Kaisaniemi 2012-3.PDF - Helsingin Kansanlähetys
KAISANIEMI YSTÄVÄLEHTI NRO 3 LOKAKUU 2012 Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros, 00100 Helsinki SOLUISSA SYKKII ELÄMÄ M inttu Moilanen eli vahvasti mukana vaihetta, jossa Helsingin Kansanlähetyksen nuorten aikuisten työ muuttui tapahtumakristillisyydestä suhdeverkostoksi eli soluiksi. Minttu syttyi asialle, heittäytyi solutoimintaan ja kantoi vastuuta monin tavoin. Nyt Minttu on jo siirtynyt työn perässä toiselle paikkakunnalle. Mikä soluissa sytytti, mitä erilaista ja uutta solutoiminta tarjosi ja tilaisuuksia. Mennä sinne missä tapahtuu. Tällainen kulttuuri kuitenkin luo juurettomuutta. Lopulta et kuulu oikein mihinkään. Sinulla ei ole omaa paimenta tai laumaa mihin kuulut. Toiset kristityt ovat kavereita tai tuttuja, eivät niinkään veljiä ja siskoja. Solu ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto tapahtumakristillisyydelle, mutta se on hyvä sellainen. Solu, joka on yhteydessä jumalanpalvelusyhteisöön, voi parhaimmillaan tarjota hengellisen kodin, jonka osana saa kasvaa ja elää. Saman perheväen jäsenenä meillä on oikeus tarvita toinen toisiamme ja myös olla tärkeitä toisillemme. Tällaista ei tapahtumakristillisyys kykene tarjoamaan. Mitä uutta ja erilaista solut tuovat kristillisen yhteisön elämään? Sain katsella soluelämää ja sen kehitystä monesta eri näkökulmasta Helsingissä asuessani. Olin itse solulainen ja solupalvelija, myöhemmin solutiimin jäsen ja Varustamojen vetäjä sekä mitä nyt on toisin? Näitä kysymyksiä esitimme Mintulle. Puhut kriittisesti “tapahtumakristillisyydestä”. Mitä tarkoitat? Helsinki on hengellisen tarjonnan suhteen täysin erilainen, kuin muut kaupungit Suomessa. Jatkuvasti tapahtuu jotain. Tässä asetelmassa myös luterilaiset ovat ikään kuin kilpailemassa saman kuulijakunnan suosiosta. Tavallaan on oikeutettua pyrkiä hakemaan näkyvyyttä ja vetää saleja täyteen nimekkäillä puhujilla tai artisteilla. Sillä on suora yhteys kolehtilukuihin ja positiiviseen mielikuvaan organisaattorista. Kristittynä on suuri houkutus kiertää näitä SOLU MONINKERTAISTAA MAHDOLLISUUDET “Niin kauan kuin kristillisen kirkon toiminta on työntekijäkeskeistä, työntekijöiden toimintakapasiteetti ja kalenteri muodostavat toiminnan katon.” Näin todetaan pienessä mutta tärkeässä Kansanlähetyksen kustantamassa vihkosessa “Työnäkymme - sinun paikkasi”. Yksi tärkeimpiä työvälineitäni on aina ollut hyvä kalenteri. Vaikka olen kokeillut erilaisia kalentereita vuosien varrella, on niissä kaikissa yhteisiä piirteitä: päivässä on 24 tuntia, viikossa on seitsemän päivää ja viikkoja koko vuodessa on 52. Olen joskus koettanut ylittää nuo kalenterin asettamat rajat, mutta joutunut aina toteamaan, että kalenteriin ei saa 25 tuntia vuorokauteen tai kahdeksaa päivää viikkoon. Ajan antamat mahdollisuudet ovat rajalliset. Olen myös kolistellut toimintakapasiteettini laitoja. Olen koettanut laajentaa toimintakapasiteettiani vitamiinikuureilla ja kuntoilulla. tuli jotenkin konkreettisemmaksi. Ei ollut enää yhdentekevää näkyikö Pirkkoa tai Penaa viikkoihin toiminnassamme. Tämä muutos todisti siitä, että olimme menossa oikeaan suuntaan. Toinen merkittävä ero oli vastuun jakautuminen uudella tavalla. Vanhassa toimintamallissamme FILIA-MESSU Pienille lapsille oma muksuparkki ja pyhäkoulu joka kerta. Hotelli Arthurin juhlasalissa, Vuorikatu 17, sunnuntaisin klo 16. pieni joukko ihmisiä tuotti palveluja isommalle porukalle. Pahimmillaan nämä kaksi ryhmää eivät kohdanneet toisiaan. Solumallissa tärkeä rooli on solupalvelijoilla. Heidän hyvinvointinsa, kasvunsa ja pärjäämisensä on edellytyksenä solujen turvalliselle elämälle. Tämä ei tietenkään tarkoita, että etsimme supersankareita