4/2013 - Kehittyvä Elintarvike
Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti Kehittyvä 4/2013 kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike Uusia mahdollisuuksia kuidun lisäämiseen Kaupan merkkien osuus viidennes päivittäistavaraostoista RAAKA-AINEET & LISÄAINEET SOPIMUSVALMISTUS www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 1 P P H D O O L X V D ND BIOGON \ Y l NV \ Q W l K ( Y LUD Q ® Tuoreus on lyhytaikaista. Erityiset suojaavat kaasuseokset pidentävät kuitenkin ruoan luonnollista tuoreutta. 0lipa kyse leipomo-, liha-, kala-, kasvis- tai valmisruokatuotteista, MAPAX® suojakaasupakkaaminen pitää ruoan tuoreena ja pidentää huomattavasti säilyvyysaikaa - ilman kemiallisia lisäaineita. BIOGON® elintarvikekaasujemme tuotanto on Eviran hyväksymää ja tapahtuu Eviran valvonnassa. $ * $ ² L GH D V EH F R P H V R OX W L R Q V 0y AGA Ab | Puhelin: 010 2421 | www.aga.fi FI AD 175x257 Kehittyvä Elintarvike_111984-8-FI05_1-2.indd 2 2 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ® MAPAX ja BIOGON ovat Linde Groupin rekisteröityjä tavaramerkkejä. MAPAX® suojakaasupakkaaminen pidentää tuotteittesi tuoreutta. 03/09/13 09.21 n PÄÄKIRJOITUS 4/2013 K Kehittyvä Elintarvike -lehti tekee tässä numerossa historiaa. Emme ole käsitelleet sopimusvalmistusta aikaisemmin lehden lähes neljännesvuosisadan pituisen elämänkaaren aikana. Mutta nyt se on erikoisteemana käsillä olevassa lehdessä. Lehden teemoja mietitään jo hyvissä ajoin edellisenä vuotena. Niinpä sopimusvalmistus-teemakin kirjattiin lehden mediakorttiin lähes vuotta aikaisemmin ennen teeman realisoitumista. Kun työskentely alkoi, olimmekin toimituksessa vähän aikaan ihmeissämme, mistä lähdemme kerimään asiaa auki. Tietoa aiheesta löytyi huonosti, ja tutkimustakin on tehty todella vähän. Löysimme vain kaksi opinnäytetyötä elintarvikealan sopimusvalmistuksesta. Toinen on tehty Helsingin yliopistossa vuonna 2008 ja sekin puumarkkinatieteen oppiaineessa! Toinen taas vuonna 2009 Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden koulutusohjelmassa. Edellisen työn tekijä oli löytänyt työtä ulkomailta muunlaisista tehtävistä, mutta jälkimmäisen työn tekijän, DI Henri Valkosen, saimme kiinni. Hänen osaamisensa on luettavissa tästä lehdestä. Valkonen on erityisesti miettinyt toimivan ja hedelmällisen sopimusvalmistuksen pelisääntöjä. Tosin hänkään ei työskentele elintarvikealalla. Vähäisestä tutkimuksesta huolimatta elintarvikkeiden sopimusvalmistus on huomattavasti laajempaa kuin äkkiseltään osaisi ajatella. Erityisesti kaupan omat tuotemerkit ovat merkittävässä asemassa. Niiden osuus onkin jo noin viidennes päivittäistavaraostoista. Kaupan merkkien lisäksi sopimusvalmistusta on huomattavassa määrin business to business -tasolla. Suomessa on varsin monta elintarvike- ja pakkausalan yritystä, jotka ovat keskittyneet joko kokonaan tai osittain sopimusvalmistukseen. Myös julkinen ruokahuolto ja horecasektori saattavat olla merkittäviä sopimusvalmistuksen hyödyntäjiä. Olemme pyrkineet valaisemaan teemaa sekä sopimusvalmistajan että asiakkaan kannalta. Erityisesti lehden toimitus- Kuva: Pirjo HuHtaKangas Sopimusvalmistuksella on kysyntää Myös kansainvälistymiseen sopimusvalmistus voi olla oiva tie. päällikkö Pirjo Huhtakangas laittoi aikaa ja energiaa teeman juttujen kokoamiseksi. Työ on ollut jossain määrin lähes ”salapoliisityötä”, mutta lopputulos onkin sitten lähes pikkugradua vastaava! Veikkaan, että lähiruoka- ja luomutuotteiden lisääntyessä myös sopimusvalmistus kasvaa nykyisestään. Monet lähiruoka- ja luomuyrittäjät ovat vielä toistaiseksi pieniä. Yhteen lyöttäytymällä alan isomman tekijän kanssa näitäkin tuotteita saa varmasti helpommin paikallisiin kauppoihin. Myös kansainvälistymiseen sopimusvalmistus voi olla oiva tie. Tarvitaan vain hyvää markkinatuntemusta, rohkeutta hakea oikeat yhteistyökumppanit, napakkaa tuotekehitystä, asiakkaalle lisäarvoa tuovia erikoistuotteita, reilut pelisäännöt ja niiden tiukkaa noudattamista. Toimintaansa kehittääkseen niin sopimusvalmistaja kuin kaikki elintarvikeyritykset tarvitsevat alan viimeisintä tietoa monista asioista, muun muassa raaka-aineista ja lisäaineista. Näistä on kerätty lehteen mittava ajankohtainen tietopaketti. Kiitos kuuluu kokeneille asiantuntijoille! Raija Ahvenainen-Rantala päätoimittaja, TkT www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 3 Kuva: Metos sisältö 4 • 2013 27.9.2013 Pääkirjoitus: Sopimusvalmistuksella on kysyntää, Raija Ahvenainen-Rantala .....................3 Kolumni: Tulevaisuuden raaka-aineita luonnosta? Erkki Vasara .............................................6 Pakina: Raakaa ainetta, Heikki Manner ...................................................................................9 s.10 n Ajankohtaista Älykäs buffetlinjasto kertoo reaaliaikaisesti annosten sisällöstä, Riitta Tuikkanen & Teija Rautiainen .......................................................................................... 10 Ennustepankki tehostaa suurkeittiöiden ruokatilauksia, Laura Grönqvist ............................... 12 Liikkumisen kansalaistaito -ohjelmasta rohkaisevia tuloksia, Tanja Tilles-Tirkkonen & Jani Komulainen................................................................................ 14 Avomaavihannesten viljelyyn uudet ohjeet Satakunnassa, Johanna Pihala ............................. 16 Älykäs buffetlinjasto Älykäs buffetlinjasto kertoo ruokailijalle reaaliaikaisesti aterian sisällöstä. Kuva: Pirjo HuHtaKangaS n Teema: Raaka-aineet & lisäaineet Puheenvuoro: Tavaramerkkivarkaat vaanivat Kiinassa, Lasse Liukkonen ................................. 17 Luomuinstituutti tuottaa monitieteistä tutkimustietoa, Pirjo Huhtakangas ............................. 18 Uusia mahdollisuuksia lisätä kuitua, Noora Mäkelä, Ndegwa H. Maina & Tuula Sontag-Strohm ......................................................20 Kokonaisravintokuidun analysointimenetelmät kehittyneet, Päivi Laakso ...............................24 Funktionaaliset elintarvikkeet – onko niillä edelleen tulevaisuutta? Hannu Korhonen .............26 Uusia tuotekonsepteja mustaherukan hyödyntämiseen, Baoru Yang.......................................28 Kohti vastuullista paranteiden käyttöä ja lainsäädäntöä, Mari Jääskeläinen ...........................30 Mallastuksella monipuolisia raaka-aineita, Raija Ahvenainen-Rantala ....................................34 Villiruuan käyttö vaatii ammattitaitoa, Johanna Kinnunen & Birgitta Partanen .......................38 n Erikoisteema: Sopimusvalmistus Sopimusvalmistus tarvitsee selkeät pelisäännöt, Pirjo Huhtakangas ......................................40 Kaupan merkkien osuus viidennes päivittäistavaraostoista, Pirjo Huhtakangas .....................43 Perheyritys kasvaa vauhdilla, Pirjo Huhtakangas .....................................................................44 Sopimuspakkaamisella on tulevaisuutta, Pirjo Huhtakangas ..................................................46 Maustaja hakee kasvua ulkomailta, Pirjo Huhtakangas ...........................................................48 Omien merkkien hallinta on tarkkaa työtä, Pirjo Huhtakangas.................................................50 Viime vuonna 150 uutta Pirkka-tuotetta, Pirjo Huhtakangas ....................................................52 Lidlillä yli sata omaa tuotemerkkiä, Pirjo Huhtakangas ............................................................54 s.30 Kohti vastuullista paranteiden käyttöä EU:n lainsäädäntö siirtää tuotevalvonnan vastuuta yhä enemmän toimijoiden harteille, elintarvikeasiantuntija Mari Jääskeläinen kirjoittaa. n Ravitsemus & Terveys Ravitsemusongelmat selätetään yhteistyöllä, Kaisu Meronen .................................................56 n Talous & Markkina Puheenvuoro: Tuotantoketjun optimointi rakentaa kilpailukykyä, Suvi Liljavuori ....................58 Marjat maailmalle brändäämällä, Johanna Tanhuanpää ...........................................................60 n Tiede & tutkimus Kuva: LaiHian MaLLaS oy Tiedekatsaus: Ruuan lisäaineiden turvallisuus jatkuvassa syynissä, Marina Heinonen ...........62 Kuluttajat suhtautuvat papuihin myönteisen uteliaasti, Katja Järvelä & Jaana Kotro...............64 Opinnäytetöitä ...........................................................................................................................66 s.34 Mallastuksella monipuolisia raaka-aineita Luonnolliset, perinteisin menetelmin valmistetut ainesosat, kuten maltaat ja mallasuutteet, kiinnostavat kuluttajia. 4 n Tapahtumia Kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden ruokaturvaan, Anna Hillgrén ..............................................68 Aistinvarainen arviointi tuo lisäarvoa, Mari Sandell .................................................................70 n Palstat Alkupaloja ....................................................................................................................................8 Uutuuskirjoja .............................................................................................................................67 Tunnustuksia .............................................................................................................................72 Nimityksiä ..................................................................................................................................73 Haarukassa ................................................................................................................................74 Tapahtumakalenteri ...................................................................................................................76 Hankintaopas.............................................................................................................................77 n ETS-sivut PTJ tutustui Kantvikin yritysten uusimpiin trendeihin, Laura Hyvärinen ................................... 81 ETS-palsta, Anna Kojo ...............................................................................................................82 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: Harri HaKala s.18 Monitieteistä tutkimustietoa luomusta Luomuinstituutin päätehtävinä ovat luomun kehitystä tukeva tieteellinen tutkimus ja tutkimustuloksista tiedottaminen. − Luomututkimuksessa on selkeä, kansallinen aukko, ja sitä ryhdymme nyt paikkaamaan, tänä vuonna aloittaneen Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen kertoo. Instituutin ensimmäisen nelivuotiskauden yhtenä tavoitteena on kaksinkertaistaa kansallinen luomututkimus ja sen rahoitus. Teemat & erikoisteemat Nro ilmestyy teema 1/2013 22.2. 2/2013 10.4. 3/2013 11.6. 4/2013 27.9. 5/2013 31.10. 6/2013 11.12. Analytiikka & tuotekehitys Prosessit, ravitsemus & aistittava laatu Kalateollisuus Tuotanto, pakkaaminen & logistiikka Raaka-aineet & lisäaineet Sopimusvalmistus Hygienia & jäljitettävyys Lihateollisuus Yrittäjyys, markkinointi & koulutus n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisältö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija. n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 5 n KOLUMNI Villiruuasta puhutaan paljon. Villiruoka näkyy mediassa, ja kokit käyttävät sitä resepteissään loihtiessaan yhä uusia makuelämyksiä. Johtavat poliitikotkin ovat nostaneet teeman esille. Samoin syksyn tullen marjojen ja sienien poimiminen saa yhä enemmän palstatilaa. Ruokapiirit vetävät, ja kurssit täyttyvät. Asia siis kiinnostaa kuluttajaa, ja myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa siihen on tartuttu tammikuussa 2013 alkaneessa Luontoinnovaatiot -hankkeessa. Hanketta hallinnoi Kehittämiskeskus Häme, ja se kestää kesäkuuhun 2014 asti. Villiruuaksi voidaan määritellä ruoka, jota saadaan suoraan luonnosta ja joka on kasvanut siellä villinä, ilman kasvattamista. Marjat, sienet, yrtit, järvikala ja riista ovat tunnetuinta villiruokaa. Mutta onko villiruuasta teollisuuden raakaaineeksi? Voiko se olla taloudellisesti kannattavaa vai onko kyse vain ohi menevästä ruokahifistelystä, joka sekoittuu osaksi lähiruoka- ja luomubuumia? Toivottavasti näin ei ole; villiruoka on varmasti selvittämisen arvoinen asia. Esimerkkejä jo olemassa olevasta toiminnasta löytyy marjasektorilta. Teollisuuden raaka-aineen saannille tärkeitä ovat ulkomaalaiset poimijat, jotka tänäkin kesänä poimivat noin kolmanneksen marjasaaliista. Selvää on, että luonnonolot aiheuttavat vuosivaihteluita ja sitä kautta päänvaivaa niin ostajille kuin myyjille. Sienipuolelta löytyy myös vastaavia esimerkkejä, kuten Dalla Valle Oy. Sekä marja- että sienisadosta merkittävä osa mätänee kuitenkin vielä metsiin, eli kehittämispotentiaalia näistä vielä löytyy. Käynnissä olevaan tutkimukseen liittyen ja Suomen Luonto -lehden numerossa 5/2013 olleen artikkelin innoittamana hain MTT:n kirjastosta professori Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat I ja II -kirjat. Taus- 6 ta-ajatuksena oli löytää ”uutta” näkökulmaa villiruokatutkimukseen. Rautavaara kirjoitti opukset sota-aikana 1940-luvun alussa ja valitteleekin II-osan johdannossaan työn viivästymistä rintamapalveluksen vuoksi. Hän teki kirjansa silloista pulaa ja puutetta helpottamaan. Niistä ei ole enää teollisuuden hankintaoppaaksi. Kirjoissa on kuitenkin paljon asiaa, esimerkiksi kommentit petusta vuodelta 1943: Onko villiruuasta teollisuuden raaka-aineeksi? ”Niin yleistä kuin petun teko meillä on ollutkin, täytyy sanoa, ettei maassamme koskaan enää tule sellaista nälänhätää, että petäjäiseen täytyisi turvautua. Nykyinen ravintotiede osaa neuvoa monia tärkkelysrikkaita kasveja, josta saa vähemmällä vaivalla maukasta ja valkoista jauhoa.” Uusia teollisuuden raaka-aineita ei siis Rautavaaran kirjoista löytynyt, mutta mistä sitten? Palataanpa teollisuuden marjaraakaaineen saatavuuteen ja noustaan 1940-luvulta 1970-luvulle. Jo silloin Piikkiössä tehtiin ensimmäiset puolukan viljelykokeet, mutta ne eivät johtaneet viljelyn yleistymiseen. Menneenä kesänä MTT:n vanhempi tutkija Henri Vanhanen nostikin puolukan viljelyn esille YLEn haastattelussa. Kun puhutaan hyvästä sadosta, niin metsistä saadaan ehkä satoja kiloja hehtaarilta, mutta puolukan intensiivisellä peltoviljelyllä puhutaan tonneista hehtaarilta. Sellaisella vähemmänkin intensiivisellä viljelyllä saa- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: jaaKKo HiidenHovi Mtt tulevaisuuden raaka-aineita luonnosta? daan jo viiden tonnin satoja. Kun lisäksi viljelmä saadaan pidettyä suhteellisen pienellä alueella ja poiminta voidaan tehdä koneellisesti, niin toiminta saadaan hyvin tehokkaaksi. Vaikka tässä on kulunut useita vuosikymmeniä tutkimusten alkamisesta, on ihme, miksi viljely ei ole vieläkään tarttunut liiketoiminnaksi! Aivan puhdasoppista villiruokaa ei esitetyn kaltainen puoliviljely ole, mutta aika lähellä kuitenkin. Muitakin uusia mahdollisuuksia voi löytyä metsistä, etenkin luonnonyrttejä ja riistaa voisi hyödyntää nykyistä paremmin. Tänä päivänä riistasaalis menee pääosin jakoon suoraan metsästäjien kautta. Metsissä saattaa piillä tulevaisuuden raaka-aineita myös teollisuuden hyödynnettäväksi, samoin järvissä. Etenkin vajaakäyttökaloille, kuten särki ja lahna, voisi löytyä enemmän käyttökohteita. Sitten jalat takaisin maahan! Innostus villiruuan tarjoamiin mahdollisuuksiin ei saa tapahtua elintarviketurvallisuuden siitä kärsimättä. Kuluttajan on voitava aina luottaa siihen, että kaupasta hankitut elintarvikkeet ja niissä käytetyt raaka-aineet ovat turvallisia. Se on meidän kaikkien etu. Kukin voi omaan käyttöönsä poimia ”villiruokaa” jokamiehenoikeuden rajoissa. Kaupallinen ja teollinen toiminta on toinen juttu ja toisien lakien alla toimivaa. Hyvä niin. Se varmistaa osaltaan villiruokien elintarviketurvallisuuden. Erkki Vasara puheenjohtaja, ETM Elintarviketieteiden Seura ry Kirjoittaja työskentelee Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa jokioisilla. Hän on mukana mm. luonnonvarainnovaatioita selvittävässä tutkimuksessa. Mtt yhdistyy Metsäntutkimuslaitos Metlan ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos rKtl:n kanssa luonnonvarakeskukseksi 1.1.2015. Kehittyvä Elintarvike 24. vuosikerta Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN-L 0787-8273 ISSN 0787-8273 (Painettu) ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu) JULKAISIJA Elintarviketieteiden Seura r.y. TOIMITUS PL 115, 00241 Helsinki p./f. (09) 547 47 00 toimitus@kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi PÄÄTOIMITTAJA Raija Ahvenainen-Rantala raija.ahvenainen@kehittyvaelintarvike.fi p. 044 082 6118 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Pirjo Huhtakangas toimitus@kehittyvaelintarvike.fi p. 040 822 1370 AVUSTAJAT Anne Haikonen Anna Hillgrén Heikki Manner Kaisu Meronen Mari Sandell Jari Toivo Virpi Varjonen/Tanska Ari Virtanen/Etelä-Korea TOIMITUSKUNTA 4/2013 Raija Ahvenainen-Rantala Pirjo Huhtakangas Marika Jestoi Mari Jääskeläinen Suvi Luoma Heikki Manner Erkki Vasara NEUVOTTELUKUNTA Sampsa Haarasilta Matti Kalervo Eeva-Liisa Lehto Merja Leino Jussi Loponen Janne Sallinen Tarja Suomalainen Marleena Tanhuanpää Jari Toivo Päivi Tähtinen Erkki Vasara ILMOITUSMYYNTI Infoteam Oy p. (09) 441 133 f. (09) 447 427 infoteam@infoteam.fi ULKOASU Mari Kivi PAINO Vammalan Kirjapaino Oy TILAUSHINTA 2013 Kestotilaus 59€/vsk. määräaikaistilaus 65€/vsk. oppilaitokset 48€/vsk. irtonumero 9,50€ + postituskulut vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50€/kpl + postituskulut. Hintoihin lisätään ALV. KANSIKUVA Pirjo Huhtakangas LEHdEN TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET SEKÄ ETS R.Y:N JÄSENASIAT Elintarviketieteiden Seura ry. Anna Kojo assistentti-taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700 info@ets.fi www.ets.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 7 n ALKUPALOJA valtakunnallinen verkkoruokakauppa aloitti toimintansa Ruoka.net on aloittanut yhdessä Itellan ja Wihuriyhtymän Metro-tukun kanssa valtakunnallisen verkkoruokakaupan 23.8. Ruokanet Oy on päivittäistavarakaupan pioneeri verkossa, mutta tähän saakka toiminta on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Päivittäistavaroiden valtakunnallinen verkkokauppa päätettiin käynnistää sen jälkeen, kun Itella pystytti koko maan kattavan kylmäkuljetusketjun. Lisäksi viime kevään aikana tehty koemarkkinointi antoi rohkaisevia tuloksia erityisesti maakuntakaupungeista. Tuotevalikoimasta ja ruokatavaroiden laadusta vastaa valtakunnallisen Wihuri-yhtymän Tammiston Metro-tukku. Tukkuri on luvannut muokata valikoimaansa verkkoasiakkaiden toiveiden mukaan. Uusien hankintasopimusten ansiosta Ruokanetostosten hintataso on pysyvästi alhaisempi. Aikaisemmin korkea hintataso on ollut esteenä verkkokaupan kasvulle. n Elintarvikkeissa vähän kasvinsuojeluaineiden jäämiä Marvaco laajenee ruotsiin Kasvinsuojeluainejäämiä esiintyi elintarvikkeissa vuonna 2011 aiempia vuosia vähemmän. Valtaosa tutkituista tuotteista (98,7 %) oli määräystenmukaisia. Vuonna 2011 tutkittiin yli kahdesta tuhannesta elintarvikkeesta 310 eri kasvinsuojeluaineen jäämiä. Valtaosa näytteistä oli tuoreita hedelmiä ja kasviksia, viljaa ja prosessoituja elintarvikkeita. Noin puolet tutkituista tuotteista sisälsi yhden tai useamman kasvinsuojeluaineen jäämiä. Kotimaisista tuotteista kolmannes sisälsi analyyseissä havaittavia määriä kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Pitoisuudet olivat kuitenkin pääosin matalia. Määräystenvastaisista tuotteista noin 64 prosenttia oli EU:n ulkopuolelta tuotuja elintarvikkeita. Vain yhdessä kotimaisessa tuotteessa sallittu enimmäismäärä ylittyi, mutta kun menetelmän mittausepävarmuus otettiin huomioon, tuote todettiin määräystenmukaiseksi. Lisäksi kolmesta kotimaisesta tuotteesta löydettiin jäämiä aineista, joiden käyttöä ei ole hyväksytty Suomessa kyseessä oleville kasveille. Vaikka valtaosa havaituista kasvinsuojeluainei- Pakkausrepro Marvaco saavuttaa merkittävän aseman Pohjoismaissa. Yritys laajentaa toimintaansa Ruotsiin ostamalla Etelä-Ruotsissa toimivan pakkausreproon ja fleksopainolaattojen valmistukseen keskittyneen Linds Flexo AB:n. Yritys juhlii 100-vuotista taivaltaan vuonna 2014. Kaupan myötä Linds Flexon toimitusjohtaja ja entinen omistaja Mats Lind tulee osaomistajaksi Marvacoon sekä saa vastuulleen konsernin Ruotsin toiminnot. Hän jatkaa Linds Flexon johdossa. Marvacon toimitusjohtaja Kai Lankinen iloitsee, että asiakasmittausten mukaan Linds Flexo tarjoaa toimialallaan Ruotsin parasta asiakaspalvelua: ISO 9001 -sertifioitu yritys on saavuttanut paikkansa korkean laadun ja menestyksekkään asiakasyhteistyön tekijänä. Myös Marvaco on palkittu asiakasyhteistyöstään yli 20 kansainvälisillä palkinnoilla kymmenen vuoden aikana. n den jäämistä oli määräystenmukaisia, sisälsi osa näytteistä samanaikaisesti useiden eri aineiden jäämiä. EU:ssa sallittujen tehoaineiden määrä on vähentynyt, mutta useita eri tehoaineita sisältäviä yhdistelmävalmisteita on tullut markkinoille aiempaa enemmän. Kasvinsuojeluainejäämille ei ole määritetty sellaista sallittua enimmäismäärää, jossa näiden aineiden yhteenlaskettua määrää rajoitettaisiin. Jos yksittäiset jäämät tuotteessa ovat määräystenmukaisia, katsotaan tuote määräystenmukaiseksi, vaikka se sisältäisi useita eri jäämiä yhtäaikaisesti. Näytteitä, joissa todettiin samanaikaisesti yli kymmentä eri kasvinsuojeluaineen jäämää, oli gojimarjoissa, viinin lehdissä, mansikoissa ja kuivatussa ruohosipulissa. Myös palkoineen käytettävissä herneissä, vadelmissa, maustepaprikoissa ja viinirypäleissä löydettiin noin kymmenen eri aineen jäämää. n lähde: Kasvinsuojeluaineiden jäämävalvonta suomessa – 2011, eviran julkaisuja 6/2013. valio avasi ovensa virtuaalisesti Valio Oy on avannut ovet toimi- ja tuotantotiloihinsa virtuaalisesti. Valiosta kiinnostuneet voivat osallistua opastetulle fotorealistiselle virtuaalikierrokselle kuudessa eri toimipaikassa. Palvelua hyödynnetään muun muassa uusien työntekijöiden rekrytoinnissa. Virtuaalisella yritysvierailulla kävijä voi itse navigoida Helsingin pääkonttorissa, tutkimus- ja tuotekehitysosastolla, Jyväskylän, Lapinlahden ja Vantaan tuotantolaitoksissa sekä Riihimäen varastolla. 8 Ääniopastetun kierroksen aikana kävijä pääsee katsomaan valiolaisista tehtyjä ammattiesittelyvideoita, lukemaan kuviin upotettuja tietoiskuja ja tutustumaan tiloihin, joihin on vaikea järjestää vierailuita esimerkiksi hygienia- ja turvallisuussyistä. Mediatalo Valon toteuttama virtuaalinen yritysvierailu on maksuton palvelu, jonka avulla nuoret voivat tutustua työelämään ja eri alojen ammatteihin muun muassa videoiden ja tietovisojen avulla. n Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi adaralle pakkaamo Pirkkalaan Pakkaamisprosessien asiantuntija ja kehittäjä Adara Pakkaus Oy laajentaa toimintaansa avaamalla Tampereen naapuriin Pirkkalaan uuden, modernin pakkaamon. Halli valmistuu lokakuussa 2013. Uusi pakkaamo vastaa hygieniatasoltaan ja järjestelmiltään elintarvikepakkaamisen tarkkoihin vaatimuksiin. Pakkaamossa voidaan myös hyödyntää uusinta pakkausälyteknologiaa, kuten eräseurantaa ja tarkkaa jäljitettävyyttä. Lisäksi se mahdollistaa täysin uudentyyppisten pakkausvaihtoehtojen tarjoamisen asiakkaille. n n PAKINA Merkittävä puitesopimus Shanghai FDa:n kanssa Suomalaistoimijoiden organisaatio China Operation Center on tehnyt merkittävän puitesopimuksen Shanghai Food and Drug Administration kanssa. ShFDA on Shanghain miljoona-alueen korkein elintarvikevalvontaviranomainen. – Puitesopimuksen myötä pääsemme myymään suomalaista osaamista, kuten ruokaturvaan liittyvien toimintatapojen konsultointia, ShFDA:lle. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että ShFDA voi ostaa tarvitsemiaan palveluita yrityksiltämme China Operation Centerinn kautta, organisaation puuhamies Sami Areva kertoo. Suomalaiset ruokaturvaosaamisen ammattilaiset ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä elintarviketurvallisuusosaamisen kaupallistamiseksi ja kansainvälistymiseksi. – Elintarvikekehityksen klusterin ohjelmajohtaja ja Food Safety Management Finland ry:n keulamies Jukka Lähteenkorva Foodwestistä ja erityisesti Shanghaissa toiminut konsuli Matti Heimonen ovat olleet merkittävässä roolissa yhteistyön rakentamisessa, Areva kiittelee. n Suomella Pohjoismaiden heikoin maine Suomi sijoittui Reputation Instituten maiden mainetta mittaavassa Country RepTrak -tutkimuksessa sijalle 8. Pohjoismaat erottuivat edukseen sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon 65 mitatun maan joukosta. Suomi jäi mitatuista Pohjoismaista viimeiseksi. – Suomen maine on kuitenkin kansainvälisesti verrattain vahva, eikä Suomen maineessa ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina, vaikka Tanska nousikin tänä vuonna Suomen ohi, kertoo Reputation Institutea Suomessa edustava Riku Ruokolahti T-Mediasta. Reputation Instituten Country RepTrak -tutkimuksessa mitattiin maiden mainetta G8-maiden kansalaisten keskuudessa. Online-kyselynä toteutettuun tutkimukseen vastasi 27 000 kuluttajaa, jotka antoivat yli 42 000 arviota 65 eri maasta. n raakaa ainetta Kun raaka-aineet tuotetaan raa’asti, lehmät eivät kuunaan näe laidunta, emakot kahlitaan porsitushäkkiin ja kanoja on yhdeksän neliöllä. Elintarviketeollisuuden raaka-aineet ovatkin niittäneet raakaa mainetta menneen ilmastonmuutoskauden aikana. Varsinaisena puhuttajana on ollut nautana esiintynyt hevonen. Kumma kyllä lihana esiin tullut keinoaine ei ole herättänyt ihmettelyä kummempaa älämölöä, vaikka kyseinen liha ei ollut edes aitoa. Sen sijaan pistaasin kaltaisesta pistaasittomasta jäätelöstä käynnistyi aikoinaan vieläkin jatkuva keskustelu. Suhteellisia ovat siis nämä ruokakohut! Näihin päiviin asti raa’at aineet on tuotettu pelloilla ja pihatoissa. Mutta maataloudelliset tilalliset ovat pian pihatöissä, sillä raakaainetuotannon tulevaisuus saattaa olla muualla kuin navetoissa. Niiden edellinen rakentamisbuumi koettiin sodan jälkeisenä parina vuosikymmenenä, nyt niistä suurin osa on tyhjillään tai purettu. Miten mahtaa olla nykyisten lihan ja maidon jättituottamoiden laita parinkymmenen vuoden kuluttua, jos eläinraaka-aineiden tuotanto muuttuu niin raa’asti kuin tutkijat ja lehtijutut ennustavat? Lihan tuotantoon tarvitaan eläimistä vain muutamia soluja, ja loppu hoituu reaktorissa. Tai maidontuotanto, sillä biokaasureaktorihan on suuri lehmän pötsi, ja nämä reaktorit lisääntyvät nyt Euroopassakin kuten hiivasolut. Kun prosessiin opitaan rakentamaan maitosynteesi, nykyisille navetoille on etsittävä uusiokäyttöä. Ehkä niitä voitaisiin käyttää lentokonehalleina, sillä kohta moneen paikkaan maaseudulla pääsee vain lentämällä. Entä jos marjojakaan ei enää tarvitsisi poimia? Lakan aineosia kosmetiikan raaka-aineeksi ja monia kasvisoluja tuotetaan jo nyt laboratorioiden reaktoreissa. Thaimaalaiset riisinviljelijät jäisivät Suomessa työttömiksi. Satovaihtelut ja marjanpoimimiskiistat loppuisivat. Marjastajia ei enää eksyisi metsiin, karhutkin jäisivät kohtaamatta. Reaktoriin ei iske ekinokokki ja ravintolakokkikin kiittää, kun tuoreita marjoja on tarjolla sesongista riippumatta. Metsässä liikkumisen elämys täytyy Raakaainetuotannon tulevaisuus saattaa olla muualla kuin navetoissa. sitten korvata 3D-laseilla ja metsähajusteella siinä kuntosalilla kiitämisen lomassa. Ruotsissa tuotetaan jo nyt omegaöljyä leväreaktorilla. Tuotanto on 20 kertaa tehokkaampaa kuin öljykasvipellon. Vaikka öljy on leväperäistä, tuotanto on vähemmän leväperäistä kuin pellolla. Ei tarvitse arvailla, kummalla tavalla vastedes tuotetaan rasvaa niin ihmisille kuin kulkuneuvoillekin. Eikä se ole yhtään kumma tapa tulevaisuudessa. Eläinsuojelusäännökset eivät koske reaktoreiden solutiheyttä, eikä työsuojelu puutu solujen työaikaan. Tuotanto on eettisempää kuin eettisin luonnonsuojelija, vaikka se miten luonnottomalta nyt tuntuisikin. Epäilijöiden mukaan ruuan raaka-ainetuotanto ei siirry reaktoreihin. Samanlaiset epäilijät epäilivät aikoinaan liikenteen koskaan kulkevan tulihevosen vetämänä, nyt vetojuhtana on sähköhevonen. Ääni kulki ensin langoilla, nyt langattomasti. Eihän lentokoneenkaan pitänyt pysyä ilmassa, saatikka ihmisen lentää kuuhun. Pilleriruuan ennustettiin avaruuslentojen myötä tulevan kaikkien eineheksi, pillereitä toki nykyisin syödään kasapäin, mutta ruokaa niissä on näennäisesti. Varmaa on vain, että kehitys kehittyy kehittymistään – ja elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotanto muuttuu raa’asti. Mutta jonkun pitää tuottaa raaka-aineita reaktoreillekin, ja se on raaka totuus. Heikki Manner varapuheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 9 n AJANKOHTAISTA Kuvat: Metos Fazer Food Servicesin ravintola Huhmare on ollut ensimmäinen oikea ravintolaympäristö, jossa älylinjaston käyttöä on testattu. Älykäs buffetlinjasto kertoo reaaliaikaisesti annosten sisällöstä Ravintolan älykäs buffetlinjastopalvelu kertoo ruokailijalle yksilöllisesti ja reaaliaikaisesti aterian sisällöstä ja ohjaa tietoisiin ateriavalintoihin. Se antaa myös ravintolan esimiehille tuotannon ohjaukseen soveltuvaa täsmätietoa asiakkaiden valinnoista. Älykkään linjaston ovat ideoineet Mikkelin ammattikorkeakoulun (Mamk) Matkailu- ja ravitsemisalan yliopettaja Riitta Tuikkanen ja lehtori Teija Rautiainen. Mamk on patentoinut älylinjaston. Fazer Food Services, Metos ja AgentIT ovat olleet jatkokehittämässä älylinjastoa prototyypistä toimivaksi tuotteeksi Mamkin kanssa. Metos on tuottanut konkreettisen linjaston, ja Agent IT on rakentanut tarvittavan elektroniikan ja ohjelmistot. 10 Fazer Food Servicesin ravintola Huhmare on ollut ensimmäinen oikea ravintolaympäristö, johon älylinjastoista, kosketusnäytöstä ja taustaohjelmistosta rakennettiin palvelukokonaisuus asiakkaiden ja ravintolan henkilöstön testattavaksi. Fazer Food Services käyttää omassa toiminnassaan palvelusta Smart Meal -nimitystä. Palvelua testattiin ensimmäisen kerran huhti-toukokuussa 2013 Fazer Food Servicesin pääkonttorin Amica-ravintola Huhmaressa. Siellä ruokailee lounasaikaan noin 300 henkilöä. Palvelun ensimmäiset testaajat olivat pääkonttorin henkilökuntaa (N=59). Mikkelin ammattikorkeakoulu tutki testauksen aikana asiakkaiden ja henkilöstön kokemuksia palvelun käytöstä. Vaivatonta käyttää Ravintolan asiakkaat kokivat palvelun käytön vaivattomaksi. Palvelun käyttöä verrattiin usein internetin ruokapäiväkirjatoimintoihin, joissa henkilön täytyy itse kirjata Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi järjestelmään syömänsä ruuat. − Loistava työkalu painonhallintaan ja ruokatottumusten seurantaan; se kertoo ruuan määrän ja ravintosisällön. Ja mikä parasta, saat koosteen meiliin, yksi asiakas arvioi. Älykäs itsepalvelulinjasto tallentaa automaattisesti asiakkaan kokoaman aterian tiedot – tai ainakin melkein automaattisesti: Palvelua käyttävä saa ravintolasta asiakaskortin (RFID-tunniste), jonka avulla järjestelmä tunnistaa käyttäjän. Kortti asetetaan tarjottimelle, ja ateria kootaan linjastoilta normaaliin tapaan. Ruokailijan tullessa linjastolla ruokalajin kohdalle, linjasto tunnistaa asiakkaan, ja tarjoiluradan yläsuojassa olevaan näyttöön tulee teksti ”Hei, Maija! Voit ottaa!” Kun asiakas ottaa annoksen ruokalajia lautaselleen, linjasto punnitsee annoksen automaattisesti, ja tieto kirjautuu tietojärjestelmään. Samalla näyttöön tulee teksti ”Hei, otit 50 g, energia 20 kcal”. Sellaiset ruokalajit tai muut tuotteet, jotka eivät ole linjastoissa, asiakas kirjaa kosketusnäytöllä, jossa annoksille on omat painikkeet. Ravintola Huhmaressa tällaisia annoksia olivat juomat, leivät, leipärasvat, salaatinkastikkeet, jälkiruoka ja keitto. Kun ateria on koottu, asiakas voi tulostaa itselleen ”kuitin”, josta näkyy aterian ravintosisältö ja vertailu suositukseen. Tiedot tulevat automaattisesti myös asiakkaan sähköpostiin, ja ne voidaan sieltä lukea älykännykällä vaikka ruokailun aikana. Myös kooste koko viikon aikana syödyistä aterioiden ravintosisällöistä ja vertailu ravitsemussuosituksiin on mahdollista saada sähköpostitse. Palvelua käyttävä saa ravintolasta asiakaskortin (RFID-tunniste), jonka avulla järjestelmä tunnistaa käyttäjän. Kun asiakas ottaa annoksen ruokalajia lautaselleen, linjasto punnitsee annoksen automaattisesti, ja tieto kirjautuu tietojärjestelmään. Samalla näyttöön tulee teksti ”Hei, otit 70 g, energia 22 kcal”. Yksilöllistä tietoa Testausvaiheessa näytöissä ja tulosteissa kerrotaan ruokalajien ja kootun aterian ravitsemussisällöstä. Älykäs linjastokokonaisuus mahdollistaa myös sen, että eri asiakkaille voidaan kertoa näytöillä ja tulosteessa yksilöllisesti juuri sitä tietoa, mitä hän tarvitsee tai mistä hän on kiinnostunut. Esimerkiksi onko ruokalajissa pähkinää tai kalaa, mistä maasta kala tai liha on peräisin, millaisia rasvoja ateria sisältää tai mikä on aterian ympäristövaikutus? Toki nämä tiedot on oltava taustajärjestelmien käytettävissä, ihan itse älylinjasto ei niitä osaa päätellä. Älykäs linjasto myös lisää asiakkaan turvallisuutta ruokailussa. Esimerkiksi kalaallerginen asiakas voi saada linjastolla, ruokalajin kohdalla olevasta näytöstä yksilöllisesti tiedon, jos ruokalaji, jota hän on ottamassa, sisältää kalaa. Tietoisempia valintoja Testikäyttäjiltä kerätyn tutkimusaineiston mukaan Ravintola Huhmaren Smart Meal -palvelu lisäsi asiakkaiden tietoisuutta oman aterian sisällöstä. Moni oli esimerkiksi arvioinut ruokalajit painoltaan kevyemmiksi kuin ne todellisuudessa olivat. Kun ruokalajien energiamäärä yleensä ravintolan ruokalistalla ilmoitetaan 100 grammassa tuotetta, myös annoksen energiamäärä arvioitiin todellisuutta pienemmäksi. − Minulla ainakin kasvoi ymmärrys, mistä ruokalajeista ne kalorit hivuttauivat lautaselleni, eräs ruokailija kertoi. Käyttäjät kokivat, että palvelu paljasti tiedollisia aukkoja ravitsemuksesta, vaikka osalla testaajista olikin ruoka-alan taustaa. Eräs tutkimukseen osallistunut asiakas totesi, että älylinjasto ampuu alas ainakin harhat ja on hyvin konkreettinen. Palvelun käyttö lisäsi myös keskustelua lounasruu- asta ja sen ravintosisällöstä työpaikalla ja kotonakin. Aterian ravintosisältötuloste yhdessä asiakkaan edessä olevan aterian kanssa opetti konkreettisesti ja hienovaraisesti oikeaa syömistä. Tutkimukseen osallistuneet kokivat, että palvelu auttoi tekemään tietoisempia annosvalintoja ja kiinnittämään enemmän huomiota aterian kokoamiseen. Eräs ruokailija kertoi kiinnittäneensä enemmän huomiota proteiinien saantiin ja alkaneensa juoda lounaalla maitoa veden sijasta. Toinen kertoi, että annoskoot ovat pienentyneet, ja salaatin sekä kasvisten määrä on lisääntynyt lautasella. − Syön lounaalla mieluiten kasvisruokaa ja olen kantanut huolta siitä, saanko riittävästi proteiineja. Nyt saan tietoa siitä, kuinka täysipainoista kasvisruokamme on ja että todella saan tarvittavat proteiinit muun muassa pavuista ja kikherneistä, kolmas ruokailija totesi. Henkilöstölle helppokäyttöinen Ravintola Huhmaren henkilökunnan mielestä Smart Meal -palvelun käyttö on helppoa ja nopeaa. Tärkeä työväline henkilöstölle on käyttöliittymä, jossa on eri linjastojen GN-vuokien järjestyskartta. Kartan mukaan linjastot täytetään ennen tarjoilun alkua. Jos jokin ruokalaji loppuu kesken tarjoilun ja ruokalaji vaihdetaan linjastoon, ruokalajitieto muutetaan myös käyttöliittymään. Päiväkohtaisia karttoja voi täyttää aiemmin valmiiksi ja tehdä muutoksia tarvittaessa. Se, mitä tietoa älykäs buffetlinjasto asiakkaalle kertoo ja mitä tietoa ravintola palvelusta saa ulos, riippuu siitä, mitä tietoja ravintolan tai linjaston taustajärjestelmään on syötetty. Kun palvelua keväällä testattiin Huhmare-ravintolassa, palvelun tuottama ravitsemustieto kerättiin Amica-ravintolan reseptiohjelmistosta. Asiakkaista palveluun syötettiin vain nimitieto. Uusi palvelu haastaa ravintolaa myös uudella tavalla miettimään tuotteidensa laatua, sillä älylinjastokokonaisuutta käyttäessään ravintolan asiakas saa aikaisempaa yksityiskohtaisempaa tietoa ravintolan ruuasta. Uudenlainen, annos- ja ateriakohtainen tieto kertoo asiakkaalle konkreettisesti ja ymmärrettävästi ravintolan ruokien sisällöstä ja antaa asiakkaille uudenlaista tietopohjaa, jolle perustaa vaatimuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan. Älykäs palvelukokonaisuus tuottaa myös ravintolalle tietoa, jota voidaan hyödyntää ruokatuotannon suunnittelussa ja tarjoilun toteutuksessa. Esimerkiksi buffet-pöydän eri ruokalajien menekistä saadaan yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa pidemmältä ajanjaksolta ilman erillisiä kirjauksia. Mitä muita mahdollisuuksia älylinjasto antaa ravintolan ruokatuotannon kehittämiseen, on yksi palvelun jatkotutkimuskohde. n Riitta Tuikkanen yliopettaja, ETL Mikkelin ammattikorkeakoulu riitta.tuikkanen(at)mamk.fi Teija Rautiainen lehtori, Restonomi YAMK Mikkelin ammattikorkeakoulu teija.rautiainen(at)mamk.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 11 n AJANKOHTAISTA Ennustepankki tehostaa suurkeittiöiden ruokatilauksia Turun alueen ruokapalveluntarjoaja Arkean arki on helpottunut Ennustepankkijärjestelmän avulla. Ruokalistojen mukaiset tuote-ennusteet siirtyvät nyt automaattisesti toimittajille. Turussa toimiva Arkea vastaa koulujen, päiväkotien, sairaalan ja vanhainkotien kiinteistö-, siivous- ja ruokapalveluista. Vuosittain se tuottaa jopa 9,2 miljoonaa ateria-annosta. Ruokalistojen suunnittelu ja raaka-aineiden tilaus täyttävät merkittävän osan yrityksen toiminnasta. Vuoden 2012 lopulla Arkea liittyi mukaan ennusteiden välitystä automatisoivan Ennustepankki-järjestelmän pilottivaiheeseen. − Lähdimme ilman muuta mukaan. Pilottivaiheessa pääsee itsekin vaikuttamaan asioihin, ja järjestelmä tulee alusta asti paremmin tutuksi, kertoo Arkean ruokapalveluasiantuntija Minna Jalo. Pilottivaihe kesti vuoden 2013 tammikuusta huhtikuun loppuun. Käytännössä Arkea tekee nyt kulutusennusteensa keskitetysti tarvesuunnittelulla, johon se käyt- tää Aromi-järjestelmää (mm. ruokalistojen suunnittelu ja raaka-aineiden tarvemäärien laskeminen). Aromista ennusteet siirtyvät automaattisesti Ennustepankkiin ja sieltä edelleen ruoka-aineiden toimittajille, näiden haluamassa muodossa. − Aikaisemmin ennusteet tehtiin ja lähetettiin kullekin toimittajalle ja tukulle erikseen. Meillä oli huomattavasti enemmän manuaalista työtä, kun firmat halusivat listat eri muodoissa. Nyt kaikki ennusteet lähtevät yhdellä ja samalla tavalla eteenpäin, Jalo kertoo. Arkea suunnittelee ruokalistat aina seitsemäksi viikoksi kerrallaan. Aikaisemmin mahdollisista muutoksista piti välittää tieto kullekin toimittajalle erikseen. Nyt tieto siirtyy järjestelmästä suoraan niille, joita muutos koskee. Arkeassa tiedot ovat kaikkien nähtävillä, eikä ennusteiden välitysvastuu ole enää vain Jalon harteilla. Suurin etu on ennusteiden tekninen automatisointi. Käytännössä uusi seitsemän viikon lista siirtyy Arkean palvelimelta järjestelmään jo kolmea viikkoa aikaisemmin. Näin ruokapalveluntarjoaja voi antaa ennusteita ruokalistasta jo hahmotelmavaiheessa, ja toimittajat ehtivät varautua pääKuva: atria Atrialla on pystytty varautumaan kysyntäpiikkeihin Ennustepankin välittämien tietojen avulla. Nämä lihakimpaleet ovat matkalla uunin kypsymään. 12 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ruoka-aineiden toimitukseen hyvissä ajoin. Tietoja voidaan päivittää matkan varrella. Lisäksi Ennustepankin kautta on saatu palautetta toteutumista, mistä on ollut etua toiminnan ohjaamisessa. Haasteena on edelleen se, että ennuste ei huomioi raaka-aineita, joita keittiössä on jo valmiiksi. Esimerkiksi keittiöiden varastojen kuiva-ainetuotteet pyritään käyttämään loppuun ennen uusien tilaamista. Myös erilaisten pakkauskokojen ja tuotelopetusten huomioiminen on Jalon mukaan hankalaa. Niistä hän toivoisi jatkossa parempaa tietoa ja hyvissä ajoin. Jalo toivoo, että Ennustepankin käyttäjäksi saadaan pian lisää kaupunkeja ja toimittajia. Näin järjestelmää saadaan kehitettyä entisestään. Vaikka ennusteet ja tilaukset automatisoituvat, tekniikka ei kuitenkaan korvaa ihmisten välistä kommunikointia. Poikkeamista ja tilauspiikeistä Jalo haluaisi keskustella reaaliajassa toimittajien kanssa. Toimittajan ykköstavoite on tyytyväinen asiakas Atria on yksi suurimmista suomalaisista lihatuotteiden toimittajista. Suurkeittiöt ovat sen tärkeä asiakasryhmä, joten yhteistyön tehostaminen on yhtiön intresseissä. − Kun Ennustepankkihanke nousi viime vuonna keskusteluihin, meitä kiinnosti heti olla mukana. Toimittajien puolelta mukaan saatiin myös HK ja Saarioinen ja asiakkaiksi Espoo ja Turku, joten päätimme lähteä viemään pilottia eteenpäin. Mitä tarkemmin tiedämme asiakkaiden suunnitelmat, sitä paremmin pystymme niihin vastaamaan, kertoo Atrian toimitusketjuohjauksen johtaja Jaakko Takala. Ruoka-aineiden toimittajan kannalta haaste on aikaisemmin ollut päinvastainen kuin esimerkiksi Arkealla. Ennusteita ja tietoja on tullut asiakkailta eri aikaan sekä eri reittejä, ja niiden käsittelyyn on kulunut paljon aikaa sekä työtä. Takalan mukaan pilottivaiheen tärkein asia oli todeta, että järjestelmä toimii teknisesti. Käytännössä Ennustepankin välittämiä tietoja on jo käytetty toimintaketjun ohjauksessa, ja sen avulla on pystytty va- www.algolchemicals.com food@algol.com 09 50991 rautumaan kysyntäpiikkeihin. Esimerkiksi viime pääsiäisen broilertuotteiden kysyntäpiikki nähtiin hyvissä ajoin, ja siihen pystyttiin vastaamaan. − Meille on tärkeintä, että asiakkaat saavat tuotteet, joita he tarvitsevat. Mitä tarkempia ennusteet ovat ja mitä aikaisemmin ne saadaan, sitä paremmin pystymme varautumaan, eikä tilauksia tarvitse puskuroida ylimääräisellä varastolla. Järjestelmä on toimiva, ja sitä on muokattu joustavasti meidän tarpeisiimme, Takala kertoo. Atrian kannalta hyöty kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän järjestelmään saadaan asiakkaita ja muita toimittajia. Yhteisten toimintamallien luominen ja eri tahojen välinen kommunikointi ovat myös Takalan toiveena, vaikka käytäntö automatisoituukin. − Kun molemmissa päissä toimii asiantuntijoita, yhteinen tekeminen kehittyy ja saamme virheet minimoitua. Ennustepankin luoma kokonaisuus vaikuttaa jo nyt erittäin toimivalta, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, Takala päättää. n Parhaat resePtit kestävät aikaa raaka-aineet elintarviketeollisuudelle. toimitusvarmuus ja arvostetut kumppanit. Teksti: Laura Grönqvist Tästä on kyse Relexin ja CGI:n kehittämä Ennustepankki-palvelu helpottaa tiedonjakoa ruokapalvelutarjoajien ja elintarvikkeiden toimittajien välisessä toimitusketjussa. Ruokapalvelut tekevät kulutusennusteen keskitetysti tarvesuunnittelulla, johon he käyttävät Aromi-järjestelmää (mm. ruokalistojen suunnittelu ja raaka-aineiden tarvemäärien laskeminen). Ennusteet siirretään Ennustepankkiin tuote-, keittiö- ja päivätasolla, josta ne välitetään kullekin toimittajalle tämän toivomalla tasolla (esimerkiksi asiakas-, tuote- tai viikkotasolla). Valmistajat ja tukut saavat asiakaskohtaiset, omien tuotteittensa kulutusennusteet keskitetysti samasta paikasta. Näkyvyys tulevaan menekkiin parantaa toimitusvarmuutta asiakkaille, tuotantosuunnittelu on tehokkaampaa ja myynti kannattavampaa. n lisätietoja: www.ennustepankki.