I R5-teamet ingår dessutom Jonas Koli och Caroline Hietalahti, vars utmärkta arbetsinsatser som instruktörer i pilotprojektet ledde till uppdraget som tränare i årets projekt. Teamet kompletteras av Jacob Jungell, som bedriver fortsatta studier inom tränings- och testlära vid Jyväskylä universitet. Alla projektdeltagare får en personlig tränare och ett individuellt träningsprogram som är anpassat efter deltagarens egna mål. För att träning ska bli en del av deltagarnas vardag även efter den sex månader långa, aktiva projektperioden är det oerhört viktigt att de lär sig grunderna inom träning och kan tillämpa dem självständigt. – Vi arbetade mycket med R5 innan projektet drog igång och gick igenom projektet noga med studenterna från Arcada. Instruktörerna består av studenter som är i slutskedet av sina studier. Vi kunde dra nytta av erfarenheterna från pilotprojektet när vi förberedde dem på sina uppgifter. Responsen från pilotgruppens instruktörer var också guld värd, förklarade Johan Treuthardt, projektchef för ForMare. – Inom ForMare är kvalitet allt – oavsett vad det gäller. Det måste finnas ett nära samarbete med tränarna från R5, annars fallerar alltihop. Det är också viktigt att SSB själv genomför projektet. Det skulle kosta mycket att anlita en extern part och expertisen skulle gå förlorad, fortsatte Treuthardt. Frivakt Vapaavahti 13 Sjömansservicebyrån anställde dessutom en projektassistent till ForMare, Kati Nyman. Kati var tränare i pilotprojektet och därför var ForMare redan bekant för henne sedan tidigare. Arbetspraktiken som hon gjorde hos SSB i höstas bidrog också till att hon fick uppdraget. Kati arbetar på SSB fram till slutet av juni. Stor entusiasm för projektet Till skillnad från pilotprojektet omfattar årets ForMare förutom Helsingfors också Kotka, Åbo och Mariehamn. Testerna och föreläsningarna inom projektet anordnas därför i alla dessa städer. I januari utfördes inledande tester först i Helsingfors och senare samma vecka i Kotka, Åbo och Mariehamn. Eftersom man inte kunde testa alla deltagare under en dag, genomfördes samma testrunda även veckan därpå. Utöver detta ordnade man enskilda tillfällen för resttester för några deltagare. Under dessa två testveckor var testarna och testutrustningen nästan oavbrutet på språng. I samband med de inledande testerna hölls också projektets första föreläsning. Ämnet var kosten, som hade väckt många frågor. Utöver tester, information och föreläsningar fick deltagarna vid det första tillfället träffa sin egen instruktör. Det bjöds också på mat. Instruktörerna och deltagarna kunde komma överens om en tidtabell och om hur de skulle hålla kontakten. Det är verkligen mycket att hålla koll på, för det kommer hela tiden ändringar i tidtabellerna, berättade Johan Treuthardt. Under den aktiva projektperioden sker träningen både tillsammans med den personliga tränaren och på egen hand. Ett nära samspel mellan tränaren och deltagaren upprätthåller träningsmotivationen och när deltagaren utvecklas tack vare träningen växer entusiasmen ytterligare. I pilotprojektet visade det sig att ett nära samspel även minskar risken att deltagaren avbryter projektet – alla 20 personer som deltog i pilotprojektet fullföljde det ända till slutet. Tränarna och deltagarna träffade varandra för första gången i samband med de inledande testerna och har sedan kommit överens om träffar på tidpunkter som passar dem själva. Träffar i hälsans tecken både varandra och de fältansvariga för träningen. Under föreläsningarna förmedlas inte bara fakta, utan de är också utmärkta tillfällen för erfarenhetsutbyte och kamratstöd. I början av februari hölls den andra föreläsningen och då redovisade man testresultaten och pratade om olika träningsformer. Föreläsningsrundan började i Helsingfors i Sjömanspensionskassans lokaler, och därefter hölls samma föreläsning i Kotka i SSB:s lokaler, i Åbo på Hotel Seaport och i Mariehamn i försäkringsbolaget Alandias lokaler. Utifrån feedback på projektet har det delats upp på fyra orter, vilket gjort det enklare för deltagarna att vara med och på så sätt hjälpt dem att engagera sig i sin hälsa. Nu deltar även ett gäng sjöfarare som arbetar på fraktfartyg och de har tidtabeller som plötsligt kan ändras. Träffarna och kontakten med instruktörerna har ändå genomförts enligt plan. Detta kräver dock en hel del kommunikation, men de inblandade har insett att det här en god sak som de alla har nytta av. Text: Pekka Karppanen & Johan Treuthardt Bilder: Pekka Karppanen & Sampsa Sihvola Under den aktiva perioden anordnas varje månad ett föreläsnings- och informationstillfälle då deltagarna får möjlighet att träffa ”Det är fint att vara med i ett av de bästa arbetshälsoprojekten i Finland” Instruktör Mikael Paajanen Fältansvarig Mikael Paajanen och projektchef Johan Treuthardt 14 Vapaavahti Frivakt EN AV FORMARES FÄLTANSVARIGA är Mikael Paajanen. Han är anställd hos företaget R5, som SSB samarbetar med, och var med redan i förra årets pilotprojekt. – Baserat på erfarenheterna från det tidigare projektet gjorde vi små finjusteringar, som att anpassa föreläsningarna ännu mer efter sjöfararnas värld. Årets omgång skulle också kunna ses som ett pilotprojekt på grund av sin storlek. Han och de fyra övriga fältansvariga ska träna sammanlagt 70 sjöfarare. Från Arcada deltar 27 studenter, som alla ska instruera en person. Mikael säger att motivationen är hög bland såväl instruktörer som deltagare. Man har börjat se resultat och gruppen är mycket engagerad. Ingen har funderat på att avbryta projektet, även om man kunde ana en viss skepsis i början. – Personer som aldrig hade besökt ett gym eller motionerat med en instruktör är med i projektet. Men när de fattade konceptet satsade de för fullt redan andra gången. Mikael berättar att han har träffat och hållit kontakten med pilotprojektets sjöfarare. Han planerar att göra samma sak denna gång – man strävar efter att deltagarna ska fortsätta på samma hälsosamma linje. – Det är verkligen roligt att vara en del av detta strålande program. Det här är garanterat ett av Finlands bästa arbetshälso projekt. 1 / 2015 Tankar om ForMare från fraktfartyget MIRANDA ÄR ETT AV projektdeltagande Godby Shippings fartyg och trafikerar endast på Medelhavet. Besättningen flyger till arbetsskiften som varar i sex till sju veckor. Bland de första sökande till ForMare fanns Mirandas maskinmästare Jarmo Tasa. – Jag läste om programmet förra året i Frivakt och när Eva Mikkola-Karlström skickade e-post om att Godby skulle delta så anmälde jag mig i samma veva, berättade Tasa. Hittills har programmet motsvarat Tasas förväntningar. – Jag började min egen livsstilsförändring redan innan årets ForMare, men med hjälp av programmet fick jag helt nya kunskaper om min träning och om hur jag bör äta. Jag bör styrketräna mer och komplettera den aerobiska träningen med lite grundläggande konditionsträning. Jag har hållit en hög fart på motionscykeln och inte tränat så många lågpulspass, sammanfattade Tasa. Han samlade mång poäng i Minuttävlingen, men att motionera mycket och att motionera rätt är inte alltid samma sak. – Personlig träning är jättebra. Instruktö- rens anvisningar ger den egna träningen en helt ny dimension. Även om jag har motionerat mycket de senaste åren är det verkligen viktigt att lära sig att göra saker och ting på rätt sätt, berättade Tasa. Andre maskinmästare Taito Tanttu hörde talas om ForMare från just Tasa. – Jarmo pratade gott om programmet och rekommenderade mig att söka till det. Jag hade tur som blev utvald och på den vägen är det, säger Tanttu. Både Tasa och Tanttu motionerar mera sedan de gick med i projektet och följer sina program noga. – Vi båda, men framför allt Taito, har gjort stora ändringar i kosten, berömde Jarmo. Båda är glada att ForMare genomförs även på fraktsidan. På grund av de besvärliga arbetsskiften förlängs den första perioden av ForMare för besättningen på fraktfartyget. – Det är viktigt att alla tio möten blir av, men för dem som seglar med fraktfartyg är det svårt att hinna med mötena inom den aktiva perioden. Det är bra om möten kan förläggas så att deltagaren träffar sin instruk- tör högst en gång i veckan under sin lediga tid, förklarade ForMares projektchef Johan Treuthardt. – Det är inte bra att stressa för mötenas skull, och om mötena hålls för ofta fyller de inte sitt syfte. Därför beslöt vi att förlänga fraktfartygens första period något. Tränarna från R5 ska ha ett stort tack för denna möjlighet, då de förstod problematiken och gick med på att förlänga sina egna tidsplaner, fortsatte Treudthardt. Fraktfartygens deltagare träffar inte nödvändigtvis sin tränare under arbetsskiften. Det kan man till exempel göra om skiftningen sker inom Finlands gränser. Mari Lindström och Mikael Paajanen har själv föreslagit att de kan följa med ombord på fraktfartygen. – Allt beror på deltagarens arbetsbild. Om man hinner träna under en förflyttning så följer vi självklart med, sade Mikael Paajanen. – Det vore väldigt intressant att få se lokalerna och träna i gymmet på ett fraktfartyg. De jag tränar har visat mig bilder, men det vore roligt att också träna med dem på plats, fortsatte Mari Lindström. ”Vikten sjunker och motivationen ökar” Marko Lindholm LINDHOLM SOM en gång i tiden jobbade på ett varv har nu varit på sjösidan i snart tjugo år. Han kom nyligen från Viking XPRS och blev andre maskinmästare på Mariella. Lindholm bor i Åbo, men studerar till sjöingenjör i Kotka. Han kom till ForMareinstruktörsträffen i Helsingfors. – Jag läste om projektet i Frivakt och på SSB:s webbplats, där det fanns bra information. Jag kände genast att det här är något för mig. Som tur var blev jag uttagen. Han hann inte till det första mötet och gjorde de inledande testerna vid ett annat tillfälle. ForMares andra informationsträff var han på i Åbo. Marko Lindholm menar att han har lyckats göra framsteg tack vare att programmet går framåt i lagom takt. – Motivationen har ökat när vikten har minskat och jag känner mig pigg. Jag kan helt ärligt rekommendera alla det här. Han besöker gymmet ett par gånger i veckan och utövar dessutom grundläggande uthållighetsträning. Marko Lindholm tycker att det är oerhört viktigt att upprätthålla arbetsförmågan. Det är en krävande bransch – man måste vara i god form till sjöss och klara hälsokontrollerna. Han funderar på om inte ForMare kunde bli en permanent del av sjöfararnas företagshälsovård. ”Både arbetstagare och arbetsgivare har nytta av det här” Tarja Sandström TARJA SANDSTRÖM arbetar som bartender på Silja Serenade och blev intresserad av projektet när hon var på Johan Treuthardts informationsmöte om ForMare på fartyget. – Jag var tidigare på Baltic Princess och redan då hörde jag talas om projektet via mina arbetskamrater. Deras åsikter om ForMare var mycket positiva. De som hade deltagit i pilotprojektet tyckte att det var oerhört bra. Tarja har utövat konditionsträning även tidigare, men i och med ForMare ökade hennes motivation och kämpaglöd. Tack vare programmet som drog igång i januari mår hon ännu bättre än tidigare. Hon sover dessutom bättre och orkar mera på jobbet. 1 / 2015 Tarja träffade sin ForMare-instruktör på SSB:s gym, när Silja Serenade låg i hamn i Helsingfors. – Jag försöker motionera så snart jag är ledig. I går tog jag en promenad i Stockholm och nu kom jag hit till gymmet. Det finns ett gym på Serenade också, men det är inte så bra. Det skulle behövas utrustning som passar kvinnor bättre. Tarja tycker att maten i mässen på Silja Serenade är utmärkt, speciellt det stora utbudet av sallader. I och med ForMares kostföreläsningar har hon börjat tänka på vad hon äter. – På det hela taget är det här ett bra och vettigt projekt. Det gynnar alla, både personalen och arbetsgivaren. Frivakt Vapaavahti 15 RUOTSINLAIVOJEN NOSTALGIAA Maarianhaminan merimuseon näyttelymateriaali löytyy Lassen Merenkulkumuseosta A hvenanmaan merenkulkumuseon alakerrassa oli vuodenvaihteen molemmin puolin esillä tavaroita ja mainosmateriaalia ruotsinlaivoilta. Pelikortteja, tulitikkuaskeja, tuhkakuppeja, kasseja ja muuta mainostavaraa oli näyttelyssä monilta laivoilta, pääosin 1900 -luvun puolelta. Uuttakin materiaalia on esillä, kuten m/s Viking Gracelta saatu laivan sivuprofiilin muotoinen USB -muistitikku, kertoi Lars-Erik Eriksson, jonka runsaista kokoelmista näyttely on kasattu. Näyttelyssä ”Muistatko tämän? Vuosikymmenien laivanostalgiaa” on mukana esineistöä kaikista Ruotsin ja Suomen välillä liikennöineistä varustamoista. Lauttaliikenteen ”kultaisina vuosina” panostettiin mainosmateriaaliin huomattavasti nykyistä enemmän. Konepäällikkönä seilannut Eriksson jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle ja jatkoi jo kolme vuosikymmentä kestänyttä keräilyharrastustaan. Hän on työskennellyt rahtialuksilla ja tankkereilla, mutta valtaosa työurasta kului punakylkisissä matkustajalaivoissa kuten Viking Sally ja Cinderella. Erikoisia esineitä Merenkulkumuseon alakerran pienessä galleriassa oleva näyttely toi monelle kävijälle nostalgisia muistoja mieleen. Varsinkin Ahvenanmaan asukkaille matkustaja- 16 Vapaavahti Frivakt autolautat ovat aina olleet tärkeä linkki Ruotsiin ja Suomen mantereelle. Lasse Eriksson oli itse useita kertoja esittelemässä kokoelmia museolla. Tavarat herättivät paljon mielenkiintoa museon vierailijoissa. Omissa kokoelmissani on runsaasti materiaalia, josta yhdessä museon kanssa kasasimme esillä olevan valikoiman, viittasi Lasse oman merenkulkumuseonsa kokoelmiin. Ahvenanmaan Vårdössä sijaitsevan Lasses Sjöfartsmuseumin esineistöä esiteltiin Vapaavahdissa 1/2014. Lassen harrastus alkoi aikoinaan merenkulkuaiheisten kirjojen keräilyllä. Hän hankki niitä aluksi antikvariaateista, ja mukaan tuppasi tarttumaan myös muuta meriaiheista esineistöä. Eriksson ajatteli omaa kokoelmaa kartuttaessaan keskittyvänsä konekäyttöisiin aluksiin. Purjelaivoista riittää materiaalia varsinaisessa merenkulkumuseossa, jonka kanssa häntoki tekee paljon yhteistyötä. Matkoilla hän kiertää tietenkin alan liikkeitä ja antikvariaatteja. Lasse pitää arvokkaimpina kuitenkin ahvenanmaalaisista ja suomalaisista aluksista peräisin olevia esineitä, joiden tarinaa hän voi kertoa museon vierailijoille. Maarianhaminan näyttelymateriaali ja paljon muuta mielenkiintoista löytyy Vårdösta, missä kannattaa ehdottomasti poiketa Ahvenanmaan reissulla. Lassen yhteystiedot saa MEPAsta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2015 NOSTALGI FRÅN SVERIGEBÅTARNA R Materialet från utställningen på sjöfartsmuseet i Mariehamn finns på Lasses Sjöfartsmuseum unt årsskiftet hölls en utställning med föremål och reklammaterial från Sverigebåtarna på nedre plan i Ålands sjöfartsmuseum. Kortlekar, tändsticksaskar, askkoppar, påsar och andra reklamartiklar från olika fartyg visades upp. Det mesta av materialet var från 1900-talet. Det finns en del nyare saker också. Till exempel ett USB-minne från m/s Viking Grace, formad som fartyget i profil, berättade Lars-Erik Eriksson, vars stora samlingar utställningen byggde på. Utställningen ”Minns du den här? Fem decenniers färjenostalgi” innehåller föremål från alla rederier som trafikerat mellan Sverige och Finland. Under färjetrafikens ”guldålder” satsade man mycket mer på reklammaterial än vad man gör i dag. Den forne maskinchefen Eriksson gick i pension för några år sedan och fortsatte då med sitt samlande, som han redan hållit på med i trettio år. Han har arbetat på fraktfartyg och tankfartyg, men större delen av karriären höll han sig till de röda passagerarfartygen, till exempel Viking Sally och Cinderella. Speciella föremål Utställningen i det lilla galleriet på Sjöfartsmuseets nedre plan väckte nostalgiska minnen hos många besökare. För de bosatta på Åland har passagerar- och bilfärjorna alltid 1 / 2015 varit en viktig länk till fastlandet i Sverige och i Finland. Lasse Eriksson själv var på museet flera gånger för att berätta om samlingarna. Sakerna väckte stort intresse bland museibesökarna. Mina egna samlingar innehåller mycket material och utställningen är ett urval från dem som jag och museet plockat ihop, sade Lasse med hänvisning till sitt eget sjöfartsmuseum. Föremålen på Lasses Sjöfartsmuseum, som ligger på åländska Vårdö, beskrevs i Frivakt 1/2014. Lasse började en gång i tiden sin hobby med att samla på böcker med sjöfartstema. Han köpte dem från antikvariat, och råkade ibland få med sig andra marina föremål. Eriksson bestämde sig för att hans samling skulle fokusera på maskindrivna fartyg. Det fanns redan tillräckligt med material om segelfartyg på det ordinarie sjöfartsmuseet, vilket han emellertid samarbetar mycket med. Ute på resande fot besöker han givetvis affärer och antikvariat som är inriktade på sjöfart. Föremålen från åländska och finländska fartyg är dock de värdefullaste för Lasse, eftersom han kan berätta historien bakom dem för museibesökarna. Utställningsmaterialet i Mariehamn och mycket annat intressant finns på Vårdö, dit man definitivt bör göra en avstickare under Ålandsresan. Vänd dig till SSB för kontaktuppgifter till Lasse. text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 17 Inkoo, Helmikuu 2015. 18 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 M/S PRIMA LADY SUOMEN LIPUN ALLE Prima Shippingin laivastoon tuli vuodenvaihteen molemmin puolin useita muutoksia. Kalustoa päivitettiin uudempaan, mitä edustaa maaliskuun alussa Haminaan saapunut 3200 -tonninen Prima Lady. V apaavahti vieraili aluksella, joka oli juuri purkanut Lakulahden satamassa Gdanskissa lastattua soodatuhkaa ja odotti siirtymistä seuraavaan laituriin. Ruuman puhdistustyöt olivat käynnissä ja karveleita spuulattiin merivedellä. Lastitilat kuivataan sen jälkeen maista tulevilla suurilla dieselkäyttöisillä puhaltimilla, ja ruumaan laitetaan pohjapaperit ennen seuraavaa lastia, laivan päällikkö Joakim Grönqvist selvitti. Aluksen oli määrä siirtyä Hiirenkarin laituriin ja lastata 2700 tonnia paperia ja sellua Karlstadiin, Ruotsiin. Grönqvistille ja konepäällikkö Kenneth Edlundille paikka on tuttu entuudestaan. Karlstad on ”Ruotsin Järvillä”, eli Vänernin perällä. Sinne kuljetaan Göteborgin ja Trollhättanin kanavan kautta. Parhaimmillaan on kolme slussia peräkkäin ja 20 metriä korkeuseroa, Kenneth Edlund kertoi. Trollhättanin kanava ulottuu Göteborgista Vänersborgiin ja yhdistää Vänernin järven Kattegattiin. Kaikkiaan pudotus meren tasoon on 44 metriä. Prima Lady mahtuu pituutensa puolesta juuri ja juuri sulkuihin. 