Syksy 2012
PÄÄKIRJOITUS: MITÄS JOS SOITETTAS ? Viime aikoina on saatu lehdistä lukea ja muutenkin tuta, kuinka kulttuurialaa rokotetaan. Piikkejä annetaan niin koulutukseen, konserttitoimintaan kuin yleiseen ilmapiirin. Onko sitten kyseessä piristys- vai peräruiske jää nähtäväksi. MUTTA SOITETAAS TAAS , ettei mee jutteluksi On varmasti haasteellista toipua niistä monista muutoksista, joita ala on viime aikoina kohdannut. Taideväkeä on riepoteltu niin musiikin, teatterin kuin kuvataiteen saralla. On kuitenkin mentävä eteenpäin, mutta suunnitellusti. Nyt kun monet muutokset mm sotilassoittokuntien osalta alkavat olla selvillä, on aika ryhtyä miettimään uudistuksien ja lakkautuksien seurannaisvaikutuksia. Monella paikkakunnalla opettajien määrä vähenee. Tähän on harrastajien vaikea vaikuttaa. Lähinnä on luotettava, että alalle syntyy myös uusia opetusjärjestelyjä. erityisesti nuorisosoittokuntien vetäjät ovat siten avainasemassa ja heitä on myös koulutettava tehtäviinsä. Onneksi nykypolvi on osoittautunut tiedonnälkäiseksi ja yhteistyökykyiseksi. Niinpä liiton rooli vaatii jatkossa koulutustapahtumien järjestelyiltä lisäpanostusta, jossa opetustarjontaa voidaan monipuolistaa ja johdonmukaista esim. tuottamalla opetuskokonaisuuksia, jolloin esim. kapellimestarikoulutukseen tai kursseille hakeutuva saa kohdistettua opintonsa oikein. Siis eräänlainen henkilökohtainen opetussuunnitelma myös harrastajien osalta Materiaalin osalta on huomattava, että sotilassoittokunnilta jää huomattava määrä materiaalia ja aineistoa, josta myös harrastajat ovat kiinnostuneita. Olisi hyvä päästä valmisteleman näihin liittyviä toimenpiteitä yhteistyössä puolustusvoimien sotilasmusiikkialan kanssa. Suomen Puhallinorkesteriliittoon kuuluu monia maanpuolustusjärjestöjen reserviläissoittokuntia, joiden ohjelmistolle näin periytyvät nuotit olisivat hyvä lisä. Samoille nuoteille löytyy kiinnostusta varmasti laajemminkin. Puolustusvoimauudistuksen toteuttamisen jälkeen on nähtävissä tilanne, jossa harrastajaorkestereita aletaan kysyä myös sotilas/maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksiin. Siten toimintaan on odotettavissa muutoksia. Päädytäänkö sitten nimikkoorkestereihin vai, mitä tapahtuu, jää nähtäväksi. Silti tärkeintä ovat esiintymiset. Syksy alkaa harjoituksineen, uusine kavereineen, vanhoine tuttuineen ja kapellimestaritkin puhkuvat intoa. Ympäri Suomea suunnitellaan tulevaa kautta. Monet orkesterit tuottavat nykyään konserttikokonaisuuksia, joihin on erikseen sovitettu materiaali. Tieto näistä leviää kuitenkin huonosti. Tämä ei ole kenenkään etu. Sovittajille olisi hyvä saada tuotteilleen lisäesityksiä ja bändien ei aina tarvitsisi luoda kaikkea tyhjästä. Myös esim. solistit lähtevät mukaan helpommin, jos materiaali on heille räätälöityä ”tuttua kamaa”. …mutta hei, ei olla varovaisia siellä vaan soitetaas taas, Raine Ampuja 9.9.2012 SPOL HALLITUS Puheenjohtaja Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: raine.ampuja@gmail.com puh. 040 50 77799 Varapuheenjohtaja, jäsenasiat Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE jouni.auramo@pmo.fi 050 3135588 Sihteeri, internet Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ spol.sihteeri@gmail.com, puh. 040 9637701 Taloudenhoito, Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ marita.rantamaki@elisanet.fi 040 5139059 Ansiomerkit: Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO pekka.ulmanen@gmail.com p. 0400 - 272 339 Kansainväliset asiat ja jäsenlehti Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE jukka.viitasaari@kolumbus.fi 050 3233698 Koulutus: Juuso Wallin Sturenkatu 26 A 9 00510 HELSINKI juuso.wallin@gmail.com 040 5255865 Muut hallitksen jäsenet Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU markku.k.korhonen@dnainternet.net 040 7374717 Minna Kajander Sino Hurtan katu 4 81700 LIEKSA minna.kajander@likesa.fi 040 1044140 Kansikuva: Kimmo Varjoranta 2012 1 Erkki Eskelinen 80 vuotta Juhlakonsertti pidettiin Lieksassa 9.9.2012 Lieksan nuorisopuhallinorkesteria johtivat päivänsankarin lisäksi Petri Junna ja Minna Kajander ERKKI ESKELINEN s. 9.9.1932, Pielisjärvi, nykyinen Lieksa Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin perustaja ja kapellimestari 1958-1995 Lieksan musiikkiopiston/ Pielisen Karjalan musiikkiopiston perustaja ja rehtori 1971-1995 Lieksan Vaskiviikon perustaja ja toiminnanjohtaja 1980-1995 Director musices 1983, Musiikkineuvos 1995 Lassi Ikäheimo (vuoden 2011 sotilasmuusikko) oppi-isänsä Erkki Eskelisen seurassa. Musiikkineuvos Erkki Eskelisen soittoura sai alkunsa vuonna 1939 isältään saamallaan trumpetilla. Sotavuosien vuoksi harrastus ei päässyt vielä tuolloin alkua pidemmälle. Sotien päätyttyä Lieksan Rautatieläisten soittokunta aloitti toimintansa ja Erkki pääsi siihen mukaan. Soiton opiskelu oli lähinnä vanhempien soittajien seuraamista. Sillä tavalla monet torvet sekä haitari tulivat jo tutuiksi ja keikkakilometrejä tanssilavalta toiselle alkoi kertyä. Kajaanin seminaariin Erkki Eskelinen pääsi opiskelemaan 22 -vuotiaana. Opiskelujen aikana syntyi jo ajatus oman, nuorista koostuvan, soittokunnan perustamisesta. Trumpetin soitossa häntä opetti 1960-luvun alkuvuosina Jalo Nuutinen Helsingin kaupunginorkesterista. Kesät taittuivat musiikkileireillä ja – kursseilla. Opiskelun nälkä oli vielä kova ja Erkki pätevöityi myös peruskoulun yläasteen ja lukion musiikinopettajan virkaan. Lieksan Poikasoittokunta aloitti toimintansa syksyllä 1958. Viitisen vuotta myöhemmin nimi vaihtui Lieksan Nuorisopuhallinorkesteriksi. Kasvava soittokunta tarvitsi opettajia ja niinpä perustettiin Lieksan orkesterikoulu. Kovan työn tuloksena koulusta saatiin musiikkiopisto ensin Lieksaan ja myöhemmin laajemmin koko Pielisen Karjalan alueelle. Lieksan Vaskiviikko järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 1980 ja niin kotikaupunkimme tunnettu ja arvostettu musiikkitapahtuma oli saanut alkunsa. Idearikkaus ja rakkaus musiikkiin on säilynyt läpi vuosikymmenten. Erkki Eskelinen on Lieksan Vaskiviikon hallituksen jäsen ja soittaa edelleen aktiivisesti Lieksan seniorisoittokunnassa. Juhlakonsertissa kuullaan teoksia Erkin ja hänen orkesterissaan soittaneiden satojen lasten ja nuorten huippuhetkistä. Sisun koulutusja konserttiperiodi 18.-21.10. odottaa ilmoittautujia Sinfoninen puhallinorkesteri Sisun syksyn koulutusperiodi järjestetään Tampereella 18.-21.10. Se painottuu tällä kertaa viihteelliseen sinfoniseen puhallinmusiikkiin kapellimestari Jaako Nurilan johdolla. Laulusolistina baritoni Hannu Lehtonen. Lue lisää WWW:SPOLLI.COM /Tapahtumakalenteri tai Sisun omilta sivuilta WWW.SISUMUSIC.FI Lisätietoa ilmoittautumisesta antaa Henri Kukanaho puh 050 5718227 tai henri.kukanaho[a]gmail.com. Mukaan otetaan noin 40 puhallin- ja lyömäsoittajaa, mutta soitettavaa löytyy myös pianistille ja basistille! FinnBand SHOP NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI PDF-tiedostoina 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Edition ELVIS, Musact ja SPOL www.finnbandshop.com Ei ainakaan trumpetinPuhallinmusiikin juhulaa soittajan vapaapäivä! Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Huomaan toistavani kun kuvailen taas menneen kesän Lieksan Vaskiviikkoa sanoilla ”olipa hieno festivaali ja kaikki St.juuri Marien INO yhteisesityksessään Soi - ja taiteilijat olivat upeita”. Mutta kun se on totta! Vanhat Mv. tututJung olivat niinjahyviä, ellei parempia, kuinSata-Häme muistelimmekin festivaalin päätösjuhlassa. Orkesteria johtaa Walter Hinterhölzl. ekakertalaiset lunastivat lupauksensa ja olivat pidettyjä opettajia, loistavia esiintyjiä ja ihania ihmisiä. Mnozil Brass Trombamania Ranskasta Boston Brass Mnozil Brass räjäytti taas pankin kahdella loppuunmyydyllä konsertillaan, mutta iloksemme myös Trombamanian ja Boston Brassin konsertit kulttuurikeskuksessa olivat ääriään myöten täynnä. Kaikissa konserteissa oli silmämääräisestikin katsottuna runsaasti väkeä ja loppulaskelma todisti arvelun oikeaksi – lisäystä viime vuosien keskiarvoon oli noin 12 %. Trombamania Boston Brass Myös kursseilla oli opiskelijoita huomattavasti runsaammin (noin 30%) kuin viime vuosina yleensä. Uusina tulokkaina toivotimme tervetulleiksi erityisesti Kansallisen nuorisovaskiyhtyeen lahjakkaat soittajat, jotka Enrique Boston Brass Crespon ja Marjo Riihimäen johtamina esiintyivät todella edukseen kurssin päätöskonsertissa. Lieksa Brass Week 2012 Lieksan 33. Vaskiviikko oli trumpetin teemavuosi ja se todentui niin konserttiohjelmassa ohjelmistovalinnoin kuin vaskisoitinkilpailussa, jossa vuorossa oli Lieksan 4. Kansainvälinen trumpettikilpailu (Raimo Sarmas in memoriam). Välillä tuntui, että trumpetisteja sanan mukaisesti oli nurkat pullollaan, sillä kilpailuun ilmoittautuneesta 62 trumpetistista Lieksaan saapui huimat 51 voittajaehdokasta. Mestariluokalla oli toistakymmentä ja perusopetuksessa parikymmentä oppilasta. Kilpailun voittaja Miroslav Petkov (Bulgaria) Seitsikkokurssilla myös yhteensä lähes parikymmentä es- ja Bb-trumpettia. Näiden lisäksi tuomariston ja opettajiston sekä esiintyvien yhtyeiden mestaritrumpetistit taiteellista johtajaamme unohtamatta…. Viikon aikana moni haikaili Lieksan keskustassa perinteisesti vallinneen vaskihumun perään. Valitettavasti pääkadun perusparannus katkoi Pielisentien niin moneen läpikulkemattoman pätkään, että läpikulku ei onnistunut kovinkaan kivuttomasti esimerkiksi kulttuurikeskukselta aseman suuntaan vaan sivukadut tulivat myös ulkopaikkakuntalaisille tutuiksi kun yritettiin etsiä järkevintä reittiä paikasta a paikkaan b. Päiväsoittojen esiintyjät soittivat urheasti kilpaa katutyökoneiden kanssa, mutta toivomme, että ensi kesänä nämä uhrauksemme