• Uusi terveydenhuoltolaki nostaa rajusti menoja – henkilöstö ei riitä • Yksityiset ja julkiset toimijat jatkavat Satakunnassa 3.2011 Moneen lähtöön. Sprinter. Mercedes-Benz Sprinter on valmiina nopeisiin lähtöihin. Vakiovarustuksena oleva viimeisen sukupolven ESP-ajovakauden hallintajärjestelmä optimoi auton hallinnan ääritilanteissa, kuten kaarreajossa liukkaalla pinnalla. Uusissa CDI-dieselmoottoreissa tehoa riittää turvallisiin ohituksiin. Lisävarusteena saatava automaattivaihteisto lisää turvallisuutta mahdollistamalla paremman keskittymisen ohjaamiseen hälytysajossa. Vakiovarustukseen kuuluvat mm. ESP-ajovakauden hallintajärjestelmä, ohjauspyörän säätö, ohjaamoilmastointi, Eberspächer-lisälämmitin, kauko-ohjattava keskuslukitus ja sähkötoimiset etusivulasit. www.mercedes-benz.ﬁ/pakettiautot Veho Group Oy Ab | Ambulanssimyynti | Lommilanrinne 3, Espoo | Puh. 010 569 16 Ambulanssi 3.2011 2 Nyt tehdään päätöksiä, mutta millä perusteilla? Kaikki tiedämme, että uusi terveydenhuoltolaki astui voimaan toukokuussa ja nyt kuntapäättäjät sekä sairaanhoitopiirit joutuvat yhdessä miettimään ja päättämään palvelutasopäätöksistä alueillaan. Monet päättäjät uskoivat politiikkojen ja virkamiesten väitteitä siitä, että ensihoitopalveluiden osalta ”mikään ei muutu” ja kustannukset eivät mainittavasti nouse. Kaikki me liitossa ja jäsenistössä toki tiesimme, että uudistukset eivät KOSKAAN voi toteutua ilman kustannusvaikutuksia. Monessa sairaanhoitopiirissä esitettiin myös, että sairaanhoitopiirien tuottamina palvelut olisivat jollain tapaa parempia ja kustannustehokkaampia. Koska liiton sanomaa ei mielestämme riittävästi kuultu tai otettu huomioon, päätimme selvittää asiaa tarkemmin. Tämän johdosta liitto teetti selvityksen ensihoidon järjestämisen kustannuksista ja työvoiman riittävyydestä. Selvitystyön tarkoituksena oli siis selvittää ensihoitopalvelun eri tuotantotapojen taloudellisia vaikutuksia sekä työvoiman riittävyyttä yllämainittujen väitteiden perusteella. Useat sairaanhoitopiirit olivat aloittaneet lakimuutokseen valmistautumisen ja ensihoitopalveluiden tuotannon suunnittelun tämän vuoden alkupuolella, vaikka laki ei astunut voimaan kuin vasta toukokuun alussa. Selvityksen aikana saatujen tietojen mukaan sairaanhoitopiirit suunnittelevat nostavansa useita sairaankuljetusyksiköitä välittömän lähtövalmiuden yksiköiksi ja korottavansa perustason yksiköitä hoitotason yksiköiksi. Vain harvat sairaanhoitopiirit arvioivat suunniteltujen muutosten taloudellisia vaikutuksia tai työvoiman riittävyyttä. Selvitys osoittaa selkeästi, että uuden terveydenhuoltolain voimaantulo kasvattaa kuntien ensihoidon kustannuksia. Kustannusten nousu johtuu sekä uuden lain vaatimista valmiusajoista, että julkisen sektorin oman palveluntuotannon lisääntymisestä sekä monesta muusta seikasta. Selvityksen mukaan kunnille aiheutuva ensihoidon lisäkustannus julkisella palveluntuotannolla toteutettuna on noin 61 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa kustannusten nousua yli 30 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Yksityisenä palveluntuotantona vastaava lisäys olisi vajaat kolme miljoonaa euroa vuodessa. Kysymmekin, mistä kunnat ottavat rahat, kun he samalla joutuvat säästämään puolesta miljardista miljardiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Olemme sitä mieltä, että kuntalaiset eivät saa vastinetta rahoilleen. Tiedämme myös, että tulevaisuudessa haasteita ensihoidon järjestämiseen aiheuttaa myös työvoiman riittävyys. Sairaanhoitopiirien alustavien suunnitelmien perusteella uuden terveydenhuoltolain tuomien velvoitteiden myötä, henkilökuntaa tarvitaan lisää 27 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Tämä tarkoittaa käytännössä vähintään 800:n päivystystyöstä kokemusta omaavan ensihoitajan ja sairaankuljettajan vajetta vuodesta 2013 eteenpäin. Olen julkisuudessa todennut, että sairaanhoitopiireille keskitetty ensihoitopalvelujen järjestämisvastuu on perusteltu ja kannatettava uudistus. On kuitenkin muistettava, että järjestämisvastuu on eri asia kuin tuotantovastuu. Lakiin kirjattu mahdollisuus suosia sairaanhoitopiirin omaa tuotantoa ja yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa johtaa ensihoitokustannusten merkittävään kasvuun ja palvelujen saatavuu- den heikkenemiseen erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Toivon todellakin, että kunnalliset päättäjät, jotka vastaavat päätöksillään lopullisesti kuntalaisten maksamista palveluista, eivät suosisi sairaanhoitopiirien omaa tuotantoa ja yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa kustannuksista välittämättä, vaan antaisivat hyvin ja laadukkaasti toimiville yrittäjille mahdollisuuden toimia myös jatkossa. Se on kuntalaisten eli loppukäyttäjien etu. Kaikesta huolimatta hyvää syksyä toivottaen Mikael Söderlund toiminnanjohtaja Suomen Sairaankuljetusliitto ry Ensihoidossa ”Mikään ei tule muuttumaan” Kuulimme otsikon lainauksen terveydenhuoltolakia valmistelleiden virkamiesten ja ministerin suusta kymmenien työkokousten ja eri ministeriöiden tapaamisten yhteydessä. Jossain vaiheessa melkein jo uskoimme, että sillä todella tarkoitetaan jotain. Tällä hetkellä tiedämme, että lause ei tarkoittanut ainakaan sitä, mitä me ajattelimme sen tarkoittavan. Toimme toistuvasti eri yhteyksissä julki vakavan huolemme yksityisen toiminnan roolista ja asemasta järjestämisvastuun siirtyessä uuden lain myötä sairaanhoitopiireille. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valmisteleva työryhmä antoi julkisuuteen käsityksen, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat yksimielisesti sitä mieltä, että sairaanhoitopiiri voi tuottaa palvelun omana toimintana (eli sairaanhoitopiiri ostaa autot ja palkkaa henkilökunnan). Asia laita ei kuitenkaan liene ihan näin. Tämän osoitti viime viikonlopun aikana käymäni keskustelut eräiden Pohjanmaan yrittäjien kanssa. Nimenomaan siellä lehtien palstoilla kerrotaan, että toiminta tullaan järjestämään sataprosenttisesti sairaanhoitopiirin omana toimintana. Laki on ollut voimassa vasta muuta- man kuukauden. Tässä vaiheessa on tiedossa rajuja yksityisen toiminnan alasajotoimia muutamissa sairaanhoitopiireissä. Lapin alueella muutoksia tehdään jopa ennakoitua nopeammassa aikataulussa. Siirtokuljetukset kaavaillaan siirrettäväksi sairaanhoitopiirin omaksi toiminnaksi jo vuoden 2012 alusta ja vain kuntien sisäinen toiminta jäisi vuodeksi nykyisille toimijoille. Mitä tämä tarkoittaa yrittäjän näkökulmasta? Toiminnan taloudelliset edellytykset romuttuvat, kun merkittävä osa tulopohjasta putoaa pois. Jos sairaanhoitopiiri päättää aloittaa siirtokuljetustoiminnan, niin heidän on varauduttava tuottamaan koko palvelu nopeutetussa aikataulussa yrittäjien kaaduttua. Useissa sairaanhoitopiireissä suunnitelmat palvelun järjestämisestä on tehty jo lain valmistelun aikana. Eli joillakin on ollut tiedossa, mikä tulee olemaan lain sisältö ja millaisen etulyöntiaseman ja mahdollisuuden se antaa julkiselle toimijalle. Laki on voimassa ja siihen on tyydyttävä. Alkaa nopeatahtinen valmistelu- ja sopeuttamistyö niin sairaanhoitopiirien kuin palveluntuottajienkin keskuudessa. Aikaa on enää reilu vuosi. Kiire on jokai- sella osapuolella. Toivoa sopii, että tulos palvelee sairaita ja loukkaantuneita vähintäänkin yhtä hyvin kuin nykyinen systeemi. Muutamaa palvelutasoesitystä lukeneena näin näyttäisi ainakin näissä sairaanhoitopiireissä tapahtuvan. Raju valmiuden tehostaminen ja yksiköiden uudelleen sijoittelu edellyttävät kuitenkin, että toiminalle on löydyttävä maksaja. Kuntien virkamiesten ja päättäjien täytyy olla tietoisia siitä, mihin paperiin nimensä kirjoittavat, kun lupaavat sinun ja minun veroeurot suureen tuntemattomaan. Ainakaan Pohjanmaan kuntien terveystoimen johtavien virkamiesten kirjallisella vetoomuksella ei ole ollut suurtakaan merkitystä sairaanhoitopiirin hallituksen päätökseen. Tässä kiteytettynä näkemykseni yksityisen palveluntuotannon tulevaisuudesta: – Julkisen sektorin jo osittain toteuttamat ja osin toteutumassa olevat suunnittelemat heikentävät yksityisen terveyssektorin, kuten ensihoitopalvelun, toimivuutta ja kilpailuympäristöä merkittävästi. Tästä seuraa: • Yritysten talousvaikeudet ja konkurssit • Usko tulevaisuuteen menetetty niin yritys- kuin yrittäjätasolla Lopettavien yritysten jalkeille nostaminen on paljon vaikeampi ja monimutkaisempi asia kuin niiden alas ajaminen markkinoiden täydellisessä uusjaossa. ”EI SE NIIN MENE, ETTEI SE JOTENKIN MENE”, edesmennyt isäni tapasi todeta, kun asiat olivat enemmän tai vähemmän epäjärjestyksessä ja suunta epäselvä. Näin käy tässäkin ruletissa. Mitä tapahtuu, jos rahaa ei tule lisää ja ensihoitoon suuntautuvaa koulutusta ei merkittävästi lisätä? Hyväksytäänkö jatkossa pakkotilanteen sanelemana palvelutason lasku esimerkiksi koulutus- ja osaamistasoa laskemalla? Vasta vuosien päästä voimme arvioida, kuinka lain henki ja sairaanhoitopiirit ovat tehtävässään onnistuneet. Hyvää syksyn jatkoa Teuvo Kontio puheenjohtaja Ambulanssi 3.2011 3 UUSI TERVEYDENHUOLTOLAKI NOSTAA RAJUSTI MENOJA Henkilöstö ei riitä palvelutason nostoon Uuden terveydenhuoltolain voimaantulo kasvattaa kuntien ensihoidon kustannuksia jopa 60 miljoonalla eurolla. Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n teettämän selvityksen mukaan kustannuksia nostavat uuden lain vaatimat tavoiteajat, tasapuolisen palvelun velvoite sekä julkisen sektorin palveluntuotannon lisääminen. vähintään 61 miljoona vuodessa nykyistä enemmän. kasvu nykyisiin kustannuksiin olisi noin 31 prosenttia. Yksityisesti tuotettuna uuden mallin vaatimat lisäkustannukset olisivat selvästi vähemmän, noin 2,6 miljoonaa euroa vuodessa eli 4 –5 prosenttia. Suurin tekijä yksityisen palvelun alhaisemmissa kustannuksissa ovat selvästi alhaisemmat henkilöstökustannukset. Selvityksen laskelmat on tehty tämän hetkisillä henkilöstömenoilla. Yksityisellä tuotannolla säästettäisiin koko Suomessa vuositasolla 58 miljoonaa euroa. Koska Kelan kustannusosuus ei malleissa muutu, koituisi säästö suoraan kunnille. Esimerkiksi 20 000 asukkaan kunnassa säästö olisi vuositasolla 216 000 euroa. Liitto on erityisen huolissaan syrjäseutujen ensihoitopalveluitten tulevaisuudesta. Kun ensihoitopalvelun kustannukset nousevat, pelkona on, että palveluja karsitaan sieltä, missä suoritteita tulee niukasti. Se koskettaisi kipeimmin alle 5000 – 8000 asukkaan kuntia ja isojen kaupunkien reuna-alueita, joissa kokonaistehtävien määrä jää vähäiseksi. Isoilla väestövastuualueilla, joilla on vahva keskustaajama, voidaan reuna-alueiden palveluita karsia, kun keskustan palvelut tehostuvat. Toinen vakava kysymys on henkilöstön riittävyys. Jo tälläkin hetkellä ammattitaitoisesta henkilökunnasta on pulaa. Kun palvelutasoa nostetaan, tarvitaan entistä koulutetumpia ammattilaisia. Koulutusvaje kasvaa koko ajan. Selvityksen mukaan vaje on vuonna 2013 jo 800 –1000 henkilöä. Työvoimalaskelmissa on huomioitu ennusteet alalle tulevien ensihoitajien ja alalta poistuvan työvoiman määristä. Samanaikaisesti hoitajista on pulaa myös muilla sote-aloilla. Sairaanhoitajien puolelta ei ole odotettavissa kestävää ratkaisua alan työvoimapulaan. Analyysissa on arvioitu eri mallien ja tuotantotapojen vaikutusta sairaankuljetuksen kokonaisvuosikustannuksiin Suomessa. Laskelmien pohjana ovat olemassa olevat piirien suunnitelmat toiminnan laajentamisesta sekä aikaisemmissa analyyseissä esitetyt kustannuserot julkisen ja yksityisen tuottajan välillä. Kuva: Jari Säämänen Uusi terveydenhuoltolaki siirtää ensihoidon järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille 1.1.2013. Käytännössä lain soveltaminen on kuitenkin ollut mahdollista jo 1.5.2011 alkaen. Uuden lain myötä sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoidon omana tuotantonaan, hankkia ensihoidon yhteistoimintasopimuksella pelastuslaitoksilta tai kilpailuttaa ensihoidon yksityisten palveluntarjoajien kesken. SSK:ssa epäillään ensihoidon ajautuvan päinvastaiseen suuntaan kuin terveydenhuoltoa yleisesti kehitetään. Tällä hetkellä useat sairaanhoitopiirit suunnittelevat ottavansa ensihoidon osaksi omaa tuotantoaan tai tekevänsä sopimuksen ensihoidon tuottamisesta pelastuslaitoksen kanssa. Palveluita ei enää kilpailuteta, kun ne järjestetään yhteistoiminnassa pelastuslaitoksen kanssa tai omana tuotantona. SSK ry:n teettämän selvityksen mukaan uusi toimintamalli tulee lisäämään yhteiskunnan kustannuksia kolmen tekijän kautta. Useimmilla alueilla yksiköiden lukumäärä tule kasvamaan. Sairaankuljetusyksiköiden määriä ollaan lisäämässä sairaanhoitopiirikohtaisesti keskimäärin 10 prosentilla. Palvelutasoa nostetaan. Perustason yksiköistä siirrytään hoitotason yksiköihin. Yksiköiden lähtövalmiutta korotetaan lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä, osassa huomattavasti. Merkittävä osa nykyisistä yksiköistä siirtyy välittömään 24/7 valmiuteen (35 – 44 prosenttia yksiköistä). Lisäksi julkinen terveydenhuolto on Nordic Healthcare Groupin (NHG:n) tekemän selvityksen mukaan kustannuksiltaan jopa 30 prosenttia kalliimpaa kuin yksityinen. Erot kustannuksissa syntyvät julkisen sektorin korkeammista henkilöstökustannuksista, kalliimmasta hallinnosta sekä julkisen sektorin arvonlisäveroedusta yksityiseen tuotantoon nähden. Selvityksen mukaan uusi malli tulisi maksamaan julkisesti tuotettuna kunnille KATJA HOLOPAINEN Ensihoitajia ei ole Suomessa riittävästi, vaikka opiskelijatkin laskettaisiin työvoimareserviin. Kuvassa Turun AMK:n ensihoidon opiskelijoita. Lehdistötiedote sekä selvitys kokonaisuudessaan löytyvät SSK:n nettisivuilta osoitteesta www.sairaankuljetusliitto.ﬁ kohdasta uutiset. Ambulanssi 3.2011 4 Teuvo Kontio SSK: Uuden lain vaatimuksista ei selvitä yksin Julkisen ja yksityisen on tehtävä yhteistyötä Teuvo Kontio SSK:sta pelkää sairaanhoitopiirien siirtyvän laajalti yksityisestä ensihoitopalvelusta julkisesti tuotettuun palveluun. Kustannusten nousun lisäksi Kontio on huolissaan henkilöstön riittävyydestä ja syrjäseutujen palveluista. – Pelko yksityisen palvelun karsimisesta on todellinen, toteaa Teuvo Kontio SSK:sta. Tämän hetken suunnitelmien mukaan monessa sairaanhoitopiirissä on vahva käsitys siitä, että ensihoitopalvelut voitaisiin tuottaa joko sairaanhoitopiirin omana tai pelastuslaitosten järjestämän toimintana. Esimerkkinä Kontio mainitsee EteläPohjanmaan, jossa ensihoitopalveluista ovat tähän mennessä vastanneet yksityiset yritykset. Nyt sairaankuljetukset suunnitellaan hoidettavan sairaanhoitopiirin omin voimin. Samalla palvelutasoa aiotaan nostaa niin, että toimintakulut kasvaisivat jopa 50 prosentilla tämän hetkisistä kustannuksista. Vastaavaa suunnitellaan KYS:in ja Lapin sairaanhoitopiirien alueilla. Syrjäseutujen palvelut vaarassa Ministeriön ohjeissa pyritään tasapuoliseen palveluun eri puolilla Suomea, samalla on kuitenkin hyväksytty, että paikoitellen palvelutaso laskee. Viime kädessä uuden terveydenhuoltolain kustannuksista vastaavat kunnat, mutta kuntapäättäjät eivät voi vaikuttaa sairaanhoitopiirien budjettisuunnitelmiin. – Hoidollinen valvonta varmaankin paranee, mutta kustannusten valvonta heikkenee. Teuvo Kontio epäilee, että tulevaisuudessa toimintaa tullaan supistamaan harvaan asutuilla alueilla. – Uusi terveydenhuoltolaki perustuu hienoihin suunnitelmiin, mutta käytännön toteutuksen suunnittelu on jäänyt puolitiehen. Kontion mielestä lainsäätäjät eivät ole miettineet lain kerrannaisvaikutuksia loppuun asti. – Kun huomataan, etteivät rahat ja henkilöstö riitä, aletaan tiputtaa yksiköitä pois syrjäseuduilta, Kontio uskoo. Kuva: Jari Säämänen Henkilöstövaje palvelutason uhkana Vaikka rahaa saataisiin tavalla tai toisella lisää, niin palvelutason nostoon tarvittava henkilöstön lisäys on ratkaisematta. Ensihoidon opettajana ammattikorkeakoulussa toimiva Teuvo Kontio kertoo palvelutason noston tarkoittavan 800 uuden ammattilaisen palkkaamista. – Lyhyellä aikavälillä kaavailtuun palvelutason nostoon ei ole mahdollisuuksia julkisella eikä yksityisellä puolella. Jos nykyisillä resursseilla halutaan selvitä palvelutason nostosta, tämän hetkisestä valmiudesta pitäisi pudottaa pois 80 ensihoitopalveluyksikköä. Vain näin henkilöstöä riittäisi siirrettäväksi niihin yksiköihin, joiden valmiustaso nousee. Kontio pitää muutenkin yhden palveluntuottajan mallia liian haavoittuvana. Esimerkiksi hän ottaa palomieslakon, jonka aikana kompensaatiota haettiin yksityiseltä puolelta. Vastaavasti suuri yksityinen Nuoret tuovat alalle kuin alalle piristystä. Sosiaali- ja terveysalalla aloituspaikkoja on lisättävä. Kuvassa Turun AMK:n ensihoidon opiskelijoita. yritys voisi vaikka mennä konkurssiin, jolloin tarvittaisiin muita toimijoita. – On tärkeää, että yksittäinen häiriötekijä ei lamaannuta ihmisten perusturvaan kuuluvaa palvelua. Kontio on vakuuttunut siitä, että yksinään julkinen tai yksityinen puoli ei pysty hoitamaan ensihoitopalveluita – eikä nyt puhuta vielä mitään siirtokuljetuksista. Uudessa laissa on Kontion mielestä jotain hienoa ja edistyksellistäkin. Kun ensi- hoitopalvelu siirtyy sairaanhoitopiirien vastuulle, vanhat kuntarajat