5. LUOKKA Opettaja: Hannele Siira-Kemppainen Aarnio Miro Ahonen Toivo Angeria Oula Georgiev Milena Hansen-Haug Tytti Hentilä Juho Kivioja Abou Kuvaja Kaapo Laurila Santeri Pikkuaho Emmi Puroila Solja Rahko Malla Ruddock Hanna Sääskö Taneli Wennström Vilja Tanelin kasviopin sivu Viidennen luokan syyslukukausi alkoi kasviopilla. Etsimme varjon ja valon kasveja pihamailta ja tienvarsilta. Yritimme myös löytää kasveja, jotka viihtyisivät märässä. Pilpasuolta löysimme kaikkea – myös hiekkarinteen, jota pitkin oli ihana kieriä makuultaan alas. Opettelimme tunnistamaan yhteensä 30 yleisintä puuta, varpua, sammalta, kukkaa ja marjaa. Syyslukukauden huipennus oli näytelmä Pinokkiosta, jonka esitimme sekä perinteisin teatterin keinoin että varjoteatterin avulla. Lavastuksen suunnittelu ja toteutus oli kokonaan oppilaiden käsialaa. Myös monien kohtausten lopullinen idea löytyi oppilaiden kekseliäistä päistä. Uutena oppiaineena tuli maantieto. Kun syksyllä kaivauduimme kotiseudun multaan kasveja tutkiessamme, maantiedon tunneilla matkasimme pohjoisen tuntureilta etelän viljaville ja vesirikkaille alueille. Kuuntelimme oppilaiden esitelmiä eri puolille Suomea suuntautuneista reissuista perheen kanssa. Ryhmissä tutkimme muiden Pohjoismaiden luontoa ja elinkeinoja. Pohjoismaiden kartta on Santerin käsialaa. Myös historian jaksot veivät meidät pois kotiseudulta. Tutustuimme Intian ja Persian muinaiskulttuureihin, pyramidien ja faaraoiden Egyptiin ja lopulta antiikin Kreikkaan. Tarinat Spartasta ja Ateenasta kirvoittivat monia keskusteluja. Odysseus oli odotettu lukuvieras pääainetunnin lopuksi. Milenan buddha Ja tietysti osallistuminen Espoossa pidettäviin steinerkoulujen viidesluokkalaisten olympialaisiin yhdessä Rovaniemen steinerkoulun viidennen luokan kanssa oli arvoisensa päätös antiikin Kreikan jaksolle. ''Olympialaisissa satoi vettä ja oli huono ilma, mutta eihän meitä ole sokerista tehty. Minä ja Malla olimme Mykenen kaupungissa. Pituushypyssä hyppäsin toisella kierroksella 2,3 metriä. Tarkkuusheitto oli ihan uus juttu. Korkeushypyssä hyppäsin aika hyvin, vaikka olen näin lyhyt. Keihäänheitossa sain tyylipisteitä. Sitten syötiin ja juostiin maraton.'' Emmi Pikkuaho 6. LUOKKA Opettaja: Kirsi Perttola-Ylinampa Al-Khanji Eva Immonen Minttu Korhonen Kia** Kuusela Jesper Leikas Pekka Maaninen Maria Mursu Veera Nevala Paavo Nikula Olli-Veikko Oja Kerttu Ollikkala Maria Otsamo Rosaliina Pirttiaho Elvi Prittinen Unna-Maria Pylväs Teo Savaloja Janette Vaarala Totte Valkama Unna Pekan maalaama Goethen väriympyrä Kuudes luokka on siirtymävaihe lapsuudesta nuoruusikään: huoleton lapsuus alkaa olla takana, ja murrosikä saavuttaa oppilaan toisensa jälkeen. Tämä murrosvaihe näkyy luokassa: oppilaat ovat toisinaan häliseviä ja levottomia, toisinaan omissa maailmoissaan. Lapsuuden reippaus ja heittäytyminen on poissa, ja tilalle on tullut varautuneisuus ja kyseenalaistaminen. Asioita täytyy alkaa arvioida uudelta pohjalta, eikä opettajan tai vanhempien sanaa ja esimerkkiä enää niellä mukisematta. Kun tähän sielulliseen murrokseen – epävakauteen, epävarmuuteen ja haavoittuvuuteen – lisätään nopea fyysinen kasvu ja kehon muutokset, hontelo olo ja kömpelyys, ollaankin jälleen kerran uuden tilanteen edessä. Steinerpedagogiikka pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen, ja se näkyy opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tavoissa opettaa ja työstää asioita. Kuudennella luokalla oppilaiden itsenäinen ajattelu alkaa herätä syy-seuraussuhteiden