palkitaan ja saamme ihailla uutta Pielisentietä ja koristaa sen jälleen katulipuillamme ja ilahduttaa ihmisiä päiväsoitoillamme. TB7 katusoittelee... Ensi kesänä vuorossa on Lieksan 3. kansainvälinen tuubakilpailu. Ohjelmaa ja esiintyjiä en vielä pysty paljastamaan, mutta tarkkaile nettisivujamme ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä, niin tiedät mitä tapahtuu. Oikein loistavaa syksyä kaikille! Nina Lackman Kuvat: Kimmo ”Kippari” Varjoranta Lieksa Brass Week 2012" Puhallinmusiikin Vaskiakatemia juhulaa Etelä-Pohojammaalla Vaskiviikolla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Akateemisina solisteina Luis Marti ja Andrei Ikov piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa Vaskisoitinakatemian ensimmäinen kesäperiodi toteutettiin Lieksan Vaskiviikon yhteydessä. Vajaan viikon mittaiselle leirille osallistui 42 nuorta soittajaa eri puolelta Suomea. Soittajat jaettiin kahteen ryhmään, jotka harjoittelivat oman ohjelmistonsa päätöskonserttiin. Suurin osa nuorista muusikoista osallistui lisäksi Vaskiviikon järjestämään perusopetukseen ja mestarikursseille. Viikon aikana soittamista tulikin harrastettua lähes tauotta – aamusta alkaen aikataulussa oli orkesteriharjoituksia, stemmiksiä, soittotunteja ja mestarikursseja. Illalla ohjelmassa oli harjoittelua ja konserttien kuuntelua. Yhtyeiden kapellimestarina toimi Marjo Riihimäki, joka on aiemmin toiminut mm.Puhkupillien, Torvikopla Big Bandin, Tuulimyllyn Puhaltajien ja Boforin taiteellisena johtajana ja valmistuu ensi keväänä Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariohjelmasta. German Brassin perustaja, pasunisti Enrique Crespo opetti pasunisteja mestarikurssilla ja johti konsertissa pasuuna- ja tuubayhtyeitä. Kaikki vaskiakatemian nuoret muusikot saivat osallistua kurssille alennettuun hintaan. Seuraavan kerran näillä kokoonpanoilla soitetaan Kymi Brassin yhteydessä järjestettävässä koulutuksessa Kouvolassa marraskuun alussa. Vaskisoitinakatemia 2012-2015; taustaa ja tavoitteet Kotimaisten vaskisoittajien määrä on päässyt laskemaan alle kriittisen tason. Emme saa vaskimusiikin peruskoulutukseen tarpeeksi soittajia, jotta saisimme myöhemmin musiikkikulttuurimme tarvitsemat ammattilaiset. Ammattisoittajia ei riitä enää ammattiorkestereiden, eli sinfoniaorkestereiden ja puolustusvoimien, eikä myöskään musiikkioppilaitosten tarpeisiin. Koska perinteisiin maakuntien puhallinmusiikkikehtoihin ei ole riittänyt päteviä opettajia kaikkiin soittimiin, on negatiivinen kierre valmis. Vaskiakatemian tavoitteena on jakaa tietoa ja taitoa vaskimusiikin saralla koko maassa, etsiä lahjakkaat nuoret vaskisoittajat tasoistensa piiriin ja jatkokouluttaa nuoria ammattilaisia. Vaskiakatemia tarjoaa oppilaiden kouluttamisen ohella yhteistyötä musiikkioppilaitoksien opettajille ja järjestää korkeatasoisia konsertteja maakunnissa. Lisäksi tavoitteena on seitsikkoperinteen nostaminen uudelleen suurempaan tietoisuuteen. Kaikenkaikkiaan halutaan leventää kotimaisen vaskimusiikin tason huippua. Toimintamuodot: Nuorten vaskiakatemia Opettajien vaskiakatemia Nuorten ammattilaisten vaskiakatemia Konsertoiva vaskiakatemia Suomalainen vaskiseitsikko Suurin tukija: Suomen Kulttuurirahasto Perustajat: Jouko Harjanne & Harri Lidsle Yhteistyössä: Sibelius-Akatemia Teksti: Marjo Riihimäki, kuvat Kimmo Varjoranta Ameriikan Poijat Tour Puhallinmusiikin juhulaa of Etelä-Pohojammaalla Finland 2012 ...Viitasauruksen tuomaroimaan Paul Niemisto (FT, baritonitorvi) on amerikansuomalaisen Ameriikan Poikien (Boys of America) vaskiseitsikon perustaja ja johtaja. Hän on myös perustanut ja johtaa Cannon Valley Regional Orchestraa, joka on minnesotalaisen Northfieldin kaupungin paikallisorkesteri. Niemisto on toimii musiikin apulaisprofessorina St. Olaf Collegessa, missä hän opettaa matalia vaskia, johtaa vaskiyhtyeitä ja pitää kursseja musiikkikasvatuksesta. Niemisto on valmistunut Michicanin yliopstosta ja hänen sukujuurensa ovat Pohjanmaalta. Russell Pesola (FT, es-kornetti) on Concordia College Bandin emerituskapellimestari, hän aloitti oppilaitoksessa 1975. Entinen koulupuhallinorkesterin johtaja on myös kokenut vieraileva klinikoitsija ja kapellimestari. Nykyään Pesola johtaa Parks Rapids Area Community Bandia and Prairie Winds -vaskiyhtyettä. Ameriikan Poikien perustajajäsen Pesolalla on myös pohjalaiset juuret. Denise Pesola (B-kornetti) on syntyperäinen minnesotalainen ja Ameriikan Poikien perustajajäsen. Hän valmistui Concordia Collegesta ja jatkoi opintojaan Minnesotan yliopistossa (Masters degree). Pesola tunneltaan Moorheadin alueella käyrätorvistina (Fargo-Moorhead Symphony) ja koulupuhallin-orkesterikapellimestarina. Russell Pesolan puoliso Denise on tehnyt useita sovituksia Ameriikan Poijille. Jari Villaneuva (B-kornetti) on äskettäin jäänyt eläkkeelle soolotrumpetistin toimesta United States Air Force Bandista (Washington DC), taakse jäi myös signaalitorvi -pesti Arlington National Cemeteryssä. Villaneuvaa pidetäänkin USA:n eturivin "bugler" asiantuntijana. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita USA:n sisällissodan aikaisista torvisignaaleista ja ajankohdan vaskiyhtyeistä ja valmistelee kirjaa aiheesta. Aktiivinen freelancemuusikko on aiheen johtavia asiantuntijoita ja hän johtaa myös Federal City Brass Bandia, joka soittaa 1800-luvun vaskiinstrumenteilla. Ameriikan Poijat Suomessa Hollantilaiset Kesäpuistossa; Becky Jyrkäs (es-alttotorvi) on valmistunut Concordia Collegesta erikoistumisaineinaan alla: Tattoo-rengin spiikki-info musiikki ja matematiikka. Aktiivisen freelancemuusikon (käyrätorvi) kalenterin täyttävät Bloomington Teksti Symphony, : Juhani puhallinkvinetti Heiskanen WindWorks ja cornotrio Brava. Hän on myös soittanut Minnesota Opera Orchestran ja St. Paul Kuva: Kari Roine Chamber Orchestran kanssa ja soittaa alppitorvea RockyKaj-Erik, Mountain Alphorn Duossa. Partituuriote: Fantasia Festivico Suomalaisesta sukunimestään Becky saa kiittää aviomiestään. Nathaniel Dickey (DMA, B-tenoritorvi) Opintie: Oberlin College and Conservatory, University of Minnesota; matematiikka (B.A.) ja musiikki (B.M.) Concordia Collegessa hän opettaa matalia vaskia ja johtaa puhallinorkestereita. Ammattipasunistina hänellä on paikka Fargo-Moorhead Symphonyssa, listaa jatkavat Jazz Arts Group of Fargo-Moorhead ja Post-Traumatic Funk Syndrome. Suomalaisjuurinen Dickey toimi aikaisemmin Harvardin yliopiston puhallinorkestereiden apulaiskapellimestarina. Tracey Gibbens (tuuba) on kolmannen polven amerikansuomalainen. Hän syntyi Minnesotan Iron Range -rautakaivosseudulla Virginiassa ja varttui Duluthissa. Kapellimestarin ja vaskimuusikon toimet ovat vieneet hänet Meksikoon, Italiaan ja ympäri Yhdysvaltoja. Äskettäin Alaskan Fairbanksista Minnesotaan palannutGibbens opettaa nykyään WisconsinSuperior -yliopistossa ja johtaa aktiiviseti puhallinorkestereita, sinfoniaorkestereita ja kuoroja Duluthin aluella. Hän on nykyään Ameriikan Poikien pääsovittaja. Seuraavaksi otteita Paul Niemiston matkapäiväkirjasta Ameriikan Poiken IV Suomen kiertueelta. www.ameriikanpoijat.org Day 1: Kaikki seitsemän ameriikan poikaa (ml. kaksi tyttöä) ovat nyt saapuneet Kokkolaan turvallisesti. Mitään ihmeellisempää ei ole sattunut, mitä nyt kännykät vähän reistailivat, matkatavarat katosivat ja ihmiset etsivät toisiaan Helsingin Rautatieasemalla. Tänään myös soitetaan ensimmäisen kerran! Mukavaa myös olla Suomessa keskellä mansikka- ja hernesesonkia. Day 3: Kaikki meni suunnitellusti, ulkoilmakonsertti Kokkolassa nautti myös erinomaisesta säästä vastoin ennusteita. Kaikki nuotit olivat tallella, instrumentit toimivat ja Traceyn lainattu Eb Bessontuuba toimi hyvin Kokkolan keskustan pikku lavalla. Soitimme tunnin, marsseja, valsseja ja Kuulan Vuorella. Illalla oli yhteisharjoitus kokkolalaisten puhaltajien kanssa; Russ, Jari, Tracey, Nat ja Minä johdimme kukin yhden teoksen. Meni hyvin. Kukaan ei ole sairaana, kukaan ei mökötä. Uskomatonta. Day 4: Sääennustukset Pohojammaalle pettävät jatkuvasti: Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin avajaisia häiritsi vain pieni tihkusade. Soitimme avajaisten alkutunteina musiikkikoulun pikku salissa, taatusti kuului! Yövymme hotellissa Vetelissä, sillä Poijissa on liian monta vanhaa miestä telttailemaan. Aamuharjoitukset menivät hyvin, mutta olemme vähän väsyksissä, yhä jet lagissa. Torvet sentään toimivat. Muutimme Jukka Viitasaaren Bothnian Rhapsodyn Bothnian Fanfareksi hyppäämällä kissanpäästä suoraan Anne Peltonen johtaa, teinit sirkustelee codaan. Day 11: Matkustimme Peräseinäjoelle ja soitimme upeassa hienoakustiikkaisessa 1700-luvun lopulla rakennetussa kirkossa. Ohjelmisto oli aika vakavaa, soitimme melkein kaksi tuntia vaativinta repertuuriamme. Oikein hienoa. Day 12: Yövyimme Kailajäven lomakylässä ja soitimme tänään kaksi konsettia Siirtolaismuseseossa sen jokavuotisilla festivaaleilla. Settiimme kuului vanhoja suosikkejamme ja amerikansuomalaisia sävellyksiä ja sovituksia. Day 14: Matkustuspäivä Kuopiosta Lieksaan. Pysähdyille eräällä varastolla katselemaan vanhoja 1880-luvun vaskisoittimia Petarista (Anderst). Asiasta enemmän: https://www.facebook.com/paul.niemisto Saavuimme Lieksaan, söimme hyvin ja soitimme ilalla Nurmeksessa Vaskiviikon aloituskonsertissa. Day 15: We were very pleased by audience reaction to our music and were thrilled to play some of the septet heavies” repertoire in that concert setting. My personal thrill was hearing my own sound, at pianissimo level, come back to me from the rear wall of the Lieksa church. Ameriikan Poijat Suomessa Niitä soitetaan seuraavan kerran luultavasti vasta Lieksassa katukeikalla Vastaanotto oli oikein hyvä ja pidimme perinneasujamme yllä koko päivän. Day 16: Lauantai 21.7. Aloitimme kahden tunnin harjoituksilla Jukka Viitasaaren maanantaiseen sävellyskonserttiin. Säveltäjä oli läsnä. Iltapäivällä soitimme Icellan terassilla sadepisaroita väistellen. Setin lopulla paikalla oli paljon porukkaa. Olimme suunnitelleet settiä amerikansuomalaisesta musiikista selityksineen. mutta pian kävi selväksi, että paikka ei ollut luentosali joten valitsin kevyempiä kappaleita, etenkin tanssimusiikkia. Day 19: Meidät oli buukattu autolauttakeikoille Lieksasta Kolille. Viisi keikkaa päivässä: 2 X 30 minuttia lautalla, tunti hotellin terassilla ja jälleen 2 X 30 minuuttia lautalla. Ohjelmisto tuli käytyä läpi äärilaitoja myöten, välillä jopa prima vistana. Sää oli upea, päivetyimme. Ei treenejä. Kaikki terveinä, ei rikkinäisiä torvia, kaikki tavarat tallella. Day 21: Saavuimme Espan lavalle puolilta päivin soundcheckiin. Meitä on hieman vahvistettu, koska aukio on niin suuri. Vaikka äänentoisto vähän ”kovettikin” soundiamme ”saavutimme enemmän korvia”. Yleisö oli suuri ja kansainvälinen, spiikkasin englanniksi ja suomeksi. Bändi halusi esittää parhaat palamme, koska oli kiertueen viimeinen keikka, puolitoista tuntia pikku breikillä. Palautimme Mikko Ornbergin tuuban ja söimme Kappelissa kiertueen päätöslounaan. Olen oikein tyytyväinen matkaan ja ”very tired”. Pakkaan aamulla. Teksti: Paul Niemisto Kuvat: Jari Villanueva ja Kimmo Varjoranta Ameriikan Poijat Suomessa ! 