1. No category

2/2014
Atlantic 75 – kunnon työjuhta, s. 10
Uusien tulokkaiden ”Bootcamp”, s. 12
Meripelastusseuran
strategiset valinnat 2015-2020, s. 20
28. meripelastustaitokilpailut
29. meripelastustaitokilpailut
Tampereella 30.8., s. 18
Turussa, s. 9-15
Vahinkoja sattuu. Sinäkin voit tarvita Meripelastusseuraa. Viime vuonna se auttoi 3000 ihmistä merellä ja järvillä. Osa tarvitsi vain hinausta,
osa oli kuolla. Meripelastusseura on vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö, jonka toimintaa rahoitetaan lahjoitus- ja avustusvaroin.
Auta Meripelastusseuraa olemaan olemassa ja auttamassa lähettämällä viiden euron hintainen tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16155.
meripelastus.fi
Rahankeräyslupa 2020/2013/2491, Poliisihallitus, Arpajaishallinto. Lupa on voimassa 28.6.2013-30.5.2015 Koko Suomen alueella Ahvenenmaata lukuunottamatta. Lahjoituspalvelun mahdollistaa Arena Interactive.
2/2014
Vapaaehtoinen meripelastaja
Den frivilliga sjöräddaren
Suomen Meripelastusseura ry
Finlands Sjöräddningssällskap rf
Meripelastusseuran jäsenlehti
84. vuosikerta, ISSN 1236-9551
Painos 18.000 kpl
Komentosillalla4
Toimitusneuvosto
På bryggan
4
Kristiina Jakobsson, Markus Karjalainen,
Eero Nurmikko, Jari Piirainen,
Aki Seeck, Sanja Starck, Sadri Wirzenius
Liian leveä hymy
9
Toimitus
Päätoimittaja Jari Piirainen
Toimitussihteeri Sadri Wirzenius
Eero Nurmikko
Atlantic 75, uusia työjuhtia Englannista
10
Venemiehistöön hakeneita testattiin
12
Kiviniemessä puhaltavat uudet tuulet
14
Vuoden meripelastajat 2013
15
Laivanisännän vastuu – mitä se tarkoittaa? 16
Ulkoasu
M.E.N Oy
Ilmoitusmyynti
Ilmoitustilavaraukset / ilmoituskoko-varaukset
sähköposti: meripelastaja@gmail.com
soita: 0400-946624
Strategia 2015-2020
20
Tekninen vika aiheuttaa suurimman osan
meripelastajille tulevista avunpyynnöistä
22
Meripelastustaitokilpailut Virossa
24
Meripelastajan lokikirja
27
Uusia tuulia Kiviniemessä,
s. 14
Mitä tarkoittaa
laivanisännän vastuu?,
s. 16
ilmoitusaineistot: eero.nurmikko@iki.fi
Paino
Puna Musta Oy, Joensuu 2014
Painotuote
Ilmestymis- ja materiaaliaikataulu
Seuraava jäsenlehti ilmestyy syyskuun lopussa.
Lehden aineiston on oltava toimituksessa 30.8.
mennessä. Sähköinen aineisto:
sadri.wirzenius@meripelastus.fi. Aineistoa ei
palauteta. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan Seuran toimistoon
smps.toimisto@meripelastus.fi.
Suomen Meripelastusseuran toimisto
Vaihde: 020741 6030 (ma-pe klo 10-12 ja 13-15)
Fax: 020741 6031 smps.toimisto@meripelastus.fi
Bulevardi 46, 00120 Helsinki
etunimi.sukunimi@meripelastus.fi
Toimitusjohtaja Jari Piirainen 040 586 2006
Valmiuspäällikkö Jori Nordström 0400 656 171
Tekninen päällikkö Lasse Kämäräinen 040 503 1110
Talouspäällikkö Tiina Hietikko 040 589 7550
Tiedotuspäällikkö Sadri Wirzenius 0400 438 090
Koulutussuunnittelija Joonas Lahelma 040 167 8637
Alustarkastaja Taneli Mauno 040 561 6516
Jäsenvastaava Tiia-Maria Tykkä 040 584 5222
Bågaskärin isäntä Tomas Backman 040 728 9939.
Kannen kuva Eero Nurmikko
Veneen tekninen vika tai huollon
laiminlyönti aiheuttaa suurimman
osan meripelastajille tulevista
avunpyynnöistä. Lue, miten niitä voi
ehkäistä!, s. 22
Atlantic 75 - työjuhtia Englannista
Seuralla on tällä hetkellä käytössään
11 Atlantic 75 -venettä, s.10.
pereen kisoihin
m
Ta
i
s
e
e
u
k
k
u
jo
Ilmoita
s. 18
27.6. mennessä!,
Komentosillalla
På bryggan
M
kyistä enemmän. Merkittävä parannus on tavoite yhdistysten veneinvestointien omarahoitusosuudesta luopumisesta vuoteen 2020
mennessä. Tästä Seuralle koituva
lisärahoitustarve voidaan kompensoida viemällä päätökseen neuvottelut alle kymmen metriä pitkien
pelastusveneiden arvonlisäveron
palauttamisesta Seuralle. Uuden
strategian täydennykseksi valmistuvat myöhemmin osastrategiat venehankinnoista ja veneiden ylläpidosta, valmiudesta, koulutuksesta,
taloudesta, viestinnästä ja organiSeurassa otetaan käyttöön uusi soitumisesta.
alusluokitus, jonka perusteella hanUseita vuosia esillä ollut Meripekittavat pelastusveneet soveltuvat
entistä paremmin vapaaehtoisten lastusseuran hallinnon uudistakäyttöön sekä toiminnallisesti että minen on strategiassa annettu haltaloudellisesti. Seura tukee yhdis- lituksen selvitettäväksi. Jatketaanko
tysten toimintaa mm. varainhan- nykyisellä kaksiportaisella mallilla,
kintaa ja koulutusjärjestelmää ke- jossa Seura on jäsenyhdistystensä
hittämällä sekä ottamalla vastuuta toimintaa tukeva keskusjärjestö, vai
myös yhdistysten taloudesta ny- lakkautetaanko paikalliset yhdiseripelastusseuran
valtuusto vahvisti
kevätkokouksessaan 26.4.2014
Seuran strategian vuosille 2015–
2020 sekä uuden alushankintaprosessin. Uuden strategian keskeinen
periaate on vapaaehtoisten meri- ja
järvipelastajien toiminnan tukeminen ja ylläpitäminen. Erityistä
huomiota kiinnitetään yksittäisiin
pelastajiin sekä varsinaisesta operatiivisesta meripelastustoiminnasta
vastaaviin paikallisiin yhdistyksiin.
tykset ja siirrytään Seuraan, jonka
jäseniä ovat kaikki nykyisten jäsenyhdistysten jäsenet, ja joka ottaa
vastuun myös operatiivisesta meripelastustoiminnasta ja kantaa laivanisännän vastuun? Selvitykseen
on syytä sisällyttää myös edellisessä
strategiassa hyväksytty tavoite Seurasta nykyistä suurempine alueellisine, operatiivisesta toiminnasta
vastaavine
yhdistyksineen.
Useimmat meri- ja järvipelastajat
haluavat toimia pelastusveneiden
miehistöissä mieluummin kuin yhdistysten hallinnossa. Kaikissa vaihtoehdoissa on kuitenkin pidettävä
huolta alueellisen vaikutusvallan
säilymisestä päätöksenteossa.
Uuden strategian mukaan arvojamme ovat vapaaehtoisuus, pyyteettömyys, turvallisuus, pätevyys
ja ympäristötietoisuus. Näihin jokaisen meri- ja järvipelastajan on
varmasti helppo sitoutua.
Kevätkokouksessaan 2013 hyväksymän ponnen seurauksena
valtuusto sai käsiteltäväkseen myös
kuvauksen Seuran alushankintaprosessista. Sen tavoitteena on parantaa hankintojen avoimuutta, yhdistysten vaikutusmahdollisuuksia
ja tiedonkulkua hankinnan osapuolten välillä sekä saada entistä
paremmin vapaaehtoisten käyttöön
soveltuvia kustannustehokkaita pelastusveneitä. Hyväksyessään prosessikuvauksen valtuusto korosti
veneitä hankittaessa erityisesti otettavaksi huomioon Seuran osalta investointikustannukset ja yhdistysten kannalta käyttö- ja ylläpitokustannukset. Kun paikallisen rahoituksen saaminen meripelastus-
Katse eteenpäin
Med blicken riktad framåt
S
jöräddningssällskapets fullmäktige fastställde under vårmötet den 26.4.2014
Sällskapets strategi för åren 2015–2020
samt en ny båtförvärvsprocess. Den
centrala principen i den nya strategin är att man
stöder och uppehåller de frivilliga sjöräddarnas
verksamhet. Särskild uppmärksamhet fästs vid
den enskilda sjöräddaren och de lokala föreningarna, som ansvarar för den egentliga operativa verksamheten.
Sällskapet tar i bruk en ny båtklassindelning, utgående från vilken de räddningsbåtar som vi
anskaffar lämpar sig bättre än förr för de frivilliga sjöräddarnas verksamhet både ekonomiskt
och operativt sett. Sällskapet understöder föreningarnas verksamhet bl.a. genom att utveckla
medelsanskaffningen och utbildningssystemet
samt genom att ta mer ansvar än förr även för
föreningarnas ekonomi. En betydlig förbättring
är målet att avstå från föreningarnas självfinansierade del vid båtinvesteringar före år 2020. Det
ökade behovet av finansiering som det här
medför Sällskapet kan man kompensera genom
4
Meripelastaja 2-14
att slutföra förhandlingarna om återbäring av
mervärdesskatten för båtar som är under tio
meter långa. Den nya strategin kompletteras senare med delstartegier för båtförvärv och underhåll av båtar, beredskap, utbildning, ekonomi
och information och för hur man organiserar
sig.
Enligt strategin är det styrelsens uppgift att utreda förnyandet av Sjöräddningssällskapets administration, vilket varit på tapeten redan i flera
år. Ska vi fortsätta med den nuvarande tudelade
modellen, där Sällskapet är en centralorganisation som stöder sina medlemsföreningars verksamhet? Eller ska vi upplösa de lokala föreningarna och ha ett Sällskap vars medlemmar består
av de nuvarande medlemsföreningarnas medlemmar och som har ansvaret även för den operativa sjöräddningsverksamheten och redaransvaret? I denna utredning bör behandlas även
det mål om som godkändes i den föregående
strategin, nämligen att Sällskapet borde bestå
av större regionala föreningar än i dag som ansvarar för den operativa verksamheten. De flesta
sjöräddare vill hellre vara med i båtarnas manskap än i föreningarnas administration. Oberoende av vilket alternativ man väljer, bör man se
till att det regionala inflytandet bevaras i beslutsfattandet.
Enligt den nya strategin är våra värden frivillighet, oegennytta, säkerhet, kompetens och
miljömedvetenhet. Varje sjöräddare kan lätt förbinda sig till dessa.
Till följd av den kläm som godkändes under vårmötet 2013 behandlade fullmäktige även en beskrivning av Sällskapets båtförvärvsprocess.
Syftet med den är att förbättra transparensen
vid båtförvärv, föreningarnas möjligheter att påverka och informationsutbytet mellan de olika
parterna i anskaffningen samt att hitta kostnadseffektiva räddningsbåtar som lämpar sig
ännu bättre för de frivilliga sjöräddarnas behov.
Vid godkännandet av processbeskrivningen poängterade fullmäktiga att man vid båtförvärv
bör ta särskild hänsyn till investeringskostnaderna vad gäller Sällskapet och bruks- och un-
Vuonna 2014 oli 24.5. mennessä suoritettu 105 tehtävää, joissa autettiin 187 ihmistä ja 82 alusta.
toimintaan on vuosien mittaan
vaikeutunut ja maassamme on
jopa kuntia, jotka eivät tue alueensa vapaaehtoista meri- tai järvipelastusta lainkaan, pelastusveneiden käyttökustannukset korostuvat entisestään.
Veneilykauden alettua tänä
vuonna tavallista aikaisemmin vapaaehtoisten meri- ja järvipelastajien tehtävät ovat myös alkaneet
jo huhtikuussa. Turvallista purjehduskautta sekä merelle että
järville. Pidetään huolta toisistamme!
Jorma Salopelto
valtuuston varapuheenjohtaja
Uusia tapoja tukea
vapaaehtoista
meripelastustoimintaa
n–Meripelastusseura kehittää varainhankintaansa.
Alkukesän aikana toteutetaan valtakunnallinen mainoskampanja. Lisäksi Seuran nettisivuille on avattu
uudet Lahjoitus-sivut.
Mainoskampanjan päätavoitteena on varainhankinta ja ensisijaisena lahjoitusmuotona tekstiviestilahjoitus. Lisäksi tavoitteena on lisätä Seuran yleistä
tunnettuutta ja siten tukea varain- ja jäsenhankintaa
laajemmin ja pitemmällä aikavälillä. Kampanjan painopiste ajoittuu kesäkuun alkuun, ja se koostuu
printtimainoksista (lehtimainonta ja julisteet), verkkomainonnasta sekä radiokampanjasta. Mainoskampanjan suunnittelusta vastaa mainostoimisto
Hasan & Partners. Nyt toteutettavalle kampanjalle
suunnitellaan jatkoa syksylle ja ensi vuodelle.
