1. No category

PÄÄKIRJOITUS:
Pari sanaa
KOULUTUKSESTA
Viime aikoina on hoettu mantraa, jonka mukaan ulkomaalaiset puhaltajat vievät
suomalaisten työpaikat. Toisinaan on annettu ymmärtää, että puhaltajat elävät
”henkitoreissaan”. Onko juuri nyt Suomessa tapahtunut romahdus?
On aika oikaista virheellisiä käsityksiä. Suomessa on tasokkaita oppilaitoksia ja
asiansa osaavia kouluttajia yllin kyllin. Puhallinsoittamisesta tietämys sen sijaan
on usein ala-arvoista. Jos soittajia on 3-5 se on taidetta, mutta jos heitä laitetaan
yhteen enemmän niin osaaminen katoaa, vai loppuuko kirjoittajan tieto kesken?
Puhallinorkestereiden toiminnassa on tapahtunut huimaa kehitystä viime vuosina. Ohjelmistot ovat uudistuneet ja etenkin nuorisoorkestereiden toiminta on aktivoitunut. Ahkerat toimijat kokevat yllämainitut puheet kovin loukkaavina. Toiminnalle tarvitaan tukea
eikä tölvimistä. Uhkia toki on. Muuttoliike kasvukeskuksiin saattaa viedä mennessään juuri tällaisia kulttuuriharrastuksia, joita
tehdään isolla joukolla ja yhdessä. Puolustusvoimat lakkauttaa soittokuntia ja ammattikorkeakoulujen musiikinopetus vähenee.
Nämä kaikki yhdessä vievät työpaikkoja ja toimijoiden määrä vähenee.
Muutokseen on oltava valmis. Se edellyttää niin riskien tunnistamista kuin rakenteiden muuttumisten hallintaa. Musiikkioppilaitosten
antama opetus on vain yksi osatekijä koko puhallinkulttuurimme kokonaisuudessa. Ulkomaalaisten soittajien ilmaantuminen myös
orkestereiden koesoittoihin on yleiseurooppalainen oire, joka heijastaa tämän hetkistä tilannetta maailmalla. Orkestereita on
lakkautettu ja musiikkitoimintoja vähennetty myös Keski-Euroopassa. Niinpä sinä aikana koulutettuja tai jo työssä olleita muusikoita
ilmestyy myös pohjolan perukoille, jossa orkestereita vielä on.
Takavuosina koesoittoihin ilmaantui vain satunnaisesti ulkomaalisia hakijoita. Nyt heitä on usein moninkertainen määrä kotimaisiin
hakijoihin verrattuna. Itse asiassa suomalaiset ovat pärjänneet niissä yllättävän hyvin. On myös huomattava, että Sibelius
Akatemiaaan on hakeutunut monia ulkomaisia opiskelijoita. Opetuksen tasosta kertoo myös se, että opettajamme ovat kysyttyjä
luennoitsijoita, orkesterin johtajia ja pedagogeja myös maamme rajojen ulkopuolella.
Aika ajoin syntyy kuitenkin tilanne, jossa ikäpolven vaihdos tai opetuksen sykli ei kohtaa. Juuri nyt esimerkiksi vaskisoittimista
pasuunaan ja puupuhaltimista klarinettiin on syntynyt vaje. Tällaiset haasteet on kyettävä erottamaan kokonaisuudesta ja
ryhdyttävä sen mukaisiin toimiin. Puhallinorkestereilla on tässä suuri arvoinen koulutustehtävä.
Puhallinorkesterille on luotava hyvät edellytykset harrastaa. Kysehän on sosiaalisestikin merkittävästä yhtenäisestä joukosta.
Se on konkreettista yhdessä tekemisestä mitä syvimmässä määrin. Sillä on laajaa yhteiskunnallista merkitystä niin
kasvatuksellisesti kuin koulutuksellisesti. Puhallinorkesterit luovat pohjan suomalaiselle puhallinkoulutukselle. Tällä hetkellä töitä
tehdään usein hartiavoimin lähes korvauksetta. Sotilassoittokuntien lakkauttamien yhdessä musiikkioppilaitosten vähenemisen
myötä edellyttää puhallinsoittamisen perustan kehittämistä uudesta näkökulmasta. Suomeen on saatava harrastemusiikin
ammattimaisia toimihenkilöitä organisoimaan alaa uudessa tilanteessa.
HYVÄÄ ja IDEARIKASTA kesää ja iloa koulutustapahtumiin!
Raine Ampuja
SPOL HALLITUS
Puheenjohtaja
Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: rampuja@gmail.com puh. 040 50 77799
Varapuheenjohtaja
Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE jouni.auramo@pmo.fi 050 3135588
Sihteeri, internet ja jäsenasiat
Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ spol.sihteeri@gmail.com, puh. 040 9637701
Taloudenhoito,
Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ marita.rantamaki@elisanet.fi 040 5139059
Ansiomerkit:
Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO pekka.ulmanen@gmail.com p. 0400 - 272 339
Kansainväliset asiat ja jäsenlehti
Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE jukka.viitasaari@kolumbus.fi 050 3233698
Markkinointi, ilmoitusmyynti sekä ansiomerkkiasiat
kts sihteeri ja rahastonhoitaja
Koulutus:
Juuso Wallin Ulvilantie 19 A b 28, 00350 HELSINKI juuso.wallin@siba.fi 040 5255865
Jäsen
Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU markku.k.korhonen@dnainternet.net 040 7374717
Minna Kajander Sino Hurtan katu 4 81700 LIEKSA minna.kajander@likesa.fi 0401 1044140
Kansikuva:
, Jukka Keto, Joensuu puhallinpäivät 2012
Spol johtokunnan kokous
16.3.2012 Joensuu
Myönnettävät ansiomerkit:
Espoon Puhallinorkesteri:
hopeinen ansimerkki:
Päivi Saarinen
kultainen ansiomerkki:
Paavo Helistö
Sulevi Pekkanen
Seppo Piipari
50-vuotiserikoisansiomerkki:
Simo Kanerva
Lassi Lintunen
vaakunateline alumiinlaatalla:
Pekka Löyttyniemi
Benita Äkerlund
PUHALLINMUSIIKIN PÄIVÄN X-Box palkinnon voitti
RANTASALMEN PUHALLINORKESTERI
SPOL onnittelee voittajaa moni-ilmiesestä tapahtumasta
ja kiittää kaikkia tämän vuoden osallistujia. Seuraaavan
kerran tapahtuma järjestetään 17.5.2013
Eurajoen Nuorisosoittokunta:
40-vuotiserikoisansiomerkki:
Esa Laihonen
Kari Leino
Vesa-Pekka Leino
Juhlivat orkesterit:
Espoon puhallinorkesteri 40 vuotta
Iisalmen puhallinorkesteri 40 vuotta
FinnBand SHOP
NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI
PDF-tiedostoina
7ikko-kustannus,
A-Minor Production,
Musact, SPOL ja edition ELVIS
www.finnbandshop.com
Tämän CD herätti heti jo ennen kuuntelua mietinnän
kappalevalinnoista. Oli, kuin olisi katsellut oikean juhlakonsertin
ohjelmalehtistä erilaisine kappaleineen. Juontaja kertoisi sitten
aina väliin, että tämän kappaleen valitsimme esitettäväksi,
koska… Olikin iloinen yllätys, kun äänitteen kansipaperista löytyi
selostukset kaikista kappaleista. Kukahan ensimmäisenä laittaa
äänitteisiin kommenttiraidan, sellaisen kuin DVD -elokuvissa.
Kappaleiden
monipuolisuudella
on
tuotu
hyvin
esille
puhallinmusiikin monimuotoisuutta. Silti ilmaan jäi kysymys: Onko
haettu ne kappaleet, jotka osataan hyvin vai onko ollut oikeasti
tarkoituksena tuoda esiin orkesterin yleistunnelmaa: vakavaa,
asiallista ja taitavaa. Juuri tällaista musiikkia odottaisin kuulevani
mennessäni
kuuntelemaan
Lapualaista
puhallinorkesteria.
Selkeitä perusmarsseja, kuten Jääkärien marssi ja Thundercrest ,
soolonumerona mallettitaiturointia solistina Johannes Sipilä sekä
tunnelmalliset Pohjalainen sarja, Peltoniemen Hintriikin surumarssi
ja Ukko-Paavon virsi.
Kappale, jonka valintaperusteita jäin
miettimään pidempään oli The Rock. Olikohan kysymyksessä se
soittajien tai kapellimestarin oma suosikkikappale, jota ilman
äänite ei olisi ollut ihan täydellinen. Jylhää, harvemmin kuultua
elokuvamusiikkia.
Sokerina pohjalla on Julius Fucikin Florentiner –marssi.
Löytyytkö Suomesta monta aikuista puhallinsoittajaa, joka ei tätä
jylhää marssia olisi soittanut? Jos joltain tämä kokemus vielä
puuttuu, niin käykäähän kapellimestarinne juttusilla. Esimakua
siitä, miltä soiton pitäisi kuulostaa saa Lapuan Puhallinorkesterin
Fanfaari! CD:n lopetusraidalta.
Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteria johtaa Hannu
Haahkala. CD:stä kiinnostuneiden kannattanee ottaa yhteyttä
Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesterin puheenjohtajaan
(Pasi Taipale) ja orkesterin soittajiin.
Vaskiakatemia
Soi Tampereella
4.–6.5.2012
Työryhmä Harri Lidsle ja Jouko Harjanne
sai helmikuun lopussa Suomen
Kulttuurirahastolta merkittävän apurahan
(200.000 €) Vaskisoitinakatemiaa varten.
Kyseessä on kolmivuotinen hanke, jonka
tavoitteena on nostaa suomalaisten
vaskisoittajien määrä takaisin
ammattiorkestereiden tarpeita
vastaavalle tasolle.
Opetusta toteutetaan ja kehitetään
yhteistyössä Sibelius-Akatemian ja
muiden musiikkioppilaitosten kanssa.
Hankkeen kohderyhmänä ovat sekä uudet
soittajat, nuoret ammattilaiset että
vaskisoitinten opettajat.
Hankkeen tavoitteina on etsiä lahjakkaat nuoret vaskisoittajat tasoistensa piiriin, jatkokouluttaa nuoria
ammattilaisia, tarjota yhteistyötä musiikkioppilaitoksien opettajille, järjestää korkeatasoisia konsertteja
maakunnissa sekä leventää kotimaisen vaskimusiikin tason huippua.
Kansallisen nuorisovaskiyhtyeen ensimmäinen periodi järjestettiin toukokuun alussa Tampereella
Pirkanmaan musiikkiopiston toimiessa yhteistyöoppilaitoksena. Mukaan oli ilmoittautunut lähes 50 iältään
13–18 –vuotiasta vaskisoittajaa eri puolilta Suomea. Kouluttajina toimivat Harjanteen ja Lidslen lisäksi
Jukka Myllys (kapellimestari), Jouni Suuronen ja Annu Salminen (käyrätorvi), John Kotka (pasuuna),
Aki Välimäki (trumpetti) sekä Harri Lehtinen (lyömäsoittimet). Projektin kurssisihteeri on Salla Vanhanen.
Viikonlopun aikana muodostettiin kaksi vaskiyhtyettä ja opetus sisälsi yhtyesoiton lisäksi sekä henkilökohtaista että sektio-opetusta. Viikonlopun huipensi konsertti, jossa kuultiin Kansallisen Nuorisovaskiyhtyeen ensimmäinen esiintyminen kahtena kokoonpanona ja yhdessä sekä kouluttajien soolonumeroita
pianisti Tuomas Turriagon kanssa. Konsertin tunnelmasta päätellen ja osallistujien palautteiden mukaan
viikonloppu oli erittäin onnistunut. Seuraavan kerran vaskiyhtyeen edesottamuksia on luvassa Lieksan
Vaskiviikolla heinäkuun lopussa.
Jouni Auramo
17.-19.4. 2012
UNELMIA, TUNNELMIA...
JPL, JT, TK
ja HW
Atlantassa!
Georgia State University Symphonic Wind
Ensemble, äänessä myös Johann Tilli
...MUUNNELMIA JA CODA
JPL: Arvelen, että jokaisen säveltäjän
mielessä vilkkuu joskus toive päästä esille
Yhdysvalloissa. Maan valtavat resurssit
tietäen ajatus tunnetuksi tulemisesta siellä
on ainakin minulle ollut jonkinasteinen
unelma, joka toteutuessaan voisi olla
hyödyllinen myös taloudellisesti.
Unelmaani olen yrittänyt toteuttaa jo yli
kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2000
lähdimme FinnBand-nimikkeellä
ensimmäisen kerran suurin toivein
Minneapolikseen Paul Niemistön
ystävällisen konsultaation auttamina.
Tuosta retkestä ei suuria konkreettisia
menestyksiä saatu, mutta jotain opittiin.
Sittemmin on käyty Chicagon Midwestkekkereissä useasti, kuka milloinkin.
Joitain nuotteja on myyty, kontakteja luotu
ja saatu kovasti kehuja, mutta
lähestulkoon siihen on jääty.
Suuret odotukset ja toiveet jätin
kokeneena amerikankävijänä siis kotiin.
Matkustin paikalle nauttimaan teosteni
toteuttamisesta. Jos jotain ekstraa tulisi,
hyvä niin! Matkakohteeni oli Atlanta ja
siellä oppilaitos nimeltä Georgia State
University, joka järjesti 17.-19.4.
pienimuotoisen Suomi-musiikkijuhlan
"Aurora in april". Suomesta oli paikalle
kutsuttu delegaatio Johann Tilli, Harri
Wessman ja Timo Kotilainen. Lisäksi
esillä oli Kari Juusela, USAssa vaikuttava
säveltäjä sekä myös Suomen suurlähettiläs Ritva Jolkkonen.
En kuulunut tuohon viralliseen
delegaatioon, mutta kun Timo Kotilainen
oli ehdottanut aikaista teostani Kellojen
legenda juhlan ohjelmistoon ja ehdottanut
uuden version kirjoittamista Atlantaa
varten, katsoin aiheelliseksi hankkiutua
paikalle. Kirjoitin tuon kappaleen
valtakunnallisten puhallinpäivien
konserttiin Raumalla 1997 ja nuotti oli
kaikin tavoin vanhentunut: käsinkirjoitettu,
huonosti soitinnettu ja kokoonpanoltaa
puutteellinen.
Robert J. Ambrose, jota tullaan
kuulemaan Suomessa tämän vuoden
lokakuussa, oli harjoittanut teosta
yliopiston puhallinorkesterin kanssa. Hän
on erittäin hauska, miellyttävä ja ennen
muuta ammattitaitoinen kapellimestari,
jonka huomasin jo teoksen valmistumisen
aikana käymämme keskustelun aikana.
Robert otti minut vastaan Atlantassa, ja
sain tutustua yliopiston musiikkiosaston
henkilökuntaan ja kapellimestarioppilaisiin
hänen kauttaan. Kuin myös
periamerikkalaiseen ruokaan ja
elämäntapaan! Täytyy sanoa, että tuo
ystävällisyys ja avoimuus, olkoon kuinka
Atlanta
pinnallista hyvänsä, on aina uudelleen
hämmästyttävää. Toki on syytä muistaa,
että kehuessaan jotain amerikkalainen
laittaa noin kolme neljännestä
ylimääräistä: ihan kaikesta ei kannata
innostua, ainakaan liikaa. Maan tapa.
Atlantasta lensin sikäläisittäin naapuriin,
Pohjois-Carolinan Durhamiin Duke
Universityn vieraaksi. Siellä valmisteltiin
"Rapsodiaa fagotille ja puhallinyhtyeelle".
