Tulevia tyks-sapa- laisia? Asiakasraatitoiminta käynnistyi Varsinais
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift Ensiapu hoitui sujuvasti Louna-Jukolassa LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 8 Asiakasraatitoiminta käynnistyi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä – Vahvat voimat liikkeellä LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 14 3 2015 Tulevia tyks-sapalaisia? LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 23 2 Hospitaali 3 2015 SISÄLTÖ 21.9.2015 KUUKAUDEN KIRJOITUS K U U K AU D E N K I R J O I T U S I MÅNADENS SKRIVELSE Asiakkaan aikakausi . . . . . . . . . . . . . . 2 MÅNADENS SKRIVELSE Kundens tidevarv . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Mari Viljanen-Peuraniemi Salon synnytysten siirto aikaistuu . . . 3 vs. suunnittelija, tf. planeraren Tekniikalle ja huollolle uusi organisaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Markku Nurminen asiakasraadin puheenjohtaja, kundrådets ordförande Uusi yksikkö aloittanut sairaanhoitopiirissä . . . . . . . . . . . . . . . 3 S arvesta h ä rk ä ä Meneekö viesti perille? . . . . . . . . . . . 4 Henkilö kuntaneuvosto Kesäteatteriesitys Onnen päivät . . . . . 4 Bra kundservice utgår från patientens behov . . . . . . . . . . . . . 5 50–50% -tutkijavakansseilla pidetään tutkimuksen puolta . . . . . . . 6 Älytaululla lisää pelimerkkejä hoitotyön tietojohtamiseen . . . . . . . . . 7 Ensiapu hoitui sujuvasti Louna-Jukolassa . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Vuoden projektin jälkeen voittajameininki! . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Rintakirurgiaa ja hukkajahtia Milanossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Haavakeskus-projekti parantaa prosesseja . . . . . . . . . . . . . . 9 Työterveyshuollosta tukea tupakoinnin lopettamiseen . . . . . . . . 10 Henkilöstöohjelman laadinta etenee! .10 »Työsuojelu on maailmanparannusala!» . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 »Turvallisuus osa hoitotyötä» . . . . . . 11 Aikuispsykiatrian kuntoutumisosasto uudistui Uudessakaupungissa . . . . . 12 Tyksin ihotautiklinikka tempaisi Euromelanooman merkeissä . . . . . . 12 Sosiaalityöntekijät toimivat siltana arkeen . . . . . . . . . . . 13 Asiakkaan aikakausi M eillä on ilo kirjoittaa tätä kuukauden kirjoitusta, johon tuomme sekä potilaan äänen että organisaation edustajan äänen. Lähtökohtamme ovat erilaiset ja olemmekin saaneet aiheesta aikaan mielenkiintoista keskustelua. Jokaisen meistä on joskus on hyvä heittäytyä, hypätä toisen saappaisiin ja katsoa asioita toisen osapuolen silmin. Tänä syksynä toimintansa aloittaa asiakasraati. Tehtävänämme on tuoda esille asiakkaan näkökulmaa sairaanhoitopiirin tarjoamiin palveluihin. Jo raadin nimi on merkittävä: siinä ei esiinny potilas-sanaa, vaan potilas on siinä korvattu asiakas-sanalla. Tämä vaihdos on merkinnyt syvälle käyviä muutoksia sekä ajattelun että toiminnan tapoihin. Hoitoketjut, joiden kautta hoitoyksiköt aluksi lähtivät sujuvoittamaan toimintaansa, ovatkin osoittautuneet asiakkaan prosesseiksi. Asiakkaiden terveystiedot ovat osoittautuneet viime kädessä asiakkaan omistamiksi. Muutosprosessia ovat vauhdittaneet erilaiset lainsäädännölliset muutokset, palveluiden käyttäjien parempi tietoisuus omista oikeuksistaan, tekniikan kehitys ja vahvistuneet laadunhallinnan toimintatavat. Muutos on mullistanut myös käsitystämme terveydestä. Ennen normaalina terveydentilana pidettiin sairauksien tai traumojen poissaoloa. Nyt meillä on suuri määrä kroonisia tauteja sairastavia kansalaisia, jotka pärjäävät hyvin omassa arkielämässään ja jopa työelämässä. Tämä toimintakyky, pärjääminen, onkin noussut yhä useammin terveyden määrittelyn osatekijäksi. Se sopii hyvin yhteen yllä kuvatun asiakkaan aktiivisuuden ja panoksen lisääntymisen kanssa. Kuntoutuminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen ovat mahdollisia vain asiakkaan itsensä ottaessa vastuuta pärjäämisestään. Heidän kohdallaan on toteutunut amerikkalaisen Kaiser Permanenten palvelulupaus: Happy, Healthy, and not here! Tulemme ehkä piankin näkemään, miten asiakkaat huolehtivat terveyspalveluiden hallinnoimisesta, jopa niin, että he tuottavat jopa monia aiemmin kliinisiksi luokiteltuja toimenpiteitä itsepalveluina. Tätä kautta tulee löytymään ratkaisuja myös terveydenhuollon tuottavuus- ja resurssiongelmiin. Positiivisen palvelukokemuksen synnyttäminen edellyttää uutta ajattelua ja kykyä luoda sellainen organisaatiokulttuuri, jossa toisten arvostaminen ja auttaminen ovat keskiössä. Pelkällä strategialla, johtamisella tai tavoitteilla ei pystytä luomaan hyvää palvelukokemusta. Tärkeintä on jokaisen henkilökohtainen ymmärrys siitä, miten oma toiminta, asenteet ja käyttäytyminen vaikuttavat työkavereihin ja sitä kautta asiakkaiden kokemukseen. Loppupeleissä hyvät toimintatavat, jotka edistävät positiivisen kokemuksen syntymistä, hyödyttävät sekä organisaatiota että asiakasta. Asiakasraatitoiminta käynnistyi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä– Vahvat voimat liikkeellä . . . 14 Liikuntaryhmä keuhkoahtaumapotilaille todelliseen tarpeeseen . . . 16 Tulipalo vauhditti turvakierroksen syntyä . . . . . . . . . . . 16 Uuden merkkiaineen tuotannosta menestystarina . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Maailman huipputuloksia AVH-potilaan liuotushoidon aloittamisessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Kätilökuorolaiset: Aina pieni rekrytointi käynnissä . . . . . . . . . . . . . 19 »Ihmisen mieli kuin koiranpentu!» . 19 »Päivääkään ei harmittanut tulla töihin» . . . . . . . . . . 20 Medisiina D -uudisrakennuksen rakennustyöt alkavat . . . . . . . . . . . . . 21 T3-hankkeen projektihenkilöstö muutti Kupittaalle . . . . . . . . . . . . . . . 21 »Sisäilmaongelmat selvitettävä tapauskohtaisesti» . . . . . . . . . . . . . . 21 HENKARI Olemmeko epäkohteliaita – vaiko liiankin hienotunteisia? . . . . 22 M U LTA S O R M E L L A O N A S I A A Historiaa tehdään joka päivä . . . . . . 22 Tulevia tyks-sapalaisia? . . . . . . . . . . 23 Silmäklinikka muutti U-sairaalasta A-sairaalaan . . . . . . . . 24 HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti − Personaltidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt. 9. vuosikerta. Julkaisija: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiiri. Kundens tidevarv D et är för oss en glädje att skriva denna månadens skrivelse i vilken vi inkluderat både patientens och organisationsrepresentantens röst. Våra utgångslägen är olika och vi har även fått till stånd en intressant diskussion om ämnet. För var och en av oss kan det vara bra att ibland kasta sig ut, kliva i den andres skor och se på saker med den andres ögon. Den här hösten inleder ett kundråd sin verksamhet. Vår uppgift är att föra fram kundens syn på de tjänster som sjukvårdsdistriktet erbjuder. Redan namnet på rådet är betydelsefullt. Ordet patient har ersatts med ordet kund. Bytet har inneburit djupt gående förändringar både i sättet att tänka och sättet att verka. Vårdkedjorna som vårdenheterna införde för att göra verksamheten smidigare har visat sig vara kundprocesser. Uppgifterna om kundernas hälsotillstånd har visat sig i sista hand vara kundens egendom. Förändringsprocessen har snabbats på av förändringar i lagstiftningen, serviceanvändarnas ökade medvetenhet om de egna rättigheterna, teknikens utveckling och bättre kvalitetsstyrningsmetoder. Förändringen har också revolutionerat vår syn på hälsa. Tidigare sågs frånvaron av sjukdomar och trauman som det normala hälsoläget. Nu har vi en stor mängd medborgare med kroniska sjukdomar som klarar sig bra i det egna vardagsli- Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho, puh. 02 313 1083, esa.halsinaho@tyks.fi. Toimituspäällikkö Kristiina Andreasson, puh. 050 599 5620, kristiina.andreasson@tyks.fi Toimituskunta: (suluissa varajäsenet) Kristiina Andreasson, Esa Halsinaho, Marjut Kahilainen, Leena Kähäri (Helena Haapalehto-Gaebler), Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Pirjo Marjamäki (Eija Järvelä), Jussi Rantanen (Sari Rannikko), Marja-Leena Veijola (Päivi Huhtala). Toimittajat: Marjo Peltoniemi, Tuula Vainikainen, Mathias Luther (Inter Folia Press) Taitto: Letterhead Paino: I-print Oy, Seinäjoki. Painos noin 10 000 kpl. Jakelu: Itella Oyj. Osoitteet: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit. vet och till och med i arbetslivet. Den här funktionsförmågan, förmågan att klara sig, har också blivit en allt oftare använd delfaktor då man definierar hälsa. Det går bra ihop med den ovan beskrivna ökningen av kundaktivitet och -insats. Rehabilitering och upprätthållande av funktionsförmåga är möjligt enbart när kunden själv tar ansvar. För deras del har amerikanska Kaiser Permanents servicelöfte infriats: Happy, Healthy and not here! Vi kommer kanske också snart att få se kunder som administrerar hälsotjänster. Till och med så att de som självservice producerar många av de åtgärder som tidigare klassats som kliniska. Den här vägen kommer det också att hittas lösningar på hälsovårdens produktionsoch resursproblem. Skapandet av en positiv serviceupplevelse förutsätter nya sätt att tänka samt förmåga att skapa en organisationskultur där uppskattning och hjälpande av andra står i centrum. Det går inte att skapa bra serviceupplevelser enbart genom strategi, ledarskap och målsättningar. Det viktigaste är vars och ens personliga insikt om hur det egna sättet att verka, den egna inställningen och det egna beteendet påverkar arbetskamrater och den vägen också kundernas upplevelse. Goda verksamhetssätt, som bidrar till den positiva upplevelsen, gynnar i slutändan både organisation och kund. Osoitteenmuutokset: VSSHP:n työntekijät ilmoittavat esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen tiedotus@tyks.fi tai puh. 02 313 1103. Toimituksen osoite: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, 20521 Turku. Ilmestyminen: 5 kertaa vuonna 2015. ISSN 1796-8062. Seuraava lehti ilmestyy 2.11.2015. Aineistopäivä 12.10.2015 Mediatiedot: www.vsshp.fi > Sairaanhoitopiiri > Media, tiedotteet, viestintä > Julkaisut > Hospitaali-lehdet 3 2015 Hospitaali 3 Tekniikalle ja huollolle Salon synnytysten uusi organisaatio siirto aikaistuu T eksti S » ESA HALSINAHO airaanhoitopiirin hallitus päätti keskittää Tyksin Salon sairaalan synnytys- ja lastenosastojen toiminnan Tyksin Kantasairaalaan jo vuoden 2015 loppuun mennessä. Salon lastenja naistentautien avohoidon jatkuvuus turvataan muutoksessa. Lastenosaston siirrosta vapautuvilla voimavaroilla toteutetaan uudenlaisia lasten syrjäytymisriskiä ennaltaehkäiseviä sosiaali- ja terveyspalveluita. Näitä on jo valmisteltu »lasten syrjäytymisvaaran vähentäminen erikoissairaanhoidon ja perustason palveluiden yhteistyöllä» -hankkeessa. Salon sairaalasta vapautuvien tilojen jatkokäytön suunnittelua varten hallitus perusti työryhmän. Tavoitteena on kehittää Salon sairaalaa ja Salon seudun terveyspalvelujärjestelmää pitkällä tähtäimellä Sote-uudistuksen kanssa yhteensopivaksi ja alueen tarpeita palvelevaksi kokonaisuudeksi. Sairaanhoitopiirin johtaja nimeää työryhmän jäsenet. T eksti » ESA HALSINAHO S airaanhoitopiirin hallitus hyväksyi elokuussa Tekniikan ja huollon tulosalueelle kiinteistöjaoston valmisteleman uuden organisaatiomuodon. Muutoksella pyritään turvaamaan riittävä resursointi sekä kiinteistöjemme ylläpidolle että T3-sairaalahankkeelle. Käytännössä tulosalue hoitaa jatkossa kaikki aiemmat tehtävänsä lukuun ottamatta T3-sairaalahanketta, joka siirtyy konsernihallinnon alaisuuteen. Samalla monet kiinteistöpalveluiden työntekijät siirtyvät määräaikaisesti T3-projektiorganisaatioon. Päätökseen sisältyvät myös tarvittavat muutokset toimintasääntöön, kymmenen vakanssin nimikemuutokset ja kokonaan uusien vakanssinimikkeiden kelpoisuusehdot. Nykyisin Tekniikan ja huollon tulosalue koostuu teknisten palveluiden, kiinteistöpalveluiden ja huollon tulosyksiköistä. Uuden organisaation perusrungon muodostavat sairaanhoitopiirin laajuisesti toimivat tilahallinnan, kiinteis- töjen kunnossapitopalveluiden, lääkintätekniikan, rakennuttamis- ja suunnittelupalveluiden sekä huollon yksiköt. Lisäksi yhteisenä resurssina on tulosalueen tukipalvelut. Erillisiä Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloiden teknisiä yksikköjä ei muutoksen jälkeen ole. Tulosalueen henkilökunta työskentelee jatkossakin pääosin nykyisissä sijaintipaikoissaan. Uudella organisaatiomallilla Tekniikan ja huollon tulosalue voi paremmin varmistaa ja kehittää henkilöstönsä ammatillisista erikoisosaamista ja tuottaa alansa palvelut kaikissa sairaanhoitopiirin sairaaloissa yhtenäisin toimintatavoin ja laatumäärityksin. Tähän asti kiinteistöjaoston esittelijänä ollut kiinteistöpäällikkö Timo Seppälä toimii 1.8.2015 alkaen T3-hankkeen projektijohtajana sekä T3-hankkeen esittelijänä kiinteistöjaostossa. Muut asiat kiinteistöjaostolle esittelee jatkossa tekniikan ja huollon tulosaluejohtajana toimiva teknillinen johtaja Juha Rantasalo. Yöpäivystys EPLL:n vastuulle Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos sai tehtäväkseen muuttaa yhteispäivystykseksi Salon sairaalassa toimivat erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuksen ympärivuorokautiset päivystykset marraskuun alusta alkaen. Sen jälkeen EPLL vastaa koko Salon alueen päivystyspalvelun tuottamisesta kello 00–08. Salon kaupunki huolehtii edelleen päiväaikaisesta terveyskeskuspäivystyksestä. Aikuispsykiatriaa pyritään keskittämään Salon kaupunki on toivonut sairaanhoitopiiriltä aikuispsykiatrisen vuodeosastohoidon vähentämistä. Hallitus päätti, että Salon näkemykset alueen mielenterveyspalveluiden kehittämisestä huomioidaan meneillään olevassa »VarsinaisSuomen psykiatrian tila- ja organisaatiorakenne» -selvitystyössä. Salon seudun mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhteensovittamista jatketaan alueellisen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaryhmän alaisuudessa. Lisätietoja hallituksen päätöksistä: vsshp.ktweb.fi Hospitaalin lukijatutkimus Hospitaalista tehdään ensimmäistä kertaa lehden ilmestymisen aikana lukijatutkimus. Sähköiseen tutkimukseen pääsee osallis- tumaan Santrassa 21.9.2015 alkaen. Lukijapalaute on arvokasta lehden sisältöjen kehittämisessä. Osallistu ja vaikuta! Hospitaali-kommentteja ja -palautteita ote- taan vastaan osoitteessa tiedotus@tyks.fi. Lastentautien erikoislääkäri, dosentti Heikki Lukkarinen toimii Tyksin Harvinaissairauksien yksikön koordinaattorina. Taustalla sairaanhoitaja Marjo Rantasalo. Kuva Esa Halsinaho Uusi yksikkö aloittanut sairaanhoitopiirissä T eksti » KRISTIINA ANDREASSON Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin (VSSHP) on perustettu harvinaissairauksien yksikkö, joka keskittyy harvinaissairauksien hoidon kehittämiseen ja koordinointiin. T auti luokitellaan harvinaiseksi, jos sitä sairastaa korkeintaan viisi ihmistä 10 000:sta. Harvinaisia sairauksia on tuhansia. Arviolta yli 300 000:lla suomalaisella on jokin harvinainen sairaus, vamma, oireyhtymä tai epämuodostuma. Harvinaissairauksien yksikön tavoitteena on varmistaa, että jokaisella potilaalla on mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa yhtenäisten käytäntöjen mukaan. Harvinaissairauksien yksikön toiminnasta vastaa koordinaattori Heikki Lukkarinen (dosentti, erikoislääkäri). Hallinnollisesti yksikkö kuuluu lasten ja nuorten klinikkaan, mutta koordinoi sekä lapsi- että aikuispotilaiden hoitoa. Harvinaissairauksien yksiköllä ei ole omia poliklinikkatiloja. Yksikön tehtävä on ohjata potilaat lähetteiden pohjalta oikeaan hoitopolkuun, jossa moniammatillinen hoitotiimi ottaa vastuun hoidosta. Yksikön toimintamalli perustuu yhteistyöhön potilasjärjestöjen, terveydenhuollon ja julkishallinnon yksiköiden, tutkimushankkeiden ja yritysten kanssa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Lisätietoja: http://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/tyks/ to8/harvinaissairauksien-yksikko/ Hospitaalin uuden palstan nimikilpailu ratkennut Hospitaalissa on julkaistu numerosta 2/2015 alkaen henkilökunnan kirjoittamia runoja, aforismeja, mietelmiä ja lyhytproosaa uudella palstalla. Palstalle etsittiin nimeä kilpailulla ja ehdotuksia tuli määräaikaan mennessä huimat 74 kpl. Kiitokset kaikille osallistuneille! Hospitaalin toimituskunta valitsi voittajaksi Tiina Värjösen ehdotuksen Henkari. Onnittelut voittoisasta ehdotuksesta! Henkari-palstalle voit tarjota tekstejäsi julkaistavaksi osoitteella tiedotus@tyks.fi. Hospitaali 3 2015 4 J aana D al é n » VSSHP:n SuPerin pääluottamusmies Meneekö viesti perille? Viestinnästä on saatavissa runsaasti tietoa: Kun kirjoittaa Googlen hakukoneelle sanan »viestintä», saa lähes kaksi ja puoli miljoonaa hakutulosta. Siitä huolimatta tuntuu, että viestintä ja varsinkin viestin perille meneminen, on aika ajoin varsin haastavaa. Viestinnän määrittelyn (Wikipedia) mukaan: »Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkityksen tuottamiseksi. Viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen». Yhteisen ymmärryksen tuottaminen eli meneekö viesti perille. Erilaisissa muutostilanteissa, joissa olemme VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) olleet viimeisten vuosien aikana, ja jotka oleellisesti ovat aiheuttaneet muutoksia henkilöstölle, olemme aina painottaneet tiedottamisen tärkeyttä. Näissä tilanteissa erityisen tärkeää olisikin pysähtyä miettimään miten saadaan viesti perille. Ei ole samantekevää mitä, miten, kenelle ja kuka viestiä vie ja asioista kertoo, vaan se pitäisi tehdä niin, että varmistutaan myös siitä, että viesti menee perille. Melko turhaa on myös viedä viestiä siinä hetkessä, kun ei ole vielä mitään oleellista ja todellista kerrottavaa. Eli sisällön lisäksi myös ajoitusta lienee hyvä miettiä harkiten. Erilaiset viestintäkanavat antavat runsaasti mahdollisuuksia saavuttaa juuri se taho, jolle viesti halutaan suunnata. Jollekin (ja joissakin tilanteissa) toimii parhaiten sähköinen viestintä; videoneuvottelut, sähköpostit, tekstiviestit jne. Joistakin asioista riittää artikkeli lehdessä. On kuitenkin myös paljon tilanteita, joissa ihmisten välinen kohtaaminen kasvokkain saattaa olla tarpeen - ja ainoa keino saada viesti perille. Ihmiset myös vastaanottavat viestejä eri nopeudella, toiset tarvitsevat kertausta enemmän kuin toiset. Koneiden tekninen kehitys on edennyt lähihistoriassa huimaa vauhtia, mutta ihmisen kyky ottaa vastaan informaatiota ei juurikaan. Viestin lähettäjällä ja informaation antajalla onkin mielestäni vastuu siitä, että hän muotoilee viestinsä vastaan- Päivi Huhtala sekä hänen lapsenlapsensa Niko. Taustalla Hannele Heine. ottajalle ymmärrettäväksi ja on myös tarvittaessa käytettävissä, mikäli tarkentaviin kysymyksiin on aihetta. Näin erityisesti muutostilanteissa, joilla on henkilökohtaista vaikutusta viestin saajaan. Varmistutaan siis viestin perille menosta ja turhalta epätietoisuudelta. Puhutaan paljon ajankäytön tehostamisesta ja »turhien» kokoontumisten välttämiseen kehotetaan. Väitän, että vaikka aikaa saattaa kulua enemmän, viestin perille meno on usein varminta ihmisten välisen suoran kommunikaation kautta. Kommunikointiin kuuluu paljon muutakin kuin vain sanat ja puhe. Kun tavataan kasvokkain, mukaan tulevat myös ilmeet, eleet, äänenpainot ja kehonkieli. Näiden hallinta onkin jo vaikeampaa ja vaatii jopa treenausta. Vanha sanonta: »Ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa», pitää mielestäni todellakin paikkansa. Mikäli ne eivät puhu samaa kieltä, voimmeko luottaa viestin sisältöön ja sen perille menoon? Nina Vahlman-Sario (oik.) nauttii virvokkeita ystäviensä seurassa väliajalla. Ninan vieressä on Mimmi Evijärvi. Kesäteatteriesitys Onnen päivät HenkilökuntaneuvoSTO T yksin henkilökuntaneuvosto (HKN) järjesti 16.6.2015 perinteisen kesäteatteriesityksen. Samppalinnan kesäteatterissa oli täyden katsomon verran lämpimästi pukeutuneita sairaanhoitopiirin työntekijöitä ystävineen katsomassa Onnen päivät -musikaalia. Esityksen alkupuoli oli aika rauhallinen ja tasaisesti etenevä. Kun väliajalla haastattelimme Hannele Heinen kanssa katsojia, kommentit olivatkin vielä odottavia. Niko Kylänpää piti esitystä oikein hyvänä nuoreen makuun. Taru Katvesoja, joka käy vuosittain HKN:n järjestämässä esityksessä, totesi viihtyvänsä hyvin. Tällä kertaa Taru pysyi varmasti riittävän lämpimänä huovassaan! Katri Rantala hymyili aurinkoisesti katsomon penkillä. Nina Vahlman-Sario totesi esityksen olevan iloinen kesän alku, mutta hänen ystävättärensä mietti odottavansa enemmän väliajan jälkeen. Kun oli virkistäydytty – kuka juomalla, kuka kevyellä syömisellä – teatterinautinto jatkui. Jälkimmäinen puoli esityksestä oli vauhdikkaampi. 