1. No category

kaupunkilehti
Kuosmanen
kahmii
pal kintoja
>>3
I
I
PU T
Warkaus-seuran liite
P
Kulttuuria >>3–7
Yrityksiä >>8–10
Yhteiskunta >>12–13
Terveys >>14–17
Urheilu >>18–19
6/2016
8.10.2016
www.sykkeessa.fi
2
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
6/2016
8.10.2016
kaupunkilehti
Vapaus, Tasa-arvo
ja Veljeys
S
uomen perustuslain 18 § kuuluu näin: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia
toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan
on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.”
Jos julkista valtaa käyttävät ihmiset ottaisivat valtiomme perustuslain vakavasti, meillä ei olisi lähes 20 %:n työttömyyttä Varkaudessa. Ajattelumme ihmisen, työn ja yhteiskunnan välillä on jämähtänyt kansallisvaltioiden aikaan. Työ tulisi nähdä osana ihmisarvoista elämää ja oikeus työhön tulisi toteuttaa jokaisen yksilön kohdalla.
Yhteiskunta-ajattelumme on luokattoman heikkoa päätöksenteon tasolla ja sellaista on
myös toteutettu työllisyyspolitiikka. Viimeisen vuosikymmenen ajan on lakaistu mattoja
päältä ja alta paneutumatta työmarkkinoiden dynamiikan muutokseen. Ongelma ei ole pelkästään työttömyys, vaan siitä seuraavat kerrannaisongelmat. OECD:n tuoreesta koulutusvertailusta käy ilmi järkyttävä tosiasia: suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä 20 % ei
vuonna 2015 ollut töissä, koulutuksessa tai harjoittelussa. Järkyttävämpää on vain se, mitä
siitä seuraa, jos/kun näistä suurin osa syrjäytyy.
Näennäistoimien aika on ohi. Jokaisen politiikkaan tai julkiseen tehtävään pyrkivän/osallistuvan tulisi jatkossa alkaa sivistää itseään sen suhteen, mitä oikeasti tulisi tehdä, jotta asiat maassamme olisivat paremmin. Kaiken toiminnan tulisi tähdätä kansakuntamme tilan parantamiseen ja aitoon tuloksellisuuteen. Tilastot ovat tilastoja ja todellisuus
on läsnä joka hetki.
Ahtisaari on presidentti siinä missä Rytikin – toinen heistä laittoi itsensä likoon. Totta on kuitenkin se, ettei AY-siipi ole ollut kartalla vuosikausiin. Ei kummallakaan puolella. Karensseja ja omavastuupäiviä muuttamalla saadaan iso kuva näyttämään siltä, kuin jotain oltaisiin tekemässä. Fakta on kuitenkin se, että ainoa asia, joka tulisi tehdä, olisi alkaa työllistää ihmisiä. Näin, koska kaikkein kalleinta yhteiskunnalle on istuttaa työkykyisiä ihmisiä passiivisena kotonaan tai jossain muualla. Vastikkeeton sosiaaliturva on aikansa elänyt siinä muodossa kuin me sen tunnemme. Ketään ei saa hylätä, mutta antamalla
loputonta sosiaaliturvaa työkykyiselle ihmiselle unohdamme vastuun toisistamme. Yhdessä Suomi on rakennettu. Yhdessä se myös pidetään käynnissä. Elinkeinoelämästä tulevat
kommentit siitä, että jollain firmalla menee hyvin, vaikka Suomella ei menekään, on omiaan luomaan syvää kuilua hyvä- ja huono-osaisten välille.
Yhteiskuntavastuullisuutta on jokapäiväinen valintojen tekeminen – koskee se yksilön
sanavalintoja tai ostopäätöksiä. Nykyinen valtaeliitti rakentaa globaalia Suomea itsensä
kautta, ei tulevaisuutta turvaten. Yhteiskuntaa tulisi aidosti rakentaa kansakunnan hyvinvointia silmällä pitäen.
Lopetan tämän tekstin itseäni paljon fiksumman sosiologian ja kulttuurihistorian dosentin, Jari Ehnroothin lainaukseen (HS 1.10.2016): ”Kun kaikki ihmiset päästetään arvoa tuottavan työn kentälle, se kohentaa taloutta, vahvistaa yksilön vapautta ja edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Työkykyisen on kiistatta arvokkaampaa ja terveellisempää osallistua bruttokansantuotteen kasvattamiseen kuin elää muiden kustannuksella.”
Me pystymme siihen, kun tahtotila on aito.
Jaakko Ikonen
toimitus@sykkeessa.fi
Palveluja kannattaa viedä
asiakkaiden luokse
Teksti: Vesa Moilanen
Kelloseppä Sami Rautianen kertoo funtsineensa, että miksi palveluja yleensä ei viedä
asiakkaiden luo. Hän pisti tuumasta toimeen ja heinäkuussa alkoi käydä palvelemassa asiakkaita perjantaisin Leppävirralla
Foto Oksmanin tiloissa.
– Olen pitänyt omaa ”kellosepännurkkausta” ja menen asiakkaiden luo. Ainakin
minulle se on ollut tosi hyvä kuvio – on ollut asiakkaita – pitäjiltä käy ihmisiä kirkonkylällä.
Ja kun ”kellosepännurkkauksen” vieressä on kunnan omistama sadan neliömetrin
tila, niin Sami päätti vuokrata tilan pop up
-myymäläksi.
– Kun kylällä on ”Pimmeet markkinat”
-tapahtuma, niin laitetaan kyseiseen tilaan
pop up -myymälä. Tällä hetkellä Varkaudesta pop up -myymälään ovat lähdössä
Kello- ja Kultasepänliike Savon Sepät-yrityksen lisäksi Eräreppu ja Kultapaja Jalo
sekä keskusteluja on käyty myös muutamien muiden yritysten kanssa, Sami kertoo.
Eräreppu palvelee myymälällään lauantaihin saakka.
Leppävirran ”Pimmeet markkinat” on
keskiviikkona 26.10. klo 16–19, joten iltaaikaan myös töissä käyvillä ihmisillä on parempi mahdollisuus käyttää palveluita.
(Kansikuva: Leppävirran yrittäjien toteuttama ”PimVesa Moilanen.) meet markkinat” järjestetään nyt toista ker-
taa kirkonkylän keskustassa.
Tapahtuman aikana Kello- ja Kultasepänliike Savon Sepät palvelee asiakkaita
myös siten, että paikalla on kellohistorian
asiantuntija, filosofian maisteri Jorma Räihä, joka tekee kellojen ikä- ja alkuperäismäärityksiä. Lisäksi Foto Oksmanin ja pop
up-myymälän edessä on tarjolla sadalle ensimmäiselle hernekeittoa soppatykistä ilmaiseksi. Ja mahdollisesti myös musiikkia
– illan alkaessa hämärtyä.
Tervetuloa keitolle ja ostoksille, toivottavat
Riitta Oksman ja Sami Rautiainen.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
3
Ohjaaja Juho Kuosmanen (oik.) piipahti syyskuun alkupuolella Varkaudessa Elokuvateatteri Maximissa- kertomassa ”Hymyilevä mies”-elokuvan tekemisvaiheita.
Ohjaajaa oli runsaslukuisen elokuvayleisön edessä haastattelemassa Tapio Tuomainen.
Hymyilevä mies -elokuva kahmii palkintoja
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen
Uuden tekijäsukupolven kotimaiset elokuvat menestyvät maailmalla. Yhtenä esimerkkinä siitä on Juho Kuosmasen ohjaama elokuva ”Hymyilevä mies”, joka viime
toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla
Ranskassa nappasi Un Certain Regard-sarjan päävoiton. Sittemmin saman elokuvan
kuvaaja J-P Passi on saanut kuvaustyöstään
pääpalkinnon kansainvälisillä elokuvaajien
festivaalilla Makedoniassa.
Aivan tuoreimpana palkitsemisena ”Hymyilevä mies” viime viikonloppuna voitti
Zürichin elokuvajuhlien Golden Eye-pääpalkinnon, johon 23.000 euron rahapalkinnon lisäksi kuuluu myös levityspalkinto.
Zürich Film Festival esittelee vuosittain
ohjaajien ensimmäisiä, toisia tai kolmansia
pitkiä elokuvia ympäri maailman. Festivaalin pääpalkinnosta oli kilpailemassa kaikkiaan 14 elokuvaa. ”Hymyilevä mies” on Juho
Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva.
Lisäksi elokuva on saanut Suomen
Oscar-ehdokkuuden.
– Siitä on vielä melkoisesti matkaa ”pääkallonpaikalle”. Elokuva pyritään saamaan
sellaisille festivaaleille ja teattereihin, joilla
on merkitystä, Juho Kuosmanen toteaa.
”Hymyilevä mies” kertoo nyrkkeilijä
Olli Mäestä, joka otteli ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta Helsingin Olympiastadionilla vuonna
1962 – ja hävisi ottelun. Mäen mukaan se oli
hänen elämänsä onnellisin päivä – elokuva
kantaakin kansainvälisessä levityksessä ni-
meä ”The Happiest Day in the Life of Olli
Mäki”. Elokuva ”Hymyilevä mies” on tehty tositapahtumien innoittamana - elokuva
epäonnistumisen taidosta ja onnen tavoittelemisesta.
Elokuvan tekstitys kuulovammaisille ja
kuvailutulkkaus on tuonut elokuvan ihan
kokonaan uuden yleisön ulottuville. Tekstitys ja kuvailutulkkaus palvelevat myös
muita kohderyhmiä kuten lapsia, maahanmuuttajia ja ikäihmisiä.
Ohjaaja Juho Kuosmanen vieraili Varkaudessa Elokuvateatteri Maximissa Hopeatähdet-sarjan elokuvanäytöksen yhteydessä ja kertoi elokuvanteosta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Varkauden-visiittinsä seuraavana päivänä hän oli lähdössä elokuvafestivaaleille Torontoon. Sitten vuorossa Zürich, Lontoo, Wien, Pariisi ja
Karkkila.
– Tietenkään en valita – on mahtavaa,
että elokuva otetaan hyvin vastaan ja se löytää yleisönsä. Se on parasta, mitä elokuvantekijä voi toivoa.
”Hymyilevä mies” sai toukokuun Cannesin festivaalien yhteydessä kansainväliseltä medialta runsaasti positiivista suitsutusta. Festivaalin tuomariston kriteereinä
pääpalkinnon voittaneelle elokuvalle olivat
olleet hyvin moninaiset.
– Kehuivat elokuvan jokaista osa-aluetta
– kuvausta, äänisuunnittelua, leikkausta,
ajankuvaa pukusuunnitteluineen, maskeerausta, lavastusta ja näyttelijäntyötä. Olim-
me onnistuneet luomaan elokuvan, jossa
henkilöihin on helppo ihastua, heidän elämäänsä myötäelää ja toivoa heille parasta.
Siten, että elokuva tuo hymyn huulille ja
että elokuvateatterista poistuu onnellisia
ihmisiä. Sanoivatkin, että se on jokseenkin
jopa harvinaista.
Juho Kuosmasen mukaan elokuvassa on
oikeastaan mukana rakkaustarina Ollin ja
Raijan välillä sekä toinen tarina Ollin ja
nyrkkeilypromoottori Elis Askin välillä.
Mäellä ja Askilla – heillä molemmilla oli oikeastaan tavoitteena sama päämäärä, elämän
onnellisin päivä. Mutta käsitykset tavoitteesta olivat hyvin erilaiset.
Salaviinanpolttajat
”Hymyilevä mies” on kuvattu 16 millimetrin mustavalkoiselle filmille.
– Se oli meidän mielestämme paras formaatti ja tuntui oikeasti vievän katsojat 60luvulle. Aikakautta ei tarvinnut alleviivata
esineillä, vaan automaattisesti tuntuu toiselle aikakaudelle. Toki elokuvaa lavastettiin isosti ja puvut olivat ajanmukaiset.
Mutta elokuvaa tehdessä voitiin keskittyä
näyttelijöiden kasvoihin ja katseeseen toista ihmistä kohti. Kuitenkin koko ajan tuntuu siltä, että ollaan uskottavasti 60-luvulla,
kertoo Kuosmanen, jonka mukaan 16 mm:n
mustavalkofilmin hankintaprosessi nykypäivänä ja filminkehitys oli sinänsä oma tarinansa.
Juho Kuosmasta viedään ympäri maail-
maa ”Hymyilevä mies” -elokuvan merkeissä. Lisäksi hänellä on työn alla kaksi pitkän
elokuvan tekstiä. Sekä myös muuta.
– Tulevana talvena kuvataan mykkäelokuva ”Salaviinanpolttajat”, joka aikanaan
oli Suomen ensimmäinen elokuva ja valmistui vuonna 1907. Ensi vuonna Suomen
täyttäessä 100 vuotta, elokuva täyttää 110
vuotta. Salaviinanpolttajat-elokuvasta ei
valitettavasti ole meidän päiviimme saakka
säilynyt yhtään ainoaa ruutua – ainoastaan
lyhyt juonikuvaus, mikä aikanaan oli sanomalehdessä.
– Juonikuvauksen pohjalta tehdään uusi
versio Loud Silents -mykkäelokuvafestivaaleille Tampereelle ja elokuvan ensi-ilta
on ensi huhtikuun lopulla. ”Salaviinanpolttajat” on myös Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Ja ehkä tullaan myös Savon Kinojen elokuvateattereihin. Ainakin Joensuussa on alettu ”imuroimaan” orkesterimonttua mykkäelokuvalle, kertoo Juho
Kuosmanen.
– Kerran aikaisemmin on kierretty mykkäelokuvalla, mukana myös äänitaiteilija. Se
oli aika iso menestys ja mykkäelokuvan
esittäminen elävän orkesterin voimalla on
aika hauska tapa. Suosittelen.
Elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen
äänihaastattelu on kuultavissa
osoitteessa:
sykkeessa.fi/radio
4
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Markus Kinnunen on uutta tangosukupolvea
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Tangojuniori 2015-tittelin reilu vuosi sitten
napanneen Markus Kinnusen tavoitteena
tulevaisuudessa on Seinäjoen Tangomarkkinat-kisaan osallistuminen ja tangokuninkuus. Tangojuniori Markus Kinnunen piipahti Varkaudessa esiintymässä Autokarin
autonäyttelyviikonloppuna syyskuun alussa.
Tangojunioriksi Markus tuli 11-vuotiaana, haastatteluhetkellä ikää oli karttunut
vuosi lisää – ja kohta taas vuosi lisää. Tangojuniori-kilpailu on 8–12-vuotiaille tarkoitettu laulukilpailu samanaikaisesti Tangomarkkinoiden kanssa. Tangojuniorikilpailun tarkoituksena on luoda estradi, jossa
lapset ja nuoret voivat tuoda kykyjään esille ja kartuttaa esiintymiskokemustaan.
Tänä syksynä Markus aloitti koulussa
seitsemännen luokan.
– Koulussa pitää kyllä pärjätä ja ihan hyvin olen pärjännytkin – on tullut ysejä ja
kymppejä. Aika moni asia minua kiinnostaa, myös politiikka tai joku sellainen bisnesmies. Ja tietysti musiikki voisi olla ammattina, kunhan ensin katsotaan äänenmurros, sanoi nuori Markus-artisti, joka
keikkailee suurin piirtein joka toinen viikko. Kesäaikaan oli ollut vähän esiintymistaukoa, kun hän oli kolmisen viikkoa kielimatkalla Englannissa.
– Musiikki on aina ollut sydämessäni.
Laulan, soitan pianoa ja kitaraa ja lisäksi
harrastan kilpatanssia – musiikki ja tanssi
tukevat hyvin toinen toisiaan, sanoi Markus, joka on kotoisin Ilmajoelta, Seinäjoen
kupeelta.
Esiintymiskokemusta hän on hankkinut
myös Ilmajoen Musiikkijuhlien Kekkos-
Tangojuniori Markus Kinnusen CD-single oli
kysyttyä tavaraa nimikirjoitusten kera.
oopperassa, jossa hän esitti ”Pikku-Kekkosta”.
– Aika usein taustallani soittaa pianoa
hyvin lahjakas nuori mies, Rami Loukola,
joka osaa myös tangoja erinomaisesti. Voin
laulaa myös ilman bändiä, koska minulla on
sellainen kaiutin, jossa on laulujen taustat
soitettuna, sanoi Markus ja nuorena artistina antoi täyden tunnustuksen häntä Varkaudessa säestäneelle Trio Akordille.
– Kyllä päästiin samoille sävelille ja hyvin osaavat soittaa.
Markus on nuoresta iästään huolimatta
rutinoitunut esiintyjä. Varkaudessa häntä oli
säestämässä Trio Akordi, jossa rumpuja soittaa
Urpo ”Upi” Leikas (kuvassa oikealla), bassoa
Unto Lappalainen ja hanuria Seppo Rissanen.
Hyvältä näyttää
Nuorta artistia vietiin esiintymisten välillä
valokuvattavaksi ja muistoksi Varkaudenvierailustaan Erkki Niskanen luovutti
Markukselle aidon Cavern Club -pinssin.
The Cavern Club on yökerho Liverpoolissa, Isossa-Britanniassa. Cavernissa levykaupanpitäjä Brian Epstein näki ensimmäisen kerran The Beatles -yhtyeen, ja tästä alkoi musiikkihistoriaan pysyvästi jäänyt
yhteistyö näiden välillä.
Cavern Clubin Beatles-pinssejä saa ai-
Rakkauden syksy Varkauden Teatterissa
Teksti: Vesa Moilanen
Kun Varkauden Teatterin tämän syksyn
näytäntökauden näytelmät olivat valikoituneet, niin teatterin väki huomasi, että kappas vain, yhteisenä teemana molemmissa
syyskauden näytelmissä on rakkaus. Ensimmäinen otos teemasta saatiin, kun ensimmäisenä ensi-iltana nähtiin Robin
Hawdonin kirjoittama menestysnäytelmä,
vauhdikas parisuhdekomedia Täydelliset
häät, joka on naurattanut teatteriyleisöä
niin Euroopassa kuin Amerikassakin.
Vaikka kyseessä onkin todella vauhtirikas komedia, niin pohjimmiltaan näytelmä
on puhtaasti rakkaustarina, jossa mietitään
sitä, kuka on ”se oikea” puolisoksi. Näytelmä sisältää ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”,
väärinymmärryksiä, mutta myös oikeaa
rakkautta.
Tätä tapahtumaketjua Varkauden Teatterin näyttelijät kiidättävät eteenpäin sellaisella vauhdilla, että välillä hiuslisäkkeetkin lentelivät ensi-illassa, mutta se ei tahtia
haitannut. Peli jatkui ja jännitys tiivistyi.
Näytelmän ohjaaja, Varkauden Teatterin
teatterinjohtaja Kari Suhonen kertoikin
taannoin tykkäävänsä vauhdikkaista komedioista – tykkää niissä näytellä ja katsoa niitä.
Tässä produktiossa Suhonen pysyi ohjaajan roolissa. Teatterin näyttelijät saivat
osoittaa osaamistaan, näyttelijöille riittää
haasteellista tekemistä eikä kaksoisroolituksia tarvittu.
Useinhan on niin, että vauhdikkaissa
komedioissa sisältö tahtoo jäädä vauhdin
jalkoihin. Täydelliset häät on siitä poikkeava komedia, että genrensä edustajana se on
oikeasti kirjoitettu läsnä olevaksi. Ja vaikka
vauhti on railakasta ja näytelmän lavastuksen runsasluiset ovet avautuvat ja sulkeutuvat suunnitelmien mukaisesti, niin näytelmän rytmitys toimii.
Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta
koko ajan ei mennä hirmuista vauhtia.
Vauhtia annostellaan sopivankokoisella
mitalla, tulee hengähdystaukoja eikä yleisö
läkähdy. Ja hyvin myös näyttelijäkaarti selviytyi läkähtymättä.
Sinänsä mielenkiintoista, että Varkauden
Teatterin näyttämön lavastus toimi ilman
vaihtoja kahden hotellihuoneen näkymänä.
Ja koko ajan pystyi seuraamaan samanaikaisesti tapahtumia molemmissa huoneissa.
Näytelmän lavastus on Mikko Kosusen,
puvustus Veera Onttosen, äänet Jussi
Heiskasen ja valot Marko Etelärinteen.
Parisuhdekomediassa – tai oikeastaan
useamman parisuhteen Täydelliset häätnäytelmässä tapahtumien kulusta vastasivat
ansiokkaasti Ville-Veikko Valtanen, Marja
Sundgrén, Markku Ryytty, Maija Yrjölä,
Mirja Ryytty ja Annikka Kaistinen. Pitää
vaan ihastella, että repliikkien ajoittainen
monikerroksisuus sujui mallikkaasti ja todella antoi lisäsisältöä esitykseen. Puhumattakaan ”ovitempuista” ja muista liikunnallisista suoritteista.
Rakkauden syksy-teema jatkuu Varkauden Teatterissa musikaalin merkeissä, kun
musikaali Poikamiesboksi saa ensi-iltansa
15.10. Ja kuukausien ensimmäisten keskiviikkoiltojen Klubien sisältöä myös rakkaus
on ryydittämässä. Varkauden Teatteri painaa ”rinta rottingilla” eteenpäin.
Voi kamala – vauhtia ja todella vaarallisia
tilanteita, mutta myös todellista rakkautta
”Täydelliset häät” -komediassa. Ville-Veikko
Valtanen (kuvassa vas.), Markku Ryytty ja
Marja Sundgrén ”vaaranpaikassa”.
(Kuva: Varkauden Teatteri.)
noastaan Cavern Clubilta International
Beatleweek -tapahtuman aikana ja pinssiä
saa ostaa ainoastaan neljä tapahtumaviikon
aikana. Erkki Niskanen kertoi käyneensä
tapahtumassa kolme kertaa ja on saanut ostaa 12 pinssiä. Näitä hän on lahjoittanut hyville musiikkimielisille ystävilleen ja tällä
kertaa vuorossa oli Tangojunior Markus
Kinnunen.