Tämän kappaleen he olivat löytäneet
internetistä. Pyydettyään nauhoitusta
kuultavaksi he hankkivat nuotit ja
toivottivat vielä tervetulleeksi
kuuntelemaan. Tällaista saisi tapahtua
enemmänkin.
Fagottisolisti Rachael Elliot ja
kapellimestari Verena Mösenbichler
olivat molemmat rautaisia ammattilaisia.
Orkesteri oli koottu opiskelijoista, jotka
enimmäkseen eivät opiskelleet musiikkia
pääaineena, sekä joistakin paikallisista
harrastajista. Tämän lähtökohdan
huomioiden lopputulos oli erinomainen.
Pienet epäpuhtaudet, lipsahdukset ja
rytmiset heilahdukset voi jättää
noteeraamatta em. syistä. Meidän
kannaltamme katsoen on melko surullista,
että Suomessa tuon kokoisia ja tasoisia
puhallinorkestereita on vain SM-kisojen A-
17.-19.4. 2012
Jälleen kerran saamani kohtelu ja arvostus
hämmästytti. Amerikkalaisten tapa ottaa
kaikista tilaisuuksista kaikki mahdollinen
oppi on erilaista meihin verrattuna. Enpä
juuri muista, että kukaan olisi sanomisiani
kirjoittanut muistiin Suomessa. Onko se
siis totta, että kukaan ei ole profeetta
omalla maallaan? Back to Atlanta.
Kaupungissa on mm. valtava akvaario ja
Coca-Cola world. Minua eivät tuollaiset
juurikaan innosta, joten tyydyin
vapaahetkinä vain kuljeskelemaan
kaupungilla. Ja tietysti syömään, jonne
minua huolehdittiin kolmesti päivässä.
Georgian osavaltion yliopiston
puhallinorkesteri oli jyminäpakkaus, jonka
kaikki soittajat ovat pääaineisia
soitinopiskelijoita. Tason ymmärsi
ensimmäisistä äänistä lähtien. Robert oli
kertonut orkesterin pitäneen kovasti
Kellojen legendasta, vaikka se ei ole
yhtään hiukkaa amerikkalaistyylinen
kappale surullisuudessaan. Huomasin
ilokseni, että hän puhui totta. En muista
vastaavaa hyväksyvän yhteishengen
huokumista musiikkiani ja persoonaani
kohtaan.
Orkesteri oli erinomainen. En joutunut
puuttumaan oikeastaan mihinkään paria
pikkuseikkaa lukuun ottamatta. Suuren
kokoonpanon hyvinä mausteina olivat
englannintorvet, kontrabassoklarinetti,
kontrafagotti, kontrabasso ja harppu. On
vaikeata nimetä mitään sektiota yli
muiden, mutta lyömäsoittajissa oli jotain
käsittämätöntä potkua.
MUUNNELMIA
Tätä kirjoittaessani sireenit kaikuvat
rakennusten välisissä kuiluissa kuten
amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Istun hienon
hotellin 15. kerroksessa olevassa
huoneistossa ja katselen, kun aurinko
painuu mailleen värjäten taivaan turkoosin
ja oranssin sävyin. Sortumatta luulemaan,
että kokemani olisi mitään kovin tavatonta
ja merkittävää, ajattelen kuitenkin: on
sieltä Ahlaisten Nuorisoseuran
Torvisoittokunnasta aika pitkä matka
tähän. Monta mutkaa on tullut tehtyä
turhaan ja monta oikaistua väärästä
paikasta. En voi olla kiittämättä tässä
tilanteessa Rauman kaupungin
puhallinorkesterin puheenjohtajaa (1997)
Vesa-Pekka Leinoa:kiitos, että uskoit
silloin minun musiikkiini ja Kellojen
legendaan!
Q: Your music
education is
probably the
best in the
world, isn`t it?
A: Well, I
really dont
know,
perhaps it has
been.
JP tarkkana, Robert.J.Ambrose huitoo
Mitä yhteistä on CNN:n pääkonttorilla ja
LUSESilla? Ainakin juuri nyt minä: näen
ikkunastani ensin mainitun rakennuksen ja
jälkimmäinen avusti matkojani tänne.
Monet tahot maailmalla vastustavat
kansallisia tukia pitäen niitä kilpailua
vääristävänä. Ehkä näin on. Toisaalta
USAn liittovaltion harjoittama
protektionismi tasaa puntit ainakin minun
kohdallani. Vienti Yhdysvaltoihin tai
satunnaisen palkan nostaminen sieltä on
äärimmäisen kovan byrokratian alaista
toimintaa, jossa aikaa kuluu ja hermoja
koetellaan.
ja taitavasti sävelletty. Kova vaatimus
yhdistelmänä on tuo ja siksi perin
harvinainen puhallinorkesteriohjelmistossa. Suosittelen.
On väärin jättää kertomatta klinikoista
huilisteille, kapellimestareille ja säveltäjille,
ystävällisten ihmisten avusta, aamiaisista,
lounaista ja juhlaillallisista, kuljetuksista ja
huolenpidosta, mielenkiintoisista
keskusteluista, uusista kuulluista
sävellyksistä jne., mutta selonteko näistä
vaatisi kirjan kirjoittamista.
Yksinkertaisesti: THANK YOU!
CODA
Alussa imperfekti siitä, mitä tapahtui.
Sitten preesens hetkestä ja nyt taas
imperfekti hiukan kauempana pelipaikalta
eli kaukaisesta ja oudosta Pohjolan
maasta, joka kuitenkin, toden totta,
tunnetaan USAssa: Q: Your music
education is probably the best in the world,
isn`t it? A: Well, I really dont know,
perhaps it has been...Sivistyneillä jenkeillä
on melko hyvät tiedot Suomesta. Tapasin
matkallani joukon säveltäjiä, joista
puhallinuskovaisille haluaisin esitellä
nimen Steven Bryant. Hän oli kirjoittanut
kappaleen Interruptions, joka on helppo,
svengaava, mielenkiintoinen, omaperäinen
Jouduin jättämään Atlantan ennen
konsertteja, ja siihen asti, kun saan
äänitteen, olen kuulopuheiden varassa.
Jätän "Aurora in April"-tapahtumasta
kertomisen jollekulle muulle. Nyt näyttää
siltä, että liikenne välillä Suomi-Atlanta
tulee jatkumaan. Toivottavasti näin
tapahtuu ja reitistä tulee monipuolinen
mahdollisuus viedä ja tuoda
puhallinmusiikkikulttuuria.
Teksti: Jukka-Pekka Lehto
Kuvat: Carolyn Richardson
Duken bändi kerääntyy...-
Atlanta
17.-19.4. 2012
A letter from Robert J. Ambrose
Last year I wrote a grant proposal to bring Finnish musicians to
Atlanta for a week of music, masterclasses and lessons. My
grant was funded and the result was "Aurora in April" a
weeklong celebration of Finnish music in Atlanta. The guest
artists in the proposal were
TImo Kotilainen, Johann Tilli, Harri Wessman
Johann and Timo introduced me to JP who agreed to rewrite
his work Kellojen Legenda for bass voice. He used this
opportunity to expand the work and rewrite some things that
he had not been pleased with. JP ended up visiting the week
before and overlapping with the other guys by 2 days. He was
present for a rehearsal of his piece with my Symphonic Wind
Ensemble. Timo was also in the room via Skype.
The following were part of the Aurora in April residency:
1. Johann gave a voice masterclass to members of the
Georgia State University (GSU) voice area
2. Timo gave a lecture on interpretation of FInnish marches to
members of the GSU Master of Music in Wind Band
Conducting degree program
3. Harri gave a lecture to the GSU composition students
4. There were 2 concerts. The first was of contemporary
music (17 April) and the second was of band music (19 April). I
have attached a PDF of the program. As you can see there
were 7 premiere performances given over the 2 days.
5. Also note that Finnish/American composer Kari Juusela,
current Dean at the Berklee College of Music in Boston, was
present at the 17 April concert and had 2 pieces performed.
6. Ambassador Ritva Jolkkonen from New York made her firstever visit to the city of Atlanta to attend both concerts. GSU
also hosted her for lunch with myself and the musicians.
All best, Robert Ambrose
Atlanta
Back Row - Tim Jansa, Johann Tilli, TImo Kotilainen
Front Row - Adam Frey (euph soloist), Robert J. Ambrose, Harri
Wessman, Chester B. Phillips (GSU Associate Director of Bands)
Photo by Jen Waters
Lyhyesti: JPL sovitti Ke!ojen legendan bassoäänelle, Johann
Tilli piti mestarikurssin,Timo Kotilainen luennoi
suomalaisista marsseista ja Harri Wessman säveltämisestä.
Konserteissa seitsemän USA:n kantaesitystä.
Mukana oli myös suomalaisen Kari Juuselan kaksi teosta.
Ambrose tulee Suomeen syksyllä.
Innostuksesta
puhallinmusiikkiin
olemaan kannustava ja leppoisa, vaikka
kertookin, että tiukkoja hetkiä aika ajoin tulee:
-
Suomen Puhallinorkesteriliitto antoi Vuoden
Pinna –tunnustuksen Joensuun
Puhallinpäivillä tällä kertaa seinäjokelaiselle
Petri Salolle. Hän on yli kahden
vuosikymmenen ajan tehnyt valtavasti töitä
puhallinmusiikin parissa:
-
Olen harrastanut puhallinorkestereita,
pakko sanoa niin, sillä työtä on ollut niin
paljon. Vuoden Pinna –palkinnon
saaminen tuntui siksikin todella
mukavalta, kertoo Petri Salo.
Petri Salo tunnetaan parhaiten Seinäjoki
Symphonic Bandin perustajana ja johtajana.
Orkesteri on syntynyt vuonna 1991 ja se on
tehnyt yhdeksän ulkomaan matkaa, levyttänyt
neljä kertaa ja osallistunut melkein joka kerta
Puhallinorkestereiden SM-kilpailuihin. Tämän
rakkaimman ”harrastuksensa” lisäksi Petri
Salo johtaa Etelä-Pohjanmaan
musiikkiopistossa Nuorisopuhallinorkesteria
ja C-puhallinorkesteria sekä Virroilla A- ja B –
tason pieniä puhallinyhtyeitä. Näissä
orkestereissa on yhteensä yli 150 soittajaa.
Vuosien varrella Salo on opettanut ja opettaa
edelleenkin matalia vaskisoittimia eri
paikkakunnilla.
Leppoisa hankalankin paikan edessä
Nuorten kanssa toimiessa ja orkestereita
luotsatessa johtajuus joutuu koetukselle.
Nuoret soittajat eivät aina ymmärrä, miten
pienestä, jopa vain yhden soittajan
puuttumisesta, esiintymisen onnistuminen voi
olla kiinni. Johtajana Petri Salo pyrkii
Tietysti harmittaa, jos ihmiset eivät ilmoita
etteivät tule paikalle esimerkiksi
harjoituksiin tai konserttiin. Kerrankin oli
todella tiukka tilanne, kun orkesterin
kolmesta tuubistista kukaan ei tullutkaan
keikalle. Onneksi löysimme avustajan ja
keikka pääsi alkamaan, muistelee Salo.
Orkesterin johtaminen sisältää paljon
muutakin, kuin konsertit ja harjoitukset. Salo
kertoo johtamisen olevan kovaa työtä
ohjelmiston suunnittelusta roudauksiin
saakka. Vaikka tukiyhdistys auttaakin, joutuu
kapellimestari tekemään kuitenkin hyvin
suuren osan työstä itsenäisesti.
-
Pidän työssäni paljon ohjelmistojen
suunnittelusta. Kun orkesteri ja jokin
konsertti onnistuu hyvin, on se suurin
palkinto johtajalle. Harkitsen hyvin
tarkkaan konserttiohjelmat ja
konserteillamme onkin siksi aina jokin
teema tai tyylilaji. Periaatteessa emme
koskaan tee sillisalaattia, Petri Salo
korostaa kertoessaan lempityöstään.
Seinäjoki Symphonic Band kokoontuu kerran
kuukaudessa, sunnuntaisin, harjoituksiin.
Soittajat koostuvat lähinnä Eteä-Pohjanmaan
musiikkiopiston nykyisistä ja entisistä
oppilaista. Nuorisopuhallinorkestereilla on
harjoitukset joka maanantai. Musiikkiopiston
nuoriso-orkesterit pitävät kaksi kertaa
vuodessa suuren yhteiskonsertin. Harjoitteluja konserttipaikkana on Seinäjoki –sali, joka
on hallinnollisesti musiikkiopiston
alaisuudessa.
Orkesteri nousussa
Kuluneena keväänä Seinäjoki Symphonic
Bandilla oli ensimmäistä kertaa latinalaisamerikkalaisen musiikin konsertti. Solistina
konsertissa oli Hannu Lehtonen.
Tulevaisuudessa, ehkä noin vuoden päässä,
häämöttää ulkomaan matka Espanjaan tai
johonkin muuhun kohteeseen.
Lasten sitoutuminen
puhallinmusiikkiharrastukseen ei ole millään
paikkakunnalla, ei Seinäjoellakaan,
itsestäänselvyys. Orkesterin muutamat
vaikeat viime vuodet näyttävät kuitenkin
olevan takanapäin, koska orkesteriin on saatu
paljon uusia puupuhaltajia ja matalat
vasketkin soivat jälleen jykevästi. Salo onkin
alkanut suunnitella orkesterinsa kanssa
uuden levyn tekoa, sillä edellisen julkaisusta
on jo 13 vuotta.
Petri Salo pitää hyvin tärkeänä myös sitä, että
saa opettaa matalia vaskisoittimia. Osan
tunneista voi käyttää orkesteristemmojen
hiomiseen ja samalla omia oppilaita on
helpompi houkutella orkesteriin soittamaan.
Yhdeksi lempisäveltäjäkseen ja
innoittajakseen Petri Salo mainitsee lisäksi
Richard Wagnerin.
-
Olen nähnyt Bayreuthissa kaikki hänen
oopperansa, paitsi Lohengrinin. Liput
festivaalille ovat olleet todella kiven alla,
mutta kaikki mitä olen tuolla festivaalilla
nähnyt, on ollut virheetöntä, ylistää
Vuoden Pinna musiikkikokemustaan
Saksassa.
Heti puhallinpäivien jälkeen Salo täytti 50
vuotta ja juhli saavutustaan toukokuussa
hyvän musiikin ja kollegojensa parissa.
Vuoden Pinnalla näyttää siis olevan paljon
juhlimisen aiheita tänä vuonna ja
tulevaisuudessakin.
Minna Kajander
Mies Vuoden Pinnan takana
Omaperäinen, ahkera ja harkitseva –näinkö
voisi kuvailla Petri Saloa, jolle Suomen
Puhallinorkesteriliitto antoi tunnustuksensa
tänä keväänä? Salo on vuosikymmenien
ajan ollut lisäksi ajan hermolla ja kiinnostunut
myös kansainvälisistä
puhallinmusiikkitapahtumista. Seinäjoen
kaupunki myönsi hänelle vuonna 1999
kaupungin kulttuuripalkinnon. Palkinto tuli
aikana, jolloin Salo orkestereineen teki
valtavasti töitä, muun muassa 5-6 konserttia
vuodessa, kaikki eri ohjelmistoilla.
Seinäjoki Symphonic Bandin ohjelmistossa
on vuosien mittaan esiintynyt Petri Salolle
rakkaiden puhallinmusiikkisäveltäjien
tuotantoa laajasti. Niin Philip Sparke, Jan
Van der Roost ja Johan de Meij ovat
kuuluneet Petri Salon kansainväliseen
tuttavapiiriin ja niinpä heidän uutuusteokset
ovat monesti päätyneet myös
seinäjokelaisten konserttiohjelmistoihin.