1 / 2015 Priman laivoihin monen varustamon kautta Porvoosta lähtöisin oleva mutta nykyisin Paraisilla asuva ciiffi Kenneth esitteli siistiä konehuonetta, jossa pääkoneena on Caterpillar 3606 TA. Edlund on varsin tyytyväinen siihen, että konehuoneessa on tilaa moniin hänen aikaisempiin aluksiinsa verrattuna. Pienistä laivoista ja niiden konehuoneista minulla on paljon kokemuksia. Aloitin merimiesurani Gustaf Eriksonin reefereissä, Edlund muisteli. LASTEINA SOODATUHKAA, PAPERIA JA SELLUA GE -varustamon pienet kylmälaivat olivat hakuliikenteessä ja maailmaa tuli nähtyä. Kenneth Edlund oli myös yhdessä GE:n irtolastialuksessa, Balderössä, jonka huonoja kansinostureita hän manaili vieläkin. Ennen merimiesuraa koneteknikon koulutuksen saanut Edlund pätevöityi nope- asti moottorimiehestä dunkiksi ja lopulta konepäälliköksi. Useita vuosia meni välillä maapuolella, mutta ennen pitkää meri veti miestä puoleensa. Hän on seilannut nyt Priman aluksissa ja välillä Birka Shipperissä, jossa tapasi myös entisiä GE -varustamon merimiehiä. Prima Ladyn koneistosta hän vastaa yksin, joskus apuna on harjoittelija tai muuta laivaväkeä. Välillä on sellaisia töitä, että kaksi kättä ei riitä. Harjoittelijoista on apua, mutta heidän koulutukseensa ja valvomiseensa menee aluksi aikaa. Kun kaveri on oppinut, lähtee hän pois, Edlund pohdiskeli. Vapaa-aikoina Kennethin harrastuksiin kuuluvat VPK -toiminta ja Porvoon Meripelastusseuran vapaaehtoistyöt. Niissä hänellä on varsin laaja toimenkuva - hälytyksiäkin sattuu tämän tästä. Gibraltarilaiselta alukselta Suomen lipun alle Prima Ladyn porvoolainen päällikkö Joakim Grönqvist on seilannut muun muassa Bror Husellilla ja Dennis Maritimella. Turussa Frivakt Vapaavahti 19 Konepäällikkö Kenneth Edlund kehui tilavaa konehuonetta ja muisteli Eriksonin Rannö –reeferiä, jolla hän lähti seilaamaan vuonna 1978. Pisimmät törnit olivat vuoden mittaisia. Maskinchef Kenneth Edlund talade gott om det rymliga maskinrummet och mindes tillbaka till Eriksons reefer Rannö, som han mönstrade ombord på 1978. De längsta törnarna var ett år långa. Ruumat huuhdeltiin merivedellä soodatuhkalastin jälkeen. Välikannet jätettiin taannoin Inkooseen. Gantry crane -nosturin päältä on hyvä ”spuulata” karveleita Efter lasten av sodaaska sköljdes lastrummen med havsvatten. Mellandäcken lämnades för en tid sedan i Ingå. Från gantrykranen kan man lätt spola lastluckornas karmar. Tallinnassa asuva kokkistuertti Erik Viisalu työskentelee EU -sopimuksella. Hän on maksanut Suomeen lähdeveroa, minkä hyvä puoli on veronpalautukset jouluksi. Kocksteward Erik Viisalu som bor i Tallinn omfattas av EU:s avtal. Han har betalat finländsk källskatt, vilket har sina fördelar: till julen kommer skatteåterbäringen. Matruusi Miika Tani ja harjoittelija Harri Hongisto tulivat messiin pikaiselle kahville ja lähtivät viimeistelemän ruuman puhdistusta. Matros Miika Tani och praktikant Harri Hongisto kom till mässen för en snabb kaffe och försvann sedan för att slutföra rengöringen av lastrummet. 20 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 Päällikkö Joakim Grönqvist tekee vaihtokaverinsa kanssa kolmen, neljän viikon törnejä. Vapaa-ajat kuluvat perheen luona, sekä Alexandra -jahdin parissa. Skutbyggarna – Jaalanrakentajat -yhdistys ylläpitää v. 2003 valmistunutta perinteiden mukaisesti rakennettua jaalaa. opiskellut Grönqvist tuli vuonna 2008 Prima Shippingille. Hän on ollut monella varustamon aluksella, viimeksi aikarahdatulla M/s Rochefortilla päällikkönä. 3175 -tonninen alus purjehti Gibraltarin lipun alla kahdeksan hengen miehistön voimin. Porukka tuli Ukrainasta, Indonesiasta, Filippiineiltä ja Venäjältä, Grönqvist muisteli. Aluksen aikarahtaus päättyi ja Grönqvist pääsi jouluksi kotiin. Seuraava jobi odotti heti pyhien jälkeen. Prima Shipping oli ostanut vuonna 1995 Hollannissa rakennetun m/s Lady Kirstenin. Aluksen luovutus oli 8. päivä tammikuuta Eemshavenissa, jonne Grönqvist matkusti muun miehistön ja Trafin tarkastajan kanssa. Vaihto sujui ongelmitta, varustamo oli tehnyt hyvät etukäteisvalmistelut. Aamulla tultiin ja illalla lähdettiin Prima Lady -nimellä ja Suomen lippu ahterissa liehuen kohti Hampuria, Joakim Grönqvist kertoi. Ensimmäinen lasti oli soijarouhetta Naantaliin. Prima Lady on sen jälkeen liikennöinyt Itämeren maissa, kuten Puolassa, Saksassa, Liettuassa, Ruotsissa ja Venäjän Kaliningradissa. Joakim oli välillä muutaman viikon lomalla, ja vaihtokaveri Jan Wikström hoiti päällikkyyttä. Suurin osa miehistöstämme on EU-sopimuksella, ja vuorotteluväli on kolme, neljä viikkoa. Kokonaismiehitys meillä on seitsemän, lisäksi on yksi harjoittelija, Grönqvist totesi. Toimiva komentosilta Päällikkö pitää hyvänä asiana avoimia komentosillan siipiä, sekä sitä, että sillalle kuljetaan ulkokautta – raitis ilma tekee aina hyvää. Aluksella on vahtia ajava päällikkö ja kaksi perämiestä, joten riittävä lepo saadaan kyllä järjestettyä. Uuden omistajan myötä myös komentosillan varustelua on uudistettu. Vanhoista 1 / 2015 paperikartoista luovuttiin ja käyttöön otettiin elektroninen karttajärjestelmä ECDIS. Järjestelmien hinnat ovat tulleet alaspäin ja tekniikka on kehittynyt. Paperikarttojen organisointiin ja korjauksiin kuluneen ajan voi nyt käyttää muuhun. Tässä käytetään Admiraltyn elektronisia karttoja. Ne ja niiden korjaukset päivitetään internetin välityksellä ja siirretään muistitikulla laitteistoon, Joakim Grönqvist selvitti. Komentosillan lisäksi on tulossa muitakin uudistuksia. Varustamolta tulleet televisiot odottivat vielä messin lattialla miehistön hytteihin menoa. Saunan rakentaminen on myös suunnitelmissa, samoin jonkinlainen kuntoilutila. Laiva on ollut suomalaisilla vasta pari kuukautta, kaikkea ei vielä ollut ehditty tehdä. Hernekeittopäivää odotellaan Kokkistuertti Erik Viisalu on monen muun ohella varustamon monivuotinen merenkulkija. Hän on käynyt maapuolen kokkikoulun Tallinnassa ja lähti sitten suomalaislaivoihin seilaamaan. Mies on nuoren näköinen, mutta kertoo silti käyneensä koulua Neuvostoliiton aikoina ja oppineensa suomea televisios- ERIK OPPI SUOMEN TELEVISIOSTA JA VENÄJÄN KOULUSSA. ta. Siitä, ja koulussa opitusta venäjän kielestä on ollut paljon hyötyä. Aloitin suomalaislaivoissa kymmenisen vuotta sitten. Tuli seilattua muun muassa Casandrassa, Celinassa ja Celiassa. Enimmäkseen olen ollutkin Priman aluksilla, Erik kertoi. Viisalu järjesteli jutustelun lomassa Laivamuonitusliike Ivar Ekiltä tullutta provianttia. Hänen mukaansa tilaa on sopivasti – tavaraa mahtuu varastoihin sen verran, ettei joka viikko tarvita täydennystä. Hän pitää pienen tauon ja katselee MEPAn tuomasta eestiläisestä sanomalehdestä kotimaansa parlamenttivaalien tuloksia. Netistä jo katsoin, että hyvin vaalit menivät. Netissä myös äänestin, kertoi Erik ja selvitti miten järjestelmä toimi ID -kortin ja kortinlukijan kanssa. Hän suoritti internet -äänestyksen kotona, mutta se olisi onnistunut myös laivalta käsin. Erik ei tiennyt, oliko tallinnalainen vaihtokaveri Ivo Steinberg äänestänyt laivalla. Hän on myös varustamon vakioporukkaa ja oli Erikin vaihtokaveri jo edellisessä laivassa, Cleopatrassa. Pitää pikkuhiljaa alkaa valmistella huomista hernekeittoa. Viimeisen vuoden aikana olenkin keitellyt rokkaa neljässä eri Prima Shippingin laivassa, naureskeli Viisalu ja jatkoi töitään. Erikin vapaa-aika laivalla kuluu elokuvia katsellen. Ennen hän myös kalasti, mutta valitteli saaliiden nykyisin hiipuneen. Harjoittelumyllystä laivoille Joakim Grönqvistin mukaan Priman laivoilla on aina ollut harjoittelijoita kaikista kouluista. Jonkun kerran harjoittelijoita on tullut Ruotsistakin. He ovat olleet Maarianhaminan koulusta. Tällä kerralla harjoittelijana toimi Harri Hongisto, joka tuli hetkeksi pitämään taukoa ruumajobista yhdessä matruusi Miika Tanin kanssa. Kyllä tämä hyvältä hommalta tuntuu. En usko, että olen tehnyt väärän uravalinnan, paimiolainen Hongisto arveli. Hän opiskelee Satakunnan Ammattikorkeakoulussa merikapteeniksi, ja ajaa päivittäin sadan kilometrin koulumatkan. Hän sai ajatuksen merenkulkijan ammatista suorittaessaan varusmiespalvelustaan sotilaspoliisina. Harjoitteluun kuului alustarkastuksia armeijan ja kauppalaivaston aluksilla. Kotkalainen Miika Tani on seilannut varustamossa kolmen, neljän vuoden ajan. Olin merikoulussa vuonna 2011 ja pääsin töiden, hyvien lomien ja säännöllisten tulojen makuun m/s Celinalla. Koulu jäi sillä kertaa siihen, mutta nyt on vakaa aikomus jatkaa, totesi Tani päättäväisesti. Hän aikoo mennä syksyllä kouluun, lukea ensin konekorjausmieheksi ja jatkaa myöhemmin opintoja merenkulun insinööriksi. Miehet lähtivät muiden mukana viimeistelemään ruumajobia. Satamalle oli ilmoitettu, että laivan siftaus on kahden tunnin kuluttua. Teksti: Pekka Karppanen Kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 21 Ingå, Februari 2015. 22 Vapaavahti Frivakt 1 / 2014 4 2015 M/S PRIMA LADY UNDER FINSK FLAGG På båda sidor om årsskiftet skedde flera förändringar i Prima Shippings flotta. Till exempel uppgraderades flottan med den 3 200 ton tunga Prima Lady, som kom till Fredrikshamn i början av mars. F rivakt besökte fartyget när hon precis hade lossat natriumkarbonatlasten från Gdansk i Lakulahti och väntade på att flyttas till nästa kaj. Rengöringen av lastrummet pågick. Efter rengöringen torkas lastutrymmena med stora dieseldrivna fläktar som kommer från land, och så lägger vi papper i botten av lastrummet före nästa last, förklarade fartygets befälhavare Joakim Grönqvist. Fartyget skulle flyttas till Hiirenkari kaj och lasta 2 700 ton papper och cellulosa som var på väg till Karlstad i Sverige. Grönqvist och maskinchefen Kenneth Edlund känner till staden sedan tidigare. Karlstad ligger vid norra änden av Sveriges största sjö, Vänern. Dit åker man via Göteborg och Trollhätte kanal. Som mest är det tre slussportar på rad och 20 meters höjdskillnad, berättade Kenneth Edlund. Trollhätte kanal går från Göteborg till Vänersborg och förenar Vänern med Kattegatt. Fallhöjden till havsnivån är totalt 44 meter. På längden ryms Prima Lady precis mellan slussarna. Till Primas fartyg via många rederier Maskinchefen Kenneth, som kommer från Borgå men numera bor i Pargas, visade upp det prydliga maskinrummet där huvudmaskinen är en Caterpillar 3606 TA. Edlund är särskilt nöjd med att maskinrummet är rymligt jämfört med dem på många av hans tidigare fartyg. Jag har stor erfarenhet av små fartyg och deras maskinrum. Jag började min sjömanskarriär på Gustaf Eriksons kylfartyg, erinrade sig Edlund. GE-rederiets små kylfartyg gick i trampfart och tog Edlund världen runt. Han jobbade också på ett av GE:s bulkfartyg, 1 / 2015 Balderö, och svor fortfarande över fartygets lyftanordningar på däck. Edlund, som utbildat sig till maskintekniker innan han gav sig av till sjöss, meriterade sig snabbt från maskinman till maskinreparatör och till sist maskinchef. Emellanåt var han i land i flera år, men snart kallade havet på honom igen. Nu har han seglat med Primas fartyg och ibland med Birka Shipper, där han träffade sjömän som också tidigare arbetat på GE-rederiet. INTERNETRÖSTNING KAN GÖRAS OCKSÅ FRÅN FARTYGET Han ansvarar själv för Prima Ladys maskineri, men ibland har han en praktikant eller annat fartygsfolk till hjälp. Ibland har jag sådana jobb att det inte räcker med två händer. Praktikanter är till hjälp, men till en början går tiden åt att utbilda och övervaka dem. Och när min medhjälpare har lärt sig jobbet försvinner han, sade Edlund. På fritiden ägnar sig Kenneth åt frivillig brandkårsverksamhet och Borgå Sjöräddningssällskaps frivilligarbete. Inom dessa verksamheter har han en väldigt bred arbetsbeskrivning – då och då går också larmet. Till finsk flagg från ett gibraltiskt fartyg Prima Ladys befälhavare Joakim Grönqvist från Borgå har seglat med bland andra Bror Husell och Dennis Maritime. Grönqvist studerade i Åbo och kom till Prima Shipping Lastrummen sköljdes med havsvatten före nästa lastning. 2008. Han har varit på många av rederiets fartyg, senast som befälhavare på tidsbefraktade m/s Rochefort. Fartyget på 3 175 ton seglade under gibraltisk flagg med en åttamannabesättning. Mannarna kom från Ukraina, Indonesien, Filippinerna och Ryssland, mindes Grönqvist. Fartygets tidsbefraktning upphörde och Grönqvist fick komma hem till julen. Nästa jobb väntade dock direkt efter helgerna. Prima Shipping hade köpt m/s Lady Kirsten, som byggdes i Holland 1995. Fartyget skulle överlåtas den 8 januari i Eemshaven, dit Grönqvist reste tillsammans med den övriga besättningen och en inspektör från Trafi. Bytet förlöpte problemfritt, rederiet hade förberett sig väl. Vi kom på morgonen och Frivakt Vapaavahti 23 Befälhavare Joakim Grönqvist gör törnar på tre till fyra veckor med sin avlösare. Fritiden ägnas åt familjen och jakten Alexandra. Föreningen SkutbyggarnaJaalanrakentajat äger och sköter den traditionellt byggda skutan som färdigställdes 2003. på kvällen åkte vi mot Hamburg under namnet Prima Lady och med en finsk flagga vajande i aktern, berättade Joakim Grönqvist. Den första lasten bestod av sojafärs till Nådendal. Sedan dess har Prima Lady trafikerat till länderna kring Östersjön såsom Polen, Tyskland, Litauen och Sverige och till Kaliningrad i Ryssland. När Joakim är på semester emellanåt tar avlösaren Jan Wikström över befälet. De flesta i besättningen omfattas av EUavtal och rotation sker efter tre, fyra veckor. Totalt är vi sju personer i besättningen och en praktikant, sade Grönqvist. En fungerande kommandobrygga Befälhavaren gillar kommandobryggans öppna vingar och att man måste gå ut för att ta sig till bryggan – lite frisk luft gör alltid gott. Fartyget har en befälhavare som går vakt och två styrmän, så det är inga problem att få tillräckligt lång vila. I och med ägarbytet har också utrustningen på kommandobryggan uppgraderats. De gamla papperskartorna har fått ge plats för det elektroniska kartsystemet ECDIS. Systemen kostar inte längre lika mycket och tekniken har utvecklats. Tiden som man förr ägnade åt att organisera och korrigera pap24 Vapaavahti Frivakt perskartorna kan nu användas till annat. Här använder vi Admiraltys elektroniska kartor. Kartorna uppdateras och korrigeras via internet och överförs till anläggningen med ett USB-minne, förklarade Joakim Grönqvist. Andra förändringar är också på gång. Tvapparaterna från rederiet stod fortfarande på golvet i mässen i väntan på att installeras i besättningens hytter. Man planerar också att bygga en bastu och någon slags motionslokal. Fartyget har bara varit i finländsk ägo i ett par månader, så allt har inte hunnits med ännu. Efterlängtad ärtsoppa Precis som flera av de andra är kocksteward Erik Viisalu en av rederiets mångåriga sjöfarare. Han gick en kockutbildning för landsidan i Tallinn och började sedan segla med Finlandsbåtarna. Erik ser ung ut, men berättar att han gick i skolan under sovjettiden och att han lärde sig finska från tv:n. Dessa PAPPER OCH CELLU TILL KARLSTAD VIA TROLLHÄTTE KANAL språkkunskaper och den ryska som han lärde sig i skolan har varit till stor nytta. Jag började på Finlandsbåtarna för ungefär tio år sedan. Jag seglade med bland andra Casandra, Celina och Celia. Till största del har jag jobbat på Primas fartyg, berättade Erik. Medan vi pratade tog Viisalu hand om proviant från Laivamuonitusliike Ivar Ek. Han tycker att lagerutrymmet är alldeles lagom – förråden rymmer så pass mycket varor att man inte behöver fylla på dem varje vecka. Han tar en kort rast och läser om resultaten i hemlandets parlamentsval i den estniska tidningen som SSB kommit med. Jag har redan sett på nätet att det gick bra i valet. Jag röstade via nätet också, berättade Erik och förklarade hur systemet fungerar med ID-kort och kortläsare. Han internetröstade hemma, men kunde också ha gjort det från fartyget. Erik visste inte om hans avlösare Ivo Steinberg från Tallinn hade röstat från fartyget. Ivo tillhör också rederiets ordinarie personal och var Eriks avlösare även på hans förra fartyg Cleopatra. Nu måste jag börja förbereda ärtsoppan till i morgon. De senaste åren har jag kokat ärtsoppa på fyra olika Prima Shipping-fartyg, skrattade Viisalu och återgick till sina sysslor. Fritiden på fartyget ägnar Erik åt att titta på film. Förut fiskade han också, men beklagade sig över att fångsterna blivit allt mindre. Från Praktikkvarnen till fartygen Joakim Grönqvist säger att det alltid har funnits praktikanter från olika skolor på Primas fartyg. Någon gång har de tagit emot praktikanter även från Sverige. De har kommit från skolan i Mariehamn. Den här gången heter praktikanten Harri Hongisto, som kom till mässen för att ta en paus från jobbet i lastrummet tillsammans med matros Miika Tani. Det känns som ett bra jobb. Jag tror inte att jag har gjort fel karriärsval, sade Pemarbon Hongisto. Han studerar till sjökapten vid Satakunta yrkeshögskola, och åker de 10 milen till skolan varje dag. Han började fundera på sjöfararyrket när han gjorde värnplikten som militärpolis. I tjänstgöringen ingick fartygskontroller på försvarsmaktens och handelsflottans fartyg. Kotkabon Miika Tani har seglat med rederiet i tre, fyra år. Jag gick en sjöfartsutbildning 2011 men fick smak för jobb, långa semestrar och regelbundna inkomster på m/s Celina. Det blev inga fler studier den gången, men nu har jag bestämt mig för att fortsätta, sade Tani beslutsamt. Han tänker börja skolan till hösten och först läsa till maskinreparatör och senare fortsätta studera till sjöingenjör. De båda männen gav sig av med sina kolleger för att slutföra jobbet i lastrummet. Man hade meddelat hamnen att skiftningen skulle ske om två timmar. Text: Pekka Karppanen Bilder: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen 1 / 2015 Kun mentiin syömään satamaruokalaan, huomattiin, että Masan viimeinen laiva, Silja Symphony, oli satamassa 26 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 BITTEJÄ AALLOILLA Takana on seilausta neljällä eri vuosikymmenellä alkaen M/t Preston salonkivillestä päättyen Silja Symphonyn ATK -päällikköön. Väliin mahtuvat työskentelyt radiosähköttäjänä ja MEPAn ATK -tukihenkilönä. 