Tangojen lisäksi Tangojuniorin ohjelmistoon kuuluu kotimaista iskelmää. Markuksen suosikkiartisti on ehdottomasti
Olavi Virta.
– Nykyisistä laulajista on vaikea sanoa,
kun on niin paljon hyviä.
Laulukilpailumenestystä Markuksella
on myös vuoden 2015 Savonlinnan Mestarilaulajakisasta, jossa hän sijoittui sarjassaan
kolmanneksi. Esiintymisiä on ollut ja hyvältä näyttää jatkossakin. Helsingissä Markus oli esiintymässä THL:n Itsenäisyyspäivän juhlassa viime joulukuussa. Ja kun tätä
haastattelua tehtiin ihan Ex tempore ja aikataulukiireellä, siinä samalla Markus kirjoitteli tottuneesti nimmareita CDsingleensä, joka sisältää kappaleet ”Satumaa” ja ”Sininen ja valkoinen”.
Mikä sai Tangojuniorin esiintymismatkalle Varkauteen?
– Markku Janhusen kanssa on tunnettu
jo monta vuotta. Markku on mukavan- ja
lupsakankuuloinen mies, sanoi Markus,
jolta kysyin myös mielipidettä savolaisista
yleensäkin.
– Kyllä te savolaiset osaatte olla, hän sanoi diplomaattisesti. Tästä pojasta tullaan
varmasti kuulemaan lisää.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Ystäviä Varkauteen kansainvälisestä naivistitapahtumasta
Teksti: Vesa Moilanen
On sanottu, että naivismissa taiteen saralla
ei ole sääntöjä. Naivismilla on paikkansa
taiteen kentässä, koska se sydämentaidetta
ja iloinen asia. Naivismissa saa olla juuri sitä
mitä – jokaisella naivistilla on oma kädenjälkensä.
Suomessa naivismi on alkanut saada jalansijaa. Euroopassa taiteenlaji on jo pitkään
ollut arvostetussa asemassa, esimerkiksi
Tsekissä, jossa varkautelainen Marja
Muusa Hämäläinen ja porvoolainen Minna Lehväslaiho olivat kutsuttuina ainoina
suomalaisina naivisteina tapahtumaan nimellä ”In Memoriam Jana Hrušky – III International working meeting of naive artists” 20.–27.8.2016. Tapahtuman paikkana
oli The Lysice National Chateau eli Lysicen
linna. Tapahtumassa oli maalaamassa kaikkiaan 14 naivistia eri puolilta maailmaa.
Kuukaudenpäivät tuon tapahtuman jälkeen juttelimme Marja Muusan kanssa –
mitä kaikkea viikko Tsekissä ja sitä edeltävä aika oli ollut.
– Varmaankin jo viime vuonna Puolan
Katowicen näyttely sai aikaan useita kutsuja maailmalle. Tänä vuonna Tsekissä järjestettiin heidän ensimmäinen kansainvälinen
naivistinäyttely 1.4.–30.5. Kutná Hora-nimisessä kaupungissa, johon Suomesta osallistuivat myös Timo Hämäläinen ja Minna
Lehväslaiho. Näyttelyn avajaisissa luokseni
tuli Tsekin Jan Hrušky -säätiön johtaja, joka
halusi kuvata töitäni näyttelyssä. Hän kertoi Lysicen linnan tapahtumaviikosta ja halusi kutsua minut sinne. Kun Minna Lehväslaiho sai myös kutsun, päätimme osallistua tapahtumaan, jonka säätiö kustansi kokonaisuudessaan – lukuun ottamatta matkoja. Eli naivistille kyseessä oli aivan huikea arvostuksenosoitus, taiteentuki ja innoitus, kertoo Marja Muusa, jolta Lysicen
linnan kesänäyttelyyn pyydettiin kolme
työtä ajaksi 2.7.–27.8.
Järjestyksessään kolmanteen Jan Hruškan muiston kunniaksi järjestettyyn tapahtumaan oli näyttelyyn pyydetty jokaiselta 14
kutsutulta naivistilta töitä Jan Hruskan töidenlisäksi. Se on osoitus, että Tsekissä naivistit ovat todella arvostettuja.
Valtava yhteishenki
Paikan päällä Marja Muusan mukaan kaikki oli lempeän sujuvaa – tuntui kuin olisi
ollut jossakin sadunmaailmassa, jossa hyvät
haltijat häärivät.
– Me vain kuljimme virrassa mukana –
kaikki sujui, mikään ei ollut mielistelevää
tai pröystäilevää. Aitoja kohtaamisia kaikkien kanssa – tapahtuman johtajan, Vladimir Jandásekin kanssa, kuten myös näyttelyn kuraattorin ja Jan Hruškan kirjan kirjoittajan, Ladislav Puklin sekä Lysicen linnan johtajattaren, Martina Rudolfován
kanssa. He olivat aivan ihania, aitoja, kohtaavia ja he rakastavat naivistista taidetta
sydämensä pohjasta.
Viikon aikana naivisteille muodostui
valtava yhteishenki – arvostava, kannustava
ja innostava henki – elinikäinen ystävyys.
– Päivällisemme kestivät 2–4 tuntia koska niin paljon jaoimme toistemme kanssa
kuulumisia, tietoa ja taitoamme. Ystävyyssuhteita solmittiin ja ensi keväänä tulee
Natascha Villone Varkauteen Taidekeskus
Väinölään pitämään yhteisnäyttelyä Minna
Lehväslaihon ja minun kanssa. Natascha on
Serbiasta ja hän oli tämän vuoden Puolan
Katowicen näyttelyn tähtinaivisti. Natascha
on alkujaan venäläinen, sekä asunut Yhdysvalloissa ja nyt Serbiassa. Hän on aivan
hurmaava ja rakastettava persoona, jonka
työt ovat huippuja.
Polku jatkuu
Lysicen linna on Tsekin tasavallan omistama ja siellä käy runsaasti vierailijoita.
– Linnan henkilökunta oli huikeaa, vierailijat ihastelivat naivistien töitä ja tosi
paljon kävijät halusivat tietoa Suomesta ja
Varkaudesta. Kukaan ei ollut kuullut aikaisemmin Varkaudesta mitään. Moni henkilö
pyysi osoitteen ja koettiin kohtaamisenilon
hetkiä, kertoo Marja Muusa, joka linnan
yhdessä huoneessa olleesta paperiteatterista
sai lisäuskoa. Elämä on tässä ja nyt. Unelmiin pitää uskoa ja kulkea niitä kohti. Toisinaan unelmat toteutuvat vähän eri tavalla
kuin itse olisi uskonut.
– Ainakin tämä kaikki omalla kohdallani. Mietin, oliko tämä tottakaan, mutta kun
katsoo diplomeja, plakaatteja, kirjoja ja kuvia – oli se totta. Sydämessä soivat kiitossävelet siitä kaikesta, joka antoi uskoa, että
elämä yllättää. Välillä tuntuu musertavasti
kuin tie loppuisi – ja välillä aukeaa uusia
polkuja. Ja polku naivismin ja nukketeatterin maailmassa jatkuu.
Lysicen linnan viikon päätteeksi linnan
arvokkaaseen naivistitaiteen kokoelmiin
tuli jokaiselta naivistilta ainakin yksi teos.
Nyt kokoelmissa on kaksi Marja Muusan
teosta.
– Kaksi teostani lähti naivistisen taiteen
keräilijän kokoelmiin eli tauluja matkalta ei
ollut kotiin tuomisina. Mutta plakaatteja,
muistoja ja ystäviä, jotka ovatkin pitäneet
ahkerasti yhteyttä.
Näitä asioita kerrattiin marja Muusa Hämäläisen kanssa ”jälkitunnelmissa”. Syksyllä 2014 Portaanpään kristillisessä opistossa aloittamaansa ”Väri-nää”-kuvataidekoulua hän jatkaa edelleen ja äskettäin
Marja Muusa on aloittanut ikonimaalauskurssin Heinävedellä.
– Ikonimaalaus on kuin rukousta. Varjosta valoon. Siinä tehdään ikonia – ikkunaa
tuonpuoleiseen.
Ryhmäkuvassa Lysicen linnan edustalla.
Kuvassa (toinen oik.) Minna Lehväslaiho ja
(neljäs oik.) Marja Muusa Hämäläinen –
Suomen naivistit kansainvälisessä joukossa.
Marja Muusa Hämäläinen taustallaan
teoksensa ”Unelmien tori”. Kansainvälisessä
naivistitapahtumassa Tsekissä hän vei tietoa
Varkaudesta Lysicen linnassa kävijöille ja toisille
naivistitaiteilijoille. (Kuva: Vesa Moilanen)
Linnassa pieni katsoja halusi maalata oman
työn ja sehän kävi päinsä – ilo oli
molemminpuolinen, kertoo Marja Muusa.
5
6
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Dekkariaiheinen novellikirjoituskilpailu käynnistynyt
Teksti: Vesa Moilanen
”Dekkarit-festivaali – Rikospaikkana Varkaus” tulee jälleen ensi kesänä – viikonlopun mittaisena tapahtumana 28.–30.7. Festivaaleihin liittyen syyskuussa käynnistyi
valtakunnallinen, rikosaiheinen kirjoituskilpailu, joka on kaikille avoin ja kilpailutekstien tulee olla ennen julkaisemattomia.
Suomenkielisten novellien pituudeksi on
rajattu 3–5 A4-liuskaa.
– Samalla fonttityypillä, koolla ja rivivälillä kirjoitettua tekstiä – sivuja ei numeroida eikä niitata yhteen. Yhdelle puolelle tulostetut tekstit kahtena kappaleena tulee lähettää 31.3.2017 mennessä nimimerkillä
varustettuna osoitteeseen: Dekkarit Festivaali, Ahlströminkatu 10, 78250 Varkaus.
Erilliseen suljettuun kirjekuoreen lähetyksen yhteyteen tulee laittaa kirjoittajan oman
nimi ja yhteystiedot. Silloin tuomaristo ei
voi etukäteen tietää kirjoittajan henkilöllisyyttä vaan tekstit luetaan nimimerkkien
kirjoittamina, kertovat Dekkarit-festivaalin
luovan puolen vastaavat Kati ja Teemu
Paananen.
Rikosaiheisen novellikirjoituskilpailun
raati seuloo kilpailuun tulleista teksteistä
parhaat palkittaviksi. Tuhannen euron palkintosumma jaetaan joko yhdelle tai
useammalle voittajalle. Kilpailun tulokset
julkistetaan ja palkinnot jaetaan DekkaritGaalassa lauantai-iltana 29.7. Warkaus-sa-
lissa. Kirjoituskilpailun tarkemmat ohjeet
löytyvät: www.brott.fi/kirjoituskilpailu
Edellä mainitulla nettisivuilla on syksyn
aikana tapahtunut liikehdintää. Sivuilla
julkaistaan viikoittain, osittain Varkauteen
sijoittuvaa jännitystarinaa nimeltään ”Savontie – Maailman valtiaat”. Dekkariteemaa
mukaillen tarinaa kirjoittaa mysteerinen
John Doe. Tarinan uusin osa on netissä julkaistuna yleensä lauantaisin.
Drive in
Samoilla nettisivuilla ja facebookissa päivittyy tietoa tulevan kesän Dekkarit-festivaaleista, jonka ohjelmasisällöstä on muotoutunut selvä tahtotila tehdä tapahtumasta viimekesäistä laajempi.
– Tässä vaiheessa pyritään siihen, että
dekkarigenren käsittely ei jää pintaraapaisuksi, vaan aihetta käsitellään laajasti. Mukana on kirjailijoita, tutkijoita ja toivottavasti myös elokuvantekijöitä. Kyseessähän
on kirjallisuus- ja elokuvafestivaali, siinä
mielessä ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa. Suunnitelmissa on jo tässä vaiheessa, että elokuvanäytökset olisivat drive in
-tapahtumana – toivon mukaan se järjestyy,
Paanaset kertovat.
Festivaalin tapahtumapaikkana on viime
kesän tapaan Varkauden Kotiseutukeskuksen Såltin Arena ja Såltinin sali. Tapahtuma
laajentuu gaalailtana Warkaus-saliin ja myös muita
Päiviönsaaren paikkoja kartoitetaan tapahtumapaikoiksi.
Dekkarit-festivaalin toteutukseen toivotaan yhteistyökumppaneita kaupungin
omista toimijoista – kaikki
ovat tervetulleita. Yhteistyökumppaneita onkin lupautunut mukaan, esimerkiksi
Kirja-Varkaus ry.
– Paikallisella tasolla on
viritelty keskusteluja Varkauden museoiden kanssa,
sillä Varkauden rikoshistoriaan liittyy mielenkiintoisia
asioita. Esiintymispuolella tapahtumaan on
tulossa Varkauden Soittokunta ja myös
teatteriohjaaja Riitta Pasasen kanssa ollaan
virittelemässä yhteistyötä oheisohjelman
merkeissä – dekkariseikkailua. Varkauden
Kuvataideyhdistys ry:n osalta on tulossa
viimekesäistä vähän laajempi, dekkariteeman taidenäyttely.
– Varkauden ulkopuolelta tulevaa yhteistyötä on saatu esimerkiksi Suomen
Dekkariseuralta, joka on lupautunut olla
tukemassa tapahtumaa tiedottamalla novellikirjoituskilpailusta ja myös erilaiset kir-
jallisuus- ja kirjoittajayhdistykset sekä
Facebook-ryhmät ovat kivasti lähteneet
mukaan tiedotuspuolelle. Yhteistyökumppaneihin lukeutuu myös Enigma Xperiencen pakohuonepeli, joka tietyllä tavalla
tukee tapahtuman teemaa.
Dekkarit-festivaalin luovan puolen vastaavat, Kati ja Teemu Paananen iloitsevat,
että tapahtuman suojelijaksi ja ”kummisedäksi” on saatu erittäin arvostettu henkilö,
Matti Nummenpää, joka on Suomen Kirjailijanimikkoseuran puheenjohtaja ja
Mauri Sariola-seuran intendentti.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
50-luku esittäytyy
varkautelaisittain
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Millainen Varkaus oli 1950-luvulla – silloin
kun kansakunta toipui sodan vuosista ja rakennettiin yhteiskuntaa?
Varkauden museoiden 60-vuotissynttäreiden viettäminen jatkuu näyttelyllä ”Varkauden iloinen 50-luku”, joka kertoo valokuvien ja esineistön välityksellä vuosikymmenestä, johon syntyi varkautelaisten yhteinen museo. 50-luku oli murroksen, ristiriitojen ja myös nostalgian vuosikymmen.
Näyttelyssä tarkastellaan yhteiskunnan
murrosta varkautelaisesta näkökulmasta.
Sodan jälkeistä Suomea leimasi jälleenrakennus, usko tulevaisuuteen ja kehitykseen – sama toistui myös Varkauden mittakaavassa. Vahva usko teollisuuteen ja silloisen kauppalan kasvuun loi positiivista henkeä, joka näkyi aktiivisena osallistumisena
ja tapahtumien paljoutena. Suuret ikäluokat
tulivat kouluikään ja syntyi nuorison oma
kulttuuri ja tavat.
– 50-luvun aika on niin kiinnostava ja
siinä on niin paljon tapahtumia, että aikakausi vaati oman näyttelyn. Jotenkin ihmeellisesti ihmiset Varkaudessa kaivoivat
valtavan uskon tulevaisuuteen ja positiivisen rakentamisen ja ilon – uuden ja modernin kaupungin luomisen vahvuuden. Varkaudessa tapahtui hämmästyttävä muutos –
mistä ihmiset löysivätkään raskaiden sotavuosien jälkeen valtavan elämänuskon ja
uskon hyvään tulevaisuuteen, toteaa Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa
Melaranta, jonka mukaan Varkauden varttuminen ja vaurastuminen näkyi julkisessa
rakentamisessa ja muutoinkin kauppalamiljöön rakentamisessa. Sen kasvava kauppala otti hyvin voimakkaasti harteilleen.
– Tuolloin rakennettiin aivan käsittämättömiä määriä kerrostaloja Päiviönsaaren
ja nykyisen Kauppakadun alueelle sekä nykyisen Kuoppakakankaan alueelle. Oli myös
tarvetta julkisiin rakennuksiin, koska suuret ikäluokat tulivat kouluikään ja tarvittiin
uusia kouluja. Lisäksi kuntien vastuulle sälytettiin entistä enemmän palveluja.
Nuorisokulttuuri
1950-luku oli kovan työnteon aikaa – teollisuuden kehittyminen vaati työvoimaa ja
raskasta työtä. Tehtaan vaikutus varkautelaisiin oli edelleenkin vahva, vaikkakin kehittyvä kauppala otti yhä suurempaa roolia.
Vaikka 50-luvun murros oli voimakas, Varkaudessakin elettiin hyvin niukasti ja ah-
Näyttelyssä on 50-luvun esineistöä vitriineissä
– todellista nostalgiaa.
taasti. Perinteiset arvot olivat kunniassaan,
lapset kasvatettiin pysymään kurissa ja
”herrannuhteessa” – luokkayhteiskunta oli
edelleen voimissaan.
– Nuorisolla oli oma tapa, musiikki, tyyli
ja muoti. Jazz tuli ensin, sitten rock and roll.
Tuli aivan uudenlainen nuorisokulttuuri,
kuten myös lastenkulttuuri, joka sekin oli
muutos. Lapset ja nuoret nähtiin aivan eri
tavalla kuin ennen. Lapset eivät olleet ”aikuistenjatkeita” vaan oma kulttuurinsa.
– Lapsille ja nuorille tuotettiin palveluja
ja nuorten kuluttaminen nousi. Erikoista
alkoi olla se, että nuoriso toi Suomeen ja
Varkauteen muodin ja virtaukset, joita vanhempi väki alkoi myös omaksua.
Jos sen verran hypähdetään seuraavalle
vuosikymmenelle, niin 1960-luvulla tehdyn
Varkauden yleiskaavassa oli tehty väestösuunnitelmia. Niissä huikeimmat suunnitelmat olivat, että 2000-luvun vaihteessa
Varkaudessa olisi 60.000 asukasta. Eli rakennettiin ja katsottiin positiivisesti tulevaisuuteen – lähdettiin suuresti liikkeelle.
Jo 50-luvun lopulla, vuonna 1958 Varkaudessa ylitettiin 20.000 asukkaan raja.
– Mistä löytyikään voima rakentaa ja uskoa tulevaisuuteen? Mistä se löytyisi nyt,
kun eletään ajassa, jossa elintaso on ihan
toista luokkaa kuin 50-luvulla? Niin silti
mutistaan, että kaikki on niin huonosti.
Miten nykyään rakennetaan tulevaisuutta –
mutistaanko vai katsotaanko positiivisesti
tulevaisuuteen, Melaranta kysyy.
Museotoimenjohtaja
Hanna-Kaisa
Melaranta istahti
50-luvun interiööriin.
jossa voi kuvata tai
kuvauttaa itsensä
muistoksi
näyttelyvierailusta
ja 50-luvusta.
Huoneasetelma
Varkauden museoiden näyttely ”Varkauden
iloinen 50-luku” on esillä 22.1.2017 saakka.
Näyttelyn nimellä on haluttu tuoda esille iloa
elämästä, joka purkautui positiivisella tavalla asenteella ja ajatuksella tulevaisuuteen.
Näyttelyssä on 48 valokuvaa museoiden
kokoelmista. Suurin osa kuvista on Valokuvaamo Jäniksen kuvia, mutta näyttelykuvien myötä on nostettu esille myös muita
kuvaajia, kuten esimerkiksi Ivar Ekström
ja Veikko Hukka, joka oli hyvin merkittävä
kuvaaja 50- ja 60-luvuilla.
– Toistaiseksi Veikko Hukan kuvia on
aika vähän käytetty. Nyt saatiin hyvä mahdollisuus tuoda hänen ottamiaan valokuvia
esille näyttelyssä. Toivottavasti tulevaisuudessa hänen kuviaan saadaan enempi julkisuuteen – se on yksi projekti.
Näyttelyssä voi astua itsekin 50-luvun
kotiin, kuvauttaa tai kuvata itsensä ja voi
osallistua myös 50-luvun kuvakisaan Instagramissa hashtagilla: #iloinen50luku
Näyttelyyn on rakennettu interiööri, 50luvun huoneasetelma ja on myös ajalle
tyyppilisiä vaatteita, joita voi mallata ja sovitella päälleen kuvausta varten. Ja pöydällä olevaan vieraskirjaan voi käydä muistelemassa 50-lukua ja kirjoittaa ihan oikealla
mustekynällä ja musteella – kuten tehtiin
kansakoulussa 50-luvulla.
Hanna-Kaisa Melarannan äänihaastattelu on kuultavissa osoitteessa:
sykkeessa.fi/radio
Köpen baarissa
tapahtuu
tänäkin syksynä.
Könönpellontie 2,
Varkaus.
7
8
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Lähiruokaketjun kehittämisestä pohjaa tulevaisuudelle
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Kotimainen ruoka tuo leivän moneen pöytään. Julkisissa ruokapalveluissa pyörii iso
raha – kunnallisten keittiöiden antimet ovat
osa tuhansien ihmisten arkea – päiväkotilasten, koululaisten ja vanhusten. Ei ole yhdentekevää, mistä ruoka hankitaan ja millaista se on.
Suomessa nautitaan julkisissa ruokapalveluissa vuodessa n. 380 miljoonaa ateriaa,
joihin hankitaan elintarvikkeita n. 350 miljoonalla eurolla. Suuren volyymin vuoksi
julkiset ammattikeittiöt ovat merkittävässä
roolissa koko elintarvikeketjun kestävyyden
kehittämisessä. Ammattikeittiöiden valinnat vaikuttavat koko elintarvikeketjuun alkutuotannosta kuluttajan lautaselle asti.
Laadukkaaseen ja maittavaan ruokaan panostamalla voidaan vähentää myös kustannuksia ja hävikkiä.