Petri Salo
on syntynyt Tampereella 1962 ja opiskellut
Tampereen konservatoriossa baritonin-,
pasuunan-, huilun- ,sellonsoittoa ja
yksinlaulua sekä orkesterin- ja kuoronjohtoa.
Salo valmistui Tampereen konservatoriosta
musiikkioppilaitoksen pasuunansoitonopettajaksi 1988.
Hänet valittiin Etelä-Pohjanmaan
musiikkiopiston pasuunansoitonopettajaksi
syksyllä 1987 ja on hoitanut sitä tointa
siitä lähtien, eli 25 vuotta.
Salo on lisäksi suorittanut kaikki
SuLaSolin puhallinorkesterikapellimestarikurssit Heinolassa 1980-luvulla.
Puhallinmusiikin juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
INO Itävallassa
INO vierailikin St. Florianin luostarissa
tutustumassa maailmankuuluihin Brucknerurkuihin ja sinfonikon sarkofagihautaan urkujen
alapuolella.
Ikaalisten Nuoriso-orkesteri matkusti
pääsiäisviikolla Itävaltaan, Linzin lähistöllä
sijaitsevaan St. Marieniin. Alueensa
laadukkaimpiin kokoonpanoihin kuuluva Mv.
Jung St. Marien -puhallinorkesteri isännöi INO:a
workshopien ja esiintymisten merkeissä.
Suomalaiset saivat koulutusta marssisoiton,
wieniläisen fraseerauksen ja muiden sikäläisten
musiikkiperinteiden saralla. Perehtymisen
paikalliseen kulttuuriin täydensi isäntäorkesterin
järjestämä majoitus paikallisissa kodeissa.
St. Marienin kulttuurisalissa pidetyssä
pääkonsertissa INO esitti tuhdin paketin uutta
suomalaista nuoriso-orkesterimusiikkia.
Vastaanotto oli vilpittömän innostunutta, ja
yleisö jonotti konsertin päätteeksi kiittelemään
nuorten osaamista. Yhteisesityksinä paikallisten
soittajien kanssa kuultiin sikäläistä aarteistoa
Radetzky-marssista lähtien, mutta pontevalla
otteella itävaltalaiset tulivat mukaan myös
suomalaissäveliin.
Esiintymisiä INO:lla oli kaikkiaan kolme, kaikki
varsin omanlaisiaan. Ensimmäiseksi
keikkapaikaksi isännät olivat järjestäneet
sangen eksoottiset olosuhteet
luomumarkkinoille. Orkesteri aseteltiin
suorastaan vaarallisen tuntuiselle kapealle
korokkeelle, josta osalla soittajia oli silmiensä
alla muutaman metrin pudotus. Itse johdin
esitystä alaviistosta taimilaatikoiden keskeltä
lähinnä päälaen näkyessä yleisölle. Akustiikka
oli kuitenkin yllättävän komea.
INO:lle oli uskottu myös rooli pääsiäisaamun
katolisessa messussa. Messun aikana INO
esitti suomalaisten teosten lisäksi Anton
Brucknerin musiikkia. Tämä ohjelmistovalinta
herätti paikallisten huomiota, sillä Bruckner oli
kotoisin St. Florianista, vain muutaman
kilometrin päässä St. Marienista.
Suomalaisessa ja itävaltalaisessa nuorisoorkesterikulttuurissa oli havaittavissa selkeä ero
paitsi ohjelmistossa, myös toiminnan
tavoitteissa. Itävallassa nuoria soittajia
kasvatetaan perinteikkäitä aikuisorkestereita
silmälläpitäen marssipainotteiseen ohjelmistoon,
ja soittokuntien funktio on ennen muuta
paikallisen yhteisöllisyyden ylläpitämistä.
Yllä: rumpalit
alla: marssitreenit
Itävaltalaiset ihmettelivät suuresti, kun
totesimme, että meillä koulun päätyttyä soittajat
usein poistuvat myös orkesterin vahvuudesta.
Orkesteriharrastuksen jatkuminen läpi elämän
lieneekin yksi meikäläisen orkesterikulttuurin
isoista kysymyksistä, ja siinä meillä on
oppimista keskieurooppalaisesta kulttuurista.
Teksti: Antti Nissilä, kuvat: Gerald Hollaus
LNPO Saksaan ja
Itävaltaan
Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri matkustaa tänä
kesänä Saksaan ja Itävaltaan. Matkan kesto on
13 päivää ja sen aikana soitetaan ainakin kuusi
konserttia. Edellisen kerran orkesteri on esiintynyt
ulkomailla vuonna 2009 lokakuussa, jolloin LNPO
suuntasi Brasiliaan.
Ystävyysorkesteri kutsui
Jos muodostetaan kolmio, jonka kärkinä ovat
Berliini, Hampuri ja Rostock, jää keskelle pienen
pieni piste, kaupunki nimeltä Wittstock-Dosse.
Kaupungissa toimii puhallinorkesteri joka
konsertoi aktiivisesti ja järjestää kesäisin varsin
suuren puhallinorkesteritapahtuman. WittstockDossen kaupungin puhallinorkesteri kutsui
Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin vieraakseen ja
LNPO puolestaan heidät kesän 2012
Vaskiviikolle. Kutsuista lähti punoutumaan
mielenkiintoinen yhteinen projekti.
Juhannusviikolla Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri
hyppää linja-auton kyytiin ensimmäisinä
etappeinaan Kaarina, Turku ja Tukholma. Ruotsin
reittiä pitkin pääsee Saksaan, jossa ensimmäiset
konsertit pidetään 21.6. Orkesterit ovat talven
mittaan harjoitelleet oman ohjelmistonsa ohessa
myös yhteisiä kappaleita, niin suomalaista kuin
saksalaista puhallinmusiikkia. Kokoonpanojen
erilaisuuden vuoksi sopivien teosten löytäminen
on ollut erittäin mielenkiintoinen projekti.
Saksalaisten kokoonpano koostuu pitkälle
ehtineistä aikuisista soittajista ja LNPO
puolestaan ponnistaa suurelta osin alle 15vuotiaiden nuoruuden innolla. Nuorimmat
matkalaiset ovat vasta 11 –vuotiaita. LNPO vie
matkassaan orkesterille
tuoretta suomalaista –ja
lieksalaista –puhallinmusiikkia
Jukka Viitasaarelta, Anita
Lehdolta ja Janne Ikoselta.
Nelipäiväisen Wittstock-Dossen
vierailun jälkeen LNPO:lla on
edessään pitkä matka Saksan
ja Tsekin tasavallan läpi
Wieniin. Orkesteri osallistuu
siellä Voices of the World –
tapahtumaan, joka esittelee
orkestereita ja kuoroja eri
puolilta maailmaa. LNPO
soittaa Itävallan keisariperheen
kesäpalatsin, Schönbrunnin
edessä. Järjestelyt ovat olleet
jo ennakkoon erityisen
itävaltalaiset. Toisin sanoen
minuuttiaikataululla mennään, kaikista pienistä
yksityiskohdista ennakkoon monta kertaa sopien.
LNPO tarjoaa suomalaisen konserttimusiikin
lisäksi kohteliaasti myös muutaman Straussin ja
Mozartin sävelen.
Kulttuurikaupunkiin tutustumisen jälkeen on
orkesterin vapaamman ohjelman vuoro.
Paluumatka taitetaan Alppien lomassa ja lopulta
Saksan halki Travemündeen. Kesäkuu on
vaihtunut heinäkuuksi orkesterin saapuessa
takaisin Lieksaan.
Wittstockista Vaskiviikolle
Wittstock-Dossen puhaltajat saapuvat
vastavierailulle heinäkuussa. Orkesterilla on oma
konsertti Brahe-salissa 16.7. ja useita
ulkoilmaesiintymisiä Lieksassa ja lähiseudulla.
Vierailuun liittyy myös tutustumista Lieksan
parhaimpiin puoliin, Vaskiviikolle ja lukuisiin
luontokohteisiin.
Orkestereiden välinen yhteistyö ja
konserttimatkan tekeminen on tärkeää
kansainvälisyyskasvatusta. On myös avartavaa
tavata ja tutustua omaa soitinta soittavaan
kollegaan eri maasta ja kulttuurista.
Minna Kajander
PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu
21:n kerran, ensimmäistä kertaa Joensuussa järjestetyt puhallinpäivät keräsivät maaliskuiseksi viikonlopuksi suuren määrän puhallinmuusikkoja samalle ton9lle. Konserteissa kuul9in eri<äin laaja kirjo uudesta puhallinmusiikkiohjelmistosta jota esite>in eri ikäjakauman omaavien orkestereiden voimin. Paikalla oli eduste<una paitsi suomalaisen puhallinmusiikkin kustantajat, myös ruotsalaisen Jan Utbult:n Blåsbanken -­‐kirjasarja. Vierailijoden matkaan tar<uikin kassi kaupalla uu<a ohjelmistoa puhallinorkestereidemme esite<äväksi. Kun tarkastellaan historiaa, on tultu pitkä matka aivan ensimmäisistä puhallinpäivistä. Ajasta jolloin itse vasta aloi7n puhallinmusiikin harrastamisen. Tuolloin Raine Ampujan ajatuksesta lähtenyt ko7maisen puhallinmusiikin tapahtuma on jopa kansainvälistynytkin matkan varrella, esimerkiksi Joensuussa oli paikalla luennoimassa Sibelius-­‐Akatemian puhallinkapellimestariluokan lehtori Peter E<rup Larsen ja mm. kirjasarjastaan tunne>u Jan Utbult.
LUENTOJA PUHALLINPÄIVILLÄ
Heikki Elo, ”Sovi>aminen ammaFna” -­‐ jonka aihe ei täysin kuvannut luennon varsinaista pääpainoa joka oli enemmänkin se kuinka nuo7nkirjoi>ajan on hyvä pitää mielessään, e>ä nuo7n helppolukuisuudella säästetään paljon kallista harjoitusaikaa sekä hermoja. Kymmenen minuuFa oli ehdo>omas7 aivan liian vähän tämän aiheen käsi>elyyn, josta on tässäkin lehtemme numerossa jatkuva ar7kkelisarja. Lieksan puhallinorkesterin fagotisti Jari Siponen.
Nuoremman polven puhallinpäivien tekijä.
Kuvaaja: Jukka Keto
Pirre Raijas, luennoi aiheesta ”Miksi kanna>aa harrastaa musiikkia?” -­‐ aihe jonka parissa moni meistä on varmas7 paininut ”uransa” eri vaiheissa. Kuvaaja: Osmo Kekäläinen
Peter E<rup Larsen, ”Why Waste Time on Music”, luento oli niin mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen e>ä se on pakko kokea aivan itse. Harmi niille jotka eivät paikalle päässeet, suosi>elenkin pitämään ais7t avoinna Peterin mahdolliselle uusinnalle. Sillä aikaa kanna>aa tutustua neFsivuihinsa osoi>eessa h>p://www.e>ruplarsen.dk Peter muuten on yksi koulu>ajista ensi syksyn Ankkapurhan puhallus -­‐tapahtumassa. Jan Utbult, ”Soiva luento Blåsbanken kapellimestareille, soitonope>ajille ja opiskelijoille” -­‐ yksi Ruotsin tunnetuimmista musiikkikasvatusalan kirjailijoista esi>eli kirjasarjaansa käytännössä, luentoyleisö toikin mukanaan omat soiFmensa. Hänen teoksiaan käytetään muuten oppikirjoina lähes kaikissa Ruotsin musiikkikouluissa. Peter Ettrup Larsen
Lieneekö aloituspäivän luentojen aikainen ajankohta vai sanan ”luento” pelo>ava vaikutus, mu>a luennot joihin kaikkiin oli vapaa pääsy olisi suonut enemmänkin yleisöä paikalle. Aiheet olivat taatus7 mielenkiintoisia sekä h y ö d y l l i s i ä i h a n m u s i i k i n h a r r a s t a j a s t a a i v a n ammaFopiskelija-­‐ tai ammaFlaistasolle as7. J O E N S U U N T E E M A T
Joensuussa kuul7in kantaesityksenä vuonna 2000 valmistunut T h e P i n k T e r m i t e s -­‐ p u h a l l i n o r k e s t e r i l l e . T e o k s e n mielenkiintoinen sävelkuva, kontras7t saivat ainakin itseni vakuu>uneeksi e>ä teos tulee vakiinnu>amaan asemansa puhallinorkesterien ohjelmistoissa. Eerolan puhallinorkesteriteoksista esillä olivat myös Nii5ynätkelmä, Palleropalpakko sekä Ceremonial Fanfare (Juhlatoitotus) .
Kuvaaja: Jukka Keto
Puhallinpäivät järjestänyt Pohjois-­‐Karjalan puhallinmuusikot ry oli valinnut puhallinpäivilleen teemat joita olivat musiikkikasvatus, uusin puhallinmusiiki ja edesmenneen säveltäjän Lasse Eerolan tuotanto.
Joensuulaisen klarine7s7, säveltäjä Lasse Eerolan (1945-­‐2000) sävellystuotannon yhtenä mo7ivina oli niiden pedagoginen käy>ö, josta johtuenkin hän sävelsi paljon kamarimusiikkia sekä etydikirjoja puhal7mille. T u n n e t u i m p i a E e r o l a n t e o k s i a o v a t e s i m e r k i k s i kansainvälises7kin suosi>u Muunnelmia puhallinorkesterille, F antasi a kl ari ne7lle ja puhallinorkesterille, Sarja puhallinorkesterille sekä Syksyisiä kuvia. Lieksan puhallinorkesterin maskotti
Musiikkikasvatuksen teeman alle menevän, päivillä esitellyn alkeispuhallinorkesterimateriaalin sekä Jan Utbult:n lisäksi on maini>ava The Golden Horns:n YouPlay! -­‐kirja. Nämä lähes rockyhtyeen suosiota nuorten puhallinmuusikoiden keskuudessa nauFvat käyrätorvis7t ovat laa7neet kirjan jossa omien sanojensa mukaan ”klassinen käyrätorvi tulee lähemmäksi sähköisten bändisoiFmien maailmaa poistaen ennakkoluuloja musiikin eri tyylisuun7en väliltä”. On muuten eri>äin tervetullu>a tämä. Sen verran kieroon katsoFin aikanaan meikäläistä kun nuorena poikana ruuvasin oman käyrätorveni perään bassokitaran mul7efek7pedaalin.. Uu>a puhallinmusiikkia oli esillä -­‐ kuten puhallinpäivillä pitääkin -­‐ paljon. Kantaesityksiäkin kuul7in seuraavas7: ✴ORIENTIS -­‐ Itätuuli, säv. Timo Forsström (Blosari)
✴THE PINK TERMITES, säv. Lasse Eerola (Fimic)
✴PENTASPECCHIO, osa. 5 Chironomia, säv. J-­‐P Lehto (Musact) ✴LANDSCAPE, säv. Esko Heikkinen (Blosari)
Rytmihäiriköt
Kuvaaja: Jukka Keto
Kuvaaja: Osmo Kekäläinen
Jan Utbult neuvoo nuorempaa
kollegaa
PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu
V UO D EN P UH A L L INO R K EST ER I J A V UO D EN P INNA
Perinteiden mukaises7 Suomen Puhallinorkesterilii>o julkistaa vuoden pinnan ja puhallinorkesterin puhallinpäivien yhteydessä. Vuoden Puhallinorkesteri on Montolan puhallinorkesteri ja Vuoden Pinna palkinnon sai seinäjokelainen Petri Salo. Tässä lehdessä on molemmista palkituista yksityiskohtaisempi ju>u. Päätöskonsertin suurpuhallinorkesteri
Kuvaaja: Jukka Keto
Joensuun konservatorion Puhallinorkesteri, Joensuun Puhallinorkesteri, Karjalan So7lassoi>okunta, Keski-­‐Karjalan Puhallinorkesteri, Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri ja Outokummun Puhallinorkesteri johtaa: Raimo Maaranen
KONSERTTEJA
Puhallinpäivillä pideFin yhteensä 9 eri>äin laadukasta ja korkeatasoista konserFa tai konser7ksi luokiteltavaa 7laisuu>a. Konserteissa kuul7in yhteensä yli 70 teosta tai yli kaksiminuuFsta teoksen osaa. Se on aika paljon nuo>eja yhteen viikonloppuun.