1950-luvun pyörähtelevät kellohameet hehkuivat kaikissa pastellisävyissä. Nyrkkeilyottelun tyrmäykset esitettiin kekseliään hidastetusti. Fonzie oli ihan kuin Fonzien pitääkin olla, kammanliikkeistä tuli vanha tv-sarja eloisasti mieleen. Katsomon natiseva, mutta jouheva, pyörähtely tuntui yllättävän huimaavalta etenkin yläosassa istuessa. Naurulokit tekivät näyttämölle kaarroksia kesken esityksen, onneksi ilmeisesti ilman mitään vahinkoja. Vaikka aurinko häikäisi jonkin kerran katsomon liikkuessa, kukaan ei pannut pahakseen. Onnen päivät kertoi meille monia asioita, mm., että vanhojen ystävien kanssa on mukavaa. Vaikka Fonzie löysi itsestään haavoittuvia puolia, se auttoi häntä löytämään yhteisen sävelen viileän motoristitytön Pinkyn, kanssa, ja että kun Richien äiti kyllästyi kotiäitiyteen, hän päätti siirtyä työelämään. Asioilla on taipumus järjestyä, jälleen kerran tämä nähtiin. Kiitokset HKN:lle virkistävästä teatteri-illasta raikkaassa Suomen suvessa! T E K S T I J A K U VAT: L eena K ä h ä ri Taru Katvesoja pysytteli lämpimänä. 3 2015 Hospitaali 5 Inte fast i tangenterna. Outi Häkkänen jobbar ofta vid datorn i mottagningsbåset vid entrén på Åbolands sjukhus, men så fort en kund kommer in genom dörren (bakom) är hon redo att hjälpa. Vänligt, noggrant. Outi Häkkänen ser till att patienten får sin vägledning och att sjukhuset har alla uppgifter rätt. Stressen kommer ofta från annat håll. – Det jag mest är orolig för är att datorn pajar. All information finns ju där. Datoriseringen har nästan gått för långt, tycker Häkkänen. Men den har ju också gett frihet. – Med den här, säger hon och visar upp mobiltelefonen, kan jag sitta var som helst här och jobba. Men tanken på att man skulle ersätta personerna vid mottagningsdisken med en anmälningsautomat så som man gjort vid privata läkarstationer tycker hon illa om. – Det här går nog inte att automatisera på ett sjukhus. Det skall nog vara människor. Bra kundservice utgår från patientens behov tEXT OCH BILD » M AT H I A S L U T H E R På Åbolands sjukhus skall kunden vara kung. När sjukhuset definierar sina värden är det patientens behov som dominerar fyrfältet. Patienten skall mötas med humanitet och omtanke, med medvetenhet och ansvarstagande och på sitt eget modersmål. O uti Häkkänen, 54, är en av dem som skall ge bokstäverna liv. – Man ser på kunden och man hälsar. God morgon - hyvää huomenta – patienten väljer sedan det språk den vill, och så fortsätter vi på det. Här bör ju alla kunna båda. Behöver det sägas att Outi Häkkänen sin finska hemort till trots har en närmast perfekt svenska. Den började hon odla redan som ung sommarjobbare i vården i Sverige 1979. År 2002 gick hon en kurs för social- och hälsovårdssekreterare. De fem månader praktik som hörde till gjorde hon på Åbolands sjukhus. Hon trivdes så bra att hon stannade då tillfälle gavs. – Jobbet är omväxlande, man får tala med folk och umgås – både med kolleger, sjukskötare och läkare och med patienter vid luckan. Det är nog det roligaste. Häkkänen är en av sjukhusets 13 avdelningssekreterare. Deras uppgifter varierar sinsemellan och också från dag till dag. Outi Häkkänen sitter ofta i mottagningen i sjukhuset entré, där tre personer jobbar sida vid sida. Den längst till vänster (från kunden sett) sköter också telefonväxeln, den längst till höger kan också göra lite skrivjobb, men alla tre tar de vid behov emot patienter och andra besökare och dirigerar dem vidare. Allt rätt – Man går igenom personuppgifterna och är noga med att allt blir rätt. Viktigt är att man beaktar sekretessen då man talar med patienten. Man ser ju på skärmen varför patienten har kommit och till vilken mottagning, men man undviker att säga läkarens namn utan säger bara att »gå en trappa ner och till rum det och det». Man säger inte mera högt än vad som behövs. Åbolands sjukhus är litet, familjärt och stämningen i jämförelse med stora sjukhus med jour också avspänd. Det blir sällan kö framför anmälningsluckorna. Något kösystem behövs inte. – Men du skulle komma hit en tisdag klockan tio. Då kan det vara 200 namn på dagens lista och lite livligare. Men stressen skall inte synas. – Nej, man skall vara lugn och vänlig och ta en patient i taget, koncentrera sig på hennes eller hans problem som om det vore den enda människan i världen. Tills allt är klart. Face time Outi Häkkänen har somliga uppgifter som är mest skrivjobb, hon bokar tider och sköter andra kundkontakter för hjärtpolikliniken. Hon introducerar nya sekreterare, handleder sekreterarstuderande och håller kortare datakurser för poliklinikpersonalen. Men det är att umgås med kunderna direkt vid anmälningen som hon gillar mest. Bra respons Åbolands sjukhus satsning på patientcentrerad vård har också uppskattats. I sjukvårdsdistriktets årliga vårdberättelse redovisas responsen från hela distriktets patienter på frågan »personalen bemötte mig väl». De övriga sjukhusen och enheter i distriktet får godkänt av nästan 93 procent av patienterna, men Åbolands sjukhus får som enda 100 procent blankt. Personen i luckan är den första patienten möter vid ett besök på sjukhuset, men personal- och utvecklingschef Ann-Sofie Silvennoinen påminner om att kravet på god kundbetjäning gäller alla yrkesgrupper. Dessutom finns det också andra kunder än patienterna, nämligen kommunerna och andra beställande organisationer. – Jag tror inte att vi egentligen har ett problem här. Samarbetet med kommunerna har gått bra. – Vi får också god respons på hur vi bemöter varandra och hur vi bemöter eleverna som kommer hit. Sanasto: Anmälningsautomat– ilmoittautumisautomaatti, check-in automaatti Definiera – määritellä Entré – sisääntuloaula Fyrfält –nelikenttä Kundbetjäning, kundservice – asiakaspalvelu Medvetenhet – tietoisuus Omtanke – huolenpito Omväxlande – vaihteleva Patientcentrerad – potilaskeskeinen Respons – palaute Skärm – näyttö Social- och hälsovårdssekreterare – sote-sihteeri 6 Hospitaali 3 2015 Sisätautien erikoislääkäri Maija Valta (oik.) ja dosentti Johanna Tuomela käyttävät tutkimuksessa luuhun metastoivan syövän in vivo -malleja. Niiden avulla voi testata lääkekandidaatteja tai löytää uusia luun solujen tai syövän leviämiseen vaikuttavia mekanismeja. Maija Vallan post doc -aika Yhdysvaltojen Stanfordissa tarjosi tälle työlle olennaisen taustan. Kuva: Esa Halsinaho Maija Valta, LT, erikoislääkäri Tyksin hematologialla. Tutkimusta Turun yliopiston solubiologialla ja Biocityssä yhteistyössä dosentti Johanna Tuomelan ja professori Pirkko Härkösen tutkimusryhmien kanssa. 50–50% -tutkijavakansseilla pidetään tutkimuksen puolta T eksti » T U U L A VA I N I K A I N E N Tyksissä kokeillaan ns. 50 - 50% -tutkijavakansseja, jonka saaja voi 2-4 kuukauden ajan jakaa aikaansa sairaalavirkansa ja tutkimuksen kesken. Tarkoituksena on huolehtia siitä, että täysiaikaiseen tutkimukseen on mahdollisuus juuri yliopistosairaalassa, jossa tutkimukseen perustuvaa hoitoa tulisi ennen kaikkea kehittää. S yksyllä 2014 tehdyn pilotin jälkeen Tyksin erityisvastuualueen tutkimustoimikunta päätti jakaa kahdeksan 2-4 kuukauden mittaista tutkijavakanssia. Mitä kaksi neljän kuukauden rahoituksen saanutta ajattelee tästä mahdollisuudesta? Sini Eloranta, TtT, suunnittelija Kehittämispalvelutyksikössä. Tutkimusta Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella professori Helena Leino-Kilven ja kliinisellä laitoksella geriatrian professori Matti Viitasen tutkimusryhmän kanssa. Tämä vakanssi mahdollistaa joustavasti varsinaisen työn ja tutkimustyön yhdistämisen sanoo Sini Eloranta. Kuva: Marjo Peltoniemi – Tämä vakanssi mahdollistaa joustavasti »varsinaisen työn» ja tutkimustyön yhdistämisen. En tee varsinaista kliinistä potilastyötä, vaan kehittämistyötä muiden hankkeiden parissa. Kliinisen potilastyön ohella palvelujärjestelmän kehittämisessä tutkimustyön integroiminen toimintaan on välttämätöntä. Uudet vakanssit mahdollistavat ja tukevat omalta osaltaan tätä kehittämisen ja tutkimuksen integraatiota. Nyt tutkimuksen integroituminen varsinaiseen työhön on saumatonta. Tutkimusvapaa on helpompi sovittaa muuhun työhön, kun sitä voi jaksotella parhaaksi katsomallaan tavalla, ettei varsinainen päätyö kärsi ja tutkimustyö kuitenkin etenee. – Sain syksyllä 2014 ensimmäisen pilottiapurahan tällä systeemillä. Uudessa hankkeessa selvitämme ortopedisilla leikkauspotilailla ohjauksen yhteyttä potilaiden elämänlaatuun ja hoitotuloksiin. – On hienoa, että työnantaja tukee ja kannustaa uusilla ratkaisuilla tutkijoita tutkimustyöhön. Tutkijana on hyvä työskennellä lähellä potilashoitoa ja henkilöstöä, siten mahdollistamme uuden tiedon ja innovaatioiden nopeamman siirtymisen potilashoidon käytäntöön. – Koko ajan saa lukea kuinka lääkäritutkijoiden määrä on vähenemässä ja että väitöksen jälkeinen tutkimus ei enää kiinnosta lääkäreitä. Tutkijan ja kliinikon työn yhteensovittaminen on todellakin kovin haasteellista. Nämä ERVA-virat ovat vastaus tähän haasteeseen. Ilman tätä mallia tutkimustyön jatkaminen olisi ollut minun kohdallani ollut vaikeaa. Viime syksynä ehdin olla kaksi viikkoa ko. vapaalla, jolloin saimme alkuun keskeisiä kokeita, joiden tuloksia tulee nyt. – Tutkin luun ja syövän solujen interaktioita. Tavallisia luuhun metastasoivia syöpiä ovat eturauhas- ja rintasyöpä ja myelooma. Tutkimuksemme on prekliinistä ja translationaalista ja olemme kehittäneet luuhun metastoivan syövän in vivo -malleja joiden avulla voi testata lääkekandidaatteja tai löytää uusia luun solujen tai syövän leviämiseen vaikuttavia mekanismeja. Erityinen painopiste on primaarissa potilaslähtöisessä kudosmallissa. Olin kaksi vuotta post docina Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa ja olemme onnistuneet siirtämään siellä käyttämiämme malleja Suomeen. Tässä on edellytyksenä ollut Johannan ja Pirkon vankka kokemus alalta. – Vaikka olen töissä yliopistosairaalassa, olen omalta osaltani kokenut, että tutkimuksesta tai sen tekemisestä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä erikoistumisen aikana. Oma klinikkani sisätaudit on periaatteessa tutkimusmyönteinen ja esimerkiksi toimialajohtaja ja oppiaineen professori suhtautuvat mielestäni hyvinkin kannustavasti tutkimuksen tekoon, ja ovat antaneet tähän hienoja mahdollisuuksia. Käytännön tasolla on kuitenkin paljon esteitä erikoistuvan tai erikoislääkärin tutkimukselle. Irrottautuminen tutkimustyöhön vaikka kuukaudeksi, on vaikeaa, koska sijaista ei helposti löydy. Lisäksi teen perustutkimusta, joka on joillekin kliinikoille vierasta. Perustutkimusta on vaikea tehdä ilman että johonkin kokeeseen syventyy pidemmäksi aikaa. Tulokset voivat johtaa täysin uusiin havaintoihin, mutta ne vaativat ihan fyysistä tekemistäkin ja tulosten tulkintaa laboratoriossa. En voi tehdä tätä työtä pelkästään illalla kotona vaan labrassa päivällä muiden tutkijoiden kanssa. – Erikoistumisen ja tutkimustyön yhdistämistä helpottaisi, jos tutkimusta hyväksyttäisiin enemmän erikoistumiseen. Tämä onnistuisi esimerkiksi räätälöimällä uusi erikoistumislinja oppiaineen sisälle, »academic track», johon kuuluisi tutkimusta pidempi aika. Stanfordin sairaalassa jokaisen erikoistuvan lääkärin koulutukseen sisältyi pakollisena vuosi joko kliinistä tai prekliinistä tutkimusta. Näin varmistettiin tieteen korkean tason jatkuminen. – Toisaalta raja-aidat preklinikan ja klinikan välillä madaltuvat koko ajan. On tärkeää että meillä on asiantuntijoita jotka ymmärtävät molempia puolia. Jos lääkärit eivät ole mukana perustutkimuksen tekemisessä muiden rinnalla, on vaarana, että tutkimus vinoutuu suuntaan, josta ei ole hyötyä potilastyölle, vaikka tieteelle olisikin. Nämä tutkimusvakanssit auttavat yhdistämään klinikkaa tutkimustyön tekoon. 3 2015 Älytaululla lisää pelimerkkejä hoitotyön tietojohtamiseen T eksti Hospitaali 7 » T U U L A VA I N I K A I N E N Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat vielä valovuosien päässä välitöntä potilashoitoa koordinoivien lähijohtajien tarpeista. Hoitotyön älytaulututkimushanke tähtää toimivien menetelmien ja mallien kehittämiseen juuri lähitason tietojohtamiseen. P otilastietoja on jo jonkin aikaa totuttu käsittelemään erilaisten tietojärjestelmien avulla. Niillä kerätään Suomessa erilaisiin rekistereihin paljon terveydenhuoltoa koskevaa tietoa, jonka perusteella on mahdollista luoda kokonaiskuvaa terveydenhuollon tilasta ja potilashoitoa koskevista kehittämistarpeista. Yllättävää onkin, kuinka paljon hoitotyön lähijohtamiseen liittyviä, päivittäin tehtäviä tärkeitä päätöksiä edelleen tehdään työntekijöiden rajallisen muistin ja käsillä olevan aineiston perusteella. – Kun järjestelmätasolta laskeudutaan lähemmäksi päivittäistä hoitotyötä, huomataan, että hoitotyön lähijohtajien on edelleen tukeuduttava tärkeässä päivittäisessä työssään pitkälti omaan tilannearvioonsa ja kerättävä työssään tarvitsemansa kriittiset tiedot käsin. Näyttöön perustuvasta hoitotyöstä on tällöin vaikeaa puhua, tiivistää kliinisen hoitotyön professori ja ylihoitaja Sanna Salanterä. Hänen tutkimusryhmänsä on jo vuosia työskennellyt saadakseen tietotekniikan palvelemaan myös hoitotyön lähiesimiehiä. Tyksin kehittämispalveluissa työskentelevä kehittämisylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine on yksi työryhmän tutkijoista. Hän väitteli kaksi vuotta sitten terveystieteiden tohtoriksi aiheesta Välitön päätöksenteko ja tiedontarpeet tehohoidon koordinoinnissa. – Oli helppo huomata, että tiedonkulussa, eri toimijoiden roolien selkeydessä ja kokonaiskuvan hallinnassa meillä on terveydenhuollossa vielä huikeasti opittavaa, hän toteaa. 