Kunnilla on merkittävä rooli ja haaste
vastuullisista hankinnoista – myös ruokapalvelujen osalta. Suomen hallitus on asettanut vuodelle 2020 tavoitteen, jonka mukaan julkisten keittiöiden aterioiden raakaaineista 20 % tulee olla luomua.
Syyskuun alussa Varkaudesta startannut
Vastuullisuusviesti 2016 peräänkuulutti
vastuullisia ruokahankintoja kunnallisiin
keittiöihin ja julkisen sektorin ruokaturvallisuudesta ja huoltovarmuudesta.
– Suomi ei tule pärjäämään bulkilla, vaan
laatuun ja erikoistumiseen sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen perustuen. Ruokasektori on tulevaisuuden kasvuala, jonka
kilpailukykyä ja yhteistyötä on kehitettävä
kansallisen ruokastrategian linjausten mukaisesti, totesi Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston
puheenjohtaja Kari Rajamäki, jonka mukaan ruokaturvallisuuden on jatkossakin
oltava Suomen kansainvälinen vahvuus.
– Entistäkin enemmän ruokateollisuuden
globaalissa keskittymisessä tulee säilyttää
kuluttajien luottamus elintarvikkeiden alkuperään, tuotantotapaan, elintarvikeketjun
toimivuuteen ja luotettavuuden parantamiseksi on lisättävä avoimuutta ja näkyvyyttä.
Rajamäen mielestä toimia on tehostettava
eri tasoilla kotimaisen ruoan ja lähiruoan
eteen. Kuntien hankintasääntöjen uudistamisen on oltava väylä lähiruoan jalostuksen
ja markkinoinnin tukemiseen ja käytölle.
– Olemme myös Varkauden kaupungin ja
Navitaksen kautta halunneet vauhdittaa
Keski-Savon alueen tuottajien, jalostuksen
ja markkinoinnin yhteistyötä. Lähiruoallamme on kyettävä antamaan tuottajille lisäarvoa ja Viitostien kehityskäytävälle vetovoimaa. Sammesta hunajaan, pihvikarjasta laatuvihanneksiimme ulottuva vetovoimainen portti herkullisten ja laadukkaiden lähiruokiemme pariin voisi toteutua
esimerkiksi Pohjoisen Portin alueella –
vaikka lopullinen ratkaisu voisi olla osa
Joutenlahden vetovoima-aluetta.
Koulutusleikkaukset
Savon koulutuskuntayhtymän johtaja
Heikki Helve muistutti, että vastuullisuus
vaatii osaajia, joilla on ajantasainen tieto ja
taito toimia vastuullisuuden mukaisesti.
Osaaminen on edellytys myös toimintaan
taloudellisesti kilpailukykyisellä tavalla.
– Savon koulutuskuntayhtymän, kuten
muidenkin toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjien huoli ja erittäin haastava tilanne on valtion rahoituksen voimakas ja äkillinen leikkaaminen. Nyt jo kaikessa hiljaisuudessa yli 200 miljoonan euron leikkaukseen nousseet valtion rahoituksen leikkaukset tästä vuodesta vuoteen
2017 merkitsee n. 18.000 nuorten aloitus-
paikan vähentymistä.
– Jos suunnitellut koulutuskohtaiset yksikköhintojen leikkaukset toteutuisivat, niin
nyt tapahtuvan leikkauksen päälle maatalousopetuksen rahoitus vähenisi yli 20 %.
Vaarantuisi koko maan maatalousopetus ja
samalla osaavan, uuden työvoiman koulutus
vastuullisen tuotantoprosessin alkupäästä. –
Toki koulutuksen leikkaukset heikentävät
toimintaa kaikilta osa-alueilta, joten nyt on
tärkeää, että kuluttajina ja päättäjinä ylläpidämme kulutuskysynnän kautta vastuullisen toiminnan ja kestävän kehityksen edellyttämiä talouden pyöriä pyörimässä tälläkin osa-alueella, Heikki Helve evästi.
Lähituotteet
MTK:n Pohjois-Savon toiminnanjohtaja
Jari Kauhanen totesi, että Pohjois-Savossa
tuotetaan jo nyt tehokkaasti maailman
puhtainta maitoa, lihaa ja muita maataloustuotteita, mutta korkeat tuotantokustannukset ja tuottajan saama alhainen hinta tekevät tuotannosta kannattamatonta.
– Jos julkisella puolella ryhdytään käyttämään yhä enemmän lähituotteita ja suomalaisia elintarvikkeita, voimme omilla
tuotteilla korvata tuontia ja lisätä oman alueen tuotteiden kysyntää.
Kauhasen mielestä oman alueen ruokatuotantoa tulee kehittää vastaamaan julkisen
sektorin tarpeita. Pienempien tuottajien tulisi verkostoitua esimerkiksi uusien osuuskuntien kautta. Kysyntään pitää olla tarjontaa ja siksi tarvitaan myös uutta tuotantoa ja
jalostavaa elintarvikeyritystoimintaa.
– Luomutuotteiden lisääminen ja tuotteiden kehittäminen voi tarjota mahdollisuuksia rakentaa uutta toimintaa ja lähimarkkinaa. Julkisen sektorin tulee kuitenkin omissa päätöksissään laittaa tavoitteet luomu-
tuotteiden käytön lisäämiseksi, hän painotti.
Kuluttaja avainasemassa
Vastuullisuusviestin starttitilaisuudessa
maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen toi esille, että
julkiset hankinnat tulee nähdä myös strategisena kehittämisvälineenä, innovaatioiden
ja elinkeinotoiminnan vahvistajana ja ne
tulee sisällyttää kuntien strategioihin.
– Myös lähiruokaohjelman tavoitetasoihin on kirjattu, että kuntien hankinta- ja
muihin strategioihin tulee saada mukaan
lähiruoan hankintaan ja käyttöön ohjaava
linjaus. Lähiruoan merkitystä kunnan strategisena painopisteenä ja paikallistalouden
vahvistajana pitää nostaa entisestään esille,
sanoi Viljanen, jonka mukaan suomalainen
ruokaketju toimii tunnetusti vastuullisesti.
Se kantaa vastuuta ympäristöstä, tuoteturvallisuudesta, ravitsemuksesta, työhyvinvoinnista, eläinten hyvinvoinnista, paikallisesta elinvoimasta ja taloudesta.
– Tutkimukset vahvistavat, että suomalaista ruokaa arvostetaan, mutta kauppataseemme osoittaa, että tuontiruoka syö sijaa
kotimaisilta tuotteilta samaan aikaan kun
elintarvikevientimme takkuaa. Yksi vastuullisuusviestin tehtävistä onkin kiinnittää huomiota siihen, miten meistä jokainen
kuluttajana omilla valinnoillamme ruokaostoksia tehdessä voi vaikuttaa suomalaisen elintarviketuotannon tulevaisuuteen,
Kirsi Viljanen sanoi.
Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäen haastattelu kuunneltavissa:
sykkeessa.fi/radio
Traktorien johdolla Vastuullisuusviesti lähti kohti Joroisia, siitä edelleen Juvalle ja avajaispäivän
viimeisenä etappina oli Mikkeli. Vastuullisuusviesti päättyi kolmantena viestipäivänä Hyvinkäälle.
Vastuullisuusviesti 2016-starttia olivat Varkaudessa vauhdittamassa Savon koulutuskuntayhtymän
johtaja Heikki Helve (kuvassa oik.), Pohjois-Savon maakuntavaltuuston ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki, Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen ja MTK Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen Leppävirralta.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
9
Eeva Lemiläinen (kuvassa
oik.) ja Johanna Kemppinen
kertoivat Palvelun Helmi
2016 -kampanjan startista.
Hertunrannan
maisemiin istahdettiin Varkauden lähivesillä Lady of the
Lake -sähköaluksella pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen.
Baarimestari Tuomas
Kilpeläinen nosti tiskille
olutvalikoimaa, josta löytyy
nykyisellään kymmenkunta
erilaista mallasjuomaa.
Oktoberfest myös Varkauteen Parasta palvelua etsimässä
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutfestivaali, joka pidetään joka vuosi Münchenissä Theresienwiesenin aukiolla Saksassa
syyskuun ja lokakuun vaihteessa. Se on yksi
kaupungin historian kuuluisimmista tapahtumista ja maailman suurin ja tuottoisin
kansanjuhla, johon osallistuu miljoonia ihmisiä. Oktoberfest-nimellä järjestetään
juhlia myös muualla ympäri maailmaa.
Oktoberfest on myös Varkaudessa lokakuun puolivälissä lauantaina 15.10. Ravintola Tyyskänhovissa Päiviönsarella, josta iltaa voi jatkaa viralliseen jatkopaikkaan Ravintola Nizzan Club Cannesiin Pirtinvirran
toiselle puolelle. Iltakymmenen jälkeen alkavat Oktoberfest-jatkot.
– Oktoberfest-jatkopaikkana tarjotaan
palvelua – ravintolan ala- ja yläkerta ovat
käytössä, alakerrassa dj soittaa myös teemaan sopivaa musiikkia.
Yläkerran Ravintola Nizza on varautunut oktoberfest-teemaan jo aiemmin lauantaipäivän aikaan; saatavana on mm. Ofto-
Palvelu on tehokas kilpailukeino ja palvelun
esille nostamisella on merkitystä. Perinteiseen tapaan Warkauden Nuorkauppakamari
ry ja Navitas Kehitys Oy käynnistivät syyskuun puolessa välissä Palvelun Helmi -kampanjan, jonka tarkoituksena on valita Varkauden paras palveluhenkilö ja Varkauden
talousalueen paras palveluyritys. Palvelun
Helmi -palkittavia voi ehdottaa marraskuun
loppuun saakka internetissä sivustojen
www.jcwarkaus.fi ja www.visitvarkaus.fi
kautta sekä lomakeäänestyksellä Varkauden
kirjastossa ja Uimahalli Ilopisarassa.
Palvelun Helmi-palkintoa yrityksille on
Warkauden Nuorkauppakamari jakanut
vuodesta 1989. Navitas Kehitys Oy:n
myöntämä Palvelun Helmi parhaalle palveluhenkilölle on jaettu seitsemän kertaa –
vuodesta 2009 lähtien. Valintaraati kokoontuu heti joulukuun alussa ja voittajat julkistetaan ennen joulukuun puoliväliä ja heille
luovutetaan Palvelun Helmi-kunniataulut.
– Yksittäisen palveluhenkilön merkitys
voi olla suunnaton – yritys voi saada hyvän
maineen yhden työntekijän ansiosta. Hyvää
palvelua on kaikki se, joka jättää jonkinlaisen hyvän muistijäljen ihmiselle. Se voi olla
pieni elämys hetkessä, asiakkaan kohtaaminen ja hänen tarpeisiinsa vastaamista, sanoo
Navitas Kehitys Oy:n Eeva Lemiläinen.
Warkauden Nuorkauppakamari ry:n Johanna Kemppisen mielestä erinomainen
asiakaskokemus on kaikkein tärkeintä.
– Tapahtuipa se yksittäisen henkilön tai
yrityksen puolesta. Tärkeintä on kokemus,
mikä jää. Voi olla pienistä asioista kiinni, että
asiakas palaa yritykseen toisenkin kerran.
Palvelun Helmi-kampanjassa voi äänestää
parasta palveluyritystä ja parasta palveluhenkilöä. Kiitos ja positiivinen palaute ilahduttaa niin antajaa kuin saajaakin. Omaa
suosikkia kannattaa ehdottaa, sillä ehdotuksia antaneiden kesken arvotaan palkintoja.
Viime vuonna Palvelun Helmi-kunniakirjan saivat Sami Salminen (K-Market
Pirkka) ja Uimahalli Ilopisara.
taa Syys-Vekaraan liittyen. Ohjelmatarjontaa päivitetään koko ajan ja tapahtumaviikko tarjoaa mahdollisuuksia myös uusille
toimijoille olla rakentamassa syyslomaviikon sisältöä.
– Syys-Vekaran ohjelma tarjoaa muun
muassa teatteria, elokuvia, satumaratonin,
työpajoja, liikuntaa ja retkiä. Jos on aikomus
viettää syyslomaviikkoa Varkaudessa, niin
todellakin on tekemistä.
Syys-Vekaraan idea on syntynyt SOSlapsikylän ”Uudet ideat ja hyvinvoinnin
tukemisen infra” -työryhmästä, joka on saanut hyvän palautteen ohjelman kokoamisesta. SOS-Lapsikylä on vuodesta 2014 lähtien ollut rakentamassa uudenlaista toimintamallia lapsiperheiden hyvinvoinnin
edistämiseksi. Kehittämistyöhön on valjastettu kaupungin henkilöstön lisäksi myös maviikon aikana kolmena päivänä 10 leikrunsaasti muita toimijoita, kuten kolmatta kikentälle tulee Pokemon Go-mobiilipelin
sektoria, seurakuntaa ja elinkeinoelämää. lureja ”metsästettäväksi”.
Syys-Vekara-viikkoa tuotteistetaan jatPokemon ja leikkikentät
kumoksi tulevien vuosien syyslomaviikoilSyys-Vekara-viikon aikana halutaan tehdä le. Hyvänä pohjana on ollut valtakunnallimyös Varkauden leikkikenttiä tutuiksi. sesti tunnettu ja Varkaudelle merkitykselliVarkaudessa on 38 leikkikenttää ja syyslo- nen Vekara-Varkaus-festivaaliviikko kesä-
kuun toisena viikkona.
Niin – ja tulevaisuutta ajatellen – olisiko
kenties ”Talvi-Vekara” odotettavissa viikolla 10 eli talvilomaviikon aikana. Näyttää
siltä, että todella ”hyvä draivi” on päällä
Varkaudessa. Odotellaan – yhteispelillä Vekara-Varkaus-brändi on kasvanut koko
kaupungin hyväksi.
berfestiin liittyviä bretzeleitä ja muuta
pientä purtavaa.
Oktoberfest-oluina on saksalaista ja myös
kotimaisen pienpanimon, Mallaskosken
oktoberfest-olutta. Suomalaisten pienpanimoiden oluita on mahdollisesti jatkossa tulossa valikoimiimme lisää, kertoo Ravintola Nizzan ja Club Cannesin baarimestari
Tuomas Kilpeläinen, joka aloitti työt kyseisissä paikoissa elokuun alussa. Ravintola-alalta kokemusta ja ammattitaitoa hän on
hankkinut vuosien mittaan mm. Tampereelta, Oulusta ja Kuopiosta.
Oluista puhuttaessa Tuomas kertoo, että
niitä suositellaan myös erilaisten ruokien
kanssa, vaikka ravintolalla on luonnollisestikin myös viinisuositukset ruokailuun.
Baarimestari Tuomas Kilpeläinen korostaa, että Ravintola Nizza on kuitenkin
”koko kansan baari ja ruokapaikka”.
– Täällä ei eritellä, jotta tuleeko työvaatteissa suoraan rakennukselta vai puku päällä. Kaikki asiakkaat ovat yhtä tärkeitä.
Syys-Vekara ilahduttaa tarjonnalla
Teksti: Vesa Moilanen
Viikolla 42 eli koulujen syyslomaviikolla on
nyt tekemistä ja kokemista lapsille, nuorille ja lapsiperheille Varkaudessa. Ensimmäistä kertaa on koottu Syys-Vekara-otsikon alle Varkauden ohjelmatarjontaa ajalla
17.–23.10. Upeaa!
Tapahtumaviikkoa varten on kyselty
varkautelaisilta liikunta- ja urheiluseuroilta, seurakunnalta, yhdistyksiltä ja kaupungin yksiköiltä kunkin jo valmiina olevia
syyslomaviikon ohjelmia. Tarjonnan runsaus suorastaan oli yllättävää – osoituksena
siitä, että kaupungissa on paljon vireää toimintaa, jota viikon aikana tuodaan esille.
– Kaupungissa on myönteinen henki ja
on ollut tosi hyvä tehdä tapahtumia ja yhteistyötä – asenteet ovat paikallaan. Eri tahoihin on otettu yhteyksiä ja houkuteltu
tuottamaan sisältöä Syys-Vekaraan, jonka
ohjelma on nähtävillä Vekara-Varkauden
kotisivuilla. Uusia yhteistyökumppaneita
on saatu mukaan sisältötuotantoon, lisää on
tulossa ja saa edelleen tulla mukaan tapahtumaviikon toteuttamiseen, sanoo Navitas
Kehitys Oy:n tapahtumatuottaja Heli Sutinen, jolle voi lähettää sähköpostia tai soit-
10
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Yrittäjyys varteenotettava vaihtoehto
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen
Hyvinvointi Suomessa perustuu pk-yritysten varaan. Jos aiotaan Suomea nostaa, niin
pk-yritykset ovat työllistäjänä – samoin
kuin koko vuosituhannen alun ovat työllistäneet yli 100.000 suomalaista.
Tällaista viestiä oli tuomassa Savon Yrittäjät ry:n toimitusjohtaja Arto Nykänen,
kun yhdistyksen pop-up-toimisto oli Yrittäjän päivän viikolla Taitotalo Navitaksella
Varkaudessa. Nykäsen mukaan pk-sektorin
merkitys on suurimmalle osalle kansalaisista jollakin tasolla sisäistettynä, mutta tietämystä halutaan edelleen syventää.
– Muistutetaan kuluttajille, että kun ostaa Varkaudesta, niin palvelut säilyvät. Jos
palveluja ei käytetä, on turha marista palvelujen mahdollisten loppuessa.
Varkauden Yrittäjät ry:n puheenjohtaja
Aimo Aalto totesi hienona asiana, että yrittäjätkin otetaan tosissaan.
– Varkauden-tilanteessa on päästy kohtuullisen hyvään yhteistyöhön eri verkostojen kanssa. Yrittäjiä kuunnellaan herkällä
korvalla ja onneksi päättäjät ovat huomanneet yritysten työllistävän vaikutuksen.
Paljon on tehty, mutta on myös tekemätöntä työtä, sanoi Aalto, jonka mielestä Varkauden yleinen, ns. ”positiivinen pöhinä” ja
jopa Varkaus-hengen uusi tuleminen vaikuttavat yrittäjän näkökulmasta hyvälle.
– Toki olemme omalta osaltamme olleet
rakentamassa tällaista henkeä. Tiedetään,
missä ollaan ja asetetaan tavoitteita eteenpäin. Toivottavasti Varkauden yrittäjien
ääni kuuluisi vieläkin enemmän kaupungin
päätännässä, esimerkiksi elinkeinoryhmässä ja mahdollisesti myös johtoryhmässä ja
kaupunkistrategian suunnitteluryhmässä.
Viime vuonna Varkaus valittiin PohjoisSavon yrittäjäystävällisimmäksi kunnaksi.
Arto Nykäsen mielestä molemmat osapuolet ovat tehneet töitä tämän asian eteen.
– Lähes kaikki kaupungin päätökset vaikuttavat yrittäjyyteen ja sen edellytyksiin.
Näitä asioita viedään Varkaudessa yhdessä
eteenpäin ja molemmat osapuolet tekevät
täysillä töitä siihen, että yrittäjyys on mahdollista ja Varkaus olisi hyvä paikka yrittää.
Nykänen tähdensi, että yritysten toimintaedellytyksiä tulisi edelleen parantaa. Monta pientä asiaa on jo saatu eteenpäin, mutta
monta isoa asiaa on vielä ratkaisematta.
– Voimakkaita toimia kaivattaisiin esimerkiksi työllistämisessä – etenkin yksinyrittäjän osalta. Suomessa on Euroopan jäykin työmarkkinajärjestelmä. Kaikissa kilpailijamaissa on hoidettu asia, että paikallisesti työpaikalla pystytään asioita sopimaan.
Myös muita toimia ihmisten työllistämiseen
pitäisi tehdä kynnyksen madaltamiseksi.
Nykäsen mukaan yrittäjyyden kuva on
viime aikoina aika paljon muuttunut. Esimerkiksi yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt siten, että hyvinkin paljon koulutetut
Varkauden Yrittäjät ry:n puheenjohtaja
Aimo Aalto (kuvassa oik.) ja Savon Yrittäjät ry:n
toimitusjohtaja
Arto Nykänen
totesivat, että
yrittäjyyden
kuva on muuttunut ja arvostus
on lisääntynyt.
asiantuntijat eivät saa myytyä työpanostaan
yhteen paikkaan ja siksi perustavat yrityksen.
– Esimerkkeinä ovat kouluttajat, konsultit ja lääkärit, jotka yrityksensä kautta
myyvät työpanoksensa ympäri Suomea.
Tämäkin on muuttanut kuvaa yrittäjyydestä.
Positiivisuus edellä
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi
Suomen Yrittäjien 20-vuotisjuhlassa Helsingissä 5.9.2016, että yrittäjän menestys on
yhteinen etu. Ja yhtä lailla riskinsä ottanut
on aina voittonsa ansainnut. Presidentti
myös muistutti juhlapuheessaan, että epäonnistuminen yritystoiminnassa on kaikkien tappio – yrittäjää pitää kannustaa onnistumaan seuraavalla kerralla.
Aimo Aallon mielestä presidentti oli puheessaan kiteyttänyt asiat ja että yrittäjyys
on varteenotettava vaihtoehto, jonka arvostus on tänä päivänä lisääntynyt.
– Pitää sanoa, että meillä yrittäjillä itsellämme on henkilökohtainen vastuu ammatista ja myös siinä, miten tuomme asiat jul-
kisuuteen ja kerromme, mitä yrittäminen on.
– On tullut uusi sukupolvi. Ei enää korosteta raaka työtä ja ilman lomia toimimista – negatiivisia asioita. Yrittäjyyden asiaa
tuleekin lähteä viemään positiivisuus edellä.
Olennaisesti yrittäjyyteen liittyy riski.
– Toisessa vaakakupissa on mahdollisuus
menestyä. Pääsääntöisesti yritteliäät ihmiset valikoituvat yrittäjiksi. Hyvillä onnistumisilla luodaan esimerkkejä ja toivon mukaan se luo jatkumoa, totesi Varkauden
Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Aimo Aalto.
