Voit ladata näköislehden pdf-muodossa tästä.
kaupunkilehti J a co b Söderman t u n t ee presidentit >>3 Partiolaiset Japanissa >>5 Mikko Kuustonen >>9 Kaksi aukeamaa taidetta >>10 7/2015 12.12.2015 www.sykkeessa.fi M M - kul taa kahvakuul aurheil usta >>15 2 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi kaupunkilehti 7/2015 12.12.2015 Takin- vai poskenkääntäjät K ulunut vuosi on ollut historiallinen. Muutokset ovat olleet suuria ja rajat ovat menettäneet merkityksensä. Ihmisen merkitys rouhiintuu, kun isot pyörät pyörivät. Perussuomalaiset lupasivat vaalien alla ottaa maahanmuuttopolitiikan haltuun. En voi sanoa, että he tekivät sen. Voin todeta vain, että heitä koskevat samat politiikan lainalaisuudet kuin muitakin. Kaikki on suhteellista. Keväällä puhuttiin normitalkoista ja vatuloinnin lopettamisesta. Kuvaisin tätä oikeiston uusjakoa melkoiseksi viestintäsekoiluksi. Tämän hetken ministereiltä voidaan odottaa periaatteessa mitä vain. Tässä kokonaisuudessa emme voi vain jäädä katsomaan, mitä tapahtuu. Nyt tarvitaan itsenäistä otetta toimiin ja ajatteluun. Nimittäin maahanmuuttopolitiikka on paljon muutakin kuin annetaan ymmärtää. Se on ennen kaikkea liiketoimintaa – laillista ja laitonta. Kun aiemmin haluttiin työllistää ihmisiä, niin tänä päivänä oikeistovetoisessa maassamme mietitään koko ajan, kuinka pääomalle saadaan maksimituotto. Tämä ajattelu on tuhonnut maassamme ei pelkästään hyvinvointivaltion perustan, vaan suuren osan ihmisten uskosta koko järjestelmään. Pesuvesien mukana on mennyt yleinen yhteiskuntamoraali. Kapitalisti poimii järjestelmästä valmiit rusinapullat ja jättää sotkut muiden hoidettavaksi. Vastavoimana toimiva AY-liike saa jatkuvan negatiivisen leiman ylleen ja osittain ansaitusti. Kun viestintä on jostain edelliseltä vuosituhannelta, niin vaikea on vakuuttaa nuorisoa, joka on tottunut siihen, ettei heille huudeta. AY-liike on kuitenkin osoittanut kuluneen syksyn aikana ainakin valtansa, ehkä myös voimansa. AY-liike on järjestelmässämme ainoa vastavoima eriarvoisuuden kasvulle. Sen olisi kuitenkin alettava keskustella nykyisen mallin sijaan. Kukaan ei enää usko julistamiseen. Yhteiskunnan dynamiikan palauttaminen on maamme elinehto. Arhinmäki oli ainoa suurista pampuista, joka vaalien alla uskalsi ääneen puhua velkavetoisen elvyttämisen puolesta. Pian kuulemme mitä Andersson on mieltä tästä kaikesta. Kuitenkaan emme tule näkemään nopeaa muutosta parempaan ellei leikkaususkonnon sijaan aleta elää todellisuudessa. Ovellamme on massatyöttömyys ja historiallinen velkataakka. Jos nyt estetään työperäinen toimeentulo kantaväestöltä, näyttäytyy Suomi jatkossa entistä kahtiajakautuneempana maailmalle. Kun tässä hullunmyllyssä asettuu pienen ihmisen asemaan, ei voi kuin ihmetellä, mistä usko ja toivo syntyy. Oikeustieteen professori sanoi aikanaan ettei saa/pidä ihmetellä. Itse koen kuitenkin tänä päivänä elämän ihmeenä ja uskon, ettei valtiovarainministeri aina tiedä, mistä puhuu. Vaikeina aikoina olen oppinut kääntämään poskeani. Sen taidon me joudumme hyvin todennäköisesti uudelleen opettelemaan kansakuntana. Kun nöyryys korvaa ylpeyden, näemme ympärillemme. Joulu on tuota aikaa, kun voi erottaa tärkeät asiat ja ihmiset niistä vähemmän tärkeistä. Tuossa prosessissa on aina myös mahdollista oivaltaa itsestään jotain uutta. Rakkauden siunaamaa joulunaikaa kaikille sekä onnellista uutta vuotta! Olkoon se täynnä uutta ja luovaa ajattelua vailla ennakkoluuloja. Jaakko Ikonen toimitus@sykkeessa.fi Kansikuva: Warkaus-seura ry:n vuoden 2016 puheenjohtaja Jaakko Ikonen toivotti Jacob Södermanin tervetulleeksi Varkauden Kotiseutukeskukseen. (Kuva: Vesa Moilanen.) 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 3 Jacob Söderman käynnisti toisen vuosisadan luennot Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Pian juhlitaan satavuotiasta Suomea ja itsenäisyyttä juhlistetaan vuonna 2017 laajalla ja monipuolisella ohjelmalla. Valtioneuvoston kansliassa toimiva Suomi 100-hanke vastaa juhlavuoden ohjelman kokoamisesta, mutta juhlavuoden ohjelma voi syntyä vain yhdessä suomalaisten ja Suomen ystävien kanssa sitä rakentaen. Warkaus-seura ry on ollut tiiviisti työstämässä Suomi 100-hankkeen asioita. Mainiona esilletulona yhdistys järjesti avauksen luentosarjaan ”Toisen vuosisadan luennot”, jossa ensimmäisenä luennoitsijana Varkauden Kotiseutukeskuksessa toimi oikeustieteen lisensiaatti Jacob Söderman – pitkäaikainen toimija suomalaisessa politiikassa kansanedustajana, ministerinä, maaherrana, eduskunnan oikeusasiamiehenä ja ensimmäisenä Euroopan oikeusasiamiehenä. Hänen puheenvuoronsa aiheena oli presidentin valtaoikeudet ja luennon kuulijakunta sai myös mainion katsauksen maamme presidenttien aikakausiin sekä valtiosäännön historiaan. Avausluennon yhteydessä sosiaalineuvos Aaro Monthan käsitteli aihetta ”Onni Hiltunen – unohdettu valtiomies”. Södermanin mukaan Suomen itsenäisyyden alkuaikoina päädyttiin, että pitää olla hyvin luja hallitusvalta – siis luja presidentti ja hänen nimittämänsä hallitus. – Presidentti määräsi ulko- ja turvalli- suuspolitiikasta, oli puolustusvoimain ylipäällikkö, lisäksi hänelle annettiin oikeus hajottaa eduskunta ja oikeus kieltäytyä vahvistamasta eduskunnan säätämät lait. Presidentti nimitti kaikki korkeat virkamiehet, päätti sodasta ja rauhasta – oli poikkeuksellisen vahva presidentti. – Hallitus oli sikäli vahva eduskunnan suhteen, että eduskunta ei oikeastaan voinut säätää lakeja ilman hallituksen esitystä Eduskunnan tilanne tehtiin vielä heikommaksi säännösten vuoksi ja tällä tavalla mentiin oikeastaan siihen saakka, kun Rytistä tuli presidentti. ”Reissu-Lasse” Söderman totesi, että maamme ensimmäiset presidentit eivät käyttäneet paljoakaan valtaa. Esimerkiksi Ståhlberg veti hyvin matalaa profiilia ja ulkopolitiikan hoitivat ulkoministeri ja pääministeri. – Hyvin voimakkaasti hän vaikutti kahteen asiaan: että vankileirit piti lopettaa ja hän nimitti sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen vuonna 1926. Ståhlberg yritti yhdistää kansaa hankalissa tunnelmissa. Södermanin mukaan presidentti Relander tuli tunnetuksi siitä, että hän matkusteli. Kaksi matkaa – toinen Viroon ja toinen Ruotsiin. Presidenttiä sanottiinkin ”ReissuLasseksi” – muutoin hänestä jäi Södermanin mielestä passiivinen kuva. – Presidentti Svinhufvud vahvisti saksa- laissuuntausta. Hän kieltäytyi nimittämästä sosiaalidemokraatteja hallitukseen. Ja hän joutui tekemään hyvin voimakkaan esiintymisen Mäntsälän kapinassa, pitämällä puheen, jossa hän pyysi miehiä menemään kotiinsa. Se lopetti Mäntsälän kapinan ja se oli hyvin suuri ja arvostettu teko. – Presidentti Kallio rakensi punamultayhteistyön, oli yksi niistä, jotka olivat tasavaltalaisia. Hän vaikutti hyvin voimakkaasti siihen, että Suomesta tuli tasavalta. Nivalan kirkossa puhuessaan hän toi esille näkemyksensä, että ei ole punaisia ja valkoisia, vaan kaikkien pitää olla Suomen kansalaisia. Södermanin mielestä presidentti Ryti otti ulkopolitiikan mukaansa. – Rytin suuri ansio oli, että hän oli taitava hankkimaan aseita ja ruokatarvikkeita Saksalta, jotta armeija pystyi taistelemaan ja ihmiset elämään. – Mannerheim teki hyvin suuren ulkopoliittisen ratkaisun ja oikeastaan käänsi Suomen ulkopolitiikan täyskäännökseen. Hän katkaisi diplomaattisuhteet Saksaan ja avasi suhteet Neuvostoliiton kanssa. Hän kielsi fasistiset puolueet ja hyväksyi kommunistiset puolueet. Hän haki hyvin voimakkaasti tukea lännestä ja aloitti rauhanneuvottelut. Varmaan kukaan muu ei olisi pystynyt sitä tekemään, koska sotavoimissa oli edelleen upseereita, joiden mielestä sotaa olisi pitänyt jatkaa – vaikka se näytti toivottomalta. Paasikivi-Kekkonen Paasikiven-Kekkosen-linjasta puhuttaessa Jacob Söderman nosti esille Ylipäällikön päiväkäskyn 131, jonka Mannerheim aloitti seuraavasti: ”Olen vakuuttunut siitä, että Suomen kansa voisi säilyttää itsenäisyytensä ja turvata tulevaisuutensa vain sillä edellytyksellä, että se pyrkii vilpittömiin ja luottamuksellisiin suhteisiin naapurimaihinsa. Sen vuoksi olen yhteisymmärryksessä maan hallituksen kanssa saattanut neuvostohallituksen tietoon, että Suomi on valmis tyytymään rauhanneuvotteluihin. Tämän toimenpiteen on kansaneduskunta hyväksynyt.” – Tämä oli radikaali ulkopoliittinen linjanmuutos, koska siihen saakka oltiin Neuvostoliittoon suhtauduttu hyvin kalseasti. Tämä oli oikeastaan Paasikiven-Kekkosenlinja, joka johti siihen, että ETYK-kokous tuli Suomeen 1975 ja Suomi oli maailman huipulla. Presidentti Kekkosen ajasta Söderman totesi ongelmaksi muodostuneen sen, että presidentti käytti paljon sisäpoliittista valtaa. – Kun minäkin olin 1960-luvulla nuori ja radikaali, nousi voimakkaasti esille ajatus, että Suomen hallitusmuoto pitäisi muuttaa. Valtiosääntökeskustelu ryöpsähteli ja ajatuksena oli, että eduskunta olisi vahvin ja presidentti ei olisi vahva. Puuhattiin jopa sitä, että presidentiltä olisi kaikki valta pois ja oikeastaan pyrittiin pohjoismaiseen parlamentaariseen järjestelmään. Keskustelua käytiin ja ärsytettiin kaikki vanhat piirit, muisteli Söderman ja sanoi olleensa aikoinaan ”aikamoinen rämäpää”, aiheuttaen neljä Kari Suomalaisen piirrosta. Siihen aikaan katsottiin, että poliitikko on hyvin merkittävä, jos saa yhdenkin Karin piirroksen aikaan. Merkittäviä toimijoita Isännät ja illan vieras valmistelemassa Toisen vuosisadan luentosarjan aloittavaa ensimmäistä luentoa. Kuvassa (vas.) Warkaus-seura ry:n puheenjohtaja Raimo Sikanen, yhdistyksen ensi vuoden puheenjohtaja Jaakko Ikonen, luennoitsija Jacob Söderman ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki. Presidentti Koiviston ajasta Söderman toi esiin mm. sen, että hänen presidenttikautenaan Suomi pääsi lopulta YYA-sopimuksesta ja tehtiin päätös mennä Euroopan Unioniin. Presidentti Ahtisaari selvitti virkansa ohella mm. Bosnian-sodan. Eli on ollut loistavia toimijoita. Presidentti Halosen aikakaudelta Söderman kävi läpi erimielisyyttä liittyen edustustehtäviin ja kuka niistä päättää. Presidentti Niinistö on Södermanin mukaan hoitanut erittäin tarkasti suhteensa puolustus- ja ulkoasianvaliokuntaan, joten hän tietää eduskunnan kannan. – Jos tulee joku laki, joka on teknisesti onneton ja johon presidentti haluaa muutoin puuttua, hän voi palauttaa sen eduskuntaan. Mutta hallituksenmuodostukseen hän ei voi enää puuttua muutoin kuin aivan kriisitilanteissa. Jacob Södermanin luennon jälkeen virisi vilkas keskustelu – kysymyksiä sateli esimerkiksi eduskunnan hajottamisesta, presidentin valtaoikeuksista, armahdusoikeuksista, sisäpolitiikasta ja nimitysvallasta. Nykypäivää käytiin läpi mm. maahanmuuttaja-asiassa, Sote-kuvioissa ja Nato-asiassa. Esityksensä päätteeksi Söderman kiteytti presidentin valtaoikeuksien paljolti perustuvan siihen, että Suomen kansa haluaa, että joku on valtioneuvoston ja poliitikkojen yläpuolella ja katsoo, mitä touhutaan. 