10 000 askelta työvuorossa Kriittisesti sairaiden tehohoitopotilaiden hoidon koordinointi vaatii teho-osaston vuoron vastaavilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä joka tunti useita, välittömästi tehtäviä päätöksiä. Vuoron aikana niitä tulee tehtäväksi parhaimmillaan useita satoja. Päätöksiä tehdään esimerkiksi siitä kuinka nopeasti potilas tarvitsee tehohoitopaikan, mille paikalle hänet sijoitetaan, milloin ja millainen erityishoito voidaan aloittaa tai lopettaa ja millaista tieto-taitoa hoidon aloittamiseen tarvitaan ja onko sellaista parhaillaan työvuorossa saatavissa. Potilaan hengen pelastamiseksi nämä päätökset ovat ratkaisevia. Niiden tekemiseen tarvittaisiin reaaliaikaista ja paikkansapitävää moniammatillista tietoa, joka nykyisin on pitkälti hankittava käsin – usein kokoon juoksemalla. – Tehohoidon vuoron vastaava keräsi mittauksissamme vuoronsa aikana 10 000 askelta, pitkälti juuri hankkiessaan tarvitsemaansa tietoa. Päätöksentekoa tukevia potilastietojärjestelmiä on käytetty tehohoidossa jo vuosia, mutta toiminnanohjausjärjestelmät, joiden avulla kriittisesti sairaiden potilaiden hoidon koordinointia ja vuoron vastaavien tiedontarpeita voitaisiin tukea, puuttuvat edelleen. Käytännössä teho-osastojen vuoron vastaavat käyttävät suuren osan työajastaan etsimällä tarvitsemaansa tietoa ja joutuvat tekemään kriittisiä päätöksiä usein vain kokemuksensa ja muistinsa varassa, nopeasti muuttuvissa tilanteissa, kertoo Lundgrén-Laine. Teho-osastot toimivat 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Uusilla lääkehoidoilla ja kehittyneillä hoitomuodoilla voidaan potilaan ennustetta parantaa tiettyyn pisteeseen. Potilaan hoidon onnistuminen riippuu kuitenkin lääkkeiden ja valvontalaitteiden lisäksi ennen kaikkea tehohoidon ammattilaisista. Tehohoitotyö on monen eri ammattiryhmän yhteinen taidonnäyte. Toiminnanohjauksen mallia tehohoitoon voitaisiin ottaa esimerkiksi lennonjohdon tukijärjestelmistä, joissa kaikki turvallisen toiminnan kannalta oleellinen tieto lähdöstä saapumiseen jaetaan kaikkien toimijoiden kesken reaaliaikaisesti. Lennonjohdon työhön ja toiminnanohjauksen tukijärjestelmiin Heljä Lundgren-Laine kävikin tutustumassa. Mobiilisovelluksella reaaliaikaiset tiedot käyttöön Väitöstutkimuksessaan Lundgrén-Laine analysoi tehohoito-osastojen vuoron vastaavien sairaanhoitajien ja lääkäreiden päätöksentekoa ääneen ajattelun avulla. Päätösten analysointiin käytettiin protokolla-analyysia. Tämän lisäksi välittömään päätöksentekoon liittyviä tiedontarpeita kartoitettiin kaikilla Suomen 17:lla aikuisten tehoosastolla ja vastaavat kriteerit täyttäneillä 16:lla kreikkalaisella teho-osastolla. Tehohoitotyö on kansainvälisesti melko yhtenevää, siksi vertailu oli mielenkiintoista. Teho-osaston vuoron vastaavien välittömän päätöksenteon tavoitteena on varmistaa paras mahdollinen hoito jokaiselle tehohoitopotilaalle vuorokauden jokaisena hetkenä. Jokainen päätöksentekotilanne on erilainen, joten tieto, jota päätöksiin tarvitaan, vaihtelee. Lääkärien ja sairaanhoitajien tiedontarpeet eroavat. Tehohoidossa vastaavien sairaanhoitajien tiedontarpeet liittyivät työn sujuvuuden ja henkilöstöresurssien varmistamiseen, tehohoitolääkärien tiedontarpeet taas välittömään potilashoitoon ja sen vaikutuksiin osaston toiminnan koordinoinnissa. Teho-osaston vuoron vastaava on tutka, jonka tehtävänä on olla koko ajan tilanteen tasalla, ennakoimalla ja varautumalla mahdollisiin muutoksiin potilaiden tilassa ja osaston toiminnassa. Tutka ei toimi ilman riittävää tietoa. – Aikaa kului runsaasti työssä tarvittavien kriittisten tietojen keräämiseen. Päätöksenteon tueksi kerätty tieto ei dokumentoidu mihinkään, joten päätöksiä, joita vuoron vastaavat tekevät, ei myöskään voida jälkikäteen arvioida. Jokainen vuoron vastaava joutuikin aloittamaan työnsä käytännössä alusta. Nykyiset tehohoidon tietojärjestelmät eivät kykene toistaiseksi tarjoamaan riittävästi tietoa vuoron vastaavien työhön. Tieto on usein liian staattista, se on käyttäjillä liian myöhään eikä tarvittava, kriittinen tieto siirry eri sovellutusten välillä. Tehohoitoa vaativan akuutin potilaan hoitoon liittyvän tiedon tulisi olla näkyvissä samanaikaisesti päivystysosastolla, leikkaussalissa, heräämössä ja tehohoito-osastolla. Lundgrén-Laineen väitöstutkimuksen perusteella kehitetään tulevaisuuden mobiilisovellusta yhdessä Turun yliopiston tutkijoiden, Turun ammattikorkeakoulun hyvin- Älytaulu korvaa teho-osaston vastaavan hoitajan työssä jatkossa kynän ja jatkuvan juoksemisen. Professori, ylihoitaja Sanna Salanterä (vas.) ja kehittämisylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine. Kuva: Esa Halsinaho vointiteknologian asiantuntijoiden, opiskelijoiden ja sovellusasiantuntijoiden kanssa. Ratkaisuun ei tarvita uusia järjestelmiä tai ohjelmia, joissa tieto pirstaloituu, vaan tavoitteena on henkilökunnan toiveiden mukainen kriittiset tiedot yhdistävä, reaaliaikainen ja helposti mukana kulkeva mobiilisovellus, jossa tiedot ovat päätöksentekijän käytettävissä ja muokattavissa oikealla hetkellä. Lundgrén-Laineen ohjauksessa kuuman sairaalan lähijohtamisen toiminnanohjauksen ja älytaulun kehittämiseen tähtäävää tutkimustyötä jatkaa kaksi väitöskirjatyöntekijää. Tyksissä TtM Laura-Maria Peltonen selvittää kuvantamisen, kardiologian, neurologisten sekä vatsapotilaiden hoidon vaatimuksia päivystyksestä jatkohoitoon. Hankkeessa ovat mukana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lisäksi Satakunnan ja Lapin sairaanhoitopiirit. Husissa työskentelevä TtM Eriikka Siirala keskittyy tutkimuksessaan leikkaussalityön tiedontarpeisiin. Tehohoito on yksi kalleimmista hoitomuodoista, jota julkinen terveydenhuolto tarjoaa. Tehohoidon kustannukset ovat korkeimmillaan jopa 25 prosenttia koko sairaalan kustannuksista. Yli 80 prosenttia hoidetuista potilaista selviää tehohoidosta. Tehohoidon tarve saattaa lisääntyä maassamme jopa 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tehohoitopaikkojen määrä on Euroopan alhaisimpia, noin kuusi paikkaa/100 000 asukasta. Euroopan maissa vastaava luku on keskimäärin 11.5. paikkaa/100 000 asukasta. Professori Sanna Salanterän tutkimusryhmä kuuluu ns. Ikitik-tutkimuskonsortioon, jonka kumppaneita ovat mm. Turun yliopiston hoitotieteen laitos ja tietojenkäsittelytieteet, TUCS (Turun tietotekniikan tutkimus- ja koulutuskeskus), Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu. Rahoitusta konsortio on saanut mm. Tekesiltä. Älytaulu: Tiedonhallintaa ja tietojohtamista terveydenhuollon lähiesimiehille -hanke sai 20 140 euron apurahan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vuodelle 2015 jakamasta valtion tutkimusrahoituksesta. 8 Hospitaali 3 2015 Ensiapu hoitui sujuvasti Louna-Jukolassa T eksti » KRISTIINA ANDREASSON Ennätykselliset 18 000 suunnistajaa osallistui Jukolan viestiin kesäkuun toisena viikonloppuna Paimiossa. Louna-Jukolaksi ristityn kilpailun ensiavun organisoinnista vastasi erikoislääkäri Lotta Haavisto Tyksin korvaklinikalta. Haaviston edustama Turun Suunnistajat järjesti Louna-Jukolan yhteistyössä Paimion Rastin kanssa. Pedienteering Turku: Markko Kalliomäki (ylärivi, vas.), Kalle Korhonen, Kjell Helenius, Janne Kuvaja, Harri Niinikoski ja Janne Suominen. Heikki Lukkarinen (alarivi, vas.), Anu Huurre, Vilhelmiina Parikka ja Hanna Soukka. Kuvasta puuttuu Milja Möttönen. Kuva: Suvi Lähteenmäki. Vuoden projektin jälkeen voittajameininki! Teksti » KRISTIINA ANDREASSON Talkoolaisten kenraaliharjoituspäivä 10.6.2015 Kuva: Heikki Huhtinen J ukolan viesti on Suomen suurin aikuisten kuntoliikuntatapahtuma ja sen järjestämisvastuut jaetaan vuosiksi eteenpäin. Lotta Haavisto olikin jo vuonna 2013 päättänyt olla mukana järjestämässä Louna-Jukolaa. Tapahtuman mittakaava asetti haasteita myös ensiavulle. Hieman yllättäen Lotta Haavisto paljastaa, ettei ollut koskaan aiemmin organisoinut vastaavaa toimintaa edes pienemmässä mittakaavassa! Lotta Haavistolla oli tukenaan kuuden hengen ydinryhmä, joka rekrytoi mukaan muita kiinnostuneita. Vapaaehtoisia haettiin –menestyksekkäästi – lisäksi ilmoituksilla (mm. Hospitaalissa). Ensiaputehtävissä oli lopulta mukana yhteensä 87 vapaaehtoista: 24 lääkäriä, 39 hoitajaa, 16 alan opiskelijaa sekä kahdeksan henkilöä avustavissa tehtävissä. Ennen kilpailua heille järjestettiin koulutusilta sekä eräänlainen kenraaliharjoitus. Koulutusaineistossa kerrottiin mm. suunnistuksesta lajina sekä tyypillisistä vammoista. Ensiaputalkoolaisten lisäksi myös liikenteenohjaajia, rastivahteja yms. koulutettiin hätätilanteisiin. Potilaita odotuksia vähemmän Ensiapu elää Jukolan viestissä luonnollisesti kisapaikan mukaan. Louna-Jukolassa pääensiapu oli Paimion ajoharjoitteluradan hallissa, joka oli valmiiksi lämmin, valaistu ja viemäröity. Ensiapupisteitä oli lisäksi maali- ja vaihtoalueilla sekä maastossa. Maastopisteissä päivystivät vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen osallistuneet. Lotta Haavisto ennakoi ensiapuun tulevan jopa 500 – 600 potilasta, mutta potilaita oli lopulta 383. Keskeisin syy hoidolle olivat haavat ja ruhjeet sekä nyrjähdykset ja venähdykset. Kilpailijoiden lisäksi ensiapuun joutui turvautumaan myös toimitsijoita. Ensiaputilastossa eksoottisimpia hoidon syitä näyttäisivät olevan (telttamajoitusalueella sattunut) kyynpurema sekä juopumus. Lotta Haavisto on tyytyväinen ensiavun sujumiseen kokonaisuutena: – Olimme ajoissa liikkeellä suunnitteluryhmässä, eikä kiirettä tullut missään vaiheessa. Ensiavussa hoito oli sujuvaa. Myös palautekyselyssä ensiapuun oltiin tyytyväisiä. Parannettavaakin kuitenkin löytyy: – Potilaskuljetukset olisivat voineet mennä paremmin. Potilaita haettiin maastosta ja ensiapupisteisiin saattoi olla pitkä matka. Kuljetuksiin olisi voinut olla enemmän henkilöstöä. Jukolan viesti on yleisnimitys 7-osuuksiselle miesten suunnistusviestikilpailulle ja 4-osuuksiselle naisten kilpailulle. Naisten kilpailulla on myös oma nimensä: Venlojen viesti. Tapahtumaan saavat osallistua yhtä hyvin huippusuunnistajat kuin harrastajajoukkueetkin. Potilaiden kuljetuksiin varatut lavamönkijät, kyydissä Lotta Haavisto ja sairaanhoitaja Jukka Ukkonen. Kuva: Heikki Huhtinen Louna-Jukolassa kisasi viisi tyksiläisjoukketta, joista kolme Venloissa. Mukana olivat myös Tyksin lasten ja nuorten klinikan joukkueet nimellä Pedienteering Turku. Osallistujille kisakokemuksesta jäänyt riemukas olo näkyi vielä elokuussakin haastattelua tehdessä. S uurin osa joukkueen jäsenistä oli ensikertalaisia. Miehistä kolme oli osallistunut aiemmin, naisista ei yksikään. Aivan kylmiltään ei Jukolaan toki lähdetty: Jokaisella oli liikuntaharrastuksia ja suunnistamista harjoiteltiin lähialueen kuntorasteilla. Lisäksi koko naisnelikko sekä yksi miehistä kävi suunnistuskoulun. – Sijainti innosti osallistumaan Jukolaan, sanoo osastonylilääkäri Harri Niinikoski. Kokemus ratkaisi viestiosuuksien jakamisen kisassa: Miesten vaativat ja pitkät yöosuudet sekä naisten pidemmät osuudet menivät kokeneimmille ja hyväkuntoisimmille. – Jokaisen panos oli välttämätön lopputuloksen saavuttamiseksi, sanoo erikoislääkäri Heikki Lukkarinen. Harri Niinikoski tukee Lukkarisen mielipidettä konkreettisella esimerkillä: – Parisen sataa rastia oli löydettävä oikeassa järjestyksessä, muuten joukkue olisi hylätty! – Rastien löytyminen jopa vähän jännitti, myöntää erikoislääkäri Hanna Soukka. Ensi vuonna uudestaan? – Tämä projekti oli yhdessä tekemistä, tyky-toimintaa, sanoo Heikki Lukkarinen. Työyhteisöä motivoinut vuoden mittainen projekti ei ollut hinnaltaan kallis: Maksettavaksi tulivat joukkuepaitojen painatuskulut sekä mahdolliset omat juoksukenkien hankinnat. Hanna Soukka kehuu erityisesti Harri Niinikoskea ja Anu Huurretta joukkueiden tsemppaamisesta. (Anu Huurre osallistui kisaan äitiyslomallaan – Elias- Ensikertalaiset Jukolassa! Lasten ja nuortenklinikan Venlat: Hanna Soukka (vas.), Anu Huurre (+ Elias), Vilhelmiina Parikka ja Milja Möttönen. Kuva: Harri Niinikoski vauvan imetys hoitui ennen ja jälkeen oman osuuden.) Heikki Lukkarinen, Harri Niinikoski ja Hanna Soukka vakuuttavat osallistuvansa myös uudestaan. Sijoituksesta riippumatta kummassakin joukkueessa oli voittajameininki. Suunnistusinnostus on nyt levinnyt lasten ja nuorten klinikalla: – Ensi vuoden Jukolan viestiin on jo ilmoittautunut mukaan enemmän kuin mahtuu joukkueeseen, sanoo Heikki Lukkarinen. – Venloihin voi tulla kaksi joukkuetta! Hanna Soukka muistuttaa kaikkia innostuneita harjoittelemisen tärkeydestä - tai oikeastaan sen pakollisuudesta. Tulokset Louna-Jukolasta ja lisätietoja Jukolan viestistä: www.jukola.com 3 2015 Hospitaali Rintakirurgiaa ja hukkajahtia Milanossa 9 Mitä ihmettä Plastiikka- ja yleiskirurgian klinikan henkilökunta tekee Tyksin synnytysosaston edessä helatorstaina aamuyöllä klo 3.30 – ja aikaisesta herätyksestä huolimatta kaikki vielä harvinaisen iloisella tuulella? A lkamassa oli yhteinen opintomatka Milanoon ja ryhmä oli odottamassa bussikuljetusta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Perillä Milanossa oltiin puolen päivän aikoihin. Suomen kolea sää vaihtui samalla 28 asteen hellelukemiin ja sehän ei ollut lainkaan ikävä asia. Tutustuminen historialliseen Milanoon Malpensan kentällä odotti paikallinen tilausbussi, jonka etuikkunassa oli komea kyltti: TYKS. Suomalaisen oppaan johdolla teimme Milanon keskustassa heti kahden tunnin tutustumiskävelyn. Mielenkiintoinen kävely alkoi Castello Sforzesco linnan luota ja jatkui Milanon kuuluisimman nähtävyyden, tuomiokirkko Duomon, aukiolle. Sen luota käveltiin upean Galleria Vittorio Emanuelle II:n läpi maailmankuululle oopperatalolle La Scalalle. Sää oli helteinen, ja heti ensimmäisen jätskikioskin eteen syntyi samanlainen jono kuin Tyksin lounasruokalaan. Mutta tämä tuntui melkein lomalta. Instituto Europeo di Oncologia Matkamme tärkein vierailukohde on yksi Euroopan tärkeimmistä rintasyöpäkirurgian keskuksista, Instituto Europeo di Oncologia (IEO), jossa hoidetaan yli 3000 rintasyöpään sairastunutta naista vuosittain. Sairaalan eläkkeellä oleva maailmankuulu johtaja Umberto Veronesi kehitti 1980-luvulla työryhmineen nykyaikaiset säästävät rintasyöpäleikkaukset. Tänä päivänä IEO:ssa tehdään rintakirurgiaa jo leikkausroboteilla. Mutta ei Tärkein vierailukohde, yksi Euroopan tärkeimmistä rintasyöpäkirurgian keskuksista, Instituto Europeo di Oncologia. Tyksilläkään ole hävettävää. Oma kirurgimme Tiina Viitanen esitteli milanolaisille kollegoille Tyksissä kehitettyä mikrovaskulaarista imusolmukesiirtoa, jonka ansiosta moni rintasyöpäpotilas saa helpotusta kiusalliseen yläraajaturvotukseen. Lääkäreille ja hoitajille oli järjestetty omat seminaarinsa sairaalakierroksen lisäksi. Hoitajat saivat kuulla sairaanhoitajien koulutuksesta Italiassa, tutkimushoitajan työstä, hoitotyön käytännön järjestäytymisestä sairaalassa sekä intraoperatiivisen sädehoidon käytöstä leikkauksen yhteydessä. Fysioterapeuttiamme ilahdutti erityisesti paikallisen kollegan esitys. Päivä oli paitsi italialais-englantilaista kielikylpyä, myös todellista ammatillista verkostoitumista parhaimmillaan. Ja kaikki tietysti molto interessante! Hukkajahti Milanossa Kolmantena päivänä järjestimme oman seminaarin hotellimme kongressitiloissa. Aiheena oli muodikkaan Lean-ajattelun mukaisesti »Plastiikka- ja yleiskirurgian klinikan hukkajahti Milanossa». Ryhmätöissä osallistujat keksivät yhteensä 88 ehdotusta, joilla voidaan vähentää hukkaa potilashoidossa ja arkipäivän työssä. Siinä riittää sulateltavaa vielä kotimaassakin. Tämä klinikkamme ainutlaatuinen matka muistetaan paitsi rintakirurgiasta ja hukkajahdista myös hyvän tyksiläisen yhteishengen kehittämisestä. Ciao! T eksti : I lkka K oskivuo ja K irsi - M arja S ario - H akala Haavakeskus-projekti parantaa prosesseja Esimerkki Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) strategian toimeenpanosta on keväällä käynnistynyt Haavanhoidon keskittäminen – haavakeskus II -projekti, jonka tavoitteena on luoda terveydenhuollon eri tasojen ylittävä yhtenäinen, keskitetty haavahoitoprosessi VSSHP:ssä. T uoreen haavan oletetaan paranevan normaalisti noin kuukaudessa. Haavan paranemattomuus voi johtua esimerkiksi potilaan perustaud(e)ista tai potilaaseen tai hoitoon liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Haavan kyky parantua huononee paranemisen pitkittyessä. Olennaista on selvittää parantumisen este ja aloittaa hoito tehokkaasti heti. Noin 1,8 % erikoissairaanhoidon ja 1,5 – 2,4 % kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon budjetista on haavojen hoitoon liittyviä kustannuksia, jotka syntyvät mm. haavahoitoon käytetystä työajasta, sairaalahoidon tarpeesta ja haavahoitotuotteista. Kasvava elinikä, diabeteksen ja verenkiertosairauksien lisääntyminen ovat merkittävimpiä tekijöitä haavapotilaiden lisääntyvälle määrälle. Lisääntyvää potilasmäärää varten toimintaa pitää tehostaa toimintamalleja uudistamalla, prosesseja yhtenäistämällä, koulutusta ohjaamalla, osaamista keskittämällä ja kommunikaatiota lisäämällä. Näin turvataan potilaiden tasa-arvoinen asema sekä yhtenäinen hoidon saatavuus ja osaamistaso VSSHP:n alueella. Ha av a k e s ku s t oi m i nt a a l oit e tt i i n VSSHP:ssä vuonna 2009 kirurgian poliklinikan haavahoitajan vastaanottona. Kysyntä palvelulle osoittautui suureksi: Vastaanottokäyntejä on noin 1100 kpl vuodessa, lisäksi suuri määrä puheluja ja osastokäyntejä. Vuoden 2015 alussa alkaneessa projektissa toiminta koottiin toimialue 6:lle, plastiikka- ja yleiskirurgian alle sekä palkattiin lisähoitaja vastaamaan kasvavaan kysyntään ja koulutustarpeeseen. Haavakeskus-projektissa diagnostiikan ja haavojen perushoidon osaamistasoa pyritään kehittämään. VSSHP oli partnerina vuosina 2011-2014 pilotoitaessa uuden teknologian käyttöönottoa diabetespotilaiden hoidossa eMedic-hankkeessa, jonka tuloksia ja toimintamalleja hyödynnetään tämänhetkisessä projektissa: Tuloksekkainta eMedic-hankkeessa oli ns. vieriopetus, jota nyt sovelletaan haavahoitajapoliklinikalla ketjulähettitoiminnassa. Ketjulähettihoitaja käy tutustumassa haavahoitajan toimintaan haavapoliklinikalla ja vie osaamistaan omaan yksikköönsä. Haavapotilaiden määrää ja toimintatapoja VSSHP:n yksiköissä kartoitetaan 8.10.2015 sähköisellä kyselyllä. Tuloksia hyödynnetään sekä hoitajien että perusterveydenhuollon lääkärien koulutustarpeen määrittelyssä ja koulutuksen rakentamisessa. Valtakunnallista Vanhusten viikkoa (5.