Varkauden Yrittäjät ry vietti yhdistyksen
75-vuotisjuhlaa Warkaus-salissa lokakuun
ensimmäisenä päivänä. Maakunnallinen
yrittäjäjuhla on tänä syksynä 19.11. Leppävirralla Vesileppis Areenalla.
– Se on jäsenistölle suurin vuosittainen
juhla, joka kiertää maakuntaa. Joku yrittäjä
on sanonut, että yrittäjäjuhla on yrittäjien
”Linnan juhla”, Arto Nykänen totesi.
Yrittäjäasiaa kuultavissa osoitteessa:
sykkeessa.fi/radio
Käsityönkatu 34–36, 7821 0 Varkaus
Yrjö Soininen puh. 0500 303 500
Jari Koistinen puh. 0400 720 290
www.lam.fi
II PU T
P
II PU T
P
-l eh ti
Kotiseututyötä vuodesta 1956, Warkaus-seura Ry
Puheenjohtajan kynästä:
Sukupolvien sillat
Jaakko Ikonen
Kotiseutukeskus on pian 170 vuotta Wanha.
Ainakin sen rakennuskanta täyttää edellä
mainitut vuosimäärän vuonna 2018. Ympäristö ja rakennuskanta on oiva paikka pohtia elämää syvemmin ja katsoa hetki isompaa elämänkuvaa. Sukupolvet vaihtuvat ja
meno on kulloisellakin ajanjaksolla ollut
sen aikaisten ihmisten näköistä. Kun miettii tätä hetkeä ja pohtii maailmaa ympärillään, voi kysyä, kenen tai minkä näköistä
tämä elämänmeno on?
Kotiseututyö on aloitettu 1800-luvulla
Saksassa. Voisikohan sitä kutsua tieteen
suuntaukseksi? Tiedettä tai ei, niin kotiseutua ja siihen liittyviä seikkoja on pyritty
selvittämään ja tutkimaan jo oiva tovi.
Meillä Varkaudessa tällainen elinympäristöä tutkaileva toiminta käynnistettiin virallisesti 1956 ja näin sitä on ehditty tekemään
jo useamman sukupolven voimin.
Globalisoituneessa maailmassa kaikki
kuitenkin tulee aikanaan palaamaan luonnon ykseyteen. Erilaiset rajat ovat jo tulleet
vastaan ja jatkossa ne muistuttavat seurauksillaan meitä ihmisiä yhä useammin. Kyse
on vain siitä, milloin alamme jälleen elämään siinä todellisuudessa, jossa yhden ihmisen rajallisuus on läsnä kanssakäymisessämme. Tällöin kotiseudun merkitys ihmiselle usein aukeaa uudella tavalla. Sen merkityksen voi löytää aina uudelleen ja uudelleen. Se on ikään kuin Varkauden uimahallin sosiaalinen parlamentti – kotiin ei voi
jäädä, mutta uimahallissa käytyjen keskus-
telujen jälkeen voi aina tuntea olevansa kotona. Siellä kuulee tahtomattakin seikkoja,
jotka saavat ihmisen ymmärtämään, mitä on
kotiseutu. Suuri on maailma, mutta vähän
on se, mitä onneen tarvitaan.
Meidän tulisi uskaltaa rikkoa näitä näkymättömiä rajoja useammin arjessamme ja
näin oivaltaa mukavuusalueemme riskit.
Voimme oppia niin paljon toisiltamme, kun
vain uskallamme antautua keskusteluille
myös itsellemme aiemmin vieraiden ihmisten kanssa. Lisäksi arkoja ja epävarmoja tulisi aidosti huomioida ja tukea osallistumisessa erilaiseen kanssakäymiseen. Meillä
Varkaudessa on valtava resurssi ihmisissä,
jotka tällä hetkellä hiljaa mielessään pohtivat asioita. Heidän tarinoissaan usein piilee
viisaus. Pioneerityö kunniaan ja ihmiset
kentälle. Näin voimme nähdä jo pian uudenlaista kotiseututyötä Varkaudessa.
Kotiseututyötä on sekin, että ensi viikon
lauantaina eli 15.10.2016 Warkaus-Seura
useiden yhteistyökumppaneidensa kanssa
järjestää Kotiseutukeskuksessa Oktoberfestin. Olkoon tämä ja kaikki siellä tapahtuva
kunnianosoitus saksalaiselle kotiseututyölle ja kiitos siitä, että me täällä idässäkin
voimme harjoittaa itsetutkiskelua. Lisäksi
täytyy esittää tulevaisuuden nimissä kutsu
kaikille varkautelaisille ja siitä kiinnostuneille – lain mukaan täysi-ikäisille – kautta
aikojen ensimmäiseen Oktoberfestiin Tyyskän Bierstubeeneihin! Herzlich Willkommen zum OKTOBERFEST!
Mikkelinä (29.9.)
pihti pirttiin ja päre pihtiin!
– todettiin muinoin Tampereella
Sirpa Ollikainen
Uunin, hellan, takan, päreen, yhden talikynttilän tai myöhemmin nauris- tai öljytuikun valossa on maalaistuvassa aikoinaan
tehty niin välttämättömät askareet kuin
kauniit naisten käsityöt ja miesten taidokkaat nikkaroinnitkin.
Päreitä poltettiin valonlähteenä maassamme keskiajalta 1800-luvun loppupuolelle. Päreiden tekemistä varten valittiin
kesällä tarkoitukseensa sopivat mäntypuut,
jotka sitten talvella kaadettiin ja kuljetettiin
pihapiiriin. Ne hakattiin sopivan mittaisiksi pölkyiksi. Päreiden teossa puuhaa riitti
koko kesän iltapuhteiksi. Kesällä pölkyt
halkaistiin kirveellä sopivan paksuisiksi
palhoiksi, ja ne sitten säleiksi. Sen jälkeen
”kiskottiin” puukolla säleistä päreitä. Koko
määräytyi käyttötarkoituksen mukaan.
Yleinen koko oli 3–4 cm leveä, 2–3 mm
paksu ja pituus oli 1 kyynärä, n. 60 cm.
Valaisupäreet kiskottiin suorasyisestä ja
sopivan leveästä puusta. Se halkaistiin kahtia, puolikkaat taas kahtia niin monta kertaa että saatiin sopiva paksuus. Valaisupäre
oli paksumpi kuin koripäre. Katto- ja seinäpäällystyspäreet olivat tukevampia, leveämpiä ja lyhyempiä kuin valaisupäreet.
Yhden päreen paloaika oli noin 15 minuuttia, ja niitä varattiin valaisutarpeiksi n.
20000 kappaletta! Isossa tuvassa saattoi palaa useita päreitä yht'aikaa. Lukija tarvitsi
lähivalon, samoin ompelu, kirjailu ja nikkarointi tarvitsivat sitä.
Pärettä poltettiin pärepihdissä. Joskus
sitä pidettiin vain kädessä, ja joskus se tökättiin sellaisenaan seinänrakoon. Puiset
pärepihdit tehtiin yleensä kotona itse, ja
metalliset takoi seppä. Taitavan nikkarin ja
München, Oktoberfest
2016. Tunnelma katossa!
Kuva: Varkauden museot/Tuomas Toratti.
varsinkin sepän käsissä niistä syntyi upeita
taideteoksia. Pienempiä pidettiin seinän
raossa, vain pihtiosaa, tai pöydällä ja kookkaita lattialla. Palavan päreen alla tai vieressä pidettiin saavia tai allasta, jossa oli vettä.
Tämä varotoimenpide oli putoilevia kipinöitä ja hiiltyneinä putoilevia säleen palasia
varten.
Eripuolella maatamme kutsuttiin pärepihtiä muillakin nimillä. Sellaisia olivat
esim. pärerenki, seiko, seikko, rahko, pärerahko ja kasakka. Samuli Paulaharju, kansatieteen kerääjä ja tutkija, muistiinmerkitsi matkoillaan myös esineiden nimiä. Pärepihti oli Sakkolassa rintarakko, Korpiselässä tsihikka ja Kokkolassa lyspekka.
Kuvassa oleva pärepihti on Varkauden
museon kokoelmista. Sen lahjoitti museolle Yrjö Saarela Leppävirran Liukonsaaresta v. 1956. Siinä on kotitekoinen jalkaosa, ja
sepän takoma pihti.
Uudet jäsenet – liittykää
laatuseuraan!
Warkaus-seura toivottaa
hyvää syksyä.
www.varkaus-seura.fi
II PU T
Kahden ystävyyskaupungin välistä antoisaa
leirikoulutoimintaa vuosina 1995–2010
P
Asta Olli, Varkauden ruotsinkielisen
koulun rehtori vuosina 1989–2009
Jo edesmennyt koulutoimenjohtaja Pekka
Laitinen, joka oli hyvin kiinnostunut Pohjoismaisesta yhteistyöstä, esitti 1990-luvun
alussa Sandvikenissä Jäderforsin koulun ja
Varkauden ruotsinkielisen koulun yhteistyötä. Sain pian yhteistiedot ja kutsun pitää
leirikoulua toukokuussa 1995.
Aloimme heti suunnitella ensimmäistä
leirikouluamme. Saimme myös projektiimme hyvin tehdyn budjetin ansiosta SverigeFinland kulturfondenilta pienen avustuksen. Päätimme opettajien, oppilaitten ja
vanhempien kanssa kerätä varat tekemällä
työtä yhdessä mm. kirpputori-myyjäisillä,
myymällä mausteita, pikkuleipiä ja makeisia kolmen vuoden aikana. Kaikki olivat innokkaasti mukana, myös lasten isovanhempia toivat myyjäisiin leivonnaisia. Matkakassaamme kertyi n. 5000 euroa josta riitti
omalle linja-autolle, laivalipuille, vakuutuksia varten sekä ylöspitokustannuksiin
Jäderforsin koululla.
Kun oli maksun aika kertoi rehtori Olof
Holmström, että oli saanut sovitettua
Sandvikenin koulutoimen kanssa, että
saamme ilmaiseksi asua ja syödä koululla.
Vastineeksi halusivat, että Jäderforsin lk.
3–6 saa seurata meitä retkillämme kolmen
päivän aikana. Matkakassaamme jäi hyvä
pesämuna seuraavaa retkeä varten. Hyvissä
ajoin ilmoittautui tarpeeksi vanhempia
mukaan leirikouluun. Pidimme säännöllisesti infotilaisuuksia ja yhteyttä Jäderforsin
koulun opettajiin. Kun oli kysymyksestä
meidän ensimmäisestä leirikoulusta, niin
suunnittelimme sen tarkkaan alusta loppuun. Viikon ohjelman laadimme isäntä
koulun kanssa. He tarjosivat erilaisia elämyksiä Sandvikenissä jossa on vanhoista
ruukeista muodostettu nykyisiä ulkoilualueita monenlaisilla aktiviteeteillä.
Niin valkeni vihdoin 25.5.1995 varhainen aamu kun Pohjolanmatkan iso linjaauto täyttyi innokkaista matkaajista. Suunta oli läpi Suomen Turun satamaan. Seuraavana aamuna klo 8 odotti Tukholman satamassa koulumme monivuotinen ystävä Leif
Tengström (Svensk-Finlands vänner i
Stockholm säätiön puheenjohtaja). Hän
ajelutti meidät Tukholmassa, ja toivotti lopuksi hyvää matkaa ja antoi pienen summan
Ruotsinkielisen koulun
oppilaita Sandvikenissä v.
1995 kaupungintalon
puistossa. (Kuva: Asta Olli.)
kruunuja matkakassaamme. LeifTengström
toisti tämän myös joka kerta seuraavilla leirikoulumatkoillamme Jäderforsiin. Niitä
teimme 4 kertaa vielä n. 4 vuoden väliajoin.
Ensimmäisen etapin ajoimme Tukholmasta Uppsalaan. Siellä tutustuimme Tuomiokirkkoon ja vanhaan kaupunkiin jossa
ruokailimme. Matka jatkui Gävlen kaupunkiin jossa oli pieni tauko ennen saapumista Sandvikeniin. Sieltä oli vielä n. 20
km:n matka Jäderforsiin. Oli jo iltapäivä
kun iso linja-auto pysähtyi koulun pihalle,
missä uteliaat oppilaat, opettajat ja vanhemmat ottivat meidät innolla vastaan. Nopeasti kannoimme tavaramme isoon voimistelusaliin jossa asuimme kolme seuraavaa päivää. Rehtori ilmoitti samalla että
ruoka odottaa ruokasalissa ja että vanhemmat järjestävät ohjelmaa illalla. Näin he toimivat joka ilta ja järjestimme yhdessä pelejä ja leikkejä. Meillä oli kerran mukana pesäpallomailoja ja sääntöjä. Opetimme tätä
suomalaista kansanpeliä josta he olivat
kuulleet ja halusivat myös oppia pelaamaan.
Molemmissa kouluissa oli n. 40–45 oppilasta, joten monet asiat olivat samanlaisia ja
yhteisiä.
Varkautelaisten
vieraiden
vastaanottajia v. 1995
Sandvikenissä.
(Kuva: Asta Olli.)
Seuraavien päivien ohjelmat olivat usein
laadittu samalla tavalla. Aamupalan jälkeen
petasimme vuoteemme ja menimme pihalle
jossa Jäderforsin oppilaat odottivat. Pelit
pystyyn ja yhteinen neuvonpito päivän ohjelmasta alkoi. Esimerkiksi kun ohjelmassa
oli lähtö pitemmälle matkalle Storsjönin
varrella olevaan vanhaan ruukkiin, Gysinge
bruk monine aktiviteetteineen, niin varasimme melkein koko päivän siihen. Söimme
kauniissa ravintolassa, tutustuimme Ruotsin
historiaan jne. Seuraavana päivänä oli uintia
Sandvikenin uimahallissa, shoppailua ja
pientä syömistä, ruotsalaisittain ”fika på
stan” kaupungin keskustassa. Illallisen jälkeen järjestivät oppilaat discon ja vanhemmat kahvihetken opettajien kanssa samalla
seuraten nuorten menoa ”toisella silmällä”.
Oppilaat tutustuivat näin paremmin toisiinsa ja loivat kirjeenvaihtokaverisuhteita, usein
moneksi vuodeksi. Toinen ulkoilualue aktiviteetteineen on Högbobruk, jossa vierailimme myös muilla leirikoulureissuilla. Vierailimme joka kerta myös Sandvikenin tehtailla. Se antoi hyvän kuvan konsernin maailmanlaajuisesta, monipuolisesta tuotannosta.
Torstaiaamuna oli aina varhainen herätys. Heti aamupalan jälkeen veimme tavarat
linja-autoon, siivosimme jälkemme. Kokoonnuimme koulunpihalle missä Jäderforsin kaikki oppilaat, opettajat ja vanhempia olivat kerääntyneet. Joka kerta oli yhtä
haikeaa jättää hyvästit uusille ystäville. Sa-
malla vaihdettiin ystävien kesken pieniä
lahjoja ja luvattiin pitää yhteyttä.
Ehdin vuosien varrella tutustua Jäderforsin kolmeen rehtoriin joista ensimmäinen oli Olof Holmström. Hänen kanssa
loimme pohjan tälle yhteistyölle, jonka seuraavat rehtorit Tjälvar Åslund ja Margareta Skog jatkoivat meidän kanssamme. Jäderforsin koulun lk. 3–6 opettajineen vierailivat Varkaudessa 1996. He asuivat koulussamme ja teimme retkiä Heinävedelle ja
Savonlinnaan. Olavinlinna teki valtavan
vaikutuksen ruotsalaisiin ystäviimme jotka
olivat historian tunneilla tutustuneet Suomen historiaan. Illalla oli yhteinen illanvietto jonka meidän vanhemmat järjestivät
Niittylänkoulun pihalla. Seuraavana vuonna saimme vieraaksemme Sandvikenin
Bessemer Gymnasiumin. Heidän kanssa
teimme samanlaiset retket Heinäveden
luostariin ja Savonlinnaan. Opin myös
näillä matkoilla tuntemaan Varkauden
Luttilasta kotoisin olevan, ja jo nuorena
Sandvikeniin muuttaneen terveystieteiden
tohtorin Riitta-Liisa Björkin. Olemme tavanneet Varkaudessa Pohjola päivillä ja
olemme silloin tällöin vieläkin yhteydessä.
Näiltä matkoilta on jäänyt mieleeni
ruotsalaisten luonnollinen tapa kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa katsomatta kieleen tai kulttuuriin. He ovatkin jo niin
kauan ottaneet vastaan ulkomaalaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa.
II PU T
P
Paluumuuttajan ajatuksia kyläyhdistyksen kesätapahtumassa
Pirkko Ikäheimonen, paluumuuttaja
Kylämme mainitaan historiankirjoissa jo
1400-luvulla. Lehtoniemen laivanrakennus
toi alueelle työpaikkoja ja asutusta 1880-luvulta. Alueen asuttaminen tapahtui ilman
asemakaavoja, villinä rakentamisena.
Asunnot olivat ahtaita ja heikkoja. Kylämme, Käärmeniemi, sijaitsi Joroisten kunnan
perukoilla.
1990-luvulla Varkaus ryhtyi laatimaan
asemakaavaa alueelle. Asukkaiden toiveita
kuunneltiin. Vuonna 1996 perustettiin
Käärmeniemeen kylätoimikunta. Se kokosi
kaduille ja kujille nimiehdotuksia, joista osa
toteutuikin. Syntyi tarve perustaa yhdistys,
joka myös rekisteröitäisiin. Perustamiskokoukseen kutsuttiin myös lehtoniemeläiset.
Näin syntyi 17.01.2001 Lehtoniemen ja
Käärmeniemen Kylät ry. Kyläyhdistys saikin monta pientä parannusta aikaan kylällä, kun oli päästy avoimeen keskusteluun
kaupungin viranhaltijoiden kanssa.
Kotiseututyö on viime aikoina noussut
muoti-ilmiöksi. Monet kylät ja kaupunginosat ovat maassamme saaneet paljon hyvää
aikaan vireällä toiminnallaan.
Asemakaavan valmistuttua alkoi meidänkin kylälle nousta uusia rakennuksia.
Myös vanhoja korjattiin ja laajennettiin. Itseni tavoin moni paluumuuttaja löysi taas
lapsuuskotinsa kunnostaen sen rakennuksia, rakentaen uutta ja kunnostaen pihansa.
Asukkaat ovat nuorentuneet, ja joukossa
on runsaasti eri ammattiryhmien edustajia.
Tyytyväinen arpajaisvoiton saaja.
(Kuva: Auli Rummukainen.)
Toivoisin heidän tulevan ideoineen mukaan Viritettyä jousta tarkastellaan.
kylätoimintaan, omilla tiedoillaan ja tai- (Kuva: Auli Rummukainen.)
doillaan kehittämään kyläämme entistä
elävämmäksi. Uskon, että yhteistyöllä saaEnni Rummukainen
vutamme paljon tulevaisuudessa. Haasteita
valkoisen Askur-ponin selässä.
(Kuva: Hanna Ihalainen.)
löytyy!
Harrastuksena
kylätoiminta
II PU T
P
Kyläneuvos Esko
Ropponen
papereitaan
katsastamassa.
Teksti ja kuva: Sirpa Ollikainen
Harjurantalainen Esko (Eko) Ropponen, joka täytti
syyskuussa 81 vuotta, kertoo aina olleensa mukana jossakin järjestötoiminnassa. Hänestä on ollut mukava
touhuta joukossa, ja samalla kehitellä uutta tekemistä.
Vuosien kuluessa oma kylä, eläminen ja viihtyminen siellä tuli tärkeäksi. Hänen elämäntehtäväkseen
muodostuikin oman ja muiden kylien kehittäminen.
Maaseutu ei saa autioitua! Kotikylään Harjurannalle
perustettiin v. 1980 Kylätoimikunta, joka toimi vireästi. Uudet tuulet rupesivat puhaltamaan v. 1993, kun
Eko Ropponen valittiin puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus päättyi v. 2012. Ropponen kertoi omaavansa
rohkeutta ottaa vastuuta, ja on ollut kiinnostunut ja
innostunut toiminnasta. Hän myös sai muut toimijat
innostumaan ajatuksista, kehittelemään niitä yhdessä
ja toimimaan suunnitelmien mukaisesti. Näin syntyi
”Harjurannan henki”, joka on aikojen kuluessa vain
voimistunut. Kaikki esille tuodut ideat ovat olleet hyviä ja arvokkaita, joita sitten yhdessä on kehitelty ja
mahdollisuuksien mukaan talkootyönä toteutettu.
Kaikki on syntynyt kyläläisten energian voimin. Kylätoimikunta rekisteröitiin nimellä Harjurannan kyläyhdistys v. 1997. Etelä-Savossa sijaitseva Kangaslammin kunta, jossa Harjurannan kyläkin sijaitsi, yhdistettiin Varkauden kaupunkiin v. 2005. Jo aikaisemmin Kangaslampi oli liittynyt Pohjois-Savoon.
Mitä Harjurannalla on tehty asukkaiden viihtyisyyden lisäämiseksi ja elämää helpottavaksi? Tässä Esko
Ropposen kanssa käydyn keskustelun pohjalta kirjattu lista, jota on täydennetty mm. lehdistä kerätyillä
tiedoilla. Lista ei ole täydellinen,eivätkä tulokset ole
aikajärjestyksessä.
Julkiset tunnustukset: Mikkelinläänin Vuoden kylä
1995, Valtakunnan Vuoden Kylä -kilpailun II sija v.
1998, Pohjois-Savon Kylä v. 2002.
Kylätoimikunnan ja Kyläyhdistyksen talkootöitä:
katuvalot, luontokirkko, laavuja, näkötorni, Peis Immosen luola, luontopolku, maastopyöräreitti, vierasvenesatama, uimaranta, lentopallokenttä, kylätupa
vanhasta liiteristä, kylätupaan nuorille biljardipöytä,
bändin soittovälineet ja ohjaaja, kesäteatteri ja uusi
katsomo, esiintymislava ja pukukopit sekä katto, vuosittaiset ohjelmallinen Harjurantapäivä ja Maaseutumarkkinat Varkaudessa. Varkaudessa järjestettiin Valtakunnalliset kyläpäivät v. 2002, ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajana oli Esko Ropponen.