4 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 PRO Päiviönsaari toivottaa rauhallista ja Oy tapahtumarikasta vuotta 2016, jossa dekkaritkin ovat mukana! Kiitämme tukijoitamme ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta! Torilla tavataan 2016! pro.paivionsaari@gmail.com puh 040 833 3232 Kaupunkiaarteen Metsästys Tunnistatko tämän paikan? Lähetä arvauksesi: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostitse: toimitus@sykkeessa.fi Vastanneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Onnea aarteenmetsästykseen! Kiitos paljon laajasta osallistumisesta viime numeron kaupunkiaarteen metsästykseen! Arvauksia tuli valtava määrä. Kaikkien oikein arvanneiden lisäksi uumoiltiin kuvan tulleen otetuksi muun muassa Vesitornissa, Risto Husun työhuoneessa ja punaisten tovereiden kerhotiloissa. Oikea vastaus oli ja on Varkauden Liikuntatalon salibandykaukalo. Oikein arvanneiden kesken arvotut elokuvaliput saattoivat Maxim- elokuvateatterin salin täyteen. Kiitos kaikille osallistuneille! 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 5 Japanin jamboreenkävijät mahtavan reissun jälkeen Partio-Unnukan tukikohdan, Sampolan pihamaalla elokuussa. Kuvassa (vas.) Aleksi Palonen, Mikko Nevalainen, Veeti Palmu ja Simo Pekkinen. Kyseisenä iltana oli ilmoittautuminen partioon ja väkeä paikalla todella runsaasti. Japanin jamboree kokosi partiolaiset ympäri maailmaa Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Puolitoistakertainen ihmismäärä verrattuna Varkauden asukaslukuun noin kuuden neliökilometrin alueella. Kyseessä maailman suurimman nuorisojärjestön, partioliikkeen jamboree Japanin länsirannikon Yamaguchissa viime heinä- ja elokuun vaihteessa, 28.7.–8.8. Mukana suurleirillä oli todellakin n. 33.000 partiolaista 147 maasta. Suomesta jamboreessa oli mukana n. 970 partiolaista – Varkaudesta PartioUnnukan edustajina Mikko Nevalainen, Veeti Palmu, Aleksi Palonen ja Simo Pekkinen – kaikki pojat lippukuntansa vartionjohtajia. Jamboree järjestetään neljän vuoden välein – seuraava on vuonna 2019 Yhdysvalloissa. – Jamboreen teemana oli maailmanlaa- juinen yhteisöllisyys, ”Spirit of Unity” – partiolaisten toinen toisiaan tapaaminen ja ystävyyssuhteiden luominen ympäri maailmaa. Yksi osa partiota on parantaa maailmaa pala palalta ja partion tehtävä on kasvattaa valveutuneita, yhteiskuntakelpoisia nuoria. Jamboreelta saa paljon vaikutteita muilta ja kohtaa muita kulttuureja – se kasvattaa, pojat toteavat. Japanin-reissulla Mikko Nevalainen oli kolme viikkoa, koska hän osallistui ennen jamboree-leiriä Suomen partiolaisten järjestämälle oheismatkalle, jonka aikana kierrettiin Japania, tutustuen Japanin kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Muut Varkauden ”jamboreelaiset” olivat Japanissa kahden viikon ajan. Suurleirillä majoitus oli tietysti teltoissa. Suomalaisten partiolaisten leireihin ilmestyi Jamposti-leirilehti, jossa viestittiin kaikkea ajankohtaista liittyen suurleiriin. – Jampostissa oli myös diagrammi lämpötiloista Suomessa, jossa lämpötila oli ympärivuorokautisesti matalampi kuin Japanissa. Suomen korkeimmat lämpötilat olivat matalampia kuin Japanissa yöllä. Oltiin jo totuttu, että yöllä paleli ”viileässä” 30 asteessa. Aina oli kuuma ja korkein mitattu lämpötila leirin aikana oli 51 astetta. Suolatasapaino heitteli ja oli nestehukan vaara. Poikien kertoman mukaan suurleirin ohjelma oli monipuolinen. Päivittäin oli erilaisia aktiviteetteja, esimerkiksi liittyen veteen ja luontoon. – Yleensäkin tutustuttiin Japanin luontoon, kulttuuriin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin, joita valmistauduttiin ratkomaan. Esimerkkinä oli ikään kuin kuviteltu valtio GDV eli Global Development Village, jossa oli maailman ongelmiin ja kehittämiseen liittyviä aktiviteetteja. Leirin ohjelmakokonaisuus muodostui moduleista, jotka kestivät yleensä puoli päivää ja loppupäivä oli vapaata liikkua leirialueella. – Hauskinta oli olla tekemisissä erimaalaisten ihmisten kanssa. Ihmiset ja ilmapiiri olivat paras anti leirillä. Kenelläkään ei ollut ennakkoluuloja sinua vastaan – kaikki olivat partiolaisia. Pystyi menemään ja sanomaan: ”Moi. Mä haluan olla sun kaveri. Kuka sä oot.” Mahtava reissu Entä sapuskapuoli? – Jokaisena päivänä saatiin lounas mukaan – sipsipussi, vaaleaa leipää ja pillimehua. ”Hei, meillä on sipsejä lounaaksi – vähän villiä.” Mutta leirin toisella viikolla jo ajateltiin, voisiko joskus saada jotakin muuta kuin sipsejä. Muutoin aterioidenvalmistamisen leiriläiset suorittivat henkilökohtaisesti – aamuja iltapalat sekä illalliset. Aterioiden rakennusaineiksi oli jaettu mm. pastaa, riisiä, naudan- ja possunlihaa ja kasviksia. Ruokaohjeita oli myös jaettu, mutta pojat kertovat tehneensä ruokaa myös ”vähän nuotin vierestä”. Isoilla partioleireillä harrastetaan swoppausta – partiotavaroiden vaihtoa. Eri maissa partiolaisten asut ja tunnukset ovat erinäköisiä ja kansainvälisillä leireillä tavaroidenvaihtoon avautuu oivallinen tilaisuus. Partiolainen voi kerran elämässään olla jamboreessa leiriläisenä. Jos jamboree-leirille menee uudestaan, silloin menee töihin ”istiksi”. Lyhenne IST tulee sanoista Internatonal Service Team. ”Istit” työskentelevät leirillä eri tehtävissä mahdollistaen leiriläisille ja itselleen unohtumattoman elämyksen. ”Istejä” tarvitaankin todella paljon, esimerkiksi Japanin leirillä oli todella paljon palveluja, toimiva posti ja tilapäisiä, ilmastoituja ”supermarketteja”. Ilmastoituun tilaan olikin useasti jonoja. Japanin jamboree oli järjestyksessään 23. Suurleiriä muisteltiin Sampolassa. Mikko – Mahtava reissu – suositellaan kaikille Nevalainen (kuvassa oik.) oli laittanut partiolaisille. Tekemistä riitti koko leirin päähänsä puolalaisen partiohatun, jonka alla oli Väiski eli suomalainen partiohattu, kaulassa ajaksi – ei ollut yhtään tylsää. Muistot ovat leiriläisen huivi sekä Suomen kansainvälinen, todella mukavia, Mikko, Veeti, Aleksi ja sinivalkoinen huivi, ID-kortti ja muuta partiotavaraa. Simo sanovat. 6 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Kirjailijavieraan kuulumiset kiinnostivat Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Taustaltaan ja mentaliteetiltaan syvästi pohjoissavolainen. Tyypillinen jälleenrakennussukupolven kasvatti. Kuusjärven kirjaston lainaaja numero 969. Siis kuka? Kirjailija ja television uutisankkuri Matti Rönkä, joka oli Tarinoiden Taulumäki -kaupunkifestivaalin kirjailijavieraana Isänpäivän aattoiltana Varkauden kaupunginkirjastossa. Hänen kuulumisiaan oli kuulemassa täysi näyttelysalillinen yleisöä – aina seisomapaikkoja myöten. Matti Rönkää haastatteli Kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkaus ry:n puheenjohtaja Harri Koivistoinen. Matti Rönkä on syntyisin Kuusjärvellä, jonka nimi sittemmin muuttui Outokummuksi. – Me ei oltu pohjoiskarjalaisia ollenkaan – isä ja äiti olivat muuttaneet Savosta. Monesti kirjoistani puhuessani olen sanonut, että tarinoita turkulainen ei välttämättä ymmärrä. Kysymys on ajattelutavasta ja mentaliteetista. Ja minun puolisoni sanoo, että savolaisen kanssa elämä on ”henkisessä pallomeressä olemista” – koskaan jalka ei varmuudella tapaa pohjaan, sanoi Rönkä, jonka mukaan kotona korostettiin ja kannustettiin koulunkäyntiin. – Kirjasto oli tärkeä. Missään nimessä ei pitänyt jäädä Outokumpuun ja joutua kaivokseen töihin. ”Monttu”, kuten tuohon aikaan sanottiin, oli aika hurja työpaikka. Minä ja serkut molemmilla puolella sukua olimme ensimmäisiä ylioppilaita ja siitä eteenpäin opiskelleita. Rönkä kertoi koulumenestyksensä olleen suhteellisen hyvä ja tasainen. Oli vähän vaikea miettiä, mitä alkaa opiskella. Kuitenkin eräältä opettajalta saatu lausahdus on pitänyt paikkansa: ”Asioita selittämällä tulet leipäsi ansaitsemaan”. Armeijan jälkeen valtiotieteiden opiskelua. – Sitten kävi onnenpotku, että pääsin Hesarin toimittajakouluun, joka oli hyvin arvostettu ja siihen aikaan takasi käytännössä hyvän tulevaisuuden toimittajana. Toimittajakoulussa kurssikaverina oli nuori runoilija Jari Tervo. Jos oli kirjoitustehtäviä, niin kyllä Jari Tervo oli nokkela ja näppärä, kertoi Rönkä ja jatkoi, että silloisen toimittajakoulun 16 ihmisestä tuli merkittäviä toimittajia ja heistä varmaan puolet on julkaissut kirjan. ”Kirjallinen kohtalo” Toimittajakoulun opettajista Röngän mieleen palautui hienosta opettajakunnasta Eila Pennanen, joka oli vetämässä reportaasikurssia. Eräänä kohteena oli ollut Iittalan lasitehdas. – Muistan edelleen tietyn lauseeni palautteenannossa: ”Melu kutoi hupun, johon pää upposi”. Eila Pennanen katsoi minua surumielisesti ja sanoi: ”Sinulla saattaa olla kirjallinen kohtalo”. Aikuisikänsä Rönkä on tehnyt toimittajantyötä – lehdessä, radiossa ja televisiossa – YLE:ssä yli 20 vuotta. – Sain tehdä koko ajan puoliluovaa työtä ja olla toimittajana, urheilin, tuli kolme lasta, rintamamiestalo oli remontoitu ja laajennettu, oli lapinkoira ja moottoripyörä. Matti Rönkä tarinoi savolaisen lupsakkaaseen tapaan. Haastattelijana oli Kirja-Varkaus ry:n puheenjohtaja Harri Koivistoinen. Pomohommia hän teki tietyn ajanjakson ja palasi ruutuun televisiossa kymmenkunta vuotta sitten. – 2000-luvun taitteessa tuli olo, että pomohommat eivät jalosta ihmisenä. Olin elänyt hyviä aikoja, ehdin palkata kymmeniä ihmisiä töihin, mutta en koskaan erottanut ketään – minun ei tarvinnut saneerata. Olin edennyt urallani, minulla oli satakunta alaista ja miljoonabudjetti hoidettavana. – Olin nelikymppinen, enkä ollut kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon. Riisuin pomohommia pois ja palasin ns. ruutuun. Joku saattaa muistaa, että olin 80-luvulla MTV:ssä uutisankkurina – ”se kiharatukkainen, nätti, totinen nuori poika”. Viktor Kärppä Rönkä pohti, että olisi hienoa, jossa kourassa olisi kirja, jonka olisi itse tehnyt. – En ollut mikään dekkariharrastaja, mutta romaanin kokonaisuus ja muoto pelotti minua. Ajattelin kokeilla dekkarin kirjoittamista siten, että on jonkinlainen juonilanka pitämässä kokonaisuuden vireessä. Loin Viktor Kärpän hahmon – suunnittelin, mietin ja kirjoitin. Ensimmäiset Kärppäkirjat eivät myyneet kovin paljon, mutta sitten kirjat saivat hyvän vastaanoton