-11.10.2015) vahvistetaan Hallitse haava -teemalla: viikolla järjestetään luentokoulutusta ja kannustetaan kuntia kohdentamaan omat sisäiset osastotuntinsa samaan teemaan. T eksti : Tarja N iemi , LL, plastiikkakirurgi 10 Hospitaali 3 2015 Henkilöstöohjelman laadinta etenee! Henkilöstöpoliittinen toimintaohjelma tulee tiensä päähän tämän vuoden lopussa. Sen seuraaja on Henkilöstöohjelma, joka ohjaa edeltäjänsä tavoin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) strategian ja arvojen toteutumista käytännössä. Se on yhteinen kaikille VSSHP:n toimi-, palvelu- ja tulosalueille sekä liikelaitoksille. – Tupakoinnin lopettamistavalla ei ole merkitystä, sanoo Reija Allen-Kulmala Työterveyshuollosta tukea tupakoinnin lopettamiseen T eksti J A K U VAt » KRISTIINA ANDREASSON Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) on ollut savuton sairaala 1.1.2007 alkaen. Potilaiden lisäksi myös henkilöstöä kannustetaan tupakoinnin lopettamiseen. Työntekijät saavat tukea saa eri muodoissa työterveyshuollosta. Tukea saa myös sijainen, jos sijaisuus kestää vähintään kolme kuukautta. T yönantajan tarjoamaa tukea tupakoinnin lopettamiseksi käytetään VSSHP:ssa työterveyshuollon mukaan erittäin vähän. Työterveyshuollon tuella tupakointinsa lopettavat ovat yleensä pitkään tupakoineita. – Iän myötä pyritään vaikuttamaan omassa terveydessä siihen, mihin voi vaikuttaa, asiakkuuspäällikkö Reija AllenKulmala pohtii. VSSHP:n työterveyshuolto tekee vuosittain satoja terveystarkastuksia. Jokaiselta tarkastukseen tulevalta kysytään tupakoinnista. – Jos tupakoitsija on motivoitunut lopettamaan, hänelle kerrotaan työterveyshuollon tuesta, sanoo Reija Allen-Kulmala. Työterveyshoitajaan voi myös itse ottaa suoraan yhteyttä, jos tupakoinnin lopettaminen kiinnostaa. Käytännön tukea Työntekijän on mahdollista saada nikotiinikorvaushoitoa työnantajan tukemana 200 euron edestä. Nikotiinikorvaushoidon tuotteet on määritelty erikseen: esimerkiksi lopettamista tukevaa itsesuggestio-äänitteestä ei saa korvausta. Suurin osa lopettajista hankkii reseptivapaita korvausvalmisteita. Hoito on mahdollista halutessaan aloittaa myös reseptilääkkeillä. Hakemus nikotiinikorvaushoidosta tehdään kerralla koko summasta ja korvaus maksetaan vain kerran samalle henkilölle. – Jokaisen tupakoitsijan kannattaa miettiä mitä arvostaa ja kumpi on lopulta kalliimpaa: tupakka vai nikotiinikorvauslääke, sanoo Reija Allen-Kulmala. Edellytys nikotiinikorvaushoidon maksamiselle on työterveyshoitajan suorittama tupakkainterventio. – Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina, muistuttaa Päivi Grönroos. – Tapaamiskertojen määrä työterveyshoitajan kanssa sovitaan potilaan tarpeiden mukaan. Lääkäri voidaan ottaa tapaamisiin mukaan, jos lopettamiseen tarvitaan esimerkiksi reseptilääkettä, sanoo Reija Allen-Kulmala. Työterveyshuollon tapaamisissa tehdään mm. keuhkotestejä (häkäpitoisuudet, hiilidioksidipitoisuudet) sekä keskustellaan myös liikunnasta. – Tupakointi on tapa. Tupakointi tapahtuu tietyssä tilanteessa, tietyn asian jälkeen. Tupakoinnin lopettavaa yritetään aktivoida liikuntaan ja samalla vähentää tupakointihalua ja tupakointihetkiä, sanoo Reija Allen-Kulmala. Nikotiinikorvaushoidon lisäksi on saatavissa maksutonta yksilö- tai ryhmäohjausta. VSSHP:n tupakastavieroitushoitaja Päivi Grönroosin mukaan erikseen erityisesti henkilökunnalle suunnattuja tupakoinnin lopettamisessa tukevia ryhmiä ei järjestetä vähäisen kysynnän vuoksi. Työntekijät voivat kuitenkin osallistua potilaille suunnattuihin ryhmiin. Myös yksilöohjausta on tarjolla. – Perinteisessä ryhmäohjauksessa on keskimäärin kymmenen kokoontumiskertaa, ja osallistumista joka kerralla toivotaan. Yksilöohjauksessa tapaamisia on niin monta kuin katsotaan tarpeelliseksi, sanoo Päivi Grönroos. Ryhmäohjauksessa ollaan pilotoimassa uudentyyppistä 28 päivää ilman -ryhmää. Erona perinteiseen ryhmäohjaukseen ovat ajallisesti tiheämmät tapaamiskerrat sekä kokoontumisten määrä. Lopettamistavalla ei merkitystä Lopettamistapoja on monenlaisia: jotkut pystyvät lopettamaan tupakoinnin heti, jopa ilman korvaustuotteita. Toiset vähentävät tupakointiaan asteittain ja käyttävät samalla useamman kuukauden itsehoitovalmisteita tai lääkkeitä tukena. – Lopettamistavalla ei merkitystä, pääasia, että lopettaa!, sanoo Reija AllenKulmala. Varsinaisia kattavia seurantoja tupakoinnin lopettamisen onnistumisesta työterveyshuollon tuella ei ole. Kaikille tupakkainterventiossa olleille asiakkaille lähetetään kuitenkin vuoden kuluttua kysely tilanteesta. – Jos retkahtaa, voidaan järjestää uudestaan yksilöohjausta. Keskustellaan ja mietitään mieluisia tapoja lopettaa tupakointi, sanoo Päivi Grönroos lohdullisesti. – Yhdessä tupakoitsijan kanssa voidaan tehdä monivuotisesta haaveesta totta. Tupakoinnin lopettaminenhan kannattaa aina. O hjelma kuvaa lähitulevaisuuden työpaikan ja henkilöstöasioiden tavoitetilan vuosille 2016– 2018. Lisäksi se kuvaa niiden saavuttamista tukevat konkreettiset, priorisoidut toimenpiteet. Toisin sanoen se sisältää pelisääntöjä yhdessä työskentelyyn sekä linjauksia johtamiseen, rekrytointiin, työhyvinvointiin, henkilöstön kehittämiseen, työsuojeluun ja palkkaja palvelussuhdeasioihin Henkilöstöohjelmaa lähestytään kahdessa osassa. Ensimmäinen osa, periaatteet, pohjautuvat arvoihin ja ovat luonteeltaan suhteellisen pysyviä. Ne on koottu hyvistä, jo olemassa olevista dokumenteista (Henkilöstöpoliittinen toimintaohjelma, Työhyvinvointiohjelma, Tasaarvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, Opetus- ja koulutuspolitiikka). Työhön ovat osallistuneet henkilöstöjärjestöjen ja henkilöstöpalveluiden edustajat. Johtoryhmä ja yhteistyötoimikunta ovat jo kommentoineet luonnosta. Henkilöstöohjelman toinen osa, toimintaohjelma, tulee sisältämään ne konkreettiset asiat, jotka teemme ja toteutamme periaatteiden hengessä, jotta tavoitetila saavutetaan. Toimintaohjelmaan on kerätty ideoita kaikilta VSSHP:läisiltä elokuun viimeisellä viikolla. Kerätyt ideat työstetään työryhmissä, joihin kaikki asiasta innostuneet ovat voineet hakea. Henkilöstöohjelman aikataulu tästä eteenpäin syyskuu työryhmät tapaavat ja määrittelevät toimenpiteet lokakuutoimintaohjelman viimeistely 12.11. johtoryhmän kommentit 2.12. Yhteistyötoimikunnan kommentit 15.12.Hallituksen päätös tammikuu hyvästelemme henkilöstöpoliittisen toimintaohjelman ja siirrymme uuden henkilöstöohjelman aikaan T eksti : M arjut K ahilainen , henkilöstöasiantuntija 3 2015 Hospitaali 11 »Turvallisuus osa hoitotyötä» Miia Puukan mukaan lyhyet käytäväkeskustelutkin voivat olla tärkeitä työsuojeluasioiden ennakoinnissa. T eksti » KRISTIINA ANDREASSON Jussi Rapeli aloitti syyskuun alussa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) turvallisuuspäällikkönä. Turvallisuuspäällikkö vastaa sairaanhoitopiirin poikkeusoloihin varautumisesta ja valmiussuunnittelusta sekä laitosturvallisuudesta. T »Työsuojelu on maailmanparannusala!» T eksti J A K U VAT » KRISTIINA ANDREASSON Miia Puukka aloitti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) työsuojelupäällikön tehtävässä elokuussa. Työsuojelupäällikkö on organisaatiossa osa työhyvinvointia. Miia Puukalla on meneillään perehdytys, tutustuminen toimintatapoihin ja tekijöihin. – 7 000 henkilöä tutustuttavana, toteaa Miia Puukka humoristisesti. Vakavoituen Miia Puukka korostaa pitävänsä tärkeänä sitä, että hänellä on aina muutama minuutti aikaa keskusteluihin. Lyhyet käytäväkeskustelutkin voivat olla tärkeitä työsuojeluasioiden ennakoinnissa. – Työsuojelun perusperiaatteena on tunnistaa työturvallisuusriskit ja poistaa ne tai pienentää niitä, kiteyttää Miia Puukka. - Työsuojelu on maailmanparannusala, siinä pääsee tekemään ihmisten elämästä parempaa. Jokaisella tehtävästä riippumatta on velvollisuus ilmoittaa epäkohdista, mieluiten ensin omalle lähiesimiehelle. Iso kysymys esimerkiksi VSSHP:ssa on työturvallisuuden takaaminen, kun samassa paikassa on eri organisaatioiden ja työnantajien palveluksessa olevia. Miia Puukan mukaan jokaisen olisikin tärkeää nähdä oman tekemisensä vaikutukset muihin henkilöihin. Hän myös korostaa tapaturmatutkimuksen keskeistä asemaa työtapaturmien vähentämisessä ja turvallisuuskulttuurin kehittämisessä: – Jos turvallisuuskulttuuria ei haluta kehittää, päädytään tekemään niin kuin aina ennenkin. Kun tehdään tapaturmatutkimus kunnolla, saadaan asioita muutettua, sanoo Miia Puukka. Työsuojelupäällikkö ja turvallisuuspäällikkö tekevät VSSHP:ssa paljon yhteistyötä. Miia Puukan mielestä englanninkielisillä termeillä [safety ja security] olisikin ehkä suomen kieltä helpompi erotella hänen ja Jussi Rapelin tehtäviä. – Työsuojelupäällikön tehtäväkuvaan kuuluu paljon ja paljon ei kuulu! Positiivista on se, miten linjaorganisaatio tuntuu ymmärtävän työsuojeluvastuunsa. On hyvä, että työpaikan riskiarvioinneissa linjaorganisaatio on mukana, Miia Puukka sanoo. Varoitus paidassa tuo turvallisuutta kuntosalillakin. Harrastuksissa kuin Aku Ankka työnhaussa Miia Puukka on aiemmin työskennellyt erilaisissa HSE-tehtävissä [HSE= Health, safety & environment] Valmet Automotiven tehtaalla ja Rolls Roycen meriteknologiatoimialalla. Jälkimmäisellä työnantajalla hän oli mm. mukana kehittämässä globaalisti työturvallisuutta. – Julkisella ja yksityisellä sektorilla toimintatavat ovat vähän erilaisia. Julkisella puolella on yritysmaailmaan verrattuna positiivista se, että pystyy paljon avoimemmin vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia kollegojen kanssa. Miia Puukalla on tekninen tausta, koulutukseltaan hän on sähkötekniikan insinööri. Työn ohessa hän on suorittanut työsuojeluun liittyviä lisäopintoja. Kysymykseen harrastuksista Miia Puukka vastaa hauskasti: kuin Aku Ankka työnhaussa! Liikuntaharrastuksia on paljon ja ne mukautuvat vallitseviin olosuhteisiin: Polviongelmien takia juoksu vaihtui tänä kesänä pyöräilyksi, talvella pyöräily vaihtuu hiihdoksi. Uintitekniikkakurssille on tullut ilmoittauduttua ja lajivalikoimassa on myös jooga. Harrastuksissakin turvallisuusnäkökulma on läsnä: Aloittelija-treenipaita varoittaa sopivasti muita. urvallisuuspäällikkö hoitaa myös muuhun riskienhallintaan kuuluvia tehtäviä kuten riskikartoitusten koordinointia. Turvallisuuspäällikköön voi olla yhteydessä kaikissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa. – Jokaisella sairaalan työntekijällä on oikeus turvalliseen työympäristöön ja työntekoon ja jokaisella potilaalla on oikeus saada tarvitsemansa palvelut turvallisissa ja häiriöttömissä olosuhteissa. Sairaalaturvallisuuden tavoitteena on turvata terveydenhuollon perustehtävä eli potilaan hoito turvallisessa ympäristössä, sanoo Jussi Rapeli. Rapelin mukaan henkilökunnan toiminnan merkitys on keskeinen turvallisuustavoitteen saavuttamisessa ja ylläpitämisessä: – Jokaisen työntekijän tulee ymmärtää, että turvallisuus on osa ydintoimintaamme, hoitotyötä. Jokaisella on velvollisuus huomioida turvallisuusasiat ja ottaa niistä vastuu omassa toiminnassaan. Tämä ei tarkoita vain annettujen ohjeiden ja määräysten noudattamista vaan edellyttää myös turvallisuuden omatoimista päivittäistä luomista sekä turvallisuudesta huolehtimista ennakoivasti. VSSHP:ssa on tarjolla lakisääteisten turvallisuuskoulutusten lisäksi kaikille yhteisiä koulutuspaketteja (esimerkiksi palo- ja pelastusturvallisuudesta) sekä erilaisia, usein räätälöityjä, yksikkökohtaisia koulutuksia. Lisäksi järjestetään turvallisuuskävelyitä, -katselmuksia ja -harjoituksia. – Lähitulevaisuuden tavoitteisiin kuuluu mm. koulutusmateriaalin siirtäminen Moodle-oppimisympäristöön, mikä parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia omatoimiseen turvallisuusasioihin perehtymiseen. Toisena tavoitteena on yksiköiden käyttöön tarkoitettujen koulutustyökalujen luominen, sanoo Jussi Rapeli. Tavallista työpäivää vaikea määritellä Jussi Rapelin mukaan turvallisuuspäällikön tavallista työpäivää on vaikea määritellä, sillä tehtävät vaihtelevat akuuttien asioiden hoitamisesta lakisääteisten suunnitelmien laadintaan. – Työtehtävien ja päivittäisen työn vaihtelevuus tekee työstä sekä haastavaa että äärimmäisen mielenkiintoista, sanoo Jussi Rapeli. - Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja joustavuutta, mutta myös nopeaa reagointikykyä ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Rapelilla on 25 vuoden työkokemus turvallisuusalalta kenttätyöskentelystä turvallisuuden johtotehtäviin asti. Turvallisuuspäällikön tehtävään hän siirtyi VSSHP:n turvallisuussuunnittelijan sijaisuudesta. Hän on valmistunut upseeriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta ja suorittanut useita turvallisuusalan eriasteisia koulutuksia, kursseja ja opintokokonaisuuksia. Jussi Rapelin harrastuksiin kuuluvat kuntosali sekä luonnossa liikkuminen, joskin iso osa vapaa-ajasta kuluukin lasten harrastusten parissa. Turvallisuuspäällikköön voi olla yhteydessä kaikissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa sanoo Jussi Rapeli. Kuva: Esa Halsinaho 12 Hospitaali 3 2015 Aikuispsykiatrian kuntoutumisosasto uudistui Uudessakaupungissa T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Uudenkaupungin aikuispsykiatrinen kuntoutumissosasto uudistettiin potilaslähtöisemmäksi ja avohoitopainotteisemmaksi. Ennen 24/7 auki ollut kuntoutumisosasto on nyt viikko-osasto. Tämä vapautti hoitajia enemmän arkeen, joten potilaat saavat yksilöllisempää ja toiminnallisempaa hoitoa. Potilaat eivät jää vaille hoitoa viikonloppunakaan, sillä kaksi hoitajaa tekee kotikäyntejä suunnitellusti. Tämä on hyvä esimerkki sairaanhoitopiirissä siitä, kuinka resurssit uudelleen organisoimalla voidaan saada aikaan huomattavia parannuksia. – Muutoksen tarve oli ilmeinen ja muutos positiivinen. Meillä ei riittänyt henkilökuntaa 24 h pyöritettävään perinteiseen kuntoutumisosastoon. Yksilöllinen hoito kärsii, kun hoitajalla liikaa potilaita hoidettavana. Nyt suljemme osaston perjantaina klo 15. Lauantaisin työvuorossa on kaksi hoitajaa, jotka tekevät kotikäyntejä kotikuntoutuksessa oleville osaston potilaille. Nämä hoitajat ovat myös puhelimitse potilaiden sekä omaisten tavoitettavissa. Osasto aukeaa jälleen sunnuntaina klo 13. Apulaisosastonhoitaja Taru Joutsa-Huutola kertoo. Toisena perinteisen osastohoidon haasteena ovat olleet usein toistuvat pitkätkin hoitojaksot samojen potilaiden kohdalla. Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalan ylilääkäri Jan Kaitaniemi kertoo, että nykyisen tutkimustiedon mukaan jo kahden viikon osastohoito laitostuttaa. Tähän haasteeseen on vastattu lisäämällä kotiin tehtävää hoitotyötä sekä intervallijaksoja osastolla. Intervallijaksot ovat yksilöllisesti suunniteltuja viiden päivän mittaisia hoitojaksoja, jotka toistuvat noin 4-6 viikon välein tai tarpeen mukaan. Intervallijaksot ovat osoittautuneet JoutsaHuutolan mukaan toimivaksi arjen hallinnan tukemiseksi ja voimavaroja vahvistavaksi hoitomuodoksi. Näin pyritään välttämään pidempiä sairaalajaksoja sekä potilaan voinnin selkeää uudelleen huonontumista. Myös osastolla jo vuosia käytössä olleessa dialogisessa hoitomallissa on menty vielä dialogisempaan suuntaan. Potilashoito perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen ja omaiset ovat vahvasti mukana. Yhä nuoremmat tarvitsevat hoitoa Uudenkaupungin psykiatrinen sairaala palvelee noin 110 000 ihmisen väestöpohjaa mukaan lukien Raision alue, jossa asuu noin 60 000 ihmistä. Kuntoutumissosasto on tarkoitettu psykiatrisille potilaille, jotka ovat jo ylittäneet akuuttivaiheen ja kykenevät viikonlopun kotikuntoutukseen ja ryhmätoimintaan sekä sitoutumaan kuntoutukseen. Diagnoosit ovat kaikki psyykkiset sairaudet kattavia. Sairaalajaksot voivat vaihdella parista viikosta kuukausiin. Uudenkaupungin psykiatrisessa sairaalassa hoidon ajan tasalla pitäminen ja kehittäminen on yhteinen missio. Kuvassa kuntoutusosaston henkilökuntaa: (alarivi vasemmalta) sh Satu Kuopila, mth Jaana Paavola, aoh Taru Joutsa-Huutola, lh Anri Kauppila, ylilääkäri Jan Kaitaniemi, (ylärivi vasemmalta) mth Hannu Laurén, ja lh Jussi Koski sekä mth Matti Hautala. Hoitoa räätälöidään yksilöllisesti ja mahdollisuus on myös päiväpaikkaan. – Potilasmateriaali on selkeästi nuorentunut. Nuoria on paljon alkaen 18-vuotiaista eli voisi sanoa, että teemme myös kasvatuksellista kuntoutusta, hoitajat toteavat. Tervettä arkea harjoitellaan – Monella on ongelmia perusarjen hallinnassa, joten harjoittelemme osastolla kaikkea, mikä kuuluu terveeseen arkeen. Käymme esimerkiksi kaupassa ja valmistamme sekä nautimme yhdessä potilaiden kanssa ruuan kerran viikossa. Arkeen on sisällytetty erilaisia toiminnallisia ryhmiä, esimerkiksi jokapäiväinen yhteinen reippailu ulkona. Ryhmiä ohjaavat hoitajien lisäksi fysioterapeutit, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja sekä psykologi. Työ on siis moniammatillista. Hoidon alussa jokaisen potilaan kanssa tehdään yhdessä oma yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma tavoitteineen. Kodista näkee arjen sujuvuuden Kuntoutumisosaston henkilökunnasta on irrotettu avohoitotyöhön avotiimi. Avotiimiin kuuluvat sairaanhoitaja Satu Kuopila ja mielenterveyshoitaja Raija Eskola, jotka tekevät kotikäyntejä osastolta jo kotiutuneille potilaille. Avotiimi on linkki osastoja avohoidon välillä, ns. saattaen vaihtaen. Kotikäynnit ovat yksilöllisiä, suunniteltuja ja tavoitteellisia. Avotiimin mukaan kodista näkee parhaiten miten arki sujuu. – Kaiken tämän loistavasti sujuneen viikko-osastomuutoksen takana on hyvin motivoitunut ja uudistukselle avoin työryhmä, apulaisosastonhoitaja Joutsa-Huutola kertoo. Ihotautiklinikan ydinryhmä: vasemmalta Suomen Ihotauti osastonhoitaja Kaija Ruonti, sairaanhoitaja Tarja Jauhiain Tyksin ihota tempaisi Eu nooman me T eksti » T U U L A VA I N I K A I N E N Tyksin ihotautipoliklinikan 12 lääkäriä ja hoitajakunta olivat mukana Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen järjestämässä Euromelanooma-tempauksessa toukokuussa. E uromelanooma on ihotautilääkärien aloitteesta järjestettävä kansainvälinen kampanja, jonka tavoitteena on melanooman ja muiden ihosyöpien ehkäiseminen sekä varhainen diagnoosi. Kampanjan avulla pyritään lisäämään kuluttajien tietämystä ihosyövistä ja niiden tunnistamisesta sekä riskitekijöistä. Suomessa osallistuttiin kampanjaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa mm. sairaaloissa, apteekeissa ja lääkäriasemilla. Tyksissä toimintailtapäivän aikana oli varattu 153 aikaa, jolloin paikalle tulleet saivat näyttää luomiaan asiantuntijoille ja saada niistä arvion. Suurin osa ajan varanneista tuli paikalle ja joinakin aikoina käynnillä katsottiin sekä luomen näyttäjän että hänen saattajansa luomet. Osastonhoitaja Kaija Ruonti ja sairaanhoitaja Tarja Jauhiainen vastasivat urakan suunnittelusta ja potilaiden vastaanottamisesta yhdessä vastaanottotiimin kanssa. Turkulainen Helena Kiviranta, 50, oli tullut näyttämään selässään olevaa isoa luomea. – Luomi on vähän hankalassa paikassa, kun se jää juuri liivin alle. Hieman oudoltahan se tuntuu, mutta se on ollut siellä niin kauan kuin muistan. Itse sitä ei näekään, eikä se siksi ole suuresti huolestuttanut. Kun tuttu hoitaja oli sitä mieltä, että sitä kannattaa nyt tulla näyttämään, lähdin matkaan. Olen vasta menossa tutkimukseen. Tämä on hyvä vaihtoehto selvittää asioita, hän kiitteli. 