Uudet Lahjoitus-sivut julkaistiin toukokuun alussa.
Kokonaan uutena tukimuotoja on Lahjoituskauppa,
missä käyttäjä voi valita sopivan suuruisen lahjoituksen valmiista vaihtoehdoista. Kunkin summan
kohdalla olevasta kuvasta näkee, mitä vapaaehtoisen meripelastajan tai pelastusaluksen välttämättömiä varusteita lahjoituksella saa. Maksu hoituu
helposti verkkomaksuna. Lahjoituksen voi myös halutessaan omistaa toiselle henkilölle. Muita sivuilta
löytyviä tukimuotoja ovat mm. testamentti- ja merkkipäivälahjoitus.
Tekstiviestilahjoituksella voi lahjoittaa 5 euroa
(viesti LAHJOITUS numeroon 16155) tai 10 euroa
(viesti LAHJOITUS10 numeroon 16155). Uudet Lah-
Jori Nordströmille Rajan ansiomitali
derhållskostnaderna vad gäller föreningarna. Båtarnas brukskostnader spelar en allt större roll nu
när det under årens lopp har blivit
allt svårare att få lokal finansiering
till sjöräddningsverksamhet. Det
finns till och med kommuner som
inte alls understöder den frivilliga
sjöräddningen i sitt område.
Båtsäsongen kom i gång ovanligt
tidigt i år, så de frivilliga sjöräddarnas arbete började redan i april.
Jag önskar alla en trygg säsong,
både till havs och vid sjöarna. Visa
omsorg om andra och varandra!
Jorma Salopelto
vice ordförande för fullmäktige
joitus-sivut löytyvät osoitteesta www.meripelastus.
fi/auta-pelastamaan-ihmishenkiä.
Vapaaehtoiset meripelastajat pelastivat viime
vuonna vesillämme todennäköiseltä menehtymiseltä 34 ihmistä. Apua sai yhteensä 3160 ihmistä ja
1235 alusta. Vaikka vapaaehtoiset tekevät työtään
korvauksetta, vaatii pelastusalusten ja v­ arusteiden
hankinta ja ylläpito sekä miehistöjen koulutus jatkuvaa rahoitusta. Meripelastusseuran toimintaa rahoitetaan lahjoitus- ja avustusvaroin.
Meripelastusseuralla on rahankeräyslupa
2020/2013/2491, Poliisihallitus, Arpajaishallinto.
Lupa on voimassa 28.6.2013-30.5.2015 Koko
Suomen alueella Ahvenenmaata lukuunottamatta.
n–Meripelastusseuran valmiuspäällikkö Jori Nordströmille on myönnetty Rajavartiolaitoksen ansiomitali.
Ansiomitalin perusteena oli Jori Nordströmin pitkäaikainen ja koko meripelastuksen johtamisen kannalta merkittävä yhteistoiminta viranomaisten kanssa Meripelastusseuran operatiivisen toiminnan suunnittelusta sekä koulutustoiminnan johtamisesta ja kehittämisestä vastaavana
henkilönä.
Mitali luovutettiin Rajavartiolaitoksen 95-vuotisjuhlapäivänä 21.3.2014
Suomenlahden merivartioston tilaisuudessa.
Nimiä nelosille
n–Toukokuun lopulla kastettiin
kolme uutta PV4 –luokan meripelastusvenettä. Lahden järvipelastajien vene kastettiin 24.5. Teemuksi (kuvassa) yhdistyksen
50-vuotisjuhlan yhteydessä. Poriin
sijoitettu vene sai nimekseen Rantamo ja Jyväskylän vene Lähitapiola. Alukset aloittavat päivystyksen toiminta-alueillaan kesä- Kuvassa kastemiehistö Timo Liski, Arttu Vatanen, Ville Väisänen ja Tapio Joki.
kuun alussa.
Alhaalla Antti Hasari ja veneen kummi Merja Saasmo (kuva Alina Perälä).
Meripelastaja 2-14
5
In Memoriam
Reijo Lindström 27.12.1929 - 10.03.2014
Suomen Meripelastusseuran pitkäaikainen arvostettu meripelastaja ja
työntekijä, Reijo Lindström poistui joukostamme 10.3.2014. Reijoa jäivät
suremaan vaimo Leila ja lapset sekä suuri
joukko hänet tunteneita meripelastajia ja ystäviä.
Reijo aloitti Seurassa PR Outoorin kansimiehenä 1950, jossa tehtävässä hän oli muutaman vuoden kunnes aloitti PR Outoorin
aluksenhoitajana. Ansaitulle eläkkeelle Reijo
siirtyi 1993 pitkän 43 vuoden palveluksen jälkeen.
Aluksenhoitaja oli aluksen konemestari, kansimies ja tarvittaessa päällikkökin kun asioiden hoito niin vaati. Reijo oli tinkimätön
työnsä suorittamisessa ja vaati itseltään merkittäviä suorituksia taloudellisesti vaikeina aikoina. Me Reijon ystävät ja hänen kanssaan työskennelleet muistamme Reijon älykkään ja sarkastisen huumorin vahvistettuna eloisilla ja aina hymyilevillä silmillä. Reijosta huokui vahva tasapainoisuus tavalla, joka osoitti hänen olevan sinut elämän kanssa. Hyvänä
perheenisänä Reijo sai työhönsä perheensä varauksettoman tuen. Erityisen arvokkaana pidin Reijon vaimoltaan Leilalta ja Uudenkaupungin
pelastusrenkaalta saaman tuen, joka myös osoitti Reijon nauttimaa arvostusta läheistensä parissa.
Aikana jolloin Reijo aloitti työnsä PR Outoorilla, Seura oli historiansa
vaikeimmassa tilanteessa. Sen seurauksena, että Seuran silloinen johto
oli vuosina 1945 – 1947 sekaantunut poliittisesti erittäin arveluttavaan
mutta isänmaalliseen toimintaan, oli koko Seuran toimintakulttuuri
muutettava. Poliittisesti arveluttavan toiminnan seurauksena Seuran
budjettivarojen saanti lopetettiin 1948 ja sitä kehotettiin palaamaan
Raha-automaattiyhdistyksen avustusten varassa toimivaksi. Reijo kertoili
moneen kertaan hieman surullisena noista tapahtumista. Osoittaakseen
olevansa humanitaarinen organisaatio, kuten RAY vaati, oli Seuran esimerkiksi luovuttava kaikista ulkoisista merkeistä, kuten alusten miehistöjen virka- ja palveluspuvuista. Reijon lähes koko työura oli aikaa jolloin Seura toimi 1950-luvun alusta aina 1980-luvun alkuun taloudellisessa ahdingossa ja se näkyi vaikeutena ylläpitää Uudenkaupungin pelastusalus PR Outoori toimintakuntoisena. Reijo osallistui vuosikymmenien aikana lukuisiin hälytystehtäviin hädässä olevien pelastamiseksi.
Tämä oli mahdollista koska alus pysyi kunnossa kiitos Reijon antaumuksellisen työn ja Uudenkaupungin pelastusrenkaan tuen. Reijo oli sielultaan vapaaehtoinen meripelastaja ja teki meripelastuksen hyväksi paljon
enemmän kuin normaali työsuhde olisi vaatinut.
Reijo Lindströmin muistoa kunnioittaen
Paavo Wihuri
Kirjoittaja on merenkulkuneuvos ja toiminut Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtajana.
Meripelastajat
testasivat veneitään
Espoossa
n–Meripelastusseura järjesti yhdessä viranomaisyhteistyökumppaneidensa kanssa Suomen oloissa ainutlaatuisen pelastus- ja muiden ammattikäyttöön soveltuvien veneiden
testaustapahtuman Espoossa 16. toukokuuta. Mukana oli yhteensä 19 venettä, joiden koko ja tyyppi vaihteli
4,4-metriä pitkästä avoveneestä
Kuva Alina Perälä.
12-metriseen kopilliseen partioveneeseen.
Tapahtumassa vertailtiin veneiden suorituskykyä, pelastuskäytössä tarvittavia toiminnallisuuksia
sekä propulsiovaihtoehtojen (vesisuihku, perämoottori ja perävetolaite) eroavuuksia pelastus- ja
muussa ammattikäytössä. Kaikki veneet suorittivat saman testiradan ja tehtävärastit, joihin kuului
mm. hinaus-, vedestä pelastamis- ja manöveeraustehtäviä sekä potilaan siirtoa veneeseen ja pois
veneestä.
Testattavista veneistä 11 oli Meripelastusseuran, 2 venepoliisin ja 1 rajavartiolaitoksen. Lisäksi
mukana oli 5 eri venevalmistajien uutta avovenettä. Veneiden testaaminen liittyi Meripelastusseurassa käynnissä olevaan laajempaan pelastusalusluokkien tarkastelutyöhön. Testien tuloksia ja alusluokkatarkastelutyöryhmän (ALTTR) loppuraportti esitellään seuraavassa numerossa.
Avunpyynnöt hätätilanteessa
merellä 0294 1000 tai VHF 16 / VHF-DSC 70
sisävesillä 112
6
Meripelastaja 2-14
Jori Nordström
virkavapaalle vetämään
Rajavartiolaitoksen Vessel
Triage -hanketta
n–Meripelastusseuran valmiuspäällikkö Jori
Nordström on nimitetty projektipäälliköksi
Rajavartiolaitoksen Onnettomuusaluksen riskiarvio; Vessel Triage -hankkeeseen 1.7.201431.5.2015. Hänelle on myönnetty virkavapaus
Meripelastusseurasta em. ajaksi.
Vessel Triage on Rajavartiolaitoksen käynnistämä monikansallinen hanke, jossa kehitetään onnettomuusalusten luokittelu- ja riskintunnistusjärjestelmää laivaluokan onnettomuuksiin.
Jori Nordströmin poissaolon aikana valmiuspäällikön tehtävät jaetaan koulutussuunnittelija Joonas Lahelman sekä tällä hetkellä
opintovapaalla olevan ja syksyllä osa-aikaisesti ja ensi vuoden alusta täysipäiväisesti
töihin palaavan koulutussuunnittelija Ilari Hatakan kesken. Tarkemmasta työnjaosta tiedotetaan myöhemmin.
Liian leveä hymy
E
räällä tuttavallani oli erikoinen ongelma. Kännykkäpuhelumme katkesivat joskus kesken lauseen yllättäen ja
odottamatta. Katkeamisia tapahtui kuulemma joskus muidenkin kanssa puhuessaan. Virhetilanne toistui kuukaudesta toiseen ilman selkeää syytä. En löytänyt omastakaan puhelimestani mitään vikaa ja ihmetys jatkui.
Mielenkiintoinen ongelma, jolle ei tuntunut löytyvän loogista selitystä. Kunnes...
Eräänä päivänä näin hänen puhuvan jonkun kanssa kännykällään ja silloin se tapahtui. Leveä hymy kesken lauseen ja
poskipää osui kosketusnäytön punaiseen luurin kuvaan ja puhelu katkesi. Ongelman aiheuttaja olikin inhimillinen ele
eikä tekninen vika. Vai oliko sittenkin?
Onko suunnittelussa unohdettu jotain, jos näin voi tapahtua? Laitteet suunnitellaan joskus melko kapealla näkemyksellä lähinnä suunnittelijan omien mieltymysten tai kokemusten mukaan. Käyttäjänhän ei tarvitse ymmärtää käyttämänsä laitteen logiikkaa ja siksi oudot virhetoiminnot, vaikka olisivatkin käyttäjästä lähtöisin, luetaan yleensä valmistajasta johtuviksi vioiksi. Eihän nyt liian leveä hymy voi olla vika...
Tämä episodi sai minut pohtimaan älypuhelinten syvintä olemusta laajemminkin. Erityisesti merenkulun kannalta. Jos kerran poskipään hipaisu voisi katkaista hätätilanteessa elintärkeän puhelun, sama voi tapahtua monesta muustakin syystä. Ja ennen
kaikkea puhelu voi olla yhdistymättä saman tyyppisistä syistä. Väärä kosteus näytön
pinnalla tai liian kuivat sormet tai kylmyys jne.
Olen antanut kertoa itselleni tapauksista, joissa älypuhelimella ei merellä olekaan pystynyt soittamaan hätätilanteessa. Tällöin toimiva ja testattu VHF astuu arvoon arvaamattomaan. Oletko itse varma, että puhelimesi toimii kaikissa olosuhteissa? Onhan
sinulla VHF ja osaathan sitä käyttää? Näin kesän alussa hyviä mietinnän kohteita. Puhelin vedenpitävään koteloon tai muovipussiin saattaa auttaa kunhan puhelimen
näyttö reagoi sormiin suojaa avaamatta. Onko sinulla ja oletko kokeillut?