solupalvelijan tehtävään. Tällainen toiminnan muutos kuitenkin vaikutti uudenlaisen suhtautumisen vapaaehtoisiin vastuunkantajiin, jonka uskon levittäytyneen myös solujen ulkopuolisiin tehtäviin. Solupalvelijoita tulee vaalia, kuunnella ja rakastaa paimenten suunnalta. solupalvelijoiden tukihenkilö. Kaikilla näillä alueilla aistin muutoksen siinä miten toisista välitetään. Jumalan perheväkeen kuuluminen Olen pyrkinyt laajentamaan osaamistani erilaisilla kursseilla. Kaikesta harjoituksesta on ollut jotakin hyötyä, mutta juoksulenkki tai johtajuuskoulutus eivät muuta sitä tosiasiaa, että toimintakapasiteetillani on rajat - ja aika ahtaat rajat. Vihkosen “Työnäkymme” opetus sanoo selkeästi “työntekijöiden toimintakapasiteetti ja kalenteri muodostavat toiminnan katon”. “Työnäkymme” vihkosen teksti jatkuu: “Mutta heti kun toimintavastuu jaetaan, ei toiminnan laajuudelle ole kattoa lainkaan.” Solu on yksi erinomainen tapa jakaa vastuuta. Soluissa toteutuu toinen toisistaan huolen pitäminen, yhteys ja Raamatun opiskelu. Soluissa jokaisella on VIP-ihminen - palvelun ja evankelioimisen kohde. Solut pitävät noin kerran kuussa toimintasolun, jonka kautta voidaan tukea lähetystä, toteuttaa evankelioimiskampanja tai harjoittaa käytännön diakoniaa. Soluissamme on tällä hetkellä runsas sata ihmistä mukana. Yksinkertaisilla laskutoimituksilla päästään seuraaviin lukuihin: meillä on käytössä 2400 tuntia vuorokaudessa, 700 päivää viikossa ja 5200 viikkoa vuodessa. Henkilökohtainen evankelioimistoimintamme tavoittaa yli sata ihmistä jatkuvasti. Toimintamme piirissä on 17 solua. Jos jokainen solu järjestää joka toinen kuukausi aktiivisen jatkuu sivulla 2... toimintasolun, vuodessa saadaan aikaan 102 lähetys-, diakonia- tai evankelioimiskampanjaa. Helsingin Kansanlähetyksessä saavutetaan nyt 17-kertainen tehokkuus uskovien henkilökohtaisessa tukemisessa, 100-kertainen tehokkuus henkilökohtaisessa evankelioimisessa ja diakoniassa ja erilaisten tempausten järjestämisessä 102-kertainen tehokkuus. Voit tehdä itse laskelmia sen mukaan, jos meillä olisi 20, 25, 30… solua ja 125, 150, 200 solun jäsentä. Voit tehdä myös johtopäätöksesi siitä kannattaako solutoimintaa panostaa. Seppo Palonen aikuistyön sihteeri solutyöstä vastaava työntekijä Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys, Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros, 00100 Helsinki Su 28.10. MIEHEKSI JA NAISEKSI (Mt 19:3-12) Matti Viitanen Su 4.11. HAASTE MEILLE (Mt 19:16-26) Mika Ebeling klo 18.00 Raamattuluento KRISTITTY JA RAHA Su 11.11. JUMALA ISÄNÄ (1. Kor 8:6) Matti Viitanen Su 18.11. MAAILMANLOPPU ON LÄHELLÄ (Mt 24:29-44) Aija Sairanen Su 25.11. SUURI TILINTEON PÄIVÄ (Mt 25:31-46) Seppo Palonen klo 18.00 Ajankohtaisluento MITÄ HERÄTYSLIIKKEET VOIVAT OPPIA TUTKIMUKSISTA? Hanna Salomäki Su 2.12. PAREMPI PROFEETTA (5Ms 18:15-18) Jouko Jääskeläinen Su 9.12. klo 18 poikkeuksellisesti!! IHMETELTÄVÄÄ KERRAKSEEN (Jes 7:10-14) Matti Viitanen Su 16.12. JOULUJUHLA (Jes 9:3-6) Mika Ebeling Sivu 2 Kaisaniemi Numero 3/12 ...jatkuu etusivulta. SOLUT: KATSOJASTA PELAAJAKSI SOLUISSA SYKKII ELÄMÄ Olet sanonut, että solu ei ole työmuoto vaan elämäntapa. Selittäisitkö tätä ajatusta syvemmin? Elävä Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä ja elävään uskoon. Usko ei ole jotain, mitä harjoitamme sunnuntaisin, vaan sen tulisi olla osa meidän persoonaamme ja läpäistä kaikki elämän osa-alueemme. Soluissa meitä kannustetaan kasvamaan yhdessä ja elämään tuota uskoa todeksi. Ei voi ajatella, että laitamme “solumoodin” päälle kerran viikossa, koska siten harjoitamme uskontoa. Eivät Jeesus opetuslapsineenkaan näin tehneet. Elämäntapa saattaa kuulostaa liian vaativalta ja monen