poistuvat. Ambulanssit pääsevät siirtymään asiakkaiden tarpeiden mukaan kunnasta toiseen. Rajaseuduilla yhteistyötä tehdään jo jopa yli valtion rajojen. Vain nykyisten toimijoitten yhteistyöllä olisi mahdollista edes jotenkin selvitä uuden lain vaatimuksista. KATJA HOLOPAINEN Lakitermeistä lehtitekstiin Uudessa laissa sairaankuljetuksesta käytetään termiä sairaalan ulkopuolinen ensihoitopalvelu. Sairaankuljetusyksikköjä sen sijaan nimitetään kansalle tutulla ambulanssi nimellä. Asetuksessa sen sijaan puhutaan yhä edelleen sairaankuljetuksesta. Kysyimme Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksen Kielitoimistosta, mitkä termit heidän mielestään olisivat paikallaan lehtitekstissä. – Lehtiteksti on suunnattu eri yleisölle kuin lakiteksti. Ymmärrettävyys tulee ensimmäisenä. Asia vesittyy, jos käytetään pitkiä, mutkikkaita ilmaisuja, Riitta Korhonen Kielitoimistosta toteaa. ”Sairaalan ulkopuolinen ensihoitopalvelu” on sellaisenaan yläkäsitteenä epämääräinen. Sitä ei (ainakaan) maallikoille tarkoitetussa lehtitekstissä kannata käyttää sairaankuljetuksen merkityksessä, sillä tavalliselle lukijalle ei ensimmäisenä tule mieleen sairaalan ulkopuolisesta ensihoitopalvelusta naapuriin kutsuttu ambulanssi. Järjestölehdessä, joka on suunnattu myös ulkopuolisille, kannattaa välttää kapulakielisiä termejä. Ambulanssi-lehdessä tullaan käyttämään pääsääntöisesti ensihoitopalvelu ja ambulanssi -sanoja. Taksan ja liiton nimen yhteydessä puhutaan kuitenkin sairaankuljetuksesta. KH Ambulanssi 3.2011 5 Yksityiset ja julkiset toimijat jatkavat Satakunnassa Satakunnassa esitetään palvelutasopäätökseksi monitoimimallia, jossa kaikki vanhat ensihoitopalvelun toimijat saavat jatkaa tietyin muutoksin. Sairaanhoitopiiri perustaa omaksi toiminnakseen alueelle neljä uutta vaativan hoitotason yksikköä. Myös kenttäjohto toimii sairaanhoitopiirin omana toimintana. Aluepelastuslaitokselta ja yksityisiltä ensihoitopalveluitten tarjoajilta vähenee molemmilta kaksi ambulanssia. Alueen hyviä, laadukkaita ja kustannustehokkaita toimijoita kannustetaan panostamaan ensihoitopalveluun myös jatkossa. Tämä päätös on osittain linjassa liiton teettämän kustannusselvityksen kanssa, josta kirjoitetaan toisaalla tässä lehdessä. Kysyimme Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoidon ja päivystyksen toimialuejohtajalta Eija Vaulalta ja LounaisSuomen Sairaankuljetusyrittäjät ry:n puheenjohtaja Juha Lahdelta heidän mielipidettään palvelutasopäätöksestä ja ensihoidon tulevaisuudesta. 1. 2. Mitä mieltä olet sairaanhoitolain ensihoitopalveluita koskevista 3. Pidämme hyvänä sitä, että sairaan- vaatimuksista yleisellä tasolla? hoitopiiri ryhtyy valvomaan toimintaa. Odotamme sairaanhoidollisen ohjausvastuun parantavan ensihoitopalvelun laatua. Hienoa on myös se, että lääkäriyksikön toimintavalmiusajat lisääntyvät ja toiminnan jatko vahvistuu. Lääkäriyksikön ”levätessä” saamme konsultaatioapua Turun Medi-Heli02:lta. Heikkoutena näen päätökseen liittyvän lisähenkilöstön tarpeen. Tälläkään hetkellä hoitotason työntekijöitä ei ole riittävästi, eikä lisäkoulutusta ole järjestetty. Syrjäseutujen potilaitten kannalta huonoa on se, että alueelta poistuu ambulanssi ja ensihoidossa ryhdytään käyttämään ambulanssiyksikön sijasta VPK:n ensivasteyksikköä. Miten palvelutasopäätös vaikuttaa mielestäsi ensihoitopalveluun Satakunnan alueella? 3. 4. 5. 6. Mitkä ovat palvelutasopäätöksen hyvät ja huonot puolet? Vaikuttaako palvelutasopäätös yksityisten palvelutuottajien toimintaan? Miltä ensihoitopalvelujen tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä? Oletko tutustunut liiton selvitykseen – jos olet, tässä lisäkysymys: Tulisiko sairaanhoitopiirien palvelutasopäätösten tekijöiden huomioida liiton selvitys kustannusvaikutuksista ja henkilöstön saatavuudesta? 3. Hyviä puolia on hurjan paljon. Huonoja puolia en varsinaisesti näe ollenkaan. Tosin eri riskiluokkien potilaiden viiveissä eroja voi tulla vielä sairaanhoitopiirien välillä, kun aikaisemmin erot olivat kuntien välisiä. Välittömät kustannukset kasvavat varmasti nyt, mutta toiminnan tehostuminen tuo tulevaisuudessa ropoja takaisin päin. Juha Lahti vastaa: 1. Yleisellä tasolla kustannukset 4. Yksityisiä palveluntuottajia tulevat koskemaan samat vaatimukset kuin julkisia. Heissä on yhtä lailla hyviä toimijoita kuin muissakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suuremmat yritykset valtaavat alaa. lisääntyvät ja henkilöstövaje kasvaa joka puolella Suomea. Satakunnassa tehdyssä palvelutasopäätöksessä yksityiset palveluntuottajat saavat jatkaa toimintaansa, mutta kaikilla alueilla ei näin ole. 5. Ensivasteen ja päivystystoiminnan Eija Vaula vastaa: 1. Ensihoitopalveluitten uudistus on hyvä ja pitkään odotettu. Keskitetty malli, laajemmat kokonaisuudet ja määritellyt henkilöstön koulutusvaatimukset, ensivastetoiminta ja kenttäjohtomalli ovat tärkeitä. 2. Palvelut tulevat tehostumaan ja muuttumaan tasalaatuisemmiksi. Lain tavoite, väestön tasa-arvoisuus on selkeä. tiivistyvä yhteistyö ja valtakunnallisesti yhteiset pelisäännöt tulevat kehittämään ensihoitopalveluita huimaa vauhtia eteenpäin. 6. Toki kustannukset ja henkilöstövaje on huomioitava, mutta eiköhän näitä ole ajateltu ilman SSK:n selvitystäkin. Uhkakuvista huolimatta on mentävä eteenpäin. Kritisoin selvitystä, jonka tiedot eivät kaikki pidä paikkansa. 2. Satakunnassa esillä oli kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä kaikki ensihoitopalvelut olisi tuotettu julkisesti. Tämä olisi ollut kustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi vaihtoehto. Nyt tehdyn päätöksen mukaisesti alueella jatkavat sekä yksityiset että julkiset palveluntuottajat. Silti kustannukset nousevat, eikä henkilöstön lisätarvetta ole ratkaistu. 4. Vahvuudestamme poistuu kaksi ambulanssia. Emme myöskään tiedä vielä miten hätäkeskus tulee meitä hälyttämään. Emme pysty laskemaan toimintamme tuloja, kun emme tiedä tulevaa hätäkeskusohjeistusta. 5. Kustannukset nousevat. Pitkällä tähtäimellä kaluston ja henkilöstön määrä ei voi vähentyä. Potilaitten määrä lisääntyy, kun väestö vanhenee. En myöskään usko, että potilaita voisi jättää nykyistä enempää kotiin ensihoidon jälkeen. 6. Kyllä. Kustannusten nousu ja henkilöstövaje ovat todellisia uhkatekijöitä. Meidän alueellammekin tarvittaisiin vuoden 2013 alkuun mennessä 45 uutta hoitotason työntekijää. Heistä on jo nyt pulaa. KATJA HOLOPAINEN Ambulanssi 3.2011 6 HUOLI painoi syyskokouksessa Nilsiän Tahkovuoressa pidetyn SSK:n syyskokoukseen osallistuneet olivat huolissaan siitä, että osa sairaanhoitopiireistä aikoo ottaa sairaankuljetuksen omaksi toiminnakseen. Tällöin liiton jäsenten osaaminen ja paikallistuntemus jäisi hyödyntämättä. Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n selvitys kustannusvaikutuksista sekä työvoiman saatavuudesta ja terveydenhuoltoalan palvelupäätössuunnitelmista puhutti syyskokouspäivien väkeä. Ensihoidon kustannusten lisääminen suunnitellulla tavoin oli monen mielestä hullukurista. Varsinkin kun monen sairaanhoitopiirin suunnitelmassa palvelut eivät paranisi laadullisesti, eivätkä toisi kustannussäästöjä. Kuntien ja kuntalaisten todettiin joutuvan maksumieheksi samalla, kun poliittiset päättäjät valtakunnan tasolla ryhtyvät valmistelemaan laajoja säästötoimenpiteitä. Monet päiville osallistuneet pitivät järjettömänä, että terveydenhoitopuoli jättäytyy näin säästötalkoitten ulkopuolelle. Puheenjohtaja Teuvo Kontiosta on kokonaistaloudellisesti ja laadullisesti väärin jättää pitkän kokemuksen omaavat, kustannustehokkaat ja osaavat käytännön suorittajat pois uudesta järjestelmästä. Muutosta ei tulisi toteuttaa niin, että rakennetaan täysin uusi infrastruktuuri. Kontio kiitteli Satakunnan sairaanhoitopiirin esittämää sekamallia, jossa kaikki entiset toimijat osallistuvat ensihoitopalvelujen toteuttamiseen. Kontio totesi alkupuheenvuorossaan, että myllerrys on valtava. Hän ennusti, että tulevaisuus tuo sellaisia muutoksia, jotka eivät kaikki ole nykyisten tuottajien mieleen. Yksityisen sektorin pitää panostaa laatuun myös jatkossa. Koulutuspäivillä lääkärihelikopteri Ilmari Tuki ry:n puheenjohtaja Arto Seppälä kertoi lääkärihelikopteri Ilmarisen nykyisestä toiminnasta ja tulevaisuudesta. Viestipäällikkö Sami Haapamäki KYS ERVA:sta puhui VIRVE:stä ja sen tärkeydestä yhtenä työkaluna ambulanssissa. Lounaan jälkeen siirryttiin pohtimaan porukalla liiton laatu- järjestelmää ja sen sisältöä jatkokoulutuksen näkövinkkelistä. Kouluttajana toimi pitkään liiton laatukoulutuksesta vastannut Jussi Moisio. Hän korosti, että