Heikki Elo
Esko Heikkinen
Jouko Harjanne
Kuvaaja: Jukka Keto
Lieksan puhallinorkesterin käyrätorvis9t: Elli Heikkinen ja Tiina Nylander
No, kolikolla on aina kaksi puolta eikä konser>eja kuulu sil7 unohtaa. Oli ihailtavaa nähdä Joensuun konserteissa paikallista ihan tavallista konserFyleisöä joka oli aidos7 kiinnostunut puhallinmusiikista. Puhallinpäivät ovatkin mitä mainoin puhallinmusiikin markkinoin77laisuus paikallisella ja miksei myös maakuntatasollakin. Huomaan istuvani vuosi>ain m o n i s s a k e s k u s t e l u 7 l a i s u u k s i s s a j o s s a p o h d i t a a n puhallinmusiikin tulevaisuu>a sekä mediaseksikkyy>ä. Totuus on kuitenkin, e>ä vähemmän puhe>a ja enemmän toimintaa. Viedään puhallinmusiikki sinne kansan pariin ja tehdään itse siitä helpommin lähesty>ävää. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Kuvaaja: Jukka Keto
Kuvaaja: Osmo Kekäläinen
PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu
Pirre Raijas
Kuvaaja: Jukka Keto
Kuvaaja: Osmo Kekäläinen
Tiedän sohaisevani muurahaispesää ja samalla myös jakavani monen paikalla olleen ajatuksen koskien nuoFesi>elyjä. Vaikkakin aiheesta monen kanssa ilta7laisuuksissa keskustelinkin, edustan mielipiteessäni sil7 vain itseäni tarkoituksenani herä>ää hieman keskustelua maamme puhallinkentällä ja puhallinpäivien tulevaisuudesta. Kun viikonlopussa on niinkin paljon musiikkia kuin jokaisilla puhallinpäivillä on, soisi nuoFesi>ely7laisuuksien olevan kokonaisten konserFen sijaan enemmän keski>yneitä nuoFmateriaalin esi>elyyn. Ja tällä tarkoitan sitä, e>ei teosta soite>aisi kokonaan läpi vaan siitä esiteltäisiin muutaman high ligh7t ja kerro>aisiin hieman teoksen haasteista sekä huomioon ote>avista erityiskohdista. Tällä jäisi aikaa suuremman teosmäärän esi>elyyn sekä sävelkorvat pysyisivät pidemään avoinaisempina uusille teoksille. Näin toimitaan ulkomaisilla puhallinfoorumeilla. Uskoisin myös järjestävien orkestereiden paineen näin hieman helpo>uvan.
Kuvaaja: Osmo Kekäläinen
Joensuun konservatorion Puhallinorkesteri johtaa: Mika Hirvonen
Haluan kii>ää järjestävää organisaa7ota ja muusikoita puhallinpäivistä. Etenkin nuorten muusikon alkujen venyminen, keski>yminen oli silmin nähden ja korvin kuullen välillä koetuksella -­‐ siitä huolima>a jaksoi>e hienos7. Puhallinpäivien järjestelyissä itsekin joskus mukana olleena 7edän, e>ä asioiden ja aikataulujen, soiFmien ja soi>ajien organisoin7 ei ole helppo tai kevyt suoritus. Onnistui>e tehtävässänne erinomaises7 ja nyt niitä une>omia öitä podetaan Raumalla jossa vietetään vuoden 2013 puhallinpäivät. PUHALLINPÄIVÄT 2012 @ Joensuu
Kuvaajat: Jukka Keto ja Osmo Kekäläinen
teksti: Juuso Wallin / juuso@juusowallin.com
teskti Juuso Wallin
Me Nakkilan puhallinsoittajat...
Puhallinmusiikin juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen tuomaroimaan
...päätimme juhlistaa 30-vuotista nykyistä historiaamme 2.10.2011.
Juuret soittokunnalla on 1800 luvulta jolloin maakuntalehtien sivuilla
”meistä” kerrottiin. Ajat ja soittajat ovat muuttuneet mutta musiikki
vetoaa yhä entisenlailla ja jopa enemmänkin.
Olemme nimittäin saaneet puhallinsoitosta kiinnostumaan useita
kymmeniä nuoria joista osa on jo noussut ”edustusjoukkueeseen”. Se
miten se on tapahtunut onkin toinen juttu.
Jottei menisi aivan itsekehuksi, niin mainittakoon juhlakonserttimme
onnistumiseen vaikuttaneen tähtiesiintyjän, Markku Aron. Hän on
huimassa vedossa ja hyvin onnistui taustalla myös NPS pienin
muutoksin hänen kanssaan. Konsertti taltioitiin ja näin tunnelmaan
voi päästä jälkikäteenkin. Paikalla olleet useat sadat kuulijat saivat
livenä nähdä miten vasket teutaroi erilaisten sävelten kimpussa.
Paikalla kävi myös maan kulttuuriministeri toteamassa elävän
musiikin konserttia.
Orkesterissa on alkanut kuulua oikeanlaista balancea ja siitä on
kiittäminen pitkäaikaista kapellimestaria Rauli Yrjänää. Ilman tällaista
monipuolista panosta omaavia ihmisiä ei suomenniemellä kuultaisi
näin korkeatasoisia konsertteja.
Nakkilan Puhallinsoittajat kiittää kapellimestariaan ansiokkaasta
työstä. Jatkossa tulemme näkemään sukupolvenvaihdoksen
orkesterissamme ja mielenkiinnolla odotamme näitä konsertteja.
NNO=Nakkilan Nuoriso-orkesteri
Teksti: Petri Koivisto, kuvat: Matias Nummelin
Puhallinmusiikin juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Kuortaneen soittokunta ja Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri
konsertoivat yhteistuumin molempien kokoonpanojen kotisaleissa
sunnuntaina 29.4. Yhteiskonsertti oli laatuaan ensimmäinen ja päivän
kuluessa heräsi ajatus perinteen synnyttämisestä.
Päivällä konserttipaikkana oli Kuortaneen urheiluopiston Aalto-sali, joka
ruokasalimaisesta luonteestaan huolimatta tarjosi soittajille yllättävän
hyvän akustiikan. Konsertin aloittivat lapualaiset kapellimestari Mika
Maran johdolla esittäen asiantuntevalle kuortanelaiselle yleisölle mm.
Teppo Lindholmin sovittaman kansanlaulu-sikermän Sarja lapualaisista
kansansävelmistä. Huolimatta kappaleen osittaisesta lapualaisesta uhosta
ottivat kuortanelaiset kuulijat teoksen raikuvin aplodein vastaan (olihan
siinä Huriasti elin, lat.huom.).
Lapualaisten saatua ohjelmistonsa esitettyä oli Kuortaneen soittokunnan
vuoro astua estradille. He esittivät yleisön ja lapualaisten kollegoiden
haltioituneesti kuunnellessa mm. Markku Viitasaaren sovittaman
kappaleen Rosé-balladi, josta oli tunnistettavissa tuttuja säveliä eräästä
toisesta, varsin tunnetusta teoksesta. Ansiokkaasti Kuortaneen
soittokuntaa johti Auli Viitasaari, joka samanaikaisesti pystyi
onnistuneesti keskittymään myös omiin tuubastemmoihinsa.
Kuortanelaisten esitysten jälkeen liittyivät lapualaiset
esiintyvään kokoonpanoon ja näin lauteille saatiin yli 40
hengen suuruinen yhteisorkesteri. Ensimmäisenä
yhteiskappaleena iso orkesteri esitti Oskar Merikannon
teoksen Romanssi oopperasta Pohjan neiti.
Kappaleessa solistina toimi baritonisti Aapo
Petäjäniemi, joka vakituisesti soittaa molemmissa
kokoonpanoissa. Aapo on kuortanelainen tämän kevään
ylioppilas, joka on soittotaitonsa opiskellut Lapuan
musiikkiopistossa.
Orkesteri esitti myös mm. Markku Viitasaaren teoksen
Kytötie, jossa kuulijat pääsevät sielunsa silmin Zetorin
matkaan Viitasaarien kytötielle, Kuortaneen Mäyryn
kylässä. Yhteisorkesterin edessä tahtipuikkoa heilutti
Mika Mara, joka saikin orkesterin pistämään parastaan
niin, että encorekin vielä esitettiin yleisön sitä aplodein
vaatiessa. Encorena kuultiin Ron Sebregtsin sovittama
ja Michael Jacksonin tunnetuksi tekemä teos Heal the
World.
Onnistuneen Kuortaneen konsertin jälkeen siirryttiin
illaksi Lapualle kulttuurikeskus Vanhan Paukun Alajokisaliin, jossa esitettiin sama ohjelmisto. Yleisöä
konserttiin oli saapunut ilahduttavasti, niin että voitiin
todeta paikalla olevan muitakin kuin vain surevia
omaisia. Kuortaneen konsertin tapaan tämänkin
konsertin juonsi asiantuntevalla, humoristisella ja
yleisöön menevällä otteellaan Jukka Viitasaari. Jälleen
onnistuneen konsertin, encoren sekä kapellimestarien
kukitusten jälkeen voitiinkin siirtyä yhdessä yleisön
kanssa maittaville konserttikahveille. Kahvittelun
lomassa käytiin vielä läpi mitä on tullut tehtyä. Todettiin,
että konserttien teema, Puhallinmusiikin juhlaa, toteutui
ainakin soittajien mielestä vallan mainiosti. On hieno
soittaa yhdessä hyvän hengen vallitessa, isolla
kokoonpanolla taitavien soittajien kanssa. Yleisöiltä
saadun palautteen perusteella koimme, että myös
kuuntelijat olivat saaneet konserteilta sitä, mitä he tulivat
hakemaan: puhallinmusiikin juhlaa.
Teksti: Pasi Taipale, kuvat: Virpi Viitasaari
Aapo Petäjäniemi
Keuruun Soittajapojat 60
vuotta 18.3.2012
Soittajapoikien nykyiset soittajat kertovat juhlista sekä omasta
puhallinmusiikkiharrastuksestaan
Soittajapoikien upea 60-vuotisjuhla
järjestettiin Keuruulla 18.3.2012.
Tilaisuudessa kuultiin taidokkaita
musiikkiesityksiä ja mahtavia puheita.
Ennen juhlan alkua Keuruun yhteiskoulun
auditoriossa julkaistiin Eine Joutsjoen sekä
Teuvo Mujon valmistama DVD-dokumentti
Soittajapoikien historiasta aina nykypäivään
asti.
Tapahtumassa julkaistiin myös Eeva
Jyringin kokoama ja kirjoittama Ja soitto soihistoriikki, joka kertoo Soittajapojat
-orkesterin vaiheista.
Oli mahtavaa, miten suuren työn juhlan
järjestäjät olivat tehneet. Juhlaan osallistui
lähemmäs 100 entistä sekä nykyistä
soittajapoikaa. Ohjelmaan kuului
sooloesityksiä sekä erilaisten kokoonpanojen
ja orkesterien musisointia.
Frans Winsten nousi johtamaan nykyistä Borkesteria ja samalla sijaistamaan Marielle
Harria hänen ollessa sairaana. A-orkesterin
tahtipuikkoa taidokkaasti heilutteli Tiiu
Tuominen.
Juhlan uskomattomin esitys ja
aikaansaannos oli n. 60-henkinen
juhlaorkesteri, joka oli täynnä uusia ja
vanhoja soittajia seitsemältä eri
vuosikymmeneltä. Kahdet harjoitukset, tutut
ihmiset, uudet tuttavuudet ja innokkuus saivat
aikaan Frans Winstenin johtamat Muistoja
pohjolasta, Ankkurit ylös sekä Instant concert
-kappaleiden sävelet.
Fransin jälkeen kapellimestarin puikkoihin
hyppäsi Pertti Pekkanen johtaen kappaleet
Andante Festivo ja huikean päätöskappaleen
Jääkärien marssi.
Juhlan henki oli nostalginen, kaunis ja erittäin
mieleenpainuva. Yleisö, soittajat, muut
esiintyjät sekä juhlan järjestät olivat saaneet
aikaan uskomattoman tapahtuman.
To i v o t t a v a s t i t ä l l a i s i a j u h l i a t u l l a a n
järjestämään myös tulevaisuudessa.
Fanny Ruonaniemi 16 vuotta,
Soittajapoikien trumpetisti
-Olen soittanut trumpettia nyt noin 5 vuotta.
Nykyään olen Keuruun Soittajapoikien Aorkesterissa ainoana trumpetistina. Näinä
päivinä Soittajapojat -orkesteri on
pienentynyt, mutta onneksi vielä löytyy
muutama soittaja, että saamme hyvän
kokoonpanon kasaan. Soittajien puute tuo
tietenkin enemmän vastuuta ja soittamista
kaikille orkesterimme jäsenille.
Orkesterin ja soittotuntien lisäksi olen
suorittanut kaikki musiikinperusteet -tason
teoriatutkinnot ja tänä keväänä lopettelen
musiikinhistorian kurssia. Trumpetin lisäksi
soitan myös pianoa ja bassoa. Joskus olen
käynyt myös kitara- ja kanteletunneilla.
Trumpetti on ja tulee olemaan silti se ykkönen
.
Soittamisharrastukseni alkoi ala-asteella
vaskisoitinesittelystä. Silloin halusin aloittaa
jonkun harrastuksen ja soittaminen vaikutti
mukavalta. Perheeni ei ole kovin
musikaalinen ja lähes poikkeuksetta kukaan
ei osaa soittaa mitään soitinta. Siispä minua
ei ole painostettu aloittamaan
musiikkiharrastusta vaan löysin rakkaan
harrastukseni aivan muulla tavoin kuin
lähipiiristäni.
Pidän soittamisesta ja musiikista erittäin
paljon. Vuosien kuluessa niin taito kuin
motivaatiokin on kasvanut. Muutaman kerran
olen harkinnut lopettamista laiskuuden tai
muiden syiden takia, mutta onnekseni
Keuruun Soittajapojat 60 vuotta
intohimo musiikkiin on saanut minut järkiini.
Haluan, että trumpetinsoitto, musiikista
yleisesti puhumattakaan, pysyy osana
elämääni niin pitkään kuin mahdollista.
Sirja Kylmälä 15 vuotta,
Soittajapoikien huilisti-saksofonisti
Aloitin musiikkiharrastukseni noin
kuusivuotiaana, eli olen pian puuhaillut
musiikin parissa jo kymmenisen vuotta.
Musiikkiharrastukseni alkoi, kun aloin
pimputella pianoa esikoulussani. Siitä sain
innostuksen lähteä pikku hiljaa
pianotunneille.
Eniten olen kuitenkin oppinut ihan itsekseni,
ja siksi olen suorittanut vain 1/3
soittotutkinnon pianolla pitkästä
soitinharrastuksestani huolimatta.