Luotamme elektroniikkaan yhä enemmän. Useimmiten perustellusti ja hyvin argumentein. Eihän mikään voita kaksoisturvaa paperikartan levätessä penkillä näköpiirissämme samalla kun toisella silmällä seuraamme veneen kuvaa plotterilla. Ja kun molempien välineiden informaatio on yhtenevä voimme olla suhteellisen varmoja sijainnistamme. Kosketusnäytöt yleistyvät myös plottereissa. Voisiko yllämainittu toimimattomuuskohtaus osua myös plotteriin juuri silloin
kun paperikartta onkin piilossa, vettä sataa vaakasuoraan ja tuntematon kivi lähestyy etuoikealta. Voisiko?
Mietitään tätä ja hoidetaan homma kuntoon. Turvallista kesää meille.
Harri Sane
Kirjoittaja on turvallisuuskouluttaja, Espoon Pursiseuran kommodori, Espoon
Veneilyturvallisuusyhdistyksen puheenjohtaja, Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n
veneilytoimikunnan puheenjohtaja ja hallituksen jäsen.
Meripelastaja 2-14
9
Atlantic 75
Uusia työjuhtia
Englannista
Meripelastusseura osti Iso-Britanniasta kahdeksan käytettyä Atlantic 75 –venettä viime
vuoden lopulla. Veneet on rakennettu 1990luvun loppupuolella ja ne ovat olleet Royal
National Lifeboat Institutionin (RNLI) käytössä.
A
tlantic 75 on 7,5 metriä pitkä ja 2,64
metriä leveä avovene ja se varustettiin
kahdella 70 hevosvoiman perämoottorilla, Furunon navigointielektroniikalla
ja PV2-luokan meripelastusvarustuksella. Työ tehtiin talven aikana Porvoon telakalla. Uudelleen varusteltuina pelastusveneillä on käyttöikää
vielä ainakin 10 vuotta. Yhden veneen hinta ilman koneita, navigointilaitteita ja varusteluita oli noin
13.000 €, ja varustellun veneen hinta noin 55 000 €.
Veneet sijoitettiin Anttolaan, Imatralle, Loviisaan,
Hankoon, Iihin, Raaheen, Vaasaan ja Kuopioon, ja ne
aloittavat pelastustoimintansa kuluvan kesän alussa.
30 vuoden suunnittelun lopputulos
Ensimmäiset Atlantic 75 -veneet rakennettiin vuonna
1993. Veneet rakennettiin Inshore Lifeboat Centerissä
Cowesissa. Runkojen valmistaja oli Souters Marine ja
ponttonit oli valmistanut Avon.
RNLI:n suunnittelema pelastusvene on hyvin suunniteltu ja kaikki sen yksityiskohdat on tarkoin mietitty
(mm. heittoliinat integroitu ponttonin sisään). Jokaiselle varusteelle on veneessä oma tarkoin mietitty
paikkansa. Veneen yksityiskohdat ovat 30 vuoden
suunnittelun lopputulos, ja edeltävään Atlantic 21-malliin verrattuna muutokset ovat melko pieniä.
10
Vene varustettiin Furuno
Navnet 3D-järjestelmä
(tutkaplotteri 8” ja 12”
näytöillä).
Atlantic 75:ttä
operoidaan 2-3 –hengen
miehistöllä.
Meripelastaja 2-14
Atlantic 75 -veneet sijoitettiin Anttolaan,
Imatralle, Loviisaan, Hankoon, Iihin,
Raaheen, Vaasaan ja Kuopioon.
Merikelpoinen runko kaikkiin
olosuhteisiin
Atlantic 75:n runko on erittäin merikelpoinen ja kovaan keliin soveltuva. Alun perin veneet oli varustettu järjestelmällä,
jolla ympäri kaatunut vene voidaan kääntää takaisin oikein
päin. Järjestelmä ei Suomen olosuhteissa ole tarpeellinen,
joten se purettiin pois turhaa painoa tuottamasta. Veneet
on myös varustettu painolastitankilla, joka voidaan tarpeen
tullen täyttää ja tyhjentää merellä. Järjestelmä jätettiin veneisiin, vaikka suurta tarvetta sillekään ei Suomen oloissa
ole.
Kustannustehokas vaihtoehto
Meripelastusseura hankki Englannista 2000-luvun alussa
Atlantic 21-mallin veneitä. Vanhimmat yksilöt alkoivat olla
yli 30 vuotta vanhoja, joka on työkäytössä olleelle avoveneelle suuri saavutus.
Alkuvuodesta 2013 Seura tiedusteli RNLI:ltä mahdollisia
vapautuvia pelastusveneitä ja saatiin kuulla, että Atlantic 75
-veneitä oli vapautumassa Englannista. Alustarkastaja teki
tarkastusmatkan Englantiin ja totesi tarjottavan kaluston
olevan hyväkuntoista. Veneitä päädyttiin hankimaan kahdeksan, joista kuusi rahdattiin Suomeen viime joulun tienoilla ja loput kaksi huhtikuussa.
Käytettyjen Atlantic 75 –veneiden hankinta oli varsin kustannustehokasta. Meripelastusseuran viimeisimmän PV2luokan uudisaluksen hinnalla saatiin kolme varusteltua ja
uusilla koneilla varustettua Atlantic 75 -pelastusvenettä,
joilla helpotetaan usean yhdistyksen arkea ja saadaan niiden
kalusto kunnoltaan vastaamaan toiminnan vaatimuksia.
Nyt hankitut veneet on säilytetty Englannissa kuivalla
maalla ja useimmiten katoksessa tai hallissa, minkä vuoksi
veneiden rakenteet ja erityisesti ponttonit ovat erittäin
hyvässä kunnossa, vaikka veneillä onkin jo ikää. Atlantic 75
korvasi Atlantic 21- mallin ja Atlantic 85 –mallin veneet.
Kaikkiaan Seuralla on tällä hetkellä käytössään 11 Atlantic
75 -venettä.
Teksti ja kuvat: Taneli Mauno
Atlantic 75
Pituus: 7,38 m
Leveys: 2,65 m
Paino: 1600 kg
Syväys: 0,66 m
Moottorit: 2 × Yamaha 70 hv 4-tahti perämoottoreita
Navigointilaitteisto: Furuno Navnet 3D-järjestelmä (tutkaplotteri
8” ja 12” näytöillä)
Runkomateriaali: lasikuitua
Ponttonit: ilmatäytteiset ja valmistettu hypalonista
Varustetaan ja katsastetaan SMPS:n C-luokkaan
Minimimiehitys: 2 (max. 7).
Meripelastaja 2-14
11
1
Pääkaupunkiseudun yhdistysten ”bootcamp”
2
Venemiehistöön
hakeneita testattiin
yhdessä
- Muistakaa sitten, että se ei
ole mikään kilpailu. Meripelastus on joukkuelaji, muistutti Meripelastusasema 1:n
tulokasvastaava Jarkko
3
Kuisma pääkaupunkiseudun
uusia tulokaskokelaita
ennen Helsingin Matosaaressa huhtikuun lopulla
järjestetyn ”bootcampin” lähtölaukausta.
4
12
Meripelastaja 2-14
U
usien
miehistönjäsenten määrää joudutaan pääkaupunkiseudulla ja muutamissa muissa isoissa kaupungeissa
rajoittamaan. Hakijoita on paljon
enemmän kuin mitä yhdistykset
pystyvät rajallisin koulutusresurssein kouluttamaan. Myös pelastusalusten kapasiteetti rajoittaa ker-
ralla koulutuksessa olevien
määrää. Pääkaupunkiseudun tulokasvalinnat ja -koulutukset ovat jo
useana keväänä kulkeneet samaa
kaavaa: haun aukeaminen, hakemukset, hakijoiden haastattelut,
lopulliset valinnat ja sen jälkeen
yhteinen ja yhdistyskohtainen
koulutus käyntiin. Tänä vuonna
ohjelma oli hieman toisenlainen.
Taustana muutoksille on halu
saada entistä useampi koulutukseen valittu myös pysymään mukana toiminnassa.
Pelkän haastattelun sijasta valittiin tänä vuonna osa hakijoista
haastatteluiden perusteella ns.
bootcamp-koulutukseen. Koulutukseen valittiin noin kaksinkertainen määrä hakijoita sisään otettavien määrään nähden. Tavoitteena oli tutustua hakijoihin paremmin kuin pelkän haastattelun
avulla on mahdollista. Toisena tavoitteena oli antaa hakijoille itselleen realistinen kuva siitä, millaista
meripelastus harrastuksena on.
Muutama hakija huomaa jo alku-
5
vaiheessa, että on väärän harrastuksen parissa – ja toisaalta toisilla
usko oikeaan harrastuksen valintaan vain vahvistuu.
Käytännön
merimiestaitoja
Pääkaupunkiseudun yhdistysten
(Helsinki, Espoo ja Meripelastusasema 1) suureen tulokaskoulutuspäivään valittiin noin 45 tulokaskandidaattia. Lisäksi mukana oli
muutama Porvoon yhdistyksen
tulokas. Ensimmäinen itsekarsinta
tapahtui jo niiden vajaan kymmenen osalta, jotka eivät haastatteluista ja koulutukseen valinnasta
huolimatta saapuneet paikalle.
Hieman ennen puolta päivää
Matosaareen askelsi nelisenkymmentä tulokaskandidaattia. Autot
piti tilasyistä jättää läheisen
opiston parkkipaikalle, ja 800
metrin kävely kävi joillekin ja meripelastajan ”kuntotestistä”. Koulutettaville kerrottiin päivän ohjelma, käytännön asioita ja kiinnitettiin rintaan oma nimi maalarinteipillä. Myös valokuvaukseen
pyydettiin lupa.
Tämän jälkeen päästiin käytännön hommiin. Aluksi käytiin
läpi turvallisuusvälineitä neljällä
rastilla: oikea pukeutuminen, pelastusliivit ja niiden käyttö sekä pelastuspuku ja puvun huolto.
Näiden perusasioiden ollessa kun-
nossa, päästiin itse toimintarasteihin. Koulutusaiheet oli valittu
yleishyödyllisistä merimiestaidoista siten, että jokainen osallistuja oppii hyödyllisiä taitoja,
vaikkei meripelastuksen parissa
jatkaisikaan. Tämä oli ehdottomasti myös yksi päivän tavoitteista, onhan valistus ja turvallisuuskoulutus tärkeä osa yhdistysten tehtäväkentässä. Rastiaiheet
käsittelivätkin muun muassa solmuja, köysien käsittelyä, hätämerkkejä, pelastuslautan ominaisuuksia, veteen menemistä, siellä
toimimista ja ylös pääsemistä sekä
hätäensiapua. Päivän toteuttamiseen tarvittiin noin 20 kouluttajaa
Helsingistä, Espoosta, Meripelastusasema 1:ltä ja Porvoosta.
6
Tulokset ajan myötä
Toimiko kokeilu? Aika näyttää –
tässä vaiheessa on turhan aikaista
tehdä johtopäätöksiä. Karsintapäivästä saatu palaute sekä kouluttajilta että koulutettavilta oli kuitenkin hyvin positiivista. Tavoitteisiin päästiin ainakin siinä, että usea
koulutettava kertoi päivän olleen
erittäin antoisa, vaikkei miehistöön tulisikaan valituksi. Miehistöihin pääsevien valinnoissa osaamista enemmän vaikutti oikea
asenne.
7
Teksti ja kuvat: Jaakko Heikkilä
1 Matti Nurmi koulutti meripelastustoiminnassa käytettyjä solmuja
sekä niiden käyttötarkoituksia.
2 Marcus Konkolan ja Markku Niemenmaan rastilla käytiin läpi köysien
käsittelyä sekä kastliinan ja pelastusrenkaan heittoa.
3 Tulokkaat pääsivät veteen harjoittelemaan pelastautumisvälineiden
käyttöä käytännössä. Rastiin kuului muun muassa pukujen pukeminen,
HELP-asento, huddling-kellunta sekä letkauinti.
8
4 Vedestä nostamista harjoiteltiin PV Emmin
perätasolla.
5 Tulokkaat pääsivät harjoittelemaan vedestä pelastamista myös
PV Emmin nostoverkon avulla Markus Korpelan ja Anni Muukkosen
opastuksella.
6 Ensiapurastilla Marja Mäki ja Jartsa Karvonen kouluttivat hengen
pelastavan ensiavun ja potilaan kohtaamisen perusteita.
7 Pelastuspukujen pesu ja huolto olivat ohjelmassa päivän
päätteeksi.
8 Vesirastien aikana vedessä oli kouluttajien lisäksi kaksi turvauimaria,
ja ensiapurastin kouluttajat muodostivat harjoituksen ensiapuryhmän.
Meripelastaja 2-14
13
llemme a
a osasto
Tervetulo a Veneilytapahtum
Turun Uiv rasvenesatama
Turun Vie 4
5-7.9.201
Kiviniemessä
puhaltavat uudet
tuulet
Vielä kymmenisen vuotta
sitten Perämeren rannikolla,
Kiviniemen yhdistyksessä,
elettiin rauhaisaa aikaa.
Yhdistyksen kalusto oli verrattain hidasta ja raskasta.
Ajat ovat muuttuneet.