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 13 n AJANKOHTAISTA Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelmasta rohkaisevia tuloksia koulujen ja neuvoloiden henkilökuntaan sekä heidän kauttaan lasten vanhempiin. Ohjelman aikana on tehty yli 30 erilaista toimenpidettä. Esimerkiksi kaikissa Sotkamon kouluissa on liikkumistoiminnasta vastaavat opettajat, jotka saavat kehitystyöstä kunnan maksaman lisäkorvauksen. Organisaatiotason muutosten lisäksi merkittävimpiä ovat lasten päivärytmin muutokset (mm. pitkät toimintavälitunnit kouluissa), liikkumisympäristöjen parantaminen, uudet työkalut ja materiaalit sekä henkilökunnan koulutukset Sotkamon kouluille on tehty liikunnalliset pihasuunnitelmat. Niistä kaksi on toteutettu yhteensä noin 500 000 euron budjetilla. Pienvälinehankintoja on tehty kaikille kouluille sekä kunnan maksamana Kouluikäisten liikuntakäyttäytymisessä ja ruokailutottumuksissa on tapahtunut edullisia muutoksia Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelman kolmena toimintavuotena. Kainuussa vuonna 2010 käynnistynyt Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelma tähtää lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liikkumisen määrän, laadun ja puitteiden kehittämisessä sekä ravitsemuskasvatuksella. Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa lasten ja nuorten kannalta tärkeimpiin ihmisiin: päiväkotien, että lahjoituksina. Muita esimerkkejä ovat internet-pohjainen liikunnan vuosikalenteri kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, liikuntatilojen varaus kaikille kuntalaisille sekä Etsi liikuntaa -palvelu. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat tehneet lopputyönä liikunnan kotitehtäväkirjan kakkosluokkalaisille. Henkilökunnan koulutuksissa yli 700 henkilöä on saanut käytännön ohjausta muun muassa motoristen taitojen kehittämiseen. TtM Tanja Tilles-Tirkkonen on tekemässä väitöskirjaa ohjelman vaikuttavuudesta. Aiempien tutkimusten mukaan hankkeet, jotka sisältävät sekä liikunnallisuuden lisäämiseen sekä ravitsemustottumusten kehittymiseen tähtääviä toimenpiteitä, ovat vaikuttavimpia. ”Hyvän elämän eväät” – ravitsemuskasvatusmallissa hyödynnettävät lähestymistavat. Terveyttä Kaiken Kokoisena - lähestymistapa • Syömisen taito - malli Tähtää terveyttä ja hyvinvointia edistäviin • käyttäytymismuutoksiin edistämällä erityisesti kehotyytyväisyyttä painosta riippumatta • sekä elimistön tarpeista lähtevää syömisen hallintaa (ns. intuitiivinen syöminen). • Opettaa hyväksymään ja kunnioittamaan kehon koon ja muotojen erilaisuutta. • • Ruokailussa korostetaan mielihyvää syödä hyvin kannustaen seuraamaan kehon sisäisiä vihjeitä, kuten nälkää, kylläisyyden tunnetta, mielihyvää ja ruokahalua. • Liikkumiseen kannustetaan liikunnan itsensä tuottaman mielihyvän vuoksi. • Lähestymistapaan perustuvaa ohjausta on hyödynnetty muutamissa ulkomaisissa kouluympäristössä toteutetuissa hankkeissa. Niissä sen on todettu edistävän hyvinvointia tukevien ruokailutottumusten sekä positiivisen kehonkuvan kehittymistä. Näiden muutosten on todettu olevan myös pysyvämpiä kuin perinteisessä painon laskua korostavassa ohjauksessa. • 14 Pohjautuu Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaan. Sapere-menetelmä • Perustuu humanistiseen oppimiskäsitykseen. • Ruokaan tutustutaan aistien avulla: sitä katsellaan, tunnustellaan, haistellaan, kuunnellaan ja maistellaan. Ruuan aistittavia ominaisuuksia, ulkonäköä, makua, hajua ja tuntoa, kuvaillaan ja ruuasta keskustellaan. Painopiste on syömiseen liittyvissä asenteissa, kehon viestien kuuntelemisessa ja kunnioittamisessa, ruuan hyväksyttävyydessä sekä ateriarytmin säännöllisyydessä. Tavoitteena on edistää myönteistä ja joustavaa asennetta syömistä kohtaan, mihin kuuluu keskeisesti myös ruokailo ja nautinto. • Korostaa myös perheen yhteisen aterioinnin merkitystä, vanhempien kykyä ja voimavaroja maistuvien ja ravitsemuksellisesti täyspainoisten aterioiden valmistamiseen sekä miellyttävän ruokailuilmapiirin luomiseen. • Tähtää hyvän syömisen taidon omaksumiseen. Sen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointia edistävään syömiskäyttäytymiseen. Lähestymistapaan pohjautuva ohjaus voi vähentää riskiä sairastua syömishäiriöihin. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi • • Menetelmän käytön myötä on todettu kouluikäisten lasten uteliaisuuden ja myönteisen kiinnostuksen ruokaa kohtaan kasvavan ja lasten valmiuden kokeilla uusia ruokia lisääntyvän. Lapset ovat kokeneet oppimisen iloa ja innostusta. Myös kasvisten, hedelmien ja marjojen syömisen on todettu lisääntyneen. Menetelmää on viime vuosina sovellettu useissa eri hankkeissa eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla. Ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta tullaan seuraamaan säännöllisesti. Tuloksista raportoidaan kansallisesti ravitsemuksen ja liikunnan kannalta keskeisille sidosryhmille sekä kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa. Hyviksi ja toimiviksi osoittautuneet toimenpiteet ja käytänteet tullaan juurruttamaan osaksi koulujen normaalia arkea luomalla opettajavetoisia, koulujen arkeen sopivia toimia sekä nimeämällä kouluille vastuuhenkilöitä. Ravitsemuskasvatusmalli yhteistyössä Ohjelman käyttöön on kehitetty Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä koulun eri oppiaineisiin integroituva Hyvän elämän eväät -ravitsemuskasvatusmalli (Taulukko). Se on tehty yhteistyössä Sotkamon koulujen opettajien ja oppilaiden sekä muiden kasvatuksen ja ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa. Mallin kehitystyö on aloitettu 5−6-luokkien oppilaista, mutta tulevaisuudessa mallia on tarkoitus laajentaa koskemaan myös muita luokka-asteita. Malli hyödyntää uusia, innovatiivisia terveyden edistämisen lähestymistapoja: Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaa, Syömisen taito -mallia ja Sapere -menetelmää (Taulukko). Terveyden edistämisen teoreettisina viitekehyksinä on käytetty itsemääräämisteoriaa ja sosiaalisekologista mallia. Ravitsemuskasvatusmalli sisältää toiminnallisia harjoituskertoja, jotka rakentuvat kolmesta pääteemasta: minäkuva, ruokavalion koostaminen ja makukoulu. Ravitsemuskasvatusmallin tavoitteena on omaksua hyvinvointia edistäviä ruokailutottumuksia ja vahvistaa koululaisten minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on tarjota myös uudenlaisia, sekä oppilaita että opettajia innostavia välineitä koulujen ravitsemuskasvatukseen ja yhtenäistää koulujen ravitsemuskasvatusta. Ravitsemuskasvatusmallin harjoituksien toteuttaminen ja tavoitteet on kuvattu opettajille suunnattuun oppaaseen, ja harjoituksiin liittyvät tehtävät on koottu oppilaille suunnattuun tehtävävihkoon. Opettajat ja oppilaat tyytyväisiä Opettajien mielestä Hyvän elämän eväät -ravitsemuskasvatusmalli toimii koulun arjessa ja tuo uutta sisältöä ja toimintatapoja koulun ravitsemuskasvatukseen. Mallin toimintatapoja ovat muun muassa pienet ruuanvalmistustehtävät, ruokaan kaikkien aistien avulla tutustuttavat tehtävät sekä ryhmäkeskustelut ja pohdinnat. Myös oppilaille harjoitukset ovat olleet mieluisia ja opettaneet uusia taitoja. Mallin vaikuttavuutta oppilaiden syömiskäyttäytymiseen on selvitetty kyselytutkimuksella. Alustavien tulosten mukaan koululaisten ateriarytmi on säännöllistynyt, kasvisten käyttö lisääntynyt ja sokeripitoisten juomien kulutus vähentynyt. Myös terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt ja vähän liikkuvia on saatu liikkumaan enemmän. Tärkeintä on ollut liikunnallisen toimintakulttuurin kehittyminen, mikä heijastuu kaikissa arjen päätöksissä. n Tanja Tilles-Tirkkonen TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Itä-Suomen yliopisto Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö tanja.tilles-tirkkonen(at)uef.fi Jani Komulainen hankevastaava Liikkumisesta kansalaistaito -ohjelma jani.komulainen(at)snowpolis.com Lapsia puhuttelevia terveyskasvatuksen menetelmiä Lapsilla ja nuorilla on yhä enemmän ravitsemukseen liittyviä ongelmia. Koululaisten ruokavaliota leimaa napostelutyyppinen, vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä sisältävä syöminen. Sokeripitoisten tuotteiden, kuten mehujen sekä virvoitus- ja energiajuomien kulutus on puolestaan suurta. Myös kouluikäisten liikkuminen on usein riittämätöntä. Lasten ja nuorten lihavuus onkin yleistynyt huolestuttavasti. Myös erilaiset syömishäiriöt ovat kouluikäisten keskuudessa yleisiä. Huolestuttavia ovat myös nuorten ja jopa lasten li- sääntynyt kehotyytymättömyys ja siitä seuraavat laihdutuspyrkimykset. Ruokailutottumusten ja liikunnallisen elämäntavan perusta luodaan lapsuudessa. Tässä lapsen ja nuoren lähiympäristöllä, koululla ja kodilla, on keskeinen merkitys. Koululla on lakisääteinen velvoite kehittää oppilaiden ja koko kouluyhteisön terveyttä. Koulu on myös kustannustehokas terveyden edistämisen areena, sillä se tavoittaa valtaosan suomalaisista lapsista ja nuorista. Kouluympäristössä on toteutettu useita koululaisten terveyden edistä- miseen tähtääviä hankkeita. Näiden hankkeiden tulokset ovat kuitenkin jääneet usein vähäisiksi. Keskeisimpinä syinä tähän pidetään hankkeiden projektiluonteisuutta, koululaisten vanhempien ja muun lähiympäristön riittämätöntä osallistamista, tietoperustaista lähestymistapaa sekä sitä, että teoreettinen terveyden edistämisen viitekehitys on puuttunut hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen taustalta. Koulu kaipaakin uudenlaisia, nykyaikaan soveltuvia, terveyden edistämisen teoriaan pohjautuvia ja lap- sia puhuttelevia menetelmiä. Terveyskasvatuksessa hyvinvointi tulee huomioida kokonaisvaltaisesti, sillä myös psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä on merkitystä terveyskäyttäytymiseen. Tärkeää on myös yhtenäistää koulujen terveyskasvatusta ja sitä tukevia toimenpiteitä etenkin alakouluissa. Terveyskasvatusta ei käsitellä niissä omana aihepiirinään, vaan se nivoutuu eri oppiaineisiin, jolloin asioiden käsittely riippuu paljon myös opettajan omasta kiinnostuksesta ja tietotasosta. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 15 n AJANKOHTAISTA Avomaavihannesten viljelyyn uudet ohjeet Satakunnassa Kuva: joHanna PiHala Satakunnassa varjellen viljelty -koulutushankkeessa luodaan IPM (integrated pest management) -ohjeisto muun muassa herneelle, perunalle, porkkanalle ja lantulle. Viljelijät ovat testanneet kasvukaudella 2013 luonnosohjeita, joita muokataan heiltä saadun palautteen mukaan. Valmiit ohjeet julkaistaan alkuvuodesta 2014. Ei ole sattumaa, että tätä työtä tehdään juuri Satakunnassa, sillä maakunnassa tuotetaan neljännes koko Suomen avomaavihanneksista ja kolme neljäsosaa teollisuuden jalostamista vihanneksista. EU-lainsäädäntö velvoittaa Vuodesta 2014 alkaen EU:n lainsäädäntö edellyttää kaiken tavanomaisen viljelyn noudattavan IPM-periaatteita. IPM-viljelyn lähtökohtana on entistäkin tehokkaampi kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen, kasvintuhoojien tehokas ja suunnitelmallinen ennaltaehkäisy sekä vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien käyttö muun muassa mekaanista rikkakasvitorjuntaa ja biologisia torjunta-aineita hyödyntäen. Pyhäjärvi-instituutissa keväällä 2011 käynnistynyt koulutushanke pyrkii osaltaan vastaamaan paikallisen avomaanvihannestuotannon haasteisiin. Hanke tähtää erityisesti alueen viljelijöiden, mutta myös muiden vihannesketjun toimijoiden ammattitaidon kehittämiseen ympäristönäkökohdat huomioiden. Koulutusten keskeisiä teemoja ovat tuotteen laadun kehittymiseen vaikuttavat tekijät aina kylvöä edeltävästä maanmuok- Satakunnassa tuotetaan neljännes koko Suomen avomaavihanneksista ja kolme neljäsosaa teollisuuden jalostamista vihanneksista. kauksesta kuljetukseen ja jalostukseen asti. Hankkeessa keskitytään esimerkiksi tuholais- ja rikkakasvitorjuntaan, viljelymenetelmiin ja -tekniikoihin, varastointiolosuhteisiin, aumaustekniikoihin sekä tuotteiden kuormaukseen ja kuljetuksiin. Sopimustuotanto hyötyy Koulutushanke toteutetaan yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT), Apetit Pakaste Oy:n sekä paikallisten viljelijöiden kanssa. Yhteistyö Apetit Pakasteen kanssa on mahdollistanut MTT:n tutkijoiden perehtymisen laajaan kasvinsuojeludataan, joka sisältää maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen Satakunnassa varjellen viljelty -hanke • • • • Hankkeen kohderyhmänä ovat vihannesten viljely-, logistiikka-, jalostus-, tuotekehitys- ja markkinointiprosesseissa mukana olevat henkilöt Satakunnassa. Hanketta koordinoi Pyhäjärvi-instituutti. Yhteistyökumppaneina ovat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Apetit Pakaste Oy ja satakuntalaiset vihannesten viljelijät. Päärahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Satakunnan ELYkeskuksen kautta. Hanke toteutetaan vuosina 2011–2013. koonnin viljelijöiden käyttämistä torjuntaaineista ja niiden käyttöajankohdista. IPM-ohjeiden luomisesta vastaa MTT, joka yhdessä viljelijöiden kanssa on etsinyt mahdollisimman käytännönläheisiä ja realistisia tapoja toteuttaa IPM-viljelyn periaatteita. Viljelijöiden panos ohjeistojen laatimisessa on äärimmäisen tärkeää, jotta ohjeet vastaisivat tarkoitustaan muuallakin kuin paperilla. Suuri osa vihannesviljelijöistä on Apetit Pakaste Oy:n sopimustuottajia, joille viljelyn jatkuva kehittäminen on tuttua. IPMohjeiden edut sopimustuotannolle ja elintarviketeollisuudelle ovat etenkin tuoteturvallisuudessa, kun raaka-aineiden tuotantoprosessin normit ovat läpinäkyviä ja kestävällä pohjalla. Hanke pyrkii tuomaan IPM-viljelyä tutuksi myös kuluttajille. Tätä varten on avattu varjellenviljelty.fi -internetsivusto. Sieltä voi muun muassa katsoa videot porkkanan viljelystä IPM-menetelmin maan muokkauksesta kuluttajan lautaselle saakka. n Johanna Pihala suunnittelija Pyhäjärvi-instituutti johanna.pihala(at)pji.fi 16 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi n TEEMA PUHEENVUORO tavaramerkkivarkaat vaanivat Kiinassa Sain hiljattain toimeksiannon erään suomalaisen, pienen yrityksen tavaramerkin rekisteröimiseksi Kiinassa. Kutsuttakoon yritystä vaikkapa nimellä Matti Meikäläinen Oy. En ollut aiemmin kuullut yrityksestä, eikä moni muukaan, mutta nyt se oli kansainvälistymisen alkuaskeleilla. Toimeksianto oli hyvin tavallinen, eikä yllätyksiä ollut odotettavissa 99 prosentin todennäköisyydellä. Valitettavasti tapaus kuitenkin mahtui siihen epäonnekkaaseen prosenttiin: Yllätys oli suuri, kun ilmoitin asiakkaalle kiinalaisen yrityksen jo rekisteröineen Matti Meikäläinen -tavaramerkin hänen tuotekategorioissaan useita vuosia sitten. Tapaus on tällä hetkellä vielä ratkaisematta, mutta se vaikuttaa suoraan tai välillisesti yhteistyösopimuksiin, tuotteiden Kiinaan maahantuontiin, markkinointiin ja myymiseen. Tavaramerkin rekisteröinti suojaa ainoastaan siinä maassa tai alueella, missä rekisteröinti on suoritettu. Suomalainen rekisteröinti ei siis suojaa Kiinassa, eikä kiinalainen rekisteröinti Suomessa. Kansainvälisesti tunnetut tavaramerkit voivat saada automaattisesti suojaa, mutta tässäkin tapauksessa rekisteröinti helpottaa oikeuksien valvomista ja rikkomuksiin puuttumista. Rekisteröinti tarpeen myös merkittävissä valtioissa Maailmassa on pari sataa valtiota, joten maailmanlaajuisen suojan hankkiminen tavaramerkille on kallista, käytännössä mahdotonta ja myös tarpeetonta. Yritysten kannattaa rekisteröidä tavaramerkkinsä kotimaassa, nykyisillä markkinoilla, suunnitelluil- la markkinoilla sekä muuten merkittävissä valtioissa. Tavaramerkin rekisteröinnin laiminlyönti voi johtaa Kiinassa moniin ongelmiin. Kiina kuuluu näistä ainakin viimeiseksi mainittuun kategoriaan: Maa on 1,4 miljardin ihmisen markkina, siellä valmistetaan suuri osa maailman hyödykkeistä, ja siellä tapahtuu paljon tuotekopiointia ja -väärennöksiä. Ehkäpä ”sinunkin tuotteesi” on jo Kiinan markkinoilla, mutta et vain tiedä sitä. Tavaramerkkikin saattaa olla asianmukaisesti rekisteröity, tosin jonkun kiinalaisen nimiin. Tavaramerkin rekisteröinnin laiminlyönti voi johtaa Kiinassa moniin ongelmiin. Tuotteiden maahantuonti Kiinaan tai maastavienti voivat estyä, maine tahrautua Kiinassa ja kansainvälisesti ja lisensointisopimus vaikeutua. Suomalainen yritys voidaan haastaa oikeuteen tavaramerkkirikkomuksesta tämän käyttäessä Kiinassa samaa tavaramerkkiä kuin Suomessakin, tai suomalaisyritys voi joutua maksamaan kiinalaiselle käyttöoikeudesta omaan tavaramerkkiinsä. Voihan toki olla, ettei mitään ongelmia ilmene eikä kukaan koske tavaramerkkiisi. Itse olen Kiinan vuosieni aikana oppinut olemaan luottamatta tuuriin. Tämäkin riski on hallittavissa pienellä vaivalla, mutta sotkujen siivoaminen jälkikäteen on vaikeampaa ja kalliimpaa. Tavaramerkin pitää sopeutua paikallisiin olosuhteisiin Yllä mainitut, tavaramerkkiä koskevat periaatteet pätevät Kiinan lisäksi moniin muihin maihin enemmän tai vähemmän. Hieman erikoisempi juttu on se, että Kiinassa tavaramerkkien pitää sopeutua paikallisiin olosuhteisiin. Alkuperäinen suomalainen tai kansainvälinen tavaramerkki pitää rekisteröidä, mutta kannattaa rekisteröidä myös Kiinan markkinoille lokalisoitu kiinankielinen tavaramerkki. Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat kiinalaisille tuttu ja normaali tapa kirjoittaa, siinä missä suomalaiselle aakkoset aasta ööhön. Jossain vaiheessa joku kiinalainen tekee tuotteellesi epävirallisen kiinankielisen käännöksen, jota aletaan käyttää yleisesti, koska se on kiinalaisesta näkökulmasta kätevämpi. Huonolla tuurilla joku vieläpä rekisteröi sen nimen tuotemerkikseen. n Lasse Liukkonen toimitusjohtaja China Operations Support lasse.liukkonen(at)chinaops.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 17 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Luomuinstituutti tuottaa monitieteistä tutkimustietoa Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen luottaa monialaisuuteen ja -tieteisyyteen. − Pitää päästä eroon luuloista ja jakaa oikeaa tietoa niin tavanomaisesta tuotannosta kuin luomutuotannostakin, hän kiteyttää. Luomuinstituutin perustivat Helsingin yliopisto ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Instituutti aloitti toimintansa vuoden 2013 alussa keskuspaikkanaan Mikkeli. Luomuinstituutin päätehtäviä ovat luomun kehitystä tukeva tieteellinen tutkimus ja tutkimustuloksista tiedottaminen. Lisäksi instituutti järjestää koulutusta ja toteuttaa kehittämishankkeita. − Luomututkimuksessa on ollut selkeä kansallinen aukko, ja sitä ryhdymme nyt paikkaamaan, Pirjo Siiskonen sanoo. Tavoitteena kaksinkertaistaa luomututkimus Luomuinstituutin ensimmäisen nelivuotiskauden tavoitteet ovat kaksinkertaistaa kansallinen luomututkimus ja sen rahoitus, päästä mukaan Suomen Akatemian rahoittamaan luomututkimusohjelmaan tai kohdennettuun hakuun, lisätä EU:n puiteohjelmahankeosallistumisia, kasvattaa luomualan jatko-opiskelijoiden määrää ja saada aikaan kaupallisia konsepteja. Pirjo Siiskonen työskentelee yhdessä koordinaatiotiimin muiden jäsenten, tutkimuskoordinaattori Jaakko Nuutilan ja viestintäsuunnittelija Anne Hytösen kanssa. Yksi Siiskosen tehtävä on varmistaa, että kukin koordinaatiotiimin jäsen tekee oi- keita asioita ja keskinäinen yhteistyö sujuu ja tuottaa tulosta. − Luomuinstituutin voimavarana ovat sen tutkijat ja asiantuntijat. Johtajan tulee tuntea tämä porukka ja sen osaaminen ja edistää heidän mahdollisuuksiaan tehdä laadukasta ja tulevaisuusorientoitunutta tutkimustyötä, Siiskonen tarkentaa. Käytännössä johtaja vastaa strategian ja vuotuisen toimintasuunnitelman toteutumisesta, rakentaa kansainvälistä verkostoa, hankkii lisää resursseja ja tutkimusrahoitusta, hoitaa sidosryhmäsuhteita, tekee yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, osallistuu tutkimusohjelmatyöhön, antaa lausuntoja ja seuraa alan kehitystä. Luomuinstituutti on 150 tutkijan verkosto Luomuinstituutti on tutkijoiden verkosto, johon kuuluu 150 luomualan tutkijaa ja asiKuva: antero teittinen Luomuinstituutin avajaisia vietettiin toukokuun puolivälissä Mikkelissä. Onnittelumaljapuheen piti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen. 18 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: Harri HaKala antuntijaa MTT:n elintarviketalouden tutkimusyksiköistä, Helsingin yliopiston tiedekunnista sekä Ruralia-instituutista. Verkoston tutkimusaloja ovat alkutuotanto, ympäristö, elintarvikkeet sekä yhteiskunta ja markkinat. Kaikilla tutkimusaloilla on tutkimusalajohtaja, ja verkostoa koordinoi tutkimuskoordinaattori. − Maailmalla on useita luomuinstituutteja, mutta yleensä ne ovat keskittyneet luomualkutuotannon kehittämiseen. Suomen Luomuinstituutin erottaa muista tutkimuksen monialaisuus ja monitieteisyys, Pirjo Siiskonen kertoo. Hän ei halua arvioida luomututkimuksen nykyistä tasoa, mutta toteaa, että Suomessa on viime vuosina sijoitettu aivan liian vähän resursseja luomututkimukseen. Siksi asia on nyt syytä korjata. − Luomu on tulevaisuuden mahdollisuus, ja tulevaisuuteen kannattaa panostaa, Siiskonen vakuuttaa. Hän tähdentää, että tutkimuksen pitää hyödyttää aina käytäntöä. Kehittämistä on siinä, miten tutkimustuloksista kerrotaan ja miten ymmärrettävässä muodossa tuloksia raportoidaan. − Hyvä tutkija osaa aina soveltaa tutkimustuloksiaan käytäntöön ja tietää, miten ne hyödyttävät käytännön toimijoita, Siiskonen sanoo. Luomuinstituutissa ryhdytäänkin tekemään tutkimusohjelmaa elinkeinoelämän ja tutkijoiden yhteistyönä. − Uskon, että tämä toimintatapa on hedelmällinen ja elinkeinoelämä saa tutkimukselta vastauksia kysymyksiin, joiden ratkaiseminen vie alaa eteenpäin, Siiskonen vakuuttaa. Yhteiskunnallinen koulutus avartaa näköaloja Pirjo Siiskonen on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori sosiologian alalta. Hänen Hyvä tutkija osaa soveltaa tutkimustuloksiaan käytäntöön ja tietää, miten ne hyödyttävät käytännön toimijoita, Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen tähdentää. väitöskirjansa aiheena oli emännän ja isännän roolin muutos maatalouden uudenaikaistuessa ja asiantuntemusaloja ovat muun muassa maaseutuyrittäjyys, luomu ja kestävä kehitys. Siiskonen toivoo, että johtajan yhteiskuntatieteellisestä koulutuksesta on hyötyä monitieteisessä tutkimusorganisaatiossa. − Ruokajärjestelmän valinta ja luomu ovat yhteiskunnallisia ja myös poliittisia kysymyksiä. On hyvä, jos oma koulutustausta auttaa ymmärtämään koko ruokaketjun toimivuutta ja ketjun toimijoiden tulokulmia ja pulmia. Ihmisen toiminnastahan luomussakin on kyse: mitään ei tapahdu ilman ihmistä tai ilman ihmisen tekemiä päätöksiä, Pirjo Siiskonen selvittää. Hän muistuttaa, että yhä useampi ruokaketjun toimija pohtii parhaillaan, mitä luomu tarkoittaa, millainen mahdollisuus se olisi ja uskaltaisiko sille sanoa ”tahdon”. − Luomu on kasvun ja tulevaisuuden ala. Se on suomalaisten mahdollisuus. Suomi on kansainvälisesti uskottava luomualan toimija, jos luomubrändi valitaan. Toivotaan, että 10−20 vuoden kuluttua Suomi voi näyttää mallia muillekin ja viedä luomuosaamista kehittyviin luomumaihin, Siiskonen sanoo. Hänen mielestään Suomessa pitää panostaa kestävän elintarviketuotannon kehittämiseen ja nähdä ruoka keskeisenä terveyteen ja hyvinvointiin monella tavalla vaikuttavana tekijänä. − Hyvän ja turvallisen kotimaisen ruuan arvostusta tulisi nostaa. Ruokaketjussakin kaivataan innovaatioita, lyhyempiä jakeluketjuja, pienjalostajia ja ruokakulttuurikasvatusta. Tarvitsemme myös luotettavaa tiedonvälitystä luomusta kuluttajille. Kuluttaja voi tehdä ostopäätöksiä vasta sitten, kun pääsemme eroon luuloista ja jaamme oikeaa tietoa tavanomaisesta ja luomutuotannosta. n Pirjo Huhtakangas Johdettu tutkijaverkosto Helsingin yliopiston ja MTT:n perustama Luomuinstituutti toimii johdettuna verkostona, jonka keskuspaikka on Mikkelissä. Luomuinstituutti tukee toiminnallaan kotimaisen luomutuotannon vahvistumista koko elintarvikeketjussa monitieteisen tutkimuksen, kehityshankkeiden ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen keinoin. Instituutin toimintaa koordinoi ensimmäisen nelivuotiskauden 1.1.2013−31.12.2016 Helsingin yliopisto. Luomuinstituutin toimintaa ohjaa kuusijäseninen ohjausryhmä, johon kuuluvat tutkimusjohtaja Anu Harkki (MTT, pj), ympäristötutkimuksen johtaja Jyrki Aakkula (MTT), professori Raija Tahvonen (MTT), professori Juha Helenius (HY), professori Jo- hanna Mäkelä (HY) ja johtaja Sami Kurki (HY). Perustajien lisäksi Luomuinstituuttiin voi liittyä myös muita organisaatioita, jotka sitoutuvat toteuttamaan instituutin tarkoitusta tieteellisen tiedon tuottajana ja tutkittuun tietoon nojaavana toimijana. Vuoteen 2016 mennessä Luomuinstituutin tavoitteena on nousta sekä kotimaassa että kansainvälisesti tunnetuksi ja luotetuksi luomualan toimijaksi. Ohjausryhmä ohjaa, seuraa ja valvoo Luomuinstituutin toimintaa sekä päättää strategisista linjauksista. Ohjausryhmä vahvistaa vuotuisen toimintasuunnitelman ja budjetin sekä huolehtii instituutin perustoimintaedellytyksistä. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 19 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Kuva: Pasi PerKiö Helsingin yliopiston beetaglukaanitutkimusryhmän jäsenet Tuula Sontag-Strohm (vas.), Noora Mäkelä ja Ndegwa Maina esittelemässä erilaisia kuidun lähteitä. Viljatuotteet ovat hyviä kuidun lähteitä. Erilaisissa kasviksissa ja hedelmissä on myös ravintokuituja, joten niitä kannattaa suosia ruokavaliossa joko sellaisenaan tai eri tavoilla valmistettuna. Uusia mahdollisuuksia lisätä kuitua Elintarvikkeiden korkean kuitu-pitoisuuden hyvät terveysvaikutukset ovat tiedossa, mutta kuidun lisääminen elintarvikkeeseen on helpommin sanottu kuin tehty. Keinoja kuitenkin löytyy. Tyypillisiä muutoksia aistinvaraisessa laadussa kuitua lisättäessä ovat ei-toivottu väri ja rakenne sekä sivumaut. Runsaskuituinen tuote voi jonkin aikaa käydä kaupaksi kuidun terveysvaikutteisuuden avulla, mutta lopulta kysyntä vähenee, jollei tuote ole kuluttajien mielestä myös aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan riittävän laadukas. Entistä laajempi valikoima kuidun lähteitä Ravintokuidun terveysvaikutteisuuden osoittaminen on johtanut kiinnostuksen heräämiseen kuitua kohtaan niin tutkimusja teollisuus- kuin kuluttajapiireissäkin. Kysyntään on pyritty vastaamaan muun muassa tuomalla markkinoille uusia tuotteita, joissa kuitupitoisuutta on lisätty. Elintarvikkeiden kuitupitoisuuden suurentaminen onnistuu muun muassa käyttämällä runsaskuituisia raaka-aineita, kuten lesettä. Tällaisten raaka-aineiden lisääminen sellaisenaan on kuitenkin hankalaa, sillä esimerkiksi suuren lesemäärän lisääminen voi aiheuttaa prosessointivaikeuksia, säilyvyysajan lyhentymistä ja tuotteen laadun heikentymistä. 20 Vuonna 2008 tehdyn kuitumääritelmän muutoksen myötä kuituun lukeutuu nykyään useita sellaisia yhdisteitä, joita aiemmin ei voitu pakkausmerkinnöissä ilmoittaa kuituna. Elintarviketeknologian näkökulmasta imeytymättömyyslähtökohtaan pohjaava ravintokuidun määritelmä (kts. määritelmä ohessa ja Päivi Laakson juttu tässä lehdessä) antaa elintarviketuottajille vapaammat kädet tuottaessaan kuitupitoisia elintarvikkeita, joissa kuitu on joko raaka-aineena tai lisäaineena. Nykyinen ravintokuitumääritelmä mahdollistaa myös kuitupitoisuuteen liittyvän ravitsemusväitteen yksittäisille puhdistetuille tai synteettisille kuitupolymeereille Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi elintarvikkeissa. Osaan näistä kuitupolymeereistä voidaan tulevaisuudessa myös liittää terveysväite, mikäli niiden fysiologinen vaikutus pystytään osoittamaan vakuuttavasti. EU-säädösten mukaisesti tuotteita voidaan markkinoida kuidun lähteenä, jos kuitua on vähintään 3 g/100 g, ja runsaskuituisena, mikäli kuitua on vähintään 6 g/100 g. Siten kuitupitoisuuden lisääminen on mahdollista ilman, että prosessoitavuus tai aistinvarainen laatu heikkenee, kuten usein esimerkiksi lesettä lisättäessä tapahtuu. Esimerkiksi vaalea vehnäleipä sisältää tavallisesti kuitua hieman yli 3 g/100 g, jolloin pakkausmerkinnöissä voidaan jo käyttää mainintaa kuidun lähteestä. Kuitenkin lisäämällä taikinaan normaalien raaka-aineiden lisäksi vielä vaikkapa resistenttiä tärkkelystä, voidaan kuitupitoisuutta suurentaa niin, että tuotetta voidaan markkinoida runsaskuituisena. Toinen hyvä esimerkki on monissa jogurteissa sakeuttamis- ja täyteaineena käytetty polydekstroosi, joka lukeutuu nykyään ravintokuituun. Näitä jogurttituotteita voidaan markkinoida joko kuidun lähtee- Tärkeimpiä kuituyhdisteitä ja niiden lähteitä. (Muokattu Buttrissin & Stokesin 2008 artikkelissa esitetystä taulukosta). Kuituyhdiste Kuvaus Lähteitä Selluloosa Lineaarinen glukoosiyksiköistä koostuva polysakkaridi, liukenematon. Pääasiallinen kasvisoluseinämien komponentti, runsaasti viljan lesefraktioissa. Pektiinit Jäähtyessä geeliytyviä polysakkarideja, joiden rakenteessa galakturonihappoja ja erilaisia sokeriyksiköitä. Useissa kasviksissa, etenkin hedelmissä ja vihanneksissa. Beetaglukaanit Haaroittuneita glukoosiyksiköistä koostuvia polysakkarideja, liukoisia, muodostavat viskooseja vesiliuoksia. Etenkin kauran ja ohran jyvien soluseinämissä. Kasvikumit Kasveista eristettyjä hydrokolloideja; käytetään mm. sakeuttamis-, emulgointi- ja stabilointiaineina. Kasvien siemenet (mm. guarkumi), kasvien maitiaisneste (mm. arabikumi), merilevä (mm. agar). Resistentti tärkkelys Ei imeydy ohutsuolessa. Palkokasvit, keitetyt perunat. Resistentit oligosakkaridit 3−10 sokeriyksiköstä koostuvia hiilihydraatteja, joita ihmisen suoliston ruuansulatusentsyymit eivät pilko. Kasvikset (vihannekset, viljat, pähkinät), mutta valmistetaan myös synteettisesti. Synteettiset kuidut Esimerkiksi selluloosan johdannaiset, jotka on tehty liukoisiksi; polydekstroosi, jota syntetisoidaan glukoosista ja sorbitolista. Polydekstroosia käytetään täyteaineena mm. vähäsokerisissa tuotteissa. nä tai jopa runsaskuituisena. Nykyinen kuitumääritelmä tuo siis uudenlaisia mahdollisuuksia elintarviketuottajille, ja tämä tullee näkymään tulevaisuudessa kauppojen hyllyillä. Leivontaperinteistä keinoja haasteiden päihittämiseksi Tyypillinen esimerkki tuotteista, joissa kuidun lisääminen vaatii teknologisia ponnisteluja, on leipätuotteiden ryhmä. Teknologisia keinoja on kuitenkin olemassa kuitupitoisuuden suurentamiseen laadusta tinkimättä. Suomessa leivontaperinteisiin kuuluu monipuolinen osaaminen kuitupitoisten raaka-aineiden käytössä. Osaaminen on kehittynyt vuosikymmenten, ehkä -satojenkin kuluessa, etenkin aikoina, joina jauhon riittämättömyys johti niiden jatkamiseen esimerkiksi juureksilla, perunalla, pavuilla ja marjoilla. Lisäksi leipäjauhoja on saatu paitsi vehnästä ja rukiista myös ohrasta, kaurasta ja tattarista. Leipien rakenteen, suuntuntuman ja maun takia leivontaan kehitettiin erityisiä vaiheita, kuten raskitus ja imellys. Näiden vaiheiden aikana osa tärkkelyksestä pilkkoutuu sokereiksi, kivennäisaineet vapautuvat fytaatista ja kuituaineksia uuttuu ja pilkkoutuu, jolloin soluseinien rakenne pehmenee. Lisäksi raskituksella ja hapanmaitotuotteiden lisäyksellä saadaan kasvin oma proteolyysi käyntiin, jolloin pilkkoutumistuotteet antavat kypsennyksessä leivän laadun kannalta tärkeitä makuja ja aromeja. Näitä erityistä taitoa ja innovaatioita vaativia kuituainesten leivonnan vaiheita toteutetaan myös teollisessa leivonnassa, jossa käytössä on entsyymeillä tai mallasuut- teella tapahtuva imellytys ja raskitus erityisissä automaattisesti valvotuissa raskitankeissa. Teollisuudessa voidaan hyödyntää myös kuivaraskiin perustuvaa prosessia. Tämä teknologinen osaaminen takaa leivän säilymisen ravitsemuksemme kuidun ja samalla myös muiden viljan bioaktiivisten yhdisteiden tärkeänä lähteenä. Elintarvikkeiden prosessointiin liittyvät innovaatiot ovat syntyneet pitkälti yritysten ja erehdysten kautta. Onkin mielenkiintoista tarkastella näitä prosesseja ja huomata, kuinka innovaatioista voi löytää fysiikan lakien toteutumisen. Toisaalta rakenteita voi hallitummin kehittää edelleen ottaen huomioon polymeerien fysiikan lainalaisuudet. Elintarvikkeissa esiintyvien polymeerien termodynamiikan ymmärrystä syventävät Vladimir Tolstoguzovin hauskat esimerkit review-artikkelissa vuodelta 2003. Kuituja juomiin? Perinteisten kuidunlähteiden lisäksi markkinoille on tullut myös uudentyyppisiä tuotteita, mm. juotavia valmisteita. Runsaasti vettä sisältävissä rakenteissa, kuten juomissa ja smoothie-tuotteissa, oman haasteensa luo tuotteen nestemäisyys. Tällaisissa tuotteissa liukoisten hiilihydraattipolymeerien ja proteiinien liikkuminen ei ole yhtä rajoitettua kuin esimerkiksi leipätuotteissa, eikä systeemi ole yhtä stabiili. Tällöin voi selkeästi havaita suuriin polymeerimolekyyleihin liittyvän fysikaalisen ilmiön. Näillä molekyyleillä on Brownin liikettä, ja päästäkseen tilaan, joka vaatii mahdollisimman vähän energiaa, ne hakeutuvat kaltaistensa molekyylien joukkoon. Niiden entropia eli epäjärjestys vähenee, ja ne erottuvat omiksi faaseikseen, jolloin esimerkiksi energeettisesti epäedul listen törmäysten määrä minimoituu. Mikä nykyään on ravintokuitua? Ravintokuitu on yhteisnimitys ryhmälle rakenteeltaan erilaisia yhdisteitä, joilla on myös erilaisia fysikokemiallisia ominaisuuksia ja fysiologisia vaikutuksia. Yleisen määritelmän löytämisestä on käyty keskustelua, ja aiheeseen on kaksi päälähestymistapaa: joissain määritelmissä lähestymistapa perustuu runsaasti kasviksia sisältävään ruokavalioon ja toisissa puolestaan kuidun imeytymättömyyteen ohutsuolessa. Euroopan unionin nykyisen ravintoarvomerkintäasetuksen (588/2009) mukainen kuitumääritelmä perustuu imeytymättömyyteen pohjaavaan lähestymistapaan. Tämän asetuksen puitteissa useat ei-tärkkelys-polysakkaridit (taulukko) lukeutuvat kuituihin. Kuten määritelmässä on painotettu, myös syötävät eristetyt ja synteettiset hiilihydraattipolymeerit ovat nykyään ravintokuitua, jos niille on esitetty tieteel- lisesti todistettu hyödyllinen fysiologinen vaikutus. Näin ollen esimerkiksi tietyt selluloosajohdannaiset (metyyliselluloosa ja hydroksipropyylimetyyliselluloosa) ja polydekstroosi ovat nykyisen määritelmän mukaan ravintokuituja. Useat näistä polymeereistä ovat jo elintarvikkeissa sakeuttamis- tai täyteaineina käytettyjä valmisteita. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 21 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Kuidun lisääminen juomiin onkin vaatinut uusien keinojen kehittämistä, jotta tuotteiden hyvä maku ja rakenne on saatu säilytettyä. Tavallisesti faasierottumista pyritään välttämään useilla elintarvikeprosesseilla, kuten esimerkiksi kypsennyksellä, jolloin elintarvikkeeseen muodostuu polymeerien liikettä stabiloivia rakenteita. Juotavissa tuotteissa faasierottumiseen ei voida kuitenkaan käyttää samanlaisia keinoja, vaan stabiilius ja erottumisen vähentyminen saadaan aikaiseksi lisäämällä viskositeettia muodostavia polymeerejä (mm. pektiini). Erottumista voidaan myös vähentää muokkaamalla polymeerejä esimerkiksi entsymaattisesti pienemmiksi muistuttamaan toisiaan, jolloin ne liikkuvat samantyyppisesti ja liikeratojen tilantarve pienenee. Osa entsymaattisessa prosessoinnissa muodostuvista oliosakkarideista on resistenttejä oligosakkarideja, jotka nekin lukeutuvat nykyisen määritelmän mukaisesti ravintokuituihin. n lähteet: Noora Mäkelä Cho ss & dreher Ml. 2001. Handbook of dietary fibre. new York, Yhdysvallat: Marcel dekker. 868 s. tohtorikoulutettava, ETM noora.makela(at)helsinki.fi Ndegwa H. Maina tutkijatohtori, ETT henry.maina(at)helsinki.fi Tuula Sontag-Strohm vastuullinen tutkija, ETT Buttriss jl & stokes Cs. 2008. dietary fibre and health: an overview. nutrition Bulletin, 33:186−200. overby nC, sonestedt e, laaksonen de & Birgisdottir Be. 2013. review article: dietary fiber and the glycemic index: a background paper for the nordic nutrition recommendations 2012. Food and nutrition research, 57:20709. tolstoguzov v. 2003. review: some thermodynamic considerations in food formulations. Food Hydrocolloids, 17:1−23. tuula.sontag-strohm(at)helsinki.fi Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto KOMMENTTI Kuidusta hyötyä kuluttajalle Kuitupitoisella ravinnolla tiedetään olevan yhteys ihmisen terveyteen. Ravintokuidun on havaittu vaikuttavan muun muassa suoliston toimintaan sekä kylläisyyteen ja siten painonhallintaan. Ohutsuolessa imeytymättömän ravintokuidun yksi merkittävin tehtävä on ylläpitää suoliston normaalia toimintaa suurentamalla ulosteen tilavuutta ja lyhentämällä aikaa, joka ruokamassalta kuluu suoliston läpi kulkeutumiseen. Varmistamalla suoliston normaali toiminta voidaan pienentää esimerkiksi suolistosyöpien todennäköisyyttä. Lisäksi ravintokuitu voi vaikuttaa sappihappojen imeytymiseen ja näin ollen auttaa ehkäisemään muun muassa sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta. Niin sanottujen elämäntapasairauksien ilmenemistodennäköisyyttä voidaan pienentää myös painonhallinnalla. Kuidun potentiaali painonhallinnassa perustuu sen kykyyn pitää pitkään kylläisenä tarjoamatta kuitenkaan suurta määrää energiaa. Edellä mainitunlaisia ravintokuidun terveysvaikutuksia on osoitettu epidemiologisin ja kliinisin tutkimuksin sekä ihmisillä että koe-eläimillä. Kuiten- 22 kaan kaikissa tapauksissa ei ole saatu todistettua näiden terveysvaikutusten fysiologisia mekanismeja. Esimerkiksi vaikka kauran ja ohran liukoisella kuidulla, beetaglukaanilla, on maailmassa laajalti hyväksytty kolesterolin alentamiseen liittyvä terveysväite, tämän kuitupolymeerin fysiologinen mekanismi kolesterolin alentajana on yhä epäselvä. Sen sijaan beetaglukaanin uusin terveysväite (EFSA 2011) glukoosin imeytymisen hidastumisesta on voitu vakuuttavasti todistaa liittyvän beetaglukaanin viskositeettiin. Kasviperäisillä kuidun lähteillä monia etuja Hedelmien, vihannesten ja täysjyvätuotteiden säännöllinen kulutus on todistetusti hyödyllistä niiden sisältämien bioaktiivisten yhdisteiden vuoksi. Täysjyväviljasta saadaan muun muassa kuitua, vitamiineja, kivennäisaineita, rikkipitoisia aminohappoja ja fytokemikaaleja, kuten betaiinia ja koliinia. Nämä yhdisteet käsittävät vähintään 15 prosenttia täysjyväviljasta ja sijaitsevat lähinnä suuren kuitupitoisuuden omaavassa lesekerroksessa sekä jyvän alkiossa. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Täysjyvän fysiologiset hyödyt ovat peräisin näiden bioaktiivisten yhdisteiden synergistisestä vaikutuksesta. Siksi täysjyvän terveysvaikutteisuutta tutkittaessa tulisikin huomioida kokonaisuus yksittäiseen bioaktiiviseen yhdisteeseen keskittymisen sijaan. Yksi keskeisistä kuituun liittyvistä tutkimustarpeista on osoittaa eristettyjen ja synteettisten polysakkaridien terveysvaikutusten tehokkuus verrattuna kuituihin, jotka saadaan suoraan ruokavalion sisältämistä ravintokasveista. Tutkimuksissa on muun muassa osoitettu hedelmien ja vihannesten olevan tehokkaampia sydän- ja verisuonitautien ja syövän ehkäisemisessä kuin niiden sisältämät antioksidantit ravintolisinä syötynä. Lisätutkimukset ovat tarpeen, eikä tällöin tule jättää huomioimatta myöskään muita terveysvaikutteisia yhdisteitä, joita kasviksista saadaan kuidun rinnalla. Perinteisiä kuidun lähteitä unohtamatta Kuitupitoisten tuotteiden valikoima laajentuu vähitellen, ja nykyinen kui- tumääritelmä edesauttaa laajentumista. Jonkin tietyn puhdistetun tai synteettisen kuidun lisääminen mahdollistaa myös uudenlaisten tuotteiden kehittämisen – tuotteiden, joihin kuidun lisääminen esimerkiksi leseenä oli aiemmin vaikeaa prosessoitavuuden ja aistinvaraisen laadun vuoksi. Vaikka nykyinen kuitumääritelmä tuo uusia mahdollisuuksia, tulisi kuitenkin pyrkiä välttämään tilannetta, jossa niin sanotut perinteiset kuidunlähteet, kuten täysjyvätuotteet, korvautuvat uudenlaisilla tuotteilla. Esimerkiksi Suomesta löytyvää kuituleivontaan liittyvää teknologista osaamista kannattaa hyödyntää tulevaisuudessakin, sillä kasviperäisistä kuidunlähteistä kuidun rinnalla saadaan myös muita bioaktiivisia yhdisteitä. Näille uudenlaisille kuitutuotteille on kuitenkin varmasti oma paikkansa nykyisen ruokavalion täydentäjänä, jotta suomalaisten kuidun saanti saataisiin lähemmäs ravitsemussuositusten tasoa. n Noora Mäkelä Ndegwa H. Maina Tuula Sontag-Strohm SUOMALAISTA PULLANTUOKSUA JO YLI 60 VUOTTA! LUOTETTAVAA SUOMALAISTA OSAAMISTA JO YLI 60 VUOTTA! Suomen ainoa margariinitehdas Bunge Finland valmistaa Raisiossa korkealuokkaisia, kasviöljypohjaisia tuotteita laadukkaista raaka-aineista. • Margariinit • Voi-kasviöljyseokset • Shorteningit ja juoksevat margariinit • Öljyt: rypsi, auringonkukka, camelina, oliivi Tuotteet sinulle myy Haarla Oy: tilaukset@haarla.fi, fax 03 3399 1350, puh 03 3399 1333 Haarla tietää mitä prosessinne vaatii toimiakseen optimaalisesti. Sen sijaan, että olisimme pelkkä tavarantoimittaja, tarjoamme käyttöönne parasta osaamista. Meiltä saatte tiedon, tekniikan ja raakaaineratkaisut toimintanne tehostamiseen sekä lopputuotteiden laadun parantamiseen. LAITTEET: lajittelu- ja annostelujärjestelmät on-line anturit kosteudelle, proteiinille metallinilmaisimet röntgenlaitteet suojakaasupakkauslaitteet ja testerit RAAKA-AINEET JA APUAINEET antioksidantit - aromit ja värit kasviuutteet leivonnan apuaineet makeutusaineet sidonta- ja emulgointiaineet säilöntäaineet tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset erikoisjauhot, siemenet, rouheet, litisteet & seokset etikat ja etikkahappo kuidut, kivennäisaineet ja vitamiinit maito- ja heraproteiinit perunahiutaleet, -rakeet ja -jauheet sopimustuotanto vehnägluteeni öljyt, rasvat ja margariinit julius.haarla@haarla.fi 040 779 2910 www.haarla.