tekisi mieli kaivaa lakihenkisyyskortti pöytään. Kaikessa, aivan kaikessa, kykenemme menemään liiallisuuksiin, sitä ei käy kieltäminen. Minusta on kuitenkin tekopyhää väittää solussa olevani siskojeni ja veljieni keskuudessa ja muun ajan viikosta vähät välittää heistä. Enhän toimi niin biologisten sisarustenikaan kanssa. Helsingin Kansanlähetyksessä solutoiminta alkoi nuorten aikuisten parista. Sopiiko elämä soluissa myös aikuisemmille? Milloinkahan ihminen lakkaa olemasta “nuori aikuinen”? Siinä neljänkympin korvillako? On turha pystyttää näkymättömiä rajaaitoja eri ihmisryhmien välille iän tai elämäntilanteen perusteella. Kaikki me kuitenkin tarvitsemme Jeesusta ja toinen toisiamme. Sosiaalinen asema, perhe ja eteneminen uralla voi toki luoda halun peitellä omaa haavoittuvaisuuttaan ja tuoda seurakunnassa esille pelkästään hyviä puolia ja hymyilevää ilmettä. Toki tätä tekevät monet muutkin. Toinen haaste saattaa olla ajankäyttö, jos lukuisat velvollisuudet täyttävät jo kalenterin. Uskon, että yhteys Jeesukseen ja toinen toisiimme voi antaa meille hurjan paljon enemmän kuin mitä uskallamme edes ajatella. Opetuslapset yhdessä opettajansa kanssa elivät, menivät, tekivät, lepäsivät, häpesivät, epäonnistuivat, iloitsivat, ihmettelivät, oppivat, kiittivät ja rukoilivat. Siinä on uskomattoman rikas ja hieno esimerkki meille. En näe syytä miksi tässä suhteessa tapahtuisi iso muutos iän myötä. Seurakunnan elämä soluissa on vaativampaa kuin juokseminen tapahtumasta toiseen. Mitä haasteita elämä solussa tuo - mitä se toisaalta antaa? Suurin haaste solutoiminnalle on nähdäkseni sama kuin kaikessa muussakin hengellisessä työssä - pitää näky kirkkaana. Jos et osaa sanoa, miksi olet mukana solussa tai miksi kannat vastuuta solujen puolesta on vakava pysähtymisen paikka. Näky haalistuu ajan myötä, se ikään kuin kerää pölyä pintaansa. Aika-ajoin tuo pölykerros on pyyhittävä pois ja alta paljastuva pinta kiillotettava kristallin kirkkaaksi. Tässä on työn johtajilla tärkeä rooli. Toinen muistutuksen paikka on myös siinä, miksei entiseen ole enää paluuta. Israelilaisetkin haikailivat takaisin Egyptiin kun erämaa alkoi tympäistä. Hengellinen juurettomuus on toki helpompaa toteuttaa, mutta siitä puuttuu se todellinen elämä ja todellinen yhteys, jonka solu voi tarjota. Mitkä ovat sinun kokemuksesi elämästä solun jäsenenä? Heklin ensimmäinen solu oli minun ja ystäväni Helin perustama. En voinut etukäteen aavistaa miten tärkeäksi se muodostuisi heti alkuvaiheissaan. Perustimme solun keväällä 2008 ja samainen kesä oli yksi elämäni vaikeimmista. Vaikka monet tuttumme hymähtelivät solullemme, uskon että se oli Jumalan tapa auttaa minua ja opettaa zkohtaisesti miten tärkeää tämä työ voi parhaimmillaan olla. Myöhemmin solu kasvoi ja eli monien muutosten läpi. Olin kiitollinen saadessani olla hengellinen isosisko ja toisaalta huomata tarvitsevani muita solun jäseniä. Ei solussa oleminen toki aina ollut onnea ja autuutta, mutta eihän Jeesus sitä meille luvannutkaan. Välillä siskon tai veljen naama ärsytti ja oma käytös porukassa kiukutti. Alkuhuuma on hullaannuttavaa melkein minkä tahansa asian yhteydessä, mutta kasvu edellyttää aikaa, kärsivällisyyttä ja omia kipujaan. Lopulta se kuitenkin tuottaa tuloksensa. Nykyään muistot Helsingin solusta on luonnollisesti kullattuja, mutta ikävöin noita ihmisiä ja kokoontumistemme säännöllisyyttä. Millainen osa solulla on elämässäsi nyt? Lahdessa on syttynyt kiinnostuksen kipinä solutoimintaa kohtaan. Juuri aloittamamme pienryhmä aikoo testata solumateriaalia ja -periaatteita omassa toiminnassaan. Alustavien suunnitelmien mukaan pidän solukoulutuksen myöhemmin tänä vuonna PäijätHämeessä. Kaipaan uskovien yhteyttä, jonka