Noin kuusi vuotta sitten soittokuvioihini tuli
mukaan poikkihuilu. En oikeastaan tiedä,
miksi. En muista enää mistä sain moisen
intohimon huiluun, mutta motivaatiota on
ensimmäisestä huilutunnistani asti riittänyt
lähes poikkeuksetta, ja olen suorittanutkin
huilulla 2/3 asti soittotutkintoja, ja ensi
syksynä tarkoituksena olisi tähdätä 3/3
soittotutkintoon.
monipuolisuutta niin musiikin genreihin kuin
itse soittamiseen ylipäätäänkin.
Kaikkien näiden soitinten harjoittelun ohella
olen suorittanut myös kaikki
musiikinperusteet -tason teoriatutkinnot sekä
musiikinhistoriantutkinnon, ja tänä keväänä
olen suorittanut säveltapailukurssin tutkinnon.
Soitan myös kahdessa duossa sekä yhdessä
trio -yhtyeessä Soittajapoikien lisäksi.
Säestän myös pianolla kahta eri
laulajaystävääni, ja laulan heille stemmoja.
Stemmat sovitan itse, se on hauskaa!
Erilaisilla stemmoilla voi löytää täysin
uudenlaista särmää jo radiossa kulutettuihin
kappaleisiin.
Musiikki on siis älyttömän suuri kokonaisuus
minulle, ja iso osa elämääni ja vapaa-aikaani.
Luulen, että musiikki tulee olemaan minulle
elinikäinen ystävä ja toivon, että pääsisin
ehkä jopa toteuttamaan musiikkia jossain
muodossa tulevaisuuden ammatissanikin.
Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan!
Muutama vuosi sitten aloin soitonopettajani
suosituksella harjoittelemaan myös
piccolohuilun alkeita. Omaa piccoloa minulla
ei ole, mutta olen pitänyt sellaista vuokralla
nyt useamman vuoden jo ja se alkaa sujua jo
ihan hyvin!
Viime kesänä sain uudenlaisen idean: aloin
harjoittelemaan akustisen kitaran soittoa.
Kaivoin mummolan vintiltä pelastetun
akustisen kitaranrämän esiin ja aloin
harjoitella perussointuja. Barrésoinnut
tuntuvat toisinaan hankalilta vieläkin, mutta
jonkunlainen säestys silläkin jo luonnistuu.
Kitaran opettelun jälkeen innostuin jälleen
uudesta soittimesta, saksofonista, ja aloitin
sen soiton tänä keväänä. Se sujuu jo
yllättävän hyvin, vaikka itse sanonkin! Siinä
on samat otteet kuin huilussa, joten
äänenmuodostus on se asia, mitä harjoittelen
edelleen. Vaihdoin huilistista saksofonistiksi
Soittajapojissa tänä keväänä.
Minun soittoharrastukseni on siis laajentunut
huomattavasti sitten esikoulun. Useamman
soittimen soittaminen tuo tietynlaista
Soittajatytöt Fanny Ruonaniemi ja Sirja
Kylmälä juhlakonserttipäivänä
Keuruun Soittajapojat 60 vuotta
Puhallinmusiikin juhulaa
Espoon
Puhalliorkesteri
Etelä-Pohojammaalla
40 vuotta
...Viitasauruksen tuomaroimaan
Joukko puhallinmusiikista ja yhteissoitosta kiinnostuneita
espoolaisia kokoontui Soukan koululle heinäkuussa 1972.
Toiminta vakiintui nopeasti Espoon työväenopiston opintopiiriksi ja
esiinnyimme Soukan Puhaltajina julkisesti jo seuraavana
keväänä.
Orkesterin toimintaa tukemaan ja ohjaamaan perustettiin vuonna
1983 Espoon Puhallinorkesteriyhdistys ry. Pienestä
puhallinyhtyeestä on kasvanut ammattimaisen taitavien
harrastajien sinfoninen puhallinorkesteri. Aktiivisia orkesterilaisia
on nyt yli 50. Uudet soittajat ovat tervetulleita mukaan
orkesteriimme.
Kapellimestari Simo Kanerva on tänä vuonna johtanut
orkesteriamme täydet 30 vuotta isän ottein ja hurtilla huumorilla.
Pasuunataiteilijana hän on ollut mm. Jyväskylän, Tampereen ja
Helsingin kaupunginorkestereissa ja Radion Sinfoniaorkesterissa.
Simo Kanerva on esiintynyt myös solistina ja kamarimuusikkona.
Sibelius-Akatemiassa hän on kouluttanut kokonaisen sukupolven
pasunisteja.
Kuluneen kymmenvuotiskauden aikana olemme ylläpitäneet ja
hyödyntäneet hyväksi havaittuja perinteitämme ja jatkuvasti
kehittäneet ohjelmistoa, yhteissoittoa ja esiintymistilaisuuksia.
Olemme yhteistyössä suomalaisten säveltäjien kanssa ja
tilaamme heiltä kantaesityksiä. Niiden esittäminen nostaa
rimaamme teos kerrallaan. Orkesterilaiset myös säveltävät ja
tekevät sovituksia.
Kirkkokonserttimme ovat olleet vahva elämys niin yleisölle kuin
soittajille. Lastenkonsertit ja lukiolaisten vanhaintanssit ovat
tuoneet orkesterille nuorta yleisöä.
Ulkomailla olemme vierailleet Suomen itsenäisyyspäivän
juhlallisuuksissa Brysselissä 2005 ja Västeråsissa 2007 sekä
Bad Schleman festivaaleilla Saksassa 2010.
Teksti : Juhani Heiskanen
Kuva: Kari Roine
Partituuriote: Kaj-Erik Gustafsson, Fantasia Festivico
Ohjelman virallisen osan lisäksi meillä oli vielä ylimääräisiä:
Griegin Våren, jolla rauhoituimme vielä hetkeksi kevään auringon
tunnelmiin, Partisaanivalssi (jonka juontajamme Paavo Helistö oli
aikanaan bongannut ja tuonut Suomeen), Syysunelma - valssi joka
on vahvasti orkesterin historiassa ja Muistoja Pohjolasta perinteinen kunnianosoituksemme sotaveteraaneille.
Kvartaalin kantaesitys
Matti Laiho: Juhlamarssi nro 2
Laivaston Soittokunta kantaesitti Matti
Laihon Juhlamarssin nro 2 konsertissaan
Turun Mikaelinkirkossa 8.3.2012.
Kun tänä vuonna sävelsin lopullisen version
valmiiksi helmikuun alussa, lisäsin sen väliin vielä
juhlavan trio-osan ja karsin kaihoisaa B-osaa. Jo
vuoden 2005 versiossa olin ajatellut
puhallinorkesterin sointimaailmaa, ja nyt kirjoitin
viimeisen version suoraan puhallinorkesterille.
Kappale on nykyisellään mielestäni tasapainoisempi
kokonaisuus. Kappaleen sävelkieli edustaa
romantiikkaa ja siinä on tyyliviittauksia ainakin Toivo
Kuulaan, Felix Mendelssohniin ja Johannes
Brahmsiin. Juhlamarssi nro 2:sta on tulossa myös
versio pelkille kirkkouruille toukokuun aikana.
Matti Laiho kertoo sävellyksestä seuraavaa:
-Sävelsin Juhlamarssi nro 2:n valmiiksi
Laivaston Soittokunnan Merellistä
kirkkokonserttia varten helmikuun alussa.
Kapellimestarimme Timo Kotilainen oli
tuonut ohjelmatoimikunnan palaverissa esiin
halunsa esittää kyseisessä konsertissa
musiikkiani ja keskustelussa nousi esiin
ensimmäinen juhlamarssini.
Matti Laiho on toiminut Laivaston Soittokunnassa
tuuban varaäänenjohtajana syyskuusta 2006
alkaen. Soittaja-aliupseerin viran ohella Matti Laiho
opettaa tuubansoittoa Turun konservatoriossa ja
tuuban- ja baritoninsoittoa Turun seudun
musiikkiopistossa.
Sitä on kuitenkin esitetty aika-ajoin paljonkin,
joten ehdotin että säveltäisin valmiiksi erään
kesken jääneen häämarssini ja nimeäisin sen
Juhlamarssi nro 2:ksi. Ensimmäinen
juhlamarssini on niinikään sävelletty
alunperin häämarssiksi.
Hän on koulutukseltaan säveltäjä ja valmistui
Sibelius-Akatemian sävellysluokalta musiikin
kandidaatiksi vuonna 2008. Hän on opiskellut
sävellystä Tapio Nevanlinnan johdolla. Matti
Laihon laajin teos, kaksinäytöksinen komediallinen
Putkiremonttiooppera kantaesitettiin Turun
konserttitalossa tammikuussa 2011. Laivaston
Soittokunta on viime aikoina kantaesittänyt Laihon
tuotantoa runsaasti. Laajin kuulijakunta oli
Puolustusvoimien Tattoo 2011 -kiertueella, johon
Laiho laati läpisävelletyn ja -sovitetun
musiikkikokonaisuuden Laivaston Soittokunnan ja
Satakunnan Sotilassoittokunnan yhteiseen
kuviomarssishow hun. Pääpaino Laihon
tuotannossa onkin sinfonisella puhallinmusiikilla,
jota on esitetty Yhdysvalloissa saakka.
Juhlamarssi nro 2:n juuret juontavat omiin
kouluaikoihini 90-luvun puoliväliin. Tuolloin
sävelsin kappaleen alkuaiheen, neljän tahdin
mittaisen miniatyyrin, jolle annoin nimeksi
Häämarssi. Olin tehnyt tuon katkelman
hieman leikkimielisesti pyrkien äärimmäiseen
yksinkertaisuuteen. Tämä ns. urkuharmooniaihe oli vuosia vain kuriositeettina pöytälaatikossani. En ollut ajatellut käyttää taikka
jalostaa sitä sen enempää.
Myöhemmin lähipiirissäni suunniteltiin häitä,
ja sävelsin lyhyehkön häämarssin
tilaisuuteen, joka kuitenkin lykkääntyi. Ehdin
kuitenkin säveltämään häämarssin
pianopartituurivaiheeseen vuonna 2005.
Tähän versioon olin ottanut mukaan em.
urkuharmooniaiheen, joka vaati
vuorottelemaan rinnalleen räväkämmän
fanfaariaiheen. Häämarssin toisena taitteena
oli kaihoisampi B-osa, jonka jälkeen palattiin
ensimmäiseen taitteeseen
loppuhuipennuksineen.
Sävellyksen tiedot:
Teksti: Pekka Siponen
Kuva: matruusi Ailoranta
Matti Laiho Juhlamarssi nro 2, kesto: 5 min
instrumentaatio: pikkolohuilu, huilu, oboe, 3 bklarinettia, alttosaksofoni, tenorisaksofoni, fagotti, 3
käyrätorvea, 3 trumpettia, 2 pasuunaa, baritonitorvi,
2 tuubaa ja 2 lyömäsoittajaa (patarummut 4 kpl ja
triangeli) teoksen saatavuus: Edition Tilli Oy
Kuhmon XVIII kevätpuhallus
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Kevätpuhalluksen XVII 4.-6-5.2012 tarkoitus oli tarjota soittajille
laadukasta koulutusta ja antaa mahdollisuus soittaa isossa
täysipainoisessa puhallinorkesterissa. Eri paikkakuntien yhteistyö
on sosiaalista ja virkistävää toimintaa niin soittajille kuin
kouluttajillekin. Yhdessä toteutettu monipuolinen konserttitarjonta
tapahtuman aikana tuo virkistystä myös yleisölle.
Tapahtumassa oli 18. kerralla kaksi eri tasoista orkesteria,
nuorempien orkesteria Jaloa koulutti ja johti Ismo Vänskä
Iisalmen musiikkiopistosta ja pidemmälle edistyneiden
orkesteria, Jylhää, luotsasi musiikkimajuri Petri Junna, joka
johtaa työkseen Karjalan sotilassoittokuntaa.
XVIII Kevätpuhalluksen teemasäveltäjä oli Jukka Viitasaari, joka
on säveltänyt lukuisiin samankaltaisiin tapahtumiin teoksia eri
tasoisille orkestereille. Kuhmoon valmistuivat
Jalkapallomaila (junnuille) ja The Long March Home,
kolmiosainen trilogia varttuneemmille.
Kevätpuhallus 2012
Mikkeli Winds Lauri Ronimuksen johdolla.
baritonisolistina Kiia Kuittinen
Petri Junna, Arrigo ja sopraanofoni, kevätpuhallusorkesteri
Tänä vuonna myös muu ohjelmisto koostui lähes
pelkästään suomalaisesta ohjelmistosta. Mikkeli
Winds vieraili Lauri Ronimuksen johdolla.
Tapahtumaan osallistuivat luonnollisesti myös
kuhmolaiset orkesterit Pihhaus, Tornado (joht. Annika
Hänninen) ja Kuhmon Puhallinorkesteri (joht.
Emmi Jauhiainen).
Pihhaus on noin reilun vuoden soittaneiden orkesteri,
Tornado on vähän varttuneempien, junioritason
orkesteri ja Kuhmon Puhallinorkesteri on pisimmälle
edistyneimpien orkesteri.
Orkesterit ovat kooltaan varsin pieniä, esimerkiksi
Pihhauksessa ja Tornadossa on yhteensä 19
soittajaa ja Kuhmon puhallinorkesterissa saman
verran. Tämän takia on erityisen tärkeää myös
kuhmolaisille nuorille päästä soittamaan
täysipainoisessa orkesterissa.
Päätöskonsertti kokosi hienoakustiikkaiseen Lentuasaliin innostuneen kuulijajoukon.
Pihhaus ja Annika Hänninen
Kuhmon Puhallinorkesteri ja Emmi Jauhiainen,
huilusolistina Nanne Immonen
Teksti: Annika Hänninen
Kuvat: Ari Värkkylä
Kevätpuhallus 2012!
Notaatio-oppia: standardeista ja hyvästä käytännöstä, osa 1.
Sinfoniaorkesteripuolella nuottikuvan ulkoasu on
pitkälti standardoitu jo 1800-luvun lopulla,
perinteisen kaiverrustekniikan eläessä
huippukauttaan. Harjoituskirjaimet, esitysmerkinnät, divisi-käytännöt, tahtinumerot jne.
löytyvät aina selkeästi omilta paikoiltaan, joista
muusikon silmä on tottunut niitä etsimään.
Tavoitteena näissä käytännöissä ovat selkeys ja
yksiselitteisyys, kopistin kaksi kirkkainta
päämäärää. Tämä ei toki tarkoita, etteikö
kustantajien välillä olisi eroja, niitä toki on, ja niistä
kustantamot tunnetaan.
Tietokonenotaatio on pakottanut myös perinteiset
suuret ”sinfoniakustantamo” miettimään
tarkoituksen-mukaisen nuottikuvan parametrejä
uudelleen ja päivittämään ohjeet digitaaliseen
maailmaan sopiviksi. Suuret saksalaiset
kustantamot Breitkopf & Härtel, G. Henle ja
Bärenreiter, nojaavat yhä kaiverretun nuotin
perinteisiin; heidän nuottikuva jäljittelee käsin
kaiverrettua nuottia. Henle-kustantamo kaiverrutti
nuotteja vielä 1990-luvulla käsipelillä, samalla kun
otti ensiaskeleita tietokonenotaation parissa.
Puhallinmusiikin puolella yllä mainitut käytännöt
eivät ole yhtä vakiintuneita kuin sinfoniaorkesteripuolella. Se kieliikin puhallinkentän
dynaamisesta hengestä, ja valmiudesta tuottaa
nuottimateriaaleja kevyiden rakenteiden turvin.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö
sinfoniakollegoiden käytännöistä voisi ottaa oppia.