tajuamisella: pohditaan, miten asiat ovat suhteessa toisiinsa ja millaisia vaikutuksia asioilla ja teoilla on. Omia mielipiteitä alkaa olla asiasta kuin asiasta, ja niitä esitetään kärkkäästi, samoin aletaan kiinnittää huomiota omiin oikeuksiin. On tärkeä oppia perustelemaan näkemyksiään ja kuuntelemaan toisten mielipiteitä sekä ymmärtää oikeuksien ja velvollisuuksien yhteenkuuluvuus, tekojen ja sanomisten seuraukset. Kuudennen luokan opetussuunnitelma tarjoaa paljon aineistoa tällaisten asioiden läpikäymiseen: maantieteen jaksolla tarkastellaan maapallon kasvillisuusvyöhykkeitä, historiassa perehdytään antiikin Roomaan, kansainvaelluksiin ja keskiaikaan, geologiassa sukelletaan maankuoren rakenteeseen, kivien syntyyn ja kiertokulkuun, äidinkielessä tutustutaan tapaluokkiin ja niin edelleen. Uutena oppiaineena kuudennella luokalla alkaa fysiikka. Fysiikan keskeisiä asioita kuudennella ovat äänioppi, valo-oppi ja lämpöoppi ja jonkin verran kurkistetaan myös sähkön ja magnetismin maailmaan. Opetus etenee kokeiden avulla. Opettaja valmistelee erilaisia kokeita, joita oppilaat havainnoivat. Havainnoinnissa pyritään suureen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen. Oppilaat kirjoittavat havaintonsa omaan vihkoonsa kotona tai koulussa seuraavana päivänä. Otteita oppilaiden havaintomuistiinpanoista ja vihkoteksteistä: Valo Valoa tulee esimerkiksi auringosta, tulesta ja sähköstä. Pimeässä kaikki esineet näyttävät harmailta, mutta valossa näkee esineiden värit. Kun on ollut pitkään pimeässä ja sitten laittaa valot päälle, on valo niin kirkasta että joutuu siristelemään. Kynttilän valo pimeässä on niin heikkoa, ettei se yllä kovinkaan pitkälle. Rajaa pimeän ja valon välillä ei voi nähdä selvästi. Aurinko valaisee, halusimme tai emme, mutta yöllä valaisevat kuu ja tähdet. Kokeessa opettaja osoittii kahdella erivärisellä lampulla liitutauluun, jonka edessä Minttu seisoi. Kun ope näytti vihreää valoa, tuli Mintusta pinkki varjo ja toisin päin. Kun ope osoitti kummallakin valolla yhtä aikaa, tuli kaksi varjoa, joista toinen oli pinkki ja toinen vihreä. Opettaja laittoi taululle ison valkoisen paperin ja sen päälle vuorotellen erivärisiä paperilappuja. Meidän piti tuijottaa värillistä paperilappua ja sitten valkoista paperia: valkoisella paperilla näkyi väripaperin vastaväri. Sinisen vastaväri on oranssi, punaisen vihreä ja keltaisen violetti. Täytimme kahdeksan pulloa vedellä. Laitoimme ensimmäisen pullon melkein täyteen ja viimeiseen ihan vähän. Täydestä pullosta kuului matalampi ääni ja tyhjimmästä korkein, kun pulloa napautti lusikalla. Pidin toista kättä kylmässä vedessä ja toista lämpimässä. Kun sitten laitoin kummatkin kädet haaleaan veteen, tuntui kylmässä kädessä kuumalta ja lämpimässä kädessä haalealta. Opettaja laittoi yhteen lasiin kylmää vettä ja toiseen kuumaa. Kun kylmään veteen laitettiin mustetta, se jäi lillumaan veteen, mutta kun kuumaan veteen laitettiin mustetta, se sekoittui heti. Sähkö Sähköä tarvitaan valaistukseen, kodinkoneisiin, lämmitykseen ja elektroniikkaan, sähköjuniin ja sähköautoihin. Luonnossa sähköä voi nähdä ja tuntea, kun ukkosella salamoi. Sähköiskun voi saada vaikka koskemalla sähköaitaa. Jos ilmapalloa hankaa hiuksiin, niin hiukset sähköistyvät ja nousevat pystyyn. Sellaista sähköä sanotaan hankausähköksi eli staattiseksi sähköksi. Havaintokeskeisessä opetuksessa keskitytään ilmiöön ja puhtaaseen havaintoon. Ei siis lähdetä luonnon lainalaisuuksista itsestäänselvyyksinä, vaan päädytään niihin omien