oma soluni aikanaan mahdollisti ja toivon, että uudessa ryhmässämme voisimme tavoittaa tätä samaa. Minttu Moilasta haastatteli Seppo Palonen Jalkapallostadionin portit aukeavat illan hämärtyessä. Kirkkaat valot valaisevat viimeisen päälle hoidettua nurmikkoa ja penkit täyttyvät katsojista. Kaikkien tuntemat pelaajat ovat viettäneet viime päivät valmistautuen ja harjoitellen. Kuviot on hiottu ja kaikki on valmista, esitys voi alkaa. Tätä onkin odotettu, sillä viime pelistä on vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Pelaajien kunnosta on spekuloitu paljon etukäteen ja keskustelu tietysti jatkuu pelin jälkeen. Pelin alettua tunnelma on katossa, pelaajat tekevät parhaansa ja juoksevat kaikkensa antaen yrittäen saada palloa maaliin. Ironista jalkapallossa on se, miten kourallinen pelaajia kentällä juoksee itsensä uuvuksiin antaen kaikkensa samalla kun valtava joukko kipeästi itse liikunnan tarpeessa olevia on yleisönä. Mitä tapahtuisi, jos meidät katsojat laitettaisiin liikkumaan? Jaettaisiin katsojat pieniin joukkueisiin ja laitettaisiin pystyyn pelit puistoissa, pihoilla, kouluissa ja työpaikoilla. Saataisiin kaikki liikkeelle sen sijaan että vain katsomme miten ne muutamat ammattilaiset tekevät kaiken meidän puolestamme. Jokaisella olisi oma joukkue, jonka menestys olisi kiinni kunkin kyvystä pelata joukkueessa, joukkueena. Miten paljon paremmin ymmärtäisimmekään peliä itse pelaamalla kuin vain katsomosta katsoen. perhe jossa voi turvallisesti ja luottavaisin mielin jakaa ilot ja murheet. Parhaimmillaan solulaisilla on aina aikaa toisilleen kun jonkun sydämellä on jotain. On tärkeää katsoa myös kalenteria ja raivata sieltä tilaa solulle ja Jumalalle. Jos oman hengellisen elämän hoitaminen on unohtunut, Jumala voi tuntua kovin etäiseltä ja ehkä soluunkin sitoutuminen kammottaa. Elävä usko tarvitsee päivittäistä ravintoa Raamatusta ja rukouksesta. Solu voi ainoastaan rohkaista ja innostaa mutta viimekädessä lukeminen ja rukoileminen tai niiden tekemättä jättäminen on meidän jokaisen oma päätöksemme. Jos olemme avoimia Jumalan antamalle kasvulle ja pidämme huolen päivittäisestä ravinnon saannista, voimme luottaa siihen että tällöin Jumala kyllä antaa kasvun tapahtua oman aikataulunsa mukaisesti. Risto H. Kurppa Tästä on soluissa kyse. Soluissa seurakunnan toiminnan painopiste siirtyy työntekijävetoisesta tapahtumakeskeisyydestä ihmissuhdekeskeisyyteen. Pieni työntekijäjoukko ei ennätä kohtaamaan ja kuuntelemaan kaikkia seurakuntalaisia. Työntekijöiden osaamista voidaankin ehkä parhaiten hyödyntää siten, että he keskittyvät tukemaan ja valmentamaan soluja, jotka toimivat itsenäisesti mutta kuitenkin osana seurakuntaa. Soluissa jokainen huomioidaan ja kohdataan. Toimiakseen solu tarvitsee kuitenkin kaikkien jäsentensä sitoutumista. Soluun sitoutuminen edesauttaa myös jokaisen henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä. Soluun sitoutumiseen kuuluu itsensä altistamista toisille ihmisille. Se sisältää myös avoimuutta ja kiinnostusta Jumalaa ja Jumalan tahtoa kohtaan. Solu voi olla kuin martha_chapa95, flickr.com SOLUILTA (perustuu tositapahtumiin) R imputan ovikelloa, ja Elli tulee avaamaan oven. Hän tervehtii minua iloisesti ja menee kattamaan pöytää loppuun. Satu ja Karoliina ovat jo tulleet, joten jään juttelemaan heidän kanssaan. Kohta Elli on saanut teen keitettyä ja leivät pöytään, ja käymme syömään. Kohta ovikello soi ja Leakin saapuu. Minna on laittanut viestin, ettei pääse tänään soluun, joten meitä on siis tänään viisi paikalla. Alamme käydä kuulumiskierrosta, eli jokainen kertoo, mitä on tapahtunut sitten viime näkemän. Kun kuulumiset on kerrottu ja iltapala syöty, siirrymme sohville