laatu tuo tuottavuutta ja kilpailukykyä yrityksen toimintaan. Koulutuspäivien sisällöstä löytyy lisää asiaa toisaalla tässä ja seuraavassa lehdessä. Klaus Harju-Jeanty jatkoon Sääntömääräisessä syyskokouksessa valittiin yksimielisesti II puheenjohtaja Klaus Harju-Jeanty jatkamaan tehtävässään myös seuraavan kaksivuotiskauden ajan. I puheenjohtaja Teuvo Kontion kausi on katkolla vasta vuoden kuluttua. Kokouksen alussa pidettiin hiljainen hetki vuoden 2011 aikana edesmenneiden sairaankuljetusyrittäjien Veiti Jääskeläisen ja Jouko Sultsin muistoksi. Jääskeläinen ja Sultsi kuuluivat yksityisen sairaankuljetuksen uranuurtajiin Suomessa. Liitolle uusi hallitus 2012 Hallituksen jäseniksi valittiin Uudeltamaalta varsinaiseksi jäseneksi Tero Vainio ja varalle Janne Paul, Lounais-Suomesta Juha Lahti ja varalle Teuvo Arvela, Pohjanmaalta Juha Tiainen ja varalle Timo Koivula, Pirkanmaalta Eero Kulju ja varalle Jali Smolander, Savo-Karjalasta Eero Savolainen ja varalle Mikko Kallioniemi, OuluLapin alueista Aatos Manninen ja varalle Toni Långström, Keski-Suomesta Kustaa Piha ja varalle Anssi Tuuliranta sekä EteläSavosta Jussi Naukkarinen ja varalle Maarit Tulla. Uusina hallituksen jäseninä tai varajäseninä toimivat siten Savolainen, Kallioniemi, Paul ja Tuuliranta. I-puheenjohtajana jatkaa Teuvo Kontio ja II-puheenjohtajana Klaus Harju-Jeanty. Kuvassa vasemmalta sihteerit Juha Turunen ja Eero Savolainen sekä puheenjohtajat Kalevi Niskanen ja Jari Penttonen. Viestipäällikkö Sami Haapamäki KYS ERVA:sta puhui VIRVE:stä ja sen tärkeydestä. SSK:n alueyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Niskanen (vasemmalla) kertoi Savo-Karjalan tilanteesta. Ilmari Tuki ry:n puheenjohtaja Arto Seppälä valotti lääkärihelikopteri Ilmarisen toimintaa ja tulevaisuutta. Syyskokouksen virkailijoina toimivat Jari Penttonen sekä Kalevi Niskanen puheenjohtajina ja Eero Savolainen sekä Juha Turunen sihteereinä. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Tuomas Flander ja Mikko Kallioniemi. Mahdollisten äänestysten varalle valittiin ääntenlaskijoiksi mainitut pöytäkirjantarkastajat ja Kristiina Niskanen. Liitolle uudet säännöt Syyskokouksessa käsiteltiin myös hallituksen ehdotusta liiton uusiksi säännöiksi. Esitellessään ehdotusta toiminnanjohtaja Söderlund totesi, että ajan mittaan on syntynyt paineita liiton nimen muuttamiseksi. Tässä vaiheessa hallitus kuitenkin esitti vain, että lyhenne SSK sisällytettäisiin liiton nimeen. Lähtökohtana liiton hallituksen ehdotuksessa on suorajäsenyys. Tähän saakka alueyhdistykset ovat olleet liiton jäseniä ja yritykset niiden jäseniä. Hallitus tulisi valittavaksi ERVA-alueittain. Kultakin alueelta valittaisiin kaksi varsinaista jäsentä. Hallituskausi olisi kaksi vuotta. Liitolla olisi ehdotuksen mukaan yksi yleinen kokous vuodessa. Nykyiset kevätja syyskokoukset korvattaisiin kolmipäiväisellä esimerkiksi syksyllä pidettävällä vuosikokouksella. Se käsittäisi messupäivän, koulutuspäivän ja varsinaisen kokouksen. Tämän lisäksi liitolla voisi olla koulutus- ja kokouspäiviä tarpeen mukaan. Hallituksen esityksen mukaan äänioikeus määräytyisi jatkossa autojen määrä mukaan siten, että yhdellä yrityksellä voi olla yhdestä viiteen ääntä vuosikokouksessa. Hallitus pitää tärkeänä, että mikään yritys ei saisi kokouksissa yksin käyttää päätösvaltaa. Tämän johdosta osanottajille ehdotettiin äänikattoa. Tämän mukaan yksittäinen jäsen ei voisi edustaa enempää kuin 10 prosenttia kokouksessa edustetuista äänistä. Hallitus ehdotti myös eettisen valiokunnan perustamista. Valiokunta ratkaisisi laadullisia, kurinpidollisia ja muita vastaavanlaisia asioita. Siihen valittaisiin kahdeksi vuodeksi kerrallaan kolmesta viiteen hallituksen jäsentä. Myös ulkopuolisia jäseniä voitaisiin valita. Lisäksi valiokunta voisi kuulla asiantuntijoita esimerkiksi Valviras- ta ja Laatusertifiointi Inspectasta tarpeen mukaan. Liiton toiminnanjohtaja toimisi valiokunnan sihteerinä. Valiokunnan päätöksestä olisi mahdollisuus valittaa liiton hallitukseen. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokous päätti yksimielisesti hyväksyä hallituksen ehdotuksen uusiksi säännöiksi. Päätös yhdistysrekisteristä tulee vuoden 2011 lopussa tai 2012 alussa. Tämän jälkeen uudet säännöt otetaan käyttöön, jollei muutoksia tarvitse tehdä. Eteenpäin paikallisesti vaikuttaen ja keskinäisellä yhteistyöllä Omassa puheenvuorossaan toiminnanjohtaja Mikael Söderlund totesi, että jatkossa on varauduttava muutoksiin muun muassa lainsäädännön osalta. Toimialan rahoituskysymykset, liikenneluvat ja monet muut vaatimukset muuttuvat ja tarkentuvat jatkossakin. Uuden terveydenhuoltolain myötä ollaan siirtymässä suurempiin toimintaalueisiin. Myös valtioneuvoston kunta- ja rakenneuudistukset tulevat vaikuttamaan alan toimintaan. Toiminnanjohtaja kannustikin jäseniä suunnittelemaan omaa toimintaansa avoimin mielin. Jatkossa liitto, sen hallitus ja yrittäjät joutuvat siirtämään enenevässä määrin painopistettä kunnista sairaanhoitopiireihin sekä niiden päättäviin elimiin ja ihmisiin. Vuoden 2012 aikana on niillä alueilla tehtävä yhteistyötä, jotka eivät suoraan siirry julkisen sektorin hoidettaviksi. Hyvä työ takaa sen, että yksityinen sektori koetaan jatkossakin haluttavaksi ja kustannustehokkaaksi yhteistyökumppaniksi. Tämä edellyttää entistä enemmän yrittäjien keskinäistä solidaarisuutta, yhteistyötä ja innovatiivisuutta. Liiton on myös tarkoitus tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä muiden terveydenhuoltojärjestöjen kanssa. Lopuksi Söderlund totesi, että hyvällä yhteistyöllä ja kovalla työllä yksityisillä ensihoitopalveluyrityksillä on mahdollisuus menestyä myös muuttuvissa olosuhteissa. Itsestään selvää on, että toiminta on sopeutettava ajoissa tuleviin muutoksiin. Se aika on nyt. MIKAEL SÖDERLUND / KH Ambulanssi 3.2011 7 Laatu vaatii jatkuvaa toimintaa – Yrittäjän on toki kerrottava, että illalla jutellaan vähän ensihoidon näkymistä ja oman toiminnan kehittämistarpeista. Ja yrittäjän on itse valmistauduttava esille otettaviin aiheisiin ennakkoon. ja hyvästä palautteesta syntyy positiivinen kehä, joka vahvistaa työntekijöiden ammattiylpeyttä. – Puhumme nykyään liian vähän ammattiylpeydestä. Jokaisen tulisi voida kertoa ylpeästi ammattinsa ja sen, missä työskentelee. Oman työn arvostaminen on yksi laadun rakennuspalikka. Kiittäminen ja kannustaminen kuuluvat hyvän joukkueenjohtajan tehtäviin. Ihmiset tekevät laadun Laatu on tärkeä kilpailutekijä Hyvän ensihoitopalvelun kriteerit vaihtelevat hieman paikallisten olosuhteitten ja sairaanhoitopiirien vaatimusten mukaan. Laadun tuottamisen perusvälineet ovat kuitenkin kaikkialla samat. Laatu ei synny ilman henkilöstön innostusta ja yhteistyötä. Kaikkien tulee ymmärtää, mitä on hyvä palvelu ja mikä sen merkitys on. – Yrittäjän tulee koota mahdollisimman hyvä joukkue ja saada se pelaamaan saumattomasti yhdessä. Yrittäjän toiminnan on oltava täsmällistä sekä virheetöntä ja palvelun mahdollisimman ystävällistä. Työntekijöidenkin on hyvä tietää, että laatu on työn jatkuvuuden kannalta merkittävä tekijä. Esimiehen on oltava riittävän vaativa. Ei riitä, että yrittäjä itse on hyvä malli, vaan hänen on myös kyettävä vaatimaan hyvää työtä ja puuttumaan virheisiin. Kaikkien on sitouduttava laadittujen sääntöjen ja ohjeitten noudattamiseen. Vaikka ensihoitopalvelun asiakkaat ovatkin usein kasvottomia päättäjiä, niin potilaiden ja heidän omaistensa kokemuksella on merkitystä. Yrittäjä saa ilmaista mainosta, kun he välittävät myönteistä viestiä eteenpäin. Onnistuneesta työstä, vähistä virheistä Moisio toteaa, että hyvä laatu lisää kiistatta tuottavuutta. Toiminta tehostuu, kun tehdään kerralla oikein. Käytännössä tuottavuutta parantaa se, että virheet vähenevät ja turha työ poistuu. Viiveitten lyhentyminen ja odottelun väheneminen näkyvät nekin nopeasti tuloksessa. – Pidämme monia työtä hidastavia häiriötekijöitä ja turhiakin tehtäviä itsestään selvyyksinä. Kilpailukyky on suoraan verrannollinen palvelun tuottamisen tapoihin. – Sählinki nostaa kustannuksia. Sähellys aiheuttaa paljon lisäselvitystarpeita ja teettää ylityötunteja. Monesti totuttujen rutiinien muuttaminen aiheuttaa kuitenkin muutosvastarintaa, vaikka nämä asiat rassaisivat myös henkilöstöä. Työtyytyväisyys paranee, kun rutiiniongelmiin löydetään uudenlaisia ja pysyviä ratkaisuja. Kilpailutustilanteessa pärjää sellainen yrittäjä, joka on karsinut virheet sekä turhat työt ja tietää millä hinnalla työn oikeasti pystyy tekemään. Myös hyvä maine vahvistaa kilpailukykyä. Luotettavana, täsmällisenä