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 23 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Ravintokuidun määritelmä ja analysoitava näyte on tunnettava tarkkaan sopivaa analyysimenetelmää valittaessa. Ravintokuidulla tarkoitetaan elintarvikkeen kasviperäisiä aineosia, jotka eivät sula eivätkä imeydy ihmisen ruuansulatuskanavassa, vaan ne kulkeutuvat käytännössä muuttumattomina paksusuoleen. Ravintokuiduilla on useita positiivisia fysiologisia vaikutuksia. Ne edistävät tyypillisesti suolen toimintaa ja voivat myös muun muassa alentaa veren kolesteroli- ja/tai sokeripitoisuutta sekä auttaa painonhallinnassa. Ravintokuidun määritelmästä on käyty paljon keskustelua eriävin näkökannoin. Vuonna 2008 Codex Committee on Nutrition and Foods for Special Dietary Uses (CCNFS) päivitti ravintokuidun määritelmän, ja tähän perustuu myös EU:n ravintokuidun määritelmä. EU:n komission direktiivissä 2008/100/EY, liite II ravintokuitu määritellään seuraavasti: ”Ravintokuidulla tarkoitetaan hiilihydraattipolymeerejä, joissa on vähintään kolme monomeeristä yksikköä ja jotka eivät sula tai imeydy ihmisen ohutsuolessa ja jotka kuuluvat seuraaviin luokkiin: • syötävät hiilihydraattipolymeerit, joita esiintyy luonnollisesti nautintavalmiissa elintarvikkeessa, • syötävät hiilihydraattipolymeerit, jotka on saatu elintarvikkeen raaka-aineesta fysikaalisella, entsymaattisella tai kemiallisella keinolla ja joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia, • syötävät synteettiset hiilihydraattipolymeerit, joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia.” Ravintokuidut voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan (kuva 1): suurimolekyylikokoisiin kuituihin (HMWDF), resistanttiin tärkkelykseen (RS) sekä pienimolekyylikokoisiin kuituihin (LMWDF). Suurimolekyylikokoiset kuidut jaetaan edelleen liukenemattomiin kuituihin (IHMWDF), joita ovat muun muassa selluloo- 24 Kuva: Pirjo HuHtaKangas Kokonaisravintokuidun analysointimenetelmät kehittyneet sa ja ligniini sekä vesiliukoisiin geeliytyviin kuituihin (SHMWDF), joita ovat muun muassa viljan beetaglukaani, liukoiset pentosaanit ja liukoiset pektiinit. Pienimolekyylikokoisiin kuituihin kuuluvat muun muassa fruktaanit, kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit (FOS), galakto-oligosakkaridit GOS, polydekstroosi ja resistantti maltodekstriini. Klassisillakin menetelmillä on käyttöä Klassisilla ravintokuidun määritysmenetelmillä AOAC 985.29 ja AOAC 991.43 saadaan analysoitua suurimolekyylikokoiset kuidut Kuva 1. Ravintokuidun luokittelu eri ryhmiin. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi (HMWDF) ja retrogradoitunut tärkkelys (RS3). Nämä menetelmät soveltuvat näytteille, jotka eivät sisällä pienimolekyylikokoisia kuituja (LMWDF) eli prebiootteja. Resistantin tärkkelyksen osalta vain RS3 tulee analysoitua, mutta eivät muut resistantin tärkkelyksen muodot (RS1, RS2 ja RS4). Mikäli tuote sisältää pienimolekyylikokoisia kuituja, niin pieni osuus inuliinista/ FOS ja polydekstroosista tulee mukaan näillä klassisilla menetelmillä analysoituun ravintokuituun. AOAC 985.29 -menetelmän tulokseksi saadaan suurimolekyylikokoisen ravintokuidun määrä, kun taas AOAC 991.43 -menetelmällä saadaan lisäksi eroteltua liukoinen ja liukenematon suurimolekyylikokoinen kuitujae. Uusien menetelmien etuja Uudet ravintokuidun määritysmenetelmät AOAC 2009.01 ja AOAC 2011.25 ovat todellisia kokonaisravintokuidun määritysmenetelmiä ottaen huomioon sekä suurimolekyylikokoiset kuidut, resistantin tärkkelyksen ja ennen kaikkea pienimolekyylikokoiset kuidut. Näillä menetelmillä saadaan analysoitua nykyisen ravintokuidun määritelmän mukaiset yhdisteet. AOAC 2009.01 -menetelmä korvaa aikaisemmin käytetyn AOAC 985.29 -menetelmän ja toisaalta AOAC 2011.25 -menetelmä korvaa AOAC 991.43 -menetelmän. AOAC 2009.01 -menetelmän tulokseksi saadaan kokonaisravintokuitupitoisuus, joka on HMWDF-, RS- ja LMWDF-kuitujakeiden summa. AOAC 2011.25 on AOAC 2009.01 -menetelmästä laajennettu versio, ja siinä tulokseksi saadaan IHMWDF +RS1+ RS2 + RS3 + RS4 (osittain), SHWMDF+ RS4 (osittain) ja LMWDF sekä näiden summana kokonaisravintokuitu. Mikäli elintarvike sisältää paljon tärkkelystä (esim. pasta, leipä ja jauhot), niin kokonaisravintokuidun määrä näillä uusilla menetelmillä analysoituna saattaa olla jonkin verran liian suuri, koska pieni osa imeytyvistä hiilihydraateista voi jäädä pilkkoutumatta ja tulla analysoiduksi ravintokuituna. Tämä puute voidaan korjata lisäämällä menetelmiin toinen amyloglykosidaasikäsittely. Tarkkuutta menetelmän valintaan Kuvassa 2 on esitetty kaavio helpottamaan ravintokuitumenetelmän valintaa erityyppisille tuotteille. Analysoinnin kannalta on tärkeää ymmärtää ja tietää, onko tuotteeseen lisätty kuituja ja onko tuotteessa luontaisesti pienimolekyylikokoisia kuituja eli prebiootteja. Mikäli tuotteen oletetaan sisältävän useita kuitujakeita, esimerkiksi ei-tärkkelysoligosakkarideja tai inuliineja (FOS), niin silloin on suositeltavaa analysoida ravintokuitu käyttäen uusia kokonaisravintokuidun menetelmiä AOAC 2009.01 tai AOAC 2011.25. Mikäli tuotteeseen ei ole lisätty kuituja eikä se sisällä prebiootteja, ns. klassiset menetelmät ovat edelleen käyttökelpoisia. Määritelmän mukaan ravintokuitukomponentin tulee sisältää vähintään kolme Kuva2. Kaavio oikean ravintokuitumenetelmän valitsemiseksi erityyppisille ravintokuitua sisältäville tuotteille. monomeeristä yksikköä (DP3, DP = degree of polymerization). Galakto-oligosakkaridit ja frukto-oligosakkaridit esiintyvät myös DP2-muodossa ja nämä DP2-jakeet eivät tule analysoitua ravintokuiduksi uusilla menetelmillä. Mikäli on tarpeen selvittää GOS- ja inuliini/FOS-jakeiden kokonaispitoisuudet käsittäen myös DP2komponentit, niin tätä tarkoitusta varten on spesifiset menetelmät AOAC 2001.02 (GOS) sekä AOAC 997.08 ja AOAC 999.03 (inuliini/FOS). Jos tuotteesta halutaan analysoida muiden prebioottijakeiden määriä, AOAC:ltä löytyy myös menetelmät polydekstroosille AOAC 2000.11 ja resistantille maltodekstriinille AOAC 2001.03. n Päivi Laakso analyysipalvelupäällikkö (kemia), FT Eurofins Scientific Finland Oy PaiviLaakso(at)eurofins.fi artikkeli perustuu eurofinsin hiilihydraattiasiantuntijan dr. Kommer Bruntin Kemian Päivillä 2013 pitämään esitelmään ravintokuitujen analytiikasta. eurofins scientific Finland oy:llä on tarjota laaja valikoima ravintokuitu- ja hiilihydraattimäärityksiä perustuen eurofinsin laajaan globaaliin laboratorioverkostoon ja osaamiskeskuksiin. KOMMENTTI Oikeilla tuloksilla oikea energiasisältö Virheellinen ravintokuidun määritysmenetelmä johtaa usein liian alhaiseen ravintokuitumäärään, joka johtaa aina liian suureen laskennalliseen hiilihydraattimäärään. Tämä puolestaan tarkoittaa, että tuotteen energiasisältö oletetaan liian suureksi. Lisäksi muutama vuosi sitten ravintokuidun määritelmässä tapahtui muutos, ja uusia määritysmenetelmiä on kehitetty vastaamaan nykyisen määritelmän mukaista analyysitarvetta. Onkin selvää, että vanhojen ja uusien ravintokuitutulosten vertaaminen keskenään on vaikeaa ilman tietoa siitä, millä menetelmällä ravintokuitu on analysoitu. Tämä koskee varsinkin niitä elintarvikkeita, jotka sisältävät luontaisesti tai joihin on lisätty pienimolekyylikokoisia kuituja. Aikuisten ravintokuidun saantisuositus Suomessa on 25−35 g/päivä. Keskustelua käydäänkin nyt siitä, pitäisikö ravintokuidun suositusta korottaa, koska ravintokuidun saanti on näennäisesti lisääntynyt pienimolekyylikokoisten kuitukomponenttien takia. n Päivi Laakso www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 25 Kuva: Mtt, nana siMelius n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Professori Hannu Korhonen muistuttaa, että uuselintarvikeasetus ja ravitsemus- ja terveysväiteasetus eivät rajoita uusien tuoteinnovaatioiden kehittämistä, mutta asetukset tulisi huomioida jo silloin, kun tuotekonseptia ryhdytään ideoimaan. Funktionaaliset elintarvikkeet − onko niillä edelleen tulevaisuutta? Funktionaalisille elintarvikkeille on sosiaalinen tilaus, mutta olisi tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, onko nyt jo markkinoilla olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista ollut toivottua hyötyä kuluttajille. Lähes 20 vuotta sitten kirjoitin tähän lehteen artikkelin otsikolla ”Funktionaaliset elintarvikkeet – tulevaisuuden elintarvikkeita”. Arvelin silloin, että tämä Japanista 1980-luvun puolivälissä alkanut trendi leviäisi ympäri maailman kehittyneissä maissa ja voisi tarjota myös Suomen elintarviketutkimukselle ja elintarviketeollisuudelle uusia mahdollisuuksia eräiden kansantautiemme torjuntaan ja väestön ravitsemustason parantamiseen. Kuluttajien ja lainsäätäjien reagointia oli tuolloin vaikeaa ennakoida, mutta media kiinnostui asiasta ja teki uutta ravitsemustrendiä tunnetuksi kuluttajille. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet -konsepti sopi hyvin olosuhteisiin, joissa elämäntapasairaudet ja väestön ikääntyminen olivat tosiasioita. Toisin sanoen terveyttä edistävillä elintarvikkeilla oli sosiaalinen tilaus. 26 Suomessa ja monissa korkean elintason maissa käynnistettiin 1990-luvun loppupuolella runsaasti tutkimushankkeita terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseksi. Kauppoihin alkoi ilmestyä uudentyyppisiä elintarvikkeita, joilla väitettiin olevan terveyttä edistäviä ja jopa sairauksia ehkäiseviä tai parantavia ominaisuuksia. Kuluttajien uskoa testattiin terveysväitteillä, joita ei ollut todennettu riittävillä tutkimuksilla. EU-tasolla ryhdyttiin valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla voitaisiin valvoa ja ohjata funktionaalisten elintarvikkeiden kehitystä ja markkinointia. Suuria odotuksia, vähän tuotteita Japanin ohella Suomi on toiminut edelläkävijänä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kotimaisten elintarvikeraaka-aineiden luontaiset ominaisuudet tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia terveyttä edistävien elintarvikkeiden valmistamiseen. Näin uskottiin 1990-luvun lopulla, kun maamme tutkimuslaitokset yhteistyössä suomalaisten elintarvikeyritysten kanssa ja julkisen rahoituksen turvin aloittivat monia laajoja tutkimusohjelmia, joissa tutkittiin suoma- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi laisten raaka-aineiden bioaktiivisia yhdisteitä tarkoituksena hyödyntää niitä funktionaalisten tuotteiden ainesosina. Tämä tieteellinen perustutkimus eli ”biomining” onkin tuottanut runsaasti uutta tietoa Suomessa kasvatettujen vilja- ja öljykasvien, marjojen, hedelmien, vihannesten, juuresten, maidon, lihan ja kananmunien sisältämistä bioaktiivisista yhdisteistä. Erityisen paljon on asetettu toiveita kotimaisten marjojen sekä rukiin ja kauran terveellisiin ominaisuuksiin ja eristettyjen biokomponenttien soveltamiseen terveellisessä ravitsemuksessa. Myös maitohappobakteerien terveysvaikutukset ovat olleet monipuolisen tutkimuksen kohteena jo parin vuosikymmenen ajan. Uusi tai oikeammin sanottuna ”uusvanha” tutkimuskohde ovat puuperäiset bioaktiiviset yhdisteet, joita on alettu tutkia systemaattisesti hankepohjalla vasta viime aikoina. Pitkäjänteisen panostuksen tuloksena suomalainen tieteellinen osaaminen on nyt maailmanlaajuisesti tunnettua marjojen, probioottisten bakteerien, ravintokuitujen ja peptidien terveysvaikutusten selvittämisessä. Ravitsemuksen ja terveyden välisten yhteyksien tutkimus on myös kohentunut Haasteita kasvavilla markkinoilla Vuonna 2005 Kehittyvä Elintarvike -lehteen kirjoittamassani jutussa totesin, että terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat osoittautuneet pysyväksi trendiksi ja niiden markkinat kasvavat, vaikka hitaasti kehittyvä lainsäädäntö jarruttaa kehitystä monissa maissa. Tilanne kuitenkin parani pian, ja vuodesta 2007 lähtien terveysväitteitä on valvottu melko tehokkaasti Euroopan unionin jäsenmaissa yhteisötasoisen lainsäädännön avulla. Viimeisten 10−15 vuoden aikana terveysvaikutteisten elintarvikkeiden globaalit markkinat ovat kasvaneet kymmenien miljardien eurojen arvoisiksi. Samanaikaisesti tämän tuotesegmentin kasvua ovat rajoittaneet monet muut ravitsemustrendit, kuten kevyttuotteet, luomu, lähiruoka ja ”karppaaminen”. Lisäksi kuluttajien luottamusta terveelliseen ja turvalliseen ruokaan ovat horjuttaneet lukuisat elintarvikeskandaalit. Niiden vuoksi suuri osa nykypäivän kuluttajista näyttäisi arvostavan enemmän tietoa prosessoitujen elintarvikkeiden raaka-aineiden alkuperästä ja tuotantotavoista sekä ruuan hyvää makua kuin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Raaka-aineiden jäljitettävyys ja vastuullisuus ovat nykyään elintarvikkeisiin liitettyjä avainsanoja, joita sekä viranomaiset että kuluttajat seuraavat tarkasti. Syitä suomalaisten funktionaalisten elintarvikeinnovaatioiden hiipumiseen on siis useita, mutta käsittääkseni tärkeimpiä ovat kuitenkin julkisen rahoituspanostuksen vähentyminen ja voimakas kansainvälinen kilpailu, muun muassa suurten elintarvikeyritysten panostukset ja terveysväitteiden esittäminen tuotemarkkinoinnissa. Seuraavassa kommentoin ainoastaan viimeistä syytä, koska sen on väitetty heikentävän EU-maiden elintarviketeollisuuden tuotekehitystyötä. Terveysväitteet tuotekehityksen jarruna? Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäminen sai Euroopassa yhtenäiset periaatteet, tavoitteet ja terveysväitteiden hyväksyntämenettelyn, kun ravitsemus- ja terveysväiteasetus N:o. 1924/2006 tuli voimaan heinäkuussa 2007. Asetuksen perustavoitteina on kuluttajien suojelu harhaanjohtavaa mainontaa vastaan ja terveellisten elintarvikeinnovaatioiden edistäminen. Elintarvike ja Terveys -lehdessä vuonna 2007 julkaistussa artikkelissani arvelin, että kyseinen asetus tulee ohjaamaan Euroopassa voimakkaasti elintarvikkeiden tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin on ilmeisesti tapahtunut, mutta suunta ei ole ollut täysin jälkimmäisen tavoitteen mukainen. Vastaavaa ohjausta on tehnyt myös vuodesta 1997 lähtien voimassa ollut uuselintarvikeasetus elintarvikkeiden turvallisuuden puolesta. Terveysväitteitä arvioiva EU:n viranomainen EFSA julkaisi vuonna 2011 kolme vuotta kestäneen arviointityön jälkeen ns. positiivilistan yleisistä hyväksytyistä terveysväitteistä. Positiivilistalle pääsi vain 222 väitettä 2758 arvioidun joukosta. Asetuksen voimaantulon jälkeen EFSA on arvioinut myös lähes 400 yritysten esittämää tuotekohtaista ja lasten ravitsemukseen liittyvää väitehakemusta. Niiden osalta myönteiseen arvioon on päätynyt noin joka kolmas hakemus. Positiivilista tuli voimaan vuoden 2012 lopulla, ja se on saanut runsaasti huomiota sekä elintarviketeollisuuden että kuluttajajärjestöjen tahoilla. Teollisuus on kritisoinut liian tiukkoina pidettyjä arviointikriteerejä, kun taas kulut- tajatahot ovat kiitelleet tiukkaa linjaa. Kriittisiä kommentteja on teollisuudessa herättänyt varsinkin se, että toistaiseksi EFSA ei ole hyväksynyt yhtään probiootteihin liittyvää yleistä tai spesifistä tuotekohtaista terveysväitettä. Useimmissa hakemuksissa hylkäämisen syinä ovat olleet riittämätön kliininen näyttö tilastollisesti ja epäjohdonmukaisesti järjestetyt kliiniset tutkimukset. Syitä voi lukea tarkemmin EFSA Journal -sarjassa julkaistuista lausunnoista. On ilmeistä, että probioottituotteiden valmistajien täytyy arvioida uudelleen tulevien tutkimusten painopisteet ja koejärjestelyt, mahdollisesti yhdessä EFSAn kanssa, jos tavoitteena on terveysväitteiden liittäminen tuotteisiin. Innovatiivisuus ja oikeudenmukaisuus kadoksissa Koska kliinisten tutkimusten tekeminen on kallista, funktionaalisten elintarvikkeiden tuotekehitys näyttää suuntautuvan EUmaissa tällä hetkellä tuotteisiin, joihin voidaan liittää jo hyväksyttyjä geneerisiä terveysväitteitä. Markkinoille onkin tullut vitamiineilla, hiven- ja kivennäisaineilla, proteiineilla, omegarasvahapoilla ja kuiduilla (mm. glukomannaani) täydennettyjä maito- ja välipalatuotteita, joiden markkinoinnissa käytetään EFSAn hyväksymiä terveysväitteitä. Tämä kehitys on tietysti linjassa ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen kanssa, mutta ei edistä merkittävästi uusien innovaatioiden syntyä. Tässä yhteydessä on huomattavaa, että Euroopan komissio ei ole antanut EFSAlle lupaa arvioida noin 1700 terveysväitettä, joista monia käytetään nykyään kasviperäisten luontaistuotteiden ja lisäravinteiden markkinoinnissa. Nämä väitteet sisältyvät niihin noin 4500 terveysväitteeseen, Kuva:Hannu KorHonen huipputasolle kansainvälisten vertailujen perusteella. Suomessa on ideoitu 2000-luvun alusta lähtien kymmeniä bioaktiivisiin yhdisteisiin perustuvia tuotekehitysaihioita. Monet tuoteprototyypit ovat päässeet aina ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin asti. Mittava tutkimus- ja tuotekehitystyö on kuitenkin toistaiseksi tuottanut vain muutamia globaalimarkkinoilla menestyneitä tuotteita, kuten Gefilus-, Benecol- ja ksylitolituotteet. Niidenkin kehitystyö aloitettiin jo paljon aiemmin kuin funktionaalisten elintarvikkeiden konsepti tuli tunnetuksi. Kotimaisilla markkinoilla on lisäksi useita tuotteita, joilla on potentiaalia menestyä laajemminkin, jos tuotteiden terveysvaikutukset voitaisiin osoittaa tieteellisesti riittävillä tutkimuksilla. Pitkäjänteisen tutkimuspanostuksen tuloksena suomalainen tieteellinen osaaminen on nyt maailmanlaajuisesti tunnettua marjojen, probioottisten bakteerien, ravintokuitujen ja peptidien terveysvaikutusten selvittämisessä. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 27 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET jotka EFSA sai arvioitavaksi EU:n jäsenvaltioilta vuonna 2008. On helppoa ymmärtää, mitkä tahot tästä tilanteesta hyötyvät ja mitkä pitävät sitä epäoikeudenmukaisena. Luontaistuotteet ja lisäravinteet luokitellaan elintarvikkeiksi. Siksi olisi luonnollista, että niihin liitetyt terveysväitteet arvioitaisiin samoilla kriteereillä kuin muutkin elintarvikkeet. Uusia tuotekonsepteja mustaherukan hyödyntämiseksi Tuotteille sosiaalinen tilaus Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehitykselle EU:n jäsenmaissa on nyt olemassa lainsäädäntö, jolla valvotaan uusien tuotteiden turvallisuutta ja terveysvaikutusten esittämistä. Uuselintarvikeasetus ja ravitsemus- ja terveysväiteasetus eivät rajoita uusien tuoteinnovaatioiden kehittämistä, mutta asetukset tulisi huomioida jo silloin, kun tuotekonseptia ryhdytään ideoimaan. Uusia funktionaalisia elintarvikkeita tarvitaan muun muassa riskiryhmille, jotka ovat alttiita metaboliselle oireyhtymälle (esimerkiksi ylipaino, aikuisän diabetes ja korkea verenpaine). Uusimpien tutkimusten valossa olisi mahdollisuuksia kehittää spesifisiä elintarvikkeita myös dementiaa, Alzheimerin tautia ja autoimmuunitauteja sairastaville. Genomisen ravitsemustutkimuksen ja molekyyligastronomian nopea kehittyminen avaavat näköaloja henkilökohtaisen ruokavalion optimointiin räätälöityjen, terveyttä edistävien ja ylläpitävien elintarvikkeiden avulla. Epigenetiikan menetelmien kehittyminen voisi mahdollistaa optimaalisen ruokavalion laatimisen jo tuleville sukupolville vähentämään sairastumisriskejä ravintoperäisiin tauteihin. Uusia elintarvikkeiden prosessointitekniikoita (mm. mikro- ja nanokapselointi, korkeapaine- ja ekstruusiotekniikat ja vakuumi-impregnointi) voidaan soveltaa vaikuttavien ainesosien optimaalisen biosaatavuuden parantamiseksi ruokamatriisista. Funktionaalisille elintarvikkeille on edelleen olemassa sosiaalinen tilaus, mutta olisi tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, onko nyt jo markkinoilla olevista terveysvaikutteisista elintarvikkeista ollut toivottua hyötyä kuluttajille. Onko asiaa tutkittu väestö- tai riskiryhmätasolla Suomessa tai muualla? n Luonnonvaraiset ja viljellyt marjat ovat suomalaisten teollisten mehujen, hillojen ja hyytelöiden perusraaka-aineita. Valitettavasti Suomessa herukan viljelyala on viime vuosina supistunut. Osa Euroopan miljoonan tonnin vuotuisesta sadosta jää myös hyödyntämättä huolimatta marjan terveellisyydestä. Turun yliopiston johtama ja äskettäin päättynyt kaksivuotinen herukkaprojekti CURRANTfood tähtäsi terveyttä edistäviin, herkullisiin lisäarvotuotteisiin, joissa sekä marjat että lehdet hyödynnetään tehokkaasti. Innovatiivinen teknologiahanke toteutettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston ja MTT:n kanssa ja sen rahoitti Tekes ja elintarviketeollisuus. Hankkeessa olivat mukana myös Lisavenko Institute of Horticulture (Venäjä) ja Friedrich Schiller University of Jena (Saksa). Herukkamehun vakiintunut tuotantoteknologia takaa hyvän saannon ja tasalaatuisen, kuluttajan tunteman tuotteen. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan oikealla lajikevalinnalla ja innovatiivisilla tuoteratkaisuilla tulee päästä nousuun. Makeisiin peruslajikkeisiin Morttiin ja Olaan verrattuina MTT:n jalostamat satoisat uutuudet Marski ja Mikael ja toistaiseksi nimetön ”jaloste 15” osoittautuivat voimakkaanmakuisiksi ja astringoiviksi. Ne ovat erinomaisia testimarjoja uusia innovaatioita kehitettäessä. ”Extra virgin” -mehua ja terveysmuroja Projektissa tuotettiin mehuja perinteisestä tavasta poiketen myös ilman lisättyjä entsyymejä. Tällainen uutuustuote, ”neitsytmehu” on ihanteellista hyytelöiden ja Kuva: HeiKKi Kallio Hannu Korhonen professori Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Kirjoittaja on eFsan ravitsemus- ja terveysväitteitä arvioivan paneelin jäsen. 28 Tohtorikoulutettava FM Leenamaija Mäkilä ja professori Baoru Yang valmistavat herukan versonäytteitä prosessia varten. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi kastikkeiden valmistuksessa, sillä runsas pektiinisisältö pehmentää hienostuneesti mehun astringoivuutta (Laaksonen ym. 2013). Fenolisten yhdisteiden pitoisuus osoittautui tavanomaista mehua vähäisemmäksi, ja lajikekohtainen flavori säilyväksi. Neitsytmehun puristekakusta voidaan valmistaa vielä perinteistä mehua, tai se voidaan käyttää sellaisenaan leipomotuotteiden ja aamiaismurojen valmistukseen. Monet bioaktiiviset ainesosat rikastuivat tähän uuteen puristejäännökseen elintarvikkeina ja lisäravinteina käytettäviksi. Mehutuotannon sivuvirrat, niin perinteiset kuin uudetkin, sisälsivät siemenöljyjen välttämättömiä rasvahappoja, fenolisia yhdisteitä, vesi- ja rasvaliukoisia vitamiineja sekä ravintokuituja. Keittoekstruusio osoittautui hyväksi keinoksi valmistaa sivuvirroista herkullisia ja ravitsevia aamiaismuroja. Välttämällä entsyymikäsittelyjä tuotteisiin saatiin miellyttävä marjamainen maku ja flavori. Myös tavanomainen puristejäännös osoittautui oivaksi muroraaka-aineeksi, sillä se sisältää runsaasti siemenöljyä ja kuituja. Herukan suuri määrä reseptissä pienensi kuitenkin tuotteen volyymiä ja lisäsi sen kovuutta. Tuotekehitystyötä on siten vielä jatkettava (Mäkilä ym. 2013). Tuotteiden säilyvyyskokeet ovat meneillään. Rasvahapot ja lehdet tehokäyttöön Runsaasti linoli-, α-linoleeni-, γ-linoleeni- ja stearidonihappoja sisältävä siemenjae on merkittävä terveystuote. ”Pehmeät” tuotantoprosessit kuten öljyn hiilidioksidiuutto ja siemenjakeen keittoekstruusio takaavat öljyjen ja niiden rasvahappojen sekä muiden rasvaliukoisten yhdisteiden säilymisen luonnollisessa muodossaan. Tutkimus- ja kehitystyötä jatketaan edelleen rasvahappojen muokkaamiseksi uusiksi yhdisteiksi mikrobien avulla. Herukan lehtiä käytetään teollisesti jonkin verran mausteena ja teelehtien tapaan. Flavonolien, fenolisten happojen ja tanniinien antioksidatiiviset ja mikrobien kasvua estävät ominaisuudet antavat lisäpotkua elintarvike- että lisäravinnesovelluksiin. Lajikevalinnalla ja erityisesti lehtien korjuuajankohdalla oli ratkaiseva vaikutus tehoaineiden pitoisuuksiin (Liu et al. 2013). Sopivin korjuuhetki on pari viikkoa marjankeruun jälkeen. Laktoosittomasta maitojuomasta valmistettu proteiinipitoinen maitojauhe Valio Zero Lactose™ laktoositon maitojauhe on valmistettu suomalaisesta maidosta. Aidon maun lisäksi ainutlaatuinen valmistus säilyttää arvokasta maidon proteiinia enemmän kuin tavallinen maitojauhe. Valio Zero Lactose™ Laktoositon rasvaton maitojauhe Valio Zero Lactose™ Laktoositon täysmaitojauhe Baoru Yang professori Elintarvikekehitys Biokemian ja elintarvikekemian laitos Turun yliopisto baoru.yang(at)utu.fi Kirjallisuutta arts & Hollman. 2005. Polyphenols and disease risk in epidemiologic studies. am j Clin nutr. 81(1 suppl):317s−25s. laaksonen ym. 2013 sensory quality and compositional characteristics of black currant juices produced by different processes. Food Chem. 138, 2421−2429. Valio Oy Puh. 010 381121 www.valio.fi/ ammattilaiset/teollisuus liu et al. 2013. Flavonol glycosides in buds and leaves of different cultivars of black currant (ribes nigrum l.) and changes during growing season. Food Chem. submitted. Tervetuloa osastollemme E009 Halli 10.1. Mäkilä ym. 2013. exploiting blackcurrant juice press residue in extruded snacks. Food res. int. submitted. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 29 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Kohti vastuullista paranteiden käyttöä ja lainsäädäntöä Kuvat: Pirjo HuHtaKangas EU:n lainsäädäntö siirtää tuotevalvonnan vastuuta yhä enemmän toimijoiden harteille. Niin tapahtuu myös elintarviketuotannossa. Tätä suuntausta vahvisti Euroopan komission vuonna 2008 julkaisema säädöskokoelma, jonka työnimi on FIA (Food Improver Agents). Tuttavallisemmin puhutaan parannepaketista. Säädöstö kokoaa elintarvikearomit, -lisäaineet ja -entsyymit kokonaisuudeksi, jossa harmonisoidaan menettelytavat aineiden arvioinnille ja käytön hyväksynnälle. Jatkossa paranteilla tarkoitetaan kaikkia niitä aineita ja raaka-aineita, joiden tarkoitus on yksinomaan parantaa elintarvikkeen laatua kuluttajan eduksi. Paranteen käytöllä tulee aina olla etua kuluttajalle, sillä se on käytön hyväksyttävyyden ensimmäinen ehto. Sen rinnalla tasavertaisena käyttöehtona on turvallisuus. Jokainen elintarvikeparanne arvioidaan erikseen. Arvioiden perusteella aineista tehdään nk. yhteisön positiivilista, jonne pääsyllä paranteen käyttö hyväksytään, useassa tapauksessa erityisehdoin. Yleinen linja on, että mitään elintarvikeparannetta, uuselintarviketta, kontaktimateriaalia, biosidia, pestisidiä jne. ei saa käyttää ilman erillistä lupaa EU:lta. Kuulostaa byrokraattiselta, mutta asiaa kannattaa tarkastella hieman lähemmin. Teollisuus menee hurjaa vauhtia eteenpäin teknisten innovaatioiden parissa. Moni sovellus perustuu kemiallis-fysikaalisiin ilmiöihin, joista suurtakaan osaa ei tunneta molekyylibiologisella tasolla. Mitä tapahtuu, jos syömässämme ruuassa on paranteita, joista osa on muokattuja luontaisia yhdisteitä, joiden biokemiallista aktiivisuutta elimistössämme ei vielä tunneta? Useimmissa tapauksissa lisäaineet ja muut paranteet lurahtavat virtsan mukana viemäriverkostoon tai hajoavat mahahappojen vaikutuksesta sen kummemmin häiritsemättä elimistömme toimintaa. Osa voi olla vitamiiniaktiivisten yhdisteiden peilikuvia, joilla on päinvastainen vaikutus. Joidenkin lisäaineiden aktiivisuus voi ol- 30 Jatkossa paranteilla tarkoitetaan kaikkia niitä aineita ja raaka-aineita, joiden tarkoitus on yksinomaan parantaa elintarvikkeen laatua kuluttajan eduksi, elintarvikeasiantuntija Mari Jääskeläinen tiivistää. la vaikutukseltaan sekä positiivista että negatiivista, kuten kiistellyt nitriitti ja nitraatti. Suurin ongelma kuitenkin on se, ettei tutkimusta ole aina riittävästi voidaksemme tehdä kriittistä tarkastelua kestäviä johtopäätöksiä. EFSAn riskinarviot päättyvät monesti loppulausumaan, jossa todetaan, ettei arviota voida tehdä puutteellisen tiedon vuoksi. Nyt tilanne muuttuu, sillä täysin uutta parannesovellusta haluavan toimijan on esitettävä aineistoa, joissa osoitetaan paranneaineen turvallisuus, väestön saanninarviot ja teknologisia perusteita sille, miksi parannetta tarvitaan, millä perusteella sitä voidaan käyttää turvallisesti ja miten kuluttaja hyötyy paranteen käytöstä. Näyttöä paranteen hyödyistä on oltava ennen kuin lupa käyttöön (lisäys positiivilistalle) voidaan antaa. Paranneasetuksilla eri aikataulut ja vaatimukset Parannepaketti jakaantuu neljään eri ase- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi tukseen. Asetus (EU) N:o 1331/2008 määrittelee tavat, joilla paranneaineista luodaan yhteisön luettelo. Usein positiivilistoiksi kutsuttuja yhteisön luetteloita kootaan ennalta määrätyllä menettelytavalla. Menettelyn oleellinen osio on hyväksyntähakemukset ja niiden käsittely. Jäsenvaltio, toimija tai toimialan edustaja voi lähettää komissiolle paranneainetta koskevan hyväksyntähakemuksen, jonka olennaisin sisältö on aineen käyttötarkoituksen kuvaus, väestötason saannin arviointi ja aineen turvallisuusarviointi. Jokaisella paranneasetuksella on erilaiset hakemuksen jättöä koskevat aikataulut ja sisältöä koskevat vaatimukset, mutta yleinen linja on sama: toimijan tulee osoittaa paranteen turvallisuus ja sen teknologinen tarve tai hyöty. Tällöin pitää muistaa, että jos on olemassa mahdollisuus, että sovelluksella voidaan johtaa kuluttajaa harhaan, sen hyväksyntä ei tule olemaan läpihuutojuttu. Aineita arvioi sekä Euroopan komissio että EFSA, mutta myös jäsenvaltioiden on tuettava hakemuksen hyväksyntää. Komission asiantuntijatyöryhmä voi sopia ehtoja, joissa pyritään hakemaan yhtenäinen logiikka paranteiden hyväksymiselle ja hylkäämiselle. Jos paranneaineesta ilmenee uutta tietoa, menettelytapaa voidaan käyttää myös päinvastaiseen tarkoitukseen eli hyväksytyn paranteen käyttökieltoon. Lisäaineasetuksen positiivilista on jaettu osiin Aromi- ja entsyymiasetuksessa positiivilistat muodostetaan alusta lähtien hakemusmenettelyn perusteella, mutta lisäaineasetuksen (EU) N:o 1333/2008 osalta positiivilista muodostettiin lisäainedirektiivin ja kansallisten lisäaineasetusten perusteella pyrkimyksenä on huomioida kansalliset poikkeavuudet. Nykymuodossaan lisäaineasetus lähentelee Codex Alimentariuksen lisäaineiden käytön keittokirjamallia ja helpottaa jatkossa globaalia määräysten vertailua. Lisäaineasetuksen positiivilista on jaettu osiin. Rakenne voi tuntua sekavalta, mutta oleellisinta on tunnistaa joukosta lisäaine- ja elintarvikeryhmät. Ne julkaistiin liitteessä II ensimmäisen kerran asetuksella (EU) N:o 1129/2011. Liitteen II C-osassa luetellaan eri lisäaineiden ryhmät. Ryhmän I lisäaineet ovat aineita, joilla ei ole käyttöä koskevaa enimmäismäärärajoitusta. Jos ko. ryhmän lisäaineen käyttö on sallittua, siitä on yleensä annettu enimmäiskäyttömäärä quantum satis (qs = määrä joka on tarpeen). Ryhmä II luettelee qs-värit ja ryhmä III luettelee värit, joihin sovelletaan yhdistettyä enimmäismäärää. Ryhmä IV sisältää polyolit, ja Omena koostuu monenlaisista ainesosista. Niitä ovat vesi, sokeri, kasviöljy, hapettumisenestoaineet E300 ja E306, hedelmävaha, salisyylihappo, oksaalihappo sekä metallit, muun muassa natrium, mangaani, rauta, kupari, sinkki ja värit kuten E101 ja E160. C-luettelon osiossa 5 listataan muut lisäaineet, joiden yhteiskäyttöä voidaan säädellä. Oleellista on tunnistaa ryhmän I -lisäaineet ja muut lisäaineet toisistaan. Jos lisäaineelle on määritelty hyväksyttävä päiväsaannin (Acceptable Daily Intake) annos, sen käyttöä voidaan rajoittaa entisestään, mikäli havaitaan väestöryhmiä, joissa jonkin lisäaineen saanti ylittää ADIn. Kaikkien paranteiden käyttöä voidaan rajoittaa, jos niiden vaaroista tai riskeistä saadaan uutta tietoa. Liitteen II D-osa luettelee elintarvikeryhmät, mikä on tärkeä osa lisäainelainsäädännön tulkintaa. Asetuksen elintarvikeryhmistä oman tuotteensa tunnistaminen voi olla joissain tilanteissa hankalaa. Toisekseen valmisruualle ei ole omaa ryhmäänsä, vaan niiden osalta tarkastellaan valmisaterian osien ehtoja. Esimerkiksi makaronilaatikossa saa olla pastan, lihan, ka- nanmunamassan ja maitotuotteen sallitut lisäaineet niiltä osin, kuin ne on määritelty omissa elintarvikeryhmissään. Jokaisen elintarvikeryhmän luettelon osiossa E listataan ne lisäaineet, joiden käyttö on kyseisessä elintarvikeryhmässä sallittua. Lisäksi listataan kunkin lisäaineen kohdalla käytön erityisehdot, jos niitä on. Monessa elintarvikeryhmässä saatetaan mainita ryhmä I ja ryhmän II värit. Tämä ilmaisu tekee sallittujen lisäaineiden luetteloimisesta nopeampilukuisempaa. On huomioitava, että kaikissa elintarvikkeessa ei saa käyttää koko ryhmän I lisäaineita, vaan tällöin jokainen sallittu lisäaine luetellaan ko. elintarvikeryhmälle erikseen. Lisäksi elintarvikeryhmän sisällä voi olla erillisiä annostusehtoja yksittäiselle lisäaineelle, ja nekin luetellaan erikseen. Lisäaineiden käytössä siirtoperiaate Lisäaineiden käyttöön liittyy myös carry over- eli siirtoperiaate. Sen mukaan elintarvikkeessa saa esiintyä niitä lisäaineita, jotka ovat lopputuotteen raaka-aine-elintarvikkeessa sallittuja. Raaka-aineen koostumuksen tulee olla määräystenmukainen tätä periaatetta sovellettaessa. Carry overin soveltaminen voi olla haastavaa, jos valmistuksessa käyttää valmiita esiseoksia. Esiseoksen valmistajan pitää ilmoittaa, paljonko seoksessa on lisäaineita. Näin loppukäyttäjä voi omilla laskelmillaan tarkistaa, että esiseosta käyttämällä valmistettu tuote on lisäaineasetuksen kannalta kunnossa. Lisäaineiden pitoisuuslaskelmien dokumentaation tarkistaminen on osa virallista elintarvikevalvontaa, johon Evira on anta- Parannepaketti päivittyy jatkuvasti Vastuu elintarvikkeen määräystenmukaisuudesta on viime kädessä kuluttajatuotteen ja raaka-aine-elintarvikkeen valmistajalla ja maahantuojalla. Parannepaketin tultua voimaan Evira julkaisi paranteiden valvontaohjeen (17054/3), josta on apua paranteita käyttäville toimijoille. Opas oli tehokäytössä vuonna 2012, kun Evira järjesti lisäainevalvontahankkeen, minkä yhteydessä sekä kunnallisia tarkastajia että Aluehallintoviraston virkamiehiä koulutettiin lisäaineiden valvontaan. Hankkeen pääpaino oli varmistaa, että lisäainevalvonta on yhdenmukaista ja toimijat oppivat tuntemaan lisäaineita koskevan lainsäädännön. Hankkeen on koettu olevan erinomainen tapa kouluttaa valvojia, sillä elintarviketarkastajien osaamistaso parannelainsäädännön osalta vaihtelee. On kohtuutonta odottaa, että elintarviketarkastaja tuntee kaikki elintarviketuotantoa koskevat lait ja määräykset tasapuolisen vahvasti. Siksi opastavat valvontakäynnit on otettu kiitoksella vastaan, sillä niissä toimija ja valvoja näkevät käytännön työn merkityksen. Toimijan kannalta voi olla ongelmallista löytää ajantasainen lainsäädäntö voidakseen tarkistaa tuotteidensa lainmukaisuuden, sillä parannepaketti päivittyy koko ajan. Asetusmuutoksia julkaistaan lähestulkoon kuukausittain, joten hyllyjään on turha täyttää lainsäädäntötulosteilla, vaan klikata oikotiet lainsäädännön ääreen. Hyödyllisiä linkkejä: • evira on koonnut parannelainsäädännön helppolukuiseksi paketiksi, johon on lisätty ajantasaiset linkit asetuksiin: http://www.evira.fi/ portal/fi/elintarvikkeet/ tietoa+elintarvikkeista/koostumus/ elintarvikeparanteet/lainsaadanto/ • Komissio on koonnut lisäaineita koskevasta lainsäädännöstä helppokäyttöisen tietokannan, jossa voi tarkistaa lisäainemääräyksiä lisäaineittain tai elintarvikeryhmittäin. tietokantakäyttöliittymä on englanninkielinen: https://webgate. ec.europa.eu/sanco_foods/ main/?event=display www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 31 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET nut kuntien ja AVI:n tarkastajille koulutusta. Jos taas käyttää lisäaineita sellaisenaan, pitää tarkistaa lisäainetoimittajan tuotespesifikaation perusteella, ovatko lisäaineen lisäaineet sallittuja. Lisäaineen lisäaineet, kantaja-aineet ja niitä koskevat erityisehdot luetellaan asetuksen liitteessä III. Lisäaineita käytettäessä on hyvä pitää käsillä myös lisäaineiden puhtausvaatimukset luetteleva asetus (EU) N:o 231/2012. Siinä määritetään lisäaineiden tunnistamista koskevat analyyttiset menetelmät sekä puhtausvaatimukset kuten raskasmetallien enimmäismäärät, synteesin sivutuotteiden enimmäismääriä ja joissain tapauksissa myös mikrobien enimmäismääriä. Jos toimija tuo EU:n alueelle kolmansista maista lisäaineita sellaisenaan, toimijan pitää varmistaa, että tuote vastaa puhtausasetuksen vaatimuksia. Varmistuksesta on oltava dokumentaatiota. Puhtaustiedot tulee toimittaa aina myös asiakkaalle jokaisessa portaassa loppukäyttäjälle asti viimeistään kaupallisten asiakirjojen mukana ja vähintään kolmen vuoden uusintasyklillä tai aina tuotteen muuttuessa. Puhtaustietojen tulee periytyä myös lisäaine- tai esiseoksien asiakasspesifikaatioihin, jotta loppukäyttäjä voi varmistua lisäaineellisen aineen määräystenmukaisuudesta myös valmiita raaka-ainesekoituksia käyttäessään. Tiedot voi toimittaa myös sähköisesti. Lisäaineasetus on antanut EFSAlle mandaatin arvioida hyväksyttyjen lisäaineiden turvallisuutta ja saantia uudelleen. Arviointityön on uumoiltu valmistuvan vuonna 2020. Tällä hetkellä EFSAlla on työn alla muun muassa värien uudelleenarviointi. Useita aromiasetuksen positiivilistoja Esiseosten ja puolivalmiiden komponenttien käyttö asettaa toimijalle muitakin haasteita kuin lisäaineiden määrän täsmällisen laskemisen. Aromilainsäädäntö eli asetus (EU) N:o 1334/2008 nimittäin ottaa kantaa siihen, mitä aromeja saa käyttää ja monessa tapauksessa myös käytön enimmäismääriin. Aromiasetuksen positiivilistoja tullaan julkaisemaan useita, koska aromia antavia tai aromiin vaikuttavia raaka-aineita on erilaisia. Asetuksen ehkä merkittävin osa, liite I, alkaa nyt muotoutua. Osa A eli luettelo aromiaineista astui voimaan vuoden 2013 alussa. Aromiaineet ovat kemialliselta rakenteeltaan tunnettuja yhdisteitä, jotka antavat sellaisenaan elintarvikkeelle aromia tai vaikuttaa elintarvikkeen aromiin. Niitä voidaan 32 valmistaa muun muassa synteettisesti tai eristää luontaisesta elintarvikelähteestään. Oleellisinta on, että aromia antava yhdiste on kemialliselta rakenteeltaan tunnettu. Sallittuja aromiaineita on positiivilistassa yli 2000, ja listalle pääsyä odottelee vielä noin 400 ainetta, joita hyväksytään sitä mukaa, kun EFSA saa arviointityönsä valmiiksi. Arviointityön ohessa myös käyttökieltoja on julkaistu. Muun muassa 3-asetyyli-2,5-dimetyylitiopeenin käyttö kiellettiin, koska se havaittiin genotoksiseksi. Positiivilistalta jää pois myös sellaisia aineita, joiden käyttö on loppunut. Tällä hetkellä aromilainsäädännön puitteissa arvioidaan myös elintarvikkeissa sallittuja paistoaromeja, aromivalmisteita, aromien lähtöaineita ja raaka-aineita, joiden alkuperä on muuta kuin elintarvike sekä muita aromeja. Arvioiden perusteella julkaistaan liitteen I osat B-F. Listojen lopullisen valmistumisen aikataulua ei tiedetä, mutta paistoaromien listaa aletaan nyt työstää. Aromiasetuksessa on myös neljä muuta liitettä. Niissä otetaan kantaa esimerkiksi aromien valmistustekniikoihin, eräisiin aromia antavien kasvien käyttöön elintarvikkeissa sekä eräiden aromiaineiden esiintymisen enimmäismääriin tietyissä elintarvikkeissa. Aromeja ja luontaisia aromeja Aromilainsäädäntö ottaa kantaa myös vanhaan tottumukseemme puhua luontaisenkaltaisista aromeista. Lainsäädäntö ei enää tunnista termiä ”luontaisenkaltainen aromi”, joten sen käytöstä tulisi luopua. Elintarvikkeissa käytettävät aromia antavat tai aromiin vaikuttavat ainesosat ovat joko aromeja tai luontaisia aromeja. Aromi on luontainen silloin, kun luontaisesta lähteestä saatava, aromia antavan komponentin osuus on yli 95 %. Loput 5 % saa olla muuta kuin luontaisen aromin komponenttia. Osuus on tarkoitettu aromin standardointiin, eikä sillä saa imitoida tavoitearomia. Viiden prosentin osuudella voi esimerkiksi ”nuotittaa” eli lisätä aromiin esimerkiksi vihreyttä ja hedelmäisyyttä täydentäviä, aromia antavia komponentteja. Luontaisen aromin ehdot täyttävän aromituotteen käytön yhteydessä voi käyttää tavoitteeseen viittaavaa sanaa, kuten ”luontainen mansikka-aromi”, jos tuotteen aromi tavoittelee lähde-elintarvikkeen aromia. Säännön kanssa tulee olla tarkkana, sillä monet aromispesifikaatiot sisältävät termejä, jotka viittaavat luontaisuuteen, mutta ei tarkoita luontaista. ”Natural like” ja ”nature