Tässä kirjoitussarjassa pureudumme muutamiin
nuottikuvan kannalta keskeisiin osa-alueisiin ja
tarkastelemme eri malleja tiettyjen tilanteiden
ratkaisemiseksi.
Paperikoot
Jokaisesta kotitulostimesta löytyvä A4 on
ongelmallinen paperikoko nuottikäytössä. Mikäli
sivumarginaalit pidetään tyylikkään kokoisina, jää
itse nuottikuvalle vähänlaisesti tilaa. Ja kun
muistaa, ettei nuotin kokoa voi pienentää
loputtomiin, ollaan valintatilanteessa, jossa ei
oikeastaan voittajaa olekaan. Mutta koska A4 on
vakiintunut käytännössä yleisimmäksi
stemmakooksi, voi huolellisella suunnittelulla
kuitenkin saada aikaan hyvää jälkeä.
A4-koko stemmana vaatii kopistilta siis
kärsivällisyyttä ja kovia hermoja. Viivaston kokoa
ei voi pienentää 7 mm pienemmäksi, ja
marginaalejakin on jätettävä. Paljon risuaitaa
sisältävä tekstuuri vie paljon tilaa, eikä riviä kohti
välttämättä mahdu kuin 13 tahtia. Tärkeää on
kuitenkin muistaa flow, eli että nuottien välistys
(nuotinpäiden keskinäinen etäisyys) olisi jatkuvasti
sama, eikä vaihtuisi riviltä toiselle.
Tiukkaan ahdettu nuottikuva on parempi kuin
väljä, sillä liian harvassa olevat nuotinpäät
antavat visuaalisen vaikutelman musiikin
rauhallisesta etenemisestä, vaikka siitä ei
olisikaan kyse.
A3-koko on nuottikäytössä soveltuva ainoastaan
partituureihin ja stemmavihkoihin (jolloin sivun
koko on A4). Harvinaisempi B4-koko (A4:n ja A3:n
välikoko, n. 125 % A4:n koosta) on ideaali
nuottikäytössä. Valitettavasti tätä paperikokoa
löytyy vain kopiokeskuksista sekä nuottien
painamiseen ja kopiointiin erikoistuneista
yksiköistä, kuten esim. orkestereiden nuotistoista.
Sinfoniaorkestereiden maailmassa harjoituskopiot
voidaan tehdä A4-kokoon, mutta esitysmateriaalin, siis niiden stemmojen, joista konsertti
soitetaan, tulee olla B4-kokoa (ellei alkuperäinen
kustanne ole tehty A4-kokoon, jota kyllä tapahtuu,
mutta harvemmin).
Harjoitusnumerot, tahtinumerot
Orientaatio on tärkeää, etenkin harjoitustilanteessa. On erilaisia koulukuntia
harjoituskirjainten ja numeroiden suhteen.
Jokaisella merkintätavalla on omat vahvuutensa,
eikä yksi sulje pois toista. Tahtinumerointi on
helppo tapa pitää soittajat ruodussa. Jokaisen
rivin alussa ilmoitettu tahtinumero on
absoluuttinen tapa pitää kirjaa teoksen
etenemisestä. Näiden lisäksi relevantteihin
paikkoihin lisätyt harjoitusnumerot (1, 2, 3.…) tai
harjoituskirjaimet (A, B, C.…) nopeuttavat
orientaatiota ja jäsentävät teosta soittajille.
Harjoitusnumeroiden ja kirjainten käytössä on
oikeastaan vain yksi ohje: mikäli teos on niin pitkä,
etteivät aakkoset riitä, on syytä käyttää
harjoitusnumeroita. Ne eivät heti lopu.
Sinfoniakirjallisuudessa harjoitusmerkinnän
nyrkkisääntönä on, että seuraavaan tai edelliseen
merkintään ei saisi olla yli 16 tahtia. Käytännössä
musiikin tekstuuri kuitenkin vaikuttaa tähän.
Toisteinen kuvio ei välttämättä tarvitse
harjoitusmerkintää 32 tahdin välein. Myöskään
selkeästi uusi tempo ei tarvitse harjoitusmerkintää, sillä itse tempomerkintä toimii
harjoitustilanteessa kiintopisteenä.
Harjoitusnumero tai kirjain merkitään aina muita
merkintöjä suuremmalla fonttikoolla. Merkintä on
myös syytä laittaa laatikon sisään, ja määritellä
laatikolle paksuhkot viivat. Näin se erottuu
nuottikuvasta poikkeavana elementtinä nopeasti
ja helposti. Tahtinumeron kooksi riittää 12 14
pisteen fonttikoko. Harjoitusmerkintä on lihavoitu
fontti, tahtinumero kursivoitu. Näin nämäkin kaksi
erottuvat selkeästi toisistaan sekä muista
nuottikuvan numeraaleista (sivunumerot, tupletit,
sormitusmerkinnät, metronomilukemat jne.).
Esimerkki A: tahtinumeron, tempomerkinnän, harjoituskirjaimen ja numeron standarditpaikat ja fontit.
Sektiolle kirjoittaminen: stemmojen yhdistäminen vai kaikki auki?
Perinteisen ajattelun mukaan partituuri ja stemmat ovat kaksi itsenäistä asiaa. Partituuri on säveltäjän ohje
sävellykseen, kun taas stemmat mahdollistavat teoksen esittämisen. Partituurin sisällön ja stemmojen tulee
aina vastata toisiaan, mutta partituurissa asioita voi yhdistää eri tavalla kuin stemmoissa. Kahden stemman,
tai tarvittaessa koko sektion kirjoittaminen yhdelle nuottiriville on partituurissa aivan oikein, mutta
stemmoissa tämä ei käy. Yleinen käytäntö on, että jokaisella soittimella on oma itsenäinen stemmansa
(esim. alttosaksofoni 2 tai klarinetti 3). Mikäli yhtä stemmaa (esim. juuri alttosaksofoni) tiedetään soittavan
useamman soittajan, tällöin voi paikoittain laittaa divisejä, mutta varovaisella kädellä ja kokonaisuutta
jatkuvasti punniten: onko sittenkin parempi kirjoittaa kaksi itsenäistä stemmaa, vai hankaloittaa
nuottikuvaa diviseillä? Muistisääntö: selkeys ja yksiselitteisyys.
Mikäli partituuriin kirjoittaa jokaisen stemman omalle rivilleen, tulevat stemmatkin automaattisesti
soitinkohtaiseksi. Suurilla kokoonpanoilla tämä tosin saattaa muodostua ongelmaksi, etenkin jos partituuri
on tarkoitus painaa A4 kokoon
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tietyillä ranskalaisilla kustantajilla oli tapana tehdä yksi stemma kahdelle
puhallinsoittajalle, esim. siten, että huilu 1 oli ylärivillä, ja huilu 2 alarivillä. Tämä tapa ei ole suositeltava,
eikä se onneksi yleistynyt.
Esimerkki B: jokaisella stemmalla oma rivi partituurissa
Esimerkki C: Klarinetti 2 & 3 ovat partituurissa
samalla nuottirivillä. Molemmille soittimille pitää
kuitenkin tehdä oma erillinen stemmansa, koska
tekstuuri on liian monimutkaista hahmotettavaksi
yhdeltä ja samalta riviltä.
Esimerkki D: yksikertaiseen tekstuuriin voi maltillisesti lisätä divisi paikkoja jos tietää, että stemmaa tulee
soittamaan useampi kuin yksi soittaja (esim. alttosaksofoni). Hyvän käytännön mukaisesti nuottivarret on
syytä laittaa osoittamaan eri suuntiin hahmottamisen helpottamiseksi.
Sananenpartituurijärjestyksestä
Loppuunvieläparisanaapartituurijärjestyksestä.Sinfoniamusiikinosaltapartituurijärjestysonselvä,eikä
siihentarvitsepuuttua.Puhallinmusiikissaonhavaittavissapariaerikäytäntöä,jostakumpikinonvalidi:
Vasemmallaolevanoudatteleesinfoniamaailman
käytäntöä,kuntaasoikeanpuoleinenlähtee
soitinperheͲajattelusta:huilutjakaksoisruokolehtiset,
klarinetit,saksofonit,sittenvasketkorkeimmasta
matalampaan.Kontrabassoonainaomaryhmänsä,
samoinkosketinͲjakielisoittimet.
Äänenkorkeudettomat(unpitched)lyömäsoittimet
(virvelit,lautasetjne.)laitetaanäänenkorkeudellisten
yläpuolelle(vibrafonit,kellopelitjne.).
JariEskola
viran(kin)puolestanuottinatsi
Palvelupäällikkö,
SuomalaisenmusiikintiedotuskeskusFimic
Lakeuden maanpuolustaja 1/2012 uutisoi
Marko Maunukselasta ja Pohojammaan
Sotilassoittokunnasta (vas.), Rondo 5/2012
käsitteli aihetta yleisemmiin ja aiheesta!
Keskari keskittyi Keuruun kuusikymppisiin
Soittajapoikiin 19.3. ja Rondokin 5/2012!
Aamulehti muistutti parissakin numerossaan Suomen nuorisoa
hakeutumaan puhallinoppilaitoksiin (26.3. ja 22.4.).
Hesari puffasi
mukavasti
espoolaisten
juhlakonserttia
jututtamalla
klarinetisti
Paavo
Helistöä
22.4.
Loppuun
vähän EteläSaimaata
(20.3.)
Varttia
21.3.
(keskellä).
Lisää juttuja
skannattuina tai
digikuvina voi lähettää
viitasaurus@gmail.com
PUUHALLINMUSIIKIN PÄIVÄN
SATOA 11.5.2012
Tämän vuoden tapahtumat innoittivat orkestereita ympäri maata. Erilaiset konsertit ja tapahtumat keräsivät
paljon yleisöä ja herättivät runsaasti julkisuutta. SPOL päätti palkita tämän vuotisten esiintyjien kesken
palkinnon X-boxin muodossa. Sen saa Rantasalmen Puhallinorkesteri.Seuraava puhallinmusiikinpäivä on
17.5.2013. Mitähän silloin saamme kuulla? Suunnittelu alkakoon, OHIIHOI!
Rantasalmella juhlittiin 11.5.2012 valtakunnallista Puhallinmusiikin päivää suurella riemulla. Rantasalmen
Puhallinorkesteri esiintyi sekä marssimalla Kylätietä pitkin että konsertoimalla Rantasalmen S-marketin
pihassa. Menossa mukana olivat Rantasalmen Puhallinorkesterin A- ja B-orkesterit sekä puupuhaltimien
soitinvalmennusryhmä. Orkesterien kapellimestarina toimi Miikka Laihonen.
Soittajia oli kaiken kaikkiaan tempauksessa mukana noin 60 ja yleisöä oli kerääntynyt paikalle erittäin
mukavasti. Lisäarvoa tapahtumalle Rantasalmella toi myös puhallinorkesterin järjestämä lettubaari, joka
tuntui keräävän suurta suosiota juhlakansan keskuudessa. Musiikkityylejä tapahtumassa koluttiin laidasta
laitaan. Orkesterien marssiohjelmistossa palattiin kuitenkin perusasioiden äärelle. Kylille kokoontunut
juhlakansa herkistyi kuullessaan Muistoja pohjolasta sekä Ankkurit ylös. Rantasalmen Puhallinorkesterin Aorkesteri tulkitsi nämä klassikot vahvalla tunteella. Näiden lisäksi marssittiin Juha Piston Hovielämää-sarjan
Hymnin tahdissa. Tätä kappaletta soitti sekä A- että B-orkesteri yhdessä. Puhallinmusiikin päivän
konserttiosuudessa kuultiin mm. Pasi-Heikki Mikkolan, Timo Katilan sekä Jukka Viitasaaren tuotantoa.
Yleisön reaktioista päätelleen, tämä Puhallinmusiikin päivä on luonteeltaan sellainen tapahtuma, että se on
tullut Rantasalmelle jäädäkseen
PPO-windband soitti työmatkalaisille musiikkia Tapiolassa
Sampokujalla klo 8 parin lyhyen setin verran. Monta hämmentynyttä työmatkailijaa sai ainakin
aamuherätyksen ja aamukahvia nauttineet asiakkaat viereisessä kahvilassa eivät voineet välttyä
puhallinmusiikin ilosanomalta. Hyvä fiilis oli soittaa ja ilmeisesti myös kuunnella!
INKA PUHAKKA
Lumon puhaltajat taas soittivat LUMOn lukiossa klo 11 puolen tunnin
konsertin, jossa esiteltiin musiikkia klassisesta nykypuhallinmusaan. Vantaan musiikkiopiston porukka oli
varannut sattumalta saman ajan soitolleen, joten sovimme, että jatkoivat meidän jälkeen noin puolen tunnin
setillä esittäen kevyempää musiikkia Teemu Salmen johdolla. Tuotiin esille lukiolaisille, että puhallinsoiton
voi aloittaa myöhemmälläkin iällä ja että orkestereita löytyy mihin mennä. Sovimme alustavasti myös
yhteistyöstä musiikkiopiston kanssa ja ehkä ensi vuonna pidämme yhteiskonsertin, josta hyötyvät varmasti
molemmat porukat.
Suupohjassa puhallinmusiikin päivä
venytettiin viikon mittaiseksi
(6.-11.5.12) järjestivät Kauhajoen, Isojoen ja Teuvan soittokunnat sekä
Suupohjan puhallinorkesteri. Yhteisellä viikolla pyrittiin saamaan näkyvyyttä
alueen vireälle puhallinelämälle ja tuomaan puhallinmusiikilla iloa kevään kiireiden keskelle (mikä tosin
usealle soittajalle aiheutti iloista kiirettä koko viikoksi..!). Luonnollisesti toiveena oli myös saada innostettua
yhä uusia ihmisiä puhallinmusiikin ja orkesterisoiton pariin.
Viikko alkoi Kauhajoella Suupohjan puhallinorkesterin marssikonsertilla, joka järjestettiin reserviläisten
maanpuolustuspäivän yhteyteen. Seuraavaksi puhallinmusiikkia kuultiin Teuvan soittokunnan koko perheen
konsertissa, jossa vieraili myös Panula-opiston puhallinorkesteri. Varsinaisena puhallinmusiikin päivänä
ihmisiä ilahdutettiin Isojoella soittokunnan ja puhallinmusiikkikerhon pihasoitolla ja Kauhajoen soittokunnan
kyläkierroksella Kauhajoen marketeissa. Jokaisessa tapahtumassa yleisöä oli enemmän kuin soittajia (!) ja
tiedotusvälineetkin huomioivat tapahtumaviikkoa ennen ja jälkeen, joten järjestävät vetäytyvät tyytyväisinä
ideoimaan tulevaa puhallinmusiikkipäivää!
muistiin merkitsi Jenni Ahonen
Lieksan
Nuorisopuhallinorkesteri
ja Lieksan
Nuorisopuhallinorkesterin
juniorit
konsertoivat yhdessä Lieksan
kulttuurikeskuksen Brahe-salissa
osallistuen samalla
valtakunnallisesti nyt toista kertaa
järjestettävän Puhallinmusiikin
päivän viettoon.
Konserttijulisteen on suunnitellut
LNPO:n huilisti Tanja Turunen.
Orkestereita johtivat Kimmo
Kokkonen, Jouni Arponen ja
Minna Kajander. Solistitehtävissä
olivat tällä kertaa Sini
Saarelainen ja Aino Kaltianen.