17.-23.5. 2012 PUOLAPUU JA -VASKET Puhkut virittäytymässä Gdanskin keikkaa varten Kun kerran Jyväskylästä lähdetään, niin lähdetään kunnolla. Ja niin lähtee Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit toukokuussa 2012 vallankin Puolaan asti kokonaiseksi viikoksi. Kahdeksanhenkisen matkatyöryhmän missio on seuraava: hoitakaa perille ja takaisin kolmisenkymmentä soittajaa sekä rakkaat kapellimestarit Tanjaana Jaakkola ja Anna-Kaisa Tupala. Matkalaisille jaetaan jo Jyväskylässä matkapaidat, suklaapatukat ja lista hyödyllisimmistä puolankielisistä sanoista. Sitten mennään. Ensimmäinen bussimatka Puolassa tuoksuu teennäiseltä saippualta ja hiusten värjäykseltä. Lentokoneessa on laskettu pilvikerroksia ainakin viiteen saakka, ja herra fagotilla on ollut oma paikka. Tuubisti aloittaa haikujen kirjoittamisen: niiden lukumäärä tulee nousemaan kymmeniin. Ensimmäisessä hostellissa on teemahuoneita. Tyttöjen huoneen teema on varasto, sängynlaidat on raidoitettu puhkuvärein: mustaa ja keltaista. Tää on kyllä yks palapeli tää huone. Tosielämän tetris. Toisessa hostellissa tilaa onkin sitten jopa kävellä lattialla, ja kolmas hostelli on varattu vain ja ainoastaan puhkuille. Ensimmäiset sävelet soivat Gdanskissa. Ja siitä se alkaa: soitetaan, syödään, nukutaan, syödään ja soitetaan taas. Välissä istutaan bussissa, jotta ehditään kiertää neljä kaupunkia. Sovittuja keikkoja on kolme. Eilisilta oli legendaarinen: saatiin pirun hieno sali jossa soittaa ja kuulijoita oli 27. AaKoo hymyili hurjan aurinkoisesti. Tczewiin meidät ovat kutsuneet paikalliset partiolaiset, joiden orkesteri soittaa suurella innolla muun muassa eräänkin potpurin, joka on koottu vaatimattomasti jokseenkin jokaisesta puhallinbiisistä jonka kuvitella saattaa. Poznanin keikkaa puolestaan on mainostettu valtavin julistein ympäri kaupunkia. Konserttia seuraavana päivänä löydämme itsemme paikallislehdestä, jossa kehutaan niin oboesooloa kuin monipuolista ohjelmistoakin. Eikä suotta: olemme lähteneet matkaan ennakkoluulottomasti ilman Sibeliusta, jota puolalaiset kuulemma yleensä saavat vierailevilta suomalaisilta kuulla riittämiin. Sen sijaan nuottikansioista löytyy laaja skaala puhallinmusiikkia Ropen ja Madetojan marsseista Gershwinin kautta suomalaisirlantilaisilla vaikutteilla leikittelevään Peter Middlehousen Finrish Moodiin tinapillisooloineen, Pasquet’n tangosarjaan ja liutaan Jukka Viitasaaren sekä Esko Heikkisen sävellyksiä. Soitettiin Poznanin kaupungintalolla hyvin kamarihenkisessä ympäristössä kutsuvierasyleisölle. Lämppärinä oli paikallinen jousipumppu, jonka biiseistä tunnistin vain Viulunsoittaja katolla –lajitelman. Soitettiin hyvä ja monipuolinen setti mutta voi kuulijat ja naama kuinka pitkä se olikaan. Tanjaana sanoo että Legacy of Kalevala meni loistavasti. Viimeisen keikan jälkeen tunnelma on väsynyt mutta onnellinen: tiedossa on muutaman päivän rentoutuminen muun muassa Sopotin, tuon Puolan Rivieran, rannoilla. Hellelukemat hipovat kolmeakymmentä. 9:32 ja kaikki buhkut pussissa. Onneksi on hyvä ilmastointi. Yksikään soitin ei katoa lentokoneessa. Joka päivä saadaan järjettömän hyvää ruokaa. Bussit saapuvat ajallaan. Viikon jälkeen silmät alkavat painua kiinni, mutta suut hymyilevät edelleen, ja matkapäiväkirjaan avaudutaan riemukkaasti: Kiitettävä on loistavaa matkaseuraa ja matkatyöryhmää, jonka vuoden kestänyt uurastus takasi onnistuneen reissun. Puhkut Puolassa Keikkapaidat ovat mustat, niissä lukee keltaisella Puhkupillit. Keikka-ajan ulkopuolella jokainen vetää niskaansa keltaisen paidan, johon on mustalla printattu Puhkupillit Poland 2012. Ja niin vain on, että kun paluu Suomeen koittaa, eksyy tuo rakas matkapaita ulkoilemaan vielä kymmeniä kertoja. Siinä on hyvä muistella, kuinka huulet soitetuista sävelistä turtina tuli käveltyä puolalaista pellonreunaa tennarit mullassa, särjettyä korko katukiveykseen, pyöriteltyä paljaita varpaita rantahiekassa. Ja päässä soi vieläkin: tididittittii, tididittii, tididittittii, tittittii. Olen puhkuihin rakastunut. Tämä seura tekee minut iloiseksi. Teksti: Miia Heinänen Kuvat: Susanna Nurmeksela, Soila Takanen (alla) Kursivoidut kohdat lainauksia Puhkupillien kollektiivisesta matkapäiväkirjasta. Haastattelussa Hamina Tattoon taiteellinen johtaja Jyrki Koskinen -Milloin aloitit 2012 Tattoon ohjelman suunnittelun? Ohjelman suunnittelu on vastaava projekti kuin vaikkapa teoksen säveltäminen tai sovittaminen. T.s erilaisia vaihtoehtoja tulee pallotelleeksi lähes viimeiseen tuskaan saakka, kunnes ohjelma on vain yksinkertaisesti pakko lyödä lukkoon. Aiemmista kokemuksista ja kansainvälisistä vertailuista otetaan opiksi ja käytännössä ohjelmaa olen pohtinut edellisestä Tattoosta (2010) alkaen. -Milloin täytyi buukata ensimmäiset esiintyjät? Osaa vuoden 2012 esiintyjistä koetettiin saada Haminaan jo 2010. Tällainen ryhmä oli mm. hollantilaiset. Aloitin orkestereiden sitouttamisen teeman mukaisista maista ja Ranska ja Venäjä olivatkin ensimmäiset tulonsa vahvistaneet soittokunnat. Kaikki tämän kerran orkesterit olivat tiedossa 2011 alkupuolella ja viimeiset viralliset vahvistukset saatiin 2011 syksyllä. -Mikä oli ns. teema? 200 vuoden taival vuodesta 1812. Kysymyksenasettelu jo antaa ymmärtää, ettei tämän kaltaisessa tapahtumassa josta pyritään tekemään show voida kovinkaan orjallisesti noudattaa tiettyä teemaa. Löyhänä teemana oli vuoden 1812 sotahistorialliset tapahtumat. En onnistunut saamaan kaikkia tuohon ”kapinaan” osallistuneita maita. Se oli kuitenkin lähtökohta kun lähdin tavoittelemaan tämän vuoden dream teamia. Onnekseni sain ensimmäistä kertaa orkesterin Moskovasta ja kun myös Ranska oli läsnä, niin ainakin 1812 ”pääpukarit” olivat läsnä. -Statistiikkaa? Kaikkiaan Hamina Tattoon tapahtumissa oli n. 75.000 kävijää -Tattoo-organisaation vahvuus? Liian pieni! Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa käytössä uusi organisaatiomalli, missä Tattoon taiteellinen ja hallinnollinen puoli oli eriytetty. Toteutettua muutosta tulee jatkaa ja täsmentää tehtäviä sekä vastuita tämän kertaisten kokemusten pohjalta. Kaikkiaan Tattooorganisaatio on aivan liian pieni ja haavoittuvainen näin mittavaan tilaisuuteen. Valtaosa organisaation työntekijöistä on osa-aikaisia tai projektityöntekijöitä, joten heidän hankkimansa tapahtumatuotantokokemus ei välttämättä ole ensi kerralla käytettävissä. -Olisiko jotain toive-esiintyjää? Voi, niitä on niin paljon! Muutamia mainitakseni olen kutsunut toistuvasti sellaisia esiintyjäryhmiä kuin: Top Secret Drum Corps (CH), Silent Drill Team (USA)ja The New Zealand Army Band. Toistaiseksi vielä laihoin tuloksin, sillä kaikki nämä ryhmät liikkuvat ainoastaan rahalla. -Jatkuuko pestisi? No comments! LOPUKSI HALUAISIN KIITTÄÄ KAIKKIA ESIINTYJIÄ, NIIN TATTOO SOITTOKUNTIA KUIN MYÖS HARRASTAJARYHMIÄ ERINOMAISESTA TYÖSTÄ! -Näkyvätkö/kuuluvatko ankeat taloudelliset ajat Tattoon ohjelmassa? Toivottavasti ei! Tiukentunut taloudellinen tilanne vaikutti ohjelman suunnitteluraameihin, joka taasen vaikuttaa sisältöön ja myös palveluihin joita niin yleisölle kuin myös harrastajasoittokunnille oli mahdollista tarjota. Esiintymispaikkoja vähennettiin ja mm. Tervasaaren ohjelmatarjontaa ja kestoa supistettiin. Show-tekniikkaan ei ollut riittäviä resursseja jne. Kymen-laaksoa voimakkaasti ravistelleet rakennemuutokset ovat vähentäneet talouselämän tukea tapahtumalle, eikä uusia tukijoita ole tilalle saatu hankittua. Eräs asia josta ei ole tingitty on osallistuvien sotilassoittokuntien laatu. -Olitko tyytyväinen lipunmyyntiin? En! Lipunmyynnissä ei päästy aiempien vuosien tasolle, joten siihen ei voi olla tyytyväinen. Yleisöpohjassa näkyy selkeätä muutosta, ja esim. juontajan toteuttama gallup osoitti selkeästi sen, että Tattoo shown kävijöissä oli runsaasti ensikertalaisia. Haastattelu: Jukka Viitasaari, kuva: Hamina Tattoo Tattoo-rengin paluu Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Hollantilaiset Kesäpuistossa; alla: Tattoo-rengin spiikki-info Teksti : Juhani Heiskanen Kuva: Kari Roine Päsähdin 29.7.ukkosen saattelemalla yöbussilla suoraan Lieksan vaskiviikolta sillä hetkellä helteiseen Haminaan uusimaan pestini 12. Hamina Tattoon stagemanager/speakerina, vastuualueena Kesäpuisto, Tervasaari ja Maneesi. Partituuriote: Kaj-Erik, Fantasia Festivico Toimenkuvaani voin kuvata seuraavalla esimerkillä: otin yhteyttä Hollannin armeijan kuninkaallisen soittokunnan yhteysupseerikokelaaseen, kysyn Kesäpuiston lavalla tarvittavien tuolien, nuottitelineiden ja mikrofonien määrää, tietty orkesterin saapumisaikaa. Tekstiviestitän infon kesiskollegalleni Ulla EnamoPostille ja äänihenkilö Brian Fitzpatrickille. Orkesterin konserttiohjelman olin rävännyt tekstiviestillä apulaiskapellimestarilta ja googlannut hieman infoa spiikkeihini. Hollantilaisten vyöryttyä klo 11.21 paikalle huomataankin, että kyseessä onkin vaskiyhtye The Regimental Band of the Grenadiers & Rifles. Hyvä tietää…Varmistan vielä aikataulun kapun kanssa (45 min; korkeintaan 55), huomautan että yleisö hymähtelee puujalkavitseilleni eikä orkesterille ja menoksi. Brassiyhtye on tosi hyvä, yleisöä piisaa ja aikataulu pitää. 