ja hämmästyksekseni jopa käännettiin ulkomaille. Vaikka en ollut suunnitellut kirjoittavani sarjaa, kirjoitin seitsemän kirjaa. Röngän mukaan Saksa on useasti ensimmäinen maa, johon suomalaisenkin kirjailijan on helpointa päästä. Saksassa käännöskirjallisuuden osuus myynnistä on suunnilleen samanlainen kuin Suomessa eli 30–40 prosenttia. Englannissa käännöskirjallisuuden osuus on parin prosentin luokkaa. – Suomalaisen kirjailijan on tosi vaikeaa päästä Ruotsiin. Olin voittanut skandinaavisen dekkarikirjallisuuspalkinnon, Lasiavain-palkinnon, ja oli siinä ja siinä, että Ruotsista löytyi kustantaja. Se, että saat kirjan ulkomaille, on mairittelevaa ja kiehtovaa – jännä ajatus, sanoo Rönkä, jonka kirjoja on käännetty yli 20 maahan. – Olen kaikkialla samanlaista osastoa kuin Kaurismäki-elokuvat. Eli on pieni, innokas fanijoukko, mutta ei mitään suurta myyntiä. Saksassa on tietty uskollinen lukijakunta. Ajatus kirjasta Rönkä kertoo havainneensa, että kirjailijoita on kahta pääsorttia. On sellaisia, jotka kirjoittavat ”jumalallisen käden ohjaamana” ja toisessa ääripäässä ”putkiaivoinen porsche-insinööri”, joka tekee tarkan suunnitelman – Molemmilla tavoilla syntyy hyvää ja huonoa kirjallisuutta. Minä olen suunnitelmallinen – en uskaltaisi vaan alkaa kirjoittaa. Nyt olen tyytyväinen, että on ajatus seuraavasta kirjasta, hän sanoo, mutta ei paljasta sen enempää. Varkauden-vierailunsa aikaan Matti Röngän kirja ”Eino” oli syksyn uutuus. Kirjastaan kertoessaan hän korosti, että kirjan kokonaisuus on täysin fiktiivinen eikä juoni ole olennainen juttu. Savolaiseen tapaan kirjassa kerrotaan tarinoita. Tuttu mies tv:n kuvaruudusta – Matti Rönkä. – Käsitykseni parhaasta työn tekemisestä on se, että ilmassa on koko ajan puheensorinaa – juttuja kerrotaan ja työt tehdään siinä samalla. Työssä pitää olla kommunikaatiota. Kysymykseen, jotta onko Viktor Kärppä unohdettu, Matti Rönkä vihjasi, että kenties Viktor palaa muutaman vuoden kuluttua. – Nykyaikaista työelämää käsittelevä romaani voisi olla kiintoisa. Jos kirjoittaa nykyhetkestä, sen pitäisi olla vielä kahden vuoden päästä ajankohtainen, uskottava ja tosi. – Toimittajanurallani ja aikuisiälläni en ole kokenut niin levotonta aikaa kuin mitä juuri nyt eletään. Voi olla, että kaikki muuttuu, mutta on tunne, että kaikenlaiset perusasiat ja mannerlaatat ovat liikkeessä. Ja ei tiedä, mihin ne asettuvat. – On levotonta ja ihmisten käyttäytyminen toisiaan kohtaan on hävytöntä, puhutaan pahaa ja valehdellaan tieten tahtoen. Toivon, että tulee ennustettavampi ja rauhallisempi aika. Kirjailija signeerasi uutuuskirjaansa ”Eino”. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Suomen Majakkaseura majakoiden ja maamerkkien asialla 7 Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Suomen Majakkaseura piipahti kiertueellaan Varkaudessa – nyt ensimmäistä kertaa. Mutta ilmeisesti ei viimeistä kertaa. Majakkaseuran perustajajäsen ja kiertuetta vetävä Pekka Väisänen kiitteli Elokuvateatteri Maximin joustavuutta ja hyvää palvelua sekä runsaslukuista yleisöä – kiinnostuneena majakka-asioihin. Tänä syksynä kiertue käsitti n. 40 paikkakuntaa. Suomen Majakkaseuran tavoitteena on majakoiden ja niihin liittyvän rakennus- ja kulttuuriperinnön suojeleminen. Seura jakaa tietoa majakoista ja majakkaperinteestä, toimii myös majakkaharrastajien yhdyssiteenä ja edustaa Suomea majakkaharrastajien keskuudessa kansainvälisesti. Majakkaseura on syksyisin tehnyt kiertueita Suomessa 5–6 vuoden ajan – esittäen ilmaiseksi majakka-aiheisia elokuvia ja myyden majakoihin liittyviä tuotteita. Väisäsen kertoman mukaan esimerkiksi postikortteja lähetetään paljon myös ulkomaille ja samoin asianlaita on myös kalenterien osalta. Uutuutena kiertueella oli ahvenanmaalaisen historioitsijan, Jan Anderssonin kirjoittama kirja ”Märket – Majakkasaari kahden maan rajalla” – kirja mystisestä majakasta. Kirjassa on n. 300 sivua ja se sisältää 30 vanhaa karttaa, piirrosta ja maalausta, liki 200 valokuvaa ja taiteilija Mika Launiksen 12 piirrosta, jotka valottavat Märketin dramaattisia tapahtumia ja arkipäivää 1800- ja 1900-luvuilla. Piirustuksissa on teemana ”Valokuva, jota ei otettu” – kameroita ei ollut käytössä. – Märket on tietoteos, joka kertoo koko Märketin tarinan – siitä alkaen kun se nousi merestä 1700-luvulla maankohouman vuoksi. Siitä tuli merenkulkijoiden painajainen. Ennen majakkaa on tapahtunut satoja haaksirikkoja ja myös majakan toiminnan alettua. Kirjassa kerrotaan yli 100 haaksirikosta, sanoi Väisänen, syntyperältään ”aito savolaispoika” Haukivuorelta. 1990-luvulla hän päätyi Merenkulkulaitoksen viestintäpäälliköksi. – Siellä tuli puheeksi, miten voisi tuoda Merenkulkulaitosta tutuksi kansalaisille. Keksin kaksi juttua – jäänmurtajat ja majakat. Työkaverina oli Seppo Laurell ja hänen kanssaan päätettiin tehdä kirja ”Suomen majakat” – klassikko, jota on myyty yli 50.000 kappaletta. Siitä syttyi kipinä ja kun läksin Merenkulkulaitokselta pois vuonna 2003, kavereiden kanssa perustettiin Suomen Majakkaseura. Ja havaittiin, että majakat tarvitsevat kunnostusta, koska jotkut majakat olivat pahasti rappiolla. Märket Suomen Majakkaseurassa on n. 1.000 jäsentä ympäri Suomea. Seuran päätoimintamuotona on talkootyöt majakoilla – nykyisellään kunnostuskohteina ovat Märket ja Gustavsvärn Hangon edustalla. Majakkaseuran toimintoihin kuuluu myös julkaisutoiminta ja matkat. ”Maakrapuna” allekirjoittaneen oli kysyttävä, jotta missä Märket oikein sijaitsee. Märket on Pohjanlahden keskellä, Suomen ja Ruotsin rajalla, suurin piirtein Ahvenanmaan ja Ruotsin puolivälissä. Eckeröstä merimatkaa on n. 25 km, ajallisesti kolmen Märketin majakkaa ovat talkoolaiset kunnostaneet kahdeksan vuoden ajan. (Kuva: Pekka Väisänen.) Savolaislähtöinen Pekka Väisänen vetää Suomen Majakkaseuran kiertuetta ympäri Suomea. Syksyn uutuutena mukana kiertää tietoteos Märketin majakasta Pohjanlahden suulla. (Kuva: Vesa Moilanen.) Kee Eriksson toimi Märketin majakanvartijana. Hän oli avaamassa Suomen Majakkaseuran kiertuetta. (Kuva: Pekka Väisänen.) vartin verran. Märket on sileää kalliota, kasvistona pääasiassa jäkälää. Majakkaseura vuokrasi Märketin valtiolta vuonna 2007. Majakan kolmea rakennusta on kunnostettu ja Väisäsen mukaan pian on aloitettava uusi kunnostuskierros. – Talkoolaisiksi kunnostustöihin on mahdollisuus päästä Majakkaseuran jäsenillä viikoksi tai kahdeksi – ja siitäkin pitää maksaa. Kun kunnostamme valtion rakennuksia, Museovirasto ei sen vuoksi auta yhtään. Jos kyseessä olisi yksityisomistuksessa oleva majakka, voitaisiin hakea avustusta. Avustusta kunnostukseen on saatu ainoastaan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä, pesämunaksi peräti 150.000 euroa. Se on kuitenkin vain kolmasosa siitä, mitä kunnostukseen on käytetty. Märketillä on käynyt vuosien mittaan puolentuhatta talkoolaista. Lisäksi majalla yöpyy vuosittain kymmeniä radioamatöörejä ympäri maailmaa. Pekka Väisänen kertoo, että majakan vierashuonetta käyttääkseen pitää olla jonkun yhdistyksen jäsen. – Tämä on mahtava mahdollisuus yhdistysten kautta. Toivotaan, että tulisi vaikka luonnonsuojelijoita ja myrskybongareita. Symbioosi Pekka Väisänen kertoo tuntevansa kiinnostusta kaikenlaisiin merimerkkeihin. – Toivon, että pystyisimme keskittymään kummeleihin ja tunnusmajakoihin eli pookeihin. Sisävesillä olevat kummelit, valkeaksi kalkitut kivikasat, ovat uhanalaisia. Jyväskylän seudulla viranomaiset itse asiassa purkivat yhden kummelin ja siitä syntyi kohu. Nyt he ovat käyneet varovaisemmiksi ja inventoivat kummeleita. Tulevaisuudessa yksi elokuva tulee varmaan olemaan kummeleista ja pookeista. Väisänen sanoo, että välillä pitää ihan nipistää itseään – ollaanko todellakin pelastettu Märketin kolme rakennusta. – Suomen valtio ei olisi tehnyt majakalle mitään, eikä myöskään Ahvenenmaan maakuntahallitus. Jos Majakkaseura ei olisi tehnyt kunnostustyötä, Märket olisi raunioina ja sellaisena, ettei siellä edes voisi käydä sisällä. Väisäsen mielestä Märketillä parasta on karu luonto ja ihmisen kädenjälki – symbioosi ihmisen ja luonnon välillä. – Tavallaan halutaan nousta maisemasta ylös ja nähdä. Totta kai paikan autius ja meri – ei ole mitään estettä. Voi katsoa 360 astetta ja useimmassa paikassa ei näy vastarantaa. Tietoa lisää Suomen Majakkaseurasta ja siihen liittymisestä saa osoitteessa www.majakkaseura.fi 8 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 kanpäällä” ja kahvila tarjoaa myös keittolounasta. Kahvilanpitäjien suunnitelmissa on lounaskahvilan perustaminen Varkauteen. Uutena yhteistyökumppanina on myös Vekara-Varkaus ja Vekaratupa, jossa on monenmoista ohjelmaa – on makeispajaa, piparkakkupajaa, tonttupajaa ja satutuokioita. Tuottajat, yrittäjät ja muut yhteistyötahot tuovat taloon tietoiskuja ja työpajoja. Esimerkiksi Hyvinvointi Ankkurin terveystiistaissa saa ravitsemustietoa, joulukorttipaja on suunnattu kaikenikäisille, on kehruunäytöstä ja paneelikeskustelunomainen ”Lapsuuteni joulu” sisältäen muistoja eri vuosikymmeniltä. Uutena palveluna Joulutorilla on lähituotteiden lahjakassit, joita tehdään niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin erilaisina kokoonpanoina. Lahjakassin sisällön voi valita myös itse Joulutorin tuotteista. Joulutorin tarjonnassa on mm. viljatuotteita, leivonnaisia, säilykkeitä, mehuja, hilloja, hyytelöitä, keittiömestarin konjakkilohta ja kädentaitajien tuotteita – lampaantaljoista koruihin ja käsinmaalattuihin kynttilöihin. Niittyvillassa sijaitseva Joulutori on tunnelmallinen – perinteisen joulutorin oloinen. – Haaveenamme on, että talo miellettäisiin joulunajan tapahtumakeskukseksi. Tämä ei ole pelkkä kauppa, vaan tänne voi tulla katselemaan ja istahtamaan vaikka kahvikupposelle – hakemaan joulumieltä, kokemaan ja myös tekemään, Armi Nissinen sanoo. Lähituotepuodin Joulutori sijaitsee Niittyvillassa, aivan pääkirkon vierustalla. Lähituotepuodin Joulutori on idyllisessä Niittyvillassa Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen ”Hyvinvointia elintarvikkeista” -hanke on käynnistänyt yhdessä seutukunnan elintarvikeyritysten ja kädentaitajien kanssa Lähituotepuodin Joulutorin. Paikkana on nyt Vanhan Varkauden idyllinen puutalo, Niittyvilla, jonne on rakentunut tunnelmallinen jouluajan ostos- ja käyntikohde. Joulupuoti on saatu taloon ”istutettua” ihan kivasti – yhtenäiseen tilaan. Niittyvilla sijaitsee osoitteessa Kissakoskenkatu 4–6. Eli Joulutorille löytää helposti, kun suunnistaa Päiviönsaaresta Ahlströminkatua pitkin kohti pääkirkkoa. Joulutori palvelee 