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 27 Masa yllättyi lahjapaketista löytyneestä norjalaisneuleesta ja alkoi tapailla Juice Leskisen laulun sanoja ”Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta…” M artti Saukkonen suoritti varusmiespalvelun 1960 -luvulla laivastossa, jossa hän kävi ensimmäisen sodan jälkeisen pitkän sähkötyskurssin. Radiosähköttäjäksi hän pätevöityi Lauttasaaren puolentoista vuoden koulutuksen jälkeen. Ensimmäinen kipinän jobi oli M/t Siroccossa, mutta merikokemusta oli tullut jo aikaisemmin. Börje Carlberg antoi jobin Turretin tankkilaivaan Prestoon, jonka miehitystä Suomen Höyrylaiva Oy hoiti. Menin laivaan Helsingin Herttoniemen öljysatamassa, Saukkonen muisteli. Tuohon aikaan merimiehet vitsailivat, että ”Carlberg antaa jobin ja Tuborg lemput”. Saukkosen Masalla jobia riitti eläkkeelle asti, vaikka välillä piti miehen omien puheiden mukaan hieman painiskella pullon hengen kanssa. Nielsenillä Masa seilasi monessa laivassa, muun muassa White Rosessa, josta hän päästi Vapaavahdin pitkäaikaisen pakinoitsijan, Timo Sylvänteen lomille. Sen jälkeen tie vei jäänmurtajille ja Finnlinesille, joista tuurausten myötä löytyi vakituinen paikka. Tietokoneet alkavat kiinnostaa Saukkonen siirtyi Finnoakin jälkeen Juliana -luokan laivoihin, joissa oli 1970 - 80 -lukujen vaihteen uusinta tekniikkaa. Hän siirtyi Finnoceaniksista uudisrakennukseen, Finnarctisiin. Uudessa laivassa suunnittelin konepäällikölle varaosaohjelman. Oli melkoinen näppäileminen, kun datalauseilla koodattiin Canonin omalla Basic -kielellä. Se poikkesi hieman tuon ajan yleisistä koneista, kuten Commodore 64:sta tai VIC 20:sta, Saukkonen kertoi. Hän laati Finnarctikselle myös palkkalaskentaohjelman ja kortisto-ohjelman. Tieto miehen taidoista kantautui myös konttorin korviin ja Masan maine ATK -guruna alkoi kasvaa. Sitten MEPAn opintosihteeri Eija Parikka otti yhteyttä. Vuonna 1984 pidettiin ensimmäinen MEPAn tietokonekurssi. Canonilta vuokrattiin CX-1 koneet, joille jokaiselle tuli kolme oppilasta. Se oli vähän liikaa, Saukkonen pohti. Seuraavana vuonna järjestettiin kolme kurssia ja vuonna 1986 viisi kurssia, joille osallistui 87 merenkulkijaa. Ajan mittaan tekniikka, ohjelmat ja koneet kehittyivät. Aluksi käytettiin MS-DOS -käyttöjärjestelmän ohjelmia, kuten WordPerfect -tekstinkäsittelyä ja Lotus -taulukkolaskentaa. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa harpattiin eteenpäin, kun jokainen oppilas sai oman koneen, jossa oli Windows 3.1. -käyttöjärjestelmä. Yhden koneen hinta oli tuolloin reilut 36.000 markkaa eli nykyrahassa lähes 9.000 euroa. Jäänmurtajamiehet nikkaroivat koneille kätevät kuljetuslaatikot, joilla niitä voitiin siirtää vaikka Turun ja Kotkan toimistoille. Saukkosen mukaan MEPA oli aina tietokonekursseilla ajan tasalla. Oppia tuhansille merenkulkijoille Martti Saukkonen opetti itse MEPAn kursseilla työvuorojensa välissä. Koneita vietiin MEPA -kursseja varten myös aluksille, kuten Silja Serenadelle ja Vaasanlaivoille, joilla Masa seilasi 1990 -luvulla. Hän opetti sekä suomeksi että ruotsiksi. Toinen kotimainen taipui myös, koska mies asui Ruotsissa. Välillä kävin tuurailemassa jäänmurtajilla, joilla piti olla kaksi radiosähköttäjää. MEPAan sitten tarvittiin toinenkin opettaja ja sellainen löytyi kotiseudulta Heinävedeltä Markku Prättälän muodossa, Saukkonen kertoi. Hän kertoo viimeisimmän kipinän jobinsa olleen jäänmurtaja Avussa 1991. Radiosähköttäjien työt alkoivat loppua – monet siirtyivät muuntokoulutuksen myötä perämiehiksi. Masa oli käynyt omaa, pitkää muuntokoulutustaan vuosien ajan ja siirtyi luontevasti matkustaja-alusten ATK -puolelle. Tosin yksi kesä meni Vaasanlaivoilla varastopäällikkönä. Moni muukin tietokoneista perillä oleva kipinä päätyi samankaltaisiin töihin. MEPAn ATK -tukihenkilönä Internetin ja sähköpostien yleistyttyä hankittiin kaikille lopuillekin Merimiespalvelutoimiston työntekijöille omat tietokoneet. Aikaisemmin koneita oli vain kirjanpidossa, hallinnossa ja tiedotuksessa. Martti Saukkonen oli perustanut alan firman, jota pystyi pyörittämään vastikelomilla. Hän hoiti MEPAn konttori- ja kurssikonejärjestelmiä sekä suunnitteli ohjelmistot ja koulutukset. Opettajat tulivat jo muualta. MEPAN ATK -KOULUTUS VUOSIEN VARRELLA 1984 MEPAn ensimmäinen ATK -kurssi Canon CX-1 1986 WP-tekstinkäsittely, Lotus -taulukkolaskenta 28 Vapaavahti Frivakt 1993 Windows 3.1. -käyttöjärjestelmä, myös grafiikkaohjelmia 1997 Vuosittain n. 500 merenkulkijaa MEPAn ATK –kursseilla 1995 Pentium –prosessorit, Windows 95 1 / 2015 Kipinä vaihtui M/s White Rosessa Tärkeimmät merenkulkijoille järjestettävät kurssit olivat peruskursseja ja Microsoft Officen ohjelmien koulutuksia. Digikameroiden yleistyttyä kasvoi kuvankäsittelykurssien suosio. Parhaimmillaan koulutettiin vuosittain viisisataa merenkulkijaa eri ATK -kursseilla. 2000 -luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla alkoi MEPAn tietokonekursseilla jo näkyä hiipumisen merkkejä. Laivoille tuli nuorempaa väkeä, joilla oli tuoreen koulutuksen myötä melko hyvät valmiudet käyttää laivojen tietojärjestelmiä. Kiinnostavia kursseja olivat enää excel -taulukkolaskenta, kuvankäsittely-, ja peruskurssit, sekä eräänlaiset yleiskurssit, joiden sisältö määriteltiin osallistujien taitojen mukaan. 2010 -luvulle tultaessa kurssilaisten määrä pysyi parina ensimmäisenä vuonna sadan tuntumassa, mutta lähti sitten nopeaan laskuun. Viime vuonna järjestettiin enää neljä ATK -kurssia, joille osallistui 24 merenkulkijaa. Tälle vuodelle ei ohjelmassa enää ole tietokonekursseja. Martti Saukkonen poikkesi helmikuun lopulla Merimiespalvelutoimiston Helsingin konttorilla. Yhdessä juotiin kakkukahvit ja muisteltiin Masan seilauksia ja kolmen vuosikymmenen MEPA -yhteistyötä. ATK -tuki siirtyi jo paikalliselle yritykselle, mutta Masan kanssa liikesuhde on vielä voimassa ohjelmistolisenssien muodossa. Kiitoksia Masa hienosta työstäsi! Kiitoksiin varmaan yhtyvät monet ATK:n saloihin tutustuneet merenkulkijatkin. teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Timo Sylvänne, MEPAn arkisto, Suomen Varustamot ry 2004 Corel Draw, 2009 Photoshop Front Page ja Paint Shop Pro 2002 Windows XP –käyttöjärjestelmä 1 / 2015 MARRASKUUSSA 1972 M/s White Rose oli Venetsiassa. Radiosähköttäjä Timo Sylvänteen työtörni tuli täyteen ja Masa Saukkonen tuli tilalle. Sylvänne ei heti päässyt lähtemään – aikaa kulutettiin kaupungilla. Alkoholia ei saanut viedä maihin, joten kollegalle tarjottiin Hennessyn XO -konjakkia ja sen loputtua kiinalaista ”Punainen Kuolema” -riisiviinaa. Kumpikin kipinä muistelee sen olleen niin pahaa, ettei juotavaksi kelvannut. Sylvänne pääsi lopulta kotimatkalle, mutta tultaessa Milanoon koneen vaihtoon oli kenttähenkilökunta lakossa. Lentokoneelta terminaaliin oli matkaa satoja metrejä. Terminaalissa piti tavarat kuljettaa ylös toiseen kerroksen, läpi tyhjän tullin, takaisin alas kentälle ja edelleen satojen metrien matka lähtevään koneeseen. Rivakasti homman organisoi koneykkönen, sotiinkin osallistunut veteraani. Hän tosin itse kantoi pelkästään omaa agenttisalkkuaan, mutta hyvin tavarat kulkivat nuorempien voimin. Saukkosen Masan matka jatkui M/s White Rosen mukana Italiasta Albaniaan Turkkiin ja sieltä Kaukoitään. Matka olisi ollut lyhyt Suezin kanavan kautta, mutta tuolloin jouduttiin kiertämään Afrikan ympäri. Kanava kun oli edelleen kiinni Israelin ja arabimaiden käymän kuuden päivän sodan vuoksi. Shanghaista White Rose lastasi sementtisäkkejä Somaliaan. Seuraavaksi laiva otti fosfaattilastin Punaisenmeren Port Safagasta Kiinaan, mutta Masa jäi pois Singaporessa. Elements –kuvankäsittely 2014 MEPAn toistaiseksi viimeiset ATK –kurssit 2007 Windows Vista kannettavat kurssikoneet MEPAlle Frivakt Vapaavahti 29 MARTTI SAUKKONEN MED BITAR PÅ BÖLJAN Bakom sig har han 40 års segling: först som mässkalle på m/t Presto och avslutningsvis som IT-chef på Silja Symphony. Däremellan ryms jobben som radiotelegrafist och som SSB:s IT-support. P å 1960-talet gjorde Martti Saukkonen värnplikten i flottan och där gick han den första långa telegrafikursen efter kriget. Behörighet som radiotelegrafist skaffade han sig i Drumsö efter en utbildning på 1,5 år. Hans första radiotelegrafistjobb var på m/t Sicrocco, men arbete till sjöss hade han erfarenhet av redan tidigare. Börje Carlberg gav mig jobb på Turrets tanker Presto, vars bemanning sköttes av Finska Ångfartygs AB. Jag mönstrade på fartyget i Hertonäs oljehamn i Helsingfors, minns Saukkonen. På den tiden skämtade sjömännen om att ”man fick jobbet av Carlberg och sparken av Tuborg”. Masa hade tillräckligt med jobb ända fram till pensionen, även om han emellanåt kämpade för sitt liv mot flaskan, som han själv uttrycker det. Hos Nielsen seglade Masa med många fartyg, bland annat White Rose, varifrån han släppte i väg Frivakts långvarige kåsör Timo Sylvänne på semester. Därefter bar det av mot isbrytarna och Finnlines, där han till slut fick en fast anställning efter alla vikariat. Intresset för datorer tar fart Efter Finnoak övergick Saukkonen till Juliana-klassens fartyg, som hade den senaste tekniken som fanns i decennieskiftet 1970–1980. Från Finnoceanic gick han till det nybyggda Finnarctis. På det nya fartyget konstruerade jag ett reservdelsprogram åt maskinchefen. Det blev en hel del knappande då vi kodade med Canons eget Basic-språk. Canon skiljde sig lite från den tidens vanligaste datorer såsom Commodore 64 och VIC 20, berättar Saukkonen. 30 Vapaavahti Frivakt Han skapade även ett löneberäkningsprogram och ett digitalt kartotek åt Finnarctis. Kännedomen om Masas färdigheter nådde kontoret och hans rykte som IT-guru började sprida sig. I denna veva tog SSB:s studiesekreterare Eija Parikka kontakt med honom. 1984 höll SSB sin första datakurs. Man hyrde in CX-1:or från Canon och varje dator delades mellan tre kursdeltagare. Det var lite för mycket, konstaterar Saukkonen. Året därpå anordnade man tre kurser och 1986 höll man fem kurser, som sammanlagt 87 sjöfarare anmälde sig till. Med tiden utvecklades tekniken, programmen och datorerna. I början använde man programmen i operativsystemet MS-DOS, till exempel ordbehandlingsprogrammet WordPerfect och kalkylprogrammet Lotus. Under nästa årtionde tog man ett stort kliv framåt när alla kursdeltagare fick en egen dator med operativsystemet Windows 3.1 . På den tiden kostade en dator drygt 36 000 mark, vilket motsvarar nästan 9 000 euro i dagens penningvärde. Besättningen på isbrytarna snickrade ihop praktiska transportlådor till datorerna, så att de kunde flyttas exempelvis till kontoren i Åbo och Kotka. Saukkonen säger att SSB:s datakurser alltid följde med utvecklingen. Sjöfarare på ADB-kurs på SSB:s byrå i Åbo på 1990-talet 1 / 2015 Undervisning åt tusentals sjöfarare Martti Saukkonen undervisade själv på SSB:s kurser mellan sina arbetspass. För SSB:s kurser transporterade man datorer även till fartygen, såsom Silja Serenade och Vasabåtarna, som Masa seglade med på 1990-talet. Han undervisade på både finska och svenska. Det andra inhemska språket flöt bra för Masa eftersom han bodde i Sverige. Ibland vikarierade jag på isbrytarna eftersom man måste vara två radiotelegrafister på dem. Då behövde SSB en annan lärare och den hittade man i hemtrakterna i Heinävesi i form av Markku Prättälä, säger Saukkonen. Han berättar att hans sista jobb som radiotelegrafist var på isbrytaren Apu 1991. Behovet av radiotelegrafister började sina – många fortbildade sig till styrmän. Masa hade genom åren fortbildat sig själv och det var naturligt för honom att gå över till ITsidan på passagerarfartygen. En sommar arbetade han dock som lagerchef på Vasabåtarna. Många andra radiotelegrafister som var hemmastadda med datorer övergick också till liknande jobb. SSB:s IT-support I takt med att internet och e-post blev allt vanligare införskaffades egna datorer åt alla Sjömansservicebyråns anställda. Tidigare hade man bara använt datorer till bokföring, administration och information. Martti Saukkonen hade startat en IT-firma som han kunde driva under sin kompledighet. Han skötte datasystemen för SSB:s kontorsoch kursverksamhet, samt konstruerade programmen och planerade utbildningarna. Lärarna kom från annat håll. De viktigaste kurserna som hölls för sjöfarare var grundkurserna och utbildningarna i Microsoft Office-programmen. I takt med att digitalkamerorna blev vanligare växte bildbehandlingskursernas popularitet. Som mest utbildade man årligen femhundra sjöfarare i olika IT-kurser. I slutet av 2000-talets första årtionde kunde man skönja ett falnande intresse för SSB:s 1 / 2015 Radiotelegrafisten byttes ut på m/s White Rose I november 1972 var m/s White Rose i Venedig. Radiotelegrafisten Timo Sylvännes arbetstörn var slut och han ersattes av Masa Saukkonen. Sylvänne kunde inte åka hemåt på en gång och fördrev tiden på stan. Till slut var det dags för hemresan, men när han mellanlandade för flygbyte i Milano hade flygplatspersonalen gått i strejk. På terminalen var han tvungen att gå med sitt bagage upp på andra våningen, genom den tomma tullen, tillbaka ner till markplan och ytterligare flera hundra meter till flygplanet. Masa Saukkonens resa fortsatte med m/s White Rose från Italien till Albanien och Turkiet och vidare till Östasien. Resan hade blivit mycket kortare via Suezkanalen, men på den tiden var man tvungen att runda Afrika. datakurser. Fartygen bemannades av yngre generationer som redan under sin utbildning fått lära sig att använda fartygens datasystem. Intresset bestod dock för kurserna i Excel och bildbehandling, grundkurserna samt vissa allmänna kurser vars innehåll bestämdes utifrån deltagarnas färdigheter. Det två första åren på 2010-talet drog kurserna omkring hundra deltagare, men därefter sjönk deltagarantalet snabbt. Förra året anordnades endast fyra IT-kurser, som 24 sjöfarare deltog i. I år står det inga datakurser på programmet. I slutet av februari tittade Martti Saukkonen in på Sjömansservicebyråns Helsingforskontor. Vi tog oss en kopp kaffe och kaka medan vi mindes tillbaka på Masas seglingar och trettio år långa samarbete med SSB. ITsupporten har överlämnats till ett lokalt företag, men SSB gör fortfarande affärer med Masa gällande programlicenser. Tack Masa för dina goda arbetsinsatser! Säkerligen är det många av sjöfararna som blivit bevandrade i IT-världen som instämmer i tacket. Text: Pekka Karppanen Bilder: Sampsa Sihvola, Timo Sylvänne, Frivakt Vapaavahti 31 Rederibolaget Trident -varustamon s/s Herakles miehistöineen oli oikea sankarilaiva, kun se toi Suomen Turkuun ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin. Jo vuonna 1910 Glasgow´ssa rakennettu alus seilasi vielä vanhoilla päivilläänkin AL:n Etelä-Amerikan linjaa. Kuvan taulun omistaa Vapaavahdissakin esitelty laivapostikorttien guru, telakkainsinööri Juhani Merasvuo. Hän myy ja ostaa edelleenkin laivapostikortteja. Ota yhteys: juhani.merasvuo(at)pp.inet.fi Te rvey st ie to is ku KOFEIINI JEES, NIKOTIINI NOU Harva yksittäinen tekijä on herättänyt Suomen kansassa sympatioita merenkulkua ja -kulkijoita kohtaan niin paljon kuin kahvi. Tosin vain välillisesti, mutta kuitenkin: kun s/s Herakles vuonna 1946 toi Turun satamaan ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin, se oli valtakunnallinen ykkösuutinen. Valokuvien ja filminpätkien lisäksi tapahtuma tallentui jopa taidemaalarin tauluun. S uomi on asukasta kohden juodun kahvin määrässä edelleenkin maailman ykkönen. Valtaosa kahvinjuojista ilmoittaa päivittäiseksi annokseksi 3 – 4 kupillista. Se on hyvä uutinen, sillä juuri tuolla kahvimäärällä on parhaat terveysvaikutukset. Sellaiseen johtopäätökseen on päädytty yli 10 vuotta kestäneessä kansainvälisessä Kahvi ja terveys -tutkimusprojektissa. Pari mielenkiintoista faktaa ennen lääketiedettä: Suomessa kulutetaan kahvia vuodessa eniten koko maailmassa eli 12 kg henkeä kohden. Kakkossijasta kilpailevissa Itävallassa, Tanskassa ja Ruotsissa päästään vain 8½ kiloon. Ruokavalion juomalista kertoo, että veden jälkeen kahvi on kakkonen. Ei liene yllätys, että miesten kohdalla olut jää vain niukasti kolmoseksi. Yllätys taitaa olla se, että miehet juovat kahvia enemmän kuin naiset: lähes 550 grammaa/vrk < > 400 grammaa. Yksi syy: kahviabsolutisteja on naisista 20 %, miehistä alle 15 %. Suomalaisittain paahdettu kahvi on ulkosuomalaisten kaipuulistalla viidentenä ruisleivän, kermakastikelihapullien, salmiakin ja lenkkimakkaran jälkeen Annoksittain mitattuna suomalainen vaaleapaahtoinen suodatinkahvi sisältää kofeiinia 100 mg/1,25 dl:n kuppi. Pikakahvissa on 65 mg ja 0,3 dl:n espressoannoksessa 60 mg. Toisin sanoen pitää juoda tuplaespresso, 32 Vapaavahti Frivakt jotta saa kutakuinkin saman kofeiinimäärän kuin suomalaisesta suodatinkahvikupista. 