3 2015 Hospitaali 13 Sosiaalityöntekijät toimivat siltana arkeen T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Kuka auttaa käytännön asioissa, kun tulee äkkilähtö sairaalaan tai edessä on kotiutuminen? Miten taloudellista tukea haetaan Kelan lomakeviidakossa? Ja henkistäkin tukea voi kaivata. S ilääkärien puheenjohtaja, erikoislääkäri Sirkku Peltonen, nen ja professori Veli-Matti Kähärä. Kuva Anu Pyrhönen autiklinikka uromelaerkeissä 15 minuutin aikana sairaanhoitaja valmisteli näyttäjät tutkimushuoneessa ja sitten lääkärit, jotka hoitivat kahta vastaanottohuonetta vuorotellen, tarkastivat huolta aiheuttaneet luomet ja antoivat niistä arvionsa. – Iltapäivän aikana löydettiin muutamia luomia, joihin suositeltiin jatkotutkimuksia. Luomien poistoa varten asiakkaamme ohjattiin varaamaan aika omalta terveysasemaltaan, josta luomet sitten lähetetään patologien tutkittavaksi, kertoi Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen puheenjohtaja, erikoislääkäri Sirkku Peltonen ihotautipoliklinikalta. Euromelanoomapäivä on vuosittainen tapahtuma, ja nyt saatujen hyvien kokemusten perusteella päivä tullaan järjestämään Tyksissä myös ensi vuoden toukokuussa. Euromelanoomakampanja pähkinänkuoressa Euromelanooma on ihotautilääkärien kehittämä kansainvälinen kampanja, jonka tavoitteena on melanooman ja muiden ihosyöpien ehkäiseminen sekä varhainen diagnoosi. Kampanjan avulla pyritään lisäämään kuluttajien tietämystä ihosyövistä ja niiden tunnistamisesta sekä riskitekijöistä. Vuonna 2014 Euromelanooma-kampanjaan osallistui jo yli 30 Euroopan maata, vuonna 2015 mukaan liittyvät Suomi ja Kanada. Kampanjan kansalliset yhteistyökumppanit Suomessa ovat La Roche-Posay, LEO Pharma Oy, Roche Oy, Iholiitto ry, Suomen Apteekkariliitto, Syöpäjärjestöt sekä Yliopiston Apteekki. Lisätietoa: www.euromelanoma.org/ suomi airaalan sosiaalityöntekijät auttavat kaikissa edellä mainituissa ja monissa muissakin asioissa. Ensimmäinen sosiaalityöntekijän virka (sosiaalihuoltaja; myöhemmin myös sosiaalihoitaja) perustettiin Tyksiin vuonna 1945. Sosiaalityössä on tapahtunut lainsäädännöllisesti muutoksia, mutta ydin on pysynyt samana: Sosiaalityöntekijä on potilaan etujen ajaja, puolustaja ja voimauttaja. Sosiaalityö tukee osaltaan sairaudenhoitoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sosiaalityössä on ihmisen kohtaaminen ehkä jopa lainsäädännön tuntemista tärkeämpää. Kun oma tai läheisen sairastuminen on uusi ja odottamaton tilanne, keskusteleminen sosiaalityöntekijän kanssa auttaa hahmottamaan sitä ja löytämään ratkaisuja pärjäämiseen sairauden tai vamman kanssa. Sosiaalityöntekijä kohtaa työssään niin yksinäisyyttä kuin yllättävää naapuriapuakin. Sosiaalityöntekijän rooli sairaalaympäristössä – Meitä on somaattisella puolella 15 mukaan lukien johtava sosiaalityöntekijä Erkki Pitkänen sekä Salon sosiaalityöntekijä Jaakko Havia ja Loimaan Merja Mäkelä. Psykiatrialla on neljä sosiaalityöntekijää. Ihotautien sosiaalityöntekijän toimi tulee haettavaksi loppuvuodesta. Kirurgisen sairaalan sosiaalityöntekijän toimi lopetettiin ja sitä hoidetaan päivystysjärjestelyin, haastatellut sosiaalityöntekijät kertovat. Sairaalaympäristössä toimenkuvat vaihtelevat toimialueen mukaan. – Medisiinisellä toimialueella keuhkosairauksien puolella työssä on paljon ikäihmisten kotihoidon järjestelyjä, ammattitauti- ja syöpäpotilaiden sosiaaliturvaneuvontaa ja tukikeskusteluja, kertoo Johanna Mononen. Vatsaelinkirurgian ja urologian klinikalla avustetaan Auli Aution mukaan mm. äkillisesti sairastuneita sekä tehdään kotihoidon järjestelyjä. Neurotoimialueella työskennellään mm. AVH- ja aivovammapotilaiden kanssa: – Työ on pitkäjänteistä. Potilaille tehdään mm. kuntoutussuunnitelmia, haetaan erilaisia tukia sekä esimerkiksi kuljetus-, avustaja- ja palveluasumispalveluja, sanoo Taina Kiuru. Operatiivisen toiminnan ja syöpätautien toimialueella työskentelevä Laila Kivi kohtaa työssään syöpää sairastavia potilaita ja heidän omaisiaan. Monet asiakassuhteista ovat pitkäaikaisia. Työ sisältää Kuvassa osa Tyksin sosiaalityöntekijöistä: Laila Kivi (syöpätaudit; ylhäällä vas), Johanna Mononen (keuhkotaudit, työlääketiede, ihotaudit), Ylva Nikander (ruotsinkieliset potilaat), Taina Kiuru (kuntoutusja aivovammapotilaat), Auli Autio (akuuttikirurgia, traumojen hoito, vatsa- ja verisuonikirurgia; alhaalla vas.) ja Ulla Fincke (reumatologia, sisätaudit). mm. taloudellisten asioiden, sosiaaliturvaetuuksien ja sosiaalipalveluiden järjestelyä sekä tukikeskusteluja. Ulla Fincken työkenttää ovat Medisiiniseltä toimialueelta reumatautiyksikkö ja yleissisätautiyksikkö sekä Totekista kipupoliklinikka. Joitain potilaita hän tapaa vain kerran, toisia jopa vuosia. Reumataudit ovat kroonisia sairauksia. Potilaille voidaan tarjota esimerkiksi ammatillista kuntoutusta ja kipupotilaille mm. keskusteluapua. Ruotsinkieliset potilaat koko Tyksin alueella ovat Ylva Nikanderin vastuualuetta. Hän ei ole tulkki vaan avustaa potilaita samantyyppisissä asioissa kuin muutkin sosiaalityöntekijät. Moniammatillinen yhteistyö tärkeää Hallinnollisesti sosiaalityöntekijät kuuluvat asiantuntijapalveluihin. He ovat perinteisesti olleet Tyksissä pysyväistä joukkoa, suurin osa on työskennellyt talossa yli kymmenen vuotta. Pisimpään nykyisestä joukosta on ollut Ulla Fincke, joka aloitti uransa Paimion sairaalassa vuonna 1978. Organisaatio on tänä aikana muuttunut kahdesti ja nimikkeet kolmesti, mutta potilaiden tarpeet ja ongelmat ja sitä myötä itse työ ovat pysyneet samoina. 70-vuotisjuhlan ohjelmassa kuullaan katsaus moniammatillisuuteen, joka on etenkin kuntoutuksessa ja muussakin työssä sosiaalityöntekijän arkea. Yhteistyötä tehdään lähes kaikkien ammattiryhmien kanssa. Yhteistyö omaisten ja potilasjärjestöjen kanssa on myös tärkeää. Nykyisin painotetaan potilaan itsemääräämisoikeutta. Tyksin sosiaalityöntekijät kutsuvat juhlistamaan 70. juhlavuottaan 7.10.2015 klo 12 alkaen T-sairaalan Lahesmaa-salissa. Ohjelmassa on sekä asiaa että viihdettä. Puhujavieraana mm. Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä. Tilaisuus on kaikille avoin. Saliin mahtuu rajattu määrä vieraita ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen Santrassa. Tervetuloa! 14 Hospitaali 3 2015 Asiakasraatitoiminta käynnistyi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä – Vahvat voimat liikkeellä Suunnittelija Mari ViljanenPeuraniemi, hallintoylijohtaja Päivi Nygren ja vastavalittu asiakasraadin puheenjohtaja Markku Nurminen asiakasraadin ensimmäisessä kokouksessa 12.8.2015. T eksti ja kuvaT » M arjo P eltoniemi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) käynnistyi tänä syksynä asiakasraatitoiminta. Asiakasraatitoiminnan tavoitteena on tuoda potilas- ja asiakasnäkökulma toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Asiakasraadin jäsenet voivat ottaa kantaa konkreettisiin ja arkisiin käytännön asioihin, kuten esteettömyysasioihin, toiminnan sujuvoittamiseen ja hyvän asiakaspalvelun kriteereihin. Asiakasraadin idea – Asiakasraatitoimintamme tukee sairaanhoitopiirin strategiaa ja tavoitteitamme lisätä väestön terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Kiteytetysti haluamme tarjota potilaille entistä parempia palvelukokemuksia. Asiakasraadin perusideana on ottaa asiakas mukaan yhdenvertaisena kumppanina kehittämään toimintaa yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, hallintoylijohtaja Päivi Nygren kertoo. Asiakasraateja on aiemmin hyödynnetty enemmän yksityissektorilla, kuten kaupan alalla. Julkisessa terveydenhuollon asiakasraatitoimintaa on käynnistetty jo aikaisemmin esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ja Vaasan keskussairaalassa. Raati käytännössä Asiakasraatilaisia rekrytoitiin VSSHP:n omien viestintäkanavien ja muun muassa Turun Sanomien ilmoituksen avulla. Noin neljä kertaa vuodessa kokoontuvaan raatiin valittiin 60 hakijasta haastatteluin 2-vuotiskaudelle 10 varsinaista jäsentä ja heille varajäsenet. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja raatilaisten haluttiin edustavan mahdollisimman kattavasti koko maakunnan väestöä. Raadin jäseniksi toivottiin laajasti eri kokemuksen ja taustan omaavia henkilöitä, joilla on kokemusta sairaanhoitopiirin palveluista ja halukkuutta osallistua sairaanhoitopiirin toiminnan kehittämiseen positiivisella asenteella. Tässä onnistuttiin suunnittelija Mari ViljanenPeuraniemen mielestä hienosti. – Raatilaisten porukka on kerrassaan mahtava ja aktiivinen. Jokaisella on omat intressinsä, mihin asioihin he haluavat vaikuttaa. Mielenkiinnolla odotan, mitä raati saa aikaiseksi ja miten pystymme näihin haasteisiin vastaamaan, hän toteaa. Miten toiminta on käynnistynyt? Asiakasraadin toiminta on säännöllistä ja tavoitteellista. Ensimmäinen kokous pidettiin 12.8.2015. Raati valitsi keskuudestaan puheenjohtajan. Tilaisuudessa oli läsnä myös sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen. Hänen viestinsä oli, että sairaanhoitopiirin henkilökunta on asiakasraatitoiminnassa oppijan roolissa ja henkilökunta auttaa tehtävässään raatilaisia, joiden neuvonanto on oleellista. Asiakasraatitoiminta käynnistettiin tiimityönä, jota vetivät hallintoylihoitaja Päivi Nygren ja suunnittelija Mari Viljanen-Peuraniemi. Toiminnan suunnittelussa ovat olleet mukana kehittämispalvelut -yksikön henkilökunta, kehittämisylihoitaja Heljä LundgrénLaine, suunnittelija Minna Pohjola, potilasturvallisuuspäällikkö Karolina Peltomaa ja sairaanhoitopiirin johtava potilasasiamies Juhani Laine. Syksystä 2015 lähtien suunnittelija Minna Pohjola kehittämispalveluista toimii asiakasraadin yhteyshenkilönä. Raadilla on tärkeä rooli hyvän asiakaspalvelun kriteereiden määrittelyssä. Ensimmäisessä kokouksessa raatilaiset tutustuivat toisiinsa ja heille esiteltiin VSSHP:n missiota, visiota sekä potilaan oikeuksia. Jatkossa raatilaiset tekevät tutustumiskäyntejä sairaanhoitopiirin eri palveluihin. – Toivomme jatkossa, että toimialueilla osattaisiin hyödyntää asiakasraatia. Asiakasraadilta voi pyytää näkemyksiä oman toiminnan kehittämiseen esimerkiksi potilastiloja suunniteltaessa. Tavoitteenamme on, että olisimme potilastyytyväisyyden osalta Suomen parhaiden sairaaloiden joukossa. Tämä on osittain myös imagokysymys, Viljanen-Peuraniemi sanoo. – Minulla on sama nöyrä asenne, jota Olli-Pekka Lehtonen omassa puheessaan ilmaisi – olemme täällä palvelemassa ihmisiä ja sitten tulevaisuudessa vasta näemme, miten yhteinen ääni tulee kanavoiduksi. Olen innostunein mielin ja yliopistoaikana paljon miettinyt vastaavanlaisia kysymyksiä. Raadissa on mukana eri-ikäisiä miehiä ja naisia, jotka ovat itse sairastuneet tai joilla on kokemusta lasten kautta tai yhteiskunnallinen motivaatio vaikuttaa ja monella myös ammatillinen orientaatio. Nyt ovat vahvat voimat liikkeellä, tuore puheenjohtaja eläkkeellä oleva tietojärjestelmätieteen professori Markku Nurminen kommentoi. Asiakasraati 2015-2017 Sisko-Riitta Suokko-Mölsä, 60 v. Kaarina Valtiotieteiden maisteri ja eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteellisten aineiden opettaja Sisko-Riitta on käynyt TUTOR - aikuisen oppijan ohjaaja -koulutuksen ja sairastuttuaan kouluttautunut kokemuskouluttajaksi. Hän on käynyt kertomassa omista kokemuksistaan muun muassa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Hän on myös seurakuntien vammaisneuvoston varajäsen. – Kaikenlainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja osallistuminen kiinnostavat kovasti. Lisäksi harrastan aktiivisesti ja monipuolisesti kaikenlaista kuten laulua, kuvataidetta ja konserteissa käyntiä. ( Varahenkil ö ) Reija Lähteenmäki, 37 v. Rusko Kahden pienen lapsen äiti Reija on estenomi, opettaja ja hyvinvointialan yrittäjä Ruskolta. – Olen kiinnostunut lasten ja perheiden hyvinvoinnista, työssäjaksamisesta, NLP:stä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista sekä satuhieronnasta. 3 2015 Hospitaali 15 ( Varahenkil ö ) Hanna-Maija Virtanen, Heidi Rajala, 35 v. Aura 46 v. Turku Hanna-Maija toimii yhdistyssihteerinä Salon seudun potilas- ja vammaisyhdistysten yhteistyöyhdistys SYTY ry:ssä. – Kiinnostuksen kohteenani ovat esteettömyysasiat, asiakaskokemukset sairaanhoitopiirin eri toimipisteissä sekä asiakkuus pitkäaikaissairaan lapsen kanssa. ( Varahenkil ö ) Leila Vallius-Heininen, 70 v. Turku Eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteiden maisteri Leila on entinen sosiaalityöntekijä. Häntä kiinnostaa toiminnassa muun muassa potilaan kuuleminen hoitosuhteessa, ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan panostaminen, terveysneuvonta ja ohjauspalvelut, vanhusten ja huonokuntoisten pärjäämisen varmistaminen hoitoviidakossa sekä omaisen asema. – Harrastuksia ovat runorinkitoiminta, dekkarit, historia, politiikka, psykiatria, kotihoidon pyörittäminen, ristikot, ilmoitusten seuraaminen ja koiran kanssa lenkkeily. Ilkka Hooli, 64 v. Turku Ilkka on ollut eläkeläinen vuoden 2014 alusta työskenneltyään Isku Interior Oy:n palveluksessa noin 40 vuotta, viimeksi paikallisjohtajana Turussa. Työelämä oli täynnä julkisten tilojen kalustamista. – Minua kiinnostaa, että potilaan oikeus hyvään ja oikeaan hoitoon toteutuu sekä odotustilojen viihtyisyys ja niissä erilaisten ihmisten tarpeet, ergonomia ja tilojen käyttö. ( Varahenkil ö ) Kirsi Aantaa, 32 v. Turku Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja sen palvelut ovat tulleet Kirsille tutuiksi niin potilaana kuin kielialan ammattilaisenakin. – Erityisesti terveydenhuollon kieli ja sen ymmärrettävyys potilaan näkökulmasta, tiedolla voimaannuttaminen sekä potilaan kokonaisvaltainen hoitoprosessi kiinnostavat minua. T y tti Karjalainen, 51 v. Masku Maskulainen farmaseutti Tytti on tällä hetkellä kotona iäkkään äidin apuna. – Lähellä sydäntä ovat muun muassa mm. lääketiede; erit. geriatria, potilasturvallisuus, muistisairaudet, silmätaudit, esteettömyys ja potilaan asema terveydenhuollossa. ( Varahenkil ö ) Maria Kejonen, 40 v. Salo Salolainen Maria on insinööri (AMK) ja opiskelija. – Olen kiinnostunut terveydestä ja hyvinvoinnista, esimerkiksi soteuudistuksen vaikutuksista alueen terveyspalveluiden järjestämiseen sekä sähköisten palveluiden ja asioinnin tuomista mahdollisuuksista. Muotoilija (AMK) Heidi on kiinnostunut arjen helpottamisesta muotoilun keinoin sekä ihmisistä, ilmiöistä ja kulttuurista. ( Varahenkil ö ) Hanna Suominen, 67 v. Turku Hanna on eläkkeellä oleva asianajosihteeri. – Toivon tämän raadin erityisesti vaikuttavan lääkäreiden ja potilaiden väliseen kommunikointiin ja siihen, että asiat esitettäisiin entistä paremmin selkokielellä. Tärkeimpänä asiana koen potilaan kaikkinaisen huomioimisen parantaminen. Ville Siltanen, 28 v. Turku Ville on yrittäjä ja opiskelijaTurun kauppakorkeakoulussa, Syömishäiriöliiton paikallisen jäsenyhdistyksen puheenjohtaja ja sekä aktiivinen yhdistystoimija. – Olen kiinnostunut erityisesti hoitoketjujen toimivuudesta, mielenterveystyöstä sekä terveydellisiä ongelmia ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Harrastuksiin kuuluvat muun muassa lautapelit ja palstaviljely. ( Varahenkil ö ) Tarja Mäkelä, 45 v. Turku Tarja työskentelee asiantuntijana ja yritysneuvojana sosiaali- ja terveysalalla Varsinais-Suomen Työ- ja elinkeinotoimiston Työnantaja- ja yrityspalveluissa. Hän toimii myös Turun Seudun Yksinhuoltajat ry:ssä hallituksen puheenjohtajana. – Asun Turussa kahden lapseni kanssa. Sydäntä lähellä ovat lapsiperheiden asiat. Timo Kuhlman, 53 v. Turku Valtiotieteiden maisteri ja sosiologi Timo on työskennellyt opettajana ja suunnittelijana ja ollut eläkkeellä vuodesta 2013 lähtien. – Yhteiskunnalliset prosessit, laatujärjestelmät (EFQM) ja asiakaslähtöisyys kiinnostavat minua. Lisäksi urheilua ja politiikkaa tulee seurattua, musiikkia kuunneltua ja silloin tällöin kalasteltua. ( Varahenkil ö ) Sini Kyrönlahti, 37 v., Turku Sini on koulutukseltaan sosionomi (AMK). – Kiinnostukseni kohteina ovat lapsiperheiden ja vanhusten asiat sekä kommunikaatioon ja esteettömyyteen liittyvät kysymykset. Markku Nurminen, 72 v. Turku (Kaarina) Markku on eläkkeellä oleva tietojärjestelmätieteen professori. – Hoitoketjuihin sisältyy monia asiakkaan itsensä tekemiä toimenpiteitä sekä hallinnollisia, ei-kliinisiä toimenpiteitä. Näiden tekemistä paremmin näkyviksi haluaisin edistää. Toimin Aivoliiton jäsenenä. Harrastuksina ovat klarinetinsoitto ja tietotekniikka. Yrjö Lähdesmäki, 70 v. Turku Lennonjohdon päällikkönä toiminut Yrjö on ollut eläkkeellä 1.3.2005 alkaen. Hän on kiinnostunut tekniikasta ja taloudesta sekä esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista, musiikista ja teatterista. – Haluaisin vaikuttaa sairaanhoitopiirissä johtamis- ja työmenetelmien sekä teknisten järjestelmien kehittämiseen, potilasturvallisuuteen ja työtyytyväisyyteen. Daniel Telén, 25 v. Mynämäki Taloustieteen opiskelija, kauppatieteiden kandidaatti Daniel on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kestävästä kehityksestä ja uusien ratkaisujen löytämisestä. ( Varahenkil ö ) Marja Nokelainen, 65 v. Turku Yo-merkonomi (markkinointi) ja sihteerin ammattitutkinnon suorittanut Marja on tuore eläkeläinen, sillä hän jäi eläkkeelle tänä vuonna 1.4.2015 alkaen asiantuntijatyöstään Osaamisen kehittämispalveluista VarsinaisSuomen TE-toimistosta. – Kielet, yhteiskunnalliset asiat ja lukeminen ovat tärkeimpiä kiinnostuksen kohteitani. Leif Westerén, 73 v. Turku Leif on eläkkeellä oleva lastentautien erikoislääkäri. – Olen pitkään seurannut terveydenhuoltoa alueellamme ja olen edelleen kiinnostunut olemaan mukana kehittämässä sitä, nyt itsekin palveluiden käyttäjänä. Potilaan (ja tarvittaessa omaisten) ja henkilökunnan välinen ymmärrettävä kommunikointi, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen joustava yhteistyö sekä sairaalan eri yksiköiden välinen saumaton tiedonkulku ovat tärkeitä. Erityisesti seuraan Turun seudun, saariston ja ruotsinkielisten palveluiden kehittämistä. Olen Turun Vanhusneuvoston jäsen. Harrastuksena ovat kuorolaulu ja muu yhdistystoiminta. ( Varahenkil ö ) Renate Hakkarainen, 55 v. Turku Renate työskentelee Turun yliopiston IT-palveluissa järjestelmäasiantuntijana. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat kielten opiskelu, käsillä tekeminen, lukeminen ja gregoriaaninen laulu. – Olen kiinnostunut miten vähemmistökieliryhmiin kuuluvat ymmärtävät ja tulevat ymmärretyiksi sairaanhoidossa. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut tutustumaan sairaanhoitopiirin eri yksiköihin joko potilaana tai omaisena. Vaikka puhunkin sujuvasti suomea, kuitenkin sairaana ei ole aina helppoa ilmaista itseään vieraalla kielellä. Vielä vaikeampaa on niillä henkilöillä joilla ei ole sujuvaa suomen kielen taitoa. 