12. Hamina Tattoo Anne Peltonen johtaa, teinit sirkustelee Sitten pikamarssia Tervasaareen, jossa päivystää kollegani Päivi Muurman ja lavalle kiipeävät mm. Kenraali Basso, Peppi Pitkätossu ja Haminan Teinisirkus Kotkan Nuoriso-orkesterin ja Haminan Nuorisosoittokunnan säestämänä (yllä). Iltakonserttipaikaksi palannut remontoitu Maneesi on rengille helpompi, sillä painetut konserttiohjelmat pitävät kutinsa täysin kahdessa tapauksessa kolmesta (Kaartin Seitsikko & Jukka Perko/RanskanViestijoukkojen Soittokunta) ja alustavasti Venäjän Laivaston Keskussoittokunnalla… Viikon aikana ehtii kuulla monenlaista: eniten miellyttivät ranskalaisten hallittu konsertti (mm. Valse Triste yllärinä ja tietty Cancan...). Latvian maavoimien keskussoittokunnan isänmaallinen ohjelmisto (paljon Raimonds Paulsia) ja huomattavan persoonalliset italialaiset eli Fanfara Bersaglieri ”A Caretto”. Italot saapuivat lavalle soittaen juosten. Karjalan Sotilassoittokunta oli yhdistetty Rakuunasoittokuntaan hyvällä tuloksella ja Päämajan Soittokunta piti yllä musiikillista maanpuolustustahtoa. Harrrastajaorkestereista kuultiin Bastionin marssishown alussa päämajalaisten lisäksi Haminan Soittokuntaa, Ahvion Soittokuntaa ja Puhkupillit Seniorsia (keski-ikä reippaasti alle 40 vee). Vas: Kaarti ja Ville Paakkunainen oik: Latvia ja Guntis Kumacevs Bastionin marssisshowssa Kaarti oli hillitty ja hillitön (Ropea ja Angry Birdsia), venäläiset ja ranskalaiset tyylikkäitä, latvialaiset yllättivät Jääkärimarssilla, hollantilaiset viihdyttivät elokuvamusiikilla ja italialaiset...lue loput Asterixista...Mari Palo lauloi kuumasti Karjalan ja Rakuunoiden taitensäestämänä. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta vastasi tälläkin kertaa kovimmasta showsta. Eipä tuo ihmekään, sillä mukana olivat Ilari Hylkilän tilausteos Sankarin ohella kiväärikoreografia ja Oskari Auramon Rumpusalute. Kaiken kruunasi Gary Mooren Over the Hills & Far Away Henry Perälän iedoimana ja Tommi Suutarisen sovituksena. Toimi monella tasolla, sano Punainen Paroni! Pisteenä nuotin perässä Sami Hannulan pasuunasoololo Rakovalkella. Hyvä Suomi! Teksti ja kuvat Viitasaurus, 12. Hamina Tattoo paitsi Varusmiessoittokunta: Petri Hiironen Puhallinmusiikin Harrastajapuhallinorkesterijuhulaa mukana Veteraani- ja perinnekuorojen suurkonsertissa Etelä-Pohojammaalla ”Itsenäisyys 95 vuotta” ...Viitasauruksen tuomaroimaan Arvo Kuikka johtaa kuoroja ja soittokuntaa: Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki ka!ehin on vapaus Tuskin monelle on tullut mieleen, että isänmaamme täyttää tänä vuonna 95 vuotta. Asian havaitsivat kuitenkin sotaveteraanilaulajat päättäen juhlistaa tapahtumaa yhteisellä suurkonsertilla Hamina Bastionissa sunnuntaina 26. elokuuta. Itsenäisyys 95 vuotta -konsertin järjestämisestä vastasivat Suomen Sotaveteraaniliitto ja Haminan Vehkalahden sotaveteraaniyhdistys Reserviupseerikoulun ja Haminan kaupungin tukemina. Veteraanikuorojen ja soittokunnan yhteisesitykset johti musiikkineuvos Arvo Kuikka ja perinnekuorojen esitykset dir.cant. Matti Orlamo. Konsertissa esiintyvät lisäksi lauluyhtye Kanttiinin Lotat Akateemisina solisteina ja Luis Marti ja Andrei Ikov Haminan Soittokunta. piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa Kuorojen säestyksen lisäksi Haminan Soittokunta esitti Juhani Leinosen johdolla Porilaisten marssin Tasavallan Presidentin saapuessa ja aloitti konsertin teeman mukaisesti esittämällä Toivo Kuulan ja Martti Parantaisen Juhlamarssi isänmaalle. Suurkonsertissa esiintyivät noin 500 kuorolaista pääosin Etelä- ja KeskiSuomesta. Kuorot jakaantuivat veteraanija perinnekuoroihin. Veteraanikuorolaisten keski-ikä on jo lähes 90 vuotta ja he halusivat kokoontua yhdessä laulamaan ja näin juhlistamaan 95-vuotista itsenäisyyttämme epäillen olevansa poissa estradilta Suomen 100 v-juhlissa. Perinnekuorolaisten ikähaarukka lienee 50 - 70 vuodessa. Hamina Bastioni tarjosi vaikuttavat puitteet konsertille, jolle lisäarvoa toi Tasavallan Presidentin läsnäolo ja hänen esittämänsä tervehdys. Kuorot esiintyvät telttakatoksen alle rakennetulla korokkeella. Konserttiyleisölle oli 2000 viimeistä sijaa myöden täynnä ollutta istumapaikkaa. Presidentti puhui Teksti: Juhani Leinonen, kuvat: Aulis Hyväkkä Jussi juonsi Kymen Sanomat huomioi Montolasta vuoden puhallinorkesteri! Valtakunnallisilla Puhallinpäivillä Joensuussa yleisön aplodeista ei ollut tulla loppua, kun uutinen Montolan Puhallinorkesterin valinnasta Vuoden puhallinorkesteriksi tuli julki. Palkinnon jakoi Suomen Puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja Raine Ampuja. - Montolan puhallinorkesteri on juuri 100vuotisjuhlavuottaan viettänyt orkesteri. Se on hyvin järjestäytynyt ja soittaa haastavaa ohjelmistoa, kertoo puheenjohtaja palkitusta orkesterista. Palkinnon myöntämisen perusteena on mainittu myös se, että orkesteri ideoi ja uusii jatkuvasti ohjelmistoaan. Soittokunnan haasteellinen ohjelmisto kokoaa myös orkesterin entisiä jäseniä, monesti ammattimuusikoita, mukaan toimintaan. Suomen Puhallinorkesteriliitto jakaa kerran vuodessa maalis-huhtikuussa ”Vuoden puhallinorkesteri” –tunnustuspalkinnon. Palkinnon tarkoituksena on edistää puhallinmusiikki harrastusta ja se myönnetään harrastemusiikin parissa toimivalle puhallinorkesterille, joka on erityisesti ansioitunut palkitsemisvuotta edeltävänä vuotena. Tunnustus jaettiin nyt toisen kerran. Ensimmäisen kerran tunnustuksen sai Tuulimyllyn Puhaltajat Säkylästä. Palkinnon vastaanotti Joensuussa Montolan puhallinorkesterista Anu Koskinen. Montolan puhallinorkesteri konsertoi aktiivisesti Lappeenrannan seudulla. Orkesteria on vuodesta 2007 lähtien johtanut Satu Simola. Vuonna 2008 orkesteri julkaisi CD-levyn Montola Avenue. Toukokuussa 2010 Montolan puhallinorkesteri tuli kolmanneksi Berliinin kansainvälisessä puhallinorkesterikilpailussa. Syksyllä 2011 ilmestyi Anu Koskisen kirjoittama Montolan puhallinorkesterin historia. 203-sivuinen teos on nimeltään Seuran soiva käyntikortti, Montolan nuorisoseuran puhallinorkesteri 1911–2011. Montolan puhallinorkesterissa musisoi vakituisesti reilut 20 henkilöä. Soittajat ovat pääosin opiskelijoita ja puhallinmusiikin harrastajia, mutta joukossa on myös musiikin ammattilaisia. Yhteistä kaikille soittajille taustasta riippumatta on, että kukin soittaja hallitsee instrumenttinsa niin, että pystyy yksin huolehtimaan stemmastaan tarvittaessa. Soittajat ovat iältään 15-70 -vuotiaita, keski-ikä tällä hetkellä on noin 40 vuotta. Palkittu Montolan puhallinorkesteri on jatkanut kevätkauttaan mielenkiintoisen musiikin parissa myös tunnustuksen saatuaan. Orkesteri konsertoi huhtikuun lopussa Lappeenrannan musiikkiopiston Helkiö-salissa. Konsertissa kuultiin niin Timo Forsströmin, Antti Nissilän, Juuso Wallinin, Marzi Nymanin kuin Janne Ikosen teoksia sekä toiveuusintana Jyrki Koskisen From Karelia with Love. Tuubisti Lauri Huotarinen soitti Broughtonin tuubakonserton sekä Vesa Kirvesmies saksofonillaan Reedin Balladen. Teksti: Minna Kajander, kuva: Mika Pettinen Meidän poikamme maailmalla Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Vasemmalla kapellimestari Jorgen Jensen, oikealla puheenjohtaja Jorgen Jensen ja kolme finskiä Golgatalla... Puhallinorkesterimusiikki on maailman käytetyin musiikkikasvatuksen työkalu ja siksi varmasti myös oikea vientituote. Suomalaisen puhallinmusiikin vientityötä avattiin kahdella show case -konsertilla, joista ensimmäinen soi Kööpenhaminan Rødovressa, Viften konserttisalissa tiistaina 27. maaliskuuta Danish Concert Band toimiessa orkesterina. Toinen isku tehtiin Ruotsin Västeråsiin, RUM-festivaalille 12. toukokuuta, jossa orkesterina oli yhdistetty nuorisopuhallinorkesteri Köping Musikskola ja Arboga Ungdommusikkår. Ideana oli tarjota vastaanottavalle kaupungille suomalaisen musiikin konsertti, jonka suomalainen kapellimestari johtaa, mutta paikalliset soittavat ja kutsuvat myös kuulijoiksi kaikki puhallinorkesteriihmiset läänistään. Tämä sapluuna voisi tulevaisuudessakin olla yksi kustannustehokas tapa saada suomalaiselle puhallinmusiikille kuuluvuutta ja näkyvyyttä maailmalla. Projektin kapellimestarina toimi Sami Hannula, joka ansaitsee erityismaininnan hienosta työstään. Soittajistojen aikuiset sekä nuorisopuhaltajat olivat täysin myytyjä hauskoista ja tehokkaista harjoitusperiodeista. Suomessa asiat ovat hyvin! Meillä on monta kustannusliikettä, jotka tuottavat uutta puhallinmusiikkia. Tanskassa ja Ruotsissa ei oikeasti ole. Ruotsissa nuorisopuhaltajille kotimaista uutta tarjontaa ovat miltei ainoastaan vuosittaiset Melodi Festival sovitukset. Kummassakaan maassa ei ole fyysisiä nuottikauppoja, jotka tarjoisivat uutta kotimaista materiaalia soitettavaksi. Suomessa asiat ovat hyvin! Meillä on monta kustannusliikettä, jotka tuottavat uutta puhallinmusiikkia. Tanskassa