ja asiansa hoitavana yrittäjänä tunnettu on vahvoilla jopa tilanteessa, jossa ulkoisista syistä joutuu vaihtamaan ammattia. Hyvä laatu ei pysy itsestään yllä, vaan vaatii aktiivista kehitystyötä. – Hyvän laadun jatkuva tavoittelu tulisi kuulua yrittäjän perusarvoihin, Suomen Sairaankuljetusliiton vuosikokouksessa Tahkovuorella Nilsiässä puhunut laatukouluttaja Jussi Moisio toteaa. Jussi Moisio on tuttu monelle SSK:n jäsenyrittäjälle. Jo kymmenen vuoden ajan hän on kouluttanut ensihoitopalveluyrittäjiä ja auttanut heitä luomaan yrityksensä laatujärjestelmiä. Näiden vuosien jälkeen Moisio haluaa painottaa sitä, että suunnitelman valmistuminen on vain alku. Hyvä laatu on pysyvä haaste, jota pidetään yllä jatkuvalla toiminnan tarkkailulla. Kehittämistä kaipaavista kohdista ja henkilökunnan koulutuksesta on keskusteltava vähintään vuosittain. Tähän ei tarvita muodollista kokousta. Pienessä yrityksessä keskustelu sujuu hyvin vaikka saunaillan merkeissä. KATJA HOLOPAINEN Kuvassa vasemmalta I puheenjohtaja Teuvo Kontio, toiminnanjohtaja Mikael Söderlund ja II puheenjohtajana seuraavan kaksivuotiskauden jatkava Klaus Harju-Jeanty asianmukaisesti kukitettuna. Alakuvissa syyskokouksen osanottajia. Sairaankuljetuksen taksat nousivat Sosiaali- ja terveysministeriö tarkisti sairaankuljetustaksoja Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n esityksestä. Taksat nousivat elokuun alusta. Sairaankuljetusten taksojen vahvistaminen siirtyi liikenne- ja viestintäministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle, kun laki yksityisestä terveydenhuollosta tuli voimaan pari vuotta sitten. Sairaankuljetuksen korvaustaksat eivät ole nousseet sen jälkeen, kun liikenne- ja viestintäministeriön vahvisti taksat tammikuussa 2009. Taksoja tarkistetaan tarvittaessa – mutta ei välttämättä – vuosittain. Liitto seuraa kustannuskehitystä tarkasti vuosineljänneksittäin ja päättää milloin esitys korotukseksi tehdään. Korotusesitys ja taksojen nousu perustuvat sairaankuljetuksen kustannusindeksin muutoksiin. Tilastokeskus tuottaa taksi- ja sairaankuljetusliikenteen kustannusindeksin neljä kertaa vuodessa maalis-, kesä-, syys-, ja joulukuussa. Tilastokeskuksen laatima indeksi perustuu palkkojen seurantaan ja niiden osuus indeksin painoarvossa sivukuluineen on lähes 70 prosenttia. Kaluston osuus on noin 15 prosenttia. Loput kustannustekijät muodostuvat esimerkiksi vakuutuksista, polttoaineesta ja rahoituksesta. Näin taksat nousivat Sairaankuljetuksen taksat nousivat asetuksen mukaisesti 1.8.2011 alkaen. Korotusta on perustaksassa 6,09 prosenttia. Jokaisesta uudesta kuljetuksesta saadaan lähtömaksuna periä 61,21 euroa. Lisäksi yhtä useammista paaripotilaista saadaan periä lähtömaksuna 30,60 euroa. Kuljetuksessa mukana olevasta istuvasta potilaasta voidaan lisämaksuna periä enintään 15,30 euroa. Jos kuljetusmatkan pituus ylittää 20 kilometriä, saa tämän matkan ylittävältä osuudelta periä 1,63 euroa jokaiselta alkavalta kilometriltä. Toisesta kuljetustehtävään osallistuvasta sairaankuljettajasta saadaan korvauksena periä 32,59 euroa tunnilta, ja tunnin ylittävältä ajalta lisäksi 16,29 euroa jokaiselta alkavalta puolelta tunnilta. Toisen sairaankuljettajan aika lasketaan alkaen auton lähtöajasta sijoituspaikalta kuljetustehtävän päättymiseen. Koko asetus ja muistio ovat luettavissa liiton jäsensivuilta. MIKAEL SÖDERLUND Ambulanssi 3.2011 8 Terveydenhoidon ja kansanterveyden kehitys Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa Ambulanssi-lehdessä 1/2011 päädyttiin Suomen terveydenhuollon historiassa vaiheeseen, jossa Helsinkiin perustettiin ensimmäinen ”kliininen instituutti”. Se palveli kehittyvää lääkärikoulutusta, joka oli siirtynyt yliopiston mukana Helsinkiin Turusta, jossa Suomen ja Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo tuhosi vuonna 1827 kolme neljäsosaa kaupungista. Tässä artikkelissa tarkastelemme terveydenhuollon kehitystä Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Koko maan lääkintäolojen kannalta oli merkityksellistä, että marraskuun 14. päivänä vuonna 1811 Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli suvainnut määrätä perustettavaksi Turkuun Collegium medicumin. Siten voitiin kontrolloida ja kehittää terveydenhuoltoa omassa maassa olevan viraston valvonnassa. Aikaisemmin kontrolli- ja määräysvalta oli toiminut Tukholmasta myös Suomen alueella. Collegium medicum (medicorum) oli alun perin tukholmalaisten lääkäreiden vuonna 1663 perustama yhdistys. Vähitellen sen asema muodostui virallisemmaksi ja vuonna 1797 sen tehtäväksi tuli valvoa ja hallita koko valtakunnan lääkintähuoltoa. Collegium medicumin alaisina Suomessa olivat sen perustamisesta alkaen kaikki lääkärit, sairaalat, apteekit ja kylpylätkin. Sen tuli tehdä ehdotuksia lääkärinvirkojen täyttämisestä, huolehtia kulku- ja sukupuolitautien leviämisen estämisestä ja monista muista asioista. Hiljalleen hahmottuvaa kansallista lääkintähuoltoa rasittivat pitkin 1800-lukua kulkutaudit ja niiden yhteydessä heikko yleishygienia kansan keskuudessa. Collegium medicumin muuttamista lääkintöylihallitukseksi valmisteltiin vuodesta 1827 vuoteen 1830, jolloin siitä määrättiin asetuksella. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas päätti 25.8.1835 alistaa lääkintöylihallituksen valvontaan Henkivartioväen Tarkk’ampujapataljoonan ja Suomen Merikiepaasin terveydenhuollon. Tällä tähdättiin koko maan lääkintäolojen yhdenmukaistamiseen ja tehokkaampaan valvontaan. Lääkärien määrä lisääntyi hitaasti ja koko 1800-luvun oli maassa vielä välskärinammatin harjoittajia. Kansanterveystyötä ei nykyisessä mielessä ollut organisoitu. Kuitenkin valistuksen jakaminen ja jotkut yksinkertaiset lääkintätoimet oli määrätty mm. pappien ja lukkarien tehtäviksi. Vuonna 1901 Suomessa oli jo 401 laillistettua lääkäriä, joista naisia kuusi. Lisäksi maassa työskenteli 13 lääkäriä, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta. Lääkäritiheys oli yksi 650 asukasta kohti ja piirilääkäreiden paikkoja oli 53. Kunnanlääkäritiheyskin alkoi kasvaa nopeasti. 1890-luvun lopulla heitä oli vain 18, mutta seuraavan vuosikymmenen alussa jo 92. Sairaaloissa oli yleensä vain yksi lääkäri, jonka nimike oli ”linnan- ja sairaalanlääkäri” läänien pääkaupungeissa. Aikaisemmin perustettuja lääninsairaaloita laajennettiin ja korjattiin 1800-luvulla, mutta niiden rinnalle kehitettiin ns. yleiset sairaalat, jotka myös olivat valtion ylläpitämiä. Yleisiä sairaaloita perustettiin seuraaville paikkakunnille: Maarianhamina (1841), Sortavala (1842), Tampere (1847), Jyväskylä (1859), Joensuu (1864), Pori (1879), Kajaani (1878), Tornio (1878), Nurmes (1889), Loviisa (1889), Rovaniemi (1891) ja Savonlinna (1894). Sairaanhoitajakoulutus Armeijan lääkintäolot osoittautuivat vielä Suomen sodan aikana 1808 – 09 kehnoiksi. Sairastuvuus ja haavoittuvuus olivat tietenkin korkeissa lukemissa, joten sotilassairaaloita rakennettaessa niiden tuli olla riittävän suuria. Sotaväen ensimmäinen kivirakenteinen sairaala kohosi paikalle, jossa helsinkiläiset ja kaupungin lukuisat ulkomaiset vieraat ja turistit kuten myös kotimaiset matkailijat käyvät edelleen tutustumassa sankoin joukoin. Kyseessä on Viapori (Sveaborg) eli Suomenlinna. Sinne rakennettiin vuodesta 1747 alkaen varuskuntaa, Sidonnan tunti, diakonissa Hanna Masalin ja opiskelijoita. Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo. jonka yhteyteen tuli aluksi 200-paikkainen sairaala Länsi-Mustasaareen. Suomen sodan aikana 1808 – 09 Viaporissa oli jo toinenkin sairaala ja yhteensä varuskunnan sairaaloissa oli jopa 700 potilaspaikkaa. Sairaanhoidollisista tehtävistä huolehtivat sotilaat, eli aliupseeristoa ja miehistöä käytettiin myös sairaanhoitoon ja -kuljetukseen. Kuitenkin sairaaloiden työntekijöistä on käytetty myös nimikkeitä lääkintämies (sjukvaktare), joita oli 18, sairaanhoitajatar (sjukvakterska), joita oli kahdeksan, sekä lisäksi neljä keittäjää ja pesijää. Sairaanhoitajatar-nimikkeen perusteista tuona aikana ei ole tarkempaa tietoa. Valtion toimesta siviilisairaanhoitajien koulutus alkoi vuonna 1889. Opetusta oli kuitenkin annettu jo aiemmin. Helsingin Diakonissalaitos aloitti sairaalatoiminnan ja samalla sairaanhoidon koulutuksen vuonna 1867. Viipurin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1869, ja myös siellä aloitettiin sekä sairaalatoiminta että diakonissojen koulutus. Punaisen Ristin suomalaisen yhdistyksen kursseilla koulutusta annettiin 1870-luvun lopussa. Sairaaloissa vallitsi ankara pula ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja Punaisen Ristin kursseja järjestettiin joka toinen vuosi 1886 saakka. Ensimmäinen virallinen määräys sairaanhoitajattarista annettiin vuonna 1875. Tässä vaiheessa puhuttiin siviilisairashuoneisiin asetettavista palvelijoista kuten ”sairaanwartijoista” ja ”sairaanwaalijattareista”. Punaisen Ristin sairaanhoitajakoulutus lähti siitä, että Turkin sodassa haavoittuneet ja sairastuneet suomalaissoturit piti saada kotimaahan. Siten professori J.A. Estlander koulutti neljä sairaanhoitajatarta haavoittuneiden hoitajiksi. Yksi hoitaja varattiin erityisesti sairasjunassa ja kotihoidossa tapahtuvaan työhön. Valtion toimesta aloitettua koulutusta laajennettiin vuonna 1891 ja se piteni edelleen kolmivuotiseksi vuonna 1919. Välttämättä ei kuitenkaan sairaanhoitajaksi pääsy aluksi edellyttänyt asianomaista koulutusta. Vuonna 1910 annetulla asetuksella määrättiin ammattiin pääsykriteerit lääkintöhallituksen harkintaan perustuviksi. Vuonna 1888 valmistui Helsingin yleisen sairaalan uusi kirurgian klinikka Kasarmikadulle. Sairaala on edelleen käytössä osana Helsingin seudun yliopistollista keskussairaalaa (HYKS). Sairaalan valmistuttua kirurgian professori Fredrik Saltzman teki aloitteen sairaanhoitajattarien koulutuksen aloittamisesta. Hänen mielestään sairaanhoitotyöhön tarvittiin sivistyneitä, hyvän pohjakoulutuksen omaavia, tyttökoulun tai seminaarin käyneitä nuoria naisia, joille on annettava sekä teoreettista että käytännön koulutusta. Saltzmanin periaatteena oli kouluttaa sairaanhoitajia nimenomaan entisten ”sairaalamatamien tilalle englantilaiseen tapaan” (Rosén 1977 / 2002). Vuonna 1904, kun Saltzman oli ollut jo 14 vuotta lääkintöhallituksen pääjohtajana ja vaikuttanut sitä kautta mm. sairaanhoitajakoulutuksen kehittymiseen, alkoi uusi aikakausi. Silloin Kirurgisen sairaalan ”ylihoitajattareksi ja maan sairaanhoitajakoulutuksen johtajaksi Professori Fredrik Saltzman, Suomen Lääkäriseuran eli Finska Läkaresällskapetin jäsen. Kuva kuuluu valokuva-albumiin, jossa on kuvat 160:stä Suomen Lääkäriseuran jäsenestä. Kuvausaika 1903–1911, kuva Helsingin yliopistomuseo. tuli Florence Nightingalen opetussairaalan, St. Thomas Hospitalin, kurssin suorittanut vapaaherratar Sophie Mannerheim, myöhemmin SPR:n keskushallituksen jäsen ja Punaisen Ristin yhdistysten liiton sairaanhoitajavaliokunnan puheenjohtaja” (Rosén 1977 / 2002). Yleiset lääkärikokoukset alkoivat 1800luvun loppukymmenillä suunnitella maaseudun sairaanhoitoa. Tuli kouluttaa kiertäviä sairaanhoitajia piirilääkäreiden avuksi. Tämä alkoi toteutua erinäisten kiistojen jälkeen vasta 1900-luvun alkuvuosina. Erityistä huomiota kiinnittää se, että tohtori Konrad Relander (myöhemmin ReijoWaara) oli ehdottanut kahden miespuolisen kiertävän sairaanhoitajan asettamista jokaiseen piirilääkäripiiriin. Kätilökoulutus on Suomessa vanhempaa kuin yleinen sairaanhoitajakoulutus. Jo vuonna 1816 avattiin Turussa ensimmäinen kätilöiden valmistuslaitokseksi tarkoitettu synnytyslaitos. Siihen johtaneessa keisarillisessa kirjeessä puhuttiin ”lapsenpäästötalosta”. Ympäristövaikutukset kansanterveyteen Asumisolosuhteet, teollistuminen ja ilman epäpuhtaudet sekä jätteidenkäsittelyn ja vesihuollon puutteet olivat 1800-luvulla tekijöitä, joilla oli merkittävä vaikutus sairastuvuuteen ja kuolevuuteen. Teollisuuden ilmaa saastuttava vaikutus oli aluksi vähäinen, mutta vesistöjen saastuminen oli jo 1850-luvulla näkyvissä. Asumis- ja teollisuusjätteet pääsivät vapaasti vesistöihin, sillä viemäröinti ja vesikäymälät alkoivat yleistyä vasta 1880-luvulta lähtien. Ennen sahateollisuuden kasvua ei asuntorakentamisessa ollut mahdollisuutta käyttää menetelmiä, jotka olisivat edistäneet asumisterveyttä. Sen ajan työkeskeisessä elämässä ja niukkaa toimeentuloa kerätessä tuo käsite tuskin oli edes tunnet- Ambulanssi 3.2011 9 Unioninkatu 9. Tässä Helsingin Diakonissalaitos aloitti toimintansa vuonna 1867. Sairaala oli pieni kahdeksanpaikkainen kulkutautisairaala. Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo. tu. Asunnot olivat myös kaupunkioloissa hataria ja vetoisia, siten myös kylmiä ja kosteita. Sisäänlämpiävät uunit ja valaistustarkoituksessa tuvissa poltetut päreet aiheuttivat savuisuutta, mistä johtuva silmien hierominen oli asukkaiden luonnollinen reaktio. Se taas levitti trakoomaa, josta aiheutui sokeutta ja heikkonäköisyyttä aina 1800-luvun lopulle saakka. Mainitut ongelmat vähenivät, kun sisäänlämpiävät uunit vaihtuivat muihin lämmitysmenetelmiin ja huonevalaisimina yleistyivät petrolilamput 1850-luvulla. Vaaratonta ei puulla ja hiilellä lämmittäminen ollut vielä tuon jälkeenkään, mistä silloin tällöin näemme esimerkkejä vielä 2000-luvullakin. Puulämmitteisissä saunoissa ja asumuksissa sattuu joskus vieläkin häkämyrkytyksiä. Vuonna 1868 Collegium medicum antoi senaatille lausunnon myrkyllisten väriaineiden käytön kieltämiseksi mm. seinäpapereissa ja leikkikaluissa. Etenkin varakkaimmissa perheissä arsenikkipitoisia väriaineita oli mm. vihreissä tekstiileissä, lampunvarjostimissa, seinäpapereissa, keinokukissa ja vieläpä naisten hattuihin käytetyissä oljissakin (Forsius 2003). Suuret nälkävuodet 1866– 68 tuhosivat kahdeksan prosenttia koko maan väestöstä, mikä lukumääräisesti tarkoitti 150 000 ihmistä. Nälänhätä alkoi viljasatojen tuhoutuessa vuoden aikaan nähden harvinaisten hallojen palelluttamina. Kun tähän vielä lisätään vuoden 1866 harvinaisen sateinen ja märkä kesä sekä pitkä ja ankara talvi, joka Etelä-Suomessakin jatkui toukokuun alkuun saakka, oli edessä eloonjäämistaistelu. Suurten aliravittujen kansanjoukkojen vaeltaessa etsimässä ruokaa levisivät kulkutaudit. Lavantautiin kuoli 57 000, punatautiin 7 500 ja hinkuyskään 3000 henkeä. Suurin kuolleisuus oli vuoden 1868 alussa ja koko vuoden aikana kuoli 137 700 henkeä. Yhteiskunnallisten olojen kehittymättömyys lisäsi kuolevuutta Suomessa vielä noiden ns. suurten kuolonvuosien jälkeenkin. Tartuntataudeista isorokko muodosti suuren ongelman vielä 1870-luvun alussa. Vuonna 1874 isorokkoon kuoli noin 18 000 henkilöä. keisarinna esitti lehdistössä voimakkaan vetoomuksen kaikille Punaisen Ristin osastoille varojen ja varusteiden keräämiseksi kenttäsairaaloiden ja lääkintähenkilökunnan lähettämiseksi Turkin sotaan. Punaisen Ristin osasto Helsingissä kehotti kansalaisia liittymään jäsenikseen ja keräämään varoja mainittuun tarkoitukseen. Vetoomus esitettiin venäläisisänmaallisessa hengessä. Päivää aikaisemmin kuin kyseinen keisarinnan vetoomus esitettiin, oli kuollut Suomen kansallisrunoilija J.L. Runeberg. Sillä puolestaan oli mielialoja suomalaisisänmaalliseen suuntaan muokkaava vaikutus. Samana päivänä, kun yllä mainittu vetoomus esitettiin, oli Helsingfors Dagbladetissa toinen näkyvä ilmoitus, jossa kutsuttiin yleisöä samana iltana Helsingin raatihuoneelle perustamaan suomalaista yhdistystä ”haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten”. SPR:n toiminta keskittyi aluksi Helsinkiin ja Turkin sodan jälkeen toiminta hiljeni kunnes jälleen Venäjän-Japanin sodan aikana alettiin varustaa junalasteittain lääkintätarvikkeita ja -henkilökuntaa lähetettäviksi aina Mantshuriaan saakka. SPR:llä tuli myöhemmin olemaan keskeinen merkitys Suomen terveydenhuollossa ja mm. sairaankuljetuksen kehittämisessä. Ensimmäisiä ensiapukursseja se järjesti Helsingissä mm. palomiehille ja poliiseille jo 1800-luvun puolella. Lääkäripalvelut ja sairaalat 1900-luvun alussa Suomen terveydenhuollon kehitystä tarkasteltaessa 1880-luku oli harvinaisen merkityksellinen ajanjakso. Vaikka tuolloin Sisar Edit Backlund vie potilasta lääkäriin. itämään lähteneet aatteet antoivat runsaamman sadon vasta seuraavien vuosikymmenien aikana, olivat tulokset jo alkuvaiheessa rohkaisevia. Erityisen tärkeäksi 1880-luku muodostui kunnallisen terveydenhuollon kannalta. (Forsius 1989) Vuonna oli 1879 annettu terveydenhuoltoasetus, jossa määriteltiin kunnille kuuluvat terveydenhoidolliset tehtävät sekä tarvittava hallintojärjestelmä. Kunnanlääkärijärjestelmä alkoi kehittyä 1880-luvulla. (Nyström 2010). Laajalla ja harvaanasutulla maaseudulla ei ollut riittäviä lääkärinpalveluja, jos niitä kohta ei välttämättä osattu kaivatakaan kovin aktiivisesti. Vanhaa välskärikunta oli vielä suuremmilla paikkakunnilla ja maaseudulla turvauduttiin pitkälti vanhaan kansanlääkintäperinteeseen. Kunnanlääkäritiheyden kasvua edisti valtiovallan hidas reagointi ja raskas päätöksentekokoneisto, joista johtuen kuntien omien päättäjien täytyi tehdä paikallisia järjestelyjä. Kunnansairaaloita alkoi syntyä vähitellen kunnanlääkäreiden vastaanottojen yhteyteen. Aluksi ne olivat muutaman sairaansijan ”sairastupia”. Valtionapujärjestelmä tuli voimaan 1880-luvulla, kun kunnat saivat valtionapua kunnanlääkärien palkkaamiseen. Alussa järjestelmä oli harkinnanvarainen, mutta vuoden 1885 valtiopäivillä se vakiinnutettiin. Valtio voi myöntää yksityisille kunnille raha-apua kunnanlääkärin palkkaamiseksi sekä sairastupien perustamiseksi (Mattila 2011). Yhden tai useamman kunnan päättäessä yhdessä perustaa kunnanlääkärin toimen, senaatti käsitteli jokaisen avustus- päätöksen erikseen ja lopullisen päätöksen teki keisari (Nyström 2010). Kunnanlääkäreiden palkkaaminen oli täysin riippuvaista paikallisista resursseista. Niin ollen syntyi alueellista epätasapainoa lääkäripalveluiden saatavuudessa, mikä ei ole kokonaan poistunut vielä tänäkään päivänä. Valtion toimesta palkattiin 1900-luvun alussa Pohjois-Suomen harvaanasutuille seuduille aluelääkäreitä. 