M
eripelastustapahtumiakin oli noina aikoina niukalti ja yhdistyksen toimintatavat kaipasivat päivitystä. Kiinnostus nopeampiin aluksiin oli kuitenkin viriämässä ja uusia aktiivisia jäseniä
tuli toiminnan pariin. Aluskantaa
ryhdyttiin nykyaikaistamaan ja
ensimmäinen nopea alus PV Kiviniemi saatiinkin yhdistyksen
käyttöön vuonna 2009. Kiviniemen vastavalmistuneissa toimitiloissa järjestettiin Meripelastusseuran koulutusjärjestelmään
kuuluva nopean veneen käsittelykurssi kesällä 2011, jonka jälkeen alueellisia kursseja on järjestetty säännöllisesti. Koulutuksen
ohella myös varainhankintaan
ryhdyttiin kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota.
Uudet alukset
innostavat
ydintoimintaan
14
Meripelastaja 2-14
PV3 -luokan nopean lähdön pelastusalus rantautui Kiviniemeen
kesällä 2012. Sittemmin Venekuumeeksi kastettu alus on
palvellut miehistöään ja satoja
avuntarvitsijoita uutterasti. Uusi,
huippuluokan alus tarvitsee aktiivien työpanosta, ja toisaalta se
myös innostaa jäseniä harrastuksen pariin.
- Viime kesänä olimme merellä
neljä tuntia päivässä, kertoo yh-
distyksen puheenjohtaja Timo
Lämsä.
Taaja partiointi kartutti tehtävämääriä ja myös viranomaiset
ovat tottuneet pyytämään yhdistyksen pelastusyksiköitä apuun.
Kauden 2013 viimeinen ja samalla myös vaativin tehtävä sijoittui marraskuulle, jolloin Venekuumeen miehistö sai tehtävän lähteä pelastamaan Iissä
ajelehtinutta, ohjauskyvytöntä
ruoppausyhdistelmää. Huolimatta erittäin hankalista olosuhteista pelastusyksikkö suoriutui
tehtävästä mallikelpoisesti. Muun
muassa tämän operaation johdosta yhdistys palkittiin Meripelastusseuran Vuoden meripelastaja -palkinnolla.
Koulutus ja turvallisuus
ovat kaiken pohja
Uudet, tehokkaat alukset vaativat
omanlaistaan rutiinia, johon perehdytetään kaikki yhdistyksen
aktiivijäsenet.
- Meillä kaikki tekevät kaikkea.
Viikkoharjoitukseen tulijat tottuvat erilaisiin rooleihin ja tehtäviin. Lisäksi yhdistyksen toimihenkilötehtävät on jaettu laajasti.
Käytännössä jokaiselle osa-alueelle on oma, nimetty vastuuhenkilö, kertoo Lämsä.
Tunnelma yhdistyksessä on
hyväntuulinen ja rento, mutta ote
tinkimätön, sillä tositilanteessa
toimitaan huolellisesti ja tekeminen tulee selkäytimestä.
- Meillä on loistava porukka,
jolla on tekemisen meininki,
sanoo Lämsä.
Lämpimät kiitokset Jouhevasta
koulutusyhteistyöstä suuntautuvat myös Virpiniemen merivartioasemalle.
Koulutus Kiviniemessä jatkuu
katkeamattomasti vuoden ympäri eikä toiminta pysähdy silloinkaan, kun jääkerros peittää
Vuoden meripelastajat
2013
M
eripelastusseura nimitti vuoden 2013 meripelastajaksi pelastusvene Venekuumeen miehistön Kiviniemen Meripelastusyhdistyksestä. Miehistöön kuuluvat
Teemu Karvonen, Timo Lämsä, Jouni Paso, Timo Riutta,
Jyrki Stranius, Mika Viiri ja Timo Yliniemi. Miehistö on
vuoden aikana suorittanut useita vaativia pelastustehtäviä
ja toiminut aktiivisesti vapaaehtoisen meripelastustoiminnan tunnettuuden edistämiseksi Perämeren alueella.
Miehistön kauden 2013 vaativin tehtävä suoritettiin 29.
marraskuuta, kun Iissä ajelehti myrskyssä ohjauskyvytön
ruoppausyhdistelmä. Satama-altaat olivat jo jäässä, ja
Venekuume oli telakoitu talveksi, samoin alueen viranomaisveneet. Meripelastuskeskus Turun pyynnöstä
Venekuume varusteltiin ja laskettiin vesille. Toisella veneellä murrettiin pelastusveneelle väylä satamasta ulos. 32
minuutin päästä kotihälytyksestä Venekuume oli matkalla
evakuointitehtävään kovassa, yli 20m/s tuulessa.
Venekuume pelasti rantaa kohti ajautuvan hinaajan, kiinnitti sen lauttayhdistelmään sekä tarkisti miehistön tilan
ollen koko ajan yhteydessä meripelastuskeskukseen.
Tehtävän suorittamisesta Venekuumeen miehistö sai
runsaasti kiittävää palautetta sekä Rajavartiolaitokselta että
poliisilta ja pelastuslaitokselta.
PV Kiviniemi vauhdissa.
Meripelastusseuran
alusrekisterin
ensimmäinen
vapaaehtoinen
pelastuskelkka
Kelkkakuume.
Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteisessä Syysmeri 13
-meripelastusharjoituksessa 4. lokakuuta Venekuumeen
miehistö pelasti pelastuslaitoksen palamaan syttyneen veneen ja hinasi sen Iihin. Olosuhteet olivat erittäin vaikeat;
keskiaallonkorkeus oli yli 4 metriä, yksittäisiä aaltoja mitattiin yli 6-metrisiksi. Harjoitukseen osallistuivat LänsiSuomen merivartiosto, Oulu-Koillismaan ja Lapin pelastuslaitokset, Oulun poliisilaitos sekä Oulun, Kiviniemen,
Iin ja Tornion meripelastusyhdistykset.
Pelastustehtävien lisäksi Venekuumeen miehistö on tehnyt
Perämeren alueella paljon työtä vapaaehtoisen meripelastustoiminnan tunnettuuden lisäämiseksi.
PV Venekuume on yhdistyksen ”ykköstykki”.
Perämeren. Talvikaudella työväline on
upouusi, Meripelastusseuran alusrekisterin ensimmäinen ja Suomen ensimmäinen vapaaehtoinen, Rajavartioston
auditoima pelastuskelkka, MK Kelkkakuume.
Yritysyhteistyö
mahdollistaa täysipainoisen
toiminnan
Koska Venekuumeen kaksi 225 hevosvoimaista moottoria vaativat paljon
polttoainetta, tarvittiin nostetta myös
yhdistyksen varainhankintaan. Tässäkin
asiassa Kiviniemessä on edetty selkeän
suunnitelman mukaisesti, päämäärä
kirkkaana mielessä.
- Varainhankintakampanjamme ovat
pyörineet hyvällä menestyksellä nyt
kolmatta vuotta ja olemme saaneet lukuisia arvokkaita tukijoita mahdollistamaan toimintamme, kertoo Timo
Lämsä, joka piti alustuksen tehokkaasta
varainhankinnasta Seuran koulutuspäivillä maaliskuussa 2014.
- Ruususen unesta on mahdollista
herätä, kun tekemisen intoa ja auttamisen halua riittää, tuumaa puheenjohtaja Lämsä.
Teksti: Sanja Starck
Kuvat: Timo Lämsä ja Eetu Viiri.
Miehistö palkittiin Meripelastusseuran koulutuspäivillä Viking Linen lahjoittamalla meripelastajan maljalla ja Seuran
ansiomerkeillä. Seura on jo vuodesta 1992 lähtien palkinnut
vuosittain ansioituneen vapaaehtoisen meripelastajan tai
miehistön Vuoden meripelastaja -nimityksellä.
Venekuumeen miehistö: ylärivissä vasemmalta oikealla Jouni
Paso, Teemu Karvonen, Mika Viiri ja Timo Riutta. Alarivissä Jyrki
Stranius, Timo Lämsä ja Timo Yliniemi.
Meripelastaja 2-14
15
Laivanisännän vastuu
– mitä se tarkoittaa meripelastajille?
Meripelastusta harjoittaville paikallisyhdistyksille voi tulla yllätyksenä toimintaan liittyvät vastuuriskit. Aihepiiri on
erittäin laaja. Se pitää sisällään mm.
pelastustoiminnan yhteydessä aiheutetut vahingot, aluksen aiheuttamat
vahingot (esim. peräaalto), henkilövahingot ja ympäristövahingot.
A
rtikkelissa esitellään lyhyesti olennaista, meripelastustoimintaan soveltuvaa lainsäädäntöä Meripelastusseuran jäsenyhdistysten näkökulmasta. Kirjoituksen tarkoituksena on herättää
ajatuksia paitsi paikallisyhdistysten toiminnan
huolellisesta järjestämisestä myös mahdollisten
vakuutusjärjestelyiden tarpeellisuudesta.
Kuka vastaa aluksen
aiheuttamasta vahingosta
ulkopuolisille?
Merilaissa säädetään, että laivanisäntä on vastuussa vahingosta, jonka aluksen päällikkö, laivaväki, luotsi tai muu laivanisännän tai päällikön toimeksiannosta aluksen lukuun työskentelevä henkilö on toimessa tekemällään virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut. Vastuu
on poikkeuksellisen laajaa, sillä se kattaa myös
aluksella työskentelevien itsenäisten yrittäjien
työntekijöiden aiheuttamat vahingot.
Laivanisännän käsitettä ei ole määritetty merilaissa, vaan määritelmä perustuu oikeuskirjallisuuteen ja -käytäntöön. Yleisesti ottaen laivanisännällä tarkoitetaan tahoa:
• jonka hallinnassa alus käytännössä on;
• joka harjoittaa aluksella merenkulkua;
• joka varustaa ja miehittää aluksen;
• joka käyttää tosiasiallista määräysvaltaa alukseen.
Laivanisäntä on siis lähtökohtaisesti taho,
joka kantaa taloudellisen riskin ja saa aluksen
käytöstä aiheutuvan taloudellisen hyödyn. Meripelastustoiminnassa katsottaneen paikallisen
jäsenyhdistyksen olevan laivanisäntä, vaikka
aluksen omistaja olisikin Meripelastusseura.
16
Meripelastaja 2-14
Merilain mukainen vastuu
Yllä kuvattu merilain mukainen laivanisännän
vastuu on niin sanottua isännänvastuuta, eli laivanisäntä on ensisijaisessa vastuussa suhteessa
vahingonkärsijään. Näin ollen paikallisyhdistys
on lähtökohtaisesti vastuussa aluksen päällikön
tai miehistön mahdollisesti tekemistä virheistä.
Laivanisännän suojaksi on mahdollistettu
vastuun rajoittaminen, jossa aluksen koko vaikuttaa vastuun määrään. Vastuunrajoitukseen
ei voi kuitenkaan vedota tilanteessa, jossa vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tietäen, että sellainen vahinko
todennäköisesti syntyisi. Lähtökohtaisesti
kynnys törkeään huolimattomuuden toteutumiseksi on varsin korkea.
Meripelastuksen näkökulmasta on syytä
mainita, että laivanisännän oikeus vastuunrajoitukseen koskee mm. henkilö- tai esinevahingosta johtuvia vaatimuksia, jos vahinko on syntynyt aluksessa, välittömässä yhteydessä
aluksen käyttöön tai pelastukseen, tai toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ollut uponneen tai karille ajautuneen aluksen sekä kaiken
siinä olevan taikka siinä olleen nostaminen tai
poistaminen.
Vesilain sääntely
Uusi vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Merilain ja
vesilain kattamien tilanteiden rajanveto voi toisinaan olla haastavaa, vaikka uudessa vesilaissa
onkin pyritty selventämään tilannetta. Lähtökohta on, että mikäli merilaista ei muuta johdu,
aluksen omistaja vastaa vesistössä kulkemisesta
aiheutuneen edunmenetyksen korvaamisesta,
jos edunmenetys on aiheutunut tahallisesta tai
huolimattomasta menettelystä. Tämän perusteella siis paikallisyhdistyksen vastuu laivanisäntänä on ensisijaista.
Vesilain mukaisen ”vesistössä kulkemisen” on
perinteisesti katsottu kattavan esimerkiksi
mahdolliset peräaallon tai ankkurin aiheuttamat
vahingot, ja esimerkiksi merimerkkiin törmäämisestä aiheutuneet vahingot.
Muiden lakien soveltuminen
Vaikka merilaki ja vesilaki ovatkin vahinkotilanteisiin ensisijaisesti sovellettavia erityislakeja, tulee vastuuriskien arvioinnissa ottaa
huomioon viime kädessä myös vahingonkor-
vauslaki korvausvastuuta sääntelevänä yleislakina. Vahingonkorvauslain mukaan tahallisesti tai tuottamuksella aiheutettu vahinko tulee
lähtökohtaisesti vahingon aiheuttajan korvattavaksi. Jo tämän perussäännönkin perusteella
tulee jokaisen tahollaan ymmärtää huolellisen
toiminnan tärkeyden.