identical” ovat termeinä tuttuja, mutta kiireessä ne saatetaan tulkita merkitsemään luontaisuutta. Jos luontaisuuden ehdot eivät täyty, aromiin voi viitata ilman viitettä luontaisiin lähteisiin. Jos aromi täyttää luontaisuuden ehdot, mutta tavoitearomi ei viittaa lähteeseensä (mansikka-aromi, joka ei tuoksu mansikalta), voidaan käyttää vain termiä ”luontainen aromi” ilman viitettä tavoiteltuun aromiin. Aromiasetuksen ulkopuolelle jäävät savuaromit, joista säädetään erikseen. Savuaromiasetuksen positiivilista julkaistaan syksyn 2013 aikana. Se tulee sisältämään listan käyttöön hyväksytyistä savuaromituotteista ja säätää kunkin tuotteen käytön erityisehdoista. Asetuksen puitteissa saatu käyttölupa on voimassa 10 vuotta, ja tuotteen valmistajan tulee hakea käytölle lupaa uudelleen. Kun asetus astuu voimaan, myös kiellettyjen sa- Mikä muuttui lisäaineasetuksessa? Lisäaineasetus ei ole täysin valmis muun muassa lihatuotteiden osalta. Asetus muuttaa esimerkiksi raakalihavalmisteiden lisäaineiden käyttöä muun muassa niin, että fosfaatit tullaan sallimaan vain erityistapauksis- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi sa vaikkapa suomalaisessa harmaasuolatussa joulukinkussa. Lisäksi liharyhmän luokittelu muuttunee kolmijakoiseksi aikaisemman kahden jaon sijaan. Raakalihavalmisteissa yleisesti sallittuja lisäaineita tulevat mahdollisesti olemaan eräät qshappamuudensäätöaineet, eräät hydrokolloidit ja muunnetut tärkkelykset. Asetusmuutos valmistunee vuoden 2013 aikana. vuaromien käyttökielto astuu voimaan heti: 12 kuukauden siirtymäaikaa on vain elintarvikkeilla, jossa savuaromia on läsnä. Entsyymiasetus aiheuttaa suurimmat muutokset? Parannepaketista elintarvikealan toimijoiden kannalta suurimmat muutokset saattaa aiheuttaa entsyymiasetus (EU) N:o 1332/2008. Entsyymiasetuksen hakemusmenettely on osoittautunut niin hankalaksi, että komission piti tarkentaa hakuohjeita ja antaa hakumenettelylle lisäaikaa alkuvuoteen 2015. Ongelmia aiheuttaa muun muassa se, että entsyymien toiminnan ja käyttötapojen kirjo on niin laaja-alainen, että jopa alan asiantuntijat joutuvat raapimaan päätään. Yksiselitteisen lainsäädännön laatiminen entsyymisovelluksille ei tule olemaan helppoa. Tällä hetkellä on varmaa se, että entsyymit joudutaan jatkossa kirjaamaan tuotteiden pakkausmerkintöihin ainakin silloin, kun entsyymi on nautintavalmiissa tuotteessa aktiivinen. Jatkokysymyksiä aiheuttaa se, milloin entsyymi on lopputuotteessa aktiivinen? Toinen muutos on se, että jatkossa vain hyväksyttyjä entsyymejä saa käyttää. Positiiviluettelon muodostamisen haasteista kertoo jotain se, että sen on arvioitu valmistuvan vuonna 2020, jos työ ei viivästy. Aikataulu asettaa haasteita uusien sovelluksien markkinointiin: Positiivilistan julkaisun jälkeen entsyymit, jotka eivät ole listalla mukana, joutuvat odottamaan listan päivittämistä. Viidessä vuodessa ehtii tapahtua paljon, joten toive ripeästä luettelon päivittämisestä on otettu esille jo nyt. Entsyymiasetus vaikuttaa kuitenkin jo nyt muun muassa sellaisenaan myytävien entsyymien pakkausmerkintöihin. Elintarvikealan toimijoiden kannattaa tarkistaa tuotteissaan käyttämiensä entsyymien nimet ja toimintaperiaatteet. Entsyymin toimittajalta on hyvä tarkistaa jo nyt, ovatko he tai edustajansa jättäneet entsyymille hyväksyntähakemuksen. n Koppi parannepaketista • Tarkista tuotteidesi lisäaineiden ja aromiaineiden määräystenmukaisuus. Varmista, että tiedät jokaisen paranneaineen käytön teknologisen perusteen. • Varmista, että raaka-ainetoimittajasi on tietoinen parannepaketin merkityksestä ja että tuotannossa käytössä olevat entsyymit ovat tai ovat menossa hakemusmenettelyn käsittelyyn. • Jos tuot lisäaineita EU:n ulkopuolelta, varmista, että tuotteet vastaavat puhtausvaatimuksia. Mari Jääskeläinen elintarvikeasiantuntija Elintarviketeollisuusliitto mari.jaaskelainen(at)etl.fi © Leipurin Oy 8/2013 LEIPURIN TEOLLISUUSRAAKA-AINEET Luontaiset värit, maku- ja rakenneaineet Leipurin Teollisuusraaka-ainemyynti: Aila Kiiskinen, myyntijohtaja Dennis Potrykus, avainasiakaspäällikkö Esa Saarela, avainasiakaspäällikkö Taina Aimo, avainasiakaspäällikkö Outi Harmoinen, myyntiassistentti Lyocarni-startterit lihatuotteisiin aila.kiiskinen@leipurin.com dennis.potrykus@leipurin.com esa.saarela@leipurin.com taina.aimo@leipurin.com outi.harmoinen@leipurin.com Leipurin Oy Tahkotie 1 E 2, 01530 Vantaa Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121 www.leipurin.com Luonnonsuolet erilaisiin makkaroihin puh. 0400 756 498 puh. 040 728 9118 puh. 040 760 0260 puh. 040 733 7400 puh. 040 504 2477 ISO 9001 BUREAU VERITAS Certification www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 33 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Mallastuksella monipuolisia raaka-aineita Luonnolliset, perinteisin menetelmin valmistetut ainesosat kiinnostavat kuluttajia tänä päivänä. Idättämällä valmistetut maltaat ja mallasuutteet vastaavat tähän haasteeseen. Perinteisesti maltaita on käytetty entsyymi- ja tärkkelyslähteenä lähinnä oluen ja viskien valmistuksessa. Tänä päivänä maltaita ja mallasuutteita käytetään yhä enemmän elintarvikkeiden valmistuksessa ja käyttö on lisääntymässä. Sovelluksia on kehitetty muun muassa leipomo-, pasta-, aamiais- ja välipalatuotteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon tavalliset ja entsyymiaktiiviset uutteet sekä karamelli-, entsyymija värimaltaat. Mallastuotteet soveltuvat- Kuva: laiHian kin monenlaisiin elintarvikkeisiin – vain mielikuvitus on esteenä. Tutkimus on vilkasta niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Käyttöä laajennetaan Maltaiden laajempi käyttö perinteisten sovellutusten lisäksi on haaste ja mahdollisuus alalle, varsinkin maun ja ravintoarvon muokkauksessa. Lämpökäsittelyn vaikutukset flavoriin tunnetaan suhteellisen hyvin, mutta erilaisten mikrobiologisten prosessien hyväksikäyttö voi tuoda uusia mahdollisuuksia maltaan maun ja aromin kehittämiseen. Maailmalla tutkitaan paljon myös muitten kuin perinteisten viljojen soveltuvuutta mallastukseen. Tämän tutkimuksen taustalla on tarve löytää esimerkiksi glu- Mallas oY teenittomaan olueen sopivia raaka-aineita, sekä myös tarve käyttää oluen valmistukseen paikallisia raaka-aineita esimerkiksi Afrikan mantereella, jossa ohraa ei välttämättä viljellä. Lisäksi maltaiden jatkoprosessia tutkitaan sekä oluen valmistukseen että esimerkiksi leivontasovelluksiin. Muun muassa ETT Jussi Loponen kirjoitti mallasraskien gluteenipitoisuuden vähentämisestä Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 5/2011. Lisää ravintoarvoa Idätyksen aikana muodostuvien yhdisteiden terveysvaikutuksia ei vielä kovin hyvin tunneta. Tulevaisuudessa näiden terveysvaikutteisten yhdisteiden merkitys voi kasvaa ja johtaa maltaan uudentyyppiseen käyttöön. Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella Suomen Akatemian tutkijatohtori Susanna Kariluoto tutkii vesiliukoisen vitamiinin folaatin eli foolihapon luontaista rikastamista gluteenittomissa raaka-aineissa. Idättämällä voidaan saada aikaan rikasravinteinen alusta, jonka yhdistäminen sopiviin mikrobikantoihin ja olosuhteisiin mahdollistaa muidenkin vitamiinien kuin folaatin tuotannon. Kariluoto näkee idätyksen vastaavan hyvin kuluttajien toiveisiin ”luonnollisista” prosesseista ja terveellisistä raaka-aineista. Vitamiinien rikastamisen kannalta kiinnostaa prosessien yhdistäminen, ts. miten idätetty materiaali voisi toimia raaka-aineena muille prosesseille. Idätyksen aikana kasvanut folaattipitoisuus voi edelleen suurentua esimerkiksi fermentoinnin aikana tai ainakin kompensoida myöhemmissä vaiheissa kuten ekstruusiossa ja muissa lämpökäsittelyissä tapahtuvaa hävikkiä. Bioprosessien avulla voidaan kehittää myös erityisryhmille suunnattujen tuotteiden ravitsemuksellisia ominaisuuksia ja saada vaikkapa vitamiineja muodostumaan sellaisiinkin tuotteisiin, joissa niitä ei luontaisesti esiinny merkittäviä määriä. Maltaita käytetään muun muassa juomien ja leipomotuotteiden valmistukseen. 34 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: viKing Malt oY Kuva: jonna erKKola Viking Maltin idätyslaareja Lahdessa. Panoskoko on 50 tonnia ohraa. Idätettyä härkäpapua. Uusia raaka-aineita Idättämisen vaikutus aistittaviin ominaisuuksiin kiinnostaa etenkin palkokasvien osalta, sillä kuluttajat liittävät niihin usein epämiellyttäväksi koetun papumaisen aromin. Palkokasvien hyödyntäminen tarjoaisi kotimaisen, ympäristöystävällisen vaihtoehdon kasvipohjaiseksi proteiinilähteeksi. Helsingin yliopistolla ja MTT:lla on meneillään Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama Fabapapuaines -tutkimushanke härkäpapupohjaisten elintarvikkeiden ja elintarvikeaineosien valmistuksesta. Hankkeessa tutkitaan sekä härkäpavun ominaisuuksia ja prosessoitavuutta että idätystä materiaalin toiminnallisten ja ravitsemuksellisten ominaisuuksien muokkaamisessa. Idätyksessä aktivoituvan entsyymitoiminnan avulla on mahdollista hajottaa haitallisia yhdisteitä kuten visiiniä ja konvi- siiniä, trypsiini-inhibiittoreita ja vatsavaivoja aiheuttavia oligosakkarideja tai muuttaa ne helpommin poistettavaan tai vähemmän haitalliseen muotoon. Toisaalta idätyksen aikana kasvimateriaaliin syntetisoituu vitamiineja ja muita bioaktiivisia yhdisteitä. Susanna Kariluotoa kiinnostavat etenkin gluteenittomat raaka-aineet, joihin palkokasvitkin lukeutuvat. Lupiinijauhoa käytetäänkin jo gluteenittomassa leivonnassa, ja yliopiston alustavat tutkimukset osoittavat, että lupiinin idätyksellä on mahdollista kasvattaa folaattipitoisuutta merkittävästi. Palkokasvien lisäksi kiinnostavia kasveja ovat pseudoviljat, kuten amarantti, tattari ja kvinoa. Gluteenittomat viljavalmisteet sisältävät usein huomattavasti vähemmän B-vitamiineja kuin gluteenia sisältävät vastineensa, joten tarvetta folaatin ja muiden vitamiinien rikastamiselle olisi. Prosesseja tehostetaan Maailmalla mallas- ja mallastustutkimus keskittyy pitkälti maltaan prosessoitavuuteen panimossa sekä maltaan tai oluen laatuun. Keväällä pidetyssä European Brewery Conventionin kongressissa oli esityksiä esimerkiksi kuivauksen vaikutuksesta maltaan tärkkelyksen prosessoitavuuteen panimossa sekä maltaan flavorin karakterisoinnista. Viime aikoina myös veden ja energian säästöön liittyvä tutkimus on lisääntynyt. Mallasteollisuuden energian ja veden säästömahdollisuuksien parantamiseen paneudutaan Suomessakin varmasti tulevina vuosina ja uusia ratkaisuja prosesseihin on odotettavissa. Lajikekehityksellä on myös merkittävä potentiaali mallastusprosessin tehostamisessa. VTT:n asiakaspäällikön Annika Wilhelmsonin mukaan myös Suomessa on huolehdittava siitä, että jatkuvasti kehite- Mitä mallastuksessa tapahtuu? Mallastuksessa hyödynnetään viljanjyvän omaa biokemiallista tehdasta hallitusti siten, että jyvästä saadaan teknologisilta ominaisuuksiltaan ja/ tai aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan halutunlainen: jyviin muodostuu hydrolyyttisiä entsyymejä, kuten amylaaseja, glukanaaseja, ksylanaaseja, proteolyyttisiä entsyymejä, fytaasia ja lipaasia. Valmiin maltaan entsyymiaktiivisuuksia voidaan säätää idätystä seuraavan kuivauksen lämpöti- lalla. Samaan aikaan entsyymisynteesin kanssa jyvän biopolymeerit, tärkkelys, beta-glukaani ja proteiinit hajoavat osittain. Idättäminen muokkaa eli möyhentää jyvän rakennetta. Entsyymien lisäksi kaikki jyvän ainesosat, kuten kivennäisaineet, fenoliset yhdisteet, hydrolysoituneet proteiinit, ovat helpommin saatavilla ja käytettävissä kuin mallastamattomassa viljassa. Itäessään jyvä valmistaa kasvin tar- peisiin myös ravintoaineita: jyviin muodostuu B-ryhmän vitamiineja ja E-ryhmän vitamiinien määrä nousee. Mallastusolosuhteita säätämällä voidaan vaikuttaa kunkin biopolymeeriryhmän hydrolysoitumisasteeseen. Perinteisissä olutmaltaissa tärkkelys pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvin panimoon, jossa maltaan amylaasi sokeroi tärkkelyksen. Beetaglukaani pyritään hajottamaan mahdollisimman tehokkaasti, sillä se saa aikaan eitoivottua viskositeetin kasvua, mikä puolestaan hidastaa panimon suodatuksia. Proteiinien liukoisuusaste tyypillisessä olutmaltaassa on 40– 45 prosenttia, jolloin hiiva saa olutkäymisessä riittävästi ravinteikseen aminohappoja ja peptidejä. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 35 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET tään kilpailukykyisiä mallasohralajikkeita paikallisiin kasvuolosuhteisiin ja varaudutaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, muun muassa peltohomeisiin. Sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla tutkimusta tulisi kohdentaa ohran genomin sekvensointiin – ohran genomin tuntemus toisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia mallastutkimukselle. n Raija Ahvenainen-Rantala artikkelia varten on haastateltu suomen akatemian tutkijatohtori susanna Kariluotoa Helsingin yliopistosta, asiakaspäällikkö annika Wilhelmsonia vtt:stä, elintarvikeasiantuntija Mari jääskeläistä elintarviketeollisuusliitosta, innovaatiojohtaja Pekka reinikaista senson oy:stä, tuotekehityspäällikkö Henrietta gullmania laihian Mallas oy:stä ja johtaja Heikki Manneria jovant oy:stä. lisätietoja: www.laihianmallas.fi www.vikingmalt.com www.senson.fi Mallastuotteiden teollinen valmistus ja käyttö Suomessa Mallastusta on tiettävästi tehty Suomessa jo noin 5000 vuotta. Teollisesti Suomessa mallastetaan pääasiassa ohraa, ruista ja vehnää. Tosin kauraakin voidaan prosessoida mallastamalla. Kauran härskiintyminen on vältettävissä käsittelemällä mallas riittävän korkeassa lämpötilassa lipaasi- ja lipoksygenaasiaktiivisuuksien inaktivoimiseksi. Kaikissa kotimaisissa viljoissa on samanlaisuutta ja erilaisuutta mallastuksen suhteen. Eri viljoilla pystytään muuntelemaan esimerkiksi entsyymi- ja makuprofiileita. Tärkein ominaisuus viljan mallastuksessa on kuitenkin hyvä itävyys viljalajista riippumatta. Perinteisesti ohraa on mallastettu oluen valmistuksen raaka-aineeksi, koska muun muassa sen maku on miellyttävä. Hyvä itävyys ja oikea proteiinipitoisuus ovat lajikepuhtauden ja hygieenisen laadun ohella tärkeimmät laadulliset ominaisuudet mallastettavalle viljalle. Kun halutaan paljon käymiskelpoista uutetta, proteiinipitoisuuden tulee olla maksimissaan 11,5 prosenttia. Entsyymimaltaan valmistuksessa tätä korkeampi proteiinipitoisuus on eduksi. Rukiin ja vehnän mallastus noudattaa pitkälle samoja sääntöjä ohran kanssa. Myös riisin, tattarin ja maissin mallastamista on tutkittu pienessä mittakaavassa. Toistaiseksi teollisen mitan mallastuksia ei ole tehty vähäisen kysynnän ja suuren tuotannollisen panoskoon vuoksi. Tässä olisikin saumaa pienille mallastamoille. Erikoismaltaille olisi kysyntää muun muassa pienpanimoissa ja leipomoissa. Durran mallastusta (sorghum) on maailmalla tutkittu paljon. Joissakin maissa, jossa ohran saatavuus on rajoitettua, sorghum-mallasta käytetään oluen valmistukseen. Mallas on tärkein raaka-aine oluen ja perinteisten skottiviskien valmistuksessa. Näissä tuotteissa maltaasta saadaan käymiskelpoiset sokerit sekä hiivan tarvitsemat ravinteet alkoholikäymi- 36 seen. Olueen mallas sekä mallasuute tuovat myös värin sekä osallistuvat flavorin muodostukseen. Leipomosovelluksissa mallastuotteet parantavat muun muassa taikinan nostatusta, leivän rakennetta, väriä, makua, makeutta, kuitupitoisuutta ja säilyvyyttä. Lisäaineita ei tarvita. Lisäksi mallastuotteita käytetään jonkin verran erilaisissa elintarvikesovelluksissa makeis-, juoma- ja valmisruokateollisuudessa sekä esimerkiksi mikrobien kasvualustoissa. Mallastuotteet ovat myös potentiaalinen ainesosa esimerkiksi kosmetiikkateollisuudelle sekä lemmikkieläinten ruokinnassa. Maltaita eri muodossa Maltaita voidaan hyödyntää elintarvikkeiden valmistuksessa joko kokonaisena jyvänä, jauhettuna, rouheena tai mallasuutteena. Loppukäyttäjän mieltymykset ja se, mitä maltaalla halutaan saavuttaa, vaikuttavat valintaan. Lisäksi jokaisella mallastuotteella on omat tyypilliset ominaisuutensa, joten kuhunkin tuotteeseen on mahdollisuus valita paras vaihtoehto. Panimot rouhivat maltaan itse ja lisäävät sen mäskäykseen. Panimoissa voidaan käyttää myös uutteita keittohuonekapasiteetin nostamiseksi lisäämällä uutetta suoraan vierteen keittoon tai lisäyksinä valmiiseen olueen esimerkiksi värin säätämiseksi. Varsinkin leipomoissa maltaita käytetään monipuolisesti joko jyvinä, jauhoina, rouheena tai uutteena riippuen muun muussa siitä, millaiset annostelulaitteet ovat käytössä ja mikä tuote on valmistuksessa. Juomien valmistuksessa suositaan uutteita, joissa nestemäisen ainesosan lisääminen on luontevinta. Myös alle 20 ppm gluteenia sisältäviä mallasuutteita on saatavilla. Suomessa niitä valmistetaan Senson Oy:ssa kehitetyllä prosessilla. Nämä mallasuutteet ovat vielä suhteellisen uusia, eikä Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi niiden käyttö gluteenittomien elintarvikkeiden valmistuksessa ole vielä kovin laajaa. Suomessa kaksi yritystä Suomessa on kaksi mallastukseen erikoistunutta yritystä, Laihian Mallas Oy ja Viking Malt. Maltaiden valmistus Laihialla aloitettiin vuonna 1910. Perheyrityksenä toimiva Laihian Mallas sijaitsee tärkeällä viljantuotantoalueella, Pohjanmaalla noin 30 kilometriä Vaasasta etelään. Yrityksen valmistuksessa on monipuolinen valikoima erilaisia mallastuotteita eri tarkoituksiin. Viking Malt on Pohjois-Euroopan suurin mallastamoyritys, jolla on mallastuotantoa Suomessa, Ruotsissa ja Liettuassa. Mallastuskapasiteetti on yhteensä 350 000 tonnia maltaita vuodessa. Senson Oy jatkojalostaa maltaista erilaisia mallasuutteita ja mallasentsyymiä sekä myy Suomessa ja lähialueilla korkealaatuisia elintarvikkeiden ainesosia. Senson Oy:n omasta tuotannosta vientiin menee maailmanlaajuisesti yli 80 prosenttia. Viking Maltin ja Sensonin emoyhtiö, Polttimo Oy, on 130-vuotias lahtelainen perheyritys. Oluen kulutus kasvaa jatkuvasti, mutta kasvu tapahtuu lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Länsimaissa Suomi mukaan luettuna oluen kulutus pysynee tasaisena tai laskee hieman lähitulevaisuudessa väestön vähenemisen ja ikääntymisen myötä. Lisäksi lainsäädäntö ja veroratkaisut saattavat vähentää oluen kysyntää erityisesti länsimaissa. Myös viljelijöiden vähentynyt kiinnostus mallasohran tuotantoon muiden viljelykasvien kustannuksella saattaa muodostua ongelmalliseksi mallastuotannon näkökulmasta. Alaa rasittaa myös kilpailu edullisempien työvoimakustannusten maista. Maltaiden ja mallasuutteiden uudet käyttökohteet antavat alan yrityksille tervetullutta potkua. n Raija Ahvenainen-Rantala Parhaiden makujen etsiminen on meille kaikille Paulig-konsernissa yhteinen tavoite. Kansainvälisenä elintarvikealan perheyrityksenä meidät tunnetaan korkealaatuisista merkkituotteista ja palveluista. Päätoimialojamme ovat Maailman Ruoka & Mausteet, Kahvi ja Teollisuusmausteet ja vahvoja brändejämme muun muassa Paulig ja Santa Maria. Konsernillamme on lähes 2 000 työntekijää viidessätoista eri maassa ja liikevaihtomme vuonna 2012 oli 858 miljoonaa euroa. www.pauliggroup.com Autamme asiakkaitamme makuasioissa Olipa raaka-aineesi sitten liha, kana, kala tai vaikkapa naposteltavat, tuotekehityksemme Kauklahdessa auttaa sinua löytämään parhaat maut tuotteisiisi. Lihel on keskittynyt räätälöityjen mausteseosten kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Lihel on osa teollisuusmaustedivisioonaa, joka toimittaa mausteita elintarviketeollisuuteen yhdessätoista eri maassa. Paikallisen tuotekehityksen ja-asiantuntemuksen avulla voimme INDUSTRIAL FL AVOURING DIVISION OF PAULIG GROUP mukauttaa tarjontaamme kunkin maan kuluttajien makumieltymyksien mukaan. Uutuutena Lihelillä ovat uudet makukonseptit, joita kehitämme perustuen kuluttajien makutrendeihin. Uusimpana konseptina Brasilian maut – konsepti. Lisätietoja tästä ja muista konsepteista saat Lihelistä. Lihel Oy Mänkimiehentie 21 02780 Espoo Puh. 09-8190 110 www.lihel.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 37 n T E E M A RAAKA-AINEET & LISÄAINEET Villiruuan käyttö vaatii ammattitaitoa Villikasvit valloittavat sekä huippuravintoloissa että kotikeittiöissä. Mitä on huomioitava näiden villien herkkujen saamiseksi luonnosta lautaselle? Metsän antimien ja villiruuan arvo ja mahdollisuudet on huomattu elintarvikealalla. Villikasvibuumi on levinnyt koko Suomeen: aiheesta pulppuaa kirjoja, artikkeleita, ohjelmia, blogikirjoituksia ja kursseja. Eikä ihme, sillä villikasvit ovat ekologista lähiruokaa parhaimmillaan. Villikasvit eivät vaadi ulkopuolisia tuotantopanoksia, ja parhaimmillaan niiden hiilijalanjälki lautasella on lähes nolla. Lisäksi niiden ravintoainetiheys on erinomainen, koska ne sisältävät runsaasti ravintoaineita suhteessa sisältämäänsä energiaan. Villikasveista käytetään eri nimityksiä, kuten villiyrtit, villivihannekset, luonnonyrtit tai kreikkalaisperäinen horta. Kielitoimisto suosittelee syötävistä kasveista käytettäväksi sanaa villivihannes ja sanaa villiyrtti silloin, kun kasvia käytetään mausteena tai lääkkeenä. Lainsäädäntö koskee myös villikasveja Kerättäessä kasveja elintarvikekäyttöön kasvilajit on tunnettava varmuudella. Tietyillä kasveilla on myrkyllisiä näköislajeja. Jokamiehenoikeudet on myös syytä kerrata. Kaupallistettaessa villikasveja on lisäksi noudatettava elintarvikelainsäädäntöä ja huomioitava sen asettamat vaatimukset, ennen kaikkea turvallisuus. Turvallisuusriskejä voivat aiheuttaa vierasaineet, kuten raskasmetallit, kasvinsuojeluaineet tai hometoksiinit. Riskejä voidaan minimoida keräämällä kasvit keruuohjeiden mukaisesti puhtailta alueilta sekä käsittelemällä ja säilyttämällä ne oikein. Kasveissa itsessään voi olla erilaisia aineita, jotka suurina määrinä voivat olla haitallisia, kuten suolaheinän oksalaatti. Kasvilajien kaupallisen käytön mahdollisuuksiin vaikuttavat erityisesti vuonna 1997 voimaan tullut uuselintarvikeasetus sekä kasvin käyttötarkoitus. Elintarvikkeita, uuselintarvikkeita vai ravintolisiä? Lainsäädännössä villikasvit voidaan luokitella käyttötarkoitustensa perusteella taKuvat: Birgitta Partanen Itävallassa villikasvit ovat tärkeässä roolissa tarjoiluissa Luontohotelli Steinschalerhofissa Rabensteinissa. vanomaisiksi elintarvikkeiksi, ravintolisiksi tai lääkekasveiksi. Perinteisten elintarvikkeiden turvallisuuden perustana on pitkä käyttöhistoria. Uuselintarvikeasetuksen mukaan tuotteet, joilla ei löydy käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU-maiden alueella ennen uuselintarvikeasetuksen voimaantuloa, luokitellaan EU:ssa uuselintarvikkeiksi. Niiden turvallisuus ihmisravintona on todennettava ennen tuotteen kaupallista käyttöönottoa. Uuselintarvikestatus muodostetaan aina saatavilla olevan tiedon pohjalta EU:n uuselintarvikeasiantuntijoiden yhteistyönä. Tuotteen uuselintarvikestatus ei ole pysyvä, vaan se voi muuttua viranomaisten saatua uutta, luotettavaa tietoa käyttöhistoriasta. Näin iloisesti tapahtui vastikään kuusenkerkillä. Aiemmin vain ravintolisäkäyttöön hyväksytyt kerkät saivat luokituksen ei-uuselintarvike ja ovat nyt vapaasti hyödynnettävissä kaikissa elintarvikekategorioissa. Koska haitallisten aineiden pitoisuudet voivat vaihdella kasvin eri osien kesken, uuselintarvikeluokitus on aina kasvinosakohtainen. On erittäin yleistä, että kasvin eri osat luokitellaan uuselintarvikeasetuksen kannalta eri tavoin. Esimerkiksi mustikan marjat ovat käyttöhistoriansa perusteella kaikille tuttuja, tavanomaisia elintarvikkeita, kun taas mustikan lehtien käyttö on sallittua ainoastaan ravintolisissä. Elintarvikekäyttöä ja statuksia on selvitetty Luonnontuotealan teemaryhmän toimijat Juha Rutanen (vas.), Irja Mäkitalo ja Anne Ristioja selvittivät uuselintarvikeasetuksen haasteita villikasvien kaupallistamiselle Eviran pääjohtaja Matti Aholle eduskuntatilaisuudessa 14.3.2013. 38 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Luonnontuotealan innovaatioverkosto ja toimialan uudet mahdollisuudet (LT-INNO) -hankkeessa on valmistumassa selvitys, jossa kartoitettiin elintarvikkeissa hyödynnettyjä kotimaisia luonnonkasveja se- kä niiden statuksia uuselintarvikeasetuksen kannalta. Koska uuselintarvikkeista ei ole olemassa kaikenkattavaa luetteloa, kasvien luokitusta tarkistettiin useista eri tietolähteistä, kuten komission uuselintarvikeluettelosta, EuroFIR Nettox -kasvilistalta sekä Italian ja Belgian luetteloista ravintolisissä sallituista kasveista. Suurin osa elintarvike- ja ravintola-alalla hyödynnetyistä luonnonkasveista vaatii lisäselvityksiä saadakseen hyväksynnän kaupalliseen elintarvikekäyttöön. Hyväksyntä on mahdollista saada osoittamalla kasville merkittävä käyttöhistoria ennen vuotta 1997 tai hakemalla tuotteelle uuselintarvikelupa. Lisäksi, mikäli kasvi jossain muussa EU-maassa katsotaan ei-uuselintarvikkeeksi, pätee tulkinta myös meillä. Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty perinteisesti hyödynnettyjen luonnonmarjojen lisäksi vain ahomansikan, juolukan, kaarnikan, katajan, koiranruusun, lakan, mesimarjan, mustaherukan, mustikan, pihlajan, puolukan sekä vadelman marjat sekä kangasajuruohon, niittysuolaheinän, nokkosen, voikukan sekä väinönputken lehdet, kuusenkerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat sekä väinönputken ruodit ja varret. Ravintolisissä luonnonkasvien käyttö on tavanomaista elintarvikekäyttöä huomattavasti vapaampaa. Suurin osa Suomessa nykyisin ravintolisissä käytetyistä luonnonkasveista tai kasvinosista on hyväksytty EU:ssa ravintolisäkäyttöön. Villikasvien merkitys kasvussa Villikasvien taloudellisesta merkityksestä ei ole käytettävissä tilastotietoja, sillä luon- nontuoteala ei ole mukana virallisissa tilastoluokituksissa. Luonnonkasveihin liittyvä pienyritystoiminta on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla. Kysyntään ei ole pystytty täysin vastaamaan keruulla, jonka vuoksi myös luonnonyrttien siirtämistä viljelyyn on tutkittu ja käynnistetty. Esimerkiksi myytävä nokkonen on nykyisin enimmäkseen viljeltyä. Villiruuan merkitys Suomen elintarvikealan imagon ja markkinoinnin kannalta on ymmärretty. ELO-säätiön virallisen villiruokalähettilään, keittiömestari Sami Tallbergin ja Wild Food from Finland -teeman avulla pyritään nostamaan suomalaisen ruokakulttuurin profiilia ja lisäämään kansainvälistä kiinnostusta. Luonnontuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä on varmistanut alan jo 1980-luvun alussa käynnistetty kolmiportainen koulutusjärjestelmä, jossa keruutuotetarkastajat kouluttavat neuvojia ja neuvojat poimijoita. Tällä hetkellä järjestelmän jatko on avoin ja luonnontuotealan ammatti- ja erikoisammattitutkintojen perusteet ovat uudistumassa. n Johanna Kinnunen Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa testattiin horsmanversojen säilyvyyttä. Aistinvaraisesti arvioituna tuotteen säilyvyys on riittävä markkinoille, mutta käyttöhistoriasta tarvitaan lisäselvitystä uuselintarvikeasetuksen vuoksi. Tietoa villikasveista Villikasveista löytyy tietoa useista eri tietolähteistä, joihin kannattaa jokaisen asiaan innostuneen tutustua huolella: Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet http://www.evira.fi/portal/31350 Komission uuselintarvikeluettelo http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/ novelfood/novel_food_catalogue_en.htm projektisihteeri LT-INNO -hanke OAMK Luonnonvara-ala johanna.kinnunen(at)oamk.fi Birgitta Partanen projektipäällikkö Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke Ruralia-instituutti Helsingin yliopisto birgitta.partanen(at)helsinki.fi Euroopan komission uuselintarviketyöryhmän ohjeistus käyttöhistorian todentamisesta (englanniksi) http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/ novelfood/documents/substantial_equivalenc_en.pdf Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31997R0258:FI:HTML LT-INNO-hankkeen internetsivut http://www.luontoyrittaja.fi/515.html Jokamiehenoikeuksia unohtamatta Jokamiehenoikeuksien ydin on, että toiminta ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle. Jokamiehenoikeudella saa kerätä rauhoittamattomia luonnonkasveja, mutta kasvavia puita ei saa vahingoittaa. Siten esimerkiksi koivunlehtien tai kuusenkerkkien keräämiseen on oltava maanomistajan lupa. Kasveja tulee kerätä vain puhtailta kasvupaikoilta, ei teiden tai muiden saastelähteiden laskeutumisalueilta tai voimakkaasti lannoitetuilta tai torjunta-aineilla kä- Jokamiehenoikeudet http://www.ymparisto.fi sitellyiltä alueilta. Jos kasvia ei varmasti tunne, sitä ei pidä kerätä. Useimmat kasvit ovat parhaimmillaan nuorina, ennen kukintaa ja kuivalla säällä kerättyinä. n Luontoportti, lajintunnistus http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/ Keruuohjeet http://www.arctic-flavours.fi/fi/ arktiset+aromit/yrtit/keruuohjeet www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 39 n SOPIMUSVALMISTUS Sopimusvalmistus tarvitsee selkeät pelisäännöt Kuva: Metso Elintarvikkeiden sopimusvalmistus edellyttää selkeää prosessimallia ja vastuunjakoa, jotta se olisi sujuvaa ja kustannustehokasta. Näihin päätelmiin päädytään Henri Valkosen diplomityössä The Contract Manufacturing Process in Food Industry. Nykyisin Valkonen työskentelee Metson kaivostoimialan palveluliiketoiminnan toimitusketjun kehityspäällikkönä. Diplomityönsä hän teki vuonna 2009 Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden koulutusohjelmassa. Tuolloin hän oli mukana Teknillisen korkeakoulun BIT-tutkimuslaitoksen Logistiikan tutkimusryhmän (LRG) sekä VTT:n Hankinta- ja palvelukonseptit – työkaluja kestävään kilpailukykyyn (SSOC) -projektissa. Se selvitti tuotantokonsepteja, hankinta- ja toimitusketjuja, ulkoistamista, sopimusvalmistamista ja kumppanuutta. Hankkeessa oli mukana useita yrityksiä eri toimialoilta. Henri Valkonen tutki diplomityössään suomalaisen leipomoyrityksen neljän erilaisen tuotteen sopimusvalmistusprosessia. Yksi tuotteista oli jo olemassa olevan tuotteen variantti, joka haluttiin tehdä oman talon ulkopuolella. Toinen oli täysin uusi tuote, jota ei ollut yrityksen valikoimissa, koska sen tekemiseen ei ollut sopivaa teknologiaa. Investointiin liittyvät riskit ja halu kokeilla tuotetta markkinoilla tukivat päätöstä tuotteen sopimusvalmistukseen. Kolmas oli kausituote, joka valmistettiin omassa tehtaassa, mutta yhteistyöyritys pakkasi tuotteen. Neljännen, itse valmistetun tuotteen pakkaamista ja esillepanoa muutettiin myynnin vaatimuksesta. Tuote oli omassa, jatkuvassa tuotannossa, mutta tilaja resurssivaatimusten takia se pakattiin toisessa yrityksessä käsin myyntitelineeseen. Standardoitu prosessimalli tarpeen Diplomityön kohdeyrityksessä tuotteita oli jo aiemmin tehty sopimusvalmistamalla, mutta sen hallinnointi ”vilkutti” ja sopimusvalmistusprosessin vastuunjako oli hy- 40 Henri Valkonen pystyy hyödyntämään diplomityönsä tuloksia myös nykyisessä työssään Metson kaivostoimitusketjun kehitystyössä. Siinä hän selvittää, mitä tuotteita kannattaa valmistaa itse ja missä osassa omaa globaalia tuotantoketjua, mitä ostaa ja mitä valmistuttaa. vin projektiriippuvaista eikä yhteistä, sovittua mallia ollut. − Ei ollut mietitty, miten asia oikeasti hoidetaan, vaan sopimusvalmistusprosessia hoidettiin oman työn ohessa. Yritys ei ollut laittanut tähän työhön lisäpanostuksia, joten jokainen case kulki omalla painollaan. Kun ihmiset vaihtuivat, ei ollut olemassa keskitettyä prosessimallia eivätkä sopimusvalmistuksen pelisäännöt olleet kirkkaat, Henri Valkonen selvittää tutkimuksen lähtötilannetta. Sinänsä sopimusvalmistus tuotti hyviä tuloksia, mutta Valkosen mukaan se vaati liikaa työtä. Myöskään aikaisempien sopimusvalmistusprojektien oppeja ei pystytty hyödyntämään dokumenttien ja tiedonjaon puutteiden vuoksi. − Aikaa meni paljon palavereihin, vastuunjako toimitusketjun ja toisaalta tuotteet omistavan markkinoinnin kesken oli Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi epäselvä. Lisäksi tuotekehityksen, laadun, pakkauskehityksen, ympäristön ja logistiikan rooleja ei kaikilta osin sisäistetty eikä ammattitaitoa osattu täysin hyödyntää projektien tukemiseksi, sillä osin osapuolia unohdettiin kutsua mukaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Oli myös tehtäviä, jotka tippuivat yrityksen roolien väliin, Henri Valkonen kertoo. Diplomityön avulla yrityksessä ajettiin sisään ajatus selkeästä, standardoidusta sopimusvalmistuksen prosessimallista. − Ensimmäisenä piti tarkentaa, mitä pitää tehdä ja kuka tekee sekä sopia tarkastuspisteet, joilla varmistetaan, että kaikki on tehty sovitun mukaisesti. Yrityksen sisäinen tiedonjako on tärkeää hyvin varhaisessa vaiheessa eikä niin, ettei tuotannossa tiedetä sopimusvalmistuserästä edes viikkoa ennen tuotteiden sovittua lähettämisaikaa, Valkonen tarkentaa. Jälkikäteen Valkonen on kuullut, että kohdeyrityksessä on saatu entistä parempia tuloksia sopimusvalmistukseen keskittymisen ja toiminnan paremman hallinnan ja johtamisen ansiosta. Sopimusvalmistusta valvomaan ja organisoimaan on perustettu oma tiimi, joten toiminnan omistajuus on tuotu selvästi uudelle tasolle. Sopimusvalmistus kasvaa ja laajenee Henri Valkosen mukaan elintarvikealan sopimusvalmistus kasvaa ja laajenee edelleen erityisesti kaupan omien tuotemerkkien kautta. − Tarjonnasta päätellen näitä tuotteita on nykyisin selvästi enemmän kuin tutkimusvuonna, ja myös uusia tuoteryhmiä on tullut lisää. Nyt on myynnissä paljon liha-, leipä- ja maitotuotteita private label -tuotteina. Brändipuolella taas pelataan hieman kalliimmilla premium-tuotteilla. Kehitys ja tuotevalikoiman laajeneminen on ollut nopeaa, ja valikoima tullee kasvamaan entisestään, Valkonen arvioi. Kun hän ryhtyi selvittämään elintarviketeollisuuden sopimusvalmistusta, siitä Sopimusvalmistuksen mahdollisuudet ja haasteet Mahdollisuudet Haasteet Joustavuus, pääsy käsiksi lisäkapasiteettiin Kriittisen tiedon ja tuotetuntemuksen siirtyminen, luottamuksellisuus Mahdollisuus kokeilla uusia tuotteita rajoitetulla riskillä Tuotteen tai tuotannon siirron implementointi, projektin johtaminen Sopimusvalmistajien teknisesti edistyksellisistä valmistusmenetelmistä hyötyminen Laatuvaatimusten täyttyminen, tuoteturvallisuuden varmistaminen Kustannussäästöt, vapautuminen investointitarpeista Ulkopuolisen valmistajan hallitseminen, valvonta ja seuranta Keskittyminen omiin avainkyvykkyyksiin ja päätuotteisiin Tavoitellun lopputuloksen toteutuminen, kustannussäästöjen tai muiden odotusten täysimääräinen toteutuminen Nopeampi uusien tuotteiden markkinalle tuonti, mahdollisuus kausituotteisiin ja muihin pienien sarjojen erikoistuotteisiin Oman osaamisen ylläpitäminen ja kehittymisen varmistaminen, kaikkea ei voi siirtää ulos oli olemassa hyvin vähän tutkittua ja raportoitua tietoa kansainvälisestikin. − Elintarvikkeiden sopimusvalmistus oli ja on paljon yleisempää ulkomailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on reilummin ja monipuolisemmin sopimusval- mistuskapasiteettia, Valkonen sanoo. Hänen mukaansa sopimusvalmistuksella ei ole varsinaisia rajoitteita, mutta huippukeihäänkärkituotteita ja top 5 -tuotteita ei kannata viedä ulos omasta talosta, jos valmistus on aiemmin tehty itse. UUDET HERKULLISET MAJONEESIT JA KASTIKKEET Uutuus! Metsämarjakastikkeet Ruoan avecit suoraan luonnosta! Makuina lakka, puolukka ja mustikka. Raaka-aineet luonnosta, valmiit tarjolle sellaisenaan. Herkulliset majoneesit Aito luomumajoneesi, täysmajoneesi sekä makumajoneesit. Kerro toiveesi, tehdään yhdessä tuotevalikoimaasi sopiva herkullinen majoneesi - maun päätät sinä! Kysy lisää! www.maustaja.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 41 n SOPIMUSVALMISTUS − Jos sopimusvalmistuksen jaottelee osaprosesseihin, pakkaaminen on selvästi helpointa suorittaa ulkona, ja tuotteet saa pakattua lähes missä tahansa. Itse tuotteen täysi tai osittainen valmistaminen sisältää huomattavasti enemmän muuttujia, jotka tulee huomioida, Henri Valkonen sanoo. Yleisesti tuotelaatu ja -turvallisuus korostuvat elintarvikkeiden sopimusvalmistuksessa. Lisäksi maussa voi tulla pieniä eroja, jos sopimusvalmistuksessa ei saada pystytettyä identtistä prosessia. − Makueroja voi syntyä jo pelkästään konekannan erilaisuudesta. Jotkut kuluttajat huomaavat herkästi pienetkin makumuutokset, Valkonen toteaa. Uusien tuotteiden osalta sopimusvalmistuksen tuoma joustavuus on kuitenkin varteenotettava etu. Näissä tuotteissa ei ole aikaisempaa vertailukohtaa, johon kuluttajat voivat verrata ruokatuotteen nauttimisesta saamaansa kokemusta. n Pirjo Huhtakangas Diplomityön keskeisiä tuloksia Henri Valkosen diplomityö keskittyi elintarviketeollisuusyrityksen sopimusvalmistusprosessiin ostavan yrityksen näkökulmasta. Tutkimuksen kohdeyritys oli suomalainen elintarviketeollisuuden valmistaja, joka valmistaa lyhyen ja pitkän hyllyiän tuotteita. Tutkittu tapaus koostui neljästä yksittäisestä sopimusvalmistusprojektista. Diplomintyön mukaan sopimusvalmistus on tehokas keino laajentaa yritysten tarjoamaa valikoimaa ja lisätä joustavuutta tuotannossa. Muita myönteisiä vaikutuksia ovat kustannussäästöt ja vapautettu pääoma, pääsy käsiksi teknisesti edistyksellisiin valmistusmenetelmiin sekä keskittyminen omiin avainkyvykkyyksiin ja oman kapasiteetin optimaalinen käyttö. Rajalliset tekniset valmiudet, kapasiteettirajoitteet sekä rajoitettu kyvykkyys tehdä investointeja ovat suurimpia syitä yrityksille lähteä etsimään sopimusvalmistussuhdetta. Tutkimuksen löydökset osoittavat, että elintarviketeollisuuden erityispiirteet vaikuttavat sopimusvalmistamiseen. Tuotemerkin suojelu, erittäin korkeat laatuvaatimukset, tuoteturvallisuus, sekä taipumus vähäiseen kommunikointiin harjoitetusta sopimusvalmistuksesta ovat toimintaympäristön tuomia erityispiirteitä. Yleisestikään sopimusvalmistuttamista ei juuri kommunikoida markkinoille tai asiakkaille, mutta elintarviketeollisuudessa tämä on ehkä vielä korostunut suhteessa muihin toimialoihin. Tutut tuotemerkit ja kuluttajien niihin liittämät mielikuvat eivät välttämättä suosi laajaa tiedotusta, eikä sille toisaalta ole merkittäviä vaatimuksiakaan. HYGIENIA & JÄLJITETTÄVYYS -teemanumero erikoisteema LIHATEOLLISUUS Varaa paikka ilmoitukselle 1.10. mennessä! Infoteam Oy p. (09) 441 133, infoteam@infoteam.fi 42 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Sopimusvalmistusprojektien johtaminen on erittäin vaativaa niiden asettamien erityisvaatimusten takia. Jos sopimusvalmistukseen ei kohdisteta tarpeeksi resursseja, tulokset jäävät tavoitellusta. Tätä toimintaa voi järkeistää. Pohjaratkaisuna kehittämispyrkimyksille voi toimia diplomityössä ehdotettu sopimusvalmistusprosessin lähtökohta, jossa määritellään yksinkertaistetut askeleet ideasta tulokseen. Oleellista prosessissa on projektin asettaminen, tiimin kokoonpano sekä tietyin väliajoin tapahtuvat tarkistuspisteet, joissa etenemistä seurataan. Alkuvaiheessa, ennen tuotannon aloitusta ja pidemmälle vietyä suunnittelua, voidaan vielä muuttaa suuntaa tai jopa lopettaa jatkokelvottomalta näyttävä projekti. Näin varmistetaan, että eteneminen tapahtuu suunnitellusti ja ongelmat tulevat aikaisessa vaiheessa tietoon ja saavat tarvittavan huomion. Samoin resurssien oikea käyttö paranee, kun kaikilla on tieto etenemisestä. Selkeä prosessi varmistaa, että sopimusvalmistuksen omistaja pystyy seuraamaan projektien etenemistä. Haasteista huolimatta sopimusvalmistus on hyvä keino hakea mahdollisuuksia erottua kilpailijoista. n lisätietoja: Henri valkonen toimitusketjun kehityspäällikkö Metso Minerals henri.valkonen(at)gmail.com logistiikan tutkimusryhmä: bit.aalto.fi/en/ groups/lrg/ Kehittyvä Elintarvike Kuva: Pirjo HuHtaKangas Kaupan omien tuotemerkkien osuuden kasvu näkyy suomalaiskauppojen hyllyissä. Kaupan merkkien osuus viidennes päivittäistavaraostoista Kaupan omien tuotemerkkien osuus on noussut koko 2000-luvun. Vuonna 2003 se oli 8,1 prosenttia, kuusi vuotta myöhemmin 14,5 prosenttia ja viime vuonna jo noin viidennes Suomen päivittäistavaraostojen arvosta. Näissä Nielsen homescan -luvuissa ovat mukana kaikki kaupan omat merkit, eivät pelkästään elintarvikkeet. − Myös Lidlin omat merkit ovat tässä mittauksessa mukana, maajohtaja Sanna Kotakorpi A.C. Nielsen Finland Oy:stä kertoo. Kolmen viimeisimmän vuoden aikana kaupan omien merkkien osuus on vaihdellut kvartaalittain 16 prosentista 21 prosenttiin. Vuonna 2012 osuudet vakiintuivat 20−21 prosenttiin. Vuoden 2013 ensimmäisellä vuosineljänneksellä kaupan omien merkkien osuus oli 22 prosenttia. Vielä vuosina 2000−2001 kaupan omien merkkien osuus päivittäistavaraostoista oli vain noin viisi prosenttia. Luku nousi yli kuuden prosentin vuonna 2002, kun Lidl tuli Suomen markkinoille elokuussa. Vuonna 2003 luku hypähti yli kahdeksan prosentin ja vuonna 2004 yli kymmenen prosentin. Vuosina 2005−2008 osuus oli jo 12−13 prosenttia päivittäistavaraostoista. Top 5 -maat Keski- ja Etelä-Euroopassa Kaupan omien tuotemerkkien osuus (%-arvo) on Suomea korkeampi monissa Keskija Etelä-Euroopan maissa. Vuonna 2012 EUalueen top 5 -maita olivat Sveitsi (45 %), Englanti (41 %), Espanja (41 %), Portugali (33 %) ja Saksa (32 %). Vuonna 2009 Euroopan kärkitila oli Saksalla vajaan 32 prosentin osuudella, ja heti sen kannoilla oli Espanja. Vajaan 30 prosentin kerhoon kuuluvat Slovakia, Itävalta ja Ranska. Suomi on kirinyt kiinni muita Pohjoismaita, mutta vuonna 2012 kaupan merkkien osuus oli muissa Pohjoismaissa edelleen suurempi kuin Suomessa: Tanskassa 25 prosenttia, Ruotsissa 23 prosenttia ja Norjassa 22 prosenttia. Vuonna 2009 Suomen kaupan omien merkkien osuus oli vielä 14,5 prosenttia, millä luvulla ei EU-kärkeä hätyytelty, ei edes Pohjoismaiden tasoa. Ruotsissa kaupan tuotemerkkien osuus oli tuolloin lähes 22 prosenttia, Tanskassa 21,5 prosenttia ja Norjassa hieman alle 20 prosenttia. n Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 43 n SOPIMUSVALMISTUS Kuva: Pirjo HuHtaKangas Kaslink Foods ostaa kaiken käyttämänsä maitoraaka-aineen Suomesta. Kaikilta nautateurastamoilta tulee puolestaan luita kastikepohjien valmistusta varten, kertovat markkinointipäällikkö Janne Hirvonen (vas.) ja johtaja Tuomas Kukkonen. Perheyritys kasvaa vauhdilla Vuonna 2001 perustetun Kaslink Foods Oy:n kasvuvauhti on ollut kova jo useita vuosia peräkkäin. Liikevaihto nousi vuoden 2011 reilusta 21 miljoonasta eurosta yli 37 miljoonaan euroon vuonna 2012: lähes 75 prosenttia. Liikevaihdon kasvuvauhti on ollut hurjaa, sillä ensimmäisen toimintavuoden liikevaihto oli vain puoli miljoonaa euroa. Viime vuonna kasvua syntyi kaikissa tuoteryhmissä. Elintarvikealan sopimusvalmistajan valikoimiin kuuluvat maito- ja kermatuotteet, kastikepohjat sekä pää- ja jälkiruokakastikkeet: noin 120 tuotetta eri pakkauskoot huomioiden. − Kaslink Foods Oy on perheyritys, erikoistuotemeijeri ja kaupan sopimusvalmistaja. Haluamme keskittyä valmistukseen, ja jätämme markkinoinnin asiakkaillem- 44 me, johtaja Tuomas Kukkonen kiteyttää yrityksen strategian. Kasvu on tullut uusien tuoteryhmien myötä. − Koko ajan olemme nostaneet rimaa. Nyt teemme myös laktoosittomia maito- ja kermatuotteita sekä vaativia kastikepohjia, hän tarkentaa. Määrätietoinen työ on myös huomattu. Kymen Yrittäjät valitsi Kaslink Foodsin vuoden maakunnalliseksi yritykseksi Kymenlaaksossa vuonna 2011. Palkinto tuli erityisesti yrityksen voimakkaasta kehityksestä ja kasvusta sekä vahvan osaamisen hyödyntämisestä erikoistumisalalla. − Olemme löytäneet pitkälle jalostetuista, nestemäisistä meijerituotteista markkinaraon. Kerrannaisvaikutuksena kaupan omat merkit ovat kasvaneet samanaikaisesti, Tuomas Kukkonen toteaa. Työtä ja isoja investointeja Työtä yrityksessä tehdään nyt noin 80 hen- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi kilön voimin tiiviissä yhteistyössä keskenään ja asiakkaiden kanssa, mutta kullakin on myös omat vastuualueensa. Tuomas Kukkonen vastaa ensisijaisesti yrityksen taloudesta ja tuotannosta. − Vastaan yrityksen tuottavuudesta. Se on hyvällä tasolla, hän kiteyttää tilanteen. Hänen veljensä, johtaja Matti Kukkosen vastuulla ovat erityisesti projektit. − Muun muassa viestintä- ja IT-puolella olen vahvasti mukana, hän kertoo. Markkinointipäällikkö Janne Hirvonen on työskennellyt Kaslinkilla kymmenisen vuotta, ja hän kuuluu myös perheyrityksen johtoryhmään. − Teemme täsmämarkkinointia isoille ketjuille, hän tarkentaa päätehtävänsä. Kova kasvu on edellyttänyt myös investointeja. Vuosina 2008−2012 yritys on investoinut tehtaaseen noin 14,6 miljoonaa euroa. ESL-tuotteiden (Extended Shelf Life) valmistamiseen tarkoitettu varasto- ja lähettämörakennus vihittiin maaliskuussa Kuva: Pirjo HuHtaKangas Kaslink Foods Oy Vajaa kolmannes Kaslink Foodsin työntekijöistä on entisiä valiolaisia. Yritykseen on tullut työntekijöitä myös Arlalta, Maitomaalta ja suoraan meijerikoulusta. Yrityksen palveluksessa lähes alusta alkaen työskennellyt tuotannon työntekijä Vesa Korhonen tarkkailee prosessin sujumista valvomossa. 