23.12. saakka – tiistaista perjantaihin klo 10–18 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–15. Eli Joulutorille ehtii piipahtamaan vaikka töiden jälkeen tai alkuillan lenkillä. Lisäksi joulun alla maanantaina 21.12. joulutori on avoinna klo 10–18. Tänä vuonna Joulutorilla on 23 tuottajan tuotteita ja lisäksi on viisi ns. päiväpaikkaa. Hyvin pitkälti mukana on samoja tuottajia kuin vuosi sitten Joulutorilla Forumissa. – Uutena yhteistyökumppanina ovat kahvilanpitäjät, Aila Jäppinen ja Liisa Puustinen, jotka suunnittelevat omaa yritystoimintaansa ja pyörittävät Joulutorin myyntiä. Kahvila käyttää omassa toiminnassaan Joulutorilla myynnissä olevia tuotteita ja tuo lähiruokaa esille, kertoo ”Hyvinvointia elintarvikkeista” -hankkeen projektipäällikkö Armi Nissinen. Joulutorin kahvilassa kaikki tuotteet tehdään ”pai- Luontoseikkailu tuhansien järvien lähteellä Järven tarina-elokuva on suuren suosion saaneen Metsän tarina-elokuvan sisarteos. Se vie katsojat ennennäkemättömälle seikkailulle – alkaen kirkkaiden lähteiden alkuvesistä aina suurten järvien syvänteisiin. Se näyttää katsojille aivan uuden kuvan Suomen luonnosta ja kertoo monista vanhoista uskomuksista tuhansien järvien maassa. Järven tarina-elokuva vie katsojan Suomen luonnon ainutlaatuisimman aarteen, järviemme, saloihin ja myytteihin. Suomalaisen kulttuurin ja muinaisten uskontojen tarinat heräävät henkiin, kun pinnan alla oleva maailma avataan katsojille ensi kertaa tässä laajuudessa. Järven tarinassa kaikki kerrotaan veden kautta; selityksensä saavat niin maailman synty kuin veden äärellä ja alla elävät eläimet, kasvit ja hyönteiset. Vuodenajat vaihtuvat tarinoiden myötä, yli kuusi tuhatta vuotta järvien historiaa kerrotaan vanhojen suomalaisten tarujen, uskomusten ja uskontojen kautta. Armi Nissinen (oik.), Aila Jäppinen ja Liisa Puustinen Joulutorin kahvilan jouluisessa tunnelmassa. Elokuva Järven tarina kuuluu MRP:n tuottamien luontoaiheisten elokuvien sarjaan. Se sukeltaa syvälle suomalaisen järven mytologiaan ja on sisarteos suurta menes- Kuva: Pasi Lensu tystä saavuttaneille Vedenalainen Islanti- ja Metsän tarina-elokuville. Elokuvan työryhmään on koottu maamme paras osaaminen. Tarinan ja tekstit on kirjoittanut Antti Tuuri, elokuvan ovat ohjanneet Marko Röhr ja Kim Saarniluoto, kertoja on Samuli Edelmann, kuvauksesta vastaa Teemu Liakka, kuvauksen toteutukseen on osallistunut suuri joukko maamme eturivin luontokuvaajia. Kuvauksia tehtiin maalla, veden alla ja ilmassa kahdeksalla ryhmällä lähes kolmen vuoden ajan. Musiikin on säveltänyt Panu Aaltio ja laulaja on Johanna Kurkela. Äänisuunnittelija on Juha Hakanen. Järven tarina-elokuvan Suomen ensi-ilta on 15.1.2016. Matkamatias laajentaa Varkauteen Vesa Moilanen Valikoimasta löytyy runsaasti mm. elintarvikepuolen tuotteita. Juankoskelainen Matkamatias ky ryhtyy tarjoamaan valmismatkoja ja tilausajoja myös Varkauden seudulle. Yrittäjä Matti Turusen mukaan tuttuja on ehtinyt jo tulla usean vuoden ajalta, kun hänen linja-autoyhtiönsä on kuljettanut mm. Hukka-Pallon joukkueita ja NMKY:n naisten joukkueita eri puolille Suomea pelimatkoilla. Matkamatias ky järjestää tilaus- ja valmismatkoja kotimaan sisällä ja myös ulko- maille. Kohteina ovat mm. Eestin kylpylät, teatteri- ja konserttimatkat, laivaristeilyt, hotellipakettimatkat, kotiseutumatkat Karjalaan ja Venäjän-matkat. Yrityksellä on tällä hetkellä käytössään viisi turistibussia ja yksi minibussi – yksi 46-paikkainen, yksi 49-paikkainen, kaksi 50-paikkaista ja yksi 58-paikkainen sekä 17paikkainen minibussi. – Kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia – kravatti on aina kaulassa, Matti Turunen sanoo. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Mikko Kuustonen: Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 9 Ihmisyytemme mitataan sillä, miten kohtelemme toisiamme Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Lähtöisin Leppävirralta, taiteilija, YK:n Hyväntahdonlähettiläs, Suomen positiivisimmaksi henkilöksi valittu – Mikko Kuustonen. Hän toi ajatuksiaan pohdittavaksi syksyllä Pohjois-Savon maakuntaseminaarissa Varkaudessa. Ei pelkästään kehitysmaa-asiaa parinkymmenen vuoden ajalta – kiertäessään Afrikkaa, Aasiaa ja latinalaista Amerikkaa. Kuustosen ajatukset liittyivät paljolti ihmisyyteen, selviytymiseen ja hyvään elämään, joita ilman ei synny menestystä. Alkuun Mikolta kuultiin ”pieni kotiseutuvääntö”, sillä hän oli käynyt vierailemassa vanhassa lukiossaan Leppävirralla – pohdiskelemassa opiskelijoiden kanssa heidän tulevaisuudenodotuksiaan, haaveita ja mahdollisuuksia. Mikon isä oli kaivostyöläinen ja perhe siirtyi savupiipputeollisuuden mukana paikkakunnalta toiselle – viimeisenä Leppävirran Oravikoskella ollut Kotalahden kaivos. – Silloin meidän ylpeydenaihe oli Euroopan syvin nikkelikaivos. Minun tehtäväni oli auttaa äitiä, joka homma oli myydä Hota-pulveria kaivosmiehille kotimme tuulikaapista, jossa aina seisoi joku ihminen. Tajusin myöhemmin, että ne olivat ratkaisevia tuokioita, koska äiti antoi hyvän ohjeen, joka on kantanut elämässä. Hän totesi, että ”muista katsoa silmiin ja sanoa päivää”. – Siitä perusajatuksesta asenteen kannalta tuli työselviytymiskeino. Mieluummin kohtaa ihmisiä ja pyrkii siihen, että syntyy jotakin enemmän kuin mihin yksin pystyisi. Mikko Kuustosen mielestä nykypäivän keskusteluissa helposti unohdetaan armollinen ja suuri asia. – Unohdetaan, että enemmän kuin ikinä, meillä on tilaisuus elää hyvää, täyttä elämää – pidempään kuin koskaan aiemmin. Nyt syntyvistä tyttölapsista joka toinen elää yli 100-vuotiaaksi ja joka neljäs poikalapsi elää yli 100-vuotiaaksi, hän totesi ja kertoi vähän aikaa sitten vierailleensa Malawissa, jossa keskimääräinen eliniänodotus on 39 vuotta. – Asenteesta puhuttaessa afrikkalaisessa ajattelussa on perusvire: ”Jos haluat kulkea nopeasti, kävele yksin. Jos haluat päästä pitkälle, kulje yhdessä toisten kanssa.” Afrikassa on myös suuresti pitämäni termi ”ubuntu” eli kyky nähdä itsensä toisessa ihmisessä – tarkoittaen, että ihmisyytemme mitataan sillä, miten kohtelemme toisiamme. – Se on suurin kohteliaisuus, jonka voi sanoa. Se on jotakin, joka määrittää tapaa menestyä ja tehdä yhdessä töitä – ja tapa olla ihminen. Ilman tätä kunnioittamista, mielestäni on aika mahdotonta kuvitella hyvää elämää – ”ubuntu” on asenteen kannalta täysin keskeinen asia. Yhteisen hyvän tekeminen Mikko Kuustonen sanoi mielellään puhuvansa innostuksesta, koska varsinkin ny- kyisenä aikana nosteen löytäminen on avainasia. Innostuksella hän tarkoitti tapaa, jolla kohtaamme toisemme ja teemme yhdessä työtä. Tahdotaan saada aikaan yhteistä hyvää ja parhaimmillaan syntyy yhteisnoste. Oman työnilonsa hän kertoi löytyneen juuri innostuksesta ja yhteisnosteesta, joita hän on testannut monissa työyhteisöissään, mm. bändeissään, jotka ovat mielenkiintoisia esimerkkejä. – Siinä tulee täysin erilaista ammatillista osaamista, erilaisia asiantuntijoita, jotka edustavat oman alansa huippua – täysin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, joiden tehtävä on soittaa yhteen. Kuustosella on paljon kokemusta erilaisista tv-yhteistyökuvioista, esimerkiksi ”Hyvät ja huonot uutiset”, jossa hänen mielestään on kyse itse asiassa tieteen popularisoimisesta. – Ajatuksemme on ollut saada toinen toisemme kukoistamaan niin, että se kantaa, kannattelee ja luo jotakin yhteistä hyvää – huumorin ollessa keskeinen asia, hän luonnehti kyseistä tv-ohjelmaa. Tähän liittyen hän kertoi, miten tarinat voivat muuttua ja ympyrät sulkeutua. Esimerkkinä oli hänen kollegansa ohjelmassa, kirjailija Tuomas Kyrö, joka Mikon sanoin oli nuoruudessaan ”paha poika”, joka suoritti pikkurikoksia, kunnes tuli opettaja hänen luokseen oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, ja sanoi: ”Olet liian älykäs kaveri käyttäytymään tuolla tavalla”. – Yllättäen se kohtaaminen puri. Miehestä tuli maailman joviaalisin ja ystävällinen, suunnattoman lahjakas kirjoittaja. Jokunen aika sitten Tuomas Kyrö oli Mikolle kertonut tarinan, että hän oli Helsingissä jenginsä kanssa tehnyt vedonlyönnin. Aiheena oli ollut – kuka varastaa lähipuodeista turhimman mahdollisen esineen puolessa tunnissa. – Eka tyyppi tuli laskettelusuksien kanssa. Seuraava tuli leivänpaahtimen kanssa. Näille ei irronnut palkintoa. Tuomas voitti kisan, koska hän varasti Olivetti-merkkisen matkakirjoituskoneen – sen todettiin olevan turhin mahdollinen esine. – Kuinka ympyrät sulkeutuvatkaan. Pari kesää sitten Tuomaksen yksi kirjoista käännettiin italiaksi. Kirjasta tuli menestys ja Tuomas oli juhlistamassa palkintoa Italiassa. Palkinto ojennettiin Olivettin tehtaalla pääjohtajan toimesta. Tuomas ei voinut olla hänelle kertomatta, että hän on varastanut Olivettin koneen nuoruudessaan – ”maailman turhimpana esineenä”. Bad apple Huolestuttavana asiana Mikko Kuustonen toi seminaarin puheenvuorossaan esille termin ”bad apple” – pahimmillaan yhteislatistaminen, joka tarkoittaa usein vain pientä kehonkieltä tai asenteenongelmaa. – Kun meille tuodaan ehdotus, joka voisi olla vaikkapa loistava bisnesidea, aina on kyse jalostamisesta. Olankohautuksella ja ylikävelemisellä me jokainen omalta osal- tamme torppaamme ja tuhoamme ainutlaatuisia asioita – isoissa ja pienissä ryhmissä. Siksi herkkyys vaatii nenää – kansakuntana ja yksilöinä. – En usko, että menestys olisi koskaan irrallinen asia. Ajattelen, että se ei tuo onnea, vaan onnellisuus tuo menestystä. Onnellisuudella en tarkoita pehmeää höttöä, vaan palkintoa, joka tulee siitä, että on oikeassa suhteessa haastetta, oppimista, osaamista, runsaasti tietotaitoa. Asenteenmuutokset asiakaspalvelussa – siitä Mikolta pari esimerkkiä – ensimmäisenä verovirastot. – Nuoruudessa en oikein uskaltanut mennä kysymään apua asiantuntijoilta, vaikka heillä oli kaikki tietotaito. Se oli asussa, joka sai tuntemaan itsensä vain idiootiksi. – Toinen hyvä esimerkki on ovat katsastuskonttorit, joiden lähestyminen aiheutti fyysisiä pelkotiloja ja ahdistusta 70-luvulla ja 80-luvullakin. Nyt siellä tarjotaan kahvia ja pyritään tekemään parhaansa – autetaan ihmisiä. Työn juju on sama, mutta kohtaaminen on muuttunut toisenlaiseksi. Katsastuskonttoriasiaan ja asenteeseen Mikko kertoi seuraavan tarinan, jossa hänen ystävänsä, Kummeli-koomikko ja loistava muusikko Heikki Silvennoinen meni katsastamaan keikkabussia. – Se oli lähtökohtaisesti virhe, sillä se ”kuolinpesä” ei meinannut pysyä läjässä edes perille saakka. Oli alamäki, kova pakkanen ja katsastuskonttori alhaalla. Ovelle ilmestyi