istumaan. Aloitamme ylistysosuudella, jonka vetää Elli, jonka luona olemme tällä kertaa. Rukoilemme lyhyesti niin, että jokainen kiittää Jumalaa jostakin elämässään olevasta hyvästä asiasta. Satu kiittää, että on pysynyt terveenä, Lea kiittää uudesta työpaikasta, minä kiitän runsaasta omenasadosta. Seuraavaksi avaammekin Raamatut ja luemme päivän kohdan ääneen. Sannalla ei ole Raamattua mukana, joten hän saa lainaan Ellin toisen Raamatun. Olemme sopineet, että se, kenen luona ollaan, kysyy kysymykset. Niinpä Elli lukee Satu kiittää, että on pysynyt terveenä, Lea kiitt ää uudesta työpaika sta, minä kiitän runsaasta omenasadosta. etukäteen tulostamastaan solumateriaalista kysymykset yksi kerrallaan. Tänään aiheena on se, kuinka Jeesus paransi halvaantuneen. Pohdimme muun muassa sitä, liittyvätkö syntien anteeksisaaminen ja parantuminen toisiinsa. Lisäksi pohdimme, miten Raamatunkohtaa voisi soveltaa omaan elämäämme: uskommeko me todella, että Jeesus voi parantaa meidätkin? Raamatunkohta on sama kuin edellisessä Filia-messussa. Minä ja Karoliina olemme olleet tuossa messussa, joten me yritämme selittää muille niitä kysymyksiä, jotka aukeavat helpommin saarnan kuulleille. Välillä keskustelu lipsuu sivuraiteille, mutta palaamme aina takaisin tekstiin. Lopuksi tulee toimintaosio, joka on käytännössä sitä, että rukoilemme ja sovimme tulevasta. Ensin jaamme rukousaiheita omasta ja läheistemme elämästä, ja sen jälkeen Elli johtaa meidät rukoukseen. Koska olemme tunteneet toisemme jo jonkin aikaa, rohkenemme rukoilla ääneen toisten kuullen. Pakko ei ole kuitenkaan suutaan avata. Minusta tuntuu lohdulliselta, kun Karoliina rukoilee ääneen minun kertomani rukousaiheen puolesta. Minä puolestani rukoilen Ellin huolien puolesta, ja Lea muistaa rukoilla lähetystyöntekijäystävillemme varjelusta. Päätämme rukouksen yhteiseen Herran siunaukseen. Aivan lopuksi sovimme, että olemme seuraavan kerran Lean luona. Keskustelemme myös, mitä teemme kahden viikon kuluttua toimintasolussa. Päätämme mennä kirpputorille myymään turhia tavaroitamme lähetystyön hyväksi. Soluilta on lopussa, ja keventynein mielin puen takin päälleni ja suuntaan kohti kotia. Kirjoittaja: Sonja Solulainen Tekstissä esiintyvät nimet on muutettu, sillä solussa jaettavat asiat ovat luottamuksellisia. Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys, Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros, 00100 Helsinki Numero 3/12 Kaisaniemi SOLUTOIMINNAN SANAKIRJA S olujen syntyminen on tuonut Helsingin Kansanlähetykseen uusia sanoja. Tässä pyritään avaamaan näiden sanojen merkitystä, jotta kukaan ei kokisi ulkopuolisuutta niihin nähden, jotka ovat jo soluissa. Yhteinen kielihän toisaalta yhdistää ja toisaalta erottaa. Tämä pieni sanakirja on laadittu yhdistämään meitä kaikkia. VARUSTAMO: Koulutusilta, jossa solupalvelijoita varustetaan tehtäväänsä. Aiheet liittyvät ihmisten väliseen kanssakäymiseen, Raamatun käyttöön ja tulkintaan ja solun elämän rikastuttamiseen. VIP-HENKILÖ: Henkilö, jonka puolesta solun jäsen rukoilee, jota hän kutsuu hengellisiin tilaisuuksiin ja jota hän auttaa käytännöllisissä asioissa. VIP-henkilö voi olla sukulainen, työtoveri tai naapuri, joka on osoittanut avoimuutta kristillistä uskoa kohtaan. SOLU-PÄIVÄ: Kaikki solut ja niiden jäsenet kokoontuvat yhteen johonkin kurssi- tai leirikeskukseen. Ohjelmassa Raamatun opetusta, solun toiminnan kehittämistä ja koulutusta solujen toiminnan rikastuttamiseen. Solupäivän yksi tärkeä merkitys on tutustuminen toinen toisiinsa ja luoda yhteyttä myös eri solujen jäsenten välille. SOLUPALVELIJA: Henkilö, joka hoitaa yhteydet Kansanlähetyksen solutyöntekijään, vetää pääasiassa solun kokoontumiset ja huolehtii solun ulospäin