2011. Tänä vuonna maidon vastaanottotilojen investointi nielee noin 4,5 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna investoidaan myös merkittävästi. Kolmanneksi suurin maidonjalostaja Kukkosen perhe on kotoisin Sotkamosta, mutta sopivat tilat tuotantolaitokselle löyKuva: Pirjo HuHtaKangas tyivät Korialta Kouvolan kupeesta. JärviSuomen Portin vanha tehdas on investointien ansiosta kasvanut tiloiltaan moninkertaiseksi. Kaslink Foods Oy:n toimitusjohtaja Raino Kukkonen työskenteli Kainuun meijerissä 22 vuotta, viimeksi jauhetehtaan johtajana. Perheyrityksen oman tehtaan johdossa hän on ollut alusta lähtien. − Osasysäys tehtaan perustamiseen oli Kainuun meijerin lakkauttaminen. Kun perustimme Kaslink Foodsin vuonna 2001, se oli ensimmäinen uusi meijeri Suomeen yli 40 vuoteen, Tuomas Kukkonen kertoo. Tällä hetkellä UHT-valmistusta (Ultra High Temperature) on Suomessa vain muutamassa meijerissä, joista Kaslink Foods on ainoa perheyritys. Liikevaihdosta suu- Kaslinkillä on hyvät laboratoriotilat, joissa voidaan määrittää muun muassa laktoosia. Työssä laborantit Satu Wall (edessä) ja Ritva Telkkinen. Sotkamolainen Kukkosen perhe perusti yrityksen vuonna 2001. Viime vuonna liikevaihto oli 37,3 miljoona euroa ja henkilökuntaa 70. Tehdas sijaitsee Kymijoen rannalla Kouvolan Korialla. Yrityksen asiakkaita ovat koti- ja ulkomaiset brändiyritykset, kaupan keskusliikkeet ja ammattikeittiöt. Tuotteet kehitetään itse tai yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Tuotteet valmistetaan ja pakataan nykyaikaisessa tehtaassa ja prosessoidaan ESL (Extended Shelf Life)- tai UHT- (Ultra High Temperature) menetelmillä. ESL-käsitellyllä maito- ja kermatuotteille saadaan kolminkertainen säilyvyys pastörointiin verrattuna. UHT-käsittelyllä saavutetaan jopa vuoden säilyvyysaika aseptisissa pakkauksissa ilman säilöntäaineita. Kaikki yrityksen käyttämä maitoraakaaine on kotimaista, ja monista sen valmistamista maito- ja kermatuotteista löytyy Joutsenlippu-merkki. Useimmat tuotteet pakataan Tetra Pakin pakkauksiin. Koot vaihtelevat välillä 0,2−1 litraa. Lisäksi tuotteita pakataan Bag-inBox -pakkauksiin, jotka soveltuvat suurkeittiöiden ja teollisuuden tarpeisiin. Maitorasvapohjaisten kermojen lisäksi yritys valmistaa kasvirasvapohjaisia kermatuotteita. Perinteinen Demi-glace-kastikepohja valmistetaan keittämällä paahdetut luut ja tuoreet vihannekset sekä yrtit. Liemen keittäminen kestää reseptistä riippuen jopa 20 tuntia ja tuotteen valmistaminen kokonaisuudessaan pari vuorokautta. Kastikepohjat ovat lisä- tai säilöntäaineettomia. Ne säilyvät aseptisessa pakkauksessa avaamattomana 12 kuukautta huoneenlämmössä. Kastikepohjasarjaan kuuluu naudan lisäksi riista-, lammas-, kana-, kala- ja äyriäiskastikepohja. Kastikepohjien lisäksi yritys valmistaa käyttövalmiita pää- ja jälkiruokakastikkeita. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 45 n SOPIMUSVALMISTUS rin osa tulee maitopohjaisista tuotteista. − Olemme Suomen suurin yksityinen meijeri, mutta kastikepohjissa ja erikoistuotteissa on vientipotentiaalia. Unileverin kanssa olemme tehneet yhteistyötä pari vuotta. Viennin osuus on jo merkittävä, miljoonaluokkaa, ja kasvupotentiaalia on, kertovat Tuomas ja Matti Kukkonen sekä Janne Hirvonen. Vuoden 2011 loppuun saakka suurkeittiömyynti oli vähittäiskauppamyyntiä suurempaa, mutta nyt vähittäiskauppapuoli on kirinyt kärkeen. Ammattikeittiömyynti on edelleen merkittävää, mutta uusimmat tuotteet on valmistettu vähittäiskaupalle Ruotsiin. Vientiä sopimusvalmistuksella Koska Kaslinkin asiakaskunta kattaa vähittäiskaupan, ammattikeittiöt ja teollisuuden, vientimahdollisuuksiakin on monipuolisesti. Esimerkiksi Unileverille yritys tekee kastikepohjia laajaan levitykseen. Niitä viedään tällä hetkellä tusinaan maahan. − Olemme Unileverin sopimusvalmistaja, ja kumppanin kautta on helpompi päästä vientiin. Teemme tuotekehitystä yhdessä heidän kanssaan. Unileverin hollantilaisen pääkokin kanssa on kehitetty reseptejä täällä Korialla, Tuomas Kukkonen kertoo. Hän sanoo, että Kaslink Foods on Suomessa ainoa elintarvikealan merkittävä toimija, jolla ei ole ainuttakaan omaa tuotetta. Yrityksessä kyllä mietittiin vielä vuonna 2005, kokeillaanko omia tuotteita, mutta tänä päivänä Kukkoset ovat tyytyväisiä sopimusvalmistajia. − Keskitymme jatkossakin sopimusvalmistukseen; se tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kumppanit markkinoivat, ja me pääsemme heidän avullaan myös vientiin, he kertovat. Tuomas Kukkosen mukaan erikoismaitotuotteiden vienti onnistuu lähialueille itään ja länteen, mutta kastikepohjia ja niistä valmistettuja kastikkeita voi viedä vaikka Australiaan ja Kiinaan asti. − Jatkossa panostamme jonkin verran enemmän vientiin, mutta nyt on pitänyt vastata kieltävästikin ulkomaisiin kyselyihin. Neuvotteluja on kyllä käynnissä, mutta tuloksista voidaan kertoa vasta vuoden päästä, hän vinkkaa. n Pirjo Huhtakangas 46 Sopimuspakkaamisella on tulevaisuutta Elintarvikkeiden sopimuspakkaamisen näkymät ovat kohtalaisen hyvät, Oy Pack Company Ab:n toimitusjohtaja Mika Santanen arvioi. − Monet elintarvikesektorilla toimivat tuottavat kiihtyvään tahtiin uusia tuotteita markkinoille, eikä aina ole järkevää investoida kalliisiin pakkauslinjoihin. Toimiva ja kustannustehokas vaihtoehto on pakkauttaa tuotteita, Mika Santanen tarkentaa. Laihian Mallas -konserniin kuuluva Pack Company ja sen sisaryritys Novelpack Oy jalostavat ja pakkaavat kuivia elintarvikkeita 0,2 grammasta tuhanteen ki- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi loon asti. Tuotteita pakataan rahtipakkausperiaatteella muun muassa erilaisiin pusseihin, purkkeihin, laatikoihin, säkkeihin ja stickeihin. − Meillä on tarjota laaja skaala erilaisia konelinjoja sekä pakkaustyyppejä asiakkaille. Lisäksi voimme ostaa, varastoida ja hallinnoida pakkausmateriaalit asiakkaan puolesta, mikä helpottaa asiakkaiden pakkausprosessin hallintaa. Näkisin, että tämäntyyppiselle toiminnalle on tilausta tulevaisuudessakin, Mika Santanen sanoo. Hän toivoo, että Suomessa syödään kotimaista ruokaa nyt ja jatkossa, jotta ala voi työllistää suomalaisia. − Kaiken kaikkiaan uskoisin näkymien olevan kohtalaisen hyvät, hän summaa. Mika Santanen on työskennellyt nykyi- Kuva: PaCK CoMPanY Pack Company ja sen sisaryritys Novelpack Oy jalostavat ja pakkaavat kuivia elintarvikkeita 0,2 grammasta tuhanteen kiloon asti. sessä tehtävässään kolmisen vuotta. Tänä aikana tuotevariaatioita on tullut jatkuvasti lisää. Toinen selkeä muutos on ollut se, että pakkausmateriaalivalinnoissa on haettu ekologisuutta. Yrityksen asiakkaat ovat pieniä ja isompiakin elintarviketeollisuusyrityksiä pääosin Suomesta. − Viennin osuus on tällä hetkellä muutama prosentti liikevaihdosta, joka on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvulla, Santanen kertoo. Hänen mukaansa sopimuspakkaaja pyrkii tarjoamaan asiakkailleen mahdollisimman kattavan kokonaisuuden. − Muun muassa annamme konsultaatiota pakkauksen ja/tai pakkausmateriaalin valinnoissa, ostamme ja varastoimme pakkausmateriaalit asiakkaan puolesta ja jalostamme tuotteen sekoittamalla, murskaamalla tai seulomalla. n Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 47 n SOPIMUSVALMISTUS Maustaja hakee kasvua ulkomailta Merkkituotteiden sopimusvalmistuksen pioneeri, Maustaja Oy, tähyää yhä vahvemmin kansainvälisille markkinoille. Myynti- ja markkinointijohtaja Juha Korhonen kertoo, että sopimusvalmistuksessa on nyt ”positiivinen kasvu” päällä. Hän arvioi, että Maustaja on viiden vuoden kuluttua edelleen vahva sopimusvalmistaja, mutta nykyistä paljon kansainvälisempi. − Viennin osuus on nyt 20−25 prosenttia. Sen volyymi on kolminkertaistunut viimeisen 6−7 vuoden aikana. Vienti voisi vielä kaksinkertaistua. Kasvu tulee markkinointi- tai teollisuusyhteistyökumppanuuksien kautta ja Private Label -tuotteista, Korhonen tarkentaa. Maustajan tuoteryhmistä nopeimmin ovat viime vuosina kasvaneet salaattikastikkeet kaikissa asiakasryhmissä. Suurin kasvutuote on majoneesi. − Lähivuosina haemme uusia bisnesalueita uusien tuoteryhmien kautta ja kansainvälistymällä, Korhonen tiivistää. Asiakaskunta on laajentunut Myös asiakaskunta on laajentunut 2000-luvun puolivälin jälkeen. Silloin yhden asiakkaan osuus myynnistä oli hyvin hallit- seva. Nyt kenelläkään ei ole yli 20 prosentin osuutta. − Maustajalla on noin 70 asiakasta, ja suurin asiakasryhmä ovat keskusliikkeet Suomessa ja ulkomailla. Elintarviketeollisuuden ja markkinointiyhtiöiden myynti on kasvanut myös voimakkaasti. Private Label -myynti kasvaa tällä hetkellä. Sieltä tulee volyymikasvua, mutta kokonaisuuden kannalta myös muut asiakkaat ovat tärkeitä ja sopimusvalmistukselle kaiken kaikkiaan on kysyntää, Juha Korhonen sanoo. Maustajan liikevaihto on kasvanut 2000-luvun puolivälistä lähtien reippaasti, eikä vuoden 2013 alkupuolisko tee poikkeusta. Kasvua on ollut kaikilla sektoreilla, ja vienti on samanaikaisesti kolminkertaistunut. − Olemme kansainvälistyneet suomalaisten ja kansainvälisten keskusliikkeiden kanssa Pohjoismaissa ja Euroopassa. Myös teollisuus- ja markkinointiyritysasiakkaamme ovat kansainvälistyneet, missä olemme saaneet olla mukana, Korhonen kertoo. Maustajan omat asiakaskartoitukset Euroopassa ja Aasiassa ovat myös etenemässä, ja niistä odotetaan uusia mahdollisuuksia sopimusvalmistukseen. − Nyt on tärkeää olla itse aktiivinen ja tuotteistaa markkinoitaviksi konsepteiksi Suomessa jalostettavia lisäarvotuotteita. Business to business -markkinoilla on tärkeää olla puoleensa vetävä kumppani potentiaalisille asiakkaille ja panostaa yritysmarkkinointiin. Uskon, että tunnettuutemme on parantumassa, mikä näkyy lisääntyvissä tarjouspyynnöistä myös kansainvälisiltä asiakkailta, Korhonen arvioi. Valikoimissa yli 300 tuotetta Maustaja valmistaa kaikki tuotteet Suomessa. Työntekijöitä on noin 70, ja kuluvan vuoden liikevaihto on noin 15 miljoonaa euroa. Valmistuksessa on nyt yli 300 erilaista tuotetta. Myös pakkauskirjo on monipuolinen. Pakkauskoot vaihtelevat kymmenen gramman annospakkauksesta tuhannen kilon konttiin. On tuubipakkauksia, erilaisia pulloja, kontteja ja ammattikeittiölle omia pakkauksiaan, kuten sankoja. − Jokainen keskittyy omiin vahvuuksiinsa. Asiakkaamme tuntevat omat asiakkaansa ja markkinat, me valmistuksen ja tuotekehityksen. Toki sopimusvalmistajan on tiedostettava markkinatilanteet ja siellä olevat mahdollisuudet. Pakkaustoimittajien kanssa olemme kehittäneet omia pakkausformaatteja parantamaan tarjontaa, esimerkiksi PET-muovimateriaalista valmistettavia pulloja, Juha Korhonen kertoo. Hän sanoo, että sopimusvalmistajan pitää olla strategisesti fiksu voidakseen ke- Kuva: Maustaja Jokainen tuoteryhmä valmistetaan omalla tuotantolinjallaan. Kuvassa hillokattilat. Kuva: Maustaja Maustajan suurin kasvutuote on majoneesi. 48 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Myynti- ja markkinointijohtaja Juha Korhonen kertoo, että Maustaja on kasvanut ja kasvaa kansainvälistymällä. Kansainvälistymisessä yritys on itse aktiivinen. Maustaja on ollut World of Private Label -messuilla Amsterdamissa ja vie Finpron yhteistyön kautta syntyneiden kontaktien avulla uusia välipalajuomia espanjalaiselle kauppaketjulle koemyyntiin. Maustaja on mukana myös Finpron Aasian hankkeessa kartoittamassa markkinamahdollisuuksia. hittää tuotteitaan ja toimintaansa niin, että asiakkaille syntyy lisäarvoa. Jos on passiivinen, toiminta alkaa kuihtua. Kaupan omia tuotteita brändätään Juha Korhosen mukaan sopimusvalmistuksen tulevaisuuden näkymät näyttävät valoisilta, eikä kyse ole vain halpatuotteista. Kaupan Private Labeleitä myös brändätään eri kohderyhmille ja eri hinta- ja laatukategorioihin. − Jakaisin kaupan merkit kolmeen ryhmään: edulliset, standardiluokkaan kuuluvat ja laadultaan paremmat sekä premium-laatuiset private labelit. Lisäksi kaupan hyllyissä löytyvät omat merkit esimerkiksi luomutuotteille tai lastenruuille. Kansainvälisessä markkinassa private labelien vastaava kehitys on nähtävissä voimakkaammin, ja Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan, Korhonen selvittää. Sopimusvalmistajalla pitää olla valmiudet tarttua näihin mahdollisuuksiin syventämällä asiakkuuksia kumppanuustasolle, sillä hintakilpailun tie alkaa tulla tiensä päähän. − Joudumme jatkossa ehkä luopumaan Kuva: erKKi PöYtänieMi joistakin isoistakin tuotteista, jos niitä ei ole enää kannattavaa tehdä, Korhonen toteaa. Hän näkee sopimusvalmistuksen muuttavan entistä enemmän kumppanuudeksi, jossa punnitaan sopimusvalmistajan luotettavuus, laadukkuus, tuotekehitystaidot ja myös uusiin innovaatioihin investoiminen. Uusasiakaspuolella kiinnostavinta on lisäarvotuotteiden kehittäminen suoraan kansainvälisille markkinoille. − Suomen logistisilla kustannuksilla on haasteellista pärjätä hintakilpailluissa tuoteryhmissä vientimarkkinoilla edes Pohjoismaissa, Juha Korhonen painottaa. Kansainvälisillä markkinoilla on kyllä mahdollisuuksia, mutta se edellyttää tarkkoja markkinakartoituksia, lisäarvon rakentamista tuotteissa ja palvelussa, lisäarvojen hyödyntämistä niille potentiaalisilla markkinoilla ja sopivan kumppanin löytämistä. Ilman suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja sitkeää työtä ei voi onnistua. − Haasteellista voi olla oikean markkina-alueen ja kumppanin valinnan tekeminen, koska nimenomaan kansainvälisillä markkinoilla on yllin kyllin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, Korhonen vakuuttaa. n Pirjo Huhtakangas Sopimusvalmistuksen uranuurtaja Pyhäntäläinen Maustaja Oy on kehittänyt toimintakonseptiaan yhteistyössä johtavien merkkituotevalmistajien kanssa jo yli neljä vuosikymmentä. Ideasta tuotteeksi -konsepti käsittää tuotteen suunnittelun, valmistamisen, pakkaamisen ja logistiikan. Jokainen tuoteryhmä valmistetaan omalla tuotantolinjallaan. Maustajan valikoimiin kuuluvat ketsupit, sinapit, hillot, salaatinkastikkeet, ateriakastikkeet, jälkiruokakastikkeet, grillaus- ja marinointikastikkeet, majoneesit, pikkelssit, hampurilaiskastikkeet, sokerikuorrutteet, elintarviketeollisuuden komponentit sekä urheilujuomat ja -geelit. Ketsupin valmistajana Maustaja on Suomen suurin, ja sinapeistakin se valmistaa yli puolet. Voimakkaimmin on kasvanut salaatinkastike-ryhmä. Maustajan asiakkaita ovat kauppaketjut, tukkukaupat sekä elintarvi- kealan valmistajat ja markkinointiyhtiöt. Merkittävä osuus tuotteista toimitetaan elintarviketeollisuuden komponenteiksi. Kotimarkkinoiden lisäksi Maustajan valmistamia tuotteita viedään kaikkiin Pohjoismaihin, Baltiaan ja Venäjälle. Asiakkaita löytyy myös muualta Euroopasta ja Aasiasta. Pyhännän kunnan oivallus Yrityksen syntyhistoria on ainutlaatuinen: Syksyllä 1972 Pyhännän kunta päätti perustaa yhtiön, joka työllistäisi pyhäntäläisten puutyömiesten vaimoja ja jalostaisi lähiseudulta saatavia raaka-aineita. Toiminta käynnistettiin nimellä Pyhännän Einestuote Oy, ja sen osakkaiksi tuli joukko paikkakuntalaisia. Ensimmäinen tuote oli paahdettu sipuli. Varsinainen läpimurto saavutettiin kuitenkin vuonna 1974 ketsu- pilla, ja muutamassa vuodessa yrityksestä tuli Suomen johtava ketsupin valmistaja. Omaa tuotemerkkiäkin kokeiltiin ketsupin ja perunalastujen valmistuksessa. Vuonna 1977 tuotevalikoima laajeni sinapeilla ja 1980-luvulla hilloilla ja sokerikuorrutteilla. Myöhemmin valikoimiin tulivat salaatinkastikkeet, majoneesit ja urheilujuomat. Tuoteryhmistä suurimpia ovat edelleen ketsupit, sinapit, salaatinkastikkeet ja hillot. Maustajan pääomistajia ovat yksityiset sijoittajat sekä yhtiön johtoryhmään kuuluviat henkilöt. Vuonna 2012 liikevaihto oli 14,3 miljoonaa euroa, henkilöstömäärä 70 ja tuotantomäärä lähes kymmenen miljoonaa kiloa. Kastikkeiden osuus suurin Kastikkeet ja ketsupit kattavat suu- ren osuuden tuotannosta. Muista tuoteryhmistä sinapit ja hillot ovat merkittävimmät. Maustajalla on oma, kuuden henkilön tuotekehitysosasto. Yritys kehittää kokonaan uusia tuotteita tai parantaa nykyisten tuotteiden ominaisuuksia ja reseptejä. Kaikki tuotteet ovat asiakaskohtaisia. Yhteistyöverkoston avulla hoituvat pakkaukset ja pakkaussuunnittelu sekä tarvittaessa tuotteen konseptointi markkinointia varten. Pakkauskoot vaihtelevat 10 grammasta tuhanteen kiloon. Jokaisella tuoteryhmällä on oma tuotantolinjansa. Tusinalla pakkauslinjalla kuluttajatuotteet pakataan pulloihin, tölkkeihin, purkkeihin, rasioihin ja pikareihin sekä suurkeittiö- ja teollisuustuotteet kontteihin, tynnyreihin, kanistereihin ja sankoihin. Lisäksi on yksittäispakkauksia ja asiakaskohtaisia etiketöintejä. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 49 n SOPIMUSVALMISTUS Kuva: Marja Kinnunen/soK Tuotelaadun ryhmäpäällikkö Marjatta Väisänen (vas.) ja laadunvarmistuksen ja vastuullisuuden ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi muodostavat tiimeineen 16 henkilön laadun ja tuoteturvallisuuden asiantuntijaryhmän. Omien merkkien hallinta on tarkkaa työtä SOK:n tuotekehityksen ja laadunvarmistuksen asiantuntijat vastaavat omien tuotemerkkien ja omien maahantuontituotteiden laadusta, tuoteturvallisuudesta ja vastuullisuudesta. Tuotelaadun ohjauksen ryhmäpäällikkö Marjatta Väisänen ja laadunvarmistuksen ja vastuullisen ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi tiimeineen tuntevat tarkkaan S-ryhmän omien tuotemerkkien elintarvikkeet. Näitä Rainbow- ja X-tra-tuotteita 50 on myynnissä noin 2000, joista 1400 on elintarvikkeita. Viime vuonna omien tuotemerkkien osuus myynnin arvosta oli noin 16 prosenttia, mutta tänä vuonna tavoite on korkeammalla. Omien merkkien volyymistä 60 prosenttia tulee suomalaisilta tavarantoimittajilta. SOK:n omien merkkien tavarantoimittajia on yhteensä noin 500, joista elintarviketoimittajia on lähes puolet. − Omien tuotemerkkien osuus on noussut reilusti 2000-luvulla: sekä tuoteryhmämäärät että volyymit ovat kasvaneet. Omia tuotemerkkejä on kaikissa tuoteryhmissä joitakin erikoistuotteita, kuten lastenruo- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi kia lukuun ottamatta. Esimerkiksi tuoretuotteiden määrä on kasvanut, Väisänen ja Ristaniemi kertovat. Rainbow-merkki rekisteröitiin Suomessa SOK:lle jo vuonna 1967. Ensimmäisiä tuotteita olivat muun muassa rusinat ja sardiinit. X-tra-tuotteet ovat puolestaan SOK:n ja Coop Tradingin teettämiä halpatuotteita. S-ryhmän omat merkit ovat aina johtavia merkkejä edullisempia, ja niitä löytyy kaikista volyymituoteryhmistä. Rainbowtuotteet ovat pääsääntöisesti standardituotteita, mutta valikoimasta löytyy myös lisäarvotuotteita. Suuntaa antava hintaero merkkituotteisiin on -20−40 prosenttia. Hintaetutuotteet kilpailevat muiden vastaavien tuotteiden kanssa. X-tra on yhteispohjoismainen tuotemerkki, jonka suuntaa antava hintaero merkkituotteisiin on yli -40 prosenttia ja laatu vähintään yhtä hyvä kuin kilpailevan discount-tuotteen. Selkeä tuotekehitysprosessi varmistaa laadun Sopimusvalmistuksen hankintaprosessia on hiottu tiimityönä. Sari Ristaniemi tähdentää, että tuoteturvallisuuden varmistaminen ja vastuullisasiat on leivottu mukaan prosessiin. Marjatta Väisänen painottaa hyvän perusprosessin tärkeyttä. − Prosessit ovat taustalla koko ajan, mutta aina täytyy pitää silmät ja korvat auki myös hiljaisille signaaleille. Se on helpompaa, kun perusprosessi on kunnossa. Kehitämme toimintaamme yhdessä tavarantoimittajien kanssa. Kun valikoimissa on noin 2000 omaa tuotemerkkiä, sen hoito vaatii omalta tiimiltä hyvää asiantuntemusta, Väisänen vakuuttaa. Uusien tuotteiden kehitys alkaa kirjaamalla tuotetarpeet hankintasuunnitelmaan, josta vastaavat ketjun valikoima- ja hankintapäällikkö. Tuotteille määritellään tuotekuvaus hyödyntäen muun muassa markkinakatsauksia ja sovittuja tuotelaatuvaatimuksia. − Kun tarve syntyy, kartoitetaan markkinoilla jo olevat tuotteet. Määrittelemme kriittiset kohdat omille tuotteillemme. Tuotekuvauksessa määritellään esimerkiksi lihajalosteen lihapitoisuus. Laadun tekemä tuotekuvaus laitetaan tarjouspyyntömateriaalin mukana tavarantoimittajille, Marjatta Väisänen kertoo. Sitä ennen on varmistettu, että potentiaaliset tavarantoimittajat täyttävät vähintään SOK:n minimivaatimukset. − Jo alkuvaiheessa määritellään oleelliset asiat, kuten pääraaka-aineet ja alkuperämaat, Sari Ristaniemi muistuttaa. det, aistittava laatu, ravitsemukselliset ominaisuudet sekä pakkauksen ominaisuudet ja käyttöominaisuudet. Tavarantoimittajien arviointi tehdään samanaikaisesti tuotteiden arvioinnin kanssa dokumenttien perusteella tai auditoimalla paikan päällä. Arviointiprosessin tarkkuus riippuu hankintaan liittyvien riskien luokituksesta. Korkean riskin tuotteiden (mm. tuorelihavalmisteet) toimittajat auditoidaan aina. Myös keskisuuren ja alhaisen riskin toimittajat voidaan auditoida, jos siihen on tarvetta toimittajilta saadun dokumentaation perusteella. Auditoija voi tehdä myös ad hoc -auditointeja, jos tuotteissa havaitaan normaalia enemmän laatuongelmia. Kun tuote on päätetty, sille laaditaan spesifikaatio: tarkka kuvaus tuotteesta ja sen sisältämistä ainesosista sekä sovituista laatukriteereistä. − Tältä pohjalta toteutetaan tuotteiden omavalvonta ja näytteenotot SOK:n laadunvarmistuksessa. Spesifikaation tiedot, muun muassa raaka-aineiden jäljitettävyys, voidaan tarvittaessa todentaa paikan päällä auditointien yhteydessä, Sari Ristaniemi kertoo. SOK:n tuotelaadunohjaus laatii tuotetietojen pohjalta pakkausmerkinnät. Nyt lisäKuva: Pirjo HuHtaKangas Tuotteet ja valmistusprosessit arvioidaan kokonaisvaltaisesti Tavarantoimittajilta saadut tuotenäytteet arvioidaan vertaamalla niitä referenssituotteisiin ja tuotelaatuvaatimuksiin. − Aistinvaraisessa arvioinnissa on mukana vähintään kolme asiantuntijaa. Ellei tuote vastaa ihan kuvattua tuotetta, se voi mennä tuotekehityskierrokselle, Marjatta Väisänen sanoo. Arviointiin sisältyy muun muassa tuotteiden koostumusta koskevat ominaisuu- Vuodesta toiseen suosituimpia Rainbowtuotteita ovat varsin arkipäiväiset elintarvikkeet: banaanit, kananmunat, lohija broilerifilee, kahvi, kevyt maitojuoma, appelsiinituoremehu, jauheliha, kidesokeri, kermajuusto, virvoitusjuomat jne. töitä teettää uusi elintarviketietoasetus, jonka vaatimukset pitää saada elintarvikepakkauksiin vuoden 2014 joulukuuhun mennessä. − Se on aikamoinen urakka, joka on onneksi aikataulutettu. Vaikeutena on, ettei sen lopullista muotoa tiedetä esimerkiksi suolaisuus-merkinnän osalta. Pakkausmerkintöjä on jo uusittu, ja tätä työtä tehdään koko ajan. Samalla tehdään myös pakkausdesignuudistusta, jotta kaikki muutokset saadaan tehtyä yhtä aikaa kustannustehokkaasti, Marjatta Väisänen kertoo. SOK on merkinnyt omien tuotemerkkiensä pääraaka-aineen alkuperän jo valtaosaan tuotepakkauksista. Painomateriaalien uudistamisen myötä alkuperämaamerkintä löytyy jatkossa yhä useammasta pakkauksesta. Tällä hetkellä myynnissä olevien omamerkkituotteiden pakkauksista pääraaka-aineen alkuperämerkinnän voi tarkistaa jo 80 prosentista tuotteita. Kuluttajapalaute huomioon tuotekehityksessä Rainbow-, X-tra- ja maahantuontituotteiden palautteet ovat SOK:n kuluttajaneuvonnan vastuulla. Vuonna 2012 asiakaspalautteita tuli noin 17 000, joista noin 80 prosenttia oli reklamaatioita ja loput kysymyksiä ja ehdotuksia. Asiakaspalautteet huomioidaan tuotekehitysprosessissa, ja tavarantoimittajille laaditaan säännöllisesti yhteenvedot palautteista. Hankinta- ja tuotelaatupäällikkö tarkastelevat oman vastuualueensa palautteita säännöllisin väliajoin ja ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin. Auditoija tarkastelee palautteita arvioidessaan toimittajien auditointitarvetta. Vuonna 2012 SOK hoiti 71 päivittäistavarakaupan tuotetta koskevaa takaisinvetoa, joista 19 koski omia tuotemerkkejä. − Takaisinvetojen syy oli yleisimmin kaupallinen, ainoastaan yhdessä tapauksessa oli kyseessä tuoteturvallisuussyistä tehty takaisinveto. Se johtui leipomotuotteeseen valmistuksen aikana joutuneista muovinpalasista. Takaisinvedoissa toimitaan ripeästi ja tehdään tarvittavat tarkennukset, joilla voidaan varmistua siitä, että virhe ja siihen johtaneet syyt on saatu kokonaan hallintaan, Sari Ristaniemi sanoo. n Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 51 n SOPIMUSVALMISTUS Viime vuonna 150 uutta Pirkka-tuotetta Vuosi 2012 oli Pirkkojen ennätysvuosi, sillä valikoimiin saatiin peräti 150 uutta tuotetta. Keskon Pirkka-tuotteita on tehty vuodesta 1986 lähtien, jolloin lähdettiin liikkeelle noin 50 tuotteella. Valikoima on laajentunut reippaasti 2000-luvulla. − Vuonna 2005 valikoimissa oli noin 1500 Pirkka-tuotetta, nyt noin 2 200. Vuodessa on tullut myyntiin keskimäärin sata uutta tuotetta, viime vuonna peräti 150. Vuonna 2012 uutena aluevaltauksena olivat paistopisteleivät, joita tuli kerralla vajaa 30. Iso uusi tuoteryhmä olivat myös laktoosittomat maitotuotteet, Pirkka-päällikkö, Ruokakeskon omien tuotemerkkien markki- nointipäällikkö Ulla Heikkilä kertoo. Elintarvikkeissa Pirkka-tuotteet kattavat tällä hetkellä laajasti eri tuoteryhmät, joten sarjaa on laajennettu nyt enemmän käyttötavarapuolelle, esimerkiksi grillaustuotteisiin. − Lastenruokiin kyllä haluaisin löytää Pirkka-ratkaisun, Ulla Heikkilä toivoo. Hänen tiimissään työskentelee viisi muuta asiantuntijaa, joiden päätehtävänä on Pirkka-tuotteiden pakkausprojektien läpivienti. Uusien tuotteiden lisäksi tiimiä työllistää tällä hetkellä uuden elintarviketietoasetuksen mukaisten pakkausmerkintöjen muutostyö. Urakka on iso, sillä noin 80 prosenttia Pirkka-tuotteista on elintarvikkeita. Tämä työ on jo puolivälissä. Keskon valikoimiin kuuluu myös noin 250 Euro Shopper -tuotetta, joita on myynnissä 16 Euroopan maassa. Niistä valtaosa on elintarvikkeita. Lisäksi Keskolla on vajaa 600 ammattikeittiöille suunnattua Menu-tuotetta. Viidennes myynnistä Omien merkkien osuus on nyt noin viidennes Ruokakeskon myynnistä. Monet omat tuotteet ovat hyvin arkipäiväisiä. Pirkkojen suosikkituotteiden listalla ovat vuodesta toiseen tutut kestosuosikit, kuten banaanit, kahvi, maito, juusto ja rypäleet. − Olemme tyytyväisiä myynnin kehitykseen ja tasoon, Ulla Heikkilä tiivistää omien merkkien tilanteen. Kuvat: KesKo Hankinnoissa Ruokakesko noudattaa ostotoiminnan eettisiä periaatteita. 52 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Ideoita uusiksi omiksi tuotemerkeiksi tulee markkinoilta, tavarantoimittajilta ja kuluttajilta. − Ideoita ja kyselyjä tulee muun muassa Ruokakeskon kuluttajapalvelun kautta. Istumme niiden kanssa alas. Tapaamme jokaisen ostotiimin säännöllisesti ja tarkistamme eri tuoteryhmien tilanteen. Pirkka. fi:ssä on ideanurkka, jossa voi esittää ideoita ja toiveita kaikesta Pirkka-tuotteisiin liittyvästä, Ulla Heikkilä kertoo. Esimerkiksi kun toive miedommasta maitorahkasta tuli ideanurkan kautta helmikuussa 2012, tuote oli markkinoilla jo syyskuussa. Pirkka-sarjaa on kehitetty myös tuoteryhmissä, joista jo etukäteen on tiedossa, että ne eivät ole välttämättä myynnillisesti isoja, mutta tärkeitä esimerkiksi erikoisruokavaliota noudattaville. Pirkka-sarjan gluteenittomat paistopisteleivät ovat olleet K-ruokakauppojen valikoimassa marraskuusta 2012 alkaen. Ne ovat paistopussissa tuoteturvallisuuden eli gluteenittomuuden takaamiseksi. Pussia ei poisteta tai avata missään vaiheessa kaupassa, vaan leivät paistetaan uunikäyttöön soveltuvassa pussissaan. − Paistopisteleivissämme on tuore, gluteeniton leipä, jonka keliaakikot ovat löytäneet hyvin ja antaneet hyvää palautetta. Siitä saimme myös kunniamaininnan Keliakialiiton Vuoden 2013 gluteeniton tuote -kilpailussa, Heikkilä kertoo ja lisää. − Olemme hyvin tietoisia trendeistä, mutta Pirkan saanti markkinoille ei ole niin nopeaa kuin brändituotteen. Hankintaprosessiin kuluu keskimäärin 3−4 kuukautta, kun koko projekti on pakkaussuunnitteluineen ja testauksineen vedetty läpi. Vastuullisia hankintoja Ulla Heikkilän tiimin hyvänä yhteistyökumppanina talon sisällä on Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervon vetämä tuotetutkimusyksikkö, jossa työskentelee viisi elintarvikepuolen tuotelaatupäällikköä. Hankinnoissa Kesko noudattaa ostotoiminnan eettisiä periaatteita. Toimittajilla pitää olla sertifioinnit kunnossa, ja tuotetutkimuksen asiantuntijat käyvät tarvittaessa auditoimassa toimittajia. − Jos kaikki on kunnossa, hyväksyn projektin käynnistettäväksi, ja tuotetutkimus varmistaa vielä spesifikaatiot, Ulla Heikkilä sanoo. Keskolla toivotaan, että tavarantoimittajat käyttävät niitä pakkaustekniikoita, joita heillä on jo käytössään. − Ei ole tullut isoja ongelmia vastaan, vaan tavarantoimittajilta on löytynyt sopivia vaihtoehtoja. Meillä on suomalaisia tavarantoimittajia reilut 150. Haemme sopimusvalmistajia ensisijaisesti kotimaasta, jos laatu- ja hintataso on sopiva, Heikkilä tarkentaa. Suomessa valmistettujen Pirkka-tuotteiden pakkauksiin on merkitty myös valmistaja, ulkomailla valmistettuihin alkuperämaa. Suomessa kehitetty biohajoava pakkausmateriaali on otettu käyttöön kolmessa kotimaisessa Pirkkavihanneksessa: kiinankaalissa, purjossa ja nippusipulissa. Pakkaukset on valmistettu tärkkelyspohjaisesta, uusiutuvasta raakaaineesta. Hengittävä pakkausmateriaali soveltuu hyvin vihannesten pakkaamiseen. Ei isoja, uusia aluevaltauksia Ulla Heikkilän mukaan kaupan hyllyyn ei ole tulossa paljon uusia Pirkka-tuoteryhmiä, vaan uusia tuotteita. Tuoteryhmät laajenevat nyt käyttötavarapuolella. Niistä osa liittyy ruuanvalmistukseen. − Elintarvikkeissa ei tule uusia, laajoja aluevaltauksia, mutta uskon omien tuotemerkkien tulevaisuuteen Suomessa. Niiden osuus on todella vähäinen Keski-Eurooppaan verrattuna, Heikkilä tähdentää. Keskolla on myynnissä Pirkka-tuotteita myös premiumina muutama sata tuotetta, mutta niitä ei markkinoida erikseen premiumina. Nämä tuotteet erottaa musta-harmaista pakkauksista, ja ne asemoidaan hyllyssä hieman eri tavalla kuin peruspirkat. Monet premiumit ovat nautiskelutuotteita, kuten oliiveja, mozarellaa ja suklaata. n Pirjo Huhtakangas Ainesosien alkuperämaat esiin Ruokakeskon kuluttajapalveluun tuli vuonna 2012 yhteensä 22 267 yhteydenottoa. Edellisvuodesta kuluttajien kyselyt kasvoivat 10 prosenttia. Yli puolet kyselyistä tuli sähköisten kanavien kautta, valtaosa pirkka.fin palautelomakkeella. Tuotepalautteiden lisäksi asiakkaat kysyvät muun muassa tuottei- den alkuperästä, ainesosista, niiden soveltuvuudesta eri käyttäjille sekä käyttö- ja valmistusohjeita. Kuluttajapalvelu toimii yhteistyössä Pirkka-koekeittiön ja tuotetutkimuslaboratorion kanssa. Kalassa, hedelmissä ja vihanneksissa sekä naudanlihassa on oltava alkuperämerkinnät lakisääteisesti. Lakisääteisten pakkausmerkintöjen lisäksi Pirkka-tuotteiden ainesosaluetteloihin on merkitty lihan alkuperämaa, jos liha on yhtenä pääraakaaineena. Kotimaisissa Pirkka-tuotteissa käytetään Hyvää Suomesta Joutsenlippu -merkkiä aina, kun merkiltä vaadittavat kriteerit täyttyvät. Tällä hetkellä merkki on yli 280 tuotteessa. Elintarviketietoasetus tuo tarkennuksia alkuperämerkintöihin. Asetuksen käyttöönotossa on käynnissä siirtymäaika, joka päättyy 13.12.2014. n www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 53 n SOPIMUSVALMISTUS Kuvat: lidl suoMi Lidlin Suomen ostojohtaja Timo Hansio kertoo, että viimeisten parin, kolmen vuoden aikana kaikki tuoretuoteryhmät ovat olleet nousussa. Viime vuosina suurin uudistus Lidlin valikoimassa on tapahtunut paistopisteiden myötä. Lidlillä yli sata omaa tuotemerkkiä Vuonna 2002 Suomeen rantautunut Lidl on monipuolistanut elintarvikkeiden sopimusvalmistusta. Lidl Suomella on toista sataa omaa tuotemerkkiä, joista valtaosa on elintarvikkeita. Lidlin koko konsepti perustuu omien tuotteiden valmistuttamiseen ja kehittämiseen. − Hallinnoimme omia merkkejämme samaan tapaan kuin teollisuus omiansa. Olemme aina toimineet näin. Meillä ei ole tällä hetkellä omia tuotemerkkejä hedelmissä ja vihanneksissa eikä lastenruuissa, ostojohtaja Timo Hansio tarkentaa. Hän kertoo, että viimeisten parin, kol- 54 men vuoden aikana kaikki tuoretuoteryhmät ovat olleet nousussa. Viime vuosina suurin uudistus Lidlin valikoimassa on tapahtunut paistopisteiden myötä. − Paistopisteestä asiakkaamme voivat ostaa paikan päällä paistettuja, uunituoreita leipomotuotteita, muun muassa leipää sekä suolaisia ja makeita leivonnaisia aamuvarhaisesta iltaan asti, myös sunnuntaisin. Valikoimassa on tällä hetkellä yli 30 erilaista tuotetta, joista löytyy varmasti oma suosikki jokaiselle, Hansio uskoo. Syyskuun alussa Lidlillä oli Suomessa 140 myymälää, joista 116:ssa oli paistopiste. − Paistopisteitä avataan koko ajan lisää. Tavoitteenamme on, että paistopiste saadaan jollakin aikataululla kaikkiin Suomen Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi myymälöihimme, Hansio kertoo. Lidlin uusin Suomen myymälä on elokuussa 2012 avattu Vuosaaren myymälä Helsingissä, ja vielä tänä vuonna avataan uusi myymälä Orimattilaan. Suomen ja maailman pohjoisin Lidl sijaitsee Sodankylässä. Tuotelaatu tärkein kriteeri Timo Hansio sanoo, että tuoteuutuuksien ja tuotemerkkien takana on arkista työtä. − Teemme markkinatutkimusta ja seuraamme trendejä. Kansainvälisenä yrityksenä saamme eturintamassa tietoa myös eurooppalaisista suuntauksista, ja jalostamme ideoita yhdessä eurooppalaisten kollegoidemme kanssa. Lisäksi saamme asiakkailta runsaasti palautetta ja ideoita uusis- ta tuotteista, esimerkiksi joitakin vuosia sitten meiltä toivottiin kovasti laktoosittomia maitotuotteita. Tänä päivänä meillä on kattava valikoima laktoosittomia ja vähälaktoosisia tuotteita maitohyllyssä ja muissakin tuoteryhmissä, Hansio sanoo. Lidlin ostotoiminnan lähtökohtana on tuotteen laatu. − Lähdemme omien tuotteidemme kehittämisessä aina siitä, että niiden on oltava arvoa antavissa tekijöissä laadultaan vähintään teollisuuden merkkien tasolla tai sitä parempia. Tämän jälkeen etsimme tuotteelle mahdollisia valmistajia. Valmistajan täytyy läpäistä Lidlin auditointi, joka pohjautuu IFS/BRC-standardeihin ja on sitä kautta suomalaista omavalvontaohjeistusta tiukempi, Timo Hansio täsmentää. Lidl ostaa tuotteita keskitetysti kaikkiin Suomen myymälöihin ja hakee jatkuvasti tavarantoimittajikseen suomalaisia tuottajia, jotka pystyvät tarjoamaan hyviä ja laadukkaita tuotteita. Lisäksi Lidl tarjoaa suomalaisille tavarantoimittajille mahdollisuuden tarjota tuotteitaan kansainvälisille markkinoille. − Periaatteemme on, että olemme avoimia yhteistyölle kaikkien toimijoiden kanssa, Hansio tähdentää. Valoisat näkymät Timo Hansion mukaan omien tuotemerkkien tulevaisuus näyttää valoisalta. − Olemme yhdessätoista vuodessa Suomessa toimiessamme mielestämme onnistuneet luomaan suomalaisia kuluttajia palvelevan valikoiman, jota kehitämme koko Syyskuun alussa Lidlillä oli Suomessa 140 myymälää. ajan edelleen trendien ja asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Asiakkaat ovat oppineet tuntemaan tuotteitamme ja luottamaan niihin, Hansio arvioi. Hän muistuttaa, että kaikkien Lidlin tuotteiden lähtökohtana on laatu: muita kategorioita ei ole. Kymmenen vuotta sitten Lidlin tapa hallinnoida ja kehittää omia merkkejä oli Suomessa vielä melko tuore. − Tänä päivänä tapamme toimia on tullut kuluttajillekin tutuksi. Myös teollisuus ymmärtää laatuajatteluamme ja tapamme kehittää omia merkkejä entistä paremmin, Hansio vakuuttaa. n Pirjo Huhtakangas SIKSES PARASTA Aitoja makuja Satakunnasta Sikses parasta mukana 22.−24.11. ELMA-messuilla Helsingin Messukeskuksessa osastolla 6m81. Seuraa tapahtumia ja uutisia nettisivuilla ja facebookissa. Pyhäjärvi-instituutti, Satafood Kehittämisyhdistys ry ja ProAgria Länsi-Suomi www.siksesparasta.fi, /siksesparasta www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 55 n RAVITSEMUS &TERVEYS KAISU MERONEN Ravitsemusongelmat selätetään yhteistyöllä Ruuan terveellisyys vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen siinä missä maku, hinta ja moni muu tekijä. Kuva: Maito ja terveYs rY Elintarvikevalmistajan on tasapainoiltava kuluttajien mieltymysten, teknologian ja lainsäädännön asettamien ehtojen sekä viranomaissuositusten vaa’ankielellä. Ravitsemussuositukset ja -trendit ohjaavat yrityksiä kehittämään entistä terveellisempiä elintarvikkeita. Elintarvikepäivä 2013:n tieteellisessä rinnakkaisohjelmassa Ravitsemussuositusten ohjauksessa aiheesta luennoi Danonen Nordic Health & Corporate Affairs Director Frida Keane, joka luottaa teollisuuden ja viranomaisten yhteistyöhön hyvän ravitsemuksen edistämisessä. − Ellemme tee yhteistyötä, kansanterveysongelmia ei saada ratkottua. Uskon onnelliseen lopputulokseen, Keane sanoi. Keane on työskennellyt ravitsemuksen parissa pohjoismaisella tasolla jo vuosia. Hän pitää myyttinä vallalla olevaa uskomusta, että teollisuus vastustaisi ravitsemussuosituksia. Esimerkiksi Danonen johtotähtenä on ollut yrityksen pitkän olemassaolon ajan ”Terveyden edistäminen ruuan avulla”. Danonen historia juontaa jugurttibakteerien pariin 1900-luvun alun Barcelonaan. Yritys on tehnyt pitkään yhteistyötä Pasteure-instituutin kanssa, jonka hapatetusta maidosta valmistettiin vuonna 1919 ensimmäiset jogurtit apteekkeihin myyntiin. Kuluttajia kuunnellaan herkällä korvalla Ravitsemussuosituksilla on vahva rooli tuotekehityksessä, mutta myös toimintaympäristön realiteetit on syytä tunnistaa. − Onko mahdollista seurata ravitsemussuosituksia tilanteessa, jossa työpaikat ovat uhattuina? Tai onko kohtuullista tehdä kompromisseja tuotekehityksessä? Nämä kysymykset ovat läsnä yhä tiukemmassa kilpailutilanteessa, jossa osakkeenomistajat on pidettävä tyytyväisinä, Keane miettii. Keanen mukaan tällä hetkellä ei yritetä vaikuttaa ja muuttaa kuluttajien käsityksiä enää niin voimakkaasti kuin vielä muutama vuosi sitten. Pikemminkin herätellään tietoisuutta terveysasioissa. Ajankohtaiset uudet terveysväitesäädökset vaativat elintarvikevalmistajilta sulattelua. − Kaikki kärsimme EFSAn terveysväitetilanteesta. Terveysväitteiden suhteen Suomi on hyvin avomielinen, Ruotsi kakkosena ja Tanska ei puolestaan lähde tähän markkinaan mukaan. Paikallinen asiantuntijuus tärkeä luottamukselle Kansalliset ja pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat tärkeitä Danonen elintarvikkeiden tuotekehitystyössä. Kansalliset piirteet on otettava huomioon, mikäli haluaa menestyä paikallisilla markkinoilla. − Maiden välillä on eroja, ja usein pohditaan, pitäisikö joka maassa olla omat konseptit ravitsemuskysymyksille, Keane esittää. Globaaliudessa on paljon hyötyä, mutta useimmiten täytyy toimia paikallisesti. Keanen ohjenuorana on ollut palkata pai- Probioottitutkimusten tulokset on osin jo onnistuttu siirtämään käytäntöön. Muun muassa Euroopassa ja Yhdysvalloissa lasten ripulin hoitosuosituksissa ohjataan tiettyjen probioottien käyttöön. 