Keskustelimme siitä, mistä voi jatkuvasti ammentaa tietoutta, innostusta ja voimia kylätoimintaan.
Esko Ropponen kertoi puheenjohtajaksi ryhtyessään ruvenneensa ottamaan selvää toiminnan perusteista. Hän vieraili ympäristön kylissä ja keskusteli
siellä tutustuen näin lähitoimijoihin. Avoimuudellaan
sekä oman kotikylänsä ja sen kyläyhdistyksen toiminnan myönteisellä esiintuomisella hän jäi mieliin kaikkialla. Sitten tutustuminen laajeni koko Etelä-Savon
alueelle. Hän oli mukana Mikkelinläänin kyläasiain
neuvottelukunnassa myös puheenjohtajana. Neuvottelukunta rekisteröitiin nimellä Järvi-Suomen kylät ry.
Hän toimi myös valtakunnallisen Kyläasiain neuvottelukunnan seuraajan Suomen Kylätoiminta ry:n
(SYTY) hallituksen varajäsenenä. SYTY järjestää vuosittain paikallistoimijoille seminaari- ja tapaamistilaisuuden, Lokaalin. Sinne Esko Ropponen on osallistunut säännöllisesti. Lisäksi hän toimi Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelin neuvottelukunnan
jäsenenä ja Etelä-Savon maakuntaliiton yhteistyöryhmän maaseutujaoston jäsenenä.
Maakunnan ja Varkauden kaupunkiin liittymisen
myötä Esko Ropposen toiminta painottui Pohjois-Sa-
voon. Hän toimi Pohjois-Savon Kylät ry:n hallituksessa puheenjohtajanakin. Myös maaseudun kehittämisyhdistys Leaderin Mansikka ry -ryhmän hallituksessa ja varapuheenjohtajana.
Valtio avustaa vuosittain rahallisesti maaseudun kehittämistä Leaderin kauttaa. Pohjois-Savossa mm.
Mansikka ry:n kautta maaseudun kylät voivat anoa
hankkeilleen rahoitusta, ja saada sieltä muutenkin
opastusta toiminnalleen. Valtionapu on kylille tärkeä,
samoin kuin huolella ja tarkasti anomista varten laaditut hankesuunnitelmat.
Harjurannan kylätoimikunnalla ja kyläyhdistyksellä on ollut vuosien aikana 17 hanketta, joihin on
haettu ja saatu rahoitusta. ”Samanhenkisten” kanssa
keskusteluista hän kertoi saaneensa paljon tietoa ja
myös tukea toiminnalleen. Asioihin ja ihmisiin tutustumista hän pitää tärkeänä jokaiselle uudelle toimijalle, etenkin yhdistysten toimihenkilöille.
Esko Ropposelle myönnettyjä
henkilökohtaisia tunnustuksia:
– Tasavallan presidentin myöntämä Leijonan ritarikunnan tunnustus.
– 4 kpl Suomen Kotiseutuliiton pronssisia ansiomitaleita.
– Harjurannan kyläpäällikkö.
– 2002 Suomen sosialidemokraattisen puolueen
kultainen ansiomerkki.
– 2004 Suomen Kylähullu -titteli on elinikäinen;
toimikautenaan hän saa kantaa kruunua, viittaa, jokeri-hattua ja kaulaliinaa; valinnan suorittaa Esko Ropposen toimesta perustettu Kylähullujen kilta, ja valintaan vaaditaan valittavan kotikunnan suostumus; perusteet: oman kylän tai lähiympäristön hyväksi ja kyläyhdistystyötä muuallakin; valitsijoiden sanomaa:
”Umpihullu mies, jonka ideoista on poikinut joukko
kylän toimintaa elähdyttäviä hankkeita.” ”Ilman Ropposen panosta Harjuranta olisi vain pieni ja mitätön kyläpahanen Vrkauden kupeessa.” Ropposen sanomaa:
”Hulluuden on oltava terveellä pohjalla. Tässä virassa
on oltava itse innostunut ja saatava toisetkin innostumaan. Ei saa ottaa pienistä asioista nokkaansa, vaikka
ulkopuolelta tulee arvostelua.Tätä hommaa on tehtävä
iloisin mielin ja omasta tahdosta.”
– 2004 Kylätoiminnan tiennäyttäjä – on kylätoiminnan arvokkain tunnustus; myöntää Suomen Kylätoiminta ry; jaetaan Lokaalissa; perusteet: toiminta
pitkäaikaisella panoksella kehittämässä valtakunnallista tai paikallista kylätoimintaa.
– 2007 Suomen Kylätoiminta ry:n kultainen ansiomerkki.
– 2009 Varkauden kaupungin kulttuurityön erityispalkinto.
– 2015 Varkauden Urheiluseurat ry:n kultainen ansiomerkki.
– 2015 Kyläneuvos -arvonimen haki Harjurannan
kyläyhdistys ry; perusteita: Itä-Suomen ja koko maan
kylätoiminnan kehittäjä; luovuttajana Kylähullujen
Kilta; perusteluja: arvokasta, tuloksellista ja kaukokatseista toimintaa ja merkittävän ja pysyvän toiminnan kehittämistä kylien ja maailman hyväksi.
Kylätoiminnan tulevaisuus
Esko Ropponen pitää kyläyhdistyksen tärkeimpänä
yhteistyökumppanina oman kunnan päättäjiä. Heidän
kanssaan neuvotteleva yhteistyö on välttämätöntä.
Yhtä tärkeää on yhteistyö kunnan muiden kylä- ja
kaupunginosayhdistysten kanssa. Yhteistyötä pitäisi
syntyä myös kaikkien 3. sektorin toimijoiden kanssa,
sillä 3. sektorin toiminnan merkitys kasvaa. Yhdessä vahvuuksia
on enemmän, kuten myös voimaa. Ilman korvausta ei kukaan
kauan jaksa, joten sopiva korvaus tehdystä työstä on neuvoteltava. Talkootyö ei aina innosta, varsinkaan, jos ei ole kyse omasta
hyvinvoinnista. Yhteistyön pitäisi olla käynnissä myös rahoittajien kanssa, sillä ilman rahaa on mahdotonta toimia.
Varkauteen on perustettu kyläneuvosto. Se syntyi virkamiesten toimesta. Koska kyse on kyliä koskevista asioista, pitäisi kylän asioita tuntevien olla työstämässäkin sitä. Toivottavasti asia
korjautuu. Kyläneuvoston tärkeitä asioita ovat kannanotot kyliä
koskeviin suunnitelmiin, kylien omat isot asiat, kylien kehittämisohjelmat, kärkihankkeet ja rahoitus. Tekeillä on maaseutuohjelma. Myös sen tekijöiden joukossa pitäisi olla kyläläisiä, siis niitä, joiden elinpiiriin suunnitelma tulee vaikuttamaan. Näin miettii kyläneuvos.
Esko Ropponen pohtii tulevaisuutta näin: Kaupungin keskusta-alueellakin on kyläyhdistyksiä, ja toiminta on osittain samanlaista kuin maaseudulla. Rahoitus vain järjestyy eri lähteistä. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne muuttuisi. Varkauteen pitäisi
perustaa Varkauden kylät ja korttelit -yhdistys, jolloin voitaisiin
suunnitella toimintoja ja toimia yhteistyössä toisiamme tukien ja
täydentäen. Näin myös raja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä hälvenisi.
Vielä toiveita kylätoimijoille: Maaseudulla on paljon eläkeläisiä. Pitäisi ottaa terävä kanta kylän turvallisuuteen! On muistettava, että eläkeläiset ovat suuri voimavara. Ikinuoret ovat sijoitus, eivät rasite. Heidät olisi toiminnallistettava heidät heidän ehdoillaan! Myös kesämökkiläiset olisi saatava mukaan kesäiseen
toimintaan!
Kysyin vielä Esko Ropposelta, ehtiikö noin kiireinen ja kylätoimintaan täysin paneutunut mies harrastaa muuta järjestötyön
vastapainoksi. Hän otti puhelimensa esille ja rupesi vierittelemään kuvia: ensin upea suuri rakennus, kotitalo, joka on maalaistalo vuodelta 1832. Sitten kuvia pihalta, joka on kuin kukkatarha, ja jossa on paljon ruusuja. Vielä on kuvia keittiöpuutarhasta vihanneksineen ja yrtteineen. Kaikki oli kuin ammattipuutarhurin käden jäljiltä. Tuo puutarhuri on Esko Ropponen!
Hän on kiinnostunut myös sukunsa historiasta. Harjurannalta siitä löytyy 1. merkintä v. 1774, jolloin suvun nimi oli Roppo.
Hän on kerännyt ja merkinnyt muistiin tarinoita ja historiaa
Harjurannalta. Pihapiirissä hänellä on oma museo, johon hän on
kerännyt eri taloista käyttö- ja tarvekaluja.
Kaikkea hyvää Esko Ropposelle ja antoisia vuosia kaikkien
kolmen harrastuksen parissa!
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Kylän pojat vauhdissa!
Hukka-Pallon
Futsal-kausi alkaa.
Kotiottelut
201 6–201 7:
Su 6.1 1 . klo 1 4 Ryökäleet
(FC Joutsa)
Su 1 3.1 1 . Dubbla Dag:
klo 1 2:30 Riemu/2 ja klo 1 6 Kady II
La 3.1 2. klo 1 4.00 FS Feeniks
La 7.1 . klo 1 4 Lipa
Su 1 5.1 klo 1 4 SC Riverball
La 1 1 .2. klo 1 4 JKV
23.1 0. SäBä-päivä Liikkarilla – vastassa alueemme
suuret JosBa ja Welhot. Laatusäbää à la B-pojat!
11
12
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Yhdessä tekemään
Suomen 100-vuotisjuhlaa
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen
Ensi vuonna itsenäinen Suomi täyttää 100
vuotta. Itsenäisyyden juhlavuoden teemana
on ”Yhdessä” – yhdessä pyritään rakentamaan eri toimijoiden kanssa ohjelmaa ja tapahtumia. Juhlavuosi on avoin kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville – kaikilla on
mahdollisuus tehdä pieni tai suuri teko ja
antaa lahja omalle yhteisölle ja Suomelle.
Valtioneuvoston kansliassa toimiva Suomi100-hanke vastaa juhlavuoden kokoamisesta. Varkaudessa kaupunginhallitus on
nimittänyt Suomi100-ohjausryhmän ja toisena virallisena ryhmänä maamme juhlavuoteen liittyen Soisalo-opiston alaisuudessa toimiva työryhmä – keskusteleva,
ideoiva ja asioita eteenpäin vievä työryhmä.
Ohjausryhmä luo puitteet ja suuntaviivat,
joita työryhmä toteuttaa.
– Juhlavuotta toivotaan vietettävän kolmen idean pohjalta – historia, nykypäivä ja
tulevaisuus. Ja nimenomaan tulevaisuuteen
katseet tulisi kääntää – yhdessä tehden tulevaisuutta. Kaikilta kuntalaisilta, yrityksiltä
ja yhdistyksiltä pyydetään ideoita ja lähdetään luomaan ja toteuttamaan teemaa yhdessä. Jokainen voi osallistua, on mahdollisuus toteuttaa hullujakin ideoita ja vaikka
haastaa toinen toistaan osallistumaan, totesi Varkauden Suomi100-koordinaattori
Janne Juutilainen, jonka mielestä juhlavuoteen voisi liittyä vaikka lupaus.
– Voisi vaikka luvata, että elän ensi vuoden ja tulevaisuuden niin, että ajan polkupyörällä kypärä päässä liikennesääntöjä
noudattaen.
”Yhdessä”-teeman tavoitteena Varkaudessa on yhteisöllisyys toiminnassa, alueen
toimijoiden verkostoituminen, sukupolvien
välisten ketjujen yhdistäminen. Kohtaamisia vauvasta vaariin siten, että yhdistävänä
tekijänä on yhteinen toiminta kuntalaisten
hyvinvoinnin ja Varkauden vetovoiman lisäämiseksi.
tapahtumaa. Ne voivat olla erilaisia yhteisöllisiä kokeiluja, pienimuotoisia ja helposti järjestettäviä liikunta- tai kulttuuritapahtumia, lajiesittelyjä, konsertteja, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä päivällisiä tai suurempiakin, kuntalaisia aktivoivia toimintoja.
Näitä arkipäivän asioita voi olla sellainenkin, että esimerkiksi ”syrjäytetään sohva” ja lähdetään pois kotoa – lähdetään yhdessä tekemään.
– Ja saada vaikka yhdistettyä ruumiin ja
hengen kulttuuria yhteistyössä – liikuntaseurat ja kulttuuritoimijat yhdessä toteuttamaan erilaista. Myös ravistella itse kukin
harteiltaan ”hämähäkinseittejä” ja antaa aivoille tilaa ja luoda jotakin uutta, mainitsi
työryhmän jäsen, Varkauden kaupungin
viestintäpäällikkö Kaisu Tolvanen.
Maakuntatasolla juhlavuotta koordinoi
Pohjois-Savon liitto, jolta on mahdollisuus
hakea tapahtuma-avustusta. Tapahtumiin
tarvitaan tiloja, joita voivat olla myös puistot, pihat, salit ja kokoushuoneet – tai vaikka taloyhtiön seinä, johon voisi toteuttaa
vieraskirjan. Tiloja otetaan vastaan
www.varkaus.fi/suomi100 -sivustolla. Sieltä
löytyy lomake, johon voi ilmoittaa oman
halukkuutensa osallistua tapahtumavuoden
toteutukseen ja on tietoa mahdollisista käytössä olevista tiloista.
Varkauden kaupunki ja Varkauden ev.
lut. seurakunta antavat tilojaan korvauksetta Suomi100-tapahtumien käyttöön. Juhlavuoden tilaisuuksien käytössä ovat myös
Varkauden Teatterin tilat, teatterin omien
aikataulujen puitteissa, samoin Warkausseuran Såltinin sali.
Kun vuodenvaihteessa Varkaudessa on
juhlava ilotulitus, niin juhlavuosi tulee näkymään katukuvassa jatkossa mm. Pirtinvirran sillalla, jossa lipputankoihin tullaan
laittamaan Suomi100-lippuja. Varkauden
kaupunki tilaa roll up-telineitä, jotka ovat
eri toimijoiden lainattavissa omiin tapah100 tapahtumaa – vähintään
tumiinsa ja tilaisuuksiinsa juhlavuoden
Eri toimijoiden toteuttamana ensi vuonna merkeissä. Samoin rekvisiitaksi on tulossa
tavoitellaan Varkaudessa vähintäänkin 100 juhlavuoden ilmapalloja.
Kuva-arvoitus
Tunnista kuva: missä ja milloin kuva on otettu ja tunnista kuvasta
yksi henkilö. Kolmelle nopeimmalle, oikein vastanneelle, liput
musikaalin ”Poikamiesboksi” ensi-iltaan Varkauden Teatterissa
lauantaina 15.10.2016. Vastaukset sähköpostiosoitteeseen:
toimitus@sykkeessa.fi
Kannustetaan ja haastetaan toisiamme, varkautelaisia yhteisöjä, seuroja, järjestöjä ja yrityksiä
rakentamaan tapahtumarikasta Suomi100-juhlavuotta Varkauteen, sanoivat Heli Sutinen (kuvassa
oik.), Tommi Taskinen, Janne Juutilainen ja Kaisu Tolvanen esitellessään tiedotustilaisuuden
päätteeksi Suomi Finland100-julistetta.
Ensi vuoden teeman mukaisesti isossa
roolissa on yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuuden tunne.
– Kun vain saataisiin kaikenikäiset mukaan, kokoonnuttaisiin eri teemojen ympärille ja kaikki saisivat juhlavuodesta itselleen
jotakin uutta. Katsotaan ympärillemme, että
ketä saisimme mukaamme. Huomattaisiin
naapuri tai ystävä ja otettaisiin kyytiin mukaan tapahtumiin, mainitsi Varkauden Suomi100-työryhmän jäsen, tapahtumatuottaja
Heli Sutinen, jonka mukaan tulevan kesän
Vekara-Varkaus-festivaaliviikon teemana on
”100 riemua” eli 100 erilaista sisältöä riemukkaassa ohjelmassa viikolla 24.
Ideat esille
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumatunnuksen on saanut tapahtuma ”Yhteispuhallus turuilla ja toreilla”. Kyseessä on
kuuden puhallinorkesterin yhteishanke,
joka toteutetaan yhdessä eteläsavolaisten
kuntien kanssa. Yhden päivän aikana, lauantaina 6.5. yhteishankkeen jokaisella
paikkakunnalla järjestetään samanlainen,
kahden orkesterin konsertti ja orkesterit
vaihtuvat paikkakunnittain. Puhallinmusiikin yhteissoittoa kuullaan Varkaudessa, Rantasalmella, Juvalla, Puumalassa ja
Mikkelissä – yhteistyötä parhaimmillaan yli
maakuntarajojen.
Tässä vaiheessa on myös tiedossa, että
juhlavuoden tapahtumatunnuksen on myös
saanut Harjuranta.
Valtioneuvoston kanslia on liittänyt
Harjurannan Kyläyhdistys ry:n hankkeen
Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan.
Työnimeltään ”Yhdessä Harjurannalla
1917–2017 -hanke koostuu kolmesta osasta.
Laajin niistä on Harjurannan kylää vuosina
2016–2017 kuvaava dokumentti, jonka tavoitteena on kertoa noin 600 asukkaan kylän elämästä Varkauden läheisyydessä. Kuvaukset alkavat kuluvana syksynä ja dokumentin ensi-ilta on Harjurannalla joulukuussa 2017.
Toinen osa hankkeesta esittelee Harjurannan historiaa valokuvin ja esinein näyttelyssä, joka on esillä Kylätuvalla Harjurantapäivänä 29.7.2017. Kolmas osa muodostuu
Harjurantapäivänä kuultavista luennoista,
jotka käsittelevät kylän historian tapahtumarikkaita vaiheita.
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi tarjoaa
mainiot mahdollisuudet yhdessä tekemisen
kautta tutustuttaa paikkakunnan ihmisiä
toisiinsa. Jos pöytälaatikossa idea, niin nyt
on oikea aika se esille ja tuoda ilahduttamaan kaikkia kuntalaisia.
Loka-marraskuussa on tulossa workshoptyyppinen ideointi- ja keskustelutilaisuus yhteisöille ja yrityksille sekä kuntalaisille Varkaudessa 2017 vietettävistä Suomi100-juhlallisuuksista.
Halukkuudesta olla mukana Suomi100juhlavuoden toteutuksessa Varkaudessa tai
tapahtumien käytössä olevista tiloista, niin
yhteydenottoa sähköpostitse Varkauden
Suomi100-koordinaattorille: janne.juutilainen@soisalo-opisto.fi tai puhelimitse 040
7138656 tai www.varkaus.fi/suomi100, josta
saa lisätietoa Varkauden Suomi100-toteutuksesta. Sosiaalisessa mediassa on yhteisesti käytettävät aihetunnisteet: #suomi100, #yhdessä, #varkaudessa.
Varkauden Suomi100-kuulumisia
on kuunneltavissa osoitteessa:
sykkeessa.fi/radio
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Varkauden kaupunginvaltuustossa puhuttua, osa 1:
13
Kiintiöpakolaisia Varkauteen
Teksti: Mikko Lehtinen, kuvat: Vesa Moilanen
Sarja ”Valtuustossa puhuttua” aloittaa! Sarjassa tuomme Varkauden kaupunginvaltuuston mielenkiintoisimpia puheenvuoroja koko kansan tietoon. Toivomme, että
nautit vilkaisusta päätöstenteon taustoihin.
Varkauden kaupunginvaltuusto päätti
23.5.2016 ottaa vastaan 30 kiintiöpakolaista
eli 5–6 perhettä Varkauteen vuoden 2016 aikana. Pyrkimys oli, että Varkauteen sijoitetaan samalta kielialueelta tulevia lapsiperheitä. Tarkempana toiveena oli vastaanottaa
nimenomaan Syyrian sotaa pakenevia lapsiperheitä.
Alla on valikoituja suoria lainauksia Varkauden kaupunginvaltuuston kokouksesta
23.5., jossa tästä kaupunginhallituksen päätöksestä keskusteltiin ja äänestettiin.
Äänestyksessä Pekka Kedon (sit.) esitys
päätöksen siirtämisestä eteenpäin ei mennyt
läpi, vaan kaupunginhallituksen alkuperäinen esitys toteutui.
Matti Semi (vas.) ehdotti, että toisin
kuin kaupunginhallitus oli esittänyt, otettaisiin paitsi kiintiöpakolaisia, myös turvapaikanhakijoita vapaaehtoisesti. Tämäkään
ehdotus ei mennyt läpi äänestyksessä.
Kokous on kuunneltavissa YouTubessa,
osoitteessa:
https://youtu.be/–eQ0Ka20DVE
Valtuutettu Pekka Keto (sit.)
”Varkaudessa ei
ole varattu talousarviossa
2016 erillistä
määrärahaa pakolaisten elinkustannuksien,
terveydenhuollon ja koulutuksen kattamiseen.
On varattu vain
115 000 euron
määräraha, joka on tarkoitettu pelkästään 30
kiintiöpakolaisen ohjaukseen ja neuvontaan
sekä muuhun heidän kotouttamistaan tukevaan toimintaan. Ei siis varsinaisten
elinkustannuksien kattamiseen. Kokemus
monissa kunnissa on kuitenkin osoittanut,
että korvaukset pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta eivät ole olleet riittäviä.