suuntautuvasta toiminnasta. Solupalvelijan tehtävä on melko lähellä pienryhmän vetäjän ja / tai ryhmän kontaktihenkilön tehtävää. SOLUPALVELIJAKOULUTUS: Kahden tai kolmen illan koulutus, jossa solupalvelijoiksi haluavia ja tehtävään sopivia henkilöitä koulutetaan. Koulutusaineina soluillan vetäminen, ihmissuhteet, Kansanlähetyksen tunteminen ja solutyön periaatteet. SOLUSEURAKUNTA: Seurakunta, jonka toiminta perustuu pienryhmiin, soluihin. Toiminnan ydin on pienryhmät. Jumalanpalvelus, koulutustilanteet ja retket ovat toissijaisia, niissä kokoontuvat solut saamaan lisäpotkua toimintaansa. Helsingin Kansanlähetys ei ole soluseurakunta, vaan hengellinen koti, jossa soluilla on tärkeä merkitys ja arvo. SOLUNÄKY: Solutoiminnan idea ja tavoite; miksi soluja on olemassa, mihin niillä pyritään ja miksi toiminnan ytimenä on juuri solu. SOLUMATERIAALI: Viikoittain soluille lähetettävä aineisto, jossa on ohjeita ja ideoita solun kokoontumisen toteuttamiseen. Solumateriaali pohjautuu edellisen sunnuntain Filia-messun saarnaan. Materiaalissa on tiivistys saarnasta ja / tai sen ydinajatuksia. Aineistossa on kahdenlaisia kysymyksiä: sisälle tekstiin johtavia kysymyksiä ja tekstiä soveltavia kysymyksiä. SOLUPOLKU: Reitti ja ihmiskontaktit, joiden kautta soluun kuulumaton, uusi henkilö, löytää tiensä osaksi solua. VARAPALVELIJA: Solun jäsen, joka avustaa solupalvelijaa eri tavoin. Hän voi toimia soluillan vetäjänä, kun solupalvelija on estynyt tai hoitaa jotain osa-aluetta solussa kuten rukoushetki tai toimintasolu. Joistain solupalvelijoista tulee uusien solujen vastuuhenkilöitä eli solupalvelijoita jotkut taas jatkavat solujen jäseninä. TOIMINTASOLU: Yleensä soluillat toimivat jäseniään hoitavina ja rakentavina kokoontumisina. Noin kerran kuussa solu ottaa hoitaakseen jonkin evankelioimistyöhön, lähetykseen tai diakoniaan liittyvän hankkeen. Soluilta voi olla myös hauskaa, virkistävää ja rentouttavaa toimintaa yhdessä kuten illallinen, lettukestit, liikuntaa tai pieni retki. Seppo Palonen Solutoiminnasta vastaava työntekijä Sivu 3 MENKÄÄ & TEHKÄÄ Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: “Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Room. 10:14-15 Daniel ja Mari Nummela ovat seurakuntatyössä Japanissa. Syyskuu 2012: Seurakunnan piirit ovat käynnistyneet tutulla volyymilla kesätauon jälkeen. Donkkis Big Nightiin ja enkkumuskariin tuli jälleen mukaan uusia lapsia. Nämä toimintamuodot ovat todella motivoivia, koska niissä saamme olla kertomassa perusevankeliumia ensikertalaisille; ihmisille joista moni ei ole koskaan kuullut Jeesuksesta eikä Raamatusta. Rukoilemme, että kylvetty Sana saisi tuottaa hedelmää. Parhaillaan järjestelemme 12.10. olevaa suomalaisen klassisen musiikin pianokonserttia, jota varten seurakuntamme on vuokrannut suurehkon salin. Pianisti Sari Blå tulee Suomesta konserttikiertueelle ja rukoilemme, että noin 300 henkeä vetävä sali voisi täyttyä. Mainoksia on painettu tuhansia, ja pyydämmekin rukoustukea, että mahdollisimman moni voisi tulla ilmaiseen konserttiin. Konsertissa on tarkoitus jakaa jokaiselle kuulijalle kirkon esite ja pieni raamattu. Lauri ja Asako Palmu tekevät myös seurakuntatyötä Japanissa. Hannu ja Päivi Heinonen ovat lähetyslentotyössä Keniasta Elokuu 2012: MAF:n lentäjät ovat työskennelleet ahkerasti ja koneet lentäneet paljon etenkin Etelä-Sudanissa. Huoltoon koneita on tullut tasaista tahtia. Yksi pienemmistä lentokoneistamme, kuusipaikkainen Cessna, siirtyy piakkoin täältä Keniasta Ugandaan. Loppuvuodesta pitäisi sitten Keniaan tulla lisävahvistukseksi yksi Cessna Caravan. Tuo neljätoistapaikkainen lentokone tuo toivottua lisäkapasiteettia lisääntyneeseen kuljetustarpeeseen