3,3 dl:n energiajuomassa on kofeiinia 80 mg, 1,5 dl:n teekupissa 20 – 45 mg, 3,3 dl:n jääteessä 40 mg, 30 gramman suklaapatukassa 20, maitosuklaassa 6 ja tummassa suklaassa 60. HUOM! Kaikissa arvoissa on tuotteiden keskinäisiä vaihteluvälejä. Niinpä esim. suodatinkahvin vaihteluväli on 60 – 135 ja espresson 35 – 100. Mutta annetut keskiarvot antavat selvän suunnan. Entä kofeiinin vaikutukset ylipäänsä? Kun nauttii kahvikupillisen tai kaksi, niin tulok- KAHVINUUSKIJAT JAHTASIVAT KAHVITTELIJOITA sena on hyvänolon tunne sekä energian, vireyden ja keskittymiskyvyn kohoaminen. Siis kaikkien tiedossa olevia positiivisia seikkoja. Mutta jos juo kerralla neljä kupillista ja enemmän, vaikutus menee miinukselle: hermostuneisuutta, levottomuutta, aggressiivisuutta, unettomuutta, paniikkihäiriöitä, sydämen pikasykintää ja vapinaa. Tuttua sekin. Kahvi – joka muuten on maailman vaihdetuin hyödyke heti öljyn jälkeen – oli joskus Ruotsi-Suomessakin niin kielletty, että valtio palkkasi erityisiä kahvinnuuskijoita paljastamaan kielletyn juoman nauttijoita. Eipä silloin tiedetty, mitä nykytiede on saanut selville. Kofeiini esimerkiksi: lievittää lähes kaikkia särkyjä lukuun ottamatta leikkausten jälkeisiä kipuja pienentää onnettomuusriskiä ja vähentää ajoväsymystä (vrt. vahtivuoro) yhtä paljon kuin 15 minuutin nokoset (joita ei tietenkään vahdissa suositeta) parantaa visuaalista havaintokykyä nopeuttaa saadun informaation käsittelyä vähentää 25 %:lla riskiä sairastua Parkinsonin tautiin ja 16 %:lla riskiä sairastua Alzheimerin tautiin parantaa urheilussa kestävyyslajien suorituksia hidastaa iäkkäiden henkilöiden älyllisen suorituskyvyn heikkenemistä eturauhas-, iho-, suolisto- ja maksasyövän riski alenee nimenomaan niillä, jotka päivittäin nauttivat tuon suositettavan 3 – 4 kuppia päivässä. Tulipa mieleeni juttu menneiltä ajoilta. Kun kahvilla rikastunut J.W.Paulig ryhtyi laivanvarustajaksi, hän maalautti laivojensa korsteeniin alkukirjaimensa eli JWP. Skönarit lukivat sen merkitsevän lyhennystä lauseesta Juokaa Wiinaa, Pojat! Jos Herra Pauligilla olisi ollut tiedossa kahvin terveysvaikutukset, niin ehkä hän olisikin komistanut korsteenit kirjaimilla JKP. Mutta miksi otsikossa mainitaan nikotiini? Siksi, että senkin vaikutuksista saadaan koko ajan uutta tutkimustietoa. Mutta se onkin jo sitten uuden terveystietoiskun paikka. Sakari Karttunen 1 / 2015 Hä ls oi nfo KOFFEIN JA, NIKOTIN NEJ Sällan har något väckt finländarnas sympati för sjöfarten och sjöfararna så mycket som kaffet. Visserligen bara indirekt, men ändå. När s/s Herakles anlände till Åbo hamn 1946 med den första kaffelasten efter kriget, blev det en nationell förstanyhet. Händelsen finns bevarad på fotografier och filmklipp, men också i en målning. F inland är fortfarande det land i världen där man dricker mest kaffe per invånare. De flesta kaffedrickare säger sig dricka 3–4 koppar om dagen. Det är en god nyhet, eftersom just denna mängd kaffe har de bästa hälsoeffekterna. Denna slutsats har man kommit fram till i ett internationellt forskningsprojekt om kaffet och hälsan, som pågått i över 10 år. Några intressanta fakta innan vi går vidare till det vetenskapliga. I Finland konsumeras årligen 12 kg kaffe per person, vilket är mest i hela världen. I Österrike, Danmark och Sverige, som tävlar om andraplatsen, kommer man bara upp i 8,5 kg. På listan över de drycker vi väljer till maten hamnar kaffe på andra plats efter vatten. Föga överraskande kommer öl strax därefter på männens dryckesmeny. Vad som däremot överraskar är att männen dricker mer kaffe än kvinnorna: nästan 550 gram/dygn jämfört med kvinnornas 400 gram. En orsak till detta är att 20 % av kvinnorna är kaffeabsolutister, medan mindre än 15 % av männen är det. På listan över vad utlandsfinländare saknar mest är kaffe rostat på finskt sätt nummer fem efter rågbröd, köttbullar i gräddsås, salmiak och länkkorv. Mätt per portion innehåller finskt ljusrostat bryggkaffe 100 mg koffein/1,25 dl kaffe. Snabbkaffe innehåller 65 mg och en espressoportion på 0,3 dl innehåller 60 mg. Med andra ord måste man dricka en dubbelespresso för att få i sig nästan samma mängd koffein som från en kopp finskt bryggkaffe. I 3,3 dl energidryck finns det 80 mg koffein, i 1,5 del te 20–45 mg och i 3,3 dl iste 40 mg. En chokladbar på 30 g innehåller 20 mg koffein, ljus choklad innehåller 6 mg och mörk choklad 60 mg. OBS! Mängderna varierar mellan olika produkter. Koffeinet i t.ex. bryggkaffe varierar mellan 60 och 135 mg och i espresso mellan 35 och 100 mg. Medel1 / 2015 värdena dock en tydlig fingervisning. Vilka är då de vanligaste effekterna av koffein? När du njuter av en kopp kaffe eller två får du en känsla av välbefinnande samtidigt som du får mer energi, blir piggare och höjer din koncentrationsförmåga. Positiva effekter som gemene man känner till. Men om du på en och samma gång dricker fyra koppar kaffe eller mer, blir effekten negativ: nervositet, rastlöshet, aggressivitet, sömnlöshet, panik attacker, hjärtklappning och darrningar. Även det är bekant. Kaffe – som för övrigt är den handelsvara som omsätter mest i världen näst efter olja – var en gång i tiden förbjudet i SverigeFinland och staten anställde särskilda kaffespioner för att avslöja dem som avnjöt den förbjudna drycken. Då visste man inte vad den moderna vetenskapen har kommit fram till i dag. Till exempel vet man att kaffe lindrar nästan alla former av värk förutom smärtan efter operationer minskar olycksrisken och trötthet vid körning (jfr med ett vaktpass) lika mycket som en tupplur på 15 minuter (vilket såklart inte rekommenderas under ett vaktpass) förbättrar den visuella iakttagelseförmågan gör att du snabbare kan hantera mottagen information minskar risken att drabbas av Parkinsons sjukdom med 25 % och Alzheimers sjukdom med 16 % förbättrar idrottsprestationen i uthållighetsgrenar gör att den intellektuella kapaciteten hos äldre inte försämras lika snabbt minskar risken för prostata-, hud-, tarmoch levercancer särskilt hos personer som dricker den rekommenderade mängden på 3–4 koppar om dagen. Det här fick mig att tänka på en händelse från förr. När J.W.Paulig, som skapat sig en förmögenhet på kaffe, blev redare lät han måla sina initialer JWP på fartygens skorstenar. Sjömännen tolkade det som en förkortning av ”Juokaa Wiinaa, Pojat!” (Drick brännvin, pojkar!). Om herr Paulig skulle ha känt till kaffets hälsoeffekter skulle han kanske ha prytt skorstenarna med bokstäverna JKP – Juokaa Kahvia, Pojat (Drick kaffe, pojkar). Men varför nämndes nikotin i rubriken? Jo, för att det hela tiden kommer nya forskningsrön även om nikotinets effekter. De kräver dock en egen hälsoinfospalt. Sakari Karttunen Frivakt Vapaavahti 33 Irtolastialus Genco Spirit purki painolastia ja otti täyden lannoitelastin Kotkan Mussalon satamasta TRAFIN SEMINAARI: PAINOLASTIVESIYLEISSOPIMUS Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa hyväksytty sopimus tulee kansainvälisesti voimaan 12 kuukautta sen jälkeen, kun 30 maata, jotka edustavat vähintään 35 prosenttia maailman kauppalaivaston tonnistosta, on sen ratifioinut. Arvion mukaan sopimus tulee voimaan vuoden 2016 aikana. Trafi järjesti helmikuun lopulla yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön, ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Varustamot ry:n kanssa merenkulun toimijoille infotilaisuuden. P urjelaivojen aikaan painolastina käytettiin muun muassa kiviä, mutta tänä päivänä maailmalla kuljetetaan vuosittain jopa 4 miljardia tonnia painolastivettä laivojen mukana - Itämerelläkin liikkuu joka hetki 2000 alusta. Itämerelle on saapunut noin 120 vieraslajia, joista noin 80 on asettunut alueelle pysyvästi. Näistä yli 60 prosentin arvellaan tulleen painolastivesien mukana, kertoi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemi. Vieraslajit aiheuttavat taloudellisia menetyksiä esimerkiksi kalastukselle. Varoittavana esimerkkinä esiteltiin kehitystä Mustallamerellä, jossa pelkästään turkkilaisten kalastajien kärsimät menetykset ovat jo 250 miljoonan dollarin luokkaa vuodessa. Alueelle levinnyt amerikankampamaneetti kilpailee ravinnosta kalojen kanssa ja syö niiden munat ja poikaset. 34 Vapaavahti Frivakt Laji on levinnyt myös Itämerelle, joskin sen haittavaikutukset ovat jääneet lievemmiksi. Maiju Lehtiniemi luetteli muita esimerkkejä: koukkuvesikirppu, liejuputkimato, liejutaskurapu ja mustatäplätokko. Nämä eivät vielä aiheuta suuria vahinkoja – tosin koukkuvesikirppu sotkee kalastajien pyydyksiä. Painolastiveden vaihtaminen tai käsittely Seminaarissa moderaattorina toimineen Trafin johtavan asiantuntijan Anita Mäkisen mukaan tuleva yleissopimus sisältää useita painolastiveden käsittelyyn liittyviä vaatimuksia, joiden aluskohtaisesta toteutuksesta kerrotaan aluksen painolastivesien hallintasuunnitelmassa. Vieraslajien leviämistä voi toki ehkäistä 1 / 2015 Ylitarkastaja Ville-Veikko Intovuori Trafilta kertoi myös Pohjanmerellä olevasta painolastivesien vaihtoalueesta Vanha, hyvä konsti: painolasti- ym tankkien nestemäärät selviävät yhdellä silmäyksellä, jos peilaukset ovat ajan tasalla. sillä, ettei vaihda painolastivettä lainkaan, tai vesi jätetään maihin. Mikäli tämä ei ole mahdollista, ja jos on kyseessä suuri tankkitai irtolastialus, voi olla varminta asentaa painolastiveden käsittelylaitteisto, joka tuhoaa vieraslajit, Anita Mäkinen totesi. Seminaarivieraat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun ja monia ideoita esitettiin ongelmien ratkaisuksi painolastivesiproomusta ja - laivasta lähtien. Varustamopuoli oli huolissaan käsittelylaitteistojen toimivuudesta. Monissa suomalaislaivoissa on ollut laitteistoja jo käytössä, mutta niiden käytössä on ilmennyt teknisiä ongelmia, kertoi toimitusjohtaja Olof Widen Suomen Varustamot ry:stä. Saatavilla on jo 50 eri laitteistoa, mutta niiden toimivuutta talviolosuhteissa ei välttämättä ole testattu tarpeeksi. Asiantuntija Bengt Bergman Suomen Varustamot ry:stä muistutti, että esimerkiksi suodattimiin voi muodostua jääsohjoa. Vapautuksen voi saada enintään viideksi vuodeksi esimerkiksi alus, joka on säännöllisessä linjaliikenteessä yksinomaan tiettyjen satamien välillä, Intovuori kertoi. Vapautusta myönnettäessä suoritetaan riskiarviointi, jossa verrataan lajien esiintymistä ja arvioidaan todennäköisyyttä haitallisten lajien leviämiselle aluksen käyntisatamissa. Alukset tarvitsevat vapautuksen heti yleissopimuksen voimaantullessa tai viimeistään kun alukselle tulee asentaa käsittelylaitteisto IMO:n päätöslauselman aikataulun mukaisesti. Poikkeuslupa on myös oltava joka alukselle erikseen, vaikka saman varustamon laivat ajaisivat täsmälleen samalla reitillä, täsmensi Intovuori asiaa tiedustelleille. Tanska on esittänyt että kansainvälisesti otettaisiin käyttöön uusi termi ”Same Risk Area”, jonka sisällä alus voisi saada vapautuksen ilman riskiarviointia tai kevyemmillä kriteereillä. Sopimus sallii myös vapautuksia Vastuuhenkilöt ja valvonta Ylitarkastaja Ville-Veikko Intovuori Trafilta valotti omassa esityksessään yleissopimuksen sallimia vapautuksia. 1 / 2015 Intovuoren mukaan jokaisella aluksella tulee olla perehdytetty ballast -vastaava, joka koordinoi painolastivesien hallintaa. Tämä henkilö voisi olla joku aluksen kansipäällystöstä. Hänen tulee hoitaa painolastivesi- suunnitelmaa ja päiväkirjaa sekä huolehtia mahdollisesta sedimentistä tankeissa. Trafi tulee suorittamaan valvontaa omien resurssien ja mahdollisuuksien mukaan. Aivan kaikki ei vielä ole valmiina. IMO:ssa asiaa viimeistellään, ja ensin valvontaan tulee parin, kolmen vuoden koeaika. Sen aikana pelkästään näytteenoton perusteella ei ryhdytä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin alusta vastaan, Intovuori arvioi. Valvonnan periaatteiden mukaisesti tullaan tarkastamaan todistuskirja (BWM Certificate) ja painolastipäiväkirja, sekä otetaan tarvittaessa näyte painolastivedestä. Suomessa, kuten suurimmassa osassa EUmaita, sopimuksen ratifiointi alkaa olla loppusuoralla. Naapurimaista Norja, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Venäjä ovat sen jo ratifioineet. Sopimuksen on nyt saattanut voimaan yhteensä 44 valtiota, joiden kauppalaivaston osuus koko maailman tonnistosta on 32,86 prosenttia. Asia oli ensimmäisen kerran esillä IMO:ssa jo 1980 -luvun lopulla, ja kansainvälinen yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2004. Seminaarissa ollut Åbo Akademin emeritusprofessori Erkki Leppäkoski totesikin tämän olleen yksi IMO:n historian monimutkaisimmista asioista. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 35 BARLASTKONVENTIONEN PRESENTERADES PÅ TRAFIS SEMINARIUM Konventionen som godkänts av den internationella sjöfartsorganisationen IMO träder i kraft 12 månader efter det att den har ratificerats av 30 länder, vars handelsflottor representerar minst 35 procent av världstonnaget. Uppskattningsvis kommer konventionen att träda i kraft under 2016. I slutet av februari arrangerade Trafi ett informationsmöte för aktörer inom sjöfarten tillsammans med kommunikationsministeriet, miljöministeriet, Finlands miljöcentral och Rederierna i Finland rf. P å segelfartygens tid användes bland annat sten som barlast, men i dag transporterar fartygen varje år upp till 4 miljarder ton barlastvatten världen över – bara på Östersjön rör sig konstant 2 000 fartyg. Ungefär 120 främmande arter har kommit till Östersjön och av dessa har omkring 80 arter etablerat sig i området permanent. Troligtvis har över 60 procent av dessa kommit med barlastvatten, berättade specialforskare Maiju Lehtiniemi från Finlands miljöcentral. De främmande arterna orsakar ekonomiska förluster för till exempel fiskerinäringen. Som ett varnande exempel tog man upp utvecklingen i Svarta havet, där enbart de turkiska fiskarnas förluster redan är uppe i 250 miljoner dollar per år. Den amerikanska kammaneten som spridit sig i området konkurrerar om födan med fiskarna och äter deras ägg och yngel. Arten har spridit sig även till Östersjön, 36 Vapaavahti Frivakt men där har de skadliga konsekvenserna inte vuxit sig lika stora. Maiju Lehtiniemi tog upp flera andra exempel: rovvattenloppa, nordamerikansk havsborstmask, vitfingrad brackvattenskrabba och svartmunnad smörbult. Än så länge vållar dessa arter inga större skador, men rovvattenloppan förstör fiskeredskapen. Byte eller hantering av barlastvatten Trafis ledande sakkunnig Anita Mäkinen, som var moderator för seminariet, sade att den kommande konventionen innehåller flera krav på hanteringen av barlastvatten. Hur dessa krav tillämpas på respektive fartyg beskrivs i fartygets plan för hantering av barlastvatten. Spridningen av främmande arter kan förhindras genom att man inte byter barlastvatten över huvud taget eller lämnar vattnet i land. Om detta inte är möjligt, och om det gäller ett stort tank- eller bulkfartyg, kan det vara säkrast att installera för hantering av barlastvatten ett system som minskar antalet främmande arter, förklarade Anita Mäkinen. Seminariedeltagarna var aktiva i diskussionen och lade fram många idéer på hur problemen kunde lösas med allt från pråmar och fartyg för barlastvatten. Rederisidan var bekymrad över hanteringssystemens funktion. Många finländska fartyg har redan installerat ett system, men systemen har visat sig ha tekniska problem, berättade Olof Widén, verkställande direktör för Rederierna i Finland rf. Det finns redan 50 olika system på marknaden, men de har kanske inte testats tillräckligt i vinterförhållanden. Sakkunnig Bengt Bergman från Rederierna i Finland rf påminde om att det till exempel kan bildas issörja i filtren. 1 / 2015 Sjöfartsdirektör Tuomas Routa sade att Trafi ville hålla aktörerna i branschen underrättade om kommande bestämmelser för sjöfarten och hur de påverkar sjöfartsnäringen och hela samhället Konventionen medger dispens Överinspektör Ville-Veikko Intovuori från Trafi informerade i sitt föredrag om att konventionen medger vissa dispenser. Dispens kan ges i högst fem år till bland annat fartyg som bara kör i reguljär linjetrafik mellan bestämda hamnar, berättade Intovuori. När dispensen beviljas görs en riskbedömning, där man jämför arternas förekomst och beräknar hur troligt det är att de skadliga arterna sprider sig i hamnarna som fartyget besöker. Fartygen måste ha fått dispens när konventionen träder i kraft eller senast när fartyget enligt tidsplanen i IMO:s resolution ska ha installerat ett hanteringssystem. Ville Kataja från Auramarine hade tagit med sig luftfyllda demoutrustningar för att visa hur systemen för hantering av barlastvatten fungerar. Han menade att efterfrågan hittills har varit måttlig, men att de redan hade levererat ett tiotal system. Man måste ha en dispens för varje fartyg, även om fartygen från samma rederi kör exakt samma rutt, preciserade Intovuori för dem som frågade om saken. Danmark har föreslagit att ”Same Risk Area” börjar tillämpas internationellt. Inom detta område ska ett fartyg kunna få dispens utan riskbedömning eller med lägre kriterier. Ansvariga personer och övervakning Intovuori förklarade att alla fartyg ska ha en utbildad barlastansvarig som samordnar hanteringen av barlastvatten. Denna person kan vara någon av fartygets däcksbefäl. Personen ska utarbeta en barlastvattenplan och föra journal samt ta hand om eventuella sediment i tankarna. Trafi kommer att genomföra övervakning i den mån resurserna och möjligheterna til�låter. Allt är inte helt klart ännu. Ärendet ska behandlas färdigt i IMO och därefter ska övervakningen genomföras på försök i ett par, tre år. Under den tiden vidtas inga straffrättsliga åtgärder mot ett fartyg enbart baserat på provtagning, var Intovuoris bedömning. I enlighet med principerna för övervakningen kommer man att kontrollera certifikatet (BWM Certificate) och barlastjournalen, och vid behov tar man ett prov från barlastvattnet. I Finland liksom i de flesta EU-länder är ratificeringen av konventionen på sluttampen. Bland annat Norge, Sverige, Tyskland, Danmark och Ryssland har redan ratificerat den. I dagsläget är konventionen undertecknad av 44 länder, vars handelsflotta utgör 32,86 procent av världstonnaget. Frågan togs upp av IMO för första gången i slutet av 1980-talet, och den internationella konventionen godkändes 2004. Professor emeritus Erkki Leppäkoski från Åbo Akademi som var på seminariet bekräftade att detta varit en av de mest komplicerade frågorna i IMO:s historia. Text och bilder: Pekka Karppanen Koukkuvesikirppu, rovvattenloppa. Foto: vieraslajit.fi 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 37 MERIMIESKAPAKKA MAARIANHAMINASSA Pub Ettan on auki joka päivä ympäri vuoden T orggatanin alkupäässä oleva pubi vetää puoleensa merenkulkijoita maakunnasta ja mantereelta. Heitä on keskimäärin 70 prosenttia asiakaskunnasta ja omistaja itsekin on seilannut 27 vuotta ennen siirtymistään ravintoloitsijaksi. Håkan Helén lähti merille 15 -vuotiaana vuonna 1967. – Laiva oli Slite -varustamon ensimmäinen Apollo, joka liikennöi Ruotsin lipun alla Maarianhaminasta muun muassa Paraisille, Kapellskäriin ja Naantaliin. Varastokallen (spritkalle) jobista palkka oli tuhat kruunua kuukaudessa, Håkan muisteli. Summa oli Suomen rahassa noin 600 markkaa, mikä oli reilusti enemmän, kuin siihen aikaan sai maissa. Asuminen ei kuitenkaan ollut kovin loisteliasta. Pienessä hytissä oli neljä miestä – kun yksi puki vaatteita päälle, piti muiden mennä ulos tai maata kapeissa punkissa. Suihkut ja vessat olivat kollektiivikäytössä kongilla. Töitä kuitenkin riitti ja palkka tuli ajallaan. Koulun kautta baarimikoksi Vuosikymmenen 1969–70 vaihteessa Håkan opiskeli Maarianhaminassa ravintola-alaa, mutta palasi uudelleen merille. Varustamo oli edelleen Carl Bertil Myrstenin johtama Slite. Jobi tosin vaihtui baariin tarjoilijaksi. – Pääsin tuolloin seilaamaan jopa höyrylaivalla. Slite oli hankkinut vanhan Svea Jarlin, joka punakylkisenä Viking Linen lauttana kulki nimellä Apollo III, Håkan Helen kertoi. Hän muistelee vanhan höyryaluksen olleen etenkin konepuolen suosiossa. Konemestareiden pätevyyksiin tarvittiin höyrypraktiikkaa, ja 70 -luku oli jo dieselkäyttöisten laivojen aikaa. Hän kertoo myös tavanneensa myöhemmin pubissaan monta tuon aikaista puolimatruusia, jotka nyt ovat kippareita. Mystenin laivoilla vierähti aikaa. Ei ihme, muutkin merenkulkijat muistavat vanhaa varustajaa hyvällä. Valitettavasti vain tuulet kääntyivät 90 -luvulle tultaessa. Varustamo meni konkurssiin vuonna 1993. Håkanin viimeiseksi laivaksi jäi m/s Kalypso. Meriaiheista rekvisiittaa pubissa Häkan oli baarimikkona ammattilainen, joka ei kauan halunnut ihmetellä laivayhtiön konkurssin jälkeen. Pub Ettanin hän perusti nykyiselle paikalleen taloon, jonka Rederi Ab Sallyn edesmennyt toimitusjohtaja Algot Johansson on joskus omistanut. 