ja Ruotsissa ei oikeasti ole. Ruotsissa nuorisopuhaltajille kotimaista uutta tarjontaa ovat miltei ainoastaan vuosittaiset Melodi Festival sovitukset. Kummassakaan maassa ei ole fyysisiä nuottikauppoja, jotka tarjoisivat uutta kotimaista materiaalia soitettavaksi. Tämä kaikki edellä mainittu luo tietysti suomalaiselle puhallinmusiikille hyvät mahdollisuudet uida lahden yli ja rantautua. Haepa YouTube:sta mm. RUM Finnband taikka Blosari The Danish Concert band Tästä jatketaan vuorovedolla suomalaista joutsenauraa lennättäen. Lassi Ikäheimo Viimeinen syksy... ...hommata Markku Viitasaaren Akateeminen Boogie Fimicilta, sillä se ilmestyy 2013 nimellä Academic Boogie USA:ssa Imagine Publishing-kustantamon kautta. -Lähetin kuusi teosta 2008, heti perääm eli 2010 tärppäsi... Myös Jukka Viitasaaren Nuoret leijonat (The Young Lions) julkaistaan 2013 USA:ssa Grand Mesan listoilla. -Se on myynyt Suomessa sen parikymmentä kappalettaan... Teos on vielä syksyn FinnBandShopissa ja 7ikko-kustannus myy paperipainoksen loppuun. Hei sun huiluvilles! Viitasaaren veljekset 1987: -Vielä neljännesvuosisata, niin päästään jenkkimarkkinoi"e... Jukalta on aikaisemmin julkaistu USA.ssa neljä teosta: Light up the Sky! ja Strange Dreams (TRN) ja Aba-Zulu ja Portrait of a Searcher (BRS-Music). Teksti & kuvat: FinnBand-arkisto Puhallinmusiikin juhulaa INO isännöi itävaltalaisia Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan Mv. Jung St. Marien ja INO yhteisesityksessään Sata-Häme Soi festivaalin päätösjuhlassa. Orkesteria johtaa Walter Hinterhölzl. Yläitävaltalainen puhallinorkesteri Mv. Jung St. Marien teki heinäkuussa harjoitus- ja konserttimatkan Pirkanmaalle ja Satakuntaan. Alueensa kärkiorkesterihin kuuluva JSTM vietti viikon Ikaalisten Nuoriso-orkesterin vieraana osana orkestereiden laajempaa yhteistyöhanketta. Pääosin aikuisista koostuva, edistyneillä nuorilla soittajilla vahvistettu JSTM esiintyi vierailunsa aikana kahteen otteeseen SataHäme Soi –festivaaleilla ja soitti INO:n kanssa yhteiskonsertin Siikaisissa. Lisäksi orkestereiden yhteinen lyömäsoitinyhtye esiintyi 1500 kuulijalle Kankaanpään Mailan superpesisottelun väliajalla. Esitys sai valtakunnallista TV-näkyvyyttä suorassa lähetyksessä. Konserttien lisäksi vierailuviikkoon sisältyi tuhti annos workshopeja, joissa perehdyttiin suomalaiseen musiikkiin ja kulttuuriin. Musiikillisten workshopien sisältö ulottui kansallisista muinaissoittimista suomalaiseen puhallinorkesteriohjelmistoon. Soittamisen lisäksi suomalaisuuteen haettiin tuntumaa eksoottisissa aktiviteeteissa kirkkovenesoudusta lähtien. INO vieraili aiemmin keväällä St. Marienissa ja toi tuliaisinaan tuntumaa keskieurooppalaiseen puhallinorkesteriperinteeseen. JSTM:n mukaan lähti nippu suomalaisten sävellysten nuotteja, ja kapellimestari Walter Hinterhölzl vihjaisi suunnitelmista suomalaisen musiikin tribuuttikonsertista lähitulevaisuudessa. Yhteistyö INO:n ja JSTM:n välillä tulee näin ollen jatkumaan erinomaisissa tunnelmissa sujuneiden vierailujen jälkeenkin. Teksti: Antti Nissilä, kuva: Gerald Hollaus NOTAATIO-OPPIA standardeista ja hyvistä käytännöistä, osa 2. (jatkoa viime numeroon) Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa paneuduimme mm. paperikokojen ja harjoituskirjainten maailmaan. Tällä kertaa vuorossa on stemmojen tekoon liittyvät aspektit. Yleisenä johdantona voisi todeta, että stemmojen ulkoasuun ei koskaan voi kiinnittää liikaa huomiota, ja aivan liian usein näkee stemmoja, joihin ei ole kiinnitetty yhtään huomiota. Vanha totuus on, että muusikot syöksyvät teoksen kimppuun aivan eri innolla, kun stemma on huolellisesti tehty. Ja toisin päin: hutiloitu stemma ei saa soittajaa antamaan parastaan. On säveltäjän edun mukaista, että stemmat on tehty huolella, soittaja voi tuolloin keskittyä antamaan parastaan soiton saralla, eikä käytä energiaansa ja ohjaa huomiotaan muihin seikkoihin (huonot sivunkäännöt, puuttuvat pikkunuotit jne.). Optimaalinen paperikoko stemmalle on hieman A4-kokoa suurempi paperi, sellainen, jossa nuottikuvan kokona voi olla A4 (~21 x 29 cm). Lähin standardikoko on B4, mutta tätä kokoa ei löydy ihan jokaisesta kopiopisteestä, saati kotitulostimen paperilaatikosta. A4 on hyvä kompromissi, mutta asettaa stemmojen tekemiselle haasteita. Yllä huono, alla hyvä. Otsikot, soittimen nimi ja osien nimet Stemman ensimmäisellä sivulla tulee selkeästi ilmoittaa teoksen olennaiset tiedot: soittimen nimi ja transpositio, säveltäjän (sanoittajan, sovittajan) nimi, teoksen nimi ja mahdolliset omistukset tai tilaajatiedot (”Hippaheikin keskikoulun 50-vuotisjuhlatoimikunnan tilaus” / ”Omistettu Hippaheikin koululle sen 50vuotisjuhlapäivänä”). Mikäli teoksessa on useita osia, merkitse KAIKKI osat KAIKKIIN stemmoihin. Mikäli joku soitin huilaa tietyssä osassa, merkitse TACET, niin soittaja tietää, ettei häneltä puutu mitään stemmasta. Mikäli tiettyyn stemmaan kuuluu myös sivusoitin, merkitse se selvästi ensimmäiselle sivulle: Flute 2 + Piccolo On kohteliasta listata kaikki stemmassa käytetyt lyömäsoittimet stemman etusivulla: Percussion 1: snare, tam-tam, crotales, marimba, vibraphone Ks. alla enemmän soitinten vaihdosta. Nuottirivien väleistä Nuottirivien välin tulee olla tarpeeksi suuri. Elementit eivät saa koskettaa toisiaan, eikä soittajalle saa jäädä epäselvyyttä siitä, mille riville mikäkin merkintä kuuluu. Ks. esimerkki alla. Soitinten vaihdosta Sivusoittimet koskevat lähinnä puupuhaltimia ja muut soitinten vaihdot lyömäsoittimia. Soittimen vaihdolle pitää aina varata tarpeeksi aikaa. Fagotisti ei heivaa fagottiaan syrjään parin iskun aikana, ja samalla liikkeellä vyötä itseään kontrafagottiin. Toisaalta huilisti saattaa pystyä nappaamaan pikkolon suhteellisen nopeasti. Soittimen vaihto on syytä merkitä stemmaan erityisen selvästi virhetulkintojen välttämiseksi. Yleinen käytäntö on ilmoittaa tulevasta vaihdoksesta ja sitten vielä merkitä selvästi, kun soitin on vaihtunut. Ks. esimerkki alla. Mikäli lyömäsoittaja komentaa suurta perkussiokioskia, jossa soittimet on mahdollisesti jouduttu sijoittamaan hyvinkin kauaksi toisistaan, on tarpeellisen ajan antaminen vielä tärkeämpää. Muussa tapauksessa soittajia tarvitaan enemmän. Sivukäännöt Hyvä sivunkääntö sattuu musiikissa sellaiseen kohtaan, jossa soittajalla ei ole soittamista. Ideaali sivunkääntö on usean tahdin tauon aikana. Tauko voi olla joko ennen käännöstä, jolloin mitään merkintää ei tarvita, tai sivunkäännön jälkeen, jolloin stemmaan sivun alalaitaan on kohteliasta merkitä sulkeisiin taukotahtien määrä esim. näin: [--8--] tai kirjoittamalla ”(8 bars rest)”, ks. esimerkit vasemmalla Huono sivunkääntö osuu liian lyhyen tauon kohdalle. Tällaisia ovat esimerkiksi yhden tahdin tauko, tai vain osittainen tahti. Mikäli sivunkäännöstä pakon edessä tulee tällainen nopea käännös, on siitä syytä varoittaa soittajaa ja mahdollisuuksien mukaan antaa vinkki siitä sivunkäännön jälkeen tulevasta tekstuurista. Ks. esimerkit vasemmalla Joskus on tietenkin niin, että musiikin tekstuurista johtuen luonnollista sivunkääntöpaikka ei yksinkertaisesti löydy. Tuolloin soittajaa voi auttaa siten, että kopioi seuraavan sivun irtonaisena stemman väliin, jolloin se voi olla apusivuna vieressä. Toinen vaihtoehto on tehdä vajaita sivuja, eli ottaa aiempi useamman tahdin tauko ja tehdä sivunkääntö jo siellä. Osittainen tyhjä sivu, tai osittaisen ja kokonaisen tyhjän sivun yhdistelmä voi olla parempi ratkaisu, kuin hätiköiden tehty paperin räpistely. Ks. esimerkki alla. Vasemmalla: On aivan luvallista – ja tavallista – jättää tyhjää sivua luonnollisen sivunkäännön mahdollistamiseksi. Tyhjän sivun voi merkitä joko viivalla halki sivun, tai esim. kirjoittamalla ”This page left blank for page turning purposes”. --5-- 4 5 6 Pitkät tauot ja pikkunuotit Useamman tahdin tauot ja soittajan ohjastaminen pikkunuoteilla edustaa stemmojen editoinnin korkeinta tasoa. Kuinka usein tulee laittaa harjoituskirjaimet? Onko tempon vaihto hyvä paikka useamman tahdin tauon katkaisemiselle? Yleinen käytäntö on, että harjoituskirjaimia/numeroita on n. 30-36 tahdin välein, niin, ettei kumpaankaan suuntaan laskemista tule yli 16 tahtia. Tempovaihdos toimii hyvänä katkaisukohtana, eikä siihen tarvitse harjoituskirjainta välttämättä sijoittaa, muutoksen huomaa kyllä. Pikkunuotit auttavat soittajaa pysymään kärryillä pitkien taukojen aikana. Erityisen tärkeää pikkunuotti on juuri ennen soiton jatkumista. Pikkunuotin sisällön pitää aina olla jotain relevanttia, melodiaa tai prominenttia rytmistä aihetta. Mikäli tällaista ei ole, on syytä valita jonkun lähellä istuvan soittimen selkeästi kuuluva sisältö pikkunuotitettavaksi. Melodiaakin tärkeämpää on se, että soittaja pystyy paikaltaan kuulemaan sen, minkä pikkunuotissa näkee. Pikkunuotit kirjoitetaan aina päästemman transpositioon mutta alkuperäisen soittimen klaaviin. Eli fagotin pikkunuotti es-klarinetin stemmassa kirjoitetaan IN ES, mutta F-avaimelle. Pikkunuotin koko on 65-75 % normaalin notaation koosta. Yleinen käytäntö on pitää kokotahdin riippuvat tauot joko pikkunuottien yllä tai alla, mikäli tekstuuri ei ole niin kompleksisista, että se siellä haittaisi. Joissain tapauksissa useamman tahdin tauon alle voi kirjoittaa sen soittimen nimen, joka on alkavassa pätkässä erityisen keskeisessä asemassa. Näin esimerkiksi usein pitkien taukojen ketjussa, silti muistaen, että ennen soittimen sisääntuloa myös pikkunuotein on syytä avustaa. Sananen nuottipäiden välistyksestä Tiivis nuottikuva on väljää parempi, sillä pitkät nuotinpäiden etäisyydet antavat vaikutelman musiikin verkkaisesta etenemisestä. Nuottikuva ei kuitenkaan saa olla niin tiivis, että esim. etumerkit tai apuviivat sulautuvat