EteläSudanissa. Huollon ja sen mukana avioniikan työtkin hiukan lisääntyvät. Hannulla oli aivan äskettäin vieraita Tsadista. Nämä Tsadin ilmailuviranomaisen tarkastajat tulivat katsomaan huoltotilojamme jotta voivat sitten antaa mahdollisen luvan radiotöihin, joita on suunniteltu Hannun tehtäväksi MAF:n Tsadissa lentäviin koneisiin. He vaikuttivat tyytyväisiltä tiloihimme ja toimintaamme. Naapureillamme ja meillä on ollut ajoittain pulaa vedestä. Tähän on tulossa parannusta kun vuokraisäntä on hyväksynyt lisätankkien asentamisen jokaiseen asuntoon. Olemme tästä kiitollisia. Vesivaraston lisääminen auttaa niiden aikojen yli, jolloin kaupungin vesiputkesta ei tule vettä. Mirjami Uusitalo tekee raamatunkäännöstyötä Etiopiassa Toukokuu 2012: Viimeksi kun kirjoitin olin Arba Minchissä diraitan kielen äänteiden analyysikurssilla. Nytkin olen kurssilla kääntäjien kanssa pääkaupungissa Addis Abebassa. Tutkimme muun muassa sitä, miten kertomukset aloitetaan diraitan kielessä, millaisia verbimuotoja päähenkilöiden esittelyvirkkeissä käytetään ja miten pysymme juonessa mukana, vaikka aina ei sanottaisikaan, kuka puhuu ja kuka tekee. Tällaisesta tekstin analyysistä on suoraan hyötyä raamatunkäännöstyölle. Kurssi kestää kaikkiaan neljä viikkoa, jonka aikana myös aloittelemme oppimiemme asioiden soveltamista Apostolien tekojen kääntämiseen. Kurssien välinen aika on lähinnä kulunut Matteuksen evankeliumin parissa. Nyt luvut 15-22 ovat henkilöllä, joka kääntää tekstin tällä kertaa sanasta sanaan englanniksi (tähän asti on aina käännetty amharaksi), sillä syksyllä meille on tulossa uusi konsultti, joka ei osaa amharan kieltä. Pääkaupunkiin tulimme jo viime viikolla Matteuksen lukujen 1-14 konsulttitarkistukseen. Niistä saimme kuitenkin tarkistettua vain neljä lukua ja jo kauan tarkistusta odottaneen Filemonin kirjeen. Loppulukujen työstäminen jäi ensi syksyyn. Tulen näet kesällä Suomeen lyhyelle kausilomalle ja jatkan työskentelyä tiimin kanssa lokakuussa. & Ä Ä K N E M Ä Ä K TEH Syyskuu 2012: Täällä Nishinomiyassa ei kovin syksyistä vielä ole, tänään näyttäisi olevan ensimmäinen päivä pitkään aikaan jossa ei mennä yli 30 asteen. Syksyn toiminta on kuitenkin lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Suurimpana ponnistuksena oli sunnuntaina 9.9. vietetty Etelä-Nishinomiyan luterilaisen seurakunnan 20-vuotisjuhla. Kansanlähetys aloitti työn Nishinomiyan kaupungissa syyskuussa 1991 Pirkko ja Sakari Valkaman johdolla. Vuosien varrella Länsi-Japanin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvassa seurakunnassamme on työskennellyt yhteensä 18 lähettiä. Tukea on saatu useilta yhteistyökirkkomme papeilta ja evankelistoilta. Kotikokouksina alkaneen seurakuntamme on saanut upean kirkkosalin ja mikä riemullisinta, jäsenmäärä on kasvanut 34 henkilöön. Heti seuraavana viikonloppuna vietimme taas erilaista juhlaa, kun eräs pieni lapsukainen liitettiin seurakunnan jäseneksi, Jumalan lapseksi ja Taivaan Valtakunnan perilliseksi kasteen kautta. Suurena kiitosaiheena on myös se, että eräs rouva on kesästä lähtien käynyt säännöllisesti kirkossa. Rouva oli kristityn isoäidin kuolinvuoteella luvannut, että hän menee kirkkoon. Kaksi vuotta hän oli kuitenkin kerännyt rohkeutta, ennen kuin uskalsi tulla kirkon ovesta sisään. Rukoilemme, että Jumala voisi puhutella tätäkin rouvaa ja hän pääsisi osalliseksi kasteen lahjasta. Jorma ja Lea Pihkala ovat pitkänlinjan Japanin-lähettejä. Heinäkuu 2012: Terveiset Ryttylästä, jonne palasin 27.6. viiden vuoden jaksolta Japanista. Työrupeamani Koben luterilaisessa Raamattukoulussa päättyi Suomeen paluutani edeltäneenä päivänä pitämääni lyhyen kurssin luentoon Kolossalaiskirjeestä. Edellisenä iltana vietettiin