38 Vapaavahti Frivakt Kerran täällä oli moottoripyöräjengiläisiä, jotka kysyivät, mitä teen rähinän sattuessa. Otin esiin kärpäslätkän ja sanoin, että alan vetelemään porukkaa päin näköä tällä, Håkan naureskeli. En gång var det ett mc-gäng här, som frågade vad jag gör om det blir bråk. Jag tog fram en flugsmälla och sade att bråkstakarna får sig några omgångar med den här. Kun asiakas astuu sisään, huomaa hän heti tulleensa merimieskapakkaan. Seinillä on kuvia menneiden aikojen laivoista, merenkulun esineistöä ja kanta-asiakkailta saatuja lahjoja. – Tuolla ylhäällä on päällystön virkapäähineitä. Esimerkiksi tämän sain kapteeni Arto Kovaselta, Håkan esitteli erästä valkoista koppalakkia. Baaritiskin takana oleva hylly on kuin suoraan meriantikvariaatista tuotu. Ikkunan vieressä on myös aidon näköinen revolveri, joka kuitenkin osoittautui deaktivoiduksi koriste-esineeksi. Ei sitä ole tarvittu edes pelotteena. Kerran täällä oli moottoripyöräjengiläisiä, jotka kysyivät, mitä teen rähinän sattuessa. Otin esiin kärpäslätkän ja sanoin, että alan vetelemään porukkaa päin näköä tällä, Håkan naureskeli. Håkan on kartuttanut kokoelmiaan vaihtokaupoilla ja ulkomaan matkoillaan, joita hän tekee harvoilla lomillaan. Pubissa on hänen lisäkseen vain yksi työntekijä. Håkan tuntee kanta-asiakkaansa Tammi-helmikuun vaihteessa Pub Ettan oli arkiaamuna hiljainen, mutta edellisellä Vapaavahdin vierailulla elokuussa oli tupa ja terassi täynnä – alakerran biljardihuoneessakin oli porukkaa. Paikalla oli elävä esiintyjä, ja rahaa kerättiin hyväntekeväisyyteen, mihin pubin kanta-asiakkaat mielellään muutenkin osallistuvat. Tiskillä on rahalipas, johon jokainen voi pudottaa ylimääräisiä kolikoita. – Rahaa kerätään milloin mihinkin avustuskohteisiin. Useimmiten kohde liittyy jotenkin lapsiin, Håkan kertoi asiakkaitaan kehuen. Hän esittelee myös valokuva-albumia, jossa on muistoja Pub Ettanissa vietetyistä hilpeistä hetkistä. Sivuilta löytyy monta tuttua merenkulkijaa, ystävää ja kylänmiestä. Håkanilla alkaa olla jo melkoinen työura takana, mutta väsymystä ei näy miehen olemuksesta. Viimeksi hän oli kunnon lomalla vuonna 2009, jolloin teki matkan Meksikoon. Eläkkeelle jäänti ei ole vielä käynyt mielessä, vaikka Ruotsista tienattu merimieseläke alkaakin juosta parin vuoden kuluttua. Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 1 / 2015 EN SJÖMANSKROG I MARIEHAMN Pub Ettan håller öppet varje dag året om Dessvärre vände vindarna på 90-talet och rederiet gick i konkurs 1993. Håkans sista fartyg blev m/s Kalypso. Marin rekvisita på puben P uben i början av Torggatan lockar sjöfarare från Åland och fastlandet. De utgör i genomsnitt 70 procent av kundkretsen och ägaren själv har också seglat i 27 år innan han blev restaurangägare. Håkan Helén gav sig av till sjöss som 15-åring år 1967. – Fartyget var Slite-rederiets första Apollo, som trafikerade under svensk flagg från Mariehamn till bland annat Pargas, Kapellskär och Nådendal. Lönen för jobbet som spritkalle var tusen kronor i månaden, minns Håkan. I finsk valuta motsvarade summan ungefär 600 mark, vilket var betydligt mycket mer än vad man fick i land på den tiden. Boendet var däremot inte så flott. Fyra man trängdes i en liten hytt – när en klädde på sig var de andra tvungna att gå ut eller ligga ner i de smala slafarna. Duschar och toaletter var gemensamma och fanns ute i korridoren. Det var dock gott om jobb och lönen betalades i tid. Via skolan till bartender Vid decennieskiftet 1969–70 bedrev Håkan studier inom restaurangbranschen i Mariehamn, men återvände till sjöss igen. Rederiet var ännu en gång Carl Bertil Myrstens Slite, men jobbet var ett annat: som servitör i baren. Då fick jag till och med segla med ett ångfartyg. Slite hade köpt Svea Jarl, som gick under namnet Apollo III när hon blev en av Viking Lines röda färjor, berättar Håkan Helén. Han minns att det gamla ångfartyget var populärt framför allt på maskinsidan. För att få behörighet som maskinmästare krävdes praktik på ångfartyg, och på 70-talet var de dieseldrivna fartygens tid redan här. Håkan berättar att han senare på sin pub har träffat många av den tidens halvmatroser, som numera är skeppare. Tiden gick och Håkan stannade på Myrstens fartyg. Inte undra på det – andra sjöfarare talar också gott om den gamle redaren. 1 / 2015 Håkan var en professionell bartender som inte ville stå och fundera särskilt länge efter fartygsbolagets konkurs. Han startade Pub Ettan i de nuvarande lokalerna i huset som en gång ägts av Rederi Ab Sallys framlidne vd Algot Johansson. Den som kliver in på puben märker direkt att han kommit till en sjömanskrog. Väggarna pryds av fotografier på svunna tiders fartyg, sjöfartsföremål och gåvor från stamkunder. – Där uppe ligger det befälsmössor. Den här till exempel fick jag av kapten Arto Kovanen, berättar Håkan och visar upp en vit skärmmössa. Hyllan bakom bardisken är som tagen direkt från ett marint antikvariat och bredvid fönstret finns en revolver som ser autentisk ut. Den visar sig dock vara ett deaktiverat prydnadsföremål. – Jag har inte ens behövt använda den för att skrämmas. En gång var det ett mc-gäng här, som frågade vad jag gör om det blir bråk. Jag tog fram en flugsmälla och sade att bråkstakarna får sig några omgångar med den här, skrattar Håkan. Håkan har utökat sina samlingar genom byteshandel och på sina resor utomlands, som han gör de få gånger han tar semester. Förutom han själv är det bara en person till som jobbar på puben. Håkan känner sina stamkunder En vardagsmorgon som denna i månadsskiftet januari–februari är det lugnt på Pub Ettan. Men vid Frivakts förra besök i augusti var det fullt både inne och ute på terrassen, liksom i biljardrummet en trappa ner. Då spelades livemusik och man samlade in pengar till välgörenhet, som pubens stamkunder gärna bidrar till annars också. På disken står ett kassaskrin där man kan lägga sina växelmynt. – Vi samlar in pengar till olika biståndsprojekt. Oftast är projekten på något sätt relaterade till barn, berättar Håkan och berömmer sina kunder. Han visar mig ett fotoalbum med glada minnen från Pub Ettan. På bilderna finns många bekanta sjöfarare, vänner och ortsbor. Håkan har redan en ganska lång karriär bakom sig, men visar inga tecken på trötthet. Senast han hade en ordentlig semester var 2009, då han reste till Mexiko. Än har han inte ens tänkt tanken på att pensionera sig, även om han om ett par år kan börja ta ut sjömanspensionen som han tjänat in i Sverige. Text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 39 RAVINTOLA SALVEN MERIMIESILTA Tupa oli täynnä entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita H elsingin maineikas merimiesravintola Salve järjesti 24. helmikuuta perinneillan vanhoille merimiesasiakkailleen. Talo tarjosi maukasta lohikeittoa, juomia ja hienon ilmapiirin merellisessä miljöössä. Puheensorina oli jo viiden aikoihin melkoinen, kun ravintolapäällikkö Antti Riihioja kumautti katosta roikkuvaa laivakelloa ja toivotti vieraat tervetulleiksi. Merimiesiltaan osallistui lähes 80 henkilöä. Kuulumisia vaihdettiin, tarinoita kerrottiin ja menneitä muisteltiin. Vanho- ja tuttuja tietenkin tavattiin – eräs asiakas kohtasi seilauskaverinsa neljän vuosikymmenen takaa. Vaikka merimiesillan väkimäärä on kasvanut, oli jälleen todettava muutaman seilauskaverin siirtyneen merten yllä liitävien albatrossien joukkoon. Uusimuotoisen merimiesillan vietto alkoi vuonna 2010, jolloin porukkaa riitti hädin tuskin ylätason pöytien täydeltä. Joka vuosi on väkimäärä hieman lisääntynyt ja parina edellisvuonna iltaa istuttiin suuressa salissa. Nyt väkeä riitti lähes ravintolan täydeltä – vieraisiin pöytiin saatettiin huudella ja men- nä istumaankin. Ilta onnistui kaikin puolin loistavasti. Viimeiset vieraat istuivat entiseen malliin valomerkkiin asti. Salven henkilökuntakin palveli mielellään iloisia asiakkaita ja lupasi järjestää perinneillan myös ensi vuonna. Vanhat merimiesasiakkaat olivat tyytyväisiä ja arvostivat Ravintola Salven tarjoamaa merimiesiltaa hienona perinteenä ja kunnioituksen osoituksena ammattikunnalle. PK Salven merimiesiltaan osallistui lähes 80 henkilöä. Kuulumisia vaihdettiin, tarinoita kerrottiin ja menneitä muisteltiin. Närmare 80 personer deltog i sjömanskvällen. Man utbytte senaste nytt, berättade historier och mindes gamla tider. 40 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 Ravintolapäällikkö Antti Riihioja kumautti laivakelloa ja toivotti vieraat tervetulleiksi. Restaurangchef Antti Riihioja hälsade gästerna välkommen med skeppsklockans klang. Jussi Puonti och Erkki Karjalainen mindes tiderna på Finnjet Jussi Puonti ja Erkki Karjalainen muistelivat Finnjetin aikoja SJÖMANSKVÄLL PÅ RESTAURANG SALVE Harry Välilä ja Markku Knuutinen ovat osallistuneet moniin MEPAn turnauksiin Harry Välilä och Markku Knuutinen har deltagit i många av SSB:s turneringar Det var fullt hus då gamla och aktiva sjöfarare mötte upp. D en legendariska sjömansrestaurangen Salve arrangerade den 24 februari en traditionskväll för sina gamla sjömanskunder. Det bjöds på smaklig soppa på lax och drycker i maritim miljö. Redan vid femtiden stod sorlet av röster högt i tak då restaurangchef Antti Riihioja hälsade gästerna välkommen med skeppsklockans klang. Närmare 80 personer deltog i sjömanskvällen. Man utbytte senaste nytt, berättade historier och mindes gamla tider. Man träffade förstås gamla bekanta – en kund träf- 1 / 2015 fade en seglingskamrat från fyrtio år tillbaks i tiden. Också om sjömanskvällarnas publik har vuxit, måste man igen konstatera att några seglingskamrater anslutit sig till skaran av albatrosser som seglar över haven. Traditionen att hålla sjömanskvällar i ny form började år 2010, då räckte publiken knappt till för att fylla borden i den övre våningen. Varje år har antalet deltagare ökat litet och de två senaste åren har man fyllt den stora salen. Nu fyllde man nästan hela restaurangen - man kunde ropa till närmaste bord eller gå och sätta sig. Kvällen lyckades strålande i alla avseenden. De sista gästerna satt som vanligt kvar till ljussignalen. Salves personal betjänade gärna de gladlynta kunderna och lovade ordna traditionskvällen också nästa år. De gamla sjömanskunderna var nöjda. De värdesätter Restaurang Salves sjömanskväll som en fin tradition och hedersbetygelse åt yrkeskåren. PK Frivakt Vapaavahti 41 MAAKALJOILLA GÖTEBORGIN REDILLÄ oltiin bunkraamassa tammikuun puolivälissä. Sähkeellä tuli konttorista orderi ajaa Skotlannin länsikustille, Faslaneen. Parin vuorokauden matkan jälkeen ankkuroitiin yöksi Greenockin edustalle. Aamulla luotsi opasti laituriin ja alkoi Naton lentokonebensan lastaus. Laiturin eteläpuolella on ydinsukellusveneiden tukikohta. Luotsi jutteli tuoneensa joskus samaa reittiä sirpin ja vasaran laivan. Koko laivaväki oli lukittu ikkunattomaan tilaan ja britit olivat ajaneet ohi sukellusveneiden. Faslanehan pääsi myöhemmin Suomessakin lehtiotsikoihin. Rauhanaatetta edustavat olivat pitäneet mielenosoitusta ydinaseita vastaan sukellusvenesataman rajoilla. Suomalaisiakin oli paikalla ja olivat onnistuneet pääsemään tukikohdan alueelle ja jopa sisälle sukellusveneeseen. Eivät sentään onnistuneet saamaan paattia sukeltamaan. Gare Loch vuonon pohjukasta löytyy kylä nimeltään Garelochead. Kylästä navigeerattiin muutama pubi. Sunnuntai-iltana istuttiin jommassa kummassa pienellä porukalla. Tiskillä tilasin ”one draft beer”. Hanasta laskettiin lasi täyteen, mutta sen lisäksi pullosta kaadettiin toiseen lasiin mustaa tököttiä. Kun illan mittaan kävin tiskillä tilaamassa toisen kerran painotin etusormea näyttäen sanaa ”one”. Jälleen täyttyi hanasta lasi ja pullosta toinen lasi. Kolmannella tilauksella oli jo rohkeutta ensin kysellä, miksi yhden oluen sijaan tulee kaksi. Baarimikko töksäytti niinkuin kersantti alokkaalle, että hanasta tulee draft ja pullosta beer. Tuli maailmalla muuallakin yllätyksiä olutta tilattaessa: Syyriassa tilauksen jälkeen kannettiin pöytään kippoja sisältönään suolapähkinöitä, porkkanan ja paprikan paloja, suolakurkkua ja muuta vihannesta. Lopulta piti kattausta tiivistää, että pienehkö olutlasi saatiin pöydälle mahtumaan. Jos oltiin isommalla porukalla liikkeellä, kuppeja ja vihanneksia tuotiin sama määrä, kuin yksinäiselle. Olimme kierrelleet Lattakian sataman lähikatuja ja poikenneet vihannespöytäoluelle. Pyssäporukkaakin oli mukana. Nurkan taakse poiketessani ilmaantui samalle asialle joku paikkakunnan poika. Jotain asiaakin oli 42 Vapaavahti Frivakt ja vähitellen käsitin hänen puhuvan englantia. Tosin varsin erilaista, kuin mihin oltiin muualla totuttu. Asiankin luulin vähitellen ymmärtäneeni: syyrialainen yritti hieroa kauppoja eräästä pyssämme tyttärestä. Vauhdittaakseen kaupanteon edistymistä kaiveli pikkutakkinsa taskusta pistoolin. Onneksi neuvottelu keskeytyi, kun nurkan taakse ilmaantui muitakin keventäjiä. Kuin henkivartiokaarti ikään ryhmityimme kallisarvoisen kauppatavaran ympärille ja poistuimme baarista koko laivaporukka arvokkaasti ja hengissä. LENINGRADIN REDILLÄ oli huhtikuussa melkoinen laivajoukko laituripaikkaa jonottamassa. Monia suomalaisiakin laivoja kylmäruumat tupaten täynnä appelsiineja. Mepä olimme Vaasa Linen rahtauksessa ja ajoimme suoraan laituriin. Ravintoloiden pöydät oli koristeltu appelsiinikeoilla. Niin Nevski Prospektin kivijalkabaarissakin, minne räntäsateesta poikkesimme konemestarin kanssa. Baarissa nurkkapöydässä istuskeli vain yksi asiakas. Jossain vaiheessa tämä asioi tiskillä ja kohta kantoi pöytäämme kaksi suurta hölskyvää maljaa. Kohotti sitten meille omaansa ja palasi jälleen nurkkapöytäänsä. Arvelimme juoman olevan HANASTA DRAFT JA PULLOSTA BEER konjakin ja samppanjan sekoitusta ja jokunen viinirypälekin siinä kellui. Paikalliseen pivoon verrattuna maku oli melkoisen kitkerä. Niinpä oli kupit vajuneet vasta puoleen, kun nurkkapöydän toveri kävi kippistämässä pöytäämme jo uudet astialliset samaa ainetta samoin seremonioin. Ehkäpä tuhti maku turrutti makuaistejakin ja tarjoomukset alkoivat kadota kurkkuihimme. Toverin lähtiessä kolmannelle matkalleen tiskille oli astiamme tyhjät ja äänekkäitä spasiiboja kajautellen karautimme pakoon loskaiselle kadulle. Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle. Timo Sylvänne on myös toimittanut kaksi merenkulkuaiheista kirjaa, Ääniä mereltä, ja Allright -taas mennään. Kun viikkoja ja kuukausiakin tehtiin matkaa tropiikin kuumudessa muisteltiin useinkin, miltä maistuisi kylmä olut. Ei ollut laivoissa ilmastointia. Jos sisällä oli liian kuuma, siirryttiin vapaa-ajoiksi ulos, vaikka kuuma oli kannellakin. Pienet vanhat jääkaapit messeissä vetivät viimeisiään. Ei niihin leikkelelautasen, milkkipurkin ja peltilehmäkannun lisäksi paljoa muuta mahtunutkaan. Erittäin janottava rahtaus oli Persianlahdelta Karachiin. Kaikkein kuumimpaan tuulettomaan kesäaikaan ajeltiin edestakaisin tuota muutaman vuorokauden matkaa. Jebel Dhannan edustalla lastatiin poijusta raakaöljyä ja kuorma purettiin Karachissa. Molemmissa päissä saattoi vierähtää ankkurissa viikko, parikin. Jebel Dhannan rannat olivat pelkkää hiekkaa. Karachissa pääsi öljysatamasta muutaman kilometrin jalkamatkan jälkeen hienojen hotellien baareihin, missä olut oli kylmää. Ensimmäisellä vierailulla jotkut vaihtoivat sellaisiin juomiin, missä jäät kilisivät laseissa. Erityisesti pantiin merkille, kun baarimikko kilkutteli vasaralla isosta jäälohkareesta palasia laseihin: on varmasti tuoretta luonnonjäätä. Poistuessamme hikiseen yöhön pantiin myös merkille juuri silloin tapahtunut jäiden 1 / 2015 jds fkljsdölkfj ölkdsjg lkjfldkjgkljdfslkghjöldfjshölkjfdsöhkjölkdfjshökljöfdlksjhlökjfd ölhkjölkdfjh kjfsdökl Henry Nielsenin hoidossa ollut Pauligin omistama m/t Paola Skotlannissa, Garelocheadin laiturissa vuonna 1981. Laiva oli rakennettu Raumalla 1975 ja näki italialaisomistuksessa vielä vuosituhanteen vaihteen, kunnes päätyi Alangin romurannalle v. 2001. Henry Nielsenin (Oy Banship Ltd) 40200 dwt:n tankkeri Meltemi kulki Panaman kanavan läpi ja saapui Meksikon länsirannikolle vuonna 1978. Uudenkarheassa laivassa oli viihtyisät tilat, mutta miehistöllä oli maihin meno mielessä, kun keula lähestyi Manzanillon satamaa. bunkraus: aasi kärryineen oli peruutettu baarin takaovelle. Aasikuski jääsaksilla tempoi lavalta kuraiseen maahan jäälohkareen ja alkoi laahata sitä baarin jäävarastoon. Sen jälkeen jäi tuoreet luonnonjäät muiden asiakkaiden nautittaviksi. JOS OLI LYHYT LINJA Persianlahdelta Karachiin, oli vielä lyhyempi Maracaibolahden La Salinasta Arubaan: vuorokausi lastausta, reilut puoli vuorokautta matkaa pohjoiseen ja vuorokausi öljyn pumppausta San Nicolasin jalostamoon. Lähellä satamaa oli viihtyisä hollantilainen baari. Tiskin katossa roikkui näyttävä vellikello. Ensimmäisellä käynnillään joku sitä kilistelikin. Hämmästelimme, kun ilman tilausta jokaiselle tiskillä istuvalle tarjoiltiin uudet lasilliset. Kilistäjällekin 1 / 2015 HÄMMÄSTYIMME, KUN KAIKILLE BAARISSA TUOTIIN UUDET