16 Hospitaali 3 2015 VUODEN MENESTYJÄ Tulipalo vauh kierroksen T eksti ja kuva VUODEN MENESTYJÄ Palkittu ryhmä: (vas.) sh Aidi Vihersaari, oh Kaisa Tojkander, oh Sirkka Kaunisto, fys.ter. Marja-Leena Kapilo, sh Marja-Leena Matinmäki, fys.ter. Annika Myllynen, fys.ter. Kati Kinnunen ja keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri Riika Liukkonen. Kuvasta puuttuu ylilääkäri Tarja Laitinen. Liikuntaryhmä keuhkoahtaumapotilaille todelliseen tarpeeseen T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Keuhkoklinikan ja Asiantuntijapalveluiden Fysioterapian henkilökunnasta koostuva työryhmä palkittiin Vuoden Menestyjä -palkinnolla siitä, että he ideoivat ja toteuttivat keuhkoahtaumapotilaille liikunnallisen kuntoutusryhmän. Idea lähti liikkeelle alueellisesta tarpeesta ja valtakunnallisista suosituksista, sillä tutkimukset osoittavat liikunnallisen kuntoutuksen olevan vaikuttavin hoito keuhkoahtaumapotilaille. Jo kahden kuukauden liikunnallisemmalla jaksolla saavutetaan huomattavia tuloksia ja idea on tukea potilaita jatkamaan liikunnallisempaa elämäntapaa. – Tiedostimme tarpeen, että jotain pitäisi vielä tehdä keuhkoahtaumapotilaiden itsehoidon ja omatoimisuuden lisäämiseksi tutkimustulosten valossa. Joissakin yliopistollisissa sairaaloissa kuten HUSissa liikunnallista kuntoutusta olikin jo toteutettu. Keuhkoklinikan ylilääkäri Tarja Laitinen otti yhteyttä fysioterapeutteihin ja minuun asian tiimoilta. Aloimme koota työryhmää ideoimaan toimintaa. Tavoitteenamme oli suunnitella kyseisen potilasryhmän liikunnallinen kuntoutusryhmä, toteuttaa ensin pilottiryhmät ja sen jälkeen vakinaistaa käytäntö, osastonhoitaja Sirkka Kaunisto Asiantuntijapalveluista kertoo. Asiantuntijapalveluiden Fysioterapian ja keuhkoklinikan henkilökunnasta kootun viiden työntekijän työryhmän suunnitelmallinen moniammatillinen kehitystyö poiki hedelmää, kun pilottiryhmät alkoivat 2012 Paimion sairaalassa. Toiminta vakinaistettiin 2014 ja samalla se siirtyi Tyksiin. Ryhmät jatkuvat 2015 säännöllisesti ja tästä syksystä lähtien ne pidetään T-sairaalassa. Liikunta kaikkein tehokkainta Keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla ilmenevää keuhkoahtaumatautia voi yleisyytensä puolesta kutsua kansantaudiksi: kaikista suomalaisista yli 64-vuotiaista miehistä 12 ja naisista 3 sadasta sairastaa sitä. Sairastuneista enemmän kuin yhdeksän kymmenestä on tupakoijia. Oireita ovat hengenahdistus erityisesti rasittuessa ja ns. tupakkayskä. Sairautta edeltää yleensä krooninen keuhkoputkentulehdus. Tupakoinnin lopettaminen on oleellisen tärkeää. Ravitsemusneuvonnasta ja psykososiaalisesta tuesta on myös hyötyä, mutta vaikuttavinta on liikunnallinen kuntoutus mitattaessa suorituskykyä, elämänlaatua ja hengenahdistusoiretta. – Kun on verrattu keskivaikeaa tai vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavilla liikunnallisesti kuntoutettujen ryhmää ja perinteisen hoidon eli pelkän lääkehoidon saaneiden ryhmää, ei tarvinnut hoitaa kuin kolme potilasta, että liikunnalla vältettiin yksi sairaalajakso ja kuusi potilasta, että vältettiin kuolema, erikoislääkäri Riika Liukkonen kertoo hätkähdyttävistä tuloksista. Helposti muodostuu noidankehä, että potilaan ei tule liikuttua hengitysvaikeuksien takia, mutta on niitäkin potilaita, joilla on vaikea-asteinen keuhkoahtaumatauti ja he silti liikkuvat ja kokevat sitä myötä paljon vähemmän hengenahdistusta. Potilaita halutaankin rohkaista, että saa ja pitää liikkua, mieluusti vaikka päivittäin. Tauti on yleensä etenevä, mutta osalla tilanne pysyy tasaisena. Osalla potilaista ilmenee välillä pahenemisvaiheita. Paras näyttö on saavutettu, kun kuntoutujat ohjautuvat liikunnalliseen ryhmään mahdollisimman pian osastolta päästyään taudin pahenemisvaiheen jälkeen. Samalla saavutetaan kansantaloudellista hyötyä, kun sairaalajaksot vähenevät. Potilaat usein itsekin hämmästyvät tuloksista Osastovaiheen aikana varsinainen kuntoliikunta ei ole mahdollista, mutta osastovaiheen jälkeen potilas voi osallistua polikliinisenä toimintana järjestettävään liikuntaryhmään kahdeksan viikon ajan. Erikoislääkäri arvioi kuntoutuksen kiireellisyyden tarpeen polikliinisen käynnin yhteydessä. Kaksi fysioterapeuttia vuorottelee liikuntaryhmän vetäjinä. Liikuntaryhmä käsittää kerran viikossa puolitoistatuntia ohjattua harjoittelua, johon sisältyy sekä aerobista että lihaskuntoharjoittelua. Alkuverryttelynä on tuolijumppaa ja sen jälkeen harjoittelua esimerkiksi kuntosalilaitteilla, vastuskuminauhoilla ja irtopainoilla. Lisäksi potilas saa kotiharjoitteluohjelman. Potilaat tekevät ennen kahdeksan viikon jaksoa ja jakson jälkeen kuuden minuutin kävelytestin, jossa katsotaan saavutettu kävelymatka. Silloin he usein itsekin hämmästyksekseen huomaavat kuinka paljon kävelymatka pitenee. Loppukäynnillä potilaat saavat uuden kotiharjoitteluohjelman ja heitä kannustetaan jatkamaan. Potilaita voidaan ohjata myös muihin ryhmiin kuten hengitysyhdistysten, kuntien ja kaupunkien liikuntaryhmiin. Parempikuntoiset siirtyvät perusterveydenhuoltoon seurantaan ja osa jää keuhkoklinikkaan, mutta vastuu liikunnan jatkosta jää potilaalle itselleen. Palkitsemisperusteissa todettiin muun muassa, että uudessa toiminnassa toteutuu potilaslähtöisyys ja tehokkuus ja se sopii myös tulevaan sote-uudistukseen. Palkintosummalla ryhmä lähtee syyskuussa Helsinkiin, jossa luvassa on opintokäynti tutustumaan HUSin keuhkoklinikan keuhkoahtaumapotilaiden kuntoutukseen, minkä jälkeen he menevät syömään ja katsomaan Billy Elliot –musikaalia. » M arjo P eltoniemi Teholla ideoitiin koko Totek-palvelualueella ja sittemmin muuallakin talossa käyttöönotettu omalla osastolla tehtävä turvallisuuskierros, jolla jokaisen tulee käydä. Toteutus poiki Vuoden Menestyjä –palkinnon. Suunnittelu alkoi jo aiemmin, mutta vauhtia antoi Tyksin tulipalo 2011. Turvakierros tehdään fyysisesti osastolla kaikki kohteet kiertäen ja siitä on olemassa myös kirjallinen opas, jossa huomioon on otettu muun muassa uhka- ja väkivaltatilanteet, paloturvallisuus, tietoliikenneturvallisuus, kaluste- ja laiteturvallisuus, kemikaaliturvallisuus sekä kaasunpoisto. T yöturvallisuusperehdytys pohditutti teholla sekä työntekijöitä että esimiehiä, koska varsinaista työturvallisuusperehdytysohjelmaa ei ollut. Samalla kartoitettiin miten asia muissa Suomen sairaaloissa oli hoidettu. 2009 HUSissa käynnistettiin hanke, jossa luotiin mallia työturvallisuustoiminnan kehittämiseen ja seurantaan osastokohtaisesti. – Husin Naisten ja lastentautien osastonhoitaja esitteli toimintamallin osastonhoitajien valtakunnallisilla opintopäivillä, jossa oli läsnä meidän oma johtajamme Tapio Korhonen. Hän pyysi meitä kolmea sairaanhoitajaa suunnittelemaan Tyksin teho-osastolle turvallisuusperehdytysohjelman, kertoo Sasu Punovuori. Hänen lisäkseen työryhmään kuuluvat Esa Mäkimaa ja Tiina Peltokangas. – Vauhtia suunnittelutyöhön antoi Tyksin meidänkin osastoa koskenut tulipalo vuonna 2011. Ensimmäinen versio turvakierroksesta pääsi koulutuskäyttöön vuonna 2012, he kertovat. Mitä tehtiin? Työryhmä onnistui kehittämään turvakierroksen, joka sisältää osastokohtaisesti kriittiset potilas- ja työturvallisuusasiat tiiviissä paketissa. Fyysisen osastolla tehtävän kierroksen tukena on opas, joka löytyy sekä paperisena että elektronisena versiona intranetista. Turvakierros sisältää toimintaohjeet hätätilanteiden varalle, oli kyseessä sitten paloturvallisuus, sähköturvallisuus, potilasturvallisuus, kaasutuvallisuus, tietotekniikka, aggressiivisen potilaan kohtaaminen, kemikaaliturvallisuus tai biologinen turvallisuus. Muistutusosioina on otettu mukaan myös laitepassi, joka suoritetaan erillisenä osionaan ja potilasturvallisuus, jonka kehittämiseen on oma ryhmänsä. – Tuntuu, että tämän myötä kulttuuri on muuttunut ja ihmiset oikeasti miettivät turvallisuusasioita ja ne pysyvät mielessä melkein huomaamatta, turvallisuuskierroksen kehittäneet sairaanhoitajat Sasu Punovuori (vas.), Tiina Peltokangas ja Esa Mäkimaa tuumivat. 3 2015 Hospitaali 17 uhditti turvasyntyä – Saimme hyvin asiantuntija-apua joka puolelta, sillä olemme noviiseja esimerkiksi lvi- ja sähköpuolella. Olemme kiitollisia, että talon ammattihenkilökunta on mielellään auttanut ja tullut pyydettäessä kertomaan alueestaan ja esimiehet ovat suhtautuneet positiivisesti, työryhmä kiittelee. Kenelle? Ideana on, että jokainen henkilökuntaan kuuluva kävisi kierroksen joka vuosi läpi. Tähän ei ole ihan päästy, mutta pääasia on, että jokainen olisi käynyt sen läpi ainakin kerran. Kierros käydään aina läpi uusien työntekijöiden perehdytykseen liittyen sekä uusitaan kaikille tilamuutosten (väistöt, remontit) sattuessa. Teho-osastolla vetäjinä toimivat Esa, Tiina ja Sasu. – Meillä on nimilista, josta katsotaan, että jokainen on käynyt sen kaikki ammattiryhmät mukaan lukien. Meillä teholla työskentelee noin 200 työntekijää ja turvakierroksen tekee noin 70 työntekijää vuodessa. Vedämme turvakierrosta välillä vaikka kahdelle ihmiselle ja välillä mukana voi olla 6-8 ihmistä, he tarkentavat. Kierros käytännössä Yksi kierros kestää reilun tunnin. Tarpeen mukaan henkilökunta voi myös kerrata jotain osioita kuten miten varakaasujärjestelmä laitetaan päälle. Kirjallinen versio on osaston vastaavien hoitajien ja osastonhoitajien vapaassa käytössä ja he käyttävät sitä ohjekirjana. Koko osaston väelle näkyvä nettiversio on ollut niin ikään ahkerassa käytössä. – Kierros on räätälöity omia tilojamme ja isoa osastoamme sekä henkilökuntaamme ajatellen. Uudistuksia on tehty paljon. Ensimmäisessä kirjallisessa versiossa oli 12 sivua ja nyt sivuja on jo 70. A-sairaalan tiloista uusiin T-sairaalan tiloihin muutettua on tullut paljon lisää toimintoja. Henkilökunta on ollut aktiivista ja meille tullaan kertomaan, jos turvallisuudessa huomataan jotain. Tämä on ollut koko osaston yhteinen projekti, vaikka olemme toimineet vetäjinä, turvakierrostiimi toteaa. Jotain onnistumisesta kertoo sekin, että nykyisin Turvakierros löytyy jokaisesta Totekin leikkausosastosta ja monilta muilta talon osastoilta. – Runko on käyttökelpoinen kaikkialla, vaikka opasta ei pysty suoraan soveltamaan. Hienoa, että toisetkin osastot ovat saaneet hyötyä. Projekti on ollut isotöinen, joten palkinto tuli mukavana yllätyksenä. Kävimme sillä teatterissa sekä syömässä. Vuoden Menestyjä –palkinnon palkitsemisperusteissa kiiteltiin, että turvakierros on erittäin tärkeä turvallisuustyökalu, varsinkin nykyisissä jatkuvissa tilamuutoksissa. Turvakierros on huomattavasti parantanut työntekijöiden valmiutta hätätilanteiden hoidossa, tehostanut turvallisuustietoisuutta ja järjestelmällistänyt turvallisuuteen liittyvän perehdytyksen. VUODEN MENESTYJÄ Laboratoriohoitaja Eija Salo PET-keskuksen puhdastiloissa, joissa valmistetaan merkkiaine kuvan laitteella. – Se on mun baby. Olen kokenut tämän kiinnostavana ja innostavana työmäärästä huolimatta. Uuden merkkiaineen tuotannosta menestystarina T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi PET-kuvantamisessa käytetään merkkiaineita, joiden avulla saadaan esimerkiksi tarkkaa tietoa syöpäsolujen sijainnista kehossa, mikä vaikuttaa puolestaan syövän hoitoon. PET-keskuksessa alkoi uuden gallium-merkkiaineen tuotanto. Tämä loi kokonaan uuden työtehtävän, kun koko uusi tuotanto laitteistoineen oli pystytettävä. Menestyjä-palkitusta laboratoriohoitaja Eija Salosta tehtiin vastuuhoitaja, joka yhdessä kemistin kanssa teki kuukausia työtä oman työnsä ohessa, että gallium saatiin potilaskäyttöön. Tällä hetkellä PET-keskuksessa käytössä olevilla Gallium-leimatuilla merkkiaineilla voidaan kuvata esimerkiksi endogriinisiä kasvaimia, eturauhassyöpiä ja erilaisia tulehduksia. Kehitystyö uusille kohteille ja merkkiaineille on jatkuvasti käynnissä ja tilanne elää nopeasti. S yövän varhainen havaitseminen ja paikantaminen ovat keskeisiä syövän hoidon onnistumisen kannalta. Kun potilaalla epäillään syöpää, käytetään usein kuvantamista oireiden syyn selvittämiseen. Erityisesti PET-kuvantamistekniikalla (positroniemissiotomografia) voidaan paikantaa syöpäkasvaimet ja mahdollisesti niistä levinneet etäpesäkkeet. Tekniikalla on mahdollista havaita ja mitata toiminnalliset muutokset kudoksissa jo ennen varsinaisen syövän kehitystä. PET-kuvantamisessa käytetään apuna kuvattavan verenkiertoon annosteltavia merkkiaineita, joihin on yhdistetty säteileviä hiukkasia. Merkkiaineen kerryttyä kasvaimeen, kasvain voidaan havaita säteilyn perusteella PET-kameralla. Joskus PET-kuvia tulkittaessa tulehdus voidaan sekoittaa syöpään ja siksi tarvitaan entistä parempia merkkiaineita, joilla nämä sairaudet voidaan erottaa toisistaan. PET-merkkiaineita käytetään diagnostiikassa ja tutkimuksessa sekä lääkeaineita kehittäessä. Ihan uusi maailma Eija kertoo, että merkkiaineiden valmistus yliopistojen ja Tyksin yhteisessä tutkimuskeskuksessa, PETkeskuksessa, on ollut aiemmin enemmän yliopiston ja Åbo Akademin toimintaa ja Tyksin laboratoriohoitajat ovat saaneet keskittyä kuvauksenaikaiseen toimintaan. – Kun tulin taloon 2007, puhuttiin, että Gallium-tiimin toiminnasta ei tarvitse tietää mitään. Kaikki muuttui 2009, kun taloon tuli laite, jolla haluttiin alkaa tehdä omaa merkkiainetuotantoa potilaskäyttöön kuvauksia varten. Yhtäkkiä huomasin olevani siinä vastuuhoitajana, kun minulla ei vielä vastuualuetta ollut. Aiemmin emme olleet valmistaneet tutkimuksiin kuin radiovettä, joten laite toi valtavasti kaikkea uutta tullessaan, hän kertaa. – Lääkelaitos eli nykyinen Fimea kiinnostui siitä, että alamme tuottaa lääkeaineita ja kun se on vielä suonensisäisesti annettavaa lääketuotantoa, tulivat tarkat määräykset. Sitä myötä meille tuli puhdastila ja lääkevaatimuksia noudattava säännöstö, mikä oli kaikki meille uutta maailmaa. Merkkiaine valmistetaan puhdastiloissa. Siellä on kaappi, jossa on generaattori ja synteesilaitteisto sitä varten. Tällainen valmistus- tai kehitystyö ei perinteisesti kuulu laboratoriohoitajan tehtävänkuvaan, vaan se on enemmän kemistien ja laboranttien työtä, mutta henkilökuntaa sitä varten ei ollut, joten Eija alkoi tehdä valmistelua aiemman työnsä lisäksi. jatkuu... 18 Hospitaali 3 2015 VUODEN MENESTYJÄ ...jatkoa Kehitystyö tuotti tulosta – Puolentoista vuoden päästä laitteen tulosta tehtiin ensimmäinen potilaskäyttöön tarkoitettu merkkiainetuotanto. Lääkelaitoksen vaatimusten takia sitä ennen piti tehdä validointisynteesejä ja todistaa lääkelaitokselle, että olemme kykeneviä tekemään tuotantoa ja että laitteistot ja tilat ovat sellaiset kuin vaaditaan. Radioaktiivisen lääkeaineen valmistusta tehdään lisäksi vain Helsingissä. Proviisorit olivat suomentamassa meille mitä Fimea milloinkin haluaa ja miten se tuodaan meidän käytäntöön. Merkkiainetta ei pystytä kaikin puolin testaamaan ennen kuin se annetaan ihmisen suoneen, joten siitäkin syystä säännökset ovat tiukat. PET-keskuksessa on tuotettu merkkiaineita vuosia, mutta ensimmäinen täällä meillä (PET-keskuksen) metabolialaboratoriossa valmistettu merkkiaine oli eturauhassyöpään tarkoitettu. Merkkiaine siis annetaan potilaalle suonensisäisesti ja se hakeutuu eturauhassyöpäkasvaimeen, mutta se ei näy kameralle PET-kuvauksissa. Siihen täytyy saada kiinni jotain, joka näkyy kameralle. Säteilevä Gallium näkyy kamerassa ja se saadaan synteesissä kiinni merkkiaineeseen. – Meillä oli käytössä muun muassa sokerimerkkiaine. Jos potilaalla on vaikka nopeasti kasvava syöpäkasvain, se tarvitsee energiaa ja saa sitä helpoiten sokerista. Kun potilaalle annetaan sokeria, syöpäkasvain hamuaa sitä ja siihen on pistetty kiinni säteilevää ainetta. Jos jossain näkyy paljon säteilyä, sinne on mennyt paljon sokeria ja kasvain saadaan paikannettua. Menestyjä-palkinto yllätyksenä – Meillä on siis galliumgeneraattori, josta saadaan radioaktiivista galliumia ja siihen liitetään synteesissä kiinni joku merkkiaine, joka hakeutuu johonkin haluttuun kudokseen. Maailmalla on tutkittu mitkä merkkiaineet hakeutuvat mihinkin kasvaimiin ja tulehduksiin ja meidän tehtäväksi jää saada kaupallisesti valmistettua merkkiainetta ja saada siihen yhdistettyä lyhytikäinen radioaktiivinen aine tiukasti kiinni. Kemisti tietää millaisia olosuhteita pitäisi luoda ja ohjelmoimme laitteeseen tietyt lämpötilat ja PH-arvot. Laitteen ohjelmoinnin lisäksi Eija osaa tehdä parhaiten huoltoja siihen ja hänen vastuullaan on myös uusien laboratoriohoitajien perehdyttäminen ja jatkuva kehitystyö. Vuoden menestyjäpalkinnosta kertova kirje tuli yllätyksenä. – Tässä oli muitakin laboratoriohoitajia alusta saakka mukana ja kemistit, jotka tekevät suurimman aivotyön. Ajatuksena onkin, että menemme koko porukalla Linnateatteriin sekä syömään ja ne, jotka olivat alkutyössä eniten mukana, pääsisivät ilmaiseksi. Kuvassa Teho-osaston toisessa akuuttihoitohuoneessa eli Akussa AVH-potilaan hoitoon osallistuvaa tiimiä: (vasemmalta) röntgenhoitaja Roope Kosklin, röntgenhoitaja Katja Menna, neurologi Juuso Hellman, radiologi Mikko Nyman, laboratoriohoitaja Anita Smeds, sairaanhoitaja Mari Rastas ja sairaanhoitaja Mira Huhtala sekä sairaanhoitaja Mikko Nuorinko. Maailman huipputuloksia AVH-potilaan liuotushoidon aloittamisessa T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitokselta palkittiin Vuoden Menestyjä -palkinnolla akuuttihoidon hoitajat, päivystyslaboratorion päivystävät hoitajat ja kuvantamisen päivystävät hoitajat, jotka osallistuvat aivoverenkiertohäiriön liuotushoitoon ja sen valmisteluun. P alkitsemisperusteissa todettiin muun muassa, että AVH-potilaan liuotushoito on ensihoidon ja päivystyksen alueella huippuunsa hiottu Lean-ajatteluun perustuva hoitoketju hoitoprotokollineen. Tyksissä on saavutettu maailman toiseksi nopein tulos liuotushoidon aloittamisnopeudessa potilaan saavuttua: neljä minuuttia. Tiimiläiset kertovat miten tämä on mahdollista. Hoitotiimin edustajat kertovat, että AVH-potilaita tulee Tyksiin päivittäin 4–5 ja hälytyksiä on useita päivässä eli kyseessä on iso potilasryhmä. Tyksissä on kehitetty näiden potilaiden hoitoon tarkka protokolla, jossa asiat tehdään tietyssä järjestyksessä. – Kyseessä on koko päivystyksen parhaiten hioutunut prosessi traumapotilaiden hoidon lisäksi. Meillä