havaintojen kautta. Havaintokeskeinen opetus vahvistaa objektiivista, ennakkoluuloista vapaata ajattelua. Kuudennelta luokalta alkaen opettajan asiantuntijuuden merkitys kasvaa ja auktoriteettiasema vastaavasti vähitellen vähenee. Oppilaan itsenäisen, omaan tutkimukseen ja ajatteluun pohjaavan työskentelyn määrä kasvaa, tietysti opettajan tuella ja ohjaamana. Kuudennella luokalla otetaan suuri harppaus kohti kolmatta seitsenvuotiskautta, jonka päämääräänä on itsenäisen, vapaan ja elävän ajattelun kehittäminen. Myös piirtäminen voi olla havaitsemista ja sen harjoittelua. Viereisessä kuvassa on Unna-Marian piirtämä talvinen koivu. 7. LUOKKA Opettaja: Tarja Eteläinen Honkamaa Tommi Hämäläinen Pihla* Ijäs Nora Karjalainen Ida-Kaisa Laurila Mona Ollikkala Saku-Erik Pikkuaho Iida* Pirhonen Aatto Rahko Saana Raitala Lyy Rantaniemi Matti Rissanen Joona Salkosuo Veeti Strömfors Joel Tanska Anssi Törmänen Aaron Vaara Juha Vainio Sara Äärelä Oula Noran historian vihkon kansikuva Seitsemännellä luokalla nuorella on tarve rakentaa siltoja maailmaan tukeutuen omiin henkilökohtaisiin arvostelukyvyn voimiinsa. Näitä voimia kehitetään steinerkoulussa muun muassa itse tehden. Itse tehty valmis työ ohjastaa jo seuraavaa hyvän matkan. Murrosikäisen suhde opettajan auktoriteettiin heikkenee. Tämän vuoksi opetustyyli muuttuu. Itse tehty jalostuu ikäkauden mukaisesti itsenäiseksi ajatteluksi. Yksi opettajan monista tehtävistä on ohjata nuoria tässä sydämensivistystä vaativassa lajissa. Nuoren kannustaminen itselliseen ajatteluun on tietoinen tönäisy kohti hänen omaa kohtalonvirtaansa. Napanuoran katkaisu vanhasta kunnon luokanopettajasta – ja vanhemmista – on vaivalloinen mutta pakollinen prosessi. Nuori tarvitsee irtiottonsa, jotta saisi näkymän omaan elämäntiehensä. Yksilöitymisprosessi on turvallinen, kun tukena on tuttu yhteisö. Kuluneen vuoden teemana koulutyössä onkin ollut itsenäinen työskentely. Opiskelu muuttuu kahdeksatta luokkaa kohden mentäessä yhä enemmän oman työn aktivoimiseksi. Tiedonhaku ja lähdekriittisyys ovat avainajatuksia seitsemäsluokkalaisen arjen työlle. Äidinkielen jaksolla oli neljä kokonaisuutta: kieli, kielenhuolto, kirjallisuus sekä media ja tiedonhaku. Tekstipakin avulla opeteltiin suullisten ja kirjallisten tekstien tekemisen vaiheet sekä opeteltiin tunnistamaan erilaisia tekstilajeja. Käytännön sovelluksia aiheesta kirjoitettiin historian ja maantiedon aiheista. Nämä työt olivat jakson kypsyysnäytteitä. Keskustelua kirvoitettiin myös äidinkielen tärkeydestä ihmisen sisäiselle olemassaololle, niin kansakuntana kuin yksilönäkin. Vuoden teema, kausaliteetti, syy- ja seuraussuhteet värittävät opetussuunnitelman kaikkia aineita. Ihmisopin jaksolla käsiteltiin ihmisen tärkeimmät elintoiminnot. Perehdyttiin ihmiskehoon sen toiminnan ja rakenteen kautta. Seksuaalikehityksestä keskustelimme Raisa Cacciatoren teosten tukemana. Aiheina olivat muun muassa rakkaus, seurustelu ja ehkäisy, henkilökohtainen hygienia sekä se, että vastuuseen itsestä kuuluu myös kunnioitus toista kohtaan. Keskustelimme myös siitä, miten media käsittelee seksuaalisuutta, ja sen mahdollisesta vaikutuksesta nuoren oman seksuaaliidentiteetin muodostumiseen. Ravinto ja terveys -tunneilla kuulimme useita vierailijoita, jotka pohtivat kanssamme käytännön esimerkkien kautta hyvää ravitsemusta. Ruoka ravitsee myös ulkoisia aisteja. Jakso kirvoitti hienoja keskusteluja. Kysymys siitä, mikä meitä ravitsee, jäi ajatuksen siemeneksi koko joukolle. Yksityiskohta Monan maalauksesta