Vastuu ulkopuoliselle tai yhdistykselle aiheutuneesta vastuusta voi tulla myös yhdistyksen
hallituksen jäsenten kannettavaksi. Yhdistyslain
mukaan yhdistyksen hallituksen jäsen, yhdistyksen toimihenkilö ja toiminnantarkastaja
on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka
hän on toimessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhdistykselle.
Meripelastustoiminnassa on siis keskeistä,
että paikallisyhdistys ja sen hallitus huolehtii
siitä, että alukset ovat merikelpoisia ja miehistöllä on riittävä pätevyys.
Yhteenveto
Paikallisyhdistys on lähtökohtaisesti merilain
mukaisessa isännänvastuussa vahingosta, jonka
aluksen lukuun toimiva henkilö on aiheuttanut.
Vastuiden ja käytännön tilanteiden moninaisuuden vuoksi meripelastustoiminnassa ja
toiminnan järjestämisessä on noudatettava
huolellisuutta ja tarkkuutta. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota tarpeellisten ja riittävän kattavien vastuuvakuutusten voimassaoloon
toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Teksti: Ulla von Weissenberg
Kirjoittaja on asianajaja ja
Asianajotoimisto Borenius Oy:n osakas.
meripelastajat_paijatmark_180x125.pdf 1
16.1.2014 14.12
JOTRON
Tron AIS TR-8000
TRON 60S/GPS EPIRB
SAFETY NEVER
COMPROMISED
• 5 years warranty
AUTOMATIC
IDENTIFICATION SYSTEM CLASS A
• Meet IMO SOLAS
requirements
• Separate display and transponder unit
• Compact design
• 7” Touch Screen Display
• Tamper proof
• Optimal visibility
Float Free bracket
TRON 60S/GPS EPIRB
Manual Bracket
• Software upgradable
• Collision alarms (tCPA, CPA)
AT-Marine Oy
Mesikukantie 16
FI-01300 VANTAA
Phone 09 5494 2600
Telefax 09 5494 2700
Email service.vantaa@atmarine.fi
AT-Marine Oy
www.atmarine.fi
AT-Marine Oy
Phone 020 8353 400
Rautatehtaankatu 4 Telefax 02 469 2828
FI-20200 TURKU
Email service.turku@atmarine.fi
menoy08012014
• Easy ECDIS interface
29. valtakunnalliset meripelastustaitokilpailut
Meripelastustaitokilpailut ja
nuorison meripelastustaitokilpailut
Tampereella 30.8.2014
Suomen Meripelastusseura
Pirkanmaa ry järjestää yhdessä Suomen
Meripelastusseuran kanssa tapahtumarikkaan meripelastusviikonlopun Tampereella veneilykauden päätösviikonloppuna. Tarkemmat tiedot viikonlopun tapahtumista, majoituksista ym.
osoitteesta meripelastuspirkanmaa.fi.
V
altakunnallisiin meripelastustaitokilpailuihin voivat ilmoittautua joukkueet, jotka edustavat Suomen Meripelastusseuran jäsenjärjestöjä, turvallisuusalan viranomaisia tai muita meripelastuksesta kiinnostuneita yhteisöjä. Myös kansainväliset joukkueet kutsutaan mukaan. Kilpailla voi suomen, ruotsin tai englannin kielellä,
kunhan siitä on ilmoitettu ilmoittautumisen yhteydessä.
Nuorison meripelastustaitokilpailut järjestää
Meripelastusseuran nuorisotoiminnan ohjausryhmä ja kilpailuihin voivat ilmoittautua Seuran
nuorisoryhmät ja sidosryhmien nuorisojoukkueet.
Kilpailujen säännöt julkaistaan kisasivuilla.
Kilpailupaikka
Kilpailut järjestetään Tampereen ydinkeskustassa Koskipuistossa Tammerkosken rannalla.
Kilpailukeskus sijaitsee Koskipuistossa ja hotelli
Cumulus Koskipuistossa. Kilpailuihin liittyvät
radat tulevat kulkemaan Tammerkosken maisemissa erikseen julkaistavan kartan mukaisesti.
Kilpailupaikalle pääsee sekä julkisilla kulkuneuvoilla, että omalla autolla helposti. Kilpailumatkoista VR:llä saa alennusta, lue lisää kisasivuiltamme. Jos tulet omalla autolla voit pysäköidä esimerkiksi Hämpin parkissa.
Kilpailujen toteutus
Kilpailut toteutetaan kaksiosaisina oheisen aikataulun mukaisesti.
Merenkulussa ja merimiestaidossa kilpaillaan
Koskipuistossa sijaitsevalla yleisörastilla. Yleisörastilla kilpailee useampi joukkue yhtäaikaisesti ja muilla joukkueilla on mahdollisuus kan-
18
Meripelastaja 2-14
nustaa ja seurata kilpailun etenemistä. Yleisörastin tehtävä tullaan paljastamaan ennen kilpailua kaikille joukkueille ja siihen on mahdollista valmistautua etukäteen. Yleisörasti sisältää
kuitenkin salaisia osiota, joita ei paljasteta, eivätkä ne paljastu kilpailun aikana kilpailua seuraaville.
Toinen osuus kilpailusta toteutetaan pikataipaleena. Pikataipaleelle lähtee useampi joukkue
yhtäaikaisesti. Pikataipaleen varrella on perinteisiä rastitehtäviä ja siirtymiä. Tehtävät pikataipaleella ovat: ensiapu, vesipelastus, viestiliikenne ja ajankohtainen tehtävä. Joukkueet kuljetetaan pikataipaleen lähtöön kilpailukeskuksesta. Pikataipaleen maali on kilpailukeskuksessa.
Nuorisokilpailussa kilpaillaan myös yleisörastilla ja pikataipaleella, mutta tehtävät ja reitti
eroavat valtakunnallisten kilpailujen vastaavista.
Kilpailujoukkueen
kokoonpano ja varusteet
Valtakunnallisissa meripelastustaitokilpailuissa
joukkueen tulee koostua joukkueen johtajasta
ja kahdesta jäsenestä. Lisäksi joukkueella voi
olla yksi virallinen huoltaja. Joukkueet voivat
yleisörastilla käyttää organisaationsa työ- tai
muuta vastaavaa säänmukaista partiovaatetusta. Pikataipaleella tulee jokaisella olla pelastuspuku ja pelastusliivi, jotka mahdollistavat vedessä työskentelemisen. Muut varusteet jaetaan
kilpailupaikalla.
Tehtävät on suunniteltu suoritettavaksi yksiköllä, jonka kokoonpanoon kuuluu kaksi kan-
simiestä ja yksi perämies (SMPS:n koulutusjärjestelmän mukaisesti). Kilpailuun voi osallistua
myös muunlaisella kokoonpanolla.
Nuorisokilpailuissa kilpaillaan kolmihenkisin
joukkuein. Joukkueen jäsenten tulee olla 13-15
-vuotiaita ja uimataitoisia.
Ilmoittautuminen
Valtakunnallisiin meripelastustaitokilpailuihin
ilmoittaudutaan osoitteessa meripelastuspirkanmaa.fi olevalla sähköisellä lomakkeella
27.6.2014 mennessä. Jälki-ilmoittautumisia otetaan vastaan 31.7. saakka, mutta tällöin ei ole
enää mahdollisuutta edulliseen kisamajoitukseen. Myös nuorisokilpailuun ilmoittaudutaan
samalla lomakkeella.
Kilpailuissa ei ole osallistumismaksua, joukkueet vastaavat itse majoitus- ja matkakustannuksistaan.
Huomioikaa, että teette 27.6.2014 mennessä
myös edulliset majoitusvaraukset kilpailujoukkueelle ja kannustustiimillenne. Tampereella on
useita tapahtumia samana viikonloppuna, joten
majoituksen järjestäminen jälkikäteen voi olla
vaikeaa.
Kilpailujen aikataulu
AikaTapahtuma
Paikka
pe 20:00
Joukkueenjohtajien ja huoltajien palaveri
Cumulus Koskikatu
la 09:00
Kokoontuminen kilpailukeskukseen
Koskipuisto
09:30Avajaiset
Koskipuisto
10:00-12:30 Pikataival kilpailukeskuksen ympäristössä (joukkueet 1-15)
Yleisökilpailu kilpailukeskuksessa (joukkueet 16-30 + nuoriso)
12:30-13:30 Kilpailijoiden lounastauko
kilpailukeskuksen huoltoteltta
13:30-16:00 Pikataival kilpailukeskuksen ympäristössä (joukkueet 16-30 + nuoriso)
Yleisökilpailu kilpailukeskuksessa (joukkueet 1-15)
16:00
Tehtävien ratkaisut ja arviointi julkistetaan
kilpailun internetsivuilla
17:00
Protestiaika päättyy + tulokset vahvistetaan
kilpailun internetsivuilla
16:00-18:00 Huolto
Cumulus Koskikatu
18:00 alkaen Illallinen ja palkintojenjako
Cumulus Koskikatu ja yökerho Gloria
Ilmoita
Katso muut tapahtumatiedot ja aikataulut kisasivuiltamme.
Kilpailuohjeet
jaennakkomateriaali
Kaikki materiaali toimitetaan sähköisesti joukkueenjohtajan sähköpostiosoitteeseen 1.8. jälkeen. Samalla ennakkomateriaali julkaistaan kilpailujen internetsivuilla. Ennakkomateriaalin avulla
on tarkoitus huolehtia siitä, että kaikilla on tasapuolinen mahdollisuus valmistautua ja menestyä kilpailussa, koska karanteenia
ei viimevuosien tapaan ole.
Kilpailujen järjestäjä luottaa erityisesti joukkueiden rehtiin kilpailuasenteeseen kilpailupäivän aikana ja uskaltaa siksi uudistaa
kilpailutapaa toivottavasti entistäkin kannustavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Paljastamalla kilpailujen sisältämiä salaisia
osioita voi ainoastaan auttaa muita menestymään kilpailuissa paremmin ja näin heikentää omia mahdollisuuksiaan.
Yleisö ja kannustusjoukot
Toivotamme kaikki meripelastuksen ystävät seuraamaan ja kannustamaan kilpailuihin osallistuvia sekä nauttimaan muusta viikonlopun aikana järjestettävästä ohjelmasta. Katso lisätietoja tapahtumista ja varaa kannustuspassisi ennakkoon osoitteesta meripelastuspirkanmaa.fi. Vain kannustuspassilla pääset osallistumaan kaikkiin tapahtumiin.
Kilpailuorganisaatio ja
yhteystiedot
Kilpailutapahtuman johtaja: Vesa Rauhala, 0408630256
Kilpailutapahtuman tiedottaja: Jasmo Hiltula, 0504999337
Valtakunnalliset meripelastustaitokilpailuiden ratamestari: Aku
Virjula, 0405901112
Nuorisokilpailun johtaja: Nora Koskinen, 0405355457
Kysymykset sähköpostilla: meripelastustaitokilpailut2014@meripelastuspirkanmaa.fi
Tervetuloa Tampereelle – kulttuurimaisemiin ja manserokin kotiin!
joukku
2 7. 6 . !
n
ä
ä
t
s
i
e
eesi viim
Meripelastaja 2-14
19
Meripelastusseuran strategia 2015-2020
Vapaaehtoinen
meripelastaja
kaiken toiminnan
keskiössä
M
eripelastusseuran valtuusto hyväksyi kevätkokouksessaan 26.4.2014 Seuralle uuden strategian
vuosille 2015-2020. Ja vaikka virallisesti uusi
strategiakausi alkaakin vasta ensi vuoden alussa, otetaan
uuden strategian periaatteet käyttöön mahdollisuuksien
mukaan heti. Tai ainakin uuteen
strategiakauteen valmistautuminen
alkoi heti valtuuston kokouksen jälkeen.
Uusi strategia ei ole pelkästään
valtuuston ja hallituksen tai Seuran
toimiston strategia. Se on meidän
kaikkien yhteinen suunta-asiakirja,
jonka toimeenpanoon tarvitaan
kaikkia. Jäsenyhdistyksillämme oli
mahdollisuus antaa lausuntonsa
strategiaprosessin aikana valmisteilla olevasta asiakirjasta. Moni
tuota mahdollisuutta käyttikin ja saadun palautteen perusteella strategiaa myös muokattiin.
Koko strategian keskeisin viesti on vapaaehtoisten meripelastajien asettaminen kaiken toimintamme keskiöön.
Varmistamalla vapaaehtoisten motivaatio, osaaminen, turvallisuus, varusteet ja jaksaminen varmistamme samalla pelastus- ja avustustehtävien entistä paremman suorittamisen. Motivoituneet vapaaehtoiset myös kertovat mielellään harrastuksestaan ulospäin ja näin saamme lisättyä toimintamme tunnettuutta.
Mitä tuo vapaaehtoisuuden keskiöön laittaminen käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kaikissa päätöksissä, joita Seuran hallintoelimissä tehdään, tulee huomioida aina niiden vaikutus vapaaehtoisten toimintaan. Jos
päätös ei suoraan tai edes välillisesti kohtaa vapaaehtoisten
arkea, silloin päätös kannattaa jättää tekemättä tai ainakin
harkita sen sisältöä uudelleen.