lähdetään kaikissa tapauksissa valmistautumaan liuotushoitoon eli noudattamaan protokollaa, vaikka olisi aavistuksia, että löydökset eivät ole niin suuret, että kyseessä olisi välttämättä infarkti. Kaikki hoitotapahtumaan osallistuvat ammattiryhmät toimivat tiiviissä yhteistyössä ja jokainen tietää mitä tekee. Aku-triagehoitaja saa ennakkoilmoituksen ambulanssilta AVH-potilaasta ja käynnistää moniammatillisen hälytyksen. Neurologin saadessa tiedon tekee hän pään TT-kuvauspyynnön valmiiksi. Kuvantamisyksikkö valmistautuu TTtutkimukseen ja laboratoriohoitaja hälytetään akuuttihoitohuoneeseen valmiiksi. Potilaan vastaanottotilanteessa on mukana 2-3 päivystyksen hoitajaa, 2-3 röntgenhoitajaa, laboratoriohoitaja ja päivystävä neurologi. Jokainen menetetty minuutti heikentää potilaan ennustetta. Vuosien saatossa hioutunut prosessi Protokollan toimivuudesta on saatu hienoa näyttöä: Siitä, kun potilas on saapunut sairaalaan, aivoinfarktin liotuksen alkuun on kulunut Tyksissä parhaimmillaan 4 minuuttia. – Siinä ajassa otetaan verinäytteet ja kuvataan potilas ja varmistellaan, että hän on liuotuskelpoinen. Ulkomailla on raportoitu yksi kolmen minuutin ennätys, mutta tuloksemme on kova. Vuosi sitten syksyllä päästiin 5-6 minuuttiin ja tämän vuoden puolella parannettiin edelleen, kun alkoi olla todellista tsemppihenkeä. Aina se ei ole mahdollista, mutta kun kaikki menee hyvin nappiin, erikoislääkäri on paikalla ja potilas selväoireinen eikä ole rajaavia tekijöitä, joita tarvitsee selvitellä, se onnistuu. Jos potilas vaikka kerran oksentaa, menetetään jo ratkaisevia minuutteja, sairaanhoitaja Mira Huhtala sanoo. – Prosessi on noin 10 vuoden sisällä kehitetty pitkäjännitteisellä työllä. Ennätystulos ei olisi mahdollista ilman nykyisiä T-sairaalan tiloja, joissa tukipalvelut kuten TT-kuvaus ovat lähellä. Meitä palkittuja prosessiin osallistuvia on noin 50 päivystyksestä ja röntgenin hoitajia noin 30 ja laboratoriohoitajia noin 30. Palkintorahoilla olemme suunnitelleet illanviettoa, Huhtala kertoo. Tyksissä tehtiin hiljattain yhteistyössä Aivoliiton kanssa video liuotushoidosta, joka on nähtävillä YouTubessa ja löytyy esimerkiksi googlettamalla hakusanoilla aivoliitto ja liuotushoito. Kannattaa katsoa! AVH eli aivoverenkiertohäiriö Aivoverenkiertohäiriö on henkeä uhkaava tila. Oireiden ilmaannuttua potilaan tai läsnäolijan on tärkeää soittaa heti 112-numeroon. Oireisiin kuuluvat halvausoireet: yleensä toispuoleinen käden ja/tai jalan voima- ja/tai tuntoheikkous, suupielen roikkuminen, puhe- ja näköhäiriöt, tasapainohäiriöt sekä kävelyvaikeus ja huimaus yhdessä. Riskitekijöitä sairastumiseen ovat esimerkiksi kohonnut verenpaine, alkoholin ja huumeiden käyttö ja ylipaino. Joskus laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi tulehdussairaus, runsas alkoholin käyttö tai poikkeuksellisen kova henkinen tai ruumiillinen rasitus. Yhteensä vuosittain 25 000 suomalaista sairastaa aivoverenkiertohäiriön (aivoinfarkti tai aivoverenvuoto) eli joka päivä 68 henkilöä. Aivoverenkiertohäiriöstä käytetään lyhennettä AVH. AVH on kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa. AVH-potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa. Jos suoni saadaan avatuksi liuotushoidolla, vaurio jää yleensä pienemmäksi kuin muutoin. 3 2015 harrastukseNA Kätilökuorolaiset: Aina pieni rekrytointi käynnissä T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Minna Bergman on lapsesta saakka laulanut mielellään. Ruuhkavuosina tuli monen vuoden tauko, kun hän odotti, että lapset kasvaisivat ja tulisi eteen jotain sopivaa. Oman klinikan viisi vuotta sitten perustettu kuoro tuli kuin tilauksesta. Naistenklinikan väestä koostuvan Kätilökuoron jokaisella parillakymmenellä laulajalla on oma tarinansa musiikin parissa, mutta kaikkia yhdistää laulamisen ilo. Muuta ei kuorolaisten mukaan tarvitakaan ja kaikki ovat tervetulleita joukkoon, myös klinikan ulkopuolelta. – Monesti työasiat pyörivät vielä mielessä autossa kotimatkallakin. Tämä on harrastus, jossa pää tyhjentyy ajatuksista, vuoden verran mukana ollut kuorolainen Minna Bergman toteaa. Kynnelle kykenevät kuorolaiset ovat kokoontuneet ylimääräiseen harjoitukseen kesätauolta ennen syyskauden virallista starttia eläköitymisjuhlakeikan takia. Mukana on myös yhden kuorolaisen lapsi, Christopher. Lapset ovat tuttu näky harjoituksissa. – Täällä on pidetty esimuskaria mahassa ja muskaria lattialla. Kerran sairaalassa pidettävässä äitienpäiväkonsertissa oli laulamassa kuorolainen, joka oli synnyttänyt edellisenä päivänä ja päivän ikäinen vauva oli mukana. Kutsumme häntä kuorovauvaksi. Äitiyslomalla oleville tämä on henkireikä vauva-arkeen ja hyvä linkki työyhteisöön, kun saa vaihtaa kuulumisia, Johanna Tiitta sanoo. Ilmapiiri on muutenkin rento. Moni tekee 3-vuorotyötä, joten poissaolot ymmärretään. 24.8.2015 pidetyissä harjoituksissa olivat mukana laulamassa kuorolaiset Tuula Mäenpää, Anna Tunnela ja poika Christopher, HilkkaLiisa Hannikainen, Päivi Niinivirta, Minna Bergman ja pianon ääressä säestämässä kuoronjohtaja Johanna Tiitta. – Sitoutuminen on vuorotyössä aika vaativaa. Moni tulee suoraan töistä ja osa tulee yövuorojen välissäkin, mutta kukaan ei ihmettele, jos et tule – otamme iisisti. Kaksi pääesiintymistä vuodessa Kuoro sai alkunsa viitisen vuotta sitten, kun kuoronjohtajana toimiva entinen musiikinopettaja ja nykyinen kätilö Johanna Tiitta alkoi kysellä lauluporukkaa omasta klinikasta. Laulajia löytyikin mukavasti ja esiintymiset alkoivat oman klinikan pienistä tapahtumista kuten eläköitymisjuhlista ja synttäreistä. Niissä lauletaan Tiitan mukaan edelleen, mutta nopeasti vakiintui käytäntö, että joka vuosi pääesiintymisiä on kaksi: joulu- ja äitienpäiväkonsertti. Joulukonsertit ovat olleet itse järjestettyjä eri paikoissa ja äitienpäiväkonsertti pidetään sairaalassa. – Viime äitienpäiväkonsertti synnytysosastolla oli jo viides. Yleisön joukossa on esimerkiksi vastasyntyneiden vauvojen kera tuoreita perheitä, jotka liikuttuvat helposti, ja valitsemmekin äideille ja lapsille sopivia kappaleita. Äitejä tulee sängyilläkin ja somistamme osaston kauniiksi. – Joulukonsertteja on järjestetty esimerkiksi Paimion sairaalassa ja viime vuonna olimme Katariinan kirkossa ja yhteistyötä tehtiin tällöin seurakunnan kanssa. Yhteistyötä on tehty myös solistien ja toisten kuorojen kanssa. Konserttien varat on lahjoitettu hyväntekeväisyyteen kuten Afrikkaan kätilötyön hyväksi. Lisäksi olemme esiintyneet Lääkäripäivillä. Työssäjaksaminen paranee Harjoittelutila ruokasalissa on järjestynyt talon puolesta, vaikka välillä tilan saaminen käyttöön on ollut kuorolaisten mukaan vaakalaudalla. Bergman ja Tiitta sanovat, että harrastuksella on suoraa vaikutusta työssäjaksamiseen. Samalla verkostoituu ihmisiin yli osastorajojen. Kun tutustutaan, työelämässäkin helpompi keskustella. – Mukana on sellaisia, jotka laulaneet jossain kuorossa aiemmin tai soittavat jotain, mutta myös sellaisia, joilla ei ole mitään aiempaa kokemusta eikä sitä edellytetä. Harrastus tarjoaa samalla mukavaa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, sillä kun järjestään konsertti, tehdään kaikki itse. Meillä on aina pieni rekrytointi menossa. Nimeksi on valittu kätilökuoro, koska monet ovat kätilöitä. Vaikka suurin osa laulajista on Naistenklinikalta, kaikkien ammattikuntien edustajat ovat tervetulleita mukaan, Tiitta rohkaisee. Tervetuloa mukaan! Syyskausi alkaa kesätauon jälkeen 22.9. klo 15.00 U-sairaalan ruokasalissa ja riittää kun tulet paikalle. Harjoitukset pidetään joka tiistai samaan aikaan samassa paikassa. Hospitaali 19 »Ihmisen mieli kuin koiranpentu!» T eksti » KRISTIINA ANDREASSON Itämaisesta perinteestä kehittynyt mindfulness (suomeksi tietoisuustaidot) on suosittua myös länsimaisessa terveydenhuollossa ja hyvinvoinnissa. Suomeen mindfulness tuli 1990-luvulla. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) ja Turun yliopisto järjestävät ensimmäistä kertaa Suomessa akateemisen valtakunnallisen mindfulnesskoulutuspäivän 6.11.2015. – Tieteellisen mindfulnessin kehittäjän Jon Kabat-Zinnin määritelmän mukaisesti koulutuspäivässä on mukana elämyksellisyyttä ja hyväksyvää tietoista läsnäoloa ilman arvostelua. Päivän aikana on myös mahdollisuus mindfulness-harjoitteluun, sanoo koulutuspäivän järjestäjiin kuuluva psykiatrian erikoislääkäri Leena Kähäri. – Esiintyjistä haluan erityisesti nostaa esiin Skandinavian mindfulness-uranuurtajan, professori Åsa Nilsonnen Karoliinisesta sairaalasta. Koulutuspäivän kohderyhmiä ovat VSSHP:n erikoistuvat lääkärit, terveydenhuollon eri ammattiryhmät ja mindfulness-työn ammattilaiset. Paikalle odotetaan 200-250 kiinnostunutta. Tietoisuuden harjoittamista Mindfulness voi auttaa sairauksissa (esim. suolistosairaudet, syöpä) tai työelämän haasteissa (esim. stressinsietokyvyn ja keskittymiskyvyn paraneminen). – Kannustavia tutkimustuloksia on paljon, sanoo Leena Kähäri. – Mindfulness lisää tyytyväisyyttä elämään ja auttaa hyväksymään sen, mikä on pakko hyväksyä. VSSHP:ssa järjestetään potilaille kahta erilaista mindfulness-kurssia. Työntekijöille on puolestaan tarjolla mindfulnessverkkokurssi, jonka on tähän mennessä aloittanut jo yli 700 sairaanhoitopiiriläistä. Aluksi voi olla vaikea saada otetta mindfulness-harjoitteluun. Terve kriittisyys kuuluu myös asiaan. Aloittelijan harjoitusten kannattaa Leena Kähärin mukaan olla lyhyitä ja arkeen sidottuja. Esimerkiksi työntekijöiden verkkokurssin moduulit ovat kestoltaan viitisen minuuttia. – Ajan harjoituksiin voi napata arjen joutohetkistä. Valitse vaikka kahvinkeitto tai muu tylsä kotityö ja liitä siihen mindfulness, vinkkaa Leena Kähäri. Kiinnostunut löytää kokeilemalla sopivan harjoitustavan ja -paikan. Keskeisintä harjoituksissa on oman mielen rauhoittaminen: – Ihmisen mieli on kuin koiranpentu! Leena Kähäri vertaa. Verkkokurssi työntekijöille Mindfulness-verkkokurssi VSSHP:n työntekijöille: http://santra.vsshp.fi/lisaa/ uutisarkisto/uutiset/pikku-uutiset/Sivut/ Tervetuloa-Mindfulness-kurssille.aspx 20 Hospitaali 3 2015 Pertti Palo on parin vuoden ajan työstänyt romaanikäsikirjoitusta, joka alkaa olla valmis. Hän aloitti elokuussa yliopiston Mestarikirjoittajakurssin. Pertti kertoo viihtyvänsä vaimonsa kanssa merenrantamaisemissa Uudenkaupungin Pyhämaalla sekä Espanjan loma-asunnossa. »Päivääkään ei harmittanut tulla töihin» T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Tyksin naistenklinikan pitkänlinjan ammattilaiset, erikoislääkärit Ulla Ekblad ja Pertti Palo, jäivät kesällä eläkkeelle. Ulla Ekbladille työvuosia Tyksissä kertyi 36 ja Pertti Palolle 24. Ulla Ekblad hankki tänä vuonna siirtolapuutarhapalstan, jossa riittää puutarhatyötä. Hän jatkaa myös kielten opiskelua ja kertoo hankkivansa uusia harrastuksia kiinnostuksen heräämisen mukaan. – Olen ollut kaikki nämä vuodet Tyksissä, paitsi äitiyslomalla toisen lapsen synnyttyä ja vuoden Yhdysvalloissa tutkijana, kertoo Ulla Ekblad. – Erikoistumiset ja eri virkoihin pääsyn sain onnekseni etenemään ilman katkoja. Ulla Ekblad erikoistui ensin naistentauteihin ja synnytyksiin ja sitten oman kiinnostuksensa siivittämänä perinatologiaan. Hän työskenteli naistenklinikalla osastonylilääkärinä ja organisaatiouudistuksen jälkeen myös vastuualuejohtajana. – Kliinisen työn ohella on ollut hyvä ohjata tutkimustyötä oman väitöskirjan valmistumisen jälkeen. Vastuulääkärinä oman erikoisalan kehittäminen ja uudistaminen on tehnyt työstä mielekästä, sanoo Ulla Ekblad. Pertti Palo tuli naistenklinikan apulaislääkärin sijaiseksi Tyksiin vuonna 1983. Seuraavana vuonna hän sai apulaislääkärin erikoistumisviran ja valmistui naistentautien erikoislääkäriksi. Ultraäänitutkimuksista vastaavan lääkärin opissa toimiessaan hän kiinnostui sikiön ultraäänitutkimuksesta. Väitöskirjansa valmistumisen jälkeen Palo oli erikoislääkärin sijaisena ja teki pääasiassa ultraäänitutkimuksia. Parin vuoden mittainen visiitti yritysmaailmaan päättyi vuonna 1994, kun Pertti Palo sai äitiyspoliklinikan erikoislääkärin viran Tyksistä. – Päätyöni koko uran ajan on ollut sikiöiden ultraäänitutkimukset. Olen saanut tehdä mitä haluan, hyvässä yhteistyössä kollegoiden kanssa, summaa Pertti Palo. Kummankin haastatellun mielestä suurimmat muutokset työvuosien aikana liittyvät nimenomaan ultraäänitutkimusten kehittymiseen. – Ei voi kuvitella, että ilman niitä voisi nykyisin seurata riskiraskauksia, Ulla Ekblad sanoo. – Ultraäänitutkimus oli hyvin alkeellista, kun aloitin sen parissa 1980-luvulla, sanoo Pertti Palo. - 2000-luvulla on tullut kolmiulotteinen ultraäänitekniikka, jolla voidaan esimerkiksi saada sikiön kasvoista kuva ja tietyissä tapauksissa varmistaa epäilty poikkeavuus. Esimerkkeinä muista, 1970-luvulta eteenpäin kehittyneistä osa-alueista, Ulla Ekblad mainitsee sikiöseulonnat, äitien kivunlievityksen, moniammatillisesti hoidettavat synnytyspelot sekä Keskolan toiminnan ja sen huippuluokkaa olevat hoitotulokset. – Nykyisin teknologian saavutuksia osataan käyttää synnytyksen hoidossa harkitusti. On ymmärretty, että liika puuttuminen synnytysten hoitoon voi olla myös haitallista, Ulla Ekblad sanoo. – Veikkaan, että sikiön niskapoimututkimukset tulevat tulevaisuudessa jäämään pois, koska mahdolliset sikiön kromosomipoikkeavuudet pystytään jo luotettavasti tutkimaan äidin verinäytteestä, arvioi Pertti Palo. Molemmat pitävät tärkeänä sikiötutkimusyksikön saamista Tyksiin. Mielenkiintoinen työ ja hyvä työyhteisö – Synnytyssalityöskentely vastaavana lääkärinä oli antoisaa. Yhteistyö lääkärien, kätilöiden ja muiden erikoisalojen kollegoiden kanssa on ollut äärimmäisen hyvää. Ei ollut päivääkään, ettenkö olisi halunnut tulla töihin!, sanoo Ulla Ekblad. - 36 vuodessa olen nähnyt kenties tuhansia vastasyntyneitä. Äidit tulevat kaupungilla näyttämään lapsilleen, että tämä täti on auttanut synnyttämään sinut. – Omassa työssäni kaikkein mielenkiintoisinta on ollut alusta saakka sikiöiden napapunktiot ja sikiöiden verensiirto, kun sikiöllä todetaan anemia. Pipari eli pienipainoisten sikiöiden tutkimus yhdessä muiden lääkärien kanssa oli myös antoisa kokemus, sanoo Pertti Palo. Ulla Ekblad kehuu työyhteisöä. Hän mainitsee eräänä esimerkkinä hyvän vastaanoton, jonka sai palattuaan vuonna 2010 vakavan sairauden jälkeen takaisin. Pertti Palo kiittelee työnohjauksen kehittymistä: – Kunnollista työnohjausta tarvittaisiin senkin vuoksi, että asiakkaat ovat jatkuvasti vaativampia. Eläkkeellä ei kummankaan aika tule kulumaan pelkästään kiinnostavien ja monipuolisten harrastusten parissa: – Aion jatkaa osittain tutkimustöiden parissa ja asiantuntijan roolissa sekä pitää toistaiseksi yksityisvastaanottoa, sanoo Ulla Ekblad. – Pidän hieman yksityisvastaanottoa ja olen mukana yhdessä väitöskirjatyössä, sanoo Pertti Palo. 3 2015 Sari Melkko Tyksistä Vuoden Unihoitaja 2015 Hospitaali 21 »Sisäilmaongelmat selvitettävä tapauskohtaisesti» Tyksin Keuhkoklinikalla uniapneapotilaita hoitava Sari Melkko on valittu Vuoden Unihoitajaksi. Nimityksen tekee vuosittain Suomen Unihoitajaseuran hallitus. Vuoden Unihoitajia on valittu vuodesta 2006 lähtien. Unihoitajien työhön kuuluu unidiagnostiikka ja unihäiriöiden hoito. T3-hankkeen projektihenkilöstö muutti Kupittaalle T eksti » ESA HALSINAHO T3-sairaalahanke on edennyt kesällä konkreettisten sopimusten asteelle. Projektijohtaja Timo Seppälä kertoo, että kesäkuussa allekirjoitettiin suunnittelusopimukset ja pidettiin ensimmäinen suunnittelukokous. Logistiikkasuunnittelijaksi valittiin EP-Logistics Oy. Elokuun alusta alkaen projektiorganisaatio on hallituksemme päätöksen mukaisesti tullut virallisesti voimaan. Projekti on asetettu 31.12.2019 saakka. Elokuussa hallitus teki päätöksen, jolla T3-projektiorganisaatio erotettiin tekniikan ja huollon tulosalueesta. Projekti toimii nyt suoraan sairaanhoitopiirin johtajan alaisuudessa. Syyskuun aikana projektiin kuuluva henkilöstö, 14 työntekijää, saivat toimintatilat Kupittaan vanhasta asemarakennuksesta, josta kehittämispalvelut-yksikkö puolestaan muutti Sairaalanmäelle, rakennuksesta 8 vastaavasti vapautuneisiin tiloihin. – Muutto oli myönteinen asia, nyt olemme paljon lähempänä rakennuspaik- kaa, mikä helpottaa asioiden hoitoa, Seppälä toteaa tyytyväisenä. Toiminnan suunnittelusta vastaava projektijohtaja Raija Asola kertoo, että T3:n tulevien käyttäjien kanssa aloitettiin suunnitteluneuvottelut syyskuun toisella viikolla. – Meillä on kahdeksan ryhmää, joiden kanssa suunnittelemme kerroskohtaisesti kullekin tulevia tiloja, hän kertoo. Ensimmäiset konkreettiset työt – ja samalla häiriöt – alkoivat kesäkuussa kaukokylmäverkon uuden syöttöputken tarvitseman kanaalin kaivuulla kallioiseen sairaalanmäkeen. – Alkuvuonna pääsemme sitten rakentamaan betonikantta, jonka päälle uusi sairaala tulee, Seppälä kertoo. Helsingintien ja rautatien yläpuolelle rakennettavasta kannesta tulee 9 000 neliömetrin laajuinen, eli siihen mahtuisi hyvin kansainväliset vaatimukset täyttävä jalkapallokenttä. Timo Miikkulaisen keskeisin työ liittyy U-sairaalan sisäilmaongelmiin ja niiden korjaamiseen. Medisiina D -uudisrakennuksen rakennustyöt alkavat M T eksti J A K U VA » KRISTIINA ANDREASSON Rakennusinsinööri Timo Miikkulainen aloitti U-sairaalan sisäilmaremonteista vastaavana projektipäällikkönä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) huhtikuussa. Turun yliopisto, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP), Turun ammattikorkeakoulu sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) saavat uudet opetus-, tutkimusja diagnostiikkatilat. Medisiina D:ssä ovat Tyks-Sapa-liikelaitoksen palvelualueista mukana Tykslab, Patologia, Tyks Mikrobiologia ja genetiikka, Varsinais-Suomen välinehuoltokeskus sekä Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus. Rakennukseen on tulossa myös VSSHP:n, yliopiston ja AMK:n yhteisiä toimintoja. – Tyks-Sapa-liikelaitos saa keskitettyä toimintaansa Kantasairaalan ytimeen seitsemästä eri rakennuksesta. Palvelualueiden on mahdollista modernisoida toimintojaan ja sujuvoittaa edelleen prosessejaan. Medisiina D:n myötä esimerkiksi Patologia pystyy kotiuttamaan ostopalveluja ja tutkimaan kaikki VSSHP:n patologian näytteet omassa