Raamattukoulussa nyt runsaat kaksi vuotta opettaneen Mailis Janatuisen japaniksi käännetyn Jobin kirjan selityksen julkistustilaisuutta. Kirja, joka on julkaistu suomeksi noin 10 vuotta sitten, tuli tärkeään saumaan Itä-Japanin suurjäristyksen ja tsunamin jälkeiseen tilanteeseen. Muutamassa päivässä yli puolet painoksesta oli jo myyty. Kirja lienee ensimmäisiä suomen kielestä japaniksi käännettyjä hengellisiä teoksia. Elättelemme toiveita siitä, että voisimme ensi vuoden syyskuussa vielä palata vuoden vapaaehtoistyöhön Japaniin, jos Herra avaa siihen ovet. Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys, Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros, 00100 Helsinki Rekolan kirkossa (Kustaantie 22,Vantaa), sunnuntaisin klo 17.30-19.40 (Lapsille omaa ohjelmaa) Su 28.10. TUNNUSTAUTUMISEN HINTA JA ILO Mikko Matikainen Su 4.11. RUUMIIN YLÖSNOUSEMUS Taneli Skyttä Su 11.11. JALAT MAASSA, SYDÄN TAIVAASSA Aija Sairanen Su 18.11. TAIVAS ON! Jukka Norvanto Su 25.11. PYHÄN JUMALAN EDESSÄ Mikko Matikainen Sivu 4 Kaisaniemi Numero 3/12 Nuorille: Helsingin Pointti perjantaisin klo 18, Kaisaniemenkatu 13 A, 4. krs Ilkka Kyllönen, p. 040 543 1352 Mauno Lehto, p. 044 309 3510 Työntekijät Mika Ebeling, raamattukouluttaja, pastori mika.ebeling@sekl.fi p. 044 - 45 222 37 Espoon Pointti perjantaisin klo 18 Leppävaaran lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B Tuukka Haapanen, p. 0400 449 568 Johanna Haapanen, p. 044 522 5387 Seppo Palonen, aikuistyön sihteeri, diakoni seppo.palonen@sekl.fi p. 044 - 45 222 38 Aino Pulkkinen, toimistonhoitaja p. 044 - 45 222 39 Pyhäkoulu ja lastenhoito F5:ssä joka kerta Matti Viitanen, Helsinki-tiimi p. 044 - 45 222 36 Piirihallitus Jani Lahtinen puheenjohtaja p. 040 - 821 4819 Cafe Raamattu TV7 Leif Nummela Torstai: Juha-Matti Laurio, varapuheenjohtaja p. 050 - 462 1274 17:30 - 18:00 & 01:30 - 02:00 09:30 - 10:00 19:30 - 20:00 & 03:00 - 03:30 11:40 - 12:10 Perjantai: Lauantai: Sunnuntai: Lähetystyö Hannu ja Päivi Heinonen, Kenia Heli Voipio, lähettisihteeri www.lhm.org PERHEUUTISIA Haastatteluja, musiikkia, uutisia, lähetystoimintaa... SYNTYNYT Aleksis Sandberg 10.9. Vanhemmat Seppo ja Johanna Sandberg www.lutheranhour.org 60v Tuomo Heikkilä 10.10. Helsingin Kansanlähetys toivottaa onnea ja siunausta! LOKAKUU 26.-28.10. Mestarin Miehet MARRASKUU 23 - 25.11. Donkin syysleiri 23 - 25.11. Hope II 23 - 25.11. Korvana II JOULUKUU 30.12. 2012 - 1.1.2013. Haaste RYTTYLÄ RYTTYLÄSSÄ TAPAHTUU Lisätietoa www.sekl.fi ja sieltä Tapahtumakalenteri Helsingin Ev.lut. Kansanlähetyksen tiedotuslehti. Julkaisijan osoite Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs. 00100 Helsinki Puh. 044 - 45 222 39. Toimisto auki ma-pe klo 10-16. Sähköposti hekl@sekl.fi HEKL:n tiliyhteys: FI33 8000 1001 5582 47 BIC DABAFIHH (Keräyslupa 2020/2010/3811) Toimitussihteeri Taitto Painopaikka Lähi-itä. Anja Kolehmainen, lähettisihteeri Hannu ja Liliann Keskinen, Viro Tarja Järvi, lähettisihteeri Kai ja Mirva Lappalainen, Viro Daniel ja Mari Nummela, Japani Laura Järvinen, lähettisihteeri Kaisaniemi Lehden päätoimittaja Artikkelitoimittajat Keski-Aasia. Anne Huttunen, lähettisihteeri Eeva Romo, lähettisihteeri Hanna Mölsä, lähettisihteeri Mika Ebeling Risto Kurppa, Seppo Palonen, Sonja Solulainen, Pauliina Vanhanen Mika Ebeling Harri Vornanen harri.vornanen@harrivornanen.fi Satakunnan Painotuote Oy Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys, Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros, 00100 Helsinki Lauri ja Asako Palmu, Japani Terhi Halminen, lähettisihteeri Jorma ja Lea Pihkala, Japani Taru Kostiainen, lähettisihteeri Mirjami Uusitalo, Etiopia Mirja Sauna-aho, lähettisihteeri
© Copyright 2024