Uuden strategian päälinjojen perusteella laaditaan tämän
vuoden aikana Seuran toimialojen osa-strategiat. Ne keskittyvät tarkemmin yksityiskohtaisiin tavoitteisiin ja keinoihin tavoitteiden saavuttamiseksi. Päästrategia ja osastrategiat ohjaavat luonnollisesti myös vuotuisten toimintasuunnitelmien ja talousarvioiden laadintaa.
Toivon, että kaikki jäsenyhdistyksemme ottavat uuden
strategian omakseen ja sen valinnat siirtyvät osaksi käytännön toimintaa. Toivon myös, että jokaisella yksittäisellä
jäsenellämme on aikaa ja halua tutustua yhteiseen strategiaamme.
Hyvää ja turvallista veneilykesää!
Jari Piirainen
toimitusjohtaja
20
Meripelastaja 2-14
Mitä ja missä
olemme 2020?
Visio
Suomen Meripelastusseura on vapaaehtoisten meri- ja järvipelastajien toimintaa ylläpitävä ja tukeva kansalaisjärjestö, jonka jäsenten tekemä meripelastustyö tunnetaan ja sitä arvostetaan
kansalaisten ja viranomaisten keskuudessa.
Missio
1. Ihmisten pelastaminen ja avustaminen merellä ja sisävesillä.
2. Vapaaehtoisten motivoiminen ja
kouluttaminen sekä jäsenyhdistysten
ja/tai pelastusasemien tukeminen.
Arvot
1. Vapaaehtoisuus
2. Pyyteettömyys
3. Turvallisuus
4. Pätevyys
5. Ympäristötietoisuus
Toiminta-ajatus
Suomen Meripelastusseuran päätehtävänä on tukea ja ylläpitää vapaaehtoisuuteen perustuvaa meri- ja järvipelastustoimintaa ja siten osaltaan varmistaa
merihätään joutuneiden pelastaminen
ja avustaminen.
Meripelastusseuran
strategialinjat ja
niiden päätavoitteet
2015-2020:
1. Jäsenstrategia
(= vapaaehtoiset miehistöt ja muut
jäsenet)
Tuetaan vapaaehtoisten jaksamista harrastuksessaan arvostamisen, kuuntelemisen, viestinnän, koulutuksen, varainhankinnan, tapahtumien, pelastusvälineiden- ja varusteiden hankinnan, palkitsemisten, kansainvälistymisen, yhdistyshallinnon kehittämisen ja demokraattisten vaikuttamismahdollisuuksien avulla.
Pelastusveneiden miehistöille järjestetään koulutus Seuran koulutusjärjestelmän mukaisesti. Koulutus mahdollistaa etenemisen vaativampiin tehtäviin. Seuran kursseilla annetaan myös
henkistä valmennusta.
Muiden kuin miehistönjäsenten sitoutumista vapaaehtoisen meri- ja järvipelastuksen tukemiseen vahvistetaan
kehittämällä uusia palveluja mm.
Trossin yhteyteen.
Jäsenten käytössä ovat Messi-toiminnanohjausjärjestelmä, Trossi-jäsenpalvelut, Seuran kotisivut ja muut verkkojulkaisut sekä jäsenlehti.
2. Yhdistys- ja pelastusasemastrategia
(= paikallinen ja alueellinen toiminta)
Aktiivisten miehistöjäsenten määrä pidetään riittävänä huomioiden alusten ja
yhdistysten / pelastusasemien kokonaismäärä ja niiden todelliset miehistötarpeet (noin 1400-1500 henkilöä).
Hankitaan yhdistyksiin / asemille uusia
miehistöjen jäseniä ja nykyiset jäsenet
pidetään mukana tuomassa jatkuvuutta
ja kokemusta.
Yhdistykset / asemat otetaan aiempaa tiiviimmin mukaan alushankinnan valmisteluun ja hankinnan seurantaan.
Miten strategia saadaan houkuttelevaksi kaikkia vapaaehtoisia ajatellen?
Miten strategia jalkautetaan ja saadaan osaksi kaikkea tekemistä ja päätöksiä?
Kuinka varmistetaan kentän mukaan saaminen ja kuuleminen?
Meripelastusseura valmistelee sääntöjensä muuttamista niin, että nykyisestä keskusjärjestön ja paikallisten yhdistysten hallintomallista siirtyminen ilman paikallisia
yhdistyksiä toimivaan Suomen Meripelastusseuraan pelastusasemineen on mahdollista. Paikallisten yhdistysten jäsenet ja yhdistysten Trossi-jäsenet siirtyisivät uudessa
hallintomallissa Suomen Meripelastusseura
ry:n jäseniksi.
Paikallisyhdistysten purkautuessa syntyy
pelastusasemia, joihin kuuluu alus tai
aluksia ja niille pätevä miehitys, toimiva hälytysjärjestelmä ja kyky pitää yllä ennalta sovittua valmiutta koko vesiliikennekauden
ajan.
Pelastusasema saa Seuralta vuotuiset perustoimintavarat ja sen oma varainhankinta
(olemassa oleva ja tulevaisuudessa kerättävä) tulee osaksi aseman tulopohjaa. Alueellisesti/paikallisesti tehtävä varainhankinta
kohdistetaan alusten käyttöön, ylläpitoon ja
aseman muuhun toimintaan.
Pelastusasema hoitaa yhteistyön toiminta-alueensa meripelastus- tai pelastusviranomaisen sekä poliisin kanssa.
3. Seurastrategia
(= keskusjärjestön toiminta)
Hallitus selvittää mahdollisuudet Seuran
sääntöjen muuttamiseen niin, että Seuran
jäseninä olevien nykyisten paikallisten yhdistysten toiminnan lakatessa niiden jäsenet
sekä Trossi-jäsenet voisivat liittyä Suomen
Meripelastusseura ry:n jäseniksi.
Seura parantaa vapaaehtoisen meripelastuksen tunnettuutta, julkisuuskuvaa ja
markkinoi Seuran jäsenpalveluita (Trossi)
sekä vahvistaa lahjoitusten osuutta seuran
omassa varainhankinnassa. Trossi-jäsenpalvelun avulla tavoitellaan 40 000 veneilijää
jäseniksi Seuraan. Jos Seurassa siirrytään nk.
Ruotsin mallin mukaiseen organisoitumiseen, silloin Trossi-jäsenpalvelu sisältyisi jäsenyyteen automaattisesti. Seura tukee yhdistysten / pelastusasemien varainhankintaa
erilaisin kampanjoin ja tukimateriaalein.
Alusten hankinta, sijoittelu ja kierrätys
perustuu tapahtumatilastojen, arvioitujen
riskien, todetun tarpeen, paikallisen toiminnan laadun ja viranomaisten alusten sijoittelun mukaan laadittuun suunnitelmaan.
Seuran uudistettavana olevaan alusluokitukseen perustuvissa alushankinnoissa otetaan aiempaa paremmin huomioon tehtävien edellyttämät tekniset ja turvallisuusvaatimukset sekä alusten käyttö- ja elinkaarikustannukset.
Seura hankkii asianmukaiset suoja- ja turvavarusteet pelastusveneiden miehistöille.
Seuran koulutusjärjestelmää kehitetään
edelleen luomalla uusia joustavia tapoja
koulutukseen osallistumiseen (verkko-opiskelu, kiertävä koulutusauto, aluekoulutukset
jne.). Myös koulutustasojen saavuttamista
näyttöperiaateella kehitetään.
Yhteistyötä RVL:n, Hätakeskuslaitoksen,
pelastuslaitosten, sairaanhoitopiirien, poliisin, Merivoimien ja muiden viranomaisten
kanssa kehitetään entistä paremman palvelun aikaansaamiseksi ja yhteisten resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi.
Yhdistysten / asemien omavastuuosuuksista alushankinnoissa luovutaan uuden
strategiakauden aikana. Tämä edellyttää
Seuran rahoituspohjan laajentamista merkittävästi. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa Seuran tuloista 1/3 tulee RAY:ltä,
1/3 jäsenmaksuista ja 1/3 omasta varainhankinnasta ja erilaisista lahjoituksista.
seurannan mahdollistamiseksi. Tämän strategian (sisältäen myös osastrategiat) pohjalta laaditaan vuotuiset toimintasuunnitelmat ja niille tarvittavat talousarviot.
Strategian toteutumista ja tavoitteiden
mahdollisia muutostarpeita seurataan ja
strategiaa päivitetään Seuran hallituksen ja
valtuuston toimesta sääntömääräisissä kokouksissa.
Seuran hallituksen asettamat toimikunnat
päivittävät osastrategioita tarpeen mukaan
ja ne tuodaan hyväksyttäviksi valtuuston
syyskokoukselle.
Strategian toteutumisesta raportoidaan
jäsenistöä vuotuisilla koulutuspäivillä, aluekokouksissa ja muissa tapahtumissa.
Strategia ja siihen strategiakauden aikana
tehtävät muutokset ovat nähtävillä Seuran
nettisivuilla.
Tämän strategian liitteeksi valmistuvat
vuoden 2014 aikana yksityiskohtaiset
osastrategiat
a) alushankintoihin ja alusten ylläpitoon,
b) valmiustoimintaan,
c) koulutustoimintaan,
d) talouteen,
e) viestintään ja
f) kokonaisorganisoitumiseen liittyen
(selvitys valmistuu vuoden 2015 aikana).
Hyväksyntä, jalkauttaminen ja seuranta
Tämä strategia on hyväksytty Meripelastusseuran valtuustossa 26.04.2014. Hyväksyntää edelsi laaja lausuntokierros, johon
osallistuivat Seuran hallitus, valtuusto, neuvottelukunta, jäsenyhdistykset ja henkilökunta. Strategialuonnokseen pyydettiin lausunnot myös viranomaisyhteistyökumppaneilta ja Raha-automaattiyhdistykseltä.
Strategia jalkautetaan kentälle aluekokousten ja paikallisyhdistysten tapaamisten
kautta esittelemällä strategian käytännön
merkitys konkreetein toimintatapamuutoksin ja vaikutuksin esim. Seuran toimintasuunnitelmiin.
Strategialle laaditaan Seuran hallituksen
johdolla mittaristot strategian toteutumisen
Meripelastaja 2-14
21
Tekninen vika aiheuttaa suurimman osan
meripelastajille tulevista avunpyynnöistä
Edellisessä numerossa keskityimme merimiestaidollisiin
olisikin aiheuttanut hetkellistä
draamaa.
netta vielä penkin alla takaa
matkan jatkumisen vaikka polttoainejärjestelmässä tulisi suurempikin häiriö tai vaikkapa letku tankilta suodattimelle menisi tukkoon. Perusveneilijä osaa tyhjentää
vedenerottajan ja polttoainesihdin,
vaihtaa öljynsuodattimet ja ilmata
koneen.
virheisiin ja toisaalta sellaisiin
seikkoihin, jotka tekevät
Ehkäise ja varaudu!
merimatkasta turvallisem-
Kytkimen hajoamiselle ei vesillä ollessa enää juuri mitään mahda.
Monelle tulee kuitenkin yllätyksenä, että kytkimessäkin on useimmiten öljy, jonka pinnankorkeutta
ja tuoreutta pitäisi säännöllisesti
seurata. Akselin ulosotto joskus telakoinnin yhteydessä ei olisi pahitteeksi. Erityisesti akselin ja potkurin yhtymäkohtaan kannattaa
jokaisen veneilijän tutustua; miten
potkuri on kiinnitetty akseliin ja
seurata sokan tai kiilan kuntoa.
Purjehtijoiden keskeisimmät
voimansiirtomekanismit ovat takilassa. Vanttien kiinnitys kanteen,
köysistön kunto, rissat ja väkipyörät vaativat kaikki säännöllistä
huomiota. Erilaisia takilaan kuuluvia varaosia on myös syytä olla
mukana samoin kuin voimapihdit,
joilla hätätilanteessa saa oman veneen vantit poikki. Niin purjeveneilijän kuin moottoriveneilijänkin
pitäisi miettiä, miten venettä ohjataan jos ohjausvaijeri jumittuu tai
napsahtaa poikki. Melko monessa
veneessä on jonkinlainen varaohjausjärjestelmä, mutta osataanko
sitä käyttää? Pienemmässä veneessä hyvällä riittävän pitkävartisella melallakin tekee jo ihmeitä.
Polttoaineen loppumisesta mainittiin jo edellisessäkin numerossa.
Polttoaineen loppuminen voi
johtua joskus oikeasti mittarin vikaantumisesta. Seuraamalla tuntimittaria ja kirjaamalla tankatut
polttoaineet pitäisi jokaiselle veneenomistajalle muodostua kuva
oman veneen kulutuksesta ja sitä
kautta epäilys, jos mittari sinnikkäästi päivästä toiseen näyttää
samaa. Kymmenen-parinkymmenen litran kanisteri polttoai-
man. Tässä jutussa paneudutaan veneiden yleisimpiin
teknisiin vikoihin, niiden
aiheuttajiin ja välttämiseen.