56 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Salux seuraa elintarvikkeiden muuntamista terveellisemmiksi EU-hanke Salux seuraa teollisesti valmistettujen elintarvikkeiden uudelleenmuokkausta eli muuntamista terveellisemmiksi. Ohessa on suomalaisten asiantuntijoiden keskeisiä huomioita uudelleenmuokatuista elintarvikkeista ja niiden toimintaympäristöstä Salux-hankkeessa: • Uudelleenmuokatussa tuotteessa maku on tärkeä. • Elintarvike on terveellinen kokonaisuus: koostumus ravitsemuskriteerien mukainen. • Suolapitoisuus jää liian vähälle huomiolle. Ulkomaiset tuontituotteet suolaisempia, mistä tulisi viestiä. kallisia työntekijöitä sekä kuulla paikallisia asiantuntijoita. Myös tuotekehitystyön ja innovaatioiden tulee perustua kansallisiin ravitsemussuosituksiin ja ravitsemustrendeihin. − Emme voi olla Valio Suomessa tai Arla Ruotsissa. Kuluttajien luottamus on kuitenkin avainasemassa, ja sen saavuttamiseksi ravitsemusasiantuntijuuden tulee olla Suomessa suomalaista. Trendeinä proteiini ja laktoosittomuus Danone on sitoutunut erityisesti terveellisempien jogurttituotteiden kehittämiseen. Esimerkiksi vuonna 2004 lanseerattu Actimel valittiin samana vuonna Elintarviketeollisuuden vuoden Tähtituotteeksi. Keanen mukaan rasvattomuus-trendi kääntyi vuonna 2009 proteiinin suosimiseen, ja Danonen juotavan jugurtin myynti kasvoi tuotekehitysmuutoksen seurauksena. Ravitsemussuositusten ohjaamana myös joidenkin tuotteiden sokeripitoisuuksia on laskettu. Yhtenä trendinä ovat laktoosittomat, juotavat jogurtit, joiden markkina on kasvussa. Danone tekee yhteistyötä tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa ympäri maailmaa. Danonen oma tutkimuskeskus sijaitsee Ranskassa. Keskuksessa työskentelee yli 600 henkilöä. Hiljattain Danonen pitkäjänteinen tuotekehitystyö terveyden hyväksi sai tunnustusta maailmanlaajuisessa suurten yritysten terveyshakuisuustta mittaavassa Nutrition Index (ATNI) -tutkimuksessa. n Elintarviketeollisuuden raaka-aineet • Ruokatrendit lisäaineettomuus, luonnollisuus, luomuruoka ja lähiruoka ovat vahvasti esillä, kevyttuotetrendi laskussa, uudelleenmuokkauskeskustelu on ajankohtaista. • Pk-yrityksillä on vähän resursseja. Ne eivät hallitse ravintoarvolaskentaa, vaan tarvitsevat lisää tietotaitoa. lähde: Miten euroopassa muokataan tuotteita suosituksiin sopiviksi? salux-hankkeen tuloksia. Professori raija tahvosen (Mtt Biotekniikka ja elintarviketutkimus) esitys elintarvikepäivän 2013 tieteellisessä rinnakkaisohjelmassa Ravitsemussuositusten ohjauksessa. Terveysväitelainsäädäntö vaikuttaa tutkimukseen Uusi terveysväitelainsäädäntö on ollut voimassa viime vuoden lopulta, ja arviointivaatimukset hyväksyttäville terveysväitteille ovat tiukat. Selkeän ja tieteellisesti perustellun viestin tulisi ohjata tasapainoiseen ravitsemukseen. − EFSA edellyttää vahvaa tieteellistä näyttöä, jolla terveysväittämiä perustellaan. Tavoite on, että kuluttajia ei johdeta harhaan. Tarkoitus oli, että väittämät ohjaisivat ravitsemuksellisesti oikeanlaisiin tuotteisiin. Tässä ei ole vielä onnistuttu, professori Seppo Salminen Turun yliopistosta sanoo. Salmisen mukaan pitkällä tähtäimellä nähdään, että lainsäädäntö vaikuttaa tutkimukseen. Sairauden riski on osoitettava yleisesti hyväksytyn riskitekijän muutoksella. − Tutkimusasetelma on ihan toisenlainen ja panokset huomattavasti suurempia. Joudumme miettimään, miten terveellä ihmisellä osoitetaan jokin lisähyöty. Tarvitsemme suurempia määriä tutkimushenkilöitä ja pidemmän seuranta-ajan. Salmisella on mittava 25 vuoden kokemus probioottitutkimuksista. − Mikään tehdyistä tutkimuksista ei täyttänyt uuden terveysväittämälainsäädännön vaatimuksia, koska kyseessä on sairauden riski eikä hoito. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö probiooteista olisi hyötyä. Probioottitutkimusten tulokset on osin jo onnistuttu siirtämään Euroopassa ja Yhdysvalloisssa käytäntöön, sillä muun muassa lasten ripulin hoitosuosituksissa ohjataan tiettyjen probioottien käyttöön. Salminen uskoo, että tutkimusmenetelmät ja -yhteistyö kehittyvät haasteiden ohella. n SEGMENTIT n Leipomo n Lihanjalostus n Lisäravinne n Makeiset n Maustesekoitukset n Meijeri n Valmisruoka n Virvoitusjuomat Brenntag on maailman suurin elintarviketeollisuuden jakelija. Yrityksellämme on vuosikymmenten kokemus elintarviketeollisuuden raaka-aineiden toimituksista kaikissa maanosissa. Toivottavasti pääsemme tuomaan myös yrityksellenne kustannussäästöjä tehokkaan logistiikkaverkostomme ja luotettavien päämiehiemme kautta. Brenntag Nordic Oy Äyritie 16 01510 Vantaa Puhelin: 09 5495 640 Fax: 09 5495 6411 tilaukset@brenntag-nordic.com www.brenntag-nordic.fi Kehittyvä Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi TäSSä LEHdESSä KANNATTAA iLMoiTTAA • • • • Kehittyvä Elintarvike sijoittuu tärkeimmäksi ammattilehdeksi lehtien välisessä vertailussa 88 % vastaajista lukee lehden ilmoituksia 82 % kokee saavansa ilmoituksista hyödyllistä tietoa Kehittyvä Elintarvike- lehti on selkeästi tärkein ETS:n tarjoamista jäseneduista Lähde: ETS:n jäsenkysely huhtikuu 2012 Focus Master Oy Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin, kerromme mielellämme lisää. Infoteam Oy, p. (09) 441133, infoteam@infoteam.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2013 www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 1 57 n TALOUS & MARKKINA PUHEENVUORO Ruuan hinta on ollut merkittävässä kasvussa vuodesta 2005 lähtien ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun. Se ohjaa kuluttajia valitsemaan kaupan hyllystä edullisempia tuotteita ja vähentämään kulutustaan. Elintarvikevalmistajien onkin hintapaineen ja alemman kysynnän vuoksi joko leikattava kustannuksiaan tai haettava kasvua uusilta markkinoilta. Yritykset etsivät – ja löytävät – kustannussäästöjä siirtymällä uusiin toimitusketjumalleihin ja laajentamalla tuotantoverkostoaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tuotannon siirtäminen alemman kustannustason maihin ja kumppaneille ei enää yllätäkään ketään. Kaikkea ei enää kannata ja haluta tehdä itse, vaan vahvan brändin avulla halutaan laajentaa valikoimaa uusiin tuotesegmentteihin ilman mittavia investointeja, esimerkiksi sopimusvalmistuksen avulla. Asiakaslähtöisyys ja asiakkaiden tarpeet tulee pitää etusijalla sekä optimoitaessa tuotantoketjua että laajennettaessa markkinoita. Elintarvikevalmistajien on pystyttävä takaamaan kuluttajille tuotteiden turvallisuus ja saatavuus, joten yrityksen tuotantoketjun muutoksissa on huomioitava kattavasti mahdolliset riskit. Yrityksen tulee kyetä kääntämään riskit mahdollisuuksiksi ja optimoida tuotanto ja jakelu kilpailun, kuluttajien ja oman toiminnan ehdoilla. Helpommin sanottu, kuin tehty. Apuna voidaan käyttää tuotannon ja jakelun viitekehystä, jotta huomioidaan kattavasti toimitusketjun kilpailukyvyn kannalta olennaiset asiat. Sopimusvalmistuksen hallinnointiin ohjelma Tuotannon ja jakelun tehostamisen lähtö- 58 kohtana on näkemys siitä, kuinka niitä koskevat päätökset tukevat liiketoimintastrategiaa ja kuinka ne huomioivat toimintaympäristön rajoitteet ja mahdollisuudet. Tältä pohjalta määritetään, mitkä ovat omat avainkyvyk- Tuotantoa tehostettaessa kannattaa kaataa liiketoimintayksiköiden väliset rajat. kyydet ja lähdetään rakentamaan tuotantoja jakelustrategiaa. Jos tuotantoa ulkoistetaan, on päätettävä, kenelle tuotanto siirretään, kuinka integroidaan toimittajat, pakkaajat, sopimusvalmistajat ja 3. osapuolen logistiikka tehokkaasti. Lisäksi on ratkaistava, millaiset hallintamallit yhteistyösuhteille rakennetaan, kuinka suorituskykyä seurataan sekä miten ulkoiset tuotantoprosessit kytketään omaan toimintaan. Erityisesti silloin, kun sopimusvalmistuskumppanit sijaitsevat ulkomailla, on mietittävä myös esimerkiksi sääntelyyn, kulttuurisiin normeihin ja maariskeihin liittyviä kysymyksiä. Paikallistietämys voi osoittautua kullan arvoiseksi arvioitaessa toimittajien vahvuuksia ja heikkouksia sekä infrastruktuurin ja Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: Mauri PitKäMäKi tuotantoketjun optimointi rakentaa kilpailukykyä työmarkkinoiden toimivuutta. Integroimalla toimitusketju tuotekehitykseen voidaan ehkäistä riskejä. Niitä ovat muun muassa tuotejulkaisujen myöhästyminen, takuumaksujen nousu, teollisoikeuksien menettäminen, lipsahdukset tuoteturvallisuudessa ja säännösten noudattamatta jättäminen. Tuotteiden valmistuksen ulkoistaminen on perinteisesti tarkoittanut vain tuotteiden määrittämistä, hintaneuvotteluita ja toimituksen odottamista. Nykyisin menestyminen edellyttää seuraavan askelen ottamista ja hallintamallin rakentamista riskien hallitsemiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi määrämuotoisen ohjelman rakentamista, jolla valitaan, sertifioidaan ja hallitaan ulkoistuskumppaneita. Muita keinoja ovat paikan päällä toimintaa valvova henkilökunta ja reaaliaikaiset tuotannonseurantajärjestelmät. Merkittävä osa omaa sekä sopimusvalmistajien toimintaa on osaavan ja motivoituneen henkilökunnan ylläpitäminen, mikä tulee huomioida osana toimitusketjun hallintaa. Liiketoimintayksiköiden raja-aidat kaatuvat Tehoja voidaan hakea myös omasta tuotannosta. Tuotantovälineiden normaali käyttöaste on 60−70 prosentin luokkaa, mutta tehostamisella voidaan saavuttaa korkeampia lukuja. Vapautuva kapasiteetti voidaan vaikkapa hyödyntää toimimalla sopimusvalmistajana muille. Tuotantoa tehostettaessa kannattaa kaataa liiketoimintayksiköiden väliset rajat ja rakentaa suunnitelma yhdessä henkilöstö-, rahoitus-, verotus-, laki- ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Liiketoimintayksiköt ylittävä integrointi johtaa parempaan riskien hallin- Kehittyvä Toimitusketjun optimointi Elintarvike www.kehittyvaelintarvike.fi Vanha sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee toimitusketjunkin suhteen. Optimoidaksesi toimitusketjun: • Varmista, että tuotanto- ja jakelustrategia tukevat yritysstrategiaa. • Hyödynnä ja hallitse globaalia jakeluverkostoa. • Rakenna tuottavuus, joustavuus ja nopeus keskeisiksi osiksi tuotanto- ja jakelutoimintoja. • Käytä globaalia toimitusketjun hallintamallia riskien vähentämiseksi. • Keskitä huomiosi toimitusketjun osaamiseen – henkilöstö on tärkein. taan ja korkeampiin tuottoihin, sillä optimointi luo yleensä kymmenestä viiteentoista prosenttiin säästöjä per osa-alue. Yhteistyö toimittajien kanssa voi myös auttaa parantamaan ja kehittämään uusia tuotteita. Tämä on tärkeää menestykselle, sillä kuluttaja haluaa ruokavalinnoilleen vaihtoehtoja. Tuotannon ulkoistamisessa ei siis ole enää kyse vain alhaisemmista tuotantokustannuksista. Loppujen lopuksi kuluttajan valinnat päättävät yrityksen menestyksen, eikä hinta ole ainoa kuluttajien päätöksiin vaikuttava tekijä. Länsimäiset kuluttajat arvostavat yhä enemmän erityisesti terveydellisiä ja ravitsemuksellisia hyötyjä, tietoa ruuan sisällöstä ja alkuperästä, tuoreutta ja turvallisuutta, lähi- ja luomuruokaa sekä ympäristön kannalta kestävää tuotantoa. Kuluttaja pitää ”voittaa” omaksi asiakkaaksi. Se vaatii kokonaisvaltaista ja koko yrityksen strategian kattavaa lähestymistä, jossa toimitusketjua ja tuotantoa koskevat päätökset voivat luoda kilpailuvaltin tuomalla kustannustehokkuutta ja joustavuutta tuotantoon sekä uusia tuotteita kuluttajille. n ELiNTARViKEALAN AMMATTiLEHTi • Kestotilaus 59 €, oppilaitokset 48 €/ vuosikerta + ALV • Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2,50 €/ kpl + ALV +postituskulut • Näytenumero ja tilaukset: toimitus@kehittyvaelintarvike.fi Suvi Liljavuori konsultti Deloitte suvi.liljavuori(at)deloitte.fi lähteet: • deloitte: Far and wide. global supply chain strategies for Consumer Products manufacturing. • deloitte: the food value chain. a challenge for the next century. • deloitte: track-and-trace. are you in control of your product distribution? iLMAiNEN LEHTiARKiSTo • Etsi hakusanalla juttuja lehtiarkistosta • Lataa näköislehtiä vuoden viiveellä numeron ilmestymisestä www.kehittyvaelintarvike.fi koko elintarvikealan kattava ammattilehti www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 59 n TALOUS & MARKKINA Marjat maailmalle brändäämällä Brändin luominen ja markkinointi ovat välttämättömiä kotimaisten marjojen lanseerauksessa maailmalle. Niitä ei voi tehdä olemattomalla budjetilla eikä vasemmalla kädellä. Marjat ovat aina pop, koska ne tiedetään luonnostaan terveellisiksi ja hyvänmakuisiksi. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja USA:ssa tuoreet marjat ovat nousseet vähittäiskaupan HeVi-osastojen myydyimmiksi tuotteiksi, ja niiden myynti kasvaa edelleen. Tuotekehitys ja markkinointi ovat menestystekijöitä sekä tuoreissa marjoissa että jalosteissa. Sekä Suomessa että maailmalla marjatuotteet ovat suurimmaksi osaksi melko perinteisiä. Lusikoitavat jogurtit, kakut, leivonnaiset ja muut makeat sekä murot ovat olleet 2000-luvun alusta lähtien lanseera- Lusikoitavat jogurtit Kakut, leivonnaiset ja muut makeat Murot Makeat keksit ja piparit Mehut Välipala- ja energiapatukat Hillot ja hedelmälevitteet Nektarit Pastillit, purukumit, pehmeät makeiset, hyytelöt Maitopohjaiset jäädytetyt tuotteet 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 Kuva 1. Tyypillisimmät elintarvikkeiden tuotekategoriat, joiden tuotelanseerauksissa marjoja on käytetty raaka-aineina vuodesta 2000 maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹). Mansikka Vadelma Pensasmustikka (blueberry) Karpalo Mustaherukka Selja Karhunvatukka Ruusunmarja Aronia Punaherukka 0 5000 10000 15000 20000 25000 Kuva 2. Käytetyimmät marjat elintarvikkeiden tuotelanseerauksissa vuodesta 2000 maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹). 60 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi 30000 tuimpia marjoja sisältäviä elintarvikkeita. Maailmalla tyypillisin marjatuote on lusikoitava mansikkajogurtti (kuva 1). Suomi eroaa muusta maailmasta Mintelin tuotetietokannan¹ mukaan hieman, sillä eniten marjoja sisältäviä lanseerauksia Suomessa on tehty kakuissa, leivonnaisissa ja muissa makeissa sekä maitopohjaisissa, jäädytetyissä tuotteissa. Vasta niiden jälkeen tulevat lusikoitavat jogurtit. Mansikka on ollut maailmanlaajuisesti 2000-luvulla ylivoimaisesti eniten käytetty marja lanseeratuissa elintarvikkeissa mukaan lukien myös juomat (kuva 2). Mansikan jälkeen listalta löytyvät vadelma, pensasmustikka (blueberry), karpalo ja mustaherukka. Ravintolisien lanseerauksissa eri marjojen välinen tilanne on tasaisempi. Pensasmustikka, karpalo ja acerola-kirsikka ovat käytetyimpiä marjoja (kuva 3). Silmäterveystuotteet, erilaiset antioksidanttivalmisteet sekä vastustuskykyä vahvistavat ja energiaa lisäävät tuotteet ovat tärkeimpiä pensasmustikkaan pohjautuvia ravintolisälanseerauksia. Karpaloa luonnollisesti löytyy virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetuista tuotteista, mutta myös erilaisista antioksidanttituotteista. Acerolaa käytetään Mintelin tuotetietokannan¹ mukaan erityisesti C- tai monivitamiinituotteissa ja vastustuskykyä vahvistavissa tuotteissa. Tuotteiden ja pakkausten kehittämisellä eteenpäin Tuoreille marjoille pakkaukset, reseptit ja oheistarjoukset voivat tuoda lisäarvoa. Kuluttajat alkavat Suomessakin olla tottuneempia ostamaan HeVi-tuotteensa valmiiksi pakattuina. Haasteena on saada kuluttajat ymmärtämään, etteivät pakkaukset aina suinkaan ole turhia, vaan niiden tehtävä on suojata tuotetta ja estää näin osaltaan ruokahävikkiä. Esimerkiksi Tesco- ja M&S-ketjut ovat kokeilleet tuoremarjoissaan rasioita, joissa on sisällä kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä itseensä imevä tarra. Pakkausten ansiosta marjojen käyttöaika pitenee useilla päivillä. Pakkaus antaa yritykselle mahdollisuuden erilaistaa tuotteensa kuluttajan silmissä. Lisäksi se välittää lisätietoa tuotteesta. Hiljalleen yleistyvät esimerkiksi QR-koo- Marjakin kannattaa brändätä Ilman kunnollista markkinointia paraskin tuote jää auttamatta muiden varjoon. Oman yrityksen ja tuotteen brändin lisäksi voi miettiä myös brändin luomista raaka-aineelle. Esimerkkiä voi vilkuilla vaikka Iso-Britanniasta, missä BerryWorld on brändännyt Sweet Eve -mansikkalajikkeen³. Lajikkeen takana on 25 vuotta brittiläistä jalostusta, ja sitä kasvattavat BerryWorldin so- Kuva: sWeet eve (sWeetevestraWBerrY.Co.uK) dit, jonka skannaamalla kuluttaja saa suoraan älypuhelimeensa lisätietoa tuotteesta ja sen alkuperästä tai voi esimerkiksi osallistua kilpailuun. Pakkaukset mahdollistavat myös erilaisten tuotteiden luomisen. Kuluttajalle voidaan tarjota lisäarvoa vaikkapa valmiilla marjasekoituksilla tai lisäämällä samaan pakkaukseen jotain muuta niin, että syntyy kokonainen välipala tai ateria². Voisiko vaikka kaikki ainekset marjakiisseliin ostaa samassa pakkauksessa? Marjajalosteiden osalta Suomessakin löytyy jo markkinoilta mielenkiintoisia marjoista valmistettuja välipalatuotteita, kuten Elovena Välipalakeksi kaura-puolukka ja Biokian kuivatut marjat ja suklaamarjat. Hyvät tuotteet ovat luonnollisesti välttämätön edellytys, mutta myös myyntikanavien arviointiin kannattaa panostaa. Löytääkö marjatuote käyttäjänsä parhaiten luontaistuotekaupasta, huoltoasemalta vai supermarketista – ja miltä osastolta? Entä jos Hesburgerilta saisi välipalaksi tai jälkiruuaksi marja-snackseja? Kuva 4. Sweet Eve -markkinoinnin visuaalinen ilme on perienglantilainen. pimusviljelijät. Sweet Eve on brändätty logoaan myöten kotimaiseksi mansikaksi, ja sen visuaaliset elementit pohjautuvat englantilaiseen kesäidylliin ja perinteisiin iltapäivän teehetkiin (kuva 4). Sweet Eve -mansikoita myyvät esimerkiksi Tesco-, Waitrose- ja M&S-ketjut. Ne tunnistaa kaupassakin Sweet Eve -logosta. Sweet Even markkinoinnissa hyödynnetään sen omien ja kauppaketjujen verkkosivujen lisäksi sosiaalisen median kanavia: Sweet Eve löytyy Facebookista, Twitteristä, Pinterestistä, YouTubesta ja Vimeosta. Lehdissä ja verkossa on PR-panostuksen ansiosta lukematon määrä Sweet Eve -reseptejä. Sweet Eve näkyy myös esimerkiksi rintasyöpäjärjestön Strawberry Tea -varainke- Pensasmustikka (blueberry) Karpalo Acerola-kirsikka Mansikka Vadelma Metsämustikka (bilberry) ruutapahtumissa. Kaikki tämä brändinrakennus on siis tehty vain yhdelle mansikkalajikkeelle. Luonnonmarjoillekin olisi mahdollista luoda omia brändejä. Pohjoinen luonto itsessään tarjoaa jo loistavia elementtejä brändin rakennukseen. Tällä hetkellä haasteena on kotoisten luonnonmarjojemme huono tunnettuus kansainvälisesti. Puolukka jää karpalon varjoon, ja lisäksi sillä on hämmentävän monta eri nimeä englanniksi. Pensasmustikka, blueberry, puolestaan on valloittanut maailmalla kuluttajien mielissä paikan antioksidanttirikkaana sinisenä marjana, ja tavallisten kuluttajien on vaikea hahmottaa eroa metsämustikkaan, bilberry. Toisaalta karpalon ja pensasmustikan suosion taustalla on tehokas markkinointi. Brändäys ja tehokkaampi markkinointi tarjoavat luonnonmarjoille vain mahdollisuuksia! Onnistuneita esimerkkejä ja inspiraatiota marjabrändin luomiseen löytyy. Suurin kynnys on sitoutumisessa ja panostuksessa. Brändin luominen on bisnestä, mitä ei voi tehdä olemattomalla budjetilla eikä vasemmalla kädellä. n Johanna Tanhuanpää Ruusunmarja markkinatutkija ja konsultti Invenire Market Intelligence Oy Selja johanna.tanhuanpaa(at)invenire.fi Mustaherukka Goji 0 50 100 150 200 250 300 350 Kuva 3. Käytetyimmät marjat ravintolisien tuotelanseerauksissa vuodesta 2000 maailmanlaajuisesti (Lähde: Mintel GNPD¹). 400 lähteet: ¹Mintel global new Products database (gnPd) ²www.sainsburys.co.uk ³www.sweetevestrawberry.co.uk www.raisionkeittokirja.fi www.biokia.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 61 n TIEDE & TUTKIMUS TIEDEKATSAUS Ruuan lisäaineiden turvallisuus jatkuvassa syynissä Kuva: ari aalto Vaikka alan tutkijat ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA tekevät jatkuvaa uudelleen tarkastelua ruuan lisäaineiden turvallisuudesta, mitään suuria, yllättäviä muutoksia lisäaineiden käytön säätelyyn ei näytä olevan tulossa. Ruuan lisäaineet puhuttavat jatkuvasti sekä kuluttajia että elintarvikealan ammattilaisia. Kuluttajien epäluulo kohdistuu erityisesti teollisesti valmistettuun ruokaan, sillä lisäaineista on aiheetta tullut ”huonon ruuan” mittari. Vastavuoroisesti elintarviketeollisuus pyrkii joko korvaamaan lisäaineita ominaisuuksiltaan samankaltaisilla ainesosilla tai välttämään epäluuloa aiheuttavien E-koodien käyttöä elintarvikkeiden ainesosaluettelossa. Lisäaineet ovat kuitenkin yksi harvoista ruuan ainesosista, joiden turvallisuus on tutkittu. Säilöntäaineiden käyttöön tarkkuutta Säilöntäaineet, kuten sorbaatit (E 202−203) ja bentsoaatit (E 211−E219) ehkäisevät homeiden ja bakteerien toimintaa ja siten parantavat ruuan turvallisuutta. Kuluttajien vaatiessa esimerkiksi lisäaineettomia leipiä on hyvä ottaa huomioon, että lisätty sorbaatti pidentää leivän säilytysaikaa ja siten vähentää poisheitettävän, homehtuneen leivän määrää sekä kaupassa että kotona. EFSA on valmistautunut arvioimaan sorbaattien ja bentsoaattien turvallisuuden uudelleen hankkimalla tietoja näiden lisäaineiden käytöstä elintarvikkeissa. Sorbaattien ja bentsoaattien epäillään aiheuttavan mm. yliherkkyysoireita. Lisäaineiden yhteisvaikutuksesta on vain vähän tutkimusta, mutta esimerkiksi säilöntäaineiden ja väriaineiden yhteisvaikutusta on selvitetty. Natriumbentsoaatin (E 211) yhdessä keinotekoisten väriaineiden kanssa todettiin aiheuttavan hyperaktiivisuutta 3-, 8−9-vuotiailla lapsilla (McCann 2007), joskin EFSA (2008a) tarkemmassa tilastollisessa analyysissään totesi, että havaittu ilmiö 62 Harvojen ruuan aineosien turvallisuus on tutkittu niin tarkkaan kuin lisäaineiden, professori Marina Heinonen toteaa. ei anna aihetta muuttaa natriumbentsoaatin ADI-arvoa. Bentsoaatit ja nitriitti ovat erityisesti pikkulasten kannalta riski, sillä niiden saanti ylittää helposti hyväksyttävän päiväsaannin. Nitriitin (E 249−250) tarkoituksena on estää Clostridium botulinum -bakteerin tuottaman myrkyn muodostuminen makkarassa ja muissa lihatuotteissa. Nitriitistä saattaa elimistössä muodostua syöpävaarallisia nitrosoamiineja. Tähän perustuu nitriitin varsin alhainen ADI-arvo, 0,07 mg/ ruumiinpainokilo/vrk. Tanskalaisen elintarviketurvallisuusviranomaisen aloitteesta EFSA arvioi, että tieteellinen näyttö ei anna aihetta nitriitin ADI-arvon tarkistamiseen (EFSA 2010a). EFSA totesi kuitenkin, että on syytä vähentää altistusta nitrosoamiineille siten, että teknologisin keinoin vähennetään nitriitin ja nitraatin (E 251−252) lisäainekäyttöä sellaiselle tasolle, jolla voidaan vielä varmistaa ruuan mikrobiologinen turvallisuus. Nitriitin turvallisuuden uudelleen arviointi on suunniteltu tehtäväksi EFSAssa vuoteen 2015 loppuun mennessä. Suomes- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi sa Evirassa on valmistumassa riskinarviointihanke, jossa on arvioitu suomalaisten lasten ja aikuisten altistumista nitraateille ja nitriitille sekä luontaisista lähteistä että lisäainekäytöstä (Evira 2013). Sakeuttamisaineet turvallisia ravintokuituja Kasvikunnan kuituja, hydrokolloideja, käytetään sakeuttamaan erilaisia nesteitä, kuten jugurtteja, salaatinkastikkeita, mehuja ja virvoitusjuomia. Sakeuttamisaineiden raaka-aineina ovat levät (esim. alginaatit E 401−405, agar E 406 ja karrageeni E 407), puut (esim. guarkumi E 412, ksantaanikumi E 415 ja johanneksenleipäpuujauhe E 410) ja hedelmien kuoret (pektiini E 440). Vaikka joillekin sakeuttamisaineille on asetettu elintarvikekohtaisia enimmäismäärärajoituksia, tyypillisesti näiden hydrokolloidien ei ole todettu aiheuttavan terveydellistä haittaa eikä niille sen vuoksi ole ollut syytä asettaa ADI-arvoa. Pikemminkin päinvastoin, esimerkiksi pektiinin ja galaktomannaaneihin kuuluvan guarkumin on todettu alentavan veren kolesterolin määrää elimistössä (EFSA 2010bc) ja konjac glukomannaanin (E 425) on todettu edistävän painonhallintaa (EFSA 2010d). Trendi näyttää kuitenkin olevan se, että lisäaineina käytettävien ravintokuitujen sijaan kuluttajat haluavat lisäaineettomia jugurtteja, joihin lisätään sakeuttamisaineeksi esimerkiksi maissitärkkelystä tai muunnettua tärkkelystä. Lisää tarkkuutta väriaineiden käyttöön Väriaineita on totuttu luokittelemaan luontaisiin ja keinotekoisiin, vaikka moni luonnossa esiintyvä väriaine valmistetaan joko biotekniikan tai kemian keinoin. Luontainen esiintyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väriaine olisi suurina pitoisuuksina turvallinen. Esimerkiksi tomaatin väriaineen, lykopeenin (E 160d), ADI on 0,5 mg/ ruumiinpainokilo/vrk, mikä perustuu maksaentsyymin pitoisuuden haitalliseen nousuun (EFSA 2008b). Lykopeenia saadaan luontaisista lähteistä, ravintolisistä ja lisäaineena, ja siten lykopeenin turvallinen saantiannos voi lapsilla ylittyä. Porkkanan värillä, beta-karoteenilla (E 160a), on ollut ADI-arvo, mutta turvallisuuden uudelleen arvioinnissa EFSA totesi, että toksikologinen tieto ei ole riittävää ADIarvon asettamiseksi (EFSA 2012b). Palmupuun hedelmän öljystä, porkkanoista ja levästä saatava beta-karoteeni ei kuitenkaan lisäaineena käytettynä aiheuta turvallisuusriskiä edellyttäen, että beta-karoteenin saanti lisäaineena ja ravintolisänä ei ylitä ravinnosta saatavaa määrää (5−10 mg/vrk). Suurentuneen syöpävaaran vuoksi betakaroteenin saannin lisäaineena ja ravintolisänä tulee pysytellä alle 15 mg/vrk. Myös antosyaanivärin (E 163) turvallisuuden uudelleenarvioinnissa todettiin, että numeerista ADI-arvoa ei voida määrittää puutteellisen toksikologisen tiedon vuoksi (EFSA 2013a). Toisaalta suuri osa antosyaaniväristä on peräisin rypäleenkuorista tai mustaherukoista, eikä antosyaanien saannin näistä raaka-aineista katsota aiheuttavan turvallisuusriskiä. Kolajuomissa, kastikkeissa ja makeisissa suosittujen ruskeiden karamellivärien, sokerikulöörien (E150a-d), turvallisuuden uudelleen arvioinnissa EFSA päätyi asettamaan aineiden yhteenlasketuksi ADI-arvoksi 300 mg/ruumiinpainokilo/vrk (EFSA 2011). Ammoniummenetelmällä valmistetulle sokerikulöörille (E 150c) asetettiin lisäksi yksittäinen ADI-arvo, 100 mg/ruumiinpainokilo/vrk perustuen värin sisältämän ainesosan (THI) immunotoksisuuteen, jonka suhteen EFSA toivoo tehtävän lisäselvityksiä. EFSAn mukaan altistuminen karamellivärien sisältämille THI:lle tai 4-metyyli-imidazolille (4-MEI) ei ole huolenaihe. Poikkeavaan tulokseen päätyi Kalifornian osavaltio, joka asetti vuonna 2012 sokerikulöörissä esiintyvälle 4-MEI:lle enimmäismäärärajan perustuen hiirillä, mutta ei rotilla, saatuihin osoituksiin syöpävaarallisuudesta suurina pitoisuuksina. Teollisuudelta saatujen karamellivärien käyttötietojen perusteella on arvioitu, että karamellivärien kokonaissaanti ei ylitä ADIarvoa (EFSA 2012c). EFSA totesi lisäksi, et- tä karamellivärien muiden ainesosien, kuten 5-hydroksimetyylifurfuraalin (5-HMF) ja furaanin, pitoisuuksille tulisi asettaa enimmäismäärärajat. Aspartaamin ADI-arvoon ei muutoksia Makeutusaineista aspartaami lienee eniten tutkituin ja käytetyin. Uudemmat tulokkaat, sukraloosi (E 955) ja stevioliglykosidit (E 960), eivät ole aspartaamin ominaisuuksiin verrattuna yhtä käyttökelpoisia. Matalan ADI-arvon (4 mg/ruumiinpainokilo/ vrk, EFSA 2010e) vuoksi stevioliglykosideja saa lisätä vain niin pieniä määriä, että se ei riitä tuottamaan haluttua makeutta, vaan stevioliglykosideja sisältäviin juomiin ja jugurtteihin on usein lisätty myös fruktoosia. Aspartaamin ainesosat, fenyylialaniini ja asparagiini (aspartiinihappo), ovat kaksi tavallista ruuan proteiineissa esiintyvää aminohappoa. Siitä huolimatta aspartaamin turvallisuus on arvioitu jälleen kerran (EFSA 2013b) ADI-arvon (40 mg/ruumiinpainokilo/vrk) pysyessä samana. Monet kohua herättäneet, mutta menetelmiltään puutteelliset tutkimukset koskien aspartaamin väitettyä syöpävaarallisuutta tai aivokasvainten lisääntymistä (Soffritti et al. 2006, 2007, 2010) eivät ole antaneet aihetta muuttaa aspartaamin turvallista päiväannosta. Esimerkiksi aspartaamin aineenvaihduntatuotetta metanolia on epäilty mahdollisen syöpäriskin lisääjäksi. Metanoli on tavanomainen hedelmien kuidun, pektiinin, aineenvaihduntatuote, Lisäaineiden turvallisuuden arviointi Lisäaineiden turvallisuuden arvioinnista vastaa Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ja lisäaineiden käytöstä päättää Euroopan komissio (Komission säädös N:o 1129/2011). EFSAssa on parhaillaan käynnissä mittava lisäaineiden turvallisuuden uudelleen arviointi (Komission säädös N:o 257/2010) alkaen väriaineista ja aspartaamista. Mikäli lisäaine suurina pitoisuuksina aiheuttaa terveydellistä haittaa, sille on asetettu hyväksyttävän päiväsaannin raja (ADI). Muussa tapauksessa lisäainetta saa lisätä elintarvikkeisiin ilman käyttörajoituksia. Lisäaine on ravinnon turvallisuuden kannalta riski vain silloin, kun ADI ylittyy. Lisäaineiden turvallisuus arvioidaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti käyttämällä tarkoin määriteltyjä testausmenetelmiä (EFSA 2012a). Vähimmäisvaatimuksena lisäaineen turvallisuus tulee osoittaa 90 päivää kestävällä rotilla tehtävällä syöttökokeella (OECD 1998). Haittavaikutuksia ovat esimerkiksi kliinisesti havaittavat muu- tokset mukaan lukien häiriöt eläinten käytöksessä, maksan entsyymien kohonnut pitoisuus ja muutokset elinten koossa tai kudoksissa. Myös lisäaineen allergisoivuus selvitetään, mutta havaittu vaikutus ei johda lisäaineen käytön rajoitukseen vaan tarpeenmukaisiin pakkausmerkintöihin. Ihmiselle turvallinen lisäaineen saantiannos (ADI) on vähintään 100 kertaa pienempi kuin annos, jonka ei ole havaittu aiheuttavan haittavaikutusta eläimillä tehdyissä testauksissa (kuva). n mg/kg/vrk 1200 EI HAITTAVAIKUSTA 759 1000 800 Ihmiselle turvallinen lisäaineen saantiannos (ADI) on vähintään 100 kertaa pienempi kuin annos, jonka ei ole havaittu aiheuttavan haittavaikutusta eläimillä tehdyissä testauksissa. 600 turvakerroin=100 400 200 ADI 7,5 0 1 2 3 www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 63 n TIEDE & TUTKIMUS joten sen merkittävämpiä lähteitä ruokavaliossa ovat hedelmät ja hedelmämehut. Eviran mukaan esimerkiksi lasillisesta aspartaamilla makeutettua virvoitusjuomaa elimistöön tuleva metanolimäärä on pienempi kuin mikä on luontaisesti esimerkiksi lasillisessa appelsiinimehua. Myöskään aspartiinihapon epäiltyä neurotoksista vaikutusta ei ole voitu osoittaa toteen. Fenyylialaniinin suhteen riskiryhmänä ovat vain fenyyliketouriaa sairastavat, minkä vuoksi aspartaamia sisältävät elintarvikkeet tulee merkitä selkeästi. Aspartaamin ADI perustuu erittäin suureen annokseen, joka ei aiheuttanut minkäänlaisia haittavaikutuksia koe-eläimille (SCF 1985). n Marina Heinonen professori (ravinnon turvallisuus) Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellinen asiantuntija marina.heinonen(at)helsinki.fi lähteet: eFsa 2008a. assessment of the results of the study by McCann et al. (2007) on the effect of some colours and sodium benzoate on children’s behavior. eFsa j. 660:1−54. eFsa 2008b. safety in use of lycopene as a food colour. eFsa j. 674:1−12. eFsa 2010a. statement on nitrites in meat products. eFsa j. 8(5):1538−1550. eFsa 2010b. scientific opinion on the substantiation of health claims related to pectins and reduction of post-prandial glycaemic responses (id 786), maintenance of normal blood cholesterol concentrations (id 818) and increase in satiety leading to a reduction in energy intake (id 4692) pursuant to article 13(1) of regulation (eC) no 1924/2006. eFsa j. 8(10):1747 eFsa 2010c. scientific opinion on the substantiation of health claims related to guar gum and maintenance of normal blood glucose concentrations (id 794), increase in satiety (id 795) and maintenance of normal blood cholesterol concentrations (id 808) pursuant to article 13(1) of regulation (eC) no 1924/2006. eFsa j. 8(2):1464 eFsa 2010d. scientific opinion on the substantiation of health claims related to konjac mannan (glucomannan) and reduction of body weight (id 854, 1556, 3725), reduction of postprandial glycaemic responses (id 1559), maintenance of normal blood glucose concentrations (id 835, 3724), maintenance of normal (fasting) blood concentrations of triglycerides (id 3217), maintenance of normal blood cholesterol concentrations (id 3100, 3217), maintenance of normal bowel function (id 834, 1557, 3901) and decreasing potentially 64 pathogenic gastro-intestinal microorganisms (id 1558) pursuant to article 13(1) of regulation (eC) no 1924/2006. eFsa j. 8(10):1798 eFsa 2010e. scientific opinion on the safety of steviol glycosides for the proposed uses as food additive. eFsa j. 8(4):1537. eFsa 2011. scientific opinion on the re-evaluation of caramel colours (e 150 a,b,c,d) as food additives. eFsa j. 9(3):2004 eFsa 2012a. guidance for submission for food additive evaluations. eFsa j. 10(7):2760. eFsa 2012b. scientific opinion on the reevaluation of mixed carotenes (e 160a (i)) and beta-carotene (e 160a (ii)) as a food additive. eFsa j. 10(3):2593. eFsa 2012c. refined exposure assessment for caramel colours (e 150a, c, d). eFsa j. 10(12):3030 eFsa 2013a. scientific opinion on the reevaluation on anthocyanins (e 163) as food additive. eFsa j. 11(4):3145. eFsa 2013b. draft scientific opinion on the reevaluation of aspartame (e 951) as a food additive. saatavilla www.efsa.europa.eu evira 2013. Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. saatavilla www.evira.fi McCann, d., Barrett, a., Cooper, C., Crumpler, d., dalen, l., grimshaw, K., Kitchin, e., lok, K., Porteous, l., Prince, e., sonuga-Barke, e., o’Warner, j. & stevenson, j. 2007. Food additives and hyperactive behaviour in 3-year-old and 8/9-year-old children in the community a randomized, double-blinded, placebo-controlled trial. the lancet, 370 (9598): 1560−1567. oeCd 1998. oeCd guidelines for the testing of chemicals. test no. 408: repeated dose 90-day oral toxicity study in rodents. saatavilla www. oecd.eu sCF 1985. reports of the scientific Committee on Food. sixteenth series. sweeteners. soffritti M, Belpoggi F, degli esposti d, lambertini l, tibaldi e & rigano a, 2006. First experimental demonstration of the multipotential carcinogenic effects of aspartame administered in the feed to sprague-dawley rats. environm. Health Perspect., 114:379−385. soffritti M, Belpoggi F, tibaldi e, degli esposti d & lauriola M, 2007. life-span exposure to low doses of aspartame beginning during pre-natal life increases cancer effects in rats. environm. Health Perspect., 115:1293−1297. soffritti M, Belpoggi F, Manservigi M, tibaldi e, lauriola M, Falcioni l & Bua l, 2010. aspartame administered in feed, beginning prenatally through life span, induces cancers of the liver and lung in male swiss mice. am. j. industrial Med., 53:1197−1206. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuluttajat suh Papujen tunnettuuden ja käytettävyyden parantaminen lisäisi niiden kulutusta. Keskustelussa kestävästä ruuantuotannosta ja -kulutuksesta eläinproteiinin korvaaminen ainakin osittain kasviproteiinilla on yksi ydinteemoista. Lihansyönnin vähentämistä suositellaan sekä ympäristö- että terveydellisistä syistä. Palkokasvit ovat erinomainen ekologisen kasviproteiinin lähde. Niillä ei kuitenkaan ole ruokakulttuurissamme kovin vahvaa asemaa verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan, missä ne ovat osa jokapäiväistä ravintoa. Ruuantuotannon ja -kulutuksen tulevaisuuden visioissa siirtymää eläinproteiineista kasviproteiineihin pidetään yleisesti toivottuna, ja usein myös todennäköisenä kehityksen suuntana. Kasvun varaa on Kuluttajatutkimuskeskuksen ja MTT:n kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että palkokasvien kokonaiskulutus Suomessa on väestötasolla varsin vähäistä. Innokkaimmat pavunsyöjät löytyvät kasvissyöjistä tai kasvispainotteisen ruokavalion noudattajista, joille palkokasvit ovat tärkeä proteiinin lähde. Kyselyn mukaan suosituimpia palkokasvituotteista ovat herneet, joita kaikista vastaajista runsas puolet ilmoitti syövänsä vähintään kerran kuukaudessa. Papuja puolestaan kertoi syövänsä vähintään kerran kuukaudessa noin joka kolmas vastaaja. Tuoreet ja pakastetut vihreät pavut ovat hieman suositumpia kuin kuivatut ja säilötyt pavut (esim. kikherneet, ruskeat pavut, kidneypavut ja härkäpavut), mihin vaikuttanee sekin, että vihreitä papuja syödään usein lisäkkeenä aterialla. Linssejä vähintään kerran kuukaudessa syö 15 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Tofun sekä soijanmaidon ja soijamaitotuotteiden käyttö on tätäkin harvinaisempaa (kuva). Naiset syövät kuivattuja ja säilöttyjä papuja useammin kuin miehet, joskaan ero ei ole tilastollisesti merkitsevä (taulukko 1). Vastaavasti nuoremmissa ikäryhmissä, erityisesti 25–34-vuotiaiden ryhmässä papuja käytetään useammin kuin iäkkäämpien kuluttajien joukossa (taulukko 2). tautuvat papuihin myönteisen uteliaasti Kuivattujen ja säilöttyjen papujen käytön useutta näyttäisi selittävän myös asuinalue ja koulutus. Helsinki-Uudenmaan alueella yli 40 prosenttia kuuluu papuja usein käyttäviin, kun vastaava osuus koko maassa on vajaa kolmannes (p<.0001). Papuja useammin käyttäviä kuluttajia on suhteellisesti enemmän korkeasti koulutetuissa sekä niiden joukossa, joiden tämänhetkinen ylin koulutusaste on ylioppilastutkinto (p< .0001). Todennäköisesti viimeksi mainitussa ryhmässä on paljon opiskelijoita. Kuinka usein syöt seuraavia ruoka-aineita/tuotteita kotona tai kodin ulkopuolella? n=1048 En koskaan Noin kerran kuukaudessa Harvemmin kuin kerran vuodessa Pari, kolme kertaa kuukaudessa Herneet (esim. pakastetut, hernekeitto) 3 5 Tuoreet ja pakastetut vihreät pavut 34 15 Kuivatut tai säilötyt pavut (esim. kikherne, ruskeat, kidneypavut, härkäpavut) 26 15 18 Tärkeimpiä syitä papujen käytölle ovat hyvä maku, sopivuus valmistettuihin ruokalajeihin ja terveellisyys. Papujen vähäistä tai olematonta käyttöä puolestaan perustellaan useimmin sillä, ettei papuja olla totuttu syömään tai ettei papuruokien reseptejä tunneta. Harvoin tai ei lainkaan papuja syövistä kuluttajista yli puolelle nämä olivat melko tärkeitä tai erittäin tärkeitä syitä. Vastaajilta tiedusteltiin myös heidän aikeitaan erilaisten ruoka-aineiden kulutusmuutoksiin seuraavien 2–3 vuoden aikana. Tyypillisimmin muutosaikeet koskivat kalan ja kasvisten käytön lisäämistä (noin kolmannes vastaajista) sekä naudan- ja sianlihan vähentämistä (noin viidesosa vastaajista). Lähestulkoon viidesosa aikoi lisätä myös papujen kulutustaan. Linssien kulutustakin arvioi lisäävänsä 13 prosenttia vastaajista. 13 14 24 11 7 26 69 Muut soijatuotteet (esim. soijarouhe, -suikaleet, -nakit) 57 Papu- ja soijapohjaiset terveys- ja urheilutuotteet (esim. Femisoija, kasvispohjaiset proteiinijauheet) 17 14 18 10 % 20 % 30 % 40 % 13 14 50 % 60 % 70 % 2 4 3 8 19 75 0% 6 2 14 68 Soijamaitotuotteet (esim. soijakerma, -jogurtti, -jäätelö) 4 15 22 52 Soijamaito Maku ja terveellisyys käytön ajureina 8 19 28 38 Tofu 24 35 23 Linssit Joitain kertoja vuodessa Vähintään kerran viikossa 80 % 222 3 32 4 4 3 6 211 90 % 100 % Palkokasvien syömisen useus kotona tai kodin ulkopuolella. Taulukko 1. Kuivattujen tai säilöttyjen papujen käyttöuseus vastaajan sukupuolen mukaan (%). Käyttöuseus Sukupuoli Naiset Miehet Yhteensä Vähintään 1 krt/kk 33,7 29,5 32,0 Harvemmin kuin 1 krt/kk 66,3 70,5 68,0 Yhteensä 100 100 100 χ -testi, p= .151 2 Taulukko 2. Kuivattujen tai säilöttyjen papujen käyttöuseus vastaajan ikäryhmän mukaan (%). Käyttöuseus Vähintään 1 krt/kk Ikäryhmä 25–34 v. 35–44 v. 45–54 v. 55–64 v. 15–24 v. 36,0 43,6 35,0 23,6 22,6 Yhteensä 32,0 Ammattikeittiöt avainroolissa Harvemmin kuin 1 krt/kk 64,0 56,4 65,0 76,4 77,4 68,0 Papujen kulutusta edistävät tekijät liittyvät lähinnä papujen käytettävyyden ja tunnettuuden parantamiseen kuluttajien arjessa. Noin puolet vastaajista piti ainakin melko todennäköisenä sitä, että erilaisten papureseptien ja papulajien tunteminen lisäisi heidän papujen ja papuruokien syöntiään. Muita keinoja lisätä papujen käyttöä olisi saatavuuden parantaminen työpaikkalounailla ja ruokakapoissa sekä parempi puolivalmisteiden ja valmisruokien tarjonta kaupoissa. Ammattikeittiöt, etenkin työpaikkojen henkilöstöravintolat, ovat keskeisessä roolissa papujen juurruttamisessa suomalaisten ruokatottumuksiin. Makukokemusten lisäksi ne voivat tarjota myös ideoita ja jopa reseptejä papujen erilaisista käyttötavoista kotikeittiöihin. Yhteensä 100 100 100 100 100 100 χ2-testi, p= .151 Uudenlaiset paputuotteet herättävät kiinnostusta suuressa osassa vastaajia. Lähes puolet vastaajista haluaisi syödä papuja nykyistä enemmän. Joka kolmas ilmaisi halukkuutensa kokeilla härkäpapumaidosta tehtyä ”juustoa” ja vajaa kolmannes olisi kiinnostunut härkäpapumaidosta valmistetusta ”jogurtista” tai ”jäätelöstä”. Papujen alkuperä ei myöskään ole yhdentekevää: selvästi yli puolet vastaajista ilmaisi halukkuutensa syödä nimenomaan suomalaisia papuja. Katja Järvelä tutkija, MMM Kuluttajatutkimuskeskus (KTK) katja.jarvela(at)ktk.fi Jaana Kotro tutkija, ETM Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Taloustutkimus jaana.kotro(at)mtt.