JUOMAT tarjoiltiin lasillinen ja näistä kaikista tarjoomuksista lasku. Keskellä salia oli suurempi vellikello ja kävihän senkin sointia joku kokeilemassa. Silloin tarjoiltiin kaikkille baarissa olleille samanlaiset ja näistä lasku kilistäjälle. Maksajan onneksi iltapäivä-aikaan ei vielä ollut paljoa asiakkaita. Niin, alkuun palataksemme Faslanesta lentokonebensaa ajettiin jokunen kuorma Pentlandin salmen kautta Humber joen rannoille. Siiffin kanssa käytiin kävelylenkillä ja alue oli pelkkää kumpuilevaa autiota nummea. Isoja öljysäiliöitä oli jokunen ja laiturin tyvessä vanha pubirakennus. Ihmeteltiin, mistä mahtavat asiakkaat tulla, kun ei asutusta näkynyt lähimainkaan. Illalla väkeä oli jo runsaasti ja tiskillä jono. Skotlannin opeista viisastuneena osasin tilata ”one draft, no beer”. Nytpä oli voimassa toisenlaiset tavat. Kuin kersantti alokkaalle baarimikko kehoitti menemään ulos tekemään päätöstä, ottaako vaiko eikö ota. Jonossa kun oli semmoistakin väkeä, jotka tiesivät, mitä haluavat. Timo Sylvänne www.aanimeri.fi Frivakt Vapaavahti 43 KIRJAT MEPAN KIRJASTOKATSAUS Milja Nitovuori Pekka Karppanen Alkuvuodesta kirjoja julkaistaan vähemmän, mutta MEPAn kokoelmia on tietenkin täydennetty. Viimevuotisen muuton ja helmikuussa sattuneen vesivahingon johdosta on kirjojen parissa riittänytkin työtä. Samalla on rakennettu digitaalista tietokantaa, joka antaa merenkulkijoille mahdollisuuden kirjojen selailuun ja varauksiin netissä. Tästä enemmän seuraavassa Vapaavahdissa. DRAAMAN JA ROMANTIIKAN lukijoille on Danielle Steelin romaaneja suomennettu jo seitsemänkymmentä. Osa kirjoista on vauhdikkaita ja mielenkiintoisia, toisten ollessa siirappisen itkettäviä ” kauniita ja rohkeita”. Viimeisin kirja, Veren perintö on mielenkiintoinen tarina mitä voi tapahtua tarttumisesta sukututkimukseen. Brigitte Nicholsonin elämältä ja elämäntyöltä putoaa pohja vuorokauden aikana. Seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Äitinsä yllytyksestä hän vastahakoisesti lupautuu auttamaan sukututkimuksessa. Arkistoista löytyviin muistioihin ja päiväkirjoihin pohjautuen Brigitte tutustuu 1700- luvulla syntyneeseen Sioux-heimoon kuuluvaan intiaanityttöön, sukulaiseensa. Intiaanitytön, Wachiwin tarina alkaa muotoutua ja elää. Lukija saa seurata mielenkiintoista historiallista tarinaa samalla, kun Brigitten elämä saa uuden suunnan. ROMAANI SAA LUKIJAN YMMÄRTÄMÄÄN PAKOLAISIA 44 Vapaavahti Frivakt ANNAMARI MARTTINEN on kirjoittanut ajankohtaisen romaanin nimeltä Vapaa. Tarina kertoo pakolaisten vastaanottokeskuksesta entisessä vankilassa Konnunsuolla. Kirjailija toimii suomenkielen opettajan Konnunsuolla, joten hän on perehtynyt asiaan. Kirja on Marttisen seitsemäs teos, hän on aiemminkin kirjoittanut ihmisten kipeistä asioista. Pitkällä bussimatkalla Konnunsuolle pakolaiset pelkäävät joutuvansa vankilaan Venäjälle. Vaikka portit ovat avoimet, niin ihmiset – pakolaiset eivät ole vapaita muistoista, eikä ajatuksia pääse pakoon. Turvapaikan hakija odottaa kuukausi kaupalla päätöksiä ja tietämättömyys kuluttaa, samoin kuin ikävä entistä kotia sekä omaisia. Päähenkilö Mahdi on paennut poliisin kidutussellistä Bagdadista Turkin kautta Suomeen. Mahdi kertoo, kuinka on kuollut sisältä ja elossa ulkoapäin. ”Hymyilen, nauran kurssilla, se pitää ulkoisen minäni hengissä. Jokaisena odotuksen päivänä kuolen sisältä lisää. Jokaisen vuorokauden vaihtuessa ymmärrän, että yksi päivä on taas lopullisesti menetetty, ilman että mitään on tapahtunut. Jokainen päivä kasvattaa erossaolon ikävää”, hän kertoo. Entisen vangin Patun kirjoitukset sängyn pohjassa ja seinissä antavat lohtua Mahdille. Sattumalta kirjahyllyn alta löytynyt Patun muistivihko askarruttaa häntä. Suomenkielen opettaja on tärkeä henkilö Mahdille ja hän lupautuu auttamaan muistivihon tekstin kääntämisessä. Marttinen käyttää sanoja taitavasti, mutta välillä on vaikeuksia tietää missä nyt mennään. Teksti lipuu unenomaisesti eteenpäin ja lukija joutuu miettimään ollaanko tässä hetkessä, menneessä, unessa vai kuvitelmissa. Romaani saa lukijan ymmärtämään paremmin pakolaisia ja sitä kuinka vaikea tämä ratkaisu on monelle. 1 / 2015 JÄNNITYSTÄ JA RIPAUS EKSOTIIKKAA TAMMIKUUSSA ei uusia kirjoja juurikaan ilmesty, joten katselin kirjahyllyäni. Olin lukenut 70- luvulla kaikki suomennetut Evelyn Anthonin kirjat ja juonen käänteet unohtuneet, joten aloitin lukemisen. Viisi kirjaa peräkkäin ja totesin niiden olevan yhtä hyviä, kuin muistin. Tarinat eivät tuntuneet vanhanaikaisilta, lukuun ottamatta, että apua ei tietenkään saanut kännykällä. Vauhtia ja jännitystä riitti viimeisille sivulle asti. Mepastakin löytyy vielä Anthonyn kirjoja ja niistä on myös tehty pokkaripainoksia vielä viime aikoinakin. ELÄMÄ TUNTUU LATTEALTA INTIAN MATKALTA PALATTUA MIKAEL BERGSTRAND on malmölainen toimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut Sydsvenskan -lehdessä ja työskennellyt vuosia New Delhissä. Ruotsissa valmistuu kolmiosainen TV-sarjan hänen teksteistään. Viimeisin kirja Sumua Darjeelingissa ja teetä on juuri ilmestynyt Bazar kustannukselta. Odotin pääseväni lukemaan romaani muotoista matkakertomusta Intiasta, mutta erehdyin. Ruotsalaismies Göran Borgin elämä, hienon Intian matkan jälkeen ei ala sujua kotimaassa. Kaikki tuntuu lattealta, eikä elämässä ole minkäänlaista iloa. Kirjan ensimmäiset sata sivua olikin melkoisen tylsää luettavaa, kun päähenkilöllä ei tuntunut olevan minkäänlaista puhtia elämässään. Aitoa iloa hän sai ainoastaan, kun jalkapallo-ottelussa Malmö FF voitti Helsingborg IF:n. Jotta surkeudelle tulisi jokin raja, hän päättää matkustaa uudelleen Intiaan. Päästyään perille hän huomaa, ettei tämäkään asia suju. Hän oli ilmoittanut intialaiselle ystävälleen väärän tuloajan. Löydettyään vihdoin ystävänsä Göran saa kuulla hänen katastrofaalisesta kaupastaan Darjeelingissa. Ystävästä tulee yhdellä iskulla rutiköyhän ja hänen häänsä peruutettiin. Göran aikoo palata kotiin yhtä apaattisena, kun oli lähtiessäänkin. Mutta sitten alkaa tapahtua ja hän oivaltaa, että ollutta ei voi muuttaa, tulevaisuudesta ei tiedä, mutta voi elää tässä hetkessä ja auttaa ystävää. Välinpitämättömässä, itsekeskeisessä ruotsalaismiehessä heräsi suojeluvaisto ja elämänkipinä. Tarina sai aivan uuden, mielenkiintoisen vauhdin ja oli vihdoin todella viihdyttävää luettavaa. JUSSI SEPPÄSEN esikoisteos Kymmenottelu on kaunokirjallinen mittelö. Kymmenottelun muotoon rakennettu tarinakokoelma kertoo urheilusta, kavereista, hulluudesta ja urheiluhulluudesta. Elämän ironiaa on vaikkapa tappelu yöllä nakkikioskilla. Kuulantyöntäjä Elinan on vaikea saada sponsoria urheilulleen, mutta osaa pistää riitelijät hiljaiseksi. Kaverukset ovat miettineet, että vaarallisimmat urheilulajit ovat seiväshyppy ja aitajuoksu. Sitten täytetään neljäkymmentä ja vaarallisin laji on sadan metrin juoksu. Jotta kaikki kymmenotteluun kuuluvat lajit käydään läpi, on edessä 1500metrin juoksu. Yksi kavereista tuupertuu matkalla ja ambulanssi kiidättää hänet pallonlaajennukseen. Miehet miettivät juostaanko kuitenkin kisa loppuun, koska sairaalasta ei varmaan kuulu mitään ennen sitä. 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 45 KIRJAT GUSTAF ERIKSONIN HÖYRYLAIVAT Purjelaivoistaan ja myöhemmin myös kylmäaluksistaan tunnetun maineikkaan varustamon tonnistoon kuuluneet 22 höyryalusta ovat jääneet vähemmälle huomiolle, Asia korjattiin kerralla, kun säätiö Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond julkaisi kirjan Gustaf Erksons ångare. VARUSTAMOSSA AKTIIVIURALLAAN työskennelleet Bo Limnell ja Ralph E. Sjöholm ovat tehneet todellisen kulttuuriteon kerättyään kansien väliin tietoja ja tarinoita höyrylaivoista vielä, kun se on mahdollista. Höyrylaivamiehet alkavat olla iäkkäitä, mutta sitkeä kaksikko onnistui saamaan kuvia sekä materiaalia varustamon ja merimuseon arkistojen lisäksi myös kotialbumeista ja jopa GE -merenkulkijoiden Facebook -ryhmältä. Eriksonin ”ångareista” saatiin esimakua viime elokuussa, kun Per-Martin Brunnsberg kävi läpi legendaarisen yhtiön laivoja Vuosaaren merimieskeskuksessa. GE -nostalgiaillassa ei osattu aavistaa, että saataisiin näinkin komea teos valottamaan lisää höyrylaivojen häviävää historiaa. Varustamolla oli purjealuksia aina 40-luvun loppuun asti, mutta ensimmäinen höyrylaiva, s/s Rigel hankittiin jo vuonna 1919. Vaatimaton 280 hevosvoiman hörykone viitoitti kuitenkin varustamon tien kohti konekäyttöisiä aluksia. Eriksonilla oli kaksi höyrykoneella varustettua bukseeria ja 20 rahtialusta, joista 18 oli ”kolistimmejä” ja kaksi ”öljystimmejä”. Kivihiilikäyttöinen s/s Kungsö muutettiin myöhemmin öljykäyttöiseksi. Saksalaiset tilasivat laivan sota-aikana ja se oli tarkoitus antaa Neuvostoliitolle osana sotakorvauksia. Laiva oli luokitettu Germanischer Lloydin säännöillä eikä siten kelvannutkaan itänaapurille. Sota, ja sen lieveilmiöt vaativat veronsa myös GE -varustamolta. Kirjassa on käyty läpi laivojen vaiheita seikkaperäisesti. Saksa oli valloittanut Tanskan ja Norjan ja asetti miinasulun Skakerrakiin. Monet GE:n höy46 Vapaavahti Frivakt rylaivoista jäivät liikennöimään Itämerelle. Jatkosodan sytyttyä Neuvostoliiton sukellusveneet toimivat aktiivisesti Itämerellä. Vuonna 1942 varustamo menetti torpedoituna Argon, Agnesin ja Bondenin. Argon mukana hukkui 9 merimiestä, joukossa varustajan poika Gustaf Adolf Erikson (1920-1942). Laivan torpedoi Neuvostoliiton sukellusvene SC 317, joka koki oman kohtalonsa pari viikon päästä Kallbodagrundetin kaakkoispuolella, jossa Suomen ilmavoimat ja laivasto tekivät siitä selvän. Varustamon höyrylaivoista Yhdysvallat takavarikoi s/s Olivian jatkosodan aikana kahdeksan muun suomalaislaivan lisäksi. Alus liikennöi panamalaisena San Jorge´na, kunnes palautettiin sodan jälkeen Eriksonille. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka GE -varustamon tonnistoon päätyi sotasaalislaiva. Neuvostoliitto oli ottanut laivastonsa käyttöön virolaisen s/s Hilden, joka vaurioitui Hangon kahakoiden yhteydessä. Päämajan sotasaalistoimisto myi laivan GE:lle, joka rekonstruoi aluksen dieselkäyttöiseksi m/s Styrsöksi Uudenkaupungin telakalla. Kunniaa merimiehille ja laivoille Limnell ja Sjöholm ovat onnistuneet luomaan todella mielenkiintoisen kokonaisuuden. Laivoista ja niiden vaiheista on todella paljon tietoja; lehtileikkeitä, kuvia, karttoja, lasteja, matkoja, miehistöluetteloita. Monet laivat lastasivat Suomesta puuta ulkomaille. Jäiden tultua esimerkiksi s/s Hamnö siirtyi liikennöimään Kanadasta Espanjaan ja Väli- merelle. Nova Scotian vuorovesivaihtelu oli niin voimakas, että laskuveden aikana alus makasi ”kuivilla”. Kirjasta huokuu kunnioitus höyrylaivaaikojen merenkulkijoiden ja varustamoväen työhön. Teksti on helppolukuista myös meille kouluruotsin taitajille - ei turhaa kaunokirjallista kiertelyä vaan asiaa merenkulusta merenkulkijoille. teksti: Pekka Karppanen Gustaf Eriksons Ångare ISBN 978-952-5705-70-6 kovakantinen, 284 sivua hinta 30 euroa+postilut. Tilaukset: gun.erikson-hjerling@aland.fi 1 / 2015 GUSTAV ERIKSONS ÅNGFARTYG Rederiet som är känt för sina segelfartyg och sedermera även sina kylfartyg, har inte fått mycket uppmärksamhet för de 22 ångfartygen i sitt tonnage. Kunskapsluckorna fylldes dock rejält när Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond gav ut boken Gustaf Eriksons ångare. REDERIET SOM är känt för sina segelfartyg och sedermera även sina kylfartyg, har inte fått mycket uppmärksamhet för de 22 ångfartygen i sitt tonnage. Kunskapsluckorna fylldes dock rejält när Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond gav ut boken Gustaf Eriksons ångare. Bo Limnell och Ralph E. Sjöholm, som båda arbetat på rederiet, har gjort en sann kulturgärning genom att samla information och historier om ångfartygen i två pärmar innan det varit för sent. Ångfartygens besättningar börjar bli till åren komna, men det envisa paret har lyckats få ihop fotografier och material inte bara från rederiets och sjöfartsmuseets arkiv, utan också från privata album och GE-sjöfararnas Facebookgrupp. Redan i augusti förra året fick vi en försmak av Eriksons ångfartyg när Per-Martin Brunnsberg höll en presentation om bolagets fartyg på Nordsjö sjömanscenter. Under GEnostalgikvällen kunde vi däremot inte ana att ångfartygens historia, som var på väg att falla i glömska, skulle belysas av ett sådant här praktverk. Rederiet trafikerade med segelfartyg ända till slutet av 40-talet men det första ångfartyget, s/s Rigel, köptes in redan 1919. Den anspråkslösa ångmaskinen på 280 hästkrafter visade dock rederiet vägen mot de maskindrivna fartygen. Erikson hade två bogserare och 20 fraktfartyg försedda med ångmaskiner, och de sista av dessa eldades redan med olja i sina pannor. 1 / 2015 Koleldade s/s Kungsö började senare eldas med olja. Tyskarna beställde fartyget under krigstiden, och därför skulle det överlåtas till Sovjetunionen som en del av krigsskadeståndet. Fartyget var klassat enligt Germanischer Lloyds regler och därför dög det trots allt inte åt grannen i öst. Kriget och dess verkningar krävde sin tribut även av GE-rederiet. Tyskland hade ockuperat Danmark och Norge, och spärrat Skagerrak med minor. Många av GE:s ångfartyg blev därför kvar på Östersjön. När fortsättningskriget hade brutit ut var Sovjetunionens ubåtar aktiva på Östersjön. År 1942 förlorade rederiet de torpederade Argo, Agnes och Bonden. Nio sjömän, däribland redarens son Gustaf Adolf Erikson (1920–1942), följde med Argo ner i djupet och drunknade. Fartyget torpederades av den sovjetiska ubåten SC 317, som mötte sitt eget öde ett par veckor senare sydost om Kallbodagrund, där Finlands flygvapen och flotta sänkte ubåten. Under fortsättningskriget beslagtog USA rederiets ångfartyg s/s Olivia, utöver åtta andra finländska fartyg. Fartyget trafikerade som det panamanska San Jorge, innan det återlämnades till Erikson efter krigslutet. I boken berättas också hur ett fartyg som tagits som krigsbyte hamnade i GE-rederiets tonnage. Den sovjetiska flottan hade tagit i bruk estländska s/s Hilde, som skadades vid sammandrabbningar i Hangö. Krigsbytesbyrån vid Högkvarterets krigsekonomistab sålde fartyget till GE, som rekonstruerade henne till dieseldrivna m/s Styrsö på Nystads varv. Sjömännen och fartygen hyllas Limnell och Sjöholm har lyckats skapa ett verk som är mycket intressant från början till slut. Det innehåller mängder av fakta om fartygen och deras historia: tidningsurklipp, fotografier, kartor, laster, resor och mönstringsrullor. Många av fartygen lastade virke från Finland till andra länder. När isarna kom övergick exempelvis s/s Hamnö till att trafikera från Kanada till Spanien och Medelhavet. Tidvattenvariationen utanför Nova Scotia var så kraftig att fartyget låg på havsbotten vid ebb. Boken utstrålar respekt för sjöfararnas och rederifolkets arbete under ångfartygstiden. Som tur är hinner många av dem avnjuta denna läckerbit. Bokens layout håller hög klass och texten är ändamålsenlig – inga onödiga skönlitterära omskrivningar, utan rena fakta om sjöfart för sjöfarare. Text: Pekka Karppanen Gustaf Eriksons Ångare ISBN 978-952-5705-70-6 inbunden, 284 sidor, pris 30 euro + frakt Beställningar: gun. erikson-hjerling@aland.fi Frivakt Vapaavahti 47 KIRJAT Herkkuja rippeistä Helena Lylyharju, Kari Martiala, Ulla Liukkonen: Ajatusta Arkiruokaan! Herkkuja rippeistä Kovakantinen, 119 sivua, ISBN 978-951-23-5855-7 Kustantaja: Karisto, hintaluokka 19 euroa M/S FINNMILL -ALUKSEN kokkistuertti Helena Lylyharju ja toimittajamiehensä Kari Martiala ovat tiedostaneet ruokakirjojen visuaalisen puolen. Loistava layout ja komeat kuvat ovat tavaramerkkinä myös uusimmassa teoksessa, jossa jälleen on mukana myös keittiömestari Ulla Liukkonen. Vanhemmalle väelle ruokien valmistus tähteistä on luontevaa edellisten sukupolvien perinteinä, mutta nuorille tässä kirjassa on todella hyviä reseptejä. Karjalanpaistin tai poronkäristyksen tähteistä voi valmistaa maukkaan keiton, monia rippeitä voi käyttää munakkaisiin tai patoihin. Salaatteja, pikkulämpimiä, jälkiruokia ja leivonnaisia on myös esitelty. Niin, ja onhan kirjassa mukana myös se Pappilan hätävara. Jokaista suomalaista kohti päätyy roskiin 24 kiloa ruokaa. Kirjassa on reseptien lisäksi hyviä vinkkejä järkevään ruokatalouden pitoon. Ostosten ja ruokailujen suunnittelu, järkevät määrät ja oikea säilytys vähentävät hävikkiä. Kirjassa on myös loistavia niksejä eri ruoka-aineiden käytöstä, sekä yleisimpien yrttien sopivuus eri ruokien kanssa. Teksti: Pekka Karppanen Timo Haipukselta uusi meriromaani Timo Haipus: Konemestari Hautala ja Etelän risti Kustantaja: Haipeli Oy ISBN 978-952-68311-0-7, 256 sivua, pehmytkantinen. Kirjan hinta 24 €, + postimaksu 2 € Suomeen, myynti: www.merimieskuvia.fi 48 Vapaavahti Frivakt KIRJA ON JATKOA EDELLISESTÄ, ”Elon mainingit” -teoksesta, mikä kannattaa lukea ennen kun avaa uuden kirjan komean kannen. Kansikuva on lupaava, ja myös pitää lupauksensa. Konemestari Henkka lähtee naisystävänsä kanssa purjehtimaan ja alkaa kertoa tarinoita 1960 -luvun seilauksistaan. Hän aloitti merimiehen työt koneoppilaana s/s Cruxissa. Höyrylaivassa on vanha ajan meininki. Töitä tehdään, mutta tärkeää on myös vapaa-aika ja etenkin maissa käynnit. Jossain vaiheessa Cruxin merimiehet itsekin ihastelevat ammatin etuja ikään kuin tietäen, että noihin aikoihin eräs kansanedustaja todella suunnitteli huviveroa merenkulkijoille. Laiva käy Euroopan, Välimeren ja Afrikan satamissa. Sen verran tarkkaa on paikkojen ja tapahtumien kuvaus, että voi arvata niiden olevan kirjailijalle tuttuja, vaikka tarina onkin kuvitteellinen. Nuoret, ja vähän vanhemmatkin merimiehet ottavat kaiken irti pitkistä satama-ajoista. Teksti: Pekka Karppanen 1 / 2015 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 49 VUODEN 2014 MINUUTTIKISAN TULOKSET H enkilökohtaisen kokonaiskilpailun voitti Pekka Juntunen Gabriellalta (776 pistettä). Toiseksi tuli Sven-Olof Sjöqvist m/s Finnfellowilta (754) ja kolmanneksi niin ikään Gabriellalta Stefan Sundström (713). Naisista paras oli m/t Jurmon Noora Juurela (532). M/s Pasilan Kata Mankinen (428) oli toinen ja Silja Serenaden Tytti Saarela oli kolmas (365). Kilpailussa oli aktiivisesti mukana 447 merenkulkijaa. Laivajoukkueiden kokonaiskilpailun voitti Godby Shippingin m/s Miranda (162). Toiseksi tuli pienellä erolla Bore Sea (125) ennen ESL-Shippingin Pasilaa (120). Varustamo/järjestösarjan paras oli Godby Shippingin toimisto, joka saavutti kokonaiskilpailussakin kymmenennen sijan yhteensä 74 joukkueen sarjassa. Tulosten ja arpaonnen perusteella sai palkintoja 64 henkilöä, joihin on jo otettu yhteyttä. MEPA kiittää kaikkia osallistujia ja kannustaa jatkamaan liikuntaharrastusta ja minuuttikisaa myös vuonna 2015! Paras matkustajalaiva (yhteensä 16) Bästa passagerarfartyg (sammanlagt 16) 1. Finnstar, 62 2. Finnlady, 60 3. Finnfellow, 58 MINUTTÄVLINGEN 2014 Rahtilaivat top 6 (yhteensä 43) Lastfartygens top 6 (sammanlagt 43) 1. Miranda, 126,20 2. Bore Sea, 125,77 3. Pasila, 120,53 4. Jurmo, 98,62 5. Mastera, 93,58 6. Eira, 68,80 I den individuella tävlingen segrade Pekka Juntunen från Gabriella (776 poäng). På andra plats kom Sven-Olof Sjöqvist från m/s Finnfellow (754) och trea blev Stefan Sundström (713), också han från Gabriella. Av damerna var Noora Juurela från m/t Jurmo bäst (532). Tvåa blev Kata Mankinen (428) från m/s Pasila och trea Tytti Saarela (365) från Silja Serenade. I tävlingen deltog aktivt 447 sjöfarare. I fartygslagen tävling segrade Godby Shippings m/s Miranda (162). Tvåa blev Bore Sea (125) med ett knappt avstånd från ESL Shippings Pasila (120). I serien för rederier/organisationer var Godby Shippings kontor bäst med en placering som tionde i helhetstävlingen med sammanlagt 74 deltagande lag. På basen av resultat eller lottdragning fick 64 personer priser, de har redan kontaktats. SSB tackar varmt alla deltagare och hoppas på fortsatt deltagande i motionsverksamheten och minuttävlingen också år 2015! 