laboratoriossa. Uusi välinehuoltoyksikkö tuottaa sovitusti välinehuoltopalvelut kaikille neljälle organisaatiolle. Liikelaitoksen tutkimus- ja tuotekehitystoiminta sai myös uutta vauhtia Utulabin liiketoiminnan siirryttyä Tyks-Sapa-liikelaitokseen 1.1.2015. Tämä vauhti tulee varmasti lisääntymään, kun tutkijat ja tuotekehittäjät muuttavat eri tiloista synergiataloon. Lisäksi yliopiston, ammattikorkeakoulun ja yliopistosairaalan yhteinen oppimiskeskus laboratorio-, ryhmäopetus- ja simulaatiotiloineen on ainutlaatuinen. Medisiina D:n myötä yhteistyömahdollisuudet paranevat ja uudet tilat edistävät toiminnallisia synergioita, kommentoi Tyks-Sapa-liikelaitoksen toimitusjohtaja Hanna Mäkäräinen. Medisiina D -uudisrakennus tulee sijoittumaan T- ja A-sairaaloiden väliin. Rakennustyöt alkavat syyskuun lopussa 2015. Rakennus on tarkoitus ottaa käyttöön 2018. Medisiina D:ssä on tavoitteena kestävän kehityksen mukaiset tilaratkaisut, rakenteet sekä materiaalit. Näin pyritään takaamaan käyttökustannusten kannalta edulliset ratkaisut tulevaisuudessa. Lisätietoja: • Santra > Medisiina D • Projektipäällikkö Hanna Petäjä hanna.petaja@tyks.fi iikkulaisen noin 15 vuoden työkokemukseen yksityissektorilta sisältyy mm. nykyistä työtä vastaavia projektijohtotehtäviä, mihin sisältyy kokemusta sekä remonteista, että uudisrakentamisesta. Lisäksi hän on ollut vastuussa vahinkosaneerauksesta ja talotekniikka yksiköiden johtamisesta. VSSHP:ssa Timo Miikkulaisen keskeisin työ liittyy U-sairaalan sisäilmaongelmiin ja niiden korjaamiseen, lisäksi hänelle kuuluvat projektien suunnittelun ohjaaminen ja valvominen. – U-sairaalan sisäilmaongelmia ei kielletä, mutta niiden syyt on selvitettävä aina tapauskohtaisesti. Ei voida osoittaa, että on yksi tietty syy, joka vaikuttaa ihmisten reagointiin, sanoo Timo Miikkulainen. Turun kaupunginvaltuuston kesällä hyväksymä asemakaava mahdollistaa U-sairaalan purkamisen. – Sairaala pidetään mahdollisimman hyvässä kunnossa ennen purkamispäätöksen tekemistä, sanoo Timo Miikkulainen. Vapaamuotoiset henkilöstöinfot tärkeitä Ensimmäinen Miikkulaisen johdolla U-sairaalassa toteutetuista korjausprojekteista (UB3-väistötilat) valmistui jo elokuun lopussa. – Ensimmäiset kommentit käyttäjiltä ovat olleet positiivisia. Kun kuukauden tuuletusaika on ohi, tilat saa väistötiloiksi äitiyspoliklinikka, sanoo Timo Miikkulainen. Remontoitavana olevilla osastoilla on aina parittomina viikkoina vapaamuotoinen infotilaisuus henkilökunnalle. Tilaisuudet on tarkoitettu koko osastolle ja niihin osallistutaan vilkkaasti. – Infotilaisuuksissa tulee kysymyksiä ja kommentteja suoraan käyttäjiltä. Tilaisuudet ovat tärkeitä käyttäjille, sanoo Timo Miikkulainen. Yksittäinen projekti kestää keskimäärin kuutisen kuukautta. Aikaan sisältyy suunnittelu, kilpailutus, varsinaiset remonttityöt, kuukauden mittainen tuuletus sekä muutto. Jokaisen projektin osalta myös selvitetään erikseen, voidaanko remonttia tehdä samaan aikaan kun yksikön normaali toiminta on käynnissä vai tarvitaanko väistötiloja ja mistä niitä olisi mahdollista saada. Syyskuun lopussa valmistuu synnytyssalien remontti. – Jos kaikki suunnitteilla olevat projektit hyväksytään, syksyllä U-sairaalassa tulee olemaan viisi projektia käynnissä, Timo Miikkulainen sanoo. 22 Hospitaali 3 2015 HENKARI Henkari-palstalle voit tarjota tekstejäsi julkaistavaksi osoitteella tiedotus@tyks.fi. Tekstejä voi tarjota nimellä tai nimimerkillä. Nimimerkin tiedot jäävät vain toimituspäällikön tietoon. Olemmeko epäkohteliaita – vaiko liiankin hienotunteisia? Taannoin oli lehdessä lukijan kirjoitus: »Ovatko turkulaiset epäkohteliaita?» Moni paikallinen on sanonut että varsinaissuomalaiset ovat jäyhiä ja jäykkiä. Tyypillinen negatiivinen turkulainen kieli: Ei tää bussi Räntämäkeen mee? Sekä legendaarinen kenkäkauppa-slogan: Ei teillä kenkiä ole myydä? Artikkelissa sanottiin myös seuraavaa: Saksalainen kaatui hiihtomäessä, suomalainen laskija käänsi äkkiä päänsä pois ja pyyhälsi ohi. Mitä piittaamattomuutta, ajattelee saksalainen. Hänelle selvennettiin, ettei kyse ole suinkaan piittaamattomuudesta vaan hienotunteisuudesta. Apua saa kyllä, jos pyytää tai on tajuton. Meitähän on moneen junaan ja asemallekin jää muutamia. Tunnustan, että kun muutin Turkuun, olin samaa mieltä turkulaisen sulkeutuneisuudesta. Nyt asuttuani täällä kymmeniä vuosia voin jo sanoa muuta. Mietinkin, onko syy siinä, ettemme näe mitä ympärillä tapahtuu ja vain negatiiviset asiat jää mieleen. Olemmeko perusnegatiivisia? Usein olen pahoittanut mieleni kanssaihmisten käyttäytymisestä. Itselle on viime aikoina tapahtunut monta ilahduttavaa käännettä ja tilannetta. Tiedä sitten missä on vika?! Olenko avannut silmäni ja korvani vihdoinkin? Me muistamme sen tympeän bussikuskin, joka murahti kysymykseeni ja sen tyypin, jolle avasin oven, joka ei edes vilkaissut minua, kiitoksesta puhumattakaan. Mutta muistammeko sen, kun kuljetusmiehet jäävät odottamaan, saatko oven auki päästääkseen sinut tarvittaessa sisälle? Muistanko sen, kun bussikuski huolehti, »Hei mihin olittekaan menossa? Tämä ei ole se Räntämäen pysäkki.» Ja sitä lenkkareiden kehumista ja hyvän Itsenäisyyspäivän toivotusta apteekin kulmilla, jonka sinulle huikkasi yllättäen henkilö, jolta et sellaista osannut odottaa. Edellä mainitut tilanteet ovat saaneet minut hyvälle mielelle pitkäksi aikaa. Toivon, että me kuljemme mieli, silmät ja korvat avoinna. Monta mukavaa ja hyvän mielen tapahtumaa jää kokematta ja näkemättä jos kuljemme laput silmillä. Työhyvinvointi paranee kun huomioimme toisiamme. Suuria ponnistuksia siihen ei tarvita, pelkkä hymykin riittää. Pysähtykää kuuntelemaan itseänne ja siinä sivussa kuulette myös toisianne. T erttu K eskinen Historiaa tehdään joka päivä Näitä töitä sairaalaympäristöissä tehdessä tulee väkisinkin mietittyä, mistä kaikki on alkanut. Itseäni tietenkin eniten kiinnostavat kasvit, varsinkin puut. Kuvassa Janne Toivanen nurmikonleikkuussa taustallaan Halikon 25 vuotta vanhat syyshortensiat. Olisiko jo lähihistoriaa? Yleensä puut on istutettu rakennusten myötä. Rakennushistoria on varmasti helppo löytää esimerkiksi netistä. Niistä itselle tulee mieleen Mörne ja tietenkin Alvar Aalto. Mörnen suunnittelemia rakennuksia on esimerkiksi Halikossa ja Uudessakaupungissa. Aallosta tulee tietenkin Paimio mieleen. Periaatteessa jokainen meistä tekee »historiaa» joka päivä. Jokainen päivä muuttuu eiliseksi, ja voi olla joskus »historiaa». Netti on liian helppo tapa. Kirjallisuus ja jo työuransa päättäneiden ihmisten kuuntelu on oma tapani lähestyä historiaa. Halikko on tietenkin helppo minulle, sekä kirjasta että kuuntelun myötä. Tyksistäkin on kuulemma kirja, en ole lukenut, mutta sitäkin enemmän olen kuunnellut jo eläköitynyttä rakennusvastaavaa. Tuhoisa tarina. Poistettiin puut rakennusten laajentumisien myötä. Halikon sairaalan tarina alkoi venäläisvaruskunnasta, Tyksin varmaan turvallisuudesta, olihan jo kaksi paloa takana, ja tuo kallio varmaan turvallisin paikka perustaa sairaala. Halikossa 1800-luvulla istutettujen vaahteroiden alkutaival oli ankea, sillä venäläisupseerien hevoset purivat niitä pahasti. Ovat kuitenkin hengissä edelleen. 1800-luvulla joku istutti myös Tyksin mäelle puita. Lehmuksia, vuorijalavia. Niitten kohtaloksi koituu alueen »kehittyminen». Kylmäputki teki lehmuksista 100 vuotta vanhoja lonkanmurtumapotilaita, ja tuleva T3-yhdyskäytävä poistaa jalavat. Jokainen sielultaan puutarhuri hakee puuta istuttaessaan »kuolemattomuutta”. Oma rakkain puuni on Otavan puutarhurikoulun metsiköstä omin käsin kaivettu Abies sibirica. Siis Siperian jalokuusi, istutusvuosi 1979. Yli 300 kilometrin junakyydin taimi kesti hyvin. Olisikohan vaikka 15 metriä korkea nyt. Halikkoon istutin syrjäiseen paikkaan Douglasin kuusen, maksimikorkeus 35m. Teinkö historiaa? En tule itse näkemään, mutta jollei kaivinkone iske, niin ehkä? Puutarhurin pitää miettiä minne puun istuttaa. En sure Tyksin puiden kohtaloa vaan mietin, miksei samalla laitettu koko aluetta uusiksi. Mukulakivi on muuttunut asfaltiksi, ja hevoskärryt kuorma-autoksi. MULTASORMELLA ON ASIAA T eksti ja kuva : H annu Väinälä Kurkistus museon kokoelmiin Säteilymittari Wilhelm Conrad Röntgen löysi X-säteiksi nimeämänsä röntgensäteet sattumalta vuonna 1895. Röntgensäteiden merkitys lääketieteelle huomattiin heti, ja röntgenlaitteiden käyttö sairauksien tutkimuksessa ja hoidossa levisi nopeasti laajalle. Aluksi tätä näkymätöntä säteilyä pidettiin vaarattomana, mutta pian röntgensäteilyn huomattiin aiheuttavan mm. ihoja silmävaurioita. Ensimmäiset suositukset röntgensäteiltä suojautumisesta annettiin jo vuonna 1896 – ohjeissa mm. kehotettiin voitelemaan iho vaseliinilla. Pian hoitohenkilökunnan käyttöön tulivat lyijyvuoratut käsineet ja -esiliinat. Myös potilaita ryhdyttiin suojaamaan tarpeettomalta säteilyltä lyijysuojilla. Ensimmäisissä röntgenlaitteissa kuvantamiseen tai hoitoon käytetyn säteilyn määrää oli vaikea määrittää. Useat lääkärit arvioivat röntgensäteilyn voimakkuutta asettamalla oman kätensä alttiiksi säteilylle. Tämä johti usein vaikeisiin säteilyvaurioihin, pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Sopivan säteilyannoksen mittaamiseksi kehitettiin erilaisia menetelmiä ja laitteita. Perusajatuksena oli, että röntgensäteet saivat vaikuttaa näihin mittareihin samaan aikaan kuin hoidettavaan, ja määrätyn säteilyannoksen jälkeen syntyi tietty reaktio. Turun Lasarettimuseossa on esillä Robert Fürstenaun 1910-luvulla kehittämä intensimetri. Laitteen sisältämä seleeni reagoi säteilyyn, ja syntyvä jännite-ero näkyi galvanometrin asteikolla. Intensimetri näytti resistanssin muu- toksen asteikolla F/minuutti, jossa F oli Fürstenaun mukaan nimetty mittayksikkö. Mittavirhe saattoi kuitenkin olla suuri, jopa 10–30 %. Intensimetrit jäivät pois käytöstä 1930-luvulla, kun tilalle tuli tarkempia laitteita. K uukauden esine on nähtävänä Turun Lasarettimuseossa. Museo on avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo14−18 sekä sopimuksesta muina aikoina. Yhteydenotot ja tiedustelut: museonhoitaja Satu Rantala, satu.rantala@tyks.fi, p. 050 5714 030 3 2015 Tyks tutkii ja hoitaa Hospitaali 23 joka kuukauden ensimmäinen torstai klo 18–20. T-sairaalan Johan Haartman- ja Risto Lahesmaa -salit, Hämeentie 11, Turku. Luentoja voi kuunnella etäyhteyden avulla Vaasassa ja Porissa. LOKAKUU Asiaa aivoista 1.10.2015 Kevään Aivoviikon tilaisuuden uusinta Puheenjohtaja toimialuejohtaja, professori Risto O. Roine, Neurotoimialue 18.00–18.10 Tilaisuuden avaus. Aivoterveyden kasvava merkitys professori Risto O. Roine 18.10–18.40 Hanki itsellesi käytetyt aivot! Muistin lajit. Kuluvatko aivot käytössä? Voiko muistisairauden ehkäistä? Professori Juha Rinne 18.40–19.10 Voiko aivoverenkiertohäiriön ehkäistä? Aivot ja sydän. Näihin riskitekijöihin voit itse vaikuttaa. Aivojen kuntoutus Professori Risto O. Roine 19.10–19.40 Suojaa aivosi! Mitä aivot kestävät? Aivot ja alkoholi Ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuo 19.40–20.00 Nauttivat aivot. Hyvä ja paha stressi. Aivojen palkitsemisjärjestelmä. Aivot ja musiikki Ylilääkäri, professori Seppo Soinila MARRASKUU 5.11.2015 Ollaan kuulolla kuulosta ja tasapainosta Puheenjohtaja professori, ylilääkäri Jaakko Pulkkinen, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit 18.00–18.05 Tervetuloa! Ylilääkäri Jaakko Pulkkinen 18.05–18.25 Kuulon tutkiminen ja kuulovammat. Erikoislääkäri Jussi Sarin 18.25–18.50 Vika välikorvassa - voiko kuulovian korjata leikkaamalla? Ylilääkäri Jaakko Pulkkinen 18.50–19.15 Sähköä sisäkorvaan – sisäkorvaistute. Osastonylilääkäri Jaakko Salonen 19.15–19.40 Korvaperäinen huimaus. Erikoislääkäri, LT Lotta Haavisto 19.40–20.00 Keskustelu JOULUKUU 3.12.2015 Painavasti lihavuuden hoidosta Pipoista ilahtuneiden päiväkotilaisten riemua Tyksilässä 26.6.2015. Kuvassa myös päiväkodin henkilökuntaa vasemmalla ja oikealla molemmat Tyks-Sapan ylihoitajat Benita Paloheinä ja Helena Luotolinna-Lybeck. Tulevia tyks-sapalaisia? T eksti ja kuva » M arjo P eltoniemi Tyks-Sapa-liikelaitos tekee markkinointia nuorien rekrytoimiseksi esimerkiksi Lääkäripäivillä. Joka vuosi kävijöille on ollut jaossa jotain pientä käytännöllistä, jolla voidaan muistuttaa Tyksistä tulevaisuuden työllistäjänä. Tänä vuonna liikelaitoksen markkinointivastaava ideoi pipon, jossa lukee: »Isona tulen Tyksiin töihin». P ipoja on jaettu yhteistyökumppaneille ja työntekijöille. Pipoille oli myös käyttöä kun liikelaitokseen siirtyi viime vuodenvaihteessa kahdeksankymmentä työntekijää Turun yliopistolta liiketoiminnan kaupan yhteydessä. Tyks-Sapan Kuvantamisen tilaisuudessa oli henkilöstöpäällikkö puhumassa ja hän sai puhujalahjaksi pipon. Sen myötä henkilöstötoimistossa syntyi idea, että miksei Tyksilän lapsillekin voisi lahjoittaa pipot – Tyks-Sapa aloittaa rekrytoinnin varhain. Tyks-Sapa-liikelaitoksen toimitusjohtaja Hanna Mäkäräinen kertoo, että palvelukysyntä on sitä luokkaa, että lisää osaajia tarvitaan. Pulaa hyvistä osaajista on tällä hetkellä sekä kuvantamisessa että laboratoriossa ja etenkin radiologeja kaivattaisiin. Kenties jostakusta päiväkotilaisesta kasvaa tulevaisuuden radiologi? Tyksilän päiväkoti on aloittanut toimintansa vuonna 1977 ja sitä ylläpitää Päiväkotiyhdistys Tyksilä ry. Tyksilän päiväkoti tarjoaa lasten päivähoitopalvelua ensisijaisesti sairaanhoitopiirin työntekijöiden 0-6-vuotiaille lapsille. Lapset ilahtuivat silminnähden pipojaosta. Jokainen kävi vuorollaan hakemassa mielivärisensä pipon ja sitten he asettuivat kuvattavaksi, vaikka paikallaan pysyminen kuvauksen ajan tekikin vilkkaimmille tiukkaa. Puheenjohtajana ravitsemustieteen professori Harri Niinikoski 18.00–18.25 Milloin lihavuus on hoidettava sairaus? Professori Markus Juonala, sisätaudit 18.25–18.50 Ruokavaliot vertailussa Professori Harri Niinikoski, ravitsemustiede 18.50–19.15 Liiku lisää! Dosentti Jarna Hannukainen, PET-keskus 19.15–19.40 Lihavuusleikkaukset – kenelle, milloin ja millä mene telmällä? Ylilääkäri Paulina Salminen, vatsaelinkirurgia 19.40–20.00 Lihavuuden korjaantuminen näkyy aivoista alkaen. Mitä PET-tutkimuksilla tiedetään asiasta? Professori Pirjo Nuutila, sisätaudit, PET-keskus Järjestäjä: Tyksin tutkimuspalvelut yhteistyössä toimi- ja vastuualueiden ja TYKS-säätiön kanssa. Professori Maritta Välimäki (vas.), tohtorikoulutettava Lotta Kauhanen, professori Sanna Salanterä, tutkija Riitta Danielsson-Ojala ja kehittämisylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine esiintyivät syyskauden ensimmäisellä yleisöluennolla, jossa käsiteltiin informaatioteknologiaa hoitotyön tukena. (Kuva: Esa Halsinaho) 26. kesäkuuta tarkastettiin LL Miia Laineen väitöskirja suomenkieliseltä nimeltään Tympanometri ja akustinen reflektometri välikorvatulehduksen diagnostiikassa pienillä lapsilla. Laine toimii parhaillaan lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian kliinisenä opettajana. Väitös kuuluu lastentautiopin alaan. 7. elokuuta tarkastettiin Mehdi Farshchianin väitöskirja suomenkieliseltä nimeltään Ihon levyepiteelisyövän kehittymiseen liittyvät uudet merkkitekijät. Väitös kuuluu iho- ja sukupuolitautiopin alaan. Kiitos Kiitos vuosista näistä, riemuista, myrskysäistä. Ne vietin kanssanne työtä tehden. Nyt käänsin elooni uuden lehden. Syvän kumarruksen saattamat lämpimät kiitokseni Teille, jotka niin monin lahjoin ja kukkasin muistitte. Paula Aho Kiitokset vuosien hyvästä yhteistyöstä ja hienosta eläköitymispäivästä, juhlista sekä lahjoista. Ulla Ekblad, Pertti Palo Ruusut, risut ja juttuvinkit: tiedotus@tyks.fi 24 Hospitaali 3 2015 Osastonhoitaja Pirjo Jokinen ja silmäklinikan vastuualuejohtaja Hanna Vaahtoranta-Lehtonen muuttorumban keskellä. Huoltopalveluiden asentajilla riittää töitä muutoissa. Silmäklinikka muutti U-sairaalasta A-sairaalaan T eksti ja kuvat » M arjo P eltoniemi Tyksin Kantasairaalan silmäpoliklinikka ja -vuodeosasto sekä silmäleikkausosasto muuttivat Tyksin U-sairaalasta A-sairaalaan syyskuun alussa. S ilmäklinikka pääsi A-sairaalassa peruskorjattuihin tiloihin. Poliklinikka ja leikkausosasto sijaitsevat kolmannessa kerroksessa ja vuodeosasto viidennessä kerroksessa. Tilaa on suunnilleen saman verran kuin U-sairaalassakin. Parempaa uusissa A-sairaalassa tiloissa on entiseen verrattuna henkilökunnan mukaan, että tilat ovat lähempänä toisiaan, mikä helpottaa toimintaa. – Muutto sujui yhteistyössä ripeästi ja pidemmiltä toimintakatkoksilta vältyttiin. Aika näyttää miten toiminta uusissa tiloissa lähtee sujumaan. Käytävää riittää kuljettavaksi, sillä kolmannen kerroksen tilat sijaitsevat 70 metriä pitkän käytävän varrella, silmäklinikan vastuualuejohtaja Hanna Vaahtoranta-Lehtonen ja osastonhoitaja Pirjo Jokinen kertovat. Myös muuttokiireistä tavoitetut henkilökunnan edustajat toteavat, että tilat vaikuttavat hyviltä, kunhan valmista tulee ja Sairaanhoitaja Mia Bujupi lajittelee tavaroita muuttolaatikoista uusiin tiloihin. kaikki löytää paikkansa. – Tilat ovat kauniit, valoisat ja väriäkin löytyy. Alkuun on toki varmasti vähän eksyksissä. Muutto tehtiin hektisellä aikataululla, eivätkä uudet tilat olleet vielä kaikilta osin valmiit. Muuten kaikki on sujunut hyvin. Muutto koski suurta henkilöstömäärää, sillä silmäklinikalla työskentelee noin sata henkilöä. Toimintaa kehitetään avohoitopainotteisemmaksi ja suurin osa leikkauksista tehdään nykyään päiväkirurgisesti. Vuodepaikkoja vähennettiin 11:sta kahdeksaan paikkaan plastiikka- ja yleis- kirurgian kanssa yhteisellä vuodeosastolla. A-sairaalassa klinikalla on käytössään neljä leikkaussalia, saman verran kuin U-sairaalassa, mutta siellä osa jouduttiin välillä sulkemaan sisäilmaongelmien takia. Silmäklinikalla hoidetaan noin 300 potilasta ja tehdään noin 30 silmäleikkausta päivittäin. Vuodessa hoidetaan noin 39 000 potilasta ja leikkauksia poliklinikalla tehdään noin 5 000. Väestön vanhetessa ja hoitomenetelmien kehittyessä potilaat lisääntyvät vuosi vuodelta. Suurimpia potilasryhmiä ovat muun muassa ikärappeuma-, kaihi- ja glaukoomapotilaat. Sh Pirjo Laaksonen, sh Annamari Arvela, sh Irmeli Stenroos ja oh Pirjo Jokinen pysähtyvät välillä neuvottelemaan mitä tehdään seuraavaksi.
© Copyright 2024