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 65 n TIEDE & TUTKIMUS OPINNÄYTETÖITÄ Leivontahiivan avulla lisätietoa kehon haittakemikaaleista FM Johanna Rajasärkkä väitteli kesäkuussa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Development of high-throughput yeast-cell-based bioreporter assays for specific monitoring of bisphenol A and chemical testing of endocrine disrupting compounds. Kemikaaleja on kaikkialla ympärillemme – syömästämme ruuasta aina lasten muovileluihin saakka. Miten elimistöömme menevät kemikaalit vaikuttavat esimerkiksi lisääntymiskykyyn tai aineenvaihduntaan? Rajasärkän tutkimuksen mukaan erityisen huolestuttavia ovat ihmisten luonnollista hormonitasapainoa muuttavat yhdisteet. Hormonihäiritsijöillä on haittavaiku- tuksia aikuisiin, mutta suurimman uhan alla ovat kohdussa kehittyvät sikiöt. − Esimerkiksi jotkin näistä yhdisteistä voivat muuttaa rasva-aineenvaihduntaa, jolla voi olla lihottava vaikutus, Rajasärkkä selittää. Rajasärkkä tutki väitöskirjaansa varten erästä hormonihäiritsijää nimeltä bisfenoli A, joka käyttäytyy elimistössä pitkälti samaan tapaan kuin estrogeeni. Se vaikuttaa raskaudenaikaiseen kehitykseen ja lisääntymiskykyyn. Rajasärkkä kehitti bisfenoli A:n tutkimiseksi uuden helpon ja halvan tutkimustavan tavallisesta leivontahiivasta. Menetelmällä on mahdollista tunnistaa hormonihäiritsijöitä erilaisista kemikaaleista. Käytännössä tutkimustapaa voi soveltaa esimerkiksi jätevesien tutkimiseen. Rajasärkkä kehitteli myös olemassa olevia tutkimusmenetelmiä automaattisempaan suuntaan, joka mahdollistaisi suurten kemikaalimäärien samanaikaisen seulomisen. Rajasärkkä pitää tärkeänä sitä, että erilaisia kemikaaleja voidaan tulevaisuudessa tutkia nopeammin, halvemmin ja suuremmissa erissä. Ruuan lisäksi kemikaaleja on lukemattomissa paikoissa, esimerkiksi kosmetiikassa. π lisätietoja: johanna.rajasarkka(at)helsinki.fi Rasvainen ruokavalio vaurioittaa suolistoa ETM Lotta Stenman väitteli kesäkuussa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Dietary fat and bile acids in the pathogenesis of gut barrier dysfunction. Lihavuuden yhteydestä suoliston limakalvoesteen häiriöön on viime aikoina kohistu tiedemaailmassa. Lotta Stenmanin väitöstutkimus kuitenkin viittaa siihen, että limakalvoeste ei vaurioidu lihavuuden, vaan siihen mahdollisesti liittyvän rasvaisen ruokavalion takia. Stenmanin tutkimuksessa rasvaista ruokavaliota syöneiden hiirten suoliston limakalvoeste heikkeni suhteessa vähärasvais- ta ruokaa saaneisiin. Limakalvoesteen häiriöiden syynä on aiemmin pidetty suolistomikrobiston koostumuksen muutoksia. Väitöstutkimus osoitti, että syy voi löytyä myös suoliston sisällön sappihappojen rakenteellisista muutoksista, kun hiiret syövät runsaasti rasvaa. Stenman tutki suoliston limakalvoesteen toimintaa ja ulosteen sappihappoja kokeellisessa mallissa, jossa hiiret lihovat, kun niiden ruokavalio sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa. Erilaisten sappihapporakenteiden vaikutusta limakalvoesteeseen tutkittiin myös suolistosta otetuilla koepaloilla. Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio lisäsi sellaisten sappihappojen määrää, jotka vaurioittavat suoliston limakalvoestettä ja vastaavasti vähensi limakalvoestettä ylläpitävien sappihappojen määrää. Näitä muutoksia ei tapahtunut geneettisen lihavuuden mallissa, jossa hiiret lihovat ilman runsasrasvaista ruokavaliota. Vaurio näyttää siis olevan seurausta yksinomaan ruokavalion rasvaisuudesta. π lisätietoja: https://helda.helsinki.fi/ Elämäntyyli vaikuttaa ruokavalinnoissa Jarmo Juslin on kartoittanut pro gradu -työssään kuluttajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat luottamusta elintarvikkeisiin ja ruokaan sekä elintarvikeketjun toimijoihin. Juslin teki opinnäytetyönsä Helsingin yliopiston Taloustieteen laitoksella. Tarkasteltaviksi henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi valittiin ruuan ostopäätöksiin vaikuttava ruokaan liittyvä elämäntyyli ja minäkuvaan liittyvä elämänasenne. Luottamusta mitattiin eri instrumenteilla ja mittareilla. Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisena kyselynä. 66 Näytteen 233 vastaajasta, joista valtaosa oli suomalaisia korkeakouluopiskelijoita, pystyttiin tunnistamaan neljä ruokaan liittyvältä elämäntyyliltään erilaista ryhmää, jotka myös poikkesivat elintarvikkeisiin ja elintarvikeketjun toimijoihin kohdistuvan luottamuksen osalta toisistaan. Tutkimuksessa löytyi aiempien tutkimusten tapaan merkkejä siitä, että optimismilla ja pessimismillä on vaikutusta luottamukseen. Löydettiin myös selkeä uusi yhteys luomun ja luonnollisuuden arvostamisen, kasvisruokavalion noudattamisen, matalan optimismin, korkean pessimismin ja ylei- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi sesti alhaisen luottamuksen väliltä. Elämänasenteen osalta tutkimuksessa ei löydetty merkittäviä yhteyksiä, mikä johtunee osaltaan käytetyn mittarin teknisen toteutuksen ongelmista. Juslinin mukaan signaaleja näiden yhteyksien olemassaolosta kuitenkin saatiin, minkä vuoksi elämäntyylin, luottamuksen ja myös elämänasenteen välistä dynamiikkaa olisi hyvä tarkastella tulevissa tutkimuksissa vielä lähemmin. π lisätietoja: https://helda.helsinki.fi/ n UUTUUSKIRJOJA RAIJA AHVENAINEN-RANTALA Onko biomassa avain kestävään kasvuun? Gaudeamus Oy:n kustantama teos Uusi luonnonvaratalous tarkastelee biomassan käytön mahdollisuuksia, rajoituksia ja kestävyyttä eri näkökulmista. Teoksessa ylitetään luonnonvaratalouden perinteiset raja-aidat ja käsitellään ensimmäistä kertaa Suomessa laajalti biomassojen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Teos on syntynyt yhteensä 26 eri tieteenaloja edustavan asiantuntijan puheenvuoroista. Se ei tarjoa yhtä totuutta asiasta, vaan jokainen kirjoittaja tuo esiin oman näkökulmansa ja perustelunsa. Teoksessa on myös määritelty hyvin, mitä on vihreä talous, biotalous ja biomassa. Mukana on lista erilaisista avainkäsitteistä, mukaan lukien mikä on ravinnejalanjälki ja ekosysteemipalvelu. Kirja tuo esiin senkin näkökulman, että biomassan käyttämättä jättäminen voi olla myös tuottoisaa! Kirjan ovat toimittaneet FT Mikael Hildén, MMM Eeva-Liisa Hallanaro, MMM Leena Karjalainen ja VTT Marja Järvelä. Sen julkaisemista ovat tukeneet SYKE, VTT, Suomen kulttuurirahasto, MTT ja Jyväskylän yliopisto. Kirjan luvut 7 ja 8 käsittelevät ansiokkaasti ja kiteytetysti erityisesti elintarvi- ketuotantoa. Edellisen on kirjoittanut professori Sirpa Kurppa ja jälkimmäisen tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri. Teos on helppolukuinen myös tavalliselle kansalaisellekin, mutta jokaisen vähänkään biomassojen kanssa työskentelevän tulisi lukea tämä kirja. Se on myös hyvin taitettu ja valokuvat, kuviot ja taulukot helpottavat asian omaksumista. π lisätietoja: www.gaudeamus.fi Tarinoita suomalaisesta luomusta Kurmakka − Organic Food Oy on kustantanut näyttävän kovakantisen, 199-sivuisen kirjan Tarinoita suomalaisesta luomusta, jossa valokuvin ja tarinoin kerrotaan suomalaisesta luomusta ja luomun tekijöistä maatiloilla, mutta myös yrityksissä ja markkinoilla. Kirjassa esitellään Espoosta Tornioon 35 luomukohdetta, joista 21 edustaa viljelyä ja loput muuta ruokaketjua. Kirjan kuvituksesta on vastannut pitkän linjan luomun tekijä ja harrastajavalokuvaaja, agronomi (MMM) Erkki Pöytäniemi ja tarinat kertoo niin ikään pitkään luomussa toiminut FM ja agrologi Marja Nuora. Tarinoiden kautta tekijät tuovat esiin luomutuotannon moninaisuutta ja todellisuutta pellolta pöytään ja siihen liittyviä eri ulottuvuuksia, kuten maan elävyydenhoitamista ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista, hyvän ruuan valmistamista ja ihmisiä luomun takana. Kirjassa toteutuu se vanha sanonta, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta Marja Nuoran elävä kerronta tukee kuvia niin hyvin, että lukija tuntee itsekin olevansa vierailulla luomukohteissa kirjan tekijöitten kanssa. Harva kirja soveltuu luettavaksi ja katseltavaksi kaiken ikäisille, mutta Nuoran ja Pöytäniemen teos sopii ikään katsomatta jokaiselle, joka on kiinnostunut suomalaisesta maaseudusta ja ruuan tuotannosta, olipa se luomua tai ei. Myös vanhemmat ja isovanhemmat voivat tehdä mukavia luomuretkiä lasten kanssa kotisohvalla. Tosin lievä painovärin tuoksu hieman häiritsee luku- ja katselukokemusta. Teos on aivan mainio myös liikelahjaksi. Kirja on julkaistu suomeksi ja englanniksi. π lisätietoja: www.organic-finland.com Ei makeaa mahan täydeltä Ruotsalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija Johan Frisk on kirjoittanut paikoin jännittävänkin kertomuksen Sötsug sokerin historiasta, keinotekoisten makeutusaineiden kehittämisestä, tai pitäisikö sanoa, sattumanvaraisesta löytymisestä, ja luonnollisten makeutusaineiden etsinnästä. Kirjan on suomentanut Tarja Lipponen nimellä Ei makeaa mahan täydeltä, ja sen on kustantanut Atar Oy. Kirjan taustalla on runsas lähdeaineisto ja haastattelumateriaali. Yhä enemmän myös julkisessa keskustelussa uskalletaan sanoa, että satunnaiset herkkuhetket ovat kyllä sallittu nautinto, mutta makeaan elämään ei kannata totutella liiaksi. Jatkuva, runsas sokerin käyttö on kiistaton terveysriski. Näin viimeksi kirjoitettiin Suomen Sydänliiton verkkolehdessä heinäkuussa. Friskin kirjan sanoma on samansuuntainen. Kuten kirjan nimikin kertoo, se ei kiellä sokerin syöntiä eikä makeutusaineitten (ns. intensiivimakeuttajat) käyttöä, mutta se laittaa ajattelemaan. Jos ja kun makeutusta tarvitaan, kirja auttaa päättämään, mikä aine on paras ja turvallisin. Lisäksi kirja muistuttaa, että intensiivimakeuttajat korvaavat sokerin tehtävistä vain yhden: ne toimittavat makeaa aivoihin. Mikäli sokeri halutaan korvata, tarvitaan koko joukko muita aineita, jotka korvaavat sen muut tehtävät eli antavat elintarvikkeelle sen hyvän koostumuksen, suutuntuman, kiinteyden ja veden sitomiskyvyn. Kirjan lopussa on lista makeutusalan toimijoista, lyhyt sokerinen sanasto ja keinoista hillitä yletöntä makean nälkää. Kirjasta selviää myös, mitkä ovat maailman vaarallisimpia autoja. π lisätietoja: www.atar.fi http://friskreportage.se www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 67 n TAPAHTUMIA Kuva: anne arvonen/tulevaisuuden tutKiMusKesKus Keskustelu tulevaisuuden ruuasta oli vilkasta. Professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta (vas.) moderoi paneelikeskustelua, osallistujina professorit Mark Post Maastrichtin yliopistosta, James Allen Dator Havaijin yliopistosta ja Sirpa Kurppa MTT:stä. Kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden ruokaturvaan Tulevaisuuden ateria voi sisältää keinolihaa, kasviksia ja 3D-tulostettua ruokaa. Nykyisellä menolla vastassamme on niukkuuden ja nälän maailma. On mietittävä, mitä syömme tulevaisuudessa. Minkälaiset mahdollisuudet kuluttajalla on vaikuttaa ruuan tuottamiseen? Tuotetaanko ruokamme laboratorioissa vai jatkuuko ruuantuotanto nykyisenkaltaisena? Miten taataan ruuan riittävyys, jos pelloilla tuotetaankin kasvipohjaisten muovien raakaainetta? Näitä kysymyksiä, ruuankulutustrendejä ja vaihtoehtoisia ruokaskenaarioita käsiteltiin tulevaisuudentutkijoiden kansainvälisessä Futures for Food -konferenssissa Turussa kesäkuussa. – Konferenssin teema nousi ajankohtaisesta ruokakeskustelusta ja toimintaym- 68 päristön muutostekijöistä, jotka haastavat nykyisiä tapoja tuottaa, prosessoida ja kuluttaa ruokaa, kertoo järjestelyistä vastannut tutkija Riikka Saarimaa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Konferenssi järjestettiin yhdessä Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Ruokaturva ja ruokaketjun kestävyyden eri näkökulmat näkyivät vahvasti tapahtuman pääpuhujien esitelmissä ja työpajojen puheenvuoroissa. Proteiinintuotantoon liittyvät uhat, mahdollisuudet ja erilaiset vaihtoehdot erottuivat selkeänä teemana. Ruokaa tasaisemmin kaikille Professori James Allen Dator Havaijin yliopistosta nosti esille maailman ruokaturvaan vaikuttavia kriittisiä tekijöitä, kuten luonnonvarojen kuluttamisen, ruuan epätasaisen jakautumisen, talouden ja poliit- Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi tiset järjestelmät. Tilanne näyttää hälyttävältä, mutta Dator katsoo asiaa myönteisessä valossa ja uskoo, että ongelmia voidaan ratkaista. – Meidän tulee kysyä itseltämme, haluammeko tähän suuntaan? Valmis tulevaisuus ei odota meitä tuolla jossain, vaan voimme luoda tulevaisuutemme itse, Dator sanoi. Osoituksena myönteisestä kehityksestä Dator näkee väestönkasvun tasaantumisen ja ruuantuotannon ongelmista keskustelemisen laajasti. Puutarhapalstoilla viljely ja kasvissyönti ovat kasvavia trendejä, jotka ovat pieniä ratkaisuja ruokapulaan. Kiinnostavaa on myös ruuan 3D-tulostuksen hyödyntäminen. Groningenin yliopiston apulaisprofessori Sanderine Nonhebel uskoo, että kulutus määrittää ruuan riittävyyden. Muutokset kulutustottumuksissa tulevat olemaan väestönkasvua merkittävämpi tekijä. Kuva: anne arvonen/tulevaisuuden tutKiMusKesKus Nonhebelin mukaan koko elintarvikeketjun pitää olla kestävä, eikä valintoja pidä jättää yksittäisten kuluttajien päätettäväksi. Esimerkiksi lihan kulutus kasvaa tiettyyn elintasoon asti – elintasoon, johon suurilla kehittyvillä mailla, Kiinalla ja Intialla, on vielä matkaa. Jotta ruokaa riittäisi kaikille, lihan tilalle etsitään kuumeisesti vaihtoehtoja. Vastausta haetaan muun muassa kasviproteiinista, Quorn-sieniproteiinista ja hyönteisistä. Myös keinolihasta odotetaan lihaongelman ratkaisijaa. Lihaa laboratoriosta Maailman ensimmäinen keinolihahampurilainen muistuttaa videolla erehdyttävästi tavallista hampurilaista. Kuva ei kuitenkaan kerro kaikkea: kellertäviksi jääneet lihassyyt on värjätty punajuurimehulla ja sahramilla, eikä makukaan ole vielä toivotulla tasolla. Keinolihaa tutkiva professori Mark Post Maastrichtin yliopistosta painottaa kokeilun todistavan, että keinolihan tuottaminen lihaskantasoluista on mahdollista. Post ennustaa, että kuluttaja hyväksyy keinolihan 25 vuodessa, jos maku ja rakenne muistuttavat tavallista lihaa. – Kumman itse valitsisit, jos samaan aikaan tavalliselle lihalle määrättäisiin ympäristövero ja merkintä ”tämän tuotteen tuotannossa on vahingoitettu eläimiä”, Post kysyi. Keinolihan tuottaminen vaatii runsaasti laboratoriotyötä ja -välineitä, mutta ympäristövaikutukset ovat vain murto-osa perinteisen lihantuotannon vaikutuksista. Postin laskujen mukaan olympiamitoitetun uima-altaan kokoinen bioreaktori ruokkisi tulevaisuudessa 40 000 henkilöä ja lihan hinta voisi olla 65 dollaria kilolta. Mittakaavalla on väliä: Postin hankkeessa tuotettu 60 gramman painoinen hampurilaispihvi maksoi noin 100 000 euroa. Professori Mark Post esitteli konferenssiväelle maailman ensimmäisen keinolihahampurilaisen. Tulevaisuudessa tämänkin hampurilaisen lihapihvi voi olla keinolihaa. Keinoliha voisi olla myös todellista lähituotantoa. Post visioi keittiöihin inkubaattoreita, joilla kasvatettaisiin minkä tahansa eläimen lihaa postimyyntinä toimitetuista pakkaskuivatuista kantasoluista. Ei tarvittaisi kuin vähän vettä ja energiaa, ja perheen proteiininsaanti olisi turvattu. π Kuva: Pirjo HuHtaKangas Anna Hillgrén projektipäällikkö Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus Turun yliopisto anna.hillgren(at)utu.fi Tulevaisuustiedosta potkua tuotekehitykseen Globaalit kehityskulut voivat vaikuttaa esimerkiksi raaka-ainehankintaan. − Siksi aluetason ajattelussa ei voi sulkea pois suuria muutosvoimia, toteaa koordinaattori Johanna Kähkönen Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta. Kähkönen työskentelee VarsinaisSuomen ruokaketjun kehittämishankkeessa (VARRU) ja on ollut mukana käytännön tulevaisuustyössä alueen yritysten kanssa. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vetämä ruokaketjun tulevaisuusprosessi toi tulevaisuusajattelua tu- tuksi ja työkaluja yritysten käyttöön. – Kun alkaa rikkoa ajattelun rajoja, löytää enemmän mahdollisuuksia. Tarvitaan rohkeutta ajatella toisin ja tehdä erilaisia epätyypillisiä yhdistelmiä. Silloin on mahdollista löytää paljon uutta tuotekehitykseen sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. VARRU-hankkeen tulevaisuusprosessista tehdyt koosteet ovat avoimia ja kaikkien hyödynnettävissä. π lisätietoja: http://www.varru.fi/tekemassa/ www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 69 n TAPAHTUMIA Aistinvarainen arviointi tuo lisäarvoa Tuotekehitys ja markkinointi tehostuvat ammattimaisella aistinvaraisella arvioinnilla, varsinkin jos tuotteet ja erilaisten kuluttajien tarpeet tunnetaan hyvin. Järjestyksessään 15. pohjoismainen aistinvaraiseen arviointiin keskittynyt Nordic Workshop in Sensory Science - Added value by sensory approach kokoontui toukokuussa kolmatta kertaa Suomessa ja tällä kertaa Helsingissä. Suomalaisten lisäksi aktiivisia osallistujia oli mm. Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta, yhteensä noin sata. Tilaisuuden järjestelyistä vastasi VTT. Workshop kokosi yhteen tutkimuslaitosten asiantuntijat ja teollisuuden tuotekehityksen ja markkinoinnin ammattilaiset keskustelemaan ja pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Alustajia oli kahden päivän aikana lähes parikymmentä. Tilaisuuden teemana oli aistinvaraisten menetelmien tuoma lisäarvo erityisesti tuotekehitykseen ja markkinointiin. Eri tekijöiden vuorovaikutukset tunnettava Elintarvike on ihmiselle monimutkainen ärsyke. Usein aistit toimivat yhteistyössä, kun ihminen tekee kuluttajana päätelmiä tuotteen hyväksyttävyydestä ja miellyttävyydestä. Hänen ei tarvitse perustella päätöstään edes itselleen tai tuotteen valmistajalle, mutta aistinvaraisen arvioinnin ammattilaiselle kuluttajan torjuva reaktio tarjoaa hienon haasteen. Hollantilainen erikoistutkija Harold Bult NIZOsta muistutti läsnäolijoita aistien vuorovaikutuksista. Elintarvikkeen rakennetai hajuominaisuuksilla voidaan vahvistaa esimerkiksi maun kokemista. Teoriassa makeuden voimistaminen ilman sokerilisäystä tai suolaisuuden voimistuminen ilman ylimääräistä suolaa on mahdollista. Käytännössä tehtävä on vaikea. Tuotekehityksen on tunnettava tuotteen koostumus erittäin hyvin ja ymmärrettävä eri tekijöiden vuorovaikutukset myös aistittavien ominaisuuksien kannalta. Workshopin osallistujille havainnollistettiin ongelman ratkaisua käyttäen esi- merkkinä omenamehua. Mehun koettu makeus voimistui, kun siihen lisättiin makeaksi arvioidun omenalajikkeen erilaisia estereitä. Käytännössä vain muutaman aromiyhdisteen lisäyksellä mehun todellista sokeripitoisuutta pystyttiin vähentämään 15 % muuttamatta koettua makeutta miedommaksi. Toki ensin oli ymmärrettävä, miksi omena koetaan makeana ja miten sekä haihtuvat että haihtumattomat yhdisteet selittävät omenan aistittavaa laatua. Tähän tarvitaan erikoisosaamista. Menetelmän valintaan huolellisuutta Erikoiskonsultti Christian Dehlholm (Danish Technological Institute) vertaili esityksessään perinteisiä aistinvaraisen arvioinnin profilointimenetelmiä nopeampiin, teollisuudenkin tarpeisiin kehitettyihin tekniikoihin kuten suosiota saaneisiin Nappingtekniikoihin. Dehlholm totesi, että nopeuttamalla aistinvaraista arviointia tehokkuussyistä tulosten luotettavuus voi kärsiä. Toisaalta arviointimenetelmien valinnassa on vaihtoehtoja, kunhan tiedetään, mitä halutaan tehdä Kuvat: Heidi eriKsson XV Nordic Workshop in Sensory Science järjestettiin Helsingin Paasitornissa. 70 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi ja ymmärretään arvioijaryhmän harjaantuneisuuden aste. Aistinvaraisen arvioinnin asiantuntijoilla on yleensä hyvä tuntemus raatinsa kyvyistä ja luotettavuudesta. Tutkija Anne Norrmann (Swedish Institute for Food and Biotechnology, SIK) korostikin, että mikään aistinvaraisista menetelmistä ei ole poikkeuksellinen muihin menetelmiin nähden. Erilaisiin tilanteisiin soveltuvat siis erilaiset menetelmät, kunhan arviointien järjestäjä tuntee menetelmien vahvuudet ja heikkoudet sekä olosuhteet. Kuluttajilla erilaisia tarpeita Workshopissa korostettiin, etteivät kuluttajat ole yhtä massaa. Jotta kuluttajien tarpeita ymmärrettäisiin paremmin, on tärkeää tutkia kohdistetusti eri kuluttajaryhmiä. Ryhmittely voi perustua esimerkiksi ikään tai arvomaailmaan. Tanskalainen Consumer Insightin toimitusjohtaja, apulaisprofessori Anne C. Bech listasi useita vaihtoehtoja ryhmittelyjen perusteiksi. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi ryhmien koko tulee olla iso. Käytännössä niin kutsutussa segmentoinnissa osallistujien lukumäärä on huomattavasti korkeampi kuin perinteisessä kuluttajatutkimuksessa. Segmenttien seurantatutkimukset ovat suositeltavia, mikäli käyttäytymistä halutaan mallintaa skenaarioiden eli käyttäytymisennusteiden tekoa varten. Erikoistutkija Kyösti Pennanen VTT:ltä muistutti markkinointistrategian tärkeydestä myös pk-sektorin yrityksissä. Workshopin erityisinä kuluttajakohderyhminä olivat tällä kertaa ikääntyvät seniorit ja lapset. Esityksissä oli esimerkkejä islantilaisten, tanskalaisten ja norjalaisten lasten ja suomalaisten koululaisten makumieltymyksistä. Tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden ostajia ja makumieltymykset kehittyvät jo varhaislapsuudessa. Tässä riittääkin haasteita elintarvikeyrityksille. Apulaisprofessori Annemarie Olsen (University of Copenhagen) nosti esityksessään roolimallien ja vertaistuen merkityksen esimerkiksi uusien ruokien kokeilussa. Kannustimena toimii vaikkapa tarra ja vanhemmilta tarvitaan usein kärsivällisyyttä lasten ruokailutottumusten kehittymisessä. Opiskelijat Ingela Palmujoki ja Elina Kytö (Helsingin yliopisto) kertoivat suomalaisten kouluruokien hyväksyttävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Alakoululaisille kouluruuan miellyttävyyttä lisäsivät tutut hajut, flavori- tai rakenneominaisuu- Workshopin järjestelykomitean puheenjohtajana toimi erikoistutkija Raija-Liisa Heiniö VTT:ltä. det. Rasvainen suutuntuma ja juustoinen haju ja flavori olivat puolestaan negatiivisia ominaisuuksia. Lisää huomiota ikäihmisten tarpeisiin Ihmisten ikääntyminen ja pidempi elinikä on yhdistävä tulevaisuuden haaste kaikissa Pohjoismaissa. Sekä tutkija Susanne Ekmanin (SIK) että erikoistutkija RaijaLiisa Heiniön (VTT) alustuksessa tuli esille, että ikääntyneet voivat kärsiä nielemisen vaikeuksista ja lukuisista muista ruuan kokemiseen vaikuttavista häiriötekijöistä. Aistimukset motivoivat ihmistä syömään, ja epämiellyttävät kokemukset voivat suoraan vaikuttaa ruokahalun vähenemiseen ja edelleen aliravitsemukseen. Ekman esitteli tuloksia porkkanatuotteista, joiden pehmeyttä ja elastisuutta oli lisätty kananmunan valkuaisella ja siten parannettu niiden nieltävyyttä. Heiniö korosti, että seniorien kuluttajaryhmä on erittäin heterogeeninen. Tulevaisuutta ajatellen ihmisen hyvinvoinnin ylläpito on tär- keämpää kuin itse ikääntymiseen keskittyminen. Ikäihmistenkin hyvinvointi alkaa nautinnollisesta ruuasta. Tämän ajatuksen soisi laajentuvan koskemaan kaikkia ikäryhmiä tulevaisuuden tuotteita kehitettäessä ja markkinoitaessa. π Mari Sandell akatemiatutkija, dosentti Aistit ja ruoka -ryhmänvetäjä Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus Biokemian laitos Turun yliopisto mari.sandell(at)utu.fi lisätietoja: http://www.vtt.fi/sites/sensory_workshop www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 71 n TUNNUSTUKSIA Kaksi Scanstar 2013 -voittoa Suomeen Scanstar 2013 -kilpailuun osallistui 16 pakkausta kaikista Pohjoismaista. Scanstar-palkintoja myönnettiin kahdeksalle pakkaustuotteelle. Niistä kaksi meni sekä Tanskaan että Suomeen, kolme Norjaan ja yksi Ruotsiin. Suurin osa ratkaisuista koski kuljetuspakkaamista. Alueellisen Scanstar-kisan vuosittaiset voittajat jatkavat maailmanlaajuisiin Worldstar-pakkauskilpailuihin. WPO:n kilpailun (World Packaging Organisation) tuomaristo kokoontuu marraskuussa. Fazer Makeiset on kehittänyt eteenpäin makeisten kartonkirasiaa yhteistyössä lontoolaisen pakkausten suunnittelutoimiston LFH Illuminating Brandsin ja latvialaisvalmistajan VG Kvadra Pakin kanssa. Rasia koostuu kahdesta osasta, jotka ero- tellaan avattaessa. Pakkaus on helppo avata. Sisäosa toimii tarjoilualustana. Pakkausilmeen suunnittelu yhdistää eri tavaramerkkejä yhdenmukaiseksi tuotesarjaksi. Rasiaosien valmistus tapahtuu samanaikaisesti ja koko pakkaus sopii koneelliseen täyttöön. Kiiltävä lakka ja painovärin pigmentit lisäävät vaikutelmaa suklaan pehmeydestä, herkullisuudesta ja korkeasta laadusta. Suomen Stora Enso Packaging on yhdessä suomalaisen Fiskars Oyj:n kanssa suunnitellut pakkauksen Kitchen garden -tuotteelle. Pakkaus koostuu kartongista aaltopahvissa, jonka kotelon painatus on esteettistä. Ulosvedetty sisäpakkaus toimii kotelona tuotteen irto-osille. Hilla- ja metsämarjasuklaat vuoden Hillatuote Vuoden Hillatuote 2013 -kisan voittaja on rovaniemeläisen Choco Deli Oy:n kehittämät hilla- ja metsämarjatäytteinen suklaatuotesarja. Kunniamaininnan on saanut Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Rovaniemi pitkäjänteisestä työstään lappilaisten metsämarjojen ja luonnontuotteiden puolesta. Choco Deli Oy:n hilla- ja metsämarjatäytteiset suklaatuotteet valmistetaan paikallisena käsityönä aidoista, puhtaista lappilaisista marjoista ja luonnontuotteista. Choco Delin suklaat pakataan tyylikkäisiin rasioihin. Rovaniemeläiset leipuri- ja keittiömestarit Jouko Rajanen ja Jukka Saarelainen ovat pyörittä- 72 Viisi suomalaista myllyä on saanut Mestarimyllyn arvonimen. Tittelin takana on ruisleivän ystävien yhteenliittymä Ruisveljet. Palkitut myllyt ovat Jalon Mylly Kouvolan Anjalankoskelta, Kemiön Mylly Kemiönsaaresta, Konneveden Mylly, Liperin Mylly ja Vääksyn Mylly Asikkalasta. Huvilan kahvila vuoden gluteeniton yritys Keliakialiitto on valinnut vuoden 2013 gluteenittomaksi yritykseksi helsinkiläisen Huvilan kahvilan. Vuoden 2013 gluteeniton tuote on Ravintoraision gluteenittomat kaura-myslisämpylät. Kunniamaininta myönnettiin Ruokakeskon oman merkin gluteenittomille paistopisteleiville. Arviointiraati luonnehti Huvilan kahvilaa keliaakikon paratiisiksi, koska koko suolainen ja makea tarjonta on gluteenitonta. Kaikki leivonnaiset ja leivät ovat itse paikan päällä tehtyjä. Yrittäjä Leila Farin on itsekin keliaakikko. Kotimainen pakkauspainotyö kärjessä neet Choco Deliä vuodesta 2008 lähtien. Yrityksen oma myymälä ja suklaakahvila avattiin vuosi sitten Rovaniemen keskustassa. Vuoden hillatuote -kilpailun järjesti Rovaniemen Kehitys Oy yhteistyössä Ranuan kunnan kanssa. Full HD Flexo -sertifikaatti Suomeen Pakkausrepro Marvaco Oy on saavuttanut pakkauspainomaailmassa tavoitellun Full HD Flexo -sertifikaatin. Aiemmin maailmassa saman on saavuttanut vain kaksi alan toimijaa. Marvacon saavuttama sertifikaatti on Pohjoismaissa ensimmäinen laatuaan. Full HD Flexo on uutta teräväpiirtotekniikkaa, joka esiteltiin vuonna 2012 aiemman HD Flexon kehittyneemmäksi seuraajaksi. Suomessa on eniten HD Flexo -sertifikaatteja maailmassa. Suomessa niitä on 21 kappaletta, joista Marvacolla asiakkaidensa kanssa 16 kappaletta. ruisveljet palkitsi viisi myllyä HD-Flexo ja Full HD Flexo on belgialaisen Eskon kehittämä menetelmä, joka tuo uusia ratkaisuja aiemmin fleksopainatuksessa esiintyneisiin rajaalueiden ongelmiin ja laajentaa sen käyttöaluetta entisestään. Pakkausten ulkoasussa laadun kohoaminen tulee näkymään entistä täyteläisimpinä ja sävy- sekä kontrastirikkaampina painatuksina sekä tarkempina yksityiskohtina. Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Suomalainen pakkauspaino-osaaminen on nostettu kärkisijoille kansainvälisessä FlexoTech-2013 -painokilpailussa. Pakkauspainopinnan valmistukseen erikoistunut reprotalo Marvaco Oy sekä pakkausyritys Pa-Hu Oy osallistuvat kansainvälisesti arvostettuun kilpailuun HAU HAU Champion -koiranruokabrändille tehdyllä lavanauhalla. Nyt työ on valittu loppukilpailuun. Paras kolmesta finalistista palkitaan Lontoossa 17. lokakuuta. Suomen Paras olut Laitilan Imperaali Stout on Suomen Paras Olut vuonna 2013. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan oluet voittivat peräti kolme sarjaa ja ottivat yhden kolmossijan. Imperiaali Stout oli myös ykkönen vahvojen eli yli 4,7-prosenttisten ale-oluiden sarjassa. Kukko Tumma oli paras enintään 4,7-prosenttisten tummien ja värillisten lagereiden sarjassa. Kievari Portteri puolestaan voitti yli 4,7-prosenttisten tummien ja värillisten lagereiden sarjan, jossa Kievari Schwarz oli kolmas. n NIMITYKSIÄ • Valio Oy:n johtoryhmän vastuualueet uudistuivat 1.9.2013 alkaen. Johtaja Tiina Mattila-Sandholmin vastuulle siirtyy Tuoreruoka-tulosyksikkö. Lisäksi perustetaan uusi Eila® ja lastenruoat -tulosyksikkö, jota johtaa johtaja Susanna Takkunen. Johtaja Rauno Hiltusen vastuulle siirtyvät strateginen suunnittelu, pakkauskehitys ja viestintä. Hiltunen vastaa edelleen Valion mainonnasta. Mainontaa johtamaan on nimitetty kaksi markkinointijohtajaa: Hanna Hiekkamies ja Saija Moisio. • KTM Raimo Sinisalo on valittu Meiran uudeksi toimitusjohtajaksi. • Elintarviketeollisuusliiton makeis- ja keksiteollisuusyhdistyksen edunvalvonta on siirtynyt elintarvikeasiantuntija Mari Jääskeläisen vastuulle 1.8.2013 alkaen. Hän vastaa edelleen myös elintarvikelainsäädännön asioista sekä Mausteyhdistyksen ja Luonnontuoteteollisuusyhdistyksen edunvalvonnasta. Elinkeinopoliittisen edunvalvonnan assistenttina on 5.8.2013 aloittanut Jaana Isoaho-Lesch. • VT Antti Hakala on nimitetty Elintarviketeollisuusliiton apulaisjohtajaksi 1.9.2013 alkaen. Hakalan vastuulla ovat edelleen myös yritysten neuvonta, koulutus, palkkatilastot ja oikeudenkäynnit sekä elintarvikealojen ja panimo- ja virvoitusjuoma-alan työehtosopimukset. • Kyösti Orre on nimitetty Yleisen Teollisuusliiton logistiikan johtavaksi asiantuntijaksi. • Leipurin Oy:n toimitusjohtaja Matti Väänänen on siirtynyt kehittämään Leipurin-konsernin voimakkaasti kasvavaa toimintaa idän kasvumarkkinoilla asemapaikkanaan Pietari. Leipurin Oy:n toimitusjohtajaksi ja Aspo-konsernin johtoryhmän jäseneksi on nimitetty ekonomi Paul Taimitarha 5.8.2013 alkaen. • Elintarviketekniikan insinööri Eero Alhonmäki on nimitetty 1.1.2013 alkaen Kivikylän Kotipalvaamon Säkylän tehtaan tehdaspäälliköksi, Vesa Mäki-Jussila 15.1.2013 alkaen tuotekehityspäälliköksi, Ari Järvinen 3.6.2013 alkaen myyntijohtajaksi ja Tommi Vainio 1.7.2013 alkaen markkinointipäälliköksi. • Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n professori Sirpa Kurppa on valittu edustajaksi EU:n biotalouspaneeliin. • Maalaistuote Vatajan Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty 1.8.2013 alkaen elintarvikeinsinööri (AMK) Timo Mustaniemi. • Maa- ja kotitalousnaisten uudeksi valtakunnalliseksi toiminnanjohtajaksi on valittu MMM Mirja Hellstedt 1.10.2013 alkaen. • Ensimmäiseksi eläinsuojeluasiamieheksi maaja metsätalousministeriöön on valittu ELL Sari Salminen. • Suomen Hiiva Oy:n toimitusjohtajaksi on nimitetty Erkki Varonen. • Keittiömestari Juha Jukantupa on 1.9.2013 alkaen nimitetty Oy Rollfoods Ab:n myyntipäällikök- si vastuualueenaan ketjuasiakkuudet. • NT Finland Oy:n maajohtajaksi on nimitetty Mikko Tamminen 1.8.2013 alkaen. • KTM Kirsi Alilonttinen on nimitetty Cloetta Suomi Oy:n ketjupäälliköksi vastuualueenaan SOK-asiakkuus sekä alueosuuskaupat. Markkinoinnin tiimiin Junior Brand Manager -tehtävään on nimitetty KTM Terhi Halsvaha ja purukumien tuoteryhmäpäälliköksi markkinoinnin Refreshment-tiimiin KTM Alexandra Rehnberg. • DI Jyrki Karlsson on nimitetty 1.9.2013 alkaen Kespro Oy:n ostojohtajaksi. • Kimmo Rantamäki on nimitetty Atria Suomi Oy:n aluepäälliköksi vk-myyntiin. Hänen vastuualueena on Etelä-Suomi, läntinen alue. ETM Anu Saranpää on nimitetty siipikarjasta ja valmisruoasta vastaavaksi tuoteryhmäjohtajaksi markkinoinnin ja tuotekehityksen organisaatioon 1.5.2013 alkaen, KTM Tuomas Kujala lihasta ja lihavalmisteesta vastaavaksi tuoteryhmäjohtajaksi markkinoinnin ja tuotekehityksen organisaatioon 1.5.2013 alkaen ja kokki Jyri Hänninen ruokaratkaisut liiketoiminnan tuotekehityspäälliköksi 10.6.2013 alkaen. • HKScanin Suomen ja Baltian kuluttajaliiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi, Suomen maajohtajaksi ja konsernin johtoryhmän jäseneksi on 19.8. alkaen nimitetty KTM Samuli Eskola. HKScan-konsernin markkinointijohtajaksi on nimitetty MBA Anne Mere ja HKScanin AfH-liiketoiminnan johtajaksi Suomessa ja HK Pron (jatkossa HKScan Pro) johtajaksi 12.8.2013 alkaen KTM Sari Palokangas. • Jouko Huttunen on aloittanut 1.7.2013 Lihatrio Oy:n toimitusjohtajana. • Tuomo Makkonen on nimitetty Kalarannan Vihannes Oy:n toimitusjohtajaksi 1.7.2013 alkaen. • Päivi Godden on nimitetty KiiltoClean Oy:ssä B2B-liiketoiminnan markkinointiorganisaatiossa 1.9.2013 alkaen tuoteryhmäpäälliköksi vastuualueinaan sairaalahygieniatuotteet sekä kaikki B2Bliiketoiminnan henkilöhygieniatuotteet. Leena Holmberg on nimitetty B2B-liiketoiminnan markkinointiorganisaatiossa 1.9.2013 alkaen tuoteryhmäpäälliköksi vastuualueinaan ammattisiivous-, ammattikeittiö- ja tekstiilipesuaineet. Mikko Eskola on nimitetty 1.9.2013 alkaen Business Development Manageriksi vastuualueenaan International Sales. Laitoshuoltaja, JET Henna Tornikoski on nimitetty yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän pohjoisen myyntialueen edustajaksi 7.6.2013 alkaen, tradenomi Jaana Kotanen yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Pohjanmaan alueiden edustajaksi 7.8.2013 alkaen ja restonomi Hanna Kahila yksityisen ammattisiivouksen myyntiryhmän edustajaksi Porin-Turun-Helsingin myyntialueelle. Toimi on määräaikainen vanhempainvapaansijaisuus. • Vuodenvaihteessa Leena Laitinen nimitetään Snellman-konsernin johtajaksi. Nykyinen konsernijohtaja Martti Vähäkangas saavuttaa eläkeiän ensi syksynä ja työskentelee hallituksen erityistehtävissä siihen asti. Leena Laitinen on ollut 18 vuotta S-ryhmän johtotehtävissä. Laitinen ottaa vastaan konsernijohtajan tehtävät 1.1.2014. • MMM, VTM Sami Kilpeläinen on nimitetty Arla Ingmanin hankintajohtajaksi lokakuusta 2013 alkaen. Kilpeläinen on toiminut viimeksi MTK:n ja Maitovaltuuskunnan palveluksessa maitoasiamiehenä. Hän on myös edustanut suomalaisia maidontuottajia EU:n maitoryhmän varapuheenjohtajana MTK:n kautta. • THM Taina Luova on nimitetty Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen omistaman yrityksen, Dieettimedia Oy:n, liiketoimintajohtajaksi 1.7.2013 alkaen. • Helsingin yliopiston uudeksi rehtoriksi on valittu vararehtori Jukka Kola. Hänen viisivuotinen toimikautensa alkaa elokuun alussa. Kola on hoitanut maatalouspolitiikan professorin tehtävää vuodesta 1992 ja sen lisäksi osa-aikaista vararehtorin tehtävää vuodesta 2010. • Uudeksi Pauligin Paulaksi on valittu 26-vuotias Noora Ylikoski. Ylikoski on 18. suomalaisen kahvikulttuurin asiantuntija. • KTM Mari Dunderfelt on nimitetty VAASANkonsernin markkinointijohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi 1.6.2013 alkaen. Hän siirtyy tehtäväänsä VAASANin Näkkileivät ja hapankorput - liiketoiminta-alueen markkinointijohtajan tehtävästä, jossa hän on toiminut viimeiset neljä vuotta. Ennen VAASANille tuloaan Dunderfelt toimi useissa markkinoinnin johtotehtävissä mm. LU Suomi Oy:ssä. • Irene Isotalo on nimitetty Pyroll Pakkausten toimialajohtajaksi 1.9.2013 alkaen. Hannu Vakkari jatkaa konsernin toimitusjohtajana vuoden loppuun, ja 1.1.2014 alkaen Irene Isotalo tulee toimimaan oman toimensa ohella konsernin hallinnollisena toimitusjohtajana. Jari Saari on nimitetty johtajaksi (paperipakkaukset) 1.8.2013 alkaen, Otto Kivi vientijohtajaksi 1.9.2013 alkaen ja Merja Mäkilä kotimaan myynti- ja markkinointijohtajaksi 1.9.2013 alkaen. • Christoph Vitzhum on nimitetty Fazerin konsernijohtajaksi. Hän ottaa tehtävän vastaan viimeistään 15.11.2013. • DI, eMBA Juha Jokinen on nimitetty Algol Chemicals Oy:n toimitusjohtajaksi 15.4.2013 alkaen. • Antti Korpiniemi on nimitetty Berner Oy:n toimitusjohtajaksi 1.9.2013 alkaen. π Lisää nimityksiä www.kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 73 n HAARUKASSA Liikkuvan ihmisen ruokavalio Tietohaarukka 2013 Laillistettu ravitsemusterapeutti Jan Verho ja toimittaja Taru Schoderus ovat kirjoittaneet kirjan, jossa kerrotaan ymmärrettävästi hyvän ravitsemuksen ja erityisesti proteiinin merkityksestä ihmisen terveydelle ja urheilijoille. Kirja avaa protauksen periaatteita ja neuvoo, kuinka sitä toteutetaan käytännössä. Mukana on myös käytännön vinkkejä saliharjoitteluun ja kestävyysliikuntaan sekä painonhallintaan ja laihdutukseen. Tietohaarukka 2013 kokoaa yksiin kansiin keskeiset, tuoreet ruuan tuotantoa ja kulutusta koskevat tilastot. Tänä vuonna julkaisua on laajennettu erityisesti uusilla tuoteturvallisuutta sekä työtä ja työhyvinvointia kuvaavilla tilastoilla. Julkaisu koostuu neljästä osiosta: yleisistä tiedoista, maataloudesta, elintarvikkeista sekä päivittäistavarakaupasta ja ammattikeittiöstä. Lisäksi tilastot on jaoteltu ruokaketjun vastuullisuuden otsikoilla ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työ ja työhyvinvointi, eläimet ja eläinten hyvinvointi, paikallisuus sekä talous. lisätietoja: www.gummerus.fi Kasvipohjaisempi muovipullo Tulevaisuudessa juomapullot voidaan valmistaa kokonaan kasveista valmistetusta muovista. PlantBottle on tulevaisuuden pullon ensimmäinen versio, jonka valmistuksessa käytetään jo nyt vähemmän öljyä, jonkin verran kasvipohjaista muovia sekä vanhoista pulloista saatua muovia. PlantBottle on otettu käyttöön 0,5 litran Coca-Cola-, Coca-Cola zero- ja Coca-Cola light -juomissa Suomessa. Pullo näyttää ja tuntuu perinteiseltä muovipullolta, vaikka siinä on käytetty tavallista vähemmän öljypohjaista muovia. Yhdessä pullossa on 15 % kasvipohjaista muovia ja 50 % kierrätettyä muovia − öljypohjaista muovia on vain 35 %. lisätietoja: www.ruokatieto.fi lisätietoja: théa natri viestintä- ja yhteiskuntasuhteet Coca-Cola Finland oy tnatri@coca-cola.com Ravintolisä veren sokerin vaihtelujen tasaamiseen Elixi Diabene® on kotimaisen pellavasiemenrouheen, magnesiumin, kromin, kasviantioksidantti Pycnogenol®:in ja kanelin yhdistelmä. Se on kehitetty henkilöille, joilla verensokeriarvot ovat lievästi koholla tai joilla on todettu tyypin 2 diabetes. Elixi Diabene® sisältää runsaasti sekä liukenevia että liukenemattomia kuituja. Ne saavat olon tuntumaan kylläiseltä pitkään, auttavat vatsaa toimimaan ja tasoittavat verensokerin nousua aterian jälkeen. Tuote täydentää Elixi Oy:n laajaa ravintolisävalikoimaa. Tuotetta myydään apteekeissa. lisätietoja: www.elixi.fi Sininen Lenkki 50 HK Sininen Lenkki on ollut tuotannossa jo 50 vuotta. Ruokakirjailija Markku Haapio on koonnut teoksen makkaran, lenkkimakkaran ja HK Sinisen valmistuksesta ja historian vaiheista. Kirjassa on mukana myös 50 lenkkimakkarareseptiä, jotka maan johtavat keittiömestarit ovat luoneet. Lisätietoja: www.otava.fi 74 Kehittyvä Elintarvike 4 /2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Säilöntää ympäri vuoden Rajamäen Säilöntäliemi on maustettu väkiviinaetikka, jonka avulla tuoreita herkkuja voi säilöä, maustaa ja marinoida helposti ja kätevästi koska tahansa. Sokerin ja perinteiset säilöntämausteet sisältävä liemi muuttuu käyttövalmiiksi vettä lisäämällä. Rajamäen Säilöntäliemi soveltuu niin uuden sadon herkkujen säilöntään, lihan, kalan ja kasvisten marinointiin kuin ruokien maustamiseen. Aiemmin Rajamäen Maustettuna Väkiviinaetikkana tunnettu Säilöntäliemi sai kesällä 2013 uuden nimen sekä kätevän muovisen pakkauksen. lisätietoja daniela Berner-ax, tuoteryhmäpäällikkö, daniela.berner-ax(at)berner.fi Täydellinen hylly Perfect Shelf tarjoaa tuotemerkeille ja jälleenmyyjille aiempaa nopeamman, halvemman ja joustavamman tavan suunnitella kauppojen hyllyratkaisut ja tarjota asiakkaille entistäkin parempi ostoskokemus. Perfect Shelf on tuotteen elinkaaren hallintaratkaisuihin (PLM) ja 3D-mallintamiseen keskittyneen ohjelmistoyrityksen Dassault Systèmesin uusi ohjelmistoratkaisu. Perfect Shelf rakentaa realistisen kuvan kaupan hyllyistä ja käytävistä, hyllyillä olevista tuotteista, valaistuksesta ja mainoksista 3D-mallintamisen ja -visualisoinnin avulla. Se tarjoaa mahdollisuuden nähdä kauppojen yleisilme asiakkaan silmin – ennen varsinaisen hyllyn rakentamista tai tuotteen hyllytystä. lisätietoja: http://www.3ds.com/solutions/consumer-packaged-goods-retail/ overview/ Vuosikertakahvia Paulig Presidentti -kahvien tuoteperhe on tuonut markkinoille toisen vuosikertakahvin. Presidentti Special Blend 2013 -vuosikertakahvi on voimakas ja persoonallinen kahvisekoitus, jossa voi tunnistaa Presidentti-kahville ominaisen tyylikkyyden. Sen maun salaisuus on maineikkaissa kenialaisissa SL 28 - ja SL 34 -pavuissa, joihin on sekoitettu pehmeitä brasilialaisia ja tasapainoisia meksikolaisia kahvipapuja. Suun luonnollinen maitohappobakteerisuoja Terveessä suussa on oma luonnollinen hyödyllinen mikrobistonsa, joka suojaa suuta, nielua ja hampaita. Hyvä mikrobisto on oleellinen koko kehon hyvinvoinnille, sillä 70 % humaani-infektioista on suuperäisiä. Vanhemmat siirtävät oman suunsa mikrobeja lapsilleen − sekä ei-toivottuja että hyödyllisiä. Siksi vanhempien suun terveys ja hyvä mikrobisto on oleellinen myös lapsen kannalta. TOOTHGUIDE-tuotteissa hyödynnetään luonnollisia, terveestä suusta eristettyjä, ei-toivottujen bakteerien toimintaa estäviä bakteerikantoja. Tuoteperheeseen kuuluu aikuisten ja lasten tuotteet sekä tuplapakkaukseen pakattu perhetuote. Jokaisessa tuotteessa on kohderyhmälle tarkoin räätälöity koostumus ja valikoidut bakteerit Tuotetta käytetään hampaiden pesun tai suuveden käytön jälkeen 1−2 kertaa päivässä. TOOTHGUIDE ei sisällä laktoosia, eläinperäisiä aineita eikä allergisoivia aineita tai niiden jäämiä. Sitä voidaan käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana. lisätietoja: mikko.sihvonen@gutguide.fi lisätietoja: oy gustav Paulig ab Brand Manager ulrika Kotimäki, ulrika.kotimaki@ paulig.com Two Tree Porter Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska ja newyorkilaisen Brooklyn-panimon maailmankuulu panimomestari Garrett Oliver ovat kehittäneet oluen, jollaista ei Suomessa ole ennen nähty tai maistettu: Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porter on syntynyt kahden mantereen, kahden panimon, kahden puun ja kahden panimomestarin yhteistyönä. Two Tree Porterin (7,2 til-%) valmistuksessa käytetään newyorkilaisen Brooklyn Breweryn työntekijän Mary Wilesin maatilan vaahterasiirappia ja suomalaista kuusenkerkkää. Kuusenkerkät on kerätty Frantsilan luomuyrttitilalta, ja osan kerkistä keräsivät sinebrychoffilaiset tuotannon ja markkinoinnin työntekijät itse. Tuotteen visuaalinen linja ja etiketit ovat myös syntyneet yhteistyössä Brooklyn-Kerava. Tuote on saatavissa rajoitetun ajan Alkosta ja yli 200 anniskeluravintolasta. Jakelu alkoi 26.8. lisätiedot: tuotepäällikkö anikó lehtinen aniko.lehtinen@sff.fi Lihakoulu kaikille HKScan-konsernin HK-brändi on avannut uudistuneen verkkopalvelunsa osoitteessa HooKoo.fi. Palvelu tuo lihaosaamisen kuluttajan saataville aivan uudella tavalla tarjoamalla runsaan paketin lihatietoa aina tuotannosta lihankäsittelyyn ja resepteihin. Makuja Intiasta ja Italiasta Felixin lämmittämistä vaille valmiit pakasteateriat tarjoavat vaivatonta helppoutta arjen kiireisiin ja mukavaa vaihtelua. Felix India tuo intialaisen keittiön tulisen täyteläiset maut pakastealtaisiin. Ateriat sisältävät mausteista kanaa, runsaasti rapeita kasviksia ja riisiä. Felix Italia -tuoteperhe laajenee Tortelloni Con Basilico -kasvispastalla. Samalla pasta-aterioiden pakkaukset uudistuvat. Felixin pakasteateriat eivät sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia aromeja, natriumglutamaattia tai väriaineita. lisätietoja: Felix abba oy ab, Marketing Manager, Mervi nieminen, mervi.nieminen@felixabba.fi Haribo kehitti Party-Boxin Haribo selvitti yhdessä TNS Gallupin kanssa kuluttajien ostokäyttäytymistä makeisia ostettaessa ja minkälaisista makeismauista kuluttaja pitää. Tutkimuksen perusteella kehitettiin HARIBO Party-Box 500 g. Rasiassa on kuluttajien lempikarkkeja: mm. Lakutoukkia sekä erilaisia lohkeavia hedelmäkarkkeja, viinikumimakeisia, rakeita ja salmiakkirinkeleitä. Siinä on minikokoisia ja normaalikokoisia makeisia samassa rasiassa. lisätietoja: www.haribo.com www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 75 n TAPAHTUMAKALENTERI Suomessa Luomuviikko 30.9.