1900-luvun alussa Suomi oli monenlaisen yhteiskunnallisen murroksen alaisena, mikä aiheutti uusia haasteita ja vaikeuksia terveydenhuollon järjestämisessä. Lääninsairaaloita oli seitsemän ja yleisiä sairaaloita 11. Kaupunginlääkärit oli nimitetty lähes jokaiseen kaupunkiin. Vähitellen alkoi olla tarjolla enemmän myös yksityisiä terveyspalveluita, joita ylläpitivät erilaiset yritykset ja yhteisöt. Suurten teollisuuslaitosten yhteyteen alettiin perustaa lääkärin vastaanottoja ja jopa pieniä sairaaloita (Nyström 2010). Vuonna 1901 kunnanlääkäreiden tehtävämäärittelyä täsmennettiin. Lääkintöhallitus laati kunnanlääkäreiden malliohjesäännön, mutta kaikkien kuntien halukkuus panostaa terveydenhuoltoon ei ollut tarkoituksenmukaista. Sen jälkeen ei terveydenhuollossa tapahtunut merkittävää edistystä ennen I maailmansotaa, sillä vaikka komiteamietinnöin ja asiantuntijalausunnoin yritettiin lisätä maaseudun lääkintäolojen järjestelmällisyyttä, merkittävät uudistukset sammuivat senaatin vastustukseen. ANTTI JÄRVINEN LÄHTEET: Forsius Arno: Suomen terveydenhuollon murros 1880-luvulla, www.saunalahti.fi/arnoldus Järvinen Antti: Hoitaja vai kuljettaja? Suomalaisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon historia. Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy 1998 Mattila Yrjö: Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Kelan tutkimusosasto 2011 Punaisen Ristin alku Suomessa Vuonna 1877 alkoi Venäjän ja Turkin sota, jossa oli, kuten jo aiemmin kävi ilmi, myös joukkoja Suomesta. Samoihin aikoihin perustettiin Helsinkiin Venäjän Punaisen Ristin alaosasto, oikealta nimeltään Yhdistys sairasten ja haavoitettujen sotilaiden hoitoa varten. Uuden Helsinkiin perustetun osaston puheenjohtajaksi tuli kenraalikuvernöörin puoliso Amalia Adlerberg. Toukokuun 7. päivänä 1877 Venäjän Valokuva: Helsingin Diakonissalaitoksen museo. Mustaniemi Harri: Saappaat savessa. Pohjois-Karjala projektin tutkimussäätiö 2005 Nyström Samu: Vapaus, terveys, toveruus, lääkärit Suomessa 1910 –2010. Suomen Lääkäriliitto 2010 Arthur Edvard af Forselles (kuvan keskellä sivuttain) suorittamassa leikkausdemonstraatiota Kirurgisessa sairaalassa. Lääketieteen kandidaatti Ina Rosqvist on kuvassa toinen vasemmalta. Kuudes oikealta on mahdollisesti Fredrik Saltzman. Kuvausaika: 1890-luku, kuva Helsingin yliopistomuseo. Rosén Gunnar: Sata sodan ja rauhan vuotta, Suomen Punainen Risti 1877–1977. SPR 1977/ 2002 Ambulanssi 3.2011 Jukka Uotila/Suomen Lääkäriliiton kuva-arkisto 10 Voiko nainen olla väkivaltainen? Kyllä voi ja siitä on olemassa tilastotietoja sekä lievempää että raskaampaa väkivaltaa koskien. Syyt naisten väkivaltaiselle käytökselle ovat monesti samoja kuin miestenkin kuten esimerkiksi päihderiippuvuus, heikko stressinsietokyky ja tottumus ratkoa ristiriitatilanteita väkivaltaisesti. Naisten tekemien henkirikosten määrä on kasvanut, minkä arvellaan johtuvan naisten lisääntyneestä alkoholinkäytöstä. Monet vaikutteet väkivaltaisuuden kehittymiselle ovat peräisin jo lapsuudesta; käytösongelmat ja psyykkinen häiriintyneisyys ovat tänäkin päivänä näkyvissä monen lapsen kohdalla jo varhaisessa vaiheessa. Naisen syyllistyessä aikuisiässä henkirikokseen on takana jo tavallisesti tuomioita muusta rikollisuudesta. Naisten tekemissä parisuhderikoksissa, jotka pahimmillaan johtavat kumppanin kuolemaan, voi olla kyse myös itsepuolustuksesta. Pitkään jatkunut alisteisuus ja henkisen sekä fyysisen väkivallan kohteena oleminen voi laukaista reaktion, joka äkkinäisyydessään voi johtaa seuraukseen, jollaista tekijä ei pohjimmiltaan ole halunnut. Lievään parisuhdeväkivaltaan naiset saattavat syyllistyä yhtä usein kuin miehet. Osa näistä tapauksista ei tule koskaan esille, koska miesten itsetunto ei salli tilanteen myöntämistä. Fyysisistä eroista johtuen naisten harjoittama väkivalta voi parisuhteessa olla vaikutuksiltaan niin vähäinen, ettei sitä pidetä ongelmana. Kohdistuipa väkivaltainen käytös puolisoon tai lapsiin, takana on yleensä muitakin ongelmia ja pitempiaikaisia käytöshäiriöitä ja/tai päihteiden käyttöä. Naisen toistuva väkivaltaisuus, joka pahimmillaan kohdistuu omiin lapsiin, liittyy usein moniongelmaisuuteen, stressiin ja itsetuhoisuuteen. Hoitohenkilökunnan potilaisiin kohdistama väkivalta on harvinaista, mutta äärimmäisiä esimerkkejä on Suomessakin puitu tuomioistuimissa jo vuosia. Kansainvälisissä tutkimuksissa terveydenhuollon henkilökunnan tekemissä toistuvissa henkirikoksissa miehillä on yliedustus. Näissä tutkimuksissa 86 % oli kuulunut hoitohenkilökuntaan ja heistä 49 % oli ollut naisia. Kuitenkin koko terveydenhuollossa työskentelevästä hoitohenkilökunnasta huomattavasti suurempi osa on naisia. Se, että Suomessa hoitoalalle pääsee siinä määrin häiriintyneitä henkilöitä, että he pystyvät työssään yhteen tai useampaan henkirikokseen, on hyvin harvinaista, mutta ei mahdotonta. S eulottuja tiedonjyviä Tällä palstalla käsitellään terveyteen ja sairauteen liittyviä asioita yleisemmällä tasolla kuten myös sairauksien syitä, seurauksia ja hoitoa. Aiheet eivät välttämättä suoraan liity ambulanssityöhön, mutta terveydenhuollon ammattilaisina tämän lehden lukijat saattavat kuitenkin olla niistä kiinnostuneita. Jos tarjottu tieto ei aina sisällä varsinaista uutista, saattaa sen mieleen muistuminen olla hyvänä lisänä muun ammattitietouden joukossa. Terveyden- huollossa sitä paitsi kaikki liittyy kaikkeen, vaikka heti ei siltä vaikuttaisikaan. Palstalla voidaan kirjoittaa myös muista kuin edellä mainituista aiheista, jos ne jotenkin liittyvät vakinaisen lukijakunnan työhön. Työuupumus yleinen terveysongelma Suomessa sainvälisesti vertailukelpoisia lukuja on asiasta vaikea saada. Työuupumus kuormittaa koko elimistöä ja sen tiedetään esimerkiksi lisäävän riskiä sairastua diabetekseen. Sillä on yhteyksiä myös sydänsairauksien riskitekijöihin. On myös todettu, että uupumus lisää infektioherkkyyttä. Edelleen samassa yhteydessä voi esiintyä unihäiriöitä, jotka taas omalta osaltaan lisäävät väsyneisyyttä ja stressaantuvuutta. Vakavassa työuupumuksessa esiintyy yleisesti myös mielialaja ahdistuneisuushäiriöitä. Työuupumuksessa on kyse pitkittyneestä väsymyksestä, joka ei vähene levolla. Vaikeutuneessa tilanteessa edes pidempi loma ei tuo muutosta. Seurauksena on usein turhautuneisuus, kyynisyys, työn ilon katoaminen ja yleinen negatiivisuus. Taustalla voi olla psyykkinen ongelma, joka työn kuormittavuuden lisäännyttyä on vauhdittanut uupumusta ja päinvastoin. Jos työuupumuksen syihin puututaan ajoissa sekä organisaatio- että yksilötasolla, voidaan mahdollisesti ehkäistä kroonistuva työkyvyttömyys ja yksilön terveydentilan yleinen ja ennenaikainen rappeutuminen. Alkoholi ei työuupumusta paranna, vaan pahentaa, ja sen käyttäminen lääkkeenä vaurioittaa varmimmin yksilön terveydentilan kokonaisuudessaan. Aivohalvauksen hoitotulokset ovat parantuneet, mutta edelleen on parannettavaa Kuka tahansa yrittäjä tai työntekijä on tuntenut jossakin vaiheessa stressiä toimeentulonsa hankinnassa. Monet asiat voivat kuormittaa henkistä kestokykyä yhtä aikaa ja silloin kärsii yleensä fyysinenkin hyvinvointi. Työtä voi olla liikaa tai liian vähän, tai sen laatu ei tyydytä. Moni voi kokea ristiriitaa tekemänsä työmäärän ja siitä saatavan tulon välillä. Epäonnistumisen vaara saattaa stressata, jos panoksena menestymiseen ovat olleet suuret investoinnit, eikä vastaavasti pysty varmistautumaan kaluston riittävästä käyttöasteesta ja yritystoiminnan jatkuvuudesta. Lyhytaikainen ja ohimenevä työstressi laukeaa, jos siihen johtaneet syyt saadaan poistettua. Aina se ei mene kuitenkaan ohi, jos kuormitus on