Valtion korvaukset kunnille ovat enimmäkseen laskennallisia, eivätkä aina vastaa
toteutuneita kuluja.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskisen mielestä kunnille maksettaviin laskennallisiin korvauksiin tarvitaan 40–50 prosentin korotus. Lisäksi hän on todennut,
että on muistettava, että maahanmuuttajat
tarvitsevat paljon henkilökohtaista palvelua. Kunnan tulee myös kartoittaa alustavasti alueen asunto- ja koulutuspaikkatilanne sekä varautua järjestämään riittävästi
kotouttamiskoulutusta ja työllistämispalveluita. Kiintiöpakolaisten osalta menojen
osuus koskettaisi eniten sivistystoimen ja
sosiaali- ja terveydenhuollon menoja.
Sivistystoimen perustoimilautakunnan
talousarvio 2016 ei kuitenkaan sisältänyt
erillisiä määrärahoja kiintiöpakolaisten
vastaanottamiseen, josta myös muistaakseni talousarviokokouksessa mainittiin, että
se ei riitä. Talousarviossa ei myöskään ole
varauduttu lisähenkilöstön palkkaamiseen
ja siihen liittyviin kustannuksiin. Osa kiintiöpakolaisista tulee erittäin vaikeista olosuhteista, joten lisäresursseja tarvitaan lähinnä psykososiaalisten palveluiden järjestämiseen.
On tullut ilmi, että varsinkin alaikäisten
osalta sosiaalitoimen, lastensuojelun, kustannukset ovat nousseet kunnissa, joihin
kiintiöpakolaisia on sijoitettu. Myös terveydenhuollon kustannukset liittyen infektiosairauksiin, tartuntatauteihin, ovat
lisääntyneet. Psykiatristen palveluiden tarve on ollut huomattavan suuri.
Maahanmuutovirasto on erityisesti korostanut sitä, että pakolaisten sijoittamisessa kuntiin tulee huomioida kunnan työllisyystilanne. Varkaudessa on lähes 20 %
työttömyysaste, joten on oletettavaa että pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat eivät tule työllistymään helposti
Varkaudessa, vaan ovat osaltaan lisäämässä
sosiaali- ja terveystoimen menoja.”
”Kunnalla on lain mukaan itsemääräämisoikeus. Eikä sillä ole mitään velvoitetta
ottaa vastaan kiintiöpakolaisia eikä turvapaikanhakijoita. Varsinkaan kun siihen ei
ole taloudellisia edellytyksiä eikä siihen ole
talousarviossa varauduttu riittävällä tavalla.
Kuntalaisten mielipidettä pakolaisasioissa
on kuultava, koska heidän hyväksyvä mielipiteensä on tärkeässä roolissa pakolaisten
kotouttamisessa. Neuvoa antava kansanäänestys tulevien kuntavaalien 2017 yhdessä
yhteydessä on ratkaisu tähän. Esitän, että
koska talousarviossa 2016 ei ole varauduttu
riittävällä määrärahalla kiintiöpakolaisten
vastaanottamiseen, niin asiasta päättäminen
sekä mahdollinen sopimus ELY-keskuksen
kanssa siirretään vuonna 2017 valittavalle
uudelle valtuustolle.”
Valtuutettu
Markku Kujanpää (kd.)
”Rautavaara,
köyhä kunta, on
myös ottanut
kiintiöpakolaisia, 2–5 perhettä,
tai suunnitteilla
ainakin on. Hekin ovat nähneet, että ei ole
kyse perimmältään
talousasiasta, vaan on kyse jostain muusta. Silloin
lähdetään siitä miettimään, että halutaanko
hädässä olevia ihmisiä auttaa. Tässä tilanteessa siellä kunnassa ainakin ovat päättäjät
todenneet, että autetaan hädässä olevia ihmisiä. Sama ajatus on itselläkin mielessä.
Varkaus ei ole taloudellisesti niin heikossa
tilanteessa, että talousasiat tässä tilanteessa
olisivat este.
Nyt herää kaksi kysymystä. On kaupunginhallituksen esitys ja Matti Semin antama esitys. Että otetaanko me vain kiintiöpakolaisia vai otetaanko myös turvapaikanhakijoita tänne vaihtoehtoisesti. Tää on nyt itselleni pohdiskelun paikka. Itse olen tullut
siihen ajatukseen ja päätökseen, että kanna-
tan, että otetaan vain kiintiöpakolaisia.
Itse perustelen tässä muutamaa näkökulmaa. Ensinnäkin noin laajemmalla
perspektiivillä, koko Eurooppaa ajatellen,
pitäisi minusta kaiken kaikkiaan lähteä siitä ajatuksesta, että ihmiset otetaan nimenomaan pakolaisleireiltä tänne Eurooppaan.
Suomen kannaltakin pitäisi olla näin lähtökohtaisesti, että sieltä otetaan hädässä olevat ihmiset tänne. Eikä niin, että me erilaisilla myönteisillä signaaleilla ja toimenpiteillä edesautetaan sitä, että tulee turvapaikanhakijoita – siellä erilaiset järjestöt toteuttavat kalliita matkoja näille henkilöille,
väärillä perusteilla ja väärillä argumenteilla
perustelevat ihmisille että lähtekää Eurooppaan, siellä on kaikkea hyvää.”
”30 on se lukumäärä, mikä esityksessä on.
Sehän tarkoittaisi noin 5–6 perhettä. Ei sillä kovin paljon Varkauden työttömyystilannetta vaikeuteta, että tänne tulee 5 tai 6 perhettä, joista perhettä kohden on kolme lasta
vielä. Siihen nähden peilasin asiaa työttömyyslukuihin, enkä näkisi kovin merkittävänä. Se on uhkakuva ja ongelma, se myönnetään, mutta se ei ole niin suuri peruste, etteikö henkilöitä voitais vielä sitten ottaa.”
”Niin minusta Varkaus voisi olla aivan
hyvin paikkakunta, joihin näistä kolmestakymmenestä sijoitetaan.”
Kaupunginjohtaja
Hannu Tsupari
”Kedon esittämästä talousarvion ylityksestä.
Ensinnäkin systeemihän toimii
sillä tavalla, että
se milloin pakolaiset tulevat
riippuu kunnasta. Kunta itse
päättää, sen jälkeen kun on tehnyt myönteisen päätöksen,
milloin se ottaisi ne vastaan. Kaupunki voi
päättää, että otetaan pakolaisia vastaan
vaikka lokakuun alusta tai jostain muusta
ajankohdasta. Sillä tavalla voidaan varmistaa se, että budjetti ei todellakaan ylity. Se
115 000 euroa on määrärahavaraus ja kau-
punginhallitus tietysti kohdentaa sen haluamallaan tavalla. Sen voi kohdentaa henkilöiden palkkakuluihin, mutta se voidaan
kohdentaa myös mihin tahansa muuhun
menoon. Eli kyllä se on hyvin pitkälti kaupunginhallituksen käsissä. Budjetti ei tältä
osin voi ylittyä.”
Valtuutettu
Markko Rothström (kok.)
”On toisaalta surullista kuunnella tätä keskustelua, kun
puhutaan budjetista ja talousarviosta, että onko
meillä rahaa vai
eikö meillä ole
rahaa tähän asiaan. Kysymys on
ehkä 100 000 eurosta. Tuossa edellisessä pykälässä päätettiin
just asiasta, jossa meiltä meni ihan hupskeikkaa kolmesta neljään miljoonaa euroa,
sen takia että ollaan jahkailtu yhtiöittämisen ja toiminnan kehittämisen kannalta…
Siihen ei kukaan ottanut kantaa silloin.
Mutta tämmöisestä asiasta, joka on mediaseksikäs, niin tässä sitten otetaan pienempiinkin kohtiin kantaa.
Talousarvio tai budjetti, nehän on arvioita, ja mä uskoisin että meiltä varmasti
löytyy rahaa. Se on ihan totta, että sinne ei
varmaan riittävästi ole rahaa merkattu,
mutta olisi tosi hyvä jos me pystyttäisiin
auttamaan niitä viittä perhettä, 30 ihmistä,
joista puolet ehkä olisivat lapsia, ja hoitamaan ne täällä.
Se, että ovatko he kiintiöpakolaisista tai
turvapaikanhakijoista, on tavallaan toisarvoinen seikka. Kysymys on kuitenkin ihmisistä ja perheistä. Jos heitä pystytään auttamaan, niin tehdään oma velvollisuutemme
siinä. Tähän tuskin kaadutaan, että onko se
tänä vuonna vai ensi vuonna, onko rahaa
budjetoitu vai eikö. Arviot tehdään rahankäytöstä, ja joskus menee pieleen ja joskus
menee kohdalleen, mutta asiat pitää silti
hoitaa eteenpäin. Ei näitä kannata vatvoa ja
vetkutella vuodesta tai kuukaudesta toiseen.”
”Päättäjän päivä”
tuo päättäjiä
kuntalaisten arkeen
Varkauden kaupungilla lanseerataan uusi
konsepti ”Päättäjän päivä”, jonka tavoitteena on tuoda päättäjät lähemmäksi kuntalaisia ja yhtälailla tehdä kaupungin toimintoja tutuksi.
Päättäjän päivät aloittaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki
maanantaina 17.10. työskentelemällä kirjastolla klo 16–18 normaaleissa kirjastotoimen tehtävissä. Kari Rajamäki on tavattavissa tämän jälkeen klo 18–19 kirjastokah-
vilassa.
Päättäjän päivät jatkuvat marraskuussa
valtakunnallisella ”Kutsu poliitikko
museoon” -teemaviikolla, kun keskiviikkona 2.11. kansanedustaja Matti Semi ja perjantaina 4.11. kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Selkomaa työskentelevät Varkauden museoilla. Tuolloin päättäjät
tutustuvat kokoelmatyöhön ja pääsevät näkemään museon kulisseihin, töihin, jotka
eivät suurelle yleisölle muuten näy.
14
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
”Mielen tanssiaiset” tutkii ja ravistelee
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
”Minä kuulen, minä näen, minä tunnen…”
Mitä mieli oikein on, missä se on, mistä se
tulee ja syntyy, mitä mielessä oikein liikkuu
ja mitä se itse kullekin meistä merkitsee?
Mieli vaikuttaa ihmisen elämään valtavasti ja sitä halutaan tehdä näkyväksi konkreettisesti ja abstraktisesti Varkauden Mielituvan 20-vuotisuuden kunniaksi toteutettavalla ”Mielen tanssiaiset”-produktiolla.
Varkauden Seudun Mielenterveysväki ry ja
Teatteriryhmä nimettömät ry ovat ryhtyneet
yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on toteuttaa devising-menetelmällä useita eri ilmaisumuotoja sisältävän, intermodaalisen
teatteriesityksen nimeltään ”Mielen tanssiaiset”. Pohjois-Savon kulttuurirahasto on
tukenut hanketta apurahalla ja Riitta Pasasen ohjaama ”Mielen tanssiaiset” saa ensiiltansa kutsuvierasnäytäntönä Varkauden
kirjaston auditoriossa keskiviikkona 23.11.
klo 15.30. Produktiosta on näytökset klo 18
Tehtaan koulun salissa 24.11., 28.11., 29.11.
ja 30.10. Toiveita on, että ”Mielen tanssiaiset” esitettäisiin myös keväällä viikolla 17,
jolloin valtakunnallisesti vietetään henkisen hyvinvoinnin viikkoa. Jospa Varkaus
näkyisikin valtakunnallisesti tuolloin
”Mielen tanssiaiset” -esityksellä.
Aarteita ryhmältä
Ryhmälähtöisellä käsikirjoittamisella jokainen ryhmän jäsen on lähtenyt mukaan
omana itsenään ja on liikuttu mahdollisesti
itseään hyvin läheisillä alueilla. Poikkitaiteellisesti toteutettavassa produktiossa on
harjoiteltu aktiivisesti ja harjoitellaan edelleen. On pidetty tutustumisharjoituksia,
työpajoja, improvisaatioita, kirjoitettu, tehty yhdessä maalauksia ja on tanssittu. Siinä
muutama esimerkki työskentelytavoista.
– Kun tällä tavalla lähtee tekemään, niin
ryhmä aina yllättää – teemat vain syntyvät ja
se on tämänkaltaisen työskentelyn arvokkuus. Ihmisten yhteinen energia, kokemus,
historia, näkemys – ne yhdistyvät. Se vaatii
ihmisten heittäytymistä, sitoutumista tekemään ja luottamaan toisiinsa – ja yhtäkkiä
tulee aarteita, sanoo Riitta Pasanen, joka kokee, että ammatillisesti ohjaajana on pidettävä itsensä kasassa ja luotsattava ryhmää.
Eli hän tekee esityksen dramaturgian yhdessä ryhmän kanssa. Ryhmän koko on parikymmentä ja se koostuu Mielituvan ja Nimettömien henkilöistä. Esitykseen on Varkauden Teatteri ojentanut auttavan kätensä
puvustuksen ja teknisten asioiden puitteissa.
Teatteriryhmä Nimettömät ry:n puheenjohtaja Tommi Taskinen näkee hankkeen
konkreettisena merkityksenä oppia uutta ja
tehdä ihmistä näkyväksi tarinoiden avulla.
– Toisaalta mielenasiat voivat olla vaiettuja juttuja ja ehkä ne koetaan vieläkin häpeällisinä. Tätä kautta voidaan asiaa tutkistella ja lähteä ravistelemaan ja purkamaan
ennakkoluuloja. Joskus ennakkoajatukset
voivat olla erittäin vääriä ja johtaa harhaan,
jos niiden mukaan toimii. ”Mielen tanssiaiset” on sivistävä tutkimusmatka ryhmän jäsenille ja laajemminkin, hän sanoo.
Riitta Pasasen mukaan soveltavan taiteen
alueella käytetään laboratoriotyöskentelyä
ja teatterikin on laboratorio, jossa tutkitaan
jotakin aihetta – miten se näyttäytyy ja mitä
se tarkoittaa.
– Soveltava taide tutkii monia asioita,
muun muassa tilan merkitystä. On ollut todella mielenkiintoista, mitä ajatellaan mielestä. Projektin jälkeen haluan kirjoittaa
auki sitä, mitä löysin.
Esitystä toteuttavan ryhmän edustaja
luonnehtii projektia mielenkiintoiseksi ja
erilaiseksi. Harjoituksissa on saanut uutta
elämystä ja on uskaltanut heittäytyä turvallisessa ryhmässä. Ja toinen ryhmäläinen toteaa olevan harjoitusten jälkeen ”aivan piipussa” hyvällä tavalla. Harjoitukset ovat tavallaan raskaita, koska asioissa mennään syvälle, mutta toisaalta ihanana asiana hän tuo
esille sen, että produktiossa ”Mielen tanssiaiset” tulee näkyviin eri ikäpolvien kautta.
Mielitupa
Mielitupa sijaitsee Varkaudessa osoitteessa
Rajakatu 3 ja se on vertaistukikohtaamispaikka ja matalan kynnyksen toimintapaikka mielenterveyskuntoutujille. Toimipaikkana Mielitupa aloitti kaksi vuosikymmentä
sitten silloisen Varkauden poliisilaitoksen
pyörävajassa. Sieltä Mielitupa siirtyi isompiin tiloihin osoitteeseen Kauppakatu 59 ja
nykyiseen sijaintipaikkaansa likimain vuosikymmen sitten. Perustaja on Harri Kotikangas, joka toimii nykyisellään Varkauden
Seudun Mielenterveysväki ry:n puheenjohtajana. Yhdistyksellä on ikää jo 38 vuotta.
Mielituvan toiminta on riippuvainen
Raha-automaattiyhdistyksen avustuksesta
ja Varkauden kaupunki avustaa omistamansa huoneiston vuokranmaksua n. 80prosenttisesti. Toiminnassa on mukana kiitettävästi myös vapaaehtoisvoimia – rinnalla kulkijoina monissa asioissa.
Jos on huono olla, niin Mielitupa on
”turvallinen satama”. Mielituvassa pidetyn
”Mielentanssiaiset”-tiedotustilaisuuden
yhteydessä sain tiedon, että Varkauden sairaalan psykiatrian poliklinikalla on vuosittain yli 1.000 asiakasta. Suurin osa Mielituvan kävijöistä on psykiatrian poliklinikan
entisiä tai nykyisiä asiakkaita. Todella toivottavaa olisikin, että ihmisillä ei olisi ennakkoluuloja, vaan Mielitupaan uskallettaisiin tulla. Ei tarvitse pelätä tulla leimatuksi
mielenterveyskuntoutujaksi tulleessaan
Mielitupaan – sitä stigmaa ”Mielen tanssiaiset” on omalta osaltaan hälventämässä.
Mielituvassa päivittäin kävijä kertoo, että
se on erittäin tärkeä paikka ja tuo sisältöä
elämään. Toinen sanoo löytäneensä Mielituvasta paikkansa ja saaneensa toimintakykynsä takaisin sen jälkeen, kun hänet oli taloudellisista syistä irtisanottu työpaikastaan
ja oli sanojensa mukaan ollut ”aika romuna”.
Mielituvan perustaja Harri Kotikangas
painottaa, että ajatuksena oli tähdentää, ettei pidä jäädä yksin kotiin. Pitää lähteä ihmisten ilmoille.
– Mielitupa on tarkoitettu yhdistyksen
jäsenille ja myös muille kävijöille. Tänne
voi tulla kuka tahansa, mutta ei alkoholin
vaikutuksen alaisena. Hyvin Mielitupa on
pyörinyt ja aukioloajat löytyvät netistä ja
Mielituvan ovesta, hän sanoo. Mielituvasta
saa lisätietoa osoitteesta: www.mielitupa.com
Mielituvalla ei tarvitse olla yksin. Kiitos,
että meillä Varkaudessa on Mielitupa!
Mielituvan ja ”Mielen tanssiaiset” -työryhmän väkeä yhteisessä kuvassa Mielituvalla. Taustalla
näkyy osa maalauksesta, joka on tehty yhteisellä menetelmällä ja teoksessa on kaikkien kädenjälki
mukana.
Mielitupa on ”turvallinen satama” ja se sijaitsee Varkaudessa osoitteessa Rajakatu 3.
Autoja, renkaita, vanteita
Nyt myynnissä yli 40 katsastettua käyttöautoa, 600–6000 € .
Vanteet–renkaat alehinnoin, nopea toimitus ja joustavat työajat.
Talvirenkaat saapuvat elokuussa, varaa omasi ajoissa.
Nopeat pikaremontit edullisesti ja ammattitaidolla.
Auto-, rengas- ja vannekauppoihin nopea, jopa
1 00% SVEA-EKONOMI-rahoitus. Tule koeajamaan
ja neuvottelemaan kaupoista – rahoituspäätös heti!
AUTO-SOININEN
Kaura-ahontie 31 , Varkaus
(katsastusasema)
0400 321 296
Älä liukastele, vettä
tulee kaatamalla! !
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Fyysistä ja henkistä hyvinvointia seniorikerhosta
15
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen
Aikoinaan – kun Varkaudessa mentiin töihin sahalle, sellulle, paperille tai konepajalle – mentiin töihin Ahlströmille. Oltiin
Ahlströmin porukkaa, jota edelleen sitoo
yhteenkuuluvuus Warkauden PRO Seniorikerhossa. Kerhon jäsenistön yhdistävänä
tekijänä on myös toimihenkilöys.
Hieman historiaa nykypäivää edeltävästä
ajasta. Teollisuuden työnjohtajat ja virkailijat perustivat Varkauteen oman yhdistyksen
20.8.1917. Teollisuusvirkailijoiden yhdistys
-nimi muutettiin vuonna 1979 keskusjärjestön nimen mukaisesti ja nimeksi tuli Varkauden Teollisuustoimihenkilöt ry.
– Teknikot irtaantuivat ja perustivat
oman yhdistyksen 30.10.1934. Nimeksi tuli
tuolloin Varkauden Teollisuusteknikkojen
yhdistys. Tämä oli 11. yhdistys maassamme
– aiemmin teknikot olivat perustaneet yhdistykset mm. Viipuriin, Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Kuopioon, kertoo
Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja Vilho Miettinen, jonka mukaan
Suomen Teollisuusteknikkojen Liitto oli
perustettu 12.4.1925.
Vuonna 1945 perustettu Työnjohtajien
Liitto yhdistyi vuonna 1953 Teknikkojen
Liiton kanssa ja nimeksi tuli Työnjohtajien
ja Teknillisten Toimihenkilöiden Liitto ja
sittemmin vuonna 1965 nimeksi tuli Teknisten Liitto. Paikallisyhdistykset ovat
muuttaneet nimeään liiton mukaisesti.
– Likimain 35 vuotta sitten Varkauden
Tekniset-yhdistys perusti eläkeläisille oman
jaoksen – veteraanijaoston. Teknillisten
Liitto, Teollisuuden Toimihenkilöt sekä
RAL- ja Staf-liittojen yhdistyessä vuonna
2001 nimi muuttui Toimihenkilöunioni
TU:ksi. Myös paikalliset yhdistykset yhdistyivät Warkauden Toimihenkilöt TU:ksi.
Viimeinen liittojen fuusioituminen tapahtui
vuonna 2009, jolloin SUORA (Suomen Rahoitus) tuli mukaan. Uuden liiton nimeksi
tuli Ammattiliitto Pro ry, listaa fuusioita ja
yhdistymisiä Vilho, jonka mukaan hänet
parhaiten tunnetaan nimellä Ville.
– Vuosikymmen sitten liittoon perustettiin oma yhdistys eläkeläisille, Ammattiliitto PRO Seniorit ry, johon paikalliset kerhot
kuuluvat. Haasteemme ja tavoitteemme on
kehittää toimintaamme ja toimintatapojamme siten, että tavoittaisimme yhdistymisien myötä tulleet jäsenet, hän jatkaa.
Varkaus oli perustamassa Ammattiliitto
PRO Seniorit ry:tä ja ensimmäisinä aloittamassa paikallista toimintaa. Seniorikerhotoimintaa on maassamme 12 paikkakunnalla ja kerhot toimivat alueellaan itsenäisinä, noudattaen valtakunnallisen Senioriyhdistyksen hallituksen laatimia ja hyväksymiä sääntöjä ja toimintamallia.