katsastusinsinööri ja oli sitä aikaa, jolloin kahvia ei todellakaan tarjottu. Pilkkihaalareihin sonnustautunut katsastusinsinööri viittoi ajamaan bussin peremmälle. Heikki läksi koslansa kanssa tulemaan alamäkeä – ja juuri silloin bussista hävisi jarrut -mitään ei ollut tehtävissä. – Heikki vyöryi laatikkonsa kanssa kohti hallia, jota enää ei voinut väistää. Heikki huomasi, että hallin takaovet olivat auki eli ei mitään hätää, vaan tähtäsi rasvamontun molemmille puolille – katsastusinsinöörin hyökätessä alta pois. Heikki – kohtelias mies – vetäisi vauhdissa ikkunan auki ja huusi: ”Kattellaan uusia aikoja.” Ja sen jälkeen antoi laitteen vyöryä perälle saakka. Ja soitti onnellisena, asennekasvatuksen huippuna: ”Tää meni katsastuksesta läpi.” Mikko Kuustonen luonnehti itseään ”keittiöpsykologiksi” ja sanoi uskovansa, että on olemassa turvaverkkoja ja oikean asenneilmapiirin vallitessa huonoistakin ideoista jalostuu loistavia kokonaisuuksia, joita tehdään yhdessä. – On hienoa arvostaa, että olemme tänään elossa, saamme lisää ainutlaatuista aikaa, jota jaetaan yhdessä. Tähän liittyen hän kertoi matkastaan Kuopion lentoasemalta kaupungin keskustan hotelliin esiintymään. Mikko kertoi rakastavansa Savon murretta, ja umpisavolainen, puhelias taksikuski oli antanut kyydin. – Ehdin sanoa, minne mennä. Taksikuskin lause kesti 27 minuuttia ja ojentaessaan Mikko Kuustonen oli Pohjois-Savon maakuntaseminaarissa puhumassa teemalla ”Osaamista ja asennetta” – juuri sitä, mitä lauluntekijä ja muusikko Kuustosella on itsellään. Asennekasvatuksen huippuna Mikko kertoi tapauksen muusikko Heikki Silvennoisen keikkabussin katsastusreissusta. taksimatkan päätyttyä auton takakontista kitarakoteloni, hän sanoi: ”On se kumma, kun minulla on ollut kyydissä Kirka ja Aki Sirkesalo, niin kohta ovat kuolleet.” Se oli tärkeä opetus, miten hienoa on olla elossa. Musiikki Mikko Kuustosen tunnemme lauluntekijänä ja tulkitsijana. Hänen edellisestä levystään on kulunut aikaa, mutta lauluja hän kirjoittaa koko ajan. – En ole luonut mitään aikatauluja, mutta ehdottomasti julkaisen lauluja ja rakastan sitä hommaa. En osaa sanoa omasta levystä, toivottavasti ensi vuonna. Musiikin osalta Mikko ei ole muilta töiltään ehtinyt olemaan paljoa framilla, muutamia keikkoja hän on tehnyt Heikki Silvennoisen kanssa. ”Silloin tällöin” myös konsertteja kokoonpanolla Kaartamo – Kettunen – Kuustonen eli Esa Kaartamo, Edu Kettunen ja Mikko Kuustonen. – En tiedä, tehdäänkö yhdessä levyä – aika näyttää. Muusikontyöstä ja sen luonteensa Mikko kertoi saaneensa todellisen kuvan uransa alkuvaiheessa Pro Fide-gospelbändistä, johon hän kuului kahdeksan vuotta. – Tehtiin jopa neljä keikkaa päivässä isolla kalustolla – ilman roudareita. Yhdessä tekeminen ja soittamisen asenne tuli selväksi. Silloin tavallaan uskonnollinen lataus tarkoitti sitä, että oli oma ryhmä tekemässä pyhitettyä musaa. 10 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi ”Valon aika” – materiaalina vuorivaahtera. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Juha Lahtinen (kuvassa vas.) ja Tuomo Kukkonen ovat tyytyväisiä näyttelykokonaisuuteen ja luonnehtivat Varkauden taidemuseon tilaa kauniiksi. Kuvassa Lahtisen veistos ”Kasvun voima” ja taustalla Kukkosen teos ”Elokuu 1”. Veistoksia ja maalauksia taidemuseon näyttelyssä Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Puuveistokset ja akryylivärimaalaukset ovat Varkauden taidemuseon näyttelyn antia 24.1.2016 saakka. Veistokset ovat Pieksämäellä asuvan Juha Lahtisen ja maalaukset sulkavalaisen Tuomo Kukkosen. Molemmat taiteilijat lähestyvät lajinsa ilmaisutapaa havainnoimalla aihettaan käsitteellisesti ja uudistavasti. Kuvanveistäjä, taidemaalari Juha Lahtinen käyttää veistoksissaan eri puulajeja, saattaa yhdistää metalleja tai käsitellä teosten pintaa väripigmenteillä tai tervalla. Kuvataiteilija Tuomo Kukkosen kuultavat, läpinäkyvälle akryylilevylle maalatut maisemat luovat ainutlaatuisen tila-illuusion. – Maalausteni teemana on maisema. Työskentelen akryyliväreillä ja abstraktien maisemien värit ja tunnetilat nousevat teosten keskeiseksi sisällöksi. Maalauspohjana on akryylilevy ja teokset syntyvät levyn takapuolelle. Maalaaminen tapahtuu siis käänteisessä järjestyksessä ja osittain myös peilikuvana, Kukkonen kertoo työskentelystään. – Asun maaseudulla vanhan kulttuurimaiseman ja luonnon keskellä. Maalausteni vähäeleisissä maisemissa on mukana vain aavistus todellisuudesta. Teosten sisältö tu- lee mielikuvituksesta, kokemuksista sekä näkemistäni paikoista ja luonnonilmiöistä, sanoo Kukkonen, jonka mielestä hänen maalauksistaan nousee esiin menetyksen, odotuksen ja kaipauksen tunnelma. Niistä rakentuu puhutteleva, yleiseurooppalainen yhteiskunnallinen sanoma – huoli vuosikymmeniä jatkuneesta maaseudun autioitumisesta. Juha Lahtinen on siirtynyt vähitellen maalaamisesta veistämiseen – yhdistäen molempia elementtejä keskenään. Hänen maalauksiaan oli vuosikymmen sitten esillä näyttelyssä Varkauden taidemuseossa Ahlströminkadun varrella. Puuveistoksia Lahtinen on tehnyt likimain 15 vuoden ajan. Häntä kiinnostavat tila, avaruus ja kolmiulotteisuus. Aiheet teoksiin löytyvät luonnosta ja taiteilijan omasta elämästä. Perinteinen puu toimii parhaiten taiteilijan haluamalla tavalla. Leppä, koivu, kuusi ja mänty yhdistyvät kupariin, valurautaan tai teräkseen. Veistokset on usein viimeistelty öljyvärillä, erilaisilla väripigmenteillä tai tervalla. – Puu on elävää ja lämmintä materiaalia. Kun puun saa käsiinsä, aina kannattaa miettiä, mitä lähtee tekemään. On nähtävä, mitä saa tehtyä ja tavallaan pitää mennä myös puun ehdoilla. En oikeastaan tee lainkaan luonnoksia, vaan veistän ja samalla työ etenee. Tavallaan muoto syntyy tehdessä, Akryyli akryylilevylle sarjasta ”Valkoinen valo”. toteaa Lahtinen, jonka teoksia on ollut usein esillä puutaiteen ja nykytaiteen näyttelyissä Juvalla sekä kansainvälisissä symposiumissa Tsekeissä ja myös muualla. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 11 Helen Heli (kuvassa oik.), Jaana Laine, Jenni Tavi ja Elina Pulkkinen sanovat, että näyttelyn tekeminen oli mielenkiintoista ja mieluisaa. Seinällä Emmi Purhosen töitä. Lukion tyttöjen kuvataide esittäytyy näyttelyssä Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Seitsemän Varkauden lukiossa opiskelevaa tyttöä on koonnut yhteisen taidenäyttelyn, joka on esillä Varkauden Terveystalolla Linjurikadulla. Näyttely on esillä tammikuun 2016 loppuun saakka. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Varkauden lukiolaiset näyttävät kuvataideosaamistaan julkisesti yhteisessä näyttelyssä. Tekijöinä ovat toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat Nina Mäkeläinen, Jenni Tavi, Emmi Purhonen, Jaana Laine, Helen Helin tietokoneella tehty ”Lost”. Elina Pulkkinen, Helen Heli ja Mari Mäkelä. Tytöt ovat tehneet näyttelyn teokset vapaa-aikanaan. Esillä näyttelyssä on eri tekniikoilla tehtyjä piirustuksia ja maalauksia. Teoksiin kehykset lahjoitti Nuortenpaja. Lukion kuvataideopettaja ja näyttelyn kokoaja, taidemaalari Marko Viljakka sanoo olevansa näyttelyn yhdyshenkilö ja iloitsee siitä, että lukiossa on tosi hyviä piirtäjiä ja tekijöitä. Nyt näyttelyn kautta voitiin tuoda esille sitä, mitä lukiolaiset tekevät vapaaajallaan. Ja ehkä joku toinen kerta näytteil- le tulee toisten lukiolaisten teoksia. – Kiinnostusta kuvataiteeseen on aika hyvin lukiossa, mutta tulevaisuuden osalta suuntaus näyttää huonolta, koska syventäviä kursseja ollaan vähentämässä, sanoo Viljakka, joka luonnehtii itseään ”vanhanaikaiseksi” opetustyössä siinä mielessä, että hän haluaa pitää yllä piirustustaitoa ja maaleilla maalaamista – eikä halua lähteä digitaalisen taiteeseen ja käsitetaiteeseen. Kuitenkin – sen verran on moderniin maailmaan menty, että voi ottaa selfie-kuvan ja tehdä taideteoksen sen pohjalta. Osa näyttelyteosten valmistajista ehti koulukiireiltään piipahtamaan näyttelyssä. Tytöt luonnehtivat näyttelyprojektia todella mielenkiintoiseksi ja mieluisaksi, koska teosten aihe oli vapaavalintainen. – Piirtämisestä ei pääse eroon. Piirtämisessä tulee mukaan itsensä ja tunteittensa ilmaiseminen – ehkä huomaamattakin. Tietyssä tunnetilassa pystyy tekemään tietynlaisia kuvia. Ja ehkä jonkin asian ilmaiseminen ei onnistu sanoin – piirtämällä onnistuu. Ja piirtämisen kautta myös rentoutuu, tytöt sanovat. Elina Pulkkisen ”Iltapäiväperhonen”. 12 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Soolojäänveiston SM-kisa ja Ruukin Helmi Päiviönsaaressa Teksti: Vesa Moilanen, kuvat: Marika Walldén Jääperhonen Jääpässi Viikolla seitsemän ensi vuonna Päiviönsaari on Varkaudessa keskeinen paikka, kun viikonloppuna 18.–20.2.2016 Waltterinpuisto on soolojäänveiston SM-kisojen tapahtumapaikka. Ja saman viikon alussa, tiistaina 16.2. käynnistyy Ruukin Helmi-kulttuuritapahtuma, kestäen 20.2. saakka. Tavoitteena on saada koko viikko tapahtumarikkaaksi ja merkitykselliseksi Varkaudelle. Suomen Latu ry:n alaisten Soolojäänveiston SM-kisojen järjestelyistä vastaavat yhteistyössä Navitas Kehitys Oy, Lumihukat ry, Varkauden Latu ry, Ravintola Kaks Ruusua ja Varkauden kaupunki. Kilpailuun osallistuu 10 veistäjää, jotka aloittavat työskentelynsä torstaina klo 15. Jääveistokset valmistuvat lauantaina klo 15 mennessä, raati valitsee voittajan ja palkintojenjako tapahtuu lauantaina klo 16. Myös yleisö pääsee äänestämään omaa suosikkiaan. Kisaan pääsevät automaattisesti edellisen SM-kisan kolme parasta, joukossa varkautelaisille tuttu ammattilainen lumen-, hiekan- ja jäänveistossa, Marika Walldén, joka sijoittui edellisissä kisoissa toiseksi. Hän on aloittanut lumenveistolla vuonna 1987 ja kiertänyt maailmalla kisaamassa. – Jäästä voi tehdä oikeastaan mitä vaan. Jää on läpinäkyvä materiaali ja se pitää huomioida suunnitelmissa. Veistoksiin saa erilaista tunnelmaa valoilla. Kilpailujen lisäksi jäästä tehdään tilaustöinä esimerkiksi pienempiä veistoksia tarjoilupöytiin tai vaikkapa traktori luonnollisessa koossa. Ja jääsaunat sopivat hyvin suomalaiseen jäänkäyttöön, kertoo Marika. Yksi tunnetuimpia jää-/lumirakennelmia Suomessa on ollut Kemin Lumilinna. Maailmalla jäästä veistetään todella massiivisia rakennelmia, esimerkiksi Kiinassa 35 metriä korkea, 3-kerroksinen jäälinna, varustettuna näköalahisseillä ja liukuportailla. – Kiinalaiset tekijät ovat todella huippuja – he työskentelevät käsisahoilla, sanoo Walldén ja jatkaa, kuinka maailmalla kierrettäessä on viety Suomi-kuvaa eteenpäin. Maailmalle on viety jäänveistoa myös ”Tulijää”-tapahtumina eli ”on polteltu jäitä”. Näin on tehty myös Varkaudessa ”Talvipäivänseisaus” -tapahtumissa. Myös kesätapahtumissa – esimerkiksi Hampurissa jäätä veistettiin +25 asteen lämpötilassa – jää ei sula, romahda ja häviä yht´äkkiä. Jos on oikein kuuma, jäänveistossa käytetään ilmasumutetta ja näin voidaan tehdä mm. liitoksia. – Materiaalin väliaikaisuus kiehtoo. Tehdään iso veistos, joka voi kestää vain lyhyen ajan. Se on vain muistoina kuvissa, mutta jääveistokset leviävät sitä kautta. Halutaan jakaa ihmeellistä ja ainutkertaista – sellaista, mikä ei ole jokapäiväistä, sanoo Marika, jonka mukaan jokainen jääveistos puhuu omasta puolestaan katsojalle. – Jokainen jäänveistäjä kisaa itsensä kanssa, että saa veistoksen tehtyä. Vaikka kyseessä on SM-kisa, tapahtuma on tavallaan festivaali, kun kollegoita on paikalla. Pikkupakkanen toiveissa Jäänveiston SM-kisaan osallistujien kesken arvotaan jääkimpaleet, korkeudeltaan kaksi metriä ja leveydeltään yksi metri. Jäät nostetaan Komminselän venelaiturin kohdalta. Marika Walldénin mukaan tapahtuman säällä sinänsä ei ole merkitystä. Veistäjän kannalta muutaman asteen pikkupakkanen on hyvä. Toiveissa on myös, että ennen tapahtumaa saadaan ”oikea talvi”. Myös varkautelaisia lapsia pyritään saamaan mukaan jään- ja lumenveistämiseen. Lapsille on oma Lumiukko-lumenveistotyöpaja. Tavoitteena on saada aikaiseksi iloisennäköinen lumiukkopuisto. Soolojäänveiston SM-kisan kilpailunjohtaja Pekka Kinnunen toteaa Varkauden Ladun roolin olevan erittäin merkittävä. Eli miten hyvin yhteistyökumppani saa kolattua jään päällä olevan lumen ja miten paksua jäätä sitten aikanaan saadaan. Veistäjän kannalta kisapaikka on ihanteellinen, koska se sijaitsee keskellä kaupunkia Päiviönsaaressa ja pysäyttää ihmisiä seuraamaan kisaa. Sähkö on saatavilla kätevästi ja vierustalla on kiinteistö, jossa kilpailijat majoittuvat, ruokailevat, lämmittelevät, saunovat ja myös säilyttävät jäänveistossa tarvittavat työvälineensä. Jäänveiston SM-kisatapahtuman yhteydessä kahden päivän aikana Ravintola Kaks Ruusun yläkerrassa toimii lähiruokatori, sisältäen myös muita esittelypisteitä. Päiviönsaari elää ja voi hyvin. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Kappale elämän matkaa Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 13 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Kun omena päivässä ei pitänyt lääkäriä loitolla… Tällä tavalla on otsikoitu Taidekeskus Väinölän joulukuun näyttely, jossa Maavedellä asuva Erja Natunen on tuonut esille elämäntaivaltaan. Kuvia katastrofista, muutoksen kautta uuteen alkuun ja kevääseen – kovan tien läpi käyneenä. Lapsuudestaan alkaen reumaa sairastanut taiteilija on kuvittanut elämänmatkaansa. Näyttelytyöt on maalattu kahden viime vuoden aikana ja näyttely käsittelee hänen muistissaan olevaa elämänmatkaa. Teokset on pääasiassa maalattu käyttäen eri menetelmiä, näyttelyssä on 52 teosta ja näyttely on Tukilinjan avustama. Taidekeskus Väinölässä tammikuussa on vuorossa Janne Penttinen, jonka näyttely koostuu tatuointiluonnoksista. ”Terävä” ”Turvassa” Valohimmeli sopii sisälle ja ulos Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Valohimmeli on tämän syksyn hitti. Se on Taito Itä-Suomi ry:n uutuustuote ja kursseja on pidetty Taito Shopeissa – Varkaudessa pidettiin marraskuussa neljä kurssia. Varkaudessa Taito Shopin kurssien ohjaajana toimi Tarja Kettunen. Valohimmeli on Taito Itä-Suomi ry:n oma tuote. Himmeleihin on valmiiksi mitoitettu ja ohjeistettu tarvikepaketti, jota on valmistettu yhteensä 800 kpl. Valohimmeliin tule- vat valosarjat on tilattu mittatilaustyönä, joten ne sopivat pituudeltaan ja valojen tiheydeltään hyvin malliin. Himmeliä on kahta kokoa ja valohimmelin voi sijoittaa sisälle tai ulos. Rakennusaineena ovat akryyliputket, joiden sisään pujotetaan valojohto led-lamppuineen. Valosarjassa lamput ovat 9 cm:n välein. Himmeliä voi koristella kristalleilla. – Valohimmeli on helppo tehdä ja tarvikepaketti on kiva vaikka joululahjaksi, Anni Koponen Varkauden Taito Shopista vinkkaa. Tuula Savolainen valmistamassa valohimmeliä Taito Shopissa Varkaudessa. 14 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-nettilehti on mukana menossa ympäri vuoden! Seuraa ajankohtaiset jutut ja tapahtumat: sykkeessa.fi Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: toimitus@sykkeessa.fi Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Marraskuun lopussa Varkauden liikuntatalolla pelatussa ottelussa vastustajana oli kovatasoinen Lohikosken Pallokerho. Tästä tilanteesta syntyi Hukka-Pallon ensimmäinen maali. Hukka-Pallon futsaljoukkue kärkikahinoissa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Syksyllä miesten kakkosdivarissa pelinsä aloittanut Hukka-Pallon futsal-joukkue on aloittanut kauden menestyksekkäästi. Ensimmäinen ottelu päättyi tasapeliin ja sitten seurasi peräjälkeen kotiotteluissa kolme voittoa. Divarin tiukassa kärkikamppailussa marraskuun lopulla Varkauden liikuntatalolla isäntäjoukkue Hukka-Pallon oli tyytyminen tappioon lukemin 4–6 Lohikosken Pallokerhoa vastaan. – Joukkueemme ei tuolloin ollut parhaimmillaan ja parhaalla suorituksella peli olisi ollut voitettavissa. Tiukka kamppailu, joka valitettavasti meni vastustajan hyväksi, toteaa Hukka-Pallo ry:n puheenjohtaja ja futsal-joukkueessa pelaava Jaakko Ikonen, jonka mukaan vastustaja oli kerännyt kovan nipun pelaajia Varkauteen, mukana myös liigapelaajia ja maajoukkuetaustaisia pelaajia. Nyt viikonloppuna Hukka-Pallo pelaa syyskauden viimeisen matsin Jyväskylässä. – Vastustajana on Liikunnan Riemun kakkosjoukkue – luvassa on kova ja liikkuva porukka. Ikonen sanoo futsalin osalta ymmärryksen lisääntyneen Hukka-Pallossa koko ajan. – Iso kiitos siitä kuuluu Päiviönsaaren yläasteella liikunnanopettajana toimivalle Mika Sarkkiselle, joka tuo futsal-osaamista Varkauteen Hukka-Pallolle. Kuukauden verran kestävän joulutauon jälkeen kevätkausi käynnistyy kotiottelulla lauantaina 16.1. klo 15 Varkauden liikuntatalolla. Tuolloin vastustajana on PoPS-78 Polvijärveltä. Sen jälkeen Hukka-Pallolla on seuraavan kuuden viikon ajan yksi ottelu viikossa ja hiihtolomaviikon jälkeen on vielä kaksi peliä. Kauden viimeinen peli on Polvijärvellä 19.3. ja sen jälkeen lohkon ykkönen karsii Tampereen kakkosdivarin ykköstä vastaan. Kyseisestä ottelusta voittaja nousee ensi kaudelle valtakunnalliseen futsalin ykkösdivariin. Jaakko Ikosen mukaan Hukka-Pallon tavoitteena on edelleen nouseminen ykkösdivariin. – Se on kovan työn takana ja vaatii ripauksen onneakin. Siihen on realistinen mahdollisuus, jos joukkueessa säilyy hyvä henki ja yrittäjähenkinen tekeminen kentällä ja kentän ulkopuolella. On täydet mahdollisuudet nousta ykköseen – korkeimpaan divaritasoon. Jos sinne joskus noustaan, niin se on seuralle myös taloudellinen haaste ja tarvitaan yhteistyökumppaneita. Futsal Kakkonen, tilanne 12.12. ennen viikonlopun pelejä: Joukkue P LPK 4 Hukka-Pallo 5 Ri-Pa/Young Boys 5 FS Feeniks 4 JKV 4 HuKi 4 Riemu/2 4 PoPS-78 4 V 4 3 2 2 1 1 0 0 T 0 1 1 1 2 0 2 1 H M 0 1 2 1 1 3 2 3 26-10 27-17 18-23 22-14 25-16 11-32 19-22 12-26 P 12 10 7 7 5 3 2 1 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 15 Kisaraportti kahvakuulaurheilun MM-kisoista Dublinissa Teksti: Sanna-Maija Loikkanen, kuvat: Ilpo Loikkanen Voitettuani kesäkuussa kahvakuulaurheilun suomenmestaruuden veteraanien SM-kisoissa Kiuruvedellä, tiesin lähteväni koettamaan onneani maailmanmestaruuskisoihin Dubliniin marraskuun lopussa, 26.–29.11.2015. Kahvakuulaurheilu eli GS, Girevoy Sport, on lähtöisin Venäjältä. Suomessa kahvakuulaurheilu kuuluu Painonnostoliiton alaisuuteen antidopingsäädöksineen. Kansainvälisissä kisoissa kilpailijat jaetaan valitun kuulapainon mukaisesti amatöörisekä mestaruussarjoihin. Amatöörisarjassa naiset kilpailevat 16 kg tempauksessa, miehet 24 kg biathlonissa (työntö ja tempaus) sekä Long Cyclessä (LC eli rinnallevetotyöntö). Mestaruussarjoissa kuulapainot ovat naisilla 24 kg ja miehillä 32 kg. Miehet nostavat työnnön sekä LC:n kahdella kuulalla, tempaus tehdään aina yhdellä kuulalla ja sen aikana saa vaihtaa kättä yhden kerran. Suoritusaika on jokaisessa lajissa 10 minuuttia, eniten hyväksyttyjä toistoja tehnyt kilpailija voittaa. Veteraanisarjojen kuulapainot määräytyvät ikäluokittain. Osallistuin Dublinissa sekä yleiseen +68 kg amatöörisarjaan, että 40–44-v. +68 kg sarjaan päätavoitteenani veteraanisarjan mestaruus. Tiesin lähtiessäni, että valmistautumisen osuessa nappiin tulen varmasti nousemaan palkintopallille ja suurella todennäköisyydellä vielä sille korkeimmalle. Takana on täysin ehjä treenikausi ilman ainoatakaan flunssaa, loukkaantumista tai muutakaan takaiskua. MM-kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan 561 kilpailijaa 36. eri maasta. Yleisessä amatöörisarjassa omassa painoluokassani oli Sanna-Maija Loikkanen toi voiton kotiin! Oikealla MMpalkinnot. 36 osallistujaa 16. eri maasta. Kyseisessä sarjassa taso oli erittäin korkea. Voitto meni Misty Shearerille huipputuloksella 225 toistoa ja 2. ja 3. sijatkin saavutettiin 215 ja 212 tuloksilla. Itse sijoituin 17. tuloksella 173 toistoa. Kilpailu käytiin perjantaina 27.11. Sunnuntaina 29.11. oli vuorossa veteraaniluokat. Perjantainen rypistys painoi hieman lihaksissa, mutta huolellisen lämmittelyn ja valmistautumisen ansiosta tein lavalla oman henkilökohtaisen ennätykseni 179 toistoa, jolla nappasin maailmanmesta- ruuden 24 pisteen erolla seuraavaksi tulleeseen Eestin Pille Kuusikiin. Pronssia sai järjestäjämaan Irlannin Lavina Cahill tuloksella 153. Sarjassa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan osallistujaa kuudesta eri maasta. Suuri kiitos kuuluu tukijoukoilleni, joihin kuuluu Lakimajakka, jota ilman kisamatka olisi jäänyt vaan haaveeksi, sekä Varkauden Fysiokeskus, joka on mahdollistanut treenaamiseni päivästä ja ajasta huolimatta. Kiitokset myös valmentajalleni Ari Kaikkoselle, jonka tuki on ollut korvaama- tonta kisavalmistautumisen aikana. On ollut ilo tuoda heille mainetta ja kunniaa sekä tehdä Suomea ja etenkin Varkautta tunnetuksi maailmalla maailmanmestaruudellani. Erityinen kiitos myös perheelleni, joka on jaksanut tukea minua läpi tiiviin harjoituskauden ja antanut minun keskittyä olennaiseen arjen keskellä. Ensi vuonna euroopanmestaruuskisat järjestetään Puolassa ja maailmanmestaruuskisat Kazakstanissa, joihin toivon pääseväni puolustamaan mestaruuttani. Psyykkinen stressi estää fyysisen palautumisen Pitkään jatkunut, keskeytymätön stressi, johtaa useimmiten hiljalleen stressireaktioon. Stressireaktion