11.5.2012 kello 14 levisi ympäri Kuopiota trumpettien
kirkas sointi. 9 Haapaniemen Nuorisopuhallinorkesterin,
Kuopion musiikinystäväin musiikkiopiston ja Kuopion
konservatorion trumpetistia opettajiensa Harri Ulmasen
ja Tapani Heiskasen kanssa oli kiivennyt luvan kanssa
vuonna 1816 valmistuneen Kuopion tuomiokirkon
kellotorniin pitämään konserttia paikalle saapuneille
kuulijoille, ohikulkijoille sekä koko Kuopion keskustan
väelle. Esiintymispaikkana oli tuomiokirkon tornin
parveke yli 30 metrin korkeudessa. Ohjelmassa oli eri
aiheisia virsiä ja virret kajahtivat kellotornista neljään eri
ilmansuuntaan.
Baltia kutsui...
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Soipa puhelin tuossa helmikuun alussa. Oli vähän
kiiru ja virolaisittain suomea vääntänyt Valdoksi
esittäytynyt mies sai jo kuulla, etten osta mitään.
Onneksi maltoin kuunnella, sillä soittaja paljastui
Valdo Rüütelmaaksi, Viron puhallinorkesteriliiton
hallituksen jäseneksi. Hän pyysi minua tuomariksi
kilpailuun Eesti Noorteorkestrite Konkurss EST-NOK
2012. Taisto oli 17.3.2012 Tallinnan Estoniakonserttisalissa. Eipä mennyt aikaakaan, kun sain
emailin J!nis Purinsilta Latviasta. Hän pyysi
tuomariksi Valmieran kaupungissa järjestettävään
Baltic Open -puhallinorkesteri-kilpailuun, Viroa
seuraavaksi päiväksi. Kyyti kuulemma järjestyisi.
Juhlavassa Estonia konserttisalissa kuulin kymmentä C- ja A-sarjan orkesteria
kollegoideni Rolandas Lukoaius (Liettua, johtaa VGTU pu"iam#j# instrument#
orkestras = Vilnius Gediminas Technical University Band) ja Raitis Asmaniksen
(Latvia, Riikan sinfonisen puhallinorkesterin kapu) kanssa. Homma eteni ihan samalla
meiningillä kuin Suomessa, tosin tuomaristopalaveri pidettiin rennosti kahvilassa.
Asteikko oli 1-10, joten toivottavasti entiselle luokanopettajalle se ei tuottanut
vaikeuksia. C-sarjassa kuultiin viittä orkesteria, muistiinpanoistani löytyy tuttua juttua:
liikaa mf, sointusatsien alempien äänien sopeutumisvaikeuksia, liian äänekästä
perkussiota, aivan kuten koto-Suomessa. Priit Raikin Mõtlik hetk oli erinomaisen
paljastava pakollinen teos. C-sarjan lähinnä oppilaitosorkesterien koot vaihtelivat pikku
soittokunnasta suureen puhallinorkesteriin. Kuultiinpa mukana myös sähkökitaraakin,
mikä oli minulle vallan mukavaa, mutta Rolandas ja Raitis olivat vähän ymmällään.
-Saa tästä ainakin jutun SPOL:n lehteen, tuumasin
ja sanoin kyllä molemmille. Jäi kuitenkin
ihmetyttämään, että vastaavissa pesteissä
aikaisemmin toimineet Jyrki Koskinen ja Timo
Kotilainen korvattaisiin reservin alikersantilla.
Syykin selvisi: olin ekassa Midwestissä 2003
tavannut hollanti-laisen Bert Langelerin, jonka
lempi sittemin vei Tarttoon. Hän oli suositellut minua
Valdolle ja sitä kautta tieto meni J!nisille.
Raitis, Rolandas ja Viitasaurus
Valdo Rüütelmaa
A-sarjassa oli vain kaksi osallistujaa, ja käytiin pientä punnerrusta, voiko
vaskioktetti (kuva alinna) ylipäänsä osallistua puhallinorkesterikilpailuun.
Brassical oli kyllä mainio, nuoret miehet olivat Mnozilinsa tutkineet. Tallinna
G.Otsa nim. Muusikakooli puhkpilliorkester oli kovatasoinen sinfoninen pumppu
Sirly Lillakin varmassa otteessa. Isäntämme Valdo Rüütelmaan Tabasalu
Muusikakooli puhkpilliorkester (ylin kuva) voitti oman sarjansa.
Muistiinpanoissani lukee sillä kohtaa: "letkeä fraseeraus". Tämä koski kaikkia
kuulemiani virolaispumppuja: tulkinta oli laulavaa, kuinkas muutenkaan, ja edes
6/8-marsseja ei rätkötetty. Tässä olisi Suomi-poroille opetttelemista. Tämän
mainitsinkin päätöspuheessani. Kilpailu ei muuten ihmeemmin houkutellut
kuulijoita, olisiko ollut vähän toistakymmentä omaista kuulolla.
Baltia kutsui...
Yötä myöten Valmieraan
Olin aprikoinut Latvian kyytini laatua, kunnes Valdo ohimennen mainitsi sen olevan Peeter Saan, Viron puolustusvoimien ylikapellimestari,
tohtoris- ja everstiluutnanttismies ja niinikään valjastettu tuomarointiin Baltic Openissa. Kolme ja puoli tuntia sumuisenpimeässä EteläVirossa ja Pohjois-Latviassa menivät sukkelaan niitä näitä jutustellessa. Pikkukaupunki Valmieran kulttuurikeskuksessa meidät otti vastaan
Guntis Kumacevs, Latvian Armeijan Soittokunnan päällikkö (ansiolistallaan on myös suomalainen vaimo).
Sunnuntaiaamuisen tuomaristopikapalaveriin liittyi myös kolmas pyörä, italialainen Massimo Grespan. Latvialaisilla oli outo systeemi:
vapaavalintaiset teokset asteikolla 1-20 ja pakollinen latvialainen teos haarukalla 1-30. Onneksi Guntis oli tehnyt skaalaan 1-10 muuntavat
aputaulukot. Kuultavaa olisi peräti 17 orkesteria, yksi oli peruuttanut. Kofeiinitableteilla varustautuneena aloitin urakan, kuultavana olivat IV, II
ja I -sarjat. Massimo oli jo viettänyt lauantain tuomarinviitassaan, silloinkin 17 III-sarjan orkesteria!
Tällainen kattaus ei vaatinut juryltä paljon, vaan kaikenlaista. Kuultavaksi asteli pikkupaikkojen soittokuntia, joista
yllättävän monesta puuttui klarinettisektio, yksi vaskiseitsikko, jumalaisia musiikkioppilaitosten sinfonisia
kokoonpanoja ja äänekkäin koskaan kuulemani soittokunta. Kuulin myöhemmin, että se on erikoistunut
ulkoilmakeikkoihin. Valitettavasti ei löytynyt kuvaa tuomaristosta kädet korvillaan.
Latvialaiset (kisassa oli vain yksi kokoonpano Liettuasta ja Virosta) fraseerasivat sujuvasti, mutta perkussio, etenkin
rumpusetit raikasivat poikkeuksetta liian lujaa. Repertuaarissa oli paljon latvialaista, klasaria ja Priit Raikia.
Palkituista kannattaa panna korvan taa J!nis Puri$ƛsin Latvijas Universit!tes p%t&ju or'estris ja johtajinaan
J!nis Retenais, ja Andis Karelis, J!zepa Medi$a R(gas M%zikas vidusskolas p%t&ju or'estris, huima sinfoninen
puhalliorkesteri, jonka jäsenet ovat soittaneet yhteen jo alakoulusta asti.
Kisan järjestäjien toivomuksena oli myös kirjallinen palaute orkestereille joko latviaksi, englanniksi tahi venäjäksi
(keski-ikäiset balttipuhallinhenkilöt kommunikoivat keskenään usein venäjäksi, nuorempi polvi on vaihtanut
englantiin) ja minähän annoin tulla saarivaltakuntaa musiikkipedagogisella paatoksella.
Yksi matkani tarkoituksena oli toimia SPOL:n agenttina ja mainostaa Järvenpään kansainvälisiä puhallinpäiviä
13.-16-3.2014, ja sain postituslistalle toistakymmentä eemeliä kattaen koko Baltian. Jäivät sitten Joensuun
puhallinpäivät väliin, mutta olipa sen arvoinen kokemus. Menisin milloin vaan uudestaan.
Guntis Kumacevs,
ensi kesänä Hamina Tattoossa
Latvian Maavoimien
Keskussoittokunnan
kanssa
Baltia kutsui...!
Jukka Viitasaari
kuvat: Just!ne Buli"a (Latvia)
Aushra Lukoaius (Latvia)
Konsertin B-tuubistina ja
historijoitsijana toiminut
Pauli Moisio (78) muistelee:
-Historiikin kasaus perustui
soittokunnan ensimmäiseltä
johtajalta Väinö Hattulalta
saatuihin tietoihin, sekä omiin
muistitietoihin ja kokemuksiin,
sekä joihinkin historiatietoihin,
soittokunnan entisiin vaiheisiin,
joidenka lähteitä en muista.
-Hattulan Väinö minulle opetti
torvisoiton alkeet. Sitä ennen
soittelin viululla korvakuulolta.
Aikaa myöten soittotaito kehittyy
muitten mukana soittamalla.Itse
soitin soittokunnassa 35 vuotta,
sekä Seinäjoen kaupunginorkesterissa ja Rautatieläisten
soittokunnassa 15 vuotta.
Soittaisin varmaan vieläkin,ellei
jokin tuntematon tauti päässä
estäisi soittamista.
Torvet suoriksi-humppasi soi
sekä puhallinorkesteri- että
seitsikkoversioina, mitäs muuta
olet säveltänyt?
-Omia teoksia on muutamia, joista
paras lienee laulu Kuortaneen
järven rannalla. Sanoitus lauluun
Kuurtaneen kuhinat tuntuu
myöskin saavan suosiota omassa
pitäjässä. Humppa ja jokunen
tango ovat olemassa, uusia tulee
ehkä lähiaikoina, mutta näistä ei
tarvitse tehdä suurta numeroa,
sillä tusinatavaraa lienevät.
On kuitenkin hauska harrastaa.
Paulia jututti Tapio Värkkylä
Kuvat: Aatto tahvonen (1974)
Virpi Viitasaari (2012)
Ameriikka 1982! Kukas on marching bandin vormuttomissa treeneissä vaihto-oppilastrumpetistityttö
kolmas vasemmalta, nykyään tunnustettu nuorisopuhallinorkesterikapu Pirkanmaalla.
Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa CD, äänitys Janne Sinikedon.
Vastaukset pe 17.8. 2012 mennessä: viitasaurus@gmail.com
Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle...
Also sprach Olli Heikkinen...
Kilpailussahan kysyttiin tyylikkään fonistin henkilöllisyyttä Puhkupillien
vappukeikalta 1984. Oikean vastauksen (Olli Heikkinen) tiesi kaksi ja
Onnertar suosi Irmeli Koivistoa Jyväskylästä. Palkinto (SM-kisa 2009-CD)
lähtee matkaan lähes huomaamattomana postilähetyksenä...
Puhkujen lisäksi OH soitti
legendaarisessa tanssiyhtyeessä
Mestari Orikanto ja 1986 alkaen
kosketinsoittimia rockyhtye
Miljoonasateessa. Siinä hänen
tunnetuimmat kappaleensa ovat
506 ikkunaa,Tulkoon rakkaus,
Rakkaus on lihaa.
Heikkisen väitöskirja Äänitemoodi,
äänite musiikillisessa
kommunikaatiossa tarkastettiin
Jyväskylän yliopistossa
joulukuussa 2009. Mm.
Tampereen yliopiston
populaarikansanmusiikin lehtorina
työskennellyt Heikkinen totesi
Ylen uutisille opinnnoistaan:
-Yhdenlainen keikka sekin on,
joka nyt saa päätepisteensä.
Maisteriopintoihin kului 16 vuotta
ja siihen päälle tohtoriopintoihin 12
vuotta.
Yllä: Miljoonasade voimiensa tunnossa.
Alla: Kuuluisa Olli Heikkinen Puhkujen
vappukeikalla 1984, legendaarisen
opiskelijaravintola Ilokiven kupeessa.
Oik: Olli Heikkinen nykyään.
Myöhäissyntyinen linjapuhe
Kirjoitin tämän ajatelmakoosteen palattuani kotiin Puhallinpäiviltä Joensuusta. Päivien järjestelyistä
annan kiitokseni joensuulaisille harrastajille! Olin jo lupautunut olla käytettävissä seuraavaa hallitusta
Suomen Puhallinorkesteriliitolle valittaessa, mutta sitten sopivasti uuden ehdokkaan ilmaantuessa
älysin käyttää meille kaikille tarjoutuneen tilaisuuden jättäytyä pois näytellen kovinkin fiksua. Olen jo
jonkin aikaa kokenut olevani ilmeisen vanhanaikainen yksinkertainen torvensoittaja
korkeakulttuurisessa hienostuneessa seurassa ja siksi tällä koosteella kerron ajatuksiani, joista jotkut
saattaisivat yhä olla oikein käsitettyinä ja käsiteltyinä jopa hyviä.
Kukapa huonoja juttuja viitsisi pohtiakaan ja ainakaan kirjoitella!
Puhallinorkesterien järjestö
Aivan alkujaan lähdin mukaan (liian) kauan sitten ollakseni vaikuttamassa alan liittojen yhteistoiminnan
tehostamiseen ja mahdollisesti liittojen yhtymiseen. Tuon ajatusrakennelman olen hylännyt jo kauan sitten ja
jo pitkään olen pyrkinyt edustamaan sellaista linjaa, että SPOL tehostaisi yhä enemmän toimintaansa ja siten
osoittaisi olevan todellinen Suomen puhallinorkesterien liitto, jolloin muita järjestöjä ei tarvittaisi. Asian nopea
eteneminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien yhteistyö- ja yhdistymispuuhien lopettamista ja niin sanotusti
ottamista kenttä haltuun.
Tuollainen toiminta ei kuitenkaan ilmeisesti onnistu kaikkia miellyttäen. Onneksi en pyri mihinkään ja siksi
minun ei tarvitse ketään myöskään miellyttää. Sinänsä minulle on aivan sama minkä niminen järjestö hoitaa
puhallinorkesterien asiaa; se voisi aivan hyvin olla Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto tai Suomen Työväen
Musiikkiliitto, mutta juuri nyt ylivoimainen enemmistö maamme puhallin-orkestereista kuuluu Suomen
Puhallinorkesteriliittoon ja sen ainoa tehtävä on puhallinorkesterien asioiden hoitaminen. Muilla liitoilla
päätoimintasuunta on kuoroissa ja se on hyvä niin. Lisäksi tietenkin ovat ruotsinkieliset järjestöt, mutta
kielipolitiikkaan tässä en vaskisoittajana halua sotkeutua, kun kielipolitiikka puhallinmusiikissa jää kuitenkin
vain ruokolehtisoittimien osalle. Lisäksi kieli- ja puolustuspolitiikka ovat jo pahasti sekoittuneet.
Aikoinaanhan piti kaikissa toiminnoissa olla oikeistolainen ja vasemmistolainen järjestö, mutta Kokoomuksen
julistauduttua työväenpuolueeksi ja työväen soittokuntien muutettua häveliäästi nimensä on aate vesittynyt ja
tosiasiassahan puhallinorkesterit harvoin, tuskin koskaan, jos silloinkaan ovat olleet puhtaasti aatteellisia.
Suomen Puhallinorkesteriliiton tultua perustetuksi sitä pidettiin Maalaisliittolaisena ja luulen sen lähellä sitä
olleenkin, mutta nykyisin sillä ei ole sidonnaisuuksia eikä edes ”läheistä yhteistyötä” minkään
puoluepoliittisen järjestelmän kanssa. Mikäli jotkin puhallinorkesterit selkeästi olisivat ja haluaisivat olla
työväenhenkisiä ja toiset taas porvarillisia, niin silloin oikeasti tarvittaisi eri liittoja, mutta mikäli kaikki haluavat
vain harrastaa puhallinmusiikkia puoluepolitiikan ulkopuolella, niin eri liittoja ei tarvita.