toisiinsa. Esimerkki alla: kumpi näyttää enemmän prestissimo-tavaralta? Header, Footer (ylä- ja alamarginaali) Varsinaista ohjetta ylä- tai alamarginaaliin kirjoitettavan tiedon suhteen ei ole. Tietyt kustantajat tekevät siten, että alamarginaalissa (footer) lukee kustannusnumero (esim. EE2012) ja ylämarginaalissa stemman soitin (Clarinet 1 in Bb). Tämän tiedon voi yhdistää myös yhdelle riville. Ylämarginaali on ongelmallisempi kuin alamarginaali, sillä ylämarginaalin alapuolella on sivun ensimmäinen nuottirivi. Alamarginaalin teksti taas on sivun alin kohta, se ei siellä häiritse ketään. Mikäli teosta levitetään ainoastaan painettuna versiona, ei headeria ja footeria tarvitse käyttää, stemmahan on oletusarvoisesti kokonainen lähtiessään maailmalle. Jos taas kyseessä on esim. digitaalisesti levitettävä teos jonka soittaja/orkesteri tulostaa PDF:stä, on todellinen vaara, että irtonaiset sivut sekaantuvat. Tällöin headerin/footerin käyttäminen teostietoon on suotavaa. Headerin/footerin voi keskittää: Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb) tai sijoittaa parillisissa sivuissa vasemmalle ja parittomissa oikealle: Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb) Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb) Sivunumero on oletusarvoisesti ylämarginaalissa (pariton numero vasemmalla, parillinen oikealla), joten alamarginaalin käyttö teos/soitintietoon ei sotke tätä. Jari Eskola viran(kin) puolesta nuottinatsi, Palvelupäällikkö, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic / Music Finland Kvartaalin kantaesityksiä Jukka Viitasaari: Bold as Brass Pohjan Sotilassoittokunta kantaesitti marssin Jukka Viitasaaren sävellyskonsertissa Lieksan Vaskiviikolla 23.7.2012 Jukka Myllyksen johdolla Säveltäjä kertoo seuraavaa: Olen jo pitkään halunnut säveltää ns. konserttimarssin. Bongasin nimen Led Zeppelin-rumpali John Bonhamista kertovasta kirjasta: "He held court at the bar bold as brass". Siksipä perkussio saa luvan aloittaa, teoksesta kuulee myös, että olen soittanut yhtyeessä nimeltään Samba Luna... Alkufanfaarin sävelsin Janne Sinikedon Lahden residenssissä paikalla oleilleella Danelectrosähkökitaralla. Loput marssista pulpahteli esiin metsätöissä ja lenkkeillessä. Tapani mukaan laitoin mukaan myös optionaalisen rumpusetin, jos viittä lyöjää ei ole saatavilla. Marssi kestää 3´30´´. Muu instrumentaatio: Piccolo Flute 1 + 2 Oboe Bassoon Clarinet in Bb 1 Clarinet in Bb 2 + 3 Bass Clarinet in Bb Alto Saxophone 1 + 2 Tenor Saxophone Baritone Saxophone Trumpet in Bb 1 Trumpet in Bb 2 + 3 Horn in F 1+2 Trombone 1 + 2 Bass Trombone Euphonium Tuba in C 1 + 2 Teksti: Viitasaurus Kuva:Ilpo Pyymäki Kvartaalin kantaesityksiä Timo Katila: Sonaatti käyrätorvelle ja pianolle Erja Joukamo-Ampuja ja Sonja Fräki kantaesittivät teoksen Lieksan Vaskiviikolla 24.7.2012 Säveltäjä: Käyrätorvistien, kuten monen muunkin soittimen soittajan, kohtalona opiskeluvaiheessa taitaa olla se, että joutuu soittamaan joko suurten säveltäjien pieniä teoksia tai pienten säveltäjien suuria teoksia. Koska käyrätorvistien ohjelmistossa on varsin vähän suurimuotoisia, mutta kuitenkin helpohkoja teoksia, olen nyt omalta osaltani yrittänyt täyttää tätä aukkoa. Suuri osa sävellyksistäni on tarkoitettu opetusmateriaaliksi peruskurssitasoisille musiikin opiskelijoille. Käyrätorvisonaatti tavallaan jatkaa samaa linjaa, mutta nyt kohteena oli jo vähän varttuneemmat soittajat; musiikkopiston päättötutkintoa valmistelevat tai ammattiopintojensa alussa olevat soittajat. Eräänlainen kevytversio siis klassisromanttisesta sonaatista. Tuskin olisin työhön koskaan ryhtynyt, ellei sävellyksen kantaesittäjä Erja JoukamoAmpuja olisi siihen rohkaissut. Häneltä sain sävellystyön aikana erinomaisia neuvoja juuri teoksen vaikeusasteen toteuttamisessa. Rakenteeltaan teos noudattaa pitkälle perinteisiä sonaatti-, rondo- ja variaatiomuotoja, siellä se harhailee jossakin uusklassismin, viihteen ja rahvaanomaisuuden epämääräisillä ja hetteisillä raja-alueilla. Mutta tehdessäni tätä sonaattia halusin olla takomassa yhtä lenkkiä ketjuun, joka voisi johtaa lapsuuden piippulauluista kypsän iän suurteoksiin. Solisti: Näin käyrätorvistina ja opettajana minusta on upeaa, että meillä on kotimaisia säveltäjiä, jotka ovat kiinnostuneet säveltämään musiikkia nuorille harrastajille ja ammattiopiskelijoille. Käyrätorven ohjelmisto laajenee ja monipuolistuu näin mukavasti. Timo Katila on kirjoittanut monia tuoreita, hyvin ideoituja ja hyvin cornolle sopivia kappaleita ja pienten teosten sarjoja. Niinpä päätin pyytää häneltä uutta kappaletta esitetäväksi Lieksan Vaskiviikoilla kesällä 2012. Yhteistyössä syntyi sonaatti käyrätorvelle ja pianolle, jonka kolme osaa sisältävät uuden musiikin tuulahduksia, kauniita balladihetkiä sekä hauskoja ja eloisia variaatioita toisen osan alun teemasta. Pedagogisesti ajatellen ensimmäisen osan glissandot, toisen osan tukitut paikat sekä matalan rekisterin käyttö ja kolmannen osan ketterät kuviot mahdollistavat monipuolisen ja kehittävän teknisen harjoittelun musiikillisen ilmaisun lisäksi. Kantaesityksen jälkeen tekemäni gallupkyselyn tulos oli myös kovin positiivinen, sillä melkein kaikki oppilaat halusivat kertakuulemalta soittaa sonaattia itsekin. Teos on teknisesti mielestäni edelleen aika vaativa, vaikka Timo lisäsikin sinne pausseja ja nopeisiin kuvioihin vähän yksinkertaistuksia. Sonaatti sijoitunee jonnekin "tolppaykkösen ja tolppakakkosen" välimaastoon, Mozartin kolmannen konserton kaveriksi. Minulla on ilo esittää se vielä uudelleen maaliskuun 2013 puhallinpäivillä Raumalla, silloin orkesterin säestyksellä. Kuva: Kimmo Varjoranta Kvartaalin kantaesityksiä Ilari Hylkilä: Sankar Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta Suomen kantaesitti teoksen Hamina Tattoossa 2.8.2012 muskapt Sami Hannulan johdolla Säveltäjä kertoo seuraavaa: Varusmiessoittokunta tilasi minulta sankari-henkisen sävellyksen tarkoituksenaan esittää se kuviomarssina kesän 2012 Basel Tattoossa (jota pidetään maailman toiseksi suurimpana Tattoo-tapahtumana) Sveitsissä sekä muun muassa Hamina Tattoossa. Tavoitteenani oli tehdä sävellys, joka vastasi tilaajan toivetta, vetoaa yleisöön niin Sveitsissä kuin Suomessa ja on sellainen, josta itsekin pitää. Kyseessä oli monessa mielessä mielenkiintoinen, uudenlainen haaste: Kappaleeseen tuli kuviomarssin lisäksi olla liitettävissä tiettyyn kohtaan kivääriryhmän esitys ja soittajille sai kirjoittaa myös laulettavaa. Nigtwishin Tuomas Holopaisen esimerkin innoittamana hyödynsin sävellystyössä inspiraation lähteenä ensimmäistä kertaa kuvia. Hankin erään värikkäitä maalauksia sisältävän kuvakirjan. Löysin sieltä erään soturiaiheisen kuvan, joka auttoi oikeanlaiseen tunnelman löytämisessä. Syntyi Sankar. Saatavana sävetäjältä: ilari.hylkila@gmail.com www.ilarihylkila.com Sankar Teksti: Viitasaurus Kuva:Ilpo Pyymäki Kahdeksan päivää... ...Viitasauruksen tuomaroimaan ...seitsikkokurssilla Kesätyöpaikakseni tarmon vuonna 2012 siunaantui taas jälleen Lieksan Vaskiviikko, vieläpä komealla tittelillä "vaskiseitsikkokurssin koordinaatto-ori". Käytännössä valkkasin nuottimateriaalin, kokosin sen .zip-PDF-paketeiksi ja teinpä vielä YouTubeen midipiipitysvideot teoksista helpottamaan lähinnä harrastajasoittajien hahmotusta. Nuottiadjutanttinani toimi Vaskiviikon puolesta Puhkupilleistä ja Sisusta tuttu fagotisti Elina Tolvanen ja kurssin ammattikapellimestareina Petri Junna (yllä), Päivi Pyymäki ja Juha Untala. Kurssin löyhänä teemana oli "tasa-arvon torvet" sanonnan kaikissa merkityksissä… Otin siis mukaan materiaalia molemmilta suomalaisilta puhallinsäveltäjättäriltä eli Anita Lehdolta (Onnellisten tähtien soturi, Kalliosta alkaa meri) ja Marja Ikoselta (Entrata, Aamun auer). Harjoiteltiin suurseitsikkona/vaskiyhtye Vaskisieppoina ja brass band -muodostelmassa reilun parin tunnin ajan päivittäin aamun sektiotreenien jälkeen. Tiistaina vielä haroin permistäni mutta jo torstaina naamarilleni levisi Ipnoskeksihymy. Onneksi oli kaksi eskornettia (Jorma Räsänen ja Heikki Kuisma) Soittimittain piipahtivat tietoa jakamassa useat viikolla vaikuttaneet (Line Johannesen, Andrei Ikov, Luis Gonzales Marti…) Omina itsenäisinä kokoonpanoinaan harjoittelivat seitsikot Serpentti ja TB7 (Töölö Brassista), Panssariseitsikko sekä Väärä Vitonen -vaskikvintetti. Settirumpali Sami Ehrukainen terästi Brahe-salin la 28.7.2012 päätöskonserttin ilmaisua, Junnan Petrin patailun ja putkikelloilun ohessa. Huomionarvoista kurssilla oli myös cornojen ja pasuunoiden mukanaolo, perinteisiä altto- ja tenoritorvisteja kun ei joka asteikolla kasva. Soittipa yksi musikantti flyygelitorvella alton stemmoja. Suurseitsikko olisikin ollut varsin pieni, jos sisäänpääsyvaatimuksena olisi ollut aito kornetti tahi trad. altto/tenori/baritonitorvi. Vaskia altosta alaspäin ei koskaan ole liikaa eli tervetuloa mukaan 2013, ei tämä mikään virtuoosien salaseura ole. Mukana oli kaikenikäisiä nuoria (s. 1933-2005…) Muuta: Kiia Kuittinen taituroi baritonillaan Kalliosta… (löytyy JuuTuubista/Facebookin Lieksa Brass Week sivuilta). Timo Forsströmin vaativa Orientis saatiin varmaan kuntoon brass band versiona. Yleisöä konsertti houkutteli edellisvuosia runsaammin. Teksti ja kuvat: Viitasaurus paitsi Kimmo Varjoranta: paras kuva Päivi Pyymäki ja Juha Untala työn touhussa Puhallinmusiikin juhulaa Etelä-Pohojammaalla ...Viitasauruksen tuomaroimaan SUMU Big Band Puhallinmusiikkiviikon ohjelma tarjosi helmiä niin perinteisen puhallinmusiikin ystäville kuin vaihtelunhaluisillekin kuulijoille. Esiintyjinä olivat Turun sekä lähiseutujen soittokuntien lisäksi muutama erilainen kokoonpano. Turun sinikotkien partiolippukunnan puhallinorkesteri SUMU on suuntautunut