Aktiivista toimintaa
Henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat kerhon avainsanoja.
– Varkaus on toiminnoiltaan Suomen
vilkkain kerho – rinta rottingilla sen voi sanoa. Moni on ottanut mallia Varkauden
kerhon toiminnasta. Ovat ihmetelleet, kun
toiminta on pyörinyt jo niin pitkään ja toi-
Uimahallin jumppasalin ovi on jo avoinna –
kohta alkaa maanantaiaamupäivän jumppahetki. Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja Ville Miettinen kertoo, että kerhon aktiivisuudesta on otettu mallia muualle Suomessa.
minta on osoittanut tarpeellisuutensa, jatkaa
Ville ja kertoo kerhon toiminnan painopisteen olevan liikunnassa ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä. On luentoja eri aiheista, teatterimatkoja, keväällä ”laidunkauden
avajaiset”, syksyllä Oktoberfest-festarit ja
tietysti loppuvuodesta pikkujoulut. Nyt Oktober-festarit on tulossa 26.10. Kallioniemessä. Syyskokouksensa yhdistys pitää 2.11.
– Kerholaisilla on monenlaista mielessä,
mm. puhetta lippoamisreissusta Kukkolankoskelle, mutta nykyään se ei ole sallittua turisteille. Niinpä menemme 4.11. Varkauden
Teatteriin ja Kuopion Teatteriin 1.12. pikkujoulun merkeissä. Lokakuussa porukalle on
tarjolla 18.–19.10. Tallinnan-risteilyreissu.
Warkauden PRO Seniorikerhon maanantaiaamuista jumppahetkeä olin seuraamassa uimahallin alakerran jumppasalilla.
Tiistaisin ja torstaisin ohjelmassa on kuntosalitoimintaa ja salibandya Liikuntatalolla,
jossa torstaisin on myös naisten jumppaa.
– Maanantaiaamupäivän jumpassa on
aina mukana kolmisenkymmentä osallistujaa ja myös kuntosalilla porukka on käynyt
aktiivisesti. Kerran kuukaudessa pidetään
kuntopiiriä ja pidetään yllä fyysistä kuntoa.
Seniorikerhon toimintoja vetävät oman
jäsenistön vertaisohjaajat. Kerho saa kaupungilta toimintaan perustuvaa avustusta,
jolla osittain saadaan maksettua salivuokria.
– Suurimpana on yhteenkuuluvuuden
tunne sosiaalisella puolella. Meillä ei chattailla, vaan heitetään läppää ja pidetään
”turpakäräjiä”, Ville kertoo hymyissä suin.
Kerholaisten ajatuksissa on myös ollut
tehtaanpillin ääni – perinteinen symboli.
Ääni on löytynyt Ylen Elävästä arkistosta.
– Pitäisi vaan rakentaa niin, että Varkauden museossa olevan tehtaanpillin viereen
tulisi nappi, jota painamalla saisi pillinäänen kuuluville, Ville toivoo. Tiettävästi asia
on hyvällä mallilla ja tehtaanpillin ääntä
saadaan kuuluville museossa.
Varkaudessa on pidetty huolta, että paikallisen Seniorikerhon edustus on valtakunnallisessa yhdistyksessä. Valtakunnallinen yhdistys liittyi vuonna 2012 yhteisöjäsenenä Eläkkeensaajien Keskusliittoon ja
tulevaisuuden tavoitteena on saada yhteistyötä myös paikallisesti.
– Ajatuksena onkin, että paikallisen
EKL:n kautta saataisiin välitettyä omaa
edunvalvontaa kaupungin suuntaan, Warkauden PRO Seniorikerhon puheenjohtaja
Ville Miettinen toteaa.
16
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sydämenterveyden asiat esillä Maailman sydänpäivänä
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Varmaankaan kovin monesti ei Warkaussali ole ollut niin täynnä kuin oli Maailman
sydänpäivänä, torstaina 29. syyskuuta. Nimittäin salin molemmat parvekkeetkin olivat lähes täynnä sydämen terveyden asioista kiinnostuneista henkilöistä. Illan teemana oli ”Sinun sydämesi tähden”.
Taulumäen Apteekki, Varkauden Sydänyhdistys ry, Hyvinvointi Ankkuri, TuuLihanke ja Pharma Nord olivat illassa vahvasti mukana. Taulumäen Apteekki on ”Liikkujan Apteekki” ja Varkauden kaupungin
liikuntapalvelujen TuuLi-hanke eli Tuupaten Liikkumaan on työikäiselle aikuisväestölle (18–64 v.) suunnattu terveysliikuntahanke henkilöille, jotka liikkuvat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta vähän tai ei
lainkaan. Pyrkimyksenä on elämäntapamuutokseen motivointi ja liikunnan ilon
löytäminen jokapäiväiseen elämään. Hyvinvointi Ankkuri on Varkauden kaupungin hyvinvointikioski, jossa voi asioida
maksuttomasti, ilman ajanvarausta. Varkauden Sydänyhdistys ry on tehnyt ansiokasta työtään sydämen hyväksi nelisenkymmentä vuotta ja Pharma Nord oli Maailman sydänpäivän illassa mukana yhtenä
Euroopan suurimmista ravintolisien ja
rohdosvalmisteiden valmistajista.
Niin – mitä kuuluu sydämellesi? Taulumäen Apteekin apteekkari Helena Toivakka kysyi näin illan avajaisiksi ja totesi, että
meistä jokainen voi vaalia itse sydämenterveyttään. Sydän tarvitsee liikuntaa ja energiaa – täpötäyttä Warkaus-salissa olivat liikuttamassa Varkauden kaupungin liikuntapalvelujen edustajina Maire Kolari-Sorjo-
nen ja Else Lehtonen, jotka myös kertoivat
TuuLi-hankkeesta.
Riskitekijöitä
Illan keskeisenä teemana oli otsikko ”Miksi korkeaa kolesterolia kannattaa hoitaa?”
Tätä asiaa oli avaamassa sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani Sneck. Puheenvuorossaan hän myös kävi läpi valtimotaudin vaaratekijöitä ja niiden ehkäisemistä.
– Yksilötasolla jokainen voi vaikuttaa
hyvin paljon, samoin kansallisella tasolla.
Jokainen yksilö voi miettiä, onko ravitsemus nykyisten suositusten mukainen, liikkuuko riittävästi, tupakoiko, käyttääkö alkoholia turhan suuria määriä. Kansallisella
tasolla näkisin vieläkin, että meidän pitäisi
saada valmisruokatuotteiden määriä vähennettyä ja näin verenpaineita alemmaksi,
hän totesi.
Juhani Sneck käytti myös sanontaa ”kellon kääntäminen taaksepäin”.
– Ihminen vanhenee vuosien myötä ja
verisuonet samalla. Mutta voi olla myös
poikkeuksellista verisuonien vanhenemista,
jolloin sepelvaltimotauti ilmaantuu aivan
liian aikaisin tai joku muu ateroskleroosin
ilmenemä.
– Nyt onkin saatu viitteitä ja hyviä tutkimustuloksia, että jos hoidetaan tehokkaasti
kolesterolia alentamalla suuren riskin potilaita, niin saatetaan pystyä kääntämään ateroskleroosiprosessi toiseen suuntaan. Eli
saatetaan pystyä vähentämään suonenseinämästä kolesteroli- ja rasvakertymiä.
Sneckin mukaan kolesterolihoidon kri-
Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani
Sneck puhumassa Warkaus-salissa Maailman
sydänpäivän iltana. Hänen puheenvuoronsa
aiheena oli korkean kolesterolin hoitaminen.
teerit ovat hyvin moninaiset – joka tapauksessa suuren riskin potilaat ja hyvin suuren
riskin potilaat tarvitsevat lääkehoitoa. Hän
myös luetteli riskitekijöitä, joita ovat mm.
valtimotauti, diabetes, munuaisten vajaatoiminta.
– On myös koko joukko merkittäviä yksittäisiä riskitekijöitä, esimerkiksi perinnöllisiä kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöitä. Merkittävää on myös suvun historia.
Jos suvussa on kovin nuorella iällä valtimotauteja, niin se voi tarkoittaa, että joku tarkemmin tunnistamaton tekijä nostaa kyseisen potilaan riskiä sairastua myös nuorella
iällä vastaavaan vaivaan.
Kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista puhuttaessa Juhani Sneck kertoi törmäävänsä niihin tehdessään käytännön
työtään erikoislääkärinä.
– Ihmiset valittavat monesti lihaskipuja,
usein myös niveltenjäykkyyttä. Osa näistä
on tosia eli kun lääkitys tauotetaan, niin oireet katoavat. Mutta voi käydä myös niin,
että oireet eivät kuitenkaan katoa ja taustalla voi olla muita tekijöitä, joita juuri sillä
hetkellä ei tunnisteta.
Elintarviketieteiden maisteri Katja Saarikosken
teemana oli ubikinoni.
mentian esiintymiselle. Jos aivoihin kehittyy pieniä infarkteja huonon verenkierron
seurauksena, niin ilman muuta se vaikuttaa
henkiseen suorituskykyyn.
Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Juhani Sneck käsitteli puheenvuorossaan
hyvin seikkaperäisesti sydämeen ja kolesteroliin liittyviä asioita. Kun kysyin häneltä
asioita terveen elämän edellytyksiin, niin
vastaus jysähti välittömästi.
– Tietenkin riittävä lepo, hyvä ja monipuolinen ravinto, hyvä liikunta, tupakoimattomuus, ylipainon välttäminen, ehkä
liiallisen juhlinnankin välttäminen voi
kuulua siihen osastoon. Ja jos vielä voi
nauttia hyvien, mukavien ihmisten seurasta – mikä sen parempaa – siinä aika hyvä resepti, hän totesi.
Pharma Nord-yhtiön edustajana elintarviketieteiden maisteri Katja Saarikoski
selvitti kysymystä ”Mikä ihmeen ubikinoni?” Puheenvuorossaan hän totesi, että ubikinoni on elintärkeä aine energiantuotannossa, tärkeä rasvaliukoinen antioksidantti,
joka suojaa kolesterolia ja rasvoja hapettumiselta.
– Sydämen normaaliin toimintaan tarviDementia
taan jatkuvasti ubikinonia, joka suojaa moParkkipaikat
Verisuonien terveydestä puhuessaan Juhani nilta rappeutumissairauksilta, kuten muun
ovat täynnä ja
samoin
Sneck mainitsi dementia-sanan.
muassa muistisairauksilta, diabetekselta ja
Warkaus-sali
–
Dementia
tarkoittaa
yleisesti
ottaen
metaboliselta oireyhtymältä.
aina parvekkeita
myöten – ”Sinun henkisten kykyjen alenemaa. Alzheimerin
sydämesi
tauti on tietysti hyvin merkittävä ja tunnetErikoislääkäri Juhani Sneckin
tähden”
tu asia. Mutta ehkä vähemmän on nostettu
haastattelu on kuunneltavissa:
-tapahtuma
kiinnosti
ennen
viime
aikoja
esille,
että
verisuonten
sykkeessa.fi/radio
ajankohtaisilla
terveydellä on valtavan suuri vaikutus deaiheillaan.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Kaverikoirat ovat karvaisia hyväntekijöitä
17
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Lähdeaineisto: www.kennelliitto.fi/kaverikoirat
Hyväntahtoiset koiranomistajat tarjoavat
oman koiransa ystävyyttä myös toisten ihmisten iloksi kaverikoiratoiminnan avulla.
Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä – kaverikoiraohjaajien vieraillessa
koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, vammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa.
Kennelliiton alainen kaverikoiratoiminta
määritellään eläinavusteiseksi toiminnaksi,
jossa toimijat ovat saaneet vähintään perehdytyksen ja sen käytyään valmiuden vierailla erityisryhmien luona. Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä
kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria ja niiden omistajat vapaaehtoisia ”maallikkoja” eikä toiminnassa ole
kyse ammattimaisesta terapiasta.
Kaverikoiratoiminnassa edellytetään
koiranomistajalta sitoutumista pitkäjänteiseen toimintaan, jossa vierailukäynnit tehdään käyntikohteiden toiveiden mukaisesti. Lähtökohtana on, että kohtaamistilanteessa kaikki osapuolet nauttivat ja saavat
hyvän mielen – asiakas, koiranohjaaja ja
koira. Ja vapaaehtoistoiminnan luonteen
mukaisesti toiminta on palkatonta eikä koirakoille makseta kulukorvauksia.
Työasu
Tassukamut
Varkaudessa kaverikoiratoimintaa on ollut
syksystä 2013 lähtien – kaverikoiria on puolensataa ja koiranohjaajia nelisenkymmentä.
Varkauden Kaverikoirat-Tassukamut tekevät
vierailuja kotikaupunkinsa lisäksi Leppävirralla, Joroisissa ja Heinävedellä.
– Kysyntää on paljon ja joka viikko on
yleensä 2–4 vierailukohdetta. Tehdään vierailuja pyydettäessä ja pääsääntöisesti vanhusten luo, koska heitä on paljon, kertoi Johanna Heinonen, jonka mukaan Käpykankaan Palvelukeskuksessa on viime aikoina käyty 5–6 viikon välein. Palvelukeskuksessa syyskuun puolivälissä tehdyllä
vierailulla olivat Johannan kanssa Katri
Turpeinen ja Ulla-Maija Syrjälahti.
Varkauden Kaverikoirien, Tassukamujen
ohjaajilla on pääasiassa yksi, joillakin
useampi kaverikoira. Johannalla on neljä
koiraa, Ulla-Maijalla kaksi ja Katrilla on
toiseksi kaverikoiraksi kasvamassa pentu.
– Kaverikoiratoiminta on mukavaa ja
antoisaa. Kun ajattelee, että jos itse joskus
joutuu hoitolaitokseen, niin varmasti on
kiva, kun kaverikoirat tulevat vierailulle –
kun itsellä on ollut koira. Täällä näkee, että
itsekin voi tulla sellaiseen kuntoon, että
tarvitsee hoitoa, Ulla-Maija totesi.
– Tästä tulee itselle hyvä mieli ja auttamisen ilo, kun näkee, että toiset ilahtuvat Tassukamut vierailulla Käpykankaan Palvelukeskuksessa. Kuvassa (oik.) Johanna Heinonen ja
koirista ja pääsevät rapsuttelemaan ihania Aatu (5 v.), Katri Turpeinen ja Piivi (5 v.) sekä Ulla-Maija Syrjälahti ja Topias (3 v.).
koiria. Kaverikoiratoiminta on vastapainoa
työelämälle ja on silmiä avaavaa. Ei tällaisissa paikoissa muutoin tule käytyä, jos ei
ole ketään sukulaista hoitolaitoksessa, Katri sanoi.
Varkauden Tassukamut tekevät tärkeää
työtä – samoin kaverikoirien ohjaajat.
– Yhteislenkkejäkin järjestetään ja käydään koirien kanssa yhdessä lenkillä. Ja
käydään seminaareissa kouluttautumassa –
nytkin marraskuussa Varkaudesta on lähdössä kuusi ihmistä Vantaalle seminaariin
kaverikoirien tiimoilta, mainitsi Johanna,
johon voi ottaa yhteyttä, jos tuntee kiinnostusta kaverikoiratoimintaan. Kätevimmin
yhteydenotto sujuu sähköpostitse osoitteeseen: jonskuheinonen@gmail.com
Kaverikoiratoiminnassa koiranohjaajaa
koulutetaan kaverikoirakurssilla ja seminaareissa. Koulutuksen avulla ohjaajalle
annetaan valmiuksia erilaisten asiakasryhmien kohtaamiseen, koiran käyttäytymiseen ja sen tulkitsemiseen sekä koiran ohjaamiseen vierailutilanteissa.
Koiranohjaajan tulee olla täysi-ikäinen ja
hänellä tulee olla riittävästi aikaa toimintaa
varten. Kaverikoirakäynnit ajoitetaan vierailukohteiden aikataulujen mukaan. Koiranohjaajan tulee tuntea koiransa erittäin hyvin ja hänen tehtävänsä on taata turvallinen
kohtaaminen sekä asiakkaalle että koiralle.
Kaverikoiran tulee olla terve, vähintään
2-vuotias, ihmisystävällinen koira, jolla on
hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa.
Kaverikoira-nimeä voivat käyttää ainoastaan Kennelliiton ryhmissä toimivat koirakot. kennelliiton kaverikoirat tunnistaa
työasustaan eli oranssista huivista ja koiranohjaajan nimikyltistä. Työasukseen oranssin huivin kaverikoira saa sen jälkeen kun
on tehnyt harjoituskäyntien jälkeen kuusi
itsenäistä vierailua ja koira on käyttäytynyt
vierailujen aikana asiallisesti.
Kaverikoiratoimintaan mukaan lähtevältä edellytetään ryhmätyötaitoja ja koiralta kykyä työskennellä toisten koirien läheisyydessä. Koiran tulee itse haluta ottaa
kontaktia vieraisiin ihmisiin, eikä se saa
häkeltyä erityisistä hajuista, liukkaista lattioista, yllättävistä liikkeistä tai äänistä.
Kaverikoirien osalta ollaan hyvin tarkkoja
siitä, ettei liian tiheillä käynneillä tuoteta
Auvisen mielestä kaverikoiratoiminta on
koiralle stressiä. Koirakon käyntitiheys on- Vilma
ihan mukava asia – tässä rapsuttelun kohteena
kin maksimissaan yksi käynti viikossa.
Aatu-lapinkoira.
Hei tuleva
kuntavaaliehdokas!
Haluatko näkyvän ja
markkinoiden
tehokkaimman
mediapaikan Sykkeessämediasta?
Tarjolla erityisesti
nuorille ehdokkaille
mahdollisuus maksaa
mainos jakamalla
Sykkeessä-lehteä. Kysy
tarjousta myynnistä.
18
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Kiinnekohtia ja henkistä vireyttä harrasteliikunnasta
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
Varkautelaisesta pikkupojasta on tullut lahtelainen. Tänä päivänä hän nauttii lahtelaisuudesta, joka merkitsee hänelle paljon.
Kuitenkin hän tiedostaa juurensa ja Varkaus
on edelleen vierailujen kohteena. Urheiluun
ja liikuntaan hän sai kipinän pikkupoikana
Kämärin kentän pukukopissa.
– Isän velipoika pelasi pesäpalloa ja talvella jääpalloa. Puurtilan Kisapoikien ja WP
35:n pukukopissa kuuli jutut ja tuli sytytys
joukkuepeleihin. Eino ”Ypi” Ropponen vei
minut peleihin ja treeneihin ja PKP:n treeneissä olin pallopoikana monta vuotta. Lahden Kortteliliiga on saanut perintöä Varkaudesta ja mieltymyksestäni joukkuepeleihin.
Ja sitä kautta olen saanut paljon työhöni
joukkueurheilun parissa, kertoo entinen
pikkupoika Varkaudesta, Lahden Kortteliliiga ry:n toiminnanjohtaja Jake Ropponen.
Vuonna 1969 käynnistynyt Kortteliliiga
on melkoinen kasvutarina. Kyseessä on aikuisten harrasteliikunta ja kaveriporukat.
– Siitä tulee minullekin henki, että jaksaa tehdä hommaa.
Tarina alkaa kaveriporukoiden tuumailuista Lahden torilla. Merkittäviä asioita oli
tapahtunut – keskiolut oli vapautunut ja
viikkorytmiin olivat rantautuneet vapaat
lauantait, joiden myötä syntyi ajatus, että
”eiköhän pelata jalkapalloa”. Luonteva ratkaisu jalkapallokaupunki Lahdessa!
Alkuun Kortteliliigassa pelasi neljä porukkaa, mutta kasvunaika koitti.
– Seuraavina kesinä porukoita tuli lisää ja
jossakin vaiheessa pelaajien tyttöystävät alkoivat vaatia, että heillekin pitää olla jotakin.
Ja Kortteliliigaan tuli naisten lentopallo,
kertoo Jake, jonka mukaan liikuntalajeja tuli
jatkuvasti lisää, esimerkiksi 1982 kaukalopallo, josta muodostuikin menestyslaji.
– Aikoinaan mietittiin vuosia, otetaanko
salibandy lajikirjoon mukaan. Luojan kiitos
otettiin. Salibandy toi mukanaan Kortteliliigaan uuden sukupolven ja salibandy on
ollut mukana jo parikymmentä vuotta.
Jake Ropponen Lahden Kortteliliigan toimistossa. Aikoinaan pienen varkautelaispojan
starttiseutuna oli Savo. Nykyisellään lahtelaisuus ja Kortteliliiga merkitsevät hänelle paljon.
keskikaljakuppiloiden ja ravintoloiden
asiakaskuntien muodostamia joukkueita.
– Kortteliliiga on pystynyt kaivamaan keskikaljakuppiloiden savuisista pöydistä miehet
pari kertaa viikossa liikkumaan. He eivät lähtisi minkään muun takia, mutta lähtevät
edustamaan omaa baaria ja se on ”pyhä asia”.
Sen varjolla tulee hikoiltua ja homma on ok.
– Toki kaveriporukoiden kirjo on laajentunut – on työporukoita, kouluporukoita ja
yleensäkin asioista, joiden ympärille muodostuu kaveriporukoita. Kortteliliigan ydin
on kaveriporukat, joissa pidetään kaverista
huolta. On olemassa joku kiinnekohta ja se
vetää kentälle liikkumaan, Jake sanoo.
Kortteliliigan kehityskaari on todella
hieno myös sillä tapaa, että kaveriporukat
jatkavat sittemmin seniorisarjoissa.
– Siellä jutut ovat erilaiset, kavereita tuetaan erilaisissa elämäntilanteissa ja liikunnan lisäksi mukana on sosiaalinen näkökulma, joka mielestäni iän myötä korostuu.
Enää ei ole tärkeintä hikoilu tai yksittäisen
pelin voittaminen, vaan kuulut yhteisöön,
Kaveriporukat
olet siinä mukana ja annat oman panoksesi.