50 Vapaavahti Frivakt Paras hinaaja/murtaja (yhteensä 7) Bästa bogserfartyg/isbrytare (sammanlagt 7) 1. Ahti, 111 2. Ukko, 91 3. Otso, 25 Muut (yhteensä 8) Övriga (sammanlagt 8) 1. Godby Shippingin toimisto, 67 2. Mta Aranda, 50 3. Rederienheten ÅLR, 46 Henkilökohtainen kilpailu top 10 (yhteensä 447) Individuella tävlingens top 10 (sammanlagt 447) 1. Pekka Juntunen Gabriella 776,83 2. Sven-Olof Sjöqvist Finnfellow 754,21 3. Stefan Sundström Gabriella 713,62 4. Joni Menna Pasila 686,33 5. Esa Leppänen Finnmaid 682,29 6. Ymär Bedretdin Aura 654,33 7. Tuomo Lindell Otso 622,08 8. Marko Iltola Mastera 603,29 9. Hannu Simola Silja Serenade 580,46 10. Jaakko Helanto Aranda 571,21 1 / 2015 NORDIC OPEN FLOORBALL 2015 Ahvenanmaalla vedettiin läpi tasokas turnaus, johon osallistui vanhojen tuttujen mailavirtuoosien lisäksi myös uusia pelimiehiä ja -naisia. Tunnelma ja tsemppi olivat korkealla. 1 / 2015 Frivakt u Vapaavahti 51 L umipyryn riivaamassa Maarianhaminassa oli liikkeellä parisensataa merenkulkijaa, kun vuotuinen salibandyturnaus pelattiin tammikuun lopulla. Kuudentoista joukkueen turnaus buukattiin täyteen jo hyvissä ajoin. Ruotsista tuli neljä joukkuetta, Suomesta kymmenen ja Ahvenanmaalta kaksi joukkuetta – toki maakunnan väkeä pelasi myös mantereelta tulleissa ryhmissä. Suuresta suosiosta kertoi sekin, että odotuslistalla oli viisi joukkuetta. Valitettavasti ainoa peruutus tuli liian myöhään jonotuspaikkoja ajatellen. Kovan tuulen vuoksi Silja Serenaden joukkueen pääryhmä ei päässyt rantautumaan Silja Symphonylta. Kolme perille päässyttä pelaajaa sijoittuivat muihin joukkueisiin. Tänä vuonna majoitukset olivat hotelli Arkipelagissa, josta pelaajat kuljetettiin MEPAn ja Ruotsin Merimiespalvelun pikkubusseilla pelipaikalle. Turnaus järjestettiin jo neljännen kerran Baltichallenissa, joka sopii loistavasti tapahtumapaikaksi. Viime vuoden tapaan oli tarjolla syötävää ja juotavaa ME Groupin ylläpitämässä kahvilassa, jota hoitivat Kimi Eriksson ja Kari Rakkolainen. Mukana oli myös OSM Ship Management Finlandin merenkulkijoista koostunut ensiapuryhmä, joka onneksi sai katsella pelejä melko rauhassa. Vain muutamia laastareita tarvittiin. Tutut joukkueet kärjessä Neljässä alkulohkossa pelatun sarjan jälkeen alkoivat pudotuspelit. Kolmen edellisvuoden mestarit, Birka Stockholm ja Silja Serenade eivät voineet osallistua, joten areena oli avoin haastajille. Ensimmäistä kertaa mukana ollut Amorella ja paikallisjoukkue Rosella pitivät Viking Linen lippua korkealla yhdessä Viking Gracen kanssa. Myös Dream Teamin naisisto koostui Viking Linen, lähinnä Amorellan merenkulkijoista. QUALIFYING ROUND ENÅ- Polfors 2–0 Meriturva-Vaparit1–0 Rosella-Galaxy2–1 Wasa Express-Dickson 1–7 Amorella-Grace1–0 Michael Sars-Dream Team 3–0 KYAMK-SAMK1–5 Serenade-Symphony0–3 52 Vapaavahti Frivakt Wasa Express oli myös saanut joukkueen jalkeille, samoin meriopiskelijat Turusta, Raumalta, Kotkasta ja Maarianhaminasta. Tallink Siljaa edustivat Galaxy ja Silja Symphony. Finaalipeleihin ylsi lopulta kaksi joukkuetta Ruotsista, yksi Suomesta ja yksi Ahvenanmaalta. Välierät pelattiin pienen hengähdystauon jälkeen, mutta tiukkojen otteluiden jälkeen jouduttiin heti ryhmittymään ratkaiseviin mitalipeleihin. Pronssipelissä Silja Symphony löi Michael Sarsin 4-2. Loppuottelussa kohtasivat kaikissa aikaisemmissakin Nordic Open -turnauksissa pelanneet Meriturva ja Dickson, joista jälkimmäinen vei kullan varsin tehokkaalla pelillä. Jälkipelit Arkenissa Pudotuspelien käynnistyttyä aloitettiin lopettaneiden joukkueiden kuljetus vähitellen Hotelli Arkipelagia, jossa oli mahdollisuus saunoa ja viettää aikaa baarissa, ravintolassa, kasinolla tai rauhallisemmissa paikoissa. Ruokailuun kokoonnuttiin toisen kerroksen ravintolasaliin, jossa jaettiin myös palkinnot turnausvoittajille. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin viime vuoden tapaan Oliver Lidmalm Bengtsson Dickson IF -joukkueesta. Pelintekijä -palkinnon sai Marko Aalto Meriturvasta. Maria Pettersson Silja Symphonylta valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi, minkä kunnian hän sai myös kaksi vuotta sitten. Alandia – yhtiön ”Spelglädje” -palkinto myönnettiin Dream Teamille ja PAF Fair Play -joukkueeksi valittiin Viking Grace. MEPA ja Sjömansservice Sverige kiittävät kaikkia mukana olleita, halli- ja EA -henkilökuntaa sekä turnauksen tukijoita: PAF, ME Group ja Alandia. Teksti: Pekka Karppanen Kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen QUARTER FINALS ENÅ-Michael Sars 2–3 ot Meriturva-Amorella2–1 Rosella-Symphony2–5 Dickson-SAMK5–1 SEMIFINALS Michael Sars-Meriturva 1–2 Symphony-DIckson2–5 BRONZE Michael Sars-Symphony 2–4 FINAL Meriturva-Dickson0–5 1 / 2015 Maria Pettersson Dickson Erikoispalkinnot: MVP: Oliver Lidmalm Bengtsson, Dickson Playmaker: Marko Aalto, Meriturva Best Goalie: Maria Pettersson, Silja Symphony Alandia Prize ”Spelglädje”: Dream Team PAF Fair Play Team: Viking Grace Loppupelien jälkeen pidettiin lyhyt palkintoseremonia Baltichallenilla. Illalla kokoonnuttiin saunomaan ja ruokailemaan Hotel Arkipelagiin, jossa jaettiin lisäksi erikoispalkinnot. Efter slutmatcherna hölls en kort pris utdelningsceremoni i Baltichallen. På kvällen samlades man för att bada bastu och äta middag på Hotel Arkipelag, där ytterligare några specialpris delades ut. Silja Sym phony 1 / 2015 Meriturva Dream Team Frivakt Vapaavahti 53 SVENSKARNA SEGRADE I ÅRETS INNEBANDYTURNERING Några hundra sjöfarare befann sig i ett snöstormigt Mariehamn ,där den årliga sjöfartsinnebandyn spelades. Av sexton tillgängliga platser, bokades alla i god tid. Från Sverige deltog fyra lag, Finland tio, och Åland två- visserligen spelade även flera ålänningar i lag från fastlandet. E tt tecken på turneringens populäritet är det faktum att fem lag fick vänta på turneringsplats på reservlistan. Tyvärr kom den sista inhiberingen för sent med tanke på reservplatser. På grund av hård vind anlände Silja Symphony aldrig till Åland. Bland besvikna passagerade fanns även Silja Serenades lag förutom tre spelare som placerades i rederiets övriga deltagarlag. I år arrangerades inkvarteringen på Hotell Arkipelag, varifrån spelarna transporterades till spelplatsen med SSB:s och Svenska sjömansservices minibussar. Turneringen arrangerades redan för fjärde gången i Baltic hallen som lämpar sig som evenemangsplats. Liksom tidigare år stod ME Group för caféverksamheten, som sköttes av Kim Eriksson och Kari Rakkolainen. Första hjälpgruppen bestod av sjöfarare från OSM Ship Management Finland, som lyckligtvis fick följa med evenemanget ganska lugnt. Endast några plåster och ispåsar behövdes. Bekanta lag i toppen Deltagarlagen var indelade i fyra grupper, som spelade gruppserien från vilken gruppvinnarna kvalificerade direkt till kvartsfinaler. De övriga lagen spelade kvalmatcher om kvartsfinalsplatser. De tre tidigare årens mästare, Silja Serenade och Birka Stockholm deltog inte, vilket gav utrymme för nya utmanare. Amorella som deltog för första gången, och det lokala Rosella höll Viking Lines flagga uppe tillsammans med Viking Grace, som även deltog för första gången. Även DreamTeam damlaget, bestod av Viking Lines, närmast Amorellas sjöfarare. Wasa Express hade även lyckats mobilisera ett lag, liksom sjöfartsstuderanden från Åbo, Raumo, Kotka och Mariehamn. TallinkSilja representerades av Galaxy och 54 Vapaavahti Frivakt Silja Symphony. Till finalspelen nådde två lag från Sverige samt ett lag från finländskt fastland och ett från Åland. Kvartsfinalerna spelades efter en kort vilopaus, medan final- och bronsmatchlagen fick återhämta sig snabbt efter de tuffa kvartsfinalsdusterna. I bronsmatchen var Silja Symphony steget före Michael Sars och tog hem bronsmedaljerna med slutsifforna 4-2. I finalen möttes Meriturva, som deltagit i alla tidigare Nordic Open turneringar den stentuffa Göteborgsskolan Dickson som tidigare år varit nära seger, men alltid blivit utan den klaraste medaljen. I år var det äntligen Dicksons tur, som med sitt effektiva samspel tog en seger med slutsiffrorna 5-0. Efterspelen på Arken Då de första kvalmatcherna var spelade, började man transportera de första lagen till Hotell Arkipelag, där det bjöds på bastu och möjlighet till mingel i baren, restaurangen, kasinon eller lugnare platser. Festmiddagen hölls i restaurangsalen på andra våningen, där även specialpriserna och vandringspokalen delades ut. Till turneringens mest värdefulla spelare (MVP)valdes andra åren i rad Oliver Lidmalm Bengtsson från Dickson IF. Marko Aalto från Meriturva valdes till turneringens bästa spelfördelare. Turneringens bästa målvakt var Maria Pettersson från Silja Symphony, som även fick samma ära för två år sedan. Alandia bolagets ”Spelglädje” priset fick damlaget DreamTeam och PAF Fair Play laget blev Viking Grace. SSB och Sjömansservice Sverige tackar alla deltagare, hall- och förstahjälppersonal och turneringens sponsorer: PAF, ME Group och Alandia Text: Pekka Karppanen Foton: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen 1 / 2015 Baltichallenissa pelattiin turnausotteluita aamusta myöhäiseen iltapäivään. Koko ajan oli käynnissä kaksi ottelua, joten liikettä riitti. Kahden vahvan joukkueen, Silja Serenaden ja Birka Stockholmin poisjäänti antoi hyvät mahdollisuudet muille. Toki finalistit Dickson ja Meriturva olivat menestyneet hyvin aikaisemmissakin turnauksissa. Turneringsmatcher spelades i Baltichallen från morgonen till sen eftermiddag. Två matcher spelades hela tiden, så det var liv och rörelse. Att de två starka lagen från Silja Serenade och Birka Stockholm fallit bort, öppnade goda möjligheter för de andra. Visserligen hade finalisterna Dickson och Meriturva klarat sig bra också i tidigare turneringar. 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 55 MIRANDA VOITTI MINUUTTIKISAN P alkinnoksi laivaporukalle luovutettiin komea kahvakuulasetti, joka lopulta löysi tiensä Valencian satamaan. Godby Shippingin laiva liikennöi läntisellä Välimerellä manner -Espanjan ja Baleaarien saarten välillä. Miranda on suhteellisen uusi tuttavuus Minuuttikisassa, mutta sitäkin menestyneempi. Kaiken takana on oman elämäntaparemontin aloittanut konemestari Jarmo Tasa. Yritän rohkaista kaikkia mukaan. Meillä päätavoite ei ole kilpailla keskenämme, vaan yritämme kaikki kerätä pisteitä laivalle. Viime vuosi näytti että yhdessä kun jokainen kerää pisteitä niin tulee tulosta, Tasa kertoi. Porukka on innostunut kuntoilemaan entistä enemmän. Kaikki eivät edes ole rekisteröineet tuloksiaan Minuuttikisaan. Nyt nämä henkilöt ovat luvanneet käyttävänsä ohjelmaa, jotta Mirandan menestys jatkuisi. Hyvänä porkkanana toimii osallistumispalkinto, eli jokainen joka kirjaa jotain saa myös jotain, Jarmo Tasa jatkoi. Tasa on myös saanut mukaan seilaustuttuja muilta laivoilta. Tulevaisuudessa Minuuttikisassa voi luoda omia sisäisiä kilpailuja. Tämä varmasti lisää mielenkiintoa, kun voi luoda kilpailuja vaikkapa juuri vanhojen seilauskavereiden kesken. Kilpailu oli kova ja Miranda selvisi voittajaksi vasta viime metreillä. Heillä vahvuutena oli monen osallistujan lisäksi pari moottoria jotka keräsivät kovia minuutteja. Jarmo Tasan lisäksi 2. konemestari Taito Tanttu sijoittui hyvin kisassa. Jarmon ”kehotuksesta” lähdin mukaan. Hän jaksaa piiskata, ja meillä on kova keskinäinen kilpailu. Kuntopyörän lisäksi juoksumatto on kovassa käytössä, Tanttu kertoi. 56 Vapaavahti Frivakt Koko laivan kuntosali on huomattavasti kovemmassa käytössä kun aikaisemmin, ja Minuuttikisan voiton myötä saadut Godby Shippingin ja MEPAn sponsoroimat kahvakuulat tuovat varmasti monipuolisuutta harjoitteluun. Miehistöltä riittää myös kiitosta varustamon tuesta liikuntatarvikkeisiin. Laivoilla tilat ovat aina haastavia, mutta tärkeintä on, että saleilla pystyy harrastamaan ylläpitävää liikuntaa ja harjoittaa kaikkia isoja lihasryhmiä – kaikki muu on sitten plussaa. Kehotamme kaikkia jotka miettivät salin rakentamista ottamaan yhteyttä MEPAan, jotta voimme auttaa suunnittelussa. On paljon tekijöitä mitä ei aina tule mieleen vaikka olisikin kokenut kuntosalin käyttäjä. sivat tietysti toimia hieman nopeammin. Jos saisi lehtipaketteja useammin tulemaan, niin olisi loistavaa, totesi Nuuti. Lähes kaikki Mirandan merenkulkijat olivat lehtipalveluista samaa mieltä. Niitä toivotaan lisää, ja useammin. Monesti yövahdista tulleena on hieman ongelmia saada unenpäästä kiinni, mutta jotain raskasta kirjaa ei aina jaksa aloittaa. Silloin lehdet ovat pelastus, tosin kaikki lehdet on jo koluttu läpi monet kerrat, ja täältä Espanjasta on hankalaa päästä käsiksi kotimaisiin lehtiin, kertoi Kenneth Vierailun jälkeen sovittiin tarkemmin siitä, miten Mirandan palveluita voidaan tehostaa. Teksti ja kuvat: Johan Treuthardt MEPA -palveluita ulkona seilaaville Miranda on ollut jo yli vuoden pois kotimaan satamista, joihin MEPAn videot, kirjat ja lehdet saatiin helposti toimitettua. Turun saaristosta kotoisin oleva päällikkö Erik Koskinen esitteli laivaa ja avasi MEPAn palveluiden toimivuutta ulkomailla seilaavalla laivalla. Peruspalvelut, kuten elokuvat ja lehdet toimivat ihan hyvin lentokentän palvelun kautta, mutta kirjastonvaihdot ovat haastavia, kertoi Koskinen. E- kirjojen tulo MEPAn kirjastopalveluun auttaisi paljon, mutta silloin on hyvä jos voi ladata kirjat kotosalla missä on toimivat nettiyhteydet, hän jatkoi. Samalla linjoilla oli Hämeenkyröstä kotoisin oleva moottorimies Timo Nuuti. Peruspalvelut ovat hyviä, mutta ne voi1 / 2015 MIRANDA VANN FARTYGSLAGENS MINUTTÄVLING F artygsbesättningen belönades med ett snyggt set med kettlebells, som till slut hittade fram till Valencia hamn. Godby Shippings fartyg trafikerar i västra Medelhavet mellan spanska fastlandet och Balearerna. Miranda är en relativt ny bekantskap i Minuttävlingen, men desto mer framgångsrik. Bakom framgångarna ligger maskinmästare Jarmo Tasa, som har påbörjat en livsstilsförändring. Jag försöker locka alla att vara med. Vårt främsta mål är inte att tävla sinsemellan, utan vi försöker plocka poäng åt fartyget. Förra året visade att de poäng som var och en samlar in ger resultat när de räknas samman, berättade Tasa. Besättningen har blivit inspirerad att motionera mer än tidigare. Alla har inte ens registrerat sina resultat i Minuttävlingen. Nu har dessa personer lovat att använda sig av programmet, så att Mirandas framgångar fortsätter. Deltagarbelöningen, det vill säga att alla som registrerar motionstid får en gåva, fungerar också som en bra morot, fortsatte Jarmo Tasa. Tasa har även fått med sig seglande kollegor från andra fartyg. I framtiden kommer man att kunna skapa egna interna tävlingar inom Minuttävlingen. Detta ökar säkert intresset när till exempel gamla seglingskamrater kan tävla sinsemellan. Det var hård konkurrens i förra årets tävling och Miranda kunde koras till vinnare först på målrakan. Deras styrka var dels det stora deltagarantalet, dels ett par motorer som samlade in många minuter. Utöver Jarmo Tasa placerade sig andre maskinmästare Taito Tanttu bra i tävlingen. Jarmo uppmanade mig att gå med. Han orkar driva på mig och tävlingen mellan oss är hård. Både motionscykeln och löpbandet används flitigt, berättade Tanttu. Hela fartygsgymmet används betydligt flitigare än tidigare och vinsten i Minuttävlingen – kettlebellsen sponsrade av Godby Shipping och SSB – gör nog träningen mer 1 / 2015 Mirandas besättning i Valencia: Erik Koskinen, Santeri Vikki, Jussi Sopanen, Adrian Back, Johan Söderholm, Kenneth Matsson, Heidi Salmelin, Simon Salmela, Jarmo Tasa, Toni Koivisto, Taito Tanttu, Timo Nuuti, Anne Vajesoja och Tea Rihu. varierad. Besättningen tackar också för rederiets bidrag till träningsredskapen. Utrymmet är alltid problematiskt på fartygen, men det viktigaste är att man kan underhålla sin träning i gymmet och träna alla stora muskelgrupper – allt annat är ett plus. Vi uppmanar alla som funderar på att inrätta ett gym att kontakta SSB, så att vi kan hjälpa till med planeringen. Det finns många faktorer som man inte alltid tänker på även om man är en erfaren gymmare. SSB:s tjänster för utomlandsseglare I över ett år har Miranda varit borta från de inhemska hamnarna, dit SSB enkelt kunde leverera filmer, böcker och tidningar. Befälhavaren Erik Koskinen, som är hemmahörande i Åbo skärgård, visade mig runt på fartyget och gav mig en inblick i hur SSB:s tjänster fungerar på ett fartyg som seglar utomlands. Bastjänsterna såsom filmer och tidningar fungerar bra via flygplatsservicen, men det är svårare att byta ut böckerna på biblioteket, förklarade Koskinen. Det skulle vara till stor hjälp om det fanns e-böcker i SSB:s bibliotekstjänst, men då skulle man vilja ladda ner böckerna hemma där man har en fungerande internetförbindelse, fortsatte han. Maskinmannen Timo Nuuti från Tavastkyro var inne på samma linje. Bastjänsterna är bra, men de kunde förstås fungera lite snabbare. Det vore toppen om tidningspaketen kunde komma oftare, konstaterade Nuuti. Nästan alla sjöfarare på Miranda var av samma åsikt gällande tidningstjänsterna. Man ville ha flera tidningar och oftare. När jag kommer från nattvakten har jag ofta svårt att somna, men orkar inte börja läsa någon tjock bok. Då är tidningarna räddningen. Jag har dock läst alla tidningar utan och innan flera gånger, och här i Spanien är det svårt att få tag på tidningar från hemlandet, sade Kenneth. Efter mitt besök kom vi överens mer i detalj om hur tjänsterna på Miranda kan förbättras. Text och bilder: Johan Treuthardt Frivakt Vapaavahti 57 Cross country skiing, from left: AB Andres Tropicales, Capt. Tomas Barck, 1st Off Jose Lavezares, 2nd OFF Larry Olmedo Messwoman Elenita Arrogante TALVILIIKUNTAA M/V FINNPULPIN MALLIIN Laivan telakoinnin yhteydessä osa miehistöstä kävi tutustumassa talviliikuntaan. RYHMÄ FINNPULPIN merenkulkijoita oli sunnuntaina 7. helmikuuta Liedon Ilmaristen koulun luistinradalla kokeilemassa luistelua. Oli tuulinen talvipäivä, mutta silti emme meinanneet saada laivamme 1. perämiestä Jose Lavezaresta olleenkaan pois. Hän kun ihastui täysin tähän lajiin ja jäi opettelemaan luistelun saloja Joonas Barckin opastuksella. 