Viime vuonna Meripelastusseuran tilastoihin kirjattiin
618 teknisestä viasta tai
huollon laiminlyönnistä
aiheutunutta tehtävää.
O
len kuullut sanottavan,
että hyvä veneilijä selviää tilanteista, joihin
erinomainen ei joudu.
Väite voi toki pitää osaltaan paikkansakin, mutta vuosien varrella
ainakin meripelastajat ovat todistaneet, että on niitä veneilijöitä
jotka ovat jo kohdanneet teknisen
ongelman ja niitä, jotka eivät vielä
ole taistelleet piiputtavan koneen
kanssa. Kun meripäiviä kertyy,
tulee joskus väistämättä eteen se
tilanne, että tarvittaisiin niitä erikois- ja hätätilannetaitojakin. Paraskaan veneilijä ei voi tuudittautua siihen, ettei hätätilanteessa
tarvitsisi osata toimia – jos ei
muuten, niin sen pulaan joutuneen
kanssaveneilijän vuoksi.
Tekniset ongelmat ovat paitsi
erittäin yleisiä, myös usein sellaisia,
että hyvällä varustautumisella sekä
perustiedoilla ja –taidoilla oman
veneen kone- ja sähköjärjestelmistä lomamatka jatkuu onnellisesti, vaikka pieni tekninen vika
22
Meripelastaja 2-14
Sähköongelmat
kasvussa
Purjeveneissä erityistä huomiota
vaativat vanttien kiinnitys kanteen,
köysistön kunto, rissat ja väkipyörät
(kuva Eero Nurmikko).
Sähköongelmat ovat nousseet tasavertaiseksi kilpailijaksi polttoaineongelmien rinnalle suomalaisten veneilijöiden kesälomanpilaajina. Niin sanotut venesähköjärjestelmät ovat harmittavan usein
edelleenkin valtava nippu akulta
suoraan vedettyjä, liian ohuita kaapeleita, joiden loppupää, reitti ja
tarkoitus on epäselvä, asianmukaisista ja helposti vaihdettavista sulakkeista puhumattakaan. Akkuveden pintaa täytyy tarkkailla ja lisätä tarvittaessa. Varasulakkeita
täytyy olla mukana, enemmänkin
kuin yksi laatuaan. Kipparin täytyy
tietää, mistä katkaisijasta pilssipumpun saa päälle tai pois ja mikä
sulake on vaihdettava, jos kulkuvalot eivät toimi. Useimmiten veneessä on myös niitä liitoksia, jotka
aina kovemmassa kelissä tahtovat
löystyä tai ottavat syksyn viiletessä
kosteutta itseensä. Kun veneen
tuntee hyvin, osaa kohdistaa
vianetsinnän oikeisiin paikkoihin
ja matka voi jatkua.
Joskus vika yllättää myös satamassa oltaessa. Starttimoottorin
sijainti ja sielunelämä on veneenomistajan hyvä tuntea. Monta venettä on saatu ihan omin konein
saaresta tai muusta satamasta kotiin, kun starttimoottori on löydetty ja annettu pieni kopautus
naksahtavalle startille, kuin muistutukseksi siitä, mitä pitäisi tehdä.
”Sähköongelmat
ovat nousseet
tasavertaiseksi kilpailijaksi
polttoaineongelmien rinnalle
Startti tarvitsee toimiakseen tietenkin
virtaa.
Perämoottorin käynnistäminen narulla
on perämoottoriveneilijän kansalaistaito,
jos moottori vain on vielä sen kokoinen, että
siinä narun paikka on. Isommassa veneessä
virran vähyyden voi välttää sähköjärjestelmällä, joka on kytketty niin, että jääkaapin
tai tupakansytyttimen töpselin käyttö ei voi
tyhjentää käynnistysakkua, vaan kuluttaa
vain ”hupiakkua”. Varaosalaatikosta löytyy
dieselkoneen hihna ja perämoottoriin
tulppia. Oletko miettinyt, miten voit omasta
veneestäsi antaa apuvirtaa toiselle veneelle
vierassatamassa?
Liikaa tai liian vähän vettä – tai
väärässä paikassa
Veneessä on iso joukko letkuja ja liittimiä.
Niillekin olisi hyvä olla jonkinlainen vaihto-
Veneen työkalupakki
(vähimmäisvaatimukset)
Vanhalle dieselmoottorille voi tehdä suuriakin
remontteja kesken matkan, jos tarvittavat työkalut ja
varaosat ovat mukana.
Meripelastajat voivat auttaa pikkuvikojen
selvittämisessä, mutta meripelastusaluksissa on
työkaluja lähtökohtaisesti vain omiin tarpeisiin eikä
lainkaan asiakkaalle annettavia varaosia (kuvat Ilari
Hatakka).
kiintolenkit moottorin koon mukaan
siirtoleukapihdit
sivuleikkurit
vasara
puukko
jakoavain
ruuvimeisselisarja
nokkapihdit
peili
sopiva suodatinavain
pultteja, muttereita, aluslevyjä
öljynsuodattimet, öljyä
laturin hihna (sisäkoneisiin)
tulppia (perämoottoriin)
puukiiloja
vesipumpun siipipyörä
teippiä, muovia, putkia, klemmareita
rautalankaa
varasulakkeet ja -polttimot
vara mukana. Löystyneestä merivesiputken
liitoksesta tulee yllättävän paljon vettä.
Sinkkisanko on erinomainen, pientä pilssipumppua paljon tehokkaampi keino pitää
vesi loitolla konehuoneesta paikkaustoimien ajan – jos vain on millä paikata.
Riepua, rättiä, teippiä, muovia, narua ja
kiilat kuuluvat perus vuodontukkimisvälineisiin.
Joskus sitä vettä ei taas meinaa tulla koneelle saakka. Tällöin kannattaa aloittaa tarkastamalla merivesikaivo. Ne sihdit ovat
siellä tarpeesta ja joskus toimivat niin hyvin,
että menevät tukkoon. Parempi kuitenkin,
että se kaisla ja levä ovat siinä sihdissä, eikä
koneessa. Jos merivesikaivo on puhdas, seuraava tarkastettava kohde on merivesipumppu. Kumiset siipipyörät kohtaavat
matkansa pään säännöllisin väliajoin. Siipipyöräkin on ehdottomasti aina varaosissa
mukana oleva asia.
Koneen lämpenemistä ja epäsäännöllistä
käyntiä voivat aiheuttaa myös glykolikiertoisissa moottoreissa lämmönvaihtimen
puhkeaminen ja kaikissa koneissa öljyn ja
jäähdytysveden sekoittuminen. Sekä jäähdytysveden pintaa että öljyn pintaa on seurattava säännöllisesti ja sekä pinnan nousuun että pinnan laskuun suhtauduttava vakavasti. Myös glykolin ja öljyn värin pitää
pysyä kirkkaina.
Veneen säännöllisellä huollolla, isompien
kevät- ja syyshuoltojen lisäksi, ongelmiin varautumisella opettelemalla kunnolla oman
veneensä järjestelmät sekä varaamalla mukaan riittävästi varaosia ja työkaluja välttää
monta ikävää tilannetta.
Teksti: Ilari Hatakka
Meripelastaja 2-14
23
Ensimmäiset
meripelastustaitokilpailut Virossa
Eesti Vabatahtlik Mere- ja
Järvepääste (Viron vapaaehtoisten meripelastusyhdistysten keskusjärjestö)
järjesti yhteistyössä Politsei
ja piirivalveametin (Viron
poliisi ja rajavartiolaitos)
ensimmäiset meripelastustaitokilpailut Viron maaperällä 24. toukokuuta Pärnun
vanhassa satamassa.
V
arsinaiset Viron ensimmäiset meripelastustaitokilpailut pidettiin jo viime
vuonna Bågaskärissä, mutta nyt
siis kilpailtiin ensimmäistä kertaa
Virossa. Kilpailuun osallistui 5
joukkuetta joista 2 oli Viron poliisi- ja rajavartiolaitokselta, 2 vapaaehtoisia meripelastajia Virosta (toinen merialueelta, toinen
Saadjärveltä) sekä Meripelastusseuran joukkue Suomesta.
Suomen joukkueessa kilpailivat Pihla Lehto Turusta, Mikko
Metsäkallio Mikkelistä ja joukkueenjohtajana toiminut Jussi
Lammi Helsingistä.
Mitattiin osaamista,
ei fyysistä voimaa
Ennen kilpailun alkua joukkueille
annettiin toimintaohjeita viroksi.
Huoli käytettävästä kielestä
haihtui kuitenkin, kun ohjeet
kerrottiin myös suomeksi. Myös
tehtävänannot oli käännetty suomeksi. Joukkueet menivät karanteeniin ja kilpailu pääsi alkamaan.
24
Meripelastaja 2-14
Tehtävänanto poikkesi kotimaisesta käytännöstä siten, että
tietoa sai todella vähän ja uusi
tehtävä annettiin joukkueille
edellisellä rastilla. Siirtymät eivät
olleet osa kokonaisaikaa ja ne
ajettiin pääosin veneellä, jolloin
tulevalle rastille oli mahdollisuus
laatia toimintaperiaate jo matkalla.
Rastit oli suunniteltu ja toteutettu hyvin ja aikataulussa pysyttiin mallikkaasti. Kilpailu keskittyi enemmän taitoihin eikä
niinkään fyysisyyteen, koska suurimalla osalla siirtymistä suunniteltiin jo seuraavan rastin toimintaperiaatetta veneen kyydissä.
Kilpailupäivä oli erittäin helteinen eikä pelastautumispuku
juuri viilentänyt olotilaa, joten oli
todella hyvä että rasteilla tarjottiin vettä ja annettiin aikaa muutama minuutti pitää juomatauko.
Infotilaisuus kilpailujen alussa.
Voitto Viroon
Kilpailun voitti Viron poliisi- ja
rajavartiolaitoksen läntisen
alueen joukkue (Vilta Vallo,
Karmo Mountain ja Aivar Jõeleht). Suomen joukkue sijoittui
hienosti jaetulle toiselle sijalle
Saadjärven joukkueen kanssa.
Kilpailussa palkittiin myös paras
joukkueenjohtaja, jonka tittelin
vei Jussi Lammi erinomaisella
suorituksella. Hyvä joukkueenjohtaja on juuri niin hyvä kuin
hänen joukkueensa, joten yhteistyö pelasi ja koko joukkue
pääsi näyttämään taitonsa.
Teksti: Marjo Vaha
Kuvat: Ene Kalmus
Pelastusalus, millä kuljettiin
seuraavalle rastille.
Paras joukkueen johtaja,
Jussi Lammi.
Rastikuvaukset
Rasti 1: Olette Valve –veneellä lähtötarkastukset tehtynä.
Sijainti annettiin koordinaatteina. Olette radiokuuntelulla
ja toimitte radioliikenteen mukaan.
Radiosta kuului Mayday -kutsu, johon piti vastata
normaalisti. Avuntarvitsijan sijainti kerrottiin
koordinaatein, paikka piti selvittää kartalta, laskea
ETA ja ilmoittaa se Rescue centerille.
Viron Rajavartiolaitoksen laiva, missä oli yksi rastipisteistä: viestintä ja VHF-radio.
Rasti 2: Satamassa olevassa veneessä on ollut kaasuräjähdys, paikalla palovammaisia ihmisiä. Miehistö saanut
tulipalon sammutettua.
Onnettomuuspaikalta löytyi vahvasti humalainen
henkilö joka häiritsi pelastajien toimintaa sitoen
yhden joukkueen jäsenen. Humalaiselta ei myöskään herunut tietoa veneessä olleiden lukumäärästä, mutta sen sai selvitettyä eräältä palovammaiselta. Tehtävänä oli löytää kaikki veneessä olleet ja tehdä triage (potilaiden luokitus).
Rasti 3: Kaatunut vene Sauga -joella. Veden varassa ihmisiä.
Rastille saavuttiin veneellä, jolloin nähtiin että 1
henkilö oli jo veden pinnan alla. Hänet nostettiin
ylös ja saatiin tieto että veneessä on ollut 3 ihmistä. Toiselle heitettiin pelastusrengas ja kolmas
löytyi kaatuneen veneen alta.
Suomen joukkue ensiapurastilla
Rasti 4: Moottorivene Elsa ajelehtii Vallikraavissa. Aluksella ei ole ankkuria eikä moottori käynnisty. Veneessä
on 1 henkilö. Ratkaise ongelma ja mahdollisesti tarjoa
teknistä apua.
Moottoria ei saanut käyntiin, avustettava valmisteltiin hinattavaksi.
Siirtymä soutuveneellä, jossa oli kyllä airot, mutta
hankaimia ei saanut käyttää.
Rasti 5: Tajuton henkilö Vallikraavisillan vieressä. Tarvitaan nopeasti apua.
Tajuton paljastui elottomaksi, joukkueet aloittivat
peruspaineluelvytyksen, ilmoittivat lisäavun tarpeesta ja elvyttivät rastin loppuun saakka.
Siirtymä uiden.
Rasti 6: Merimiestaito.
Tehtävänä oli solmuja ja merimerkkien tunnistamista.