liian pitkäkestoista eikä ulospääsyä epätyydyttävästä tilanteesta ole näkyvissä. Silloin puhutaan työuupumuksesta, joka vaatii aktiivista puuttumista oireita aiheuttaviin tekijöihin. Väsymyksestä voi tulla pysyvämpää, jos työ- ja elämäntilannetta ei kartoiteta eikä haeta apua ammattiauttajilta. Terveydenhuollon työntekijöiden uupumuksesta on puhuttu paljon mm. työvoiman vähyyteen ja potilaiden raskashoitoisuuteen vedoten. Asiantuntijat kuitenkin arvioivat, ettei työuupumus terveydenhuollossa työskentelevillä poikkea merkittävästi esiintyvyydestä väestötasolla. Tosin kan- Tuunainen Arja, Akila Ritva, Räisänen Kirsi: Osaatko tunnistaa työuupumuksen ja hoitaa sitä? Duodecim 2011; 127: 1139 – 46. Aivohalvaus on kallis kansansairaus johon sairastuu vuosittain yli 10 000 suomalaista ja jonka on joskus sairastanut 1,5 prosenttia väestöstä. Aivohalvauskeskusten perustaminen on parantanut sairauden hoitotuloksia, mutta yli kolmasosa potilaista ei edelleenkään pääse optimaalisen hoidon piiriin. Myös lääkehoidossa on parantamisen varaa, osoittaa LL Atte Meretojan väitöstutkimus. Neljäsosa aivohalvauspotilaista kuolee vuoden sisällä sairastumisestaan. Kuolleisuus on kuitenkin viime vuosikymmenen aikana pienentynyt. Keskimääräinen elinaika aivoinfarktin jälkeen on pidentynyt kahdella vuodella ja on nyt vajaa kahdeksan vuotta. Myös odotettava elinaika aivoverenvuodon jälkeen on pidentynyt vuodella ja on nyt reilu neljä vuotta. – Vaikka väestö vanhenee, uusien aivohalvausten määrä vähenee ja potilaat selviävät paremmin halvauksestaan, Meretoja toteaa. Aivohalvauksen ilmaantuvuus on vähentynyt riskitekijöiden – korkean verenpaineen, kolesterolin, tupakoinnin ja ylipainon – suhteen tapahtuneen suotuisen kehitysten ansiosta. Aivohalvauksen sairastamisen jälkeen tarvitaan elämäntapamuutoksia ja riskitekijöiden lääkehoitoa; lääkehoito toteutuu kuitenkin suositusten mukaisesti vain puolella potilaista. Meretojan tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa, että nykyaikaisessa tarkat kriteerit täyttävässä aivohalvauskeskuksessa hoidettujen potilaiden kuolleisuus ja laitoshoitoon jäämisen riski ovat pienempiä kuin jos potilaat hoidetaan tavallisissa sairaaloissa. – Kuitenkin yli kolmannes potilaista Suomessa hoidetaan edelleen aivohalvauskeskusten ulkopuolella, väittelijä huomauttaa. Aivohalvaukset johtuvat aivoverisuonen tukoksesta (aivoinfarkti) tai repeämästä (aivoverenvuoto eli ICH ja lukinkalvonalainen vuoto eli SAV). Aivohalvaukset ovat tärkeimpiä kuoleman ja pitkäaikaisen vammaisuuden aiheuttajia Suomessa. Elämänsä ensimmäisen aivohalvauksen saa vuosittain yli 10 000 suomalaista ja yli 80 000 on joskus sairastanut aivohalvauksen. Aivohalvauspotilaiden terveydenhuollon kustannukset ovat yli miljardi euroa vuosittain, eli seitsemän prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista. Helsingin yliopiston tiedote 15.8.11, lyhennetty. Teksti: Päivi M. Lehtinen Putkonen Hanna: Suomalaisten naisten väkivalta. Duodecim 2011; 127: 1212–8 AJ Vakavassa työuupumuksessa esiintyy yleisesti myös mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä. Ambulanssi 3.2011 11 Jouko Sultsi on kuollut Vanhemman polven hyvin muistama sairaankuljettaja Jouko Sultsi kuoli pitkän sairauden uuvuttamana Laakson sairaalassa Helsingissä 12.6.2011. Hän oli syntynyt 12.2.1941 Helsingissä ja asui lähes koko ikänsä Meilahdessa ja Pikku-Huopalahdessa näköetäisyydellä keskussairaalasta. Sultsi aloitti sairaankuljettajan uransa jo vuonna 1960 yksityisessä sairaankuljetusyrityksessä nimeltään Car-Hire Oy, jolla oli autovuokraamo, venevuokraamo ja lääkärivälitys. Vuokra-autoja oli 130, lääkäriautoja oli seitsemän ja isoja moottoriveneitä useampia sekä ambulansseja aluksi kaksi ja myöhemmin kolme. Kaikki yrityksen työntekijät hoitivat yrityksen kaikkia tehtäviä tarvittaessa. Toimipaikkoja oli Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Sairaankuljetustoiminta lakkautettiin kannattamattomana 1965 ja Sultsi siirtyi Sairaankuljetus Antti Etelän palvelukseen. Vuonna 1970 Sultsi siirtyi Helsingin ja Ympäristön Sairaankuljetus Oy:n palvelukseen ja 1975 hän osti osakkuuden kyseisestä yhtiöstä jatkaen yrittäjänä toimintaa siihen saakka, kunnes yritys myytiin Suomen Punaiselle Ristille vuonna 1989. Tuolloin yritys oli Suomen suurin kooltaan ja liikevaihdoltaan. Sillä oli kahdeksan ambulanssia ja kaksi inva-taksia. Yritys oli Suomen Sairaankuljetus ry:n jäsen. Kaupan myötä Sultsi siirtyi Esperin palvelukseen kahdeksi vuodeksi. Seuraavaksi Jouko Sultsi siirtyi Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin kuljetuskeskuksen palvelukseen, jossa toimi muutaman vuoden sairaankuljettajana, sen jälkeen inva-auton kuljettajana ja lopuksi viitisen vuotta yhtymän toimitusjohtajan Lauri A. Laitisen henkilökohtaisena autonkuljettajana. Eläkkeelle hän siirtyi 1.8.2006. Tärkein ja merkityksellisin Jouko Sultsin tehtävistä oli kuitenkin hänen osuutensa sydänambulanssi kokeilussa vuonna 1971. Suomen Sydäntautiliitto järjesti Paavo Nurmen Säätiön avustuksella puoli vuotta kestäneen sydänambulanssikokeilun Helsingissä 1.3. –30.8.1971. Kokeilun ensimmäisen kolmen kuukauden vetäjä oli Holger Pitkänen ja hänen jälkeensä seuraavat kolme kuukautta Jouko Sultsi. Sydänambulanssi oli sijoitettu Meilahden sairaalaan. Kuljettajina, sairaanhoitajina ja puhelinpäivystäjinä toimivat vapaaehtoiset. Lääkäreinä toimivat Meilahden sairaalan päivystysalueen anestesialääkärit, joista voi mainita esimerkiksi Markku Murtomaan. Tuo kokeilu on ollut merkittävä. Se johti sairaankuljetusalan heräämiseen ensihoitoon ja sen merkitykseen potilaille. Sydänambulanssista tuli kokeilun jälkeen Helsingin Lääkäriambulanssi ja sitä myöten koko maan hoitotason sairaankuljetus alkoi. Jouko Sultsilla oli merkittävä rooli tuon kokeilun läpiviemisessä. PERTTI KIIRA Kuvat: Pertti Kiiran arkisto Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n valtakunnallinen ammattilehti Päätoimittaja: Mikael Söderlund Nuijamiestentie 7, 00400 Helsinki puh. 09 587 9390 faksi 09 587 9905 mikael.soderlund@sairaankuljetusliitto.ﬁ Toimitus ja ilmoitukset: Nuijamiestentie 7 C, 00400 Helsinki puh. 09 587 9390 | faksi 09 587 9905 toimisto@sairaankuljetusliitto.fi Taitto: adhelena@adhelena.ﬁ Paino: Pirkanmaan Lehtipaino oy | Tampere, 2011 Ilmoitushinnat: etusivu takasivu 1/1 sivu 1/2 sivu pysty/vaaka 1/4 sivu 1/8 sivu 1/16 sivu Car-Hire Oy:n ambulansseja 1960 ja Jouko Sultsi sydänambulanssin edustalla 1971. 1 750 e 1 650 e 1 590 e 790 e 390 e 205 e 105 e Osoitteet ja osoitteenmuutokset: toimisto@sairaankuljetusliitto.ﬁ Ambulanssi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti 4.2011 ilmestyy viikolla 50. Aikakauslehtien Liiton jäsen KEVÄTKOKOUS 2012 SSK:n www.sakuyrittajat.fi YKSITYINEN SAIRAANKULJETUS TUTUKSI kevätkokous Naantalissa 21.–22.4.2012. Ambulanssi 3.2011 12 Hälytysajokoulutusta - ettei kävisi näin! Uusi Standardi a division of Medtronic Kuva: Jaakko Kyyrönen Järjestämme ajokoulutusta yhteistyössä SSK ry:n kanssa ajoharjoitteluradoilla eri puolilla Suomea. Sairaankuljettajien koulutuksesta vastaavat kokeneet ajokouluttajat. Koulutus sisältää hälytysajo-ohjeiston ja siihen liittyvän lainsäädännön, ajoneuvon käsittelyharjoituksia radalla ja ajoharjoittelua liukkaalla pinnalla. ® LIFEPAK 15 monitori-deﬁbrillaattori Physio-Control on asettanut standardit monitori-deﬁbrillaattoreille jo yli 50 vuotta. Nyt tuomme markkinoille täysin uuden standardin, LIFEPAK® 15 monitori-deﬁbrillaattori. LIFEPAK® 15 on täynnä uusia kliinisiä ja käytännöllisiä innovaatioita, jotka on sisällytetty kovimpaan mahdolliseen käyttöön tehtyyn LIFEPAK TOUGH™ deﬁbrillaattoriin. Lisätietoja LIFEPAK® 15 monitori-deﬁbrillaattorista ja muista LIFEPAK® -tuotteista saatte puhelimitse 020 7281 200 tai www- sivuiltamme www.physio-control.ﬁ Koulutetut saavat kurssista virallisen todistuksen ja yrittäjä oman todistuksen kilpailutusta varten. Tutustu tarkemmin sivuillamme: www.dare.fi Yhteydenotot: D.A.R.E.-Product Oy: Hannu Jore +358 500 591 952 SSK ry: Mikael Söderlund +358 50 439 4773 Sairaankuljetusyrittäjä. Miksi tehdä asioita puolella teholla? Yhteistyökumppanit: Rakennetaan yrityksesi pankki- ja vakuutusasioista toimiva kokonaisuus. Saat vahinko-, työeläke- ja henkivakuutukset pankkipalvelujen kanssa saman katon alta ja voit keskittyä yrittämiseen. Me turvaamme taustan. Kysy lisää 03 04 05 06, www.a-vakuutus.ﬁ Vahinkovakuutukset myöntää A-Vakuutus Oy ja Pohjola Vakuutus Oy, Työeläkevakuutukset myöntää Ilmarinen, Henki- ja lisäeläkevakuutukset myöntää OP-Henkivakuutus Oy.