2. perämies Larry Olmedo osoitti myös kykyjä luistelussa ja teki vauhdikkaita käännöksiä. Luistelun jälkeen osa kokeili myös koulun pulkkamäkeä. Isoimmat naurut taisi tulla tällöin, kun pulkka sai vauhtia jäiseltä rinteeltä koulun pihalla ja miehistö innostui kisailemaan keskenään ja haastamaan toisiaan. Tässä voiton taisi viedä Finnpulp laivan messityttömme Elenita Arrogante, joka pesi tukka hulmuten vauhdillaan muut pulkkakisassa. Tästä siirryimme Ilmaristen Metsäpirtille, jossa oli vuorossa hiihtoretki Metsäpirtin laduilla. Matruusimme Anders Tropicales oli kyvykkäin suksien kanssa ja välttyi pahemmilta kaatumisilta. Tämän kolmituntisen urheilupyrähdyksen jälkeen kaikilla riitti juteltavaa keskenään uusista kokemuksista. Tosin messityttömme taisi torkahtaa hetimiten paluumatkalla iso hymy huulillaan ja rankan pulkkakisan voitto taskussaan. M/v Finnpulp oli telakalla Turun Korjaustelakalla Naantalissa. Turun MEPA järjesti kuljetuksen ja ideoi tapahtuman, pojat kävivät vielä Saunaparonissa saunomassa MEPAn kyydillä. teksti ja kuvat: Tomas Barck, master m/v Finnpulp EXERCISING IN WINTER À LA M/V FINNPULP In connection with the docking of the vessel, part of the crew had the opportunity to test various winter sports. ON SUNDAY 7 TH FEBRUARY a group of seafarers from the Finnpulp tried skating on ice rink of the Ilmarinen school in Lieto, 30 km off Turku. The particular winter day was windy, but it was still difficult to get the 1st Officer Jose Lavezares off the skating rink. He fell totally in love with the sport and stayed and learnt the secrets of skating with the guidance of Joonas Barck. The 2nd Officer Larry Olmedo also demonstrated his skating skills and made quick turns. After skating some of the crew also tested the sledging on the slope next to the school. A lot of laugher was heard when the icy slope made the sledge slide faster and the crew started to compete and challenge each other. Elenita Arrogante, the messwoman of the Finnpulp, was probably the winner when she raced down the slope her hair blowing in the wind. The following stop after this was Ilmaristen Metsäpirt58 Vapaavahti Frivakt ti, where the crew went on a skiing trip on the Metsäpirtti ski tracks. Our Able Seaman Anders Tropicales was the most skilled person on skies and avoided worst falls. After this three-hour-long spurt of sport everybody had plenty to discuss with each other about the new experiences. Our messwoman did, however, fall asleep immediately on the way back with a big smile on her lips after winning the tough sledge competition. M/v Finnpulp was docked at the Turku Repair Yard in Naantali. Finnish Seamen’s Service of Turku stood for the transport and came with ideas regarding what to do during the day. The boys even went to Saunaparoni and went to sauna using a transfer arranged by Finnish Seamen’s Service. Text and photos: Tomas Barck, Master of the m/v Finnpulp 1 / 2015 Laiturilla Finnmillin yliperämies Jarmo Mettälä ja vedessä konepäällikkö Neeme Rahn. The Finnmill’s Chief Officer Jarmo Mettälä on the pier and Chief Engineer Neeme Rahn in the water. Kylmä vesi ei merenkulkijoita haitannut. Cold water did not bother the seafarers photos: Helena Lylyharju/Kari Martiala SAVUSAUNAA JA AVANTOUINTIA ENJOYING SMOKE SAUNA AND ICE SWIMMING M/S FINNMILl oli alkutalvesta Naantalissa telakalla. Huoltotöiden ohella osa porukasta ehti osallistua Turun MEPAn järjestämälle reissulle Maskun Saunaparoniin. Monelle merenkulkijalle retki oli varsin eksoottinen. Holvisaunarakennuksessa sijaitseva Savusauna Marski tarjosi pehmeät mutta kuumat löylyt, joiden päälle porukka kävi vilvoittelemassa viereisen lammen avannossa. M/S FINNMILL was docked in Naantali in early winter. In addition to maintenance work, part of the crew had time to participate on a trip arranged by the Finnish Seamen’s Service to Maskun Saunaparoni. For many of the seafarers the trip was rather exotic. Smoke sauna Marski, which is located in a vaulted sauna building, offered smooth but hot sauna heat, after which the gang cooled off by trying ice swimming in the adjacent pond. MONITOIMIMURTAJIEN KEILAKISA 17.1.15 KOMBIISBRYTARNAS BOWLINGTÄVLING 17.1.15 RAUMAN KEILAHALLISSA miteltiin tammikuussa Fennican ja Nordican miehistöjen paremmuutta keilauksessa. Yhteensä 15 merenkulkijaa oli keiloja kaatamassa ja toimitsijat päälle. Parhaasta yksittäisestä sarjasta vastasi Juha-Matti Ahokas Fennicalta 147 pisteellä. Kahden kierroksen perusteella laskettiin pisteitä Fennicalle 1572 ja Nordicalle 1481. Näin turnausvoitto meni monitoimimurtajista vanhemmalle, Fennicalle. Niin kuin pitikin, totesi tulokset ja kuvan lähettänyt msv Fennican 1. perämies Kalle Honka. FENNICAS OCH Nordicas manskap tog i januari mått på varandra i en tävling i bowlinghallen i Raumo. Sammanlagt 15 sjöfarare plus funktionärer deltog. För bästa individuella resultat stod Juha-Matti Ahokas från Fennica med 147 poäng. Efter två omgångar kunde Fennica räkna in 1572 poäng och Nordica 1481. Turneringens seger gick alltså till den äldre kombiisbrytaren, Fennica. Just som det skulle gå, konstaterade msv Fennicas förste styrman Kalle Honka, som sände in bilden. 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 59 SEAFIT -HANKKEEN PÄÄTÖSSEMINAARI Laivalla työskentelevien kunto joutuu kovalle koetukselle poikkeustilanteissa kuten karilleajossa, tulipalossa tai törmäyksessä. SeaFit -tutkimuksessa selvitettiin hätätilannetehtävissä kuormittumista todellisia olosuhteita simuloivissa harjoituksissa. S eaFit -tutkimuksen mukaan merenkulkijoilla on hyvä kehonhallinta, nivelten liikkuvuus ja tasapaino, joista on etua tehtävistä selviytymisessä. Kuntotestien ja terveydentilan arvioinnin ensisijainen tehtävä olisi motivoida ja tukea merenkulkijaa pitämään huolta itsestään, sanoi ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitoksesta. Vaativimpia tehtäviä, joihin merenkulkijat saattaa hätätilanteissa joutua, on savusukellus. Laivalla tapahtuva savusukellus edellyttää erittäin hyvää aerobista kestävyyttä, lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Erityisvaatimuksia asettaa uhrien kantaminen ahtaissa rappukäytävissä joskus rajustikin keinuvassa laivassa, muistutti tiimipäällikkö Sirpa Lusa Työterveyslaitoksesta. Merimieslääkärien tekemissä työterveystarkastuksissa on tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan nykyistä enemmän. Mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen laivajaksoilla tulisi turvata. Erityistä huomiota on kiinnitettävä painonhallintakeinoihin. Kunnosta huolehtiminen on syytä aloittaa jo nuorena. Kuntotestit osana merenkulkuopintojen 60 Vapaavahti Frivakt Testejä ja kuormittavuusmittauksia Meriturvan altaalla ja palokoulutuskeskuksessa. Inför Seafit skapade man tester och be lastningsmätningar för sjöfarare i Meriturvas bassäng i Lojo, i samband med en övning i sjökatastrofer samt i samband med en brand utbildningskurs. Foto:TTL liikuntakasvatusta voisivat kannustaa nuoria liikkumaan, ehdotti Miilunpalo. Suomessa merimiesammateissa työskenteli 9 813 henkilöä vuonna 2013, joista 2 733 oli naisia. Eniten suomalaisia merenkulkijoita työllistävät matkustajavarustamot. SeaFit- hankkeessa selvitettiin laivojen hätätilannetehtävien fyysistä kuormittavuutta ja näiden tehtävien edellyttämää fyysistä toimintakykyä. Samalla tuotettiin tietoa merimieslääkäreille tehtäväkohtaisen soveltuvuuden ja kuntoutustarpeen arvioinnin tueksi. SeaFit-hanketta rahoittivat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Merimieseläkekassa. MEPA oli mukana hankkeen ohjausryhmässä. Päätösseminaari järjestettiin Helsingissä 18. maaliskuuta. 1 / 2015 SEAFIT -PROJEKTETS SLUTSEMINARIUM Seafit -seminaari: Päivi Miilunpalo/TTL, Leif Johansson/Meriturva, Katarina Hildén/Bore, Sanna Sonninen/Trafi. Foto: Sampsa Sihvola Konditionen hos fartygsanställda sätts på hårda prov i nödsituationer till sjöss, bl.a. grundstötningar, kollisioner och eldsvådor. I Arbetshälsoinstitutets SeaFit- undersökning testades belastningen i nödsituationer under verklighetsliknande förhållanden. T estresultaten visade att många av försökspersonerna hade god kondition och klarade uppgifterna bra. Resultaten av SeaFit-undersökningen visar att fartygsanställda har god kroppshantering, bra ledrörlighet och balans, vilket är en fördel när det gäller att utföra räddningsuppdrag till sjöss. Det viktigaste syftet med konditionstesten och hälsoundersökningarna är att uppmuntra de anställda att ta vara på sin hälsa, sade överläkare Päivi Miilunpalo vid Arbetshälsoinstitutet. Av alla de uppgifter som sjöanställda kan bli tvungna att utföra i en nödsituation hör rökdykning till de mest krävande. Rökdykning ombord på ett fartyg kräver mycket god aerobisk uthållighet, muskelkondition och kroppshantering. Det krävs specialfärdigheter för att ta sig fram i trånga trappgångar bärande på olycksoffer medan fartyget kränger våldsamt i hård sjö, konstaterade teamchef Sirpa Lusa vid Arbetshälsoinstitutet. Det är viktigt att sjömansläkarna vid hälsoundersökningar av sjöanställda börjar ägna mer tid åt fö1 / 2015 rebyggande arbete. Det är viktigt att de anställda har möjlighet att motionera under perioder till sjöss. Det är också viktigt att lära ut metoder för viktkontroll. Det gäller att börja sköta konditionen redan i unga år. Ett sätt att uppmuntra unga sjöfartsstuderande till fysisk aktivitet är att göra konditionstestning till ett led i den fysiska fostran som ges vid sjöfartsläroverken, föreslog Miilunpalo. År 2013 arbetade 9 813 personer i sjömansyrken, och av dem var 2 733 kvinnor. Av sjöfolket i Finland arbetar de flesta på passagerarfartyg. Inom SeaFit-projektet utreddes den fysiska belastningsnivån vid utförande av nödsituationsuppgifter på fartyg och den fysiska funktionsförmåga som krävs för att utföra dessa uppgifter. Samtidigt tog man fram ny kunskap som sjömansläkarna kan använda som stöd för lämplighetsbedömning och bedömning av anställdas rehabiliteringsbehov. SeaFit-projektet finansierades av Arbetarskyddsfonden, Arbetshälsoinstitutet, Trafiksäkerhetsverket Trafi och Sjömanspensionskassan. SSB deltog i projektets styrgrupp. Frivakt Vapaavahti 61 Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi: Osoite: Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors Namn: Adress: AJANKOHTAISTA Palkittu Merenkulun teemapalkinto 2015 on myönnetty Boren pitkäaikaiselle toimitusjohtajalle Thomas Franckille. Thomas Franck on toiminnallaan parantanut merenkulun toimintaedellytyksiä ja erityisesti kehittänyt yhteistyötä. Pitkälti hänen ansiostaan kolme varustamoyhdistystä – Suomen Varustamoyhdistys, Ålands Redarförening sekä Rahtialusyhdistys – yhdistyivät Suomen Varustamoiksi. Ystävänpäivän kahvit Suomen Laivanpäällystöliitossa vuoden vaihteessa komennon ottanut Petri Suominen tarjosi kahvit yhteistyökumppaneilleen. Vieraiden joukossa oli myös Suomen Merimieskirkko ry:n uusi pääsihteeri Hannu Suihkonen. Pajulahti Kevään liikuntakursseille on ollut tunkua. Pajulahdessa maaliskuussa ehdittiin välillä kuunnella luentoakin. Muuten ohjelma vaihtelee vuodenaikojen ja kelien mukaan. Huhtikuun kurssi Pajulahteen buukattiin myös täyteen hyvissä ajoin. 64 Vapaavahti Frivakt 1 / 2015 AJANKOHTAISTA Keramiikka Keramiikkaa valmistui entiseen tapaan taiteilija Johanna Rytkölän ateljeessa Vantaalla. Työssä on monia vaiheita polttamisesta maalaukseen ja lasitukseen, ennen kuin savesta saadaan kauniita keramiikkaesineitä. Kurssilla aikaisemmin käyneet ovat jo lähes taiteilijoita itsekin. Köydenpunontaa Pursimies Seppo Turunen on jo vuosien ajan vetänyt suosittuja köysityökursseja MEPAssa. Monet tekevät köysimattoja Arvo Kinnusen kirjan mukaan, mutta myös fendarit, avaimenperät ja hedelmäkorit ovat suosittuja. Turun kurssi vedettiin MEPAn tiloissa. Lasityökurssi Talvella toteutui Helsingissä kaksi lasikurssia, jotka järjestettiin Lasitusliike Karhisen tiloissa, joissa raaka-aineet ja valmistusvälineet olivat kätevästi käsillä. Myynnissä olevista töistä saattoi myös ottaa mallia. Hanna Haapanen toimi kurssien kouluttajana. Kurssilaiset valmistivat koriste-esineitä ja koruja. 1 / 2015 Frivakt Vapaavahti 65 RISTIKON RATKAISU Vapaavahdin 4/2014 ristikon oikein ratkaisseista kirjapalkinto osui Riitta Sillalle MEPA GOLF 18.5.2015 Kevään golfkisa pelataan Hyvinkäällä HyviGolfin kentällä maanantaina 18.5. klo 10.30 alkaen! Lähdöt 10 minuutin välein neljän pelaajan ryhmissä. Pelimuodot: Scratch & Pistebogey info: www.mepa.fi MEPA GOLF 18.5.2015 Välkommen och spela till HyviGolfs intressanta bana på måndagen den 18.5 från och med klockan 10.30! Starterna med 10 minuters intervaller i grupper på fyra spelare. Spelformer: Scratch & Poängbogey info: www.mepa.fi 66 Vapaavahti Frivakt MEPA-MAJOJA MYYTÄVÄNÄ Ylläsjärvellä sijaitsevista lomahuoneistoista myydään 1–2 huoneistoa kevätsesongin jälkeen. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Merimiespalvelutoimistoon. Lisätietoja: www.mepa.fi/yllasmajat SSB SÄLJER FRITIDLÄGENHETER Av fritidslägenheterna vid Ylläsjärvi säljer vi 1–2 lägenheter efter vårsäsongen. Intresserade kan ta kontakt till Sjömansservicebyrån. Närmare information: www.mepa.fi/yllasmajat 1 / 2015 HENRY NIELSEN NOSTALGIA V Lähtö 5.5.2015 Helsinki klo 17.30–10.00 Tukholma 6.5.15 Gabriella Paluu 6.5.2015 Tukholma klo 16.30–10.10 Helsinki 7.5.14 Gabriella Matkan varaukset pikaisesti: Rovaniemen Matka-Vekka puh. 020-120 4650 tai e-mail: rovaniemi@matkavekka.fi VUOKRATTAVANA Ahvenanmaalla AY-väen 130m2 mökki. Mukavuudet: suihku, wc, avotakka, TV, sauna ja soutuvene. Autotie perille. Vuokra 490€/viikko. Tiedustelut puh 040-534 666 Aland Maritime Day Thursday 21 May 2015 at Alandica kultur & kongress, Mariehamn, Åland Meet FINNISH SEAMEN´S SERVICE here! UTHYRES Fackets stuga på Åland 130m2. Bekvämligheter: dusch, wc, öppen spis, TV, bastu och roddbåt. Bilväg fram. Hyra 490€/vecka. Förfrågningar tel 040-534 666 TULEVIA KURSSEJA MEPA FUTIS 13.08.2015 SONERA STADIUM, HELSINKI info:www.mepa.fi 1 / 2015 Huhtikuu Ruotsin kurssi 15.–17.4. Turku Tutustu kehosi kuntoon 24.4. Turku Espanjan jatkokurssi 27.–29.4. Turku Toukokuu Saaristolaivurikurssi 4.–7.5.Turku Ratsastuskurssi 7.–9.5.Valkeakoski Hopeaketjukurssi 7.–8.5.Helsinki Golf-alkeet 11.–12.5.Turku Golf-alkeet 18.–19.5.Kotka Tutustu Islannin hevoseen 19.5. Vantaa Golf-alkeet 21–22.5.Nurmijärvi Digikuvauskurssi 25.–26.5.Kiljava Golf-jatkokurssi 25.–26.5.Turku Golf-jatkokurssi 28.–29.5.Nurmijärvi Kesäkuu Iloa ja terveyttä kasveista 4.–5.6. Kaarina Purjehduskurssi 11.–12.6.Turku Elokuu Purjehduskurssi 27–28.8.Turku Syyskuu Ratsastuskurssi 3.–5.9.Valkeakoski Ikebana kukka-asetelma kurssi 8.9. Helsinki Ylläsvaellus 10–17.9.Ylläs Tutustu sieniin 24.9. Espoo Tutustu keilailuun 25.9. Turku Italian alkeet 30.9.–2.10. Helsinki Frivakt Vapaavahti 67 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Olympiaranta 1, 00140 H:ki Olympiastranden 1, 00140 H:fors P./Tel (09) 668 9000, E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi Toimitusjohtaja Verkställande direktör Sampsa Sihvola p/tel 040 168 4155 toimitusjohtaja@mepa.fi Opintoasiat/ Studieärenden opinto@mepa.fi Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Työhyvinvointi ja liikunta/ Arbetshälsa och motion Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi Vapaavahti Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 vuosaari@mepa.fi Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi AV-sihteeri AV-sekreterare Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi 68 Kirjasto/Bibliotek kirjasto@mepa.fi Frivakt Paula Suhonen Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi HELSINKI SEAFERER’S CENTRE Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 vuosaari@mepa.fi SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Risto Nikula p/tel 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi TURKU/ÅBO Linnankatu 93 Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO Eija Tuorila p/tel 0400 538 366 OULU/ULEÅBORG Antti Härö p/tel 0400 371 574 Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633 KEMI Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938 RAAHE/BRAHESTAD Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516 JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Översättningar till svenska av B2B Translations Gerd Grabber, Johan Treuthardt Kirjapaino/Tryckeri MIKTOR Taitto/Layout Kaisa Manner VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 € ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu) M - Itella Oyj KASKINEN/KASKÖ Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855 1 / 2015 Aikakauslehtien Liiton Jäsen
© Copyright 2024