Voittajajoukkue: Viron Poliisi- ja Rajavartiolaitoksen Länsi-Viron joukkue, Vallo
Vilta, Karmo Mägi ja Aivar Jõeleht.
Meripelastaja 2-14
25
www.furuno.fi
Kesä merellä -
paremmilla varusteilla sujuvampi kausi!
Meiltä korkealaatuiset tuoteperheet pelastusaluksesta huviveneeseen:
Flir lämpökamerat
Furuno navigointijärjestelmät
McMurdo
hätälähettimet
veneelle ja miehistölle
True Heading
AIS:it ja kompassit
Tammi-kesäkokuu
Meripelastajan
lokikirja
Meripelastajan lokikirja -pals- Ta m m i k u u
talla julkaistaan lyhyitä lokikirjamerkintöjä muistuttavia
poimintoja Meripelastusseuran vapaaehtoisyksiköiden
kauden aikana suorittamista
tehtävistä. Lokikirjassa ei kerrota avustettujen henkilöi-
Moottorikelkka pulassa,
Haukipudas, Kelkkakuume
Moottorikelkka oli valuttanut
jäähdytysnesteet ulos. Pelastuskelkka Kelkkakuumeen miehistö
tutki kelkkaa ja totesi, että jäähdytysnesteen letku oli murtunut ja vuoti.
Vaurioitunut kelkka hinattiin Kelkkakuumeella Kiviniemeen, missä asiakas sai sen siirrettyä kärryyn.
den tai alusten nimiä eikä
Helmikuu
tarkkoja tapahtuma-aikoja.
Vailla valoja, Haukipudas,
Kelkkakuume
Vanhempi pariskunta oli Iso-Miehikän laavulla. Kotimatkalle lähtiessä
he huomasivat, etteivät kelkan valot
toimineet. Pariskunta ei uskaltanut
lähteä ajamaan yksi pimeässä ilman
valoja. Kelkkakuume saattoi pariskunnan kelkan Haukiputaan kirkkorantaan, josta he jatkoivat omin
avuin kotiin.
Koneongelmia, Kotka, Lassi
Vesille laskun jälkeen keskikokoisen moottoriveneen kone ei käynnistynyt. Lassi hinasi veneen vesillelaskupaikalta sen omalle laituripaikalle.
Moottorivene kivillä, Espoo,
Emmi
Pienen moottoriveneen moottori oli sammunut kesken ajon. Vesijärvi hinasi veneen sen mökkirantaan.
Partioajossa olleen Emmin miehistö havaitsi hyvin lähellä kivikkoa
olevan moottoriveneen, josta vilkutettiin taskulampulla hätämerkkiä.
Alus oli ajanut kivelle ja saanut potkurivaurion, mutta ei jäänyt kiveen
kiinni vaan ajelehti siitä yli. Vene sai
rannassa poijusta kiinni. Rajavartiolaitoksen yksikön tultua kohteeseen
ja tutkittua aluksen, Emmi hinasi
avustettavan suojasatamaan.
Tukkeja väylällä, Säkylä, Lähi
Löpö loppui, Säkylä, Lähi
Pelastusaseman aallonvaimenninlaituria hinattaessa talvisäilytyspaikasta takaisin asemalle huomasi
Lähin miehistö kaksi uppotukkia väylällä. Lähi kävi poistamassa tukit heti
hinauksen päätyttyä.
Pienellä moottoriveneellä oli lähdetty kalaan liian pienellä polttoainemäärällä ja polttoaine loppui kesken
matkan. Lähi hinasi veneen sen lähtörantaan.
Kone sammui, Padasjoki,
Vesijärvi
Maaliskuu
Telakoitu vene vaarassa kaatua,
Haukipudas, Kelkkakuume
Kova lounaistuuli (puuskissa yli
20 m/s) repi pukeilla olevan huviveneen pressut irti ja tuulessa heiluvat
pressut meinasivat kaataa veneen.
Venekuumeen miehistö avusti veneilijää saamaan pressut pois veneestä
ja tuki venettä pukeilla.
H u hti k u u
Jumissa saaressa, Vaasa, Silmä II
Vanhempi pariskunta oli saaressa ja ilmoitti, että heidän veneensä moottori ei käynnisty. Silmä
II kuljetti pariskunnan mantereelle.
Meripelastaja 2-14
27
Meripelastajan Tammi-kesäkuu
lokikirja
Touk ok uu
Voimansiirrossa vikaa, Parainen,
ABSO
Kettinki potkurissa, Helsinki,
Mikrolog III
Moottoriveneen voimansiirto oli
alkanut temppuilemaan. ABSO:n
miehistö kiristi veneen potkuriakselin. Akselin toimintaa testattiin ja
ABSO varmisti veneen matkantekoa
hetken aikaa.
Moottorivene oli saanut poijukettingin potkuriinsa rantautuessaan. Mikrolog III:n miehistö poisti
poijukettingin potkurista ja vene
jatkoi omin voimin matkaansa.
Ankaroliina sotkussa, Porvoo,
Securitas
Veneen ankaroliina oli jäänyt
löysälle ja takertunut potkuriin. Securitaksen pintapelastaja kävi katkomassa kalarautaan ja potkuriakseliin
takertuneen ankaroliinan ja veneilijä
pääsi jatkamaan matkaansa.
Vene täyttynyt vedellä, Ylöjärvi,
Särkkä
Vene oli täyttynyt vedellä kotirannassaan. Omistaja oli tyhjentänyt
veneen, mutta ei uskaltanut käynnistää konetta. Hän pyysi siirtoapua
lähimpään satamaan nostoa varten.
Särkkä hinasi avustettavan aluksen
viereiseen satamaan.
Vuoto veneessä, Kirkkonummi,
BLC
Pariskunta oli mennyt veneellä
saareen. Perillä he huomasivat, että
veneeseen tuli vettä runsaasti. BLC:n
miehistö tyhjensi veneen ja tarkkaili
vuodon suuruutta. Vene otettiin kylkihinaukseen siten, ettei se päässyt
vajoamaan. Vene kuljetettiin satamaan ja avustettiin sen nostamisessa trailerille
28
Meripelastaja 2-14
Sakeassa sumussa, Espoo, Emmi
Meripelastuskeskuksesta tuli ilmoitus 8,5-metrisestä huviveneestä,
joka ei sankan sumun takia uskaltanut jatkaa matkaa kotisatamaansa.
Emmi saattoi veneen Melkin pohjoispuolelle, mistä se jatkoi omin
avuin kotisatamaan. Matkalla oli paikoin erittäin huono näkyvyys, vain
0,1-0,5 mailia.
Konerikko, Rauma, Pihlus
Moottoriveneen kippari soitti
meripelastusyhdistyksen päivystysnumeroon ja kertoi aluksessaan
olevan konevika ja tarvitsevansa hinausapua. Alus oli kiinni Ulko-Petäjäksen rannassa laiturissa. Konerikkoinen hinattiin Petäjäksen telakan
rantaan.
Venepalo, Parainen, Juha Hurme
Isossa huviveneessä oli konehuonepalo ja veneen automaattisammutus ei toiminut. Aluksessa
oli runsaasti savua. Juha Hurme evakuoi onnettomuusaluksesta yhden
aikuisen ja kolme lasta.
Köydet löysällä, Jämsä, Jämsä
Sivulliselta tuli ilmoitus purjeveneestä, josta kiinnitykset olivat löystyneet ja vene hakkasi tuulessa laituriin ja laiturilla olevaan septi-imuriin.
Jämsän miehistö kiristi löysällä olleet
poijuköydet ja ilmoitti asiasta veneen omistajalle.
Vene kivillä, Kuopio, Herman
Saastamoinen
Veneilijä lähti liian aikaisin punaisenviitan jälkeen kaartamaan oikealle, minkä johdosta vene ajoi karille.
Herman Saastamoinen evakuoi veneestä kaksi henkilöä karilta irrotuksen ajaksi ja irrotti haveriveneen
kiveltä.
Kivi rikkoi moottorin, Tampere,
PV417
Köydet löysällä, Lappeenranta,
Kolmonen
Matkustaja-aluksen peräpuolen
kiinnitysköydet olivat löystyneet ja
alus oli kääntynyt tuulessa. Kolmonen työnsi matkustaja-aluksen
takaisin laituriin kiinni ja miehistö kiristi sen kiinnitysköydet.
K esäk uu
Mies vedessä, Asikkala, Teemu
Kaksi miestä oli uistelemassa ja
vene ajoi karille. Kiville ajon jälkeen
uistellessa käytetty ajoankkuri sotkeentui potkuriin ja toinen mies
meni veteen irrottamaan sitä. Miehellä ei ollut pelastusliivejä päällä.
Veden kylmyydestä johtuen hänen
voimansa ehtyivät eikä hän enää jaksanut nousta takaisin veneeseen.
Hän sai kuitenkin pidettyä veneen
köydestä kiinni ja toinen mies sai pidettyä hänet pinnalla. Teemun miehistö nosti miehen veden varasta
alukseen ja toimitti hänet satamaan
ensihoitoyksikön tarkastettavaksi.
7-metrinen HT-vene oli ajanut
kiven yli ja sen moottori oli vaurioitunut. Hädässä oleva ilmoitti hieman
väärin sijaintinsa, mutta pienen etsinnän jälkeen vene löytyi. PV417 hinasi haveristin rantaan.
Lokikirja kesäkuun toisesta viikosta eteenpäin julkaistaan numerossa 3/2014.
TU RUN V IERASVENESATAMA
5.–7.9.2014
www.turunuiva.fi
TurunUiva
Tervetuloa Ravintolalaiva Bruno II:een!
Idylliseen ympäristöön nauttimaan ruuasta ja juomasta.
A-oikeudet. Meillä on myös tilaussauna.
Sijaintimme on Turussa aivan Förin vieressä,
Aurajoen rannalla.
Bruno palvelee kesällä
ma-pe 10-24
la
11-24
su
11-22
Lisätiedustelut ja varaukset 0400 525 723
Ravintolalaiva Bruno
Haahdenniementie, Raisio
Pöytävaraukset, saunatilaukset ja tiedustelut
Tj. Ari Leino 0400 525 723
Myynti ja huolto
n
n
n
n
n
n
n
n
n
2014
VIKING pelastuslautat ja evakuointijärjestelmät
VIKING pelastusliivit ja – puvut, SOLAS
VIKING palopuvut ja varusteet
VIKING DIVING sukelluspuvut
Pelastusveneiden ja taavettien huolto ja myynti
Laivojen hengenpelastuslaitteiden myynti (LSA)
Palo- ja pelastuskalusto
TRELLCHEM kemikaalisuojapuvut
CO2 hiilidioksidi kaasupullojen täyttö
VIKING LIFE-SAVING EQUIPMENT OY
Pääskykalliontie 13 . 21420 LIETO
Puh. (02) 489 500 . Fax (02) 489 5011
E-mail: viking-fi@viking-life.com
www.VIKING-life.com
INKOO SHIPPING OY AB
Uusia tapoja tukea
vapaaehtoista meripelastustoimintaa
Tekstiviestilahjoituksella voi lahjoittaa
5 euroa (viesti LAHJOITUS numeroon 16155) tai
10 euroa (viesti LAHJOITUS10 numeroon 16155).
Uudet Lahjoitus-sivut löytyvät osoitteesta
www.meripelastus.fi/auta-pelastamaan-ihmishenkiä.
Toimisto 02 284 9000
Sakari Rautanen 0400 541 489
Juha Kanervo 0400 803 447
etunimi.sukunimi@marinepalvelu.fi
marinepalvelu@marinepalvelu.fi
60˚25’88’’ 22˚13’40’’
Marinepalvelu sijaitsee aivan Turun
sydämessä, vastapäätä Turun linnaa ja
Viking Linen terminaalia.
Lämmin talvisäilytyshalli
Lämpimässä hallissa veneesi talvehtii ilman huolta homeesta tai kosteusongelmista. Halliemme pinta-ala on n. 5000m2, ja korkeus noin 6 metriä.
Runsaasti ulkosäilytystilaa
Edullisempana vaihtoehtona tarjoamme ulkosäilytyspaikkoja talveksi.
Pihamme on aidattu ja vartioitu.
Nostot ja laskut
Hoidamme ammattitaidolla veneesi nostot ja laskut uudella kalustollamme aina 40 tonnin painoon asti. Painavammat sopimuksen mukaan.
Korjaukset
Veneisiin liittyvät monipuoliset korjaukset teemme asiakkaiden
toivomusten mukaan.
Tervetuloa täyden palvelun telakalle
Global technical excellence closer
to shipowners - closer to shipyards
wherever you are
Visit us on: www.bureauveritas.com
www.veristar.com
Move Forward with Confidence
WinNova Merenkulkuala,
Suojantie 2, 26100 Rauma,
Tel +358-2-623 7128, +358-44-455 8042
Automaattiset
sähkönsyöttöjärjestelmät
UPS-varmennettuina
Maasyöttö - Generaattori - Invertteri - Lataus
Tarvittaessa luokituslaitosten
varmistamana
Maahantuoja: Oy KAHA Ab
www.kaha.fi puh 09-61568300