ja muuntautunut big bandiksi ja svengaavaa soittoa oli ilo kuunnella. Oma lemmikkibändini koko viikolla oli Aninkaisten sävel, joka huolellisesti toteuttaa 1920-luvun tyylisen tanssiorkesterin perinteitä ja on hionut esityksensä kaikki yksityiskohdat hivelevän tyylikkääksi kokonaisuudeksi. Puhallinmusiikkijuhlat ovat vakiinnuttaneet asemansa turkulaisten puhallinmusiikin harrastajien perinteisenä kesäkauden avauksena. Yleisö on ottanut tapahtuman omakseen ja hulppeasta tunnelmasta päätellen myös pitää kuulemastaan. Juhlat järjestetään pääosin Kirjastonpihalla, joka on konserttipaikkana loistava, joskin hieman säille altis. Tänä vuonna loppuviikon tapahtumat keskittyivät Forum Marinumiin ja hyvä niin, koska kovat sateet pakottivat siirtämään esitykset sisätiloihin. Tunnelmasta ei silti tarvinnut tinkiä piiruakaan, vaikka tilojen ahtauden suhteen aika ääriolosuhteissa oltiinkin. Verryttelynä varsinaiselle puhallinmusiikkiviikolle pidettiin Waraslähtö Wappuun- konsertti Logomossa 28.4.2012. Keitoksessa oli kaikki hyvän vapunvieton ainekset: mieskuorolaulua, seitsikkosoittoa ja puhallinmusiikkia Laivaston soittokunnan ja puhallinmusiikkijuhlien suurorkesterin esittäminä. Konsertin loistava laulusolisti oli Juha Ketola ja Turun ja ympäryskuntien soittajista koottua orkesteria johtivat Marika Järvi ja Pekka Lyytinen. Logomo osoittautui mukavaksi konserttipaikaksi tämänkaltaiseen tilaisuuteen ja tuntuu muuntautuvan moneen muuhunkin spektaakkeliin. Uuden konserttitalon tarvetta se ei silti poista, vaikka useilla tahoilla näin halutaan tulkita, valitettavasti. Akateemisina solisteina Luis Marti ja Andrei Ikov piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa Aninkaisten sävel Brittiperinteen mukaista brass bandiä edusti totuttuun tapaan Turun NMKY:n Aura Brass Band. Mukavana vaihteluna orkesterisoittoon kuultiin tänä vuonna useita eri kamarimusiikkikokoonpanoja. Oma lukunsa erikoisspektaakkelina on tietysti Aurajokisinfonia, joka esitettiin nyt kolmatta kertaa. Laivatorvien, tykkien, kirkonkellojen ja sireenien kokonaisuus on äänimaailma jota ei ole helppo kuvailla. Se täytyy itse kokea! Kiitos puhallinmusiikkijuhlien puuhamiehelle, Reijo Bormanille, joka kokoaa viikon ohjelman yhteen ja hoitaa muitakin käytännön järjestelyjä. Turun puhallinmusiikkijuhla on sekä puhallinmusiikin harrastajan että yleisön kannalta hieno festivaali. Haikeina hyvästelemme mennen suven ja jäämme odottamaan seuraavaa kesää ja puhallinmusiikkiviikkoa. Teksti: Johanna Laakso Kuvat: Gunnar Högnäs Jussi juonsi Turun VPK:n Puhallinorkesteri -Rantasalmen lehti kiriootti Laihosen Miikasta, paikkakunnan puhallinorkesteiden keväisestä kapusta 9.5.2012. -Iisalmen Sanomat puffasi Iisalmen Puhallinorkesteria 13.5. -Keskari kertoi suusta messingillä 19.8.2012. -Markku Ollila tuubaili taiteen perusopetuksesta Opetaja 24/25 2012. -Loviisan Sanomat kertoi kaupungin 124vuotiaasta soittokunnasta hyviä uutisia... Rondon mukaan Varusmiessoittokunta opettelee lukemaan Espan lavalla... Pohojammaan Sotilassoittokunta komeili Viiskunnan sivuilla 24.7.2012 -Karjalainen ärvioi Viitasauruksen sävellyskonsertin 25.7. -Hesari kertoi kotimaan uutisissa Hamina Tattoosta 3.8. -Kymen Sanomat teki ranskalaisten visiitistä jutun 1.8.2012 on kelle mo s o k i e Ään u Älko T dolla! saat sen joh 12 Hytö L 9.8.20 KSM Rondon mukaan Varusmiessoittokunta opettelee lukemaan Espan lavalla... Kukas on tämä nykyisin puhallinkapellimestaajaluokalla opiskeleva pirteä neitokainen? Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa CD, äänitys Janne Sinikedon. Vastaukset pe 16.11. 2012 mennessä: viitasaurus@gmail.com Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle... Also sprach Anu Pihl: Suttuisesta kuvasta olen ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa nuorena ja kasarikiharaisena. Tuolloin soittimeni oli trumpetti, joka vaihtui parin vuoden päästä käyrätorveen. Kuva on siis tasan kolmenkymmenen vuoden takaa, elokuulta 1982 Marietta High School Bandin (Ohio) harjoitusleirin kuviomarssiharjoituksista. Kilpailussahan kysyttiin marching bandin vormuttomissa treeneissä Ameriikassa puhkuvan vaihto-oppilastrumpetistitytön (kolmas vasemmalta) identitettiä. Oikean vastauksen (Anu Pihl) tiesi Janne Siniketo Lahdesta. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) ei lähde matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä... Torvensoiton aloitin 8-vuotiaana kotikyläni seitsikossa, jota veti Sortavalan evakko Toivo Räty. Karjalaispappa mopoili tenoritorvi repussaan meille kotiin ja opetti alkeet minulle ja kahdelle veljelleni. Soitinkin Uuraisten seurakunnan soittajapojissa aina siihen asti, kun Räty siirtyi taivaalliseen soittokuntaan, ja seitsikon toiminta valitettavasti hiipui siihen. Nelisentoistavuotiaana pääsin silloiseen Jyväskylän konservatorioon, jossa opettajiani olivat ensin Juha Lauttamus, ja sitten Jorma Räsänen. Vaihto-oppilasvuosi vaikutti varmasti ammatinvalintaani. Kouluni puhallinorkesteri, Marietta High School Band, oli noin 120 soittajan koulupuhallinorkesteri, joka menestyi osavaltionkin kilpailuissa ja teki vaihtovuoteni aikana muun muassa kilpailumatkan New Yorkiin. Tuli siis soitettua päivittäin, ja orkesterisoitto oli kerrassaan kivaa ja innostavaa. Pian vaihtovuoden jälkeen liityin opiskelijapuhallinorkesteri Puhkupillien riveihin, ja pääsin parin vuoden kuluttua opiskelemaan musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistoon ja vähän myöhemmin käyrätorvea konservatorioon. Nykyään soitan satunnaisesti Puhkupillit Seniorseissa. Kiitos vaan jälleen kaikille senioreille rattoisasta Hamina Tattoo keikasta! Päätyöni olen tehnyt käyrätorvensoitonopettajana ja nuorisopuhallinorkestereiden johtajana – mitä nyt välillä käväisin musiikkiopiston rehtorina ja konserttituottajana. Tällä hetkellä vedän kolmea Windus-puhallinorkesteria ja ja kasvatan käyrätorviluokkaa Pirkanmaan musiikkiopistossa Tampereella. PMO:lla on kiva olla, kun on kivat kollegat ja rehtorina armoitettu puhallinmies Jouni Auramo. Muutenkin Tampereelta löytyy melkoinen keskittymä aktiivista puhallinväkeä aina Pyymäen Päiviä ja Juutilaisen Petriä myöten. Tampereen puhallinorkesteriyhdistys, Tampu, onkin hauska yhteenliittymä, jonka parissa olen ollut puuhastelemassa muun muassa paria SM-kisaa ja Puhallinpäiviä. Muistikuva vuoden 1994 konsertista En ollut soittanut Karelia-puhallinorkesterissa vielä kovin pitkään. Voi sitä ilmapiiriä ja tarinoiden määrää! Kapellimestarina oli Ossi Runne, ja muutkin soittokaverit olivat ehtineet olla ihan joka paikassa Suomen musiikkielämässä. Olin orkesterin nuorimpia soittajia ja minulla oli täysi työ pysyä setien vauhdissa, niin soitossa kuin muissakin jutuissa. Huomasin nopeasti, että Karelia järjesti konserttinsa aina jonkun valitun teeman ympärille. Tätä periaatetta noudatettiin huolellisesti, paljon tarkemmin kuin orkestereissa yleensä. Vuoden 1994 vuosikonsertti oli teemaltaan wieniläiskonsertti, jossa solistina oli Marjatta Airas ja juontajana Raimo Lintuniemi, molemmat Karelian vakiovieraita tuohon aikaan. Konsertissa kävi erikoinen sattumus. Olimme hämmentyneitä, koska aina niin säntillinen Lintuniemi ei ilmaantunut paikalle. Emme voineen odottaa enempää, joten aloitimme ilman juontajaa. Parin kappaleen jälkeen, aplodien laannuttua Karjalatalon salin ovi kolahti, ja Raimo Lintuniemi putkahti estradille. "Päivää!" Juontaja tervehti orkesteria ja kapellimestaria, ja valitteli, että aina ei kertakaikkiaan vain pääse paikalle ajoissa. Yleisö hymyili. Juontaja tiedusteli kapellimestarilta, että missäs mennään, jokos te soititte sen-ja-sen teoksen. Ossi Runne hieman ihmetteli, että eihän meillä sellaista kappaletta ole koko ohjelmassa. "Jaa?" Kapellimestari ojensi juontajalle konsertin ohjelman. Lintuniemi silmäili ohjelmaa pari sekuntia, löysi oikean kohdan, ja aloitti juontonsa: "Theo Mackeben oli berliiniläisen koulukunnan..." Juuri sitä mitä odotettiinkin: Täyttä asiaa soitettavasta musiikista ja hauskaa kerrontaa. Kulisseissa sitten selvisi, että Lintuniemellä oli ollut jonkun aiemman konserttimme ohjelma. Alkamisaika oli muuttunut - siitä myöhästyminen - ja hän oli valmistautunut aivan eri teoksiin. Käsittämättömän laajan musiikkitietämyksensä ja sujuvan esiintymisensä ansiosta hän kuitenkin pystyi silmänräpäyksessä ottamaan tilanteen haltuunsa. Yleisölle jäi sellainen käsitys, että koko episodi oli etukäteen suunniteltu juttu. Musiikkineuvos Ossi Runne on nykyään Karelian kunniakapellimestari. Jouko Koski, klarinetisti ja Kareliapuhallinorkesterin puheenjohtaja Teksti ja kuvat: Hanna Riihelä / Konserttikuvat: Sami Suoknuutti Ankkapurhassa törähti Ahvion soittokunta sai yllykkeen puhallinmusiikkileirin järjestämiseen Spollin hallitukselta syksyllä 2010. Hallituksessa oli pohdittu mahdollisuuksia aikuisten harrastajien leirin järjestämisestä, ja koska Kouvolassa on aiemminkin järjestetty soittokuntien yhteisiä leirejä, he suuntasivat kyselyt Kymenlaaksoon. Sattumalta tulilinjalle osui Ahvion soittokunnan johtaja Timo Jaakkola. Timo innostui ajatuksesta heti ja käytti monta kuukautta sitouttaakseen soittokuntalaisia leirijärjestäjäksi. Itse en ollut ollenkaan innoissani asiasta, sillä minulla oli pieni aavistus valtavasta työmäärästä sekä siitä, kuka mahdollisesti suurimman osan töistä tulisi tekemään. Pitkän harkinnan jälkeen, helmikuussa 2011 Ahvion soittokunta otti haasteen vastaan. Tilat kurssia varten varattiin ja soittokuntalaisista valittiin leiritoimikunta. Paikan valinta oli sikäli helppoa, että Anjalan nuorisokeskus oli ainut paikka joka täytti kaikki asettamamme kriteerit: riittävän suuri pysäköintialue, majoitustiloissa kunnolliset varusteet, riittävän Ahvion soittokunnalla