Ja mikä mielenkiintoista liittyen Lahden
Jake Ropponen kertoo, että nykyisellään
Kortteliliigaan ja sen liikunnallisiin toi- Lahden Kortteliliigassa on 14 eri lajia ja
mintoihin, niin juuret ovat hyvin vahvasti luodun toimintamallin mukaan myös uusia
lahtelaisessa ravintolaelämässä – baarien, lajeja pystytään aloittamaan aika nopeasti.
sestä suomalaisesta urheiluseurasta millään
tavalla. Kortteliliigassa kaikilla lajeilla on
jaostot, joiden kautta toimintaa pyöritetään
ja minä sitten ”jeesaan”, kertoo Jake, jonka
”suurena rakkautena” aikoinaan oli pesäpallo. Jääkiekkoa hän pelasi A-junnuihin
saakka, sitten tuli kaukalopallo ja nyt senioritasolla salibandy harrastusmielessä. Ja
nykyisellään entistä enempi aikaa on vienyt
mölkky – Päijät-Hämeen ”kansallislaji”.
– Meidän kannalta paras piirre mölkyssä
on, että pelivälineenä on lahtelainen mölkky – ei mitään piraatteja. Mölkkysetit valmistetaan Päijät-Hämeen alueella, huonosti työllistyvien suojatyökeskuksessa. Kuntayhtymä ostaa alueen kaikki koivutukit
raaka-aineeksi mölkkysetteihin.
– Esimerkiksi viime vuonna Ranskaan
on myyty 200.000 mölkkysettiä – Ranskassa mölkynpelaaminen varmaankin koetaan
eksoottiseksi lajiksi ja se on siellä uutta. Ja
sitä on Ranskassa helppo pelata, koska siellä on pelipaikat eli petankkikentät valmiina, toteaa Jake, jolla on mölkyssä yksi maailmanmestaruus ja suomenmestaruus.
Tänä vuonna mölkynheiton MM-kisat
pidettiin Ranskassa 20.–21.8. ja Jake oli valittu Suomen joukkueen kapteeniksi.
– Kisat olivat kiva lajijuhla, jossa korostui entistä enemmän kansainvälisyys.
Ranska tuli laajalla rintamalla vieden kolme
kärkisijaa. Oma sijoituksemme oli pieni
pettymys (33.). Pientä kritiikkiä tuli tuomaritoiminnasta ja hieman oli kielimuuriakin havaittavissa, mutta 268 joukkuetta teki
tapahtumasta juhlan. Ensi vuonna Tsekeissä ja 2018 toivottavasti Lahdessa, kertoo
Jake ja jatkaa, että Suomessa ei ole tiedostettu, että mölkynpelaaminen on Ranskassa
todella suosittu laji. Ja myös Suomessa on
vielä aika monta maakuntaa valloittamatta
– ehkä laji kuitenkin pikkuhiljaa saa jalansijaa yhä useammalla seudulla.
Elämä on valintoja täynnä. Jake Ropponen sanoo, että pieni varkautelaispoika on
todella onnellinen saadessaan tehdä työtä
Mölkky
Lahden Kortteliliigassa.
Kortteliliigan toimistossa työskentelee
– Minulle lahtelaisuus merkitsee hirmu
Ropposen lisäksi työllistettyjä henkilöitä. paljon. Kortteliliigasta on kasvanut osa lah– Vaikka Kortteliliiga on byrokratiavapaa telaisuutta – lahtelainen tapa viettää vapaaja vapaa yhteisö, tämä ei poikkea perintei- aikaa hyvässä kaveriporukassa, hän sanoo.
– Joissakin lajeissa on oma harrastajakuntansa, mutta esimerkiksi jalkapallossa ja
salibandyssa on niin, että harrastajat ovat
osittain samoja henkilöitä – salibandya talvella ja jalkapalloa kesällä.
– Ajassa on tilaisuus tällaiselle. Halutaan
yhteisöllisyyttä liikuntaharrastuksen kautta. Konseptimme ei ole ”rakettitiedettä” ja
on täysin monistettavissa. Ja mielellään on
kerrottu, mitä sudenkuoppia voi välttää –
eikä tarvitse lyödä päätä seinään, sanoo Jake,
jonka mukaan Kortteliliigan elinvoima on
paikallisuudessa. Pitää tuntea olosuhteet,
toimintatavat ja ihmiset – silloin onnistuu.
– Lahden Kortteliliigan suurena periaatteena on, että tämä on aikuisten harrasteliikuntaa eli juniorit on rajattu pois.
Muutamissa lajeissa ei haluta lähteä junnujen kanssa kisailemaan vuoroista. Ensin
junnut ottavat vuoroja ja vasta sitten Kortteliliiga. Siksi esimerkiksi kaukalopallossa
Kortteliliigalla on aika myöhäisiä pelejä.
Lahden Kortteliliigan keskuspaikkana
on Lahden Kisapuiston tennis- ja squashhalli ympäröivine kenttineen keskellä Lahtea. Kyseessä on hyvinkin lahtelaisen liikunnan ”mekka” ja kaupungin liikuntavilkkain hehtaari – kesät talvet. Alueella on
mm. koripalloalue, joihin ei lainkaan
myönnetä vuoroja vaan porukat tulevat ja
pelaavat milloin haluavat – ja homma toimii.
Lahden Kortteliigan toimintoihin on senioriliikunta tullut vuosien mittaan harrastajien ikääntymisen myötä. Ja senioriliikunnallehan on muutoinkin nykypäivän tilausta.
– Meillä on ollut Kunnossa Kaiken Ikääprojekteja ja niiden myötä kaikkiin kortteliliigalajeihin on pyritty tekemään seniorisarjoja. Vanhimmat osanottajat löytyvät
tenniksestä, jossa on vahvat senioriperinteet, koska tennistä pystyy pelaamaan iällisesti pitkälle. Iättömiä lajeja ovat myös petankki ja mölkky, joissa ei tule osanottajille
fyysistä estettä. Kortteliliiga pystyykin tarjoamaan kiinnekohtia ja henkistä vireyttä.
Maaotteluun osallistui 14 maata. Suomi voitti loppuottelussa Ranskan 3–2, heittämässä Hannu Laaksonen Iitistä. (Kuva: Jake Ropponen.)
Lahden Kisapuisto on lahtelaisen liikunnan
”mekka”. Jake Ropponen Päijät-Hämeen
”kansallislajin” parissa eli heittämässä mölkkyä.
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
Artikkelisarja optimaalisista perusliiketekniikoista:
19
Työntö, perusliike arkipäivästämme
vastaliikettä, jonka avulla saadaan kehon
jänteiden elastinen energia käytettyä hyväksi. Koko vartalon heiluriliikkeessä mikään kehon osa ei ole neutraalissa, vaan
Molemmat sekä
kaikki kehon osat liikkuvat ja tällöin soveltyöntö ja veto
letaankin dynaamisen kontrollin periaatovat ns. nostoteita.
liikkeitä. Tässä
On selvää, ettei edes nostoliikkeissä koko
tapauksessa noskeho ole kokonaisuudessaan keskialueella,
toliike-termi hekoska muuten emme liikkuisi mihinkään.
rättää hämmenSiksi on ymmärrettävä myös missä suhteesnystä, koska suusa kehon osien tulisi liikkua suhteessa toirin osa meistä ei miellä vetoa nostoksi. Täs- siinsa.
sä tapauksessa kuitenkin jaamme liikkeiden
Syy miksi hyvin hallittu ja oikein jaettu
tyypit nosto- ja heiluriliikkeisiin, joissa liike on tärkeää, on yksinkertainen. Mitä
molemmissa kehon käyttöstrategia on eri- hallitumpi ja paremmin jaettu liike on, sitä
lainen.
turvallisempi sekä suorituskykyisempi se
Nostoliikkeitä tarvitaan ennen kaikkea on. Maksimaalista suorituskykyä vammoja
suurten kuormien liikuttamiseen turvalli- ennaltaehkäisten – kaiken harjoittelun
sesti. Nostoliikkeisiin sovelletaan pääosin sääntö numero yksi ja yksi.
ns. neutraalin stabiliteetin periaatteita.
Sekä työntö että veto ovat erittäin arkisia
Neutraali stabiliteetti tarkoittaa asennon liikkeitä ja muodostavat ison osan harjoithallintaa ns. neutraalialueella/keskialueella. telumme perustasta, koska harjoittelun tuEli se on sitä mihin on jo monta vuosikym- lisi tähdätä siihen, että toiminta- ja suorimentä keskitytty Pilateksessa, kuntoutuk- tuskykymme salin ulkopuolella kehittyy.
sessa ja myös liikkumisen saralla.
Siksi sekä työnnön että vedon tekniikka ja
Heiluriliikkeiden periaatetta käytetään etenkin lavan käyttö molemmissa on avaipienempien kuormien tehokkaaseen siirtä- nasemassa.
miseen. Heiluriliikkeissä käytetään sekä ns.
Olkapääongelmat ovat erittäin yleisiä
A-P Lindberg,
Varkauden
Fysiokeskus Oy
SPS Spiral Stabilization:
apua niska- ja selkävaivoihin
Kolottaako selkä, niska-hartia? Oletko istunut päivän päätteen ääressä? Tai työskennellyt paikallaan seisten? Onko ryhtikin alkanut painua vähän kasaan?
Varmasti varsinkin nykypäivänä voi vastata – kyllä.
– Silloin kannatta kokeilla tsekkiläisen
lääkäri Richard Smisekin kehittämää SPS
Spiral Stabilization -kehonhallinta- ja terapiamenetelmää. Jo muutamalla yksinkertaisella liikkeellä pääsee alkuun ja keskittymällä ja toistamalla harjoitteita oppii kotiharjoitteluohjelman helposti. Mutta vasta
harjoitus tekee mestarin, toteaa fysioterapeutti Sirkka Immonen, jonka mukaan
harjoittelu perustuu koko kehoa kiertävien
liikeketjujen, ns. spiraaliketjujen harjoittamiseen.
– Spiraaliketjut ovat rankaa ojentavia/pidentäviä ja täten rankaa elvyttäviä liikeketjuja. Suorat liikeketjut, ns. vertikaaliketjut,
joita käytämme istuessa/seistessä, ovat ran-
kaa kasaan painavia liikeketjuja ja täten
rangan aineenvaihduntaa heikentävää, hän
sanoo ja jatkaa, että tarkoilla lihasketjuliikkeillä voidaan harjoittaa, vahvistaa, venyttää ja rentouttaa kehon eri osia. Esimerkiksi kehon spiraaliketjuharjoitteilla rentoutetaan vertikaaliketjun lihaksia, rankaa tukevia lihaksia, sillä spiraali- ja vertikaaliketjut
toimivat toistensa vastavaikuttajina.
SPS Spiral Stabilization-harjoittelussa
harjoitellaan pääasiassa seisten/pystyasennossa ja aina hengityksen tahdissa. Harjoitteissa vatsalihaskorsetin merkitys korostuu
ja harjoittelussa käytetään lääkäri Richard
Smisekin suunnittelemaa erityistä kuminauhaa astuksena.
– Lääkäri Richard Smisek on saanut hyviä tuloksia välilevynpullistumapotilailla –
ilman leikkaushoitoa – ja muilla selkäkipupotilailla sekä lasten skolioosien (kieroselkäisyyden) hoidossa. Hyviä liikuntalajeja,
joissa spiraaliketjut aktivoituvat, ovat sauvakävely ja hiihto. Mutta ei ”sauvojen kävelytys” vartalon sivukeskilinjan edessä, mitä
todella paljon näkee, fysioterapeutti Sirkka
Immonen huomauttaa.
SPS-perusliike – Alaraajat ”työntävät” lattiaa
vasten – pakarat ja vatsa jännittyvät – lavat
aukaisevat kädet etuviistoon sivuille
kuminauhan vastusta vasten – rintakehä pysyy
keskiasennossa ja kaula pää pitkänä, katse
silmien korkeudella. Näin vartaloa kiertävät
spiraaliketjut ojentavat/nostavat kehoa
painovoimaa vasten ylös. Kun liikkeen tekee
vain toisella kädellä – tuntee kuinka
vastakkainen alaraaja joutuu tekemään
enemmän töitä vartalon painopisteen pysyessä
keskellä. SPS vaatii keskittymistä, kehittää
kehotietoisuutta, herättelee nukkuvia lihaksia
(lavat!) ja elvyttää rangan aineenvaihduntaa –
mitäpä muuta työkseen istuvan
(kulunut/kuluva) ranka tarvitsisi! (Kuva: Vesa
Moilanen.)
yhteiskunnassamme ja erittäin iso osa niistä on toiminnallisia, ei rakenteellisia alkuperältään. Niiden toiminnallisesta alkuperästä johtuen sariaanhoitojärjestelmämme
hoitaa enimmäkseen oiretta, ei syytä, ja se on
kallista.
Jotta olkapää voisi toimia hyvin, optimaalisesti, on lavan toimittava hyvin olkapään mukana. Ne ovat toimintapari. Jos olkapää liikkuu, pitää lavan liikkua. Työnnöissä ja vedoissa on tavoitteena olkapäiden
liikuttaminen osana yläraajaa. Ongelmana
on, että erittäin monella eivät lavat liiku olkapään mukana. Valitettavasti penkkipunnerrus ja monet muut selkä tukea vasten
tehtävät työntöliikkeet haittaavat lapojen
liikettä nimenomaan selkätuen vuoksi.
Penkkipunnerrus ei ole huono liike,
etenkin jos harrastaa voimannostoa niin sitä
harjoiteltava, koska se on osa lajirepertuaaria. Jos kuitenkin olet tavallinen kuntoilija,
niin kohtuullisen harvoin tarvitset työntövoimaa selin makuulla. Siksikin työntötekniikkaa kannattaisi harjoittaa ennemmin
seisten, jolloin opit voimantuottoa arkielämääsi varten.
Kun harjoittelet työntö esimerkiksi ristitaljassa seisten opettele työntämään lavoista ja olkapäistä, jolloin saat lisää voimaa
ja lavat liikkumaan olkapäiden mukana.
Samalla kun lavat liikkuvat, ne myös jakavat kuormituksen olkanivelen kanssa, jolloin olkanivel ei ota yksin kuormaa vastaan
ja ylikuormitu.
Ennen kuin aloitat lihaskuntoharjoittelun, on syytä tarkistaa myös mikä on lapojen asento ja kuinka asento säilyy kun harjoittelet, sillä vaikka lapasi liikkuisivat,
mutta niiden asento ei ole hyvä, olet nimenomaan aiheuttamassa ylikuormitusta olkapäihisi – tällöin liike ei ole lääke, vaan
myrkky, joka rikkoo elimistösi.
Liikunta on erittäin hieno ja positiivinen
välttämättömyys elämässämme ja liikunta
voi olla lääke, kunhan liiketekniikka on riittävän hyvässä kunnossa ja siitä huolehditaan.
Liikunnan iloa ja riemua! PS. Ensi kerralla lisää ylävartalon vetoliikkeistä.
Kirjoittaja on kansainvälinen kouluttaja ja luennoitsija: T4U (Toiminnallisen anatomian ja liikkeen pääkouluttaja), ATT (Anatomy Trains
Teacher), ATiT (Anatomy Trains in Training),
MTT (Myofascial Taping Teacher). Tietokirjailija: “Täsmäliike”, “Aktiiviliikkujan Venyttelytekniikat”, “Vatsa-Pakara-Selkäkirjasarja” (Fitra),
“Kaikki Kuntosaliharjoittelusta” (Docendo). Fysioterapeutti: ATT, OMI Adv., MDT cred., kuntouttavan ja toiminnallisen harjoittelun sekä
motorisen kontrollin erityisosaaja Personal trainer ja valmentaja Trainer4you Oy.
Muista siirtää kellot taaksepäin
Normaali- eli talviaika alkaa lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Kesäaika päättyy ja
talviaika 2016 alkaa siten sunnuntaina
30.10. klo 4 aamulla. Kelloja siirretään silloin tunti taaksepäin klo 3:een.
Muistisääntönä voi pitää, että kelloa
käännetään aina kohti kesää: keväällä eteenja syksyllä taaksepäin.
Talviaika päättyy ja kesäaika 2017 alkaa
sunnuntaina 26. maaliskuuta. Siten talviaika, vaikka onkin normaaliaika, on ajallisesti lyhyempi kuin kesäaika. Talviajassa eletään vuodesta vain viisi kuukautta siinä
missä kesäajassa on seitsemän. Tämä ei valitettavasti vaikuta mitenkään itse kesän (tai
talvenkaan) pituuteen.
Talviaikaan siirtymisessä on sentään se
hyvä puoli, että silloin saa yhteen sunnuntaihin tunnin lisää aikaa. Voi vaikka nukkua
vähän pidempään. Keväällä se on kuitenkin
maksettava takaisin yhtenä menetettävänä
tuntina.
Palvelemme liikkeessämme
ma–to 9.30–1 7.30.
(Perjantaisin 9.00–1 7.30
palvelemme: Foto Oksman
Kievarinkatu 4 Leppävirta.)
Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi
20
6/2016 | 8. lokakuuta 2016
Lukijakilpailu
Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä!
Lähetä vastaus osoitteeseen:
Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus.
Tai sähköpostiin: toimitus@sykkeessa.fi
Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme
ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella!
Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu.
Sykkeessä-menovinkkejä
Isäkahvila
Hilpeä hämärä
Varkauden iloinen 50-luku
Ricky-Tick Big Band
& Julkinen sana
ABC Varkaus -liikennemyymälä
Parillisten viikkojen tiistait syksyllä 2016
Varkauden museot
23.9.2016–22.1.2017
Joroinen 13.10.2016
Kuopion Musiikkikeskus
14.10.2016 klo 19
Syömishäiriöön sairastuneiden Nekku stand uppia? –
avoin ryhmä
Eräonnistunut näytös
SYLI-keskus/Järjestökeskus Majakka, Kuopio Gastropub Einon Vintti, Mikkeli
28.9.–21.12.2016
14.10.2016 klo 20–22
Vesi ja tuli, ilma ja maa – Tuovi The Kummisedät – Jo 60 vuotta
Tiitisen Mandala-maalauksia
kovaa komiikkaa
Sykkeessä-nettilehti mukana
menossa ympäri vuoden.
Uutta: Sykkeessä-radio!
sykkeessa.fi
kaupunkilehti
Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella.
Y: 2206498
Osoite: Ahlströminkatu 10 B,
78250 Varkaus
Internet: www.sykkeessa.fi
Julkaisija: VM-lehdet Oy
Päätoimittaja: Jaakko Ikonen
Myynti:
Timo Leppänen, 040 833 3232
Enni Niiranen, 045 112 3857
Ilmoitus- ja sivunvalmistus:
Mikkolehtinen.net
aineisto@sykkeessa.fi
Painatus: Lehtisepät Oy, Pieksämäki
Seuraava Sykkeessä-lehti ilmestyy
lauantaina 26.11.2016.
Kuopion Musiikkikeskus
15.10.2016 klo 19
Täydelliset häät
Oktoberfest
Varkauden Teatteri 1.10.–30.12.2016
Janne Hurme ja Isto Hiltunen
Ravintola Nizza, Varkaus 8.10.2016
Asiallinen keskusteluilta
uudesta avioliittolaista
Kallaveden kirkko, Kuopio
9.10.2016 klo 18
Salibandya: Welhot–Blue Fox
Sykkeessä-kaupunkilehteä
jaetaan näissä paikoissa:
Warkauden portti, Piirakkapaja, Kahvila Aaretti, Sepon
Lihatori myymälät, KauraAhon kioski, Kukkakauppa
Pelakuu, Iskender,
M-Market, Könönpellon
baari, Autokari Varkaus ja
Pieksämäki, Sale Jäppilä ja
Ullan kellaripuoti.
Toimitus:
Vesa Moilanen
toimitus@sykkeessa.fi
Babadum Nepal-Intia puoti, Kuopio
1.10.–10.11.2016
Nyt Sykkeessä-lehden
kannatustilaaminen
on mahdollista! Minne
päin maailmaa tahansa!
Vain 29 € vuodessa!
Printtinä tai sähköisenä!
Lisätietoa: toimitussihteeri
Mikko Häkkinen,
toimitus@sykkeessa.fi
Kuopiohalli
9.10.2016 klo 18–20
Décadas – flamencon voimaa
Sotku, Kuopio 10.10.2016 klo 19
Turvallisuuskoulutus naisille
Savonia-ammattikorkeakoulu, Varkaus
10.–11.10.2016
Mikkomarkkinat
Mikkelin tori
11.–12.10.2016 klo 7–16
Yksinyrittäjä: Oivalla
mahdollisuutesi – johda itseäsi
Kuopion kaupunki
Neljä iltaa, 12., 13., 19. ja 20.10.
Ravintola Tyyskänhovi, Varkaus
15.10.2016 klo 20
Jari Sillanpää Rauhalahdessa
Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio
15.10.2016 klo 21
Tulitikkuja lainaamassa
Poleenin teatteri, Pieksämäki
15.10.–31.12.2016
Unohtumaton Georg Ots
Kuopion kaupungintalo, juhlasali
16.10.2016 klo 15
Syys-Vekara
Varkaus 17.–23.10.2016
Satuhetket syyslomalla
Kuopion taidemuseo
18.–21.10.2016 klo 10
Pepe Willberg: Legenda
Kuopion Musiikkikeskus
19.10.2016 klo 19
Sirkka ja Sylvi
Varkauden Teatteri
19.10.2016 klo 10
Järkieväät – ruokaa aivoille
-luento
Samuli Edelmann
Pietarista Berliiniin
Miesten 1. sarjan lentopalloottelu: NiNu–Jankko
Suokadun palvelukeskus, Kuopio
13.10.2016 klo 16:30–20
Konserttitalo Mikaeli, Mikkeli
13.10.2016 klo 19
Kuopion Musiikkikeskus
21.10.2016 klo 19
Nilsiän liikuntatalo, Kuopio
22.10.2016 klo 16