Suomen Työväen Musiikkiliitolle olen ehdottanut työväen musiikin juhlavuoden viettämistä ja työväen
musiikin soittokuntasovitusten julkaisemista tarjoutuen olemaan mukana projekteissa, mutta he torjuivat
asian, eli myöskään he eivät halua aatetta(an) tunnustaa. Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton piirissä olen
toiminut soittajana ja kapellimestarina, sekä juhlien järjestelytehtävissä yhteistyökumppanina. En siis sinänsä
ole kenenkään puolesta tai vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin.
Kuitenkin yksi järjestö puhallinmusiikkikentässä riittäisi ja sen paikan Suomen Puhallinorkesteriliiton tulisi
ottaa haltuunsa. Korostan: ottaa haltuunsa. Mikäli kuorot tarvitsevat useita liittoja, niin sen heille mielihyvin
suon. Ymmärrän toki myös hyvin, että järjestelmät haluavat ylläpitää toimintaansa luottamushenkilörakenteensa ja työntekijöidensä takia, mutta sitä en suinkaan hyväksy. Minulle aiemmin usein kerrottiin, että
mikäli olisi vain yksi liitto, niin yhteiskunnan tukipotti kokonaisuudessa pienenisi.
Minun mielestäni se olisi hyvä ja oikea asia. Tietenkin tukirahojen tarve pienenisi, mikäli rahat osoitettaisi
suoraan tarpeelliseen toimintaan eikä turhien raskaiden järjestelmien ylläpitämiseen. Käsittääkseni tehokas
toiminta on tärkeää, eikä suinkaan rahan käyttäminen. Ei järjestön päämääränä saa myöskään olla
työllistäminen, vaan päämääränä tulee olla toiminta ja sen toteuttamiseen sitten palkataan varojen niin
salliessa tarvittava määrä työn tekijöitä.
Toiminta, ohjelmisto ja koulutus
Aloitin puhallinorkesteriharrastukseni yli 50 vuotta sitten vuonna 1958 ja siitä kymmenen vuoden kuluttua
aloitin palkatun muusikon urani jatkaen sitä nelisenkymmentä vuotta. Tuolloin puolivuosisataa sitten ei
tunnettu termiä yhteisöllisyys, mutta ainakin silloisen Noormarkun Torvisoittokunnan toiminta oli sellaista.
Yhteisöllisyys ei suinkaan rajoittunut oman porukan sisään, vaan se jatkui tuon soittokuntayhteisön
yhteisöllisyytenä paikkakunnan suurimpaan yritykseen A. Ahlström Osakeyhtiöön, kuntaan, urheiluseuroihin
ja muihin järjestöihin, sekä Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton Satakunnan piiriin.
Soittokunta pyrki harjoittelemaan ja esittämään eri juhlatilaisuuksissa juuri järjestäjän/tilaajan toivomaa
ohjelmistoa kokien olevansa palvelustensa käyttäjien oma soittokunta, sekä harjoitteli lisäksi seuraavan
kesän laulujuhlien kilpailu- ja yhteissoitto-ohjelmia. Nykyisin vallalla olevat koulutus, kehitys ja eteenpäin
pyrkiminen ovat hyviä asioita, mutta haasteet jättäisin oikeuslaitokseen. Jatkuvan kasvun ja kehityksen,
suuremman taiteellisuuden, etenevien koulutustavoitteiden ja muiden vaatimusten viidakossa kuitenkin
muotitermiä käyttäen monet syrjäytyvät ja puhallinorkesterien tilaajiin ja yleisöönsä suuntautuva
palvelutehtävä hämärtyy.
Täysin musiikin ulkopuolella toimiva rouva puolisoni ihmetteli joskus johonkin puhallinorkesterin ohjelmistoon
tutustuessaan kenelle ja ketä varten tuo ohjelmisto on suunniteltu. Hän epäili todennäköisesti oikein sen
suunnitelluksi kapellimestarin mielikuviin perustuen pelkästään koulutustavoitteiden ja oletettujen soittajien
mieltymysten mukaan ottamatta yleisöä huomioon. Käsitysteni ja kokemusteni mukaan maassamme on
kouluttavien ja yhä suurempiin taiteellisiin päämääriin pyrkivien nuoriso- ja sinfonisten puhalllinorkesterien
ohessa lisääntyvä tarve esiintyville ”käyttömusiikkia” soittaville puhallinorkestereille joissa eri-ikäiset ihmiset
viihtyvät harrasteensa parissa ilman jatkuvaa itsensä ja muiden kanssa kilvoittelua.
Tätä kirjoittaessani on kevätpäivän tasaus, eli päivittäinen valon kausi voittaa pimeän ja ainakin minulle se
tekee myös mielen valoisammaksi. Kohta Alko täyttää 80 vuotta (543210 = 5.4.32 klo 10), on Georg
Malmsténin syntymän 110 v-juhlaa ja veikko Lavin syntymän 100 v-juhlaa, joten ottakaamme löysin rantein!
Torweisin
Juhani Leinonen, soittajavanhus, entinen humpuukin yleismies, SPOL:n hallituksessa 1999-2012
58. Partaharjun
puhallinmusiikkileiri 28.7. 4.8.2012
Pieksämäki, Partaharju,
Puhallinleiri
Pieksämäellä Salvosjärvi ja
Partaharjun honkain humina
tarjoavat jälleen musiikillisia
elämyksiä heinä-elokuun
vaihteessa. Leiriläisistä kootaan
kolme eri tasoista orkesteria,
joiden opetuksesta vastaavat
Raine Ampuja, Anne
Lehtomäki-Koskinen ja Antti
Nissilä. Raine vetää myös
kapellimestarikurssin.
Opetuksesta vastaavat 19
ammattilaista eri puolilta
Suomen maan. Leirin johtajana
toimii Markku Ollila, joka on
toiminut leirinjohtajana jo
useiden vuosien ajan.
Perinteisesti leirillä pidetään
myös soolosoittokilpailu,
Partaharjun Kiulu.
Partaharjun
puhallinmusiikkileiri on
suunnattu kaikille ikään ja
soittokokemukseen
katsomatta.
Pieksämäki sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien varrella. Mikäli ilmoittautuneita on riittävästi,
järjestetään yhteiskuljetus Partaharjulle Turusta sekä Raumalta.
Osallistumismaksu: 420 e, sisarhinta 370 e, sis. opetuksen ja täysihoidon.
Ilmoittautuminen leirille 31.5.2012 mennessä.
http://puhallinmusiikkileiri.ptk.fi/ilmoittautuminen
lisätietoja: suvielise.nurmi@ ptk.fi tai ollila.markku@ gmail.com
Kurssiin sisältyy tasokasta opetusta
sekä orkesterissa että pienryhmissä
kahdella eri osaamistasolla. (Taso
A:ssa soitetaan vaikeampia kappaleita
kuin taso B:ssä) Leirillä on viisi kouluttajaa ja pääkouluttajana toimivat Raine
Ampuja sekä Peter Larsen. Tiukan
Tervetuloa aikuisten puhallinmusiikin harraskurssiohjelman lisäksi luvassa on luentajien viikonloppuleirille Kouvolan
toja jokaiselle soittajalle tärkeistä asioista, kuten
kuulosta, sen huollosta ja soittimien huollosta.
Anjalaan pe 24. - su 26.8.2012.
Illoiksi on luvassa vapaamuotoisempaa ohjelmaa.
Paikka on Nuorisokeskus Anjala, joka sijaitsee
Kouvolassa, historiallisella Anjalan kartanon
alueella. Leirin käytännön järjestäjänä toimii
kouvolalainen Ahvion soittokunta.
Nuorisokeskuksella on hyvät maksuttomat parkkitilat omalla autolla saapuville. Bussilla ja junalla
pääset Inkeroisiin, josta nuorisokeskukselle on
järjestetty kuljetus.
Täyshoitokurssin hinta on 129 € / henkilö
Ahvion soittokunta
Päiväkurssi ilman majoitusta, 75 € / henkilö
Ahvion soittokunta on 1898 perustettu kyläsoit(sisältää ruoat ja koulutuksen)
tokunta Kouvolasta, joka on vuosien varrella ehtinyt puhaltaa monessa paikassa ja vauhti kiihtyy
tiedustelut ja ilmoittautumiset:
kokemuksen karttuessa. Uusia haasteita saatiin,
ahvion.soittokunta@gmail.com,
kun Suomen Puhallinorkesteriliitosta otettiin yhwww.ahvionsoittokunta.com
teyttä v.2010 ja tiedusteltiin kiinnostusta valtapuhelimitse 050 3655 673 / Sanna
kunnallisen puhallinmusiikkileirin järjestämiseen.
Varaa viikonloppu kalenteristasi ja tule mukaan
Otimme suuren haasteen vastaan ja nyt toteuoppimaan ja viihtymään kanssamme.
tamme leiriä innolla, odottaen runsasta kiinnosAnkkapurhassa tavataan!
tusta ja osanottoa.
Nuorisokeskus Anjala
Nuorisokeskus Anjala on opetusministeriön tukema valtakunnallinen nuorisokeskus. Se sijaitsee Kymijoen varrella, historiallisen Ankkapurhan eli Anjalankosken alueella. Ankkapurha on
Kymijoen kuuluisin koski Kouvolan kaupungissa,
Inkeroisten ja Anjalan taajamien välissä. Nuorisokeskus sijaitsee 25 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta, pääkaupunkiseudulta sinne kertyy ajomatkaa noin puolitoista tuntia.
terveisin Ahvion soittokunnan leiritoimikunta
Timo, Hanna, Sanna ja Ilari
Ankkapurhan töräys
Ajatus leirin järjestämiseen tuli Suomen puhallinorkesteriliiton puheenjohtajalta, Raine Ampujalta. SPOLlin hallitus pohti, miten aikuisille harrastajapuhaltajille voitaisiin järjestää tasokasta
koulutusta sekä mahdollisuus verkostoitumiseen.
Pohdinnan tuloksena ja yhteistyökumppanin löydyttyä päätettiin järjestää kurssimuotoinen leiri.
Leiri on valtakunnallinen ja tiettävästi ensimmäinen laatuaan.
kuvittaja Antti Tuomisalo
Kansainvälisiä häppeninkejä: 7th Annual Orchestra Camp 2012 Võsu Viis Virossa (18.7.-22.7.2012) kaipaa
suomalaisia puhallinorkestereita
Võsu Viis website :
http://puhkpy.ee/?D=136
Info about festival:
Bert Langeler: bert@globalmusicfacilities.eu
(+372) 53 652 645
Estonian Wind Music Society board member
Toomas Peterson: toomas@convivo.ee
OrkestrakamP for Wind Band
INTERNATIONAL EVENT | MONDAY, AUGUST 20, 2012 SATURDAY, AUGUST 25, 2012
OrkesterkamP Windband (Orchestracamp) is an annual seminar for
young musicians. It's primary goals are performances of top-level
and atractive literature for Symphonic winds as well as individual
and chamber music masterclasses. The festival part of our seminar
is being held by internationally acknowledged orchestras, soloists
nad conductors. This year the conductor’ s accademy and
OrkesterkamP orchestra will be lead under german maestro
Johannes Stert. The course language will be English. Slovenian
coast with its pleasant location as well as social gathering and
teachers with good references are an assurance for quality of the
program as seen from the large number of participants every year.
(+372) 51 88 010
Estonian Wind Music Society President
Applications must be received by July 1, 2012
----------------------------
UPOL-Zavod lepih umetnosti
International Wind Orchestra Festivals
Berlin & Barcelona 2013
OBALA 114, 6320 PORTORO! - PORTOROSE
4th International Wind Orchestra Festival Berlin in 2013.
The Festival will take place in the concert hall of
the "Universität der Künste Berlin".
Festival date is Saturday, the 11th of May 2012
All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a
Festival, no contest. Nevertheless one can choose to have 2 music
works adjudicated by an international jury. There will be awards for:
best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best
solo player.
We offer complete arrangements from 8/9 - 12 May
2013 (extending your stay is possible of course). Extra Open Air
Concert is possible.
Final date of registration: 1 December 2012
Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm
International Wind Orchestra
Festival The Netherlands 2012
The Festival will take place in the concert hall of
the "Parkstad Theatre Heerlen". Festival date is Sunday,
the 28th of October 2012. Travel packages possible
from 26/27 – 30 October 2012.
All (symphonic & philharmonic) wind orchestras can join the
Festival. It is a Festival, no contest.
Nevertheless one can choose to have 2 music works
adjudicated by an international jury.
There will be awards for: best conductor / best choice of
repertoire / best presentation / best solo player.
Helena Gardina, producer, Simon Per!i! artistic
director
UPOL: +386 41 618 373
orkesterkamp@gmail.com www.upol.si
Orkesterimatkalle
Unkariin
- Esiintymismahdollisuuksia:
Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa
Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai
Balaton-järvellä
Oma konsertti tilaisuus
Kirkkokonsertti
Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana
- Retkiä, kaupunkikierroksia:
Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre,
Balaton ja muita kohteita
- Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria:
Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset
Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus)
keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria
kesäkelkkarata
- Opastus suomen kielellä
More Information:
Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda
Madách Imre u. 20.
H-2534 Tát
Unkari
http://www.eventtours.nl/Wind_Orchestra_Festivals.htm
Faksi: 00 36 33 444 679
If you will have any further questions, please let us
know: info@eventtours.nl / T 0031-46-4106565
Sähköposti: office@musik-land.hu
http://www.eventtours.nl/IWF_NL_2012_english.htm
Kotisivu: http://www.musik-land.hu
Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja:
Best regards,
Günther Lange www.eventtours
http://www.wasbe.org/
www.spolli.com/forum/15
Uudet editoinnit:
The Wastelands,
UUTUUDET:
Jyrki Koskinen: From Karelia with love
Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4)
Lasse Eerola: Niittynätkelmä
Kiehtovaa musiikkia lapsille (sov. Petri Junna (gr2)
Arttu Takalao (gr5)
Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa
Ghosts,
Tuomas Kantelinen (gr5)
nuotit verkosta (PDF)!
www.finnbandshop.com
Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on
pelottava
KONSERTTIIN:
The Orion Nebula,
Janne Ikonen (gr4)
Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille
Mieleni minun alenevi,
Marja Ikonen (gr4)
While your lips are still red,
Tuomas "Nightwish" Holopainen,
sov. Petri Junna. (grade 3)
Narrien paraati, Markku Johansson (gr3)
Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3)
SEIKKAILUT I
TARINA ja 16 sävelmää
lisäksi:
Erja Joukamo-Ampujan
(Sibelius-Akatemia)
”LUOMUS”-osio
opastaa, miten ryhmä
voi kehittää omia
tarinoita ja improta.
Runsas värikuvitus,
MARSSIKAPELLIMESTARI
Marssisauvan käyttö,
kuviomarssin alkeet ja
marssisoiton perusteet,
Havainnolliset valokuvat.
Asiantuntijoina:
Raine Ampuja,
Juhani Leinonen
Janne Siniketo
WWW.SPOLLI.COM:
tai verkosta:
WWW.FINNBANDSHOP.COM
tilaukset 040 5077799
Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3)
Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4)
orkesterille, ja kuorolle
Rukajärven tie,
musiikkia elokuvaan
Tuomas Kantelinen (gr4)
The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3)
sävellyskilpailun yleisövoittaja
Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2)
Hinnat:
GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €)
GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €)
GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €)
GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €)
GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)
Vihkosarjat ja kirjat kts. WWW.SPOLLI.COM