–6.10.2013 Lumoudu kaurasta – Kaurapäivän seminaari 1.10.2013 Pernaja, www.kaurayhdistys.fi Projektien tehokas hallinta elintarvike- ja ravitsemusaloille -koulutus 1.–15.10.201 Helsinki, www.palmenia.helsinki.fi Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffit 1.10.2013 Tampere (Ahlman), 2.10.2013 Lahti (Fellmannia), 24.10.2013 Siilinjärvi (Kunnonpaikka) ja 30.10.2013 Kuusamo (Ruka), www.ruokasuomi.fi Elinkeinoelämän foorumi 2.10.2013 Helsinki, www.elinkeinoelamanfoorumi.fi Neuromarkkinointi liiketoiminnassa -seminaari 3.10.2013 Espoo, www.laureaevents.fi Itiölliset bakteerit elintarviketeollisuudessa -koulutus 3.–4.10.2013 Helsinki, www.ael.fi Kansanhuollosta päivittäistavarahuoltoon – Varautuminen elintarvikehuollon häiriöihin -opintopäivä 3.– 4.10.201 Hämeenlinna, Kaupan vastuullisuuspäivä 12.11.2013 Helsinki, www.kauppa.fi Luomupäivät 12.–13.11.2013 Mikkeli, elisa.niemi@luomuliitto.fi Maailman laatupäivä 14.11.2013 Helsinki, www.laatukeskus.fi Ravintolapäivä 16.11.2013, www.restaurantday.org Ravitsemus & Terveys -tapahtuma 20.–21.11.2013 Helsinki, www.talentumevents.fi www.propakindonesia.com 22.–24.11.2013 Seinäjoki, www.pytinki.fi Elma 22.–24.11.2013 Helsinki, www.finnexpo.fi Eläinlääkäripäivät 27.–29.11.2013 Helsinki, www.sell.fi 7th international Algae Congress 3.–4.12.2013 Helsinki, www.thl.fi Hampuri, www.algaecongress.com Biopolymers 2013 4.–6.12.2013 Nantes, Ranska, https://colloque.inra.fr/biopolymers2013 MAT & EMBALLASJE 4.–6.2.2014 Lillestrøm Ulkomailla Anuga 5.–9.10.2013 Köln, www.anuga.com Max Rubner Conference 2013 – Health Aspects of Milk and dairy Products Sadonkorjuu 4.–5.10.2013 Lahti, Ravitsemus Suomessa -seminaari 4.10.2013, 2nd international Conference on Nutrition (iCN2) 19.–21.11.2013 Rooma, www.fao.org/ Propak indonesia 20.–23.11.2013 Jakarta, Herkku-, Viini & olut- sekä Kirjamessut 7.–9.10.2013, Karlsruhe, (Saksa), www.mri.bund.de SM i Mathantverk 2013 8.–10.10.2013, Östersund, Ruotsi, www.eldrimner.com Mass Spectrometry Food days 9.–11.10.2013 Trento (Italia), http://eventi.fmach.it/MS-Food-day www.spek.fi 5.–8.11.2013 Praha, www.conffidence.eu 2013 EFFoST Annual Meeting 12.–15.11.2013 Bologna, www.effostconference.com FHC China 13.–15.11.2013 Shanghai, www.teaandcoffeechina.com Food ingredients Europe 2013 19.–21.11.2013 Frankfurt, fieurope.ingredientsnetwork.com Norja, www.messe.no/matogemballasje innovation Takes Root ingeo™ biopolymer users’ forum 17.–19.2.2014 Orlando, USA, www.innovationtakesroot.com Casual dining 26.–27.2.2014 Lontoo, www.casualdinigshow.co.uk Europain 2014 8.–12.3.2014 Pariisi, www.europain.com ExpoHoReCa 26.–29.3.2014 Pietari, www.en.farexpo.ru/horeca/exhibition/ www.lahdenmessut.fi Micronutrient Fortification of Foods 2013 Turun Ruoka- ja viinimessut 4.–6.10.2013, 10.–11.10.2013 Bangkok, www.fodtat.org www.turunruokamessut.fi 1st EuCheMS Congress on green and sustainable Chemistry 13.–15.10.2013 Budapest, www.foodstructuresymposium.com/ www.1eugsc.mke.org.hu RadTech Europe 2013 15.–17.10.2013 Basel (Sveitsi), www.radtech-europe.com Tapahtumakalenteriin voi lähettää uusia tapahtumia osoitteella toimitus@kehittyvaelintarvike.fi Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät 7.–8.10.2013 Helsinki, www.rty.fi Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät 8.–9.10.2013 Kuopio, 13.–14.11.2013 Hyvinkää, www.ympäristöjaterveys.fi Jätehuoltopäivät 9.–10.10.2013 Tampere, www.jatehuoltoyhdistys.fi Luonnontuotepäivät 9.–10.10.2013 Mikkeli, www.luontoyrittaja.fi/mikkeli Maailman ruokapäivä 16.10.2013 Ravitsemus muuttuvassa viestintäympäristössä 18.10.2013 Helsinki, www.socialmedicine.fi Tieteen päivät 18.–19.10.2013 Turku, www.utu.fi, www.abo.fi Merta edemmäs kalaan -seminaari 21.10.2013, Kuopio, http://mestari2013.bonsait. fi/lahiruoka 60. Työterveyspäivät 22.–23.10.2013 Helsinki, www.ttl.fi/tyoterveyspaivat Viini, Ruoka & Hyvä elämä 24.–27.10.2013, www.finnexpo.fi Lähi- ja luomuruokatapahtuma 26.10.2013 Tampere, www.parastapoytaan.fi 7th international Congress Flour Bread '13 16.–18.10.2013 Opatija, Kroatia, www.ptfos.unios.hr/flour-bread K 2013 16.–23.10.2013 düsseldorf, www.k-online.de Nordic organic Food 20.–21.10.2013 Malmö, www.nordicorganicexpo.com Natural Products Scandinavia 20.–21.10.2013 Malmö, www.naturalproductsscandinavia.com EPNoE 2013 international Polysaccharide Conference 21.–24.10.2013 Nizza, http://epnoe2013.sciencesconf.org/ Probiotics & Functional Foods 23.–25.10.2013 Holiday Inn Orlando International Airport, USA, www.omicsgroup.com/ 11th Euro Fed Lipid Congress 27.–30.10.2013 Antalya, Turkki, www.eurofedlipid.org Team Finland roadshow Venäjällä 28.10.2013–3.11.2013 29.10.–1.11.2013 Moskova, www.oske.net Tallinn Foodfair 2013 30.10.–1.11.2013, www.protexpo.ee Ruoka & Matkailu -päivä 1.11.2013 Helsinki, 8th CiGR international Symposium http://ruokajamatkailu.wordpress.com/ Pororuokaviikko 4.–10.11.2013 Ateria 13 5.11.2013 Helsinki, www.julkinenateria.fi Whole grains for health seminar 5.11.2013 Helsinki, www.healthgrain-org, www.leipätiedotus.fi 3.–7.11.2013, http://www2.scut.edu.cn/CIGR2013/ Bio Europe 2013 4.–6.11.2013, Wien, www.ebdgroup.com7bioeurope Valtakunnallinen kalkkunaviikko 2nd Conference of Cereal Biotechnology and Breeding (CBB2) 5.–7.11.2013 Budapest, www.cbb2013.com/ RAFA 2013 – Recent advances in food analysis 76 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Food Structure and Functionality Forum Symposium 30.3.–2.4.2014 Amsterdam, Etsi tietoa lehtiarkistosta www.kehittyvaelintarvike.fi/ lehtiarkisto Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista. Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä, puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, infoteam@infoteam.fi Hankintaopas AAKKOSOSA BEMIS VALKEAKOSKI OY PL 120 27510 KAUTTUA Puh. 010 430 500 email: esa.halme@ar-carton.com www.ar-carton.com www.ccpack.se AINES SUOMI OY PL 15 11101 RIIHIMÄKI Puh. 0207 463 990 Fax 0207 463 999 www.aines.fi ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY Laulurastaanpolku 6 00780 HELSINKI Puh. (09) 505 3011 Fax (09) 505 3148 email: alert.toimisto@alert.fi www.alert.fi ALGOL CHEMICALS OY PL 13 (Karapellontie 6) 02611 ESPOO Puh. (09) 50 991 Fax (09) 5099 250 email: info.chemicals.fi@algol.fi www.algol.fi AMIHELP OY Otsolantie 7 B 36100 KANGASALA AS. Puh. 0400 – 729 721 Fax (03) 4518 0053 email: aimo.jussila@amihelp.fi www.amihelp.fi AMMERAAL BELTECH OY Sarankulmankatu 14 33900 TAMPERE Puh. 0207 911 400 Fax 0207 911 450 email: info@ammeraalbeltech.fi www.ammeraalbeltech.fi BERNER OY Elintarvikeraaka- ja lisäaineet PL 15 (Eteläranta 4 B) 00131 HELSINKI Puh. 0207 914 332 Fax 0207 914 380 www.berner.fi/agentuuri BERNER OY Berner Pro Puh. 020 690 761 Fax 0207 914 241 email: pro@berner.fi www.berner.fi/pro BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 VANTAA Puh. (09) 774 6060 Fax (09) 774 60 666 email: info@busch.fi www.busch.fi CALDIC FINLAND OY AURAPRINT OY PL 131 20101 TURKU Puh. 0207 917 700 Fax 0207 917 650 email: info@auraprint.fi www.auraprint.fi Bedika Oy PL 92 (Hiekkakiventie 7) 00701 HELSINKI Puh. (09) 41355300 Fax (09) 41355320 email: info@bedika.fi www.bedika.fi PL 80 (Piispanportti 10) 02201 ESPOO Puh. 020 7561 400 Fax 020 7561 498 Myyntipalvelu 0800-1-39655 Tilaukset: fi-tilaukset@ecolab.com www.fi.ecolab.eu HUNAJAYHTYMÄ OY Kojonperäntie 13 32250 KOJONKULMA Puh. 0207 76 9680 Fax (02) 767 6225 email: hunaja@hunaja.fi www.hunaja.fi ENVIROVET PROFESSIONALS Pitkänkyläntie 30 38300 SASTAMALA Puh. (03) 565 241 73 email: info@envirovet.fi www.envirovet.fi INFORMA OY FAERCH PLAST A/S Tillinmäentie 1 B 02330 Espoo Puh. +358 207 208 200 Fax. +358 207 208 203 email informa@informa.fi www.informa.fi www.rullatarrat.fi Rannikkolaivurintie 8 D 00850 HELSINKI Puh. 050-413 8058 email: lsa@faerchplast.com www.faerchplast.com OY CELEGO AB FINKOMEC OY Vaasantie 11 60100 SEINÄJOKI Puh. 0400 417 447 email: info@finnfoodtech.fi www.finnfoodtech.fi JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 KOTKA Puh. (05) 2184 270 Fax (05) 2184 290 email: mail@jauhetekniikka.fi www.jauhetekniikka.fi Mäkysentie 3 61850 Kauhajoki Puh. 0290 300 100 Fax 06 232 1248 email: info@finkomec.com www.finkomec.com KERMETAR OY Kumitehtaankatu 5 E 04250 KERAVA Puh. (09) 242 5898 Fax (09) 242 6464 Email: info@kermetar.fi www.kermetar.fi OY FOODFILES LTD PL 51 (Lisenssikatu 5) 21101 NAANTALI Puh. (02) 436 5900 Fax (02) 435 6950 Tuupakankuja 1 01740 VANTAA Puh. 0207 189 200 Fax 0207 189 201 www.atlascopco.fi OY ECOLAB AB FINN FOOD TECH CONDITE OY OY ATLAS COPCO KOMPRESSORIT AB Elimäenkatu 29 00510 Helsinki puh. (09) 8689 810 fax. (09) 1462133 etunimi.sukunimi@duni.com www.duni.fi Lars Sonckin kaari 16 02600 ESPOO Puh. 020 741 5992 Fax 020 741 5993 email: info@caldic.fi www.caldic.com Eteläinen Salmitie 1 02430 MASALA Puh. (09) 348 6900 Fax (09) 853 2100 email: info@celego.fi www.celego.fi HELSINKI BUSINESS AND SCIENCE PARK OY/VIIKKI FOOD CENTRE Viikinkaari 4 00790 HELSINKI Puh. 050 4654 887 email: info@viikkifoodcentre.fi www.viikkifoodcentre.fi DUNI OY email: info@condite.fi www.condite.fi CORTEx OY Kutojantie 5 02630 ESPOO Puh. (09) 7590 770 Fax (09) 7590 7799 email: cortex@cortex.fi www.cortex.fi DOSETEC ExACT OY Vaakatie 37 15560 NASTOLA Puh. (03) 871 540 Fax (03) 871 5410 email: info@dosetec.fi www.dosetec.fi Neulaniementie 2 L 6 70210 KUOPIO Puh. 044 7001200 Fax (017) 288 1269 email: foodfiles@foodfiles.com www.foodfiles.com KIILTOCLEAN OY PL 157 20101 TURKU Puh. 0207 710 400 Fax 0207 710 402 www.kiiltoclean.fi FOODWEST OY Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI Åkerlundinkatu 2 A (3 krs.) 33100 TAMPERE Puh. (06) 4210 000 www.foodwest.fi KLÜBER LUBRICATION NORDIC A/S GIVAUDAN INTERNATIONAL SA sivuliike Suomessa Niemenkatu 73 15140 LAHTI Puh. +46 (0) 46 23 5800 Fax +46 (0) 46 211 4330 www.givaudan.com HAGSON-PROVITEK OY PL 74 02631 ESPOO Puh. (09) 439 3070 Fax (09) 439 30720 email: etunimi.sukunimi@provitek.fi www.provitek.fi OY M. HALOILA AB 21250 MASKU Puh. (02) 437 6111 Fax (02) 437 6211 email: haloila@mimaitw.com www.haloila.com www.itwmima.eu www.kehittyvaelintarvike.fi www.octopuscompact.com Hämeentie 3 00530 HELSINKI Puh. 0207 497 970 Fax 0207 497 971 email: klueber.fi@sk.klueber.com www.klueber.com LAIHIAN MALLAS OY Länsitie 372 66400 LAIHIA Puh. (06) 475 2111 Fax (06) 476 2555 email: mallas@laihianmallas.fi www.laihianmallas.fi LAITOSJALKINE OY 35320 HIRSILÄ Puh. (03) 336 3111 Fax (03) 336 3300 email: etunimi.sukunimi@laja.com www.laja.com I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 77 Hankintaopas A&R CARTON OY PL 70 37601 VALKEAKOSKI Puh. 0207 51 3100 Fax 0207 51 3309 email: valkeakoski@bemis.com www.bemis-europe.com LARSCON OY Antreantie 10 B 02140 ESPOO Puh. 010 239 2480 Gsm 050 540 2882 email: larscon@kolumbus.fi www.larscon.fi LEIPURIN OY Tahkotie 1 E 2 01530 VANTAA Puh. (09) 521 70 Fax (09) 521 2121 www.leipurin.com LIHATEOLLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS LTK OSUUSKUNTA PL 56 (Luukkaankatu 8) 13101 HÄMEENLINNA Puh. 020 761 9480 Fax (03) 570 5499 www.ltk.fi LIHEL OY Mänkimiehentie 21 02780 ESPOO Puh. (09) 819 0110 Fax (09) 8190 1199 email: etunimi.sukunimi@lihel.fi www.lihel.fi LINSEED OY Pellavakuja 3 61850 KAUHAJOKI Puh. 040 775 8918 Fax (06) 527 1197 email: info@linseed.fi www.linseed.fi MEDIQ SUOMI OY PL 115 02201 ESPOO Puh. 020 112 1500 Fax 020 112 1501 email: etunimi.sukunimi@mediq.com asiakaspalvelu@mediq.com www.mediq.fi MEKITEC OY Teknologiantie 3 90590 OULU Puh. 0207 410 990 Fax 0207 410 991 email: info@mekitec.com www.mekitec.com OY MESMEC AB Måttisenkatu 3 67700 KOKKOLA Puh. 0207 280 680 Fax. 06 8326 811 email: info@mesmec.fi www.mesmec.fi MP-MAUSTEPALVELU OY PL 56 (Luukkaankatu 6) 13101 HÄMEENLINNA Puh. Vaihde: (03) 217 3413 Fax (03) 570 5209 www.maustepalvelu.com NUTRINET OY Puh. 040 758 2521 email: senja.arffman@nutrinet.fi www.nutrinet.fi ORAT OY Pikkupurontie 4–6 00880 HELSINKI Puh. (09) 755 6577 Fax (09) 788 800 email: etunimi.sukunimi@orat.fi www.orat.fi Hankintaopas Posliinitehtaankatu 5 04260 KERAVA Puh. 0207 921 300 Fax 0207 921 371 email: multivac@fi.multivac.com www.multivac.com MUNAKUNTA Piispanristintie 8 20760 PIISPANRISTI Puh. (02) 214 420 Fax (02) 214 4222 email: myynti@munakunta.fi www.scanegg.fi 78 TANKKI OY ROQUETTE NORDICA OY Ahventie 4 a 20 02170 ESPOO Puh. (09) 3158 5700 Fax (09) 8632 113 Vesimyllynkatu 4 33310 TAMPERE Puh. (03) 254 7800 email:etunimi.sukunimi@tarratuote.fi www.tarratuote.fi Oikotie 2 63700 ÄHTÄRI Puh. (06) 510 1111 Fax (06) 510 1200 www.tankki.fi TARRATUOTE OY ORBIS OY PL 15 00421 HELSINKI Puh. 020 478 830 Fax 020 478 8011 email: asiakaspalvelu@orbis.fi www.orbis.fi ORGANIC FOOD FINLAND Puolikuu 3 D 02210 Espoo Puh 050 5505225, 050 5862697 email: info@organic-finland.com www.organic-finland.com SATAFOOD KEHITTÄMISYHDISTYS RY Viialankatu 25 32700 HUITTINEN Puh. (02) 620 6319 Fax (02) 620 6339 email: etunimi.sukunimi@satafood.net www.satafood.net THERMO FISHER SCIENTIFIC PL 100 (Ratastie 2) 01621 VANTAA Puh. (09) 3291 0200 Fax (09) 3291 0301 email: oxoid.fi@thermofisher.fi www.thermofisher.com/microbiology TIETO OYJ PACCOR FINLAND OY Länsiportintie 15 13430 HÄMEENLINNA Puh. 020 186 7000 Fax 020 186 7351 email: etunimi.sukunimi@fi.paccor.com www.paccor.fi PACK COMPANY OY Teollisuustie 12 65610 MUSTASAARI Puh. (06) 322 7300 Fax (06) 322 7320 email: etunimi.sukunimi@packcompany.fi www.packcompany.fi PIRKANMAAN LAATUETIKETTI OY Keskitie 3 33470 YLÖJÄRVI Puh. 010 440 3900 Fax 010 440 3909 email: etunimi.sukunimi@laatuetiketti.fi www.laatuetiketti.fi PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY Hakamäentie 7 48400 KOTKA Puh. 010 841 6000 Fax 010 841 6019 email: ppt@ppt-filter.com www. ppt-filter.com PROMINENT FOOD GMP Lintulammenkatu 1 04250 KERAVA Yhteydenotot: Carl-Bertil Borg Puh. 040 501 7250 email: carl-bertil.borg@condite.fi www.prominentfood.com OY SCANDIC TRANS AB VAASA – TURKU – HELSINKI Puh. 020 1202 500 Fax 020 1202 515 www.scandictrans.fi SEALED AIR OY Työpajankatu 6 A 00580 HELSINKI Puh. (09) 7257 4411 Fax (09) 7257 4430 cryovac.finland@sealedair.com www.sealedair-emea.com SEFO-KONSULTOINTI Lapinlahdenkatu 23 00180 HELSINKI Puh. (09) 726 0270 email: marja.laukkanen@sefo-konsultointi.fi www.sefo-konsultointi.fi Aku Korhosen tie 2-6 00440 HELSINKI Puh. 0207 2010 Fax 020 726 8898 email: tero.m.virtanen@tieto.com www.tieto.com TT-TÄRYLAITE OY Linnanpajantie 7 00950 HELSINKI Puh. (09) 755 2730 Fax (09) 755 4505 email: info@tarylaite.fi www.tarylaite.fi UVA FINLAND Ollaksentie 12 02940 ESPOO Puh: 040 900 18 38 email: riggert.fornas@kolumbus.fi www.uvisable.com VALIO OY SENSON OY PL 95 15141 LAHTI Puh. (03) 864 364 Fax (03) 781 8918 www.senson.fi PL 10 00039 VALIO Puh. 010 381 2457 Fax 010 381 2630 www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus VESANTTI OY SOFTWARE POINT Tulppatie 26 00880 HELSINKI Puh. (09) 5491 6000 Fax (09) 5491 6050 email: etunimi.sukunimi@vesantti.fi www.vesantti.fi SUOMEN COBRA SYSTEMS OY WORLD COURIER (FINLAND) OY Metsäneidonkuja 6 02130 ESPOO Puh. (09) 4391 320 email: sales@softwarepoint.fi www.softwarepoint.com Asesepänkuja 3 00620 HELSINKI Puh. (09) 7288 340 Fax (09) 7288 3434 email: suomen@cobrasys.fi www.cobrasys.fi Puutarhatie 20 01300 VANTAA Puh (24h): (09) 8700 3300 Fax (09) 8700 3350 email: sales@worldcourier.fi www.worldcourier.com SUOMEN VUOKRAKONTTI OY PYROLL PAKKAUKSET MULTIVAC OY RAVATEK OY Itälahdenkatu 20 00210 HELSINKI Puh. (09) 6818430 Fax (09) 675877 email: ravatek@ravatek.fi www.ravatek.fi Kalliotie 2 04360 Tuusula Puh. 030 624 2450 email: pakkaukset@pyroll.com www.pyroll.com RAKSYSTEMS ANTICIMEx Vetotie 3 A 01610 VANTAA Puh. 0207 495 706 Fax. 0207 495 600 email: asiakaspalvelu@racx.fi www.racx.fi Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi Yrityspuistontie 2 05200 RAJAMÄKI Puh. (09) 7258 8700 040 508 4803 email: nina.kulokorpi@vuokrakontti.fi www.vuokrakontti.fi TALLBERG TECH OY AB Hiojankuja 5 02780 Espoo Puh. 020 7420 740 Fax 020 7420 759 info@tallberg.fi www.tallberg.fi\tallbergtech R. ÖSTERLUND KY KB PL 99 (Laippatie 19 B) 00811 HELSINKI Puh. (09) 586 8170 Fax (09) 736 452 email: contact@osterlund.com www.osterlund.com TUOTERYHMÄOSA ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT JA VAA’AT Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen) - punnitus- ja annostelujärjestelmät – säiliövaa’at – lattiavaa’at – pöytävaa’at Oy Atlas Copco Kompressorit Ab – kaasu- ja paineilmakompressorit, jälkikäsittelylaitteet ja typpigeneraattorit PPT Pölynpoistotekniikka Oy - pölynpoistolaitteita - keskussiivousjärjestelmiä - silpunpoistojärjestelmiä Multivac Oy – monipäävaa’at – tarkastusvaa’at Orat Oy – annostelujärjestelmät – vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät – huolto- ja ylläpitopalvelut ATK-LAITTEET JA -JÄRJESTELMÄT MAUSTEET, AROMIT, MUUT LISÄAINEET Bedika Oy – elintarviketeollisuuden koneet – pakkauskoneet ja –materiaalit – röntgenlaitteet – OxoidTM and RemelTM mikrobiologian tuotteet – uusi SureTectTM uuden sukupolven PCR patogeenien testaukseen – paranna työskentelyä tehokkaasti Dry-BagTM tuotteilla – vähennä hoitokustannuksia PathoProofTM Mastitis PCR testauksella Tallberg Tech Oy Ab – Liimausjärjestelmät Busch Vakuumteknik Oy – tyhjiöpumput Aines Suomi Oy – – – – – entsyymit kalsium kuitu lipidit vitamiinit Tankki Oy – säiliöt, sekoittimet, hoitotasot Software Point Tiedonhallintaohjelmistot laboratorioon: - LABVANTAGE LIMS ja WiLabLIMS - Laboratory Intelligence –ratkaisut - konsultoinnit ja käyttöönotot – leipomo- ja pakkauskoneet – merkintälaitteet – pakkausmateriaalit – ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus – elintarviketeollisuuden ja -tukkujen logistiset kokonaisratkaisut – CSB-ohjelmistojen edustus Finnkomec Oy An ITW Company Oy M. Haloila Ab – lavankäärintäkoneet Jauhetekniikka Oy Tieto Oyj – tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut – ketteryyttä toimitusketjuun KEMIKAALIT, KEMIALLISET TUOTTEET JA HYGIENIARATKAISUT – – – – jauheiden annostelulaitteet nesteiden annostelulaitteet suursäkkien tyhjennyslaitteistot raaka-aineiden annostelujärjestelmät Kermetar Oy – elintarviketeollisuuden letkut ja liittimet GECItech, ISO9001 hyväksytyt Mekitec Oy - laadunvalvontajärjestelmät Oy Mesmec Ab Oy Ecolab Ab – elintarviketeollisuuden ja ammattikeittiöiden pesu-, puhdistus- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakonsultointi ja –koulutus sekä neuvonta KiiltoClean Oy – elintarviketeollisuuden pesu- ja desinfiointiaineet – pesu- ja annostelujärjestelmät – hygieniakartoitukset ja -koulutukset UVA Finland – UV-lamppuja hygieniatarkkailuun KONEET, LAITTEET, MUU VARUSTUS – tärykomponentit heti varastosta – annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet – tärytekniset erikoislaitteet Vesantti Oy – sisälogistiikan laitteet ja järjestelmät Suomen Cobra Systems Oy TT-Tärylaite Oy – räätälöidyt kokonaisratkaisut eri massojen käsittelyyn – siilot/säiliöt, ruuvi-, hihna- ja lamellikuljettimet – sekoittajat – kippaus- ja nostolaitteet – molla- ja laatikkopesukoneet – desinfiointi-asemat, kenkäpesurit – metallinpaljastimet, röntgentarkastus ja tarkistusvaa´at – mekaaninen, sähkö- ja automaatiosuunnittelu – kokonaisvaltaiset huolto- ja asennuspalvelut Multivac Oy – – – – – – – – – pakkauskoneet etiketöintikoneet siivutuskoneet monipäävaa’at tarkastusvaa’at metallinilmaisimet röntgenlaitteet nahkomakoneet jäähilekoneet Algol Chemicals Oy – elintarvikeraaka- ja lisäaineet suoraan varastosta Berner Oy – lihavalmiste- ja valmisruoka- teollisuuden Agentuuriosasto koneet – elintarvikeraaka- ja lisäaineet – luontaiset elintarvikevärit ja -gluteeni KULJETUS- JA LOGISTIIKKA- –– vehnätärkkelys gluteeniton vehnätärkkelys – meri-, vuori-, vakuumija erikoissuolat PALVELUT – hedelmämehutiivisteet ja -pyreet – nopea toimitus suoraan varastoltamme Oy Scandic Trans Ab – lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa – logistiikkapalvelut ja varastointi – pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tukholma vv. Suomen Vuokrakontti Oy - kylmä- ja pakastekontit Caldic Finland Oy – – – – – – – – – – – – – – hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet stabilointiaineet emulgointiaineet riisituotteet sokerikulööri maito-, hera- ja lihaproteiinit ja hydrolysaatit kuidut pintakiillokkeet makeutusaineet ravintolisäraaka-aineet mantelit, pähkinät, siemenet jne muut elintarvikelisäaineet räätälöidyt seokset pakkaamispalvelut World Courier (Finland) Oy Globaali erikoiskuriiripalvelu: – lämpötilasäädellyt kuljetukset – näytelähetykset (myös vaaralliset) – pakkausjärjestelmät ja viilenteet – ISO9001 & 14001 sertifioitu LABORATORIO-TUOTTEET Berner Oy Berner Pro – vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert, Enterolert-E ja Quanti-Disk – kotimaiset SERVANT petrimaljat, sauvat, silmukat ja näytetölkit – ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit – ANSELL-suojakäsineet – desinfektiotuotteet – KSG-autoklaavit – HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat – LAUDA-vesihauteet – INFORS-ravistelijat Oy Celego Ab – – – – – – – – aromit luonnolliset väriaineet makeutusaineet stabilisointiaineet lesitiini mehukonsentraatit säilöntäaineet muut lisäaineet Givaudan International SA sivuliike Suomessa – aromit Hunajayhtymä Oy – kotimaista ja ulkomaista hunajaa elintarviketeollisuudelle Orat Oy Ammeraal Beltech Oy – elintarviketeollisuuden hihnat – elintarviketeollisuuden linjaratkaisut – elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja siivutus – liemitys- ja leivityskoneet – luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet – pakkauskoneet – pesu- ja käsittelyjärjestelmät – savustus, keitto, paisto ja jäähdytys – huolto- ja ylläpitopalvelut Mediq Suomi Oy – mikrobiologiset reagenssit – elintarvikkeiden testikitit – elatusainekeittimet ja maljanvalulaitteet – laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet MP-Maustepalvelu Oy – – – – – mausteet ja mausteuutteet aromit ja arominvahventeet fosfaatit sakeuttamisaineet muut elintarvikelisäaineet ja seokset Orbis Oy – konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 79 Hankintaopas Cortex Oy Orat Oy Prominent Food GMP elintarviketeollisuus-, HoReCa,sk- ja leipomosektoreille: – mausteet, yrtit, pippurit – keitto- ja pata-ainekset – kastike- ja kylmäkastikeainekset – jälkiruoka-ainekset ja tärkkelykset – – – – – – – kammio- rasia- ja ratakoneet snorkkelikoneet pakkausrobotit koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut makkarankuoret kutiste- ja laminaattipussit kutistekalvot PACCOR Finland Oy Orat Oy – mausteseokset ja marinadit – lihaproteiinit Vesantti Oy - Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja kannet - kartonkivaippapikarit Lihel Oy – – – – – mausteet ja mausteseokset valmistus- ja lisäaineet fosfaatit marinadit ja marinadiseokset asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset Linseed Oy Suomen korkealuokkaisimmat pellavaraaka-aineet ja asiantuntemus Foodwest Oy Kasvua ja kumppanuutta – kuluttajatutkimukset – tuotekehitys – laadunhallinta – tuotetietopalvelut Envirovet Professionals – elintarviketurvallisuuden auditoinnit ja koulutukset – Wiberg-mausteseokset Pirkanmaan Laatuetiketti Oy R. Österlund Ky Kb – – – – – – – – – aromit ja konsentraatit elintarvikevärit emulgointi- ja sakeuttamisaineet kaakaotuotteet hedelmäjauheet ja -palat vihannestuotteet juomapohjat lakritsiuutteet makeutusaineet PAKKAAMINEN – painetut ja blanco etiketit ja tarrat – liimapaperinauhat ja liitospaperit – käsiapplikaattorit ja pöytätelineet MP-Maustepalvelu Oy – valmistus- ja lisäaineet – asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset Munakunta - Scanegg-munajalosteet - Kultamuna-kuorimunat Pyroll Pakkaukset – – – – kartonkipakkaukset muovipussit ja -kassit paperipussit, -kassit ja -kääreet ratakalvot – luomuraaka-aineet joustavasti ja edullisesti – hollantilaisen DO IT:n edustus Roquette Nordica Oy - elintarvikepakkauksia - kartonkikotelot ja holkit - kartonki- ja alumiinivuuat Auraprint Oy – – – – tarrat, tuote-etiketit RFID-tarrat sleeverit wrap-around-etiketit kampanjatarrat – pakkauskoneet ja -järjestelmät – avosuisten pussien ja säkkien suljenta – ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet ja tarvikkeet - Cryovac-pakkausjärjestelmät - Cryovac-kutistepussit - Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat – proteiinit – kuidut Tarratuote Oy Senson Oy – elintarviketeollisuuden rullatarrat – blancot varastointiin, kolleihin ja lavoihin – tuote-, kerros-, vaakaetiketit ym. – aromit, värit – vakuumi- ja suojakaasupakkauslaminaatit elintarviketeollisuudelle Duni Oy - pakkauskoneet ja suljentakalvot - GN-mitoitetut ja take-away rasiat - räätälöidyt pakkausratkaisut Faerch Plast A/S – CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA rasiat ja kannet – Top Seal kuumasaumattavat kalvot – natiivit ja modifioidut tärkkelykset – tärkkelyssiirapit – poliolit (xylitoli, sorbitoli, maltitoli ja mannitoli) – proteiinit – kuidut Sealed Air Oy – Cryovac RAAKA-AINEET Bemis Valkeakoski Oy - mallas- ja viljauutteet maltaat ja mallasjauhot emulgointi- ja stabilointiaineet entsyymit, mm. laktaasit funktionaaliset raaka-aineet aromit ja värit antioksidantit analyyttiset kitit ja reagenssit suodatuksen apuaineet hedelmäpalat ja -pastat Condite Oy Leipomo ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet ja aineosat – jauhot ja hiutaleet – leipä-, kahvileipä- ja konditoriaseokset – leivänparanteet – peruna- , maissi- ja soijatuotteet – riisit ja riisijauho – mantelit ja pähkinät – siemenet ja siemenseokset – mausteet ja suolat – kuivatut hedelmät – suklaa- ja rasvakuorrutteet – hedelmä-ja marjatäytteet – margariinit – hedelmäsäilykkeet -– sokerit,sokerikoristeet ja siirapit – munavalmisteet – mallastuotteet Hankintaopas – – – – keino-, mauste- ja savukuoret vakuumi- ja kutistepussit, kalvot kinkkuverkot elintarviketeollisuuden koneet – erikoismaltaat – tummat ja vaaleat mallasuutteet – pakkauspalvelu – etiketit, tarrat, kääreet ja tulostustarvikkeet – merkintäjärjestelmät teollisuuteen – merkintäjärjestelmien huolto- ja ylläpitopalvelut – leipomoteollisuuden raaka-aineet – elintarviketeollisuuden maku- ja rakenneaineet – – – – – maidot, kermat ja muut maitotuotteet juustot maito- ja herajauheet marmeladit ja hillot voi SOPIMUSPAKKAAMINEN Pack Company Oy – monipuolinen valikoima kuivien tuotteiden sekottamiseen ja rahtipakkaamiseen 80 Kehittyvä Elintarvike 3/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä lämpötilanvalvonta ja lämpömittarit tiedonkeruulaitteet ja - järjestelmät Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta – HACCP-, omavalvonta- ja laatujärjestelmäkonsultointi – koulutuspalvelut – kuluttajatestaukset – laboratoriopalvelut – lihatutkimuspalvelut – teknologia- ja tuotekehityspalvelut Nutrinet Oy – – – – – ravitsemusasiantuntijapalvelut ravitsemusviestintä, käännökset asiantuntijamarkkinointi ravintosisältölaskenta ravitsemuskoulutus Raksystems Anticimex elintarvikehygieniapalvelut koulutus näytteenottopalvelut tuhoeläintorjunta – elintarvikealan kehityspalvelut – laaja-alaiset ympäristöteknologian palvelut SEFO-konsultointi – Elintarvikehygienian perusteet-kirja, muut oppimateriaalit usealla kielellä – hygieniakoulutukset ja –testit usealla kielellä TYÖHYGIENIA JA TURVALLISUUS ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy – tuhoeläintorjunta Laitosjalkine Oy SUUNNITTELU, KEHITYS, KONSULTOINTI – – – – – työ-, suoja- ja turvajalkineet elintarviketeollisuuteen ja laboratorioihin VOITELUAINEET yritysjohdon sparraus liiketoimintasuunnitelmien päivitys uudet tuoteideat ja asiakasryhmät tavoitteiden asettaminen ja seuranta Finn Food Tech - elintarvikealan kehitystyöt SF & EE Multivac Oy – pakkaus- ja etiketöintikoneet – – – – Satafood Kehittämisyhdistys ry Valio Oy Teollisuusmyynti AmiHelp Oy Leipurin Oy Informa Oy Larscon Oy – – – – Laihian Mallas Oy Hagson-Provitek Oy – Yrityshautomo- ja kaupallistamispalvelut Organic Food Finland Ravatek Oy A&R Carton Oy Helsinki Business and Science Park Oy / Viikki Food Centre – tuotekehityspalvelut – kuluttaja- ja markkinatutkimukset – liiketoiminnan kehittäminen Oy Foodfiles Ltd – kliininen tutkimus – elintarvikkeiden rekisteröinti (mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet) Klüber Lubrication Nordic A/S – elintarvikehyväksytyt voiteluaineet – teollisuuden voiteluaineet n ETS-SIVUT Tyytyväisiä retkeläisiä Mildolan tehtaalla. Kirjoittaja on toinen oikealta. PTJ tutustui Kantvikin yritysten uusimpiin trendeihin Elintarviketieteiden prosessitekniikan jaosto (PTJ) teki toukokuussa perinteisen kesäretken. Kaksikymmentä jaostolaista suuntasi matkansa Kirkkonummen Kantvikiin, jossa vierailtiin DuPont-konserniin kuuluvassa Danisco Sweeteners Oy:ssä, Mildola Oy:ssä ja Nordic Sugarin Suomen Sokeri Oy:ssä. DuPont:n Manufacturing Technology Kantvikin toimintaan tutustuttiin ryhmäpäällikkö Jyrki Kuusiston johdolla. Yritys tunnetaan kemikaalien valmistajana, mutta liiketoimintaa viedään koko ajan enemmän kohti elintarvike- ja energiabisnestä. Dupont työllistää paljon korkeakoulutettuja, noin 60 000 työntekijästä tutkimuksessa ja kehityksessä työskentelee yhteensä noin 9 500 DuPontilaista. Perinteisesti Danisco Sweeteners Oy on panostanut erotusteknologioiden kehittämiseen. Elintarvikkeiden raaka-aineet ovat Dupontille merkittäviä tuotteita. Emulgaat- torit ja entsyymit ovat pärjänneet markkinoilla hyvin ja probiootit ovat nopeasti kasvava tuoteryhmä. − Raaka-aineiden terveysvaikutuksia tutkitaan paljon ja niistä tehdään kovatasoisia tieteellisiä julkaisuja. Tärkeimpiä terveyteen liittyviä tutkimusalueita ovat ruuansulatus, immuunipuolustus, painonhallinta ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy, tutkimuspäällikkö Kirsti Tiihonen kertoi. DuPontilla ollaan kiinnostuneita myös uusimmista ihmisravitsemuksen kysymyksistä, kuten kylläisyys, ylipainoon liittyvät tulehdustekijät sekä suolistoterveys flunssan ja tulehdusten ehkäisyssä. Turvallista viljelytekniikkaa mehiläisille Apetit-konserniin kuuluvassa Mildola Oy:ssa valmistetaan kasveista öljyjä ja puristeita. Pääraaka-aineet ovat rypsi ja rapsi, jonkin verran käsitellään myös soijaa. Siemenistä erotetaan omaan käyttöön öljy, ja proteiinipitoinen puriste jatkojalostetaan rehuteollisuudessa. Tehtaan tuotanto pyörii keskeytyksettä, vaikka ilta- ja yövuorossa on vain kaksi henkilöä. Tehtaan uusi öljynpakkaamo valmistui vuonna 2011. Ainoa vähittäiskauppatuote on Neito – puristettu rypsiöljy. Se valmistetaan niin, että pienkomponentit säilyvät samassa muodossa kuin ne ovat siemenessä. Näin öljyyn saadaan makua ja väriä. Tuotantopäällikkö Hannu Oksanen perehdytti retkeläisiä myös mediassa keskustelua aiheuttaneeseen mehiläisille vaarallisen neonikotinoidin käyttökieltoon. Mehiläisiä ei pidä tappaa, mutta kieltojakaan ei pidä langettaa tutustumatta viljelytekniikkaan. Euroopassa peittoainetta levitetään pneumaattisesti mehiläisten lentoaikaan, kun taas Suomessa aineet levitetään www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2013 81 n ETS-SIVUT ANNA KOJO Jaostojen toimintaa ATJ ja ETMJ suunnittelevat molemmat ekskursioita, jotka järjestetään loppuvuoden aikana. Lisätietoja vierailuista lähetetään myöhemmin sähköpostilla. ATJ:n perinteinen seminaari järjestetään 5.2.2014 Tieteiden talolla. Seminaarin otsikko on Aistinvaraisen tutkimuksen tulokset hyötykäyttöön. EHJ järjesti 12.9. Hämeenlinnassa seminaarin aiheella Oiva ja elintarvikevalvonnan alueellinen yhdenmukaisuus. PTJ järjesti 25.9. seminaarin Tieteiden talolla aiheella Clean Label – Onko E-hysteeri mysteeri? Lue lisää seminaarista seuraavasta Kehittyvä Elintarvike -lehdestä. TETS järjesti 24.9. syysretken, jonka aiheena oli lähiruoka. Syysretkellä vierailtiin Isontuvan tilan jäätelöbaarissa, Rainingon tilalla sekä Ilmaristen matkailutilalla. Eurosense-konferenssi vuonna 2014 Seuraava Eurosense-konferenssi järjestetään 7.−10.9.2014 Kööpenhaminan Bella Cente- mekaanisesti maan sisään, eikä kasvien siitepölystä ole löytynyt mehiläisiä vahingoittavia aineita. Käyttökielto saattaisi johtaa vanhoihin myrkytyskeinoihin, jotka mahdollisesti lisäävät entisestään mehiläisten myrkkykuormaa. Uusia sokerituotteita Vuodesta 1758 lähtien Suomessa on ollut sokeritehdas. EU:n sokerilainsäädännön muuttuessa vuonna 2006 tapahtui paljon rissä. Konferenssin aihe on A Sense of Life. Abstrakteja voi jo nyt lähettää osoitteeseen http://www.eurosense.elsevier.com/submit-abstract.html. Konferenssin yhteydessä järjestetään The European Sensory Science Societyn (E3S) aloitteesta lapsiaiheinen workshop, jota koordinoi dosentti, Nofiman senioritutkija Margrethe Hersleth Norjasta. ETS ry on E3S:n perustajajäsen. FoodTec & PacTec 3.–5.syyskuuta FoodTec & PacTec -messut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 3.–5.syyskuuta. Samanaikaisesti pidettiin myös GrafTec- ja PlasTec-messut. FoodTec-ammattitapahtuman kävijät koostuivat elintarviketeollisuuden hankinnoista vastaavista henkilöistä ja muista alan ammattilaisista yritysjohdosta tuotantoon sekä alan tutkimuksen ja tuotekehityksen asiantuntijoista. muutoksia, ja niitä on jälleen luvassa syksyllä 2015. Kiintiöjärjestelmä on poistumassa, mikä tuo taas uusia haasteita sokeriteollisuudelle. Suomen sokeritoiminnan omistaa Sucros Oy. Sucros Oy:n puolestaan omistavat Nordzuckerin pohjoismainen tytäryhtiö Nordic Sugar A/S (80 %) ja suomalainen Apetit Oyj (20 %). Nordzuckerilla on 18 tuotantolaitosta Euroopassa. Yrityksen tavoitteena on olla Euroopan johtava sokeriyritys. ETS:llä ja Kehittyvä Elintarvike -lehdellä oli messuilla yhteinen osasto. Uusia jäseniä Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 27.8. Elina Kytö, Laura-Leena Kiiskinen ja Saara Laiho. Uudeksi kannattajajäseneksi hyväksyttiin Elixi Oil Oy. Lue lisää Elixi Oil Oy:n toiminnasta seuraavan Kehittyvä Elintarvike -lehden kannattajajäsenesittelystä. Tervetuloa mukaan seuran toimintaan! Jaostot tiedottavat toiminnastaan Kehittyvä Elintarvike -lehdessä, sähköpostitse sekä seuran kotisivulla www.ets.fi. Pysykää kuulolla! Aurinkoisia syyspäivä toivottaen Anna Kojo Laivat tuovat vuodessa ruoko-raakasokeria 100 000−150 000 tonnia Kantvikin tehtaan satamaan, josta linjastot siirtävät raaka-aineen suoraan raaka-ainevarastoon. Valmistusprosessissa sokeri puhdistuu useassa eri vaiheessa. Tehtaalla pakataan kidesokeria pusseihin ja säkkeihin, koteloidaan palasokereita ja tölkitetään siirappeja. Teollisuusasiakkaille sokerit siirtyvät säiliöautoissa. Sokeriliiketoimintaa esitteli osastopäällikkö Erkki Talvitie. Suomessa vähittäistuotekysyntä on poikkeuksellisen suurta perinteisen leivonta- ja säilöntäkulttuurin ansiosta. Suomen Sokerilla eri tuotenimikkeitä on yli 200, joista osa menee vientiin. Irlanti on tällä hetkellä suurin vientimaa. Uudentyyppisiä tuotteita ovat esimerkiksi rasvapäällystetyt koristejauheet munkeille ja viinereille, vaniljakreemijauheet ja kanelitäytteet pulliin sekä salmiakinmakuinen sokeri. Tuotekehityksestä vastaava Kyllikki Kilpi esitteli sokerituotteiden mahdollisuuksia ja haasteita. π Laura Hyvärinen PTJ:n retkeläiset tehdaskierroksella Suomen Sokerilla, osastopäällikkö Erkki Talvitie ensimmäinen vasemmalta. 82 Kehittyvä Elintarvike 4/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi prosessitekniikan jaoston sihteeri, ETM laura(at)rukki.fi ETS:n kannattajajäsenet ja edut Ammeraal Beltech Oy Apetit Pakaste Oy Atria Oy Caldic Finland Oy Clinical Life Sciences Elintarviketeollisuusliitto ry Elixi Oil Oy Eurofins Scientific Finland Oy Fazer Leipomot Oy Felix Abba Oy Ab Finnbakels Oy Oy FoodFiles Ltd Givaudan Finland HK Ruokatalo Oy Hosmed Oy If Vahinkovakuutus Oy Kauppamyllyjen yhdistys ry KiiltoClean Oy Leipurin Oy TETS kiittää jäsenkyselyyn vastanneita TETSin johtoryhmä kiittää kaikkia keväällä 2013 järjestettyyn jäsenkyselyyn vastanneita. Kyselyn tuloksia käytetään apuna TETSin toimintaa kehitettäessä. CGI Suomi Oy Ordior Oy PANalytical Pieni Kirahvi Oy Ab / Kanniston Leipomo Polttimo Yhtiöt Oy Ravintoraisio Oy Roquette Nordica Oy Ruokakesko Oy Saarioinen Oy Sinebrychoff Oy Ab VAASAN Oy Valio Oy World Courier (Finland) Oy Turun Elintarviketutkijain Seuran kannattajajäsen ETS:n kannattajajäsenedut • Kannattajajäsenestä tehdään esittelyjuttu Kehittyvä Elintarvike -lehteen. • Kannattajajäsen saa ETS:n kotisivuille yrityksensä/yhteisönsä logon, josta on linkki kannattajajäsenen kotisivuille. • Kannattajajäsen saa yhden Kehittyvä Elintarvike -lehden vuosikerran jäsenmaksua vastaan + halutessaan lisäksi 1–5 kestotilausvuosikertaa 50 % alennuksella. • Kannattajajäsenten edustajat saavat 25 % alennuksen ETS:n järjestämiin maksullisiin seminaareihin. Condite Oy Ilmoita muutoksista yhteystiedoissa osoitteeseen info@ets.fi Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat! Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha. Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella info@ets.fi, sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla. Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot 2013 Elintarviketieteiden Seuran hallitus ETMJ Tukkutorilla 12.11. Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto vierailee 12.11.2013 klo 14−16 Tukkutorilla Helsingissä (Vanha talvitie 10 H, 2. kerros, 00580 Helsinki). ETM Erkki Vasara puheenjohtaja MTT Humppilantie 14 31600 JOKIOINEN p. 0400 699209 erkki.vasara@mtt.fi KTM Suvi Luoma Foodwest Oy Vaasantie 1 C 60100 SEINÄJOKI p. 044 374 1700 suvi.luoma@foodwest.fi MMM Heikki Manner varapuheenjohtaja Jovant Oy Räätälintie 2 07880 LILJENDAL p. 050 338 2930 heikki.manner@luukku.com Toimitusjohtaja Timo Taulavuori kertoo Tukkutorin taipaleesta, tämän hetken kuulumisista, tulevaisuuden suunnitelmista sekä kuluttajien asenteista. Lisäksi on esittelykierros. ETM Paula Koivisto Valio Oy PL 30 (Meijeritie 4) 00039 VALIO p. 050 398 7041 paula.koivisto@valio.fi Ilmoittautumiset 5.11. mennessä: info@ets.fi MMM Tiina Luoma Inex Partners Oy Karantie 2, 02630 ESPOO p. 040 703 8848 tiina.luoma@sok.fi FT Oskar Laaksonen Turun yliopisto Elintarvikekemia Biokemian ja elintarvikekemian laitos Vatselankatu 2, Arcanum, 2. krs 20014 TURUN YLIOPISTO p.(02) 333 6875 oskar.laaksonen@utu.fi FT Marika Jestoi Evira Mustialankatu 3 00790 HELSINKI p. 040 487 7798 marika.jestoi@evira.fi ELT Elina Säde Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen tiedekunta PL 66, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO p. (09) 191 57 118 elina.sade@helsinki.fi HuK Anna Kojo assistentti, taloudenhoitaja PL 115, 00241 HELSINKI info@ets.fi p. 050 3371 070 PS. Muut yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.ets.fi www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2013 83 www.algolchemicals.com | food@algol.com | 09 50991 PARHAAT RESEPTIT KESTÄVÄT AIKAA Kansainvälinen verkosto - paikallinen palvelu Asiantuntemus syntyy vahvasta toimialatuntemuksesta, pitkästä kokemuksesta sekä kyvystä muuttua markkinoiden mukana. Vahvat ja pitkäaikaiset päämiessuhteemme ja parhaat eurooppalaiset valmistajat takaavat korkean laadun. Kannamme myös vastuumme ympäristöstä ja turvallisuudesta.
© Copyright 2024