ei ollut aikaisempaa kokemusta leirien järjestämisestä, joten jokainen eteen tuleva asia oli uusi, ja moniin asioihin piti keksiä ratkaisu. Opimme paljon matkan varrella ja jo suunnitteluvaiheessa löysimme monta uutta yhteistyökumppania ja lujitimme siteitä aikaisempien kanssa. Tämä 1,5 vuoden työ huipentui leirillä, joka pidettiin Kouvolan historiallisissa maisemissa Anjalan Ankkapurhassa 24-26.8.2012. Leirin alkaessa meitä jännitti, että kuinka monta asiaa unohtui tai ei osattu varautua. Kun päästiin alkuun, niin huomattiin, että homma hoituu ja kaikki liki main kaikki mitä voi etukäteen valmistella, oli tehty. Leiriläiset tuntuivat motivoituneilta ja palautteesta päätellen saivat sen mitä olivat leiriltä tulleet hakemaan: hyviä kokemuksia erilaisista johtajista, uusia soittajakavereita ja hyvää ruokaa. Latojan huom. Kirjoittaja Hanna Riihelä on Ahvion soittokunnan sihteeri ANKKAPURHAN TÖRÄYS - kouluttajan silmin Anjalan Ankkapurhan upeaan kartanomiljööseen oli saapunut noin 50 aikuista harrastajamuusikkoa ympäri Suomea. Kouluttajina paikalla olivat Raine Ampuja, Peter Larsen, Anna-Leena Lumme, Heikki Elo ja Inka Puhakka. Päätöskonserttia varten oli tilattu upea kesäinen sää ja yleisöäkin olijonkin verran paikalla kuuntelemassa viikonopun tiukan harjoittelun aikaansaannoksia. Orkesterin kokoonpano oli suhteellisen tasainen saksofonien hurjaa määrää (17??) lukuunottamatta. Jaoimmekin orkesteria pienempiin yksiköihin, saksofoneihin ja vaskioktettiin, jotka soittivat jumalanpalveluksissa sunnuntaiaamuna. Saksofoniorkesteri esiintyi Inkan johdolla Anjalan kirkossa ja vasket Anskun johdolla Myllykosken. Saksofonit soittivat Mozartin La Clemenza di Titon alkusoiton ja Händelin Sarabanden. Vasket kajauttivat Pucellin Rondon ja The Queen´s Dolorol sekä Johann Herman Schein Allemanden. Konsertissa johtivat kaikki kouluttajat Rainea lukuunottamatta, hänen ollessa hakemassa vaihtoautoa menomatkalla hajonneen auton tilalle. Konsertin ohjelma oli seuraavan kaltainen: • Avausmarssi (Peter Larsen) • Folk Dances (Dimitri Sostakovits) • • • • • Florentiner marssi (J. Fucik) Konstan parempi valssi (Konsta Jylhä) Flashing winds (Jan van der Roost) Toiset meistä (Rauno Lehtinen) Pirates of the Caribbean (Klaus Badelt) • The Thunderer (Sousa) • Sekä encorena lintuaiheseen paikkaan Angry birds (Ari Pulkkinen) Teksti: Inka Puhakka Ahvion soittokunta hoiti tapahtuman järjestelyt mainiosti. Toimistossaoli todella pirteää porukkaa, aikataulut toimivat, tiloja oli tarpeeksi ja ruokakin oli hyvää. 10 pistettä! Sinisen järven rannalla Seitsikkomusiikkia Karjalan sotilassoittokunta iloiselta 1920 –luvulta joht. Petri Junna, sol. Jenna Bågeberg Tyylikäs viihdekonsertti -CD. Tätä kuunnellessa voi kuvitella itsensä tavallista hienompaan cocktailtilaisuuteen, jossa kevyen puheensorinan taustalla soittaa Karjalan sotilassoittokunta solistinaan vuoden 2007 tangokuningatar Jenna Bågeberg. Jenna Bågeberg on ollut soittokunnan solistina jo vuonna 2008. Tällä CD:llä hän laulaa viidellä raidalla, joista kaksi on tätä äänitettä varten sävellettyjä. Solistikappaleissa soittokunta jää hieman solistin varjoon. Kuulija jää helposti kuuntelemaan vain laulua ja unohtaa kuuntelevansa puhallinmusiikkia. Orientis (Itätuuli) säv. Timo Forsström, edustaa uudempaa suoraan puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia, jonka soisi päätyvän useammankin puhallinorkesterin nuottitelineelle. Äänitteeltä löytyy kaunis ja tunnelmallinen saksofonisoolo nimikappaleelta Sinisen järven rannalla. Solistina on Esa Lehtinen. Entuudestaan tutuimpia kappaleita ovat Pohjois-Karjala ja Karjalan Kunnailla. Niitä kuunnellessaan huomaa äkkiä itse päätyneensä soittokunnan solistiksi. Tätä CD:tä voisi suositella oman kuuntelunautinnon lisäksi myös viihdekonserttia suunnittelevan orkesterin työkaluksi. Kappaleet muodostavat hienon kokonaisuuden. Puhallinyhtye Serpentti on klarinetilla vahvistettu vaskiseitsikko, jonka kaikki soittajat ovat pääkaupunkiseudulta. Äänite esittelee Hannes Konnon (1892-1942) sävellyksiä ja sovituksia. Levy on julkaistu helmikuussa 2012. Äänitteen otsikko on varsin osuva. Musiikki on reipasta seitsikkomeininkiä. Kappaleita löytyy 18. Osa sovituksista on varsin yllättäviä, osassa taas pystyy arvaamaan, kuka ottaa solistivuoron seuraavaksi. Jos mielii saada seitsikon harjoittelemaan sormituksia, kannattaa ottaa harjoiteltavaksi vaikka Harmonikkapolkan kaltainen nuotti. Suomalainen boston–valssi (Ol’ kaunis kesäilta) sopii monenlaisen isäinmaallisen tilaisuuden musiikiksi. Äänityspaikka kuuluu CD:llä hienoisena tunkkaisuutena. Tosin vanhan seitsikkomusiikin taustalle tällainen sopiikin. Äänitettä kuunnellessa päällimmäiseksi nousee kysymys, että onkohan näitä sovituksia tai sävellyksiä ostettavissa. Cd:n kuitenkin voi ostaa osoitteesta www.serpentti.com. Marita Rantamäki Sinisen järven rannalla on ilmestynyt toukokuussa 2012 Karjalan Sotilassoittokunnan 90 –vuotisen taipaleen juhlistamiseksi. Marita Rantamäki Onko puhallinkokoonpanosi julkaissut äänitteen? Lähetä se Maritalle arvioitavaksi ja kuvatiedosto kannesta Viitasaurukselle. Yhteystiedot SPOL:n hallitusinfossa s. 2. Kansainvälisiä häppeninkejä: The XXI Annual Pasodoble Music Composition Contest Villa de Pozo Estrecho The Midwest Clinic 19.-22.2012, Chicago info@midwestclinic.org Deadline 10.11.2012 asociacion.vecinos@pozoestrecho.com X ANNUAL SYMPHONY COMPOSITION CONTEST FOR BANDS “CITY OF TORREVIEJA” Deadline 31.10.2012 pedro@gesadem.com International Wind Orchestra Festival The Netherlands 2012 The Festival will take place in the concert hall of the "Parkstad Theatre Heerlen". Festival date is Sunday, the 28th of October 2012. Travel packages possible from 26/27 – 30 October 2012. All (symphonic & philharmonic) wind orchestras can join the Festival. It is a Festival, no contest. There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best solo player. http://www.eventtours.nl/IWF_NL_2012_english.htm More Information: 54th Sousa/Ostwald Original Band Composition Competition Deadline 1.10.2012 colburnmj@mac.com Big East Conference Band Directors Association 2012 Composition Competition Deadline 1.10.2012 http://www.eventtours.nl/Wind_Orchestra_Festivals.htm If you will have any further questions, please let us know: info@eventtours.nl / T 0031-46-4106565 Neljälle orkesterille tarjolla festivaalikeikkaa Berliinissä 11.5. 2013 4th International Wind Orchestra Festival Berlin 2013 ttp://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm info@eventtours.nl aiackl01@exchange.louisville.edu Orkesterimatkalle Unkariin Fourth Biennual International Band Composition Competition - City of Muro 2013 Deadline 2.11.2012 cultura@vilademuro.net - Esiintymismahdollisuuksia: Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai Balaton-järvellä Oma konsertti tilaisuus Kirkkokonsertti Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana - Retkiä, kaupunkikierroksia: Penfield Music Commission Project Composition Contest for Wind Ensemble Deadline 1.12.2012 jdoser@penfield.edu Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre, Balaton ja muita kohteita - Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria: Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus) keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria kesäkelkkarata - Opastus suomen kielellä Annual Composition Contest for Brass Chamber Music (brass septet) Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda Madách Imre u. 20. H-2534 Tát Unkari Deadline 1.2.2013 Faksi: 00 36 33 444 679 Sähköposti: office@musik-land.hu ttuba@comcast.net Kotisivu: http://www.musik-land.hu Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja: No WASBE Conference in 2013 WASBE is very sorry to have to inform you that there will be no WASBE Conference in 2013. After Pesc withdrew their offer to host the Conference because of financial problems, Valencia indicated a half year ago that it would be willing t o host theConference. http://www.wasbe.org/ www.spolli.com/forum/15 Uudet editoinnit: UUTUUDET: The Wastelands, Arttu Takala (gr5) Raine Ampuja Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa Big Horn (gr2) ”Soitettiin maanantaina biisi läpi! Kaikki tykkäs, myös ope. Kappale on juuri niin iisi kuin toivottiin” Jyrki Koskinen: From Karelia with love Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4) KTS MYÖS: www.finnbandshop.com Ghosts, Tuomas Kantelinen (gr5) Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on pelottava KONSERTTIIN: The Orion Nebula, Janne Ikonen (gr4) Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille Mieleni minun alenevi, Marja Ikonen (gr4) While your lips are still red, Tuomas "Nightwish" Holopainen, sov. Petri Junna. (grade 3) Narrien paraati, Markku Johansson (gr3) Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3) Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3) Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4) orkesterille, ja kuorolle SEIKKAILUT I TARINA ja 16 sävelmää Rukajärven tie, musiikkia elokuvaan lisäksi: Erja Joukamo-Ampujan (Sibelius-Akatemia) ”LUOMUS”-osio opastaa, miten ryhmä voi kehittää omia tarinoita ja improta. Runsas värikuvitus, Tuomas Kantelinen (gr4) yhteystiedot: WWW.SPOLLI.COM The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3) sävellyskilpailun yleisövoittaja Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2) Hinnat: GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €) GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €) GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €) GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €) GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)
© Copyright 2024