tarkoituksena on valmistella kehomme toimimaan fyysistä uhkaa vastaan, sillä se on erittäin alkukantaiKuten edellisessä nen primitiivireaktio. Se on yksi tekijä, artikkelissa huojonka ansiosta olemme selviytyneet ja kemattiin, palautuhittyneet luomakunnan kruunuiksi 4 milminen on ensimjoonan vuoden ajan. Sitä kutsutaan ”taistemäinen edellytys le tai pakene” reaktioksi, koska sen tehtävä fyysiselle kehiton luoda valmiudet selviytyä fyysisesti tymiselle. Ilman kohtaamistamme uhkista. palautumista ei ole kehittymistä. Toisaalta tarvitsemme yliNykypäivänä emme kuitenkaan juuri kuormitusta ja stressiä, joka haastaa ke- kohtaa fyysisiä uhkia, ainakaan samoissa homme kehittymään. Näiden kahden teki- määrin kuin muutama miljoona vuotta sitjän on oltava tasapainossa kehittyäksemme. ten. Uhat ovat enemmän henkisiä ja sosiaaViime artikkelissa käsittelimme kevyen, lisia. Mutta tuo sama stressireaktio on sipalauttavan liikkumisen merkitystä sekä säänrakennettuna edelleenkin. Kun esimies sitä, että sitä tulisi olla suurin osa ”harjoit- huohottaa niskaan, velat painavat päälle, telustamme”, jopa 70 %. parisuhdeasiat eivät luista, kun suoritamme Palautumiseen vaikuttaa erittäin suures- niitä miljoonia tehtäviä elämässämme joita ti myös henkinen kuormitus, sillä se muut- on vain ”pakko” tehdä – stressireaktio hiitaa aivojemme toimintaa, mikä puolestaan pii päälle… vaikuttaa suoraan kehomme fyysiseen toiStressireaktio muuttaa kehomme fyysismintaan. Edellisessä artikkelissa käsitelty tä toimintaa, aivojen toiminnasta puhukevyt liikunta puolestaan on yksi avainte- mattakaan. Stressireaktiossa kehomme alkijöistä henkisen kuormituksen, stressin kaa purkaa esim. lihaksiamme energiaksi, laukaisemisessa. koska se pyrkii varmistamaan, että energia A-P Lindberg, Varkauden Fysiokeskus Oy. riittää uhasta selviytymiseen. Purettua energiaa myös pyritään varastoimaan tehokkaasti, ettei se lopu kesken – eli lihas muuttuu läskiksi. Lisäksi osa kehostamme muuttuu insuliiniresistenssiksi, jotta energiaa saadaan varastoitua nimenomaan rasvaksi. Insuliiniresistenssi on aikuisiän diabeteksen perussyy. Lihaksistamme ja sidekudoksestamme tulee jäykempiä, koska hermosto pitää niissä toimintavalmiuden päällä jatkuvasti. Siksi olemme myös jäykempiä jatkuvasti. Jäykkyys vaikuttaa verenkiertoon, joka kulkee lihaksiemme välissä ja sisällä. Mikäli verenkierto heikkenee, heikkenee myös aineenvaihdunta, mikä aiheuttaa puolestaan esteen kehitykselle ja lisää jäykkyyttä. Jäykkyys lisääntyy, koska kuona-aineet lihaksissamme lisääntyy, mikä puolestaan aiheuttaa lisää hermoston aiheuttamaa toimintavalmiutta. Onneksi meillä kaikilla on jo työkalut stressin poistamiseen ja hallitsemiseen. Liikunta, kevyt lenkkeilyn tyyppinen liikunta, jonka tulisi olla lähes päivittäistä. Sillä jos kerran stressi valmistaa meidät fyysiseen tekemiseen, se myös puretaan parhaiten fyysisellä tekemisellä. Ei liian kovalla, sillä se on stressiä stressin päälle, vaan kevyellä. Tutkimus on osoittanut toteen jo monta kymmentä vuotta sitten, että liikunta on paras lääke stressiin, masennukseen jne… Siksi se on myös paras tehokeino ja välttämättömyys oppimiseen! Toki mindfulness, rentoutuminen ja monet muut keinot ovat tärkeitä stressin hallitsemiseksi, mutta liikunta on ehdottomasti perustavaa laatua oleva primitiivinen stressinhallintatyökalu, jota meidän kaikkien olisi syytä upottaa päiväämme. Ensi kerralla, sopivasti joulun jälkeen ravinnon merkityksestä palautumisessa, kehittymisessä ja… stressin hallinnassa. Nyt nauttimaan kevyestä liikkumisesta jokainen omaan tapaansa – hyvää joulua! Kirjoittaja on fysioterapeutti, OMI Adv., MDT cred., kuntouttavan ja toiminnallisen harjoittelun sekä motorisen kontrollin erityisosaaja. Kouluttaja T4U (Toiminnallisen anatomian ja liikkeen pääkouluttaja), ATT (Anatomy Trains Teacher), MTT (Myofascial Taping Teacher), Personal trainer T4U, 16 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Hukka-Pallo maailman suurimpaan turnaukseen Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Vajaa vuosi sitten Hukka-Pallo ry:n johto ryhtyi pohtimaan, miten mennään pimeän talven yli niin, että säilyy motivaatio ja päämäärä seuran murrosikäisten joukkueiden pelaajissa salibandyn parissa. Lopputulemana oli, että päädyttiin seuran puitteissa valmistella matkaa maailman suurimpaan salibandyturnaukseen Ruotsin Göteborgiin. Turnaukseen osallistuu n. 500 joukkuetta, turnauksen aikana on n. 1.500 peliä ja pelaajia on n. 10.000. – Ajateltiin, että matka olisi nuorten Tytöt treeneissä kannalta mahtava kokemus. Lähdettiin ke- Kou l u i l m oi tta u tu m i se t o va t k ä s i l l ä ! räämään resursseja, talkoita on pidetty vuoden ajan ja silti jokainen matkaan lähtijä maksaa merkittävän omavastuuosuuden. Kyseessä on viikon reissu ajalla 1.1.–7.1.2016, kertoo Hukka-Pallo ry:n puheenjohtaja Jaakko Ikonen, jonka mukaan matkalle on yli 60 lähtijää. Eli bussi on niin täynnä, että seuran puheenjohtaja perheineen lähtee reissuun omalla autollaan. Mukana on yksi tyttöjoukkue ja kaksi poikajoukkuetta, jotka pelaavat turnauksessa – tytöt C-junnujen sarjassa, pojat B- ja C-junnuissa. Tyttöjä on 18 salibandyjunnua, poikien B-junnuja on 18 ja C-junnuja 12. Loput matkalle lähtijöistä ovat vanhempia, jotka toimivat huoltajina sekä tietysti lisäksi mukana ovat valmentajat ja joukkueidenjohtajat. – Ruotsi on maailman kovin salibandymaa. Lähdetään hakemaan oppia maailman huipulta ja tuodaan sitä maailman itäisimpään Svenska Skolanin kaupunkiin, Varkauteen, sanoo Ikonen, jonka mukaan Ruotsin-matka tehdään yhteistyösuhteessa Varkauden Svenska Skolanin kanssa. – Matkan aikana halutaan edistää ruotsinkielen opiskelua ja osaamista. Ruotsinkielenopettajat antavat matkalle mukaan erilaisia tehtäviä, joita nuorten kanssa käydään läpi. Lisäksi matkan aikana käydään läpi Ruotsin yhteiskuntaa. Eli urheilumatkaan yhdistettynä on myös kulttuuri ja yhteiskunta, hän jatkaa. Osa Skandinaviaa Oppilaita eskarilaisista 6-luokkalaisiin: Rehtori Maria Pomell Hukka-Pallossa urheilu ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä. Matkan tavoitteena onkin kristallisoida ja konkretisoida nuorille se, mitä kulttuuri ja urheilu ovat yhteistyössä. – Hukka-Pallossa ykkösasiana on, että opiskeluasiat ovat kunnossa ja sitten vasta tullaan treeneihin – se on järjestys. Jos pelaaja sanoo, että koulussa on koeviikko eikä pääse treeneihin – se on valmennukselle ok. Koeviikko tehdään rauhassa ja seuraavalla viikolla jatketaan harjoittelua. Ja jos oppilas kokee, että treeniä on liian paljon, niin urheilupuolelta vähennetään, Ikonen tähdentää. Ruotsin-matkan kautta pyritään saamaan kiinnostusta ja valmiuksia ruotsinkieleen ja pyritään saamaan nuoret näkemään, että ollaan osa Skandinaviaa. – Kun ymmärtää pohjoismaisuuden ja Pohjoismaiden yhteistyömerkityksen, niin ymmärtää, että ruotsinkielentaidolla on mukana neljän maan työmarkkinoilla. Ensi pitää ajaa alas ennakkoluulot ruotsinkieltä kohtaan, ruotsalaisuutta ja suomenruotsalaisuutta kohtaan. Ollaan yhdenvertaisia keskenämme – vaikka olisikin eri äidinkielet. Jaakko Ikonen toivoo, että nyt saataisiin ihan oikeasti heräteltyä isompi joukko ihmisiä näkemään ruotsinkielen merkitys. Toiveena on myös, että tulevaisuudessa lapsiperheet valitsisivat lapsilleen Svenska Skolanin esikoulun ja ala-asteen – ja sitä kautta oppisi vahvemmin kaksi kieltä – suomen ja ruotsin. Ensi vuoden ensimmäisen viikon aikana pystyy seuraamaan Göteborgin-turnauksen tuloksia osoitteessa www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Seurakunnan diakoniatyölle merkittävä lahjoitus Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Varkauden ev.lut. seurakunnan diakoniatyö sai riemumielin ottaa vastaan 4.12. useiden tuhansien eurojen arvoisen lahjoituksen – sisältäen urheilu- ja vapaa-ajanasusteita. Lahjoittajana oli varkautelaisen Jaakko Ikonen yhteistyökumppaneineen. Ikosen kertoman mukaan Hukka-Pallon juniorit omalta osaltaan mahdollistivat lahjoituksen ja tekivät laadukasta työtä, koska seuran junioreita oli viikon ajan tutustumassa työelämään ja säkittämässä lahjoitettavia tuotteita – huppareita, collareita, tpaitoja, shortseja, verkkareita, tuulipukuja, talvi- ja kesäkenkiä, juoksukenkiä, tenniskenkiä, sukkia… Ikosen ajatuksena on ollut, että apua voitaisiin lahjoituksen kautta viedä diakoniatyön perheille – seurakunnan diakoniatyön kautta myös kaupungin sosiaalitoimen asiakkaille. Seurakunnan diakoniatyöntekijä Heli Kylmäsen mukaan lahjoitus tuli todella tarpeeseen ja tavoitteena on jakaa lahjoituksesta joulukuun aikana. – Monesti kysytäänkin avustusta diakoniatyöltä urheiluvaatteisiin, joita ei pystytä ostamaan, koska pitää huolehtia ruoasta ja kodista. Tämän päivän lapset haluaisivat harrastaa ja välillä tulee vastaan – ”kun ei ole niitä vaatteita ja välineitä, niin milläs harrastat”, hän kertoo. Nyt lahjoituksen avulla pystytään asioita viemään eteenpäin. Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 17 Seurakunnan edustajina diakoniatyöntekijät Heli Kylmänen ja Tiia Klemettilä ottivat lahjoituksen vastaan Hukka-Pallo ry:n kulttuurijaoston puheenjohtaja Timo Leppäseltä. Kuvassa taustalla Hukka-Pallon juniorit Otto Kekki, Joonatan Laitinen, Lauri Hautamaa ja Kaapo Kolari sekä Warkaus-seura ry:n hallituksen jäsen Risto Ahvenainen. Elokuvateatteri Maxim ansiokkaasti esteettömyyden asialla Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Kansainvälisenä vammaisten ja vapaaehtoisten päivänä 3.12. Vammeltalolla pidetyssä tilaisuudessa Elokuvateatteri Maxim Savon Kinot Oy:stä palkittiin kunniamaininnalla – erityisryhmien huomioimisestaan. Vammel ry ja Varkauden vammaisneuvosto päättävät yhdessä palkita jonkun toimijan, kohteen tai ihmisen, joka on toiminnallaan edistänyt esteettömyyden asiaa ja asenteita. Vammel ry:n puheenjohtaja Hannu Ilonen totesi Savon Kinot Oy:n Elokuvateatteri Maximin tehneen kovasti töitä esteettömyyden eteen – näin myös Varkaudessa. – He ovat tehneet hyvän työn. Liikuntaesteisenä voi sanoa, että palvelu on mahtavaa ja työntekijät ovat tosi hyvin koulutettuja palvelemaan liikuntaesteisiä tai muutoin apua tarvitsevia ihmisiä, hän totesi. Elokuvateatteri Maximin teatteripäällikkö Päivi Jalkanen sanoi ison remontin olevan onnellisesti ohitse, toiminta on kunnolla käynnissä ja tilat vastaavat odotuksia. – Remontti tehtiin siksi, että voisimme palvella entistäkin paremmin asiakkaitamme ja että tilat vastaavat asiakkaiden vaatimuksia. Myönteistä palautetta on saatu todella paljon, hän sanoi. Kansainvälinen vammaisten päivä on YK:n yleiskokouksen julistama ja tänä vuonna monet vammaistoimijat viettivät päivää teemalla ”Itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus” – näin myös Varkaudessa. – Vammaisten ihmisten ihmisoikeudet ovat edelleen maassamme lapsenkengissä. Tarvitsemme itsenäisyyttä, ihmisoikeuksia ja palveluja, jotta voimme osallistua yhteiskuntaan. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus määrätä omasta elämästään ja tehdä omia valintoja, totesi Hannu Ilonen, jonka mukaan maamme eduskunnalla on tarkoitus ratifioida YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus keväällä tai viimeistään kesällä 2016. Vammel ry:n varapuheenjohtaja Tiina Puranen ojensi kunniakirjan Elokuvateatteri Maximin teatteripäällikkö Päivi Jalkaselle. Tilanteessa mukana Vammel ry:n puheenjohtaja Hannu Ilonen. Suomen sosiaali ja terveys ry:n taholta erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen. Soste on valtakunnallinen kattojärjestö, johon kuuluu 202 jäsenjärjestöä ja 66 yhteistyöjäsentä. Kiiskisen mukaan noin joka kolmas suomalaisista toimii vapaaehtoisena. Kansainvälisesti ajatellen suomalaisten kiinnostus vapaaehtoistoimintaan on kiitettävällä tasolla. Viime vuoden aikana n. 40 % yli 10-vuotiaista oli osallistunut vapaaehtoistoimintaan. Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista olisi halukkaita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, jos vain pyydettäisiin mukaan. – Kannattaisikin miettiä, miten ihmisiä rekrytoitaisiin vapaaehtoistoimintaan. Ehkä jotakin uudistusta tarvitaan. Erityisesti luottamushenkilöiden rekrytointi koetaan haasteelliseksi. Olisikin tärkeää tehdä byrokratia mahdollisimman kevyeksi, ettei olisi raskasta lähteä mukaan hallitustoimintaan yhdistyksissä, sanoi KiiskiVapaaehtoistoiminnan haasteet nen muistuttaen, että kaupungeilta tuleva Vapaaehtoisten päivää juhlittiin valtakun- pienikin tuki nousee mittamattomaan arnallisesti 30. kertaa. Vapaaehtoistoiminnas- voonsa, kun sillä pystytään tukemaan vata ja sen haasteita oli kertomassa Sosten eli paaehtoistoimintaa. – On laskettu, että 500.000 vapaaehtoisen työpanos vastaa 22.000 henkilötyövuotta. Tätä työpanosta tulisi arvostaa – varmistamalla toiminnan tarpeelliset resurssit. Kaikilla järjestöillä on omat haasteensa. Päivi Kiiskisen mukaan eri järjestösektorien kannattaisi tiivistää yhteistyötä vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi koulutustoiminnassa ja vapaaehtoisten rekrytoinnissa. – Yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Siksi esimerkiksi Vammelin yhteistyöstö hyötyvät kaikki. Vammel kokoaa yhteen erilaisia yhdistyksiä ja sitä kautta voidaan yhdistää niukkoja resursseja ja saada enemmän aikaan. Keskenään ei kannata kilpailla vapaaehtoisista. Myös avoin yhteistyö julkisen sektorin kanssa on tärkeää. – Järjestöjen vapaaehtoistoimintaan kohdistuu suuria odotuksia – jopa epärealistisia. Yhteistyössä voidaan toimia rinnakkain täydentäen toisiamme. Mutta kuitenkin muistaen, ettei vapaaehtoisvoimin hoideta lakisääteisiä, julkisen sektorin palveluja, sanoi Kiiskinen, jonka mukaan laadukas vapaaehtoistoiminta vaatii vahvaa, avointa ja monenvälistä yhteiskunnallista kumppanuutta. Erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen kertoi vapaaehtoistoiminnan haasteista nykyään. Yhteistyökuvio Varkauden kaupungin tervehdykseen tilaisuuteen tuonut kaupunginjohtaja Hannu Tsupari kertoi, että mitään merkittävää lisäystä, muutosta tai parannusta palvelujen osalta ei ensi vuodelle ole tiedossa. – Olemme suunnittelemassa yhteistyöstä Työterapisen yhdistyksen kanssa. Ajatuksena on, että voitaisiin miettiä Varkauden vuokrataloyhtiö Wartalon, Työterapisen yhdistyksen ja kaupungin sosiaalitoimen kanssa toiminnan laajentamista Varkaudessa. Yhtä kiinteistöä on jo katsottu ja mahdollisesti saataisiin tukiasuntoja niitä tarvitseville henkilöille Tällainen toiminta voisi ehkä käynnistyä ensi vuoden syksyllä, viimeistään vuoden 2017 alussa. Yhteistyötä on mietitty hyvässä hengessä, sanoi kaupunginjohtaja, jonka mukaan kaupungin talous on menossa hyvään suuntaan toiminnallisen ylijäämän kautta. – Pikkuhiljaa ollaan nousemassa. Veroja ei tarvitse ensi vuonna nostaa ja myös kahden seuraavan vuoden osalta on suunniteltu, ettei veroja tarvittaisi nostaa. 18 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Länsiväylän Automarkkinointi upouusissa tiloissa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Uskomaton juttu, miten ympyrä sulkeutuu. Vuonna 1987 aloitettiin tuossa mäen päällä autokaupan merkeissä ja nyt ollaan ihan vierustalla – osoitteessa Käsityökatu 34–36. Ryytimaankadulla aloitettiin 31.10.1995 ja nyt uudelle paikalle tultiin 31.10.2015 – tasan kahden vuosikymmenen jälkeen. Näin pohtii Länsiväylän Automarkkinointi Oy:n yrittäjä, toimitusjohtaja Yrjö Soininen, joka 1990-luvulla teki autokauppaa Pieksämäen Länsiväylän varrella. Ensi helmikuussa Länsiväylän Automarkki- nointi Oy tulee toimineeksi neljännesvuosisadan ajan. Ja itse asiassa syksyn aikana Yrjö Soinisella täyttyi 40-vuotistaival yrittäjänä – moninkertaista aihetta juhlaan. Länsiväylän Automarkkinoinnin aiemmalle paikalle tuli vuokralainen, mutta yrityksellä on edelleen tiloja kyseisessä kiinteistössä. Soininen pystyi tekemään tarvittaessa nopeita ratkaisuja omistamassaan kiinteistössä Ryytimaankadulla ja aloitti Käsityökadun varrella olevan kiinteistönsä laajentamisen – hyppäsi maansiirtokoneen kuskin paikalle ja teki maansiirtotyön, perustukset ja raudoitukset itse. Kiinteistön Länsiväylän Automarkkinointi Oy:n automyyjä Jari Koistinen ja toimitusjohtaja Yrjö Soininen Hyundai-rivistön kanssa uusissa toimitiloissa. pihaan tuli asfaltin alle Finnfoam-routaeriste, joten piha kyllä kestää liikenteen ja käytettyjen autojen varastot. Soinisen mukaan kiinteistöön oli suunnitteilla laajennus jo yli vuosikymmen sitten. Tontilla on varaa rakentaa lisää vielä 6.000 neliötä ja Soinisen ajatuksissa onkin jossakin vaiheessa rakentaa lisää vuokratilaa. Länsiväylän Automarkkinoinnilla on käytössään n. 500 neliötä toimitilaa. Huollon puolella tehdään uusien autojen varustelua, kunnostetaan myyntiin tulevia käytettyjä autoja ja siellä on myös rengasvarasto. Yrjö Soinisen mielestä uusi toimipaikka on erinomaisen hyvä, koska Käsityökadulla on paljolti luontaista liikennettä. – Marras- ja joulukuu ovat yleensä aika hiljaisia kuukausia, mutta nyt olemme luovuttaneet todella monta uutta autoa – lähes päivittäin – se on yllättänyt. Tietysti ostamme käytettyjä autoja, jotka tarkastetaan ja kunnostetaan. Jos kyseessä on tuontiauto, ajokilometrit luonnollisesti tarkastetaan, kertoo Soininen, jonka mukaan Länsiväylän Automarkkinointi on jo pitkään ollut myyntiluvuissa selkeästi yli Suomen keskiarvon Hyundai-autojen osalta. Avajaisia Länsiväylän Automarkkinointi viettää tammikuun alkupuolella. Ja mahdollisesti silloin on myös yrityksen 25-vuotisjuhlat ja Yrjö Soinisen yrittäjätaipaleen 40-vuotisjuhlat. 7/2015 | 12. joulukuuta 2015 Sykkeessä-kaupunkilehteä jaetaan näissä paikoissa: Warkauden portti, Piirakkapaja, Kahvila Aaretti, Sepon Lihatori myymälät, Kaura-Ahon kioski, Kukkakauppa Pelakuu, Iskender, MMarket, Könönpellon baari, Autokari Varkaus ja Pieksämäki, Sale Jäppilä ja Ullan kellaripuoti. Tutustu Sykkeessä-blogiin: sykkeessa.fi Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 19 Rauhallista joulua ja liikunnallista uutta vuotta! Sykkeessä-lehden menovinkkejä Sibeliuksen juhlavuoden konsertti Terveys- ja hyvinvointiluento Valamon Luostari 15.9.2015–30.4.2016 Savontie-konsertti Samuli Edelmann: Hiljaisuuden valo -kirkkokonsertti Värin ja viivan viestit Saimaan Teatteri goes Lucia -konsertti Avoimet ovet seurakunnassa TEOLLISUUDEN TEKIJÄT Varkauden Teollisuus 200 v Varkauden museot 21.8.2015–31.12.2020 Mestarin jälki II Valamon Luostari 15.9.2015–10.1.2016 Tunnista kuvasta – Tunnistamattomat jänikset Kuopion korttelimuseo 23.9.2015–2.1.2016 Anita Snellman – retrospektiivinen näyttely Kuopion taidemuseo 9.10.2015–30.1.2016 kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Julkaisija: VM-lehdet Oy Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 12.12.2015 klo 14 Warkaus-sali 12.12.2015 klo 17 Soisalo-musiikkiopiston Joulukonsertti Vanha Pappila, Leppävirta 14.12.2015 klo 18 Nukketeatteri Satuaarre: Jouluevankeliumi (Raamattu) Warkaus-sali 15.12.2015 klo 18 Kylpylähotelli Rauhalahti 18.12.2015 klo 21 Soisalo-musiikkiopiston Joulukonsertti Joulurauhan julistus Harjurannan luontokirkolla Joulukirkko Jouluaaton tunnelmallinen juhla-ateria Jätkänkämpällä 3.–31.12.2015 klo 10–17 Taidekeskus Väinölä Kuopion korttelimuseon joulu Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 15.12.2015 klo 18 Lucia-juhla 2015 KalPa–Tappara Painatus: Lehtisepät Oy, Pieksämäki Seuraava Sykkeessä-lehti ilmestyy lauantaina 13.2.2016. Kauppakeskus Stella, Mikkeli 18.12.2015 klo 13–14 Taidenäyttely Arja Natunen Lähituotepuoti, Varkaus 24.11.–23.12.2015 (ei maanantaisin) Pikku-Pietarin torikujan joulu Mikkolehtinen.net aineisto@sykkeessa.fi Kaupunginorkesterin joulutervehdys Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty – koko kansan Musiikkiluokkien joulukonsertti pikkujoulu Kulttuurivartti – Joulu puutalossa Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Kuoppakankaan työkeskus, Varkaus 18.12.2015 klo 18 Lähituotepuodin Joulutori Toimitus: Timo Leppänen, 040 833 3232 Miesten joulujuhla Torikatu 28 (kotinäyttämö) 13.12.2015 klo 15, 19.12.2015 klo 18, 20.12.2015 klo 15 Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Myynti: Juvan kirkko 16.12.2015 klo 19 Wehmaan Kartanon vanha Väentupa, Juva Seurakuntavirasto, Varkaus 17.12.2015 klo 10 13.12.2015 klo 14 Kuopion korttelimuseo 10.12.2015–2.1.2016 Vesa Moilanen toimitus@sykkeessa.fi Warkaus-sali 16.12.2015 klo 18–20 Pikku-Pietarin torikuja, Kuopio 11., 12., 13., 18., 19. ja 20.12.2015 Kuopion kaupungintalo, juhlasali 12.12.2015 klo 15 Joululahjamarkkinat Mikkelin torilla Mikkelin Hallitustori 12.12.2015 klo 7–15 Kuopion korttelimuseo 15.12.2015 klo 12 Data Group Areena, Kuopio 15.12.2015 klo 18:30 Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen Kuopion Musiikkikeskus, Konserttisali 15.12.2015 klo 19 Harjurannan luontokirkko, Varkaus 20.12.2015 klo 15 Varkauden pääkirkko 24.12.2015 klo 16 ja klo 23 25.12.2015 klo 10 Kylpylähotelli Rauhalahti 24.12.2015 klo 12–17 KalPa–HPK Data Group Areena, Kuopio 26.12.2015 klo 18:30 20 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7/2015 | 12. joulukuuta 2015
© Copyright 2024